RAUHAN PUUTARHA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.12.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 0x212.jpeg)
"Jos olet masentunut, elät menneisyydessä. Jos olet huolestunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet rauhassa, elät läsnä olevassa hetkessä." –Lao Tzu
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... oflove.jpg)
Yllä oleva lainaus tämän päivän kalenterissa osui ja upposi. Masennus indikoi elämistä menneisyydessä, ja huolestumisessa on kyse tulevaisuudesta. Rauhantunne merkitsee, että elän läsnä olevassa hetkessä.
Koska uskon synkronismiin, ei ollut mikään yllätys, että eräs Golden Age of Gaia -sivuston jäsen postasi tänä aamuna rauhasta.
Ja myös kehollani oli viesti minulle tänään. Minulla oli tavallista epämukavampaa ja pelkäsin, mitä tapahtuu. Sitten muistin, että voin kysyä keholtani, minkä viestin se haluaa antaa. Minut palkittiin tällä:
"Yrität liikaa … sopia ihmisten joukkoon … jotka eivät ole heimoasi." Kun kysyin, mitä pitäisi tehdä (jos mitään), keho sanoi: "Ole rauhassa." Lisäksi sain sen vaikutelman, että kaikki tulee muuttumaan, ja kaikki on muuttumassa, ja rauha on ainoa reaktioni, ja ainoa reaktio/toiminta jota tarvitaan.
Ainoa reaktio on rauha, kaikkeen ja kaikkiin, kaikkialla.
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 0x198.jpeg)
Se tuntuu kuin hurmaavan tuoksuvalta ruusulta, joka on kirkkaanpunainen, ja se puhkeaa villisti kukkaan keskellä rintaani.
*****
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 00x300.jpg)
Rauha voi olla helppoa, kun olen yksin, mutta se vaatii enemmän tietoista ponnistelua, kun olen muiden kanssa.
Kävin pientä smalltalkia, kun olin matkalla kauppaan: jätä kaikki kiistanalainen tai epävakaa marinoitumaan autoon, kun seurustelet Santa Barbaran asukkaiden kanssa, joita pidän suurelta osin tietämättöminä/heräämättöminä.
Analysoimatta sitä, valitsin vaistomaisesti suorimman tien rauhaan ihmisten lähellä, jotka eivät luultavasti ole "minun heimoani". Yksinkertaisesti: älä puhu.
En tiedä kenenkään valotyöntekijän pelisuunnitelmassa sanottavan, että minun täytyy aloittaa maski- ja rokotushyökkäys joka tilaisuuden tullen. Luoja tietää, että olen tehnyt sitä käytännössä joka kerta, kun olen käynyt ulkona, melkein kaksi vuotta.
Yhtäkkiä tänään tuntui täysin hyödyllisen tai tarpeellisen vastakohdalta edes kuvitella tuollaisia ahdistavia keskusteluja. Miksi minun pitäisi yrittää työntää omia mielipiteitäni kenellekään muulle?
Vaikeneminen on todella kultaa.
*****
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 00x240.jpg)
Hiljaisuus oli itse asiassa vaivatonta. Minun ei tarvinnut ottaa itseäni kiinni, ennen kuin tekisin pisteliäitä kommentteja muille asiakkaille siitä, että täytyy edelleen käyttää maskia. Esitin yhden tarpeellisen kysymyksen yhdelle myyjälle – mitä tapahtui myslipatukoille? (vastaus: meillä on toimitusvaikeuksia) – ja sitten tein loppuostokset sanomatta sanaakaan.
Kun pääsin kassalle, siellä oli yksi kaveri, joka on ollut siinä monta vuotta. Hymyilin. Hän hymyili. Vaihdoimme kohteliaisuudet.
Toinen pitkäaikainen työntekijä tuli desinfiointipullon ja rätin kanssa pyyhkimään maksupäätteen. Kysyin, miten hänellä menee ja miten vaimo ja lapset voivat. Kaikki voivat hyvin, hän sanoi.
Arkisia keskusteluja, tavallisia ja banaaleja. Mutta jotain puuttui.
Ahdistus. Epämukavuus. Se ensisijainen tunne, että asiat eivät ole oikein. Pakko olla vuorovaikutuksessa maskin takaa. Kireys, koska joku hieman hysteerinen ihminen voisi alkaa nuhdella ja taistelunhaluisesti käskeä minua, elehtien, vetämään maskini nenän päälle.
Se puuttui.
*****
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 00x220.jpg)
Voiko rauha olla näin helppoa? Voiko kyse olla enemmän pidättäytymisestä kuin osallistumisesta?
Melkein kaksi vuotta minusta on tuntunut hienovaraisesti, mutta jatkuvasti, että olen jonkinasteisen hyökkäyksen kohteena. On usein sanottu, että olemme sodassa. Informaatiosodassa, sanasodassa – digitaalisia sotilaita jotka osallistuvat salamataisteluihin internetin eetterissä.
Luulen olevani valmis astumaan ulos vertauskuvallisista taistelusaappaistani ja käyskentelemään paljain jaloin rauhan puutarhassa.
Tämä saattaa olla jokin mieliala. Tai kenties se on pohja siinä aallossa, jolla epäilemättä ratsastamme, koska jokin on liikkeessä. Luotan ehdottomasti kehoni viestin jälkimmäiseen osaan: kaikki tulee muuttumaan, ja kaikki on muuttumassa.
Tuntuu, että se on muuttumassa rauhaa kohti, ainakin tällä hetkellä, ainakin minulla.
Miten ilahduttavaa. Tämä kukoistava puutarha on paljon viehättävämpi, kuin nuo vanhat ja haisevat taistelusaappaat.
(https://goldenageofgaia.com/wp-content/ ... 00x240.jpg)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
28.12.2021 RAUHAN PUUTARHA
Kirjoittaja hammer » 10.01.2022 18:12
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.2.2022 KESTÄEN AINA JA IKUISESTI
Kirjoittaja hammer » 15.01.2022 17:31
KESTÄEN AINA JA IKUISESTI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.2.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On hiljaista. Rauhallista. Ilma on äärimmäisen paikallaan. Huurre kimaltaa autojen pinnassa, jotka on pysäköity yöksi ulos. Oli +3º, kun nousin ylös – niin kylmää kuin on ollut tähän mennessä tänä talvena täällä leudossa Santa Barbarassa.
Nautintoani huurteisesta aamusta varjostaa nyt sen ihmettely, missä Jesse, trubaduuri, vietti yönsä. Ja kaikki muut kodittomat ihmiset, jotka kerääntyvät tavallisesti lauhkeaan ilmastoomme. Kuvittelen, että myös paratiisissa suojattomat ihmiset voisivat jäätyä kuoliaaksi.
On vuoden 2022 ensimmäinen päivä. Kuvitteliko meistä kukaan koskaan, että meillä olisi edelleen kodittomia, aliravittuja, riittämättömästi vaatetettuja ihmisiä Maa-planeetalla tänä ratkaisevana vuotena? Monet ihmiset ovat melko varmoja, että 2022 on ratkaiseva vuosi. Monet olivat melko varmoja, että 2020 ja 2021 olivat myös ratkaisevia vuosia.
Kenties meidän kannattaisi korjata määritelmäämme "ratkaisevasta".
*****
Kyse ei ole siitä, että mitään ei tapahtunut. Tai edes siitä, että kaikki mitä on tapahtunut kahden epävakaan viime vuoden aikana, on ollut huonoa. Mutta en voi olla tuntematta, että kaikki pimeyden autoritaarinen kontrollointi oli tarkoitus hävittää paljon, paljon, paljon aiemmin. Kuten Kerry Cassidy totesi hiljattain: "Meille jotka tiedämme totuuden, tämä peli on usein tuskallista katsoa sen raivostuttavan hitauden vuoksi." 1)
Sitä on pelattu hyvin pitkän aikaa. Jos kiinnitän tarkkaan huomiota metafyysiseen tai spekulatiiviseen kirjallisuuteen 20–30 vuoden takaa, minulle muistutetaan, että tätä peliä on kronikoitu monta vuotta, korostaen eri tapahtumia ja aikarajoja.
*****
Luen tällä hetkellä Alex Collierin e-kirjaa Defending Sacred Ground (= pyhän maaperän puolustaminen), joka on julkaistu 1996. 2) Andromedalaiset ovat ottaneet kontaktin, ja hän kertoo heidän versionsa ihmiskunnan todellisesta historiasta, ennusteita katastrofaalisista ja muista tapahtumista jne. Siinä on paljon samankaltaisuutta kuin Matthew Wardin (ja monien muiden) jakamassa informaatiossa.
Matthewin kirjoissa ja viesteissä vakava juoni kevenee vuosien saatossa. Koska ihmiskunta alkoi hyväksyä Maahan säteillyn valon sekä monien muiden tekijöiden vuoksi, Matthew toteaa, että luonnonmullistukset joita on ollut horisontissa, lieventyvät huomattavasti. Onneksi pahimmista pahin on ilmeisesti vältetty.
Lukiessani Defending Sacred Groundia ja tuota informaatiota, joka on nyt 25 vuotta vanhaa, koin selkäpiitä karmivan déjà vun. Tässä nuo tarinat ovat jälleen, joista mikään ei vaikuta tapahtuneen, kuten että kaikkien Maan ulkopuolisten täytyy lähteä Maasta tiettyyn päivämäärään mennessä, kun taas hyväntahtoiset Maan ulkopuoliset ottavat kontaktin eri ajankohtana. Itse asiassa annetaan monia tapahtumapäivämääriä, ja monia vuosia myöhemmin näyttää siltä, että useimmat ennustetut asiat eivät tapahtuneet noina päivinä, tai tapahtuivat lainkaan, totta puhuen.
Aa, no, arvelen, että se on ennustusten luonne.
*****
Jos olisin törmännyt tähän Alex Collierin kirjaan vielä puoli vuotta sitten, luulen, että olisin tullut levottomaksi. Olisin ottanut sen merkkinä niiden erehtyvyydestä, joilla on oletettavasti sisäistä informaatiota tai kontakti korkeampiin lähteisiin. Kaikki nämä kommentaattorit, kanavat ja kontaktoijat eivät oikeasti tunnu tietävän, mistä puhuvat.
Nyt istun vain tässä hymyillen ja katsellen auringon säihkyvän avocadopuun lehtien välistä. Hyvänen aika, tämä aika on liukas pikkuolento. Välttelevä kuin kissa, joka ei halua tulla löydetyksi.
Se on ok. Se on kissojen ja ajan luonne, olla välttelevä.
*****
Siis miten suhtaudun nyt ennusteisiin ja päivämääriin? Uskonko, että tiettyjen asioiden pitäisi tapahtua tiettyinä aikoina, koska joku luotettu yksilö on itsevarmasti sanonut niin? Vaikka yritän kovasti välttää sitä, joskus alistun houkutukselle uskoa näitä vilpittömiä, julkisia kuuluttajia, ainakin jollain tasolla, ainakin joidenkin tapahtumien osalta.
Tuo reaktio ei enää vetoa minuun. Sen sijaan pelkästään tarkkailen. Kohtelen tuota informaatiota kuin säätiedotetta.
Hmm. Se sanoo, että meillä sataa myöhemmin tänään. Hassua, ei ole pilviä. No, ehkä iltapäivällä on kuuroja.
Koska en suunnitellut piknikiä puistoon, minulle on suurelta osin irrelevanttia, sataako vai ei. Ihmisille jotka suunnittelevat piknikejä, tämä informaatio on hyvin oleellista. Heidän lähitulevaisuutensa riippuu säätiedotuksen luotettavuudesta, jonka he toivovat tietävän.
Minun ylellisyyttäni on irrallisuus. Jos he haluavat pitää piknikinsä, heillä ei ole tuota ylellisyyttä.
Tai vaihtoehtoisesti, he voisivat tuoda katoksen mukanaan. Tai muuttaa suunnitelmiaan ja olla piknikillä puiston erikoisella soittolavapaviljongilla. Se voisi olla itse asiassa hauskaa. He nauttisivat edelleen puistosta, ainoastaan eri perspektiivistä.
*****
Jos laitamme koko toivomme tuohon hohtavaan kultaämpäriin, jonka uskomme olevan tämän päivämäärän tai tuon tapahtuman jälkeen, sade voi yllättää meidät vertauskuvallisesti.
Tällä hetkellä huomaan, että tunnen vetoa kanavointeihin, joiden ennustukset ovat – suoraan sanottuna – epämääräisiä. Janine esimerkiksi on tehnyt pari tulkintaa vuodelle 2022. Se jonka katselin eilen, esitti erilaisia todennäköisyyksiä koko vuodelle 2022. 3)
Näyttää siltä, että uusi rahoitusjärjestelmä on jo paikoillaan, mutta se ei ole julkisesti ilmeistä vielä vähään aikaan. Se kaikki ei tapahdu kerralla; emme herää yhtenä päivänä ja sitten yhtäkkiä kaikki on dramaattisen erilaista. Vaatii aikaa selvittää globaalisti kaikki yksityiskohdat. Jokin versio NESARA:sta/GESARA:sta/paljastuksesta tulee kuitenkin kiistatta.
Globalistiagenda romahtaa, mutta koska mustahatut edelleen kontrolloivat laajasti valtavirtamediaa, vaikuttaa olevan toisin. Mutta hetkinen! Media tulee alas isolla rysäyksellä, levittäessään liian räikeää valhetta sivuutettavaksi, joten he näyttävät lopulta typeryksiltä. Tämä tapahtuu joskus ensi vuoden aikana, ei ole varmaa, milloin tarkkaan ottaen …
Ja niin edelleen, ihmiskunnan eri ongelmien ja skenaarioiden läpi.
Tuo informaatio on itsessään mielenkiintoista. Mutta asenteeni sitä kohtaan on minusta kiehtova, koska se todistaa täyskäännöksen aiemmasta, huolestuneesta tarpeestani tietää.
Sen sijaan on eräänlaista rentoutta. Mieleeni muistuu sfinksi, joka istuu ikuisesti erämaassa, aikahiekan peittämänä ja paljastamana, mutta kestäen aina ja ikuisesti.
*****
Minua eivät pilvet haittaa. Tunnen, että minulla on aina näkymätön sateenvarjo, joka suojaa minua ei-toivotuilta kuuroilta.
Minusta tuntuu myös, että voin olla piittaamatta tuosta sateenvarjosta ja vain nauttia veden roiskumisesta päälleni. Kuka välittää, jos vaatteeni kastuvat? Ne kuivuvat. Eikä vesi satuta minua.
Saattaa olla vastuutonta tai hiukan hullua olla enimmäkseen huoleton siitä, mitä maailmassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Ja tietysti omahyväisyyteni häviäisi hetkessä, jos ilkeä ukkosmyrsky parkkeeraisi yhtäkkiä suoraan taloni päälle.
Kuitenkin silloinkin minulla on suuri toivo, että muistan, että minulla on sateenvarjo, minulla on jumaluuden näkymätön haarniska, ja ennen kaikkea, itse sade ei satuta minua.
Voin nauttia sateesta, läiskytellen lammikoiden läpi ja havaiten kaksoissateenkaaren, joka pilkistää vuorien yli, kun aurinko laskee, jättäen taakseen loistavan viittansa.
_____________________
1) Kerry Cassidyn blogi 23.12.2021 (Linkki virheellinen, korjaan kun saan oikean. Hammer)
2) Alex Collier, Defending Sacred Ground, AlexCollier.org (https://www.alexcollier.org/)
3) Tarot by Janine, Deep Dive Friday 31.12.2021 (https://www.youtube.com/c/tarotbyjanine/featured), "Looking into 2022, Will the Darkness Clear? How Much More Work Needs to Be Done?"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.2.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On hiljaista. Rauhallista. Ilma on äärimmäisen paikallaan. Huurre kimaltaa autojen pinnassa, jotka on pysäköity yöksi ulos. Oli +3º, kun nousin ylös – niin kylmää kuin on ollut tähän mennessä tänä talvena täällä leudossa Santa Barbarassa.
Nautintoani huurteisesta aamusta varjostaa nyt sen ihmettely, missä Jesse, trubaduuri, vietti yönsä. Ja kaikki muut kodittomat ihmiset, jotka kerääntyvät tavallisesti lauhkeaan ilmastoomme. Kuvittelen, että myös paratiisissa suojattomat ihmiset voisivat jäätyä kuoliaaksi.
On vuoden 2022 ensimmäinen päivä. Kuvitteliko meistä kukaan koskaan, että meillä olisi edelleen kodittomia, aliravittuja, riittämättömästi vaatetettuja ihmisiä Maa-planeetalla tänä ratkaisevana vuotena? Monet ihmiset ovat melko varmoja, että 2022 on ratkaiseva vuosi. Monet olivat melko varmoja, että 2020 ja 2021 olivat myös ratkaisevia vuosia.
Kenties meidän kannattaisi korjata määritelmäämme "ratkaisevasta".
*****
Kyse ei ole siitä, että mitään ei tapahtunut. Tai edes siitä, että kaikki mitä on tapahtunut kahden epävakaan viime vuoden aikana, on ollut huonoa. Mutta en voi olla tuntematta, että kaikki pimeyden autoritaarinen kontrollointi oli tarkoitus hävittää paljon, paljon, paljon aiemmin. Kuten Kerry Cassidy totesi hiljattain: "Meille jotka tiedämme totuuden, tämä peli on usein tuskallista katsoa sen raivostuttavan hitauden vuoksi." 1)
Sitä on pelattu hyvin pitkän aikaa. Jos kiinnitän tarkkaan huomiota metafyysiseen tai spekulatiiviseen kirjallisuuteen 20–30 vuoden takaa, minulle muistutetaan, että tätä peliä on kronikoitu monta vuotta, korostaen eri tapahtumia ja aikarajoja.
*****
Luen tällä hetkellä Alex Collierin e-kirjaa Defending Sacred Ground (= pyhän maaperän puolustaminen), joka on julkaistu 1996. 2) Andromedalaiset ovat ottaneet kontaktin, ja hän kertoo heidän versionsa ihmiskunnan todellisesta historiasta, ennusteita katastrofaalisista ja muista tapahtumista jne. Siinä on paljon samankaltaisuutta kuin Matthew Wardin (ja monien muiden) jakamassa informaatiossa.
Matthewin kirjoissa ja viesteissä vakava juoni kevenee vuosien saatossa. Koska ihmiskunta alkoi hyväksyä Maahan säteillyn valon sekä monien muiden tekijöiden vuoksi, Matthew toteaa, että luonnonmullistukset joita on ollut horisontissa, lieventyvät huomattavasti. Onneksi pahimmista pahin on ilmeisesti vältetty.
Lukiessani Defending Sacred Groundia ja tuota informaatiota, joka on nyt 25 vuotta vanhaa, koin selkäpiitä karmivan déjà vun. Tässä nuo tarinat ovat jälleen, joista mikään ei vaikuta tapahtuneen, kuten että kaikkien Maan ulkopuolisten täytyy lähteä Maasta tiettyyn päivämäärään mennessä, kun taas hyväntahtoiset Maan ulkopuoliset ottavat kontaktin eri ajankohtana. Itse asiassa annetaan monia tapahtumapäivämääriä, ja monia vuosia myöhemmin näyttää siltä, että useimmat ennustetut asiat eivät tapahtuneet noina päivinä, tai tapahtuivat lainkaan, totta puhuen.
Aa, no, arvelen, että se on ennustusten luonne.
*****
Jos olisin törmännyt tähän Alex Collierin kirjaan vielä puoli vuotta sitten, luulen, että olisin tullut levottomaksi. Olisin ottanut sen merkkinä niiden erehtyvyydestä, joilla on oletettavasti sisäistä informaatiota tai kontakti korkeampiin lähteisiin. Kaikki nämä kommentaattorit, kanavat ja kontaktoijat eivät oikeasti tunnu tietävän, mistä puhuvat.
Nyt istun vain tässä hymyillen ja katsellen auringon säihkyvän avocadopuun lehtien välistä. Hyvänen aika, tämä aika on liukas pikkuolento. Välttelevä kuin kissa, joka ei halua tulla löydetyksi.
Se on ok. Se on kissojen ja ajan luonne, olla välttelevä.
*****
Siis miten suhtaudun nyt ennusteisiin ja päivämääriin? Uskonko, että tiettyjen asioiden pitäisi tapahtua tiettyinä aikoina, koska joku luotettu yksilö on itsevarmasti sanonut niin? Vaikka yritän kovasti välttää sitä, joskus alistun houkutukselle uskoa näitä vilpittömiä, julkisia kuuluttajia, ainakin jollain tasolla, ainakin joidenkin tapahtumien osalta.
Tuo reaktio ei enää vetoa minuun. Sen sijaan pelkästään tarkkailen. Kohtelen tuota informaatiota kuin säätiedotetta.
Hmm. Se sanoo, että meillä sataa myöhemmin tänään. Hassua, ei ole pilviä. No, ehkä iltapäivällä on kuuroja.
Koska en suunnitellut piknikiä puistoon, minulle on suurelta osin irrelevanttia, sataako vai ei. Ihmisille jotka suunnittelevat piknikejä, tämä informaatio on hyvin oleellista. Heidän lähitulevaisuutensa riippuu säätiedotuksen luotettavuudesta, jonka he toivovat tietävän.
Minun ylellisyyttäni on irrallisuus. Jos he haluavat pitää piknikinsä, heillä ei ole tuota ylellisyyttä.
Tai vaihtoehtoisesti, he voisivat tuoda katoksen mukanaan. Tai muuttaa suunnitelmiaan ja olla piknikillä puiston erikoisella soittolavapaviljongilla. Se voisi olla itse asiassa hauskaa. He nauttisivat edelleen puistosta, ainoastaan eri perspektiivistä.
*****
Jos laitamme koko toivomme tuohon hohtavaan kultaämpäriin, jonka uskomme olevan tämän päivämäärän tai tuon tapahtuman jälkeen, sade voi yllättää meidät vertauskuvallisesti.
Tällä hetkellä huomaan, että tunnen vetoa kanavointeihin, joiden ennustukset ovat – suoraan sanottuna – epämääräisiä. Janine esimerkiksi on tehnyt pari tulkintaa vuodelle 2022. Se jonka katselin eilen, esitti erilaisia todennäköisyyksiä koko vuodelle 2022. 3)
Näyttää siltä, että uusi rahoitusjärjestelmä on jo paikoillaan, mutta se ei ole julkisesti ilmeistä vielä vähään aikaan. Se kaikki ei tapahdu kerralla; emme herää yhtenä päivänä ja sitten yhtäkkiä kaikki on dramaattisen erilaista. Vaatii aikaa selvittää globaalisti kaikki yksityiskohdat. Jokin versio NESARA:sta/GESARA:sta/paljastuksesta tulee kuitenkin kiistatta.
Globalistiagenda romahtaa, mutta koska mustahatut edelleen kontrolloivat laajasti valtavirtamediaa, vaikuttaa olevan toisin. Mutta hetkinen! Media tulee alas isolla rysäyksellä, levittäessään liian räikeää valhetta sivuutettavaksi, joten he näyttävät lopulta typeryksiltä. Tämä tapahtuu joskus ensi vuoden aikana, ei ole varmaa, milloin tarkkaan ottaen …
Ja niin edelleen, ihmiskunnan eri ongelmien ja skenaarioiden läpi.
Tuo informaatio on itsessään mielenkiintoista. Mutta asenteeni sitä kohtaan on minusta kiehtova, koska se todistaa täyskäännöksen aiemmasta, huolestuneesta tarpeestani tietää.
Sen sijaan on eräänlaista rentoutta. Mieleeni muistuu sfinksi, joka istuu ikuisesti erämaassa, aikahiekan peittämänä ja paljastamana, mutta kestäen aina ja ikuisesti.
*****
Minua eivät pilvet haittaa. Tunnen, että minulla on aina näkymätön sateenvarjo, joka suojaa minua ei-toivotuilta kuuroilta.
Minusta tuntuu myös, että voin olla piittaamatta tuosta sateenvarjosta ja vain nauttia veden roiskumisesta päälleni. Kuka välittää, jos vaatteeni kastuvat? Ne kuivuvat. Eikä vesi satuta minua.
Saattaa olla vastuutonta tai hiukan hullua olla enimmäkseen huoleton siitä, mitä maailmassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Ja tietysti omahyväisyyteni häviäisi hetkessä, jos ilkeä ukkosmyrsky parkkeeraisi yhtäkkiä suoraan taloni päälle.
Kuitenkin silloinkin minulla on suuri toivo, että muistan, että minulla on sateenvarjo, minulla on jumaluuden näkymätön haarniska, ja ennen kaikkea, itse sade ei satuta minua.
Voin nauttia sateesta, läiskytellen lammikoiden läpi ja havaiten kaksoissateenkaaren, joka pilkistää vuorien yli, kun aurinko laskee, jättäen taakseen loistavan viittansa.
_____________________
1) Kerry Cassidyn blogi 23.12.2021 (Linkki virheellinen, korjaan kun saan oikean. Hammer)
2) Alex Collier, Defending Sacred Ground, AlexCollier.org (https://www.alexcollier.org/)
3) Tarot by Janine, Deep Dive Friday 31.12.2021 (https://www.youtube.com/c/tarotbyjanine/featured), "Looking into 2022, Will the Darkness Clear? How Much More Work Needs to Be Done?"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
2.1.2022 TULEVAISUUS JOKA ON NYT
Kirjoittaja hammer » 17.01.2022 22:20
TULEVAISUUS JOKA ON NYT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minusta tuntuu, kuin hengittäisin maailmojen välissä. Ovi sulkeutuu menneisyyden rajoittuneisuuteen ja rajoituksiin, ja uusi ovi narisee auki. Niin hitaasti, ettei sitä melkein huomaa, mutta kuin pitää silmänsä jatkuvasti siinä, voi nähdä valon kirkastuvan, kun ovi avautuu lisää, loputtoman hitaasti ja vähitellen.
Tuo tulevaisuuden ovi avautuu lisää, ja valo kirkastuu. Mitä näen?
Hyvinvointi on aina ensimmäisenä mielessä. Sitten yltäkylläiset resurssit kaikille – taloudelliset ja muut. Vapaa-aikaa ja vapautta, sillä ilman niitä taloudellisilla resursseilla tuntuu olevan vähän käyttöä.
Näen itseni terveenä, vauraana ja viisaana, herra Frankliniä siteeraten. Tässä sitä ollaan lähtöportilla. Mitä teen terveydelläni, vauraudellani ja viisaudellani? Vapaudellani ja vastikään vapautuneella ajallani?
*****
Seison edelleen tässä, ja odotan starttipistoolin ääntä. Tulevaisuus on tyhjää täynnä. Kaikki mitä olen ajatellut tai kuvitellut ehkä haluavani tehdä vapaudella, terveydellä ja viisaudella, tuntuu irrelevantilta. Näin on ehkä siksi, että niitä rakenteita joissa olin kuvitellut tarjoavani apua muille, ei yksinkertaisesti enää ole.
Olen halunnut pitkään olla vapaaehtoisena sairaalassa. Perhetraditio. Tuoda rakkauden ja valon Reiki-energiaa noihin steriileihin ja luotaantyöntäviin rakennuksiin. Muutama kristalli antamaan kauneutta ja korkeaa värähtelyä. Emotional Codea auttamaan tunkkaisten ja hyödyttömien, loukkuunjääneiden tunteiden siivoamisessa.
Opettaa jotain aikuiskoulutuskurssia. Jotain joka liittyy kirjoittamiseen, henkisyyteen. Ohjata koko 12-viikkoinen Artist's Way -ohjelma läpi.
Noista skenaarioista ei tule mitään, kuten ei myöskään muista, joita olen harkinnut vuosien saatossa. Se on kuin yrittäisi rakentaa hyödyllisen ja tyydyttävän elämän hiekalle.
Jos terveydenhuolto rukataan täysin, sairaalat lakkaavat olemasta sellaisena, kuin tunnemme ne nyt. Monipuoliset, viidennen ulottuvuuden parantumiskeskukset ovat ilmeisesti uusia perustoja – hyvinvointimalli korvaa nykyisen menettelyn, joka näyttää suunnitellun hoitamaan sairauksiamme, muttei parantamaan niitä. Hyväpalkkaiset ammattilaiset ovat luultavasti vastuussa kaikista puolista sairauden tai vammojen hoitamisessa. Ja sitten kun hoitosängyt/"medipetit" (med bed) tulevat, parantumisprosessi kestää luultavasti tunteja, ei viikkoja tai kuukausia.
Koulutus? Toinen tyhjä taulu. Jos kykymme laajentuvat galaktiseen ulottuvuuteen, mitä tarvetta ylipäätään on liitutauluille ja kirjoille tai niiden uudemmille elektronisille vastineille?
*****
En ole oikeasti ajatellut melko pitkään aikaan "hetkestä toiseen" -selviytymisen yli. Vaikka elämäni on mukavaa useimpien standardien mukaan, minulta puuttuu edelleen liikkumisen vapaus monin tavoin. Siis on tuntunut turhalta kulkea varovasti kimaltavaan tulevaisuuteen – kissa joka kävelee varovasti lumen päällä.
Menetyksen tunne ja syvä melankolia hiipii sisään. En ole varma, miten navigoin tätä tulevaisuutta, joka tuntuu yhtä epämääräiseltä, kuin huono näkö. Suuntaviivoja ja oppaita on runsaasti, mutta yksi asia josta olen varma, on, että opastus tulee sisältä, ei ulkopuolelta.
*****
Kelaan mieleni, mielikuvitukseni, takaisin tähän ja nyt. Luulen, että tässä maailmassa voi olla kourallinen ihmisiä, jotka tietävät, miten asiat ovat seuraavina viikkoina ja kuukausina. En ole yksi heistä.
Tuntuu vaistonvastaiselta suunnitella jotain mahdollista tulevaisuutta sivuuttamalla se ja fokusoitumalla vain tähän ja nyt. Mutta siihen olen tullut. En voi tietää, mitä tulee olemaan. Tiedän kuitenkin tämän hengityksen, tämän pilkahduksen sinistä taivasta ja vihreyttä ikkunasta sekä tuulenhenkäyksen, joka saa nupullaan olevan kukat väreilemään.
Tiedän kuitenkin, että sydän tietää kaiken, jos vain tyynnytän huolen tulevaisuudesta tarpeeksi kauan asettuakseni nyt-hetkeen, joka ei huoleta koskaan. Yksinkertaisemmin sanottu kuin tehty.
Lintu joka ei ajattele mitään, paitsi siementen noukkimista ruohosta, hyppii ohi. Liityn sen seuraan, painan käteni ruohonkorsille, ja muistan yhteyteni Gaiaan, yhteyteni kaikkeen, koska uskon, että se on ainoa tulevaisuus, jolla on oikeasti merkitystä. Ja kaikki se on jo tässä, nyt-hetkessäni.
Pieni tulevaisuuden ajatus harhailee sisään. Jos paikallissairaalani muutetaan seuraavan sukupolven parantumiskeskukseksi, veikkaan, että heillä olisi silti käyttöä muutamalle sairaala-apulaiselle. Useimpien mukaan siirtyminen 5D:hen ei tapahdu hetkessä. Voimme kaikki auttaa kätilönä tuota siirtymää ajan läpi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minusta tuntuu, kuin hengittäisin maailmojen välissä. Ovi sulkeutuu menneisyyden rajoittuneisuuteen ja rajoituksiin, ja uusi ovi narisee auki. Niin hitaasti, ettei sitä melkein huomaa, mutta kuin pitää silmänsä jatkuvasti siinä, voi nähdä valon kirkastuvan, kun ovi avautuu lisää, loputtoman hitaasti ja vähitellen.
Tuo tulevaisuuden ovi avautuu lisää, ja valo kirkastuu. Mitä näen?
Hyvinvointi on aina ensimmäisenä mielessä. Sitten yltäkylläiset resurssit kaikille – taloudelliset ja muut. Vapaa-aikaa ja vapautta, sillä ilman niitä taloudellisilla resursseilla tuntuu olevan vähän käyttöä.
Näen itseni terveenä, vauraana ja viisaana, herra Frankliniä siteeraten. Tässä sitä ollaan lähtöportilla. Mitä teen terveydelläni, vauraudellani ja viisaudellani? Vapaudellani ja vastikään vapautuneella ajallani?
*****
Seison edelleen tässä, ja odotan starttipistoolin ääntä. Tulevaisuus on tyhjää täynnä. Kaikki mitä olen ajatellut tai kuvitellut ehkä haluavani tehdä vapaudella, terveydellä ja viisaudella, tuntuu irrelevantilta. Näin on ehkä siksi, että niitä rakenteita joissa olin kuvitellut tarjoavani apua muille, ei yksinkertaisesti enää ole.
Olen halunnut pitkään olla vapaaehtoisena sairaalassa. Perhetraditio. Tuoda rakkauden ja valon Reiki-energiaa noihin steriileihin ja luotaantyöntäviin rakennuksiin. Muutama kristalli antamaan kauneutta ja korkeaa värähtelyä. Emotional Codea auttamaan tunkkaisten ja hyödyttömien, loukkuunjääneiden tunteiden siivoamisessa.
Opettaa jotain aikuiskoulutuskurssia. Jotain joka liittyy kirjoittamiseen, henkisyyteen. Ohjata koko 12-viikkoinen Artist's Way -ohjelma läpi.
Noista skenaarioista ei tule mitään, kuten ei myöskään muista, joita olen harkinnut vuosien saatossa. Se on kuin yrittäisi rakentaa hyödyllisen ja tyydyttävän elämän hiekalle.
Jos terveydenhuolto rukataan täysin, sairaalat lakkaavat olemasta sellaisena, kuin tunnemme ne nyt. Monipuoliset, viidennen ulottuvuuden parantumiskeskukset ovat ilmeisesti uusia perustoja – hyvinvointimalli korvaa nykyisen menettelyn, joka näyttää suunnitellun hoitamaan sairauksiamme, muttei parantamaan niitä. Hyväpalkkaiset ammattilaiset ovat luultavasti vastuussa kaikista puolista sairauden tai vammojen hoitamisessa. Ja sitten kun hoitosängyt/"medipetit" (med bed) tulevat, parantumisprosessi kestää luultavasti tunteja, ei viikkoja tai kuukausia.
Koulutus? Toinen tyhjä taulu. Jos kykymme laajentuvat galaktiseen ulottuvuuteen, mitä tarvetta ylipäätään on liitutauluille ja kirjoille tai niiden uudemmille elektronisille vastineille?
*****
En ole oikeasti ajatellut melko pitkään aikaan "hetkestä toiseen" -selviytymisen yli. Vaikka elämäni on mukavaa useimpien standardien mukaan, minulta puuttuu edelleen liikkumisen vapaus monin tavoin. Siis on tuntunut turhalta kulkea varovasti kimaltavaan tulevaisuuteen – kissa joka kävelee varovasti lumen päällä.
Menetyksen tunne ja syvä melankolia hiipii sisään. En ole varma, miten navigoin tätä tulevaisuutta, joka tuntuu yhtä epämääräiseltä, kuin huono näkö. Suuntaviivoja ja oppaita on runsaasti, mutta yksi asia josta olen varma, on, että opastus tulee sisältä, ei ulkopuolelta.
*****
Kelaan mieleni, mielikuvitukseni, takaisin tähän ja nyt. Luulen, että tässä maailmassa voi olla kourallinen ihmisiä, jotka tietävät, miten asiat ovat seuraavina viikkoina ja kuukausina. En ole yksi heistä.
Tuntuu vaistonvastaiselta suunnitella jotain mahdollista tulevaisuutta sivuuttamalla se ja fokusoitumalla vain tähän ja nyt. Mutta siihen olen tullut. En voi tietää, mitä tulee olemaan. Tiedän kuitenkin tämän hengityksen, tämän pilkahduksen sinistä taivasta ja vihreyttä ikkunasta sekä tuulenhenkäyksen, joka saa nupullaan olevan kukat väreilemään.
Tiedän kuitenkin, että sydän tietää kaiken, jos vain tyynnytän huolen tulevaisuudesta tarpeeksi kauan asettuakseni nyt-hetkeen, joka ei huoleta koskaan. Yksinkertaisemmin sanottu kuin tehty.
Lintu joka ei ajattele mitään, paitsi siementen noukkimista ruohosta, hyppii ohi. Liityn sen seuraan, painan käteni ruohonkorsille, ja muistan yhteyteni Gaiaan, yhteyteni kaikkeen, koska uskon, että se on ainoa tulevaisuus, jolla on oikeasti merkitystä. Ja kaikki se on jo tässä, nyt-hetkessäni.
Pieni tulevaisuuden ajatus harhailee sisään. Jos paikallissairaalani muutetaan seuraavan sukupolven parantumiskeskukseksi, veikkaan, että heillä olisi silti käyttöä muutamalle sairaala-apulaiselle. Useimpien mukaan siirtyminen 5D:hen ei tapahdu hetkessä. Voimme kaikki auttaa kätilönä tuota siirtymää ajan läpi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
7.1.2022 KAIKKI MUUTTUU SILTI KULLAKSI
Kirjoittaja hammer » 20.01.2022 18:00
KAIKKI MUUTTUU SILTI KULLAKSI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi "suuri päivä" tuli ja meni eilen, ilman mitään havaittavia tapahtumia, ja se osani joka nauttii surullisuudesta, tarttui tiukasti ja rautaisella otteella tähän tietoon.
Olin suurimman osan päivästä eeppisen pahalla päällä. Turhautunut kaikista ihmisistä, jotka kieltäytyvät heräämästä. Ärsyyntynyt kommentaattoreihin ja kanaviin, jotka jatkuvasti kaupittelevat tiettyjä päivämääriä, tietäen koko ajan, ettei mikään ennustus voi olla täysin paikkansapitävä.
Kaikkein pahinta oli itsekritiikkini. Olen viisaampi, kuin että antaisin ulkoisten tapahtumien tai ei-tapahtumien vaikuttaa minuun. Ja sitten oli vastapuhettani, joka torui itsekriittisyydestä!
Ei mikään ihme, että Maan ulkopuolisia olentoja näyttää joskus kummastuvan ihmiset ja heidän ääripäänsä. Jopa yhdessä kehossa voi olla taistelukenttä.
*****
Suuressa osassa elämääni on kyse mielialoista. Tunteista. Tunteita joita en halua tuntea, tunteita joita tulee protestoinnistani huolimatta, ja noita harvinaiselta näyttäviä tunteita, joista todella nautin.
Vaikka tunnistan älyllisesti, että meidän ilmeisesti täytyy kokea negatiivisia ja epämiellyttäviä tunteita, en ole koskaan saanut aikaan sovintoa tämän asian kanssa. En ole varma, haluanko saadakaan.
En sanoisi varsinaisesti taistelevani huonoja tunteita tai huonoja kokemuksia vastaan. Kyse on enemmän närkästyneestä hyväksymisestä. Sellaisesta mitä saattaisi tuntea, kun sinut ryöstetään kujalla ja päätät olla taistelematta paljain nyrkein asetta vastaan.
"Tässä, ota rahani, ota koruni. Kunhan et vain ammu minua, okei?"
Sillä tavalla koen negatiiviset jutut, joita kuplii esiin minussa nyt. Antautuen vastentahtoisesti sille, mikä on ilmeisesti vääjäämätöntä. Tunnen sen, jos on pakko, menen tuon ajatusprosessin läpi, koska minun täytyy mennä. Älä vain yritä saada minua nauttimaan siitä.
Pitäisin sitä alentuvaisena loukkauksena vielä tarpeettoman vamman lisäksi.
*****
Eilen, synkistä synkimmän mielialan keskellä, puhuin oppailleni silkasta ärtymyksestä: "Okei, valo-olennot, täällä minä tunnen tätä roskaa. Haluaisin vähän apuja, kiitos. Onko mitään ehdotuksia?"
Välittömästi sain kuvan eteenpäin puksuttavasta junasta, punaisen konduktöörinvaunun pitäessä perää. "Irrota tuo konduktöörinvaunu", he mumisivat. Näkymätön käsi poisti tapin, ja konduktöörinvaunu alkoi jäädä taakse, kun juna kiisi iloisesti eteenpäin, vapautuneena tuosta painosta.
Useita ajatuksia ilmestyi enemmän tai vähemmän samanaikaisesti, valopilkkuja eri lähteistä. Yksi ajatus oli, että tuo konduktöörinvaunu sisälsi kaikki nuo tietämättömät ihmiset, jotka kieltäytyvät heräämästä eivätkä herää tässä elämässä. Yksi fantasiani on, että tämän megakamalan maailmantilanteen jatkuva pitkittyminen on "heidän vikansa". Heidän tiheä ja tietämätön energiansa pahentaa sitä kaikkea.
Toinen ajatus nosti kätensä. "Hei siellä. Käsitän, että on hauskaa syyttää kaikkia muita. Mutta keitä nuo tietämättömät ihmiset ovat muita kuin omia osiasi?"
Mahtavaa … yksi henkinen itsestäänselvyys pilaa syyttelysessioni.
*****
Minulla ei ole vastausta tähän pahassa mielessä rämpimiseen. Olen ehdottomasti kiitollinen, etten ole sellaisen syövereissä tällä hetkellä.
Kenties ehdoton kiitollisuus tämän paskan puuttumisesta, on paras selviytymismekanismi, johon pystyn juuri nyt. Se ei vaikuta miltään mahtipontiselta henkiseltä ratkaisulta. Sitten toisaalta, en pidä itseäni mitenkään henkisesti mahtipontisena.
Olen vain yksi ihminen, joka yrittää integroida itsensä maailmassa, joka hajoaa, ennen kuin se voi uudistua kultaiseen loistoonsa.
Maailman kaikki pahat mielet eivät voi estää sitä kohoamista, jota nyt koemme. Se on yksi varma asia, joka ei koskaan häviä todellisesta, vakaasta ytimestäni, vaikka saatan epäillä sitä epätoivoni syövereissä.
*****
Katselen, kun konduktöörinvainu jää kauemmas ja kauemmas taakse. Minussa on epämiellyttäviä osia, jotka jätän mielelläni siihen. Jos en pysty integroimaan niitä, antaa niiden sitten mennä, minne niiden tarvitsee. Niiden ei tarvitse painaa minua alas, enkä tunne velvollisuutta yrittää raahata jotakin valoon, silloin kun tuo kurja olento puristaa jatkuvasti silmänsä kiinni ja sanoo "ei, ei, ei". En pysty nujertamaan ihmismielelläni sitä pelkotasoa, joka ylittää kaikki käyrät.
Huomaan ihanan, kultaisen valon kajastavan konduktöörinvaunun päällä, kun se häipyy kaukaisuuteen. Ja osa minua on myös tuossa valossa.
Voin päästää kaikesta siitä irti – pimeydestä joka ei halua valoa, ja valosta joka jatkuvasti tarjoaa itseään siitä huolimatta.
Kävelen tuon junan etuosaan, ja junailijan kanssa jonka käsi on vivulla, katson eteenpäin. "Kovempaa", mumisen, ja juna loikkaa eteenpäin raiteilla, irtoaa ja nousee taivaalle.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi "suuri päivä" tuli ja meni eilen, ilman mitään havaittavia tapahtumia, ja se osani joka nauttii surullisuudesta, tarttui tiukasti ja rautaisella otteella tähän tietoon.
Olin suurimman osan päivästä eeppisen pahalla päällä. Turhautunut kaikista ihmisistä, jotka kieltäytyvät heräämästä. Ärsyyntynyt kommentaattoreihin ja kanaviin, jotka jatkuvasti kaupittelevat tiettyjä päivämääriä, tietäen koko ajan, ettei mikään ennustus voi olla täysin paikkansapitävä.
Kaikkein pahinta oli itsekritiikkini. Olen viisaampi, kuin että antaisin ulkoisten tapahtumien tai ei-tapahtumien vaikuttaa minuun. Ja sitten oli vastapuhettani, joka torui itsekriittisyydestä!
Ei mikään ihme, että Maan ulkopuolisia olentoja näyttää joskus kummastuvan ihmiset ja heidän ääripäänsä. Jopa yhdessä kehossa voi olla taistelukenttä.
*****
Suuressa osassa elämääni on kyse mielialoista. Tunteista. Tunteita joita en halua tuntea, tunteita joita tulee protestoinnistani huolimatta, ja noita harvinaiselta näyttäviä tunteita, joista todella nautin.
Vaikka tunnistan älyllisesti, että meidän ilmeisesti täytyy kokea negatiivisia ja epämiellyttäviä tunteita, en ole koskaan saanut aikaan sovintoa tämän asian kanssa. En ole varma, haluanko saadakaan.
En sanoisi varsinaisesti taistelevani huonoja tunteita tai huonoja kokemuksia vastaan. Kyse on enemmän närkästyneestä hyväksymisestä. Sellaisesta mitä saattaisi tuntea, kun sinut ryöstetään kujalla ja päätät olla taistelematta paljain nyrkein asetta vastaan.
"Tässä, ota rahani, ota koruni. Kunhan et vain ammu minua, okei?"
Sillä tavalla koen negatiiviset jutut, joita kuplii esiin minussa nyt. Antautuen vastentahtoisesti sille, mikä on ilmeisesti vääjäämätöntä. Tunnen sen, jos on pakko, menen tuon ajatusprosessin läpi, koska minun täytyy mennä. Älä vain yritä saada minua nauttimaan siitä.
Pitäisin sitä alentuvaisena loukkauksena vielä tarpeettoman vamman lisäksi.
*****
Eilen, synkistä synkimmän mielialan keskellä, puhuin oppailleni silkasta ärtymyksestä: "Okei, valo-olennot, täällä minä tunnen tätä roskaa. Haluaisin vähän apuja, kiitos. Onko mitään ehdotuksia?"
Välittömästi sain kuvan eteenpäin puksuttavasta junasta, punaisen konduktöörinvaunun pitäessä perää. "Irrota tuo konduktöörinvaunu", he mumisivat. Näkymätön käsi poisti tapin, ja konduktöörinvaunu alkoi jäädä taakse, kun juna kiisi iloisesti eteenpäin, vapautuneena tuosta painosta.
Useita ajatuksia ilmestyi enemmän tai vähemmän samanaikaisesti, valopilkkuja eri lähteistä. Yksi ajatus oli, että tuo konduktöörinvaunu sisälsi kaikki nuo tietämättömät ihmiset, jotka kieltäytyvät heräämästä eivätkä herää tässä elämässä. Yksi fantasiani on, että tämän megakamalan maailmantilanteen jatkuva pitkittyminen on "heidän vikansa". Heidän tiheä ja tietämätön energiansa pahentaa sitä kaikkea.
Toinen ajatus nosti kätensä. "Hei siellä. Käsitän, että on hauskaa syyttää kaikkia muita. Mutta keitä nuo tietämättömät ihmiset ovat muita kuin omia osiasi?"
Mahtavaa … yksi henkinen itsestäänselvyys pilaa syyttelysessioni.
*****
Minulla ei ole vastausta tähän pahassa mielessä rämpimiseen. Olen ehdottomasti kiitollinen, etten ole sellaisen syövereissä tällä hetkellä.
Kenties ehdoton kiitollisuus tämän paskan puuttumisesta, on paras selviytymismekanismi, johon pystyn juuri nyt. Se ei vaikuta miltään mahtipontiselta henkiseltä ratkaisulta. Sitten toisaalta, en pidä itseäni mitenkään henkisesti mahtipontisena.
Olen vain yksi ihminen, joka yrittää integroida itsensä maailmassa, joka hajoaa, ennen kuin se voi uudistua kultaiseen loistoonsa.
Maailman kaikki pahat mielet eivät voi estää sitä kohoamista, jota nyt koemme. Se on yksi varma asia, joka ei koskaan häviä todellisesta, vakaasta ytimestäni, vaikka saatan epäillä sitä epätoivoni syövereissä.
*****
Katselen, kun konduktöörinvainu jää kauemmas ja kauemmas taakse. Minussa on epämiellyttäviä osia, jotka jätän mielelläni siihen. Jos en pysty integroimaan niitä, antaa niiden sitten mennä, minne niiden tarvitsee. Niiden ei tarvitse painaa minua alas, enkä tunne velvollisuutta yrittää raahata jotakin valoon, silloin kun tuo kurja olento puristaa jatkuvasti silmänsä kiinni ja sanoo "ei, ei, ei". En pysty nujertamaan ihmismielelläni sitä pelkotasoa, joka ylittää kaikki käyrät.
Huomaan ihanan, kultaisen valon kajastavan konduktöörinvaunun päällä, kun se häipyy kaukaisuuteen. Ja osa minua on myös tuossa valossa.
Voin päästää kaikesta siitä irti – pimeydestä joka ei halua valoa, ja valosta joka jatkuvasti tarjoaa itseään siitä huolimatta.
Kävelen tuon junan etuosaan, ja junailijan kanssa jonka käsi on vivulla, katson eteenpäin. "Kovempaa", mumisen, ja juna loikkaa eteenpäin raiteilla, irtoaa ja nousee taivaalle.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
16.1.2022 LINNUNRADAN AARRE
Kirjoittaja hammer » 28.01.2022 19:09
LINNUNRADAN AARRE
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
16.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Koko tämän ajan olen yrittänyt päästä töyssyn yli tiellä, ja alan oivaltaa, että tämä töyssy on tuo tie.
En pidä tästä töyssystä. Jo sen pohtiminen tuo kyyneleet silmiin, koska haluan niin kovasti, ettei se ole totta.
Liikuttumiseni siitä kertoo minulle kaiken, mitä minun tarvitsee tietää.
Matka on määränpää. Ja matkaani on tällä hetkellä jatkuva lonkkakipu.
*****
Ajelen tätä maallista tietä ajoneuvolla nimeltään keho. Kuin auton neljä rengasta, käytän neljää raajaani, jotka ovat vartaloni ulokkeita. Raajat tukevat minua, antavat minun liikkua ja tekevät minulle toimimisen mahdolliseksi.
Kun rengas tyhjenee, joko rengasrikosta tai vähittäisestä vuodosta, jossain kohtaa auto pysähtyy.
Rappeutuminen joka johtuu niveltulehduksesta, on hidasta vuotoa ajoneuvoni renkaissa.
En toivo sairastumisen rengasrikkoa itselleni tai kenellekään muulle, mutta sisälleni hiipii epäily, että sellainen katastrofi herättää ihmisen empimättä välittömään toimintaan. Kiireinen hoito, luultavasti nykyisen terveydenhoitojärjestelmän valikoimasta. Sitten jälkitarkastukset ja käynnit fysioterapiassa, kenties jotain lohduttavia, elvyttäviä hoitoja, ja kotitehtävinä paljon vahvistamista ja venyttelyä.
Hitaassa vuodossa voi edelleen ajaa autoaan hiljakseen tyhjenevällä renkaalla. On petollinen tunne, että mikään ei ole oikeastaan kovin huonosti. Olethan kuitenkin tiellä ja puuhastelet määränpäätä kohti.
Voisit käyttää myös aina silloin tällöin sellaista pikapaikkausainetta väliaikaisena korjauksena. Kenties se kestäisi tarpeeksi kauan, että "medipetin/hoitosängyn" (med bed) autovastine tulee käyttöön, ja rengas voidaan parantaa välittömästi ja taianomaisesti.
*****
On vaikea olla piittaamatta hätämerkeistä, kun kulkee tällä ajoneuvolla. Et ole enää pikakaistalla, ja on selvää epätasaisuutta. Ajoneuvo kallistuu sille puolelle, jossa renkaasta häviää ilmaa. Vähitellen, melkein huomaamatta, rengas tyhjenee ja tyhjenee. Sinun on pakko ajaa aina vain varovaisemmin, kunnes enää matelet eteenpäin.
Yhtenä päivänä menet hakemaan autoasi ja oivallat, että yksi kulma lepää vanteen päällä.
Hupsis! Kenties minun olisi pitänyt paikata vuoto, ennen kuin se vaurioitti autoa.
*****
En ole vammautunut/vaurioitunut. En ole lähelläkään sitä. Minulla on usein epämukavaa ja tunnen kipua, mutta millään muotoa minua ei voi verrata autoon, jonka pyörä lepää vanteellaan.
En halua kuitenkaan tulla sellaiseksi.
Niin kauan kuin katson kehoani korjattavana ongelmana, töyssynä tiessä ja ärsyttävänä esteenä sille, mitä haluan oikeasti tehdä, lähestyn tätä hitaan vuodon/orastavan vamman "ongelmaa" katkeruuden ja haluttomuuden kera.
Tai en tee mitään, ja oikeutan passiivisuuteni sillä, että tulevaisuuden "medipeti" on virvatuli, joka tuo ratkaisun. Ja se saattaa tulla, ai jaa, viime lokakuussa monien selostusten mukaan.
Minulla on kiropraktikolta monia harjoituksia, kotitehtäviä, joita en ole tehnyt mitenkään johdonmukaisesti. Medipetit ovat tulossa, medipetit ovat tulossa … Miksi vaivautua tekemään tylsiä, aikaa vieviä ja epämiellyttäviä harjoituksia, kun melko pian heilautetaan taikasauvaa ja saan täydellisen terveyden ja hyvinvoinnin ponnistelematta lainkaan?
*****
En todellakaan halua "toipumista ja vahvistumista hitaasti heikentävästä nivelsairaudesta" omalle polulleni. Se on niin … epädramaattista, banaalia, rutiininomaista.
Se ei ole kuolemanlähikokemus, välkkyvien valojen ja uskomattomien henkisten paljastusten kera. Ei matkoja Linnunradan haki ystävällisten Maan ulkopuolisten olentojen tähtialuksilla. Siinä vasta jotain, mistä kirjoittaa kotiin!
"Tein kolme kertaa 12 harjoitusta ja kävelin 20 minuuttia" ei kuulosta ihan samalta.
Haluaisin paljon mieluummin odottaa medipetiä, kuin lähteä ankealle ja hyvin hitaalle polulle siihen mahdollisuuteen (ei mitään takuita!), että kiropraktiikan jatkaminen ja itseni pakottaminen harjoittelemaan tuo paremman terveyden ja liikkuvuuden.
Ja tuolla asenteella en koskaan tee sitä.
Ainoastaan jos voin hiljentää kärsimättömän mielen ja egon, joka haluaa kaiken olevan tehty jo eilen, voisin ehkä katsoa tuota arkista polkua mieli tyynenä, saati sitten innostuneena.
*****
Muistutan itselleni, ettei minun tarvitse tehdä sitä yksin. Minulla ei ole ainoastaan reaalimaailman huutosakkia – kiropraktikkoa ja ystäviä – vaan myös vuodesta toiseen innostunut joukko valo-olentoja ja enkeleitä, oman itseni ja monien muiden jumalaisia olemuksia, jotka ripottelevat kultapölyä, samalla kun minä katson tuota tylsää polkua …
"Tule nyt", he houkuttelevat. "Yllätyt, miten uskomattomia aarteita juuri tällä polulla kimaltelee."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
16.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Koko tämän ajan olen yrittänyt päästä töyssyn yli tiellä, ja alan oivaltaa, että tämä töyssy on tuo tie.
En pidä tästä töyssystä. Jo sen pohtiminen tuo kyyneleet silmiin, koska haluan niin kovasti, ettei se ole totta.
Liikuttumiseni siitä kertoo minulle kaiken, mitä minun tarvitsee tietää.
Matka on määränpää. Ja matkaani on tällä hetkellä jatkuva lonkkakipu.
*****
Ajelen tätä maallista tietä ajoneuvolla nimeltään keho. Kuin auton neljä rengasta, käytän neljää raajaani, jotka ovat vartaloni ulokkeita. Raajat tukevat minua, antavat minun liikkua ja tekevät minulle toimimisen mahdolliseksi.
Kun rengas tyhjenee, joko rengasrikosta tai vähittäisestä vuodosta, jossain kohtaa auto pysähtyy.
Rappeutuminen joka johtuu niveltulehduksesta, on hidasta vuotoa ajoneuvoni renkaissa.
En toivo sairastumisen rengasrikkoa itselleni tai kenellekään muulle, mutta sisälleni hiipii epäily, että sellainen katastrofi herättää ihmisen empimättä välittömään toimintaan. Kiireinen hoito, luultavasti nykyisen terveydenhoitojärjestelmän valikoimasta. Sitten jälkitarkastukset ja käynnit fysioterapiassa, kenties jotain lohduttavia, elvyttäviä hoitoja, ja kotitehtävinä paljon vahvistamista ja venyttelyä.
Hitaassa vuodossa voi edelleen ajaa autoaan hiljakseen tyhjenevällä renkaalla. On petollinen tunne, että mikään ei ole oikeastaan kovin huonosti. Olethan kuitenkin tiellä ja puuhastelet määränpäätä kohti.
Voisit käyttää myös aina silloin tällöin sellaista pikapaikkausainetta väliaikaisena korjauksena. Kenties se kestäisi tarpeeksi kauan, että "medipetin/hoitosängyn" (med bed) autovastine tulee käyttöön, ja rengas voidaan parantaa välittömästi ja taianomaisesti.
*****
On vaikea olla piittaamatta hätämerkeistä, kun kulkee tällä ajoneuvolla. Et ole enää pikakaistalla, ja on selvää epätasaisuutta. Ajoneuvo kallistuu sille puolelle, jossa renkaasta häviää ilmaa. Vähitellen, melkein huomaamatta, rengas tyhjenee ja tyhjenee. Sinun on pakko ajaa aina vain varovaisemmin, kunnes enää matelet eteenpäin.
Yhtenä päivänä menet hakemaan autoasi ja oivallat, että yksi kulma lepää vanteen päällä.
Hupsis! Kenties minun olisi pitänyt paikata vuoto, ennen kuin se vaurioitti autoa.
*****
En ole vammautunut/vaurioitunut. En ole lähelläkään sitä. Minulla on usein epämukavaa ja tunnen kipua, mutta millään muotoa minua ei voi verrata autoon, jonka pyörä lepää vanteellaan.
En halua kuitenkaan tulla sellaiseksi.
Niin kauan kuin katson kehoani korjattavana ongelmana, töyssynä tiessä ja ärsyttävänä esteenä sille, mitä haluan oikeasti tehdä, lähestyn tätä hitaan vuodon/orastavan vamman "ongelmaa" katkeruuden ja haluttomuuden kera.
Tai en tee mitään, ja oikeutan passiivisuuteni sillä, että tulevaisuuden "medipeti" on virvatuli, joka tuo ratkaisun. Ja se saattaa tulla, ai jaa, viime lokakuussa monien selostusten mukaan.
Minulla on kiropraktikolta monia harjoituksia, kotitehtäviä, joita en ole tehnyt mitenkään johdonmukaisesti. Medipetit ovat tulossa, medipetit ovat tulossa … Miksi vaivautua tekemään tylsiä, aikaa vieviä ja epämiellyttäviä harjoituksia, kun melko pian heilautetaan taikasauvaa ja saan täydellisen terveyden ja hyvinvoinnin ponnistelematta lainkaan?
*****
En todellakaan halua "toipumista ja vahvistumista hitaasti heikentävästä nivelsairaudesta" omalle polulleni. Se on niin … epädramaattista, banaalia, rutiininomaista.
Se ei ole kuolemanlähikokemus, välkkyvien valojen ja uskomattomien henkisten paljastusten kera. Ei matkoja Linnunradan haki ystävällisten Maan ulkopuolisten olentojen tähtialuksilla. Siinä vasta jotain, mistä kirjoittaa kotiin!
"Tein kolme kertaa 12 harjoitusta ja kävelin 20 minuuttia" ei kuulosta ihan samalta.
Haluaisin paljon mieluummin odottaa medipetiä, kuin lähteä ankealle ja hyvin hitaalle polulle siihen mahdollisuuteen (ei mitään takuita!), että kiropraktiikan jatkaminen ja itseni pakottaminen harjoittelemaan tuo paremman terveyden ja liikkuvuuden.
Ja tuolla asenteella en koskaan tee sitä.
Ainoastaan jos voin hiljentää kärsimättömän mielen ja egon, joka haluaa kaiken olevan tehty jo eilen, voisin ehkä katsoa tuota arkista polkua mieli tyynenä, saati sitten innostuneena.
*****
Muistutan itselleni, ettei minun tarvitse tehdä sitä yksin. Minulla ei ole ainoastaan reaalimaailman huutosakkia – kiropraktikkoa ja ystäviä – vaan myös vuodesta toiseen innostunut joukko valo-olentoja ja enkeleitä, oman itseni ja monien muiden jumalaisia olemuksia, jotka ripottelevat kultapölyä, samalla kun minä katson tuota tylsää polkua …
"Tule nyt", he houkuttelevat. "Yllätyt, miten uskomattomia aarteita juuri tällä polulla kimaltelee."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
20.1.2022 RUUSUILLA TANSSIMISTA
Kirjoittaja hammer » 30.01.2022 22:13
RUUSUILLA TANSSIMISTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Istuin tovin hiljaa tänä aamuna ja laitoin mielessäni hyvää energiaa perheenjäsenten ympärille, ihmisten ja kissojen. Jälkeenpäin laitoin myös itseni ympärille.
Hyvä juttu, ettei tämä ollut sellainen "lentokone putoaa" -harjoitus. Olisin reputtanut laitettuani itselleni happinaamarin viimeisenä.
*****
En ole varma miksi, mutta mieleeni tulee harvoin tehdä enempää kuin itsehoitominimi. Arvelen, että kompastun monien meidän saamaan ohjelmointiin. Luulisi, että olisin jo alkanut ymmärtää tätä salakavalaa sisäistä kuiskutusta, joka sanoo jatkuvasti sellaisia asioita, kuin että sinun on parempi hoitaa a, b ja c, vaikka kaipaat vähän lepoa.
Kaikki nuo asiat täytyy tehdä! Voit levätä … myöhemmin. Voit liikkua … myöhemmin.
Olen haluttomasti virittynyt tähän suhisevaan taustamonologiin, joka toistaa vain yhtä viestiä: kaikki muu – kirjaimellisesti – on tärkeämpää kuin sinä. En ole varma, voisivatko edes kaikki maailman affirmaatiot häivyttää tuon hiljaa läpitunkevan äänen.
*****
Siis, miltä "itsestäni huolenpitäminen" näyttäisi?
Pohdiskellessani tätä aiemmin, sain kuvan valtavasta ruusumatosta. Kirkkaanpunaisia ruusuja, vaaleanpunaisia ruusuja, kermanvärisiä. Ei piikkejä! Vain kauniita kukintoja.
Tule tänne, suloinen ääni mumisi. Tule tänne, tunne terälehdet paljailla jaloillasi. Hengitä syvään tätä huumaavaa tuoksua. Älä huoli, nämä ruusut eivät murskaannu. Ne tukevat sinua, sinä loit ne, ja ne ovat tässä sinua varten.
Pyysin melko arasti keholtani apua. Auttaisitko minua tuntemaan iloa?
Olemme aina ilossa, oli vastaus. Tämä saa minut hymyilemään nyt. En ymmärrä sitä, mutta jotenkin tiedän, että näin on.
Miten ihania ovatkaan ne kuvat ja viestit, joita on ulottuvilla vain yhdellä koputuksella siihen oveen, joka avautuu Henkeen.
*****
Ainoana vaikeutena näiden viestien ja kuvien vastaanottamisesta on niiden staattisuus. Tuo ruusumatto jolla voin vertauskuvallisesti kävellä, on aina siinä. Se on kiva juttu, mutta mitä hyötyä siitä on minulle?
Ja keho joka asuu ilontilassa, ei ilmeisesti tunne itsenä rajoituksia tai epämukavuutta samalla tavalla kuin minä, tai en usko, että se voisi kutsua silloin itseään iloiseksi.
Onko minun tehtäväni sitten matkia tuota kehon suoraviivaista viisautta? Tuntea iloa ja olla ilossa siitä huolimatta, minkä hahmotan negatiivisina ja epämiellyttävinä tuntemuksina?
Kenties keho huomaa nämä epämukavuudet ja hyväksyy ne, poistyöntämisen sijasta. Kohtelee niitä osiaan, jotka eivät vaikuta toimivan kovin hyvin, yhtä ystävällisesti, kuin se kohtelisi kömpelöä ja kompuroivaa lasta.
Rauhoitu. Anna minun auttaa sinut ylös. Pidän sinua kädestä, ja kävelemme yhdessä, sopiiko?
Ja katso tänne! Täällä on kauniita ruusuja levitettynä vain meitä varten. Tunnetko terälehdet jalkojemme alla? Katso, miten helppoa on juosta ja tanssia tällä iloniityllä.
*****
Rakastan kovasti viettää aikaa näiden fantasioiden kanssa – kauniita ruusuja, keho auttaa itseään eikä koskaan torju mitään osaansa siksi, että se "ei toimi oikein".
On helppoa uskoa, että kaikki on hyvin eikä ole muuta kuin pelkkää täydellisyyttä, silloin kun istun liikkumatta tuolissa. Kun nousen seisomaan ja liikun, muistanko silloin rakastaa jotain, mikä voi sattua?
Taas kerran pyydän kehoani apuun. Muistuta minua, sanon. Muistuta minua kuuntelemaan sinua, ollen sallimatta tuon voimakkaan negatiivisuusohjelmoinnin hukuttaa ääntäsi.
Henki vastaa katon räsähdyksellä ja poksahduksella. Ja tiedän, ettei ainoastaan kehoni auta minua. Apua voi tulla kaikkeuden kaikilta aspekteilta, joilta olen avoin vastaanottamaan.
*****
Olen aivan varma, että maailma, itse universumi, helpottaa tietäni tässä ponnistuksessa. Koska olen aivan varma, että nousevat värähtelyt ja kokemamme herääminen ovat totta. Ne kiihtyvät. Niitä ei voi pysäyttää.
Visualisoin upeiden ja mystisten vaunujen kiitävän universumin valtatietä pitkin, ja niissä on tilaa kaikille, jotka ovat valmiita lähtemään. Vihamieliset voimat jotka ovat vetäneet vaunuja takaa, kantapäätä kaivettuna maahan, ja yrittäneet estää sitä lentämästä vapaasti, putoavat sivun. 1)
Kenties joku tuntee sääliä ja myötätuntoa noita olentoja tai entiteettejä kohtaan. Minäkin voisin tuntea jossain kohtaa.
Mutta tässä uudessa itsehoitohengessä en aio vaivata itseäni heillä juuri nyt. Sallin tuon fokuksen kääntyä sisäänpäin, ja tiedän sen jossain kohtaa mahdollistavan laajentumisen ulospäin.
Seuraavan kerran kun mieli sanoo: "A, b ja c ovat tärkeämpiä kuin se, mitä sydämesi haluaa tehdä", sivuutan kohteliaasti sen ja valssaan pois hyräillen Johan Strauss nuoremman kappaletta "Rosen aus dem Süden" (= ruusuja etelästä). Teen sitä, mikä tuntuu oikealta minulle, ja se lisää loppujen lopuksi valoa meille kaikille.
Antaa maailman lastujen pudota, minne putoavat. Tämä täysivaltainen valo-olento aikoo laulaa pehmeästi ja valssata sydämensä kyllyydestä.
__________________
1) Esimerkiksi, Englanti lopetti juuri maskimääräyksen (https://goldenageofgaia.com/2022/01/19/ ... trictions/) ja monia muita covid-toimenpiteitä. He vaikuttavat edelleen mainostavan vahvasti rokotuksia ja pakottavat edelleen terveydenhoitohenkilöstön ottamaan sellaisen, mutta silti näen tämän valtaavana halkeamana siinä läpitukemattomassa muurissa, joka on ympäröinyt ihmisvapautta, erityisesti kuluneiden kahden vuoden ajan.
Lisäperspektiiviä ja informaatiota myös näistä:
* Tarot by Janine (https://tinyurl.com/5n77nvt2) 20.1.2022, "Global Narrative Unravelling, UK Takes the Lead, What will we see next, is DC agenda crumbling?"
* Jean-Claude Beyond Mysticin suoratoisto Tarot by Janinen (https://tinyurl.com/yckzf4bc) kanssa 19.1.2022
* Cathrine Edwards ja Tarot by Janine 19.1.2022 (https://tinyurl.com/2hxrnysd)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Istuin tovin hiljaa tänä aamuna ja laitoin mielessäni hyvää energiaa perheenjäsenten ympärille, ihmisten ja kissojen. Jälkeenpäin laitoin myös itseni ympärille.
Hyvä juttu, ettei tämä ollut sellainen "lentokone putoaa" -harjoitus. Olisin reputtanut laitettuani itselleni happinaamarin viimeisenä.
*****
En ole varma miksi, mutta mieleeni tulee harvoin tehdä enempää kuin itsehoitominimi. Arvelen, että kompastun monien meidän saamaan ohjelmointiin. Luulisi, että olisin jo alkanut ymmärtää tätä salakavalaa sisäistä kuiskutusta, joka sanoo jatkuvasti sellaisia asioita, kuin että sinun on parempi hoitaa a, b ja c, vaikka kaipaat vähän lepoa.
Kaikki nuo asiat täytyy tehdä! Voit levätä … myöhemmin. Voit liikkua … myöhemmin.
Olen haluttomasti virittynyt tähän suhisevaan taustamonologiin, joka toistaa vain yhtä viestiä: kaikki muu – kirjaimellisesti – on tärkeämpää kuin sinä. En ole varma, voisivatko edes kaikki maailman affirmaatiot häivyttää tuon hiljaa läpitunkevan äänen.
*****
Siis, miltä "itsestäni huolenpitäminen" näyttäisi?
Pohdiskellessani tätä aiemmin, sain kuvan valtavasta ruusumatosta. Kirkkaanpunaisia ruusuja, vaaleanpunaisia ruusuja, kermanvärisiä. Ei piikkejä! Vain kauniita kukintoja.
Tule tänne, suloinen ääni mumisi. Tule tänne, tunne terälehdet paljailla jaloillasi. Hengitä syvään tätä huumaavaa tuoksua. Älä huoli, nämä ruusut eivät murskaannu. Ne tukevat sinua, sinä loit ne, ja ne ovat tässä sinua varten.
Pyysin melko arasti keholtani apua. Auttaisitko minua tuntemaan iloa?
Olemme aina ilossa, oli vastaus. Tämä saa minut hymyilemään nyt. En ymmärrä sitä, mutta jotenkin tiedän, että näin on.
Miten ihania ovatkaan ne kuvat ja viestit, joita on ulottuvilla vain yhdellä koputuksella siihen oveen, joka avautuu Henkeen.
*****
Ainoana vaikeutena näiden viestien ja kuvien vastaanottamisesta on niiden staattisuus. Tuo ruusumatto jolla voin vertauskuvallisesti kävellä, on aina siinä. Se on kiva juttu, mutta mitä hyötyä siitä on minulle?
Ja keho joka asuu ilontilassa, ei ilmeisesti tunne itsenä rajoituksia tai epämukavuutta samalla tavalla kuin minä, tai en usko, että se voisi kutsua silloin itseään iloiseksi.
Onko minun tehtäväni sitten matkia tuota kehon suoraviivaista viisautta? Tuntea iloa ja olla ilossa siitä huolimatta, minkä hahmotan negatiivisina ja epämiellyttävinä tuntemuksina?
Kenties keho huomaa nämä epämukavuudet ja hyväksyy ne, poistyöntämisen sijasta. Kohtelee niitä osiaan, jotka eivät vaikuta toimivan kovin hyvin, yhtä ystävällisesti, kuin se kohtelisi kömpelöä ja kompuroivaa lasta.
Rauhoitu. Anna minun auttaa sinut ylös. Pidän sinua kädestä, ja kävelemme yhdessä, sopiiko?
Ja katso tänne! Täällä on kauniita ruusuja levitettynä vain meitä varten. Tunnetko terälehdet jalkojemme alla? Katso, miten helppoa on juosta ja tanssia tällä iloniityllä.
*****
Rakastan kovasti viettää aikaa näiden fantasioiden kanssa – kauniita ruusuja, keho auttaa itseään eikä koskaan torju mitään osaansa siksi, että se "ei toimi oikein".
On helppoa uskoa, että kaikki on hyvin eikä ole muuta kuin pelkkää täydellisyyttä, silloin kun istun liikkumatta tuolissa. Kun nousen seisomaan ja liikun, muistanko silloin rakastaa jotain, mikä voi sattua?
Taas kerran pyydän kehoani apuun. Muistuta minua, sanon. Muistuta minua kuuntelemaan sinua, ollen sallimatta tuon voimakkaan negatiivisuusohjelmoinnin hukuttaa ääntäsi.
Henki vastaa katon räsähdyksellä ja poksahduksella. Ja tiedän, ettei ainoastaan kehoni auta minua. Apua voi tulla kaikkeuden kaikilta aspekteilta, joilta olen avoin vastaanottamaan.
*****
Olen aivan varma, että maailma, itse universumi, helpottaa tietäni tässä ponnistuksessa. Koska olen aivan varma, että nousevat värähtelyt ja kokemamme herääminen ovat totta. Ne kiihtyvät. Niitä ei voi pysäyttää.
Visualisoin upeiden ja mystisten vaunujen kiitävän universumin valtatietä pitkin, ja niissä on tilaa kaikille, jotka ovat valmiita lähtemään. Vihamieliset voimat jotka ovat vetäneet vaunuja takaa, kantapäätä kaivettuna maahan, ja yrittäneet estää sitä lentämästä vapaasti, putoavat sivun. 1)
Kenties joku tuntee sääliä ja myötätuntoa noita olentoja tai entiteettejä kohtaan. Minäkin voisin tuntea jossain kohtaa.
Mutta tässä uudessa itsehoitohengessä en aio vaivata itseäni heillä juuri nyt. Sallin tuon fokuksen kääntyä sisäänpäin, ja tiedän sen jossain kohtaa mahdollistavan laajentumisen ulospäin.
Seuraavan kerran kun mieli sanoo: "A, b ja c ovat tärkeämpiä kuin se, mitä sydämesi haluaa tehdä", sivuutan kohteliaasti sen ja valssaan pois hyräillen Johan Strauss nuoremman kappaletta "Rosen aus dem Süden" (= ruusuja etelästä). Teen sitä, mikä tuntuu oikealta minulle, ja se lisää loppujen lopuksi valoa meille kaikille.
Antaa maailman lastujen pudota, minne putoavat. Tämä täysivaltainen valo-olento aikoo laulaa pehmeästi ja valssata sydämensä kyllyydestä.
__________________
1) Esimerkiksi, Englanti lopetti juuri maskimääräyksen (https://goldenageofgaia.com/2022/01/19/ ... trictions/) ja monia muita covid-toimenpiteitä. He vaikuttavat edelleen mainostavan vahvasti rokotuksia ja pakottavat edelleen terveydenhoitohenkilöstön ottamaan sellaisen, mutta silti näen tämän valtaavana halkeamana siinä läpitukemattomassa muurissa, joka on ympäröinyt ihmisvapautta, erityisesti kuluneiden kahden vuoden ajan.
Lisäperspektiiviä ja informaatiota myös näistä:
* Tarot by Janine (https://tinyurl.com/5n77nvt2) 20.1.2022, "Global Narrative Unravelling, UK Takes the Lead, What will we see next, is DC agenda crumbling?"
* Jean-Claude Beyond Mysticin suoratoisto Tarot by Janinen (https://tinyurl.com/yckzf4bc) kanssa 19.1.2022
* Cathrine Edwards ja Tarot by Janine 19.1.2022 (https://tinyurl.com/2hxrnysd)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
15.1.2022 SINISILMÄISYYTTÄ
Kirjoittaja hammer » 31.01.2022 22:56
SINISILMÄISYYTTÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hmm, tässä on häiritsevä ajatus.
Mitä jos ihmisten tuominen polvilleen, kuten jotkut kommentaattorit niin värikkäästi asian ilmaisevat, on osittain auttamassa meitä oppimaan, miten otetaan vastaan apua?
Tai tunnistetaan/tunnustetaan, että tarvitsemme apua ja että tuota apua on saatavilla, puhumattakaan sen pyytämisestä.
Apua voi löytää ennen kaikkea, uskoakseni, omasta äärettömästä itsestämme. Noista monista korkeampien ulottuvuuksien itseistä, joista olemme fyysinen ilmaisumuoto tällä hetkellä, kuten on kuvannut esimerkiksi Alex Collier (https://goldenageofgaia.com/2021/12/26/ ... opolitics/).
Noilla korkeammilla itseillähän vaikuttaa olevan rikkomaton yhteys Henkeen, kaikkeen olevaiseen ja kaikkiin hyväntahtoisiin valo-olentoihin, joilla ilmeisesti on hinku vain auttaa meitä.
Ja mitä jos, omassa rajallisessa "kyvyttömyydessäni", se kaikki on apunani, jos olen vain valmis pyytämään sitä?
*****
Täytyy sanoa, että on melko mukava käyskennellä pihalla upean ja pitkäaikaisen maisemoijan, Alfredon, kanssa, keskustella rikkaruohoista ja käyttää "risiininsiemenpellettejä" torjumaan goffereita ja ruiskuttaa sienenestoainetta dymondiaan …
"Minun on vaikea kitkeä mitään lonkkani vuoksi", selitän vähän anteeksipyytelevästi.
Ikään kuin minun pitäisi olla fyysisesti täysin kykenevä kaikkeen.
Kerrankin en hiipinyt takaisin sisälle tuntien, että olisin pakoillut vastuutani ja siirtänyt sen jollekin muulle.
Ei. Se on yhteisvastuuta. Käyttää resursseja tavalla, joka hyödyttää minua sekä maisemoijaa ja hänen työntekijöitään kannattavaa työtä tekemällä. Tässä kohtaa palvelujen ostaminen on edelleen se tapa, jolla monet ihmiset länsimaisessa yhteiskunnassa saavat asiat tehtyä.
*****
Monet kanavat ovat sanoneet, että Gaia pyysi apua noin 80 vuotta sitten, ja välittömästi alkoi aulista apua säteillä valoenergiana Maahan.
Hyvänen aika, jos tämä massiivinen arkkienkeli pyysi apua, kuka minä olen olemaan liian ylpeä tekemään saman?
Se on osittain ylpeyttä. Se on myös syvään juurtunutta ohjelmointia, vanhaa mallinnusta, kuten tri Peebles on kutsunut sitä, ja toimimista edelleen tuona pienenä tyttönä, jolle annettiin varhain tehtäväksi ottaa vastuu itsestä ja jota ylistettiin kaikkien asioiden tekemisestä itse. Se on hän, tuo rakas pieni sielu, joka on haluton nostamaan kätensä ja uikuttamaan, apua …
Kenties ylpeys on tässä tapauksessa taas yksi pelon sivujuonne.
Mitä jos pyydän apua, eikä kukaan vastaa?
Mietin, miten monessa elämässä, ja myös tässä elämässä, tuo käsi on nostettu eikä pyyntöön ole vastattu.
Miten kamala hylkäämisten taakka se on ollut. Ja kenties näin on monilla meistä.
*****
Havaitsen ristiriitaa silmäillessäni artikkeleita tai videoita. Kommentaattorit, kuten Mel K, Ann VanderSteele ja Scott McKay, rummuttavat itsevastuuta. Viesti näyttää olevan: älä odota, että sinut pelastetaan. Jos luotamme toisten saavan meidän pois tästä sotkusta, emme opi, miten estetään se katastrofaalinen hajoaminen tapahtumasta uudestaan, minkä olemme "sallineet".
Toinen näkökulma on, joskus näiden samojen ihmisten kannattama, että pimeyteen suuntautuneet voimat jotka ovat hallinneet Maata ja orjuuttaneet ihmiskuntaa vuosituhansia, täytyy poistaa, ennen kuin voimme toipua, parantua ja siirtyä valoon lajina ja planeettana.
Kumpi se on, kaverit? Pitäisikö meidän pitää huoli itsestämme? Vai onko meidän sallittua pyytää apua, silloin kun on liian vaikeaa?
*****
Arvelen, että jokaisella on henkilökohtainen käännekohta. Antautumiskohta, hetki jolloin pysähdymme, emme hievahda, tuijotamme jotain projektia tai ratkaisematonta konfliktia toisen ihmisen kanssa, tai on jokin muu luonteenlujuustesti.
Ja sanomme: en aio yrittää tehdä tätä itse.
Siinä saattaa olla haluttomuutta. Avunpyyntö on parhaimmillaankin vastahakoista.
Mutta pyydämme.
Arvelen, että se mitä näemme nyt maailmanlaajuisesti, ei ole ainoastaan ihmismassojen heräämistä moniin totuuksiin, vaan unenpöpperöisten silmien räpyttelyä, katsoen ympärille kauhuissaan.
Hei … tämä on hemmetin sekamelska! Onko siellä ketään, jolla on muutama ratkaisu vedettävänä hihastaan? Voisin touhuta yksin ja yrittää tehdä asioita paremmaksi … mutta ehkä voimme koota resurssit ja löytää helpomman tavan yhdessä.
Kun useammat ihmiset alkavat tiedostaa, että äärettömästi apua on aina saatavilla, jos vain pyydämme, luulen meidän saavan paljon enemmän apua, kuin edes sinisilmäisimmät optimistit ovat koskaan kuvitelleet.
Kiedon nyt tuon sinisilmäisen optimistin viitan ympärilleni ja lähetän vilpittömän aputoiveeni ulospäin kaikkeen olevaiseen ja sisäänpäin kaikkeen, mitä minä olen.
Miten paljon helpompaa minun onkaan pyytää apua, kun tunnistan, että jotenkin se olen joka tapauksessa minä, joka autan minua. Vaikka se vaikuttaisi tulevan jostain ulkopuolisesta lähteestä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hmm, tässä on häiritsevä ajatus.
Mitä jos ihmisten tuominen polvilleen, kuten jotkut kommentaattorit niin värikkäästi asian ilmaisevat, on osittain auttamassa meitä oppimaan, miten otetaan vastaan apua?
Tai tunnistetaan/tunnustetaan, että tarvitsemme apua ja että tuota apua on saatavilla, puhumattakaan sen pyytämisestä.
Apua voi löytää ennen kaikkea, uskoakseni, omasta äärettömästä itsestämme. Noista monista korkeampien ulottuvuuksien itseistä, joista olemme fyysinen ilmaisumuoto tällä hetkellä, kuten on kuvannut esimerkiksi Alex Collier (https://goldenageofgaia.com/2021/12/26/ ... opolitics/).
Noilla korkeammilla itseillähän vaikuttaa olevan rikkomaton yhteys Henkeen, kaikkeen olevaiseen ja kaikkiin hyväntahtoisiin valo-olentoihin, joilla ilmeisesti on hinku vain auttaa meitä.
Ja mitä jos, omassa rajallisessa "kyvyttömyydessäni", se kaikki on apunani, jos olen vain valmis pyytämään sitä?
*****
Täytyy sanoa, että on melko mukava käyskennellä pihalla upean ja pitkäaikaisen maisemoijan, Alfredon, kanssa, keskustella rikkaruohoista ja käyttää "risiininsiemenpellettejä" torjumaan goffereita ja ruiskuttaa sienenestoainetta dymondiaan …
"Minun on vaikea kitkeä mitään lonkkani vuoksi", selitän vähän anteeksipyytelevästi.
Ikään kuin minun pitäisi olla fyysisesti täysin kykenevä kaikkeen.
Kerrankin en hiipinyt takaisin sisälle tuntien, että olisin pakoillut vastuutani ja siirtänyt sen jollekin muulle.
Ei. Se on yhteisvastuuta. Käyttää resursseja tavalla, joka hyödyttää minua sekä maisemoijaa ja hänen työntekijöitään kannattavaa työtä tekemällä. Tässä kohtaa palvelujen ostaminen on edelleen se tapa, jolla monet ihmiset länsimaisessa yhteiskunnassa saavat asiat tehtyä.
*****
Monet kanavat ovat sanoneet, että Gaia pyysi apua noin 80 vuotta sitten, ja välittömästi alkoi aulista apua säteillä valoenergiana Maahan.
Hyvänen aika, jos tämä massiivinen arkkienkeli pyysi apua, kuka minä olen olemaan liian ylpeä tekemään saman?
Se on osittain ylpeyttä. Se on myös syvään juurtunutta ohjelmointia, vanhaa mallinnusta, kuten tri Peebles on kutsunut sitä, ja toimimista edelleen tuona pienenä tyttönä, jolle annettiin varhain tehtäväksi ottaa vastuu itsestä ja jota ylistettiin kaikkien asioiden tekemisestä itse. Se on hän, tuo rakas pieni sielu, joka on haluton nostamaan kätensä ja uikuttamaan, apua …
Kenties ylpeys on tässä tapauksessa taas yksi pelon sivujuonne.
Mitä jos pyydän apua, eikä kukaan vastaa?
Mietin, miten monessa elämässä, ja myös tässä elämässä, tuo käsi on nostettu eikä pyyntöön ole vastattu.
Miten kamala hylkäämisten taakka se on ollut. Ja kenties näin on monilla meistä.
*****
Havaitsen ristiriitaa silmäillessäni artikkeleita tai videoita. Kommentaattorit, kuten Mel K, Ann VanderSteele ja Scott McKay, rummuttavat itsevastuuta. Viesti näyttää olevan: älä odota, että sinut pelastetaan. Jos luotamme toisten saavan meidän pois tästä sotkusta, emme opi, miten estetään se katastrofaalinen hajoaminen tapahtumasta uudestaan, minkä olemme "sallineet".
Toinen näkökulma on, joskus näiden samojen ihmisten kannattama, että pimeyteen suuntautuneet voimat jotka ovat hallinneet Maata ja orjuuttaneet ihmiskuntaa vuosituhansia, täytyy poistaa, ennen kuin voimme toipua, parantua ja siirtyä valoon lajina ja planeettana.
Kumpi se on, kaverit? Pitäisikö meidän pitää huoli itsestämme? Vai onko meidän sallittua pyytää apua, silloin kun on liian vaikeaa?
*****
Arvelen, että jokaisella on henkilökohtainen käännekohta. Antautumiskohta, hetki jolloin pysähdymme, emme hievahda, tuijotamme jotain projektia tai ratkaisematonta konfliktia toisen ihmisen kanssa, tai on jokin muu luonteenlujuustesti.
Ja sanomme: en aio yrittää tehdä tätä itse.
Siinä saattaa olla haluttomuutta. Avunpyyntö on parhaimmillaankin vastahakoista.
Mutta pyydämme.
Arvelen, että se mitä näemme nyt maailmanlaajuisesti, ei ole ainoastaan ihmismassojen heräämistä moniin totuuksiin, vaan unenpöpperöisten silmien räpyttelyä, katsoen ympärille kauhuissaan.
Hei … tämä on hemmetin sekamelska! Onko siellä ketään, jolla on muutama ratkaisu vedettävänä hihastaan? Voisin touhuta yksin ja yrittää tehdä asioita paremmaksi … mutta ehkä voimme koota resurssit ja löytää helpomman tavan yhdessä.
Kun useammat ihmiset alkavat tiedostaa, että äärettömästi apua on aina saatavilla, jos vain pyydämme, luulen meidän saavan paljon enemmän apua, kuin edes sinisilmäisimmät optimistit ovat koskaan kuvitelleet.
Kiedon nyt tuon sinisilmäisen optimistin viitan ympärilleni ja lähetän vilpittömän aputoiveeni ulospäin kaikkeen olevaiseen ja sisäänpäin kaikkeen, mitä minä olen.
Miten paljon helpompaa minun onkaan pyytää apua, kun tunnistan, että jotenkin se olen joka tapauksessa minä, joka autan minua. Vaikka se vaikuttaisi tulevan jostain ulkopuolisesta lähteestä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
25.1.2022 NÄKYMÄTTÖMÄT YHTEYDET
Kirjoittaja hammer » 01.02.2022 16:09
NÄKYMÄTTÖMÄT YHTEYDET
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tri Peebles antoi minulle hiljattain harjoituksen. Sulje silmäsi ja fokusoidu kämmeniin – vain kämmeniin – hiljentäen mielen ja tuoden huomion nykyhetkeen. Ja sen jälkeen avaa silmäsi, katso jotain tiettyä asiaa, mutta tuo huomio välittömästi takaisin kämmeniin.
Se saa aikaan oudon, mutta miellyttävän tuntemuksen, jakautuneen tietoisuuden, jossa nähtyä asiaa ei lokeroida tai edes "tiedetä", vaan se havaitaan puolueettomasti, koska huomio on kämmenissä. Vertasin sitä taiteilijaan, joka syventyy puolueettomasti ja näkee itse asian ajattelematta, "mikä se on", koska piirtäminen jäykän ajatuksen kera siitä, mikä jokin on, merkitsee, ettei näe, mikä se oikeasti on.
Eilen kun katselin ulos keittiön ikkunasta, mutta toin huomion kämmeniini, jotain erilaista tapahtui. Minulla oli tunne tai tietoisuus, että olin keskipiste, ja sitten lukuisia suortuvia tai versoja tai rihmoja sujahti kaikkiin suuntiin ja kosketti kaikkea kaikkialla. Koko ehtymätön olemassaoloaarre materialisoitui maagisesti, vaikkakin tilapäisesti, tähän uuteen, rajattomaan kuvaan sielun silmissä.
Se tuntui kummallisen tavalliselta, kuin joltain mihin olin aina kyennyt, mutta jota en ollut vielä kokeillut. Vankka ja todellinen, vaikka fyysisesti aineeton ja epätodellinen.
Toisin sanoen, kuin samanlaiset psyykkiset/henkiset visualisoinnit, ainakin ne joita minulla on ollut. Nuo kokemukset eivät tunnu jättävän leivänmuruja jälkeensä. Savisia jalanjälkiä ei kulje pois tapahtumapaikalta. Mutta kuitenkin nuo kokemukset näyttävät jonkin todellisuuden, kuin ilma ilmapallossa. Se on siinä, tai muuten ilmapallo ei laajentuisi.
*****
Mieleeni tulee meneminen massiivisen huvipuiston porteista, kenties Disneylandin, ja tuhansien innostuneiden ihmisten pauhu ja kaikki ilmapallot ja hattarat ja kolisevat ja pyörivät laitteet voivat pakahduttaa aistit.
Jos pysähdyt etuportille ja seisot suu ammollaan, katsoen silmät lasittuneena, saatat haaskata päiväsi sanattomaan ihmetykseen sen sijaan, että tutkisit, mitä kaikkea siellä on.
Sinun täytyy vetää huomio takaisin itseesi, muistuttaa itsellesi, miksi olet täällä – pitämässä hauskaa – ja valita yksi värikäs ja kutsuva ovi, yksi massiivisesti rakennettu laite tai huvikokemus, ja kävellä suoraan jonoon.
Et unohda, että kaikki muut laitteet, kaikki ihmiset ja ruokakojut ja matkamuistoliikkeet ovat edelleen ympärilläsi. Mutta tällä hetkellä odotat vain innolla Matterhornia tai Herra Toadin hurjaa kyytiä. Ja menet portista, anna lippusi ja asetut penkkiin.
Ajattelet itseksesi, että tämä on juuri se, mitä olet kokemassa siellä. Ja ollessasi kyydissä, saatat huomata korkealta, kolistellessasi Matterhornin rinnettä tai katsoessasi alas Yksiraiteiselta, miten loputon määrä tapahtumia ja kokemuksia levittäytyy kokeiltavaksi.
Ja se oli vähän tuollaista, seisoa keittiössäni ja kiinnittää huomio kämmeniin, tuijottaen poissaolevana ulos ikkunasta, mutta lokeroimatta ja luokittelematta: lintukylpy, pation katto, lehmus …
Odottamatta virityin elämän hiukkasiin ja tietoisuuteen kaikesta kaikkialla, tavalla joka oli mahdoton, mutta kuitenkin se tapahtui. Taivas varjelkoon, se on loputon! Voin singota huomioni, mielikuvitukseni, minne tahansa maailmassa. Minne tahansa kaikissa maailmoissa, kaikissa universumeissa!
Sepä vasta pakahduttavaa. Mutta en tuntenut pakahtuvani, olin vain utelias ja tyytyväinen huomatessani kaiken, mikä on huomioni ulottuvilla. Sitä ei pakotettu minulle. Kukaan ei kertonut, että minun täytyi katsoa sinne tai katsoa tänne.
Se oli vaihtoehtobuffet. Ja miten ilahduttavaa on kyetä valitsemaan, missä sydämeni haluaa olla. Tai kenties täsmällisemmin ilmaistuna, kyetä sallimaan sydämeni, pienen tietoisuuslamppunsa valossa, harhailla, minne se haluaa. Myös Disneylandiin, jos se palvelisi korkeinta ja parasta hyvääni. (Kuka tietää? Emmekö ole täällä leikkimässä?) Ja olen seurana siinä, mutten ohjaa.
Olen pudottanut ohjakset, ainakin tällä hetkellä, ja olen tyytyväisenä vain kyydissä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tri Peebles antoi minulle hiljattain harjoituksen. Sulje silmäsi ja fokusoidu kämmeniin – vain kämmeniin – hiljentäen mielen ja tuoden huomion nykyhetkeen. Ja sen jälkeen avaa silmäsi, katso jotain tiettyä asiaa, mutta tuo huomio välittömästi takaisin kämmeniin.
Se saa aikaan oudon, mutta miellyttävän tuntemuksen, jakautuneen tietoisuuden, jossa nähtyä asiaa ei lokeroida tai edes "tiedetä", vaan se havaitaan puolueettomasti, koska huomio on kämmenissä. Vertasin sitä taiteilijaan, joka syventyy puolueettomasti ja näkee itse asian ajattelematta, "mikä se on", koska piirtäminen jäykän ajatuksen kera siitä, mikä jokin on, merkitsee, ettei näe, mikä se oikeasti on.
Eilen kun katselin ulos keittiön ikkunasta, mutta toin huomion kämmeniini, jotain erilaista tapahtui. Minulla oli tunne tai tietoisuus, että olin keskipiste, ja sitten lukuisia suortuvia tai versoja tai rihmoja sujahti kaikkiin suuntiin ja kosketti kaikkea kaikkialla. Koko ehtymätön olemassaoloaarre materialisoitui maagisesti, vaikkakin tilapäisesti, tähän uuteen, rajattomaan kuvaan sielun silmissä.
Se tuntui kummallisen tavalliselta, kuin joltain mihin olin aina kyennyt, mutta jota en ollut vielä kokeillut. Vankka ja todellinen, vaikka fyysisesti aineeton ja epätodellinen.
Toisin sanoen, kuin samanlaiset psyykkiset/henkiset visualisoinnit, ainakin ne joita minulla on ollut. Nuo kokemukset eivät tunnu jättävän leivänmuruja jälkeensä. Savisia jalanjälkiä ei kulje pois tapahtumapaikalta. Mutta kuitenkin nuo kokemukset näyttävät jonkin todellisuuden, kuin ilma ilmapallossa. Se on siinä, tai muuten ilmapallo ei laajentuisi.
*****
Mieleeni tulee meneminen massiivisen huvipuiston porteista, kenties Disneylandin, ja tuhansien innostuneiden ihmisten pauhu ja kaikki ilmapallot ja hattarat ja kolisevat ja pyörivät laitteet voivat pakahduttaa aistit.
Jos pysähdyt etuportille ja seisot suu ammollaan, katsoen silmät lasittuneena, saatat haaskata päiväsi sanattomaan ihmetykseen sen sijaan, että tutkisit, mitä kaikkea siellä on.
Sinun täytyy vetää huomio takaisin itseesi, muistuttaa itsellesi, miksi olet täällä – pitämässä hauskaa – ja valita yksi värikäs ja kutsuva ovi, yksi massiivisesti rakennettu laite tai huvikokemus, ja kävellä suoraan jonoon.
Et unohda, että kaikki muut laitteet, kaikki ihmiset ja ruokakojut ja matkamuistoliikkeet ovat edelleen ympärilläsi. Mutta tällä hetkellä odotat vain innolla Matterhornia tai Herra Toadin hurjaa kyytiä. Ja menet portista, anna lippusi ja asetut penkkiin.
Ajattelet itseksesi, että tämä on juuri se, mitä olet kokemassa siellä. Ja ollessasi kyydissä, saatat huomata korkealta, kolistellessasi Matterhornin rinnettä tai katsoessasi alas Yksiraiteiselta, miten loputon määrä tapahtumia ja kokemuksia levittäytyy kokeiltavaksi.
Ja se oli vähän tuollaista, seisoa keittiössäni ja kiinnittää huomio kämmeniin, tuijottaen poissaolevana ulos ikkunasta, mutta lokeroimatta ja luokittelematta: lintukylpy, pation katto, lehmus …
Odottamatta virityin elämän hiukkasiin ja tietoisuuteen kaikesta kaikkialla, tavalla joka oli mahdoton, mutta kuitenkin se tapahtui. Taivas varjelkoon, se on loputon! Voin singota huomioni, mielikuvitukseni, minne tahansa maailmassa. Minne tahansa kaikissa maailmoissa, kaikissa universumeissa!
Sepä vasta pakahduttavaa. Mutta en tuntenut pakahtuvani, olin vain utelias ja tyytyväinen huomatessani kaiken, mikä on huomioni ulottuvilla. Sitä ei pakotettu minulle. Kukaan ei kertonut, että minun täytyi katsoa sinne tai katsoa tänne.
Se oli vaihtoehtobuffet. Ja miten ilahduttavaa on kyetä valitsemaan, missä sydämeni haluaa olla. Tai kenties täsmällisemmin ilmaistuna, kyetä sallimaan sydämeni, pienen tietoisuuslamppunsa valossa, harhailla, minne se haluaa. Myös Disneylandiin, jos se palvelisi korkeinta ja parasta hyvääni. (Kuka tietää? Emmekö ole täällä leikkimässä?) Ja olen seurana siinä, mutten ohjaa.
Olen pudottanut ohjakset, ainakin tällä hetkellä, ja olen tyytyväisenä vain kyydissä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.1.2022 RAKKAUDEN RAJATTOMUUS
Kirjoittaja hammer » 02.02.2022 22:50
RAKKAUDEN RAJATTOMUUS
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yritän saada jonkin sellaisen olemaan ok, mikä ei ole. Eikä tilanne parannu pitkään aikaan.
En puhu nyt maailmantilanteesta, vaikka epäilemättä siinä on samankaltaisuutta. Puhun eugenia-pensasaidasta etupihallani. Rajanaapurimme karsi sitä reilun metrin omalta puoleltaan, ja entinen upea, luonnollinen näköeste tonttiemme välillä on nyt kuin emmentaljuustoa. Minulle on vakuutettu, että siitä tulee taas taaja, mutta ei ole mitään aikataulua.
En ole varma, noudattaako luonto aikatauluja. Ainakaan samalla tavalla kuin minä. Vuodenaikoja, kyllä. Muutoksia ja siirtymiä, planeetan asteittaista lämpenemistä tai viilenemistä – Maalla on omat rytminsä.
Mutta kutooko Gaia taianomaisesti taajaa, uutta kasvua tähän pensasaitaan tänä vuonna? Tai edes ensi vuonna? Miten kauan kestää, ennen kuin eugenia on toipunut riittävästi täyttääkseen funktionsa ja estää näkemästä naapurin ikkunoista ja tontilta meidän puolellemme, ja toisinpäin?
Tämä salamyhkäinen hyökkäys yhteistä maisematekijää kohtaan on suututtanut ja järkyttänyt minua ja tehnyt minut epätietoiseksi. Ei oikein toimi, kun yritän vakuuttaa itselleni, että eugenia on mahdoton tapaa, kuten naapuri asian ilmaisi.
*****
Sen lisäksi, että oma hallitukseni on kiusannut minua kaksi vuotta, oma rajanaapurinikin kiusaa minua.
Muutaman päivän jälkeen oivalsin, että siitä on viime kädessä kysymys. Tunsin voimattomuutta, ja itse asiassa olin voimaton estämään tämän elävän omaisuuden tuhoutumisen. On hänen "oikeutensa" karsia mitä tahansa kasvustoa, joka "tunkeutuu" hänen tontilleen.
Näin alkaa naapurien välinen katkeruus. Melko pian mennään "vähäisten vaatimusten oikeuteen", ja lakimiehet yrittävät saavuttaa jotain, ja vaihdetaan vihaisia katseita ja tehdään ilkeämielisiä huomautuksia.
*****
Huomaan hämmentyneeni tämän naapurin toiminnasta. Ei niinkään siitä, että hän halusi saada tilaa, vaan ettei hän vaivautunut kertomaan meille, mitä oli tekemässä. Hän vain teki sen, ja me havaitsimme käynnissä olevan silpomisen.
Missä oli huomaavaisuus? Ystävällisyys? Toisten huomioonottaminen? Ja miten vaikeaa onkaan löytää niitä itsestäni, kun minua pommitetaan sen vastakohdalla.
*****
On vaikea kuvitella reaalimaailman balsamia tähän. Kenties vähän vettä kesän aikana. Kompostia tai matokakkaa ravinteeksi ja rohkaisuksi.
Samaan aikaan kun pensasleikkuri viuhui ja moottorisaha katkoi aidantaimia, jotka olivat "tunkeutuneet" naapuriin, muistin puhua empaattisesti pensasaidalle. Kiitin sitä sen kauneudesta ja säteilevästä olemuksesta, ja ylistin sitä urheasta kukoistamisesta – ilman kastelua – monta vuosikymmentä Kalifornian ajoittaisessa kuivuudessa.
En tiedä, mitä se teki aidalle, mutta minua se lohdutti vähän. Lupasin mielessäni lähettää aidalle Reiki-energiaa ja rakkautta, ja kenties hautaan muutaman sammalakaatin, kun kaivan keväällä matokakan maahan.
*****
Kuten Tri Peebles kertoi minulle hiljattain (https://goldenageofgaia.com/2022/01/25/ ... a-hallway/), puu ei näe katkennutta oksaa ongelmana. Se näkee sen tilaisuutena lähettää lisää kasvua.
En usko juurikaan sattumiin, joten epäilen, että tuon tulkinnan saaminen vain pari viikkoa aiemmin olisi sellainen. Myös pensasleikkurin mekkaloidessa, muistutin itseäni tuosta mahdollisuudesta näennäisessä katastrofissa.
Oivallan, että minun täytyy surra. Tämä on menetys, pieni maailman tutkassa, mutta menetys on menetys, vaikka toinen saattaisi tuomita sen hyvin vähäpätöiseksi. Anteeksianto on epäilemättä myös tarpeellista, kaikista tavallisista syistä. Mutta en aio sännätä antamaan anteeksi tälle naapurille hänen epäkohteliaan tekonsa. Anteeksiantamisen kiirehtiminen on tuskin parempi asia kuin sännätä vihaan. Jos yrittää puskea epämiellyttävien tunteiden ohi, se vain hautaa ne – kiviksi hiekkaan, joihin lyöt varpaasi myöhemmin, kun kävelet elämäsi rannalla.
Muistutan itselleni, etten tiedä, mitä ihmeitä voi olla varastossa meille kaikille. Ihmisille tulee kuulemma medipetejä/hoitosänkyjä (med bed) parantamaan vaivoja. Kenties käytössä on jokin galaktinen energiasauva, jolla voi kasvattaa takaisin puunoksia ja täyttää harventuneet pensasrivit uudella kasvulla. Fyysinen Maa on haavoittunut massiivisesti ihmisten käsissä, ja naapurini moottorisaha on sama mikrokosmoksessa.
Näyttää todennäköiseltä, että galaktisilla sisarillamme ja veljillämme on kaikki teknologiat ja energiat, joita me ja planeetta tarvitsemme siirtyäksemme ehjään ja iloiseen uuteen Maahan. Yhdessä, sillä meidän kaikkien kuuluu antaa kaikki, mitä voimme, parantumista tapahtuu, kunnes – uskoakseni – emme helposti enää muista, mitä parantaminen merkitsee tai että sille oli koskaan mitään laajamittaista tarvetta.
*****
Kun katson ulos ikkunasta ja näen pensasaidan läpi naapurin talon, voin lähettää rakkautta aidalle. En usko, että se on este, raja, rakkaudelle, mikä merkitsee, että haluan sitä nyt tai en, niin tuo rakkaus virtaa aidan läpi tuohon taloon ja naapuriin. En voi lähettää rakkautta ja pysäyttää sen tontin rajalle.
Hyvä niin. Kuin täyteläisin, väkevin ja tehokkain lannoite, rakkaus toimii parhaiten, kun sitä levittää runsaalla kädellä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yritän saada jonkin sellaisen olemaan ok, mikä ei ole. Eikä tilanne parannu pitkään aikaan.
En puhu nyt maailmantilanteesta, vaikka epäilemättä siinä on samankaltaisuutta. Puhun eugenia-pensasaidasta etupihallani. Rajanaapurimme karsi sitä reilun metrin omalta puoleltaan, ja entinen upea, luonnollinen näköeste tonttiemme välillä on nyt kuin emmentaljuustoa. Minulle on vakuutettu, että siitä tulee taas taaja, mutta ei ole mitään aikataulua.
En ole varma, noudattaako luonto aikatauluja. Ainakaan samalla tavalla kuin minä. Vuodenaikoja, kyllä. Muutoksia ja siirtymiä, planeetan asteittaista lämpenemistä tai viilenemistä – Maalla on omat rytminsä.
Mutta kutooko Gaia taianomaisesti taajaa, uutta kasvua tähän pensasaitaan tänä vuonna? Tai edes ensi vuonna? Miten kauan kestää, ennen kuin eugenia on toipunut riittävästi täyttääkseen funktionsa ja estää näkemästä naapurin ikkunoista ja tontilta meidän puolellemme, ja toisinpäin?
Tämä salamyhkäinen hyökkäys yhteistä maisematekijää kohtaan on suututtanut ja järkyttänyt minua ja tehnyt minut epätietoiseksi. Ei oikein toimi, kun yritän vakuuttaa itselleni, että eugenia on mahdoton tapaa, kuten naapuri asian ilmaisi.
*****
Sen lisäksi, että oma hallitukseni on kiusannut minua kaksi vuotta, oma rajanaapurinikin kiusaa minua.
Muutaman päivän jälkeen oivalsin, että siitä on viime kädessä kysymys. Tunsin voimattomuutta, ja itse asiassa olin voimaton estämään tämän elävän omaisuuden tuhoutumisen. On hänen "oikeutensa" karsia mitä tahansa kasvustoa, joka "tunkeutuu" hänen tontilleen.
Näin alkaa naapurien välinen katkeruus. Melko pian mennään "vähäisten vaatimusten oikeuteen", ja lakimiehet yrittävät saavuttaa jotain, ja vaihdetaan vihaisia katseita ja tehdään ilkeämielisiä huomautuksia.
*****
Huomaan hämmentyneeni tämän naapurin toiminnasta. Ei niinkään siitä, että hän halusi saada tilaa, vaan ettei hän vaivautunut kertomaan meille, mitä oli tekemässä. Hän vain teki sen, ja me havaitsimme käynnissä olevan silpomisen.
Missä oli huomaavaisuus? Ystävällisyys? Toisten huomioonottaminen? Ja miten vaikeaa onkaan löytää niitä itsestäni, kun minua pommitetaan sen vastakohdalla.
*****
On vaikea kuvitella reaalimaailman balsamia tähän. Kenties vähän vettä kesän aikana. Kompostia tai matokakkaa ravinteeksi ja rohkaisuksi.
Samaan aikaan kun pensasleikkuri viuhui ja moottorisaha katkoi aidantaimia, jotka olivat "tunkeutuneet" naapuriin, muistin puhua empaattisesti pensasaidalle. Kiitin sitä sen kauneudesta ja säteilevästä olemuksesta, ja ylistin sitä urheasta kukoistamisesta – ilman kastelua – monta vuosikymmentä Kalifornian ajoittaisessa kuivuudessa.
En tiedä, mitä se teki aidalle, mutta minua se lohdutti vähän. Lupasin mielessäni lähettää aidalle Reiki-energiaa ja rakkautta, ja kenties hautaan muutaman sammalakaatin, kun kaivan keväällä matokakan maahan.
*****
Kuten Tri Peebles kertoi minulle hiljattain (https://goldenageofgaia.com/2022/01/25/ ... a-hallway/), puu ei näe katkennutta oksaa ongelmana. Se näkee sen tilaisuutena lähettää lisää kasvua.
En usko juurikaan sattumiin, joten epäilen, että tuon tulkinnan saaminen vain pari viikkoa aiemmin olisi sellainen. Myös pensasleikkurin mekkaloidessa, muistutin itseäni tuosta mahdollisuudesta näennäisessä katastrofissa.
Oivallan, että minun täytyy surra. Tämä on menetys, pieni maailman tutkassa, mutta menetys on menetys, vaikka toinen saattaisi tuomita sen hyvin vähäpätöiseksi. Anteeksianto on epäilemättä myös tarpeellista, kaikista tavallisista syistä. Mutta en aio sännätä antamaan anteeksi tälle naapurille hänen epäkohteliaan tekonsa. Anteeksiantamisen kiirehtiminen on tuskin parempi asia kuin sännätä vihaan. Jos yrittää puskea epämiellyttävien tunteiden ohi, se vain hautaa ne – kiviksi hiekkaan, joihin lyöt varpaasi myöhemmin, kun kävelet elämäsi rannalla.
Muistutan itselleni, etten tiedä, mitä ihmeitä voi olla varastossa meille kaikille. Ihmisille tulee kuulemma medipetejä/hoitosänkyjä (med bed) parantamaan vaivoja. Kenties käytössä on jokin galaktinen energiasauva, jolla voi kasvattaa takaisin puunoksia ja täyttää harventuneet pensasrivit uudella kasvulla. Fyysinen Maa on haavoittunut massiivisesti ihmisten käsissä, ja naapurini moottorisaha on sama mikrokosmoksessa.
Näyttää todennäköiseltä, että galaktisilla sisarillamme ja veljillämme on kaikki teknologiat ja energiat, joita me ja planeetta tarvitsemme siirtyäksemme ehjään ja iloiseen uuteen Maahan. Yhdessä, sillä meidän kaikkien kuuluu antaa kaikki, mitä voimme, parantumista tapahtuu, kunnes – uskoakseni – emme helposti enää muista, mitä parantaminen merkitsee tai että sille oli koskaan mitään laajamittaista tarvetta.
*****
Kun katson ulos ikkunasta ja näen pensasaidan läpi naapurin talon, voin lähettää rakkautta aidalle. En usko, että se on este, raja, rakkaudelle, mikä merkitsee, että haluan sitä nyt tai en, niin tuo rakkaus virtaa aidan läpi tuohon taloon ja naapuriin. En voi lähettää rakkautta ja pysäyttää sen tontin rajalle.
Hyvä niin. Kuin täyteläisin, väkevin ja tehokkain lannoite, rakkaus toimii parhaiten, kun sitä levittää runsaalla kädellä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
30.1.2022 HENKILÖKOHTAINEN UUSI MAA
Kirjoittaja hammer » 06.02.2022 13:47
HENKILÖKOHTAINEN UUSI MAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On verkkainen ja pyhä sunnuntaiaamu, eikä ole mitään, mitä minun täytyy saada.
Olen harvinaisessa tilassa, haluamatta voimakkaasti minkään asian olevan tietyllä tavalla. Haluamatta aineellisia asioita, haluamatta tiettyjen toimien, tapahtumien tai arkisten asioiden tapahtumista, lähellä tai kauempana ulkoisessa maailmassa.
Jos raotan "Asioita joita minun täytyy saada" -laatikon kantta, nuo tyydyttämättömät halut ja kiihkeät toiveet alkavat jäkättää ja tiuskia, yrittäen karata laatikosta – kohteliaan sudennälkäinen metsästysrakkilauma.
Tällä hetkellä voin nähdä ne melko hellästi ärsyttävinä kiusankappaleina, mutta tiedän, että jos alan ruokkia niitä huomiollani, ne voimistuvat, karkaavat laatikosta ja pyörivät ympärilläni, kunnes niiden ulina hukuttaa kaiken muun.
Tyyneysoikeuteni tuntuu tällä hetkellä vakaalta, mutta miksi haastaisi sen? Voin nauttia siitä harvinaisesta eliksiiristä, ettei rauhaa tarvitse tavoitella, ja voin laittaa toisen käteni tukevasti puoleensavetävien kiusankappaleiden kannelle ja vain olla.
*****
Se kestää muutaman minuutin. Se on ok. Luulen, että tällä maailmanajan hetkellä rauha ja hiljaisuus ovat vähissä myös etsiessämme niitä.
Tutkin tätä perspektiiviä uteliaana. Tunnen vetäytymistä innokkaasta uutisten ja informaation tavoittelusta, halusta tietää, mitä tapahtuu juuri nyt, etsien ennusteita ja mahdollisuuksia tälle päivälle ja huomiselle ja ensi viikolle. 1)
En koskaan uskonut, että minun oli tarkoitus henkilökohtaisesti ottaa kovin aktiivinen rooli siinä evoluutiossa, jota näytämme käyvän läpi. Niin hauskaa kuin se saattaisi ollakin, en aio nostaa banderollia ylikulusillalle ja hurrata vapaussaattueelle (convoy).
Katselen noita videoita ja pohdin spekulaatioita, mutta tällä hetkellä en tunne tarvetta osallistua sen enempää.
*****
On yksinkertainen kysymys, jonka voin esittää itselleni joka päivä ja joka hetki: mitä sydämeni sanoo? Mitä se haluaa, mitä sieluni haluaa?
Tämä kysymys hukkuu usein maallisten rakkien ulinaan: mitä täytyy tehdä nyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä eilen tai kuukausi sitten ja muuten, eikö tarvitse maksaa laskuja? Tämä on niiden jatkuvien päivittäisten toimien kärjessä, jotka pitävät tavallisen, keskiluokkaisen amerikkalaiskotitalouden – kuten meillä – toimintakunnossa. Kuvittelen, että monet ihmiset juoksevat samanlaisessa välttämättömyyksien oravanpyörässä ympäri maapalloa.
Hyvin monien "tärkeiden" aktiviteettien kera, jotka vaativat huomiotamme, sydämen hiljaista pyyntöä voi tuskin kuulla.
*****
Tämä ei ole uusi ongelma, ja oletan, että monet ihmiset kohtaavat sen, kun haluavat hoivata henkisyyttään tai yhteyttään sieluun ja korkeampaan itseen, tai miten tahansa kutsummekin sitä.
Visualisoin elegantin vaa'an, kultaisen ja hohtavan. Ja se on tasapainossa! Toisella puolella jokapäiväisen elämän vaatimukset ja tarpeet lepäävät harmonisesti, tietäen, että niistä huolehditaan.
Toisella puolella sydämen puhe, korkeamman itsen tarjoama viisaus ja rajaton yhteys universumiin ja ykseystietoisuuteen ovat käpertyneet mukavasti yhteen. Ne eivät kilpaile huomiosta, koska ne tietävät saavansa juuri sen hoivan, mitä ne tarvitsevat.
Olen yllättynyt oivaltaessani, että juuri tätä tasapainoa haluan. En olla erakko, joka vaatii yksinäisyyttä ja tuntien meditointia joka päivä, samalla sivuuttaen suurelta osin fyysisyyden, enkä itsen ja perheen käytännön asioiden hoitaja, joka tekee vähän, mutta antautuu ja antautuu ja antautuu aineellisille vaatimuksille, joita voi olla loputtomasti, jos niille antaa ohjat.
Haluan saada tuon kaiken. Kenties avain on tasapaino ja selkeä näkemys, mikä on "tärkeintä" ja millä ajan hetkellä.
*****
On verkkainen ja pyhä sunnuntaiaamu, ja tällä hetkellä minulla on juuri se, mitä tarvitsen. Tasapaino käytännöllisen ja mystisen välillä – haluamatta enemmän kumpaakaan ja saaden ja kokien täydellisen määrän kumpaakin, täydelliseen aikaan, täydellisellä tavalla.
Jos tämä on henkilökohtainen uusi Maani, toivotan sen iloisesti tervetulleeksi, syli ja sydän avoimena.
_________________
1) Suosikkiuutislähteenä on tällä hetkellä Tarot by Janine (https://www.youtube.com/channel/UCB5vEA ... MWToxcsPbA) hän sattuu olemaan kanadalainen, joten hän raportoi keskeiseltä paikalta). Katso myös Sending Ravens with Tarot by Janine (https://www.youtube.com/channel/UCO0znt ... uwz5fOuJIQ)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On verkkainen ja pyhä sunnuntaiaamu, eikä ole mitään, mitä minun täytyy saada.
Olen harvinaisessa tilassa, haluamatta voimakkaasti minkään asian olevan tietyllä tavalla. Haluamatta aineellisia asioita, haluamatta tiettyjen toimien, tapahtumien tai arkisten asioiden tapahtumista, lähellä tai kauempana ulkoisessa maailmassa.
Jos raotan "Asioita joita minun täytyy saada" -laatikon kantta, nuo tyydyttämättömät halut ja kiihkeät toiveet alkavat jäkättää ja tiuskia, yrittäen karata laatikosta – kohteliaan sudennälkäinen metsästysrakkilauma.
Tällä hetkellä voin nähdä ne melko hellästi ärsyttävinä kiusankappaleina, mutta tiedän, että jos alan ruokkia niitä huomiollani, ne voimistuvat, karkaavat laatikosta ja pyörivät ympärilläni, kunnes niiden ulina hukuttaa kaiken muun.
Tyyneysoikeuteni tuntuu tällä hetkellä vakaalta, mutta miksi haastaisi sen? Voin nauttia siitä harvinaisesta eliksiiristä, ettei rauhaa tarvitse tavoitella, ja voin laittaa toisen käteni tukevasti puoleensavetävien kiusankappaleiden kannelle ja vain olla.
*****
Se kestää muutaman minuutin. Se on ok. Luulen, että tällä maailmanajan hetkellä rauha ja hiljaisuus ovat vähissä myös etsiessämme niitä.
Tutkin tätä perspektiiviä uteliaana. Tunnen vetäytymistä innokkaasta uutisten ja informaation tavoittelusta, halusta tietää, mitä tapahtuu juuri nyt, etsien ennusteita ja mahdollisuuksia tälle päivälle ja huomiselle ja ensi viikolle. 1)
En koskaan uskonut, että minun oli tarkoitus henkilökohtaisesti ottaa kovin aktiivinen rooli siinä evoluutiossa, jota näytämme käyvän läpi. Niin hauskaa kuin se saattaisi ollakin, en aio nostaa banderollia ylikulusillalle ja hurrata vapaussaattueelle (convoy).
Katselen noita videoita ja pohdin spekulaatioita, mutta tällä hetkellä en tunne tarvetta osallistua sen enempää.
*****
On yksinkertainen kysymys, jonka voin esittää itselleni joka päivä ja joka hetki: mitä sydämeni sanoo? Mitä se haluaa, mitä sieluni haluaa?
Tämä kysymys hukkuu usein maallisten rakkien ulinaan: mitä täytyy tehdä nyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä eilen tai kuukausi sitten ja muuten, eikö tarvitse maksaa laskuja? Tämä on niiden jatkuvien päivittäisten toimien kärjessä, jotka pitävät tavallisen, keskiluokkaisen amerikkalaiskotitalouden – kuten meillä – toimintakunnossa. Kuvittelen, että monet ihmiset juoksevat samanlaisessa välttämättömyyksien oravanpyörässä ympäri maapalloa.
Hyvin monien "tärkeiden" aktiviteettien kera, jotka vaativat huomiotamme, sydämen hiljaista pyyntöä voi tuskin kuulla.
*****
Tämä ei ole uusi ongelma, ja oletan, että monet ihmiset kohtaavat sen, kun haluavat hoivata henkisyyttään tai yhteyttään sieluun ja korkeampaan itseen, tai miten tahansa kutsummekin sitä.
Visualisoin elegantin vaa'an, kultaisen ja hohtavan. Ja se on tasapainossa! Toisella puolella jokapäiväisen elämän vaatimukset ja tarpeet lepäävät harmonisesti, tietäen, että niistä huolehditaan.
Toisella puolella sydämen puhe, korkeamman itsen tarjoama viisaus ja rajaton yhteys universumiin ja ykseystietoisuuteen ovat käpertyneet mukavasti yhteen. Ne eivät kilpaile huomiosta, koska ne tietävät saavansa juuri sen hoivan, mitä ne tarvitsevat.
Olen yllättynyt oivaltaessani, että juuri tätä tasapainoa haluan. En olla erakko, joka vaatii yksinäisyyttä ja tuntien meditointia joka päivä, samalla sivuuttaen suurelta osin fyysisyyden, enkä itsen ja perheen käytännön asioiden hoitaja, joka tekee vähän, mutta antautuu ja antautuu ja antautuu aineellisille vaatimuksille, joita voi olla loputtomasti, jos niille antaa ohjat.
Haluan saada tuon kaiken. Kenties avain on tasapaino ja selkeä näkemys, mikä on "tärkeintä" ja millä ajan hetkellä.
*****
On verkkainen ja pyhä sunnuntaiaamu, ja tällä hetkellä minulla on juuri se, mitä tarvitsen. Tasapaino käytännöllisen ja mystisen välillä – haluamatta enemmän kumpaakaan ja saaden ja kokien täydellisen määrän kumpaakin, täydelliseen aikaan, täydellisellä tavalla.
Jos tämä on henkilökohtainen uusi Maani, toivotan sen iloisesti tervetulleeksi, syli ja sydän avoimena.
_________________
1) Suosikkiuutislähteenä on tällä hetkellä Tarot by Janine (https://www.youtube.com/channel/UCB5vEA ... MWToxcsPbA) hän sattuu olemaan kanadalainen, joten hän raportoi keskeiseltä paikalta). Katso myös Sending Ravens with Tarot by Janine (https://www.youtube.com/channel/UCO0znt ... uwz5fOuJIQ)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa