Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

ARVOKAS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Niin pitkällä kuin monet meistä ovatkin tässä ruumiillistuneessa valaistumisprosessissa, huomaamme, että meissä on edelleen osia, aspekteja, jotka eivät tunne olevansa arvokkaita. Mentaalinen osa yrittää jatkuvasti saada asioita tapahtumaan puskemalla ja voimaa käyttämällä. Osa joka yrittää jatkuvasti todistaa tai ansaita arvokkuuden.

Ihmisten luomassa planeetan hierarkkisessa arvojärjestelmässä arvokkaasta arvottomaan, mielen on luonnollista tehdä niin. Se olettaa, että sitä arvioidaan järjestelmällä, joka on vääristynyt. Ja tämän vuoksi se mikä muodostaa arvokkaan ja arvottoman, elää paljon.

Kun siirrymme tuosta mentaalipohjaisesta perspektiivistä sydän- ja sielupohjaiseen, ymmärrämme, ettei ole arvokasta tai arvotonta. On vain sielu, jolla on ihmiskokemus. Ja vedämme puoleemme asioita värähtelyharmonian tai -epäharmonian tilasta. Mutta tämä on vaikeaa ihmispersoonalle, koska sen identiteetti lepää ensisijaisesti oman arvon todistamisessa. Panoksena on ylpeydentunne.

Hiljattain joku yritti vakuuttaa minulle olevansa kehittyneempi kuin minä, koska hän tunsi kuuluvansa henkisten tähtisiementen ryhmään. Hän osoitti, missä kohtaa minun täytyi tehdä työtä, ja antoi minulle pyytämättä henkisen neuvon, jonka hän uskoi auttavan minua tulemaan yhtä onnelliseksi, kehittyneeksi ja menestyneeksi kuin hän.

Tämä oli hänen tapansa yrittää todistaa arvokkuuttaan ja passiivis-aggressiivinen tapa ilmaista omaa mielipahaansa. Hänessä on osa, joka ei ole vielä rento hänen vihansa kanssa. Tai sen hylkäämistunteen kanssa, joka aiheuttaa tuota vihaa. Niinpä on helpompaa projisoida se ulospäin.

Mieli käyttää erilaisia taktiikoita saadakseen sen, mitä se luulee haluavansa ja tarvitsevansa. Se yrittää vietellä meidät imartelulla, lupauksilla, vanhoilla kuvilla "yhteisestä ajastamme" ja yrityksellä vakuuttaa meille, että se on paljon viisaampi kuin me. Että tarvitsemme sitä, tuota kaikkitietävää mieltä, koska olemme jotenkin viallinen. Se yrittää myös vedota syyllisyydentunteeseemme. Ja ellemme aseta selkeitä rajoja, se on herpaantumaton tavoitellessaan kontrollia.

Minun on täytynyt laittaa selkeät rajat joillekin ihmisille elämässäni, ja kuitenkin huomaan edelleen itseni vedettävän mukaan aika ajoin. On tärkeää tunnistaa, mitä todellisuudessa tapahtuu. Muuten mieli voi helposti vieteltävissä.

Opettelemme luottamaan vaistoihimme. Olemme melko taitavia siinä. Jos joku, vaikka oma mielemme, kertoo meille jotain, mikä kuulostaa loogiselta, mikä kuulostaa myös henkiseltä, älä ota sitä itsestäänselvyytenä.

Kysy itseltäsi, miltä se saa oloni tuntumaan? Onko se kohottavaa? Vai tuntuuko se jotenkin huonolta? Tunnenko iloa, vai epäilenkö itseäni? Saako se tuntumaan, että minussa on jotain vikaa? Saako se oloni tuntumaan jotenkin arvottomalta?

Jos kommentti tai viesti saa olosi tuntumaan huonolta, on mahdollista, että se yrittää vedota mieleesi, ei sydämeen tai sieluun. Koska sielu ei osallistu noihin tunteisiin. Se ei tartu syöttiin. Se ei ole kiinnostunut puolustautumaan eikä salli energian syömistä.

Toisaalta mieltä voidaan manipuloida paljon helpommin kuin sydäntä. Siitä alkaa tuntua huonolta, vähempiarvoiselta ja pelokkaalta. Luettuani sähköpostin tuolta "kehittyneemmältä" henkilöltä, olin puolitoista päivää vihainen ja reagoin. Hän pystyi fokusoitumaan osaani, mieleni osaan, joka tuntee haavoittuvuutta. Siinä määrin, että aloin epäillä itseäni. Minulta vei tovin tunnistaa, että reagoin mielestäni ja viesti oli sellaiselta, joka yritti manipuloida minua. (Kysyin myös mestaritoverin perspektiiviä asiaan, mikä auttoi kovasti itseeni luottamisessa.)

On hyödyllistä myös muistaa, että tuo sama mieli joka yrittää manipuloida, tekee sen, koska se pohjimmiltaan tuntee arvottomuutta. Ihmiset jotka yrittävät jatkuvasti änkeä takaisin elämääni tai saada minut jälleen osaksi elämäänsä, työntävät alitajuisesti minua vielä kauemmas. Ja näin on, koska he tuntevat arvottomuutta.

Siinä ei ole kyse minusta. Kyse on siitä, että he eivät halua kohdata omaa hylkäämisentunnettaan tai itsensä tuomitsemista. On helpompaa roikkua menneisyydessä tai vanhassa suhteessa, kuin tehdä sisäistä työtä. Kyllä, oikeasti on. En laske leikkiä. Mutta jos resonoit näiden viestien kanssa, tiedät sen jo.

Ja kun mielemme yrittää laukaista meissä pelon tai itse-epäilyn, on hyvä muistaa, ettei kyse ole meistä. Kyse on mielestä ja sen omasta epävarmuudesta. Siis kun näitä asioita tulee esiin, se on tavallaan testaushetki. Voimme antaa mielen tunteiden kuljettaa, tai voimme vaatia mestaruutemme ja päättää harmonisoitua sen sijaan sydämen ja sielun kanssa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HERKKYYDET JA VALOKEHO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Aina kun vilustun pahasti, minua vaivaa eniten hajuaistin menettäminen. Noina aikoina käsitän, miten riippuvainen olen tuosta aistista elämästäni nauttimisessa. En voi haistaa lämmintä trooppista meri-ilmaa, ruohoa, metsää, kuusamaa tai maata kävelyllä, tai maistaa ruokaani tai kahviani. Makuaistimme on suuressa määrin riippuvainen hajuaistista.

Muistan, että kun olin ala- ja keskikoulussa, nautin itse asiassa kotitehtävistä. No, kyse ei ollut niinkään itse aineista, mutta noissa suurissa ja painavissa kirjoissa oli jotain, mistä pidin. Pidin siitä, miltä ne tuntuivat ja tuoksuivat.

Muistan, miten lumoavalta tuntui, kun bussi joka vei minut high schooliin, tärisi ylittäessään teitä, jotka oli päällystetty tiilillä. Rakastin vastapainettujen sarjakuvakirjojen tuoksua.

Kaikki asiat eivät tietenkään tuoksuneet kovin mahtavalta. Kuten voimistelusali. Erityisesti pukukopit. Ja isompien tyttöjen kiusatuksi tuleminen koulupäiväni tuossa osassa, on jättänyt minuun pelon hajun.

Rakastin äitini hajuvettä. Jean Naté parfyymin tuoksua. Kun minulla oli kissa, rakastin sen kehräämisen ääntä ja värähtelyä. Sepä vasta rauhoittavaa.

Ylösnousemukseni alusta saakka olen ollut yliherkkä hajuille. Esimerkiksi en siedä useimpien naisten parfyymiä. Erityisesti jos ne ovat öljypohjaisia. Useimmat miesten hajuvedet ovat miellyttävämpiä, kenties koska niissä ei ole noita raskaita, makeita vivahteita. Niiden tuoksu on enemmän mausteista. Inhoan huuhteluaineiden hajua. Kahvilassa minun täytyy lähteä kauemmas sekä parfymoiduista että Downey-huuhteluainetta käyttävistä ihmisistä. Itse pesen vaatteeni hajusteettomalla pesuaineella ja käytän etikkaa huuhteluaineena.

Myös useimmat eteeriset öljyt ovat minulle liikaa. Minusta ne ovat erittäin raskaita. Monet kodin puhdistustuotteet ärsyttävät kurkkuani, myös valkaisuaine, ja monet muut ilman ja ympäristön saasteet. Käytän kirkasta tislattua etikkaa kaikessa kodin puhdistuksessa.

Joskus kaipaan niitä aikoja, jolloin siedin kaikkia normaaleja ilman saasteita ja eri tuotteiden kemikaaleja, koska tuntuu siltä, että käytän kohtuuttoman määrän aikaa ja energiaa yrittäen kontrolloida ympäristöäni. Rakastin ennen käydä kirjastossa. Nyt vanhempien kirjojen ummehtuneisuus ärsyttää kurkku ja kieltä.

Voi olla uuvuttavaa ja lannistavaa olla kehossa, joka ei vielä vastaa sielumme taajuutta. Tiedän, että valokehon integrointi ja siihen sopeutuminen aiheuttaa näitä herkkyyksiä. Ja tiedän, että sekin menee ohi. Itse asiassa jotkut asiat jotka ovat vaivanneet minua, eivät vaivaa enää. Sitä odotellessa monet meistä tietävät aivan liian hyvin, miten tämä keho voi tuntua taakalta, ei ilolta.

SIELUMME ON AISTILLINEN

Sielumme on kiinnostunut kokemuksista, erityisesti fyysisistä kokemuksista joita meillä on täällä. Se rakastaa uppoutua tähän aika-avaruusympäristöön. Tällainen aistillinen, tunnetason kokeminen ei ole mahdollista ei-fyysisyydessä.

Mutta ihminen tuntee itsensä melko piestyksi toisinaan ja saattaa lannistua päivittäisistä kehossa olemisen haasteista – keho ei vielä sovi täysin yhteen korkeampien taajuuksien kanssa. Ja samaan aikaan valokehoprosessi tuo esiin soluja, jotka ovat vastentahtoisia, ja toisinaan sairauksia – kaikki tämä irtipäästettäväksi.

Niinpä aivan kuten ihminen sopeutuu korkeampiin taajuuksiin, sielumme sopeutuu myös olemaan hyvin yhdistynyt tähän omaan luomukseensa, fyysiseen kehoomme.

Hiilipohjainen kehomme on itse asiassa hyvin sopeutumiskykyinen ympäristöönsä. Siksi emme olleet kovin herkkä tuolle ympäristölle, ennen kuin aloitimme ylösnousemuksen. Koemme nyt valokehon sopeutumista meihin.

Ja tämän prosessin aikana valokeho integroituu fyysisen kehomme kanssa. Valokehoa eivät vahingoita kemikaalit ja saasteet, joten kun integroimme valokehoamme, maaympäristö vaikuttaa meihin vähemmän ja vähemmän.

Toisten energiat vaikuttavat tunnetasolla moniin meistä vähemmän ja vähemmän, ja myös oman mielemme alemmat värähtelyt. Mutta valitettavasti fyysinen astia saa viimeisenä kiinni.

VAIN MUISTUTUS

Ei ole hauskaa olla tässä epämukavassa integrointivaiheessa, joka tuntuu toisinaan loputtomalta. Mutta on hyvä muistuttaa itsellemme, että herkkyytemme tekevät täällä olemisesta iloista. Maistaminen, tunteminen, haistaminen, kuuleminen ja näkeminen korostuneilla aisteilla.

Useimmat ihmiset ovat turruttaneet aistinsa joka tasolla. He kompensoivat sen olemalla äärimmäisiä muilla tavoin, tunteakseen olevansa elossa.

Kun meistä tulee tietoisempi, emme nauti aistiemme turruttamisesta. Emme enää yritä suojautua uhkaavana pitämältämme ympäristöltä. Lopulta toivotamme tuon ympäristön tervetulleeksi, siitä vetäytymisen sijasta.

On aina haastavaa elää maailmassa, jossa on suhteellisen matala tietoisuus, mutta sielumme tietää – ihmisen avulla – miten tätä Maata navigoidaan, ja se tietää, miten sopeudutaan ja totutaan fyysiseen kehoon. Fyysinen keho vuorostaan hyötyy tavoilla, joihin se ei olisi koskaan pystynyt yksin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SIELUNI ON VICKI DUBCEK

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Varhain tänä aamuna ajaessani Starbucksiin, aurinko paistoi häiritsevän alhaalta horisontista, mitä pahensi likaisen tuulilasini rasvaisuus. Olin huolissani, etten nähnyt riittävän hyvin ajaakseni. Mutta yhtäkkiä kuulin naisäänen sanovan tukevalla etelän aksentilla: "Minä turvaan selustasi!"

Tuolla hetkellä huoleni huuhtoutui pois. Tiesin, että kaikki menisi hyvin. Mutta minua nauratti. Miksi tuo etelän aksentti? Sitten muistin erään naishahmon 90-luvun televisiosarjasta Kolmas kivi auringosta, Vicki Dubcek.

Hän oli seurallinen, aistillinen ja anteeksipyytelemättömän kipakka. Hän luotti kykyynsä nauttia helvetisti elämästä. Ja hän näyttää olevan sieluni. Ainakin tänään. Sieluni on nimittäin naamioitumisen mestari.

Niinpä kääntyessäni vasemmalle häikäisevää aurinkoa kohti, ohikulkevat pilvet peittivät sen yhtäkkiä ja dramaattisesti. Juuri riittävästi kokeakseni mukavan ajamishetken. Kun kävelin Starbucksiin ja kiitin Vickiä, hän vastasi sydämellisesti: "Ilo on minun puolellani, aarre!"

Tämä etelävaltiolainen nainen, jolla on syvä ja aistillinen ääni, saa minut tuntemaan, että minusta pidetään todella huolta. Hän ei ole kuitenkaan tekopyhä, uskonnollinen tai edes henkinen millään muotoa.

Se sai minut ajattelemaan, ettei sielumme ole ehkä, mitä olemme odottaneet. Hän ei ole välttämättä tämä olemus, joka on aina itsevarma, aina kaikkitietävä, aina rauhallinen, eikä hän tietenkään ole kunnioittava.

Ei, luulen, että hän on hauskanpitoa rakastava, huoleton, lapsenomainen eikä lainkaan huolissaan protokollasta tai yhteiskunnallisista normeista. Mutta mieli – ainakin minun – on loihtinut kuvan, joka on … suoraan sanottuna … tylsä.

Sielumme haluaisi luultavimmin pukeutua Halloweeniin. Vaikkei olisi juhlia, joihin osallistua. Hän rakastaisi hypätä supermarketin ostoskärryihin ja viilettää käytäviä pitkin. Hän ei epäröisi hotkaista tuota rasvaista ja siirappisen makeaa jälkiruokaa. Tai kahta.

Kun sallin sieluni tarttua pienen Hyundaini ohjauspyörään, hän haluaa hurjastella tietä pitkin, joten minun täytyy olla varovainen tämän kanssa. Vaikka hänellä olisi luultavasti sisään rakennettu tutkanpaljastin ja hän tietäisi, onko poliisia maisemissa.

Mutta kun olemme kävelyllä yhdessä, hän yrittää hidastaa minua, jotta voimme nauttia enemmän aromeista ja tunnuista ja väreistä. Kulkea enemmän nautiskellen.

Ei, tuo sielu ei ole kovin tyyni. Hän on kiihkeä. Luulen, että siitä syystä kehomme ja mielemme tavallaan edelleen vastustaa hänen läsnäoloaan. Hän on iso olemus. Kun avasimme tuon oven häneen vuosia sitten, edes vähän, saimme koko paljon läsnäoloa. Niin paljon, että se hämmensi esiin paljon juttuja kehossamme ja elämässämme. Emme ole olleet entisemme siitä lähtien. Monilla meistä on ollut tavallaan pyhää sotkua. Valolla on taipumusta tehdä niin.

Minun sieluni ei ehdottomasti ole älykäs. Hän ei ole kiinnostunut vaikutuksen tekemisestä kehenkään. Mutta hänen läsnäolonsa voi olla melko hemmetin häiritsevä. Fyysisesti ja henkisesti. Eikä ole mitään paikkaa, mihin juosta tai piiloutua. Emme voi palata vanhoihin tapoihin. Emme silti haluaisikaan.

Joskus emme tunnista sieluamme – saatamme etsiä ominaisuuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Tietysti voidaan väittää, että ihmispersoonallisuutemme aspekteja voi tulla esiin ollen melko kipakoita.

Mutta tämän voi erottaa siitä, miltä se tuntuu. Jos se on kohottavaa, se on ehdottomasti sielu. Ihmisaspektit ovat usein enemmän asioiden negatiivista puolta. Kertovat meille, miksi meistä ei pitäisi tuntua hyvältä. Iskostavat epäilyä meihin.

Mutta sielumme on suurenmoinen. Hän tuntuu uskottavalta meistä. Ja hän on leikkisä, joten odota odottamatonta. Äläkä aliarvioi hänen kykyjään luoda sellaista, mistä ihminen ei olisi voinut edes unelmoida. Ja luulen, että hän haluaa vain nauttia helvetisti elämästä.

Ai niin, etsin uteliaisuudesta sen näyttelijän, joka esitti Vickiä, ja hän oli Georgiasta (eteläinen osavaltio). Hän kuoli muutama vuosi sitten. Ja kun kirjoitin tätä postausta, iPhoneni soi. Katsoin minulle soittavaa numeroa ja … et arvaa … se oli Georgiasta. Kiitos, Vicki.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KUKA INSPIROI SINUA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joku kysyi minulta hiljattain, kuka inspiroi minua. En miettinyt pitkään, ennen kuin vastasin: "Minä. Minä inspiroin minua." Hän naureskeli ja painosti minua taas. "Ihan oikeasti. Vakavasti sanottuna. Jos voisit valita nyt jonkun, joka inspiroi sinua, kuka se olisi?" Vastasin siihen: "En laske leikkiä. Se olen minä."

Eikä näin ole, koska minulla on kaikki asiat järjestyksessä. Ei tietenkään ole. Kaukana siitä. Eikä näin ole, koska olen 24/7 kävelevä ja puhuva esimerkki siitä, miltä omien luomustensa mestari näyttää. Koska en todellakaan ole.

Mutta näin on, koska olen yksi niitä harvoja tuntemiani ihmisiä, jotka käyvät ensimmäisenä läpi tätä heräämistä ja ruumiillistuneen valaistumisen kokeilua. Olen yksi niitä harvoja tuntemiani ihmisiä, jotka ovat valmiita elämänsä räjäyttämiseen voidakseen vaatia vapautensa. Reinkarnoituen naiseksi, jonka sielu aikoi näyttää, millaista naisen on kulkea planeetalla ruumiillistuneena mestarina, täysivaltaisena olentona.

Ollen rohkea ja seikkailunhaluinen henki tullakseen planeetalle, joka ei ole mitenkään mestariystävällinen eikä ehdottomasti naisystävällinen. Planeetalle jolla tiheys vastustaa todellisia tietoisuusmuutoksia. Tullen tänne muiden rohkeiden ja kyvykkäiden sielujen kanssa auttamaan tietoisuuden muuttamisessa planeetalla, jolla ihmiset eivät tunnista omaa sieluaan.

Ja aluksi unohtaen, kuka olen. Kulkien pimeydessä hyvin, hyvin pitkään. Vau. Se on rohkeaa! Ja sitten muistaen taivaallisten oppaideni ja enkeleideni avulla.

Kestäen valokehoprosessin ja ihmisen ja minä-olen-olemuksen integroinnin. Ollen täällä tietäen, että useimmat ihmiset ympärilläni ja massatietoisuus eivät tunnista työtäni.

Ollen yksi harvoista ihmisistä, jotka päästävät irti kollektiivitietoisuudesta, esi-isistään, DNA:staan, henkisestä perheestään kotona muissa maailmoissa. Päästävät irti joistain ihmisystävistään ja perheestään. Kaikki tämä tarkoituksena vapauttaa kaikki.

Tullen tänne tietäen, että tämä voi olla yksinäinen tie, toisinaan pelottava tie ja toisinaan tylsä tie. Mutta tietäen myös, että ratkaisu ei ole pysyä kiireisenä, saada suhteita tai muuten piiloutua itseltäni. Vaan käyttäen sitä tilaisuutena mennä vielä syvemmälle ja yhdistyä vielä intiimimmin sieluuni.

Toivon, että voisin sanoa toisten inspiroivan minua. Mutta ei, minun täytyy olla rehellinen tässä. Tämä on se elämä, jossa olen päättänyt olla yksi ensimmäisistä tekemässä inspiroiduinta ja inspiroivinta työtä, minkä voi kuvitella: vaatia vapauteni täysivaltaisena olentona.

Ja haluan tehdä sen tänä aikana planeetan historiassa. Aikana jolloin teknologia kehittyy sellaista vauhtia, että se ylittää taas kerran tietoisuuden kehityksen. Ja me jotka olemme olleet Atlantiksella yrittäen manipuloida mieltä teknologiaa käyttäen, tiedämme intiimisti teknologian vaarat ilman tietoisuutta.

Siis jos resonoit tämän informaation ja näiden viestien kanssa, olet inspiraatio. Tiedät sydämessäsi, mitä merkitsee olla täällä tänä aikana: autat tätä planeettaa lisäämään tietoisuutta kaikkeen, myös uuteen teknologiaan.

Ja teet sen vain olemalla täällä ja hoivaamalla omaa säteilyäsi. Olisi upeaa, jos jäisit tänne ja nauttisit elämästä ja säteilisit tuolla tavalla iloa. Ja useimmat ihmiset eivät tiedä, että se mitä teemme säteillessämme omaa olemustamme ja ollessamme ilossamme, on merkittävää. He eivät tiedä, ettei vaadita kovin monia merkittävän tietoisuusmuutoksen tekemiseen.

Niinpä sillä riskillä, että kuulostan hyvin itseäni korostavalta, olen oma sankarini. Oma inspiraationi. Ja vilpittömästi toivon, että sinäkin olet oma sankarisi ja oma inspiraatiosi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VALAISTUMINEN – SHOKKI JÄRJESTELMÄLLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos olet tarpeeksi pitkällä heräämisessäsi, olet huomannut, että rakkauden, hyväksynnän ja tunnustuksen haluaminen toisilta liittyy epävarmuuteen enemmän kuin mihinkään muuhun. Oivallat enemmän ja enemmän, että tässä heräämisessä on kyse itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä. Ja se on enemmän ja enemmän yksinäinen tie.

Ympärilläsi saattaa olla samansieluisia, joko yhteisössäsi tai virtuaalisesti, mutta olet terävän tietoinen siitä, että teet ylösnousemustasi, ruumiillistunutta valaistumistasi soolona.

Otat sen kuolemanvakavasti – tämän mielen, kehon ja hengen integroinnin – etkä salli minkään häiritä itseäsi, edes oman mielesi. Päästät lopulta irti kaikista häiriötekijöistä, on kyse sitten muista ihmisistä, ryhmistä, työpaikoista, tavoitteista, yrityksestä olla "parempi" ihminen … ja mikä tärkeintä, mielen sisäisestä draamasta.

Jotkut tuntemani ihmiset kertovat ylpeänä, miten he ovat keränneet lisää ystäviä ja enemmän tekemistä elämäänsä. He näyttävät nauttivan siitä, että ahtavat mahdollisimman paljon tekemistä 24 tuntiin. Pinnalta he näyttävät onnelliselta, mutta he ovat myös kauhuissaan laatuajan viettämisestä yksin, vain "olemisesta".

Asioiden tekeminen on tietysti tärkeä osa tätä fyysistä kokemusta. Mutta kun heräämme, havaitsemme, että kyse on tekemiemme asioiden aistillisuudesta, ei saavutusten tarkistuslistasta.

Kyse on nautiskelusta. Vaikka se olisi auringossa istumista. Tai kahvin siemailua. Kyse ei ole matkustamisesta ympäri maailmaa, ellei tuo ajatus tunnu herkulliselta. Ja jos tuntuu, matkustamiseen tulee täysin uutta aistillisuutta.

Niinpä kiireisyys ei ole huono asia – se voi olla hyvin tyydyttävää, mikäli siitä mihin osallistumme, nautitaan aistillisuuden vuoksi. Eli, mitä vähemmän olemme päässä ja mitä enemmän olemme sydämessä, kehossa ja sielussa, sitä tyydyttävämpiä kokemukset ovat.

Jotkut niistä samoista ihmisistä jotka nauttivat monista aktiviteeteista ja tavoitteista, ovat kertoneet minulle, että mitä enemmän heillä on ystäviä, sitä rakastetummalta heistä tuntuu. Sitä hyväksytymmältä ja arvostetummalta.

Monet meistä ovat aiemmassa elämässään olleet myös siinä kohtaa, kunnes se poltti meidät loppuun. Kunnes kirjaimellisesti sairastuimme ja meidän täytyi luopua siitä. Kunnes aloimme herätä. Tietyn kohdan jälkeen oivalsimme, että tuli rasitteeksi jatkaa ulkopuolisen vahvistuksen etsimistä.

VANHA JA KULUNUT AIHE

Netflixissä on uusi sarja nimeltään Living with Yourself (=yksin eläminen) miehestä, joka näyttää onnettomalta elämässään ja avioliitossaan. Niinpä hän päättää ostaa (50.000 $) prosessin, jossa hänestä voi tulla "parempi versio itsestään", joka osoittautuu klooniksi.

Hänen vaihtoehtoinen itsensä, tuo kloonattu versio, vaikuttaa mukavammalta ja huomaavaisemmalta ja nauttii enemmän aistillisella tasolla. Se on paljon inspiroituneempi ja luovempi, mikä merkitsee enemmän menestystä työssä.

Kaikki laatikot näyttävät kruksatun. Mutta versiossa 2.0 on synkkä puoli. Hän haluaa sen elämän, jota alkuperäinen versio elää – ei ole tunnetta, että tämä parannettu versio on valaistunut mitenkään. Ei ole mitään selvää itsenäisyyden tunnetta.

Kuten monet tällaiset sarjat, ne eivät mene tyytymättömyyden taustasyihin. Ja jos menevät, syynä on, että toiset ihmiset tai ulkoiset olosuhteet tekevät heidät onnettomaksi. Tai he uskovat, että syynä on, etteivät he itse ole alkaneet parantaa osaansa elämässä.

Kokeilin myös Hulussa yhtä sarjaa nimeltään The Good Place (= hyvä paikka). Parin kauden jälkeen menetin kiinnostukseni. Taas kerran kyse oli sitä, miten ihmisiä palkitaan tai rangaistaan kuoleman jälkeen siitä, että on hyvä tai huono ihminen planeetalla eläessään.

Arviointijärjestelmä oli naurettava minusta, mutta näyttää olevan linjassa kollektiivitietoisuuden kanssa … hyvä on, miten monia hyviä tekoja teki, miten uhrautuva oli. Huono on, no, hyvien tekojen vastakohta – "huonojen tekojen" tekeminen tai oleminen tekemättä juuri mitään elämällään. Se näyttää joissain piireissä kaikkein pahimmalta synniltä. Ja ilmeisesti taivaaseen ei ollut hyväksytty uusia tulokkaita yli 500 vuoteen.

Mutta ajatus hyväksi ihmiseksi tulemisesta ei ole mikään kaukaahaettu elokuvan ja televisio-ohjelman aihe. Katso mitä tahansa jouluelokuvaa. Tuo ajatus saattaa olla kiinnostavampi nuoremmille, vähemmän kokeneille sieluille. Tai niille joilla on uskonnollisia kytköksiä.

TARKISTUSLISTA

Hyvä ihminen olisi ystävällinen toisille, rakastaisi toisia, auttaisi tarpeessa olevia eikä koskaan palvelisi itseään. Laittaisi aina toisten tarpeet etusijalle. Mutta sitä ei tutkita tai selitetä, että täytyy ensin oppia hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään. Muuten antaminen on vain tapa välttää oma itsensä ja itsensä tuomitseminen. Ja se palvelee pistejärjestelmänä. Kerää tarpeeksi pisteitä ja sinut palkitaan. Jos ei täällä, niin sitten "taivaassa". Lykätty mielihyvä.

Yksi tv-sarja josta itse asiassa nautin näyttelijöiden vuoksi, oli My Name Is Earl (= nimeni on Earl). Se yritti olla henkinen karmateemaa käyttämällä. Tee hyvä asioita ja sinulle tulee hyviä asioita. Se ei näyttänyt koskaan toimivan Earlilla. Itse asiassa se kostautui hänelle joka kerta, mikä tietysti johti komedialliseen hauskuuteen.

Hän halusi kääntää rikollisen elämänsä ympäri voitettuaan lotossa, ja sitten välittömästi auto ajoi hänen päälleen. Niinpä hän päätti käyttää autokarmaa ja lottorahoja omistautuakseen niiden "vääryyksien oikaisemiseen", joita hän tunsi tehneensä toisille elämässään.

Se kuulostaa jalolta päältä päin katsottuna, ja tuolla polulla on paljon koettavaa ja viisautta kerättävänä. Mutta siinä menee ohi se pointti, että karma on ihmisen keksimä, itse aiheutetun kärsimyksen käsite. Ja puuttuminen toisten asioihin, yrittäen pelastaa heidät omilta valinnoiltaan ei ole varsinaisesti valaistunutta.

SHOKKI JÄRJESTELMÄLLE

Herääminen on hyvin radikaalia lähtemistä niistä käsityksistä, mikä on oikein ja väärin, hyvä ja huono, syyllisyys ja rangaistus. Ja halusta olla rakastettu ja saada tunnustusta. Herääminen on shokki järjestelmälle.

Kaikki mitä sinulle on opetettu, lentää ulos ikkunasta. Kyse ei ole lainkaan yrityksestä tulla paremmaksi versioksi itsestäsi. Kyse ei ole rakkauden etsimisestä mistään vanhoista paikoista.

Käyt läpi prosessin ja alat oivaltaa, että tasapainon löytäminen pimeydessä ja valossa, maskuliinisuudessa ja feminiinisyydessä, ihmisyydessä ja jumaluudessa, vaatii hyväksymään täysin ihmisitsensä ja kaikki sen ns. vähemmän ihailtavat ominaisuudet. Ja havaitset, että sielusi täytyy olla kuskin paikalla, jotta se voi tapahtua.

Jotkut uskovat, että heidän täytyy ensin näyttää "paras versio" itsestään pätevöityäkseen heräämiseen ja ylösnousemukseen. Sitä he eivät vielä oivalla, että herätessään ja vaatiessaan täysivaltaisuutensa ja vapautensa heistä tulee usein vähemmän suosittuja ja joskus vähemmän ystävällisiä ja huomaavaisia. Erityisesti kun kyse on toisten energiasyömisen sietämisestä.

He lähtevät toisinaan pois ryhmistä, ystävien tai perheen luota, ja toiset näkevät heidät kylmänä, välinpitämättömänä ja itsekkäänä. Antiteesi sille, minkä heille opetettiin olevan henkisesti korrektia. Niinpä transformaation läpikäyminen voi olla hämmentävää ja ahdistavaa ihmismielelle, koska useimmat ihmiset eivät ymmärrä heräämistä tällä hetkellä.

Mutta samaan aikaan löydämme jotain kiehtovaa. Meidän ei tarvitse liehakoida toisia. Meidän ei tarvitse ansaita kunnioitusta tai todistaa arvoamme. Sallimme energioiden vain palvella itseämme.

Emme yritä manipuloida energioita tai toisia. Kaikki mitä tarvitsemme, virtaa meille, kun tarvitsemme sitä. Meidän ei tarvitse varastoida energioita. Kaikki on nyt-hetkessä, ja siihen on luultavasti vaikeinta tottua. Ihmiset ovat tottuneet tekemään kovasti työtä ja ansaitsemaan energiat elämältä.

OLE PARAS

Sitä odotellessa ihmiset haluavat parempaa käyttäytymistä toisilta. Ystäviltään ja perheeltään ja poliittisilta ja henkisiltä johtajiltaan. Mikseivät useammat ihmiset ole mukavia? Välittävämpiä ja rakastavampia kanssaihmisiään kohtaan? Mikseivät useammat ihmiset tajua minua? Miksei minua rakasteta enempää? Tarvitsen enemmän ystäviä, jotka tajuavat minua.

Kaikki peliä jota ihmiset pelaavat, koska he eivät ole valmiita tai halukkaita lähtemään pois ryhmäajattelun oravanpyörästä, itserakkauden polulle. Ja tuolta itsensä hyväksymisen polulta he palvelevat muuta ihmisperhettään tavalla, joka tuo suurimmat muutosmahdollisuudet.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ÄLÄ RAAHAA PATRIARKAATTIA VALAISTUMISEEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos on viettänyt jonkin aikaa näillä soulsoothinsounds-sivuilla, huomaa, että tuon patriarkaattia paljon esille. Ja näin on ensisijaisesti muistuttamaan meille, ettei se ole mennyt minnekään. Se on edelleen täällä, ja se yrittää säilyttää kontrollin planeetalla. Se tuntee, että on uusi tilanne ja se saattaa haukkoa viimeistä hengenvetoaan.

Vaikka monet meistä ovat vapautuneet hallitsevista ja kontrolloivista suhteista kaikkien sukupuolien kanssa, olemme edelleen tekemisissä mielen kanssa, jonka patriarkaatti on enimmäkseen ohjelmoinut.

Se hallitsee usein sisäistä keskusteluamme niiden uskomusten ja perspektiivien kanssa, jotka eivät ole antaneet tilaa luottamukselle, intuitiolle tai aistilliselle lähestymistavalle elämää kohtaan. Se ei luota kehoon, sydämeen tai sieluun.

Se yrittää kurittaa ja fokusoida lasermaisesti ihmisen valaistumiseen. Se yrittää älyllistää ja opiskella tiensä valaistumiseen ja riistää ihmiseltä ilon sivuuttamalla elämän feminiiniset puolet, kuten aistillisuus.

Ja valaistumisella tarkoitan kaikkien aspektiemme, mielen, kehon, sydämen ja sielun integrointia ja kuljeskelemista pelkästään nauttien elämästä.

Siihen ei liity niukkuutta. Emme voi kuntoilla, "ruokavalioilla" tai lääkitä tietämme valaistumiseen. Siinä ei ole kyse asioiden puskemisesta ja ponnistelemisesta paikoilleen. Se ei toimi. Monet meistä tietävät sen jo. Yritimme ja yritimme, kunnes uuvuimme ja kenties jopa masennuimme.

Tuon esiin patriarkaatin, koska silloin kun jokin on ollut kudottuna yhteiskuntien rakenteeseen hyvin pitkän aikaa, siitä tulee normalisoitua ja melkein näkymätöntä. Se on tunnistamatonta. Se nähdään vain tapana, miten elämä on.

Patriarkaatti ei ole välttämättä sukupuolisidonnaista. Selkeyden vuoksi, monet planeetan miehet ovat hyväksyneet feminiinisyytensä ja ovat tasapainossa. Samaan aikaan monet naiset ovat epätasapainoisia, kun he ovat mieltyneitä mentaaliseen, maskuliiniseen lähestymistapaan elämässä.

Miespuolinen mentaaliperspektiivi tunkeutuu elämän melkein jokaiseen aspektiin tällä planeetalla. Feminiinivaikutus on tietysti olemassa, mutta viime aikoihin saakka se on ollut hyvin tukahdutettu. Yleisesti ottaen mikään sukupuoli ei luota feminiinisyyteen.

Niinpä mieli on kaikissa ihmisissä ehdollistunut jossain määrin olemaan luottamatta feminiinisyyteen ja sen seurauksena sydämeen ja sieluun. Mutta omassa valaistumisessamme törmäämme seinään, jos yritämme raahata patriarkaatin mukanamme.

Valaistumisessa päästämme luonnollisesti irti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vanhoista haavoista. Päästämme irti tuskasta ja kärsimyksestä. Päästämme irti näkemyksestä, että meidän täytyy uhrata oma onnellisuutemme jonkun toisen vuoksi. Että meidän täytyy ottaa itsellemme toisten energioita.

Mutta olemme edelleen tekemisissä mielen kanssa, joka haluaa säilyttää kontrollin eikä luovu siitä helposti – aivan kuten näemme ulkoisessa maailmassa. Siis mitä teemme asialle?

Vedämme syvään henkeä kerran tai pari, emmekä tee sille mitään. Ja se on haaste. Patriarkaalisissa energioissa on kyse tekemisestä, saavuttamisesta, voittamisesta. Painimisesta energioiden kanssa saadakseen tahtonsa läpi. Ja se kaikki menee mönkään uudessa energiassa, jossa olemme nyt.

Emme ole enää kiinnostuneita haavoittuneista ja vihaisista maskuliinienergioista tai ylihoivaavista feminiinienergioista. Ne eivät ole se, kuka olemme. Eivät ole koskaan olleet.

Ellemme halua niiden olevan. Ja se on mestaruutta. Voimme leikkiä missä tahansa energioissa, jos haluamme. Voimme leikkiä tuskassa ja kärsimyksessä. Voimme teeskennellä olevamme uhreja. Voimme myös päättää kokea jumaluuteemme.

Meidän ei tarvitse odottaa, että kaikki ongelmamme on ratkaistu. Koska se on itsessään ansa. Ihmisellä on aina juttuja, joita ei ole täysin ratkaistu. Edes menneisyyden ylösnousseet mestarit eivät olleet ns. täydellisiä ihmisiä.

Uskallammeko sanoa sen? Että olemme jo valaistunut? Että teeskentelemme vain, että olemme matkalla ja yritämme päästä siihen? Yritämme olla jotain, mitä olemme jo? Että voimme päättää olla siinä? Ja sitten vain sallia energioiden asettua linjaan tuon valinnan kanssa?

No, se kuulostaa hyvältä paperilla. Mutta sen eläminen on toinen juttu. Mutta sen tuntuminen toisinaan mahdottomalta ei merkitse, että se on mahdotonta tai vaikeaa. Muista, että mieli yrittää manipuloida tunteemme uskomaan, että jokin on mahdotonta. Sillä tavalla se voi pysyä elämämme ohjaksissa.

Mutta me emme ole mieli. Me olemme sielu. Ja sydän. Jos sydämessä jokin tuntuu upealta meistä, vaikka se olisi idea, niin se on mahdollinen. Siihen voimme luottaa.

Opettelemme luottamaan enemmän ja enemmän taikuuteen, joka on syntymäoikeutemme. Että energiat asettuvat riviin tuomaan meille sen, mitä haluamme. Se on itse asiassa meidän luonnollinen olotilamme.

Alamme tuntea turvaa luodaksemme sydämemme toiveet, vaikka emme olisi varma, mitä nuo toiveet ovat, ja olisimme pitkästynyt. Opettelemme luottamaan myös tylsyyden tilaan. Ollen antamatta mielen tulkita meille, että se on huono paikka.

Siis, voimme vetää muutaman kerran syvään henkeä ja sallia kehon, mielen ja sielun jatkaa integroitumista tässä täysin luonnollisessa prosessissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

UUSI ENERGIA, UUDET MAGEET TYÖKALUT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.10.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan tehdä taidetta iPad Pron parilla sovelluksella. Hiljattain havaitsin, että softani ei enää tue kovin erästä rakasta sovellusta. Ilmoitin asiakaspalveluun, ja siellä sanottiin, että se korvataan uudella versiolla. Mutta joissain asiakasarvosteluissa oltiin tyytymättömiä päivitettyyn versioon ja väitettiin, ettei siinä ole entisen version yksinkertaisuutta, helppoutta tai vaihtoehtoja.

Haluttomuudestani huolimatta latasin sen joka tapauksessa. Ja kävi ilmi, että kaikkia samoja piirteitä on parannettu ja lisäksi on joitain todella mageita uusia piirteitä. Eikä oikeasti ollut vaikeaa oppia navigoimaan uusinta versiota.

Ymmärrän haluttomuuden muuttua, vaikka muutokset ovat parempaan. Meillä on mukavaa vanhoissa kuvioissamme ja vakuutamme itsellemme, että ne ovat parempia kuin seuraava versio tai seuraava sukupolvi.

Joka kerta installoidessani softapäivitystä olen vähän hermostunut. Mitä jos menetän jonkin piirteen, josta pidin todella paljon aiemmassa versiossa? Mutta enimmäkseen se osoittautuu hyväksi. Ja se tekee asioista myös virtaavampia, nopeampia ja helpompia. Ja oppimiskäyrästä tulee vähemmän ongelma, kun softasta tulee jalostuneempi.

Esimerkiksi taiteen tekeminen on paljon helpompaa ja ulotteisesti kiinnostavampaa. Minussa on osa, joka tuntee vähän syyllisyyttä, koska luominen ei enää vaadi tietoa monista eri tekniikoista.

Jotkut väittävät, että oikea taiteilija tekee kuvia alusta saakka, ilman teknologian apua. Minä sanon, että vain jos se tuo hänelle iloa. Itse löydän iloa iPadilla luomisesta. Siinä on kaikki työkalut, joita tarvitsen. Voin tehdä sovellusvalikoimaa käyttämällä yksinkertaista viivapiirroksesta aina monimutkaiseen ja moniulotteiseen kuvaan saakka.

Se itse asiassa vapauttaa mielikuvitukseni nousemaan korkeuksiin, joihin en voinut mennä käyttämällä traditionaalisempia materiaaleja, kuten kangasta ja maaleja. Ja tietysti se vaatii edelleen luovaa intohimoa ja kykyä.

Voin lähettää valmiit kuvat suoraan valokuvagalleriaani, joka tallentaa ne automaattisesti pilveen. Siellä pääsen niihin helposti käsiksi ja voin lisätä niitä blogipostauksiin. Ja iPadini on kannettava. Voin veistää ja maalata sanoilla, kuvilla ja musiikilla käyttäen 9 x 12 tuuman laitetta, jonka voin sujauttaa käsilaukkuuni … koko ajan siemaillen aamukahviani Starbucksilla.

Ja tässä tulee analogia …

Kun päivitämme ulotteisuuttamme ja meistä tulee moniulotteisempia, meillä on pääsy uusiin työkaluihin. Ja ensin tuntuu siltä, että asiat ovat vaikeampia, koska siinä on oppimiskäyrä. Ja vähän vastustusta.

Mutta huomaamme, että vastarinta uutta järjestelmää kohtaa – ei itse järjestelmä – estää meitä käyttämästä kaikkia työkaluja, jotka ovat käytössämme. Uudemmassa energiassa olemisen alkuvaiheet voivat saada meidät kyseenalaistamaan itsemme ja miettimään, pitäisikö meidän jäädä vanhalle mukavuusalueellemme. Tai vielä pahempaa, mietimme, olemmeko todellisuudessa lainkaan uudessa paikassa.

Mutta kun nostamme taajuuttamme, luomme luonnostaan helpommin. Asioita virtaa meille synkronistisesti. Ensin emme ehkä tunnista tuota piirrettä. Erityisesti koska vanhassa järjestelmässä usein puskimme, kamppailimme ja mikrojohdimme asioita. Saatamme myös tuntea, ettemme ole ansainneet sitä, mikä tulee helposti. Että meidän pitäisi tietää, miten homma toimii, ja meidän pitäisi tutkia ensin luomisen kaikkia rakennuspalikoita.

Vähän kuin taitelijat tekivät ennen vanhaan. He tutkivat anatomia käyttämällä ruumiita, jauhoivat omat pigmenttinsä, opettelivat käyttämään perspektiiviä, varjostusta ja pingottamaan ja pohjustamaan omat kankaansa. Ei silti, että mikään näistä asioista olisi väärin. Olen tehnyt monia niistä itse. Itse asiassa rakastan alkuperäisiä kankaalle tehtyjä taideteoksia sekä kuvanveistoa. Oikeasti mikään ei voi viedä studiossa tehdyn taideteoksen paikkaa.

Itse asiassa, kuten olen sanonut aiemmissa postauksissa, taitelle ja luovuudelle ei anneta nykyään yhteiskunnissamme sitä kunniaa ja prioriteettia, jonka se ansaitsee.

Ja pelkästään se, että tiettyjä työkaluja ja medioita parannetaan teknologiaa käyttämällä, ei merkitse, että ne ovat vähemmän päteviä. Ja näin on uuden tietoisuuden uudessa iteraatiossa. Koska se on helpompaa, se ei tee siitä yhtään vähemmän luovaa.

Itse asiassa todellinen taiteilija käyttää niitä työkaluja ja medioita, joiden käyttämisestä hän nauttii. Koska kyse ei ole lainkaan työkaluista tai mediasta. Ne ovat pelkästään ilmaisuvälineitä. Monissa tapauksissa se merkitsee vain, että siitä on poistettu kamppailu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

JOS TIETÄISIT …

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.11.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos tietäisit, että olet ikuinen, mitä tekisit päivälläsi? Jos tietäisit, että olet suurenmoinen etkä voi todellisuudessa tajuta sitä väärin, mitä päättäisit tehdä seuraavaksi? Jos tietäisit, että sinua rakastetaan ehdottomasti ja tuomitsematta, mitä tuntisit kaikista ns. ongelmistasi ja vioistasi?

Jos tietäisit, että sinä loit itsellesi kaikki ne kokemukset, jotka olet käynyt läpi, että niissä ei ole kyse oikeasta tai väärästä, hyvästä tai huonosta, vaan ne ovat pelkästään kokemuksia sieluna, miten katsoisit taaksepäin menneisyyttäsi? Ja kaikkia ihmisiä menneisyydessäsi?

Jos tietäisit, että kaikki muutkin luovat omat kokemuksensa, että myös he ovat täysivaltaisia, mitä tuntisit kaikista suhteistasi ja siitä, miten ne ovat sujuneet?

Jos tietäisit, että tulit tälle planeetalle auttamaan tietoisuuden muuttamisessa, joka on ollut jumissa hyvin pitkän aikaa, ja että olet tehnyt sen jo, riippumatta siitä mitä luulet sinun pitävän tehdä, miltä sinusta tuntuisi?

Jos tietäisit, että kaikki selviää, ettei oikeasti ole mitään pelättävää, taloudellisesti tai fyysisesti, mitä päättäisit syödä tai juoda? Olisiko se jotain, minkä ajattelet olevan hyväksi sinulle, vai jotain mistä todella nautit? Menisitkö ostamaan itsellesi jotain todella kivaa?

Jos tietäisit, että sinusta pidetään huolta, kunhan seuraat iloasi etkä pelkoasi, mitä tekisit sille työlle, josta et nauti? Tai niille suhteille, jotka syövät arvokasta energiaasi?

Jos tietäisit, että olet täysivaltainen ja että ovesi ulkopuolisella maailmalla – hallitus, talous, patriarkaatti – ei ole mitään tekemistä sinun tai sinun oman ilosi ja turvallisuutesi kanssa, miten katsoisit päivittäisiä uutisia?

Jos tietäisit, että olet valonlähettiläs etkä ole täällä oppituntien vuoksi ja että olet opettaja, etkä oppilas, miten se muuttaisi perspektiiviäsi? Kuuntelisitko omaa viisauttasi etkä jonkun muun viisautta?

Jos tietäisit, että mielesi kaikkine ajatuksineen, tunteineen, pelkoineen ja epäilyksineen et ole sinä, että se on sinun aspektisi, mutta sinä olet ikuinen olento, suurenmoinen sielu, haluaisitko tutustua tuohon sieluun?

Koska sekin haluaa tuntea sinut. Se haluaa olla kanssasi syvemmin ja intiimimmin. Se haluaa tehdä kehosi kuvakseen. Se haluaa luoda iloa sinulle. Se kykenee kaikkeen siihen. Sen ei tarvitse tulla sellaiseksi – se on sitä. Sinä olet sitä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

YLÖSNOUSEMUS, KULTIT JA TODELLISUUDEN KOHTAAMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
7.11.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan ihmispsykologian tutkimista. Se mitä olen oppinut, tulee toisten ja erityisesti itseni tarkkailemisesta. Ja kun minusta tulee tietoisempi, oivallan, että on myriadeja todellisuuksia.

Samaan aikaan kun jokainen meistä näkee todellisuuden omasta ainutlaatuisesta perspektiivistään, olemme kollektiivina sopineet tiettynä yleismaailmallisia totuuksia, jotka auttavat meitä navigoimaan tällä planeetalla ilman liian suurta epäjärjestystä ja kaaosta. Ja kollektiivina emme poikkea liikaa noista totuuksista.

Kaikki jokseenkin ovat samaa mieltä siitä, että osallistumme todellisuuteen, joka muodostuu ajasta ja tilasta, ja gravitaatio pitää meidät maassa. Mutta me jotka olemme ruumiillistuneen valaistumisen kehityskaarella, ymmärrämme, että olemme myös moniulotteisia ja monessa ulottuvuudessa samanaikaisesti ja että olemme ikuisia olentoja emmekä ajan, paikan ja gravitaation kohteena ei-fyysisyydessä.

Alamme ymmärtää, että kun heräämme ja vaadimme multiversaalin ja moniulotteisen itsemme, voimme muuttaa tätä peruskalliolta vaikuttavaa fyysistä todellisuutta käyttämällä muiden ulottuvuuden kykyjämme. Harmonisoimalla ihmisitsemme, kaikkine rajoituksineen, rajattoman itsemme kanssa.

KULTTIEN VAALIMINEN

Joskus nautin katsella Youtube-videoita, joita ovat tehneet sellaiset kultit, kuin QAnon tai muut oikeistolaiset salaliittoteoriaryhmät, ja yritän ymmärtää, mitä niiden kannattajat ajattelevat. On vaikeaa olla pudistelematta päätään ja ihmettelemättä, miten nämä ihmiset päätyivät olemaan niin irti todellisuudesta. Ja kun tarkkailee heitä laajemmasta perspektiivistä, on helppoa nähdä, miten he heijastavat oman tiedostamattomuutensa toisiin.

Eivätkä he ole koskaan olleet onnellisempia kuin nyt, kun USA:n presidentti on heidän kulttijohtajanaan vahvistamassa heidän pelkojaan. Ja selkeästi pelko on heidän maailmankatsomuksensa perusta. Ja kuten kaikkien kulttien osalta, pelko lujittaa heidän kuolematonta ja faktoja uhmaavaa uskollisuuttaan johtajalle.

On selvää, ettei mikään – eivät mitkään faktat – saisi heitä luopumaan kiihkomielisen suojelevasta asenteestaan. Ja Trumpin kaltaiset ihmiset ovat taitavia pitämään yllä heidän kulttiaan.

Useimmat fasistiset diktaattorit ovat nerokkaita tuossa kyvyssä. Hitler tulee mieleen. Mutta tietysti nämä johtajat ovat ilmentymä siitä tietoisuudesta, joka tukee heitä – eivät sen aiheuttaja.

Monet kultit vetävät usein puoleensa ääriuskonnollisia fanaatikkoja. Eivät vain uskonnollisesti suuntautuneet kultit, kuten Jim Jonesin johtama. Ja niiden johtajat ovat tavallisesti sosiopaatteja. Ja kun politiikka ja uskonto yhdistetään, se lietsoo demokratioiden tuhoutumista.

Kun vapaan maailman johtaja on pitänyt yllä omaa hallinnollista kulttiaan, jota kannattavat äärikristityt, ei voi tietää, mitä tapahtuu. Siis meillä on tietoisuus, joka kieltäytyy näkemästä todellisuutta edessään – että he itse ovat vaarassa, eivätkä lainkaan johtajansa suojelemia tai pelastamia.

YLÖSNOUSEMUSINTERVENTIO

Käsitän, että muut saattavat pilkata meitä, jotka olemme uuden tietoisuuden eturintamassa. He saattavat sanoa selkämme takana, että olemme kultissa. Tarkoitan, että katso nyt meitä. Olemme irrallaan monista perhetoiminnoista ja ystävistä. Monet meistä elävät melko yksinäistä elämää. Puhumme ikuisesta itsestämme ja sielustamme aivan liikaa.

Monet meistä eivät ole kiinnostuneita uutisista, emme samaistu mihinkään poliittiseen puolueeseen tai usko, että epäoikeudenmukainen talousjärjestelmä vaikuttaa meihin. Emme usko, että unelmiemme toteuttamiseen vaaditaan kovaa työtä tai onnea.

Ymmärrämme, ettemme ole sattumanvaraisen universumin uhreja tai ettei jumala palkitse tai rankaise meitä. Itse asiassa uskomme, että luomme oman todellisuutemme, että kaikki tällä planeetalla luovat oman todellisuutensa riippumatta siitä, mistä he löytävät itsensä elämässä – pienimmistä vauvoista ihmisiin, jotka asuvat kadulla tai elävät sodan repimissä maissa tai köyhyydessä tai kartanoissa ja kaikki muut.

Emme kannata mitään uskontoa tai usko sitä ajatusta, että hyvien asioiden tekeminen tekee sinusta hyvän ihmisen ja huonojen asioiden tekeminen huonon ihmisen. Olemme heittäneet pois käsityksen hyvästä ja huonosta. Ymmärrämme, että se kaikki on vain kokemuksia. Emmekä odota jonkun itsemme ulkopuolisen pelastavan … ei gurun, Jeesuksen, avaruusolentojen, messiaan tai poliittisen hahmon.

Näytämme omistautuvan yksinomaan ja horjumatta sielullemme ja ylösnousemus- ja heräämisprosessille, siitä mentaalisesta ja rationaalisesta kokemusperäisestä todellisuudesta huolimatta, joka meille on iskostettu. Itse asiassa uskomme, ettemme oikeasti ole osa tuota maailmaa. Olemme tuossa maailmassa, muttemme ole tuosta maailmasta.

Se on melko radikaalia. Itse asiassa niin radikaalia, että jotkut vannovat meidän langenneen johonkin kulttiin, ja tarvitaan kenties interventiota. Monista tarkkailijoista se kuulostaa kuin oppikirjaesimerkiltä todellisuudesta irtautumisesta.

Mutta lähemmässä tarkastelussa he näkisivät, ettei meitä motivoi kulttikäyttäytymisen ydin … pelko. Emme yritä suojautua joltakulta tai joltakin. Emme projisoi tiedostamattomia pelkojamme toisiin.

Ja näin on, koska useimmat meistä ovat tiedostaneet varjoitsensä. Olemme alkaneet hyväksyä ne aspektimme, jotka ovat olleet pimennossa. Osamme jotka tuntuivat rakkaudettomilta. Pelko, suru, hylkääminen, syyllisyys ja häpeä. Kun ne on tuotu valoon, niillä ei ole enää otetta meihin. Meidän ei tarvitse enää ulkoistaa niitä.

Kultit syntyvät ihmisen varjosta. Mielen tunnustamattomista osista. Valomme voi säteillä kirkkaammin vasta, kun tunnustamme oman pimeytemme.

TODELLISUUDEN KOHTAAMINEN

Siis on monia todellisuuksia. Sen tietoinen sielu alkaa tunnistaa. Eikä siinä pitäisi olla ongelmaa, mitä meihin tulee. Todellisuus on itse asiassa joustavampi, kuin olemme oivaltaneet. Meidän ei tarvitse kohdata todellisuutta, jos se kertoo meille, että unelmamme ovat mahdottomia, että sairautta ei voi parantaa ja ilo tarvitsee ansaita.

Erityisesti todellisuutta, joka kertoo meille, että olemme yhtä kuin mieli, se on ylimpänä, se on valittu tehtävään, eivätkä sydän ja sielu ole totta. Oivallamme, ettei toisten todellisuusnäkemyksen tarvitse vaikuttaa meihin tai iloomme – vaikka se vaikuttaisi meistä miten eriskummalliselta.

On hauskaa tutkia ihmispsykologiaa. Mutta niin kauan kun ihmiset väittävät, että ikuista itseä ei ole tai jos sielu on olemassa, se menee taivaaseen tai helvettiin tämän elämän jälkeen ihmisen teoista ja ajatuksista riippuen … tuosta tutkimisesta voisi tulla melko tylsää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MINUN VALOKEHOKOKEMUKSENI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.11.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valokehokokemus on erilainen meillä kaikilla, jotka käymme läpi ruumiillistunutta valaistumista. Useimmilla se ei ole ollut kovin sujuvaa. Se on ollut haastavaa ytimeemme saakka. Ne jotka seuraavat, integroivat helpommin meidän pioneerityömme vuoksi tässä ennenkuulumattomassa prosessissa.

Valokeho on luonnollinen, ei-fyysinen alkuperäinen kehomme. Se ei tule muista maailmoista. Se on ollut aina tässä kanssamme, mutta sitä on pidetty loitolla hyvästä syystä. Emme olleet sen hyväksymisen tai integroimisen vaatimassa tietoisuustilassa.

Jos yritimme tehdä sen aiemmin, se olisi voinut polttaa poroksi fyysisen järjestelmämme. Ja siksi tämä prosessi tuntuu väsyttävän hitaalta. Sen täytyy olla vähittäistä hyvästä syystä. Kyse ei ole siitä, ettemme ansaitse saada tuota integroitumista, vaan koska olemme olleet näissä hiilipohjaisissa kehoissa ja tässä DNA:ssa satojatuhansia vuosia.

Toisaalta, valokehoprosessi on erittäin luonnollinen ja vääjäämätön prosessi. Se on monien elämien huipentuma ja pyyntö sielulta sulautua yhteen ihmisen kanssa tavalla, jolla se ei ole koskaan aiemmin yhdistynyt.

Siis kun tämä täysin luonnollinen prosessi tapahtuu, jokainen meistä kokee oman versiomme siitä, omien ainutlaatuisten oireidemme kera. Ja samaan aikaan huomaamme myös, että monilla on samanlaisia kokemuksia ja oireita.

Itse olen käynyt valokehoprosessia läpi ainakin 30 vuotta. Mutta tämän kestäminen minulla näin kauan ei merkitse, että niin tapahtuu muilla. Itse asiassa jos resonoit näihin viesteihin, olet jo hyvin pitkällä siinä.

Haluan luetella henkilökohtaiset oireeni, mutta en halua kenenkään tätä lukevan olettavan, että myös hänellä on niitä. Teillä ei tarvitse olla kaikkia näitä oireita voidaksenne kokea valokehointegrointinne. Älkää antako luulosairauden ottaa valtaansa tässä.

Minulla on ollut suurta laihtumista ja lihomista, vatsa- ja rakko-ongelmia, kroonista väsymystä, hiustenlähtöä, huimausta, flunssamaisia oireita, hengitysongelmia ja yleisiä kipuja ja särkyjä. Ja enemmän lähiaikoina (reilut kolme vuotta) lisääntynyttä herkkyyttä ympäristölle. Minulla on ollut ja on edelleen toisinaan kuumia aaltoja. Ei menopaussikaltaisia. Se on tuonut esiin myös esi-isien sairautta tai vaivoja.

Minulla on edelleen joitain herkkyyksiä, mutta useimmat muut oireet eivät ole enää todellisuuttani. Painoni on tasoittunut. Sairastun harvoin. Vaikka tunnen edelleen väsymystä ja tarvitsen enemmän torkkuja päivän aikana, se ei ole enää krooninen tila. Minulla ei ole enää nivelkipuja tai yleissärkyä. Kuumat aallot ja pökertyneisyys ovat harvinaisia.

Ja miellyttävin "oire" on korostuneet aistit ja autuaat tietoisuustilat. Tietoisuus- ja aistillisuustilat joita ei voi ilmaista sanoin. Ja hyvä uutinen on, että autuas tila on luonnollinen tietoisuustilamme.

TUNTEET

Tunnepuolella minulla on ollut masennusta ja vihaa. Olen kohdannut syvimmät pelkoni, toivottomuuden, syyllisyyden ja häpeän. Kaikki jutut jotka olin haudannut. Sen seurauksena olen päästänyt irti suurimman osan haavoista, joita ihmisitseni on kokenut. Olen irrottautunut karmallisesti perheestäni, ystävistäni ja esi-isistäni. Ihmisintohimoistani. Draamasta.

On tuntunut siltä, että minut on hakattu ja olen loppuunkulunut. Ja lopulta tyhjentynyt. Mutta olemuksessani on keveyttä, jota en ole koskaan ennen kokenut. Nuo tahmeat ja raskaat tunteet eivät enää kiusaa minua.

Ja on edelleen mieli, joka yrittää viekoitella minut takaisin vanhoihin tapoihin. Takaisin pelkoon, huoleen ja toivottomuuteen aika ajoin. On irrallisuudentunnetta tästä todellisuudesta, tylsyyttä ja toisinaan ihmettelyä, miksi olen vielä täällä. Loppujen lopuksi, tämä planeettahan ei ole varsinaisesti mestariystävällinen.

Eikä lähtemisessä ole tietysti mitään hävettävää. Mutta haluan kokea jotain, mistä olen uneksinut monta elämää – olla sekä ihminen että ikuinen fyysisessä kehossa.

Tämä prosessi on ollut työläs minulle, ja on surua, että sen täytyi olla niin vaikea. Se on ollut vaikea monista syistä, mm. naisena oleminen. Mutta siinä oli tarkoitus, että on täällä naisena tässä elämässä. Halusin olla sukulinjassani ensimmäinen, joka päästää irti kaikkien sukuni naisten tuskasta ja kärsimyksestä. Ja se vuorostaan vaikuttaa kaikkiin muihin naisiin tällä planeetalla.

Kenties minulla oli sieluna korkeita tavoitteita ennen inkarnoitumistani. Kenties vähän enemmän, kuin pystyn pureskelemaan. Mutta sillä ei ole merkitystä. Tämä heräämisprosessi ja ikuisen osamme ruumiillistaminen on vääjäämätöntä ja luonnollista evoluutiota.

Ja kaikista haasteita huolimatta, tämä prosessi on saanut minut myös tuntemaan luottamusta. Elämään hetkessä. Nauttimaan vain olemisesta täällä. Sisältä ulospäin. Ja tuossa nauttimisessa ja pelkässä olemisessa elämä soljuu paljon helpommin nykyään.

Ja tunnen, että siitä tulee paljon helpompaa niillä, jotka tulevat tätä tietä valaistumiseensa. Me edelläkävijät olemme viitoittaneet tietä. Voitaisiin sanoa, että selvitimme bugit käymällä ensimmäisenä sen läpi. Havaitsimme, että joskus teimme siitä vaikeampaa, kuin sen tarvitsi olla.

Oma tilanteeni oli haastava ikäni (olen viettänyt paljon enemmän aikaa tällä planeetalla keräten vastustusta) ja esi-isäongelmieni vuoksi, jotka aiheuttivat muutamia fyysisiä ongelmia. Luotan, että nuo ongelmat ratkeavat, kun integroitumiseni kulminoituu.

Toisilla integrointi voi olla paljon helpompaa, koska on vähemmän fyysisen kehon ja ehdollistuneen mielen vastustusta.

Tässä integroinnissa ei ole yhtä kokoa, joka sopii kaikille, mitä tulee sen kestoon tai siihen, mitä helppoa tai vaikeaa se on. Mutta se tulee helpommaksi, erityisesti kun kunnioitamme sitä ja hyväksymme sen, missä olemme, emmekä yritä mikrojohtaa sitä mitenkään.

Jos summaisin sen, tässä ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse luottamisesta taas luontaiseen luomistilaamme ja palaamisesta kosketukseen sen kanssa.

SEN DNA

Luontainen kehomme, valokeho, tekee muutoksia yhdessä fyysisen kehomme kanssa. Se muuttaa DNA:ta. Se aktivoi soluja ja muuttaa vanhoja ja muinaisia kaavoja fyysisessä kehossa ja mielessä.

Se tekee fyysisestä kehosta oman kuvansa, sielun kuvan, esi-isien kuvan sijasta. Esi-isiä kunnioitetaan, mutta on aika päästää irti heistä. Vapauttaa heidät.

Siis kaikki kärsimättömyys ja viha ja suru … ne ovat täysin luonnollisia sivutuotteita tässä prosessissa. Kunnioita kaikkia noita tunteita, kun niitä tulee esiin.

Ja ottaen huomioon, miten poikkeuksellista se on ja miten kauan olemme olleet näissä hiilipohjaisissa kehoissa, voimmeko olla vähän kärsivällisempi kaikkien näiden muutosten ja tämän integrointiprosessin kanssa?

Ja kenties jopa nauttia koko tästä kokemuksesta. (Sen teen nyt, kun olen päässyt läpi sen pahimmasta osasta ja tiedän, ettei minun tarvitse käydä sitä enää läpi!)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.