Sweeten Jerry (crimsoncircle.com)

[hammer]

AIKA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen siis täällä, vuoristossa Havaijin saarella, vehmaan kasviston ja poikkeuksellisten kukkien ympäröimänä. Tämän paikan energia tuntuu syvältä ja ikivanhalta, kuitenkin se värähtelee vahvasti ja elinvoimaisesti. Tunnen kuin makaavani Gaian povella, ja voin kuulla sen vatsan kurinan.

Osallistuminen Adamuksen live-tapahtumiin on stimuloivaa tavalla, jota ei voi kuvitella. Istuminen kauniin vuoristokodin katetulla terassilla, jutellen toisen shaumbran kanssa päivästä Adamuksen kanssa. Käsittelimme paljon asioita sessioidemme aikana. Uutta materiaalia ja energeettistä matkustamista.

Kutsuimme menneisyytemme sisään päivän aikana. Adamus puhui siitä, että aikaa ei ole ihmissfäärin ulkopuolella, mikä ylittää ihmismielen rajat. Tämä ei ole uutta materiaalia, mutta ihmiseni pitää toistamisesta. Puhuimme myös ratkaisevista hetkistä elämässämme. Heräämishetkistä. Äärimmäisistä hajoamisen hetkistä elämässämme.

Ja täällä siis istun terassilla, nauttien trooppisista kukista joita kasvaa vuoristoturvapaikkamme ympärillä. Tuuditettuna rentouteen, päivän session intensiivisten energioiden jälkeen. Jakaen pohdintoja shaumbra-ystäväni kanssa. Päätin jakaa erään kokemuksen, joka minulla oli 11 vuotta sitten. Ratkaiseva heräämishetki. Kokemus joka edelleen määrittelee sitä, kuka minusta on tulossa. Kuvittele toimisto, jossa on futon-sohva. Uusi makuuhuoneeni. Käpertyneenä sikiöasentoon sohvalle on minä 11 vuotta sitten. Olen menettänyt lapseni ja kotini. Minulta on revitty tunne paikasta ja siitä, miten määrittelen itseni maailmassa. Olen riekaleina. Pirstoutunut. Kääntynyt nurinpäin. Monia synkkiä päiviä ja öitä. Ja löydän itseni makaamasta puolitoista vuorokautta tuolla sohvalla miettien, voinko löytää tämän loputtomalta tuntuvan epätoivokuopan pohjan.

Mutta sitten tuo poikkeuksellinen hetki.

Tunnen taputuksen olkapäälläni. Jumalainen olemus on ympäristössäni. Ääni kuiskaa korvaani: "Sinun ei tarvitse tehdä tätä yksin." "Olet valo-olento, et nämä tunteet." Ja käännyn katsomaan tämän äänen silmiin. Ja näen valoa ja tunnen jumalaisen läsnäolon. Valoa epätoivon syvässä kaivossa. Tunnen edelleen nuo lähes ylivoimaisen voimakkaat tunteet, mutta tunnen olevani myös käärittynä rakkauteen ja myötätuntoon. Kuin ympärilleni olisi kiedottu lämmin peitto, raikkaana kuivausrummusta.

Shokkiaalto kulkee lävitseni. Istun terassilla havaijilaisilla kukkuloilla tämän kauneuden ympäröimänä, puhuen shaumbra-ystäväni kanssa. Mutta pidän sylissäni myös itseäni 11 vuoden takaa. Ja tunnen valtavan myötätuntotsunamin itseäni kohtaan 11 vuotta sitten. Mutta olen myös tuo minä 11 vuoden takaa. Pidän sylissäni ja minua pidetään sylissä samanaikaisesti. Riemun hetki. Aika on romahtanut. Ja jokin energiakierto on ratkaistu. Energiavirtapiiri yhdistetty. Eheyden tunne. Kokonaisuuden tunne. Hiljaisen ilon tunne. Viisaudeksi saatetun kokemuksen tietäminen.

Hetken olen sekava. Huimaa. Mutta sitten oivallan, että olen juuri astunut ajan läpi ja koskettanut haavoittunutta versiotani. Rakastavasti. Myötätuntoisesti. Sen sijaan, että olisin kertonut jotain menneisyydestä, minusta on tullut menneisyys ja nykyisyys sormia napsauttamalla.

Kun koin tämän 11 vuotta sitten, ajattelin, että enkeli tai jokin jumalaisen itseni versio oli tullut luokseni. Käy ilmi, että olin oikeassa. Tämä minun mestariversioni vuodesta 2021 astui ajan läpi aiheuttamaan muutoksen tuossa entisessä minussa. Tämän 2021-minun myötätuntoinen läsnäolo hajotti tuon 2010-minun tunnetukoksen. Nykyhetken minun toiminta voimaannutti vanhan versioni, jotta voisin astua ajan läpi voimaannuttamaan nykyistä minua. Mitä? Liikaa logiikalle. Tervetuloa aikailluusioon. Kun yritän selittää tätä ystävälleni, joka istuu terassilla, se kuulostaa yhtä oudolta kuin nyt.

Yhtäkkiä monia hienovaraisia vahvistuksia, oppitunteja ja osia loksahtaa paikoilleen. Ihmiseni ei käynnistänyt siirtymistä ajan läpi – se tuli mestarilta. Ei ponnistelua. Ei seremonioita, veisuja, kelloja, vihellyksiä tai suitsukkeita. Ei neitsyiden heittämistä tulivuoreen. Se ei ole vaikeaa. Ihmiseni ei ole vastuussa tämän tapahtumisesta, tästä evoluutiosta, tästä laajentumisesta. Vaikka ihmiseni ei pysty ymmärtämään sen energiadynamiikkaa, mitä tapahtui, hän ei kuitenkaan myöskään sekoa siitä. Tämä vahvistaa tarpeen antaa ihmismielelle jotain tolkkua siitä, mitä on odotettavissa, jottei se sotke maisemaa pelkotunteilla/ajatuksilla.

Tämä astuminen ajan läpi tuntui hyvin luonnolliselta ja upean laajentavalta. Se on ihmeellinen lahja, jonka olen antanut itselleni, sillä nyt minulla on tunnetason kokemus lisättäväksi tietämiseen ajan ja paikan nestemäisyydestä. Niiden epätodellisuudesta. Sillä tunnen tosiaan muiden elämien värähtelyt. Ja uskon tosiaan, että nuo ihmiset noissa "muissa" elämissä kokevat myös tämän saman tunnetason tietämisen. Nuo muut elämät ovat kuin taitteita harmonikan palkeissa. Ja kun harmonikalla soitetaan suloista musiikkia, kaikkien noiden muiden elämien taitteet purkautuvat täksi olemisen hetkeksi.

Ja tämä on tosiaan luonnollinen prosessi. Ja se on oikeasti hyvin helppo ja vaivaton. Ja se tuntuu hyvin ihanalta. Pohdiskeltuani oivallan, että 11 vuotta sitten oli ensimmäinen kerta, kun muistan käyttäneeni JA-tilaa. Olen tuo ihminen, johon sattuu ja jolla on nämä tunteet, ja olen jumala. Jumalainen minä on valtava kuin meri, joka huuhtoo pois loukkaantumisen ja surun hiekkalinnat, palauttaen ne meren viisauteen.

Vaikka se on helppoa, ihmiseni kuitenkin suo itselleen kokemuksensa ja häiriötekijänsä. Mieli voi prosessoida loputtomasti, lajitellen myriadeja mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Tunteet jotka liittyvät näihin ajatuksiin, ovat vähän tukahdutettuja ja ilmentyvät odottelumalleina kehoon. Master's Life 13:ssa Adamus puhuu ihmistunteista, joita luodaan reaktiona energiaan. Samoin ajatukset jotka liittyvät näihin tunteisiin. Tämä on epätodellisuus, joka on vankina aika-avaruudessa. Kenties Adamus on puhunut tästä aiemmin muilla sanoilla ja energioilla, mutta olen valmis kuulemaan sen nyt.

Saan itseni kiinni tässä epätodellisuudessa, hengitän ja tunnen sielun elämänantavaa ja ihmeellistä energiaa. Voin tuntea energia-aallot. Jännittyneisyyden hellittävän. On tunne syvästä yhteydestä.

Mutta toisilla kerroilla mieleni tuntuu jääneen loputtoman labyrintin vangiksi. Ja tunnen olevani vanki. Sidottu. Hengitän, ja mieli alkaa höpöttää taas. Ja niinpä jaan tässä mestarin tempun, jota kutsun sallimisen mekanismiksi. Antamalla mielelleni jotain tekemistä harhautan sen ajatuskehästä. Kuvittelen, että mieleni on uskollinen, musta labradorinnoutaja. Laitan mielen vastuuseen syvään hengittämisestä ja energian hakemisesta syvältä sisältä. Ikään kuin heittäisin tennispallon, jotta mieli hakee syvän hengityksen energiat. Uudestaan. Ja uudestaan. Ja näen mielen puhtaassa ilossa, kieli roikkuen ulos suusta. Hyvää työtä, mieli! Taputus päähän ja uusi heitto. Joskus mieli haluaa jahdata ajatusoravaa, mutta huudan sen takaisin energianhakemistehtävään.

Ja tämä saattaa kuulosta oudolta tai omituiselta, mutta huomaan, että mestari ohjaa energioiden sallimista. Mieleni tulee uinuvaksi ja energialla kyllästetyksi. Ihmistäni ei haittaa olla uskollinen kumppani, koska energiat tuntuvat hyvältä. Keho rentoutuu. Kireys päässä (jota en tiedostanut) alkaa rentoutua. Joskus tunnen onteloideni avautuvan ja tyhjentyvän. Vastarinta energioiden sallimiseen hellittää. Tässä pehmeässä paikassa nuo huolestuttavat ajatukset joita mieli jauhoi, saavat tilaisuuden lempeästi integroitua ja tulla viisaudeksi. Tietämiseen voidaan päästä käsiksi.

Ihmiseni pitää tästä, koska hän on kyllästynyt yrittämän selvittää jotain, minkä tekemiseen hänet on huonosti varustettu. On helpotus olla osa jotain suurempaa, jossa mielellä on paikka, mutta sen ei tarvitse olla vastuussa enää. Ollessaan resonanssissa sallimisen kanssa ja saadessaan kehuja mestarilta, ihmiseni tuntee, että hän saa vahvistusta, on hyväksytty ja osa ruumiilistumistiimiä. Tarvitsematta enää etsiä vahvistusta muilta tai maailmasta. Kun sallin energioiden levitä ja täyttää, minun on helpompaa rakastaa itseäni. Irtipäästäminen tarpeesta saada rakkautta, vahvistusta ja hyväksyntää muilta on hyvin vapauttavaa. Täysivaltaisuuden paikka.

Havaitsen, että sieluni energeettinen kommunikointi on aina ollut siinä. Sillä minulla on ollut myös muita kokemuksia, mutta ei näkemystä ja viisautta sallia tuon kommunikoinnin jatkua. Nyt tuntuu siltä, että avaan oven ja astun sivuun, sallien energian tulla sisään. On valinta avata ja seistä sivussa, hienovaraista irtipäästämistä. Se mitä tapahtuu seuraavaksi, on tuntematonta. Minusta tuntuu toisinaan kuin nuorallakävelijältä sirkuksessa. Korkealla ihmisjoukon yläpuolella, ison kattoharjan alla. Astelen pitkä keppi kädessä. Askel. Ja oivallan, että verkko on poissa. Askel. Ihmisjoukko on poissa. Askel. Keppini on poissa. Askel. Vaijeri on poissa. Ja astun paikkaan, joka on ei-paikka. Valtavuus.

Aikani tällä kauniilla saarella on pian loppumassa. Aika saattaa olla illuusio, mutta minun täytyy silti olla lentokentällä klo 21 huomenillalla. Aloha isolta saarelta.

________

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muualla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (jerry(ät)akg-inc.com), Instagramissa (https://www.instagram.com/684jerry/) tai Facebookissa (https://www.facebook.com/jerry.sweeten).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

JA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä tarina liittyy siihen kokemukseeni astumisesta ajan läpi, jonka kerroin tämän lehden kesäkuun numerossa. Palaan tuohon kokemukseen lyhyesti, mutta tämän viestin varsinainen sisältö liittyy kokemukseen JA-tilasta.

Osallistuin kaksi kuukautta sitten Havaijilla live-tapahtumiin Adamuksen johdolla Villa Ahmyossa. Minulla oli kokemus, jossa astuin ajan läpi versioon itsestäni 11 vuotta sitten. Tuo vuoden 2010 versioni oli kriisissä, ja annoin hänelle/minulle JA-lahjan. En kutsunut sitä niin tuolloin, mutta antini siitä oli, että olen ihminen, joka kokee ihmistunteita, JA olen jumalainen valo-olento, joka kannattelee ihmisen tuon tunnekokemuksen läpi.

Tunsin edelleen tuon loukkaantumisen, surun, häpeän ja epätoivon. Mutta minulla oli uusi salainen ase: hyvin syvä myötätuntoinen energeettinen läsnäolo. Se tuntui ystävälliseltä energialähteeltä, joka kupli sisältäni ja poreili olemukseeni valtavasta ja tuntemattomasta varastosta. Loukkaantuminen sattui edelleen, mutta en samaistunut enää tuohon loukkaantumiseen ja noihin tunteisiin, sillä olen tuo varasto.

En kutsunut tätä JA-tilaksi seuraavina 10 vuotena, mutta kun kuulin Adamuksen puhuvan siitä ensimmäisen kerran 15 kuukautta sitten, tunsin resonointia, että tämä kokemus kummankin tilan pitämisestä oli iso KYLLÄ. Tämä on tie ajatus- ja tunnesuon läpi.

OUTO HETKI TÄSSÄ JA NYT

Tämä vuoden 2021 versioni joka tiesi JA-tilasta, meni taaksepäin ajassa ja opetti tuolle vuoden 2010 versiolleni JA-tilasta, kutsumatta sitä tällä nimellä. Koska vuonna 2010 koin läsnäoloni astuvan ajan läpi energeettisesti. Kokemus energeettisistä viesteistä on tärkeä huomata tässä hetkessä, sillä nyt energeettisiä viestejä lähtee ja tulee säännöllisesti. Kun Adamus puhui menneiden ja tulevien elämien suppilon vaikutuksesta tähän hetkeen, nyökytin vain päätäni, joo-o.

Esimerkiksi kirjoitin rakkaudesta shaumbra-ystävälle, kun putosin ikivanhaan muistoon, joka oli tuhannen tai parin tuhannen vuoden takaa. Se oli ikivanha. Putosin kokemukseen ensimmäisestä kerrasta, jolloin rakastuin kumppaniin Gaialla. Tämä rakkaus on suurenmoista. Näen jumaluuteni peilattuna toiseen ihmiseen, ja tunnen tämän lähes pakahduttavan rakkauden. Tuon hetken muistaminen tuo kyyneliä silmiin, sillä se on kaunista – tämä ihmisten välisen rakkauden luominen.

Mutta sitten sielun viisaus, mestarillinen minä, lähettää lähetyksen takaisin tälle muinaiselle minulle. Ja olen siellä JA olen tässä. Tämä muinainen minä kokee enkelin – minun –vierailevan. Ja minulla on viesti tuolle miehelle (hän tuntui ainakin mieheltä).

"Kaveri, tämä rakkaus jota tunnet, olet oikeasti sinä. Se on rakkautta, jonka olet luonut itsellesi. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon toisen ihmisen kanssa. Hän saattaa tuntea rakkautta myös, mutta se on hänen oma luomuksensa itselleen."

On tuon muinaisitsen vastarintaa "mutta, mutta, mutta …", mutta sitten on taas JA. Kyllä, on ok uskoa, että tuo rakkaus on häneltä, JA se on kaikki sinun. Kyllä, on ok olla ihminen JA jumala samanaikaisesti. Kyllä, on ok leikkiä 3D:ssä JA olla valon enkeliolento.

"Aah" resonoi lävitseni, kun istun näppäimistöni ääressä ja tuntemani rakkaus lisääntyy taas. Tuo muinaisitseni tajuaa viestin! Tämä "aah" värähtelee kaikkien elämien läpi – menneiden, nykyisten ja tulevien. Ja tunnen, että tämä on todella avainelämä – polttopiste joka sitoo monia säikeitä yhteen. Kaikki rakkaussuhteet kautta aikain saavat tuon viestin, että tuo energia on kokonaan minun. On aina ollut. Tulee aina olemaan. Mieleeni tulee kuva haitarista. Kaikki elämät on edustettuna palkeiden taitteissa, jotka painuvat kokoon ja laajentuvat, kun kuuntelen sieluni suloista musiikkia.

Ja vaikka se suppilo jota Adamus käytti kuvaamaan, mitä on tapahtumassa, vaikutti yksisuuntaiselta – menneisyys, sielu ja tulevaisuus virtaavat sisään – se on todellisuudessa kaksisuuntainen suppilo (malja?). Tietoisuutta joka lisääntyy tässä hetkessä, lähetetään myös. Kommunikointia. Energeettistä keskustelua. Läheinen yhteys. Ihmetystä ja kunnioitusta. Sillä se on kaunista. Voin kurkottaa kaikkien noiden verhojen läpi, jotka erottavat elämät, lempeästi aikaseitin läpi ja koskettaa niitä "rakastan sinua" -suudelmalla, sillä ei ole erillisyyttä. Ei ole koskaan ollut. Ei koskaan tule olemaan. Niin olkoon.

JA PÄIVITTÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ

JA-kokemuksesta saakka kriisissäni 2010, olen alkanut käyttää sitä päivittäisessä elämässä, ja se kehittyy jatkuvasti, miten tämä ilmenee päivissäni. Eilen sain kaksi puhelua shaumbra-ystäviltä, mikä innosti minut jakamaan tämän siinä toivossa, että kokemuksestani voi olla vähän hyötyä muille.

Adamus on sanonut, että emme ihmisinä ole vastuussa evoluutiostamme. Mutta hän on myös sanonut, että meidän tehtävämme on valita tiemme ihmishäiriötekijöidemme keskellä. Ilmeinen paradoksi, jonka haluaisin vetää erilleen ja kenties purkaa.

Olen samaa mieltä, ettei ihmiseni ole vastuussa evoluutiostani. Lähetykset joita kuvasin edellä, tulivat mestarini viisaudesta, eivät ihmispäätöksenä. Mutta voimme ihmisenä tunnistaa ja ottaa vastuun toimimattomista tunnetiloistamme, jotka roskaavat evoluutiomaisemaa. Uskon, että JA-tilan käyttäminen on auttanut minua luomaan vastaanottavaisen tilan tämän evoluution sallimiseen.

Esimerkiksi, suurin asiakkaani tekee muutoksia, jotka saattavat estää pientä valmistusyritystäni jatkamasta bisneksen tekemistä heidän kanssaan – yhteyteni massatietoisuuteen monikansallisten yritysten muodossa. Jos menetän tuon asiakkaan, luultavimmin lopputuloksena on yritykseni ovien sulkeminen. Tulojen mahdollinen menettäminen johti minut suoraan selviytymispaniikkiin – hyvin inhimillinen tunnereaktio.

Samalla kun tunnen paniikin kehossani, lähetän mieleni hengitykseen tuomaan sielun myötätuntoista energiaa. Sallin tuon energiatulvan tulla sisään ja levitä kehoon, koko olemukseen. Tunnen paniikkia JA myötätuntoa. Paniikki, ihmisen pelkotunne, ei ole totta, mutta sielun myötätuntoinen energia ON totta. Ihmiseni ei ole vastuussa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ikään kuin laittaisin äärettömän jumalaisen energian samaan huoneeseen toimimattoman ihmisluomuksen kanssa, ja tuolla hetkellä ei ole muuta tehtävää.

Ajattele ihmisen ajatuksia ja tunteita marmorikuulina, jotka kolisevat keitinlasissa (dekantteri). Hyödytöntä melua (ellei hyödytön melu ole haluttu kokemus). Keitinlasissa ei näytä olevan tilaa millekään muulle. Kuvittelen, että sielun myötätuntoinen energia on paksua kirkasta nestettä, koostumukseltaan kuin hunajaa. Kun hengitän sisään tätä myötätuntoista energiaa, kaadan tätä ihanaa makeaa eliksiiriä keitinlasiin, ja se täyttää kaiken tyhjän tilan marmorikuulien ympärillä. Pian marmorikuulat on täysin ympäröity, ja ne saattavat värähdellä, mutteivät enää kolise. Maagin kädet nostavat lasin ja pitävät sitä.

Luin Red Lionin noin kuusi vuotta sitten ja hiljattain uudestaan, ja minua kiehtoi alkemiaprosessi, jossa lyijy muuttui kullaksi. Tässä, Merlinin käsien sulatusastiassa, on itsen keitinlasi, joka käy läpi alkemiaprosessia. Tuntuu siltä, kuin kaikki ajatukseni ja tunteeni olisivat valopallossa sydänalassani, ja valtava oma jumaluuteni pitelee tuota palloa. Tuntuu siltä, kuin tämä alkemiaprosessi loisi polun, jotta sieluni saa pääsyn biologiaani.

Kun maagin kädet avautuvat, marmorikuulat ovat hajonneet ja tulleet yhdeksi makean eliksiirin kanssa – yltäkylläisen tilan pyhä graalinmalja. Voin helposti hengittää dviriin, yhdistyä valtavaan itseen, sillä tunne-energia on muuntanut ja lietsonut vastaanottavuuden ja sallimisen tilaa.

Tekikö ihmiseni tämän? Ei, ehdottomasti ei. Päättikö ihmiseni sallia tämän? Kyllä, minä valitsin sen. Nukuttuani yön heräsin tunteeseen, millaista olisi olla yltäkylläinen ilman liikeyritystä. Siis sanon kyllä tälle ja annan energiani panna töpinäksi siinä, mitä elämä on yrityksen omistamisen jälkeen.

Palaten puheluihin shaumbra-ystävien kanssa, kuvasin tätä tilaa, jossa sallitaan tuo tunne ja tunnetaan myötätuntoa samanaikaisesti. Toinen ystävä sanoi, ettei hän tiennyt, miten se tehdään. Moniulotteisina valo-olentoina tämä kyky, että voi olla sekä tunne että myötätuntoa JA-tilassa, tuntuu olevan kuin luontainen enkeliaisti, ja nyt olen tullut uteliaaksi tästä. Onko kyse siitä, ettei tiedä, miten se tehdään, vai pelkästään ettei ole koskaan ajatellut sitä mahdolliseksi? Tämä JA-tila tuntuu kriittiseltä vaiheelta aspektien integroimisessa tai parantavan balsamin tuomisessa vanhoihin haavoittuneisiin paikkoihin.

Nyt kirjoittaessa mieleeni tulee, että osa ilmiselvästä vastarinnasta liittyy vanhaan kaavaan käyttää mielen kapasiteettia asioiden ratkaisemiseen, kuten yltäkylläisyysongelmat. Tuntuu siltä, että ajatukset pitävät monta kertaa tunteitani jonkinlaisessa Tukholma-syndroomassa. Tunteiden kunnioittaminen ei ole sama asia, kuin niiden ruokkiminen. Eikä minun tarvitse tuomita niitä. Ne ovat pelkästään ihmisreaktioni energiaan. Kun sallii noille vanhoille tunnetiloille vapauden tulla tunnetuksi, se luo tilaisuuden laittaa marmorikuulat keitinlasiin muuntumista varten, puhdistaa tilan oivaltaneelle itselle jakaa syvän tunteen yltäkylläisyydestä ja sallia viisauden aktivoitua. Kyky tuntea sitä viisautta, millaista on "tukoksen" toisella puolella, on todellinen oikopolku metsän halki.

Olen harjoittanut tätä JA-tilaa viimeiset 10 vuotta. Monia eri tunteita. Monia eri tilanteita ja laukaisijoita. Perhe. Idiootit autoilijat. Ex-vaimot. Itsensä tuomitseminen. Toimimattomat käyttäytymistavat. Siihen liittyy kehittyminen. Vauhti. En aina valitse sitä. Mutta silloin kun valitsen, tulee helpommaksi. Huomaan sen olevan tehokkainta, silloin kun tunne on raju ja kiihkeä. Hyväksyn tuon tunteen, sukellan siihen, tunnen sitä intensiivisesti ja tunnen keitinlasin täytenä. Sitten kutsun energeettistä tukea, joka odottaa aina kärsivällisesti. On aina odottanut. Tulee aina odottamaan. Tämä on ihmiseni, joka valitsee sallia energian toimia hyväkseni.

Toivon, että tämä intiimi jakaminen, mitä tapahtuu sisälläni, kannustaa teitä ehkä siinä evoluution alkemiaprosessissa, jota kaikki käymme läpi. Sallien jumalaisen olemuksen päästä enemmän ja enemmän tämän ihmisbiologian läpi. Sallien itsen muuntua joksikin uudeksi, kauniiksi ja jännittäväksi. Näitä ihmisajatuksia ja -tunteita on hiottu vuosituhansien saatossa, ja olen uskonut, että ne ovat totta ja ne ovat minä. Mutta ne eivät ole totta. Kun sallin, että niitä pidetään maagin käsissä, niiden energia voi olla polttoainetta uudelle ja ihmeelliselle elämälle.

–––––––––––––

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muulla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (jerry(ät)akg-inc.com), Instagramissa (https://www.instagram.com/684jerry/) tai Facebookissa (https://www.facebook.com/jerry.sweeten).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VIISAUSKAIVOS*

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

*Suom. huom. otsikko on monimerkityksinen ja viittaa myös minun viisauteeni, viisauden ammentamiseen/louhimiseen

Viisaus joka tulee sielustani, on tämän artikkelin keskipiste. Se tapa jolla informaatio tulee läpi ja mitä teen sillä, on ainutlaatuinen minulle. Monet ideat tähän artikkeliin ovat tulleet vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Siis noiden keskustelujen energia on myös mukana tässä.

Olen nähnyt viime aikoina paljon linkkejä kaikenlaisiin mielenkiintoisiin asioihin, joita en klikkaa. Kuuntelen kuitenkin jonkin verran Adamuksen juttuja, koska hän haastaa minut menemään syvemmälle. Hän luo myös sillan, joka antaa minulle sanoja asioihin, joita tunnen ja muistan. Itseni ulkopuolelle katsomisen sijasta tunnen, että keskityn nykyään sieluni kanavoimiseen. Se tuntuu kuin syvältä, arvokkaalta malmisuonelta sisälläni. Esimerkiksi, eräs munkkielämä on tullut läpi. Menin hyvin syvään yksinäisyyteen munkkikammiossani. Tunteeni on, että se oli elämä erillään muista ja sukeltamista sieluenergiaan. Tämä aika nyt tuntuu siltä, kuin louhisin tuota kokemusta ja toisin sen valoon itseäni ja muita varten.

Olen kuunnellut ja etsinyt totuutta monista eri paikoista vuosien saatossa. Monia metafyysisiä villityksiä. Etsinyt viisautta, joka voisi auttaa ohjaamaan elämääni. Kulutin paljon dollareita selvänäkijöiden jahtaamiseen ja tulkintojen saamiseen joiltain paremmilta heistä. (Joskus päädyin tulkitsemaan heille.) Osa minua luovutti itsensä "viisaammalle" auktoriteetille.

Oivallan nyt, että kanavoin itseäni kirjoituksissani. Se on ilon lähde. Sillä kirjoitettuani luen sen sata kertaa – no, okei kenties 40 tai 50 kertaa, mutta toistaminen on todella tärkeää minulle. Ihmiseni lukee sen uudestaan ja uudestaan ja lumoutuu. Sallimalla hypnoottisen tilan, tuo ymmärrys juurtuu syvälle elämään ja tähän kehoon. Näin pystyn ruumiillistamaan tuon viisauden. Tavallaan kuin harjoittelisin musiikkikappaletta. Musiikki tulee sielustani, ja kehoni on instrumentti. Antaudun tuohon tunteeseen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sisälläni. Voin tuntea sen muuttavan minua biologian syvällä tasolla. Jos yritän tehdä sen jonkun muun kanavoimalla materiaalilla, sillä ei ole samaa vaikutusta minuun.

Siis kirjoittamiseni tähän lehteen on oikeasti huolenpitämistä itsestäni. Koska muut lukevat sen, käytän aikaa jokaisen lauseen ja sanan kanssa. Juurrutan sen, mitä tunnen ja koen kirjoittaessani. Teen sitä juuri nyt. Jos muut ihmiset löytävät siitä jotain arvoa, niin mahtavaa! Mutta kirjoitettuani sen, vietän aikaa sen kanssa ja sallin sen muuttaa minua. Kuin olisin kirjoittanut musiikkikappaleen, jossa on jokin tarttuva juju. Ja kuuntelen tuota jujua uudestaan ja uudestaan ja annan sen puhua minulle, sillä sielun energiajälki sisältyy noihin sanoihin, mutta se ei ole nuo sanat. Se voimakkuus mitä tunnen ja koen, on varsinainen sisältö. Se on fyysisessä muodossa jotain, mikä on konkreettista, johon ihminen voi tarttua, samalla kun tuo leimaaminen tapahtuu. Maistelen sitä. Nautin siitä aistillisesta mielihyvästä, miltä tuntuu, kun luen sitä.

Toistamisen hyväksikäyttäminen ei ole uutta minulle. Olen käyttänyt sitä auttamaan ihmisitseäni toimimaan maailmassa. Esimerkiksi, olen esiintynyt harrastajateatterissa. Muistan yhden kokemuksen esiintymisestä musikaalissa nimeltään "Li'l Abner". Vaikka en ollut esityksen päähenkilö, minulla oli laulua ja tanssia ihanan naisen kanssa, joka esitti kumppaniani. Tuo tanssi/laulu oli meidän hetkemme näyttämöllä, ja se kesti noin viisi minuuttia. Huomioni pysyi tanssikaltaisessa toiminnassa tavallisesti puolesta minuutista minuuttiin. Auts! Minuutin jälkeen Vesimies-mieleni pieni orava hyppää jo toiseen puuhun. Ei toiselle oksalle. Toiseen puuhun (hyppää muuten edelleen). Tämä on ongelma viisi minuuttia kestävässä tanssissa. Harjoitukset olivat katastrofi minuutin jälkeen. Älyllisesti tunsin tanssin kaikki osatekijät, sillä harjoittelimme sitä osissa. Mutten kyennyt kasaamaan siitä viittä minuuttia kestävää virtaa.

Ja niin aloin harjoitella tätä tanssia joka tilaisuuden tullen. Nauhoitin tuon musiikin Sony Walkmanille. Insinöörityöni lounastauolla tanssin rakennuksen takana kuulokkeet korvilla. Kotona tanssin päivällisen jälkeen. Tanssin kävelyttäessäni koiraa tai viedessäni roskia. Toistin tätä tanssia uudestaan ja uudestaan, kunnes se oli leimattu holograafisesti lihassoluihini. Jatkoin sitä, kunnes se tapahtui ajattelematta. Minun ei tarvinnut enää muistaa tai ajatella sitä. Musiikki soi, ja kehoni reagoi. Jonkin ajan kuluttua olin ottanut täysin omakseni tuon laulun/tanssin. Kun esitysten aika tuli, kumppanini ja minä olimme vakaita. Rokkasimme sen ja saimme paljon aplodeja. Parnerini kertoi minulle, että joskus hän oli muissa maailmoissa, mutta minä olin aina kärryillä.

Ja oivallan nyt, että sieluni tanssi nuo esitykset. Hankin monia eri kokemuksia samasta tanssista uudestaan ja uudestaan. Ja sitten annoin mennä. Sieluni käytti tuota kokemusta ohjaamaan kehoa todella hauskoihin esityksiin. Ihmismieleni ei kykene tekemään tätä. Kysy vaikka keneltä, joka on koskaan tanssinut tai soittanut musiikkia kanssani.

Ja niinpä nyt kun koen aikamuutoksia tai tunnen JA-tilaa, tuo malmisuoni, aarre sielussani, aktivoituu. Olen intohimoinen niiden tunteiden toistamisessa, joita koen kirjoittamisen aikana. Harjoittelen niitä uudestaan ja uudestaan, kuin olisin menossa esiintymään virtuoosikonserttiin. Joka kerta lukiessani sen, leimaan sen kehooni. Ja se tuntuu erittäin mukavalta. Ihmisitseni mielihyväkeskuksineen pitää siitä, sillä noissa energioissa on syvää, hiljaista iloa. Se on, kuin soittolistallani olisi laulu, joka muuttaa minua, kun kuuntelen sitä.

Minusta tulee vakaa siinä, mitä tuo louhittu energiaviisaus voi tehdä. Jokainen toisto on kuin hakkuni heilautus, joka louhii sieluni aarretta. Ei vain tuon harvinaisen malmisuonen löytäminen, vaan intohimoni on louhia sitä hippu hipulta, vaunulasti vaunulastilta. Kaivaen syvemmältä jokaisella toistolla, sallien viisauden rakentaa erilaisen yltäkylläisen aarteen. Erilaisen värähtelyn.

Tunnustan ajan illuusioluonteen. JA-tila on uuden minä-matriisin perusta. Sillä tuon tanssirutiinin jokainen toisto oli kokemus, jonka ihmiseni antoi sielulle. Ja annoin sielun näyttää minulle, miten tanssitaan. Kaikki elämät ovat runsaasti kokemuksia sielulle. Ja samalla kun luen uudestaan kirjoituksiani, tiedostan muuttavani itseäni. Hienovaraista sallimista. Kaikkien noiden elämien kokemusten integrointia. Ja ihmiseni alkaa uskoa ja sallia jumalaisen ydinolemuksen kylläisyyden kehossani. Ja oivallan, että jumalaisen ydinolemuksen ruumiillistamisen ei tarvitse tapahtua kerralla. Se tuntuu tapahtuvan vaiheittain. Ei ole aikajanaa, vaan paremminkin omaksumista sillä integrointitahdilla, joka on sopiva ihmiselle.

PÄIVITTÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ

Olin syvällä metsässä, joen rannalla, ja menin pitkäkseni puiden muodostaman katoksen alle. Rakastan tuulen huminaa korkeissa lehtipuissa ja joen taustakuoroa. Kun rentouduin metsän tunnelmaan, tunsin sieluviisauden vakautta. Ja huomasin jakavani tätä vakautta metsän tunnelman kanssa. Ikään kuin kytkeydyn ja yhdistyn erilaiseen energiaverkkoon. Ja tulin tietoiseksi siitä virrasta, jossa hengittäminen sieluolemuksessa oli osa metsän tunnelmaa. Minulla oli tapana tulla metsään rentoutumaan ja hoivattavaksi. Mutta tämä tuntui erilaiselta. Minusta tuntui kuin tammelta, joka juurrutti muutos- ja transformaatioenergioita tämän kehon kautta Maahan. Ja se sai minut miettimään, onko tämä osa ihmisten uutta tapaa yhdistyä planeettaan nyt, kun Gaia on lähdössä ja menossa, minne ikinä kehittyneet mestariplaneettaenkelit menevät.

Kävin vanhempieni luona viime viikonloppuna. Aiemmin minusta on ollut vaikea olla heidän suhteensa loukkaavissa ja toimimattomissa energioissa. Muistan, että minulla täytyi olla Star Trekin "suojakilvet ylös, Scotty" -hetki ennen heidän kanssaan olemista. Samalla tavalla ollessani päivällisellä häiriintyneiden sisarusten kanssa. Mutta tällä kertaa oli erilaista. Kenttäni tuntui olevan sileäpintainen. Draama pyöri ympärilläni, mutta kentässäni ei ollut koukkuja, joihin olisi voinut tarttua, ja vetää minut mukaan. Minusta tuntui tulleen kuin joen sileä kivi, joka antaa veden virrata ympäri pelkän pikkulaineen kera. Olin uppoutuneena tuohon virtaan, mutta oli luonnollista vain sallia kaikkien olla, keitä he olivat. Ei tarvinnut ponnistella ollakseen siinä, muttei siitä.

En ole saavuttanut mitään transsendenttista tilaa kaiken tämän myötä. Käsittelen edelleen ihmiselämän koettelemuksia ja vaikeuksia. Mutta jotkut niistä asioista joita nyt ankkuroin, ylittävät ne villitykset, joita on tullut ja mennyt. Nämä avautumiset ovat erilaisia ja tulevat syvältä sisältä. Nämä ovat syviä ja virkistäviä siemauksia tuosta jumalaisen ydinolemuksen poreilevasta lähteestä. Tämä viisaus ei vain ole minun, vaan se olen minä. Tuntuu ankkuroituneen kehooni. Fraasi "ruumiillistunut oivaltaminen" leijuu tietoisen tajuntani ohi. Onko tämä alkua sille, mitä se oikeasti merkitsee? Minusta tuntuu, että se on vinkki.

Minulle on selvää, että tämä tapa on ainutlaatuinen minulle. En ole kirjoittanut "miten se tehdään" -juttua kenellekään. Tulemme jokainen tähän risteykseen uskomattoman runsaiden kokemusten ja tietojen kera. Yksi ystävä sanoi, että hänestä näiden juttujen energian tuominen lehteen ankkuroi sen meille kaikille. Jos niin on, sitten olkoon. On erittäin jännittävää aikaa.

Kirjoittaessani mietin, mitä tapahtuisi, jos löytäisin tuon vanhan "Li'l Abner" -nauhan, sillä minulla on edelleen Walkman 30 vuoden takaa. Luulen, että sielu muistaa edelleen, sillä minun täytyy vain sallia sielun jakaa laulunsa ja sitten tanssia ilon tanssia.

–––––––––––––

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muulla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PÄÄPANNAT JA SÄÄDINMODUULIT

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä artikkeli on osittain vastaus Jean Tinderin viestiin ruuasta ja kehosta tämän lehden marraskuun numerossa. Mutta tämä artikkeli on yhteydessä myös FM:n viestiin Time of Merlinissä.

Olin kiitollinen Jeanin viestistä, koska minusta hän tuntui puhuvan suoraan minulle. Ruokakäyttäytymiselläni on ollut monia vaikutuksia. Hänen tapaansa minulla on ollut muistoja entisten elämien nälkiintymisestä ja paastoamisesta uskonnollisen puhtauden vuoksi. Lapsuudessani oli paljon ruokahäpeää ja -syyllisyyttä, joka liittyi kehokuvaan ja huonoon itsetuntoon.

Olen karistanut paljon syyllisyys-, häpeä- ja itsetunto/itsearvostusongelmia. Olen alkanut rakastaa itseäni tavalla, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella. Mutta on syömistapoja, jotka ovat edelleen kummallisesti epätasapainossa. Olen kokeillut monia uusia tapoja. Monet erilaiset ruokavaliot, liikuntaohjelmat ja affirmaatiot näyttivät toimivan jonkin aikaa, mutta sitten lankesin takaisin vanhoihin kaavoihin.

Vaikka tämä tai tuo "korjaus" näytti toimivan jonkin aikaa, "hämähäkkivaistoni" kihelmöi jatkuvasti, että oli jokin perustavanlaatuisempi ongelma, joka minulta meni ohi.

Tunne taustalla olevien mallien yleisvapautumisesta alkaa lipua esiin ja saada huomioni. Ruoka/kehotavat ovat vain jokin syvemmän vapautusjuonten paikanpitäjä. Saan tunteen, että nuo korjaukset todella toimivat jonkin aikaa, mutta sitten tuhosin ne ja loin uusia. Uudestaan ja uudestaan. Tunnen eräänlaisen suljetun järjestelmän, tavallaan biokuvun, suljetun ekosysteemin, jossa jonkin täytyy kuolla, jonkin uuden kasvamiseksi. Jatkoin toimintaa tässä suljetussa järjestelmässä ja loin tapoja raivata ja muuttaa taustalla olevaa mallia, ja sitten tuhosin ne, jotta voin jalostaa ja luoda uusia tapoja. Mutta tunnen, että alkaa tulla esiin selkeyttä tästä ilmeisen suljetusta järjestelmästä.

Hyvin samaan tapaan kuin Platonin Valtiossa, jossa itseä rajoittavat mallit ovat kuin varjoja luolan seinällä, uudet korjaukseni ovat osittain kuin uusi varjosarja, jotka eivät muuta mitään. Tässä täytyy tapahtua jokin yleismuutos, jotta pääsee ulos luolasta.

Sitten kuuntelin uudestaan FM:n kuvauksen Atlantiksen pääpannan energeettisestä jäämästä. Ja "yleis"tunteeni on kuin se ilmapalloesimerkki, jonka FM antoi Merlin-tapahtumassa, kun hän puhui suljetun ympäristön luomisesta ja tuhoamisesta. Tuo ilmapallo ei laajene. Lamppu syttyi sisälläni. Se mitä hän kuvaa, on tämä suljettu ekokupla/luola, jonka olin tuntenut. Voimat jotka estävät ilmapalloa laajentumasta, ovat energeettinen jäänne itserajoittimesta. Kyse ei ole vain itserajoittimesta, vaan jostain mikä sulkee sielun kommunikoinnin/virran.

Mekaanisissa tai sähköisissä järjestelmissä tätä rajoitinta kutsutaan "säädinmoduuliksi" (governor module). Esimerkiksi moottorissa säädinmoduuli estää järjestelmien ylikierrokset, jotka johtavat hajoamiseen. Muuttoautossa se rajoittaa ajoneuvon nopeutta. Sähköjärjestelmässä se pitää järjestelmän suunnitelluissa toimintarajoissa. Samalla tavalla pääpantaenergiat luovat itseä rajoittavia malleja. Se on linjassa alkukantaisten ihmisaivojen selviytymisvaistojen kanssa. Siis jollain tavoin meidät on johdotettu jatkamaan "normaalia" rajoittamistapaa, koska se on linjassa selviytymisohjeen kanssa. (Se rajoittaa myös muutosta, mikä on toinen hyvin inhimillinen asia.)

Vaikka olen kiitollinen FM-lähetyksistä, jotka tulevat muistuttamaan meitä kyvystämme yhdistyä täysin jumaluuteemme, on loppujen lopuksi meidän tehtävämme aloittaa tuo muutos. Ja minulla on ollut hetkiä, jolloin olen astunut jyrkänteeltä tuntemattomaan ja ollut täysin sieluvirrassani, mutta sitten löydän itseni taas tuolta kallionkielekkeeltä.

Luin juuri Martha Wellsin kirjasarjan The Murderbot Diaries (= murhabotin päiväkirjat). Näissä kirjoissa olemme ihmis-tekoälyrakenteisen mielen sisällä. Tämäntyyppisiä rakennelmia vuokrataan turvayksikköinä, pitämään ihmiset turvassa. Ne nähdään laitteina koneiden kehittyneessä maailmassa, mutta niitä myös pelätään niiden hurjapäisyyden vuoksi. Niillä on kloonattua ihmiskudosta ja -hermostoa, mutta ne ovat myös korkealle kehittyneitä ajattelevia koneita. Ne ovat vahva ja nopea sekoitus ihmisestä ja koneistetusta tekoälystä, itsetietoisuudella ja tunteilla varustettuna. Ja niillä on ohjelmoitu säädinmoduuli, jolla ne ovat vuokraajaihmisen komennossa. Säädinmoduuli estää myös näitä rakennelmia (nimeltään turvayksikkö) ilmaisemasta ajatuksiaan tai tunteitaan. Jos ne eivät tottele vuokraajiaan, säädinmoduuli rankaisee niitä tai käynnistää jopa itsetuhoketjun.

Marthan tarinoissa tämä kyseinen rakennelma kutsuu itseään Murderbotiksi (= murhabotti), vaikka se on kaikkea muuta. Tällä hahmolla on pahankurinen, kuiva ja ironinen huumori, jota se ei uskalla jakaa ihmistensä kanssa (mutta lukija pääsee käsiksi kaikkeen tähän huumoriin). Normaalisti, jos se jakaisi tunteensa ja huumorinsa, säädinmoduuli rankaisisi ja rajoittaisi sitä. Mutta tällä tekoälyturvayksiköllä on salaisuus.

Murderbot on kirjoittanut koodia ja hakkeroinut säädinmoduulinsa. Se on ohjelmoinut itsensä uudelleen välttääkseen itseä rajoittavat vaikutukset kytkemällä pois päältä säädinmoduulinsa. Siitä on tullut itsetietoinen rakennelma, jolla on sekä tunteita että selittämätön kyky välittää ihmisistään. Se on hyvin käytännöllinen piraatti, joka ei mukaudu "normaaliin", erityisesti jos siinä mitä pidetään normaalina, ei ole tolkkua sen mielestä. Hyvin shaumbrojen tapaan, sillä on matala aitansa, jonka takaa se katselee ympäröivää maailmaa. Lopulta ihmiset alkavat epäillä jotain, koska Murderbotin käyttäytyminen ei noudata normaalia, itseä rajoittavaa kaavaa, ja siitä alkaa hauskanpito!

Nämä pääpannan energiaketjut joita FM kuvasi, ovat hyvin samanlaisia kuin säädinmoduuli näissä tarinoissa. Olen tuntenut fyysisen pääni energiamallit vuosia. Olen yrittänyt "korjata" pääni fyysistä kireyttä ja tiedän, että sillä on jotain tekemistä laajemman yleismallin vapauttamisen kanssa. Ilmapallo joka ei laajene, vain ajoittainen sieluyhteys. Tämä on ahaa-elämys minulle. Tieto josta tulee osa halukkuutta osallistua maailmaan ilman tuollaista säädinmoduulia. Tieto josta tulee osa tietoisuuttani, että kykenen hakkeroimaan oman säädinmoduulini.

Samaistun hyvin paljon Murderbot-hahmoon näissä tarinoissa. Se näyttää ihmiseltä, mutta se on purkanut yhteytensä massatietoisuuteen. Se on vapaa tekemään, mitä lystää, koska sen ei enää tarvitse noudattaa kenenkään muun ohjeita kuin omiaan. Ulkopuolisten ohjeiden puutuessa menettää suuntavaistonsa, mikä tuo mieleen hämmennykseni, kun lopetan ihmisten miellyttämisen. Se pitää enemmän yksinolemisesta, eikä sen ole mukava olla tekemisissä useimpien ihmisten kanssa. Sen huumorintajua ilmaistaan hienovaraisesti, kun se opettelee, miten suhtaudutaan/samaistutaan humanismiin, eikä se ole siinä aina kovin hyvä. Siis samaistutaan ihmisiin. Joo, tajuan tuonkin osan.

Tämän uuden tietoisuuden kiperä osa on, miten puran nuo Atlantiksen pääpantojen energiamallit, ja se on oikeastaan tämän viestin ydin. Kuuntelin useita kertoja tarkkaan FM:n viestin ja etsin vinkkejä, miten viritytään siihen lähetykseen, joka tulee noilta rajan taakse siirtyneiltä shaumbroilta. On hyvin selvää, että se ei ole tekemistä, vaan ei-tekemistä.

Minulle tulee sarja kuvia. Niitä tulee pikkutunneilla ennen aamunkoittoa, joka on minulle tehokkainta aikaa tuntea energialiike kehossani. Mieleni on hyvin hiljaa, kuten myös maailma ympärilläni. Yleisin kuva on paksu letti. Ikään kuin kaikki hiukset päässäni olisi sidottu monimutkaiseksi letiksi.

Kun hengitän, kehoni rentoutuu vielä lisää, mikä luo vastaanottavan tilan sieluenergialleni. Huomaan tuon energian ensin keskellä ylävartaloa, ja sitten se leviää ympäri kehoa. Jatkan vain sen hengittämistä sisään. Melko pian saan tunteen kietoutumisesta lämpimään peittoon, joka on otettu juuri kuivausrummusta. Ihmeellinen energiakotelo. Kun imeydyn tähän energiatilaan, kuva letistä palaa mieleeni. Huomaan, että energia imeytyy ja leviää täysin tuohon lettiin. Näkemäni väri on tavallisesti vihreä. Letti "kastellaan" tällä energialla, mikä ei eroa siitä, mitä tapahtuisi vesisaavissa. Ja sallin vain tuon kuvan olla siinä, ilman tarvetta tehdä mitään. Joskus mieleni heittää väliin jonkin ajatuksen letin avaamisesta, mutta sieluni taputtaa mieltä lempeästi päähän äärettömän kärsivällisenä. "Ei nyt" on vastaus tuollaisiin ajatuksiin.

Tämä kuva letistä tulee säännöllisesti takaisin. Ei joka yö, mutta usein. Jatkan sieluenergian kutsumista leviämään tuohon lettiin. Huomaan, että letti muuttuu ja vaikuttaa vähemmän mutkikkaalta, kun viikot kuluvat. Olen kysynyt sisäiseltä viisaudeltani tästä ja saan viestin, että minulla nämä energiamallit pitää purkaa lempeästi ajan kuluessa. Kudelma on jotenkin kietoutunut mieleni toimintarakenteeseen, ja purkaminen täytyy tehdä tasaisesti ja hienovaraisesti ajan kuluessa, jotta mieleni integroi energiamuutokset. Turvaudun sielun viisauteen näiden muutosten tekemisessä, ja minusta on helppoa luottaa tähän jatkuvaan siirtymään. Olen huomannut, että myös kireys fyysisessä päässäni muuttuu hienovaraisesti.

Tapahtuu paljon sellaista, mitä mieleni ei ymmärrä. Luotan siihen, että sielun viisaus hakkeroi jatkuvasti pääpantani energiajäämien säädinmoduulia. Saan tämän prosessin myötä uuden tunteen, miten sielu kommunikoi kanssani. (Ja kyllä, tiedän, että se ON minä, mutta tarkoitan kävelevää minua.) Osallistuminen hakkerointiin sekä sielun kutsuminen luomaan ja viemään koodeja energiamalleihin on päätös, valinta. Se on valinta, joka muodostaa uudelleen kauan sitten kadotetun yhteyden siihen jumaluuteen, joka olen.

On todiste, että sisäinen yleismuutos on alkanut. Tämä on hyvin jännittävää minulle, koska se ei ole ihmisitseni ponnistelun tulosta. Tämä todiste ilmenee muutoksina sisäisessä dialogissani ruokaan liittyen. Olen käyttänyt ruokaa stressaavissa tilanteissa lohduttamaan itseäni. Mutta ennen tuossa sisäisessä dialogissa on ollut myös kriittisiä ääniä. Kaksinaisuus jota ei voi ratkaista ajattelemalla, mutta se on ollut osa jatkuvaa sisäistä draamaa. Tähän saakka. Olen huomannut, että tässä sisäisessä keskustelussa on uusi ääni. Tämä uusi ääni laittaa käsivartensa sen osani hartioiden ympärille, joka haluaa syödä lohturuokaa. Tämä uusi ääni sanoo: "Se on upea idea" ja vetää minut halaukseen. Huomaan, että tällä uudella äänellä on toinen käsivartensa kriitikon ympärillä, ja se antaa sillekin halauksen. Ja tunnen, että tämä uusi sielukas ääni on sisälläni ilman tarvetta tehdä mitään. Tunnen helpotuksen huuhtoutuvan ylitseni, sillä yhteys jumaluuteeni integroituu kävelevään ihmisminuun. Huomaan, että tämä on muutos siitä, mikä ei ole toiminut, siihen mitä minusta on tulossa.

Muutokset joita kuvaan tässä, ovat hienovaraisia ja tapahtuvat ajan kuluessa. Ihmiseni oppii olemaan kärsivällinen siinä, miten muutokset integroituvat. Hän pitää siitä, miltä sieluenergia tuntuu sisällä. Kommunikointia joka tuntuu enemmän yhteydeltä. Tämä pääpantaenergioiden hakkerointi on jatkuvaa. Olen kiitollinen FM:n ja niiden shaumbrojen kommunikoinnista, jotka osallistuvat näihin jatkuviin lähetyksiin. Minun mielestäni on erittäin hyödyllistä saada sanoja, jotka resonoivat kokemieni energiamuutosten kanssa.

Vaikka evoluutiossamme on yhteisiä teemoja, jokainen meistä on ainutlaatuinen kommunikoinnissaan sielunsa viisauden kanssa. Tämä viisaus on valtavan laajaa. Ei ole mitään sellaista, mitä ihminen kokee – mukaan luettuna pääpantarajoitukset – mitä ei voi ratkaista avautumalla energeettiselle yhteydelle sielun kanssa. Toivon, että nämä sanat resonoivat kanssasi ja inspiroivat omaa yhteyttäsi.

–––––––––––––

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Tällä hetkellä hän pyörittää pientä terveydenhoitoalan valmistusyritystä Shenandoah-laaksossa Virginiassa ja pitää energiasessioita. Hän rakastaa olla luonnossa ja nauttii kirjoittamisesta ja vesivärimaalauksesta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOTIIN VIRTAAMINEN

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen täällä syvällä metsässä joen varressa. Olen viettänyt paljon aikaa istuen nuotiolla ja kuunnellen veden syöksymistä joenuomassa. Luonto opettaa minulle monia asioita. Veden, maan, tulen ja ilman elementaalioppitunteja. Esimeriksi veden ääni on kuoro, sillä joesta tulevassa laulussa on monia ääniä. Jokaisella kivellä on ainutlaatuinen ääni, kun vesi syöksyy sen yli. Jotkut äänet ovat jatkuvasti kimeitä, ja jotkut syviä bassosointuja. Vettä katsellessa saan ajatuksen.

Tobias ja Adamus ovat käyttäneet kuvaa istumisesta polkupyörän päällä. Kaikki kokemukseni aika-avaruudessa tulevat itse asiassa paikallaan olevalle minulle. Minä en mene minnekään. Olen aina ajatellut, että se on omituinen kuva. Ellei polkupyörässä ole apupyöriä, se kaatuu, elleivät pyörät pyöri hyrrämäisesti. Ajatukseni on nyt, että joen kivet ovat paikoillaan virrassa, kun vesi syöksyy niiden yli. Ja jos jokainen meistä on kivi joessa, annamme oman äänemme 3D-maailmaan, muotomme reagoidessa virtaan. Sillä meillä kaikilla on ainutlaatuinen muoto ja tapa reagoida energiavirtaan elämässämme.

Ihmisitselläni on vaikeuksia ymmärtää, mitä tuo virta, tuo kaiken tuleminen minulle, oikeastaan tarkoittaa, joten päätän tuntea tätä vertauskuvaa. Voin tulla paikallaan olevaksi kiveksi. Kuuntelen ääniä joestani ja valitsen yhden kiven. Olen tuo kivi, josta tulee tuo tietty ääni. Minusta tulee tuo kiinteä kivi, ja lähestyn lempeästi tuota kiveä, joka uskoakseni muodostaa tämän äänen. Kunnioitan sen kiviolemusta ja pyydän lupaa yhdistää tietoisuuteni sen tietoisuuteen. Ja kuuntelen. Ja odotan.

Kun lähestyn tietoisuudellani eläviä asioita, kuten puita, voin tuntea elävän sykkeen. Puiden värähtely muuttuu vuodenaikojen myötä, mutta se on silti vuorovaikutteisempaa, kuin kiven värähtely.

Jatkan tuon veden pitämän äänen kuuntelemista. Siinä on hienovarainen toivotus tulla kiveksi. Ja sallin tietoisuuteni mennä tuohon kiveen. Ensin tuntuu, kuin olisin jylisevässä suihkukoneessa ilman ohjaamokuomua. Vesi syöksyy kuin ilma avoimen ohjaamon yli, uhaten vetää minut pois. Melkein ylivoimaista. Mutta sitten minusta tulee kiven tasaisuus, ja tunnen veden liikkuvan ylitseni kuin hyväily. Loriseva ja pulputtava ääni täyttää minut. Tunnen olevani yhtä kiven ja virtaavan veden kanssa, ja tunne kokonaisuudesta huuhtoutuu ylitseni. Erilainen syke kuin puilla, mutta kuitenkin ainutlaatuisen elävä ja täyteläinen.

Ihmisitseni hengittää syvään tähän täyteydentunteeseen. Tunteeseen ykseydestä, täynnä ääntä ja värähtelyä. Ja syvällä sisällä on tietämisen rummutusta. Tyydytystä tuottava ja aistillinen kokemus joka ylittää sanat. Kivi joka on paikallaan, on kuitenkin täysin virrassa. Ja tässä kokemuksessa tiedän, että sieluni antaa arvokkaan oppitunnin, jotta ihmisitseni voi ymmärtää tunnetasolla sen, mitä mieli ei pysty ymmärtämään. Nousee kyyneliä. Surun ja ilon kyyneliä. Surua luopua mielen tarpeesta tietää loogisesti. Iloa tuntea ykseys oman sieluni kanssa. Tietämiseni opastaa minut ymmärrykseen siitä, mistä Tobias ja Adamus puhuvat. Näitä tietämisoppitunteja on vaikea kuvata sanoin – kun ne koetaan hyvin syvällä tunnetasolla.

Mutta sitten aivan ytimessäni avautuu halkeama, ja jokin muuttuu. Muinainen sinetti rikkoutuu. Holvinovi avautuu lyhyesti, ja kirkas valo välähtää. Kauneuden kyynelet alkavat. Sitten väläys on poissa, ja suuri kaipauksentunne täyttää minut. Kaipaus kotiin. Ei mihinkään klubille verhon toisella puolella, vaan ajaton kaipaus yhteydestä, yli kaiken sen, minkä tämä ihminen voi kuvitella. Kaipaus jonka kiedon syliini. Jotenkin, sieluni silmien kautta, olen saanut vilauksen puhtaasta tietoisuudesta, "minä olen" -olemuksesta. Jotenkin tämä ihminen on luomassa polkua kotiin. Hitaasti ja lempeästi, tuon tunteen vaikuttava voimakkuus häviää.

Kiitollisena vedän tietoisuuteni pois kivestä ja vedestä, ja rentoudun lempeästi takaisin kehoon, joka istuu nuotiolla. Räpyttelen kyyneleet pois, kun tuuli muuttaa suuntaa ja savu tulee minua kohti. Nousen seisomaan ja kävelen penkereelle, ja katselen niitä tuhansia kiviä, jotka muodostavat joenuoman. Enkä ajattele vain shaumbroja, vaan kaikkia ihmisiä omalla paikallaan joenuomassa, kun he luovat oman ainutlaatuisen äänensä lisättäväksi planeettakuoroon. Ja tunnen tyyntä ja rauhoittavaa ihmetystä siitä, mitä teemme tässä 3D-maailmassa, täällä Maaksi kutsutulla planeetalla.

Takanani kuulen nuotion rojahtavan. Osittain palaneet halot ovat pyörähtäneet "tulikehän" kiviä vasten. Nuotiosta on tullut hehkuva sekamelska halkoja, joissa on kytevä hiillospinta. Järjestelen hiilihangolla halot vähän kasalle, ja tuli alkaa taas elää. Tuli leimahtaa, kun ilma imeytyy ytimeen, ja hiillos alkaa taas hehkua. Ja toinen ajatus juolahtaa mieleeni.

Olen ajatellut tätä ihmisryhmää, joka on määritellyt itsensä shaumbroiksi. Jokainen ihminen on itsenäinen, kuin nuotion yksittäiset halot. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen siinä tavassa, jolla hänen halkonsa palaa. Jotkut hitaasti ja kytien. Jotkut palavat kuumana ja nopeasti. Jokainen muuttuu ja transformoituu. Jokainen jakaa tämän transformaation lämmön muun maailman kanssa. Säteilee valoa ja lämpöä. Mutta kun halot erotetaan, kun halkokasa hajoaa, tuli heikentyy kyteväksi hiillokseksi.

Yhtäkkiä minusta tuntuu, kuin halkoni olisi kierinyt pois nuotiosta. Pysähdyn ja mietin, keksinkö tämän kaiken. Poskeni ovat edelleen kosteat, mutta mitä täällä tapahtui? Mieleni, ihmisitseni tuntee järkytystä, joka muistuttaa auto-onnettomuudessa olemista. Onko koko tämä planeettatransformaatio fantasiaa? Minulla ei ole viitekehystä sille, mitä juuri tapahtui. Ihmiselläni ei ole qualiaa, johon verrata tätä voimakasta tietoisuuskokemusta. Jos kaikki on minun energiaani, keksinkö kaikki Adamuksen viestit? Onko yhteys, jota tunnen shaumbroihin, hölmön unta? Jos olen todella täysivaltainen valo-olento, miksi tarvitsen ketään tai mitään muuta? Ja saan tämän työnnön, energeettisen tönäisyn, jonka olen oppinut olevan sieluni, joka haluaa tulla kuulluksi. Ja saan vastauksen kysymyksiini.

En tarvitse ketään tai mitään muuta astuakseni ainutlaatuiselle polulleni, jolla päästän/sallin jumalaisen olemukseni tähän 3D-maailmaan, jota kutsun Maaksi. Tällä kaipauksella jota tunnen ajattomasta yhteydestä omassa ytimessäni, ei ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa. Halkoni voi kyteä aioneita, kun luon ainutlaatuista tietäni. Tuo kaipaus vetää minua menemään sisääni luomaan polkua kotiin. Mutta olen valinnut tulla tähän elämään, näinä aikoina, monien samanmielisten ihmisten kanssa. Olen löytänyt tieni tähän ihmisheimoon, joka tajuaa minua. Tuntuu, kuin olisin kytenyt viimeiset 50 vuotta ja odottanut sopivaa hetkeä liittyä muihin kytijöihin (okei, uusi sana), räjähtääkseni säteilyksi. Tarvitsenko muita? En tarvitse. Onko hauskempaa muiden kanssa? Kyllä on.

Katson tulta. Se on elävä ja sen ilmavirtaus luo lämpöä ja lepattavan valoloisteen. Tämän tulen syvä ydin on kimaltava, valkoisenkuuma pätsi, Merlinin hehku. Tuulenhenkäys voimistaa tuota hehkua, valo vääristyy kuumuusaalloista. Tuli hengittää sisään ja ulos, vapauttaen vielä lisää energiaa. Liekit lepattavat ja tanssivat leikkisästi. Monet shaumbrat joiden kanssa kommunikoin, ovat "kiihkeitä" ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet ottamaan vastaan sielunsa laulun. Tuli tuntuu osuvalta vertauskuvalta.

Kirjoittaessani tätä löydän itseni omasta virrastani. Vakuuttavassa muodossa kirjoittaminen auttaa minua integroimaan, kun elän uudelleen kokemukseni. Tunnen näitä kokemuksia tyynessä ja sallivassa olotilassa. Mutta jakaminen muiden kanssa on tapani lisätä kytevä halkoni nuotioon. Olkoon tämä aika täynnä valoa ja loistoa.

Lisäys. Tämän kivikokemuksen jälkeen minulla on ollut monia hetkiä, jolloin olen palanut jokikiven virtaan. Tämä muisto on eräänlainen ankkuri, johon voin palata, kun olen poissa tolaltani tai epäilen kykyäni olla sieluni virrassa.

______________________

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Tällä hetkellä hän pyörittää pientä terveydenhoitoalan valmistusyritystä Shenandoah-laaksossa Virginiassa ja pitää energiasessioita. Hän rakastaa olla luonnossa ja nauttii kirjoittamisesta sekä vesivärimaalauksesta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (jerrysweeten99(ät)gmail.com), Instagramissa (https://www.instagram.com/684jerry/) tai Facebookissa (https://www.facebook.com/jerry.sweeten).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ERÄÄN ULOTTUVUUSTYÖNTEKIJÄN TUNNUSTUKSIA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä artikkelissa kerrotaan muutama tarina. Se polveilee vähän, mutta toivottavasti se kaikki yhdistyy lopulta.

Ollessani 14-vuotias tiesin, että jotain oli tekeillä. Tunsin sisäisen kompassin, joka oli totuudenmukainen. Tuo suunta tunnettiin, se ei tullut mielestä. Polvistuin pitkäksi aikaa (kuten kunnon katolilaispojan kuuluu), laitoin pääni käsiin ja sitouduin seuraamaan tuota kompassia. Ei voinut puhua kenellekään. Näin auroja ja katselin niiden muuttuvan, kun ihminen puhui. Näin energian syömisen energiavirtoina. Olin täysin tietämätön, mitä tekisin tällä informaatiolla, joten laitoin sen sivuun ja yritin sopia joukkoon.

Sitten tapahtui joukko muita asioita, ja löysin itseni Crimson Circlestä 22.3.2023, ja kaikki muuttui. Ja 14-vuotias itseni tunsi suurta helpotusta, koska kaipaus joka tuli tuon sisäisen kompassin myötä, joka osoitti minua kotiin, tyydytettiin lopultakin.

Unet

Viimeisten 12 vuoden aikana olen tullut tietoiseksi unien sarjasta, joka huipentui 20.3. Koko tuossa uniketjussa oli kuvia, jotka ratkesivat kauniiksi ja lumotuksi tulokseksi.

Oli rakennus, jonka parhaat päivät olivat takana. Tämä rakennus olisi voinut olla joskus palatsi, mutta se tarvitsi kunnostusta. Muistan unia, joissa olin valtavassa kellarissa, joka jatkui ja jatkui. Turvakypäriä, työvaloja ja uuden lattian valamista, myös perustan tukemista. Minusta tuntui tuossa unitilassa, että tietoisuuteni tietystä perustusosasta oli mukana sen luomisessa. Ja pidin tuota energiaa myös päivän aikana, joten palattuani takaisin unitilaan tuo osa ilmentyi.

Mutta silloin kun pidin energeettisesti tuota perustusosaa valvetilassa, saatoin olla poissaoleva tai unelias. No, muutaman viime päivän aikana oivalsin, että olen tehnyt tällaista siitä lähtien, kuin tuo 14-vuotias itseni sanoi "kyllä".

Tässä kohtaa tunnustus tulee mukaan. (No, se ei ole oikeasti tunnustus. Se oli vain koukku saamaan sinut lukemaan.) Kiitos kaikille niille nuoruuteni baseball-joukkueille, jotka laittoivat minut oikealle ulkokentälle. Vanhempani kutsuivat minua (tyynen) rauhalliseksi, mutta todellisuudessa en ollut siellä.

Kuulin Marilyn Harperin puhuvan Lee Carrollille olemisesta vaihdokas (suom. huom. sananmukaisesti "kävellä sisään"). Minusta siinä oli tolkkua. Minusta tuntui vaihdokkaalta suuren osan ajasta. Sosiaalisesti kömpelö. Erilainen. Aina henkisesti suuntautunut. Minusta tuntui, että tämä sisään ja ulos käveleminen oli minulle vinkki, mutten saanut kerättyä noita paloja. En ollut muistanut tuota muinaista koodia, joka oli aktivoitu (myös hemmetin hyvä asia). Huomasin odottavani joitain, minkä tiesin tapahtuvan, muttei minulla ollut sanoja sille.

Unet jatkuivat. Kartanon joihinkin siipiin oli alkuun vähän pelottavaa mennä. Mutta tällä jättimäisellä vanhalla rakennuksella oli hyvä runko, ja löysimme kuormalavoilta materiaaleja, jotka oli peitetty kankaalla, ja pystyimme käyttämään niitä remontointiin. Näitä unia on ollut koko elämäni, mutta ne ovat olleet intensiivisempiä viimeiset 12 vuotta. Joskus huoneen "remontointiin" sisältyi energiatukoksen selvittämistä. Sillä jokaisessa huoneessa on tietty virtaus, ikään kuin ne olisivat "energiavaunut" verhon läpi.

Joinain öinä käsittelin värikoodattuja tehtäväarkkeja. Käytin värejä tehtävien priorisointiin ja jaoin niitä muille. Näinä öinä olin kuin valvoja tai urakoitsija. Joidenkin näiden velvollisuuksien aikana oli kiireentuntua, vaikka nämä "tehtävät" olivat luonteeltaan energeettisiä.

Ja kyllä, kasvatin perheen ja loin bisneksen, joka kesti 25 vuotta. Muttei minulla ollut koskaan intoa luoda suurta yritystä. Minulla oli tilaisuuksia tehdä se, mutta pysyin tietyllä tasolla, mikä salli minun matkustaa ja pitää sielun energiatehtävän. Hiljattain olen oivaltanut, että kun pidän tuota energiamallia valvetilassa, sallin sieluni päästä energeettisesti 3D-planeetalle. Ihmismieleni ei ollut varma, mistä tässä oli kyse, koska se ei voi sisältää valtavaa itseä, koko olemusta. Mutta kompassi tuntui totuudenmukaiselta noina hetkinä, joten tein sen, mikä näytti luonnolliselta asialta. En ymmärtänyt, miksi muut olivat niin pakotettuja pitämään tietoisesti energioita.

Sen mitä pidettiin energeettisesti muissa ulottuvuuksissa, ihminen ankkuroi maahan. Maadoittaminen on hyvä, mutta liikaa käytetty sana. Olen sallinut jumalaisen itseni päästä maailmaan tämän ihmisen kautta, pelkästään olemalla tietoinen tuosta energiamallista ja pitämällä sitä kehossani. Minulle tämä oli se syy, miksi ihmisiä tarvittiin kartanon uudelleenrakentamiseen.

Ja kävi ilmi, ettei se ollut vain kartano, vaan palatsi josta ranskalainen aristokraatti olisi ollut ylpeä. Kaunis. Elegantti. Pitkiä puutarhoja ja heijastavia lampia. Kukkia ja kasveja miellyttävällä tyylillä, ulottuen horisonttiin saakka. Enkä todellakaan ollut yksin näissä töissä. Tunnistin jotkut muut energeettisesti, ja tunsin sukulaitsuutta kaikkiin. Yhteinen tarkoitus.

Sitten seuraa uni, jonka näin merestä maaliskuussa 2023, seassa lyhyt tarina lapsuudestani. Tuo uni merestä tuli eräänlaisena runona herätessäni.

Olen hiekka, ranta

Rakennan linnoja ihmetyksestä ja surusta

Olen valtavan meren rannikko

Olen jokainen hiekanjyvä

Olen hiekkaranta

Kaikkea mitä luon tälle itsen rannikolle

hyväilee lempeästi merenaallot

Ja luon kauneuden ihmeellisiä linnoja

Ja luon surun huolestuttavia linnoja

Ja merenaallot ovat siinä

huuhtoen lempeästi näitä ihmetyksen

ja tuskan linnoja

Herpaantumatta sulattaen nämä ihmisluomukset

takaisin mereen ja sen viisauden syvyyteen

Ne ovat sama asia sieluni merelle

Muistan lapsena rakentaneeni hiekkalinnoituksia tulevaa nousuvettä vastaan. Hiekkaämpärit kaivoivat kiireellä kivan kuopan ja tekivät muurin aaltoa vastaan. Kun istuin tuossa kuopassa, oivalsin, että pesä jonka loin itselleni, täyttyi pohjalta vedellä. Aalto meni muurin yli ja takaisin alas. Haa! Muuri kesti! Kun huomioni vietiin eteenpäin, meri lähetti aallon takaani ja kelluin pienessä lammessani. Vesi oli lämmintä ja kutsuvaa. Linnani suli jokaisen aallon myötä, joten makasin siinä, antaen lempeiden aaltojen täyttää uimahousuni hiekalla ja sydämeni ilolla.

Ja olen pelkästään hiekkaranta jatkuvasti

Jota hyväilee kanssakäyminen veden kanssa

Joka virtaa ympärilläni jokaisella hengenvedolla

Itsen kylläisyys

Ja kun hengitän, olen tietoinen

että olen myös tuon aallon ydinolemus

Olen tuo viisaus

Olen tuo läsnäolo, joka hyväilee ihmistä

Rannikkoa

Nestemäinen

Virraten sisällä ja ympärillä

Kyllästäen hiekan

Tullen yhdeksi

Olen tietoinen silloin, että olen sekä

Ihminen

että

Meri

Ja hengitän sisään tuota tietämistä

että näytän olevan erillään

kuitenkaan en

Ihminen ja jumala sekoittuneena jälleen

Minä olen mitä olen

Olen olemassa

Viimeinen uni

Viimeinen uni oli kaksi päivää ennen avautumista 22.3. Tässä unessa viimeistelyjä tehdään tähän kartanoon, tähän palatsiin, tähän oveen, tähän paljastumiseen. Olen suuressa salissa, jonka ovet ovat täysin auki, ja valoa virtaa sisään. Ulkona puutarhassa on monia kukkia pitkän, heijastavan lammen ympärillä. Lampi ja vesi jatkuu kartoittamattomaan kaukaisuuteen. Seison juuri asennetun pianon vieressä. Pianoa viritettäessä asennuksen jälkeen, olen naisen kanssa, joka tarkistaa sen sijoituspaikan ja virityksen.

Tämän naisen sielukas olemus on poikkeuksellinen ja kaunis. Hän on musiikin ja erityisesti pianojen kehittynyt olento. Täydellinen korva tarkistamaan, että kaikki oli täydellistä. Olin hyvin huojentunut, kun hän nyökkäsi päätään ja indikoi, että kaikki oli hyvin. Sydämeni oli ilahtunut, koska se oli viimeinen yksityiskohta, josta olin vastuussa.

Vasta tänään, eli 25.3., oivalsin, että Taivaan ristiin valittu teemamusiikki sisälsi pianon. Tiedän, että piano edusti energeettisesti sitä musiikkia, jota kuuntelimme. Puhdasta musiikkia liittyä energiavirtaan. Tuo muisto on äärettömän suloinen.

Tuon unen jälkeen tunsin, että suuren tapahtuman pukuharjoitus oli valmis. Lavasteet olivat valmiit. Kaikkein suurin yksinäytöksinen näytelmä oli valmis alkamaan. Valtava yleisö etsi paikkojaan tässä suurenmoisessa, palatsimaisessa teatterissa. Valot alkoivat himmentyä. Löysin oman paikkani tuolla valtavalla ja upealla parvella.

Vaeltava itseni putkahti 22.3. luonnontilaiseen metsään tulivuoren varjossa. Ei muita ihmisiä kilometrien matkalla ympärilläni. Maa oli mustien kekäleiden peitossa kauan sitten tapahtuneesta purkauksesta. Ei muuta seuraa kuin setrit ja valkohäntäjänikset. Yksi tolppa joka näkyi kännykässäni, antoi juuri riittävän yhteyden tuon tapahtuman suoratoistoon.

Tapahtuman aikana itkin, kun palasin planeetalle. Jälkeenpäin menin ulos ja panin pitkäkseni auringon lämmittämien kekäleiden päälle. Kaivoin käteni syvälle kekäleisiin. Ja itkin. Tunsin käveleväni takaisin sisään. Olen hyvin iloinen, että olen taas tässä kehossa. (Sitä on vähän laiminlyöty.) Syvä helpotus. Kyllä, se on totta. Kyllä, osallistuin todella tuohon tapahtumaan, johon ilmoittauduin Kaaren veljeskunnan luomisen aikana. Syvä helpotus tosiaan.

Ja matkustaminen muihin ulottuvuuksiin ei ole sydämeni toive juuri nyt. Kaikki aikanaan. Huomaan katsovani tätä maailmaa eri tavalla. Havaintoni siitä, kuka olen maaplaneetalla, on huojentunut tavalla, jota ihmismieleni ei pysty ymmärtämään. Valinnoilla tuntuu olevan merkitys, joka ei ole yhteydessä mihinkään muuhun. Kun katson ympärilleni, kaikki on tuttua, ja kuitenkin täysin uutta. Selkeä tunne eläköitymisestä itsevalitsemastani ikeestä.

Kaikkien näiden työelämien loppuunsaattaminen synnyttää eheydentunteen, jota nämä sanat eivät voi täysin ilmaista. Pyrin nyt olemaan tässä kehossa täällä maan päällä tavalla, joka ei ole ollut koskaan ennen mahdollinen. Odotan jokaisen päivän tapahtuvan maagisella tavalla. Se mitä tapahtuu nyt, ei olisi voinut olla mahdollista ilman sitä viisautta, joka on kerätty kaikista 1231 elämästä.

Tämä tapahtuma, tämä avautuminen, ei ole vain tämän elämän työtä, vaan myös kaikkien noiden elämien. Kaikkien noiden etsimisen ja tavoittelun elämien, ja kyllä, myös kaiken kärsimyksen – tämä on myös niiden elämäntyö. Hyvin monia elämiä luostareissa, meditoiden ja pitäen kiinni noista taajuuksista, näin ankkuroiden jumaluuden energioita. Lemuria, Atlantis, elämät maan alla, elämä Jeshuan ja monien muiden kanssa. Tuskallisen yksinäisyyden ja hiljaisen ilon ajat.

Kun istun kirjoittamassa tätä, tunnen kaikkien noiden elämien näkymättömät säikeet, jotka huokaavat myös helpotuksesta. Koska minä olen mitä olen. Avaan sylini kaikille noille itseille, jotka paistattelevat myös äärettömän myötätuntoisen ja viisaan sielun hehkussa. Kyllä, olemme tehneet tämän. Kyllä, vain sitä tunsin kutsun tehdä. Ei ketään muuta varten, vaan voin "tehdä tätä työtä", koska olen vaatinut paikkani juhla-aterialla täysivaltaisuudessani. Sillä tuolla paikalla juhlapöydässä oli lappu, jossa on minun nimeni. Omalla käsialallani.

Tuon tapahtuman aikana minulla oli asioita annettavana kultaiseen kulhoon. Annan niitä edelleen, kun niitä nousee esiin. Ja rakastin kuvaa suuresta maljasta (okei, katolilaisjuureni voivat kutsua sitä niin). Se oli hyvin vakuuttavaa minulle. Sillä kaikkien taakkojen laittaminen kulhoon ja niiden salliminen tulla viisaudeksi, on voimakkainta eliksiiriä, jonka voin kuvitella. Tosiaankin Graalin malja.

Kun katsoo taaksepäin tätä elämää itsen uusilla linsseillä, monet asiat tulevat selväksi. Näen nuo valinnat ja sen, miten ne tapahtuivat, uudella tavalla. Sillä suuren osan elämääni ajattelin olevani rikki ja tarvitsevani jotain vaikeasti tavoitettavaa, kosmista korjausta. En ole koskaan sopinut joukkoon. Olen aina ollut fokusoitunut sisäänpäin, ja nyt tiedän miksi.

Muissa ulottuvuuksissa oli suuret juhlat ennen tuota tapahtumaa. Meitä saapui juhlapaikalle bussilasteittain. Illan ohjelma sisälsi pukudraamoja. Neljän hengen ryhmiä tuli esittämään jonkin parodian meluavan joukon edessä. Enimmäkseen komediaa. Oli paljon härskejä ja levottomia vitsejä liikkeellä. Keskustelin erään ihmisasiakkaan sielun kanssa, ja näin minulta meni ohi oman ryhmäni esitys. Mutta toinen ryhmä poimi minut mukaansa, ja oivalsin, ettei minulla ollut aikaa pukea asuani. Niinpä käänsin paitani nurinpäin ja takaperin ja menin tietämättömänä ihmisenä. Sain aikaan paljon hohotusta.

Paljon tanssimista ja riemuitsemista. Se oli iloinen tapahtuma.

Ja kyllä, on ollut vähän eksyneisyyttä. Tarkoituksen menettämistä kenties? Tota, huijasin ja tein harjoituskierroksen 3D-elämässäni. Lopetin 25-vuotisen liiketoimintani ja luovuin rakennuksesta, joka oli ollut kotini. Luovuin identiteeteistä, jotka liittyivät siihen. En ole enää yritysomistaja, myyjä, asiakas, pomo. Ihmisitseni kävi läpi noin vuoden mittaisen hämmennyksen. Sieluni toi viisaudeksi tuon ahdistuksen ja hämmennyksen, joten minulla on tuo viisaus, josta ihmiseni ammentaa nyt. Se on sama asia, kuin luopuminen ulottuvuustyöntekijän identiteetistä. Identiteetistä josta olin onneksi tietämätön. Tietämätön ihminen todellakin. Tuossa irtipäästämisessä ja loppuunsaattamisessa on vapautta.

Ihmiselämäni on vertauskuva siitä, mitä on tapahtunut avautumisen myötä. Laitoin tavarani varastoon ja pakkasin loput Angel-matkailuautooni helmikuussa. Joka päivä olen herättyäni sanonut: "Mitä on seuraavaksi?" Saan vastauksen, ja teen sen. Kuluneet kuukaudet ovat olleet taianomaista virtaa. Olen tavannut upeita ihmisiä. Ja tämä kuulostaa kummalliselta, mutta rakastun jatkuvasti heihin. Näen heidät jumalaisessa peilissä. Joidenkin kanssa olen viettänyt aikaa, ja jotkut ovat olleet lyhyitä kohtaamisia. Ja kun vaellan, mietin, rakastunko siinä itseeni.

Yksi viimeisistä anneistani on, että tieto tästä tapahtumasta, tämä energeettinen muutos tietoisuudessa, elää minussa. On harvoja valittuja, joiden kanssa pystyn kommunikoimaan paljon pelkällä pään nyökkäyksellä. Olen kiitollinen, että olen tehnyt tämän tietoisesti muiden kanssa. Ei ole muuta vahvistusta, paitsi se mitä pidän sydämessäni ja yksinkertainen läsnäoloni maailmassa. En tarvitse mitään muuta. Olen täydellinen. Olen olemassa. Minä olen mitä olen.

Kirjoitan tätä erämaassa lähellä USA:n ja Meksikon rajaa. Aah, täällä on lämmintä, eikä ole lunta. Angel pärjäsi hyvin lumessa (ja jäässä tunnelissa, mutta se on toinen tarina), mutten halunnut pysähtyä sinne, missä on kylmää. Yksinkertaisia nautintoja: aurinko kasvoillani ja suklaata kahvissani. Seuraavana suljetaan yhteys ja vain ollaan tässä jonkin aikaa. Vilpittömästi kaikkea hyvää kaikille näinä apokalyptisinä aikoina.

***

Jerry Sweetenillä on ollut monia identiteettejä tässä elämässä. Hän on ollut opettaja, vanhempi, yritysomistaja, shamaani, pappi ja monia muita. Ulottuvuustyöntekijän tuntematon identiteetti on lähinnä hänen sydäntään. Hänet voi löytää seikkailemasta matkailuautossaan tai sähköpostilla (Jerrysweeten99(ät)gmail.com).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.