Ingeborg Vera (thewakeupexperience.eu) Andromedalaiset

[hammer]

KUOLEMISEN TAITO

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
18.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En osaa edes sanoa, miten monta kertaa olen kuollut pelkästään tässä elämässä. Olen tullut todella hyväksi siinä.

Kävin läpi hyvin monta kuolema- ja uudestisyntymäkiertoa. Hyvin paljon mikä ei ollut "minä", minun "ydinolemukseni", kuoli pois. Mentaaliset käsitteet, yksilölliset ja kollektiiviset ei-henkiset ja henkiset tarinat, tunnetraumat ja ehdollistuminen, kaikenlaiset rajoittavat uskomukset, joita minulla oli itsestäni ja maailmasta, suhteista, rakkaudesta, hyvästä ja huonosta, pimeästä ja pahasta, puutteesta ja rahasta ja maineesta … En pysty edes nimeämään kaikkia asioita, tarinoita ja rooleja, joihin minä (tai egoni) olin samaistunut voidakseni saada tunteen itsestä ja jotain, mikä määrittelisi minut, MINUKSI.

Lukemattomia kertoja ego puijasi minut kiinnittymään taas uusiin identiteetteihin, uusiin tarinoihin joihin uskoa ja osallistua täysin, mikä saa oloni tuntumaan pieneltä tai vähäpätöiseltä tai tärkeämmältä ja voimakkaammalta kuin muut. Ego tarvitsee tätä erillisyyttä ja vertailua ollakseen edes olemassa. Kerta toisensa jälkeen kuolin, synnyin uudestaan, kuolin, synnyin uudestaan. Ujona lapsena jolla ei ollut koulussa ystäviä, aggressiivisena teininä joka otti, minkä halusi, köyhänä hotellityöntekijänä jolla oli paljon ekstratöitä ansaitakseen elantonsa, hyvänä kotirouvana, kapinoivana ja anarkistisena punk-bändärinä, A-tason yliopisto-opiskelijana, yritysviestinnän ja -markkinoinnin ilkeänä päällikkönä, lumoavana julkisena puhujana, journalistina, kaksoisliekkinä, valotyöntekijänä ja tiennäyttäjänä planeetan pelastamiseksi, uuden Maan profeettana, verkkotyöntekijänä, elämäntapavalmentajana jne. jne.

Sillä ei ollut merkitystä, minkä tarinan ja identiteetin valitsin – koskaan en tuntenut onnellisuutta ja täyttymystä. Etsin edelleen jotain ulkopuoleltani. Olin edelleen kiinni jossain tulevaisuuden toivossa tai unelmassa.

Kunnes kuolin identiteettikuoleman tämän vuoden tammikuussa. Se kaikki vain putosi pois. Täydellinen irrottautuminen. En pystynyt enää kytkeytymään tai osallistumaan mihinkään tarinaan "tuolla ulkona" enkä mihinkään tarinaan, jonka olin keksinyt itsestäni. Siitä tuli hyvin irrelevanttia ja merkityksetöntä. Menetin kiinnostuksen muiden ihmisten tarinoihin. Magnetismini kääntyi, eikä mikään ulkopuolellani enää motivoinut minua. Aloin luoda sisältä ulospäin.

Silloin fyysinen ruumiillistuminen todella alkoi. Tunsin fyysisen kehoni hajoavan. Aikakapselit jotka oli tallennettuna solumuistiin, räjähtivät, kuin pakattu zip-tiedosto olisi avattu, ja vapauttivat sattumanvaraisesti – lukemattomien sukupolvien syvät solutraumakuplat ja koko perheen sukulinjan kollektiivinen identiteetti ja tuska puhkesivat ja toivat minut fyysisesti polvilleni uudestaan ja uudestaan sekä fyysiseen uupumukseen, jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut. Siinä ei ollut kiinni tarinoita, oli vain tunteita, kun energia lähti. Kehoni muutti muotoa joka päivä, turvoten ja sitten taas laihtuen. Tunsin koko solurakenteen luhistuvan, järjestyvän uudelleen ja muuttavan rakennetta. Hermot aktivoituivat ja sähköä kulki kehoni läpi. Minusta tuntui usein niin herkältä, kuin minulla ei olisi ollut ihoa. Kaikki fyysinen kosketus oli liikaa. Tuntuu siltä, että hermosto yhdistyi täysin energiajärjestelmään, ja minun täytyi tottua tähän voimakkaaseen fyysiseen tunteeseen. Vanhoista tavoista nauttia – oli kyse sitten ruuasta, seksuaalisuudesta, suutelusta, fyysisestä jännityksestä (suosikkiurheiluani) – tuli merkityksetöntä ja tylsää.

Askel askeleelta se vei minut takaisin fyysiseen nollapisteeseen ennen kaiken luomisen alkamista. Oivalsin, että meidät oli pitänyt vanhassa pelissä yrityksemme tehdä kovemmin työtä niiden tavoitteiden eteen, jotka mieli valitsi seuraavaksi. Porkkana joka piti meidät liikkeellä. Se hetki jolloin päästämme irti ja menemme itse asiassa taaksepäin, kunnes olemme taas tuo viaton lapsi ennen kaikkea ehdollistumista, muuttaa kaiken ja nopeuttaa transformaatiotamme ennenkuulumattomalla tavalla.

Olen nyt fyysisessä nollapisteessä. Täydellisessä tyhjyydessä. Ei mitään tehtävää, ei mitään tunnettavaa, ei mitään etsittävää, ei mitään pyrittävää, ei mitään muutettavaa, ei mitään pelastettavaa. Olen takaisin kohdussa ja tunnen fyysisen syntymän uuteen maailmaan olevan tulossa. Siihen saakka vain leijun ja annan sisäisen transformaation tapahtua. En pysty kytkeytymään vanhaan fyysiseen ympäristöön enää. Minulla ei ole kiinnostusta olla kaupungissa tai talossa, joka on rakennettu lineaarisesti. Minulla ei ole mitään fyysistä toimintaa, jonka tunnen tarvetta saada tehtyä, ennen kuin voin lähteä. Ei matkoja, ei urheilua, ei seikkaluja, ei paikkoja, ei tavattavia ihmisiä. Ei mitään rakennettavaa vanhalla tavalla. Ei haluja, ei toiveita, ei unelmia. Ei mitään. Jäljellä on vain kasvukipua, kun vanhan fyysisen kehoni kuori ja lineaarinen rakenne muuttuu ja valmistautuu uuteen ja tuntemattomaan maailmaan tämän kohdun ulkopuolella, jossa olen. Tunnen sisäistä rauhaa enemmän kuin koskaan.

Kun kävin läpi identiteetin kuoleman, kirjoitin: "En ole varma, tuleeko fyysinen kehoni mukaan." Nyt tiedän – se tulee.

*****

Tekstit joita jaan, perustuvat aina omaan intuitiooni ja/tai omiin ja ystävien kokemuksiin. En väitä jakavani perimmäistä totuutta. Kannustan sinua ottamaan vain sen, mikä resonoi oman totuutesi ja viisautesi kanssa. Kun tämä on universaalia viisautta, en vaadi mitään tekijänoikeutta. Jaa vapaasti tätä sisältöä, kunhan pidät viestin kokonaisena, jotta sen tarkoitus ei vääristy. Kiitos. Vera

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EHDOTON RAKKAUS

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
24.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Miten monta kertaa olemme käyttäneet tätä termiä? Mielellämme on hyvin monia ajatuksia ja tulkintoja siitä, mitä ehdoton rakkaus on ja mitä ei. Ja siitä se jo alkaa … ehdoton rakkaus on ehdotonta. Ilman ehtoja.

Ei ole luokkia siinä, mitä ehdoton rakkaus on ja mitä ei. Ehdoton rakkaus sisältää kaiken ja kaikki. Ilman mitään ehtoja. Se ei ole: teit hyväkseni tämän, nyt rakastan sinua enemmän. Tai: teit tämän minulle, nyt rakastan sinua vähemmän. Nuo ovat ehtoja ehdollistuneesta mielestä, joka luulee tuntevansa rakkauden. Ehdoton rakkaus voi olla kaunista, hämmästyttävää ja uskomattoman kohottavaa, tai se voi olla hyvin tuskallista, sotkuista ja se voi tuoda sinut polvillesi nyyhkyttäen, huutaen, loukkaantuen. Olemme kaikki yhteydessä tietoisesti tai tiedostamatta ehdottoman rakkauden kentässä. Palvelemme kaikki toisiamme tässä suuressa pelissä, saatamme kaikki toisiamme kotiin.

Se ei aina näytä täydelliseltä kuherruskuukaudelta. Niin paljon kuin egomme rakastaisi tämä olevan pysyvästi romanttinen ja harmoninen matka, joka on täynnä rakkautta, valoa, iloa ja onnellisuutta - Hollywoodin täydellinen rakkaustarina – ehdoton rakkaus ei noudata niitä odotuksia ja ehtoja, joita laitamme sille. Ehdoton rakkaus antaa meille sen, mitä tarvitsemme eniten omaa vapautumistamme varten, eikä tämä ole useimmiten, mitä me (ego) haluamme tai minkä uskomme olevan täydellistä. Ehdoton rakkaus haluaa vapauttaa sinut kaikista kahleista ja rajoituksista ja viedä sinut yli kaikesta, mitä uskoit koskaan mahdolliseksi. Se antaa sinulle monta tapaa nähdä itsesi, nähdä oman voimasi ja hyväksyä, rakastaa ja arvostaa itseäsi ja kaikkia luomuksiasi, kokemuksesi jokaista osaa. Se kutsuu sinua menemään syvemmälle, katsomaan sisälle ja kohtaamaan itsesi puhtaimmalla ja rehellisimmällä tasolla. Riisuen pois kaiken, missä estät itseltäsi ehdottoman rakkauden.

Egon ajatus rakkaudesta on pelko (jos tämä, niin tuo). Se haluaa pitää sinut turvassa kaikissa niissä rajoituksissa, joihin se uskoo. Voimme olla huutosakin johtajia toisillemme, tai voimme olla peili syvimmästä pelostamme ja tuskastamme toisillemme. Ehdottoman rakkauden toimet palvelevat omaa vapautumistamme, sen oman vankilamme purkamista, jonka lineaarinen mielemme on luonut ja johon olemme uskoneet hyvin pitkään. Ehdoton rakkaus on useimmiten kovaa rakkautta, loukkaavimpia ja julmilta näyttäviä tekoja, mikä luo valtavan kognitiivisen dissonanssin, kun uskomusjärjestelmämme ja tarinamme haastetaan. Ne antavat transformaatiolahjan.

Nojaammeko siihen, tunnemmeko sen, mitä emme halua tuntea, katsommeko sitä, mitä emme halunneet nähdä, avaammeko sydämemme ja hyväksymme ehdottomasti kokemuksemme, vai sen sijaan sulkeudumme, tuomitsemme, syytämme ja häpeämme ihmisiä ja tilanteita? Toimimmeko rakkaudesta itseämme kohtaan vai egorakkaudesta (pelko) suojellaksemme itseämme ja rakkaitamme tuskalta? Vaatii paljon tarkkailua, tutkimista, rohkeutta ja tiedostamista nähdä pimeyden ja valon, uhrin ja pahantekijän, hyvän ja huonon, oikean ja väärän illuusion läpi.

Ehdoton rakkaus on kaikkien niiden tarinoiden ulkopuolella, joita jatkuvasti kerromme itsellemme oikeuttamaan kokemuksemme. Syyn ja seurauksen ulkopuolella. Ehtojen ulkopuolella (odotukset, kiintymykset, tuomitsemiset, mielipiteet, uskomukset …) Se vain on. Päästäkseen siihen ja todella elääkseen ehdottomasti ilossa ja harmoniassa, kaikki ehtomme ilmaantuvat transformoitavaksi. Se sattuu, siihen liittyy paljon vihaa, kyyneliä, turhautumista ja surua. Omistetut, projisoimattomat, alkuvoimaiset ja aidot tunteemme ovat puhdistustyökalu nousemiseksi kaiken yläpuolelle ja kaiken purkamiseksi yhdeksi. Rohkeutemme jakaa ja ilmaista haavoittuvuutemme puhtaasti ja radikaalin rehellisesti on avain vankilamme oveen ja ulos pelkokierteistämme.

Rikomme kaavan olemalla reagoimatta opitun pelkomenettelytavan mukaan. Jokaisen transformoituneen kaavan myötä meistä tuntuu kevyemmältä, jokaisen pimeän yön jälkeen säteilemme vielä kirkkaammin. Se on syvä sisäinen prosessi – ulkoinen todellisuus seuraa sisäistä olotilaamme. Ehdoton rakkaus ylittää kaiken hyväksymällä sen, mitä on, sen syvän sisäisen tietämyksen kera, että kaikki on ollut ja aina on omaa luomustamme. Voimme olla vapaa, täysivaltainen ja voimaantunut olento ja sellaisten olentojen kollektiivi, joita meidän on tarkoitus olla.

*****

Tekstit joita jaan, perustuvat aina omaan intuitiooni ja/tai omiin ja ystävien kokemuksiin. En väitä jakavani perimmäistä totuutta. Kannustan sinua ottamaan vain sen, mikä resonoi oman totuutesi ja viisautesi kanssa. Kun tämä on universaalia viisautta, en vaadi mitään tekijänoikeutta. Jaa vapaasti tätä sisältöä, kunhan pidät viestin kokonaisena, jotta sen tarkoitus ei vääristy. Kiitos. Vera

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SISÄISEN PATRIARKAATIN KAATUMINEN

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
25.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kehittymättömässä maskuliinisuudessa, sisäisessä patriarkaatissa, on kyse kontrollista. Kun maailma herää, sekin herää ja tulee esiin täydellä voimalla, vihaisena, turhautuneena ja äänekkääsi. Nähtäväksi, rakastettavaksi ja transformoitavaksi.

En ole tehnyt mitään energiapäivityksiä tai kirjoituksia pitkään, pitkään aikaan. Tänään minua todella työnnetään tekemään tämä, joten kai se on tarpeellinen.

Olemme menossa täysillä patriarkaalisen arkkityypin (kehittymätön maskuliinisuus) tuhoutumiseen ja purkautumiseen – yksilöinä ja kollektiivisesti. Kannamme kaikki tätä arkkityyppiä sisällämme – ehdollistumisessamme ja geeneissämme – joten vaikka kuinka kovasti yrität vastustaa sitä, se ilmestyy esiin, kunnes hyväksyt sen.

Jos katsomme tämän päivän pääasiallista kerrontaa tai kollektiivista todellisuutta, voimme nähdä suuren määrän vanhaa patriarkaalista energiaa räjähtävän. Kentässä on paljon vihaa, raivoa, turhautumista ja kaunaa.

Sisäinen kehittymätön maskuliinisuutemme on hyvin tolaltaan kontrollin menettämisestä. Kontrollin menettäminen jostain tilanteesta, ihmisestä, koko ryhmästä tai ihmiskollektiivista, luonnosta, tunteistamme …

Kyllä, tunteistamme. Ei enää tukahduttamista. Paljon vihaa tulee esiin vapautettavaksi. Riippuen siitä, missä kohtaa olet matkallasi, tämä voi liittyä johonkin konkreettiseen kaavaan ja ehdollistumiseen tässä elämässä (energiamuisti, elämän akaasia) tai johonkin mikä vapautuu fyysisestä solumuistista, ja se kulkee käsi kädessä voimakkaan kehokivun kanssa. Akaasinen muisto pyytää irtautumaan draamasta, tarinasta, uhritietoisuudesta, yrityksestä korjata asioita, tai transformoitumaan tuntemalla tuon tunteen ilman mitään tulkintaa, kun taas solumuisti pyytää vain tuntemaan, prosessoimaan ja päästämään irti. Ei ole mitään tarvetta selvittää, mikä se oli tai miksi se tunnetaan.

Kontrollointitarve menee itse asiassa syvemmälle, olet sitten uhri tai pahantekijä tässä pelissä. Järkyttyminen ja vihaisuus siitä, että on kontrolloitu, orjuutettu, petetty, voimaton ja huijattu ja että se patriarkaalinen järjestelmä, jossa olemme eläneet, on pettänyt ja valehdellut, ja tarve suojella itseään ja pelastaa itsensä ja toiset – se on pelkoa valepuvussa siitä, ettei ole kontrollia.

Nimittäin se kaikki on sinussa, ja avain on sisälläsi. Meillä kaikilla on sisäinen kontrolloija, kunnes pystymme päästämään siitä irti. Kaikki ne rumat ja pahat teot, joita meille ovat tehneet tätä planeettaa ja järjestelmää kontrolloivat, ovat sinun sisälläsi, ja ne vievät tilaa, nostavat ajatuksia ja projisoivat tunteita, joita et halua omistaa. Voit jatkaa oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemista ja uuvuttaa itsesi, tai voit antautua ja päästää irti. Jossain kohtaa teet sen automaattisesti, koska taistelija sinussa on kyllästynyt taistelemaan itseäsi vastaan tai itsesi puolesta. Perimmäinen egon antautumiskohta tulee, kun ei ole enää vaihtoehtoa, jonka mieli voi keksiä ratkaisuksi tai selitykseksi sille, mitä sinulle tapahtuu.

Siis kiinnitä turvavyösi! Saamme täyden paketin tällä hetkellä, koska näiden ratkaisemattomien osien sisällämme täytyy löytää purkautumistiensä, projisoimatta niitä kehenkään tai mihinkään ulkopuolellamme. Nämä tunteet haluavat vain, että ne tunnetaan ja transformoidaan. Ne haluavat olla nähtyjä ja rakastettuja. Pystytkö pitämään tilaa näille tunteille, ja pystytkö olemaan ottamatta mitään henkilökohtaisesti ja pitämättä ketään tai mitään vastuullisena todellisuudestasi (kollektiivitodellisuudesta) ja kokemuksistasi (kollektiivikokemuksista)? Pystytkö näkemään, että koet jatkuvasti oman energiataajuutesi ulkopuolisella näytöllä?

Niin kauan kun erotamme itsemme ulkopuolisista kokemuksistamme ja niin kauan kun jaamme asiat pahaan ja hyvään, kiellämme oman varjomme ja oman osuutemme tässä. Elämme ja ruumiillistamme kaksinaisuuden (3D/4D). Niin vaikeaa kuin sen hyväksyminen onkin, voimme luoda ulkoiseen todellisuuteen vain asioita, joita kannamme omassa energiapuumerkissämme.

Kaikki tämä on osa transformoitumista ykseyteen (5D+). Sen todelliseen ymmärtämiseen ja ruumiillistamiseen, että olemme yhtä kaiken kanssa. Silloin kaikki kaksinainen ehdollistuminen ja kaksinaiset uskomukset siirretään kaksinaisuuden yläpuolelle sisällämme. Muutos tapahtuu sisällä. Jos yrität muuttaa ulkoista todellisuuttasi, yrität … kyllä, aivan oikein … kontrolloida.

Ykseys merkitsee ykseyttä. Kaikki sisältyy mukaan. Ei ole poikkeuksia. Jos teet poikkeuksia ja tuomitset toisista, kuka ansaitsee ykseyden tai kuka ei, tuomitset näkymättömät ja ratkaisemattomat osat itsessäsi. Egosi ei pidä tästä, koska se selviytyy vain vanhassa tavassa, tuon sisäisen jakautumisen kera. Se ei tiedä vielä, miten paljon paremmalta tuntuu, kun on yhdistänyt jälleen kaikkiin varjo-osiinsa sisällä.

Tunteet ovat avain energiataajuuden transformoimiseen. Siitä syystä olemme oppineet, että ne tuntuvat pahalta. Olen sanonut monta kertaa, että löydät oven sieltä, missä tunnet vastustusta. Tunne on kätketty portti vapautumiseen ja todelliseen sisäiseen vapauteen. Sen avaamiseksi meidän täytyy päästä vapaaksi kaikesta häpeästä ja syyllisyydestä, jota liittyy tunteisiin.

On selviö, että sisäinen patriarkaattimme tulee esiin seuraavien kuukausien aikana nähtäväksi, hyväksyttäväksi ja transformoitavaksi kehittyneeksi maskuliinisuudeksi, jotta löydetään sisäinen liitto kehittyneen feminiinisyyden kanssa. Voimme hyväksyä sen ja kehittyä, tai voimme taistella sitä vastaan ja toistaa asioita.

Uuden toimintamallin kollektiivinen kanssaluominen on mahdollista vain, kun kaikki vanhat uskomusjärjestelmät ja ehdollistuminen ovat poissa. Nyt käsittelemme kontrollia ja kontrolloituna olemista. Voit vääntää ja kääntää sitä, voit yrittää tuhota tai sivuuttaa sen, mutta ei ole mitään tapaa transformoida energiaa ilman tunnetta. Et voi hengittää tai meditoida sitä pois. Se saattaa antaa sinulle vähän mielenrauhaa ja rentoutumista hetkessä, mutta sama kaava ilmaantuu uudestaan ja uudestaan.

Siis salli itsesi olla uupunut, salli itsesi tuntea, salli itsesi olla turhautunut, salli itsesi olla vihainen, salli itsesi olla katkera, salli itsesi surra. Huuda ja itke se kaikki ulos! Ole kiitollinen, että voit päästää siitä nyt irti, jottet enää koskaan tunne voimattomuutta. Sinulla ei voi olla iloa ja leikkisyyttä ilman vihaa ja surua. Ne kulkevat käsi kädessä, ja ne kaikki ovat ensin transformoivia ja myöhemmin luovia.

Kaikki nämä vapautukset johtavat meidät takaisin alkuperäämme, tilanteeseen ennen kuin meidät ehdollistettiin. Nollapisteeseen josta voimme luoda täysin erilaisen todellisuuden. Ne ankkuroivat meidät nyt-hetkeen, ilman siteitä tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Ei odotuksia, ei tavoitteita, ei kunnianhimoa, ei ehdollistunutta käyttäytymistä (kaikki nuo ovat maskuliinista kontrollointia toiminnassa). Emme enää luo ehdollisesti epäluottamuksesta ja kontrollista käsin (jos teet sen, se on myös lopputulos). Sen sijaan luomme nollapisteestä, spontaanisti tässä ja nyt.

Uusi ehdollistumaton ja leikkisä maailma on kulman takana, se on kylvetty jo DNA:han. Sitten kun nämä suojelevat ja kontrolloivat muurit kaatuvat, noilla siemenillä on tilaa itää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ULOTTUVUUKSIA EI VOI SEKOITTAA – KUNNES VOI

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
21.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaikki on paradoksi. Kaksinaisuudessa asiat ovat kuin öljy ja vesi. Ne eivät sekoitu, ne hylkivät aina toisiaan. Erityisesti fyysinen kehomme on ollut ankkuroituneena kaksinaisuuteen, polariteettiin pitkän, pitkän aikaa. Siihen saakka ei ole mitään tapaa olla ehdoton ehdollisessa ympäristössä.

Eikä sillä ole oikeasti mitään tekemistä ympäristön kanssa, koska ympäristö on aina heijastusta siitä, missä olemme itse olemistilassamme. Mielentila ja sydämentila muuttuvat melko nopeasti (sekin vie vuosia – mutta työskentelemme paljon pienemmässä tiheydessä kuin fyysisesti). Olemistila (tai solar plexuksen tila) vaatii paljon kauemmin uudistuakseen ja transformoituakseen. Kuolemme fyysisesti (artikkeli "Kuolemisen taito" 18.6.2020) vaiheittain – tavalla jossa emme käy oikeasti läpi fyysistä kuolemaa. Meidän täytyy tiedostaa, että DNA:mme kantaa KOKO ihmiskunnan KAIKKEA informaatiota (akaasiset tiedostot). Siitä syystä ympäristömme ilmentyy jatkuvasti "vääristyneellä", kaksinaisella tavalla, vaikka mielentila ja sydämentila saattavat olla jo paljon korkeampaa taajuutta (tai ei lainkaan taajuutta – nollapiste). Tästä syystä havaitsemme erillisyyttä/jakautuneisuutta fyysisessä muodossa.

Silloin kun ruumiillistumisprosessi todella alkaa, mentaali- ja tunnevapautukset näyttävät kuin "lastentarhalta". Tätä ei ole tarkoitettu epäkunnioittavalla tavalla. Fyysisyys menee vain hyvin paljon syvemmälle, ja voimme kuvata sitä vain "manaamiseksi". Kaikki ihmiskunnan demonit jotka olivat piilossa roska-DNA:ssamme, tulevat esiin vapautettavaksi. Aktivoimaan ja transformoimaan tuon roskan takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa: kyky elää keskinäisessä riippuvuudessa. Tämän fyysisen älykkyyden keskus on solar plexus. Se on hermostomme keskipiste, joka tulkitsee impulssit ja signaalit täysin eri tavalla. Emme kykene enää havaitsemaan mitään erillisenä itsestämme. Kaikki on perhettä, riippumatta siitä mikä sen mielentila, sydämentila tai olemistila on. Kaikki on ehdotonta, kun ehtoja voi olla vain erillisyydessä.

Tämä on hyvin erilaista, mitä luulimme ehdottomuuden (artikkeli "Ehdoton rakkaus" 24.6.2020) olevan – että meidän täytyy rakastaa jokaista, pelastaa jokainen, auttaa jokaista ja ratkaista se jokaiselle. Tai että odotamme muiden auttavan meitä, pelastavan meidät, rakastavan meitä tai ratkaisevan sen puolestamme. Ei. Tässä on kyse siitä, että antaa olla. Täydellisyyden näkemisestä kaikissa ulottuvuuksissa ja tilanteissa, nähden myös niiden tarkoituksen. Tietämisestä, että kaikki seuraa luonnollisia syklejä, joita emme voi nopeuttaa tai manipuloida. Tietämisestä, että voimme ryhtyä toimeen vain, silloin kun tunnemme selkeän impulssin. Impulssin kokokehointuitioltamme (ei pelosta, tarpeesta ratkaista, kontrolloida …)

Kun fyysinen keho on transformoitunut riittävästi, alamme hahmottaa maailman hyvin eri tavalla, kaksinaisuuden yläpuolella. Voimme tuntea ja kokea vain rakkautta elämää ja kaikkea siinä olevaa kohtaan. Nähden ja hyväksyen sen omana luomuksenamme. Ja "oma" merkitsee MEITÄ KAIKKIA kollektiivina, superorganismina joka kaksinaisuudessa kärsii muistinmenetyksestä.

Heräämis- ja ylösnousemusprosessin täytyy tapahtua aaltoina ja sykleinä. Asioiden universaalissa järjestyksessä. Niin kauan kun olemme fyysisessä olemassaolossa, olemme sidottuja fyysisiin evoluutio- ja involuutiolakeihin. Kun fyysinen kuolema tapahtuu, meidät otetaan pois näistä rajoistamme. Mutta emme pysty myöskään kanssaluomaan enää. Uusi toimintamalli on uusi fyysinen kokeilu. Kokea keskinäinen riippuvuus fyysisessä muodossa, päästä käsiksi koko älykkyyteemme sielun, mielen, sydämen ja fyysisen kehon harmonisella yhtymisellä. Mennä sitten harmoniseen konvergenssiin/yhtymiseen täysin harmonisten ruumiillistuneiden olentojen kanssa. Luonto ja universumi toimivat jo harmonisessa konvergenssissa. Ihmislaji on ainoa, jonka tarvitsee harmonisoitua noihin periaatteisiin. Ei toisinpäin.

Ja olemme hyvin matkalla siihen! Rakastan tarkkailla tätä prosessia ja kokea sen ollessani fyysisessä muodossa. Olemme KAIKKI enemmän kuin uskomattomia, ja jokainen on juuri siinä, missä on tarpeellista, ja palvelee KOKONAISUUTTA, evoluutiota ja involuutiota – tietoisena siitä tai ei. Involuutio ja evoluutio toimivat kumpikin meidän kauttamme. Involuutiota ovat nuo muistot tulevaisuudesta, joita saamme ja tunnemme, kun olemme sydämen ja mielen laajentuneessa tilassa. Evoluutiota tapahtuu, kun kehomme alkaa tulkita nuo signaalit oikein (toimimatta enää pelosta), aloittaa fyysisen transformaation uudeksi toisista riippuvaiseksi ihmiseksi ja valmistautuu ehdottomaan elämään ja kanssaluomiseen.

Niin kauan kuin harmoninen konvergenssi ei ole valmis sisällämme, emme voi sekoittaa ulottuvuuksia (artikkeli "Miltä tuntuu kokea eri ulottuvuuksia" 20.9.2017). Kunnes voimme.

Millaista aikaa onkaan olla elossa!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.