VALO EI TUOMITSE
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun ruumiillistamme hengen enemmän ja enemmän, tunnistamme jotain, mitä emme ole ehkä aiemmin tunnistaneet: henki, oma valomme, ei tuomitse meitä. Me ihmisenä teemme mahtavaa työtä siinä itse.
Mutta sitä emme tunnista, että kun tuomitsemme itsemme ja kaikki ne tunteet, joita tulee pintaan lisääntyvän valon, hengen ja sielutietoisuutemme läsnäolon vuoksi, tuomitsemme itse valon.
Koska pimeys, varjo, alemman taajuuden energiat – viha, suru, murhe, syyllisyys, katumus ja vastaavat – ovat valosta. Ne ovat osa sitä.
Siis valomme ei tuomitse meitä siksi, että meillä on noita tunteita. Se ymmärtää ne ja miksi niitä on. Se tietää myös, että ne eivät ole se ydinolemus, kuka olemme. Että ne ovat sen ihmisen sivutuote, joka on väliaikaisesti unohtanut, kuka hän on.
Sielumme ymmärtää, että nuo tunteet eivät ole hyviä eivätkä huonoja. Ei ole arvon tuomitsemista. Ei ole moraalista tuomitsemista.
Ihminen eksyy ollessaan pahoillaan, kun tuntee tiettyjä tunteita ja sitten vielä toimii niiden mukaan. Siitä tulee loputon itsensä tuomitsemiskierre ja sitten tuntuu uhrilta. Niistä tulee kaavoja, jotka toistuvat uudestaan ja uudestaan ihmisen elämässä.
Mutta se on jossain määrin hauskaa, että on ollut noita tunteita ja kaikkea draamaa niihin liittyen. Riippumatta siitä, miten tietoinen meistä tulee, meissä on aina osa, joka nauttii pienestä draamasta. Kenties ei enää niin paljon omastamme, mutta 3D-maailmasta voi saada paljon draamaa, eikö vain?
Välillä sorrumme siihen, enimmäkseen epäsuorasti tunteaksemme olevamme elossa, erityisesti jos on tylsyyttä, jota tässä transformaatiossa on. Ainakin jonkin aikaa, kunnes olemme aina vain integroituneempi Itseemme.
Ihminen on usein vähän rauhaton ilman pientä draamaa, vaikka se olisi toisarvoista. Muuten, se on ok. Itse ei tuomitse sitäkään.
KAKSINAISUUS ANTAA TIETÄ TÄYSIVALTAISUUDELLE
Tässä uudessa tilassa josta löydämme itsemme, huomaamme, ettei kaksinaisuus ole oikeastaan tekijä. Eli vastakohtia ei tarvita itsensä tuntemiseen tai todellisuutemme luomiseen. Kaksinaisuudessa kaikesta tulee peili. Jos ihminen ei salli kaikkien tunteidensa olla tai tukahduttaa suuren osan itsestään, hän kohtaa ulkopuolella peilin toisensa jälkeen tuosta osastaan.
Mutta kun sallimme kaiken itsessämme vain olla – kaiken, mitä ikinä tulee esiin – huomaamme, että tunteet näyttävät transformoituvan paljon helpommin rauhaksi ja iloksi.
Emme tarvitse enää ulkopuolisia peilejä oppiaksemme, kuka olemme. Siirrymme kaksinaisuudesta täysivaltaisuuteen.
Olen sanonut tämän aiemmin, ja luultavasti sanon tätä viimeiseen hengenvetooni saakka: tässä transformaatiossa ei ole kyse yrityksestä parantaa ihmistilaa, ihmispersoonallisuutta. Veteraanisielut täällä tietävät tuon totuuden turhankin hyvin.
Tässä heräämisessä ei ole kyse tulemisesta paremmaksi ihmiseksi. Voin pahoin pelkästään kirjoittaessani sen: tuleminen paremmaksi ihmiseksi. Emmekö ole kyllästyneet kaikkiin latteuksiin, jotka väittävät, että parempana ihmisenä oleminen on ratkaisu maailman pulmiin?
Useimmat meistä ovat onneksi siirtyneet ohi heräämisemme omahyväisyysvaiheesta. Nimittäin yrityksestä tehdä maailmasta parempi paikka, rukoilla maailmanrauhaa. Uhraten oman ilomme kollektiivin hyväksi.
Lopetimme kaiken sen, koska tunnistimme tuomitsemisen siinä, eikö vain? Kuka saa päättää, mikä on hyvä muulle maailmalle? Ei ole myötätuntoista työntää omaa agendaamme kenellekään muulle. Mukaan luettuna rauha.
On monia, jotka tekevät sitä nyt, eikä "minä olen" -olemuksemme tuomitse sitäkään. Se kaikki on vain hengen ilmaisemista. Se kaikki on osa heräämisprosessia. Enkä haluaisi elää maailmassa, jossa ihmiset eivät tarjoaisi apuaan tarpeessa oleville.
Mutta se ei ole pointti. Pointti on, että "minä olen" -olemuksemme ei ole kiinnostunut siitä. Se ei tuomitse maailmaa pahaksi paikaksi siksi, että tuo maailma ei ole vielä löytänyt globaalia rauhaa. Se ymmärtää, että ihmiskunta käy vain läpi omaa heräämisprosessiaan.
Mutta ihmiselle tuo paikka ei ole vielä mukava. Se ei ole tottunut toimimaan paikasta, joka ei tuomitse asioita – itsessään tai muissa.
Eikä sielumme pyydä ihmistä luopumaan tuomitsemisestaan. No, kenties jossain määrin. Mutta tuomitseminen korvataan jollain paljon tyydyttävämmällä.
Ja tietysti kaikki tuomitseminen tulee tunteesta, että ei ole riittävän hyvä, että tarvitsee saada joku olemaan väärässä voidakseen tuntea itse olevansa oikeassa. Ja siinä mielessä se on energian syömistä.
Mutta "minä olen" -olemuksessa ei ole hierarkiaa. Ei ole ylösnousemustikapuita alhaisesta ihmisestä ylösnousseeksi mestariksi tai oivaltaneeksi mestariksi. Hitler ja kuka tahansa mestari, joka on kulkenut maan päällä, ovat tasaveroisia. He ovat sieluja, joilla on ihmiskokemus.
Aioin verrata Hitleriä Äiti Teresaan, mutta hän oli marttyyri. Ja jokaisen marttyyrin tarvitsee uskoa sortajiin tai puutteeseen. Ei mikään upea roolimalli itserakkaudesta.
Juutalaiset ihmiset uskoivat syyllisyyteen, ja siellä missä on syyllisyyttä, on rangaistus, eikö vain? He antoivat itselleen joukkomurhan vahvistamaan tuota karmallista ihmisen keksimää uskoa syyllisyyteen.
Mutta tuokin uskomus on valosta. Se kaikki tulee valosta. Kun valo on antanut elämän jollekin luomukselle, sillä on vapaa tahto. Kaikkien noiden ihmisten "minä olen" -olemus salli ihmisvastineensa mennä ilmaisemaan ihmismuodossa, jopa siihen pisteeseen, että tarvitsee olla noin mahdottomassa tilanteessa.
Ja siitä kokemuksesta sielu keräsi paljon viisautta. Tärkeimmän ollessa, ettei kärsimys vie minnekään. Tietysti Jeshua oppi sen. Mutta surullista kyllä, uskonto jatkoi hänen elämänsä kärsimysaspektia, jokseenkin hyläten hänen todelliset opetuksensa, ja se on käyttänyt sitä sen jälkeen kyllästymiseen saakka.
Ja tietysti itse aiheutettu karma pätee myös muihin ihmisryhmiin. Ja sukupuolisotiin.
TÄYSIN UUSI ALUE
Kun siirrymme pois kaksinaisesta järjestelmästä, olemme täysin uudella alueella, ainakin ihmisen kannalta. Ei ole enää uhritietoisuutta. Se ei merkitse, ettei maailma ole edelleen patriarkaalinen järjestelmä. Ettei on lukemattomia epäoikeudenmukaisuuksia joka päivä. Mutta ihminen joka haluaa olla todellinen itsensä, "minä olen" -olemuksensa tässä elämässä, väsyi koko tuohon tietoisuuteen.
Ihminen tavallaan kyllästyi siihen. Se ei näyttänyt muuttavan mitään hänen elämässään. Eivät taistelut, aatteet, loputtomat keskustelut siitä, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Se oli hauskaa jonkin aikaa, mutta siitä loppui viehätys.
Intohimo tuntea itsensä, nostaa verhoa nähdäkseen kaksinaisuuden ulkopuolelle – se oli vetoomus. Silloin heräämisprosessi alkoi monilla meistä. Halusimme mennä tämän värittömän todellisuuden ulkopuolelle. Tiesimme, että oli paljon enemmän.
Mutta sielullamme on kärsivällisyyttä, koska ihminen haluaa edelleen jossain määrin hioa tuota todellisuutta. Se on kaikki, minkä ihminen on tiennyt hyvin, hyvin pitkään. Se ei osaa aivan vielä nojata pelkästään sieluun.
Mutta se tietää myös, että sen tarvitsee tehdä se. Se tuntee Itsen. Ja se pitää tuntemastaan. Kaikki maailman draama, vaikka olisi miten huumaavaa, ei pääse lähellekään sitä – itse asiassa se kalpenee verrattaessa tuohon "minä olen" -olemuksessa olemisen tunteeseen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.6.2020 VALO EI TUOMITSE
Kirjoittaja hammer » 07.07.2020 06:58
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
4.7.2020 IKIVANHAN VIRUKSEN LOPPU
Kirjoittaja hammer » 11.07.2020 07:14
IKIVANHAN VIRUKSEN LOPPU
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
4.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaikki meni tänä aamuna hyvin. Heräsin varhain ja virkistäydyin, tein pienen aamupalan ja ajoin kahvilaani auringon noustessa. Ilma oli leuto ja raikas. Pääsin tänne, ja paikka on käytännössä tyhjä. Istun ulkona, ennen kuin kuumuus tekee siitä liian epämukavaa. Kahvi täyteläistä, tuoretta ja kuumaa. Kaikki on hyvin, ja kuitenkin minulla on vähän raskautta sydämessäni. En tunne tuota yhteyttä sieluuni. Tiedän, että se on siinä, mutta jokin on pielessä.
Tuntuu siltä, että vaikka olosuhteet olisivat kuinka täydelliset, mikään "tuolla ulkona" ei koskaan enää tyydytä niin, kuin ennen. Se horjuttaa mieltäni. Tämä yhteydettömyyden tunne.
On mielenkiintoista, että hyvin monet meistä löytävät itsensä tästä paikasta ja ymmärtävät, että se on vain osa integrointiprosessia eikä ole mitään tarvetta hälytyskelloille. Vain sukulaissieluja joille osoittaa myötätuntoa.
Tai kunnon itku tai aikaa yksin. Aikaa mennä vielä syvemmälle. Pakenematta tunteita. Ja tekemättä niistä totuuttamme.
VIRUS
Vaikka nämä tunteet ovat päteviä ja ne ovat osa ihmistilaa, jokin myös aiheuttaa ne. Se on virus. Ei koronavirus, vaan ikivanha virus, joka on levinnyt ihmistietoisuuteen. Aivan kuten biologinen virus häiritsee järjestelmäämme ja aiheuttaa erilaisia oireita, myös ihmistietoisuusvirus ilmentyy eri tavoin.
Se luo epäilyä, pelkoa ja masennusta. Se saa meidät uskomaan, että olemme arvoton. Se rakastaa erillisyystietoisuutta, sitä uskomusta että käydään taistelua maskuliinisen ja feminiinisen, nuorten ja vanhojen, ns. hyvin ja pahojen voimien, valkoisten ja mustien ja oikean ja väärän välillä.
Se saa meidät uskomaan ikääntymiseen, sairauteen ja kuolemaan. Ja että kuolema on ainoa tapa yhdistyä taas ikuiseen itseemme.
Tämä ikivanha virus elää ihmisten tietoisuudessa. Se on politiikassa, teollisuudessa, pankeissa, uskonnoissa, kirkoissa ja henkilökohtaisissa suhteissa. Se ammentaa energiansa vallasta ja kontrollista.
Se rakastaa uhritietoisuutta. Se voi ilmentyä myös ylihoivaamisena, mikä on itse asiassa energian syömismuoto. Se on manipulointimuoto.
Se syö pelkoa ja yrittää ensisijaisesti kontrolloida mieltä. Mieli on herkin kontrollille ja hypnoosille. Sydän ei kovin paljon eikä sielu tai "minä olen" -olemus koskaan.
Siis mitä selkeämmäksi mieli tulee, sitä integroidummaksi, eikä viruksella ole paikkaa, josta syödä. Ja mieli ja kaikki sen tunteet ovat viruksen syöttömaaperää. Siitä tulee itseään jatkava.
Mutta kyse ei ole pääsemisestä eroon tunteista, juoksemisesta pakoon niitä, niiden kieltämisestä tai lääkitsemisestä. Ei ole kyse niiden psykoanalysoinnista tai prosessoinnista. Tämä itse asiassa vahvistaa niitä meissä. On kyse niiden kaikkien sallimisesta virrata sisään ja ulos. Tuomitsematta niitä tai itseämme ja ihmishalujamme.
Ja silloin kun ihmisitsellämme on vaikeaa vain sallia, on hyvä aika vetää muutaman kerran syvään henkeä, mennä kävelylle, ottaa torkut, käydä suihkussa, syödä jotain herkullista ja antaa "minä olen" -olemuksemme hoitaa sen puolestamme. Se on niin helppoa, kuitenkin niin vaikeaa.
Hyvä uutinen on, että sielu on tulossa takaisin yhteen sydämen ja sielun kanssa, eikä tuo virus pidä siitä. Se ei ole tyytyväinen myöskään maskuliinisen ja feminiinisen jälleenyhdistymisestä. Maskuliinisen ja feminiinisen erillisyys ja feminiinisen kieltäminen on kaikkien planeetan epätasapainottomuuksien lähtökohta.
Tuo virus on salakavala, eikä sitä ole aina helppoa tunnistaa. Se voi yhtä helposti ilmentyä yrityksenä miellyttää aina toisia tai mentaalisena, tunnepuolen ja fyysisenä hyväksikäyttönä.
Se näkyy häpeänä, jota tunnetaan omaa kehoaan sekä fyysisiä ja seksuaalisia halujaan kohtaan. On luontaista häpeää pelkästä fyysisyydessä ja ihmiskehossa olemisesta. Uskonto ei luonut tätä häpeää, mutta kirkot ovat vahvistaneet sitä.
Meidän ei tarvitse katsoa kovin kauas nähdäksemme, miten tämä virus on pilannut valta-asemassa olevia monissa kirkoissa, papistoja, nunnia ja piispoja. Heille on kerrottu, että miehen ja naisen välinen seksi on jumalatonta. Epäpyhää. Niinpä he löytävät muita hyvin tasapainottomia tapoja tyydyttää tuon halun.
Hillitön seksuaalinen hyväksikäyttö maailmassa on tuo virus toiminnassa.
Tuo virus rakastaa valtaa ja kontrollia. Mutta mielenkiintoista kyllä, kun yksilöstä tulee tietoisempi, hän tunnistaa tuon vallan harhakuvaksi. Ja että ihmistä saatetaan voida kontrolloida, mutta ei koskaan "minä olen" -olemusta. Se on ja on aina ollut vapaa. Siis kun ihmiset heräävät, virus menettää otteensa.
Ja itse asiassa tuo virus haluaa vapauttamista. Se on valmis integroitumaan. Kyse ei ole yrityksestä tapaa tuo virus, nitistää se. Tai juosta karkuun sitä.
Uudessa energiassa ei ole taistelua, yrittämistä, minkään mentaalista pakottamista. On vain totaalista hyväksymistä. Ja silloin kaikki nämä aspektimme vapautetaan ja ne tulevat takaisin integroituna. Kuvittele sitä!
On hassua, että covid-19-virusta pelätään niin kovasti. Kuitenkin se häviäisi yhdessä yössä, jos pelko muuttuisi myötätunnoksi. Täydelliseksi itsen hyväksymiseksi.
Ja mielenkiintoisesti me jotka sallimme integroitumisemme, eivät ole kovin herkkiä koronavirukselle tai viruksille yleisesti ottaen, on vain satunnaista tiheytemme puhdistamista flunssalla tai vilustumisella.
Se on fysiikkaa. Alemmat taajuudet eivät ole enää yhteensopivia kanssamme jonkin ajan kuluttua. Eräs viisas ystävä sanoi, että vähitellen vakiopaikkamme on korkeammissa taajuuksissa ja putoamme satunnaisesti alempiin taajuuksiin. Kun taas nyt tuntuu siltä, että tavoittelemme korkeampia taajuuksia.
Ja tietysti ei ole mitään tavoittelemista, ainoastaan sallimista. Rakkaan kumppanimme, ikuisen itsemme, sallimista pitää huoli elämästämme. Meidän ei enää tarvitse tuntea olevamme niin yksin. Kaikki on hyvin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
4.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaikki meni tänä aamuna hyvin. Heräsin varhain ja virkistäydyin, tein pienen aamupalan ja ajoin kahvilaani auringon noustessa. Ilma oli leuto ja raikas. Pääsin tänne, ja paikka on käytännössä tyhjä. Istun ulkona, ennen kuin kuumuus tekee siitä liian epämukavaa. Kahvi täyteläistä, tuoretta ja kuumaa. Kaikki on hyvin, ja kuitenkin minulla on vähän raskautta sydämessäni. En tunne tuota yhteyttä sieluuni. Tiedän, että se on siinä, mutta jokin on pielessä.
Tuntuu siltä, että vaikka olosuhteet olisivat kuinka täydelliset, mikään "tuolla ulkona" ei koskaan enää tyydytä niin, kuin ennen. Se horjuttaa mieltäni. Tämä yhteydettömyyden tunne.
On mielenkiintoista, että hyvin monet meistä löytävät itsensä tästä paikasta ja ymmärtävät, että se on vain osa integrointiprosessia eikä ole mitään tarvetta hälytyskelloille. Vain sukulaissieluja joille osoittaa myötätuntoa.
Tai kunnon itku tai aikaa yksin. Aikaa mennä vielä syvemmälle. Pakenematta tunteita. Ja tekemättä niistä totuuttamme.
VIRUS
Vaikka nämä tunteet ovat päteviä ja ne ovat osa ihmistilaa, jokin myös aiheuttaa ne. Se on virus. Ei koronavirus, vaan ikivanha virus, joka on levinnyt ihmistietoisuuteen. Aivan kuten biologinen virus häiritsee järjestelmäämme ja aiheuttaa erilaisia oireita, myös ihmistietoisuusvirus ilmentyy eri tavoin.
Se luo epäilyä, pelkoa ja masennusta. Se saa meidät uskomaan, että olemme arvoton. Se rakastaa erillisyystietoisuutta, sitä uskomusta että käydään taistelua maskuliinisen ja feminiinisen, nuorten ja vanhojen, ns. hyvin ja pahojen voimien, valkoisten ja mustien ja oikean ja väärän välillä.
Se saa meidät uskomaan ikääntymiseen, sairauteen ja kuolemaan. Ja että kuolema on ainoa tapa yhdistyä taas ikuiseen itseemme.
Tämä ikivanha virus elää ihmisten tietoisuudessa. Se on politiikassa, teollisuudessa, pankeissa, uskonnoissa, kirkoissa ja henkilökohtaisissa suhteissa. Se ammentaa energiansa vallasta ja kontrollista.
Se rakastaa uhritietoisuutta. Se voi ilmentyä myös ylihoivaamisena, mikä on itse asiassa energian syömismuoto. Se on manipulointimuoto.
Se syö pelkoa ja yrittää ensisijaisesti kontrolloida mieltä. Mieli on herkin kontrollille ja hypnoosille. Sydän ei kovin paljon eikä sielu tai "minä olen" -olemus koskaan.
Siis mitä selkeämmäksi mieli tulee, sitä integroidummaksi, eikä viruksella ole paikkaa, josta syödä. Ja mieli ja kaikki sen tunteet ovat viruksen syöttömaaperää. Siitä tulee itseään jatkava.
Mutta kyse ei ole pääsemisestä eroon tunteista, juoksemisesta pakoon niitä, niiden kieltämisestä tai lääkitsemisestä. Ei ole kyse niiden psykoanalysoinnista tai prosessoinnista. Tämä itse asiassa vahvistaa niitä meissä. On kyse niiden kaikkien sallimisesta virrata sisään ja ulos. Tuomitsematta niitä tai itseämme ja ihmishalujamme.
Ja silloin kun ihmisitsellämme on vaikeaa vain sallia, on hyvä aika vetää muutaman kerran syvään henkeä, mennä kävelylle, ottaa torkut, käydä suihkussa, syödä jotain herkullista ja antaa "minä olen" -olemuksemme hoitaa sen puolestamme. Se on niin helppoa, kuitenkin niin vaikeaa.
Hyvä uutinen on, että sielu on tulossa takaisin yhteen sydämen ja sielun kanssa, eikä tuo virus pidä siitä. Se ei ole tyytyväinen myöskään maskuliinisen ja feminiinisen jälleenyhdistymisestä. Maskuliinisen ja feminiinisen erillisyys ja feminiinisen kieltäminen on kaikkien planeetan epätasapainottomuuksien lähtökohta.
Tuo virus on salakavala, eikä sitä ole aina helppoa tunnistaa. Se voi yhtä helposti ilmentyä yrityksenä miellyttää aina toisia tai mentaalisena, tunnepuolen ja fyysisenä hyväksikäyttönä.
Se näkyy häpeänä, jota tunnetaan omaa kehoaan sekä fyysisiä ja seksuaalisia halujaan kohtaan. On luontaista häpeää pelkästä fyysisyydessä ja ihmiskehossa olemisesta. Uskonto ei luonut tätä häpeää, mutta kirkot ovat vahvistaneet sitä.
Meidän ei tarvitse katsoa kovin kauas nähdäksemme, miten tämä virus on pilannut valta-asemassa olevia monissa kirkoissa, papistoja, nunnia ja piispoja. Heille on kerrottu, että miehen ja naisen välinen seksi on jumalatonta. Epäpyhää. Niinpä he löytävät muita hyvin tasapainottomia tapoja tyydyttää tuon halun.
Hillitön seksuaalinen hyväksikäyttö maailmassa on tuo virus toiminnassa.
Tuo virus rakastaa valtaa ja kontrollia. Mutta mielenkiintoista kyllä, kun yksilöstä tulee tietoisempi, hän tunnistaa tuon vallan harhakuvaksi. Ja että ihmistä saatetaan voida kontrolloida, mutta ei koskaan "minä olen" -olemusta. Se on ja on aina ollut vapaa. Siis kun ihmiset heräävät, virus menettää otteensa.
Ja itse asiassa tuo virus haluaa vapauttamista. Se on valmis integroitumaan. Kyse ei ole yrityksestä tapaa tuo virus, nitistää se. Tai juosta karkuun sitä.
Uudessa energiassa ei ole taistelua, yrittämistä, minkään mentaalista pakottamista. On vain totaalista hyväksymistä. Ja silloin kaikki nämä aspektimme vapautetaan ja ne tulevat takaisin integroituna. Kuvittele sitä!
On hassua, että covid-19-virusta pelätään niin kovasti. Kuitenkin se häviäisi yhdessä yössä, jos pelko muuttuisi myötätunnoksi. Täydelliseksi itsen hyväksymiseksi.
Ja mielenkiintoisesti me jotka sallimme integroitumisemme, eivät ole kovin herkkiä koronavirukselle tai viruksille yleisesti ottaen, on vain satunnaista tiheytemme puhdistamista flunssalla tai vilustumisella.
Se on fysiikkaa. Alemmat taajuudet eivät ole enää yhteensopivia kanssamme jonkin ajan kuluttua. Eräs viisas ystävä sanoi, että vähitellen vakiopaikkamme on korkeammissa taajuuksissa ja putoamme satunnaisesti alempiin taajuuksiin. Kun taas nyt tuntuu siltä, että tavoittelemme korkeampia taajuuksia.
Ja tietysti ei ole mitään tavoittelemista, ainoastaan sallimista. Rakkaan kumppanimme, ikuisen itsemme, sallimista pitää huoli elämästämme. Meidän ei enää tarvitse tuntea olevamme niin yksin. Kaikki on hyvin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
8.7.2020 YLLÄTYS!
Kirjoittaja hammer » 13.07.2020 22:15
YLLÄTYS!
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaikki kirjoitukset, kirjat, videot, kurssit, webinaarit, yksityissessiot ja viestit, mukaan luettuna tämä viesti, on suunniteltu vain yhtä asiaa varten. Vapauttamaan vastarintaa. Häiritsemään mieltä.
Ne on suunniteltu auttamaan mieltä hiljentymään riittävästi, jotta luodaan tilaa sallimiselle. Sallien sielun ja "minä olen" -olemuksen tulla fyysiseen kehoomme. Mieltä ei jätetä tämän transformaation ulkopuolelle. Se tulee mukanamme, kaikkien aspektien, kaikkien entisten elämien ja tietysti fyysisen kehon kanssa. Se on kaikenkattavaa.
Mutta tämän ruumiillistuneen valaistumisen varsinainen "työ" tehdään tasoilla, joita ihmispersoona ei voi eikä sen tarvitse ymmärtää.
Eikä tämä toteamus ole vähättelemään ihmismieltä ja -persoonaa. Ei lainkaan. Ihmisosa on tietysti oleellinen täällä olemiseen. Mutta se ei pyöritä show'ta. Se ei osaa.
Jonkin kohdan jälkeen oivallamme sen. Oivallamme myös, että tämä oivaltamisjuttu on täysin ainutlaatuinen jokaiselle meistä. Ei ole yhdenkoon oivaltamista. Ja oivallamme, että olemme loppujen lopuksi itse viimeinen auktoriteettimme. Arvostamme kaikkia opettajia ja kirjoja ja kursseja, kaikkea rakkautta ja tukea, mutta jossain kohtaa me olemme se, joka oivaltamisen kokee.
Erotamme kaikesta, mitä kuulemme, luemme ja katselemme, sen mikä resonoi kanssamme. Jos jokin ei resonoi, se ei yksinkertaisesti ole meidän totuutemme. On monia totuuksia. Se horjuttaa mieltä. Mieli haluaa, että on vain yksi totuus.
Mutta erona on, että täysivaltaisuudessa ymmärrämme, ettemme oli yksi/yksikkö. Olemme moniulotteinen. Olemme ihminen ja ikuinen sielu. Ja tuolla sielulla voi olla myriadeja ilmaisumuotoja, ei vain ihmismuoto.
Meidän ei tarvitse tietää kaikkien noiden ei-fyysisten aspektiemme nimiä taivaallisissa ulottuvuuksissa. Eikä heidän tarvitse olla näkyvissä asemissa, jotka ihmiset tunnistavat. Koska perimiltään olemme vain oma Itsemme.
Kun alamme tuntea tuon energian sisällämme, ei jossain ulkona, meidän täytyy hyväksyä vastuu tuosta totuudesta. Emme voi pelata uhritietoisuuspeliä.
Ihmiset pelaavat tuota peliä, esittävät uhritietoisuutta. Mutta he alkavat nähdä, ettei se tyydytä heitä entiseen tapaan. He yrittävät kuin pelata tammea eivätkä oivalla, että nyt peli on shakkia. Mutta se on ulottuvuuksienvälistä shakkia. Ei enää 3D-pelilauta.
Mutta me emme ole enää tuossa pelissä lainkaan. Olemme ei-kaksinaisessa tilassa, jossa "minä olen" -olemuksesta tulee ensisijainen ääni kehossamme ja elämässämme. Olemme tutkineet pelkojamme ja huomanneet, että ajan kuluessa noilla peloilla ei ole samaa otetta meihin, vaikka niitä edelleen tulee esiin.
Alamme tajuta, ettei kyse ole ihmisitsen nujertamisesta. Tai mielen työntämisestä sivuun. On kyse sen tunnustamisesta, että kyllä, noita ajatuksia ja tunteita on edelleen, mutta emme anna niille enää koko huomiotamme.
Alamme tajuta, että olemme sekä ihminen että jumala. Olemme moniulotteinen. Olemme kaikkea sitä. Tuo ilmaisu "hän on kaikkea sitä" on täsmälleen oikein.
Kun on opettaja tai opas toisille tässä prosessissa, haasteena on, miten monella tavalla saman asian voi sanoa, jotta se kuulostaa uudelta? Koska mieli haluaa jotain uutta. Se haluaa uutta informaatiota, johon se voi sanoa "ahaa". Mutta oikeasti kyse on vain siitä, että silloin kun olemme valmis vastaanottamaan tuon informaation, tajuamme sen.
Miten monta kertaa olemme lukeneet uudelleen jonkin vanhan viestin tai kirjan ja sanoneet: "Vau, en muista tätä osaa"? Vaatii jonkin aikaa sisäistää ja tietää – ei vain älyllisesti – nämä totuudet siitä, kuka olemme. On integrointijaksoja, joita täytyy kunnioittaa. Tietysti mielemme on kyllästynyt niihin ja haluaa uskoa, ettei se lopu koskaan. Siltä tuntuu. Mutta tuo tunne tulee mielestä, joka ei ymmärrä oivaltamista.
Siis saavutamme kohdan, jossa alamme todella luottaa sisäiseen ääneemme, yli kaiken muun ulkopuolellamme. Ja sitten tulemme yhteen vain nauttimaan toistemme energioista. Sitä tapahtuu jo.
Massat kuuntelevat edelleen ääniä ulkopuolelta. Heistä tuntuu tällä hetkellä hyvin epävarmalta – ei ainoastaan koronaviruksen vuoksi, vaan koska he eivät voi luottaa noihin ulkoisiin ääniin entiseen tapaan.
Ihmisyksilö joka uskoo edelleen olevansa vain ihmispersoona, on peloissaan. Hänellä on todella epämukavaa. Monilla ei ole enää vanhaa elämäänsä. He eivät voi palata entiseen tapaan.
Ihmiset kadottivat kosketuksen sisäiseen ääneensä kauan sitten, ja se johti maailmaan, jossa mieli hallitsee. Mieli alkoi olla vastuussa kaikesta. Ja mieltä venytetään äärirajoilleen.
Meitä on sanottu hulluksi, koska puhumme oman äänemme kanssa ja tunnemme todellisuuden, joka on tämän todellisuuden ulkopuolella. Ja katsomme takaisin heitä ja näemme sellaisten ihmisten maailman, jotka uskovat olevansa oma mielensä. Miten hullua se on?
Siis maailma vaikuttaa tulevan hulluksi. Mutta todellisuudessa se on tulossa terveeksi. Siitä on tulossa mieletön. Paremmin ilmaistuna, se on höllentämässä mieltä. Mieli höllentää otettaan siitä.
Ja sitä mekin teemme. Höllennämme mielemme otetta meistä, jotta voimme sallia Itsemme olla täällä kanssamme tavalla, jota ei ole koskaan ennen tehty.
Siis tämä on tekemäämme pioneerityötä, ja kaikkien pioneerien tapaan opimme kulkiessamme. Tunnistamme jossain kohtaa, ettei kenelläkään "tuolla ulkona" ole vastauksia. Itse asiassa taivaallisissa ulottuvuuksissa ne joita olemme historiallisesti ihailleet, mm. ylösnousseet mestarit, odottavat meidän raportoivan heille havainnoistamme. He oppivat meiltä tässä kohtaa – tätä ruumiillistunutta valaistumista ei ole koskaan ennen viety näin pitkälle.
Se on melko pelottavaa mielelle, koska mieli tuntee olevansa vastuussa ja haluaa vastauksia, ja se usein etsii taivaallisilta olennoilta niitä. Se haluaa takuita. Se haluaa tietää lopputulokset. Mitä on kulman takana? Palvellessaan meitä mieli haluaa tietää. Kysyvän mielen tarvitsee tietää. Siinä on tuo pulma: se ei voi tietää.
Se alkaa kuitenkin nähdä joitain todellisia ja konkreettisia todisteita siitä, että se voi luottaa Itseen. Se laittaa nuo todisteet tietokantaansa. Ne ovat ehkä pienempiä asioita ensin, kuten ajattelit juuri jotakuta ja hän otti yhteyttä. Tai haluaisit joitain ruoka-ainetta, mutta sinua ei huvita mennä kauppaan, ja sitten muutaman minuutin päästä naapuri koputtaa ovelle ja sanoo ostaneensa ylimääräistä maapähkinävoita – haluaisitko purkin? Tai toinen ihana naapuri jakaa kotiruoka-aterian kanssasi.
Tai asiat alkavat vain virrata, kuten liikenne tai kassajono. Asiat näyttävät vain asettuvan riviin ilman, että mielesi täytyy yrittää järjestää sitä. Mutta vain jos johdat taajuuttasi.
Jos olet ilkeä ja liikut tuon ajattelutavan kera, näet, miten energia palvelee sinua myös silloin. Ihmiset törmäilevät sinuun, jono on epätavallisen pitkä tai hidas kassalla, ja asioiden tekeminen tuntuu kamppailulta.
Ne jotka lukevat tätä, tietävät jo kaiken energian johtamisesta. Se on energia-aakkoset. Mutta tämä tuntuu olevan aikaa, jolloin siitä tulee enemmän ongelma ja meidän täytyy olla vielä tietoisempi.
Ja taas kerran, kyse ei ole siitä, että teeskentelemme, ettemme tunne, mitä tunnemme, tai että analysoimme noita tunteita. Ja eikö ole helpotus, ettei meidän tarvitse tehdä sitä enää?
Kyse on sen tiedostamisesta, ettemme ole vain nuo tunteet. Että ne eivät määrittele meitä, luojan kiitos. Kyse on sen tiedostamisesta, että olemme myös minä-olen.
Siis meidän ei tarvitse yrittää tehdä ihmisitseämme paremmaksi. Luojan kiitos. Se on mahdotonta.
Huomaamme, että kollektiivi yrittää nuhdella toisiaan siitä, ettei olla parempia ihmisiä. Me olemme nuhdelleet itseämme samasta asiasta.
Ja niin kauan kun näemme itsemme yhtenä/yksikkönä, lankeamme tuohon hypnoosiin. Jos ihminen on kaikki, mitä sinulla on, sinun täytyy pyrkiä tulemaan paremmaksi versioksi itsestäsi.
Sinun täytyy jatkuvasti yrittää kehittyä. Tulla onnellisemmaksi, rikkaammaksi, menestyneemmäksi, miellyttävämmäksi, myötätuntoisemmaksi, henkisemmäksi. Tuo pyrkiminen ja matkanteko on erittäin viettelevää,
Mieli on niin tottunut olemaan ohjaksissa ja pitämään meidät turvassa, että se luuli luonnostaan, että sen täytyy tehdä myös tämä valaistumisjuttu.
YLLÄTYS!
Mutta ihmispersoonaa varten on iso yllätys.
OLET JO OIVALTANUT. OLET JO VALAISTUNUT. OLET JO YLÖSNOUSSUT.
Et vain ole tietoinen siitä, rakas ihminen. Katsot edelleen itseäsi yksittäisestä ihmisperspektiivistäsi. Perspektiivistä joka määrittelee sinut epätäydelliseksi/keskeneräiseksi.
Tämä jäsennellyn, lineaarisen todellisuuden ulkopuolella ei ole aikaa tai paikkaa sellaisena, kuin tunnemme sen, joten kaikki on jo tehty. Jollain tapaa menemme vain taaksepäin ajassa nähdäksemme, miten pääsimme siihen. Se on tavallaan takaisinmallinnusta.
Mieli on täysin tämän uutisen kimpussa, käsitteellisesti. Se sanoo: "Vau, tämä on jännittävää! Olen jo perillä!" Mutta mieli ei oikeasti usko sitä. Se ei voi. Mutta sen ei tarvitse. Ja se on oivaltamista.
Mieli on rajoittunut. Se ei voi käsittää, että se on enemmän kuin itsensä. Se voi yrittää. Ja se yrittää ymmärtää. Mutta tämä aiheuttaa liikaa painetta sille. Sen ei tarvitse tajuta sitä. Miksi? Koska se on jo tehty. Ei ole mitään "tajuttavaa".
Siis tärkein asia jonka nämä viestit tekevät, myös tämä viesti, on viedä mielen huomio muualle, jotta samalla tapahtuu tätä takaisinmallinnusta. Jumalainen mieli tietää. Ihminen, lineaarinen mieli ei tiedä. Sen ei tarvitse.
Nyt on aika syödä jotain herkullista. Suklaata? Kunnon voileipä? Keittoa? Tai kenties mennä mukavalle kävelylle? Kahvia? Tai ottaa torkut? Katsoa Netflixiä?
Kiitos, että piipahdit. Nauti päivästäsi, pioneeritoveri!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaikki kirjoitukset, kirjat, videot, kurssit, webinaarit, yksityissessiot ja viestit, mukaan luettuna tämä viesti, on suunniteltu vain yhtä asiaa varten. Vapauttamaan vastarintaa. Häiritsemään mieltä.
Ne on suunniteltu auttamaan mieltä hiljentymään riittävästi, jotta luodaan tilaa sallimiselle. Sallien sielun ja "minä olen" -olemuksen tulla fyysiseen kehoomme. Mieltä ei jätetä tämän transformaation ulkopuolelle. Se tulee mukanamme, kaikkien aspektien, kaikkien entisten elämien ja tietysti fyysisen kehon kanssa. Se on kaikenkattavaa.
Mutta tämän ruumiillistuneen valaistumisen varsinainen "työ" tehdään tasoilla, joita ihmispersoona ei voi eikä sen tarvitse ymmärtää.
Eikä tämä toteamus ole vähättelemään ihmismieltä ja -persoonaa. Ei lainkaan. Ihmisosa on tietysti oleellinen täällä olemiseen. Mutta se ei pyöritä show'ta. Se ei osaa.
Jonkin kohdan jälkeen oivallamme sen. Oivallamme myös, että tämä oivaltamisjuttu on täysin ainutlaatuinen jokaiselle meistä. Ei ole yhdenkoon oivaltamista. Ja oivallamme, että olemme loppujen lopuksi itse viimeinen auktoriteettimme. Arvostamme kaikkia opettajia ja kirjoja ja kursseja, kaikkea rakkautta ja tukea, mutta jossain kohtaa me olemme se, joka oivaltamisen kokee.
Erotamme kaikesta, mitä kuulemme, luemme ja katselemme, sen mikä resonoi kanssamme. Jos jokin ei resonoi, se ei yksinkertaisesti ole meidän totuutemme. On monia totuuksia. Se horjuttaa mieltä. Mieli haluaa, että on vain yksi totuus.
Mutta erona on, että täysivaltaisuudessa ymmärrämme, ettemme oli yksi/yksikkö. Olemme moniulotteinen. Olemme ihminen ja ikuinen sielu. Ja tuolla sielulla voi olla myriadeja ilmaisumuotoja, ei vain ihmismuoto.
Meidän ei tarvitse tietää kaikkien noiden ei-fyysisten aspektiemme nimiä taivaallisissa ulottuvuuksissa. Eikä heidän tarvitse olla näkyvissä asemissa, jotka ihmiset tunnistavat. Koska perimiltään olemme vain oma Itsemme.
Kun alamme tuntea tuon energian sisällämme, ei jossain ulkona, meidän täytyy hyväksyä vastuu tuosta totuudesta. Emme voi pelata uhritietoisuuspeliä.
Ihmiset pelaavat tuota peliä, esittävät uhritietoisuutta. Mutta he alkavat nähdä, ettei se tyydytä heitä entiseen tapaan. He yrittävät kuin pelata tammea eivätkä oivalla, että nyt peli on shakkia. Mutta se on ulottuvuuksienvälistä shakkia. Ei enää 3D-pelilauta.
Mutta me emme ole enää tuossa pelissä lainkaan. Olemme ei-kaksinaisessa tilassa, jossa "minä olen" -olemuksesta tulee ensisijainen ääni kehossamme ja elämässämme. Olemme tutkineet pelkojamme ja huomanneet, että ajan kuluessa noilla peloilla ei ole samaa otetta meihin, vaikka niitä edelleen tulee esiin.
Alamme tajuta, ettei kyse ole ihmisitsen nujertamisesta. Tai mielen työntämisestä sivuun. On kyse sen tunnustamisesta, että kyllä, noita ajatuksia ja tunteita on edelleen, mutta emme anna niille enää koko huomiotamme.
Alamme tajuta, että olemme sekä ihminen että jumala. Olemme moniulotteinen. Olemme kaikkea sitä. Tuo ilmaisu "hän on kaikkea sitä" on täsmälleen oikein.
Kun on opettaja tai opas toisille tässä prosessissa, haasteena on, miten monella tavalla saman asian voi sanoa, jotta se kuulostaa uudelta? Koska mieli haluaa jotain uutta. Se haluaa uutta informaatiota, johon se voi sanoa "ahaa". Mutta oikeasti kyse on vain siitä, että silloin kun olemme valmis vastaanottamaan tuon informaation, tajuamme sen.
Miten monta kertaa olemme lukeneet uudelleen jonkin vanhan viestin tai kirjan ja sanoneet: "Vau, en muista tätä osaa"? Vaatii jonkin aikaa sisäistää ja tietää – ei vain älyllisesti – nämä totuudet siitä, kuka olemme. On integrointijaksoja, joita täytyy kunnioittaa. Tietysti mielemme on kyllästynyt niihin ja haluaa uskoa, ettei se lopu koskaan. Siltä tuntuu. Mutta tuo tunne tulee mielestä, joka ei ymmärrä oivaltamista.
Siis saavutamme kohdan, jossa alamme todella luottaa sisäiseen ääneemme, yli kaiken muun ulkopuolellamme. Ja sitten tulemme yhteen vain nauttimaan toistemme energioista. Sitä tapahtuu jo.
Massat kuuntelevat edelleen ääniä ulkopuolelta. Heistä tuntuu tällä hetkellä hyvin epävarmalta – ei ainoastaan koronaviruksen vuoksi, vaan koska he eivät voi luottaa noihin ulkoisiin ääniin entiseen tapaan.
Ihmisyksilö joka uskoo edelleen olevansa vain ihmispersoona, on peloissaan. Hänellä on todella epämukavaa. Monilla ei ole enää vanhaa elämäänsä. He eivät voi palata entiseen tapaan.
Ihmiset kadottivat kosketuksen sisäiseen ääneensä kauan sitten, ja se johti maailmaan, jossa mieli hallitsee. Mieli alkoi olla vastuussa kaikesta. Ja mieltä venytetään äärirajoilleen.
Meitä on sanottu hulluksi, koska puhumme oman äänemme kanssa ja tunnemme todellisuuden, joka on tämän todellisuuden ulkopuolella. Ja katsomme takaisin heitä ja näemme sellaisten ihmisten maailman, jotka uskovat olevansa oma mielensä. Miten hullua se on?
Siis maailma vaikuttaa tulevan hulluksi. Mutta todellisuudessa se on tulossa terveeksi. Siitä on tulossa mieletön. Paremmin ilmaistuna, se on höllentämässä mieltä. Mieli höllentää otettaan siitä.
Ja sitä mekin teemme. Höllennämme mielemme otetta meistä, jotta voimme sallia Itsemme olla täällä kanssamme tavalla, jota ei ole koskaan ennen tehty.
Siis tämä on tekemäämme pioneerityötä, ja kaikkien pioneerien tapaan opimme kulkiessamme. Tunnistamme jossain kohtaa, ettei kenelläkään "tuolla ulkona" ole vastauksia. Itse asiassa taivaallisissa ulottuvuuksissa ne joita olemme historiallisesti ihailleet, mm. ylösnousseet mestarit, odottavat meidän raportoivan heille havainnoistamme. He oppivat meiltä tässä kohtaa – tätä ruumiillistunutta valaistumista ei ole koskaan ennen viety näin pitkälle.
Se on melko pelottavaa mielelle, koska mieli tuntee olevansa vastuussa ja haluaa vastauksia, ja se usein etsii taivaallisilta olennoilta niitä. Se haluaa takuita. Se haluaa tietää lopputulokset. Mitä on kulman takana? Palvellessaan meitä mieli haluaa tietää. Kysyvän mielen tarvitsee tietää. Siinä on tuo pulma: se ei voi tietää.
Se alkaa kuitenkin nähdä joitain todellisia ja konkreettisia todisteita siitä, että se voi luottaa Itseen. Se laittaa nuo todisteet tietokantaansa. Ne ovat ehkä pienempiä asioita ensin, kuten ajattelit juuri jotakuta ja hän otti yhteyttä. Tai haluaisit joitain ruoka-ainetta, mutta sinua ei huvita mennä kauppaan, ja sitten muutaman minuutin päästä naapuri koputtaa ovelle ja sanoo ostaneensa ylimääräistä maapähkinävoita – haluaisitko purkin? Tai toinen ihana naapuri jakaa kotiruoka-aterian kanssasi.
Tai asiat alkavat vain virrata, kuten liikenne tai kassajono. Asiat näyttävät vain asettuvan riviin ilman, että mielesi täytyy yrittää järjestää sitä. Mutta vain jos johdat taajuuttasi.
Jos olet ilkeä ja liikut tuon ajattelutavan kera, näet, miten energia palvelee sinua myös silloin. Ihmiset törmäilevät sinuun, jono on epätavallisen pitkä tai hidas kassalla, ja asioiden tekeminen tuntuu kamppailulta.
Ne jotka lukevat tätä, tietävät jo kaiken energian johtamisesta. Se on energia-aakkoset. Mutta tämä tuntuu olevan aikaa, jolloin siitä tulee enemmän ongelma ja meidän täytyy olla vielä tietoisempi.
Ja taas kerran, kyse ei ole siitä, että teeskentelemme, ettemme tunne, mitä tunnemme, tai että analysoimme noita tunteita. Ja eikö ole helpotus, ettei meidän tarvitse tehdä sitä enää?
Kyse on sen tiedostamisesta, ettemme ole vain nuo tunteet. Että ne eivät määrittele meitä, luojan kiitos. Kyse on sen tiedostamisesta, että olemme myös minä-olen.
Siis meidän ei tarvitse yrittää tehdä ihmisitseämme paremmaksi. Luojan kiitos. Se on mahdotonta.
Huomaamme, että kollektiivi yrittää nuhdella toisiaan siitä, ettei olla parempia ihmisiä. Me olemme nuhdelleet itseämme samasta asiasta.
Ja niin kauan kun näemme itsemme yhtenä/yksikkönä, lankeamme tuohon hypnoosiin. Jos ihminen on kaikki, mitä sinulla on, sinun täytyy pyrkiä tulemaan paremmaksi versioksi itsestäsi.
Sinun täytyy jatkuvasti yrittää kehittyä. Tulla onnellisemmaksi, rikkaammaksi, menestyneemmäksi, miellyttävämmäksi, myötätuntoisemmaksi, henkisemmäksi. Tuo pyrkiminen ja matkanteko on erittäin viettelevää,
Mieli on niin tottunut olemaan ohjaksissa ja pitämään meidät turvassa, että se luuli luonnostaan, että sen täytyy tehdä myös tämä valaistumisjuttu.
YLLÄTYS!
Mutta ihmispersoonaa varten on iso yllätys.
OLET JO OIVALTANUT. OLET JO VALAISTUNUT. OLET JO YLÖSNOUSSUT.
Et vain ole tietoinen siitä, rakas ihminen. Katsot edelleen itseäsi yksittäisestä ihmisperspektiivistäsi. Perspektiivistä joka määrittelee sinut epätäydelliseksi/keskeneräiseksi.
Tämä jäsennellyn, lineaarisen todellisuuden ulkopuolella ei ole aikaa tai paikkaa sellaisena, kuin tunnemme sen, joten kaikki on jo tehty. Jollain tapaa menemme vain taaksepäin ajassa nähdäksemme, miten pääsimme siihen. Se on tavallaan takaisinmallinnusta.
Mieli on täysin tämän uutisen kimpussa, käsitteellisesti. Se sanoo: "Vau, tämä on jännittävää! Olen jo perillä!" Mutta mieli ei oikeasti usko sitä. Se ei voi. Mutta sen ei tarvitse. Ja se on oivaltamista.
Mieli on rajoittunut. Se ei voi käsittää, että se on enemmän kuin itsensä. Se voi yrittää. Ja se yrittää ymmärtää. Mutta tämä aiheuttaa liikaa painetta sille. Sen ei tarvitse tajuta sitä. Miksi? Koska se on jo tehty. Ei ole mitään "tajuttavaa".
Siis tärkein asia jonka nämä viestit tekevät, myös tämä viesti, on viedä mielen huomio muualle, jotta samalla tapahtuu tätä takaisinmallinnusta. Jumalainen mieli tietää. Ihminen, lineaarinen mieli ei tiedä. Sen ei tarvitse.
Nyt on aika syödä jotain herkullista. Suklaata? Kunnon voileipä? Keittoa? Tai kenties mennä mukavalle kävelylle? Kahvia? Tai ottaa torkut? Katsoa Netflixiä?
Kiitos, että piipahdit. Nauti päivästäsi, pioneeritoveri!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
10.7.2020 PSYKOOSIN JA VALAISTUMISEN VÄLILLÄ ON VAIN ...
Kirjoittaja hammer » 16.07.2020 22:08
PSYKOOSIN JA VALAISTUMISEN VÄLILLÄ ON VAIN HIENOINEN ERO
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
No hyvä, että olet siinä. Otsikko ei pelotellut sinua tai kääntänyt pois. Lue sitten eteenpäin … Aloitan vähemmän pelottavalla vertauksella. Eräs hyvä ystävä näytti minulle luettelon traumaperäisen stressihäiriön negatiivisista oireista ajattelussa ja mielialassa. Olin ällistynyt siitä, miten oudon samanlaisia ne ovat kuin heräämisoireet.
Se ei tietenkään merkitse, että tuo henkilö käy läpi heräämistä. Mutta useimmat ihmiset jotka heräävät, kokevat joitain niistä, jolleivät kaikkia.
Noiden oireiden joukossa oli tunne yhteydettömyydestä asioihin, joista ennen nautti, perheeseen ja ystäviin, sekä muistamisongelmat.
Ja tietysti monille meistä ne ovat hyvin tuttuja, kun siirryimme pois siitä maailmasta, jonka tunsimme. Alamme oivaltaa, että ulkoinen maailma ei ole syy iloomme tai sen puuttumiseen. On menetyksen tunnetta, joka voi ilmentyä masennuksena ja eksistentiaalisena irrallisuutena.
Toinen oire tuossa luettelossa oli vaikeus ylläpitää läheisiä suhteita.
Se on konstikas kohta. Emme välttämättä paenneet noita suhteita, vaan tiesimme, että meidän täytyi kääntyä sisäänpäin ja tarvitsimme runsaasti aikaa yksin. Meillä tapahtui niin paljon niin monilla tasoilla, että tarvitsimme pyhän aikamme ja tilamme.
Minusta oli erittäin vaikeaa olla läheisesti toisen ihmisen kanssa tuona aikana. Ja jotkut ymmärsivät sen väärin niin, että minulla oli kliininen masennus. Mutta tiesin, mitä tapahtui, vaikken pystynytkään artikuloimaan sitä kenellekään ympärilläni.
Heräävä ihminen siirtyy periaatteessa "yksikköidentiteetistä", jossa hän uskoo, että hän on vain ihminen ja mieli kontrolloi ehdottomasti hänen elämänsä, siihen tietoisuuteen, että hän on paljon, paljon enemmän – hän on moniulotteinen.
Tämä tietoisuus alkaa saada mielen sekoamaan, koska mieli on ollut oikeastaan ainoana vastuussa hänen elämästään. Mieli höllentää otettaan todellisuudesta sellaisena, kuin se ennen tunsi sen – lineaarinen ja kiinteä todellisuus.
Alussa kaikki tavallaan hajoaa. Kenties talous, terveys, suhteet. Hommasta tulee sotkua. Täytyy tulla. Ihmisidentiteetti tuntee kuolevansa. Näin ollen on masennusta ja toivottomuutta sekä eräänlaista turtuneisuutta. Se on melkein, kuin kävisi läpi suruvaiheet.
Ihmisen täytyy hitaasti päästää irti kontrollistaan ja sallia aidon itsensä, ikuisen itsen, olla enemmän ja enemmän läsnä. On luottamusongelmia, koska mieli ei luonnollisesti luota siihen, että tämä epämääräinen osa tarttuu ruoriin.
PSYKOOSI
Tässä on ote "National Institute of Mental Healthin" (= mielenterveyden tutkimuslaitos) psykoosikuvauksesta.
"Sanaa "psykoosi" käytetään kuvaamaan tiloja, jotka vaikuttavat mieleen ja joissa on menetetty jollain tavalla kontakti todellisuuteen. Kun joku sairastuu tällä tavalla, sitä kutsutaan "psykoottiseksi vaiheeksi". Psykoosijakson aikana henkilön ajatukset ja havainnot ovat häiriintyneet ja hänellä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää, mikä on totta ja mikä ei. Psykoosin oireita ovat mm. harhakuvitelmat (väärät uskomukset) ja hallusinaatiot (näkee tai kuulee asioita, joita toiset eivät). Muita oireita ovat mm. epäyhtenäinen puhe tai hölynpölyn puhuminen ja tilanteeseen sopimaton käyttäytyminen. Ihmisellä voi psykoottisessa vaiheessa olla myös masennusta, ahdistusta, univaikeuksia, sosiaalista vetäytymistä, motivaation puutetta ja yleisiä toimintavaikeuksia."
Varsinainen psykoosi on tietysti todellinen häiriötila, ja lineaarinen mieli kiertää ympyrää siinä määrin, että se tavallaan suistuu raiteiltaan. Se on täydellinen esimerkki mielestä, joka yrittää päästä ulos omasta helvetistään käyttämällä mieltä siihen.
Monet ihmiset jotka kärsivät psykoosista, ovat hyvin älykkäitä ihmisiä. He ovat usein vasemmalla aivopuoliskolla, hyvin loogisesti ajattelevia henkilöitä.
Ja näin on, koska mieli tuntee menettävänsä otteen todellisuudesta ja yrittää pitää kiinni henkensä edestä. Se on kauhuissaan siitä, että pitää luopua kontrollistaan. Mutta se ei voi jatkaa roikkumista todellisuudessa, joka ei ole totta (3D), kutsuessaan samalla sisään oman ikuisen itsensä, joka on todellinen. Ihminen on laittanut liikkeeseen jotain, mitä ei voi pysäyttää.
Mutta meillä jokaisella on oma tyylimme tässä heräämisprosessissa. Jotkut meistä sukeltavat suoraan syvään päähän ja päätyvät psyykkiselle osastolle, fyysisesti tai vertauskuvallisesti. Toiset kastavat jalkansa matalaan päähän ja roiskivat itseään tietoisuudellaan, kunnes he tottuvat perspektiivimuutokseen. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa.
Ne jotka valitsevat maankuulun psyykkisen osaston, ovat usein niitä, jotka ovat hyvin mentaalisia tavassaan lähestyä elämää. Niinpä syväsukellus auttaa ravistamaan irti tuon ylikontrolloivan mielen.
Ja myös niille jotka lähestyvät elämää paremminkin oikeasta aivopuoliskosta, on haasteena käsitellä mieli, joka haluaa säilyttää vallitsevan tilan.
Mutta lakkaamme taistelemasta mieltämme vastaan, ja se perimmiltään erottaa meidät niistä, jotka kärsivät psykoottisesta käyttäytymisestä. Ystävystymme lopulta mielemme kanssa ja näemme, että se ei ole vihollinen, vaan osa meitä joka haluaa vain pitää meidät turvassa.
Ja mikä tärkeintä, oivallamme, että olemme paljon enemmän kuin mieli ja ihmispersoona. Emme ala ainoastaan hyväksyä tuota totuutta, vaan alamme myös ruumiillistaa sen.
Lakkaamme yrittämästä sopia todellisuuteen, jota ei koskaan suunniteltu mukavaksi "yksikköihmiselle". Se suunniteltiin sen tutkimiseen, miten tietoisuus ja energia toimivat yhdessä ja miten ikuinen tietoisuutemme ilmentää käyttämällä energiaa hidastetussa ympäristössä. Alemman ulottuvuuden "todellisuudessa".
Emme voineet tehdä sitä ilman ihmiskehoa 3D-todellisuudessa.
Tämän planeetan ei koskaan oletettu olevan paikka, jossa määritellään joku hulluksi, koska hän ei sovi vallitsevaan tietoisuuteen. Ja enimmäkseen tällä planeetalla vallitsee tietoisuus, joka sanoo:
"Olet yksi ihminen ja tämä on ainoa elämäsi, ja sinulla on yksi yritys tajuta kaikki oikein. Tämä todellisuus on niin todellinen, kuin voi olla. Se on paskamainen homma. Siis yritä olla järkyttämättä vallitsevaa tilaa, pysy omalla kaistallasi ja pärjäät kyllä. Hyvää onnea."
Tiedät silloin olevasi herännyt tuosta unesta, kun et ole huolissasi, tuletko hulluksi tai menetät järkesi. Tiedät, että loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
No hyvä, että olet siinä. Otsikko ei pelotellut sinua tai kääntänyt pois. Lue sitten eteenpäin … Aloitan vähemmän pelottavalla vertauksella. Eräs hyvä ystävä näytti minulle luettelon traumaperäisen stressihäiriön negatiivisista oireista ajattelussa ja mielialassa. Olin ällistynyt siitä, miten oudon samanlaisia ne ovat kuin heräämisoireet.
Se ei tietenkään merkitse, että tuo henkilö käy läpi heräämistä. Mutta useimmat ihmiset jotka heräävät, kokevat joitain niistä, jolleivät kaikkia.
Noiden oireiden joukossa oli tunne yhteydettömyydestä asioihin, joista ennen nautti, perheeseen ja ystäviin, sekä muistamisongelmat.
Ja tietysti monille meistä ne ovat hyvin tuttuja, kun siirryimme pois siitä maailmasta, jonka tunsimme. Alamme oivaltaa, että ulkoinen maailma ei ole syy iloomme tai sen puuttumiseen. On menetyksen tunnetta, joka voi ilmentyä masennuksena ja eksistentiaalisena irrallisuutena.
Toinen oire tuossa luettelossa oli vaikeus ylläpitää läheisiä suhteita.
Se on konstikas kohta. Emme välttämättä paenneet noita suhteita, vaan tiesimme, että meidän täytyi kääntyä sisäänpäin ja tarvitsimme runsaasti aikaa yksin. Meillä tapahtui niin paljon niin monilla tasoilla, että tarvitsimme pyhän aikamme ja tilamme.
Minusta oli erittäin vaikeaa olla läheisesti toisen ihmisen kanssa tuona aikana. Ja jotkut ymmärsivät sen väärin niin, että minulla oli kliininen masennus. Mutta tiesin, mitä tapahtui, vaikken pystynytkään artikuloimaan sitä kenellekään ympärilläni.
Heräävä ihminen siirtyy periaatteessa "yksikköidentiteetistä", jossa hän uskoo, että hän on vain ihminen ja mieli kontrolloi ehdottomasti hänen elämänsä, siihen tietoisuuteen, että hän on paljon, paljon enemmän – hän on moniulotteinen.
Tämä tietoisuus alkaa saada mielen sekoamaan, koska mieli on ollut oikeastaan ainoana vastuussa hänen elämästään. Mieli höllentää otettaan todellisuudesta sellaisena, kuin se ennen tunsi sen – lineaarinen ja kiinteä todellisuus.
Alussa kaikki tavallaan hajoaa. Kenties talous, terveys, suhteet. Hommasta tulee sotkua. Täytyy tulla. Ihmisidentiteetti tuntee kuolevansa. Näin ollen on masennusta ja toivottomuutta sekä eräänlaista turtuneisuutta. Se on melkein, kuin kävisi läpi suruvaiheet.
Ihmisen täytyy hitaasti päästää irti kontrollistaan ja sallia aidon itsensä, ikuisen itsen, olla enemmän ja enemmän läsnä. On luottamusongelmia, koska mieli ei luonnollisesti luota siihen, että tämä epämääräinen osa tarttuu ruoriin.
PSYKOOSI
Tässä on ote "National Institute of Mental Healthin" (= mielenterveyden tutkimuslaitos) psykoosikuvauksesta.
"Sanaa "psykoosi" käytetään kuvaamaan tiloja, jotka vaikuttavat mieleen ja joissa on menetetty jollain tavalla kontakti todellisuuteen. Kun joku sairastuu tällä tavalla, sitä kutsutaan "psykoottiseksi vaiheeksi". Psykoosijakson aikana henkilön ajatukset ja havainnot ovat häiriintyneet ja hänellä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää, mikä on totta ja mikä ei. Psykoosin oireita ovat mm. harhakuvitelmat (väärät uskomukset) ja hallusinaatiot (näkee tai kuulee asioita, joita toiset eivät). Muita oireita ovat mm. epäyhtenäinen puhe tai hölynpölyn puhuminen ja tilanteeseen sopimaton käyttäytyminen. Ihmisellä voi psykoottisessa vaiheessa olla myös masennusta, ahdistusta, univaikeuksia, sosiaalista vetäytymistä, motivaation puutetta ja yleisiä toimintavaikeuksia."
Varsinainen psykoosi on tietysti todellinen häiriötila, ja lineaarinen mieli kiertää ympyrää siinä määrin, että se tavallaan suistuu raiteiltaan. Se on täydellinen esimerkki mielestä, joka yrittää päästä ulos omasta helvetistään käyttämällä mieltä siihen.
Monet ihmiset jotka kärsivät psykoosista, ovat hyvin älykkäitä ihmisiä. He ovat usein vasemmalla aivopuoliskolla, hyvin loogisesti ajattelevia henkilöitä.
Ja näin on, koska mieli tuntee menettävänsä otteen todellisuudesta ja yrittää pitää kiinni henkensä edestä. Se on kauhuissaan siitä, että pitää luopua kontrollistaan. Mutta se ei voi jatkaa roikkumista todellisuudessa, joka ei ole totta (3D), kutsuessaan samalla sisään oman ikuisen itsensä, joka on todellinen. Ihminen on laittanut liikkeeseen jotain, mitä ei voi pysäyttää.
Mutta meillä jokaisella on oma tyylimme tässä heräämisprosessissa. Jotkut meistä sukeltavat suoraan syvään päähän ja päätyvät psyykkiselle osastolle, fyysisesti tai vertauskuvallisesti. Toiset kastavat jalkansa matalaan päähän ja roiskivat itseään tietoisuudellaan, kunnes he tottuvat perspektiivimuutokseen. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa.
Ne jotka valitsevat maankuulun psyykkisen osaston, ovat usein niitä, jotka ovat hyvin mentaalisia tavassaan lähestyä elämää. Niinpä syväsukellus auttaa ravistamaan irti tuon ylikontrolloivan mielen.
Ja myös niille jotka lähestyvät elämää paremminkin oikeasta aivopuoliskosta, on haasteena käsitellä mieli, joka haluaa säilyttää vallitsevan tilan.
Mutta lakkaamme taistelemasta mieltämme vastaan, ja se perimmiltään erottaa meidät niistä, jotka kärsivät psykoottisesta käyttäytymisestä. Ystävystymme lopulta mielemme kanssa ja näemme, että se ei ole vihollinen, vaan osa meitä joka haluaa vain pitää meidät turvassa.
Ja mikä tärkeintä, oivallamme, että olemme paljon enemmän kuin mieli ja ihmispersoona. Emme ala ainoastaan hyväksyä tuota totuutta, vaan alamme myös ruumiillistaa sen.
Lakkaamme yrittämästä sopia todellisuuteen, jota ei koskaan suunniteltu mukavaksi "yksikköihmiselle". Se suunniteltiin sen tutkimiseen, miten tietoisuus ja energia toimivat yhdessä ja miten ikuinen tietoisuutemme ilmentää käyttämällä energiaa hidastetussa ympäristössä. Alemman ulottuvuuden "todellisuudessa".
Emme voineet tehdä sitä ilman ihmiskehoa 3D-todellisuudessa.
Tämän planeetan ei koskaan oletettu olevan paikka, jossa määritellään joku hulluksi, koska hän ei sovi vallitsevaan tietoisuuteen. Ja enimmäkseen tällä planeetalla vallitsee tietoisuus, joka sanoo:
"Olet yksi ihminen ja tämä on ainoa elämäsi, ja sinulla on yksi yritys tajuta kaikki oikein. Tämä todellisuus on niin todellinen, kuin voi olla. Se on paskamainen homma. Siis yritä olla järkyttämättä vallitsevaa tilaa, pysy omalla kaistallasi ja pärjäät kyllä. Hyvää onnea."
Tiedät silloin olevasi herännyt tuosta unesta, kun et ole huolissasi, tuletko hulluksi tai menetät järkesi. Tiedät, että loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Re: Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)
Kirjoittaja hammer » 20.07.2020 18:12
"UHREJA OLEMME ME" -SUPERMARKETTI
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... .png?w=820)
Kuva: Maria Chambers
"Mikä hiton otsikko se on?" kysyt ehkä. Onko Marialta loppuneet aiheet ja hän yrittää houkutella meitä lukijoita kummallisilla otsikoilla? No, olet puolittain oikeassa. Miten monista asioista voi enää kirjoittaa jonkin ajan kuluttua tässä ylösnousemuksessa, tietoisuusmuutoksessa? Erityisesti kun siirrymme pois uhritietoisuudesta.
Oletko yrittänyt käydä keskustelua kenenkään kanssa perheessäsi tai yhteisössäsi ilman, että keskustelu kiertyy uhri-pahantekijä -aiheisiin?
Meilläkin jotka olemme tulleet tietoisemmiksi, voi olla houkutusta tuntea olevamme uhri, myös tämän transformaation uhri.
En tuomitse tässä, koska se on ihmistila. Syntymähetkestä saakka uimme tietoisuudessa, joka uskoo, että meitä kohdellaan kaltoin tavalla tai toisella, avoimesti ja hyvin hienovaraisesti. Ja media ja kulttuuri heijastavat sitä meille takaisin.
Ja näin on, koska ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki mitä he tarvitsevat, on jo heidän sisällään. Me kärkijoukossa alamme vasta ymmärtää tuon periaatteen. Meille on opetettu, että energia on ulkopuolellamme ja meidän täytyy mennä ulos hakemaan tuota energiaa itsellemme. On kyse sitten rakkaudesta, terveydestä tai taloudellisesta yltäkylläisyydestä. Ja meidän täytyy suojautua kovalta todellisuudelta, joka käy kimppuumme. Meillä täytyy olla sairausvakuutus, henkivakuutus, kuolemavakuutus ja meidän täytyy käyttää maskia.
Jos se ei ole virus tai sairaus, se on hallitus, se on pomo, se on perheenjäsen, toinen rotu, toinen sukupuoli. Jollekin se on itse paholainen.
Ajattelimme, että meidän täytyi syödä oikeita ruokia, ottaa oikeita lisäravinteita, tehdä harjoituksia, mennä salille, mennä kolonoskopiaan.
Olla ilottomassa työssä.
Jottei meistä tule sairauden tai köyhyyden uhria.
Uskonnot opettavat, että olemme jonkin jumalan uhreja, joka tuomitsee meidät ankarasti, jos emme noudata hänen sääntöjään, mitä ne ikinä ovatkin. Ja se vaihtelee paljon, uskonnosta, lahkosta tai uskonnollisten johtajien agendasta riippuen.
Esimerkiksi FLDS-yhteisölle uhrius on opetusten perusta. Se perustuu vainoamiseen. He uskovat, että tuska ja kärsimys on ainoa tapa tietää, että jumala koettelee heitä, valittujaan. Koska jumala ei koettele ketään muuta. Kaikilla muilla on helppoa.
Ja tuossa uskonnossa jäsenet eivät ole ainoastaan kiellä naisvihan, seksuaalisen ja lasten hyväksikäytön olemassaoloa – itse asiassa sitä pidetään osana polkua jumalan luo tuskan ja kärsimyksen avulla.
Siis heidän ns. profeettansa ei voi tehdä mitään väärää. Silloinkin kun hänet pidätetään useista seksuaalisen hyväksikäytön rikoksista, hänen laumansa tukee häntä vielä mahtavampana.
Kun jäsenille tarjottiin tietä ulos tuosta yhteisöstä, useimmat kieltäytyivät. Se oli elämää, jonka he tunsivat. Se oli perhe. Heille se oli turvallista. Turvallisempaa, mitä he uskoivat odottavan ulkopuolisessa maailmassa.
Monet meistä ovat olleet väkivaltaisissa suhteissa, joissa meistä tuntui siltä. Uskoimme oikeasti, että suojelu mitä meille annettiin, oli parempi kuin se, mitä kohtaisimme tuon oven ulkopuolella.
Kuitenkin suljettujen ovien takana olimme suoraan leijonan luolassa.
On haastavaa siirtyä mukavuusalueemme ulkopuolelle, eikö vain?
Kuitenkin heräämisessä meidät on työnnetty ulos siltä kursailematta. Mutta halusimme kohdata syvimmät pelkomme ja siirtyä niiden yli, jotta voisimme keventää taakkaamme.
Ja uhrityyppisen tietoisuuden ulkopuolella oleminen on alussa melko epämukavaa.
Tässä on yksi asia. Kun heräämme, voimme olla melko ärsyyntyneitä ja turhautuneita, voimme olla paskiaisia toisinaan. Emme siedä energian syömistä, mistä uhritietoisuudessa on kyse.
Meillä on paljon, mistä olla turhautunut – kaikki muutokset tietoisuudessamme ja kehossamme, kaikki herkkyydet ja muut fyysiset oireet. Vaikka valitsimme tämän elämän ruumiillistuaksemme, se ei merkitse, että se on helppoa. Täysin päinvastoin. Se on julmaa.
Mutta uhritietoisuus liittyy enemmän tiedostamattomaan olotilaan.
Myös uhri syö energiaa. Ei vain pahantekijä. Jos energiaamme syödään, meidän täytyy vuorostamme löytää jokin paikka, josta syödä. Se on kierre.
Voisimme mennä syötettäväksi varsinaiseen ruokaan, huumeisiin, alkoholiin tai tasapainottomaan suhteeseen.
Siinä on eroa, tarvitseeko purkaa tunteitaan vai syödä energiaa. Me tiedämme tuon eron.
Täällä oleminen tietoisuuspioneerina voi olla yksinäistä. Mutta yhdistyminen toisiin voi olla haastavaa vallitsevan uhritietoisuuden vuoksi.
Mielemme on tottunut yhdistymään sillä tavalla toisiin ja meihin. Se on tottunut olemaan puolustus- tai hyökkäyskannalla. Yrittänyt aina suojella meitä. Se merkitsee, että "tuolla ulkona" on jotain, mikä hyökkää kimppuumme, ennemmin tai myöhemmin. Odota vain.
Ja jos olet elänyt täällä tarpeeksi kauan, tiedät kaikki asiat, jotka voivat mennä ja menevät pieleen.
Iso osa tekemäämme pioneerityötä on kohdata kaikki nuo pelon ja uhriuden tunteet. Yrittämättä voittaa tai kieltää niitä. Hyväksyä ne vain itsessämme.
Tämä mestaruus vaatii vilpitöntä rehellisyyttä itsellemme. Ei tuomitsevaa, vaan myötätuntoista.
Tiedän omalta osaltani, että voidakseni yhdistyä joihinkin kahvilaystäviini, keskustelen siitä, miten naisia kohdellaan edelleen kuin toisen luokan kansalaisia, joita he eivät ole. Mutta tiedän myös, että olen täällä pioneeritovereideni kanssa päästämässä irti tuosta tietoisuudesta, joka tuli sukulinjastani naisena ja jossa on kyse syyllisyydestä ja häpeästä.
Ja huomaan, että minussa on edelleen vähän sitä, joka uskoo sen, että naisena minun täytyy pitää kiinni syyllisyydestä ja häpeästä, ja minussa on myös vähän vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
On helppoa ruumiillistaa se myös naisena.
Tiedän, etten ole oikeasti uhri, että olen täysivaltainen, enkä ole mies tai nainen tai mitään sukupuolta. Maria on vain sieluitseni ilmaisumuoto.
Leikkiminen uhri-pahantekijä -aiheilla voi olla hauskaa – se on kaksinaisuutta parhaimmillaan. Ja se on ok, kunhan tiedostamme, mitä olemme ja että se on vain peliä. Silloin leikimme tuossa hiekkalaatikossa itsemme ja toisten kanssa ja voimme siirtyä helposti pois siitä, koska tahansa haluamme. Sillä on vain viihdetarkoitus.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... .png?w=820)
Kuva: Maria Chambers
"Mikä hiton otsikko se on?" kysyt ehkä. Onko Marialta loppuneet aiheet ja hän yrittää houkutella meitä lukijoita kummallisilla otsikoilla? No, olet puolittain oikeassa. Miten monista asioista voi enää kirjoittaa jonkin ajan kuluttua tässä ylösnousemuksessa, tietoisuusmuutoksessa? Erityisesti kun siirrymme pois uhritietoisuudesta.
Oletko yrittänyt käydä keskustelua kenenkään kanssa perheessäsi tai yhteisössäsi ilman, että keskustelu kiertyy uhri-pahantekijä -aiheisiin?
Meilläkin jotka olemme tulleet tietoisemmiksi, voi olla houkutusta tuntea olevamme uhri, myös tämän transformaation uhri.
En tuomitse tässä, koska se on ihmistila. Syntymähetkestä saakka uimme tietoisuudessa, joka uskoo, että meitä kohdellaan kaltoin tavalla tai toisella, avoimesti ja hyvin hienovaraisesti. Ja media ja kulttuuri heijastavat sitä meille takaisin.
Ja näin on, koska ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki mitä he tarvitsevat, on jo heidän sisällään. Me kärkijoukossa alamme vasta ymmärtää tuon periaatteen. Meille on opetettu, että energia on ulkopuolellamme ja meidän täytyy mennä ulos hakemaan tuota energiaa itsellemme. On kyse sitten rakkaudesta, terveydestä tai taloudellisesta yltäkylläisyydestä. Ja meidän täytyy suojautua kovalta todellisuudelta, joka käy kimppuumme. Meillä täytyy olla sairausvakuutus, henkivakuutus, kuolemavakuutus ja meidän täytyy käyttää maskia.
Jos se ei ole virus tai sairaus, se on hallitus, se on pomo, se on perheenjäsen, toinen rotu, toinen sukupuoli. Jollekin se on itse paholainen.
Ajattelimme, että meidän täytyi syödä oikeita ruokia, ottaa oikeita lisäravinteita, tehdä harjoituksia, mennä salille, mennä kolonoskopiaan.
Olla ilottomassa työssä.
Jottei meistä tule sairauden tai köyhyyden uhria.
Uskonnot opettavat, että olemme jonkin jumalan uhreja, joka tuomitsee meidät ankarasti, jos emme noudata hänen sääntöjään, mitä ne ikinä ovatkin. Ja se vaihtelee paljon, uskonnosta, lahkosta tai uskonnollisten johtajien agendasta riippuen.
Esimerkiksi FLDS-yhteisölle uhrius on opetusten perusta. Se perustuu vainoamiseen. He uskovat, että tuska ja kärsimys on ainoa tapa tietää, että jumala koettelee heitä, valittujaan. Koska jumala ei koettele ketään muuta. Kaikilla muilla on helppoa.
Ja tuossa uskonnossa jäsenet eivät ole ainoastaan kiellä naisvihan, seksuaalisen ja lasten hyväksikäytön olemassaoloa – itse asiassa sitä pidetään osana polkua jumalan luo tuskan ja kärsimyksen avulla.
Siis heidän ns. profeettansa ei voi tehdä mitään väärää. Silloinkin kun hänet pidätetään useista seksuaalisen hyväksikäytön rikoksista, hänen laumansa tukee häntä vielä mahtavampana.
Kun jäsenille tarjottiin tietä ulos tuosta yhteisöstä, useimmat kieltäytyivät. Se oli elämää, jonka he tunsivat. Se oli perhe. Heille se oli turvallista. Turvallisempaa, mitä he uskoivat odottavan ulkopuolisessa maailmassa.
Monet meistä ovat olleet väkivaltaisissa suhteissa, joissa meistä tuntui siltä. Uskoimme oikeasti, että suojelu mitä meille annettiin, oli parempi kuin se, mitä kohtaisimme tuon oven ulkopuolella.
Kuitenkin suljettujen ovien takana olimme suoraan leijonan luolassa.
On haastavaa siirtyä mukavuusalueemme ulkopuolelle, eikö vain?
Kuitenkin heräämisessä meidät on työnnetty ulos siltä kursailematta. Mutta halusimme kohdata syvimmät pelkomme ja siirtyä niiden yli, jotta voisimme keventää taakkaamme.
Ja uhrityyppisen tietoisuuden ulkopuolella oleminen on alussa melko epämukavaa.
Tässä on yksi asia. Kun heräämme, voimme olla melko ärsyyntyneitä ja turhautuneita, voimme olla paskiaisia toisinaan. Emme siedä energian syömistä, mistä uhritietoisuudessa on kyse.
Meillä on paljon, mistä olla turhautunut – kaikki muutokset tietoisuudessamme ja kehossamme, kaikki herkkyydet ja muut fyysiset oireet. Vaikka valitsimme tämän elämän ruumiillistuaksemme, se ei merkitse, että se on helppoa. Täysin päinvastoin. Se on julmaa.
Mutta uhritietoisuus liittyy enemmän tiedostamattomaan olotilaan.
Myös uhri syö energiaa. Ei vain pahantekijä. Jos energiaamme syödään, meidän täytyy vuorostamme löytää jokin paikka, josta syödä. Se on kierre.
Voisimme mennä syötettäväksi varsinaiseen ruokaan, huumeisiin, alkoholiin tai tasapainottomaan suhteeseen.
Siinä on eroa, tarvitseeko purkaa tunteitaan vai syödä energiaa. Me tiedämme tuon eron.
Täällä oleminen tietoisuuspioneerina voi olla yksinäistä. Mutta yhdistyminen toisiin voi olla haastavaa vallitsevan uhritietoisuuden vuoksi.
Mielemme on tottunut yhdistymään sillä tavalla toisiin ja meihin. Se on tottunut olemaan puolustus- tai hyökkäyskannalla. Yrittänyt aina suojella meitä. Se merkitsee, että "tuolla ulkona" on jotain, mikä hyökkää kimppuumme, ennemmin tai myöhemmin. Odota vain.
Ja jos olet elänyt täällä tarpeeksi kauan, tiedät kaikki asiat, jotka voivat mennä ja menevät pieleen.
Iso osa tekemäämme pioneerityötä on kohdata kaikki nuo pelon ja uhriuden tunteet. Yrittämättä voittaa tai kieltää niitä. Hyväksyä ne vain itsessämme.
Tämä mestaruus vaatii vilpitöntä rehellisyyttä itsellemme. Ei tuomitsevaa, vaan myötätuntoista.
Tiedän omalta osaltani, että voidakseni yhdistyä joihinkin kahvilaystäviini, keskustelen siitä, miten naisia kohdellaan edelleen kuin toisen luokan kansalaisia, joita he eivät ole. Mutta tiedän myös, että olen täällä pioneeritovereideni kanssa päästämässä irti tuosta tietoisuudesta, joka tuli sukulinjastani naisena ja jossa on kyse syyllisyydestä ja häpeästä.
Ja huomaan, että minussa on edelleen vähän sitä, joka uskoo sen, että naisena minun täytyy pitää kiinni syyllisyydestä ja häpeästä, ja minussa on myös vähän vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
On helppoa ruumiillistaa se myös naisena.
Tiedän, etten ole oikeasti uhri, että olen täysivaltainen, enkä ole mies tai nainen tai mitään sukupuolta. Maria on vain sieluitseni ilmaisumuoto.
Leikkiminen uhri-pahantekijä -aiheilla voi olla hauskaa – se on kaksinaisuutta parhaimmillaan. Ja se on ok, kunhan tiedostamme, mitä olemme ja että se on vain peliä. Silloin leikimme tuossa hiekkalaatikossa itsemme ja toisten kanssa ja voimme siirtyä helposti pois siitä, koska tahansa haluamme. Sillä on vain viihdetarkoitus.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
16.7.2020 HUONE KERRALLAAN
Kirjoittaja hammer » 25.07.2020 22:22
HUONE KERRALLAAN
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä aamuihin tulee, on ollut kummallinen aamu. Heräsin klo 4.30 ja makasin tuntien syvää ahdistusta. Olin soittanut siivouspalveluun edellispäivänä ja heillä oli aikaa tänä aamuna klo 9.
Minulla on käynyt aika ajoin kolme naista paikallisesta siivouspalvelusta tekemässä pieneen kaksiooni suursiivouksen. Kyllä, tiedän, että voisin tehdä sen itse ja olen tehnytkin, mutta aina silloin tällöin on kiva saada koko hoito. Ja vielä enemmän nykyään, kun on hyvin väsynyt ja virta loppuu helposti.
He pyyhkivät kaiken – kattotuulettimista jalkalistoihin ja hämähäkinseitteihin nurkissa. He imuroivat matot ja kalusteet. He kuuraavat myös lattiat kontaten. En muista koskaan tehneeni sellaista siivousta, jossa tarvitsee kontata.
Ja minulta vaaditaan aina valmistelua, ennen kun he voivat aloittaa prosessin. Minun täytyi raivata roinat pinnoilta joka huoneessa.
Merkitsin laitteet, joita en halunnut heidän siivoavan sisäpuolelta, koska olen herkkä joillekin heidän käyttämilleen puhdistusaineille. He käyttävät luonnonmukaisia tuotteita, mutta jotkut niistä tuoksuvat voimakkailta, joten en pidä tuosta tuoksusta mikroaaltouunissa tai grilliuunissa.
Oma siivoustuotevalintani on muutaman vuoden ollut suihkupullo, jossa on etikkaa. Käytän sitä myös huuhteluaineena pesukoneessa. En pysty käsittelemään silikonipohjaisen synteettisen huuhteluaineen tuoksua.
Siivoojat eivät puhu englantia, joten käänsin etukäteen espanjaksi ne jutut, jotka halusin osoittaa heille.
Covidin tullessa he alkoivat käyttää desinfiointiainetta, jota en halunnut. Minulla on oma etikkani, kiitos vaan. Niinpä halusin olla varma, että he ymmärsivät sen.
Muutamien muiden asioiden kera, joista olin huolissani, ahdistukseni lisääntyi edelleen. Yritin muistuttaa itselleni, miten hyvältä tuntuu aina jälkikäteen, kun on kiva ja puhdas paikka, jossa levätä.
Mutta se ei toiminut. En malttanut odottaa, että he tulisivat, tekisivät homman ja lähtisivät. Sitten voisin rentoutua ja lähteä kahvilleni. Huomasin, että ahdistukseni oli odottamattoman suurta. Täytyikö minun kirjoittautua "Psykoneuroosi-instituuttiin hyvin, hyvin hermostuneille" (suom. huom. viittaus elokuvaan Korkeuskammo)?
Pian klo 9 jälkeen iPhone soi, ja siellä oli siivouspalvelu. Soittaja sanoi, että yksi naisista joutui onnettomuuteen, ja pyysi anteeksi, että palvelu oli peruttu tältä päivältä.
Vastasin, että se on ok, ja toivoin, että tuo nainen voi hyvin. Sanoin, että soittaisin uudesta ajankohdasta.
Muutamassa hetkessä kaikki jännittyneisyys lähti kehostani. Nappasin iPadini ja muistikirjani ja tulin tänne kahvilaan aamukahvilleni.
Minun täytyy ihmetellä, tunsinko ahdistusta naiselta, joka joutui onnettomuuteen? Koska tietysti hän oli levoton jollain tasolla vetääkseen puoleen onnettomuuden.
Tämä on mielenkiintoista, koska monet meistä ovat tulleet hyvin herkiksi tämän transformaation aikana, sekä fyysisesti että tunnepuolella. Ja vaikka vapaudumme huolehtijaroolistamme, saatamme silti tuntea toisten juttuja.
Maailmassa on intensiivistä, joten jos tunnemme ahdistusta, on tärkeää muistaa yrittää olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti.
Nyt kun kotona kaikilta pinnoilta on siivottu roinat, voisin kai käydä käsiksi hommaan ja siivota vähän itse. Otan huoneen kerrallaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä aamuihin tulee, on ollut kummallinen aamu. Heräsin klo 4.30 ja makasin tuntien syvää ahdistusta. Olin soittanut siivouspalveluun edellispäivänä ja heillä oli aikaa tänä aamuna klo 9.
Minulla on käynyt aika ajoin kolme naista paikallisesta siivouspalvelusta tekemässä pieneen kaksiooni suursiivouksen. Kyllä, tiedän, että voisin tehdä sen itse ja olen tehnytkin, mutta aina silloin tällöin on kiva saada koko hoito. Ja vielä enemmän nykyään, kun on hyvin väsynyt ja virta loppuu helposti.
He pyyhkivät kaiken – kattotuulettimista jalkalistoihin ja hämähäkinseitteihin nurkissa. He imuroivat matot ja kalusteet. He kuuraavat myös lattiat kontaten. En muista koskaan tehneeni sellaista siivousta, jossa tarvitsee kontata.
Ja minulta vaaditaan aina valmistelua, ennen kun he voivat aloittaa prosessin. Minun täytyi raivata roinat pinnoilta joka huoneessa.
Merkitsin laitteet, joita en halunnut heidän siivoavan sisäpuolelta, koska olen herkkä joillekin heidän käyttämilleen puhdistusaineille. He käyttävät luonnonmukaisia tuotteita, mutta jotkut niistä tuoksuvat voimakkailta, joten en pidä tuosta tuoksusta mikroaaltouunissa tai grilliuunissa.
Oma siivoustuotevalintani on muutaman vuoden ollut suihkupullo, jossa on etikkaa. Käytän sitä myös huuhteluaineena pesukoneessa. En pysty käsittelemään silikonipohjaisen synteettisen huuhteluaineen tuoksua.
Siivoojat eivät puhu englantia, joten käänsin etukäteen espanjaksi ne jutut, jotka halusin osoittaa heille.
Covidin tullessa he alkoivat käyttää desinfiointiainetta, jota en halunnut. Minulla on oma etikkani, kiitos vaan. Niinpä halusin olla varma, että he ymmärsivät sen.
Muutamien muiden asioiden kera, joista olin huolissani, ahdistukseni lisääntyi edelleen. Yritin muistuttaa itselleni, miten hyvältä tuntuu aina jälkikäteen, kun on kiva ja puhdas paikka, jossa levätä.
Mutta se ei toiminut. En malttanut odottaa, että he tulisivat, tekisivät homman ja lähtisivät. Sitten voisin rentoutua ja lähteä kahvilleni. Huomasin, että ahdistukseni oli odottamattoman suurta. Täytyikö minun kirjoittautua "Psykoneuroosi-instituuttiin hyvin, hyvin hermostuneille" (suom. huom. viittaus elokuvaan Korkeuskammo)?
Pian klo 9 jälkeen iPhone soi, ja siellä oli siivouspalvelu. Soittaja sanoi, että yksi naisista joutui onnettomuuteen, ja pyysi anteeksi, että palvelu oli peruttu tältä päivältä.
Vastasin, että se on ok, ja toivoin, että tuo nainen voi hyvin. Sanoin, että soittaisin uudesta ajankohdasta.
Muutamassa hetkessä kaikki jännittyneisyys lähti kehostani. Nappasin iPadini ja muistikirjani ja tulin tänne kahvilaan aamukahvilleni.
Minun täytyy ihmetellä, tunsinko ahdistusta naiselta, joka joutui onnettomuuteen? Koska tietysti hän oli levoton jollain tasolla vetääkseen puoleen onnettomuuden.
Tämä on mielenkiintoista, koska monet meistä ovat tulleet hyvin herkiksi tämän transformaation aikana, sekä fyysisesti että tunnepuolella. Ja vaikka vapaudumme huolehtijaroolistamme, saatamme silti tuntea toisten juttuja.
Maailmassa on intensiivistä, joten jos tunnemme ahdistusta, on tärkeää muistaa yrittää olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti.
Nyt kun kotona kaikilta pinnoilta on siivottu roinat, voisin kai käydä käsiksi hommaan ja siivota vähän itse. Otan huoneen kerrallaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
23.7.2020 TÄMÄ PLANEETTA ON USKOMATON LEIKKIPUISTO
Kirjoittaja hammer » 02.08.2020 22:03
TÄMÄ PLANEETTA ON USKOMATON LEIKKIPUISTO
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Katselen mielelläni dokumentteja, joissa tapahtuu jokin rikos, tavallisesti murha, ja sitten poliisit ja etsivät yrittävät ratkaista sen. Minusta tosielämän tapahtumat ovat paljon kiehtovampia kuin mikään keksitty draama.
Uhrin perhettä, ystäviä ja tuttuja haastatellaan dokumenttia varten, ja he vuodattavat monia kyyneleitä, ja joskus teen itsekin sitä.
Mutta niiden katseleminen nyt on minulle valtavan erilainen kokemus verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Nyt voin nähdä, että "uhrit" olivat vääjäämättä matkalla kokemaansa loppua kohti, joka oli tavallisesti kuolema eikä kovin kivalla tavalla.
He olivat enimmäkseen erittäin mukavia ihmisiä, jotka toiset näkivät ystävällisinä ja myötätuntoisina. Haastatteluissa perhe ja ystävät sanovat melkein aina kyseisestä ihmisestä, ettei hän tietenkään ansainnut sitä eikä kukaan nähnyt sitä tulevan.
Mutta tietäessäni nyt, että olemme todellisuutemme luojia ja miten energia toimii, se ei enää resonoi kanssani.
Eilen illalla katselin, kun nuori nainen jolla oli elämässä kaikki puolellaan, joka oli kaunis, menestyi koulussa, oli aktiivinen yhteisössään ja seikkailunhaluinen … kohtasi kuolemansa. Hän vaelsi erämaahan sen jälkeen, mitä muut sanoivat nopeaksi muutokseksi hänen persoonallisuudessaan.
Perhe syytti poliisia siitä, ettei se tehnyt tarpeeksi etsiessään häntä. Mutta minulle oli ilmiselvää, että tämä nuori ja eläväinen tyttö valitsi sielutasolla kokea elämää lyhyen aikaa ja sitten lähteä. Tätä tapahtuu miljoonille nuorille ihmisille ja myös lapsille. He eivät ole täällä elämässä hyvin pitkää elämää. Ja tietysti sitä kunnioitetaan. Tässä ei ole sielutasolla uhria.
Toinen tarina keskittyi naiseen, Coleen, joka oli reilu 50-vuotias, menestynyt kiinteistövälittäjä ja joka myi kaiken omaisuutensa ja seurusteli miehen kanssa, joka tarjosi hänelle seikkailullisen ja ylenpalttisen elämäntyylin kalliilla purjeveneellään, ja he matkustivat maailman ympäri yhdessä.
Mies osoittautui entiseksi linnakundiksi, joka otti naisen hänen rahojensa vuoksi ja pudotti hänet mereen jonnekin, vaikkei sitä ole vielä todistettu.
Luonnollisesti se oli tragedia hänen perheelleen, ja monet jotka tunsivat hänet, sanoivat hänen halunneen niin paljon toteuttaa koko elämänsä aikaisen unelman purjehtia maailman ympäri, että hän teki tuon valinnan sydämellään, ei päällään.
Tuo kommentti oli minusta huomiota herättävä. Omasta perspektiivistäni katsottuna hän teki päätöksen päästään, ei sydämestään.
Pää on hänen osansa – meidän kaikkien – joka tekee valintoja tunteiden perusteella. Mieli on osamme, joka voi olla hyvin usein irrationaalinen. Se reagoi elämään. Se voi mennä kieltämiseen, kognitiiviseen dissonanssiin.
Hyvin usein tunteet, jotka kaikki generoidaan ehdollistuneesta mielestä, eivät ole luotettavin informaatiolähde.
Mutta sydän on. Vaistot. Tai jotkut kutsuvat sitä korkeammaksi mieleksi. Mieli joka on yhteydessä sieluun.
Mutta jotkut ihmiset ovat jo valinneet tiettyjä kokemuksia. Ja rakas Coleen valitsi tämän kokemuksen, joka johti hänen lähtemiseensä planeetalta.
Kun näytettiin hänen historiaansa, hänellä oli kaksi aiempaa avioeroa. Hän halusi täydellisen elämän, mutta sivuuttiko hän erään tärkeän tekijän? Sen ettei hän ollut vielä selvittänyt karmaansa? Tämä veti hänet sellaisen luo, joka oli luultavasti osa hänen menneisyyttään muissa elämissä.
Halusiko hän kokea, millaista on tulla petetyksi vielä kerran?
Monet näistä murhatapauksista ovat luonteeltaan karmallisia. Oli entisiä suhteita, jotka palasivat yhteen takaisinmaksua varten, tai paremmin ilmaistuna kokemaan, millaista on olla vastakkaisessa roolissa.
Usein nämä ovat nuorempia sieluja, jotka ovat edelleen kiinnostuneita tutkimaan karmaa ja kaksinaisuutta. He haluavat tutkia, millaista on olla uhri ja hyväksikäyttäjä, kumpaakin.
Jotkut murhan "uhrit" ovat päättäneet tehdä itsestään marttyyrin jonkin aatteen vuoksi. On kyse sitten sukupuolesta, rodusta tai uskonnollisesta syrjinnästä. Edistääkö se noita aatteita? Jeshuasta tehtiin marttyyri lyhyen Maa-elämänsä lopussa. Ja hän olisi ensimmäisenä sanomassa, ettei marttyyrius edistä aatetta. Se lisää vain uhriutta.
Kärsimys synnyttää kärsimystä – ei iloa. Ei vapautta.
Hän kertoisi meille, että muutos alkaa aina sisältä. Se alkaa itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta.
Valitettavasti uskonto hyväksyi tuon marttyyritarinan ja hylkäsi Jeshuan todellisen viestin.
Mutta mitä noihin dokumentteihin tulee, niin nautin todella salaperäisyydestä, tapahtumien ratkeamisesta ja siitä, miten poliisi ja muut työskentelevät vihjeiden ja myös omien vaistojensa kanssa.
Nautin todella dokumentista, joissa poliisi työskentelee selvänäkijöiden kanssa henkirikosten ratkaisemisessa. Olen itse asiassa yllättynyt, ettei heitä käytetä useammin. Se vähentäisi paljon työtä ja kuluja, koska monet näistä sensitiiveistä on hemmetin tarkkoja havainnoissaan.
Ja itse asiassa selvänäkijät kanavoivat myös joitain ns. uhreja kuoleman jälkeen, ja heidän uusi perspektiivinsä verhon toiselta puolelta on kiehtova.
Monta kertaa he kertovat tarinansa laajemmasta perspektiivistä. Etteivät he olleet uhri. Että heillä oli vain kokemus. Että he eksyivät kaksinaisuusmaailmaan.
Jotkut heistä ovat edelleen kiinni Maassa ja tulevat luultavasti takaisin vielä muutamaan elämään, kunnes ovat kokeneet tarpeeksi siirtyäkseen korkeampaan perspektiiviin.
Tarkastelutavasta riippumatta, tämä kaunis ja hullu planeetta on uskomaton leikkipuisto.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Katselen mielelläni dokumentteja, joissa tapahtuu jokin rikos, tavallisesti murha, ja sitten poliisit ja etsivät yrittävät ratkaista sen. Minusta tosielämän tapahtumat ovat paljon kiehtovampia kuin mikään keksitty draama.
Uhrin perhettä, ystäviä ja tuttuja haastatellaan dokumenttia varten, ja he vuodattavat monia kyyneleitä, ja joskus teen itsekin sitä.
Mutta niiden katseleminen nyt on minulle valtavan erilainen kokemus verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Nyt voin nähdä, että "uhrit" olivat vääjäämättä matkalla kokemaansa loppua kohti, joka oli tavallisesti kuolema eikä kovin kivalla tavalla.
He olivat enimmäkseen erittäin mukavia ihmisiä, jotka toiset näkivät ystävällisinä ja myötätuntoisina. Haastatteluissa perhe ja ystävät sanovat melkein aina kyseisestä ihmisestä, ettei hän tietenkään ansainnut sitä eikä kukaan nähnyt sitä tulevan.
Mutta tietäessäni nyt, että olemme todellisuutemme luojia ja miten energia toimii, se ei enää resonoi kanssani.
Eilen illalla katselin, kun nuori nainen jolla oli elämässä kaikki puolellaan, joka oli kaunis, menestyi koulussa, oli aktiivinen yhteisössään ja seikkailunhaluinen … kohtasi kuolemansa. Hän vaelsi erämaahan sen jälkeen, mitä muut sanoivat nopeaksi muutokseksi hänen persoonallisuudessaan.
Perhe syytti poliisia siitä, ettei se tehnyt tarpeeksi etsiessään häntä. Mutta minulle oli ilmiselvää, että tämä nuori ja eläväinen tyttö valitsi sielutasolla kokea elämää lyhyen aikaa ja sitten lähteä. Tätä tapahtuu miljoonille nuorille ihmisille ja myös lapsille. He eivät ole täällä elämässä hyvin pitkää elämää. Ja tietysti sitä kunnioitetaan. Tässä ei ole sielutasolla uhria.
Toinen tarina keskittyi naiseen, Coleen, joka oli reilu 50-vuotias, menestynyt kiinteistövälittäjä ja joka myi kaiken omaisuutensa ja seurusteli miehen kanssa, joka tarjosi hänelle seikkailullisen ja ylenpalttisen elämäntyylin kalliilla purjeveneellään, ja he matkustivat maailman ympäri yhdessä.
Mies osoittautui entiseksi linnakundiksi, joka otti naisen hänen rahojensa vuoksi ja pudotti hänet mereen jonnekin, vaikkei sitä ole vielä todistettu.
Luonnollisesti se oli tragedia hänen perheelleen, ja monet jotka tunsivat hänet, sanoivat hänen halunneen niin paljon toteuttaa koko elämänsä aikaisen unelman purjehtia maailman ympäri, että hän teki tuon valinnan sydämellään, ei päällään.
Tuo kommentti oli minusta huomiota herättävä. Omasta perspektiivistäni katsottuna hän teki päätöksen päästään, ei sydämestään.
Pää on hänen osansa – meidän kaikkien – joka tekee valintoja tunteiden perusteella. Mieli on osamme, joka voi olla hyvin usein irrationaalinen. Se reagoi elämään. Se voi mennä kieltämiseen, kognitiiviseen dissonanssiin.
Hyvin usein tunteet, jotka kaikki generoidaan ehdollistuneesta mielestä, eivät ole luotettavin informaatiolähde.
Mutta sydän on. Vaistot. Tai jotkut kutsuvat sitä korkeammaksi mieleksi. Mieli joka on yhteydessä sieluun.
Mutta jotkut ihmiset ovat jo valinneet tiettyjä kokemuksia. Ja rakas Coleen valitsi tämän kokemuksen, joka johti hänen lähtemiseensä planeetalta.
Kun näytettiin hänen historiaansa, hänellä oli kaksi aiempaa avioeroa. Hän halusi täydellisen elämän, mutta sivuuttiko hän erään tärkeän tekijän? Sen ettei hän ollut vielä selvittänyt karmaansa? Tämä veti hänet sellaisen luo, joka oli luultavasti osa hänen menneisyyttään muissa elämissä.
Halusiko hän kokea, millaista on tulla petetyksi vielä kerran?
Monet näistä murhatapauksista ovat luonteeltaan karmallisia. Oli entisiä suhteita, jotka palasivat yhteen takaisinmaksua varten, tai paremmin ilmaistuna kokemaan, millaista on olla vastakkaisessa roolissa.
Usein nämä ovat nuorempia sieluja, jotka ovat edelleen kiinnostuneita tutkimaan karmaa ja kaksinaisuutta. He haluavat tutkia, millaista on olla uhri ja hyväksikäyttäjä, kumpaakin.
Jotkut murhan "uhrit" ovat päättäneet tehdä itsestään marttyyrin jonkin aatteen vuoksi. On kyse sitten sukupuolesta, rodusta tai uskonnollisesta syrjinnästä. Edistääkö se noita aatteita? Jeshuasta tehtiin marttyyri lyhyen Maa-elämänsä lopussa. Ja hän olisi ensimmäisenä sanomassa, ettei marttyyrius edistä aatetta. Se lisää vain uhriutta.
Kärsimys synnyttää kärsimystä – ei iloa. Ei vapautta.
Hän kertoisi meille, että muutos alkaa aina sisältä. Se alkaa itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta.
Valitettavasti uskonto hyväksyi tuon marttyyritarinan ja hylkäsi Jeshuan todellisen viestin.
Mutta mitä noihin dokumentteihin tulee, niin nautin todella salaperäisyydestä, tapahtumien ratkeamisesta ja siitä, miten poliisi ja muut työskentelevät vihjeiden ja myös omien vaistojensa kanssa.
Nautin todella dokumentista, joissa poliisi työskentelee selvänäkijöiden kanssa henkirikosten ratkaisemisessa. Olen itse asiassa yllättynyt, ettei heitä käytetä useammin. Se vähentäisi paljon työtä ja kuluja, koska monet näistä sensitiiveistä on hemmetin tarkkoja havainnoissaan.
Ja itse asiassa selvänäkijät kanavoivat myös joitain ns. uhreja kuoleman jälkeen, ja heidän uusi perspektiivinsä verhon toiselta puolelta on kiehtova.
Monta kertaa he kertovat tarinansa laajemmasta perspektiivistä. Etteivät he olleet uhri. Että heillä oli vain kokemus. Että he eksyivät kaksinaisuusmaailmaan.
Jotkut heistä ovat edelleen kiinni Maassa ja tulevat luultavasti takaisin vielä muutamaan elämään, kunnes ovat kokeneet tarpeeksi siirtyäkseen korkeampaan perspektiiviin.
Tarkastelutavasta riippumatta, tämä kaunis ja hullu planeetta on uskomaton leikkipuisto.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.9.2020 AJASSA JA SEN ULKOPUOLELLA
Kirjoittaja hammer » 03.09.2020 23:17
AJASSA JA SEN ULKOPUOLELLA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En tiedä kenestäkään muusta tässä, mutta elokuu oli erittäin intensiivinen kuukausi minulle. Minusta on tuntunut erityisen herkältä ja eristyneeltä. Minulla oli pari miniromahdusta. Asiat vain tuntuivat tavallaan loputtomilta ja toivottomilta. Ihmisitseni tuntui siltä, ettei tarvittu enää kovin paljon työntämään sen alas jyrkänteeltä. Ja sitten oli hetkiä, jolloin tunsin sieluni poikkeuksellista autuutta.
Mutta onneksi olen nyt viisaampi. Tiedän, että kun tulee noita tunteita, jotka eivät ole autuutta, ne ovat viimeisessä puhdistumisvaiheessaan. Ja näin on, koska niistä tuntuu menevän terä jonkin ajan kuluttua. Niinpä ne eivät enää voi työntää minua reunalle. Tai sen yli.
Olen tavallaan kyllästynyt tuntemaan noita tunteita.
Mutta niin on myös, koska tunnen muutoksen lineaarisessa ajassa. Päivät tuntuvat kuluvan nopeammin ja nopeammin. Tuntuu siltä, että heräsin juuri ja sitten yhtäkkiä menen taas nukkumaan. Ja jokainen peräkkäinen vuorokausi tuntuu paljon vähemmältä kuin 16 tuntia. (Aivan, vuorokaudet eivät ole enää pitkään aikaan olleet 24-tuntisia.)
Tunnen edelleen minuuttien, päivien ja viikkojen rytmin, mutta voin tuntea myös ajan ulkopuolisen tilan.
Ja silloin kun olen lineaarisen ajan ulkopuolella, ongelmat jotka tunsin hyvin haasteellisiksi, eivät tunnu yhtä todellisilta. Se tuntuu kuin kvanttitilalta, jossa en koe itseäni niinkään ihmisenä kuin loputtomana ja ikuisena minuna.
Ja tuossa tilassa mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä tai mahdottomalta. Tunnen, että tuossa tilassa olemme täysivaltainen itsemme, sallimme energian palvella meitä, ja alkemiaa tapahtuu.
Tuossa tilassa tuntuu uskomattoman aistilliselta eikä kuitenkaan ole oikein tunteita. Se ei ole meluisa tila, mutta se on täynnä aistimuksia.
Ihmisitseni on tuossa tilassa, mutta mieleni ei ole etualalla. Ikään kuin katselen. Olen tarkkailija, mutten voi todellisuudessa tehdä mitään siinä. Ihmismielelle se tuntuu hämmentävältä.
Se ei ole tottunut tuohon taajuuteen ja voi olla pahoinvointia.
Siis kokemukseni on, että ihmisminä on edelleen hyvin inhimillinen kaikkien huolineen ja kysymyksineen, ja sitten on ikuinen, jumalainen minä. Ja kun olen tuossa kvanttitilassa, ihmisminä ei ole pääperspektiivini.
Ja päivän mittaan siirryn edestakaisin noiden perspektiivien välillä.
Mitä enemmän ihmisitseni sallii tuon kvanttitilan, sitä vähemmän ihmisminä tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on todellinen. Kenties tuolla tavalla sielu selvittää hyvin monia ongelmia puolestamme. "Ajan" kuluessa vastarinta lähtee mielestämme.
Ja sielumme ei toimi lineaarisessa ajassa, joten se voi toimittaa meille asioita, jotka tuntuvat taianomaisilta.
Se tyhjiö jonka me kaikki tunnemme ja joka tuntuu tylsältä, loputtomalta ja intohimottomalta, on vain fyysinen, lineaarinen tauko ennen oivaltamista. Toisin sanoen, ruumiillistunut valaistumisemme tapahtuu lineaarisen ajan ulkopuolella, mutta ihmisenä koemme sen lineaariseen aikaan perustuvassa todellisuudessa.
Mutta ajasta on tulossa muokattavampaa ja niin myös fyysisestä todellisuudestamme.
Kun aloitin tämän postauksen, en odottanut sen koskevan aikaa, mutta kenties on "aika" ottaa vastaan täysivaltaisuutemme – ei vain käsitteenä, vaan todellisuutena joka on todellisempi kuin se, jossa kuljemme päivästä toiseen.
Nämä saattavat kuulostaa tukulta esoteerisia käsitteitä, mutta ne ovat todellisempia kuin se illuusio, jota kutsumme todellisuudeksi.
Ja kauneus on siinä, että ihmisitsemme ei tarvitse tietää mitään tästä. Koska se tapahtuu joka tapauksessa. Ihmisitseämme ei pitäisi rasittaa omalla valaistumisellaan. Sitä ei pitäisi rasittaa vastuulla omasta terveydestään ja taloudellisesta yltäkylläisyydestään. Ja kaikkein vähiten omasta ilostaan.
Sydämemme on "aika" luottaa sieluumme, ja mielemme seuraa perässä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En tiedä kenestäkään muusta tässä, mutta elokuu oli erittäin intensiivinen kuukausi minulle. Minusta on tuntunut erityisen herkältä ja eristyneeltä. Minulla oli pari miniromahdusta. Asiat vain tuntuivat tavallaan loputtomilta ja toivottomilta. Ihmisitseni tuntui siltä, ettei tarvittu enää kovin paljon työntämään sen alas jyrkänteeltä. Ja sitten oli hetkiä, jolloin tunsin sieluni poikkeuksellista autuutta.
Mutta onneksi olen nyt viisaampi. Tiedän, että kun tulee noita tunteita, jotka eivät ole autuutta, ne ovat viimeisessä puhdistumisvaiheessaan. Ja näin on, koska niistä tuntuu menevän terä jonkin ajan kuluttua. Niinpä ne eivät enää voi työntää minua reunalle. Tai sen yli.
Olen tavallaan kyllästynyt tuntemaan noita tunteita.
Mutta niin on myös, koska tunnen muutoksen lineaarisessa ajassa. Päivät tuntuvat kuluvan nopeammin ja nopeammin. Tuntuu siltä, että heräsin juuri ja sitten yhtäkkiä menen taas nukkumaan. Ja jokainen peräkkäinen vuorokausi tuntuu paljon vähemmältä kuin 16 tuntia. (Aivan, vuorokaudet eivät ole enää pitkään aikaan olleet 24-tuntisia.)
Tunnen edelleen minuuttien, päivien ja viikkojen rytmin, mutta voin tuntea myös ajan ulkopuolisen tilan.
Ja silloin kun olen lineaarisen ajan ulkopuolella, ongelmat jotka tunsin hyvin haasteellisiksi, eivät tunnu yhtä todellisilta. Se tuntuu kuin kvanttitilalta, jossa en koe itseäni niinkään ihmisenä kuin loputtomana ja ikuisena minuna.
Ja tuossa tilassa mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä tai mahdottomalta. Tunnen, että tuossa tilassa olemme täysivaltainen itsemme, sallimme energian palvella meitä, ja alkemiaa tapahtuu.
Tuossa tilassa tuntuu uskomattoman aistilliselta eikä kuitenkaan ole oikein tunteita. Se ei ole meluisa tila, mutta se on täynnä aistimuksia.
Ihmisitseni on tuossa tilassa, mutta mieleni ei ole etualalla. Ikään kuin katselen. Olen tarkkailija, mutten voi todellisuudessa tehdä mitään siinä. Ihmismielelle se tuntuu hämmentävältä.
Se ei ole tottunut tuohon taajuuteen ja voi olla pahoinvointia.
Siis kokemukseni on, että ihmisminä on edelleen hyvin inhimillinen kaikkien huolineen ja kysymyksineen, ja sitten on ikuinen, jumalainen minä. Ja kun olen tuossa kvanttitilassa, ihmisminä ei ole pääperspektiivini.
Ja päivän mittaan siirryn edestakaisin noiden perspektiivien välillä.
Mitä enemmän ihmisitseni sallii tuon kvanttitilan, sitä vähemmän ihmisminä tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on todellinen. Kenties tuolla tavalla sielu selvittää hyvin monia ongelmia puolestamme. "Ajan" kuluessa vastarinta lähtee mielestämme.
Ja sielumme ei toimi lineaarisessa ajassa, joten se voi toimittaa meille asioita, jotka tuntuvat taianomaisilta.
Se tyhjiö jonka me kaikki tunnemme ja joka tuntuu tylsältä, loputtomalta ja intohimottomalta, on vain fyysinen, lineaarinen tauko ennen oivaltamista. Toisin sanoen, ruumiillistunut valaistumisemme tapahtuu lineaarisen ajan ulkopuolella, mutta ihmisenä koemme sen lineaariseen aikaan perustuvassa todellisuudessa.
Mutta ajasta on tulossa muokattavampaa ja niin myös fyysisestä todellisuudestamme.
Kun aloitin tämän postauksen, en odottanut sen koskevan aikaa, mutta kenties on "aika" ottaa vastaan täysivaltaisuutemme – ei vain käsitteenä, vaan todellisuutena joka on todellisempi kuin se, jossa kuljemme päivästä toiseen.
Nämä saattavat kuulostaa tukulta esoteerisia käsitteitä, mutta ne ovat todellisempia kuin se illuusio, jota kutsumme todellisuudeksi.
Ja kauneus on siinä, että ihmisitsemme ei tarvitse tietää mitään tästä. Koska se tapahtuu joka tapauksessa. Ihmisitseämme ei pitäisi rasittaa omalla valaistumisellaan. Sitä ei pitäisi rasittaa vastuulla omasta terveydestään ja taloudellisesta yltäkylläisyydestään. Ja kaikkein vähiten omasta ilostaan.
Sydämemme on "aika" luottaa sieluumme, ja mielemme seuraa perässä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.9.2020 SE TAPAHTUU
Kirjoittaja hammer » 08.09.2020 06:29
SE TAPAHTUU
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Muutama päivä sitten kahvilassa esitin kaverilleni – joka on sotaveteraani ja kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, kroonisesta niveltulehduksesta, skolioosista, sydänsairaudesta ja jolla on katetri – hypoteettisen kysymyksen: jos hänelle annettaisiin mahdollisuus saada ilmaiseksi täysin parannettu keho helpoilla korvausosilla ja kenties nanoteknologian avulla, käyttäisikö hän sen?
Hänen vastauksensa yllätti minut. Täysin epäröimättä hän vastasi: "Ei, hän ei tekisi sitä." Kysyin miksei, ja hän sanoi, ettei se olisi enää hän, että hän kadottaisi sielunsa.
Se oli yksi noita ahaa-elämyksiä minulle. Oivalsin, että useimmilla ihmisillä – ei vain Markilla – identiteetti on vääjäämättä kietoutunut kehoon ja mieleen. Siinä määrin, että he uskovat myös, että keho ja mieli ovat itse asiassa heidän sielunsa.
Ja vielä tämän lisäksi, riippumatta siitä, miten paljon tuskaa ja epämukavuutta heillä on, he saavat jotain vielä siitä. He nauttivat uhrin esittämisestä.
Jos se otetaan pois, heistä tuntuu vielä epämukavammalta. Itse asiassa tuosta tuskasta, epämukavuudesta ja sairaudesta tulee heidän identiteettinsä.
Sama pätee hänen taloustilanteeseensa. Olen ehdottanut monta kertaa, että hän on oikeutettu saamaan paljon enemmän invalidikorvauksia palvelustaan sodassa, hallituksella on rahastoja ja nuo lomakkeet on suhteellisen helppo täyttää, mutta hän keksii tekosyitä olla hakematta niitä. Kuitenkin hän nauttii sen valittamisesta, ettei hänellä ole tarpeeksi rahaa.
Myös meidän kohdallamme jotka olemme omistautuneet olemaan täysivaltainen itsemme – jos koemme elämässämme jotain, mikä näyttää jatkuvan kaikesta sallimisesta ja integroinnista huolimatta, se voi palvella meitä jotenkin. Muuten sitä ei olisi.
REHELLISYYS
Tämä ruumiillistuneen valaistumisen prosessi vaatii meitä olemaan hyvin rehellinen itsellemme. Tuossa rehellisyydessä tarvitaan lempeyttä. Ei itsensä tuomitsemista. Mutta on elintärkeää ottaa täysi vastuu kokemuksistamme.
Hyväksyä, että kaikki on omassa energiassamme, kaikki mitä tapahtuu elämässämme, on oma luomuksemme, eikä mikään siitä voi satuttaa meitä.
Ja se on totta, koska pieni ryhmä meitä on omistautunut luomaan oman täysivaltaisen alueemme. Olemme työskennelleet kristallienergioiden kanssa transformoidaksemme kehomme ja elämämme. Olemme saaneet selville, että kaikki mitä koemme, on omassa energiassamme.
Kaikki mitä tarvitsemme, on omassa energiassamme. Ja kun ruumiillistamme täysivaltaisuutemme, tarpeemme tyydytetään jo, ennen kuin pyydämme. Ne ovat vain siinä. Ei ole energioiden manipulointia, kuten teimme vanhalla lineaarisella tavalla.
Ja koska kaikki on omassa energiassamme, mikään "tuolla" ei voi satuttaa meitä. Mutta oma perspektiivimme siitä, mitä tuolla on, voi vaikuttaa meihin.
Ja on niin, ettei voi saada kumpaakin. On joko täysin uhri tai täysin itseluotu. Ei voi sanoa olevansa vain vähän raskaana – sitä on raskaana tai ei ole.
Jos samaistut tähän blogiin, olet tarpeeksi pitkällä omassa oivaltamisessasi, että sinusta tulee aina vain rehellisempi itsellesi. Ja ymmärrät, miten energia toimii.
Jos elämässämme on edelleen jotain, minkä tunnemme jumittavan meitä, toivottavasti emme tuomitse itseämme, koska se on vain kokemus – ei mitään muuta.
Mitä jos haluamme vielä kokea, miltä tuntuu päästä oivaltamiseemme? Tuon "olen melkein perillä, vielä taivalta kuljettavana" -tunteen, mutta emme vielä aivan halua päästä perille.
Taaskaan ei tuomitsemista. Henkilökohtaisen valaistumisemme esileikissä on jotain herkullista. Nautiskella aistillisuudesta juuri ennen loppuunsaattamista.
Muista, että tämä elämä on erityislaatuinen. Monet meistä ovat kaavailleet tämän olevan se elämä, jolloin ruumiillistamme sielumme. Emme tee tätä koskaan enää. Kenties siinä on jotain herkullista, että saa sen tuntumaan loputtomalta ja myös vaikeasti tavoitettavalta. Kunnes olemme kyllästyneet tuohon kokemukseen, ja päästämme siitä irti.
VALMIS OLEMAAN VALMIS
Oletko huomannut elämässäsi, että tietyt tunteet tai kokemukset eivät ole enää osa todellisuuttasi? Minulle sitä olivat suhteet ihmisiin, jotka olivat tunneväkivaltaisia.
Niitä ei ole ollut todellisuudessani pitkään aikaan. Olin valmis sen osalta. Mutta siihen saakka, kunnes olin valmis, sanoin usein: "Nyt riittää! Olen valmis tämän hemmetin tunneväkivalta- ja epäkunnioituskokemuksen osalta!"
Mutta ilmeisesti en ollut vielä aivan valmis olemaan valmis. Lopulta minun täytyi olla valmis olemaan valmis sen osalta. Sitten, ja vasta sitten, olin valmis.
Olin kiinnostunut "Olen valmis tämän osalta! Olen sairaan väsynyt tähän!" -kokemuksesta. Se voi olla herkullinen kokemus ja jatkua jonkin aikaa. Mutta onneksi se on tylsää jonkin ajan kuluttua.
Siis sitten kun olin oikeasti valmis, se selvitti tuon huonon omanarvontunnon, joka jatkoi tuota kokemusta. Se puhdisti tuon dynamiikan energiat eläimien ajalta.
Kun olemme valmis jonkin osalta, se puhdistuu eikä meidän tarvitse enää koskaan kokea sitä. Joskus jonkin tulee takaisin kysymään meiltä, olemmeko todella valmis päästämään siitä irti.
ANNA HEIDÄN NAUTTIA KOKEMUKSESTAAN
Sitten kun lakkaamme tuomitsemasta kokemuksiamme, on paljon helpompaa nähdä ne selkeästi. Ja kun sitten katsomme maailmaa ja kaikkea tuota kaaosta, sotaa ja yhteiskunnallista levottomuutta, voimme nähdä kirkkain silmin, että ihmisillä on vain uskomattomia kokemuksia.
Miksi riistäisimme heidän kokemuksensa? Meillä on epäilemättä ollut omamme, tässä ja muissa elämissä. Olimme myös niitä, jotka aloittivat sodan ja käyttivät valtaansa väärin. Jotkut meistä leikkivät myös henkisenä soturina olemisen kanssa.
Mutta olemme kypsyneet sieluina. Emme enää tarvitse tai halua noita kokemuksia. Itse asiassa olemme valmiita sen kokemisen osalta, mitä tulimme alun perin kokemaan tänne ihmisenä.
Siitä syystä meistä tuntuu toisinaan hyvin yksinäiseltä. Hyvin yhteydettömältä. Näin on, koska olemme valmis.
Samaan aikaan olemme nyt tasapainoisessa tietoisuudessa ja toimimme omalta täysivaltaiselta alueeltamme käsin.
Olemme maailmassa, muttemme maailmasta.
Tämä merkitsee, että se mitä tahansa "tuolla" tapahtuukin – perheessämme, yhteisössämme tai ympäri maapalloa – voi vaikuttaa meihin vain, jos valitsemme niin. Vain jos teemme oman perspektiivimme siitä sellaiseksi, joka järkyttää meitä.
Jonkin pisteen jälkeen emme enää pidä ketään tai mitään vastuullisena siitä, miltä meistä tuntuu. Ja maailmassa joka perustuu uhritietoisuuteen, se on radikaali muutos. Uhrin esittäminen on hyvin houkuttelevaa. Se on paljon helpompaa kuin oman energiamme omistaminen.
Täysivaltaisuus on upea vastuu. Se ei ole epäkypsää sielua varten – tietää, että luomme omat kokemuksemme ja kaikki on hyvin.
Vaatii rohkeutta uskaltaa valita ilo ja hyvin aistillinen suhde itseemme ja elämään, koska sielumme ruumiillistamisessa on kyse aistillisuudesta. Ja tiedämme aivan liian hyvin, että elämme maailmassa, joka kieltää feminiinisyyden ja aidon aistillisuuden.
JA SITTEN ON TYHJIÖ
Ja sitten on tyhjiö. Prosessin osa joka tuntuu loputtomalta. Mutta se on tauko ennen oivaltamista. Tuntuu tylsältä, ankealta, värittömältä. Ikävystyttävältä. Kenties masentavalta. Yksinäiseltä. Turhauttavalta. Kenties toivottomalta. Ja on tärkeää sallia nämä tunteet.
Ja samalla kun kunnioitamme niitä tunteita, jotka näyttävät asuvan tässä tyhjiössä, meidän perspektiivimme tästä tilasta on häiritsevä, ei itse tila. Jos yhdistymme sielumme näkökulmaan, se tietää, että tämä tila, tämä tyhjiö, on vain väliaikainen ja todellisuudessa siinä tapahtuu paljon.
Tässä tilassa sielumme järjestelee kaikkia muita elämiämme – menneitä ja tulevia – integroitumaan meihin nyt-hetkessä. Tämä on se elämä, jonka sieluna kaavailimme tällaista integrointia varten.
JÄÄMÄ
Ja se on tila, jossa asiat jotka tuntuvat pysyviltä, kuten taloudelliset tai fyysiset ongelmat, ovat vapautumassa. Tai ne ongelmat jotka tuntuvat todelta meille tässä aika- ja paikkatodellisuudessa, ovat ehkä vain jäämää ongelmista, jotka on jo vapautettu tietoisuudestamme.
Ihmisitsemme ei voi – eikä sen tarvitse – ymmärtää mitään tästä sen tapahtumiseksi.
Jos voit samaistua tämä blogin materiaaliin, olet kehittynyt sielu, joka päätti, että olet valmis. Olet saanut tarpeeksi ihmiselämiä ja -kokemuksia. Halusit tehdä jotain radikaalia. Olit valmis ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. Ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Sitä voidaan kutsua monella tapaa.
Mutta se on periaatteessa ihmisen ja jumalan kotiinpaluu. Ja radikaali siirtyminen epäilystä ja tylsyydestä jatkuvampaan ja hurmiolliseen yhteyteen ikuisen itsemme kanssa.
Tämä on monille meistä se elämä, jolloin haluamme kokea jotain, mitä olemme odottaneet hyvin pitkän aikaa. Ja se tapahtuu, sitten kun olemme valmis.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Muutama päivä sitten kahvilassa esitin kaverilleni – joka on sotaveteraani ja kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, kroonisesta niveltulehduksesta, skolioosista, sydänsairaudesta ja jolla on katetri – hypoteettisen kysymyksen: jos hänelle annettaisiin mahdollisuus saada ilmaiseksi täysin parannettu keho helpoilla korvausosilla ja kenties nanoteknologian avulla, käyttäisikö hän sen?
Hänen vastauksensa yllätti minut. Täysin epäröimättä hän vastasi: "Ei, hän ei tekisi sitä." Kysyin miksei, ja hän sanoi, ettei se olisi enää hän, että hän kadottaisi sielunsa.
Se oli yksi noita ahaa-elämyksiä minulle. Oivalsin, että useimmilla ihmisillä – ei vain Markilla – identiteetti on vääjäämättä kietoutunut kehoon ja mieleen. Siinä määrin, että he uskovat myös, että keho ja mieli ovat itse asiassa heidän sielunsa.
Ja vielä tämän lisäksi, riippumatta siitä, miten paljon tuskaa ja epämukavuutta heillä on, he saavat jotain vielä siitä. He nauttivat uhrin esittämisestä.
Jos se otetaan pois, heistä tuntuu vielä epämukavammalta. Itse asiassa tuosta tuskasta, epämukavuudesta ja sairaudesta tulee heidän identiteettinsä.
Sama pätee hänen taloustilanteeseensa. Olen ehdottanut monta kertaa, että hän on oikeutettu saamaan paljon enemmän invalidikorvauksia palvelustaan sodassa, hallituksella on rahastoja ja nuo lomakkeet on suhteellisen helppo täyttää, mutta hän keksii tekosyitä olla hakematta niitä. Kuitenkin hän nauttii sen valittamisesta, ettei hänellä ole tarpeeksi rahaa.
Myös meidän kohdallamme jotka olemme omistautuneet olemaan täysivaltainen itsemme – jos koemme elämässämme jotain, mikä näyttää jatkuvan kaikesta sallimisesta ja integroinnista huolimatta, se voi palvella meitä jotenkin. Muuten sitä ei olisi.
REHELLISYYS
Tämä ruumiillistuneen valaistumisen prosessi vaatii meitä olemaan hyvin rehellinen itsellemme. Tuossa rehellisyydessä tarvitaan lempeyttä. Ei itsensä tuomitsemista. Mutta on elintärkeää ottaa täysi vastuu kokemuksistamme.
Hyväksyä, että kaikki on omassa energiassamme, kaikki mitä tapahtuu elämässämme, on oma luomuksemme, eikä mikään siitä voi satuttaa meitä.
Ja se on totta, koska pieni ryhmä meitä on omistautunut luomaan oman täysivaltaisen alueemme. Olemme työskennelleet kristallienergioiden kanssa transformoidaksemme kehomme ja elämämme. Olemme saaneet selville, että kaikki mitä koemme, on omassa energiassamme.
Kaikki mitä tarvitsemme, on omassa energiassamme. Ja kun ruumiillistamme täysivaltaisuutemme, tarpeemme tyydytetään jo, ennen kuin pyydämme. Ne ovat vain siinä. Ei ole energioiden manipulointia, kuten teimme vanhalla lineaarisella tavalla.
Ja koska kaikki on omassa energiassamme, mikään "tuolla" ei voi satuttaa meitä. Mutta oma perspektiivimme siitä, mitä tuolla on, voi vaikuttaa meihin.
Ja on niin, ettei voi saada kumpaakin. On joko täysin uhri tai täysin itseluotu. Ei voi sanoa olevansa vain vähän raskaana – sitä on raskaana tai ei ole.
Jos samaistut tähän blogiin, olet tarpeeksi pitkällä omassa oivaltamisessasi, että sinusta tulee aina vain rehellisempi itsellesi. Ja ymmärrät, miten energia toimii.
Jos elämässämme on edelleen jotain, minkä tunnemme jumittavan meitä, toivottavasti emme tuomitse itseämme, koska se on vain kokemus – ei mitään muuta.
Mitä jos haluamme vielä kokea, miltä tuntuu päästä oivaltamiseemme? Tuon "olen melkein perillä, vielä taivalta kuljettavana" -tunteen, mutta emme vielä aivan halua päästä perille.
Taaskaan ei tuomitsemista. Henkilökohtaisen valaistumisemme esileikissä on jotain herkullista. Nautiskella aistillisuudesta juuri ennen loppuunsaattamista.
Muista, että tämä elämä on erityislaatuinen. Monet meistä ovat kaavailleet tämän olevan se elämä, jolloin ruumiillistamme sielumme. Emme tee tätä koskaan enää. Kenties siinä on jotain herkullista, että saa sen tuntumaan loputtomalta ja myös vaikeasti tavoitettavalta. Kunnes olemme kyllästyneet tuohon kokemukseen, ja päästämme siitä irti.
VALMIS OLEMAAN VALMIS
Oletko huomannut elämässäsi, että tietyt tunteet tai kokemukset eivät ole enää osa todellisuuttasi? Minulle sitä olivat suhteet ihmisiin, jotka olivat tunneväkivaltaisia.
Niitä ei ole ollut todellisuudessani pitkään aikaan. Olin valmis sen osalta. Mutta siihen saakka, kunnes olin valmis, sanoin usein: "Nyt riittää! Olen valmis tämän hemmetin tunneväkivalta- ja epäkunnioituskokemuksen osalta!"
Mutta ilmeisesti en ollut vielä aivan valmis olemaan valmis. Lopulta minun täytyi olla valmis olemaan valmis sen osalta. Sitten, ja vasta sitten, olin valmis.
Olin kiinnostunut "Olen valmis tämän osalta! Olen sairaan väsynyt tähän!" -kokemuksesta. Se voi olla herkullinen kokemus ja jatkua jonkin aikaa. Mutta onneksi se on tylsää jonkin ajan kuluttua.
Siis sitten kun olin oikeasti valmis, se selvitti tuon huonon omanarvontunnon, joka jatkoi tuota kokemusta. Se puhdisti tuon dynamiikan energiat eläimien ajalta.
Kun olemme valmis jonkin osalta, se puhdistuu eikä meidän tarvitse enää koskaan kokea sitä. Joskus jonkin tulee takaisin kysymään meiltä, olemmeko todella valmis päästämään siitä irti.
ANNA HEIDÄN NAUTTIA KOKEMUKSESTAAN
Sitten kun lakkaamme tuomitsemasta kokemuksiamme, on paljon helpompaa nähdä ne selkeästi. Ja kun sitten katsomme maailmaa ja kaikkea tuota kaaosta, sotaa ja yhteiskunnallista levottomuutta, voimme nähdä kirkkain silmin, että ihmisillä on vain uskomattomia kokemuksia.
Miksi riistäisimme heidän kokemuksensa? Meillä on epäilemättä ollut omamme, tässä ja muissa elämissä. Olimme myös niitä, jotka aloittivat sodan ja käyttivät valtaansa väärin. Jotkut meistä leikkivät myös henkisenä soturina olemisen kanssa.
Mutta olemme kypsyneet sieluina. Emme enää tarvitse tai halua noita kokemuksia. Itse asiassa olemme valmiita sen kokemisen osalta, mitä tulimme alun perin kokemaan tänne ihmisenä.
Siitä syystä meistä tuntuu toisinaan hyvin yksinäiseltä. Hyvin yhteydettömältä. Näin on, koska olemme valmis.
Samaan aikaan olemme nyt tasapainoisessa tietoisuudessa ja toimimme omalta täysivaltaiselta alueeltamme käsin.
Olemme maailmassa, muttemme maailmasta.
Tämä merkitsee, että se mitä tahansa "tuolla" tapahtuukin – perheessämme, yhteisössämme tai ympäri maapalloa – voi vaikuttaa meihin vain, jos valitsemme niin. Vain jos teemme oman perspektiivimme siitä sellaiseksi, joka järkyttää meitä.
Jonkin pisteen jälkeen emme enää pidä ketään tai mitään vastuullisena siitä, miltä meistä tuntuu. Ja maailmassa joka perustuu uhritietoisuuteen, se on radikaali muutos. Uhrin esittäminen on hyvin houkuttelevaa. Se on paljon helpompaa kuin oman energiamme omistaminen.
Täysivaltaisuus on upea vastuu. Se ei ole epäkypsää sielua varten – tietää, että luomme omat kokemuksemme ja kaikki on hyvin.
Vaatii rohkeutta uskaltaa valita ilo ja hyvin aistillinen suhde itseemme ja elämään, koska sielumme ruumiillistamisessa on kyse aistillisuudesta. Ja tiedämme aivan liian hyvin, että elämme maailmassa, joka kieltää feminiinisyyden ja aidon aistillisuuden.
JA SITTEN ON TYHJIÖ
Ja sitten on tyhjiö. Prosessin osa joka tuntuu loputtomalta. Mutta se on tauko ennen oivaltamista. Tuntuu tylsältä, ankealta, värittömältä. Ikävystyttävältä. Kenties masentavalta. Yksinäiseltä. Turhauttavalta. Kenties toivottomalta. Ja on tärkeää sallia nämä tunteet.
Ja samalla kun kunnioitamme niitä tunteita, jotka näyttävät asuvan tässä tyhjiössä, meidän perspektiivimme tästä tilasta on häiritsevä, ei itse tila. Jos yhdistymme sielumme näkökulmaan, se tietää, että tämä tila, tämä tyhjiö, on vain väliaikainen ja todellisuudessa siinä tapahtuu paljon.
Tässä tilassa sielumme järjestelee kaikkia muita elämiämme – menneitä ja tulevia – integroitumaan meihin nyt-hetkessä. Tämä on se elämä, jonka sieluna kaavailimme tällaista integrointia varten.
JÄÄMÄ
Ja se on tila, jossa asiat jotka tuntuvat pysyviltä, kuten taloudelliset tai fyysiset ongelmat, ovat vapautumassa. Tai ne ongelmat jotka tuntuvat todelta meille tässä aika- ja paikkatodellisuudessa, ovat ehkä vain jäämää ongelmista, jotka on jo vapautettu tietoisuudestamme.
Ihmisitsemme ei voi – eikä sen tarvitse – ymmärtää mitään tästä sen tapahtumiseksi.
Jos voit samaistua tämä blogin materiaaliin, olet kehittynyt sielu, joka päätti, että olet valmis. Olet saanut tarpeeksi ihmiselämiä ja -kokemuksia. Halusit tehdä jotain radikaalia. Olit valmis ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. Ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Sitä voidaan kutsua monella tapaa.
Mutta se on periaatteessa ihmisen ja jumalan kotiinpaluu. Ja radikaali siirtyminen epäilystä ja tylsyydestä jatkuvampaan ja hurmiolliseen yhteyteen ikuisen itsemme kanssa.
Tämä on monille meistä se elämä, jolloin haluamme kokea jotain, mitä olemme odottaneet hyvin pitkän aikaa. Ja se tapahtuu, sitten kun olemme valmis.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
6.9.2020 TÄYSIVALTAISUUDESTA NAUTTIMINEN
Kirjoittaja hammer » 12.09.2020 17:05
TÄYSIVALTAISUUDESTA NAUTTIMINEN
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Me jotka olemme ylösnousemuksen, valaistumisen, oivaltamisen – minkä nimen sille haluaakin antaa – eturintamassa … alamme ymmärtää, että olemme täysivaltaisia olentoja. Että olemme kokemuksiemme luojia. Täysivaltaisena olentona tanssimme sielumme kanssa, kun sallimme sen luoda elämämme syvemmät rytmit, kuten terveys, taloudellinen yltäkylläisyys ja ilo. Siis kaikki mitä tarvitsemme ja haluamme, on ITSESSÄMME.
Olet ehkä huomannut, että ns. 3D:ssä useimmat suhteet ovat ehdollisia. Ne on muodostettu sopimuksille, enimmäkseen tunnepuolen. Minä teen sinulle, ja sinä teet minulle. Ne perustuvat siihen ajatukseen, ettemme ole ehjä ja kokonainen itsenämme. Että tarvitsemme jotain toiselta täydentämään meitä. On se sitten tunnetukea tai taloudellista.
Toisaalta, taloudellinen ja tunnetuki on ok – olettaen, ettemme tee myönnytyksiä itseemme siinä.
Surullista kyllä, vanhassa energiassa teimme tavallisesti sitä jollain tavalla. Useimmat ihmiset ovat loputtomassa kierteessä, ottaen energioita itsensä ulkopuolelta.
Mutta kun meistä tulee enemmän ITSEMME, alamme ymmärtää, miten energia toimii, ja tunnistamme täysivaltaisuutemme. Ymmärrämme, että se mitä tarvitsemme ja haluamme, on omassa energiassamme. Saatamme edelleen olla suhteissa, mutta niissä on uusi dynamiikka.
Useimmat ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä kahvilassa, nauttivat seurastani. Ja minä nautin heidän seurastaan. Vuosien saatossa olen kehittänyt muiden kanssa pienen yhteisön, jossa näemme toisiamme suunnilleen joka päivä, istumme juomassa kahvia ja keskustelemassa.
Mutta osa heistä ei oikein tajua minua. He eivät ymmärrä, että en tarvitse heitä, että nautin jakaa itseni heidän kanssaan, mutten oikeasti pyydä mitään vastineeksi.
En etsi sitoutuneita ja elämänmittaisia ystävyyksiä. En tarvitse ketään, jonka kanssa tehdä asioita tai joka tekee asioita minulle.
Tämä siis hämmentää monia ihmisiä. Koska he etsivät usein noita asioita. Heillä on tiettyjä odotuksia. He haluavat tietää esimerkiksi, miksi en joskus ilmesty moneen päivään kahvilaan.
Mutta en voi selittää heille, etten tarvitse mitään heiltä, myöskään jatkuvaa yhteyttä. Jos on tuo jatkuva yhteys, se on luonnollinen eikä perustu tunnesopimukseen.
Niinpä he tulkitsevat joskus väärin, etten välitä, tai heistä tuntuu, että he ovat tehneet jotain väärin. Se laukaisee heissä arvottomuudentunteen. Eräs ystävä jonka kanssa olen kahvilla melko säännöllisesti, soittaa minulle, jos en ole ilmestynyt pariin päivään kahvilaan, ja kysyy levottomana, onko kaikki ok.
Häntä huolettaa, että hän on riesa.
Ja tajuan sen. Minussa on edelleen osa, joka tuntee samalla tavalla, mutta ei niin paljon suhteessa toisiin. Mutta minussa on osa, joka tuntee, etten ole oman sieluni rakkauden ja huomion arvoinen.
Joskus tuntuu, ettei se ole paikalla, tukemassa minua. Mutta aivan kuten minä ystävieni kanssa, se ei pakota itseään minulle, eikä se painosta minua antamaan mitään vastineeksi. Sieluni ei ole kiinnostunut ehdollisesta rakkaudesta.
Siis joskus ihmisitseni tulkitsee väärin, ettei se välitä. Joskus ihmisestä tuntuu, ettei sielu vastaa ihmistarpeisiini ja -huoliini, ja sitten tunnen, että tuo vanha tuttu, hylkääminen, leimahtaa.
Mutta tuo vanha haava vapautuu itseni oivaltamisen valossa. Kaikki arvottomuusongelmat lakkaavat sekaantumasta asioihin. Alamme ymmärtää, että meidän täytyy ihmisenä luottaa ja sallia sielumme, jumalaisen luontomme, ratkaista nämä asiat.
Se on irtipäästämistä kontrollista. Koska ihminen ei voi kontrolloida tätä transformaatiota. Olemme tässä kohtaa aivan liian pitkällä yrittääksemme edes enää. Mutta ihminen voi yrittää hidastaa sitä.
VANHAT ENERGIAT JA UUSI
Niin kauan kun ihmiset jatkavat "pelaamista" vanhoissa energioissa, he järjestävät jatkuvasti tilanteita, joissa he tuntevat arvottomuutta ja hylkäämistä.
Mutta me jotka valitsimme nopeutetun polun ruumiillistuneeseen oivaltamiseemme, olemme pelanneet sen loppuun. Se on valmis. Täysivaltaisuus on ymmärrystä, että kaikki arvottomaksi tuomitseminen oli itse aiheutettua. Ja tuo tuomitseminen alkoi kauan sitten, jo ennen Maan muodostumista. Ja aina siitä lähtien olemme ihmisenä luoneet karmaa, elämästä toiseen, raahanneet ongelmia mukanamme ja luulleet, että olimme tehneet jotain väärin.
Yritimme jatkuvasti korjata itseämme, parantaa itseämme, mutta taustaenergiana oli arvottomuudentunnetta. Niinpä oli aina jotain muuta, jotain lisää korjattavaa.
Ja tiettyyn pisteeseen se palveli meitä. Keräsimme paljon kokemusta ja viisautta.
Ja mitä suhteisiin tulee, nyt kun olemme päästäneet irti karmasta ja esi-isistä, meillä ei enää ole tuota vanhaa ja tahmeaa ihmistenvälistä kietoutumista käsiteltävänä. Olemme puhdas.
Siis mitä tahansa tuleekin nyt esiin ja se tuntuu tahmealta tai raskaalta suhteessa sukulaisiin tai ystäviin tai kehen tahansa elämässäsi, tiedä, että sen viimeisiä jäänteitä tulee esiin.
Ja he jotka ovat lähimpiä meille, haluavat – sydämessään ja sielussaan – meidän olevan se täysivaltainen olento, joka meistä on tulossa. Niin olkoon!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Me jotka olemme ylösnousemuksen, valaistumisen, oivaltamisen – minkä nimen sille haluaakin antaa – eturintamassa … alamme ymmärtää, että olemme täysivaltaisia olentoja. Että olemme kokemuksiemme luojia. Täysivaltaisena olentona tanssimme sielumme kanssa, kun sallimme sen luoda elämämme syvemmät rytmit, kuten terveys, taloudellinen yltäkylläisyys ja ilo. Siis kaikki mitä tarvitsemme ja haluamme, on ITSESSÄMME.
Olet ehkä huomannut, että ns. 3D:ssä useimmat suhteet ovat ehdollisia. Ne on muodostettu sopimuksille, enimmäkseen tunnepuolen. Minä teen sinulle, ja sinä teet minulle. Ne perustuvat siihen ajatukseen, ettemme ole ehjä ja kokonainen itsenämme. Että tarvitsemme jotain toiselta täydentämään meitä. On se sitten tunnetukea tai taloudellista.
Toisaalta, taloudellinen ja tunnetuki on ok – olettaen, ettemme tee myönnytyksiä itseemme siinä.
Surullista kyllä, vanhassa energiassa teimme tavallisesti sitä jollain tavalla. Useimmat ihmiset ovat loputtomassa kierteessä, ottaen energioita itsensä ulkopuolelta.
Mutta kun meistä tulee enemmän ITSEMME, alamme ymmärtää, miten energia toimii, ja tunnistamme täysivaltaisuutemme. Ymmärrämme, että se mitä tarvitsemme ja haluamme, on omassa energiassamme. Saatamme edelleen olla suhteissa, mutta niissä on uusi dynamiikka.
Useimmat ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä kahvilassa, nauttivat seurastani. Ja minä nautin heidän seurastaan. Vuosien saatossa olen kehittänyt muiden kanssa pienen yhteisön, jossa näemme toisiamme suunnilleen joka päivä, istumme juomassa kahvia ja keskustelemassa.
Mutta osa heistä ei oikein tajua minua. He eivät ymmärrä, että en tarvitse heitä, että nautin jakaa itseni heidän kanssaan, mutten oikeasti pyydä mitään vastineeksi.
En etsi sitoutuneita ja elämänmittaisia ystävyyksiä. En tarvitse ketään, jonka kanssa tehdä asioita tai joka tekee asioita minulle.
Tämä siis hämmentää monia ihmisiä. Koska he etsivät usein noita asioita. Heillä on tiettyjä odotuksia. He haluavat tietää esimerkiksi, miksi en joskus ilmesty moneen päivään kahvilaan.
Mutta en voi selittää heille, etten tarvitse mitään heiltä, myöskään jatkuvaa yhteyttä. Jos on tuo jatkuva yhteys, se on luonnollinen eikä perustu tunnesopimukseen.
Niinpä he tulkitsevat joskus väärin, etten välitä, tai heistä tuntuu, että he ovat tehneet jotain väärin. Se laukaisee heissä arvottomuudentunteen. Eräs ystävä jonka kanssa olen kahvilla melko säännöllisesti, soittaa minulle, jos en ole ilmestynyt pariin päivään kahvilaan, ja kysyy levottomana, onko kaikki ok.
Häntä huolettaa, että hän on riesa.
Ja tajuan sen. Minussa on edelleen osa, joka tuntee samalla tavalla, mutta ei niin paljon suhteessa toisiin. Mutta minussa on osa, joka tuntee, etten ole oman sieluni rakkauden ja huomion arvoinen.
Joskus tuntuu, ettei se ole paikalla, tukemassa minua. Mutta aivan kuten minä ystävieni kanssa, se ei pakota itseään minulle, eikä se painosta minua antamaan mitään vastineeksi. Sieluni ei ole kiinnostunut ehdollisesta rakkaudesta.
Siis joskus ihmisitseni tulkitsee väärin, ettei se välitä. Joskus ihmisestä tuntuu, ettei sielu vastaa ihmistarpeisiini ja -huoliini, ja sitten tunnen, että tuo vanha tuttu, hylkääminen, leimahtaa.
Mutta tuo vanha haava vapautuu itseni oivaltamisen valossa. Kaikki arvottomuusongelmat lakkaavat sekaantumasta asioihin. Alamme ymmärtää, että meidän täytyy ihmisenä luottaa ja sallia sielumme, jumalaisen luontomme, ratkaista nämä asiat.
Se on irtipäästämistä kontrollista. Koska ihminen ei voi kontrolloida tätä transformaatiota. Olemme tässä kohtaa aivan liian pitkällä yrittääksemme edes enää. Mutta ihminen voi yrittää hidastaa sitä.
VANHAT ENERGIAT JA UUSI
Niin kauan kun ihmiset jatkavat "pelaamista" vanhoissa energioissa, he järjestävät jatkuvasti tilanteita, joissa he tuntevat arvottomuutta ja hylkäämistä.
Mutta me jotka valitsimme nopeutetun polun ruumiillistuneeseen oivaltamiseemme, olemme pelanneet sen loppuun. Se on valmis. Täysivaltaisuus on ymmärrystä, että kaikki arvottomaksi tuomitseminen oli itse aiheutettua. Ja tuo tuomitseminen alkoi kauan sitten, jo ennen Maan muodostumista. Ja aina siitä lähtien olemme ihmisenä luoneet karmaa, elämästä toiseen, raahanneet ongelmia mukanamme ja luulleet, että olimme tehneet jotain väärin.
Yritimme jatkuvasti korjata itseämme, parantaa itseämme, mutta taustaenergiana oli arvottomuudentunnetta. Niinpä oli aina jotain muuta, jotain lisää korjattavaa.
Ja tiettyyn pisteeseen se palveli meitä. Keräsimme paljon kokemusta ja viisautta.
Ja mitä suhteisiin tulee, nyt kun olemme päästäneet irti karmasta ja esi-isistä, meillä ei enää ole tuota vanhaa ja tahmeaa ihmistenvälistä kietoutumista käsiteltävänä. Olemme puhdas.
Siis mitä tahansa tuleekin nyt esiin ja se tuntuu tahmealta tai raskaalta suhteessa sukulaisiin tai ystäviin tai kehen tahansa elämässäsi, tiedä, että sen viimeisiä jäänteitä tulee esiin.
Ja he jotka ovat lähimpiä meille, haluavat – sydämessään ja sielussaan – meidän olevan se täysivaltainen olento, joka meistä on tulossa. Niin olkoon!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa