Lie Suzanne (suzanneliephd.blogspot.com) Plejadit, Arcturus

[hammer]

YKSEYDEN NYT-HETKI

Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
25.2.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valoon kätketty viesti

Rakkaat Arcturuslaiset, onko minulle viestiä tänään?

Kyllä, rakas maalähettiläs, sinulle on viesti joka päivä, joka tunti ja joka minuutti. On itse asiassa vakaa virta niitä valokielen energiapaketteja, joita tulee äärettömästi meidän ulottuvuudestamme, meidän emäalukseltamme ja meidän kollektiivisydämestämme hyvin urheiden vapaaehtoistemme sydämiin.

Perheenne ja ystävänne aluksella pitävät teitä kaikkia suuressa arvossa. Heidän joukossaan on oman ITSESI korkeampi ilmaisu, joka on uhrannut osan pyhästä olemuksestaan elämään maa-astiassasi.

Tulemme teidän kaikkien luokse tänään auttamaan teitä sen muistamisessa, miten luette valokielipakettejanne. Tiedämme teidän tuntevan, että nämä viestit ovat sydämessänne, mutta maa-astiaitsenne ei ehkä käsitä, että tuo lyhyt rakkauden ja sisäisen rauhan tunne johtuu siitä, että olette juuri saaneet uuden valokielipaketin, mihin viittamme nyt "paketteina Kotoa".

Aluksella lähetämme jonkin ajatusmuodon toisillemme, silloin kun havaitsemme, että ihmisedustajamme on valmis uuteen valopakettiin ja/tai hän tarvitsee sitä. Useammat ja useammat teistä alkavat muistaa ja tunnistaa korkeamman ulottuvuuden ITSENNE aluksella ja/tai palvelemassa korkeammissa ulottuvuuksissa. Monet teistä tulevat myös tietoiseksi siitä SINUSTA, joka palvelee viidennen ulottuvuuden uudella maapallolla.

Itse asiassa "uusi maa" on palon vanhempi kuin se 3D-maa, millä maa-astianne asuu. Kun alatte muistaa, luominen virtaa korkeammista ulottuvuuksista alempiin ulottuvuuksiin. Näin ollen, aivan kuten te olette lähettäneet osan omasta henkilökohtaisesta moniulotteisesta olemuksestanne henkilökohtaiseen maa-astiaanne, Gaia on lähettänyt osan planetaarisesta moniulotteisesta olemuksestaan planeetta-astiaansa.

Tässä nyt-hetkessä teidän kaikkien on tärkeää muistaa, että Gaia on elävä planeettaolento. Tämä muistaminen saattaa loppuun inkarnaatiokierron. Silloin kun monet teistä ottivat ensimmäisen inkarnaation Gaialla niinä olentoina, joita nyt kutsutaan "alkuperäisasukkaiksi", tiesitte, että Gaia on elävä olento. Tiesitte myös, että olette syvässä yhteydessä heimonne kaikkien jäsenten kanssa.

Kun unohditte ykseystietoisuuden kansanne ja planeettanne kanssa, se lähetti ihmiskunnan pois alkuperäistavoitteensa raiteelta. Siksi ykseyden muistaminen kaiken elämän kanssa vapauttaa teidät elämän- ja kuolemanpyörän 3D-matriisista. Kuitenkin sanoessamme "teidät", tarkoitamme ITSENNE henkilökohtaista ja planetaarista ilmaisua.

Muistutamme teitä nyt ITSENNE planeettailmaisusta. Planeettailmaisunne on maa-astia, mikä on moniulotteisen tietoisuutenne kuori. Tämä astia on tehty planeetan elementeistä. Näin ollen se on hyvin kietoutunut yhteen planeetan kanssa. Se ajatuksenne, että ihmismuotonne on tärkeämpi kuin planeettamuotonne, on se kohta, missä ylösnousemuspolkunne otti väärän suunnan.

Ajattelitte, että ihmismuodon ottaminen sallisi teidän auttaa ihmiskuntaa, kun ihmiset ovat pääsyy siihen, ettei Gaia ole saanut loppuun ylösnousemustaan. Kaikki moniulotteiset ilmaisunne ovat oivaltaneet tämän tosiasian. Siksi ette lähettäneet olemustanne ainoastaan ihmisolennon elementaaleihin, vaan myös Gaian planeettaolemuksen elementteihin.

Siksi te ette ole ainoastaan planeetalla, vaan olette myös planeettaa. Humanoidiastianne on samaa maata, ilmaa, tulta ja vettä kuin planetaarinen maa-astianne. Voitteko antaa itsenne hetken tuntea, miltä tuntuu todella olla osa planeettaa? Aivan kuten kuvittelette, että maaperä, kivet, vesi, kasvit ja eläimet ovat planeetan jäseniä, niin tekin olette.

Sallikaa kuvan siitä, että olette planeetan varsinainen jäsen, korvata se vanha kuvanne, että olette planeetalla. Olitte planeetalla, mutta ette planeettaa. Siksi pystyitte tuhoamaan planeettaa tuhoamatta itseänne. Ainakin niin ihmiskunta luuli, ennen kuin teitä oli inkarnoituneena niin monia samaan aikaan.

Monet ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, jotka rikkoivat lelunsa ja haluavat vanhempiensa osatavan heille uuden. Lapsi ei ajattele, että hänellä on vastuu pitää hyvää huolta tuosta lelustaan ja arvostaa sitä, tai muuten hän ei olisi rikkonut sitä.

Missä kohtaa ihmiskunta unohti, että Gaia on elävä planeettaolento? Silloin kun "valta toisiin" –voima erotti sen maasta ja omasta heimostaan. Heidän ei enää tarvinnut elää heimona, vaan he pyrkivät tulemaan yksilöiksi. Kyllä, yksilöllisyyden etsiminen oli yksi tavoite, minkä asetitte päättäessänne osallistua maapallon evoluutioon. Kuitenkin pyrkiessänne yksilöllisyyteen, kaihdoitte ykseyttä.

Jos Gaia ei olisi päättänyt esitellä äärimmäisiä vastakohtia ja jos Gaia ei olisi päättänyt olla vapaan tahdon planeetta, tänä päivänä kohtaamianne ongelmia ei olisi. Gaia on kuitenkin poikkeuksellisen rohkea ja uskalias olento ja se halusi olla hyvin monimuotoinen planeetta.

Koska aika-avaruussektorillanne on harvoja planeettoja, joilla on maapallon kaltainen moninaisuus, se ei tiennyt niitä haasteita, joita sen valinta paljastaisi. Gaia ei tiennyt, että sen olennot kääntyisivät toisiaan vastaan. Kasvi- ja eläinkunta syövät myös toisia olentoja ja/tai kasveja, mutta ne tekevät sen selviytyäkseen.

Toisaalta ihmiset oppivat "ruokkimaan itseään" toisilla, jotta he voisivat hallita näitä. Osa ongelmaa oli, että monet kapinalliset toisilta planeetoilta, toisista aurinkokunnista ja galakseista halusivat kokea tämän hyvin moninaisen todellisuuden. Jotkut heistä olivat kehittyneet korkeampiin tietoisuustiloihin, joten he tiesivät, että kaikki elämä on yhtä.

Kuitenkin jotkut maapallon varhaisista vierailijoista olivat edelleen "valta toisiin" –tilassa, silloin kun he tulivat käymään maapallolla. Aivan kuten monet kehittyneistä humanoideista ja korkeammista olennoista jäivät maapallolle, myös jotkut kehittymättömät "valta toisiin" –vierailijat jäivät.

Monta vuosituhatta nämä kaksi ryhmää pysyivät etäisinä eivätkä ne olleet vuorovaikutuksessa. Siksi ei ollut sotia, mutta koska ne pysyivät niin erillään, niiden välille alkoi kasvaa epäluulo. Lukemattomia sukupolvia myöhemmin alkoi taistelu.

Jotkut sivilisaatiot pyyhkäistiin kirjaimellisesti pois maan pinnalta. Jotkut, kuten Lemuria, siirtyivät maapallon ytimeen. Valitettavasti erilaiset ryhmät jotka eivät olleet sekoittuneet toisiinsa, tekivät erilaisia päätöksiä. Siten suuren erillisyytensä vuoksi ne eivät oppineet toisiltaan.

Koska tuntematon on suurin pelon aihe, pelko alkoi täyttää ihmisten auran ja Gaian planeetan vedet ja maan. Gaia joka on lempeä ja rakastava äiti, yritti löytää tavan, millä sen ihmiset voisivat lyöttäytyä yhteen ykseystietoisuudessa. Se halusi heidän tulevan yhtenäiseksi, koska se tarjosi heille kauniita meriä, joissa oli paljon ruokaa, vettä mikä satoi heidän viljelyksilleen ja tulen mikä piti heidät lämpimänä.

Mutta ihmiset eivät lyöttäytyneet yhteen iloitsemaan ja arvostamaan upeaa elämäänsä. Jokinen yksilöryhmä pystyi tekemään tämän, mutta ryhmät jäivät edelleen erilleen. Heimojen äärimmäinen erillisyys aiheutti pelkoa, tuomitsemista, vihaa, sotaa, surua ja tuskaa ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin.

Nämä ajatukset ja tunteet menivät ihmiskehon – hengityksen, keuhkojen, hermosynapsien ja kehonesteiden – elementteihin. Sitten he hengittivät näitä vääristyneitä elementtejä ulos, Gaian planeetan elementteihin. Gaian maapallon maa saastutettiin ja yliviljeltiin. Ihmissotien ja eläinten joukkoteurastuksen veri vuoti maaperään ja sekoittui menetyksen ja surun kyyneliin.

Gaian ilmakehän ilma täyttyi pelkopohjaisista tunteista ja vesi saastui pelon ja vihan myrkystä. Gaian ainoa tapa vapautua näistä myrkyistä oli ns. myrsky ihmisten kielellä. Myrskytuulet puhdistivat ilman, vedet puhdistivat kasvit, eläimet ja ihmiset ja tuli vapautti sen, mikä oli saatu loppuun. Myös valtavat maa-alueet liikkuivat osana Gaian luonnollisia maisemamuutoksia.

Nämä Gaian luonnolliset reaktiot puhdistivat planeettaa, millä ajatus suurista rangaistuksista tuli ihmisten mieleen. He jopa uhrasivat neitsyitä lepyttääkseen vihaista planeettaa. Mutta Gaia ei ollut vihainen planeetta. Se yritti vain siivota sen sotkun, minkä ihmiset olivat saaneet aikaan.

Sanoivatko ihmiset: "Kiitos, Gaia, että siivosit sotkumme?" Ei, he tutisivat planeetan pelosta ja pitivät sitä "juttuna", minkä osa he eivät olleet. Jokaisella aikakaudella oli joitain ihmisiä, jotka ymmärsivät, että Gaia oli elävä olento. He rakastivat Gaiaa, mutta antoivat usein uhrilahjoja sille. Gaia ei halunnut uhreja, mutta pieni kiitollisuus olisi ollut mukavaa.

Aioni toisensa perään samaa tarinaa toistettiin uudestaan ja uudestaan. "Kehittyykö ihmiskunta koskaan tarpeeksi muistaakseen, että se on osa kehoani?" Gaia mietti. Sitten lopulta tietyt ihmiset alkoivat herätä oman ITSENSÄ korkeammille ilmaisuille. Kun he alkoivat yhdistyä ITSENSÄ korkeampiin taajuuksiin, he alkoivat hahmottaa maapallon hyvin eri tavalla.

Jotkut – ja hyvin pitkään aikaan ei ollut monia – alkoivat muistaa sen, minkä he tiesivät ennen syntymistään pieneksi ja tiheäksi kolmannen ulottuvuuden ihmismuodoksi. Tämä muistikuva muistutti heille, että he olivat paljon enemmän kuin heidän käyttämänsä pieni astia. Sitten jotkut heistä oivalsivat, että jos heillä oli sielu, niin kaikella elämällä täytyy olla sielu.

Se ei tietenkään ollut suosittu käsitys, että kaikella elämällä oli sielu, henki, korkeampi kuvastus, ja ne joilla oli tämä käsitys, tapettiin usein ja/tai heitä kidutettiin. Aioni toisensa jälkeen rohkeat ja heränneet ihmiset palasivat ja monet heistä kuolivat yrittäessään kertoa muille ihmisille, mitä he olivat oppineet.

Sitten kultainen aika alkoi Gaian aika-avaruudessa. Maailma oli edelleen hyvin vihamielinen, mutta kehittyneemmät korkeamman ulottuvuuden olennot pystyivät ottamaan ihmismuodon aikomuksenaan auttaa Gaiaa. Se nyt-hetki oli viimeinkin saapunut, missä Gaia voisi saada apua niiltä samoilta ihmisiltä, jotka olivat aiheuttaneet suurta sekasortoa sen planeetalla.

Edelleen monet ihmiset olivat eksyneet vanhoihin pelko-, hallinta-, sota-, epätoivo- jne. tapoihin. Uusi valotaajuus kuitenkin tuli Gaian kehoon ja kaikkien sen kasvien, eläinten ja ihmisten kehoon. Monet ihmiset pelkäsivät valoa tai halusivat käyttää sitä omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä. Toiset ihmiset yrittivät kätkeä valon toisten tietoisuudelta.

Mutta oli muutamia ihmisiä, jotka alkoivat muistaa, keitä he olivat tietoisuutensa korkeammissa taajuuksissa. Ensin tämä muistikuva leijaili heidän sydämensä läpi kuin lämmin valonsäde tai rakkaan ihmisen kirkas hymy. Tunne oli ainutlaatuinen ja se pelotti monia heistä ja nämä kääntyivät poispäin siitä peläten ja epäluuloisena.

Toiset – samat jotka olivat ottaneet kehon kerta toisensa jälkeen monilla aikakausilla – tunnistivat tämän valon. Ensin he eivät tienneet tarkkaan, mistä se muistutti heitä, mutta se tuntui niin hyvältä, että he hyväksyivät tuon valon. Mitä enemmän he ottivat vastaan tuon valon, sitä paremmalta heistä tuntui ja mitä paremmalta heistä tuntui, sitä enemmän valoa he pystyivät ottamaan vastaan.

Vähitellen heistä tuli osa tuota valoa, aivan kuten he olivat sallineet itsensä olla osa planeettaa. Oi!! Tuntui niin upealta olla osa tuota valoa, että he yhdistyivät siihen enemmän ja enemmän. Sitten alkoi tapahtua mielenkiintoinen asia. Ne jotka olivat ottaneet valon vastaan ja yhdistyneet siihen, alkoivat hyväksyä toisensa ja yhdistyä toistensa kanssa.

Ihmiset ympäri maailmaa – eri alueilta, uskonnoista, kulttuureista, sukupuolista, ikäryhmistä ja kiinnostusalueilta – alkoivat kommunikoida toistensa kanssa. He alkoivat hyväksyä toisensa juuri sellaisina, kuin he olivat. Olihan tuo valokin hyväksynyt ehdottomasti heidät. Ja koska heistä oli tullut tuo valo ja valosta oli tullut he, he voivat hyväksyä itsensä.

Mikä vielä upeampaa, he alkoivat avoimesti hyväksyä toiset. Ensin he hyväksyivät ne, jotka olivat myös ottaneet vastaan valon. Sitten vähitellen valo muunsi heitä niin, että he eivät pystyneet enää näkemään, miten ihmiset olivat erilaisia. He näkivät vain sen, miten ihmiset olivat samanlaisia.

Kun he katsoivat oman valonsa läpi toisen kasvoja, valo näytti yhdistyvän heidät jollain oudolla tavalla. Vaikkeivät he tienneet, miten valo oli aiheuttanut tämän syvän hyväksynnän ja siitä johtuvan ykseyden, se tuntui hyvin upealta, hyvin turvalliselta ja hyvin samanlaiselta kuin se, mitä he kaikki kutsuivat Kodiksi.

Sitten useammat ja useammat ihmiset alkoivat ajatella paikkaa nimeltään Koti. Missä tämä paikka oli? Oliko se kaukana, kaukana toisessa maailmassa? "Ei", sisäinen valo sanoi, kun kysymys esitettiin. "Minä olen sinun Kotisi. Minä olen sinä ja minä olen Gaia." Olette aina olleet Kotona, mutta teillä ei ollut valoa uskoaksenne sen.

"Minä olen te kaikki ykseyden nyt-hetkessä", valo kuiskasi ihmisten sydämiin ja mieliin. Kuiskaus oli niin vieno, että se voitiin kuulla vain, silloin kuin ihmiset keskittyivät omaan sisäiseen valoonsa. Mutta kun he tekivät sen, kun he keskittyivät omaan sisäiseen valoonsa, he muistivat.

He muistivat ajatuksen ykseydestä kaiken elämän kanssa. He muistivat tunteen rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan. Sitten yksitellen, kaksitellen, "nelitellen", "kasitellen" … muistikuva alkoi pyyhkäistä ihmiskehojen läpi Gaian kehoon. Tuo muistikuva muistutti heille:

"Minä olen Kotona nyt-hetkessä – ja niin on jokainen."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TAPAHTUMIA KEVÄTPÄIVÄNTASAUKSEN NYT-HETKESSÄ

Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
3.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymyksiä Arcuturuslaisille – hämmästyttäviä energiakenttiä tulee nyt elämäämme

Kysymys: Tunnen, että jotain todella suurta on tulossa. Olenko oikeassa?

Olet täysin oikeassa, että merkittävä aktivointi on tulossa sen ympärillä ja aikana, mitä kutsuttaisiin "kevätpäiväntasaukseksi". On kaksi syytä, miksi tämä energiakenttä vapautetaan tuolla nyt-hetkellä.

KEVÄT

Yksi syy on, että se on kevätpäiväntasaus, mikä merkitsee pitkän talven loppumista ja kevään alkamista. Näin ollen se on nyt-hetki, jolloin ihmiset ovat tavallista onnellisempia. Ihmiset jotka ovat kärsineet pitkän talven läpi – aivan kuten talvi Pohjois-Amerikan koillisosassa – toivottavat onnellisena tervetulleeksi taas kevään.

Talvi on vuodenaika, jolloin se mikä on liian vanhaa tai saanut kiertonsa loppuun, vapautetaan 3D-matriisista. Toisaalta kevät on syntymän ja uudestisyntymän aikaa. Uusia eläimiä syntyy ja kasvit jotka ovat nukkuneet pitkän talven, puhkeavat kevätkukiksi.

KEVÄTPÄIVÄNTASAUS

Tämän kevätpäiväntasauksen aikana monista vanhoista ajattelu- ja havaintotavoista on pääsettävä irti, kun ne eivät sovi uuteen toimintamalliin. Kevät 2015 toivottaa tervetulleeksi uuden ajattelutavan, jotta voitte havaita korkeammat ulottuvuudet.

Ajatuksenne vaikuttavat tietysti havaintoihinne JA havaintonne vaikuttavat ajatuksiinne. Silloin kun ajatuksenne ovat: "Okei, nyt menemme seuraavaan vaiheeseen", ne vaikuttavat havaintoihinne tiedostaessanne, mitä ne löytävät uudesta kaudesta. Sitten kun useammat ja useammat ihmiset havaitsevat muutoksen, toisille tulee turvallisemmaksi antaa uusien toiveidensa ja halujensa ilmentyä.

Näin ollen kun talvi loppuu ja kevät alkaa, uusilla ajatuksilla ja uusilla odotuksilla on tilaisuus tulla tietoisuuteenne. Sitten kuin odotatte jotain uutta, etsitte merkkejä siitä, että jotain uutta ja raikasta tulee todellisuuteenne. Siksi kevät on täydellinen nyt-hetki tuoda energiakenttiä, jotka ovat täynnä ehdotonta rakkautta ja violettia tulta.

AURINGONPIMENNYS

Kevään alkamisen rinnalla on auringonpimennys, mikä tapahtuu samalla nyt-hetkellä. Auringonpimennys edustaa nollaamista. Tiedätte kaikki, että joskus tietokoneenne menee sekaisin ja teidän täytyy sammuttaa se ja nollata järjestelmä. Sitten käynnistätte sen taas.

Kun nollaatte pimennyksellä auringon, se on hyvin erilaista kuin nollatessanne kuun. Auringon- ja kuunpimennys ovat kuitenkin lähekkäin aikavyöhykkeellänne. Miespuolinen auringonpimennys edustaa vihkimistä nykyenergiakentästä korkeamman taajuuden energiakenttään.

Naispuolinen kuunpimennys tuo ja imee sisään ne energiakentät, joita olette eläneet auringonpimennyksen kuunpimennyksen välisenä aikana. Tuolla välillä teillä on tilaisuus integroida tuo energia kehoonne, tietoisuuteenne, havaintotapaanne ja päivittäiseen elämäänne.

ASTROLOGISET ENERGIAKENTÄT

Yksi erittäin tärkeä vaikutus tässä tulevassa energiakentässä on, että Uranus ja Pluto saavat taivaalla viimeinkin loppuun neliötanssinsa olemalla 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Voidaksemme parhaiten selittää Pluton ja Uranuksen neliön merkitystä, katsomme näitä kahta planeettaa erikseen.

Pluto edustaa tietyn energiakentän äärimmäistä muuttumista. Sanomme "äärimmäinen", koska Pluto-muutoksessa jonkin täytyy usein kuolla. Toisin sanoen, jostain vanhan energiakentän tekijästä täytyy päästää irti täysin ja siirtyä seuraavaan ulottuvuuteen. Uranus on "tee se nyt".

Tästä syystä tietyt energiamallit vapautuvat talvikauden loppumisen ja kevätkauden alkamisen auringonpimennyksessä.

PLANEETTOJEN MERKIT

Katsotaanpa nyt niitä merkkejä, joissa kumpikin näistä planeetoista tällä hetkellä majailee. Planeetan merkki on energiakenttä, mikä vaikuttaa jatkuvasti tuohon planeettaan.

Sekä Pluto että Uranus on ollut merkissään puolet tuosta merkistä (15 asteessa merkin 30 asteesta). Pluto on Kauriissa. Kauris edustaa mm. maailman hallituksia. Pluto on puolivälissä maailman hallitusten muutosprosessiaan.

Uranus on Oinaassa, mikä mm. edustaa uusia alkuja, uusia syntymisiä. Uranus on puolivälissä uuden syntymän prosessiaan. Tästä syystä planeettojen merkit sanovat: "Maailmojen hallitusten muuttuminen tapahtuu nyt."

PLANEETTA-ASPEKTIT

Neliö, 90 astetta, edustaa voimapotentiaalia. Jokaista aspektia voidaan kuvata jokina. Yhtymä, 10 astetta, on kuin kaksi jokea kulkemassa rinta rinnan. Kolmio, 120 astetta, on paras tapa kahdelle joelle yhdistyä. Ja neliö, 90 astetta, on kuin vesiputous. Jos yrittää sivuuttaa sen, että on tulossa vesiputoukseen, voi helposti hukkua. Jos kuitenkin rakentaa padon vesiputouksen juurelle, saa suuren voiman.

Yhteenvetona, Uranus on valmis tuomaan tämän transiitin nyt-hetkeen uuden tavan ajatella ja hahmottaa todellisuus. Uranuksen energiaa ei voi sivuuttaa, kun se vaikuttaa elämäänne riippumatta siitä, oletteko valmis vai ette. Toisaalta Pluton energia on hyvin hiljaista, mutta se liikkuu syvimmille ja korkeimmille tietoisuustasoillenne muuttamaan kokemuksenne ja reaktionne elämään.

Uranus sanoo: "On se nyt-hetki. Et saa valita henkilökohtaisesti. Olet osa suurempaa järjestelmää ja se sanoo, että tämä on se nyt-hetki." Pluto sanoo: "Olen täällä nyt muuttamassa maailman hallinnossa."

Kun Pluto ja Uranus laitetaan 90 asteen kulmaan, ne sanovat: "Maailman hallinnossa tapahtuu suuria muutoksia nyt. Jos et tiedosta tätä tosiasiaa, muutosprosessi saattaa heitellä sinua. Jos kuitenkin pystyt avoimesti syleilemään tätä muutosta, voit yhdistyä siihen voimaan, mikä sinulla on sisälläsi."

Uranus sanoo: "Ei ole vaihtoehtoja. On se nyt-hetki" ja Pluto sanoo: "Siitä on päästettävä irti, mitä ei voi muuttaa." Siksi näiden monien samanaikaisten energiakenttien yhdistelmä edustaa radikaalia uudelleenkäynnistystä henkilökohtaisen, hallinto- ja planeettatietoisuuden muuttamiseksi.

Kysymys/kommentti: Tämä on viimeinen Pluton ja Uranuksen seitsemästä neliöstä.

"Seitsemän" on tietysti erittäin voimakas luku. Se edustaa usein totuuden etsijää (Uranus) ja halua kääntää jokainen kivi tuon totuuden löytämiseksi (Pluto). "Seitsemän" on metafyysinen ja näin moniulotteinen luku.

Hyvin paljon Pluto-energian tapaan, "seitsemän" edustaa alkemiamuutoksia. Suuria alkemiamuutoksia alkaa tapahtua solutasolla. Itse asiassa muutokset alkavat elementtitasolla – maa, ilma, tuli ja vesi – kun nämä 3D-elementit muuntuvat 5D-elementaaleksi.

Kun todellisuus alkaa muuttua, se muuttuu kaiken elämän alussa. Kaikki maaplaneetalla on elementaalikunnan jäsen – näin kaikki muuttuu. Ne jotka ovat tietoisia ja valmistautuneet tähän uudelleenkäynnistykseen, muuttuvat niin nopeasti, kuin heidän fyysinen kehonsa ja psyykkiset aivoaaltonsa pystyvät vastaanottamaan. Sitten heidän tehtävänsä on auttaa toisia uudelleenkäynnistyksessä.

Uudelleenkäynnistys kulkee tietoisuustasojen läpi, minkä vuoksi ohjeistimme Suzillea kirjoittamaan pitkän sarjan tietoisuustiloista, mikä alkoi tässä blogissa tammikuussa 2015. Haluamme ihmisten oivaltavan, että eri tietoisuustilat aktivoivat erilaisia havaintoja.

Ihmiset, edes omat maalähettiläämme joista olet puhunut, eivät pysty havaitsemaan näitä muutoksia, elleivät he ole viidennen ulottuvuuden tietoisuustilassa, mikä olisi delta- tai mieluummin gamma-aaltotietoisuus.

Tämän prosessin aikana on hyödyllistä antaa kehonne levätä. Muistakaa, että kun tietokonettanne käynnistetään uudelleen, ette pysty käyttämään sitä. Se saattaa tuntua samanlaiselta ihmismuodossanne. Älkää taistelko tätä tunnetta vastaan. Sen sijaan meditoikaa, rentoutukaa, naurakaa ystävien kanssa, syökää säästeliäästi ja nukkukaa paljon.

Toisin sanoen, kehoelementtienne täytyy olla hiljaa. Sitten voitte meditoida laajentaaksenne tietoisuutenne korkeampaan tiedostamistaajuuteen. Energiat tulevat muotoonne käpylisäkkeen kautta, mutta prosessi tapahtuu moniulotteisessa mielessä.

Moniulotteinen mielenne tajuaa paremmin tilanteen, kun se resonoi viidenteen ulottuvuuteen ja sen yli. Sitten kun havainto uudelleenkäynnistyksestänne on tallennettu moniulotteiseen mieleen, se voidaan ladata myöhemmin kolmannen ulottuvuuden aivoihin. Moniulotteinen mielenne voi ottaa vastaan koko satsin kerralla, koska se tulee nyt-hetken räjähdyksenä.

3D-aivonne tai 3D-kehonne voisi vahingoittua äkkilatauksesta. Siksi energia menee ensin moniulotteiseen mieleen, missä se kaikki tallennetaan henkilökohtaiselle "ulkoiselle kovalevyllenne". Sitten fyysiset aivonne, 3-kulkunevuon tietokone, voivat vähitellen ladata sen, minkä tietoisuustila ja fyysinen muoto voivat turvallisesti ottaa vastaan.

Jokainen teistä lataa ensin sen, mikä on harmoniassa henkilökohtaisen tehtävänne kanssa, ja siirtyy sitten Gaian planeettatehtävään. Teillä kaikilla on tärkeää olla omat palanne kuvasta. Sitten teitä kutsutaan yhdistymään planeettatietoisuuteen voidaksenne saada koko planeettapaketin. Vasta sitten kuin olette planeetan ykseystietoisuudessa, pystytte kokoamaan tämän valtavan planeettapalapelin palaset.

Tämän palapelin tekeminen vie ihmisten hahmottamaa aikaa, mutta me arcturuslaiset ja galaktiset hahmotamme nyt-hetkenä. Myös ne jotka ovat yhteydessä viidennen ulottuvuuden ilmaisuihinsa ja sen yli, vastaanottavat tuon energian nyt-hetkessä.

Te jotka olette tietoisesti yhteydessä moniulotteiseen ITSEENNE, pystytte kokemaan tunteen tästä energialatauksesta nyt-hetkessä. Mutta tunnistatte myös, että tämän energian tulkinta jaettavaksi kolmannessa ja neljännessä ulottuvuudessa vie aikaa.

Kysymys: Tarvitseeko meidän valmistautua johonkin vaaraan?

Emme tunne vaaraa. Jos pelkäätte, tietoisuutenne putoaa ja teiltä menee koko kokemus ohi. Jos kuitenkin syleilette ehdottoman rakkauden energiakenttää ja kietoudutte violettiin tuleen, muuttumisenne tuntuu äärettömältä rakkaudelta ja muuttumiselta – mitä se on!

Rauhallisemman kokemuksen varmistamiseksi, harjoitelkaa ylläpitämään ehdotonta rakkautta kietoutuessanne violettiin tuleen. Violettiin tuleen kietoutuminen sallii teidän astua mihin tahansa muuntumisprosessiin niin, ettei se vahingoita fyysistä kehoanne, pelästytä tunnekehoanne ja/tai hämmennä mentaalikehoanne.

Keskittykää myös moniulotteiseen mieleen, jotta 3D-aivot eivät järkyty yrittäessään ottaa sisään energiakentän, mikä on ajan ulkopuolella, ja laittaa sen 3D-aivoihinne, joita ei ole valmisteltu hyväksymään tuota energiataajuutta.

Tietyillä vihkimystasoilla on tiettyjä suojauksia ja palomuureja. Kuten olemme sanoneet, olemme ladanneet osan moniulotteista olemustamme ylösnousevan maapallon vapaaehtoistemme fyysiseen kehoon. Tämä lataus on enemmän kuin pelkkä DNA. Me/te olette itse asiassa lähettäneet tietyn prosenttiosuuden korkeamman ulottuvuuden ITSESTÄNNE siihen maa-astiaan, mitä parhaillaan käytätte.

Siksi maapallon vapaaehtoisilla on kahdet DNA-settiä. Toinen on kolmatta ja neljättä ulottuvuutta ja toinen viidettä ulottuvuutta. Nämä kaksi DNA-taajuutta ovat punoutuneet yhteen, mutta kolmannen ulottuvuuden laitteenne pystyvät näkemään vain 3D-DNA-säikeet.

Te, vapaaehtoisemme, olette näiden uusien energiakenttien ensimmäisten omistajien joukossa, koska teillä on koko elämänne ollut kaksi eri DNA-taajuutta. DNA-osaanne mikä sisältää tämän energian, kutsutaan "roska-DNA:ksi". Tämä DNA mitä on virheellisesti nimitetty roskaksi, on itse asiassa 97% DNA:stanne, mikä sisältää pieniä, moniulotteisia madonreikiä, jotka ovat valokehon perusta.

Näiden madonreikien kautta integroitte pimennyksen energiakentän sekä kaikki muut upeat energiat, jotka on tallennettu moniulotteiseen mieleenne. Sitten kun olette valmis, vapautatte hitaasti viidennen ulottuvuuden olemuksenne 3D-aivoihin ja sitten 3D-kehoon, roska-DNA:n madonreikien kautta.

Kysymys: Onko totta, että prosessimme alkaa, silloin kun yhdistämme ajatuksemme ja tunteemme luomaan ylösnousemusajatusmuotoja?

Kyllä, niiden muutosenergiakenttien vuoksi, joilla siirrytte viidennen ulottuvuuden tietoisuuteen. Sitten viidennen ulottuvuuden tietoisuus nopeuttaa kovasti ilmentämisvoimianne. Teidän täytyy kuitenkin olla ajatustenne ja tunteidenne mestari, koska "synnytätte sen, mitä ajattelette".

Kun yhdistätte ajatukset tunteisiin, luotte ajatusmuotoja, jotka kulkevat edellänne elämässä. Tällä tavalla voitte muistaa, miten ollaan oman elämänne luoja. Muistatteko, miten usein kaaduitte opetellessanne kävelemään tai miten vaikeaa oli oppia puhumaan? Olette tavallaan samassa prosessissa nyt.

Muistatte, miten kävellään ja kommunikoidaan korkeamman todellisuustaajuuden kanssa, minkä olette suurelta osin unohtaneet. Siksi luultavasti hämmennytte tai epäilette itseänne, jolloin kutsutte ehdotonta rakkautta ja violettia tulta.

Ehdoton rakkaus sallii teidän tehdä "virheitä" tuomitsematta ja violetti tuli auttaa teitä muuntumaan takaisin todelliseksi valokehoksenne. Monet teistä ylösnousevan maan vapaaehtoisistamme muistavat, että aika on harhaa ja eläminen nyt-hetkessä auttaa suuresti tietoista yhdistymistä todelliseen moniulotteiseen ITSEENNE korkeammissa todellisuustaajuuksissa.

Siunausta, rakkaat ylösnousevat vapaaehtoisemme.

Arcturuslaiset

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOODINMURTAJAT, OSA 1

Kirjoittanut Suzanne Lie/Arcturuslainen (www.multidimensions.com)
6.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaat ystävät, en ole kommunikoinut suoraan kanssanne upeiden seikkailujemme jälkeen. Enimmäkseen siksi, että energiakenttäni muuttui niin nopeasti, että olin pakahtunut. Kurssien energia työnsi taajuuteni korkeampiin tiloihin kuin koskaan ennen ja minun oli löydettävä tapa integroida se.

Onneksi minulla on rakkautta ja paljon luovuutta elämässäni. Siksi tunteeni ovat melko keskittyneet, mikä on hyvä asia, koska mieleni, havaintoni ja ajatukseni ovat olleet poissa kartalta. Ikään kuin joku olisi sytyttänyt valon niissä ja kognitiiviset, havainto-, käsite- ja kommunikointikykyni ovat olleet eloisia ja kiihdyttäneet korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin.

Minun täytyy ikään kuin löytää oma tahtini ja valmistautua vaikeuksiin. Ei siksi, että jotain pahaa tapahtuu, vaan koska jotain tulee korkeammasta ulottuvuudesta ja elämä muuttuu paljon.

Tiedän, että kyse voisi olla galaktisten laskeutumisesta, mutta se ei tunnu täysin oikealta. Kyse on enemmänkin siitä, että todellisuutemme alkaa muuttua ja enemmän todellisuuksia kiitää ympäri tietoisuuttamme. Olemme kuin suuressa buffetissa ja on niin monia asioita, ettemme osaa valita. Niinpä saatamme ottaa vähän kaikkea ja yrittää syödä kaiken, mutta ne eivät sovi hyvin yhteen vatsassamme.

On myös monia eri todellisuuksia, jotka kulkevat tajuntamme läpi sekunnissa – pieni sana, pieni vivahde äänessämme, lyhyt pilkahdus tietoisuutemme nurkassa. Kaikki tämä tapahtuu ykseyden nyt-hetkessä. Ja uskon, luulen, että kaikki nämä ovat mahdollisia todellisuuksia. Ja nämä mahdolliset todellisuudet flirttailevat mielemme kanssa, koska olemme tulossa tietoisuustiloihin, missä voimme matkustaa ulottuvuuksienvälisesti.

Itse asiassa nämä todellisuudet flirttailevat mielemme kanssa, jotta kiinnitämme huomiota ja kuuntelemme omaa sisäistä ääntämme. Oma sisäinen ääneni on aina puhunut enemmän kuin ulkoinen ääneni. Niinpä seuraan enimmäkseen sisäistä ääntä. En puhu siitä sisäisestä äänestä ihmisitsessäni, joka sanoo: "Voi, sinun pitäisi ja miksi et tehnyt sitä?" Puhun siitä äänestä, jonka tiedän korkeammaksi itsekseni.

En voi puhua toisten puolesta, mutta oma sisäinen ääneni on antanut minulle käskyjä. Itse asiassa ne ovat enemmänkin vaihtoehto kuin käsky, mutta siinä on kiireen tuntua. Minulla on aina ollut henkiolento sisälläni tai mielikuvituksessani tai kummassakin. Minulla on aina ollut tämä sisäinen ääni, joka puhui minulle. Kun olin nuori, se puhui tavallisesti entisistä elämistäni, mitkä olen alkanut oivaltaa rinnakkaistodellisuuksiksi. Ja sain yksityiskohtaisia kuvia ja tarinoita, joita olen kirjoittanut useimmissa kirjoissani.

Tietysti kasvoin 1950-luvulla tohtorin Spockin opastuksessa, joka aikoi piiskata koko Amerikan kuntoon. Se tietenkin loi hipit. Olin hippi ja rakastin sitä. Mutta olin hippi, joka oli naimisissa, jolla oli kaksi lasta ja joka omisti talon. Mutta talomme oli keskipiste ja meillä oli monia upeita juhlia.

Rakastin sitä tapaa, jolla ajattelin silloin, sillä se nainen joka olin hippinä, oli hyvin erilainen kuin se, miksi minut oli kasvatettu. 1960- ja 1970-luku olivat uskomattoman upeita ja hyvin vaarallisia. Mutta kaikki hipit vedettiin yhteen luomaan turvallinen paikka ja pitämään paljon hauskaa.

Mutta takaisin nykyhetkeen. Nyt alan hahmottaa korkeampia ja korkeampia taajuuksia, jotka resonoivat ylemmän neljännen ja viidennen ulottuvuuden todellisuuksiin. Sitten ne vaihtuvat takaisin neljänteen ulottuvuuteen, mutta kaikki tämä tapahtuu niin nopeasti, että on vaikeaa tietoisesti havaita niitä. Siksi havaitsen tietoisesti niiden liikkuvan ajatusteni läpi, häivähtävän silmieni ohi ja koskettavan kehoani niin, että ne koskettavat auraani, eivät fyysistä kehoani.

Minulla on myös tämä kummallinen tunne, että jokin on muuttunut, on muuttumassa tai tulee muuttumaan, mutten ole aivan varma, mitä se on. Ennen kuin edes alan ymmärtää, mikä tuo ajatus tai havainto on, jokin muuttuu takaisin. Olemme kaikki tässä suuressa muutosprosessissa ja kaikki on niin nopeaa, ettemme voi oikeastaan hahmottaa sitä kolmannen ulottuvuuden aivoillamme.

Tavallisesti korkeammat havaintomme tulevat tietoisuuteemme, mutta 3D-aivomme eivät pysty aivan uskomaan, että se oli totta, ja siksi meidän on tärkeää laajentua korkeampiin tietoisuustiloihin. Meillä kaikilla on ollut monia elämiä, joissa paljastimme todellisen itsemme ja missä meitä rangaistiin ja/tai meidät tapettiin. Ja siksi meillä on tämä neljännen ulottuvuuden suojelija, joka sanoo: "Ole varovainen, ole varovainen. Muistatko, kun näin tapahtui. Muistatko, kun noin tapahtui."

Meidän täytyy murtautua siitä läpi. Meidän täytyy murtautua läpi tuntemattoman pelosta, mikä estää meitä, kun alamme siirtyä tälle uudelle ja neitseelliselle alueelle. Se on neitseellistä meille, mutta se on elävä ja ollut olemassa ensin, sillä todellisuus alkaa korkeammissa taajuuksissa ja sitten laskee alempiin taajuuksiin. Mutta olemme olleet tässä alemmassa taajuudessa niin monta inkarnaatiota, että tunnemme menevämme jonnekin uuteen sen sijaan, että tunnistamme tietoisesti palaavamme paikkaan, mistä olemme peräisin.

Onneksi monia muutoksia tapahtuu neljännen ulottuvuuden tietoisuudessamme, aurassamme, tuossa liittymässä kolmannen ulottuvuuden elämämme ja viidennen ulottuvuuden elämämme välillä. Ja nämä muutokset työskentelevät tiedostamatta aivojemme kanssa, jotta ne omaksuvat hitaasti korkeammat havaintotaajuudet. Ollessamme kolmannessa ulottuvuudessa meidät on kirjaimellisesti kasvatettu kieltämään havainnot korkeammasta itsestämme. Jos näkisimme korkeamman itsemme tai puhuisimme sille, meitä pidettäisiin hulluna tai olisimme psykoottinen tai meissä olisi jotain vikana.

Se on vanhaa ohjelmointia, mikä suojelee meitä muiden elämiemme vuoksi, joissa tulimme ulos omana itsenämme ja tietoisuustaso oli hyvin surkea. Ja sen seuraamukset jättivät arven tietoisuuteemme ja meidän täytyy mennä tuon arven sisälle ja sanoa: "Kaikki on hyvin nyt." Mutta emme oikeasti tiedä, että kaikki on hyvin, koska on sodanuhkaa siellä ja sodanuhkaa täällä.

Salaseura alkaa kuitenkin heikentyä. Se on hävinnyt ja se viedään toiseen todellisuuteen, luultavasti alempaan neljänteen ulottuvuuteen, missä lähetetty energia tulee välittömästi takaisin. He värähtelivät niin matalalla taajuudella, että he lähettivät jonkin energiakentän ja sen palatessa he eivät enää oivaltaneet, että se oli seuraamus heidän käyttäytymisestään. Niinpä he eivät oppineet. Heitä ei rangaista, koska rankaiseminen ei ole viidennen ulottuvuuden todellisuutta.

Mutta maapallon oli tarkoitus olla vapaan tahdon planeetta. Maapallon oli tarkoitus olla syyn ja seurauksen planeetta, jotta voisimme oppia ylösnousemaan oppimalla, että energiamme palaa takaisin samanlaisena, kuin se lähetetään. Lisäksi kun laajennamme tietoisuuttamme, energiamme tulee takaisin nopeammin ja nopeammin, joten opimme nopeammin ja nopeammin. Ja meillä jotka olemme heränneet korkeammalle itsellemme, lähetetty ajatus ilmentyy melkein välittömästi.

Jos lähetämme ajatuksen ja laitamme tunteemme siihen, luomme ajatusmuodon ja se ilmentyy hyvin nopeasti. Tästä syystä meidän täytyy olla hyvin varovainen ajatuksissa, joihin liitämme tunteita. Jos meillä on pelkoajatus, meidän täytyy rakastaa ehdottomasti sitä ja roihuttaa sitä violetissa tulessa. Sitten korvata tuo negatiivinen ajatus positiivisella ja yhdistää siihen ehdoton rakkaus ja violetti tuli. Tällä tavalla tuo positiivinen ajatus luo ajatusmuodon rakastavasta ja turvallisesta muuntumisesta.

Kun jatkamme tätä prosessia, alamme tietoisesti havaita 3D-matriisin ympärillämme. Alamme havaita sen, koska alamme nähdä sen läpi. Alamme nähdä tämän matriisin läpi ja saada pilkahduksia todellisuuksista, jotka eivät rajoitu 3D-matriisiin.

3D-matriisi on kuin koristeltu energiasuodatin. Kun inkarnoidumme Gaian kolmannen ulottuvuuden matriisiin, olemme rajattuja kolmannen ulottuvuuden havaintoihin. Kun menemme nukkumaan tai meditoimme, laajennamme tietoisuutemme 3D-matriisn yli. Silloin alamme muistaa muut todellisuudet eri aikavyöhykkeillä maan päällä ja/tai ITSEN korkeamman ulottuvuuden ilmaisut aluksella ja korkeamman ulottuvuuden maailmoissa.

Valitettavasti avatessamme silmät ja palatessamme tavallisiin asioihin, 3D-aivomme ottavat hallinnan ja sulkevat nämä korkeammat havainnot. Näin tapahtuu, koska 3D-aivot kertovat meille, että olemme fyysisessä kehossa ja fyysinen maailma on totta. Mikään mikä ei ole fyysistä maailmaa, ei ole totta.

Jos uskomme sen, jos uskomme, että vain fyysinen maailma on totta ja kaikki sen ulkopuolella on epätotta, meidät on tehokkaasti iskostettu pysymään 3D-matriisin tiukassa paketissa.

Monet meistä alkavat kirjautua ulos tästä matriisista. Kun olimme nuoria, otimme tuon pillerin ja uskoimme, mitä meille kerrottiin. Teimme, mitä käskettiin, koska halusimme olla hyviä ihmisiä. Mutta sitten oli sisäinen äänemme. Meidän täytyi erittäin pitkään pitää tuo sisäinen ääni salassa, koska jos kertoisimme jollekin, se oli liian outoa, liian hullua, meissä oli jotain vikaa ja meidät tuomittaisiin.

Niinpä teimme, mitä yhteiskunta odotti meiltä. Sitten meistä tuli niin kiireinen työssämme ja perheessämme, että suljimme sisäisen äänemme. Silloin meistä alkoi tuntua yksinäiseltä. Emme tienneet, mitä kaipasimme. Emme tienneet, minkä suljimme, mutta tiesimme, että jotain puuttui. Mutta mitä se oli? Voi no, on aika palata töihin. Aika huolehtia lapsista – aika tehdä sitä, aika tehdä tätä, aika …

Lopulta opimme, että jos kuuntelisimme tuota sisäistä ääntä, asiat alkaisivat muuttua elämässämme. Sisäinen ääni kertoi meille jatkuvasti ja kehossamme tuntui jatkuvasti, että jotain erityistä oli tapahtumassa. Jokin mitä oikeasti halusimme, oli toteutumassa. Mutta jos emme kuuntele sisäistä ääntämme ja kuuntelemme vain ulkoista ääntä, niin tuota jotain ei havaita. Sitä ei havaita, koska ulkoinen ääni sanoo: "Tämä on totta. Se mitä kuulet sisältäsi, ei ole totta. Se mitä kuulet ulkoa, mitä kuulet televisiosta, mitä kuulet toisilta ihmisiltä, on totta."

Meidän täytyi ottaa kuuntelemisen riski – ei sen kuuntelemisen, mikä pelotti meitä, vaan sen, mikä tuntui hyvältä. Oivalsimme, että meitä pelotti se, mikä oli ulkopuolellamme, mutta olomme sai tuntumaan rakastetulta ja rakastavalta se, mikä oli sisällämme. Sisällämme oli myös tunteita, pelkopohjaisia tunteita jotka ns. likasivat keiton.

Nämä tunteet saivat meidät miettimään vielä lisää: "Voiko tämä olla totta? Voiko tämä, mitä tunnen sisälläni, olla mitenkään totta? Voi, toivon, että se on. Toivon, että se on totta. Haluan enemmän kuin mitään, että se on totta. Mutta ehkä olen hullu." Kasvatettiinhan meidät niin, että sisäisen äänemme kuunteleminen ei ollut totta. Niinpä meidän täytyi kulkea kasvatustamme vastaan ja oivaltaa, että meidän täytyi kuunnella sisäistä ääntämme. Kyllä, ennen kaikkea meidän täytyi kuunnella sisäistä ääntä, koska se oli oma moniulotteinen ITSEMME.

Me jotka olemme heränneet, jotka olemme uskaltaneet kuunnella sisäistä ääntämme ja seurata sisällä tuntemiamme ohjeita, olemme koodinmurtajia. Murramme sen aivopesun koodia, mitä meidän pitäisi olla ja mitä meidän pitäisi tehdä. Murramme kolmannen ulottuvuuden iskostamisen koodia. Kun murramme tätä koodia, kun löydämme rohkeutemme, voimme elää tuon rohkeuden.

Tuossa rohkeudessa alamme muistaa, kuka oikeasti olemme ja miksi otimme tämän kehon.

Suzille/Arcturuslainen

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOODINMURTAJAT, OSA 2

Kirjoittanut Suzanne Lie ja Arcturuslaiset (www.multidimensions.com)
7.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hei taas. Olen palannut "koodinmurtajat 2":n kanssa. Saan nyt niin paljon informaatiota, että sitä on liikaa kaiken kirjoittamiseksi, joten puhun sen nauhalle ja rakas ystäväni kirjoittaa sen puhtaaksi. Siksi voitte sekä kuunnella että lukea sen. Ja mitä useampia aisteja käytämme informaation sisäistämiseen, sitä enemmän ymmärrämme sen.

Jatkaessani siitä, mihin jäin "koodinmurtajat 1":ssä, haluan sanoa, että kun siirrymme täyteen tiedostamiseemme, on tärkeää käydä läpi elämänvaiheitamme, koska siellä on osiamme, jotka katosivat kolmannen ulottuvuuden elämän kiireeseen, hoppuun, työhön ja pelkoon.

Nämä vaiheet ovat neito/soturi, mikä on parinkympin alusta siihen, kun meistä tulee vanhempia ja/tai vastuullisempia aikuisia. Sitten tulee isä ja äiti. Sen jälkeen menemme kolmanteen vaiheeseen, mikä on mentori naisilla ja viisas miehillä.

Nämä ovat elämämme kolme vaihetta ja kussakin on monia pikkuvaiheita, mutta usko minua, että jos olet parissa kymmenissä ja luulet kokeneesi mentorivaiheen, se on täysin erilaista tullessasi kuusikymppiseksi ja vanhemmaksi.

Puhun vähän kustakin kolmesta vaiheesta. Kun kauan sitten kirjoitin ensimmäisestä vaiheesta, mikä on neito/soturi, neito oli aina nainen ja soturi oli aina mies. Mutta nyt se ei ole välttämättä totta, koska on monia naissotureita ja miehet kykenevät feminiinisiin taitoihin, jotka ennen tuomittiin naisten töiksi.

Voit nähdä, miten tärkeää tämä on, koska polariteetti alkaa sulkeutua. Kun minut kasvatettiin 1950-luvulla, tytöillä voi olla vain mekko ja meillä oli Bermuda-päivä pari kertaa vuodessa, jolloin voimme käyttää housuja. Meillä oli liivit ja nailonsukat riippumatta iästä. Pojat eivät voineet käyttää kirkkaita värejä, koska se ei ollut maskuliinista. He voivat käyttää harmaata, ruskeaa ja sinistä.

Poikien ja tyttöjen roolit olivat hyvin määriteltyjä ja niiden välissä oli kuilu. Tuo kuilu on nyt häviämässä. Tuo kolmannen ulottuvuuden joko/tai-valinta on siirtymässä siihen, että voimme saada kummankin.

Emme tienneet sitä, kun olimme noissa nuoremmissa vaiheissa. Siksi tiettyjä ydinuskomuksia alkoi muodostua sisäämme. Nämä uskomukset sanoivat: "Voi, en voi tehdä sitä." Niinpä mennessämme tuohon neitovaiheeseen, katsomme noita ydinuskomuksia, joita keräsimme, vapautamme ne ja kerromme tuolle osallemme: "Kyllä voit. Voit tehdä, mitä haluat. Olet nyt moniulotteinen ihminen ja sinulla on vapaus, mitä sinulla ei ollut todellisuutesi tuossa ajassa."

Voimme katsoa niitä, jotka ovat tuossa vaiheessa nyt. He ovat hyvin erilaisia kuin aikuiset ja he ovat johtajia omalla tavallaan. Siksi ne jotka ovat ohittaneet tuon vaiheen, voivat palata takaisin ja löytää tuon johtajan, joka oli aina olemassa ja jota ilmaistiin luultavasti omalla tavalla hiljaa.

Itse asiassa olin siinä 1970-luvulla ja se oli hyvin hauskaa. Minulle oli kunnia elää tuota koodinmurtaja-aikaa. Meidän täytyy palata ja saada takaisin tuo upea vapaudentunne, mikä meillä oli silloin.

Mutta sitten alkoi 1980-luku ja kaikkien täytyi mennä töihin ja elättää lapsensa – iskostaminen alkoi. Aivopesu kiihtyi. Niinpä 1980-luvulla oli paljon aivopesua. Siksi meidän täytyy palata rikkomaan nuo vanhat koodit ja selvittää, mitä opimme 1980-luvulla.

Kun katsotaan 1990-lukua ja 2000-luvun alkua ja 911-tapahtumaa, se oli kamalaa aikaa. Se oli aikaa, jolloin oli määrä alkaa kolmas maailmansota. Mutta koska hyvin monet meistä jotka tulivat varhain – tulivat ja ottivat kehon – ottivat upean moniulotteisen itsensä osia ja menivät sodanjälkeiseen aikajaksoon. Rikoimme iskostamisen ja kasvatimme lapsemme rikkomaan sen. Näin pystyimme estämään kolmannen maailmansodan, minkä oli kirjojen mukaan määrä alkaa 911-tapahtumasta.

Meidän täytyy vain taputtaa itseämme selkään, koska astuimme pois tuosta mahdollisesta todellisuudesta ja sanoimme: "Voi ei, en osallistu maailmansotatodellisuuteen. En tee sitä!" Astuimme pois tuosta todellisuudesta ja veimme lapsemme ja ystävämme mukanamme. Se oli ensimmäinen kerta, kun aloimme oivaltaa, että voisimme luoda toisen todellisuuden. Jos en valitse tätä kollektiivitodellisuutta, oivallan nyt, että tämä on moniulotteinen maailma ja on monia todellisuuksia, joita voin valita.

Päätän olla osallistumatta todellisuuteen, missä on tämä sota. On erittäin tärkeää, että pidämme sen tietoisuudessamme nyt. Voimme julistaa:

"Kieltäydyn osallistumasta todellisuuteen, mikä perustuu pelkoon, sotaan ja negatiivisuuteen."

"Päätän nyt elää todellisuudessa, joka perustuu ehdottomaan rakkauteen."

"Päätän liittyä tähän kauniiseen prosessiin, missä muunnutaan todelliseen viidennen ulottuvuuden valokehoitseemme ja valokehoplaneettaamme."

Meillä on vaihtoehto ja jos muistamme sen, voimme tehdä tuon valinnan. Valitsemalla tuon todellisuuden luomisen, meidän täytyy OLLA todellisuutemme ja sitten siirrymme "äiti ja isä" –vaiheeseen. Olemme äitejä ja isiä kronologisesta iästämme riippumatta. Olemme tämän uuden ajan isiä ja äitejä.

Äidit ja isät ottavat vastuun lapsistaan, huolehtivat heistä, kouluttavat heidät ja opettavat heitä olemaan rakastavia ja vastuullisia aikuisia. Samalla tavalla meidän vastuunamme on siirtyä yhteiskuntaamme ja kunnioittaa sitä, että olemme uuden todellisuustaajuuden äitejä ja isiä.

Siksi huolehdimme rakastavasti niistä, jotka eivät ole vielä muistaneet, keitä he oikeasti ovat, ja autamme heitä. Voidaksemme täysin tunnistaa sen tavan, millä voimme auttaa näitä ihmisiä, meidän täytyy siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Se on menorit ja viisaat. Tässä vaiheessa meistä tulee auliisti ja avoimesti johtajia.

Kun olemme edistyneet siitä vaiheesta, missä olemme nuoria ja alamme tunnistaa itsemme, siirrymme toiseen "isä ja äiti" –vaiheeseen, missä olemme riippumatta siitä, synnytämmekö lapsia vai emme, koska synnytämme kaikki tätä uutta planeettaa. Sitten siirrymme "mentori ja viisas" –vaiheeseen ottaaksemme täyden vastuun kaikesta, mitä olemme oppineet. Toivottavasti olemme vapaaehtoisesti Gaian edustajia.

Emme ole täällä ainoastaan tunnistaaksemme oman voimamme ja järjestääksemme oman ylösnousemuksemme. Olemme täällä harmonisoituaksemme Gaian ja sen ytimen upean voiman kanssa, missä lemurialaiset, arcturuslaiset, rakas Sanat Kumara, rakas Kuthumi ja kaikki upeat ylösnousseet olennot ovat jo valmiina ja halukkaana opastamaan meitä jokaisessa nyt-hetkessä.

Arcturuslaiset ovat siellä, plejadilaiset ovat siellä, siriuslaiset ovat siellä ja andromedalaiset ovat siellä. Näin ollen emme ole yksin. Meidän täytyy vain laajentaa havaintomme viidenteen ulottuvuuteen ja uskomme sitten, koska havaitsemme. Jos uskomme, voimme havaita, ja kun havaitsemme, voimme uskoa.

Astumme nyt tuohon uskomisen ja havaitsemisen kiertoon. Kuitenkin suuri haaste olla kolmannen ulottuvuuden kehossamme ja elämässämme voi joskus masentaa meidät. Kun niin tapahtuu, meidän täytyy mennä "taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Magellan sky code]

KOODINMURTAJAT, OSA 3



Kirjoittanut Suzanne Lie ja Arcturuslaiset (www.multidimensions.com)

9.3.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Tervehdys, olemme taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksen jäseniä. On monia, monia taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksia. Itse asiassa jokaisella teistä on oma henkilökohtainen portaalinsa taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksemme, joten teidän ei tarvitse mennä minnekään. Teidän täytyy vain muistaa, että olette siellä nyt.



Me, taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksen jäsenet, olemme aina käytettävissänne, koska värähtelemme ajan ulkopuolella. Siksi ei ole aikaa, jolloin teidän täytyy tulla, aikaa jolloin teidän täytyy lähteä eikä teidän tarvitse viettää aikaa kanssamme. Teidän täytyy vain muistaa: "Ai niin, en ole ollut taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksessani tänään" ja olette välittömästi siellä. Se on niin yksinkertaista.



Olemme täällä täysin aktivoituneena, koska panoksemme on auttaa ylösnousemuksen luonnollisessa kehittymisessä ja muistuttaa upeita ihmisystävillemme Gaian keholla, milloin heidän on aika palata taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen. Toisin sanoen, edustamme tuota pientä ääntä, mikä kertoo teille: "Luulen, että taajuuteni on pudonnut. Olen hermostunut, voi kyllä, olen hermostunut". Tai "Luulen, että olen masentunut. Voi kyllä, olen pelkkää "lepatusta". Mitä teen? Miten olen unohtanut, kuka olen?"



Nyt kutsumme teitä keskukseemme pienellä taputuksella, mikä sanoo: "On uudelleenkalibroinnin aika". Voitte päättää olla kuulematta meitä ja se on täysin oma valintanne. Mutta jos päätätte kuulla kutsumme, se auttaa teitä kovasti. Luulisi kaikkien ryntäävän taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen.



Luulisi kaikkien oivaltavan, että heidän taajuutensa on pudonnut. Toisin sanoen, luulisi useampien ihmisten ajattelevan: "Tietoisuustilani on alentunut takaisin kolmanteen ulottuvuuteen ja alle ja nyt minun täytyy uudelleenkalibroitua."



Yllättyisitte kuitenkin kaikista niistä syistä ja tekosyistä, joita olemme kuulleet. Taputamme lempeästi jonkun tietoisuutta ja sanomme: "Haluaisitko tulla taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseemme? Luulemme, että se auttaisi sinua kovasti." Mutta ei, kuulemme monia tekosyitä, kuten "En voi. Minulla on kiire ja minun täytyy mennä töihin. Minun täytyy hakea lapset koulusta. Olen hyvin kiireinen. Olen hyvin väsynyt. Minulla on hyvin hauskaa." Luettelo jatkuu ja jatkuu.



Tämä luettelo todella yllättää meidät, koska ihmettelemme, mikä voisi olla tärkeämpää kuin kalibroida taajuutensa planeetan ylösnousemusprosessiin. Tämä johtuu luultavasti siitä, ettemme ole resonoineet kolmanteen ulottuvuuteen pitkään aikaan. Nimittäin taajuuden uudelleenkalibrointikeskus "sijaitsee" – mitä termiä käyttäisitte kolmannessa ulottuvuudessa – viidennen ulottuvuuden taajuudessa, mitä olette rakastavasti kutsuneet "uudeksi maaksi".



Tietysti todellisuus alkaa korkeammissa taajuuksissa ja laskee matalampiin taajuuksiin. Ette siis luo uutta maata, kun uusi viidennen ulottuvuuden maa on ollut aina olemassa. Mutta Gaia, urhea planeetta, päätti siirtyä kolmannen ja neljännen ulottuvuuden taajuuteen. Siksi kaikki olennot jotka ruumiillistuvat Gaian planeetalle, resonoivat tuohon kolmanteen tai neljänteen ulottuvuuteen.



Nyt Gaia on hyvin onnellinen palatessaan viidennen ulottuvuuden värähtelyynsä, kuten ovat myös monet sen asukkaat. Kaikki Gaian kasvit, eläimet, mineraalit ja elementit ovat hyvin onnellisia palatessaan takaisin viidennen ulottuvuuden värähtelyyn. Ongelmana ovat ihmiset. Hyvin monet ihmiset ovat eksyneet kolmannen ulottuvuuden matriisin harhakuviin.



On totta, että koska Gaia päätti olla polarisoitunut todellisuus, on pimeys ja on valo. Tuo pimeys on hyvin epämukavaa. Oivallamme tämän ja siksi taputamme lempeästi korkeassa sydämessänne ja pyydämme teitä palaamaan taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseemme.



Kutsumme teitä liittymään seuraamme, koska voimme nähdä, että sietäisitte uuudelleenkalibroida tietoisuutenne takaisin viidenteen ulottuvuuteen. Kun tietoisuutenne kalibroidaan viidenteen ulottuvuuteen, ajatuksenne ovat viidettä ulottuvuutta, tunteenne ovat viidettä ulottuvuutta ja siksi yhdistätte viidennen ulottuvuuden ajatuksenne ja tunteenne kauniiksi viidennen ulottuvuuden ajatusmuodoksi.



Tuossa ajatusmuodossa luotte ja avaatte portaalin viidennen ulottuvuuden maailmaisuun. Tämä portaali tunnetaan usein "Arcturuslaisena käytävänä". Siksi tuomme sisään rakkaat ystävämme, Arcturuslaiset, auttamaan teitä viestimme tässä osassa.



Arcturuslaiset:



Rakkaat ystävät, olemme Arcturuslaisia ja haluamme teidän tietävän, että käytävämme on aina auki. Se on aina auki tuossa viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli. Se on suljettu ainoastaan kolmannen ja neljännen ulottuvuuden itsenne havaintotavalle.



Olemme tietoisia siitä vilinästä, vilskeestä, stressistä, haasteesta, pelosta ja pimeydestä, mitä on Gaia-taajuudessanne. Siksi olemme tulleet tietoisuuteenne. Olemme päättäneet, että osa tuosta pimeydestä on vapautettava rakkaan Gaian kehosta sen pelin – 3D-pelin ja videopelin – vuoksi, mikä vaikuttaa todellisuudelta ja on oikeasti kolmannen ulottuvuuden matriisi, mikä on kiedottu planeetan ympärille.



Te olette korkeamman ulottuvuuden itsessänne päättäneet liittyä peliin, aivan kuten päättäisitte pelata videopeliä. Kun liityitte tuohon videopeliin, loitte avataraitsen ja tietoisuutenne astui siihen, jotta voisitte pelata tuota peliä.



Valitettavasti teillä ei ollut aavistustakaan, miten addiktoiva tuo kolmannen ulottuvuuden peli oli. Siksi eksyitte. Jäitte kiinni tuon kolmannen ja neljännen ulottuvuuden pelin elämän- ja kuolemanpyörään. Pelissä ollessanne hahmottaisitte itsenne eläväksi ihmiseksi 3D-videopelin kolmannen ulottuvuuden osassa. Sitten kuolisitte ja astuisitte videopelin neljänteen ulottuvuuteen.



Todellisuudessa ne olivat yksi videopeli. Te, todellinen ITSENNE, olette kuoleman ulkopuolella, koska olette moniulotteinen olento. Peli oli kuitenkin erittäin addiktoiva ja oli monia osia, jotka antoivat teille suurta iloa.



Valitettavasti on myös monia peliosia, jotka pelottivat teitä kovasti. Uskokaa tai älkää, mutta pelko oli paljon addiktoivampaa kuin ilo ja rakkaus. Tästä syystä olemme luoneet nämä erityiset taajuuden uudelleenkalibrointikeskukset viidennen ulottuvuuden maapallolle.



Jos haluatte liittyä johonkin noista keskuksista, sanokaa vain: "Olisi upeaa olla taajuuden uudelleenkalibrointikeskuksessa tässä nyt-hetkessä." Varmistakaa, että sovitatte ajatuksenne tunteiden kanssa, jotta voitte luoda ajatusmuodon. 3D-pelin salaisuus on, että silloin kun menette taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen, aika ei sido teitä.



Niinpä astuaksenne taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen teidän täytyy vain sanoa: "Minun täytyy uudelleenkalibroitua viidennen ulottuvuuden itseeni."



Ottakaa hetki tai kenties yksi tai kaksi minuuttianne, vetäkää pitkään, syvään ja hitaasti henkeä ja hengittäkää ulos kaksi kertaa pidempään kuin sisäänhengitys. Tämä hengitys on tärkeää, koska hengitys on elämänne ydin. Aloitatte uudelleenkalibroinnin hengityksellänne. Siksi:



Hengittäkää sisään valoa, rakkautta ja muodonmuutosta … Pidättäkää sisäänhengitystänne. Sitten hengittäkää ulos aikomuksena mennä taajuuden uudelleenkalibrointikeskukseen.



Muistakaa, että kaikki korkeammat taajuudet ovat sisällänne. Nämä taajuudet ovat valokehossanne, mikä on selkärangassa. Niinpä menette omaan ITSEENNE mennäksenne niihin maapallon korkeampiin taajuuksiin, minkä olette nimittäneet "uudeksi maaksi".



Taajuus mitä olette kutsuneet "uudeksi maaksi", on itse asiassa vanha maa, koska todellisuus alkaa korkeammissa taajuuksissa ja laskeutuu alempiin taajuuksiin. Maa jonka tunnette 3D-maana, on "aikamaa", missä videopeliä pelataan 3D-matriisissa.



Se mitä olette virheellisesti kutsuneet uudeksi maaksi, on todellisuudessa "nyt-maa", missä olette todellisen viidennen ja ylempien ulottuvuuksien ilmaisunne nyt-hetkessä. Arcturuslaisessa käytävässämme minne voitte mennä sisällänne ja siirtyä tietoisuuteen, missä olette jo, mielikuvituksenne muuntuu välittömästi nyt-maahan.



Näin tapahtuu, koska Käytävässä voitte muistaa, kuka olette nyt-hetkessä. Haasteena on muistaa tuo nyt-kokemus. Kun menette sisäisen itsenne ulkopuolelle ja ulkoiseen maailmaan, mikä on ympärillänne, olette itse asiassa maapallon 3D-videopelissä.



Nyt viemme sinut lyhyeen meditaatioon.



Salli itsesi hengittää pitkään, hitaasti ja syvään uudelleenkalibroidaksesi itsesi.



Kun teet sen, uudelleenkalibroidut ytimeesi.



Mene omaan korkeaan sydämeesi mennäksesi oman selkärankasi ytimeen, kundalinivoimasi ytimeen, mikä on selkärangassasi, ja sen tiedostamisen nyt-hetkeen, että olet uudella maapallolla.



Tervetuloa. Tervetuloa uuteen maahan, mitä me kutsumme "nyt-maaksi". Tässä nyt-hetkessä sanomme: "Tervetuloa nyt-maahan. Liity meihin, kun opastamme sinut yhteen myriadeista uudelleenkalibrointikeskuksistanne.



Kalibroit tietoisuutesi olemalla tässä ja nyt.



Salli itsesi tuntea jalkasi tiukasti maadoittuneena tähän 5D-taajuuteen. Katso alas ja näe, että olet maadoittanut jalkasi nyt-maahan! Näe, havaitse, tunne ja kuule, miten jaloistasi on tullut valokehojalat, jotka ovat maadoittuneet Gaian valokehoplaneettaan.



Kun tunnet iloa valokehojaloistasi, valo alkaa värähdellä sääriisi.



Nyt voit havaita valokehosääresi, kun valo liikkuu ylöspäin torsoasi. Tunne valokehotorsosi.



Kun valo siirtyy korkeaan sydämeesi, se puhkeaa upeaksi valokeho-ITSEKSI.



Kun valo siirtyy hartioihin, käsivarsiin ja käsiin, tarkkaile, kun kädet puhkeavat valokehokäsiksi.



Kosketa kasvojasi käsillä ja tunne, että kasvosi ovat valokehokasvot.



Nyt olet valokeho.



Kun katsot ympärille valokehohavaintotavallasi, näet, että kaikki ovat eri vaiheissa muuntumassa valokehoksi. Koska olet saanut loppuun muuntumisen viidennen ulottuvuuden valokehoksi, menet vaistomaisesti jokaista muuntuvaa ihmistä kohti ja seisot hiljaa hänen rinnallaan.



Seisoessasi heidän rinnallaan, hyväksyen ehdottoman rakastavasti heidän prosessinsa, katselet, miten he puhkeavat valokeho-ITSEKSEEN. Voi, ehdottoman rakkauden voimaa.



Luuletko, että voisit tehdä tämän palattuasi kolmannen ulottuvuuden maapallolle?


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ENERGIAKENTTIEN HAVAITSEMINEN

Arcturuslaisia ja Galaktisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
12.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monilla teistä on ongelmia muistin kanssa. Ette ehkä ole varma, johtuuko se siitä, että livahdatte lisääntyvässä määrin nyt-hetkeen, vai siitä, että teillä on ongelmia maa-astianne kanssa. Monilla teistä tämä ongelma on syntynyt, koska ajattelette moniulotteisesti 3D-aivoilla.

3D-aivojanne ei ole luotu ajattelemaan moniulotteisesti, mutta koska tietoisuutenne laajenee fyysisen maailman rajojen ulkopuolelle, teidän täytyy vaihtaa moniulotteisen mielen moniulotteiseen ajatteluun.

Fyysiset aivot on kalibroitu havaitsemaan kolmannen ja neljännen ulottuvuuden todellisuuksia, kun taas moniulotteinen mieli on kalibroitu havaitsemaan viides ulottuvuus ja sen yli. Toisin sanoen, teidän täytyy kalibroida tietoisuutenne korkeampiin aivoaaltoihin voidaksenne käsitellä sen, mitä havaitsette kolmannen ulottuvuuden havaintokenttänne reunoilla.

Kolmannen ulottuvuuden havaintotapanne on venytetty äärirajoilleen yritettäessä käsitellä taajuuksia neljännen ulottuvuuden yläpuolella. Näin ollen lyhyiden vilausten jostain, mikä on juuri kolmannen/neljännen ulottuvuuden näkemisen ja kuulemisen ulkopuolella, täytyy mennä 3D-aivojen ärsytyskynnyksen alapuoliselle tasolle.

Maa-astianne tuntee, että jokin on hyvin eri tavalla, mutta se ei pysty määrittelemään, mitä tuo jokin on. Kaikki nämä muutokset havainnoissanne johtuvat siitä, että teette siirtymää kolmannen/neljännen ulottuvuuden havainnoista viidennen ja ylempien ulottuvuuksien havaintoihin.

Neljännen ulottuvuuden havaintoja tapahtuu, kun näette unta tai kun teette jotain luovaa tai nautinnollista. Vähitellen totutte näihin havaintoihin. Kun totutte tähän ärsytystaajuuteen, siitä tulee havaintotavan uusi perustaajuus.

Sitten siirrytte viidennen ulottuvuuden havaintoihin. Useammat ja useammat maadoittuneista ystävistämme kokevat jotain, mikä kiitää tajunnan läpi, häivähtää näkökentän reunalla, kuiskaa pehmeästi korvaan ja/tai kiitää kehon ohi.

Nämä heikosti havaittavat asiat lisääntyvät, kun yhdistytte viidennen ulottuvuuden todellisuuteen, mikä on aina ympäröinyt teitä. Kyllä, viides ulottuvuus on aina ollut todellisuutenne osa, kun korkeammat todellisuustaajuudet ovat äärettömästi olemassa ykseyden nyt-hetkessä.

Se tiheä pelko ja viha mikä on ympäröinyt rakasta Gaiaa kauemmin, kun osaisitte laskea, alkaa lopultakin leijailla pois. Gaia nostaa planeettansa vähitellen korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin. Jotkut sen rakkaista asukkaista eivät kykene pysymään virittyneenä korkeampaan perustaajuuteen ja he jatkavat elämistä 3D-matriisissa.

Tämä 3D-matriisi järjestettiin virtuaalitodellisuudeksi, missä kolmannen ulottuvuuden olennot voisivat elää Gaian maapallolla. Gaia on nyt päästämässä irti 3D-matriisistaan, kun se on valmis palaamaan takaisin viidennen ulottuvuuden tilaansa. Nimittäin Gaia kaipaa korkeamman taajuuden elämäänsä.

Onneksi on myös jatkuvasti lisääntyvä määrä ihmisiä, jotka muistavat kaivaten viidennen todellisuusulottuvuuden, mikä on täynnä ehdotonta rakkautta ja moniulotteista valoa. Näissä todellisuuksissa ei ole aikaa. Siksi aika ei lopu tai ala eivätkä todellisuudet lopu tai ala.

Elämä on korkeammissa taajuuksissa nyt-hetken virrassa. Koska Gaian värähtely leikittelee viidennen ulottuvuuden nyt-hetken kanssa, useammista ja useammista sen asukkaista tulee tietoisia todellisuutensa taajuusmuutoksesta. Jotkut vastustavat tätä muutosta, mikä tekee heistä pelokkaita ja vihaisia.

Toisaalta monet teistä melkein tunnistavat, että jokin muuttuu. Sanomme "melkein", koska tiedätte jonkin olevan eri tavalla, mutta 3D-aivoillanne ei ole selitystä sille, mitä tapahtuu. Ne jotka ovat meditoineet, ovat valmistautuneet tähän muutokseen oppimalla, miten koetaan tietoisesti korkeamman ulottuvuuden tietoisuustiloja.

Muistutamme teille, että on monia tapoja, joilla maadoittuneet ystävämme voivat meditoida. Siksi pelkästään se, että monet eivät ehkä meditoi muodollisesti, ei merkitse, etteivät he laajenna tietoisuuttaan korkeampiin ulottuvuuksiin. Mikä tahansa luova ponnistus laajentaa automaattisesti tietoisuuttanne.

Sitten kun tietoisuutenne alkaa laajentua sisältämään tietoiset havaintonne viidennestä ulottuvuudesta, alatte kokea todellisuuden "energiakenttinä", kuten 3D-aivonne määrittelisivät ne. Koska 3D-aivojanne ei ole kalibroitu havaitsemaan viidettä ulottuvuutta ja sen yli, ne voivat tulkita lyhyet viidennen ulottuvuuden havaintonne vain energiakenttinä.

Fyysiset aivonne voivat havaita vain sen, mikä on fyysisesti todellista. Siksi ne laittavat kaikki ei-fyysiset havaintonne yhteen energiakenttäpakettiin. Onneksi useammat ja useammat Gaian ylösnousevista ihmisistä alkavat tietoisesti havaita näitä energiakenttiä. Koska nämä energiakentät ovat aikaharhan ulkopuolella, ne vaikuttavat energiavälähdyksiltä.

Puhumme maadoittuneille ystävillemme tässä nyt-hetkessä auttaaksemme ylösnousevia ihmisiä ymmärtämään paremmin, miten kiinnitetään huomioita näihin havaintovälähdyksiin. Ensinnäkin muistakaa muistuttaa itsellenne, että nämä välähdykset ovat totta. 3D-aivonne eivät pysty hyväksymään tuota informaatiota. Muistakaa siksi automaattisesti yhdistyä moniulotteiseen mieleen, mikä ylivalaisee fyysiset aivonne.

Moniulotteinen mieli resonoi taajuuksiin aivan neljännen ulottuvuuden auranne ulkopuolella. Käytämme sanaa "ulkopuolella" tehdäksemme toteamuksestamme ymmärrettävämmän 3D-ajattelullenne. Viidennen ulottuvuuden ITSENNE ei ole kuitenkaan teidän ulkopuolellanne. Viidennen ulottuvuuden ITSE on teidän sisällänne.

Tämän selityksen myötä haluamme kertoa teille, että nämä havaintovälähdykset tapahtuvat itse asiassa ytimessänne, mikä on portaali moniulotteiseen ITSEENNE. Tapahtuu niin, että ydinitsenne, valokehonne, aktivoituu niistä korkeammista energiamalleista, joita tulee maapallon ilmakehään.

Nämä välähdykset tulevat Gaian ilmakehään, mikä on planeetta-aura, koska maapallo resonoi lisääntyvässä määrin korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiinsa. Myös ne jotka ylösnousevat Gaian kanssa, resonoivat korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin. Siksi heidän valokehonsa mikä on ollut latenttina selkärangan kundalinivoimassa, aktivoituu.

Sitten kun valokeho aloittaa aktivoitumisprosessinsa, 3D-aivot ja moniulotteinen mieli alkavat sulautua yhteen. Tämä salli viidennen ulottuvuuden energiakenttien havaitsemisen.

Te, maadoittuneet ihmiset, voitte nopeuttaa tätä upeaa prosessia muistuttamalla itseänne kiinnittämään tietoisesti huomioita niihin jatkuvasti lisääntyviin havaintoihin, joille 3D-aivoilla ei näytä olevan mitään selitettävää lähdettä tai syytä. Tämä nopeutuminen tapahtuu, koska 3D-aivonne ovat moniulotteiseen mieleen sulautumisen primaarivaiheissa.

Voitte auttaa tätä prosessia kertomalla itsellenne, että se mitä vasta alatte tietoisesti havaita, on totta. Tuo ajatus on alku sillalle 3D-aivojenne ja moniulotteisen mielenne välillä. Joka kerta kun "kuljette tätä siltaa", luotte hermosynapseja, jotka yhdistävät aivonne moniulotteiseen mieleen, roska-DNA:n madonreikien kautta.

(Tutkimusta roska-DNA:sta - skrollaa sivua alas kohtaan "research on junk DNA")

Nämä madonreiät ovat olemattoman pieniä moniulotteisia portaaleja 3D-aivojen ja moniulotteisen mielen välillä. Kun alatte hahmottaa todellisuuden moniulotteisen mielen kautta, havaitsette korkeamman taajuuden energiakenttiä, ennen kuin ne ovat tulleet 3D-matriisinne aikaan.

Sitten kuin pystytte tunnistamaan, että nämä moniulotteiset energiakentät ovat täynnä ehdotonta rakkautta, voitte avata sydämenne ja mielenne hyväksyäksenne ne täysin. Toisaalta jos tunnistatte, että jokin energiakenttä sisältää pelkopohjaisia tunteita, voitte lähettää sille ehdotonta rakkautta ja roihuttaa sitä violetilla tulella.

Kun työskentelette energiamallien kanssa, ennen kuin ne ilmentyvät fyysiseen todellisuuteenne, palvelette sekä itseänne että Gaiaa puhdistamalla mahdolliset pelkotodellisuudet. Tunnistamalla myös korkeamman taajuuden energiakentät jotka perustuvat ehdottomaan rakkauteen ja moniulotteiseen valoon, voitte hyväksyä ne koko sydämestänne henkilökohtaiseen ja planeettatodellisuuteenne.

Sitten kun hyväksytte nämä viidennen ja korkeampien ulottuvuuksien energiamallit todellisuuteenne, maadoittakaa ne kundalininne ytimeen sekä Gaian ytimeen. Tällä tavalla avaatte korkeamman ulottuvuuden portaaleja omaan tietoisuuteenne. Palvelette myös tuon portaalin vartijana maadoittamalla sen energiapaketin Gaian planeetta-astian ytimeen.

Näettekö, miten hyvin tärkeitä olette tässä ylösnousemusprosessissa?

Ensin tunnistatte luultavasti vain negatiiviset energiakentät, kun 3D-tietoisuutenne on jatkuvasti valppaana ongelmien varalta. Lopulta rentoudutte työskentelemään ylösnousemuksen hyväksi energiakenttien perustasolla.

Kun rakastatte ja muunnatte energiakenttätasolla, joko autatte rakastavan energiakentän maadoittamisessa Gaiaan tai pelkopohjaisen energiakentän muuntamisessa, ennen kuin se ilmentyy.

Lopulta tunnette riittävää luottamusta hyväksyä korkeamman ulottuvuuden energiapaketit henkilökohtaiseen portaaliinne. Hyväksymällä nämä korkeamman ulottuvuuden todellisuudet tietoisesti ITSEENNE, aloitatte tietoisen yhdistymisen moniulotteiseen ITSEENNE.

Toivomme, että kaikki vapaaehtoisemme maapallolla voisivat kokea välittömästi nopean paluun ITSEEN, mutta tiedämme, miten voimakasta aivopesu on nyt-hetkessänne. Onneksi voimme informoida teille, että galaktinen perheenne tekee suuria harppauksia niiden sijoittamisessa uudelleen, jotka eivät voi hyväksyä tai hyväksy valoa tietoisuuteensa. Olemme erittäin tyytyväisiä, että te, lähettiläämme maapallolla, olette olleet hyvin omistautuneita Gaian ja kaikkien sen luontokappaleiden auttamiseen.

Kun tietoisuutenne laajentuminen jatkuu, alatte havaita enemmän ja enemmän vaihtoehtoisia, rinnakkaisia ja korkeamman ulottuvuuden todellisuuksia. Moniulotteisella mielellä on aina ollut näitä havaintoja, mutta tähän saakka se on ollut liian irti 3D-aivoistanne, jotta olisitte tiedostaneet nämä kokemukset.

Koska tietoisuutenne siirtyy nyt korkeampaan taajuuteen, päästätte irti "yksi todellisuus kerrallaan" –harhasta. Avain tähän vapautumisprosessiin on sana "aika". Muistakaa, että kun siirrytte viidennen ulottuvuuden tietoisuuteen, havaintojanne eivät enää rajoita polarisoituneiden erillisyystodellisuuksien 3D-säännöt.

Koska olette siirtymässä korkeampaan havaintotapaan, alatte havaita useita todellisuuksia nyt-hetkessä ja kaikki nämä todellisuudet ovat kummallisesti kietoutuneet yhteen. Tietysti "kummallisuus" tapahtuu vain 3D-ajattelussanne, mikä on edelleen rajoittunut vanhoihin erillisyys-, polariteetti- ja rajoittuneisuuskäsityksiin.

Kun tietoisuudestanne tulee moniulotteisempi, havainnoistanne tulee moniulotteisia. Näin ollen hämmennytte ehkä siitä, mikä todellisuus on oikea todellisuus. Vastaus on, että kaikki nämä todellisuudet ovat oikeita omassa energiakentässään. Jos astuisitte tietyn todellisuuden energiakenttään, kokisitte tuon todellisuuden ajatukset, tunteet, ajatusmuodot ja energiakentät.

Ette kuitenkaan tiedä sitä, ennen kuin tietoisuutenne on "lukenut" tuon todellisuuden energiaa. Kunkin todellisuuden sisältämät energiakentät toimivat kuin ihmisaura. Se mitä on ihmisen ytimessä, heijastetaan auran "energiaruudulle". Sama pätee energiakenttiin siinä mielessä, että tuon kentän ydinenergiakenttä heijastetaan tuon todellisuuden "ulottuvuuskalvolle".

Joka päivä enemmän ja enemmän ihmisiä alkaa havaita tietoisesti näitä moniulotteisia energiakenttiä. Kaikki nämä energiakentät edustavat vähän eri värähtelytaajuuksia, joita voitte havaita eri tietoisuustiloissa.

Kun havaitsette ne, koette ne vain energiakenttinä. Mutta kun pidätte näitä energiakenttiä todellisuuksien auroina, tietoisuutenne laajenee vähitellen sisältämään tuon käsityksen.

3D-aivoillenne nämä moniulotteiset todellisuudet vaikuttavat olevan kolmatta ulottuvuutta, koska se on ainoa matriisi, missä 3D-aivonne osaavat ajatella. Nämä todellisuudet ovat kiinni 3D-matriisissa, mutta niiden kaari ulottuu kuitenkin kauas, kauas kolmannen ulottuvuuden yli.

Korkeammat todellisuudet ovat näissä todellisuusorbeissa. Ensin ehkä uskotte, että nämä orbit ovat uusia. Ne ovat kuitenkin olleet aina olemassa, mutta havaintonne ovat rajoittuneet kolmanteen/neljänteen ulottuvuuteen. Tässä nyt-hetkessä alatte kuvitella, mitä saattaisi olla 3D-aivojenne rajojen ulkopuolella.

Muistatteko, kun uskoitte, että vain se on totta, mikä on kiinni 3D-matriisissa? Nyt käsitätte, että se mikä on kiinni tuossa matriisissa, on harhaa, ja se mikä ulottuu sen yli, on korkeamman ulottuvuuden versioita tuosta todellisuudesta. Kaikki nämä todellisuudet ovat tosia, mutta ainoastaan niille, jotka resonoivat tuohon taajuuteen. Havaitsette ainoastaan ne todellisuusulottuvuudet, joille olette avanneet mielenne.

Saatatte olla syvällä meditaatiossa, luovuudessa tai hauskanpidossa, mikä laajentaa tietoisuutenne näihin korkeampiin taajuuksiin, ja sitten kuitenkin vilauksessa 3D-matriisi ottaa huomionne ja olette taas 3D-matriisissa. Matriisi on kuin verkko, mihin voitte jäädä helposti kiinni, ja mitä enemmän kamppailette, sitä enemmän sotkeudutte siihen.

Jos voitte rentoutua prosessiinne, muistakaa, että olette todellinen, moniulotteinen tutkimusmatkailija. Ette ehkä tiedä, minne olette menossa, mutta seuratkaa sisäistä kutsuanne. Se on kutsuhuuto, mikä merkitsee: se on alkanut.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 1

Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
14.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Nimeni on Tutenakqua. Olen pyhien Mayojen korkea papitar. Puhun kanssasi tänään kertoakseni tehtävästäni elämässä, mikä oli noin 520 vuotta (teidän laskutavallanne) ennen vuotta 1995. Tunnen, että on tarkoituksenmukaista puhua sinulle nyt, koska panokseni omassa ajassani ei ole erilainen kuin sinun panoksesi omassa ajassasi. Henkemme kulkee jatkuvasti kolmannen ulottuvuuden ajassa ja paikassa, kuudennen ulottuvuuden tietoisuutemme ykseyden kautta.

LAPSUUS

Aloitan tarinan varhaisaikuisuudestani. Minut valittiin erityisesti täyttämään kansani kohtalo. Papit olivat odottaneet monta vuotta merkkiä saapumisestani ruumiiseen. Lopulta merkkejä tuli. Emäalus oli tullut ja taivaan pojat olivat valinneet maan tyttäret luomaan kehot minua ja kanssamatkustajiani varten. Sitten kun kaikilla naisilla oli lapsi, kotialukset palasivat taivaalle.

Kolmannen ulottuvuuden naisen oli erittäin vaikea pariutua kuudennen ulottuvuuden miehen kanssa ja kantaa hänen lastaan. Miesten täytyi ottaa suuri riski ja alentaa värähtelynsä ja naisten täytyi pysyä hyvin puhtaana ja meditoida monta vuotta voidakseen nostaa värähtelyään. Tämän onnistuessa tuloksena oli lapsi, joka voisi helposti olla kolmannessa, neljännessä ja viidennessä ulottuvuudessa samalla hetkellä. Minä ja kolme muuta synnyimme tällä tavalla ja selviydyimme aikuisuuteen.

Elimme suurimman osan elämästämme suljettuna temppeliin. Tämä voi tuntua kovalta elämältä, mutta koska pystyimme hyvin helposti matkustamaan sisäisissä maailmoissa, uhraus oli minimaalinen. Myös isämme tulivat säännöllisin väliajoin viemään meidät Arcturuslaiselle emäalukselle. Nimittäin arcturuslaiset isämme valittiin tähän tehtävään, koska arcturuslaiset saivat alkunsa tähtiporttimaailmasta.

Moniin eri ulottuvuusmaailmoihin voitiin päästä tähtiporttimaailmana siinä Bootes-tähtijärjestelmässä, missä Arcturus on taivaalla. Isämme toimivat itse asiassa viidettä ulottuvuutta korkeammissa ulottuvuuksissa ollessaan poissa maapallolta ja matkustaessaan universumissa. Kuitenkin palatessaan maapallolle heidän täytyi rajoittaa itsensä viidennen ulottuvuuden valokehoon.

Me neljä olimme aina iloisia saadessamme viestejä isiltämme, kun he antoivat meille monia tärkeitä oppitunteja. Olimme hyvin telepaattisia ja empaattisia ja kommunikoimme heidän kanssaan tällä tavalla. Olimme itse asiassa hyvin iloisia eläessämme erillään kolmannesta ulottuvuudesta, kun sen kontrolloimattomat ajatukset ja tunteet tunkeutuivat jatkuvasti mieleemme.

Meitä oli ollut viideskin, mutta hän oli niin avoin korkeammille tasoille, ettei hän voinut toimia kolmannen ulottuvuuden kuoressaan. Hänestä tuli ns. hullu, kuten muut ajattelivat. Itse asiassa hän oli hyvin tervejärkinen korkeammilla tasoilla. Lopulta hänen kolmannen ulottuvuuden muotonsa sairastui tunnemyllerryksen vuoksi.

Anoimme pappeja vapauttamaan hänet savivankilasta, jotta hän voisi olla vapaa sen tuskallisista rajoituksista, mutta he eivät halunneet lopettaa "kokeiluaan". Isämme puuttuivat asiaan hänen puolestaan. He vapauttivat hänet korkeampaan muotoon ja ottivat hänet mukaansa Arcturuslaiselle emäalukselle.

Isämme veivät meidät usein Venukselle. Venuksen elämänmuodot värähtelevät viidennessä ja kuudennessa ulottuvuudessa. Rakastimme olla siellä, koska pystyimme olemaan täysin itsemme ja juoksentelemaan vapaasti ilman vartijoita, joita oli ympärillämme jatkuvasti maan päällä. Itse asiassa pidin Venusta kotina enemmän kuin mitään muuta.

Arcturus oli isiemme kotimaailma ja kun menimme sinne, olimme heidän perheidensä kanssa. Ollessani siellä, tunsin olevani "kokeilu", koska olin hybridi. Arcturuslaisella isälläni oli toinen puoliso ja muita lapsia ja tunsin jääväni ulkopuolelle. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat olleet epäystävällisiä minulle, mutta heidän elämänsä ei sisältänyt minua ja tunsin aina olevani vierailija.

Venuksella on monia hybridejä ja maan asukkaita, jotka lepäsivät ja palautuivat maaoleskelun jälkeen. Isämme veivät meidät Venukselle useammin kuin Arcturukselle tai emäalukselle. He tulivat maapallolle viedäkseen meidät Venukselle, jättivät meidät monien ystäviemme kanssa sinne ja palasivat maapallolle suorittamaan loppuun tehtävänsä.

Onneksi opimme pian matkustamaan Venukselle korkeamman tietoisuutemme kautta. Ystävämme pystyivät näkemään meidät korkeammassa kehossamme ja me voimme vierailla ja leikkiä vapaasti. Maapallo oli vain tehtäväpaikkamme, mutta saimme planeetaltanne joitain ystäviä, kuten Serenathenia. Serenathenia oli äitihahmomme ja hän huolehti meistä suurella rakkaudella. Olimme syntymä-äitiemme kanssa vain kaksi vuotta, jotta pystyimme luomaan yhteyden kolmannen ulottuvuuden kuoreemme.

Papit olivat kuitenkin huolissaan siitä, että unohtaisimme oman voimamme, jos yhdistyisimme liikaa kolmannen ulottuvuuden tasoon, joten 2-vuotiaana meidät vietiin rakkaan Serenathanian hoitoon. Hänet valittiin äidiksemme, koska hän pystyi elämään kummassakin maailmassa. Serenathenia oli venuslainen ja hän opetti meidät matkustamaan Venukselle mielessämme.

Näimme maaäitejämme vain erityispyhinä ja koska he olivat ottaneet miehen ja heillä oli muita lapsia, aloimme tuntea jääneemme ulos heidän elämästään, aivan kuten isiemmekin elämästä. Hopenakaniahilla synkkasi hyvin äitinsä, Ashathkanian kanssa, joka ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut muita lapsia. Itse asiassa Ashatkaniasta tuli meidän kaikkien erityisystävä sekä toinen äiti.

Hopeankaniah jakoi erittäin tyytyväisenä äitinsä kanssamme, koska tunsimme kaikki olevamme samaa verta. Olimme olleet jatkuvasti yhdessä 2-vuotiaasta saakka, joten olimme hyvin läheisiä. Meitä hoitaneiden kahden naisen lisäksi oli vain yksi muu maan asukas, jonka kanssa olimme läheisiä. Hänen nimensä oli Sackatukeneon.

Sackatukeneonin oli tarkoitus olla palvelijamme, mutta hänen salainen viisautensa ylitti kovasti jäykkien ja tärkeilevien pappien viisauden. Havaitsimme juuri ennen siirtymäämme, että hän oli itse asiassa ylösnoussut olento, jotka oli ilmentänyt kehon, jotta hän voisi auttaa meitä. Isämme olivat myös läheisiä meille, mutta tapasimme heitä mieluummin emäaluksella tai Venuksella, missä tunsimme olevamme enemmän osa heidän maailmaansa.

Silloin kun rakkaan sisaremme maakuori kuoli, kaikki olivat huolissaan siitä, että sama tapahtuisi useammalle meistä, joten suojauduimme vielä lisää kolmannelta ulottuvuudelta. Useilla papeilla oli aurassaan vihan, ahneuden ja pelon raitoja. Kun kerroimme tämän isillemme, he rajasivat hienotunteisesti altistumisemme vain kolmeen pappiin. Isämme olivat huolellisia ja antoivat hyväksyttävän syyn, jottemme saisi vihollisia kolmannen ulottuvuuden pappien keskuudesta.

Valaistuneessa pappiskunnassa tiedettiin, että heidän keskuudessaan oli monia valaistumattomia. He tiesivät myös, että tämä oli merkki heidän suuren imperiuminsa lopullisesta loppumisesta. Sydämen uhraaminen oli rappeutunut oikean fyysisen elimen poistamiseksi ja siitä tuli vihollisen uhraamista eikä korkeimpien kansalaisten uhrautumista.

Nuo kolme Maya-pappia joita kutsuimme "isäpapeiksi", olivat opettajiamme. Heidän nimensä olivat Lux, Uk ja Kahn, mitkä lausuttuna "luxukkahn" merkitsi totuuden kolmea ydinolemusta. Lux edusti ihmisrakkautta, Uk viisautta ja Kahn voimaa. Nämä kolme olivat opettajiamme.

He olivat niin täysin harmoniassa itsensä ja toistensa kanssa, että he lopettelivat toistensa lauseita, harmonisoivat äänensä yhtenäiseksi ja toimivat yhtenä tietoisuutena. Kuitenkin samaan aikaan he olivat täysin yksilöjä. Vain harva pappi tiesi heidän kyvyistään, kun pimeät sielut (valaistumattomat papit) vahingoittaisivat heitä varmasti, jos tietäisivät heidän yhteiskyvystään.

Kutsuimme telepaattisesti isäpappejamme "Lux-Uk-Kahn" ja se jolle puhuimme, vastasi ja muut kuuntelivat ja tekivät lisäyksiä hänen vastaukseensa tarvittaessa. Papisto luuli, että Lux-Uk-Kahn opettivat meille pyhiä rituaaleja ja Mayojen historiaa. He eivät tienneet, että meille opetettiin paljon muutakin!

Nyt tiedät maaperheestämme. Seitsemänvuotiaasta jolloin sisaremme palasi takaisin henkimaailmaan, aina loppuvihkimykseemme saakka, nämä olivat ainoita maan asukkaita, jotka näimme. Elimme suurissa pyramideissa. Tuolloin oli kolme pyramidia, jotka yhdisti valtava maanalainen tunneliverkosto.

Koska koko maaperä oli pyhitetty, saimme mennä vapaasti sinne, minne halusimme, kunhan seurassamme oli yksi edellä mainituista aikuisista. Saatat ehkä luulla, että halusimme paeta kahleistamme, mutta emme halunneet. Itse asiassa emme nähneet niitä kahleina, vaan suojeluna.

Pyramidimme korkeuksista näimme alapuolella monien kolmannen ulottuvuuden ihmisten hämmennyksen ja onnettomuuden. Sisaremme joka ei enää pystynyt jäämään savikuoreensa, oli hiipinyt ulos yhtenä iltana juuri ennen, kun hän menetti maajärkensä. Emme kertoneet koskaan kenellekään, että hän oli tehnyt niin, mutta nähtyämme hänen ahdistuneet kuukautensa tiesimme, ettemme seuraisi hänen esimerkkiään.

Lapsuutemme kului hyvin miellyttävästi. Meistä neljästä tuli yksi olento samalla tavalla, kuin Lux-Uk-Kahn olivat mallintaneet meille, mutta samanaikaisesti säilytimme yksilöllisyytemme. Kaksi äitiämme rakasti meitä syvästi ja kasvoi rakastamaan myös toisiaan. He olivat tyytyväisiä ja onnellisia elämässään ja välittivät tuon rakkaus- ja tyytyväisyysauran meille.

Sackatukeneon oli paras leikkikaverimme. Hän vei meidät mukanaan monille matkoille sisäisiin maailmoihin. Menimme ajan ja paikan ulkopuolelle vierailemaan eri tasoille ja aikakehyksiin. Yksi suosikkimatkamme oli Atlantikselle, esi-isiemme kotiin. Vierailimme entisten itsejemme luona heidän yökehossaan, jottemme pelästyttäisi heitä, ja opimme atlantislaiset oppitunnit suoraan lähteestä.

Tunnistimme nopeasti, ettei Atlantiksen imperiumin romahtaminen ollut toisenlainen kuin Maya-maailmamme nykytila. Me neljä olimme työskennelleet yhdessä Atlantiksella samanlaisessa tehtävässä, minkä olimme hyväksyneet Mayana. Sackatukeneon ei kertonut meille mitään yksityiskohtia siitä, mikä tehtävämme olisi. "Tehtävä täytyy tulla jokaiselle teistä sisältänne, sitten kun olette valmis vastaanottamaan sen", hän sanoi.

Pian tuon toteamuksen jälkeen aloin nähdä unia. Olin tulossa mieheksi ja toivoin, että unet symboloivat syvällistä muutosta minussa. Pelkäsin kuitenkin, että uneni olivat jotenkin osa tehtävääni. Unet eivät olleet hyviä. Itse asiassa ne olivat painajaisia. Kummalliset olennot joilla on neljä jalkaa ja karvainen naama, tunkeutuivat maillemme.

Niiden pää oli tehty oudosta metallista, mitä en ollut nähnyt aiemmin, paitsi matkoillani isäni kanssa. Nämä olennot olivat tulen herroja. Heillä oli pitkä keppi, missä oli tuli, joka satuttaisi tai tappaisi kenen tahansa tiellään. Heillä oli myös lohikäärme, mitä he vetivät suurilla nelijalkaisilla eläimillä. Tämän lohikäärmeen tuli oli paljon voimakkaampi kuin kepeissä.

"Meidän täytyy lähteä, meidän täytyy lähteä!" huusin. Aamu aamun jälkeen heräsin näiden sanojen huutaessa päässäni tai suustani. Joskus heräsin omaan ääneeni. Kolme muuta jotka nukkuivat samassa huoneessa, kyllästyivät yöllisiin huutoihin ja pyysivät minun olemaan hiljaa, jotta he voisivat nukkua. Mutta he eivät kertoneet siitä kenellekään muulle.

Meille neljälle oli muodostunut sellainen erityisluottamus, että kaikki mitä välillämme tapahtui, oli ehdottomasti salaisuus, myös maaperheeltämme. Sackatukeneon tiesi erityissopimuksestamme, kun hän pystyi lukemaan mieliämme. Hän ei sanonut mitään. Hän vain nyökkäsi ikään kuin kannustaen meitä. Kerran hän myös sanoi: "Teidän neljän pitää olla yhtä. Mikään ei saa soluttautua ryhmäänne kutsumatta."

Kuitenkin viimein, monien huutoöideni jälkeen, nuo kolme kerääntyi ympärilleni keskellä yötä. Yhteen ääneen he sanoivat: "Emme enää kestä nähdä kärsimystäsi. Pelkäämme, että sinusta on tullut kuin sisaresi, joka oli vapautettava savimuodostaan."

"Kyllä", vastasin. "Minullakin on tuo pelko. Mutta silloin kun en näe unta, järkeni on vielä tallella. Kenties minun on aika jakaa uneni teidän kanssanne. Kenties osaatte auttaa minua. Meistä on tulossa nyt aikuisia. Unet saattavat olla kypsyvän näkökykyni tulosta."

He suostuivat ja kuuntelivat tarkkaan, kun kerroin toistuvien unieni yleisteeman. Pahin pelkoni toteutui. Jokaisella heistä oli omana aikanaan tunnistamisen ilme kasvoillaan. Tiesin, että heilläkin oli ollut unia, muttei vain niin äärimmäisiä. Näyt eivät olleet henkilökohtaisen elämäni loppumisesta, vaan koko yhteiskuntamme loppumisesta!

"Kyllä", he vastasivat minulle yksitellen, "minullakin on ollut tuo uni. Mitä teemme? Meidän täytyy kertoa jollekin, mutta kenelle?" Paljon keskustelun jälkeen päätimme, että kertoisimme ensimmäiseksi Sackatukeneonille. Hän oli eniten irti Maya-yhteisöstä. Päätimme, että sen vuoksi hän voisi olla objektiivisempi. Vei täyden kuunkierron, ennen kuin aika oli oikea tarinamme jakamiseen Sackatukeneonin kanssa.

Onneksi uneni loppuivat jaettuani ne sisarusteni kanssa. Itse asiassa olimme melkein päättäneet pitää sen itsellämme, kun Sackatukeneon kertoi meille tarinan ihmisrodusta, joka eli laajalla maa- ja vesialueella ja joka ratsasti eläimellä, mitä kutsuttiin "hevoseksi".

"Kyse ei siis ole heidän omista jaloistaan" sopersi veljeni Hegsteomen. Sackatukeneon sanoi vain: "Jatkakaa lapset vai pitääkö minun nyt sanoa teitä aikuisiksi?"

"Kyllä, kyllä, olemme nyt aikuisia. Ja meillä kaikilla on ollut sama näky. Tutenakqua piti meitä hereillä monta yötä unillaan. Lopulta puhuimme hänelle siitä, mitä olimme kaikki nähneet unissamme. Nämä hevosihmiset ovat kamalia barbaareja ja johtavat yhteiskuntamme tuhoon."

"Lapseni, yhteiskuntamme, kuten kutsuitte sitä, on jo johtanut itsensä tuhoon. Kaikkien kolmannen ulottuvuuden asioiden on lopulta kuoltava, myös mahtavien Mayojen!"

"Mutta mitä voimme tehdä?" vastasimme heti.

"Tulkaa nyt" hän sanoi noustessaan. "Meidän täytyy kertoa tämä kolmelle isäpapillenne. He ovat odottaneet, että olette valmiita."

KYSYMYKSIÄ JA KOMMENTTEJA:

Oletko valmis?

Sue: Kyllä, olen valmis.

Miten lapsuutesi valmisteli – ei valmistellut – sinua siihen tärkeään tehtävään, mihin tulit vapaaehtoisena?

Sue: Muistin monia entisiä/rinnakkaisia elämiä, mitkä olivat paljon mielenkiintoisempia kuin se, mitä elin, joten olin mielikuvituksessani suurimman osan ajasta. Kuitenkaan mikään 3D:ssä ei valmistellut minua ollenkaan.

Oletko tietoinen galaktisesta perinnöstäsi? Jos olet, miten tulit tietoiseksi?

Sue: Kyllä, mutta minulta vei monta vuotta, vuosikymmentä, ennen kuin olin varma, että se oli totta enkä ollut hullu.

Oletko tietoinen sisäisistä viesteistäsi? Jos olet, miten saat niitä?

Sue: Kyllä, olen hyvin tietoinen niistä. Ne tulevat kuulooni ja sisäiseen näkökykyyni ja vedän kuvia "tuolta jostain", joten opin kanavoimaan.

Omien kokemustemme jakaminen toisten kanssa auttaa kovasti meitä kaikkia tekemään ylösnousemuksesta normaalia.

Olen jättänyt omat vastaukseni ilmaistakseni sinulle, ettei niiden tarvitse olla pitkiä. Nyt-hetki sallii ITSESI puhua!!

Siunausta,
Sue

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 2

Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
15.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

VIHKIMYKSET

Oli vihkimystemme alkamisen nyt-hetki. Vaikkei meillä ollut koskaan ollut paljon vuorovaikutusta Maya-yhteiskunnan kanssa, se oli äitiemme maa. Arcturuslaiset isämme vihjasivat kohtaloomme, mutta he eivät vastanneet mihinkään kysymyksiin, joita olimme esittäneet heille.

"Teidän on löydettävä vastaukset sisältänne", he sanoivat aina.

Isämme tulivat luoksemme nyt hyvin usein ja veivät meidät Venukselle, Arcturukselle ja/tai emäalukselle. He näyttivät meille, miten taivutetaan aikaa ja paikkaa ja löydetään portaaleja, joiden kautta voisimme matkustaa. Emme olleet enää lapsia seikkailulla, vaan ulottuvuuksien välisiä pilotteja koulutuksessa. Joskus teimme matkamme kulkuneuvossa ja joskus mielessämme.

Matkan tekeminen mielessä oli erittäin vaikeaa, koska meidän täytyi nostaa värähtelytasomme seitsemänteen ulottuvuuteen voidaksemme matkustaa ilman kulkuneuvoa. Vain minä ja Hopenakaniah pystyimme tekemään sen ilman isiemme apua. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan meistä oli erilainen kuin muut ja se huolestutti meitä kovasti.

"Älkää pelätkö", arcturuslainen isäni sanoi. "On sprinttereitä, jotka juoksevat hyvin, hyvin nopeasti, mutta he eivät pysty juoksemaan kovin pitkää aikaa. Sitten on toisia, jotka eivät pysty juoksemaan nopeasti, mutta he ovat hyvin kestäviä ja pystyvät pitämään vakaan tahdin pitkän matkan. Tutenakqua ja Hopenakaniah ovat sprinttereitä, Hegsteomen ja Leatunika ovat pitkän matkan juoksijoita. Kaikki on niin, kuin pitäisikin olla. Te neljä olette joukkue, kuten aina."

Isäni sanat lohduttivat meitä, mutta neljän joukkueestamme tuli vähitellen kaksi kahden joukkuetta. Sprinttereillä ja juoksijoilla oli eri oppitunnit. Ja sitten oli seksi. Vaikka seksi oli selitetty meille lapsena, emme oikein ymmärtäneet sitä. Mutta nyt siitä oli tullut tarve, nälkä. Taaskin oli kaksi kahden joukkuetta, mutta ei ollut mitään kilpailuhenkeä tai kateellisuutta.

Kuten tavallista, Sackatukeneon huomasi ensimmäisenä. Olimme kaikki neljä hänen kanssaan, kuten tavallista, ja hän puhui arvoituksellisesti.

"Joitain ruoka-aineita pitää saada joka päivä hyvin epämuodollisesti ja välttämättä. Toiset ruoka-aineet ovat kuitenkin voimatyökaluja ja niitä pitäisi ottaa vain rituaalissa."

Vaikka hänen värähtelynsä oli seksuaalisen tarpeen yläpuolella, hän ymmärsi, että äitimme olivat kolmatta ulottuvuutta ja perisimme heidän tarpeensa. Hän näytti meille, miten voisimme käyttää seksuaalisuuttamme värähtelymme nostamiseen ja matkustaa yhdessä ajan ja paikan yläpuolelle yhteisessä orgasmissamme.

"Tämä lahja ei ole lelu!" hän varoitti meille. "Tämäntyyppisessä seksiaktissa on suuri voima ja se voi alentaa värähtelyänne yhtä helposti, kuin se voi nostaa sitä."

Meidän neljän nukkumishuone oli muuttunut kahdeksi kahden yökaverin huoneeksi. Sisaret joivat erityisjuomaa joka aamu, jottemme tekisi lasta.

"Te neljä luotte jotain paljon tarpeellisempaa kuin uuden Maya-vauvan tunkeilijoiden tapettavaksi."

Sackatukeneonin sanat vakavoittivat meidät. Meillä oli aina ollut erityisiä etuoikeuksia, koska meillä oli erityisvastuu. Emme saa kutistaa sitä! Kun meistä tuli seksuaalisia, asiat alkoivat muuttua. Opettajamme antoivat meille vapauden ja nautinnon olla seksuaalisia aikuisia kolmen kuunkierron ajan. Sitten meidät kaikki kerättiin erityistapaamiseen kolmen isäpapin, arcturuslaisten isiemme, Sackatukeneonin ja kahden huolehtijaäitimme kanssa.

"Nyt on loppuvihkimyksenne aika", Sackatukeneon sanoi suureksi yllätykseksemme. "Näen, että olette yllättyneet, että puhun eteenne kerääntyneen ryhmän puolesta", hän jatkoi. "Minä puhun, koska tunnen teidät parhaiten ja koska käynnistin ja suunnittelin koko syntymäprosessinne. Olen esittäytynyt teille palvelijana, koska palvelen tarpeitanne ja koska "ensimmäisistä tulee viimeisiä".

Pimeät sielut eivät saa tietää, kuka olen, ja olen osoittanut teille, että voima on jotain, mikä pidetään, mutta mitä ei esitellä. En ole pitänyt salaisuutta teiltä. Jos joku teistä olisi kysynyt, kuka olin, olisin kertonut. Minut kuitenkin esiteltiin teille nöyränä palvelijana ettekä koskaan kysyneet, miten minulla voi olla kaikki ne voimat, joita olen näyttänyt ja opettanut teille.

"Minun vastuunani on ollut opettaa teille tärkein oppitunti, mitä tarvitsette, läpäistäksenne menestyksellä vihkimyksen, mikä on edessänne. Voima on turvallisinta yksinkertaisessa muodossa. Jos voitte pitää voimanne syvällä sisällänne ilman tarvetta tunnustuksen ja ihailun saamiseen toisilta, voimanne pysyy lahjomattomana.

"Olette nähneet, miten pimeät sielut luopuvat voimasta näyttääkseen voimakkailta. Tämä johtuu siitä, että itsensä hallitsemisen sijasta, heitä hallitsevat muut. Koska he tarvitsevat muita antamaan tunnustusta, heidän täytyy kerätä voimansa toisilta. He ovat vääristäneet kotimaamme, Arcturuksen, oppitunnit.

"Nämä eksyneet sielut pudottivat värähtelyään etsiessään ylistystä eivätkä kyenneet nostamaan sitä takaisin. Silloin kun tarvitsette jotain itsenne ulkopuolelta, menetätte yhteyden suurimpiin voimiinne, jotka ovat sisällänne. Teidän on tärkeä oppia tämä oppitunti nyt. Vihkimystänne varten menette siihen samaan yhteisöön, miltä olemme suojelleet teitä koko elämänne. Tiedämme, että olette valmiita, koska olette kaikki läpäisseet seksuaalisuushaasteen."

Kysyimme kaikki yhtenä, mitä hän tarkoitti tuolla toteamuksella.

"Kun yksilöstä tulee seksuaalinen olento, hän sytyttää luomisvoiman. Tämä luomisvoima voi joko nousta selkärankaa pitkin korkeampiin chakroihin kanavoitavaksi valopalveluun tai se voi jäädä eläinitseen. Eläimet käyttävät viidakossa seksuaalisuuttaan vaistomaisesti ja näin noudattavat luomislakeja. Kuitenkin ihminen, kontrolloimattomien ajatustensa ja tunteidensa kera, voi käyttää seksiä toisen ihmisen kukistamistyökaluna.

"Ihmiset voivat käyttää seksiä epäkunnioittavasti tai jopa julmasti. He voivat myös himoita toisen kumppania pelkästään siksi, että tällä on sellaista, mitä heillä ei ole. Te, lapseni, ette langenneet tuohon pimeyteen. Olette jakaneet seksuaalisuutenne joko nostaaksenne tietoisuuttanne tai leikkiäksenne ja nauttiaksenne toistenne olemuksesta. Kertaakaan kukaan teistä ei ole himoinnut ketään muuta kuin omaa kumppaniaan. Olemme hyvin ylpeitä teistä sen vuoksi ja kehumme teitä mestaruudestanne."

Sitten kaikki mentorimme tulivat meidän kunkin luokse ja antoivat meille pienen lahjan matkallemme kolmannen ulottuvuuden maailmaan. He antoivat meille erityisviestin ja lämpimän halauksen. Itkimme kaikki ilosta. Se oli kaunis hetki, mikä elää aina sieluissamme.

"Nyt on aika mennä", Sackatukeneon sanoi.

"Mutta miksi meidän täytyy matkustaa tuohon maahan?" kysyimme heti.

"Osa vihkimystänne on vastata tuohon kysymykseen itse", oli hänen ainoa vastauksensa.

TYÖN TEKEMINEN

Lähdimme temppeliturvapaikastamme yhtä naiiveina kuin lapset. Meitä oli kehotettu pitämään identiteettimme salassa kaiken kustannuksella. Sitten meidät vietiin sokeana – ikään kuin emme voisi nähdä sisäisellä näkökyvyllämme – viidakkoon, mikä oli kolmannen ulottuvuuden ihmisten kaupungin ympärillä.

"Pysykää ensin viidakossa", he varoittivat. "Huomaatte paljon helpommaksi selviytyä siellä kuin kaupungissa."

Ennen kuin ehdimme sanoa sanaakaan, he hiipivät pois kuin haamut. Me neljä pysyimme käpertyneenä yhteen viidakossa koko yön ja pitkälle seuraavaan päivään. Äänet ja näkymät olivat kammottavia. Olimme matkustaneet kaukaisiin maailmoihin ja kaukaisille planeetoille, mutta meitä pelotti viidakko, vaikka se oli ollut ympärillämme koko elämän.

Lopulta vatsamme pakottivat meidät uskaltautumaan viidakkoon etsimään ruokaa. Huomasimme, ettemme voineet tappaa eläviä olentoja, mutta viidakossa oli paljon hedelmiä ja juuria. Opimme nopeasti käyttämään hyvin kehittyneitä vaistojamme sen määrittelemiseen, mikä ruoka oli syötävää ja mikä myrkyllistä.

Söimme niukasti kaikkea ruokaa, kunnes olimme varmoja, että vaistomme olivat oikeassa. Päätimme, että viettäisimme kuusi kuunkiertoa yhdessä viidakossa ja sitten uskaltautuisimme kaupunkiin erikseen vihkimyksemme lopuiksi kuudeksi kuunkierroksi.

Meitä oli opastettu, että täyttääksemme kohtalomme meidän täytyisi kokea elämää kolmannessa ulottuvuudessa ja nyt olimme tekemässä sen. Aika viidakossa oli kaunis. Me neljä työskentelimme yhtenä. Rakensimme suojan tiheälle metsäalueelle ja käytimme taitojamme kotimme naamioimiseen ja meditoimme yöllä alueemme värähtelyn nostamiseksi, jotta olisimme turvassa ja näkymätön pimeyden olennoille.

Pystyimme nopeasti muodostamaan yhteyden keijuihin, menninkäisiin, haltioihin ja alueemme muuhun väkeen. Ne olivat ystäviämme ja opettivat meille, miten selviydytään viidakossa. Tällä tavalla elimme elämää, mihin olimme tottuneet, värähtelymme ollessa enimmäkseen neljättä ulottuvuutta, mutta myös kolmatta. Joka päivä harjoittelimme värähtelymme siirtämistä pelkästään kolmanteen ulottuvuuteen, valmistautuaksemme kaupunkiaikaamme.

Peloksemme ja mielipahaksemme se päivä tuli, jolloin meidän täytyi uskaltautua yksin kaupunkiin ja kohdata monien, monien ihmisten värähtelyt sekä myriadit ajatus- ja tunnepäästöt. Valmistautuminen ei riittänyt minulle. Olin ollut kaupungissa vasta muutaman päivän, kun tulin rajusti sairaaksi ympärilläni olevien ihmisten riitasointuisista ajatuksista ja tunteista.

En tuntenut ketään, minulla ei ollut ruokaa eikä suojaa ja olin sairaana ensimmäistä kertaa elämässäni. Halusin epätoivoisesti kutsua telepaattisesti veljeäni ja sisariani, mutta olimme sopineet, että kokisimme vihkimyksemme viimeisen osan yksin. Lopulta kolmantena sairauspäivänäni, kun olin syönyt ja juonut vain sen, mitä pystyin varastamaan, eräs vanha nainen löysi minut käpertyneenä pieneen syvennykseen kujan päässä. Hän näytti tunnistavan minut ja johdatti läheiseen kotiinsa.

En muista, mitä tapahtui seuraavina päivinä. Luulen olleeni kuumehoureinen. Tuo vanha nainen huolehti minusta ja piti minut kotonaan. Hän kertoi naapureilleen, että olin kaukainen serkku toisesta kaupungista, joka oli ilmestynyt odottamatta hänen ovelleen, ja sitten olin yhtäkkiä sairastunut. Meidät jätettiin rauhaan.

En tiedä, mitä sanoin hänelle ollessani sairas, mutta näin hänen silmistään lopulta toivuttuani, että hän tiesi minusta enemmän, kun muistin kertoneeni hänelle. Hän ei koskaan kyseenalaistanut minua tai rajoittanut mitenkään. Yhtenä päivänä hän kertoi odottaneensa minua monta vuotta. Hän ei selittänyt enempää. Tämä koti palveli loppuaikani tukikohtana kaupungissa ja tämä ihastuttava vanha nainen palveli äitinäni.

Sitten kun olin lopulta terve, ensimmäinen tehtäväni oli oppia suojautumaan toisten päästöiltä. Olin opetellut koko elämäni olemaan avoin ja empaattinen. Elämäni oli ollut täysin suojattua ja olin altistunut vain niille, jotka hallitsivat ajatuksensa ja tunteensa.

Nyt olin myllertävässä psyykemeressä ja minun täytyi oppia suojautumaan, jos tarkoitukseni selviytyä. Vähitellen altistuin enemmän ja enemmän kaupungille ympärilläni, kunnes lopulta pystyin suojautumaan riittävästi etsiäkseni työpaikan. Uusi äitini oli kertonut minulle, että ihmisten täytyi tehdä täällä työtä saadakseen ruokaa. Tämä oli yksi niistä monista kerroista, jolloin tunsin hänen tietävän minusta. Mutta meillä oli sanomaton sopimus olla puhumatta hänen yksityiselämästään tai omastani.

Ensimmäisenä päivänä työssäni torikauppiaana näin murhan. En ollut koskaan kokenut edes murhakäsitettä. Siksi nähdessäni miehen tappavan toisen pienen omaisuuden vuoksi, olin järkyttynyt. Näin kuolleen miehen elämänvoiman leijuvan kehon kuolinpaikan päällä monta päivää.

Toiset kävelivät suoraan tuon olemuksen läpi eivätkä edes tienneet, että se oli siinä. Päätin olla kommunikoimatta sen kanssa, koska uusi psyykkinen suojautumistaitoni ei ollut täydellinen enkä uskaltanut päästää irti psyykkisestä kilvestäni. Tuo haamu oli lisäksi hyvin vihainen ja kostonhimoinen. En voisi vaarantaa tehtävääni yhden vihaisen inkarnoitumattoman vuoksi.

Kuusi kuunkiertoa laahasivat kokonaiselta elämältä tuntuvan ajan. Huomasin itselläni ajatuksia ja tunteita, joita en ollut koskaan tietänyt olevan olemassa. Pelko, viha, suru, yksinäisyys, negatiivisuus ja hämmennys täyttivät sydämeni ja mieleni. Tuli aina vain vaikeammaksi määritellä, olivatko nämä kokemukset omiani vai jonkun muun.

Psyykkinen kilpeni oheni ja oheni, kunnes sitä ei näyttänyt olevan enää ollenkaan. Lihoin, koska syömisestä tuli tapa kääntää huomioni pois siitä, mitä tapahtui sisälläni ja ympärilläni. Kehossani tapahtui myös muita muutoksia. Se näytti kiinteämmältä ja hitaammalta. En enää hallinnut sitä, kuten olin hallinnut lapsuuteni suojatussa kodissa. Mikä pahinta, aloin unohtaa, kuka olin.

Joka aamu heräsin enemmän ja enemmän irronneena todellisesta itsestäni ja olin juurtuneempi siihen pienen ihmiseen, joka raatoi koko päivän torilla. Näin huolen kasvavan uuden äitini kasvoilla. Hän puhui usein siitä, miten hän tapasi minut, ikään kuin pitääkseen muistoni elävänä. Yhtenä aamuna kun hän yritti muistuttaa minua siitä, kuka olin ollut, heitin kupin pienen asuinhuoneemme poikki ja se meni hädin tuskin ohi tuosta rakkaasta naisesta.

"En tiedä, mitä minun mielestäsi pitäisi olla!" huusin raivoissani ja hämmentyneenä.

Hän nosti kupin tyynesti, täytti sen ja laittoi taas eteeni. "Rakas poikani, haluan sinun vain muistavan, kuka olet."

Hänen sanansa pökerryttivät minut kuin läimäys poskelle. Muistaa, kuka olen? Muistaa, kuka olen? Kyllä, täällä olemiselleni oli syy. Mutta mikä se oli? Pystyin hädin tuskin ajattelemaan muutaman päivän taakse ja nekin olivat sumuisia, kuin olisin huumattu. Luulisi, että kiittäisin tällaista naista, eikö vain? Mutta nousin vain ylös ja marssin kodistamme kuin vihainen lapsi.

Pystyin tuskin keskittymään koko päivänä työssäni. Kuvia temppeleistä, luolista ja kolmen lapsen kasvoista pyöri päässäni. Kyllä, minun pitäisi muistaa, mutten pystynyt. Kuvilla joita näin mielessäni, ei ollut mitään yhteyttä siihen ihmiseen, joka minusta oli tullut.

Päiväni meni suuressa myllerryksessä. Lopulta kun minun oli aika sulkea kojuni, kaunis nuori nainen tuli ostamaan hedelmiä minulta.

"Olen jo sulkenut", huusin hänelle, kuin hän olisi ollut kerjäläinen.

KYSYMYKSIÄ JA KOMMENTTEJA:

Minkä muistat tärkeänä vihkimyksenä?
Mikä on tehtäväsi/työsi?
Oletko koskaan unohtanut tehtävääsi?
Miten muistit sen?

Olisi upeaa, jos haluaisit vastata kommenttiosuudessa, koska emme ole yksin. Jokaista meitä kohti jotka löydämme rohkeutta jakaa tämän prosessi, on useita tai enemmän jotka innostuvat jakamaan myös omat kokemuksensa.

Kiitos teille kaikille!

Sue

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 3

Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
17.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

RAKKAUDEN LÖYTÄMINEN

Kauniin naisen silmät olivat suloiset ja kirkkaat ja hän katsoi suoraan sydämeeni. En voinut vastustaa hänen katsettaan ja avasin kojun taas. Hän osti sen, mitä varten oli tullut, ja kääntyi lähteäkseen.

"Odota", sanoin hänelle. "Älä lähde vielä. Anna minun sulkea ja saatan sinut sitten kotiin. On melkein pimeää ja on turvatonta niin kauniille naiselle kuin sinä."

"Miten tiedän, että olen turvassa sinun kanssasi?" hän kysyi pilke syvänruskeissa silmissään.

"Miten niin, olen kuninkaallista perhettä. Tietysti olet turvassa kanssani."

Järkytyin ja nolostuin siitä, mitä olin sanonut – pitkään unohdettu muistikuva alkoi muodostua mieleeni. Se oli toisen lapsen kasvot. Kyllä, ne olivat sisareni kasvot – sen jonka olimme vapauttaneet. Katsoin naista edessäni.

Olisiko sisareni näyttänyt häneltä, jos hän olisi selviytynyt kolmannen ulottuvuuden tutkimusmatkoistaan? Ja sitten muistin, kuin salama olisi iskenyt mieleeni. En muistanut kaikkea, mutta sumu alkoi hälvetä ja näin kuvia puhtaudesta, mikä odotti mieleni reunoilla.

Katsoin naista. Miten kauan olin tuijottanut haaveillen muistoihini? Hänen kasvoillaan oli pientä huolestumista, mutta hän ei pilkannut lausahduksiani.

"Tule sitten, herrani, ja saata minut kotiin." Hän hymyili lämpimästi, melkein kuin olisi uskonut minua.

Kun kävelimme hänen kotiinsa kaupungin laidalla, hän puhui kevyesti elämästään. Hänen perheensä oli saapunut juuri kaupunkiin. He olivat hyvin köyhiä ja olivat tulleet etsimään parempaa elämää. Hänen äitinsä, isänsä, pikkuveljensä ja –sisarensa tervehtivät minua kuin kauan sitten kadotettua ystävää.

Silloin oivalsimme, ettemme olleet kertoneet nimiämme. Meistä oli tuntunut niin mukavalta siitä hetkestä lähtien, kun aloimme puhua, että esittelyt tuntuivat tarpeettomilta. Hänen nimensä oli Lenexa ja luulen alkaneeni rakastaa häntä tuosta ensimmäisestä päivästä saakka.

Lenexa alkoi tuoda minulla päiväaterian ja jäi jakaaksemme sen. Hän säästi ostoksensa päivän loppuun ja saatoin hänet sitten kotiin. Jos kojussani oli jotain jäljellä, vein sen hänen perheelleen. Säästin tietysti vähän myös rakkaalle adoptioäidilleni. Kun äitini tapasi Lenexan ensimmäistä kertaa, hän syleili tätä lämpimästi. Hän tiesi, että tämä nainen oli pelastajani.

Kun muistini alkoi palata, kerroin Lenexalle jatkuvaa tarinaa myyttisestä hahmosta, joka oli oikeasti minä. Hän rakasti tarinaa ja pyysi joka päivä lisää. Kerroin hänelle kaiken, paitsi en tietysti Mayojen salaisia opinkappaleita. Ei kauankaan, kun jo rakastelimme.

Se oli hyvin erilaista kuin rakasteleminen Hopenakaniahin kanssa. Lenexan kanssa se oli suloista, rakastavaa ja maadoittavaa. Joka kerta kun saimme orgasmin, menimme syvemmälle maahan yhdessä. Olimme kuin kaksi puuta, joiden juuret menevät syvälle maahan. Yritin löytää sen yrtin, jottei hän saisi lasta, mutta hän sanoi haluavansa lapseni.

"Mutten voi ottaa sinua vaimokseni. Minun on lähdettävä pian."
"Tapaamme jälleen", hän vastasi aina.

Aikani kaupungissa oli tulossa loppuun ja yllätyksekseni huomasin, etten halunnut lähteä. Olin alkanut rakastaa Lenexaa tyynellä ja yksinkertaisella tavalla. Rakastin Hopenakaniahia kuin itseni osaa, mutta rakastin Lenexaa, kuin puu rakastaisi juuriaan tai kasvi kukkiaan. Voisinko jättää hänet?

Hän oli pelastanut elämäni! Voisinko vain hylätä hänet? Mutta voisinko hylätä tarkoitukseni? En tiennyt, mikä tarkoitukseni oli. Lenexa oli opettanut minua rakastamaan elämää kolmannessa ulottuvuudessa ja nyt minun täytyisi lähteä luultavasti iäksi. Minun täytyisi jättää hänet!

Olin enemmän ja enemmän tolaltani. Rakastelustamme tuli epätoivoista ja hyvin intohimoista, kunnes kerran emme menneet syvälle maahan, vaan nousimmekin korkeammille tasoille, kuten olimme tehneet Hopenakaniahin kanssa. Näin hänet siivekkäänä enkelinä ja hän näki minut Jumalana toisesta maailmasta. Sitten kun lopulta palasimme maahan, hän katsoi silmiini syvällä viisaudellaan.

"Sinun on aika lähteä nyt. Tapaamme jälleen. Mene nyt, rakas, kun minulla on edelleen voimaa lähettää sinut pois."

Yritin jäädä, mutta hän ei sallinut sitä. Hän työnsi minut kirjaimellisesti pois luotaan. Käsitin, että itkin, aivan kuten hänkin.

"Mene kotiin!" hän huusi. "Älä laita minua sanomaan sitä uudestaan."

Sitten rakas Lenexani kääntyi ja juoksi pois luotani. Kehoni jokainen lihas halusi seurata häntä. Mutta hän oli oikeassa, kuten aina. Kuusi kuukautta oli ohi reilussa viikossa. Kävelin hitaasti kotiin ja suutelin rakasta adoptioäitiäni hyvästiksi. Minulla oli joitain arvokkaita rahakkeita, jotka olin säästänyt.

"Anna puolet Lenexalle ja säästä toinen puoli itsellesi. Vartioi häntä, niin kuin olet vartioinut minua. Minun on lähdettävä."

Kuten tavallista, äitini ei kyseenalaistanut minua. Hän ymmärsi. Käännyin ja jätin hänet pieneen hökkeliin, mitä olin alkanut rakastaa.

Odotin kolme pitkää päivää ja yötä eivätkä veljeni ja sisareni olleet vielä liittyneet seuraani. Kenties he olivat unohtaneet niin kuin minä. He eivät ehkä olleet yhtä onnekkaita kuin minä ja löytäneet jotakuta huolehtimaan itsestään tai saamaan muistamaan. Kenties he olivat jopa kuolleet.

Etsin heitä mielessäni, niin kuin teimme lapsena. Lapsena leikimme kuin teidän kuurupiiloanne, mutta etsimme mielellämme. Sääntönä oli, että saimme etsiä toisiamme vain sisältämme. Meillä oli yksi mahdollisuus mennä piilopaikkaan ja meistä tuli erittäin hyviä.

Löysimme toisemme aina riippumatta siitä, miten kaukana olimme. Olimme aloittaneet tämän pelin sisaremme vapauttamisen jälkeen. Miten urhea sielu hän olikaan ollut. Kuva hänestä sai minut muistamaan. Olin usein miettinyt, oliko Lenexa hänen reinkarnaationsa. Jos se oli totta, kenties hän voisi löytää myös muut ja auttaa heitä.

Yksi päivä kului taas eikä vieläkään ollut merkkiä heistä. Kenties he olivat jo olleet siellä ja lähteneet. Olin ollut itse myöhässä, mutta jos menisin temppeliin ilman heitä, he saattaisivat odottaa siellä minua. Jähmetyin päättämättömyydestä. Päätin kutsua arcturuslaista isääni ja kysyä häneltä neuvoa.

Koko elämäni ajan hän oli ollut paikalla joko henkilökohtaisesti tai ajatuksissa yksinkertaisella mieleni kutsulla. Tällä kertaa se oli kuitenkin erilaista. Kutsuin ja kutsuin häntä ilman vastausta. Mitä oli tapahtunut? Oliko värähtelyni alentunut niin paljon, etten enää pystynyt kommunikoimaan perheeni kanssa? Olinko unohtanut, miten heitä kutsutaan?

Kenties sen vuoksi en löytänyt veljeäni ja sisariani. Minussa alkoi nousta epätoivo ja pelko. Tiesin, että jos antaisin tunteiden ottaa minut valtaansa, en pystyisi koskaan saavuttamaan isääni. Yritin ja yritin, mutta ei tullut mitään vastausta. Lopulta päätin, että minun täytyisi matkustaa Arcturukselle etsimään häntä.

Tiesin, että minun täytyisi meditoida pitkään voidakseni nostaa värähtelyni seitsemänteen oktaaviin, jotta voisin matkustaa kotiin mielessäni. En ollut koskaan mennyt Arcturukselle yksin. Olin mennyt aina isäni kanssa tai Hopenakaniahin kanssa seksuaalisessa parittelussamme. Pystyisinkö nostamaan värähtelyni niin korkealle ilman toisten apua?

Päätin olla pohtimatta tuota kysymystä, koska se aiheuttaisi vain epäilyä ja pelkoa. Löysin suuren puun luota suosikkimeditointipaikkani, mitä olin käyttänyt usein asuessamme viidakossa. Odotin rauhan ja tyyneyden valtaavan minut tässä paikassa, kuten oli tapahtunut aina aiemmin, mutta mitään ei tapahtunut. Mieleni oli suljettu. Sydämeni oli tyhjä. En ollut meditoinut moneen kuukauteen ja nyt olin unohtanut, miten se tehdään.

Negatiivisuus, viha ja pelko sulkivat minut pois korkeammasta osastani. Yritin ja yritin nostaa värähtelyäni, mutta mikään ei toiminut. Silmäni lensivät auki ja maailmasta joka oli ollut ympärilläni turvallinen ja suojeleva, tuli tiheä ja uhkaava viidakko.

Raivossani tartuin suureen kiveen ja aloin hakata maata edessäni. Alkoi muodostua reikä. Hakkasin enemmän ja enemmän, kovemmin ja kovemmin. Reiästä tuli suurempi ja suurempi, kunnes lopulta nojauduin uupuneena puuta vasten ja suljin silmäni.

Sitten näin tuon saman reiän mielessäni. Se kutsui minua astumaan sisään. Se oli synkkä ja pahaenteinen, mutta se ei lähtenyt tietoisuudestani. Minun täytyi matkustaa itseni syvyyksiin. Minun täytyi astua tuohon reikään ja seurata sen kiemurtelevaa reittiä syvälle ahdistuneen mieleni ytimeen.

Monia kuvia ja tunteita elämästäni kolmannen ulottuvuuden ihmisten kanssa pyöri edessäni ja sisälläni ja se keskeytti matkani. Muistin, että jos laittaisin huomioni johonkin näistä häiriötekijöistä, jäisin kiinni niiden suohon. Reikä psyykeeni ja itse asiassa fyysiseen muotooni syveni ja syveni.

Aloin oivaltaa, että matkasin fyysisen muotoni solurakenteeseen. Mitä syvemmälle menin, sitä pienemmäksi kaikki tuli. En ollut enää kolmiulotteinen. Olin kaksiulotteinen ja sitten olin yhden ulottuvuuden täplä.

Ja sitten kaikki pysähtyi. Olin muurin luona sisälläni. Minun täytyi rikkoa tuo muuri. En voinut antaa sen estää minua. Olin enemmän. Tiesin, että olin enemmän. Vakuuttelujeni voimalla puskin muurista läpi ja huomasin olevani syvällä ulkoavaruudessa. Näin tähtiä ympärilläni.

"Olen valoa!" huusin haltioituneena. "Olen valoa ja olen yhtä!"

Menin taas takaisin syvään reikään ja levitin viestiä jokaiselle solulleni ja atomilleni.

"Olen valoa! Olen yhtä!"

Päästin tuon viestin olemukseni joka osaan. Ei ollut erillisyyttä. Olemme kaikki yhtä. Kukaan ei ole liian suuri tai liian pieni. Pimeys on harhakuva. Tuska on harhakuva. Yksinäisyys on harhakuva. Erillisyys on harhakuva!

Keskityin hengitykseeni ja sydämeni tunsi täydellistä ehdotonta rakkautta ja ykseyttä kaiken elämän kanssa. Nostin hitaasti tämän laajentuneen tietoisuuden päähäni ja lähetin valonsäteen selkärankaan ankkuroituakseni maahan. Tunsin puun ympärilläni kaikuvan sitä lisääntynyttä energiaa, mitä virtasi olemuksestani. Kiitin puuta sen ikivanhasta suojasta. Vähänpä tiesin, miten paljon tarvitsisin sitä.

Ensin tämä meditaatio muistutti paljon niitä monia, joita olin kokenut elämäni aikana. Ulkoinen maailma ja kaikki elämän harhakuvat häipyivät pois, myös matkani kaupunkiin alkoi hävitä. Mutta sitten yhtäkkiä löysin itseni mitä kamalimmasta pimeästä paikasta, mitä en ollut koskaan kokenut.

Ainoa asia minkä tunnistin siitä, oli tuo murha, mitä todistin ensimmäisenä päivänäni torilla. Vihaiset ja tarvitsevat haamut ja inkarnoitumattomat vetivät minua ja viittoilivat omaan pesäänsä. Solar plexukseni paloi ja kurkotin tarttumaan puusta suojautuakseni lisää, mutta tuo vihollinen ei ollut fyysisyydessä. Viholliseni oli alemmalla astraalitasolla – kolmannen ulottuvuuden elämän psyykkinen roskakori.

En ollut koskaan ennen kokenut sitä, kun minua oli aina suojeltu fyysisen maailman negatiivisuudelta. Siksi olin kulkenut tämän sisäisen maailman alueen läpi kokemuspuutteeni suojaamana. Minulla ei ollut ollut elämässäni kokemuksia, mitkä olisivat saaneet minut tunnistamaan sellaisen maailman mahdollisuuden.

Nyt minulla oli ollut noita kokemuksia ja ne kaikki välähtivät mieleeni kerralla, kaikkien niiden negatiivisten ajatusten ja epämiellyttävien tunteiden saattelemana, joita olin kokenut ja tarkkaillut. Aloin tuntea oloni sairaaksi ja halusin tulla pois tästä kamalasta paikasta. Tiesin kuitenkin, etten saisi antaa kiinnijäämispelkoni sulkea minua pois korkeammista ulottuvuuksista ikuisesti.

Tämä kokemus on varmasti ollut se syy, miksi meidän haluttiin asuvan kaupungissa. Meidän täytyi kokea itsemme pimeimmät osat voidaksemme saattaa loppuun tehtävämme. Mutten tiennyt vieläkään, mikä tehtäväni oli. Kuitenkin ajatukset tehtävästäni antoivat minulle rohkeutta ja aloin taistella pimeyttä vastaan.

Mutta kun taistelin pimeyttä vastaan, huomasin, että se oli ääretöntä ja jokaista voittamaani osaa kohti oli lisää uusia. Olin häviämässä tämän taistelun. Tunsin ydinolemukseni kuluvan loppuun. Pimeys varasti valoani.

Mutta odota! Minun oli muistutettava itselleni, miksi en ollut kokenut tätä pimeyttä aiemmin. Kyllä, se johtui siitä, etten ollut tuntenut pimeyttä elämässäni. Tämä pimeys voisi hyökätä kimppuuni vain oman sisäisen pimeyteni kautta.

***

Minun oli muistutettava itselleni, miksi en ollut kokenut tätä pimeyttä aiemmin. Kyllä, se johtui siitä, etten ollut tuntenut pimeyttä elämässäni. Tämä pimeys voisi hyökätä kimppuuni vain oman sisäisen pimeyteni kautta.

Miten vihkimyksesi sujuu? Omani on hämmästyttävän upeaa ja sitten yhtäkkiä täysin päinvastaista, mikä ratkeaa nopeammin, mutta lankean edelleen väsymykseen ja siitä seuraavaan draamaan.

Ole kiltti ja jaa

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 4

Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
18.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

OIVALTAMINEN

Tuon oivalluksen myötä, että tämä pimeys voisi hyökätä kimppuuni vain oman sisäisen pimeyteni kautta, taistelu hellitti hetkeksi – riittävän pitkäksi aikaa, jotta sain koottua itseni. Kyllä, minussa oli enemmän kuin tämä pimeys. Oli rakkautta, viisautta ja voimaa. Hitaasti mieleni alkoi muistaa kaikki kauniit muistot elämästäni ja sydämeni rakasti niitä ytimestäni.

Tuon rakkauden myötä löysin voimaa ja viisautta rakastaa myös pimeyttä. Se oli vain osa minua. Kyllä, se oli osa, miltä olin aina suojautunut, sekä osa mitä oli tutkittava ollakseni kokonainen olento.

Sydän avoimena aloin lähettää rakkautta kaikille vihaisille ja kammottaville olennoille, jotka pyrkivät taistelemaan kanssani. Jotkut niistä kääntyvät pois valosta ja murjottivat kuin villieläimet, jotka olivat menettäneet saaliinsa. Toiset ottivat valon avosylin vastaan ja nousivat korkeampiin ulottuvuuksiin. Kun ne nousivat, minäkin nousin.

Lopulta olin ylemmällä astraalitasolla. Kaikki keijut, menninkäiset ja tontut toivottivat minut tervetulleeksi ja onnittelivat minua voitostani. Ne johdattivat minut ylemmän astraalitason kauniille vihreille kentille. Kaikkialla oli kauniita olentoja, joilla oli "joustava" aura. Tunnistin joitain niistä ja löysin toisia, joita en ollut tavannut.

Jatkoin mentaalitasolle. Vartion tarkkaan jokaista ajatustani ja tunnettani tietäen, että ne voisivat ilmentyä välittömästi eteeni. Lopulta löysin itseni kausaalitason portaalilta. Kaikki elämäni maaplaneetalla syöksyivät tapaamaan minua ja muistuttamaan, että lähetetty energia palasi takaisin.

Matkustin sitten henkiselle tasolle ja näin yksilöllistymishetkeni luomisessa. Syleilin monadiani, osaani mikä on ikuisesti luomisen täplä. Sitten siirryin suureen tyhjiöön. Se oli täysin musta. Etsin käytävää viidenteen ulottuvuuteen ja löysin sen lopulta.

Kun astuin käytävään, se tuntui pyörivän ympärilläni. Näin viidennen kynnyksen vartijan kasvot ja menin makuulle pitkään vihreään ruohikkoon. Huomasin, että minun oli levättävä siinä ajattomuudessa ja paikattomuudessa kootakseni itseni loppumatkaa varten. Miksi olin väsynyt? Johtuiko se siitä, että tein tämän matkan ensimmäistä kertaa yksin? Johtuiko se siitä, että tunsin pakahduttavaa yksinäisyyttä?

Vartija hymyili kysymyksilleni ja johti minut pieneen olentoryhmään, mikä teki samaa matkaa kuin minä. Näin, että jotkut olivat yökehossaan, jotkut meditoivat kuten minä ja jotkut olivat elämien välillä ja löytämässä suuremman itsensä. Edes tässä ihanassa ryhmässä yksinäisyyteni ei kuitenkaan hävinnyt.

Pyysin anteeksi ryhmältä ja aloin vaeltaa ympäriinsä. Korkeammilla tasoilla vaeltelu on hyvin erilaista kuin fyysisellä tasolla, koska todellisuus muuttuu jatkuvasti ajatusten ja tunteiden mukaan. Tunsin jonkun feminiinisen kutsuvan ja sitten ihana nainen tuli luokseni. Hän toi minut kauniille lammelle, minkä toisessa päässä oli vesiputous. Silloinkaan yksinäisyyteni ei vähentynyt. Itse asiassa siitä tuli voimakkaampaa. Oppaani hymyili minulle ja viittoili sanattomasti katsomaan lampeen. Kun tein niin, näin jonkin tai jonkun häivähtävän juuri näkökenttäni ulkopuolella. Minun oli seurattava sitä. Sen kummemmin ajattelematta sukelsin lampeen ja uin etsimään sitä. Vesiputous kutsui minua ja seurasin tuota kutsua.

Lampi ei ollut syvä ja putouksen laskeutumispaikalla oli kivikerroksia. Havaitsin, että voisin seistä näillä kivillä ja kävellä suoraan vesiputoukseen. Kun vesi puhdisti kasvoni, näkökykyni selkeni ja näin edessäni seisovan kaksoisliekkini, jumalaisen täydentäjäni. Kaikki yksinäisyyteni hävisi, kun syleilimme toisiamme ja sulauduimme yhdeksi.

"Miten olen voinut unohtaa sinut?" huusin.

"Minä en ole unohtanut sinua", hän vastasi syvältä sydämestämme.

En ollut enää yksin. Olin kokonainen. Nyt olin valmis löytämään pyörteen Arcturukselle. Viritin tietoisuuteni valoverkkoon, minkä isäni oli näyttänyt minulle kauan sitten. Tunsin valokentän kajahtelevan kaikkialla ympärilläni ja sisälläni.

Kun keskitin huomioni kolmanteen silmään, näin kahden vaakasuoran ja kahden pystysuoran valoviivan risteävän ja muodostavan pienen neliön. Vastauksena sisäiseen ohjeeseen, tuijotin syvälle tuohon välitilaan. Hitaasti näin pyörteen etäällä. Kun se lähestyi minua ja minä lähestyin sitä, pyörre pyöri voimakkaammin ja huomasin itseäni vedettävän siihen.

Pyörre pyöri ympärilläni, yläpuolellani, allani ja lävitseni. Olin pyörteessä ja se oli minussa. Sitten kaukana tilattomuudessa näin isäni kasvot. Täytyin välittömästi jälleentapaamisen euforiasta. Syleilimme ikuisesti pyörteen ajattomuudessa.

"Poikani, olen hyvin ylpeä sinusta. Olet tullut luokseni yksin. Sinusta on tullut kokonainen persoona. Kumarran saavutustasi", hän sanoi todella kumartaessaan minua.

Olin täynnä nöyryyttä ja kunniaa, koska isäni ei helposti sanonut kohteliaisuuksia. Halusin kysyä häneltä veljestäni ja sisaristani, mutta hän heilautti kättään ja sanoi:

"Tule ensin kanssani Arcturukselle. Luulen, että kaikkiin kysymyksiisi vastataan siellä. Poikani, muista nyt käynnistää merkabasi. Näen, että muistat nuo kaksi päällekkäistä tetraedriä, jotka muodostavat moniulotteisen kuusisakaraisen tähden."

Löysin sisäisen merkabani ja kun astuin siihen tietoisuudessani, se ympäröi koko muotoni. Vilauksessa olimme Arcturuksella.

Veljeni ja sisareni olivat siellä tervehtimässä minua. Pidimme toisiamme niin lähellä, että meistä tuli yhtä. Lopulta isäni kehotti meitä seuraamaan Vihkimystemppeliin. Matka Arcturukselle on moniulotteinen kokemus. On keskitettävä kaikki ajatukset ja tunteet yhteiseen tarkoitukseen.

Aina aiemmin isäni ympäröi meidät energiallaan, pitääkseen meidät raiteilla. Mutta nyt kun olimme saavuttaneet aikuisuuden, hän jätti jokaisen meistä löytämään oman tiensä. Olin utelias kuulemaan veljeni ja sisarieni kokemuksista, mutta minun täytyi keskittyä ensimmäiseen soolomatkaani Arcturukselle. Vihkimystemppeli nousi hitaasti edessämme. Se oli maalliset sanat ylittävän kaunis.

Meitä ei oltu koskaan ennen viety sinne ja suurenmoisuus löi meidät ällikällä. Valtavat kultaovet avautuivat tervehtimään meitä ja tuntemattomasta aineesta tehty kimalteleva polku näytti meille tietä. Veljeni ja sisarteni arcturuslaiset isät odottivat meitä oven sisäpuolella. He viittoivat meitä eteenpäin ilman heitä.

"Tämä on teidän kunniaksenne", he totesivat yhdessä.

Me neljä seurasimme sädehtivää polkua ykseyden alttarille. Valtava valo-olento istui valtaistuimella ja kutsui meitä eteenpäin. Kun polvistuimme sen eteen, se laittoi valovaipan meidän jokaisen päähän. Välittömästi värähtelymme nopeutuivat, huone himmeni ja olimme poissa.

Siitä minne menimme ja mitä opimme, ei puhuta, se vain koetaan. Mutta kun palasimme, olimme valmiita palaamaan maapallolle suorittamaan tehtävämme. Olimme oppineet matkallamme, että meidän oli tarkoitus avata ylösnousemusportaali Mayoille, jotka olivat saaneet valmiiksi palvelunsa ja olivat valmiita palaamaan eri kotimaailmoihinsa.

Maya-vallan aika oli tulossa loppuun. Siitä tuntui olevan kokonainen elämä, kun olin nähnyt nuo tunkeutujat unissani. Tunkeutujat olivat tulossa ja kaikki menetettäisiin, paitsi se mikä oli piilossa tai tallennettuna koodiin. Meidän oli aika palata. Monia valmisteluja oli tehtävä maan päällä.

PALUU TEMPPELIELÄMÄÄN

Kun palasimme temppelielämäämme, kaikki oli erilaista. Olimme kaikki kohdanneet sisäisen pimeytemme ja laajentaneet tietoisuutemme pimeiden sielujen ulottumattomiin. Meillä ei ollut negatiivisuutta heitä kohtaan, kun kaikella on jokin tarkoitus. Jokaisen kolmannen ulottuvuuden syklin on tultava loppuun, niin myös Mayojen.

Emme sivuuttaneet emmekä haastaneet pimeitä sieluja, koska pimeyden haastaminen aiheuttaa pelkästään asetelman, mikä voi vetää mukaan siihen. Jos joku uskaltaisi puuttua pyrkimyksiimme, nostaisimme vain värähtelymme yli sen, minkä hän voisi havaita kolmannen ulottuvuuden havaintotavallaan.

Viimein olimme valmiita ja oli melkein se aika. Kaukonäöllä pystyimme näkemään valloittajat, jotka purjehtivat Maya-kotiamme kohti. Ajattelin Lenexaa ja adoptioäitiäni ja mietin, kuulisivatko he hiljaisen kutsun palata kotiin korkeampaan itseensä.

Hopenakaniahin ja minun oli määrä avata portaali ja Leatunikan ja Hegsteomenin pitää se auki ja kulkea viimeisenä siitä läpi. Heidän tehtävänsä oli sulkea käytävä, aivan kuten meidän tehtävämme oli avata se.

Kukaan meistä ei ollut puhunut ajastamme kaupungissa kolmannen ulottuvuuden ihmisten kanssa. Se oli ainoa salaisuus, mikä meillä oli koskaan ollut. En koskaan saanut tietää, miten he olivat matkustaneet Arcturukselle tai oliko heillä ollut yhtä vaikeaa ja ihanaa kaupungissa kuin minulla. Luulen, että myös Hopenakaniah oli löytänyt rakkauden, koska hänessä oli jotain, mikä oli kaikunut tutusti menetettyä rakkautta.

Viimein seremoniapäivämme saapui. Olimme harjoitelleet sitä uudestaan ja uudestaan ja olimme itsevarmoja rooleissamme. Olimme lähettäneet hiljaista kutsua seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Se oli korkein seremoniapäivä, joten pimeät sielut eivät epäilleet aikomuksiamme. Puimme ylle seremonia-asumme ja me neljä nousimme 13 porrasta pyhimmän pyramidimme korkeimmalle huipulle.

Hopenakaniah ja minä olimme edessä ja Leatunika ja Hegsteomen seurasivat meitä. Jokaisella portaalla värähtelymme nousi korkeammaksi ja korkeammaksi, joten saavuttaessamme alttarin, pysyimme hädin tuskin ankkuroituneena kolmannen ulottuvuuden muotoomme. Tunsimme monien pimeiden sielujen hämmennyksen, kun hävisimme niiden näköpiiristä. Ylpeys ei kuitenkaan sallinut niiden myöntää, etteivät ne enää nähneet meitä.

Hopenakaniah ja minä olimme rakastelleet monta kertaa, mutta tämä olisi erilaista. Tämä ei ollut itseämme varten, vaan heränneitä Mayoja varten. Aloitimme rituaalimme, kun papit ympärillämme veisasivat Kein-aurinkomme pyhää nimeä. Veisaaminen tuli kovemmaksi ja kovemmaksi, kun henki-seksuaalienergiamme nousivat selkärankaa ylös ja yhdistivät mies- ja naisenergiamme yhdeksi.

Juuri sillä hetkellä, kun nousevan auringon ensimmäiset säteet osuivat alttariimme, vedimme kaikki nämä energiat yhteen sydämeemme ja luovutimme sen Keinille. Välittömästi portaali viidenteen ulottuvuuteen aukesi. Taas neljästä tuli kaksi kahden joukkuetta, kun Hopenakaniah avasi portaalin. Autoimme monia, jotka tulivat portaalin läpi, samalla kun sisaremme ja veljemme pitivät sitä auki.

Näin monia tuttuja kasvoja temppelistä ja elämästäni kaupungissa. Ja kyllä, siellä oli Lenexa, joka oli raskaana lapsestani, ja hänen perheensä, mikä sisälsi nyt adoptioäitini. Kun he kulkivat portaalin läpi, kukin heistä karisti kolmannen ulottuvuuden muotonsa ja laajentui todelliseen valokehoonsa.

Lenexan ja minun lapsesta tuli pieni valo-olento, jota hänen äitinsä piti lähellä. Hymyilin ja oivalsin, että Lenexa oli toisiaan ollut rakkaan menetetyn sisaremme reinkarnaatio. Lopulta kaikki ne jotka pystyivät vastaamaan hiljaiseen kutsuun, olivat kulkeneet portaalin läpi. Veljeni ja sisareni astuivat pyörteeseen ja sulkivat se perässään. Olimme suorittaneet tehtävämme!

Annan teille tämän viestin nyt toivoen, että se stimuloi muistianne, sillä se tehtävä minkä olemme suorittaneet, on juuri alkamassa teillä!

***

Rakkaat lukijat, sain tämän tarinan monta vuotta sitten, muttei koskaan tuntenut oikealta jakaa sitä. Onneksi nyt on aika jakaa se.

Mitä olet tiennyt monta vuotta, mutta mitä et ole voinut aiemmin jakaa? Ole kiltti ja jaa … Ja kiitos teille upeasta jakamisestanne tähän mennessä.

Sue

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.