POIS KONTROLLISTA, TAKAISIN ITSEEN
Kirjoittanut Leigh Bisset (http://www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Muutamassa tunnissa sen jälkeen, kuin olin kertonut Facebookissa tehneeni läpimurron luovassa ilmaisussani, keho päätti, että oli sen vuoro sanoa sanottavansa. Minulle täytyi tehdä kirurginen toimenpide, jossa täytyi nukuttaa, eli se tarkoitti lyhyttä rupeamaa sairaalassa.
Ennen operaatiota hoitaja toi minulle leikkauskaavun, pyysi minua riisumaan kaikki vaatteet ja laittamaan sen päälleni. Menin vessaan vaihtamaan. Kaavusta näkyi kuitenkin täysin läpi eikä sitä ollut tarkoitus pitää kiinni takaa. Seisoin peilin edessä ja yritin vetää masuni sisään ja nykiä kaapua eriskummallisiin asentoihin siinä toivossa, että se peittäisi ainakin takapuoleni, mutta ei ollut mahdollista.
Olen itsetietoinen enkä halunnut tissieni valahtavan esiin ollessani tajuttomana pöydällä (kyllä, minulla on vilkas mielikuvitus). Mutta oltuani leikkauksessa kerran aiemmin ja päästyäni kuin koira veräjästä pitämällä urheiluliivejä, tiesin, mitä tehdä. Melkein sankarina palvoen halasin rintsikoitani, kiitin niitä olemassaolosta ja laiton päälleni. Se sai tuntumaan, että minulla oli jotain kontrollia, edes hieman valtaa siihen, mitä tapahtui.
Astuin ulos vessasta, ja kuten ajoitukseen sopi, yksi paikallinen mies sattui kulkemaan ohi ja katsoi oikein kunnolla, koska 1) hän pystyi tekemään sen (sairaala ei taida uskoa oviin) ja 2) jättimäinen ikkuna takanani ei korostanut ainoastaan merinäköalaa. Totaalisen nöyryytettynä kipusin sänkyyni, paperiverhojen hauraaseen turvaan. Kyllä, siellä oli tosiaan paperiverhot. Nuo kapistukset olivat järkytys minulle. Kuka on koskaan kuullut moisesta hölynpölystä?
Joka tapauksessa minulla on 2-vuotiaan rakko, eikä aikaakaan, kun minun täytyy uhmata avointa ovea ja uskaltautua taas vessaan. Mutta tällä kertaa ajattelen sen olevan hallinnassa. Nappaan neulepuseroni, laitan sen kehoni eteen ja kävelen sivuttain kuin rapu, pitäen selkäni ikkunaa kohti. Saatuani homman hoidettua rapukävelen takaisin sänkyni hauraaseen turvaan paperiverhojen taakse.
Eikä aikaakaan, kun hoitaja tulee. Hän ilmoittaa minulle, että on leikkauksen aika ja minun täytyy kävellä poikkeuksellisen vilkasta yleistä käytävää pitkin leikkaussaliin. Mitä? Se on pahempaa kuin paperiverho!
Paikka näytti siltä, kuin puoli saarta olisi tullut tuolle sairaalaosastolle. Täytyikö minun oikeasti tehdä tuo "häpeäkävely"? Se oli niin … aataminaikuista. Auts, yksi huitaisu lisää arvokkuuteeni. Sanoin hoitajalle: "Lasketko leikkiä? Kuka luulet minun olevan, Cercy?" (Game of Thornesista, jossa hän teki oman häpeäkävelynsä).
Hoitajaa se ei huvittanut, mutta hän antoi minulle toisen kaavun laitettavaksi takaperin peittämään takapuoleni. (Pyysin kuutta kaapua, muttei hänellä ollut.) Sanoin hänelle parhaalla snobiäänelläni (kuin se muuttaisi jotain): "En aio kävellä tuota käytävää pitkin, kun puoli saarta näkee kunnolla tussuni ja persvakoni."
Se ei ollut vitsi. Tarkoitin sitä. Niinpä vedin peiton sängystä ja kiedoin sen kehoni ympärille yrittäen säilyttää edes hivenen arvokkuuttani (siinä se sana on taas). Mutta kohdataanpa se suoraan: ei ollut mitään arvokasta kävellä pitkää käytävää kietoutuneena peittoon, jalassa paperitossut ja päässä verkko, joka ei peittänyt edes korviani! Minulla on suuret korvat – haluan pitää nekin peitossa! Hiusverkko oli yksi loukkaus lisää sataan muuhun.
Minut johdatetaan odotushuoneeseen, ja näen kolme miestä, jotka auttavat leikkaussalissa sekä paikallisen kaverin, joka vaeltelee käytävässä. Mitä helvettiä nämä miehet tekevät täällä? Ja miksi tuo hemmetin sairaala-apulainen maleksii täällä? Alan hikoilla. Luulin, että paikalla olisin vain minä, naislääkäri ja hoitaja tai pari. Tarkoitan, että tässä oli kyse minun vaginastani, pyhästä naisten jutusta – eivätkö he tienneet sitä?
Juttu on niin, että tiesin hemmetin hyvin, että jalkani olisivat ylhäällä jalustimissa ja olisin tiedoton kehoni ollessa kuin sika paistovartaassa! (Varoitin sinua mielikuvituksestani.) Mikään ei ollut kontrollissani. Tunsin olevani täysin paljas ja vereslihalla. Sitten alkoi paniikki.
En aio kieltää, että tämä yllätti minut. En panikoi koskaan. Olen tyyni ja mukava ihminen (minulla on oikeus kuvitella itseni niin, kuin haluan). Tuhansia ajatuksia kulki mielessäni. Kaikki niistä tietysti hulluja. Sen tietäminen, että miehiä olisi läsnä, todella laukaisi tunteeni.
Olin jo vakuuttanut itseni siitä, että tuo sairaala-apulainen oli ikkunan korkuinen, näki leikkaushuoneeseen ja tuijottaisi "sikavartaan" osia (jos tajuat tarkoitukseni). Kun näin tuon miehen rennosti hengailevan, se melkein tappoi minut sisältä, ja kyyneliä virtasi kasvoilleni. (En itke julkisesti, pidän enemmän yksityisestä pelkuri-itkemisestä.) Olin menettänyt täysin kontrollin tilanteesta, ja yrityksenä saada sen takaisin päätin paeta. Kävelisin vain helvettiin sieltä ja sanoisin: "Ei, en halua tätä." (Ja yrittäisin vakuuttaa itselleni, että mestari sanoo sen, en minä.) Olin niin keskittynyt oveen, että tuskin huomasin, kun käsi kosketti olkapäätäni. Se oli mukava tuo naislääkäri. Voi sitä helpotusta, kun näin hänet! Tiesin silloin, että hän tekisi toimenpiteen, eikä joku noista miehistä. Hän sanoi: "On aika", ja kävelimme leikkaushuoneeseen.
Pikakelauksena 11 päivää siihen, kun tarvitsen yhtäkkiä hätäleikkauksen. Olin alkanut vuotaa, ja poikani vaati minua menemään ensiapuun. Minut tarkistettiin varotoimena, mutta asiat eskaloituivat melko nopeasti. Ei kauaakaan, kun tiesin olevani suurissa vaikeuksissa.
Säästän sinut karmeilta yksityiskohdilta, mutta positiivisena puolena oli, että tällä kertaa minulla oli oma huone, varustettuna symbolisesti puolikkaalla paperiverholla. Mutta luksuksen luksusta: minulla oli ovi. Jos aikoo vuotaa kuoliaaksi, täytyy hemmotella itseään ovella.
Mieslääkäri mantereelta, puhelinkokouksessa oman lääkärini kanssa, kysyi minulta, ajattelinko, että se mitä koin, voisi olla kuukautiset (menetettyäni 20 % verimäärästäni kahdessa tunnissa). Käänsin pääni ja katsoin poikaani. Hän näki minun kasvoni ja minä näin hänen kasvonsa, ja purskahdimme nauramaan.
Minä sanoin tavallaan: "Älä vie minua sinne!" mikä sai meidät taas nauramaan. Nimittäin Zachilla ja minulla on nauruhistoria. Kun kuulemme toisemme, niin riippumatta siitä missä olemme tai mitkä olosuhteet ovat, on mahdotonta lakata nauramasta. Tiedämme kumpikin tämän itsestämme, tiedämme, että meidän täytyy lopettaa, mutta emme pysty, ja se pahentaa tilannetta entisestään, kunnes alennumme puhtaasti hysteeriseen nauruun ja anelemme toisiamme lopettamaan. Mutta emme tietenkään pysty siihen.
Tämä ei luultavasti ollut sopivin aika, mutta oli jo liian myöhäistä. Tuo typeryys oli ratkiriemukasta. En vastannut, eikä minun tarvinnut myöskään olla huolissani lennättämisestä tuon typerän lääkärin hoidettavaksi. Oli selvää, etten selviytyisi mannersairaalaan saakka. Tiesin, missä mentiin – olin täysin tietoinen siitä mahdollisuudesta, etten ehkä näkisi seuraavaa päivää. Mutta huolen tai paniikin sijasta jokin muu otti hallinnan. Muistin, kuka olen.
Nyt oli myöhäinen ilta, Zachy meni kotiin ja minä asetuin mukavasti ja aloin hengitellä, aivan kuten Norma oli näyttänyt meille. Ajatuksia yritti tulla, mutta tässä hetkessä en antanut niille lupaa olla olemassa. Oli vain hengitys.
Makasin siinä hengittäen aamun varhaistunneille saakka. Ihminen halusi jotain tekemistä, joten annoin sen keskittyä kehoni rentouttamiseen. Ja huomasin asioita – sellaisia asioita kuin, miten jännittynyt kehoni oli. Tiesin intuitiivisesti, ettei jännitys kuulunut asiaan. Se edusti ihmisen yritystä kontrolloida lopputuloksia, koska se ei luottanut itseensä.
Tämä taisi olla pelottavaa sille, Itsen ihmisosalle – se ei ymmärtänyt, mitä sen keholle tapahtui. Ihminen oli ollut sen ohjaksissa niin pitkään, että se luuli, että sen täytyi olla myös tämän tilanteen ohjaksissa, ja näin ollen se oli jännittynyt. Se oli sen rakastava tapa yrittää tyrehdyttää verenvuoto. Hymyilin, tunnustin sen läsnäolon ja päästin sitä vain irti.
Irtipäästäminen ei ole kuin linnun päästämistä häkistä, jolloin minä määrään sen vapauttamisen. Ei se ole sellaista. Sillä on oikeus olla siinä ja olla rinnallani. Irtipäästäminen merkitsi sen aseman, roolin, muuttamista elämässäni. Päästin siitä irti kiinnittämällä huomion kehoni tukemiseen hengittämällä ja menemällä pois tieltä. Oli tilaa vain hengittämiselle ja sallimiselle.
Annoin tunnustusta keholleni ja päästin kontrollista irti. Jos kehoni täytyi vuotaa verta, niin tämä oli sen etuoikeus. Heittäydyin täydelliseen luottamukseen, rentoutin kehoni ja sallin veren vuotaa sekaantumatta asiaan. Kiinnittymistä johonkin lopputulokseen ei ollut. Sillä ei ollut merkitystä, elinkö vai kuolinko. Vain tällä itsen tapaamisella oli merkitystä.
Hoitajia tuli ja meni, ja he tekivät, mitä täytyi, ja oli aikoja, jolloin tiesin heidän luulevan, että olin unessa. Mutta en ollut unessa – olin yhteydessä Itseni kanssa.
Kun aamu tuli, minulla ei ollut ajantajua. Olin syvällä hengittämisen ja sallimisen tilassa. Kehoni teki edelleen, mitä sen tarvitsi tehdä, mutta nyt olin siirtynyt täysin eri tilaan. Minulla oli seuraa, paljon seuraa, ja he kertoivat minulle tarkkaan, mitä tapahtui ja miksi. Oli shoudin aamu, ja olen varma, että se voimisti noita kokemuksia.
Ihminen täytyi tainnuttaa. Sen kontrolli oli liian tiukka. Se seisoi tärkeän integroinnin tiellä. Tiesin, mitä integrointi oli, ja tunsin tuon aspektin ja olin odottanut tätä pitkän aikaa. Kaksi enkeliä tuli tuon jokseenkin haluttoman aspektin kera. Sain tuntea ja nähdä ne, ja tiesin, että minua autettiin. Sitten päästin siitäkin irti. "Minua ei tarvittu siellä. Viisauteni pitää huolen kaikesta."
Tiesin intuitiivisesti, että olin paikassa, johon Adamus oli johtanut meitä koko ajan, eikä ihmisellä ollut mitään osaa siinä, mitä tapahtui. Se mitä tapahtui, oli hyvin henkilökohtaista.
Jatkoin hengittämistä ja pysyin pois hyvin luonnollisen prosessin tieltä. Tiesin, että ihminen tekisi sitä luonnotonta ja vääristynyttä, jos sille annettaisiin tilaisuus. Ymmärsin ehdottomasti kaiken noina hetkinä. Jokainen shoud ja merabh heilahti näkyviin. Sitä on vaikeaa selittää, mutta aika oli ikään kuin pysähtynyt ja minulla oli tilaisuus tarkastella asioita ja kuunnella ääniä. (Voi, rakastan tuota lausetta.) Jos lääkärit tietäisivät, mitä oikeasti tapahtui, he eivät olisi huolissaan tussustani! Äänet rupattelivat, ja kävin sattumanvaraisissa paikoissa ilman suuntaa tai ajatusta.
Yhtenä hetkenä olin Denverin lentokentällä. Minulla oli ohikiitävä ajatus, että tämä oli melko sattumanvaraista, mutta menin sen mukana. Kuulin ääniä, haistoin hajuja ja tunsin sen energian, missä olin. Nautin energiakylvystä – se on hyvin erilaista kuin täällä oleminen.
Seuraavassa hengenvedossa katselin itseäni haudassa Egyptissä, kun kehoani valmisteltiin hautajaisiin. Hän oli kaunis, ja vaatteessa johon hänet oli kiedottu, oli suurta kunnioitusta. Joku laittoi kovakuoriaisskarabeen hänen (minun) kolmannen silmänsä päälle. Ja tiesin, että häntä (minua) rakastettiin syvästi.
Menin vain sen mukana, mitä näytettiin, enkä kyseenalaistanut mitään. Adamus oli kertonut minulle Threshold-tapahtumassa, että ovelleni tulisi kehooni liittyvä demoni. Ja näin kävi. Sen tuloksena muistan todelliset sukujuureni.
Ensimmäinen leikkaus järjestettiin tuomaan haava pintaan. Sen oli tarkoitus näyttää minulle se taso, jolla kontrolloin energiaani, luottamuksenpuute ja irtipäästämiseen liittyvä pelkomäärä. En tietenkään tiennyt sitä silloin – olin vain ihminen, jolla oli kamalaa.
Toinen leikkaus järjestettiin, jotta voisin päästää kaikesta siitä irti. Ja päästin siitä irti. Asiat menivät niin pahaksi toisella kerralla, etten välittänyt, kuka näki minun osiani tai mikä valahti ulos. Olin valmis myös kävelemään käytävää pitkin peppu paljaana ja vertavuotavana, jos minun täytyi. Minun ei tarvinnut – minusta huolehdittiin poikkeuksellisen hyvin tällä kertaa. En välittänyt edes suojaavista urheilurintsikoistani leikkauksen aikana. Hyvä minä!
Poikani – siunausta hänen pienille puuvillasukilleen – riisui ja puki äitinsä valmisteluna leikkaukseen, kun tämä oli siinä vaipoissa, kiinni tuhansissa putkissa ja kyvyttömänä auttamaan itseään. En välittänyt paskaakaan.
Nuo pienenpienet yksityiskohdat tuntuvat triviaaleilta valtavan energiakokemuksen valossa, mutta ne eivät ole. Nuo pienenpienet yksityiskohdat olivat kontrolloinnin tienviittoja. Rintsikat, rapukävely, neulepuseron laittaminen eteeni, jatkuva peittely arvokkuuteen naamioituna, jopa paperiverhot – kaikki tienviittoja tarinaan kontrolloinnista. Ja samaan aikaan kun integrointini (jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä) on tärkeää, niin on myös saamani selkeys.
Mainitsin aiemmin, että merabhit heilahtivat näköpiiriini, kun hengittelin. Yksinkertaisesti ilmaistuna, merabhit ovat nerokkaita. Ne ovat työkalu, joka saa meidät tottumaan siihen, miltä tuntuu, kun ihminen ei ole kontrollissa. Ne on suunniteltu näyttämään meille, miltä tuntuu toimia sallimisen tilasta. Muuten, salliminen ei ole mikään saavutettava asia. Se on vain sana, johon ihminen pystyy samaistumaan. Sana "salliminen" sisältää hienovaraisen viestin, joka ilmaisee ihmiselle, ettei sen tarvitse olla kontrollissa. Kaikessa mikä pidättelee meitä, on kyse siitä, miten paljon kontrolloimme energiaamme. Tiedän tämän, koska olin tätä.
Kun kohtaan villieläimen, olen lempeä ja hidas liikkeissäni – muuten luottamus särkyy. Tämä tekniikka on kokeiltu ja testattu. Samanlaista tekniikkaa käyttävät meihin enkeliystävämme, ja sama pätee merabhiin. Tämä ei vihjaa, että shaumbrat ovat villieläimiä, mutta hei … jos homma toimii. Kun luottamus on saatu aikaan villieläimen kanssa, niin todellisen suhteen luominen voi alkaa.
Siirtyminen ihmisestä mestaruuteen on juuri sellaista. Se on luottamuksen aikaansaamista Itsen kanssa. Siinä on kyse tottumisesta ja tutustumisesta Itseen. Ja merabhit ovat ovi tuohon hyvin luonnolliseen evoluutioon. "Mestari" saattaa olla vähän ylikäytetty sana toisinaan, mutta näen nyt, että se on toinen kuvaaja, sana joka kannustaa meitä liikkumaan eteenpäin, olemaan rohkea ja tietämään, että on turvallista päästää irti kontrollista. (Luulen, että shaumbrat tarvitsevat myös verbejä tai jotain vastaavaa, mihin samaistua.)
Me loimme merabhit valmisteluna siihen, mitä on tulossa. Se on meidän henkilökohtainen energeettinen kylpylämme, ja voimme mennä sinne aina, kun haluamme. Emme kuuntele vain kivaa musiikkia ja miellyttävää ääntä – astumme kirjaimellisesti ovesta toiseen ulottuvuuteen. Me olemme luoneet tuon energeettisen kylpylän itsellemme. Se on todellinen, ja se on toisessa paikassa, mutta myös täällä. Siellä painamme nollausnappulaa. Ja mitä useammin nollaamme ja totumme tuohon tunteeseen, sitä vähemmän meidän täytyy tehdä se dramaattisemmilla keinoilla. Se on hyvin, hyvin nokkelaa. Ja kyllä, rakas Adamukseni, se on nerokasta.
Henkilökohtaisessa kokemuksessani merabh, paikka johon menin "nollaamaan", kun olin sairaalassa, ei ole kovin erilainen kuin Tien. Seinät olivat kauniit ja korkeat, huone oli suuri ja siinä oli luonnonkivimuodostelmia, mutta se ei ollut luolamainen. Paikka jossa kommunikoimme Itsen kanssa. Minun ei tarvinnut mennä kotiin – olen kotona.
Matka jatkuu edelleen. Makaan tässä paikallani ja hiljaa, ja annan keholleni tilaisuuden parantua. Se ehkä parantuu tai ehkä ei – se riippuu nyt kehosta, ei ihmisestä. Ja se on enemmän kuin ok. Tämä oma määräämiseni on tekojumala. Kuten Adamus ennusti, kohtasin tosiaankin demonini, ja sen nimi oli Jumala.
*****
Leigh on Creative Experssion Energy Experiencen (= luovan ilmaisun energiakokemus) opettaja ja myötävaikuttaja. Rakkaimman maanpäällisen enkelinsä, Tobiaksen, inspiroimana, se on monta vuotta sitten tehdyn lupauksen toteuttamista. Creative Experssion Energy Experience on kutsu nousta ihmisen unohdustilan yläpuolelle ja omistautua sen muistamiseen, kuka oikeasti olet. Jos haluaisit lisäinformaatiota, voit ottaa häneen yhteyttä sähköpostilla (leighbisset1@hotmail.com).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Bisset Leigh (crimsoncircle.com)
4 viestiä
• Sivu 1/1
Bisset Leigh (crimsoncircle.com)
Kirjoittaja hammer » 03.08.2019 21:50
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Tammikuu 2020 HENKILÖKOHTAINEN ENERGIA VS. ASPEKTIT
Kirjoittaja hammer » 05.01.2020 10:01
HENKILÖKOHTAINEN ENERGIA VS. ASPEKTIT
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Irtipäästäminen siitä kontrollista joka meillä on henkilökohtaiseen energiaamme, näyttää olevan nykyään shoudien fokus, ja voin nähdä miksi: emme voi siirtyä eteenpäin noiden kontrollien kera, koska ne ovat Oivaltamisen tiellä.
En tiedä sinusta, mutta itse olen tehnyt joitain todella kummallisia asioita henkilökohtaisen energiani kanssa ja tuonut sisään typeriä asioita, kuten vastoinkäymisiä, kärsimystä ja puutetta, ja minun on täytynyt kyllästyä todella, koska heitin sekaan myös muutaman fyysisesti rajoittavan ongelman.
Henkilökohtainen energia on tärkeää minulle, koska tiedän, että se on pyhä graalinmalja, paikka sisällämme, jonka muistamiseen Adamus ja Tobias ovat opastaneet meitä rakastavasti aioneita. Vasta äskettäin kävin läpi kokemuksen, joka pani minut kohtaamaan faktat, ja minun täytyi tunnustaa, että olen osallistunut kieltämispeliin ja rajoittanut aktiivisesti henkilökohtaista energiaani.
Muutimme kumppanini kanssa hiljattain uuteen taloon. Silläkin riskillä, että se saattaa kuulostaa vähän oudolta, niin pidämme kumpikin leluista. Minä olen Tähtiensota-nörtti, ja hän pitää pienoismalleista, autoista, panssarivaunuista, rekoista, helikoptereista jne. Osa hänen hauskanpitoaan on laittaa niitä tiettyihin muodostelmiin, joissa on tolkkua hänelle, ja osa omaa hauskanpitoani on katsella hänen tekevän sitä. Ja koska pienoismallipöytä ei ole nyt käytössä, jotkut leluista laitetaan armeijan täsmällisyydellä vapaaseen lattiatilaan. Nimittäin emme ole vielä saaneet purettua kaikkea, mikä merkitsee, että tämä huone on täynnä laatikoita ja on vähän esterata päästä kaapille, jossa on kumppanini vaatteita. Hän on kuitenkin käyttänyt tämän tilanteen mielikuvituksensa hyväksi ja rakentanut täyden sotilaallisen vallankaappausasetelman laatikoiden ja huonekalujen päälle ja ympärille, lattialle ja ikkunalaudalle.
Koska minulla ei ole kaikkein parhain koordinaatio, tiedän, että on vain ajan kysymys, ennen kuin menen tuohon huoneeseen – pää pilvissä ja ajatukset jossain idioottimaisessa ajatuksessa – ja kaadan muutaman panssarivaunun jaloilla, lantiolla tai takapuolella. Sitä on tapahtunut useammin, kuin väitän myöntää. Olen jopa maannut lattialla hemmetin viivoittimen kanssa ja yrittänyt turhaan laittaa ajoneuvoja takaisin riviin piilottaakseni huolimattomuuteni. Mutta kumppanini tietää sen aina – hänen supervoimansa on nähdä, että jokin on pois paikaltaan.
Kahdesti päivässä hiivin sotilaallisten puolustuslinjojen välistä, livahdan varovasti sotalaiva-asetelmien ohi ja huokaisen helpotuksesta, jos pääsen ikkunan luo ilman selkkausta. Ikkunalauta on viimeinen puolustusraja, jolla on rivissä helikoptereita valmiina lähtöön, mitä herkimpien roottoreiden kera.
Lasken varovasti kaihdinta, yrittäen mitata, mihin pysähdyn, jotten katkaise herkkiä viestintäkaapeleita, jotka on yhdistetty tilapäiseen helikopterien laskeutumisalustaan. Siinä missä tämä yksinkertainen tehtävä on täysin normaali ja helppo kumppanilleni, minulle se on valvepainajainen. En ole hyvä paikoissa, joissa ei ole paljon tilaa liikkua vapaasti, ja se on haaste kyvylleni kävellä kuin hieno nainen. Kaikkein pahinta, kömpelö aspektini sekoaa tässä tilassa ja saa tuntemaan oloni yhtä siroksi kuin Tarhin Brienne (Game of Thornes) posliinikaupassa.
Kumppanini oli viikon poissa töistä, mikä antoi meille tilaisuuden purkaa laatikoita ja järjestellä asioita uudelleen. Seisoen kuvitteellisen puomiportin takana (luulen, että muut ihmiset kutsuvat tätä oviaukoksi) ja varmistaen, että pidin jalkani poissa riskialueelta, tarkkailin, kun kumppanini seisoi keskellä rakasta sota-aluettaan ja katseli vaatekaappiaan surullisin silmin. Hänen vaatteensa oli sullottu sattumanvaraisesti pieneen tilaan, ja vaikka ymmärrän, ettei tämä olisi vaikuttanut moniin miehiin, kumppanini on superjärjestelmällinen ja tällainen asia saa hänet pois tasapainosta. Vuosia olen ihmetellyt niitä suoria rivejä, jotka hän onnistuu saamaan aikaan kaikessa, mitä hän koskettaa.
Näin kärsivän ilmeen hänen kasvoillaan, kun ei ollut tilaa järjestää omien standardiensa mukaisesi, ja käsitin, miten haastavaa on täytynyt elää "tuhansien asujen Leigh'n" kanssa. Ajattelin – oman mielenterveyteni uhalla – miten hän luopui päävaatekaapista ja mukautui minun vaatepakkomielteeseeni. Nähdessäni hänen tuskansa tiesin siitä paikasta, että se tilanne oli aika korjata. Hän olisi poissa muutaman viikon, ja tämä olisi minulle täydellistä aikaa saattaa tilanne tasapainoon. Päätöksen tehtyäni siirryin pois oviaukolta, ja minusta alkoi välittömästi tuntua huonolta, tasapainottomalta ja yhtäkkiä irrottauduin elämästä.
Monet meistä tietävät jo, miltä tuleva aspekti tuntuu. Energiat kerääntyvät, muodostuu jännitettä ja sitten meihin iskee kokemus kokemuksen jälkeen, jotka liittyvät kyseessä olevaan aspektiin tai jotka laukaisevat sen. Kokemus on osoittanut minulle, että nämä energiat vain voimistuvat, ennen kuin saavuttavat tarkoitetun huippunsa, ja samalla ihmisitse tuntee valmistautumattomalta, yllätetyltä ja ihmettelee, mitä helvettiä hänen elämälleen on tapahtunut. Tämä juuri tapahtui – yhtenä hetkenä elämä oli mahtavaa ja minulla oli suunnitelma, ja seuraavana ainoa ääni jonka kuulin, julisti kömpelyyttäni ja vahvisti sitä uskomusta, että kaikki mihin koskin, romahti, hajosi tai kaatui, mukaan luettuna kehoni ja työtilanteeni.
Alkuaikomukseni oli vain vaihtaa vaatekaappeja, mutten kestänyt sitä ajatusta, että minun täytyi suoriutua joka päivä turvallisesti omalle kaapilleni, taistellen kömpelöä ja tuomitsevaa aspektimyrskyä vastaan. Niinpä tyhjensin vain uhmakkaasti vaatteet omasta kaapistani laatikkoon. Voisin ratkaista vaatekaapin sijoitteluongelman myöhemmin.
Nyt aspektini teki parhaan Gollum-imitaationsa (Sormusten herra), eikä pystynyt ollenkaan käsittelemään tilannetta. Väittelimme – se kertoi minulle, miksi en voi heittää tavaroitani pois, ja minä kerroin sille, miksi voin. Se tuntui vähän kuin vanhalta kunnon nyrkkitappelulta. Jonkin on täytynyt muuttua minussa, koska vain tiesin, että minun täytyi päästää irti kaikesta tästä kamasta, ja tämä jätti minut hyviin asemiin tarkkailemaan kokemuksestani.
Kenties ensimmäistä kertaa ikinä virityin sisäänpäin ja todella kuuntelin, mitä tällä aspektilla oli sanottavana. Huomasin, että tarinani oli siististi pakattu "päteviksi syiksi" oikeuttamaan, miksi minun pitäisi pitää tavarani. Se toisti samaa dialogia, jota olin kuunnellut ja uskonut vuosia. Vielä ällistyttävämpää oli, miten itseään toistavaa se oli. Tarkoitan, että se oli suoltanut kirjaimellisesti samoja lauseita koko aikuiselämäni ajan, enkä ollut koskaan huomannut sitä!
Oli aina jokin tekosyy, miksi minun pitäisi säilyttää jokin vaatekappale, ylikäytetyimmän ollessa: "Käytän sitä, kun laihdun." (Leigh, et ole enää 20-vuotias.) Olisin yhtä hyvin voinut sanoa: "Pidän sen, kunnes kasvan pidemmäksi, tulen nuoremmaksi ja saan takaisin neitsyyteni." Sitä ei tapahtuisi koskaan, se juna meni jo vuosia sitten, mutta hei, miten yksinkertainen tapa se on pitää minut loputtomassa uhriuden ja voimattomuuden oravanpyörässä.
Siis henkilökohtaisen energian kannalta – jos todella sallin enkä rajoita tai kontrolloi energiaani mitenkään, miksi minun täytyisi varastoida ja pitää kiinni tavaroista myöhempää ajankohtaa varten? Miksi en vain ostaisi tavaroita, jotka korostaisivat sitä, kuka olen nyt? (Otsaan läimäytyksen hetki!) Pidin ja varastoin sellaista, mikä ei enää palvellut minua, koska en luottanut itseni antavan itselleni! Minun maailmassani se merkitsee: "En luota saavani henkilökohtaisen energiani rajoittamatonta virtausta." Sen sijaan olen yrittänyt kontrolloida sitä kaikista typeristä syistä, joita aspektini olivat keksineet.
Voi Luoja, olen kontrollifriikki! Gollum-aspekti on minun luomukseni – hän on edelleen paskiainen ja olen vastuussa energiani rajoittamisesta. Joo, en pidä kovasti tuosta tarinasta, mutta se todellakin sai minut valppaaksi niissä tavoissa, joilla salaa laitan rajoituksia energialleni.
IHMENAINEN
Olenko maininnut, että pidän myös Marvel-kirjoista, -elokuvista ja -pienoisveistoksista. Otetaan esimerkiksi Ihmenainen (Lynda Carter). Hän on kuuma! Mitä antaisinkaan saadakseni nuo kurvit (en pitääkseni niitä). Leikitäänpä hetki sarjakuvakirjahahmoa ja kuvitellaan, että olen Ihmenaisen kömpelö kaksonen.
Minullakin on näkymätön kultalasso – paitsi että omani edustaa kontrollia ja rajoituksia – ja jossain matkan varrella kompastuin, kaaduin ja lassoni sotkeutui ja kietoutui tiukasti kehoni ympärille. (Muista, etten tiedä, onko sitä vai ei, koska se on näkymätön.) Samalla kun kaunis kaksoseni on pelastamassa maailmaa, minä mätkähdän elämän läpi kuin märkä kala. Rakastaisin olla myös sankaritar, mutta valitettavasti olen shaumbra-ihmenainen, jolla on aspekti, joka muistuttaa näkymätöntä kultalassoa – lassoa joka puristaa elämän pois henkilökohtaisesta energiastani. Se rajoittaa kokemuksiani, tilaisuuksiani ja liikkumistani. Paitsi etten tiedä tuota rajoitusta olevan, koska käteni ja jalkani heiluvat vapaana ja se luo illuusion, että voin liikkua vapaasti, vaikkakin kömpelösti ja tehottomasti. (Tämä selittää helvetin paljon elämästäni.)
Tämän oivaltaminen palauttaa mieleeni sen merkityksen, miten jokin yksinkertainen, kuten käveleminen varahuoneeseen sulkemaan kaihdinta tai vaatekaapin tyhjentäminen, voi laukaista jonkin aspektin, rohkaista sitä ja antaa sille myös äänen. Tuo kömpelö ja tuomitseva aspekti tiesi haavoittuvuuteni, heikkouteni ja arat kohtani.
Vuosien ajan yksi osani halusi, että kykenen vain liukumaan huoneeseen ja huoneesta aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hän tiesi, että jossain sisällä olisi taitava jokin, mikä voisi saada hänet liukumaan – hän tiesi olevansa sulavaliikkeinen. Mutta miten voi olla viehkeyttä, jos puolet kehosta on sidottu ja väännetty ja sitä kontrolloidaan rajoittaen, kun taas toinen puoli (joka on uskonut valheen ja luulee olevansa vapaa) sätkyttelee kuin kala kuivalla maalla, täysin tietämättömänä toisen puolen olemassaolosta? Toinen kieltäytyy sallimasta minkäänlaista sulavuutta ja virtausta, ja toinen on nukkuva nukke, joka näyttelee tuota vääristynyttä energiaa. Ilman koordinointia tai yhteistyötä ei ole mikään ihme, että törmäilen jatkuvasti armeijan tankkeihin! Ja samaan aikaan kyllästynyt mestari istuu eteerisellä puistonpenkillä ja sanoo: "Irrottaisitko tuon lasson jo?" Ihmenainen Leigh katsoo alas ja oivaltaa, että hänen kätensä ovat vapaana tekemään juuri sen.
Kyse ei koskaan ollut mahtumisesta takaisin "tuohon mekkoon". Kyse ei koskaan ollut kömpelyydestä. Se on valhe, tarina, jonka ihminen uskoi, samalla kun tuo aspekti pysyi piilossa naamioituen pane-minut-matalaksi -ristitulen alle. Ja joka kerta uskoin sen, alistuen valheelle ja antaen auktoriteettini sille. Ei mikään ihme, että yksinkertaisesta tehtävästä, tavaroideni karsimisesta, tuli järjettömän haastavaa. Ei mikään ihme, että aika hidastui ja minusta tuntui hyvin raskaalta ja masentuneelta. Tapasin henkilökohtaisen energiani portinvartijan, eikä minua haittaa sanoa, että se on ollut epäpyhä paskiainen.
Henkilökohtainen energia ja salliminen ovat yksi ja sama asia, tai ainakin niillä on sama kohtaamispaikka. Ylimielisyydessään tämä aspekti väittää, että se pystyy sallimaan paremmin kuin salliminen itse, ja se todistaa sen joka kerta, kun se yrittää kontrolloida energiaani. Se ei halua antaa vapautta henkilökohtaiselle energialleni, se ei luota siihen eikä se pidä siitä. Tämä aspekti (osa itseä) ei halua sallimista tai usko siihen, ja jos sinussa on osa, joka kertoo muuta, niin sinulle on myyty jokin tarina, valhe, koska aito salliminen ei kerro sinulle mitään. Se pelkästään sallii.
Kontrolloinnista syntynyt rajoittaminen oli luovaa ilmaisuani. Niin ilmaisin henkilökohtaista energiaani, ja siinä on järkeä, että kokemukset joita minulle tuli, olivat rajoittuneita, kontrolloituja, hillittyjä ja pieniä. Kontrolli on tarinankertoja, joka kuiskii ovelia epätotuuksia korvaasi. Kontrolli haluaa sinun unohtavan todellisen luontosi. Se ei halua sinun muistavan, kuka olet, ja se tekee kaiken vallassaan olevan varmistaakseen, ettet koskaan saa selville, mihin kykenet. Pelko on kontrollin mahdollistaja, sillä kontrollia ei voi olla ilman sitä.
Pelko on ainoastaan kannatin, työkalu, jota käytetään niin, että kontrolli voi pitää kuristusotteensa henkilökohtaisesta energiasta. Ilman pelkoa kontrollilla ei ole valtaa. Hillitsemättömänä tällä asialla oli vapaat ohjakset rajoittaa virtausta kaikin mahdollisin tavoin elämässäni, minkä se teki erittäin hyvin. Ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä paremmaksi se tuli työssään, tai kenties sitä mukavammaksi minulle tuli olla tarvitsematta ottaa vastuuta asioista, joita tapahtui elämässäni.
Tämän elämän kauneus on, että meidät on varustettu tietoisuudella. Ilman sitä olisin hukassa, hämmentynyt ja melko pimeässä paikassa tällä hetkellä, koska en olisi ymmärtänyt, mitä minulle tapahtui ja miksi. Mutta minulla on, ja minun on kiittäminen siitä Crimson Circleä. Minulla on työkalut, minulla on viisautta ja tiedän täsmälleen, mitä minun tarvitsee tehdä purkaakseni tämän aspektin. Poistan lasson, ostan uuden asun ja kutsun kaksoseni.
JÄLKIKIRJOITUS
On mielenkiintoista huomata jälkiseuraamukset siitä, että heitin pois kaikki tavarani ja luovuin henkilökohtaisen energiani kontrolloimisesta. Ensinnäkin, lensin katsomaan nuorinta lastani, joka on 17-vuotias. Hän on hamstraaja, ja koko perhe tietää, miten vaikeaa hänen on päästää mistään irti, edes satunnaiselta näyttävästä kepistä. Hänellä on vuosien ajalta tavaroita, joista hän kieltäytyy luopumasta, koska jokainen vaatekappale tai tavara hänen huoneessaan liittyy johonkin muistoon tai ihmiseen, jota hän rakasti. Ensimmäisenä päivänä saavuttuani perille hän kysyi, auttaisinko häntä siivoamaan huoneensa. Sanoin "totta kai", muttemme tehneet sitä silloin. Seuraavana päivänä hän tyhjensi spontaanisti huoneensa ja heitti kaiken pois itse! Tämä oli ISO juttu! Hän tyhjensi myös pöytälaatikon, jossa oli hänen rakkaita tarvikkeitaan vekotinten tekemiseen, ja hän piti huoneensa myös roskattoman koko ajan, kun olin siellä!
Toiseksi, havaittuani, miten rajoitettu henkilökohtainen energiani voi vaikuttaa fyysiseen kehooni, minulla tapahtui spontaani ja selittämätön parantuminen, enkä enää tarvinnut leikkausta korjaamaan sitä, mikä oli pielessä. Lääkärit eivät voineet tajuta sitä, mutta minä tiesin, mitä oli tapahtunut. Hymyilin vain ja menin kotiin.
Ja kolmanneksi, sain juuri hyväpalkkaisen työpaikan! Joo, beibi!! LOPULTAKIN!
*****
Leigh on ollut Crimson Circlessä mukana vuodesta 2003 ja toteaa: "Shaumbra-lapset eivät ole lapsia lainkaan. He ovat opettajia, jotka odottavat herättämistä" Leigh on kiinnostunut yhdistymisestä toisiin shaumbra-vanhempiin ja -lapsiin sekä mahdollisesti virtuaalisen tapaamispaikan luomisesta heille. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla: (leighbisset1@hotmail.com)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Irtipäästäminen siitä kontrollista joka meillä on henkilökohtaiseen energiaamme, näyttää olevan nykyään shoudien fokus, ja voin nähdä miksi: emme voi siirtyä eteenpäin noiden kontrollien kera, koska ne ovat Oivaltamisen tiellä.
En tiedä sinusta, mutta itse olen tehnyt joitain todella kummallisia asioita henkilökohtaisen energiani kanssa ja tuonut sisään typeriä asioita, kuten vastoinkäymisiä, kärsimystä ja puutetta, ja minun on täytynyt kyllästyä todella, koska heitin sekaan myös muutaman fyysisesti rajoittavan ongelman.
Henkilökohtainen energia on tärkeää minulle, koska tiedän, että se on pyhä graalinmalja, paikka sisällämme, jonka muistamiseen Adamus ja Tobias ovat opastaneet meitä rakastavasti aioneita. Vasta äskettäin kävin läpi kokemuksen, joka pani minut kohtaamaan faktat, ja minun täytyi tunnustaa, että olen osallistunut kieltämispeliin ja rajoittanut aktiivisesti henkilökohtaista energiaani.
Muutimme kumppanini kanssa hiljattain uuteen taloon. Silläkin riskillä, että se saattaa kuulostaa vähän oudolta, niin pidämme kumpikin leluista. Minä olen Tähtiensota-nörtti, ja hän pitää pienoismalleista, autoista, panssarivaunuista, rekoista, helikoptereista jne. Osa hänen hauskanpitoaan on laittaa niitä tiettyihin muodostelmiin, joissa on tolkkua hänelle, ja osa omaa hauskanpitoani on katsella hänen tekevän sitä. Ja koska pienoismallipöytä ei ole nyt käytössä, jotkut leluista laitetaan armeijan täsmällisyydellä vapaaseen lattiatilaan. Nimittäin emme ole vielä saaneet purettua kaikkea, mikä merkitsee, että tämä huone on täynnä laatikoita ja on vähän esterata päästä kaapille, jossa on kumppanini vaatteita. Hän on kuitenkin käyttänyt tämän tilanteen mielikuvituksensa hyväksi ja rakentanut täyden sotilaallisen vallankaappausasetelman laatikoiden ja huonekalujen päälle ja ympärille, lattialle ja ikkunalaudalle.
Koska minulla ei ole kaikkein parhain koordinaatio, tiedän, että on vain ajan kysymys, ennen kuin menen tuohon huoneeseen – pää pilvissä ja ajatukset jossain idioottimaisessa ajatuksessa – ja kaadan muutaman panssarivaunun jaloilla, lantiolla tai takapuolella. Sitä on tapahtunut useammin, kuin väitän myöntää. Olen jopa maannut lattialla hemmetin viivoittimen kanssa ja yrittänyt turhaan laittaa ajoneuvoja takaisin riviin piilottaakseni huolimattomuuteni. Mutta kumppanini tietää sen aina – hänen supervoimansa on nähdä, että jokin on pois paikaltaan.
Kahdesti päivässä hiivin sotilaallisten puolustuslinjojen välistä, livahdan varovasti sotalaiva-asetelmien ohi ja huokaisen helpotuksesta, jos pääsen ikkunan luo ilman selkkausta. Ikkunalauta on viimeinen puolustusraja, jolla on rivissä helikoptereita valmiina lähtöön, mitä herkimpien roottoreiden kera.
Lasken varovasti kaihdinta, yrittäen mitata, mihin pysähdyn, jotten katkaise herkkiä viestintäkaapeleita, jotka on yhdistetty tilapäiseen helikopterien laskeutumisalustaan. Siinä missä tämä yksinkertainen tehtävä on täysin normaali ja helppo kumppanilleni, minulle se on valvepainajainen. En ole hyvä paikoissa, joissa ei ole paljon tilaa liikkua vapaasti, ja se on haaste kyvylleni kävellä kuin hieno nainen. Kaikkein pahinta, kömpelö aspektini sekoaa tässä tilassa ja saa tuntemaan oloni yhtä siroksi kuin Tarhin Brienne (Game of Thornes) posliinikaupassa.
Kumppanini oli viikon poissa töistä, mikä antoi meille tilaisuuden purkaa laatikoita ja järjestellä asioita uudelleen. Seisoen kuvitteellisen puomiportin takana (luulen, että muut ihmiset kutsuvat tätä oviaukoksi) ja varmistaen, että pidin jalkani poissa riskialueelta, tarkkailin, kun kumppanini seisoi keskellä rakasta sota-aluettaan ja katseli vaatekaappiaan surullisin silmin. Hänen vaatteensa oli sullottu sattumanvaraisesti pieneen tilaan, ja vaikka ymmärrän, ettei tämä olisi vaikuttanut moniin miehiin, kumppanini on superjärjestelmällinen ja tällainen asia saa hänet pois tasapainosta. Vuosia olen ihmetellyt niitä suoria rivejä, jotka hän onnistuu saamaan aikaan kaikessa, mitä hän koskettaa.
Näin kärsivän ilmeen hänen kasvoillaan, kun ei ollut tilaa järjestää omien standardiensa mukaisesi, ja käsitin, miten haastavaa on täytynyt elää "tuhansien asujen Leigh'n" kanssa. Ajattelin – oman mielenterveyteni uhalla – miten hän luopui päävaatekaapista ja mukautui minun vaatepakkomielteeseeni. Nähdessäni hänen tuskansa tiesin siitä paikasta, että se tilanne oli aika korjata. Hän olisi poissa muutaman viikon, ja tämä olisi minulle täydellistä aikaa saattaa tilanne tasapainoon. Päätöksen tehtyäni siirryin pois oviaukolta, ja minusta alkoi välittömästi tuntua huonolta, tasapainottomalta ja yhtäkkiä irrottauduin elämästä.
Monet meistä tietävät jo, miltä tuleva aspekti tuntuu. Energiat kerääntyvät, muodostuu jännitettä ja sitten meihin iskee kokemus kokemuksen jälkeen, jotka liittyvät kyseessä olevaan aspektiin tai jotka laukaisevat sen. Kokemus on osoittanut minulle, että nämä energiat vain voimistuvat, ennen kuin saavuttavat tarkoitetun huippunsa, ja samalla ihmisitse tuntee valmistautumattomalta, yllätetyltä ja ihmettelee, mitä helvettiä hänen elämälleen on tapahtunut. Tämä juuri tapahtui – yhtenä hetkenä elämä oli mahtavaa ja minulla oli suunnitelma, ja seuraavana ainoa ääni jonka kuulin, julisti kömpelyyttäni ja vahvisti sitä uskomusta, että kaikki mihin koskin, romahti, hajosi tai kaatui, mukaan luettuna kehoni ja työtilanteeni.
Alkuaikomukseni oli vain vaihtaa vaatekaappeja, mutten kestänyt sitä ajatusta, että minun täytyi suoriutua joka päivä turvallisesti omalle kaapilleni, taistellen kömpelöä ja tuomitsevaa aspektimyrskyä vastaan. Niinpä tyhjensin vain uhmakkaasti vaatteet omasta kaapistani laatikkoon. Voisin ratkaista vaatekaapin sijoitteluongelman myöhemmin.
Nyt aspektini teki parhaan Gollum-imitaationsa (Sormusten herra), eikä pystynyt ollenkaan käsittelemään tilannetta. Väittelimme – se kertoi minulle, miksi en voi heittää tavaroitani pois, ja minä kerroin sille, miksi voin. Se tuntui vähän kuin vanhalta kunnon nyrkkitappelulta. Jonkin on täytynyt muuttua minussa, koska vain tiesin, että minun täytyi päästää irti kaikesta tästä kamasta, ja tämä jätti minut hyviin asemiin tarkkailemaan kokemuksestani.
Kenties ensimmäistä kertaa ikinä virityin sisäänpäin ja todella kuuntelin, mitä tällä aspektilla oli sanottavana. Huomasin, että tarinani oli siististi pakattu "päteviksi syiksi" oikeuttamaan, miksi minun pitäisi pitää tavarani. Se toisti samaa dialogia, jota olin kuunnellut ja uskonut vuosia. Vielä ällistyttävämpää oli, miten itseään toistavaa se oli. Tarkoitan, että se oli suoltanut kirjaimellisesti samoja lauseita koko aikuiselämäni ajan, enkä ollut koskaan huomannut sitä!
Oli aina jokin tekosyy, miksi minun pitäisi säilyttää jokin vaatekappale, ylikäytetyimmän ollessa: "Käytän sitä, kun laihdun." (Leigh, et ole enää 20-vuotias.) Olisin yhtä hyvin voinut sanoa: "Pidän sen, kunnes kasvan pidemmäksi, tulen nuoremmaksi ja saan takaisin neitsyyteni." Sitä ei tapahtuisi koskaan, se juna meni jo vuosia sitten, mutta hei, miten yksinkertainen tapa se on pitää minut loputtomassa uhriuden ja voimattomuuden oravanpyörässä.
Siis henkilökohtaisen energian kannalta – jos todella sallin enkä rajoita tai kontrolloi energiaani mitenkään, miksi minun täytyisi varastoida ja pitää kiinni tavaroista myöhempää ajankohtaa varten? Miksi en vain ostaisi tavaroita, jotka korostaisivat sitä, kuka olen nyt? (Otsaan läimäytyksen hetki!) Pidin ja varastoin sellaista, mikä ei enää palvellut minua, koska en luottanut itseni antavan itselleni! Minun maailmassani se merkitsee: "En luota saavani henkilökohtaisen energiani rajoittamatonta virtausta." Sen sijaan olen yrittänyt kontrolloida sitä kaikista typeristä syistä, joita aspektini olivat keksineet.
Voi Luoja, olen kontrollifriikki! Gollum-aspekti on minun luomukseni – hän on edelleen paskiainen ja olen vastuussa energiani rajoittamisesta. Joo, en pidä kovasti tuosta tarinasta, mutta se todellakin sai minut valppaaksi niissä tavoissa, joilla salaa laitan rajoituksia energialleni.
IHMENAINEN
Olenko maininnut, että pidän myös Marvel-kirjoista, -elokuvista ja -pienoisveistoksista. Otetaan esimerkiksi Ihmenainen (Lynda Carter). Hän on kuuma! Mitä antaisinkaan saadakseni nuo kurvit (en pitääkseni niitä). Leikitäänpä hetki sarjakuvakirjahahmoa ja kuvitellaan, että olen Ihmenaisen kömpelö kaksonen.
Minullakin on näkymätön kultalasso – paitsi että omani edustaa kontrollia ja rajoituksia – ja jossain matkan varrella kompastuin, kaaduin ja lassoni sotkeutui ja kietoutui tiukasti kehoni ympärille. (Muista, etten tiedä, onko sitä vai ei, koska se on näkymätön.) Samalla kun kaunis kaksoseni on pelastamassa maailmaa, minä mätkähdän elämän läpi kuin märkä kala. Rakastaisin olla myös sankaritar, mutta valitettavasti olen shaumbra-ihmenainen, jolla on aspekti, joka muistuttaa näkymätöntä kultalassoa – lassoa joka puristaa elämän pois henkilökohtaisesta energiastani. Se rajoittaa kokemuksiani, tilaisuuksiani ja liikkumistani. Paitsi etten tiedä tuota rajoitusta olevan, koska käteni ja jalkani heiluvat vapaana ja se luo illuusion, että voin liikkua vapaasti, vaikkakin kömpelösti ja tehottomasti. (Tämä selittää helvetin paljon elämästäni.)
Tämän oivaltaminen palauttaa mieleeni sen merkityksen, miten jokin yksinkertainen, kuten käveleminen varahuoneeseen sulkemaan kaihdinta tai vaatekaapin tyhjentäminen, voi laukaista jonkin aspektin, rohkaista sitä ja antaa sille myös äänen. Tuo kömpelö ja tuomitseva aspekti tiesi haavoittuvuuteni, heikkouteni ja arat kohtani.
Vuosien ajan yksi osani halusi, että kykenen vain liukumaan huoneeseen ja huoneesta aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hän tiesi, että jossain sisällä olisi taitava jokin, mikä voisi saada hänet liukumaan – hän tiesi olevansa sulavaliikkeinen. Mutta miten voi olla viehkeyttä, jos puolet kehosta on sidottu ja väännetty ja sitä kontrolloidaan rajoittaen, kun taas toinen puoli (joka on uskonut valheen ja luulee olevansa vapaa) sätkyttelee kuin kala kuivalla maalla, täysin tietämättömänä toisen puolen olemassaolosta? Toinen kieltäytyy sallimasta minkäänlaista sulavuutta ja virtausta, ja toinen on nukkuva nukke, joka näyttelee tuota vääristynyttä energiaa. Ilman koordinointia tai yhteistyötä ei ole mikään ihme, että törmäilen jatkuvasti armeijan tankkeihin! Ja samaan aikaan kyllästynyt mestari istuu eteerisellä puistonpenkillä ja sanoo: "Irrottaisitko tuon lasson jo?" Ihmenainen Leigh katsoo alas ja oivaltaa, että hänen kätensä ovat vapaana tekemään juuri sen.
Kyse ei koskaan ollut mahtumisesta takaisin "tuohon mekkoon". Kyse ei koskaan ollut kömpelyydestä. Se on valhe, tarina, jonka ihminen uskoi, samalla kun tuo aspekti pysyi piilossa naamioituen pane-minut-matalaksi -ristitulen alle. Ja joka kerta uskoin sen, alistuen valheelle ja antaen auktoriteettini sille. Ei mikään ihme, että yksinkertaisesta tehtävästä, tavaroideni karsimisesta, tuli järjettömän haastavaa. Ei mikään ihme, että aika hidastui ja minusta tuntui hyvin raskaalta ja masentuneelta. Tapasin henkilökohtaisen energiani portinvartijan, eikä minua haittaa sanoa, että se on ollut epäpyhä paskiainen.
Henkilökohtainen energia ja salliminen ovat yksi ja sama asia, tai ainakin niillä on sama kohtaamispaikka. Ylimielisyydessään tämä aspekti väittää, että se pystyy sallimaan paremmin kuin salliminen itse, ja se todistaa sen joka kerta, kun se yrittää kontrolloida energiaani. Se ei halua antaa vapautta henkilökohtaiselle energialleni, se ei luota siihen eikä se pidä siitä. Tämä aspekti (osa itseä) ei halua sallimista tai usko siihen, ja jos sinussa on osa, joka kertoo muuta, niin sinulle on myyty jokin tarina, valhe, koska aito salliminen ei kerro sinulle mitään. Se pelkästään sallii.
Kontrolloinnista syntynyt rajoittaminen oli luovaa ilmaisuani. Niin ilmaisin henkilökohtaista energiaani, ja siinä on järkeä, että kokemukset joita minulle tuli, olivat rajoittuneita, kontrolloituja, hillittyjä ja pieniä. Kontrolli on tarinankertoja, joka kuiskii ovelia epätotuuksia korvaasi. Kontrolli haluaa sinun unohtavan todellisen luontosi. Se ei halua sinun muistavan, kuka olet, ja se tekee kaiken vallassaan olevan varmistaakseen, ettet koskaan saa selville, mihin kykenet. Pelko on kontrollin mahdollistaja, sillä kontrollia ei voi olla ilman sitä.
Pelko on ainoastaan kannatin, työkalu, jota käytetään niin, että kontrolli voi pitää kuristusotteensa henkilökohtaisesta energiasta. Ilman pelkoa kontrollilla ei ole valtaa. Hillitsemättömänä tällä asialla oli vapaat ohjakset rajoittaa virtausta kaikin mahdollisin tavoin elämässäni, minkä se teki erittäin hyvin. Ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä paremmaksi se tuli työssään, tai kenties sitä mukavammaksi minulle tuli olla tarvitsematta ottaa vastuuta asioista, joita tapahtui elämässäni.
Tämän elämän kauneus on, että meidät on varustettu tietoisuudella. Ilman sitä olisin hukassa, hämmentynyt ja melko pimeässä paikassa tällä hetkellä, koska en olisi ymmärtänyt, mitä minulle tapahtui ja miksi. Mutta minulla on, ja minun on kiittäminen siitä Crimson Circleä. Minulla on työkalut, minulla on viisautta ja tiedän täsmälleen, mitä minun tarvitsee tehdä purkaakseni tämän aspektin. Poistan lasson, ostan uuden asun ja kutsun kaksoseni.
JÄLKIKIRJOITUS
On mielenkiintoista huomata jälkiseuraamukset siitä, että heitin pois kaikki tavarani ja luovuin henkilökohtaisen energiani kontrolloimisesta. Ensinnäkin, lensin katsomaan nuorinta lastani, joka on 17-vuotias. Hän on hamstraaja, ja koko perhe tietää, miten vaikeaa hänen on päästää mistään irti, edes satunnaiselta näyttävästä kepistä. Hänellä on vuosien ajalta tavaroita, joista hän kieltäytyy luopumasta, koska jokainen vaatekappale tai tavara hänen huoneessaan liittyy johonkin muistoon tai ihmiseen, jota hän rakasti. Ensimmäisenä päivänä saavuttuani perille hän kysyi, auttaisinko häntä siivoamaan huoneensa. Sanoin "totta kai", muttemme tehneet sitä silloin. Seuraavana päivänä hän tyhjensi spontaanisti huoneensa ja heitti kaiken pois itse! Tämä oli ISO juttu! Hän tyhjensi myös pöytälaatikon, jossa oli hänen rakkaita tarvikkeitaan vekotinten tekemiseen, ja hän piti huoneensa myös roskattoman koko ajan, kun olin siellä!
Toiseksi, havaittuani, miten rajoitettu henkilökohtainen energiani voi vaikuttaa fyysiseen kehooni, minulla tapahtui spontaani ja selittämätön parantuminen, enkä enää tarvinnut leikkausta korjaamaan sitä, mikä oli pielessä. Lääkärit eivät voineet tajuta sitä, mutta minä tiesin, mitä oli tapahtunut. Hymyilin vain ja menin kotiin.
Ja kolmanneksi, sain juuri hyväpalkkaisen työpaikan! Joo, beibi!! LOPULTAKIN!
*****
Leigh on ollut Crimson Circlessä mukana vuodesta 2003 ja toteaa: "Shaumbra-lapset eivät ole lapsia lainkaan. He ovat opettajia, jotka odottavat herättämistä" Leigh on kiinnostunut yhdistymisestä toisiin shaumbra-vanhempiin ja -lapsiin sekä mahdollisesti virtuaalisen tapaamispaikan luomisesta heille. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla: (leighbisset1@hotmail.com)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Lokakuu 2020 TULEVAISUUTEEMME SIJOITTAMINEN
Kirjoittaja hammer » 16.10.2020 19:47
TULEVAISUUTEEMME SIJOITTAMINEN
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Teknologia ei ole alue, jolla toimin (tai olen toiminut) mitenkään sujuvasti tai helposti. Itse asiassa kamppailen sen kanssa. Ja myönnän, että lapseni pitävät tätä piirrettäni ärsyttävänä ja sietämättömän tuskallisena. (He ovat oikeassa, näin on.) Myös aina kärsivällisen ja teknisesti fiksun Zach-poikani täytyy huokaista ääneen, ennen kuin hän käy tyynesti kanssani läpi sen teknisen ongelman, joka minulla kulloinkin on, mutta hänen rauhallisuutensa ja kärsivällisyytensä toimii tavallisesti kanssani.
Nyt Adamus on ehdottanut, että me sijoitamme. Okei, se osa ei ole ongelma. Minulla ei ole esteitä tuolla alueella, mutta minulla on (tai oli) helvetin suuri este, kun kyse on teknologiasta ja teknisestä kielestä. Heti kun kuulen tai luen tuota jargonia, haluan vain nukahtaa, ikään kuin mikään aivoissani ei yhdistyisi tuohon informaatioon.
Siis tässä sitä ollaan, innostuneena ja valmiina leikkimään kryptojen kanssa, mutta vaikeuksissa alusta saakka, koska nukahdan pelkästä ajatuksesta selvittää, miten aloittaisin sen.
Tässä tapauksessa Zach kieltäytyi kohteliaasti käymästä läpi kanssani tilien perustamisen, jotta voisin aloittaa, koska suoraan sanottuna, hän viiltäisi mieluummin ranteensa, kuin toistaisi tuntikaupalla ohjeita. (Hän ei sanonut niin, mutta olen hänen äitinsä, ja äidit tietävät tällaiset asiat.)
En ehkä ole tekniikkavelho, mutta minulla on muita velhon kykyjä. Tiedän tarpeeksi tietääkseni, että jos en ole tarkkana, voisin antaa esteeni olla syy olla etenemättä. Ja tiedän, että tie eteenpäin tässä tapauksessa liittyy siihen tapaan, jolla käsittelen tai näen transaktiot eli energiavaihdon.
Tunnustan, että minulla on este ja sen nimi on vastustus. Tekniikassa saatan olla paska, mutta energian pystyn hanskaamaan, joten aloitetaanpa ja hankkiudutaan eroon tästä esteestä!
Yrittäessäni aloittaa esteeni purkamisen, katselin lohkoketjuvideon, jonka joku oli postannut Crimson Circlen Facebook-ryhmään (pienen lapsen selitys oli paras, fiksut ihmiset unettavat minua). Tämä laukaisi kokemuksen, jossa "tunnustelin" nykyistä pankkijärjestelmää, vaikken usko, että se oli heidän tarkoituksensa.
Kun kyse on lohkoketjun oppimisesta ja kryptovaluuttoihin ja muihin vaihtomuotoihin sijoittamisesta, ymmärrän sen niin, että suhteeni teknologiaan tai reaktioni siihen on fyysinen heijastus ja ilmentymä suhteesta itseeni, koska tarvitsen teknologiaa päästäkseni käsiksi näihin asioihin.
PANKKITOIMINTAKOKEMUS
Tunsin nykyistä transaktiomuotoa – pankkitoimintaa – ja se tuntui vanhalta. Hyvin vanhalta. Kaikki tässä järjestelmässä oli hidasta, raskasta ja kamalan työlästä. (Minusta tuntuu siltä päivittäisessä elämässä joskus, ja olen aina miettinyt syytä.) Mitä enemmän tunsin sitä, sitä raskaammalta kehoni ja olemukseni tuntui. Mieleeni juolahti, että tältä minusta tuntuu, kun syön kaurapuuroa – raskaalta ja tiheältä. Pankkijärjestelmä on kuin kaurapuuroa – paksua, tahmeaa, raskassoutuista kaurapuuroa!
Tiedät, miltä tuntuu, kun syöt liikaa jotain, mikä ei sovi kehollesi? Kaurapuuro ei sovi minulle. Minusta tuntuu hitaalta ja kovapäiseltä, minulla on huono arvostelukyky ja on vaikea keskittyä. Minulla ei ole motivaatiota tai elämänhalua, koska olen liian täynnä sitä roskaa, jota juuri söin. Minulla ei ole iloa tai elämänkipinää – mitä helvettiä se ylipäätään on ja miten sitä voisi mitenkään olla, kun minusta tuntuu tältä? (Leigh sanoo hiljaisella äänellä: "Ei voi olla.")
Kaurapuuron syöminen saa oloni tuntumaan paskalta, ja energiakierroksen tekeminen pankkijärjestelmässä saa tuntumaan täsmälleen samalta. Nyt tiedän, miksi termi "tukeva pankkiiri" on olemassa! Olen selvästi tottunut vanhaan ja pian vanhanaikaiseen tapaan vaihtaa energiaa, ja fyysinen ilmentymä siitä on, miten näen rahan ja käsittelen sitä.
Käytän pankkia. En pidä pankeista. En luota pankkeihin, ja kuitenkin koko aikuiselämäni olen auliisti antanut jokaisen ansaitsemani sentin pankille. Teen sen, jotta sellainen järjestelmä (pankki) voi "hoitaa" tai "pitää huolta" rahoistani, joka on sijoittanut vain omaan kasvuunsa. Se ei välitä hitustakaan minusta. Helvetti, se ei edes tunne minua – ja vielä pulitan palvelumaksuja tuosta loukkauksesta! Miten kummallista, etten ole koskaan ennen pitänyt sitä outona. Menin vain massojen mukana – pidin sitä normaalina ja sitten tein sen.
Sukeltaessani syvemmälle tähän tunteeseen, näen ja tunnustan, että olen antanut vastuun rahoistani (energia) kolmannelle osapuolelle, tässä tapauksessa pankille. En ole ottanut omakseni energiaani. Sen sijaan olen tieten tahtoen antanut voimani jollekin auktoriteetille, joka ei ole omani, koska en halua ottaa vastuuta omasta energiastani.
Jos jään siihen paikkaan, missä olen, voin syyttää ja inhota nykyistä pankkijärjestelmää sydämeni kyllyydestä. Mutta tosiasia on, että käytän sitä tekosyynä pysyä uhrina, täysivaltaisena olemisen sijasta. Voin jatkaa piiloutumista pelkojeni taakse ja leikkiä myös kuuroa, jos haluan, mutta en voi tehdä tekemättömäksi sitä, minkä tiedän totuudeksi.
Nähtyäni, mitä minun tarvitsi nähdä, ravistan sen pois ja sukellan seuraavaan kokemukseen.
Pikakelaan tuntemaan tulevaisuuttani, sillä siihen olen aktiivisesti ja tietoisesti sijoittanut. Tunnen sitä kaikkea, ja vastauksia vain tulee mieleeni. Kun sijoitan, en tee sitä odottaen saavani tietyn dollarimäärän takaisin. Tarkoitukseni on sijoittaa yksinomaan itseeni.
Täällä "tulevaisuudessa" olen vapautunut peloista ja huolista, jotka vaivasivat vanhaa elämääni, koska tiedän jo, että olen turvassa. Pelko ja huoli eivät ole edes huomioonotettavia. Niitä ei ole – sellaisen tason luottamus minulla on omaan energiaani.
Kaikki on selvää täällä. Tunnen olevani täysin vapaa myrkyistä (kaurapuurosta). Myrkyt ovat ajatuksia, tunteita ja uskomuksia, jotka eivät palvelleet minua niin, kuin olisin palvelemisen arvoinen. Myrkyt eivät tuo minulle mitään iloa.
Voin nähdä, että jos astun sijoitustilaan tuntien pelkoa, kireyttä, rajoittamista ja niukkuutta, energiani tuo minulle takaisin kokemuksia menetyksestä ja rajoittamisesta. Toisin sanoen, jos astun sijoittamistilaan puute-energian kera, energiani tukee sitä, mitä olen pyytänyt, ja tuo minulle lisää puutekokemuksia.
Tässä tilassa ei ole odotuksia, ihmisen haluja, puutteita, vaatimuksia, toiveita ja tarpeita. Niitä ei ole täällä, koska tiedän jo, etten tarvitse mitään, koska kaikki vain ON. Ja täältä olen löytänyt paikan, jossa iloni piilottelee. Iloni antaa minulle vapauden sallia energiani todella leikkiä, virrata, vapautua ja nauttia täysillä elämästä.
Luotan energiaani yksiselitteisesti. Ymmärrän, että nyt-hetkessä Leigh luo perustaa ja tekee pohjatyötä. Kyllä, minun täytyy tehdä asioita, joista en välttämättä pidä. Mutta se on ok, koska tiedän, että jokainen tekoni sisältää tästä eteenpäin uuden energian komponentin, jota minulla ei ollut ennen tätä oivaltamisen kohtaa. Ja se merkitsee, että nyt-hetkeni on jo muuttanut tulevaisuuteni lopputuloksia, koska olen muuttanut, mitä ajattelen ja tunnen siirtymisestä eteenpäin.
Kaiken tämän energiadynamiikka on uskomattoman yksinkertainen – se on kaunis.
KOKEMUKSEN JÄLKEEN
Voin nähdä, miksi Adamus on ehdottanut, että sijoitamme (hän on niin hiton nokkela!). Hän ei pyydä meitä tekemään sitä rikastuaksemme – se on aivan liian rajoittavaa. Hän kannustaa, motivoi ja työntää meitä johonkin paljon suurempaan, kuin pelkkä varallisuus. Hän on löytänyt taas yhden nerokkaan tavan auttaa meitä murtautumaan esteidemme läpi ja auttaa meitä ymmärtämään, että kaikki on meidän energiaamme. Ja siunatut olkoon hänen pienet Fabergé-sukkansa – se toimii!
Miten? Pyytämällä meitä ottamaan vastuun rahoistamme, koska ne eivät ole verirahoja – se on vain energiaa. (Olen vähän innostunut rinnastuksista tässä, joten antakaa anteeksi, jos vähän pulputan.)
Tulevaisuuteeni sijoittaminen, erityisesti pääseminen alkuun tilien perustamisessa, on energiakokemus, joka antaa minulle uskomattoman tilaisuuden ottaa vastuun energiastani. Se on nokkela tapa saada minut tottumaan siihen, miltä se tuntuu.
Tämä uusi tapa käsitellä transaktiota (mihin liittyy teknologiaa) merkitsee, että minun täytyy olla laivani kapteeni/mestari. Se merkitsee, ettei minun ole syyttäminen ketään menetyksistä, "vaikeaksi tekemisistä" tai mistään vastaavasta. Kaikki mitä laitan tähän uuteen vaihtotapaan ja miten teemme transaktioita, on vain minä, ja pidän todella siitä vakaudesta/luotettavuudesta, miltä se tuntuu.
Ihailen, mitä Adamus on luonut meille. Näen muuttuvani ja osallistuvani tähän uuteen vaihtomuotoon jännittävänä tilaisuutena vapautua uhrimentaliteettijäänteestäni.
Tiedän nyt, etten todellisuudessa vastustanut. Se mitä luulin vastustukseksi, oli oikeasti vain Minä kysymässä minulta, olinko oikeasti valmis ottamaan täyden vastuun koko minusta – ja se on paljon MINUA!
Luottamuksenpuute "uuteen vaihtomuotoon", huoli huijareista ja luottamusongelmat yleensä, peilasivat vain sisäistä luottamuksenpuutetta itseeni. En ollut valmis sukeltamaan itseeni luottamisen syvyyksiin. Nuo pelot, huolet ja piirteet kertoivat minulle tarinaa siitä, mitä sisällä oikeasti tapahtui: olin vain pelokas pieni tyttö, joka pelkäsi olla kaikkea, mitä olen.
En pelkää enää.
Sijoitan henkilökohtaiseen vapauteeni, ja miten upea asia se onkaan. Dollarimäärä on irrelevantti. Sijoita yksi tai tuhat dollaria – sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä, miten luovutan tuon energian, eli mitä tunnen dollarin sijoittamisesta. Siinä todellinen rikkaus lepää. Jos olet epävarma kokeilemaan sijoittamista, pyydä jotakuta fiksua (ja hauskaa) auttamaan itseäsi. Jos dollarimäärä huolettaa sinua, päästä siitä irti ja sijoita vain pari dollaria. Adamus ei välitä määrästä – hän haluaa meidän vain saavan energiakokemuksen, jotta voimme oppia leikkimään itsemme kanssa (sori Linda, veljesi pani minut sanomaan sen).
Ja paras asia tässä kaikessa on, että kuvittelen elämäni uudelleen. Se merkitsee, että luon uudelleen nyt-hetkeni (menneisyys), koska olen yhdistynyt ja täysin rakastunut tulevaisuuteeni. Tiedän jo, että tulevaisuuteni muistuttaa vain vähän tätä nyt-hetkeä, ja SE vaikuttaa muutokseen nyt-hetkessäni. Olen haltioitunut tulevaisuudesta, ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen yhdistynyt aitoon iloon.
*******
Leigh löysi Crimson Circlen 2003 ja oli SES-opettaja monta vuotta. Hän asuu Perthissä, Washingtonissa, ja nauttii kaikesta, mikä liittyy SES:iin. Häneen saa yhteyden sähköpostilla tai Facebookissa.
Hän sanoo: "Tulevaisuuteen sijoittaminen on ollut uskomaton tilaisuus rakastaa itseäni riittävästi sijoittaakseni itseeni, enkä osaa ajatella mitään suurempaa asiaa. Jos haluat sijoitusapua, älä pidättele. Etsi joku, jonka kanssa resonoit, ja käy keskustelua. Jos jokin aspekti pidättelee sinua, puhu jollekin minun kaltaiselleni, jonka kanssa resonoit. Meitä on paljon, jotka osaavat käsitellä aspekteja (mutta tee se vain, jos olet sitoutunut SES:iin, kiitos). Uskon todella, että olen odottanut juuri tätä hetkeä jakaakseni toisten kanssa itseensä sijoittamisen ilon."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Teknologia ei ole alue, jolla toimin (tai olen toiminut) mitenkään sujuvasti tai helposti. Itse asiassa kamppailen sen kanssa. Ja myönnän, että lapseni pitävät tätä piirrettäni ärsyttävänä ja sietämättömän tuskallisena. (He ovat oikeassa, näin on.) Myös aina kärsivällisen ja teknisesti fiksun Zach-poikani täytyy huokaista ääneen, ennen kuin hän käy tyynesti kanssani läpi sen teknisen ongelman, joka minulla kulloinkin on, mutta hänen rauhallisuutensa ja kärsivällisyytensä toimii tavallisesti kanssani.
Nyt Adamus on ehdottanut, että me sijoitamme. Okei, se osa ei ole ongelma. Minulla ei ole esteitä tuolla alueella, mutta minulla on (tai oli) helvetin suuri este, kun kyse on teknologiasta ja teknisestä kielestä. Heti kun kuulen tai luen tuota jargonia, haluan vain nukahtaa, ikään kuin mikään aivoissani ei yhdistyisi tuohon informaatioon.
Siis tässä sitä ollaan, innostuneena ja valmiina leikkimään kryptojen kanssa, mutta vaikeuksissa alusta saakka, koska nukahdan pelkästä ajatuksesta selvittää, miten aloittaisin sen.
Tässä tapauksessa Zach kieltäytyi kohteliaasti käymästä läpi kanssani tilien perustamisen, jotta voisin aloittaa, koska suoraan sanottuna, hän viiltäisi mieluummin ranteensa, kuin toistaisi tuntikaupalla ohjeita. (Hän ei sanonut niin, mutta olen hänen äitinsä, ja äidit tietävät tällaiset asiat.)
En ehkä ole tekniikkavelho, mutta minulla on muita velhon kykyjä. Tiedän tarpeeksi tietääkseni, että jos en ole tarkkana, voisin antaa esteeni olla syy olla etenemättä. Ja tiedän, että tie eteenpäin tässä tapauksessa liittyy siihen tapaan, jolla käsittelen tai näen transaktiot eli energiavaihdon.
Tunnustan, että minulla on este ja sen nimi on vastustus. Tekniikassa saatan olla paska, mutta energian pystyn hanskaamaan, joten aloitetaanpa ja hankkiudutaan eroon tästä esteestä!
Yrittäessäni aloittaa esteeni purkamisen, katselin lohkoketjuvideon, jonka joku oli postannut Crimson Circlen Facebook-ryhmään (pienen lapsen selitys oli paras, fiksut ihmiset unettavat minua). Tämä laukaisi kokemuksen, jossa "tunnustelin" nykyistä pankkijärjestelmää, vaikken usko, että se oli heidän tarkoituksensa.
Kun kyse on lohkoketjun oppimisesta ja kryptovaluuttoihin ja muihin vaihtomuotoihin sijoittamisesta, ymmärrän sen niin, että suhteeni teknologiaan tai reaktioni siihen on fyysinen heijastus ja ilmentymä suhteesta itseeni, koska tarvitsen teknologiaa päästäkseni käsiksi näihin asioihin.
PANKKITOIMINTAKOKEMUS
Tunsin nykyistä transaktiomuotoa – pankkitoimintaa – ja se tuntui vanhalta. Hyvin vanhalta. Kaikki tässä järjestelmässä oli hidasta, raskasta ja kamalan työlästä. (Minusta tuntuu siltä päivittäisessä elämässä joskus, ja olen aina miettinyt syytä.) Mitä enemmän tunsin sitä, sitä raskaammalta kehoni ja olemukseni tuntui. Mieleeni juolahti, että tältä minusta tuntuu, kun syön kaurapuuroa – raskaalta ja tiheältä. Pankkijärjestelmä on kuin kaurapuuroa – paksua, tahmeaa, raskassoutuista kaurapuuroa!
Tiedät, miltä tuntuu, kun syöt liikaa jotain, mikä ei sovi kehollesi? Kaurapuuro ei sovi minulle. Minusta tuntuu hitaalta ja kovapäiseltä, minulla on huono arvostelukyky ja on vaikea keskittyä. Minulla ei ole motivaatiota tai elämänhalua, koska olen liian täynnä sitä roskaa, jota juuri söin. Minulla ei ole iloa tai elämänkipinää – mitä helvettiä se ylipäätään on ja miten sitä voisi mitenkään olla, kun minusta tuntuu tältä? (Leigh sanoo hiljaisella äänellä: "Ei voi olla.")
Kaurapuuron syöminen saa oloni tuntumaan paskalta, ja energiakierroksen tekeminen pankkijärjestelmässä saa tuntumaan täsmälleen samalta. Nyt tiedän, miksi termi "tukeva pankkiiri" on olemassa! Olen selvästi tottunut vanhaan ja pian vanhanaikaiseen tapaan vaihtaa energiaa, ja fyysinen ilmentymä siitä on, miten näen rahan ja käsittelen sitä.
Käytän pankkia. En pidä pankeista. En luota pankkeihin, ja kuitenkin koko aikuiselämäni olen auliisti antanut jokaisen ansaitsemani sentin pankille. Teen sen, jotta sellainen järjestelmä (pankki) voi "hoitaa" tai "pitää huolta" rahoistani, joka on sijoittanut vain omaan kasvuunsa. Se ei välitä hitustakaan minusta. Helvetti, se ei edes tunne minua – ja vielä pulitan palvelumaksuja tuosta loukkauksesta! Miten kummallista, etten ole koskaan ennen pitänyt sitä outona. Menin vain massojen mukana – pidin sitä normaalina ja sitten tein sen.
Sukeltaessani syvemmälle tähän tunteeseen, näen ja tunnustan, että olen antanut vastuun rahoistani (energia) kolmannelle osapuolelle, tässä tapauksessa pankille. En ole ottanut omakseni energiaani. Sen sijaan olen tieten tahtoen antanut voimani jollekin auktoriteetille, joka ei ole omani, koska en halua ottaa vastuuta omasta energiastani.
Jos jään siihen paikkaan, missä olen, voin syyttää ja inhota nykyistä pankkijärjestelmää sydämeni kyllyydestä. Mutta tosiasia on, että käytän sitä tekosyynä pysyä uhrina, täysivaltaisena olemisen sijasta. Voin jatkaa piiloutumista pelkojeni taakse ja leikkiä myös kuuroa, jos haluan, mutta en voi tehdä tekemättömäksi sitä, minkä tiedän totuudeksi.
Nähtyäni, mitä minun tarvitsi nähdä, ravistan sen pois ja sukellan seuraavaan kokemukseen.
Pikakelaan tuntemaan tulevaisuuttani, sillä siihen olen aktiivisesti ja tietoisesti sijoittanut. Tunnen sitä kaikkea, ja vastauksia vain tulee mieleeni. Kun sijoitan, en tee sitä odottaen saavani tietyn dollarimäärän takaisin. Tarkoitukseni on sijoittaa yksinomaan itseeni.
Täällä "tulevaisuudessa" olen vapautunut peloista ja huolista, jotka vaivasivat vanhaa elämääni, koska tiedän jo, että olen turvassa. Pelko ja huoli eivät ole edes huomioonotettavia. Niitä ei ole – sellaisen tason luottamus minulla on omaan energiaani.
Kaikki on selvää täällä. Tunnen olevani täysin vapaa myrkyistä (kaurapuurosta). Myrkyt ovat ajatuksia, tunteita ja uskomuksia, jotka eivät palvelleet minua niin, kuin olisin palvelemisen arvoinen. Myrkyt eivät tuo minulle mitään iloa.
Voin nähdä, että jos astun sijoitustilaan tuntien pelkoa, kireyttä, rajoittamista ja niukkuutta, energiani tuo minulle takaisin kokemuksia menetyksestä ja rajoittamisesta. Toisin sanoen, jos astun sijoittamistilaan puute-energian kera, energiani tukee sitä, mitä olen pyytänyt, ja tuo minulle lisää puutekokemuksia.
Tässä tilassa ei ole odotuksia, ihmisen haluja, puutteita, vaatimuksia, toiveita ja tarpeita. Niitä ei ole täällä, koska tiedän jo, etten tarvitse mitään, koska kaikki vain ON. Ja täältä olen löytänyt paikan, jossa iloni piilottelee. Iloni antaa minulle vapauden sallia energiani todella leikkiä, virrata, vapautua ja nauttia täysillä elämästä.
Luotan energiaani yksiselitteisesti. Ymmärrän, että nyt-hetkessä Leigh luo perustaa ja tekee pohjatyötä. Kyllä, minun täytyy tehdä asioita, joista en välttämättä pidä. Mutta se on ok, koska tiedän, että jokainen tekoni sisältää tästä eteenpäin uuden energian komponentin, jota minulla ei ollut ennen tätä oivaltamisen kohtaa. Ja se merkitsee, että nyt-hetkeni on jo muuttanut tulevaisuuteni lopputuloksia, koska olen muuttanut, mitä ajattelen ja tunnen siirtymisestä eteenpäin.
Kaiken tämän energiadynamiikka on uskomattoman yksinkertainen – se on kaunis.
KOKEMUKSEN JÄLKEEN
Voin nähdä, miksi Adamus on ehdottanut, että sijoitamme (hän on niin hiton nokkela!). Hän ei pyydä meitä tekemään sitä rikastuaksemme – se on aivan liian rajoittavaa. Hän kannustaa, motivoi ja työntää meitä johonkin paljon suurempaan, kuin pelkkä varallisuus. Hän on löytänyt taas yhden nerokkaan tavan auttaa meitä murtautumaan esteidemme läpi ja auttaa meitä ymmärtämään, että kaikki on meidän energiaamme. Ja siunatut olkoon hänen pienet Fabergé-sukkansa – se toimii!
Miten? Pyytämällä meitä ottamaan vastuun rahoistamme, koska ne eivät ole verirahoja – se on vain energiaa. (Olen vähän innostunut rinnastuksista tässä, joten antakaa anteeksi, jos vähän pulputan.)
Tulevaisuuteeni sijoittaminen, erityisesti pääseminen alkuun tilien perustamisessa, on energiakokemus, joka antaa minulle uskomattoman tilaisuuden ottaa vastuun energiastani. Se on nokkela tapa saada minut tottumaan siihen, miltä se tuntuu.
Tämä uusi tapa käsitellä transaktiota (mihin liittyy teknologiaa) merkitsee, että minun täytyy olla laivani kapteeni/mestari. Se merkitsee, ettei minun ole syyttäminen ketään menetyksistä, "vaikeaksi tekemisistä" tai mistään vastaavasta. Kaikki mitä laitan tähän uuteen vaihtotapaan ja miten teemme transaktioita, on vain minä, ja pidän todella siitä vakaudesta/luotettavuudesta, miltä se tuntuu.
Ihailen, mitä Adamus on luonut meille. Näen muuttuvani ja osallistuvani tähän uuteen vaihtomuotoon jännittävänä tilaisuutena vapautua uhrimentaliteettijäänteestäni.
Tiedän nyt, etten todellisuudessa vastustanut. Se mitä luulin vastustukseksi, oli oikeasti vain Minä kysymässä minulta, olinko oikeasti valmis ottamaan täyden vastuun koko minusta – ja se on paljon MINUA!
Luottamuksenpuute "uuteen vaihtomuotoon", huoli huijareista ja luottamusongelmat yleensä, peilasivat vain sisäistä luottamuksenpuutetta itseeni. En ollut valmis sukeltamaan itseeni luottamisen syvyyksiin. Nuo pelot, huolet ja piirteet kertoivat minulle tarinaa siitä, mitä sisällä oikeasti tapahtui: olin vain pelokas pieni tyttö, joka pelkäsi olla kaikkea, mitä olen.
En pelkää enää.
Sijoitan henkilökohtaiseen vapauteeni, ja miten upea asia se onkaan. Dollarimäärä on irrelevantti. Sijoita yksi tai tuhat dollaria – sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä, miten luovutan tuon energian, eli mitä tunnen dollarin sijoittamisesta. Siinä todellinen rikkaus lepää. Jos olet epävarma kokeilemaan sijoittamista, pyydä jotakuta fiksua (ja hauskaa) auttamaan itseäsi. Jos dollarimäärä huolettaa sinua, päästä siitä irti ja sijoita vain pari dollaria. Adamus ei välitä määrästä – hän haluaa meidän vain saavan energiakokemuksen, jotta voimme oppia leikkimään itsemme kanssa (sori Linda, veljesi pani minut sanomaan sen).
Ja paras asia tässä kaikessa on, että kuvittelen elämäni uudelleen. Se merkitsee, että luon uudelleen nyt-hetkeni (menneisyys), koska olen yhdistynyt ja täysin rakastunut tulevaisuuteeni. Tiedän jo, että tulevaisuuteni muistuttaa vain vähän tätä nyt-hetkeä, ja SE vaikuttaa muutokseen nyt-hetkessäni. Olen haltioitunut tulevaisuudesta, ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen yhdistynyt aitoon iloon.
*******
Leigh löysi Crimson Circlen 2003 ja oli SES-opettaja monta vuotta. Hän asuu Perthissä, Washingtonissa, ja nauttii kaikesta, mikä liittyy SES:iin. Häneen saa yhteyden sähköpostilla tai Facebookissa.
Hän sanoo: "Tulevaisuuteen sijoittaminen on ollut uskomaton tilaisuus rakastaa itseäni riittävästi sijoittaakseni itseeni, enkä osaa ajatella mitään suurempaa asiaa. Jos haluat sijoitusapua, älä pidättele. Etsi joku, jonka kanssa resonoit, ja käy keskustelua. Jos jokin aspekti pidättelee sinua, puhu jollekin minun kaltaiselleni, jonka kanssa resonoit. Meitä on paljon, jotka osaavat käsitellä aspekteja (mutta tee se vain, jos olet sitoutunut SES:iin, kiitos). Uskon todella, että olen odottanut juuri tätä hetkeä jakaakseni toisten kanssa itseensä sijoittamisen ilon."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Joulukuu 2020 TIETOINEN KRYPTOKUNINGATAR
Kirjoittaja hammer » 18.12.2020 16:52
TIETOINEN KRYPTOKUNINGATAR
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen mukana Adamuksen "Sijoita tulevaisuuteesi" -villityksessä. Hemmetti, olen tämän asian merkittävä tukija yhdestä – ja vain yhdestä – syystä: se on tilaisuus esittää Seksuaalienergiakoulu täysin uudella ja hyvin "ajankohtaisella" tavalla (selitän sitä myöhemmin).
Sukeltaminen "sijoita tulevaisuuteesi" -kokemukseen on ollut eeppinen minulle. Olen hyvä esimerkki hitaasti käynnistyvästä. Halusin aloittaa sen, mutta pidin tuota jargonia työläänä, ikävystyttävän tylsänä ja vaikeana ymmärtää, ja sen lisäksi minulla on Doryn ("Nemoa etsimässä") keskittymiskyky.
Koko henkinen tarkkuuteni tietää, että kryptovaluuttojen oppiminen on tie eteenpäin, mutta miten voittaisin sisäiset esteeni, kun hukuin ylivoimaisuuteen?
Ylivoimaisuus on hassu asia. Se pystyy estämään upeiden ideoiden, inspiraatioiden ja luomusten etenemisen ideavaiheesta. Ja jos olet yhtään itseni kaltainen, sinulla on varmaan kokemusta siitä ja hyvin todennäköisesti olet kyllästynyt tähän toistuvaan kuvioon.
No, olen itse todella hyvin yli siitä. Sitouduin vain "aloittamaan", ja olen hyvin onnellinen, että tein sen, koska tuo matka kryptoihin avasi suljetut ja uniset silmäni.
SEKSUAALIENERGIAKOULU (SES)
Elämäni rakkaus on SES, ja tähän päivään saakka se on ollut kiistatta elämää muuttavin ja syvällisin kokemus tällä planeetalla tänä päivänä.
SES:n tärkein perusperiaate on itsensä rakastaminen, ja vaikka se voi kuulostaa mutkattomalta ja helpolta, todellisuus ja totuus ihmisolennoilla – henkisiä tai ei – on, että itserakkaus ei tule luonnostaan eikä sitä saavuta – tai ainakaan ole saavuttanut – helposti.
Itserakkaus on Oivaltamista. Ei ole mitään mutkattomampaa.
Siis, miten itserakkaus liittyy "tulevaisuuteensa sijoittamiseen"?
Se liittyy kaikin tavoin.
SES oli vanhassa muodossaan suunniteltu omalle sukupolvelleni, minua vanhemmille ja niille, joilla oli samanlaisia kokemuksia kuin omamme.
Nuo sanat, tarinat ja kokemukset olivat kaikki – sanasta sanaan – "meidän kokemuksiamme". SES:ssä ei voinut paeta raiskauksen, kidutuksen ja kamalien hyväksikäyttöjen julmuutta eikä niitä salakavalia tapoja, jolla energiaamme oli varastettu ja me vuorostaan olimme varastaneet.
Meitä oli loukattu, meitä oli vahingoitettu ja olimme epäilemättä hyvin rikkinäisiä ja murtuneita ihmisiä tuolloin. SES:n vuoksi tuhannet shaumbrat ovat pystyneet hitaasti kasaamaan taas itsensä, pala palalta, aspekti aspektilta.
Emme ole enää rikki emmekä murtunut. Olemme ottaneet takaisin eksyneet ja vaeltelevat aspektimme ja lopettaneet uhrina olemisen, ja teimme sen tavalla, jonka harvat ihmiset ymmärtäisivät. Noiden toimiemme huipentuma ja lopputulos näkyy nyt shaumbra-yhteisössä. Tämä ryhmä nimeltään Crimson Circle on nyt hyvin voimaantuneen ihmisryhmän luomisen keskipiste.
Alkuperäinen SES luotiin erityisesti meille, koska meillä oli tiettyjä ominaisuuksia. Vaikkemme muistaneet sitä tuolloin, halusimme nähdä, miten pitkälle voisimme viedä henkilökohtaisen sitoutumisemme tietoisuuden laajentamiseen, vaikka se tarkoittaisi, että meidän ehkä täytyisi kokea suurta kärsimystä emmekä löytäisi tietämme ulos. Teimme tämän, koska halusimme tietää, miten näytetään muille, miten päästään ulos. Ja hyvä uutinen on, että me todella teimme sen!
Tobias tiesi äärettömässä viisaudessaan, että jonain päivänä jakaisimme SES-periaatteet maailman kanssa, kukin omalla tavallamme. Resonoimme SES-kielen kanssa, koska se oli meidän tarinamme. Mutta SES-kieli ei ole kaikkia varten, koska ilmestyy uusi heräävien ihmisten aalto, jotka eivät kanna samoja ominaisuuksia.
Pikakelaus tähän päivään, ja sisään astuu Adamus "sijoita tulevaisuuteesi" -ajatuksensa kanssa.
Havaitsin, että kryptomaailmaan sukeltaminen voi mahdollisesti olla – jos haluaa niin – yksi polku Oivaltamiseen (SES = itserakkaus).
Saatat ihmetellä: "Leigh, miten SES-periaatteet voisi mitenkään yhdistää "sijoita tulevaisuuteesi" -kokemukseen?"
ENSIMMÄINEN SES-PERIAATE: OPETTELE HALLITSEMAAN HENKILÖKOHTAINEN ENERGIASI
Kryptomaailmaan astuminen on tehnyt minusta hypertietoisen siitä, mitä lähetän "tuonne ulos", ja hionut taitoani tarkkailla, mitä saan vastineeksi. (Raha tuntuu olevan tehokas motivoija ottaa tämä käyttöön, hah-hah.)
Joka kerta kun ostan, talletan tai nostan kryptoja, talletan (heitän pois tai voitan) omia energiakomponenttejani (mitä tunnen itsestäni). Tämä merkitsee, että minun täytyy olla hyvin selkeä siinä, mitä haluan ja mitä en halua itselleni tai mitä hyväksyn ja en hyväksy.
Tietoisuus oman energiani käyttäytymistavasta alkoi heti, kun otin muutaman hyvin pienen ensiaskeleeni ja valmistauduin oppimaan kryptoista. Kun aloitin, minusta tuntui turvattomalta ja haavoittuvalta kryptotilassa. Mutta se oli minulle hyvä vinkki tarkistaa oma henkilökohtainen energiani ja tuntea, mikä osani ei luota itseen, ja kyllä, vei aikaa mennä siitä läpi.
Sanokaa minua hulluksi, mutta eikö se ole paras lahja ikinä? Kyetä näkemään omat haavoittuvuuteni ja pelkoni vain vaihtamalla näkymättömiä valuuttoja? Ja silloin kun haluan oikeasti testata luonteenlujuuttani (uskon ja rakkauden suuruutta itseä kohtaan), liikutan rahaa! Vakavasti sanottuna, jos haluat nähdä, onko sinulla vielä painolastia, ja testata kylmänhikeä, liikuttele niitä!
Ehdottomaksi aloittelijaksi (tuskallinen sortti) tunnustautuneena opin, että nopein tapa päästä itseni yli oli tehdä tarkistuksia (henkilökohtaisen energiani hallitseminen) ja kysyä itseltäni: "Miltä tämä tuntuu minusta? Tunnenko epäilyä, epäluuloa, haavoittuvuutta, ahdistusta tai pelkoa?"
Jos vastaus on myönteinen, huolehdin tuosta aspektista, ennen kuin etenen. Enkä välitä, jos se kestää minulle viikkoja, koska olen vakaasti päättänyt, etten rakenna perustaa (krypton alkuvaiheet) epäluottamukselle, itsensä epäilemiselle ja pelolle. Kieltäydyn ruiskuttamasta noita ilkeitä pieniä energiapisaroita vaihtotapahtumiini. Ne voivat "Sart off!" (niin kuin t-paidassa; suom. huom. tarkoittaa "painu vittuun"). Nuo energiaa kuluttavat asiat kuuluvat menneisyyteeni – ne eivät ole tervetulleita kryptotilaani.
On myös suurta huvia tarkkailla, mitä laitan sinne, ja katsoa, miten se tulee takaisin minulle (ilmentyy) voittona. Silloinkin kun jokin menee pieleen, se on hyvä asia, koska se on vain aspekti (helposti korjattu). Rehellisesti sanottuna, sillä ei ole merkitystä, mitä teemme – emme yksinkertaisesti voi mennä vikaan!
Tulevaisuuteen sijoittaminen on ollut minulle perimmäinen tapa harjoitella "seisomista matalan aidan takana" vain tarkkailemassa itseäni. Koska kryptomaailmassa tarkkaileva itse maksaa osinkoja, ei ainoastaan tavallinen sijoittaminen vanhalla tavalla!
Luulen, että arvokkain asia jonka olen saanut ensiaskeleistani, on tietää, että pohjatyö jota teen tässä nyt, on perusta, joka tukee tulevaa varallisuuttani. En voi korostaa liikaa, miten tärkeää on saada sisäinen talomme järjestykseen ennen aloittamistamme, koska tämä vaikuttaa vaivattomasti tuleviin lopputuloksiin rahamielessä.
Kun tullaan tähän aiheeseen, innostun todella siitä, että tunnen henkilökohtaisen energiani näin intiimisti. Ja vaikken ymmärrä sijoittamisen käytännön sovellusta (vielä), ehdottomasti kukoistan SES:n sijoittamispuolessa ja ihailen sitä! Löysin kotini, paikan johon kuulun, ja se on juuri tässä "tulevaisuuteen sijoittamisen" alkuvaiheissa, koska tiedän, että se on monille alusta herätä Oivaltamiseensa. Ja vaikken ehkä ole mikään teknologianero tai sijoitusguru, olen tietoinen kryptokuningatar.
TOINEN SES-PERIAATE: UHRI ON MYÖS HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ
Kryptomaailmaan astuminen on upea tilaisuus päästää irti kaikesta uhrimentaliteetin jäämästä, koska tällä toimialalla sille ei ole sijaa. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu, on minun juttuni. Minä olen se – ainoa täysivaltainen päätöksentekijä, ilman ketään jota voi syyttää tai jonka voi tuomita.
"Tulevaisuuteen sijoittaminen" totuttaa meidät siihen, miltä tuntuu olla vastuussa itsestä, kunnes pääsemme siihen kohtaan, jossa emme tarvitse mitään itsemme ulkopuolelta. Sitten kun olemme saavuttaneet tämän olemistilan, tarve "syödä" varastamalla energiaa vähenee ja vähenee, kunnes se lakkaa olemasta.
Ja tämä johtaa voimaantuneisiin täysivaltaisiin olentoihin.
KOLMAS SES-PERIAATE: KOET ELÄMÄN NIIN, KUIN HAVAITSET SEN
Rakastan tätä. Sanat kertovat kaiken, ja tärkein asia on: "Kaikki on kirjaimellisesti minun energiaani."
Tulevaisuuteensa sijoittaminen – en usko, että on helpompaa tapaa muistuttaa Luojalle, että hän on todellisuutensa Luoja. Eikö se ole erinomainen esimerkki puhtaasta voimaantumisesta!
NELJÄS SES-PERIAATE: ALIYAH (ITSERAKKAUS)
Mitä aliyah'iin tulee, niin mikä on parempi tapa rakastaa itseäni, kuin jalostaa yllä lueteltuja ominaisuuksia ja hypätä kuuman höyryävään ja aistilliseen varallisuuskylpyyn? (Yltäkylläisyys on suora heijastus siitä, miten paljon olen valmis antamaan itselleni ja rakastamaan itseäni, eli itserakkaus.)
LOPUKSI
Minusta poikkeuksellinen lahja on sisältynyt siihen, että olen sallinut itseni käydä tätä prosessia läpi hitaasti, koska se sallii minun nähdä tuon "estävän ja sabotoivan" osan itsessäni ja muissa.
Kerta toisensa jälkeen näen ihmisiä ja kuulen ihmisistä, jotka haluavat epätoivoisesti osallistua "sijoita tulevaisuuteesi" -villitykseen, mutta heiltä puuttuu rohkeutta ja uskoa itseen, että he pystyvät siihen. Fakta on, että he pystyvät. Murtautuakseen ulos tästä heikentävästä odottelukuviosta, täytyy vain aloittaa.
Asian ydin on, että tulevaisuuteemme sijoittaminen totuttaa meidät siihen, miltä tuntuu ottaa vastuu omasta energiastamme ottamalla vastuu rahoitusasioistamme. Ja kaikkein nokkelin osa kaikessa tässä on, että tämä tapahtuu vähitellen ja luonnostaan, koska pelkästään lähtemällä mukaan kryptomaailmaan, otamme toistuvasti vastuun, uudestaan ja uudestaan.
Se on tilaisuus päästää irti uhrimentaliteetin jäämästä ja omistaa todella Luoja-kykymme, koska olemme ainutlaatuisessa paikassa tarkkailemaan hyvin motivoituneesti energiaamme (ja sitä, että kaikki energia on meidän).
Se antaa meille rohkeutta seisoa omilla jaloillamme ja sanoa: "Hei, minä tein sen." Ja joka kerta kun teemme sen, keräämme rohkaisevaa ja voimaannuttavaa vahvuutta itseemme.
Mitä enemmän teemme sitä, sitä enemmän tunnemme sen ja sitä haluttomampi olemme antautumaan enää millekään tai kellekään, paitsi itsellemme. Siitä syystä rakastan "sijoittamista tulevaisuuteensa". Tiedonlahja jonka se voi tarjota meille (jos haluamme sen), on liian kaunis ilmaistavaksi sanoina.
Jos haluat sen, pelkästään aloita.
Sijoittaminen on käytännön soveltamista, mutta tietoisuutemme maksaa osingot.
_______________
Leigh löysi Crimson Circlen 2003 ja oli monta vuotta SES-opettaja. Hän asuu Perthissä, Länsi-Australiassa, ja nauttii kaikesta, mikä liittyy SES:iin. Hänet tavoittaa sähköpostilla (leighbisset1@hotmail.com) tai Facebookin (https://www.facebook.com/leigh.bisset.9) kautta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen mukana Adamuksen "Sijoita tulevaisuuteesi" -villityksessä. Hemmetti, olen tämän asian merkittävä tukija yhdestä – ja vain yhdestä – syystä: se on tilaisuus esittää Seksuaalienergiakoulu täysin uudella ja hyvin "ajankohtaisella" tavalla (selitän sitä myöhemmin).
Sukeltaminen "sijoita tulevaisuuteesi" -kokemukseen on ollut eeppinen minulle. Olen hyvä esimerkki hitaasti käynnistyvästä. Halusin aloittaa sen, mutta pidin tuota jargonia työläänä, ikävystyttävän tylsänä ja vaikeana ymmärtää, ja sen lisäksi minulla on Doryn ("Nemoa etsimässä") keskittymiskyky.
Koko henkinen tarkkuuteni tietää, että kryptovaluuttojen oppiminen on tie eteenpäin, mutta miten voittaisin sisäiset esteeni, kun hukuin ylivoimaisuuteen?
Ylivoimaisuus on hassu asia. Se pystyy estämään upeiden ideoiden, inspiraatioiden ja luomusten etenemisen ideavaiheesta. Ja jos olet yhtään itseni kaltainen, sinulla on varmaan kokemusta siitä ja hyvin todennäköisesti olet kyllästynyt tähän toistuvaan kuvioon.
No, olen itse todella hyvin yli siitä. Sitouduin vain "aloittamaan", ja olen hyvin onnellinen, että tein sen, koska tuo matka kryptoihin avasi suljetut ja uniset silmäni.
SEKSUAALIENERGIAKOULU (SES)
Elämäni rakkaus on SES, ja tähän päivään saakka se on ollut kiistatta elämää muuttavin ja syvällisin kokemus tällä planeetalla tänä päivänä.
SES:n tärkein perusperiaate on itsensä rakastaminen, ja vaikka se voi kuulostaa mutkattomalta ja helpolta, todellisuus ja totuus ihmisolennoilla – henkisiä tai ei – on, että itserakkaus ei tule luonnostaan eikä sitä saavuta – tai ainakaan ole saavuttanut – helposti.
Itserakkaus on Oivaltamista. Ei ole mitään mutkattomampaa.
Siis, miten itserakkaus liittyy "tulevaisuuteensa sijoittamiseen"?
Se liittyy kaikin tavoin.
SES oli vanhassa muodossaan suunniteltu omalle sukupolvelleni, minua vanhemmille ja niille, joilla oli samanlaisia kokemuksia kuin omamme.
Nuo sanat, tarinat ja kokemukset olivat kaikki – sanasta sanaan – "meidän kokemuksiamme". SES:ssä ei voinut paeta raiskauksen, kidutuksen ja kamalien hyväksikäyttöjen julmuutta eikä niitä salakavalia tapoja, jolla energiaamme oli varastettu ja me vuorostaan olimme varastaneet.
Meitä oli loukattu, meitä oli vahingoitettu ja olimme epäilemättä hyvin rikkinäisiä ja murtuneita ihmisiä tuolloin. SES:n vuoksi tuhannet shaumbrat ovat pystyneet hitaasti kasaamaan taas itsensä, pala palalta, aspekti aspektilta.
Emme ole enää rikki emmekä murtunut. Olemme ottaneet takaisin eksyneet ja vaeltelevat aspektimme ja lopettaneet uhrina olemisen, ja teimme sen tavalla, jonka harvat ihmiset ymmärtäisivät. Noiden toimiemme huipentuma ja lopputulos näkyy nyt shaumbra-yhteisössä. Tämä ryhmä nimeltään Crimson Circle on nyt hyvin voimaantuneen ihmisryhmän luomisen keskipiste.
Alkuperäinen SES luotiin erityisesti meille, koska meillä oli tiettyjä ominaisuuksia. Vaikkemme muistaneet sitä tuolloin, halusimme nähdä, miten pitkälle voisimme viedä henkilökohtaisen sitoutumisemme tietoisuuden laajentamiseen, vaikka se tarkoittaisi, että meidän ehkä täytyisi kokea suurta kärsimystä emmekä löytäisi tietämme ulos. Teimme tämän, koska halusimme tietää, miten näytetään muille, miten päästään ulos. Ja hyvä uutinen on, että me todella teimme sen!
Tobias tiesi äärettömässä viisaudessaan, että jonain päivänä jakaisimme SES-periaatteet maailman kanssa, kukin omalla tavallamme. Resonoimme SES-kielen kanssa, koska se oli meidän tarinamme. Mutta SES-kieli ei ole kaikkia varten, koska ilmestyy uusi heräävien ihmisten aalto, jotka eivät kanna samoja ominaisuuksia.
Pikakelaus tähän päivään, ja sisään astuu Adamus "sijoita tulevaisuuteesi" -ajatuksensa kanssa.
Havaitsin, että kryptomaailmaan sukeltaminen voi mahdollisesti olla – jos haluaa niin – yksi polku Oivaltamiseen (SES = itserakkaus).
Saatat ihmetellä: "Leigh, miten SES-periaatteet voisi mitenkään yhdistää "sijoita tulevaisuuteesi" -kokemukseen?"
ENSIMMÄINEN SES-PERIAATE: OPETTELE HALLITSEMAAN HENKILÖKOHTAINEN ENERGIASI
Kryptomaailmaan astuminen on tehnyt minusta hypertietoisen siitä, mitä lähetän "tuonne ulos", ja hionut taitoani tarkkailla, mitä saan vastineeksi. (Raha tuntuu olevan tehokas motivoija ottaa tämä käyttöön, hah-hah.)
Joka kerta kun ostan, talletan tai nostan kryptoja, talletan (heitän pois tai voitan) omia energiakomponenttejani (mitä tunnen itsestäni). Tämä merkitsee, että minun täytyy olla hyvin selkeä siinä, mitä haluan ja mitä en halua itselleni tai mitä hyväksyn ja en hyväksy.
Tietoisuus oman energiani käyttäytymistavasta alkoi heti, kun otin muutaman hyvin pienen ensiaskeleeni ja valmistauduin oppimaan kryptoista. Kun aloitin, minusta tuntui turvattomalta ja haavoittuvalta kryptotilassa. Mutta se oli minulle hyvä vinkki tarkistaa oma henkilökohtainen energiani ja tuntea, mikä osani ei luota itseen, ja kyllä, vei aikaa mennä siitä läpi.
Sanokaa minua hulluksi, mutta eikö se ole paras lahja ikinä? Kyetä näkemään omat haavoittuvuuteni ja pelkoni vain vaihtamalla näkymättömiä valuuttoja? Ja silloin kun haluan oikeasti testata luonteenlujuuttani (uskon ja rakkauden suuruutta itseä kohtaan), liikutan rahaa! Vakavasti sanottuna, jos haluat nähdä, onko sinulla vielä painolastia, ja testata kylmänhikeä, liikuttele niitä!
Ehdottomaksi aloittelijaksi (tuskallinen sortti) tunnustautuneena opin, että nopein tapa päästä itseni yli oli tehdä tarkistuksia (henkilökohtaisen energiani hallitseminen) ja kysyä itseltäni: "Miltä tämä tuntuu minusta? Tunnenko epäilyä, epäluuloa, haavoittuvuutta, ahdistusta tai pelkoa?"
Jos vastaus on myönteinen, huolehdin tuosta aspektista, ennen kuin etenen. Enkä välitä, jos se kestää minulle viikkoja, koska olen vakaasti päättänyt, etten rakenna perustaa (krypton alkuvaiheet) epäluottamukselle, itsensä epäilemiselle ja pelolle. Kieltäydyn ruiskuttamasta noita ilkeitä pieniä energiapisaroita vaihtotapahtumiini. Ne voivat "Sart off!" (niin kuin t-paidassa; suom. huom. tarkoittaa "painu vittuun"). Nuo energiaa kuluttavat asiat kuuluvat menneisyyteeni – ne eivät ole tervetulleita kryptotilaani.
On myös suurta huvia tarkkailla, mitä laitan sinne, ja katsoa, miten se tulee takaisin minulle (ilmentyy) voittona. Silloinkin kun jokin menee pieleen, se on hyvä asia, koska se on vain aspekti (helposti korjattu). Rehellisesti sanottuna, sillä ei ole merkitystä, mitä teemme – emme yksinkertaisesti voi mennä vikaan!
Tulevaisuuteen sijoittaminen on ollut minulle perimmäinen tapa harjoitella "seisomista matalan aidan takana" vain tarkkailemassa itseäni. Koska kryptomaailmassa tarkkaileva itse maksaa osinkoja, ei ainoastaan tavallinen sijoittaminen vanhalla tavalla!
Luulen, että arvokkain asia jonka olen saanut ensiaskeleistani, on tietää, että pohjatyö jota teen tässä nyt, on perusta, joka tukee tulevaa varallisuuttani. En voi korostaa liikaa, miten tärkeää on saada sisäinen talomme järjestykseen ennen aloittamistamme, koska tämä vaikuttaa vaivattomasti tuleviin lopputuloksiin rahamielessä.
Kun tullaan tähän aiheeseen, innostun todella siitä, että tunnen henkilökohtaisen energiani näin intiimisti. Ja vaikken ymmärrä sijoittamisen käytännön sovellusta (vielä), ehdottomasti kukoistan SES:n sijoittamispuolessa ja ihailen sitä! Löysin kotini, paikan johon kuulun, ja se on juuri tässä "tulevaisuuteen sijoittamisen" alkuvaiheissa, koska tiedän, että se on monille alusta herätä Oivaltamiseensa. Ja vaikken ehkä ole mikään teknologianero tai sijoitusguru, olen tietoinen kryptokuningatar.
TOINEN SES-PERIAATE: UHRI ON MYÖS HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ
Kryptomaailmaan astuminen on upea tilaisuus päästää irti kaikesta uhrimentaliteetin jäämästä, koska tällä toimialalla sille ei ole sijaa. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu, on minun juttuni. Minä olen se – ainoa täysivaltainen päätöksentekijä, ilman ketään jota voi syyttää tai jonka voi tuomita.
"Tulevaisuuteen sijoittaminen" totuttaa meidät siihen, miltä tuntuu olla vastuussa itsestä, kunnes pääsemme siihen kohtaan, jossa emme tarvitse mitään itsemme ulkopuolelta. Sitten kun olemme saavuttaneet tämän olemistilan, tarve "syödä" varastamalla energiaa vähenee ja vähenee, kunnes se lakkaa olemasta.
Ja tämä johtaa voimaantuneisiin täysivaltaisiin olentoihin.
KOLMAS SES-PERIAATE: KOET ELÄMÄN NIIN, KUIN HAVAITSET SEN
Rakastan tätä. Sanat kertovat kaiken, ja tärkein asia on: "Kaikki on kirjaimellisesti minun energiaani."
Tulevaisuuteensa sijoittaminen – en usko, että on helpompaa tapaa muistuttaa Luojalle, että hän on todellisuutensa Luoja. Eikö se ole erinomainen esimerkki puhtaasta voimaantumisesta!
NELJÄS SES-PERIAATE: ALIYAH (ITSERAKKAUS)
Mitä aliyah'iin tulee, niin mikä on parempi tapa rakastaa itseäni, kuin jalostaa yllä lueteltuja ominaisuuksia ja hypätä kuuman höyryävään ja aistilliseen varallisuuskylpyyn? (Yltäkylläisyys on suora heijastus siitä, miten paljon olen valmis antamaan itselleni ja rakastamaan itseäni, eli itserakkaus.)
LOPUKSI
Minusta poikkeuksellinen lahja on sisältynyt siihen, että olen sallinut itseni käydä tätä prosessia läpi hitaasti, koska se sallii minun nähdä tuon "estävän ja sabotoivan" osan itsessäni ja muissa.
Kerta toisensa jälkeen näen ihmisiä ja kuulen ihmisistä, jotka haluavat epätoivoisesti osallistua "sijoita tulevaisuuteesi" -villitykseen, mutta heiltä puuttuu rohkeutta ja uskoa itseen, että he pystyvät siihen. Fakta on, että he pystyvät. Murtautuakseen ulos tästä heikentävästä odottelukuviosta, täytyy vain aloittaa.
Asian ydin on, että tulevaisuuteemme sijoittaminen totuttaa meidät siihen, miltä tuntuu ottaa vastuu omasta energiastamme ottamalla vastuu rahoitusasioistamme. Ja kaikkein nokkelin osa kaikessa tässä on, että tämä tapahtuu vähitellen ja luonnostaan, koska pelkästään lähtemällä mukaan kryptomaailmaan, otamme toistuvasti vastuun, uudestaan ja uudestaan.
Se on tilaisuus päästää irti uhrimentaliteetin jäämästä ja omistaa todella Luoja-kykymme, koska olemme ainutlaatuisessa paikassa tarkkailemaan hyvin motivoituneesti energiaamme (ja sitä, että kaikki energia on meidän).
Se antaa meille rohkeutta seisoa omilla jaloillamme ja sanoa: "Hei, minä tein sen." Ja joka kerta kun teemme sen, keräämme rohkaisevaa ja voimaannuttavaa vahvuutta itseemme.
Mitä enemmän teemme sitä, sitä enemmän tunnemme sen ja sitä haluttomampi olemme antautumaan enää millekään tai kellekään, paitsi itsellemme. Siitä syystä rakastan "sijoittamista tulevaisuuteensa". Tiedonlahja jonka se voi tarjota meille (jos haluamme sen), on liian kaunis ilmaistavaksi sanoina.
Jos haluat sen, pelkästään aloita.
Sijoittaminen on käytännön soveltamista, mutta tietoisuutemme maksaa osingot.
_______________
Leigh löysi Crimson Circlen 2003 ja oli monta vuotta SES-opettaja. Hän asuu Perthissä, Länsi-Australiassa, ja nauttii kaikesta, mikä liittyy SES:iin. Hänet tavoittaa sähköpostilla (leighbisset1@hotmail.com) tai Facebookin (https://www.facebook.com/leigh.bisset.9) kautta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
4 viestiä
• Sivu 1/1
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa