PALJON EI-MITÄÄN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
27.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On hyvin monia asioita, joista voi kirjoittaa! Miksei jokin niistä tule käymään luonani ja rupattelemaan vähän?
En määrää itseäni kirjoittamaan minkäänlaisella aikataululla. Se ei toimisi hyvin, koska kapinoin vastaan määräysten saamista myös itseltäni.
Tunnun viettävän paljon aikaa hämmennyksessä, mutta usein tuosta pökerryksestä ilmestyy lauseita, ja lisää lauseita haluaa seurata niitä.
Tätä kutsun mielellään kirjoittamisprosessikseni. En sotkeudu siihen, ja tunnen hyvin palkitsevaksi kaikki artikkelit, joita haluaa tulla päivänvaloon sitä kautta.
Tänä aamuna minulla ei ollut mitään. Niinpä kirjoitan siitä, ettei ole mitään.
*****
Meiltä on otettu hyvin paljon, ja paljon lisää on jonossa odottamassa – "otetaanpa pois ihmisten työpaikat, erotetaan perheet ja ystävät!" – mutta se on unohdettu, ettei meitä voi erottaa itsestämme.
Vain me voimme tehdä sen.
Ulottuvillamme on niin paljon häiriötekijöitä/ajanvietteitä – jotkut haitallisempia kuin toiset – että voimme valita niistä kuin pyöräyttämällä pyörää ja heittämällä tikkaa. Valintamme näyttävät usein sattumanvaraisilta, vaikka kaikki on varmasti jonkinlaista karmatasapainotusta.
Monet muut häiriötekijät ovat tarpeellisia pelkästään siksi, että tällä planeetalla voi asua. Useimmat meistä tarvitsevat työpaikan tai kannattavan elinkeinon, jotta meillä on varaa asuntoon ja ruokaan.
Suurella osalla maailman väestöstä on vain siihen energiaa. Perusselviytymiseen.
Jos meillä on kuitenkin aikaa ja resursseja, on monia tapoja lisää, joilla voimme häiritä itseämme ja hämärtää yhteyttämme sisimpään itseemme.
Kun meistä tulee tarpeeksi tietoinen siirtääksemme tarkoituksella sivuun noita harkinnanvaraisia häiriötekijöitä, mitä meille jää?
Ei mitään. Tai kaikki. Näkökulmasta riippuen.
*****
Katselin televisio-ohjelmaa Seinfeld vain muutaman kerran – en koskaan ymmärtänyt sen viehätystä. Mieleeni tupsahti kuitenkin nyt, kun ajattelen "ei-mitään", että sitä on kuvattu ohjelmaksi ei-mistään.
Kenties jossain mielessä osallistumme nyt ohjelmaan ei-mistään.
Mullistus, epämiellyttävyys, generoitu pelko, hämmennys – johtaako se kaikki meidät hiljaisen tyhjyyden kohtaan?
Vapautetaanko meidät tarpeesta tehdä epätyydyttävää työtä pelkästään selviytyäksemme? Yltäkylläisyyden maailmanlaajuinen jakaminen joka oletetusti odottaa valmiina tilaisuutta, vaikuttaa suunnitellun juuri siihen – vapauttamaan meidät useammilla tavoilla, kuin voimme visualisoida.
Sellainen vapaus voisi johtaa valtaviin, odottamattomiin palkkoihin, mm. siunatun tyhjä mieli.
Pystymmekö – jos niin valitsemme – istumaan tuijottaen tyhjyyteen, tuottamattomassa hämmennyksentilassa, joka kenties muuttuu päiväuniksi, ja näistä tulee rakennuspalikoita tulevaisuudelle, jota emme pysty oikein kuvittelemaan?
Joskus paljon ei-mitään on uskomatonta yltäkylläisyyttä itsessään.
Kenties toivotamme tuon tyhjyyden tervetulleeksi avosylin, yllättyneenä ja ilahtuneena.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
27.10.2021 PALJON EI-MITÄÄN
Kirjoittaja hammer » 31.10.2021 22:09
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.10.2021 KAPINAHENKEÄ
Kirjoittaja hammer » 06.11.2021 21:14
KAPINAHENKEÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Energiani on niin "helisevää", että melkein ensitöikseni kaupasta palattuani kaadoin kahvia nahkapintaiselle pöydälle.
Se ei ole tavanomaista käyttäytymistä minulle.
Toisaalta en ole enää varma, mikä on "tavanomaista käyttäytymistä" minulle. Mietin, miten totta tämä on monille meistä.
*****
Minulla oli tänä aamuna, ennen kello yhdeksää, kolme eri kohtaamista, jotka tuntuivat symboloivan näitä aikoja.
Trader Joe'sin parkkipaikalla kysyin naiselta viereisessä autossa, haluaisiko hän minun vievän kärrynsä takaisin. Hän oli ilahtunut.
"Ja muuten, ulkona ei tarvitse käyttää maskia," sanoin.
Hän nyökkäsi ja otti sen pois. Vanhemmat kasvot, lyhyet valkoiset hiukset, lujaluonteisuutta osoittava kyömynenä. Ei kenenkään pieni vanha rouva.
Kommentoin tarkemmin: "Meidän täytyy käyttää sitä vain sisällä. Älä anna heille yhtään enempää valtaa, kuin heillä on!" Ja nauroin, jotta hän saattoi tulkita sen vitsiksi.
Hän katsoi suoraan minuun ja sanoi vähän hymyillen: "En taistele sitä vastaan."
Nyökkäsin ja menin mietteliäänä kauppaan, kiedoin maskin korvieni taakse ja vedin sen suuni alle, kuten olen tehnyt kuukausien ajan. Kukaan ei ole sanonut vielä mitään.
*****
Kassalla kyyristynyt naistyöntekijä jolla oli haaleansiniset silmät, sanoi: "Voinko pyytää sinua nostamaan maskisi?"
Hymyilin hänelle: "Voit pyytää. En ole sairas, en sairastuta sinua."
Hän sanoi: "Minulla on sairaus, siksi pyydän."
"Nimittäin maskeista ei ole mitään hyötyä …" ja sitten vaikenin, haluamatta oikeasti lausua mitään lyhyttä ja turhaa argumenttia.
Toinen myyjä alkoi auttaa kassini kanssa. Vallitsi epämiellyttävä hiljaisuus. Yrittäen osoittaa hyvää tahtoa, sanoin "maskipakottajatyöntekijälle":
"Siitä huolimatta olet ihminen ja rakastan sinua."
Katsomatta minua hän sanoi:
"Jos se on totta, laittaisit maskin kasvoillesi."
Melkoinen keskustelun tyrehdyttäjä. Musta on valkoinen ja valkoinen on musta, emmekä koskaan ole samaa mieltä, kumpi on kumpi.
Minusta tuntuu valitettavalta, silloin kun ihmiset vaikuttavat uskovan täysin valtavirtaversion "mitä jos" ja ovat kuuroja kuulemaan mitään muuta. Ja nainen luultavasti näkee minut etuoikeutettuna ihmisenä, jonka ei tarvitse työskennellä kaupassa – kuten hän asian ilmaisi: "Minulla ei ole vaihtoehtoa, minun täytyy olla täällä."
Heti kun pystyi, hän astui mahdollisimman kauas minusta. Luulen tietäväni, miltä spitaalia sairastavista varmaankin tuntui.
Mietin, olinko juuri nähnyt koko maskijakautumisen – ja yleistäen rokotusjakautumisen – viiden minuutin kohtaamisessa Trader Joe'sissa.
*****
Ollessani taas kaupan ulkopuolella huomasin, että Jesse-trubaduuri oli pystyttänyt verstaansa: kitarakotelo avoimena vastaanottamaan hyväntekeväisyyttä, musta retkituoli kannattelemassa hänen jäntevää kehoaan ja kauniisti kiillotettua kitaraansa.
Ja … käytti maskia vedettynä hieman nenän alle. Mitä hemmettiä?
Menin heti siihen. "Jesse, kiva nähdä sinua! Mutta mikä tuo maskijuttu on?"
"Ai, kiva nähdä sinuakin … Maski? Koska kaikilla on sellainen …?" Hän katsoi minua kysyvästi.
"Sinun ei tarvitse käyttää sitä täällä ulkona. Älä käytä sitä, ellei sinun ole ehdottomasti pakko."
Katsoen minua vakaasti eteerisen sinisillä silmillään, hän poisti hitaasti maskinsa ja puristi sen mytyksi ruskettuneessa, tatuoidussa kädessään.
"Huh", hän sanoi. "Kiitos. Näin on paljon parempi."
Vietin 10 minuuttia Jessen kanssa, kyykistyneenä alas ollakseni samalla tasolla hänen kanssaan. Puhuimme maskeista, määräyksistä ja rokotuksista. Hän ei käytä internetiä, joten kerroin lyhyesti oman ymmärrykseni, mitä tapahtuu, miksi ja miten se vaikuttaa meihin.
Panin merkille puhuessamme, että katsoin keskittyneesti hänen silmiinsä ja hän katsoi suoraan takaisin. Sitä vastoin tuo pelokas työntekijä ei ollut edes ottanut katsekontaktia. Hän näytti kutistuvan laskiessaan ostoksiani kassakoneeseensa, melkein kuin jokin olisi musertanut ja murentanut häntä sisältäpäin.
Meidät voi tuhota sen menettämisen pelko, mikä on kallisarvoisinta meille. Mieleeni tulee Klonkku, joka ryömi, kerjäsi ja juonitteli ennen alistumistaan ennalta määrätylle aikansa loppumiselle. Olen aina ajatellut, että hänet tappoi pelko eikä eeppinen tulikattila vuoren sisällä.
*****
"Helisevä" energia on laantunut vähän. Ostosten purkaminen ja aamiaisen tekeminen perheelle tuo asiat takaisin normaaliksi ja rauhoittaa minua.
Ajatukset ovat myös asettuneet vähän. Nyt voin nähdä, miten poikkeuksellista oli saada kolme niin erilaista kohtaamista tunnin aikana.
Vaikka ihmisillä joiden kanssa keskustelin, tuntui olevan asenteita, jotka vaihtelivat "avoimuudesta kuunnella" siihen, että "mene pois luotani, ennen kuin saan sinulta covidin", niin oudosti pysyin vakaana kokiessani heidän eri tapojaan kohdella minua.
En muuttanut käyttäytymistäni sopimaan paremmin heihin. Kyömynenäinen vanha nainen eri provosoinut minua sanomaan: "Olet oikeassa! Ei ole mitään itua taistella." Tuo vaikeuksissa oleva "myyjä jolla oli sairaus", ei saanut minua syyllistymään ja vetämään tottelevaisesti ylös maskini, vaikka se ei olisi maksanut minulle mitään ja olisi tehnyt hänen olonsa paremmaksi, ainakin kunnes seuraava maskikapinallinen asiakas tulisi näkyviin.
Myöhemmin arvostelen itseäni. Olisiko minut tappanut, jos olisin tehnyt myyjän pyynnön mukaisesti? Hän oli aidosti stressaantunut … mutta liian myöhäistä nyt. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että hänen täytyy olla joku päivä tekemisissä maskittomien ihmisten kanssa (ennemmin kuin myöhemmin, toivon kiihkeästi).
*****
Olen joskus tuntenut itseni kameleontiksi. Mennyt johonkin mukaan tullakseni toimeen. Ollut samaa mieltä, tai ainakin ollut olematta eri mieltä, välttääkseni kiistoja tai jotain pahempaa epämiellyttävyyttä.
Tai jos olin eri mieltä, se tapahtui vain siksi, että minut työnnettiin jonkin rajan yli, jota ei edes minuun juurtunut "hyvä tyttö" -persoonani voinut sietää. Se liittyi tavallisesti työhön tai suhteeseen tai johonkin, mikä vaikutti minuun syvästi.
Ei siihen, käyttääkö vai ei käytä maskia "oikein" ruokakaupassa.
Tuo arka kameleonttipersoonallisuus tuntuu pudonneen tienlaitaan. Kenties kuluneiden melkein kahden vuoden pakotettu eristyminen on auttanut tuossa transformaatiossa.
Toinen mahdollisuus on, etten välitä pätkääkään, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta.
*****
Kun olin halannut Jesseä hyvästiksi ja körötellyt parkkipaikalle liian täyteen ahdetun kärryni kanssa, hän huusi perääni: "Rakastan kapinahenkeäsi! Jatka samaan mallin. Rakastan sinua, sisko!"
"Kiitti! Minäkin rakastan sinua, ystäväni!"
Kapinahenki. Se kuulostaa hohdokkaalta, lipuilta ja takajaloilleen nousevilta taisteluhevosilta ja miekoilta vedettynä esiin puolustamaan totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Vuonna 2021 se kenties merkitsee, että kameleonttiasuni on ripustettu naulaan ikuisiksi ajoiksi, vaikka vatsani hermoilee, kun pysyn kannassani jostain niin naurettavasta, kuin onko maski nenäni alla (mikä ei anna kenellekään mitään suojaa) vai nenäni päällä (mikä ei edelleen anna kenellekään mitään suojaa).
Naurettavaa tai ei, se on minun kapinointiani, ja hyväksyn sen varauksetta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Energiani on niin "helisevää", että melkein ensitöikseni kaupasta palattuani kaadoin kahvia nahkapintaiselle pöydälle.
Se ei ole tavanomaista käyttäytymistä minulle.
Toisaalta en ole enää varma, mikä on "tavanomaista käyttäytymistä" minulle. Mietin, miten totta tämä on monille meistä.
*****
Minulla oli tänä aamuna, ennen kello yhdeksää, kolme eri kohtaamista, jotka tuntuivat symboloivan näitä aikoja.
Trader Joe'sin parkkipaikalla kysyin naiselta viereisessä autossa, haluaisiko hän minun vievän kärrynsä takaisin. Hän oli ilahtunut.
"Ja muuten, ulkona ei tarvitse käyttää maskia," sanoin.
Hän nyökkäsi ja otti sen pois. Vanhemmat kasvot, lyhyet valkoiset hiukset, lujaluonteisuutta osoittava kyömynenä. Ei kenenkään pieni vanha rouva.
Kommentoin tarkemmin: "Meidän täytyy käyttää sitä vain sisällä. Älä anna heille yhtään enempää valtaa, kuin heillä on!" Ja nauroin, jotta hän saattoi tulkita sen vitsiksi.
Hän katsoi suoraan minuun ja sanoi vähän hymyillen: "En taistele sitä vastaan."
Nyökkäsin ja menin mietteliäänä kauppaan, kiedoin maskin korvieni taakse ja vedin sen suuni alle, kuten olen tehnyt kuukausien ajan. Kukaan ei ole sanonut vielä mitään.
*****
Kassalla kyyristynyt naistyöntekijä jolla oli haaleansiniset silmät, sanoi: "Voinko pyytää sinua nostamaan maskisi?"
Hymyilin hänelle: "Voit pyytää. En ole sairas, en sairastuta sinua."
Hän sanoi: "Minulla on sairaus, siksi pyydän."
"Nimittäin maskeista ei ole mitään hyötyä …" ja sitten vaikenin, haluamatta oikeasti lausua mitään lyhyttä ja turhaa argumenttia.
Toinen myyjä alkoi auttaa kassini kanssa. Vallitsi epämiellyttävä hiljaisuus. Yrittäen osoittaa hyvää tahtoa, sanoin "maskipakottajatyöntekijälle":
"Siitä huolimatta olet ihminen ja rakastan sinua."
Katsomatta minua hän sanoi:
"Jos se on totta, laittaisit maskin kasvoillesi."
Melkoinen keskustelun tyrehdyttäjä. Musta on valkoinen ja valkoinen on musta, emmekä koskaan ole samaa mieltä, kumpi on kumpi.
Minusta tuntuu valitettavalta, silloin kun ihmiset vaikuttavat uskovan täysin valtavirtaversion "mitä jos" ja ovat kuuroja kuulemaan mitään muuta. Ja nainen luultavasti näkee minut etuoikeutettuna ihmisenä, jonka ei tarvitse työskennellä kaupassa – kuten hän asian ilmaisi: "Minulla ei ole vaihtoehtoa, minun täytyy olla täällä."
Heti kun pystyi, hän astui mahdollisimman kauas minusta. Luulen tietäväni, miltä spitaalia sairastavista varmaankin tuntui.
Mietin, olinko juuri nähnyt koko maskijakautumisen – ja yleistäen rokotusjakautumisen – viiden minuutin kohtaamisessa Trader Joe'sissa.
*****
Ollessani taas kaupan ulkopuolella huomasin, että Jesse-trubaduuri oli pystyttänyt verstaansa: kitarakotelo avoimena vastaanottamaan hyväntekeväisyyttä, musta retkituoli kannattelemassa hänen jäntevää kehoaan ja kauniisti kiillotettua kitaraansa.
Ja … käytti maskia vedettynä hieman nenän alle. Mitä hemmettiä?
Menin heti siihen. "Jesse, kiva nähdä sinua! Mutta mikä tuo maskijuttu on?"
"Ai, kiva nähdä sinuakin … Maski? Koska kaikilla on sellainen …?" Hän katsoi minua kysyvästi.
"Sinun ei tarvitse käyttää sitä täällä ulkona. Älä käytä sitä, ellei sinun ole ehdottomasti pakko."
Katsoen minua vakaasti eteerisen sinisillä silmillään, hän poisti hitaasti maskinsa ja puristi sen mytyksi ruskettuneessa, tatuoidussa kädessään.
"Huh", hän sanoi. "Kiitos. Näin on paljon parempi."
Vietin 10 minuuttia Jessen kanssa, kyykistyneenä alas ollakseni samalla tasolla hänen kanssaan. Puhuimme maskeista, määräyksistä ja rokotuksista. Hän ei käytä internetiä, joten kerroin lyhyesti oman ymmärrykseni, mitä tapahtuu, miksi ja miten se vaikuttaa meihin.
Panin merkille puhuessamme, että katsoin keskittyneesti hänen silmiinsä ja hän katsoi suoraan takaisin. Sitä vastoin tuo pelokas työntekijä ei ollut edes ottanut katsekontaktia. Hän näytti kutistuvan laskiessaan ostoksiani kassakoneeseensa, melkein kuin jokin olisi musertanut ja murentanut häntä sisältäpäin.
Meidät voi tuhota sen menettämisen pelko, mikä on kallisarvoisinta meille. Mieleeni tulee Klonkku, joka ryömi, kerjäsi ja juonitteli ennen alistumistaan ennalta määrätylle aikansa loppumiselle. Olen aina ajatellut, että hänet tappoi pelko eikä eeppinen tulikattila vuoren sisällä.
*****
"Helisevä" energia on laantunut vähän. Ostosten purkaminen ja aamiaisen tekeminen perheelle tuo asiat takaisin normaaliksi ja rauhoittaa minua.
Ajatukset ovat myös asettuneet vähän. Nyt voin nähdä, miten poikkeuksellista oli saada kolme niin erilaista kohtaamista tunnin aikana.
Vaikka ihmisillä joiden kanssa keskustelin, tuntui olevan asenteita, jotka vaihtelivat "avoimuudesta kuunnella" siihen, että "mene pois luotani, ennen kuin saan sinulta covidin", niin oudosti pysyin vakaana kokiessani heidän eri tapojaan kohdella minua.
En muuttanut käyttäytymistäni sopimaan paremmin heihin. Kyömynenäinen vanha nainen eri provosoinut minua sanomaan: "Olet oikeassa! Ei ole mitään itua taistella." Tuo vaikeuksissa oleva "myyjä jolla oli sairaus", ei saanut minua syyllistymään ja vetämään tottelevaisesti ylös maskini, vaikka se ei olisi maksanut minulle mitään ja olisi tehnyt hänen olonsa paremmaksi, ainakin kunnes seuraava maskikapinallinen asiakas tulisi näkyviin.
Myöhemmin arvostelen itseäni. Olisiko minut tappanut, jos olisin tehnyt myyjän pyynnön mukaisesti? Hän oli aidosti stressaantunut … mutta liian myöhäistä nyt. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että hänen täytyy olla joku päivä tekemisissä maskittomien ihmisten kanssa (ennemmin kuin myöhemmin, toivon kiihkeästi).
*****
Olen joskus tuntenut itseni kameleontiksi. Mennyt johonkin mukaan tullakseni toimeen. Ollut samaa mieltä, tai ainakin ollut olematta eri mieltä, välttääkseni kiistoja tai jotain pahempaa epämiellyttävyyttä.
Tai jos olin eri mieltä, se tapahtui vain siksi, että minut työnnettiin jonkin rajan yli, jota ei edes minuun juurtunut "hyvä tyttö" -persoonani voinut sietää. Se liittyi tavallisesti työhön tai suhteeseen tai johonkin, mikä vaikutti minuun syvästi.
Ei siihen, käyttääkö vai ei käytä maskia "oikein" ruokakaupassa.
Tuo arka kameleonttipersoonallisuus tuntuu pudonneen tienlaitaan. Kenties kuluneiden melkein kahden vuoden pakotettu eristyminen on auttanut tuossa transformaatiossa.
Toinen mahdollisuus on, etten välitä pätkääkään, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta.
*****
Kun olin halannut Jesseä hyvästiksi ja körötellyt parkkipaikalle liian täyteen ahdetun kärryni kanssa, hän huusi perääni: "Rakastan kapinahenkeäsi! Jatka samaan mallin. Rakastan sinua, sisko!"
"Kiitti! Minäkin rakastan sinua, ystäväni!"
Kapinahenki. Se kuulostaa hohdokkaalta, lipuilta ja takajaloilleen nousevilta taisteluhevosilta ja miekoilta vedettynä esiin puolustamaan totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Vuonna 2021 se kenties merkitsee, että kameleonttiasuni on ripustettu naulaan ikuisiksi ajoiksi, vaikka vatsani hermoilee, kun pysyn kannassani jostain niin naurettavasta, kuin onko maski nenäni alla (mikä ei anna kenellekään mitään suojaa) vai nenäni päällä (mikä ei edelleen anna kenellekään mitään suojaa).
Naurettavaa tai ei, se on minun kapinointiani, ja hyväksyn sen varauksetta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
30.10.2021 HYVIN ERITYISLAATUINEN AIKOMUS
Kirjoittaja hammer » 08.11.2021 19:53
HYVIN ERITYISLAATUINEN AIKOMUS
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Leikkiessäni kissan kanssa, heiluttaen solmuista lankaa ja seisten tiukasti maassa, tunsin terävän vihlaisun oikean jalkani yläosassa.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että jokin on pielessä. Se sattuu.
Seuraava ajatus: se on ok, selvitämme sykkyröitä ja tulemme vahvemmaksi.
Ja sitten tulen viimeiseen ajatukseen tässä pikku parvessa: haluan olla kehoni kumppani, en taistella sitä vastaan.
Nämä ajatukset olivat melkein samanaikaisia, kuin monikerroksinen kakku jonka läpi laittaa haarukkansa ja saa kerralla palan kaikista kolmesta herkullisesta kerroksesta.
Seisoin siinä, langan roikkuessa edelleen kädestäni ja kissan taistellessa sen kanssa, ja suuni avautui vähän. Ai jaa … siis se on ongelma.
Olen taistellut kehoani vastaan suurimman osan ajasta ja vaatinut, että se tuntuu paremmalta, lakkaa sattumasta ja toimii "kunnolla".
Ja koko tämän ajan se on odottanut kärsivällisesti, että kuuntelen sen puhetta.
*****
Ei ole uusi näkemys, että tietoiselle itselleni annetaan jatkuvasti arvokasta informaatiota kehotuntemusteni sekä sen kautta, mitä terveydenhoitoihmiset kutsuvat vaivoiksi tai sairauksiksi. Se on psykologinen ja henkinen sääntö, jonka viisaat ihmiset ovat tienneet luultavasti ihmiskunnan alusta saakka.
Olen huomannut, että kehoni on iloinen saadessaan lopultakin yleisön siitä tietoisuudesta, jota se on kärsivällisesti raahannut kaikki nämä vuosikymmenet.
Viimeinkin! Hän kuuntelee. Hän kiinnittää huomiota.
Tri Peebles kommentoi joskus aloittamalla lauseen: "Kehosi sanoo …" Tunnustan, että olen vähän katkera. Miksi kehoni puhuu hänelle? Miksi hän tietää, miten sitä kuunnellaan, ja minä joka asun siinä, en tiedä?
Katsoin sen johtuvan siitä, että hän on kanava, jota kuuntelin toisen kanavan kautta, ja se ylitti minun kapasiteettini.*
Yhtenä päivänä yllätyin kuullessani (äänettömästä sisätilasta) jotain, minkä tunnistin kehoni ääneksi ("Kehon puhetta" 10.10.2021). Ja nyt huomaan, että jos kysyn, kehoni puhuu tavallisesti melko selkeästi.
*****
Minussa ei ole mitään pielessä tai sairasta. Keholla ja minulla on työtä tehtävänä yhdessä. Ja nyt kun olen valmis lähestymään tätä työtä kumppanina, enkä diktaattorina joka vaatii kehoani tekemään niin, kuin sanon, tunnen, että rentoutumisen ja hyväksymisen kautta voi tapahtua ihmeitä.
Olen ollut vuosikymmeniä tietoinen, ettei sairautta ilmesty ilman syytä. Ja että oli pyhä velvollisuuteni erottaa se viesti, joka välitetään solujeni palvelevan lennättimen kautta.
Mietin, onko tämä viesti pelkästään olla kumppani ja käsitellä yhteistyöhaluisesti eri osiani. Energia-, aura- ja eetterikenttä. Fyysinen astia. Puhumattakaan mielestä, joka tuntuu estävän minua asettumasta meditaatioon.
Nyt tunnen halukkuutta harkita informaatiota itseni kaikista näkökulmista, myös niistä jotka mieluummin sivuuttaisin.
*****
Tämä analogia saattaa olla venytystä, mutta mietin, rinnastuuko yhteistyötarpeen ymmärtäminen omassa olemuksessani – keho, sielu, tietoisuus, ego, mieli kuuntelemassa toisiaan yrittämättä pitää jatkuvaa hallintaa – siihen, miten maailman tarvitsee organisoitua uudelleen.
Kumppanuutta, ei diktatuuria. Kuuntelemista ja kommunikointia, ei vaatimista, että tietty tapa on ainoa ja omatunnosta tai mieltymyksistä riippumatta kaikkien täytyy totella sitä.
*****
Etenen aamuni läpi tietoisena halusta liikkua nopeasti ja siitä jarrusta, jonka kipu aiheuttaa liikkumiselle.
Pysähdyn. Miten kävelemme?
Niin hitaasti kuin meidän tarvitsee, ja niin yhtäjaksoisesti kuin voimme.
Suljen silmäni ja otan askeleen. Vihlaisu, toinen vihlaisu.
On vihlaisuja, kipua ja erimielisyyttä siitä, miten siirrytään eteenpäin.
Mutta sitten kun muistan kuunnella kaikkia osiani, harmoninen kokonaisuus materialisoituu taianomaisesti.
Iso huokaus. Ja kehkeytyy hymy. Tällä tavalla voin olla. Miten rauhallista ja tervetullutta se on.
*Tri Peeblesiin saa yhteyden Natalie Gianellin kautta (http://www.nataliegianelli.com/), ja monien muiden kanavien kautta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Leikkiessäni kissan kanssa, heiluttaen solmuista lankaa ja seisten tiukasti maassa, tunsin terävän vihlaisun oikean jalkani yläosassa.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että jokin on pielessä. Se sattuu.
Seuraava ajatus: se on ok, selvitämme sykkyröitä ja tulemme vahvemmaksi.
Ja sitten tulen viimeiseen ajatukseen tässä pikku parvessa: haluan olla kehoni kumppani, en taistella sitä vastaan.
Nämä ajatukset olivat melkein samanaikaisia, kuin monikerroksinen kakku jonka läpi laittaa haarukkansa ja saa kerralla palan kaikista kolmesta herkullisesta kerroksesta.
Seisoin siinä, langan roikkuessa edelleen kädestäni ja kissan taistellessa sen kanssa, ja suuni avautui vähän. Ai jaa … siis se on ongelma.
Olen taistellut kehoani vastaan suurimman osan ajasta ja vaatinut, että se tuntuu paremmalta, lakkaa sattumasta ja toimii "kunnolla".
Ja koko tämän ajan se on odottanut kärsivällisesti, että kuuntelen sen puhetta.
*****
Ei ole uusi näkemys, että tietoiselle itselleni annetaan jatkuvasti arvokasta informaatiota kehotuntemusteni sekä sen kautta, mitä terveydenhoitoihmiset kutsuvat vaivoiksi tai sairauksiksi. Se on psykologinen ja henkinen sääntö, jonka viisaat ihmiset ovat tienneet luultavasti ihmiskunnan alusta saakka.
Olen huomannut, että kehoni on iloinen saadessaan lopultakin yleisön siitä tietoisuudesta, jota se on kärsivällisesti raahannut kaikki nämä vuosikymmenet.
Viimeinkin! Hän kuuntelee. Hän kiinnittää huomiota.
Tri Peebles kommentoi joskus aloittamalla lauseen: "Kehosi sanoo …" Tunnustan, että olen vähän katkera. Miksi kehoni puhuu hänelle? Miksi hän tietää, miten sitä kuunnellaan, ja minä joka asun siinä, en tiedä?
Katsoin sen johtuvan siitä, että hän on kanava, jota kuuntelin toisen kanavan kautta, ja se ylitti minun kapasiteettini.*
Yhtenä päivänä yllätyin kuullessani (äänettömästä sisätilasta) jotain, minkä tunnistin kehoni ääneksi ("Kehon puhetta" 10.10.2021). Ja nyt huomaan, että jos kysyn, kehoni puhuu tavallisesti melko selkeästi.
*****
Minussa ei ole mitään pielessä tai sairasta. Keholla ja minulla on työtä tehtävänä yhdessä. Ja nyt kun olen valmis lähestymään tätä työtä kumppanina, enkä diktaattorina joka vaatii kehoani tekemään niin, kuin sanon, tunnen, että rentoutumisen ja hyväksymisen kautta voi tapahtua ihmeitä.
Olen ollut vuosikymmeniä tietoinen, ettei sairautta ilmesty ilman syytä. Ja että oli pyhä velvollisuuteni erottaa se viesti, joka välitetään solujeni palvelevan lennättimen kautta.
Mietin, onko tämä viesti pelkästään olla kumppani ja käsitellä yhteistyöhaluisesti eri osiani. Energia-, aura- ja eetterikenttä. Fyysinen astia. Puhumattakaan mielestä, joka tuntuu estävän minua asettumasta meditaatioon.
Nyt tunnen halukkuutta harkita informaatiota itseni kaikista näkökulmista, myös niistä jotka mieluummin sivuuttaisin.
*****
Tämä analogia saattaa olla venytystä, mutta mietin, rinnastuuko yhteistyötarpeen ymmärtäminen omassa olemuksessani – keho, sielu, tietoisuus, ego, mieli kuuntelemassa toisiaan yrittämättä pitää jatkuvaa hallintaa – siihen, miten maailman tarvitsee organisoitua uudelleen.
Kumppanuutta, ei diktatuuria. Kuuntelemista ja kommunikointia, ei vaatimista, että tietty tapa on ainoa ja omatunnosta tai mieltymyksistä riippumatta kaikkien täytyy totella sitä.
*****
Etenen aamuni läpi tietoisena halusta liikkua nopeasti ja siitä jarrusta, jonka kipu aiheuttaa liikkumiselle.
Pysähdyn. Miten kävelemme?
Niin hitaasti kuin meidän tarvitsee, ja niin yhtäjaksoisesti kuin voimme.
Suljen silmäni ja otan askeleen. Vihlaisu, toinen vihlaisu.
On vihlaisuja, kipua ja erimielisyyttä siitä, miten siirrytään eteenpäin.
Mutta sitten kun muistan kuunnella kaikkia osiani, harmoninen kokonaisuus materialisoituu taianomaisesti.
Iso huokaus. Ja kehkeytyy hymy. Tällä tavalla voin olla. Miten rauhallista ja tervetullutta se on.
*Tri Peeblesiin saa yhteyden Natalie Gianellin kautta (http://www.nataliegianelli.com/), ja monien muiden kanavien kautta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
30.10.2021 TAITEELLISUUTTA SYDÄMESTÄ
Kirjoittaja hammer » 08.11.2021 19:54
TAITEELLISUUTTA SYDÄMESTÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun olen allapäin ja huolestunut, luen tri Peeblesiltä saamiani tulkintoja.
Ihmiset puhuvat usein todellisuuden luomisesta ja kanssaluomisesta – ulkoisesti itsellemme ja maailmalle – mutta minulta vaatii ponnistelua pitää mielessä, että jokainen asia voidaan tehdä luovasti, uteliaasti ja hyvin tarkkaavaisesti.
En pidä ruuanlaitosta, mutta se on vähemmän "kertakäyttötehtävä", kun todella kiinnitän huomiota noihin vihanneksiin, joita pilkon, katson hetken aikaa veden kiehumista pastan kera, ja nautin revittyjen salaatinlehtien kääntelystä kulhossa.
Kaikessa on kyse asenteesta. Arvostan muistutusta siitä, että ajatus, asenne ja huomio luovat sen, mitä koen todellisuudessa, vaikkei välittömästi luodakaan sitä "varsinaista" todellisuutta, jonka haluaisin (nuo vihannekset eivät pilkkoudu itsestään tänä iltana, vaikka miten valppaasti fokusoituisin replikaattorin ilmentymiseen keittiööni).
Ote äskettäisestä henkilökohtaisesta tulkinnastani, joka tuli tri Peeblesiltä, Natalie Gianellin kanavoimana (NatalieGianelli.com).
Tri Peebles: Rakkaani, haluamme aloittaa tämän päivän session muistuttamalla sinulle, että toimintasi, kokemuksesi luovan nerokkuuden virratessa kauttasi, on tosiaankin tärkeä "pääraide", kun se koskee sielukokemuksesi kukoistusta ihmiskehossa.
Siis kun osallistut johonkin, mikä on luovaa, haluamme sinun myöntävän sen. Joskus osallistut johonkin luovaan, mutta näet sen välttämättömänä pahana.
Sanotaanpa esimerkiksi, että luot aterian. Teet ruokaa. Ja saattaisit ajatella itseksesi, että teet tämän aterian, että sinulla on jotain syötävää. Ja kuitenkin itse aterian tekeminen on luovaa.
Joskus kun istuudut kirjoittamaan jotain, kirjoitat, koska se täytyy kirjoittaa tai teet tiettyä projektia. Ja kuitenkin ilmaiset edelleen luovaa neroutta kauttasi.
Siis haluamme, että alat myöntää aina vain säännöllisemmin: "Pääsen käsiksi luovuuteeni tässä ja nyt. Osallistun taiteellisuuteen, jota virtaa kauttani."
Kun myönnät tämän, alat yhdistyä enemmän ja enemmän taiteellisuuteen, joka tulee sydämestä, mielen sijasta. Mieli haluaa aina päästä A:sta B:hen. Mutta sydän nauttii mielellään hetkestä toiseen. Laajentuen jatkuvasti. Mutta ei ole koskaan kiinni siinä, mihin sen täytyy mennä.
Kun annat itsesi myöntää luovan nerouden, jota tulee kauttasi, kiinnittymättä yhtä paljon lopputulokseen, et ainoastaan pääse eräänlaisella leikkisyydellä käsiksi siihen, mikä tuntuu upealta sinusta, vaan sallit myös korkeamman osasi osallistua tähän toimintaan, eikä siinä ole vain sisäinen lapsi, mieli ja ego.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun olen allapäin ja huolestunut, luen tri Peeblesiltä saamiani tulkintoja.
Ihmiset puhuvat usein todellisuuden luomisesta ja kanssaluomisesta – ulkoisesti itsellemme ja maailmalle – mutta minulta vaatii ponnistelua pitää mielessä, että jokainen asia voidaan tehdä luovasti, uteliaasti ja hyvin tarkkaavaisesti.
En pidä ruuanlaitosta, mutta se on vähemmän "kertakäyttötehtävä", kun todella kiinnitän huomiota noihin vihanneksiin, joita pilkon, katson hetken aikaa veden kiehumista pastan kera, ja nautin revittyjen salaatinlehtien kääntelystä kulhossa.
Kaikessa on kyse asenteesta. Arvostan muistutusta siitä, että ajatus, asenne ja huomio luovat sen, mitä koen todellisuudessa, vaikkei välittömästi luodakaan sitä "varsinaista" todellisuutta, jonka haluaisin (nuo vihannekset eivät pilkkoudu itsestään tänä iltana, vaikka miten valppaasti fokusoituisin replikaattorin ilmentymiseen keittiööni).
Ote äskettäisestä henkilökohtaisesta tulkinnastani, joka tuli tri Peeblesiltä, Natalie Gianellin kanavoimana (NatalieGianelli.com).
Tri Peebles: Rakkaani, haluamme aloittaa tämän päivän session muistuttamalla sinulle, että toimintasi, kokemuksesi luovan nerokkuuden virratessa kauttasi, on tosiaankin tärkeä "pääraide", kun se koskee sielukokemuksesi kukoistusta ihmiskehossa.
Siis kun osallistut johonkin, mikä on luovaa, haluamme sinun myöntävän sen. Joskus osallistut johonkin luovaan, mutta näet sen välttämättömänä pahana.
Sanotaanpa esimerkiksi, että luot aterian. Teet ruokaa. Ja saattaisit ajatella itseksesi, että teet tämän aterian, että sinulla on jotain syötävää. Ja kuitenkin itse aterian tekeminen on luovaa.
Joskus kun istuudut kirjoittamaan jotain, kirjoitat, koska se täytyy kirjoittaa tai teet tiettyä projektia. Ja kuitenkin ilmaiset edelleen luovaa neroutta kauttasi.
Siis haluamme, että alat myöntää aina vain säännöllisemmin: "Pääsen käsiksi luovuuteeni tässä ja nyt. Osallistun taiteellisuuteen, jota virtaa kauttani."
Kun myönnät tämän, alat yhdistyä enemmän ja enemmän taiteellisuuteen, joka tulee sydämestä, mielen sijasta. Mieli haluaa aina päästä A:sta B:hen. Mutta sydän nauttii mielellään hetkestä toiseen. Laajentuen jatkuvasti. Mutta ei ole koskaan kiinni siinä, mihin sen täytyy mennä.
Kun annat itsesi myöntää luovan nerouden, jota tulee kauttasi, kiinnittymättä yhtä paljon lopputulokseen, et ainoastaan pääse eräänlaisella leikkisyydellä käsiksi siihen, mikä tuntuu upealta sinusta, vaan sallit myös korkeamman osasi osallistua tähän toimintaan, eikä siinä ole vain sisäinen lapsi, mieli ja ego.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
31.10.2021 VALSSIA VANHOJEN VARJOJEN KANSSA
Kirjoittaja hammer » 12.11.2021 23:22
VALSSIA VANHOJEN VARJOJEN KANSSA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
31.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä harmittomimmat asiat voivat laukaista eksistentiaalisen kriisin.
No, kenties se on liioittelua. Mutta sumuisen Halloweenin koittaessa tuntuu siltä, kuin pohjaton epätoivokuoppa olisi juuri avautunut ja kapuaisin takaperin ollakseni putoamatta siihen.
Tämä kuulostaa niin typerältä, että epäröin kertoa sitä, mutta kuten usein tapahtuu, pikkuseikkojen alla vaanii paljastavia itsetietoisuusjyväsiä.
Ylitsepääsemättömän ongelmani voi summata näin: sadetta tuli ja nyt tulevat rikkaruohot.
Heti kun näen noiden pienenpienien taimien ilmestyvän keltavihreän tuoreena rikasta mustaa maata vasten, sydämeni romahtaa.
Voi ei! Jotain mistä minun täytyy huolehtia. Olen jo ylikuormittunut, en kestä enää yhtään enempää!
Tätä kutsun usein ironisesti länsimaiseksi ongelmaksi. Koska verrattuna … minulla ei ole mitään valitettavaa.
Mutta koska tämä on minun elämäni ja todellisuuteni, motkotan siitä.
*****
Miksi muutamat rikkaruohot (okei, tuhannet rikkaruohot) saisivat minut epätoivoon?
Kun painan pause-nappulaa sisäisessä itsesäälidialogissani, selkeyttä kajastaa sisään.
Ai niin … kuten tavallista, se johtuu siitä, ettei ole ketään auttamassa. Minun täytyy hoitaa kaikki.
Jos en olisi saanut tri Peeblesiltä monia tulkintoja, joihin sisältyy juuri tämä aihe, en tutkisi sitä yhtään enempää.
Mutta koska silmäni ovat avautuneet vähän, oivallan, ettei kyse ole siitä, "ettei ole ketään auttamassa". Kyse on siitä, "etten pyydä apua".
Ei koko ajan – tiedän rajani ja kun jokin tehtävä ylittää ne selvästi. Tartun puhelimeen, kun 3.5 metriä korkea pensasaita kaipaa leikkaamista tai haluan polulle kivetyksen.
Mutta pystyn epäilemättä täyttämään 7 litran säiliön etikalla ja suolalla ja suihkuttamaan noita suloisia kilpiruohoja, jotka ovat epämukavasti siementäneet sepelin päälle polulla.
Se on niin yksinkertainen askare, etten halua edes pyytää puutarhureita tekemään sitä. Minusta tuntuu, että he pyörittelevät silmiään ja ihmettelevät, miksen tee niin helppoa hommaa itse.
Puutarhureidemme hyväksyntä on ilmeisesti tärkeämpää kuin avun pyytäminen.
*****
Ensimmäisessä tulkinnassani 2018 tri Peebles ehdotti:
"Salli itsesi vastaanottaa, rakkaani. [Mitä enemmän vastaanotat] sitä enemmän sinun sallitaan olla siinä energiassa, miltä vastaanottaminen näyttää.
Ja tämä on tärkeää sinulle (ja kaikille), koska maailma ei tarvitse parempia antajia. Maailma tarvitsee parempia vastaanottajia. Kun yksilöt oppivat vastaanottamaan kauniisti – ei vain toisilta, vaan itseltään ja myös universaalilta ykseydeltä – on vääjäämättä vähemmän tarvetta/puutetta."
Ja hän ehdottaa, että olen avoin vastaanottamaan myös sitä, mitä en "tarvitse":
"Kun rakas ystävä tulee päivälliselle ja kysyy: "Mitä voin tuoda?" Niin vaikka sinulla olisi kaikkea, voit kysyä häneltä: "Upeaa! Voitko tuoda patongin tai ihanan kukkakimpun?"
*****
Siis tässä sitä ollaan ja valssataan taas kerran tämän vanhan varjon kanssa, että olen kyvytön (haluton) vastaanottamaan.
Mitä teen asialle? "Sano kaksi Ave Maria -rukousta ja soita minulle aamulla", tupsahti epäkunnioittavasti päähäni.
Tai ehkä se ei ollut kovin epäkunnioittavaa. Mitä Ave Maria on muuta, kuin hyvin rakastettu rukous? "Soita minulle aamulla" merkitsee minulle, että nuku yön yli ja katso, mitä alitajuntasi tarjoaa yön aikana.
Mieleeni muistuu yksi tri Peeblesin ehdotus: "Jos sinun "täytyy" tehdä jotain, salli universaalin ykseyden tehdä tuo tehtävä sinun kauttasi."
Hyväksyn tuon ehdotuksen mielelläni. Minua ei haittaa tehdä raskaita töitä yhdessä korkeimman universaalin tietoisuuden yltäkylläisen energian kanssa, sallien sen virrata minuun ja kauttani.
Okei, Universaali Tietoisuus, lähdetäänpä täyttämään se suihkutin. Ai niin, ja voisitko juosta ensin kauppaan hakemaan lisää etikkaa?
Kiitos paljon. Tiesin, että voisin luottaa sinuun.
-------
Tri Peebles Natalie Gianellin kanavoimana, NatalieGianelli.com
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
31.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä harmittomimmat asiat voivat laukaista eksistentiaalisen kriisin.
No, kenties se on liioittelua. Mutta sumuisen Halloweenin koittaessa tuntuu siltä, kuin pohjaton epätoivokuoppa olisi juuri avautunut ja kapuaisin takaperin ollakseni putoamatta siihen.
Tämä kuulostaa niin typerältä, että epäröin kertoa sitä, mutta kuten usein tapahtuu, pikkuseikkojen alla vaanii paljastavia itsetietoisuusjyväsiä.
Ylitsepääsemättömän ongelmani voi summata näin: sadetta tuli ja nyt tulevat rikkaruohot.
Heti kun näen noiden pienenpienien taimien ilmestyvän keltavihreän tuoreena rikasta mustaa maata vasten, sydämeni romahtaa.
Voi ei! Jotain mistä minun täytyy huolehtia. Olen jo ylikuormittunut, en kestä enää yhtään enempää!
Tätä kutsun usein ironisesti länsimaiseksi ongelmaksi. Koska verrattuna … minulla ei ole mitään valitettavaa.
Mutta koska tämä on minun elämäni ja todellisuuteni, motkotan siitä.
*****
Miksi muutamat rikkaruohot (okei, tuhannet rikkaruohot) saisivat minut epätoivoon?
Kun painan pause-nappulaa sisäisessä itsesäälidialogissani, selkeyttä kajastaa sisään.
Ai niin … kuten tavallista, se johtuu siitä, ettei ole ketään auttamassa. Minun täytyy hoitaa kaikki.
Jos en olisi saanut tri Peeblesiltä monia tulkintoja, joihin sisältyy juuri tämä aihe, en tutkisi sitä yhtään enempää.
Mutta koska silmäni ovat avautuneet vähän, oivallan, ettei kyse ole siitä, "ettei ole ketään auttamassa". Kyse on siitä, "etten pyydä apua".
Ei koko ajan – tiedän rajani ja kun jokin tehtävä ylittää ne selvästi. Tartun puhelimeen, kun 3.5 metriä korkea pensasaita kaipaa leikkaamista tai haluan polulle kivetyksen.
Mutta pystyn epäilemättä täyttämään 7 litran säiliön etikalla ja suolalla ja suihkuttamaan noita suloisia kilpiruohoja, jotka ovat epämukavasti siementäneet sepelin päälle polulla.
Se on niin yksinkertainen askare, etten halua edes pyytää puutarhureita tekemään sitä. Minusta tuntuu, että he pyörittelevät silmiään ja ihmettelevät, miksen tee niin helppoa hommaa itse.
Puutarhureidemme hyväksyntä on ilmeisesti tärkeämpää kuin avun pyytäminen.
*****
Ensimmäisessä tulkinnassani 2018 tri Peebles ehdotti:
"Salli itsesi vastaanottaa, rakkaani. [Mitä enemmän vastaanotat] sitä enemmän sinun sallitaan olla siinä energiassa, miltä vastaanottaminen näyttää.
Ja tämä on tärkeää sinulle (ja kaikille), koska maailma ei tarvitse parempia antajia. Maailma tarvitsee parempia vastaanottajia. Kun yksilöt oppivat vastaanottamaan kauniisti – ei vain toisilta, vaan itseltään ja myös universaalilta ykseydeltä – on vääjäämättä vähemmän tarvetta/puutetta."
Ja hän ehdottaa, että olen avoin vastaanottamaan myös sitä, mitä en "tarvitse":
"Kun rakas ystävä tulee päivälliselle ja kysyy: "Mitä voin tuoda?" Niin vaikka sinulla olisi kaikkea, voit kysyä häneltä: "Upeaa! Voitko tuoda patongin tai ihanan kukkakimpun?"
*****
Siis tässä sitä ollaan ja valssataan taas kerran tämän vanhan varjon kanssa, että olen kyvytön (haluton) vastaanottamaan.
Mitä teen asialle? "Sano kaksi Ave Maria -rukousta ja soita minulle aamulla", tupsahti epäkunnioittavasti päähäni.
Tai ehkä se ei ollut kovin epäkunnioittavaa. Mitä Ave Maria on muuta, kuin hyvin rakastettu rukous? "Soita minulle aamulla" merkitsee minulle, että nuku yön yli ja katso, mitä alitajuntasi tarjoaa yön aikana.
Mieleeni muistuu yksi tri Peeblesin ehdotus: "Jos sinun "täytyy" tehdä jotain, salli universaalin ykseyden tehdä tuo tehtävä sinun kauttasi."
Hyväksyn tuon ehdotuksen mielelläni. Minua ei haittaa tehdä raskaita töitä yhdessä korkeimman universaalin tietoisuuden yltäkylläisen energian kanssa, sallien sen virrata minuun ja kauttani.
Okei, Universaali Tietoisuus, lähdetäänpä täyttämään se suihkutin. Ai niin, ja voisitko juosta ensin kauppaan hakemaan lisää etikkaa?
Kiitos paljon. Tiesin, että voisin luottaa sinuun.
-------
Tri Peebles Natalie Gianellin kanavoimana, NatalieGianelli.com
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.11.2021 MAAILMAN HIENOIN ORKESTERI
Kirjoittaja hammer » 13.11.2021 16:47
MAAILMAN HIENOIN ORKESTERI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Liityn hetkeksi epäilemättä suureen joukkoon kirjoittajia, jotka muistelevat tätä aikaa viime vuonna.
Covid-rajoitukset jatkuivat jatkumistaan. Hyvin tärkeät vaalit pidettäisiin pian. Asioita tapahtui, ja asiat muuttuisivat, isosti.
Viime vuonna olin varma, että kaikki vihamielisyys todellisuudessamme olisi vain paha muisto marraskuuhun 2021 mennessä.
Sen sijaan nykyhetki ei näytä muistuttavan sitä, mitä olimme toivoneet – ei vähääkään.
*****
Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, en saa koottua paljon huolta siihen liittyen.
Minuun ei vaikuta suoraan rokotuspakko. En voi mennä paikalliseen julkiseen rakennukseen käyttämättä maskia, totta. Ja luen jatkuvasti, että asiat ovat menossa hyvin huonoon jamaan, ja kaikkien kuviteltavissa olevien välttämättömyystarvikkeiden puute häämöttää.
Missä huolestumiseni on? Tarkistan kehoni alueita. Onko se isovarpaassani? Muuttiko se oikeaan olkapäähäni?
Tapani olla huolissaan tuntuu irronneen ytimestäni – jäävuoresta irtoaa iso kappale valtavaan, pohjattomaan mereen.
Meri ei edes huomaa tuota lisäystä, mutta luulen jäävuoren huokaisevan helpotuksesta.
Lopultakin! Tuo osa on ollut valmiina vapautumaan muutaman vuosituhannen. Toivotan sille hyvää matkaa, mutta totta puhuen hyvä, että siitä päästiin.
*****
Tunnen, että on ollut paljon aspektejani, jotka ovat vain odotelleet minun huomaavan ne ja sitten päästävän ne menemään.
Kollektiivisesti ne sanovat, että ne ovat tehneet, mitä ne tulivat tekemään, eikä niillä ole enää syytä pysyä kanssani. Ne eivät halua olla ei-toivottuja vieraita, mutta ne ovat liian kohteliaita vain häipymään ilman, että odottelisivat minun tunnistavan ne.
Mietin, mitä hirviöitä saattaa vielä vaania, kun tökin psyykeni nurkkia ja kitken juurineen sitä, mikä ei enää kuulu sinne.
Kuitenkin, kun otan tietoisuusluudan ja pyyhkäisen sillä oikein kunnolla, se mikä on ollut pelottavia hirviöitä, muuttuu harmaaksi nöyhdäksi ja katoaa yllättäen juuri sillä hetkellä, kun fokusoidun siihen.
*****
Tuntuu, kuin useampi nykytodellisuus valmistautuisi katoamaan. Odottavatko ne vain, että riittävä määrä ihmisiä huomaa ne ja lähettää ne matkoihinsa?
Ovatko ne olleet kanssamme niin kauan, että ne tuntevat olevansa osa meitä, niin kuin jokainen vesimolekyyli tuntee olevansa osa emojäävuorta?
Kenties nuo ei-halutut todellisuudet eivät voi lähteä, ennen kuin me, maagikot/velhot, napsautamme sormiamme ja käskemme. Katoa!
Siltä varalta, että näin on, etsin kauniin pihlajanoksan, parantelen sen oikeanlaiseksi ja harjoittelen heiluttamaan sitä näyttävästi, kuin maailman hienoimman orkesterin kapellimestari.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Liityn hetkeksi epäilemättä suureen joukkoon kirjoittajia, jotka muistelevat tätä aikaa viime vuonna.
Covid-rajoitukset jatkuivat jatkumistaan. Hyvin tärkeät vaalit pidettäisiin pian. Asioita tapahtui, ja asiat muuttuisivat, isosti.
Viime vuonna olin varma, että kaikki vihamielisyys todellisuudessamme olisi vain paha muisto marraskuuhun 2021 mennessä.
Sen sijaan nykyhetki ei näytä muistuttavan sitä, mitä olimme toivoneet – ei vähääkään.
*****
Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, en saa koottua paljon huolta siihen liittyen.
Minuun ei vaikuta suoraan rokotuspakko. En voi mennä paikalliseen julkiseen rakennukseen käyttämättä maskia, totta. Ja luen jatkuvasti, että asiat ovat menossa hyvin huonoon jamaan, ja kaikkien kuviteltavissa olevien välttämättömyystarvikkeiden puute häämöttää.
Missä huolestumiseni on? Tarkistan kehoni alueita. Onko se isovarpaassani? Muuttiko se oikeaan olkapäähäni?
Tapani olla huolissaan tuntuu irronneen ytimestäni – jäävuoresta irtoaa iso kappale valtavaan, pohjattomaan mereen.
Meri ei edes huomaa tuota lisäystä, mutta luulen jäävuoren huokaisevan helpotuksesta.
Lopultakin! Tuo osa on ollut valmiina vapautumaan muutaman vuosituhannen. Toivotan sille hyvää matkaa, mutta totta puhuen hyvä, että siitä päästiin.
*****
Tunnen, että on ollut paljon aspektejani, jotka ovat vain odotelleet minun huomaavan ne ja sitten päästävän ne menemään.
Kollektiivisesti ne sanovat, että ne ovat tehneet, mitä ne tulivat tekemään, eikä niillä ole enää syytä pysyä kanssani. Ne eivät halua olla ei-toivottuja vieraita, mutta ne ovat liian kohteliaita vain häipymään ilman, että odottelisivat minun tunnistavan ne.
Mietin, mitä hirviöitä saattaa vielä vaania, kun tökin psyykeni nurkkia ja kitken juurineen sitä, mikä ei enää kuulu sinne.
Kuitenkin, kun otan tietoisuusluudan ja pyyhkäisen sillä oikein kunnolla, se mikä on ollut pelottavia hirviöitä, muuttuu harmaaksi nöyhdäksi ja katoaa yllättäen juuri sillä hetkellä, kun fokusoidun siihen.
*****
Tuntuu, kuin useampi nykytodellisuus valmistautuisi katoamaan. Odottavatko ne vain, että riittävä määrä ihmisiä huomaa ne ja lähettää ne matkoihinsa?
Ovatko ne olleet kanssamme niin kauan, että ne tuntevat olevansa osa meitä, niin kuin jokainen vesimolekyyli tuntee olevansa osa emojäävuorta?
Kenties nuo ei-halutut todellisuudet eivät voi lähteä, ennen kuin me, maagikot/velhot, napsautamme sormiamme ja käskemme. Katoa!
Siltä varalta, että näin on, etsin kauniin pihlajanoksan, parantelen sen oikeanlaiseksi ja harjoittelen heiluttamaan sitä näyttävästi, kuin maailman hienoimman orkesterin kapellimestari.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
2.11.2021 TUHKAA JA PÖLYÄ
Kirjoittaja hammer » 16.11.2021 19:28
TUHKAA JA PÖLYÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Joka päivä herätessä minusta tuntuu hassulta ja kummalliselta – ei oikealta.
Joka päivä herätessä ajattelen myös, että tänään teen laiminlyödyt tehtävät.
Ja sen sijaan minut vedetään kirjoittamaan, hortoilemaan ympäri taloa ja tuijottamaan ikkunasta hidastahtista syyspuutarhaa. Ja teen ehdottomasti vain minimin, mitä täytyy tehdä.
Minulla on arveluttava etuoikeus olla puolieläkkeellä ja voin valita tehdä vain sen, mikä on tarpeellista pitämään kehon ja sielun kasassa.
Siis kysymys kuuluu: voinko olla rauhassa, kun asioita on tekemättä?
*****
Ei minusta itse asiassa tunnu ihan joka aamu kummalliselta herätessä. Mutta useimpina aamuina tiedän, että sitä ei luultavasti tapahdu, mistä sanon itselleni, että se pitäisi tehdä. Ja se tuntuu jotenkin epämukavalta ja tappiolta.
Ongelma on, että päivä ja viikko ja kuukausi toisensa jälkeen kuluu, eikä sillä näytä olevan merkitystä, etten ole tehnyt tiettyjä asioita. Olisiko sillä merkitystä, jos tekisin ne?
Motivaationpuute on mieletön.
*****
Aurinko täyttää hiljaa huoneen. Kuulen haukan kutsuvan aika lähellä, ja toisen haukan vastaavan. Kenties keväällä tulee poikasia.
Katsoin pölyistä pöytää hetki sitten ja ajattelin: pöly ei välitä, missä se on.
Kenties se nauttii kimaltamisesta ilmassa, kun aurinko osuu siihen. Se asettuu kevyesti matolle ja raivaa tiensä alemmas. Se tarttuu joka koloon, jokaiselle pinnalle.
Pöly ei välitä, mihin se laskeutuu. Se olen minä, joka ei halua nähdä sitä pöydällä, joka hermoilee sen hankautumisesta mattoon. Lasi kuvien päällä, ja seinät, vetävät hiukkasia puoleensa kevyellä magneettivoimalla.
Pölyä luultavasti asettuu minuun juuri tällä hetkellä.
*****
Se minulta jatkuvasti unohtuu, että kaiken olevaisen jokainen molekyyli on täydellinen. Siellä missä se on, sellaisena kuin se on, silloin kun se on ja sillä tavalla kuin se on.
Ikään kuin rauha ja hyväksyntä olisi muutettu joksikin melkein esiaineeksi, niin että ne leviävät myös asioihin, jotka eivät ole tietoisia omasta olemassaolostaan.
Miten paljon enemmän minun, joka vakuutan/vaadin itsetietoisuutta, pitäisi ruumiillistaa tämä rauhallisuus, tämä hyväksyntä? Mikä estää minua olemasta yhtä suoraviivainen kuin pölyhiukkanen, joka ottaa oman aikansa löytääkseen täydellisen laskeutumispaikan?
Ei ole kiirettä. Ei huolta. Se ei ajattele, että sen pitäisi tehdä jotain muuta. Se ei ajattele, että sen pitäisi olla jotain muuta.
Voitaisiin väittää, ettei se ajattele lainkaan, mutta en ota itsetietoisuuden mahdollisuutta pois edes pölyhiukkaselta.
*****
Laiskuus hiipii minuun. Mitä merkitystä sillä on, tuleeko pölystä mikrometrin paksumpaa tuolla harmaakarvaisella pöydällä? Pöly itse ei välitä. Miksi minun pitäisi?
Voin kutsua itseäni laiskaksi, tai voin kutsua itseäni viisaaksi. Se mitä teen, ei muutu. Vain itseni leimaaminen voi muuttua. Tyytymättömyydestä neutraaliuteen, ja hyväksymiseen. Ja hyväksymisen jälkeen rauhaan.
Kuin sammuvan tulen kipinät, jotka asettuvat pehmeäksi, harmaaksi tuhkaksi, ja myöhemmin nousevat ja muuttuvat pölyksi. Mystistä alkemiaa, jota voin tarkkailla, mutten ohjata.
Voin olla rauhassa sen kanssa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Joka päivä herätessä minusta tuntuu hassulta ja kummalliselta – ei oikealta.
Joka päivä herätessä ajattelen myös, että tänään teen laiminlyödyt tehtävät.
Ja sen sijaan minut vedetään kirjoittamaan, hortoilemaan ympäri taloa ja tuijottamaan ikkunasta hidastahtista syyspuutarhaa. Ja teen ehdottomasti vain minimin, mitä täytyy tehdä.
Minulla on arveluttava etuoikeus olla puolieläkkeellä ja voin valita tehdä vain sen, mikä on tarpeellista pitämään kehon ja sielun kasassa.
Siis kysymys kuuluu: voinko olla rauhassa, kun asioita on tekemättä?
*****
Ei minusta itse asiassa tunnu ihan joka aamu kummalliselta herätessä. Mutta useimpina aamuina tiedän, että sitä ei luultavasti tapahdu, mistä sanon itselleni, että se pitäisi tehdä. Ja se tuntuu jotenkin epämukavalta ja tappiolta.
Ongelma on, että päivä ja viikko ja kuukausi toisensa jälkeen kuluu, eikä sillä näytä olevan merkitystä, etten ole tehnyt tiettyjä asioita. Olisiko sillä merkitystä, jos tekisin ne?
Motivaationpuute on mieletön.
*****
Aurinko täyttää hiljaa huoneen. Kuulen haukan kutsuvan aika lähellä, ja toisen haukan vastaavan. Kenties keväällä tulee poikasia.
Katsoin pölyistä pöytää hetki sitten ja ajattelin: pöly ei välitä, missä se on.
Kenties se nauttii kimaltamisesta ilmassa, kun aurinko osuu siihen. Se asettuu kevyesti matolle ja raivaa tiensä alemmas. Se tarttuu joka koloon, jokaiselle pinnalle.
Pöly ei välitä, mihin se laskeutuu. Se olen minä, joka ei halua nähdä sitä pöydällä, joka hermoilee sen hankautumisesta mattoon. Lasi kuvien päällä, ja seinät, vetävät hiukkasia puoleensa kevyellä magneettivoimalla.
Pölyä luultavasti asettuu minuun juuri tällä hetkellä.
*****
Se minulta jatkuvasti unohtuu, että kaiken olevaisen jokainen molekyyli on täydellinen. Siellä missä se on, sellaisena kuin se on, silloin kun se on ja sillä tavalla kuin se on.
Ikään kuin rauha ja hyväksyntä olisi muutettu joksikin melkein esiaineeksi, niin että ne leviävät myös asioihin, jotka eivät ole tietoisia omasta olemassaolostaan.
Miten paljon enemmän minun, joka vakuutan/vaadin itsetietoisuutta, pitäisi ruumiillistaa tämä rauhallisuus, tämä hyväksyntä? Mikä estää minua olemasta yhtä suoraviivainen kuin pölyhiukkanen, joka ottaa oman aikansa löytääkseen täydellisen laskeutumispaikan?
Ei ole kiirettä. Ei huolta. Se ei ajattele, että sen pitäisi tehdä jotain muuta. Se ei ajattele, että sen pitäisi olla jotain muuta.
Voitaisiin väittää, ettei se ajattele lainkaan, mutta en ota itsetietoisuuden mahdollisuutta pois edes pölyhiukkaselta.
*****
Laiskuus hiipii minuun. Mitä merkitystä sillä on, tuleeko pölystä mikrometrin paksumpaa tuolla harmaakarvaisella pöydällä? Pöly itse ei välitä. Miksi minun pitäisi?
Voin kutsua itseäni laiskaksi, tai voin kutsua itseäni viisaaksi. Se mitä teen, ei muutu. Vain itseni leimaaminen voi muuttua. Tyytymättömyydestä neutraaliuteen, ja hyväksymiseen. Ja hyväksymisen jälkeen rauhaan.
Kuin sammuvan tulen kipinät, jotka asettuvat pehmeäksi, harmaaksi tuhkaksi, ja myöhemmin nousevat ja muuttuvat pölyksi. Mystistä alkemiaa, jota voin tarkkailla, mutten ohjata.
Voin olla rauhassa sen kanssa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
6.11.2021 MITÄ TAIVAS OLISI
Kirjoittaja hammer » 16.11.2021 19:32
MITÄ TAIVAS OLISI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tässä on kysymys, joka on vaivannut minua jokseenkin aina. Jos jokainen ihminen on todella ikuinen sielu, joka kokee monia elämiä, ja jatkamme reinkarnoitumista, miten kukaan ei voi käydä luonamme taivaassa? Jos reinkarnoituisimme, oletettavasti olisimme jälleen kerran Maassa.
Ja miten käymme kenenkään luona taivaassa, sitten kun menemme sinne, jos he ovat jo reinkarnoituneet ja aloittaneet uuden seikkailun?
Tämä on sellainen kysymys, joka saa kuulostamaan, että jollain on liikaa aikaa. Mutta tämä on todella vaivannut minua yhtä kauan, kuin olen tiennyt reinkarnaatiosta, eli tosiaankin paljon vuosia.
*****
Törmäsin Matthew Wardin kirjoihin pian sen jälkeen, kun löysin Golden Age of Gaia -blogin 2018. Luin muutaman Matthewin viestin sieltä ja lopulta ne kaikki Matthew Booksin sivuilta. Tilasin myös nuo kirjat, ja luin ne yksi toisensa jälkeen muutaman kaleidoskooppimaisen viikon aikana.
Ja rauhoitu! Löysin selitykseni.
Niissä oli täysin tolkkua lukiessani niitä.
No niin, suoralta kädeltä muistan vain jotain sielusirpaleista ja että kaikki elämämme ovat samanaikaisesti ja että olemme oikeasti kaikkialla yhtä aikaa.
Siis tämä saa vaikuttamaan siltä, että yksi henkilöhahmo, kuten Matthew kutsuu niitä, voi olla taivaassa (eli Nirvanassa), samaan aikaan kun sielu voi singota uuden kipinän itsestään Maahan ja reinkarnoitua uutena henkilöhahmona. Ja koko ajan itse sielu asuu … missä tarkkaan ottaen?
Ei mikään ihme, että on sellainen asia kuin multipersoonahäiriö. Kenties niin tapahtuu sellaiselle, jonka verho ei koskaan sulkeudu täysin. Hetkinen! Olisin voinut vannoa, että asuin hökkelissä Indonesiassa … ei, olin shamaaninainen Inka-heimossa … kuka hemmetti olen?
*****
Joskus kaipaan lapsuuden kyseenalaistamattomia uskomuksia. Katolisen kirkon mukaan synnymme, elämme ja kuolemme. Toivottavasti olemme olleet hyvä ja menemme taivaaseen, koska et varmaan halua päätyä pahaan paikkaan tai jumittaa kiirastulessa, totta puhuen.
Syntymä, elämä ja kuolema (jota ihannetapauksessa seuraa ikuinen elämä taivaassa) on olemassaolon summa. Jo lapsena ihmettelin: siinäkö kaikki, mitä on? Se tuntui vähän huijaukselta, mutta ei saa kyseenalaistaa Jumalan viisautta.
Minulta vei vuosia hoksata, että "jumala" ja "kirkko" eivät olleet vaihtoehtoisia termejä.
*****
Tällaisesta rönsyilevästä, filosofisesta tutkimuksesta ihmiset ovat nauttineet vuosituhansia, sen kirjallisuusmäärän perusteella, mitä näistä aiheista on.
Olen selaillut joitain esoteerisempia tekstejä, ja myönnän, että niillä on taipumusta hämärtyä vaikeaselkoiseksi sanaparveksi, jossa ei ole mitään tolkkua edes lukiessani niitä.
Viisaat jotka kommunikoivat suhteellisen modernilla englannin kielellä – sielut jotka puhuvat kanavien kautta, tai kanavat jotka yhdistyvät suoraan kaiken olevaisen ikuiseen viisauteen – ylläpitävät kiinnostukseni helpommin. Lukiessani nyökyttelen päätäni – kyllä, tietysti näin se on.
Mutta laitettuani pois tuon kirjan unohdan. Siitä tulee taas mysteeri, ja ihmettelen, ymmärränkö ja muistanko ymmärtämäni koskaan.
*****
Kuten melkein kaikki turhauttavat asiat elämässäni, voin vain hyväksyä nykyiset rajoitukseni. Minun ei tarvitse pitää niistä. Voin haluta ymmärrystä, joka kestää pidempään kuin sen aikaa, jolloin silmäni seuraavat sanoja sivulla.
Suositus täysivaltaiselle olennolle tuntuu aina olevan: luota itseesi. Luota omaan viisauteesi ja omaan tietämiseesi.
Mitä viisauteni sanoo? Mitä tiedän, vankkumatta?
Ainoa asia, jonka puolesta laitan rahani likoon tällä hetkellä, on, että lapsuuteni ymmärrys – joka perustui siihen, mitä kirkko kertoi minulle, ennen kuin aloin kyseenalaistaa asioita – oli luultavasti virheellinen.
Sen jälkeen … minun täytyy sanoa, että melkein kaikki käy.
Koska tämä saa minut vähän hymyilemään, hyväksyn sen todellisuudekseni. Tällä erää. Kuka tietää, mitä näkyovia saattaisi avautua minulle myöhemmin tänään, huomenna, ensi vuosisadalla?
*****
Yksi uskomus jota pidän rakkaana ja jota en halua hylätä: mikä tahansa on tosiaankin mahdollista, eikä rajoittunut ymmärrykseni luultavasti pysty kuvittelemaan, mitä kaikki nuo mahdollisuudet ovat.
Toivon vain, että voin käydä kuolleiden luona, tavalla tai toisella, joskus, siinä mitä tulevaisuus/menneisyys/nykyisyys pitää sisällään meille kaikille.
Mukaan luettuna rakkaat koirat ja kissat ja muut eläinystävät. Mitä taivas olisi ilman niitä?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tässä on kysymys, joka on vaivannut minua jokseenkin aina. Jos jokainen ihminen on todella ikuinen sielu, joka kokee monia elämiä, ja jatkamme reinkarnoitumista, miten kukaan ei voi käydä luonamme taivaassa? Jos reinkarnoituisimme, oletettavasti olisimme jälleen kerran Maassa.
Ja miten käymme kenenkään luona taivaassa, sitten kun menemme sinne, jos he ovat jo reinkarnoituneet ja aloittaneet uuden seikkailun?
Tämä on sellainen kysymys, joka saa kuulostamaan, että jollain on liikaa aikaa. Mutta tämä on todella vaivannut minua yhtä kauan, kuin olen tiennyt reinkarnaatiosta, eli tosiaankin paljon vuosia.
*****
Törmäsin Matthew Wardin kirjoihin pian sen jälkeen, kun löysin Golden Age of Gaia -blogin 2018. Luin muutaman Matthewin viestin sieltä ja lopulta ne kaikki Matthew Booksin sivuilta. Tilasin myös nuo kirjat, ja luin ne yksi toisensa jälkeen muutaman kaleidoskooppimaisen viikon aikana.
Ja rauhoitu! Löysin selitykseni.
Niissä oli täysin tolkkua lukiessani niitä.
No niin, suoralta kädeltä muistan vain jotain sielusirpaleista ja että kaikki elämämme ovat samanaikaisesti ja että olemme oikeasti kaikkialla yhtä aikaa.
Siis tämä saa vaikuttamaan siltä, että yksi henkilöhahmo, kuten Matthew kutsuu niitä, voi olla taivaassa (eli Nirvanassa), samaan aikaan kun sielu voi singota uuden kipinän itsestään Maahan ja reinkarnoitua uutena henkilöhahmona. Ja koko ajan itse sielu asuu … missä tarkkaan ottaen?
Ei mikään ihme, että on sellainen asia kuin multipersoonahäiriö. Kenties niin tapahtuu sellaiselle, jonka verho ei koskaan sulkeudu täysin. Hetkinen! Olisin voinut vannoa, että asuin hökkelissä Indonesiassa … ei, olin shamaaninainen Inka-heimossa … kuka hemmetti olen?
*****
Joskus kaipaan lapsuuden kyseenalaistamattomia uskomuksia. Katolisen kirkon mukaan synnymme, elämme ja kuolemme. Toivottavasti olemme olleet hyvä ja menemme taivaaseen, koska et varmaan halua päätyä pahaan paikkaan tai jumittaa kiirastulessa, totta puhuen.
Syntymä, elämä ja kuolema (jota ihannetapauksessa seuraa ikuinen elämä taivaassa) on olemassaolon summa. Jo lapsena ihmettelin: siinäkö kaikki, mitä on? Se tuntui vähän huijaukselta, mutta ei saa kyseenalaistaa Jumalan viisautta.
Minulta vei vuosia hoksata, että "jumala" ja "kirkko" eivät olleet vaihtoehtoisia termejä.
*****
Tällaisesta rönsyilevästä, filosofisesta tutkimuksesta ihmiset ovat nauttineet vuosituhansia, sen kirjallisuusmäärän perusteella, mitä näistä aiheista on.
Olen selaillut joitain esoteerisempia tekstejä, ja myönnän, että niillä on taipumusta hämärtyä vaikeaselkoiseksi sanaparveksi, jossa ei ole mitään tolkkua edes lukiessani niitä.
Viisaat jotka kommunikoivat suhteellisen modernilla englannin kielellä – sielut jotka puhuvat kanavien kautta, tai kanavat jotka yhdistyvät suoraan kaiken olevaisen ikuiseen viisauteen – ylläpitävät kiinnostukseni helpommin. Lukiessani nyökyttelen päätäni – kyllä, tietysti näin se on.
Mutta laitettuani pois tuon kirjan unohdan. Siitä tulee taas mysteeri, ja ihmettelen, ymmärränkö ja muistanko ymmärtämäni koskaan.
*****
Kuten melkein kaikki turhauttavat asiat elämässäni, voin vain hyväksyä nykyiset rajoitukseni. Minun ei tarvitse pitää niistä. Voin haluta ymmärrystä, joka kestää pidempään kuin sen aikaa, jolloin silmäni seuraavat sanoja sivulla.
Suositus täysivaltaiselle olennolle tuntuu aina olevan: luota itseesi. Luota omaan viisauteesi ja omaan tietämiseesi.
Mitä viisauteni sanoo? Mitä tiedän, vankkumatta?
Ainoa asia, jonka puolesta laitan rahani likoon tällä hetkellä, on, että lapsuuteni ymmärrys – joka perustui siihen, mitä kirkko kertoi minulle, ennen kuin aloin kyseenalaistaa asioita – oli luultavasti virheellinen.
Sen jälkeen … minun täytyy sanoa, että melkein kaikki käy.
Koska tämä saa minut vähän hymyilemään, hyväksyn sen todellisuudekseni. Tällä erää. Kuka tietää, mitä näkyovia saattaisi avautua minulle myöhemmin tänään, huomenna, ensi vuosisadalla?
*****
Yksi uskomus jota pidän rakkaana ja jota en halua hylätä: mikä tahansa on tosiaankin mahdollista, eikä rajoittunut ymmärrykseni luultavasti pysty kuvittelemaan, mitä kaikki nuo mahdollisuudet ovat.
Toivon vain, että voin käydä kuolleiden luona, tavalla tai toisella, joskus, siinä mitä tulevaisuus/menneisyys/nykyisyys pitää sisällään meille kaikille.
Mukaan luettuna rakkaat koirat ja kissat ja muut eläinystävät. Mitä taivas olisi ilman niitä?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
8.11.2021 ARMON MUISTAMINEN
Kirjoittaja hammer » 19.11.2021 18:33
ARMON MUISTAMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ajattelin ennen, että parantuminen tapahtui tiettynä aikana tietyssä paikassa, ja kun tuo sessio oli ohi, parantuminenkin oli ohi.
Myöhemmin aloin uskoa, että parantuminen on jatkuva prosessi, jos olemme avoin sille. Että meille lähetetään aina energioita ja "tasapainotusta", mikä voi pitää meidät jatkuvassa armontilassa.
*****
Minulle perinteinen länsimainen lääkäri ei ole ihanneparantaja. Joskus on viisasta varata aika klinikalta, mutta uskon, että ensin voi tutkia lempeämpiä lähestymistapoja. Energiaparannusta erityisesti, jos tilanne ei ole vakava.
Olen kiitollinen kyvystä käyttää Reikiä itseen ja muihin. Se palvelee kaikkiin tarkoituksiin sopivana valo- ja rakkausenergiaparannuksena, joka menee kehossa sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kutsun myös joukkoa korkeamman värähtelyn parantajia – arkkienkeli Rafael, valkoisen valon enkelit, oppaani ja galaktinen perheeni – joten se ei ole "vain Reikiä". Se on ryhmäponnistus, jossa Reiki on minulle kapteeni.
Hätätapaukset ovat vaikeimpia. Erityisesti näinä vaikeina covid-aikoina mieleni villiintyy pelottavista skenaarioista.
Voi ei, hänet kiidätetään sairaalaan ja minulta estetään sisäänpääsy (rokottamattomana), hoitaja rokottaa "vahingossa" avuttoman perheenjäseneni, hänelle laitetaan pakolla hengityslaite, ja ja ja … *
Minulla ainakin on taipumusta unohtaa, kuka on oikeasti ohjaksissa. Uskon Jumalan olevan ohjaksissa, ja tuon "sairaan" ihmisen korkeamman itsen/sielun. Kun muistutan itseäni siitä, tyyneyden säde saattaa löytää tiensä sisään.
Tunnen, että tällaisina kriisiaikoina sielun ja itsen, kehon ja Jumalan välillä päästään hiljaisiin sopimuksiin.
Miksi tämä tapahtuu nyt? Mitä olemme oppimassa tämän kokemuksen aikana? Miten etenemme parhaiten tämän draaman tai kaaoksen tai kivun läpi?
*****
Olen huomannut, että paniikissa jonka on aiheuttanut onnettomuus tai äkillinen, kova kipu, adrenaliinisyöksy syrjäyttää kursailematta tietoisuuden Hengestä.
Ensimmäiset vaistoni ja reaktioni kuuluvat kärsivälle ihmiselle – johtuu se sitten jonkin tapahtumisesta minulle tai jollekulle lähelläni. Haluan aina pysäyttää tuon ongelman tai kivun välittömästi.
Olen kiitollinen siitä, että muistikuva energeettisestä ja enkeliavusta kuplii esiin tavallisesti ennemmin kuin myöhemmin. Olen varma, että jos harjoittaisin aktiivisesti jotain parannusammattia, siirtyisin paljon nopeammin tiedostamattomasta paniikista tarkoitukselliseen tyyneyteen ja sen muistamiseen, että Jumala/Henki on parantaja ja aina täällä kanssamme, olosuhteista riippumatta.
Jos muistaisimme tämän ensin, jos se putkahtaisi tajuntaamme ennen paniikkia eikä sen jälkeen, se antaisi eräänlaisen kilven meidän ja kivun tai muun havaitun ongelman väliin.
Tuo tilanne tapahtuisi silti. Mutta meidän ei tarvitsisi pelätä niin kovasti tuota mörköä. Tuska ja kärsimys ovat kummituksia.
Ehdoton kiinteys – ei vain yhteys, vaan samuus – Jumalan/Lähteen kanssa on totta. Vaikkemme pysty fyysisesti näkemään, kuulemaan tai koskettamaan sitä.
Tämä armontila ei ole vain kauniin ilman ystävä. Se ei lähde pois vain siksi, ettemme pysty huomaamaan sitä, syystä tai toisesta.
*****
Nämä ovat hyvin hienoja sanoja. Minun täytyy nauraa itselleni, koska vaikka uskon niihin, tunnen myös itseni.
Sielu kirjoittaa, kun taas ihminen tietää, että todennäköisesti lankean välittömästi pelkoon seuraavassa kriisissä.
Tällä hetkellä tuntuu, että ainoa muutosmahdollisuus on nipistää vähän aikaa pois paniikin ja armon muistamisen väliltä. Ottaen huomioon ajan elastisuuden (tai kenties olemattomuuden), ehkä armo ja paniikki syöksyvät samanaikaisesti tajuntaan.
Pelon kuilu aukeaa jalkojeni juureen, samalla kun vakaata valonhehkua säteilee kaikkialla ympärilläni ja minuun.
Pimeyden kuilu vai valon taivas. Tiedän nyt, kumman valitsisin. Saanen muistaa sen nopeammin, kun minun seuraavan kerran täytyy.
__________
*Huomaa, että tällaisista tilanteista on kerrottu, vaikkei minulla onneksi ole henkilökohtaista kokemusta niistä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ajattelin ennen, että parantuminen tapahtui tiettynä aikana tietyssä paikassa, ja kun tuo sessio oli ohi, parantuminenkin oli ohi.
Myöhemmin aloin uskoa, että parantuminen on jatkuva prosessi, jos olemme avoin sille. Että meille lähetetään aina energioita ja "tasapainotusta", mikä voi pitää meidät jatkuvassa armontilassa.
*****
Minulle perinteinen länsimainen lääkäri ei ole ihanneparantaja. Joskus on viisasta varata aika klinikalta, mutta uskon, että ensin voi tutkia lempeämpiä lähestymistapoja. Energiaparannusta erityisesti, jos tilanne ei ole vakava.
Olen kiitollinen kyvystä käyttää Reikiä itseen ja muihin. Se palvelee kaikkiin tarkoituksiin sopivana valo- ja rakkausenergiaparannuksena, joka menee kehossa sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kutsun myös joukkoa korkeamman värähtelyn parantajia – arkkienkeli Rafael, valkoisen valon enkelit, oppaani ja galaktinen perheeni – joten se ei ole "vain Reikiä". Se on ryhmäponnistus, jossa Reiki on minulle kapteeni.
Hätätapaukset ovat vaikeimpia. Erityisesti näinä vaikeina covid-aikoina mieleni villiintyy pelottavista skenaarioista.
Voi ei, hänet kiidätetään sairaalaan ja minulta estetään sisäänpääsy (rokottamattomana), hoitaja rokottaa "vahingossa" avuttoman perheenjäseneni, hänelle laitetaan pakolla hengityslaite, ja ja ja … *
Minulla ainakin on taipumusta unohtaa, kuka on oikeasti ohjaksissa. Uskon Jumalan olevan ohjaksissa, ja tuon "sairaan" ihmisen korkeamman itsen/sielun. Kun muistutan itseäni siitä, tyyneyden säde saattaa löytää tiensä sisään.
Tunnen, että tällaisina kriisiaikoina sielun ja itsen, kehon ja Jumalan välillä päästään hiljaisiin sopimuksiin.
Miksi tämä tapahtuu nyt? Mitä olemme oppimassa tämän kokemuksen aikana? Miten etenemme parhaiten tämän draaman tai kaaoksen tai kivun läpi?
*****
Olen huomannut, että paniikissa jonka on aiheuttanut onnettomuus tai äkillinen, kova kipu, adrenaliinisyöksy syrjäyttää kursailematta tietoisuuden Hengestä.
Ensimmäiset vaistoni ja reaktioni kuuluvat kärsivälle ihmiselle – johtuu se sitten jonkin tapahtumisesta minulle tai jollekulle lähelläni. Haluan aina pysäyttää tuon ongelman tai kivun välittömästi.
Olen kiitollinen siitä, että muistikuva energeettisestä ja enkeliavusta kuplii esiin tavallisesti ennemmin kuin myöhemmin. Olen varma, että jos harjoittaisin aktiivisesti jotain parannusammattia, siirtyisin paljon nopeammin tiedostamattomasta paniikista tarkoitukselliseen tyyneyteen ja sen muistamiseen, että Jumala/Henki on parantaja ja aina täällä kanssamme, olosuhteista riippumatta.
Jos muistaisimme tämän ensin, jos se putkahtaisi tajuntaamme ennen paniikkia eikä sen jälkeen, se antaisi eräänlaisen kilven meidän ja kivun tai muun havaitun ongelman väliin.
Tuo tilanne tapahtuisi silti. Mutta meidän ei tarvitsisi pelätä niin kovasti tuota mörköä. Tuska ja kärsimys ovat kummituksia.
Ehdoton kiinteys – ei vain yhteys, vaan samuus – Jumalan/Lähteen kanssa on totta. Vaikkemme pysty fyysisesti näkemään, kuulemaan tai koskettamaan sitä.
Tämä armontila ei ole vain kauniin ilman ystävä. Se ei lähde pois vain siksi, ettemme pysty huomaamaan sitä, syystä tai toisesta.
*****
Nämä ovat hyvin hienoja sanoja. Minun täytyy nauraa itselleni, koska vaikka uskon niihin, tunnen myös itseni.
Sielu kirjoittaa, kun taas ihminen tietää, että todennäköisesti lankean välittömästi pelkoon seuraavassa kriisissä.
Tällä hetkellä tuntuu, että ainoa muutosmahdollisuus on nipistää vähän aikaa pois paniikin ja armon muistamisen väliltä. Ottaen huomioon ajan elastisuuden (tai kenties olemattomuuden), ehkä armo ja paniikki syöksyvät samanaikaisesti tajuntaan.
Pelon kuilu aukeaa jalkojeni juureen, samalla kun vakaata valonhehkua säteilee kaikkialla ympärilläni ja minuun.
Pimeyden kuilu vai valon taivas. Tiedän nyt, kumman valitsisin. Saanen muistaa sen nopeammin, kun minun seuraavan kerran täytyy.
__________
*Huomaa, että tällaisista tilanteista on kerrottu, vaikkei minulla onneksi ole henkilökohtaista kokemusta niistä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
11.11.2021 NYT, JA NYT, JA NYT
Kirjoittaja hammer » 22.11.2021 21:20
NYT, JA NYT, JA NYT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Haluan jotain uutta, mistä kirjoittaa. Olen kyllästynyt kirjoittamaan samoista ongelmista ja huolista. Se on viihdyttävää vain jonkin aikaa, ja sitten mieleni ikävystyy ja haluaa jotain uutta.
Tämä on sama asia, kuin sanoa, että haluaa uuden elämän, koska siitä kirjoitan.
Minulla on hyvin kummallinen tunne, että juoksen niin kovaa, kuin pystyn, mutta jokin pysäyttää minut juuri maanpinnan yläpuolelle enkä saa mitään otetta jaloillani.
Kummallista kyllä, se ei ole täysin epämiellyttävä tunne. Se on enemmän, kuin universumi sanoisi: "Et mene minnekään, ennen kuin se on valmis. Voit aivan yhtä hyvin nauttia siitä, missä olet."
Kenties se voisi olla uusi asia elämässäni. Nauttia siitä, missä olen.
*****
Tässä kohtaa olen hämmentynyt. Miten vain nautin siitä, missä olen?
Kyse ei ole siitä, että kaikki on vain kauheaa ja synkkää – nautin kyllä asioista. Pidän arkipäiväisiä aktiviteettejä, vuorovaikutusta ystävien ja perheen kanssa ja vain olemista tyydyttävänä eri tasoilla.
Levottomuutta tulee, kun kuvittelen, miten paljon paremmin voisi olla, pitäisi olla – minun havaintotapani mukaan. Olen varma, että universumilla on hyvin juuri sellaisena, kuin se on. Se ei yritä päästä mihinkään.
Siis kenties tuo kysymys laajenee. Miten nautin siitä, missä olen, ja lakkaan yrittämästä päästä jonnekin muualle, jonnekin minkä luulen olevan parempaa?
*****
Olin lumoutunut pari viikkoa sitten videosta (https://goldenageofgaia.com/2021/11/04/ ... er-1-2021/), joka käsitteli "medipetejä" (med bed). Salaiseen avaruusohjelmaan osallistuja kertoi, mitä hän tiesi tuosta teknologiasta, sekä hallinnollisia yksityiskohtia niiden esittelemiseen liittyen. Minua kiehtoi erityisesti hänen kuvaamansa kriteerit, joilla päätettäisiin ensimmäiset ihmiset, jotka saisivat medipeti-parannusta.
Hänellä oli puhuessaan auktoriteettia, muttei ylimielisyyttä, ja hän kuvasi aikakehystä melko lähitulevaisuudessa, jolloin voisimme odottaa näkevämme noita taianomaisia koneita suurimmissa kaupungeissa ympäri maailmaa.
Videon loppupuolella, kun hän puhui tulevaisuudesta, hän kannusti kuitenkin meitä olemaan läsnäolevassa hetkessä, koska kaikki mitä on, on nyt, nyt ja nyt. Hän ehdotti, ettemme odottaisi minkään itsemme ulkopuolella muuttavan asioita.
Se on vähän masentavaa. Minussa on "nurkka", joka haluaisi vain pyöritellä peukaloitaan ja olla tekemättä mitään, paitsi odottaa paljastusta ja sitten olla yksi ensimmäisistä, jotka kutsutaan osallistumaan medipetillä parantamiseen. Mikä voisi olla sitä suurempi muutos?
Kuvittelen, että on monia ihmisiä, jotka ilahtuisivat mahdollisuudesta olla noita etunenässä kutsuttavia.
*****
On huomattu, että voi olla läsnä nyt-hetkessä ja antaa saamalla mielen kuljeskella menneisyydessä, selaillen muistoja. Ja sama pätee mielikuvien heijastamiseen tulevaisuuteen.
Olemiseen silti läsnä, vaikka kulkee mielessään menneisyyteen tai tulevaisuuteen, tuntuu sisältyvän, että välttää jumiutumisen negatiivisiin tunnetiloihin tuon aikakuljeskelun aikana. Voimme tarkistaa aika ajoin tunnelämpömme. Kadunko turhaan menneisyyttä? Pelkäänkö tarpeettomasti tulevaisuutta?
Otan sen kannan, että minun on ok odottaa innolla noiden medipetien tulemista pian suurimpaan kaupunkiin lähelläni, Los Angelesiin. Kuvittelen ilolla ja riemulla, että minut valitaan parannettavaksi etunenässä.
Ja mitä tulee menneisyyden pohtimiseen, eivätkö varjomme ole siellä? Eivätkö ne asu muistimme sopukoissa, tutkimme niitä tai emme?
*****
Jos tarkoitukseni on nauttia siitä, missä olen, hyvä aloituspaikka on käyttää harkintaa. Olla luiskahtamatta vahingossa pelontäyteisen tulevaisuuden kuvitteluun tai katuvaan muisteluun. Sen sijaan voin myötätuntoisesti muistella menneisyyttä ja suunnitella toivontäyteistä ja iloista tulevaisuutta, tietoisen läsnäolon paikasta.
Se leimaanko muisteluni kyynelehtiväksi ja turhaksi vai hyödylliseksi elämiseksi nyt-hetkessä, on minun valintani. Samoin tulevaisuuden kuvittelu. On paljon pelättävää … ja paljon toivottavaa. Kallistun parhaani mukaan toivoon, ja tanssin vain vähän niiden pelkoilluusioiden kanssa, joita vaeltelee tajuntaani.
Mutta vain yksi valssi, kiitos. Sen jälkeen tanssikorttini on varattu täyteen tarkoituksellisia, iloisia, yltäkylläisiä ja ilahduttavia toimia, joissa suurena osana on pelkkä istuskelu ja oleminen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Haluan jotain uutta, mistä kirjoittaa. Olen kyllästynyt kirjoittamaan samoista ongelmista ja huolista. Se on viihdyttävää vain jonkin aikaa, ja sitten mieleni ikävystyy ja haluaa jotain uutta.
Tämä on sama asia, kuin sanoa, että haluaa uuden elämän, koska siitä kirjoitan.
Minulla on hyvin kummallinen tunne, että juoksen niin kovaa, kuin pystyn, mutta jokin pysäyttää minut juuri maanpinnan yläpuolelle enkä saa mitään otetta jaloillani.
Kummallista kyllä, se ei ole täysin epämiellyttävä tunne. Se on enemmän, kuin universumi sanoisi: "Et mene minnekään, ennen kuin se on valmis. Voit aivan yhtä hyvin nauttia siitä, missä olet."
Kenties se voisi olla uusi asia elämässäni. Nauttia siitä, missä olen.
*****
Tässä kohtaa olen hämmentynyt. Miten vain nautin siitä, missä olen?
Kyse ei ole siitä, että kaikki on vain kauheaa ja synkkää – nautin kyllä asioista. Pidän arkipäiväisiä aktiviteettejä, vuorovaikutusta ystävien ja perheen kanssa ja vain olemista tyydyttävänä eri tasoilla.
Levottomuutta tulee, kun kuvittelen, miten paljon paremmin voisi olla, pitäisi olla – minun havaintotapani mukaan. Olen varma, että universumilla on hyvin juuri sellaisena, kuin se on. Se ei yritä päästä mihinkään.
Siis kenties tuo kysymys laajenee. Miten nautin siitä, missä olen, ja lakkaan yrittämästä päästä jonnekin muualle, jonnekin minkä luulen olevan parempaa?
*****
Olin lumoutunut pari viikkoa sitten videosta (https://goldenageofgaia.com/2021/11/04/ ... er-1-2021/), joka käsitteli "medipetejä" (med bed). Salaiseen avaruusohjelmaan osallistuja kertoi, mitä hän tiesi tuosta teknologiasta, sekä hallinnollisia yksityiskohtia niiden esittelemiseen liittyen. Minua kiehtoi erityisesti hänen kuvaamansa kriteerit, joilla päätettäisiin ensimmäiset ihmiset, jotka saisivat medipeti-parannusta.
Hänellä oli puhuessaan auktoriteettia, muttei ylimielisyyttä, ja hän kuvasi aikakehystä melko lähitulevaisuudessa, jolloin voisimme odottaa näkevämme noita taianomaisia koneita suurimmissa kaupungeissa ympäri maailmaa.
Videon loppupuolella, kun hän puhui tulevaisuudesta, hän kannusti kuitenkin meitä olemaan läsnäolevassa hetkessä, koska kaikki mitä on, on nyt, nyt ja nyt. Hän ehdotti, ettemme odottaisi minkään itsemme ulkopuolella muuttavan asioita.
Se on vähän masentavaa. Minussa on "nurkka", joka haluaisi vain pyöritellä peukaloitaan ja olla tekemättä mitään, paitsi odottaa paljastusta ja sitten olla yksi ensimmäisistä, jotka kutsutaan osallistumaan medipetillä parantamiseen. Mikä voisi olla sitä suurempi muutos?
Kuvittelen, että on monia ihmisiä, jotka ilahtuisivat mahdollisuudesta olla noita etunenässä kutsuttavia.
*****
On huomattu, että voi olla läsnä nyt-hetkessä ja antaa saamalla mielen kuljeskella menneisyydessä, selaillen muistoja. Ja sama pätee mielikuvien heijastamiseen tulevaisuuteen.
Olemiseen silti läsnä, vaikka kulkee mielessään menneisyyteen tai tulevaisuuteen, tuntuu sisältyvän, että välttää jumiutumisen negatiivisiin tunnetiloihin tuon aikakuljeskelun aikana. Voimme tarkistaa aika ajoin tunnelämpömme. Kadunko turhaan menneisyyttä? Pelkäänkö tarpeettomasti tulevaisuutta?
Otan sen kannan, että minun on ok odottaa innolla noiden medipetien tulemista pian suurimpaan kaupunkiin lähelläni, Los Angelesiin. Kuvittelen ilolla ja riemulla, että minut valitaan parannettavaksi etunenässä.
Ja mitä tulee menneisyyden pohtimiseen, eivätkö varjomme ole siellä? Eivätkö ne asu muistimme sopukoissa, tutkimme niitä tai emme?
*****
Jos tarkoitukseni on nauttia siitä, missä olen, hyvä aloituspaikka on käyttää harkintaa. Olla luiskahtamatta vahingossa pelontäyteisen tulevaisuuden kuvitteluun tai katuvaan muisteluun. Sen sijaan voin myötätuntoisesti muistella menneisyyttä ja suunnitella toivontäyteistä ja iloista tulevaisuutta, tietoisen läsnäolon paikasta.
Se leimaanko muisteluni kyynelehtiväksi ja turhaksi vai hyödylliseksi elämiseksi nyt-hetkessä, on minun valintani. Samoin tulevaisuuden kuvittelu. On paljon pelättävää … ja paljon toivottavaa. Kallistun parhaani mukaan toivoon, ja tanssin vain vähän niiden pelkoilluusioiden kanssa, joita vaeltelee tajuntaani.
Mutta vain yksi valssi, kiitos. Sen jälkeen tanssikorttini on varattu täyteen tarkoituksellisia, iloisia, yltäkylläisiä ja ilahduttavia toimia, joissa suurena osana on pelkkä istuskelu ja oleminen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa