Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

MIELI PUOLUSTAA ITSEÄÄN JA VOITTAA – TYHJÄ VOITTO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hyvä lakimies on sellainen, joka puolustaa asiakastaan riippumatta hänen viattomuudestaan tai syyllisyydestään. Täällä USA:ssa hänen asiakkaansa oikeus on saada reilu ja nopea oikeudenkäynti 12 valamiehen edessä.

Lakimies vetää esiin kaikki kuviteltavissa olevat perustelut voittaakseen juttunsa, vaikka lakimies tietäisi sydämessään asiakkaansa olevan täysin väärässä. Lakimies väittää, ettei asiakkaalla ollut muuta ratkaisua. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Mitään enempää ei voitu tehdä.

Vuosia sitten eräs ystäväni oli väkivaltaisessa suhteessa. Hän ilmaisi turhautumisensa monta vuotta ja monissa keskusteluissa. Hän odotti perintöä, jotta voisi löytää ulospääsyn tuosta tilanteesta ja vaatia vapautensa.

Kun se lopulta tuli hänelle, hän päätyi jäämään tuon miehen luo ja antamaan hänelle melkein koko perintönsä. Pahoinpitelystä huolimatta hän tunsi jonkinlaista turvaa maailmalta, ja mies vakuutti suojelevansa häntä.

Selvästikään nainen ei ollut valmis vaatimaan omaa vapauttaan. Emmekö kaikki ole tehneet sitä jossain määrin? Antaneet pois voimamme, energiamme johonkin tai jollekin, jolla ei ollut paras intressimme sydämessä? Ja päätöksemme perusta oli tavallisesti pelko. Halu olla suojeltu. Ja jatkoimme tuon uhrikortin pelaamista.

Siis takaisin lakimiestarinaamme. Jokainen arvonsa väärti lakimies yrittää kuvata asiakkaansa uhrina. "Hänellä ei ollut vaihtoehtoa", lakimies sanoo. Asiakkaani oli x:n uhri.

Lakimiehen loppupuheenvuoro varmistaa jutun. Valamiehistö sympatisoi vastaajaa. Hän voittaa.

TYHJÄ VOITTO

Mutta se on tyhjä voitto. Asiakas on saattanut voittaa jutun, mutta hän päätyy menettämään vapautensa. Hän tietää sydämessään, että jos hän tarvitsee lakimiestä taistelemaan totuutensa puolesta, tuo totuus oli jo epäilyttävä. Totuus ei tarvitse oikeasti puolustamista, eihän?

Hänen taskuunsa päätyi vähän rahaa, muttei hän lähti muuten tyhjin käsin. Ei iloa. Ei intohimoa. Vai vähän lisää turvaa.

Ihmismieli puolustaa itseään jatkuvasti ja itsepäisesti. Se on taitava perustelemaan omia rajoituksiaan. Se esittää todisteita kylmänä ja kovana "todellisuutena", joka osoittaa ilman epäilyksen häivääkään sen olevan oikeassa. Eihän todellisuuden kanssa voi väitellä?

"Lääkäri sanoo, että se on parantumaton. Ainoa vaihtoehto on leikkaus. Tai vain eläminen sen kanssa. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla työpaikassa, joka on iloton. Kaikki tekevät niin. Mihin voimme luottaa, paitsi vanhoihin tapoihin? Elämän on tarkoitus olla vaikeaa. Mikään ei tule helposti. Meidän on tarkoitus kärsiä. Meidän ei ole tarkoitus tuntea kovin paljon iloa. Erotumme liikaa. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin reagoida elämään. Meillä ei ole sanottavaa siinä, mitä tunnemme jostain. Se on, mitä on."

Muuten, tuo 12 hengen valamiehistö on massatietoisuus. Mieli on investoinut syvästi tuohon massatietoisuuteen. Ymmärrettävästi tietysti. Se on kaikki, minkä se tietää todeksi.

SIELUMME EI PELAA TÄTÄ PELIÄ

Sieluamme ei kiinnosta väitellä mielen kanssa. Se ei pelaa tuota peliä. Sen ei tarvitse voittaa juttua ja todistaa, että se on kyvykäs ja luotettava. Se ei pysty antamaan kovia todisteita, että mielen on turvallista luottaa siihen. Kuitenkin todisteita on kaikkialla ympärillämme.

Mutta mieli haluaa kovia todisteita omassa elämässään, ennen kuin se luottaa sieluun. Ennen sitä se ei päästä irti kontrollistaan. Itse asiassa sen väittäminen, ettei näe noita todisteita, ostaa mielelle lisäaikaa kapteenin paikalla.

Oletko koskaan yrittänyt vakuuttaa jollekin, että hänellä on itse asiassa tällä hetkellä ratkaisu ongelmaan. Sinä näet sen, tunnet sen ja maistat sen hänellä. Olet tehnyt sen itse, ja tiedät, että se toimii. Eikä se vaadi tuskaa tai uhrautumista. Mutta hän väittää jatkuvasti, ettei se ole mahdollista.

Monien tuollaisten keskustelujen jälkeen tunnistat, ettei hän ole avoin muuttamaan tilannettaan – ainakaan vielä. Ymmärrät, koska sinäkin olet ollut siinä tai olet siinä jollain muulla tavalla omassa elämässäsi.

Siis oivallat, että hänen kanssaan väitteleminen, yrittäen saada hänet näkemään sinun perspektiivisi, on kaikkien energian haaskaamista. Alat nähdä, että pelataan eräänlaista peliä ja syödään energioita.

Tuo tilanne on sama, kun ihmissydän pyytämässä mieltä päästämään irti otteensa. Sydän haluaa seurata iloa ja luottaa sieluun. Se tuntee sielun. Se tietää tämän olevan yhtä totta kuin ns. kova todellisuus. Itse asiassa se tietää, että se on todellisempi, kun ns. looginen arkitodellisuus. Sydän ei tarvitse todisteita. Se vain tietää.

Mutta toisin kuin sielu, se on yrittänyt vakuuttaa mielelle, että on turvallista luottaa sieluun. Sydän ja mieli ovat taistelleet hyvin pitkään. Mutta sydän on myös lopen uupunut. Se on kyllästynyt puolustamaan itseään ja sielua. Se näkee häviävänsä taistelun.

Ja tämä johtuu siitä, että mieli näyttää keksityltä. Se on ilmaisu, jolla on tuplamerkitys. "Olen päättänyt/mieleni on keksitty!" (Suom. huom. saman mieli-sanaan liittyvän fraasin erilaisia merkityksiä) Niin on, useammalla tavalla.

Mieli on keksitty versio meistä. Sen alkuperäinen versio oli tukea sydäntä ja sielua, mutta ymmärrettävistä syistä siitä tuli identiteetti. Se alkoi puhua sydämen ja sielun puolesta. Se määritteli, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä ei, miltä meistä pitäisi tuntua. Ja sillä on muiden ihmisten yhteisymmärrys takanaan. Kaikki tekevät sitä.

Mutta aivan kuten äidillämme ja isällämme oli tapana sanoa: "Jos kaikki ystäväsi hyppäisivät sillalta alas, hyppäisitkö sinäkin?"

Mieli on vakaasti päättänyt säilyttää vallitsevan tilan. "Älä vaikuta liian hullulta. Älä poikkea kaavasta." Vaikka se merkitsee ilontunteen uhraamista.

Jos katsot maailmaa, näet, etteivät kaikki ole valmiita vapauteen. Vapaus vaatii uskomattoman määrän henkilökohtaista vastuuta. Mutta ei vanhaa 3D-tyyppistä vastuuta. Tämä uusi vastuu nojaa sydämeen ja sieluun. Ei mieleen.

Monet meistä tunnistavat, että olemme sallineet mielen melskata hallitsematta sydämen ja sielun kanssa. Mielessä on kyse tekemisestä ja saavuttamisesta arvonsa todistamiseksi. Ja oivallamme, että on aika lakata hemmottelemasta mieltä, kun se puolustaa itseään. (Eikö olekin sellainen sanonta, että sillä joka edustaa itseään oikeudessa, on typerys asiakkaanaan.) On aika lakata yrittämästä väitellä sen kanssa.

Se on todella yksinkertaista. Se on tunteiden tunnustamista sellaisena, mitä ne ovat. Puolustautumislauseita tyhjää voittoa varten. Ja sillä tavalla sydämemme tekee palveluksen mielelle, koska mielikin on lopen uupunut. Se ei pysty saamaan selvää elämästä. Se ei pysty saamaan selvää ylösnousemuksesta. Sitä ei ole suunniteltu siihen. Se haluaa helpotusta.

Niinpä sydän ja mieli työskentelevät yhdessä antaakseen mielelle tuon helpotuksen. Ei hemmottelemalla mieltä, ei sallimalla sen syödä energiaamme kaikilla tunteillaan, vaan olemalla tietoinen siitä, kuka tekee päätökset elämässämme. Onko se nokkela lakimies, joka on ylpeä jokaisen jutun voittamisesta, vaikka kyse onkin aina tyhjästä voitosta? Vai onko se sielumme, joka on jo vapaa?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MIELI KIITTÄÄ MEITÄ MYÖHEMMIN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosia sitten kehotin erästä miestä elämässäni rentoutumaan. Sanoin hänelle, että hän yrittää liikaa ja sen seurauksena työntää minua pois. Näin, että hän halusi uskoa sen. Hän halusi rentoutua ja lakata yrittämästä todistaa rakkauttaan minulle. Hän halusi luottaa, että hän voisi olla vain oma itsensä. Mutta ei aikaakaan, kun hän taas kerran jatkoi yrittämistä ja kontrolloimista.

Ja sen alla oli hänen pelkonsa, että hänet hylättäisiin. Hänen mielensä oli vakuuttunut, ettei hän ollut rakkauden arvoinen. Näin ollen kaikki tuo yritys todistaa arvokkuutensa.

Se on klassista miesenergiaa, jota näemme tällä planeetalla. Eivätkä ainoastaan miehet käytä sitä. Kaikki sukupuolet voivat hyväksyä tuon ajattelutavan. Melkein jokainen ihminen on jossain kohtaa ollut tuota yrittävää, puskevaa ja ylikontrolloivaa miesenergiaa, ja ollut myös vastapuolella se, joka tuntee sen tukahduttavan, ja työntää sitä pois.

Siihen on voinut liittyä ystävä, vanhempi, lapsi, puoliso, työnantaja, rakastaja, vaikka kuka. Dynamiikka on sama. Siinä tapahtuu tavallaan työntämistä ja vetämistä. Pohjimmiltaan sitä työnnetään pois, mitä halutaan.

Ihmismieli on tuota ylikontrolloivaa ja epävarmaa miesenergiaa elämässämme. Se ei tunne arvokkuutta, joten tämän seurauksena se yrittää, se ponnistelee ja se kontrolloi elämämme aspekteja siinä määrin, että se mitä haluamme, tuntuu vaikealta tavoittaa.

Mielestä voi tulla myös epäoikeudenmukainen ja loukkaava. Mutta ei siksi, että se on paha voima, vaan koska sillä on liikaa taakkaa. Sille on annettu vastuita, joista se ei pysty luonteensa mukaisesti suoriutumaan. Mutta se on suorittanut niitä hyvin, hyvin pitkään. Se on ollut yksin vastuussa fyysisestä, tunnepuolen ja taloudellisesta hyvinvoinnistamme.

Kuten useimmat lukijani tietävät, rinnastan mielelläni sen, mitä tapahtuu sisällämme, ja sen mitä tapahtuu ulkopuolisessa maailmassa, 3D-kaksinaisuustodellisuudessa. Uskon sen auttavan meitä saamaan kovasti kaivatun perspektiivin siihen, miten mieli toimii. Ja miten se ei toimi kovin hyvin.

Tämä planeetta luotiin selvittääksemme galaktiset ongelmat konkreettisella 3D-tavalla. Liikuttaaksemme jumiutuneita energioita. Ulkopuolinen maailma on aina heijastusta sisäisestä maailmasta. Niin kuin on sisällä, niin on ulkona.

Siis suhteessa omaan mieleemme ja sen tarpeeseen kontrolloida, olemme nähneet miessukupuolen haluavan olla kontrollissa tällä planeetalla. Hän on perinteisesti ollut naissukupuolen "elättäjä". Mutta tuo rooli on maksanut heille kummallekin melkoisesti. Mies uhraa oman feminiinienergiansa, intuitionsa ja sydämensä, ja nainen uhraa vapautensa turvallisuudentunteesta.

Ja kun katsomme poliittista maisemaa, näemme lisää samaa. Osa väestöstä uhraa oman vapautensa valheellisen turvallisuudentunteen vuoksi, kun ihmiset tukevat sokeasti diktatorista hallintojärjestelmää, jonka ainoa motiivi on pysyä vallassa sortamalla massoja.

Pysyäkseen kontrollissa mieli on taitava luomaan kriisejä sinne, missä niitä ei ole, aivan kuten vallassa olevat poliitikot tekevät – ovat nuo kriisit sitten maahanmuuttajia rajalla, muita rotuja tai naisten kohtuja. Tai ovat niitä jokin sairaus, raha-asiat tai suhteet.

Kun laajennumme suurempaan tietoisuuteemme, sieluumme, tunnistamme, miten nokkela tuo mieli on ollut. Näemme, miten se saa ruokaa tunteista, jota se laukaisee meissä.

Kun katselemme joitain autoritaarisia johtajia, hekin näyttävät kukoistavan negatiivisesta julkisuudesta, poliittisen vastapuolueen protestoinnista ja työntämisestä heitä vastaan. Itse asiassa näyttää siltä, että heidän peruskannattajansa ovat vielä omistautuneempia heihin silloin, kun toiset yrittävät paljastaa heidän korruptoituneisuutensa sekä rasisminsa, naisvihansa, homofobiansa, transfobiansa ja xenofobiansa.

Mietin, mitä jos lehdistö ja koko uutismedia lakkaisi puhumasta niistä negatiivisista asioista, joita yksi vallassa oleva tekee ja sanoo. Ja sen sijaan keskittyisi vain siihen, mitä muut poliitikot tekevät ja sanovat – ne edistysmielisemmät joilla on todella valitsijoidensa parhaat intressit sydämessään.

Ja tiedämme, ettei sitä tapahdu, koska uutismedia kukoistaa kaikesta tuosta draamasta. Mutta teoriaamme ajatellen, olisivatko vallassa olevat silloin hukassa, koska he eivät saisi kaikkea tuota huomiota, vaikkakin negatiivista huomiota? Vai lisäisivätkö he vain retoriikkaa ja epäinhimillisiä menettelytapoja?

Ovatko heitä vastustavat oikeasti tehokkaita pitkässä juoksussa, vain lisäävätkö he vain draamaa?

EI MEIDÄN ONGELMAMME

No, onneksi mikään siitä ei ole meidän ongelmamme. Ja se on pointtini tässä. Se mitä mielessämme tapahtuu, ei ole meidän ongelmamme. Toisin sanoen, mieli vain tekee, mitä tekee – se on huolissaan ja luo kriisejä, joita oikeasti ei ole. Se provosoi meitä tunteilla, enimmäkseen pelolla.

Mutta tiedämme, että taistelu noita tunteita vastaan tai yritys puhua järkeä mielelle ei toimi. Jos se toimisi, kaikki mielenterveysammattilaiset olisivat sankareita. Kaikki nuo oma-apukirjat, nettisivut ja seminaarit näkisivät paljon enemmän menestystarinoita.

Havaitsemme, että mielestä joka suunniteltiin tueksi sydämelle ja sielulle, on tullutkin pääkontrolloija. Ja mikä edustaa paremmin sitä, mitä tapahtuu demokratialle, kun mielelle annetaan täysi kontrolli, kuin Trumpin kaltaiset ihmiset? Mielellä jolle annetaan täysi kontrolli, ei ole sydäntä tai sielua. No, hänellä on sydän ja sielu, mutta hän on laittanut ne holviin ja naulannut oven kiinni.

Havaitsemme, että voimme päättää olla ruokkimatta mieltä. Kun tunnemme tunteen, joka alkaa laukaista meidät, kuten pelko, huoli, epäily, turhautuminen, on meidän tehtävämme olla nielemättä tuota syöttiä – sen osamme joka on viisaampi, eli sydän ja sielu. Olla väittelemättä tai vastustamatta mieltä tuossa kohtaa. Koska se vain ruokkii draamaa. Ja tunnistaa, että mieli on se osamme, joka on väittänyt kivenkovaan, että me olemme mieli ja me olemme kaikki nuo vähemmän kohottavat tunteet.

Jos uskomme tuon perspektiivin, emme voi odottaa näkevämme mitään merkittäviä muutoksia elämässämme.

Mutta me jotka olemme nopeutetulla polulla ylösnousemukseen, kykenemme omistamaan sen, kuka olemme. Emme ole mieli ja kaikki sen kontrollointitaktiikat. Sitä on vaikea hyväksyä. Se on pelottava väite, ainakin mielelle. Siis älä odota mielesi levittävän punaista mattoa. Ainakaan vielä. Odota sen tuplaavan pelonlietsontansa. Älä niele tuota syöttiä.

IKÄVYSTYNYT

Ja muuten, tämä pätee myös tylsyyteen. Monet meistä tuntevat sellaista tylsyyttä, mitä emme kokeneet vanhassa kaksinaisessa elämässämme. Mutta väitän, että mielemme on ikävystynyt, ei sielumme. Ja vielä lisäksi, onko mielemme kyllästynyt, vai olemmeko me (sydämemme ja sielumme) vain kyllästynyt mieleemme?

MIELI KIITTÄÄ MEITÄ MYÖHEMMIN

Siis yhdessä kohtaa ihmispersoonallisuutemme ja sielumme lähtivät eri teille. Tämä planeetta ei tuntunut turvalliselta olla, kuka todellisuudessa olemme. Niinpä valitsimme mielen pyörittämään elämäämme sen sijaan, että olisimme ottaneet sielun kanssamme hyvin intiimisti tähän hyvin tiheään ja tiedostamattomaan ympäristöön.

Mutta nyt, uusien energioiden valossa tällä planeetalla, meillä on tilaisuus valita uudelleen osa itsestämme, sydän ja sielu, olemaan ohjaksissa. Ja aikanaan mieli on hyvin helpottunut vapautuessaan tuosta mahdottomasta tehtävästä, jota se yritti suorittaa. Se näkee valtavan hyödyn sydämeen ja sieluun luottamisesta, kun se alkaa luottaa sielun ehdottomaan rakkauteen sitä kohtaan. Voit olla varma, että mieli kiittää meitä myöhemmin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EI KUULU MEILLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monien muiden tapaan täällä maaplaneetalla, olen saanut oman osuuteni hankaluuksista. Ollessani nainen planeetalla, joka ei kunnioita feminiinisyyttä. Ollessani 50- ja 60-luvun sekä ylikontrolloivan kreikkalaisen isän tuote. Ollessani fyysisessä kehossa, jossa täytyy käsitellä epäharmonisia DNA-energioita. Ja kaikkein vaikeimpana – useimpien tapaan tällä planeetalla – minulla on ollut mieli, joka on pääasiallisesti ylikontrolloivaa maskuliinienergiaa.

Mutta tulin tarkoituksella naisena, koska tiesin, että he ovat uusia opettajia ja johtajia. Valitsin omat esivanhempani kaikkine ongelmineen, jotta voisin auttaa tuon sukulinjan vapauttamisessa. Jotta äitini ja hänen äitinsä jne. voisivat tulla takaisin tänne eikä heidän tarvitsisi käsitellä kaikkia niitä ongelmia, joita olen käynyt läpi elämässäni. Kaikkia niitä ongelmia joita noiden naisten on täytynyt käsitellä elämässään.

Tein lupauksen, että tuo tuska päättyisi tähän, minuun. Se kaikki loppuu tähän. Tuo vanha tarina siitä, mitä naisen pitäisi olla ja tuntea. Se kaikki loppuu tähän minuun, kun rohkeasti astun omaan vapauteeni, omaan ilooni.

Tiesin, että tämä aikajakso, toisen maailmasodan jälkeen, olisi optimaalinen muutokselle tällä planeetalla. Mutta muutoksessa johon osallistun, on kyse oman itseni transformoimisesta.

Osallistuin Atantiksella toisten rinnalla standardimielen luomiseen, joka ei ollut kovin joustava. Ei kovin avoin muutokselle. Ei pahantahtoisista syistä, vaan uskoimme, että jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla, voisimme olla enemmän harmoniassa toistemme kanssa. Että elämä olisi helpompaa. Paitsi, ettemme sallineet sielun olla osa tuota mieltä. Niinpä tuosta mielestä tuli identiteettimme.

Siis tämä elämä on minulle, muutaman muun taitavan sielun rinnalla, tilaisuus vapauttaa tuo mieli. Ja maailmassa jossa on päivittäin kyse mentaalisesta masturboinnista (sori, muttei mikään muu sana oikein sovi tähän), se on melkoinen haaste.

Siis muutamia meitä taitavia ja rohkeita sieluja tuli tänne naisina, tai miehinä jotka ilmentävät feminiinisyyttään. Tulimme toimimattomiin perheisiin fyysisten vaivojen kera, ja olimme pitkällä edellä aikaamme.

Siis onko tämä katastrofin resepti? Tai epäonnistumisen? Ihmisosan on todella helppoa sanoa: "Vau, mitä oikein ajattelimme? Kuka tekisi tämän itselleen? En haluaisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään!"

Täällä on todella helppoa tuntea olevansa uhri. Tuntea sielumme hylänneen. Ja on todella tärkeää kunnioittaa tuota ihmistä, joka on kestänyt aivan liikaa tässä elämässä, ja suurelta osin se ei ole edes ymmärtänyt miksi.

Tuota ihmistä joka tunsi ulkopuolisuutta. Joka tuntui hyvin herkältä ja hauraalta. Mutta jolla oli itsessään myös osa, joka tuntui vahvemmalta kuin useimmat, jos siinä on tolkkua. Hänestä tuntui, että hän voisi kestää enemmän kuin useimmat, ei vain fyysisesti, vaan myös tunteellisesti. Voisimme pitää energioita niille, joista huomasimme, etteivät he pystyneet pitämään niitä itse. Mutta ajan kuluessa se aiheutti hyvin paljon ristiriitaa omaan sydämeemme ja kehoomme.

Herätessä oivalsimme, ettemme olleet täällä enää tuossa roolissa. Olimme täällä löytääksemme oman sielumme ja sen ilon ja integroidaksemme sen ihmispersoonaamme. Rakastaaksemme tuota ihmispersoonaa ja hyväksyäksemme sen juuri sellaisena, kuin se on, ja alkaaksemme tunnistaa, kuka oli elämämme ohjaksissa. Ja tuo osamme joka oli ohjaksissa, teki parhaansa ja teki hyvää työtä, mutta nyt oli aika antaa tuo rooli sille, kuka olemme ikuisesti, jumalaiselle olemuksellemme.

EI KUULU MEILLE

Ja heränneinä ihmisinä tunnistamme, että se mitä maailmassa tapahtuu, ei ole meidän huolemme, ja se mitä tapahtuu tuossa mielessämme, ei ole meidän huolemme, ja se mitä tapahtuu tässä kehossamme, ei ole meidän huolemme.

Ainoa huolemme on, miten päästämme sisään sielun, joka on jo ylösnoussut, joka on jo ehjä ja kokonainen, ja tämä ratkaisee kaikki ns. ongelmamme. Ja tämä erottaa meidät useimmista ihmisistä, jotka edelleen uskovat, että heidän täytyy saada se kaikki tapahtumaan ponnistelemalla, yrittämällä, kamppailemalla ja taistelemalla. Koska useimmat ihmiset uskovat edelleen, että he ovat yhtä kuin ihmispersoonansa ja mielensä.

Havaitsemme, että yhdistyminen sielumme iloon ja huolettomuuteen auttaa transformoimaan tämän 3D-maailman, joka näyttää olevan jumissa.

KAIKKI ON HYVIN

Tämä transformaatio saa mielemme tuntemaan, että se on pois kontrollista, kun käy ilmi, että kaikki mitä meille opetettiin elämästä, oli tavallaan takaperoista. Ja kun meistä tuntuu hyvin hallitsemattomalta – tarkemmin mielestämme tuntuu hyvin hallitsemattomalta – on helppoa esittää uhria ja syyttää, että sielumme on hylännyt meidät.

Ja se on hyvä aika vetää syvään henkeä ja kysyä itseltämme: "Kuka tuntee niin? Ja onko se meidän totuutemme? Vai onko se mielen yritys pysyä epätoivoisesti relevanttina?" Mieli tuntee, että uutta energiaa on läsnä, ja mieli on huolissaan, että tällä uudella energialla on huonoja uutisia sille.

Mutta se on huonompi uutinen, jos ihmispersoona yrittää jatkaa elämän luomista meille. Paljon huonompi.

Rakastan tuota ihmispersoonaa, mutta tiedän myös, että olen paljon enemmän kuin tuo henkilö, joka heijastuu minulle peilistä. Mutta jos jatkan katsomista tuohon peiliin ja katson häntä syvälle silmiin, näen tuon jumalaisen olemuksen hymyilevän minulle, ja tiedän, että kaikki on hyvin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TEKOÄLY, NANOTEKNOLOGIA JA VALAISTUMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tekoälyä on tutkittu paljon. Ja pääpaino on sanalla "teko". Se ei ole totta. Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä, mutta ihmismielikään ei ole totta. Ja siksi jo älykkyys on keinotekoista! On älykkyyttä, ja on tietoa. Ja näiden kahden väillä on valtava ero.

Paine tulla fiksummaksi ja olla älykkäämpi kuin tietokone on iso tarina. Sirun istuttaminen aivoihin, jotta ihmiset voivat päästä käsiksi informaatioon hetkessä, vetoaa kovasti moniin ihmisiin. Joihinkin henkilökohtaisista ja joihinkin taloudellisista syistä.

Sen sijaan, että täytyy kuljettaa mukanaan älypuhelinta tai iPadia, pian aivoihisi voidaan istuttaa pikkuruinen siru, jotta voit olla laitteidesi uloke. Vitsailemme, että laitteemme ovat meidän ulokkeemme, mutta …

Ei niin, että se kaikki on huono asia. Teknologia on täällä palvelemassa meitä. Ja siinä mielessä sillä on oma tietoisuutensa. Kaikki mitä näemme tässä fyysisessä maailmassa, elollisissa ja elottomissa asioissa, ovat luomuksia, jotka tulivat tietoisuudesta. Teknologiassa on monia etuja – olettaen, että se pysyy oikeassa perspektiivissä. Mutta tämä työntö superihmisälykkyyteen, ilman sielua, ei pääty koskaan hyvin.

Olen kuvannut, mitä Atlantiksella tapahtui. Miten ihmismielellä tehtiin kokeita, jotta ihmiset voisivat tulla yhtenäisemmiksi. Mutta emme ymmärtäneet tuolloin, että olimme sieluja, joilla oli ihmiskokemus. Teimme mielestä identiteettimme ja annoimme sille täyden auktoriteetin elämäämme.

Tuosta muunnetusta mielestä tuli altis hypnoosille. Oli helppoa saada ihmiset haluamaan, että sopii joukkoon. Että on osa yhteisöä, perhettä tai muita ryhmiä. Se ei itsessään ole paha asia. Mutta se esti ihmisiä olemasta erilaisia, ajattelemasta laatikon ulkopuolella. Nyt keinotekoiseen superälykkyyteen puskemisen myötä, mielellä on uusi tilaisuus riehua valtoimenaan.

Jotkut ihmiset vastustavat ajatusta sirusta, koska he uskovat, että ihmisiä voisivat ohjelmoida salaa ne, joilla ei ole parhaat intressimme sydämessä. Kyllä, se voisi tapahtua. Mutta noiden huolestuneiden ihmisten täytyy käsittää, että oma mieli ohjelmoi jo ihmisiä. Että ihmismieli, ihmispersoonallisuus, on keksitty versio siitä, kuka olemme.

Mielestä ei ollut koskaan tarkoitus tulla identiteettimme, vaan se suunniteltiin alun perin sielun tukijärjestelmäksi. Se suunniteltiin auttamaan tässä todellisuudessa suunnistamisessa ja teknisten toimien suorittamisessa. Sen alkuperäinen tarkoitus oli palvella meitä.

Mutta jos ihmiset eivät tunnista sielua ja uskovat, että he ovat vain keho ja mieli, niin he uskovat, että heidän täytyy parantaa ihmisitseään. Tehdä siitä vahvempi, rikkaampi, paremman näköinen, nopeampi ja fiksumpi.

Ja sillä ihmiset pääsevät vain tiettyyn rajaan saakka. Koska jos he eivät tunnista ikuista itseään, he menettävät vääjäämättä sen kaiken … koska ihmismuodolla on säilyvyysaika. Ja nuo aivot, kera kaiken tallennetun informaationsa tai kykynsä päästä käsiksi informaatioon tietokonesirun avulla, ei lähde tältä planeetalta. Se kuolee.

Mutta jos ihmismieli alkaa tunnustaa sielun ja ymmärtää roolinsa tuon sielun tukijärjestelmänä, ei ihmisen identiteettinä, niin mieli integroidaan sieluun ja siitä voi tulla osa ikuista itseä.

Sielu ei itse asiassa ole älykäs, ainakaan ihmisstandardien mukaan. Se on yksinkertainen ja lapsenomainen. Ja samaan aikaan se on massiivinen luojajumala. Vasemman aivopuoliskon, mentaalisen maailman, ei ole helppoa tajuta tuota ajatusta.

Tiedämme kaikki, miten häiritsevä mieli voi olla tässä transformaatioprosessissa. Sillä on taipumus liika-ajatella kaikkea. Se yrittää kontrolloida valaistumistamme. Sillä on hyvin monia kysymyksiä.

Ja tuo mielen pulina pysäyttää energiavirran. Analysointi, liika-ajattelu, huoli, pelko, epäily. Se tukkii järjestelmän. Se saa energiat jumittamaan. Suurin valaistumisemme este on mielen vastarinta. Tuo vastustus on kuin tahmaa, joka tukkii putkiston. Vesi lakkaa lopulta juoksemasta.

Monet ihmiset ovat ylösnousemuspolulla huolissaan, koska he sanovat muistinsa olevan lyhyt. Mutta niin on tarkoituksella. Meitä puhdistetaan vanhasta tarinastamme. Meidän ei tarvitse tietää yksityiskohtia menneisyydestä tai edes tunnin päästä. Se mitä meidän täytyy tietää, on käytettävissämme.

Sielumme on säilyttänyt viisauden kaikista elämistään täällä maaplaneetalla. Luotamme sielumme viisauteen enemmän ja enemmän. Ja älykkyyteemme vähemmän. Kehitämme herkkyyttä toisiin ulottuvuuksin. Vain tiedämme asioita ihmisistä tai tilanteista. Viisaus ottaa fiksuuden paikan.

Meitä täytetään viisaimmalla ja kyvykkäimmällä aspektillamme. Rajattomalla itsellämme, ikuisella itsellämme. Tuo itse ei ole kiinnostunut muistin käyttämisestä tai älykkyysosamäärästä tai yksityiskohdista. Se tietää, että kaiken täytyy tulla oikeaan aikaan ja täydellisellä tavalla. Ei ole tarvetta kilpailuun ja valtaan.

Siis jos ihmiskunta jatkaa älykkyyden tavoittelua viisauden sijasta, koemmeko uuden Atlantiksen? Emme koe. Ja tämä johtuu siitä, että planeetan energiat ovat muuttuneet dramaattisesti sen jälkeen. Täällä on nyt riittävästi meitä, jotka auttavat muuttamaan tasapainon tällä planeetalla mentaalipohjaisesta sydän- ja sielupohjaiseksi todellisuudeksi.

NANOTEKNOLOGIA

Muutamassa vuodessa tapahtuu jotain poikkeuksellista. Sielulla on vaihtoehtona tuoda itsensä biologiseen muotoon, joka on tehty 3D-tulostimella. Nanoteknologiaa tutkitaan jo. Tällä teknologialla korvataan ihmiskehon osia. Tämäntyyppisen sieluilmaisun etuna on, ettei tarvitse käydä läpi ikääntymistä ja käsitellä kaikkia esi-isiltä perittyjä rajoituksia.

Nämä kehot ovat vaihtoehtona luonnolliselle syntymälle naisen lisääntymisjärjestelmän kautta. Osia voidaan korvata helposti, ja sielu voi sulkea kehon, kun se haluaa lähteä.

Ok, tämä kuulostaa sekä surrealistiselta, scifiltä ja monista ihmisistä jumalattomalta. Ne jotka ovat uskontoon orientoituneita, sanovat, että demoneja kulkee robotteina. Se on ironista, koska meillä on jo sitä. No, he eivät ole demoneja, mutta he käyttäytyvät kuin robotit. Mutta emme luultavasti näe tätä elinaikanamme.

Mutta osaan evoluutiotamme liittyy teknologia, ja se voi palvella meitä henkenä, tai se voi tuhota planeetan. Ja me jotka olemme täällä ja samaistumme näihin viesteihin, olemme uuden tietoisuuden tuojia. Tämä uusi tietoisuus on ainoa asia, joka tekee sillan tuohon kuiluun. Ainoa asia joka estää tätä planeettaa tuhoutumasta, on tuon tietoisuuden lisääminen kaikkeen teknologiaan.

Siis teknologia on sallinut meidän yhdistyä toisiimme, ihmisinä kaikilta elämän alueilta ja kaikista maapallon osista. Se suunniteltiin erityisesti meitä varten, koska tiesimme, että meidän täytyisi yhdistyä ja jakaa kokemuksiamme sukulaissielujen kanssa, tässä usein yksinäisessä ja työläässä valaistumisprosessissa.

Ja ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, hyväksyykö se hengen. Ja on jännittävää olla osa tuota tulevaisuutta, kun ruumiillistamme hengen omassa elämässämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MERKITTÄVÄ ENERGIAMUUTOS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Parina viime kuukautena on tapahtunut merkittävä energiamuutos, ja kaikki ovat kokeneet sen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Sitä voitaisiin kutsua "nollaukseksi". Se on voinut ilmentyä jonkin fyysisen vaivan pahentumisena, tai tunteena, että on tylsempää, on irrallisempi tai on saanut tarpeekseen ja mitta on täysi. Ja siinä välissä on ehkä ollut autuaampia tunteita. Huiput ovat vielä korkeampia, ja alhot – no, sanotaanpa vain, että ne voivat olla sietämättömiä.

Se on saattanut ilmentyä tunteena, että on siirtynyt eteenpäin jollain tavalla, muttei oikein tiedä miten. Saattaa olla enemmän hämmennystä, jota seuraa suurempi selkeys. Itsessä on ehdottomasti jotain hyvin erilaista.

Voi olla tavallista enemmän ahdistusta. Esim. haluaa helpotusta tiettyyn ongelmaan, kuitenkaan ei saa kerättyä energiaa tehdäkseen mitään sille. Itse olen peruuttanut lääkäriaikoja, ja autoni ja asuntoni ovat epätoivoisesti kunnon siivouksen tarpeessa.

Mutta ylösnousemuspioneerin perspektiivistä katsottuna se merkitsee mm., että mieli on väsynyt ja se haluaa helpotusta. Se on kyllästynyt olemaan vastuussa terveydestämme, taloudellisesta yltäkylläisyydestämme ja ilostamme. Ja valaistumisestamme.

Se on yrittänyt kovasti olla ohjaksissa, mutta sillä on mitta täysi. Se tietää, että se on ollut sielun korvike ja nyt kun uusia energioita on läsnä, sen täytyy mennä takapenkille. Se ei pysty enää ylläpitämään julkisivua. Kuitenkin sillä on sekavat tunteet siitä.

Joskus kun meistä tuntuu, että mittamme on täysi ja asiat tuntuvat tavallaan toivottomilta, se on mieli, joka huutaa, ettei se voi enää olla laivamme kapteeni. Se ei välttämättä tarkoita, että me olemme kyllästynyt elämään täällä, vaan mieli on kyllästynyt olemaan elämämme ohjaksissa täällä. Siinä on eroa, koska riippumatta siitä, mitä meille on opetettu, me emme ole yhtä kuin mielemme.

Myös tylsyys on – no, siitä tulee tylsää meille. Emme ole tavallaan kiinnostunut edes yrittämään päästä eroon siitä tai saada siitä selvää. Sydämessä tiedämme, että se on osa prosessia irrottauduttaessa hyvin paljosta, mikä oli vanha tarinamme.

Tuo intohimontunne tuntuu hyvin vaikeasti tavoitettavalta. Ne asiat jotka ennen kiinnostivat meitä, eivät enää toimi. Mutta tunnemme, että on enemmän. Tuo intohimo josta olemme saaneet vilauksia, tulee suoraan kotoa. Ikuisesta olemuksestamme. Ja haluamme asua siinä, mutta mieli ei ole täysin vakuuttunut, että meidän pitäisi.

Mieli on menettänyt luottamuksen moniin 3D-tapoihin – sillä ei kuitenkaan ole vielä täyttä luottamusta ikuiseen itseemme ja uuteen tapaan. Meiltä on loppunut kärsivällisyys sietämiseen ja myönnytysten tekemiseen. Kuitenkin mieli pelkää levätä. Se pelkää, että juuri sen kerran kun se vain rentoutuu ja sallii, sen olisi pitänyt valmistautua johonkin kriisiin.

HURRIKAANI ON TULOSSA!!! (VAI ONKO?)

Meillä on ollut täällä Floridassa hurrikaanivaroitus pari päivää. Onneksi täällä missä asun, ne eivät ole merkittäviä. Mutta silti uutisten kertoessa varoituksen, ihmiset ryntäävät ensimmäisenä ostamaan vettä ja muita hurrikaanivarastoja.

Se on ok. Mutta ostan joka vuosi tavaroita etukäteen eikä minun tarvitse koskaan käyttää niitä. Kuitenkin ostan niitä joka tapauksessa, koska selviytymissuuntautunut mieleni varoittaa: "Jos et osta niitä, niin juuri tänä vuonna tarvitsisit niitä oikeasti!" On se sitten vettä, purkkiruokaa tai mitä tahansa.

Niinpä mielen rentoutumiseksi … No, tiedämme, ettei se tapahdu yhdessä yössä. Se on ehdollistunut olemaan hälytysmoodissa. Meilläkin jotka olemme päästäneet irti hyvin paljosta, myös monista peloista, on edelleen tuo vanha vaatimus, joka sanoo, että meidän on parempi valmistautua – kaiken varalta. Loppujen lopuksi, eivätkö maskuliiniset mentaalienergiat ole olleet aioneita toimintasuuntautuneita suojelijoita ja elättäjiä tällä planeetalla?

Mutta monet meistä huomaavat, että useimmat noista varotoimistamme ovat tarpeettomia – ettei ole mitään fyysistä tai vertauskuvallista kriisiä, josta pitää olla huolissaan. Ja mielelle se ei ole aina hyvä uutinen. Siitä tuntuu, että sen pääroolista elättäjänä ja ongelmaratkaisijana on tulossa vanhanaikainen.

Se ei oikein ymmärrä, että sille annetaan uskomaton lahja. Se voi nyt nauttia sen eduista, että on osa ikuista itseä juuri tässä, ja se voi luottaa tuohon itseen juuri nyt, tässä elämässä. Ja vielä sen jälkeenkin, koska kun se integroituu sieluun ja "minä olen" -olemukseen, siitä tulee uusi kristallimieli. Siitä tulee osa ikuista itseä, kun fyysisestä kehosta luovutaan.

SORI, MUTTA SITÄ PIONEERIT TEKEVÄT

Kieltämättä minussa on osa – ja luulen sen olevan mieli, tuo uupunut osani – joka sanoo: "Ota minut, hurrikaani. Olen valmis lähtemään tältä planeetalta!" Ja sydän sanoo: "Ota minut, hurrikaani, ja siivoa kaikki paikat, joissa edelleen vastustan sieluani, jotta voin jäädä tänne ja tuntea kodin ilon!"

Tämä ei ole tavallinen elämä niille, jotka valitsivat ruumiillistuneen valaistumisen. Tämä on uskomaton tilaisuus luoda täysin uusi tietoisuuskeho integroimalla mieli, keho, sydän ja sielu.

Tämä kaikki kuulostaa mahtavalta – kuka ei haluaisi sitä? Mutta se on prosessi, ja vaatii aikaa, että ehdollistunut mieli rentoutuu riittävästi salliakseen ikuisen itsen olla ohjaksissa, jotta mieli on, mikä se suunniteltiin olemaan – tuon ikuisen itsen tuki.

Mielellä, ihmispersoonalla, on edelleen rooli ja se on sielun kumppani. Ja olemme, no, rehellisesti sanottuna selvittämässä, miten se kaikki toimii. Sori, mutta sitä pioneerit tekevät.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SOTKUINEN IHMINEN JA MESTARI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna siivouspalvelu tuli tekemään suursiivouksen asunnossani. Aina silloin tällöin tilaan tämän palvelun, tavallisesti silloin kun paikka on askeleen päässä interventiosta. Ei vaiskaan, minä pilailen. Mutta siellä oli tulossa melko pölyistä ja likaista.

Tällä kertaa oli vielä mukavampaa, että eräs rakas ystävä tarjoutui maksamaan sen. Enkä antanut periksi houkutukselle käyttää tuo raha "käytännöllisempiin" asioihin.

Monet ihmiset katsoisivat asuntoani ja kysyisivät: "Miksi et siivoa sitä itse? Se ei ole kovin suuri. Sinulla on kaiket päivät aikaa. Sinulla ei ole työpaikkaa tai lapsia." Jotkut saattavat ihmetellä, onko minulla salainen rahasto.

Tuo yritys ei ole halpa. Mutta heillä on hyvä maine. He tekevät homman puolessatoista tunnissa. Jos minä yrittäisin siivota, minun täytyisi omistaa puolitoista tuntia pelkkään keittiöön.

Ei siivoamisessa ole mitään väärää. Joskus nautin muutaman arkisen askareen tekemisestä. Minun tiedetään viheltelevän työskennellessäni. Ja nyt kun paikka on siisti ja puhdas, voin selvittää nuo huomiotta jääneet alueet, kuten kaapit ja laatikot. Huomasin myös, että se liikutti jumiutuneita energioita.

Ja rakas ystäväni, joka maksoi noille naisille, auttoi minua näkemään, että olen siivouspalvelun arvoinen. Loppujen lopuksi, olehan mestari. Luoja-jumala joka teeskentelee olevansa vain ihminen.

SUURTA AHDISTUSTA

Viime aikoina olen ollut erityisen ahdistunut asioista. Tuntuu siltä, kuin mieli yrittäisi pitää kiinni elämäni kontrolloinnista. Kuin tarttuisi viimeisellä hengenvedolla. Ja se ilmentyy vapaasti leijuvana ahdistuksena, ja tämä läikkyi myös paikkani siivoamiseen. Olin ahdistunut sen varmistamisesta, etteivät he siivonneet tiettyjä laitteita. Mutta naiset eivät osanneet englantia. Niinpä kävelin heidän kanssaan ympäri ja yritin selittää, mitä halusin.

Tuntuu siltä, että mieleni kysyy: "Voimmeko luottaa elämään?" Voinko luottaa, että se mitä haluan, tulee ponnistelematta? Asioiden menemättä kamalasti pieleen?

KESKENERÄISTEN ASIOIDEN VIIMEISTELY

Kun kumarruin sitomaan kengännauhojani tänä aamuna, siivoojat koputtivat ovelleni. Tervehdin heitä, ja kun olin näyttänyt heille paikat, yksi heistä, Silvia, osoitti kenkiäni ja sanoi jotain äidinkielellään. Nauroin ja sanoin: "Ai joo, en halua kompastua."

Ja epäröimättä Silvia kumartui sitomaan kengännauhani. Ensin vasemman, sitten oikean. Hymyilin hänelle ja sanoin: "Vau, äiti teki tuon viimeksi minulle." En ole varma, ymmärsikö hän noita sanoja, mutta tuolla hetkellä olimme hyvin selvästi yhteydessä toisiimme.

JA POINTTINI …

Rehellisesti sanottuna, en ole varma, mikä pointtini on tässä. Mutta kenties se on, että olemme sotkuinen ihminen, jonka ei tarvitse pitää paikkaansa tahrattomana. Ihminen jolla on fyysisiä ongelmia, jotka vaivaavat häntä, kenties jopa pelottavat. Ihminen joka ei luota vieläkään, että elämä tukee häntä.

Ja olemme myös mestari, sielu ja minä-olen. Suurenmoinen luoja-jumala ja -jumalatar. Olemme kumpaakin.

Olen ihminen, joka on epävarma ja peloissaan ja jonka kengännauhat täytyy sitoa joskus. Ja olen mestari, joka muistuttaa ihmiselle, että elämä palvelee meitä. Jos sallimme sen palvella.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MIELI, VALTA JA LUOVUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen hyvin kiitollinen, että meillä on joku Donald Trumpin kaltainen, jota käyttää esimerkkinä riehuvasta ihmismielestä. Hän haluaa totaalista kontrollia. Kuitenkaan hänellä ei ole aavistustakaan, mitä hän tekee, ja hän on valmis murskaamaan jokaisen, joka on eri mieltä hänen kanssaan tai ei ole uskollinen hänelle ja vain hänelle. Mitä enemmän kontrollia hänelle annetaan, ilman tarkistuksia ja tasapainoa, sitä epärationaalisempi hänestä tulee. Hän ei luota kehenkään. Hän haluaa vaikuttaa vahvalta, mutta sen alla hän on kauhuissaan, että hän on heikko ja haavoittuva. Niinpä hänen egonsa on hauras ja paperinohut.

Hän on valmis tekemään myönnytyksiä valitsijoidensa hyvinvointiin pelkästään siksi, että hän voi pysyä vallassa. Hän näkee suurimman uhan naissukupuolessa, joten hän yrittää sortaa tätä enemmän ja enemmän.

Hän ei usko ainoastaan edustavansa maata – hän uskoo olevansa maa. Ja aivan kuten hän uskoo, että hän on yksilönä altis valtansa ulkoisille uhille, niin hän uskoo myös maan olevan. Hän on aina puolustuskannalla. Ja hän laittaa myös maan samaan tilaan.

Saatat kysyä, miten tämä on mitenkään mielemme kaltainen? Siinä ei ole kyse politiikasta tai edes Trumpista. Mutta hän on arvokas ja äärimmäinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu mielelle, kun se on irti sydämestä ja sielusta.

Ensinnäkin on äärimmäistä tietoisuudenpuutetta. Tietoinen ihminen tunnistaa moniulotteisuutensa. Hän tietää, että hän ei ole vain keho ja mieli, vaan myös sydän ja sielu. Ja silloin hän luopuu luonnostaan syvistä selviytymispeloista. Hänen ihmisidentiteettinsä ei enää uppoutunut vastuuseen elämästä, terveydestä, yltäkylläisyydestä ja ilosta. Kuten voimme nähdä, mieli ei oikeasti kykene mihinkään siitä. Sitä ei suunniteltu siihen.

Donald Trump on monien ihmisten tapaan sellainen, joka tunsi haavoittuvuutta varhain elämässään ja uskoi tarvitsevansa suojelua. Tuo tarve ilmentyi tarpeena totaaliseen auktoriteettiin ja kontrolliin, ja mikä on parempi asema kuin USA:n presidentti? Miten paljon enemmän valtaa voi olla? Tai niin hän uskoo. Mutta hän havaitsee, että valta jota hän etsii, on vain illuusio ja korttitalo.

Niinpä edes himotuimmassa ja vaikutusvaltaisimmassa asemassa johon kukaan voi pyrkiä, hän ei ole vielä tyytyväinen. Hän tuntee edelleen turvattomuutta. Niinpä halu valtaan ja kontrolliin on hänen huumeensa, ja hän tarvitsee suurempia ja suurempia annoksia ajan kuluessa. Ja hänen käyttäytymisestään tulee aina vain arvaamattomampaa. Ja hänestä tulee vainoharhaisempi.

Hän valittaa jatkuvasti, että häntä vainotaan ja hän on uhri, ja tämä johtuu siitä, että hän ruokkii itseään draamalla ja huomiolla. Niin kauan kun media ja hänen vastustajansa antavat hänelle tuota huomiota, hän on kylläinen. Pahinta tälle presidentille ei olisi lisävastustus, vaan toisten piittaamattomuus hänestä.

Ihmismieli ei ole kovin erilainen, koska se kukoistaa draamassa, kriisissä ja konfliktissa. Se rakastaa herättää pelkoa, epäilyä ja vastaavaa. Jos se pelkää kontrollin menettämistä ja irrelevantiksi tulemista, se tekee ylitöitä vielä voimakkaampien tunteiden herättämiseksi. Mentaalinen mieli on mestari kiusaamaan meitä tunnedraamallaan. Voitaisiin sanoa, että se on mentaalinen mestarihärnääjä.

Ainoa asia joka voi hiljentää yliaktiivisen mielen, on sielun tunnustaminen. Mieli ei ole paha asia. Se aloitti tärkeänä osana sielun halua navigoida tätä ympäristöä tällä planeetalla. Mutta ajan kuluessa ihminen kadotti yhteytensä henkeen ja alkoi uskoa mieltä ja että keho oli ihmisidentiteetti.

Ajan kuluessa, ilman sydämen ja sielun tarkistuksia ja tasapainoa, mielestä tuli Jumala tällä planeetalla, ja asioista tuli aina vain mentaalisempia ja vähemmän luovia. Vähemmän tasapainoisia.

Ja Jumalasta puheen ollen, jossain on kirjoitettu, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, mutta tietysti tilanne on toisinpäin, eikö vain?

Niinpä ei pitäisi tulla minään yllätyksenä, että Trump on julistanut itsensä (Kristuksen) toiseksi tulemiseksi. Kuninkaiden kuninkaaksi. Kohdataanpa se: hän ei halua olla vain presidentti, hän haluaa olla jumala. Loppujen lopuksi, Jumalallahan on rajaton valta ja auktoriteetti. Ainakin sitä on mentaalinen, miespuolinen versio jumalasta.

LUOVUUS

Jos tunnustelemme massatietoisuutta, tunnemme, että sieltä puuttuu luovuutta. Erityisesti jos olet iältäsi yli 50–60 vuotta, luultavasti muistat, että kasvaessasi kiinnitettiin enemmän huomioita taiteisiin. Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla.

Luovuus, mielikuvitus ja taide osoittavat yhteiskuntien ja sivilisaatioiden muutosmäärän. Ironista kyllä, aikana jolloin teknologia on tehnyt elämästä hyvin paljon mukavampaa ja antanut ihmisille enemmän vapaa-aikaa luovaan toimintaan, on inspiraation ja mielikuvituksen puutetta. Mieli on ikään kuin vakiintunut vielä enemmän hypnoosiinsa, ja se etsii viihdettä eikä luovaa ilmaisua.

Tietoisuus ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Mitä tietoisempia meistä tulee, sitä enemmän tunnemme elämän aistilliset puolet sekä sielumme ja meillä on luonnollinen halu ilmaista niitä. Oma luova energiamme tulee sielumme halusta ilmaista itseään.

Ei ole mikään yllätys, että sellaisia ominaisuuksia kuin luovuus, johon sisältyy intuitio, mielikuvitus, herkkyys ja aistillisuus, ei kovasti arvosteta tai palkita, ja ne nähdään feminiinisinä. Kuitenkin mentaalista, käytännönläheistä ja lineaarista lähestymistapaa ylistetään ja se palkitaan. Mutta voimme nähdä selvästi, miten sallittaessa mentaalisten/emotionaalisten osiemme olla vastuussa asioista, sydämen ja sielun kustannuksella, meille jää maailman Trumpit.

Ja siksi pieni ryhmä ihmisiä on inkarnoitunut tänä aikana tämän planeetan evoluutiossa. Olemme täällä näyttämässä uuden tavan. Tavan joka on mahdollisesti täynnä aistillisuutta ja luovuutta. Ihmisen joka yhdistyy taas sieluunsa ja josta tulee tasapainoisen ja itsensä toteuttaneen olennon standardi.

Olemme uuden tietoisuuden ihmisiä, jotka tietävät, että heidän identiteettinsä ei ole ihmispersoonallisuus ja mieli, vaan sieluluonto. Ja ihmispersoona on tuon sielun ilmaisumuoto.

Me kehitämme sieluna uuden suhteen ihmisvastineeseemme. Se on luottamukselle ja kunnioitukselle rakennettu suhde. Ei ole mitään pelättävää, ei ole mitään, miltä suojella itseään, ja on kaikki saavutettavaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOKO LUOMAKUNNAN ÄITI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Täällä Amerikassa monet katselivat 1950-luvulla tv-sarjaa nimeltään "Isä tietää kaiken". Se kertoi "tervehenkisestä", valkoisesta, keskiluokkaisesta perheestä. Ja se pysyi uskollisena nimelleen. Isä kuvattiin ystävällisenä ja myötätuntoisena miehenä kaikkia kohtaan, mutta kaikki pidettiin jokseenkin sukupuoliroolissaan. Useimmat meistä alkoivat kuitenkin ajan kuluessa huomata, ettei isä tiedä kaikkea.

Monet meistä altistuivat jossain muodossa järjestäytyneelle uskonnolle, ja kuulimme sanan "herra" tuhansia kertoja, sekä "isämme taivaassa". Emme koskaan kyseenalaistaneet jumalan miespuolisuutta. Järjestäytyneissä valtavirtauskonnoissa tämä tilanne ei ole muuttunut paljon.

On joitain poikkeuksia, kuten hindulaisuus, jossa jumala voi olla sekä miespuolinen että naispuolinen ja myös androgyyni. Mutta useimmissa uskonnoissa jumala on voimakas patriarkaalinen hahmo. Siis onko mikään ihme, että jumala olisi monissa tapauksissa raivoisa, kostonhimoinen ja homofobinen naistenvihaaja?

Jos kävimme kirkossa, meidät opetettiin pelkäämään jumalaa. En usko, että kenellekään meistä juolahti mieleen, että meidän pitäisi pelätä tai totella jotain naispuolista olentoa ylhäällä "taivaassa". Jos joku meistä olisi ehdottanut, että jumala voisi olla naispuolinen olento, meidät olisi naurettu ulos kirkosta, synagogasta, temppelistä, moskeijasta tai mihin ikinä ihmiset kokoontuivatkin palvelukseen.

Vaikka naiset ovat tehneet harppauksia osana kirkkoa, aina johtorooleihin saakka, jumalaan viitataan edelleen miespuolisena. Jos vihjaisi, että henki on etupäässä naispuolinen olemus, sitä pidettäisiin jumalattomana.

Ja kuitenkin sielu tai henki on etupäässä naispuolinen olemus. Se on koko luomakunnan äiti. Viittaamme tähän maapalloonkin "Äiti Maana". Hengellä, lähteellä, kaikella olevaisella … ei tietenkään ole sukupuolta. Mutta on mielenkiintoista, että lähteen, hengen, sielun ominaisuudet ovat etupäässä naispuolisia. Kun tunnustelee henkeä rakkauden paikasta, se tuntuu rauhalliselta. Se tuntuu aistilliselta. Se tuntuu laajentavalta, ei lasermaisesti fokusoituneelta tai mentaaliselta.

Se ei ole looginen tai älyllinen tai analyyttinen. Se ei tietenkään ole voimakas. Se ei ehdottomasti ole isällinen. Se ei odota ehdotonta omistautumista … tai muuten! Se ei ole puolustautuva tai tavoittele valtaa. Henki ei valikoi, kuka tulee pelastetuksi. Henki ei tunne muukalaisvihaa.

Jumala jonka useimmat järjestäytyneet uskonnot kuvaavat, on narsisti, jolla on hauras miesego. Hän haluaa täydellistä uskollisuutta, että noudatat mielivaltaisia ja ristiriitaisia sääntöjä ja harjoituksia, raportoit säännöllisesti hänelle ja tunnustat "syntisi", eli olet epäpuhdas (tämä on se tuomitseva osa), ja hänen väitetään seuraavan sinua kaikkialle, minne menet. Kuulostaa ihan kontrolloivalta ja väkivaltaiselta kumppanilta ja stalkkerilta.

Ei tietenkään ole mikään yllätys, että tässä maapallon mielisuuntautuneessa ja sovinistisessa järjestelmässä valtavirtauskonnot tekisivät jumalasta oman kuvansa ja periaatteessa ottaisivat kaiken hauskuuden pois elämästä fundamentaalisella lähestymistavallaan.

Sekä miehet että naiset, itse asiassa kaikki sukupuolet, jäävät kiinni tuohon retoriikkaan. Ainakin ne jotka allekirjoittavat tuollaisen miessuuntautuneen elämänfilosofian.

TAKAISIN MEIHIN

Monet meistä eivät inkarnoituneet tähän elämään toistaakseen vain mekaanisesti vanhoja ja kuluneita opetuksia, jotka laittavat miespuolisen mielen tekaiseman jumalan elämämme johtoasemaan. Itse asiassa useimmat meistä jotka olemme ylösnousemuksen eturintamassa, ovat jättäneet taakseen kaikki uskonnolliset opetukset, kun taas jotkut eivät ole alun alkaenkaan hyväksyneet niitä.

Siitä voit olla varma, että me jotka olemme uuden tietoisuuden kärkeä, olemme eläneet luostareissa, ja monet ovat olleet pappeja entisissä elämissä. Monet meistä auttoivat varhaiskirkkojen luomisessa.

En tuomitse mitään noista kokemuksista, sillä ne olivat arvokkaita. Opimme itsestämme. Opimme, ettei tie jumalan luo kulje kärsimyksen kautta tai kieltämällä oman ihmisyytemme tai aistillisuutemme.

Olemme löytäneet, että tie omaan heräämiseemme kulkee itsensä hyväksymisen kautta, hyväksyen jokaisen aspektimme ja vaatien oman sisäisen jumalamme. Monet meistä ovat yllättyneitä, että sisäinen jumala ei ole lainkaan miespuolinen olemus. Se on itse asiassa hyvin feminiininen. Ja olemme havaitsemassa, että miespuolinen olemus meissä ei ole enää kontrolloimassa elämäämme, vaan palvelemassa ja tukemassa meitä ja sieluamme. Se tuntuu vähän epämiellyttävältä meille – ainakin alussa – koska mieli joka on etupäässä miespuolista energiaa, vastustaa edelleen sitä ajatusta, että naispuolinen on ohjaksissa.

Myös me naispuoliset jotka olemme tämän transformaation eturintamassa … jotka olemme päästäneet irti kontrolloivista isistä, aviomiehistä, poikaystävistä, jotka olemme käyneet läpi helvetinmoisia kokemuksia, joissa miespuoliset loukkasivat meitä jotenkin … ja olemme myös päästäneet irti noista tarinoista, nähden ne vain kokemuksina … huomaamme edelleen käsittelevämme kontrolloivaa ja joskus väkivaltaista mieltä.

Mieltä joka ei salli naispuolen meissä puhua, joka ei luota tuohon naispuoleen. Mieltä joka yrittää viekoitella meidät antamaan sen jatkaa elämämme kontrollointia. Mieltä joka väittää, että empiiriset, fyysiset todisteet ovat ainoa todellisuus, joka on. Mieltä joka ei luota intuitioon tai esoteeriseen. Mieltä joka ei usko taikaan tai ihmeisiin, jotka eivät itse asiassa ole lainkaan taikaa tai ihmeitä, vaan energioita jotka asettuvat riviin palvelemaan meitä.

Tosiasiassa mieli tuntee sielun hylänneen, eikä se siksi luota siihen, että tämä ottaisi ohjakset. Se pelkää sallia tämän olla "perheen pää". Ja vielä pahempaa, mitä jos tähän ei voi luottaa? Merkitseekö se, että mieli karkotetaan kellariin? Se ei halua tulla irrelevantiksi tai hävitetyksi kokonaan.

MUKAVUUSALUE

Kaikesta sisäisestä työstämme huolimatta mieli on vanha mukavuusalue. Se on kaavojen tietokanta. Pelko-, sairaus-, ikääntymismallien. Mallien jotka rajoittavat elämäämme. Ajan kuluessa nuo kaavat alkavat tuntua mukavilta ja turvallisilta, vaikkeivät ne enää palvele meitä.

Turvallisuus. Se on iso kysymys ihmispersoonallemme. Miten moni meistä löysi itsensä väkivaltaisesta tai kontrolloivasta suhteesta, jossa väitettiin suojeltavan meitä? Pidettävän meidät turvassa?

Lähdimme noista suhteista kauan sitten. Vannoimme, ettemme koskaan enää sallisi kenenkään ottaa meiltä sillä tavalla.

Siis nyt olemme kasvotusten mielen kanssa … Se ei ole paholainen, ei mitään mitä meidän pitäisi pelätä, vaan miespuolinen osamme, jossa kaiken epäluottamuksen, pelon ja kontrollointiongelmien alla on syvää arvottomuudentunnetta.

Miksi jumala nähtäisiin niin usein tuomitsevana, jos ihmiset jotka loivat sen, eivät tuntisi suurta arvottomuutta?

Mutta emme ole tässä syyttämässä mieltä mistään. Emmekä tuomitsemassa tai kieltämässä sitä. Ei lainkaan.

Alamme tunnistaa mielen siksi, mikä se on. Osamme joka suunniteltiin alun perin tukemaan – ei kontrolloimaan – sydäntä ja sielua. Emme pyydä sitä palvomaan sielua. Eikä sielu tuomitse mieltä pahaksi tai väärässä olevaksi. Kiitämme mieltä, ihmispersoonaa, kaikesta mitä se on tehnyt hyväksemme.

Mutta jos emme näe sitä tukenamme – ei herranamme – se puuttuu jatkuvasti iloomme ja vapauteemme.

Ja lopulta mieli alkaa tuntea sen edut, että sille annetaan eläköitymispaketti. Se alkaa rentoutua. Nyt sen ainoa tehtävä on auttaa sielua – sitä osaamme joka on todellinen – navigoimaan tätä todellisuutta. Auttaa käytännön asioissa, teknisissä asioissa. Asioissa jotka vaativat fokusoitumista.

Mieli on kiitollinen, ettei sen enää tarvitse olla vastuussa elämämme suuremmista rytmeistä, jotka vaativat laajempaa perspektiiviä. Sellaisista asioista kuin yleinen terveys ja hyvinvointi. Yltäkylläisyys. Tai ilo.

Siihen tehtävään meillä on koko luomakunnan äiti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PÄÄTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ PUOLEN VALITSEMISEEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Juuri nyt täällä kahvilassa yritin olla ekstrahuolellinen iPadini kanssa. Ostin juuri uuden kotelon sille, ja se on kiva, muttei yhtä suojaava kulmista kuin edellinen. Siis olin varovainen sen kanssa, ja varmistin, ettei pöydässäni ollut nesteitä liian lähellä sitä. Se oli huoli, joka ironisesti sai minut kaatamaan vesimukini ympäri pöytää, tuolille ja lattialle.

Ja tietysti ensimmäinen ajatukseni oli: "Hemmetti, se tapahtui!" Juuri se asia, jonka yritin estää! Mutta iPad oli kuitenkin kädessäni, eikä käytännössä mikään tavarani kastunut.

Ja sen lisäksi viereisen pöydän nainen ryntäsi luokseni, sanoi kertoneensa jo baristalle ja alkoi siirrellä tavaroitani. Muutamassa sekunnissa barista tuli pöytään pyyhkeensä kanssa. Kiitin häntä, ja hän sanoi: "Kunhan tavarasi ovat ok. Sillä vain on merkitystä." Ja hän lisäsi: "Ihailemme sinua!"

Niinpä siirryin toiseen pöytään, ja muutamassa hetkessä toinen barista toi uuden kahvikupillisen ja uuden veden viereeni.

Se kaikki oli saumatonta. Sujuvaa. Melkein taianomaista.

Siis pari asiaa tässä. Tämä ei ole maata kaatava tarina, mutta se on osoitus siitä, miten universumi tai sielumme turvaa selustamme siitä huolimatta, vaikka mieli voi tulla ylivarovaiseksi asioissa, ylihuolestuneeksi.

Se osoitti ensinnäkin, miten huolissaan oleminen voi luoda ne tapahtumat, joista olemme huolissamme. Kun katson ympärille, useimmilla ihmisillä on läppäreitä, jotka eivät ole kovin suojattuja. Itse asiassa niissä ei ole mitään suojaa, kun he työskentelevät niillä.

Olen huomannut, että jollain tavoin minusta on tullut elämässäni kontrolloivampi ja ahdistuneempi ja varovaisempi asioissa. Asioissa joita en aiemmin ajatellut kahta kertaa.

Olen tiedostanut, että nuo ajatukset heikentävät ilontunnettani. Ja huomaan, että on edelleen monia asioita, joissa olen suhteellisen huoleton. Siis ei-kovin-huolettomia ajatuksia tulee esiin lopullista puhdistamista varten – ei mikään yllätys. Sanon näin, koska kun ne tulevat takaisin, ne eivät ole läheskään yhtä pakottavia.

Koemme kaikki tätä, koska tämä on aikaa, jolloin monet meistä löytävät itsensä risteyksestä. Aikaa jolloin kyse on melkein elämän ja kuoleman kysymyksestä. Emme voi olla päättämättömiä. Meidän täytyy valita puoli.

Ja useimmat meistä huomaavat, että valitsemamme puoli määrittää seuraavan kokemuksemme. Joidenkin asioiden ilmentymisessä on vähemmän ja vähemmän viivettä. On hyvä olla hypertietoinen siitä, mitä tuntee, ja kysyä itseltään, kummalla puolella tuo tunne on?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HENKISYYS ON NIIN EILISPÄIVÄÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joku sanoi minulle hiljattain, että hän on löytänyt milleniaaliempaattien korkealle kehittyneen henkisen yhteisön Instagramista. Ja että WordPress on "kadottanut vibansa". Minusta tuo kommentti oli hyvin paljastava.

Tiedän, että tuon kommentin oli tarkoitus loukata minua, mutta se sai minut ajattelemaan, että se missä minä olen ja missä monet meistä ruumiillistuneessa valaistumisessamme ovat, ei ole itse asiassa enää henkistä. Minusta henkinen yhteisö tuntuu vanhanaikaiselta. Pidän enemmän new age -yhteisönä sitä, mitä hän kuvasi: tarot-kortteja, kristalleja, selvänäkijöitä ja paljon tarttuvia hyvänolon fraaseja. Kutsun sitä valaistumisen kuherruskuukausivaiheeksi.

Monet meistä kävivät tuon vaiheen läpi, ja se on täysin sopiva astinkivi heräämisprosessiin. Roikuimme altaan matalassa päässä, mutta tiesimme, että meidän täytyisi lopulta sukeltaa syvään päähän.

Hän mainitsi, että tuossa yhteisössä oli empaatteja. Taaskaan siinä ei ole mitään tuomitsemista, mutta empatia ei selviydy hyvin heräämisestämme. Itse asiassa sen täytyy lähteä kokonaan. Onneksi se on matkalla ulos. Emme voi raahata valaistumiseemme vanhoja ja vanhanaikaisia työkaluja, joista yksi on empatia.

Monet meistä tietävät, että energioiden pitäminen ja prosessoiminen toisten ja massatietoisuuden puolesta ei enää päde meihin. Eikä myöskään maailmanrauhan rukoileminen. Alamme ymmärtää, etteivät kaikki ole valmiita rauhaan tai halua sitä.

Emme ole kiinnostuneita työntämään henkilökohtaista agendaamme kenellekään. On kyse sitten rauhasta tai parantumisesta. Jotkut ihmiset ovat fanaatikkoja siinä uskossaan, että toisten pitäisi olla tietyssä paikassa omassa kehityksessään – paikassa jonka he määrittelevät näille.

Niinpä empatian sijasta joka on toisten tuskan tuntemista, meillä on myötätuntoa toisia kohtaan, mikä on uuden tietoisuuden työkalu. Tämä on sen hyväksymistä, missä muut ovat, ja heidän sallimista jatkaa omalla polullaan. Vaikka se olisi sotaa.

Jonkin pisteen jälkeen emme ole kovin kiinnostuneita aatteista tai aktivismista. Pidämme poliittisia uutisia useimmiten vain häiriötekijänä ja heijastuksena patriarkaatin panosten lisäämisestä valtansa menettämisen pelossa. Tuo ulkoinen maailma ei kovasti enää laukaise tunteitamme. Periaatteessa irrottaudumme ihmiskunnasta, mutta terveellä tavalla.

Mutta päästäksemme siihen meidän täytyi käydä läpi ylösnousemuksen arka paikka. Meidän täytyi kohdata synkimmät ja syvimmät pelkomme, mikä laittoi meidät usein polvilleen. Se järkytti meitä ytimeen saakka ja murensi perustamme. Mutta tulimme siitä läpi oivaltaen, että nuo pelot olivat mielen tekeleitä, kun se oli yrittänyt pysyä kontrollissa.

Niinpä henkisessä yhteisössä olevien täytyy lopulta käydä läpi sielun pimeä yö, joka muuttaa elämän, koska jos he keskittyvät vain valoon, he jatkavat varjonsa projisoimista ulospäin.

Muuten, empatia korvataan aistillisuudella. Saamalla lisää ihmisen ja sielun aistillisia kokemuksia musiikista, taiteesta, luonnosta, ruuasta, ympäristöstä ja kehosta. Meistä tulee erittäin herkkiä, mutta lopulta emme enää ota itsellemme toisten tunteita tai ongelmia. Meistä tulee itseohjautuvia, emme ole ulkoa ohjattuja.

Siis olen kiitollinen tuosta loukkausyrityksestä, koska se auttoi minua oivaltamaan, että en todellisuudessa ole osa mitään henkistä yhteisöä. Olen täysivaltainen olento, joka kokee jumaluutensa ja ihmisitsensä integroitumista. Piste.

TAGI! OLET SITÄ!

Kun julkaisen postauksiani, käytän usein henkisyyttä tagina, koska ei ole vielä paljon mitään korvaamassa tuota sanaa. Ruumiillistunut valaistuminen, ylösnousemus, herääminen, tietoisuus, sielu ja jumaluus ovat myös hyviä tageja. Mutta henkisyys sisältää usein uskonnon ja new agen, joten se ei ole täydellinen.

Mutta sanat eivät ole yhtä tärkeitä kuin energiat. Kuin sydän ja sielu. Ja sillä ei ole merkitystä, missä julkaisemme tai jaamme sielumme ilmaisumuotoja, koska se jonka täytyy nähdä nuo luomukset, löytää ne.

Koska olen pitänyt tätä blogia nyt 10 vuotta ja se on tuonut minulle hyvin paljon iloa, google on palkinnut minut merkittävän korkealla Alexa-sijoituksella tarvitsematta selvittää mitään siitä itse.

Internetin kauneutta on, että asiat voivat levitä viruksen lailla. Toiset ihmiset voivat levittää viestejä ympäri maailmaa kaikilla kielillä. Monia postauksiani on uudelleenblogattu ja käännetty monille kielille. Siinä ei ole rajoja. Vanhoina hyvinä aikoina täytyi mainostaa kalliisti, löytää julkaisijoita ja ne saavuttivat rajallisen ihmismäärän.

Tavallaan World Wide Web laittaa kaikki samaan asemaan. Voi tulla näkyväksi myös miljoonien muiden verkkotunnusten joukosta. Ainoa tehtäväsi on ilmestyä paikalle, olla luova ja tuntea intohimoa luomuksistasi.

Siis, henkisyys. Tuossa sanassa ei ole mitään vikaa. Mutta meille jotka olemme tulossa oman alueemme täysivaltaisiksi mestareiksi, se on tavallaan eilispäivää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.