OMA-APUMENTALITEETTI JA UUSI TIETOISUUS
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Valaistuminen. Se on vaikeaa. Se repii elämän kappaleiksi. Useimmat menneisyyden ylösnousseet mestarit ovat lähteneet tältä planeetalta melko pian valaistumisensa jälkeen. Maisemiin jääminen ei ollut todellinen vaihtoehto, koska he eivät olleet valmistelleet itseään tai kehoaan tekemään siitä käytännönläheistä. Me jotka olemme päättäneet jäädä, käymme läpi ruumiillistuneen valaistumisen. Eikä se ole piknikiä. On helpompaa jäädä tiedostamattomaksi. Tietoisuudenpuutteessa on varmasti omat hyötynsä.
Tämä prosessi ei ole helppo, mutta sen epämukavuus jollaista useimmat ihmiset eivät ole tunteneet, ei merkitse, että valaistuminen on palkkio kaikista noista vastoinkäymisistä. Se ei merkitse, että olemme ansainneet sen tuon epämukavuuden vuoksi. Valaistumisessa ei ole mitään "unesta hereille" -hierarkiaa. Ei kiivetä mitään tikapuita. Siltä vain tuntuu.
Kaikki syntyvät valaistumisen arvoisena. Kamppailu ja tuska – tunteellinen ja fyysinen – on vastustusta, jota kaikilla ihmisillä on. Kun annoimme hengelle luvan olla kehossamme ja elämässämme, prosessiin liittyi tuosta hengen vastustamisesta irtipäästäminen. Ja kyse on myös siitä, että henki, sielu oppii, miten tullaan hyvin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi ihmisvastineensa kanssa.
Me jotka olemme tämän transformaation eturintamassa, luomme mallia perässä tuleville, ja heillä on helpompaa tekemämme työn vuoksi. Ensimmäisenä tämän kokevat saavat kovimmat iskut, kuten aina.
Ja ironista kyllä, niistä vanhoista kaavoista irtipäästäminen, jotka tulevat ensisijaisesti mielestä, mutta myös fyysisestä kehosta, voi olla helpompaa, jos rentoudumme enemmän ja yritämme vähemmän. Tai emme yritä lainkaan.
Tämän heräämisen ja tietoiseksi luojaksi tulemisen suurin haaste on sallia mielemme rentoutua. Mieli on ollut vuosituhansia elämämme kontrollointikeskus, eikä se anna periksi kovin helposti – astu etäämmälle ja salli toisen osamme tarttua ratista.
Kasvoin aikuiseksi aikana, jolloin oma-apukulttuuri pyyhkäisi vapaan maailman yli. Sellaisissa kirjoissa kuin "Ajattele oikein – menesty!", "The Power of Positive Thinking" (= positiivisen ajattelun voima) ja "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa", ja myös new age ja henkisessä yhteisössä oli se ajatus, että mieli oli ohjaksissa, sen ohjelmointi voitaisiin poistaa ja voisimme yhdistyä mielen alitajuiseen osaan, kokemustemme muuttamiseksi radikaalisti. Oli henkisiä guruja liikaa, ja tehtiin megalomaanisesti rahaa niillä, jotka uskoivat siihen. Joillekin meistä muutamat noista kirjoista ja työpajoista olivat astinkiviä heräämiseemme.
Muistan lukeneeni Norman Vincent Pealen kirjan "The Power of Positive Thinking", mikä on saattanut aloittaa oman heräämiseni. Se oli hyvä aloitus, mutta vasta myöhemmin elämässä yhdistyin kirjailijoihin, jotka ymmärsivät sielun osaksi olemustamme.
1980-luvuilla kävin Anthony Robbinsin "Pelosta voimaan" -tulikävelytyöpajan. Se oli jännittävää, mutta se ei kuitenkaan vastannut kutsuuni. Se oli rajoittunut mielen voimaan aineesta. Se keskittyi asioiden saavuttamiseen elämässä, terveemmäksi tai rikkaammaksi tulemiseen ja muihin asioihin, joiden luulimme tuovan meille täyttymyksen pelkkänä ihmisenä.
Me jotka olemme tässä nyt, jotka ylösnousemme ja tulemme kristallisemmaksi, halusimme jotain muuta. Emme halunneet olla vain suurempi, älykkäämpi ja vihreämpi toukka. Halusimme tulla perhoseksi. Tai herätä perhostietoisuuteemme. Tietoisuuteen vapaudesta. Kyse ei ole niinkään joksikin tulemisesta, vaan tulemisesta näkyviin.
Ja siitä syystä tämä on niin haastavaa. Mieli näkee tämän prosessin askel-askeleena, hierarkkisena prosessina. Kuin tikapuiden kiipeämisenä. Myös sana "ylösnousemus" viittaa siirtymiseen ylöspäin. Mutta todellisuudessa se on enemmän antautumista. Irtipäästämistä. Kääntymistä sisäänpäin.
Siinä ei ole kyse arvoisuutensa todistamisesta tai olemisesta parempi ihminen. Itse asiassa tavallaan päinvastoin. Kyse on ihmisen sallimisesta olla vain, mikä on … hämmentynyt, täynnä epäilyä, vihaa, surua, haavoittunut ja tarve olla kontrollissa.
Ja tuossa hyväksymisessä ja tuossa kontrollin luovuttamisessa vastineelleen, sielulle, nuo ongelmat ratkeavat itsestään. Ainakin siinä määrin, että voimme olla täällä radikaalisti erilaisessa suhteessa itseemme ja elämään, kuin olemme koskaan kokeneet.
Mutta kompastuimme yrittäessämme rentoutua ja yrittäessämme luopua mielen kontrollista. Pidimme sielumme etäällä niin pitkän aikaa, että luulimme, että meidän täytyi tehdä tämä valaistumisjuttu yksinään, pelkkänä ihmisenä.
Mutta se on mahdotonta. Ilman sielua sitä ei voi tehdä, joten tuntuu herkältä tasapainolta sallia itsemme vain olla, mitä olemme, rajoittunut ihminen, JA ikuinen itse, tuo vapaa ja rajaton.
Ja kun se tuntuu kaoottiselta ja hämmentävältä, on täydellinen aika vetää syvään henkeä ja mennä kävelylle, ottaa kylpy, ottaa drinkki ja olla painimatta sen kanssa mentaalisesti. Se on kontrollista luopumisen aikaa. Kyllä, mieli on luopumassa kontrollista, ja se on suloisenkatkera juttu.
ELI, MINÄ MENEN
Sen identiteetti nojasi tuohon kontrolliin, ja oikein niin. Egossa ei ole mitään väärää, koska ego on tehnyt mahdolliseksi, että olemme tässä. Ego merkitsee "minä menen". Menen tutkimaan fyysisiä maailmoja.
Ilman sielun läsnäolon hyötyjä, ihmispersoonallisuus teki parhaansa navigoidakseen tätä Maaksi kutsuttua aluetta ja elättääkseen meidät. Se on tehnyt todella hyvää työtä, olosuhteet huomioon ottaen. Se on pitänyt meidät turvassa, antanut meille asuinpaikan, ruokaa pöytään, jotkut meistä ovat kasvattaneet upeita lapsia, on ollut uraa ja miestä ja vaimoa, ja se antoi meille hiukan iloa.
Mutta nyt saamme kokea, millaista on saada sielu tänne kanssamme intiimeimmällä tavalla. Ja se vaatii ihmispersoonallisuutta päästämään irti kontrollistaan siinä määrin, ettei se ole tottunut siihen. Sen täytyy päästää irti, jotta tämä toimisi. Se vaatii radikaalia muutosta meiltä.
Se ei merkitse persoonallisuutemme kadottamista. Tai egomme. Mutta noiden osien täytyy rentoutua enemmän ja antaa sielun navigoida puolestamme. Ja kaikki se vastustus jota meillä vielä on tätä kohtaan, tulee esiin vapautettavaksi.
Vastustusta voi olla vanhoina uskomuksina oikeasta ja väärästä, itsekkyydestä, syyllisyydestä, velvollisuudesta. Itserakkauden vastustamisesta on käytännössä vaikeinta päästää irti.
Mutta emme voi päästää irti noista osista yrittämällä, puskemalla ja ajattelemalla sitä. Silloin menemme takaisin positiivisen ajattelun voimaa opettavien gurujen luo. Yrittäen muuttaa mieltämme käyttämällä mieltä. Se pitää meidät jumissa siinä noidankehässä, jossa olemme olleet vuosituhansia.
Joskus ihmettelen, miksi jokin niin vapaa ja rajaton kuin sieluni, edes haluaa olla kanssani tässä jumalan hylkäämässä todellisuudessa. Eikö sillä ole parempaa tekemistä? Mutta tuolloin tunnen eniten yhteydettömyyttä sieluuni. Silloin kun tunnen yhteyttä, kun tunnen sielun läsnäolon, tuohon kysymykseen on vastattu.
KÄRKIJOUKOSSA EI OLE KOSKAAN TUNGOSTA
Abraham-Hicksin Abraham sanoi, ettei kärkijoukossa ole koskaan tungosta. On hyvin, hyvin harvoja ihmisiä, jotka valitsevat valaistumisen. Siis on ymmärrettävää, että kyseenalaistamme itsemme ja mietimme, teemmekö jotain väärin, erityisesti silloin kun näemme henkisiä johtajia, joilla on massiivinen kannattajajoukko.
He tekevät tärkeää työtä ja saavuttavat ne, jotka ovat oman heräämisensä tietyssä vaiheessa. Mutta tietoisuuden eturintamassa olevien ihmisten lukumäärä on minimaalinen verrattuna planeetan väkimäärään tällä hetkellä.
Tämän prosessin hitaudella on myös tarkoitus. Kuvittele, jos sinulla olisi ollut näin paljon valoa kymmenen tai edes viisi vuotta sitten. Muista, että valo häiritsee vanhoja järjestelmiä. Olisit voinut palaa täysin loppuun sen vastustusmäärän kera, joka sinulla oli silloin.
Muista, että valosta tulee energiaa ja enemmän energiaa ongelmiin suurentaa niitä. Energia voi olla lisää tietoisuutta, tiedostamista, rahaa, huomiota, statusta ja valtaa. Näemme, mitä tapahtuu, kun tietyille ihmisille joilla on ongelmia, annetaan lisää rahaa ja valtaa. He tuhoavat itsensä.
Siis kaikki itse-epäily tai pelko voimistuu ja voi johtaa lisäkaoottisuuteen elämässä. Siis tämä prosessi on hyväntahtoinen, vaikka se tuntuu tulta syöksevältä lohikäärmeeltä toisinaan. Tai kuin se etenisi etanavauhtia.
Siis tämän heräämisen vaikein osa on vastustus ja siitä irtipäästäminen. Mitä suurempi halu, sitä suurempaa vastarintaa. Ja mikä voisi olla suurempi halu kuin tietää, kuka oikeasti olemme? Yhdistyä omaan "minä olen" -olemukseemme?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.1.2019 OMA-APUMENTALITEETTI JA UUSI TIETOISUUS
Kirjoittaja hammer » 02.02.2019 23:42
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
13.2.2019 TURVALLINEN PAIKKA
Kirjoittaja hammer » 14.02.2019 21:31
TURVALLINEN PAIKKA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Istun täällä siemailemasta tummapaahtoista aamukahviani, ja näen helikopterin yläpuolella. Se ei ole koskaan hyvä merkki. Käy ilmi, että paikallinen yläkoulu joka sijaitsee parkkipaikan toisella puolella, on lukittu. Partiot etsivät oppilasta, jolla on ase. Ilmeisesti he löysivät jo neljä asetta koulun alueelta. En tiedä, onko kukaan loukkaantunut. Eräs nuori perhe kertoi minulle juuri yksityiskohtia. He istuivat nuoren poikansa kanssa, joka sattui myöhästymään tänään ja jäi tuon kaaoksen ulkopuolelle. Nainen oli samaa mieltä hymyillen, että se oli jumalainen väliintulo.
Joku tuli juuri sisään ja sanoi, että viranomaiset olivat kehottaneet myös useimpia koulun lähellä olevia kauppoja sulkemaan. Toistaiseksi ketään ei ole tullut tänne Starbucksille noiden ohjeiden kanssa. Kenties olemme riittävän kaukana koulusta, että tilaamme pidetään turvallisena.
Vau, tapanani ei ole muistella, mutta kuin minä olin peruskoulussa, vakavin turvallisuusuhka toisille oli joku, jolla oli ritsa. Vaikka olikin säännöllisiä ilmapommitusharjoituksia – polvistuen eteisen seiniä vasten, toinen käsivarsi kiedottuna silmille ja toinen tiukasti takaraivon ympärillä. Niin surrealistiselta kuin se kuulostaakin nyt, ydinsota oli mahdollisuus 50-luvulla.
Mutta nyt on kyse siitä uhasta, että joku hyökkää kimppuun, tavallisesti raivostuneet miehet. Voimmeko vielä yrittää kääntää nämä yksittäisiksi tragedioiksi, joihin syyllistyvät sairaat yksilöt, vai onko kyse jostain syvemmästä ja salakavalammasta?
Eikä asia ole edes niin yksinkertainen, kuin tiukemmat aselait. Se on tietysti hyvä alku, mutta se ei poista millään muotoa itse sairautta. Emme voi kieltää sitä aggressiivisuutta, joka on osa tätä patriarkaalista kulttuuria. Kulttuuria jossa väkivaltaa ihannoidaan. Meidän ei tarvitse katsoa kovin pitkälle nähdäksemme sitä kaikkialla mediassa. Ihmiset saavat voimakkaamman negatiivisen tunnereaktion nähdessään ihmisten rakastelevan – erityisesti kahden miehen – kuin nähdessään verta ja suolenpätkiä elokuvissa tai tv-ohjelmissa. Sota suvaitaan, muttei homoseksuaalista suhdetta.
Näemme, että patriarkaatti tukee miehistä hallintaa ja myrkyllistä maskuliinisuutta. Tietysti useimmat miehet eivät kykene sellaiseen väkivaltaan. Mutta taustalla on tietoisuus, joka on tämän aggressiivisuuden juuri.
Eikä ole mitään sattumaa, että monet johtajat ympäri maailmaa kannustavat jossain määrin väkivaltaan. Esimerkiksi kutsuen lehdistöä kansan viholliseksi. Viitaten maahanmuuttajiin eläminä, loisina. Tukien vihaympäristöä.
Tuomiten feminiinisyyden nakertamalla naisten lisääntymiseen liittyviä oikeuksia. Kenties naissukupuoli on heidän pelätyin vihollisensa. Koska naiset avaavat miesten sydämen, ja heidän täytyy kohdata syvimmät pelkonsa.
Tietysti he havaitsevat, ettei ollut mitään pelättävää. Ei ollut mörköä. Vain syvää ja pysyvää surua, tuo hylkäämisentunne.
Siis 3D:ssä feminiinisyys ei tunne turvaa myrkyllisen maskuliinisuuden vuoksi. Eikä maskuliinisuus tunne turvaa niiden tunteiden vuoksi, joiden se olettaa päihittävän itsensä – tunteiden joita täytyy välttää kaiken kustannuksella. Kaiken kustannuksella.
Koko tässä integrointiprosessissa jota käymme läpi, on kyse maskuliinisuuden ja feminiinisyyden integroinnista. Tasapaino laittaa meidät turvalliseen paikkaan riippumatta siitä, minne menemme elämässä. Ja tämä johtuu siitä, että tasapainotietoisuus muuttuu turvallisuusenergiaksi. Emme voi olla mitään muuta.
Siis olen iloinen, että olen täällä. En tunne levottomuutta tai lähistön tilanteen uhkaavan. Itse asiassa lähetän omaa säteilyäni täällä. Tuntuu siltä, että olen luonut turvallisen energian tähän ympäristöön.
Teemme itse asiassa sitä. Me jotka olemme valinneet tasapainon, luomme energeettisesti turvallisia tiloja, eikä tämä ole egoistista ajattelua. Se on vain fysiikkaa.
Kuitenkin selviytymis- ja turvallisuusongelmamme laukaistaan enemmän kuin koskaan. Mutta se on vain osa tätä prosessia. Se tuo esiin pelkoja, mutta on tärkeää muistuttaa itsellemme, että nuo pelot eivät ole totta. Ympärillämme voi olla kaaosta, mutta olemme turvassa. Sama pätee ajatuksiimme. Mieli vie meidät hyvin pelottaviin paikkoihin, mutta tajuamme, että se on vain häiriötekijä.
Näyttää siltä, että barista on juuri lukinnut tämän paikan. No, hän on lukinnut ovet partioiden tulemiselle, mutta avaa ne meille, kun haluamme lähteä. Meitä on vain kaksi täällä nyt. Ai, hetkinen, hän on lähdössä. Nyt olen vain minä ja kaksi baristaa. Hmm, näyttää siltä, että saan kaiken tuon tummapaahtoisen kahvin itselleni?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Istun täällä siemailemasta tummapaahtoista aamukahviani, ja näen helikopterin yläpuolella. Se ei ole koskaan hyvä merkki. Käy ilmi, että paikallinen yläkoulu joka sijaitsee parkkipaikan toisella puolella, on lukittu. Partiot etsivät oppilasta, jolla on ase. Ilmeisesti he löysivät jo neljä asetta koulun alueelta. En tiedä, onko kukaan loukkaantunut. Eräs nuori perhe kertoi minulle juuri yksityiskohtia. He istuivat nuoren poikansa kanssa, joka sattui myöhästymään tänään ja jäi tuon kaaoksen ulkopuolelle. Nainen oli samaa mieltä hymyillen, että se oli jumalainen väliintulo.
Joku tuli juuri sisään ja sanoi, että viranomaiset olivat kehottaneet myös useimpia koulun lähellä olevia kauppoja sulkemaan. Toistaiseksi ketään ei ole tullut tänne Starbucksille noiden ohjeiden kanssa. Kenties olemme riittävän kaukana koulusta, että tilaamme pidetään turvallisena.
Vau, tapanani ei ole muistella, mutta kuin minä olin peruskoulussa, vakavin turvallisuusuhka toisille oli joku, jolla oli ritsa. Vaikka olikin säännöllisiä ilmapommitusharjoituksia – polvistuen eteisen seiniä vasten, toinen käsivarsi kiedottuna silmille ja toinen tiukasti takaraivon ympärillä. Niin surrealistiselta kuin se kuulostaakin nyt, ydinsota oli mahdollisuus 50-luvulla.
Mutta nyt on kyse siitä uhasta, että joku hyökkää kimppuun, tavallisesti raivostuneet miehet. Voimmeko vielä yrittää kääntää nämä yksittäisiksi tragedioiksi, joihin syyllistyvät sairaat yksilöt, vai onko kyse jostain syvemmästä ja salakavalammasta?
Eikä asia ole edes niin yksinkertainen, kuin tiukemmat aselait. Se on tietysti hyvä alku, mutta se ei poista millään muotoa itse sairautta. Emme voi kieltää sitä aggressiivisuutta, joka on osa tätä patriarkaalista kulttuuria. Kulttuuria jossa väkivaltaa ihannoidaan. Meidän ei tarvitse katsoa kovin pitkälle nähdäksemme sitä kaikkialla mediassa. Ihmiset saavat voimakkaamman negatiivisen tunnereaktion nähdessään ihmisten rakastelevan – erityisesti kahden miehen – kuin nähdessään verta ja suolenpätkiä elokuvissa tai tv-ohjelmissa. Sota suvaitaan, muttei homoseksuaalista suhdetta.
Näemme, että patriarkaatti tukee miehistä hallintaa ja myrkyllistä maskuliinisuutta. Tietysti useimmat miehet eivät kykene sellaiseen väkivaltaan. Mutta taustalla on tietoisuus, joka on tämän aggressiivisuuden juuri.
Eikä ole mitään sattumaa, että monet johtajat ympäri maailmaa kannustavat jossain määrin väkivaltaan. Esimerkiksi kutsuen lehdistöä kansan viholliseksi. Viitaten maahanmuuttajiin eläminä, loisina. Tukien vihaympäristöä.
Tuomiten feminiinisyyden nakertamalla naisten lisääntymiseen liittyviä oikeuksia. Kenties naissukupuoli on heidän pelätyin vihollisensa. Koska naiset avaavat miesten sydämen, ja heidän täytyy kohdata syvimmät pelkonsa.
Tietysti he havaitsevat, ettei ollut mitään pelättävää. Ei ollut mörköä. Vain syvää ja pysyvää surua, tuo hylkäämisentunne.
Siis 3D:ssä feminiinisyys ei tunne turvaa myrkyllisen maskuliinisuuden vuoksi. Eikä maskuliinisuus tunne turvaa niiden tunteiden vuoksi, joiden se olettaa päihittävän itsensä – tunteiden joita täytyy välttää kaiken kustannuksella. Kaiken kustannuksella.
Koko tässä integrointiprosessissa jota käymme läpi, on kyse maskuliinisuuden ja feminiinisyyden integroinnista. Tasapaino laittaa meidät turvalliseen paikkaan riippumatta siitä, minne menemme elämässä. Ja tämä johtuu siitä, että tasapainotietoisuus muuttuu turvallisuusenergiaksi. Emme voi olla mitään muuta.
Siis olen iloinen, että olen täällä. En tunne levottomuutta tai lähistön tilanteen uhkaavan. Itse asiassa lähetän omaa säteilyäni täällä. Tuntuu siltä, että olen luonut turvallisen energian tähän ympäristöön.
Teemme itse asiassa sitä. Me jotka olemme valinneet tasapainon, luomme energeettisesti turvallisia tiloja, eikä tämä ole egoistista ajattelua. Se on vain fysiikkaa.
Kuitenkin selviytymis- ja turvallisuusongelmamme laukaistaan enemmän kuin koskaan. Mutta se on vain osa tätä prosessia. Se tuo esiin pelkoja, mutta on tärkeää muistuttaa itsellemme, että nuo pelot eivät ole totta. Ympärillämme voi olla kaaosta, mutta olemme turvassa. Sama pätee ajatuksiimme. Mieli vie meidät hyvin pelottaviin paikkoihin, mutta tajuamme, että se on vain häiriötekijä.
Näyttää siltä, että barista on juuri lukinnut tämän paikan. No, hän on lukinnut ovet partioiden tulemiselle, mutta avaa ne meille, kun haluamme lähteä. Meitä on vain kaksi täällä nyt. Ai, hetkinen, hän on lähdössä. Nyt olen vain minä ja kaksi baristaa. Hmm, näyttää siltä, että saan kaiken tuon tummapaahtoisen kahvin itselleni?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
16.2.2019 IRRALLISUUS (EI KIELTÄMINEN) ON HYVÄ ASIA
Kirjoittaja hammer » 20.02.2019 22:43
IRRALLISUUS (EI KIELTÄMINEN) ON HYVÄ ASIA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun siirrymme 5D-kokemukseen, monet meistä tuntevat enemmän irrallisuutta ovemme ulkopuolisesta maailmasta, kaksinaisuuden maailmasta. Ei mikään uraauurtava uutinen. Se ei merkitse, ettemme nauti siitä ympäristöstä, jossa olemme, tai uutisten katselemisesta aika ajoin. Joskus pidämme siitä tunteesta, jonka saamme. Pidämme siitä, että tunteemme laukaistaan, koska se auttaa meitä läpi tämän transformaatioprosessin haastavasta vaiheesta – tylsyydestä.
Ihmiset eivät pidä ikävystymisestä. He pitävät draamasta enemmän kuin täydellisestä tylsyydestä. Mutta tylsyys on luonnollinen osa tätä prosessia – ja ei, se ei ole pysyvää. Kun päästämme (sallimme) hengen enemmän ja enemmän kehoomme ja elämäämme, alamme tuntea täyttymystä sisältä ulospäin. Se on hyvin erilaista, kuin yritys saada tyydytystä ulkoa sisäänpäin.
Mutta se ei merkitse, ettemme voi osallistua asioihin maailmassa, mutta tunnemme enemmän vetoa asioihin, jotka tuovat meille iloa, ja vähemmän ja vähemmän vetoa draamaan.
Kun luen politiikassa tapahtuvista asioista ja erityisesti naisten oikeuksista, se voi herättää melkoisesti tunteitani. Samaan aikaan tunnistan, etteivät ne ole minun ongelmiani. Ja tunnistan, että olen täällä naisena muuttamassa tietoisuutta siihen liittyen, miten naiset näkevät itsensä. Mutta on ikuinen minä, joka tietää, että se on, mitä on, että maailma on, missä on, eikä myöskään sen parjaaminen ole vastaus.
Siis tiedostamme, mitä tapahtuu ja että planeetta on epätasapainossa patriarkaattia kohti. Sitä ei käy kieltäminen. Kaikki universumin positiivinen ajattelu ei muuta sitä tosiasiaa. Mutta samaan aikaan olen irti siitä.
Tässä heräämisprosessissa ei ole kyse sen kieltämisestä, mitä tällä maaplaneetalla tapahtuu, vaan olemisesta irti siitä. Siinä on iso ero.
Tietoisena ihmisenä voi nähdä monista eri perspektiiveistä. On perspektiivi, jossa myrkyllinen maskuliinisuus yrittää enemmän kuin koskaan jatkaa naisten tukahduttamista ja oikeuksien heikentämistä tällä planeetalla.
Ja voi myös nähdä, kun jumalainen feminiinisyys tekee omia juttujaan. Se on täällä ja auttaa planeettaa tasapainottumaan, ja näemme patriarkaatin pelkojen kaksinkertaistuvan. Valo häiritsee vanhoja järjestelmiä. Ja mikä voi olla vanhempi kuin patriarkaalinen järjestelmä?
HERÄNNYT IHMINEN
Heränneen ihmisen ei tarvitse katsoa uutisia nähdäkseen, mitä tapahtuu, koska hän tuntee, missä planeetta menee. Herännyt ihminen on kehittänyt tietoisuuden, joka ylittää kaiken, mitä hän voi lukea, kuulla tai nähdä.
Herännyt ihminen on oppinut työskentelemään energioiden kanssa. Hän on taitava työskentelemään valon ja pimeyden kanssa. Hän ei salli pimeyden musertaa itseään, koska hän ymmärtää, mitä pimeys todellisuudessa on. Hän on omien synkkien tunteidensa mestari. Oman surunsa, epäilynsä, vihansa, häpeänsä ja omien haavojensa. Hän ei kiellä noita tunteita. Ei lainkaan. Hän on tietoinen niistä, mutta hän ei salli niiden olla oma totuutensa.
Ihmiset yrittävät koko ajan kieltää omat tunteensa, minkä vuoksi he projisoivat ne toisiin. Joku sanoi minulle kerran, ettei ole mitään seksismiä … "Me miehet rakastamme naisia!" Mutta tämä sama mies sanoi myös, että naiset ovat vastuuttomia, jos he tarvitsevat abortin, eikä hän halua maksaa veroja aborttia tarvitsevien naisten vuoksi.
Tämä samainen mies raivostui ja loukkaantui, kun hänelle kerrottiin, että hänellä oli kivoja feminiinisiä piirteitä. Mutta hän väitti, että jos hänellä olisi jotain pinnanalaisia ongelmia, hän ei sallisi niiden vaikuttaa suhteeseemme. Mutta kerron hänelle, ettei ongelmiaan voi jättää ovensuuhun, erityisesti jos ei ole kohdannut niitä.
Siis on kieltämistä, ja on irrallisuutta. Enkä tarkoita jakautunutta irrallisuutta, kuten skitsofreniassa. Puhun terveestä irrallisuudesta, joka johtaa kaikkien tunteiden sallimiseen, ottamatta niitä kuitenkaan henkilökohtaisesti. Kuten tiedämme, tätä ei voi oppia kirjasta. Se täytyy kokea itse, käymällä läpi heräämisprosessin.
Elämänsä loppua kohti äitini alkoi irtautua todellisuudestaan. Hän oli hoitokodissa, ja vaikutti siltä, ettei hän tuntenut, kuka olin. Hän ei enää puhunut ja hän tuijotti kaukaisuuteen hienoinen hymy kasvoillaan.
Se oli minulle surullista ihmisenä, mutta hänelle se oli paras paikka. Hän tunnusteli hitaasti uutta ei-fyysistä ympäristöään ja irtautui samalla hitaasti tästä todellisuudesta. Ja kun katseli ympärilleen tuossa hoitokodissa – joka oli, surullista kyllä, yksi alueen arvostetuimmista – oli siunaus, ettei hän ollut enää fokusoitunut paikkaan. Hänessä oli edelleen osa, joka oli tietoinen hänen ympäristöstään, mutta ei enää osallistunut tuohon maailmaan.
Me jotka valitsimme nopeutetun polun, teemme tavallaan samaa, tarvitsematta käydä läpi tuota hoitokotitilannetta. Itse asiassa integroimme kaikki osamme, jotka oli menetetty ja haavoittuneita. Saamme ihmisinä hyötyä noista muista, ikuisista osistamme. Meidän ei tarvitse odottaa siirtymää tunteaksemme nuo hyödyt.
Mutta konstikas juttu on se, mitä koemme nyt näissä fyysisissä kehoissa ja näissä mielissä. Huomaa, etten sanonut "meidän" kehoissamme tai "meidän" mielissämme. Koska ne eivät ole todellisuudessa meidän. Enimmäkseen ne on peritty. Olemme kehittämässä uutta tietoisuuskehoa, joka sisältää kristallikehon ja -mielen. Ja uuden, täysivaltaisen sydämen.
Erityisesti naisina kevennymme huomattavasti. Päästäen irti tuosta kävelevästä haavoittuneisuudesta elämässämme. Siellä minne menemme, ei ole sijaa itsensä uhraamiselle, kärsimiselle tai kädestä pitämiselle. Sympatia ja empatia haihtuvat itsensä rakastamiseksi.
Monet naiset ovat olleet tavallaan kieltämisessä, jossa he uskovat roolinsa olevan miehen vihan lievittäminen ja toisten olon tekeminen mukavammaksi näiden tiedostamattomassa tilassa. He kieltävät oman suurenmoisuutensa. Oman vahvuutensa.
Mutta se kaikki on nyt muuttumassa, alkaen meistä eturintamassa. Ja se tehdään terveen irrallisuuden paikasta, ei kieltämisestä. Irrallisuutena ovemme ulkopuolisesta maailmasta ja niistä perityistä ajatuksista ja tunteista, joita pyörii mielessä. Se on hyvä asia.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun siirrymme 5D-kokemukseen, monet meistä tuntevat enemmän irrallisuutta ovemme ulkopuolisesta maailmasta, kaksinaisuuden maailmasta. Ei mikään uraauurtava uutinen. Se ei merkitse, ettemme nauti siitä ympäristöstä, jossa olemme, tai uutisten katselemisesta aika ajoin. Joskus pidämme siitä tunteesta, jonka saamme. Pidämme siitä, että tunteemme laukaistaan, koska se auttaa meitä läpi tämän transformaatioprosessin haastavasta vaiheesta – tylsyydestä.
Ihmiset eivät pidä ikävystymisestä. He pitävät draamasta enemmän kuin täydellisestä tylsyydestä. Mutta tylsyys on luonnollinen osa tätä prosessia – ja ei, se ei ole pysyvää. Kun päästämme (sallimme) hengen enemmän ja enemmän kehoomme ja elämäämme, alamme tuntea täyttymystä sisältä ulospäin. Se on hyvin erilaista, kuin yritys saada tyydytystä ulkoa sisäänpäin.
Mutta se ei merkitse, ettemme voi osallistua asioihin maailmassa, mutta tunnemme enemmän vetoa asioihin, jotka tuovat meille iloa, ja vähemmän ja vähemmän vetoa draamaan.
Kun luen politiikassa tapahtuvista asioista ja erityisesti naisten oikeuksista, se voi herättää melkoisesti tunteitani. Samaan aikaan tunnistan, etteivät ne ole minun ongelmiani. Ja tunnistan, että olen täällä naisena muuttamassa tietoisuutta siihen liittyen, miten naiset näkevät itsensä. Mutta on ikuinen minä, joka tietää, että se on, mitä on, että maailma on, missä on, eikä myöskään sen parjaaminen ole vastaus.
Siis tiedostamme, mitä tapahtuu ja että planeetta on epätasapainossa patriarkaattia kohti. Sitä ei käy kieltäminen. Kaikki universumin positiivinen ajattelu ei muuta sitä tosiasiaa. Mutta samaan aikaan olen irti siitä.
Tässä heräämisprosessissa ei ole kyse sen kieltämisestä, mitä tällä maaplaneetalla tapahtuu, vaan olemisesta irti siitä. Siinä on iso ero.
Tietoisena ihmisenä voi nähdä monista eri perspektiiveistä. On perspektiivi, jossa myrkyllinen maskuliinisuus yrittää enemmän kuin koskaan jatkaa naisten tukahduttamista ja oikeuksien heikentämistä tällä planeetalla.
Ja voi myös nähdä, kun jumalainen feminiinisyys tekee omia juttujaan. Se on täällä ja auttaa planeettaa tasapainottumaan, ja näemme patriarkaatin pelkojen kaksinkertaistuvan. Valo häiritsee vanhoja järjestelmiä. Ja mikä voi olla vanhempi kuin patriarkaalinen järjestelmä?
HERÄNNYT IHMINEN
Heränneen ihmisen ei tarvitse katsoa uutisia nähdäkseen, mitä tapahtuu, koska hän tuntee, missä planeetta menee. Herännyt ihminen on kehittänyt tietoisuuden, joka ylittää kaiken, mitä hän voi lukea, kuulla tai nähdä.
Herännyt ihminen on oppinut työskentelemään energioiden kanssa. Hän on taitava työskentelemään valon ja pimeyden kanssa. Hän ei salli pimeyden musertaa itseään, koska hän ymmärtää, mitä pimeys todellisuudessa on. Hän on omien synkkien tunteidensa mestari. Oman surunsa, epäilynsä, vihansa, häpeänsä ja omien haavojensa. Hän ei kiellä noita tunteita. Ei lainkaan. Hän on tietoinen niistä, mutta hän ei salli niiden olla oma totuutensa.
Ihmiset yrittävät koko ajan kieltää omat tunteensa, minkä vuoksi he projisoivat ne toisiin. Joku sanoi minulle kerran, ettei ole mitään seksismiä … "Me miehet rakastamme naisia!" Mutta tämä sama mies sanoi myös, että naiset ovat vastuuttomia, jos he tarvitsevat abortin, eikä hän halua maksaa veroja aborttia tarvitsevien naisten vuoksi.
Tämä samainen mies raivostui ja loukkaantui, kun hänelle kerrottiin, että hänellä oli kivoja feminiinisiä piirteitä. Mutta hän väitti, että jos hänellä olisi jotain pinnanalaisia ongelmia, hän ei sallisi niiden vaikuttaa suhteeseemme. Mutta kerron hänelle, ettei ongelmiaan voi jättää ovensuuhun, erityisesti jos ei ole kohdannut niitä.
Siis on kieltämistä, ja on irrallisuutta. Enkä tarkoita jakautunutta irrallisuutta, kuten skitsofreniassa. Puhun terveestä irrallisuudesta, joka johtaa kaikkien tunteiden sallimiseen, ottamatta niitä kuitenkaan henkilökohtaisesti. Kuten tiedämme, tätä ei voi oppia kirjasta. Se täytyy kokea itse, käymällä läpi heräämisprosessin.
Elämänsä loppua kohti äitini alkoi irtautua todellisuudestaan. Hän oli hoitokodissa, ja vaikutti siltä, ettei hän tuntenut, kuka olin. Hän ei enää puhunut ja hän tuijotti kaukaisuuteen hienoinen hymy kasvoillaan.
Se oli minulle surullista ihmisenä, mutta hänelle se oli paras paikka. Hän tunnusteli hitaasti uutta ei-fyysistä ympäristöään ja irtautui samalla hitaasti tästä todellisuudesta. Ja kun katseli ympärilleen tuossa hoitokodissa – joka oli, surullista kyllä, yksi alueen arvostetuimmista – oli siunaus, ettei hän ollut enää fokusoitunut paikkaan. Hänessä oli edelleen osa, joka oli tietoinen hänen ympäristöstään, mutta ei enää osallistunut tuohon maailmaan.
Me jotka valitsimme nopeutetun polun, teemme tavallaan samaa, tarvitsematta käydä läpi tuota hoitokotitilannetta. Itse asiassa integroimme kaikki osamme, jotka oli menetetty ja haavoittuneita. Saamme ihmisinä hyötyä noista muista, ikuisista osistamme. Meidän ei tarvitse odottaa siirtymää tunteaksemme nuo hyödyt.
Mutta konstikas juttu on se, mitä koemme nyt näissä fyysisissä kehoissa ja näissä mielissä. Huomaa, etten sanonut "meidän" kehoissamme tai "meidän" mielissämme. Koska ne eivät ole todellisuudessa meidän. Enimmäkseen ne on peritty. Olemme kehittämässä uutta tietoisuuskehoa, joka sisältää kristallikehon ja -mielen. Ja uuden, täysivaltaisen sydämen.
Erityisesti naisina kevennymme huomattavasti. Päästäen irti tuosta kävelevästä haavoittuneisuudesta elämässämme. Siellä minne menemme, ei ole sijaa itsensä uhraamiselle, kärsimiselle tai kädestä pitämiselle. Sympatia ja empatia haihtuvat itsensä rakastamiseksi.
Monet naiset ovat olleet tavallaan kieltämisessä, jossa he uskovat roolinsa olevan miehen vihan lievittäminen ja toisten olon tekeminen mukavammaksi näiden tiedostamattomassa tilassa. He kieltävät oman suurenmoisuutensa. Oman vahvuutensa.
Mutta se kaikki on nyt muuttumassa, alkaen meistä eturintamassa. Ja se tehdään terveen irrallisuuden paikasta, ei kieltämisestä. Irrallisuutena ovemme ulkopuolisesta maailmasta ja niistä perityistä ajatuksista ja tunteista, joita pyörii mielessä. Se on hyvä asia.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
21.2.2019 MENE LÄNTEEN, NUORI MIES
Kirjoittaja hammer » 23.02.2019 08:33
MENE LÄNTEEN, NUORI MIES
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ihastuttava, nuori barista piti juuri taukoa ja istui vieressäni. Rupattelimme itsemme hoivaamisesta ja sen tekemisestä tärkeimmän prioriteettimme riippumatta siitä, mitä muut tai yhteiskunta ajattelevat. Mies joka on luultavasti 55–60-vuotias ja jolla on pistävän siniset silmät, istui vastapäätä ja kuunteli meitä intensiivisesti, tutkien samalla karttaa. Tuollaista "vanhan koulukunnan" paperikarttaa, joka on taiteltu.
Hän oli kuullut minun sanovan, että olin Kreikassa vuosia sitten, ja sanoi itse asuneensa siellä vuosia. Puhuimme, miten elämäntyyli on siellä paljon terveempi ja rennompi. Ihmiset elivät enemmän hetkessä ja nauttivat useammin aistillisista iloista. Tuntui olevan vähemmän stressiä, koska he lähtivät joka iltapäivä pariksi, kolmeksi tunniksi pois töistä. Kaupat suljettiin ja suoritettiin päivittäinen lepo- ja keittiörituaali.
Itse asiassa tämä mies oli ottanut vapaata työstään, koska stressi vei hänet sairaalaan vakavan nokkosrokon vuoksi. Niinpä hän matkusti nyt kotimaassa ja teki autoreissuja aloittaen täältä itärannikolta. Hän ajoi juuri Massachusettsista, nykyisestä asuinpaikastaan. Nyt hän harkitsi menemistä takaisin rannikkoa pitkin tai kenties Coloradoon, jossa yksi hänen lapsistaan asuu.
Tuolla hetkellä hän katsoi minua, ikään kuin ei olisi ollut varma, mitä tehdä. Niinpä kysyin, mitä hänen sydämensä sanoi. Hän sanoi sen sanovan, että mene länteen, aloittaen Coloradosta, ja sitten kenties Kaliforniaan.
Vastasin innostuneesti: "Sinne sinun sitten pitäisi mennä!" Lisäten sydämellisesti nauraen: "Mene länteen, nuori mies!"
Puhuimme jonkin aikaa sallimisesta itsemme tutkia uusia paikkoja ja seurata iloamme. Hän tuntui tarvitsevan luvan sen tekemiseen, koska hän tunsi syyllisyyttä ja mietti, oliko hän vastuuton ottaessaan lomaa töistä. Sanoin, että olisi vastuutonta olla ottamatta.
Niinpä kun hän oli lähtenyt ja hain santsikupin kahvia, nuori barista ja minä olimme samaa mieltä, että tuon miehen kanssa oli mukava puhua. Että hän tuntui tarvitsevan vahvistusta sen tekemiseen, mitä hänen sydämensä halusi.
Muutama hetken kuluttua mies palasi autoltaan kiittämään meitä kumpaakin siitä, että autoimme häntä tekemään päätöksen lähteä länteen. Hän hehkui ilosta. Kun hän oli lähtenyt taas, hurrasimme kumpikin uskomatonta synkronismia. Tunsimme ilon syöksähdyksen, sellaisen minkä tuntee kihelmöivän koko kehossaan, ja jaoimme sen vanhan koulukunnan ylävitosella.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ihastuttava, nuori barista piti juuri taukoa ja istui vieressäni. Rupattelimme itsemme hoivaamisesta ja sen tekemisestä tärkeimmän prioriteettimme riippumatta siitä, mitä muut tai yhteiskunta ajattelevat. Mies joka on luultavasti 55–60-vuotias ja jolla on pistävän siniset silmät, istui vastapäätä ja kuunteli meitä intensiivisesti, tutkien samalla karttaa. Tuollaista "vanhan koulukunnan" paperikarttaa, joka on taiteltu.
Hän oli kuullut minun sanovan, että olin Kreikassa vuosia sitten, ja sanoi itse asuneensa siellä vuosia. Puhuimme, miten elämäntyyli on siellä paljon terveempi ja rennompi. Ihmiset elivät enemmän hetkessä ja nauttivat useammin aistillisista iloista. Tuntui olevan vähemmän stressiä, koska he lähtivät joka iltapäivä pariksi, kolmeksi tunniksi pois töistä. Kaupat suljettiin ja suoritettiin päivittäinen lepo- ja keittiörituaali.
Itse asiassa tämä mies oli ottanut vapaata työstään, koska stressi vei hänet sairaalaan vakavan nokkosrokon vuoksi. Niinpä hän matkusti nyt kotimaassa ja teki autoreissuja aloittaen täältä itärannikolta. Hän ajoi juuri Massachusettsista, nykyisestä asuinpaikastaan. Nyt hän harkitsi menemistä takaisin rannikkoa pitkin tai kenties Coloradoon, jossa yksi hänen lapsistaan asuu.
Tuolla hetkellä hän katsoi minua, ikään kuin ei olisi ollut varma, mitä tehdä. Niinpä kysyin, mitä hänen sydämensä sanoi. Hän sanoi sen sanovan, että mene länteen, aloittaen Coloradosta, ja sitten kenties Kaliforniaan.
Vastasin innostuneesti: "Sinne sinun sitten pitäisi mennä!" Lisäten sydämellisesti nauraen: "Mene länteen, nuori mies!"
Puhuimme jonkin aikaa sallimisesta itsemme tutkia uusia paikkoja ja seurata iloamme. Hän tuntui tarvitsevan luvan sen tekemiseen, koska hän tunsi syyllisyyttä ja mietti, oliko hän vastuuton ottaessaan lomaa töistä. Sanoin, että olisi vastuutonta olla ottamatta.
Niinpä kun hän oli lähtenyt ja hain santsikupin kahvia, nuori barista ja minä olimme samaa mieltä, että tuon miehen kanssa oli mukava puhua. Että hän tuntui tarvitsevan vahvistusta sen tekemiseen, mitä hänen sydämensä halusi.
Muutama hetken kuluttua mies palasi autoltaan kiittämään meitä kumpaakin siitä, että autoimme häntä tekemään päätöksen lähteä länteen. Hän hehkui ilosta. Kun hän oli lähtenyt taas, hurrasimme kumpikin uskomatonta synkronismia. Tunsimme ilon syöksähdyksen, sellaisen minkä tuntee kihelmöivän koko kehossaan, ja jaoimme sen vanhan koulukunnan ylävitosella.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
24.2.2019 SELKEYS JA MYÖTÄTUNTO
Kirjoittaja hammer » 25.02.2019 12:05
SELKEYS JA MYÖTÄTUNTO
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vuosia sitten halusin lähteä 15-vuotisesta kahvilayhteisöstäni. Tiesin, että oli aika siirtyä eteenpäin, mutten uskonut pystyväni. Tuohon paikkaan ja ihmisiin liittyi paljon tunteita. Yhtenä päivänä istuin vakiloosissani, jota olin alkanut rakastaa ja joka tuntui turvasatamalta maailmassa, ja kuulin pienen lapsen äänen, joka sanoi: "Kyllä, tietysti voimme. Jäämme niin pitkäksi aikaa, kun haluamme … kunnes olemme valmis."
Tuntui välittömästi helpottavalta ja lohduttavalta. Olin antanut itselleni, tuolle osalleni joka oli epävarma ja joka pelkäsi, luvan olla, kuka se on. Ottaa oman aikansa. Muuten, se on suurin lahja, jonka voimme antaa itsellemme tämän transformaatioprosessin aikana.
Ja uskomaton asia tapahtui. Kahden päivän kuluttua olin valmis siirtymään eteenpäin. Se oli helpompaa, kuin olin kuvitellut. Itse asiassa odotin sitä innolla. Tutkia uusia kahvipaikkoja, tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kokemuksia.
Eikä tietenkään ole kyse vain siitä, missä päätämme nauttia kahvimme, vaan siitä, miten haluamme kokea elämämme.
SELKEYS JA MYÖTÄTUNTO
Selkeys on tiedostamista. Se on itsemme tuntemista. Sen tuntemista, kuka olemme tämän ihmispersoonallisuuden ulkopuolella. Se lopettaa paskanjauhamisen. Selkeys ei yritä vakuuttaa meille, että jokin on hauskaa, jos se ei ole. Tai että jokin työpaikka tai suhde on korkeimmaksi parhaaksemme, jos se on vain pelkoa siirtyä eteenpäin.
Kyllä, kaikki on korkeimmaksi parhaaksemme siinä mielessä, että se auttaa meitä siirtymään omaan vapauteemme, mutta yritys pukea jokin kohtaloksemme tai tarpeeksemme olla jossain säteilemässä valoamme, jos se ei tunnu oikealta tai hyvältä meille, on vain lisäpaskan syöttämistä itsellemme.
Taas kerran, on täysin ok tuntea, ettei ole valmis siirtymään eteenpäin. Ei ole todellakaan tuomitsemista, paitsi se miten tuomitsemme itsemme. Mutta sielullemme se on ok. Se ei tuputa itseään meille. Se odottaa, kunnes olemme valmis.
Mutta voit olla varma, että jos et nauti jostain – suhteesta, työpaikasta tai jostain kokemuksesta – ei sielusikaan nauti. Tässä vaiheessa sielusi ei ole kiinnostunut tuskasta ja kärsimyksestä.
Siis selkeydessä ei ole kyse siitä, että on kuva täydellisestä elämästä. Siinä ei ole kyse siitä, että on ratkaissut kaikki ongelmansa. Siinä on kyse sen näkemisestä laajemmilla silmillä, heränneillä silmillä, että saattaa olla vielä pelkoja asioihin liittyen, erityisesti muutokseen. Ja sen hyväksymisestä itsessäsi parhaan kykysi mukaan, koska sielusi hyväksyy.
Suurin meille syötetty valhe on, että olemme rikki ja meidän täytyy käyttää elämämme yrittäen korjata itsemme. Kirkot syöttävät meille tuota potaskaa syntisyydellä. Toisilla uskoilla on karmakortti. Kaikki perustuu siihen, ettei ole tarpeeksi hyvä jonkin epämääräisen jumalan silmissä.
Mutta sielumme silmissä olemme täydellinen. Olemme arvokas. Mielemme on vaikea ymmärtää tätä ottaen huomioon, että on aikoja, jolloin tunnemme olevamme punaista, kuumaa sekasotkua!
Kohdistamme liikaa painetta siihen, että ihmisitse ratkaisee ongelmamme. Ja silloin sielu astuu etäämmälle ja sallii sen kunnioituksesta ja rakkaudesta meitä kohtaan. Juuri niin – rakkaus ei puutu kenenkään elämään tai yritä muuttaa häntä. Rakkaudella ei ole mitään agendaa.
Ja selkeys on työkalu, jota voimme käyttää myös, kun katselemme ovemme ulkopuolisen maailman tekevän, mitä se tekee. Meidän ei tarvitse pitää näkemästämme, ja meiltä saattaa loppua kärsivällisyys suurelta osin sen kanssa. Mestari ei ole kärsivällinen ihminen, kun kyse on energian syöjistä.
Selkeydessä on kyse hyväksymisestä. Ei yrityksestä muuttaa mitään. Sen tietämisestä, että kaikki on juuri siinä kohtaa, missä sen täytyy olla. Selkeydessä on kyse sen tietämisestä, että oma ilomme ja oma vapautemme ei riipu siitä, että maailma on erilainen kuin nyt.
Niinpä millä tahansa elämäsi alueella tunnetkin olevasi jumissa, sen hyväksymisellä itsessäsi pääsee pitkälle sen muuttamisessa. Se on itse asiassa uuden energian alkemiaa. Se on paras tapa liikuttaa jumiutuneita energioita. Se on ihminen ja jumala tanssimassa yhdessä. Kaksi vastakohtaa, kuitenkin kumpikin tasavertainen ja suurenmoinen.
Jos uskonto kertoo sinulle, että jumala on yläpuolellasi, se on vale. Tai kertoo, että Jeesus tai kuka tahansa ylösnoussut mestari on parempi kuin sinä, se ei ole totuus. Kun valitset polkusi, miksi et pyytäisi Jeshuaa tai Buddhaa tai ketä tahansa ylösnoussutta mestaria kulkemaan kanssasi, rinnallasi? Heille olisi kunnia kävellä kanssasi.
Vuosikymmeniä sitten olin kiitospäivän päivällisellä John Lennonin, Yoko Onon ja kolmen muun ystävän kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin tuon julkkisparin. Se oli intiimi tilaisuus, meidän kaikkien kuuden istuessa risti-istunnassa ystävämme, Valerie Herouvisin, parvella.
Kun kerron tätä tarinaa, jotkut ihmiset ovat ihmeissään siitä, että olin niin lähellä sellaista suuruutta, ja kysyvät, miltä se tuntui. Kerron, että se oli hauskaa. Ja että Johnille ja Yokolle oli siunaus olla minun seurassani. He nauravat, kuin kertoisin vitsin, mutta en kerro. Toisille on siunaus olla meidän seurassamme riippumatta siitä, keitä he ovat.
Olemme siunaus tälle planeetalle, vaikkei meitä koskaan tunnistettasi tai ylistettäisi siitä, keitä oikeasti olemme. Meidän ei tarvitse olla julkkis tai jokin kuva täydellisestä ihmisestä. Meidän täytyy vain hyväksyä ihmisitsemme ja rakastaa sitä juuri sellaisena, kuin se on. Sitä on mahdotonta tehdä ilman sieluamme. Ja hyvä uutinen on, että sielu on enemmän läsnä kuin koskaan ennen.
Siis selkeys. Se on arvokas työkalu uudessa työkalupakissamme. Se auttaa meitä näkemään kirkkain silmin. Ja myötätunto auttaa meitä hyväksymään sen, mitä näemme, jotta voi tapahtua alkemiaa. Se transformaatio ja integroituminen joka lopulta ratkaisee ihmisdilemman.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vuosia sitten halusin lähteä 15-vuotisesta kahvilayhteisöstäni. Tiesin, että oli aika siirtyä eteenpäin, mutten uskonut pystyväni. Tuohon paikkaan ja ihmisiin liittyi paljon tunteita. Yhtenä päivänä istuin vakiloosissani, jota olin alkanut rakastaa ja joka tuntui turvasatamalta maailmassa, ja kuulin pienen lapsen äänen, joka sanoi: "Kyllä, tietysti voimme. Jäämme niin pitkäksi aikaa, kun haluamme … kunnes olemme valmis."
Tuntui välittömästi helpottavalta ja lohduttavalta. Olin antanut itselleni, tuolle osalleni joka oli epävarma ja joka pelkäsi, luvan olla, kuka se on. Ottaa oman aikansa. Muuten, se on suurin lahja, jonka voimme antaa itsellemme tämän transformaatioprosessin aikana.
Ja uskomaton asia tapahtui. Kahden päivän kuluttua olin valmis siirtymään eteenpäin. Se oli helpompaa, kuin olin kuvitellut. Itse asiassa odotin sitä innolla. Tutkia uusia kahvipaikkoja, tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kokemuksia.
Eikä tietenkään ole kyse vain siitä, missä päätämme nauttia kahvimme, vaan siitä, miten haluamme kokea elämämme.
SELKEYS JA MYÖTÄTUNTO
Selkeys on tiedostamista. Se on itsemme tuntemista. Sen tuntemista, kuka olemme tämän ihmispersoonallisuuden ulkopuolella. Se lopettaa paskanjauhamisen. Selkeys ei yritä vakuuttaa meille, että jokin on hauskaa, jos se ei ole. Tai että jokin työpaikka tai suhde on korkeimmaksi parhaaksemme, jos se on vain pelkoa siirtyä eteenpäin.
Kyllä, kaikki on korkeimmaksi parhaaksemme siinä mielessä, että se auttaa meitä siirtymään omaan vapauteemme, mutta yritys pukea jokin kohtaloksemme tai tarpeeksemme olla jossain säteilemässä valoamme, jos se ei tunnu oikealta tai hyvältä meille, on vain lisäpaskan syöttämistä itsellemme.
Taas kerran, on täysin ok tuntea, ettei ole valmis siirtymään eteenpäin. Ei ole todellakaan tuomitsemista, paitsi se miten tuomitsemme itsemme. Mutta sielullemme se on ok. Se ei tuputa itseään meille. Se odottaa, kunnes olemme valmis.
Mutta voit olla varma, että jos et nauti jostain – suhteesta, työpaikasta tai jostain kokemuksesta – ei sielusikaan nauti. Tässä vaiheessa sielusi ei ole kiinnostunut tuskasta ja kärsimyksestä.
Siis selkeydessä ei ole kyse siitä, että on kuva täydellisestä elämästä. Siinä ei ole kyse siitä, että on ratkaissut kaikki ongelmansa. Siinä on kyse sen näkemisestä laajemmilla silmillä, heränneillä silmillä, että saattaa olla vielä pelkoja asioihin liittyen, erityisesti muutokseen. Ja sen hyväksymisestä itsessäsi parhaan kykysi mukaan, koska sielusi hyväksyy.
Suurin meille syötetty valhe on, että olemme rikki ja meidän täytyy käyttää elämämme yrittäen korjata itsemme. Kirkot syöttävät meille tuota potaskaa syntisyydellä. Toisilla uskoilla on karmakortti. Kaikki perustuu siihen, ettei ole tarpeeksi hyvä jonkin epämääräisen jumalan silmissä.
Mutta sielumme silmissä olemme täydellinen. Olemme arvokas. Mielemme on vaikea ymmärtää tätä ottaen huomioon, että on aikoja, jolloin tunnemme olevamme punaista, kuumaa sekasotkua!
Kohdistamme liikaa painetta siihen, että ihmisitse ratkaisee ongelmamme. Ja silloin sielu astuu etäämmälle ja sallii sen kunnioituksesta ja rakkaudesta meitä kohtaan. Juuri niin – rakkaus ei puutu kenenkään elämään tai yritä muuttaa häntä. Rakkaudella ei ole mitään agendaa.
Ja selkeys on työkalu, jota voimme käyttää myös, kun katselemme ovemme ulkopuolisen maailman tekevän, mitä se tekee. Meidän ei tarvitse pitää näkemästämme, ja meiltä saattaa loppua kärsivällisyys suurelta osin sen kanssa. Mestari ei ole kärsivällinen ihminen, kun kyse on energian syöjistä.
Selkeydessä on kyse hyväksymisestä. Ei yrityksestä muuttaa mitään. Sen tietämisestä, että kaikki on juuri siinä kohtaa, missä sen täytyy olla. Selkeydessä on kyse sen tietämisestä, että oma ilomme ja oma vapautemme ei riipu siitä, että maailma on erilainen kuin nyt.
Niinpä millä tahansa elämäsi alueella tunnetkin olevasi jumissa, sen hyväksymisellä itsessäsi pääsee pitkälle sen muuttamisessa. Se on itse asiassa uuden energian alkemiaa. Se on paras tapa liikuttaa jumiutuneita energioita. Se on ihminen ja jumala tanssimassa yhdessä. Kaksi vastakohtaa, kuitenkin kumpikin tasavertainen ja suurenmoinen.
Jos uskonto kertoo sinulle, että jumala on yläpuolellasi, se on vale. Tai kertoo, että Jeesus tai kuka tahansa ylösnoussut mestari on parempi kuin sinä, se ei ole totuus. Kun valitset polkusi, miksi et pyytäisi Jeshuaa tai Buddhaa tai ketä tahansa ylösnoussutta mestaria kulkemaan kanssasi, rinnallasi? Heille olisi kunnia kävellä kanssasi.
Vuosikymmeniä sitten olin kiitospäivän päivällisellä John Lennonin, Yoko Onon ja kolmen muun ystävän kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin tuon julkkisparin. Se oli intiimi tilaisuus, meidän kaikkien kuuden istuessa risti-istunnassa ystävämme, Valerie Herouvisin, parvella.
Kun kerron tätä tarinaa, jotkut ihmiset ovat ihmeissään siitä, että olin niin lähellä sellaista suuruutta, ja kysyvät, miltä se tuntui. Kerron, että se oli hauskaa. Ja että Johnille ja Yokolle oli siunaus olla minun seurassani. He nauravat, kuin kertoisin vitsin, mutta en kerro. Toisille on siunaus olla meidän seurassamme riippumatta siitä, keitä he ovat.
Olemme siunaus tälle planeetalle, vaikkei meitä koskaan tunnistettasi tai ylistettäisi siitä, keitä oikeasti olemme. Meidän ei tarvitse olla julkkis tai jokin kuva täydellisestä ihmisestä. Meidän täytyy vain hyväksyä ihmisitsemme ja rakastaa sitä juuri sellaisena, kuin se on. Sitä on mahdotonta tehdä ilman sieluamme. Ja hyvä uutinen on, että sielu on enemmän läsnä kuin koskaan ennen.
Siis selkeys. Se on arvokas työkalu uudessa työkalupakissamme. Se auttaa meitä näkemään kirkkain silmin. Ja myötätunto auttaa meitä hyväksymään sen, mitä näemme, jotta voi tapahtua alkemiaa. Se transformaatio ja integroituminen joka lopulta ratkaisee ihmisdilemman.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
9.3.2019 PITKIÄ PÖYTIÄ
Kirjoittaja hammer » 10.03.2019 09:03
PITKIÄ PÖYTIÄ
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
9.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ei mitään maata vavisuttavaa, vain muutama havainto. Starbucks jossa kävin säännöllisesti melko pitkään, remontoitiin hiljattain. Sinne laitettiin kaksi pitkää puupöytää yksi- ja kaksipaikkaisten pikkupöytien tilalle. En pitänyt siitä. Tuntui siltä, että meitä paimennettiin vieraiden ihmisten lähelle. Lakkasin käymästä siellä.
Paria kuukautta myöhemmin päätin poiketa kokeilemassa istumista pitkässä pöydässä. Se oli yllättävän mukavaa. Ne olivat riittävän leveitä, jottei vastapäinen ihminen ollut suoraan kiinni naamassa. Pöydän alla oli pistokkeita laitteita varten. Pöydät oli rakennettu kaunista, lämminsävyisestä puusta, kuten myös tukevat tuolit.
Ja huomasin muutakin. Oli itse asiassa mukavaa, että ympärillä oli ihmisiä. Joskus haluaa oman yksityisyytensä, ja joskus on kiva käydä rentoa keskustelua jonkun vieraan ihmisen kanssa.
Olen varma, että yrityksen suunnitelmana oli saada lisää istuinpaikkoja uuden designin myötä, mutta ajateltiinko myös sitä, että elämme kulttuurissa, jossa ensisijainen suhteemme on älypuhelimeen, iPadiin ja läppäriin? Oliko tarkoituksena saattaa ihmisiä sosiaalisesti yhteen maailmassa, jossa emme tiedä toistemme nimiä?
En tiedä, mutta nyt todella nautin pitkästä pöydästä. Useimmiten siinä ei joka tapauksessa istu kovin montaa muuta ihmistä, mutta en enää yritä eristäytyä kahvilan hiljaiseen nurkkaan.
Itse asiassa siitä lähtien kuin olen istunut pitkässä pöydässä, muutama vieras ihminen on lähestynyt minua ja kysynyt, olenko kirjailija, ja näyttänyt kiinnostuneelta siitä, mikä olen naisiani. He haluavat lukea myös blogiani.
Ja hekin ovat kiinnostavia minun mielestäni. Heillä on mielenkiintoisia asioita sanottavana omasta elämästään, ja nauramme pari kertaa yhdessä. Nämä tuntuvat sydänyhteyksiltä, ja otan ne vastaan. Jos emme koskaan enää näe toisiamme, yhteys tuntuu silti merkittävältä kaikille osallisille.
TEININÄKYMÄ
Siis tänä aamuna ympärilläni on nuoria teinityttöjä paikallisesta keskikoulusta. He tulevat joka aamu ennen tunteja, juttelevat toistensa kanssa ja jotkut etsivät puhelimistaan … no, mistä helvetistä minä tiedän, mitä. Välissämme on viisi vuosikymmentä!
Sen mukaan mitä kuulen, tuo sukupolvi janoaa yhteyksiä, hyväksyntää, sosiaalisen median huomiota ja kuuluisuutta netissä. Se on tykkää-sukupolvi. Miten monta tykkäystä he voivat saada Instagramissa tai Facebookissa, kenties? Melkein kuuluisa?
Teineistä puheen ollen, jokin aika sitten tämä paikka kuhisi teinejä, jotka pommittivat paikkaa ennen ja jälkeen koulun joka päivä. Ja se oli yhtä helvettiä! Vältin noita aikoja päivästä. Mutta nyt on paljon rauhallisempaa. Oppilaat täällä ovat vähän vanhempia, ja he ovat melkein kaikki naisia.
Tuntuu siis paljon rauhallisemmalta. Mielenkiintoista. Naisenergia tuntuu paljon rauhallisemmalta, jopa teineissä joilla hormonit jylläävät. Pojat olivat yleensä riehakkaampia ja tarkoituksena oli saada huomiota, ja he halusivat myös kilpailla paljon enemmän toistensa kanssa. Oli aikoja, jolloin barista käski heidän mennä ulos, jos he eivät olisi ihmisiksi.
Muutaman kerran he yrittivät tuhota paikkoja täällä. Mutta huomasin, että tasapainon muuttuminen miespuolisesta naispuoliseen vaikutti vallitsevaan mielentilaan. Naisilla oli ehdottomasti rauhoittava vaikutus, vaikka he olisivat keskustelleet vilkkaasti. Dynamiikka on erilainen. On paljon enemmän yhteistyötä ystävien kesken, toistensa auttamista kotitehtävissä ja paljon enemmän lempeyttä tavassa selittää asioita toisilleen. Se tuntui tasapainoisemmalta.
Saan tunteen, että jos teineissä on sama määrä tyttöjä tai enemmän, pojat ovat taipuvaisempia omaksumaan vallitsevan rauhallisen yhteistyöenergian. Monet pojat ikään kuin pitävät todellisuudessa tuosta energiasta, mutta tarvitsevat luvan se hyväksymiseen.
Puhun tietysti yleisesti – on aina poikkeuksia kummassakin sukupuolessa. Ja olen varma, että poikien vilkkaus antaa tytöille luvan irrotella vähän enemmän, yrittämättä niin kovasti aina olla suloinen ja kiltti ja mukautuva.
Voi, ja katsokaa tuota. Tyttöryhmä lähti juuri kouluun, ja jukra, he siivosivat paikkansa ja työnsivät tuolinsa pöydän alle. Sitä tapahtui harvoin pojilla. Baristaraukoille jäi rutiininomaisesti sotkut siivottavaksi.
Mutta toisaalta, tytöillä on taipumusta olla paljon kauemmin vessassa ja käyttää enemmän vessapaperia. Mutta heidän tarkoituksensa on parempi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
9.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ei mitään maata vavisuttavaa, vain muutama havainto. Starbucks jossa kävin säännöllisesti melko pitkään, remontoitiin hiljattain. Sinne laitettiin kaksi pitkää puupöytää yksi- ja kaksipaikkaisten pikkupöytien tilalle. En pitänyt siitä. Tuntui siltä, että meitä paimennettiin vieraiden ihmisten lähelle. Lakkasin käymästä siellä.
Paria kuukautta myöhemmin päätin poiketa kokeilemassa istumista pitkässä pöydässä. Se oli yllättävän mukavaa. Ne olivat riittävän leveitä, jottei vastapäinen ihminen ollut suoraan kiinni naamassa. Pöydän alla oli pistokkeita laitteita varten. Pöydät oli rakennettu kaunista, lämminsävyisestä puusta, kuten myös tukevat tuolit.
Ja huomasin muutakin. Oli itse asiassa mukavaa, että ympärillä oli ihmisiä. Joskus haluaa oman yksityisyytensä, ja joskus on kiva käydä rentoa keskustelua jonkun vieraan ihmisen kanssa.
Olen varma, että yrityksen suunnitelmana oli saada lisää istuinpaikkoja uuden designin myötä, mutta ajateltiinko myös sitä, että elämme kulttuurissa, jossa ensisijainen suhteemme on älypuhelimeen, iPadiin ja läppäriin? Oliko tarkoituksena saattaa ihmisiä sosiaalisesti yhteen maailmassa, jossa emme tiedä toistemme nimiä?
En tiedä, mutta nyt todella nautin pitkästä pöydästä. Useimmiten siinä ei joka tapauksessa istu kovin montaa muuta ihmistä, mutta en enää yritä eristäytyä kahvilan hiljaiseen nurkkaan.
Itse asiassa siitä lähtien kuin olen istunut pitkässä pöydässä, muutama vieras ihminen on lähestynyt minua ja kysynyt, olenko kirjailija, ja näyttänyt kiinnostuneelta siitä, mikä olen naisiani. He haluavat lukea myös blogiani.
Ja hekin ovat kiinnostavia minun mielestäni. Heillä on mielenkiintoisia asioita sanottavana omasta elämästään, ja nauramme pari kertaa yhdessä. Nämä tuntuvat sydänyhteyksiltä, ja otan ne vastaan. Jos emme koskaan enää näe toisiamme, yhteys tuntuu silti merkittävältä kaikille osallisille.
TEININÄKYMÄ
Siis tänä aamuna ympärilläni on nuoria teinityttöjä paikallisesta keskikoulusta. He tulevat joka aamu ennen tunteja, juttelevat toistensa kanssa ja jotkut etsivät puhelimistaan … no, mistä helvetistä minä tiedän, mitä. Välissämme on viisi vuosikymmentä!
Sen mukaan mitä kuulen, tuo sukupolvi janoaa yhteyksiä, hyväksyntää, sosiaalisen median huomiota ja kuuluisuutta netissä. Se on tykkää-sukupolvi. Miten monta tykkäystä he voivat saada Instagramissa tai Facebookissa, kenties? Melkein kuuluisa?
Teineistä puheen ollen, jokin aika sitten tämä paikka kuhisi teinejä, jotka pommittivat paikkaa ennen ja jälkeen koulun joka päivä. Ja se oli yhtä helvettiä! Vältin noita aikoja päivästä. Mutta nyt on paljon rauhallisempaa. Oppilaat täällä ovat vähän vanhempia, ja he ovat melkein kaikki naisia.
Tuntuu siis paljon rauhallisemmalta. Mielenkiintoista. Naisenergia tuntuu paljon rauhallisemmalta, jopa teineissä joilla hormonit jylläävät. Pojat olivat yleensä riehakkaampia ja tarkoituksena oli saada huomiota, ja he halusivat myös kilpailla paljon enemmän toistensa kanssa. Oli aikoja, jolloin barista käski heidän mennä ulos, jos he eivät olisi ihmisiksi.
Muutaman kerran he yrittivät tuhota paikkoja täällä. Mutta huomasin, että tasapainon muuttuminen miespuolisesta naispuoliseen vaikutti vallitsevaan mielentilaan. Naisilla oli ehdottomasti rauhoittava vaikutus, vaikka he olisivat keskustelleet vilkkaasti. Dynamiikka on erilainen. On paljon enemmän yhteistyötä ystävien kesken, toistensa auttamista kotitehtävissä ja paljon enemmän lempeyttä tavassa selittää asioita toisilleen. Se tuntui tasapainoisemmalta.
Saan tunteen, että jos teineissä on sama määrä tyttöjä tai enemmän, pojat ovat taipuvaisempia omaksumaan vallitsevan rauhallisen yhteistyöenergian. Monet pojat ikään kuin pitävät todellisuudessa tuosta energiasta, mutta tarvitsevat luvan se hyväksymiseen.
Puhun tietysti yleisesti – on aina poikkeuksia kummassakin sukupuolessa. Ja olen varma, että poikien vilkkaus antaa tytöille luvan irrotella vähän enemmän, yrittämättä niin kovasti aina olla suloinen ja kiltti ja mukautuva.
Voi, ja katsokaa tuota. Tyttöryhmä lähti juuri kouluun, ja jukra, he siivosivat paikkansa ja työnsivät tuolinsa pöydän alle. Sitä tapahtui harvoin pojilla. Baristaraukoille jäi rutiininomaisesti sotkut siivottavaksi.
Mutta toisaalta, tytöillä on taipumusta olla paljon kauemmin vessassa ja käyttää enemmän vessapaperia. Mutta heidän tarkoituksensa on parempi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
11.3.2019 Herääminen pilaa kaiken
Kirjoittaja Magellan sky code » 12.03.2019 15:45
HERÄÄMINEN PILAA KAIKEN!
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En löydä nykyään asioita viihdyttämään itseäni. Netflix, Amazon Prime, YouTube … kaikki tuntuvat vähemmän ja vähemmän tyydyttäviltä. Samaistun vähemmän ja vähemmän siihen kaikkeen – en vain naisena, vaan myös ihmisenä.
Nautin kuitenkin elokuvien tai televisio-ohjelmien tuotantoarvosta. Pysyn arvostamaan luovia aspekteja, elokuvausta, musiikkia, näyttelijöiden lahjakkuutta ja kemiaa. Mutta suurinta osaa tarinajuonista en juurikaan enää.
Tunnun pitävän dokumenteista tai elokuvista, jotka perustuvat tositarinoihin. Mutta olen jo käynyt läpi suurimman osan niistä. Se on järkyttävää, koska olen turvautunut jonkinlaiseen viihteeseen hyvin pitkään. Mutta media voi mennä vain niin pitkälle, kuin tietoisuus menee. Se yrittää toisinaan puskea pidemmälle, mutta se ei pysty heijastamaan sitä, missä minä olen, missä monet meistä ovat tällä hetkellä. Emme voi odottaa sitä.
MIKSI JÄÄDÄ?
Sitten kun heräämme siinä määrin, että 3D:ksi kutsuttu todellisuus ei houkuttele meitä niin, kuin ennen, miksi edes jäädä tänne? Voimme yrittää keksiä mahdollisilta näyttäviä vastauksia, kuten jäämme lastemme (joilla on lapsia) tai ystäviemme vuoksi (joilla on vielä muutama). Luonnon vuoksi (pah, voisin aina tulla takaisin tänne ja tuoda sieluni perhoseen, oravaan tai delfiiniin joksikin aikaa).
Ihmiskunnan vuoksi. Ok, ehkä ihmiskunnan vuoksi – olla tasapainoisen ja itseä rakastavan ihmisen standardi, joka on ruumiillistanut Kristus-tietoisuutensa. Mutta sekään ei mene enää läpi.
Jäämmekö itsemme vuoksi? Toteuttaaksemme sielun unelman kulkea tällä planeetalla heränneenä ihmisenä – ihmisenä jonka ei tarvitse enää olla riippuvainen toisista ilossaan ja joka voi nauttia tämän todellisuuden aistillisuudesta täysivaltaisena ja itseä rakastavana ihmisenä? Ihmisenä jolla ei ole enää karmataakkaa? Ihmisenä joka ei enää kanna mukana haavojaan?
Sitä ei ole koskaan tehty tällä tavalla. Tämä on täysin uutta. Se on oikeasti tavallaan jännittävää! Mutta ei ole käsikirjoja. Ei ole mitään selvitystä siitä, miten pärjäämme, paitsi se, miltä meistä tuntuu. Ei ole tienviittoja tai viisivuotissuunnitelmaa.
Huomaamme olevamme enemmän ja enemmän hetkessä. Ja meitä pyydetään luottamaan, että hetki tuo meille sen, mitä tarvitsemme. Ulkoa katsottuna se näyttää vähän hullulta. Toisinaan meistä tuntuu, että poljemme vettä, ja toisinaan, ettemme liiku lainkaan.
Meistä tuntuu, että olemme tehneet uskomattomia sisäisiä muutoksia, mutta ulkoinen elämämme ei näytä heijastavan sitä. Ainakaan vielä. Ja kenties ei siinä määrin, kuin tunnemme, että sen pitäisi jo tähän mennessä. Se voi olla helvetin lannistavaa. Kenen idea tämä ylipäätään oli?
Ai niin, odotas. Se oli meidän. Emme voi edes syyttää siitä jumalaa tai jotain avaruusolentorotua. Olemme kaikki eri planeetoilta ja tähdistöistä, vaikka olemme eläneet tuhansia vuosia täällä maaplaneetalla. Siis emme voi syyttää orionlaisia tai arcturuslaisia tai plejadilaisia.
Tämä hemmetin herääminen – se pilaa kaiken! Minulla oli kiva ja siisti pikkuelämäni. Minulla oli kiva ja luotettava suhde, mukaan kuuluvalla suvulla varustettuna. Aikani oli jäsentynyttä. Tiesin, missä olen joka päivä. Oli paljon toimintaa, joitain hauskoja aikoja. Ja paljon draamaa.
ASUNTO
Itse asiassa silloin minulla oli uusi asunto, jossa olisin voinut hengailla useammin. Mutta joka aamu herättyäni päätin mennä miehen luokse. Se aiheutti riippuvuutta. Tiesin, mitä odottaa. Kuuluin ainakin jonnekin. Vaikka tuo "jonnekin" oli melko huonossa, karmallisessa suhteessa.
Tuolloin tuo kiva, uusi ja hiljainen asunto tuntui minusta tyhjältä ja yksinäiseltä. Tavallaan siltä, kuin minusta tuntui sisällä.
Ja tietysti pilailen. En koskaan palaisi takaisin uneen, vaikka voisin. En voisi palata unohtamaan, kuka olen, ja jumittamaan karmallisissa suhteissa. Tai siihen ahdistukseen, miten voisin mitenkään selviytyä niiden menettämisestä, joista olin tullut hyvin riippuvaiseksi. Mitä jos minun täytyisi mennä tuohon tyhjään asuntoon?
Ja kävi ilmi, että minun täytyi. Hän kuoli, ja olin naisen kuori jonkin aikaa. Minun täytyi palata tuohon asuntoon ja olla kaikkien niiden tunteiden kanssa, jotka olin yrittänyt sivuuttaa hyvin pitkän aikaa.
Ja ajan kuluessa aloin rakastaa tuota asuntoa. Se ei ollut enää tyhjä. Täytin sen taiteellani, musiikillani ja joillain ystävillä. Ja ennen kaikkea omalla hengelläni.
Mutta parin kuluneen vuoden aikana olen ottanut alas suurimman osan taiteesta. En enää tee musiikkia. Minulla ei koskaan käy ketään. Paikka näyttää melko riisutulta. Sisäisellä tasolla olen hitaasti purkanut vanhaa tarinaani. Olen päästänyt irti vanhoista intohimoistani. Tuntuu siltä, että valmistaudun muuttamaan, mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä uusi paikka olisi.
Asunto on melko mukava, mutta tuntuu siltä, että mukavuus jonka saan nyt, tulee enemmän minusta. Ja vuosina jotka olen ollut siellä, säteilyni on transformoinut tuota paikkaa, erityisesti omaa osaani rakennuksesta ja ulkoista ympäristöä.
Vuosien saatossa minulla on ollut melko meluisia naapureita. Äänekkäitä bileitä, äänekästä riitelyä puolisoiden kesken, paljon tömistelyä. Hyvin pitkään saatoin kuulla erään naapurin keskustelut makuuhuoneeni seinän takana. Tiesin aivan liian monia intiimejä yksityiskohtia miehen erosta kuunnellessani noita pitkiä ja vihaisia puhelinkeskusteluja, jotka jatkuivat pikkutunneille. Ilmeisesti – hänen mukaansa – nainen ei vain ymmärtänyt häntä. Aivan. Mutta olen varma, että se oli kaikki heijastusta siitä, missä minä olin, koska käsittelin kaikkia noita myllertäviä tunteita, myös omaa vihaani.
Huomaan, että naapurini ovat paljon hiljaisempia nykyään. Itse asiassa asuminen siellä tuntuu samalta, kuin muuttaessani. Asuntokompleksi oli täysin uusi, kun allekirjoitin vuokrasopimuksen, joten olin yksi ensimmäisistä vuokralaisista muuttamassa tuohon monen asunnon rakennukseen, joka oli käytännössä tyhjä. Minulla oli koko rakennus itselläni. Oli hiljaista. Rauhallista.
Kuitenkin nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, rakennuksen jokainen asunto on varattu. Ja on taas hiljaista ja rauhallista.
Siis tuntuu siltä, että kyllä, olen edelleen siellä. Rakastan olla siellä. Kuitenkaan minulla ei ole mitään halua sisustaa tuota paikkaa. Se on kummallinen tunne. Koska se ei ole masennusta, kuin en välittäisi ympäristöstäni enää. Mutta olen kuin siirtymässä. Minulla ei kuitenkaan ole näköpiirissäni paikkaa, johon mennä.
Se on kummallinen tunne. Ei kuitenkaan huono tunne. Se on vain erilainen. Samaan aikaan rekisteröidyin Huluun. Kenties kokeilen "Täydellisiä naisia" uudestaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En löydä nykyään asioita viihdyttämään itseäni. Netflix, Amazon Prime, YouTube … kaikki tuntuvat vähemmän ja vähemmän tyydyttäviltä. Samaistun vähemmän ja vähemmän siihen kaikkeen – en vain naisena, vaan myös ihmisenä.
Nautin kuitenkin elokuvien tai televisio-ohjelmien tuotantoarvosta. Pysyn arvostamaan luovia aspekteja, elokuvausta, musiikkia, näyttelijöiden lahjakkuutta ja kemiaa. Mutta suurinta osaa tarinajuonista en juurikaan enää.
Tunnun pitävän dokumenteista tai elokuvista, jotka perustuvat tositarinoihin. Mutta olen jo käynyt läpi suurimman osan niistä. Se on järkyttävää, koska olen turvautunut jonkinlaiseen viihteeseen hyvin pitkään. Mutta media voi mennä vain niin pitkälle, kuin tietoisuus menee. Se yrittää toisinaan puskea pidemmälle, mutta se ei pysty heijastamaan sitä, missä minä olen, missä monet meistä ovat tällä hetkellä. Emme voi odottaa sitä.
MIKSI JÄÄDÄ?
Sitten kun heräämme siinä määrin, että 3D:ksi kutsuttu todellisuus ei houkuttele meitä niin, kuin ennen, miksi edes jäädä tänne? Voimme yrittää keksiä mahdollisilta näyttäviä vastauksia, kuten jäämme lastemme (joilla on lapsia) tai ystäviemme vuoksi (joilla on vielä muutama). Luonnon vuoksi (pah, voisin aina tulla takaisin tänne ja tuoda sieluni perhoseen, oravaan tai delfiiniin joksikin aikaa).
Ihmiskunnan vuoksi. Ok, ehkä ihmiskunnan vuoksi – olla tasapainoisen ja itseä rakastavan ihmisen standardi, joka on ruumiillistanut Kristus-tietoisuutensa. Mutta sekään ei mene enää läpi.
Jäämmekö itsemme vuoksi? Toteuttaaksemme sielun unelman kulkea tällä planeetalla heränneenä ihmisenä – ihmisenä jonka ei tarvitse enää olla riippuvainen toisista ilossaan ja joka voi nauttia tämän todellisuuden aistillisuudesta täysivaltaisena ja itseä rakastavana ihmisenä? Ihmisenä jolla ei ole enää karmataakkaa? Ihmisenä joka ei enää kanna mukana haavojaan?
Sitä ei ole koskaan tehty tällä tavalla. Tämä on täysin uutta. Se on oikeasti tavallaan jännittävää! Mutta ei ole käsikirjoja. Ei ole mitään selvitystä siitä, miten pärjäämme, paitsi se, miltä meistä tuntuu. Ei ole tienviittoja tai viisivuotissuunnitelmaa.
Huomaamme olevamme enemmän ja enemmän hetkessä. Ja meitä pyydetään luottamaan, että hetki tuo meille sen, mitä tarvitsemme. Ulkoa katsottuna se näyttää vähän hullulta. Toisinaan meistä tuntuu, että poljemme vettä, ja toisinaan, ettemme liiku lainkaan.
Meistä tuntuu, että olemme tehneet uskomattomia sisäisiä muutoksia, mutta ulkoinen elämämme ei näytä heijastavan sitä. Ainakaan vielä. Ja kenties ei siinä määrin, kuin tunnemme, että sen pitäisi jo tähän mennessä. Se voi olla helvetin lannistavaa. Kenen idea tämä ylipäätään oli?
Ai niin, odotas. Se oli meidän. Emme voi edes syyttää siitä jumalaa tai jotain avaruusolentorotua. Olemme kaikki eri planeetoilta ja tähdistöistä, vaikka olemme eläneet tuhansia vuosia täällä maaplaneetalla. Siis emme voi syyttää orionlaisia tai arcturuslaisia tai plejadilaisia.
Tämä hemmetin herääminen – se pilaa kaiken! Minulla oli kiva ja siisti pikkuelämäni. Minulla oli kiva ja luotettava suhde, mukaan kuuluvalla suvulla varustettuna. Aikani oli jäsentynyttä. Tiesin, missä olen joka päivä. Oli paljon toimintaa, joitain hauskoja aikoja. Ja paljon draamaa.
ASUNTO
Itse asiassa silloin minulla oli uusi asunto, jossa olisin voinut hengailla useammin. Mutta joka aamu herättyäni päätin mennä miehen luokse. Se aiheutti riippuvuutta. Tiesin, mitä odottaa. Kuuluin ainakin jonnekin. Vaikka tuo "jonnekin" oli melko huonossa, karmallisessa suhteessa.
Tuolloin tuo kiva, uusi ja hiljainen asunto tuntui minusta tyhjältä ja yksinäiseltä. Tavallaan siltä, kuin minusta tuntui sisällä.
Ja tietysti pilailen. En koskaan palaisi takaisin uneen, vaikka voisin. En voisi palata unohtamaan, kuka olen, ja jumittamaan karmallisissa suhteissa. Tai siihen ahdistukseen, miten voisin mitenkään selviytyä niiden menettämisestä, joista olin tullut hyvin riippuvaiseksi. Mitä jos minun täytyisi mennä tuohon tyhjään asuntoon?
Ja kävi ilmi, että minun täytyi. Hän kuoli, ja olin naisen kuori jonkin aikaa. Minun täytyi palata tuohon asuntoon ja olla kaikkien niiden tunteiden kanssa, jotka olin yrittänyt sivuuttaa hyvin pitkän aikaa.
Ja ajan kuluessa aloin rakastaa tuota asuntoa. Se ei ollut enää tyhjä. Täytin sen taiteellani, musiikillani ja joillain ystävillä. Ja ennen kaikkea omalla hengelläni.
Mutta parin kuluneen vuoden aikana olen ottanut alas suurimman osan taiteesta. En enää tee musiikkia. Minulla ei koskaan käy ketään. Paikka näyttää melko riisutulta. Sisäisellä tasolla olen hitaasti purkanut vanhaa tarinaani. Olen päästänyt irti vanhoista intohimoistani. Tuntuu siltä, että valmistaudun muuttamaan, mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä uusi paikka olisi.
Asunto on melko mukava, mutta tuntuu siltä, että mukavuus jonka saan nyt, tulee enemmän minusta. Ja vuosina jotka olen ollut siellä, säteilyni on transformoinut tuota paikkaa, erityisesti omaa osaani rakennuksesta ja ulkoista ympäristöä.
Vuosien saatossa minulla on ollut melko meluisia naapureita. Äänekkäitä bileitä, äänekästä riitelyä puolisoiden kesken, paljon tömistelyä. Hyvin pitkään saatoin kuulla erään naapurin keskustelut makuuhuoneeni seinän takana. Tiesin aivan liian monia intiimejä yksityiskohtia miehen erosta kuunnellessani noita pitkiä ja vihaisia puhelinkeskusteluja, jotka jatkuivat pikkutunneille. Ilmeisesti – hänen mukaansa – nainen ei vain ymmärtänyt häntä. Aivan. Mutta olen varma, että se oli kaikki heijastusta siitä, missä minä olin, koska käsittelin kaikkia noita myllertäviä tunteita, myös omaa vihaani.
Huomaan, että naapurini ovat paljon hiljaisempia nykyään. Itse asiassa asuminen siellä tuntuu samalta, kuin muuttaessani. Asuntokompleksi oli täysin uusi, kun allekirjoitin vuokrasopimuksen, joten olin yksi ensimmäisistä vuokralaisista muuttamassa tuohon monen asunnon rakennukseen, joka oli käytännössä tyhjä. Minulla oli koko rakennus itselläni. Oli hiljaista. Rauhallista.
Kuitenkin nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, rakennuksen jokainen asunto on varattu. Ja on taas hiljaista ja rauhallista.
Siis tuntuu siltä, että kyllä, olen edelleen siellä. Rakastan olla siellä. Kuitenkaan minulla ei ole mitään halua sisustaa tuota paikkaa. Se on kummallinen tunne. Koska se ei ole masennusta, kuin en välittäisi ympäristöstäni enää. Mutta olen kuin siirtymässä. Minulla ei kuitenkaan ole näköpiirissäni paikkaa, johon mennä.
Se on kummallinen tunne. Ei kuitenkaan huono tunne. Se on vain erilainen. Samaan aikaan rekisteröidyin Huluun. Kenties kokeilen "Täydellisiä naisia" uudestaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
-
Magellan sky code - Ylläpitäjä
- Viestit: 1428
- Liittynyt: 02.11.2013 09:18
17.3.2019 Yhteisö
Kirjoittaja Magellan sky code » 22.03.2019 11:41
YHTEISÖ
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna sanoin itselleni: "Mennäänpä tuohon uuteen kahvilaan, josta luimme." Se korvasi Starbucksin, joka oli ollut siinä vuosia. Eikä se ole Starbucks! On sunnuntai, eikä ole paljon liikennettä, joten miksi ei? Ravistellaanpa asioita vähän.
Nuoremmalla iällä en olisi epäröinyt hetkeäkään lähteä pitkälle ajomatkalle. Usein en edes tiennyt, minne olin matkalla. Hmm. Tavallaan sama asia, kuin nyt tämän ruumiillistuneen valaistumisjutun kanssa, vai mitä?
Mutta silloin ajoin avointa valtatietä pitkin tai menin pienemmille teille katsomaan, mihin ne veivät minut. Olin usein miellyttävästi yllättynyt jostain ainutlaatuisesta pikkukaupungista, kylästä, lounaspaikasta tai kahvilasta. Tiet eivät tietysti olleet silloin läheskään yhtä ruuhkaisia.
Olen huomannut parin viime vuoden aikana, että olen vähemmän taipuvainen olemaan yhtä seikkailunhaluinen. Huomaan luoneeni päivittäisen kivan pikku rituaalin, joka tuntuu toimivan minulla.
Voin pitää tätä vanhentumiseen liittyvänä ja haluttomuutena ottaa yhtä paljon riskejä. Mutta sitten minun täytyy muistuttaa itselleni, että olen muutamien muiden rohkeiden sielujen rinnalla ottamassa suurimman riskin ja seikkailun, jonka ihminen voi ottaa antaessaan luvan herätä.
Mutta samaan aikaan päätin tänä aamuna ohittaa vastarintani ja kokeilla tuota uutta paikkaa. Se oli pettymys. Mainokset olivat paljon houkuttelevampia. Myönnettäköön, että siellä oli maalauksellisia kaupunkikoteja ja kolmikaistaisia katuja, joiden varrella oli ravintoloita, leipomo ja pari putiikkia.
Kaikki oli vähän liian täsmällistä. Olisin voinut vannoa, että oravan kiipeäminen puuhun oli automatisoitu. En tiedä sinusta, mutta robottioravat tekevät minun oloni vaivaantuneeksi.
Tilasin kahvin, joka osoittautui keskipaahtoiseksi. Juuri niin. Tummapaahtoista ei ollut saatavilla. Ja barista näytti siltä, että estin häntä ottamasta torkut.
Ei ollut tunnelmaa, josta voi puhua. Sisustus oli safaria ja 1930-lukua, suurien kirstujen ja puulattioiden kera. Mutta jälleen kerran, se ei ollut oikein onnistunut. Jokin ei ollut aivan aitoa siinä.
Voit sanoa Starbucksista, mitä haluat, että se on suuri ketju, mutta ainakin minusta tuntuu, ettei se yritä olla jotain, mitä se ei ole. Ja emmekö ole matkalla siihen koko tässä transformaatioprosessissa? Meidät riisutaan, usein kursailematta, aidoksi itseksemme.
Mutta olen iloinen, että menin sinne, epäilyttävästä oravasta ja keskinkertaisesta kahvista huolimatta. Se auttoi minua arvostamaan omaa kulmakuntaani. Siitä huolimatta, että olen sanonut monta kertaa pitäväni anonyymiydestäni, arvostan sitä, että baristat Starbuckissani tunnistavat ja näyttävät aina onnellisilta nähdessään minut. Eikä tietääkseni kukaan heistä ole sylkäissyt kahviini. Pyrin aina pääsemään baristojeni suosioon.
Ja kuitenkin suurimmaksi osaksi, lukuun ottamatta juttelua muiden kanta-asiakkaiden kanssa, jotka olen oppinut tuntemaan, saan kirjoittaa ja siemailla kahviani yksin. Juuri niin kuin pidän siitä.
Mutta minusta tuntuu, että tuleminen samaan paikkaan joka päivä antaa minulle tunteen yhteisöstä, jota muuten ei ole. Erityisesti kun siirryn kauemmas ja kauemmas yhteydestäni massatietoisuuteen.
Meillä kaikilla on siis omat rituaalimme, jotka tuovat mukavuutta, ja meidän täytyy kunnioittaa niitä. Erityisesti kun navigoimme hyvin ennustamattomalta tuntuvaa uutta energiaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna sanoin itselleni: "Mennäänpä tuohon uuteen kahvilaan, josta luimme." Se korvasi Starbucksin, joka oli ollut siinä vuosia. Eikä se ole Starbucks! On sunnuntai, eikä ole paljon liikennettä, joten miksi ei? Ravistellaanpa asioita vähän.
Nuoremmalla iällä en olisi epäröinyt hetkeäkään lähteä pitkälle ajomatkalle. Usein en edes tiennyt, minne olin matkalla. Hmm. Tavallaan sama asia, kuin nyt tämän ruumiillistuneen valaistumisjutun kanssa, vai mitä?
Mutta silloin ajoin avointa valtatietä pitkin tai menin pienemmille teille katsomaan, mihin ne veivät minut. Olin usein miellyttävästi yllättynyt jostain ainutlaatuisesta pikkukaupungista, kylästä, lounaspaikasta tai kahvilasta. Tiet eivät tietysti olleet silloin läheskään yhtä ruuhkaisia.
Olen huomannut parin viime vuoden aikana, että olen vähemmän taipuvainen olemaan yhtä seikkailunhaluinen. Huomaan luoneeni päivittäisen kivan pikku rituaalin, joka tuntuu toimivan minulla.
Voin pitää tätä vanhentumiseen liittyvänä ja haluttomuutena ottaa yhtä paljon riskejä. Mutta sitten minun täytyy muistuttaa itselleni, että olen muutamien muiden rohkeiden sielujen rinnalla ottamassa suurimman riskin ja seikkailun, jonka ihminen voi ottaa antaessaan luvan herätä.
Mutta samaan aikaan päätin tänä aamuna ohittaa vastarintani ja kokeilla tuota uutta paikkaa. Se oli pettymys. Mainokset olivat paljon houkuttelevampia. Myönnettäköön, että siellä oli maalauksellisia kaupunkikoteja ja kolmikaistaisia katuja, joiden varrella oli ravintoloita, leipomo ja pari putiikkia.
Kaikki oli vähän liian täsmällistä. Olisin voinut vannoa, että oravan kiipeäminen puuhun oli automatisoitu. En tiedä sinusta, mutta robottioravat tekevät minun oloni vaivaantuneeksi.
Tilasin kahvin, joka osoittautui keskipaahtoiseksi. Juuri niin. Tummapaahtoista ei ollut saatavilla. Ja barista näytti siltä, että estin häntä ottamasta torkut.
Ei ollut tunnelmaa, josta voi puhua. Sisustus oli safaria ja 1930-lukua, suurien kirstujen ja puulattioiden kera. Mutta jälleen kerran, se ei ollut oikein onnistunut. Jokin ei ollut aivan aitoa siinä.
Voit sanoa Starbucksista, mitä haluat, että se on suuri ketju, mutta ainakin minusta tuntuu, ettei se yritä olla jotain, mitä se ei ole. Ja emmekö ole matkalla siihen koko tässä transformaatioprosessissa? Meidät riisutaan, usein kursailematta, aidoksi itseksemme.
Mutta olen iloinen, että menin sinne, epäilyttävästä oravasta ja keskinkertaisesta kahvista huolimatta. Se auttoi minua arvostamaan omaa kulmakuntaani. Siitä huolimatta, että olen sanonut monta kertaa pitäväni anonyymiydestäni, arvostan sitä, että baristat Starbuckissani tunnistavat ja näyttävät aina onnellisilta nähdessään minut. Eikä tietääkseni kukaan heistä ole sylkäissyt kahviini. Pyrin aina pääsemään baristojeni suosioon.
Ja kuitenkin suurimmaksi osaksi, lukuun ottamatta juttelua muiden kanta-asiakkaiden kanssa, jotka olen oppinut tuntemaan, saan kirjoittaa ja siemailla kahviani yksin. Juuri niin kuin pidän siitä.
Mutta minusta tuntuu, että tuleminen samaan paikkaan joka päivä antaa minulle tunteen yhteisöstä, jota muuten ei ole. Erityisesti kun siirryn kauemmas ja kauemmas yhteydestäni massatietoisuuteen.
Meillä kaikilla on siis omat rituaalimme, jotka tuovat mukavuutta, ja meidän täytyy kunnioittaa niitä. Erityisesti kun navigoimme hyvin ennustamattomalta tuntuvaa uutta energiaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
-
Magellan sky code - Ylläpitäjä
- Viestit: 1428
- Liittynyt: 02.11.2013 09:18
26.3.2019 PLAA, PLAA, PLAA …
Kirjoittaja hammer » 28.03.2019 16:27
PLAA, PLAA, PLAA …
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ruumiillistuneen valaistumisemme tässä kohtaa olemme luultavasti kaikki kyllästyneitä sanoihin. Paljon sanoja pujotettuna yhteen lauseiksi. Paljon plaa-plaa-plaata sivulla. Tässä kohtaa olemme kuulleet kaiken tai muunnelmia siitä. Riittää jo!
Ja kenties se on hyvä asia, koska tässä kohtaa – ainakaan meille täällä 5D-maassa – ei ole mitään enempää, mitä meille voidaan kertoa tästä prosessista. Olemme saavuttaneet kriittisen massan.
Ja itse asiassa etsimmekö oikeasti uutta informaatiota, vai onko tarkoitus vain yhdistyä toisiin, jotka jakavat sieluvärähtelymme? Mielemme on väsynyt. Se ei todellakaan tarvitse lisää informaatiota. Se tarvitsee lepoa. Sen tarvitsee rentoutua. Sen tarvitsee päästää irti. Se ei tarvitse kannustuspuhetta.
Tiedämme tässä kohtaa, kuka olemme ja miksi olemme täällä. Emme ehkä tiedä täsmälleen, minne olemme menossa, mutta kukaan ei tiedä tässä kohtaa. Meillä on ehkä ollut pelisuunnitelma ennen inkarnoitumistamme, ja se on ehkä selvitetty tai ehkä ei vielä, mutta taaskin vain me tiedämme, mikä se on kullakin meistä.
Asian ydin: se on kokemus, ja sitä paitsi hemmetin intensiivinen sellainen. Elämää muuttava kokemus, jolla on merkittävä vaikutus planeettaan, ihmiskuntaan ja kaikkeen olevaiseen. Uuden tietoisuuden tuominen sisään ei ole heikkoja varten. Se ei ole ehdottomasti nöyriä varten. Se on rohkeita varten. Ja pöyristyttäviä.
Mutta jatkan sanojen pujottamista lauseiksi ja kappaleiksi, ja julkaisen ne. Ja sinä ja muutkin teette sitä. Koska sinä ja minä ymmärrämme, että kyse on siitä, mitä on noiden sanojen välissä ja ympärillä. Kirjoittajien ja niiden olentojen värähtely, joita jotkut kanavoivat, on se asia, jonka voimme ottaa kehoomme ja mieleemme rakkautena ja tukena.
Ja kyse on ikuisesta yhteydestä, joka meillä kaikilla on toisiimme, kun jaamme energioitamme blogiyhteisössä. Tiedämme myös, ettei kyse ole minkäänlaisesta velvollisuudesta toisillemme. Saamme kaikki valita, haluammeko osallistua ja milloin. Joka tapauksessa energeettinen läsnäolomme tuntuu. Olemme luoneet turvallisen ja tukevan tilan yhdessä.
Samaan aikaan sielumme on myös täällä meidän jokaisen kanssa, ja rakennamme tuota suhdetta.
Niinpä näemme sanoja, sanoja, sanoja ja plaa-plaa-plaata vielä jonkin aikaa. Ja tietysti sanat ovat tärkeitä, mutta tiedämme myös, että hengen läsnäolo tuo meidät lähemmäs ja muistuttaa meille, että me emme tee tätä yksin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ruumiillistuneen valaistumisemme tässä kohtaa olemme luultavasti kaikki kyllästyneitä sanoihin. Paljon sanoja pujotettuna yhteen lauseiksi. Paljon plaa-plaa-plaata sivulla. Tässä kohtaa olemme kuulleet kaiken tai muunnelmia siitä. Riittää jo!
Ja kenties se on hyvä asia, koska tässä kohtaa – ainakaan meille täällä 5D-maassa – ei ole mitään enempää, mitä meille voidaan kertoa tästä prosessista. Olemme saavuttaneet kriittisen massan.
Ja itse asiassa etsimmekö oikeasti uutta informaatiota, vai onko tarkoitus vain yhdistyä toisiin, jotka jakavat sieluvärähtelymme? Mielemme on väsynyt. Se ei todellakaan tarvitse lisää informaatiota. Se tarvitsee lepoa. Sen tarvitsee rentoutua. Sen tarvitsee päästää irti. Se ei tarvitse kannustuspuhetta.
Tiedämme tässä kohtaa, kuka olemme ja miksi olemme täällä. Emme ehkä tiedä täsmälleen, minne olemme menossa, mutta kukaan ei tiedä tässä kohtaa. Meillä on ehkä ollut pelisuunnitelma ennen inkarnoitumistamme, ja se on ehkä selvitetty tai ehkä ei vielä, mutta taaskin vain me tiedämme, mikä se on kullakin meistä.
Asian ydin: se on kokemus, ja sitä paitsi hemmetin intensiivinen sellainen. Elämää muuttava kokemus, jolla on merkittävä vaikutus planeettaan, ihmiskuntaan ja kaikkeen olevaiseen. Uuden tietoisuuden tuominen sisään ei ole heikkoja varten. Se ei ole ehdottomasti nöyriä varten. Se on rohkeita varten. Ja pöyristyttäviä.
Mutta jatkan sanojen pujottamista lauseiksi ja kappaleiksi, ja julkaisen ne. Ja sinä ja muutkin teette sitä. Koska sinä ja minä ymmärrämme, että kyse on siitä, mitä on noiden sanojen välissä ja ympärillä. Kirjoittajien ja niiden olentojen värähtely, joita jotkut kanavoivat, on se asia, jonka voimme ottaa kehoomme ja mieleemme rakkautena ja tukena.
Ja kyse on ikuisesta yhteydestä, joka meillä kaikilla on toisiimme, kun jaamme energioitamme blogiyhteisössä. Tiedämme myös, ettei kyse ole minkäänlaisesta velvollisuudesta toisillemme. Saamme kaikki valita, haluammeko osallistua ja milloin. Joka tapauksessa energeettinen läsnäolomme tuntuu. Olemme luoneet turvallisen ja tukevan tilan yhdessä.
Samaan aikaan sielumme on myös täällä meidän jokaisen kanssa, ja rakennamme tuota suhdetta.
Niinpä näemme sanoja, sanoja, sanoja ja plaa-plaa-plaata vielä jonkin aikaa. Ja tietysti sanat ovat tärkeitä, mutta tiedämme myös, että hengen läsnäolo tuo meidät lähemmäs ja muistuttaa meille, että me emme tee tätä yksin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.3.2019 JEESUS!
Kirjoittaja hammer » 30.03.2019 09:20
JEESUS!
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kävimme keskustelua Jeesuksen (Jeshuan) kanssa yhtenä päivänä, ja hän kertoi minulle todella kyllästyneensä saamaan kritiikkiä kaikesta, mikä menee pieleen, ja kunniaa kaikesta mikä menee oikein. Ja ne menevät koko ajan sekaisin keskenään riippuen siitä, kenen puolella on.
Hänen täsmälliset sanansa olivat: "Katsos, se mitä tapahtui 2000 vuotta sitten, sadan vuoden tarkkuudella, on historiaa. En tajua, miksi ihmiset eivät voi päästää irti siitä. Tai vielä pahempaa, vääristelevät tuota tarinaa. Mutta te kaverit, te ylösnousemusekspertit, olette erilaisia! Te tajusitte tarinani oikein."
Ja hän sanoi, että siksi hän rakastaa hengata kanssamme. Tajuamme, ettei hän ole pelastajamme, vaan hän on ystävämme. Hän päätyi marttyyriksi vain, koska hän yritti puskea vallanpitäjiä vastaan, ja nämä työnsivät takaisin. Näetkö, miten se toimii?
Hänen viestinsä meille on, ettei meidän tarvitse tehdä sitä samalla tavalla. Itse asiassa emme voi tehdä sitä niin. Emme voi ruumiillistaa Kristus-tietoisuuttamme uhraamalla itsemme tai esittämällä marttyyriä. Kun hän kehotti menemään ja tekemään paremmin kuin hän, hän tarkoitti: menkää ja säteilkää valoanne, mutta ilman ristiä, ilman kärsimystä.
Ja muuten, alkuperäinen risti oli symboli ihmisen ja jumalan risteyksestä. Sama pätee ns. kalasymboliin.
Siis hän teki, mitä silloin täytyi, mutta nyt on hyvin erilainen aika. Olemme hyvin erilaisessa energiassa. Maailma huokuu enemmäkseen edelleen synnin, marttyyriuden, uhriuden ja todellisen itserakkauden puutteen tietoisuutta. Mutta me emme. Tuomme uuden ja radikaalin olemistavan.
Jeshua erottui omana aikanaan, koska hänen opetuksensa olivat melko radikaaleja. Koko itserakkausjuttu ei mennyt silloinkaan kovin hyvin läpi. Juuri niin. Häntä ei saanut vaikeuksiin niinkään naapurinsa rakastaminen, kuin itsensä rakastaminen. Koska itsensä rakastaminen merkitsi todellisuudessa valaistumista.
Ne jotka hallitsivat, eivät tietenkään halunneet ihmisten harjoittavan mitään, mikä uhkasi heidän omaa asemaansa ja valtaansa. Heillä ei ollut mitään käyttöä valaistuneille massoille. Niinpä vallanpitäjät jatkoivat uhrautumispropagandan myymistä, yhdessä kovan työn hyveellisyyden kera. Sitten he antoivat ihmisille vähän leipää ja sirkushuveja siinä toivossa, että massat pysyivät riittävän tyytyväisinä ja väsyneinä, etteivät ne kaataisi hallintoa.
Kuulostaako tutulta? Nenä kiinni sorvissa, ei aikaa syvään itsepohdiskeluun. Mutta vähän olutta ja jalkapalloa pitkän työviikon lopussa.
Niinpä hallitsijoille Jeshua merkitsi vaikeuksia isolla V:llä. Hän oli liian suuri uhka. Kävelevä aikapommi. Hän ei ollut valmis tyytymään leipään ja sirkushuveihin. Hän ei ollut kiinnostunut kompromissista. Hän oli vapauden pioneeri. Kuulostaako tutulta?
Siis olen hyvin iloinen, että meillä oli pieni keskustelu. Koska silloin kun asioista tulee rankkoja tällä planeetalla, kun gravitaatio imee ja alan mennä negatiivisuuden kaninkoloon, voin luottaa hänen vetävän minut ylös toivon perspektiivillään, mutta kietomatta sitä myöskään epätodelliseen hölynpölyyn.
Rakastan hänessä sitä, että hän oikaisee hevonpaskat. Ja voin aina luottaa, että hän haastaa minut omistani. Hän muistuttaa minulle, kuka oikeasti olen, ja siitä innostuksesta jota tunsin tullessani tänne, ja samaan aikaan hän tunnistaa tämän polun haasteet. Aidon vapauden armottomuuden.
Hänen viestinsä meille kaikille on antaa palaa. Olla radikaali. Olla vapaa – ja olla unohtamatta "pitää" hänestä Facebookissa!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kävimme keskustelua Jeesuksen (Jeshuan) kanssa yhtenä päivänä, ja hän kertoi minulle todella kyllästyneensä saamaan kritiikkiä kaikesta, mikä menee pieleen, ja kunniaa kaikesta mikä menee oikein. Ja ne menevät koko ajan sekaisin keskenään riippuen siitä, kenen puolella on.
Hänen täsmälliset sanansa olivat: "Katsos, se mitä tapahtui 2000 vuotta sitten, sadan vuoden tarkkuudella, on historiaa. En tajua, miksi ihmiset eivät voi päästää irti siitä. Tai vielä pahempaa, vääristelevät tuota tarinaa. Mutta te kaverit, te ylösnousemusekspertit, olette erilaisia! Te tajusitte tarinani oikein."
Ja hän sanoi, että siksi hän rakastaa hengata kanssamme. Tajuamme, ettei hän ole pelastajamme, vaan hän on ystävämme. Hän päätyi marttyyriksi vain, koska hän yritti puskea vallanpitäjiä vastaan, ja nämä työnsivät takaisin. Näetkö, miten se toimii?
Hänen viestinsä meille on, ettei meidän tarvitse tehdä sitä samalla tavalla. Itse asiassa emme voi tehdä sitä niin. Emme voi ruumiillistaa Kristus-tietoisuuttamme uhraamalla itsemme tai esittämällä marttyyriä. Kun hän kehotti menemään ja tekemään paremmin kuin hän, hän tarkoitti: menkää ja säteilkää valoanne, mutta ilman ristiä, ilman kärsimystä.
Ja muuten, alkuperäinen risti oli symboli ihmisen ja jumalan risteyksestä. Sama pätee ns. kalasymboliin.
Siis hän teki, mitä silloin täytyi, mutta nyt on hyvin erilainen aika. Olemme hyvin erilaisessa energiassa. Maailma huokuu enemmäkseen edelleen synnin, marttyyriuden, uhriuden ja todellisen itserakkauden puutteen tietoisuutta. Mutta me emme. Tuomme uuden ja radikaalin olemistavan.
Jeshua erottui omana aikanaan, koska hänen opetuksensa olivat melko radikaaleja. Koko itserakkausjuttu ei mennyt silloinkaan kovin hyvin läpi. Juuri niin. Häntä ei saanut vaikeuksiin niinkään naapurinsa rakastaminen, kuin itsensä rakastaminen. Koska itsensä rakastaminen merkitsi todellisuudessa valaistumista.
Ne jotka hallitsivat, eivät tietenkään halunneet ihmisten harjoittavan mitään, mikä uhkasi heidän omaa asemaansa ja valtaansa. Heillä ei ollut mitään käyttöä valaistuneille massoille. Niinpä vallanpitäjät jatkoivat uhrautumispropagandan myymistä, yhdessä kovan työn hyveellisyyden kera. Sitten he antoivat ihmisille vähän leipää ja sirkushuveja siinä toivossa, että massat pysyivät riittävän tyytyväisinä ja väsyneinä, etteivät ne kaataisi hallintoa.
Kuulostaako tutulta? Nenä kiinni sorvissa, ei aikaa syvään itsepohdiskeluun. Mutta vähän olutta ja jalkapalloa pitkän työviikon lopussa.
Niinpä hallitsijoille Jeshua merkitsi vaikeuksia isolla V:llä. Hän oli liian suuri uhka. Kävelevä aikapommi. Hän ei ollut valmis tyytymään leipään ja sirkushuveihin. Hän ei ollut kiinnostunut kompromissista. Hän oli vapauden pioneeri. Kuulostaako tutulta?
Siis olen hyvin iloinen, että meillä oli pieni keskustelu. Koska silloin kun asioista tulee rankkoja tällä planeetalla, kun gravitaatio imee ja alan mennä negatiivisuuden kaninkoloon, voin luottaa hänen vetävän minut ylös toivon perspektiivillään, mutta kietomatta sitä myöskään epätodelliseen hölynpölyyn.
Rakastan hänessä sitä, että hän oikaisee hevonpaskat. Ja voin aina luottaa, että hän haastaa minut omistani. Hän muistuttaa minulle, kuka oikeasti olen, ja siitä innostuksesta jota tunsin tullessani tänne, ja samaan aikaan hän tunnistaa tämän polun haasteet. Aidon vapauden armottomuuden.
Hänen viestinsä meille kaikille on antaa palaa. Olla radikaali. Olla vapaa – ja olla unohtamatta "pitää" hänestä Facebookissa!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa