Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

MITEN EPÄKUNNIOITTAVA OLET?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

No, on taas se aika vuodesta. Mutta tämä kerta on vähän erilainen monille meistä. Syyllisyys ei ole enää "lahja, joka jatkaa antamistaan".

Kyllä, on taas se aika vuodesta. Aika jolloin ystävät ja perheet kokoontuvat yhteen juhlimaan kiitospäivää ja joulua. Kenties se on hanukka toisille. Kenties se on festivus meille muille. Jolloin keräännymme yhteen ja päästämme ilmoille kaikki valituksemme.

Ja ottaen tietysti huomioon pandemiatilanteen, monet viettävät juhlapyhiä yksin, kenties ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Ja heidän yhteytensä rakkaisiin ihmisiin on virtuaalinen … Zoom, FaceTime ja Skype ovat täynnä toimintaa.

Jotkut meistä ovat valmistautuneet tähän pitkän aikaa. Olemme olleet hyvin yksinäisiä, ja olemme itse asiassa helpottuneita, kun ei tarvitse viettää aikaa toisten kanssa jouluna.

Ei niin, että siinä olisi mitään väärää. Siinä on mitään väärää, että viettää aikaa toisten kanssa tai viettää aikaa yksin joulunaikaan.

Olen itse tullut vuosien saatossa aina vain kärsimättömämmäksi velvollisuuksien suhteen, erityisesti joulun aikaan. Niinpä olen varoittanut muita monta kertaa, että olen mieluummin tekemättä mitään. Tuona "erityisenä" päivänä haluan vain nousta ylös, kuin minä tahansa päivänä, ja tehdä, mitä ikinä haluan.

Toisaalta, joskus on jokin olosuhde, jolloin kuitenkin myönnymme. Se ei ole mukavaa meille. Kenties jonain päivänä emme tee enää edes sitä, mutta tällä erää se on ok.

EPÄKUNNIOITUS

En haluaisi elää maailmassa, jossa ihmiset eivät lähesty toisiaan rakkaudella ja välittäen. Minusta on upeaa, että ihmisillä on suuri sydän ja he haluavat antaa kanssaihmisilleen monilla tavoilla.

Mutta erityisesti henkisissä yhteisöissä on sellainen suuntaus, että on parempi antaa toisille kuin itselle. Meillä on ollut hyvin pitkään ajatus uhrautumisesta kaikkien hyvän vuoksi.

Mutta on meitä harvoja, jotka olemme heränneet ja tunnistamme ilman epäilyksen häivääkään, että on parempi antaa itselle kuin toisille, jos annamme toisille syyllisyydestä ja velvollisuudesta. Monet protestoivat sitä ja sanovat: "Ei, minä annan rakkaudesta, siitä ylitsevuotavasta rakkaudesta jota jo tunnen itseäni kohtaan – tuon ylivuodon annan muille."

Siinä tapauksessa sanon "hienoa". Mutta toisilla syyllisyyden ja velvollisuuden tunne on edelleen melko voimakas, ja se on yksi asia, jonka sielu vapauttaa meistä tänä aikana. Se on asia, joka estää meitä menemästä oivaltamiseemme tässä elämässä.

Syyllisyys ja häpeä ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat pidätelleet meitä fyysisesti ja tunnepuolella elämien ajan.

Siis jos huomaat omassa elämässäsi näitä tunteita tulevan esiin, liittyy se sitten jouluun tai johonkin muuhun ajankohtaan tai johonkin muuhun olosuhteeseen, älä panikoi. Ne tulevat esiin vain tunnustettavaksi ja vapautettavaksi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään niille – tunnusta ja hyväksy ne vain ja salli sielusi tehdä, mitä se tekee parhaiten, eli muuntaa nuo energiat.

Useimmat lukijoistani tietävät, etten ole tyypillinen henkinen blogi/nettisivusto. En allekirjoita epätodellisia hyvin mielen käsityksiä. Ja sen vuoksi olen saanut itseni vaikeuksiin pari kertaa – mutta se on, mitä on.

Voin olla melko suora ja jopa epäkunnioittava, kun kyse on jostain tietystä aiheesta. Sellaisesta aiheesta kuin politiikka, uskonto ja henkinen yhteisö.

Olen pitänyt pilkkanani myös omavaraista/muista riippumatonta ylösnousemus-, valaistumis- ja oivaltamispaikkaani.

Hyväntahtoinen nauraminen itselle siirtää vuorikaupalla jumiutuneita energioita. Epäkunnioitus ei merkitse aina, että pitää olla hyvin vakava. Ei lainkaan.

Tiedätkö, että monet meistä olivat aloittamassa varhaisuskontoja? Ja monet meistä elivät Atlatiksella ja olivat vastuussa ihmismielen standardisoinnista? Ja vaikka meillä oli hyvä tarkoitus, se on aiheuttanut joitain niistä todellisista ongelmista, jotka ovat hallitsevia tänä päivänä. Mielestä on tullut hyvin altis hypnoosille. Monet meistä kantavat tuota syyllisyyttä mukanaan, ja sielumme muuntaa myös sitä puolestamme.

Joskus tuo syyllisyys jota tunnemme, on ikivanhaa, emmekä edes oivalla sitä.

No niin, takaisin epäkunnioitukseen. Koko se ajatus, että ihminen joka on heräämispolulla, on ymmärtäväinen tai rakastava kaikkia kohtaan ja koko ajan, on hölynpölyä.

Mutta täytyy myöntää, että joskus epäonnistun tilanteen tulkitsemisessa, ennen kuin aloitan innokkaasti rutiinini. Ja sitten on piru irti. No joo, se tulee työnkuvan mukana, eli älä odota voittavasi suosituimmuuskisaa.

Voi olla haastavaa olla epäkunnioittava. Erityisesti naisena. Se näyttää siltä, että olen itsekäs – ilmeisesti pahin synneistä. Kun on naisena niin epähoivaava, joissain piireissä se on yhtä kuin huono ihminen. Sen lisäksi olen myös "epähenkinen".

Ja siihen sanon: "Kyllä, olen epähenkinen", koska en pidä itseäni henkisenä ihmisenä. En pidä tuosta nimikkeestä. Sen mukana tulee suuri painolasti.

Mutta meille kaikille – kaikille sukupuolille – ei ole muuta tietä täysivaltaisuuteemme ja vapauteemme kuin päästää irti siitä ajatuksesta, että olemme ihmisiä, jotka pitävät tunteillaan huolta maailmasta. Ja olen näyttänyt toteen omassa elämässäni, että kun päästän irti tuosta roolista, joskus asiat eivät mene kovin hyvin noilla ihmisillä. Koska he ovat niin riippuvaisia energioistani, he ovat hyvin vihaisia ja tekevät asioita satuttamaan itseään ja toisia.

Mutta viivytin vain heidän omaa sielukasvuaan ja matkaansa pitämällä energioita heidän puolestaan.

Ei ole enää meidän roolimme pitää energioita Maan tai kenenkään puolesta. Muut tekevät sitä nyt.

Jos luet näitä sanoja ja resonoit tämän materiaalin kanssa, olet päättänyt tulla yhdeksi epäkunnioittavista ihmisistä. Et allekirjoita sitä, miltä henkinen ihminen näyttää. Et esitä sosiaalityöntekijää, erityisesti oman elämäsi ihmisten kanssa. Se ei merkitse, ettet välitä heistä.

Tiesitkö, että ainoa ihminen jota voit todella rakastaa, olet sinä itse? Anna tämän mennä perille.

On ok kertoa muille rakastavansa heitä, mutta todellisuudessa sanot, että rakastat itseäsi, ja he ovat heijastusta tuosta itserakkaudesta. Onko se järkyttävää? Ihmiselle luultavasti on. Koska ihmisellä on tapana arvioida itseään sen mukaan, miten hyvä se on. Miten rakastava se on, miten paljon se työstää itseään ollakseen parempi ihminen.

Kirjakaupat (oikeat kirjakaupat ja virtuaaliset) ovat täynnä opuksia siitä, miten tullaan paremmaksi ihmiseksi.

Itsensä paremmaksi tekeminen on hyvin syvällä ihmistietoisuudessa.

Henkilökohtaisesti olen saavuttanut kohdan, jolloin tulen vähän pahoinvoivaksi nähdessäni sitä tapahtuvan. Ja tietysti siinä on kyse kaksinaisuudesta. Se on kaksinainen ja polarisoitunut ajattelutapa, joka hyväksyy hyvän ja huonon, oikean ja väärän.

Voimme sanoa olevamme sen yläpuolella, mutta voit olla varma, että tämä aika vuodesta voi tuoda esiin tunteita, jotka oman sielusi täytyy vielä tiivistää viisaudeksi.

Koska olen päästänyt irti hyvin paljosta syyllisyydestä jouluun liittyen, voin todella nauttia siitä nyt, mutta omalla tavallani, omilla ehdoillani. Rakastan musiikkia, koristeita, tuoksuja ja ruokaa. Kaikkia aistillisia puolia.

Voin nauttia näistä asioista nyt, koska niihin ei liity velvollisuudentunnetta. Oikeasti vapaa ihminen voi nauttia mistä tahansa toiminnasta ja perinteestä, kyllä, myös perheen kokoontumisista, kunhan hän ei tunne siihen liittyvää velvollisuutta ja karmaa.

Maailma ei tarvitse nyt niin paljon "ihanaa rakkautta", kuin se tarvitsee ihmisiä, jotka näyttävät toteen rakkauden itseä kohtaan. Koska itsensä rakastamisesta kumpuaa kaikki muu. Kun rakastamme itseämme – ja sen voi tehdä vain sallimalla sielunsa ehdottoman rakkauden – kaikki vain loksahtaa paikoilleen elämässämme. Kaikki mitä tarvitsemme, tulee meille juuri oikeaan aikaan ja juuri oikeassa muodossa.

Mikä on parempi lahja muille ihmisolennoille, näille ihmisille joiden rinnalla elämme, kuin osoittaa, miten energia todellisuudessa toimii, ja että energia palvelee meitä parhaiten, kun rakastamme itseämme.

Mutta päästäkseen siihen täytyy olla epäkunnioittava. Täytyy päästää irti vanhoista käsityksistä, mitä rakkaus on, mitä henkinen ihminen on ja mitä valaistuminen on.

Hyvää epäkunnioittavaa joulua, ystäväni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MUUTOSPIONEERIT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos luet näitä sanoja ja samaistut tämän blogin materiaaleihin, olet muutospioneeri. Ulkoinen maailmasi ei ehkä tunnu heijastavan tuota totuutta, ja näin on, koska muutokset ovat olleet sisäisiä. Ja kuten tiedämme, todellinen muutos alkaa sisätasoilta.

Useimmat ihmiset yrittävät vaikuttaa muutokseen "puristamalla" ulkopuolelta, ponnistelemalla ja puskemalla. He uskovat, että heidän täytyy muuttaa ensin ulkoisia olosuhteita voidakseen tuntea iloa, rauhaa ja tasapainoa.

Näin on, koska mieli on ehdollistunut olemaan elämämme ruorissa ja se on tuntenut vastuuta elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Se kaikki oli osa suurta kokeilua.

Kun katsomme politiikan ja sosiaalisen median maailmaa, näemme loputtomasti taisteluja ryhmien ja ideologioiden välillä. On niitä, jotka haluavat muutosta, ja niitä jotka haluavat säilyttää valitsevan tilan.

Mihin tahansa ryhmään samaistuukin, todellisuudessa ei ole oikeita tai vääriä ryhmiä ja ihmisiä. Se kaikki on vain eri perspektiivejä.

Mutta ongelmana on, että jokainen ryhmä näyttää yrittävän saada toisen puolen olemaan väärässä ja keikauttaa vastapuolta omaan suuntaansa. Se ei yksinkertaisesti toimi.

Ja sama pätee mieleemme. Mieli on elänyt satoja tai jopa tuhansia elämiä selviytymismoodissa tällä planeetalla. Sen perspektiivi on usein paremmin konservatiivisella puolella. Se on varovainen historiansa vuoksi ihmisenä. Joka kulman takana oli vaara, ja mielen täytyi suojella ihmistä. Siis emme oikein voi moittia mieltä sen halusta suojella meitä.

Ja muuten, se pätee myös kehoomme. Sillä on oma tietoisuutensa ja se vastustaa muutosta. Siitä syystä on ollut niin monia ylösnousemus/valokeho-oireita, joiden kanssa täytyy kamppailla.

Siis emme voi tuomita mieltä tai kehoa, koska ne ovat tehneet parhaansa hyväksemme. Mutta kumpaankin on kerääntynyt paljon syyllisyyttä ja häpeää. Syyllisyyttä siitä, etteivät ne ole palvelleet meitä paremmin. Ja tuo syyllisyys on matkalla ulos.

Jos sitä odotellessa yrittää pakottaa mieltä tai kehoa uuteen tapaan, se ei toimi ja se vain kostautuu. Meidän täytyy luottaa, että silloin kun jokin täytyy tehdä eri tavalla, tiedämme sen syvällä tasolla.

Esimerkiksi oli monta kertaa, kun yritin käyttää lisäravinteita tai yrttilääkkeitä tiettyihin vaivoihin, ja vaikka ne toimivat ennen, nyt tuntuu tapahtuvan päinvastoin.

Tai unohtaisin jatkuvasti ottaa lisäravinteita. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että sieluni tönii minua sallimaan asioiden vain olla, jotta se voi ratkaista ne omalla tavallaan. Jotta valokeho joka on todellinen ja luonnollinen kehomme, voi tulla sisään ja vakauttaa fyysisen kehon.

Se on vienyt minulta pitkän aikaa, mutta alan luottaa, että sieluni ja valokehoni ovat hyvin kykeneviä huolehtimaan terveydestäni ja hyvinvoinnistani ilman minun puuttumistani asiaan. Vaikka asiat tuntuisivat pahenevan jonkin aikaa.

Siis se on prosessi, eikä siitä ole mitään hyötyä, että yrittää järkyttää mielen tai kehon muutokseen. Sielumme tietää juuri oikean määrän muutosta (valoa) mielelle ja keholle. Se on vähitellen tapahtuva prosessi hyvästä syystä.

Voitko kuvitella, että tuo suuri osasi on olemassa, se on täällä kanssasi ja se organisoi valaistumisesi, valokehointegrointisi ja oivaltamisesi?

Mutta taas kerran, olemme pioneereja. Tämä kaikki on uutta aluetta. Useimmat ihmiset eivät ymmärtäisi, mitä helvettiä oikein teemme tai mistä puhumme. Kamppailemme itsemme kanssa. Tai mielemme kamppailee.

Mutta parasta mitä voimme tehdä, on vain sallia tämän prosessin tapahtua. Ei kyseenalaistaa jokaista oiretta, kun se tulee, on se sitten fyysinen tai tunnepuolta. Ja sallia sen vain olla. Muistuttaen itsellemme, ettei ole oikeaa tai väärää, hyvää tai huonoa – on vain tämä syvällisin kokemus, joka meillä koskaan on.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ELÄMÄN MATKA/KYYTIÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.12.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jokin aika sitten joimme rakkaan ystäväni kanssa kannabista. Minun olisi pitänyt olla viisaampi. Kokemukseni marihuanan kanssa eivät ole olleet mahtavia. Saan vähemmän kivoja sivuvaikutuksia. Kyse ei ole siitä, että aine ei olisi ollut laadukasta tai olisin ottanut liikaa – en vain ole hyvä kandidaatti siihen hommaan.

Minulle yksinkertaisesti tulee liian paljon fyysistä ja henkistä epämukavuutta sen antiin, humaltumisen nähden.

Ja koska pääsen noihin autuustiloihin omin avuin ja ilman sivuvaikutuksia, miksi vaivautuisin?

No, koska joskus tuntuu siltä, että nuo rauhan ja autuuden tilat ovat vaikeasti tavoitettavia.

Mutta ollessani taannoin tuossa humalassa, jouduin todella paniikintäyteiseen ja vainoharhaiseen paikkaan. Ja rakas ystäväni yritti rauhoitella minua ja kysyi, mikä suurin pelkoni oli tuolla hetkellä?

Sanoin sen olevan järkeni menettäminen.

Se yllätti minut. Kuitenkin se on yleisin pelko, joka liittyy kannabisvainoharhaisuuteen ja myös koko tähän transformaatioprosessiin.

Kannabiksen myötä prosessi ei ole kovin lempeä. Se voi riuhtaista mielen äkkiarvaamatta pois mukavuusalueeltaan ja aiheuttaa tunteen täydellisestä kontrollin menettämisestä.

Luonnollisen transformaatioprosessin myötä, sielu opastaa mieltämme asteittaisemmin, antamatta sille kerralla enempää, kuin se pystyy käsittelemään.

Mutta mieleni ei tuntenut olevansa turvassa. Se oli niin uudella alueella.

Aikomukseni oli rentouttaa mieli, ja se tapahtuikin vähäksi aikaa, mutta sitä seurannut totaalinen paniikki ei ollut tuon matkan arvoinen.

Muistan sanoneeni, kuten tein pari kertaa aiemmin juodessani sitä: "En malta odottaa, että pääsen takaisin normaaliin neuroottiseen itseeni." Siinä ainakin tunnen omat demonini.

Siinä ainakin olin mukavuusalueellani.

Mutta olen iloinen, että se tapahtui, koska se antoi minulle uutta arvostusta siinä, miksi tämän transformaation täytyy tapahtua vähitellen. Ei ainoastaan keho, vaan myös mieli tarvitsee aikaa sopeutua ja tottua täysin uuteen perspektiiviin elämästä.

Sielumme perspektiiviin.

Toisaalta on ollut ylösnousseita mestareita, jotka valitsivat äkkinäisen tavan, ja siitä syystä useimmat heistä lähtivät planeetalta valaistumisensa jälkeen.

He eivät olleet valmistautuneet ruumiillistamaan henkeä, mentaalisesti tai fyysisesti.

Niinpä he räjähtivät. He lähtivät. Jotkut kursailematta.

Olen kirjoittanut kaksi postausta kannabiksesta ja valaistumisesta, joten en mene tässä yksityiskohtiin, mutta riittää kun sanon, että valaistumiseen ja oivaltamiseen ei ole oikopolkuja.

Ja hyvin kyvykäs ja viisas sielumme on räätälöinyt tämän prosessin täydellisesti kullekin meistä. On energioita, jotka täytyy vapauttaa ja transformoida, ja se vie aikaa.

Mieli sekoaa jo, koska se ei voi enää kontrolloida asioita entiseen malliin. Se on hitaasti alistumassa sydämellemme ja sieluolemuksellemme.

Sielumme on viisaampi, kuin että se kiskaisisi ihmisen yli sen, minkä tämä pystyy käsittelemään. Ehdottomassa rakkaudessaan meitä kohtaan, se ei tyrkytä kutsumatta itseään kokemuksiimme.

Kyllä, avasimme tuon oven jokin aika sitten, ja sielumme valo tuli ja alkoi korostaa ja vapauttaa jumiutuneita energioita puolestamme. Se on ollut ja on edelleen hyvin epämiellyttävää, mutta meitä ei työnnetä hulluuteen tai hermoromahdukseen.

Vaikka siltä joskus tuntuu.

Mutta tämä on monilla meistä suunniteltu elämäksi, jossa ruumiillistetaan henki ja tuodaan yhteen kaikki muut elämämme ja kaikki aspektimme.

Niinpä se on intensiivistä, kuten tiedämme. Monet meistä halusivat sen olevan "tee se tai kuole". Tämä elämä tai ei ollenkaan.

Valitsimme nopeutetun polun.

Mutta silti sielumme on ohjaksissa syystä. Se tietää, miten hoidetaan kaikki yllä mainittu. Sillä on viisautta. Ja sillä on valaistunut perspektiivi.

Jos tulisimme liian pian tietoiseksi sielumme oivaltamisesta, luultavimmin lähtisimme planeetalta.

Niinpä prosessi on asteittainen ja sielumme täydellisesti ajoittama.

Ja tietysti ihmisemme kärsimättömyys ja turhautuminen on otettu huomioon. Ja luoja kiitos, voimme jakaa turhautumisen toistemme kanssa. Ei ole sattumaa, että internet-teknologia luotiin juuri tähän aikaan planeetalle.

Ja oletko huomannut, että sen käyttämisestä tulee helpompaa ja edullisempaa? Kaikki suunnitelman mukaista.

Kaikki mitä elämässämme tapahtuu, on tarkoituksellista. Se kaikki tapahtuu oivaltamistamme varten. Kaikki tämä tehdään tasoilla, joita meidän ihmisenä ei tarvitse ymmärtää.

Nautitaanpa tästä viimeisestä matkasta. Elämämme kyydistä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MARIAN KAHVILA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.12.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... 4c9bc2.png)

"Hmm, en aio kaataa itse …"

Ostin juuri termoskannun, ja kokeilen sitä ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Onnetonta kahvipurujen roiskumista lukuun ottamatta, kaikki tähän asti hyvin. Voin keittää kolme kuppia kerralla, ja kannun pitäisi pitää se tulikuumana muutaman tunnin. Jotkut lukijani saattavat olla hämmentyneitä tässä kohtaa, koska he tuntevat tyypillisen rutiinini mennä kahvilaan aamukahville.

Mutta aivan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin reilu parikymppinen, halu rientää ulos aamukahville on melkein lähtenyt minusta. Se oli päivittäinen rituaalini vuosikymmeniä, ja tein sen, vaikka sää oli huono, liikennettä oli paljon, oli koettelevia suhteita ja muita esteitä. Minulle se oli niin tärkeää, että se meni melkein kaiken muun ohi.

En voinut kuvitella päiväni aloittamista millään muulla tavalla.

Täällä sitä kuitenkin siemaillaan kahvia kotona. Ei mitään tarvetta sännätä ovesta, paitsi lähtiessäni aamukävelylle suojelualueelle. Ja kun ajattelen asiaa, niin teen hemmetin hyvää kahvia, omien laatuvaatimusteni mukaan. Täällä on hiljaista, ja asuntoni ikkuna leuhkii parhaalla näkymällä puista ja luonnosta.

Ja tunnun aina löytävän hyvän istumapaikan.

Oivalsin myös, että minusta on tullut paras ystäväni, ja nautin todella omasta seurastani. Joten en ole oikeastaan yksinäinen ja kaipaa keskustelua.

Mm. pandemia edisti paikanvaihtoani. Viime maaliskuusta lähtien on ollut aina vain vaikeampaa löytää paikkoja, joissa oli istuimia. Ja Starbucksissa on ollut vaihtelevasti tarjoilua sisällä. Eivätkä nekään tunnu minusta enää yhtä kutsuvilta.

Jokin on muuttunut. Kahvilakulttuuri ei ole enää samanlaista.

Palaako se takaisin siihen, mikä se oli – lämmin ja kutsuva ympäristö, jossa voi viettää tuntitolkulla aikaa rentoutuen, istuen ystävien kanssa ja työskennellen kannettavalla … se jää nähtäväksi.

Mutta sitä on vaikea kieltää, että on tapahtunut merkittävä muutos.

Mutta kenties se oli yksi covidin tarkoitus. Työntää ihmiset viettämään enemmän aikaa yksin. Sitä olin rehellisesti sanottuna tehnyt jo vuosia. Mutta minutkin se tönäisi seuraavalle tasolle. Minusta on tullut yksinäisempi, ja nautin siitä todella.

Tietysti minulla on erilaisia luomisprojekteja. Taide, kirjoittaminen ja musiikkivideot. Mutta nekään eivät ole yhtä paljon osa päivittäistä rutiiniani, kuin olivat ennen.

Eilen aamulla tunsin innostusta mennä Paneraan kupilliselle. Ja kun kävelin sisään, yhtä lailla kanta-asiakkaat ja henkilökunta tervehti minua hurrauksilla ja kyselyillä. "Voi hyvä luoja, sinä olet vielä hengissä. Olimme huolissamme sinusta, kaipasimme sinua. Tämä paikka ei ole sama ilman sinua." Ja sain jopa lämpimän halauksen sellaiselta, joka yleensä pitää koko ajan kahden metrin välimatkan muihin.

Se lämmitti sydäntä. En osannut odottaa sellaista tervehdystä.

Mutta vaikka eräs ihminen jonka olin nähnyt siellä joka päivä, sanoikin minulle, että minun olisi parasta käydä siellä taas joka päivä, tänään en vain pystynyt siihen.

Ei vain tuntunut siltä.

Mutta tiedän tämän olevan suunnitelman mukaista, jonka on laatinut sieluni, jotta voin mennä syvemmälle itseeni. Ja se on paljon lempeämpi tapa, kuin saada jokin sairaus tai jotain muuta.

Siis totuttelen uuteen rutiiniin ja uuteen minuun. Ja aika ajoin huomaan tuntevani innostusta mennä ulos saamaan aamuannokseni kofeiinia, mutta pitäydyn tällä hetkellä siinä.

Olen varoittanut ihmisiä elämässäni, että ellei ole vaihtoehtoa, olen mieluummin suunnittelematta mitään menoja yhdessä. Kerron heille, että jos heräätte aamulla ja teillä on inspiraatio soittaa, niin katsomme sitten siinä kohtaa.

Mutta asioiden suunnitteleminen ei ole minun juttuni. Se harvoin toimii minulla enää. En tiedä, miltä minusta tuntuu päivästä toiseen. Edes tunnista toiseen. Olen mieluummin enää luottamatta minuun, kun kyse on suunnitelmien toteuttamisesta.

Ja joillekin se on erittäin epämiellyttävää. Mutta he ovat oppimassa, että harvoin annan periksi tuossa säännössä.

Käyn läpi merkittävää transformaatiota, eivätkä he koskaan ymmärrä, mitä se merkitsee. Mutta minulle se merkitsee, että minun täytyy kiinnittää hyvin tarkkaa huomiota siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä tarpeeni ovat joka nyt-hetki, ja seurata vaistoani ja autuuttani.

Se merkitsee, ettei ole mitään tärkeämpää kuin suhde omaan sieluuni. Ja se merkitsee sen tekemistä, mikä tuntuu oikealta minulle, ja se voi muuttua päivästä toiseen, tunnista toiseen, minuutista toiseen.

Jotkut kutsuvat sitä vapaana henkenä olemiseksi. Ja se on melko hyvä kuvaus.

Ja se on myös vapautta syyllisyydestä, häpeästä ja epäilystä. Ja tietysti noista ihmistunteista irtipäästäminen vie aikaa, mutta ne ovat pidätelleet meitä tunnepuolella ja fyysisesti hyvin pitkän aikaa.

Ja monilla meistä ne ovat matkalla ulos.

Nyt on kävelyn aika suojelualueella. On parasta pukeutua lämpimästi, täällä Floridassa on viileää.

(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... 69a77e.png)

"Kiitos. Se oli hyvin liikuttavaa."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOTIIN TULEMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.12.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä vuoden 2020 pohdiskelupostaus on osa "Litebeing's Change Challengea" (https://litebeing.com/2020/11/28/litebe ... l/?wref=tp), jonka teemana oli: Miten olet muuttunut sisäisesti? Voitko jakaa uusia ajatuksia, ideoita, projekteja tai asenteita, joita on versonut evoluutiosi tuloksena (kuluneena vuotena 2020)?

Voin varmuudella sanoa, että tänä kuluneena vuotena, tänä koronaviruksen ja poliittisen ja yhteiskunnallisen levottomuuden vuotena, lohikäärmeeni on ruopannut esiin joitain syviä sisäisiä ongelmia. Niistä yksi oli eräs fyysinen ongelma, joka on ollut sekä kamala että nöyryyttävä.

Sellainen joka on johdattanut mieleni pelkoon, vihaan ja toivottomuuteen.

Mutta totuus on, että tuo ongelma työnsi minut myös syvään yhteyteen sieluni kanssa, ja luottamukseen, jollaista en ole kokenut aiemmin. On helppoa luottaa sieluumme, kun asiat näyttävät menevän hyvin, mutta silloin kun elämämme tuntuu hajoavan palasiksi, on paljon vaikeampaa uskoa tähän transformaatioprosessiin.

Tai siihen, että kykenemme ruumiillistamaan hengen tässä elämässä.

Mutta saavutin "tee se tai kuole" -kohdan, jossa en tyytyisi mihinkään vähempään, kuin kokemaan sieluni luottamuksen ja ilon. Kulkisin tällä planeetalla oivaltaneena mestarina, tai sitten en ollenkaan.

Keskivertoihmisestä se kuulostaa tavallaan hullulta. Mutta ihmisenä joka on integroimassa ikuisen itsensä, sielunsa, se on täysin oikein.

Mutta se ei tapahdu kaikki kerralla. Se vaatii aikaa, ja se on äärimmäisen epävarmaa. Se on kuin mikä tahansa uusi suhde, jossa kumpikin tutustuu toisiinsa. Tässä tapauksessa minä ja sieluni. Voitko kuvitella skeptisen, rajoittuneen ja puolustautuvan ihmismielen sulautuvan yhteen luottavan sydämen ja ilontäyteisen, rajattoman ja oivaltaneen sielun kanssa?

Ei niin, ettei sieluni olisi ollut tässä kanssani koko ajan … mutta tuo erillisyysilluusio on purkautunut hitaasti.

Tämä vuosi toi muita syviä ongelmia tunnustettavaksi ja puhdistettavaksi. Oli taloudellista pelkoa ja sitten suhdehaaste. Vanhoja pelkoja tuotiin etualalle, ja päätin hyväksyä ne ja kutsua vain sieluni transformoimaan ne puolestani. Pelko oli iso juttu, ja häpeä ja syyllisyys. Näiden tunteiden tunteminen oli epämiellyttävää, mutta tunsin, että ne tulivat esiin lopullista puhdistamista varten. Tuo syyllisyys luulemisesta, että tajusin asiat väärin, ja tunne velvollisuudesta huolehtia muiden tunteista … tämä on ollut vuosi kaiken sen puhdistamiseen.

Pelko, että sieluni hylkää. Tunne, että on hyvin haavoittuva ja yksin tässä tiheässä kehossa ja ympäristössä. Pelko, että eläisi vähemmän vapaata ihmiskokemusta, oli erittäin pelottava.

Oivalsin, etten ollut täällä ollakseni riippuvainen muista ihmisistä, vaan antautuakseni täysin sille osalleni, jolla on ollut koko ajan vastuu minusta huolehtimisesta – sielulleni.

Siis tässä se on: kolme kriittistä ongelmaa, joita tunnumme ihmisinä käsittelevän. Terveys, talous ja suhteet. Ja niiden kautta kaikkein tärkein kokemus: tuntea, aistia ja nähdä sieluni perspektiivistä ja tulla täysin tietoiseksi.

Siis lohikäärmeeni, sieluni osa joka varmistaa, että olen hyvin valmistautunut ruumiillistumiseeni, on ollut hyvin kiireinen tänä vuonna.

Ja olen oppinut kaikkien näiden haasteiden kautta, että asiat todellakin ratkeavat. Kenties eivät juuri niin, kuin ihminen odottaisi. Mutta tavallisesti paljon, paljon paremmin.

Mutta opin myös, että minun täytyi kokea hyvin epämukavia tunteita tämän prosessin aikana. Ja kriittisin oppimani asia on, että jos halusin jäädä tänne tietoisena olentona, minun täytyi luovuttaa elämäni, terveyteni ja taloudellinen yltäkylläisyyteni sieluni haltuun.

Se merkitsi, että minun täytyi luopua yrityksestä selvittää asioita itse. Se oli vaikeaa.

Ja se haastaa minut edelleen. Mutta se on ainoa tapa, jolla homma toimii eteenpäin mentäessä. Muuten se todella sattuu – siihen pisteeseen saakka, ettei halua olla täällä.

Mutta se on hyvä asia. Koska nuo kriittiset risteykset, nuo "tee se tai kuole" -hetket, muuttavat sisäisen perspektiivimme pelokkaasta ja epäilevästä ihmisestä ilontäyteiseen ja itsevarmaan sieluun.

Olen oppinut kuluneena vuotena, ettei ihmisegoni tehtävä ole ottaa selvää mistään. Erityisesti jos se liittyy ruumiillistuneeseen valaistumiseeni. Ja kun asiat näyttävät pahenevan, tiedän nyt, että se on vain osa prosessia. Että olen juuri siinä, missä minun tarvitsee olla.

Jotkut ihmiset 3D:ssä väittävät, että maailma on hajoamassa, se tulee aina vain pahemmaksi ja olemme kaikki menossa kohti itsetuhoa, erityisesti koronaviruksen vuoksi. He osoittavat kaikkea vahinkoa, jota se näyttää tuoneen talouteen ja muihin järjestelmiin.

Mutta se mikä vaikuttaa kaaokselta ja asioiden hajoamiselta, on vain oire muutoksesta. Oire vanhan siirtymisestä pois, tehden tilaa uudelle perspektiiville. Se on selvittämistä ja puhdistamista.

Ja nyt sovellan tuota totuutta omaan elämääni ja omaan kehooni.

Se mikä vaikuttaa toivottomalta tilanteelta, on pelkästään vanhaa energiaa, joka puhdistuu ja tekee tietä uudelle tietoisuudelle. Se tekee tietä valokeholle. Sielulle.

Ja se todellakin vaatii aikaa, ja se on ok.

On suuri lahja, että kuluneena vuotena, jolloin monet huomasivat olevansa kotona enemmän, minä huomasin tulevani kotiin suloiseen, rakastavaan ja kykenevään sieluuni.

Ja tuossa paikassa elämällä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin palvella minua mitä tyydyttävimmällä tavalla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EI MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimmat pelot ovat irrationaalisia. Miten monta kertaa olemme pitäneet pilkkanamme jotain henkilöä tai ryhmää sellaisten pelkojen omaksumisesta, jotka eivät perustu faktaan tai todellisuuteen? On kyse sitten uskonnosta, poliittisesta ryhmästä, ystävästä tai perheenjäsenestä.

Kenties he ovat taikauskoisia. Oma perheeni oli kreikkalainen, ja heillä oli valtava kirjo taikauskoa, ja noita asioita yritettiin neutralisoida mantroilla ja koruilla, jotka suojasivat "pahalta silmältä".

Suuryritykset, liiketoiminta ja teollisuus ovat riippuvaisia pelosta tuotteidensa markkinoinnissa. Kosmetiikka, kauneuskirurgia, lisäravinteet, terveysruuat ja lääketeollisuus luottavat pelkoon monissa tarpeettomissa terveystarkastuksissa ja lääketieteellisissä menetelmissä.

Poliitikot ovat mestareita hyödyntämään äänestäjien pelkoa. On se sitten sosialismin tai autoritaarisuuden pelkoa.

Jos resonoit tämän blogin materiaalien kanssa, tiedät, että mieli on pelkopohjainen. Se on ollut puolustusmoodissa hyvin pitkän aikaa. Sen tehtävänä oli suojella meitä. Arvioida, mikä uhka on jokaisen kulman takana, ja yrittää suojella meitä siltä.

On kyse sitten sairaudesta, viruksesta tai taloudellisesta tuhoutumisesta. On kyse sitten suhteen pelastamisesta tai maailman pelastamisesta.

Ja koska historiassa asiat ovat menneet kamalasti pieleen – tai ainakin se on meidän havaintomme – mieli on hälytysvalmiudessa.

Kunnes heräämme ja alamme oivaltaa, että tilanteet tai olosuhteet eivät ole vihollinen, vaan pelko itse.

Ei mikään uusi ajatus, koska Franklin D. Roosevelt keksi sen 1932: "Ainoa asia jota meidän täytyy pelätä, on itse pelko."

Etsimme jotain helpotusta pelosta ja ahdistuksesta. Sen vuoksi on tapahtunut suurta lisääntymistä lääkkeiden, alkoholin ja muiden tuotteiden käyttämisessä lievittämään tuota ahdistusta mielessä, joka ei pysty pysäyttämään rattaitaan.

Ja oletko huomannut, että vaikka muut saattavat näyttää naurettavilta äärinäkökulmissaan ja peloissaan, saatamme itse hautoa omia pelkojanne, jotka ovat myös luonteeltaan äärimmäisiä. Mielellä on taipumus mennä huonoimpiin vaihtoehtoihin, kun kyse on mistä tahansa asiasta, jota pelkäämme.

Ja jälleen kerran, meillä on ollut menneisyys, enimmäkseen entisissä elämissä, jossa asioista tuli vähän hallitsemattomia. Olimme melko noloissa tilanteissa, joista joihinkin sisältyi oikeamielisiä kaupunkilaisia ja rovio.

Mutta tämä on uusi aika. Teemme jotain, mikä takaa, että elämä alkaa palvella meitä ennenkuulumattomasti. Integroimme jumaluutemme ihmismuotoon, ja se on perimmäinen ratkaisu pelkojen lievittämiseen.

Mutta tuossa prosessissa asioiden täytyy ehkä mennä vähän poikittain elämässämme. Saatamme menettää asioita, joita luulimme tarvitsevamme. Mutta ne korvataan jollain paljon tyydyttävämmällä. Kenties se on uusi tapa ansaita rahaa tai uudet suhteet. Mutta vanhojen asioiden täytyy lähteä.

Kenties se on parempi fyysinen keho, jonka olemme kaikki saamassa valokehoprosessin myötä. Mutta tuon prosessin aikana keho tuntuu hajoavan, ja se hajoaakin jossain määrin. Vanha häviää ja tekee tilaa uudelle.

Niinpä jujuna on muistaa, että monia tunteita tulee pintaan tämän prosessin aikana, useimmat niistä pelkoja ja ahdistuksia. Mieli on taitava saattamaan pelon äärimmäiseen ja kamalaan johtopäätökseen.

Mutta tämä ei merkitse, että jokin päättyy äärimmäisesti. Se merkitsee vain, että mieli tekee, mitä tekee, yrittääkseen suojella meitä. Mutta samaan aikaan sielumme hävittää noita pelkoja, syyllisyyden ja häpeän rinnalla.

Mutta se vaatii radikaalia luottamusta. Mielemme kamppailee sen kanssa. Se ei ole luottanut sieluun, vaikka sielumme on aina ollut täällä kanssamme, mutta oli illuusio erillisyydestä.

Illuusio jota tarvittiin voidaksemme sukeltaa syvälle ihmiskokemukseen ja tutkia fyysisiä ihmisulottuvuuksia.

Mutta olemme tietoisempia kuin koskaan siitä, että on aika luottaa sieluumme ja tähän uskomattomaan transformaatioprosessiin ja kyllä, tuntea nuo pelot, mutta olla luottamatta niihin. Ne eivät ole totuutemme.

Totuus on, että olemme ikuinen olento aika-avaruuden ulkopuolella. Ja että sielu on täällä kanssamme ottaakseen ohjakset elämässämme. Tuodakseen rauhan yliaktiiviseen ja pelokkaaseen mieleen ilman huumeita, ilman lääkkeitä tai ilman mitään ulkoista riippuvuutta.

Itse asiassa ne eivät kuitenkaan toimi, kuten tiedämme. Ainoa ratkaisu on luovuttaa elämämme sielulle. Se ei merkitse ihmisitsestämme ja sen tarpeista luopumista. Itse asiassa ihmistarpeet eivät ole enää ongelma, sitten kun sallimme sielun täysin integroitua kanssamme.

Kun siirrymme lähemmäs sielumme perspektiiviä, emme enää puntaroi noita pelkoja, joista tulee taakka, eikö vain? Sielu ottaa meiltä pois pelkotaakkamme. Ja tämä muuttaa kaiken. Silloin elämä palvelee meitä hyvin virtaavasti, koska pelot ja vastarinta ovat taustamelua, korkeintaan.

Mielemme lakkaa yrittämästä ratkaista kaikkia ihmishuoliamme, jotta voimme rentoutua ja tuntea rauhaa. Sen sijaan ihmishuolet hoidetaan, koska olemme enemmän rauhassa.

Olemme jo nähneet tätä tapahtuvan elämässämme monilla tavoilla. Nyt on aika luottaa siihen. Luottaa täysin. Ja luottaa näennäiseen kaaokseen. On se sitten fyysistä tai tunnepuolen tai taloudellista. Usko se kaikki omalle sielullesi. Voit käskeä mieltäsi rentoutumaan.

Ei ole mitään pelättävää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VASTARINTA ON TURHAA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
9.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se mitä näemme tällä hetkellä, on muutosvastarintaa. Muutos, laajentuminen, on luonnollinen osa evoluutiota. Mutta kaaos ei ole. Kaaos on sivutuote vastarinnasta evoluutiomuutosta kohtaan.

Mutta vastarinta on turhaa. Muutos, laajentuminen, on vääjäämätöntä. Lähde haluaa sitä. Sielumme haluaa sitä. Ja vaikka ihmisitsemme vastustaisi valtavasti, sekin haluaa sitä.

Samaan aikaan kaaos, viha, tuhoutuminen, pelko … no, se on, mitä on. Tasapainottomuus hallituksissa, suuryrityksissä, talouksissa … se on, mitä on.

Tasapainottomuus kehossamme, taloudessamme tai suhteissamme … sekin on, mitä on.

Olen löytänyt monien omien itkupotkuraivareideni myötä, että tämä transformaatioprosessi tapahtuu minun luvallani. Näytin vihreää valoa sille, että sieluni tulee sisään ja ottaa ohjakset.

Sieluni on jo oivaltanut. Sielumme on jo oivaltanut, valaistunut. Ihmisenä meistä on tulossa tietoinen tuosta totuudesta. Monet meistä halusivat kokea ruumiillistuneena mestarina olemisen täällä maan päällä eläessään. Elää oivaltaneena mestarina. Sitä tarkoitusta varten sielumme ja valokehomme integroituvat meidän, ihmisen, kanssa.

Transformaatiomme on jo hyvin käynnissä. Ja tässä kohtaa ihmisenä emme oikeastaan pysty hidastamaan tai nopeuttamaan sitä.

Se tapahtuu juuri oikealla tahdilla meidän kannaltamme.

Siis niin paljon kuin ihmismielemme yrittääkin kontrolloida, organisoida, puskea tai vastustaa sitä, se tapahtuu joka tapauksessa. Kysymys on, haluammeko kokea sen potkien ja itkien vai haluammeko kokea sen sujuvammin?

Potkiminen ja itkeminen näyttää usein sen kaltaisilta tapahtumilta, joita USA:ssa oli viime keskiviikkona. Ei mitään kaunista. Ja täysin tarpeetonta.

Vastarintamme transformaatiota kohtaan ei ehkä ole yhtä äärimmäistä, mutta joskus tuntuu siltä, että edelleen jotkut aspektimme raivoavat talossamme ja tunkeutuvat vapauteemme ja rauhaamme.

Mutta ihmisenä tehtävämme ei ole painia noiden aspektien kanssa, niiden jotka tuntevat vihaa, katkeruutta tai pelkoa. Tehtävämme on tuntea se, mitä tulee esiin, mutta ymmärtää, että se ei ole meidän ongelmamme.

Sielu hoitaa sen puolestamme. Se tiivistää viisauden ja transformoi energiat. Merkitsee se sitten aspektien tulemista kotiin integroitavaksi tai irtipäästettäväksi.

Voitko kuvitella, jos kaikki se olisi meistä kiinni ihmisenä?

Tällä hetkellä on intensiivistä, maailmalla ja meillä. Ja intensiivisemmäksi tulee. Vielä suurempi syy luottaa, että sielumme hoitaa transformaatiomme. Ja paras tapa tehdä se on hyväksyä asiat sellaisina, kun ne ovat kehossamme, elämässämme, mielessämme ja maailmassa ovemme ulkopuolella.

Se ei merkitse, että meidän pitäisi sallia muiden epäkunnioitus rajojamme kohtaan. Meidän täytyy toisinaan asettaa selkeät rajat muille. Voimme löytää itsemme olosuhteista, joissa avoimuuttamme ei kunnioiteta.

Muut haluavat ehkä syödä energiaamme. Tiedämme, milloin tätä tapahtuu, siitä miltä meistä tuntuu. Kun menemme oivaltamiseemme, tarvitsemme ehkä enemmän aikaa itsellemme eikä meillä ole varaa kenenkään energiaruokailuun.

Emme ole kiinnostunut osallistumaan draamaan, ja se sisältää myös meille lähimmät ihmiset.

Siis on välttämätöntä tehdä paikkamme selväksi, tarvitsematta selittää liikaa tai neuvotella. Jos rajojen asettamisesta tulee syyllisyyttä, voit olla varma, että sielusi tekee töitä vapauttaakseen sen energiakentästäsi kerta kaikkiaan.

Siis muutos on vääjäämätöntä. Olemme muutospioneereja. Miksemme rentoutuisi siihen parhaamme kykymme mukaan? Koska kuten tiedämme, vastarinta on turhaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VÄHÄN HARKITTAVAA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vaikka olemme jo melko selvillä vesillä vanhoista ja jumiutuneista kaavoista tässä kohtaa omassa transformaatiossamme, lohikäärme on täällä auttamassa kaikkien niiden jäljellä olevien energioiden puhdistamisessa, jotka eivät enää palvele meitä. Haluan nähdä sen, mitä tapahtuu globaalisti ja täällä USA:ssa, vertauskuvana siitä, mitä tapahtuu sisällämme. Ja tilaisuutena selvittää kaikki jäljellä oleva vastarinta sitä kohtaan, että astumme täysin omaan vapauteemme.

Esimerkiksi jos tunteemme laukaistaan nykyhallintomme syyllistymisestä väkivaltaan, voimme kysyä, sallimmeko omien aspektiemme raivota kotonamme, omassa rauhan ja demokratian paikassamme.

Kuka hallitsee omaa elämäämme? Onko se ihmisemme ja sen pelot, vai onko se ikuinen ja tyydyttynyt sielumme? Taistelemmeko edelleen maskuliinisuuttamme tai feminiinisyyttämme vastaan? Vai olemmeko hyväksyneet molemmat?

Mutta todellisuudessa tehtävämme ihmisenä on hyväksyä tunteet, kun niitä tulee, ja sallia vain sielumme tehdä kaiken integroinnin ja irtipäästämisen puolestamme. Sielu on vastuussa viisauden tiivistämisestä.

Se mitä näemme nyt maailmassa, on toksinen patriarkaalisuus työntämässä muutosta vastaan. Se ei pysty enää sivuuttamaan ja olemaan omistamatta feminiinisyyttä, sydäntä ja sielua.

Ja se on myös ulkoinen ilmentymä sisäisestä taistelusta. Me joilla on yhdestoista hetki sielumme oivaltamisen tiedostamisessa, havaitsemme, että meidän täytyy luovuttaa elämämme sielulle, ja se merkitsee, ettei ole enää taistelua.

Vain vallan (energian) rauhanomainen siirtäminen ihmiseltä jumaluudelle.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PÄÄSKÄÄ YLI SIITÄ!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kirjoittajan huomautus: tässä artikkelissa ei ole kyse politiikasta eikä se kuvasta mitenkään poliittista näkemystä.

Ei ole valituksista puutetta, kun kyse on maskin käyttämisestä näinä covid-aikoina. Kukaan ei oikeasti nauti maskin käyttämisestä, edes niiden makeidennäköisten maskien, joita on valmistettu.

Uskonko, että maskit takaavat, ettei tuo virus tartu? En tietenkään. Olen kirjoittanut laajasti omasta perspektiivistäni tähän virukseen. Uskonko maskien auttavan? Vastaus siihen on irrelevantti tämän artikkelin kannalta.

Voisi luulla, että ihmisenä joka ei usko, että virus hyökkää kenenkään kimppuun, joka ei olisi syvemmällä tasolla kutsunut sitä kehoonsa ja elämäänsä, olisin innokkaasti maskeja vastaan.

Minun pitäisi olla yksi äänekkäimmistä protestoijista.

Mutta olen laittanut maskin käyttämisen oikeaan perspektiiviinsä.

Siis, onko maskin käyttäminen merkittävä epämukavuus elämässäni? Ei tietenkään ole. Käytän maskia kävellessäni autolta ruokakauppaan, kaupassa ja matkalla takaisin autoon.

Minun ei tarvitse käyttää sitä koko päivää asiakaspalvelussa tai jossain terveydenhoitoon liittyvässä työssä.

Ja ne jotka valittavat äänekkäimmin, käyttävät minun laillani niitä vain muutaman minuutin käydessään ostoksilla.

Eikä tietenkään kyse on niinkään maskin käyttämisen epämukavuudesta kuin siitä, mitä se edustaa. Huomaan, että ne jotka huutavat äänekkäimmin, näyttävät liittävän maskikäyttöpakon sosialismiin. Pelkoon, että hallitus kontrolloi heidän kehoaan ja elämäänsä.

Jotkut protestoijat kantavat kylttejä, joissa lukee: "Minun kehoni, minun valintani. Ei maskia." On naurettavaa verrata tilapäistä maskin käyttämistä siihen, että hallitus kontrolloi naisten lisääntymisoikeuksia.

Yritän olla kärsivällinen näiden valittajien suhteen, mutta tunnen houkutusta muistuttaa heille, että kun on kasvanut naisena yhteiskunnassa, joka valvoo kehojamme, käyttäytymistämme ja sitä, miten meidän pitäisi pukeutua, jottemme näytä liian provosoivalta vastakkaiselle sukupuolelle … No, estän itseäni menemästä siihen heidän kanssaan. Se ei päättyisi hyvin.

Ja minun täytyy ihmetellä, mikä asia heissä laukaistaan niin kovasti? Ovatko he ylikontrolloineet omia tekojaan ja ajatuksiaan henkilökohtaisemmalla tasolla?

Silloin kun naisasiat laukaisevat omat tunteeni, se heijastaa usein omaa epäluottamustani naiseuteen. Miten usein olen antanut periksi mieleni kontrollille ja pelolle asiassa, jonka sydämeni tietää todeksi?

Ja nyt kun ajattelen asiaa, tuon asteikon päät – ne jotka protestoivat äänekkäimmin maskittomia vastaan, ja ne jotka protestoivat maskin käyttämistä vastaan – ovat saman kolikon kaksi puolta. Kumpikin puoli on kauhuissaan kontrollin menettämisestä omassa elämässään.

Siis kaikesta maskin käyttämiseen liittyvästä epämukavuudesta huolimatta, minun täytyy loppujen lopuksi sanoa niille ihmisille, jotka eivät pysty lopettamaan maskeista purnaamista – ja kyllä, tiedän sen kaikuvan kuuroille korville, mutta minun täytyy sanoa se silti – "Pääskää yli siitä."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AIKA, JUMALAINEN FEMINIINISYYS JA TRANSORMAATIO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimmat tätä lukevista ovat samaa mieltä, ettemme ole enää osa sitä maailmaa, joka on ovemme ulkopuolella. On kyse sitten politiikasta, sosiaalisista ryhmistä, yhteisöstä ja joissain tapauksissa myös suurimmasta osasta perhettä ja ystäviä.

Samaan aikaan ymmärrämme, että maailma ovemme ulkopuolella on myös oman sielumme luomusta. Mielemme ei pysty tajuamaan sitä, mutta ei sen tarvitsekaan.

Maailma käy läpi kaaostaan, joka johtaa muutokseen. Siihen sisältyvät ankarat sääolosuhteet ja luonnonkatastrofit. Kaikki tapahtuu tarkoituksenmukaisesti maailmalle ja meille henkilökohtaisesti.

Olen vuosien saatossa kirjoittanut siitä, että hallitukset ovat kallistuneet enemmän ja enemmän autoritaarisuuteen. Se on ollut vastarintaa feminiinienergioille, joita on alkanut olla läsnä planeetalla.

Suurin vastarinta on tullut mentaalisilta, patriarkaalisilta energioilta. On ollut feminiinisyyden johdonmukaista torjuntaa ja epäluottamusta sitä kohtaan.

Tätä on sekä makro- että mikrotasolla. Hallituksista ja yhteiskuntarakenteista jotka pelkäävät menettävänsä statuksensa ja valtansa, omaan mieleemme, joka pelkää samaa, kun siirrymme ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi.

Mitä tämä kaikki merkitsee käytännön tasolla?

Kun feminiinisyys on enemmän läsnä politiikassa ja valta-asemissa, ja sama feminiinisyys alkaa päästää irti huolehtijaroolistaan, myös hoivaajaroolistaan, on niiden vihaa ja takaisintyöntöä, jotka ovat jo valta-asemassa.

Presidenteistä intiimeihin kumppaneihin.

Mutta se kaikki on osa luonnollista kehitysprosessia. Tasapainoa on ollut aioneihin, ja nyt se ollaan palauttamassa. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainoa.

Mutta kuten kaikissa evoluutioprosesseissa, on muutosvastarintaa, vaikka tuo muutos hyödyttäisi kaikkia osallisia.

Ja henkilökohtaisella tasolla mielemme vastustaa muutoksia. Se haluaa päästää irti taakastoistaan, mutta samaan aikaan sillä on vaikeuksia luottaa siihen, että feminiininen sieluolemus ottaa ohjakset.

Ja samalla kun päästämme irti mielen peloista, fyysisen kehomme täytyy käydä läpi sama prosessi ja vapautua vanhoista jumiutuneista syyllisyys- ja häpeäenergioista, jotka ovat olleet varastoituna soluihin.

Mutta onneksi ihminen ei ole vastuussa mistään siinä. Se kaikki järjestetään sielutasolla.

Ihmisen tehtävä on vain sallia sen tapahtua. Ja tehdä mahdollisuuksien mukaan jotain, mikä auttaa vastarinnasta vapautumisessa, jottei se ole niin tuskallista.

Se ei ole helppoa toisinaan, kun meillä on fyysistä tai tunnetuskaa. Tai kumpaakin. Mutta tunteet joita tulee esiin, ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Ne ovat siinä vapautettavana.

Ongelma on siinä, kun yritämme analysoida niitä tai roikkua kiinni niissä tai viivymme niissä liian kauan. Siinä mentaalinen osamme haluaa olla kontrollissa.

Mutta opimme, että meillä on vielä epämukavampaa, jos jatkamme mentaalipolkua tässä transformaatiossa.

Meille on paljon helpompaa, jos hyväksymme, että sielu, feminiiniaspektimme, on vastuussa ja että siihen voi luottaa.

Tämä ei ole sitä feminiinisyyttä, jonka olemme ehdollistuneet ymmärtämään pelkästään suloiseksi ja hoivaavaksi ja myöntyväiseksi.

Ja tämä voi saada meidät pois tasapainosta. Olemme määritelleet feminiinisyyden sokeriksi ja mausteiksi ja kaikeksi kivaksi.

Myös osaksemme joka ottaa itselleen muiden tunnetaakat. Sellaiseksi jonka roolina on kärsiä. Uhrautua.

Esittää alisteista roolia maskuliinisuudelle.

Kaikki nämä käsitykset feminiinisyydestä ovat matkalla ulos.

Voit olla varma, että jos meillä on jotain näitä vanhoja ja kuluneita uskomuksia feminiinisyyden roolista, elämä on rankkaa. Hyvä uutinen on, että sielumme "kiskoo" ne kehostamme ja mielestämme.

Se saattaa ilmetä tunnepuolen ja fyysisenä puhdistumisena. Tai jossain elämämme suhteessa. Tehtävämme on vain hyväksyä, mitä tunteita nousee, ja olla tuomitsematta niitä sellaiseksi, mistä meidän olisi pitänyt jo päästää irti.

Koska – ja olen sanonut tämän monta kertaa – ne eivät ole edes meidän. Energian muuttajina, valotyöntekijöinä – millä nimellä haluattekin kutsua itseänne – olemme ottaneet itsellemme ihmiskunnan ongelmia ja teeskennelleet, että ne olivat omiamme.

Ja se kaikki on muuttumassa.

Ja tässä mielessä on välttämätöntä olla ottamatta mitään siitä henkilökohtaisesti. Meidän ei pidä jatkaa teeskentelemistä, että ne ovat omia ongelmiamme.

Ne kulkevat nyt lävitsemme, eikä niitä tarvitse analysoida tai ymmärtää. Sielumme huolehtii siitä kaikesta puolestamme. Se on vastuussa kaikista entisistä elämistämme ja kaikista aspekteista noissa elämissä ja myös tässä elämässä.

Se tuo ne kotiin ja integroi ne kaikki, jotta voimme sulauttaa energiamme yhteen sielumme energian kanssa.

Mutta se auttaa, kun ihminen on tietoinen, että jumalainen feminiinisyys on vaikuttanut tapahtumiin maailmassa ja omassa olemisessamme.

Ja pidä mielessä, että sielumme toimii ajan ulkopuolella, mikä merkitsee, että asiat tapatuvat nyt-hetkessä, vaikka me ihmisenä käymme läpi niitä lineaarisella aikajanalla.

Jälleen kerran, mieli ei ymmärrä sitä, mutta sen ei tarvitsekaan.

Mutta monet meistä ovat jo kokeneet ajattomuuden hetkiä. Ajan ollessa paljon nestemäisempää. Ja sekin voi olla hämmentävää. Ihmiskehomme ja mielemme on ollut juurtuneena aikaan, lineaariseen perspektiiviin, niin pitkän aikaa, että se on epämukavaa jonkin aikaa, kunnes mieli ja keho sopeutuvat sielun ajattomuuteen.

Meillä kaikilla on elämässämme ihmisiä, jotka näyttävät jumittavan menneisyydessä eivätkä ole kovin avoimia muutokselle. Olemme havainneet, ettei ole mitään järkeä yrittää saada heitä näkemään toista perspektiiviä, vaikka tuo perspektiivi hyödyttäisi heitä ja heidän elämäänsä.

Mielemme ja kehomme tilanne ei ole yhtään erilainen. Meidän täytyy hyväksyä, missä kohtaa ne ovat. Mutta mielenkiintoista kyllä, tuon hyväksymisen myötä transformaatiota tapahtuu luonnostaan.

Se tekee sielullemme helpommaksi jatkaa sen tekemistä, mitä se tekee parhaiten – transformoi, alkemisoi ja integroi valokehoamme. Ja muuten, se on aito ja alkuperäinen kehomme.

Mutta palattaessa takaisin aikaan ja ajattomuuteen – olemme kummassakin. Ja niin voimme sanoa, että se on jo sovittu juttu – oivaltamisemme, integroitumisemme. Nyt käymme vain läpi fyysisen, lineaarisen prosessin päästäksemme siihen.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.