Lewis Pepper (pepperkeenlewis.com)

[hammer]

ONKO LIIAN MYÖHÄISTÄ?

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
19.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys:
Yksinkertainen kysymys: onko liian myöhäistä?

Vastaus:
Oletan, että puhumme samasta asiasta. Ymmärrän, miksi kysyt. Et ole ensimmäinen, joka ihmettelee tätä, ääneen tai salaa. Melkein kaikki jotka tunnen, ovat miettineet mahdollisuuksia, joita ei voinut kuvitella muutama vuosi sitten. Tässä kysymyksessä on jotain, mikä saa meidät kuiskaamaan sen, ikään kuin volyymin nostaminen käynnistäisi myös hälytyksen.

Olen rehellinen sinulle. Joskus viime vuonna ajattelin, että olimme eksyneet liian kauas kurssista. Ajattelin, että kenties emme pystysi saamaan jalansijaa. En pystynyt näkemään polkua tiheän tiedostamattomuuden läpi. Tuntui siltä, että kompuroimme ja vaivuimme häiriintyneeseen uneen ilman mielikuvista, joka ruokkisi unelmiamme. Kenties sinustakin tuntui siltä? Onneksi se oli vain väliaikainen tunne. Ei täysin virheellinen, mutta epätäydellinen.

Pidän mahdollisten tulevaisuuksien katsomisesta, vaikken pitäisi siitä, mitä näen. Kaikki tietävät, ettei ole mitään täsmällisesti ennustettavaa tulevaisuutta. Tulevaisuus on ennustettava: on jokin tulevaisuus. Se on täynnä lupausta, mutta ilman substanssia. Minun kaltaiseni visionäärit kylvävät mahdollisia tulevaisuuksia prima materian tai puhtaan potentiaalin kera. Nopeutamme sitten aika-avaruusmekanismeja ja katsomme, mitä tapahtuu. Maisema muuttuu jatkuvasti, enkä koskaan näe täsmälleen samaa asiaa kahdesti. Kysymykseni ovat aina avoimia. Äskettäin kysyin: "Maa on puutarha, vaikka erilainen kuin ennen – mikä voi kasvaa tässä puutarhassa, kuka voi menestyä?" Vaikka kuvat eivät ole aina yhdenmukaisia, tavallisesti tulee esiin tarina. Ja tarinat haluavat tulla kerrotuksi. Nykyinen tarinamme näyttää vähän tältä:

On liian myöhäistä uskoa, että kaikki on ok eikä ole mitään huolestuttavaa. On myös liian myöhäistä uskoa, että asiat jotka eivät ole ok, voidaan helposti korjata ja palauttaa. Tällä sukupolvella, meidän sukupolvellamme – ystävät, perhe, naapurit maailman kaikista kolkista – on syytä olla huolissaan, kuten myös seuraavalla sukupolvella ja seuraavalla ja sitä seuraavalla. On liian myöhäistä osoittaa sormella, ja myös peiliin katsominen on häiriötekijä ja viivytys. Mutta vastauksena kysymykseesi, EI ole liian myöhäistä.

Selviytyäksemme tästä ahdingosta, meidän täytyy vastata muutamaan uuteen kysymykseen. Esimerkiksi, jos emme voi enää mennä eteenpäin niin, kuin olemme menneet, miten voimme mennä eteenpäin? Tähän saakka olemme esittäneet vain vanhoja kysymyksiä vanhoilla tavoilla, vanhojen kysyjien toimesta jotka haluavat vanhoja vastauksia, jotta he voivat palata vanhoihin tapoihinsa. Tämä toimii vain harvoilla ihmisillä lyhyen aikaa. Vanhat tavat eivät tapa äitiplaneettaamme. Sillä on rikas perintö, vaihteleva menneisyys ja se on hyvin kärsivällinen. Aika on sen puolella. Aika ei ole meidän puolellamme, mikä merkitsee, että meidän pitäisi oikeasti alkaa pian käyttää mielikuvitustamme.

Tulevaisuutemme lepää kyvyssämme kuvitella tulevaisuus. Ihmiset ovat kuvittelemisen pioneereja – kuvittelijoita. Tämä on edessämme oleva tehtävä – uneksia, kuvitella ja luoda. Tahto, viisaus ja sitten tapa tehdä. En ole yhteiskuntatieteilijä tai politiikan tieteilijä, mutta ei ole vaikea nähdä, että monet järjestelmät ympäri maailmaa ovat tulleet tiensä päähän. Tästä on enemmän sanottavaa, mutta mihin pysähtyisimme?

Mikä tärkeintä, kysymyksesi viittaa aikaan – onko liian myöhäistä? Jos ei ole liian myöhäistä, miten paljon aikaa meillä on? Ei paljon, mutta mitä se merkitsee? Se merkitsee, että elämämme on lyhyempi ja vähemmän tyydyttävä, kunnes muistamme, kuka ja mitä olemme. Se merkitsee, että kehomme on vähemmän terve ja hyvinvoiva, kun sivuutamme planeetan ja sen resurssien hyvinvoinnin. Se merkitsee vähemmän ruokaa ja puhdasta vettä, vähemmän kaunista luontoa, vähemmän suotuisia lajeja. Kyse ei ole ajan menettämisestä – kyse on laatuajan, laaturesurssien ja laatuelämän menettämisestä.

Selkeyden vuoksi, emme voi enää korjata ahdinkoamme kierrättämällä enemmän muovia, syömällä vähemmän lihaa, ostamalla vähemmän joululahjoja, rakentamalla uudelleen vanhoja infrastruktuureja, verottamalla tupakkaa ja fossiilisia polttoaineita, laukaisemalla hienostuneempia avaruusluotaimia tai rankaisemalla isoja teknologiayrityksiä, isoja lääkefirmoja, isoja pankkeja ja isoja hallituksia. Kuten opettajani usein sanoi: "Toimi niin, kuin talosi olisi tulessa, koska se on."

Siis saavumme perille sinne, millä tavalla menemme sinne. Maa on kärsivällinen. Ihmiset? Eivät niinkään.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HENGEN TÄHTINEN YÖ

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
22.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys:

Miten määrittelisit pimeän ajan – olemmeko sellaisessa nyt? Onko mahdollista, että planeetta kokonaisuutena kokee "sielun pimeän yön"?

Vastaus:

Historiassamme on useita pimeitä jaksoja. Kutsumme niitä pimeiksi, mutta nämä epäviralliset nimitykset ovat kuvailevia, enemmän kuin mitään muuta. Kuitenkin silloin kun merkittävät haasteet jotka vaikuttavat suureen osaan maapallosta, ulottuvat muutaman sadan vuoden ajalle, ne kannattaa huomioida.

Pimeisiin aikoihin liittyy useita piirteitä. Olen luetellut tähän muutaman, satunnaisessa järjestyksessä. Katso, mitä ajattelet. Säännöllistä sodankäyntiä, mm. kansalaissotia ja jatkuvia rajakiistoja, urbaanin elämän häviämistä, älyllistä pysähtyneisyyttä, eteenpäin ajattelevien ideoiden puutetta, infrastruktuurien luhistumista, kulttuurillisen kehittymisen puutetta, sairauksien ja tartuntatautien lisääntymistä, syviä luokka- ja rotueroja, pitkittyneitä taloudellisia laskusuhdanteita, erilaisia vastoinkäymisiä jotka ulottuvat suureen osaan väestöstä, luonnonvarojen puutetta, vakiintuneiden kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoa, vakiintuneiden arvojen ja normien hajoamista, poliittisten järjestelmien ja puolueiden laajaa pirstoutumista, katastrofaalisten geofyysisten poikkeavuuksien lisääntymistä, johtajuuden puutetta, merkittävää menetystä tai välinpitämättömyyttä nuorempien sukupolvien keskuudessa, kansalaislevottomuutta, tottelemattomuutta ja kapinointia, laajamittaista ilmastomuutosta, sopeutumattomuutta muutokseen tai innovaation puutetta.

Ruksasin muutaman kohdan – entä sinä? Mutta vaikka ruksaisimme kaikki kohdat, emme voisi sanoa varmuudella, että olemme pimeässä ajassa. Emme vielä. Meidän täytyy mennä pidemmälle siihen, oppia siitä, ymmärtää ahdinkomme ja sitten määrittää, miten tulemme ulos siitä kollektiivisesti. On myöhemmin paljon aikaa nimetä se. Ajattelen kuitenkin, että olemme vaikeassa ajassa, joka haastaa meidät monin tavoin. Emme voi nähdä tai tietää kaikkea vielä, mutta tallennettu historia on hyvä muistutus siitä, mikä ei ole toiminut, ja tulevaisuus kutsuu meitä tekemään erilaisia valintoja.

"Sielun pimeä yö" ja/tai "aistien pimeä yö" on henkilökohtaisempi asia. Näitä hyvin ainutlaatuisia, erityisiä ja tunnistettavia termejä käytti ensimmäisenä Juan de la Cruz, Ristin Johannes, kuten tunnemme hänet tänä päivänä lännessä. Hän oli Avilan Teresan aikalainen, myös pyhimys, 1500-luvun puolivälissä.

Johannes uskoi henkiseen elämään, joka muodostui kolmesta vaiheesta: aloittelijan matka tai puhdistava tie, pätevyyden polku tai valaiseva tie ja täysin tuntematon tai yhdistävä tie. Näitä vaiheita peilaavat karkeasti lapsuus, murrosikä ja aikuisuus. Hän kuvasi näitä vaiheita yksityiskohtaisesti todeten, että jokainen merkitsi vääjäämätöntä (tarkoitettua) kriisiä. Siirtyminen kriisin yli vaati ymmärrystä sen luonteesta ja sen aiheuttaman kurjuuden parantamista. Tänä päivänä voisimme kutsua tätä "velkamme maksamiseksi".

Opetukset joita pidetään Ristin Johanneksen luomina, tekevät eron aistien pimeän yön ja hengen (sielun) pimeän yön välillä. Siirtymä puhdistavasta valaisevaan on tulos aistien voittamisesta, kun taas siirtymä valaisevasta yhdistävään on todellista hengen työtä.

Aistien pimeä yö on kriisi, jossa aistien tarjoamasta lohdusta vetäydytään tarkoituksella. Toisin sanoen, menetämme ne asiat, jotka tekevät elämästä liian helppoa tai liian mukavaa. Jos kaikki ympärillä on aina lämmintä ja pörröistä, miksi vaivautuisimme kasvamaan? Tyypillisesti aistien pimeä yö kääntää elämämme ylösalaisin. Asiat menevät harvoin suunnitellusti, emme enää saa tahtoamme läpi, fyysisistä mukavuuksista tulee epämukavuuksia, ystävät ja rakastajat saattavat katsoa meitä paheksuen, saatamme menettää tai meiltä varastetaan asioita, joita arvostamme eniten. Meidän on tarkoitus ja määrä kohdata nämä vihkimykset ja herätä tarkoituksen ja merkityksen elämään. Pimeä yö sulkee aistit, opettaa meidät näkemään pimeässä, kuulemaan kuiskauksina. Sitten kun aistimme lopulta jälleen palaavat, ne johtavat suoraan sydämeen, sielun kotiin. Saamme arvostuksen elämää kohtaan, ja olemme kiitollinen, kun asiat menevät tahtomme mukaan.

Yksi opettajistani sanoo hengen pimeää yötä "kutsuksi selvittää pelko". Saatamme alkuun huijata itsemme ajattelemaan, että meillä on vain muutama huono päivä, mutta ennen pitkää tunnistamme, että jotain suurempaa on pelissä, eikä sitä voi sivuuttaa tai jättää huomiotta. Pimeään yöhön viitataan joskus Saturnuksen paluuna. Eräs astrologiystäväni kertoi minulle – muistuttaen minua pakenemattomuuden viisaudesta – että kun planeetta "istuu päälläsi", pysyt siinä, kunnes olet oppinut sen oppitunnit. Saturnus on suuri tasaaja, kovan rakkauden orjapiiskuri. Pimeän yön oppitunnit voivat olla musertavia, nöyryyttäviä ja aiheuttaa häpeää. Lopulta elämä puhdistaa ja parantaa meidät. Ja jos kiinnitämme huomiota, pimeän yömme kokemukset voivat osoittaa vapautumiseen.

Siis kyllä, uskon tosiaan, että me, ihmislaji suuren muutoksen partaalla, voimme joutua käymään näitä kriisejä/vihkimyksiä läpi matkallamme kohti eheyttä – yhdessä. Viime aikoihin saakka olemme (virheellisesti) uskoneet, että olemme yksittäisiä olentoja, jotka voivat tehdä, mitä lystäävät, sivuuttaen samalla planeetan ja tulevien kasvi-, eläin- ja ihmissukupolvien hyvinvoinnin. Mutta jos – kuten monet uskovat – löydämme, että olemme ennen kaikkea yksi olento, meidän pitäisi päästä töihin. Tämä epämiellyttävä totuus tuntuu seuraavan meitä lähellä nykyään. En osaa sanoa varmuudella, että nämä olisivat pimeitä aikoja, mutta luulen, ettei meidän pitäisi sivuuttaa sitä varjoa, joka peittää valomme ja himmentää tulevaisuutemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MITEN ANTAA (OLLA ANTAMATTA) NEUVOJA

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
28.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Sinun neuvosi ovat elegantteja, koskettavia ja sydämellisiä. Omani eivät ole. Ja haluaisin oikeasti auttaa ystävääni. Voitko antaa opastusta siinä, miten on parasta antaa neuvoja?

Vastaus: Siihen on syy, että kutsumme sitä "järkeväksi"* neuvoksi. Se resonoi kanssamme. Se synnyttää soinnun (vastakaikua), jonka tunnistamme. Kuulostaa* siltä, kuin se tulisi omasta olemuksestamme, vaikka joku muu sanoi nuo sanat ääneen.

Ensimmäinen mielikuvamme neuvoista tuli vanhemmilta ja opettajilta – hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka ovat ainakin yhden sukupolven päässä meistä. Vanhempien neuvo sanoo: "Tee, mitä käsken tehdä – älä sitä, mitä teen." Se sanoo: "Ole huolellinen. Ole turvassa. Älä satuta itseäsi." Muita neuvojen lähteitä ovat mm. oman alansa asiantuntijat ja ammattilaiset. Asiantuntijaneuvo on hyvä, jos se sopii tiettyyn tilanteeseemme. Mutta silloin kun ei sovi, se voi tuntua lannistavalta. Saatamme ajatella: "Edes asiantuntijat eivät pysty auttamaan minua. Mitä nyt?" Ja silloin käännymme ystävien puoleen.

Niiden ihmisten joiden uskomme välittävän meistä ja ymmärtävän meitä ja jotka luultavasti tuntevat meidät parhaiten. Käännymme niiden puoleen, joihin voimme luottaa. Siis sanoisin, että ensimmäinen asia on varmistaa, että olet sellainen, johon voi luottaa herkissä, vaikeissa ja mahdollisesti tuskallisissa tilanteissa. Jos et voi olla, on ok sanoa: "En ehkä ole oikea ihminen, jonka puoleen kääntyä tässä tilanteessa." Tai "Olen hyvä kuuntelija, mutten usko, että minulla on mitään hyödyllistä annettavaa." Ole aina avoin, suora ja vilpitön.

Pyysikö ystäväsi informaatiota, neuvoa tai opastusta? Onko apu, jota haluaisit tarjota, pyydettyä vai pyytämätöntä? Ovatko sanasi tervetulleita? Jos yrität löytää oikeita sanoja ja lauseita, tai suunnittelet polkua mahdollisten maamiinojen ohi, sinulla on vastauksesi.

Onko sinulla informaatiota ystävällesi? Informaatio on asiallista ja kiertelemätöntä. Se ei perustu mielipiteeseen tai näkökulmaan. Jos informaatiosi on luotettavaa, hänen pitäisi saada se myös itse tutkimalla tai muusta lähteestä. Älä koskaan oleta, ettei ystävälläsi ole henkilökohtaisia resursseja vastausten löytämiseen itselleen tai itsestään. Emme ole koskaan ainoa, jolla on vastauksia. Meillä on täsmälliset avaimet vain omaan elämämme.

Saisiko ystäväsi eniten hyötyä neuvosta vai opastuksesta? Neuvo on melko täsmällinen ja suunnattu toimintaan tai päätöksentekoon. Perustamme neuvon siihen, minkä tiedämme ja uskomme olevan totta, mutta myös parhaaseen henkilökohtaiseen mielipiteeseemme. Jos olisit ystäväsi paikalla, mitä tekisit? Koska tunnet hänet hyvin, mitä hänen pitäisi tehdä? Haluamme ystäviemme olevan onnellisia ja menestyviä. Neuvon jonka annamme, pitäisi auttaa häntä vapautumaan ahdingostaan tai huolestaan. Opastus on enemmän mentorointia – se tapahtuu jonkin ajan kuluessa. Kuulin kerran jonkun sanovan, että opastukseen luottaminen muuttaa ihmiset viisauden passiivisiksi kuluttajiksi. En ole samaa mieltä, mutta ajattelen, että on kohtuullista sanoa, että liiallinen luottaminen melkein mihin tahansa ei ole tervettä. Jos tuo vaihto tehdään hyvin, sinä ja ystäväsi hyödytte molemmat.

Tässä on muutama lisäajatus. Ole viesti, älä viestintuoja. Unohda, kenen ajatus on oikein tai väärin, ensimmäinen tai viimeinen. Myöhemmin ystäväsi virheellinen muisto saattaa sanoa varmuudella, että joku muu keksi tuon täydellisen ratkaisun. Voitko hymyillä ja olla samaa mieltä tietäen, että hänen elämänsä laatu ja tila on parantunut valtavasti, vai tarvitsetko kunnian siitä, että olit ongelmanratkaisija? Olemme vain jonkin suuremman peilejä ja äänitorvia.

Aloitin puhumalla järkevästä/ääni* neuvosta. Tarkoitin sitä kirjaimellisesti. Kun työskentelen asiakkaiden kanssa, kuuntelen, mitä ääniä siitä puuttuu, mitä he kertovat minulle – mihin onnellisuuden ääni meni? Miksi heidän äänensä kuulostaa ontolta? Kuka tai mikä puhuu siitä, mitä tapahtuu? Kuuntelen, mikä on poissa vireestä, ajasta tai temposta. Asioilla on järjestys, myös näinä kummallisen keinotekoiselta tuntuvina aikoina. Sunnuntain jälkeen tulee maanantai. Päivällinen on päivän aikana myöhemmin kuin aamiainen. Parhaan polun löytäminen eteenpäin vaatii joskus, että synkronoidumme uuteen malliin tai järjestykseen. Sen vaatiminen, että asiat menevät tietyllä tavalla, ei ehkä enää toimi, ja hyvä ystävä saattaa olla henkilö, joka osoittaa sen.

Järkevä* neuvo ja opastus auttaa meitä tuntemaan olomme mukavammaksi ja luottavaisemmaksi päätöksissä ja valintatilanteissa, joita meillä on. Se lisää väriä, tuntua ja ääntä* elämään. Ilman sitä voi tuntua siltä, kuin kävelisimme elämämme vieressä, siihen syvälle uppoutumisen sijasta.

(*Suom. huom. joka kohdassa käytetty sama sana merkitsee mm. "järkevä", "kuulostaa" ja "ääni".)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KEISARILLA EI OLE (VIELÄKÄÄN) VAATTEITA

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
30.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Olisitko samaa mieltä, että ahneus on saavuttanut epidemian mittasuhteet? Mitä voimme tehdä sille?

Vastaus: Olen samaa mieltä, että ahneus on hillitöntä. En osaa sanoa, onko se nyt pahempaa kuin aiemmin. Ihmishistoriamme kertoo jatkuvasti uskomattomia ja yksityiskohtaisia tarinoita sankaruudesta sekä suhteettomista tihutöistä ja kauhuista. On harvinaista löytää toista ilman toista.

Ajankohtainen mikroaikakautemme on rauhaton ja epävakaa. Siitä puuttuu luovuutta ja mielikuvitusta. Olemme yksi olento, mutta emme tiedä sitä tai usko siihen. Uskomme, että olemme monia yksilöitä, jokaisen kamppaillessa sen elämän puolesta, jonka kuva on iskostettu alitajuntaamme. Meille opetettiin, että vähemmän on puutteellisuuden muoto ja enemmän on vasta alku. Olemme seuranneet niiden johdossa, jotka assosioivat puutteen pelkoon ja joiden ratkaisu on haluta lukuisia määriä kaikkea. Mutta kun yritämme matkia sitä, huomaamme kadottavamme lahjomattomuutenne, luovuutemme ja voimamme.

Nykyaikakautena ahneus syntyi kapitalismista ja muista hallinnollisen, taloudellisen ja henkilökohtaisen rikkauden ilmaisumuodoista. Aiempina aikoina ahneus ilmeni muilla tavoin. Se mitä kutsumme ahneudeksi tänä päivänä, tunnettiin aiemmin rahanhimona. Jotkut pitävät rahanhimoa ahneuden pahimpana muotona. Ahneus on liiallista kiintymystä asioihin, rahaan ja haluihin. Rahanhimo on tyydyttämätöntä – se on kontrolloimatonta kasvun ja hankinnan kaipausta. Se korruptoi ja kuluttaa. Korruptio heikentää lahjomattomuutta – se supistaa vakaat periaatteet ja arvot vähäisiksi esteiksi.

Olemme nuori olentorotu. Mutta voimme silti pärjätä paremmin. Me kaikki. Emme ehkä tarvitse 36 vessapaperirullaa, kun toisilla ei ole yhtään. Emme luultavasti tarvitse suurinta osaa tavaroista, joita omistamme, mutta luulemme tarvitsevamme. Uskomme olevamme oikeutettuja niihin, mikä saa tuntemaan, että olemme vähän enemmän kontrollissa maailmastamme. Ja uskomme, että rikkomuksemme ovat paljon pienempiä verrattuna suuryrityksiin ja hallituksiin. Tämä ilmiselvä totuus voimaannuttaa meidät osoittamaan sormella niitä, jotka ovat häpeämättömiä rikoksentekijöitä, ja huutamaan: "Rangaistakoon heitä!"

Miten tiedän? Koska olen aivan kuin sinä. Ja sinä olet aivan kuin naapurini. Ja naapurini on aivan kuin ystäväni. Ja ystäväni on aivan kuin serkkuni, joka on aivan kuin pomonsa. Olemme kaikki yhtä. Rikkaat ja köyhät. Esimerkit joita näemme ympärillämme, eivät ehkä heijasta tätä, mutta se johtuu siitä, että katsomme omien ennakkoluulolinssiemme läpi. Jos astumme taaksepäin, näemme sen yhtä varmasti, kuin aiemmissa aikakausissa olleet näkivät.

Älä luule, että olen samaa mieltä siitä, mitä tapahtuu. En ole! Näen hyvät, pahat ja rumat tilanteessamme. Olosuhteemme ovat vialliset, ja niin myös odotuksemme. Emmekä voi muuttaa tilannettamme, ennen kuin se on laitettu kaikkien eteen – suuryritysten olemassaolon tarkoitus on tehdä rahaa sijoittajilleen. Kapitalismi kehottaa ahneuteen. Keisarilla ei ole vaatteita, mutta on helpompi katsoa poispäin.

Termi poispäin katsomiselle on moraalinen mykkyys. Sitä tapahtuu, kun ihmiset todistavat epäeettistä käyttäytymistä eivätkä sano mitään. Sitä voi tapahtua myös, kun ihmiset kommunikoivat tavoilla, jotka peittävät heidän moraaliset uskomuksensa ja sitoumuksensa. Kuin avatarit ja sosiaalinen media. Kun näemme muiden toimivan epäeettisesti, helpointa on katsoa poispäin tai toivoa, että joku muu tekee jotain asialle.

Tässä mikroaikakaudessa ei ole kyse moraalisesta luonteenlaadusta. Tiedämme, miltä lahjomattomuuden, rohkeuden ja rehellisyyden kaltaiset hyveet näyttävät. Tiedämme, että ihminen on eettinen, kun hän käyttäytyy tavalla, joka on yhtenevä näiden periaatteiden kanssa. Jokin muu puuttuu. Olemme vasta uuden ja pitkäaikaisen syklin alussa. Ja meille lankeaa sotkujemme siivoaminen, ennen kuin voimme nähdä paljon pidemmälle eteenpäin. Voimme nähdä vain mielemme horisonttiin – kykymme kuvitella tulevaisuus, jossa voimme elää.

Ei auta, että kuvittelee tulevaisuuden, joka näyttää nykyisyydeltämme. Ei auta, että nostaa ja laskee rimaa vähän kerrassaan, kuten olemme tehneet. Tarvitsemme paremman tavan kuvitella ihmiselämä Maa-planeetalla. Voisimme kutsua sitä moraaliseksi kuvitteluksi. Moraalinen kuvitteleminen on tapa kuvitella koko mahdollisuuskirjo voidaksemme ratkaista eettisiä haasteita. Moraalinen kuvittelu on tietoista, empaattista ja elävöittävää. Se on aktiivista, ei passiivista.

Moraalinen kuvittelu on avain tulevaisuuteemme. Moraalinen luovuus avaa sen. Moraalinen luovuus kuvittelee vaihtoehtoja, joita ei ollut olemassa aiemmin. Tällaiseen luovuuteen liittyy moraalisten arvojen tietoinen muuttaminen järjestelmiksi, ideoiksi, tuotteiksi ja hallituksiksi.

Tähän olemme kaikki menossa. Mutta emme ole siellä vielä. Olemme edelleen tässä. Näytämme olevan jumissa tässä, muttemme ole. Liikumme itse asiassa hyvin nopeasti sitä kohti, mitä olen kuvannut. Tämä aalto nousee, ja vesi on täynnä haita, jotka pitävät vanhasta enemmän kuin uudesta. Siis on meidän tehtävämme rauhoittaa ja tukea toisiamme ja muistuttaa itsellemme, että OLEMME YHTÄ.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VALITSE MYRKKYSI – STRATEGIOITA TOKSISTEN SUHTEIDEN PARANTAMISEEN

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
29.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Olen yhteydessä suureen määrään ihmisiä henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässäni, ja tulen toimeen useimpien kanssa. Ajan kuluessa jotkut suhteet ovat syventyneet, ja toiset ovat viilentyneet. Minua huolettaa niiden ihmisten vakaa lisääntyminen, joita voidaan kutsua vain "toksisiksi". Onko jotain myötätuntoista ja tehokasta tapaa vähentää näiden kohtaamisten vaikutuksia?

Vastaus: Terveiden ja epäterveiden suhteiden välillä on ohut viiva, ja vielä ohuempi viiva on epäterveiden ja toksisten suhteiden välillä. Yleisesti sanottuna, ainoastaan me voimme määritellä, milloin tuo viiva ylitetään – jokaisella ihmisellä on ainutlaatuiset rajat. Liika on liikaa vain, kun päätämme olevan ja tekomme tukevat sanojamme.

Puhutaanpa ensin ystävistä. Suhteiden pitäisi saada olosi tuntumaan mukavalta ja kohotetulta. Hyvät ystävät näkevät ja kuulevat sinut ja kunnioittavat sinua. He ovat rehellisiä kumppaneita omalla löytämismatkallaan. Riippumaatta siitä, miten paljon ystävillä on yhteistä, he luottavat toisiinsa ja arvostavat toistensa mielipidettä. Jos tämä peruskriteeri ei täyty, kannattaa ehkä arvioida uudelleen se hyöty, mitä saa tuosta ystävyyssuhteesta. Mutta huonot sosiaaliset taidot eivät ole ainoa merkki toksisuudesta. On vahva ilmaus sanoa jotakuta toksiseksi – haluammeko oikeasti tehdä sen? Pystyisimmekö käyttämään leimaa, joka aiheuttaa niin paljon sosiaalista stigmaa? Elämä on jo riittävän tuskallista.

Mennäänpä syvemmälle. Tässä on muutama kysymys pohdittavaksi. Onko henkilö toksinen, vai onko hänen käyttäytymisensä toksista? Onko se tilanteeseen liittyvää vai pysyvää? Syntyikö toksisuus traumasta tai draamasta? Voiko häntä auttaa tai parantaa? Onko sinulla halua ja taitoa auttaa jotakuta pois nykytilastaan? Voitko käyttää tätä tilannetta oman kasvusi lisäämiseen? Tämä ei ole koe, eikä ole oikeita tai vääriä vastauksia.

Tässä on joitain peruskuvauksia epäterveistä (pehmeämpi sana) suhteista. Toksinen ihminen lisää suuren määrän järkytystä ja negatiivisuutta elämääsi. Epäterveet suhteet vaativat rajoja. Tapaamiset aiheuttavat stressiä ja se on käsiteltävä. Epäterveet ihmiset valittavat usein epäreiluista tilanteista. He kertovat uudelleen ja liioittelevat draamojaan niin usein, että olet kyllästynyt käymään samoja keskusteluja uudestaan ja uudestaan. He pitävät itseään uhrina, kuitenkin näyttävät kiusaavan tiensä tahmeisiin tilanteisiin ja niistä ulos. Kyvyttömänä käsittelemään omaa stressiään, toksiset ihmiset heittävät sen toisten päälle ja näännyttävät melkein kaikki, joita tuntevat.

Kuulostaako tämä joiltain ihmisiltä elämässäsi? Muutamalta? Monilta? Useimmilta? Voisivatko nämä lauseet kuvata myös sinua tiettynä päivänä tai erityisessä aihepiirissä? En vihjaa mitään. Esitän vain kysymyksen ääneen. Kysyn sitä itseltäni.

Toksiset ihmiset eivät olleet syntyessään toksisia. Ennen kuin heistä tuli toksisia, he olivat luultavasti surullisia, masentuneita tai epävarmoja. He ovat saattaneet olla sairaita tai kärsiä jostain traumaattisesta tapahtumasta elämässä. Kulttuurimme parantaviin toimenpiteisiin sisältyy usein reseptilääkkeet. Ne tuovat apua sekä joukon sivuvaikutuksia, joista kehittyy joskus tapa. Negatiivisuudesta voi helposti tulla tapa, kuten myös toistuvasta kyynisyydestä ja kritiikistä. Ihmisaivoilla on luonnostaan taipumus arvostaa enemmän negatiivisten kokemusten merkitystä kuin positiivisten. Meillä kaikilla on kuluneita hermoratoja, jotka johtavat alaspäin, ei ylöspäin.

Miltä toksiset suhteet saavat olosi tuntumaan? Keho ja tunteet eivät valehtele. Tunteemme ovat usein ensimmäisiä merkkejä siitä, ettei jokin ystävyyssuhde ole enää miellyttävä. Toksiset ihmiset masentavat meitä. Imemme heidän lähettämänsä negatiiviset shokkiaallot epäilyksi, peloksi, hämmennykseksi, ahdistukseksi, huoleksi ja jopa sairaudeksi. (On luultavasti sama vaikutus, kun katselee tunnin televisiouutisia.)

Entä perhe? Ihmiset jotka toistuvasti tuovat epätervettä energiaa perhetilanteeseensa, edesauttavat sen toimintahäiriöitä. Toimimattoman perheen jäsenet kommunikoivat katkonaisin lausein ja "kituliain" tuntein. He ovat kykenemättömiä saavuttamaan itseilmaisua tai läheisyyttä säännöllisesti. Toimintahäiriöisessä perheessä konflikti ja epävakaus ovat tavallisia. Monet perheet ovat pakotettuja mukautumaan negatiiviseen käyttäytymiseen, mutta pitäisikö meidän katkaista välit kokonaan? Taas kerran, ei ole oikeaa tai väärää vastausta.

Parhaat vastaukset löytyvät omasta olemuksestamme. Aina. Mutta vastaukset eivät tule kuin tilauksesta eivätkä sillä peilimäisellä selkeydellä, kuin haluaisimme. Sitä odotellessa, meissä on paikkoja, jotka voivat tilapäisesti suojata vaikeita ajatuksia ja päätöksiä, kunnes vastaukset selkenevät. Lopulta niin tapahtuu. Minä laitan usein haastavia ihmisiä ja tilanteita tähän tilapäiseen sisäiseen lepopaikkaan. Ajattelen sitä henkisenä sairaalana haavoittuneille ajatuksille ja tunteille. (Sydän)sairaalassani on päiväkylpylä, jossa voin palauttaa olemisentunteeni, meditointiretriitti jossa hiljaisuus on kultaa, muistinhoitoyksikkö jossa voin pyyhkiä pois asiat, joita on sanottu tai tehty minulle, ja kirurginen osasto jossa voin poistaa myrkkynuolet, jotka ovat lävistäneet kehoni ja henkeni (sekä ne jotka olen vahingossa aiheuttanut itselleni).

Kerro minulle, oletko kuullut tämän: "Jos voit auttaa itseäsi parantumaan, voit auttaa muita parantumaan." Uskon tämän olevan totta. Uskon myös, ettei meidän tarvitse parantaa jokaista ihmistä, joka ylittää polkumme, tarkoituksemme tai rajamme. Myötätunto voi olla monen muotoista, kokoista ja väristä. On useita tapoja käsitellä toksisia ihmisiä ja toimimattomia suhteita. Useimmat niistä ovat myötätuntoisia ja tehokkaita.

Toksisuus vaikuttaa jokaiseen meistä eri tavalla, joten on tärkeää paikantaa ne piirteet, jotka vaivaavat sinua eniten. Rehellinen arviointi paljastaa luultavasti yhden tai sata asiaa! Esimerkiksi, epärehellisyys on yksi omistani – ihmiset jotka teeskentelevät olevansa vilpittömiä eivätkä ole (säännöllisesti), ovat epäsoinnussa kanssani. Onko tämä toksinen piirre? Ei välttämättä. Mutta tunnen ihmisen, joka suitsuttaa aina kohteliaisuuksia muille, joita hän tapaa. Tämän henkilön epävarmuus läikkyy yli näissä ryöppyävissä, mutta epärehellisissä kohteliaisuuksissa, jotka on suunniteltu saamaan jalansijaa tai etua myöhemmin. Epätervettä? Luultavasti. Toksista? Riippuu tilanteesta. Meidän täytyy olla tarkkana. Epärehellisyys on minun ongelmani. Hän vain havainnollistaa, miltä se näyttää.

Mikä on myötätuntoinen ja tehokas menetelmäni olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa? Rajoitan kontaktia, kun se on mahdollista, mutta en yritä välttää häntä, koska se vaatii enemmän suunnittelua ja energiaa, kuin olen valmis panostamaan. Otan vastaan hänen kohteliaisuutensa kiitoksella ja siirryn nopeasti muihin aiheisiin. Oivallan oman kykyni saada energian virtaamaan eri suuntaan. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Katselen tämän henkilön käyttävän samoja työkaluja johonkin toiseen. Yritän olla niin, ettei vihamielisyyttä muodostu. Fokusoidun asioihin, jotka ovat omassa kontrollissani. En varoita muita niistä asioista, joiden tunnen olevan tämän henkilön epäterveitä tapoja. Seuraava henkilö saattaa tarvita kipeästi kohteliaisuutta.

Tässä on muutama loppukohta:

Pidä huolta itsestäsi. Kun olet parhaimmillasi, muutkin vaikuttavat olevan. Ainakaan he eivät näytä aivan yhtä hyökkääviltä.

Useimmat ihmiset ovat hyvää tarkoittavia, mutta välinpitämättömiä. Joskus he ovat täysin kamalia! He luultavasti tietävät tämän jo itsestään.

Älä yritä korjata muita tai tehdä heidän ongelmistaan tärkeämpiä kuin omasi. Älä ole pakkomielteinen heidän puolestaan. Heillä on sisäisiä ja ulkoisia resursseja, joita tarvitsee käyttää.

Neuvot kostautuvat usein.

Rajat ovat valinnaisia, mutta on hyödyllistä olla ainakin joitain ulkoisia osoituksia, merkkejä uhkaavasta välirikosta.

Älä oleta, että kaikki tuntevat sinut yhtä hyvin, kuin tunnet itsesi. Puhu lempeästi ja tiukasti. Saa itsesi kuulluksi. Ilmaise toisille, mitä arvostat eniten suhteessa ja miten olisit mieluummin tekemisissä. Kohtele toisia niin, kuin he haluavat tulla kohdelluksi. Jos et ole varma siitä, kysy.

Katsele laukaisija-aiheitasi maailmassa. Ne näyttävät suhteellisen kesyiltä, mutta ne ovat villikissoja naamioituneena kissanpoikasiksi. Laukaistuna ne osoittavat valtansa sinuun. Sinun tehtäväsi on purkaa ne, ennen kuin ne vahingoittavat suhteitasi. Onko (toksista) vahinkoa jo tehty? Tee laukaisinaiheista kiellettyjä, ei-neuvoteltavia. Ota ne pois pöydältä.

Tavallisesti kyse ei ole sinusta. Joskus on.

Jokin sopu on parempi, kuin ei sopua. Jos lasi on puoliksi täysi, sillä ei ole oikeastaan merkitystä, että joku muu ajattelee sen olevan puoliksi tyhjä. Jos voimme olla samaa mieltä siitä, että taivas on sininen, ole hyvä ja nimeä oma suosikkisävysi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HYVÄN TIIKERIN POLKU

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
27.5.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Olen uusi tulokas maailmassa, jossa hyvinvointia saadaan positiivisten aikomusten ja henkisen psykologian avulla. Vielä hiljattain en olisi pitänyt itseäni hyvänä ihmisenä. Tiedän, etten ole ainoa, joka on valinnut tämän polun. Olen kiinnostunut mistä tahansa, mitä voisit kertoa siitä, mihin tästä mennään.

Vastaus: Äskettäin joku kysyi minulta, johtavatko kaikki polut samaan paikkaan. Totuus on, etten tiedä. Me emme tiedä. Mutta otamme kaikki selvää siitä. Useimmat meistä uskovat, että olemme tulleet samasta paikasta – ei-fyysisestä, syvästi rakastavasta, ehdottoman myötätuntoisesta ja kokonaisesta. Me olemme se. Me tulimme siitä. Enemmän kuin todennäköisesti palaamme kaikki tuohon siunattuun ja erilaistumattomaan olotilaan. Kaikki mitä olen tutkinut ja kokenut monien vuosien saatossa, tukee tätä. Mutta milloin? Miten pitkä on yksilömatkojemme aikajakso ja mihin ne vievät meidät? Sen olemme täällä löytämässä, ja se on myös syy siihen, että on ääretön määrä polkuja tutkittavana.

En usko siihen, että täytyy olla hyvä tai tarpeeksi hyvä, ennen kuin voi löytää tiensä kotiin, tai että voitaisiin sulkea jotenkin ulkopuolelle. Useimmat "pyhimykset" jotka olen tuntenut, ovat kompastuneet useamman kerran, kuin koskaan tiedämme, ja vieneet muita mukanaan. Tunsin erään, joka piti suuressa arvossa itseään ja hyviä tekojaan. Hän yllättyisi tietäessään, että muut eivät nähneet häntä niin, kuin hän itse näki. Tiedän erään toisen, joka sai huomattavia vammoja pelastaessaan muita hiljattain luonnonkatastrofissa. Ihmiset jotka hän pelasti, järkyttyisivät tietäessään hänen taustansa. Mikä on hyvää jossakussa? Onko hyvää se, kuka olemme vai mitä teemme? Miten paljon hyvää meidän täytyy tehdä, ennen kuin huono pyyhitään pois?

Hyvä uutinen on, että tämä polku on etupainotteinen. Olet jo tehnyt kaiken kovan työn, tehnyt korjauksia, uudelleenkalibroinut elämäsi. Tämä polku ei kutsu sinua toistamaan mitään osaa matkasta, jonka olet jo tehnyt – et luisu taaksepäin. Samaa ei voi sanoa muista poluista, jotka ovat kuin kuntopiiriä vaihtelevilla rasitustasoilla.

Seuraava askeleesi on siirtää kaikki ansaittu kokemus muisti-mielestäsi vaisto-sydämeesi, uuteen kotiisi. Integroi kaikki, ennen kuin unohdat, miten se oikeasti tapahtui, mitä se merkitsi ja mitä se maksoi. Ole varautunut siihen, että hyvää tarkoittavat hyvät ihmiset ovat varovaisia lähelläsi. He rakastavat tarinaasi ja kannustavat sinua kirjoittamaan kirjan. Sisällään he pohtivat, voiko tiikeri päästä raidoistaan. Älä unohda, että olet edelleen tiikeri! Ole aina, mitä olet.

Jos mahdollista, ehdottaisin, että olet vähän aikaa siinä, mitä ja missä olet. Lepää. Istu tyynyllä ja pohdiskele mitä tahansa. Polulla jolla olet, tiessä on monia haarautumisia ja kaarteita – kiertoteitä ja paikkoja, jotka vaativat sinua valitsemaan tämän tien tai tuon tien, korkealla tai alhaalla kulkevan tien, kestämään tai vetäytymään. Valintoja jotka eivät ole valintoja lainkaan. Suuri, leveä tie tulee kapeaksi ja jyrkäksi edessä. Lepää vähän. Muista, että polku jonka valitsit, valitsi myös sinut.

Ei ole kahta samanlaista tiikeriä, ja niiden kuviot ovat yhtä ainutlaatuisia, kuin ne itse. Tiikeri on ainoa iso kissaeläin, jonka raidat ulottuvat koko kehoon. Myös iho turkin alla on raidallinen. Vaikka haluaisikin, se ei voisi teeskennellä olevansa jokin muu. "Inhibiittorit" ja "attraktorit" geeneissä varmistavat, että sen raidat näkyvät, samalla kun viidakko on sen suojaväri.

Olet edelleen samalla matkalla – se ei loppunut uusiin löytöihisi ja oivalluksiisi. Se on elämänpolku, jonka tähdet ja planeetat ovat kartoittaneet ja jota kohtalottaret ovat johtaneet. Ne opastavat sinut kohtaloosi, tuovat sinut kotiin. Askeleet jotka seuraavat, eivät ole vaikeita. Teet helposti oikeita päätöksiä. Mutta asiat joita haluat saavuttaa, näyttävät olevan ulottumattomissa, lähes mahdottomia. "Miten epäreilua", ajattelet. "Mitä järkeä", mietit. Vain tiikeri tietää, mitä tehdä, ja sen vuoksi sinun täytyy muistaa omat kokemuksesi ja laittaa ne "hyvään" käyttöön, kun se aika tulee.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TUOMITSIJA? KUKA, MINÄKÖ?

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
19.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Lapsena minua opetettiin pitämään käteni ja mielipiteeni omanani. En koskaan joutunut tappeluun, ja opin ajattelemaan, ennen kuin puhun. Olenko yksin tässä? Kaikilla tuntuu olevan hyvin voimakkaita mielipiteitä, ja he haluavat varmistaa, että kaikki kuulevat ne. Kommentaattorit, influenserit, popularisoijat, pandiitit ja protestoijat – kaikilla on joitain sanottavaa tai myytävää. Onko meillä tosiaankin oikeus jokaisen mielipiteeseen?

Vastaus: Kotonani lapset (minut) nähtiin, mutta heitä kuunneltiin harvoin. Se ei toiminut kovin hyvin minulla. Minulta vei pitkän aikaa kehittää oma ääneni. "Jos sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa, älä sano mitään" oli yksi yleinen sanonta. Mihin nämä ihmiset ovat menneet? Mietin, ovatko he tämän päivän tuittupäiden vanhempia.

Tällä hetkellä maailma on hyväksynyt yksilömallin. Minä, minua, minun. Minun kotini, minun työni, minun autoni, minun puhelimeni, minun tavarani, minun ääneni, minun ääneni (vaaleissa). Siinä olemme tällä hetkellä. Tämä pätee melkein kaikkialla, ja kuten monet meistä ovat kokeneet, se on erityisen totta sosiaalisessa mediassa ja muilla julkisilla alustoilla. Sen, että on ääni, äänioikeus ja paljon tavaraa, pitäisi saada olomme tuntumaan voimaantuneelta, muttei ole saanut. Sen sijaan meistä tuntuu voimattomalta/vallattomalta.

Kauan sitten ihmiset työskentelivät yhteisiä tavoitteita kohti. Jotkut noista tavoitteista olivat niin suuria, ettei niitä voinut saada toteutettua yhdessä eliniässä, mutta yksilöt jatkoivat sinnikkäästi, koska tavoite oli sen arvoinen. Ymmärrettiin, että ihmiset hyötyisivät jatkossa siitä ponnistuksesta, joka tehtiin. Tämä antoi tuolle tavoitteelle merkityksen ja tarkoituksen, mikä inspiroi yksilöitä antamaan parastaan. Näin ei ole nyt. Tänä päivänä odotamme työmme kantavan hedelmää oman elämämme aikana. Mitä nopeammin sen parempi. Luulimme, että maailma näyttäisi ja tuntuisi erilaiselta, kuin se on nyt. Emme odottaneet elämän olevan näin vaikeaa. Olimme väärässä. Olimme väärässä monista asioista, ja näemme sen nyt selvästi. Ihmiset heräävät tähän ja muihin totuuksiin, ja heitä (meitä) ravistellaan ja he ovat tolaltaan.

Se mitä näemme maailmassa tällä hetkellä, on tietämättömyyttä, mitä sille pitäisi tehdä, miltä meistä tuntuu. Näemme sen vaikutuksia, että on ylityöllistetty, aliarvostettu, jätetty taakse ja ulkopuolelle. Syyttely on yksi tapamme käyttäytyä huonosti, väkivalta on toinen. On myös paljon positiivista osallistumista, mutta se on vähemmän näkyvää. Nykyään kovin ääni, suurin otsikko, laajin PR-kampanja tai sensaatiomaisin postaus saa eniten huomiota. Se muuttuu jonain päivänä, mutta ei vielä – tuolla ulkona on sotkuista!

Tunnen kuitenkin, että mielipiteet, myös vastakkaiset, ovat tärkeitä ja tervetulleita, kun ne kerrotaan kunnioittavasti. Voimme sopia olevamme eri mieltä tarvitsematta tapella. Tiesitkö, että sana "courtesy" (= huomaavaisuus, kohteliaisuus) viittasi alun perin siihen, miten oikeudessa (court) pitäisi käyttäytyä? Ihmiset olivat melko sivistymättömiä kauan sitten, ja heidät pidettiin usein fyysisesti loitolla tai häädettiin kohteliaasta yhteiskunnasta tai hillityistä laitoksista.

Nautin lukea erilaisia näkökulmia. Se lisää perspektiiviä ja syvyyttä ja saa maailman näyttämään vähemmän ketjuun kuuluvalta kaupalta tai ravintolalta, jossa tavarat tai ruoka on samaa riippumatta siitä, minne menee. Minun täytyy etsiä näitä joskus itse, koska tietokonealgoritmit päättävät suurelta osin mieltymykset puolestani. Jos totumme liikaa näkemään tai kuulemaan vain sitä, mistä pidämme enemmän, emme tiedä, mitä tehdään jokin (jonkun) kanssa, joka ei ole sitä. Saatamme ajatella automaattisesti, että siinä tai hänessä on jotain vikaa.

On monia syitä, miksi asiat ovat intensiivisempiä näinä aikoina – liian monia käsiteltäväksi tässä lyhyessä vastauksessa – mutta meidän pitäisi myös ottaa huomioon, että kun planeettaa lämpenee, niin käy myös tunteillemme. Väkimäärän jatkuva lisääntyminen, vähempi henkilökohtainen tila ja harvemmat tilaisuudet ovat vain muutama lisäongelma tähän luetteloon.

Yleisesti ottaen tunnumme olevan vähemmän huolissaan mielipiteistä – toisaalta tuomitseminen tuntuu puukottavan meitä vatsaan! Tuomitsemiset ovat moraalisia arviointeja. Niillä voi olla haitallisia ja negatiivisia seuraamuksia, ja ne voivat mennä tielle monien kohtaamiemme ongelmien korjaamisessa. Ne ovat epäempaattisia ja väheksyvät muita. Tuomitsevat ihmiset torjuvat usein muunlaiset näkemykset kuin omansa, erityisesti jos he tuntevat ne uhkaaviksi.

Tietysti olemme puhuneet heistä, ei meistä. Mutta mekin voimme olla tuomitsevia. Tiede kertoo, että meiltä kestää vain sekunnin kymmenesosan alkaa tuomita. Tuomitseva mieli on harjaantunut löytämään huonot asiat muista ja itsestämme, mikä vain lisää stressitasoamme. Stressi heikentää immuunijärjestelmää ja lisää väsymyksen, masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä. Tuomitseminen antaa hyperkriittiselle mielelle luvan antaa kohtuuttomasti neuvoja, mikä saa meidät fyysisesti uupumaan ja tunnepuolella nääntymään.

Kyynisyys, yksi siintävä uhka, naamioituu joskus viisaudeksi, mutta alkaa usein haavana, joka märkii eikä koskaan parannu. Kyynisyys kritisoi vanhoja ajatuksia ja ampuu alas kaikki uudet. Kyynikko uskoo tietävänsä, miten maailma toimii ja miksi. Hän korostaa kaikkia tapoja, joilla asiat luultavasti menevät pieleen. Kyynisyys pitää maailman etäällä ja pilkkaa jokaista, joka näkee sen eri tavalla.

Kyynikot saattavat vaikuttaa melko älykkäiltä, kun he kertovat, että haaskaamme vain aikaa uskoessamme johonkin uuteen tai työskennellessämme sitä kohti. He ovat saattaneet ottaa riskejä kauan sitten, mutta eivät tee sitä tänä päivänä. Etäältä, omalta näppäimistöltään, he naputtelevat viestin, joka ivaa tai halventaa.

Kyynikon sanat peittävät hänen epätoivonsa. Hän uskoo, ettei millään ole merkitystä, ainakaan enää. Hänen sydämessään on kipua ja läpitunkevaa pelkoa, että kaikki on turhaa ja ajan haaskausta. Kyynisyys on yhteiskunnallinen sairaus. Jos mahdollista, meidän pitäisi välttää sitä, kuten olemme oppineet toimimaan viruksen kanssa. Kyynisyys on tarttuvaa!

Siis tätä yritän tehdä. Kannustan näkökulmien, asenteiden ja perspektiivien kirjoa. Toivotan tervetulleeksi mielipiteet, jotka eivät ole rajallisia, poissulkevia tai lopullisia. Yritän rajoittaa kiinteitä uskomuksia ja tuomitsemisia, jotka ovat jääräpäisen suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia. Pysyn parhaani mukaan erossa ihmisistä, joiden selvin piirre on itseriittoisuus ja joilla on kohtuuttoman korkea arvostus itseään kohtaan. Autan nöyriä nousemaan ja palauttamaan luonteenlujuutensa – autan heitä löytämään oman äänensä.

Sinun tavallasi yritän valita sanani viisaasti. Mutta myös silloin kun luulen tajuavani oikein, joskus tajuan väärin. Siis tällä hetkellä siinä on tolkkua, että ihmisille annetaan paljon tilaa erilaisiin mielipiteisiin. Tilaa, suvaitsevuutta, myötätuntoa. Toista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TÄMÄ PÄIVÄ ON KAIKKI, MITÄ MEILLÄ ON

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
19.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Olettaen, että tämä päivä on kaikki, mitä meillä on, mikä on ensimmäinen, paras tai ainoa asia, jonka voin tehdä tämän planeetan hyväksi?

Vastaus: Tämä päivä on todella kaikki, mitä meillä on. Oletamme, että olemme täällä huomenna esittämässä saman kysymyksen, mutta tiedämmekö sen varmasti? Viimeisinä kuukausinaan isäni ensimmäiset sanat joka päivä herätessään olivat: "Onko tämä sama paikka vai seuraava paikka?"

Heräämme eri maailmaan joka päivä. Ja mekin olemme erilaisia. Kronologinen aika saa tuntumaan siltä, kun olisimme sama ihminen, kuin olimme eilen. Tämä päivä näyttää paljon eiliseltä, paitsi että se on taas uusi. Oikeasti. Sanon näin, koska nykyään saan paljon kysymyksiä, jotka kuulostavat sinun kysymykseltäsi. Ja sanomaton mieliala sen alla mitä kysytään, on: "Onko Gaiala vielä jokin viimeinen pyyntö (ennen kuin on liian myöhäistä)?"

Ei ole viimeisten riittien aika. Ei ole vielä aika vetää planeetan töpseliä irti. On aikaa, meillä on aikaa. Maailma haluaa tehdä itsensä uudestaan. Voimme auttaa siinä. Planeetta haluaa allokoida resurssit eri tavalla. Voimme auttaa siinäkin. Joku sanoi hiljattain minulle: "Jokaisella joka on joku, on poistumisstrategia – suunnitelma mennä syvälle sisään tai erittäin kauas pois." "Niinkö?" mietiskelin. "Se kai jättää minut ulkopuolelle." Mutta en oikeasti tunne niin. Tunnen, että ainutlaatuisia vastauksia tulee odottamattomista paikoista hyvällä ajoituksella. Ei ihmeitä. Ratkaisuja.

Planeettamme (Gaia) on elinehto yksilölliselle ihmiskokemukselle maan päällä. Meidän tehtävämme on sopeutua muutoksiin, joita tapahtuu, varmistaaksemme oman ja Äiti Maan tulevaisuuden. Tiedämme, että tarvitsemme puhdasta vettä, suojaa, ruokaa ja muita resursseja. Ja tiedämme, että ainakin osa näistä on jatkuvassa muutoksessa tai ne on vaarannettu. Mutta Maa ei ole rikki, emmekä me ole rikki. Silti emme voi jatkaa niin, kuin ennen. Meidän täytyy siivota sotkumme ja auttaa planeettaa auttamaan meitä synnyttämään uusi maailma. Siis, kiitos halukkuudestasi puolustaa Gaiaa!

Ensimmäinen asia jonka voit tehdä planeetan hyväksi, on kertoa sille, että rakastat ja arvostat sitä. Se kuulee kaiken – ei kaikkia rönsyileviä ja häiriintyneitä juttuja, joita sanomme ja teemme, vaan tarkoitukselliset ajatukset ja sanat jotka puhuvat värähtelynä. Käytä ajatuskuvia näyttämään sille, mitä rakastat eniten Maassa, mistä nautit.

Paras asia jonka voit tehdä, on välittää. Välittää ja olla huolissasi siitä, mitä näet ympärilläsi, naapureista, ystävistä, perheestä, työtovereista ja myös vieraista ihmisistä. Meidän täytyy auttaa toisiamme. Huolemme ei voi kohdistua pelkästään itseemme. Jos haluamme Maan paljastavan resurssit, joita on planeetan sydämessä, meidänkin täytyy avata oma sydämemme. Sydämemme ei ole sidottu lompakkoon tai vapaaehtoistoimintaan. Meidän ei tarvitse pelastaa planeettaa. Meidän täytyy pelastaa itsemme. Mielesi ja sydämesi yhdistäminen Gaian sydämeen, on parasta, mitä voit tehdä planeetan ja meidän muiden hyväksi.

Ainoa asia jonka voit tehdä, on olla itsesi. Olet ainutlaatuinen. Olet koko maailmassa ainoa, joka voi olla sinä, tuntea, mitä sinä tunnet, ja tehdä niitä asioita, joita sinä teet. Olet enemmän kuin vain sekoitus välittäjäaineita ja mekaanisia liikkeitä. Olet henki muodossa, taidemuoto ja musiikkisävellys joka on asetettu luonnon rytmiin.

Maa (Gaia) ymmärtää kaiken, mitä käymme läpi. Se tietää. Sen muisti on pidempi ja rakastavampi kuin meidän. Maa ei ole riippuvainen siitä, että tajuamme sen tai heräämme ajoissa, mutta me saattaisimme olla. Tiedemiehet kutsuvat tätä aikaa, meidän aikaamme, antroposeeniksi – ihmisten aikakaudeksi. Siis on meidän tehtävämme – ihmisten – nousta ylös ja näyttää Äiti Maallemme, mihin ihmiset todella kykenevät, kun harmonisoimme sydämemme hänen sydämensä kanssa. Uskon, että teemme sen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VOIVATKO SUHTEET KESTÄÄ (AIKAA)?

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
23.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Menetän jatkuvasti suhteita, jotka ovat olleet tärkeitä minulle. Tätä on jatkunut jonkin aikaa, viime viikkoihin saakka. Eri syistä – kuolema, riitaantuminen, poliittinen suvaitsemattomuus, etäisyys. Tapahtuuko tätä muillekin?

Vastaus: Kyllä, sitä tapahtuu muillekin, myös minulle. Tuntuuko tämän tietäminen lohduttavalta vai kummallisen hälyttävältä? Muista vanha sanonta: "Miksi lykätä huomiseen, minkä voit tehdä tänään?" No, lykkäsimme tosiaankin monia asioita toiseen aikaan, ja merkit osoittavat nyt olevan se aika, jolloin kaikki pitkittämiset ja lykkäämiset tulevat maksettavaksi.

Aika on joustavaa. Se voi venyä tähän suuntaan ja tuohon, antaen meille sen illuusion, että olemme vapaa valitsemaan kaiken, mitä koemme. Aika on kumppanimme kaikessa, mitä teemme. Jotkut ihmiset uskovat, että kilpailemme aikaa vastaan. Itse ajattelen aikaa mieluummin hölkkäkumppanina. Aika auttaa minua tahdittamaan kulkuni. Se varmistaa, että pysähdyn siellä täällä haistelemaan ruusuja. Se varmistaa myös, ettei minulta mene ohi "karmalliset" virstanpylväshetkeni. Karmalliset tapaamiset eivät ole hyviä tai huonoja, mutta ne voivat olla haastavia. Jos sivuutamme ne tai lykkäämme niitä liian pitkään, jumalat lähettävät viestintuojia opettajina ja opetuksina muistuttamaan meille, että olemme täällä tekemässä tärkeää työtä.

Kuolema on ilmiselvä viestintuoja. Jotkut meistä ovat murheellisena luopuneet rakkaista ihmisistä, joiden (elämä) aika oli loppunut liian aikaisin. Ajattelemme mieluummin elävämme kypsään ikään ja vanhaksi, mutta se ei ole täällä olemisemme tarkoitus. Olemme täällä. Olemme. Rakastamme, jaamme ja kuulumme muutaman hetken, kenties vähän pidempään. Meille ei ole luvattu enempää. Todellinen vaihtoyksikkö maan päällä ei ole raha, vaan aika. Voimme hieroa kauppaa sen kanssa ja huijata sitä, mutta lopulta se löytää kaikki kätkömme. Kuoleville kuolema on siirtymisväline eri tasolle. Eläville se on herätys. Ne jotka jättävät meidät, lahjoittavat meille viimeisen hengenvetonsa. Heillä ei ole enää muuta tarjottavaa. Jokainen hengenveto kuuluu tähän maailmaan ja täällä sen täytyy pysyä. Hengittäminen muistuttaa meille, että meilläkin on sovittuja tapaamisia ja yksi niistä on kuoleman kanssa. Pahinta rakkaan ihmisen menettämisessä on, ettemme näe, minne hän menee. Jos näkisimme, olisi helpompaa sanoa: "Näkemiin. Toivottavasti tunnistan sinut, kun seuraavan kerran tapaamme."

On myös tuskallista menettää ystäviä ja perhettä riitaantumalla, erityisesti jos hän on ollut osa sisäpiiriämme. Oma sisäpiirini on yhtä kuin turvapaikka. Kun kutsun ystäviä sisäpiiriini, toivon, että he kunnioittavat sitä ja myös minua. Kun luottamus tällä tasolla voi helposti loppua, se voi tuntua järkyttävältä. Loukattu turvapaikka voidaan korjata vain sisältä. Se täytyy parantaa ja tehdä taas ehjäksi. Me ihmiset olemme kovia itsellemme – olemme kovia myös toisillemme. Nämä vaikeat ajat ovat tehneet sen tuskallisen selväksi. Ympäri maapalloa näen hyvien ihmisten astuvan toistensa hyvän tahdon päälle. Unohdamme, että olemme sukulaisia, vain auringonvaloa joka tanssii vedenpinnalla. Olen pystynyt liimaamaan jotkut suhteet takaisin yhteen, mutta muutamista on tarvinnut myös päästää irti.

Kauan sitten hyväksyimme menetyksen paremmin kuin tänä päivänä. Kun perheenjäsenet erosivat, he tekivät sen joskus iäksi. He eivät odottaneet tapaavansa enää. Kun oli mahdollista, suhteet jatkuivat kirjeiden ja valokuvien avulla. Joskus hyvästit olivat viimeiset. Tänä päivänä on erilaista. Emme mittaa aikaa tai etäisyyttä samalla tavalla. Sähköpostit ja tekstiviestit poistavat etäisyyden, mutta niissä ei ole syleilyn lämpöä. Kenties emme arvosta ystävyyssuhteita niin, kuin ennen? Ei se mitään. Opimme, yritämme uudestaan ja muistamme, minkä unohdimme. Saamme sen oikein.

Suvaitsemattomuus – poliittinen tai jokin muu – on merkki epäkypsyydestä. Suvaitsemattomuus puskee, huutaa, keplottelee ja raivaa kaiken polultaan. Nuoret sielut ovat kärsimättömiä, kuin pienet lapset, ja haluavat kiukutella. Suvaitsevaisuus on opittu taito, joka vaatii jatkuvaa harjoittelua ja kärsivällisyyttä, myös pitkälle aikuisuuteen ja vanhuuteen. Meillä kaikilla olisi avulle käyttöä tällä alueella. Pääsemme siihen, muttemme vähään aikaan – siltä näyttää. Itse annan suvaitsemattomille ihmisille etuajo-oikeuden. Heillä on suurempi energiabudjetti kuin minulla, ja niin he valitsevat käyttää aikansa ja energiansa. Isäni oli suvaitsematon mies. En halunnut olla samassa huoneessa, kun hän oli pahimmillaan. Suvaitsemattomuus ei ole tervetullut kotiini tai turvapaikkaani, mutta en kohtaa suvaitsemattomuutta suvaitsemattomuudella.

Fyysinen etäisyys on myös vaikea asia. Useimmat suosikki-ihmiseni asuvat kaukana minusta. Miten julma vitsi! Miksi on niin vaikea löytää samanmielisiä, avosydämisiä ystäviä omalta takapihaltamme? Onko kyse siitä, että arvostaisimme ystäviämme emmekä ottaisi heitä itsestäänselvyytenä? Muutama vuosi sitten muutin pienestä kaupungista vähän suurempaan kaupunkiin, noin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Tiesin kaipaavani hyvää ystävääni, mutta ajattelin, että näkisimme edelleen usein. Ajattelin myös, että olisi helppoa saada uusia ystäviä, mutta se on osoittautunut vaikeammaksi, kuin kuvittelin. Hyvät ystävät helpottavat vaikeissa hetkissä, he saavat elämän tuntumaan mukavammalta ja kannattavammalta. Pandemia opetti mm. meidät olemaan kiitollinen jonkinlaisesta kontaktista – lämmin halaus, yhteinen ateria ja kekseliäät kokoontumiset.

Joku on jo antanut lempinimen näille uuden vuosituhannen sadalle ensimmäiselle vuodelle: yksinäinen vuosisata. Ja useimmat meistä ovat yksin, ainakin jonkin aikaa. Kaipaamme jotain tai jotakuta. Emme ehkä pysty nimeämään, mitä kaipaamme, mutta tunnemme sen poissaolon. Kenties kyse on yksinkertaisesti sen tietämisestä, ettemme ole loppujen lopuksi erillisiä olentoja. Olemme yhtä suurta ja sotkuista ihmisperhettä, joka tarvitsee toisiaan. Hoksaamme sen ennemmin tai myöhemmin. Sitä odotellessa yritämme kovasti irrottautua siitä, mitä emme halua, muttemme ole varma, miten vedämme puoleemme, mitä haluamme. Olemme juosseet karkuun aikaa, mutta se on saanut meidät kiinni. Kenties meidän pitäisi pysähtyä tässä ja kuunnella, mitä se haluaa kertoa meille.

Millainen suhteesi on aikaan? Juokseeko ajanpitäjä edelläsi, pitää se tahtia vai jahtaa sinua? Omassa visualisointiharjoituksessani ajalla on aina jotain – lahja, viesti, työkalu. Viime kerralla kun "hän" sai minut kiinni, hänellä näytti olevan jonkinlainen heijastava merkki, mutta lähemmässä tarkastelussa se oli sellainen peilisalin peli, joka heijastaa tuhansia vääristyneitä versioita alkuperäisestä kuvasta. Viesti oli yksinkertainen: "meistä" on äärettömästi versioita kaikkialla, ja heillä kaikilla on erilaiset kasvot. Kukaan heistä ei ole todellinen "me". Olemme kaikki heijastuksia toisistamme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ENNUSTA MEIDÄT POIS TÄSTÄ SOTKUSTA!

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
26.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Ennustitko tai näitkö sinä tai kukaan tuntemasi tämän pandemian tulevan? En usko, että elämäni olisi kehittynyt eri tavalla, jos olisin tiennyt siitä etukäteen, mutta haluaisin uskoa, että etukäteisvaroitukset ovat mahdollisia, erityisesti näin laajasti elämää muuttavissa tapahtumissa.

Vastaus: Minun on helppoa sanoa EI. En nähnyt sen tulevan, ainakaan sillä globaalilla tavalla jolla se on kehittynyt ja kääntänyt ylösalaisin melkein kaikkien elämän. Tiedän muutamia ihmisiä, jotka kuvasivat täsmälleen sen tilanteen, joka edelleen kehittyy. Yleisesti ottaen he eivät halua tulla nimetyksi tai ansion saajaksi sen näkemisestä, mikä heille on päivänselvää. He eivät ole lahjakkaita selvänäkijöitä tai tunnettuja täsmällisten ennustusten tekemisestä, mutta kun he puhuvat, minä kuuntelen.

Tiedän myös ihmisiä, jotka ottavat kunnian tämän pandemian ennustamisesta. Olen nähnyt heitä, lukenut heistä ja kuunnellut heitä muutamassa tilanteessa. Pidän heistä. Uskon heihin ja heidän hyvään työhönsä, mutta en ole varma, antaisinko heille kunnian tästä, enkä ole varma, mitä mieltä olen valokeilan vaatimisesta tässä asiassa, kuin se olisi jokin palkinto. Myönnän kuitenkin, että tällä hyvin subjektiivisella alalla se antaa vahvistusta, kun saa tunnustusta palveluksessa olemisesta.

Itse asiassa lähimmäksi osunut ennuste, johon olen törmännyt, on katkelma Sylvia Brownen kirjasta End of Days: Predictions and Prophecies about the End of the World, joka ilmestyi vuonna 2008. Tässä kirjassa sanotaan: "Vuoden 2020 paikkeilla vakava, keuhkokuumeen kaltainen sairaus, leviää koko maapallolle ja iskee keuhkoihin ja keuhkoputkiin, ja se on vastustuskykyinen kaikille tunnetuille hoitomuodoille … Melkein hämmentävämpää kuin itse sairaus on se, että se häviää yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin se tuli, ja iskee jälleen 10 vuoden kuluttua, ja sitten häviää kokonaan." Antaisin tästä kunnian hänelle, entä sinä? (Sylvia Brownella oli mielenkiintoinen ja kiistanalainen ura. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen 2013.)

Yleisesti sanottuna, olemme kiinnostuneita ennusteista ja profetioista, muttemme ole varmoja, miten suhtautuisimme niitä tekeviin. Miksi niin on? Täydentämään tätä keskustelua, haluan lisätä ennusteen ja profetian välisen eron. Ennuste on povaus tai arvio tulevasta tapahtumasta, joka perustuu logiikkaan, järkeen, mystiseen tietoon tai muuhun voimaan. Profetialla on vielä lisävaatimus: se täytyy tehdä jumalaisessa ohjauksessa tai jumaluuden inspiroimana. Toisin sanoen, profetiat ovat arvovaltaisia paljastuksia. Yksinkertaisesti ilmaistuna, meillä on vähemmän luottamusta jumaluuteen, kuin ennen. Tänä päivänä olemme mieluummin tieteeseen pohjautuvien teorioiden ja käytäntöjen ohjattavana. Esimerkiksi, olemme paljon kiinnostuneempia siitä, mitä tiede kertoo meille ilmastokriisistä, kuin mitä joku profeetta ehkä sanoisi siitä. Väittäisin, että on hyvä syy luottaa tai olla luottamatta kumpaankin, mutta se on toisen keskustelun aihe.

Siis miksi muut lahjakkaat yksilöt eivät antaneet tätä tärkeää informaatiota? Jotkut antoivat, omissa seuraajayhteisöissään. Monet eivät. Ollakseni täysin rehellinen, olemme uusissa ja täysin ennustamattomissa ajoissa, ja edessä on ainutlaatuisia haasteita. Kukaan ei halua olla huonojen uutisten tuoja, vielä vähemmän ensimmäinen heistä. Itse asiassa, useimmat niistä luotetuista ihmisistä joita ennen seurasin, ovat jääneet eläkkeelle tai työskentelevät nyt mieluummin taustalla.

Taaksepäin katsoen, ei ollut vaikea kuvitella tai ennustaa jonkin viruksen puhkeamista. Sci-fi-elokuvat eivät ole enää sci-fiä. Apokalypsin jälkeiset skenaariot eivät ole enää ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Vaikea osa tässä oli kuvitella maailmanlaajuinen pandemia, johon sisältyi talouden pysähtyminen, pelkolähtöiset valtuudet, tuhatmäärin päivittäisiä kuolemia ja kaikki muu, mitä olemme eläneet läpi. Jälkivaikutus osoittautuu olevan enemmän kuin siivousoperaatio, joten emme ole vielä selvillä vesillä (lisää tästä toinen kerta). Sanon tässä sitä, että syy tai alku johonkin ennusteeseen on helpompi tietää, kuin sen pitkäaikaiset vaikutukset. Ennuste ei voi sen todellisuuden ulkopuolella, jota kuvataan – ne ovat erottamattomat. Henkilöstä joka tekee ennustuksen, tulee osa sen kehitystä sekä sen tarkkailija.

Tässä on kysymys sinun mietittäväksesi. Jos joku suorapuheinen profeetta olisi julkisesti antanut sinulle ennakkotietoa kaikesta, mitä olet kokenut kuluneen vuoden aikana, olisitko uskonut häntä? Ehkä, mutta luultavammin et. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme halua uskoa pahimpiin skenaarioihin. Ihmiset ovat ikuisia optimisteja – tai ainakin yritämme olla. Olemme myös viivyttelijöitä, joilla on taipumusta olla uskomatta jotain, ennen kuin on (melkein) liian myöhäistä. Todistamme sen jälleen itsellemme ilmastomuutoksessa. En näe monien ihmisten luopuvan merenrantakiinteistöistään ja muuttavan vuorenhuippukotiin. Vielä. Tämä tuo mieleeni Kassandran, Kreikan mytologian profeetan joka tuomittiin antamaan varoituksia, joista ei välitetty.

Siis haluammeko ja tarvitsemmeko edelleen visionäärejä antamaan ennustuksia? Minusta kyllä. Hyvää tarkoittavat ennustukset auttavat meitä valmistautumaan tulevaisuuteen, jota useimmat meistä eivät vielä osaa kuvitella. He helpottavat pakkomiellettämme pohdiskella menneitä virheitä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. He auttavat meitä tekemään nykyhetkessä luovia päätöksiä. Hyvin tulkittu ennustus (toinen taito) voi auttaa meitä välttämään mahdollisia ongelmia ja epämukavuuksia. Tämän järjestelmän toimiminen suunnitellulla tavalla, vaatii sisäisen ja ulkoisen aistimisen vastaavuutta – intuition ja vaiston täytyy toimia yhdessä, kuten myös sydämen ja mielen, ja neurobiologiamme. Lyhyesti sanottuna, meidän täytyy luottaa siihen, mitä uskomme, ja uskoa sitä, mihin luotamme.

Vielä viimeinen asia. Entä salaliittoennustukset? Tämä pandemia on synnyttänyt enemmän salaliittoteorioita, kuin mikään muu aihe ikinä. Helposti. En väheksy niiden merkitystä – ne ovat samaistuttavia ja huomattavia. Salaliitot eivät ole paras aiheeni. Epäilemättä on agendoja, vehkeileviä toimijoita ja olentoja, ja salaisuuksia jotka ovat syviä kuin kuilu. Se ei ole paras teemani pelkästään siksi, että minulla on tekemistä muualla – olen kiinnostunut tulevaisuuden potentiaalistamme kehittyvinä ihmisinä ja köyhdytetystä ympäristöstämme. Salaliittoteoriat auttavat meitä selittämään monimutkaisia tapahtumia, joissa totuus on tuntematon tai liian huolestuttava. Ne antavat meille kontrollintunteen sellaisessa asiassa, joka saattaisi muuten näyttää pelottavan sattumanvaraiselta. Kätketyt tai salaiset selitykset ovat parempi vaihtoehto, kuin ei mitään selitystä. Salaliittoteorioiden tutkiminen voimaannuttaa meitä. Jos voimme oppia siitä, mitä on tapahtunut, kykenemme ehkä estämään sitä tapahtumasta uudestaan.

Me, maailman kansalaiset, emme ole valmistautuneita tulevaisuuteen. Yritämme edelleen ymmärtää kollektiivisesti kahta kulunutta vuotta. Silti meidän täytyy ymmärtää, että se mitä tulevaisuus pitää sisällään, on jo olemassa. Tulevaisuuden uhat – ympäristöön liittyvät tai muut – kiertelevät jo ympärillämme. Kuten eräs ystävä sanoi äskettäin: "Häiriötekijä ympäristössä olemme me." Ratkaisut nykytilanteisiin ovat myös sisällämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.