Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

[hammer]

OIVALTAMISEN OMINAISUUKSIA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muutama päivä sitten Jean Tinder, Crimson Circlen sisältöjohtaja, lähetti minulle sähköpostissa luonnoksensa sanasta "Oivaltaminen" nettisanastoamme varten. Meillä on paljon sanoja, jotka tarvitsee määritellä ja/tai selkeyttää, mm. Adamuksen keksimät sanat, kuten kaikho, makyo, nhahya ja shasat, mutta myös tavalliset sanat, kuten transhumanismi, standardi ja sieluolento, joilla on eri merkitys shaumbra-puheessa.

Jeanin lähettämä kuvaus oli hyvä, mutta jotenkin se ei ollut aivan oikea. Miten Oivaltaminen määritellään? Kerroin muokkaavani määritelmää ja lähettäväni sen sitten takaisin hänelle. Se on hämmentänyt minua siitä lähtien. Mitä ihmettä Oivaltaminen on? Se on pyörinyt päässäni siitä lähtien. En ole vielä lähettänyt Jeanille korjattua määritelmää, mutta minulla on ollut paljon aikaa ajatella sen ominaisuuksia. Toivottavasti häntä ei haittaa odottaa sen aikaa, kun kerron näkemykseni teille.

HUUMORI

Ei ole epäilystäkään, että täytyy sallia itselleen huumorintaju tällä matkalla. Vakavuus on musertumista vanhojen ihmistarinoidensa painosta. Ilman huumoria olet vain yksi haavoittunut soturi Oivaltamistien poskessa. Se alkaa kyvyllä nauraa itselleen, ja sitten Adamuksen ja toisten haamujen kanssa, ja sitten maailmalle. Muista, ettei mikään tästä ole totta joka tapauksessa, joten miksi ei nauraisi sille? Nauru on sielun pieru, joka vapauttaa ihmiskokemuksen haisevaa kaasua.

Naurun vastakohta on ankeus. Tylsyys. Elottomuus. Harmaus. Synkkyys. Analyyttisyys. Muuttumattomuus. Vakavuus. Huumori ja nauru pullauttavat sinut mielestä mestariin, jolla muuten on mahtava huumorintaju, vaikkei sinulla olisikaan. Se on ääni, joka on kehottanut sinua vuosikausia keventymään, ottamaan muutaman riskin ja katsomaan hyvän romanttisen komedian.

Miksi henkiset ihmiset kuvataan tavallisesti vakaviksi? Tee google-haku henkisistä ihmisistä. He ovat polvillaan tai joogaavat tai heiluttavat käsiään täysikuulle. He eivät ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa haluaisi bilettää. JP Sears (https://awakenwithjp.com/) on poikkeus tähän henkisesti-vakava-sääntöön "Miten olla ultrahenkinen" -videoillaan ja -kirjallaan. Hän naurattaa vanhoilla stereotypioilla henkisestä korrektiudesta … ja ummetuksesta.

Kuten Adamus ehdottaa, ota mikä tahansa vaikea taival elämässäsi ja muuta se koomiseksi tarinaksi. Vaikka se olisi mustaa huumoria, se muuttaa havaintotapaa ja siksi energiaa. Muista, että enkelit pystyvät lentämään, koska ne ottavat itsensä kevyesti.

EPÄKUNNIOITUS

Tällä matkalla on taipumusta tulla hyvin kunnioittavaksi. Mutta mikään ei ole niin pyhää, että sitä pitäisi palvoa, paitsi ensimmäisen luokan paikka pitkällä lennolla. Mestari ei halua ihmisen kunnioittavan itseään, vaan sallivan pelkästään sen viisauden. Minä-olen ei tarvitse ihailua, tai totta puhuen mitään. Se ei välitä, siunaatko sen vai kiroat, koska minä-olen on puhdasta tietoisuutta.

Muistan, kun menimme ensimmäistä kertaa Havaijille. Se oli 2004. Meidät kutsuttiin puhumaan ja kanavoimaan erääseen konferenssiin Kauain saarella. Huoneeseen oli ahtautunut yli 200 ihmistä, ja edessä oli valtava alttari – yli 2.5 metriä korkea ja noin 6 metriä pitkä. Se oli peitetty kauniilla kukilla, kristalleilla ja Buddhan, Jeesuksen, Kwan Yinin sekä Äiti Marian patsailla sekä kaikilla muilla henkisillä symboleilla, mitä kuvitella saattaa. Huoneessa oli useita suuria Kahunoita sekä kaksi tai kolme Isoäitiä. Heidät oli pantu istumaan erityisalueelle, jossa oli suuret nojatuolit ja kukkapuutarha. Jos käveli alttarin tai VIP-alueen ohi, oletettiin pysähtyvän kumartamaan. Yksi esiintyjä piti pitkän seremonian Kwan Yinille, johon sisältyi lisää kumartamista, sekoitettuna "veisaamiseen" ja "ommaamiseen". Kaikki tämä oli Lindalle ja minulle uutta, joten se oli melkoinen kokemus. Kaikkien noiden pyhien seremonioiden myötä tuntui siltä, että olimme katolilaisen kirkon Havaiji-teemaillassa.

Mutta mitä ihmettä mikään tästä liittyy Oivaltamiseen? Lähdin pois konferenssista ihmetellen, mitä he oikein etsivät. Se kaikki tuntui valtavalta häiriötekijältä. Oivaltaminen on hyvin syvä ja äärimmäisen henkilökohtainen kokemus. Siinä ei ole kyse enkelien näkemisestä, meditoimisesta päivätolkulla yhteen menoon tai minkään itsensä ulkopuolisen palvomisesta. Adamus mukaan luettuna. Hän ei tarvitse tai halua sitä. Itse asiassa hän näkee erityistä vaivaa suututtaakseen sinut, jos laitat hänet jalustalle.

Ja tee mestarina kaikki, mitä voit, estääksesi ihmisiä palvomasta sinua. Valitettavasti useimmat palvoisivat mieluummin jotain ulkopuolellaan kuin sitä, mikä on sisällä. Polta, juo ja kiroile kuin merimies, jos se tarvitaan tämän karistamiseen.

HETKESSÄ

Menneitä ovat ne päivät, jolloin pystyit suunnittelemaan, mitä tulee seuraavaksi elämääsi. Unohda se. Vaikka yrittäisit, se hajotetaan. Täytyy myöntää, että huvitan edelleen itseäni elämän suunnittelemisella, mutta nyt minulla on riittävästi huumorintajua tietääkseni, että suunnitelmani eivät ole sen kummempia kuin lehdet myrskytuulessa.

Lineaarisessa, mielipohjaisessa todellisuudessa teimme paljon suunnitelmia yrittäen kontrolloida ihmiselämäämme, tai kenties kiivetäksemme seuraavalle menestystasolle. Nyt kun energia on ystävämme, elämä on erittäin paljon hetkessä. Energia ja mahdollisuudet tulevat juuri oikealla hetkellä, ei koskaan liian paljon tai liian vähän, ei liian aikaisin tai liian myöhään. Se on raastavaa ensin, koska ei vaikuta siltä, että on jokin suunnitelma tai suunta. Ihminen panikoi, koska se haluaa aina pitää sormensa menneisyydessä ja tulevaisuudessa, mutta kymmenien hetkessä-kokemusten jälkeen tavallaan tottuu siihen ja lakkaa olemasta huolissaan. Sitten oivaltaa, että lopputulos on paljon parempi, kuin mikään minkä olisi voinut suunnitella, koska se on mestarin ja ihmisen yhteistyötä.

MUKAUTUVUUS

Oivaltamiseen tuleminen vaatii valtavaa joustavuutta elämämme joka osassa. Kaikki muuttuu – unelmat, ruokailutottumukset, energiatasot, nukkuminen, ihmiset ja työpaikat. Myös mieltymykset musiikissa, vaatteissa, elokuvissa, väreissä, koostumuksissa ja lämpötilassa muuttuvat. Olen huomannut, että ajamistapani on muuttunut kuluneena vuotena. Nautin ennen ajamisesta, mutta nyt monta kertaa pidän sitä julman ärsyttävänä ja tehottomana, tavallaan kuin planeetalla kaikki muukin.

Ajattele hetki kaikkia niitä asioita, joista pidit ennen tai joita teit mielelläsi. Ajattele sitten, mistä pidät nyt. Tämä luettelo on luultavasti lyhyempi ja yksinkertaisempi. Ja juuri kun totut uusiin mieltymyksiisi, ne luultavasti muuttuvat taas. Totuttele siihen.

SUVAITSEMATTOMUUS

Monien shaumbrojen kulmakarvat kohosivat, kun Adamus sanoi: "Mestari on suvaitsematon paskiainen." Useimmat meistä luulivat, että mestari oli tyyni, rauhallinen ja yhtä passiivinen kuin hapankorppu. Sitten oivalsimme, että suvaitsevaisuus on vain yksi sana sille, että antaa ihmisten kävellä ylitseen. Suvaitsevuus oli tapa antaa kaikki kaikille muille, jättämättä mitään itsellemme. Olen oppinut, että suvaitsemattomuus merkitsee "ei enää", kun ihmiset ja elämä yrittävät harhauttaa minut sisäisestä kutsumuksestani. Olen myös oppinut, että suvaitsemattomuus on käyttökelpoisempaa minuun kuin ulkopuoliseen maailmaan. Käytän sitä päivittäin vetääkseni rajan, kun vanhat aspektit tulevat vainoamaan tai kun mieleni yrittää tehdä "oikein" mestarijutun sijasta. Olen lakannut suvaitsemasta omaa uikutustani, piiskaavia pelkojani, valtavia ja runsaita häiriötekijöitäni ja pakkomielteistä tarvettani logiikkaan. Harjoittelen edelleen sanomaan "ei enää" tarpeelleni tehdä kovasti työtä, mutta sitten mietin, olisinko laiska mestari?

Ensin tuntuu epämiellyttävältä olla suvaitsematon. Onhan useimpia meitä koulutettu elämien ajan olemaan "kiva ihminen". Suvaitsemattomuus tuntuu hyvin epäkohteliaalta. Kokeile käyttää paljonpuhuvaa suvaitsemattomuutta ensi kerralla, kun joku "painelee nappuloitasi". Suvaitsemattomuuden ei tarvitse olla julmaa. Voit tehdä sen mestarin taidokkuudella, jolloin ihmiset hymyilevät ja nyökyttävät päätään, kun vedet tiukasti rajan hiekkaan. He itse asiassa kunnioittavat sinua ja itseään enemmän, kun annat "ein" tulla sisältä esiin, vanhan ja myönnytyksiä tekevän "ehkä" tai "anna minun ajatella asiaa" -vastauksen sijasta. "Ei" ei ole huono sana. Se on todellisuudessa selkeämpi kuin monet "kyllämme".

OIVALTAMISEN MÄÄRITTELEMINEN

Mikään tässä artikkelissa ei ole auttanut minua kirjoittamaan lyhyttä kuvausta sanasta "Oivaltaminen", mutta se antoi minulle tilaisuuden tutkia joitain sen ei-niin-ilmeisiä ominaisuuksia. Sori, Jean. Mestarilta minussa mestarille sinussa: saat sen juuri oikealla hetkellä. Et liian aikaisin, et liian myöhään. Hymyile!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Vedän kunnolla syvään henkeä sen lisäksi, mihin Linda ohjasi kaikkia meitä. Vedän kunnolla syvään tätä kaunista ilmaa (Adamus hengittää sisään) täällä Villa Ahmyossa Havaijin isolla saarella (Adamus hengittää syvään sisään). Ja kun tulen sisään työpajoja varten tai shoudeihin, kun matkustamme ympäri maailmaa yhdessä, rakastan hengittää ilmaa ja todella tuntea energian olemusta. Paikan koko energia on ilmassa riippumatta siitä, missä se on. Se on myös maassa, mutta sen voi todella aistia tuomalla sen sisään hengityksen kautta.

Hengitän tietysti Cauldren kautta, mutta kuitenkin voin tuntea sen, mitä hän tuntee, vaikkei hän olisi tietoinen kaikista noista tunteista. Voin tuntea hedelmien tuoksun ilmassa, hedelmien joita kasvaa puissa kaikkialla täällä. Voin haistaa kahvintuoksun, ei ainoastaan Cauldren – no, itse asiassa minun – kahvista, vaan kaikesta kahvista mitä täällä kasvatetaan. Voin haistaa meren.

Voin haistaa Pelen hengen. Aah! Pele, sen henki on hyvin hallitseva näillä saarilla, mutta erityisesti tällä saarella, jolla on iso tulivuori. Se on todellinen, koska on niitä, jotka uskovat siihen. Ja tavallaan on kyse siitä, saako jokin olento uskomaan vai ei. Jos on niitä, jotka uskovat tiettyyn olentoon, siitä tulee, no, eräänlainen totuus. Siis on riittävästi niitä, jotka uskoivat Peleen, ja siitä tuli totta.

Se on kuin shaumbra. Shaumbra on olento. Se ei ole vain ryhmä teitä ympäri maailmaa, vaan shaumbra on olento. Se ei ole sieluolento, mutta kuitenkin se on tavallaan ryhmätietoisuus, ja se tulee olemaan. Siis toisissa ulottuvuuksissa ja tällä planeetalla on oikeasti jotain, mitä kutsutaan shaumbraksi.

Siis rakastan haistaa myös Pelen kaltaiset olennot, joita on tällä planeetalla, ja kaiken uskomattoman historian, jota täällä on. Voi, haistan myös turistit. He eivät tuoksu aivan yhtä kivalta, kuin jotkut luonnon asiat täällä, mutta he tuovat mukanaan erilaista energiaa, kun heitä tulee käymään joltain mantereelta.

Siis tulen tänne Villa Ahmyoon. Haistan ahmyon ilmassa, ja se on erityisen vahvaa ja kaunista, koska se kasvaa täällä, täällä Villa Ahmyossa, tällä kauniilla maaperällä. Riittävästi shaumbroja on ollut täällä aloittaakseen tuon energian ja saadakseen sen kehittymään ja laajentumaan. Ja vaikkette koskaan tulisi tänne henkilökohtaisesti, voitte silti yhdistyä tähän kauniiseen ahmyoon.


Ahmyo-elämä

Ahmyo on hyvää elämää, mestarin elämää. Ja puhumme hyvin monista asioista tällä hetkellä keahak-sessioissa, shoudeissa ja työpajoissa, hyvin monista eri asioista, mutta voitaisiin sanoa, että tavallaan kaikki se johtaa ahmyo-elämään. Puhumme uudesta suhteesta energiaan. Puhumme siitä, miten energia toimii teidän hyväksenne. Puhumme tietoisuus- ja energiafysiikasta. Puhumme hyvin monista eri asioista, mutta perimmiltään se kaikki liittyy ahmyoon.

Ahmyo on sana, joka merkitsee, että energia tulee teille. Se on ystävänne. Se palvelee teitä. Se on hyvää elämää. Teidän ei enää tarvitse kamppailla tai kärsiä energian vuoksi. Se ei ole enää sellaista, mikä taistelee teitä vastaan, mikä yrittää joko muokata ja transformoida teitä tai vastustaa teitä. Ahmyo on tämä kaunis tietoisuus, johon olemme menossa.

Oli erityisen tärkeää esitellä ahmyo useita vuosia sitten. Koska tietäen, että halusitte jäädä tälle planeetalle – ja yllättävän moni on jäänyt – tietäen, että päätitte jäädä fyysiseen kehoon – mikä on itsessään melkoinen askare, se ei ole oikeasti luonnollista – ja tietäen, että viettäisitte monta, monta, monta vuotta vielä tällä planeetalla standardeina, mutta myös nauttien elämästä ja tuoden sen lopulta mukananne toisiin ulottuvuuksiin, nauttien elämästä tällä planeetalla, oli hyvin tärkeää tuoda sisään koko tämä ahmyo-käsite. Energia joka tulee teille, energia jota voitte hengittää sisään ja jonka voitte aistia, energia joka on ystävä, energia joka palvelee teitä. Ahmyo-elämä.

Täällä Villa Ahmyossa on täydellinen esimerkki siitä. On vapaasti virtaavaa energiaa. Täällä on rentoutunutta energiaa. On energiaa, joka on palveluksessa. Niinpä myös ne jotka tulevat tänne muutaman päivän päästä työpajoihin ja kokoontumisiin, tuntevat olevansa hyvin hoivattuja ja tuettuja. Ja se johtuu tuosta ahmyosta, joka on juurtuneena tänne ja josta on tulossa myös osa teidän elämäänne.

Siis hengittäkää sisään ahmyoa. Ahmyoa. Riippumatta siitä, tuletteko koskaan tänne Villa Ahmyoon vai ette, riippumatta siitä, missä olette, hengittäkää sisään ahmyoa. Se on energiaa, joka palvelee teitä. Se on hyvä elämä. Se on elämä, jossa ette enää stressaa kaikista muista asioista.

Nimittäin olemme tulleet hyvin pitkälle vuosien saatossa, todella siirtyneet yli monista haavoista ja integroineet monia aspekteja suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedän, että jotkut teistä eivät pidä sitä kovin lyhyenä aikana, mutta se oli suhteellisen lyhyt aika. Kymmenen vuotta irtipäästämistä tällä planeetalla olemisen traumoista, irtipäästämistä koko karmakäsitteestä, koska ette halua tuota karmaa. Ette halua jatkaa noita kiertoja ja kuvioita ja kärsimistä ja vapahduksen yrittämistä. Kymmenen vuotta pääsemiseen yli tuhansien elämien haavoista. Kun sitä katsoo tilastollisesti, se ei ole pitkä aika. Kymmenen vuotta vapautuiseen tuhannen elämän haavoista, ja olemme nyt astumassa ahmyo-elämään.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa. Vedetään kunnolla syvään tuota kauneutta ja sitä, mitä luotte omaan elämäänne.

Tiedän, että on edelleen jäämää. On edelleen joitain ongelmia, joita yritätte vielä käsitellä, mutta lopulta vain päästätte irti. Tiedän, että joillakin teistä on edelleen tuo yltäkylläisyyden puuteongelma, mutta nämä asiat ovat menossa ohi. Jos olette päässeet näin pitkälle, jos pidätte itseänne edelleen shaumbrana, nämä asiat ovat menossa ohi. Niistä tulee vähäisiä, ja melko pian niitä ei enää edes ole elämässänne.



Olemme puhuneet viime aikoina paljon kamppailusta ja taistelusta irtipäästämisestä. Ette koskaan ratkaise ongelmianne, tarkoitan ihmisen tunneongelmia. Mieli ei halua sitä, koska mieli ruokkii itseään ja elää ongelmien työstämisellä. Niinpä ette koskaan ratkaise niitä, mutta voitte päästää niistä irti. Ette koskaan paranna aspektejanne, mutta voitte sallia niiden integroitua takaisin kotiin, teihin.



Ja kyllä, on edelleen jäämäasioita, mutta luulen, että jos todella tunnette sitä, voitte tuntea, että näistä asioista tulee vähäisempiä ja vähäisempiä ja vähäisempiä joka päivä. Elämästä tulee vähemmän kamppailua. Joillakin teistä saattaa olla vähän tylsää tällä hetkellä, mutta se on vain vaihe, jonka läpi kuljette pois elämän kamppailuista ja lopulta ahmyo-elämään.



Vedetään syvään henkeä ja tuntekaa, tarkoitan, että todella aistikaa teidän ahmyo-elämäänne. Teidän. Se merkitsee monia eri asioita, siitä on monia eri totuuksia monille eri ihmisille, mutta tuntekaa teidän ahmyo-elämäänne.



Tavallaan olemista rauhassa kehonne ja mielenne kanssa. Ei enää taisteluja, eli ei ole tuota sisäistä kamppailua, joka on käynnissä koko ajan. Siitä tulee menneisyyden asia. Siitä tulee itse asiassa viisautta.



Siitä tulee viisautta, joten vedetään syvään henkeä kaikkeen viisauteen, jota on kiteytetty kaikista kamppailuistanne, kaikista haasteistanne. Kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Aah! Voin tuntea energioiden muuttuvan, kun istumme tässä.





Ystävät ja kommunikointi



Viime shoudissa puhuimme, no, vuodesta 2019, mutta puhuimme erityisesti uusista ystävistänne. En koskaan unohda sitä, että kun mainitsin ensimmäisen kerran elämäänne tulevan uusia ystäviä tänä vuonna, yleisöstä kuului voihkimista ja vaikerrusta. Kenties jotkut muistot ystävistä eivät ole kovin hyviä tai ystävät söivät paljon energiaa. Mutta nämä uudet ystävät joita tulee, ovat erityyppisiä ystäviä.



Uudet ystävät joita tulee – muistatteko, että puhuimme mestarista. Mestari ystävänä, ei jonain korkealentoisena käsitteenä, ei jonain jumaluutena jossain muualla, vaan te ja mestari kuljette kirjaimellisesti yhdessä, tietoisena toisistanne. Tarkoitan, että joko tiedostatte mestarin äänen tai mestarin olemuksen, mutta olette tietoinen siitä.



Sitten puhuimme wegosta. Muistatteko, kun meillä oli todella vaikeaa Eesan Lindan ja Peterin yrittäessä kirjoittaa taululle, mutta eräs John Kuderka puuttui asiaan teknisesti. Mutta saimme sen lopulta – wego. Se on kuin ego, mutta "me". Se on "me" – se on mestari, se on minä-olen, se on uusi identiteetti. Ei ole vain yksinäinen ihmisidentiteetti, joka kamppailee päästääkseen elämästä läpi, vaan wego. "Me menemme. Menemme myös luomuksiimme löytämään lisää, ja sitten taas uusiin luomuksiin." Wego, tavallaan uusi ego.



Viime sessioni jälkeen poikkesin kirjaimellisesti Sigmund Freudin luona, koska olin vähän ankara hänen suhteensa viime shoudissa ja sanoin, että hän oli todellisuudessa rikollistanut egon. Ja hän oli samaa mieltä, että itse asiassa hän oli tehnyt sen. Puhuin hänelle wego-käsitteestä. Hänelle oli vähän vaikeaa sen kanssa – hän on edelleen vähän jumissa psykoanalyyttisissä tavoissaan – mutta sitten hän todella tunnusteli sitä ja siinä alkoi olla järkeä hänestä.



Hän ei käytä samaa terminologiaa kuin me – mestari, minä-olen – mutta hänellä on alitajunta ja supertietoisuus. Ja hän alkoi tuntea sitä ja oivaltaa, että sen sijasta, että ihminen on yksin matkallaan, kokemuksissaan, kyse oli oikeasti "meistä" – minä-olen, mestari ja ihminen. Ja ennen kuin lähdin, hän oli samaa mieltä, että tämä wego on uusi identiteetti, uusi ego. Niinpä sanoin hänelle, että pistäydyn aina silloin tällöin hakemassa hänen palautettaan, hänen mielipiteitään siitä.



Puhuimme wegosta, uudesta identiteetistä, ja sanoimme, että kolmas ystävänne on energia. Se on hyvin tärkeä asia tällä hetkellä – energia. Tarkoitan, että energiaa on kaikkialla. Energia antaa määritelmän kaikelle tälle – Maa, todellisuus, kaikki muu. Sanoin, että energiasta tulee ystävänne, ja tiedän, että monet teistä ovat ihmetelleet, miten se tapahtuu: "No, miten teemme sen? Miten siirryn energiasta, joka on ollut tavallaan vain käsite, tai energiasta joka jopa on vastustanut, kauniiseen suhteeseen energian kanssa?"



Sitten myöhemmin shoudissa toimme sisään hänet, joka tunnetaan John Kuderkana, ja teille muistutettiin, että hän työsti tavallaan erityislinkkiä, jotain mikä yhdistäisi tai avaisi kommunikointipolun ihmisen ja mestarin välille erityisesti, mutta perimmiltään myös "minä olen" -olemukseen. Ja Johnille ole melkoinen ilonaihe olla siellä, ja tietysti hän vähän peukaloi teknisiä laitteita studiossa näyttääkseen, että hän oli oikeasti paikalla.



Siitä lähtien John on pyytänyt, että puhumme hänestä uudella nimellä, FM. F, M. Ja ensin luulin, että se selitettäisiin, mutta se oli Johnin mukaan vain kaksi kirjainta – F, M. En ole aivan varma, mitä se merkitse. Kuvittelen, että voitte kaikki spekuloida tai arvailla sosiaalisessa mediassanne, mutta se on FM, ja kenties se on kuin FM-radio, AM-radion vastakohtana, tai frekvenssimodulaatio tai no, John sanoo, että on teidän tehtävänne yrittää selvittää, mitä hänen uusi lempinimensä, FM, merkitsee (Adamus naureskelee).



Siis John tuli sisään ja puhui siitä, miten hän työsti tätä uutta linkkiä. Teimme kauniin merabhin ja tunsimme tätä uutta kommunikointiyhteyttä mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.



Se oli kaunis merabh. Ja alatte oivaltaa, että mestari ei välttämättä puhu sanoilla. Minä-olen ei välttämättä laita yhtäkkiä pensasta palamaan edessänne tai mitään sellaista. Mutta oivallatte, että yhtäkkiä on vain läsnäolo. Se oli polku, joka avattiin teidän ja, no, koko wegon välillä. Uusi kommunikointipolku.



Ja muistaen kaiken tämän ytimessä, että energia on vain kommunikointia. Energia on vain "minä olen" -olemuksen laulua. Vain kommunikointia. Siis kun tunnustelette, mitä teemme tällä hetkellä tässä kommunikointipolussa mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä, ja oivallatte, että energia on vain kommunikointia, se kaikki liittyy yhteen. Se kaikki on hyvin kaunista.



Tunnetaanpa sitä hetki, viime kuun merabhia, FM:n läsnäoloa, hänen joka aiemmin tunnettiin John Kuderkana.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa tuon kommunikoinnin avautumista. Ja uskon todella, että se merkitsee myös energioiden avautumista ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välillä.



Nimittäin on ollut paljon kaikenlaisia esteitä ihmisen ja Itsen muiden osien välillä, myös ihmisen ja luonnon välillä, mutta ihmisen ja koko tietoisuuskehon välillä, ja nyt avaamme nuo polut. Ja taas kerran, älkää odottako kuulevanne sanoja tai saavanne merkkejä tai mitään sellaista. Kyse on hyvin hienovaraisesta tunteesta, hyvin lempeästä tunteesta. Se on kuin resonanssia. En halua sanoa "värähtelyä", mutta se on, no, tavallaan hyrinää. Ja tunnette pääsevänne lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs tätä.



(Tauko)



Tässä uudessa kommunikointikanavassa, tässä uudessa polussa, jonka teimme merabhissa viime kuussa, on tärkeä ainesosa. Jotkut meistä kysyivät jälkeenpäin: "Miksi tätä ei ole tuotu esiin aiemmin?" tai "Mikä tämä linkki tarkkaan ottaen on?" Ja kerroin teille viime kuun shoudissa, ettei se ole välttämättä uusi. Kyse ei ole siitä, että FM suunnitteli tai loi mitään uutta laboratoriossa, vaan aistimisen ja tuntemisen avulla hän pystyi tavallaan löytämään uudelleen tämän polun.



Siinä on jotain tärkeää, ja tuo sen tärkeys on aihe, jota kutsumme totuudeksi. Totuudeksi. Aa! Totuus on konstikas juttu. Totuus voi olla hyvin harhaanjohtavaa. Totuus voi juoksuttaa teitä moniin kaninkoloihin ja umpikujiin. Totuudesta tulee hyvin, hyvin filosofista eikä se ole välttämättä merkityksellistä. Mutta tässä linkissä jonka Kuderka, FM, auttoi tuomaan tänne, on periaatteessa kyse totuudesta. Totuudesta.





Totuus



Nimittäin ihmiset ovat etsineet totuutta pitkän, pitkän aikaa. Eivät aina, eivät aina. Kun mennään taaksepäin Lemurian aikaan tai Atlantiksen alkuaikaan, totuudelle ei ollut todellisuudessa sanaa. Sitä ei ollut tietoisuudessa. Ei ollut keskustelua totuudesta. Voitaisiin sanoa, että Lemurian aikaan teillä oli niin kiire löytää – löytää, miten energia yhdistyy tällä planeetalla ja toimii tässä ulottuvuudessa, teillä oli kiire löytää Maan eri valtakunnat, keijut, metsä, eläimet, vesi – teillä oli niin kiirettä inkarnaatioissanne ja tarinoissanne, ettei tämä totuusjuttu koskaan oikeasti … No, siitä ei ollut mitään tietoisuutta. Sitä ei ollut sanastossa. Siitä ei puhuttu.



Ja se tapahtui vasta Atlantiksen myöhempänä aikana, erityisesti silloin kun ihmiset yrittivät löytää Lähteen. Heillä ei ollut sanaa Jumalalle. Heillä ei ollut mitään tietoisuutta Jumalasta, mutta he yrittivät löytää Lähteen. Mistä kaikki virtasi? Heillä ei itse asiassa ollut sanaa energialle, mutta mistä energia tuli? Niinpä heidän etsiessään Lähdettä, he alkoivat keksiä tämän sanan, jonka nyt tunnemme totuutena. "Mikä totuus on? Mikä on elämän kaikkien asioiden oikea merkitys ja totuus?"



Tämä koko totuuskäsite meni sitten tavallaan pois pitkäksi, pitkäksi aikaa. Pian Atlantiksen romahtamisen jälkeen, kun olentoja eli maan alla ja lopulta ilmestyi esiin kaikkialla maailmassa, ei ollut taaskaan oikeastaan mitään tietoisuutta totuudesta, oli tavallaan totuuden pimeä (keski)aika. Ja vasta Muinais-Egyptin varhaisaikana tämä totuuskäsite taas kerran tuli esiin. Totuus oli kadoksissa pitkän, pitkän aikaa, tai totuuden etsintä oli kadoksissa.



Sitten Antiikin Kreikan aikana – aah! – totuudesta tuli muotia. Antiikin Kreikka oli hyvin filosofista aikaa, ja tuolloin tapahtui tietoisuuden suurta laajentumista. Niinpä totuus-sanaa käytettiin taas kerran. Se tuotiin tietoisuuteen taas kerran. Mutta siitä tuli melko filosofista. Totuudesta väiteltiin paljon. Oli paljon väitteitä ja tappeluja siitä, mikä totuus oli, ja hassu asia on, että kaikesta totuuskeskustelusta ja lopulta kaikista totuuskirjoista huolimatta, kukaan ei oikeasti löytänyt totuutta. He eivät ole löytäneet totuutta.



Yksi hyvin mielenkiintoinen asia koko totuuskäsitteessä on, että mitä tietoisempi ihminen on, sitä enemmän hän haluaa totuutta. Mitä tietoisempi yhteiskunta on, sitä enemmän se haluaa totuutta. He alkavat etsiä totuutta, yrittäen löytää vastauksia, merkitystä ja totuutta asioista. Ja mielenkiintoista on, että sitten kun saadaan tämä totuuskäsite ja se menee mieleen, siitä tulee mentaalinen käsite, joka sen ei koskaan ollut tarkoitus olla. Sitten kun se menee mieleen, mielellä on kyky pelata sillä. Mielellä on kyky väitellä. Sillä on kyky juosta monia kaninkoloja pitkin ja tietää, ettei se koskaan keksi vastausta, mutta se yrittää silti.



Siis totuus on suurta mielen peliä, suurta peliä mielelle, kenties perimmäistä peliä mielelle. Mutta aivan kuten mieli luo keinotekoisia tunteita – sillä ei oikeasti ole mitään aitoja tunteita – sen totuuden etsintä ei ole todellista. Se on mentaalinen yritys. Mutta mieli itse asiassa tietää, ettei se löydä totuutta. Todellisuudessa se ei oikeasti halua löytää totuutta, joten siitä tulee mielen suurta filosofista peliä siitä huolimatta, että totuus on enemmän tietoisten leikkikenttä kuin tiedostamattomien.



Jos tunnette sitä, katsotte sitä hetken, jos tunnette ihmisiä, jotka – eikä tätä ole tarkoitettu väheksyvästi – ovat suhteellisen tiedostamattomia, ovat tietoisia vain päivän läpi pääsemisestä hädin tuskin, jos tunnette heitä hetken, heillä ei ole oikeasti käsitystä totuudesta, paitsi kenties se yksinkertainen käsitys, että on totuus ja on valheita. Mutta puhun syvemmän tason totuudesta, merkityksestä, tarkoituksesta.



Siis totuudesta tulee suurta mielen peliä, ja se voi itse asiassa olla suuri häiriötekijä matkalla Oivaltamiseenne. Se on yksi syy, miksi en ole puhunut totuudesta tai rakkaudesta, josta meillä on erillinen keskustelu. Mutta en ole puhunut paljon totuudesta ennen tätä uutta kommunikointilinkkiä mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä.



Tuntekaa sitä hetki, totuutta.



(Tauko)



Totuus. Sitä perimmiltään tämä uusi kommunikointilinkki mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä on. Totuus, jotain mitä ihmiset ovat etsineet pitkän, pitkän aikaa, mutta eivät koskaan todella löytäneet.



Nimittäin minulle totuus on kaksi asiaa. On ulkoisia totuuksia, eikä ole vain yhtä totuutta. Kaikki on totuus. Se on totuus, että takanani on meri, takanani on puita. Totuus voi olla hyvin ulkoinen, ja periaatteessa totuus on se, mitä havaitaan – mitä havaitaan – ja se voi olla kirjaimellista, fyysistä, palmujen ja meren havaitsemista. Totuus voi olla se, mitä havaitaan tai mitä uskotaan.



Totuus on oikeasti tavallaan tietoisuustaso. On totuus, että olette joko maskuliininen tai feminiininen, ja totuus, että olette tietyn ikäinen tai painoinen. Totuus, että tarvitsette tietyn määrän unta yöllä, ja totuus että ajatte autoa, totuus että on ruokakauppoja. Nämä kaikki ovat totuuksia, mutteivät varsinainen totuus, ja ne ovat kaikki ulkoisia. Ja kun ihmiset etsivät totuutta, useimmiten he menevät ulkopuolelle. Useimmiten he menevät "tuonne ulos" etsimään totuutta. Ja kun totuutta ei löydy tältä planeetalta, niin he menevät toisiin ulottuvuuksiin. He menevät tähtiin, universumiin ja sen yli etsimään totuutta. Ja on totuuksia, mutta ei sitä totuutta, jota tietoinen olento oikeasti etsii.



Sitten toisissa ulottuvuuksissa on totuus. Kun päästään tämän universumin ja tähtien yli, eikä ole löydetty totuutta, niin he alkavat etsiä totuutta tosista ulottuvuuksista. He etsivät totuuksia Jumalasta, jota he eivät oikeasti koskaan tunne, enkeliolentojen kautta jotka ovat ehkä vierailleet heidän luonaan, mutta luultavasti eivät. He etsivät totuutta kaikenlaisista asioista – hengistä, keijuista. He etsivät totuutta tieteestä ja fysiikasta. He etsivät totuutta ulkopuolelta. Mutta hassu asia on, että he eivät koskaan löydä varsinaista totuutta, koska on kaikkia totuuksia. Kaikki on tavallaan totuus, mutta ei se totuus, jota oikeasti etsitään.



Sitten on sisäinen totuus, josta puhun lisää hetken kuluttua – teidän totuutenne. Ja on mielenkiintoista, että kun tietoinen olento pääsee enemmän totuuteen, hän alkaa etsiä ulkopuolelta. Mutta hän ei löydä sitä, ja sitten lopulta hän alkaa kääntyä sisäänpäin: "Mikä on sisäinen totuus? Mikä on totuus minun sisälläni?" Aa, ja siitä alkaa hyvin pitkä ja työläs matka totuuden löytämiseen.



Ja tuolloin hän kohtaa kaikkein suurimmat peilit. Hän kohtaa tarpeen tarkastella itseään ja kysyä, oliko tämä totuudessa. Ja kaikki hänen aspektinsa, kaikki hänen entiset elämänsä, kaikki mitä hän pitäisi heikkouksinaan – katsoo kaikkia näitä: "Onko tämä totuus? Onko tämä minun totuuteni vai ei?"



Tiedätte, että olen puhunut monta kertaa siitä, että useimmat ajatukset joita kulkee mielenne läpi, ja teidän kehonne – fyysinen kehonne – eivät ole oikeasti teidän. Nuo ajatukset tulevat massatietoisuudesta ja esi-isiltä ja entisistä elämistä, ja keho enimmäkseen esi-isiltä. Siis etsitte sisältä, katsotte ajatuksianne ja myös kehoanne etsien totuutta, ja paljon siitä, mitä löydätte, on, no, epätotuuksia. Se on edelleen jokin totuus – ja taas kerran, muistakaa, että määrittelen totuuden siksi, mitä havaitsette. Mitä havaitsette, erityisesti kun se liittyy ulkoiseen maailmaan, mutta suuressa määrin myös sisäiseen maailmaan. Totuutenne on, mitä havaitsette itsestänne.



Koko tämän totuusasian tekee vielä hämmentävämmäksi se, että maailma on täynnä valheita. Kutsun niitä "totuudenmukaisiksi valheiksi". Maailma on täynnä totuudenmukaisia valheita. Elätte planeetalla muiden ihmisten kanssa, ja valehtelemista pidetään jokseenkin itsestäänselvyytenä. Tarkoitan, että valehteleminen on melko hyväksyttyä. Ihmiset eivät välttämättä pidä siitä, mutta he hyväksyvät valheen.



Löydätte sitä kaikista. Löydätte sitä ystävistänne. Kenellä ei ole ollut ystävää tai sukulaista, joka on valehdellut teille? Ja on järkyttävää, kun saatte sen selville, koska, no, silloin kaikenlainen luottamus alkaa loppua heidän osaltaan. Tavallaan opitte matkan varrella luottamaan vähemmän ja vähemmän ja vähemmän tuohon ulkoiseen maailmaan, toisiin ihmisiin, ja sitten paine kohdistuu siihen, että luotatte itseenne enemmän. Mutta tekin olette olleet täynnä valheita. Voi, olette tietysti valehdelleet myös toisille. Olette valehdelleet itsellenne monista asioista.



Siis elätte maailmassa, joka on täynnä valheita, ja miten silloin pitäisi olla helppoa? Miten teidän pitäisi edes löytää totuus, jos kaikki on täynnä valheita? Uutismedianne on totuus tavallaan, mutta se on myös vääristelyä. Se on valhe. Mainontanne – miten monta kertaa olette kuulleet tai lukeneet tuotemainoksia ja sitten menneet ostamaan jotain, eikä se ollut aivan mainostetun kaltaista?



Siis olette tässä epätotuuksien maailmassa, ja tiedätte, että koska tahansa joku valehtelisi teille suojellakseen itseään. Niinpä koko tästä totuuden etsinnästä tulee hyvin, hyvin haastavaa, hyvin vääristynyttä. Ja haluan pysähtyä hetkeksi ja sanoa, että myös valhe on totuus. Se on vääristelyä, mutta silloinkin siitä tulee totuus, koska sen takana on tietoisuus. Sen takana on uskomus. Myös silloin kun joku valehtelee ja tietää valehtelevansa – hän luo tarinan, tavallaan vaihtoehtoisen tarinan, valetarinan – hän alkaa itse asiassa uskoa siihen. Ja todella hyvä valehtelija uskoo kaikki valheensa ja elää ne. Siis voisin väittää, että filosofisesti kaikki se on tavallaan totuutta, vaikka se perustui valheeseen.



Paljon omasta elämästänne, omasta matkastanne, on ollut totuudenmukaista valhetta. Sen ajatteleminen, että tulitte tähän elämään, hankitte työpaikan, kouluttauduitte, perustitte perheen, yrititte elää normaalia elämää, oli totuudenmukaista valhetta. Ja tavallaan tiesitte sen, ja tiesitte, ettei se ollut oikeasti "sinä", mutta menitte eteenpäin ja teitte sen. Siis tavallaan valehtelitte itsellenne. Eikä minulla liity mitään tuomitsemista sanaan "valehdella". Sanon vain, että se oli totuuden vääristelyä.



Siis elätte maailmassa, joka on täynnä valheita. Elätte sisäisessä todellisuudessa, joka perustuu moniin valheisiin. Mutta kuitenkin siitä tulee tavallaan teidän totuutenne. Sen te elätte. Mutta – ja tämä on iso mutta – tiedätte, ettei se ole totta. Tiedätte, ettei se ole "sinä". Tiedätte, ettei se ole varsinainen totuus.



Muistakaa, että sanoin, että ulkoisista totuuksista ette koskaan löydä varsinaista totuutta. Jos haluatte mennä ulos etsimään Jumalaa, joka pyörittää koko show'ta, ette löydä sitä. Jos yritätte löytää elämän tarkoituksen sieltä filosofisesti tai elämän merkityksen jonkin erityisjuoman tai jonkin muun avulla, ette löydä. Ei ole suunniteltu niin, että löytäisitte varsinaisen totuuden ulkoa.



Fyysikot ja tiedemiehet voivat oppia enemmän ja enemmän ja enemmän fyysisestä todellisuudestanne, mutta he eivät koskaan löydä varsinaista totuutta. Teologit, filosofit voivat löytää enemmän ja enemmän tietoisuudesta, tajunnasta, mutta he eivät koskaan löydä varsinaista totuutta tuolta ulkoa, sillä ainoa totuus joka on, on sisällä. Ainoa totuus.



Siis kun FM, John Kuderka, katsoi tätä kommunikointilinkkiä – ja tiedätte, että hän oli ohjelmoija ja sähköinsinööri viimeisimmässä elämässään – kun hän etsi, miten luodaan tämän tehokas linkki ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välille, tämä kommunikointilinkki, kun hän etsi energian ydinolemusta, hän katsoi perimmiltään totuutta. Totuutta … ja koira, Belle, koira täällä Villassa kanssamme, Villan koira, tulee käymään tässä juuri totuuden hetkellä (Adamus silittää ja Belle vinkaisee pehmeästi). Aah, tässä upeassa koirassa on paljon totuutta ja kauneutta.



Nimittäin Belle, joka Lindan ja Cauldren mukaan kuuluu naapureille, mutta alan epäillä sitä. Belle alkaa – en halua sanoa (yllä)pitää – säteillä ahmyo-energiaa. Se on poiminut sitä juostessaan ympäri tonttia ja nukkuessaan täällä Villassa pitkiä aikoja. Se alkaa poimia koko tämän ahmyo-energian, ja siitä on tulossa ahmyo-koira. Rakas Eesan Linda, kenties teidän pitäisi muuttaa sen nimi Ahmyoksi tai ainakin Bella Ahmyoksi. Kyllä, hyvä. Siis pieni häiriötekijä tässä, kun puhuimme varsinaisesta totuudesta.



Ainoa oikea totuus on sisällä. Se ei tee mistään muusta epätotuutta, koska ne kaikki ovat totuuksia tuolla ulkona, vaikka ne olisivat valheita. Ne ovat kaikki tarinoita, vaikka ne eivät perustuisi siihen, mitä kutsuttaisiin todellisuudeksi. Palataanpa takaisin asian ytimeen.



Totuus on havainto, se miten hahmotatte jonkin. Havainto on tiedostamista. Tiedostaminen on tietoisuutta.



Käydäänpä se uudestaan läpi. Totuus on havainto, se miten hahmotatte ulkoisen maailman – ja hahmotatte sen, miten haluatte – ja miten hahmotatte itsenne. Havainto on yksinkertaisesti tiedostamista, olemista tietoinen. Joillakin ihmisillä on rajoittunut havaintotapa, rajoittunut tietoisuus, ja uskoakseni olen kertonut teille jossain kohtaa tarinan Amerikan alkuperäisasukkaista, intiaaneista, ja joistain muista alkuperäisasukkaista ympäri maailmaa. He eivät nähneet laivojen tulevan, koska heillä ei ollut sitä tietoisuutta. Tulevia purjelaivoja ei yksinkertaisesti ollut heidän havaintotavassaan. Ja olen kertonut teille, miten myös Atlantiksen aikoina, Atlantiksen alkuaikoina, ei nähty tähtiä yötaivaalla. Ja sitä on vaikea uskoa nyt, koska kun katsotte yötaivasta, se on täynnä tähtiä. Mutta ei ollut sitä tietoisuutta. Ei ollut kaistaleveyttä – sanontaan näin – edes havaita sitä. Siis yksinkertaisesti sitä ei ollut, vaikka oli. Totuus oli, ettei ollut tähtiä, koska sen te havaitsitte – ei tähtiä.



Siis meillä on havainto. Totuus on havainto. Havainto on tiedostamista. Tiedostaminen on tietoisuutta, kyky olla tietoinen, kyky hahmottaa. Olette tietoinen todellisuudesta, fyysisestä todellisuudesta jossa elätte, mutta ette kovin tietoinen muista ulottuvuuksista, joita on kaikkialla ympärillä. Eikä niitä vain ole teille. Kaikki muut ulottuvuudet ja maailmat risteilevät aivan tässä. Ette pelkästään ole tietoinen niistä, osittain koska ette oikeastaan ole vielä ollut valmis. Se olisi ollut vähän häiriötekijä, ja osittain myös koska mieli estää sen.



Sanon nyt, että mieli estää sen. Ja sanon nyt myös, että mieli on tavallaan palvellut estäessään sen. Ja sanon myös, että nyt koko tässä siirtymässä ahmyo-elämään mieli alkaa rentoutua, päästää irti paljosta kontrollista, monista rajoituksista – siinä määrin, että se sallii teidän havaita asioita, jotka ovat silmien, korvien ja ihmisaistien ulkopuolella, mutta myös mielen muistin, mielen qualian ulkopuolella. Alatte pystyä havaitsemaan asioita muissa ulottuvuuksissa itse asiassa hyvin kauniilla tavalla. Se ei ole pakahduttavaa tai hämmentävää. Erittäin yksinkertaisella ja kauniilla tavalla.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tämän myötä, totuuden, havaintotavan, tiedostamisen, tietoisuuden myötä – kyky havaita kaikki, mikä on ulkopuolellanne, koska se kaikki tulee todellisuudessa sisältä.



Se on hämmästyttävä asia. Se kaikki tulee sisältä. Hahmotatte sen olevan ulkopuolella, mutta kaikki havaitaan itse asiassa sisältä. Tähdet yöllä, universumi, galaksit, valtava meri tuolla – kaikessa siinä on tosiasiassa kyse sisäisestä havainnosta, ja se kaikki on teidän energiaanne. Se kaikki on teidän energiaanne.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.



Siis palataanpa takaisin tuohon linkkiin, kommunikointilinkkiin, ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välillä, mitä ei ole ollut pitkään, pitkään aikaan. Se ei ole toiminut. Sitä ei ole itse asiassa havaittu, tiedostettu.





Lohikäärme



Vaihdetaanpa nyt vähän aihetta ja puhutaan ProGnostista, viimeisimmästä ProGnostistamme. Se oli erilainen kuin muut, joita meillä on ollut. Siinä oli kyse maailmasta, mitä ProGnostin on tarkoitus olla, mutta siinä oli kyse myös teistä. Se oli paljon henkilökohtaisempi kuin muut ProGnostit.



Meidän tarvitsi puhua siitä, mihin maailma oli menossa – teknologiasta, koko tästä uudesta ihmistyypistä joka on syntymässä. Meidän tarvitsi puhua virrasta ja suunnasta planeetalla tällä hetkellä, siitä missä tietoisuus on, voidaksemme päästä kohtaan, jossa puhuimme lohikäärmeen tulemisesta sisään. ProGnostissa sanoimme, että lohikäärme ei tule ainoastaan planeetalle, vaan se tulee myös teidän elämäänne hyvin, hyvin erilaisen vaikutuksen kera, kuin sillä on muuhun planeettaan. Mutta lohikäärme astuu sisään, se tulee sisään.



Lohikäärme kosketti luultavasti useampaa shaumbraa kuin mikään muu pitkään aikaan. Lohikäärmesymboliikka, hengenheimolaisuus ja läheisyys lohikäärmeen kanssa. Se kosketti shaumbroja ympäri maailmaa, ja hyvin monilla teistä oli henkilökohtaisia tarinoita lohikäärmeen tulemisesta sisään, menneisyydestä lohikäärmeen kanssa.



Siis ProGnostissa puhuimme lohikäärmeen tulemisesta sisään nyt, ja sen rooli henkilökohtaisessa elämässänne on puhdistaa paljon vanhaa syyllisyyttä ja häpeää. Syyllisyyttä ja häpeää muista elämistä, mutta myös tästä elämästä. Syyllisyyttä ja häpeää joita ei voi yksinkertaisesti ottaa mukaan Oivaltamiseen. Ei voi. Puhumme pitkään tästä ja meillä on monia kokemuksia tästä Threshold-tapahtumissa.



Ette voi ottaa syyllisyyttä ja häpeää mukaanne Oivaltamiseen, ja jotkut ovat yrittäneet ja se vain ryöpyttää heitä – pureskelee ja sylkäisee ulos. Ja se on itse asiassa paljon julmempaa kuin Tulimuurin läpi meneminen aioneita sitten. Ette voi tuoda tuota syyllisyyttä ja häpeää mukananne.



Lohikäärme menee myös sisään ja löytää, missä valheet ovat, missä valheet ja vääristymät ovat, ja jos todella tunnette sitä hetken, näette, että valheet ovat suurin syyllisyyden ja häpeän generaattori. Ihmiset rakentavat valheensa syyllisyyden ja häpeän ympärille. Voitaisiin melkein sanoa, että alkuperäisissä valheissa oli kyse syyllisyydestä ja kenties myös häpeästä sen vuoksi, että on ihminen, ja siitä valheet tavallaan alkoivat. Kun ihminen tuntee kamalaa syyllisyyttä ja häpeää, hän valehtelee itselleen, ja sitten hän valehtelee toisille ja vääristelee todellisuutta, vääristelee totuutta.



Se ei ole välttämättä huono asia, mutta nyt teillä on monia erilaisia havaintokerroksia ja joskus ne taistelevat toistensa kanssa. Luotte valheen – ja oli edelleen tuo ns. alkuperäinen totuus ja se jatkuu – mutta nyt teillä on valhetarina, joten teillä tapahtuu kaksi tarinaa, jotka tavallaan ovat toisiaan vastaan, ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Sitten laitatte lisää valheita sen päälle, ja lisää valheita sen päälle, asian toisensa jälkeen, ja melko pian teillä on vanha ihmisego, joka perustuu moniin erilaisiin tarinoihin, usein samasta asiasta, mutta vääristymiin tai valheisiin perustuen, jotka tapahtuvat.



Voitte juuri nyt ehkä tuntea, mitä tapahtuu. Teillä on kaikki nämä tarinat – jotkut perustuivat tarkoituksellisiin valheisiin, jotkut perustuivat tavallaan puolitiedostamattomiin valheisiin. Mutta teillä tapahtuu kaikki tämä samanaikaisesti, ja yritätte löytää totuuden, koska sitä tietoisemmaksi tuleva ihminen tekee. Hän yrittää löytää totuuden. Se on hyvin syvä ja pakottava tarve ihmisissä, jotka alkavat tiedostaa.



Olen sanonut teille, että on ollut erittäin vaikea matka monessa mielessä, erittäin vaikea. Ja kaikkien niiden vaikeuksien ja koettelemuksien läpi, niiden aikojen jolloin halusitte antaa periksi, niiden aikojen jolloin halusitte vain piiloutua hiekkaan, oli jotain, mikä toi teidät läpi, mikä kantoi teidät tähän kohtaan. Se oli tietäminen. Sana josta olen puhunut melko paljon – tietäminen. Jossain oli syvä, sisäinen tietäminen. Ette pysty perustelemaan sitä mielessänne. Ette pysty oikeuttamaan sitä. Ette pysty välttämättä kartoittamaan sitä, mutta on sisäinen tietäminen. Ja olisitte sanoneet: "No, minä vain tiedän, että on enemmän." Entä tämä: "Tiedän, että on minun totuuteni. Tiedän, että on minun totuuteni. Se on jossain. Voin tuntea sen. Se on siellä. Voin tuntea sen hiljaisina hetkinäni."



Tuo jokin, tuo tietäminen, on sisäisen totuuden tietämistä. Ja lohikäärme tulee elämäänne, ja se yrittää saada kiinni nuo asiat, jotka estävät teiltä totuutenne, estävät teitä tuntemasta sen.





Teidän totuutenne



Puhutaanpa nyt hetki teidän totuudestanne.



Ette luultavasti pysty koskaan määrittelemään sitä sanoina, enkä edes kannusta teitä yrittämään sitä. Se ylittää sanat. Mieli ei pysty "qualiamaan" sitä. Toisin sanoen, ei ole mitään mielen assosiaatiota. Mutta alatte oivaltaa, että totuus on ehdoton tunne, tietäminen, tunne. Se valtaa teidät. Teidän totuutenne on erilainen kuin kenenkään toisen, erilainen kuin mikään universaali totuus, erilainan kuin kaikki ulkoiset totuudet.



Sisällänne on totuus. Se ei ole historianne. Ei, se ei ole historia siitä, kuka oikeasti olette. Se on vain totuus, ja se on ollut osa teitä aina, aina, aina. Silloinkin kun olitte totuuden ulkopuolella, se oli edelleen siellä. Silloinkin kun havaintonne oli rajoittunut, se oli edelleen siellä. Sisällenne on tuo totuus, ja siihen FM todellisuudessa yhdistyy sanoessaan: "Miten avaamme tämän portin, tämän kommunikointiportaalin? Miten avaamme sen ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välillä? Miten voimme tuoda tämän sielukommunikoinnin ihmistasolle, jokapäiväiselle tasolle?" Ja oikeasti hän meni siihen, totuuteen, mikä ei kuulosta itse asiassa kovin ohjelmointimaiselta.



Kun ihmisestä tulee tietoinen omasta totuudestaan, joka on paljon suurempi, kuin millään sanoilla voidaan ilmaista, kun ihminen sallii totuutensa koskettaa itseään, hänestä tulee hyvin, hyvin tietoinen, upean tietoinen mestarin kommunikoinnista. Ja taas kerran, älkää odottako sanoja, vaan odottakaa laulua, tunnetta, tietämistä.



Totuus on itse asiassa aisti. Se on yksi kaikkein hämmentävimmistä aisteista. Tiedätte, että puhumme enkeliaisteista – 200.000 aistia tai enemmän – ja olemme käyneet niistä muutaman läpi shoudeissa ja tietysti keahakissa. Mutta totuus on tosiasiassa aisti, mutta hyvin, hyvin erilainen kuin jotkut muut. Muistakaa, että aisti on tapa hahmottaa todellisuus. Aisti on tapa hahmottaa todellisuus. Älkääkä sekoittako sitä ihmistunteisin tai ihmisen fyysisiin aisteihin. Aisti on tapa hahmottaa todellisuus, ja on monia, monia, monia tapoja tehdä se, ja voitte tehdä sen käyttämällä useita aisteja kerrallaan, ei vain yhtä.



Mutta totuudesta tulee ns. kaikkein intiimein aisti. Se on Sinä-aisti. Totuus on kaikkein ainutlaatuisin aisti. Totuus on se asia, jota ihminen etsii tultuaan tietoisemmaksi ja tiedostavammaksi. Se on tuo sisäinen kutsu, jonka tunsitte heräämisessänne. Tunsitte jonkin syvän ja sisäisen kutsuvan, ja se on yksinkertaisesti totuus. Teidän totuutenne. Ei totuus universumista. Kukaan ei koskaan löydä sitä, koska sellaista ei ole. Se on kuin suuri häiriötekijä, suurta makyoa, kun yrittää löytää totuuden ulkopuoleltanne.



Mutta tulette tähän kohtaan ja oivallatte, että sisällä on totuus, ja tähän FM tosiasiassa osui tutkimuksessaan. Miten avaamme tämän kommunikointilinkin mestarin ja "minä olen" -olemuksen kanssa? Se tapahtuu totuusaistin polun kautta – se on teidän totuutenne.



Lohikäärme auttaa puhdistamaan nuo asiat, jotka eivät ole totuudessa. Lohikäärme auttaa teitä tunnistamaan, mikä on valheeseen perustuva tarina. Ja kyllä, voitaisiin filosofisesti väittää, että kaikki on valhetta ja kaikki on totuutta samanaikaisesti. Sovitaan vain, että niin asemoimme sen: kaikki on valhetta ja kaikki on totuutta. Mutta se on eri asia kuin teidän totuutenne, sisäinen totuutenne.



Aloimme viime kuun merabhissa tuoda tätä – teidän totuuttanne – sisään, ja haluaisin jatkaa sitä tämän shoudin merabhissa.





"Sinun totuutesi" -merabh



Vedetäänpä syvään henkeä, ja soitamme vähän taustamusiikkia (musiikki alkaa).



On kyse sinun totuudestasi, tietämisestä, totuusaistista.



Totuus on aisti, tapa hahmottaa todellisuus, alkaen ensin omasta todellisuudestasi ja laajentuen sitten ulospäin. Totuudesta tulee tämä kaikkein yksinkertaisin, kaikkein syvällisin, asia.



Kun tunnet totuuttasi, henkilökohtaista totuuttasi, muista olla koskaan edes yrittämättä laittaa sitä sanoiksi. Pyydän sinua vain aistimaan sitä, tuntemaan sitä, tietämään, että se on siellä.



Älä yritä laittaa sitä sanoiksi, koska siitä tulee vain mentaalista. Se hämmentää mieltä. Se alkaa viedä sinua noita kaninkoloja ja umpikujakatuja pitkin, joten älä edes yritä laittaa sitä sanoiksi.



Mene tuon yli, ja tunne sitä.



Sinun totuuttasi.



(Tauko)



Ei ole tällä hetkellä tarvetta tietää täsmälleen, mikä se on, ja määritellä sitä. Ei tietenkään laittaa sitä sanoiksi tai mielen käsityksiksi, vaan pelkästään tietää, että se on siellä.



Vedä syvään henkeä ja tunne totuuttasi, totuutta joka ei kuulu kenellekään muulle, millekään muulle.



Ja totuutta jota ei voi koskaan ottaa pois sinulta. Ei voi. Edes kaikkien valheiden myötä itsestäsi ja maailmasta ympärilläsi, tuota totuutta ei voi koskaan ottaa pois.



(Tauko)



Vedä syvään henkeä, kun tuo totuus avaa myös kommunikoinnin mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä.



(Tauko)



Ja taas kerran, tarkoitus ei ole määritellä totuuttasi, vaan pelkästään tietää, että se on siellä. Tämä riittää – tietää, että se on siellä.



(Tauko)



Ja se on. Olet etsinyt tuota totuutta ulkopuolelta pitkän aikaa, monia, monia, monia elämiä tai yrittänyt myös päästä tuohon totuuteen sisällä, mutta eksynyt kaaokseen ja kaikkien tarinoiden, kaikkien valheiden ja kaikkien vääristymien monimutkaisuuteen.



Totuus on aisti, kaikkein intiimien ja henkilökohtaisin aisti.



Ja pyydän sinua vetämään syvään henkeä ja vain tietämään, että se on siellä. Siinä kaikki – tietää, että se on siellä.



Ja tietää, että jonain päivänä, jonain päivän hyvin pian, tämä totuus ei ainoastaan yhdistä sinua syvillä, syvillä tasoilla mestariin ja kaikkeen viisauteen ja "minä olen" -olemukseen, vaan tämä totuus yhdistää sinut energiaan, itse energiaan.



Tämä totuus luo tuon suhteen, koska se on totuus. Ja totuus ja energia, voi, ne ovat kuin kaunis pari. Ne ovat kumppaneita. Ne osaavat tanssia yhdessä erittäin, erittäin hyvin.



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että sinun totuutesi on siellä. Se ei ole koskaan lähtenyt. Se on vain unohdettu.



Se ei ole koskaan heikentynyt. Sitä ei ole vain huomattu.



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että totuutesi tulee nyt takaisin.



(Tauko)



Ja tämän totuuden myötä avataan kaikki kommunikointi. Tämän totuuden myötä tulee myös tuo uusi suhde energiaan, ahmyo-elämä.



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että sinun totuutesi on taas kerran kanssasi.



(Tauko)



Ja salli itsesi olla myös määrittelemättä sitä. Tämä on totuusaistin kauneus.



Kenties myöhemmin haluat kirjoittaa siitä runollisesti. Mutta tällä hetkellä salli vain itsesi tietää, että totuutesi on siellä. Se on aisti. Se on tapa hahmottaa todellisuus. Se on myös tapa antaa energian tulla sinulle.



(Tauko)



Totuus. Kenties tehokkain yhteys ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välillä.



(Tauko)



Totuus. Jotain hyvin, hyvin vaikeaa kuvata ihmissanoilla – silloin siitä tulee melkein valhe – joten tyydy sen tietämiseen, että voit vain tuntea tuon totuuden ja tietää, että se on siellä.



(Tauko)



Totuutta et löydä koskaan, et koskaan ulkopuoleltasi, universumista tai haudattuna jonnekin syvälle maan alle. Totuus tulee vain sisältä.



Salli itsesi oivaltaa, että sinun totuutesi on olemassa. Se on aivan tässä.



(Tauko)



Se ei koskaan kadonnut. Se tavallaan vain unohdettiin.



Ja kun se oli unohduksissa, kadotit kosketuksesi mestariin ja "minä olen" -olemukseen.



(Tauko)



Puhuimme ProGnostissa ja myös laajasti Threshold-tapahtumissa lohikäärmeen katsomisesta silmiin. Siinä on oikeasti kyse oman totuutesi katsomisesta silmiin. Jos on vääristymä, jos sinua rasittaa syyllisyys ja häpeä, ette anna itsesi katsoa tuota totuutta.



(Tauko)



Sitten kun menet yli kaikesta syyllisyydestä ja häpeästä ja tarpeesta kärsiä ja olla energian orja, tulet kohtaan, jossa voit alkaa nyt katsoa totuuttasi, alkaa tuntea totuuttasi, ja tietää, että totuutesi on kanssasi. Tämä tuo ahmyo-elämän.



Muista, että totuus on aisti. Se ei ole tuomitsemista. Siinä ei ole kyse siitä, mikä on oikein tai väärin. Se on pelkästään aisti, kenties puhtain tapa hahmottaa todellisuus.



Alat myös oivaltaa, ettet halua tuoda totuutta esiin, "ulkoistaa" sitä. Se on liekki, joka hehkuu sisällä. Ei ole kyse totuutesi tuomisesta maailmaan, totuutesi tuputtamisesta, mutta kuitenkin sitten kun totuutesi on tuotu tietoisuuteen, muistettu, sen säteily, valo säteilee muuhun maailmaan. Et yritä tehdä siitä ulkoista, mutta kuitenkin se vain säteilee muuhun maailmaan.



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että totuutesi on siellä. Kaikista noista tarina-, valhe-, itsepetos- ja vääristymäkerroksista ja kaikesta ulkoisesta etsimisestä ja kaikesta muusta huolimatta, iloitse sen tietämisestä, että totuutesi on siellä.



Ja muista olla edes yrittämättä määritellä sitä, laittaa sitä sanoiksi tällä hetkellä. Se on aisti. Se on tunne. Anna itsesi tuntea se. Anna itsesi tuntea oma totuutesi.



(Tauko)



Älä tunne häpeää siinä. Älä tunne häpeää itsestäsi. Älä tunne häpeää siitä, että olet ollut totuuden ulkopuolella.



(Tauko)



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että totuutesi on tässä nyt.



(Tauko)



Tämä totuus tuo myös tuon kommunikoinnin näiden uusien ystävien kanssa, uuden egon kanssa jota kutsumme wegoksi, mestarin kanssa, energian kanssa.



Vedä syvään henkeä ja tiedä, että totuutesi on siellä.



(Tauko)



Joillakin teistä on ehkä ollut tähän saakka tunne, että te ette ollut totuuden, oman totuutenne, arvoinen. Joillakin teistä on ehkä ollut tunne, että totuus oli niin kaukana, niin piilossa, että te ette ehkä koskaan löydä sitä.



Joillakin teistä on ehkä ollut ajatus, että totuus oli vain filosofinen käsite, kunnes pääsette tähän kohtaan polulla ja vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että teidän totuutenne on tässä. Se on tullut takaisin, eikä se enää koskaan, koskaan, koskaan mene uudestaan piiloon.



Sinulla saattaa olla joitain päiviä, jolloin olet enemmän tietoinen totuudesta, ja joinain päivinä vähemmän, mutta se ei mene koskaan takaisin piiloon. Se ei mene koskaan takaisin pimeyteen. Se ei koskaan katoa sinulta uudestaan. Se on kanssasi lopun matkaasi ja lopun ahmyo-elämääsi tällä planeetalla.



Vedetään syvään henkeä yhdessä täällä Villa Ahmyossa (musiikki loppuu). Aah, ensimmäinen monista shoudeista, jotka tulevat tästä kauniista paikasta.



Tämän myötä syvään henkeä sen tietämiseen, että totuutenne on tässä.



Ja muistakaa, että kaikki on hyvin kaikissa luomuksissanne.



Olen Adamus. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

JÄLKIMAININKEJA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Työpajat on pidetty. Nyt alkavat jälkimainingit. Se ei ole suosikkiosani siitä, mitä teemme, mutten vaihtaisi sitä mistään hinnasta.

Pidimme helmikuussa kaksi iso työpajaa Villa Ahmyossa Konalla, Havaijilla. Ei isoja ihmismäärässä – Linda ja minä työskentelemme mieluummin pienempien ja intiimimpien ryhmien kanssa, koska silloin henkilökohtainen vuorovaikutus sekä meidän että Adamuksen kanssa on paljon palkitsevampaa. Kaksi viime työpajaa oli valtavia liikutettujen energioiden ja oivalletun tietoisuuden osalta.

Nyt on jälkimaininkeja. Monet shaumbrat ovat palanneet takaisin Konan lentokentälle ja ovat matkalla kotiinsa. Jotkut ovat viisaasti päättäneet jäädä saarelle viikoksi tai pariksi tutkimaan, integroimaan ja kokemaan. Ja välttelemään raakoja ja kylmiä lämpötiloja kotona Euroopassa ja USA:ssa. Villa tuntuu tyhjältä ilman heitä. Kumpikin työpaja antoi viisi uskomatonta päivää yhdessä. Se tuntuu enemmän kuukaudelta kuin viideltä päivältä, koska meistä tulee niin läheisiä. Nauramme yhdessä, syömme ja juomme yhdessä, jaamme tarinoita ja halaamme paljon. Joidenkin syvien ja voimakkaiden merabhien jälkeen, istumme yhdessä pitkän tovin hiljaa pökerryksissä ja nautimme suloisista energioista.

Työpajapäivinä on paljon stressiä, mutta se on "hyvää" stressiä. Tyypillinen päivä alkaa klo 5.15. Keskityn ensimmäisenä kahvinkeittimeen. "Laita se päälle", sanon itselleni, "ja kaikki menee hyvin." Kun kahvi valmistuu, laitan pyykkiä koneeseen. Belle, Ahmyo-koiramme joka todellisuudessa kuuluu naapureillemme ja joka on päässyt sydämiimme, ilmestyy ovelle. Häntä heiluen se kurkistaa ikkunasta. Miten se tietää, että nousen ylös tähän aikaan aamusta, vai onko se nukkunut ulkona koko yön? Päästän sen sisään ja palkitsen sen rakkauden koirankeksillä. Kahvi on nyt valmista. Nappaan proteiinipatukan ja suuntaan verannalle läppärini kanssa. Coloradossa kello on kolme tuntia enemmän, joten olen varma, että on melko monta sähköpostia vastattavana.

Elise ilmestyy täsmälleen klo 7. Hän tuli tänne Ahmyo-retriittiin viime huhtikuussa ja muutti saarelle lokakuussa. Hän on korvaamaton. Olemme tunteneet hänet vuosia, ja hän työskenteli kanssamme muutaman vuoden silloin, kun meillä oli toimisto Tahoe-järvellä. Nyt hän auttaa meitä työpajoissa ja pitää huolta villasta. Hän rakastaa shaumbroja ja on intohimoinen oman Oivaltamisensa osalta. Hän tietää, etten juuri puhu aamutuimaan, joten hän toivottaa miellyttävät huomenet ja alkaa laittaa ruokaa ja kahvia valmiiksi työpajan osallistujille. Hän antaa Bellelle uuden keksin ja puhuu sille hiljaa, kun minä jatkan sähköposteihin vastaamista.

Linda tulee ulos muutamaa minuuttia myöhemmin. Hän on jo käynyt suihkussa ja näyttää ihastuttavalta kuin" aamukukka". Hän tervehtii Eliseä ja Belleä ja juttelee sitten Elisen kanssa päivän logistiikasta. En ole vieläkään valmis keskustelemaan, joten he välttävät puhumista minulle. Belle tulee halattavaksi ja paijattavaksi, mutta lähtee pian takaisin tyttöjen luo, jotka ovat paljon virkeämpiä kuin minä.

Shaumbroja alkaa ilmestyä klo 8.45, 15 minuuttia etuajassa. Olen nyt käynyt suihkussa ja ajanut parran, mutten ole vieläkään innokas keskustelemaan. Puhun (kanavoin) seuraavat 4.5 tuntia, joten pysyn omissa oloissani. Palaan takaisin yksityisalueelleni villassa saamaan aamupäivitystäni Adamukselta. Joskus hän kertoo minulle, mitä teemme tuona tiettynä päivänä. Toisilla kerroilla ei. Joskus istun vain hiljaisuudessa ja yhdistyn hänen ja shaumbra-ryhmäenergian kanssa. Tulee pitkä päivä, joka on täynnä löytöjä, huumoria, oivaluksia ja monia muutoksia. En ole koskaan pettynyt minkään työpajan aikana. Ei koskaan ole tylsää, ei koskaan ole mekaanista toistoa.

Nyt työpaja on ohi. Adamus on sanonut viimeiset sanansa ja Linda on päättänyt tilaisuuden hengityksiin ja kiitoksiin. Halaamme ja sanomme näkemiin, muutama kyynel vuodatetaan, ja tiedämme kaikki, mitä tulee seuraavaksi, vaikkei sitä sanota ääneen. On aika päästää irti kokoontumisen energioista ja palata tavalliseen maailmaan. Kunnes jälleen tapaamme.

Nyt tulevat jälkimainingit. Kaikki ovat poissa, ja villa tuntuu kummallisen tyhjältä. Myös Belle joka on ollut paikalla kaikkien kanavointien ajan, käpertyneenä mukavasti osallistujien lähelle, näyttää lohduttomalta. "Minne kaikki ovat menneet?" se varmaan miettii.

Haluan itkeä. Älkää kysykö miksi – haluan vain itkeä. Haluan olla yksin, ja haluan kaikkien tulevan takaisin. Missään siinä ei ole tolkkua. Adamus on jo kaukana, ja olen liian uupunut ottamaan hänet takaisin. Mutta hän jätti niin tyhjän tilan, että hänen lähdettyään haluan vain itkeä. Poltan muutaman savukkeen samassa paikassa, jossa kaikki kokoonnuimme aiemmin, ja tunnen sen energioita, mitä teimme muutaman viime päivän. Tuijotan merelle ja toivon, että voisin lentää horisonttiin. Toivon, että voisin jatkaa horisontin yli, mutta sitten oivallan, että juuri sen teimme työpajan aikana. Toivon, ettemme olisi tulleet takaisin horisontin takaa.

Elise lähtee päivän lopussa siivottuaan ja pakattuaan kaiken pois seuraavaa tapahtumaa varten. Mietin, mistä hän saa energiaa työskennellä kovasti 11 tuntia putkeen ja hymyillä edelleen. Linda on auttanut häntä siinä välissä, kun on vastaillut työsähköposteihin ja syöttänyt lisää keksejä Bellelle. Luulen, että Belle on lihonut viisi kiloa siitä, kun tulimme tänne viisi viikkoa sitten. Me kaikki syötämme sille keksejä salaa, mutta kukaan ei myönnä sitä.

Vilkaisen nopeasti sähköpostiani. En pysty käsittelemään sitä nyt. Suljen läppärini ja suuntaan porealtaaseen viinipullon ja parin lasin kanssa. Linda ja minä katselemme, kun aurinko laskee ja tähdet tulevat esiin – sanomatta tuskin sanaakaan, koska tällä hetkellä kyse on vain tunteista. Melkein kahta tuntia myöhemmin nousemme altaasta, kun oivallamme, että ihomme näyttää rusinalta, täysin rypistyneeltä liian pitkästä ajasta lämpimässä ja tyynnyttävässä vedessä.

Mietin muutamaa viime viikkoa. Oivaltamiseen tuleminen voi olla julmaa toisinaan. Käsitän sen viiden intensiivisen Threshold-päivän jälkeen. Yksi osallistuja lähti ensimmäisen päivän jälkeen sanoen, ettei koskaan palaa. Ei pelkästään Thresholdiin, vaan Crimson Circleen. Haluan itkeä, enkä ole varma miksi. Voin vain kuvitella, mitä hän käy läpi oman lohikäärmeensä kanssa. Haluan lähestyä häntä ja sanoa hänelle jotain rauhoittavaa – mitä tahansa – mutta tiedän, etten voi. Hänen täytyy kohdata lohikäärmeensä yksin.

En saa unta tuona yönä. Leijun täydellisessä levollisuudessa ja seuraavan hetken kaaoksessa ja pirstoutuneisuudessa. Nousen sängystä klo 1.30 ja istun verannalle katselemaan tähtiä. Belle on siellä. Se ei mennyt ollenkaan kotiin, vaan päätti maata ovellamme. Toivon hetken, että olisin koira, jolla on suurta viattomuutta ja suuri sydän. Se katsoo minua ja heiluttaa lempeästi häntäänsä. En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Sen silmät sanovat minulle, ettei se ole kahden koiravuotensa aikana kokenut mitään vastaavaa, kuin nämä työpajat. "Milloin pidämme sen taas?" sen silmät kysyvät. Sanon sille ääneen, että tarvitsen aikaa toipua, ennen kuin sukellan siihen uudestaan. Sitten kerron sille, että meidän täytyy palata takaisin Coloradoon muutaman päivän päästä ja että tulemme kaipaamaan sitä valtavasti. Tunnin päästä palaan takaisin sänkyyn ja nukun näkemättä unia. Se on jälkimaininkeja työpajasta, jossa menimme joihinkin syvimpiin paikkoihin, joidenkin uskomattomimpien ihmisten kanssa.

Seuraavana aamuna minulla on energiakrapulaa. Laitan kahvinkeittimen päälle, ja annan Bellelle halauksen ja keksin. Minulla on kaksi tapaamista tänä aamuna. Miksi-oi-miksi sovin tapaamisia työpajan jälkeiseksi päiväksi? Luulen, että ne olisivat ohi parissa tunnissa, mutta ne kestävät neljä. Tämän on pakko olla jokin kosminen vitsi, että minut pannaan istumaan kokouksissa mentyämme hyvin laajentaviin paikkoihin näiden kahden työpajan aikana. Oikeasti haluan vain puuhailla itsekseni pihassa. Yhdistyä luontoon ja maadoittua. En voi tehdä edes sitä, koska EJ, puutarhuri, on täällä tänään, ja hän hermostuu nähdessään minut työskentelemässä pihassa. Tänään se on hänen reviiriään.

Belle on nukkunut koko päivän sängyssä, jonka ostimme sille. Toivon, että voisin käpertyä makuulle kuin koira. Niinpä suuntaan lopulta makuuhuoneeseen torkuille. Kymmenen minuutin kuluttua ovikello soi. Siellä on EJ, puutarhuri. Kiva kaveri huonon ajoituksen ja rajaongelmien kera. Alkaa sataa, joten hän kertoo lähtevänsä siltä päivältä. Hän kysyy jotain putkimiehestä ja vuotavasta vesihanasta. Minulla ei ole kerrassaan mitään hajua, mistä hän puhuu, ja se on viimeinen asia maailmassa, josta välitän. Kerron hänelle, että Elise hoitaa sen seuraavalla viikolla. Eikö hän käsitä, että ratsastimme juuri lohikäärmeellä ja vuotava hana on täysin merkityksetön asia?

Haluan olla täysin yksin, ja haluan, että pitäisin edelleen työpajaa shaumbrojen kanssa. Minusta tuntuu täysin tyhjältä, mutta kuitenkin tunnen myös syvästi kaikkea. Kuuntelen mitä kauneinta musiikkia Sonos-kaiuttimista, mutta haluan, että kaikki hiljentyisi. Linda antaa minulle tilaa, jota niin epätoivoisesti tarvitsen, mutta haluan, että hän olisi lähempänä. Lopulta on upean auringonlaskun aika, vaikka onkin enimmäkseen pilvistä. Haen pullon viiniä ja kaksi lasia ja suuntaan porealtaaseen Lindan kanssa. Kaikki tuntuu asettuvan nyt aloilleen. Kyse on shaumbra-työpajan jälkimainingeista. Siinä ei ole mitään tolkkua, mutta kun ajattelen, mitä olemme tehneet kuluneet kaksi viikkoa, siinä on täysin tolkkua. Olemme murtautuneet tietoisuuden uusiin horisontteihin, kun tulemme omaan Oivaltamiseemme. Miksi luulen, että kaikki menisi tavallisesti, kun teemme jotain, mikä on mitä epätavallisinta? Tuona yönä näen intensiivisempiä ja värikkäämpiä unia, kuin minulla on ollut kuukausiin. Kaikki on hyvin näissä työpajojen jälkimainingeissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, Adamus Saint-Germain.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä kokoontumiseemme. Tervetuloa kaikki. Olette sitten täällä Crimson Circlen studiossa tai katselette netissä, vedetään vain isosti syvään henkeä ja kerätään meidän kaikkien energiat. Aah! Miten jännittäviä aikoja elättekään.

Joskus toivon, että voisin olla teidän kanssanne ihmismuodossa tällä hetkellä, käydä läpi niitä kokemuksia, joita te käytte läpi, käydä läpi suurta aistillisuutta kaikin tavoin – kaikin tavoin. Mutta sitten ajattelen: "Ei, ei, ei!" (Naurua) "Pysyn täällä!" (Adamus naureskelee) Ei mitään tarvetta tulla takaisin. Ja tunnen oikeasti, että voin tehdä parempaa työtä palvellessani teitä kaikkia täältä, kuin olemalla kanssanne fyysisessä kehossa.

On pari asiaa. Tämä on aspektologia-kuukausi. On se yksi aika vuodesta, jolloin Crimson Circle pitää Aspektologia-kurssin, mutta kyse on paljon muustakin. Olette käyneet tuon kurssin tai ette, niin on teidän aspektologia-kuukautenne – maaliskuu 2019, muistakaa se – ja se kaikki liittyy lohikäärmeeseen. Lohikäärmeeseen. Lohikäärme – puhuimme siitä hiljattain ProGnostissa, puhumme siitä enemmän ja enemmän kokoontumisissamme, mutta siis lohikäärme, aah! Lohikäärme.

Lohikäärme on täällä auttamassa teitä löytämään kaikki ne asiat, jotka ovat edelleen aspekteja, jotka ovat edelleen aspektimuodossa. Lohikäärme on täällä auttamassa tuomaan nuo aspektit esiin, jotta ne voidaan integroida syvälle, syvälle sisäänne. Ei tehdä vain mentaalista integrointia, vaan syvää todellista integrointia.

Teillä saattaa olla vielä joitain vihaisia aspekteja (joku sanoo "joo"). Mitä, joo! Joo! (Vähän naureskelua) Joku sanoi minua juuri ilmiselvyyden mestariksi (vähän lisää naureskelua). Joillakin teistä saattaa edelleen olla joitain vihaisia aspekteja, ja ne eivät halua päästää irti. Niillä on liian hauskaa noiden peliensä kanssa, ja kerron teille yhden asian nyt – vain pienen vinkin siihen, kun leikitte lohikäärmeen ja aspektienne kanssa, ja kun asiat tavallaan pyörivät tässä kuussa aspektien parissa: aspektit haluavat piiloutua uskomusten taakse.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Se oli hyvä (naurua). Minäpä sanon sen uudestaan, ja liitytään sitten kaikki yhteen. Teemme kumbajaa (lisää naurua). Aspektit haluavat piiloutua uskomusten taakse.

LINDA JA YLEISÖ: Mmmmm!

ADAMUS: (naureskellen) Mm. Melko syvällistä! Ja se on todella syvällistä. Puhumme siitä vähän tänään.

Teillä on nyt lohikäärme – olette käyneet Thresholdin tai ette, niin teillä on lohikäärme – joka tulee sisään ja auttaa teitä löytämään nämä aspektit, koska ne eivät yksinkertaisesti voi mennä Oivaltamiseen. Ja olemme siinä kohdassa nyt, nimittäin kello on 23.59. Tiedättekö, missä aspektinne ovat? (Vähän naurua) Ja jos ette tiedä, lohikäärme löytää ne ja laittaa suoraan eteenne. Miksi? Minkä tekemiseksi? Niiden integroimiseksi, kyllä. Ei niiden lohduttamiseksi, ei yrittämiseksi pakottaa niitä tai piestä niiltä paskat housuun, kuten jotkut teistä haluaisivat tehdä, vaan niiden integroimiseksi.

Siis tämä on aspektologia-kuukausi, ja tunnette aspektitoimintaa kaikin tavoin elämässänne. Mutta minun täytyy saada teidät ymmärtämään nyt, ettei se ole huono asia, se on välttämätön asia. Se ei ole huono asia. Se voi olla itse asiassa todella hauskaa.

Kun teistä tulee nyt hyvin tietoinen siitä, miten integroitte ne takaisin, jotta ne ovat teidän puolianne (suom. huom. "puolia", kuten esim. timantin viisteet). Eivät enää aspekteja, jotka piinaavat teitä joskus, vaan nyt ne integroidaan takaisin. Ne tietävät, että kello on 23.59 eivätkä ne välttämättä halua tulla pois kadulta, tulla takaisin kotiin, joten on vastarintaa. Teille on upea kuukausi tarkkailla, miten käsittelette niitä, miten tuotte ne takaisin ja miten teette tuon integroinnin.

Tänään puhumme parista asiasta, jotka auttavat teitä siinä, erityisesti. Kahdesta asiasta. Muuten, tässä shoudissa on värikkäitä, aistillisia kerroksia, kuten sanottiin kalvoillanne tai mitä ne ovat – elämässä on kyse kerroksista. Eläminen tapahtuu kerroksina. On kyse elämisestä sillä tavalla. Tässä päivässä on kyse kerroksista. Meillä tapahtuu monia, monia eri asioita. Tietoisen tai yksinkertaisemman mielen kannalta puhumme muutamasta asiasta, sitten teemme merabhin ja sitten lopetamme, ja te palaatte takaisin siihen, mitä aina teette (vähän naureskelua), tai voitte tuntea …

SART: Jeee!



ADAMUS: … sen kerroksia, mitä tapahtuu.



Meillä on shoudissa kaksi osaa. On kaksi selvää osaa, eikä yksinkertaisempi mielenne ehkä edes assosioi niitä yhteen tai yhdistä niitä: "Miksi puhumme kahdesta täysin erillisestä asiasta?", mutta paljon enemmän tapahtuu.



Tulen tänään luoksenne Adamuksena, ja Adamuksena viihdytän teitä. Aiheutan reaktiona "ooo" ja "aaa" ja luultavasti alakuloa ja "buu" ja "ääh" (pari naurahdusta). Tulen luoksenne Adamuksena, mutta tulen luoksenne myös St. Germainina. Tämä tapahtuu tänään kahdella tasolla.



Antakaa itsenne oikeasti alkaa tuntea sitä, koska elämä on todella kerroksia, ja sen pitäisi olla. Oivallatte, että eläminen yhdessä kerroksessa, tavallaan yhdessä elämänkirjossa, on latteaa ja tylsää.



Kaikki tämä, kaikki mitä teemme shoudeissa, työpajoissa ja kokoontumisissa, erityisesti Keahakissa, kaikki mitä teemme nyt, valmistelee teitä johonkin, minkä hyvin harva on tehnyt aiemmin, ja se on pysyminen ruumiillistuneina mestareina tällä planeetalla. Puhuisimme jostain täysin erilaisesta, jos kyse olisi vain Oivaltamisestanne. Mutta se että olette päättäneet pysyä näissä kehoissa, pysyä planeetalla, muuttaa opinto-ohjelman täysin, muuttaa täysin sen, mitä teemme. Siis puhumme nyt valmistautumisesta jäämään niin pitkäksi aikaa, kuin haluatte jäädä tälle planeetalle.



Siis tuntekaa tänään – tämä kuukausi on aspektologia-kuukausi – sen kaikkia eri kerroksia, mitä tapahtuu. Jotkut saatatte tiedostaa välittömästi. Jotkut voivat vaatia teiltä viikkoja tai palaamaan takaisin ja katselemaan tämän uudestaan useita kertoja, mutta on hyvin monia kerroksia. Ja siihen pyydän teitä tottumaan elämässänne, kaikkiin noihin kauniisiin, kauniisiin kerroksiin.





OSA 1



Siis osa yksi, osa yksi. Puhutaanpa jostain hyvin, hyvin kauniista asiasta, minkä Kuthumi sanoi, kun meillä oli suuri kokoontuminen Sloveniassa, Bledissä. Voi, ennen kuin teemme sen, poikkean hetkeksi aiheesta.





Iso väittely



Meillä on ollut kiivasta väittelyä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tällä hetkellä on 9.751 ylösnoussutta mestaria. Meillä on tätä kiivasta väittelyä, ja olen puheenjohtajana, presidenttinä, toimitusjohtajana (naurua) – se ei ollut vitsi (Adamus naureskelee) – ja ylösnousseena päämestarina siinä asemassa, että minun täytyy ratkaista tilanne, koska tilanne on nyt täsmälleen tasan. Minun täytyy ratkaista peli, äänestys. Ja kerroin heille: "Aion viedä asian shaumbroille, ja heillä on kuukausi aikaa. Aloitamme keskustelun nyt, mutta heillä on kuukausi aikaa."



Tässä on tuo tilanne. Yksi ylösnoussut mestari tuli luokseni hiljattain ja sanoi: "Tarkkailen shaumbroja ja mitä he tekevät, ja tiedän nyt, että he tulevat tekemään sen."



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Tilanne ei ole "jos", se on "miten".



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Huomatkaa, etten sanonut "milloin". Sanoin, ettei se ole "jos", vaan se on "miten". Miten aioitte tehdä sen? Miten aiotte päästä perille? Ja tämä ylösnoussut mestari sanoi minulle: "Mutta kysymys on – mitä meidän ei tarvinnut kohdata, kun menimme omaan Oivaltamiseemme. Kun tulee täyteen Oivaltamiseensa – ja silloin oivaltaa, että on jo oivaltanut – kun ei enää kyseenalaista sitä ja on tavallaan: 'Ai, joo. Olen oivaltanut.' Eikä enää sano: 'Voi, milloin se tapahtuu ja miten minä …' Silloin kun tapahtuu Oivaltamisen Oivaltaminen, niin mitä sitten?"



Pinnalta se ei kuulosta kovin isolta kysymykseltä, mutta Ylösnousseiden mestareiden klubeilla se on aiheuttanut mitä suurimman ja kiivaimman väittelyn, mitä seuraavaksi. Siis puolet ylösnousseista mestareista sanoo, että sitten kun pääsette tähän Oivaltamiseen, heräätte yhtenä aamuna ja sanotte: "Mitä aion tehdä?" Jotkut ylösnousseet mestarit sanovat: "Kenties he ikävystyvät, ja kenties he luovat itse asiassa vähän kaaosta elämäänsä pelkästään, koska voivat." Jotkut ylösnousseet mestarit sanovat: "Mutta jos minä olisin he, haluaisin jonkinlaisen mission tehtäväkseni." Ja minä sanoin: "Mission? Keneltä?" He sanoivat: "No, voisimme alkaa auttaa heitä heidän missiossaan."



Sanoin: "En oikein tiedä. Sana "missio" ei kuulosta kovin hyvältä." (Vähän naureskelua) "Tarkoitan, että tiedän, mitä sanotte – sopimus? Ei, sopimus ei ole aivan oikea. Projekti, jotain tekemistä, jotain mihin pureutua, jotain …" Sanoin: "No, eikö se ole oikeasti enemmänkin intohimo?" Aah! Ja kaikki taputtivat …



LINDA: Ai (Linda taputtaa).



ADAMUS: … niin kuin he tekevät tuolla ylhäällä. Kiitos. Tuolla ylhäällä (joku viheltää).



LINDA: Mekin voimme! Emmekö mekin voi?!



ADAMUS: Joo, kyllä.



LINDA: Okei, kiitos.



ADAMUS: Ja sanoin: "Joo, se on paljon enemmän intohimo. Ei niin, että teidän täytyy tehdä se, mutta on intohimo tehdä se." Ja tiedätte, että keksin sanoja aina silloin tällöin, ja sanoin: "Aion kutsua sitä "mintohimoksi"."



LINDA: Äääääh! (Hän kikattaa)



ADAMUS: En saanut tuota reaktiota ylähäällä. Siellä sain: "Ooo!! Ooo!"



LINDA: Ai, "ooo!"





Mintohimo



ADAMUS: Missio ja intohimo, intohimoinen missio. Ei niin, että teidän täytyy tehdä se, ei niin, että se on kärsimystä, vaan tavallaan intohimo ja se antaa teille jotain tekemistä. Se antaa teille syyn herätä aamulla ja sanoa: "Aion mennä lentokentälle ja seisoa siellä vain typerä ilme kasvoillani, ja säteilen valoani kaikille matkustajille. Miksi ei?" Tai intohimo ja missio: "Aion kirjoittaa kirjan, pelkästään koska haluan. Haluan mennä omaan elämääni. Haluan tutkia sitä. En halua jakaa sitä toisten kanssa, mitä elämäni oli." Tai mintohimo luoda kaunista musiikkia, ehdottomasti musiikkia joka oikeasti vie – tarkoitan oikeasti – toiseen maailmaan. Tai mintohimo: "Minä vain …" (Hän pitää tauon ja naureskelee, vähän kikatusta).



Mintohimo: "Aion avata kahvilan, koska pidän kahvista, mutta kuvitelkaa myös kaikkia niitä ihmisiä, joita tulee ja joita saan koskettaa", ei tietenkään laittomalla tavalla (lisää naureskelua), "mutta joiden kanssa saan yhdistyä. Saan olla omassa säteilyssäni, ja teen heille kahvia, no, niin kuin tehdään täällä Cirmson Circlen klubilla. Mutta siinä on oikeasti paljon rakkautta ja sitten heille tarjotaan käsintehtyjä herkkuja sen kanssa." Miten mahtava mintohimo! (Linda kikattaa) Nimittäin jotain … (lisää kikatusta). Jotain tekemistä.



Siis meillä on täsmälleen – ja tarkoitan sitä prikulleen – puolet ylösnousseista mestareista, jotka sanovat: "Kyllä, se olisi mahtavaa", koska he väittävät lähteneensä, koska heillä ei ollut sitä. Ei ollut mitään missiota tai intohimoa. He tulivat Oivaltamiseensa ja sitten oivalsivat: "Miksi haluaisin jäädä? eivätkä he jääneet. Tarkoitan, että jotkut heistä jäivät muutamaksi viikoksi, muutamaksi kuukaudeksi ja Kuthumi pysyi maisemissa muutaman vuoden. Jotkut heistä pysyivät jonkin aikaa, mutta he vain tunsivat: "Miksi? Miksi jäädä tälle planeetalle? En edes samaistu siihen enää."



He eivät tehneet sitä lupausta itselleen, että kun he saavuttaisivat Oivaltamisen, he jäisivät. Te olette tehneet sen. Olette tulleet tähän vuosia ja vuosia, ja olette tehneet lupauksen itsellenne: "Aion jäädä. Aion katsoa sen läpi. Ensinnäkin haluan päästä siihen. Toiseksi haluan vain olla tällä planeetalla jonkin aikaa tänä Koneiden aikana. Ja joo, tiedän, että se on vaikeaa ja on päiviä, jolloin massatietoisuus, ihmiset, liikenne, melu ja kaikki muu tekevät minut hulluksi. Mutta tämä on intohimoni – jäädä – mutta mitä teen nyt?"



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Siis ne jotka puolustavat mintohimoa, sanovat: "Mutta jos heillä on jotain, mikä antaa tavallaan heille luovaa ilmaisua, mutta antaa heidän säteilynsä myös jatkua, antaa heidän olla valossa ja planeetalla samanaikaisesti, eivätkö he ole onnellisempia? Eivätkö he ole taipuvaisempia jäämään kehoon? Eikö heidän energiadynamiikkansa ole paljon enemmän vireessä?"



Voisin olla sen puolesta. Voisin ottaa sen asiakseni ja sanoa, että mahdollisesti meidän pitäisi aloittaa Mintohimo-ohjelma. Ja niiden mukaan jotka kannattavat tätä, se olisi työskentelemistä teidän kanssanne. Ei sanomista: "Tässä on sopimuksesi tähän elämään." Ei sanomista: "Tässä on henkinen missiosi." Teillä on ollut se. Teillä on ollut se toisilta ihmisiltä, jotka ovat antaneet sen teille sanoen: "Tämän teet tässä elämässä", erityisesti kun olitte uskonnollisissa veljeskunnissa. Teille kerrottiin, mitä tehdä. Mutta teillä on ollut myös henkisiä sopimuksia tullessanne tähän elämään – tai paremminkin muihin elämiin – olla energian ylläpitäjiä planeetan puolesta, mitä ikinä se sattuikin olemaan. Teillä on ollut se. Ja voitaisiin väittää, että ylösnousseiden mestareiden auttaessa teitä mintohimossanne, sen löytämisessä mitä on ytimessänne – he eivät anna teille vastausta, vaan auttavat teitä löytämään, mikä tuo sisäinen intohimo on – se olisi suurta palvelua.



Käytävän toinen puoli – he olivat tavallaan kuin Washingtonissa (joku kikattaa). Käytävän toinen puoli … Sain yhden nauramaan (vähän naureskelua). Se oli päivän paras viestini (lisää naureskelua), ja sain yhden nauramaan. Käytävän toinen puoli sanoo: "Mutta he tulevat Oivaltamiseen. Annetaan heidän olla vapaita. Annetaan heidän vain herätä aamulla tietämättä. Annetaan heidän kokea, mitä ikinä he haluavat kokea. Annetaan heidän olla täysin vapaita. Ja jos heistä yhtäkkiä tuntuu siltä, etteivät he halua jäädä planeetalle, niin sitten olkoon. Menemme hautajaisiin." (Naurua) Okei, minä lisäsin sen. He eivät sanoneet sitä. Yritän pitää kaikki hereillä täällä – tiedoksi, jos katselet netissä.



Käytävän toinen puoli sanoo: "Ehdottomasti ei. Katsotaan, mitä tapahtuu auttamatta heitä mintohimossa. Miten typerä sana", sanoo tuo toinen puoli (muutama naurahdus). "Katsotaan, mitä tapahtuu. Eikö kaikki ole suurta, isoa, valtavaa kokemusta? Ihminen ja mestari yhdessä, lopulta oivaltaneena tällä planeetalla – mitä tapahtuu seuraavaksi? Ja se on vain reilua, ettemme puutu millään tavoin. Emme mene edes auttamaan. Istumme täällä, poltamme sikareja, juomme hyvää viskiä ja katselemme, mitä tapahtuu, nauramme aina silloin tällöin ja tervehdimme teitä, kun tulette tänne."



Siis sanoin … Minulla on ratkaiseva ääni. Itse asiassa teillä on ratkaiseva ääni.



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Aion äänestää tavalla tai toisella, mutta sanoin: "En ilman niiden panosta, jotka tekevät tämän." Siis meidän ei oikeasti tarvitse vastata nyt, mutta tuntekaa sitä. Puhukaa siitä keskenänne. Jakakaa se sosiaalisessa mediassanne, mitä tahansa. Menemme vähän enemmän yksityiskohtiin ensi kuussa, mutta mintohimo vai täydellinen vapaus?



LINDA: Ooo!



ADAMUS: Ja olen kuunnellut kumpaakin puolta hyvin tarkkaan, ja tämä on itse asiassa enemmän kuin pieni häiriötekijä. Tämä on itse asiassa hyvin totta, hyvin totta, koska pääsette siihen pisteeseen, jossa sanotte: "Olen tässä, olen oivaltanut, ja olen oivaltanut, että olen oivaltanut, ja nyt sitten: miksi jäädä? Muuta kuin vain katsoa, millaista on jäädä." Ja voitaisiin myös väittää ja sanoa, että voisitte pienellä avulla löytää todellisen intohimonne, josta tulee tavallaan projektinne, missionne, tavallaan tuo asia, joka pitää teidät yhteydessä planeettaan. Siis onko se mintohimo vai täydellinen vapaus?



Ja haluaisin kuulla muutaman näkemyksen. Linda, voisitko …



LINDA: Vau, joo. Totta kai.



ADAMUS: … olla mikrofonin kanssa. Kyllä.



LINDA: Vau.



ADAMUS: Tämä on todellista shaumbra-viisautta.



LINDA: Okei.



SART: Lisää intohimoa, varmasti.



ADAMUS: Intohimoa. Olet asian mintohimo-puolella.



SART: Olen mintohimo-puolella.



ADAMUS: Joo. Siis sinua ei haittaisi, jos olisi apua, opastusta, miten sitä halutaankin kutsua, joka sanoo: "Tässä on muutamia asioita, joita voisit tehdä, Sart, oivaltaneena olentona." Ja taas kerran, se ei ole mitään, joka sanellaan sinulle, ja voit tietysti sanoa: "Ei kiinnosta", mutta jotain tekemistä ollessasi täällä.



SART: Voi, kyllä. Jotain uutta, mitä en ole nähnyt tai tehnyt …



ADAMUS: Okei.



SART: … jotain täytyy olla vielä jäljellä.



ADAMUS: Siis olet mint- … Pitäisikö joku lukua tästä?



SART: Olen mintohimo-jutun puolella.



ADAMUS: Michelle, tekisitkö vähän muistiinpanoja. Siis meillä on yksi mintohimo. Okei.



LINDA: Okei, katsotaanpa.



ADAMUS: Emmekä tee nyt päätöstä, ja perimmiltään päätös on teidän.



ALICE: Voinko sanoa kummankin?



ADAMUS: Voit sanoa, mitä haluat.



ALICE: Joo, koska ajattelen haluavani täydellisen vapauden ja kenties aina silloin tällöin vähän kenkää.



ADAMUS: Vähän kenkää (Alice naureskelee), okei.



ALICE: Ei, ei. Ihan vakavasti sanottuna.



ADAMUS: Toki, toki. No, siinä on tolkkua.



ALICE: Perimmiltään olen oivaltanut mestari, jolla on viisautta, joten se on minun.



ADAMUS: Aivan.



ALICE: Ei sinun, ei heidän.



ADAMUS: Aivan.



ALICE: Aivan. Siis kyllä, haluan intohimon. Olen täysin samaa mieltä intohimon osalta, ja kuitenkin on täydellinen vapaus – se on minun valintani.



ADAMUS: Joo.



ALICE: Siksi se on "kumpaakin".



ADAMUS: Se on erittäin hyvä vastaus – kumpaakin – koska voit leikitellä aina silloin tällöin. Se on kuin: "Okei, opastakaa minut intohimooni." Ja teoria on, että vaikka olette oivaltanut mestari, juututte edelleen massatietoisuuteen. Teillä tulee maisemiin edelleen tuollaista hidasta energiaa massatietoisuudesta. Ja tavallaan unohdatte joksikin aikaa, ja sitten istutte vain katselemassa televisiota koko päivän ja tavallaan sanotte: "Miksi edes pysyn tällä planeetalla?" Siis kenties vähän opastusta intohimossa.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Okei. Siis kumpaakin. Kukaan ei saa enää sanoa "kumpaakin" (Adamus naureskelee), koska nyt kaikki sanovat sen.



VINCE: Itse asiassa aioin sanoa "ja". Sen ei tarvitse olla joko/tai-valinta.



ADAMUS: Se on totta.



VINCE: Voi kokeilla kumpaakin.



ADAMUS: Aivan.



VINCE: Ja minun täytyy myös sanoa, että minulle on todellinen ongelma jonkun muun iso idea minulle …



ADAMUS: Joo, joo.



VINCE: … kaikilla tasoilla.



ADAMUS: Aivan.



VINCE: Niinpä se saa minut välittömästi sanomaan, että aion aloittaa vapaasti.



ADAMUS: Vapaasti, okei. Aiot aloittaa vapaasti, joten voimme laittaa sinut vapaus-sarakkeeseen?



VINCE: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Ja voit muuttaa sitä koska tahansa. Voit sanoa: "Hei, ylösnousseet mestarit, keräännytäänpä yhteen ja puhutaan vähän siitä, mitä voisin tehdä planeetan hyväksi. Mitä voisin tehdä itseni hyväksi? Miten olisi se, että keksitään pieni intohimo." Kyllä.



KATE: Okei. Minäkin aion mennä vapauteen.



ADAMUS: Vapauteen, okei.



KATE: Kyllä.



ADAMUS: Etkö halua tuota stimulointia, tuota intohimoa, mitä tehdä kaikilla niillä päivillä, joita sinulla on edessäsi?



KATE: Kyllä, haluan sitä, mutta haluan mennä sisääni ja saada sen sieltä.



ADAMUS: Okei. Ja jos et löydä sitä sisältä, jostain syystä on tavallaan sumuista, haluaisitko soittaa joillekin kavereille, että he auttavat tavallaan tuomaan sen läpi?



KATE: Voi, aina. Se on aina vaihtoehto.



ADAMUS: Okei, okei. Hyvä, hyvä. Siis meillä on vapaus-sarake, okei. Pari lisää.



LINDA: Ole hyvä, pikkuveli.



ADAMUS: Tiesit, että se tapahtuisi (he naureskelevat). Tiesit sen.



TOM: Okei. Jos olisi 100 % jompaakumpaa, se olisi uuvuttavaa.



ADAMUS: Se olisi uuvuttavaa, okei.



TOM: Koska jos seuraa intohimoaan joka ikinen päivä tai päivästä toiseen ikuisesti, niin se on …



ADAMUS: Voisi olla. Oivaltaneena mestarina ehkä ei. En tiedä.



TOM: Joo, minulla on ollut vapautta, ja minulla on ollut intohimoa, ja pidän niistä kummastakin.



ADAMUS: Joo. Siis mikä on vastauksesi?



TOM: Kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin, okei.



TOM: Sori.



ADAMUS: Ai, joo. Tästä tulee iso ilta Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tiedän jo, mitä raportoin (vähän naureskelua). Ole hyvä.



MONICA: Se on vaikea kysymys, eikö vain?



ADAMUS: Joo.



MONICA: Olen miettinyt muutaman vuoden: "Mitä voin tehdä?" Rakastan intohimoa. Rakastan löytää jotain, mistä olen kiinnostunut, ja viedä sen päätökseen, ja rakastan myös saada paljon omaa aikaa. Siis olen aina sanonut ihmisille, että ihannetapauksessa rakastaisin seurata intohimoani ja ilmaista sitä fyysisesti kuusi tuntia päivässä, neljä tuntia viikossa, saadakseni tasapainoisen elämän.



ADAMUS: Okei.



MONICA: Sen minä haluan.



ADAMUS: Mielenkiintoista, hyvä.



MONICA: Ja haluaisin kuitenkin löytää, mikä tuo minulle eniten intohimoa tässä hetkessä. En tiedä, onko se sama asia kahden tai kolmen vuoden kuluttua, mutta haluan olla avoin vastaanottamaan viestejä ja opastusta siitä.



ADAMUS: Hyvä, erinomaista. Vielä yksi.



CAROLE: No, olen tavallaan samaa mieltä hänen kanssaan, mutta haluaisin intohimon.



ADAMUS: Aivan, intohimon. Siis olet mintohimo-osassa?



CAROLE: Mutta vapaiden aikojen kera.



ADAMUS: Okei. Ja joo, voisit saada kummankin. Tarkoitan, että voisit saada kiihkeää intohimoa ja sitten – ooh! – seuraavana päivänä tavallaan asetut vähän.



CAROLE: Aivan! Se kuulostaa hyvältä.



ADAMUS: Joo, mutta sinulla olisi kuitenkin intohimo. Tarkoitan, että totuus on, että voit saada kummankin, mutta sitten olet tavallaan intohimo-puolella, koska valitset edelleen tuon intohimon ja kenties vähän apua.



CAROLE: Kenties rauha maan päälle.



ADAMUS: Rauha maan päälle, joo. Ai, se on todella jännittävä valinta (paljon naurua), jos olet onnittelukorttibisneksessä (lisää naureskelua). Hyvä. Okei, kiitos.



CAROLE: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos.



Siis meillä alkoi keskustelu tästä. Meillä on vähän energia liikkeessä, ja siitä tullaan käymään todella mielenkiintoisia keskusteluja. Ja tosiasia on, että puhumme siitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on hyvin tosi tarina, ja tällä hetkellä puolet heistä sanoo: "Jos olisin jäänyt planeetalle, olisin todella halunnut tuon intohimon. Ja jos en olisi löytänyt sitä sisältäni, jos se olisi ollut tavallaan sumussa, minua ei olisi haitannut apu ylösnousseilta mestareilta, jotka tavallaan olisivat sanoneet: 'Tässä on muutama asia harkittavaksi siitä, mitä voisit tehdä – sinun ei tarvitse tehdä, mutta tässä on muutama asia, ja kun katsomme energiaasi, luulisimme niiden todella sytyttävän sinut ja tekevän elämästäsi paljon täydempää.'" Ja kyllä tietysti haluatte lepoaikaa ja hiljaista aikaa ja kaikkea vastaavaa.



Mutta tosiasia on, ettei se ollut oikeasti ylösnoussut mestari, joka tuli luokseni ja esitti tuon kysymyksen. Oikeasti teidän mestarinne tuli luokseni, koska tavallaan tapaamme ja puhumme teistä (pari naurahdusta), ja shaumbrojen mestarit tulivat ja sanoivat: "Mitä teemme? Kun jäämme kehoon, kun opimme kaiken energiasta, kun meistä tulee todellisia energiapioneereja ja -tutkijoita, mitä teemme sillä? Minne menemme?"



Shaumbroilla on ihmisintohimo palanut loppuun, mikä johti intohimottomuuteen ja melkein missiottomuuteen, projektittomuuteen, osallistumattomuuteen melkein mihinkään pitkäksi aikaa. Ei kaikilla, mutta monilla shaumbroilla on ollut tavallaan pysymistä ilman monia yhteyksiä, ja tarvitsitte sitä. Oli kyse sitten suhteista, työpaikasta, projektista, tavallaan piditte matalaa profiilia jonkin aikaa. Ette antaneet itsenne osallistua syvälle mihinkään, koska no, se olisi ollut häiriötekijä. Kiintymyksenne, intohimonne, ihmisintohimonne on ollut oma Oivaltamisenne.



Mutta shaumbra-mestari tuli luokseni ja tavallaan edusti kaikkia shaumbroja ja sanoi: "Kun jäämme planeetalle, mikä on intohimo? Mitä teemme?" Sanaan "intohimo" liittyy pelkoa ja houkutusta, koska teillä oli ennen ihmisintohimoa, ja sitten ne räjäytettiin heräämisen jälkeen. Ja on edelleen kaipausta saada intohimo takaisin, mutta nyt tiedätte, ettei se voi olla tuo vanha asia. Mutta on edelleen kaipausta tuohon sisäiseen innostukseen. Ja voitaisiin sanoa, että kyllä, se on vain elää. Se on olla. Se on kokea.



No, haluatte jotain konkreettisempaa kuin se. "Mitä teemme kaikella tällä? Mitä teemme sillä, mitä opimme, mitä koemme? Mitä teemme nyt energialla, jonka alamme antaa palvella meitä? Mitä teemme sillä? Avaammeko tuon kahvilan vai teemmekö vain pitkiä kävelylenkkejä ja olemme piittaamatta kaikista muista? Kirjoitammeko kirjoja, jotka perustuvat tähän matkaan, mutta jotka eivät ole ankeita ja tylsiä kirjoja", tiedätte, mitä tarkoitan – lisätkää vähän mausteita siihen, koristelkaa sitä, olkaa vähän teatraalinen. Älkää kirjoittako sitä ankeasta ihmisperspektiivistä. Kirjoittakaa se huvittuneen mestarin perspektiivistä.



Mutta se on intohimo. Ja vaikka sanotte: "En ole koskaan kirjoittanut kirjaa", sillä ei ole merkitystä. Pääsette siihen, ja nyt elätte tuossa kirjassa. Se herää eloon. Se on luomus, mutta elätte siinä ja sen ulkopuolella samanaikaisesti. On jokin intohimo, syy jäädä.



Siis se on mestari, joka kysyy nyt, ja puhumme siitä myös Ylösnousseiden mestareiden klubilla, mutta mestari sanoo: "Sart, mitä aiomme tehdä? Haluammeko vain hengailla yhdessä koko päivän? Mitä sinä haluat tehdä? Haluatko ottaa paljon kylpyjä tai suihkuja vai …? Miten monta kertaa voit imuroida maton? (vähän naureskelua) Tarkoitan, mitä me teemme?"



Mutta mestari sanoo sen myös tavallaan pilkettä silmäkulmassaan, koska mestari tietää, että ihmisessä on kyse kokemisesta. Mestari tietää jo, että ihminen haluaa kokea jotain, luultavasti enemmän kuin pelkkää vapautta (joku sanoo "sikareja"). Sikareja (ja sama jatkaa sanoen "sikareja ja viskiä") ja viskiä ja joo, kaikkea sitä muuta. Ihminen haluaa kokea jotain, tehdä jotain, koska sitä ihminen tekee parhaiten.



Niinpä tämä on jotain todella tunnusteltavaksi, koska mestari kysyy nyt jokaiselta teistä: "Mitä seuraavaksi? Mitä teemme? Etsimmekö jonkin mintohimon? Teidän intohimonne, tuon jotain-tekemistä? Vai hengailemmeko vain? Hengailemmeko vain koko päivän ja teemme pitkiä kävelylenkkejä itseksemme?"



Ja siinä on pieni toinenkin asia. Yrittäkää päästä pois vanhasta ihmismielestä, kun mietitte tätä, koska teitä on odottamassa joitain asioita, joita ihminen ei voisi edes kuvitella tällä hetkellä ns. uskomusten vuoksi. Ihminen ei pysty edes kuvittelemaan sitä nyt.



Siis sytytämme tässä oikeastaan tulen koko tuohon "mitä seuraavaksi" -juttuun, teidän intohimoonne, mutta ei vanhoilla ihmistermeillä. Mestari sanoo: "Mitä aiomme tehdä, Edith, kun hengailemme planeetalla yhdessä sitten, kun olet oivaltanut olento? Haluatko tuoda takaisin intohimon? Vai haluatko olla vain ilman mitään, ja katsotaan vain, mitä tapahtuu?" Hyvä kysymys, ja kysymys jota muiden ylösnousseiden mestareiden ei ole tarvinnut kohdata. Heillä oli "Oivaltaminen" ja pum! lähtö. Teillä on "Oivaltaminen ja mitä seuraavaksi?"



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. On mielenkiintoista nähdä ja kuulla noita keskusteluja ja kaikkea muuta, mikä kulkee sen mukana.



Missä olemme tällä hetkellä? Kuuntelin eilen Alainin ja Cauldren välistä keskustelua – hän tiesi, että kuuntelin – ja he puhuivat Crimson Circlen eri aikajaksoista. Oli tietysti Tobias-aika, ja oli alkuaika minun kanssani, ja sitä kutsuttiin hyökkäysajaksi (naurua). Ja se johti ei-enää-makyoa -aikaan, ja sitä kesti melko pitkään. Täytyi hankkiutua eroon makyosta, täytyi päästä sen yli, koska ette yksinkertaisesti mene valaistumiseen paljon makyon kanssa. Ja minulle makyo on henkistä epäkypsyyttä.



Siis kävimme läpi hankkiudu-eroon-makyosta -ajan. Ja olemme tulossa tässä tekemässämme työssä todellisen sallimisen kohtaan, tulossa tietysti Oivaltamiskohtaan, mutta tulossa sallimiskohtaan, tulossa joidenkin niiden aspektien lopulliseen integroimiskohtaan, joita hengailee vielä. Ja yksi asia jota täytyy todella tarkastella, ovat uskomukset. Uskomukset.





Uskomukset



Muistatteko, kun Kuthumilla oli Sloveniassa suuressa kokoontumisessanne* mahtava tarina sielustaan, jota hän kutsui Ah-Kir-Rah'ksi, ja tuossa tarinassa hän tuli siihen johtopäätökseen – tai uskon, että Ah-Kir-Rah opasti hänet tuohon johtopäätökseen – jossa sanotaan: "Kyse ei ole siitä, mitä uskot, vaan kyse on siitä, minkä sallit." Kyse ei ole siitä, mitä uskot. (*Viitaten Magic of the Masters -tapahtumaan)



Nyt olemme tulleet kohtaan – emme olisi voineet puhua tästä viisi vuotta sitten, koska uskomukset olivat edelleen tärkeitä, kenties ovat edelleen – jossa myös uskomukset lähtevät. Myös uskomukset lähtevät.



Uskomukset ovat aspekteja. Uskomukset ovat tavallaan ihmisestä juontuvia, ihmispohjaisia, aspekteja. Ne ovat mielen aspekteja. Ne ovat uskomusjärjestelmiä, ja ongelmana uskomuksissa on, että ihmiset uskovat ne (Adamus naureskelee).



Nimittäin lapselle uskomukset ovat kuin leluja leikkikentällä – keinuja, keinulautoja, karuselleja ja kaikkea muuta – ja uskomukset ovat upeita. Ne antavat lapselle jotain, millä leikkiä ja mitä kokea. "Millaista on mennä leikkikentälle ja olla hiekkalaatikossa toisten lasten kanssa?" Uskomukset ovat kuin keinu: "Mennään tuohon keinuun ja katsotaan, millaista on käydä läpi tuo kokemus." Siis lapselle uskomukset ovat hauskoja ja peliä.



Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa uskoa sen uskomuksen, että keinu on tietynlainen ja pysyy aina sellaisena, niin yhtäkkiä uskomukset … Näen tavallaan ne kuin monoliittina, kuin suurena harmaana monoliittirakenteena, johon ihminen voi jäädä jumiin. Mutta jos ihminen ei jää jumiin, se on ainakin este tiellä. Ja kyse ei ole vain yhdestä uskomuksesta, monoliitista, koska se olisi helppoa kiertää ja jatkaa matkaa. Mutta uskomukset ovat näitä suuria monoliitteja, jotka melkein houkuttelevat teidät niihin, ja siinä ollessaan on erittäin vaikeaa päästä pois.



Ja sitten ei ole vain yhtä uskomusta, vaan monia monoliitteja nousee maasta, kuin "2001 - Avaruusseikkailussa" kaikki nousevat maasta, ja nyt teillä on koko maisema täynnä näitä monoliitteja, näitä uskomuksia, ettekä edes tiedä, mistä ne tulivat. Ne ovat vain siinä. Ette kysy, mistä ne tulivat – ne ovat vain siinä. Ja ne peittävät näkymän, koska nyt teillä seisovat kaikki nämä monoliitit, nämä harmaat, vanhat uskomukset siinä, ja ne peittävät näkymän siitä, mitä voi olla, ja näkymän kaikista mahdollisuuksistanne. Ja uskomuksia on monia, ja sitten alatte uskoa ne.



Tällä hetkellä olemme siinä, että lohikäärme tulee sisään ja sanoo: "Tässä on tämä uskomus. Et ehkä edes tiennyt, että sinulla oli se, mutta se on siinä ja se on tämä suuri este. Oletko valmis repimään sen alas tai integroimaan tai hajottamaan sen? Oletko valmis päästämään irti tuosta uskomuksesta?"



Nimittäin sanoin aiemmin, että aspektit piiloutuvat uskomusten taakse. Niinpä jokaisen monoliitin takana teillä on aspekti. Ja tuo aspekti ei välttämättä halua päästää irti tuosta uskomuksesta, koska se ei halua lähteä ja se tuntee, että tarvitsette tuota uskomusta luodaksenne rakenteen itsestänne – identiteettinne, kuka olette, sekä opastuksenne elämässä. Siis teillä on kaikki nämä monoliitit, kaikki nämä uskomukset, jotka ovat todellisuudessa aspekteja, ja jotkut niistä istutettiin siihen kauan, kauan sitten. Sellaiset uskomukset ja asiat kuin: "Kaikki miehet ovat sikoja." Okei, joku sanoi juuri: "No, se on totta." (Naurua ja Adamus naureskelee)



Uskomus, että kaikki miehet ovat sikoja. Siis mitä tapahtuu? Ihmiselle se on upea kokemus, johon sukeltaa. Menette tuohon monoliittiin, tuohon uskomukseen, tuohon aspektiin, ja se on mahtava kokemus, tiettyyn pisteeseen saakka. Ja esitätte sitä ja koette sen, ja sitten, joo, miehistä tulee sikoja. Ja jos uskotte niin, sitten tapahtuu niin, koska siihen teitä vedetään yleisesti ja sitten se tapahtuu.



"Teidän täytyy tehdä kovasti töitä päästäksenne eteenpäin elämässä." Tämä on erittäin syvään juurtunut niihin kulttuureihin, joista useimmat shaumbrat tulevat – "Kova työ on yhtä kuin menestys" – ja jonkin aikaa se on hauskaa. Ihminen hyppää siihen ja sanoo: "Voi, aion tehdä kovasti työtä." Vaikka valitatte siitä, niin rakastatte sitä silti – muuten ette tekisi sitä. Piste. Se pätee kaikkeen elämässänne. Jos teette jotain, näin tapahtuu siksi, että rakastatte sitä, vaikka valitatte siitä.



Siis hyppäätte tuohon uskomukseen, että teidän täytyy tehdä kovasti työtä ja teidän täytyy tehdä pitkää päivää menestyäksenne. Ehkä päätätte olla tekemättä. Saatatte sanoa: "En aio tehdä sitä. En aio tehdä kovasti töitä, pitkää päivää", mutta se on silti uskomus. Niinpä sitten toisaalta sanotte: "No, sitten minulla ei luultavasti ole paljon rahaa, enkä luultavasti menesty, mutta kenties en välitä siitä", mutta se on silti uskomus, joka peittää näkymäänne. Ja näkymänne on tietysti salliminen. Näkymänne, tienne läpi, on salliminen. On kuitenkin vaikeaa sallia, kun teillä on kaikkia näitä monoliitteja, kaikkia näitä suuria, harmaita ja kylmiä kivirakenteita tiellä. On hyvin, hyvin vaikeaa sallia.



Sanotte "sallin", ajattelette "sallin" ja haluatte laittaa sallimisen yhdeksi uskomukseksi tuohon todellisuusmaisemaan, mutta se ei ole uskomus. Se ei ole aspekti. Se on olemistapa. Se on niin yksinkertaista. Sallimisessa ei ole uskomusta. Sallimisessa ei ole rakennetta. Se virtaa vapaasti. Se on "kaikki mitä olen", ei "kaikki mihin rajoitan itseni".





Ihmisuskomukset



Siis mitä joitain muita ihmisuskomuksia on? Linda, mikrofonin kanssa, kiitos. Mitä joitain muita uskomuksia on, joita on olemassa tai joita teillä ehkä on? Uskomus.



SILIVIA: Yksi uskomus on, että tarvitsemme jotain ulkopuolelta parantamaan meidät.



ADAMUS: Varmasti. "Apu tulee ulkopuolelta. Olet tavallaan halveksittava ihminen, etkä voi tehdä sitä itse. Siis joo, sinun on saatava se ulkopuolelta." Hyvä, hyvä. Pari lisää. Mitä joitain muita uskomuksia on?



REBECCA: Sanoisin, että on kuin rajoituksia, että voi tehdä vain tiettyjä asioita.



ADAMUS: Varmasti, mutta anna minulle konkreettinen esimerkki uskomuksesta. Käsittelet niitä kaiken aikaa.



REBECCA: Voi matkustaa vain tietyn määrän (hän naureskelee).



ADAMUS: Anteeksi kuinka?



REBECCA: Voi matkustaa vain tietyssä määrin.



ADAMUS: Voi matkustaa vain tietyssä määrin, okei. Varmasti.



REBECCA: Haluaisin matkustaa paljon enemmän. Siis, joo.



ADAMUS: Okei. Minkä vuoksi sinua rajoitetaan – raha, energia, aika?



REBECCA: Kai vain toisten ihmisten mielipiteet tai kulttuuri, mitä minulle on kerrottu ja mitä minuun on tavallaan ohjelmoitu ja …



ADAMUS: Okei, siitä tämä on todella harmaa uskomus, ja muista, että sanon uskomusten olevan aspekteja. Hyvä. Pari uskomusta lisää. Mitä joitain yleisiä ihmisuskomuksia on? (Joku sanoo "voi, varovasti nyt!")



LINDA: Joo! Tee se helpoksi minulle! Kiitos!



ADAMUS: Kaikki miehet ovat sikoja! (Naurua)



LINDA: En määrittele sitä niin!



ADAMUS: Ei, vaan minä sanoin sen (lisää naureskelua).



LINDA: Saattaisi olla oikea määritelmä, mutta se ei se!



ADAMUS: Anna palaa.



SCOTT: Olen pohtinut tätä paljon matkallani kuluneet kolme vuotta, koska minua auttoi todella ja-voima, koska kun jotain merkittävää tapahtuu elämässä, ajattelen ehdollistuneena välittömästi: "Voi hyvä luoja, nyt tilanne vain pahenee. Meillä on rahaongelmia." Niille jotka tuntevat minut, puhun esim. Samin, kumppanini, terveydestä. Kun se teki syvän sukelluksen, olin kuin: "Voi jukra, en voi päästä tuohon energiaan, että asiat menevät paremmin." Ja nyt huomaan, että sen maadoittamisen vuoksi ja-voima ikään kuin auttaa minua: "Ei, elämämme on tulossa itse asiassa paremmaksi ja todellisemmaksi, kuin miellä on koskaan ennen ollut."



ADAMUS: Joo. Miksi niin on? Mikä ja-tilassa tekee sen?



SCOTT: Se, että pysäyttää itsensä. Pysäyttäisin itseni ja sanoisin: "Okei, minulla oli vain ajatus, joka liittyi uskomukseen, joka minulla kenties tiedostamatta oli: 'Voi, tämä pahenee, koska kaikki olettavat sen pahenevan.'" Ja sitten siihen laitetaan ja, ja on kuin: "No, miksi sen täytyy pahentua? Miksi se ei voi parantua? Miksi meillä ei voi olla enemmän joustavuutta ja enemmän oppimista, kaikkea, siis kaikkea? Ja …"



ADAMUS: Ja valaisee mahdollisuudet, jotka olivat aina siinä.



SCOTT: Joo.



ADAMUS: Mutta kun olet tuossa lineaarisessa ihmismoodissa tai suuressa uskomusmoodissa tai miten sitä halutaankin kutsua, niitä ei ole valaistu. Et edes tiedä, että ne ovat siinä. On yksi asia: "Menemme alamäkeä nopeasti ja pidä kiinni, koska siitä tulee kovaa kyytiä." Silloin pysähdyt. Silloin olet todella Merlin ja sanot: "Hetkinen nyt. Aion mennä tässä ja-tilaan. On monia muita mahdollisuuksia", eikä sinun tarvitse tietää niitä mentaalisesti. Sinun ei tarvitse, koska ne tulevat sinulle intuitiivisesti, ei mentaalisesti. Sanot: "Tiedän, että on hyvin monia muita mahdollisuuksia tähän tässä tilanteessa, ja sen lisäksi minulla on tässä mestari, joka automaattisesti viisauttaa kaiken, kun liu'umme tätä mäkeä alas", mikä ei ehkä ole lainkaan alamäki. Menet ja-tilaan ja pelkästään sen salliminen muuttaa kaiken. Vaikkei sinulla ole yhtäkkiä 10 ratkaisua ongelmaan, ne valaistaan yhtäkkiä. Hyvä, erinomaista. Pari lisää. Pari lisää. Ihmisuskomuksia.



SHAUMBRA 1 (nainen): Okei, yksi uskomus. Minulla on pieni tytär. Yksi kuulemani uskomus on, ettemme voi sanoa paljon ystävällisiä asioita lapsillemme, koska silloin heistä tulee pilalle hemmoteltuja. Siis meidän täytyy tavallaan kovettaa heidät tässä maailmassa.



ADAMUS: Hmm, se on kummallinen uskomus.



SHAUMBRA 1: Se on kummallinen uskomus.



ADAMUS: Joo, joo. Sanotko sinä ystävällisiä asioita lapsillesi?



SHAUMBRA 1: Sanon.



ADAMUS: Paljon?



SHAUMBRA 1: Sanon.



ADAMUS: Ovatko he pilalle hemmoteltuja?



SHAUMBRA 1: Eivät.



ADAMUS: Ai. Siinä näet.



SHAUMBRA 1: Joo,



ADAMUS: Jätä tuo uskomus todella nopeasti!



SHAUMBRA 1: Mutta olen kuullut sen muilta ihmisiltä.



ADAMUS: Tuo uskomus – pum! integroitu.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Juuri niin.



ADAMUS: Mutta se on outoa, joo, outoa. Alatte oivaltaa tässä kuussa, aspektologia-kuussa, että teillä on hyvin monia uskomuksia. Mistä ne tulivat siihen ja mitä ne tekevät siinä? Ja hyvin suoraan sanottuna, uskomuksille ei ole paljon tilaa Oivaltamisessa. Ne ovat tarpeettomia.



SHAUMBRA 1: Mm hmm.



ADAMUS: Joo, juuri niin.



Siis seuraava kysymys, kun olemme tässä uskomusjutussa – ei ajatellen shaumbroja, vaan planeettaa yleisesti, lapsia, aikuisia, vanhoja ihmisiä – onko heille parempi, että heillä on uskomuksia vai ei ole? En puhu nyt shaumbroista, joten pysähtykää hetkeksi tuntemaan sitä.



Ennen kuin tulitte oman heräämisenne läpi, silloin kun olitte vain normaali, kiva, tavallinen ihminen (Adamus naureskelee), pärjäsittekö paremmin uskomusten kanssa vai ilman niitä? Hyvä kysymys, ja vastaus tulee …



MARY: Voi, hyvä jumala (naurua).



ADAMUS: Hän ei pidä siitä, kun kutsut häntä jumalaksi.



LINDA: Niinkö?!



MARY: Mitä sanoit?



ADAMUS: En mitään (lisää naurua).



MARY: En kuullut sitä.



ADAMUS: Pärjäävätkö ihmiset paremmin, tavalliset ihmiset – miten niitä kutsutaan, jästit – uskomusten kanssa vai ilman niitä?



MARY: Riippuu luultavasti uskomuksesta.



ADAMUS: Joo, mutta yleisesti ottaen.



MARY: Luulen, että yleisesti ottaen luultavasti kyllä. Luulen, että uskomukset yleisesti ottaen antavat ihmisille viitekehyksen ja paikan, missä operoida, ja jotain mihin tarttua ja mitä pitää totena, ja … Luulen, että useimmat ihmiset eivät pysty, monet jästit eivät pystyisi käsittelemään ajatusta tai mahdollisuutta kaikesta.



ADAMUS: Mm hmm. Hyvä. Pari vielä. Ovatko uskomukset hyvä asia tavallisille, normaaleille, keskivertoihmisille vai eivät?



TAD: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä, ne ovat.



TAD: Ne ovat.



ADAMUS: Joo.



TAD: Kyllä.



ADAMUS: Ja miksi?



TAD: Mieleen tulee, että uskomukset ja lait ovat … Vertaan niitä tavallaan tuohon kirjaan, joka luullakseni on "Uljas uusi maailma", jossa ei ole mitään rakennetta. Ei ole mitään.



ADAMUS: Aivan.



TAD: Ja jos oikein muistan, sen oli lukiossa, mutta heillä oli keppejä ja päitä keppien päässä ja he marssivat: "Tappakaa sika!" En tiedä, se oli vain hyvin …



ADAMUS: Luet mielenkiintoisia juttuja, heh! (Tad naureskelee) Se selittää kuitenkin paljon (he nauravat).



TAD: "Tappakaa sika! Tappakaa …", mutta joo, luulen, että normaaleille jästeille … No, on uskomuksia, mutta sitten kaikilla on eri uskomuksia, ja sitten he …



ADAMUS: Ei, vaan puhun uskomuksista yleensä.



TAD: Kyllä.



ADAMUS: Uskomukset ovat yleisesti ok.



TAD: Ne ovat hyviä rakenteen ja järjestyksen vuoksi.



ADAMUS: Varmasti, ja joillakin ihmisillä voi olla yliannostus uskomuksia ja joillakin ihmisillä ei ole tarpeeksi, mutta yleisesti ottaen, ovatko uskomukset hyvä asia …



TAD: Tai ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa.



ADAMUS: … ihmisille?



TAD: Kyllä, uskon tosiaan …



ADAMUS: Ai, okei.



TAD: … että ne ovat hyvä asia.



ADAMUS: Sinä uskot niin! (Adamus naureskelee)



TAD: (matalalla äänellä) "Minun uskomukseni on …"



ADAMUS: Joo, joo!



TAD: Kiitos.



ADAMUS: Kaksi vielä (joku naureskelee). Ovatko uskomukset hyviä ihmisille?



HENRIETTA: Siis, uskomukset antavat ihmisille syyn elää, erityisesti …



ADAMUS: Tai opastusta – tai opastusta elämiseen. Kumpaakin.



HENRIETTA: Erityisesti uskonnollisella alueella ja enemmän lahkolaisuudessa, kuten uskonnossa voi olla. Uskomukset ovat kaikki. Sitä varten eletään!



ADAMUS: Voisitko kuvitella uskonnon ilman uskomuksia?!



HENRIETTA: Voi jukra! (He naureskelevat)



ADAMUS: Ai, Crimson Circle. Okei (lisää naureskelua). Te ette ole uskonto, joten sitä ei lasketa.



HENRIETTA: Joo, joo.



ADAMUS: Siis oletko uskovaisuuden puolesta vai …



HENRIETTA: Olenko uskovainen?!



ADAMUS: Joo.



HENRIETTA: En enää! (Hän nauraa)



ADAMUS: Valinnan puolesta! Pitäisikö ihmisillä olla uskomuksia vai ei?



HENRIETTA: Niille jotka eivät ole kulkeneet valaistumis- tai Oivaltamispolkua tai jotka eivät päätä mennä siihen suuntaan, jonka monet meistä ovat käyneet läpi, tunnen, että on todella … on tarpeellista olla tienviittoja muille. Mutta minun on vaikea kommunikoida tätä, koska en halua kuulostaa olevani jalustalla.



ADAMUS: Mm hmm. Et ole.



HENRIETTA: En (hän naureskelee). Minusta tuntuu, että ihmisillä joilla on "normaali" elämä, on välttämätöntä olla tienviittoja ja elämisen puitteet, koska ei ole mitään muuta.



ADAMUS: Okei, aivan.



HENRIETTA: He eivät elä sallimisessa tai ja-tilassa, eikä heillä ole mitään aavistusta, että mitään sellaista on olemassa.



ADAMUS: Varmasti. Esimerkiksi hindu-uskonnossa, joka ei itse asiassa ollut alun perin uskonto, ne olivat tienviittoja yhteisölle – miten eletään, miten harjataan hemmetin hampaat, mennään vessaan ja muuta vastaavaa – mutta sitten he alkoivat kehittää jumalia, ja tusina jumalaa muuttui yli 100.000 jumalaksi ja oli paljon uskomusia jokaisesta jumalasta, ja se muuttui uskonnoksi muutaman hyvän yhteisöarvon sijasta. Joo, se muuttui uskomuksiksi.



HENRIETTA: No, toinen asia on voiman antaminen pois.



ADAMUS: Aivan, aivan.



HENRIETTA: Jos laitat sen itsesi ulkopuolelle ja laitat sen näihin uskomuksiin ja jumalolentoihin ja symboleihin, esineisiin jotka saavat merkityksen, niin et omista sitä, kuka olet, ja omaa elämääsi ja tapaasi olla.



ADAMUS: Siis tavallaan sanot: "Annetaan ihmisille uskomuksia. Pidetään se. Ei yritetä muuttaa. Se palvelee heitä."



HENRIETTA: Se palvelee heitä, kunnes ei palvele.



ADAMUS: Älä kuulosta minulta (naurua). Kiitos.



LINDA: Uskon, että ulkona sataa lunta. Onko se uskomus vai onko se kuin … Mikä se on?



ADAMUS: Se on käsitys todellisuudesta (mies sanoo "se on havainto"). Se on havainto.



HENRIETTA: Joo.



ADAMUS: Jos uskot, että lumi ja kylmä eivät sovi sinulle hyvin ja että sinun pitäisi olla – sanotaanpa – Havaijilla, se on vähän eri asia (naurua). Mutta ei ole uskomus havaita, että ulkona sataa lunta. Mutta kun kiedot erityisesti tunneasioita sen ympärille, niin siitä tulee uskomus. Silloin siitä tulee …



LINDA: Jes!



ADAMUS: … monoliitti. Ja taas kerran, muistakaa, että sanoin uskomusten olevan lapselle kuin leikkikenttä. Menette niihin ja pidätte hauskaa. Opitte, koette, putoatte. Joku lyö teitä, putoatte keinusta tai mitä tahansa, mutta pidätte hauskaa. Mutta myöhemmin nuo uskomukset muuttuvat isoksi, harmaiksi ja kylmiksi monoliiteiksi, ja jäätte jumiin niihin. Ja jos ette jää jumiin niihin, ne tukkivat polkunne. Ne ovat tiellänne. Ne ovat virtauksen tiellä.



Siis hyvä kysymys – hyviä vastauksia, kiitos – ovatko uskomukset välttämättömiä ihmisille? Se antaa ihmisille rajat, mutta sitten ihmiset alkavat uskoa uskomuksiin ja tämä muuttaa ne aspektiksi. Sitten tuo aspekti, joka piiloutuu uskomuksen taakse, pitää jatkuvasti ihmistä paikallaan ja rajoittaa häntä.



Jotkut uskomukset ovat itse asiassa hauskoja ja voivat antaa teille uskomattoman kokemuksen. Siis haluan teidän muistavan tämän, kun puhutte koko siitä kysymyksestä, onko se mintohimo vai täydellinen vapaus. Mintohimossa – silloin kun elätte suuren intohimon, mutta tavallaan missiotyyppisen asian kera – teillä on uskomuksia, ja uskomukset ovat ok tiettyyn pisteeseen … jos nuo uskomukset ovat itse valitsemianne, eivät kenenkään muun, jos nuo uskomukset ovat puolia eivät aspekteja. Ja sitten kun alatte oivaltaa myös, että uskomukset … Peruutan tässä vähän.



Uskomukset ovat aisti. Ne ovat aisti. Tiedätte, että puhumme näistä 200.000 aistista – no, uskomukset ovat ihmispohjaisempi kuin useimmat muut aistit, mutta uskomuksista on tullut aisti. Ne ovat tapa hahmottaa todellisuus. Jos uskotte, että lumi ja kylmä ovat haitallisia tai epämukavia (Adamus naureskelee, kun Linda nyökkää pontevasti), niin silloin hahmotatte todellisuuden.



Kun hahmotatte todellisuuden tuolla tavalla uskomusten vuoksi, seuraavaksi energia tulee sisään ja sanoo: "Okei." Energia ei välitä suuntaan tai toiseen. Energia sanoo: "Se on sinun uskomuksesi. Sen sinä valitset. Se on sinun perspektiivisi. Annamme sitä sinulle, ja annamme sinulle kylmän, ankean, lumisen, kurjan ja epämiellyttävän kokemuksen." Ja ihminen itkee (vähän naureskelua, kun Linda "itkee"), mutta kuitenkin tavallaan ihminen rakastaa sitä, koska se on kokemus. Se on vain jotain koettavaa ja jotain tekemistä. Se on jotain, mihin sukeltaa.



Sitten kun oivallatte, että te ette ole siinä jumissa – voit hypätä lentokoneeseen ja mennä Havaijille, Linda – yhtäkkiä te tavallaan: "Ai, no, sitten tuo uskomus voi olla tavallaan hauska. En ole sen vankina, eikä se sanele elämääni, ja kenties en enää halua pitää tuota uskomusta, ja siksi energiat eivät yritä tukea sitä." Yhtäkkiä uskomukset ovat vapaudessa, ja te voitte kokea.



Yrittäen nyt kutoa tämän kaiken takaisin yhteen, tuo alkuperäinen kysymys mintohimostanne tai täydellisestä vapaudestanne tiivistyy siihen, että luultavasti sukellatte joihinkin asioihin. Luultavasti sukellatte joihinkin asioihin Oivaltamisessanne. Ette luultavasti istu vain puun alla (Adamus naureskelee) kuin Buddha ja meditoi koko päivää. Luultavasti ette. Edes Buddha ei pitänyt siitä kovin paljon, joten luultavasti te ette tee sitä.



Luultavasti sukellatte kokemuksiin – ihminen mestarin tukiessa nyt sivusta. Ja nuo kokemukset eivät välttämättä saa teitä ansaan. Ne eivät pidättele teitä. Yhtäkkiä on kokemisen iloa, eikä ole pelkoa – pelkoa, että te ette pääse siitä pois. Mutta yhtäkkiä on tavallaan iloa tuosta kokemuksesta. Se luultavasti tapahtuu, koska ihminen todennäköisesti haluaa mennä uuteen intohimoonsa ja uusiin kokemuksiinsa. Mestari ei välitä, mestari voi vain istua käsiensä päällä tekemättä mitään ja pelkästään tarkkailla kaikkea tätä. Ja pointtini tässä on, ettei kyse ole siitä, mitä uskotte. Teillä voi olla uskomuksia, mutta perimiltään kyse on siitä, mitä sallitte.





Salliminen



Siis mitä on salliminen? Mitä on salliminen? Tarkoitan, että se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta: "Minä sallin", mutta kuitenkin tiedän monta shaumbraa, jotka muuttavat sen uskomukseksi (yleisö sanoo "ai" tai "mm"), aspektiksi: "Minun täytyy sallia. Uskon sallimiseen." Se ei ole ollenkaan uskomus. Salliminen on vain sitä. Salliminen on sanomista: "Hiljennän itseni vain hetkeksi ja avaudun mahdollisuuksille, joita en ehkä näe tällä hetkellä" – se on ja-tila – koska tulette tietoiseksi monista muista mahdollisuuksista. Ja sallimalla saatte näitä monoliittisia vanhoja uskomuksia pois tieltä, lohikäärmeen avustuksella.



Salliminen on vain sitä. Se on itsenne avaamista sille, mitä on, mutta mikä ei tällä hetkellä tajunnassa. Salliminen on sanomista: "Aion päästä pois tieltäni", jotta minä-olen, mestari, aito ihmisilmaisu, ihminen jota eivät kuormita vanhojen uskomusten aspektit, voi alkaa tiedostaa, oivaltaa asioita ja alkaa leikkiä energian kanssa.



Salliminen on ihminen, joka … Näen sen tällä tavalla joskus. Ihminen joka on törmännyt seinään, ei tiedä, mitä tehdä seuraavaksi, ja hän on uuvuttanut itsensä mentaalisesti yrittäen selvittää jokaisen ihmisratkaisun, mutta hän katsoo hyvin pienellä uskomusorientoituneella tavalla, hyvin tiukalla tavalla. Mutta hän on eksyksissä. Hän on ansassa. Hänen neuvokkuutensa on loppu, hän on törmännyt seinään, ja hän vetää syvään henkeä ja sanoo: "Aah! Minä vain sallin." Se avaa polkuja, joita FM parhaillaan auttaa teitä kaikkia avaamaan, tuon kommunikoinnin mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä. Se avaa polkuja intuitioon ja siihen viisauteen, joka on siinä juuri nyt.



Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Sillä ei ole vähääkään merkitystä, ja sanoisin, että on hyvä kuukausi sanoa, että voitte antaa kaikkien uskomusten mennä. Se on helvetin pelottavaa, koska ihmiset pitävät uskomuksista. On helvetin pelottavaa sanoa: "Aion luopua kaikista uskomuksistani", koska se on teidän kompassinne, ohjausjärjestelmänne, joka tällä hetkellä pitää teidät ehjänä – jonka luulette pitävän teidät ehjänä. Mutta se itse asiassa pitää teidät tavallaan kurissa. Miten upea kuukausi antaa lohikäärmeen mennä kaikkiin noihin uskomuksiin, koska on paljon vanhoja uskomuksia, jotka vain … Ja ne voivat vain hävitä, kun tunnistatte: "Yäk! En pidä siitä. En valitse sitä. Aion mennä ihmisen mestarillisesti oivallettuihin kokemuksiin elämässäni jossain kohtaa. En tarvitse kaikkea tuota vanhaa roskaa maisemiin."



Salliminen tapahtuu päättämättä ennalta. Ette sano: "Näin sen pitää päättyä." Salliminen sanoo: "Minulla ei ole ihmisenä aavistustakaan, miten tämä tarina päättyy, mutta olen valmis olemaan sen kokija. Sallin suuremman tietoisuuteni ja viisauteni tästä tarinasta. Sallin kaikki mahdollisuudet. Sallin itseni päästää irti siitä vanhasta käsityksestä, että täytyy tehdä kovasti töitä päästäkseen yhtään mihinkään tai että valaistuminen tulee vasta ihmiselämän lopulla tai että täytyy opiskella henkisesti saadakseen valaistumisen. Päästän irti kaikista noista aspekteista. Tuon ne nyt viisaiksi puoliksi elämääni, ja sallin."



Sallimisen ei pitäisi olla uskomus. Se ei ole uskomus. Salliminen on vain sitä – avautumista itsellenne. Ei muulle maailmalle. Se ei ole toisten ihmisten sallimista kävellä ylitsenne tai varastaa teiltä tai mitään sellaista. Se on teidän itsenne, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välistä: "Sallin kaiken, mitä olen." Se on siinä. Sitten nuo monoliitit muuttuvat yhtäkkiä, eivätkä ne ole enää noita suuria ja kylmiä kivijuttuja, joihin teillä on taipumusta juuttua – ne ovat yhtäkkiä takaisin energiassa, joka kaikki on teidän palveluksessanne. Puhdasta energiaa tai se voi olla rahaenergiaa. Se voi olla energiaa muina ihmisinä, mitä tahansa – sillä ei ole oikeasti merkitystä. Mutta yhtäkkiä ne muunnetaan uskomusstatuksesta sallimiseksi, puoliksi jotka ovat teidän kauniita osianne.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa – osa yksi. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. En usko, että olen kuullut pitkään aikaan niin hienoa toteamusta kuin se, minkä Kuthumi teki. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Heh! Ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Uskomuksenne ovat tavallaan huijausta. Ne ovat hauskoja, kun olette lapsia tai kun olette henkisesti epäkypsiä. Mutta kun kypsytte, oivallatte yhtäkkiä: "Nuo uskomukset pidättelevät todellisuudessa minua." Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Kyse ei ole siitä, uskotteko, että saatte hyvän elämän tai valaistutte tai mitään sellaista, tai uskotte, että on asioita, jotka estävät sen teiltä. Kyse on siitä, mitä sallitte.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa, ja otetaan tämä hetki sallimiseen.



Sallimisessa ei ole minkään pakottamista. Ette toista mantraa. Se ei ole affirmaatio. Se on pelkästään: "Avaudun kaikelle, mitä olen. Ja minun ei ihmisenä tarvitse ottaa kaikkea vastuuta ja kaikkea taakkaa ja kaikkea pelkoa enää. Sallin kaiken, mitä olen."



Siis tämä kuukausi on mahtavaa aikaa aspektitoiminnalle. Jotkut teistä saavat sitä jo nyt unissaan (Adamus naureskelee) ja uskomustoiminnassa. Muistakaa, että aspektit piiloutuvat uskomusten taakse.





OSA 2



Osa kaksi. Vedetäänpä syvään henkeä. Osa kaksi.



Osa kaksi, vähän erilainen, mutta jotenkin ne nivoutuvat yhteen. Tarvitsemme jonkin kirjoitusvälineen, mitä ikinä käytättekin nykyään täällä – jos teillä on elektroniikkajuttunne, joka ei koskaan toimi, tai muuten (naurua) päädymme tuomaan tänne eteen valkoisen taulun. Osoittakaa minun olevan väärässä. Osoittakaa minun olevan väärässä (nainen sanoo "se on uskomus").



Minä vain … joo, joo. Joo (Adamus naureskelee). Ei, FM lupasi olla sekaantumatta enää, kyllä.



MARY: Siis onko se uskomus?



ADAMUS: Ettei hän aio sekaantua?



MARY: Ei, vaan etteivät nuo välineet koskaan toimi?



ADAMUS: Se on havainto (lisää naurua). Ja tarkkailemalla sitä ja sitten uskomalla sen, siitä tulee totta, koska energiat tukevat sitä. Siis muutammeko näitä uskomuksiamme? (Joku sanoo "kyllä") Joo, mutta kukaan ei oikeasti usko sitä. Teillä kaikilla on epäilyksiä siitä. Se on kuin: "Joo, mutta sitten tietokoneeni kaatui", tai "Joo, mutta sitten minulla oli – miten sitä kutsutaan – virus" tai "Sitten minut – mitä se on, kun joku ottaa kaiken, teidän identiteettinne? (Joku sanoo "hakkeroidaan"). Ai, teidän mestarinne! Hah-hah! (joku huutaa myös "hah-hah!") Siis yksi nauraa. Yksi nauraa (vähän naureskelua). Se oli toiseksi paras vitsini tänään.



Siis, Linda, siihen tulee viisi laatikkoa. Muuten, minun täytyy aloittaa sanomalla, että harjoittelimme tätä. Tarvitsimme harjoittelua tässä. Te ette olleet paikalla. Harjoittelimme tätä äskettäisessä Thresholdissa, ja kävimme tämän läpi, koska halusin energioiden olevan niin vireessä, että kun tekisimme sen täällä … Nimittäin joskus on tavallaan vähän vinoa – Cauldre sanoo. On tavallaan kummallista. Siis harjoittelimme tätä äskettäisessä Thresholdissa. Kerroin heille, että aioin tuoda sen kaikille shaumbroille. He yrittivät maksaa minulle siitä, etten toisi, mutta minua ei voi lahjoa niin helposti.



Siis, Linda, meillä on viisi kohtaa allekkain. Muistat tehneesi tämän aiemmin. Luettelon alkuun, ylälaatikkoon, viiden laatikon ylimmäiseen, kirjoita vain sana "enkeli".





– Enkeli



Enkeli. Siis jos muistatte, ja tavallaan muistatte, aloititte kauan sitten – kauan, kauan, kauan, kauan sitten – enkelinä, joka on tavallaan pörröinen sana ei-fyysisestä olennosta. Teillä ei ollut muotoa. Teillä ei ollut valoa. Olitte matkalla, olitte löytämässä: "Kuka minä olen?" Kokemus joka muuttui myöhemmin ihmiskokemukseksi, mutta olitte vain löytämässä, leikkimässä. Ei ollut sääntöjä. Ei ollut uskomuksia. Ei ollut mitään sellaista. Olitte puhdas, säteilevä olento ilman muotoa. Teillä oli kuitenkin jotain, mitä teillä ei ole nyt. Teillä oli nimi. Teillä oli nimi.



Ei niin kuin Bob tai Jane tai mikään vastaava, vaan voitaisiin sanoa, että teillä oli resonanssi, energianimi. Siitä hetkestä lähtien kun uskaltauduitte ulos, kutsuitte itseänne sillä, parista syystä: jotta ette koskaan eksyisi. Löytäisitte tienne kotiin nimenne avulla.



Ihmisistä tulee lineaarisia – tuo nimi muuttuu. Nimen resonanssi, taajuus, värähtely ja ääni muuttuvat, mutta se on kuitenkin sama nimi. Siis älkää menkö keksimään kaikkia noita new-age -nimiä ja sanoko: "Se on minun nimeni." Se muuttuu. Sitä ei voi oikeasti sanoa, vaan se on – jotkut kutsuisivat sitä sielujäljeksi. Se on olemassa, ja se on te. Aloititte ilman mitään muuta kuin tuo nimi, oma itsenne. Tuo nimi antoi myös teille tavallaan identiteetin toisten sieluolentojen rinnalla, jotka olivat matkalla, jotka olivat myös ilman muotoa ja jotka olivat myös ilman mitään historiaa, ja se antoi minulle tavan tietää ja tunnistaa teidät. Siis teillä oli nimi enkeliolentona.



Jossain matkan varrella kaikkien luomisdynamiikkojen, kauniiden dynamiikkojen, myötä energia tavallaan pysähtyi. Voitte lukea tai katsella enemmän tästä Tobiaksen "Journey of the Angels" -kirjasta, ja se on tavallaan vertauskuva, mutta tavallaan totta. Oli – ilmaisisin sen vähän eri tavalla – suuri ongelma tietoisuuden ja energian kanssa. Olitte nimellinen olento, mutta ilman muotoa, ilman mitään todellista energiataitoa. Olitte tietoisuuden lapsia, mutta ette oikeastaan virittyneitä siihen juttuun, joka tulee esiin "minä olen" -olemuksesta. Sitä kutsutaan energiaksi. Se tulee tietoisuudesta. "Mitä teen tällä?"



Tobias kertoo tarinan, että kaikki energia ja luominen tavallaan pysähtyi. Minä sanon sen vähän eri tavalla. Sanon, että kyse oli enemmän siitä, mitä tehdä sillä. Kyse ei ollut siitä, että tämä iso paha asia tapahtui ja kaikki muuttui siirapiksi. Se oli kuin: "En tiedä, mitä tehdä tällä siirapilla. Mitä teen? Mikä on suhteeni energiaan?"





– Maa



Siis tämä mahtava paikka, Maa, luotiin Arkkiveljeskunnan kautta – seuraava kohta on "maa" (Lindalle). Sanoisin, että se on mahtavin kokemus/kokeilu koko luomakunnassa, koska se on niin rajoittunut. Siinä on suuri gravitaatio. Se on hyvin aistillista, mutta kuitenkin se on hyvin vaikeaa ja haastavaa. On uskomus, että voitte eksyä siihen. Maa itsessään on vain uskomus. En puhu fyysisestä planeetasta, vaan kokemuksesta täällä – se on vain uskomus. Ja siitä syystä sanon, ettei kyse ole siitä, mitä uskotte, vaan siitä, mitä sallitte.



Muuten, jotkut sanoisivat: "Maa on litteä. Se oli uskomus, ja nyt tiedämme totuuden: "Maa on pyöreä." Voi ei, rakkaat ystäväni (joku kikattaa). Se on uskomus. Ei, se ei ole itse asiassa pyöreä (joku sanoo "se on litteä"). Se hahmotetaan … (naurua) Se hahmotetaan pyöreänä, ja sitten tiede vahvistaa sen ja tekee kaikkia mittauksiaan ja sanoo, että se on pyöreä, ja sitten siitä tulee pyöreä, ja kummallista kyllä, ihmiset Australiassa eivät putoa pois. Uskomatonta. Mutta itse asiassa se ei ole oikeasti pyöreä. Tämä on vain uskomus. Mutta tiede sanoo: "Ei! Ei! Se on pyöreä. Sen täytyy olla pyöreä. Mittasimme sen."



Itse asiassa parempi analogia on, että Maa on kuin säie/lanka. Jos sanotaan mitään, niin se on kuin lanka. Nimittäin se ei ole oikeasti pyöreä pallo, mutta antakaa palaa ja olettakaa, uskokaa, että se on, ja niin sitten tulee olemaan. Mutta jonain päivänä oivallatte, että se on lanka. Se on erittäin joustava. Puhun fyysisestä maaplaneetasta. Se on erittäin joustava. Joskus se vain roikkuu, ja joskus se virtaa. Joskus se kietoutuu solmuiksi. Joskus se luo illuusion, että se on pyöreä, ja toisilla kerroilla litteä. Maa on oikeasti lanka/säie. Kyllä. Nyt olette huolissanne siitä illalla (vähän naureskelua). Ja siitä saatiin säieteoria (lisää naureskelua).



Siis tulitte Maahan. Tulitte Maahan, ja mikä kokemus. Tulitte Maahan, ja sitten unohditte, koska se oli tavallaan – en halua sanoa, että se oli temppu, eikä se ollut pelkästään haaste, mutta se vain tapahtuisi. Oli se tietäminen, että tulisitte tänne ja tavallaan unohtaisitte, ja unohtaisitte hemmetin nimenne. Se oli vaikein osa. Siis muistamattomuus tai pelkästään sana "unohtaa", jottei meiltä lopu tila tällä langalla.





– Unohtaa



Siis tulitte tänne ja unohditte. Unohditte, kuka olitte. Unohditte nimenne. Ja nimellä tarkoitan resonanssianne. Sille ei ole ihmissanaa. Se on teidän valonne, värähtelynne, kuka olette. Unohditte, ja tuossa unohtamisessa aloitte vaellella ja luoda uskomuksia, koska olitte täällä: "Unohdin, kuka olen ja mitä varten olen täällä", ja yhtäkkiä olette fyysisessä kehossa, ja se on kuin … No, alatte vaellella. Teidän täytyy löytää vastauksia jostain. Ja sitten vaellatte elämästä seuraavaan ja seuraavaan yrittäen muistaa, mutta unohtaen, mitä yritätte muistaa.



Ja tehdessänne sitä alatte luoda uskomuksia: "Minun täytyy uskoa tämä, koska muuten minulla ei ole mitään. Minun täytyy uskoa, että ihmiset ovat hyviä, ihmiset ovat pahoja, Maa on pyöreä, hevoset voivat juosta ylitse …" Hevoset – tämä näyttää teille, miten kauan olen ollut poissa (naurua). "Autot voivat ajaa ylitse. Älä laita sormeasi …" (Joku sanoo "pistorasiaan") "Pistorasiaan." Joo, aioin sanoa toisen ihmisen korvaan, mutta pistorasiakin on hyvä (vähän naureskelua). Kehitätte kaikkia näitä uskomuksia, kun vaeltelette, jotta saisitte nimenne takaisin, mutta se ei auta. Nyt teillä on kaikkia näitä uskomuksia ripoteltuna ympäri todellisuusmaitanne, ja ne estävät luonnollisen sallimisvirran. Nyt teillä on kaikki nämä aspektit.



Mielenkiintoinen asia uskomuksissa on, että se muuttui aistiksi. Se ei ollut sitä. Ihmiset itse asiassa tekivät siitä aistin. Muutitte uskomukset tavaksi hahmottaa todellisuus, ja sitten uskoitte sen. Siis unohditte, ja sitten seuraavaksi tapahtui tässä kaaviossamme … Linda, seuraavaksi kohdaksi sanon "putoaminen armosta".





– Putoaminen armosta



Kun unohditte, kuka olitte, miksi olitte täällä, mitä olitte tekemässä – kaikki osa tapaanne kokea – putositte armosta. Ja tiedätte, minkä määritelmän minä annan armolle – muistaako kukaan, mitä sanon? Armo on, armo on … seinänaapurinne. (Suom. huom. "armo" on myös naisen nimi) Ei, sitä ei lasketa (joku sanoo "kyky vastaanottaa"). Sallia energian palvella teitä. Kyllä, sama asia – kyky vastaanottaa. Sallia energia. Unohditte koko syynne tulla tänne: "Selvitetäänpä tämä energiajuttu. Mikä on tietoisuuden ja energian suhde? Mitä voitte tehdä energialla?"



Energia on suurin lahja, jonka "minä olen" -olemus oli koskaan kuvitellut, mutta sitten te unohditte. Putositte armosta. Ei Jumalan armosta, ei minun armostani tai kenenkään muun, vaan siitä, että energia palvelee teitä. Teistä tuli sen orja. "Minun täytyy tehdä kovasti töitä", joten kehititte tuon uskomuksen. "Minun täytyy tehdä kovasti töitä, koska energia on tuolla. Minun täytyy jotenkin saada sitä." Siis putositte armosta – ette enää sallineet sitä hyvin luonnollista prosessia, että energia palvelee teitä. Se on hyvin luonnollinen prosessi. Teillä ei tarvitse olla korkea älykkyysosamäärä tai mitään sellaista. Kuka tahansa voi tehdä sen, sallia energian. Mutta kun teillä on uskomuksia, jotka sanovat: "Niin ei ole", ja että teidän täytyy tehdä kovasti töitä sen eteen tai energia on vaikeasti tavoitettavaa tai "Olen kokeillut sitä aiemmin, ja olen aina epäonnistunut". No, joo, kokeilitte sitä monien uskomusten ja monien aspektien kera ja unohtaen, kuka olitte.



Kokeilkaa sitä nyt ilman kaikkea sitä, ilman tuota roskaa. Kokeilkaa antaa energian palvella teitä. Älkää menkö menneisyyteen ja samaistuko siihen, mitä tapahtui aiemmin, koska se oli menneisyyttä, ja myös se on muutettavissa. Mutta putositte … (Adamus höristää korviaan, kännykän ääniä ja yleisö sanoo "oiiii!") Se ei soinut, se oli vain ilmoitus. Oih! Siinäpä vasta putoaminen Adamuksen armosta (vähän naureskelua).



Siis putositte armosta ja lakkasitte antamasta energian palvella teitä. Sitten alkoi tapahtua jotain hyvin ydintasolla. Ette ehkä ole artikuloineet tai ajatelleet tätä: "Tulin tänne oppimaan energiasta ja tietoisuudesta, leikkimään elämän suurella leikkikentällä ja myös luomaan joitain uskomuksia leikkiäkseni, ja jäin niihin kiinni eikä energia palvele minua. Voi, tiedän, mikä ongelmana on: keksin tämän kaiken. Keksin tämän kaiken, koska yritän vain päästä ihmiselämästä läpi, joka on melko tylsää, ja minun täytyy luoda näitä filosofisia new-age -juttuja." Turpa kiinni nyt! (Muutama naurahdus) Tarkoitan, että sitä tapahtuu. Näen sitä tapahtuvan ja tunnen sitä tapahtuvan.



Siis alatte joutua tähän hetteikköön mielessä, mutta ei, tosiasia on, että putositte pelkästään armosta. Lakkasitte antamasta energian palvella teitä. Voitte muuttaa sen hetkessä – naps! tuosta vaan. Ja palaatte takaisin nimeenne, palaatte takaisin siihen, miksi tulitte alun alkaen tänne: suuri energian löytäminen sekä sen, miten se voi palvella teitä ja miten se voi olla leikkikenttä.



Mutta sitten, nuo ovat vähäpätöisiä kohtia verrattuna tähän seuraavaan. Sitten tapahtui häiritsevin ja vaikein asia, kaikkein häiritsevin. Menetitte arvokkuutenne. Olette menettäneet hemmetin arvokkuutenne – "arvokkuuden menettäminen" (Lindalle) – koko tässä asiassa, ja sen menettäminen on yksi kaikkein surullisimmista asioista.





– Arvokkuuden* menettäminen



Voitaisiin sanoa, että arvokkuus on itsekunnioitusta, itsetietoisuutta, itserakkautta, ja menetitte sen matkan varrella. Muutamme sen nyt. Tuomme arvokkuuden takaisin, mutta … sitten lankesitte ihmisuskomuksiin, jotka moninkertaistivat sen tai liioittelivat sitä, lankesitte asioihin joissa ei ole arvokkuutta. (*Suom. huom. arvokas, kunnioitusta herättävä)



Minun täytyy myöntää, että pyysin Cauldren pukeutumaan vähän hienommin (hänellä on puku päällä) tänään saadakseen arvokkuutta, edustaakseen arvokkuuden tuomista takaisin elämäänne. Se ei merkitse, että teidän täytyy pukeutua hienommin, mutta ei haitta tuoda aina silloin tällöin vähän arvokkuutta itseensä. Ihmisego oli riekaleina, ei ollut arvokkuutta, ja olette yrittäneet pitää sen kasassa. Näin, miten kovasti olette yrittäneet pitää sen kasassa – liimata sen yhteen, nitoa sen, mitä ikinä vaatikin sen pitäminen kasassa – eikä se vain toimisi.



Ihmisenä olemisessa on suhteellisen vähän arvokkuutta minun mielestäni. Se voisi olla arvokasta, mutta se ei ole. On monia asioita, jotka ottavat arvokkuuden pois ihmisestä. On ilmiselviä käytännön asioita – erityisesti istuminen lentokoneen turistiluokassa (vähän naureskelua), ja olen todella utelias sen suhteen. Istuminen lentokoneessa ja saamanne kaltoinkohtelu on arvokkuuden puutetta ihmiselämästä. En tiedä, miksi kestätte sitä. En tiedä, miksi oikeutatte istumisen turistiluokassa.



Kyllä, olemme menossa paikkaan, jossa teidän ei tarvitse lentää lentokoneella, tai jos lennätte, istutte ensimmäisessä luokassa tai omassa lentokoneessanne. Mutta on epäarvokasta istua ahtautuneena pieneen tilaan, josta maksatte paljon, ja tulla kohdelluksi huonosti istuessanne tuossa pienessä tilassa. Se on epäarvokasta. Ja olen sanonut shaumbroille pitkään, että jos lennätte tai mitä tahansa teettekin, tehkää se oikein. Tehkää se oikein. Ja saan joiltain shaumbroilta paljon negatiivista palautetta siitä. Se on kuin: "Voi, sinä et ymmärrä." Ei, vaan minä ymmärrän täysin. Haluatte istu siinä. Nautitte tuosta kokemuksesta. Haluatte olla epäarvokas tällä planeetalla. Haluatte jatkaa tuossa uskomusjärjestelmässä, tuossa vanhassa pelissä – antakaa palaa. Antakaa palaa. Ja sen lisäksi katselkaa, miten kaikki energianne tulee yhteen ja viivytätte tuota hemmetin lentoa kaikilla. Odotatte kiitoradalla tai teillä on laiteongelmia uskomuksenne vuoksi ja koska ette arvosta itseänne.



Arvokkuus on kuin valoa. Se on kuin valoa.



Puhun nyt teidän arvokkuudestanne, mutta pelkkä ihmisenä oleminen on epäarvokasta. Teillä on tämä ihmiskeho. Se tekee epäarvokkaita asioita (vähän naurahduksia ja nyökyttelyä). Se tekee. Se on erittäin epäarvokasta, ja se on noloa toisinaan. Menette hissiin. Olette menossa 62 kerrosta ylöspäin, ja aivan yhtäkkiä lounas tulee alas. Tarkoitan, että teistä pääsee tuo ääni ja hississä leijailee tuo haju (naurua), ja jos olette Linda, osoitatte Cauldrea: "Yäk!" (Lisää naurua) Useimmat teistä eivät tekisi sitä.



LINDA: Juuri niin! Hei haloo! Pidetään asiat yksinkertaisena!



ADAMUS: Useimmat teistä eivät tekisi sitä, mutta se on arvokkuuden puutetta. Syömistarve on arvokkuuden puutetta. Pakko maksaa veroja. Tiedän, että saamme nyt kaikenlaisia juttuja tästä, mutta pakko maksaa veroja. On eri asia tarjota sitä ja sanoa: "Olen yhteisön jäsen. Aion antaa sen, minkä tunnen hyvin kohtuulliseksi osuudeksi." Mutta pakko maksaa veroja ja kaiken ottaminen pois teiltä, jos ette maksa, se on arvokkuuden puutetta. Pakko mennä töihin koppiin tittelinään keskitason johtaja on yksi pahimmista arvokkuuden puutteista, joita voisi mitenkään olla.



Ihmiselämässä on hyvin monia asioita, jotka ovat … liikenne … Sanotte: "Mutta niin se tällä planeetalla on". No, muutetaan se sitten. Tuodaan arvokkuus takaisin ihmistilaan, koska tällä hetkellä sitä ei ole paljon. Miten voisi olla, kun on työntämistä ja tönimistä, kun on paljon rikollisuutta, kun asiat hajoavat, kun teillä ei ole energiaa päästä ylös sängystä aamulla, kun katsotte peiliin ja sanotte: "Yäk! Yäk! Mitä tässä tapahtuu?" Ikääntyminen – arvokkuuden puutetta. Kuoleminen tällä planeetalla – ei mitään arvokkuutta koko kuolemisprosessissa. Syntyminen – todella arvokkuuden puutetta. Tarkoitan, että katsokaa, mitä siinä tapahtuu (vähän naureskelua). Tarkoitan, että on pakko olla jokin parempi tapa, ja jokainen teistä tuli tälle planeetalle sillä tavalla. Tarkoitan, että se on tavallaan todella arvokkuuden puutetta, ja on tosiaan parempia tapoja tehdä se – Samin tapa, tulkaa vain kuorikehona.



Voimme jatkaa ja jatkaa tätä. Pointtini tässä on, että on aika palata arvokkuuteen, aika palata arvokkuuteen ihmisenä. Ja juttu on niin, ettei kukaan, ei kukaan voi antaa sitä teille, paitsi te itse. Minä voin kertoa teille siitä. Voin kertoa teille, mitä elämästänne puuttuu. Mutta ainoastaan te voitte antaa itsellenne arvokkuuden takaisin. Arvokkuus todella … Se on tavallaan aisti. Arvokkuus on näkemys itsestänne – ei uskomuksena, vaan arvokkuus itsenänne tällä planeetalla, vaikka jumitatte tällä hetkellä tuossa kehossa, joka ei ole oikeasti teidän. Ja se on muuttumassa nopeasti, nopeasti. Olette tulossa omaan kehoonne – en pidä termistä "valokeho" – olette tulossa vapaaseen energiakehoonne tällä hetkellä, ja siinä kehossa on arvokkuutta, se on erittäin arvokas keho. Mutta tämä toinen astia, joka kuuluu esi-isillenne? Erittäin epäarvokas. Pakko nukkua ja vielä väsynyt olo sen jälkeen – kaikesta puuttuu arvokkuutta.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.





Arvokkuuden valitseminen



Ja aion tehdä jotain, ja sitten meillä on merabh. Pyydän Lindaa antamaan muistiinpanokortteja kaikille, jos haluatte, ja jos katselette netissä, voitte kirjoittaa sen paperille. Merabhin lopussa – ei nyt, vaan merabhin lopussa, koska haluan siihen intohimoa ja tunnetta – kirjoittakaa korttiin jotain niin yksinkertaista, kuin "valitsen arvokkuuden". Teidän ei tarvitse tietää sen syvällistä määritelmää, mutta arvokkuus on itsenne kunnioittamista.



Olette kaikki enkeliperheiden jäseniä, johtajia. Olitte enkeliperheiden ylemmässä portaassa, mutta olette olleet täällä alhaalla niin kauan, että menetitte arvokkuutenne.



Merabhin lopussa, jos niin valitsette, kirjoittakaa korttiin vain: "Valitsen arvokkuuden" tai "Olen arvokkuudessa", mikä tahansa resonoikin teidän kanssanne, kun olette valmis. Ja sitten kun olemme lopettaneet merabhin ja koko tämä juttu on loppu – mukaan luettuna lopputekstivideo, Cauldre ja Jean kertovat minulle, pysykää paikoillanne sen ajan – tulisitteko te, jotka osallistutte täällä, laittamaan ne tähän pataan edessä, ja myöhemmin viemme sen ulos ja poltamme ne. Sytytämme ne tuleen, muunnamme ne. Emme tuhoa niitä, vaan muunnamme tuon energian, laitamme sen eetteriin, jotta se on osa ilmakehäänne, jotta se integroituu kanssanne. Ei polteta sen tuhoamiseksi, vaan sen integroimiseksi, jos niin valitsette.



Laitetaanpa musiikkia soimaan ja tuodaan tämän merabhiin.





Arvokkuuden paluu -merabh



(Musiikki alkaa)



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kauniissa kokoontumisessa kaikkien teidän kanssa.



Puhuimme monista asioista tänään. Koko tämä kysymys, onko teillä tuota intohimoa, mitä minä kutsun mintohimoksi, kun jäätte tänne planeetalle. Se on tavallaan kuin intohimoinen projektinne, missionne sanan parhaassa merkityksessä. Ja puhuimme uskomuksista, miten ne ovat todellisuudessa yhdistelmä: no, aspekteja on piilossa niiden takana, mutta uskomukset ovat myös aisti, tapa hahmottaa todellisuus, ja tällä hetkellä on monia, monia, monia uskomuksia, joita ette yksinkertaisesti tarvitse.



Katsokaa, mitä tapahtuu, kun päästätte irti uskomuksista, myös siitä, että Maa on pyöreä. Se ei ole. Tarkoitan, että tiede sanoo, että se on. Ja se on ja-tila varmasti, okei. Mutta miksi pitää sitä ainoana havaintona planeetasta?



Opitte, että todellisuus on hyvin muokattava, ja kun päästätte irti tarpeettomista uskomuksista, kun siivoatte elämänne ullakon ja autotallin ja päästätte irti uskomuksista, alatte oivaltaa, miten uskomukset oikeasti tukkivat järjestelmän ja estivät teitä pelkästään sallimasta.



Ja sitten nyt tulemme tähän osaan, arvokkuuden sallimiseen takaisin elämäänne. Kaikkien niiden uskomusten myötä, joita teillä oli, ja kyllä, tuomitsemisten, uskomusten, kaiken vastaavan myötä, ei oikeastaan ollut mitään paikkaa arvokkuudelle tai "minä olen kunnioitus" -tilalle. Minä olen kunnioitus ja arvokkuus.



Tulemme nyt tähän paikkaan, jossa sallitaan arvokkuus takaisin elämäänne, sallitaan nimenne tulla takaisin. Ei enää tehdä asioita, koska luulitte, että teidän täytyi tehdä. Ei ole enää tienne taistelemista Oivaltamiseen tai mihinkään vastaavaan. Sallitaan vain arvokkuus.



"Olen kunnioitus itseäni kohtaan."



Ja tiedätte, mitä tapahtuu, kun vain sallitte jonkin. No, sitten se tulee teille.



Arvokkuus, vaikka olisitte ihmismuodossa ja ihmistilassa, vaikkette muistaisi nimeänne.



Arvokkuus enkeliolentona.



Arvokkuus tietoisena olentona.



Arvokkuus itsellenne.



Ja haluaisin pyytää teitä tuntemaan tätä. Kun valitsette arvokkuuden takaisin, kun sallitte arvokkuuden takaisin elämäänne, ottakaa vain hetki tarkkailijana ja aistikaa, miten se muuttaa energiareaktiota. Miten se muuttaa sitä tapaa, millä energia reagoi teihin, tietoisuuteenne?



Tulitte tälle planeetalle oppimaan suhteesta energian ja tietoisuuden välillä. Voi, te opettelette. Opitteko koskaan? Ottakaa vain hetki tunteaksenne: mitä energialle tapahtuu, kun sallitte arvokkuutenne?



(Tauko)



Tunnetaanpa sitä toista tilannetta. Sanotaan, että teillä on erittäin vähän arvokkuutta. Tuntekaa nyt, miten energia muuttuu.



(Tauko)



Energialla on välitön reaktio arvokkuuteen, välitön reaktio. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että energian reagoiminen vie pitkän aikaa ja asioiden muuttuminen, mutta pyydän teitä tuntemaan tätä hetken.



Ensin arvokkuutenne tilassa, sallien arvokkuutenne palata.



(Tauko)



Tuntekaa, miten energia reagoi.



(Pidempi tauko)



Nimittäin teidän ei tarvitse yrittää kovasti arvokkuutta. Ette yritä sitä. Sallitte sen. Se on siinä. Miksi? Koska arvokkuus on luontainen olotila. On luonnotonta olla poissa arvokkuudesta.



Arvokkuus, joka on kunnioitusta, rakkautta, itsensä hyväksymistä, on luonnollinen tila, ja siitä syystä teidän ei tarvitse yrittää sitä. Sallitte sen vain takaisin. Valitsette sen.



On täysin erilainen reaktio energialta, erilainen suhde energian kanssa, kun sallitte arvokkuuden palata.



Palataanpa sitten vanhaan tapaan, arvokkuuden menettämiseen. Tuntematta oloaan mukavaksi tai arvokkaaksi ihmistilassa. Ei arvokkuutta menneisyydestänne, eikä myöskään omassa mielessänne arvokkuutta itsessänne. Tuntekaa nyt, miten energia reagoi siihen.



(Tauko)



Putoaminen armosta, unohtaminen, kuka olitte, antamatta energian palvella teitä enää. Sanon, että suuri osa tästä johtui arvottomuuden, epäarvokkuuden, tunteesta.



Ja sitten uskomukset, uskomukset joiden ympärille kietouduitte, vahvistivat vain kaikkea sitä. Uskomukset jotka olivat alun perin vain mielenkiintoisia kokemuksia, mutta sitten ne muuttuivat kylmiksi ja koviksi rakenteiksi, jotka voisivat haudata teidät, koteloida teidät. Nämä uskomukset jotka arvokkuuden puute aiheutti, jatkuvasti vain vahvistivat ja vahvistivat sitä, ettei energia toiminut hyväksenne, että olitte pudonneet armosta.



Lopetetaanpa kaikki se tässä ja nyt shaumbrojen osalta. Se on niin yksinkertaista, kuin arvokkuuden salliminen tai valitseminen. Se on olemuksenne ytimessä.



On useita asioita, jotka ovat olemisen luontaisia ydintiloja. Pääsemme niihin tulevissa kokoontumisissamme, mutta luonnollisessa olemistilassa on tiettyjä – voitaisiin sanoa – tunnistettavissa olevia komponentteja. Arvokkuus on yksi niistä.



Ja rakkaat kääntäjät, älkää stressatko tästä. Sallikaa vain itseänne opastettavan, kun keksitte sanoja arvokkuudelle.



Voi, miten kauan elämässänne on ollut arvokkuuden puutetta? Sanoisin, miten monta elämää? Miten monta, monta, monta elämää ilman arvokkuutta?



(Tauko)



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, tässä aspektien kuukaudessa, tässä uskomusten kuukaudessa. Teistä tulee tietoisia uskomuksista, jotka voitte vain nauraa pois, kirjaimellisesti. Nauratte ne vain pois. Tässä arvokkuuteen palaamisen kuukaudessa olentona.



Kyllä, on edelleen konflikteja, kun vanhaa ihmiskehoa ja myös mieltä raahataan mukana. Mutta kun sallitte arvokkuuden, nuo asiat transformoituvat melko nopeasti.



Muistakaa tämä: arvokkuus on yksi nopeimmista tavoista muuttaa energiaa, yksi nopeimmista. Tarkoitan, ettei sitä voi pakottaa. Ette voi pakottaa arvokkuutta. Siinä on kyse pelkästään sallimisesta. Ette voi vain uskoa: "Minulla on arvokkuutta", ja kuljettaa sitä mukana mantra-affirmaationanne. On kyse sen sallimisesta, olemisesta jälleen kerran arvokas olento.



Kuvitelkaa, millainen ero silloin on, ei vain energiassa, vaan elämässänne, tavassanne kävellä ja siinä, miten käsittelette uskomuksia tai hajotatte uskomuksia. Kuvitelkaa, millaisen eron se saa aikaan siinä, miten hengitätte. Joo, jokin arvokkuuden kaltainen vaikuttaa hengitykseenne.



Siis on se aika, jos niin valitsette, on aika kirjoittaa omin sanoin – miten tahansa kirjoitatte, sanotteko: "Valitsen arvokkuuteni. Sallin arvokkuuteni palata" – jos olette valmis. Antakaa mennä ja kirjoittakaa se.



(Tauko)



Menne jopa niin pitkälle, että sanon tämän olevan melko syvällistä – riippumatta siitä, oivallatte sen nyt tai ette.



Voisitteko kuvitella ylösnoussutta mestaria ilman arvokkuutta? Heh! Se ei vain ole mahdollista. Voisitteko kuvitella itsenne oivaltaneena mestarina ilman arvokkuutta? Ei, ei.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja jos niin valitsette, päästäkää arvokkuus takaisin elämäänne. Tiedän, että se merkitsee monia eri asioita monille ihmisille – jotkut hyvin käytännön tasolla, jotkut paljon esoteerisempia. Sillä ei ole merkitystä. Kyse on vain arvokkuuden päästämisestä takaisin elämäänne.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, ja kuten sanoin, saatuanne koko ohjelman valmiiksi tänään, tulkaa sitten eteen ja pudottakaa korttinne pataan, ja myöhemmin viette sen ulos raivoavaan lumimyrskyyn (muutama naurahdus) ja poltatte ne. Ja kun poltatte ne, se symboloi tuon toteamuksenne, tuon valintanne, lähtemistä kaikkialle – ilmaan, toisille, kaikkialle – ja sitten takaisin teille, elämäänne.



Tämän myötä, rakkaat ystäväni, voi, miten liikummekaan nykyään ja millaisia tarinoita minulla on kerrottavana Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Ja kun he kysyvät, miten aion äänestää, miten aion äänestää tässä koko mintohimo-versus-vapaus -kysymyksessä – koska he kaikki odottavat minun paluutani – minulla on hyvin selkeä vastaus heille: kumpaakin.



Tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VALHEEN LOPPU

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamuksen mukaan Oivaltaminen on vääjäämätöntä tässä elämässä. Hän kehottaa nauttimaan Oivaltamisen oivaltamiskokemuksesta riippumatta siitä, mitä se tuo, koska et koskaan enää käy läpi tätä kokemusta. Päästä irti etsijäaspektista, vakka tuo etsijä kertoisi sinulle kuinka paljon, että sen täytyy jatkaa rämpimistä tuolla pitkällä ja työläällä polulla. Ei ole enää mitään etsittävää, mitään opittavaa eikä mitään sovitettavaa.

"Kaikessa mitä tapahtuu elämässänne, on kyse Oivaltamisesta", hän sanoo. "Jokaisessa hengenvedossanne, jokaisessa kuulemassanne äänessä ja jokaisessa valon häivähdyksessä on kyse Oivaltamisestanne. Jokainen energialiike liittyy siihen, että tulette Oivaltamiseen.

"Kyse ei ole oppitunneista. Henki ei yritä kertoa teille mitään", hän lisää. "Voisitte yhtä hyvin lakata epäilemästä ja olemasta luottamatta, koska se tapahtuu, huolimatta vanhan ihmisen taipumuksesta sotkea se. Oivaltamisenne on lahjomaton. Tosiaankin, ihminen voi vastustaa. Se voi mennä potkien ja huutaen Oivaltamiseen. Se voi tehdä kaiken mahdollisen kärsiäkseen esiintulemisensa ajan, mutta ette voi enää estää, tehdä mahdottomaksi tai vääristää Oivaltamista.

"Tiedätte liian paljon, olette nähneet liian paljon ja olette sallineet liian paljon kääntyäksenne takaisin. Voitte teeskennellä kääntyvänne takaisin, mutta heräätte vain oivaltamaan, että olette menneet Oivaltamiseen kaiken aikaa. Ette voi "ei-tiedostaa" itseänne. Voitte teeskennellä olevanne unessa, mutta ette voi mitätöidä sitä tosiasiaa, että olette elossa ja hereillä.

"Miten kauan kestää oivaltaa se, että olette Oivaltanut? Niin kauan kuin haluatte jatkaa Oivaltamiseenne tulemisen kokemista. Voitte jatkaa tätä ihmisen viimeistä lukua niin pitkään, kuin haluatte, ja jotkut jatkavat, koska he uskovat virheellisesti, että kirja loppuu tähän lukuun. Mutta niin kauan kun olette uppoutuneena tuohon kokemukseen, varmistakaa, että nautitte siitä. Tuon kokemuksen kärsimisessä ei ole arvokkuutta, eikä se anna arvokasta standardia niille, jotka tulevat teidän jälkeenne. Haluatteko jättää heille kuivan orjantappurapolun vain ruusujoen?"

-----------

Yllä olevat sanat ovat kooste joistain Adamuksen toteamuksista viimeaikaisissa Keahak-sessioissa, työpajoissa ja shoudeissa. Oivaltaminen on vääjäämätön. Ihminen on valinnut sen, ja tämä avaa oven mestarin viisaudelle ja "minä olen" -olemuksen tietoisuudelle. Kaikki mitä elämässäsi tapahtuu, voidaan nähdä energialiikkeenä helpottamaan Oivaltamistasi, eikä mikään voi sotkea sitä. Et edes sinä. Voitko ottaa ja otatko vastaan tämän lahjan? Sen antavat sinulle kultalautasella jumalaiset osasi, ne samat osat joista erosit aioneita sitten.

Tuo kummitteleva, kalvava ja kuvottava tunne, joka tulee hyvin usein, muistuttaa pelkästään sinulle, että erillisyys on valhe. Se on valhe, jota virheellisesti palvoit ja johon uskoit, mutta nyt tuolle valheelle tulee loppu aina vain suuremman Oivaltamishalusi valossa. Lohikäärme on pirstonut tuon valheen. Vaikka ihminen on kauhuissaan lohikäärmeen aiheuttamasta tuhosta, se on vain tappamassa tuon valheen. Sinä kutsuit lohikäärmeen, ja nyt se tekee korkeinta palvelusta mestarilleen. Sinulle.

Sinulla ei ole erillisyyttä, eikä ole koskaan ollut. Se oli ihmisen peliä sen halutessa perimmäisiä kokemuksia. Erillisyyskokemus oivallettiin ja elettiin, ja nyt se aiheuttaa vain syvää hinkua, johon mitään muuta rakkautta tai kaipausta ei voi mitenkään verrata. Jopa rakkaus toiseen ihmiseen työnnetään sivuun, jottei mikään vie pois erillisyyden loppumista Itsessä.

Kuvittele, että olet Broawayn musikaali. On näyttelijöitä, muusikkoja, kapellimestari, näyttämötyöntekijöitä, valoja, lavasteita, äänilaitteita ja penkkejä. Kaikki elementit ovat ainutlaatuisia omalla tavallaan, mutta ne ovat kaikki osa esitystä. Se ajatus, että olet vain katsoja ja kaikki muu on ulkoista, on erillisyyttä. Sen tietäminen, että olet kaikki musikaalin elementit ja voit katsella sitä eri perspektiiveistä, on totuus. Voit silti olla yleisössä, mutta voit olla myös näyttelijä. Tai kumpikin samanaikaisesti. Voit nauttia esityksestä erillisyysperspektiivistä (esimerkiksi näyttämötyöntekijänä), mutta koska tiedät, että olet myös meikkaaja ja valojärjestelmä, sinulla ei ole enää ehdotonta erillisyyttä. Olet kokenut ehdotonta erillisyyttä suurimman osan elämistäsi maan päällä, ja nyt on valikoivan ja tietoisen erillisyyden aika. Tämä on erillisyyttä, jos ja kun haluat sitä, mutta ei vakiona.

-----------

Päästä etsijä pois kurjuudesta. Heitä valehtelijan propaganda sivuun. Lakkaa yrittämästä tehdä ihmisestä parempaa. Ihminen ei voi löytää tietään ulos unestaan, mutta se voi päästää vapaan itsen totuuden tuohon uneen. Tämän totuuden myötä ehdottoman erillisyyden perspektiivi ja näin ollen etsijän tarpeellisuus tuhotaan. Lohikäärme murskaa ne. Ihminen katselee tuota dramaattista kohtausta kauhistuneena ja järkyttyneenä. Ihminen yrittää huutaa lohikäärmettä lopettamaan tuon hirmuvallan, mutta inahdustakaan ei kuulu ihmisen suusta.

Sitten kun kaikki on hävitetty, lohikäärme muuttuu lempeäksi ja siroksi perhoseksi ja valaisee ihmisen pään päällä. Se on valheen loppu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.4.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus.

Katsotte minua, kuin ette olisi koskaan ennen nähneet (vähän naureskelua). Kenties on jotain vähän erilaista.

Aah! Pari kommenttia ennen kuin pääsemme alkuun. Cauldre luuli, että yritin keskeyttää tuon toisen puheen (vähän naureskelua). En lainkaan. Olin vain niin innostunut tulemaan tänään sisään, koska meillä on paljon tehtävää, paljon käsiteltävää.

Tästä tulee monikerroksinen kanavointi, eli paljon tapahtuu. Ei puhuta ainoastaan sanoja, mutta paljon tapahtuu tässä viestissä. Teidän ehkä kannattaa palata kuuntelemaan, katsomaan se muutaman kerran. Teemme paljon asioita tällä hetkellä. Tavallaan sekoitamme niitä.

Toisinaan ihmismieli sanoo: "Mihin helvettiin Adamus on menossa tässä? Mistä hän oikein puhuu? Miten ihmeessä hän ei pysy yhdessä aiheessa?" Koska en aio pysyä yhdessä aiheessa enää – on ja.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Toiseksi tuo elokuvan traileri jonka katselitte aiemmin, The Time of the Sixth Sun (https://www.crimsoncircle.totssmovie.com/), Tobias on tosiaankin tuossa elokuvassa. Hän on elokuvan kertoja, mutta kyse ei ole ainoastaan hänen kerronnastaan. Nimittäin hän teki tavallaan jotain salaista. Hän itse asiassa istutti elävän energiansa siihen, joo. Ja Cauldre saa näitä – miten niitä kutsutaan, noita hassuja asioita ihollanne (joku sanoo "on kananlihalla").

Kun tuo Tobiaksen kanavointi nauhoitettiin, voi, se oli paljon enemmän, kuin tavallaan vain hetkessä, ilman suunnittelua tai valmistelua. Se oli pelkkä pyyntö tuottajalta antaa viesti, eikä Caudlre koskaan ajatellut paljon sitä. Se oli vain pelkkä viesti. No, siitä tulee virta, joka kantaa tuota elokuvaa, joka kantaa kaikkia tuon elokuvan energioita, mutta se on myös hänen elävää energiaansa. Siis se ei ole pelkästään nauhoitettuja sanoja, se on todellisuudessa elävää energiaa. Se on tavallaan nerokasta häneltä. Hän on erittäin tietoinen siitä. Siis tavallaan, no, hän on tullut takaisin. Hän on tuossa elokuvassa, elossa ja voi hyvin, ja hän yhdistyy jokaiseen, joka katselee sen, yhdistyy kaikkiin niihin, jotka ovat nyt heräämässä. Hän katsoo heitä silmiin, kun he katsovat ruutua, ja sanoo: "Oletko valmis? Oletko valmis tähän?" Tavallaan mitä hän sanoi jokaiselle teistä. "Oletko valmis siihen, mitä tulee seuraavaksi?" Ja sitten hän ja monet muut opastavat, ja te olette myös yksi noista oppaista.



Katsokaa, mitä olette käyneet läpi näinä vuosina. Ei vain kymmenessä vuodessa, vain monissa elämissä. Katsokaa, mitä olette käyneet läpi ja miten olette valmistelleet tietä monille muille. Ja se on hyvin erilaista, kuin sen tyyppinen herääminen ja tuleminen Oivaltamiseen, mitä nykyiset ylösnousseet mestarit ovat käyneet läpi. He tekivät sen melko lailla yksin. He tekivät sen ilman muiden toveruutta ja kumppanuutta. He tekivät sen kamppailemalla erittäin vaikeilla tavoilla. Mutta nyt se on valmis menemään seuraavalle tasolle, jolloin monia ihmisiä herää samaan aikaan.



Ja tietysti teidän matkanne, teidän koko tulemisenne Oivaltamiseen, on hyvin henkilökohtaista. Emme tee tätä kumbaja-ryhmänä. Ei ole mitään kaavaa. Ei voisi olla mitään kirjaa, joka laittaa kaiken tiettyyn järjestykseen. Ei voisi olla, koska kaikki ovat yksilöjä. On kuitenkin energioita, joiden kanssa voi olla ja jotka voivat syleillä niitä, jotka tulevat heräämiseen.



Siis Tobias on tavallaan eturivissä ja te aivan siinä hänen kanssaan, teidän energianne, teidän elävät energianne sidottuna tähän filmiin, ja todella pyydän jokaista teitä katsomaan tämän, koska se … te tavallaan – sanotaan – aktivoitte, yhdistätte energianne, elävän energianne Tobiaksen rinnalla, syvälle tähän filmiin, jotta kaikki jotka katselevat sen, jotka käyvät läpi heräämistään, tuntevat sen. He eivät ole yksin. On toisia, jotka ovat menneet tätä tietä.



Se on todellakin vaikea ja työläs polku, koska kaikki käännetään ylösalaisin. Mutta kun he oivaltavat, että toiset ovat käyneet sen läpi ja selviytyneet, se vaikuttaa valtavasti.



Siis kun tulette Oivaltamiseenne, kun tulette tuolle viimeiselle loppusuoralle – tarkoitan, että se on jo siinä, mutta te vain oivallatte sen – leimatkaa energianne tähän filmiin ja toisiin samanlaisiin, joita tulee.



Toinen asia jonka haluan tietysti mainita tänään, on työryhmä elokuvasta Rude Awakening (= raju herääminen) – teidän heräämisenne, teidän raju heräämisenne. Sama asia, mutta eri tasolla. Teidän energianne menee siihen. Tiedättehän, että sanoin teidän olevan opettajia? Se ei merkitse välttämättä seisomista luokkahuoneessa. Se voi olla filmissä. Se voi olla kirjassa, jonka kirjoitatte. Se voi olla missä tahansa. Tämä kaikki on toteutumassa tällä hetkellä. Atlantiksen unelma on itse asiassa täällä.



Ja minä tiedän – voi, minä tiedän – miten lopen uupuneita teistä tulee. Tiedän, miten joskus on vain pelkkää epäilyä, toivon menettämistä, intohimon menettämistä, kaikkea muuta. Mutta kun ilmestytte tästä esiin, voi, te laulatte suuressa ilossa oivaltaen: "Ei se ollut niin paha juttu! (Naurua) Se oli melko helppoa, mutta en tee sitä koskaan enää! En valitse sitä koskaan enää."



Rankasta puheen ollen, Ylösnousseiden mestareiden klubin valitusosaston perusteella (Adamus naureskelee) teillä oli ymmärtääkseni kova kuukausi, tämä viime kuukausi? (Joku sanoo "voi kyllä") Oikeasti kova kuukausi? Miksi luulette niin olleen? Miksi luulette sen olleen rankka? En tarvitse mikrofonia, huutakaa vain. Miksi luulette sen olleen niin rankka? (Yleisö huutaa "aspektit!) Aspektikuukausi, joo. Enkä tiedä … puhumme siitä täällä. Oli yksi iso ass-pekti, joka … (yleisö sanoo "oho!") (suom. huom. "ass" merkitsee "perse") Yksi iso aspekti. En edes tiedä, tunnistatteko, mikä se oli. Menemme siihen tänään. Oli aspektikuukausi, koska, no, oli tavallaan aspektien viimeinen kutsu. Mutta oli eräs suuri aspekti. Se oli itse asiassa ns. keskellä huonetta. Se oli siinä kaiken aikaa. Se oli niin ilmiselvä, niin iso ja niin tuttu, että te ette luultavasti edes tunnistaneet sitä. Ette luultavasti tunnistaneet sitä. Puhumme siitä tänään.



Kova kuukausi, tosiaankin, mutta a) pyysitte sitä ja b) ansaitsette sen (naurua). Te ansaitsette! (Adamus naureskelee) Jotkut teistä netissä tekevät tuota (keskisormi ylhäällä) minulle ruudulla. En tiedä, mitä se merkitsee. Kyllä, te ansaitsitte. Pyysitte sitä, ja puhumme tänään siitä, miten pyysitte sitä. Tarkoitan, että te ette istuneet alas paperin kanssa ja sanoneet: "Tehkää tästä kuukaudesta todella rankka", mutta teitte muita asioita, jotka tekivät siitä rankan kuukauden. Ja te ansaitsette sen. Tarkoitan, että te oikeasti ansaitsette sen (Adamus naureskelee), koska se on kuin iso puhdistus, iso – Cauldre antaa minulle kuvan tässä – "putken rassaaja", hän sanoo. Joo – rrrrrrrrrr! – se menee putkien läpi ja siivoaa ne.



Siis te ansaitsitte sen! Te ansaitsitte päästä eroon kaikesta tuosta kerääntyneestä tahmasta ja paskasta ja rasvasta ja saastasta ja pinttyneestä liasta, jota oli noissa putkissa. Olette yrittäneet todella kovasti päästä eroon siitä, ja kerron teille nyt, että te ette pysty siihen yksin. Hmm, menemme siihen tänään.



Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Olen hyvin ilahtunut ollessani täällä. Olen hyvin ilahtunut.



Nimittäin oli kohta, jolloin luulin – yhdessä kohtaa sanoin – että olisi vain viisi ihmistä, jotka tekisivät sen, viisi shaumbraa, ja liioittelin vähän. Luulin, että olisi kahdeksan (naurua). Mutta olen hyvin ilahtunut. Tarkoitan, että meillä on tuhansia ja tuhansia ja tuhansia ympäri maailmaa, jotka ovat … no, itse asiassa Cauldre muistuttaa minulle, että hän kirjoitti juuri artikkelin siitä. Oivaltaminen on selviö. Se on selviö. Se ei ole kysymys. Jotkut edelleen kyseenalaistavat sen, mutta muistutan teille: se on selviö. Teidän ei tarvitse tehdä yhtään asiaa. Kyse on nyt siitä, että kun jäätte kehoon tälle planeetalle, miten aiotte käsitellä energian? Se on tuo kysymys.



Shaumbra-viisautta



Ennen kuin kuitenkaan menemme yhtään pidemmälle, otetaanpa vähän shaumbra-viisautta. Rakastan kuulla teidän viisauttanne, kyllä. Siis, Linda, mikrofoniin. Minulla on tänään kaksi kysymystä.



Ensinnäkin, puhuimme viime kuussa arvokkuudesta, ja se osui todella hermoon monilla teistä. Mitä tapahtui arvokkuudelle, sielun arvokkuudelle, teidän arvokkuudellenne enkeliolentona? Myös sanoessani teille, että olitte ns. johtaja henkisessä enkeliperheessänne kauan sitten. Olit suuri johtaja tuossa perheessä. Sinä ja sinä ja sinä ja sinä – voi, meillä ei ole tarpeeksi aikaa käydä läpi kaikkia – te kaikki, te kaikki (kameralle) olitte – sille ei ole hyvää ihmissanaa – mutta olitte johtaja henkiperheessänne.



Tulitte tälle planeetalle, Maahan, oppimaan paljon juttuja, mutta tulitte tähän paikkaan, ja missä tuo arvokkuus on nyt? Kerron teille, että olitte johtaja, ja te sanotte: "Joo. Sinulla on varmaan väärä tapaus tässä. Ei, ei. Kuka, minäkö? Sadattuhannet enkeliolennot muka katsoivat minuun?!" Se on kuin: joo, sinua. Sinua. Tarkoitan, sinua, sinua (kameralle). Sinä olit johtaja. Mutta missä on tuo arvokkuus? Missä on arvokkuus? Oletko koskaan miettinyt sitä viime kokoontumisemme jälkeen (jollekin yleisössä)? En yritä kiusata sinua, mutta varmastikin kiusaan! (Naurua) Mitä tapahtui tuolle arvokkuudelle?



– Kysymys 1



Siis ensimmäinen kysymys tänään on: missä on suurinta arvokkuuden menettämistä? Mitä se on ihmispersoonassanne, mitä sanoisitte suurimmaksi arvokkuuden menettämiseksi? Suurinta arvokkuuden menettämistä. Linda – ai, sinulla on jo vastaaja. Suurinta arvokkuuden menettämistä.



DAVID: Puute … Itseeni luottamattomuus, itseni epäileminen.



ADAMUS: Mihin se osuu elämässäsi? Lompakkoon?



DAVID: Ei, vaan vatsaan.



ADAMUS: Vatsaan, okei. Se on hyvä vastaus. Arvokkuudenpuutetta. Tarkoitan, että jessus! Mitä itseään kunnioittava enkeli olisi koskaan tehnyt suolistolla, joka on kiinni pepussa, joka tekee kaikenlaisia … Tarkoitan, että se on vain: "Mitä?!" Joo, arvokkuuden menettäminen.



DAVID: Tosi pahasti.



ADAMUS: Tosi pahasti. Ja sinä yrität olla vähän ylpeä. Yrität vähän hymyillä. Yrität todella yhdistyä "minä olen" -olemukseen, ja se on kuin: "Joo, mutta vatsaani vääntää tällä hetkellä, ja luoja tietää, mitä tapahtuu sen tuloksena, joten."



DAVID: Aivan.



ADAMUS: Joo, arvokkuuden menettäminen. Joo. Vaikuttaako se sinuun? Voitko tuntea sen?



DAVID: No, se todellakin vaikutti minuun.



ADAMUS: Ai, se vaikutti, okei.



DAVID: Tarkoitan, tosi pahasti.



ADAMUS: Tosi pahasti.



DAVID: Ja itse asiassa päädyin – valitsin mennä sairaalaan tekemään tuon putkien rassaamisen.



ADAMUS: Ai jaa! (Adamus naureskelee)



DAVID: Joo.



ADAMUS: Mielenkiintoista.



DAVID: Ja se oli tietoinen valinta, jonka tein.



ADAMUS: Ja makaat siinä pöydällä sanoen: "Missä on arvokkuus?", kun kuolaat päällesi.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Tai muita …



DAVID: Muita asioita.



ADAMUS: Muita asioita, joo, joo, joo.



DAVID: Siis se oli …



ADAMUS: Joo, tämä on perheohjelma, joten.



DAVID: Ymmärrän (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ja miten silloin voit mitenkään kuvitella, että olet enkeliolento, eikä tämä keho ole edes sinut. Mitä siinä on tekeillä? Joo, okei, hyvä. Hyvä alku. Arvokkuuden menettäminen. Mihin muualle se osuu? Mihin muihin elämänne osiin? Arvokkuuden menettäminen.



Ai, kiitit juuri Lindaa mikrofonista. Se oli niin suloista.



CLAUDIA: Joo, kiitos. Sydämeeni.



ADAMUS: Sydämeesi. Mikä sydämessäsi on?



CLAUDIA: Päätin jättää aviomieheni kauan sitten, ja minun täytyi lähteä maasta ja tehdä kovasti työtä saadakseni arvokkuuteni takaisin.



ADAMUS: Joo, joo. Ja miten se iski sydämeesi?



CLAUDIA: Supistuminen.



ADAMUS: Onko sydämeesi vaikutettu fyysisesti?



CLAUDIA: Onneksi ei.



ADAMUS: Ai, hyvä.



CLAUDIA: Paljon ahdistusta kuitenkin.



ADAMUS: Paljon ahdistusta. Ja kun sitä ajatellaan kirjaimellisesti, sydäntä. Se nimittäin – pum, pu-pum – pumppaa verta, ja olet riippuvainen tuosta jutusta, joka voisi lakata toimimasta koska tahansa. Ja olet riippuvainen siitä. Olet enkeli. Miksi sinun pitäisi luottaa sydämeesi, joka voi yhtäkkiä – ooh! – tuosta vain. Ei, se ei tee sitä.



CLAUDIA: Ei. Ei!



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ei. Mutta hassu asia on, että kun sanon sen, sinä tavallaan sanot: "Ei, ei, ei. En salli sen tapahtua." Ajattelet tiesi sen läpi. Ajatteleminen ei tee yhtään mitään. Sydän ei reagoi mieleen. Se ei reagoi.



CLAUDIA: Okei.



ADAMUS: Joo. Hyvä, kiitos. Siis meillä on suolisto ja sydän. Mitä muuta valitsemme? Arvokkuuden menettäminen.



ANDY: Työpaikka!



ADAMUS: Työpaikka, kyllä!



ANDY: Joo, minun täytyy tehdä työtä saadakseni …



ADAMUS: Miksi?



ANDY: … rahaa, jotta voin maksaa lainanlyhennyksiä ja veroja. Se on paljon paskaa.



ADAMUS: Se on paljon paskaa (vähän naurua). Onko sinulla työpaikka?



ANDY: Joo.



ADAMUS: Joo. Maksetaanko sinulle hyvin?



ANDY: No, teen työtä itselleni.



ADAMUS: Ai, hyvä (naurua).



ANDY: Joo, itse asiassa maksan itselleni melko hyvin!



ADAMUS: Maksat itsellesi melko …



ANDY: Joo.



ADAMUS: Pidätkö siitä, mitä teet?



ANDY: Olen pitänyt. Nimittäin olen tehnyt sitä 34 vuotta, mutta aion jäädä eläkkeelle tänä vuonna. Olen saanut tarpeekseni.



ADAMUS: Joo. Mitä aiot tehdä, kun jäät eläkkeelle?



ANDY: Taidan ostaa kalastusluvan (vähän naurua).



ADAMUS: Se on iso juttu. Se oli minunkin luetteloni kärjessä (lisää naurua). Joo, joo.



ANDY: Haluan vain …



ADAMUS: Joo. Älä mene kuitenkaan täysin pihalle (naurua). Tarkoitan, että älä tee sitä liikaa! Tarkoitan, että on äärimmäisyyksiä. Aiot ostaa kalastusluvan. Aiotko mennä kalastamaan?



ANDY: Odotan innolla, että saan viettää enemmän aikaa ulkona.



ADAMUS: Ulkona.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Okei, hyvä. Joo, arvokkuuden menettäminen. Sinä teet töitä itsellesi, joten siinä on tietty määrä arvokkuutta. Voit ansaita niin paljon rahaa, kuin haluat, teoriassa.



ANDY: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Minkälaista työtä teet itseksesi?



ANDY: Elektroniikkaa. Suunnittelen elektroniikkaprototyyppejä.



ADAMUS: Ai jaa. Joo, hyvä. Ja onko sitä kohtaan intohimoa?



ANDY: Oli.



ADAMUS: Joo. Mitä tapahtui?



ANDY: Olen kadottamassa sen.



ADAMUS: Miksi?



ANDY: Olen palamassa loppuun.



ADAMUS: Joo. Mikä siinä alun perin viehätti, kun aloit tehdä sitä?



ANDY: Tuntematon.



ADAMUS: Tuntematon.



ANDY: Koska katsoessaan johtoja sanoo: "Miten signaali voi kulkea siinä?"



ADAMUS: Ai! Joo, minä ajattelen sitä joka yö! (Naurua) Joo. "Miten se tapahtuu?! Voi!" Tiedätkö, mitä sanon sitten itselleni? "En välitä hittoakaan! Se tapahtuu. Sillä on vain merkitystä." Joo, se viehätti mieltäsi. Mieli piti siitä todella. Se piti mielen kiireisenä. Haluaisin yleistää ja sanoa, että on arvokkuuden menettämistä siinä tavassa, jolla mieli toimii – tarve pitää se kiireisenä.



ANDY: Tarve pitää se …



ADAMUS: Ei, vaan oikeasti. Mieli on oikeasti – en halua paljastaa vastauksia – tyylitön siinä tavassa, miten se ymmärtää asioita, ja sen täytyy sanoa: "Okei, elektroneja liikkuu johdon läpi tietyllä vauhdilla." Sillä ei ole merkitystä, koska tiedätkö, mitä se vain on? Kaikki se on vain energiavirtaa!



ANDY: Energiaa!



ADAMUS: Siinä kaikki. Siinä kaikki. Okei, kenties haluatte tietää, miten se tekee sen, mutta virhepäätelmänä tässä on – insinöörin ymmärryksessä, miten sähkö liikkuu johdon läpi ja kaikessa siinä muussa – että se on vain yksi noin 8.000 tavasta, jolla se oikeasti tapahtuu. Mutta sitten lukitutte siihen ja sanotte: "Voi, tämä on täsmällistä tiedettä siitä, miten se toimii." Ei ole. Se on yksi monista, monista, monista asioista. Siis mieli sanoo: "Voi, nyt ymmärrän, miten tämä toimii, ja siksi ennemmin tai myöhemmin ymmärrän, miten todellisuus toimii." Ei lainkaan.



ANDY: Joo, minä sain sen selville.



ADAMUS: Joo, siis mene kalastamaan (lisää naureskelua).



ANDY: Joo.



ADAMUS: Jessus. Hyvä, kiitos. Pari lisää. Suurin arvokkuudenpuutealue ihmisenä. Arvokkuudenpuute.



ELIZABETH: Hei.



ADAMUS: Hei.



ELIZABETH: Olen viime aikoina ajatellut, mitä sanoit siitä, että "minä olen" antaa anteeksi meille.



ADAMUS: Joo, joo.



ELIZABETH: Että emme voi antaa anteeksi itsellemme.



ADAMUS: Ei, ei. Ette voi.



ELIZABETH: Vaikka olemme työstäneet sitä …



ADAMUS: Aion pysäyttää tässä kohtaa, jos sinua ei haittaa.



ELIZABETH: Kyllä, herra. Tietysti.



ADAMUS: Minun täytyy alleviivata ja korostaa sitä, ja jotkut teistä haluavat väitellä kanssani siitä, mutta minä voitan, koska se on nähty jo. Ihminen sanoo ensinnäkin: "Voi, ei ole mitään anteeksiannettavaa." (Adamus naureskelee) Ette ole vielä vain oivaltaneet sitä! Toiseksi ihminen sanoo: "No, annan anteeksi itselleni." Ette voi. Ette voi. Sitä on yritetty. Monet, monet ovat yrittäneet sitä. Päädytte hyvin pimeälle umpikujatielle, koska ihminen ei usko sitä. Tarkoitan, että olette täällä arvottomana. Mitä? Uskotteko oikeasti, että annatte anteeksi itsellenne? Ei, ette usko. Ja pahinta on, että te ette edes tiedä, mitä annatte itsellenne anteeksi.



ELIZABETH: Juuri niin.



ADAMUS: On jotain isoja asioita. Niinpä keskeytin. Anna mennä nyt.



ELIZABETH: Ei, vaan se oli oikeasti asian ydin. Olen päässyt siihen kohtaan, vietettyäni vuosia tarkastellen ja määrittäen, että minun pitäisi antaa itselleni anteeksi a, b tai c.



ADAMUS: Et voi.



ELIZABETH: En voi tehdä sitä, tajusin sen, joten olen pyytänyt (he naureskelevat) "minä olen" -olemusta antamaan anteeksi minulle.



ADAMUS: Joo.



ELIZABETH: Ja se on mielenkiintoista, koska en ole yksityiskohtainen. Joskus en tiedä, mutta saan näitä tunteita, näitä aspekteja tulee esiin, ja tunnen itseni vähemmäksi kuin se kokonaisuus, kuka olen. Se on ainoa tapa, miten voin kuvata sitä.



ADAMUS: Joo, joo, joo.



ELIZABETH: Sitten minulla on hetki, jolloin sanon: "Luojan tähden! Et ole noin pieni."



ADAMUS: Aivan.



ELIZABETH: "Tule takaisin. Täyty itsestäsi."



ADAMUS: Joo.



ELIZABETH: Tiedätkö?



ADAMUS: Rakastan näitä sisäisiä taisteluja itsensä kanssa.



ELIZABETH: Kyllä! Kyllä!



ADAMUS: Ai! Nimittäin tulet oivaltamaan, miten paljon olet haaskannut elämästäsi sisäisiin taisteluihin, etkä sinä voita. Et koskaan voita. Ja myös korjaan sen, mitä sanoit: "minä olen" -olemuksen ei tarvitse antaa sinulle anteeksi mitään.



ELIZABETH: Okei.



ADAMUS: Se ei välitä hittoakaan. Olet täällä sen kokemuksellisena osana. Se ei välitä! Se ei oikeasti välitä. Voit tehdä mitä tahansa.



ELIZABETH: Mutta sinä todella sanoit …



ADAMUS: Ei, en sanonut.



ELIZABETH: Okei (naurua). Olitko sinä siellä (vieruskaverilleen)?



ADAMUS: Voi ei, en sanonut!



ELIZABETH: Muistatko sinä?



ADAMUS: Voi, en. Voi, en. Voi, en. Olen erittäin tarkkana sanoissa shaumbrojen kanssa. Nimittäin shaumbroilla on hassu tapa vääristellä kaikkea.



ELIZABETH: Ei, vaan ajattelin, että se oli hyvin kristillistä ja mentiin ajassa taaksepäin, mutta yritin … (he naureskelevat). Ei, vaan jonkin pyytäminen itsensä ulkopuolella antamaan anteeksi. Siis "minä olen", ajattelen "minä olen" -olemusta, mestari-itseä. Minä …



ADAMUS: Huudan keittiöön.



ELIZABETH: Auttakaa minua, kiitos.



ADAMUS: Voisinko saada jonkinlaisen tarjottimen keittiöstä?



ELIZABETH: Viiniä.



ADAMUS: Tarjoilutarjottimen.



ELIZABETH: Ai.



ADAMUS: Vain korostaakseni asiaa.



ELIZABETH: Ai, oikeasti?



ADAMUS: Joo, joo. Joo. Ja voitte laittaa myös muutaman herkun sille ollessanne siellä.



ELIZABETH: Ei voi antaa anteeksi itselleen.



ADAMUS: Ei, ei voi.



ELIZABETH: Se ei ole mahdollista.



ADAMUS: Ei, ei voi.



ELIZABETH: Siksi …



ADAMUS: Voi teeskennellä sen. Voi leikkiä tuota peliä. Voi teeskennellä antavansa anteeksi itselleen. Se ei toimi. Ja jotkut teistä siellä (netissä) sanovat: "No, olen tehnyt anteeksiantoa itselleni." Häh – hyvää onnea vaan sen kanssa. Löydätte itsenne omasta reiästänne, omasta kuopastanne. Ette pääse siitä ulos. Ei vain voi antaa anteeksi.



ELIZABETH: Siksi se on vain aspektien integrointia. Oliko se sinun ratkaisusi? Olen yr- … (Adamus vääntelee naamaansa) Sinä sanoit, Adamus! Kuulin sen! (Naurua) Osoittakaa häntä! Pilkatkaa häntä!



ADAMUS: Nimittäin mukava asia tässä päivässä ja ajassa on, että kaikki nauhoitetaan (lisää naureskelua). Ja joku voi sanoa: "Adamus, sinä sanoit …", ja vastaan takaisin: "Mutta sinä olit harhainen, ja se nauhoitettiin." En koskaan sanonut niin. Odotan rekvisiittaani tässä, ennen kuin kerron pointtini. Siellä takana on vähän hidasta tänään. Luulen, että he … (Adamus teeskentelee juovansa) vähän juhlivat (muutama naurahdus). Miten kauan kestää tarjottimen tuominen ylösnousseelle mestarille?



ELIZABETH: En tiedä.



ADAMUS: Joo (Adamus naureskelee, ja Linda juoksee toiseen huoneeseen hakemaan tarjotinta ja joku sanoo "o-ou"). Niin sitä pitää. Niin sitä pitää. Siis missä olimmekaan?



ELIZABETH: Sanoit, että "minä olen" antaa anteeksi sinulle. Ei ole mitään anteeksiannettavaa.



ADAMUS: Haluan päästä takaisin arvokkuuteen, arvokkuuden menettämiseen.



ELIZABETH: No, siinä arvokkuuteni menettäminen on. Kun elän läpi päivää ja pidän itseäni pienenä ja arvottomana tuolla tavalla, en kunnioita itsenäni.



ADAMUS: Aivan, aivan.



ELIZABETH: Ja niin … (Linda tulee takaisin tarjottimen kanssa, jolla on pieniä Peeps-karkkeja (vaahtokarkkeja), ja antaa sen Adamukselle) Ai, hyvä! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Ole hyvä.



TAD: Peepsejä!



ELIZABETH: Peepsejä! Peepsejä! Peepsejä! (Vähän taputuksia)



ADAMUS: Minun täytyy nyt pysähtyä hetkeksi. En ole ollut tällä planeetalla pitkään aikaan (lisää naureskelua, ja joku sanoo "et jää mistään paitsi"). Ja rakastan tosiaan kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä. Se on ylösnousseen mestarin ruokaa. Mutta mikä helvetti tämä on?! (Hänellä on yksi Peep-karkki kädessään, naurua)



ELIZABETH: Se on Peep-karkki.



ADAMUS: Pyysin jotain herkkua.



ELIZABETH: Se on Peep-herkku.



ADAMUS: He ymmärsivät varmaan väärin. En sanonut "Peep", sanoin "herkku". Tämä on … tämä on periaatteessa … okei.



TAD: Linda rakastaa niitä.



ADAMUS: Tuntekaa tämän energiaa (lisää naurahduksia). Se on periaatteessa höttöä sokeria.



ELIZABETH: Jep.



ADAMUS: Joo, joo. Syötkö sinä näitä?



ELIZABETH: En.



ADAMUS: Joku muu?



ELIZABETH. Linda pitää niistä.



ADAMUS: Okei, teeskennellään vain, että se on jotain hyvää.



ELIZABETH: Okei.



ADAMUS: (Edith ojentaa Adamukselle pienen suklaamuffinssin) Ai, veditkö sen laukustasi? Aioitko varastaa sen? (Naurua) Herran tähden! Hän tulee tänne lastaamaan ruokaa. Ei mikään ihme, että joillakin teistä on nälkä. Edith ottaa kaiken ruuan. Mitä muuta sinulla on siellä laukussa? (Lisää naurua) Siellä on pala pizzaa!



EDITH: Sallin kaikkein parasta. Tämä on Crimson Circle.



ADAMUS: Hyvä. Kyllä, se on. Okei. Okei, nyt teatraalisesti. Okei, istut siellä kotona yrittäen selvittää itse: "Annan anteeksi itselleni."



ELIZABETH: Ei, luultavasti töissä tai jossain paikassa …



ADAMUS: Ajat autoa tai …



ELIZABETH: … missä minun täytyy olla …



ADAMUS: Aivan, aivan.



ELIZABETH: … minä kokonaisuudessaan, enkä nouse tuon tilanteen tasalle.



ADAMUS: Aivan. Ja sitten se ei toimi, ja sitten olet täysin sekaisin päästäsi ja sinulla on aspektologia-kuukausi, kuten teillä juuri oli.



ELIZABETH: Kyllä.



ADAMUS: Ja "Mitä teen väärin?" Plaa-plaa-plaa. Niinpä sanot sitten: "Voi, se on se! Se on se! Muistan Adamuksen sanoneen …" – siteeraten täysin väärin Adamusta – "… että "minä olen" -olemuksesi antaa sinulle anteeksi." En koskaan sanonut sitä. Sanoin: "Voitko vastaanottaa sen anteeksiannon …"



ELIZABETH: "Minä olen" -olemuksen anteeksiannon.



ADAMUS: " … joka "minä olen" -olemuksella jo on." Minä olen …



ELIZABETH: Aivan. Sain sen lohikäärmeestä, Thresholdista.



ADAMUS: Joo, joo, joo. Mutta et … joo.



ELIZABETH: En vain sanonut sitä oikein, okei?



ADAMUS: Et vain sanonut sitä oikein. Mutta tässä … (Naurua) Voi pojat, hän on kiukkuinen tänään! (Lisää naurua) Vau! Vau! Huonoista aspekteista puheen ollen! (Naurua) Vau, vau.



ELIZABETH: Kyllä, se todella tuli tuosta Thresholdista. Siitä tavasta jolla sanoit sen, tiesin, että minulle oli jo annettu anteeksi (Adamus pitää tarjotinta hänen edessään). Pitäisikö minun ottaa tästä jotain, mitä en erityisesti halua? (Lisää naurua) Ai!



ADAMUS: Okei. Tämä on otettava siihen videoon, jonka kasaatte Santa Fetä varten. Okei, okei. Leiki mukana kanssani.



ELIZABETH: Otan anteeksiannon.



ADAMUS: Leiki mukana kanssani.



ELIZABETH: Se on jo siinä.



ADAMUS: Olen tässä "minä olen" -olemus.



ELIZABETH: Okei.



ADAMUS: Minä istun vain täällä ylhäällä "Minä olen" -maassa. Minä vain minä-oleilen (naurua) ja vain tavallaan … (hän istuu tuolilla edessä ja ilmeilee hassusti) Ai!



LINDA: Se on tavallaan karmivaa! Se on karmivaa! (Lisää naurua)



ADAMUS: Yhtäkkiä kuulen tavallaan ahdistuneen äänen: "Voi paska! Ihminen taas. Voi jessus! Se ei koskaan lopu." Okei, haen tarjottimeni. Lataan sille tavaroita. Ai, mitä muuta teillä on? Ai, tässä. Tässä on suklaapatukka ja tekokukka. Lataan ne vain tarjottimelleni, okei.



ELIZABETH: Okei, vastaanotan kukan.



ADAMUS: Tässä mennään taas (naurua, kun Adamus huokaisee ja ojentaa tarjottimen taas Elizabethille).



ELIZABETH: Otan vastaan anteeksiannon. Se on ihana (ottaa kukan käteensä ja haistaa sitä). Kiitos.



ADAMUS: Tekokukka (Adamus naureskelee). Se on sitä! Se on sitä.



ELIZABETH: Totta. En sanonut sitä oikein.



ADAMUS: Se on aivan siinä. Et sanonut sitä oikein.



ELIZABETH: Ei, mutta tajusin sen Thresholdissa. Kenties unohdin.



ADAMUS: Kenties, joo.



ELIZABETH: Kenties niin.



ADAMUS: Joo, eikö olekin hauskaa? Ja miten monta kertaa kerroin teille, että unohtaisitte?



ELIZABETH: Sanoit tosiaan sen muutaman kerran.



ADAMUS: Ja miten monta kertaa sanoin, että vääristelisitte ja vääntäisitte sitä ja keksisitte kaikkia muita versioita? Mutta haluan teidän kaikkien muistavan tämän. Okei (Adamus tanssahtelee ja ojentaa tarjottimen taas hänelle).



LINDA: Karmivaa!



ELIZABETH: Kiitos. (Hän ottaa suklaapupun) Voi, hyvä! Pupu (Adamus naureskelee). Tämä on iso pupu.



ADAMUS: Hyvä. Ja mitä tuo pupu edustaa?



ELIZABETH: Se edustaa "minä olen" -olemusta, joka on antanut minulle jo anteeksi joka hemmetin asian, joka on koskaan tehty historiassani.



ADAMUS: Aivan.



ELIZABETH: Aioneina, elämissä. En edes muista kaikkea sitä.



ADAMUS: Ja tosiasia on, ettei "minä olen" -olemuksen tarvinnut antaa anteeksi mitään, koska se ei edes tunne tuota sanaa.



ELIZABETH: Se oli jo … aivan.



ADAMUS: Mutta vastaanottaessasi …



ELIZABETH: Minä vastaanotan.



ADAMUS: … puhtauden …



ELIZABETH: Anna minulle tämä (hän ottaa lisää).



ADAMUS: … kristallisuuden … Vastaanottaessasi … (Elizabeth ottaa herkkuja ja antaa yhden Tadille). Älä anna sitä hänelle!!



TAD: Ai jaa! (Hän laittaa sen takaisin tarjottimelle, naurua)



ADAMUS: Hän ei ole valmis! Jessus! Voi. Näetkö, ensimmäisenä yrität heittää sen jollekin toiselle (lisää naurua). Ei, se on sinun.



ELIZABETH: Ai, kiitos (hän ottaa tarjottimen).



ADAMUS: Ja kyse on anteeksiannon vastaanottamisesta ja sitten tulemisesta siihen oivallukseen: "En tehnyt koskaan mitään väärää." Mutta sinä et voi kertoa sitä itsellesi. Voit vastaanottaa tuon lahjan – et Jumalalta, et St. Germainilta, et miltään muulta olennolta.



ELIZABETH: Aivan.



ADAMUS: Vain "minä olen" -olemukseltasi.



ELIZABETH: Tajusin sen.



ADAMUS: Äläkä hyväksy mitään korvikkeita.



ELIZABETH: Se on minun "minä olen" -olemukseni.



ADAMUS: Joo. Joo, se on sinun "minä olen" -olemuksesi. Ja kun näet … Anna se minulle takaisin (ottaen tarjottimen).



ELIZABETH: Kiitos (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Kun tunnet arvottomuutta, keksit kaikki mahdolliset tekosyyt ja vääristelet sanomisiani, koska et tunne olevasi tarpeeksi arvokas. Mutta lopulta sanot: "Vastaanotan anteeksiannon "minä olen" -olemukseltani, kaikelta mitä minä olen. Vastaanotan."



ELIZABETH: Kyllä.



ADAMUS: Ja puhdistat kaiken (Adamus pitää tarjotinta hänen edessään taas).



ELIZABETH: Minä vastaanotan.



ADAMUS: Minä pidän tarjottimen. Sinä saat herkut, mutta minä pidän tarjottimen (naurua). Se on minun tarjottimeni. Sinä saat herkut, joo. Älä anna niitä kenellekään muulle. Joo (Elizabeth ottaa kaikki herkut tarjottimelta). Siis vihdoinkin hän vastaanotti, kyllä.



ELIZABETH: Ai, tiesin sen koko ajan.



ADAMUS: Eikö tunnukin hyvältä?



ELIZABETH: Kiitos …



ADAMUS: Kyllä.



ELIZABETH: … kovasti.



ADAMUS: Kiitos.



ELIZABETH: Tule ottamaan tämä.



ADAMUS: Ja kiitos tarjottimesta (yleisö taputtaa). Kiitos, että leikit mukana.



Joo, haluan todella palata asian ytimeen. Lohikäärme on täällä. Voi, se on täällä, eikä se lähde. Se ei lähde, ja yritätte unohtaa sen. Vääristelette kaikkea, mitä sanon, kuten tavallista, ja sitten minun täytyy tulla läimäyttämään teitä muutaman kerran ja sanoa: "Mutta en koskaan sanonut niin." Minä sanoin: "Vastaanottakaa anteeksianto "minä olen" -olemukselta."



Mutta se joka ei tunne arvokkuutta, joka tuntee olevansa likainen, arvoton, ei-valmis ja pieni, löytää jokaisen mahdollisen tekosyyn olla hyväksymättä sitä. Niin yksinkertaista kuin se onkin, hän vääristelee sitä ja sanoo: "Voi, minun täytyy mennä tunnust- … Adamus kehotti minua menemään rippiin tänään." Joo. Ai, eikö se kuullosta hauskalta. Hän keksii kaiken mahdollisen. Ja yritätte sitä tuhat kertaa: "Vastaanotan anteeksiannon", ja sitten ihmettelette: "Mitä tein väärin? Miten ihmeessä mikään ei ole muuttunut?" Koska koko ajan lohikäärme on siinä sanomassa: "On roskaa, josta sinun täytyy päästää irti."



Ja sitten yhtenä upeana päivänä 1.824. kerrallanne tai mitä tahansa – kenties se on miljoonas kerta, sillä ei ole oikeasti merkitystä – lopulta tajuatte sen: "Vastaanotan anteeksiannon lahjan. Olen nyt arvokas, ja tehdessäni sen oivallan, että minä olen mitä olen. Ei ole tuomitsemista. Ei ole valoa ja pimeyttä. Ei ole tieni raivaamista jonkin tuntemattoman Jumalan luo. Minä olen mitä olen." Ei ole mitään hävettävää. Ei mitään. Se on siinä. Hyvä.



Voi, vedetäänpä syvään henkeä tässä. Se on niin yksinkertaista. Nimittäin se on oikeasti viimeinen askel tulemisessa Oivaltamiseen.



Siis poikkesimme vähän asiasta, mutta se oli kaunis häiriötekijä. Yksi tai kaksi vielä. Mikä on ihmisenä olemisen arvokkuudeton osa? Tuntuuko paremmalta?



ELIZABETH: Voi, kyllä.



ADAMUS: Joo. Söitkö niitä?



ELIZABETH: Säästän ne Crashille.



ADAMUS: Ei, ei, ei! Ne eivät ole hänen. Hän ei voi saada niitä.



ELIZABETH: (Crashille) Se ei ole sinun.



ADAMUS: Älä anna kenenkään ottaa niitä. Ei, ne ovat sinun.



ELIZABETH: Säästän ne sinulle.



ADAMUS: Hyvä. Äläkä jaa tuota suklaata kenenkään kanssa, koska on se taipumus. "Voi, katsokaa, mitä löysin! Kaikki saavat vähän." Ei, se on vain sinun. Itse asiassa jos he haukkaavat sitä, se on kuin kielletty hedelmä. Se tappaa heidät. Kyllä (yleisö sanoo "voi ei!"). Jollain tasolla. Tarkoitan, ettei ehkä fyysisesti. Mutta tarkoitan, että se tappaa jotain heissä. Ei, se ei ole heille, etkä voi antaa sitä heille, ja aion tehdä ennustuksen tässä ja nyt. Jotkut teistä – monet teistä itse asiassa – yrittävät. Yritätte antaa anteeksi toisille. Yritätte opettaa heille anteeksiantoa tavalla, joka ei ole sopiva. Yritätte olla anteeksiantamisguru, eikä se toimi. Se kostautuu teille ja sille, johon yritätte vaikuttaa.



Se on hyvin henkilökohtaista. "Vastaanotan anteeksiannon "minä olen" -olemukseltani." Ja kyllä, filosofisesti ajateltuna sanotte: "Ei ollut ylipäätään mitään anteeksiannettavaa." Mutta se on kiva filosofinen ajatus. Vasta sitten kun otatte sen olemukseenne ja tunnette sen, siitä tulee elävä.



Niinpä pieni vinkki, pieni varoitus, liittyen siihen, kun aloitin sanomalla, että Tobias lisäsi energiansa, elävän energiansa, asioihin, arvatkaapa mitä? Siihen olemme menossa, elävään energiaan. Oivallatte, ettei teillä ole ollut paljon elävää energiaa. Teillä on ollut energiaa, mutta puhun tietoisesta elävästä energiastanne asioissa, ja tämä kaikki yhdistyy jossain kohtaa, mintohimo ja kaikki muu. Mutta siihen olemme menossa – elävään energiaan. Oivallatte, että te ette ole eläneet kovin paljon. Olette vain tulleet toimeen, ja räjäytämme kuitenkin kaiken sen. Tämä on hyvä.



Okei, tuo kysymys on valmis. Minulla on toinen kysymys. Tämä on hyvä kysymys, joten Linda, valitse hyvin tässä.



– Kysymys 2



Mikä saa jonkun joka on henkisellä polulla, pysähtymään yhtäkkiä, kääntymään ympäri, jäämään pois, antamaan periksi? Mikä saa yksilön antamaan periksi matkallaan? Sanon tämän: ette voi koskaan oikeasti mennä takaisin. Voitte piiloutua vähäksi aikaa, voitte teeskennellä, mutta ette voi koskaan poisoppia, mitä olette oppineet.



Miksi niin on? Kun ajatellaan sitä, meillä on jäänyt monia shaumbroja pois vuosien saatossa. Monia, eikä se vaivaa minua yhtään. Se puhdistaa tietä teille muille. Sori – sain tässä lisää keskisormia ruudulla. Ei, nimittäin se on tarkoituksenmukaista. Ja kuulen kaikkia tekosyitä, ja "En pidä Adamuksesta, koska hän on epämiellyttävä." Tietenkin! (Vähän naureskelua) Vasta nytkö se oivalsit?! Tarkoitan, että et jäänyt pois jo viisi vuotta sitten? Tai mikä oli viimeisin, josta Cauldre kertoi minulle? Joku postasi: "Adamus tulee pimeältä puolelta, ja hän häiritsee." No, totta helvetissä! (Lisää naureskelua) Vasta nytkö sen oivalsit?! No, tietysti tulen pimeydestä, ja valosta, eikä ole kumpaakaan. Tarkoitan, että ihan oikeasti, lapset, kasvakaa aikuisiksi! Luulin, että olimme jo tämän valo-pimeys-jutun yli. Pelaammeko edelleen tuota peliä? Ei, te ette pelaa, mutta joku pelasi.



Siis takaisin kysymykseen. Mikä saa jonkun jäämään pois, kääntymään takaisin, juoksemaan pois, lopettamaan tulemisensa Oivaltamiseen? Mikä se aiheuttaa? Meillä on monia shaumbroja jäänyt pois vuosien saatossa – tämä plus se, että olen kannustanut heitä lähtemään. Nimittäin tämä ei ole paikka, tämä ei ole lainkaan paikka heikkohenkisille. Ei, tämä on rankka juttu. Mutta se on myös hauskaa, eikö vain? Kaksi ihmistä sanoi "kyllä". Kukaan … (netissä)? (Nyt useampi shaumbra sanoo "kyllä") Okei, okei.



Mikä saa jonkun jäämään pois? Linda mikrofonin kanssa. Oi, tästä tulee hyvä. Ole hyvä.



JANICE: Epäily.



ADAMUS: Epäily. Joo, joo.



JANICE: Eikä ihminen ole vain valmis siihen.



ADAMUS: Joo, ihminen ei ole valmis.



JANICE: Ei ole sitoutunut.



ADAMUS: Okei. Mikä on yleisin tekosyy, jonka he antavat jäädessään pois? Enkä puhu vain Crimson Circlestä, vaan puhun heidän polustaan.



JANICE: Luultavasti epäily. Epäusko.



ADAMUS: Mutta minkä tekosyyn he antavat itselleen?



JANICE: (pitää tauon) "En usko tähän."



ADAMUS: Joo. Hyvä, joo.



JANICE: Epäusko asiaan.



ADAMUS: Aivan. Vain "En yhdisty siihen."



JANICE: Joo.



ADAMUS: Joo, joo.



JANICE: Joo-o.



ADAMUS: Okei, hyvä. Mikä muu? Tämä on todella hyvä kysymys. Mikä saa ihmisen jäämään pois? Ai, Linda vaanii. Siinä hän menee. Okei.



ALI: Ai, viskaa se pois!



ADAMUS: Kaikki tuo ahdistus ympäri tuota aluetta, kun mikki … (Nauru) "En minä!" Mutta sinulla on upea vastaus. Tiedän sen jo. (Ali pitää tauon) Jossain siellä (muutama naurahdus).



ALI: Hmm …



ADAMUS: Keksi jotain. Mitä tahansa.



ALI: Minulle – olen kamppaillut paljon fyysisten ongelmien ja keho-ongelmien kanssa pitkän aikaa.



ADAMUS: Joo.



ALI: Ja jos minä jäisin pois, se olisi minulle yllyke sanoa: "Olen valmis tämän osalta. En halua enää, että sattuu."



ADAMUS: Joo, juuri niin. Käyt läpi paljon tuskaa.



ALI: Jep.



ADAMUS: Ehdottomasti, aivan. Ja tulee myös tuo epäilys, joka sanoo: "No, hetkinen nyt. Jos kaikki nämä jutut todella toimisivat, minulla ei olisi kaikkea tätä fyysistä kipua." Siihen minä vastaan: "Hevonpaskaa." Se on paljon fyysistä kipua, todella voimakasta. Muilla jotka tulevat sen läpi teidän jälkeenne, ei ole sitä samalla tavalla kuin teillä. Ja te toivotte, että olisi (yleisö sanoo "auu!"). No, ei. Tarkoitan, että jotta he arvostaisivat, mitä te olette käyneet läpi. Mutta keho-ongelmat, ehdottomasti.



ALI: Eikä kyse ole niinkään … Kyse ei ole siitä, etten usko kaikkea. Minä uskon. Kyse on vain siitä, miten kauan tätä kestää.



ADAMUS: Aivan.



ALI: Kestänkö sitä niin kauan?



ADAMUS: Aivan, aivan. Se on rankka asia. Kestääkö keho? Vau.



ALI: Joo, joo.



ADAMUS: Erinomaista. Hyvä. Pari lisä. Joo-o! (Adamus naureskelee)



JONATHAN: Tiesin sen.



ADAMUS: Silloin kun vähiten odottaa, joo. Siis mikä saa heidät jäämään pois? Työstät filmiä, joka … Autan siinä energiallani.



JONATHAN: Kiitos.



ADAMUS: Joo. Ja voi, meillä on hauskoja juttuja tulossa.



JONATHAN: Ai jaaa!



ADAMUS: Joo (vähän naureskelua). Tai "Voi ei!" Siis mikä saa ihmisen jäämään pois?



JONATHAN: (pitää pienen tauon) Ei vain usko sitä mahdolliseksi. Niinpä vain antaa periksi.



ADAMUS: Yhtä satua.



JONATHAN: Joo, kuin "Olen jahdannut tuota porkkanaa hyvin pitkään."



ADAMUS: Aivan.



JONATHAN: Ja se on kuin: "Olen väsynyt. En voi tehdä sitä enää", joten olisin mieluummin tavallaan pienessä kotelossani ja teeskentelisin, että kaikki on tuo toinen asia sen sijaan, että täytyy käydä läpi taas uusi pettymys: "Luulin, että se oli siinä, ja ai, ei ole."



ADAMUS: Joo. Hyvin mielenkiintoinen fakta on, että 93.75 % ihmisistä jotka jäävät pois, menevät vain jonnekin muualle. He menevät toiseen ryhmään. He löytävät toisen gurun. He menevät jonnekin muualle. He kääntävät huomion muualle. He eivät oikeasti jää pois, paitsi kenties Crimson Circlestä, vaan he menevät jonnekin muualle. Ja tiedättekö, miten kauan sitä kestää? Kesimäärin 2.5. vuotta, ja sitten he menevät jonnekin muualle, ja sitten jonnekin muualle, ja sitten jonnekin muualle. He ovat etsijöitä, ja se on hyvä. Mutta me tapamme täällä etsijän, tuon etsijäaspektin. Pum! Poissa. Ei enää. Se oli joka tapauksessa illuusio, joten emme oikeasti tapa mitään.



Siis on koko tämä juttu – epäily, ja tapahtuuko tämä oikeasti – ja sen sijaan, että he pysyisivät uskollisena sille, minkä he tietävät – ei opetuksille tai millekään sellaiselle, vaan uskollisena itselleen – he menevät hakemaan uutta häiriötekijää. Useimmat heistä.



Jotkut menevät metsään yksikseen, vertauskuvallisesti sanottuna, ja sanovat: "Olen valmis kaiken sen osalta. Olen saanut tarpeekseni. Ei enää. Liian paljon. Hankin työpaikan kellotehtaassa ja laitan pieniä rattaita rattaiden päälle, ja enkä halua tehdä muuta. Ja sitten menen kotiin ja saan …" – miksi sitä kutsutaan nykyään – "… IPA-oluen tai jotain, ja se on siinä." Ja itse asiassa rakastan noita ihmisiä, koska he ovat todella rehellisiä ja sanovat: "Minun täytyy antaa kaiken vain tavallaan saada kiinni ja asettua, ja minun täytyy tulla takaisin omaan itseeni." Rakastan heitä, koska sitten kun he tulevat takaisin, he ovat upeita. He ovat palaneet totuuteen. He ovat siivonneet paljon juttuja ulos.



Pari vielä. Pari vielä. Miksi joku jää pois? Menette eteenpäin tässä, vietätte elämän siinä tai elämiä, ja sitten yhtäkkiä – pum! – jäätte pois. Ole hyvä. Tiesit, että tämä oli tulossa.



TESS: Voih (hän huokaisee).



ADAMUS: Miten ihmeessä – minun täytyy esittää nopea kysymys tässä, jos ei haittaa. Miten ihmeessä et käytä intuitiivisia kykyjäsi enemmän?



(Tess pitää tauon)



Ai, olen pahoillani, että olen niin henkilökohtainen (naurua). Voi, hän katsoi minua kuin: "Minä tapan sinut." (Lisää naureskelua) Olen vain utelias. Sinulla on paljon todella hyviä intuitiivisia kykyjä, aistimiskykyjä. Miksi ihmeessä et käytä niitä?



TESS: Tein tavallaan tuon metsäjutun, mutta eri tavalla.



ADAMUS: Okei.



TESS: Ja halusin vain sukeltaa sisään ja käyttää niitä itseeni.



ADAMUS: Okei.



TESS: Koska aloin yhdistyä elämiin, joissa aina ylläpidin jotain toisille tai opetin jossain muodossa.



ADAMUS: Joo. Joo, joo.



TESS: Mutta silloin tavallaan pelaa vähän peliä, tanssii.



ADAMUS: Aivan, aivan.



TESS. Ja ajattelin: "Millaista olisi kokeilla tuoda energiaa vain minulle?"



ADAMUS: Okei, upeaa. Rakastan sitä. Aiotko käyttää … Sinulla on erittäin, erittäin hyvät intuitiiviset taidot.



TESS: Aivan. Ja sitten osuin todella rajuun – nytkin tärisen – fyysisesti rajuun jaksoon, jossa en voinut kuvitellakaan meneväni eteenpäin, ennen kuin se upposi ytimeeni – niin luulisin. Ja se on tulossa takaisin, ja on paljon elinvoimaa ja sisäistä löytämistä, ja melkein siinä määrin, että minä en … Okei, en sano tuota sanaa.



ADAMUS: Kiitos.



TESS: Olen yli mielen siinä määrin, etten tiedä, mihin sovellan sitä tässä maailmassa, edes henkisyydessä.



ADAMUS: Aivan, aivan.



TESS: Koska menet kaksinaisuuden yli, ja sitten peli on loppu.



ADAMUS: Joo, niin on.



TESS: Joten …



ADAMUS: Se on rankka, rankka, rankka paikka olla.



TESS: Aivan.



ADAMUS: Joo, hyvä. Siis vastauksena kysymykseen, miksi ihmiset jäävät pois?



TESS: Sanoisin, että koska mieli on ollut ohjelmoitu kaksinaisuuteen, eikä se ole koskaan tyytyväinen. Se haluaa aina jotain muuta vellottavaa, pyöritettävää, mihin tulla ohjelmoiduksi …



ADAMUS: Kaunista.



TESS: … ja jos on uusi ryhmä, jolla on uusi filosofia, jota saan pohtia jonkin aikaa – ja tämä vain jatkuu loputtomasti.



ADAMUS: Upea vastaus.



TESS: Ja sitten kun putoat nollaytimeen – "Ei enää kaksinaisuutta. Olen valmis" – niin peli on loppu. Etsintä on loppu.



ADAMUS: Mutta mitä sitten?



TESS: Ja sitten löytäminen alkaa.



ADAMUS: Joo.



TESS: Ja sitten se on … joo.



ADAMUS: Olet oikeassa. Peli on loppu, olet nollapisteessä, tyhjyydessä.



TESS: Voi kyllä.



ADAMUS: Se on pelottavaa!



TESS: Kaikkien ihmisintohimojensa menettämistä, kaikkien henkisten intohimojensa.



ADAMUS: Kaiken!



TESS: Kaikki menee vain – buuuuh!



ADAMUS: Ja samaan aikaan kun kaikki tuo tapahtuu sisällä, ulkoisesti ihminen on hyvin superärsyyntynyt kaikesta …



TESS: Ai.



ADAMUS: … ja yliherkkä. Sukellat syvälle. Menet nollapisteeseen itsessäsi, tyhjyyteen itsessäsi. Kaikki hajoaa, ja tiedät sen. Yrität teeskennellä, ettei hajoa, mutta hajoaa kuitenkin. Yrität estää sen, mutta et pysty. Ulkoisesti olet paskiainen. Et sinä (naurua), mutta tarkoitan, että te kaikki olette paskiaisia! (Lisää naurua) Kyllä, te olette.



TESS: Kiitos vaan! (Naurua)



ADAMUS: Kyllä, te olette, ja teillä on kaikki oikeus olla – kyllä, te olette – ja teillä on kaikki oikeus olla. Ja jos teeskentelette, että te ette ole, te petätte todella itseänne. Tarkoitan, että olette äreä. Olette paskamainen. Olette yliherkkä. Teidän lähellänne ei ole miellyttävää olla. Olette melkein halveksittava, ja se on okei. Tarkoitan, että oikeasti antakaa itsenne olla sellainen, koska sisällä kaikki räjähtää. Tulette tyhjyyteen. Se on kuin, se on kuin …



LINDA: Adamus, tämä nauhoitetaan.



ADAMUS: Pyh! En välitä vi- … (Hän heilauttaa kädellään, ja yleisö sanoo "oho!" ja vähän naureskelua). Se on parasta, minkä toiset voivat kuulla – että ulkopuolella olette melkein puolustautuva, tavallaan. Ja jos teeskentelette, että olette suloinen, saatte niin selville, mikä paskiainen olette. Kyllä, koska on hyvin, hyvin vaikeaa. Mikään ei toimi enää. Olette vain … Ja jos yritätte olla suloinen ja pelkkää auringonpaistetta ja tikkukaramelleja ja rakkautta – yäk! – niin se on vaikeampaa. Te vastustatte sisällä. Tavallaan syöksytte alas. Se on syöksymistä pohjaan, ja voitte nähdä, että siellä on loppu. Siellä ei ole mitään, ettekä tunnu kykenevän pysäyttämään tuota luisua, ja yritätte jokaista mahdollista temppua, ja keksitte kaikki nämä kliseet ja kaiken hölynpölyn ja kaiken muun paskan, eikä se toimi. Te osutte pohjaan. Te rysähdätte.



Tai voitte sallia itsenne mennä sulavasti ja arvokkaasti tyhjyyteenne. Pääsette tuohon tyhjyyteen, ja oivallatte, mitä teeskentelyä hyvin paljon kaikesta on ollut koko ajan. Mutta sitten olette tuossa tyhjyydessä ja sanotte: "Mitä seuraavaksi? Mitä seuraavaksi?" Olette tuossa tyhjyydessä, ja oivallatte, että olette oivaltanut.



Menen niin pitkälle, että sanon jotain – ja Cauldre yrittää editoida ja tarkistaa oikeinkirjoituksen ja korjauslukea ja kaikkea muuta, eikä se toimi. Oivaltamisenne tulee tuossa tyhjyydessä. Siinä ei ole mitään, ei mitään – se on niin ei-mitään, ettei ole edes mustaa. Haluatte ajatella, ettei sitä tapahdu. Haluatte ajatella, että olette kävelyllä puistossa ja on kaunis päivä ja jäniksiä juoksee luoksenne ja ne syövät kädestänne ja kaikkea muuta vastaavaa (Adamus teeskentelee tanssahtelevansa). Oivaltaminen tapahtuu … (Tess naureskelee) tuossa … (he naureskelevat).



TESS: Kuvittelin sinun vain … (Adamus naureskelee) … ilakoivan.



ADAMUS: Tyhjyydessä.



TESS: Kyllä.



ADAMUS: Ja tuossa tyhjyydessä on tuo uskomaton kohta – (Adamus huokaisee) ja se on elokuvan arvoinen, mutten halua mennä siihen nyt. Mutta olette tuossa tyhjyydessä ja oivallatte, että olette oivaltanut. Oivallatte: "Voi paska! Minun täytyi vain päästää irti kaikesta tuosta vanhasta kamasta. Minun täytyi tulla tähän pisteeseen, jossa on vain minä "minä olen" -olemuksessa", ja "minä olen" -olemus on monin tavoin vain suuri ei-mitään. Energeettisesti puhuttaessa, "minä olen" -olemuksessa ei ole energiaa. Siis pääsette siihen, ja se on kuin ei-mitään, mutta kuitenkin on jotain. Ei ole energiaa, mutta on jotain. Ja jos se synnyttää vastakaikua sisällänne ja muistuttaa teitä siitä, kun menitte vertauskuvallisen Tulimuurin läpi tyhjyyteen ja tunsitte ensimmäistä kertaa "olen olemassa", se on hyvin samanlaista. Mutta nyt se on vain teidän kanssanne.



Ja tuossa tyhjyydessä sanotte: "Miksi haluaisin koskaan palata takaisin olemaan tuo minä paskiaisena? (Adamus naureskelee) Minulla on tämä ihminen, joka harhailee ja joka on ärsyttävä ja onneton ja jonka kehoa särkee. Miksi palaisin takaisin?"



Ja kuulette vanhan kaiun ihmiseltä sisällänne: "Koska minä en halua kuolla!" ja te oivallatte: "Olen jo kuollut, eikä se ollut mitään. Se ei ollut mitään." Ja kuulette: "Mutta tein sitoumuksen, että jäisin planeetalle ruumiillistuneena olentona." Ja yhtäkkiä ikään kuin sanotte: "Tuo ihminen oli niin typerä, että teki sitoumuksia ja lupauksia ja kaikkea muuta vastaavaa. Unohda se." Ja olette tuossa tyhjyydessä sanoen: "Haluanko oikeasti mennä takaisin sinne?"



Hassu asia tapahtuu. Tässä oivallatte, että olette oivaltanut. Olette kuin: "Voi hitto, tässä se on, mutta ei mikään iso juttu. Tarkoitan, että aina olin. Ei mikään iso juttu." Ja yhtäkkiä tunnette pitkän, tumman ja komean ylösnousseen mestarin (naurua) tulevan – ja myös ärsyttävän toisinaan – ja sanovan: "Ja mitä nyt? Ja mitä nyt? Haluatko mennä takaisin?"



TESS: En.



ADAMUS: (naureskellen) Et. Mutta takaisin eri tavalla. Haluatko pysyä ruumiillistuneena ihmisenä?



TESS: Aivan.



ADAMUS: Ja sitten teidän ehkä täytyy ajatella asiaa, ja tämä on vaikea kysymys. Ja tämä on – puhutaanko kameroiden nauhoittamisesta? Tämä on se, mitä oikeasti nauhoitamme. Tämä on kaikkein kipein hetki. Kaikkein.



Oivaltamisenne – se tapahtuu. Te osutte pohjaan. Te rysähdätte. Menette tyhjyyteen. Se mitä tapahtuu seuraavaksi, on kartoittamatonta aluetta, josta emme tiedä. Kaikki muu on käsikirjoitettua, tavallaan. Tarkoitan, ettei käsikirjoitettua jokaisena pikku liikkeenä tai sanana tai sellaisena, mutta kaikki on tavallaan kirjassa. Te pääsette Oivaltamiseen. Me emme tiedä tarkkaan, miten, te ette tiedä tarkkaan, miten, mutta pääsette siihen. Se on käsikirjoitettu.



Sitä ei ole, mitä tulee seuraavaksi. Sitä ei ole tuossa kirjassa. Sitä ei ole koskaan kirjoitettu. Missään luvussa ei ole sitä. Ja kuten mainitsin Cauldrelle ja Lindalle hiljattain, viimeistelemme tuon kirjan viimeistä lukua nyt Keahakissa VIII ja osittain Keahakissa IX. Sitten menemme käsikirjoittamattomaan, ja sitä emme tunne. Miten reagoitte siihen, että sanotaan, että te teitte sen, te olette oivaltanut, ja mitä nyt seuraavaksi? Eikä se ole välttämättä päätös, jonka luulette sen olevan. Ihminen istuu tässä ja sanoo: "Voi kyllä, aion jäädä." Minä en tiedä. Mutta yksi asia on varma: jos jäätte, on hyvin erilaista, ja tavallaan varoituksena siitä, mitä tulee seuraavaksi, siinä kaikessa on kyse elävästä energiasta. Kaikessa on kyse elävästä – ja se merkitsee elämistä, kuin olemista elossa vihdoinkin.



Siksi esitin viime kuussa kysymyksen: "Intohimo vai vapaus?" – tai mintohimo – koska työskentelen kanssanne elävän energian kanssa, ja se merkitsee monia eri asioita. Energiaa joka on elävää, ei juuttuneena vain fyysiseen kehoon. Energiaa jossa on elinvoimaa. Energiaa jossa on sulavuutta ja arvokkuutta. Se on elävää energiaa. Mutta nyt myös energian elämistä. Energiaelämän elämistä, ei juoksemista energiaa karkuun. Energian elämistä. Siihen olemme menossa. Voi, kiitos. Se oli upea vastaus. Kiitos paljon (Adamus naureskelee).



TESS: Eipä kestä.



ADAMUS: Kyllä, se oli täydellinen siirtymä.





Energia



Siis esitin kysymyksen … mikä helvetti tuo kysymys olikaan? Ai niin, miksi joku jää pois? Miksi joku jää pois? Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa tätä hetki.



(Tauko)



Energia on liian intensiivistä. Sitä se on. Tarkoitan, että voisin sanoa kaikki nämä muut asiat – he eksyivät, he epäilivät, heitä häirittiin – mutta todellinen vastaus on, että energia on liian intensiivistä, ja tätä kävitte läpi viime kuussa. Energia on todella intensiivistä. Ette pysty käsittelemään sitä. Mieli ei pysty käsittelemään sitä.



Nimittäin tällä hetkellä, tässä tulemisessa Oivaltamiseen ja tulemisessa mestaruuteen olette tietoisempia energiasta kuin koskaan, mutta teillä on edelleen vanha suhde siihen. Olette tietoisempi kuopista tiessä. Olette tietoisempi energiasta kuin koskaan, ja mitä te teette? Yritätte piiloutua siltä. Yritätte kääntyä poispäin siitä. Yritätte sivuuttaa sen – teeskennellä, ettei sitä ole. Yritätte kertoa itsellenne, että kaikki on okei, mutta ei ole. Ei ole. Kaikki hajoaa, ja luulen, että se on okei. Mutta yritätte sanoa: "Aion päästä läpi tästä." Ja olen pahoillani, mutta joskus minun täytyy nauraa. "Aion päästä läpi siitä. Aion raivata voimalla tieni läpi. Aion pysyä sitoutuneena." Ja kerron teille … (Adamus naureskelee) Cauldre ei halua kanavoida sitä (vähän naureskelua). Aioin sanoa jotain sellaista kuin: "Tuki se …"



Haluatte jatkaa vanhalla suhteellanne energiaan. Se ei toimi. Ja kun shaumbroja jää pois – monet heistä palaavat takaisin – mutta kun heitä jää pois, energiaa on liikaa. Se iskee heidän elämäänsä, heidän elämänsä joka osaan, ja se menee todella etsimään heikot kohdat – yltäkylläisyysongelmat, terveysongelmat, kaiken muun. Energiaa on liikaa. Ali mainitsi aiemmin kehon. Kestääkö keho? Niin paljon energiaa tulee siihen tällä hetkellä, että siihen sattuu, ja siksi ihmisiä jää pois.



Niinpä ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, haluan tehdä jotain vähän spesiaalia tässä. Tehdäänpä hieronta (naurua). Te tarvitsette sitä. Te tarvitsette todella oikeasti sitä viime kuukauden jälkeen. Enkä sanoisi, että se oli mitään ennalta suunniteltua, mutta tavallaan tarvitsitte annoksen tosienergiaa läiskimään teitä vähän ja sanomaan, että teidän täytyy muuttaa vanha suhteenne energiaan, ja te kieltäydytte. Te melkein kieltäydytte muuttamasta suhdettanne. Sanotte: "Jatkan vanhalla tavalla", eikä se toimi tästä eteenpäin. Erityisesti, kuten sanoin, kun pääsemme uuteen Keahakiin, kun menemme käsikirjoittamattomalle alueelle eikä vanha suhde toimi. Se on todella tuskallista kehollenne, ja se sekoittaa aivonne. Ja sen lisäksi, kaiken muun kanssa, olemme kutsuneet sisään lohikäärmeen. Ja vaikka luulette, että tienne on tikkukaramelleja kaiken tämän läpi, huomaatte, että lohikäärme repii teidät kappaleiksi. Tai tekee siitä kauniin kokemuksen.



Lohikäärme on täällä, jotta pääsette yli jostain (Adamus huokaisee) vanhasta roskasta, joka on siinä ettekä ehkä edes tunnista sitä, kuten vanha suhteenne energiaan. Suurinta aspektia jonka kohtasitte viime kuussa, ette edes oivalla. Se oli hyvin suuri, ja se vain istui aivan keskellä huonetta. Ja te sanoitte: "Ai, kohtaan vanhan, entisen elämän aspektin" tai "Kohtaan jonkin pimeän aspektin tai pelkoaspektini". Se on kaikki paljon paskaa. Kohtaatte energia-aspektinne, ja se on siinä. Energia-aspektinne. Se on aspekti, joka koulutettiin käyttämään energiaa tavalla, joka on nyt hyvin vanha.



Viime kuussa tunsitte energia-aspektinne. Kun energiaa oli enemmän ja enemmän läsnä elämässänne, teistä tuli tietoisempi siitä. Mutta mielenne keksi kaikki nämä jutut, mikä tuo aspekti oli – arvottomuusaspekti ja kaikkea muuta vastaavaa. Ei, se oli energia-aspektinne.



Lohikäärme puree sitä jalkaan tällä hetkellä, tätä energia-aspektia. Lohikäärme saa sen todella aktivoitumaan. Se on iso möhkäle energiaa, tämä iso – miten sitä kutsutaan – vaaleanpunainen elefantti keskellä huonetta, mutta tuo energia on hidasta ja jumiutunutta eikä kovin elävää. Olemme tulossa elävään energiaan.



Vedetäänpä syvään henkeä ja otetaan hieronta. Vähän musiikkia, kiitos.





Mestarihieronta



Kehollanne on rankkaa, ja siksi halusin tehdä tämän hieronnan tässä.



Vetäkää syvään henkeä ja todella rentoutukaa siihen. Jos katselette netissä, vetäkää henkeä ja rentoutukaa.



(Musiikki alkaa)



Tätä hierontaa tulee nyt antamaan teille … Nimittäin joskus kehonne on tiukka, ettekä tunnu saavan lihaksia rentoutumaan. Menkää hierontaan. Kehokäsittelyyn. Se on todella hyväksi teille.



Mestari, viisaus, pyysi olla täällä tänään antamassa sinulle tuon hieronnan, ja ainoa asia joka sinua pyydetään tekemään, rakas ihminen, on sallia.



Makaat hierontapöydällä, ja mitä – yritätkö hieroa itseäsi? Ei. Annat jonkun tehdä sen sinulle. Sinä sallit.



Makaat pöydällä, ja ensin tunnet vähän tiukkuutta ja stressiä, ja melko pian nuo lempeät kädet tulevat ihollesi …



Hitaasti, ei tunkeilevasti, mutta tunnet tuon lämpimän kosketuksen kehollasi. Ooh, erityisesti hartioiden ja niskan ympärillä.



Sitten soi tavallisesti jonkinlainen tuikkiva new-age -musiikki, ja sitten on kenties suitsukkeita.



Sinä vedät vain syvään henkeä: "Ooh, miksi en tehnyt tätä aiemmin?!"



Tunnet noiden käsien koskettavan sinua. Ooh, lämmintä öljyä! Kuka sen keksi? Miten mahtava idea! Lämmintä öljyä on nyt tavallaan selässäsi, käsivarsissasi, olkapäissäsi.



Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Makaat vain siinä. Haluat melkein itkeä.



Pidät vain tauon ja sallit.



Mutta tässä tilanteessa se ei ole hieroja tai kehoterapeutti. Se on mestari, "minä olen".



Sinun täytyy nyt vain sallia. Se on siinä.



Vain salli.



(Tauko)



Mestari tekee kaiken, hieroo kehosi jokaista arkaa paikkaa.



Sinun ei tarvitse tehdä mitään.



(Tauko)



Mestari on todella taitava tässä, koska mestari ymmärtää energiaa – missä se sattuu, missä se on jumissa, mikä tarvitsee vapauttaa.



Kun mestarin kädet työskentelevät lempeästi, hyvin sulavasti kehollasi, melkein kuulet mestarilta tulevan mahtavan viisauden sanan, melkein kuin mestari kuiskaisi suuren viisauden. Ja tuo yksi sana on "salli".



Vain "salli".



(Tauko)



Se on tavallaan hassua, koska mestarin hieroessa jalkojasi ja varpaitasi – ooh, se tuntuu hyvältä – kuulet tämän kuiskauksen: "Vain salli". Siinä kaikki.



Se on melkein kuin, no, mestarin kädet ovat melkein fyysisyyden ulkopuolella. Kuin mestari ulottuisi suoraan lihaksiin ja luihin. Se tuntuu tavallaan kummalliselta. Mutta kuitenkin se olet sinä. Se on sinun osasi, jota kutsumme mestariksi, joten se ei ole tosi kummallista. Vain vähän kummallista.



Mestari työskentelee koko kehossasi.



"Se on tavallaan outoa. Vau. Tunnen, että sydäntäni hierotaan. Ja lonkkiani, kuin mestari olisi suoraan lonkkieni sisällä."



(Tauko)



Etenee ylös hartioihin ja niskaan. Tämä on todellista koko kehon hierontaa. Tarkoitan, että ei ainoastaan ihollasi ulkopuolella, vaan työstetään sisäpuolta.



Sitten oivallat jotain. Mestari työstää vain energiaa. Siinä kaikki. Kyse ei oikeasti ole ihostasi tai luistasi, sydämestäsi. Mestari työstää energiaa tällä hetkellä.



(Tauko)



"Mestari menee sisään ja hieroo kirjaimellisesti noita energioita, tuota asiaa jonka kanssa minulla oli niin suuria ongelmia viime kuussa. Vau! Mestari työstää tuota ns. energiaa, mitä ikinä se onkin."



Se on tuo asia, joka saa monet ihmiset jäämään pois, menemään pois polultaan tai kääntämään huomion muualle.



Energia, voi, se on hyvin intensiivistä joskus. Mutta tässä mestari työstää sitä, koskettaa sitä, ja tekee, mitä mestarin täytyy tehdä. Ajattelet itseksesi (naureskellen): "Tiedän, että mestari työstää energiaa. En tiedä, mitä mestari tekee siinä, mutta sillä ei ole merkitystä."



Sillä ei ole merkitystä.



(Tauko)



Siis ihmisenä vedä kunnolla syvään henkeä ja salli.



Salli mestarin antaa tämä lempeä hieronta.



(Pidempi tauko)



Oooh …



(Tauko)



Ja tiedätkö mitä? Voit saada tämän hieronnan, koska tahansa haluat. Kerron sinulle nyt kuitenkin yhden asian: älä yritä tehdä sitä itse. Tarkoitan tällä sitä, ettet se ole sinä, joka hieroo sinua. Ei ihminen. Jos se olisi ihminen hieromassa sinua, se olisi epämukavaa, tehotonta, kenties kivuliasta, kömpelöä.



Voit tehdä tämän, koska tahansa haluat. Menet vain makuulle ja annat mestarin tulla sisään.



Mestari on viisaus. Se tietää. Se tietää. Se tietää, missä jokainen sykkyrä, jokainen pieni jumiutunut energia, jokainen piiloutunut energia on, ja anna mestarin vain hieroa sitä.



(Tauko)



Kunnolla syvään henkeä.



Okei. Näetkö, miten helppoa se on?



(Musiikki loppuu)



Ja se oli helppoa yhdestä syystä. Sinä sallit. Helppoa yhdestä syystä: sinä sallit. Se on siinä.



Vedetään syvään henkeä, kun tavallaan menemme eteenpäin tässä. Ahaa, ei, emme ole valmiita. Joku juuri sanoi: "Ai, olemmeko nyt valmiita? Teimme juuri merabhin." Ei, emme ole valmiita! (Muutama naurahdus) En ole päässyt kanssanne vielä edes toiselle pesälle tässä. Meidän täytyy jatkaa lyömistä.





Keskusteluja Kuthumin kanssa



Siis, minulla oli keskustelu Kuthumin kanssa yhtenä päivänä. Kuthumi tuli luokseni, minä pidin vain huolta omista asioistani, kuten aina en tee, ja Kuthumi sanoi: "Adamus, etkö ole vähän huolissasi tästä tulevasta mekkalasta, joka sinulla on itsellesi Santa Fessä, New Mexicossa – Kymmenen vuotta Adamusta?" Minun täytyy sanoa, että luulen hänen olevan vähän kateellinen (vähän naureskelua), koska te ette ole järjestäneet mitään hänelle. Niinpä pyydän – hän ei ole paikalla tällä hetkellä – voisiko joku tehdä jotain hänelle, kuten leipoa kakun tai jotain? En minä tiedä. Mutta hän on vähän kateellinen. Nimittäin Tobiaksella oli upeat, isot läksiäiset 10 vuotta sitten. Minulle on tulossa kymmenen vuoden rintamerkki shaumbrojen kanssa olemisesta. Mutta luulen, että hän yritti vain vähän ärsyttää minua. Ylösnousseet mestarit voivat ärsyyntyä. Voimme ärsyyntyä todella, mutta olemme ja-tilassa, joten voimme olla myös hyvin tyyni ja autuas samaan aikaan.



Mutta hän yritti tavallaan ärsyttää minua ja sanoi: "He aikovat tehdä tämän roustauksen. Nimittäin he menevät ylös näyttämölle ja tekevät pilaa sinusta. Etkö ole vähän huolissasi siitä, Adamus?"



Sanoin: "Miksi he tekisivät sen? Miksi he tekisivät pilaa minusta? Tarkoitan, että voin kuvitella, että he menevät eteen ja ovat vain täynnä ylistystä." (Vähän naureskelua) "Voin kuvitella, että he menevät sinne eteen, ja se on vähän … minusta tuntuu vähän nololta, mutta he kertovat minulle, miten upeaa työtä olen tehnyt, miten paljon he rakastavat minua, miten minut pitäisi valita Ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajaksi ikuisiksi ajoiksi." Minulla on vain 2.000 vuoden keikka täällä – mutta ikuisiksi ajoiksi.



Hän sanoi: "Etkö ole vähän huolissasi siitä?"



Ja sanoin: "Ei, en. En, en ole. Tiedän, että se toimii hyvin."



Ja sitten Kuthumi sanoi: "Minäpä kerron" – on neljä ihmistä, jotka tulevat latomaan ylistyksiä minulle (Adamus naureskelee) – että minä olen viides." (Yleisö sanoo "oho!") Ahaa, ahaa. Siis antakaa hänen olla viides. Sanoin: "Se on ok. Tulet eteen ja, olet siellä", mutta sitten sanoin: "Yksi asia on kiva tässä ajatusjuoksussa: arvaa, kuka saa viimeisen sanan koko tässä konferenssissa. Se olen minä."



Siis aloimme jutella vähän lisää, ja puhuimme shaumbroista, ja Kuthumi teki huomautuksen. Hän sanoi: "Tiedän, että sinulla on haastavaa, koska olen huomannut yhden asian shaumbroissa. He ajattelevat edelleen, että he – ihminen – ovat se, joka työstää Oivaltamista. Miksi niin on?"



Ja tavallaan nauroin ja sanoin: "Se on inhimillistä. Se on inhimillistä."



Ja hän sanoi: "Nimittäin he yrittävät edelleen korjata itseään ja parantaa itsensä ja tehdä itsestään oivaltaneen. Etkö voi tehdä jotain, mikä saa heidät oivaltamaan, etteivät he voi tehdä sitä. He eivät voi. He eivät voi ajatella tietään tähän. He eivät voi raivata tietään tähän. Ainoa asia jonka he voivat tehdä, on kokea se ja sallia se. Se on siinä."



Sanoin: "Tiedäthän, Kuut, se on …" (Naurua) Olemme epämuodollisia. Ja sanoin: "En tiedä, miten tähdentää se heille. Jatkamme puhumista siitä, ja he kyllästyvät minuun, kun puhun sallimisesta ja kokemisesta ja energiasta. Mutta meidän täytyy tähdentää heille, etteivät he voi tehdä sitä. He voivat sallia sen", aivan kuten mestari antoi teille juuri hieronnan.



Voisitteko kuvitella, että yritätte hieroa itseänne? No, ensinnäkin teitä pidettäisiin perverssinä, mutta se on vain (muutama naurahdus) – se ei ole kovin tehokasta. Ja sitten se tapa, jolla mestari teki sen, mennen sisään – se olisit todella kummallista – osuen todella tuohon energiaan. Ei, te ette voi tehdä sitä, eikä se ole lainkaan teidän vastuunne. Se ei ole. Minun täytyy tähdentää teille siihen liittyen, mihin menemme tästä, ettei valaistuminen ole teidän vastuunne. Ei ole teidän vastuunne tehdä työtä tähän. Voitte kokea sen ja sallia sen, ja se on siinä. Se on siinä.



Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat nyt, että siinä on jotain vähän tasapainotonta, että teidän täytyy osallistua ja vaikuttaa kaikkeen tähän niillä asioilla, joita teette tai sanotte tai ajattelette. Ei. Ei lainkaan. Se ei ole teidän vastuunne.



Ja Kuthumi sanoi: "Ajattelin, että sinulta oli ehkä vähän ennenaikaista tuoda lohikäärme hiljattain. Työskentelen shaumbrojen kanssa paljon, ja ajattelin, että se oli suuri hyppy, koska tullessaan tuo lohikäärme on melko raivokas, ja mietin, olivatko monet shaumbrat todella valmiita siihen."



Ja sanoin: "Se on yhtä helvettiä pari ensimmäistä kuukautta", kuten oli, mutta sanoin: "Luulen, että he ovat valmiita. Luulen, että oli sen aika."



Ja Kuthumi myöntyi lopulta. Hän sanoi lopulta: "Luulen, että olit oikeassa tuodessasi lohikäärmeen sisään nyt, pannessasi lohikäärmeen menemään niiden asioiden perään, joihin ihminen ei mitenkään pysty. Ihminen ei voi itse asiassa muuttaa omia uskomuksiaan ja ajatuksiaan. Ihminen ei voi yksin ymmärtää, miten työskennellään energian kanssa. Ihminen ei tietenkään voi antaa anteeksi itselleen, eikä ihminen voi tehdä Oivaltamista."



Ja sanoin: "Mutta he yrittävät ja he yrittävät ja he yrittävät, ja he yrittävät erittäin kovasti, ja he ajattelevat tekevänsä jotain väärin, koska se ei toimi, ja sitten he oivaltavat lopulta, ettei se ole heidän vastuunsa. He lakkaavat yrittämästä, ja he sallivat lopultakin."



Kuthumi sanoi: "Kyllä, ja sinulla on paljon todella kovapäisiä ja jääräpäisiä shaumbroja, paljon heitä."



Sanoin: "Tiedän. Minä perin heidät. He jatkavat yrittämistä ja yrittämistä ja tekevät kovasti työtä siihen, ja he suuttuvat minulle. He eivät koskaan suutu sinulle, Kuhtumi, mutta he suuttuvat minulle, ja sitten yhtenä päivänä he oivaltavat: "Ei ole minun, ihmisen, tehtävä tehdä sitä. Minun vastuuni on kokea ja sallia. Kokea se, mitä käyn läpi."" Se on mahtava kokemus, jos pääsette pois tieltänne, jos sallitte. Se on mahtava kokemus.



Teidän tehtävänne ei ole hieroa sisältä, ja puhun tässä ongelmista. Puhun tässä jumiutuneista ja epätasapainoisista energioista. Ei ole teidän tehtävänne mennä mieleen ja yrittää korjata sitä. Te ette voi. Te – ette – voi. Piste. Mutta kuitenkin jatkatte yrittämistä. Kuitenkin jatkatte menemistä sinne. Kuitenkin jatkatte menemistä tuohon mielen viidakkoon ja yritätte selvittää sitä, ettekä te voi. Te ette voi. Ja siksi lohikäärme tuli sisään.





Lohikäärme



Lohikäärme – muuten, käytämme termiä "lohikäärme". Se on ikivanha termi, ja se oli olemassa jo paljon ennen, kuin ihmiset polarisoivat sen otukseksi, jolla on suomut ja siivet ja joka hengitti tulta ja kaikkea muuta vastaavaa. Lohikäärme merkitsee yksinkertaisesti ehdotonta selkeyttä, puhtautta. Sitä se vain merkitsee. Ja voitte kuvitella sen tulta hengittäväksi eläimeksi. Voitte kuvitella sen suklaamurupipariksi. Sillä ei ole merkitystä. Mutta se on ehdotonta selkeyttä, ja se tulee "minä olen" -olemuksesta. Siinä ei ole energiaa. Lohikäärmeellä ei ole mitään energiaa. Ihminen haluaa ajatella, että sillä on paljon energiaa. Se ei tarvitse sitä. Siihen mitä se tekee, se ei tarvitse sitä, ja se pärjää paremmin ilman sitä.



Lohikäärme on vastuussa sen uudelleensuuntaamisesta, miten työskentelette energian kanssa. Lohikäärme on vastuussa sen kuolleen energian siivoamisesta. Teillä on paljon energiaa, mutta se on kuollutta energiaa. Lohikäärme siivoaa sen. Teitä pyydetään vain sallimaan.



Lohikäärme tulee sisään juuri nyt, koska ette voi korjata mieltänne mielen sisältä. Ette voi korjata biologiaanne kehon tai mielen sisältä tällä hetkellä. Te ette voi.



Te yritätte. Te yritätte antaa anteeksi itsellenne. Te yritätte tehdä kaikkia vastaavia asioita. Se on turhaa. Se ei toimi. Voitte yrittää tehdä itsestänne paremman, eikä se toimi, koska olette tekemisissä hyvin rajoittuneen perspektiivin tai tietoisuuden kanssa. Niinpä tehdessänne sitä laitatte rajoituksia rajoituksiin, ja siksi ette saa mitään. Se on, kuin laskettaisiin yhteen -3 ja -2, mistä tulee -5. Siis se on kuin ihminen yrittämässä korjata omia ajatuksiaan ja omaa kehoaan. Te ette voi.



Tällä hetkellä seuraava merkittävä asia, johon menemme, on elävä keho, vapaa energiakeho. En pidä termistä "valokeho" monista syistä – minusta sitä on käytetty väärin ja manipuloitu – joten käytä sanoja "elävä keho" tai "vapaa energiakeho".



Ali, se korjaa tuon kehon, jos annat sen. Ja sinä yrität jatkuvasti ohjata tuota prosessia ja teet sen ihmismielellä, ihmisrajoituksilla ja vanhoilla kaavoilla antaa itsellesi fyysistä kipua, eikä se toimi. Päädyt ihmisraunioksi, jos jatkat yrittämistä. Jos vain sallit, se tapahtuu itsestään. Elävä kehosi, valosi, vapaa energiakehosi, tulee sisään. Mutta kuulet sen nyt, ja palaat kuitenkin suoraan tekemään kaikkea, mitä olet tehnyt aiemmin. Palaat huolehtimaan kehostasi miettien, mitä sinun pitäisi tehdä sille – lääkitystä vai lisäravinteita vai ajattelua. Ajattelu tekee kehostasi vielä huonomman, koska ajattelusi tulee kuolleen energian, vanhan energian paikasta, eikä se toimi.



Salliminen ja kokeminen, se on siinä. Menkää pois tieltänne. Siksi lohikäärme tuli sanoen: "Teen sen puolestasi. Löydän kaikki nuo jutut", koska te ette löydä niitä itse. Ihminen on kätkenyt ne hyvin kauniisti. Ette oivaltaneet, että intensiivinen energia saa ihmisen kääntymään pois polulta. Olisitte jatkaneet ja jatkaneet ja jatkanet päässänne kaikkia noita tavallaan makyo-juttuja. Energia on vain niin intensiivistä. Se on siinä. Lohikäärme kertoo teille sen, tai mestari, miten sitä halutaankin kutsua. Mutta rakas ihminen, tulemme nyt tämän sanomisen kohtaan: "Salli se ja koe se. Ja mene pois tieltäsi."



Kehossanne tapahtuu tällä hetkellä transformaatioprosessi – tarkoitan juuri nyt, juuri nyt – joka muuttaa vanhan biologian hyvin, hyvin elegantiksi eläväksi, vapaaksi energiakehoksi. Ja riippumatta siitä, miten paljon yritätte selvittää, miten sähkö pääsee johdon läpi, riippumatta siitä, miten paljon yritätte analysoida sitä, te ette pysty tekemään sitä.



Ensinnäkin, mielenne ei koskaan ymmärrä, mitä tapahtuu tällä hetkellä, ja vaikka se ymmärtäisi, ette voisi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, insinööriymmärryksellä transformoitumisesta biologisesta dna-pohjaisesta biologiasta todella vapaaseen energiakehoon, joka on täysin teidän. Mieli ei pystyisi tekemään sitä, mutta kuitenkin sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu juuri nyt tällä hetkellä. Sitä tapahtuu kaikenlaisilla tasoilla sisällänne, ja sen tapahtumien jatkuu, jos sallitte sen ja koette sen ja lakkaatte ajattelemasta sitä.



Lakatkaa yrittämästä panna sitä tapahtumaan. Ihminen ei pysty koskaan, ei koskaan, tekemään Oivaltamista – ajattelemaan tietään siihen, opiskelemaan tietään siihen tai kurittamaan tietään siihen – ei koskaan. Polulla Oivaltamiseen on paljon kuolleita sotureita. He ovat niitä, jotka ovat välttämättä halunneet tehdä sen itse, vaikka heidän olisi tarvinnut vain sallia se. Siihen olemme menossa tällä hetkellä.



Olette kyllästyneet siihen, että sallimisesta puhutaan koko ajan, ja se on kuin: "Ai, minä sallin." Sinä et salli. Sinä olet omassa tavassasi. Ja olen pyytänyt lohikäärmettä nyt tulemaan näyttämään sinulle, miten paljon olet omassa tavassasi.



Kuulen tätä koko ajan: "Voi, tiedän sallimisen. Sallin joka päivä", ja minusta olet varsinainen kontrolloiva paskiainen! (Lisää naurua) Sinä et salli. Sinä otat vain tuon sanan, tuon pyhän sanan "salliminen" ja laitat sen mieleesi ja annat mielen manipuloida sitä. Sinä kontrolloit sitä. Sinä otat auktoriteetin siinä. On aika päästää siitä irti.



Suuri peli on käynnissä, mahtava suuri peli, ja vain oivaltakaa, että peli on käynnissä ja sallikaa se ja kokekaa se, mutta lakatkaa yrittämästä kontrolloida sitä. Ja tässä on tuo peli.





Sinisen maa



Jokin aika sitten puhuin tästä tarinasta "Sinisen maa" (Memoirs of the Master) (https://store.crimsoncircle.com/memoirs ... aster.html). Oli kerran aika, jolloin kaikilla oli kaikki värit. He olivat tietoisia sinisistä ja keltaisista, ja he menivät leikkimään kaikissa niissä. He leikkivät pinkeissä ja punaisissa ja oransseissa ja kultaisissa ja mustissa ja valkoisissa. He leikkivät joka värissä, mutta he viehättyivät todella sinisestä. Sinisestä tuli tavallaan pakkomielle.



Niinpä jossain kohtaa, no, ihmiset alkoivat muuttua sinisiksi. Heidän talonsa alkoivat muuttua sinisiksi. Ruoho ja – no, taivas oli sininen – melko pian heidän autonsa olivat sinisiä. Melko pian heidän ruokansa oli sinistä, ja kaikki oli sinistä. Taatusti oli pieniä muunnelmia sinisen sävyissä, mutta loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin sinistä. He olivat niin uppoutuneet syvälle siniseen, että melko pian he unohtivat, että oli muita värejä. Ja sitten tietysti heidän lapsensa syntyivät sinisinä, ja … (vähän naureskelua) Kulkekaa tässä tarinan mukana. Kaikki heidän lapsensa syntyivät sinisinä, ja nämä eivät koskaan tienneet, että oli muita värejä. Eikä muista väreistä ollut kirjoja, koska ne oli heitetty kaikki pois, ja kaikki oli sinistä.



No, oli sininen tehdas, jossa valmistettiin sinisiä peittoja ja sinisiä tyynyjä, ja sitä pyöritti sininen pomo. Ja tämä sininen pomo – voih! – mikä sekasotku. Mikä sekasotku, ja hänellä oli paljon sinisiä työntekijöitä. Mutta hän oli sekasotkussa, koska hän yritti johtaa tätä työntekijäryhmää ja laitteita. Laiteet hajosivat aina, ja työntekijät olivat aina sairaina. Heillä oli masennusta (naurua) (suom. huom. sana "masennus" merkitsee myös "sinistä"). Tiesitte, että se oli tulossa. Tiesitte, että se oli tulossa. Ja heidän kanssaan oli vaikea tulla toimeen ja heitä oli vaikea johtaa, ja pomo oli sinisessä päässään. Tarkoitan … (vähän kikatusta). Mitä aioit sanoa?



LINDA: Hän mokasi sen! (Suom. huom. "mokata" kuulostaa "siniseltä")



ADAMUS: Hän mokasi sen, aivan (naurua). Häneltä otettiin suihin (yleisö sanoo "voi eiii!). (Suom. huom. leikkiä samankuuloisilla sanoilla)



LINDA: Ei, vaan sanoin "mokasi"!



ADAMUS: Kanavoin jotakuta siellä takana. En tiedä, ketä teistä. Piiloudutte nyt, mutta … (Adamus naureskelee) Näette, että pienessä hetkessä sallimista ja nauramista, kun on jokin häiriötekijä – kenties ei elegantti, mutta se oli häiriötekijä – päästätte jotain sisään, annatte jotain tapahtua.



Siis jatketaan tarinaa. Siis sininen pomo oli päässään, eikä hän ollut hyvä johtaja. Hän ei ollut oikeastaan edes hyvä ihminen. Hän tiesi, että kaikki oli hajoamassa, mutta hän yritti pitää sen kasassa, ja hän teki sen aiheuttamalla erimielisyyttä, pitäen kaikki pelkäämässä kaikkia muita ja pelkäämässä itseään, salaten informaatiota tältä ryhmältä ja tuolta ryhmältä. Sen sijaan että hän olisi tuonut kaikki yhteen ja pyörittänyt kivaa pikku sinistä yritystä, hän sai kaikki menemään eri suuntiin. Ja tämä oli huomion kääntämistä pois siitä, että hän oli huono johtaja. Ja asiakkaat soittivat valittaen heidän sinisistä tyynyistään. Ne olivat repeytyneitä tai rispaantuneita tai ne haisivat pahalle tai mitä ikinä, ja oltiin aina töykeitä. Nimittäin hän opetti asiakaspalvelua olemaan töykeä asiakkaille, ja se oli aivan kamalaa. Hän tiesi, että kaikki oli hajoamaisillaan, mutta hän kieltäytyi myöntämästä sitä. Hän tiesi, että kaikki oli tulossa loppuun, että hänen suuri sininen teeskentelynsä oli lopussa.



Hänen identiteettinsä oli kiinni siinä, että on pomo, johtaja, kontrolloi kaikkea, tekee kaiken, tekee työtä. Hän teki pitkää päivää, koska sitä siniset johtajat tekevät – hän teki pitkää päivää pitääkseen asiat pyörimässä, mutta hän tiesi, että jokin meni kamalasti pieleen. Kaikki oli tulossa loppuun.



Ja sitten yhtenä päivänä ovelle ilmestyi mystinen vieras, ja sinisestä johtajasta tämä vieras vaikutti siniseltä, mutta pomo oppi myöhemmin, ettei se ollut lainkaan sininen. Se oli itse asiassa hyvin kirkas. Tämä mystinen vieras ilmestyi ovelle yhtenä päivänä ja sanoi: "Otan homman haltuuni."



Sininen johtaja sanoi: "Kuka helvetti sinä olet?" ja tämä sanoi: "Olen tri Agone, ja otan asiat haltuuni täällä. Ja ensimmäisenä räjäytämme tämän tehtaan."



No, se tapahtui. Tri Agone tuli sisään, räjäytti koko tehtaan, ja kun hän teki sen, tämä räjäytti yhtäkkiä sen tiukan energiakudelman, joka piti kaiken sinisenä ja joka piti kaiken pienenä ja rajoittuneena. Se räjäytti sen kaiken, ja tietysti sininen pomo oli tyrmistynyt. Hän oli vastuussa tehtaan kontrolloinnista, ja yhtäkkiä se räjäytettiin. Se oli kokonaan poissa.



Ja kun hän käveli raunioissa, savuavissa sinisissä raunioissa, hän katsoi alas ja näki jotain hyvin hämmästyttävää. Se oli pieni pilkku kultaa. Ensin hän luuli näkevänä harhoja, keksivänsä sen, mutta sitten hän näki jotain, mikä näytti pieneltä palalta vihreää, ja jotain muuta, pienen palan punaista. Ja hänen mieleensä juolahti, että koko tämän ajan kun hän ajatteli johtavansa ja pyörittävänsä sinistä tehdasta, hän oli todellisuudessa vain rajoittanut asioita, pitänyt asiat vain ahtaina, rajoittuneina ja sinisinä. Ja vaadittiin tätä mystistä vierasta tulemaan tuhoamaan kaiken, mutta sininen pomo istui siinä ja oivalsi, että itse asiassa ainoa asia joka tuhottiin, olivat nuo rajoitukset. Ainoa asia joka tuhottiin, oli koko se uskomus, koko se kontrollointi, koko se ajattelu, että "minun täytyy tehdä se."



Kun hän jatkoi kävelyä raunioiden keskellä, hän oivalsi, että oli valikoima värejä. Ja sitten hän meni etsimään tri Agonen ja sanoi: "Miten laitamme tämän takaisin yhteen niin, ettei minun tarvitse kontrolloida kaikkea, että kaikki pyörii vain itsestään ja on myriadeja värejä. On kaikki värit. Miten tuomme kaikki värit takaisin tähän Sinisen maahan?"



Tri Agone sanoi: "Se tulee takaisin luonnostaan. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Haluan sinun vain istuvan tässä ja katsovan, mitä tapahtuu. Siinä kaikki. Tarkkaile vain sitä, katsele sitä, mutta mene pois tieltä, koska se tapahtuu." Ja se tapahtui.



Sininen pomo ei yhtäkkiä ollut enää pelkästään sininen. Värit muuttuivat. Hänessä oli monia värejä tuossa kohtaa, ja muutama ihminen siellä täällä alkoi huomata: "Hänessä on värejä. Hänellä on tietysti siniset farkut, mutta hänellä on valkoinen paita ja sininen hattu ja vihreät kengät." Eivätkä kaikki, eivät kaikki, mutta ennemmin tai myöhemmin he alkoivat oivaltaa, muutama siellä ja muutama täällä, ja sitten enemmän ja enemmän ja enemmän, ja yhtäkkiä syntyi muutama vauva, jotka eivät olleet sinisiä.



Ihmiset ajattelivat ensin, että se oli hyvin kummallista, hyvin outoa, mutta vauvoja syntyi ja he olivat monivärisiä. Ja koko tämä muutos pyyhkäisi Sinisen maan yli, eikä kestänyt paljon pidempään, että kaikki tuli takaisin elävään energiaan, täyteen väriin. Ja vaikka sinisellä pomolla oli vaikeaa päästää irti ja hän vihasi tri Agonea – tavaan sen teille d-r-a-g-o-n-e (vähän naureskelua) (suom. huom. "tri Agone" = "lohikäärme"); minun ei olisi pitänyt näyttää sitä teille, minun olisi pitänyt antaa teidän arvata itse, mutta meillä on vain muutama arvokas minuutti jäljellä – hän kiitti hyvää tohtoria. Hän kiitti tohtoria ilmestymisestä ja koko tehtaan tuhoamisesta. Kyllä, lohikäärme, tohtori. Joo. Meidän ehkä tarvitsee … Meillä ei ole niitä kapistuksia, joille kirjoitetaan. Joo, vain "lohikäärme".



Tätä tapahtuu teille tällä hetkellä. Kaikki räjäytetään. Seiskää vain vieressä, tarkkailkaa, katselkaa ja oivaltakaa, että se on mitä suurin lahja. Pääsette pois Sinisestä maasta. Yrititte kamppailla sen kanssa, yrititte johtaa sitä, yrititte valvoa kaikkia noita aspekteja ja yrititte kontrolloida niitä. Se oli kaaosta. Se oli sekasotkua. Sen oli aika mennä.



Laitetaanpa vähän musiikkia ja päätetään päivä merabhilla. Päätetään päivä pienellä trin Agonen tulemisella sisään juuri nyt. Voi, hän tulee.





Miksi te olette ensimmäisiä



Himmennetään valoja, ja no, en tiedä, kutsunko tätä merabiksi, mutta meillä on jotain tässä.



(Musiikki alkaa)



En voi korostaa tarpeeksi teille kaikille, miten tärkeää on vain sallia ja kokea.



Ihminen ei ole vastuussa valaistumisestaan tai valokehostaan. Se ei ole vastuussa intuitiostaan. Se ei ole vastuussa myöskään uudesta suhteestaan energiaan. Puhumme siitä vielä, keskustelemme yksityiskohdista, mutta ihminen ei ole vastuussa siitä.



(Tauko)



Mietin, tuonko tämän asian esiin nyt, ennemmin vai myöhemmin. Mietin, tuonko sen esiin vai en. Mutta annetaan palaa. Miksi pidätellä?



(Tauko)



Minulla on termi, jota käytän teistä, shaumbroista. Se on itse asiassa tavallaan hellittelysana, mutta ette ehkä ajattele ensin niin.



Laitetaan vähän lisää musiikkia. Tarvitsen joitain lievittämään räjähdystä tässä (vähän kikatusta).



Kutsun teitä "Atlantiksen päänpaukuttajiksi" (naurua). Kyllä, oikeasti kutsun. Voi, hyvästä syystä. (Suom. huom. sana tarkoittaa myös mm. hevimusiikin esittäjää tai kuuntelijaa, omalaatuista henkilöä)



(Tauko)



Oli aika, jolloin mieli ei hallinnut ylimpänä. Oli aika, jolloin Sinisen maa ei ollut ainoastaan sininen. Se oli monia asioita. Oli aika, jolloin mieli ei kontrolloinut kaikkea, rajoittanut kaikkea.



Mukaan tulivat, no, päänpaukuttajat, ne jotka ottivat energiaa, paljon todella voimakasta energiaa, ja laittoivat sen ihmisten mieliin niin, että se välitettiin heidän lapsilleen ja näiden lapsille, välitettiin sukupolvelta toiselle.



Energiat olivat niin voimakkaita mielelle, että se sai mielen tulemaan siniseksi. Vaikka kaikki muutkin värit olivat siinä, mieli pystyi havaitsemaan vain sinisen.



Ja te joita kutsun Atlantiksen päänpaukuttajiksi, olitte niitä, jotka olivat iso osa tätä työtä. Se ei ollut pahanilkistä. Sitä ei tehty pahalla aikomuksella. Se tehtiin yrityksenä tehdä meistä kaikista, no, yksi yhteisö mielen avulla, yhdenmukaisuuden avulla.



Mutta loppujen lopuksi se ei aiheuttanut ainoastaan mielen ylifokusoitumista, vaan se aiheutti myös vahvan uskon erillisyyteen – melkein sellaisen uskon erillisyyteen, ettei sitä voinut pyyhkiä koskaan pois – uskon erillisyyteen itsestä, omasta kehosta, omasta hengestä. Nuo voimakkaat energiat jotka laitettiin ihmisten mieliin. Ja muuten, se ei vaatinut paljon. Se ei vaatinut paljon. Ei tarvinnut käydä kaikkien luona Atlantiksella. Se ei vaatinut paljon, mutta se sai kaiken muuttumaan siniseksi.



Sitä kai voitaisiin kutsua ykseydeksi. Minä kutsun sitä äärimmäiseksi rajoittuneisuudeksi ja erillisyydeksi.



Päänpaukuttajat olivat niitä, jotka menivät luomaan tämän erillisyyden, rajoittuneisuuden, ja ihmiset ovat siitä lähtien eläneet sen kanssa. Muuten, se palveli tarkoitusta. Se oli "minä olen" -olemuksen kokemus olla erillään.



No joo, "minä olen" -olemus halusi kokea sen. Se ei halua kokea ainoastaan koko itsensä, vaan se haluaa kokea myös erillisyyden.



Siis tavallaan te päänpaukuttajat teitte kai upean asian – loitte kauniin erillisyyden. Mutta se oli melkein sinetöity sisään, ja on vain yksi asia, joka voi avata sen, ettekä se ole te. Se ei ole ihminen. Se ei ole teidän ajatuksenne. Ajatuksenne tulevat sinisemmiksi ja sinisemmiksi, kun yritätte murtaa tuon esteen. Te ette voi tehdä sitä.



Te ette voi tehdä sitä. Mutta tämä mystinen vieras ilmestyy, tämä tri Agone, lohikäärme. Se tekee sen.



Kyllä, voitaisiin väittää filosofisesti, että se olette te, mutta realistisesti se ei ole ihmisenne, joka tulee sisään.



Tarinassa sinisestä pomosta joka yrittää kontrolloida kaikkea, mutta tietää kaiken hajoavan, lohikäärme tulee sisään ja no, repii asiat kappaleiksi.



Lohikäärme tuo teidät takaisin elävään energiaan, koska silloin kun kaikesta tuli sinistä, energiasta tuli paksua, tiivistä – melkein kuin se ei olisi ollut enää elävää.



Lohikäärme tulee räjäyttämään sen kaiken, jotta energia elää taas.



Siis rakkaat Atlantiksen päänpaukuttajat, te kaikki, katsokaa, mitä teitte.



(Tauko)



Teidän täytyy olla ensimmäisiä, jotka käyvät läpi tämän – kutsuaan sitä henkiseksi poluksi tai joksikin vastaavaksi. Teidän täytyy olla ensimmäisiä, jotka käyvät sen läpi, koska te olette niitä, jotka alun alkaen maalasitte kaiken siniseksi.



Se on teidän mintohimonne. Se on juuri siinä.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.



Sinä, rakas ihminen, sinun tehtäväsi on kokea ja sallia. Se on siinä.



Anna lohikäärmeen tulla sisään ja tehdä se työ. Anna itsesi palata takaisin elävään energiaan. Anna itsesi muuttua sinisestä koko värikirjoon, joka on aina ollut siinä, ja sitten uusiin väreihin joita tulee sisään. Mutta ole kiltti, ja lakkaa yrittämästä tehdä se itse.



Lakkaa yrittämästä kontrolloida sitä ja pyörittää sitä ja ajatella tietäsi sen läpi. Sinä et voi.



Haluan sinun todella katsovan sitä. Katso itseäsi, rakas ihminen. Et voi tehdä sitä. Et voi antaa anteeksi itsellesi, etkä voi muuttaa tehokkaasti itseäsi.



Mutta voit sallia … ja sitten antaa itsesi käydä läpi sen kokemuksen, millaista se oli. Se on siinä.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä tämän päivän loistavassa kauneudessa.



Rakkaat Atlantiksen päänpaukuttajani, älkää tunteko syyllisyyttä siitä. Se on … Ottakaa vain vastaan anteeksianto. Älkää nyt pakottako itseänne kärsimään sen tekemisen vuoksi. Selitän enemmän tätä tulevissa shoudeissa – tavallaan sitä, mitä tapahtui ja miten saamme sen ei-tapahtumaan.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.



Vielä viimeinen kommentti tälle päivälle. Tekisikö joku jotain Kuthumin kunniaksi, kiitos? (Vähän naureskelua) Hänestä tuntuu niin kurjalta.



Tämän myötä, rakkaat ystäväni, minä olen mitä olen, Adamus, rähinöivän päänpaukuttajaryhmän palveluksessa (joku huutaa "vu-huu!", ja yleisö taputtaa).



Ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HENKISYYSPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(leikkimielinen artikkeli)

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Keksitäänpä sana, jota voivat käyttää tulevat heräävät ihmissukupolvet: henkisyysperäinen stressihäiriö. Näin ensimmäisen kerran termin "henkisyysperäinen" Joachim Wolfframin Atlhar-kirjasarjassa ja oivalsin, että sekin voi johtaa häiriöön. Hahmottelin "Uutta fysiikkaa moderneille ylösnousseille mestareille" -lehteen artikkelin, jossa selitetään tätä stressihäiriötä, mutta halusin jakaa sen teidän kanssanne, ennen kuin lähetän sen päätoimittajalle. Satun tuntemaan päätoimittaja Mark Twainin, koska työskentelin hänen alaisuudessaan Nevadassa, Virginia Cityn Paikallisuutisissa kultaryntäyksen aikana viime elämässäni. Luulen, että on melko hyvä mahdollisuus, että saamme tämän julkaistua:

********

Henkisyysperäinen stressihäiriö on henkinen, fyysinen ja todellisuushäiriö, joka tulee kauan sen jälkeen, kun henkilö on altistunut heräämiselle, ja vähän ennen hänen luonnostaan tapahtuvaa Oivaltamistaan. Henkisyysperäisen stressihäiriön asiantuntijan, tohtori Agonen (Transilvania, Romania), mukaan tämä häiriötila on haastava, mutta välttämätön osa mestaruutta.

Heräämisen alkuvaiheissa yksilö roikkuu kiinni henkisessä retoriikassa ja henkisissä uskomuksissa, tavallisesti "Uusi aika" ja "Uusi ajattelu" -liikkeisiin liittyvissä. Kun heräämisprosessi kehittyy, henkilö kohtaa jotain, mitä kutsutaan makyoksi. Sana juontuu muinaisesta Zen-termistä, joka merkitsee "turhanpäiväisiä ja häiritseviä henkisiä harjoituksia". Adamus Saint-Germain*, tunnettu makyo-aihetta käsittelevä kirjailija, kutsuu sitä suoraan "henkiseksi hevonpaskaksi", koska se aiheuttaa riippuvuutta ulkoisista virikkeistä sen sijaan, että edistetään aitoa suhdetta omassa Itsessä.

Henkisyysperäinen stressihäiriö syntyy yleensä hienovaraisesti. Yksittäisen traumaattisen tapahtuman ei uskota laukaisevan sitä samalla tavalla, kuin sen yleisesti tunnetun, henkisyyttä edeltävän kriisin, joka tunnetaan traumaperäisenä stressihäiriönä. Henkisyysperäisen stressihäiriön tiedetään kuitenkin aiheuttavan vaihtelevanasteista masennusta ja ahdistusta, koska henkilön perustavanlaatuiset henkiset uskomukset hävittää "lohikäärmemäinen olento", kuten häiriöstä kärsivät kuvaavat sitä. Särkyneitä vanhoja uskomuksia ei korvata uusilla uskomuksilla, mikä saa henkilön olon tuntumaan tyhjältä ja avuttomalta. Tohtori Agonen mukaan henkilö yrittää epätoivoisesti täyttää entisten henkisten uskomustensa jättämän tyhjiön uudella retoriikalla, mm. sellaisten asiantuntijoiden sanonnoilla, kuten Kuthumi lal Singh ja Tobias, mutta turhaan. Viimeaikaiset havainnot pienestä kansainvälisestä ryhmästä, joka tunnetaan shaumbroina, osoittavat, että vaikka henkilö haluaisi täyttää tuon tyhjiön uusilla uskomuksilla, on olemassa dynamiikka, joka estää sitä tapahtumasta.

"Olemme nähneet ihmisten yrittävän kaikkea täyttääkseen sen suuren epämukavuuden, jota henkisyydenjälkeinen tyhjiö aiheuttaa", toteaa Saint-Germain. "Jotkut menevät avaruusolento/emäalusreittiä, jotkut yrittävät herättää henkiin lemurialaiset juurensa ja jotkut hyppäävät lentokoneeseen ja menevät Sedonaan. Mutta vaikka he yrittäisivät kuinka kovasti, uudet häiritsevät uskomukset eivät yksinkertaisesti ole mielekkäitä, koska henkilön syvä, luontainen osa paljastaa noiden korvaavien uskomusten valheellisuuden."

Henkisyysperäisen stressihäiriön oireita ovat mm. häiritsevät ajatukset, tunteet tai unet, jotka liittyvät henkilön hyvinvointiin. On havaittu, että perinteisen "taistele tai pakene" -reaktion sijasta shaumbrat valitsevat tavallisesti "taistelun". Tohtori Agonen äskettäisen tutkimuksen mukaan ihmisissä on enää erittäin vähän jäljellä "pakenemista", kun he saavat henkisyysperäisen stressihäiriön. "He ovat uupuneita ja kyllästyneitä taistelemaan", hän sanoi hiljattain puheessaan Ylösnousseiden mestareiden klubilla. "Viimeinen asia jota he haluavat, on taistelu, on se sitten heidän lastensa, pomonsa tai Jumalansa kanssa. He ovat vahvoja – yllättävästi vahvempia kuin odottaisi – mutta heille ei enää maistu veri tai taistelu. Mieluummin he ilakoisivat alasti merenrannalla, kuin osallistuisivat konfliktiin. Oletamme tämän johtuvan siitä, että he ovat nähneet taistelujen hyödyttömyyden entisissä elämissä, ja luultavasti vielä enemmän siitä, että heidän taistelukenttänsä ovat nyt sisällä. Tämä on luonnollinen, mutta järkyttävä osa mestaruuteen tulemista."

Henkisyydenjälkeinen kokemus syntyy, kun henkilö lakkaa etsimästä vastauksia ulkopuoleltaan. Ihminen kyllästyy etsijäaspektin jatkuvaan vaelteluun ja ankeuteen, kun se menee henkiseltä umpikujapolulta toiselle ja toimii siinä harhakuvitelmassa, että vastaus on heti seuraavan kulman takana. "Hän tietää, että on aika lakata pelaamasta henkisen etsijän peliä", Saint-Germain vaikeroi. "Mutta kerropa se hänelle, ja hän nappaa viimeisen taistelurippeen, joka on jäljellä, ja paiskaa sen päällesi. Se on kuin äiti, joka suojelee lasta, mutta tässä tapauksessa tuo lapsi on jokin harhaluulo."

Yksi henkisyysperäisen stressihäiriön kummallisista sivuvaikutuksista on uusi huumorintaju. "Naura tai kuole", naureskeli Kuthumi lal Singh. "Henkisyysperäinen stressihäiriö edistää uutta huumorintajua, joka on ollut ehkä tukahdutettuna elämien ajan. Pieruvitsit tulevat tavallisesti pintaan, kun henkilö saa tämän stressihäiriön. Nimittäin pierut ovat kuin menestys – ne vaivaavat ihmisiä vain silloin, kun ne eivät ole heidän omiaan. Henkisen etsinnän vaiheessa on niin paljon ankeutta, että pieruvitsi on tervetullut helpotus … Monin tavoin! Älä kuitenkaan rohkene kertoa ihmisille minun vitsiäni valaistumisesta: hassu asia tapahtui matkalla valaistumiseen – menetin kaiken. Kukaan ei pidä sitä hauskana. Kerro vain jokin pieruvitsi sen sijaan … se saa aikaan hymyjä ja kyyneliä."

Henkisyydenjälkeinen ihminen alkaa oivaltaa, että hän on ollut uppoutuneena erillisyyspeliin yhtä kauan, kuin hän on ollut maaplaneetalla – ja kenties pidempään. Erillisyydestä sieluun, itseen ja omaan energiaan tuli elämäntapa, jonka harvat kyseenalaistivat. Ne jotka haastoivat sen, leimattiin bipolaarisiksi, toimintakyvyttömiksi tai täysin omituiseksi. "Autan heitä näkemään, että tuo erillisyys on suuri harhaluulo", tohtori Agone sanoi kurtistaen hieman kulmiaan. "Mutta se ei ole helppoa. Jotkut näkevät minut jonain, mikä on heidän ulkopuolellaan, kuin minä olisin tohtori Sigmund Freud ja he olisivat asiakkaani. Toiset näkevät minut söpönä ja pörröisenä pehmoleluna ja alkavat laulaa "Lohikäärme Puffia". Itse asiassa minulla ei ole mitään muotoa, agendaa ja aikajanaa. Olen täällä antamassa paljon kaivattua selkeyttä, ja tehdessäni sitä paljastan heidän viimeiset tasapainottomuutensa ennen tulemista Oivaltamiseen."

Tohtori Agone myönsi meille olevansa erittäin kiireinen nykyään. "Tammikuuhun 2019 saakka minulla oli vakaa työ, erityisesti niiden kanssa jotka kokivat Adamuksen Threshold-työpajan. Mutta tammikuun ProGnostista saakka on ollut jatkuvaa hulluutta. Minua ärsyttää edelleen vähän, ettei Adamus antanut minulle mitään ennakkovaroitusta siitä, että hän aikoi päästää lohikäärmeen irti shaumbrojen joukkoon. Olen yrittänyt pestata muutaman avustajan, mutta en ole löytänyt ketään, jolla on minun selkeyteni."

Tällä hetkellä ei tiedetä, miten pitkään henkisyysperäinen stressihäiriö kestää, koska erittäin harvat ylösnousseet mestarit ovat eläneet kokeakseen sen. Tobias, Crimson Councilin entinen shaumbra-valmentaja/neuvonantaja, sanoi omansa kestäneen erittäin lyhyen aikaa. "Kärsin "liiallisten uskonnollisten uskomusten häiriöstä" suurimman osan elämääni. Sitten sillä hetkellä kun päästin niistä kaikista irti vihanpuuskassa, olin valaistunut … ja kuollut. Henkisyydenjälkeinen vaiheeni kesti vain muutaman tunnin, koska vanhaan hyvään aikaan ei olisi koskaan edes ajateltu jäädä maisemiin ruumiillistuneena mestarina. Mutta nyt kaikki haluavat jäädä! Minun täytyi luoda uusi elämä, nimeltään Sam, vain nähdäkseni, mistä kaikki puhuivat tässä "Oivaltaneen elävän ihmisen" jutussa. Sam ei ole "kovasti vaikeuksissa", jos tiedätte, mitä tarkoitan. Hän viettää koko päivänsä kommunikoiden – mitä ikinä se onkin. Ja ennen kuin huomaatkaan, hän halaa jo puita, syö mysliä ja puhuu vanhojen kuolleiden juutalaisten kanssa."

Adamus myönsi, että henkisyysperäisen stressihäiriön akronyymi (PSSD) näyttää ja kuulostaa erittäin paljon englanninkieliseltä sanalta "vihainen" (pissed) eli hyvin kiukkuinen ja ärtynyt. "Ei ole mitään sattumia, missään", sanoi tuo Ylösnousseiden mestareiden klubin nykyinen puheenjohtaja. "Shaumbroilla kaikessa, kaikessa, kaikessa on tällä hetkellä kyse heidän tulemisestaan Oivaltamiseen, mukaan luettuna oleminen PSSD tai vihainen (pissed). Se kaikki on osa taianomaista Oivaltamiseen tulemisen kokemusta. Vetäkää vain syvään henkeä ja sallikaa."

*On spekulointia siitä, että tohtori Agone (eli DrAgone tai Dr Agony (= lohikäärme tai tohtori piina)) ja Adamus Saint-Germain ovat sama henkilö, mutta kaikki samankaltaisuudet ovat puhtaasti sattumaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen ja St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Aah! Tavallaan kuin tuo vaimentuva laulu, Never Going Back Again (https://www.youtube.com/watch?v=GGyCx9WgGV8) (= en palaa koskaan enää takaisin). Ette voisi, vaikka yrittäisitte. Ette voi, vaikka haluaisitte. Ja jotkut teistä yrittävät edelleen. Siis vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa. "Ei koskaan paluuta takaisin" -juhlanviettoa (yleisö sanoo "jee!, ja vähän hurrausta ja taputusta). Aa! Hurraatte ja taputatte nyt, mutta – öhöm (vähän naureskelua) – päivän lopussa jotkut teistä saattavat haluta mennä takaisin.

Tervetuloa uusille katselijoille

Haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki täällä, kaikki katselemassa netissä ja kaikki ne 47 täysin uutta ihmistä, joilla ei ole ollut kokemusta Crimson Circlestä viime aikoihin saakka. Haluamme toivottaa teidät tervetulleeksi tänne. Mitä odotatte tältä ajalta, kun olemme yhdessä noin seuraavan tunnin? Se ei ole, mitä odotatte (vähän naureskelua).

Kun puhutaan toimistostani St. Germainina, niin tämän Adamus-nimisen olennon loivat shaumbrat ja St. Germain jokin aika sitten. Joillekin teistä St. Germain on ehkä tuttu. St. German antaa pohjan tälle, mutta on yksi puoli, ilmaisu, persoonallisuus, joka luotiin, kun kaikki shaumbrat … Shaumbra on termi näistä ihmisistä, jotka ovat olleet kauan yhdessä. He kutsuvat itseään shaumbroiksi. Se ei ole klubi. Ei tietenkään tarvitse maksaa mitään, ja voi lähteä pois, koska haluaa – öhöm! – tai niin te luulette (naurua).

Teemme täällä vähän eri tavalla. Ei ole paljon seremonioita. Ei ole toivottavasti paljon makyoa, kuten kutsumme sitä. Makyo on henkinen häiriötekijänne, ja kaikilla on sitä matkan varrella. Ennemmin tai myöhemmin kaikki kohtaavat makyoa. Se on asia, joka saa lähtemään todelliselta polultanne, lopettamaan sydämenne seuraamisen ja alkamaan seurata häiriötekijöitänne. Joillakin sitä kestää muutaman vuoden, joillakin muutaman elämän, mutta kaikki kokevat jossain määrin makyoa.

Siinä ihmismieli ja rajoitukset yrittävät ottaa omakseen tämän kaiken, ajatella, että ihminen valaistuu tai ylösnousee, eikä sitä koskaan tapahdu. Ei ole kyse ihmisestä tässä kohtaa.

Siis loimme tämän olennon nimeltään Adamus, joka olette te kaikki, joka on Cauldre, viestintuojani, ja joka on hänen hurmaava, hurmaava kumppaninsa, rakas Eesan Linda.

LINDA: (kuiskaten) Maksan sinulle myöhemmin! (Vähän naurua)

ADAMUS: Ja kaikki muut. Loimme tämän mennäksemme todella suoraan asioiden ytimeen, lentääksemme tai purjehtiaksemme makyon ohi, tuhotaksemme sen tai räjäyttääksemme sen, jos meidän täytyy, päästäksemme siihen, mitä olemme oikeasti tekemässä tällä planeetalla tässä elämässä juuri nyt. On hyvin helppoa kääntää huomio muualle, ja on joitain, jotka haluaisivat tulla tänne kerran kuussa ja vain istua kauniin musiikin, soinnutuksen, mantralaulun ja kaiken muun kera, mutta meillä ei ole aikaa sellaiseen. Menemme todelliseen tarkoitukseen, todelliseen mintohimoon, joka on teidän vapautenne ja intohimonne sekoitettuna yhteen, teidän missionne ja intohimonne. Menemme suoraan siihen, koska aiomme saavuttaa Oivaltamisen tässä elämässä.

Emme vain leikittele sillä. Emme pidättele sitä toiseen elämään. Teemme sen nyt, eikä se ole aina helppoa. On valtavia osia Itsestä, myös vanhoja aspekteja ja entisiä elämiä, jotka eivät itse asiassa halua sitä, koska ne pelkäävät, että niiltä katoaa identiteetti. Niinpä ne pitävät pintansa. Ne pitävät pintansa pelosta, siitä samasta pelosta jota niillä on ollut ihmisenä olemisesta hyvin pitkään.

Kyllä, ihmisenä olemiseen liittyy valtava määrä pelkoa – itsenne, kehonne, ajatustenne, menneisyytenne pelkoa. Me menemme kaiken sen yli. Menemme suoraan Oivaltamiseen tässä elämässä, eikä se ole itse asiassa vaikeaa. Se syntyy yhdellä hyvin, hyvin yksinkertaisella asialla nimeltään salliminen. Salliminen. Se merkitsee menemistä pois itsenne tietä, antaen luonnollisen prosessin tapahtua. Vaikea osa kuitenkin on uudelleenorientoituminen energiaan, uusi suhde energiaan, koska ette yksinkertaisesti voi jäädä tälle planeetalle mestarina, oivaltaneena olentona, jos käsittelette edelleen energiaa samalla tavalla kuin ennen.

Energiaorientoitumisen muuttaminen kuulostaa upealta, mutta se aiheuttaa valtavaa stressiä kehossanne. Stressiä kehossa, koska sen täytyy muuttaa kaikki ne tavat, jolla se on tuonut sisään energiaa. Keho käyttää periaatteessa ns. anayatronia, kehon valokommunikointiverkostoa. Sitä tapaa jolla solut kommunikoivat toistensa kanssa, jolla DNA kommunikoi, kutsutaan anayatroniksi. Se on tuonut sisään energiaa ja jakanut sen kehoon. Anayatron on ollut maisemissa ikuisuuksia, ja perimmiltään DNA on ollut maisemissa ikuisuuksia. Se kaikki on muuttumassa. Kaikki on muuttumassa.

Yhdessä kohtaa atlantislaisina teillä oli tavallaan informaatiolanka, jotain mihin kaikki informaatio biologisena olentona elämisestä laitettiin – se laitettiin tähän tavallaan joustavaan lankaan – jotta tullessanne takaisin uuteen elämään teidän ei tarvinnut palata oppimaan uudelleen kaikkea. Siis se laitettiin tähän lankaan, ja siitä tuli lopulta DNA ja hyvin joustamaton – hyvin, hyvin joustamaton – kahden säikeen järjestelmä, mutta alkuperäisessä DNA:ssa oli vain yksi säie, joka sisälsi informaatiota.

Kun uusitte suhteenne energiaan, se muuttaa kaiken tuon. Se muuttaa DNA:ta, ja se muuttaa anayatronia. Lopulta teillä on tämä ns. vapaa energiakeho – monet teistä kutsuvat sitä valokehoksi. En pidä kovin paljon tuosta termistä – mutta teidän valokehonne, vapaa energiakehonne. Lopulta teillä on tuo vapaa energiakeho, kun olette muuttaneet täysin suhteenne energiaan tässä elämässä.

En ole puhunut paljon valokehosta, koska se on valtava häiriötekijä tällä hetkellä. Valtava häiriötekijä. Ensinnäkin se tapahtuu jo, eikä teidän tarvitse tehdä – te ette voi tehdä – mitään edistääksenne sitä, tehdäksenne siitä nopeampaa. Ja jos puhuisimme siitä, haluaisitte vain saada sen tapahtumaan paljon nopeammin. Harhautuisitte, koska kyse ei ole valokehosta. Se on makyoa. Makyoa. Makyo on – muistatteko – henkinen häiriötekijänne, henkistä hevonpaskaanne.

Keskittyisitte valokehoon, koska haluatte olla terveempi ja nuorempi nyt. Mutta tosiasia on, että ennen kuin voitte edes … Ennen kuin voimme puhua paljon valokehosta, kyse on enemmän suhteestanne energiaan, joka ei ole kaikki asiat huomioon ottaen kovin hyvä. Se ei ole kovin hyvä. Teillä on hyvin, hyvin vanha suhde energiaan – ikään kuin energia olisi tuolla jossain, se ei kuulu teille ja teidän täytyy tehdä työtä sen eteen. Mikään näistä asioista ei ole totta.

Siis teille jotka olette uusia täällä: otamme täällä vähän eri lähestymistavan. Me pidämme hauskaa. Nauramme. Jos teitä loukkaa kiroileminen, rumat sanat, teidän ehkä kannattaa sulkea tietokoneenne nyt, koska sanomme muutamia niitä. He sanovat, siis yleisö (naurua). Minä en tee sitä kovin paljon.

Monta kertaa aiheutamme tarkoituksella lyhytaikaisia häiriötekijöitä. Etenemme jonkin kanssa, ja viemme tarkoituksella huomion muualle, koska ihmisellä on taipumusta tulla hyvin mentaaliseksi asioissa. Näette sitä – te jotka olette uusia – myöhemmin tänään. Siis häiritsemme saadaksemme nopeasti jonkun pois päästään, jotta normaali prosessi voi jatkua.

Ja sitä mitä teemme täällä, voidaan pitää joskus – no, useimmiten – epäkunnioittavana. Suurimman osan ajasta olen hyvin suora. Esimerkiksi, ympäri maailmaa on monia ihmisiä, jotka opettavat valokehosta. Heillä ei ole hajuakaan, mikä se on. He eivät ymmärrä energiaa. He eivät ymmärrä, mikä vapaa energiakeho on tai miksi teillä edes on sellainen. He näkevät sen jonain kimaltelevana, hehkuvana, tavallaan eteerisenä ihmiskehona, eikä se ole lainkaan sitä. Se ei ole mitään sellaista.

Planeetalla on ihmisiä, jotka pitävät kursseja siitä, miten integroidaan valokehonne 10 helpon askeleen avulla. Ensinnäkään, se ei ole helppoa. Toiseksi, oikeasti ei ole 10 askelta – on kaksi. Emme mene siihen nyt. Siis sanon asiat, kun näen niitä, ja se saattaa loukata ihmisiä – ei, vaan se todellakin loukkaa ihmisiä, mutta en oikeasti välitä. Kuten kerroin tälle shaumbra-ryhmälle kauan sitten, en välitä, onko heitä vain viisi, koska viisi oivaltanutta mestaria kulkemassa tällä planeetalla riittää vaikuttamaan kaikkiin. Tulee kuitenkin olemaan paljon enemmän niiden valtavien harppausten vuoksi, joita olemme tehneet vuosien saatossa.

Tämä ryhmä joka kutsuu itseään shaumbroiksi – he ovat erittäin vahvoja. Erittäin vahvoja, kuten Cauldre mainitsi artikkelissaan hiljattain. Vahvempia kuin ehkä odottaisi. Joskus pinnalta he vaikuttavat tavallaan kuin "melba toastilta" (vähän naureskelua) (suom. huom. melba toast on erittäin ohutta ja rapeaa paahtoleipää). Melba toastilta, tavallaan miksi edes syödä sitä? Ei ole makua. Ei ole ainetta. Ei ole mitään. Joskus he vaikuttavat hyvin, hyvin herkiltä. Joskus he itkevät. Aiemmin tänään oli paljon itkemistä – en ole varma, mistä siinä oli kyse. He itkevät ilman selvää syytä, vaikka oikeasti on syy. Mutta kun mennään sen yli, he ovat kovia kuin naula. Minäpä kerron teille: olen seissyt täällä 10 vuotta, ja he ovat pinnan alta kovia kuin naula. He purevat. He taistelevat. He tekevät kaikkea muuta (muutama naurahdus).

He ovat kovaa joukkoa, mutta he oppivat myös, että – sanotaan, että tästä päivästä alkaen – seuraavat askeleenne eivät liity mitenkään siihen, miten vahvoja olette. Ei lainkaan. Sitkeytenne, kovuutenne, kykynne ottaa vastaan iskuja ja nousta takaisin ylös ja ottaa vastaan lisää iskuja, ei oikeastaan palvele teitä tämän jälkeen. Vahvuus ei ole välttämättä etu. Siis te jotka käytätte vahvuutta, sisukkuutta tai yritätte puskea tienne tästä läpi, luopukaa siitä. Ne eivät auta tästä eteenpäin, koska mennessänne tuohon vahvuuspaikkaan sisällänne – "Aion olla vahva, aion olla kova, aion päästä läpi tästä seuraavasta haasteesta" – teette siitä taistelun, tappelun. Ja tiedätte, että nuo taistelut ovat tällä hetkellä sisällänne, joten mitä tolkkua on olla vahva?

Mutta mitä jos tästä eteenpäin olisitte vahvan sijasta viisas? Viisas jättää varjoonsa vahvan koska tahansa – aioin käyttää sanaa "trump" (suom. huom. merkitsee mm. "päihittää, viedä voitto"), mutta Cauldre sanoi sen olevan poliittisesti epäkorrektia (muutama naurahdus).

Siis kyllä, tämä ryhmä, he ovat olleet hyvin, hyvin vahvoja, äärimmäisen vahvoja. Mutta vedämme nyt syvään henkeä ja oivallamme, ettei siitä ole paljon hyötyä teille tästä eteenpäin – vahvuudesta. Ja tiedän, että se on luultavasti vanhassa ihmistyökalukassissanne yksi niistä viimeisistä asioista, joka teidän täytyi vetää esiin: "Aion olla vahva." Ja rakastan sitä, kun olette vahva omassa mielessänne, kun teillä on yksi noista hulluista päivistä – onko ketään, jolla ei ole ollut sellaista viime päivinä? (Vähän naurua) Teillä on yksi tuollainen hullu päivä, ja mitä te teette? Sanotte: "Pidän pintani hinnalla millä hyvänsä. Olen vahva. Pääsen läpi tästä. Teen vähän hengittelyä. Teen vähän sallimista" – jota ette oikeasti tee – "ja selviän läpi tästä." Lopettakaa sen nyt. Menemme tähän myöhemmin, mutta antakaa itsenne tulla hulluksi. Antakaa itsenne mennä tuolle puolen. Lakatkaa olemasta vahva. Olkaa viisas. Olkaa viisas.

Siis teille uusille, jos olette vielä täällä (katsoen kameraan) – ai, menetimme yhden (muutama naurahdus). Sori, sitä tapahtuu. Jos olette vielä täällä, niin tämä on uskomaton ryhmä. Olemme olleet yhdessä aioneita. Useimmat meistä aina Atlantikselta saakka. Ja muuten, kuka tahansa joka on uusi täällä, jos haluat koskaan kuulla tarinan, minun tarinani Atlantiksesta ja kristallivankilastani, kerron sen mielelläni (yleisö voihkii ja joku sanoo "se on ok"). Se on ok. Kysykää keneltä tahansa shaumbralta, he tuntevat koko tarinan – kerta toisensa jälkeen.

Olemme olleet yhdessä Atlantikselta saakka, ja on syvä side. Tulimme yhdessä takaisin Jeshuan aikana, ja silloin käytettiin shaumbra-termiä ensimmäisen kerran. Sieltä on peräisin erittäin syvä ja erittäin tunteellinen side – hyvin, hyvin tunteellinen. Ja sitten monet meistä olivat yhdessä mysteerikouluissa, erityisesti Euroopassa, noin 300–800 vuotta sitten. Siis olemme olleet yhdessä hyvin pitkään. Toivotamme tervetulleeksi ensikertalaiset, ja jotkut teistä eivät oikeasti ole ensikertalaisia. Olitte kanssamme kaikkina noina aikoina. Joillekin teistä tämä on täysin uutta. Älkää tunteko itseänne ulkopuoliseksi, koskaan. Olette tervetulleita liittymään mukaan siihen, mitä teemme, koska sitä ei ole tarkoitettu ainoastaan tälle ryhmälle.

Tämä ryhmä kokoontui yhteen rakkaan ystäväni, ylösnousseen mestaritoveri Tobiaksen opastuksella. Tämä ryhmä kokoontui yhteen Tobiaksen alaisuudessa ja on yhdistynyt siitä lähtien. He ovat käyneet läpi tätä uskomatonta transformaatiota – niin uskomatonta, ettei mieli pysty vieläkään ymmärtämään sitä. Niin uskomatonta, että toisinaan se tuntuu ehkä pelkästään massiiviselta peliltä. Mutta he heräävät yhtenä päivänä – ja niin tekin – ja oivaltavat, ettei se ollut lainkaan peliä. No, peliä oli oleminen Sinisen maassa, rajoittuneisuudessa. Itsenne pidätteleminen, itsenne epäileminen, itsenne rakastamattomuus – se oli peliä.

Siis tervetuloa kaikki, ja kaikki te vakiotyypit, vedetään syvään henkeä ja toivottakaa uudet ihmiset tervetulleeksi. Monia, monia lisää tulee.

Toiseksi, ennen kuin aloitamme tämän päivän aiheet, ymmärtäkää, että tämä päivä saattaa tuntua siltä, että hypimme aiheesta toiseen, ja me hypimme. Mutta meidän ei tarvitse olla enää lineaarisia, joten menemme tavallaan tänne, menemme tavallaan tuonne ja katsomme, mihin päädymme koko jutun lopussa. Kenties päädymme takaisin alkuun, koska sellaista elämän pitäisi olla. Tottukaa siihen. Sen ei ole tarkoitus olla aina suora viiva. Se voi kulkea ympyröissä. Se voi myös romahtaa. Koko juttu voi romahtaa, ja silloin oivallatte: "Ai, se on ok. Olen edelleen tässä. Olen olemassa. Millään siitä ei ollut oikeasti merkitystä." Hmm.

Viesti shaumbroilta, jotka siirtyivät hiljattain rajan yli

Ensin eräs ongelma. Minulla oli toissapäivänä tapaaminen 11 kauniin olennon kanssa, jotka olivat juuri siirtyneet rajan yli viimeisten kahden viikon aikana, kaikki sellaisia jotka kutsuvat itseään shaumbraksi. Jotkut tunsitte, joitain ette ehkä tunteneet, koska he olivat hyvin hiljaisia shaumbroja, mutta he kaikki siirtyivät rajan yli. Kokoonnuimme yhteen heidän kanssaan ja sanoin: "Mistä tässä kaikessa on kyse? Luulin, että halusitte jäädä maan päälle oivaltaneena mestarina." Juttelimme heidän kanssaan, ja he sanoivat: "Tultiin siihen pisteeseen, jossa tunsimme erityisesti kehon uupuvan tai saimme vain tarpeeksemme, ja oivalsimme tuolla hetkellä, että voisimme päästää kaikesta irti. Kaikesta. Millään ei ollut oikeasti enää merkitystä. Se millä luulimme olevan merkitystä, ei ollut kovin tärkeää, koska kyse on siitä, että olen olemassa. Se on ainoa asia. Siis päästimme vain irti. Päästimme vain irti."

Eikä rajan yli siirtyminen ollut edes tahallista. Jotkut heistä käyttivät vahvuuttaan taisteluun fyysisten vaivojensa kanssa. Jotkut heistä taistelivat erittäin kovasti joitain omia sisäisiä demonejaan vastaan – ei lohikäärmettä, vaan sisäisiä demoneja – eivätkä he pystyneet taistelemaan enää. He päästivät vain irti. Kukaan heistä ei sanonut: "Päätän lähteä", mutta he tulivat tiettyyn pisteeseen tuossa valtavassa irtipäästämisessä, ja he oivalsivat, että he olivat Oivaltaneita. Jossain kohtaa tuossa fyysisen kehon viimeisessä epätoivoisessa hetkessä he oivalsivat, että he olivat Oivaltaneita, ja he siirtyivät rajan yli.

Rajanylityksessä he alkoivat oivaltaa, että he olivat Oivaltaneita, ja he oivalsivat, että he olivat kuolleita fyysisessä kehossa, mutta todellisuudessa elävämpiä kuin koskaan. Ja sitten he tunsivat ihmishalunsa jäädä planeetalle fyysiseen kehoon, ja oli jossain määrin katumusta, vain ohikiitävän hetken katumusta siitä, etteivät he ole täällä teidän kaikkien kanssa tekemässä, mitä teemme. Mutta sitten he oivalsivat, että ensinnäkään heidän ei tarvinnut tehdä sitä. Oli valtavaa vapautumista jättää keho, valtavaa vapautumista olla Oivaltanut – tarkoitan niin kuin ylösnousemuksessa – eivätkä he edes odottaneet sitä. He odottivat monia lisävuosia planeetalla taistelemassa tai yrittämässä kovasti asioita tai mitä tahansa, ja yhtäkkiä he olivat vain siellä.

Jokaisella heistä oli sitten tilaisuus – kai sitä kutsuttaisiin valkoisen valon skenaarioksi: "Ai, olen kuollut. Se on upeaa. Kaikki tuntuu erittäin hyvältä nyt." Jokaisella heistä oli tilaisuus palata takaisin, päästä takaisin fyysiseen kehoon. Ne joilla oli fyysisiä sairauksia, sanoivat: "Ei ikimaailmassa. Ei ikimaailmassa." Ne jotka kävivät syviä sisäisiä taisteluja, eivät kestäneet palata takaisin siihen. Siis he lähtivät. He lähtivät, ja sitten kysyin heiltä: "Mitä haluatte todella jakaa shaumbrojen kanssa nyt? Mitä voin viedä seuraavaan shoudiin ja kertoa jokaiselle heistä, teidän viisautenne sanoja?" Ja tässä on joitain asioita, joita he sanoivat.

Ensinnäkin ja ennen kaikkea, sallikaa oikeasti itsenne. Ja he oivalsivat, että "salliminen" on edelleen monille vain sana, vain käsite, mutta he sanoivat: "Oikeasti sallikaa", koska he oivalsivat, että jos he olisivat sallineet, jos he eivät olisi ottaneet vain pikkuruisia askelia, asiat olisivat olleet hyvin eri tavalla heillä.

Ja sitten he sanoivat, että tuntekaa todella intohimoanne tällä hetkellä. Tuntekaa todella tuota intohimoa. Ja sanoin heille takaisin: "Mutta te olitte juuri niitä, jotka valittivat, ettei teillä ollut intohimoa, että olitte kyllästyneet asioihin, ja tylsyys itse asiassa sai monet teistä lähtemään, tulemaan takaisin tänne." Ja jokainen heistä sanoi: "Oivalsin noina elämäni hiipuvina viime hetkinä, että oli hyvin paljon intohimoa tuossa siirtymässä, tulemisessa Oivaltamiseen. Oli hyvin paljon intohimoa, mutta olin pidätellyt sitä. Olin etsinyt esimerkiksi vanhaa ihmisintohimoa. Olin melkein teeskennellyt, ettei ollut mitään intohimoa, että olin kyllästynyt. Mutta kerro kaikille, että intohimoa on, jos sallit sen, ja tuo intohimo on suuri tekijä suhteenne muuttamisessa energiaan."

Useat heistä sanoivat: "Adamus, jos voisit kertoa heille tämän. Älkää ajatelko sitä niin paljon. Hitto soikoon! Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lakatkaa prosessoimasta sitä mielessänne. Lakatkaa puhumasta latteuksia ja kliseitä ja kaikkea sitä muuta ja pyörittämästä sitä mielessänne. Vetäkää vain syvään henkeä ja olkaa se. Vain olkaa se. Lakatkaa analysoimasta, mitä "se" on tai mitä "oleminen" on. Vain tehkää sen."

Siis tuon tämän viestin. Luultavasti ei kaikkein kohottavin viesti, jolla aloittaa päivämme, mutta tuon tämän heiltä, ja jokainen heistä sanoi: "Olemme aivan tässä", koska tarvitsemme sitä. Tarvitsemme sitä, tasapainoa toiselta puolelta. Kyllä, tiedän, että kaikki on sisällänne ja on todella kiva joskus saada ystävä ja tuntea se lohtu, että joku todella välittää siitä, mitä käytte läpi.

Siis vedetäänpä syvään henkeä niiden kanssa, jotka ovat siirtyneet rajan yli. Ja jokainen heistä ymmärtää, että te osutte omaan hetkeenne, osutte omaan aikaanne, ja niin paljon kuin ihminen sanookin: "Ei. Minä haluan jäädä", on hetki, jolloin teistä saattaa tuntua, että siirrytte rajan yli. Mutta teiltä kysytään uudestaan, kuoleman lähikokemuksenne jälkeen, haluatteko jäädä vai lähteä. Teillä on uusi tilaisuus.

On vaikeaa, on todella vaikeaa toisinaan, ja erityisesti nyt kun teemme läpimurtoamme, on hyvin, hyvin vaikeaa. Ette tiedä, mitä tapahtuu mielessänne tai kehossanne tai missään muussa. Mutta minä tiedän jo, että pääsemme siihen tässä elämässä. Se ei vain … No, jätetään tuo toteamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Hyvä.

Shaumbra-viisautta

Kysymys aloittamaan päivän vakio-osuuden. Kysymys. Linda, mikrofonin varteen, kiitos. Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Annan sinun valita vapaaehtoisen, ennen kuin esitän tuon kysymyksen. Se muodostaa todella jännitettä tähän huoneeseen.

SART: Voi paska! (Naurua)

ADAMUS: Aa, paska on oikein! (Adamus naureskelee) Siis saat johtaa tietä tässä kysymyksessä.

Siis kysymys on, mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?

Olen sanonut monta, monta kertaa, että älkää tehkö mitään. Lakatkaa yrittämästä valaista itseänne. Mutta kysymys on silloin, mitä teidän pitäisi tehdä tällä hetkellä? Mielenkiintoinen kysymys.



SART: Minun pitäisi rentoutua rannalla jossain.



ADAMUS: Hyvä. Hyvä vastaus. Hyvä vastaus. Joo, miksi et tee sitä?



SART: Jälkeenjääneisyyttä (naurua).



ADAMUS: Jälkeenjääneisyyttä ennen Oivaltamista. Joo, joo!



SART: Luulen, että se tulee ensin.



ADAMUS: No, tarkoitan, että se on looginen kysymys. Miksi et tee sitä?



SART: En anna itseni tehdä sitä.



ADAMUS: No, oivallamme sen! (Adamus naureskelee) Tarkoitan, että se on selviö. Teetkö töitä kovasti tällä hetkellä?



SART: En. En.



ADAMUS: Onko sinulla rahaa tällä hetkellä?



SART: Ei tarpeeksi.



ADAMUS: Ei tarpeeksi, no … (Sart naureskelee) Siis, mitä sinä teet?



SART: Itse asiassa tällä hetkellä vain hengailen.



ADAMUS: Hengailet.



SART: Joo.



ADAMUS: Siis se on todellinen vastaus tässä, mitä sinun pitäisi tehdä, kun sinun ei pitäisi tehdä mitään – hengailla.



SART: Joo.



ADAMUS: Mutta hengailua kenties rannalla?



SART: Olisi parempi.



ADAMUS: Etkö kyllästyisi pelkkään hengailuun rannalla?



SART: Luultavasti.



ADAMUS: Luultavasti? Joo.



SART: Joo.



ADAMUS: Ja mitä sitten tekisit?



SART: Kokeilisin jotain muuta.



ADAMUS: Hengailua jossain muualla.



SART: Hengailua jossain muualla.



ADAMUS: Aivan, aivan. Oletko kyllästynyt yleisesti ottaen elämässä?



SART: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä.



SART: Odotan edelleen tuota mintohimoa.



ADAMUS: Okei, odotat edelleen mintohimoa.



SART: Joo. Ja olen nähnyt osia siitä, mutten ole tuonut sitä sisään.



ADAMUS: Kenties voimme saada Kerrin kokkaamaan jotain keittiössä (vähän naureskelua), ison kulhollisen mintohimoa, joo.



KERRI (huutaen keittiöstä): Okei! (Paljon naurua)



SART: Pane tuulemaan!



ADAMUS: Tulee tuota pikaa! Tulee tuota pikaa! Vakavasti sanottuna, Kerri, tuodaan tänne kulhollinen mintohimoa, kun ehdit. Okei, hyvä vastaus. Hyvä.



Seuraava. Mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään? Ja olen todellisuudessa sanonut: "Älä työstä Oivaltamistasi. Se ei ole sinun tehtäväsi, ihminen." Siis, mitä helvettiä sinun pitäisi tehdä?



ALAYA: Minäkin olisin rannalla.



ADAMUS: Sartin kanssa.



ALAYA: Voisimme varmaan tehdä sitä joskus yhdessä.



ADAMUS: Joo, joo.



ALAYA: Ehdottomasti.



ADAMUS: Mutta ei, odota hetki. Hän on speedoissa (tiukat uikkarit). Siis … (naurua)



ALAYA: Tiedän topless-rannan.



ADAMUS: Se oli Cauldre, joka heitti tuon mukaan, koska minä en tiedä, mitä ne ovat. En halua tietää, mitä ne ovat.



ALAYA: Tiedän, missä topless-rantoja on, joten mitä voisin sanoa?



LINDA: Voi pojat!



ADAMUS: Joo, joo. Siis, hengailua rannalla. Miksi ihmeessä et tee sitä?



ALAYA: Itse asiassa käyn siellä usein.



ADAMUS: Ai, sinä käyt. Hyvä, hyvä. Ja miksi ihmeessä et ole siellä juuri nyt?



ALAYA: Olen täällä.



ADAMUS: Hyvä vastaus. Se oli hyvin Zen-vastaus, joo. Tarvitsemme toisen pikku pöydän tänne suurta mintohimo-kulhoamme varten.



ALAYA: Mintohimoa!



KERRI: Meillä on perunoita (Kerri tulee perunakulhon kanssa, naurua).



ADAMUS: Hetki vain. Miten olisi hedelmäsalaatti (kuiskaten Kerrin korvaan ja tämä nyökkää)? Joo (vähän naureskelua). Joo, heitä minulle yksi niistä (Kerrille, joka on jo menossa pois)! Heitä yksi niistä!



LINDA: Ei.



ADAMUS: Ihan oikeasti. Jessus! (Kerri heittää perunanpalan Adamukselle; huutoa ja naurua yleisössä). Huh.



Okei, menetimme kaksi uutta katselijaa lisää (naurua). He eivät ymmärrä! En tiedä, mitä …



Okei, puhumme mintohimosta, ja jos tämä on shaumbra-käsitys mintohimosta – peruna (lisää naureskelua). Peruna! Mauton yleensä, tavallisesti paistettu, ei erityisen ravinteikas ja todella tylsä. Kuka tahansa voi syödä perunoita, mutta otetaan vähän … Tämä ei ole mintohimoa, tämä on tylsyyttä. Tämä olet sinä rannalla speedoissasi (Adamus heittää sen Sartille). Joo, eikä sitä ole tarkoitus laittaa speedoihisi (lisää naurua). Ai, menetimme kolme uutta lisää! Voisimmeko saada pienen pöydän tänne eteen kulhoa varten? Joe, siinä heti seinän takana on pieni pöytä.



LINDA: Käytä vain tuolia.



ADAMUS: Hän hakee pöydän.



LINDA: Käytä vain tuolia.



ADAMUS: Sitten sinä istut siihen ja se olisi tavallaan …



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Okei, takaisin pointtiin. Mitä sinun pitäisi tehdä juuri nyt, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?



ALAYA: Olisin Mauilla rakentamassa kotia.



ADAMUS: Miksi ihmeessä et ole?



ALAYA: Minä olen. Olen siinä prosessissa.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hyvä. Mutta et ole Mauilla tällä hetkellä.



ALAYA: En fyysisesti.



ADAMUS: Milloin tuo koti on valmis?



ALAYA: Sanoisin, että kahden vuoden kuluttua.



ADAMUS: Kahden vuoden, vau. Se on … hidasta (Adamus naureskelee). Vau. Rakennatko sen itse?



ALAYA: Se on yhdistelmä.



ADAMUS: Yhdistelmä.



ALAYA: Se on yhteisprosessi.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Ja mikä osoite on, jotta shaumbrat voivat tulla käymään?



ALAYA: Se on joko Hanassa tai Makawaossa.



ADAMUS: Okei, hyvä. (Joku tuo pienen pöydän ja kulhollisen hedelmäsalaattia).



ALAYA: Ja se on paikka shaumbroille tulla integroitumaan.



ADAMUS: Siis sinä tavallaan seuraat intohimoasi.



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



ALAYA: Joo.



ADAMUS: Joo, näen sen hymystäsi, hehkustasi. Hyvä.



ALAYA: Joo, rakastan olla siellä.



ADAMUS: Pari vielä. Kiitos.



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Nam! (Hän ottaa itselleen hedelmäsalaattia)



LINDA: Kyllä (vähän kikatusta).



ADAMUS: Anteeksi. Ole hyvä.



SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.



ADAMUS: Hei. Olisiko ylösnousseen mestarin mahdollista saada haarukka? (Lisää naureskelua) Voi, ei mitään kunnioitusta. Ei mitään kunnioitusta.



Mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä? (Naurua, kun joku heittää kertakäyttöhaarukan näyttämölle) Olisiko mahdollista saada puhdas haarukka? (Kerri ojentaa hänelle haarukan) Kiitos. Ole hyvä, anna mennä. Eihän sinua haittaa, jos syön?



SHAUMBRA 1: Ei, ei, ei. Anna mennä.



ADAMUS: Hyvä (he naureskelevat).



SHAUMBRA 1: Tosiasiassa ei ole oikein mitään, mitä olen kovin kiinnostunut tekemään fyysisessä maailmassa tai edes olemaan jossain muualla. Joskus uneksin …



ADAMUS: Haluaisitko hedelmäsalaattia?



SHAUMBRA 1: En oikeastaan.



ADAMUS: Saisimmeko toisen kulhon? Ai, unohda se kulho. Unohda se kulho. Jatka.



SHAUMBRA 1: Itse asiassa tunnen itseni vain tyhjäksi, ja haluan tuntea olevani täynnä itseäni. Se mitä haluan tehdä, on tuntea itseni. Yhdistyä jälleen itseni kanssa, kai.



ADAMUS: Okei. Miksi et ole tehnyt sitä?



SHAUMBRA 1: Huomioni on ollut hyvin muualla.



ADAMUS: Mikä sen on vienyt?



SHAUMBRA 1: Fyysinen maailma ja mieleni ja …



ADAMUS: Se kaikki on hevonpaskaa.



SHAUMBRA 1: … vain se, mitä olen … Se on. Se on.



ADAMUS: Kyllä, se oikeasti on.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Tarkoitan, että se on kuin: "Häh? Mitä sinä sanot? Kuulen nuo sanat, mutta se on kuin plaa-plaa-plaa!" Se on siinä. Minulla on 11 kuollutta toisella puolella, jotka vahvistavat tuon faktan. Se on siinä.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Miksi ihmeessä se ei ole tullut esiin vielä?



SHAUMBRA 1: No, olen itse asiassa kohdannut tämän erittäin voimakkaasti muutamana viime viikkona, ja minusta on myös tuntunut, että olen ikävystyttänyt itseni reikään ja jatkan menemistä tuohon samaan reikään, ja kyse on vain siitä, että "käänny ympäri".



ADAMUS: Se myös tylsä reikä.



SHAUMBRA 1: Joo. Joo, joo. Se on tylsä reikä.



ADAMUS: Joo, joo. Joo, vau.



SHAUMBRA 1: "Käänny vain ympäri. Anna itsesi astua ulos …"



ADAMUS: Mitä teemme sen muuttamiseksi?



SHAUMBRA 1: Luulen, että teen sitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Et kovin paljon. Et kovin paljon.



SHAUMBRA 1: En kovin paljon?



ADAMUS: Et, et. Tavallaan …



SHAUMBRA 1: Luulen, että yritän tehdä sitä.



ADAMUS: Se on osa ongelmaa.



SHAUMBRA 1: Yrittäminen ei toimi.



ADAMUS: Joo, se on luultavasti osa ongelmaa.



SHAUMBRA 1: Joo, yrittäminen ei toimi.



ADAMUS: Joo. No, mitä haluat tehdä? Haluatko tehdä tuon Maui-jutun?



SHAUMBRA 1: Luulen, että lopulta …



ADAMUS: Vai olla rannalla Sartin kanssa?



SHAUMBRA 1: Luulen, että lopulta … Häh?



ADAMUS: Olla rannalla Sartin kanssa?



SHAUMBRA 1: Ei, ei (naurua). Sori, Sart.



ADAMUS: Haluat oman rantasi.



SHAUMBRA 1: Oman rantani? Joo.



ADAMUS: Okei. Okei, hyvä. Kiitos. Pari vielä.



LINDA: Okei, katsotaanpa.



ADAMUS: Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?



LINDA: Tässä.



ADAMUS: Hei, haluaisitko hedelmäsalaattia?



SHAUMBRA 2 (nainen): Ei, kiitos (hän naureskelee).



ADAMUS: Minun kai täytyy syödä se kaikki itse. Anna mennä. Mitä sinun pitäisi tehdä?



SHAUMBRA 2: Ei mitään.



ADAMUS: Ei mitään.



SHAUMBRA 2: En halua tehdä mitään.



ADAMUS: Mitä sinä teet?



SHAUMBRA 2: Paljon.



ADAMUS: Ai.



SHAUMBRA 2: Teen aivan liikaa tällä hetkellä, joten luulen, että se …



ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 2: Laitan töitä ajan tasalle – olin poissa töistä kuukauden – ja se on ok. Olen muuttamassa, joten on paljon …



ADAMUS: Ai, varmaan, joo.



SHAUMBRA 2: … asioita menossa. Niinpä tunnen …



ADAMUS: Nautitko siitä vai onko se tylsää?



SHAUMBRA 2: Voi, en.



ADAMUS: Ai, et nauti siitä.



SHAUMBRA 2: Voi, en.



ADAMUS: Ai.



SHAUMBRA 2: Haluan rentoutua taas (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Haluan olla vain tekemättä mitään.



ADAMUS: Tekemättä mitään, okei.



SHAUMBRA 2: Ja sitten asiat virtaavat helpommin ja …



ADAMUS: Mutta mitä on "ei mitään?"



SHAUMBRA 2: Mitä tahansa haluan sen olevan.



ADAMUS: Tarkoitan, onko ei-mitään …



SHAUMBRA 2: Haluan vain istua ulkona ja katsella tähtiä.



ADAMUS: Mutta se ei ole ei-mitään. Se on istumista.



SHAUMBRA 2: Okei.



ADAMUS: Tai tähtien katselemista.



SHAUMBRA 2: Okei, okei.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Istua, katsella. Haluan vain rentoutua ja nauttia.



ADAMUS: Okei, hyvä. Mutta …



SHAUMBRA 2: Joka hetki.



ADAMUS: Joo. Näyttää siltä, ettet näe sitä lähitulevaisuudessa elämässäsi.



SHAUMBRA 2: Kenties näen.



ADAMUS: Ei kuulosta kovin optimistiselta.



SHAUMBRA 2: Kenties siksi, että olen kaiken keskellä, ja on kuin: okei, mistä tästä pääsee ulos (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo. Joo, hyvä. Kiitos. Todella hyviä vastauksia tähän mennessä. Se on vaikea kysymys. Ole hyvä. Älä katso minua tai miestäsi (Linda). Joo, mitä sinun pitäisi tehdä, kun sinun ei pitäisi tehdä mitään?



AEMO: Jotain muuta.



ADAMUS: Jotain muuta.



AEMO: Kyllä.



ADAMUS: Mitä sinä teet?



AEMO: Mitä minä teen? No, koska minulla on nyt rahaa, voin tehdä mitä tahansa, ja teen sitä. Olen hyvin kiinnostunut monista asioista …



ADAMUS: Minun täytyy keskeyttää tässä, koska monet shaumbrat näyttivät yhtäkkiä keltaista lippua. He sanovat: "Ooo! Miten hän yhtäkkiä sai rahaa?" Miten teit sen?



AEMO: Minä perin.



ADAMUS: Sinä perit sen.



AEMO: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Siis jos joku tulee takaisin seuraavaan elämään, valitse rikkaat vanhemmat (vähän naureskelua).



AEMO: No, he eivät olleet kovin rikkaita. Kyse on vain siitä, etten ole tyhmä. Siis tein asiat oikein, joten ne toimivat nyt hyväkseni, koska oivalsin, etten pysty tekemään Oivaltamista itse.



ADAMUS: Aivan, aivan.



AEMO: Siis ihmisosasta käsin.



ADAMUS: Joo. Mitä sinä teet? Tarkoitan …



AEMO: No, matkustelen.



ADAMUS: Matkustelet, hyvä.



AEMO: Ja etsin paikkaa joidenkin ihmisten kanssa, jotka tunnen monista inkarnaatioista – joitain kavereita, kuten Kaakkois-Aasiasta, Amerikasta. Tiedän, etten voi löytää paikkaa, jossa olen todella tyytyväinen monta, monta vuotta.



ADAMUS: Aivan, aivan.



AEMO: Siis minun täytyy aina … Miksikö?



ADAMUS: Ei, vaan olen samaa mieltä kanssasi.



AEMO: Joo.



ADAMUS: Joo.



AEMO: Koska siitä tulee tylsää.



ADAMUS: Tulee tylsää.



AEMO: Siis voin hengailla siellä kenties maksimissaan puoli vuotta, ja sitten minun täytyy – viuh! – kulkea eteenpäin. Ja minulla on hyvin paljon kiinnostusta tulevaisuuden teknologiaan. Investoin myös kryptoihin, robotiikkaan.



ADAMUS: Onko kaikki tämä tyydyttävää? Nautitko siitä?



AEMO: Voi, kyllä, kyllä.



ADAMUS: Ai, hyvä.



AEMO: Se on kuin todella, todella … Se saa tuntumaan, että olen elossa.



ADAMUS: Aivan, hyvä. Se on tärkeää.



AEMO: Ja lisäksi se tekee jotain ihmisille ympärilläni. Se innostaa myös heitä, koska voin näyttää heille tavan siihen, että ei ole kyllästynyt elämäänsä tai pääsee pois piinastaan.



ADAMUS: Aivan, aivan. Siis mainitsit matkustamisen. Kun meillä on keskusteluja shaumbrojen kanssa pienissä tilaisuuksissamme, ensimmäinen asia heidän toivelistallaan siitä (suom. huom. listalla, mitä haluaisi tehdä ennen kuolemaa), mitä he haluaisivat todella tehdä, on matkustelu.



AEMO: Joo.



ADAMUS: Se on matkustelu. Mennä katsomaan maailmaa viimeisessä elämässänne tällä planeetalla. Mennä joihinkin paikkoihin, joissa elitte entisissä elämissä tai joissa ette ole koskaan olleet, mutta matkustelu on ensimmäisen asia.



AEMO: Joo, minä aloitin menemällä Kanariansaarille. Ja sitten tänne. Kun lohikäärme tuli sisään, olin Ko Pha-nganissa Thaimaassa, ja siellä oli kuin toteutunut Disneyland. Se on kuin saari, joka on kuitenkin täysin …



ADAMUS: Oletko lainkaan kyllästynyt?



AEMO: En.



ADAMUS: Et. Hyvä.



AEMO: En.



ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä vastaus, kiitos.



AEMO: Kyllästyn, jos minulla ei ole mitään tekemistä. Esimerkiksi jos olen todella ikävystynyt, istun autooni ja lähden autobaanalle Saksassa.



ADAMUS: Joo. Se …



AEMO: Ja ajan 160 mailia tunnissa.



ADAMUS: Joo, joo. Se toimii.



AEMO: Se on mahtavaa.



ADAMUS: Se toimii, joo.



AEMO: Se saa tuntumaan, että olen elossa (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo. Ja se on elämistä. Siinä ei tarvitse olla paljon tolkkua. Tarkoitan …



AEMO: Ei.



ADAMUS: … siinä ei tarvitse olla lainkaan tolkkua. Kyse on todella luottamisesta itseenne tällä hetkellä. Menemme siihen aivan hetken kuluttua.



AEMO: Joo. Joo, koska kyse on myös … Tiedän, ettei minulla ole kovin paljon rahaa, en ole miljardööri, ja se luultavasti – mutta jos jatkan tätä, se tulee takaisin.



ADAMUS: Se tulee.



AEMO: Joo.



ADAMUS: Se tulee. Mutta – tässä on pieni vinkki siihen – se ei tule vanhalla tavalla, kuten perintönä tai kovalla työnteolla työpaikassa tai yrittämällä vain visualisoida tukun rahaa. Se ei tule millään sellaisella tavalla, joten pääskää yli siitä nyt. Se tulee täysin eri tavoilla.



AEMO: Tunnen sen.



ADAMUS: Kun muutatte suhdettanne energiaan, niin sitä on vain siinä – en halua mennä siihen nyt. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen. Ja ihmisellä on todella rankkaa, ja mieli menee kaikkiin niihin kertoihin, jolloin olette olleet rahaton, ja myös siihen, kun sanotte: "Mutta en näytä pystyvän keräämään tuota rahaa." Tietyssä kohtaa, muutoksen myötä energiadynamiikassanne, sitä on vain siinä.



AEMO: Joo. Ja sain myös paljon neuvoja sinulta.



ADAMUS: Ai, joo.



AEMO: Ja shaumbroilta.



ADAMUS: Viidentoista prosentin komissio (naurua).



AEMO: Puhutaan siitä myöhemmin, okei? (He nauravat)



ADAMUS: Kiitos vastauksestasi.



AEMO: Okei.



ADAMUS: Pari vielä. Anteeksi, kun ruokin samalla viestintuojaani. Haluaisitko sinä vähän (Lindalle)?



LINDA: En. Geoff olisi kauhuissaan.



ADAMUS: Miksi? Se on hyviä tuoreita hedelmiä. Hyvä.



LINDA: Kauhuissaan!



ADAMUS: Kauhuissaan.



LINDA: Kauhuissaan!



ADAMUS: Mm, mm, mm (nautiskellen, vähän kikatusta). Kuka tahansa, olkaa hyvä ja tulkaa tänne eteen (hän tarjoaa hedelmäsalaattia). Ottakaa kourallinen, koska meillä ei ole maljoja (lisää kikatusta). Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?



ANNETTE: Vain nauttia olostani.



ADAMUS: Mitä se merkitsee?



ANNETTE: Hauskanpitoa.



ADAMUS: Mitä se merkitsee?



ANNETTE: Päästä kosketuksiin intohimoni kanssa.



ADAMUS: Mitä se merkitsee?



ANNETTE: Sallia itseni.



ADAMUS: Okei, joo. Mutta tarkoitan, että kivoja sanoja.



ANNETTE: Joo, mutta tämä on vaikea kysymys, sinä tiedät sen.



ADAMUS: Minä tiedän sen.



ANNETTE: Joo, joten.



ADAMUS: Sitä rakastan tuossa kysymyksessä.



ANNETTE: Mitä minun pitäisi tehdä? Matkustaa, hmm …



ADAMUS: Oletko elämässäsi tällä hetkellä … (Kerri tuo lisää maljoja ja aterimia) Kiitos (naurua). Näettekö? Minun ei tarvinnut edes pyytää sitä. Se on vain siinä. Se vain ilmestyy. Kiitos.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Siis, oletko kyllästynyt tällä hetkellä?



ANNETTE: En tällä hetkellä.



ADAMUS: Pelkäätkö tällä hetkellä?



ANNETTE: Joo, olen hermostunut.



ADAMUS: En tarkoita vain olemistasi tässä mikrofonin kanssa noin 18 miljardin ihmisen katsellessa.



ANNETTE: Ei, en tunne pelkoa. En.



ADAMUS: Elämässäsi?



ANNETTE: En.



ADAMUS: Et tunne.



ANNETTE: Ei, en tunne pelkoa.



ADAMUS: Häh.



ANNETTE: En. Itse asiassa tunnen vapautta, koska pystyn … Joo, minusta tuntuu, että olen vapauttanut itseni.



ADAMUS: Mistä?



ANNETTE: Kaikista niistä rajoitteista, joita minulla on ollut todella pitkään.



ADAMUS: Et lähellekään, sori.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Olen pahoillani.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Erityisesti Linda ja vähän Cauldre on pyytänyt minua lopettamaan ihmisten kiusaamisen.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Mutta minä en pidä sitä sellaisena. Pidän sitä rakkautena (vähän naureskelua). Pidän sitä vain …



ANNETTE: Joo, joo. Mutta se on okei. Se on okei.



ADAMUS: … mitä uskomattomimpana rakkautena.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Kyllä, minä …



ANNETTE: Mutta tunnen todella itseni vapaammaksi, mitä olen tuntenut viime vuosina. Siis tunnen todella itseni vapaammaksi, vaikka sinä ehkä …



ADAMUS: Ei. Tavallaan mulkoilen tässä, koska katson yleisesti ja – en tiedä, miten henkilökohtaisuuksiin minun pitäisi mennä …



ANNETTE: Joo, voit mennä henkilökohtaisuuksiin.



ADAMUS: Rakastan, kun sanotaan niin.



ANNETTE: Joo, joo. Voit tehdä sen.



LINDA: Kadut sitä vielä.



ANNETTE: Ei, en kadu, koska se on oppimista, joten …



ADAMUS: Siis sinusta tuntuu vapaammalta kuin ennen, mutta katso, mistä tulit. Ja sinulla on pelkoa – tai miten sitä halutaankin kutsua – suurista muutoksista. Tarkoitan, että pidät pienistä vähittäisistä muutoksista ja sitten sanot: "Voi, katso! Olemme muuttuneet vaaleansinisen sävystä vähän syvempään sinisen sävyyn", mutta se ei ole mitään. Ja sinulla on … paljon pelkoa.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Joo, ja lohikäärme on siellä ja yrittää myllätä asioita esiin, joten se laittaa minut tekemään työnsä ja sanoo: "Mutta mitä pelkäät niin kovasti? Mistä olet niin peloissasi?" Kenties et pienistä asioista, kuten lentäminen tai autolla ajaminen ja vastaavaa, mutta on pelkoa siitä, mitä tulee seuraavaksi. Sen minä tunnen. Kenties olen ihan hakoteillä. Kenties olen ihan hakoteillä.



ANNETTE: Joo, joo. En tiedä, mitä sanoa siihen. Minusta tuntuu vain onnelliselta ja vapaalta.



ADAMUS: Hyvä.



ANNETTE: Ja pystyn luomaan jotain erilaista, mitä olen luonut aiemmin.



ADAMUS: Mutta olen pahoillani …



ANNETTE: Ja minusta tosiaan tuntuu siltä, että asioita tulee minulle sen sijaan, että yritän … seuraan ulkopuolta. Siis joo, minusta tosiaan tuntuu siltä.



ADAMUS: Siis mitä teet jokapäiväisessä elämässäsi? Olet Norjasta?



ANNETTE: Joo, olen Norjasta, ja minulla on neljä lasta.



ADAMUS: Miten kauan olet asunut siellä?



ANNETTE: Joo, koko elämäni. Synnyin siellä.



ADAMUS: Ai, niinkö.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Ja missä kaupungissa asut?



ANNETTE: Sandnesissa. Muutin hiljattain paikkaan nimeltään Ålgård, mutta se on jotain pari, kolme mailia etelään Stavangerista, joo.



ADAMUS: Siis miten kauas muutit kaiken kaikkiaan?



ANNETTE: Vain mailin.



ADAMUS: Ai, okei (vähän naureskelua).



ANNETTE: Siis mailin etelään päin, joten se on … joo. Siis suuria muutoksia. Minulla on neljä lasta …



ADAMUS: Siis miten kaukana asut tällä hetkellä sieltä, missä synnyit ja kasvoit?



ANNETTE: Ai, se ei ole kaukana. Se on jotain kaksi mailia.



ADAMUS: Okei. Se tuli siinä (todiste, että Adamus oli oikeassa). Kyllä, se oikeasti tuli.



ANNETTE: Joo. Joo, mutta mitä sitten tarkoitat? Mitä yrität …



ADAMUS: On erittäin helppoa tuntea … taisit sanoa, että olet suhteellisen onnellinen ja asiat ovat okei etkä pelkää, kun olet pysynyt hyvin sinisenä tuossa Sinisen maassa. Ja sitten sanot: "Voi, ei. Olen todella onnellinen. Kaikki on hyvin." Miten pitkälle olet päässyt? Tarkoitan, että nyt olit rohkea tullessasi tänne. Hyppäsit vain lentokoneeseen ja ilmestyit tänne, jotta voin rääkätä sinua (vähän naureskelua). Se on melko rohkeaa.



ANNETTE: Joo, mutta tarkoitan, että on tosiaankin rajoitteita. En voi vain muuttaa pois lasteni luota. Minulla on velvollisuus huolehtia lapsistani.



ADAMUS: Miten kauan sitä jatkuu?



ANNETTE: Jotain viisi vuotta ainakin, koska silloin he ovat 18.



ADAMUS: Ja mitä sitten aiot tehdä?



ANNETTE: Aion elää elämääni.



ADAMUS: Siis nyt he asuvat kellarissasi tai vintilläsi tai mitä tahansa.



ANNETTE: Joo, joo, minun talossani. Minun talossani.



ADAMUS: Ja he ovat edelleen siellä.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Siis onko Oivaltamisessa ja todellisessa vapaudessa tärkeää, että sinun täytyisi jättää lapsesi?



ANNETTE: Mitä tarkoitat? Niin kuin …



ADAMUS: Että … No, menen suoraan asiaan. Pidättelevätkö lapset sinua?



ANNETTE: Joo, tunnen niin.



ADAMUS: Okei.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Hyvä rehellinen vastaus.



ANNETTE: Joo, ja se on ollut todella vaikea asia, koska olen ollut yksin heidän kanssaan monta vuotta ja vanhin poika on todella sairas ja nyt kun muutin, hänestä tuli sairaampi. Se oli niin traumaattista, että hän lakkasi vain puhumasta – hän ei pysty puhumaan enää. Joo, lapseni …



ADAMUS: Tämä on todella henkilökohtaista, mutta mitä luulet tapahtuvan siinä?



ANNETTE: Herääminen.



ADAMUS: Sinun …



ANNETTE: Hänellä. Hänellä.



ADAMUS: Joo, sinun pojallasi.



ANNETTE: Ja hän myös esittää oman roolinsa koko perheelle, niin kuin …



ADAMUS: Entä se, että kenties hän omaksuu paljon energioita, ottaa ne itselleen henkilökohtaisesti sinun ja joidenkin muiden perheenjäsenten puolesta?



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Onko tämä hyvä asia, ottaa vastuu lapsistasi? Onko tämä hyvä asia?



ANNETTE: Ai, kysytkö minulta, onko minulle hyvä asia olla vastuussa lapsistani?



ADAMUS: Joo, joo. Tarkoitan, että onko se vastuullista?



ANNETTE: Ei, ei. Mutta en voi vain jättää heitä.



ADAMUS: Ai, siis on okei huusholli, jossa poikasi on sairas.



ANNETTE: Ei. Itse asiassa ostin hänelle – hän on nyt sairaalassa, ollut neljä kuukautta – ostin hänelle asunnon. En voi pitää häntä enää luonani pidempään, koska se on liian rajoittavaa tai tukahduttavaa.



ADAMUS: Mutta hän oli siellä pitkään, eikö?



ANNETTE: Joo, joo. Siis tämänhetkinen vapaudentunteeni liittyy häneen, miten se sanotaan? Mikä se sana on? Eroon …



ADAMUS: Tiedätkö, mikä on suurin asia hänelle?



ANNETTE: En.



ADAMUS: Että salit itsesi ottaa tämän valtavan askeleen ja olla Oivaltanut. Sinä pidättelet. Sanot, että se johtuu siitä, että olet vastuussa, mutta se on tekosyy, ja hän ottaa itselleen valtavan määrän juttuja koko perheen puolesta, omaksuu paljon energioita, mutta se on myös totaalinen häiriötekijä. Oman Oivaltamisesi salliminen – voit tehdä sen hänen kanssaan tai ilman häntä. Siinä ei ole kyse hänestä, mutta se on valtava palvelus. Katso, mitä tapahtuu, kun todella voitat joitain näistä syvistä peloistasi. Katso, mikä vaikutus sillä on häneen.



ANNETTE: Joo, mutta miten katsotaan heitä? Koska kun tunnen nyt olevani vapaa, minä …



ADAMUS: Vapaa mihin? Sinisen maassa vapaa vaeltamaan sinisessä niin pitkälle, kuin haluat?



ANNETTE: Tunnen olevani vapaa. Tunnen olevani vapaa, kun ymmärrän täysin, että olen osallistunut Sinisen maan luomiseen, ja nyt minun täytyy olla se, joka tuhoaa sen.



ADAMUS: Aivan.



ANNETTE: Ja vapautan itseni pelon rajoituksista.



ADAMUS: On paljon sanoja, mutta haluan nähdä jotain oikeasti elämässäsi, ei vain sanoja. Enkä yritä …



ANNETTE: Ei, minä olen ok.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kiitos.



ANNETTE: Joo. Pidän siitä. Arvostan tätä, joten.



ADAMUS: Siis haluan sinun todella tuntevan tätä, tarkoitan tuntevan syvästi – joko ollessasi täällä tai lähdettyäsi. Havaitsen hyvin erityistä pelkoenergiaa. Ihmisten on tavallaan erittäin helppoa katsoa sen yli ja sanoa: "En ole peloissani. Katsokaa minua. Elämäni on ok." Mutta sinulla on poika, joka on erittäin sairas. Laitat paljon vastuuta harteillesi. Et ole koskaan oikeastaan tehnyt elämässä, mitä olet halunnut – tarkoitan, että tämä menee aina siihen aikaan saakka, jolloin olit 3- tai 4-vuotias, ja siellä oli joitain asioita, joita halusit tehdä, mutta pidit sitä itsessäsi siihen saakka, kun olit noin 12-vuotias – ja sitten et tehnyt.



ANNETTE: Jep.



ADAMUS: Ja sitten pysyit turva-alueellasi, mikä on ymmärrettävää, mutta sisälläsi jokin sanoo: "En voi jäädä tähän enää. En voi jäädä tuolle turva-alueelle." Ja sanot, että olet vapaa ja kaikki elämässäsi on hyvin. Ei ole.



ANNETTE: Ei, ei olekaan hyvin.



ADAMUS: Okei.



ANNETTE: Mutta minusta kuitenkin tuntuu vapaalta, kun voin … Olen vastuussa sen muuttamisesta tai siitä, miten luon elämäni tästä eteenpäin. Siis kaikki ei ole lainkaan hyvin.



ADAMUS: Okei.



ANNETTE: Ei, mutta päätän olla tyytyväinen siihen.



ADAMUS: Montako lasta sinulla on?



ANNETTE: Neljä.



ADAMUS: Ja miten vanhoja muut ovat?



ANNETTE: Yksi on 14 ja kaksoset ovat 13.



ADAMUS: Miten heillä menee?



ANNETTE: Ei kovin hyvin sen jälkeen, kun muutettiin ja he ovat katselleet isoveljensä tulevan todella sairaaksi. Se oli kuin: "Miten on mahdollista lakata vain puhumasta?"



ADAMUS: Joo.



ANNETTE: Joo, ja he ovat todella vihaisia.



ADAMUS: Aion mennä suoraan …



ANNETTE: Joo, he ovat vihaisia, ja he ovat vihaisia minulle, koska muutin, ja … joo.



ADAMUS: Joo.



ANNETTE: Joo. Mutta en voinut jäädä tuohon tilanteeseen, kun asuin hänen kanssaan ja asuin heidän kanssaan yksin tuossa paikassa. Se oli hyvin – miten sitä sanotaan – tukahduttavaa.



ADAMUS: Joo, joo.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Joo. Ja tiedäthän, tukehtuminen …



ANNETTE: Minun täytyi tehdä jotain dramaattista muuttamaan se, koska en voinut elää enää sillä tavalla.



ADAMUS: Ja tukehtumiseen joskus tottuu, koska se tapahtuu hitaasti ajan kuluessa. Tukehtuminen pois intohimosta, elämästä, kaikesta muusta, ja kaikki on hyvin hidasta ja sanot tavallaan: "No, hengitän edelleen", mutta et kovin paljon. Ja tulit tänne tätä varten.



ANNETTE: Joo, tiedän.



ADAMUS: Ja kerron tämän sinulle nyt. Teet Oivaltamisen ja valaistumisen itsesi vuoksi – te kaikki. Teet sen itsesi vuoksi. Et kenenkään muun. Et voi tehdä sitä kenkään muun vuoksi, se kostautuu. Mutta sillä on valtava vaikutus lapsiisi, perheeseesi, koska on tasapainottomuutta, energiatasapainottomuutta. Sinun halusi ja tarpeesi, heidän tarpeensa lapsinasi. He tuntevat sen, mitä varten tulit oikeasti tähän elämään, ja se aiheuttaa valtavaa energiatasapainottomuutta. Tunnustelen kotitalouttasi tällä hetkellä.



ANNETTE: Joo, se on totta.



ADAMUS: Ei vain tuossa fyysisessä paikassa, vaan koko kotitaloudessasi. Ja kaikki ovat kohteliaita siinä. Kaikki ovat kilttejä siinä, mutta on suurta energiatasapainottomuutta. Ja perimmiltään palataan takaisin sinuun, koska he ymmärsivät valitessaan sinut äidikseen tämän tärkeyden elämässäsi. He ovat suurimpia fanejasi ja tukijoitasi, ja tällä hetkellä he ovat pettyneitä, koska sinusta on tullut pieni. Olet sulkeutunut ja sanot: "Ei, vaan kaikki on hyvin." Ei ole hyvin. En yritä tehdä elämästäsi kurjaa …



ANNETTE: Mutta se tulee olemaan hyvin.



ADAMUS: Milloin?



ANNETTE: Pian.



ADAMUS: Ei, vaan milloin? Pian.



ANNETTE: Joo, joo. Minusta tuntuu, että olen kuin …



ADAMUS: Ei. Ei tule.



ANNETTE: Ai.



ADAMUS: Ei, ei nykytahdilla, ja siksi tulit tänne, jotta voimme tavallaan muuttaa kaiken sen. Nykyenergiamallilla jossa ollaan, sitä jatkuu pitkän, pitkän, pitkän aikaa.



ANNETTE: Okei.



ADAMUS: Etkä sinä halua sitä.



ANNETTE: Joo. Miten sitten rikon tuon mallin?



ADAMUS: Teit sen tulemalla tänne.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Teit sen seisomalla tässä …



ANNETTE: Joo, joo, joo, joo. Jep. Jep.



ADAMUS: … minun kanssani.



ANNETTE: Joo, se oli intohimoni seuraamista, itseni sallimista, koska olen työntänyt sitä alas, intohimoani, koska mikä pointti siinä on?



ADAMUS: Mikä pointti siinä on?



ANNETTE: Joo, mutta en nyt.



ADAMUS: Ja käytät …



ANNETTE: Ja ihmiset kotona pitävät minua hulluna. Olen valmistelemassa konfirmaatiota, kristinuskon mukaista, kun pojat täyttävät 14.



ADAMUS: Kyllä.



ANNETTE: Siis minulla on se lauantaina, ensi lauantaina, ja sanotaan tavallaan: "Miten voit olla niin vastuuton ja lentää pois nyt?"



ADAMUS: Joo. Ai, varmasti.



ANNETTE: Mutta minusta vain tuntui, että oikeasti halusin, joten miksi en voi tehdä sitä?



ADAMUS: Ja totu siihen, että intohimo tekee jotain ja mieli sanoo: "Tämä on typerää, ja minulla on lapset kotona, ja entä rahat?"



ANNETTE: Eikä vain mieli, vaan koko perhe.



ADAMUS: Joo. No, kaikki.



ANNETTE: Joo, joo. Minua todella kiusataan siitä.



ADAMUS: Totu siihen. Ei ole mitään hullua enää. Ei ole. Ja ensin tuntuu hyvin kummalliselta ja epämukavalta sanoa: "Aion mennä Coloradoon viikonlopuksi. En tiedä miksi."



ANNETTE: Vain kolmeksi päiväksi. Kolmeksi päiväksi.



ADAMUS: Joo. "Kolme päivää, sinne ja takaisin. En tiedä miksi." Tarkoitan, että tämä kaikki on hullua, hullua, hullua. Ja jos sitä katsoo pinnalta ihmisnäkökulmasta, se on aivan hullua! Mikä sinua vaivaa?



ANNETTE: (naureskellen) Joo.



ADAMUS: Mutta jos katsotaan, mitä oikeasti tapahtuu, niin seuraat sydäntäsi. Tiesit, että sinun täytyi olla täällä. Tiesit, että tarvitsit potkun persuuksille, eikä se ollut niin kamalaa, eihän?



ANNETTE: Ei, ei, ei! Ei. Nautin …



ADAMUS: Potkusta persuuksille (naurua).



ANNETTE: Joo, mutta minä… joo! Joo!



ADAMUS: Linda, hakisitko hänelle maljallisen hedelmäsalaattia, kiitos (lisää naureskelua). Olen aina hämmästynyt, koska – eikä tämä tapahtunut ensimmäistä kertaa – joku nousee ylös ja sanoo: "Voi, elämäni on hyvä. Minulla menee hyvin." Ja katson energiaa ja sanon tavallaan: "Tämä on junan törmäys! Tarkoitan, miten voit …" Mutta se on kiva junan törmäys. "Joo, tuo törmäys on ok."



LINDA: Makeutta sinulle (ojentaen Annettelle hedelmäsalaattimaljan).



ANNETTE: Kiitos! Kiitos. Joo.



ADAMUS: Siis suurin asia ja mitä varten tulit tänne, on selkeys. Siis lohikäärme sanoi: "Hinaa perseesi Coloradoon", jotta voit saada tätä selkeyttä. Ei tekosyitä. Sallit Oivaltamisesi. Eikä se merkitse, että sinun täytyy muuttaa tai tehdä mitään muuta, vaan sallit sen, koska olet epäröinyt hullunlailla ja oikeuttanut. Olet todella hyvä varmistamaan – tyynnyttämään vesiä.



ANNETTE: Joo. Joo, joo.



ADAMUS: Sallit Oivaltamisesi, ja katsot, mitä tapahtuu, ensin lastesi kanssa, ja erityisesti poikasi, joka todella tuntee tämän nyt. Tarkoitan, että jotain tapahtuu. Hän tietää, että jotain tapahtuu. Tsekkaa hänen tilanteensa myöhemmin, ja hän alkaa taas puhua aika pian.



ANNETTE: Mutta olen pelännyt, että hylkään …



ADAMUS: Ai. Ei, sinä et pelännyt.



ANNETTE: Joo, mutta aiemmin olen pelännyt, että hylkään lapseni.



ADAMUS: Tavallaan ole hylännyt. Sinä hylkäsit jo. Hylkäämällä itsesi ja sen, mitä varten tulit tänne …



ANNETTE: Joo, joo, joo. Sillä tavalla.



ADAMUS: … tässä elämässä. Tavallaan hylkäsit lapsesi, ja siksi he reagoivat. Siksi he sairastuvat, ja siksi on paljon tunnepuolen ongelmia ja paljon syyllisyyttä sinulla. Mutta ei, kuten sanoit alussa, et ole peloissasi. Kaikki on hyvin, eikö?



ANNETTE: Joo, mutta ei ole ollut. Mutta tunnen niin nyt.



ADAMUS: Tunnet niin nyt.



ANNETTE: Joo, joo.



ADAMUS: Okei. Tarkoitan, ettei vain kaukaisena toiveena tulevaisuudessa: "Kenties asiat tulevat paremmiksi." Se on ihmisten upea tapa huijata itseään.



ANNETTE: Joo. Ei, vaan todella tunsin sydämessäni, että nyt kaikki selviää.



ADAMUS: Siis, mikä oli tärkein asia, jonka sanoin sinulle?



ANNETTE: Nyt?



ADAMUS: Mm hmm.



ANNETTE: Että … tota … (pitäen tauon) … joo.



ADAMUS: Joo.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, vain sinä ja minä.



Salli olemuksesi. Salli ns. Oivaltaminen, mutta salli sinut, etkä ole tehnyt sitä, koska luulit, että sinun täytyi huolehtia kaikista muista.



ANNETTE: Joo, joo.



ADAMUS: Ja viisi vuotta lisää huolehtimista, mikä on oikeasti jotain 50 vuotta, mutta tavallaan: "Voi, odotan tavallaan." Älä. Ja lapsesi ovat … He rakastavat sinua hyvin paljon ja he ottavat itselleen monia tasapainottomuuksia, koska he tietävät, mitä varten olet täällä etkä tee sitä.



ANNETTE: Okei.



ADAMUS: Sinä et tee sitä. Niinpä tärkein asia, jonka sanon sinulle, on lakata viivyttelemästä tai harhautumasta. Se on paras asia lapsillesi. Älä tee sitä lastesi vuoksi, mutta se on paras asia heille. Se ei merkitse, että sinun täytyy jättää heidät. Voit olla lähempänä kuin koskaan. Se ei merkitse, että yhteisösi heittää sinut yhtäkkiä ulos. Itse asiassa he sokaistuvat siitä, mitä sinusta tulee, he ovat piittaamattomia parhaimmillaan, koska he ovat edelleen Sinisen maassa ja sinä olet Sateenkaarien maassa. Okei?



ANNETTE: Okei. Kiitos.



ADAMUS: Okei. Mikä on tärkein asia, jonka sanoin sinulle tänään?



ANNETTE: Oivaltamiseni salliminen.



ADAMUS: Juuri niin.



ANNETTE: Ja olemukseni.



ADAMUS: Ei tekosyitä. Ei mitään.



ANNETTE: Ei tekosyitä.



ADAMUS: Joo.



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Joo.



ANNETTE: Saanko mitään vinkkejä? (Naurua)



ADAMUS: Vinkkejä siitä, miten tehdä se?



ANNETTE: Tai ei siitä, miten tehdä se, vaan ainoastaan …



ADAMUS: Joo. Joo, se on iso juttu. Lakkaa pelkäämästä. Lakkaa olemasta peloissasi. Vaikka osa sinua sanookin: "En ole", niin sinä olet.



ANNETTE: Mitä minä pelkään?



ADAMUS: Sitä mitä tulee seuraavaksi. Sama asia jota jokainen ihminen tässä huoneessa pelkää, sama asia jota kaikki netissä katselevat pelkäävät: "Mitä tapahtuu seuraavaksi? Selviänkö siitä?" Ja aloitin tämän shoudin sanomalla, että 11 siirtyi juuri rajan yli, eikä sitä ole kovin suurta apua (Adamus naureskelee).



ANNETTE: Joo.



ADAMUS: Se ei ole kovin hyvä motivoija! Mutta siitä asioissa on viime kädessä kysymys tällä hetkellä. Ja on tuota pelkoa: "Osunko tuohon Oivaltamiskohtaan ja vain lähden?"



ANNETTE: Hmm.



ADAMUS: Ja se on hyvin houkuttelevaa, koska kun katsotte takaisin – tavallaan leijutte koko maiseman yllä elämässänne – se on kuin: "Jessus! Haluanko oikeasti palata takaisin ihmisten luo, jotka eivät ymmärrä minua, lasten luo joilla on ongelmia, kaikkeen muuhun elämässäni? Haluanko oikeasti palata takaisin siihen?"



ANNETTE: Siis epätasapainoisuudet lapsissa …



ADAMUS: Ajattelet liikaa. Ajattelet aivan liikaa.



ANNETTE: Joo, tiedän sen. Joo, niin ajattelen.



ADAMUS: Joo, aivan liikaa.



ANNETTE: Mutta tarkoitan, että lapset ovat …



ADAMUS: Vedä syvään henkeä (he kumpikin vetävät syvään henkeä). Aaah! Viisaus ennen vahvuutta.



ANNETTE: Häh?



ADAMUS: Viisaus.



ANNETTE: Joo, viisaus ennen vahvuutta. Joo.



ADAMUS: Viisaus ennen vahvuutta. Lakkaa taistelemasta tietäsi. Olet melko vahva itse asiassa, mutta ole nyt viisas. Okei? Ja vastaan kysymykseesi, kun pääsemme seuraavaan osaan.



ANNETTE: Okei.



ADAMUS: Okei.



ANNETTE: Kiitos.



ADAMUS: Totta kai. Ihmettelet: "Mitä minun pitäisi tehdä?"



ANNETTE: Okei.



ADAMUS: Kiitos.



ANNETTE: Joo, kiitos.



ADAMUS: Ja kiitos, että olet täällä. Se vaati paljon rohkeutta.



ANNETTE: Joo. Voinko saada halauksen?



ADAMUS: Monta. (Yleisö sanoo "oiii" ja vähän taputuksia, kun Adamus halaa häntä)



ANNETTE: Kiitos. Arvostan tätä todella. Kiitos paljon.



ADAMUS: Aa, hmm. Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Luulen, että olemme saaneet kysymysosion valmiiksi.



Voi! Se mitä teit kaikkien puolesta, oli kaunista (yleisö taputtaa). Etkä muista siitä paljon. Ei, et muista, joten palaa myöhemmin takaisin kuuntelemaan tai katselemaan video. Mutta se oli hyvin rohkeaa sinulta. Oli normaalin asteikkosi ulkopuolella sanoa vain: "Aion hypätä lentokoneeseen – en tiedä miksi – ja menen Coloradoon – en tiedä miksi – ja toivottavasti jotain tapahtuu." Seurasit sydäntäsi tällä kertaa, et sitä, mitä ajattelet sinun pitävän tehdä, etkä velvollisuuksiasi, ja annoit hyvin suuren siunauksen hyvin monille ihmisille.



ANNETTE: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Vedetäänpä syvään henkeä sen myötä. Aah!



Yksi lempiasiani on puhua ihmisten kanssa (Adamus naureskelee) ja erityisesti kokoontumisissamme, työpajoissamme ja myös täällä tänään, ja kun joku sanoo: "Ei, vaan kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin, ja elämä on upeaa", minä tavallaan … (hän vääntelee naamaansa), koska näen paljon sen läpi (muutama naurahdus). Ja teille uusille netissä, joo, tulen käymään myös teidän luonanne (lisää naureskelua). Nimittäin – ja aikomukseni ei ole nolostuttaa ketään teistä. Aikomukseni on sanoa: "Ollaanpa totuudenmukaisia asioissa." Siis annoit minun olla lohikäärmeesi tänään ja tuoda selkeyttä, eikä se ole aina hauskaa. Joskus se on vähän hermoja raastavaa, mutta …



ANNETTE: Se ei tuntunut hermoja raastavalta. Se tuntuu hyvältä.



ADAMUS: Se tuntuu hyvältä.



ANNETTE: Joo, koska …



ADAMUS: Haluatko tehdä sen uudestaan? (Adamus naureskelee)



ANNETTE: Ole hyvä (naurua). Täysin avoin.



ADAMUS: Kyllä, niin olit.



ANNETTE: Vastaanotin ja sallin itseni täysin, koska tarvitsin tätä. Siis olen vain kiitollinen siitä, että olit … otit aikaa tässä shoudissa jakaa kanssani.



ADAMUS: Voi, se oli tärkeää kaikille.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



Siis esitin kysymyksen: "Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?" tavallaan niiden lauseiden mukaan, joita aina sanon teille: lakkaa työstämästä Oivaltamistasi, rakas ihminen. Se ei ole sinun tehtäväsi. Et ole itse asiassa edes se, joka halusi sitä. Halusit vain jatkaa kulkemista elämän läpi saaden lisää kokemuksia – kokemus toisensa perään, tavallaan kuin ikikokija (yksi ihminen naureskelee). Luulin sen olevan hauskaa. Saan vain yhden nauramaan täällä (muutama naurahdus lisää). Tavallaan kuin ikiliikkuja te vain menitte elämästä läpi ja saitte lisää kokemuksia. Ja sitten kävisitte läpi sen kokemuksen, millaista on olla henkinen, ja sitten taas uusi elämä ja henkisenä oleminen. Mutta jokin muuttui tässä elämässä. Se oli Oivaltamisen elämä. Piste. Se on siinä. Se on siinä.



Nyt sanon: "Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Hengailla vain Sartin kanssa rannalla tekemättä mitään? Matkustaa? Osallistua teknologiaan. Varmasti, kaikkia noita, ja miten olisi tämä?





Teidän mintohimonne



Muistatteko, kun pari shoudia sitten sanoin teille, että meillä on Ylösnousseiden mestareiden klubilla väittely vapaudesta versus intohimo tai mission tehdä jotain, ja sanoisin, että luultavasti 80 %:lla shaumbroista oli joko "vapaus" tai "vapaus ja" – he halusivat kummankin. Hyvin, hyvin harvat menivät intohimopuolelle. Ja luulin, että se oli iso vitsi, koska yksi asia joka niin puuttuu tällä hetkellä, on intohimo. Ja hyvin monet teistä ovat ikävystyneitä. Mutta tuossa tylsyydessä pelkäätte kamalasti mennä seuraavalle tasolle. Odotatte jonkin … odotatte meteorin tulevan taivaalta ja osuvan teitä päähän ja vievän teidät Oivaltamiseenne. Ja olette hullun ikävystyneitä tällä hetkellä. Ja jessus, niin minäkin olisin.



Ja halusin odottaa tähän shoudiin, ennen kun sanon, mistä mintohimosanne on oikeasti kyse tällä hetkellä. Entä vapaus? Ei, ei kovin paljon. Mitä vapaus ylipäätään on? Teillä ei ole vapautta, ennen kuin orientoidutte oikeasti uudelleen energiaan. Siihen saakka kunnes teillä on tuo uusi suhde energiaan, teillä ei ole vapautta. Se on kiva lennokas tavoite, ja se on mahtava muotisana shaumbrojen käyttöön: "Vapaus, vapaus, vapaus", mutta ei juurikaan tällä hetkellä. Ei juurikaan.



Ensinnäkään te ette tietäisi, mitä tehdä sillä, jos teillä olisi sitä. Olen pahoillani, että loukkaan teitä kaikkia, mutta ette yksinkertaisesti tietäisi, mitä tehdä sillä. Järjestelmälle olisi tällä hetkellä hyvin ylivoimaista saada todellinen vapaus. Ja ajattelette: "No, haluan vapautta. Haluan pystyä hyppäämään lentokoneeseen ja menemään Coloradoon viikonlopuksi." Tota, vapaus on olemista ilman fyysistä kehoa, joka pidättelee teitä, ilman kaikkia vanhoja aspekteja, ilman kaikkea vanhaa roskaa, ilman mitään sellaista, ilman tarvetta olla koskaan huolissaan rahasta. Se on todellista vapautta – ja kyllä, lopulta menemme siihen. Mutta tällä hetkellä kyse on itse asiassa mintohimosta.



Aion siirtää tätä (pikku pöytä), jotten … Minä haluan astella edestakaisin. Cauldre haluaa syödä, mutta minä haluan astella.



Siis tällä hetkellä kyse on mintohimosta. Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään? No, ensinnäkin ihminen, mene pois tieltä ja anna tämän kaiken tapahtua. Ja ihminen, samalla on aika todella tunnustella mintohimoa, intohimoa, tuota missiota – kyllä, se on tavallaan sitä. Kyse ei ole siitä, että kaikki on kontrolloitua ja käsikirjoitettua tai mitään sellaista, mutta on tuo intohimo, ja löysimme sen viime shoudissamme.



Puhuimme päänpaukuttajista, joka on minun termini niistä atlantislaisista, jotka aloittivat työn kristalleilla, energialla, tarkoituksenaan standardisoida ihmiskeho ja -aivot, mutta perimmiltään se johti Sinisen maahan, joutumiseen erityisesti mielen vangiksi – kehon myös, mutta erityisesti mielen – ja lopulta sen muuttamiseen, mitä kutsuttaisiin DNA:ksi, rajoittuneisuuden tekemiseen tavallaan hyväksyttäväksi. Ja luominen kaikessa tässä työssä voimakkaiden kristallien kanssa … Voi, puhuimme siitä hiljattain Ahmyo-retriitissä saarella. Menimme siihen hyvin, hyvin syvälle. Tuo työ jota teimme, vaikutti syvästi 22 shaumbraan, ja muuten, se valmisteli sitä tätä päivää varten.



Työ jota Atlantiksella tehtiin, ei ollut ilkeää tai pahaa. Se tehtiin hyvistä syistä, mutta se tavallaan kostautui jollain tavoin. Jollain tavalla sitä ei voi kutsua edes takaiskuksi, se oli vain iso kokemus, mutta se johti valtavaan rajoittuneisuuteen – rajoittuneisuuteen kehossa, rajoittuneisuuteen mielessä – valtavaan rajoittuneisuuteen.



Ja sanoin viime kokoontumisessamme: "Olitte snoita päänpaukuttajia." Oli ääntä, erittäin selvää ääntä, kun nuo pannat laitettiin päähän. Eivätkä pääpannat näyttäneet noilta (viitaten Tadin ja Garyn hevirokkariperuukkeihin). Nuo teidän päässänne näyttävät bilelahjoilta tai linnunpesiltä (vähän naureskelua). En tiedä, kummalta, mutta ovat luultavasti hyvä linnunpesä. Nämä pääpannat olivat yhdistelmä kristalleja ja metallia, ja ne oli viritetty niin, että kun ne laitettiin päähän ja mentiin johonkin kammioon … Se oli tavallaan samanlaista – katson sitä aina ja se kiehtoo minua – mitä kutsuaan kauneusleikkauksiksi, kaikki nämä asiat joita ihmiset tekevät keholleen, eikä se ei ole mikään iso juttu.



Mutta silloin kaikki kulkivat pääpantojen kanssa, koska he halusivat olla samanlaisia kuin kaikki muutkin. Se oli se juttu, mikä piti tehdä. Tuolloin oli muotia ottaa pääpantahoitoja. Ja lopulta se sai kaikki aivojen, mielen, vangiksi. Ja sitten mieli oli hyvin ohjelmoitu tavallaan, mieli piti teidät mielessä eikä päästänyt teitä pois mielestä. Ja sitten jokin heräsi sisällänne ja sanoitte: "Minun täytyy päästä pois mielestä", mutta käytätte mieltä päästäksenne ulos mielestä, eikä se toimi.



Kun nämä pannat laitettiin päähän, kuului ääntä. Ja ei, minulle ei ole koskaan tehty sitä. Minulle ei ole koskaan tehty sitä. Näin paljon sen tekemistä, mutta minulle ei koskaan tehty sitä, koska olin pieni orjapoika. Kyllä, minä olin (muutama naurahdus). Pelleilyä yleisössä. Ei, ei, en ollut pääpannan saamisen arvoinen. Ei, sitä käytti ainoastaan eliitti – te. Sitä käytti ainoastaan eliitti. Kyllä, minä olin pieni orjapoika, joten minulla ei koskaan ollut sitä, ja luultavasti se on hyvä asia. Muuten istuisin luultavasti yleisössä tällä hetkellä, enkä olisi täällä edessä korkealla tuolilla (lisää naureskelua).



Kerron tässä pienen sivutarinan.



LINDA: Eikä!



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Se on todella hyvä. Siis katselin kaiken tämän tapahtumista, ja minä juoksin sisään ja toin teille hedelmäkulhoja ja vettä, kuten kylpylässä teille tarjoillaan, ja teille laitettiin tällaiset pääpannat ja teitä hierottiin. Teidät laitettiin kammioon. Katselin kaikkea tätä ajatellen: "No, minä en ole sen arvoinen. Olen vain pieni orjapoika. En ole kaiken tämän arvoinen." Ja sitten tuolla hetkellä tavallaan tajusin ja oivalsin: "Yhtenä päivänä he kutsuvat minua saadakseen tämän paskan pois aivoistaan." (Naurua) Kyllä, oikeasti. Juuri se ajatus minulla oli. Emme käyttäneet silloin sanaa "paska", mutta se oli jotain vastaavaa. "Yhtenä päivänä he kutsuvat minua puristamaan kaiken tämän paskan pois päästään, ja eikö se ole tavallaan mielenkiintoista karmaa?" (Adamus naureskelee) Minä nauran, minusta se oli … Tuo ajatus se oli … ja tässä sitä ollaan.



Siis oli tätä ääntä, kun teidät laitettiin kammioon, ja melkein vihaan tuoda sen esiin, koska saatatte kuulla sitä jokin aikaa. Ei, emme soita mitään – voitte vain tuntea sen. Se oli kuin paukuttavaa ääntä. Se oli kuin: "Pam! Pam! Pam!" Tuollaista, mutta hyvin, hyvin kovaa, hyvin kovaa, kun olitte tuossa kammiossa. Itse asiassa jos teillä ei olisi ollut tuota pääpantaa, melkeinpä ei ollut lainkaan ääntä. Mutta jos teillä oli se päässä, oli tämä päng-ääntä, päng kuin murskaamista. Se oli energiaimpulsseja, joita meni mieleen niin syvälle, että lopulta se johti kaikki tulevat sukupolvet, kaikki jälkeläiset ja heidän jälkeläisensä ja lopulta kaikki ihmiset yhdenmukaisuuteen, elämiseen tuossa rajoittuneisuudessa, tuossa Sinisen Maassa, elämiseen mielessä, ja jossain kohtaa yritykseen päästä pois mielestä. Mutta sitten kun se epäonnistui, mieltä yritettiin käyttää pääsemiseen pois mielestä. Se ei toimi. Se kaivaa teidät vain syvemmälle. Täytyy tapahtua jotain mielen ulkopuolella, jotain mikä rikkoo tuon kaavan.



Siis olette ensimmäisten joukossa menossa tästä läpi. Nimittäin olemme aina ihmetelleet – en tiedä, oletteko te, mutta muut ovat – miksi tämä ryhmä. Mikä toi meidät yhteen? Se on kansainvälinen. Tarkoitan, ettei kyse ole vain yhdestä tai kahdesta maasta. Mikä toi meidät kaikki yhteen? Olette kuulleet tarinan yhdessä olemisesta Jeshuan aikana. Mutta se ei ollut yksinään riittävä side pitämään teitä kaikkia yhdessä näin pitkään. Oli tämä yhteinen asia, että osallistuitte Atlantiksen aikana tuon teknologian kehittämiseen, käyttämiseen ja soveltamiseen.



Sitä ei ole tarkoitettu syyllistämään tai mitään sellaista. Se ei ole karmaa, joten älkää ottako sitä sellaisena. Se ei ollut välttämättä paha asia, koska tietoisuus oli tuolloin siinä kohtaa. Silloin kyse oli siitä, että "Tuodaanpa tämä kaikki yhteen. Lauletaan kumbajaa koko ajan. Olemme kaikki yhtä. Pannaanpa meidät kaikki näyttämään samalta, käyttäytymään samalla tavalla ja ajattelemaan samalla tavalla." Siksi olen niin vastaan, kivenkovaan vastaan, koko tätä "palataan takaisin ykseyteen" -liikettä. Se on tukku atlantislaista paskaa, enkä suvaitse sitä lainkaan, koska olette täysivaltaisia olentoja, jotka eivät ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään.



Mutta tässä kohtaa olemme nyt koko tässä jutussa – tulemme yhteen, olemme murtautumassa ulos ja menemässä Sinisen maan ulkopuolelle – ja osa koko tätä dynamiikkaa on tavallaan se, että hyvin monet shaumbrat sanovat: "Olen ok. Kaikki on hyvin, ja jossain kohtaa tien varrella kaikki on todella hyvin." Ja se on harhaista. Se saattaa tehdä teidän päivistänne vähän parempia. Mutta tiedätte ilman epäilyksen häivääkään – ilman mitään epäilystä – että on jotain enemmän. Jotain tapahtuu. Tiedätte ilman epäilyksen häivääkään, että tämän on aika räjähtää täysin auki, ja se on tuo mintohimo. Se on tuo mintohimo. Ja voitaisiin sanoa, että kyse on tästä vanhasta atlantislaisesta tarinasta, kristalleista ja yhdenmukaisuudesta ja kaikesta muusta. Kyse on vanhasta atlantislaisesta tarinasta.



Jokin aika sitten – hypin aiheesta toiseen Cauldren mukaan – puhuin kristalliluolista. Muistatteko sen? Kristalliluolat. Luulen, että teimme merabhin tai jotain vastaavaa*. Olin tavallaan pettynyt – ja haluaisin teidän antavan sen ilmaiseksi, en välitä. Yhdeksänkymmentä prosenttia shaumbroista jotka menivät sinne, olivat aarteenetsijöitä. He menivät sinne haluten rikkauksia, ja tiedättekö, mitä noissa kristalliluolissa oli? Siellä oli muistutus intohimosta purkaa se, mitä tuolloin tehtiin. Se on siinä. Kristalliluolat, jotka ovat muuten hyvin, hyvin todellisia – siellä oli tuo intohimo. Hyvin monet menivät sinne etsien kultaa ja hopeaa, ja sanoivat: "Miten ihmeessä en rikastunut käytyäni siellä?" Heiltä meni koko pointti ohi. He harhautuivat. Siellä oli muistutus mintohimostanne tässä elämässä. Missiostanne, kutsutaan sitä niin. (*Lisäinformaatiota DreamWalk to the Crystal Caves (https://store.crimsoncircle.com/dreamwa ... caves.html)



Vapaus? Ei juurikaan tällä hetkellä, koska teillä on jotain tärkeämpää sydämessänne, olemuksessanne, olemiseenne täällä. Siis aloitin sanomalla: "Mitä teidän pitäisi tehdä, kun teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Toisin sanoen, ihminen, mene helvettiin, pois tieltä. Salli tämän tapahtua. Mutta korjaan sitä ja sanon, että juuri nyt on aika vapauttaa mintohimonne. Missionne tällä planeetalla olemiseen tänä aikana on murtautua ulos tuosta kristallisesta pääpannasta, ulos Sinisen maasta. Se on tuo intohimo. Se antaa teille suuren syyn herätä aamulla. Kun sallitte mintohimonne, katselette, miten energia muuttuu kaikkialla ympärillänne.



Pelkäätte tuota mintohimoa. Voitte ehkä ajatella sitä, mutta sanoisitte mieluummin: "Ei, otetaan vapaus." Emme pääse vapauteen, ennen kuin tartumme siihen varsinaiseen syyhyn, miksi tulitte tälle planeetalle tässä elämässä Koneiden aikaan. Ette saa tuota vapautta, ennen kuin pääsemme tästä yli. Oivaltaminen, kyllä, mutta puhun pysymisestä ihmisenä tällä planeetalla. Ja kerroin noille yhdelletoista muutama ilta sitten: "Ette antaneet mintohimonne – missionne, intohimonne – tulla esiin." Ja kävimme pitkän keskustelun, pitkän keskustelun, ja: "Voi, ei, ei. Ei. Oikeasti minä annoin intohimoni tulla." Tavallaan, älkää suoltako hevonpaskaa minulle. Olen Adamus Saint-Germain. Näen suoraan sen läpi. Älkää kertoko minulle, että te ette pelkää, kun näen teidän pelkäävän. Älkää kertoko minulle, että kaikki on ok, kun näen vain myllerrystä."



Siis tällä hetkellä, vapaus? Se tulee. Älkää olko huolissanne siitä. Mutta tällä hetkellä on aika tuoda takaisin tuo mintohimo, miksi tulitte tälle planeetalle, miksi käytte läpi uskomattomia haasteita elämässänne, miksi joskus tunnutte hukkuvan ongelmiin, joista ette näytä pääsevän ohi, miksi olette kokeneet sen, että kun haluatte murtautua vapaaksi, joudutte enemmän sinne (pää). Se kaikki oli osa tulemista takaisin tähän tilanteeseen: "Okei, tämä juttu tehtiin, ja tämä on se ryhmä, joka murtautuu ulos siitä."



Teemme merabhin aivan hetken kuluttua, mutta haluan teidän todella tuntevan sitä. Otetaan kaikki, mitä me olemme puhuneet ja mitä Tobias puhui viimeiset – miten monta vuotta – 20 vuotta tai enemmän, ja siinä kaikessa on viime kädessä kysymys tästä yksinkertaisesta asiasta: tulitte tänne rikkomaan vanhan kaavan, ensin itsellänne ja sitten toisilla. Oletteko valmis siihen? Ei, te pelkäätte sitä, ja minäkin pelkäisin, koska se muuttaa kaiken.



Onko tämä planeetta valmis siihen? Sillä ei ole oikeastaan merkitystä tällä hetkellä. Ei ole oikeastaan merkitystä. Mutta kun murtaudutte ulos tuosta vanhasta pääpantaohjelmoinnista, se ainakin antaa mahdollisuuksia toisille, kuten niille muutamalle uudelle, jotka edelleen katselevat. Se antaa heille mahdollisuuden tehdä sen.





Mitä tulee seuraavaksi



Seuraavina kahtena kuukautena, enemmänkin 45 päivänä, saatte elämässänne kokemuksia, joita olette vaatineet – tavallaan kuten sinä (Annette) tulit tänne ja vaadit tätä. Teille kaikille tulee jokin kokemus – ei tällainen, mutta elämäänne tulee jotain. Sanotaanpa vain, että lohikäärme edesauttaa sitä, eikä se tee teille mitään vahinkoa, mutta se tuo esiin teissä joitain pelkoja, uhkia, joitain asioita.



Ainoa tarkoitus sille on, että menette mielen tuolle puolen, ja sen tehdessänne teistä tuntuu, että tulette hulluksi, kuin olisitte vapaassa pudotuksessa ettekä tiedä, osutteko maahan vai opitteko lentämään. Teillä on joitain hyvin kummallisia kokemuksia. Minä en tee sitä. Lohikäärme ei tee sitä. Te teette sen omassa elämässänne. Keskustelumme oli erittäin tärkeä lämmittelemään kaikkia sitä varten, mitä tulee seuraavaksi elämässänne.



Tiedätte, miten teistä joskus tuntuu siltä, että teiltä menee järki, teiltä menee kaikki todellisuudentaju, kaikesta tulee hämmentävää, ja saatatte myös ottaa sen fyysisesti kehoonne, minkä monet teistä tekevät. Tiedätte, miten teistä joskus tuntuu siltä, että menetätte otteen kaikesta, ja mitä silloin teette? Pidätte kiinni vielä enemmän, koska olette hyvin vahva. Älkää tällä kertaa. Se on hyvin pelottavaa joillekin teistä, mutta älkää pitäkö kiinni. Älkää yrittäkö saada itseänne takaisin laatikkoon. Älkää käyttäkö sinisiä affirmaatioita. Toisin sanoen, älkää yrittäkö päästä takaisin 3D:hen, takaisin omaan junaanne. Tämä kokemus joka tulee, on jotain, minkä mestarin voitaisiin sanoa suunnitelleen teille mestarillisesti, viisaasti, auttamaan teitä murtautumaan ulos, murtautumaan ulos mielestä.



Mieli on erittäin sitkeä juttu, ja tiedätte sen, koska autoitte sen ohjelmoinnissa. Ja mieli on erittäin rajoittunut juttu. Se kertoo teille, että kaikki on hyvin, silloin kun pinnan alla tiedätte, ettei ole. Ja se saa teidät lykkäämään kaiken huomiseen, jos se mitenkään vain voi.



Siis se mitä tulee elämäänne seuraavien, sanoisin 45, kenties 60 päivän aikana, on erilaisia kokemuksia teille kaikille. Ja älkää kertoko minulle, kukaan teistä, tai älkää myöskään postatko sosiaaliseen mediaan, että kävitte tämän läpi viime viikolla tai kuukausi sitten, koska se on ehdottomasti makyoa. Se olette te yrittämässä päästä valokeilaan, kun tässä ei ole kyse valokeiloista. Kukaan teistä, kukaan teistä, ei ole käynyt lävitse tätä vielä, ja olen auttanut sen varmistamisessa, että sitä ei ole tapahtunut vielä tähän mennessä.



Seuraavien 45–60 päivän kuluessa jotain ilmestyy, ja se voi olla kummallisin uni, jonka olette koskaan nähneet, ja se kääntää teidät ylösalaisin. Se voi olla jokin ulkopuolinen kokemus, kenties jokin terveystilanne, kenties aivan yhtäkkiä kaikki vain … teistä tuntuu, kuin matto vedettäisiin altanne. Älkää tällä kertaa pitäkö kiinni. Antakaa sen tapahtua.



Ja muistakaa, mitä sanoin aiemmin: viisaus jättää varjoonsa vahvuuden. Ja muistakaa se, kun tämä asia tulee elämäänne. Se ei ole ulkopuolinen voima, vaikka se vaikuttaa siltä. Se ei ole tekemässä teille mitään vahinkoa tai haittaa, vaikka ihminen ajattelee niin. Se on auttamassa teitä murtautumaan vapaaksi – murtautumaan vapaaksi sitä samasta mielestä, jota autoitte ohjelmoimaan jokin aika sitten.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, ja miten olisi vähän musiikkia ja merabh tuomaan kaikki tämä yhteen.



(Musiikki alkaa)





Takaisin kristalliluoliin -merabh



On valtavaa mintohimoa, teidän missionne – ja kutsutaan sitä niin: se on missionne tässä elämässä – ja se kaikki liittyy siihen, että tullaan Oivaltamiseen. Se kaikki liittyy viimeiseen elämäänne tällä planeetalla. Se kaikki liittyy Koneiden aikaan, jos katsotaan, miten kaikki tämä on hyvin täydellistä ja kaunista.



On valtavaa intohimoa purkaa se, mitä tehtiin kauan sitten, vapauttaa itsenne mielestä, sallia Oivaltamisenne, ja tiedätte, että te ette voi jäädä mieleen. Ette voi olla rajoittunut mieleen, jos aiotte olla Oivaltanut. Se ei vain toimi.



Ette voi käyttää vanhaa tapaa käsitellä energiaa. Se ei vain toimi.



Ne yksitoista jotka tulivat hiljattain luokseni, sanoivat: "Käske heitä antamaan mintohimonsa tulla esiin, olemaan pelkäämättä sitä enää, olemaan häiriintymättä." Ja sanoin, kyllä, olemaan sellaisten asioiden häiritsemättä, kuin vapaus.



Vapaus on yksi noista vaikeasti tavoitettavista asioista, ennen kuin olette tehneet sen, mitä tulitte tänne oikeasti tekemään. En sano, että olette ansassa. Sanon, että mintohimo tulee ennen vapautta. Voi, se tuo lopulta vapauden.



Minulle vapaus ja alkemia ovat joskus tavallaan suuria häiriötekijöitä. Käytimme alkemiaa satoja vuosia sitten saamaan nuo henkiset vampyyrit pois polulta. Sanoimme: "Katsokaa! Tänne! Tänne! Voitte muuttaa kiven kullaksi. Teidän täytyy vain pysyä tuon tulen luona, kohentaa sitä, jatkaa kivien laittamista siihen ja katsella, kun ne muuttuvat kullaksi." Muuten, se ei tapahdu niin, mutta se oli suuri tekijä viemään aarteenetsijöiden huomio muualle, jotta heidät saatiin pois tieltämme.



Juuri nyt on aika antaa tuon mintohimon tulla esiin. Ja juuri nyt teidän jokaisen on aika … Palataanpa takaisin kristalliluoliin, mutta nyt kypsinä olentoina, viisaina olentoina, ei vain olentoina jotka yrittävät tätä pientä alkemiatemppua, etsien rikkauksia.



Täytyy sanoa, että olin todella pettynyt siihen, miten monet menivät kristalliluoliin vain haluten aarteita. Eivät kaikki, mutta jotkut. Liian monet.



Mennäänpä nyt takaisin sinne, ja katsotaan, mikä oikeasti odottaa teitä.



Vedetäänpä syvään henkeä ja mennään yhdessä ryhmänä, te kaikki, me kaikki.



Keräännytäänpä yhteen ja tunnetaan tuo keskinäinen side kaikissa teissä päänpaukuttajissa, atlantislaisissa.



Silloin sitä olisi kai voinut kutsua "tieteeksi, joka tekee ihmiskunnan paremmaksi". Mutta se oli vähän holtitonta, vähän holtitonta, mutta yksi pirunmoinen kokemus, eikö? Yksi pirunmoinen kokemus.



Palataanpa nyt takaisin sinne yhdessä tämän yhteisen siteen kera, joka teillä kaikilla on yhteistä.



Haluan viedä teidät yhteen erityiseen kristalliluolaan tänään.



Mennäänpä sinne. Voitte tavallaan vain leijua sinne.



Kun astumme tähän kristalliluolaan, voi, siellä on hyvin kaunista.



Olen huomannut, että hyvin monista shaumbroista luolat ovat tavallaan aavemaisen kiehtovia. Olette asuneet maan alla pitkän aikaa Atlantiksen romahtamisen jälkeen, ja luolissa on jotain kaunista ja lohduttavaa. Mutta yksi asia niissä on se, että ne ovat hyvin rajoittavia. Ne ovat todella tiukkoja. Eikö ollut hyvin sopivaa, että Atlantiksen jälkeen, tuon kehoa ja mieltä rajoittavan työn jälkeen, teidän tarvitsi asua luolassa monta, monta, monta, monta elämää? Se itse asiassa auttoi maadoittamaan kaiken tuon yhdenmukaisuustyön, jota tehtiin.



Mennäänpä luoliin nyt. Ja pyydän hartaasti teitä antamaan itsenne nyt kuvitella, antamaan itsenne uneksia, antamaan itsenne … Ei, älkää pidätelkö enää epäilemällä tai miettimällä, mitä muut ihmiset ajattelevat.



Ei enää pidättelyä. Sitä ei voi olla, ja teillä on tuo kokemus seuraavien 45-60 päivän aikana. Se tulee suoraan päin naamaa. Mutta älkää pidätelkö.



Teillä on suurta tietämistä, suurta tietämistä, mutta sitten se peittyy ja sitä pidätellään. Ei enää. Emme vain voi mennä siihen enää. Ei enää pidättelyä. En välitä, miten kummallisena luulette ihmisten pitävän teitä. Sillä ei ole merkitystä.



Astutaanpa nyt kristalliluoliin ja todella aistitaan, mitä täällä on.



Ihminen sanoisi: "Katsokaa näitä upeita kristalleja. Lyön vetoa, että ne ovat omaisuuden arvoisia."



Oikeasti täällä on muistutus, muistutus tämän planeetan kauneudesta. Se kylvettiin kristallilla tai Kristus-energialla, puhtaalla kristallilla. Se ei ole vain kivissä, vaan on puhdasta kristallia.



Ja täällä luolissa on, no, myös muistutus niistä enkeliolennoista, jotka kylvivät aluksi tämän planeetan kristalleilla, energialla.



Antakaa itsenne todella tuntea. Älkää pidätelkö. Älkää tehkö enää sitä, että suodatatte ajatuksenne.



Se mitä näissä kristalliluolissa on, on elävää energiaa.



Täällä on mahdollisuus uuteen energiaan. Teille mahdollisuus käyttää energiaa eri tavalla, ja kuten yksi sanoi, ei koskaan ymmärretä, mitä oikeasti on täällä, ei koskaan ymmärretä näitä kristalliluolia, ennen kuin on valmis ymmärtämään, että energiaa voidaan käyttää hyvin, hyvin eri tavalla tällä planeetalla.



Ja sen ydin, sen todellisen ymmärtämisen ydin on tässä. Siinä ei ole kyse niiden jalokivien arvosta, joita täällä on.



Täällä on mahdollisuus uuteen energiaan, energian antamiseen palvella teitä nyt mestarina, viisaana olentona. Se täällä on.



(Tauko)



Ja täällä on myös muistutus Atlantiksesta, tämän puhtaasta kristallienergiasta, joka voi muuttaa mielen ja kehon hyvin pitkäksi aikaa. Se loi hypnoosivaikutuksen.



Kristallit ovat hyvin kirkasta energiaa. En puhu vain fyysisestä kristallista, vaan perusolemuksesta – Kristus, kirkas/selkeä.



Siis siellä on muistutus Atlantiksen pääpannoista, kaikesta hypnoosista. Sitä se kaikki oli. Se hypnotisoi hyvin syvästi mielen ja sitten kehon. Mutta täällä on myös vapautus siitä.



Täällä on paluu takaisin todelliseen Kristukseen, todelliseen selkeään energiaan. Jotkut sanoisivat sitä Kristus-siemenenergiaksi.



Täällä teidän mahdollisuutenne uuteen energiasuhteeseen on maadoitettu Maahan, maadoitettu fyysiseen todellisuuteen



Seuraavien parin kuukauden aikana saatte elämässänne kokemuksen, jotain mikä saattaa teidät mielen tuolle puolen, hypnoosin tuolle puolen, ja joillekin se on erittäin epämiellyttävää, kenties jopa pelottavaa. Ja yritätte pitää kiinni henkenne edestä, käyttää kaiken vahvuutenne, tahtonne, päättäväisyytenne.



Mutta kun käytte läpi tämän kokemuksen elämässänne, sen tarkoitus on oikeasti läpimurto, murtautua mielen yli, murtautua ulos sinisestä, murtautua ulos monista vanhoista laatikoista ja oikeutuksista, murtautua ulos pelosta olla ihminen ja pelosta tulla Oivaltamiseen ihmisenä.



Kun tuo kokemus ilmestyy – se on erilainen kaikilla teillä – vetäkää syvään henkeä ja muistakaa olemisenne täällä, täällä kristalliluolissa. Älkää muistako tulla tänne ja älkää ajatelko tätä vain, koska yritätte saada aarteita tai rahaa tai jotain sellaista. Älkää tulko tänne ollaksenne energiansyöjä.



Tulkaa tänne selkeyden vuoksi ja muistutuksen vuoksi.



Tulette tänne muistuttaaksenne itseänne mintohimostanne – miksi tulitte tänne, miksi valitsitte tämän elämän, mistä koko matkassanne on ollut kyse. Nimittäin mielellä on upea tapa panna se kaikki sekaisin ja haudata se ja kaikkea muuta. Mutta nyt on mintohimon aika – missionne, intohimonne – tulla takaisin.



Olette niitä, joita kutsun päänpaukuttajiksi, juuri niitä jotka tavallaan aloittivat kaiken tämän pääpantateknologian. Siksi te olette niitä, jotka olette päättäneet tulla takaisin ollaksenne ensimmäisenä ulos siitä.



Sallikaa itsenne tuntea tuo intohimo täällä kristalliluolissa.



Esitin tänään kysymyksen: "Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Antakaa itsenne tuntea tuo intohimo taas kerran.



Ei enää sen karkuun juoksemista, ei enää piiloutumista siltä, jotta tunnette tuon intohimon, muistatte sen syyn, miksi tulitte tähän elämään, muistatte, mikä oli todella tärkeää. Kaikki nuo muut pikku asiat, joista olette huolissanne päivät pitkät, eivät ole tärkeitä. Ne eivät oikeasti ole. Tämä tässä, tämä mintohimo, tämä syy teidän elämäänne – se on aivan tässä.



Ne yksitoista joiden kanssa puhuin muutama päivä sitten, sanoivat: "Jos olisin vain sallinut itseni muistaa." He sanoivat: "Adamus, olisitko kiltti ja toisit tämän shaumbroille. Kertoisitko heille, että jos he päättävät jäädä tänne kehoon oivaltaneena mestarina ja tuo intohimo tulee läpi, niin tylsyyden päivät ovat poissa, sen ihmettelemisen päivät, miksi he jäävät, päivät jolloin kaiken ympärillä on siniharmaata utua. Muistuttaisitko heille siitä, tuosta syystä miksi he ovat täällä."



Ja mielestä se voi kuulostaa uskomattomalta, liioitellulta, suureelliselta. Ja sanon mielelle: "Haista vittu." (Muutama naurahdus) Kyllä, oikeasti tarkoitan sitä. Painu hittoon, mitä tahansa haluatte sanoa. Tota, menetimme juuri muutaman uuden katselijan lisää (lisää naureskelua).



Sanon mielelle: "Turpa kiinni." Se ei ole suureellista. Se ei ole keksitty tarina, se ei mitään muuta, kuin lopullinen tuleminen takaisin totuuteen ja selkeyteen. Se on siinä.



Eikö ole hassua, miten mieli osaa minimoida? Sanoa: "Voi, se ei voi mitenkään olla totta."



Saatte seuraavien 45–60 päivän kuluessa kokemuksen, joka tuntuu hyvin uskomattomalta, tuonpuoleiselta, maadoittumattomalta, epärealistiselta, unenomaiselta, melkein kammottavalta – vähän kaikkea – ja tuossa kokemuksessa on kyse teidän saamisesta pois mielestä. Ja yksi asia jonka haluan osoittaa … (jonkun kännykkä alkaa soida) Aina tarvitaan yksi (vähän naureskelua). On erittäin helppoa häiriintyä, todella. Älkää.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat shaumbrat.



Suureellista? Ei, ei lainkaan. Liioiteltua? Heh, ei lainkaan. Älkää pidätelkö.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, ja tuntekaa jälleen näiden kristalliluolien kauneutta.



Täällä on kaikki mahdollisuus uuteen energiasuhteeseen. Kristallit ja energia tällä planeetalla, ne ovat tavallaan synonyymejä, sama asia.



Täällä on muistutus intohimostanne tässä elämässä. Te tulette tänne, silloin kun tämä asia iskee, mitä ikinä se onkin.



Ja aioin todeta aiemmin, että tavallaan olen tehnyt teidän kaikkien kanssa työtä tämän järjestämiseksi, ja yksi asia josta teidän ei tarvitse olla huolissaan, on suuri törmää-ja-täytä tai tapa-ja-täytä, kuten haluan kutsua sitä (Adamus naureskelee). No, se (naureskellen) … se ei vain ole osa sitä. Se ei vain ole osa sitä. Ei, se on jotain, mitä sanottaisiin enemmänkin psyykkiseksi, tunteelliseksi, ei fyysiseksi.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä. Mikä päivä on ollutkaan.



Hmm. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu tällä aikajaksolla.



Mutta sitä odotellessa, muistakaa vain, että huolimatta kaikesta sisäisestä hulluudesta, vielä vähemmän maailmasta ympärillänne, huolimatta kaikesta hulluudesta, vedetään kunnolla syvään henkeä ja muistakaa, että …



ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Tämän myötä, minä olen St. Germainin Adamus. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ELÄMÄ PALASINA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Pahoitteluni Shaumbra-lehden lukijoille: aivoni eivät toimi tässä kuussa. En pysty kirjoittamaan yhtenäistä artikkelia, jossa on alku, keskiosa ja loppu. Toukokuun 2019 shoudista saakka aivoni ovat olleet palasina. Joissain osissa on tolkkua, kun taas toiset ovat täydellistä hölynpölyä, mutta en tunnu saavan mitään kasaan loogisesti. Niinpä tässä artikkelissa kerron vain palasia. Tiedän, että useimmat teistä ymmärtävät, koska koette luultavasti samaa. Tiedän, että Jean Tinder kokee, koska luin juuri hänen artikkelinsa. Jean-parka … elämä palasina!

JOITAIN PALOJA:

En unohda koskaan toukokuun 2019 shoudia. Siinä oli kaikki elementit, jotka saavat aikaan eeppisen shaumbra-kokoontumisen: naurua, draamaa, shokki, paljastuksia, oivalluksia, vastakkainasettelua ja transformaatiota. Millaista oli kanavoida Adamuksen dialogi norjalaisen Annetten kanssa? Superintensiivistä ja epämukavaa! Kanavoijana näin tuon juonen … Annette, suloinen ja viaton, väitti kaiken elämässään olevan hyvin. Adamus joka näki suoraan pinnan alle, väitti näkevänsä hänen pelkonsa. Annette kielsi pelkonsa. Adamus viritti ansan muutamalla kysymyksellä hänen perheestään ja asuinpaikastaan. Sitten PUM! Totuus paljastui. Hänen poikansa oli sairaalassa eikä ole puhunut sanaakaan kuukausiin. Saatoin tuntea, että kaikki olivat innoissaan ja tunsivat täydellistä empatiaa Annettea kohtaan. Adamus lopetti sanomalla, että hänen poikansa tunsi tuon session ja puhuu taas pian. (Muuten, Annette raportoi, että hän sai pojaltaan soiton lähes heti, kun hän pääsi takaisin Norjaan. Poika puhui jälleen.)

Sosiaalinen media räjähti toukokuun shoudin jälkeen. Monet ihmiset käskivät Adamuksen painua v**tuun. Jotkut myönsivät, että he eivät oikeastaan olleet kiinnostuneita ruumiillistuneesta Oivaltamisesta, koska he halusivat vain helpompaa elämää, ja he huomauttivat, että Adamus ja Crimson Circle olivat itse asiassa tehneet heidän elämästään haastavampaa. Jotkut sanoivat, että he olivat sairaan väsyneitä porkkanan (Oivaltamisen) heiluttamiseen hevosen (heidän) edessä koko ajan. Toiset vastasivat viisaasti, että kenties heidän pitäisi vain syödä tuo hemmetin porkkana eikä valittaa siitä. Jotkut sanoivat jättävänsä Crimson Circlen ja lähtevänsä omille teilleen. Toiset kysyivät, mikseivät he tehneet sitä aiemmin, ja huomauttivat, että Crimson Circle on pelkästään turvallinen paikka Oivaltamiseemme tulemiselle. Minusta tuntuu, että eri Shaumbra-Facebook-sivuilla oli enemmän postauksia, kuin olen nähnyt pitkään aikaan, ja enemmän todellista viisautta, kuin olen havainnut ikuisuuksiin.

Viime viikolla en halunnut koskaan enää kuulla yhtäkään latteutta, sanontaa, elämänohjetta, ajatelmaa, aksioomaa tai kliseetä. En pystynyt ajattelemaan, lukemaan tai puhumaan mistään "henkisestä". Pyysin Adamusta antamaan minulle paljon tilaa ja antamaan minun olla vain typerys jonkin aikaa. Se oli niin paha tilanne (miten paha se oli?), että minun täytyi peruuttaa studiolla nauhoitussessio, joka oli suunniteltu melkein puoli vuotta aiemmin. Viivytin keahakin nauhoitusta viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Katselin kuluneiden kolmen viikon aikana enemmän televisiota, kuin olen katsellut koko kuluneena vuotena. Luoja kiitos on Netflix ja banaalit romanttiset komediat. Se oli kaikki, minkä pystyin käsittelemään.

Rakastan tämän kuukauden Shaumbra-lehden kansikuvaa. Minulle se on unohtumaton muistutus Atlantiksesta ja pääpannoista. Nainen katsoo tulevaisuuteen surua silmissään, mutta toivoa sydämessään. Atlantiksella oli suurta kauneutta ja kuitenkin suuri tragedia. Minusta lainaus Charles Dickensin kirjasta "Kaksi kaupunkia" sanoo kaiken: "Se oli parasta aikaa, se oli huonointa aikaa, se oli viisauden aikakausi, se oli typeryyden aikakausi, se oli uskon epookki, se oli epäuskon epookki, se oli valon kausi, se oli pimeyden kausi, se oli toivon kevät, se oli epätoivon talvi, meillä oli kaikki edessämme, meillä ei ollut mitään edessämme, olimme kaikki menossa suoraan taivaaseen, olimme kaikki menossa suoraan toiseen suuntaan." Ja Adamuksen mukaan Atlantis on nyt suoraan yhteydessä intohimoomme. Jos jatkaisin Dickensin sitaattia, saattaisin lisätä: "Se oli erään aikakauden loppu, ja sitten kuljimme aikapilvien läpi Oivaltamisen kultaiseen aikaan. Odottamaton oppaamme oli pieni orjapoika, jonka nimeä emme muistaneet tuolloin …"

Pengoin aivojani yhtenä päivänä ja etsin joitain uskomuksia pureskeltavaksi. En löytänyt yhtään, joten yritin keksiä uusia. Kun yritin muodostaa jonkin uuden uskomuksen, se hävisi hetkessä tyhjyyteen. Hitaasti, hitaasti ymmärsin vihjeen. Ei enää uskomuksia. Pieni ihmisitseni on paniikissa, mutta minun täytyy myöntää, että uskomukseni olivat pilaantuneita kuin kuukauden vanha leipä.

Adamus hahmotteli eräänlaisen kartan viimeisimmässä keahak-sessiossa. Se menee jotenkin seuraavasti. Ensin meidän täytyi päästä yli haavoistamme ja uhritietoisuudestamme. Tehdessämme tätä hän siivosi energiansyöjät ja pelinpelaajat pois shaumbra-joukoista, jotta hän pystyi fokusoimaan työnsä niihin, jotka olivat sallimassa Oivaltamisensa tässä elämässä. Sitten meidän täytyi tuoda mestarin viisautta auttamaan sen tasapainottamisessa, mitä tulisi seuraavaksi. Nyt olemme muuttamassa suhdettamme energiaan – antaen sen palvella meitä sen sijaan, että olemme sen orja. Tästä menemme mielen tuolle puolen. Hänen voi nähdä pohjustavan tätä nyt keahakissa ja shoudeissa. Tästä siinä 45–60 päivän kokemuksessa on kyse, josta hän puhui toukokuun shoudissa. Sitten menemme gnostiin, josta hän ja Tobias ovat puhuneet vuosia, mutta nyt tuomme sen todella jokapäiväiseen elämäämme. Siitä eteenpäin on kyse tietoisuuden ja energian integroinnista. Ja voi, elämästä nauttimisesta ilman syyllisyyttä ja häpeää.

Kuule tämä selvästi: on kyse jäämisestä. Adamus sanoo, ettei hän puhu paljon Oivaltamiseen tulemisesta. Ei ole tarvetta, koska se on luonnollinen prosessi ja itsestäänselvyys. Sen sijaan hän valmistelee meitä jäämään planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Tähän sisältyy energian saaminen komentoomme, pelottomuus luomuksissamme, elämän kokeminen aistillisesti ja sen oppiminen, miten käsitellään uskomatonta ärsyyntymistä toisiin ihmisiin.

Matkan joka askeleella. Kun Adamus puhui shaumbroille ensimmäisessä shoudissaan 2009, hän sanoi olevansa kanssamme matkan joka askeleella. Silloin en oivaltanut, että se merkitsisi jokaista askelta taaksepäin ja eteenpäin. Minusta tuntuu, että neljä askelta eteenpäin ja kolme askelta taaksepäin. Ei mikään ihme, että kenkäni ovat kuluneet.

10/20. Juhlimme Adamuksen 10 vuotta shaumbrojen kanssa kesäkuun puolivälissä Santa Fessä, New Mexicossa. Se oli "Interdimensional Living" -työpaja Santa Fessä syyskuussa 2009, kun hän avasi silmäni ensimmäisen kerran ja käveli ympäri huonetta kanavoidessani häntä. Kanavoituani Tobiasta 10 vuotta baarituolilta silmät kiinni, en pitänyt tuosta kokemuksesta. En pitänyt myöskään Adamuksesta tuolloin kovin paljon. Töykeä. Ylimielinen. Provosoiva. Mutta aloin oppia, että hän oli myös hemmetin nerokas, ja se kaikki oli St. Germainin näytöstä. Nyt olemme parhaat kaverit, suurimman osan ajasta.

Elokuussa juhlimme Crimson Circlen 20. vuosipäivää. Kaikki alkoi tiipiistä 21.8.1999 – kaksi päivää sen jälkeen, minkä Edgar Cayce oli ennustanut olevan maailmanlopun alku. No, ainakin meidän tuntemamme maailman.

Tein sen! Artikkelini kirjoittaminen tuntui väkinäiseltä sanojen ja sivujen läpikäynniltä, mutta ainakin pääsin loppuun. Se on tavallaan kuin tulemisemme Oivaltamiseen: ihmismielemme yrittää suunnitella kaiken, sitten elämämme näyttää olevan palasina ja yhtäkkiä oivallemme, että olemme tehneet sen. Vanhan tarinan loppu, uuden elämän alku.

Tavatkaamme jälleen paikassa, jossa palasissa ei tarvitse olla tolkkua, mutta jonka tiedämme olevan todellisempi kuin se paikka, jota kutsuimme logiikaksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän päivän. Mm.

Tiedän, että monet teistä jotka kuuntelevat, ja monet teistä täällä yhteyskeskuksessa ajattelevat, etteivät tunne mitään. Mutta luulisin, että tunsitte juuri jotain. Luulisin, että tunsitte juuri jotain. Sillä mitä se on, ei ole nyt itse asiassa merkitystä, ja pyytäisin teitä olemaan yrittämättä pukea sitä sanoiksi, yrittämättä saada selvää siitä. Tuntekaa vain todella hetki sitä, että tunsitte juuri jotain.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä siihen.

Kyllä, jotain tapahtuu, ja teillä saattaa olla vähän ihmisahdistusta siitä. Ette ehkä tiedä tarkkaan, mitä se on. Ihminen saattaa sanoa: "Adamus, ole kiltti ja kerro meille, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu." Aa, tuntekaa vain sitä. Tiedätte, mitä tapahtuu. Ihminen ei ehkä pysty pukemaan sitä sanoiksi tällä hetkellä, mutta tiedätte, mitä tapahtuu. Mm.

Muuten, minä olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla aiemmin. Pidin (naurua) luentoa. Sitä Cauldre ei oikein käsitä ihmismielessään, että voin tehdä monia asioita kerralla. Voin pitää luentoa (lisää naurua), voin nukkua, voin syödä hienoa ateriaa Pariisissa ja voin olla täällä kuuntelemassa teidän keskustelujanne (lisää naurua; Adamus viittaa Geoffin ja Lindan kommentteihin edellisessä osuudessa). Ja tämä on hyvä huomautus teille kaikille: lakatkaa olemasta niin hemmetin lineaarisia! Te olette ja. Voitte tehdä monia asioita kerralla.

Mutta pidin luentoa tänä aamuna. Sitä pyysivät jotkut muut ylösnousseet mestarit, jotka työskentelevät ihmisryhmien kanssa. He pyysivät sitä yhtäkkiä, ja minä sanoin: "Minulla on kiire nyt 1.6.2019. Tämä on shoud-päiväni. Tämä on yksi iso päiväni kuukaudesta, jolloin saan loistaa ja olla töykeä (lisää naureskelua)." Sanoin: "Tätä varten minä elän. Tätä minä olen." He sanoivat: "Ei, ei, ei, Adamus, meidän täytyy tietää. Ennen kuin menet sinne alas, meidän täytyy tietää, miten teet tämän. Myönnämme, että olemme kaukana perässä. Myönnämme, että kamppailemme edelleen omien ryhmiemme kanssa – miten sinä teet tämän? Me kamppailemme edelleen ryhmiemme kanssa, ja sinä liihotat tuolle puolen shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa. Mitä sinä teet?"

Olin vähän haluton kertomaan heille. Ei niin, että kilpailisimme, mutta … (naurua) Mutta tiedättehän, olimme kaikki joskus ihmisiä, joten on sellainen hassu piirre – olla ensimmäinen, olla kärjessä. Mutta pitkitin sitä vähän ja sanoin: "En tiedä. En tiedä, pystykö oikeasti sullomaan sitä tiukkaan aikatauluuni. Nimittäin minun täytyy mennä sinne alas, ja minun täytyy puhua Cauldrelle ja saada hänet lakkaamaan olemasta niin hermostunut, ja minun täytyy mennä Lindan luo ja saada hänet lakkaamaan olemasta huolissaan siitä, mitä aion sanoa. Siihen menee tovi. Minä en vain tupsahda sisään." Sanoin: "Menen kolme tuntia, joskus päiviä, etuajassa." Mutta he vaativat.

Niinpä sanoin: "Se on hyvin yksinkertaista. Se on hyvin, hyvin yksinkertaista. Tästä siinä on kyse. Teillä on henkisiä opettajia, joista useimmat ovat täynnä makyoa. Teillä on henkisiä olentoja, ihmisiä, jotka ovat tavallaan eksyksissä, ja he yrittävät murtautua läpi. He yrittävät olla henkisempiä. He yrittävät olla valaistuneita tai ylösnousta, tai itse asiassa valtaosa heistä haluaa olla vain vähän rikkaampi ja vähän terveempi. Mutta ongelma on, että te teette sitä oppilaidenne kanssa – ja he tekevät sitä – mielestä käsin. Yritätte päästä juuri sen asian yli, josta olemme oppineet hyvin paljon Atlantiksen ajoista tähän päivään saakka, ja yritätte tehdä sen mielen sisältä, eikä se toimi. Se ei toimi. Mieli luo sokkelon, palapelin. Mieli luo valtavan pelin ja teeskentelee, että se pääsee jonnekin, eikä se koskaan todellisuudessa pääse. Siis teidän täytyy mennä mielen tuolle puolen. Teidän täytyy päästä ulos siitä."

Oli tavallaan ällistynyt hiljaisuus, kuten täällä nyt (Adamus naureskelee) "Häh?" Ja he sanoivat: "Miten te menette mielen tuolle puolen? Miten te teette tämän mielen ulkopuolelta, koska ihmisellä kaikki on mielessä? Miten te teette sen?"

Ja sanoin: "No, se ei ole ollut helppoa. Tämä oli suurin haaste, kun tulin työskentelemään shaumbrojen kanssa. Miten menemme tuolle puolen? Miten menemme sieltä ulkoa muuttamaan sen, mitä on täällä sisällä, jos kaikki on lukittuna tänne sisälle?" Sanoin: "Se on paljon häiriötekijöitä. Se vaatii paljon häiriötekijöitä. Se vaatii valtavan määrän sitoutumista jokaiselta shaumbralta, joka on tässä transformaatiossa. Se vaatii paljon nauramista, ja se vaatii, että meillä on joitain mekanismeja, joita tutkimme täällä tänään ja jotka saavat meidät sinne ulos käsittelemään sitä, mikä on täällä sisällä."

Ja sanoin: "Mutta minulla se on vielä vaikeampaa, kuin kenelläkään teillä muilla pyhimyksillä täällä ylhäällä. Minulla se on vaikeampaa, koska olen tekemisissä juuri sen ryhmän kanssa, joka laittoi meidät tänne sisälle. Sen saman ryhmän, joka sai meidät mieleen. Olen tekemisissä heidän kanssaan, joten voitte kuvitella, miten vaikeaa se on. On paljon syyllisyyttä, jonka lohikäärme auttaa meitä tuomaan esiin nyt. On paljon kieltämistä. Paljon kieltämistä: "Voi, se en ollut minä. Ei, en tehnyt kaikkea tätä." "Kyllä, olit se sinä (vähän naurua)." Valtava määrä kieltämistä. On paljon mielen toimintaa, koska jos olet yksi niistä, joka auttoi laittamaan nuo vanhat pääpannat, on jokseenkin paljon ongelmia siihen liittyen." Siis sanoin: "Se on erityisen vaikeaa, mutta otamme tuon energian, otamme ns. tuon ajattelutavan, ja käytämme sitä samaa asiaa ulkopuolelle menemiseen."

Uusi hiljaisuus laski joukon yli, ja he sanoivat: "Mutta eikö se riitä tekemään ihmisen hulluksi?" (Lisää naureskelua) Ja sanoin: "Ehdottomasti. Minun shaumbrani … Minun shaumbrani (yleisö sanoi "oiiii") ovat …" (Adamus naureskelee) Meidän pitäisi saada sellainen ääniraita: "Oiii! Oiii!"

"Minun shaumbrani käyvät sitä tällä hetkellä läpi. Laadin sen heille viime k- … – laadin heille paljon juttuja viime kuussa – laadin sen heille viime kuussa. Heillä on tämä asia, joka tapahtuu 45–60 päivän kuluessa. Voi, he pankoivat. He panikoivat. Hyvin monet heistä ajattelivat:" Kuolenko minä? Mitä minulle tapahtuu? Kenties minun ei pitäisi tehdä tätä?"" Ja sanoin: "Mutta juuri sitä teemme tällä hetkellä, ja sen he kaikki tuntevat ja kokevat, jokainen omalla tavallaan. Tässä kuussa ei ole paljon kyse fyysisestä puolesta. On vähän jäämää, mutta se tapahtuu täällä ylhäällä (pää)."

"He unohtavat kaiken. He eivät pysty yhdistelemään asioita niin, kuin ennen. Heidän logiikkansa ei toimi kovin hyvin enää", sanoin. "Ja juuri sitä teemme." Mutta sanoin: "Summaan sen kaiken", ja Linda, kirjoittaisitko tämän, koska se on hyvin mestarillista. "Summaan sen kaiken teille" – ylösnousseille mestareille, jotka kuuntelevat luentoani – "ja se on hyvin yksinkertaista, mutta se on yksi niistä asioista, jotka panevat teidät miettimään pitkäksi aikaa: "Mitä hän oikeastaan tarkoitti?"" Summaan sen kaiken, ja se on näin yksinkertaista: olette hullu, kunnes ette ole.

Ei hullu

Olette hullu, kunnes ette ole. Se on siinä! Ja sitä te kaikki täällä käytte läpi nyt. Olette hullu, kunnes ette ole. Se merkitsee, että niin kauan kun ajattelette tulevanne hulluksi, niin okei, sitten te olette. Niin kauan kun pidätte itseänne hulluna verrattuna toisiin ihmisiin, verrattuna omaan menneisyyteenne, hulluna siksi, että teillä on ajatuksia, jotka ovat erilaisia, joita on vaikea määritellä, jotka uhmaavat tiedettä ja tavallista logiikkaa, no, silloin te olette hullu. Niin kauan, kun pidätte unelmianne vain keksittynä, ei todellisina, niin kauan kun ajattelette, että jotkut aidot halunne elämässä ovat vain hulluja unelmia, no, silloin olette hullu. Kunnes ette ole.

"Ette ole" on sitä, kun hyväksytte, että te ette ole hullu. Hyväksytte sen, mitä koette ja tunnette, sen tietämisen joka teillä on ja jota ette pysty määrittelemään, nuo valtavat tuntemukset sisällä. Teillä kaikilla on niitä, tällaisia läpimurtohetkiä, ja te tajuatte sen jonkin aikaa, ja sitten tietysti sulkeudutte ja ajattelette: "Voi, se oli vain hölynpölyä, minä vain keksin sen." Se ei ole. Olette hullu, kunnes ette ole. Olette hullu, kunnes oivallatte: "Tämä ei ole hullua. Tämä ei ole hullua. Tämä on luonnollista. Se on totta. Se on laajentunutta." Kun yritätte laittaa itsenne takaisin tuohon rajoittuneeseen maailmaan, siniseen maailmaan, se on hullua. Se on hullua.

Mutta olette takaisin siellä monien muiden sinisten ihmisten keskuudessa, täysin sinisessä maailmassa, ja silloin mielenne asettuu ja sanoo: "Voi, olen takaisin täällä nyt. En saa olla hullu." Mutta, no, tiedätte, millaista se on. Jatkatte tuon pienen jutun saamista mieleenne, joka sanoo: "Mutta sinä olet hullu. No, olet kaheli. Miksi en voi vain elää normaalia, tavallista … Miksi minun täytyy kuulla ääniä? Miksi minun täytyy saada näitä pakahduttavia tunteita? Miksi minulla on suuri kaipaus johonkin muuhun? Voi, minussa täytyy olla jotain vikaa. Minulle kerrotaan, että minun pitäisi hyväksyä, kuka olen ja mitä olen." Ei. Ei. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole itsenne laittamisesta takaisin hullu-maahan.

Kyse on murtautumisesta vapaaksi, esiintulemisesta. Tulemisesta sieltä esiin. Olette hullu, kunnes ette ole, eli kun vedätte syvään henkeä ja oivallatte: "Hei, tämä ei ole hullua. Tämä on todellisempaa, luonnollisempaa. Tämä on enemmän vapautta kuin mikään muu", silloin ette ole enää hullu. Silloin lakkaatte laittamasta tuon leiman itseenne. Lakkaatte kävelemästä ja puhumasta kuin hullu ihminen. Teillä lakkaa olemasta hullujen ihmisten unelmia elämässänne. Puhumme tänään vähän lisää unelmista/unista. Lakkaatte olemasta hullu uneksija, ja nyt olette todellinen. Nyt olette todellinen.

Historian saatossa monia suuria ihmisiä on pidetty hulluina. Leonardo da Vinciä pidettiin täysin omalaatuisena omana aikanaan. Hän ei pystynyt sopimaan tapaamisia. Hän ei pystynyt tekemään loppuun maalausta. Hän ei pystynyt minkäänlaisiin todellisiin suhteisiin muiden ihmisten kanssa. Hän oli eriskummallinen, ja hän piirsi ja töherteli aina. Hän oli hullu, kunnes ei ollut, kunnes hän yhtäkkiä oivalsi, että hän kommunikoi asioiden kanssa, avautui asioille kaikkialla ympärillään, jotka ovat tässä, mutta niitä ei voi vain nähdä ihmissilmin tai havaita ihmisaistein. Mutta ne ovat tässä, ja te tiedätte sen.

On surullista, kun näen mielenne kieltävän sellaisten asioiden olemassaolon, joita on oikeasti tässä. Kieltävän ne, koska sanotte: "En halua olla tuo hullu kundi tai tuo hullu tyttö. Aion sopeutua vain yhteiskuntaan." Te ette voi sopeutua enää. Se on siinä. Olette menneet liian pitkälle. Ette voi sopeutua. Te ette ole hullu. Te ette ole hullu. Olette todellisempi. Olette aistillisempi. Olette moniulotteisempi. Olette aidompi, kuin kukaan niistä, jotka ovat koskaan kutsuneet teitä hulluksi. Ja he tulevat jonain päivänä takaisin ja oivaltavat ja myöntävät sen: "Ei, sinä et ollut hullu". Ja he pyytävät anteeksi teiltä, koska kutsuivat teitä niin, ja joitain isoja aspekteja tulee maisemiin pyytämän anteeksi – teidän omia aspektejanne – että ovat kutsuneet teitä hulluksi. Te ette ole. Olette hullu, kunnes ette ole, eli pääskää yli siitä.

Sitten yhtäkkiä ette ole hullu. Yhtäkkiä olette nerokas (muutama naurahdus). Kyllä, oikeasti. Olette nerokas! Olette nero! Sen he sanovat, tai ainakin te sanotte: "Olen hemmetin nero." (Naurua) Olette uskomattoman luova. Olette hyvin moniulotteinen olento. Olette hullu, kunnes ette ole, joten päästäänpä tuon hullun osan yli juuri nyt.

Vedetäänpä syvään henkeä. Ette ole hullu. Minä tiedän, mitä hulluus on, ettekä te ole hullu. Hullu – itse asiassa jos määrittelisimme sen, niin sitä eivät ole ne, jotka lentävät ja nousevat sellaisiin korkeuksiin, joista he eivät tiedä mitään, mutta kuitenkin tuntevat, että siellä on jotain. Hulluja eivät ole ne, jotka lentävät korkealla. Hulluja ovat ne, jotka menevät jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle samaan rajoittuneeseen todellisuuteen etsimään vastauksia. Se on hullua. Hullua on toistaa samoja kaavoja elämästä toiseen toivoen eri tulosta. Se on hullua.

Hullua on, kun yksilö alkaa ottaa noita lääkkeitä, noita mielen lääkkeitä, ja se saa heidät hyvin syvälle siniseen, ei-mihinkään. Se on hullua. Se on todella hullua. Hullua on yrittää sopeutua niin, että te ette ole enää itsenne. Olette yhdenmukainen kaikkien muiden kanssa. Se on hullua.

Te ette ole hulluja. Ei, te olette pioneereja. Uskaltaudutte toisiin maailmoihin. Olette niitä, jotka ovat halukkaita omaksumaan uutta. Palaan tähän myöhemmin tässä keskustelussa, mutta tiedätte, että olen puhunut kauan siitä, että minä-olen on tietoisuus, tiedostaminen – "minä olen, minä olen olemassa" – mestari on se, joka tuo kaikki kokemukset viisaudeksi ja siivoaa, joka on elefanttiparaatin takana ja siivoaa kaikki jutut, kompostoi ne ja saa ne takaisin perusasioiksi (Adamus naureskelee). Se on mestari.

Ihminen on se, joka kokee uutta. Hullua on, kun te ette tee uutta, kun teitä, ihmistä, pidätellään, kun te ette ole kiinnostunut uudesta ja toistatte vanhoja kaavoja. Se tekee teidät hulluksi.

Ihmisessä on kyse uudesta, mutta kuitenkin monista syistä se ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Se jatkaa samoja vanhoja kaavoja. Olette menossa uuteen, vaikka osa teissä saattaa ajatella: "No, se on hullua. Miksi haluaisin mennä uuteen, kun en tiedä, mitä se on tai missä se on tai mitä se tekee minulle? Miksi mitenkään haluaisin uutta elämääni? Helvetti, en ole tehnyt hyvää työtä vanhankaan kanssa, joten miksi haluaisin uutta elämääni?" (Vähän naureskelua)

On hullua olla menemättä uuteen, koska se on ihmisen työtä – uusi, kokeminen – ja silloin kun ette koe, kun ette mene uuteen, niin olette hullu. Silloin romutatte sen syyn, miksi ihmisosa on ylipäätään täällä. Silloin tukahdutatte itsenne. Tukahdutatte sielunne, melkein kirjaimellisesti, koska se ei saa päivittäistä annostaan uutta ja kokemista. Ja silloin kun ette ole kiinnostunut uudesta, kun ette koe niin, kuin ihminen on suunniteltu kokemaan, no, mestarilla ei ole takana kakkaa siivottavana, koska se on samaa vanhaa paskaa (lisää naureskelua).

Olemme menossa uuteen, tarkoitan, että hyvin monin tavoin, ja kyllä, ihminen on huolissaan aina silloin tällöin: "Mitä tapahtuu? Mihin se kaikki menee?" Mutta pyydän teitä, haastan teidät, tuntemaan sitä. Osa ihmisestä sanoo: "En ole kovin varma tästä", mutta te tiedätte jo. Tarkoitan, että te tiedätte jo. Minä tiedän sen. Te tiedätte jo, mihin menemme seuraavaksi. Kenties se ei ole määriteltävissä sanoillanne tai ajatuksillanne, mutta gnostinne tietää. Antakaa sen tulla esiin tänään.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä uuteen. Joo, emme aio toistaa vanhoja kaavoja. Se on varmaa.

Joka tapauksessa rakastan sitä. Rakastan sitä, mitä kerroin muille ylösnousseille mestareille. Sanoin: "Mitä ihmiseen tulee, niin olette hullu, kunnes ette ole." Ja heiltä vei hetken – kyllä, niin viisaita ja fiksuja kuin heidän pitäisi olla, he olivat ihmisiä kerran, joten he ovat vähän hitaita hoksaamaan aina silloin tällöin – mutta hiljaisuus laskeutui Ylösnousseiden mestareiden klubille, ja he sisäistivät tätä: "Olette hullu, kunnes ette ole", ja sitten yksitellen yli 9.000 mestaria nousi seisomaan ja alkoi taputtaa (naurua ja taputuksia). Mitä voin sanoa? (Adamus naureskelee) Huomaan, että te ette nousseet seisomaan, mutta se on ok. Älkää … (lisää naureskelua) Se oli todella ratkaiseva hetki, ja siinä on kyse teistä. Siinä on kyse teistä. Siinä on kyse siitä työstä, jota teemme, ja se on haastavaa. Se on vaikeaa toisinaan. Se on kuoppaista toisinaan, ja erityisesti se, mitä teemme nyt – menemme kirjaimellisesti mielen ulkopuolelle. Sitä ei voi tehdä mielestä, mutta todellakin tuntuu hullulta, kun menette mielen ulkopuolelle.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sen myötä, ja ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, laitetaan vähän musiikkia, ja haluan tehdä hyvin lyhyen … Tuota, se ei ole oikeastaan merabh, se on kokemus. Oi, minulle tuotiin ruokaa tänään. Laitetaan vähän musiikkia ja himmennetään valoja. Anteeksi (Adamus ottaa vähän ruokaa). Mm.

Shaumbra-talo

Hyvä. Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tänään, haluaisin meidän kaikkien vierailevan eräässä paikassa – paikassa jota ei ole olemassa fyysisellä planeetalla.

(Musiikki alkaa)

Ei tarvitse olla. Paikka joka ei vie tilaa tai aikaa. Se on hyvin ajaton, mutta paikka joka on hyvin henkilökohtainen kaikille teille. Hyvin henkilökohtainen.

Haluaisin meidän kaikkien vierailevan Shaumbra-talossa tänään. Se on talo, jonka te rakensitte, aloittaen yli 2.000 vuotta sitten.

Nimittäin pelkästä tyhjyydestä, ilmasta – ehkä sanottaisiin – voidaan rakentaa talo. Talo on, no, jotkut kutsuisivat sitä ulottuvuudeksi. Minä kutsun sitä tietoisuuspisteeksi. Ja talo voi olla yksi ihminen, yksi olento, yksi enkeli. Se voi olla koko ryhmä, kuten Shaumbra-talo.

Meillä on Keahak-talo, jossa tapaamme kaksi kertaa kuukaudessa. Se on tietoisuuspiste, kerääntymis- ja kokoontumispiste, ja haluaisin teidän tulevan tähän Shaumbra-taloon tänään. Ja määrittelemättä mitään, minkä ihmismieli määrittelisi värinä, muotona tai kokona, kehotan teitä vain tuntemaan energioita täällä.

Se on teidän talonne.

(Tauko)

Tuntekaa, miten se on muuttunut Jeshuan ajoista tähän hetkeen, mutta erityisesti kuluneina 20 vuotena – miten tuo Shaumbra-talo on muuttunut.

(Tauko)

Tämä on tila, jonka te loitte. Se sisältää valtavasti viisautta. Se on eräänlainen energeettinen kirjasto. Siellä ei ole todellisuudessa kirjoja, vaan siellä on kaikki kokemukset ja oivallukset, joita teillä on koskaan ollut, olette koskaan tehnyt, kaikkien muiden shaumbrojen rinnalla, myös niiden jotka ovat lähteneet, jotka ovat poissa, myös niiden jotka ovat siirtyneet rajan taakse.



Paras analogia jonka voin antaa sille, on uskomaton kristalli, mutta ei kova ja fyysinen kristalli. Vain uskomaton kristalli. Ja se on täytetty teidän ydinolemuksellanne, tietämisellänne, viisaudellanne, teidän kaikella.



(Tauko)



Antakaa itsenne tuntea tätä Shaumbra-taloa. Olette osa sitä.



Sen kasvaminen jatkuu joka päivä, kun te olette elämässä, kun te elätte.



(Tauko)



Sen laajeneminen jatkuu joka kerta, kun meillä on jokin kokoontuminen.



Pyysin teitä tulemaan tänään tänne Shaumbra-taloon, koska se on ei-mentaalinen paikka. Täällä ei ole logiikkaa, ei tarvitse olla. Ei ole hierarkiaa, eikä järjestystä. Ei tarvitse olla.



Tuntekaa sitä hetki, ja tuntekaa omaa osaanne tässä Shaumbra-talossa.



(Tauko)



Tämä täällä on se lahja, jonka jätätte jälkeenne. Tulee aika, jolloin siirrytte eteenpäin, ette enää tule takaisin Maahan, ette ole enää juurikaan yhteydessä Maahan edes ei-fyysisellä tavalla. Mutta tämä kaunis kristallienergia on lahja, jonka jätätte Maahan. Se on kumulaatio kaikista elämistänne. Se on oikeasti tuo tuleminen ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen.



Nimittäin niin hullulta kuin se kuulostaakin – mutta mikään ei ole enää hullua. Mikään ei ole hullua. Tarkoitan, että hullua … Katsotte ulos maailmaan – politiikkaa, bisnestä – ja paljon siitä on hullua. Mutta mikään ei ole oikeasti kovin hullua enää. Jätätte tämän lahjan, ja tiedätte, että tämän Maan aivan ytimessä ei ole sulaa laavaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tiedemiehet haluavat ajatella niin, mutta en tiedä yhtään tiedemiestä, joka olisi ollut siellä. Siis ei. Tämän maaplaneetan aivan ytimessä on kristalli, valtava kristalli. Jotkut sanoisivat ehkä, että se on fyysinen. En tiedä. Ehkä se ei ole, mutta siellä on kristallirakenne. On pakko olla, muuten tämä planeetta ei olisi täällä. Aivan tämän Maan ytimessä on kristallirakenne.



Muutamana seuraavana vuotena jotka meillä on yhdessä, yhdistämme tämän kristallisen shaumbra-energian, Shaumbra-talon ... Ei nyt, koska on vähän liian aikaista tehdä se, mutta yhdistämme tämän Shaumbra-talon suoraan Maan ytimeen, jotta kaikki jotka tulevat teidän jälkeenne, pystyvät yhdistymään siihen jokapäiväisessä elämässään. Se on lahja, jonka jätätte jälkeenne, kaunis lahja.



(Tauko)



Shaumbra-talo. Ja hyvin suuri osa tästä lahjasta on murtautuminen ulos – murtautuminen ulos rajoittuneisuudesta, murtautuminen ulos Sinisen maasta – ja se on tavallaan koodattuna, tavallaan koodina, niitä varten jotka ovat valmiita. Ja se sanoo: "Et ole hullu. Et ole hullu. Ei, vaan itse asiassa olet enemmän kosketuksessa itseesi kuin mikään muu ihmisryhmä. Ja epäilet itseäsi, tietysti. Taistelet itsesi kanssa. Yrität laittaa logiikaksi sen, mikä tulee sydämestäsi, unelmistasi, tietämisestäsi. Se ei toimi kovin hyvin. Mutta et ole hullu."



Ja teemme tämän yhdistämisen jossain kohtaa – yhdistämme Shaumbra-talon Maan ytimeen. Se on luultavasti yksi suurimmista asioista, joka erottuu niille, jotka ovat valmiita kuulemaan sen.



Olette hullu, kunnes ette ole. Kunnes ette ole, kunnes oivallatte: "Ei. En oikeasti ole. Olin itse asiassa …" – tuo sana ei ole aivan oikea – "mutta olin oikeassa koko ajan. En vain antanut itseni oivaltaa sitä."



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä Shaumbra-talossa.



Aah! Kuulen kaikki kysymykset jo: "Milloin teemme tämän yhdistämisen?" Meillä on muita asioita tehtävänä ensin …



(Musiikki loppuu)



… kuten päivän ensimmäinen kysymykseni. Mutta ensin haluan puhua vähän kokoontumisestamme viime kuussa, pieni yhteenveto.



Jälleen kerran, vapautuaksenne oikeasti ruumiillistuneena mestarina tällä planeetalla, teidän täytyy pystyä menemään mielen ulkopuolelle. Mieli pitää teidät Sinisen maassa. Se pitää teidät rajoittuneena. Se pitää teidät logiikassa. Se pitää teidät eräänlaisessa kontrollissa. Se estää teitä näkemästä kaikkia energioita, jotka ovat tässä huoneessa nyt, kaikki olennot. Niitä on ympärillä, mutta ette ole hullu, jos näette niitä tai tunnette ne. Teidän ei tarvitse nähdä niitä silmillänne, vaan tuntea ne. Niitä on ympärillä, mutta mieli torjuu sen kaiken. Torjuu sen kaiken, kuten puhuimme viime kuussa atlantislaisista pääpannoista.



Jotkut miettivät: "Onko tämä tarina? Onko se vertauskuva, vai oliko se totta? Oliko Atlantiksella oikeasti pääpantoja?" Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Tuntekaa sitä. Sallikaa se, minkä haluatte sallia. On voinut olla näitä pääpantoja. On voinut olla voimakasta energian käyttämistä mieleen yhdenmukaisuuden vuoksi, yhteisen kokemuksen vuoksi, paremman kommunikoinnin vuoksi ihmisten keskuudessa, tavallaan ykseyden luomiseksi yhteiskuntaan. Ja sitten kristallien voimakkailla energioilla, jotka on viritetty juuri oikealla tavalla ja ohjattu juuri oikealla tavalla, teitä "ammutaan" – taas kerran, ei pahana juonena, mutta teitä ammutaan – yhdenmukaisuuden, ykseyden ja standardoinnin vuoksi. Joo.



Tai voi olla vain vertauskuva – jos pidätte enemmän siitä – että ajan kuluessa ihmiset menivät vain enemmän ja enemmän mieleen, tulivat enemmän ja enemmän mentaaliseksi. He alkoivat palvoa älykkyyttä. He unohtivat sellaiset asiat kuin tietäminen. He unohtivat, no, gnostin. Ja sitä vahvistettiin sellaisilla asioilla, kuin kirkko, koulutus ja lääkkeet – nämä lääkkeet joista en pidä lainkaan, SSRI-lääkkeet. Ja muuten, nuo lääkkeet ovat uusi pääpanta – uusi pääpanta.



Ja tulee joitain ryhmiä, jotka kenties 100–200 vuoden päästä istuvat tavallaan kuin me ja sanovat: "Joo, te olitte niitä tiedemiehiä, jotka keksivät ne. Te olitte lääkefirmojen johtajia, jotka puskivat niitä. Te olitte farmaseutteja, jotka antoivat niitä kuin karkkejaa, lääkäreitä jotka määräsivät niitä kenelle tahansa. Jos joku tuli sisään ja sanoi: "Voi, leikkasin sormeeni", lääkäri sanoi: "Tässä. Ota vähän näitä. Sinusta tuntuu paremmalta."" Kenties täällä istuu 150 vuoden päästä ryhmä, joka sanoo: "Okei, te olette niitä, jotka tyrkyttivät näitä lääkkeitä. Nyt meidän täytyy päästä ulos siitä." Mutta takaisin asian ytimeen. Pääpannat? Joo. Mutta jos se ei tunnu oikealta, katsokaa vain mielen kehitystä pitkän ajan kuluessa.



Siis viime kuussa puhuimme näistä pääpannoista, tuosta paukuttavasta äänestä. Miten moni teistä kuuli sitä shoudin jälkeen? Tuon "pam! pam!" mielessä. Se on aina siellä. Muuten, se on aina siellä riippumatta siitä, ajatteletteko se olevan vai ette. Se on siellä, olette vain virittyneet pois siitä. Se on aina siellä, no, jonkin aikaa. Pääsemme yli siitä.



Siis meillä oli tämä melko mielenkiintoinen ja iso keskustelu viime kuussa ja sanoin: "Okei, te olitte niitä, jotka tavallaan aloittivat koko pääpantajutun, tuon ajan muodin: "Ollaan toistemme kaltaisia. Käytetään näitä juttuja", joten teidän täytyy päästä ulos siitä ensimmäisenä." Sillä oli suuri vaikutus viime kuussa, suuri vaikutus, mutta näen teidän tulleen hakemaan lisää (muutama naurahdus). Tässä sitä ollaan.



Okei, nyt päivän kysymys – shaumbra-viisautta, päivän kysymys. Olemme puhuneet paljon mielestä ja aivoista. Pieni erottelu tässä. Aivot ovat "astia", joka on päässänne. Käytän sanaa "mieli", joka on oikeastaan psyyke. Se on tavallaan ihmishenki, tavallaan ihmisälykkyys. Se ei itse asiassa ole aivoissanne, uskokaa tai älkää. Käytän sanaa "mieli", ja joillekin teistä – erityisesti saksaa puhuvissa maissa – tämä on vähän haasteellista toisinaan, koska "mieli" on kai samanlainen sana kuin "haamu" tai "henki". Mutta tässä tuo henki on ihmismentaliteettia.



Aivot ovat pelkästään prosessori. Aivot ovat uskomaton prosessori, ja sitä ne vain ovat. Aivot ovat erittäin hyvä työkalu. Ne osaavat supistaa laajan energia- ja tietoisuusasteikon. Aivot osaavat tuoda korkeudet rajoittuneisuuteen. Ne ovat todella hyvä siinä. Siis ne ovat prosessori, ja se ovat teidän päänne yläosassa.



Mieli on ne asiat, joita tulee tuloksena siitä, kun transformoidutaan rajoittuneeseen tai alempaan tietoisuuteen, kuten sanottaisiin. Se mielessä on, ja sitä mieli tekee. Menemme siihen lisää aivan hetken kuluttua. Mutta kysymys joka minulla on teille tänään, ja Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Valmiina?



Ensimmäinen kysymys



LINDA: Riippuu kysymyksestä (naurua).



ADAMUS: (naureskellen) Haluaako kukaan muu tehdä mikrofonijutun tänään? (Lisää naureskelua) Kysymys, ja puhun tässä mielestä, ihmisen mentaalisesta psyykestä. Anna palaa.



LINDA: Anna palaa mitä?!



ADAMUS: Etsi joku (joku sanoo "ptruu!" reagoiden siihen, kun Adamus tavallaan hätistelee Lindaa, ja vähän naureskelua).



Valmiina? Ahaa! No niin, ja pyydän sinua olemaan ajattelematta sitä, ja sen sijaan tuntemaan sitä, gnostaamaan sitä. Mitkä ovat mielen haavoittuvuuksia?



Mieli on hyvin laatikossa, hyvin rajoittunut, ja puhumme tässä vaikeudesta päästä pois mielestä. Miten teemme kaiken tämän ajattelematta, koska ajattelu saa teidät vain enemmän mieleen … mutta munassa on ns. säröjä. Mielessä on muutama takaovi. Mitä luulet niiden olevan?



SHAUMBRA 1 (nainen): Ensimmäinen asia joka tulee mieleeni … (naurua)



ADAMUS: Joo, joo! Näetkö, siinä on tuo vaikeus. Myös sanasto tukee mieltä.



SHAUMBRA 1: Tunteeni on, tai paras tapa, jolla voin päästä pois mielestä, on mennä tyhjyyteen.



ADAMUS: Mennä tyhjyyteen, okei.



SHAUMBRA 1: Niinpä luulen, että tyhjyys olisi mielen haavoittuvuus.



ADAMUS: Okei. Onnistutko menemään tyhjyyteen?



SHAUMBRA 1: Onnistun. En onnistu pysymään siellä.



ADAMUS: Pysymään siellä, okei.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Mitä tapahtuu, kun olet tyhjyydessä? Miksi et vain kykene pysymään siellä?



SHAUMBRA 1: Alan ajatella asioita.



ADAMUS: Varmaan.



SHAUMBRA 1: Enkä edes oivalla sitä, ja sitten olen todella vihainen, että tulin ulos (naureskellen).



ADAMUS: Joo, mielen täytyy täyttää tyhjiö.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Sitä mieli tekee. Sen täytyy täyttää tyhjiö. Se ei voi sietää tyhjyyttä.



SHAUMBRA 1: Juuri niin.



ADAMUS: Mieli ei ymmärrä, ettei koskaan ole tyhjyyttä – on vain asioita mielen ymmärryskyvyn ulkopuolella. Siis kun menet tyhjyyden paikkaan, se ei ole ei-mitään. Se on vain sellaista, mitä mieli ei pysty ymmärtämään. Ja mieli avaa tulvaportit ja täyttää tuon tyhjyyden niin paljon, kuin pystyy.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Kolme kertaa enemmän, kuin se normaalisti täyttäisi tuota tyhjiötä. Siis mitä sitten tapahtuu? Olet tyhjyydessä, yhtäkkiä sinulle tulvii ajatuksia, mitä teet seuraavaksi?



SHAUMBRA 1: Oivallan, että ajattelen niitä, ja suutun, ja sitten palaan takaisin tyhjyyteen (naureskellen).



ADAMUS: Kyllä. Ja sitten mentyäsi takaisin tyhjyyteen, mitä sitten tapahtuu?



SHAUMBRA 1: Ne tulevat taas takaisin.



ADAMUS: Ne tulevat taas takaisin (nainen naureskelee). Ja miten sitten kaikki tämä loppuu tyhjyydessä yhdessä näistä jaksoista?



SHAUMBRA 1: Se voi loppua kahdella tapaa. Paras tapa on, kun pystyn jäämään sinne joksikin aikaa, ja se on ehdottomasti helpotus. Se on ainoa paikka, jossa minusta tuntuu hyvältä nykyään. Tai nousen ylös ja teen, mitä mieleni käskee minun tehdä (naureskellen).



ADAMUS: Aivan, aivan.



SHAUMBRA 1: Se keksii ongelmia ja yrittää ratkaista niitä.



ADAMUS: Joo. Mikä on pisin aika, jonka olet koskaan pystynyt ylläpitämään tyhjyyden?



SHAUMBRA 1: Luultavasti muutaman tunnin.



ADAMUS: Muutaman tunnin, okei. Ja se oli kompakysymys, koska jos olet tyhjyydessä, sinulla ei olisi mitään tajua ajasta, eikä sillä olisi oikeasti merkitystä. Kyllä, se on hyvin, hyvin vaikeaa, ja sinulla on lyhyitä kauniita hetkiä tyhjyydessä, jota ei oikeasti ole, mutta mieli täyttää sen. Ja mieli itse asiassa leikkii kanssasi vähän aikaa ja sanoo: "Okei, olet tyhjyydessä jonkin aikaa – teeskentelet, että olet tyhjyydessä – mutta katso, mitä tapahtuu noin 47 minuutin kuluttua."



SHAUMBRA 1: (naureskellen) Kyllä.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Ja se täyttää sen taas. Ja sitten on hemmetin turhauttavaa, ja olet kuin: "Mitä tein väärin? Ja täytyykö minun mennä istumaan vuorenhuipulle Intiaan ja opetella, miten tämä tehdään?" Ei, ei, koska heidän mielensä on täynnä samaa roskaa. He vain istuvat vuorenhuipulla (nainen kikattaa). Joo. Joo, hyvä. Kiitos. Seuraava.



LINDA: Lisää.



ADAMUS: Mitä ovat nuo haavoittuvuudet, nuo aukot, säröt munassa? Mitä se on?



LINDA: Ulli aneli mikkiä.



ADAMUS: Voi, kyllä. Näin sen, Linda.



ULLI: Ensimmäisenä tuli esiin toisten ihmisten energiat, mutta en tiedä, ymmärränkö kysymyksen, kun …



ADAMUS: Joo. Siis olet vankina mielessä, mielessä on vankila, ja mieli haluaisi sinun uskovan, ettet voi päästä pois tuosta vankilasta koskaan.



ULLI: Okei, okei.



ADAMUS: Olet vankina siellä. Olet mielen orja.



ULLI: Joo.



ADAMUS: Mutta voin kertoa, että on tie ulos. Mikä tuo tie on? Mikä vika on mentaalijärjestelmässä? "Mikä glitch (häiriö) on matriisissa?" Cauldre kertoo minulle.



ULLI: (pitäen tauon) Ai, vaikea kysymys.



ADAMUS: Tärähdyksen saaminen? (Adamus naureskelee)



ULLI: Hmm … (hän pitää tauon)



ADAMUS: Olet hukassa. Ajattelet liikaa sitä.



ULLI: Joo.



ADAMUS: Se on spontaania. Sanot vain sen, ja sitten osa sinua sanoo: "Voi, se kuulostaa niin hullulta." Tuota, olet hullu, kunnes et ole.



ULLI: Joo.



ADAMUS: Joo.



ULLI: Ensimmäisenä tuli, että jokin ulkopuolelta törmää sisään.



ADAMUS: Okei, jokin ulkopuolelta törmää. Okei, haluatko sitä?



ULLI: Joo, miksi ei?



ADAMUS: Miksi ei, okei.



ULLI: Voin elää sen läpi, päästää sen läpi. Joo.



ADAMUS: Se on tavallaan jotain ulkopuolelta. Tavallaan. Tarkoitan, että olet pääsemässä siihen. Olet jyvällä. Näetkö, jos olisit vain mennyt tuon ensimmäisen hullun ajatuksen mukaan (Ulli nauraa). Joo, joo. Hyvä, kiitos. Pari vielä. Mikä on tuo haavoittuvuus?



LINDA: Kysytäänpä hullulta shaumbra-psykologilta.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Mikä on särö munassa, häiriö matriisissa?



JULIE: Tietäminen. On tämä tietäminen, että vain tiedät sen. Etkä tiedä, mitä tiedät – tiedät vain tietäväsi. Olet vain siinä.



ADAMUS: Okei, istut tässä eläintarhassa mielessäsi ja tiedät, että tiedät. Okei, mutta miten pääset nyt ulos, mielen ulkopuolelle?



JULIE: Päivän kysymys.



ADAMUS: Joo (he naureskelevat). Mitä kertoisit asiakkaallesi?



JULIE: Puhuisin ehdottomasti tuntemisesta … Se on vain "kyllä", tai se on vain tunne, että tiedät, etkä osaa edes selittää sitä.



ADAMUS: Aivan, aivan.



JULIE: Joten se on …



ADAMUS: Tästä ei ole hullulle asiakkaallesi paljon hyötyä tässä kohtaa (he nauravat).



JULIE: Ei, ei!



ADAMUS: Hän on kuin: "Mistä hän oikein puhuu?"



JULIE: Tiedän, koska kun puhuu sydämestä tai … Se voi olla hyvin mentaalista.



ADAMUS: Varmasti, mieli muuttaa sydämen mentaaliseksi … Joo, mieli on mahtava siinä.



JULIE: Siis, viisaus on gnostimme.



ADAMUS: Aivan.



JULIE: Ja tietysti monilla ihmisillä on ollut kokemus jonkin tietämisestä ja sen seuraamisesta, ja sen tietämisestä seuraamatta sitä.



ADAMUS: Kyllä.



JULIE: Ja voi ehdottomasti verrata, miten hyvin nuo kaksi kokemusta menee.



ADAMUS: Mm hmm. Joo, ja monta kertaa kuitenkin sinulla on jokin tietäminen ja seuraat sitä, ja mieli hyppää mukaan, nauraa ja nauraa sanoen: "Okei, annan hänen teeskennellä, että hän seuraa joitain, mutta se on umpikujapolku."



JULIE: Mm hmm.



ADAMUS: Ja se on yksi turhautumista. Siitä luennoin tänä aamuna Ylösnousseille mestareille. Planeetalla on erittäin monia henkisiä opettajia, mutta he työskentelevät mielestä, ettekä koskaan pääse ulos. Voi, voitte sanoa: "Okei, kaivamme tunnelin syvältä tämän vankilan alta ja menemme mielen ulkopuolelle", ja mieli vain nauraa ja sanoo: "Joo, kun ilmestyt ulos tuosta tunnelista, olet edelleen vankilassa, kaikesta huolimatta." Se on haaste.



JULIE: Mm hmm.



ADAMUS: Se on iso haaste. Hyvä. Pari vielä. Meillä suodattuu …



LINDA: Kokeillaanpa nuorison kasvoja.



ADAMUS: … todellista viisautta.



LINDA: Kokeillaanpa …



EMILY: Minusta mielellä on viitekohtana vain menneisyys. Niinpä joka kerta, kun minusta tuntuu, että olen luonut jotain uutta, joka on kaavojeni ulkopuolella, se on sellaista, mitä mieli ei koskaan pitänyt mahdollisena entisten kokemusteni perusteella. Eikä mieli silloin antaudu, mutta suurempi osani … Uskon enemmän suurempaan osaani.



ADAMUS: Mm hmm. Ja mieli huijaa sinua silti. Mieli tavallaan … Se on itse asiassa melko kiehtovaa, koska se huijaa sinua edelleen. Se myötäilee sinua, ja se todella rakastaa tehdä sitä ihmisille, jotka ovat "henkisellä" polulla. Se myötäilee: "Kyllä, olet henkisellä polulla. Jatka etsimistä. Jatka etsimistä." Mutta se kaikki on mielessä, etkä koskaan pääse pois, ja jälleen kerran, tämän aamun luentoni tarkoitus … Minun pitäisi saada kopio siitä ja lähettää teille (Adamus naureskelee). Se oli nerokas luento (vähän naureskelua). Mutta joo, mieli pelaa edelleen pelejä. Siis, oletko pystynyt pääsemään mielen ulkopuolelle?



EMILY: Ajattelen, että olen pystynyt …



ADAMUS: Meidän pitäisi luultavasti pysähtyä siihen, kun sanot "ajattelen". Se tavallaan romuttaa koko asian.



EMILY: Näkemykseni siitä on muuttunut, kuka olen.



ADAMUS: Joo.



EMILY: Siksi ajattelen … (he nauravat)



ADAMUS: Haluan sinun tarkkailevan mielen nerokkuutta. Mieli ei ole paha, mutta kuitenkin se on omavarainen. Se on ehdottomasti omavarainen. Siis mieli saa sinut taas kerran ajattelemaan: "Kyllä, olen muuttanut identiteettiäni, ja olen saanut valtavaa kasvua", ja mieli sanoo: "Se on hyvin hassua, koska olet edelleen mielessä." Mieli sanoo: "Pelaan peliä kanssasi. Teeskentelemme, että sinä kehityt oikeasti ja tulet mestarilliseksi ja että etsit ja muutat identiteettiäsi", mutta olet edelleen mielessä. Se on suuri laitos. Se on valtava, ja juuri kun ajattelet lähteneesi mielen tai aivojen käytävästä, olet vain tuon laitoksen toisessa siivessä (Emily nauraa). Ja se on todella turhauttavaa. Tarkoitan, että se on ehdottoman turhauttavaa.



Tuntekaa hetki sitä eroa, kun ajattelette edistyvänne – te kaikki – ajattelette edistyvänne, mutta te ette edisty. Olette tässä sokkelossa ja huomaatte, ettei tuo sokkelo ole vain tällä tasolla, siinä on ylä- ja alakerroksia. Olette tässä sokkelossa, ja koko ajan kerrotte itsellenne: "Edistyn todella, koska teen kovasti työtä. Olen tullut pitkän tien. En ole enää ensimmäisellä tasolla, olen viidennellä tasolla." Aivojen viidennellä tasolla. Tarkoitan, että olette edelleen siellä. Nyt se sitten verrattuna tietämiseenne.



Teillä kaikilla on tuo kaipaava osa. Sitä kutsutaan tietämiseksenne, ja tietämisenne sanoo myös: "Olen edelleen mielen laitoksessa. Olen edelleen siellä. En ole lähtenyt. Olen saattanut avata muutaman ikkunan ja oven." Mutta tietämisenne tavallaan sanoo: "Et ole lähtenyt. Olet edelleen siellä. Olet vain eri osastolla, ja olet vanhempi ja olet väsyneempi ja olet turhautuneempi, mutta hitto, meillähän on hauskaa vai mitä?" (Vähän naureskelua) Hyvä. Nämä kaikki ovat pääpantojen vaikutuksia. Hmm! Ettekö rakasta sitä, mitä loitte? (Adamus naureskelee) Minulla ei koskaan ollut sellaista.



Yksi vielä, ja sitten pääsemme seuraavaan kysymykseen. Muuten, täällä on tänään valtava määrä viisautta. Yksi vielä. Mikä on tuo särö munassa?



MARY SUE: No, olet antanut meille yhden vihjeen, ja se on häiriötekijä.



ADAMUS: Kyllä.



MARY SUE: Nukahtaminen toimii minulla.



ADAMUS: Joo. Kerron sinulle kuitenkin salaisuuden. Nukahtaminen … tuota, kerron sinulle myöhemmin.



MARY SUE: Ei, anna palaa vaan.



ADAMUS: Pidän sen salaisuutena. Ai, kerron sinulle nyt. Okei. Yöllä sinulla on unia, eikö? Ja unissa on paljon juoksemista ja etsimistä ja turhautumista. Unissa yrität päästä ulos mielestäsi, mutta joudut kaikkiin noihin umpikujiin. Olet edelleen tuossa aivojen ja mielen laitoksessa.



MARY SUE: Vaikkei muistakaan niitä?



ADAMUS: Muistatko turhauttavat unesi? Etsit jotain. Olet eksyneenä metsään. Olet väkijoukossa ilman vaatteita (vähän naureskelua). Ai, se onkin erilainen uni (Mary Sue nauraa). Kanavoin sinua!



MARY SUE: En ollut tietoinen siitä unesta! (He naureskelevat)



ADAMUS: Kyllä, mhmmm!



MARY SUE: (naureskellen) Okei.



ADAMUS: En ole varma, miten monilla teistä on ollut näitä turhautumistyyppisiä unia, kun yritätte löytää jotain, olette eksyneet metsään. Ne ovat kaikki …



MARY SUE: Voi kyllä, minulla on ollut etsimisunia.



ADAMUS: Joo. Olet eksynyt. Olet vieraassa kaupungissa jossain. Unissasi yrität päästä ulos tästä hullujenhuoneesta, (Adamus naureskelee), tästä laitoksesta.



MARY SUE: Okei. Sitten toinen haara tai väylä olisi mielikuvitus?



ADAMUS: Mielikuvitus. Ahaa! Okei. Mutta mieli on todella konstikas paskiainen. Mieli sanoo: "Okei, totta kai. Käytä mielikuvitustasi, ja joo, mene mielilaitoksen rajojen ulkopuolelle. Mennäänpä sinne. Teemme vankilapaon. Kun kukaan ei katso, hiivimme ulos etuportista ja juoksemme helvetisti."



MARY SUE: Näin on, jos tekee jotain johdonmukaista mielikuvitukseensa.



ADAMUS: Joo, joo.



MARY SUE: Mutta jos vain kuvittelee asioita, eikä yritä tulkita niitä, olisiko se edelleen …



ADAMUS: No, pelkästään minun tarinani vuoksi.



MARY SUE: Ai, okei, sori. En halua sekaantua tarinaasi! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Siis mielikuvituksesi sanoo: "Okei, olen murtautunut ulos laitoksesta, ja jippiii minä", ja sitten yhtäkkiä oivallat: "Hitto soikoon! Olen edelleen tässä laitoksessa. Se on vain muuttanut ulkonäköään ja toimintatapaansa, mutta olen edelleen täällä. Miten ikinä pääsen ulos?"



MARY SUE: Okei, uusi vaihtoehto.



ADAMUS: "Minun täytyy olla hullu, kun yritän päästä ulos, koska tämä on hyvää elämää. Tätä minun pitäisi tehdä, ja minun pitäisi olla vain tyytyväinen ruokaan täällä laitoksessa. Ja minun pitäisi olla tyytyväinen kaikkiin muihin asukkeihin täällä (muutama naurahdus), vaikka haluaisin tukehduttaa heidät kaikki. Mutta minussa on varmaan jotain vikaa, koska haluan kuristaa kaikki muut, jotka ovat täällä." (Lisää naureskelua) Kaikki.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: "Minun täytyy olla hullu. Antakaa minulle lisää lääkettä, lääkäri, kiitos."



LINDA: Jippii sinulle.



MARY SUE: Yksi vaihtoehto …



ADAMUS: Anna mennä.



MARY SUE: … joka sopii häiriötekijään, on abstraktio.



ADAMUS: Okei.



MARY SUE: Ja se on hyvin laajentavaa, koska sitä menee paikkoihin, joihin ei olisi mennyt ilman abstraktiota.



ADAMUS: Laitoksessa on siipiä, jota et ole vielä tutkinut (vähän naureskelua). Ja saan tämän kuulostamaan kamalalta, ja tavallaan se on sitä. Siis miten tiedät, oletko mennyt todella ulkopuolelle, vai pelaako mieli jotain isoa, vanhaa peliä kanssasi?



MARY SUE: Okei, minulle se on sitä, kun suljen silmäni ja näen kaikenlaisia asioita tapahtuvan minulle, enkä tiedä, mitä se on, enkä välitä.



ADAMUS: Joo, joo. Mitä sinulle tapahtuu, kun suljet silmäsi?



MARY SUE: Näen vain asioita. Näen vain … Tarkoitan, että se tapahtuu todella nopeasti.



ADAMUS: Joo.



MARY SUE: En tiedä …



ADAMUS: Millaisia asioita? Tarkoitan, että näetkö omenia leijuvan ilmassa? Näetkö hevosia laukkaavan maisemassa?



MARY SUE: Näen muotoja.



ADAMUS: Joo-o.



MARY SUE: Näen paikkoja. joista en tiedä, mitä ne ovat.



ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.



MARY SUE: Näen …



ADAMUS: Näetkö minua?



MARY SUE: En näe. En näe ihmisiä.



ADAMUS: No, silloin olet edelleen mielessä (naurua).



MARY SUE: En näe ihmisiä.



ADAMUS: Et näe ihmisiä. No, ole kiitollinen elämästäsi.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Mutta kysymys on – ja tämä on todella hyvä kysymys tutkittavaksi mielen ulkopuolella.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Miten tiedät, ettet ole edelleen vain tuossa laitoksessa? Miten tiedät, ettei ole vain maalattu seiniä ja vaihdettu mattoa?



MARY SUE: No, arvostan tilaisuutta oppia, jos olen edelleen siellä, mutta … joo.



ADAMUS: Joo. Siis, mutta sinä todella tiedät. Miten tiedät, oletko vielä tuossa laitoksessa?



MARY SUE: Jos asiat näyttävät tutulta, jos olen huolissani siitä, miltä näytän tai mitä teen tai mitä ihmiset ajattelevat minusta, niin tiedän ehdottomasti olevani laitoksessa.



ADAMUS: Okei.



MARY SUE: Jos tutkin asioita, kuten kuvaa, rakastan erottaa osia siitä tai abstrahoida sen miksi tahansa, ja ajattelen, että … (muutama naurahdus yleisössä ja he sanovat "voiii"). Jos katson jotain … Tiedän, että tein sen. Jos katson jotain tuttua, tunnen olevani mielessä.



ADAMUS: Okei.



MARY SUE: Jos etsin asioita, jotka eivät ole tuttuja.



ADAMUS: Okei. Joo, sanoisin, että olet edelleen mielessä.



MARY SUE: Okei, hyväksyn sen.



ADAMUS: Koska silloin aloitat väittelyn – ja tässä ei ole kyse vain sinusta, siinä on kyse kaikista. Aloitatte koko tuon sisäisen dialogin ja väittelyn: "Olenko? Enkö ole? Olenko riittävän voimakas, että voin mennä ulkopuolelle? Vai jumitanko edelleen siellä, ja luon vain erilaisen ulkomuodon, mutta onko se sama vanha paikka?"



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Ja kerron teille – kiitos – tavallaan tuon eron. Jos ajattelette sitä, jos mietitte: "No, olenko oikeasti mielen ulkopuolella?", niin olette edelleen mielessä.



Jos teillä on kaipaus, syvä kaipaus, tietäminen, että on jotain muuta, tuolla on jotain muuta, jotain mitä ette ole vielä kokeneet, niin olette edelleen mielessä, mutta ette pelaa sitä peliä itsenne kanssa, että olette mielen ulkopuolella. Kun teillä on tuo syvä kaipaus ja sanotte: "Tiedän, että on enemmän", jos on vielä tuo syvä kaipaus, se merkitsee, että joo, olette edelleen mielessä, koska muuten tuo kaipaus menee pois. Tuo kaipaus. Tiedän, että kaikilla teillä on se, tuo kaipaava tunne, tuo kaipaus – kutsukaa sitä, miten haluatte – palata itseenne. Kaipaus olla taas aito. Sinun kaipaus. Olette edelleen mielessä. Kun tuota kaipausta ei enää ole, olette menneet mielen ulkopuolelle. Silloin on asioiden valtava oivaltaminen, tietäminen, täyttymys, gnost.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Särö munassa. Takaovi, pakoreitti. Nimittäin mieli on uskomaton asia, se todella on. Autoitte suunnittelemaan sen sellaiseksi, mikä se on. Se on uskomaton asia, ja se on tiukka ja se on tullut tiukemmaksi. Se on tullut kontrolloivammaksi. Puhutte siitä kulttuurin ja sivilisaation edistymisenä, ihmisten olemisena älykkäämpiä kuin koskaan ja paljon yli sen, mitä ihmiset olivat 500 vuotta sitten, mutta ei oikeasti. He ovat joutuneet vain enemmän mieleen, joutuneet enemmän aivoihin.



Siis munassa on tämä särö, ja sitä tutkimme, ja tiedätte olevanne edelleen sen sisällä, kun on tuo kaipaus. Tiedätte menneenne sen ulkopuolelle, kun tuo kaipaus on täyttynyt, kun on puhdasta tietämistä, eikä teidän tarvitse kysyä tai ihmetellä mielessänne, teidän ei tarvitse sanoa: "No, minulla oli tunti tyhjyyttä, joten meninkö ulkopuolelle?" Luultavasti et.



Toinen kysymys



Kuitenkin ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy esittää toinen kysymys. Se kaikki liittyy tähän.



Puhuin pääpannoista, ja taas kerran, sillä ei ole merkitystä, onko se vertauskuva vai onko se totta, koska olette mielessä. Olette siellä. Eikä se ollut välttämättä paha asia. Se on paha asia vain silloin, kun yritätte päästä pois sieltä ettekä näytä löytävän tietä, kun teillä on yöllä näitä loputtomia unia eksymisestä metsään. Se on pelkästään uni kyvyttömyydestä päästä ulos. Kun teillä on edelleen tuo syvä kaipaus: "Jumala kiltti, on pakko olla enemmän. Tiedän, että on enemmän, mutta en tiedä, mitä se on tai miten siihen pääsee."



Mutta toisaalta, mikä oli pääpantojen, mielen, kauneus ja hyöty? Mikä oli tuo kauneus? Koska se ei ollut virhe. Se ei ollut virhe. Se vain tuntuu siltä joskus, mutta se ei ollut virhe.



No niin, tämä on todellista shaumbra-viisautta: mitä hyvää siitä on tullut Atlantiksella ja aina tähän päivään saakka – pääpannoista, olemisesta mielessä, olemisesta rajoittunut? Mikä on sen mysteeri ja kauneus? Tämä on iso juttu, joten ole hyvä, Linda, valitse tarkkaan. Äläkä ajattele liikaa. Äläkä välitä minusta, jos otan vähän hedelmäsalaattia.



CAROLE: No, mietin, liittyykö …



ADAMUS: Minulla pitäisi olla pähkinöitä tämän kanssa ottaen huomioon sen, mitä teemme täällä (suom. huom. "pähkinät" merkitsee myös "hullua, kahelia …").



CAROLE: … se mitenkään syvään hengittämiseen?



ADAMUS: Syvään hengittämiseen.



CAROLE: No, kehotat vetämään syvään henkeä, ja se saa mielen menemään pois.



ADAMUS: Aivan. Mutta mikä oli kauneutta koko tässä mieleen menemisessä, sukeltamisessa hyvin syvälle siihen, menemisessä vankilaan? Mikä oli sen kauneus?



CAROLE: No, oli enemmän sosiaalisuutta … ihmiset olivat sosiaalisempia.



ADAMUS: Tekisitkö tämän saadaksesi enemmän ihmiskeskustelua?



CAROLE: No, oleminen rakkauden kanssa … tunteminen …



ADAMUS: Rakkauden? En aio mennä siihen. Editoin sen pois koko tallennuksesta (Adamus naureskelee). Annoit minulle vain … Tuota, annat minulle vain roskaa tällä hetkellä. Sori.



CAROLE: Okei.



ADAMUS: Ja ymmärrän miksi, koska olet niin aivoissa, että se on uskomatonta. Kun sait mikrofonin, menit – kviiiik! – suoraan sisään.



CAROLE: Mutta eikö sydämellä olisi jotain tekemistä sen kanssa? Koska siellä on …



ADAMUS: Ei. Ei. Mieli kontrolloi sydäntä.



CAROLE: Ai, okei.



ADAMUS: Kyllä, kirjaimellisesti mieli kontrolloi sydäntä. Sydän, emootiot – täysin mielen kontrolloimia. Tuota, siitä syystä ihmisten sanoessa: "Mennäänpä sydämeen", menette vain aivojenne pehmeään osaan. Sitä te vain teette (vähän naureskelua). Tarkoitan sitä tosissani. Tosissani. Se on yksi suurimmista petoksista, yksi suurimmista petoksista (lisää naureskelua). Olen ylösnoussut mestari! Ylösnousseiden mestareiden klubilla minulle osoitettiin tänään nerokkuuteni vuoksi seisaaltaan suosiota, mitä kesti – en tiedä – puoli tuntia, ja täällä minua heitetään mikrofonilla? (Lisää kikatusta)



Koko tämä sydänjuttu on täydellistä mielen tekemää huijausta. Se antaa teille vähän hyvää oloa, 10 minuuttia päivässä, kahdessa päivässä kenties: "Voi, minulla on emootio. Tunnen rakkautta, ja tunnen onnellisuutta." Se on huijausta! Olen pahoillani, mutta kuka täällä ei olisi kokenut sitä: "Voi, minulla on emootio!", ja sitten seuraavana päivänä olette romahtaneet. Olette sängyssä, itkette ja huudatte minua! Sanotte: "Voi, haluan saada lisää emootioita!" Tavallaan minä olen todella kyllästynyt emootioihin. Emootiot tulevat mielestä. Ne eivät ole totta. Ne eivät ole totta. Ne ovat sepitelmiä. Ne ovat mielen valhe pitämään teidät onnellisena.



LINDA: No, mikset sitten erottele emootiota ja tunnetta/tuntemusta? Sanon sen nyt.



ADAMUS: Antoiko Linda sinulle mikin?



LINDA: Emootio ja tunne. Tarkoitan, miksi sinä … sinä heität ne vain samaan ämpäriin.



ADAMUS: Ei. Ei, tunne/tuntemus on hyvin eri asia. Tuntemukset ovat todellisia aisteja, ne 200.000 aistia joita ette käytä. Emootiot ovat ihmisjuttuja, jotka tulevat mielestä. Mieli keksi, se kopioi – tai se yritti kopioida, se teki halvan jäljennöksen aidoista aistillisista tunteista, eikä teillä ole ollut mitään niistä pitkään aikaan. Teillä ei oikeasti ole ollut – aitoa tunnetta. Saatte aina silloin tällöin jonkinlaisen pienen tunteen, mutta käsittelette edelleen emootioita, ja ne tulevat mielestä ja ovat keinotekoisia. Ne ovat kuin … Mitä käytätte juomissanne sokerin sijasta? Käytätte näitä kemikaaleja. Se on tavallaan sama asia: "No, sokeri on paha asia, joten annamme sinulle kemikaaleja, jotka ovat todella paha asia." Eivätkä ne ole todellisia.



Mutta tästä kerroin ylösnousseille mestareille tänään. Sanoin: "Kun menette kanavoijienne ja opettajienne luo ja työskentelette heidän kanssaan tämän kanssa, niin kaikki ovat "rauhaa, rakkautta, iloa ja ykseyttä"" Pthyi! Ja toivon, että he suuttuivat minulle. Toivon, että ravistelin sitä kaikkea. Ykseys on mielen suurin valhe, suoraan emootioiden vieressä. Ykseys, "Palataanpa kaikki takaisin ykseyteen" on, kuin sanoisi: "Unohdetaanpa kaikki, mitä olemme tehneet, ja palataan takaisin Atantikselle ja ollaan taas yhtä." Ei! Olette täysivaltaisia olentoja. Te ette mene yhteen. Ykseys on huijausta, ja jokainen joka opettaa sitä – (Adamus naureskelee) Cauldre tavallaan estää minua, mutta minä olen vahvempi! (naurua). Olen ylösnoussut mestari! Sanon sen: jokainen joka opettaa ykseyttä, on täynnä makyoa! (Lisää naurua) He ovat mielessä. He opettavat totaalista paskaa tällä planeetalla. Miksi luulette, että planeetta …



LINDA: Älä sano mitään nimiä.



ADAMUS: Ai, ihan oikeesti, anna minun sanoa nimiä (naurua). Ei. Ei, ei. Siis missä olimme …



CAROLE: Mitkä ovat pannan hyötyjä?



ADAMUS: Pannan hyötyjä?



CAROLE: Rakkaus, tekorakkaus tai mistä ikinä puhutkin.



ADAMUS: Emootiot.



CAROLE: Joo.



ADAMUS: Siis ajatteletko, että se on hyöty?



CAROLE: No, ehkä.



ADAMUS: Vau. Haluaisin myydä sinulle auton (lisää naurua). Hyvä. Ja muuten, tämä on vaikeaa. Tämä on vaikeaa. Se ei ole helppoa, joten tiedän, että turhaudut. Luultavasti haluaisit tukehduttaa minut tällä hetkellä.



CAROLE: Ei, ei.



ADAMUS: Mutta se on vain emootio. Se on väärennös. Se ei ole totta (naurua). Todelliset tunteesi: haluat antaa minulle ison halauksen (Carole pudistaa päätään). Et juurikaan (lisää naureskelua). Okei.



Seuraava. Ihan oikeasti, se ei ollut virhe. Pääpannat eivät olleet virhe. Ne näyttävät olevan toisinaan, mutta niissä on kauneutta. Oli jotain, mitä me teimme, mitä te teitte. Mitä se oli?



GARY: Yhteinen havainto.



ADAMUS: Yhteinen havainto. Se pitää paikkansa. Se on yksi niistä. Ja … missä Linda on, kun tarvitsemme häntä?



LINDA: Hän on aivan tässä!



ADAMUS: No, odotimme sinun olevan aivan tuolla (vähän naureskelua). Yhteinen havainto. Yhteispiirre. Yhteispiirre, jota teillä ei aiemmin ollut, ja se johti koko tähän ykseysjuttuun, mikä vietiin tavallaan vähän liian pitkälle. Yhteispiirre. Voisimme saada yhteisen kokemuksen, ja siinä on kauneutta. Joo, hyvä.



Osa siitä, tuosta syystä, on, että jälleen kerran, ennen Maahan tulemista oli henkienkeliperheitä, paljon taisteluja, paljon soutamista ja huopaamista. Mutta nyt tulette tänne ja teidät kaikki yhtenäistetään pääpannalla. Teidät kaikki yhtenäistetään. Ja se on osa kokemusten ymmärtämistä enkelimaailmoissa. Täällä! (Adamus huutaa yleisölle, joka katselee näyttöä seinällä; naurua) Okei. Se oli hyvä vastaus. Linda, mikrofoni.



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Okei. Mitä muuta?



LINDA: Uteliaat mielet haluavat tietää.



ADAMUS: Siinä oli kauneutta.



LINDA: Okei.



DAVID: (selvittäen kurkkuaan) Hmm … (selvittää taas kurkkuaan)



ADAMUS: Sinä ajattelet.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Joo.



DAVID: Minä ajattelin.



ADAMUS: Joo. Haluatko, että Linda häiritsee sinua? Joo (he naureskelevat). Katso häntä … Mitä helvettiä sinulla on jaloissasi? Bootsit, kengät, en ole varma.



DAVID: Ji-haa!



ADAMUS: Joo, en ole nähnyt tuota sitten 1700-luvun (naurua). Siis, se oli häiriötekijä Davidille.



DAVID: Joo, se oli kokemus.



ADAMUS: Mitä hyvää tästä tuli? Mitä viisautta te ja atlantislaiset saitte koko tästä pääpantajutusta, minkä vasta nyt alatte oivaltaa?



DAVID: Rajoittuneisuuteen meneminen.



ADAMUS: No, varmasti. Se tapahtui. Mutta mikä … Pidätkö siitä?



DAVID: En, mutta se on lahja, lopulta – tulla pitkä tie oivaltaakseen, että se ei enää sovi meille, ja voimme muuttua ja valita eri tavalla.



ADAMUS: Joo. Määrittelen sen vähän eri tavalla, ja Linda, sitten sinä juokset helvetisti kirjoittamaan tämän. Määrittelen … Ota mikrofoni! Muuten hän jatkaa puhumista (naurua, kun Linda juoksee edestakaisin).



SART: Nopeammin, nopeammin!



ADAMUS: Mentiin rajoittuneisuuteen, miksi? (Joku sanoi "kokeminen")



LINDA: Mikä se oli?



ADAMUS: Kokeminen. Ehdottomasti kokeminen. Minä-olen ei välitä. Minä-olen on kuin: "Vau, on jotain muuta. Hei, ihminen! Miksi et mene tuonne alas ja tule todella rajoittuneeksi, ja sitten kerro minulle, millaista se oli. Jään tänne suuruuteeni, mutta sinä menet tuonne alas." Tämä oli siksi, että se voi tehdä sen. Se voi mennä rajoittuneisuuteen. Ja teidän täytyy tuntea tämä, ei ajatella sitä, mutta minä-olen haluaa tietää, tuntea ja kokea jokaisen mahdollisuuden. Ei vain kivoja mahdollisuuksia, ei vain suuria mahdollisuuksia, vaan kaikki mahdollisuudet, myös ehdottoman erillisyyden mahdollisuudet. Ehdottoman, tarkoitan, että te olette täällä … Menkää nyt minä-olen-olemukseenne hetkeksi tässä. Okei, olette minä-olen-olemuksessanne: "Vautsi! Eikö olisi kiehtovaa kokea ehdoton erillisyys, siinä määrin ettet muistaisi edes minua? Kokeillaanpa sitä. Laitetaan pääpannat ja annetaan palaa."



Siis erillisyys – koska se voi tehdä sen. Rajoittuneisuus – kokemisen vuoksi. Se on osa sitä. Mitä muuta? Mitä muuta hyvää siitä tuli? On eräs iso juttu. Se on kuin iso elefantti huoneessa. Se vain seisoo siinä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Toimiminen fyysisyydessä.



ADAMUS: Toimimin- … joo.



SHAUMBRA 2: Kyky selvitä tiheydestä.



ADAMUS: Mutta täytyikö teidän mennä niin äärimmäisyyksiin mielen ja aivojen kanssa? Tarkoitan, että ettekö olisi voineet mennä fyysisyyteen olematta … ettekö voineet jättää etuovea auki, jotta ainakin voisitte päästä taas ulos?



SHAUMBRA 2: Ei.



ADAMUS: Ei.



SHAUMBRA 2: Ei.



ADAMUS: Okei. Se auttoi teitä olemaan fyysisyydessä?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Miten helvetissä aiot päästä ulos?



SHAUMBRA 2: No, kai voisin aloittaa tällä tavalla (hän kikattaa, ja alkaa ottaa pois hartiahuiviaan).



ADAMUS: Kuolema ei saa sinua pois fyysisyydestä. Ei enää. Se sai ennen, mutta tuo kuolemalippu ei toimi sillä tavalla enää. Palaat suoraan takaisin sisään.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Joo (nainen nauraa). Eikö se ole kamalaa? Joo. Siis miten aiot päästä pois fyysisyydestä?



SHAUMBRA 2: (pitäen tauon) Ylikuormitan mielen.



ADAMUS: Ai jaa.



SHAUMBRA 2: Joo, tarkoitan, että miksi ei?



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Olen joka tapauksessa niin lähellä ylikuormitusta, että voisi yhtä hyvin …



ADAMUS: Mieli itse asiassa pitää siitä.



SHAUMBRA 2: Hyvä.



ADAMUS: Ei, vaan voit yrittää ylikuormittaa niin paljon, kuin haluat, ja mieli on tavallaan: "Pane se tapahtumaan. Minusta tulee suurempi. Minusta tulee laajempi."



SHAUMBRA 2: No, se saattaa luulla, että se voi tehdä sen. Minä luulen, että mielellä on rajat, ja voit mennä vain tiettyyn pisteeseen, ja jos sitten lisää vielä yhdenkin asian, se räjähtää.



ADAMUS: Minäpä ilmaisen sen tällä tavalla. Mieli on – miten sen sanoisi – mieli voi olla loputtomassa rajoittuneisuudessa, rajattomassa rajoittuneisuudessa. Toisin sanoen, se voi luoda, se voi mennä todella laajalle alueelle. Se voi luoda lisää käytäviä, lisää siipiä, lisää osastoja mielen laitokseen, mutta se on edelleen mieli. Siitä voi tulla todella suuri rajojensa sisällä.



SHAUMBRA 2: (naureskellen) Uskon sinua siinä.



ADAMUS: Kiitos (he naureskelevat). Sanon tässä sitä, että mielellä ei ole rajoja, kun kyse on rajoittuneisuudesta. Se luo itsensä jatkuvasti uudestaan sopeutuakseen vielä useampiin rajoituksiin. Siis mieli voi tuoda teille suuren tarjottimen, joka on täynnä rajoituksia, ja te sanotte: "Voi, ei, ei. Olen todella täynnä. Olen saanut tarpeekseni." Ja mieli sanoo: "Ai jaa, ei. Teemme tilaa kaikelle sille. Se on vain lisää rajoittuneisuutta." Hyvä. Siis, en ole varma, mitä kirjoitamme tänne taululle, mutta tuota, laita vain "fyysinen".



LINDA: Fyysinen?



ADAMUS: Joo. Anna mikki jollekin muulle, kirjoita sitten sana "fyysinen", ja juokse sitten takaisin (muutama naurahdus). Ole hyvä. Mitä kauneutta tässä kaikessa on?



MERIKA: Kenties meneminen massatietoisuuteen?



ADAMUS: Meneminen massatietoisuuteen. Onko se hauskaa vai mitä?



MERIKA: Se ei ole hauskaa, mutta sillä on saattanut olla jokin funktio.



ADAMUS: Joo. David tavallaan sanoi sen, yhteispiirre.



MERIKA: Joo.



ADAMUS: Kyky …



MERIKA: Hypnoosi.



ADAMUS: Ykseys – "Kokeillaanpa sitä" – mutta annan sinulle vinkin. Jos kokeilemme ykseyttä ja yhteispiirrettä – me kaikki tavallaan näytämme samalta, käyttäydymme samalla tavalla, puhumme samalla tavalla – mitä oikeasti opitte siitä? Yksi iso asia. Se alkaa t:llä.



MERIKA: Alkaa t:llä.



ADAMUS: "T", eikä se tarkoita "paskaa". Tarkoitan … (naurua) että kanavoin yhtä teistä.



MERIKA: Se on itse-, jokin "itse" (naureskellen).



ADAMUS: Täysivaltaisuus/itsenäisyys. Täysivaltaisuus. (Suom. huom. englannin kielessä kaikki em. sanat alkavat samalla kirjaimella)



MERIKA: Täysivaltaisuus.



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: Täysivaltaisuus.



MERIKA: Voi, kyllä.



ADAMUS: Siis, yksi kaiken tämän – pääpantajuttu, oleminen mielessä, yhtenäispiirre, massatietoisuus, "olemme yhtä" … no, ei – suurista lahjoista oli, että se oli upea tapa auttaa teitä lopulta oivaltamaan täysivaltaisuutenne. Se on tavallaan kiedottuna hulluun tapaan tehdä se, mutta se oli kuin: "Kielletäänpä täysivaltaisuus, poistetaan täysivaltaisuus, jotta meillä on lopulta kiitollisuutta", koska tässä matkassa – aina siitä lähtien kun esititte tuon typerän kysymyksen: "Kuka minä olen?" – on ollut kyse tulemisesta täysivaltaisuuteenne. Se on siinä. Himmennetäänpä vähän näitä valoja. He sokaistuvat tuolla. He haluavat palata takaisin uneen.



Siis pääpantojen kauneus, pääpantojen perimmäinen kauneus – tavallaan sitä ei kenties olisi voinut tehdä millään muulla tavalla – on tuleminen täysivaltaisuuteen. Ymmärtäen olemisesta Borgissa, massatietoisuudessa, lukittuna mieleen, mitä todellinen täysivaltaisuus on. Tämä oli se kauneus, ja on vienyt Atlantikselta tähän päivään saakka oikeastaan edes alkaa ymmärtää sitä. Se on Shaumbra-talon suuri lahja, yksi monista lahjoista, mutta lahja jonka annatte takaisin tälle planeetalle – täysivaltaisuus. "Minä olen mitä olen. Voi, olen ollut asteikon toisessa päässä, jolloin olen ollut lukittuna aivoihin, laitettuna laitokseen muiden vankien kanssa ja minulle on sanottu: "Yritä tehdä siitä hyvä". mutta lopultakin ymmärsin, mitä täysivaltaisuus on. Minä olen mitä olen."



Tuntekaa sitä hetki. Pääpantojen ja massatietoisuuden ja kaiken sen muun myötä alatte oivaltaa täysivaltaisuutenne, sisäisen ykseytenne, ainutlaatuisuutenne, sielunne. Kuvitelkaa nyt kokemuksenne tässä kaikessa. Kuvitelkaa nyt, miten minä-olen riemuitsee. Se tietää nyt jotain, sillä on viisautta jostain, mitä se ei oikeastaan tiennyt aiemmin – täysivaltaisuus. "Olen olemassa. Olen täysivaltainen olento. Olen myös Jumala."



Kenties tuntuu tavallaan pitkältä ja julmalta tavalta tehdä tämä koko juttu pääpannoilla ja joutumalla aivoihin, tietämättä, miten pääsee ulos ja kaikkea muuta, mutta se tavallaan tapahtui ajan vilauksessa. Se on oikeasti ollut helvetinmoinen kokemus, ja olette nyt tulossa täysivaltaisuuteen.



Aivot vs. mieli



En ole vastannut vielä kysymykseenne: "Miten pääsemme ulos, mikä on tuo särö munassa, mikä on häiriö järjestelmässä?" Pääsemme siihen hetken kuluttua, mutta ennen sitä haluan puhua vähän lisää … No, puhutaanpa aivoista. Laitetaan se kuva näytölle, jonka pyysin aiemmin tänä aamuna Cauldren etsimään, ja kun tämä kuva tulee näytölle, kysymys kuuluu: "Mikä tässä kuvassa on pielessä?"

(https://en.wikipedia.org/wiki/Mike_the_ ... hicken.jpg)

Mikä tässä kuvassa on pielessä? Tajuaako kukaan sen? (Joku sanoo "päättömyys") Se on päätön kana. Tämä on tositarina. Pyysin Cauldrea etsimään sen, koska halusin käyttää sitä esimerkkinä tänään.

Tämä on Mike, päätön kana. Se oli oikea kana. Mike oli maatilalla täällä Coloradossa 1945. Ja maanviljelijä meni ulos hakemaan päivällistä, koska nimittäin ennen ei vain avattu jääkaapinovea tai menty drive-inin läpi. Mentiin pihalle hakemaan Miken kaltainen kana ja lyötiin kirveellä pää poikki.

No, maanviljelijä otti muutaman drinkin tuona päivänä ja meni leikkaamaan päätä irti, eikä hän irrottanut sitä aivan niin, kuin normaalisti. Pää putosi – mentäisiinkö seuraavaan kuvaan tässä (ilmestyy kuva Mikestä, joka seisoo päänsä vieressä, ja muutama ihminen sanoo "oho!", ja Adamus naureskelee).

(https://www.gettyimages.fi/detail/news- ... /714280233)

Tämä on tositarina. Pää putosi pois, eikä maanviljelijä ollut varma, mitä tekisi. Hän huomasi, että Mike juoksenteli edelleen, ja ajatteli itsekseen tavallaan sadistisesti: "Mitenkähän kauan tätä kestää?"

Hän meni ulos seuraavana päivänä, ja Mike käveli edelleen. Ja sitä seuraavana päivänä Mike kulki edelleen, ja maanviljelijä ajatteli: "No, mitä jos ruokin Mikea? Mitä jos käytän pientä pipettiä ja jotain …" – en tiedä, mitä kanoille syötetään, maitoa tai mitä tahansa. Ja tätä jatkui ja jatkui ja jatkui, ja melko pian tätä oli jatkunut yli viikon, ja Mike oli vähän peloissaan. Ei, en tarkoita Mikea, vaan maanviljelijä oli vähän peloissaan (vähän naureskelua). Voin vain sanoa, ettei Mike tiennyt mitään parempaa (lisää naurua). Maanviljelijä tavallaan: "Onkohan tämä Saatana? Onkohan tämä jotain demonista?", koska tämä kana juoksenteli edelleen ja kakkasi, söi ja kakkasi, niin kuin kanat tekevät. Joo (muutama kikatus).



Maanviljelijä kertoi muutamalle ihmiselle siitä, ja nämä sanoivat: "Sinulla on todellinen helmi käsissäsi. Voit tehdä vähän rahaa Mikellä. Jatkat sen syöttämistä, viet sitä näytille muutamiin paikkoihin ja laskutat ihmisiltä 25 senttiä päättömän kana näkemisestä", minkä hän teki. Hän tienasi noin 50.000$ kuukaudessa tämän päivän dollareina – ei sen aikaisina – käymällä näyttämässä, kun tämä perverssi Mike istui jalustalla ja ihmiset maksoivat 25 senttiä tullessaan yksitellen katsomaan Mikea.



Näin jatkui puolitoista vuotta – tositarina – ja ainoa syy Miken kuolemaan oli, että tuo maanviljelijä joka vei sitä näyttelystä toiseen, oli juonut taas kerran vähän liikaa, koska nyt hänellä oli rahaa ja hän eli ylellisesti. No, hän unohti ottaa mukaan ne pikkutyökalut, joita hän käytti Miken kurkun puhdistamiseen, jotta hän pystyi ruokkimaan sen, ja hän syötti Mikelle vähän jyviä, mikä ei ollut kovin fiksua. Ja Mike alkoi tukehtua siihen, eikä maanviljelijällä ollut työkaluja sen kurkun puhdistamiseen, ja Mike kaatui kuolleena maahan.



Tarinan opetus … (Adamus naureskelee) Miksi kerron tämän tarinan? (Joku huutaa "miksi?!") Miksi kerron tämän?! He taputtivat minulle Ylösnousseiden mestareiden klubilla (vähän naureskelua). Täällä minulle buuataan. Miksi? Koska te ette ole yhtä kuin aivonne. Te olette kuin Mike – svifft! (leikataan pää) – ja jatkatte edelleen toimimista. Samaistutte tuohon juttuun päänne yläosassa, ja fakta on, että voisitte jatkaa – kenties – elämistä, kuten Mike teki. Käytän tätä ääriesimerkkinä.



Tämä juttu täällä (osoittaa päätä) johon samaistutte kovasti, ette ole te. Se on pelkästään prosessori, joka kykenee supistamaan, rajoittamaan ja sitten laittamaan laatikkoon laajan kaistaleveyden, laajan kirjon, paljon ajattelua. Aivot ovat todella hyvä siinä.



Aivot, teidän aivonne, eivät sisällä muistoja. Aivoissanne ei ole muistoja. Ei mitään. Aivonne eivät generoi yhtään energiaa. Eivät yhtään. Ne käyttävät energiaa. Ne eivät ole energialähde. Aivoissanne ei ole älykkyyttä. Tämä ei ole loukkaus, se on fakta. Aivoissanne ei ole älykkyyttä. Ne ovat pelkästään laite. Ja tiedätte, että osa aivoistanne on matelija, osa aivoistanne on nisäkäs, osa aivoistanne on kehittynyt ajan kuluessa ihmiseksi, mutta aivonne ovat pelkästään prosessori. Aivoissa ei ole muistoja. Ainoa asia jossa aivoista tuli hyvä, oli itsensä huijaaminen – ja siksi teidän huijaamisenne – rajoittuneisuuteen, olematta enää täysivaltainen. Ne tekivät todella hyvää työtä. Mutta kenties se oli koko suunnitelma. Kenties se oli koko suunnitelma.



No niin, sanon, etteivät aivonne sisällä mitään tästä. Mielenne on vähän erilainen. Mielenne. Mielenne ei ole aivot. Älkää sekoittako niitä. Voimme leikata Miken pään irti, ja Mike elää silti. Mielenne on vähän erilainen. Missä mielenne on?



Muuten, rakastan sitä tapaa, millä sana "mieli" on tullut olemaan. Mieli ei ole tavallaan ainoastaan psyyke, tavallaan melkein aivojen henkinen tai henkiaspekti, vaan ihmiset sanovat: "Pidä huolta asioistasi. Tottele opettajaa. Varo käytöstapojasi." (Suom. huom. kaikki käytetyt verbit ovat sama sana kuin "mieli") Tuota sanaa käytetään nytkin. Se merkitsee periaatteessa kontrollointia, rajoittamista. Kontrolloi ja rajoita.



Siis missä mieli on? Voimme leikata päänne pois. Emme tee sitä, lupaan sen. Voimme leikata päänne pois, ja voitte silti elää, ehkä. Mike eli. Missä mielenne on? Missä mielenne on? Kuka tahansa? Käsinäytös (joku sanoo "aurassa"). Aurassanne. Auranne on periaatteessa energiakenttä. Se on kenttänne säteilyä, mutta mielenne ei ole aurassa. Kukaan muu? Missä mielenne on?



Ole hyvä. Mikrofoni, kiitos. Missä mieli on? Joo.



TAD: No, ensimmäisenä minulle tuli, että se on kuin ylhäällä minä-pilvessä.



ADAMUS: Korkealla pilvessä?



TAD: Minä-pi- …



ADAMUS: Minä-pilvessä.



TAD: Minä-pilvessä.



ADAMUS: Ai, minä-pilvessä, joo.



TAD: Tiedäthän, se on …



ADAMUS: Minä-pilvi. Joo, joo.



TAD: Minä-pilvi.



ADAMUS: Joo. Missä minä-pilvi on?



TAD: (pitäen tauon) Ei missään.



ADAMUS: Ei missään. Aivan, aivan. Ei missään. Kukaan muu? Missä mieli on? Mikä mieli on? Mikä mieli on, ja missä helvetissä se on? Koska jos aiomme mennä sen ulkopuolelle, meillä täytyy olla vähän ymmärrystä, missä se on.



SHAUMBRA 3 (nainen): No, mieli on kehon navigaattori.



ADAMUS: Anteeksi kuinka?



SHAUMBRA 3: Mieli on kehon navigaattori.



ADAMUS: Joo, joo. Tavallaan.



SHAUMBRA 3: Fyysistä todellisuutta varten.



ADAMUS: Joo, mutta missä helvetissä se on?



SHAUMBRA 3: Ei missään paikassa.



ADAMUS: Onko se jalassasi?



SHAUMBRA 3: Ei.



ADAMUS: Onko se sydämessäsi?



SHAUMBRA 3: Ei.



ADAMUS: Ei. Onko se aivoissasi?



SHAUMBRA 3: Ei.



ADAMUS: Vau. Eikö ole mielenkiintoista, että aivot – aivot ja mieli yhdistettynä – aikaansaavat kivun kehoosi. Kipu ei ole oikeasti totta.



SHAUMBRA 3: Se on harhakuva, joo.



ADAMUS: Se on mielen ja aivojen impulssi. Mutta eikö ole mielenkiintoista, että aivot ja mieli olivat niin ovelan fiksuja, että aivot eivät voi tuntea kipua? Aivot … Voisin tehdä myöhemmin teille aivoleikkauksen, ettekä tuntisi mitään kipua. Aivoissa ei ole kipureseptoreja. Eikö se ole kiehtovaa? Sen pitäisi kertoa meille kaikille paljon aivoista ja mielestä. Kuitenkin ne toimittavat sen kipuaistimuksen, jota jotkut teistä tuntevat tällä hetkellä kehossaan. Se ei ole totta. Se ei ole totta.



Muuten, tiedän, että shaumbrat haluavat todella mennä valokehoon, mutta minun täytyy käsitellä nämä jutut ensin, muussa tapauksessa te vain … Tiedättekö, mitä tapahtuu? Sanotte: "Joo, jätetään kaikki nämä muut jutut. Tuodaan valokeho tänne." Kaikki se on vain aivojen ja mielen keinotekoinen tekele. Sitä se vain on, ja te pelaatte tuota peliä – valokehopeliä: "Voi, tuon valokehoni sisään." Ei, se on vain mielilaitoksen uusi siipi. Olette edelleen hourulassa. Siitä syystä meidän täytyy päästä kaikesta tästä läpi. Meidän täytyy päästä mielen ulkopuolelle, ennen kuin voimme tuoda valokehon sisään. Ja olen sanonut sen aiemmin, että aina silloin tällöin suutun vähän näihin ihmisiin, jotka teeskentelevät opettavansa valokehoa, eivätkä he ole menneet vielä mielensä ulkopuolelle (vähän naureskelua). Ja siksi valokeho on vain uusi siipi hullujenhuoneessa. Siinä kaikki.



Okei. Missä olimmekaan? Ai niin, olen pahoillani. Sinun kehosi, sinun aivosi. Missä mielesi on?



SHAUMBRA 3: Se ei ole fyysinen. Se voi olla toisessa ulottuvuudessa.



ADAMUS: Ei.



SHAUMBRA 3: Itse asiassa, se on vain navigaattori fyysisyyttä varten. Siitä syystä päänpaukuttajat tekivät, mitä tekivät, sillä …



ADAMUS: Sinun täytyy pitää sitä mikkiä suusi edessä, aivojesi edessä.



SHAUMBRA 3: Teimme sen, jotta pysymme kehossa ja voimme navigoida fyysisyydessä.



ADAMUS: Mutta missä mieli on? Missä psyyke on?



SHAUMBRA 3: Se on vain kemiallinen.



ADAMUS: Onko se täällä (pää)?



SHAUMBRA 3: Ei.



ADAMUS: Ei. Ei, ei, se ei ole. Ei, se ei ole siellä. Nuo aivot eivät sisällä muistoja. Ne eivät ole luova. Ne eivät oikeasti ratkaise ongelmia. Aivot ovat vain prosessori. Sitä ne vain ovat. Ne eivät ole edes muistojen tallennuslaite.



Siis missä mieli on? Linda jatkaa tuon mikrofonin juoksuttamista. Missä mieli on? Ja mikä mieli on?



Laittakaa Miken kuva taas takaisin kannustamaan kaikkia (naurua, Adamus naureskelee).



JAN: Minusta tuntuu Mikeltä nyt (naureskellen).



ADAMUS: Missä mieli on? Kaikkien näiden muistojen kera – elämien aikaisten muistojen, emootioiden, tunteiden, tuomitsemisten, tiedostamisten ja kokemusten kera, missä helvetissä se on?



JAN: Olen mielessäni nyt, koska en pystynyt edes kuvittelemaan.



ADAMUS: Joo, joo, joo. Joo, joo (he naureskelevat).



JAN: Tarkoitan, että olen aina ajatellut, että aivot ovat olleet vastuussa kaikista noista asioista, ja kerrot minulle nyt, ettei niin ole.



ADAMUS: Leikkaa pää irti!



JAN: Ja se on kuin: "Vautsi!"



ADAMUS: Ja keho jatkaa edelleen. Ja on yleinen käsitys, että muistot ovat täällä (osoittaen päätä).



JAN: Joo.



ADAMUS: Ne eivät ole! Ja voisimme myöhemmin vähän leikellä, jos joku on valmis vapaaehtoiseksi, ja voisimme näyttää, ettei siellä ole mitään. Siellä ei ole mitään, paitsi kemikaaleja ja sähköä ja yhteys mieleen, mutta missä mieli on?



(Jan pitää tauon)



Tuota, yksi vielä. Yksi vielä. Okei, missä mieli on? Haluaako kukaan ottaa kuvan siitä?



CHRISTINA: Onko se osa tietoisuutta?



ADAMUS: Se on osa tietoisuutta. Kiitos. Ja missä tietoisuus on?



CHRISTINA: Kaikkialla.



ADAMUS: Ei, ei kaikkialla. Missä tietoisuutesi on?



CHRISTINA: Minä-olen-olemuksessa. Se olen minä.



ADAMUS: Sanoitko sen olevan Kanadassa? (Vähän naureskelua, ja Christina naureskelee)



Se on, missä sinä olet. Mieli on sirpale, osa, erittäin rajoittunut osa tietoisuuttasi, ja tietoisuutesi on siellä, missä sinä olet. Et vain fyysisesti, vaan tietoisuudessa, ja mieli on pieni siivu siitä. Sillä ei ole aikaa tai paikkaa tai mitään muuta, mutta se on osa tietoisuutta, sinun tietoisuuttasi. Kiitos. Sait sen oikein (joku sanoo "ding, ding, ding, ding!"). Ding, ding, ding, joo. Okei, voitte tappaa tuon kanan nyt. Olemme saaneet tarpeeksemme sitä (muutama naurahdus, ja kuva lähtee pois). Okei. Joo, juuri kun alatte tottua siihen.



Iso pointti, kun menemme eteenpäin, kun menemme mielen ulkopuolelle. Se on vain tietoisuuspiste. Sitä se vain on. Se ei ole täällä (pää), eikä se ole ajassa tai paikassa. Se on pieni osa kokonaistietoisuuttanne, minä-olen-mitä-olen-olemusta.



Pääpannat saivat teidät todella fokusoitumaan tuohon pieneen osaan, ja sitten uskoitte, että se olitte te. Se on osa teitä. Emme tuhoa mieltä, kun menemme sen ulkopuolelle. Emme lainaan. Mutta uskotte, että ajatukset ovat siellä. Uskotte, että se mitä näette silmillänne, on todellista, eikä se ole. Se on osa, mutta erittäin pieni osa todellisuutta. Uskotte, että se mitä tunnette kehossanne tänä ns. kipuna tai mielihyvänä, on todellista, eikä se ole. Se on pieni osa todellisuutta, muttei se kokonaan. Ja kun aletaan uskoa, että se on totta ja todellisuuden laajuus – tuska kehossanne, ajatus mielessänne, jokin siitä – joudutaan todella ansaan ja rajoitutaan. Mutta kun sallitte itsellenne, että on paljon enemmän, se on aivan tässä. Se ei ole jossain tuolla, se ei ole siellä (pää). Se on aivan tässä, ja on aina ollut aivan tässä. Se on aina ollut aivan tässä.



Vedetäänpä syvään henkeä. Laitetaanpa vähän musiikkia soimaan, ja aiheutin teille kaikille päänsärkyä tänään. Tämä on mahtavaa. Voi, pää on niin … joo. Siis olkaa kuin Mike, ja leikatkaa pää irti hetkeksi.



(Musiikki alkaa)



Laitetaan soimaan musiikkia ja tuodaan tämä merabhiin.



Merabh – seuraa tietämistä



Kaikessa mitä teemme, on kyse kyvystä jäädä tälle planeetalle ruumiillistuneena mestarina – tietysti mielen ja aivojen kera, mutta myös paljon muun – ja olla aistillinen ja täysivaltainen. Täysivaltainen olento. Nimittäin se oli sielun unelma. Ja se mistä sielu uneksii, tapahtuu ihmisen koettua.



Sielun unelma oli todella ymmärtää itseään, tuntea itsensä oikeasti täysivaltaisena. Sitä olette tehneet – koko tässä aivoissa ja mielessä olemisessa, koko tässä pääpantajutussa, olette tulleet täysivaltaisuuteen.



Nimittäin hassu asia aivoista on – opitte oikeasti arvostamaan niitä ja mieltä – että aivot ja mieli ovat omavaraisia yksikköjä. Ne pysyvät itsessään. Ja niin kauan kun ajattelette valaistumista, ajattelette menemistä ulkopuolelle, olette edelleen aivoissa. Olette edelleen tuossa laitoksessa.



Sanoin aiemmin, että teillä on paljon unia yöllä – ehkä muistatte, ehkä ette, mutta unia siitä, että etsitte jotain. Unia että olette eksynyt. Suuren turhautumisen unia. Unia että joku on ottanut jotain pois teiltä, ja yritätte löytää hänet saadaksenne sen takaisin, tai olette vain vihainen, että hän otti jotain teiltä. Nämä ovat kaikki unia yrityksestä murtautua vapaaksi, löytää tienne ulos.



Se on mielen tapa tulkita – mieli ei tietenkään tulkitse aidosti, kuten voitaisiin sanoa; se ilmaisee kaiken ihmistermein, jotka ehkä ymmärrätte – mutta nämä kaikki ovat unia yrityksestä löytää tienne ulos. Ja myös unissa huomaatte, että se on vain uusi umpikujakatu.



Joku kysyi minulta hiljattain: "Miksi unet eivät ole hauskoja ja iloisia? Eikö minun pitäisi yöllä leijua pilvissä ja viettää mahtavaa aikaa?" No, yksi niistä tasoista joista näette unta joka yö, on yritys päästä ulos. Ne ovat unia, jotka muistatte, ja se on turhauttavaa. Hyvin turhauttavaa.



Mutta on toinen uni. Mielen ihmisuni ja kaikki muu tavallaan varjostavat sitä, mutta on toinen uni, jota haluaisin teidän tuntevan nyt.



Se ei ole uni mielestä. Se ei ole uni rajoituksista. Se on uni tietämisestä.



Siitä tietämisestä, ettei teitä ole tuomittu mieleen ikuisiksi ajoiksi. Siitä tietämisestä, että on paljon enemmän.



Voi, hyvin paljon enemmän, mutta älkää ajatelko vain ihmisen aisteihin tai havaintoihin liittyen. Älkää ajatelko vain siihen liittyen, että on nuorempi, fiksumpi, mitään tällaista. Muuten, aivoissa ei ole ehdottomasti älykkyyttä. Niissä ei ole yhtään. Monet ihmiset ajattelevat: "No, olen todella fiksu. Aivoni ovat älykkäät." Niissä ei ole. Siellä on kemikaaleja ja sähköä ja paljon kudosta, verta ja mönjää. Mutta aivoissanne ei ole älykkyyttä. Mutta poikkean aiheesta. Takaisin tuohon uneen.



On tuo uni tietämisestä. Tietäminen tuo teidät läpi, tuo teidät ulos mielen rajoituksista. Ja teidän täytyy antaa vain tuon tietämisen ottaa teitä kädestä. Ja lakata ajattelemasta.



Antakaa tuon unen tietämisestä – se on oikeasti ollut paras opas, joka teillä on koskaan ollut – antakaa sen jatkaa teidän opastamista mielen ulkopuolelle.



Älkää ajatelko sitä. Se on teidän tietämisenne. Se on teidän gnostinne. Gnost merkitsee tietämistä.



Antakaa sen viedä teidät mielen ulkopuolelle, ja kun se tekee sen, muistakaa, mitä varten ihmisosanne on täällä. Se on uutta varten. Se on uutta kokemista varten.



Mielessä tavallaan unohditte sen. Mielessä teistä tuli hyvin kaavamainen. Muuten, kaikki nämä kaavat, kaikki nämä rajoitukset, eivät ole aivoissa. Ne ovat osa tuota rajoittunutta tietoisuutta.



No niin, antaisitteko nyt tuon tietämisen, teidän tietämisenne, kuljettaa teidät suoraan ulos pääpannoista. Antakaa sen kuljettaa teidät suoraan mielen ulkopuolelle.



(Tauko)



Ja muistakaa, että mistä tahansa mihin menette, mukaan luettuna mieli ja kontrollointi ja pääpannat, voitte päästä myös ulos. Se on kuin minun kristallini, tarinani kristallista. Sain itseni sisään. Minulta vei pitkä aikaa oivaltaa, että jos pääsin sisään, voisin päästä ulos. Tuon oivalluksen myötä olin yhdellä yksinkertaisella askeleella ulkona.



Rakkaat ystävät, nyt tulemme uuden aikaan. Se on vähän pelottavaa ihmiselle, joka on ollut laitoksessa. Nimittäin kun vanki on vankilassa pitkän aikaa, 30–40 vuotta, ja hänet yhtäkkiä päästetään sieltä ulos, se on pelottavaa. Niin paljon kuin hän on uneksinutkin vapaudesta, se on pelottavaa. Hän ei ole tottunut siihen, ja itse asiassa monet heistä, yli 75%, päätyy takaisin vankilaan. Ei siksi, että he ovat pahoja ihmisiä, vaan koska he eivät osaa käsitellä uutta. He ovat tottuneet olemaan vankilassa, joten he löytävät tavan päästä takaisin.



Olemme menossa uuteen, mutta sitä ihminen tekee erittäin hyvin.



Olemme menossa mielen ja rajoitusten yli. Menemme sellaiseen, mitä toiset ihmiset saattaisivat pitää hulluna. Menemme uuteen.



(Tauko)



Se on kokemus, ja tietäminen, gnost, pyytää teitä pelkästään ottamaan sen vastaan.



On vähän haastavaa ihmiselle, joka on ollut tuossa vankilassa pitkän aikaa, tietää, että kävelemme vain suoraan ulos. Ihminen on vähän huolissaan: "Millaista tuolla ulkona on? Siitä on pitkän aikaa. Yrittävätkö vankilan vartijat jahdata minua, saada minut takaisin? Mitä tapahtuu? Tuleeko minusta hullu?"



Mutta pyydän teitä nyt ottamaan vain kädestä tietämistänne, gnostianne – kuten Tobias kutsui sitä, tuota tuolin neljättä jalkaa – ja ottamaan avosylin vastaan sen, mitä uutta tulee elämäänne.



Kyllä, pääsemme vielä valokehoon. Kyllä, pääsemme vielä kaikenlaisiin asioihin, jotka teistä ovat niin ilahduttavia ruumiillistuneina mestareina tällä planeetalla. Mutta juuri nyt, mennäänpä vain mielen rajoitusten yli.



Ai niin, muuten, se kokemus josta mainitsin viime kokoontumisessamme, tuo 45–60 päivää – siinä on kyse teidän valmistelemisestanne, teidän saamisestanne valmiiksi menemään mielen ulkopuolelle. Mieli on edelleen siellä. Se on edelleen olemassa, mutta teillä on täysin erilainen suhde siihen. Alatte itse asiassa arvostaa sitä, sitten kun olette ulkopuolella.



Kaikkia energioita on valmisteltu niin, että teidän annetaan vain lähteä ulos. Sitä on tapahtunut, ja teillä saattaa olla vielä pari viikkoa, kuukausi, tätä mielen hämmennystä. Mutta siinä kaikessa on kyse lähtemisestä ulos.



Siis, olkaa kilttejä ja seuratkaa nyt vain tietämistänne suoraan ulos mielestä, ja seuratkaa sitä todelliseen tietoisuuteenne.



(Tauko)



Mieli on vain pienen pieni osa tietoisuuttanne.



(Tauko)



Seuratkaa tietämistä sinne, mistä jotkut sanoisivat "tuonpuoleinen". "Tuonpuoleinen" vihjaa siihen, että se oli jossain muualla, mutta se ei ole. Se on aivan tässä.



Älkää yrittäkö tehdä mitään muuta. Älkää ajatelko sitä. Älkää tehkö minkäänlaisia kummallisia harjoituksia tai seremonioita, koska silloin olette suoraan takaisin siellä. Se sai teidät kiinni, mieli.



Ottakaa vain tietämistä, gnostia, kädestä ja lähtekää suoraan ulos.



(Tauko)



Siis, rakas ihminen, valmistaudu johonkin uuteen. Sitä sinä teet erittäin, erittäin hyvin. Teet uutta ja kokemista. Mestari ei tee. Mestari ei tee mitään uutta. Se vain saattaa viisaudeksi sen, mitä sinä olet tehnyt. Minä-olen pystyy vain kuvittelemaan uuden tai uneksimaan uudesta, mutta sinä, ihminen, pystyt todella tekemään sen.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä tämän päivän kauneudessa.



Muistaen myös, että kun nämä pääpannat alkavat lähteä pois, niissä oli myös kauneutta. Oikeasti oli. Se ei ollut virhe. Alatte arvostaa niitä hyvin syvästi, kun jäätte tälle planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Siinä oli kyse täysivaltaisuudesta.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.



Ja palataan takaisin avauslauseeseeni tänään: olette hullu, kunnes ette ole.



(Musiikki loppuu)



Tämän myötä, rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos (yleisö taputtaa).

---------------

Edit.
Jouduin etsimään ja linkittämään kuvat uudelleen, koska alkuperäisessä käännöksessä olevat kuvat olivat jossakin palvelimella, enkä saanut alkuperäistä linkkiä toimimaan.
Hammer

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.