Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

[hammer]

KOMMUNIKOINNIN MESTARIT

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Äskettäisessä kanavointityöpajassa, toukokuussa 2021 Konassa, Havaijilla, Adamus ilmoitti, että tämä työpaja kehittyisi joksikin uudeksi ja räätälöidymmäksi shaumbrojen nykytarpeita varten. "Uuden työpajan nimi on Masters in Communication" (= kommunikoinnin mestarit), Adamus totesi.

Tässä on kyse paljon enemmästä, kuin kanavointityöpajan ohjelman päivittämistä tai nimen muuttamisesta. Siinä on kyse uuden shaumbra-aikakauden alusta. Siihen Adamus on menossa viestiensä kanssa keahakissa ja shoudeissa. Olemme siirtymässä oppilaista todellisiksi mestareiksi. Loppujen lopuksi kyse on energiasta ja kommunikoinnista. Enää ei ole tarvetta oppia kanavoimaan. Kyse on kokonaiskommunikoinnista, tapahtuu se sitten ei-fyysisten olentojen, luonnon, muiden ihmisten tai itsensä kanssa.

Katsotaanpa suurta kuvaa.

Viime kesänä Adamus ilmoitti vetäytyvänsä noin viiden vuoden kuluttua. Se merkitsee joskus vuoden 2025 loppupuolella. Hän ei täsmentänyt, mitä "vetäytyminen" merkitsee, mutta hän ei sanonut lähtevänsä täysin. Oletan, että hän tulee aina silloin tällöin antamaan jokin viestin tai päivityksen, mutta periaatteessa hän luovuttaa ohjauspyörän meille. Kysyin häneltä hiljattain, pitääkö hän vielä keahak-ohjelmaa vuoden 2025 jälkeen. Hän sanoi kertovansa muutaman vuoden kuluttua.

Jotkut Crimson Circlen henkilökunnasta ovat kysyneet, miltä tämä uutinen tuntuu minusta. No, se on, mitä on. Kävin läpi suuren siirtymän, kun Tobias lähti 2009. Kaipasin häntä kovasti, sekä henkilökohtaisella että kanavointitasolla, mutta puolen vuoden jälkeen Adamusta käsitin tämän olentovaihdon arvon. Tobias oli täällä keräämässä shaumbrat ja auttamassa meitä ymmärtämään, ettemme olleet hulluja. Adamuksessa on kyse meidän viemisestä ruumiillistuneeseen mestaruuteen, jotta voimme säteillä tietoisuuttamme siihen, mitä hän kutsuu Koneiden ajaksi.

Adamuksen rooli muuttuu vuoden 2025 jälkeen, eikä minulla ole epäilystäkään, etteivätkö Crimson Circle ja shaumbrat olisi valmiita siihen, mitä ikinä tuleekin.

Takaisin kanavointityöpajaan. Emme ole pitäneet paljon näitä työpajoja, mutta olen aina nauttinut niistä, koska se on ollut Lindan ja minun tekemää opettamista, ei kanavointia. Saimme jakaa tarinoitamme kuluneilta 22 vuodelta ja puhua kanavoinnin fysiikasta, etiikasta ja haasteista. Se on mukava tauko sellaisten intensiivisten kurssien kanavoinnista, kuin SES, Aspectology, DreamWalker-sarja, Master's Life jne. Siis miksi Adamus vaatisi kanavointityöpajojen lopettamista, erityisesti koska hän ei ole suoranaisesti mukana siinä? Tässä on lainaus hänen viestistään yleisölle äskettäisessä (ja viimeisessä) kanavointityöpajassa:

"Kanavointi on vähän vanhaa energiaa. Sen vuoksi näette, että monet olennot vetäytyvät muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Gaia on jo vetäytynyt. Arkkienkeli Mikael on vetäytymässä. Jeshua, Maria ja koko litania olentoja joita on kanavoitu, alkavat vetäytyä. Ja siksi kanavoijat jotka kanavoivat heitä, lakkaavat myös kanavoimasta noita olentoja, jos he ovat tinkimättömiä/rehellisiä.

"Mitä Cauldreen, teihin ja Crimson Circleen tulee, olen täällä vielä neljä vuotta. Sen jälkeen ei ole tarvetta olla. Ei ole tarvetta olla. Kaikki on tehty ja sanottu. Sitten kyse on kirjastosta, valtavasta Crimson Circlen sisältökirjastosta ja kaikesta energiasta tuossa sisällössä. Kyse on tuon kirjaston tekemisestä turvalliseksi paikaksi ihmisille, jotka tulevat heräämiseensä ja sitten Oivaltamiseensa. Kyse on siitä, että tuo materiaali on käytettävissä, edullista ja ymmärrettävää.

"Siksi ei ole enää tarvetta kanavointityöpajoille, koska te, shaumbrat, otatte homman haltuunne. Te opastatte niitä, jotka tulevat teidän jälkeenne. Te olette viisaudessanne, kehossanne täällä Maassa, ja jaatte viisauttanne.

"Heidän ei tarvitse kuulla asioita itseni kaltaisilta olennoilta. He eivät tarvitse kanavoijia, jotka kanavoivat Maan ulkopuolisia olentoja. He tarvitsevat teitä tällä planeetalla. Sillä on suuri vaikutus, kun he voivat nähdä teidät, koskettaa teitä ja kuulla teidät, kun he kuulevat teidän tarinoitanne, teidän kamppailuistanne ja he tietävät, että te selvisitte siitä. Sitä tämä planeetta tarvitsee tällä hetkellä enemmän kuin mitään."

Adamus puhui sitten siitä, miten kanavointityöpaja kehittyisi. Sen sijaan että keskitytään inkarnoitumattomien olentojen kanavoimiseen, fokus on energiakommunikoinnin ymmärtämisessä ja käyttämisessä, muistuttaen meille, että kaikki energia on kommunikointia. Se on elämänvoimaa, jota usein kutsutaan praanaksi, mutta sen sijaan että se määriteltäisiin universaaliksi elämän hengitykseksi, Adamus kutsuu sitä sielun lauluksi. Adamuksen mukaan kaikki alkaa kommunikoinnista.

Adamus sanoi myös: "Sen myötä mihin olemme menossa tässä kaikessa, kenties sitä kutsuttaisiin "Kommunikoinnin mestareiksi", koska sitä te teette. Sen vuoksi meidän ei tarvitse enää pitää kanavointityöpajaa, mutta tämä on jotain niille, jotka haluavat hallita energia/kommunikointitaitonsa."

Viestissään Konan työpajan osallistujille hän lisäsi: "Se mitä teitte täällä – tuntekaa sitä – ylittää paljon pelkän kanavoinnin. Opitte energiakommunikointia. Ääni oli pieni osa sitä. Hyvin suuressa osassa oli kyse teidän säteilystänne."

Tajusin perimmäisen viestin välittömästi. Kyse ei ollut niinkään kanavointityöpajan keittymisestä kommunikoinnin mestariohjelmaksi. Adamus sanoi, että hänen oli pian aika väistyä, kenties ilmestyen vieraana aina silloin tällöin. Ja mikä tärkeämpää, hän sanoi, että seuraava iso askel shaumbroille on tulla mestarikommunikoijiksi. Meidän täytyy tietää, miten vastaanotetaan ja välitetään energiaa/kommunikointia, kun istumme puistonpenkeillämme ympäri maailmaa. Meidän täytyy tietää, miten energia virtaa ja miten käsketään tuota energiavirtaa palvelemaan meitä ruumiillistuneina mestareina. Meillä täytyy olla tarkka ymmärrys siitä, miten välitetään energiakommunikointiamme ilman sellaisia rajoja, kuin puhutut tai kirjoitetut sanat tai totta puhuen myös musiikki.

Hänellä oli samanlainen viesti toteamuksessaan (https://www.youtube.com/watch?v=rg9C88xd2Es), mitä Keahak XI:ssä olisi odotettavissa:

"Keahakissa XI tutkimme energiavirtaa – energiavirtaa – miten se virtaa lävitsenne. Te olette pysyvä/vakio, mutta miten energia virtaa ajan, paikan, menneisyyden ja tulevaisuuden läpi, kaikki nyt-hetkessä, työskentelemään teidän hyväksenne. Ja kun puhumme energiavirrasta, sujuvasta energiavirrasta, puhumme myös energiakitkasta – niistä asioista, jotka tulevat tiellenne, jotka harhautuvat, jotka aiheuttavat hämmennystä ja kaaosta – auttaen teitä ymmärtämään, miten päästään energiavirtauksen tilaan elämässänne.

"Puhumme myös perusteellisesti tuosta viestistä, viestistä joka on kaikessa energiassa, sillä todellisuudessa energia on vain kommunikointia ja siinä on kerroksia ja kerroksia, energiasignaali.

"Keahak XI:ssa on kyse kommunikoinnin mestareista, sen kauniin kommunikoinnin osaamisesta joka on luonnostaan kaikessa energiassa, ja sen sallimisesta elämäänne palvelemaan teitä, todellista mestaria."

Adamus opastaa meitä uuteen aikakauteen. Kyse on energiasta ja kommunikoinnista, jotka ovat periaatteessa sama asia. On aika mennä yli energian fysiikasta ja teorioista ja käyttää sitä nyt elämässämme. Aidalla istuminen (suom. huom. odottavalla kannalla oleminen) korvataan puistonpenkillä istumisella. On aika olla kommunikoija, muistaen syvällisesti sen, että olemme luonnostaan energiakommunikoinnin välittäjiä ja vastaanottajia.

Julistetaanpa uusi aikakausi, kun jätämme covidin taaksemme. Meistä on tulossa kommunikoinnin mestareita.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Merlin minä olen -sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa shoudiin. Tervetuloa "Merlin minä olen" -sarjan shoudiin 9, livenä täältä Crimson Circlen yhteyskeskuksesta Coloradosta. Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme sessiomme tänään.

Meillä on paljon käsiteltävää, paljon tehtävää tässä sessiossa, joten vedetään kunnolla syvään maadoittavaa henkeä, kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokoontumisen.

Aah! Tuntuu hyvältä olla jälleen Maassa, jälleen fyysisissä maailmoissa teidän kaikkien kanssa, jälleen Cauldren kehossa. Kyllä. Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, tärkeimmät asiat otetaan ensin. Vierailevana suurena ylösnousseena mestarina, missä on kahvini? Hmm? Haluaisin saada kupin kahvia. Aa! Ja ikään kuin tilauksesta. Kiitos, rakas Kerri.

KERRI: Haluaisitko vähän pikkuherkkuja?

ADAMUS: Pysyn pelkässä kahvissa tällä erää.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Mutta laita ne tänne. Cauldre tai Linda saattaisivat haluta niitä. Kiitos.

KERRI: Se on sinulle.

ADAMUS: Aa! Ja viitsisitkö sanoa "hei" kaikille tuolla Shaumbra-maassa?

KERRI: Hei, shaumbrat! Olen kaivannut teitä. Ja jos tulette käymään, annan teille suukon poskelle (sanoen kameralle).

ADAMUS: Mutta et minulle?

KERRI: Ai, odota, odota! (Palaten takaisin eteen)

ADAMUS: Juuri niin.

KERRI: Voit antaa suukon minulle.

ADAMUS: Moiskis! Aah! (Antaen suukon Kerrin poskelle)

KERRI: Kiitos.

LINDA: Arvostan aina Kerri Galantia ja sitä suurta palvelua, jota hän antaa muille. Hän tekee todella mahtavaa työtä.

KERRI: Rakastan sinua, Linda! (Adamus naureskelee) Ja Adamus.

ADAMUS: Ja iso suukko rakkaalle Lindalle.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Moiskis! (Antaen suukon Lindan poskelle)

LINDA: Voi minua onnekasta!

ADAMUS: Ymmärtääkseni jotkut kaikista niistä seuraelämään liittyvistä toimenpiteistä, joita teidän on ollut siedettävä kuluneet puolitoista vuotta, alkavat loppua. Suuri ilo, että voi halata ja antaa suukon, ja joillakin teistä muita asioita, joita voitte tehdä nyt.

Meillä on paljon käsiteltävää tänään. Tärkeä osa on, että se tapahtuu monilla eri tasoilla. Totutelkaa siihen. Elämään eri tasoilla.

Tiedän, että se on joskus hämmentävää. Tiedän, että joskus haluatte olla vain tuolla yhdellä pienellä ja mukavalla tasolla, jolla haluatte olla, mutta se ei ole sitä, mihin olemme menossa shaumbrojen, teidän, kanssanne. Toimimme monilla eri tasoilla.

Tänään on tietysti puhuttuja sanoja. Meillä tavallaan täytyy olla niitä, ainakin tällä erää, mutta siinä mitä teemme tänään, on energeettistä kommunikointia enemmän kuin koskaan.

Kuulette sanoja, mutta olen "trimmannut" Cauldren tekemään useammanlaista energiakommunikointia. Siihen olemme menossa. Menemme siihen keahakissa. Puhumme siitä live-kokoontumisissamme, pilvikursseissamme ja kaikessa muussa. Totutelkaa kommunikointiin hyvin monilla tasoilla. Totutelkaa siihen, että kykenette kommunikoimaan ja säteilemään monilla tasoilla. Ei vain yhdellä tasolla, vaan monilla tasoilla. Ei vain tällä tavalla (liikuttaen kättä tasaisesti eteenpäin), yhdellä tasolla, vaan monilla tasoilla. Ja sitten kykenette vastaanottamaan monilla tasoilla ja ymmärtämään, saamaan tuon luontaisen ymmärryksen, jolloin teidän ei tarvitse käyttää sanoja tai kieltä. Teidän ei tarvitse saada jotakuta puhumaan korvaanne tai lukemaan – alatte vain tajuta asioita.

Siis tänään, vetäkää syvään henkeä nyt ja menkää monitasoiseen, moniulotteiseen, monikommunikointiin.

Nimittäin jos menette takaisin shoudeihin, asioihin joita olemme tehneet aiemmin, on tietysti sanoja, mutta siellä on upotettuna myös energioita. Ne ovat eläviä. Ne eivät ole vain vanhoja, kuolleita energioita, jotka maleksivat siellä. Jokaisessa shoudissa jonka olemme koskaan pitäneet, on eläviä energioita, jokaisessa ns. tuotteessa – en pidä oikein sanasta "tuote" – jokaisessa asiassa jonka olen tehnyt teidän kanssanne. Nuo energiat elävät ja kasvavat. Ne eivät ole paikalleen pysähtyneitä. Emme ikään kuin laita 52 astetta energiaa johonkin. Ei. Ne jatkavat kasvua, ja se on niiden kauneus, ja se on osa koko tätä kommunikointipakettia, josta puhumme.

Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa kaikkia eri tasoja, ja luottakaa itseenne. Se on hyvin tärkeää. Luottakaa itseenne.

Tämän päivän keskustelussa on seitsemän lukua, seitsemän eri kerrosta. Kyllä.

LINDA: Vau.

ADAMUS: No, miksi? Halusitko enemmän?

LINDA: Joo (Linda naureskelee).

ADAMUS: Tai vähemmän (Adamus naureskelee).

LINDA: Ei, vaan se on paljon. Se kuulostaa paljolta.

ADAMUS: Ei, vaan se on itse asiassa hyvin yksinkertaista. Voitte luoda … Näette unta ainakin 12 eri tasolla tällä hetkellä, vaikka luulette olevanne hereillä, mutta oikeasti näette unta kaikilla näillä tasoilla. Ette ole vain tietoinen sitä tällä hetkellä. Ei, seitsemän ei ole mitään. Ajattelin, että yksinkertaistaisin. Kun tein muistiinpanoja Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja valmistauduin tulemaan tänne tänään, minulla oli alussa noin 42 eri tasoa, ja ajattelin, että minun olisi parasta tiivistää sitä yksinkertaisuuden vuoksi. Haittaako, jos syön tässä samalla, kun … (hän nappaa pikkuleivän) Haluaisitko vähän ensin (tarjoten Lindalle pikkuleipäänsä)?

LINDA: Ei kiitos.

ADAMUS: Mm. Ihmisruokaa. Mielenkiintoista, mutta hyvin todellista verrattuna siihen, mitä meille tarjoillaan Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on erittäin hyvää, mutta …

LINDA: Entä koko se "kaurajauhoja ja hunajaa" -juttu? Sen piti olla sinun suuri ajatuksesi innostavasta ruuasta.

ADAMUS: Satuin pitämään siitä viime elämässäni. Minusta se oli erittäin tyydyttävää omalle …

LINDA: Etkö pidä tätä parempana?

ADAMUS: Se sisältää joitain mielenkiintoisia makuja, mutta ei mitään verrattuna kaurajauhoihin, hunajaan ja pähkinöihin. Ne ovat kaurahiutaleita itse asiassa. Ei vain kaurajauhoja, vaan kaurahiutaleita. Ylösnousseiden mestareiden klubilla se on luultavasti suosituin annos ruokalistalla.

LINDA: (puoliääneen) Niin tietysti.

ADAMUS: (naureskellen) Kaikki muut syövät niin, kuin Adamus syö.

LINDA: Ilmeisesti olet ainoa, joka saa määrätä ruokalistan.

ADAMUS: No, minä omistan keittiön, joten sitä syömme. Seitsemän eri tasoa tänään.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aloitetaanpa ensimmäisestä tasostamme.

LINDA: Hmm.



1 – Epäily

ADAMUS: Puhuimme viime kuukauden kokoontumisessamme epäilystä. Epäilystä. Se on jotain, mikä on tavallaan juurtuneena ihmisluonteeseen – epäily. Se tulee mielestä. Epäily on asia, jota käytätte säätelemään ja johtamaan itseänne. Sen on tavallaan outo tapa tehdä se, mutta itsenne epäilemisessä mieli lähettää signaaleja siitä, että saatatte tehdä virheen. Mieli lähettää signaalin: "Älä tee samoja asioita kuin ennen, koska lopputulokset olivat huonoja."

Mutta mieli on hyvin lineaarinen ja mieli käsittelee paljon tietoja, joten se lähettää näitä signaaleja. Se tulee selviytymisosasta, aivojen selviytymisaspektista – tämä itsenne epäileminen – ja sitten sitä vahvistavat muut ihmiset, jotka ovat todellisuudessa te itse, mutta sitä vahvistetaan. Ja teillä on epäilyn ääniä mielessänne – on se sitten vanhempi, te itse, jokin aspekti menneisyydestä, joka on kokenut jotain vaikeaa. Joillakin teistä on psykiatri- tai psykologiääniä päässänne, vaikkette olisi käyneet koskaan sellaisen luona. Mutta esitätte aivoissanne tätä psykologia, joka on oma henkilökohtainen psykologinne, joka epäilee aina ja kysyy aina: "Haluatko tehdä niin oikeasti? Niinkö oikeasti tunnet?" Se tiedustelee ja tökkii ja saa teidät epäilemään itseänne.

Epäily – teillä ei ole tuota ylellisyyttä enää. Linda, kirjoittaisitko tämän hienolle ja maagiselle kirjoitustabletillesi, joka on todella hämmästyttävä.

LINDA: Okei, hyvä herra.

ADAMUS: Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä.

LINDA: Siis, onko "epäily" numero 1 vai kirjoitanko vain "epäily"?

ADAMUS: Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Kyllä. Teillä ei ole. Se on peliä. Pidetäänpä sitä sellaisena, mitä se on. Se on peliä, jota pelataan mielessä ja toteutetaan jokapäiväisessä elämässänne. Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä. Teillä ei ole. Se on peliä, joka ei vie teitä ehdottomasti mihinkään. Lautapelit ovat tuttuja monille teistä. Usein heitätte noppaa ja liikutte pelilaudalla, yrittäen olla etevä ja lyödä muut ihmiset. Jos epäily olisi lautapeli, ette pääsisi koskaan mihinkään. Kiertäisitte vain kehää. Ette etenisi koskaan. Ette edistyisi koskaan. Itse asiassa, luultavasti menisitte taaksepäin epäilyn elämänpelissä. Jokainen nopanheitto olisi huono heitto. Jokainen … Voi, se on kaunis, Linda. Vau (puhuen Lindan kirjoituksesta)

LINDA: En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Minulta puuttuu vähän harjoitusta.

ADAMUS: Missä?

LINDA: Kirjoittamisessa.

ADAMUS: Ai, kirjoittamisessa. Kirjoittamisessa, okei. Halusin vain varmistaa, että puhumme samasta asiasta.

Siis jos epäily olisi lautapeli ja heittäisitte noppaa, jokainen heitto olisi huono. Jokainen kortti jonka ottaisitte pakasta, kun olisi aika nostaa kortti, olisi huono. Epäily ei vie teitä mihinkään. Mitä hyötyä epäilystä on? Miksi sitä edes on? No, kuten sanoin, se saa teidät säätelemään itseänne. Kun epäilette itseänne, luotte tavallaan rajoja. Määrittelette seiniä. Teette oman laatikkonne.

Teillä ei ole tuota ylellisyyttä enää. Ei ole.

Teillä ei ole itsenne epäilemisen ylellisyyttä siinä, mihin olemme menossa ja mitä olette tekemässä tällä planeetalla. Toisaalta tämä voi tuntua riemastuttavalta, toisaalta hyvin pelottavalta. Kuvitelkaapa hetki elämäänne ilman epäilyä. Kirjoittaisitko sen taululle: "Elämänne ilman epäilyä."

Tuntekaa sitä hetki.

(Tauko)

Yhtäkkiä teistä tulee tietoinen siitä, miten usein epäilette itseänne pitkin päivää. Epäilykommunikointia tulee jatkuvana sarjana, ja se pidättelee teitä. Se pitää teidät pienenä. Se pitää teidät hyvin litteänä, lineaarisena ja paikallisena. Teillä ei ole elämässänne enää epäilemisen ylellisyyttä. Se on huono peli. Siinä kaikki.

Kukaan ei aiheuta sitä teille. Ihmiskunnalla ei ole mitään Keskuskomentojärjestelmää, joka saa teidät epäilemään itseään. Olette pelanneet tuota peliä, ja nyt on aika päästä pois siitä.

Epäily. Haluaisin sinun kirjoittavan myös nämä – yksittäisinä sanoina, tai voit laittaa ne lauseeksi. Epäily on raiskaaja (Linda haukkoo henkeään). Mitä? En epäile itseäni. Tiedän, mitä sanoja käytän. Epäily on varas.

LINDA: Samalle sivulle?

ADAMUS: Niin kuin haluat, rakas. Se on sinun laitteesi. Epäily on varas (mumisten vähän haukatessaan piparkakkua).

LINDA: Varas?

ADAMUS: Minun täytyy syödä tässä. Oli pitkä matka. Mm. Ylösnousseiden mestareiden klubilta on pitkä matka tänne. Minulle tulee vähän nälkä.

Epäily on varas, ja epäily on murhaaja …

LINDA: (haukkoen henkeään) Vau!

ADAMUS: … energian, teidän energianne. Epäily on raiskaaja! Se on varas. Se on energianne murhaaja. Juuri sitä se tekee. Ja käytän mielelläni tällaisia hyvin voimakkaita sanoja, koska juuri sitä se tekee. Lakataan tanssimasta sen ympärillä. Se on raiskaaja. Se raiskaa energianne. Se vie sen pois, saa teidät epäilemään itseänne. Se on varas. Se varastaa teiltä. Se ei varasta ainoastaan elämänvoimaa kehostanne ja mielestänne, vaan se varastaa todellisen identiteettinne. Se on murhaaja. Se tappaa sen todellisen "minä olen" -olemuksen, joka olette. Se murhaa Merlinin, sen maagikon joka olette, eikä teillä ole enää tuon pelin pelaamisen ylellisyyttä. Se on valmis.

Joka kerta kun tunnette epäilyä, menkää sen yli. Joka kerta kun tunnette, että epäilyä tulee esiin, menkää sen yli. Saamme sanan sille hetken kuluttua. Mikä on epäilyn vastakohta? Tulemme siihen hetken kuluttua – tuokaa tuo sana sisään ja menkää sen yli.

Siinä mihin olemme menossa, ei ole ehdottomasti sijaa epäilylle, ja jos pidätte kiinni siitä … Muuten, ennen kuin menen siihen, niin lohikäärme auttaa teitä löytämään tuon epäilyn. Siitä syystä olette käyneet läpi joitain asioita viime aikoina. Tuntuu siltä, että epäilyä ruopataan esiin sameasta likakaivosta sisällänne, ja juuri sitä tapahtuu. Lohikäärme löytää sen, koska siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa epäilylle.

Voitaisiin sanoa, että menemme tuolle puolen. Menemme muihin maailmoihin. Menemme todelliseen mestarina elämiseen tällä planeetalla. Ette voi tehdä sitä epäilyn kera. Siis lohikäärme löytää sen ja tuo esiin.

Siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa epäilylle. Se repii teidät kappaleiksi. Se oikeasti repii teidät kappaleiksi. Kuvitelkaa astronautti, joka laukaistaan ulkoavaruuteen ja jolla on liikaa painoa avaruuskapselissa. Hän on tavallaan ylikuormannut sen. Viime hetkellä kun kukaan ei katsonut, astronautti laittoi koko joukon ylimääräisiä tarvikkeita – peittoja, ruokaa, työkaluja, pelastusvälineitä ja kaikkea muuta – avaruuskapseliinsa, koska hän oli peloissaan. Hän ajatteli, että hän saattaisi tarvita niitä. Mutta nyt hän on ulkoavaruudessa, ja hänen kapselinsa suunniteltiin tiettyä painomäärää varten, mutta nyt siinä on kaikki tämä ylimääräinen painolasti. Mitä tapahtuu? Se repii kapselin kappaleiksi. Se ei pääse sinne, mihin se on menossa, tai se on täysin poissa kurssista, tai se revitään hajalle, revitään kappaleiksi.

Sellaista epäily on. Se on ylimääräistä painolastia, enkä oikein tiedä, miksi edes ottaisitte sen mukaan, paitsi että olette vain tottuneet epäilyyn. Se on kuin vanha, huono ystävä, joka on aina siinä, mutta te luotatte siihen. Kun olette jossain tilanteessa, jossa teidän täytyy tehdä päätös, teidän täytyy päättää tehdä yhtä kolmesta tai neljästä asiasta, tuotte epäilyn auttamaan tuossa päätöksenteossa. Voitteko kuvitella, miten huonolaatuisen päätöksen teette epäilyn perusteella?

Sanotaanpa, että on tilaisuus johonkin uuteen, innostavaan, erilaiseen, seikkailulliseen ja nyt on aika tehdä päätös, mutta epäily tulee sanomaan: "No, en tiedä, voinko oikeasti tehdä sen", tai "Kenties keksin vain tämän." Voi, on muutama asia, joista en pidä shaumbroissa. Niitä lukuun ottamatta voitte tehdä, mitä haluatte. Mutta en pidä, kun sanotte tuon "en tiedä" -lauseen (Linda haukkoo henkeään). En sano, että en tiedä. Sanon, että te sanotte: "En tiedä."

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Enkä myöskään siitä, kun epäilette, kun epäilette itseänne. Sille ei ole enää sijaa siinä, mihin olemme menossa. Se repii teidät kappaleiksi. Menemme ulos. Menemme tuolle puolen. Menemme kokonaan uudelle tietoisuus- ja kommunikointitasolle, ja jos epäily on seuralaisenne, ette pääse koskaan irti maasta. Ja vaikka onnistuisitte pääsemään irti maasta, se ei ole miellyttävää.

Siis otetaanpa tässä hetki, yhdessä shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa. Vetäkää syvään henkeä, ja mennään epäilyn yli. Mitä ylipäätään epäilette? Ainoa epäiltävä asia on ihmisyytenne. Ainoa epäiltävä asia on tuo epäily ihmisyydessänne, joka käskee teitä olemaan nousematta korkeuksiin ja joka on pitänyt teidät täällä.

Voisimme käydä pitkän, pitkän, pitkän keskustelun epäilystä, mutta periaatteessa te ette halua vaikuttaa erilaiselta. Ette halua vaikuttaa tekevän virheitä tai olla epäonnistuja muiden ihmisten silmissä. Nimittäin ei ole itse asiassa kovin paha asia tehdä virhe omissa silmissänne, omassa itsehavainnossanne. Pääsette yli siitä. Voitte kertoa itsellenne: "No, se oli virhe, ja asiat eivät toimineet niin, kuin luulin. Mutta se ei ollut oikeasti virhe, koska haluan hyväksyä sen ja katsoa, miten energia tavallaan jatkaa kiertämistä, palaamista takaisin, eikä se ollut oikeasti virhe." Se oli vain osa koko elämän kokemisen prosessia. Ei lainkaan virhe. Jos sallitte energioiden pyöriä ja jatkuvasti avautua ja avautua, oivallatte, ettei virheenne ollut lainkaan virhe.

Siis muut ihmiset ovat oikeasti se asia, josta olette huolissanne ja jota ajattelette. Oliko se virhe? Katsovatko he teitä ja sanovat: "Voi pojat, se oli tyhmää. Se oli todella typerää." (Linda teeskentelee itkevänsä) "Miksi teit sellaisen virheen?" Ja vaikkeivät he sanoisi sitä sinulle suoraan päin naamaa, mitä he eivät yleensä tee, he kuitenkin ajattelevat sitä (Linda jatkaa itkun teeskentelemistä), ja he puhuvat siitä muiden ihmisten kanssa: "Näitkö, mitä Linda …" Olen pahoillani, että sinun täytyy edustaa koko yleisöä tänään.

LINDA: Voi, kiitos.

ADAMUS: "Näitkö, mitä Linda teki? Näitkö tuon tyhmän virheen, jonka hän teki?" (Linda jatkaa tekoitkua) Se todella osuu teihin. Tarkoitan, että osaatte käsitellä itsenne kanssa muutaman virheen tekemisen, joidenkin tyhmien asioiden tekemisen, koska alatte käsittää, kun pääsemme todella ajan luonteeseen, ettei se ollut todellisuudessa virhe. Se oli astinkivi. Kenties sillä hetkellä kun astuitte tuolle kivelle, ei tuntunut kovin hyvältä, mutta kuitenkin toisaalta se oli tärkeä osa noiden energioiden pyörimistä, jotka perimmiltään palvelevat teitä.

Mutta sitten ihminen ajattelee: "Joo, mutta mitä kaikki muut ajattelevat?" Se on kova paikka. Se on kova paikka. Taas kerran, pääsemme muutaman hetken kuluttua siihen, mitä tehdään, kun olette tuossa epäilytilanteessa. Mutta kuvitelkaa epäilyksetön elämä. Olemme puhuneet vallattomasta elämästä. Kuvitelkaa nyt epäilyksetön elämä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

(Tauko)



2 – Aika

Numero kaksi: aika. Aika on kiehtova aihe. Aika on jotain, mistä edes fyysikot eivät ole samaa mieltä. Aika ei ole vakio. Tarkoitan, että se on, kun se on ranteessanne – tai niin ajattelette. Mutta tieteellisestä tai fysiikan näkökulmasta katsottuna se ei ole määritelty. Se ei ole totta. Se on periaatteessa ihmisen luoma väline. Se on upea väline. Se on hauska väline, kunnes siihen jää jumiin. Sitten siitä tulee riesa. Siitä tulee tylsää. Siitä tulee itse kuolema – itse kuolema – koska useimmat ihmiset ovat lineaarisessa ajassa, joka johtaa syntymätraumasta kuolemantuskaan. Siinä on kaikki, mitä he tekevät – odottavat aikajanalla kuolemaa. Se on surullista. Se on hyvin, hyvin surullista, eikö vain?

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Niin surullista, että se on vaikuttanut tietoisuuteen tällä planeetalla. No, se on yksi asia, jonka yli menemme. Alamme ymmärtää ajan, mikä sallii teidän olla ajassa ja päästä pois ajasta samanaikaisesti. Ajasta tulee lelu, taakan sijasta. Se on työkalu. Se on jotain, minkä kanssa voitte leikkiä.

Hyvin monet teistä ovat hiljattain – Cauldre kysyy aina: "Mikä on hiljattain?" Minulle se on vähän eri asia. Viimeiset 100 vuotta, se on hiljattain. Mutta hiljattain ihmisajassanne, muutaman viime kuukauden aikana ja erityisesti parin viime viikon aikana, olette tunteet ajan vääristyvän. Se on hämmentävää. Se on tavallaan vähän hauskaa, mutta se on hämmentävää, ja se on turhauttavaa, jos yritätte pysyä rutiineissa päivänne aikana.

Olette tunteneet ajan vääristyvän, ja se on hyvä asia, koska seuraavaa tapahtuu. Puhuimme tästä vähän viime kuussa, mutta kyse ei ole vain teistä tällä matkalla nyt. Tarkoitan, ettei ole vain se "sinä", jonka näette peilissä joka päivä. Teillä on paljon seuraa tällä hetkellä. Teillä on paljon työtovereita, kollegoja, jotka ovat osa tätä matkaa nyt. He ovat menneisyyttänne ja tulevaisuuttanne. Voitaisiin sanoa, että kannatte heidän painoaan, myös heidän iloaan. Kannatte vastuuta kaikista heistä nyt mukananne.

Tätä tavallaan tapahtuu. Linda, pyydän sinua piirtämään kuvan. Käytä kokonaista paperia tässä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja piirrä tavallaan suppilo.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Se kanavoi alaspäin, ja piirrä se kivasti, taiteellisesti.

LINDA: No, en ole niin hyvä tämän iPadin kanssa.

ADAMUS: Ja suppilon alle …

LINDA: Niin.

ADAMUS: Itse asiassa, anna tälle suppilolle nimi: "nyt-hetki".

LINDA: Okei.

ADAMUS: Pelkkä "nyt" on hyvä. Suppilon alle ihminen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Voisit piirtää pienen tikku-ukon.

LINDA: Sen sinä saat.

ADAMUS: Tai "pullapojan" tai mitä haluat, mutta tässä on ihminen nyt-hetkessä. Ja piirrä nyt nuoli, joka tulee kello kymmenen suunnasta, ja toinen nuoli joka tulee kello kahden suunnasta, alas tähän suppiloon.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Hyvä. Ja sitten vasemmanpuoleiseen nuoleen sana "menneisyys" ja oikeanpuoleiseen sana "tulevaisuus". Juuri tätä tapahtuu tällä hetkellä aikalaajentumisessanne.

Tällä hetkellä tapahtuu niin – ei planeetalla, vaan shaumbroilla – että menneisyys, teidän menneet elämänne, menneisyys myös tässä elämässä, avautuu. Se ei ole enää lineaarinen suora jana, vaan se avautuu ja tulee nyt-hetkeenne. Tulevaisuutenne mahdollisuudet … Nimittäin tätä on vähän vaikea tehdä (naureskellen, kun hän yrittää näyttää oikeata puolta kuvassa, joka näkyy näytöllä).

LINDA: Joo!

ADAMUS: Tulevaisuuden mahdollisuutenne eivät ole enää tulevaisuudessa. Tulevaisuuden mahdollisuutenne avautuvat, kun meistä tulee ajattomia, tietoisia olentoja. Tulevaisuus avautuu, ja se tulee myös tähän suppiloon. Siksi olette tunteneet ajan vääristyvän viime aikoina. Joskus se on maadoittumisvääristymää – olette tottuneet olemaan maadoittunut tietyllä tavalla ja nyt tunnette kaikessa tässä kummallista vääristymää, koska olette avautumassa. Avaudutte menneisyyteen, tulevaisuuteen. Ne tulevat nyt-hetkeen. Eikä vain tämä, vaan jos menemme takaisin kuvan yläosaan, niin tänne ylös tulee "sielu".

LINDA: Ai.

ADAMUS: Ja nuoli tulee suoraan alas nyt-hetkeen. Siis on sielu, ja kaikki se kanavoituu, virtaa alas, kun sallitte. Tämä on sallimisen fysiikkaa. Tätä tapahtuu.

Menneisyytenne vapautuu aikalukostaan. Tulevaisuus joka on kaikki mahdollisuutenne, vapautuu aikalukostaan. Ja sitten sielu, mestari, kaikki mahdollisuutenne, kaikki energianne, pystyy myös virtaamaan alas, kun sallitte. Tämä on tavallaan kaaviokuva sallimisen aakkosista. Tätä tapahtuu, ja se kaikki laskeutuu teihin, ihmiseen tämän suppilon alla. Se kaikki laskeutuu teihin. Miksi? Koska pyysitte sitä, koska haluatte sitä, koska sanoitte: "Tämä on se elämä. Laitamme kaiken tämän pakettiin. Jäämme tänne ruumiillistuneena mestarina. Olemme tietoinen sielusta." Ja samalla se tavallaan avaa lukosta myös ns. menneisyytenne historian, mistä puhun aivan hetken kuluttua. Mutta se avaa historian lukosta.

Mitään mitä on koskaan tapahtunut, ei ole lukittu kiveen tai betoniin. Useimmille ihmisille niin on. Heidän havaintonsa on, että se on lukittu, ja he käyttäytyvät sen mukaisesti. Se on, kuin kuningas Artturi joka veti miekan pois kivestä. Monet yrittivät ennen kuningas Artturia, mutta epäonnistuivat, ja sitten hän tuli paikalle ja veti vain tuon miekan pois kivestä, eli hän avasi aikalukon itselleen. Siis yhtäkkiä avaatte aikalukosta menneisyytenne – ja kaikki asiat, jotka luulette tehneenne väärin, kaikki virheet joita luulette tehneenne, kaiken epäilyn jota teillä on ollut. Tämä on valtava asia. Tarkoitan, että tämä on über-valtava, ultra-valtava, kvanttivaltava asia. Ja samaan aikaan avaatte tulevaisuuden aikalukon – olette aina pitäneet sitä tulevaisuudessa jossain muualla, jonain muuna, ja nyt tuotte sen saataville.

Muuten, voitaisiin sanoa, että kaikki tämä tapahtuu luonnollisesti. Teidän ei tarvitse opiskella sitä. Kerron teille tapahtumisen jälkeen tai kenties sen aikana, mitä tapahtuu. Tämä ei ole mitään, mitä meidän täytyy yrittää tehdä tai pyrkiä tekemään. En hahmottele, mitä tulee seuraavaksi. Tässä kohtaa olette juuri nyt. Tätä on tapahtunut elämässänne. Yritän nyt vain määritellä sen teille sanojen kautta, mutta mikä tärkeämpää, energiakommunikoinnin kautta.

Siis tosiasia on, että aika muuttaa virtaustaan, se ei ole enää lineaarista. Se on edelleen lineaarista, jos ja kun valitsette niin, mutta nyt se avaa menneisyyden ja tulevaisuuden lukon. Ja sitten se virtaa sisään, samaan aikaan sielunne tiedostamisen kera – kaikki tulee teihin, vastaanottajaan, tämän suppilon alla nyt-hetkeen. Se on melko iso juttu. Se on melko iso juttu. Ottakaa hetki vain salliaksenne ja tunteaksenne sen.

(Tauko)

Ottakaa hetki ja vain tuntekaa, miten kaikki tämä virtaa ja kanavoituu teihin tällä hetkellä. Lukosta avattu menneisyytenne ja tulevaisuutenne, sekä sielunne.

Puhun sielusta ja määrittelen sielun "Master's Life 14" -pilvikurssissa (https://store.crimsoncircle.com/the-mas ... nters.html), joka on nyt saatavana Crimson Circle -suosikkikaupastanne. Pientä myynninedistämistä tässä sivussa, rakas Linda.

LINDA: Hm, se on melko hyvää informaatiota.

ADAMUS: Se on hyvää – se on upeaa informaatiota – ja tiedättekö miksi? Koska se on teidän informaatiotanne. Tietysti minä kommunikoin sen, sanoitin sen, mutta se on teidän informaatiotanne. Sitä te käytte läpi. Emme tekisi mitään tästä, jos ette kävisi sitä läpi. Ja sitten työskennellessämme yhdessä ns. shoudeissa ja tavallaan ryhmä-äänenä, ryhmäkommunikointina kaikille, se muuttuu "Master's Lifen" kaltaisiksi asioiksi. Mutta niin on, koska te olette siinä kohtaa.



3 – Historia on sydämessä

Seuraava luku, numero kolme. Todellinen historia, teidän todellinen historianne, on sydämessänne. Se ei ole mielessänne. Se ei ole tietoa. Todellinen historia ei ehdottomasti ole tietoa.

No niin, katsotte historiaa – sanotaan, että historiakirjoja, planeetan historiaa, maanne historiaa.

LINDA: Onko numero kolme "historia"?

ADAMUS: Joo. Ei sanota siinä "Historia", vaan että "Historia on sydämessä". Joo, historia on sydämessä.

Katsotte historiakirjaa, ja siinä on paljon faktoja ja paljon tietopisteitä. Siinä on nimiä ja päivämääriä. Siinä on tarkkoja yksityiskohtia. Ja sitä ihmiset uskovat historian olevan. Jossain määrin, kyllä, mutta se on vain yksi aspekti, yksi kerros kymmenistä, sadoista, kenties tuhansista kerroksista, mitä todellinen yleishistoria on.

Se on ensin vaikea käsite tajuta, ja siinä kohtaa pyydän teitä vain tuntemaan. Jotkut teistä alkavat todella tajuta sen. Menneisyys ei ole, mitä luulette ja epäilette sen olleen, ja kun sanon "epäilette", tarkoitan epäilyksiänne menneisyydestä. Niin ei lainkaan ole.

Teillä on yleensä sarja tietopisteitä, joiden luulette muodostavan menneisyyden, ja luulette sen olevan jotenkin tallennettuna mieleenne. Teillä on kaikki tämä historia. Teillä on pieniä elokuvia, teillä on kuvia, teillä on muistoja, teillä on tunteita. Ne eivät ole tallennettuna tänne mieleen. Siellä ei ole mitään sellaista. Missä se olisi? Jossain mielenne nesteissä, joissain aminohapoissa, joissain muissa asioissa, joita on aivoissanne? Ei, ne eivät ole siellä. Sinne ei ole tallennettuna mitään.

Kaikki muistot ovat tavallaan pilvessä, ja kyllä, siinä on analogia tietokonejärjestelmiinne, jotka käsittelevät tietoja, ja laitatte niitä pilveen. Ne eivät yleensä ole suoraan tietokoneellanne, koska se kaikki jäljittelee ja tavallaan kopioi koko ihmisprosessia.

Siis teillä on kaikkia näitä tietopisteitä ja muistoja. Ne on tallennettu tai ne sisältyvät kuin pilveen, mutta tuo pilvi ei ole missään. Tarkoitan, että ette voisi lähteä etsimään sitä taivaista, aivan kuten ei ole planeetan tai universumin akaasisia tiedostoja. Se vain on. Se on siinä.

Toisaalta, sanotaanpa, että koko historianne, kaikki mitä olette koskaan tehneet ja kokeneet, kaikki mitä tiedätte, jokainen ajatus joka teillä on koskaan ollut, ei ole tallennettuna johonkin paikkaan, mutta se on vain siinä. Missä se on? Se vain on siinä. Tarkoitan, että se on kuin tyhjässä/ilmassa, eikä sitä voi löytää mistään. Se on tavallaan kummallista.

Kuitenkin tässä kaikessa on sähkömagneettisia ominaisuuksia, jotka voidaan havaita, ja kun ne havaitaan – vähän tutkimusta tapahtuu tällä hetkellä, ei kovin paljon – mutta näette, että noin kolmen tai neljän vuoden kuluttua aletaan havaita tavallaan ajatusalueita/poukamia tai muistialueita ihmisen lähellä tai ympärillä. Ne eivät ole oikeasti siinä – siihen ja sillä tavalla tavallaan vedätte ne. Se on tavallaan kuin osa tuota suppiloa, ja niissä on sähkömagneettisia ominaisuuksia. Siis tullaan siihen johtopäätökseen, että teillä on tällainen aurakenttä ympärillänne – paremman sanan puutteessa – ja siihen kaikki ajatuksenne ja muistonne on tallennettuna. Se ei ole totta, mutta siinä niistä tulee havaittavia. Nyt takaisin asiaan.

Sen todellinen historia kuka olette, on sydämessänne, enkä tarkoita tätä tässä (fyysinen sydän). Tiedätte, mitä tarkoitan sydämellä. Se on tunteissanne. Se on tietämisessänne. Se on gnostissanne. Ja missä se on? No, se ei ole päässänne eikä fyysisessä sydämessänne. Se vain on tässä. Se on osa kaikkea, mitä olette, eikä sen tarvitse olla paikassa tai ajassa, eikä lainkaan aineessa. Sen ei tarvitse olla.

Ihmismieli haluaisi ajatella, että se on jossain, että sillä täytyy olla määrätty paikka ja sen täytyy olla määrätyssä ajassa, mutta ei ole. Sen ei tarvitse, ja siinä on kauneutta. Siinä on vapaus. Sillä ei tarvitse olla tuota määritelmää.

Todellinen historianne on sydämessä. Ja jälleen kerran, sanaa "sydän" käytetään tarkoittamaan tietämistänne, intohimoanne, todellista Itseänne – miten sitä halutaankin kutsua – sieluanne. Siellä se on. Se ei ole muistoissa, joita on tapahtuneista asioista. Ne ovat hyvin vääristyneitä, ja tuskin maltan odottaa useampia ja useampia läpimurtoja shaumbroilla, teillä, kun alatte oivaltaa. Ja se on yksi noista "no, voi hyvänen aika" -hetkistä, kun oivallatte: "Näin ainoastaan vääristyneen version menneisyydestäni. Siksi loin epäilyksiä, jotka rajoittivat vielä lisää elämääni, jotka laittoivat minut enemmän fyysisyyden vankina olemiseen, ja nyt murtaudun ulos. Nyt vapautan itseni."

Todellinen historianne on sydämessänne. Se on tietämisessänne.

Kun menette epäilyn yli ja sanotte: "Tiedän, että tiedän", kun lakkaatte epäilemästä sitä, mitä saatte, kun lakkaatte epäilemästä inputia, kun alatte luottaa kommunikointiin sisällänne, mitä kommunikoidaan menneisyydestänne ja tulevaisuudestanne – nimittäin ei ole vielä tuota luottamusta tähän kommunikointiin. Odotatte edelleen sanoja, ja silloinkin kun sanoja tulee, epäilette niitä. Ja lopulta tapahtuu niin, että kuljette vain tietämättömänä siitä, että kaikkea tätä tapahtuu, että kaikki tämä kommunikointi on jo siinä.

Olette jo murtautuneet ajan läpi. Olette jo murtautuneet historiatietokantanne läpi. Mutta epäily estää teitä havaitsemasta sitä. Epäily saa teidät teeskentelemään, ettei sitä ole siinä ja että se on vain – no, ette kuule edes tuota ääntä/melua. Aina silloin tällöin – erityisesti kun olette todella epätoivoinen – voitte aistia sen ja tuntea sen. Mutta sitten kun palaatte taas rutiiniinne, jokapäiväiseen ihmiselämään, sivuutatte sen. Se kaikki on siinä.

Historianne, todellinen historianne siitä, kuka olette, tuosta uskomattomasta olennosta, joka olette – ilman että tämä epäilemisen hirviö ja murhaaja leijuu yläpuolellanne heittäen varjonsa – todellinen historianne on sydämessänne, ei tiedoissa. Se voitaisiin sanoa yksilötasolla, mutta se voidaan sanoa myös ihmiskunnan osalta. Se voidaan sanoa myös oman maanne osalta, mikä tahansa se on ja mitä tahansa tuohon historiaan sisältyy. Se ei ole oikeasti tiedoissa. Teillä henkilökohtaisesti se on sydämessänne, ja tiedätte sen jo. Mutta olette epäilleet sitä hyvin raskaasti. Olette sulkeneet siltä oven, ja avaamme nuo ovet. Avaamme nuo ovet, ja menemme ajan ulkopuolelle. Se tulee olemaan hyvin tärkeää – se on tärkeää nyt – siinä mitä teemme ja mihin menemme.

Mutta tässä vaaditaan todellista itseenne luottamista. Ei vain noiden sanojen sanomista, vaan todellista luottamista. Palataanpa kuitenkin nyt hetkeksi taaksepäin.



4 – Ulosmurtautuminen

Seuraava luku. Ulosmurtautuminen.

LINDA: Numero neljä "ulosmurtautuminen"?

ADAMUS: Numero neljä olisi ulosmurtautuminen.

Mitä tarkoitan ulosmurtautumisella? No, ihmiset elävät laatikoissa. Kirjaimellisesti he elävät/asuvat laatikoissa, mutta kuvainnollisesti he elävät myös laatikoissa. Noissa laatikoissa on tietty määrä mukavuutta heille. Seinät on määritelty. Katto, korkeus on määritelty. Kaikki laatikon rajat on määritelty, ja on valtavasti mukavuutta, vaikka ihmiset valittavat siitä kaiken päivää. He valittavat elämästään. Mutta esitän tuon kysymyksen: jos et pidä siitä, miksi et muuta sitä? Jos et pidä siitä, miksi et tee jotain erilaista? Sanon myös shaumbroille – ja minua on kritisoitu sen vuoksi, mutta yhtä lailla myös rakastettu sen vuoksi – että jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä, se johtuu sitä, että saatte edelleen jotain siitä. Saatte siitä edelleen nautintoa, kokemuksen, uutta ymmärrystä, jotain, vaikka se olisi vain kärsimystä, jota luulette ansaitsevanne.

Siis ihmiset elävät laatikoissa. He elävät rajoittuneessa havainnossaan omasta ja planeetan historiasta. He valittavat noita seiniä. He valittavat elämäänsä, mutta kuitenkin he jatkavat saman tekemistä joka päivä. Siinä ei ole mitään tolkkua, koska he syyttävät siitä kaikkea muuta. He syyttävät siitä vanhempiaan tai kulttuuria tai yhteiskuntaa. He syyttävät sitä, ettei heitä ymmärretä. He syyttävät sitä, että ovat vähemmistöä. He syyttävät sitä, että ovat enemmistöä. He syyttävät siitä, että ovat mies. He syyttävät sitä, että ovat nainen. Mitä se sattuukin olemaan – päivän syytös – ja se pitää heidät laatikossa.

Miten moni oikeasti pysähtyy hetkeksi sanoamaan: "Miten menen näiden rajoitusten yli, joihin olen hyvin kyllästynyt? Miten uskaltaudun ulkopuolelle?" Ja sitten he vain ajattelevat sitä.

He kenties päiväuneksivat siitä, ja sitten kun he tulevat ulos tuosta päiväunesta, he jatkavat jonkun tai jonkin muun syyttämistä. Tai jos ei ole syyttelyä, on ainakin jokin tekosyy: "En voi tehdä tätä, ennen kuin lapseni valmistuvat collegesta. En voi mennä ulkopuolelle, he tarvitsevat minua. En voi mennä ulkopuolelle, ennen kuin saan avioeron, koska puolisoni ei ymmärtäisi. Puolisoni kertoisi lakimiehille ja oikeudelle kummallisesta käyttäytymisestäni." On kaikkia näitä tekosyitä. "En voi tehdä sitä nyt, koska etsin eri työpaikkaa." Tarkoitan, että olen kuullut ne kaikki. Haluan kirjoittaa "Tekosyiden kirjan – miljardi ihmisen tekosyytä sille, ettei ole, kuka oikeasti on". Olen kuullut ne kaikki, nämä tekosyyt, eikä yksikään niistä ole pätevä, ei yksikään, paitsi: "Päätin tulla tänne tässä elämässä." Se on ainoa tekosyy. "Olin tarpeeksi typerä tullakseni tänne" – tai tarpeeksi viisas, riippuen tavastanne tarkastella sitä. Sitä lukuun ottamatta, ihmiset elävät laatikoissa, ja mennäänpä nyt shaumbroihin.

Shaumbroilla on edelleen laatikot. He ovat laajentaneet laatikkoaan vähän. He ovat tehneet siitä vähän isomman – ja heidän vähän suuremmassa laatikossaan on vähän enemmän tietoisuutta. Mutta se on edelleen laatikko. En puhu kaikista teistä, mutta suuresta osasta teitä.

Puhutte ulkopuolelle menemisestä. Puhutte ulosmurtautumisesta. Luulette olevanne kapinallinen, kun itse asiassa ette oikeasti ole. Ette oikeasti ole. Tavallaan pukeudutte kuin kapinallinen, puhutte kuin kapinallinen, mutta kapinallinen laatikossa on edelleen laatikossa olemista. Joo. Siis älkää ylpeilkö niin paljon kaikista kapinallisista toimistanne, ennen kuin pääsette ulos tuosta laatikosta. Sitten voimme puhua siitä. Sitten ette voi ainoastaan pukeutua kuin kapinallinen, vaan annan teille kunniamerkin, merirosvomerkin, kun pääsette ulos laatikosta.

Tarkoitukseni ei ole lainkaan olla alentuvainen, vaan tarkoitan potkua perseellenne (Linda haukkoo henkeään). Se ei ole paha asia. Ei, ei. Sen vuoksi itse asiassa – jos pitäisin perseellepotkimis- …

LINDA: Tarkoitatko fyysistä perseelle potkaisemista?

ADAMUS: Joo, joo. Jos meillä olisi täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa perseellepotkimispäivä ja saisitte 100 dollarilla minut potkaisemaan perseellenne ja 150 dollarilla se olisi vähän kovempi potku perseelle, ja 250 dollarilla se olisi potku perseelle ja läpsäys naamalle, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, meillä olisi jonossa ihmisiä oven ulkopuolella, kadulle saakka, korttelin ympäri, kenties valtatielle saakka. Mutta sitä varten olemme täällä, perseelle potkimista varten. Tarkoitan, että se on tavallaan Crimson Circlen ydin – perseelle potkiminen – eikö? No, etkö halua, että sinua potkaistaan perseelle aina silloin tällöin?

LINDA: En.

ADAMUS: Et nyt kaikkien edessä?

LINDA: En.

ADAMUS: Edustat yleisöä.

LINDA: En tänään.

ADAMUS: Et tänään. Vai niin, okei (Adamus naureskelee). Kyllä, itse asiassa minusta se on mahtava idea. Kenties vielä joskus tänä kesänä meillä on perseellepotkimispäivä, sitten kun ihmiset voivat tulla.

LINDA: Onko meillä jonkinlainen vamman julkituontilomake, joka heidän täytyy allekirjoittaa ja jossa sanotaan …

ADAMUS: Näetkö, siinä sitä taas ollaan. Syytetään jotakuta muuta, ja meillä täytyy olla julkituonteja ja lakimiehiä ja kaikkea muuta ja …

LINDA: Joo, ja vastuuvapauksia.

ADAMUS: Jos haluat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mutta itse asiassa heidän täytyy allekirjoittaa vain suostumus. "Haluan Adamukselta potkun perseelle, ja olen valmis maksamaan siitä", ja sitten he allekirjoittavat sen. Se on täydellinen julkituonti ja sopimus. Se on hyvää sopimuslakia.

LINDA: Mielenkiintoista.

ADAMUS: Joo. "Valitsen sen, että Adamus potkaisee perseelleni." Ja sitten saatte pienen rintamerkin sen jälkeen. Tarkoitan, että kunniamerkin. "Adamus on potkaissut minua perseelle." Maksamalla 100 dollaria lisää, teistä otetaan kuva perseelle potkaisemisen aikana. Minusta se on mahtava idea.

LINDA: Mitä sinä oikein juot?

ADAMUS: En …Kerri teki sen. Se maistuu hyvin epätavalliselta, tavallaan maalta, siinä on tavallaan pistävä haju. En tiedä, mitä se on.

LINDA: Mary Janea tai jotain? (Adamus naureskelee, "Mary Jane" on kiertoilmaus marihuanalle)

ADAMUS: Joka tapauksessa, takaisin asiaan. Murtautuminen ulos laatikosta.

Siellä minne olemme menossa, meidän täytyy murtautua ulos. Emme voi vain ajatella sitä tai tehdä vähän isompaa laatikkoa. Ulosmurtautumisen vaikeutena on, että epäily pysäyttää teidät. Se sanoo: "Tulet hulluksi." Se sanoo: "Mitä muut ihmiset sanovat?" Se sanoo: "Eksyt jonkinlaiseen metafyysiseen helvettiin." Kaikkia näitä ajatuksia tulee esiin. "Mitä jos murtaudut ulos, etkä koskaan enää tule takaisin? Mitä jos murtaudut ulos, eikä siellä ole mitään? Mitä jos murtaudut ulos, ja nyt osallistut vielä vähemmän elämään kuin koskaan ennen?" Siis keksitte kaikki nämä myriadit ulosmurtautumisepäilyksenne.

Mutta rakkaat ystäväni, minun täytyy sanoa, pienen kärsimättömyyden kera, että meidän täytyy murtautua ulos nyt. Meidän täytyy murtautua ulos. Se merkitsee ehdotonta luottamusta itseenne. Ei minuun. Ei keneenkään muuhun, vaan ehdotonta luottamusta itseenne. Ja olette tulleet tähän hetkeen pitkän aikaa, ja olette vältelleet tätä hetkeä pitkän aikaa.

Ja voi, te kysytte: "Mistä murtaudumme ulos?" No, ajasta. Kuulostaa melko hyvältä, mutta silloin kun olette aivan sen partaalla, kun olette juuri tuossa aikajyrkänteeltä astumisen kohdassa, se on vähän pelottavaa. Se on, kuin menisitte hyppäämään laskuvarjolla. Hyppäätte lentokoneeseen ja laitatte laskuvarjon selkäänne – ja se kaikki kuulosti todella hyvältä idealta, kun juopottelitte kavereidenne kanssa yhtenä iltana baarissa, ja sitten yhtäkkiä olette lentokoneessa ja se lähtee lentoon, ja olette kuin yhdessä noista "voi paska" -hetkistä. Ja nyt olette korkealla, on aika hypätä ja katsotte ympärille ja kaikki katsovat teitä kuin: "Hei, oletko pelkuri tai jotain?" Ja pelko saa vallan, mutta tiedätte, että teidän täytyy tehdä se. Tarkoitan, ettei teidän ole pakko, mutta tiedätte, että teidän on parempi tehdä se. Ja se on tuon rajan ylittäminen. On tavallaan samanlaista, kun mennään ajan ulkopuolelle.

Ulosmurtautuminen on myös murtautumista ulos mielen laatikosta. Totuus on, että mieli ei välitä suuntaan tai toiseen. Se pitää teidät laatikossa niin kauan, kun haluatte olla laatikossa, ja se pelaa tuota peliä kanssanne. Se pelaa epäilyä. Se pelaa rajoittuneisuutta. Se on kone, joka palvelee teitä. Kun se tietää, että olette tosissanne – ettekä vain marise ja valita ettekä vain kuvittele ja päiväuneksi, vaan olette oikeasti valmis menemään laatikon ulkopuolelle – se tekee yhteistyötä kanssanne.

Se on ollut työkalu, joka on pitänyt teidät laatikossa, koska olette halunneet pysyä siinä. Se on ollut työkalu. Siitä on tullut melkein kostaja, koska se on pitänyt teidät sisällä. On gravitaatiovoima, ja se käyttää sellaisia tekijöitä, kuin epäily, pelko, selviytyminen ja kaikki muu. Mutta kun mieli tietää, että olette todella oikeasti valmis murtautumaan ulos siitä, menemään tietämiseen, menemään muihin maailmoihin, menemään tuolle puolen – miten sitä halutaankin kutsua – menemään moniulotteisuuteen, menemään todelliseen aitoon Itseenne, mieli tekee yhteistyötä. Mutta ei hetkeäkään aiemmin. Älkää odottako sen alkavan jättää asioita. Vasta sitten kun olette tuossa hetkessä, jolloin lähdette ulos lentokoneesta, astutte ulos, se tekee muutoksensa ja antaa teidän mennä. Siihen saakka, tuohon hetkeen saakka jolloin otatte tuon viimeisen askeleen, mieli yrittää suojella teitä ja pitää teidät sisällä.

Laatikon ulkopuolelle menemisessä luultavasti pelottavin osa on: tuletteko hulluksi? Määritelkää hullu. Minulle hullua on pysyä laatikossa – tietäen, että olette laatikossa, tietäen, että voitte astua ulos koska tahansa, mutta tietäen, että laatikko on hyvin mukava teille ja olette tässä suuressa pelissä, mukaan luettuna epäilypeli, ja jäätte siihen.

Siis sanon sitä, että meidän on aika mennä ulkopuolelle ja todella tehdä se. Ajan ulkopuolelle, mielen rajoitusten ulkopuolelle, fyysisen todellisuuden ulkopuolelle, koska ne eivät ole oikeasti totta. Ne on osa peliä.

Meidän on aika murtautua ulos ja olla odottamatta, että joku muu tekee sen ensin. Se on yksi suuri tekosyy, joka monilla teillä on ollut: "No, odotan, kunnes toinen shaumbra tekee sen ja näen, onko hän sen jälkeen edelleen olemassa." Se on nyt, shaumbrat. Se on nyt. Teidän ei tarvitse ponnistella siihen. Te vain sallitte sen. Teidän ei tarvitse tehdä mitään erityisharjoituksia tai laulaa mantraa tai mitään sellaista. Te vain sallitte sen, ja se tuntuu oudolta. Se tuntuu ensin hyvin, hyvin oudolta. Mutta sitten kun olette menneet tuon alun kummallisuustunteen läpi, niin olette häkeltynyt siitä ja teidät valtaa se tunne, miten luonnolliselta se itse asiassa tuntuu.

Menette tavallaan alussa tämän käytävän läpi, jossa kaikki on outoa, häiriintynyttä, vääristynyttä, kaoottista. Se on kuin menemistä jonkinlaisen ulottuvuuksienvälisen kaaoksen läpi. Ja mitä teette tuon kaaoksen aikana? Vedätte syvään henkeä. Ette taistele sitä vastaan. Sallitte sen. Ja tuon kaaoskäytävän jälkeen teillä on yhtäkkiä hämmentävää luonnollisuudentunnetta.

Muutama teistä kysyy nyt: "Onko tämä samanlaista kuin kuolemaprosessi?" Kuolemaprosessi on tavallaan samanlainen kuin tämä, mutta tässä ette kuole. Kuolemaprosessissa kuolette. Kuolemaprosessi on samanlainen: päästettyänne irti fyysisestä todellisuudesta ja mentyänne luonnolliseen tilaanne, on tavallaan hämmennyskäytävä ja sitten se yhdistyy ns. Maan lähiulottuvuuksiin. Sitten menette kuolemaprosessissa sen yli ja alatte tavallaan muistaa luonnollisen tilanne.

Kun menemme tähän ulosmurtautumismoodiimme, murtautuen ulos lineaarisesta, paikallisesta mentaalitodellisuudesta, se on outo tunne, ja sitten yhtäkkiä hämmentävä tunne luonnollisuudesta, tulemisesta takaisin luontaiseen tilaanne. Sitten tavallaan katsotte taaksepäin siihen, mistä juuri tulitte, ja sanotte: "Se oli omituista. Se oli todella, todella omituista." Pystytte palaamaan takaisin tuohon omituiseen tilaan aina, kun haluatte, ja niin haluaisin kutsua sitä tästä eteenpäin – ihmisenä, mentaalisena ja lineaarisena olemisen omituinen tila. Voitte palata takaisin omituisuuteen koska tahansa haluatte, tai voitte olla luonnollisessa tilassanne, tai voitte olla kummassakin samanaikaisesti.

Tällä hetkellä on ilmiömäisen uskomatonta. En tiedä, onko se mennyt ohi joiltakin teistä, mutta se on uskomatonta, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä. En halua paljastaa liikaa tässä, koska puhun siitä tulevassa "ProGnost Updatessamme". Puhumme kyvystä elää omituisuudessa, tässä ihmistilassa, ja kyvystä olla taas siinä luonnollisessa tilassanne, kuka oikeasti olette, ja kyetä olemaan niissä samanaikaisesti, kummassakin kerralla. Se ei ole joko/tai. Voitte tehdä sitä kumpaakin kerralla tai joko/tai.

Mitä tapahtuu fysiikassa tällä planeetalla ja erityisesti kvanttilaskennassa? Sen tuloksena, mitä te teette, kirjaimellisesti – enkä yleistä tässä; ja tarkoitan, että kirjaimellisesti sen tuloksena, mitä te teette, mitä me teemme tässä Ja-tilassa – fysiikasta on nyt tulossa Ja. Kvanttilaskennassa saadaan selville – laskenta ei ole minulle kovin tuttua; katson energiaa ja yritän kommunikoida sanoina – ettei ole enää vain nolla ja yksi. Kvanttilaskennassa voi olla kumpikin. Voidaan olla Ja-tilassa.

Se on tällä hetkellä ns. hyvin hauraassa tilassa, mutta opetellaan työskentelemään sen kanssa, olemaan nolla/yksi/ja – samanaikaisesti. Voidaan olla nolla, yksi tai Ja. Kaikki tämä seuraa tietoisuutta, ja se kehittää täysin uuden asian nimeltään kvanttilaskenta, joka on satoja, jos ei tuhansia, kenties jopa kymmeniätuhansia tai miljoonia kertoja tehokkaampaa kuin nykyinen laskenta ja paljon varmempaa. Täytyy nyt vain keksiä muutama eri tapa käsitellä kommunikointilähetystä.

Rakkaat ystäväni, tarkastelkaa sitä hetki – sen rinnakkaisilmiötä, mitä me teemme, ja mitä sitten tulee näkyviin. Ennen oli niin, että se tulisi näkyviin 10, 20, 30 vuotta myöhemmin. Nyt se mitä teemme, tulee näkyviin vuoden kuluttua, kenties kahden vuoden kuluttua, mutta aikaväli on hyvin supistunut tällä hetkellä. Menette Ja-tilaan. Murtaudumme ulos, mutta voimme edelleen olla tuossa omituisessa ihmistilassa.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä.

Se ei ole mitään, mihin pyrimme menemään, tai mistä sanomme: "Olemme siinä vuoden kuluttua." Käytte läpi sitä nyt. Minä vain raportoin, mitä käytte läpi.



5 – Epäilyn vastakohta

Seuraava asia listallamme. Uskoakseni tämä vie meidät kohtaan viisi.

LINDA: Kyllä, hyvä herra.

ADAMUS: Mikä on perimmiltään epäilyn vastakohta? Tunnette epäilyn hyvin. Se on läheinen ystävä. Se on ystävä, joka tulee jatkuvasti lainaamaan rahaa, aikaa, energiaa ja kaikkea muuta eikä koskaan maksa sitä takaisin. Sen vastakohta. Se on sana – tavaan sen, Linda.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Se on t-r-é-s-o-r-t, trésort. Ja e:n yläpuolella on pieni viiva. Trésort.

Olemme puhuneet samankaltaisesta termistä keahakissa, trésor, ilman t:tä. Trésor on ranskan kielen sana "aarre" ja trésort on muunnelma siitä, mutta trésort, t:n kera, merkitsee yksinkertaisesti "epäilemättä/ei epäilyä". Epäilemättä. Se merkitsee, että löytää todellisen aarteen ja luottaa itseensä kerta kaikkiaan, ehdottomasti. Ehdottomassa luottamuksessa itseenne ja paluussa takaisin luontaiseen tilaanne on aarteita yli sen, mitä ihmismieli voisi mitenkään käsittää tällä hetkellä. Ja kun sanon "aarteita", en puhu kullasta ja hopeasta ja rubiineista ja timanteista, mutta ne ovat tietysti kivoja. Puhun Itsenne aarteista, tullen takaisin luontaiseen olotilaanne ja pysyen samalla edelleen kehossa fyysisellä tasolla. Trésort.

Kun kohtaatte epäilyn mennessänne laatikon ulkopuolelle – ja taas kerran, emme rakenna suurempia laatikoita, olemme valmis sen osalta; lähdemme pois, menemme ulos laatikosta – ja lähestytte tuota kriittistä kohta, kuin astuisitte ulos lentokoneesta, tulisitte jyrkänteen reunalle, tuota kriittistä kohtaa jossa tunnette ahdistusta sisällänne ja teidän täytyy vetää syvään henkeä ja tunnette epäilyn yrittävän vetää teidät takaisin ja sanovan: "Älä tee sitä. Älä mene pois laatikosta. Laatikko on melko kiva. Kenties siivoamme laatikon. Kenties ostamme muutaman asian lisää koristamaan laatikkoa, teemme siitä vähän kivemman. Kenties maalaamme laatikon, mutta älä mene. Älä mene, koska kaikkia näitä kamalia asioita voisi tapahtua sinulle." Tuo on se hetki, jolloin vedätte syvään henkeä ja tunnette tuota kommunikointia, tuota energiaa joka on jo sisällänne - trésort. Se on itseenne luottamisen aarre. Ei pelaten mielen pelejä ja kuvitellen: "Mitä muut ihmiset sanovat?" Ei miettien, lakkaatteko olemasta tai mitään sellaista.

Trésort on teidän valtikkanne. Trésort on se aarre, joka on sisällänne, ja se tulee luottamuksen kautta.

Kohtaatte näitä epäilyksiä, joita teillä on siitä, mihin menette seuraavaksi tällä matkalla – ajan yli, lineaarisen mentaalisen tiedon yli, sen tavan yli jolla historianne tällä hetkellä määritellään – kun menette tuolle puolen, takaisin luonnolliseen tilaanne. Se on trésort. Tuntekaa sitä hetki.

Trésor on ranskan kielen sana "aarre". Trésort on itseenne luottamisen aarre.

Tarvitsette sitä. Haluatte sitä. Tulette tässä noihin hetkiin elämässänne, jolloin tiedätte sen olevan ratkaiseva hetki. Tiedätte tulevanne kohtaan, jossa menette laatikon ulkopuolelle. Laatikko on edelleen siinä, jos päätätte pelata siinä, mutta nyt kyse on menemisestä tuon laatikon ulkopuolelle. Ja teillä on näitä kohtaamisia. Saatte näitä kokemuksia elämässänne siitä, oletteko epäilyn riuduttama, murhaama ja raiskaama, vai pelkästään luotatte, trésort, ja tulette itsenne aarteeseen luottamalla itseenne. Ja jos sitten vain tuntisitte sitä hetken, trésortia, kaikkea luottamusta joka teillä on. Se ei ole mentaalinen asia tässä kohtaa. Se ei sijaitse missään. Se on luontainen asia, se on luontaista luottamusta. Sanon sitä oikeamielisyydeksi itsessänne, koska tiedätte, että se on oikein. Tulette tähän trésort-kohtaan, ja kaikki aarteet ovat siinä. Se räjäyttää laatikon täysin auki, ja olette ulkona.

Se tuntuu vähän kummalliselta ensin, mutta olette viimeinkin ulkona. Teitä ei enää määrittele aika eikä historianne eikä fyysinen kehonne. Ja tässä kohta voimme sitten myös todella alkaa työskennellä vapaan energiakehon kanssa. Nimittäin shaumbrat kysyvät jatkuvasti: "Milloin "teemme" vapaata energiakehoa?" Sitten kun pääsette ulos laatikosta, koska muuten pelaatte peliä itsenne kanssa. Teeskentelette, kiellätte fyysisen kehonne. Pelaatte peliä laatikon sisällä, ja loppujen lopuksi se kaikki hajoaa. Mutta kun menemme ulkopuolelle trésortin myötä, luottaen ehdottomasti itseenne – ei kenenkään muun luottaessa teihin, ei edes minun, mutta on ehdotonta luottamusta itseenne – silloin näette kaikki aarteet.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa trésortiin.

Se on luottamusta itseenne. Sen ei tarvitse tulla mielestä. Teidän ei tarvitse keksiä näitä pikkupelejä: "Luotan itseeni. Luotan itseeni." Se vain on. Te vain luotatte itseenne.

Ette tarvitse paljon sanahelinää. Ette tarvitse paljon pikkukliseitä. Ette tarvitse mitään elämänmyönteisiä toteamuksia. Ette tarvitse mitään noita julisteita, joita joillakin teistä edelleen on seinillänne, optimismijulisteita. Repikää ne alas.

Trésort. Se on sisällänne. Se ei ole julisteessa seinällä tai puskuritarrassa.

Itseenne luottaminen. Voi, tiedätte, millaista se on. Teillä on tavallaan innostusta, teillä on tietäminen, että tehdään jotain, mennään jonnekin, mitä se onkin. Sitten tuo epäily, tuo murhaaja tulee sisään, tuo varas tulee sisään ja varastaa sen teiltä. Silloin pidätte kiinni tuosta valtikasta ja tunnette trésortia. Kyse ei ole vain tuosta sanasta, vaan se on energiakommunikointia, jota jatkuvasti säteillään, lähetetään sielustanne. Trésort.

Tuntekaa sitä hetki tässä. Tuntekaa sitä.

(Tauko)



6 – Yksinäisyys

Ja seuraava kohtamme listalla, seuraava lukumme, asia josta täytyy puhua.

Siis käytte läpi kaikkia näitä asioita, ja tiedän, että se on ollut riemastuttavaa ja vaikeaa samanaikaisesti, mutta on vielä yksi asia, joka tapahtuu jokseenkin nyt, ja jotkut teistä ovat todella kokeneet tätä viime aikoina. Se on vaikea asia. Se on yksinäisyys. Yksinäisyys. Se on osa ulosmurtautumisprosessia. Se on osa tuolle puolen menemistä. Ja ajattelette, että yksinäisyys on ollut teille tuttua menneisyydessä, ja yhtäkkiä yksinäisyyttä tunnetaan täysin uudella tavalla. Se houkuttelee. Se on melkein gravitaatiovetoa massatietoisuudesta, joistain menneisyyden aspekteistanne.

On yksinäisyyttä, silloin kun päästätte irti perheestänne, esi-isistänne. On yksinäisyyttä, silloin kun päästätte irti massatietoisuudesta, ja jotkut teistä ovat sanoneet – ja voin todellakin olla kanssanne samaa mieltä monin tavoin – "Haluan olla vain yksin." Yksinolemisen ja valtavan yksinäisyydentunteen välillä on eroa.

Sen ytimessä mitä tapahtuu, on, että ihmisitse johon olette samaistuneet, ihmisitse joka oli ainoa asia, jonka oikeastaan tiesitte itsestänne, transformoituu ja vaikuttaa lähtevän pois – se ei lähde, se pelkästään kehittyy – ja yhtäkkiä on valtavaa yksinäisyyttä. Ei ole perhettä ja ystäviä, ei tunne olevansa osa massatietoisuutta, ja yhtäkkiä myös oma ihmisitsenne tuntuu lähtevän pois – musertavaa yksinäisyydentunnetta.

Tämä on pelkästään osa koko sitä prosessia, joka tapahtuu. Älkää järkyttykö siitä liikaa. Se menee ohi. Se on siirtymä sitä, missä olitte ja kuka olitte, siihen mitä teistä nyt tulee – tämä tunne, että olette täysin yksin.

Ja sen rinnalla on kaipausta. Kaipausta. Kenties teidän pitäisi yrittää palata takaisin perheen ja ystävien luo, takaisin exän luo. Ai, pudistelette päätänne sille, "ei". Takaisin johonkin, mitä se ikinä olikin, sosiaalisten yksikköjenne, perheyksikköjenne mukavuuteen/lohtuun.

Nimittäin te ette lähteneet – useimmat teistä – ilkeydestä tai vihasta. Tiesitte vain, että oli aika lähteä. Tiesitte, että teidän täytyi rikkoa paljon vanhoja kaavoja ja kahleita. Ei vain teidän vuoksenne, vaan myös heidän. Ette lähteneet, koska vihasitte heitä. Teillä oli se tietäminen, että teidän täytyi lähteä jonkin vuoksi ja olla omin päin. Teidän täytyi päästä pois muusta laumasta voidaksenne löytää, mitä yrititte oikeasti löytää.

Teidän täytyi päästä pois kaikkien muiden luota, koska oli liian paljon melua ja hämmennystä ja tuomitsemista ja liian paljon laatikkoa. Ja te lähditte, mutta ette tienneet sitä tuolloin, että sen kauneus mitä teitte ja mitä teette tällä hetkellä, on, että vapautatte itsenne, mutta perimmiltään vapautatte myös heidät. He eivät oikeasti ymmärrä tai tiedä sitä tällä hetkellä, mutta loppujen lopuksi katkaisette kahleenne, muutaman lenkin sieltä ja muutaman lenkin täältä, mutta melko pian se on kuin dominoilmiö. Kahleiden kaikki lenkit alkavat hajota, ensin esi-isissänne, seuraavaksi oman menneisyytenne sukulinjassa, ja sitten se menee massatietoisuuteen. Ja ne jotka ovat valmiita olemaan vapaita, todella vapaita, vain astuvat pois kahleista.

Mutta takaisin asiaan – yksinäisyys. Kyllä, on päiviä, jotka voivat tuntua hyvin, hyvin yksinäisiltä, ja kun menette laatikon ulkopuolelle, luulette olevanne ainoa siellä. Saatte selville, ettei se ole totta, mutta alkuun luulette olevanne ainoa siellä. Ja ajattelette, että kenties eksyitte johonkin yksinäiseen todellisuuteen, jossa olette vain te. Mutta edes se "sinä", jonka tunsitte ennen, ihmissinä, ei ole siellä. Ja yhdessä kohtaa olisitte ajatelleet tämän tuovan suurta ilon ja tyydytyksen tunnetta – olette omassa tilassanne, olette omassa täysivaltaisuudessanne. Olisitte ajatelleet sen olevan syy juhlaan – ja yhtäkkiä on syvää yksinäisyyttä. Tämäkin menee ohi. Se on vain osa koko sitä prosessia, kun tulette todella omaan täysivaltaisuuteenne.

Sitten oivallatte, että te ette ole koskaan yksin. Oivallatte kaikkien niiden aspektienne kauneuden, jotka ovat nyt eri puolianne (suom. huom. kuin hiotun jalokiven viisteitä) – kaikki entiset elämänne ja kaikki tulevaisuuden mahdollisuudet ja kaikki muut sieluolennot, mutta täysin uudella tasolla.

Vedetäänpä syvään henkeä kaiken tämän myötä.

Kun tämä yksinäisyys tulee, pyydän teitä olemaan siinä. Kokemaan sen, taistelematta sitä vastaan. Yrittämättä löytää tietänne ulos, vaan uppoutumaan tähän yksinäisyyteen, koska siinä on aarteita.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tuodaan tämä kaikki merabhiin.

LINDA: (kuiskaten) Numero seitsemän?

ADAMUS: Merabh.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Seitsemän, "merabh".

LINDA: Jee!

ADAMUS: Mitä, eikö se ole luku?



7 – Unikokoontumisen merabh

Laitetaan musiikkia ja vedetään kunnolla syvään henkeä.

Olemme käyneet melko paljon läpi tänään.

(Musiikki alkaa)

Mutta ei todellisuudessa tunnu kovin pitkältä, eihän? Olemme käyneet paljon läpi keskusteluissamme, mutta kenties se tuntuu vain muutamalta minuutilta. Voi, jotkut teistä sanovat sen tuntuvan päiviltä.

Hyvin paljon tapahtuu tällä hetkellä. Tahti on hyvin, hyvin nopea. Uskomattoman nopea. Hullu toisiaan.

Meillä on enemmän kuin koskaan keskusteluja, kokoontumisia ns. unitiloissanne.

Joskus kuluisi kuukausia, ennen kuin tulisitte johonkin unitilakokoontumiseen. Se tapahtuu vain eri tasolla, erilaisessa ulottuvuudessa, eri todellisuusmaisemassa. Eläisitte toisinaan kuukausitolkulla piipahtamatta käymään, mutta meillä on ollut melko kiire viime aikoina.

Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti.

Meillä oli iso kokoontuminen muutama yö sitten. Tässä kokoontumisessa oli noin 8.000 shaumbraa. Se ei vie tilaa, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne. Ja olemme covid-vapaassa ulottuvuudessa, joten kasvomaskeja ei vaadittu.

Kokoonnuimme kaikki vain olemaan. Ei ollut pitkää luetteloa puhujia tai luennoitsijoita. Se oli vain aikaa olla yhdessä ja oivaltaa, että te ette ole yksin tässä. Se oli aikaa toveruudelle, aikaa sen oivaltamiselle tai muistamiselle, miksi olette täällä.

Voi, näissä kokoontumisissa ei ole pitkiä luentoja. Minä puhun aina silloin tällöin. Kuthumi oli siellä. Hän kertoi muutaman vitsin. Hän on tavallaan lämmittelyesitys minulle. Hän ei pidä, kun sanon sen.

Puhumme samoista asioista, joista puhuimme tänään, koska siellä sanoimme: "Tästä meidän täytyy puhua. Tässä on seitsemän lukua, seitsemän pointtia, jotka ihmisen täytyy kuulla. Tässä on ne asiat, joiden täytyy tulla energioiden läpi."

Siis te tiivistitte kaiken tämän. Minä tiivistin sitä vielä lisää, supistin sen noin 50 omituisesta kohdasta seitsemään. Mutta kun tunnette, mitä oikeasti kommunikoidaan, on tuhansia ja tuhansia tasoja. Seitsemän puhuttua kohtaa, mutta tuhansia energiatasoja.

Tämän kokoontumisen huipentuma oli – hyvin moni shaumbra oli siellä – että tämä on se tie/tapa. Paljon on pudonnut pois matkan varrella. Ryhmäyhteisymmärrys oli, että matka on ollut rankka monilla, monilla tavoilla, mutta tämä on juuri sitä, minkä vuoksi tulimme tänne.

Tässä kokoontumisessa oli tavallaan jakautumis/eroamiskohta – mennä eteenpäin sen seuraavaan vaiheeseen, mitä teemme, tai tavallaan pidätellä täyttä vauhtia ja antaa kaiken saada kiinni ja omaksua asiat. Shoudit olisivat ehkä vain sen toistoja, mitä on jo sanottu. Ei mitään todella uutta. Tavallaan vain lisää tilaisuuksia antaa sen imeytyä, tai sitten antaa palaa.

Tuossa yli 8.000 shaumbran joukossa, jotka olivat tuossa unitilakokoontumisessa, oli vain kuusi, jotka eivät halunneet mennä eteenpäin nopeammin, eikä luultavasti kyse ollut kenestäkään teistä, jotka katselette nyt. Kaikki muut sanoivat: "Kyllä, tämä on se tie/tapa. Tätä varten tulimme tänne." Ja vaikka on toisinaan hyvin vaikeaa kantaa kaikkea tätä sisällänne, käydä läpi näitä muutoksia näin nopeasti, se on myös intohimonne.

Siis sanoitte: "Adamus, puhu meille siitä, mitä puhuimme täällä tänään tässä unitilakokoontumisessa. Vedä yhteen se. Ja kun vedät yhteen sen ja Cauldre kanavoi, me virratamme energiamme tuosta unitilasta tähän päivään kesäkuussa, kesäkuun 2021 shoudissa. Virratamme energiamme läpi. Sanot nuo puhutut sanat, Adamus. Me virratamme 8.000 hengen vahvuudella. Tämä on se tie/tapa. Tämän vuoksi tulimme tänne. Emme pidättele nyt. Emme hidasta vauhtia."

Sitä olemme tehneet täällä tänään.

Tämän shoudin energioiden elämä jatkuu pitkän, pitkän aikaa. Sen ei tarvitse loppua tähän. Energioiden kasvaminen ja avautuminen jatkuu, kuten kaikissa muissa shoudeissa, muissa asioissa, joita olemme tehneet yhdessä.

Voitte melkein tuntea koko tätä kirjastoa, mitä olemme tehneet yhdessä vuosien saatossa ja myös Tobiaksen ollessa täällä – kaikkea sisältöä – ja ne kaikki elävät, kasvavat ja ovat energisiä tällä hetkellä. Ne ovat tässä kirjastossa. Se on tavallaan kuin hautomo, ja niiden kasvaminen jatkuu ja jatkuu.

Siis sanoitte unitilakokoontumisessamme, reilu 8.000 teitä: "Ei, emme pidättele. Tämä on se tie/tapa." Ja saatoin tuntea tietyn tason ahdistusta, pelkoa, epäilyä. Saatoin tuntea sen, ja tiedän, että olette tunteet sitä täällä muutamana viime päivänä.

Silloin sanoin: "Vaikka mitä tapahtuisi, tiedän, että tämä aukeaa vielä parempana, kuin olisitte voineet koskaan kuvitella. Mitä tahansa kohtaamme, mitä tahansa koemme, muistakaa vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassanne/luomisessanne."

Tämän myötä, olen Adamus ja tulen unitilakokoontumisestamme, vain muutama yö sitten.

Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MUISTILEHTIÖ(I)STÄNI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minulla on tapana aina työskennellä noin seitsemän muistilehtiön kanssa. Haluaisin ajatella, että kutakin niistä käytettäisiin tiettyyn aiheeseen, mutta tosiasia on, että aina kun minulla on tarvetta kirjoittaa jotain, nappaan lähimmän lehtiön. Joskus se on lyhyt viesti Adamukselta. Toisilla kerroilla se on muistutus hakea jotain, kun olen ostoksilla kaupungilla, ja joskus se on muistutus puhua projektin yksityiskohdasta jonkun henkilökunnan jäsenen kanssa. Kaikki on ok, kunnes menen tarkistamaan muistiinpanoni. Päädyn johonkin tällaiseen: "Adamus haluaa HAE MAITOA kukkia näyttämölle TARKISTA AIKATAULU ALAINILTA tilaa tuulettimia Villa Ahmyoon NUKU ENEMMÄN." Muistiinpanoni ovat hyvin … moniulotteisia.

Hankin hiljattain digitaalisen reMARKABLE-muistikirjan. Se on itse asiassa melko merkittävä (=remarkable), koska voin helposti kirjoittaa muistiinpanoja ruudulle ja tallentaa niitä eri kansioihin. Ongelmana on, että jos minun täytyy kirjoittaa jotain kiireessä, nappaan edelleen lähimmän muistilehtiön – on se sitten paperinen tai digitaalinen. Nyt minulla on kahdeksan muistilehtiötä. Eikö teknologia olekin uskomatonta? Tässä on muutama muistiinpano eri lehtiöistäni:

Merkintä 842 – Henkilöstökokous

Viime viikolla meillä oli ensimmäinen Crimson Circlen paikan päällä pidetty henkilöstökokous puoleentoista vuoteen! Yritämme tavallisesti tehdä tämän noin kolme kertaa vuodessa CC Studiolla Coloradossa, mutta covid laittoi "kiboshin" henkilökohtaisille kokoontumisille. Siis muutama päivä sitten toimme yhteen kaikki CC-päälliköt, mukaan lukien Seissa Kolumbiasta, Michelle Nevadasta ja Jorge Salt Lake Citystä. Meitä oli kaikkiaan 12, eli suurin päällikkötapaaminen ikinä samassa tilassa. Tässä olivat vain päälliköt – on vielä 15 sopimus- tai vakituista osa-aikaista työntekijää.

Meillä oli paljon puhuttavaa kaksipäiväisessä tapaamisessamme, ei vähiten Adamuksen ilmoituksesta, että hän "jäisi eläkkeelle" neljän vuoden päästä. Tarkastelimme Crimson Circlen alkua, missä olemme nyt ja mitä seuraavat neljä vuotta pitäisivät sisällään. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Oli sentimentaalista kulkea muistikujaa pitkin ja hyödyllistä saada selkeyttä siitä, missä olemme nyt. Oli vähän pakahduttavaa katsoa, mitä täytyy tehdä seuraavan neljän vuoden aikana, ja inspiroivaa keskustella, mitä tapahtuu Adamuksen jälkeen. Sanon "inspiroivaa", koska siinä vaiheessa on shaumbrojen tehtävä jatkaa tätä työtä planeetalla, ruumiillistuneina ja yltäkylläisinä mestareina tietysti.

Yksi asia tuli hyvin selväksi: Crimson Circle jatkuu pitkään Adamuksen jälkeen, tai sen jälkeen kun Linda ja minä olemme poissa. Olemme tehneet paljon pitkän tähtäyksen suunnittelua ja talousasioiden hoitoa varmistamaan, että Crimson Circle on palvelemassa nykyisiä ja uusia shaumbroja tulevissa sukupolvissa.

Palaamme tavanomaiseen viikoittaiseen päällikkötapaamiseemme Zoomissa, mutta luulen, että voin puhua jokaisen CC-päällikön puolesta sanoessani, että rakastamme päästä takaisin yhteen henkilökohtaisesti. Rakastamme keskustella vilkkaasti sekä halata, syödä ja nauraa yhdessä. Zoom ei vain ole sama asia.

Merkintä 736 – Kotona kesän

Hyvin pahoillamme meidän täytyi peruuttaa Euroopan kiertueemme syyskuulta. Linda ja minä olimme odottaneet innolla, että pääsisimme jälleen yhteen shaumbrojen kanssa tapahtumissamme Itävallassa, Sloveniassa ja Ranskassa. Se oli vaikea päätös, joka meidän täytyi tehdä toukokuun loppuun mennessä, hotelli- ja tilasopimusten sekä osallistujien matkasuunnitelmamuutosten vuoksi. Jos mietit asiaa, niin Adamus ei puutu näihin asioihin. Hän haluaa meidän hoitavan maalliset toiminnat, kun taas hän hoitaa Crimson Councilin enkeliasiat. Pidämme Time of the Merlin -tapahtuman suorana netissä syyskuussa (https://store.crimsoncircle.com/time-of ... -2021.html), Crimson Circlen studiolta Coloradosta (sori, ei henkilökohtaisia osallistujia siinäkään). Esiintyviä olentoja ovat mm. Adamus, St. Germain, FM (tunnettiin aiemmin John Kuderkana), Merlin ja ainakin yksi muu vielä ilmoittamaton olento. Meillä on Yohamin musiikkia Israelista ja monien muiden vieraiden esityksiä.

Merkintä 902 – Enemmän, kuin miltä näyttää pinnalla

Minulla on jatkuvasti kalvava tunne, että sillä mitä teemme shaumbroina, on paljon suurempia seuraamuksia maan päällä, kuin mitenkään voimme käsittää. Kenties vain fantasioin, mutta ehkä sillä mitä teemme täällä, on vaikutusta luomakunnan muihinkin osiin? Voin melkein nähdä sen, mutten ihan. Olen kysynyt Adamukselta siitä. Hän vain hymyilee ja sanoo: "Jonain päivänä ymmärrät." Miten olisi huomenna, Adamus?

Merkintä 897 – Varoitus shaumbroille

Master's Life 14 – Soul Encounters (= mestarin elämää 14, sielukohtaamisia) on jymyjuttu/tärsky. Älä usko vain minun sanojani siitä. Lue joitain kommentteja ja kokemuksia Crimson Circlen Facebook-sivulta (https://www.facebook.com/groups/5170369078). Minusta tarvitsemme t-paidan, jossa lukee: "Selviydyin Mestarin elämää 14:stä." Varoituksen sana: ProGnost 2021 Update julkaistaan heinäkuun alkupuolella. Kuvasimme sen kaksi viikkoa sitten ja teemme parhaillaan tuotannon viimeistelyä. Älä kuuntele Master's Life 14:ää ja ProGnost 2021 Updatea kahden viikon sisällä toisistaan, ettet löydä itseäsi kuolaamasta paidallesi jossain muussa maailmassa. Adamus lisää pökköä pesään ProGnost 2021 Updatessa. Se on itsenäinen, eikä pelkästään päivitys tammikuun ProGnostiin. Henkilökunta harkitsi itse asiassa sen nimen muuttamista ja tarjoamista täysin itsenäisenä tuotteena, koska se on niin hyvä, mutta Adamus "kiboshasi" tuon idean.

Merkintä 898 – Mikä kibosh ylipäätään on?

Olen käyttänyt viime aikoina kibosh-sanaa enkä ole edes varma, mitä se oikeasti merkitsee. Pidän vain siitä, miltä se kuulostaa. Luulen, että se merkitsee jotain "räjäytä tuo v-mäinen tyyppi". Sori. Edith. Tiedän, ettet pidä urbaanista kielestä kovin paljon.

Merkintä 883 – Heinäkuu 2021

Ensimmäistä kertaa sitten helmikuun 2020 meillä on live-yleisö heinäkuun 2021 shoudissa! Adamus on innoissaan, koska hän rakastaa vuorovaikutusta shaumbrojen kanssa. Linda on innoissaan, koska hän on esittänyt "yleisön" roolia kuluneet puolitoista vuotta. Minä vain toivon, että muistamme, miten organisoidaan kaikki live-shoudia varten – ruoka, kahvi, siivous, mikrofonin antaminen, hyvät kuvat yleisöstä jne. Käännä kanavalle nähdäksesi, miten tasaisesti (tai epätasaisesti) hoidamme asiat pitkän tovin jälkeen, kun ei ole ollut ihmisiä. Toivottavasti tämä merkitsee covid-aikakauden loppua useimmille meistä.

Merkintä 927 – Kauriit

Yhtenä iltana näin nuoren naaraskauriin istuvan mäntyjen alla, noin 15 metrin päässä talostamme. Istuin kuistin penkillä ja "kommunikoin" sen kanssa jonkin aikaa. Se ei siirtänyt kertaakaan katsettaan pois minusta eikä ollenkaan säpsähtänyt, vaikka kauriit ovat taipuvaisia siihen. Seuraavana aamuna se oli edelleen mäntyjen alla. Istuin alas ja poltin savukkeen "puhuen" sille. Taaskaan se ei kääntänyt katsettaan minusta. Varhain seuraavana aamuna teimme Lindan kanssa töitä työpöytiemme ääressä. Tuo kauris tuli kolmen metrin päähän työhuoneemme ikkunoista ja pysähtyi suoraan eteemme. Sen jaloissa oli pikkuruinen vastasyntynyt vasa! Se oli vain 45 senttiä korkea lapojen kohdalta. Se oli hellyttävin asia, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Minusta tuntui, että se tuli toimiston ikkunan taakse vain näyttämään uutta vauvaansa. Ne oleskelevat edelleen pihapiirissä, ja vasa kasvaa joka tunti. Elämä on hyvää.

Merkintä 928 – Kommunikointi

Kommunikoinnista puheen ollen, Adamus on "puhunut" kanssani melkein päivittäin tästä aiheesta. Hän näyttää minulle, miten kommunikoidaan, sekä vastaanottajana että lähettäjänä, käyttämättä sanoja, ajatuksia tai kuvia. Kokemus on kerrassaan kiehtova. Ensin tuntuu, ettei ole mitään, mutta sitten yhtäkkiä määrittelemätön energian kietoutuu ympärilleni. Hyvin paljon enemmän kommunikoidaan monilla tasolla, kuin sanoja tai kuvia käyttämällä. Hän opettaa minulle, miten "tajutaan se" määrittelemättä sitä. On luonnollinen tarve laittaa siihen välittömästi määritelmä, mutta olen oppinut vastustamaan tuota tarvetta, jotta se voi tulla esiin luonnollisesti.

Tähän Adamus on menossa työssään shaumbrojen kanssa noin seuraavan vuoden aikana, erityisesti Keahak XI:ssä. Hän haluaa, että minulla on henkilökohtaista taitoa tässä, ennen kuin hän tuo sen shaumbroille. Se todella avaa uusia maailmoja, ja se kaikki liittyy yhteen. Energia ON sielun kommunikointia, eli sielun laulua. Siinä on tolkkua, että ruumiillistuneina mestareina olemme tehokkaita kommunikoimaan sielukkaimmalla tasolla. Työtoverini tässä uuden kommunikoinnin ymmärtämisessä ja käyttämisessä on Belle, uskomaton koiramme Konassa. Linda ja minä kaipaamme sitä kamalasti, mutta Belle ja minä kommunikoimme joka päivä tasolla, jota en ole käyttänyt aioneihin. Belle (ja Adamus) ovat mahtavia opettajia.

Muuten, tässä artikkelissa ei oikeasti ole kovin paljon kyse (tylsistä) muistilehtiöistäni. Niiden merkintöjä on pinnalla silmienne luettavana, mutta Adamus halusi minun lisäävän energiaani/kommunikointiani tähän artikkeliin kirjoittamattomalla tasolla, jotta voisitte tuntea tuota syvän tason kommunikointia. Vedä syvään henkeä ja tunne se, määrittelemättä sitä. Se on aivan tässä nähtävänäsi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Merlin minä olen -sarja
SHOUD 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Mikä ilo olla taas teidän kaikkien kanssa (yleisö osoittaa suosiotaan ja taputtaa seisten). Vou! Vou! Vau. Kiitos, kiitos. Vau. Vou! Kiitos, kiitos. Olkaa mukavasti, koska yritän saada olonne epämukavaksi tämän session loppuosan ajan (vähän naureskelua, ja Kerri lähestyy Adamuksen kahvin kanssa). No mutta! (Joku sanoo "auu") Kiitos, rakkaani. Kiitos.

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Otan vain tämän (ottaen kupin tarjottimelta) ja alan siemailla välittömästi. Mm. Mm.

LINDA: Kiitos, Kerri.

ADAMUS: Mikään ei vedä vertoja sille, että pistäytyy pieneksi hetkeksi Maahan ja nauttii joistain hienoista jutuista. Kerri, viitsisitkö tulla takaisin. Joistain hienoista jutuista (he halaavat). Mmm. Mm (yleisö sanoo "auuu" ja lisää taputuksia). Vou! Voi että! (Vähän naurua) Aah. Eikä sinulla ole poikaystävää?

KERRI: Ei, olen sinkku ja valmis seurustelemaan (naurua). Tule katsomaan minua!

ADAMUS: Horjun kahden vaiheilla Cauldren ja Lindan kanssa. Miten hoidamme tämän? (Lisää naurua) En ole varma, onko tämä kovin hyvä ajatus (Adamus naureskelee).

En olisi osannut sanoa sitä paremmin itse, sanat jotka tulivat juuri esiin (viitaten lauluun, joka soitettiin ennen kanavointia "If You Love Me" (https://www.youtube.com/watch?v=J3ztZiIFJ40), "yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden", ja sitä teemme. Siihen olemme menossa. Yhteenkuuluvuus – läheisyys, rakkaus, hyväksyminen, salliminen, yhteenkuuluvuus; viehtymys, pitää olemisesta itsensä kanssa, heh-heh! – ja kommunikointi. Se on kaikki. Se on kaikki. Sillä tavalla käsittelette energiaanne.

Kommunikoinnissa ei ole kyse vain sanoista, joita lentää suustanne, tai ilmeestä kasvoillanne. Linda, rakas Eesan Linda, on erittäin hyvä kasvojensa ilmeissä (vähän naureskelua, kun Linda vääntelee naamaansa).

Näistä puhumme. Tunnen vain kaikkia energioitanne, ja kommunikoin takaisin teille. Teen sen sanallisesti, mutta se ei ole oikeasti kovin tärkeää. Muu kommunikointi on hyvin, hyvin tärkeää.

Tuntekaa sitä hetki. Ei tarvita sanoja. Ei tarvita kuvaa. Se on suurempaa, kuin mitkään sanat tai kuvat voivat koskaan olla, ja siihen olemme menossa. Se kaikki liittyy suhteeseenne omaan energiaanne. Ja voi, hyvin monien vuosien, vuosikymmenten jälkeen, kun on käsitelty haavoja ja ongelmia ja kaikkea muuta, nyt olemme siinä.

Selvisitte koronaviruksen läpi. Selvisitte siitä. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua. Selvisitte koronaviruksen läpi. Planeetta tavallaan selvisi. En tee ennustusta tässä, miten kauan se kestää. Luulen, että minun ennustukseni on tehty tällä erää (naureskellen vähän). Tiedättekö miksi?

LINDA: Miksi?!

ADAMUS: Kiitos (naurua). En tiennyt, että Kuthumi oli täällä tänään.

Miksi? On vaikeaa lahjakkaimmalle ja taitavimmalle selvänäköiselle tulkitsijalle planeetalla, on vaikeaa kenelle tahansa ylösnousseelle mestarille tällä hetkellä ennustaa, mitä planeetalla seuraavaksi tapahtuu. Se muuttuu niin nopeasti, ja ajan pirstoutuessa ja kaiken mennessä niin, kuin menee, se miten asiat näyttävät menevän planeetalla, voi muuttua hetkessä.

Ennen ennusteiden tekeminen oli helppoa. Voi, kolme, neljä sataa vuotta sitten voin ennustaa seuraavat kolme tai neljä sataa vuotta. Samaa vanhaa, koko lailla. Asiat eivät edenneet kovin nopeasti. Kuten olen sanonut aiemmin, kuka tahansa täällä voi olla ammattiselvänäkijä. Ennen täytyi vain … No, ennustukset ovat kuin säätila: se on koko lailla sama kuin eilen, ja sellainen on myös huominen. Se saattaa muuttua joka kolmas tai neljäs päivä, mutta todennäköisyytenne on noin 75 %, että osutte oikeaan, ja ihmiset maksavat paljon rahaa siitä. Siis jos tarkoituksenne olisi tulla ammattimaiseksi selvänäkijäksi ja joku tulisi luoksenne, niin katsokaa, mitä hänellä on päällään. Tavallaan samaa hänellä olisi huomenna. Katsokaa, miten hän puhuu, miten hän käyttäytyy, mitä hän ajattelee, miten hän syyttää asioita. Sitä hän on huomenna. Melko helppoa olla selvänäkijä nykyaikana.

Mutta nyt, jopa suurelle ylösnousseelle mestarille, jopa suurten ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajalle, se on vaikeaa. Kaikki muuttuu niin nopeasti. En keksi tekosyitä ennustukselleni, vaan sanon, että asiat muuttuvat niin nopeasti. Niin nopeasti.

Nuo sanat, "yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden". Se miten olette itsenne kanssa, ja se miten kommunikoitte, miten olette energianne kanssa, luo todellisuuden. Olemme menossa siihen. Ai niin, muuten, Van Morrison – en tiedä, onko täällä ketään Van Morrisonin faneja (vähän taputuksia). Tiedättekö, miksi hyvin monet teistä tuntevat tuota yhteenkuuluvuutta Van Morrisonin kanssa? Van on luultavasti niin lähellä shaumbroja, kuin voi päästä olematta shaumbra.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Tuon olennon ydinolemus, syvyys, sielu.

Opetin Van Morrisonia (vähän naureskelua). Miksi kaikki nauravat, kun sanon niin? Linda sanoo: "Joo, Adamus auttoi kirjoittamaan perustuslain." No, mitä sitten? Siis, eivätkö kaikki auttaneet? (Lisää naurua) Olkaa ylpeä siitä, mitä teette, ja sitten osatkaa nauraa sille.

Kyllä, tunsin Van Morrisonin hyvin. Mutta tunsin hänet naisena, ja se oli mysteerikoulussa melko kauan sitten. Hän oli erinomainen oppilas. Erinomainen. Viihdyttävää seuraa. Hyvin, hyvin viisas. Hyvin syvällinen. Hänen nimensä …

LINDA: Vanessa.

ADAMUS: G-l-o-r-i-a. Gloria!

LINDA: Ai jaa! Kyllä, kyllä!

ADAMUS: Olen tosissani.

LINDA: Kyllä, tajuan sen!

ADAMUS: Olen ehdottomasti tosissani.

LINDA: Rakastan sitä!

DAVE (Crash): Muistako bändin nimen?

ADAMUS: Bändin. Tuossa elämässä? Meillä ei ollut bändejä. Meillä oli orkestereita. Bändi tässä elämässä, Dave Schemel, Crash, mikä sen nimi oli?

LINDA: Van Morrison (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Ei, ei.

TAD: Hän lauloi sen ollessaan 15-vuotias. Muistan sen.

ADAMUS: Gloria. Tarkoitan, että on ilmiselvää, että kirjoittaisitte siitä laulun. Siis, teillä on kaikkia noita entisen elämän juttuja, mutta kaunista.



Halkeileva aika

Siis olemme täällä tätä – miten sitä sanoisi – melkein koronaviruksen jälkeistä aikaa varten. Melkein. Ja kuten Caudlre ja Linda puhuivat eeppisestä esityksestäni, ProGnost 2021 Update (https://store.crimsoncircle.com/left-me ... gnost.html), aika on pirstoutumassa. Minun ei tarvitse kertoa sitä teille. Tiedätte jo omassa elämässänne, että aika alkaa hajota.

Jotkut teistä sanovat: "Voi, olen tulossa vanhaksi. En muista", tai "Minun täytyy lakata polttamasta niin paljon kannabista", tai mitä ikinä. Mutta se ei ole sitä. Ei, ei, ei. Lopettakaa tuo paska-ajattelu. Aika pirstoutuu. Se on liimaa, tehokkainta liimaa joka sisältää tilan/avaruuden, gravitaation, sähkömagnetismin, ja joka pitää koko tämän systeemin kasassa, ja se halkeilee.

Ihmiset murtuvat sen mukana, koska aika on viitekohta. Se on yleisimmin käytetty viitekohta fyysisessä todellisuudessa. Se hajoaa. Se ei ole lainkaan huono uutinen. Se on mahtava uutinen. Useimmat ihmiset eivät pitkään aikaan ymmärrä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Te olette tietysti pioneereja. Te olette niitä, jotka rohkenevat mennä siihen. Menette paikkaan, minne kukaan ihminen ei ole aiemmin mennyt tällä planeetalla – ajan ulkopuolelle – ja teette sen hyvin ainutlaatuisella tavalla. Ette mene ainoastaan ajan ulkopuolelle, æternaan, vaan olette kummassakin samanaikaisesti. Se on – miten sitä sanotaan – hemmetin uskomatonta (vähän naureskelua).

Edith. Kun Edith siirtyi rajan taakse, keskustelimme, ja yksi ensimmäisistä asioista, jonka hän sanoi, oli: "Adamus, en tiedä, miksi käytät tuota kieltä koko ajan. Se on hyvin mautonta, enkä voi sietää sitä." Siis minulla on Edith-kirous. Yritän olla sanomatta "vittu" – yritän olla kiroilematta enää (naurua). Olen tosi pahoillani. Tosi pahoillani, Edith (Adamus naureskelee). Muuten, Edith on täällä tänään.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Edith on täällä (vähän taputuksia). Näetkö, Edith, minähän kerron sinulle, että he muistaisivat. Kuka voisi unohtaa Edithin? Kuka voisi unohtaa Edithin?

Joka tapauksessa, aika pirstoutuu. Se on hyvä uutinen. Teistä tuntuu hämmentyneeltä. Se on ok. Sekoitatte ajan ja päivämäärät, koska kuten olemme puhuneet viime shoudissamme, ne alkavat tavallaan virrata yhteen – menneisyys ja tulevaisuus. Se on … phuuuu! Ei ole ihmissanaa, joka voi kuvata, miten eeppistä se on, mitä teette täällä nyt. Aika-avaruus, menneisyys ja se mitä kutsuisitte tulevaisuudeksi, tulevat nyt-hetkeen, olemaan tänne mestarin kanssa, ja sielu. Se kaikki tulee yhteen.

Se ei ole aina helppoa, koska teitä on ehdollistettu – monta elämää, tuhat tai enemmän – siihen tapaan, jolla olette tehneet asioita. Mutta olette murtautumassa siitä läpi. Me olemme murtautumassa siitä läpi. Siis haluan ottaa tässä hetken, ennen kuin menemme vuorovaikutukseen – ja minulla on 18 kuukauden verran yleisön vuorovaikutusta kirittävänä umpeen (naureskellen), joten meillä on pitkä päivä edessämme – sen tuntemiseen, mitä te oikeasti teette. Menneisyys, tulevaisuus ja sielu tulevat sisään, eikä se tapahdu opiskelemalla sitä, ei tekemällä kaikenlaisia harjoituksia siihen. Se ei toimi, koska ihmismieli sössii sen. Ihmisaspekti sössii sen. Se tapahtuu sallimalla, vetämällä syvään henkeä ja sanomalla: "Tämä on sieluni kohtalo. Tätä varten tulin tänne." Sitten vedätte syvään henkeä, ja jatkatte elämäänne.

(Tauko, ja kuuluu sateen ääntä)

Juuri oikeaan aikaan, sadetta.

LINDA: Kuulostaa rakeilta.

ADAMUS: Ja auringonpaistetta, kumpikin kerralla, jos tähystätte.

LINDA: Äh!

ADAMUS: Sadetta ja auringonpaistetta.

Se on Ja-tilanne. Se on Ja, joo.

Siis yksi asia tietysti siinä, mitä teemme, on, että aina silloin tällöin (Adamus huokaisee) on rankkaa. Aina silloin tällöin tarvitsette kunnon potkun perseelle.

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Kunnon potkun perseelle, koska on helppoa jäädä jumiin. On helppoa mennä takaisin ihmisen syyttelypeliin ja siihen, "Mitä vikaa minussa on?" Teissä ei ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, että käytte läpi rankkoja asioita. Olette uppoutuneena tänne, ja tämä planeetta on ollut hyvin pakkautuneena aikaan, avaruuteen/paikkaan, gravitaatioon, kaikkeen siihen muuhun, ja nyt olette murtautumassa ulos. No, todellakin se on vähän outoa.

Aina silloin tällöin pieni perseelle potkiminen on hyvä asia, ja se on yksi asia, josta pidän shaumbroissa: rakastatte perseelle potkimista (Linda haukkoo henkeään). Kyllä, he rakastavat. Esimerkki. Ensimmäinen esimerkki. Tule tänne eteen. Tule tänne, Tad. Tule vaan (hänellä on kaulassa kyltti, jossa sanotaan: "Potkaise persettäni tai Pussaa persettäni", ja siihen on teipattuna rahaa). Siis hän on valmis potkuun perseelle, joo (vähän naureskelua). Ja hän toi rahaa perseelle potkaisemista varten. Siinä on kuitenkin jotain vialla (katsellen Tadin kylttiä).

TAD: No, potkaise tai voisit … (hän osoittaa tekstiä "pussaa persettäni")

ADAMUS: Eih, eih! Ei, potku on hyvä. Potku on hyvä. Joo, joo. Mutta se on tavallaan epätasapainossa.

TAD: Ai, no, okei. Näin (kyltissä on tavallaan yksi seteli kolmessa kulmassa, ja hän siirtää yhden niistä kyltin "potkaise persettäni" -puolelle).

ADAMUS: Ei. Ei, vaan …

TAD: Tänne.

ADAMUS: Joo. No … (Adamus huokaisee) Okei, odota (Adamus alkaa laskea taskusta ottamaansa rahaa). Cauldre ei pidä tarpeeksi rahaa … (Hän laittaa setelin Tadin kylttiin)

TAD: Maksan sinulle?!

ADAMUS: Ei, ei. Minä maksan sinulle. Pidän perseelle potkimisesta.

TAD: Ai, minulle maksetaan!!

ADAMUS: Joo, siis kumartuisitko …

TAD: Okei!

ADAMUS: … nyt (yleisö sanoo "vou!", ja vähän taputuksia). Kumarru, ja näin se tapahtuu! (Adamus on potkaisevinaan häntä takamukseen; naurua)

TAD: Vou! Se oli kunnon perseelle hihkaisu! Voin kertoa!

ADAMUS: Siis, aion jakaa potkuja perseelle ja maksaa sata taalaa jokaiselle.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Ja laittakaa sen piikkiini. Kiitos. Kiitos, Tad.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Joo, se oli … Miksi muuten (Tadille) … eikö Gary antanut sinulle vielä yhtä satasta tasapainottamaan kyltin, että olisi ollut neljä seteliä, yksi joka kulmassa?

GARY: (Tadin aviomies) Hän pitää kaikki rahat.

ADAMUS: Hän pitää kaikki rahat (Adamus naureskelee). Joo, joo. Hyvä.

TAD: Kulutan kaikki rahat.

GARY: Joo.

ADAMUS: No, näetkö, että tulit tänne, ja rahaa vain virtaa. Sitä vain virtaa.

TAD: Niin tekee.



Koronavirus

Siis, olemme käyneet läpi, te olette käyneet läpi suuren osan koronaviruksesta. En kutsu sitä covidiksi. Covid-19 on kai … Mikä on hyväksytty nimi nykyään? Mikä on hyväksytty nimi?

LINDA: Covid-19.

ADAMUS: En pidä siitä.

LINDA: Harmi. Milloin se loppuu?

ADAMUS: Pidän "koronaviruksesta". Pidän "kruunuviruksesta".

LINDA: Milloin se loppuu?

ADAMUS: Pidän "kruunuviruksesta". Sitten kun ihmiset ovat valmiita, se loppuu.

LINDA: Ai jaa! Niinkö?! Oikeasti?!

ADAMUS: Mitä? Yritätkö kanavoida tohtori Dougia? (Linda haukkoo henkeä) Ai.

LINDA: Ja kaikki nämä variantit? Oikeasti?!

ADAMUS: Selitin sen. Minun ei tarvitse jatkaa sanomisieni selittämistä uudestaan ja uudestaan.

LINDA: Mitä sinä selitit?

ADAMUS: Selitin, että – ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti – koronavirus tuli juuri oikeaan aikaan. Hidasti kaikkea vähän, aiheutti paljon häiriöitä ihmisten elämissä. Se oli hyvä asia, koska he tarvitsevat potkun perseelle aina silloin tällöin tai potkun koronaa, kun tässä oli, että jokin muuttuu. Ja todella tunnen, että se oli luultavasti nerokkain järjestely, jonka olen nähnyt ihmiskunnalla pitkään aikaan.

Ihmiskunta ei ole kovin fiksua, enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla (vähän kikatusta). Se on fakta. On paljon jopa shaumbroja, mutta ihmisiä yleensä, jotka menevät salaliittoteorioihin, erityisesti hallitukseen liittyen. Hei haloo, en ole koskaan tavannut niin fiksua hallitusta, että se suoriutuisi jostain salaliittoteoriasta (vähän naureskelua). Hallituksen/valtionhallinnon työntekijät – ai niin, täällä on muutama. Sori. Kerri, menisitkö ulos tekemään jotain? (Kerri huutaa jotain toisesta huoneesta; Adamus nauraa). Hallituksen työntekijät menevät töihin yhdeksältä. He ovat valmiita kymmeneen mennessä, mutta he jäävät sinne neljään saakka (lisää naureskelua). Heippa, Kerri! (Adamus naureskelee) Jos heidän pitäisi toteuttaa jokin salaliitto, he eivät ole tarpeeksi paikalla. Miten … Hei, Kerri.

KERRI: Minä menen töihin 9.30.

ADAMUS: Hän menee töihin 9.30, ei 9. Ja mihin aikaan lähdet pois?

KERRI: Kuuden, seitsemän maissa.

ADAMUS: Oikeasti? Okei, se on hyvä. Mutta et ole tyypillinen hallituksen työntekijä. Olet implantti.

KERRI: En ole lainkaan tyypillinen.

ADAMUS: Ei, olet soluttautuja.

KERRI: Mitä minä teen?

ADAMUS: Säteilet hiton valoasi! Jonkun täytyy tehdä se. Hei!

KERRI: Heidän pitäisi maksaa minulle enemmän.

ADAMUS: Kerro heille, että olet siellä. Kerro heille, että olet kohottanut valoasi, ja nyt haluat lisää palkkaa.

KERRI: Okei, kerrot sen minulle, sitten kerron heille.

ADAMUS: Teen sen. Okei (muutama naurahdus). Hän on hyvä neuvottelija. Missä olimme?

Salaliitot. Ihan oikeesti! Älkää viitsikö, ihmiset! Millainen häiriötekijä muuten täydellisen upeaan Oivaltamiseen. Siis, millainen häiriötekijä. Useimmat hallitukset – ei, vaan planeetalla ei ole tällä hetkellä yhtään hallitusta, joka kykenee toteuttamaan salaliiton pitkällä aikavälillä. Puhumme hallituksesta! Yritykset, jossain määrin, mutta ne ovat periaatteessa tulosorientoituneita. Siis loppu viimein, jos se ei palvele tulosta, ne eivät jatka salaliittoa.

Ja kyllä, asioita tapahtuu. Ihmisiä juonittelee koko ajan. Planeetalla on paljon tasapainottomuuksia, mutta onneksi suurin osa shaumbroista vetää syvään henkeä ja sanoo: "Se ei ole minun. Vaikka sitä tapahtuu, se ei ole minun." Sen vuoksi energiaanne ei sotketa siinä. Ja – näetkö, en sanonut tuota pahaa sanaa, Edithille – energiaanne ei sotketa siihen, eikä se vaikuta teihin. Se voin vaikuttaa muuhun planeettaan, mutta se ei vaikuta teihin.

Tosiasia, koronavirus – pidän sanasta "korona", koska se on kruunu – on vanhojen järjestelmien hajoaminen, ja loppujen lopuksi suurin vaikutus käytännön tasolla, aineellisella tasolla, sillä on talouteen. Katsokaa, mitä se tekee. Siis, katsokaa, miten se on muuttanut kaikkea. Kuka olisi ennustanut, minä mukaan luettuna (vähän naureskelua), että kun ollaan näin syvällä koronaviruksessa, ongelmana ei ole se, ettei ihmisillä ole työpaikkoja? Ongelma on se, ettei ole riittävästi työntekijöitä työpaikkoihin, joita on. Mitä se kertoo teille? Jotain ilmestyi elämään tänä aikana. Asiat muuttuivat. Talous on dynaamisempi kuin koskaan, jos työntekijöitä ilmaantuu.

Mutta kuka olisi ennustanut? Se on melkein vastakohta sille, mikä oli yleinen, tavallaan yhteisymmärrys tai ajatus koronaviruksesta, silloin kun se tuli. Kaikki muuttuu erittäin nopeasti tällä hetkellä, ja enimmäkseen omassa elämässänne. Voitte unohtaa muun maailman tai myös shaumbrat. Omassa elämässänne kaikki muuttuu nopeasti.

Suunnitelmat joita luulette itsellänne olevan tällä hetkellä – eivät toteudu kovin hyvin. Se on hyvä uutinen, koska suunnitelmat jotka tekisitte tällä hetkellä, perustuisivat paljon menneisyyteen, vanhoihin ihmiskokemuksiinne, siihen mitä luulette ihmisenne tarvitsevan, ja se muuttuu erittäin nopeasti. Olkaa valmis siihen. Kuulen, että Crimson Circlen henkilöstö kokoontui hiljattain yhteen ja suunnitteli tulevaisuutta. Se muuttuu (vähän naureskelua). Se on erilainen.

Suunnitelmat ovat hyviä. Ne saavat olonne tuntumaan mukavalta. Ne saavat teidät ajattelemaan, että alla on turvaverkko. Mutta todellisuus on, ettei ole mitään turvaverkkoa. Ja varsinainen todellisuus on: miksi katsotte alaspäin, kun teidän pitäisi katsoa ylöspäin? Hmm. Sanonpahan vain.

Selvisitte läpi koronaviruksesta. Sillä on kierroksiaan jonkin aikaa. Se tekee syväpuhdistusta. Nimittäin siinä on eroa, että käytte suihkussa tai otatte nopean kylvyn, jolloin puhdistutte vähän. Ja sitten hyppäätte pois ja palaatte suoraan siihen, mitä olitte tekemässä. Ihmiskunta pyysi syväpuhdistusta. Se pyysi koko hoitoa, ja sitä tapahtuu. On muutosaalto toisensa jälkeen, joita syntyy tämän koronaviruksen tuloksena. Aalto toisensa jälkeen. Se ei ole vain pintapuhdistusta.

Se oli alun alkaen jo nerokas idea, ja sitten siitä tuli vielä nerokkaampi matkan varrella. Nerokas, koska planeetalla oli muutoksen aika. Luulen, että olemme kaikki samaa mieltä siitä. Se ei merkitse vain uuden johtajan valitsemista, koska tällä hetkellä ei ole johtajia. He ovat vanhoja johtajia, puettuna ja vähän meikattuna.

Mutta se oli nerokasta. Ei ollut sotaa, ja kyllä, paljon ihmisiä kuoli. Mutta – eikä Cauldre pidä siitä, kun sanon tämän – he olisivat kuolleet joka tapauksessa (Linda ilmeilee, ja Adamus naureskelee). En tarkoittanut sitä niin. Tarkoitin, että he tiesivät olevansa planeetalla enää tietyn aikaa. Jos se ei ollut yksi asia, se olisi ollut jokin toinen. He eivät halunneet jäädä. Olkaa myötätuntoisia sitä kohtaan, ja hyväksykää syyttelyn sijasta. Ja se oli paljon vähemmän tuhoisaa, kuin mikään sota olisi voinut olla. Se oli nerokas suunnitelma, koska menneisyydessä se oli: "Yäk! Muutoksen aika. Lähdetään sotaan." Tai tapahtui jokin valtava luonnonkatastrofi, kuten Atlantis. Atlantista ei tapahtunut, toisin sanoen tuntemaanne elämää ei pyyhitty luonnollisesti pois, koska ette halunneet sen menevän niin. Sanoitte: "Olemme käyneet sen läpi aiemmin. Ei tehdä sitä uudestaan."

Siis koronavirus oli alun alkaen nerokas idea. Se aiheutti planeetalla muutoksia, joita ette ole vielä alkuunkaan oivaltaneet. Pelkästään teknologiasektorilla ne asiat, jotka kehitettiin kuluneiden puolentoista vuoden aikana. Kun ihmiset hidastivat vähän ja pysyivät enemmän itsessään – he eivät menneet töihin, he eivät olleet häiritsevässä ympäristössä, he olivat kotona – se kiihdytti dramaattisesti sitä vauhtia, jolla asioita tapahtuu. Teknologia – kovasti, kovasti eteenpäin. Tulette näkemään sen, ja dokumentoimme sitä muutaman seuraavan vuoden kuuluessa, mitä kehitettiin, mitä haudottiin tämän koronavirusjakson aikana. Se on todella ilmiömäistä.

Muutoksia ihmisten havaintotavassa itsestään. On kokonainen ryhmä, joka ei palaa takaisin töihin. Ja se on hyvä asia, koska aiemmin monet olivat kuin drooneja, nousivat ylös joka päivä, tekivät samat vanhat liikkeet, menivät paikkaan, jossa he eivät halunneet työskennellä, istuivat kopissa, kävivät saman raadannan läpi päivästä toiseen – pomo josta he eivät pitäneet, työpaikka joka ei ollut tyydyttävä. Miljoonat ja miljoonat ja miljoonat ihmiset ympäri maailmaa sanoivat: "Ei enää. Ei enää." Kuulostaako tutulta? Koska hyvin monet teistä tekivät sen ensin.

Tulee aika … Työskentelen Cauldren, Lindan ja Crimson Circlen henkilöstön kanssa, ja teemme aikajanoja siitä, mitä te olette tehneet shaumbroina kuluneiden 20 vuoden aikana, ja sitten myös planeetan muutoksista, ja näette, miten ne (esittäen käsillään näitä kahta tilannetta) – ja pidän käsiäni erillään tällä tavalla, koska te teitte sen ensin ja sitten se tapahtuu planeetalla (tuoden käsiään lähemmäs yhteen), vuoden päästä, viiden vuoden päästä? Sanat joita käytämme kokoontumisissamme, teidän sananne, ilmestyvät jokapäiväiseen elämään nyt. Te asetatte tahdin. Mielenkiintoista tässä on, että siinä oli ennen suuri jakautuminen, missä te olitte ja missä tavallaan voisi sanoa yleisen massatietoisuuden olleen. Yleinen massatietoisuus ottaa nopeasti kiinni, ja ajan pirstoutumisen myötä tuo viive pienenee ja pienenee siinä välillä, mitä te teette ja mitä planeetalla tapahtuu.

Tiedän, että aina silloin tällöin teillä on "kuka minäkö" -kompleksi. "Kuka, minäkö? Teen muutoksen planeetalla? En pääse edes sängystä ylös aamulla. Menen kaatamaan kermaa kahviini, ja se on hapanta, koska unohdin … kuka, minäkö??! Teen planeettamuutoksen?" Albert Einstein ei osannut solmia kengännauhojaan. Hänellä oli vaikeaa. Hänet yritettiin pitää erossa ruuanlaitosta, koska hän oli katastrofi, mutta hän oli yksi sukupolvien nerokkaimmista ihmisistä.

Sillä mitä teette tällä hetkellä, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvin sidotte kengännauhanne (Linda kikattaa). Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pääsettekö ylös sängystä. Teiltä kaikilta menee ajantaju, ilmestytte myöhässä sovittuihin tapaamisiin ettekä tiedä suurimman osan ajasta, mikä päivä on. Tuette puhumaan kanssani yötilassanne, ja olen kuin sellainen trauman testaaja, ja se on tällaista: "Okei, katso minua silmiin. Kerro nyt, mikä päivä on." (Adamus katsoo Lindaa silmiin, ja Linda tuijottaa takaisin; naurua)

"Voi, minulla ei ole aavistustakaan."

Se on kuin: "Okei, mikä on nimesi?"

"Mikä nimi? Minulla on paljon nimiä." (Lisää naureskelua) "Mistä elämästä puhut? Ne ovat kaikki …"

Aika halkeilee, ja kyllä, meidän täytyy nauraa sille. Meidän täytyy pitää hauskaa sen kanssa. Se on todella, todella hyvä juttu.



Vuorovaikutusta yleisön kanssa

Eksyn nyt aiheesta. Minun täytyy päästä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Siitä on 18 kuukautta. En tiedä, tiedänkö enää, mitä tehdään. Saatan tarvita apua tässä, kuka olen – epämiellyttävä, provosoiva, ärsyttävä.

LINDA: Ei, ei, ei! Se tulee luonnostaan sinulta. Älä huoli.

ADAMUS: Ai, olet oikeassa. Olet oikeassa.

LINDA: Älä huoli.

ADAMUS: Se on luonnollista. Okei.

LINDA: Ei! Ei, ei, ei!

ADAMUS: Okei. Siis …

LINDA: Pystyt siihen. Ylistämme sinua. Pystyt siihen! Me pystymme siihen! Pystymme tähän! (Linda osoittaa Adamusta pyörivällä "valohärpäkkeellä")

ADAMUS: Jessus! (Naurua) Okei. Mikset ottaisi vain mikrofoniasi ja lähtisi tuonne johonkin?

LINDA: Ajoitko minut juuri ulos?

ADAMUS: Ei, ei, ei. Ja haluan ottaa hetken ja antaa tunnustusta rakkaalle Lindalle siitä, että hän on ottanut kaiken paskanne kuluneet 18 kuukautta (Linda nauraa, yleisö taputtaa; Adamus kumartaa Lindalle).

LINDA: Se oli haaste. Se oli minulle kunnia. Kiitos kovasti.

ADAMUS: Joo. Mutta nyt voit luopua tuosta roolista …

LINDA: Niin, aivan!

ADAMUS: … ja palata takaisin ärsyttäväksi mikrofonin kantajaksi (Linda kikattaa).

Pari varoituksen sanaa. Jos ette halua mikrofonia, älkää istuko tällä tavalla (kutistuneena pää painoksissa; vähän naureskelua). Lindalla on hevonpaskan tunnistin, ja hän käyttää sitä Cauldreen koko ajan (Linda kikattaa). Hän tietää. Se on kuin tämä kommunikointi, vaikka olette näin (kyyryssä), hän tuntee sen huutavan: "En minä, Linda!" Tavallaan hidastettuna "ee-i-i-i-i!" Ja toisaalta, jos ajattelette menevänne toiseen suuntaan heiluttamalla kättänne: "Otan tuon mikin! Otan tuon mikin!", hän ohittaa sen. Hän löytää ne, jotka ovat mielenkiintoisimpia.

Siis, Linda, taputetaanpa hänelle, kun hän menee takaisin yleisön pariin (yleisö taputtaa) …

LINDA: Kunnia minulle!

ADAMUS: … shaumbra-mikrofonin kanssa.

LINDA: Kunnia minulle! (Taputukset jatkuvat) Etsin pohdiskelijat! (He naureskelevat)



Ensimmäinen kysymys

ADAMUS: Kysymys, kun aloitamme tämän. Mikä on tärkein henkilökohtainen anti, jonka olette saaneet tästä koronavirusajasta? Ei planeetalla, vaan teillä itsellänne. Mikä oli tuo viisaus? Mikä oli tuo iso henkilökohtainen "ahaa", jonka saitte? Ja jos ette ole saaneet, keksikää se. Sanon näin, koska jäätte jumiin ja menette aivoihinne, ettekä osaa ajatella: "Minulla ei ollut yhtään" (heikolla äänellä). Kyllä, sinulla oli! En esittäisi muuten tätä kysymystä, eikä Linda antaisi teille mikrofonia. Keksitte jotain – oikeasti ette keksi sitä. Se ei ole valhe. Ette keksi sitä – viittaatte johonkin, mitä on, ja sitten saatte energian liikkumaan ja sitten oivallatte oikean vastauksen.

Siis, Linda, kuka on ensimmäinen hittilistallamme tänään?

LINDA: Mary Sue.

ADAMUS: Mary Sue Dickerson. Tervetuloa takaisin, Mary (yleisö taputtaa).

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Suuri henkilökohtainen antisi koronavirusajasta.

MARY SUE: Miten paljon oikeasti pidin yksinolemisesta.

ADAMUS: Yksin, joo. Tunteeko kukaan muu niin? Joo, yksin oleminen.

LINDA: Mielenkiintoista.

MARY SUE: Kun ei ole kiireinen koko ajan.

ADAMUS: Ei ole kiireinen koko ajan. Kun on vain – luulen, että se oli yksi suurista ihanuuksista tässä ajassa kaikilla.

MARY SUE: Ja on aikaa kuunnella materiaalejasi monta kertaa (naurua).

ADAMUS: Ehdottomasti. Ehdottomasti. Otetaanpa hetki ja tunnetaan sitä. Sinulla oli paljon aikaa (Mary Sue naureskelee). Mutta ne ovat oikeasti shaumbra-materiaaleja. Olen täällä vain häiritsemässä vähän, jotta voitte antaa sen mennä perille.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Shaumbra-kirjastossa on runsaasti viisautta.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Sen te olette rakentaneet, sitä te olette kaikki rakentaneet kuluneet 20 vuotta. Teemme työtä – no, emme varsinaisesti tee työtä – vaan tuomme sen yhteen niitä varten, jotka tulevat seuraavaksi, ja se on kaunista. Menkää kuuntelemaan niitä. Kuulkaa oma äänenne – kuulkaa oma äänenne siinä. Se on tärkeä asia. Kuulette Cauldren yhdellä tasolla, mutta kuulette oman äänenne siinä.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Tekisitkö sen uudestaan?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Tekisit (Mary Sue naureskelee), joo.

MARY SUE: Ja alan myös oivaltaa hyvin voimakkaasti, että havaitsen muilla tasoilla asioita …

ADAMUS: Kyllä.

MARY SUE: … joiden oivaltamiseen en ole aiemmin ottanut aikaa.

ADAMUS: Anna minulle jokin esimerkki siitä.

MARY SUE: Minulla on tuntemuksia, ja minulle on ok, etten määrittele sitä.

ADAMUS: Aah! Haluan sinun toistavan sen kameralle (Mary Sue naureskelee). Tuolle kameralle.

MARY SUE: Okei. Saan …

ADAMUS: Se on Dave.

MARY SUE: Hei!

ADAMUS: Se kamera on tuolla!

MARY SUE: Ai, okei (naurua). Minulla …

ADAMUS: Voit puhua Crashille, jos haluat. Hän on mukava kaveri.

MARY SUE: Minulla on tuntemuksia, joista en tiedä, mistä ne tulevat – no, hetkinen.

ADAMUS: Huh, huh, huh, huh! Joo! (Adamus naureskelee)

MARY SUE: Meidän ei pitäisi sanoa niin.

ADAMUS: Errrrrrr!

MARY SUE: Okei. Minulla on tuntemuksia, joita en määrittele …

ADAMUS: "Joita sinun ei tarvitse määritellä."

MARY SUE: Minun ei tarvitse …

ADAMUS: Piste.

MARY SUE: … määritellä …

ADAMUS: Piste! Piste!

MARY SUE: … tällä todellisuudella.

ADAMUS: Piste. Joo, ainoastaan … joo, kiitos.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Joo, tuntemuksia joita sinun ei tarvitse määritellä. Se on vähän haastavaa ensin, koska olet kuin: "Häh! Tunnen jotain. Minun täytyy laittaa nimilappu siihen. Minun täytyy liittää siihen jokin tunne ja tuomio. Pidinkö siitä, enkö pitänyt siitä? Mitä se merkitsee? Mitä se yrittää kertoa minulle?" Ei.

Siinä tunteessa jonka saatte, on kauneutta, eikä teidän tarvitse määritellä sitä. Se tapahtuu luonnostaan vähän ajan kuluttua. Silloin kun ette yritä määritellä sitä, se sallii ihmismielen laajentua, mennä korkeammalle tietoisuustasolle kohtaamaan sen. Sen sijaan että mieli vetää tuon tunteen omalle tasolleen, se avautuu ja laajenee. Mutta sitten teillä on tuo välitila, jossa ei ole tunnistamista, ja se tuntuu todella hiljaiselta ja tyhjältä, ja sitten aivan yhtäkkiä se tulee näkyviin ja teidät valtaa tuo iso "syöksähdys!". Ei edelleenkään sanoina tai kuvina tai tuomioina. Se on iso "syöksähdys!", ja voisitte pakahtua siitä, se on niin kaunista. Sitten tulee hetki, jolloin ette halua määritellä sitä ja sanotte: "En halua laittaa tähän mitään nimilappua. Tämä on niin kallisarvoista, ja se on kokonaan minun. En halua yrittää määritellä sitä tai laittaa sitä laatikkoon."

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Loppujen lopuksi mieli nousee tilanteen tasalle ja antaa teille jonkin määritelmän, mutta ei suljettua määritelmää. Se on kaunista. Siihen olemme menossa.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Kyky kommunikoida kaiken kanssa ilman sanoja. Voitte edelleen puhua sanoja, kuten minä teen nyt, mutta se mitä oikeasti tapahtuu tässä, on sanatonta. Useimmat ihmiset sujahtavat sen ohi tuosta vaan, ainakin tällä erää. Siihen me olemme menossa. Silloin te – voi, se on niin kaunista – silloin ette … Nimittäin jotkut teistä yrittävät puhua puille. Käsitättekö, miten outoa se on? (Vähän naureskelua) Kyllä, se on (Adamus naureskelee). Puhutte puille tai eläimille tai mille tahansa, ja käytätte edelleen ihmiskieltä. Käytätte edelleen ajatuksianne tai tunteitanne. Kommunikointi ei mene niin. Se ei tarvitse mitään siitä. Se avaa täysin uuden maailman. Se avaa aistinne. Siis, rakastan sitä, mitä sanoit.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos, Mary Sue.

Seuraava. Mikä oli anti koronaviruksesta? Hmm? Joo, "kuka minäkö" siellä (Adamus naureskelee):

JOEP: Kuka, minäkö?

ADAMUS: Kuka, minäkö?!

JOEP: No, samaa kuin Mary Sue sanoi. Pidän todella omasta seurastani.

ADAMUS: Joo. Olet yleisesti – sinulle on aina ollut suhteellisen mukavaa olla omassa seurassasi.

JOEP: Mm hmm. Jep.

ADAMUS: Toisinaan äärimmäisyyksiin saakka (Joep naureskelee), mutta mitä erilaista siinä oli tällä kertaa?

JOEP: No, ensinnäkin, muutin lopultakin omaan paikkaani.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Mutta toista se kameralle. Sinä lopultakin mitä?

JOEP: Muutin lopultakin omaan paikkaani.

ADAMUS: Okei, tarkoittaa mitä?

JOEP: Monilla tasoilla.

ADAMUS: Kiitos. Siis, useimmiten ajattelette, että no, hän sai oman talonsa, huoneistonsa tai minkä ikinä, itselleen. Ei, se oli symboli muuttamisesta omaan paikkaasi, Joep.

JOEP: Joo.

ADAMUS: Paikkaan joka ei ollut aina mukava sinulle, tai paremminkin etsit aina sitä, vaikka se oli tavallaan aivan siinä. Mutta oli jonkin aikaa hauskempaa etsiä.

JOEP: Etsiä.

ADAMUS: Mutta nyt et voinut etsiä, koska kaikki oli suljettu, sekä ulkoisessa että sisäisessä maailmassa, ja sitten sinun täytyi mennä omaan paikkaasi. Vau. Millainen paikkasi on?

JOEP: Se on suuri.

ADAMUS: Joo, hyvä. Ja se suurenee koko ajan.

JOEP: Ja se suurenee, joo.

ADAMUS: Hyvä.

JOEP: Joo, siinä määrin, etten enää halua mennä minnekään.

ADAMUS: Ja monet teistä tuntevat Joepin menneisyydestä, täältä henkilökohtaisesti tai netistä. Energiasi on erilainen. Siis, todella erilainen. Siis se palveli sinua hyvin.

JOEP: Kyllä, niin palveli.

ADAMUS: Joo, kiitos. Hyvä. Pari vielä. Anteja koronaviruksesta, eli covidista. Hei, Vince.

VINCE: Hei! Miten menee? (Suom. huom. sananmukainen käännös "millainen sinä olet?")

ADAMUS: Olen suuri (Adamus naureskelee), kuten aina. Miten sinulla menee?

VINCE: Minulla menee hyvin.

ADAMUS: En pidä tuosta vastauksesta.

VINCE: Tiedän sen.

ADAMUS: Joo (Adamus naureskelee). Voisitko jauhaa paskaa meille hetken tässä?

VINCE: Aivan.

ADAMUS: Hei, Vince, miten menee?

VINCE: Oiiih! (He naureskelevat) Liian pitkä tarina kerrottavaksi.

ADAMUS: Okei.

VINCE: Mutta ensin haluan tervehtiä ystäväämme, Beirtaa, toista alumnia Chartresin ja Karnakin matkalta.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Hyvä, hyvä.

VINCE: Ja olen oppinut – ja käsittelen tavallaan edelleen jälkimaininkeja – että harvat asiat ovat energiani tai aikani arvoisia.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Tarkoittaen mitä?

VINCE: No, kuten saada joku tyyppi tulemaan pesemään ikkunat.

ADAMUS: Aivan (Adamus naureskelee).

VINCE: Heitä on edelleen.

ADAMUS: Aivan.

VINCE: Näemme edelleen valon ja pimeyden.

ADAMUS: Tavallaan. Joo, joo.

VINCE: Mutta minusta on tulossa kärttyisä, kuten sinä voit joskus olla (vähän naureskelua).

ADAMUS: Se on esitystä. Se on täysin esitystä.

VINCE: No, tämä ei ole esitystä (Vince naureskelee).

ADAMUS: Nimittäin, minun täytyy kuunnella sitä, kun pääse Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana: "Joo, sinua sanottiin kärttyisäksi." (Naurua) Kärttyisä?! "Kärttyisä" ei ole yksi kaikista niistä sanoista, joita käytän määrittelemään itseäni. Mutta anna mennä, Vince. Sinulla on oikeus väärään mielipiteeseesi (lisää naureskelua).

VINCE: Joo, no, minulla ehdottomasti on, ja minulla on niitä (he naureskelevat). Mutta on paljon asioita, jotka eivät ole vaivautumisen arvoisia.

ADAMUS: Aivan oikein. Aivan oikein. Eivät oikeasti ole. Eivät ole kovin tärkeitä lainkaan.

VINCE: Enkä kaipaa niitä.

ADAMUS: Joo, hyvä. Eivät kovin tärkeitä. Eikö ole mielenkiintoista, että yksi koko tämän koronavirusajan ilmiöistä on – erityisesti Euroopassa ja USA:ssa – että käydään läpi näitä rankkoja aikoja ja kaikkea muuta, muttei löydä ketään tekemään mitään. Tarkoitan, että täällä Coloradossa tai missä tahansa muussa paikassa USA:ssa, ja monin paikoin Euroopassa, saattoi löytää ikkunanpesijän melkein mistä tahansa, ja sitten sai ikkunansa pestyä, kerran kuussa tai mitä ikinä, mutta nyt ei löydä ketään. Mitä tapahtui? Lähtivätkö nuo ihmiset pois?

VINCE: He tulivat samaan oivallukseen.

ADAMUS: He tulivat! "Olen väsynyt pesemään Vincen ikkunoita. Minulla on parempaakin tekemistä elämässäni." (Vähän naureskelua) Se on yhteiskunnallinen ilmiö, eikä ole alettu päästä vielä edes jäävuorenhuippuun sen tutkimisessa, mitä tapahtuu. Ja fakta on – tämä on todella outoa, minun täytyy saada tämä Cauldren läpi – ettei ole vähemmän ikkunanpesijöitä kuin ennen. On sama määrä ikkunanpesijöitä tavallaan, mutta heitä ei vain löydä.

On aika huolehtia omasta talostanne. Se on erittäin kummallinen asia, koska hyvin lineaarisella tasolla sanotte: "No, on sama määrä ikkunoita, ja on sama määrä ikkunanpesijöitä. Siksi pitäisi olla helppoa saada ikkunani pestyä." Mutta tässä ajan halkeilemisessa, jota tapahtuu, on jotain sellaista, että yhtäkkiä ei ole ikkunanpesijöitä käytettävissä, koska on todella aika pohtia, mikä on tärkeää, tai siivota talonsa itse, pestä ikkunansa itse, vertauskuvallisesti sanottuna. Kyllä. Haluaako kukaan mennä Vincen luo tekemään vähän ...? (Vähän naureskelua) Kiitos, Vince.

Vielä yksi.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Vielä yksi. Mikä oli anti koronaviruksesta?

JULIE: Nautin ehdottomasti kaleidoskoopista. Paljon virtausta, ja pidän todella monipuolisuudesta.

ADAMUS: Siis olet lääkäri.

JULIE: Joo-o.

ADAMUS: Ja mitä muutoksia näit ammatissasi?

JULIE: Paljon netissä. Tapasin ihmisiä ulkona. Paljon joustavuutta.

ADAMUS: Joo. Hektisempää? Vai rauhallisempaa?

JULIE: Rauhallisempaa.

ADAMUS: Rauhallisempaa. Nautit työstäsi enemmän kuin koskaan?

JULIE: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis taaskin anti, miten sanoisit sen?

JULIE: Rakastan todella monipuolisuutta.

ADAMUS: Joo, joo.

JULIE: Ja tämä siis toi paljon lisää tilaisuuksia.

ADAMUS: Monipuolisuuden mahdollisuutta.

JULIE: Joo-o.

ADAMUS: Joo, ehdottomasti. Hyvä. Meidän täytyy ottaa vielä yksi. Kiitos paljon, Julie.

LINDA: Sanoitko, että vielä yksi?

ADAMUS: Vielä yksi.

LINDA: Vielä yksi. Ai jaa! Du-du, du-du. Du-du, du-du …

ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa!

LINDA: (jatkaen Tappajahai-elokuvan teemamusiikin matkimista) … du-du, du-du.

ADAMUS: Hän vaanii. Voi ei! Voi ei! (Linda kikattaa)

Anti koronaviruksesta sinulle henkilökohtaisesti.

LUCRETIA: Todellisuuteni omistaminen.

ADAMUS: Todellisuutesi omistaminen. Se kuulostaa hyvältä. Mitä se merkitsee?

LUCRETIA: Se merkitsee, että kun kaikki ovat kotona, minä menen ulos. Lensin, koko lentokone itselläni, matkustelin.

ADAMUS: Aivan. Koronaviruksen aikana?

LUCRETIA: Koronaviruksen aikana, minulla oli elämäni eeppisintä aikaa.

ADAMUS: Missä kävit?

LUCRETIA: Kävin Havaijilla, Sedonassa, Kaliforniassa, New Mexicossa. Teksasissa.

ADAMUS: Kun menit Sedonaan, sattuiko kukaan sanomaan (naurua): "Tunnetko Adamuksen? Missä hän on ollut viime aikoina?"

LUCRETIA: Laitoin itse asiassa etukäteen kyltin: "En tunne Adamusta" (paljon naurua ja vähän taputuksia). "Olen täällä omasta tahdostani!"

ADAMUS: Joo, mutta tiedäthän, mitä ihmiset näkevät. He näkevät vain sanan "Adamus". Eikö?

LUCRETIA: Joo!

ADAMUS: Joo, joo, joo.

LUCRETIA: Ei vaan, sanoisin ylpeästi, että tunnen sinut.

ADAMUS: Olen tavallaan …

LUCRETIA: Siis oivalsin, ettei se ollut minun todellisuuteni.

ADAMUS: Koko sulkutila.

LUCRETIA: Koko koronavirus.

ADAMUS: Niin.

LUCRETIA: Ja lentelin, matkustelin, ajelin.

ADAMUS: Et istunut sisällä ja …

LUCRETIA: Voi, en.

ADAMUS: … ai okei.

LUCRETIA: Ei mitään.

ADAMUS: Käytitkö maskia?

LUCRETIA: Siellä missä minun täytyi.

ADAMUS: Onko sinua rokotettu?

LUCRETIA: Ei … ei.

ADAMUS: Okei, minulla ei ole ongelmaa sen kanssa.

LUCRETIA: Halaanko sinua? Voinko halata sinua?

ADAMUS: Kyllä. En ole huolissani siitä. Cauldre saattaisi sairastua kovasti, mutta … (naurua)

LINDA: Cauldre on rokotettu (Adamus ja Lucretia halaavat)

ADAMUS: Kiitos.

LUCRETIA: Kiitos.

ADAMUS: Bzzzzz! (Tökäten Lucretiaa sormella selkään) Okei, nyt hänet on rokotettu (Lucretia naureskelee). Energiarokotus, joo.

Voi, puhutaanpa rokotuksista. Siis ei. Mikä suuri salaliitto. Miten upea tapa jakaa ihmiskunta vielä enemmän kuin koskaan. Eikä se ole edes lääketieteellinen juttu. Ja itse asiassa, sanon jopa, että se työ mitä tehdään lääketieteellisessä tutkimuksessa, avaa ovia uusiin ihmislajeihin tällä planeetalla. Ymmärretään sellaisia asioita, kuin mRNA ja erilaiset toiminnot, erityisesti kun aletaan päästä mielen neuronitoimintaan – ei neuroottiseen, vaan neuronitoimintaan. Ilmiömäistä, hämmästyttävää.

Rokote, onko se salaliitto? Se riippuu teistä. Se riippuu teistä. Jos ette halua ottaa rokotusta, se ei ole ongelma. Jos haluatte ottaa rokotuksen, se ei ole ongelma. Tarkoitan, että siirrytäänpä … Shaumbrat ovat enimmäkseen siirtyneet sen yli. Se on kuin: aiommeko mennä mukaan siihen taisteluun? Aiommeko mennä tuohon juttuun? Uskooko kukaan oikeasti, että se on jokin avaruusolentojen salaliitto tai hallitus tai jokin muu? Siis, ihan oikeasti ihmiset, meillä on työtä tehtävänä, ei pelejä pelattavana tällä planeetalla. Siis siirrytään eteenpäin. Okei.

Linda, missä olimme? Olimme valmiita tuossa osassa.

LINDA: Missä ikinä haluat olla. Missä ikinä haluat olla.

ADAMUS: Hyvä. Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Teidän antinne koronavirusajasta – ehdottaisin, että kirjoitatte pienen tarinan siitä. Tehkää pieni kotielokuva, tehkää jotain. Huvitutte katsoessanne sitä muutaman vuoden kuluttua. Hyvin paljon liikkui eteenpäin planeetalla tänä aikana, tänä tavallaan hiljaisena aikana. Joo, turhauttavaa joillekin ihmisille ja vaikeaa suhteille, vaikeaa jos oli lapsia koulussa. Mutta kaiken kaikkiaan, se mitä tämän tuloksena tulee, muutti planeettaa tavalla, jota sanoisin nerokkaaksi. Ja nerokkuus jatkuu, ja aivan kuten ennustuksessani sanottiin, tämä kestäisi kauan. Nerokkuus … (Adamus naureskelee) … nerokkuus jatkuu.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Mennään seuraavaan osioon tässä show'ssamme. Minulla on kovin hauska. On hyvä olla taas shaumbrojen kanssa. Olimme yhdessä, muttemme tällä tavalla.

Toinen kysymys

Seuraava. Seuraava kysymys. Valmistaudu mikrofonin kanssa, rakas Linda. Kerroin sinulle, että sinulla olisi kiire tänään. Joo, missä mikrofoni on? (Adamus naureskelee, kun Linda etsii sitä). Seuraava kysymys.

On monia eri tapoja sanoa tämä, mutta mitä ihmiset oikeasti etsivät? Mitä he oikeasti etsivät? Mitä vastauksia? Jos sitä katsotaan hyvin filosofisesti, mitä he etsivät? Mitä ihmiset oikeasti etsivät elämässä? Tavallaan avoin/rajaton kysymys. Tuntekaa sitä hetki.

(Tauko)

Mitä he oikeasti etsivät? Ja kenties he eivät edes tiedä etsivänsä sitä. Ole hyvä.

LENA: Puhummeko ihmisistä vai shaumbroista?

ADAMUS: Ihmisistä, yleisesti.

LENA: Onnellisuutta.

ADAMUS: Onnellisuutta. Joo, okei. Löytävätkö he sitä koskaan?

LENA: Kyllä, kun heistä tulee oivaltaneita.

ADAMUS: Kun heistä tulee – tota, okei. Se johtaa mielenkiintoiseen asiaan. Hän sanoi, että kyllä onnellisuutta on, kun on oivaltanut. Minä sanon "ei". Onnellisuus menee ikkunasta ulos. Se on mayko-tavoittelua. Se on ihmiskäsite. Ja itse asiassa sanon jopa, että koko ajatus onnellisuudesta syntyi Atlantiksen aikoina ihmisen mielihyväkeskuksen myötä – laukaistiin tuo mielihyväkeskus saamaan ihmiset, työntekijät, orjat reagoimaan sen mukaisesti. Onnellisuus on osa tuota monimutkaista mielihyväkeskusjuttua. Ja mielihyvä voi olla ruokaa, seksiä, huumeita, television katselemista, mitä tahansa. (Lisää informaatiota mielihyväkeskuksesta Ask Tobias, Addictions (https://store.crimsoncircle.com/addictions.html)

Onnellisuus on käsitteenä hyvin vaikeasti tavoitettava. Sanoisin jopa hyvin rohkeasti: unohtakaa se. Ja se on kuin: "Hah! Mitäää?! (haukkoen henkeä) Haluan onnellisuuteni!" Ei, et halua. Ensinnäkään sitä ei tapahdu, ei onnellisuuden tyypillisen määritelmän muodossa.

Mitä onnellisuus on – kolmen makuuhuoneen talo, kaksi lasta, koira, kissa ja työn tekeminen kopissa? Ei. Se ei ole onnellisuutta, ja sen hyvin monet saivat selville koronavirusjakson aikana. Ihan sama. Ihan sama. On tärkeämpiä asioita, kuin saada ikkunansa pestyä. Siis, ihan sama. Se oli vääränlainen este, ja sitten ihmiset pääsivät siihen ja sanoivat: "Voi paska! En ole onnellinen. Minulla on lainaa. Minulla on perhe, josta olen vastuussa. Minulla on koira, joka ei pidä minusta ja joka kakkaa sisälle koko ajan. Onnellisuus?? Tämä ei ole sitä." Sitten alatte tavoitella uutta onnellisuutta. Ette koskaan pääse siihen. Vain minun mielipiteeni. Ole onnellinen. Älä huoli. Ole onnellinen (matkien suosittua kappaletta; muutama naurahdus).

Mutta kyllä, minusta meidän pitäisi puhua suoraan onnellisuudesta, mitä se on. Se on tavallaan illuusio. Se on porkkana ihmisen edessä. Mitä onnellisuus on? Tuo sana poistuu sanastosta, kun tulette Oivaltamiseen. Se vain poistuu. Ei ole onnellisuutta. Ei ole surullisuutta. Se ei merkitse, että on tyhjää. Se merkitsee, että siirrytte noiden hyvin ikivanhojen termien yli – onnellisuus ja surullisuus. "Minä olen mitä olen." Se on siinä. Joo, kommunikointi siinä on, ettei ole vain "minä olen mitä olen", vaan on paljon muuta.

Hyvä. Pari vielä. Mitä ihmiset etsivät? Mitä vastauksia? Mikä on tuo suuri mysteeri?

ALICE: Pari asiaa. Aioin sanoa "mukavuus".

ADAMUS: Mukavuus, joo.

ALICE: Mutta sitten ajattelin ihmisiä, joita on hyväksikäytetty, ja sellaisia asioita, ja kenties he etsivät jotain vain vähän …

ADAMUS: (keskeyttäen) Ja muuten, rakastan t-paitaasi. Haluaisin sellaisen.

ALICE: Makee, eikö?

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Syntymäpäivälahja.

ADAMUS: Extra-largen (Alice naureskelee). Joo.

ALICE: Kenties se on vain jotain vähän parempaa. Kyse ei ole meistä, vaan ihmisistä. Kenties on vain – se ei ole onnellisuutta, vaan: "Okei, no, mikä on jokin täällä (astuu sivuun yhden askeleen) verrattuna siihen, missä olen nyt (astuen takaisin)?"

ADAMUS: Joo, se on erinomainen huomio.

ALICE: Siltä se näyttää.

ADAMUS: Ja se on hyvin totta. Se on vain "vähän parempaa, vähän enemmän".

ALICE: Joo,

ADAMUS: Ja sitten on nuo kaksi askelta taaksepäin.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Ja sitten okei, menemme kenties kolme askelta eteenpäin, yhden taaksepäin.

ALICE: Joo, kenties huomenna voimme tehdä sen.

ADAMUS: Ja melko pian tanssitaan, ja se on kuin eteen ja taakse (Adamus naureskelee). Mutta joo, vähän parempaa. Ja miten surullista on viettää koko elämänsä saadakseen vähän parempaa, vähän enemmän sirkusta, vähän enemmän olutta. Ja mitä sitten?

ALICE: Kuolee (naureskellen).

ADAMUS: "Joo, vietin koko elämäni yrittäen saada vähitellen parempaa. Miksi en vain räjäyttänyt kaikkea ja tavoitellut koko juttua? Vähitellen parempaa. Ja voi, sen lisäksi tuossa toisessa elämässä, ja nyt minulla on kaikkea karmaa elämässäni noiden ihmisten kanssa, jotka tekivät siitä kurjaa, tai se ei voinut olla parempi. Ja nyt minun on täytynyt tulla takaisin ja viettää uusi elämä "heidän" kanssaan." (Alice kikattaa) Tiedätte "heidät". Aina puhutaan "heistä". Keitä "he" ovat? Se on kaikki, mikä et ole sinä. Kaikki mikä et ole sinä. Siis, pidän siitä. Hyvä vastaus.

ALICE: Mm hmm.

LINDA: (kuiskaten) Kiitos.

ADAMUS: Mitä ihmiset etsivät?

LINDA: Kirositko minulle? (Dianelle)

DIANE: En! (Vähän naureskelua) En. En tekisi sitä koskaan (naurua). Aioin sanoa "kontrollia".

ADAMUS: Joo, koska he voivat olla onnellisempia, jos heillä on kontrolli.

DIANE: Joo, että he eivät ole uhri, että ulkopuoliset olosuhteet eivät muuta heidän elämäänsä. Voisi olla parempaa tai huonompaa, mutta on tunne kontrollista.

ADAMUS: Kuka kontrolloi heitä?

DIANE: Kuka kontrolloi heitä?

ADAMUS: Mm hmm.

DIANE: He luulevat, että …

ADAMUS: Kuka heitä kontrolloi oman havaintonsa mukaan.

DIANE: Heidän kontrollinsa ulkopuoliset asiat.

ADAMUS: Mikä olisi ykkösasia, jonka ihmiset ajattelisivat kontrolloivan elämäänsä?

DIANE: Ykkösasia?

ADAMUS: Joo. Siis, niitä on paljon ja mikä tahansa niistä toimii, mutta …

DIANE: Jumala?

ADAMUS: Jumala. Jumala on useimmille ihmisille tavallaan vieras, se ei ole läsnä. Se on, kuin "johto ei ole paikalla". (Adamus naureskelee) Se on jossain muualla. Mutta kuka pyörittää taloa? Luultavasti verot.

DIANE: Joo.

ADAMUS: Hallitukset.

DIANE: Aioin sanoa "hallitus".

ADAMUS: Tarkoitan, että hallitusta pääsee tavallaan pakoon. Veroja ei voi päästä pakoon.

DIANE: Ei.

ADAMUS: Verot …

DIANE: Olen yrittänyt vuosia (naureskellen).

ADAMUS: Tiedän! (Vähän naureskelua) Ja perheet. Useimmat ihmiset eivät myönnä sitä, mutta heidän perheensä kontrolloivat valtavasti heidän elämäänsä, koska he kuulevat perheen äänen päässään – äiti, isä, sisarukset tai kuka tahansa – sanovan: "Sinun ei pitäisi tehdä tuota", tai "Sinun täytyy tehdä tämä. Sinun täytyy parantua."

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Siis se on iso kontrollitekijä. Joo. Ja työpaikat. Pakko tehdä työtä. Miten monta kertaa olemme vuosien saatossa kuulleet shaumbrojen sanovan: "No, minun täytyy maksaa laskut." Ruiskuttakaa heitä vesipistoolista välittömästi. Ja se on kuin: "Oikeasti? Oikeasti? Onko sinun tietoisuutesi se, että sinun täytyy jatkaa tuota kurjaa ja ankeaa polkua, että sinulla täytyy olla työpaikka, josta et pidä, jotta voit maksaa asunnosta, josta et pidä, jonka joku muu omistaa ja josta sinua veloitetaan liikaa … Räjäytä se." Mutta hyvä vastaus. Kiitos. Kontrolli.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Vielä yksi, ja sitten menen omaani.

LINDA: Näkyykö yhtään vapaaehtoista? Uhria? Ai! Hyvät hyssykät! (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Ole hyvä, Joseph.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Muuten, tervetuloa. Hyvä nähdä sinut taas. Siitä on melko kauan. Melko kauan. Pari elämää joka tapauksessa. Joo, hyvä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Nousisitko seisomaan?

JOSEPH: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

JOSEPH: Ajattelen tai tunnen, että he etsivät ensin tietoa ja valtaa, ja sitten sen jälkeen tavoittelevat kontrollia. Mutta luulen, että oikeasti he etsivät sitä, että jollain on merkitystä.

ADAMUS: Jollain on merkitystä. Joo, joo.

JOSEPH: He haluavat, että jollain on merkitystä, eikä oikeastaan ole.

ADAMUS: Joo. He haluavat jotain intohimoista, jolla olisi vaikutusta, jotain tavallaan todellista/aitoa, merkityksellistä. Anna minulle jokin lukema – keksi vain jotain – millä prosenttiosuudella maailman väestöstä on jotain, jolla on oikeasti merkitystä. Ei ainoastaan auto autotallissa typpistä asiaa, vaan jotain jolla on todella merkitystä.

JOSEPH: Kolme prosenttia.

ADAMUS: Se on melko oikein, jessus! Joo, se on melko lähellä. Ei monella, ja paljon siitä … No, muistatte, millaista oli, kun olitte vanhassa intohimossanne, ja sitten se hävisi pois ja se oli todella helvetillistä. Mutta useimmat ihmiset etsivät jotain, jolla on merkitystä, joka on hyvin merkityksellistä. He yrittävät löytää sen kaikesta, perheestä tavallisesti, ja sitten he yrittävät löytää sen työstään, omaisuudestaan, tai he yrittävät löytää sen uskonnostaan. Hyvä luoja (Joseph naureskelee), ja hyvin harvoilla oikeasti on jotain, millä on merkitystä. Entä sinä?

JOSEPH: Huomasin, että ainoa asia jolla on merkitystä, on olemassaoloni, ja se on kokemus.

ADAMUS: Joo, hyvä. Ja tyypillisesti syyttäisin tässä makyosta ja sanoisin: "Häh, älä viitsi, se on klisee, jota käytät." Sinun tapauksessasi se ei ole. Mitä tahansa teet tällä hetkellä, jatka sen tekemistä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Tarkoitan sitä suuntaa, jonka olet valinnut itsellesi, sitä elämäntapaa jonka olet valinnut, jatka sitä. Hyvä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

Siis mitä ihmiset oikeasti etsivät? Kiitos, rakas Linda. Voit levähtää, ole hyvä. Haluatko kahvia?

LINDA: Ei kiitos, herra.

ADAMUS: Kyllä, voin ilmentää sinulle sellaisen tuosta vaan (naps!). Joo (Adamus naureskelee ja "napsuttelee" Kerrille, joka nousee tekemään kahvin). Kiitos, Kerri. Minusta meidän pitäisi taputtaa Kerrille kaikesta … (yleisö taputtaa). Ja voi, siinä hän on! Joo (Adamus taputtaa, ja lisää yleisön taputusta). Ja miten hän sietääkään minua. Okei.

Ihmiset, mitä he etsivät elämässä. Sinä tavallaan kosketit sitä – tarkoitus, intohimo. Yleisesti sanottaisiin, filosofit sanoisivat … Olen valmis tältä erää, voitte lakata sokaisemasta heitä (henkilökunnalle; yleisövaloja himmennetään). Siis sanottaisiin, filosofit sanoisivat "elämän tarkoitus", eli että ihmiset etsivät merkitystä. Monet heistä etsivät, tavallaan. Kenties kerran joka viides tai kuudes vuosi he voisivat ajatella sitä noin viisi sekuntia: "Mikä elämän tarkoitus on?", ja sitten he siirtyvät eteenpäin.

Itse asiassa koronaviruksen kauneus on, että se todellakin pysäytti monet ihmiset – aiheutti tauon, toisin sanoen – ja he ottivat hetken sanoakseen: "Mikä se tarkoitus on?" tai "Mitä varten olen täällä?" Oli paljon sitä. Saamme sitä aina silloin tällöin. Mittaamme tavallaan näitä asioita omissa ulottuvuuksissamme. Aina sitä on ollut, mutta se oli ohikiitävää, se oli vain hetken: "Mitä teen täällä? Mitä, häh. Emme esitä näitä kysymyksiä."

Sitä oli paljon koronaviruksen aikana. "Mitä teen täällä? Mikä on tarkoitus? Mikä on merkitys? Mitä tapahtuu? Miksi olen tässä kurjassa työpaikassa?" tai "Nyt olen puolisoni tai kumppani kanssa koko ajan. Koko ajan." Ja monia asioita tapahtui. Jotkut ihmiset oivalsivat, miten paljon he rakastavat tuota ihmistä. Toiset oivalsivat, miten paljon he eivät kestäisi häntä enää hetkeäkään. Mutta sitten he ottivat eron, joka heidän olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten, ja sanoivat: "Tämä oli tässä. Sori, mutta tämä oli tässä." Asiat joita tapahtui, olivat ilmiömäisiä. En pysy alkuunkaan kuvaamaan sitä, mutta takaisin asiaan.

Hyvin harvat ihmiset oikeasti koskaan etsivät merkitystä elämässä. Ja loppujen lopuksi, vastaukseni olisi, että oikeasti ihmiset etsivät sitä, miten eletään. Elämän tarkoitus – ok, mutta itse asiassa se on kuin onnellisuus. Ette löydä sitä koskaan. Elämässä ei ole mitään tarkoitusta, sori vaan. Tiedän, että se tavallaan vetää maton monien ihmisten alta. Ei ole. Tarkoitan, ettei ole mitään suurta elämän tarkoitusta. Se ei ole mikään suuri koe, jonka läpi teidän täytyy päästä. Olette täällä vain kokemassa. Kenties se on tarkoitus, mutta se laittaa siihen väärän sävyn.

Menette uimaan järveen kesällä kuumana päivänä kokeaksenne veden viileyden ja millaista on uppoutua siihen. Siinä ei ole paljon tarkoitusta. Mikä on järveen hyppäämisen tarkoitus? (Vähän naureskelua) En tiedä – jotta voitte uida kalojen kanssa. Kuka tietää? Se on tavallaan kuin elämä. Ei ole paljon tarkoitusta. Jotkut ihmiset suuttuisivat minulle todella tämän sanomisesta. Mutta ei, siinä on kyse kokemisesta. Siinä on kyse hyppäämisestä katsomaan, millaista se on, ja sitten, voitteko päästä helvettiin (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että voitteko päästä pois.

Siis sanon, että todellisuudessa ihmiset etsivät, miten eletään, ja he ovat etsineet vastauksia siihen pitkän, pitkän aikaa – miten eletään. He etsivät opiskelemalla paljon, kenties käymällä koulua, kuuntelemalla muiden neuvoja, yrityksen ja erehdyksen kautta, sanomalla: "Okei, en pitänyt tuosta kokemuksesta. Teen tällä tavalla." Siis he yrittävät luoda kaavan sille, miten eletään. Mutta en tiedä, onko kukaan koskaan oikeasti päässyt siihen. Siis, miten eletään, asioiden lineaarisessa mielessä. Ette voi antaa jollekin kirjaa tai nykyään pilvikurssia: "Näin eletään. Tässä on selviytyjän opas tälle planeetalle." Ei ole yhtä vastausta.

Mutta se tuo minut yhteen tämän päivän tärkeään aiheeseen, ja minulla oli … Oih! Siinä on kahvisi (Lindalle). Kiitos, Kerri.

LINDA: Ai! Kiitos kovasti.

ADAMUS: Ja Linda, haluaisitko ottaa tätä minun juttuani tässä (tarjoten hänelle jälkiruokaa)?

LINDA: Miksi olet niin mukava?

ADAMUS: Tämä on todellinen minä (vähän naureskelua). Tarkoitan, että se toinen Adamus, joka ennen tuli paikalle, oli ilkeä kaksoisveljeni (lisää naureskelua). Tämä on todellinen Adamus (Adamus naureskelee). Miksi olen niin mukava? Koska olemme onnistuneet pääsemään eroon makyosta.

LINDA: Okei, kyllä.

ADAMUS: Olemme onnistuneet sanomaan hyvästi niille, jotka eivät olleet täällä oikeasti ruumiillistunutta Oivaltamistaan varten ja jäädäkseen planeetalle mestarina. Voin rentoutua nyt.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Joo, nimittäin …

LINDA: Oih! Oih! Vau.

ADAMUS: … teille, kaikille teille jotka olette jääneet, kaikille teille jotka olette täällä nyt, tämä on tosi juttu.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Voin olla nyt mukava Adamus.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Joo, joo (vähän naurua).

LINDA: Vau!

ADAMUS: Siis, pyysin Cauldrea …

LINDA: Vau! (Adamus nauraa; Linda on laittamassa taas "valohärpäkkeen" hänen eteensä)

ADAMUS: Pyysin Cauldrea valmistelemaan muutaman kalvon, koska haluan sanoa jotain tärkeää tässä. Siis voisimmeko saada ne esiin.



Shaumbra-elämä

Siis, ihmiset etsivät tapaa elää. Ja siirrän sen nyt shaumbroihin. Ei, ei. Kiitos. Ei, ei. Lopettakaa se! Lopettakaa se! Ensimmäinen kalvo (on vähän hämmennystä, että saadaan oikea kalvo näkyviin). Okei. Joko se, tai annamme Lindalle kirjoitustaulun.

LINDA: Olkaa tarkkana.

ADAMUS: Ihmiset etsivät, miten eletään, ja nyt olen tavallaan räätälöinyt sen shaumbroja varten – Shaumbra-elämä. Melko yksinkertaista tässä.

Ensimmäinen, syleilkää energianne rohkean intohimoisesti.

Se on todella tärkeää. Se on teidän energiaanne. Se on sielunne laulua. Olette kieltäneet sen, mikä on teidän. Olette sanoneet: "Se on tuolla ulkona. Se on jotain muuta. Se ei ole minun. Minun täytyy sopeutua energiaan, jota on tuolla ulkona." Ei. On aika syleillä energiaanne rohkean intohimoisesti.

Siis, se on tuo juttu, jonkin löytäminen, tarkoituksen ja merkityksen löytäminen. Se on teidän energianne. Ja kun sanon "intohimoisen rohkeasti", emme voi sipsutella tähän – se ei onnistu kovin hyvin. Teidät kaadetaan kumoon todella kovaa. Siis on aika olla rohkea oman energianne kanssa. Ja mukava asia on, ettei se ole jonkun muun energiaa. Se ei ole edes Jumalan. Se on teidän energiaanne. Miksi ette syleilisi sitä, ottaisi sitä itsellenne rohkeasti? Se ei merkitse suurien ja mahtavien päätösten tekemistä – "Voi, pelkään tehdä tämän." Aloitetaan perusasioista. Syleilkää energiaanne rohkeasti, kaikkea sitä, ja intohimoisesti, ja sillä tavalla elätte. Melko yksinkertaista.

LINDA: Adamus, livahdan nyt pois, koska valkoiset housuni …

ADAMUS: Täh! Okei, kiitos.

LINDA: … estävät kirjaimia näkymästä (kalvot heijastetaan valkoisena tekstinä samaan kuvaan Adamuksen kanssa).

ADAMUS: Kiitos. Heh-heh, kiitos. Olin hyvässä vauhdissa. Missä olin? Ja jos ette ajattele, että se on todella teidän energiaanne, jos ette ajattele, että se on – useimmat teistä eivät itse asiassa ajattele niin. Teillä on vain kiva käsite tässä, "teidän energianne, teidän tietoisuutenne, la-la-la."

Tärkeä asia myös on, ja sanon sen tähän väliin – nyt kun minut on keskeytetty, keskeytän itseni. On tietoisuus, ja se on tiedostamista, ja on energia, ja ne ovat täysin erillään. Ne eivät ole sekoittuneet. Ne eivät ole yksi ja sama asia.

Tietoisuus ei ole energiaa, älkää tulko harhaanjohdetuksi tai harhautetuksi tässä. On muita, jotka tavallaan – yritän sanoa tämän kohteliaasti – seuraavat perässä siinä, mitä teemme. He eivät ole aivan vielä siinä. He ovat vielä siinä tietoisuus- ja tiedostamisvaiheessa, jossa he ajattelevat, että energia ja tietoisuus ovat sama asia. Ne eivät ole. Ne eivät ole. Tulee olemaan – ja on jo – joitain "metafyysikkoja", jotka eivät ole ihan vielä siinä. Shaumbrat, älkää hämmentykö.

Tietoisuus on tiedostamista. Sitä se vain on. Se ei sisällä mitään muuta, ettekä tällä hetkellä halua sen sisältävän mitään muuta. Se on puhdas. Se on "minä olen" -olemus, eikä se sisällä energiaa. Se ei sisällä historiaa. Siinä ei ole tuomitsemisia tai mielipiteitä. Se on "minä olen mitä olen".

Sitten on energia, ja se on erillään. Se sallii teidän leikkiä energiassa sössimättä tietoisuutta (Adamus naureskelee). Se pitää tietoisuuden puhtaimmassa tilassaan. Siis olkaa kilttejä, älkääkä hairahtuko. Takaisin nyt pointtiin tässä.

Jos ette ajattele, että se on todella teidän energiaanne – monet teistä pitävät noista sanoista, mutta ette ole aivan vielä siinä. Se on kuin: "No, okei, tiedän, mitä sanotaan, mutta en tajua sitä. Minulle se on edelleen jotain ulkopuolellani." Jos tilanne on tämä, kuten hyvin monilla shaumbroilla on, syleilkää sitä vielä rohkeammin ja intohimoisemmin.

Älkää lähtekö näille päämatkoille "minun energiaani, ei minun energiaani". Sukeltakaa siihen. Syleilkää energiaanne. Se olet sinä. Se on kommunikointia, se on sielusi laulua. Se kaikki on sinä. Syleile sitä. Sukella siihen. Älä pelkää sitä. Se ei satuta sinua. Se ei satuta sinua. Se on sinun energiaasi, ja sinun on aika syleillä sitä intohimoisesti, rohkeasti. Taas kerran, en sano, että nyt on päätöksentekoaika. Se tulee myöhemmin, kun valitset asioita elämässä. Aloita nyt perusasioista. Syleile sitä.

Miten teette sen? Vetäkää syvään henkeä, ja annatte tuon energian tulla sisään, ja päästätte sen sisään intohimoisesti, kuin: "Valitsen elämän! Tämä olen MINÄ! Tämä on minun energiaani! Hengitän sen sisään! Elän sen! Lakkaan olemasta arka pieni hiiri, joka juoksee karkuun kaikkea. Olen tuo suuri elefantti huoneessa, josta puhutaan. Syleilen energiaani intohimoisesti." Se on melko yksinkertaista, ja silloin oikeasti ymmärrätte, miten eletään. Miten eletään.

Siis jo laitamme kaiken tämän yhteen, niin vielä yksi osa tätä on, että sitten rakastelkaa energianne kanssa. Tanssikaa cha-cha-chaata energianne kanssa. Olkaa intiimisti energianne kanssa, ja saatte selville, että tuo sama energia rakastelee teidän elämänne kanssa. Rakastelkaa, eli rakastakaa sitä. Tuokaa se sisään. Älkää pidätelkö sitä. Rakastelkaa. Enkä halunnut sanoa vain "rakastakaa energiaanne". Halusin tuon "rakastelkaa". Olkaa sen kanssa. Ja sitten katsokaa, miten se rakastaa elämäänne. Se on sinä. Sinä rakastelet sinun kanssasi. Ja tuo energia … Häh, ei sillä tavalla, senkin sekopää (jollekin yleisössä; vähän naurua). No, voisi se olla sellaistakin (Adamus naureskelee). Rakastelkaa, olkaa intiimisti energianne kanssa hyvin aistillisella tavalla, ja sitten katsokaa, miten se rakastaa elämäänne.

Melko yksinkertaista, yksinkertainen juttu, ja laitetaan se nyt yhteen: Syleile energiaasi rohkean intohimoisesti. Jos et usko, että se on oikeasti sinun energiaasi, syleile sitä vielä rohkeammin ja intohimoisemmin kuin koskaan. Rakastele energiasi kanssa, ja se rakastelee elämäsi kanssa.

Se on melko yksinkertaista. Melko yksinkertaista. Okei, kiitos.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Mitä ihmiset etsivät? Loppujen lopuksi sitä, miten eletään. Miten eletään. Tarkoitan, että katsokaa kaikkia noita oma-apukirjoja kirjakaupoissa. No, enää ei ole kirjakauppoja, mutta oma-apukirjoja. He etsivät, miten eletään. Shaumbrojen osalta, miten eletään? Syleilkää energiaanne rohkeasti. Ei älyllisesti. Syleilkää sitä rohkeasti.



Rakkaus

No niin, ja Cauldre kertoo minulle, että jatkan pitkään, mutta edellisestä kerrasta on jo tovi. Haluan puhua muutaman hetken rakkaudesta. En puhu paljon rakkaudesta. Cauldrella on sana sille: mummosyötti (Grandma bait). (Suom. huom. viittaus tullee tunnetusta kalastusviehemerkistä Grandma Lure; grandma = mummo, lure = viehe, syötti, uistin) Mummosyötti, eli tulemme tänne eteen ja puhumme rakkaudesta ja pörröisyydestä ja toistemme rakastamisesta, ja se on kuin: "Älä viitsi, ihan oikeasti?" Se on halpaa (Adamus naureskelee) ja teennäistä.

Rakastan rakkautta, mutten aloittanut shaumbrojen kanssa puhumalla siitä, emmekä ole oikeastaan puhuneet siitä kovin paljon ennen tätä. Kuitenkin – pieni tuotesijoittelu tässä – meillä oli upeita sessioita vuosia sitten Ranskassa. Saimme koko ryhmän humalaan yhtenä iltana ja (joku sanoo "vau") – kyllä, niin tapahtui. Se oli mahtavaa. Oli upeita sessioita, Mysteries of Love* (https://store.crimsoncircle.com/mysteri ... -2012.html). Ehdottaisin sitä Spotlightiin (suom. huom. "valokeila" johon nostetaan kuukausittain vanhoja tuotteita). Puoleen hintaan, Adamuksen tervehdys. Mahtavaa materiaalia.

*Tämä tuote on saatavana 50 %:n alennuksella elokuun 2021 aikana.

Mielenkiintoista, mielenkiintoinen asia on, että rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla. Ei missään muualla.

Sielunne ei tiennyt rakkaudesta. Sillä mitä kutsutte Jumalaksi, ei ollut aavistustakaan. Miten Henki olisi tiennyt? Tarkoitan, että miten Henki olisi tiennyt, ennen kuin te koitte sen. Se koettiin Maassa, ensimmäistä kertaa ikinä koko luomakunnassa täällä Maassa. Se tekee Maasta tavallaan erityislaatuisen. Sen vuoksi järkytyn, kun ihmiset puhuvat avaruusolentojen tulemisesta Maahan kertomaan, miten eletään elämäänne.

Ensinnäkään, heillä ei ole hajuakaan siitä. Toiseksi, he yrittävät oppia teiltä. Avaruusolentojen luotaimet, avaruusalukset tai mitkä tahansa – ne ovat täällä yhdestä syytä. He kuulivat tästä rakkaudeksi kutsutusta asiasta, ja he haluavat tietää enemmän siitä. He tutkivat, leikkaavat, viipaloivat, kuutioivat, he menevät aivoihin yrittäen löytää: "Missä tuo rakkaus on? Missä se on? Onko se tällä (osoittaen eri paikkoja)? Onko se täällä vai ympärillä?" Ei, se on aisti*. Kenties se on kaikkein kaunein aisti, jota ei koskaan ollut, ennen kuin ihmiset kokivat sen maan päällä ensimmäistä kertaa.

*Lisää aisteista Master's Life 4 – Sensuality (https://store.crimsoncircle.com/the-mas ... ality.html)

Pyydän teitä pääsemään pois aivoistanne hetkeksi. Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkauden ihmisenä tällä planeetalla, tuntekaa sitä hetki. Ei tässä elämässä. Se oli kauan sitten.

(Tauko)

Ensimmäinen kerta kun koskaan tunsitte rakkautta. Älkääkä olko huolissanne yksityiskohdista.

(Tauko)

Miltä se tuntui?

(Tauko)

Hyvä uutinen, huono uutinen. Tunsitte rakkauden, ettekä olleet koskaan kokeneet mitään sellaista missään enkelimaailmoissa. Teillä ei ollut rakkautta missään, ja rakkaus kosketti teitä ja se muutti teitä syvästi.

Huono uutinen. Koitte rakkauden ja sanoitte: "Haluan jäädä tälle planeetalle pitkäksi, pitkäksi aikaa jatkamaan rakkauden kokemista." (Adamus naureskelee) Sori, mutta niin te sanoitte.

Se on hyvin kaunista, enkä ole halunnut puhua siitä ennen tätä, ja se liittyy erittäin paljon kaikkeen muuhun tällä hetkellä. Se liittyy kommunikointiin ja energiaan ja kaikkeen muuhun. Mutta rakkaus koettiin ensin täällä.

Nyt siirrymme täysin uuteen ymmärrykseen rakkaudesta. Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte oikeasti rakkauden monta elämää sitten, oli pakahduttava. Se kosketti sieluanne. Voi, tavallaan sielunne ei tiennyt rakkaudesta. Se kosketti sieluanne, ja tuo sielu syöksähti auki tuon rakkauskokemuksen myötä.

Valitettavasti rakkautta on monin tavoin pienennetty, kaupallistettu, halvennettu, hyväksikäytetty, ja tiedätte sen. Nimittäin kun vanhempanne sanovat: "Annan sinulle nyt piiskaa, koska rakastan sinua", se ei oikein toimi. Se ei ole yhtenevä sen ensimmäisen rakkauskokemuksen kanssa, joka teillä oli tällä planeetalla. Nämä kaksi asiaa ei ole sama asia. Ja hyvin usein ihmiset kertovat rakastavansa teitä, mutta sitten teitä puukotetaan selkään, tai viikon päästä he kertovat seinänaapurille tai maitomiehelle rakastavansakin heitä, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Se ei merkinnyt mitään. Mutta kuitenkin kaunista on, että teillä on ollut noita rakkauskokemuksia. Joo, joskus vastoinkäymisten kera joita tulee sen myötä, mutta teillä on silti tuo rakastamisen kokemus.

Katsotaan kaikkia muita maailmoja, kaikkia muita sieluolentoja jotka eivät ole koskaan olleet tällä planeetalla, eikä heillä ole ollut sitä. Rakkaus ei ole yleinen aisti kosmoksessa. Se ei ole. Siksi väki jonottaa tälle planeetalle tulemista, niin hullulta kuin se tuntuukin. Miksi he jonottaisivat kaikkea sitä, mitä heille tapahtuu? Siksi he jonottavat – kokeakseen rakkauden.

Olette rakkauden opettajia. Olette opettaneet sitä muissa elämissä. Olette opettaneet sitä Maan lähiulottuvuuksissa, mutta vaikein asia rakkauden opettamisessa on, ettei sitä voi opettaa. Voitte kokea sen, voitte kommunikoida tuon kokemuksen energiaa – ei vain sanoina, vaan todellisena sielukommunikointina. Voitte kommunikoida siitä, mutta sitä ei voi opettaa. Miten opettaisitte rakkautta? Miten opettaisitte rakkautta? Sanotaan, että putoatte rakkauteen (suom. huom. englannin kielessä "rakastua" on sanamukaisesti "pudota, langeta, kaatua" rakkauteen). Ette suunnittele rakkauteen.

Nyt siirrymme shaumbrojen kanssa täysin uudelle koronaviruksen jälkeiselle tasolle: se on rakastaa itseänne. Se on rakastaa itseänne. Se on vaikeaa, ja hyvin, hyvin harvat ovat koskaan tehneet sen. Kokemus jonka saatte itsenne todellisesta rakastamisesta, ylittää ensimmäisen kokemuksenne, joka teillä oli tällä planeetalla rakkaudesta. Se ylittää sen. Tuo pakahtuminen … (Adamus huokaisee) Sitä on vaikea edes ilmaista sanoina, mutta voitte tuntea sen, mitä kommunikoin. Emme puhu oppimisesta rakastamaan itseänne. Puhumme rohkeasta menemisestä omaan energiaanne, intohimoisesta menemisestä omaan energiaanne ja itsenne rakastamisesta.

Itsensä rakastamisella on tavallaan outoja sivumerkityksiä joillekin ihmisille. Teidän ei pitäisi rakastaa itseänne, tai rakastakaa muita ensin, tai että itserakkaus on tavallaan ns. narsistista. Ei ole. Laittakaa sivuun kaikki nuo käsitykset, kiitos.

Tämän Maa-planeetan koko tarkoitus oli tulla ymmärrykseen tietoisuudesta ja energiasta, teidän tietoisuudestanne suhteessa energiaan. Koko tarkoitus oli vapauttaa kaikkien sieluolentojen energia kosmoksessa, joka oli melkein kuin jumittunut ikuisiksi ajoiksi. Se on tehty. Henkiperheet hajosivat, koska energiat liikkuvat taas. Uusi ymmärrys tietoisuudesta ja energiasta, ja älkää laittako näitä kahta yhteen tällä hetkellä. Se tulee myöhemmin, mutta sitä ei ole koskaan tehty, ikinä, missään.

On tultu ymmärrykseen tietoisuudesta ja energiasta, ja tehtävä on suoritettu, koska tarpeeksi moni on tehnyt sen tällä planeetalla, ja nyt se säteilee muille. He alkavat tehdä sitä.

Shaumbrat, nyt siirrymme seuraavalle tasolle, itsenne rakastamiseen rohkeasti, intohimoisesti. Missään ei ollut rakkautta, ennen kuin ihmiset tulivat tänne, eivätkä ihmiset tulleet tänne rakkauden vuoksi. He tulivat tänne tietoisuuden ja energian vuoksi. Mutta oli yksi asia, jota kukaan ei ennustanut, en edes minä – kukaan ei ennustanut, kenelläkään ei ollut aavistustakaan, ei ollut edes pientä vihiä, mitä tapahtuisi enkelien tullessa tälle planeetalle – ja se oli rakkaus. Sielu ei tiennyt siitä, "minä olen" -olemus ei tiennyt siitä, kukaan ei tiennyt siitä. Se oli mahtavin asia, joka on koskaan tullut tältä planeetalta. Tietoisuus ja energia, totta kai. Se on selviö. Rakkaus? Kukaan ei tiennyt.

Nyt menemme itserakkauteen. Siinä on pimeät nurkkansa ja vaikeakulkuiset tiensä. Se tuo esiin muistoja, kenties ei kovin miellyttäviä, mutta teemme sen rohkeasti ja intohimoisesti, jotta voitte tulla kokemustenne seuraavalle tasolle tällä planeetalla – itsenne rakastamiseen. Se on hyvin kaunista, ja se on hyvin yksinkertaista. Mutta moni asia voi häiritä teitä.

Otetaanpa hetki merabh-musiikin kanssa, aloittamaan matkamme shaumbroina itserakkauteen.



Itserakkaus-merabh

Jotkut puhuvat pelistä, itsensä rakastamisesta. Kuuntelen … Ja Cauldre suuttuu minulle tällä hetkellä.

(Musiikki alkaa)

Hän sanoo, ettei minun pitäisi arvostella muita ihmisiä, jotka tekevät muuta työtä. Miksei? Heh! Hei, minulla on mikrofoni (muutama naurahdus).

Kyllä, tsekkaan joskus joitain näitä muita, jotka antavat kursseja rakkaudesta, eivätkä he ikään kuin … Miten voi edes puhua siitä, ennen kuin ymmärtää energian ja tietoisuuden? Eikä sokeripölyn sirotteleminen asioiden päälle ole rakkautta. Se ei ole rakkautta. Rakkaus ei ole vain tukku enkelipölyä.

Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkauden tällä planeetalla – eikä sillä ole merkitystä, oliko se Lemuria, Atlantis, Egypti – pyydän teitä hengittämään sitä nyt sisään, tietämättä mitään yksityiskohtia siitä. Teidän ei tarvitse tietää.

Tuossa ensimmäisessä rakkauskokemuksessa on kommunikointia.

Ja siinä on mysteeri. Se muutti teitä.

Muita ihmisiä tuli myöhemmin kokemaan myös rakkautta, ja rakkaus on nyt yleistä.

Sanon, että rakkaus, sillä tavalla kuin ihmiset käyttävät sitä, on tylsää, ei juurikaan oikeaa aistillisuutta. En hauku rakkautta. Sanon vain, että menemme eri tasolle.

Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkautta, tuntekaa sitä tarvitsematta tietää yksityiskohtia.

Tuntekaa sitä hetki. Ooh!

(Tauko)

Hyvin monet teistä tuolla hetkellä, kun tunsitte ja koitte rakkauden aivan ensimmäistä kertaa, ja kenties jos olitte toisen ihmisen kanssa, edes hän ei tuntenut samaa. Mutta te tunsitte, ja "Ooh! Minun täytyy päästä enkeliperheeni luo ja kertoa heillä tästä asiasta, mutta miten kuvaan sitä? Minun täytyy päästä takaisin sinne, ja minun täytyy kertoa kaikille olemassaolon enkeleille tästä asiasta, rakkaudesta."

Ja nyt tässä, kun istutte kaikkien näiden mestareiden kanssa, mestareiden joita olette, teillä on ollut paljon kokemuksia rakkaudesta. Jotkut haluaisitte unohtaa. Pari teistä käy läpi avioeroa tällä hetkellä ja sanoo: "Voi kyllä, voi kyllä."

Tuodaan se laajemmaksi kokemukseksi, ja nyt avatkaa ovet rohkeasti itsenne rakastamiseen.

(Tauko)

Tavallaan kuin tuo laulu, yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden. Yhteenkuuluvuus, itsenne rakastaminen ja hyväksyminen. Itsenne täydellinen hyväksyminen, ja sitten kommunikointi, eli teidän energianne.

Itsenne rakastamista ette voi harjoitella, opiskella, valmentaa.

Se ei tule, kun sanotte: "Hankkiudun eroon kaikista huonoista tavoistani. Olen todella mukava ihminen." Se ei tule sillä tavalla.

Se tulee, kun vedätte syvään henkeä ja hyväksytte itsenne.

Menen askeleen pidemmälle tässä, kun astumme nyt tähän seuraavaan shaumbra-vaiheeseen. Itserakkauden kokemus ei ole vain yksin, vain te itse. Tarkoitan, että sekin on tietysti itserakkautta.

Koette myös sielunne rakkauden – sielun joka ei tiennyt rakkaudesta, ennen kuin te koitte sen. Mutta nyt se tietää. Sielunne rakkauden.

Ihmiset puhuvat aina siitä, miten sielunne todella rakastaa teitä. Ei, ei, ei. Sielu ei tiennyt rakkaudesta. Mutta nyt siinä viisaudessa, jota on tuotu sieluun, se tietää rakkauden, ja … (Adamus huokaisee) … se haluaa jakaa sen kanssanne.

Se oppi rakkaudesta teiltä, ja nyt se haluaa jakaa sen kanssanne.

Menneisyytenne ja kaikkien elämienne rakkaus – se haluaa jakaa sen kanssanne, rakkautensa, ja tulevaisuuden.

Miten kallisarvoista aikaa, jolloin menemme sen yli, mitä koskaan suunnittelimme tekevämme, kun tulimme tänne Maahan. Miten kallisarvoista aikaa. Ja teidän, ihmisen kokemassa, joka itse asiassa löysi rakkauden, on nyt aika vastaanottaa se itseltänne.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Itserakkaus. Siinä ei ole kyse vain ihmisestä, joka katsoo peiliin sanoen: "Rakastan sinua, kaunokainen" (muutama naurahdus). Ei, ei.

Siinä on kyse sielun, menneisyyden, tulevaisuuden, mestarin, jokaisen osanne, antamisesta osoittaa teille nyt, miten paljon se rakastaa teitä. Se on itserakkautta.

Ei vain nousta ylös aamulla sanoen: "Olen hyvä, olen kaunis. Rakastan minua." Ei, kyse on sen vastaanottamisesta nyt.

Sielunne haluaa todella osoittaa teille tämän, ja se haluaa tanssia sen kokemisessa teidän kanssanne.

Avataan tämä uusi luku/vaihe shaumbroille.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Miten hullu maailma. Miten outo maailma. Millaisen ajan olemme juuri käyneet läpi, ja sanoisin, että nyt aloitamme todellisen intohimon – millaista on tuntea Itsen rakkaus?

Kaipa meillä on vähän kuoppaisia teitä matkan varrella. Se ruoppaa ylös vanhan paskan. On aikoja, jolloin teistä tulee hyvin, hyvin mentaalinen. On aikoja, jolloin ajattelette itserakkautta ja minun täytyy potkaista teitä perseelle, ja kun teen sen, se on sata taalaa. Oikeudesta potkaista teitä perseelle.

Mutta kun nyt tulemme itserakkauteen mestareina tällä planeetalla, kun asioista tulee vähän rankkoja, kun maailmasta tulee hullu, muistakaa vain tuo yksi asia: kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Tämän myötä, tervetuloa takaisin Itseenne. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KULMASTA KÄÄNTYMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vain muutaman päivän kuluttua meillä on viimeinen shoud Merlin minä olen -sarjassa. Se merkitsee 22 sarjaa vuoden 1999 jälkeen ja yhteensä 270 kuukausittaista shoudia. Siinä on melko paljon viestejä ja viisautta Tobiakselta ja Adamukselta vuosien saatossa.

Koottuani nuo lukumäärät, istuin hetkeksi tuntemaan kaikkien noiden shoudien tiivistettyjä energioita ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat koskaan lukeneet tai katselleet niitä. Tunne on pakahduttava, mukana paljon kyyneliä ja naurua, oivalluksia ja vastustusta, taikuutta ja haasteita. Se on syvällinen kirjasto, joka kattaa shaumbra-matkan heräämisen jälkeisestä ajasta mestaruuteen ja Koneiden aikaan. Se on sinun tarinasi, minun tarinani ja meidän tarinamme.

Adamus on jo antanut meille nimen uudelle sarjalle, joka alkaa 2.10.2021: Penkkeilyn taito. Otsikko indikoi sitä, mihin asiat ovat menossa seuraavassa sarjassa. Olemme valmiita toteuttamaan intohimomme ja tarkoituksemme tässä elämässä. Tulimme planeetalle tänä hyvin merkittävänä aikana säteilemään tietoisuuttamme, ilman agendaa. Tämä vuorostaan valaisee ihmiskunnalle uusia mahdollisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa kaikkeen – teknologia, ihmisoikeudet, rotusuhteet, politiikka, talous, maatalous, nälkä, ympäristö jne. Kyse ei ole vain merkittävistä globaaleista ongelmista. Valosi koskettaa myös ihmissuhteita, musiikkia, urheilua, elokuvia, koulutusta, viihdettä, työpaikkoja ja muuta. Kun tietoisuus säteilee ilman agendaa, se vaikuttaa jokaiseen isoon ja pieneen asiaan.

Penkkeilyn taito -sarja merkitsee, että olemme valmiita tekemään tämän. Olisimme voineet saada oman Oivaltamisemme jo kauan sitten, mutta monet shaumbrat odottivat juuri tätä aikaa salliakseen sen viimeinkin. Kuten Adamus sanoo, todellisuudessa ei tarvitse "tehdä työtä" Oivaltamisensa eteen. Sen työstäminen on kaikkein suurin häiriötekijä, ja siitä voi helposti tulla mielen v#@&-peliä. Sinä sallit vain sen. Sielusi tekee työn, jota tarvitaan. Sinun täytyy vain vetää syvään henkeä ja sallia.

Odotimme, koska nyt planeetta tarvitsee ja haluaa sitä eniten. Yksi koronaviruspandemian seuraamuksista on, että ihmisillä on valtavaa uuden johtajuuden ja uusien vastauksien halua. He eivät välttämättä luota hallituksiinsa, eivätkä he ole paljon vähemmän huolissaan papeistaan, opettajistaan, poliiseistaan tai terveydenhoitoinstituutioistaan. Tämä tuli aivan liian selväksi pandemian aikana. Tämän päivän "johtajat" – ne joita ihmiset kunnioittavat – ovat yleensä poptähtiä, julkkiksia ja urheilijoita. Luuletko, että mikään mainostoimisto valitsisi jonkun poliitikon tai paavin mainostamaan tuotteitaan? Sen sijaan he lähestyvät jotakuta, jota massat ihailevat, kuten suosittu viihdetaitelija. Pointti on, että ihmiset etsivät uusia vastauksia ja johtajia tällä hetkellä. Puhdas tietoisuus auttaa tuomaan esiin huomisen uusia johtajia ja ajattelijoita.

Olemme kääntyneet kulmasta. Oivaltamisesi on joko tässä tai ihan lähellä. Älä epäile sitä yhtään, ellei lohikäärmeellä ole muutama asia vielä raivattavana, ja silloin kyse on vain tuosta ongelmasta irtipäästämisestä. Olemme täällä istuaksemme puistonpenkillä ruumiillistuneina mestareina ja antaaksemme tietoisuutemme säteillä.

Puistonpenkki on vertauskuva: rentoudu, ota rauhallisesti, älä kanna maailmaa harteillasi, älä tartu aseisiin tai jää kiinni massatietoisuuden tohinaan. Voimme ottaa vinkin Mark Twainista, joka on lahjakas amerikkalainen kirjailija ja yksi Adamuksen elämä, kertomalla tarinoita, antamalla sisäisen huumorimme tulla esiin ja tarkkailemalla maailmaa ympärillämme. Mark Twain oli tunnetusti suuri ihmisten tarkkailija, ja hänellä oli tosiaankin paljon nokkeluutta ja huumoria. Puistonpenkki on symboli siitä, että ottaa rennosti, on massatietoisuuden melun ulkopuolella, vetää syvään henkeä ja säteilee. Puistonpenkkiä ei sinällään tarvita – voit istua ruohikolla joen pientareella, käydä iltapäiväkävelyllä, istua kahvilassa tai melkein missä tahansa, missä voit rentoutua hetken. Olen varma, että Adamus vie meidät muutaman ryhmä-merabhin läpi ja selittää vähän enemmän penkkeilyn taitoa.

Olemme kääntyneet kulmasta, eli sinun ei tarvitse kamppailla enää henkilökohtaisten ongelmiesi kanssa. Jäljellä olevat henkilökohtaiset ongelmat ratkeavat itsestään. Ole kiltti, äläkä peukaloi, hermostu, ole huolissasi tai epäile. Salli vain kaikki, mitä tulee. Tiedät jo tämän, mutta nyt on aika kokea se. Ei. Enää. Kärsimistä. Lopeta se.

Adamus tietää, että meille tulee uusia haasteita, koska olemme päättäneet jäädä tälle planeetalle ihmistilassa JA ruumiillistuneina mestareina. Haasteet eivät ole mitään sellaista, mitä meidän täytyi käsitellä ennen – kuten esi-isiltä peritty karma, entisen elämän karma, yltäkylläisyyden puute ja itsearvostus. (Itsearvostusjuttu häviää pois, kun olet lopultakin tämän elämän todellisessa intohimossasi ja tarkoituksessasi.) Nuo ongelmat olivat hyvin vanhoja ja jumittuneita ja niiden ratkaiseminen näytti vievän ikuisuuksia, koska jostain kumman syystä pidimme kiinni niistä. Uusista "ongelmista" on helpompi päästää irti, ja ne tiivistetään nopeammin viisaudeksi.

On edelleen joitain fyysisiä ongelmia, vaikka olemme päästäneet irti tunnekomponentista, koska nuo vanhat energiat juuttuivat fyysiseen kehoomme. Adamus ja FM (John Kuderka) puhuvat ehdottomasti tästä tulevissa sessioissa. Useimmat ongelmat joita kohtaamme, liittyvät massatietoisuuteen. Sellaisia asioita, kuin ärsyttävät ihmiset, energiansyöjät, kovat äänet, katseleminen reagoimatta kun ihmiskunta menee umpikujakatuja pitkin toisinaan, väkijoukot, kiusaajat, agendat, salaliitot ja muut ongelmat, jotka liittyvät ihmisten lähellä olemiseen. Luulen, että yksi asia joka tapahtuu, kun on käynyt läpi "ihmiset ovat niin hemmetin ärsyttäviä" -vaiheen, on, että pääsemme täysin uuteen ymmärrykseen ja myötätuntoon ihmisiä kohtaan. Tämä vaihe tulee, kun ymmärrämme, etteivät he voi todellisuudessa tehdä meille mitään. He eivät voi vaikuttaa tai loukata energiaamme, joten nuo ärsyttävät tai pelottavat piirteet häviävät pois.

Tobias oli kanssamme ensimmäiset 10 vuotta keräämässä shaumbrat taas kokoon ja muistuttamassa meille, ettemme ole hulluja. Hän auttoi meitä tiedostamaan ongelmamme, olematta kuitenkaan pakkomielteinen niistä. Adamus tuli 12 vuotta sitten aloittamaan lopullisen Oivaltamisprosessin. Hän eteni pepullemme potkimisesta lohikäärmeemme esittelemiseen, selittäen koko ajan todellisuuden fysiikkaa. Nyt käännymme kulmasta. On aika tehdä, mitä tulimme tänne tekemään: rentoutua Oivaltamiseemme ja loistaa kristallinkirkasta ja agendatonta tietoisuuttamme planeetalle. Sitten on heistä kiinni, mitä he haluavat tehdä sillä. Ole tarkkailija ja katso, mitä tapahtuu. Näet, miksi odotit tähän saakka.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Merlin minä olen -sarja
SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus, eikä minulla ole paljon kärsivällisyyttä (naurua, ja Adamus naureskelee). Aa! Tämän pitäisi antaa teille ennakkovaroitus tästä shoudista. Hei, rakas Linda.

LINDA: Ai joo, okei. Ei kärsivällisyyttä.

ADAMUS: Ei kärsivällisyyttä. Hmm …

LINDA: Mitä?

ADAMUS: Puuttuuko meillä täältä jotain?

LINDA: Mitä sinä haluat?

ADAMUS: Onko …

LINDA: Mitä?

ADAMUS: … jotain mitä ei ole täällä?

LINDA: Missä kahvisi on?!

ADAMUS: Ahaa!

LINDA: Oi!

ADAMUS: Nyt …

LINDA: Tässä tulee kahvia.

ADAMUS: Nyt tajuan (Kerri tuo kärryillä syntymäpäiväkakun). Se on, voi …

LINDA: (laulaen) Paljon onnea …

ADAMUS: Olen hyvin …

LINDA: (jatkaa laulaen onnittelulaulua, ja yleisö tulee mukaan) … vaan!

ADAMUS: En ansaitse tätä (naurua).

Juuri kun sanoin olevani kärsimätön (yleisö jatkaa laulamista), ja sitten he laulavat (Kerri tuo kakun lähemmäs, ja yleisö saa laulunsa loppuun). Näettekö tämän siellä Ylösnousseiden mestareiden klubilla, mitä he tekevät? (Yleisö taputtaa)

LINDA: Ai, mutta odota!

ADAMUS: Siellä ei ole minulle mitään.

LINDA: Mutta odota!

ADAMUS: Minun täytyi tulla tänne alas saadakseni …

LINDA: Mutta odota!

ADAMUS: Näin on.

LINDA: On myös Geoffin syntymäpäivä 26. päivä (hän alkaa laulaa "paljon onnea vaan" Geoffille, ja yleisö liittyy mukaan).

ADAMUS: Ei, meillä ei ole aikaa siihen. Meillä on paljon tekemistä. Ei, hän ei tarvitse tuota laulamista (Adamus naureskelee, kun Linda ja yleisö jatkavat laulamista). Kiitos, kiitos.

LINDA: Ansaitset sen, kamu (yleisö taputtaa).

ADAMUS: Mutta on myös Vilin syntymäpäivä 23. tai 24. päivä. Kenties … (Adamus naureskelee) Kiitos, kiitos (Kerri antaa kahvikupin).

KERRI: Haluaisitko palan kakkua?

ADAMUS: Haluaisin. Itse asiassa …

KERRI: Sinun täytyy puhaltaa kynttilät.

ADAMUS: No, jos pyydät minua. Kyllä, mielelläni.

KERRI: Puhalla kovaa (vähän naureskelua).

LINDA: Oi! (Naurua, kun Adamus yrittää monta kertaa puhaltaa useimpia kynttilöitä) Äh! Nuo ovat hassuja kynttilöitä, eikö?

LINDA: Älä sylje siihen.

ADAMUS: Joo, no niin. Tarjoile tätä kaikille täällä, kun kaikkea tätä tapahtuu …

KERRI: Ei, ei.

ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä, okei. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kuten sanoin … (huokaisten, kun näkee yhden kynttilän edelleen palavan). Kenties tarvitsemme Kuthumia täällä puhaltamaan kunnolla (lisää naurua).

LINDA: Ai, kosto elää! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Siis, kuten sanoin, Adamus, täysivaltainen alue, kaikkea sitä muuta, eikä paljon kärsivällisyyttä tänään. Ei paljon kärsivällisyyttä. Tarvitsen tuon kahvin.

LINDA: Se on ihan siinä.

ADAMUS: Täytyy aloittaa tämä päivä pienellä kävelyllä ympäri, koska haluan pitää työryhmän siellä takana hereillä. Tiedän sen, käsitän sen (Lindalle).

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Energioista tulee hyvin sakeita täällä. Ei välttämättä unisia, vaan hyvin, hyvin sakeita. Mukava nähdä sinut taas (jollekin shaumbralle, ja tämä vastaa "kiitos"). Siis pidetään heidät kiireisenä täällä takana.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme päivän, kun pääsemme alkuun tämän shoudin kanssa. Mukava nähdä monia teitä, joita en ole nähnyt vähään aikaan. Tarkoitan, että olen nähnyt teidät, tai no, kuullut teistä, tietysti, mutta en ole nähnyt nähnyt teitä.

Onko täällä takana kaikki hyvin? Näin teidän tekevän harjoituksia, ennen kuin aloitimme. Nimittäin kamerahenkilön harjoituksia (heilutellen sormia), lämmitellään pitkää päivää varten Adamuksen kanssa, irrotellaan sormet. Kaikki ok teknisesti tähän saakka? Hyvä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Se on tavallaan kyseenalaista tänään. Paljon kummallisia energioita. Paljon kummallisia energioita. Ette ole luultavasti huomanneet? Ei.

Olemme puhuneet tästä aiemmin, että maailma on tavallaan hullu, mutta … Anteeksi hetki (Adamus ottaa lusikallisen kakkua). Haluaisitko haukata?

LINDA: En, myöhemmin. Puhutko kakusta? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Mm, oikein hyvää. Mitä ilmassa on? (Yleisö huutaa "savua!") Linda, mikrofoni kiitos. Eikö siitä ole jossain laulu? Savua menee silmiisi.



Mitä ilmassa on?

Siis, mitä ilmassa on tällä hetkellä? Tuntekaa sitä hetki.

KRISTIE: Ilmassa on savua.

ADAMUS: Ilmassa on savua. Miksi niin on?

KRISTIE: Koska Cauldre oli ulkona liian kauan väliajalla – hän …

ADAMUS: (naureskellen) Suoden itselleen nautinnon.

KRISTIE: … puhalsi tupakansavua kaikkiin asioihin.

ADAMUS: Joo, joo. Siis sanot, että savu ilmassa joka peittää suurimman osan USA:sta, on siitä (pitäen kädessään tupakka-askia).

KRISTIE: Joo, se kaikki on sinulta.

ADAMUS: Kenties hänen pitäisi lopettaa, joo. Siis okei, ilmassa on savua, mutta mistä?

KRISTIE: Se tulee maan länsiosan palamisesta poroksi.

ADAMUS: Ai, okei. Vain pieni triviaali asia, okei. Mitä muuta? Mene enemmän ja-tilaan. Mitä muuta planeetalla tapahtuu tällä hetkellä? Mitä ilmassa on?

KRISTIE: Tietoisuuden sumua.

ADAMUS: Mm. Totta, joo. Se on hyvä vastaus.

KRISTIE: Tai tietoisuudenpuutteen sumua.

ADAMUS: Joo, hyvä. Okei, kiitos.

KRISTIE: Ole hyvä.

ADAMUS: Linda.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Mitä ilmassa on? No, kyllä, tämä on suosikkiosuuteni. Kaipasin tätä. Hyvin moneen kuukauteen en voinut tehdä tätä. Tervehdys, David.

DAVID: Tervehdys!

ADAMUS: Mitä ilmassa on?

DAVID: (laulaen) Muutos, muutos, muutos! (Matkien tunnettua laulua)

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä (naurua). Hyvä, teet sen erittäin hyvin. Millaista muutosta? Tarkoitan, että se on itsestäänselvyys.

DAVID: A:sta Ö:hön. Kaikkea.

ADAMUS: Kaikkea. Se on hyvä vastaus. Kaikkea, hyvä. Jos mittaisit sitä asteikolla yhdestä kymmeneen, yhden ollessa "ei paljon muutosta", tavallaan niin kuin asiat ovat menneet viimeiset pari tuhatta vuotta, missä olemme tällä hetkellä?

DAVID: Sata.

ADAMUS: Sata, okei. Hän ei noudata ohjeita kovin hyvin (David nauraa) – yhdestä kymmeneen – mutta tyypillinen shaumbra …

DAVID: Joo!

ADAMUS: … jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Okei, hyvä. Okei, anna minulle yksi esimerkki muutoksesta.

DAVID: (pitää tauon) Ihmiset alkavat nyt integroida jumaluutensa.

ADAMUS: Ehkä (Adamus naureskelee).

DAVID: Shaumbrat. Shaumbrat.

ADAMUS: Ai, shaumbrat. Shaumbroilla se pitäisi paikkansa. Ihmisillä?

DAVID: Ei, vaan shaumbroilla.

ADAMUS: Mitä luulet, miten moni ihminen alkaa oikeasti integroida jumaluuttaan tällä hetkellä, iloisesti ja avoimesti? Ei kovin moni. Shaumbrat kyllä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Shaumbrat, joo.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, David.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä. Mitä ilmassa on? Vetäkää syvään henkeä. Pääskää tässä pois mielestä. Älkää ajatelko Lindaa, joka kiertelee ympäri ja ojentaa mikrofonin. Jos ette halua mikrofonia, käyttäkää maskia, koska hän olettaa, että teitä ei ole rokotettu. Siis laittakaa tuo maski naamalle todella nopeasti. Ei vaan, hän tietää jo, keitä olette.

Mitä ilmassa on, Tess? Hei! Siitä on pitkän aikaa.

TESS: Kyllä.

ADAMUS: Missä olet ollut?

TESS: Kaikkialla.

ADAMUS: Kaikkialla! Oletko matkustellut paljon?

TESS: En.

ADAMUS: Kyllä, olet sinä. Ei lentokoneella …

TESS: Sen aioin sanoa, en …

ADAMUS: … vaan muilla tavoilla.

TESS: … fyysisesti.

ADAMUS: Olet matkustellut paljon.

TESS: Kyllä, niin olen.

ADAMUS: Joo. Millaista tuolla on?

TESS: (huokaisten) Ihmismielessä? Massatietoisuusmielessä?

ADAMUS: Ei, vaan olet tehnyt paljon ulottuvuuksienvälistä, eteeristä matkustelua.

TESS: Joo.

ADAMUS: Tarkoitan, että näen sinut luomakunnan kaikenlaisissa paikoissa. "Ai, siinä on Tess! Mitä helvettiä hän täällä tekee?" (Tess naureskelee)

TESS: (kuiskaten) Se olen vain minä!

ADAMUS: Ei, vaan oikeasti. Olet tehnyt sitä paljon.

TESS: Joo.

ADAMUS: Paljon kummallisia unia?

TESS: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo.

TESS: Joo.

ADAMUS: Paljon matkustelua. Miten sinulla menee, yleisesti, millainen on sinun tasapainosi – fyysinen, mentaalinen, psyykkinen, henkinen, mikä ikinä?

TESS: Enemmän kuin koskaan maadoitun ja totuttelen siihen, mitä energiani on ja miten sitä säädellään täällä tai miten sitä navigoidaan ja miten se löydetään.

ADAMUS: Onko sinulla enemmän ongelmia olla muiden ihmisten kanssa?

TESS: Enemmän?

ADAMUS: Enemmän.

TESS: Ei.

ADAMUS: Ei voisi olla enempää! (He naureskelevat)

TESS: Ei, vaan sanoisin, että ihmisten navigoiminen on minulle tasaisempaa kuin pari vuotta sitten.

ADAMUS: Hyvä, okei. Siis mitä ilmassa on?

TESS: Voi, vaikka mitä – hiukkasia, savua, tulvia, sumua, paloja.

ADAMUS: Joo, mutta tunnetaanpa nyt tietoisuutta.

TESS: Tota, sanoisin, että mentaalista tasapainottomuutta.

ADAMUS: Mentaalista tasapainottomuutta.

TESS: Tunnen todella ahdistusta siellä.

ADAMUS: Okei.

TESS: Ja sitten se tulee minun maailmaani ja minun täytyy … Sitä tarkoitan navigoimisella. Sitä oppii, miten nopeasti liu'utaan …

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

TESS: … sisään ja ulos oman tietoisuutensa kanssa, koska on sakeaa ja tapahtuu paljon halkeilemista.

ADAMUS: Paskantamista? (Vähän naurua) (Suom. huom. vähän samalta kuulostava sana) Ai, halkeilemista, halkeilemista. Okei, hyvä. Kiitos.

TESS: Jep.

ADAMUS: Arvostan sitä. Mukava nähdä sinut täällä. Teet paljon tuota oh-be-ahn-juttua nykyään. En tiedä, oivaltaako ihminen sen kovin paljon, mutta minä tiedän, että olet siellä, joo.

Iwona, mitä kuuluu?

IWONA: Upeaa, kiitos.

ADAMUS: Hyvä.

IWONA: Mahtavaa! (Hän kikattaa)

ADAMUS: Mukava nähdä sinut taas. Hyvä.

IWONA: Mukava nähdä sinut.

ADAMUS: Mitä ilmassa on?

IWONA: No, massatietoisuuden sakeutta, ja jotain minkä tunnen kaksinaisuuden venyttämisenä.

ADAMUS: Joo.

IWONA: On tulvia maailman yhdessä osassa ja tulipaloja toisessa, joten se tuntuu, kuin kaksinaisuutta vedettäisiin.

ADAMUS: Joo, ja on hyvä kohta korostaa tässä, että säätilaa muokkaa yleisesti ottaen tietoisuus, sen luo tietoisuus. Nimittäin sitä voi opiskella koko päivän ja oppia sen tieteellisiä puolia, mutta säätilaan vaikuttaa oikeasti tietoisuus tällä planeetalla, ja teoriassa täällä pitäisi olla melko lempeä ja leuto sää suurimman osan ajasta, ei näitä ylä- ja alamäkiä ja kaikkea muuta. Sitä oli kauan sitten, mutta tällä hetkellä sään pitäisi olla melko leuto, eikä se ole.

IWONA: Ei ole.

ADAMUS: Ei. Sää reagoi tietoisuuteen, ja sää sisältää minulla sellaiset asiat, kuin maastopalot ja tulvat ja kaiken muun sellaisen. Mikä on yksi niistä asioista, joita tapahtuu suhteessa säähän ja planeettaan, fyysiseen planeettaan?

(Iwona pitää tauon)

Ajattelet liikaa. Sinulla oli se siinä. Sinulla oli se siinä, ja sitten ajattelit sitä liikaa.

IWONA: No, aivan kuten mainitsin, kaksinaisuus haastetaan tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo, kaksinaisuus haastetaan, ja Gaia on myös lähdössä tällä hetkellä, kuten olemme puhuneet. Gaia sanoo: "Okei, ihmiset, tämä on teidän paikkanne. Otatte sen haltuunne nyt." Ja sen myötä tulee erittäin paljon asioita esiin, ja tavallaan se on kaoottista, mutta toisaalta se on erittäin, erittäin hyvä asia, koska ihmisten täytyy kiinnittää huomiota planeettaan enemmän kuin koskaan. Ja kaikki asiat huomioon ottaen, se ei ole mikään valtavan pitkä aika, kunnes ihmisten täytyy hyväksyä vastuu tästä planeetasta.

Tuota … menen tavallaan nyt itseni edelle, mutta koko luomakunnassa ei ole planeettaa, jossa sillä asuvat olennot ottaisivat täyden vastuun siitä. Universumissa ei ole monta paikkaa, jossa olentoja on istutettuna, juurrutettuna, ruumiillistuneena tällaiseen fyysiseen rakenteeseen, mutta niiden joukossa jotka ovat, ei ole muuta ryhmää, jotka opettelevat nyt ottamaan vastuun planeetastaan, kotipaikastaan. Se on hyvin ilmiömäistä, ja kaikki katsovat, mitä täällä tapahtuu nyt. Jep, hyvä.

Ajan vuoksi annan nyt oman vastaukseni siihen, mitä ilmassa on, ja tunnen ahdistusta – Tess itse asiassa sanoi sen. Luulen, että sanoit ensin mentaalinen epätasapaino, mikä on hyvin totta, mutta planeetalla on valtava määrä ahdistusta tällä hetkellä, ja se saa sinut tuntemaan ahdistusta, se saa teidät kaikki tuntemaan ahdistusta.

Mitä ahdistus on? Linda, mitä ahdistus on? Ei silti, että sinulla olisi sitä koskaan, mutta … (vähän naureskelua) kun olet Cauldren ja minun lähellä.

LINDA: Voimakasta epämukavuutta.

ADAMUS: Mistä?

LINDA: Mistä tahansa.

ADAMUS: Mistä tahansa.

LINDA: Asioista jotka ovat kontrollin ulkopuolella.

ADAMUS: Okei, olettamuksena on, että ne ovat kontrollisi ulkopuolella. Okei.

LINDA: Aivan.

ADAMUS: Siis tällä planeetalla on kaikkialla valtavaa ahdistuksentunnetta tällä hetkellä, ja teistä tulee tietoinen siitä, kun näkyvillä on asioita, jotka voitte tuntea ja nähdä, kuten kummallinen sää, savu tai tulvat tai mitä se sattuukin olemaan. Mutta oikeasti on valtavaa ahdistusta, jos tunnette sitä – ette mene mieleen, vain tunnette sitä.

Ahdistusta tulee, kun ihmiset ja ryhmät eivät oikein ymmärrä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Luulen, että teillä on täällä sanonta "toinen kenkä putoaa" (= kohta tapahtuu jotain), mutta ette ole varma, milloin se putoaa ja mitä tapahtuu, kun se putoaa. Jokainen tietää jonkinlaisella tasolla – jokainen ihminen planeetalla tietää, että jotain on tekeillä nyt, eikä se ole samanlaista kuin ennen. Se ei ole samanlaista kuin muut asiat. Kuten David sanoi, asteikolla yhdestä kymmeneen, tällä hetkellä tapahtuvat muutokset ovat sata. Ja jos ei oikeasti ymmärrä, mitä tapahtuu, ja jos ei tavallaan tiedä suuntaa, mihin asiat ovat menossa, mitä tulee seuraavaksi – ei yksityiskohtia, vaan tavallaan asioiden evoluutio – on hyvin pelottavaa. Se johtaa ahdistukseen.

Sitten kun joku saa ahdistusta, hän alkaa ajatella sitä, kuten te saattaisitte tietää: "Miksi minusta tuntuu tältä?", tai "Mitä tunnen? Miksi minusta tuntuu tältä?" Ja sitten hän yrittää korjata sen mielessään. Se aiheuttaa mentaalista tasapainottomuutta siinä kohtaa, koska hän yrittää selvittää sitä mielessään eikä vastaus ole mielessä. Vastaus on olemassa, mutta se ei ole täällä (osoittaen päätä).

Sitten hän saa ahdistusta. Ahdistus salpaa hengityksen. Ahdistus aiheuttaa paljon asioita, kuten unettomuus, liika juominen tai liika marihuanan polttaminen. Ihmiset yrittävät sitten selviytyä ja käsitellä tuota ahdistusta kummallisilla tavoilla. Jotkut tekevät sen tavoilla, joita pitäisin hyvin terveinä mentaalisesti ja fyysisesti. He menevät ulos pitkälle kävelylle. Lähtevät pois muiden ihmisten luota vähäksi aikaa. Pääsevät pois päästään. Pääsevät pois kaikesta logiikasta, jota menee läpi, kun yritetään saada selvää.

Ja shaumbrat, te olette eksperttejä tässä. Te melkein keksitte sen. Otatte sen omaksenne: "Mitä vikaa minussa on?", sen sijaan että sanoisitte: "Mitä kaikkialla ympärilläni tapahtuu? Minulla on kaikki hyvin. Minulla on todellakin kaikki hyvin. Mutta miksi tunnen kaikkea tätä ahdistusta, tätä kummallisuutta?" Ja sitten sanotte: "Aivan oikein, koska käymme valtavaa transformaatiota läpi tällä hetkellä", enkä pysty sanomaan tätä tarpeeksi. Se ei ole mikään ennuste, mitä asioita tulevaisuudessa voisi tapahtua. Olette suoraan sen keskellä. Se kaikki on tässä ja nyt, ja juuri sen vuoksi olette täällä.

Päätitte tulla kaiken tämän ahdistuksen keskelle, mitä planeetalla on tällä hetkellä. Se ei ole teidän. Ei, ei, se ei ole oikeasti teidän. Taistelette minua vastaan tästä toisinaan. Väittelemme.

Tad, olet yksi suosikeistani (vähän naureskelua). Voi, me väittelemme. Ja pidän siitä erityisesti, kun on juotu noin kaksi lasia viiniä, sinä ja minä muissa ulottuvuuksissa – se on henkiviiniä – ja sinä vain väittelet ja sinusta tulee niin … Gary (Tadin aviomies) ajattelee: "Tiedän, mistä hän puhuu." (Gary nyökkää vieressä päätään) Joo-o! Joo-o! Ja pidän siitä, koska olet kipakka, olet riehakas. Et tyydy mihinkään muuhun, kuin mitä varten tulit tänne. Sinua ei työnnetä sivuun tai harhauteta, mutta voi pojat, että väittelet asioista! Ja yksi asia josta väittelet kanssani, on, mitä vikaa sinussa on. Ja minä sanon: "Tad, sinussa ei ole mitään vikaa, paitsi että mietit, mitä vikaa sinussa on."

"No, minussa on jotain vikaa, koska jos ei olisi, elämäni olisi …" Ei sinussa ole mitään vikaa. Sitten kun hyväksyt sen ja asetut siihen, sinulla on kaikki ok ja Garylla on paljon paremmin (lisää naurua, kun Gary on samaa mieltä). Namaste, veli (Adamus naureskelee). Se ei maksanut 20 dollaria, se maksoi 100 dollaria! (Lisää naureskelua)

Siis on valtavaa ahdistusta. Voisimmeko pysähtyä hetkeksi, ja oivaltakaa, ettei se ole teidän, olkaa niin kilttejä. Se ei oikeasti ole. Otatte sen itsellenne. Tunnette sen. Aistitte sen. Ahdistutte. Teistä tulee tavallaan outo ja kummallinen. Olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Planeetta on oikeassa paikassa. Elän ja – no, en voi kuolla, joten elän ja jotain – siitä toteamuksesta, että kaikki on juuri niin, kuin sen pitäisi olla tällä hetkellä. Olemme aivan suunnitelmassa, vähän aikataulusta edellä itse asiassa, planeetan osalta.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, mutta ihmisillä on usein taipumusta valita kärsimyksen tie. En halua jatkaa tuota kärsimysvalitusta tänään. Minulla on muita saarnoja, jotka täytyy pitää, joten se ei ole yksi niistä (vähän naureskelua), mutta yksi asia jonka haluaisin tehdä niiden shaumbrojen kanssa, jotka menevät eteenpäin tämän päivän jälkeen, jos pääsemme niin pitkälle …

LINDA: Mennäänkö niin pitkälle?

ADAMUS: Joo, joo. Minulla oli lämmittely hiljattain, koeajo, ja nyt olen valmis tositoimiin.

Yksi asia jonka teemme, on, että … (Adamus huokaisee) Se riippuu teistä, mutta on aika, että koko kärsimiskäsite muuttuu tällä planeetalla. Kärsiminen on tarpeetonta, mutta se on juurtunut syvälle. Joka kerta kun kävelette kirkon ohi ja näette kamuni roikkumassa siellä (naurua) – jos tiedätte, mitä tarkoitan – se on muistutus kaikille: "Kärsi! Kärsi! Kärsi!" Siitä on vain tullut planeetan tapa, ja minua tavallaan vaivaa se, että ihmiset ovat hyväksyneet tämän kärsimisen. He sanovat: "No, niin se on – se on ihmisenä olemista." Ei! Ei, se ei ole niin.

Ja se on yksi asioista joita teemme uudessa sarjassamme, jonka nimi on jo ilmeisesti julkaistu: "Penkkeilyn taito". Penkkeilemme, eikä siinä ole mitään agendaa, mutta yksi asioista on säteillä valoamme itse kärsimiseen, suoraan kärsimyksen vatsaan, tämän kärsimykseksi kutsun asian sisuksiin. Säteillään valoa vapauttamaan se. Miksi kärsiä? Kuka olisi …

Siis jos teillä olisi täysin puhdas ja avoin taulu ja sanoisitte: "Mitä haluaisin tehdä? Menen tuolle Maa-planeetalle. Otan itselleni fyysisen kehon." No, kärsimys on numero yksi (vähän naureskelua). Muistakaa se seuraavalla kerralla, kun luotte planeetan (lisää naureskelua). Mutta miksi on kärsimistekijä? Se on tarpeeton. Se on yksi asia, jota voi odottaa innolla uudessa sarjassamme. Mutta takaisin asiaan.

Ahdistusta on kaikkialla, eikä se tule asettumaan. Ja kuten Tess sanoi, on mentaalista epätasapainoa, ja ihmiset alkavat tulla todella hulluiksi. Kaikki tähän saakka on ollut lämmittelyä, valmistautumista todelliseen hulluuteen …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … tällä planeetalla. No, se on totta. Näette sitä kaikkialla ympärillänne. Mutta kun menemme uuteen sarjaamme ja istutte puistonpenkillänne, muistakaa: "Vau, olemme juuri siinä, missä meidän pitäisi olla." Vanhoja asioita ravistellaan. Covid tekee upeaa työtä asioiden ravistelemisessa syvimmillä tasoilla. Kaikkea ravistellaan. Teillä ei ole mitään, mistä olla huolissaan, ja aion varmistaa sen, ja jos minun on pakko potkia kunnolla takapuoleen tänään, teen sen.

LINDA: Ja se auttaa ahdistuksessamme? (Naurua)

ADAMUS: Ehdottomasti! Ehdottomasti (Adamus naureskelee) Niin pessimististä, Linda! Etkö voi muuttaa sitä joksikin hyväksi? "Kiitos, Adamus, että tulet varmistamaan, että jos jäämme tänne, olemme terveitä, varakkaita ja viisaita."

LINDA: Tai potkaiset meitä perseelle.

ADAMUS: Ei, vain tänään. Ei myöhemmin.

LINDA: Ai jaa, ai jaa.

ADAMUS: Joo, vain tänään.

Okei. Kysymys ennen kuin menemme yhtään pidemmälle. Planeetalla on tätä valtavaa ahdistusta. Voisitteko ottaa hetken ja oivaltaa, ettei se ole teidän? Se ei oikeasti ole. Teillä on joitain muita ahdistuksia, mutta ne ovat melko pieniä. Ahdistusta siitä, "miten minä …" – no, teen sen, sitten kun potkin teitä takapuoleen myöhemmin.



Mikä on turva/pakopaikkasi?

Mikä on turvapaikkanne? Mikä on turvapaikkanne? Mitä teette shaumbrana, te kaikki? Mikä on turvapaikkanne tällä hetkellä? Mitä teette? Teillä on kaikkia näitä juttuja ympärillänne, mitä teette? Mikrofoni, Linda, kun minä syön vähän lisää kakkua.

LINDA: Minä nukun.

ADAMUS: Mm (syöden kakkua). Tämä on hyvää, riittävän hyvää kuninkaalle. Mm, mm. Mitä teet, Vince? Miten selviydyt?

VINCE: Minä vetäydyn.

ADAMUS: Vetäydyt, okei.

VINCE: Ja yritän luoda oma hiljaisuusmuurini.

ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä. Ja miten tehokas se on?

VINCE: Se toimii.

ADAMUS: Joo.

VINCE: Mutta se ei siirry/jatku kovin hyvin, vielä.

ADAMUS: Siirry minne?

VINCE: Tulevaan aikaan, kun palaa taas maailmaan.

ADAMUS: Kun palaa taas maailmaan. Aiotko palata maailmaan?

VINCE: Yritän välttää sitä (naurua).

ADAMUS: Se on todella mielenkiintoinen ajatus. Aiotteko palata maailmaan? Aiotteko palata maailmaan, josta tulitte? Kukaan teistä? Ei. Ei. Ette oikeastaan palaa, ja se on kai aika surullista, mutta ei oikeasti ole. Olisi todella surullista, jos sanoisitte, että teidän täytyy palata takaisin. Olette hyvin tietoisia ihmisistä ja planeetasta. Olette hyvin, hyvin tietoisia, mutta se ei ole palaamista ja yhdistymistä jälleen. He liittyvät teihin. Ei, se ei ole sitä, vaan se on hyvä asia. Hän (joku yleisössä) ajattelee tavallaan: "Ei hyvänen aika! Lapset tulevat takaisin! Ei! Ei sitä!" (Lisää naurua)

Se on tavallaan kuin Jumala. Ette palaa takaisin kotiin Henkeen. Henki tulee teihin, tähän ja nyt tällä planeetalla, juuri siihen missä olette. Se on tavallaan samanlaista – te ette palaa takaisin ihmisten pariin. Miksi tekisitte sen? Ei. Yksitellen, satoja, sitten tuhansia, kenties miljoonia, liittyy teihin tällä seuraavalla tasolla – kutsun sitä uudeksi Maaksi vanhan Maan tasolla. He liittyvät teihin tässä ja oivaltavat, kritisoituaan teitä hyvin pitkään, että siellä tapahtuu jotain. Siis he tulevat teidän luoksenne.

Siis Vince, selviydyt ottamalla omaa aikaa, joo. Hyvä. Jotain muuta? Onko mitään muita suosituksia shaumbroille?

VINCE: Joo, ruisviski.

ADAMUS: Ruisviski. Okei, hyvä, hyvä. Miten paljon?

VINCE: Tota, paukku.

ADAMUS: Aamulla. Toinen puolilta päivin (Adamus naureskelee). Hyvä, okei. Nyt Cauldre haluaa todella pysäyttää minut tässä asiassa, mutta tunnen sen olevan tärkeää. Muuten, poliittinen korrektius ja tanssiminen asioiden ympärillä – luovutaan siitä kaikesta. Mennään suoraan asiaan.

Siis joo, itse asiassa, jos olisin planeetalla tällä hetkellä, minä joisin, ja Cauldre on huolissaan: "Voi luoja, nyt kaikki shaumbrat menevät ulos ryyppäämään ja heistä tulee addikteja ja he päätyvät AA-kerhoon ja …" Ei. Juuri nyt jotkut teistä sanovat: "No, minun ei pitäisi ottaa drinkkiä tai polttaa pilveä" tai mitä ikinä teette. Itse asiassa se ei vie teitä taaksepäin. Aina silloin tällöin, kuten aamulla, puolilta päivin (naurua). Ei, vaan oikeasti, aina silloin tällöin antakaa itsellenne tuo ilo. Älkääkä ajatelko sitä pahana paukkuna – mitä sanoitkaan? – ruisviskiä. Ei, vaan se on paremmin: "Ansaitsen tämän. Todella ansaitsen tämän."

Ja Cauldre taistelee kanssani tästä, ja hän sanoo: "Ai, annat luvan." Ei, te ette tarvitse lupaa. Teette sen joka tapauksessa (Adamus naureskelee). Nauttikaa nyt siitä, kun teette sen.

On rankkaa. On todella rankkaa, ja jos yritätte olla pyhimys planeetalla tällä hetkellä – seuraten ohjenuoria jotka eivät ylipäätään ole teidän – jos yritätte olla "pyhempi kuin sinä", se murskaa teidät. Siis puhaltakaa höyryjä, kun teidän täytyy puhaltaa höyryjä. Ottakaa drinkki. Ottakaa aikaa yksin, tai mitä ikinä se sattuu olemaan. Pysähdytään ja hengitetään tässä kohtaa hetki.

Ansaitsette sen, okei? Ansaitsette sen. Te ette mene taaksepäin. En anna teidän mennä. Teistä ei tule yhtäkkiä juoppoa – hmm, kenti- … (miettien tovin vitsikkäästi) Ei, teistä ei tule juoppoa (vähän naureskelua). Aina silloin tällöin, kaikesta tuosta kovasta työstä mitä teette, teidän täytyy lahjoa itsenne jollain. Teidän oikeasti täytyy. Teidän oikeasti täytyy, älkääkä tunteko syyllisyyttä siitä.

Siis takaisin asiaan. Mikä on turvapaikkanne? Miten selviydytte? Pari vielä, Linda.

LINDA: Aivan tässä.

ADAMUS: Aivan. Hei, Ricki.

RICKI: (nainen) Hei.

ADAMUS: Siitä on kauan. Kaipasin sinua. Tarkoitan, että kaipasin sinua täällä.

RICKI: On ilo olla takaisin.

ADAMUS: Joo.

RICKI: Jep. Sanoisin, että käytän välttämisen ja häiriötekijöiden yhdistelmää …

ADAMUS: Okei.

RICKI: … tietyssä määrin. En katsele televisiota, uutisia, tai en tee mitään kiistanalaista tai puhu ihmisten kanssa mistään kiistanalaisesta, koska en halua tietää, mitä heillä on sanottavana siitä.

ADAMUS: Aivan, aivan.

RICKI: Vietän aikaa vedessä. Se tuntuu auttavan minua rentoutumaan ja …

ADAMUS: Oletko koskaan ajatellut keksiä jotain salaliitoa ja katsoa, miten pitkälle se menee? (Ricki naureskelee)

RICKI: Se lähtisi lentoon.

ADAMUS: Katsoa, miten herkkäuskoisia ihmiset oikeasti ovat.

RICKI: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Ja siteeraat joitain arvovaltaisia lähteitä, joita ei oikeasti ole.

RICKI: Joo.

ADAMUS: Ja laitat sen julki ja puhut kaikista niistä ihmisistä ympäri maailmaa, jotka osallistuvat siihen. Se on tavallaan sairasta huumoria, mutta kiehtovaa, jos tekee sen tutkijanäkökulmasta selvittääkseen, miten ihmiset jymäytetään kaikkeen mahdolliseen, tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Kaikkeen mahdolliseen.

RICKI: Joo, ne uskomattomat asiat, joihin kuulee …

ADAMUS: Ja myös jotkut shaumbrat.

RICKI: … älykkäiden ihmisten sanovan uskovansa.

ADAMUS: Jotkut shaumbrat – tämä kamera kiitos – jotkut shaumbrat (katsoen kameraan), ja potkaisen teitä perseelle nyt, jos kuulen yhtään enempää tästä salaliittopaskasta ja kuulen yhtään enempää tästä: "Adamus suosii tai ei suosi rokotuksia, tai mitä tahansa." En halua kuulla siitä enää koskaan. En koskaan.

LINDA: Mikä salaliitto?

ADAMUS: Sellaista ei ole. Ihmiset ovat liian tyhmiä, että heillä olisi oikeasti salaliittoja. Ja tarkoitan sitä. Hallitukset erityisesti. Kyllä, he ovat. Se voi edetä vähän, mutta todellinen salaliitto on, että ihmiset ovat tarpeeksi tyhmiä uskoakseen salaliittoihin ja nielevät ne ja pilaavat elämänsä – pilaavat elämänsä – koska he ovat menneet tuohon rotankoloon. Sitten kun olet rotankolossa, on hyvin vaikeaa päästä ulos. Se viettelee sinut. Se pitää sinut paikoillaan. Se vääristää mielesi. Tällä hetkellä tehdään tutkimusta siitä – se tulee ulos parin kuukauden kuluttua – mitä tapahtuu mielen kemikaaleissa ja neuroneissa, kun menee mukaan salaliittoihin. Ja sillä on dramaattinen vaikutus itse aivoihin, ja se pitää sinut paikoillaan.

Kun menemme eteenpäin, ei ole paikkaa kenellekään teistä, jotka olette edelleen kiinnostuneita salaliitoista ja leikitte niillä. Se mitä meidän täytyy tehdä tällä planeetalla, ylittää sen, mitä voitte mitenkään edes kuvitella tällä hetkellä. Mutta kenties päivän loppuun mennessä saatte paremman ymmärryksen siitä (joku sanoo "ai jaa!"). Minulla ei ole toleranssia salaliitoille. Ne eivät sovi Crimson Circlen ja shaumbrojen työhön.

Olette täysivaltaisia olentoja. Vaikka hallitukset tai liikeyritykset tai kanit ja oravat olisivat salaliitossa teitä vastaan (naureskelua) – kyllä, kuulin sellaisesta taannoin, se on eläinsalaliitto – te olette täysivaltaisia, vaikka mikä olisi. Jos on salaliittoja – todellisia, ei vain keksittyjä, vaan jos niitä todella olisi – mitä sitten? Mitä sitten? Olette tällä planeetalla täysivaltaisena olentona. Sillä hetkellä kun menette mukaan salaliittoon, menette kaksinaisuuteen. Teidät imetään kaninkoloon. Unohdatte, miksi olette tällä planeetalla nyt, eikä se liity mihinkään muuhun, kuin olemiseen täydessä tietoisuudessanne. Se on siinä. Siirrytään eteenpäin.

Enkä siedä sitä yhtään jatkossa. Tulen käymään teidän luonanne. Estän teitä nukkumasta yöllä. Teen, mitä vaaditaan, jotta pääsemme tästä ohi. Se on todella viettelevää, ja monet teistä tietävät, millaista se on. Olette joutuneet vähän sen ansaan, ja sitten olette pakahduttaneet itsenne. Meillä on muita asioita tehtävänä tällä planeetalla.

Salaliitot – ensinnäkin, mikä salaliitto on? Tarkoitan, että massatietoisuus on itsessään salaliitto. Sillä on yleinen hyväksyntä. Se on keskinäinen sopimus, ja teidät imentään siihen, mutta sitten alatte oppia: "Hei, minun ei tarvitse olla sellainen."

Sori, Ricki, minä saarnaan tässä. Lämmittelen myöhempää saarnaamistani varten.

LINDA: Voi pojat (muutama naurahdus).

ADAMUS: Salaliitot. Mitä, onko raha salaliitto? (Joku sanoo "ei") Raha on energiavaihdon väline, ja epäilemättä on ihmisiä, jotka se on turmellut tai jotka tekevät pahoja asioita sillä, mutta se ei ole salaliitto. Onko jokin lääketieteellinen, lääkkeisiin liittyvä, salaliitto? Ei, se on vain ahneutta toisiaan (vähän naureskelua). He eivät istu takahuoneissa sanoen: "Kehitetäänpä salaliitto." Se on kuin: "Miten paljon rahaa voimme tehdä? Entä tulos? Saimmeko voittoa vai tappiota tällä vuosineljänneksellä? Entä osakkeenomistajat? Entä minä?"

Ovatko nämä salaliittoja? Ei, se on ihmisluonne. Älkää jääkö kiinni siihen. Meillä on aivan liikaa tekemistä siihen. Takaisin asiaan. Missä olinkaan?

Mikä on turvapaikkasi? Turvapaikkasi on minun kuunteleminen. Se veisi vaikka hevosen huomion muualle (lisää naurua). Jotain muuta, Ricki?

RICKI: Sanoisin, että pienten lasten lähellä oleminen. Leikin lastenlasteni kanssa.

ADAMUS: Hyvä.

RICKI: Ja minusta se on yksi parhaista häiriötekijöistä, mitä on.

ADAMUS: Mutta eivätkö lapsenlapset ole salaliittoja? (Vähän naureskelua)

RICKI: Ei! Eivät koskaan.

ADAMUS: (naureskellen) Voit sanoa … Kerroin teille heti alkuun, ettei minulla ole kärsivällisyyttä tänään, ja tämä salaliittojuttu ei vain ole sitä, mitä me teemme tällä planeetalla. Se ei ole. Menkää siis sen yli. Kyllä, kiitos.

RICKI: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Okei, kaksi vielä. Mikä on turvapaikkanne?

LINDA: Okei.

ADAMUS: Miten selviydytte kaikesta tästä, mitä tapahtuu?

LINDA: Voi luoja, joku nosti kätensä (Linda naureskelee).

ADAMUS: Joku todella nosti kätensä. Hänen täytyy mennä vessaan, Linda (vähän naureskelua). Ole hyvä, äläkä välitä, että syön kakkuani.

STEPHANIE: Ajan todella nopeaa autoa …

ADAMUS: Millaista?

STEPHANIE: … ja soitan musiikkia todella kovaa. Corvette, avoauto.

ADAMUS: Vau.

STEPHANIE: Jep.

ADAMUS: Linda puhui tänään sellaisen hankkimisesta.

STEPHANIE: Hanki sellainen!

ADAMUS: Joo.

STEPHANIE: Hanki sellainen.

LINDA: Punainen.

STEPHANIE: No, joka tapauksessa!

ADAMUS: Hänellä täytyy olla lakimies, jos hänellä on sellainen auto, kaikkien noiden ylinopeussakkojen vuoksi (vähän naurua). Siis pääset vain ulos …

STEPHANIE: Pääsen elämään. Rakastan elämää.

ADAMUS: Helvetti soikoon, joo.

STEPHANIE: Rakastan elämää.

ADAMUS: Joo. Saatko paljon ylinopeussakkoja?

STEPHANIE: En. Minulla on tämä Griffey, joka menee katsomaan eteenpäin …

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.

STEPHANIE: … jotta en saa sakkoja matkan varrella.

ADAMUS: Joo. Siis, milloin aiot viedä minut ajelulle?

STEPHANIE: Ai. Ihan oikeasti, miten monta kertaa olet ollut jo autossani?

ADAMUS: No, pari kertaa, mutta minua pelottaa ihan helvetisti suoraan sanottuna! (He naureskelevat) Enkä ole edes fyysisessä kehossa!

STEPHANIE: (he naureskelevat) Pyhä veli!

ADAMUS: Hyvä. Siis se on hyvä tapa vain ampua energioiden läpi.

STEPHANIE: Joo, se ja luonto. En tiedä, mitä tekisin ilman sitä.

ADAMUS: Vietkö Corvettesi luontoon?

STEPHANIE: Totta helvetissä, ja virvelini.

ADAMUS: Ai, totta kai, totta kai.

STEPHANIE: Suhautan vain pois, eikä minun tarvitse enää olla yksin kuukausitolkulla. Elin ennen perheessä. Se kaikki on muuttunut, ja se on kaunista.

ADAMUS: Siinä on tavallaan kaunis vertauskuva. Se on hyvin symbolista ja runollista. Olet avoimella tiellä yksin, nopea auto.

STEPHANIE: Katto alhaalla.

ADAMUS: Sinun ei tarvitse noudattaa kaikkia ihmissääntöjä. Katto alhaalla. Olet luonnossa.

STEPHANIE: Jep.

ADAMUS: Se on melko hyvä juttu.

STEPHANIE: Se toimii.

ADAMUS: Joo, joo.

STEPHANIE: Ja todella hyvä ruoka. Joskus (kovakuorisia) hillokarkkeja tai oudot sukat. Tarkoitan, että se on kuin …

ADAMUS: Hei, hetkinen nyt (Stephanie nauraa). En pysty yhdistämään asioita tässä. Hillokarkkeja ja sukkia.

STEPHANIE: Joo, outoja ruokia tai …

ADAMUS: Outoja ruokia.

STEPHANIE: … maustettuja …

ADAMUS: Ovatko sukkasi hyvää ruokaa?

STEPHANIE: Ei, mutta minulla on taikasukat, joita käytän löytääkseni sijaintini tällä planeetalla.

ADAMUS: Okei, totta kai. Ja hillokarkkeja.

STEPHANIE: Ja hillokarkkeja, joo.

ADAMUS: Aion kokeilla niitä ensi kuussa …

STEPHANIE: Tee se!

ADAMUS: … jos pyydän Kerriä tuomaan hillokarkkeja näytille (he naureskelevat). Hyvä.

STEPHANIE: Siis teen paljon asioita, jotta rakastaisin olla täällä.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

STEPHANIE: Mutta en ole oikein varma siitä, koska en ole kovin hyvä ihmisjutuissa.

ADAMUS: Häh, joo. Se on oppimista. Siis selviytyminen. Olen valmis, Linda, kiitos. Selviytyminen.

LINDA: Yksi vielä?

ADAMUS: Ei.

LINDA: Sanoit "kaksi vielä".

ADAMUS: Ei, en sanonut.

LINDA: Kyllä sanoit. Ja tuo oli yksi, ja sitten on toinen.

ADAMUS: Anna palaa sitten. Ole hyvä.

REHAN: Miten selviydyn?

ADAMUS: Niin.

REHAN: Olen samaa mieltä tämän shaumbran kanssa – mukavan auton ajaminen.

ADAMUS: Kyllä.

REHAN: Upeaa ranskalaista viiniä, hyvää ruokaa, appelsiiniankkaa.

ADAMUS: Joo.

REHAN: Rakastan lukemista. Luen hyvin nörttimäisiä Tähtiensota- ja Star Trek -romaaneja, ja rakastan sitä.

ADAMUS: Hyvä.

REHAN: Lopetin omaelämäkertojen ja kaiken sellaisen lukemisen.

ADAMUS: Puhumme tänään Tähtiensodasta.

REHAN: Ai, mahtavaa.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Tämä on lämmittelyä (he naureskelevat). Siis puhumme siitä. Hyvä.

REHAN: Ja teen, mitä haluan – en, mitä minun pitäisi.

ADAMUS: Missä ammatissa olet?

REHAN: Olen lakimies/asianajaja.

ADAMUS: Olet lakimies.

REHAN: Joo. Voin auttaa niiden ylinopeussakkojen kanssa.

LINDA: (naureskellen) Muistan sen! Vauu!

ADAMUS: Tad loukkasi nilkkansa täällä, joten hän tarvitsi lakimiestä. Puhuit jo hänen kanssaan!

REHAN: No, en ole sellainen lakimies (he naureskelevat).

ADAMUS: Siis lakimies. Se on mielenkiintoista, koska olet keskellä sakeaa massatietoisuutta. Tarkoitan sen sääntöjä.

REHAN: Voi, kyllä. Kaikki toimivat ihmisestä käsin, uhriudesta käsin.

ADAMUS: Joo, joo.

REHAN: Ja huomaan, että projisoimalla mestarini energiaa puran jännitystä huoneessa. Voisin vain istua – no, virtuaalisesti nykyään, eikö?

ADAMUS: Aivan.

REHAN: Kahdeksan ihmistä kokouksessa, ja puran jännitystä heiltä kaikilta. Ei mitään ongelmaa. Tein sitö tässä taannoin.

ADAMUS: Tunnetko koskaan, mitä pelejä he pelaavat?

REHAN: Voi kyllä. Ehdottomasti.

ADAMUS: Koska olette kokoontuneet lakimiehen pöydän ympärille, on intensiivistä.

REHAN: Ehdottomasti, mutta voin lukea sitä, sanattomia merkkejä.

ADAMUS: Juuri niin.

REHAN: Voin tuntea heidän energiansa.

ADAMUS: Juuri niin.

REHAN: Ja minulla on hauskaa siinä. Minulla on vain hauskaa siinä nyt.

ADAMUS: Joo, hyvä, kiitos. Ja toistaen joitain mainitsemiasi asioita siitä, miten selviydyt: itsesi hemmotteleminen.

REHAN: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä ateria, lasi hyvää viiniä, kävely puistossa, ajelu nopealla autolla, mitä se sattuukin olemaan. Lahjoittakaa itsellenne näitä asioita. Älkää tunteko vähääkään syyllisyyttä niistä. Tarvitsette niitä. Hyvä, kiitos.



Turvapaikka-merabh

Selviytyminen. Paljon erilaisia tapoja selviytyä, paljon erilaisia asioita joita voitte tehdä, mutta haluaisin muistuttaa teitä tässä yhdestä asiasta. Laitamme vähän musiikkia soimaan, ja teemme hyvin lyhyen merabhin ja toisen myöhemmin. Haluaisin muistuttaa teitä tästä hyvin yksinkertaisesta asiasta, ja tehdäänpä tämä musiikin kanssa.

(Musiikki alkaa soida)

On helppoa mennä tuohon mielen peliin: "Mitä minun pitäisi tehdä?" Ja tiedätte, millaista se on, tuo mentaalinen kamppailu. Yritätte oikeuttaa tai rationalisoida asioita. Se ei toimi.

Se on oma henkilökohtainen salaliittonne. Se tuo teidät omaan henkilökohtaiseen rotankoloonne. Alatte ajatella: "Miksi tämä tapahtui? Miksi tuo tapahtui? Olen kamalan stressaantunut, mitä voin tehdä?"

Makaatte valveilla yöllä, käännätte ja väännätte, olette huolissanne, huomaatte tuon ahdistuksen, jota on kaikkialla. Se on yhtä sakeaa, kuin savu täällä tänään. Eikä se vie teitä mihinkään.

Kuten sanoin, kutsun sitä henkilökohtaiseksi salaliitoksenne – "Mitä vikaa minussa on?" Tarkoitan, että se on iso henkilökohtainen salaliitto, ja sitten menette jatkuvasti vain syvemmälle ja syvemmälle omiin henkilökohtaisiin salaliittoteorioihinne, ettekä koskaan oikeasti pääse siinä mihinkään, kuten eivät salaliittoteoreetikotkaan pääse. Se ei etene koskaan mihinkään.

Siis, vedätte syvään henkeä ja oivallatte ensinnäkin: "Minä olen mitä olen. Olen olemassa."

Ja sitten muistakaa – ajattelematta sitä, vaan tuntemalla sitä – että kaikki mitä käytte läpi tällä hetkellä, on luonnollista. Se kaikki on luonnollista.

Ette pysty ajattelemaan eikä teidän pitäisi ajatella tietänne pois siitä. Teidän ei pitäisi rakentaa mitään valesiltoja tällä hetkellä. Valesilta on, kun yritätte rationalisoida kaiken ja saada tolkkua asioista ja sanotte: "Minun täytyy rakentaa silta tästä sinne", ja sitten tarvitsette toisen sillan sieltä tänne, ja melko pian rakennatte valesiltoja kaikkialle. Ne eivät vie teitä minnekään.

Kaikki nuo valesillat tuovat teidät vain takaisin siihen, missä olette nyt. Se on luultavasti hyvä asia, koska valesillat kertovat teille tavallaan, että olette juuri siinä, juuri nyt.

Olette täsmälleen siinä, missä teidän pitäisi olla.

Ja mieli hyppää mukaan: "Ai, mutta entä tämä? Entä …" Okei. Puhumme siitä hetken kuluttua, mutta olette täsmälleen siinä, missä teidän pitäisi olla. Ja kun voitte hyväksyä sen, vedätte vain syvään henkeä. Eikä se ole mielen peliä, vaan se on hyväksymistä tai sallimista. Vedätte syvään henkeä. Vau!

Ja sitten uskomaton asia on: "Minusta huolimatta, miten koskaan pääsin tähän? Tarkoitan, miten saavuin juuri siihen, missä minun pitäisi olla, juuri siihen missä halusin olla? Kaikkien noiden omien salaliittojen ja kaikkien ulkoisten häiriötekijöiden kera, miten on mahdollista, että laskeuduin juuri siihen, missä minun pitäisi olla?"

Selitän sitä aivan hetken kuluttua. Mutta juuri nyt, vetäkää syvään henkeä ja oivaltakaa, että tämä kaikki on luonnollista ja teillä on uskomatonta opastusta. Sitä kutsutaan mestariksi, sieluksi. Ja tiedän, että te ette todellisuudessa aivan vielä ymmärrä, miten kommunikoidaan tuon Itsen osan kanssa, mutta toisella tavalla ymmärrätte.

Kommunikointia tapahtuu koko ajan. Se ei tapahdu ihmissanoina, ihmiskielellä, mutta on tuota kommunikointia.

Turvapaikka on vain pysähtyä hetkeksi ja sanoa: "Vau! Tämä kaikki on luonnollista. Minun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Minun ei tarvitse taistella sen kanssa. Minun ei tarvitse rakentaa näitä valesiltoja. Kaikki on aivan tässä."

Se on todellista luottamusta. Se on todellista sallimista, koska olette sen oivaltamisen paikassa, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Se on valesilta – "Minun täytyy tehdä työtä siihen. Minun täytyy selvittää tämä. Olen omillani. Minun täytyy olla huolissani siitä, mitä tulee huomenna." Ei, teidän ei tarvitse. Se oli vanha itse. Ei enää.

Se on syvään hengittämistä ja itselleen hymyilemistä, kuin: "Minusta huolimatta, kaikista ihmisheikkouksistani huolimatta, olen juuri tässä – hemmetti! – juuri siinä, missä minun pitäisi olla. Miten se on edes mahdollista?" Selitän sitä hetken kuluttua. Mitta miten se on edes mahdollista, miten pääsitte tähän. Kaikista niistä hulluista asioista huolimatta, joita teitte, ja kaikesta tuosta huolehtimisesta ja kaikista noista teeskentelyistä ja peleistä huolimatta, pääsitte tähän.

Siis se on turvapaikkanne – pysähtyä hetkeksi tai ajaa 100 mailia tunnissa, sillä ei ole merkitystä – mutta oivaltaa, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen.

Pääsitte tähän, ja se on tärkeä asia. Lakatkaa ihmettelemästä, mikä teissä on vikana. Teissä on vikana se, että totuitte niin kovasti rakentamaan näitä valesiltoja, että luulitte, että teidän pitäisi tehdä niin. Oivallatte, ettei ole mitään siltaa, joka tarvitsee rakentaa.

Vedetäänpä syvään henkeä. Turvapaikkasi olet sinä. Se on luonnollinen, kaunis osa sinua.

Kunnolla syvään henkeä, ja otetaan vähän kakkua. Mm. Liian hyvää. Cauldren kaikki tämä: "Voi, tuo sokeri! Sinä …" Ei. Tarkoitan, että se on energiaa. Se virtaa kehoni läpi. Käyttäydynkö yhtään eri tavalla tai kummallisesti sokerista ja kahvista? (Adamus naureskelee) Okei.



Tähtiensota ja Maan alkuperä

Jatketaanpa seuraavaan askeleeseen. Tähtiensota. Sinä pidät Tähtiensodasta?

REHAN: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo! George Lucas on nerokas ja koko Tähtiensota. Mistä Tähtiensodan osasta pidit eniten?

REHAN: Luulen, että osista neljä, viisi, kuusi.

ADAMUS: Neljä, viisi, kuusi.

REHAN: Ja numero yksi.

ADAMUS: Joo, ja yksi. Ja sitten niistä tuli vähän kaupallisia, mutta niissä on edelleen hyvä itu.

Korostan jotain mielenkiintoista. Tähtiensota, tuo avauslause. Mikä oli tuo avauslause, joka on hyvin tuttu nyt, osa ihmissanastoa? (Yleisön jäsenet alkavat sanoa sitä hiljaa) He mumisevat. "Kauan sitten eräässä hyvin kaukaisessa galaksissa." Kauan sitten. Se on avain.

Siis luulen, että useimmilta ihmisiltä se menee tavallaan ohi. Siellä on näitä avaruusaluksia ja ne kulkevat ympäriinsä, ja siellä leijuu valtavia avaruusyhdyskuntia, ja ajattelette: "No, se on tulevaisuudessa." No ei, ystäväni. Se on menneisyyttä. Sieltä te tulitte. Sieltä te tulitte.

Ennen kuin tämä Maa-paikka alkoi oikeasti olla olemassa, oli elämää, jonka voitaisiin sanoa olevan jossain fyysisen maailman ja eetterimaailman välillä. Se ei ollut vielä kiteytynyt niin, kuin se on täällä. Se oli itse asiassa maan päällä, tällä planeetalla, missä elämä sellaisena, kuin tunnette sen biologiassanne, kiteytyi.

Näissä avaruusyhdyskunnissa oli maailmoja, joihin menitte, ja mieli hyppää mukaan ja ajattelee kiinteää ainetta, sellaista kuin teillä on nyt. Se oli jossain siinä välissä. Jossain biologian ja valokehon välissä, jossain tällaisen kovan seinän ja seinättömyyden välissä.

Kehotan teitä tuntemaan sitä hetken. Ennen kuin koskaan tulitte tälle planeetalle, elämää oli olemassa. Se ei ollut pelkää seitinohutta, epätodellista, valoa ja "arvotonta". Se oli sen alku, mitä kutsutaan aineeksi. Aineen alku.

Ja tuo menneisyys – kauan ennen kuin koskaan tulitte Maahan – on edelleen olemassa ja huristaa menemään ulkoavaruuden yhdyskunnissa. Ja fyysisessä universumissa on edelleen – kaukaisista ajoista – monia, monia paikkoja, joita oikeastaan vasta synnytetään tällä hetkellä. Se kaikki tapahtuu juuri nyt.

Sitten kun oikeasti sallitte itsenne mennä æternaan, oivallatte, että se kaikki on siellä, se kaikki tapahtuu, eikä se ole sellaista, mitä olette oppineet evoluutiosta. Evoluutiossa on periaatteessa osa oikein, mutta valtava osa siinä on väärin – kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella Charles Darwinia kohtaan.

Darwin katsoi sitä hyvin kapeasti fokusoituneesta näkökulmasta, ja tuosta perspektiivistä evoluutio on nerokasta. Hän puhuu vahvimman selviytymisestä. Hän puhuu miljoonista ja miljoonista ja miljoonista evoluutioprosessin vuosista. Jossain määrin se on oikein. Mutta suuressa määrin siitä menee asian ydin ohi. Jos se perustuisi pelkästään lineaariseen aikaan, niin se vaikuttaisi olevan totta, mutta fakta on, ettei oikeasti ole lineaarista aikaa. Tarkoitan, että on, mutta se ei ole kaikki.

Kuten korostan ProGnostissa, aika pirstoutuu tällä hetkellä planeetalla. Siitä syystä ihmiset ovat niin huolissaan. He ovat tottuneet menneisyyden, lineaarisen menneisyyden, kaavoihin, ja se alkaa hajota tällä hetkellä. Heillä on vaikeuksia selviytyä siitä. Teillä ei tarvitse lainkaan olla. Nautitte elämästänne ja oivallatte, että aika on suhteellisen merkityksetöntä, ellette halua sen palvelevan teitä, ja että teissä on osa, joka on jossain näistä Maata edeltävistä yhdyskunnista, joita huristaa ympäri universumia.

Fyysinen universuminne on tehty joistain hyvin, hyvin perusalkuaineista. Niitä on vain 10, mutta kolme niistä – vain kolme niistä – on tärkeitä. Vety, helium, happi – vety muodostaa 70 % aineesta universumissa, helium 28, 29 % ja happi alle yhden prosentin. Sitä on todellisuutenne. Sitä on tuo rakenne, joka luo kaiken fyysisessä universumissanne ja kvasifyysisissä universumeissa – universumeissa jotka eivät ole aivan yhtä kiteytyneitä kuin täällä.

Siis kun tunnette sitä – nimittäin teistä tulee hyvin juurtuneita elämään ja kaikkeen. Kun katsotte tuonne ulos ja katsotte täällä, kun katsotte mitä tahansa – uutisia, muita ihmisiä – se on vain vetyä, heliumia ja vähän happea ja muutamia hyvin pieniä häivähdyksiä muita alkuaineita, kymmentä kaikkiaan. Mutta nuo ovat isoja tekijöitä. Sitä todellisuus vain on. Se on erittäin joustava. Se ei ole ei-muokattava. Se on erittäin joustava. Siinä kaikki, minkä kanssa olette tekemisissä fyysisessä todellisuudessa.

Nuo ovat aineen perustekijöitä, mutta on muitakin muuttujia. On joitain nimeltään quanta. Olemme puhuneet siitä keahakissa, mutta voitaisiin sanoa, että quanta on noin miljoona kertaa pienempi kuin atomirakenne. Atomirakenne on nykyään havaittavissa ihmissilmin. Quanta ei vielä ole.

Siis on quanta, joka ei ole lainkaan ajassa tai avaruudessa, vaan se on aika-avaruus, tavallaan. Menemme siihen paljon enemmän keahakissa. Pointti on, ettei kaikki tämä ole lineaarista. Kaikki tämä ei ole kiinteää ja kestävää, ja juuri nyt se kaikki muuttuu erittäin nopeasti.

Evoluutio on ok tiettyyn pisteeseen saakka, mutta fakta on, että otatte nyt joustavan ajan ja koko teoria lajien ehdottomasta evoluutiosta lentää ikkunasta ulos. Voitte nousta evoluution yläpuolelle. Voitte kiihdyttää evoluutiota, kuten nyt tapahtuu planeetalla teknologian myötä. Kiihdytätte evoluutiota vauhdilla, jollaista ei ole koskaan ennen nähty tällä planeetalla tai missään muualla luomakunnassa. Ei ole muuta elämänmuotoa, planetaarista elämänmuotoa, joka käy läpi ns. evoluution niin nopeaa muutosta, kuin nyt tapahtuu tällä planeetalla, ja koko kosmos katselee, mitä täällä tapahtuu.

Tämä planeettaa jota pilkkaatte joskus, on planeetta, jossa rakkaus koettiin ensimmäisenä. Tämä on planeetta, jossa elämä kiteytyi ja juurtui planeetalle. Tällä hetkellä muut – ne eivät ole planeettoja, vaan kutsutaan niitä maailmoiksi/ulottuvuuksiksi – ovat pääsemässä siihen hitaasti, mutta se kaikki tapahtuu täällä. Kaikki katsovat. Ylösnousseet mestarit, Crimson Council, enkeliolennot katsovat. Jokainen uusi Maa katsoo nyt, mitä täällä tapahtuu, ja te ihmettelette, miksi on suurta ahdistusta. Se muuttuu hyvin, hyvin nopeasti nyt.

Suurin "ainesosa" on, että tällä hetkellä aikapohjainen evoluutioprosessi – on kyse sitten biologiasta, mielestä, hengestä – voidaan ylittää hyvin helposti ymmärtämällä, että on ja-tila, on ajattomuus, ja on juuri nyt teidän menneisyytenne noissa ns. tähtiensotajaksoissa. Nimittäin on julkaistu elokuvia, joiden alkuajatuksen George Lucas kanavoi. Nyt ne on tavallaan ylikaupallistettu, mutta se on tavallaan oikeilla raiteilla siinä, mitä todella tapahtui kauan sitten ja mitä tavallaan tapahtuu teille juuri nyt. Ja tiedätte sen lopputuloksen – puhuimme siitä Journey of the Angelsissa – kaikki hidastui. Kaikki hidastui, ja mietittiin, joutuisiko energia täydelliseen umpikujaan. Se on Tähtiensota, jota ei ole vielä tuotettu. Kaikki pysähtyy.



Ajan yläpuolelle nouseminen

Kun se kaikki tuodaan tähän hetkeen, siihen mitä teemme, niin kaikkien niiden muiden muutosten kera, joita planeetalla tapahtuu, ja evoluutio tapahtuu äärimmäisen nopealla tahdilla nyt teknologian aiheuttamana, myös aika vääristyy – paremman sana puutteessa – koska nyt voitte kirjaimellisesti olla menneisyydessä ollessanne tässä. Voitte olla noissa ajoissa, joissa yhdyskuntia leijuu ympäri avaruutta, kaiken kaikkiaan uskomattomien teknologioiden kera. Mutta myös tulevaisuus, tulevaisuus jonka sanoisitte olevan 20, 30 vuoden päässä, voi olla tässä ja nyt teitä varten.

Kun ymmärrätte sen kaiken – ja tämä on pelkästään sallimisasia. Älkää ajatelko sitä liikaa. Tuntekaa sitä. Tuntekaa sitä, mutta se tapahtuu joka tapauksessa. Teidän ei tarvitse saada sitä tapahtumaan. Minäpä ilmaisen sen paljon paremmalla tavalla: olette jo saaneet sen tapahtumaan. Nyt kyse on vain sen kokemisesta.

Olette saaneet sen jo tapahtumaan siellä, missä nousette ajan yläpuolelle, ja on vähän pelottavaa ensin, kun teette sen. Mutta yhtäkkiä nousette ajan yläpuolelle ja tulevaisuus 20 vuoden päästä on nyt – te ylösnousseena mestarina ilman kärsimystänne, ilman fyysisiä ongelmianne ja ilman tyhmyyttänne yltäkylläisyydestä. Sanoinko tosiaan niin? (Vähän naureskelua) Joo, sanoin niin. Niitä ei ole enää. Niitä ei ole, koska olette sallineet sen tulevaisuuden olla tässä nyt, jonka olette periaatteessa valinneet, ja sitten elätte sen. Olette räjäyttäneet ajan. Mutta se tapahtuu ja-tilassa. Voitte edelleen nauttia tiellä ajamisesta Corvettellanne. Se on aikapohjainen kokemus – aika ja nopeus. Voitte edelleen nauttia siitä.

Sanon tässä, että kaikki se yhtyy nyt – kaikki, menneisyys. Menneisyys vain odottaa, ja menneisyys transformoituu Oivaltamisen hetkessä. Menneisyys ei yhtäkkiä ole enää menneisyyttä. Toisin sanoen, ne asiat joita teille tapahtui elämä sitten tai Tähtiensota-ajassa, tapahtuvat nyt. Ne etsivät vastauksia. Ne yrittävät löytää ratkaisuja. Ne taistelevat toistensa kanssa. Ne varastavat energiaa. Ne tekevät kaikkia näitä asioita. On valtaa, on yliherruutta. Se kaikki loppuu ja muuttuu.

Tobias sanoi sen kauan sitten: tulevaisuus on parannettu menneisyys. Tulevaisuus parantaa menneisyyden – toinen tapa sanoa se. On transformaatio, joka jatkuu mittasuhteiltaan eeppisenä, kun sallitte itsenne olla, mitä olette jo päättäneet olla tulevaisuudessa – jos tässä on mitään järkeä. Teidän ei tarvitse istua täällä ja sanoa: "Voi, tämän haluan tapahtuvan. Tuonne haluan mennä kaiken tämän myötä. Haluan, että käsikirjoitus kirjoitetaan näin." Teitte sen jo kauan sitten, ja teitte sen myös tulevaisuudessa. Teitte sen kaukana täällä (menneisyys) ja olette tehneet sen monta kertaa, mutta olette tehneet sen myös tulevaisuudessa. Se sanoo: "Haluan sen päättyvän tällä tavalla." Ja sitten se tulee yhteen juuri nyt.

Tärkein asia: lakatkaa stressaamasta sitä. Mennään vain eteenpäin siinä. Jatketaan sinne, missä oikeasti haluatte olla juuri nyt.

Tunnetaan sitä vain hetki. Se on hyvin, hyvin kaunis asia. Kun annatte itsenne päästää irti menneisyyden kahleista ja tulevaisuuden huolista, massatietoisuudesta ja kaikesta siitä muusta, se on iso "minä olen" -hetki. Silloin lakkaatte olemasta huolissanne pikku asioista, ärsyttävistä pikku asioista. Nousette kaiken sen yläpuolelle.



Kaikki on siinä

Siis teillä on tässä nyt evoluutioprosessi, josta on tulossa vallankumouksellinen sen suhteen, että ujutatte nyt ajattomuuden tai æternan perspektiiviinne kaikesta, mitä tapahtuu evoluutiomielessä, jos siinä on mitään tolkkua (naureskellen). Huh! Joo. Mutta eikö se tunnu hyvältä, vaikkette tiedä, mistä helvetistä oikein puhun? (Vähän naureskelua) Tärkein asia on, ja parempi tapa sanoa se on: lakatkaa olemasta huolissanne siitä. Olette jo tehneet nuo valinnat. Olette jo tehneet nuo valinnat. Olette tehneet valinnan jäädä tänne. Olette tehneet valinnan Oivaltamisestanne. Tästä syystä emme ole huolissamme siitä. Seuraavana asiana teillä on tehdä, mitä tulitte tänne tekemään.

Teillä on kaikki työkalut. Ei ole mitään työkalua, joka teiltä puuttuu, ja jos luulette niin, olette työkalu (vähän naurua) (suom. huom. merkitsee myös mm. "marionetti" ja "miehen kalu"). Tiesin, että Linda pitäisi tästä (Linda nauraa). Ainoa joka nauraa.

Tällä hetkellä ei puutu mitään. Keneltäkään teistä ei puutu mitään – ei mitään, ei mitään. Se oli yhtä isoa peliä: "Minulla ei ole vielä joitain paloja." Teillä on kaikki palat. Teillä on kaikki vastaukset. Joskus menkää ja-tilaan hakemaan vastauksia. Joskus sanotte vain: "No, minulla on tämä pöytä tässä, en vain näe vastausta tällä pöydällä."

Pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä. On monia pöytiä, kenties ei ihmisen silmin, mutta on monia pöytiä, ja kaikki vastaukset, kaikki työkalut, ovat aivan siinä. Joskus teidän täytyy vain esittää tuo kysymys – mikä se onkin – tai pyytää ratkaisua, ja sitten pysähtyä hetkeksi ja vetää syvään henkeä. Se on siinä teitä varten, jos päästätte itsenne ja-tilaan. Se ei ehkä ole se asia, jota ihminen olisi välttämättä ajatellut tai halunnut, mutta se on siinä.

Jokainen vastaus on siinä. Siitä syystä en pidä, kun shaumbra sanoo: "En tiedä", tai toinen lause, joka on aivan yhtä toksinen: "No, odotetaan. Katsotaan, mitä tapahtuu." Ei. Ei, koska periaatteessa kerrotte vain itsellenne: "Minulla ei ole vastauksia", ja odotatte isoa salamaniskua. Teidän Oivaltamisenne on tuolla pöydällä.

Jotkut teistä sanovat: "No, milloin se tulee?" Vastaus on kuin: "Katsoisitko vain? Se on jo siinä. Sinun täytyy vain hyväksyä ja sallia se."

"No, en näe sitä tällä pöydällä." Tule sitten pois aivoistasi. Mene ja-tilaan. On monia pöytiä. On monia todellisuuksia.

Kuunnelkaa: jäätte ajastanne jälkeen tässä. Nimittäin tiede, kova lineaarinen tiede, ymmärtää jo, että hiukkaset voivat liikkua todellisuuteen ja ulos siitä. Ne sujahtavat toiseen ulottuvuuteen, joka ei ehkä ole havaittavissa heidän nykyisillä mittausjärjestelmillään, mutta he tietävät, että on muita ulottuvuuksia. Älkää jääkö ajasta jälkeen. Älkää sanoko: "No, en näe noita muita pöytiä." Ne ovat siinä. Kenties ne eivät ole fyysisyydessä, mutta ne ovat siinä. Luiskahtakaa ja-tilaan. Kaikki vastaukset, teidän valaistumisenne, kaikki on aivan siinä odottamassa teitä.



Miksi olet täällä

Siis pointtina tässä on, että tulitte tänne tarkoituksesta, ollaksenne tällä planeetalla, ja olen sanonut tämän kerta toisensa jälkeen, mutta nyt meidän täytyy päästä sen ytimeen. Siirrymme pois Merlin minä olen -sarjasta, ja aloitamme Penkkeilyn taito -sarjan. Meillä on suuri työ tehtävänä, mutta se on helppoa työtä. Se on hauskaa työtä. Se ei ole lainkaan todellista, kovaa työtä. Mutta jos tuotte paskanne siihen – nimittäin voin jo kertoa teille, mitä tapahtuu. Katsoin mahdolliseen tulevaisuuteen, jonka oven suljin nyt, mutta jos tulette seuraavaan sarjaan siitä, mitä todella teemme tällä planeetalla … Kenties meidän pitäisi kutsua sitä "Se todellinen hemmetin syy, miksi olemme tällä planeetalla" -sarjaksi (naurua). Linda pitäisi siitä.

Jos tulet tähän seuraavaan sarjaan kanssamme ja olet edelleen huolissasi ja epäilet ja kannat painolastia mukanasi, päädyt tähän … Okei, näyttelen sen.

Tässä on shaumbra-penkkeilijä, joka on hyväksynyt: "Minä olen mitä olen. Olen tässä. Kaikki selviää. Minun ei tarvitse olla huolissani mistään." Siis näin hän penkkeilee (Adamus istu levollisesti kädet yhdessä, silmät suljettuna ja hymy kasvoillaan). Tällä tavalla. Hän näyttää tavallaan kai typerältä (Adamus naureskelee).

Sitten tässä on shaumbra, joka ei ole hyväksynyt ja on edelleen huolissaan kaikesta ja joka edelleen etsii ja yrittää löytää asioita ja on täynnä kaikkia vastaamattomia kysymyksiä ja joka edelleen stressaa ja on huolissaan siitä, mitä vikaa hänessä on. Ja hän penkkeilee tällä tavalla (hänen kasvonsa kurtistuvat irvistykseen ja keho on tiukkana). Hän näyttää siltä, kuin hänellä olisi ummetusta eikä hän tiedä, milloin se lentää tai ei lennä (lisää naurua), mutta hän on todella huolissaan siitä: "Mitä jos ummetus loppuu juuri tässä?"

Nimittäin silloin penkkeilette ja olette todella huolissanne – itse asiassa ette penkkeile lainkaan – ja yritätte projisoida agendojanne, ja yritätte ajatella muita asioita. Ette penkkeile oikeasti. Penkkeily on säteilemistä, valaisemista. Sitä se on. Ja se tuntuu todella hyvältä. Jotkut teistä ajattelevat: "Voi luoja, se kuulostaa tylsältä. Istun vain penkillä tekemättä mitään. Minun täytyy tehdä jotain." Ei, ei tarvitse. Se tuntuu todella hyvältä.

Se on itse asiassa valtava vapautuminen. Se on kuin valtava irtipäästäminen, ja se on oivaltamista, että olette täysin intohimossanne, tällä planeetalla olemisenne syyssä. Ei agendaa. Ei yritystä … Teemme joitain ryhmäpenkkeilyjuttuja, ja se on tavallaan hauskaa, ei agendaa. Teidän ei tarvitse muuttaa yhtään hemmetin asiaa itsessänne tai maailmassa. Ei mitään. Mutta hankkiudutaan nyt eroon tuosta paskasta. Tahatonta sanaleikkiä, mutta potkitaan vähän pepulle tässä.



Adamuksen saarna

Siis, meillä oli hiljattain Threshold-tapahtuma, uskoakseni se pidettiin täällä, ja sen aikana oli mahdollisuus kysymyksiin ja vastauksiin. En ole aina kovin innoissani siitä, koska on samoja vanhoja kysymyksiä koko ajan. Vaikka annankin eri vastauksia, kysymys on sama. Pääsin saarnaamaan, ja se oli tavallaan hauskaa minulle. Ja Linda, mitä ajattelisit saarnastani, Threshold-saarnastani?

LINDA: Vain yksi saarna.

ADAMUS: Vain yksi saarna. Mielestäni pidin tavallaan erityissaarnan. Lähdin lentoon. Oli muutamia kysymyksiä, ja se vain iski minuun, että kaiken tämän yhteisen ajan jälkeen minun täytyy jatkaa saman asian sanomista. Siis aion sanoa sen tänään uudestaan, ja saarnaan tänään, ja sitten pääsemme yli näistä asioista.

Jos elämässäsi on joitain, mistä et ajattele pitäväsi, se on siinä, koska pidät siitä. Mitä tahansa – ihmiset, sairaudet, epäonnistumiset – mitä tahansa elämässäsi. Jos kehossasi on kipua, jos on yltäkylläisyysongelmia, se johtuu siitä, että olet rakastunut siihen.

Se on minun saarnani. Se on totta, muuten sitä ei olisi. Ja minua on kritisoitu, että olen vähän tunteeton tässä, mutta se on täysin totta. Ja kun oivallatte sen, kun oivallatte, että te ette voi syyttää mitään muuta, ette voi syyttää entistä elämää. Ette voi syyttää sitä, että ette tajua kaikkea tätä upeaa, uskomatonta ja viisasta informaatiota. Kun oivallatte, että jos jokin on elämässänne, niin on, koska rakastatte edelleen sitä. Saatte edelleen jotain siitä. Pelaatte edelleen jotain peliä, ja meidän täytyy saada se päätökseen nyt. Mitä tahansa se on.

Ette ole minkään uhri. Jos ymmärrätte, että kaikki energia on teidän, olette hemmetin luoja ja voitte tehdä, mitä haluatte, en halua kuulla näitä tekosyitä: "Mutta olen yrittänyt." Ei, ette ole. Olette yrittäneet … Yltäkylläisyysasiassa ajattelette kenties tehdä työtä vähän kovemmin tai jotain sellaista, mutta pidätte edelleen kiinni tuosta vanhasta yltäkylläisyysongelmasta – "voi minua raukkaa", tai "en vain ole sen viisaampi", ja "raha on paha asia", ja kaikkia muita vastaavia. Teidän täytyy päästää siitä irti. Tai olkaa sen kanssa, mutta älkää jatkako eteenpäin shaumbrojen ja Crimson Circlen kanssa. Älkää. Palatkaa takaisin, olkaa köyhyysitsesäälissänne ja pitäkää hauskaa, kunnes olette valmis pääsemään pois siitä.

Sillä mitä teemme, on valtavat seuraamukset, ei vain teihin ja elämäänne, mikä on tietysti numero yksi, mutta mitä se tekee planeetan hyväksi tällä hetkellä ja koko luomakunnan hyväksi. Tiedän teidän joskus ajattelevan: "No, olen vain tämä pieni tietoisuustäplä suuressa tietoisuusmeressä", ja "Mitä vaikutusta minulla on?", ja "En ole kovin tärkeä", ja "Katsokaa elämääni, en ole tehnyt mitään." Vittu, turpa kiinni nyt! (Vähän naurua) Tarkoitan, että oikeasti turpa kiinni. Seuraavan kerran kun kuulen sen, hengitän tulta suoraan niskaanne, ja se tulee takapuolestanne ulos (lisää naurua), koska minä … (Adamus naureskelee)

Älä koske kahviini (Lindalle joka lähestyy ihmetellen Adamusta). Yritän sanoa tässä jotain tärkeää, enkä voi olla enää mukava siinä. Lakatkaa raahaamasta sitä mukananne.

LINDA: Annat minulle huonoja opetuksia, joita Geoff ei pysty käsittelemään (he naureskelevat).

ADAMUS: Siis jos jokin asia tapahtuu edelleen elämässänne, niin on, koska saatte edelleen jotain siitä. Kenties teillä on riippuvuus siihen, mutta pääskää sitten yli riippuvuuksista. Kenties pidätte edelleen kärsimyksestä. Pääskää yli kärsimyksestä. Kukaan ei aiheuta mitään teille. Saatatte uskoa massatietoisuutta, saatatte uskoa perhettänne, se on esi-isiltä peritty peli ja kaikkea vastaavaa, mutta pääskää yli siitä nyt. Meillä on isoja asioita tehtävänä.

Kyse on hyvin pienestä ryhmästä tällä planeetalla. On muita, jotka tekevät – mm-mm – tavallaan samanlaista työtä siinä, tai itse asiassa kopioi, mitä me teemme (yleisö sanoo "ai jaa!"). Tiedätte, mitä sanotaan: matkiminen on plaa, plaa, plaa. Mutta ei ole paljon ihmisiä. Ei tarvita paljon, mutta planeetalla ei ole paljon. Enkä halua antaa lukumääriä nyt – teemme sen tulevassa Time of the Merlin -tapahtumassa, kun St. Germain puhuu lukumääristä. Mutta sanotaanpa, että kaiken kaikkiaan vakavissaan olevia shaumbroja, mitä arvaisitte? (Joku sanoo "5.000") Se on lähellä. Vähän enemmän. Puhumme alle 10.000 vaikuttamassa tähän planeettaan – ei muuttamassa tätä planeettaa, vaan vaikuttamassa siihen. Se ei ole paljon.

Se on syy, miksi tulitte tänne. Ei mikään muu. Se on syy, miksi odotitte Oivaltamistanne, ja on aika, jolloin teemme sen. Emme tee sitä äänekkäästi. Emme tee sitä lyöden rintaamme. Emme tee sitä odottaen kunnianosoituksia tai palkointoja tai ilmaisia lomia Pariisin tai mitään sellaista. Teemme sen, koska päätitte tehdä sen.

On pieni ryhmä, mutta meidän täytyy olla selkeitä eteenpäin mentäessä. Meidän täytyy olla selkeitä. Ei ole tilaa … Jos sinulla on yltäkylläisyysongelma, olen pahoillani, mutta sinun täytyy kohdata se nyt. Se on sinun ongelmasi. Rakastat sitä. Haluan sinun katsovan, miksi rakastat sitä.

Jos kohtaatte jotain ongelmia, sanotaan vaikka terveydessä. Terveydessä. Näitä terveysongelmia ei ole, koska elätte likaisessa yhteiskunnassa, joka on täynnä bakteereita ja pöpöjä ja kaikkea muuta tai se on peräisin esi-isiltänne tai mitä tahansa. Se johtuu siitä, että siinä on jotain, mitä rakastatte. Eteenpäin mentäessä ei ole sijaa kärsimiselle, ja haastan teidät siitä. Haastan teidät siitä.

Ihmismielenne ei pystyisi kuvittelemaan, mitä teette tällä planeetalla tällä hetkellä. Mutta voisitte vetää vain syvään henkeä ja tuntea sitä hetken. Se ei ole pientä. Tarkoitan, että se on … Uskaltaisin melkein sanoa, että jos todella oikeasti ymmärtäisitte seuraamukset, se pelästyttäisi teiltä paskat housuun, mikä on luultavasti hyvä asia. Mutta se mitä pieni määrä tietoisuutta tällä planeetalla tekee nyt – ei vain Maan ja ihmisten hyväksi, vaan myös Tähtiensotien, jotka jatkuvat, ja tulevaisuuden hyväksi seuraavina 10, 15 vuotena – on monumentaalista Maalle.

Monumentaalista tälle singulaarisuuspisteelle noin vuonna 2050, suunnilleen, jolloin kaikki menee taulukoiden ulkopuolelle. Mutta mihin suuntaan mennään taulukoiden ulkopuolelle? Se riippuu tietoisuudesta, joka on käytettävissä nyt, eikä se merkitse yritystä muuttaa maailmaa, ratkaista köyhyyttä tai nälkää tai ympäristökysymyksiä. Se merkitsee vain kykyä avoimesti ja vapaasti säteillä valoanne ilman huolta, että joku tulee ja varastaa valonne, ilman tarvetta säädellä tai vartioida valoanne, tietoisuuttanne. Se merkitsee sen tekemistä vapaasti ja avoimesti. Mutta ette voi tehdä sitä, jos rakastatte edelleen joitain näitä ongelmia, joita elämässänne on. Meidän täytyy mennä niiden ohi – täytyy mennä niiden ohi.

Suurin taistelukenttänne on tällä hetkellä mielessänne, mennen edestakaisin itsenne kanssa, yrittäen selvittää asioita ja rakentaen lisää valesiltoja. Sen on aika loppua. Kaikki mitä tarvitsette, on siinä. Pysähtykää vain, vetäkää syvään henkeä ja antakaa sen tulla teille. Se on näin helppoa. Ette voi rakentaa sitä tai tehdä sitä tai keksiä sitä tai mitään sellaista, mutta voitte pysähtyä ja antaa sen tulla teille, ja se tulee. Sen täytyy tulla. Sen täytyy.



Merabh fyysisille ongelmille

Nyt haluan puhua tässä ongelmasta, jonka kanssa monet teistä taistelevat, jotain mistä FM puhuu muutaman viikon kuluttua kokoontumisessamme – fyysiset ongelmanne tällä hetkellä. Monet teistä ovat kohdanneet hyvin vaikeita fyysisiä ongelmia. Monet teistä vain kipuja ja särkyjä. Pysähdytään hetkeksi nyt, ja tehdään tavallaan merabh fyysisille ongelmille.

Himmennetään valoja, musiikki soimaan.

(Musiikki alkaa)

Sanon, että okei, nämä fyysiset ongelmat joita teillä on, ovat teidän. Tarkoitan, että ne ovat teidän. Siinä on jotain, mistä pidätte – "pitää" ei ehkä ole oikea sana – mutta on jotain, mitä saatte edelleen fyysisen kehon kärsimyksestä. Siinä on jotain, mikä ehkä muistuttaa teille, miten ihminen olette ja miten valheellinen tila se tavallaan on.

Mutta jos teillä on jokin fyysinen ongelma – syöpä, diabetes, sydänongelmia, kipuja ja särkyjä, mitä se sattuukin olemaan – haluatte ihmisten tavallaan säälivän itseänne ja haluatte itse sääliä itseänne. Sille ei ole enää paikkaa.

Kehonne reagoi huomiontarpeeseenne antamalla teille sitä. Mutta sitten sanotte: "Ei, ei, en pidä tästä kivusta." E-e-e-e, kyllä pidät. Muuten sitä ei olisi.

Olet täysivaltaisinen olento, ja vaikka olet tullut alas tai laskeutunut fyysiseen aineeseen, se ei ota pois sitä, että olet todella täysivaltainen olento, että se kaikki on sinun energiaasi ja se on palvelemassa sinua.

Jos kehossasi on fyysisiä ongelmia – en välitä, mitä se on, ruuansulatusvaivoja tai kihti tai korvasärkyä tai mitä tahansa – niin on, koska pidät edelleen kiinni niistä.

Sitten joudut niin sumuun sen osalta, miten se alun alkaen tuli ja mitä se tekee, ja se on niin ylivoimaista mielellesi, että sanot: "En tiedä. Minulla vain on tämä juttu. En pidä siitä, enkä halua sitä." Ja kenties otat lääkkeitä tai jotain siihen. Mutta hitto soikoon, löydät edelleen jotain siitä. On aika päästä siitä yli.

Alamme penkkeillä, enkä halua sen olevan penkkeilyä pyörätuolien ja kainalosauvojen kanssa (vähän naureskelua). Haluan nähdä terveitä mestareita istumassa näillä puistonpenkeillä. Teistä saattaa olla tulossa seniori, kuten sanotaan. Se on ok. Vähän harmaita hiuksia ja pääsee pitkälle siinä näkemyksessä, joka ihmisillä on. Mutta terveysongelmat? Heh, aioin sanoa: "Mitä vikaa teissä on?" mutta tiedätte jo. Teillä on tämä terveysongelma, ja hitto soikoon, sen täytyy lähteä.

Teidän ei tarvitse mennä selvittämään, mitä se tekee palvellakseen teitä, koska silloin menette takaisin tuolle mielen kaksinaisuustaistelukentälle, ettekä koskaan saa sitä selville. Mutta voitte kertoa itsellenne, että olette ehdottomasti valmis sen osalta, että se ei palvele teitä, ette valitse sitä enää ja sen täytyy lähteä. Ja sitten, hitto soikoon, olettakaa, että se lähtee pois.

Olettakaa, että transformaatioprosessi, johon sisältyy ajan taipuminen ja muovaaminen – periaatteessa menette ns. tulevaisuuteen, mutta se tapahtuu nyt – ratkaisee ongelman, koska tulevaisuudessa ette ole sairas.

Tulevaisuudessa ette ole vanha ja rikkinäinen. Teidän ei tarvitse nousta joka aamu ja ottaa lääkettä ratkaisemaan jokin ongelman. Tulevaisuudessa olette terve. Tiedän sen.

Teidän ei tarvitse yrittää selvittää: "Okei, mitä saan edelleen tästä fyysisestä ongelmasta?" Sanotaan vain: "Olen valmis päästämään tästä irti, ja nyt teen sen." Älkää ajatelko sitä. Älkää odottako huomiseen. Älkää menkö mielen peleihin. Se on kuin: "Se on valmis nyt." Ja sitten pysähtykää, vetäkää syvään henkeä tuossa hetkessä ja antakaa tulevaisuuden mennä työskentelemään puolestanne.

Ja kun se tapahtuu ja näiden fyysisten ongelmien vanhat energiat alkavat mennä pois, jotain tapahtuu. Teidän täytyy tuntea sitä, älkää tulko liian mentaaliseksi. Mutta jotain tapahtuu ja palataan takaisin Tähtiensota-aikajaksoomme, jolloin ette olleet vielä täysin kiteytyneet biologiaan.

Siellä on prosessi, evoluutioprosessi jota lopulta nopeuttivat jotkut muut energia-asiat, jotka työnsivät teidät syvälle tähän biologiaan, syvään biologiatilaan.

Mutta nyt, kun terveen sinun tulevaisuus tulee teihin, kun sanotte: "En suvaitse enää fyysisiä ongelmia", jotain tapahtuu siellä menneisyydessä, tuossa kvasi- tai kiteytymättömässä fyysisyydessä ja muuttaa sen.

Se muuttaa tuon kaukaisen menneisyyden niin, että te ette ole herkkä tai altis fyysisen kehon kivuille ja kärsimykselle.

Muutatte omaa mestarikoodianne aionien takaa, kauan ennen Maata, ja teette sen juuri nyt.

Sitä varten olette täällä, muun muassa, sanomassa: "On aika päästää se kaikki sisään nyt" – se mikä on puhuttu/pyydetty tulevaisuudessa, se mikä on räätälöity teille, teidän toimestanne tulevaisuudessa, ja se mikä on puhuttu teille menneisyydessä – ja antaa sen tapahtua nyt.

Se ei ole oikeasti kovaa työtä, mutta siinä vaaditaan pääsemään pois tuolta mielen taistelukentältä ja kaikesta ajattelusta ja ahdistuksesta ja massatietoisuuden ottamisesta itselleen ja kaikesta muusta.

Se on niin yksinkertaista, kuin tuntea tuota sanaa "puhuttu/pyydetty" (bespoken). Sillä on monia merkityksiä.

"Puhuttu" merkitsee, että olette räätälöineet tämän itsellenne. Olette muotoilleet sen itsellenne. Tulevaisuus on puhuttu teille, kuten on myös menneisyys. Se kaikki on räätälöity, suunniteltu. Ja juuri nyt on tuo aika oivaltaa se.

Oivaltaminen ja salliminen – melko lailla sama sana. Siksi en käytä sanaa "valaistuminen". Kutsun sitä oivaltamiseksi. Se on vain sallimista.

Näille fyysisille ongelmille ei ole sijaa, ja voitte muuttaa sen nyt, ehdottomasti.

Älkää menkö mielen peleihin. Älkää esittäkö tuhatta kysymystä.

Joka kerta kun esitätte jonkin kysymyksen, se menee todellisuudessanne jonnekin – kuin avaruusluotain joka lähtee ulos – eikä se tule takaisin, ennen kuin siihen on vastattu. Mutta joskus se vie aioneita. Siis lakatkaa esittämästä kaikkia noita hemmetin kysymyksiä, ja sallikaa vain tällä hetkellä.

Näillä fyysisillä ongelmilla ei ole paikkaa. Monet niistä ovat peräisin esi-isiltä, jotkut kiteytymisprosessistanne biologiaan.

Kuten sanoin, fyysinen todellisuus ei ole kovin monimutkainen. Teidän on tehty periaatteessa vedystä, heliumista – kuumasta ilmasta, heh! – ja vähän hapesta. Siis lakatkaa ajattelemasta, että se on suuri ja monimutkainen. Se ei ole. Mennään tuon fyysisen ongelman yli nyt. Ei mitään josseja ja muttia siinä.

Menemme uuteen sarjaamme melko pian, ja puhumme lisää asioista, mutta voitte soveltaa tätä samaa asiaa taloudelliseen yltäkylläisyyteenne. Voitte soveltaa sitä jokseenkin kaikkeen elämässänne. Teidän elämässänne. Älkää soveltako sitä planeettaan. Älkää soveltako sitä ystäviinne tai koiraanne tai kehenkään muuhun.

Voitte soveltaa sitä mihin tahansa. On aika päästää siitä irti, ja se kaikki kuuluu tuohon kärsimiskategoriaan.

Jos pidätte kiinni jonkinlaisesta kärsimyksestä, olette saaneet siitä jotain. Mitä? Saako se olonne tuntumaan hyvältä? Onnelliselta? Arvokkaalta? Kristusmaiselta? Haluatteko olla kuin Jeesus, paljon kärsimystä? Aika mennä sen yli.

Te olette sen aiheuttaja. En halua kuulla kenenkään teistä syyttävän mitään muuta. Kyllä, on massatietoisuuden vaikutuksia, mutta te nielette ne. Päästätte siitä nyt irti.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Saatamme tämän Merlin minä olen -sarjan päätökseen, ja minä rakastan loppumisia (Adamus naureskelee).

Suurin ilo jota koskaan sain kirjojen tai näytelmien kirjoittamisesta missä tahansa elämässäni, oli aina viimeinen sivu, loppu. Se toi kaiken yhteen, mutta vielä enemmän tiesin, että jokainen loppuminen toisi uuden alun, transformaation, ja se tapahtuu nyt.

Siis tuomme Merlin minä olen -sarjan päätökseen. Mikä Merlin on? Merlin on aikamatkustaja. Merlin on sellainen, joka oivaltaa, ettei oikeasti ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Se ei ole lineaarista. Voitte tuoda mitä tahansa mistä tahansa ajasta, silloin ja sillä tavalla kuin haluatte. Ette ole enää rajoittunut. Olette vapaa liikkumaan ajassa. Se on uskomatonta. Se on hyvin vapauttavaa.

Mikä Merlin on? Merlin on ymmärtämistä, että ensinnäkään Merlin ei ole vain olennon nimi. Merlin on titteli, ja on ollut monia Merlinejä. Minä olen ollut Merlin, ja nyt teistä tulee Merlinejä. Se on tittelinne.

Merlin merkitsee, että kaikki on taianomaista, mutta kuitenkaan mikään ei ole taianomaista. Kaikki on taianomaista, koska se kaikki on osa teidän energiaanne ja teidän luomustanne, mutta siinä ei oikeasti ole mitään mysteeriä. Se on vain vetyä, heliumia ja happea. Se ei ole oikeasti vaikeaa.

Siinä ei ole mitään mysteeriä. Kyse on siitä, mitä haluatte tehdä näillä komponenteilla. Miten haluatte tietoisuutenne säteilevän omaan happeenne tai heliumiinne? Ja katsokaa sitten, miten kaikki atomirakenteet alkavat muodostua, ja ne sopivat yhteen luomaan todellisuuden, johon voitte mennä leikkimään.

Merlin ymmärtää, että fyysisyys ei rajoita teitä, ellette ajattele sen rajoittavan.

Merlin ymmärtää, että kärsimys on – ennen kaikkea ja luojan kiitos – väliaikaista. Se on huono vaihe, jonka läpi menette, ja sitten pääsette siitä yli. Oivallatte, että okei, tuo kärsiminen oli tavallaan hauskaa jonkin aikaa, mutta tule, menemme nyt kauas sen yli.

Merlin ymmärtää, että hänen ei tarvitse olla tällä planeetalla. Jokainen Merlin on kohdannut tuon haasteen: "Pitäisikö minun jäädä vai ei? Olen nyt Merlin. Olen täysivaltainen omasta ansiostani. Mutta jäänkö?"

Ja se on kysymys teille kaikille. Mutta jos jäätte – jos jäätte, älkää pitäkö enää kiinni vanhoista tekosyistä. Älkää pitäkö enää kiinni fyysisistä ongelmista.

Siihen ei ole mitään syytä, ja kenties – vain kenties – sen myötä mitä teemme eteenpäin mentäessä, se voisi säteillä sellaista valoa planeetalla, että he heräävät joku päivä ja sanovat: "Miksi koskaan kärsimme? Miksi välitimme sen lapsillemme ja he välittivät sen omilleen? Miksi koskaan kärsimme?"

Siis tämän myötä, rakkaat ystäväni, mikä ilo.

Vedetään syvään henkeä yhdessä ja tuodaan tämä Merlin minä olen -sarja päätökseen hyväksymällä, että olette Merlinejä. Teillä on se. Se on teidän. Se ojennetaan kaikille teille.

Useimmiten tällä planeetalla on ollut vain yksi elävä Merlin kerrallaan, mutta nyt tilanne on erilainen. No, nyt on tuhansia ja tuhansia, ja kenties tulee vielä monia lisää.

Minun on aika palata vaunuihini ja mennä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, jossa puhun tästä herkullisesta kakusta, jolla minua viekoiteltiin tänään, ja jossa puhun siitä, ettei minun tarvinnut saarnata kovin paljon. Minun ei tarvinnut saarnata kovin paljon. Pelästytin helvetisti teidät, jotka luulitte, että aioin todella saarnata. Ja sitten jotkut teistä menevät jälkeenpäin ulos ja sanovat: "No, luulin, että saisimme enemmän saarnaa. Luulin, että hän olisi pahempi. Minä tavallaan toivoin." Joo, te toivoitte. Te toivoitte.

Tämän myötä, vedetäänpä syvään henkeä ja oivalletaan, että tämä on nopeimmin muuttuvaa aikaa tämän planeetan, mutta myös minkään muun luojaolentosivilisaation historiassa, ja olette suoraan sen keskellä.

Katson teitä, ja joskus toivon, että voisin heilauttaa taikasauvaa ja saada teidät oivaltamaan, mitä oikeasti teette täällä – mitä oikeasti teette täällä. Kyse ei ole vain teistä ja teidän elämästänne. Kyse on planeetasta ja kyse on koko luomakunnasta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni, kaikkien liittyessä mukaan. Ja muistakaa, että kun menemme siihen, että istumme puistonpenkillä säteillen valoamme tällä planeetalla, kaikki on todellakin hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

JUMALAINEN ROHKEUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jätän artikkelini syyskuun numeroa varten Jean Tinderille ja Marc Ritterille aikataulullisesti viime hetkellä. Minulla on kuitenkin hyvä syy tällä kertaa. CC:n henkilöstö, Linda ja minä valmistaudumme kiireisenä tulevaan Time of the Merlin -nettitapahtumaan (https://store.crimsoncircle.com/time-of ... -2021.html).

Tällaisen kolmipäiväisen tapahtuman tuottamiseen liittyy myriadi yksityiskohtaa. Tavoitteena on saada kaikki näyttämään helpolta sillä hetkellä, kun lähetys alkaa 10.9., mutta todellisuudessa huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin saa sen näyttämään helpolta. Ilmeiset yksityiskohdat ovat kameroiden, valojen ja mikrofonien asettaminen, mutta se on vain suuren jäävuoren pieni huippu. On näyttämön lavasteet, rekvisiitat, aikataulut, miehitys ja tarjoilut. On koko teknologiapuoli, jonka hoitaa Jorge Merino ja hänen tekniikkatiiminsä, varmistaen, että meillä on serverikapasiteettia kolmen päivän suoratoiston tekemiseen. Asiakaspalveluporukan täytyy olla valmiina käsittelemään ylimääräisiä pyyntöjä suuren katsojamäärän vuoksi. Tuotantoporukan täytyy harjoitella ja hallita monia tuotantoon liittyviä signaaleja. Kuvamateriaali täytyy valmistella, viime hetken muutokset täytyy ottaa huomioon ja kaikki elektroniikkalaitteet täytyy tarkastaa moneen kertaan, ennen kuin lähetys alkaa. Sitten rukoilemme, että internetyhteys ei katkea. Se on yksi harvoista asioista, joita emme kontrolloi, koska kaikkien muiden tapaan olemme ulkopuolisen internet-palveluntarjoajan varassa.

Time of the Merlin oli tarkoitus alun perin pitää Bledissä, Sloveniassa, livenä 500 shaumbran edessä. Toukokuun lopulla peruutimme live-tapahtuman tämän loputtoman covid-tilanteen vuoksi. Jo toisena vuonna peräkkäin pidämme tämän vuosittaisen tapahtuman netissä, mikä merkitsi, että meidän täytyi rukata aikataulu täysin. Kasatessamme lopullista esiintyjäjoukkoa aiemmin tänä kesänä, katsoimme tarkkaan yleisenergiaa nettitapahtuman taustalla. Meillä oli jo kuusi olentoa (Adamus, Kuthumi, FM, Merlin, St. Germain ja mystinen olento, joka osoittautui Mark Twainiksi). Mutta entä nuo kuusi muuta sessiota? Mikä sisältö puhuttelisi suoraan shaumbroja? Joissain edellisvuosien suurissa vuosikokoontumisissamme olemme ottaneet mukaan "ulkopuolisia" puhujia, mutta lopulta oivalsimme, että shaumbrat haluavat kuulla shaumbroilta. Tänä vuonna meillä on mahtava kokoelma pelkkiä shaumbra-esityksiä. Tarkista täältä aikataulu ja näet, mitä on tulossa (https://store.crimsoncircle.com/time-of ... -2021.html).

Nyt artikkelini pointtiin:

Keksimme idean haastatella shaumbroja näytettäväksi Time of the Merlin -nettitapahtumassa. Yksi Crimson Circlen suurista arvoista on antaa turvallinen tila shaumbroille jakaa tarinoitaan, jotta muut shaumbrat oivaltavat, etteivät he ole hulluja ja yksin. Nämä haastattelut olisivat myös tapa tallentaa shaumbra-tarinoita niille, joita tulee seuraavaksi. Minulle ei ole koskaan jäänyt epäselväksi, että yksi Crimson Circlen rooleista on dokumentoida shaumbra-matkan historia tulevien sukupolvien hyödyksi.

Yksi asia johti toiseen, ja muutaman viikon kuluttua nauhoitimme haastatteluja Coloradon studiollamme. Linda koordinoi kaikki haastattelut ja toimi kameran ulkopuolisena haastattelijana, esittäen haastateltavalle muutaman kysymyksen, jotta hänet saatiin puhumaan, mutta antaen paljon tilaa jakaa avoimesti ja ilman rajoituksia. Peter Orlando, Marc Ritter ja Gaelon Tinder hoitivat valaistuksen, kamerat, nauhoituslaitteet ja lavastuksen. Jean Tinder valmisteli haastateltavat, ennen kuin he joutuivat kameroiden eteen, ja auttoi heitä rauhoittamaan hermot ja tuntemaan turvaa. Ryhmä teki 18 haastattelua kolmessa, koko päivän kestäneessä sessiossa.

Aiemmin tällä viikolla näin ensimmäisen raakaleikatun version. En ollut paikalla kuvausten aikana, joten minulla ei ollut mitään odotuksia. Joskus nämä projektit eivät toimi niin hyvin, kuin haluaisin, ja toisilla kerroilla jotain taianomaista tapahtuu ruudulla. Koskaan ei oikeastaan tiedä, mitä saa, ennen kuin istuu katsomassa ensimmäistä luonnosta. Sitten keksimme tavallisesti pitkän luettelon muutoksia, korjauksia ja hiomisia, ennen kuin Peter palaa taas editoimaan.

Klikkasin Peterin linkkiä ja katselin ensimmäisen version. Oli aikainen aamu, joten istuin alas kahvikupin kanssa katsomaan, mitä meillä oli. Muistutin itselleni, ettei ensimmäisessä hahmotelmassa ole vielä mitään erityisjuttuja, kuten tasaiset siirtymät, esittely, kuvitus, musiikki, otsikot jne. Valoa ja ääntä ei ole vielä säädetty, ja joskus kohtausten välillä on hyppyjä tai viiveitä. Meillä ei ollut edes nimeä tälle tuotannolle, paitsi työotsikko "Shaumbra-haastatteluja". Kynä kädessä ja muistilehtiö valmiina kirjoittaakseni kriittisiä huomioitani, painoin play-nappulaa.

En tehnyt yhtään muistiinpanoa, kun katselin seuraavat 70 minuuttia raakaleikattua kuvamateriaalia. Minut vangitsi täysin se, mitä näin ruudulla. Sydän laajeni, pää pyöri ja tunsin kihelmöintiä päästä varpaisiin. Kyse ei ollut sitä, miten kuvasimme, vaan mitä kuvasimme. Shaumbra-henki oli vangittu tavalla, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt.

Se oli "voi hyvä luoja" -hetki. Tämä oli shaumbra-matkan ydinolemus, kaikkine sydänsuruineen ja läpimurtoineen, tiivistettynä nyt näihin haastatteluihin. Katselin koko tätä 22 vuotta – melkein päivälleen, kun Crimson Circle aloitti virallisesti 21.8.1999. Se oli hyvin surrealistinen hetki, kun 22 vuoden muistot – viattomasta alustamme intohimomme oivaltamiseen – tulivat tulvien ruudun läpi. Kun kukin haastateltava jakoi tarinansa, saatoin tuntea tuhansien shaumbrojen ympäri maailmaa puhuvan, en pelkästään kamerassa olleen henkilö.

Kun olin katsonut ensimmäisen luonnoksen kokonaan, kirjoitin vain kolme sanaa. Aito. Rohkea. Ydin. Haastateltavat olivat uskomattoman aitoja. Ei ollut mitään makyoa tai rinnan röyhistelyä. Kaikki jotka katsovat tämän, tuntevat jokaisen shaumbra-haastateltavan syvän ja kaunistelemattoman uskottavuuden. Monet haastateltavista puhuivat luottamuksesta suurimpana haasteenaan ja suurimpana valttinaan. Saatoin tuntea sen valtavan rohkeuden, jota heiltä vaati päästä tuohon sisäisen luottamuksen ja sallimisen paikkaan. Ja lopuksi, se energia joka tulee näiden haastattelujen läpi, on shaumbra-ydin. Puhuttujen sanojen lisäksi on energia, joka säteilee meidän kaikkien puhdasta ydinolemusta. Se on kuin taustamusiikkia, jota ei kuule korvilla, mutta jonka tuntee sydämellä ja sielulla.

Peter lähetti linkin raakaversiosta kaikille, jotka henkilöstöstä ovat luovan arvioinnin tiimissä. Tapasimme seuraavana päivänä zoom-puhelussa. Minun ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että viidellä muulla arvioijalla oli lähes sama reaktio. He käyttivät sellaisia sanoja, kuin lumoava, leuat loksauttava, vangitseva, kirvelevä, koskettava, kattava ja syvällinen, kuvaamaan omia reaktioitaan. Olimme olleet huolissamme, että tämäntyyppisestä videosta voisi tulla pitkästyttävä 20–25 minuutin jälkeen. Oli ollut keskustelua koko videon rajaamisesta puoleen tuntiin tai alle – johdanto, lopetus, lopputekstit ja musiikki mukaan luettuna – mutta kaikki olivat samaa mieltä, ettei ollut tylsää hetkeä.

Sitten tuli aika keksiä otsikko. Se on vaikea tehtävä, koska miten kaikki tämä uskomaton informaatio ja energia tiivistetään muutamaan sanaan? Pidimme sähköpostin kautta luovan aivoriihen ja pallottelimme nimiä ja ehdotuksia. Rakastan työskentelyä CC:n luovan tiimin kanssa, koska ei ole negatiivista kritiikkiä eikä "prima donnia". Käytämme ideoita ja ehdotuksia rakentavasti, ei repivästi.

Yhteisymmärrys oli, että haastateltavat kertoivat yhteisen tarinan siitä uskomattomasta sisäisestä luottamuksesta, jota vaatii kulkea polku heräämisestä Oivaltamiseen. Mikä oli ajava voima tämän syvän luottamuksen takana? Olimme kaikki samaa mieltä: se vaatii valtavaa rohkeutta. Jumalaista. Rohkeutta. Filmin otsikko oli syntynyt: JUMALAINEN ROHKEUS – matka vapauteen. Lisäsimme vähän kuvia ja viimeistelimme logon muutamassa päivässä. Jumalainen rohkeus oli synnytty ja nimetty.

Näytämme Jumalaisen rohkeuden kolmantena päivänä (sunnuntai 12.9.) tulevassa Time of the Merlin -nettitapahtumassa, mutta se on vasta alkua. Teemme lisää shaumbra-haastatteluja ja ensi kesään mennessä meillä on Versio 2 valmiina lähtöön, editoituna uudet tulijat mielessä. Se mitä meillä on nyt, on ihanteellinen nykyisille shaumbroille, kun taas Versio 2 avaa sen niille ihmisille, jotka tulevat heräämisen jälkeiseen vaiheeseen omalla matkallaan.

Kenties tunnet innostukseni ja intohimoni? Kahdenkymmenenkahden vuoden valmistautumisen, irtipäästämisen ja sallimisen jälkeen teemme nyt, mitä tulimme tänne tekemään. On aika jakaa tarinamme seuraavalle ihmisaallolle, joka on tulossa mestaruuteensa, ja aika säteillä ydinolemustamme, tapahtuu se sitten puistonpenkillä tai filmillä. Kaksikymmentäkaksi vuotta saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta se on vain hujaus asioiden suuremmassa suunnitelmassa. Kiitos, shaumbra-kaverit, että suostuitte olemaan planeetalla tänä eeppisenä aikana ihmishistoriassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

YHTEYS MARK TWAININ JA FM:N KANSSA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vasta kaksi viikkoa eeppisestä Time of the Merlin -nettitapahtumasta, ja olen edelleen täynnä tuon tapahtuman innostusta, viisautta ja syvällisyyttä. Tästä historiallisesta kokoontumisesta voi kirjoittaa ja sanoa paljon – Jean Tinder käsittelee omasta perspektiivistään sitä tämän numeron artikkelissaan. Minä haluan kertoa, millaista oli kanavoida Mark Twainia ja FM:ää. Nämä olivat kaksi olentoa, joita en ollut koskaan ennen kanavoinut, ja minulla oli niiden osalta vähän ahdistusta, tuntemattomuuden sekä odotusten vuoksi. (Muuten, John Kuderka on kohteliaasti pyytänyt minua olemaan enää viittaamatta häneen aiemmalla nimellä, joten puhun hänestä vain FM:nä.)

Nauhoitimme Mark Twainin ja FM:n kanavoinnit ennakkoon, koska olisi ollut liian rasittavaa tehdä se livenä, kun kaikkea muuta tapahtui noina kolmena päivänä. Se oli hyvä päätös, koska minulta vei monta päivää toipua noista nauhoituksista. Olen kanavoinut yli 20 vuotta, mutta näiden kahden olennon tuominen läpi antoi minulle täysin uutta ymmärrystä kommunikoinnin tärkeydestä. Adamus on puhunut muutaman kuluneen vuoden aikana pitkään energiasta ja kommunikoinnista, ja se meni todella perille, kun kanavoin Mark Twainia ja FM:ää. Voidakseni kanavoida heitä tehokkaasti, minun täytyi sallia selkeä, sanaton kommunikointiyhteys, jossa ei ollut ihmiseni aiheuttaa häiriötä. Koska en ollut koskaan kanavoinut kumpaakaan heistä, minulla ei ollut tuttua perustaa, kuten minulla on Adamuksen, Kuthumin ja St. Germainin kanssa. Luotin näiden kahden session aikana puhtaan energiakommunikoinnin perusteisiin enemmän kuin koskaan ennen, ja se kannatti.

MARK TWAININ KANAVOIMINEN

Luin nuoruudessani muutaman Mark Twainin klassikon, mm. Tom Sawyerin seikkailut ja Huckleberry Finnin seikkailut. Tiesin, että Mark Twainia pidettiin yhtenä Amerikan suurista kirjailijoista, kykynsä vuoksi kehittää päähenkilöitä ja kertoa tarinaa vangitsevalla tavalla. Miljoonat ympäri maailma lukivat hänen kirjojaan, vaikka kirjallisuuskriitikot tekivät hänen kirjoistaan tylyjä arvosteluja, rennon ja arkisen sanankäytön ja tavallisten hahmojen vuoksi. Enimmäkseen hän ei turvautunut superihmissankareihin, kuninkaallisiin tai eliittiin tarinoidensa kertomisessa. Twainin hahmot olivat tavallisia ihmisiä.

Adamus piti hänet "mysteeriolentona", kunnes tapahtumaan oli enää kaksi viikkoa. Hän pistäytyi yhtenä päivänä kertomassa minulle, että se olisi Mark Twain, yksi hänen maineikkaista elämistään. Suustani pääsi "hyi", koska tiesin välittömästi, että se olisi haaste. Mark Twain ei ollut minulle kamalan tuttu ja hänen omaleimaisen persoonallisuutensa vuoksi olisi paljon odotuksia. Menin Wikipediaan lukemaan lisää hänestä, ja sitten päätin, että olisi parasta olla lukematta yhtään enempää pitääkseni mielen selkeänä.

Linda suostutteli minut ostamaan valkoisen pellavapuvun ja leveän solmion kanavointia varten. Tilasin vaatteet netistä noin viisi päivää ennen nauhoitusta, tietämättä edes, sopisivatko ne. Olen iloinen, että noudatin hänen neuvoaan, koska vaatteet toivat lisää Mark Twainin olemusta.

Sitten tuli session nauhoituspäivä. Olin vähän huolissani, koska en tuntenut Twainin energiaa etukäteen, ainakaan ennen kuin laitoin päälleni tuon valkoisen pellavapuvun 15 minuuttia ennen aloittamistamme. Sitten jokin valtasi minut. Tiesin, että Mark Twain oli läsnä ja valmiina aloittamaan. Linda saattoi minut studioon, jossa tuotantoryhmä oli valmiina nauhoitusta varten. Hän teki vähän hengittämistä, ja sitten Peter soitti musiikkikappaleen, jotta voisin sukeltaa syvälle sessioon.

Kun musiikki soi, tunsin valtavan energiapyörteen syleilevän minua. Kaikki epäily tai ahdistus hävisi. Mark Twain oli siinä. Pyörre vei minut toiseen ulottuvuuteen. Olin edelleen tietoinen kaikesta ympärilläni, mutta nyt olin täysin integroitunut Mark Twainiin, tai täsmällisemmin sanottuna Mark Twain oli integroitunut minuun. Sanaton kommunikointi energioidemme välillä oli ehjää ja kokonaista, ilman selvää erillisyyttä. Sain lyhyen kuvan Adamuksesta ja FM:stä, kummankin hymyillessä kommunikointiyhteyden onnistumiselle.

Seuraava asia jonka tiesin, oli Mark Twain kävelemässä näyttämölle. En tuntenut oman fyysisen kehoni liikkuvan lainkaan – tunsin vain Mark Twainin. Hänen liikkeensä olivat harkittuja ja ajoitettuja. Oli vähän hämminkiä, ennen kuin hän asettui ja puhui kameralle. Nyt kuulin sanojen tulevan Mark Twainin kautta, hienoisella etelävaltioiden venytyksellä. En ollut ajatellut, miltä hän kuulostaisi, koska minulla ei ollut koskaan aksenttia kanavoidessani Tobiasta tai Adamusta. Puhun tavallisesti noin viisi minuuttia, ennen kuin integroidun täysin Adamukseen (tai muihin olentoihin joita olen kanavoinut), mutta sitä ei tarvittu Mark Twainin kanssa. Kommunikointiyhteytemme oli täysin ehjä.

Seuraavat 85 minuuttia olivat joitain palkitsevimmista hetkistä kanavointiurallani. Tanssi Mark Twainin energian ja oman energiani välillä oli suurenmoista. Ei häiriötä, ei jännitettä, ei viivettä. Kaikella kunnioituksella Adamusta kohtaan jolla on tapana viedä äärirajoille ja siksi aiheuttaa vähän "energiajännitettä" kanavoidessani häntä, Mark Twain oli kuin silkkiä. Hän liukui elämänsä tarinoista maan päällä siihen, millaista oli kuolla ja mennä taivaaseen. Oli aikoja, jolloin halusin purskahtaa nauruun, mutta tiesin, että minun täytyi säilyttää yhteys Twainiin. Hän lopetti sessionsa suoraan viestiin shaumbroille, kannustaen kaikkia tulemaan tarinankertojiksi.

Mark Twain käveli pois näyttämöltä, ja siihen mennessä kun olin päässyt lämpiöömme, 60 sekunnin kuluttua, olin taas minä – Geoffrey Hoppe. Istuin itsekseni noin vartin, nautiskellen sen kauneudesta, mitä olin juuri kokenut. En pystynyt tekemään juuri mitään loppupäivän aikana. Halusin olla tuon kokemuksen energiassa, mutta tiesin myös, että minun täytyi maadoittua takaisin itseeni. Minun täytyi myös valmistautua seuraavaan päivään, koska kanavoisin FM:ää.

FM:N KANAVOIMINEN

Kun Linda oli suostutellut minut hankkimaan asun Mark Twainia varten, ajattelin, että minun olisi parempi tehdä jotain myös FM-kanavointia varten. Johnin ihmisunivormu oli ollut flanellipaita ja Levikset, mutta ne useat kerrat jotka hän ilmestyi uniini kuoltuaan, hän oli aina pukeutunut tyylikkäisiin vaatteisiin. Siis mitä kanavoija voi muuta tehdä, kuin mennä vaateostoksille olentonsa kanssa? Menin paikalliseen Macy's-myymälään muutama päivä ennen nauhoitusta ja tutkin miestenosastoa miettien, mistä FM pitäisi. Minulta ei kestänyt kauan oivaltaa hänen mieltymyksiään, koska hän oli siinä rinnallani, ottaen ilon irti shoppailuvimmastamme. Hän osoitti minulle tummaa violetinruskaa pukua – tyköistuvaa silti – ja sitten pani minut valitsemaan paidan, josta en erityisemmin välittänyt. Valitsin toisen paidan, mutta päästessäni kassalle oivalsin, että valitsemani paita oli väärää kokoa. Päädyin ostamaan hänen haluamansa paidan, vaikka tiesin, etten koskaan enää käyttäisi sitä Time of the Merlin -tapahtuman jälkeen.

FM pistäytyi 3–4 kertaa sessiota edeltävinä viikkoina saattaakseen minut ajan tasalle siinä, mistä hän aikoi puhua. Hän oli suoraviivainen, kuten John oli ollut, mutta ilmaisi enemmän intohimoa, kuin olin koskaan nähnyt Johnissa. Hänellä oli intensiivinen katse silmissään, kuin hän olisi todella jonkin jäljillä. Panin merkille myös paremman itseluottamuksen ja suuremman sanavaraston FM:llä. Hän rupatteli kanssani, kuin olisimme tunteneet toisemme ikuisuuksia, jättäen väliin kaikki muodollisuudet tai tarpeettomat kohteliaisuudet. Hän meni suoraan asiaan kanavointia edeltävissä rupatteluissamme.

Tunsin FM:n läsnäolon heti, kun kävelin studioon nauhoituspäivänä, luultavasti koska se oli ollut hänen kotinsa monta vuotta. Toisin kuin Mark Twainin kanavoinnissa, minulla ei ollut yhtään ahdistusta ja hermot kireällä. Lindan hengittelyjen jälkeen, FM tuli sisään selkeästi ja kovaäänisesti, kun sessio alkoi. Se oli FM – ei lainkaan häiriötä. Hänen äänensä oli kauttani "hyvin moduloitu" ja hänen sanansa olivat harkittuja. Ainoastaan se sai minut hämmentymään session aikana, kun hän puhui Leslie Hveemille, jonka kutsuimme studiolle nauhoitussessioon. FM puhui suoraan hänelle ja huomautti, ettei hän ollut odottanut eikä myöskään halunnut löytää rakkautta tässä elämässä, eikä tulla Oivaltamiseen. Sen suhteen kautta joka heillä oli tavattuaan toisensa Crimson Cirlcen tapahtumassa, ja vietettyään monta vuotta yhdessä avioparina, FM löysi aidon rakkauden Leslien kanssa. Se oli hyvin koskettava ja tunteellinen hetki hänen sessionsa aikana.

FM puhui siitä kommunikointiyhteydestä, jota hän oli työstänyt shaumbroille siitä lähtien, kun hän jätti fyysiset ulottuvuudet. Hän ilmoitti, että se olisi pian valmis käyttöönotettavaksi. (Jatkona hänen Time of the Merlin -sessioonsa, Shaumbra FM Radio lanseerattiin 22.9.) FM:n kanavoiminen oli selkeää ja ytimekästä. Siinä ei ollut yhtään tarinankerrontaa tai vitsailua, vain puhdasta informaatiota shaumbroille. Mark Twainin kanavoinnissa oli kyse yhdistymisestä hänen persoonallisuuteensa, kun taas FM:n kanavoinnissa oli kyse yhdistymisestä hänen informaatioonsa. Kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa, mutta erittäin sopivia kummallekin olennolle.

Olen kanavoinut yli 20 vuotta, mutta Mark Twainin ja FM:n sessiot opettivat minulle jotain uutta energiakommunikoinnista. Se opetti minua menemään kauas mielen ja kielen yli. Luulin jo tehneeni sitä, mutta nämä kaksi kanavoitua sessiota näyttivät, että energian kanssa kommunikoinnissa on hyvin paljon enemmän. Loppujen lopuksi, energia on kommunikointia. Kenties se oli yksi syy, miksi Adamus kutsui heidät osallistumaan tähän tapahtumaan. Olen utelias näkemään, miten tämä vaikuttaa siihen, kun kanavoin Adamusta. Saan sen selville hyvin pian, lokakuun shoudin ollessa vain muutaman päivän päässä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Penkkeilyn taito -sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

"Voi paska! Voi paska!" Sen Sart juuri sanoi, kun tulimme sisään musiikin myötä, tuntien tämän uuden sarjan, Penkkeilyn taito -sarjan, energioita. "Voi paska!"

Minulla on Sart täällä. Minulla on FM täällä. Minulla on hyvin monia shaumbroja, jotka lähtivät, ennen kuin pääsimme puistonpenkille. Muuten, rakas Linda, näytät aivan ihanalta siinä puistonpenkillä. Aivan ihanalta.

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Voi, meillä on Timothy ja DocCE ja Edith ja hyvin monia shaumbroja, jotka ovat lähteneet. He ovat toisella puolella. Jotkut todella ylösnousseita mestareita. Jotkut vain päättivät palata uuteen elämään jatkamaan sitä työtä, mitä te shaumbrat teette juuri nyt tässä elämässä. He eivät olleet aivan valmiita tuohon täyteen Oivaltamiseen. He itse asiassa päättivät olla tekemättä sen. He päättivät palata taas takaisin, mutta minulla on heidät täällä tänään uuden sarjamme alkamisen vuoksi, Penkkeilyn taito.

He ovat innoissaan siitä. Minä olen innoissani siitä, koska tämä on täsmälleen sitä, missä meidän pitäisi olla, täsmälleen oikeiden ihmisten kanssa, täsmälleen oikeaan aikaan tällä planeetalla. Olemme tässä. Teimme sen. Olemme saapuneet perille. Juna tuli asemalle juuri oikealla hetkellä – ei hetkeäkään liian aikaisin, ei hetkeäkään liian myöhään – juuri oikeiden matkustajien kanssa, teidän kanssanne.

Olemme menneet nyt hyvin monien keskusteluvuosien läpi, puhuen ongelmista, entisistä elämistä, erilaisista kysymyksistä, puhuen maailmasta, puhuen fysiikasta, energiasta ja tietoisuudesta ja tehden paljon irtipäästämistä ja paljon sallimista. Se on ollut vaikea kohta. Nimittäin joskus päästätte jostain irti, ja se vain tulee suoraan takaisin teille. Mutta kun sallitaan jatkuva irtipäästäminen, melko pian se vain lähtee. Vanhat asiat ja vanhat ongelmat, jumiutuneet energiat – ne vain lähtevät, ja muuttuvat takaisin luonnolliseen energiatilaan. Eivät ole enää jumissa vanhassa energiamuodossaan, vaikeassa ja haastavassa muodossaan. Eivät ole enää jumissa, vaan ovat nyt tässä, energiana valmiina palvelemaan teitä.

Olemme nyt tässä eeppisessä ajassa tällä planeetalla, tässä kauniissa ajassa shaumbroille, Penkkeilyn taito -ajassa. Vei tovin päästä tähän, mutta olemme tässä, ja nyt todellinen – no, en halua edes kutsua sitä työksi – nyt todellinen mintohimo (missio + intohimo) alkaa. Penkkeilyn taito. Ja minulle tosiaankin löydettiin kaunis penkki, ja kaunis emäntä seurakseni.

LINDA: Ystävällisiä sanoja.

ADAMUS: Kaikki on tässä. Tämä penkki. Olemme täällä Villa Ahmyossa, tässä kauniissa paikassa, Konassa. Minulla on kaikki paitsi kahvini.

LINDA: Äh!

ADAMUS: Ehkä näette tämän Havaijilainen kahvi -mukin täällä näyttämöllä kanssani, mutta tämä on jotain kummallista keitosta, jota Cauldre juo. Se on sientä tai jotain sellaista. Siis, rakas Kerri …

LINDA: Hän lähti jo.

ADAMUS: Rakas Kerri …

KERRI: Kyllä, rakkaani, haen sinulle kahvisi (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Rakas Kerri on matkalla hakemaan kahvia. Nautin kupillisesta hyvää kahvia. Meillä on tietysti Ylösnousseiden mestareiden klubilla kahvia, muttei mitään ihmiskahvin kaltaista – ei sen vahvuutta ja joskus jopa karvautta ja sen potkua ja suurta määrää kofeiinia. Siis rakas Kerri on täällä, ja juoksee hakemaan kahvia nyt.

LINDA: Kyllä, niin juoksee.

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Ja se on melkoinen juoksu.

ADAMUS: Se on melkoinen juoksu. Sitä ei ole ihan naapurissa, mutta on tärkeää saada se.

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Siis sanon teille, että olemme saapuneet tähän hyvin erityiseen paikkaan ja hyvin erityiseen aikaan. Hyvin paljon on tullut, ennen kuin pääsimme tähän. Asioiden työstämistä elämien ajan, ja voin sanoa nyt, ettei enää tarvita yhtään työtä. Huomasitteko koskaan, että kun työstitte asioita, ne näyttivät vain taistelevan teitä vastaan? Työn tekemisestä ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Työn tekeminen asioiden eteen ja niiden kanssa kamppaileminen ja niiden läpi kärsiminen ei oikeasti toimi. Kyse on perimmiltään vain sallimisesta. Vain sallimisesta.

On luultavasti vielä jäämiä, ja jotkut teistä ovat ehkä edelleen melkein riippuvaisia ongelmienne työstämisestä, mutta kannustan teitä omalla lempeällä, hurmaavalla tavallani olemaan tekemättä sitä enää. Jos elämässänne on ongelmia – en välitä, mitä se on, suhde tai terveys tai yltäkylläisyys tai mitä tahansa, itsearvostus. Jos elämässänne on jokin ongelma, menkää vain sen yli. Älkää fokusoituko siihen. Älkää tapelko sen kanssa. Se on matkalla ulos tällä hetkellä. Vain silloin kun annatte sille huomioita, kun käytte sotaa sen kanssa, se pysyy. Koska kuten olen sanonut melko kohteliaasti, jos jokin on edelleen olemassa, siinä on pakko olla jotain, mitä rakastatte.

Nyt on aika antaa sen vain mennä. Huomaatte, että myös sairaudet, jokin jonka luulette olevan hyvin juurtuneena kehoonne, jokin sairaus tai vaiva … älkää taistelko sitä vastaan. Älkää yrittäkö hellitellä sitä. Älkää antako sille huomioita. Oivaltakaa vain, että se on jäänne menneisyydestä. Se on matkalla ulos. Älkää olko huolissanne, miten se lähtee, miten se menee pois.

Se on matkalla ulos, koska nyt olette täällä, no, mintohimoa varten, juuri sitä syytä varten, minkä vuoksi tulitte tälle planeetalle tässä elämässä. Eikä kyse ollut vain valaistumisesta. Tarkoitan, että voitaisiin tavallaan sanoa, että se on sivuhyöty. Kyse on siitä, että ollaan tekemässä täällä, mitä teemme nyt tässä Penkkeilyn taito -sarjassa. Tulemme penkkeilemään, säteilemään valoa.

Se ei itse asiassa ala tästä. Olemme tehneet sitä jonkin aikaa hienovaraisesti. Olemme tehneet sitä jonkin aikaa, kuten näitte dreamwalkissa Journey on Metatron's Starboat (= matka Metatronin tähtilaivalla (https://store.crimsoncircle.com/dreamwa ... rboat.html), josta puhuttiin aiemmin. Teimme sen silloin Metatronin kanssa, ja menimme muihin ulottuvuuksiin, niiden inkarnoitumattomien olentojen ulottuvuuksiin, jotka vaeltelevat muissa ulottuvuuksissa eksyneenä, juuttuneena omaan pimeyteensä. Mutta rakastaen sitä, sanon minä. Ja jatkan sen sanomista – ja tiedän, että jotkut teistä pyörittelevät silmiään ja suuttuvat.

Mutta vaikka olisit inkarnoitumaton olento, ja olet muissa ulottuvuuksissa, olet haamu tai kummitus, joka vaeltaa päämäärättömästi, on jotain, mitä rakastat siinä. Muuten et tekisi sitä. Se on hyvin tärkeä pointti nyt kenelle tahansa teistä, jolla on jokin ongelma elämässään – mikä tahansa tuo ongelma onkin. Siinä on jotain, mikä edelleen antaa teille mielihyvää, kummallisella tavalla. Myös kärsimys voi olla mielihyvän muoto – se edelleen antaa teille jotain. Mennään kaiken sen yli nyt. Tässä haluamme olla, puistonpenkillä, mikä on juuri se syy, miksi tulitte tänne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, kun aloitamme innokkaasti uuden sarjamme, Penkkeilyn taito.

Ennen kuin sukellan syvälle siihen – ja meillä on joka shoudissa penkkeilykokemuksia. Eikä kyse ole siitä, että meidän täytyy puhua paljon siitä tai opettaa teille paljon sitä, vaan haluan kerätä shaumbrat kerran kuussa tekemään tämän myötätuntoisimman asian teidän ja planeetan kannalta. Teette tietysti sitä yksin, mutta haluan kerätä shaumbrat kerran kuussa. Meillä on tietysti puhetta ja keskusteluja, mutta joka shoudissa penkkeilemme vähän. Annamme valomme säteillä ulospäin, kuten tapahtui Journey on Metatron's Starboatissa. Ei mennä muihin ulottuvuuksiin yrittämään pelastaa näitä eksyneitä olentoja, vaan ollaan ainoastaan valona siellä. Ja on aina riittävästi – pieni määrä, suuri määrä – mutta on aina riittävästi olentoja ja riittävästi ihmisiä, jotka ovat avoimia tälle valolle.

He eivät tiedä, mistä se tulee, eikä se tule minkään agendan kanssa. Se ei tule ohjeiden kanssa, eikä se tule minkäänlaisen takaisinmaksuvaatimuksen kanssa, vaan he huomaavat vain jotain. Ja tarkastelemme tänä penkkeilyvuotena muutoksia, joita planeetalla tapahtuu. Joskus ne eivät ole helppoja muutoksia, joskus ne ovat hyvin vaikeita, mutta tarkkailemme noita muutoksia suorana tuloksena penkkeilystä ja valonne säteilemisestä.

Aah! Kiitos, rakas Kerri. Kahvini on lopultakin täällä.

KERRI: Kiitos, rakkaani.

ADAMUS: Eikö ole uskomatonta, että satuit juuri olemaan täällä saarella auttamassa kahvin kanssa?

KERRI: Ehdottomasti!

ADAMUS: Voi, voisitko … Ai jaa, suklaata mukana. Cauldre haluaisi vähän kermaa siihen.

KERRI: Haen sitä mielelläni.

ADAMUS: Merci. Kiitos, kiitos. Minulla on suklaata, mutta palataanpa asian ytimeen. Penkkeilyn taito. Linda, ole hyvä ja istu … ei, vaan älä istu, koska pyydän sinua kirjoittamaan taululle. Kyllä, valmistaudu kirjoittamaan taululle. Minä olen valmis.

LINDA: Okei.

Nollan luonne

ADAMUS: Siis ennen kuin pääsemme varsinaineen penkkeilemiseen, haluan puhua Adamatiikasta, ja kirjoittaisitko sen taululle, Linda. Se voi olla melko suurella. Emme kirjoita paljon muita asioita tuolle sivulle. Adamatiikka (Adamamatics). Ja mitä Adamatiikka on? No, se on tavallaan kuin Adamanomia (Adamanomics). Se oli minun versioni ekonomiasta/taloustieteestä (ProGnostissa (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... pdate.html). Tämä on Adamus-matematiikkaa, ja kirjoittaisitko sen alle – Adamus-matematiikka.

Nimittäin minulla oma versioni asioista, olette luultavasti huomanneet sen, ja tässä haluan puhua vähän matematiikasta. Ei kovin monimutkaisin termein, itse asiassa melko yksinkertaisin termein, mutta kiitos (Lindalle), se on Adamatiikaa. Adamatiikkaa, Adamus-matematiikkaa. Ja seuraavalle sivulle, Linda, kirjoittaisitko ... Olet siellä vähän aikaa, joten pysy paikoillasi. Mutta seuraavalle sivulle – puhumme tänään nollan luonteesta.

LINDA: Sankarin luonteesta? (Suom. huom. sanoissa "sankari" ja "nolla" on yhden kirjaimen ero)

ADAMUS: Nollan luonne.

LINDA: Nollan luonne.

ADAMUS: Ei "sankari", vaan "nolla". Nollan luonne. Ja siinä se on, minun kahvini, Cauldrelle kermaa kahvissa, ja olemme valmiina lähtöön. Kiitos, rakas Kerri. Kiitos.

LINDA: Nollan luonne.

ADAMUS: Nollan luonne.

Useimmille teistä nolla on tuttu. Nimittäin nolla ei ole ollut osa matematiikkaa oikeastaan kovin pitkään. Sanoisin, että hädin tuskin yli 500 vuotta. Siis ihmiskunta on elänyt kaiken tämän ajan ilman nollaa, ja lopulta joku löysi nollan. Eikö se ole tavallaan mielenkiintoista, että se kaikki liittyy tietoisuuteen? Asioita ei löydetä, ennen kuin tietoisuus on valmis, vaikka ne ovat suoraan edessänne. Sama oli atlantislaisilla – he eivät nähneet tähtiä, hädin tuskin havaitsivat auringon ja kuun. He tiesivät, että ne olivat siellä, mutta tähdet eivät olleet edes heidän tietoisuudessaan.

Sama nollan kanssa. Sama nollan kanssa. Se ei ole ollut tietoisuudessa, ennen kuin, sanoisin itse asiassa 800 vuotta sitten. Ja silloin se oli vain suuri teoria, ja se oli suuren väittelyn aihe. Oli paljon ihmisiä, jotka sanoivat: "Ei ole nollaa. Sen täytyy alkaa jostain." Toiset sanoivat: "Nolla ei ole oikeasti numero", joka se ei itse asiassa oikeasti ole. Se ei ole oikeasti numero, vaan se on nollapiste. Se on alkupiste.

Tuntekaa nollaa hetki, ja Linda, piirtäisitkö ison nollan tuon kirjoitetun nolla-sanan alle. Tuntekaa nollaa hetki. Se on kiehtova ei-numero, mutta se liittyy matematiikkaan. Nolla. Ja siihen menemme tämän penkkeilyn taidon myötä – nollaan, takaisin nollaan.

Minäpä selitän vähän lisää. Linda, taululle, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Juuri kun hän luulee saavansa levätä. Ja piirtäisitkö sivun keskelle, kenties noin 15 cm korkean nollan. Kiva pyöreä nolla. Siinä, hyvä. Ja sitten kirjoittaisitko sen oikealle puolelle "+1, +2, +3", kulkien vasemmalta oikealle nollan sivusta poispäin, kuin nollan itäpuolelle – "+1, +2, +3, +4" ja niin edelleen. Nollan vasemmalle puolelle, länsipuolelle "-1, -2, -3, -4" ja niin edelleen. Ja sitten nollan päälle tai pohjoispuolelle, pieni "poisjättämismerkki ylöspäin", “^1, ^2, ^3, ^4, ^5, ^6”.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo, sillä tavalla. Hyvä, hyvä. Ja sitten nollan alle, "poisjättämismerkki alaspäin", “v1, v2, v3, v4, v5, v6.” Tämä on todella yksinkertaista Adamus-matematiikkaa – Adamamatamat … (Adamus naureskelee) En osaa edes sanoa sitä.

Ja nyt, Linda, kaiken sen lisäksi, laittaisitko pisteen tuon nollan keskelle. Pisteen. Se on nollapiste. Se olet periaatteessa sinä, ja jokainen numero jonka Linda on kirjoittanut, edustaa jotain kokemusta tai aspektia tai todellisuutta. (Suom. huom. valmis kuva vähän alempana)

No niin, fakta on, että useimmilla ihmisillä on erittäin lineaarinen "vasemmalta oikealle" -todellisuusperusta. Matematiikka perustuu yleensä tähän (osoittaen numeroita nollan oikealla puolella). Ja voitte yhdistellä näitä – lisätä niitä, vähentää niitä, jakaa niitä, kertoa niitä, mitä ikinä haluatte tehdä – ja luoda näin kokemuksen. Voitte ottaa ykkösen ja kolmosen ja laittaa ne yhteen, ja saatte nelosen. Ja voitte laittaa nelosen ja kympin yhteen ja saatte 14 ja jakaa sen seitsemällä – mitä ikinä haluatte tehdä. Mutta tämä on symboli todellisuuden luonteesta.

Tämä voisi olla myös entisiä elämiänne. Kenties laittaisitte sen nollan vasemmalle puolelle. Kaikki entiset elämänne laitettuna riviin. Oikeasti ne ovat menneitä kokemuksia. Ja sitten laitoin Lindan kirjoittamaan numeroita yläpuolelle ja alapuolelle, koska todellisuus ja myös matematiikka ei kulje vain lineaarisesti, joko vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Todellisuus on myös kaikkialla ympärillä, ja jos haluttaisiin olla tässä esimerkissä täsmällinen, numeroita laitettaisiin ympäri taulua. Siis Linda, laita vain sattumanvaraisesti numeroita, minne haluat, mihin tahansa siellä taululla …

LINDA: Mihin tahansa järjestykseen?

ADAMUS: … paitsi nollan sisälle. Mitä tahansa numeroita, minne tahansa haluat. Ei tarvita mitään merkkiä niiden eteen, mutta älä laita niitä nollan sisälle.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Minne tahansa haluat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Siis periaatteessa tämä sanoo, että jokainen numero tai numeroyhdistelmä on kokemus tai todellisuus. Teillä voi olla kokemuksia, joita ei ole lukittu mihinkään todellisuusmuotoon. Voitte lähteä pois ja saada kokemuksen, mitä teette usein yöllä unitilassanne. Voitte lähteä pois ja saada kokemuksen, eikä se ole lukittu mihinkään todellisuuteen, kuten tämä hyvin lineaarinen ihmistodellisuus, jossa olemme tällä hetkellä.

Loppujen lopuksi, se kaikki palaa takaisin nollaan, takaisin keskikohtaan, joka kummallisesti näyttää nyt kuin ympyrältä, jossa on piste keskellä, tai tietoisuuden symbolilta. Voitte mennä ulos ja saada kaikki nämä kokemukset, nämä numeroyhdistelmät. Kuten sanoin, useimmiten ihmiset pystyvät tässä ulottuvuudessa (vasemmalta oikealle). Alleviivaisitko sen, Linda, ja laittaisit sen oikeaan päähän nuolen.

Useimmat ihmiset tarkastelevat elämää hyvin lineaarisesti, ja he inkarnoituvat takaisin tuolle samalle lineaariselle viivalle. He yhdistävät noita numeroita monin eri tavoin – ja jälleen kerran, numerot edustavat pelkästään kokemuksia, tai kyse voisi olla aspektista tai elämästä – ja he alkavat yhdistää noita numeroita, ja niitä voisi jatkua miljardeihin ja triljooniin. Ne voivat tulla hyvin, hyvin monimutkaisiksi, ja sitten teillä on kaikki eri tavat jakaa tai laskea numeroita. Samalla tavalla elämässänne valitsette energioita – tässä tapauksessa taululla ne ovat numeroita – ja yhdistätte niitä, sulautatte niitä yhteen luomaan kokemuksianne. Mutta kaiken tämän perusta on nolla, joka ei itse asiassa ole numero. Se on yksinkertaisesti aloituspiste.

(https://www.crimsoncircle.com/Numbers.jpeg)

Se mitä ihmiset eivät yleensä tee … Ja anteeksi, minun täytyy kävellä tässä Bellen ympäri, koska se on hyvin, hyvin mukavasti ja tuntee olonsa hyvin turvalliseksi tässä paikassamme (Linda naureskelee; Belle makaa kyljellään suoraan kirjoitustaulun edessä). Mutta ihmiset eivät koe näissä muissa ulottuvuuksissa (osoittaen koko kirjoitustaulua). He jäävät tälle tasolle (nollasta oikealle). Se on mukavaa. Se on turvallista. He ovat tottuneet fyysiseen todellisuuteen.

Mutta voisitte mennä ylöspäin ja alaspäin. Voisitte mennä … No, tämä (nollasta vasemmalle) voisi olla entiset elämänne, joita voisitte kokea tällä hetkellä, jos päättäisitte, mutta yleensä ette tee sitä. Olette fokusoituneet tähän (nollasta vasemmalle). Voisitte olla hajaantuneena tänne kaikkialle (koko taulu) ja saada jonkin, tietystä todellisuudesta riippumattoman kokemuksen. Ja kaiken tämä pointti on, että loppujen lopuksi palaatte aina takaisin nollaan.

Nolla ei ole oikeastaan nolla. Se on vain alkupiste. Nolla ei ole numero, joka yhdistetään muihin numeroihin. Nolla ei ole numero, jota käytetään jakamaan muita numeroita. Se on tavallaan paikanpitäjä. Se on kokemisen alkupiste.

Ja tuon tämän ja sen tärkeyden esiin tässä shoudissa tänään, koska sitä juuri teemme. Palaamme takaisin nollaan. Se ei merkitse, että aloitamme alusta, koska teillä on ollut kaikki nämä muut kokemukset, jotka tavallaan näkyvät taululla. Teillä on kaikki nämä muut kokemukset, mutta nyt palaamme takaisin nollaan.

Nollassa ei ole sinällään yhtään numeroa, mutta nollassa on nyt valtava määrä viisautta. Ja palatessanne nyt takaisin nollaan aloituspaikkana, oivallatte, ettei teillä tarvitse olla uutta kokemusta. Teidän ei tarvitse päästä takaisin ihmisen lineaariseen "+1, +2, +3, +4" -elämään. Voitte valita, mitä ikinä haluatte, ja voitte kokea sen, miten ikinä haluatte. Voitte tehdä sen monissa eri ulottuvuuksissa, jos haluatte.



Takaisin nollapisteeseen

Tuntekaa taas hetki nollaa. Ei numero. Ette yhdistä sitä muihin, mutta se on aina tuo aloituskohta, jota ihmiset usein kutsuvat nollapisteeksi. Siinä kohtaa olemme.

Teillä on ollut kaikki nämä kokemukset tässä elämässä. Olette käyneet läpi koko tätä lineaarista kokemuskirjoa monta, monta, monta elämää, ja nyt olemme takaisin nollapisteessä. Mitä se merkitsee?

Se merkitsee, että olette menneet erittäin syvälle itseenne. Olette tutkineet sen ydintä, kuka oikeasti olette. Olette tehneet hyvin, hyvin syvän sukelluksen tässä elämässä, monien kokemusten lisäksi, ja olette tulleet takaisin tähän kohtaan, nollapisteeseen.

Kannatte edelleen mukananne joitain jäänteitä vanhoista haavoista ja vanhoista ongelmista, kun tulemme takaisin tähän. Ne haihtuvat pois. Ja kuten sanoin aiemmin, älkää tehkö työtä niiden kanssa. Älkää pakottako niitä. Älkää käyttäkö tekniikkoja. Älkää yrittäkö "mantrata" niitä pois elämästänne. Älkää yrittäkö käyttää parantajia. Ne vain haihtuvat pois, myös jumittuneimmat ongelmat.

Jollakin shaumbroilla on edelleen ongelmia yltäkylläisyyden kanssa. Ne vain haihtuvat pois. Sillä hetkellä kuin alatte yrittää selvittää niitä, painitte niiden kanssa tai yritätte nujertaa ne, ne vain pysyvät. Ne jäävät maisemiin. Mutta jos vedätte vain syvään henkeä ja oivallatte, että kaikki nämä asiat sulavat nyt vain pois, tulette takaisin nollapisteeseen. Tulette takaisin omaan tietoisuuteenne. Matkustettuanne tässä universumissa, tässä numeroiden kosmoksessa, jotka ovat oikeasti vain kokemuksia, palaatte takaisin nollapisteeseen. Se on puistonpenkki. Se on puistonpenkki. Se on nollapiste, johon tulemme takaisin.

Nyt olette täällä tekemässä sitä varsinaista asiaa, jota tulitte tänne tekemään. Taas kerran, tärkeä asia on: älkää osallistuko ongelmiin. Ja tiedän, että jotkut teistä ovat vähän raivoissaan, koska en tiedä – kenties haluatte osallistua niihin. Haluatte kärsiä. Ette voi uskoa, että se olisi näin helppoa. Se on. Sillä hetkellä kun osallistutte johonkin fyysiseen ongelmaan, toisin sanoen yritätte selvittää sitä tai olette pakkomielteinen siitä, tai yritätte selvittää jonkin vaihtoehtohoidon tai jotain muuta, olette suoraan takaisin siinä ja se ei häviä pois.

Koska tämä ongelma sanoo – ajatelkaa sitä yhtenä näistä numeroista – "Ai, haluat minut edelleen maisemiin, koska osallistut minuun. Niinpä pysyn maisemissa." Mutta se lähtee, jos vain oivallatte tulevanne takaisin nollapisteeseen. Ja se olet sinä, se on tietoisuus – tietoisuus joka perimmiltään komentaa energiaa. Jos oivallatte, että teillä on ollut valtava määrä kokemuksia, mutta nyt olette takaisin kotona, nyt kyse on vain olemisesta tällä puistonpenkillä ja valonne säteilemisestä. Olette takaisin nollapisteessä.

Matkan varrella shaumbroja putosi pois. Melko monia shaumbroja putosi pois, useista syistä. Kenties loukkasin heitä. En voi mitenkään kuvitella sitä, mutta kenties loukkasin. Kenties jopa yritin päästä eroon heistä, koska he olivat niin syvään juurtuneita omiin ongelmiinsa. He pitivät hyvin järkähtämättä kiinni niistä ja syyttivät jotakuta muuta. He taistelivat omia tuulimyllyjään vastaan. He taistelivat haamuja vastaan, joita ei ollut. He olivat pakkomielteisiä omien haasteidensa kanssa. He roikkuivat kiinni niissä, oli kyse sitten perhetilanteesta tai suhteesta tai itsearvostuksesta, mitä se sattuikin olemaan. He eivät oikeasti olleet valmiita olemaan täällä. Ja heidän oli parempi olla olematta, koska sillä olisi ollut vaikutusta kaikkiin muihin.

Hyvin monet teistä pysyivät. Pääsitte näin pitkälle. Nyt olemme takaisin nollapisteessä.

Vetäkää syvään henkeä. Ja jos teillä on joitain ongelmia jäljellä – itsearvostusongelmia tai jotain epäilyksiä – vetäkää syvään henkeä, älkääkä osallistuko. Antakaa niiden mennä. Ne ovat valmiita lähtemään, oikeasti. He ovat valmiita lähtemään. Älkää osallistuko. Ja Cauldre kysyy minulta: "Okei, onko tämä olemista viaton suurten taistelujen edessä?" "Onko se typeryyttä", luulen hänen kysyvän. Onko naiivia periaatteessa sivuuttaa nuo ongelmat? Ei lainkaan.

Energiadynamiikka on hyvin yksinkertainen. Jos osallistutte johonkin ongelmaan – ja tiedätte, millaista se on; sanotaan, että se on yltäkylläisyysjuttu, jonka kanssa olette kulkeneet elämiä, kenties vuosikymmeniä – se jatkuu. Jos oivallatte, että olette takaisin nollapisteessä, olette takaisin omassa tietoisuudessanne, omassa kodissanne, omassa energiassanne, nämä asiat lähtevät vain pois, ilman että teidän täytyy fokusoitua niihin, sirotella enkelipölyä niihin, ilman minkäänlaista kristalliparannusta tai terapiaa, ilman mitään sellaista. Ja sitten ihmettelette, miksi ette tehneet tätä aiemmin, miksi en kertonut teille siitä aiemmin, mutta puhumme siitä myöhemmin.

Mutta juuri nyt, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa itsenne tulla takaisin nollapisteeseen. Joo, teillä on kaikki nämä numerot, jotka edustavat kaikkia kokemuksianne ja kaikkea, mitä olette tehneet, mutta nyt olette taas nollapisteessä. Se ei ole numero. Toisin sanoen, se ei ole kokemus. Se on, kuka olette.

Tuntekaa sitä hetki.

Teiltä vei tovin päästä takaisin tähän. Teidän täytyi päästä läpi tuosta suunnattomasta määrästä kaikkia näitä numeroita, läpi kaikista kokemuksista ja kaikista asioista, joita olette käyneet läpi. Jokainen numero voisi olla identiteetti, joka teillä oli menneisyydessä, entisessä elämässä tai eri identiteettejä tässä elämässä. Teillä oli kaikki nuo hahmot, kaikki nuo aspektit, mutta jotenkin raivasitte tienne takaisin nollapisteeseen. Se ei ole uusi kokemus. Se ei ole uusi hahmo tai aspekti. Se on, kuka olette. Sukelsitte tarpeeksi syvälle siihen, löysitte tienne tähän monista häiriötekijöistä huolimatta, ja nyt olette tässä.

Kuten mainitsin, joitain shaumbroja putosi pois matkan varrella. He olivat liian kiinnostuneita aatteista ja taisteluista, ja olette kaikki nähneet sitä, erityisesti tänä koronavirusaikana. Se on täynnä taisteluita, kiistanalaisuuksia, salaliittoja, oikeamielisyyttä ja kaikkea muuta. Millään siitä ei ole oikeasti merkitystä. Joka tapauksessa, millään siitä ei ole merkitystä teille.. Se ei ole teidän taisteluanne enää.

Hyvin monet haluavat ehdottomasti näitä tappeluja, eikä heillä ole yksinkertaisesti paikkaa siinä, mihin olemme nyt menossa. He saattavat muuttaa mielensä joskus tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä se on tämä ryhmä, te, tämä todella hyvin omistautunut shaumbra-ryhmä ympäri maailmaa. Siis vetäkää nyt syvään henkeä ja asettukaa mukavasti omalle puistonpenkillenne – riippumatta siitä, istutteko sellaisella vai ette, onko teillä sellainen vai ei, mutta se on vertauskuva. Se on vertauskuva nollapisteestä, tulemisesta takaisin kotiin itseenne. Varmasti taisteluväsyneenä ja kenties lentelee paljon tarinoita, paljon numeroita, mutta nyt on aika tulla takaisin, tulla takaisin itseenne ja siihen todelliseen syyhyn, miksi olemme täällä.

Olette nolla. Hmm. Olette nolla, ja se on hyvä asia. Joka tapauksessa teidän ytimenne, keskipisteenne on nolla. Se on hyvä asia, koska nyt siinä ei ole kaikkia menneisyyden, vanhojen haamujen, vanhojen muistojen ja kaiken muun kuorikerroksia. Olette taas kotona itsessänne. Se on "minä olen, olen olemassa", ja nyt se on puistonpenkkinne.

Tarvitsetteko puistonpenkin kirjaimellisesti? Ei, mutta ei ole huono idea hankkia sellaista, vain muistutuksena, paikkana istua ja paikkana tehdä, mitä tulemme tekemään. Se on hyvä symboli. Mutta ei, teillä ei tarvitse oikeasti olla sellaista. Voitte kutsua jotain tuolia omaksi puistonpenkiksenne, tai voitte kutsua vaikka vessanpönttöä puistonpenkiksi – ihan sama minulle. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta muistakaa vain, että olette nyt nolla.

Nolla ei ole numero. Nolla olet sinä. Se on tietoisuus.

(Tauko)

Tässä sarjassa penkkeilemme aktiivisesti. Pääsen kohta siihen, ja taas kerran, kyse ei ole siitä, että vaaditaan paljon opettamista tai selittämistä – teemme vain sen. Mutta tänään halusin aloittaa, no, perusasioiden alkeilla. Tänään halusin aloittaa penkkeilyn aakkosilla. Laitetaanpa siis vähän musiikkia, ja aloitetaan puistonpenkkeilymme nyt.



Penkkeilyn taito

No niin, kuvitelkaa hetki taloa. Teillä on suuri talo, jossa on monia, monia huoneita.

(Musiikki alkaa)

Olette tutkineet näitä huoneita ja remontoineet ja muuttaneet niitä vuosien saatossa, erityisesti aloitettuanne tämän matkan. Ja poikkean nyt aiheesta hetkeksi.

Tämä ei ole henkinen matka, jolla olette. Joskus se voi olla suuri häiriötekijä, koska no, ihmiset ajattelevat olevansa henkisellä matkalla ja sitten he luulevat, että heidän täytyy käyttäytyä henkisesti. He luulevat, että heidän täytyy syödä tai eivät voi syödä tiettyjä asioita. Heidän täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla. Heidän täytyy "ommata" ja "ammata" koko ajan, ja heidän täytyy olla mukava kaikille, eivätkä he voi polttaa tupakkaa tai juoda tai mitä tahansa. Se ei ole henkistä. Se on peliä. Se on uusi numero taululla. Sitä se vain on. Se on uusi numero tai numeroyhdistelmä.

Ja mielenkiintoinen asia usein on – ei aina, mutta usein – että kun ihmiset "ovat henkisiä", he taistelevat asioita vastaan itsessään. Tarkoitan, että se on niin yksinkertaista, että no, henkinen kulttinne ei salli teidän syödä sokeria, ja nyt taistelette siinä, että sokeri on jotenkin paha asia. En tiedä miksi, mutta sokeri on paha asia, ja nyt taistellaan. Siis, se ei ole oikeasti henkistä.

Ja se mitä teemme, ei ole henkistä. Siinä mitä teemme, on kyse vain tietoisuudesta. Sillä ei ole merkitystä, mitä syötte tai juotte tai miten rienaavaa kielenkäyttönne ehkä on, tai millään sellaisella. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole yrityksestä korjata itsenne tai hioa pois rosoiset reunat. Te kaikki olette luonnostaan merirosvoja. Heh! Siis ei, tämä ei ole henkinen kokemus. Metafyysinen ehkä, mutta oikeasti kyse on tietoisuudesta. Siis kun palaatte takaisin nollapisteeseen, älkää olko huolissanne henkisenä olemisesta. Emme ole sitä. Emme ole.

Siis teillä on tämä suuri talo, ja olette kuljeskelleet ympäri siinä, kokeneet siinä. Se on tavallaan symboli kehostanne. Se on symboli mielestänne. Voitaisiin kai sanoa, että kellari ja ullakko ovat symboleja alitajunnasta ja supertajunnasta, mutta tämä on ollut teidän paikkanne, ja olette yrittäneet pitkän aikaa saada selvää siitä. Miten korjaatte sen? Miten saatte sen toimimaan hyväksenne? Useinkaan teistä ei tuntunut siltä, että olisitte omistaneet sen – kuin se kuuluisi jollekin muulle.

Mutta erityisesti nyt näinä kuluneena 20 vuotena, jolloin monet meistä ovat olleet yhdessä – tai miten pitkään olette olleetkin Crimson Circlessä – on kasattu uutta huonetta. Eikä se ole sellainen, minkä ihminen suunnitteli ja mikä sen täytyy mennä rakentamaan. Se ei ole sellainen, mitä varten ihmisen täytyy mennä hakemaan ulkoa puuta ja materiaaleja ja vasaran ja nauloja, tai mitä hänen täytyy laatoittaa polvillaan. Se ei ole sellainen.

Tämä on erilainen huone teidän talossanne. Kutsun sitä yksinkertaisesti nollahuoneeksi. Se on rakentunut itsestään. Ja kaikki se työ mitä olette tehneet, kaikki se omistautuminen jota teillä on ollut – se on rakentunut vain itsestään, ja siitä tulee pysyvä lisä taloonne, teihin, kehoonne, mieleenne, elämäänne.

Ja tämä huone on erilainen kuin muut. Siinä ei ole kiinteitä seiniä. Siinä ei ole ikkunoita, koska se ei tarvitse niitä. Itse asiassa se ei ole talossanne minkään muun huoneen kaltainen.

Se on vain valoa. Se on vain tiedostamista ja tietoisuutta. Ja pitkän aikaa tämä huone on ollut tavallaan metafyysisesti rakenteilla.

Joskus olette tietoinen siitä, joskus ette. Joskus ihmettelitte, mitä teidän tarvitsi tehdä rakentaaksenne tämän huoneen. Mutta enimmäkseen se oli: "Pidä vain kätesi erossa siitä. Anna sen rakanetua itsestään." Se on jumaluuden huone.

Olette sallineet sen rakentua. Kuka sitä rakentaa? No, voitaisiin sanoa, että mestari, "minä olen" -olemus. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, mutta se on teidän.

Valon huone, jumaluuden huone, ja se on tuo asia, joka säteilee.

Se on tuo asia, joka on säteilyä, ja tällä jumaluuden huoneella ei ole mitään agendaa. Se ei koskaan kerro teille, mitä pitää tehdä. Se säteilee pelkästään valoa. Se ei koskaan anna teille mitään "rikastu nopeasti" -suunnitelmaa, se ei koskaan yritä parantaa kehoanne.

Tällä huoneella ei ole mitään agendaa. Se on vain valoa. Mutta siinä on kaikki. Siinä on kaikki mahdollisuudet.

Ja nyt tässä, kun aloitamme tämän sarjan, haluaisin teidän menevän etsimään tuon huoneen oven. Se on siellä. Se on talossanne. Teidän talonne, taas kerran, on vertauskuva, symboli kehostanne ja mielestänne ja no, teistä tässä elämässä.

Haluaisin teidän menevän etsimään sen. Kävelkää talossa vähän.

Siellä on ovi.

Tuon oven takana on teidän valonne.

(Tauko)

Tietysti tämä kaikki on vain vertauskuva jostain hyvin, hyvin todellisesta, mutta hyvin monet teistä huomaavat ja oivaltavat, että tuo ovi on aina ollut siinä. Ette koskaan oikeastaan kysyneet, mitä varten se oli. Ja joskus vain unohditte sen.

Oivallatte, että se on aina ollut siinä, mutta se tavallaan sivuutettiin. Se oli vähän tietoisuuden ulkopuolella. Mutta nyt, rakkaat ystävät, on aika avata tuo ovi.

Laittakaa kätenne tuolle oven nupille tai kahvalle, miten tahansa tuo ovi onkin suunniteltu avattavan, ja sitten vetäkää syvään henkeä ja avatkaa se.

Ja antakaa tuon valon, jota tässä huoneessa on, tulvia nyt muualle taloon.

Teidän ei tarvitse mennä tuohon huoneeseen. Olette tervetullut menemään, jos haluatte, mutta nyt avaatte tuon oven ja annatte tuon valon tulvia sisään. Se on säteilyä. Se on jumaluutenne.

Se ei mene yrittämään muuttaa kaikkea talossa, vaan se säteilee valoa, jotta näette asiat. Olette tietoinen asioista, joista ette koskaan ennen tienneet. Oivallatte, miten taianomainen oma talonne todellisuudessa on, ja miten unohditte sen pitkäksi aikaa.

Antakaa tuon valon säteillä omaan taloonne.

Tämä on ensimmäinen askel penkkeilyn taidossa.

Siinä ei ole kyse sen tekemisestä muun maailman tai muiden ihmisten vuoksi tällä hetkellä. Tulemme siihen, mutta tässä sessiossa kyse on puistonpenkkeilystä itsesi vuoksi, palaten takaisin nollapisteeseesi, palaten takaisin sinuun, ytimeesi, tietoisuuteesi ja antaen tuon valon säteillä.

Teet sen ensin itsellesi. Teet sen ensin itsesi vuoksi.

Säteilyä vain virtaa. Se virtaa kehoosi, ajatuksiisi, mieleesi. Ja taas kerran, yrittämättä muuttaa mitään, yrittämättä tehdä itsestäsi erilaista, vain säteile tuota valoa, jotta voit nähdä, kuka oikeasti olet ja mistä sinut on oikeasti tehty. Sinua ei ole tehty kaikista noista numeroista, joista puhuimme. Sinut on tehty tietoisuudesta ja sinusta.

Anna nyt tuon valon tulla tuosta jumaluutesi huoneesta.

Tämä hävittää pois niiden ongelmien viime jäänteet, joista pidit kiinni, joiden kanssa taistelit ja tappelit ja jotka ehdottomasti halusit.

Tämä virtaa koko siihen asiaan, jos sinulla on ollut yltäkylläisyysongelmia. Ja se virtaa sisään ja näyttää sinulle, ettei mikään oikeasti pidättele sinua yltäkylläisyydestä.

Se ei tee tuota työtä puolestasi, vaan se näyttää sinulle, ettei se ole koskaan ollut todellinen ongelma. Se oli vain jotain, minkä kanssa leikit. Se oli yksi numero taululla, etkä nyt tarvitse sitä.

Nyt et tarvitse sitä.

Anna tuon valon säteillä joka osaasi nyt.

Anna sen säteillä kehoosi. Se ei yritä muuttaa biologiaasi, mutta se tekee hyvin selväksi sinulle, että ensinnäkään tuo vanha keho jota olet raahannut perässäsi, ei ollut oikeasti sinun. Se säteilee valoa näyttäen sinulle, mikä aito ja todellinen kehosi on, jota kutsun vapaaksi energiakehoksi. Anna sen säteillä biologiasi joka osaan.

Joillakin teillä saattaa olla jokin sairaus tai vaiva tai sairauksia ja kipuja ja särkyjä. Anna tuon valon vain säteillä sisään.

Anna sen säteillä sisään, koska melko pian Kuthumi alkaa "kehittää" kanssanne todellista valokehoanne. Anna tuon valon säteillä sisään nyt, jotta hänen alkaessaan työskennellä kanssasi, voit helposti ja armollisesti tuoda sisään tuon valokehon täysin.

Tiedän, että joillakin teistä on näitä demoneja mielessänne. Demoneja mielessänne. Ne ovat vaikeita. Demoneja jotka vaanivat pimeydessä, eli niitä on siellä, koska ei ole paljon tietoisuutta. Ne ovat pimeässä. Ne ovat tavallaan tietämättömiä, hyvin rajoittuneita. Mutta kun avaatte nyt oven tuohon jumaluuden huoneeseen ja tuo valo säteilee sisään, demonit lähtevät pois. Ne eivät voi sietää valoa. Niiden täytyy toimia pimeässä. Niiden täytyy toimia tietämättömyydessä.

Siis huomaatte, että nämä demonit joita olette kestäneet – kutsutaan niitä aspekteiksi, vanhoiksi ääniksi jotka jatkuvasti yrittävät nujertaa teidät – eivät voi sietää valoa. Ja te päästätte tuon valon sisään. Ne saattavat huutaa teille ja käskeä sulkemaan tuon oven tai kertoa teille, että teette typerästi päästäessänne valoa sisään, mutta niiden täytyy lähteä pois. Ne voivat olla vain pimeydessä, tiedostamisen puutteessa.

Aloitamme penkkeilyn teistä.

Hassu asia tapahtuu, kun päästätte tuon valon sisään. No, jos seisoisitte talonne ulkopuolella, näkisitte yhtäkkiä tämän valon talon kaikkien ikkunoiden läpi.

Tiedätte, miten näette jonkin talon alkuillasta, kun aurinko on laskenut, mutta taivaalla on vielä vähän valoa, ja sitten yhtäkkiä taloissa alkaa syttyä valoja. Se on hyvin kaunis näky, ja tuota kultaista hehkua vain virtaa ulos talon ikkunoista. Aah, siellä näyttää hyvin kutsuvalta, hyvin lämpimältä ja turvalliselta.

Se tapahtuu tällä hetkellä. Jos olisitte seisoneet talonne ulkopuolella katselemassa, kun avasitte tuon jumaluutenne oven, niin tuo valo tulvi sisään ja valaisi jokaisen osan talossanne, mutta säteili myös ulos pihalle.

Se on todella näin yksinkertaista. Voitte tehdä siitä monimutkaisempaa, jos haluatte, mutta se on niin yksinkertaista, kuin sanoa, että nyt on aika päästää tuo valo, tuo tietoisuus, jokaiseen osaanne.

Ja sitten seisoessanne talon ulkopuolella katsotte ympärille, naapuruston muita taloja, ja yhtäkkiä näette niiden valojen syttyvän, yksitellen, talo talolta, ja myös naapurustossa valot alkavat syttyä.

Se on kaunis näky. Kaikki on hiljaista, rauhallista, mutta valoja alkaa syttyä.

Kun ajattelette ensin: "Ai, ne ovat naapureita. Ne ovat muita ihmisiä. Alkaa pimetä, ja he alkavat sytyttää valojaan", katsokaa uudestaan.

Ne eivät ole muita ihmisiä, ne ovat muita "sinuja". Ne ovat entisiä elämiäsi, koska kun avaat tuon oven talossasi, se avaa oven myös heidän talossaan.

Ne ovat entisiä elämiäsi, ns. tulevia elämiäsi, vaikka alat oivaltaa, ettei ole mitään menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ne ovat vain kokemuksia. Ne ovat numeroita taululla. Ja sinä olet nolla.

Sinä olet nolla. Sinä olet ydin, ja nyt näitä valoja alkaa syttyä kaikkialla ympärillä naapurustossa – verannan valoja ja sisävaloja ja katuvaloja.

Tämä naapurusto on kokonaan sinun. Se on kaikki sinun energiaasi. Nämä ovat sinun entisiä elämisiäsi, koska nyt kun sallit Oivaltamisesi ja avaat tuon oven jumaluuteesi tässä todellisuudessa, se valaisee kaikki muut todellisuudet. Se valaisee kaikki muut elämät. Ne muuttuvat sen tuloksena. Muutat kirjaimellisesti menneisyyttä, pelkästään avaamalla oven jumaluuteesi nyt.

Katuvalot syttyvät, ja pystyt melkein haistamaan taikuuden ilmassa.

Kun teet tämän nyt, jokainen muu kokemuksesi – aspektit, elämät, vaihtoehtoiset todellisuudet joista sinulla ei ole käsitystä ihmismielessäsi, nuo muut numerot taululla, numerot joita meni ylös ja alas ja sivuttain ja sattumanvaraisesti – jokainen niistä on nyt valosi kohteena.

Kyse ei ole vain tästä olennosta tässä kehossa ja tässä mielessä, tässä elämässä. Kyse on kaikesta, mitä olet.

Tunne sitä hetki. Tuo yksinkertainen toiminta, tuo yksinkertainen penkkeilyn taito, alkaa sinusta. Se alkaa juuri nyt ja se vaikuttaa kaikkeen, mitä olet.

Tuo valo virtaa energiaasi. Tuo valo virtaa jokaiseen kokemukseen, joka sinulla on ollut, ja myös kokemuksiin, joita sinulla ei ole ollut. Se muuttaa kaiken.

Tästä syystä sanoin teille kauan sitten, että teette paljon enemmän, kuin luulitte tekevänne. Luulitte, että yrititte korjata vain tätä ihmistä tässä elämässä. Ei lainkaan.

Valo menee jokaiseen osaasi.

Vedä syvään henkeä ja salli sen nyt virrata. Vain salli se.

Sinun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Sinun ei tarvitse pakottaa sitä. Salli vain tuon valon jatkua, tässä tämän elämän talossasi, mutta leviten nyt koko naapurustoon, kortteliin.

Valoja syttyy kaikkialla. Jokainen talo edustaa elämää tai kokemusta tai jotain osaasi, on se sitten tässä ulottuvuudessa tai jossain muussa, ja melko pian kaikki talot on valaistu.

Se kaikki alkaa tästä …

… tästä nollapisteestä, jossa olet. Tullen takaisin nollaan, tullen takaisin sinuun.

Se kaikki alkaa, kun puistonpenkkeilet itsesi vuoksi.

Tiedän, että on upeaa ajatella, että teemme tätä valomme säteilemistä muun maailman hyväksi, mutta on tärkeintä tehdä se tässä ensin itsesi vuoksi.

Aah! Anna tuon valon säteillä kaikkialle sinuun. Puistonpenkkeile nyt itsesi vuoksi. Ei agendaa. Ei sanota: "Tätä tarvitsen. Tätä minulla ei ole. Tästä olen huolissani." Ei mitään sellaista.

Vain valoa ja tietoisuutta ja myötätuntoa virtaa jokaisen osasi läpi ja koskettaa kehosi jokaista osaa.

(Tauko)

Menee muistojesi jokaiseen osaan.

(Tauko)

Jokaiseen hahmoon, jokaiseen persoonallisuuteen, jokaiseen persoonaan jonka otit itsellesi, oli se sitten elämä tai aspekti tai jotain, mitä teit yhden päivän. Mutta tuota valoa menee nyt puistonpenkiltäsi, nollapisteestäsi, jokaiseen osaasi. Yrittämättä muuttaa mitään, sanoen ainoastaan: "Minä olen mitä olen. Olen olemassa."

Tätä on penkkeilyn taito.

(Tauko)

Ja tästä syystä päätit jäädä planeetalle, säteilläksesi lopulta tuota valoa omasta talostasi, omasta olemuksestasi toisille, jotka ehkä havaitsevat sen tai ehkä eivät. Sillä ei ole merkitystä, mutta se alkaa tässä sinusta.

Useimmat ihmiset ajattelevat – useimmat ihmiset jotka uskovat entiseen elämään – että entinen elämä on kaiverrettu betoniin, kirjoitettu kiveen, että se on, mitä on. Ei lainkaan.

Tässä hyvin yksinkertaisessa penkkeilykokemuksessa valo menee jokaiseen entiseen elämään, ja heidän elämänsä alkaa muuttua. Heidän kokemuksensa. Heidän numeronsa eivät ole enää tuolla lineaarisella polulla vasemmalta oikealle, käyttäen hyvin rajoittunutta numeromäärää kokemusten luomiseen. Yhtäkkiä se kaikki muuttuu heillä.

Yhtäkkiä, sen sijaan että olisivat jumissa tietyllä polulla, he ovat vapaita. Se vapauttaa myös sinut.

Olette päässeet näin pitkälle, ja pyydän – lähes anon – älkää työstäkö ongelmianne. Teillä ei oikeasti ole yhtään. Älkää osallistuko kaksinaisuustaisteluihin.

Voi, muu maailma on todella hyvä siinä tällä hetkellä, ja paljon sitä tapahtuu, mutta teillä ei ole mitään tarvetta tehdä sitä. Ei ole taisteluja. Ei ole aatteita. Olette pelkästään tietoisuus ja valo tällä planeetalla.

Älkää jääkö kiinni heidän draamoihinsa. Älkää jääkö kiinni omiin ongelmiinne. Älkää tulko imetyksi takaisin tuohon kaksinaisuuteen.

Tulkaa takaisin tähän puistonpenkille, omalle puistonpenkillenne. Tulkaa takaisin nollapisteeseen.

Tiedän, että toisinaan teille on melkein viettelevää palata takaisin vanhoihin taisteluihin ja vanhoihin tappeluihin, mutta älkää palatko. Tulkaa takaisin nollapisteeseen, juuri tähän, omalle puistonpenkillenne.

Vetäkää syvään henkeä. Ja sen sijaan, että taistelisitte ongelmien kanssa tai olisitte pakkomielteinen tai huolissanne tai mitään muuta, vetäkää syvään henkeä ja olkaa tuossa valossa. Se on siinä.

Kaikki mitä olette pitäneet ongelmana tai haasteena, haihtuu pois.

Ei ole enää taistelua. Ei ole enää kärsimystä.

Vedetään syvään henkeä tässä, ensimmäisessä penkkeilyn ryhmäkokemuksessamme. Tämä kerta on teille.

Avaatte tuon valon, jumaluutenne, tietoisuutenne, oven ja annatte sen levitä koko taloonne, ja sitten naapurustoonne, ja sitten jokaiseen osaanne. Tämä on nollapiste.

Tätä varten puistonpenkki on.

(Tauko)

Kyllä, se on melko yksinkertaista, mutta teidän täytyy käydä paljon läpi päästäksenne tähän. Melko yksinkertaista, todellakin.

Siis tätä varten olemme täällä. Emme ratkaisemassa ongelmia ja olemassa pakkomielteinen ongelmista, emme huolehtimassa politiikasta ja kamppailemassa terveysongelmien tai rahan kanssa. Ne ovat poissa nyt. Ne ovat takananne.

Olemme täällä penkkeilyn taitoa varten.

Tämän myötä, rakas shaumbra, vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä oikein kunnolla syvään henkeä.

Palaamme takaisin kuukauden kuluttua, ja jatkamme penkkeilyämme ja puhumista ja viihdyttämistä, mutta tämä yksi päivä on hyvin erityislaatuinen. Siinä on kyse vain sinusta.

Tämän myötä, olen täysivaltaisen alueen Adamus, omalla puistonpenkilläni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SUURUUDENHULLUUTTA?

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On kertoja, jolloin kavahdan ja kiemurtelen joidenkin sanojen kohdalla, joita tulee suustani Adamusta kanavoidessa. En "suodata", mitä hän välittää energeettisesti kauttani – jos tekisin sen, hän haastaisi minut siitä. On kuitenkin kertoja, jolloin oloni tulee valtavan epämiellyttäväksi hänen viesteistään. Toisinaan se tuntuu suuruudenhullulta. Elämää suuremmalta. Kuin monimutkaiselta Hollywoodin scifi-elokuvalta.

Jos shaumbra-saaga olisi elokuva, tarina olisi jotain tällaista, sen perusteella mitä Adamus sanoo. Mystinen voima on tuonut suhteellisen pienen ihmisryhmän yhteen Atlantiksen loppuaikoina. He rakentavat pyramidinmuotoisia temppeleitä, joissa he oppivat siirtymään ulottuvuuksien välillä, ja käyttävät massiivisten nuotioiden kipinöitä lähettämään koodatut viestinsä ajan ja avaruuden yli … itselleen tulevaisuuteen, ei sen vähempää. He tulevat yhdessä takaisin essealaisina Jeshuan (Jeesuksen) aikaan kylvämään valon (jumaluuden) siemeniä, joiden itäminen kestää yli 2000 vuotta. Sitten he tulevat taas takaisin keskiajan puolivälissä ja lopulla, jolloin he eristäytyvät mysteerikouluihin Transilvaniassa ja muissa paikoissa ympäri Eurooppaa. Siellä he kouluttautuvat viimeiseen elämäänsä tällä planeetalla henkisinä mestareina, mikä tapahtuu aikataulun mukaan suurin piirtein 2000-luvun vaihteessa.

Tällä kertaa kaikenlainen helvetti pääsee irti planeetalla vuonna 2020 – kaikki muuttuu sellaista vauhtia, että harva ihminen pystyy ymmärtämään sen, mikä aiheuttaa häiriöitä melkein jokaiseen ihmiskunnan tuntemaan järjestelmään. Tällä monenkirjavalla kapinallisryhmällä on kriittinen missio (jota he kutsuvat mintohimoksi (=missio+intohimo)): sallia Oivaltamisensa ja sitten, tota no, istua puistonpenkillä juomassa cappuccinoa.

Mainitsinko suuruudenhulluuden? Mutta odota, on lisää.

Robotit valtaavat kokonaisia tehtaita. Ne ajavat henkilö- ja kuorma-autoja. Kamerat valvovat melkein jokaista ihmisliikettä kotona ja julkisissa paikoissa. Vimmaiset tiedehenkilöt työskentelevät yötä päivää laboratorioissaan luodakseen uudentyyppisen ei-biologisen superälykkyyden. Kolikot ja paperiraha korvataan nopeasti elektronisilla siirroilla – kukaan ei saa enää palkkashekkiä, he saavat digitaalipisteitä. Ruokaa kasvatetaan varastoissa, ei pelloilla. Lääkärit siirtyvät historiankirjoihin, koska ihmiset kytkeytyvät vain koneeseen saadakseen diagnoosin ja hoitoa. Ihmispapit korvataan hologramminauhoituksilla. Ja lähes kaikki polttavat jotain eksoottista yrttimassaa, joka saa heidät rentoutumaan ja pyörälle päästään.

Kaikki tämä tapahtuu viruksen iskiessä planeetalle, mikä saa ihmiset pysymään sisällä, tekemään töitä kotona ja käyttämään maskeja vuositolkulla. Ei ole tarpeeksi asuntoja, kummallinen työvoimapula sulkee ravintoloita, lentoyhtiöitä ja palvelubisneksiä, ja osakemarkkinat nousevat koko ajan.

Suuruudenhullua, tosiaankin! Kuka kirjoitti tämän käsikirjoituksen? Hänen on ollut pakko polttaa tuota eksoottista yrttimassaa.

Mutta tämä ei ole käsikirjoitus. Se on todellisuutemme tällä planeetalla tänä aikana, jota Adamus kutsuu Koneiden ajaksi. Hän väittää kirjoittaneensa siitä kirjan noin 300 vuotta sitten, jolloin hän teki aikamatkoja vuoden 2020 paikkeille, mutta luulen, että olemme kirjoittamassa uudelleen tuon kirjan henkilökohtaisilla kokemuksillamme. Voi vältellä uutisia ja teeskennellä, ettei sitä tapahdu, mutta fakta on, että se on täällä ja siitä syystä me olemme täällä. Se on meidän suuruudenhullu todellisuutemme.

Adamus on puhunut siitä vuosittain ProGnost-viesteissään vuodesta 2014 saakka. Hän ei ennusta tulevaisuutta. Hän kertoo meille, mitä tapahtuu tällä hetkellä ja miksi oikeasti olemme tällä planeetalla tänä ratkaisevana aikana. Hän muistuttaa meitä Atlantis-raamatunaika-mysteerikoulu-juuristamme ja auttaa meitä muistamaan, miten ollaan taas kosketuksissa energian kanssa, jotta voimme säteillä valoamme planeetalle. Emme ole enää energian(yllä)pitäjiä tai planeetanpelastajia. Olemme tällä valaisemassa korkeamman tietoisuuden mahdollisuuksia ihmisille tänä kriittisenä aikana. Siinäpä vasta suuruudenhulluutta.

Toisinaan haukon henkeäni joillekin Adamuksen sanoille, joita lentelee suustani. Monien teidän tapaan ajattelen itsestäni: "Kuka, minäkö?" kun hän puhuu shaumbrojen roolista Koneiden ajassa. "Olen vain tavallinen kaveri", ajattelen itsekseni. "Herranjestas, minä synnyin ja kasvoin Wisconsinissa, en missään Tiibetissä. Olen katolilainen, en buddhalainen. Olen ollut 44 vuotta naimisissa, pukeudun, kuin kävisin ostoksilla Dillard'silla, syön lihaa ja poltan tupakkaa. Kuka … MINÄKÖ?" Se kaikki on melko suuruudenhullua – nämä asiat joista Adamus puhuu kanssamme.

Eilen illalla katselimme Lindan kanssa 60 Minutesia. Se on suosittu amerikkalainen tv-ohjelma, jota on esitetty noin 53 vuotta ja jolla on lähelle 10 miljoonaa katsojaa viikossa. Toisin sanoen, se on hyvin arvostettu valtavirtauutisohjelma. Meihin teki valtavan vaikutuksen eilen illalla osuus, jossa esiintyi Yuval Noah Harari, israelilainen menestyskirjailija ja historioitsija. Tuo osuus kuulosti olevan suoraan ProGnostista. Muista, että 60 Minutes on valtavirtaa, ei mikään summittainen podcast. Harari puhui teknologiasta, tekoälystä ja planeetan tulevaisuudesta, ikään kuin olisi juuri katsellut viimeiset kuusi ProGnost-vuotta yhtenä kattauksena. Tässä on muutama asia, joita hänellä oli sanottavana:

"Meillä on pian valta suunnitella kehomme ja aivomme uudelleen geenimanipuloinnilla tai yhdistämällä aivomme suoraan tietokoneisiin tai luomalla täysin epäorgaanisia olentoja."

"Tämä on jotain, mikä on paljon muuta kuin pelkkä uusi ihmislaji."

Kun Hararilta kysyttiin, onko tekoälyllä jatkossa valta meihin, hän vastasi: "Se on jo saamassa vallan meihin."

Joitain hänen muita kommenttejaan olivat:

"Hallitukset keräävät dataa siitä, minne menemme, keitä tapaamme, mitä elokuvia katselemme. Seuraava vaihe on valvonnan siirtäminen ihomme alle (kehoomme)."

"Science fictionissa oletetaan usein, että kun tietokoneet tulevat aina vain älykkäämmiksi, ne saavat tietoisuuden. Itse asiassa tilanne on paljon pelottavampi tavallaan. Ne pystyvät ratkaisemaan ongelmia paljon paremmin kuin me, mutta ilman tietoisuutta tai tunteita."

"Ihmisen hakkeroiminen on tutustumista häneen paremmin, kuin hän tuntee itsensä. Tällä ulkopuolisella järjestelmällä (tekoäly) on kyky muistaa kaikki – kaikki mitä olet koskaan tehnyt – ja tietää, mitä aiot tehdä, ennen kuin teet sen."

Voit kuunnella Hararin koko 60 Minutes -haastattelun tästä linkistä (https://www.cbsnews.com/news/yuval-noah ... 021-10-31/).

Se mikä kuulosti ProGnostissa suuruudenhullulta muutama vuosi sitten, on nyt valtavirtaa. Se mitä kavahdin, kun Adamus puhui tulevaisuudesta, on nyt täällä. Se mikä tuntui hurjalta ja omituiselta science fictionilta, on nyt tämänhetkinen asiaintila. Tämä on Koneiden aikaa. Eikä ainoastaan Yuval Noah Harari puhu siitä, vaan myös Elon Musk, Bill Gates ja monet muut älykkäät ja menestyneet teknologiamogulit. Viestit ovat selkeitä. Maailma muuttuu ennenkuulumattomalla vauhdilla, ja olemme menossa nopeasti uutta ihmislajia kohti.

Onko tarinamme Atlantiksesta, raamatunajoista ja mysteerikouluista oikeasti kovin suuruudenhullu? Olen vähän nolona, kun tunsin oloni niin epämukavaksi Adamuksen alkaessa puhua siitä, mihin planeetta on menossa seuraavien 20–30 vuoden aikana. Se mikä tuntui suuruudenhullulta tuolloin, on todellisuutta tänä päivänä. Olen tyrmistynyt siitä, miten shaumbra-tarinamme liittyy siihen, mitä planeetalla tapahtuu tänä päivänä.

Adamus, pyydän anteeksi kavahdustani, kun toit esiin tätä tärkeää informaatiota Koneiden ajasta. Loppujen lopuksi, kuka minä olen kyseenalaistamaan Ylösnousseiden mestareiden klubin suuruudenhullua/mahtailevaa puheenjohtajaa?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.