Elonaalto

Henkinen foorumi
Tänään on 19.10.2018 23:32

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 113 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 8, 9, 10, 11, 12  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 04.04.2018 22:44 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
KOVAA RAKKAUTTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Maaliskuun shoud tuntuu olleen ikuisuus sitten. Taisi olla pitkä kuukausi, viisi viikkoa shoudien välillä. Mutta siitä ajasta huolimatta, joka on kuukausittaisten kokoontumistemme välissä, Adamuksen suorat sanat viime shoudissa energiasta ja yltäkylläisyydestä tuntuvat edelleen, niin kuin hän sanoisi ne nyt eikä viikkoja sitten:

Adamus: Siellä minne olemme menossa, ei ole sijaa yltäkylläisyyden puuteongelmillenne. Jos teillä on yltäkylläisyyden puuteongelma, jos ruikutatte ja voivottelette edelleen rahasta ja siitä, mitä teillä ei ole, ja ihmettelette, milloin kultaharkkoja putoaa taivaasta, pääskää siitä yli nyt. Se on siinä. Valmis.

Tunsin Adamuksen kiihkeyden, kun hän katsoi suoraan kameraan ja sanoi nuo sanat. Hän ei laskenut leikkiä tai kääntänyt vain huomiota toisaalle. Hän oli hyvin vakavissaan. Tiesin siinä paikassa, että saisimme sähköposteja sekä kiivasta keskustelua Facebookissa. Harmikseni hän ei lopettanut siihen:

Adamus: Sille (köyhyystietoisuus) ei ole sijaa siellä, minne menemme, koska siellä minne menemme, on kyse energiasuhteenne uudelleensuuntaamisesta ja muuttamisesta. Mutta jos ette ole edelleenkään arvokas, jos olette edelleen uhri, jos haluatte edelleen olla köyhä … sille ei ole sijaa.

Okei, ajattelin. Tajuamme jo pontin, Adamus. Ei sijaa tasapanottomuuksille siellä, minne menemme. Voisimmeko nyt siirtyä eteenpäin? Ehkä kerrot tarinan mestarista ja Törpöstä? Kenties joku kiva merabh olisi hyvä nyt? Mutta hän ei ollut vielä valmis:

Adamus: Jos olette edelleen koko tässä köyhyysjutussa … tämä (Crimson Circle) ei ole teidän paikkanne.

Riittää jo, iso enkeli! Puhut ystävilleni ja henkiselle perheelleni. Tiedäthän niille, joita palvelemme? Nousitko mestarisängystäsi väärällä jalalla tänään? Ovatko taivaalliset alusvaatteesi vähän liian kireät? Mutta mikään ei pysäyttäisi Adamusta tässä kohtaa. Hän jatkoi:

Adamus: Kehotan teitä: olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja lähtekää näiden toisten vuoksi. Jos tarraatte edelleen köyhyyteen, jos se on edelleen toimintatapanne, elämäntapanne, jos se on edelleen paita ja mekko, jonka puette joka aamu, tämä ei ole teidän paikkanne. Nämä ihmiset (shaumbrat) ovat todella kilttejä. He eivät käske teidän painua helvettiin täältä, mutta minä käsken. Se on "ei hevonpaskaa, ei enää". Olen kyllästynyt siihen. Se yksi asia joka todella vetää suurta osaa shaumbra-työstä alaspäin, ovat ne, jotka haluavat välttämättä olla köyhiä, koska he eivät ole energiainnovoijia.

Okei, hän sanoi sen. Toivoin, ettei hän sanoisi sitä, mutta hän sanoi sen. Jos haluat välttämättä olla edelleen köyhä, on aika lähteä. En uskaltanut vilkaista Lindaa, koska tiesin täsmälleen, millainen ilme hänellä olisi. Hän ei kätke tunteitaan kovin hyvin. Yritämme kovasti saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi, ja sitten Adamus pyytää heitä lähtemään. Mahtavaa. Me (CC:n henkilökunta) yritämme tehdä kaikesta hyvää, ja Adamus kanavointi-oksentaa sen päälle. Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa. Ai niin, mutta hän ei lopettanut siihen. Hän jatkoi:

Adamus: Muutamme dynamiikkoja voidaksemme sallia energian työskennellä hyväksenne. Käännämme sen ympäri. Sen sijaan, että olemme kaiken muun palvelijoita, käännämme sen minä-olen-tilaksi – "minä sallin, minä olen yltäkylläinen" – eikä ole tilaa, jos pelaatte köyhyyspeliä. Pääskää siitä nyt yli. Päästäkää siitä irti. Tehkää tuo valinta itsessänne ja katselkaa sitten, miten yltäkylläisyyttä virtaa elämäänne. Ja tiedän, että jotkut kiroilevat minulle nyt …

Se olin minä, Adamus. Sori keskeytys, rakkaat lukijat, mutta halusin teidän vain tietävän, että minulla oli muutama oma v-pommini tässä kohtaa. Mutta odottakaa, on lisää:

Adamus: Useimmat teistä ymmärtävät, miksi minun täytyy sanoa tämä. Se tuntuu ikävältä joistakin teistä, koska teillä on edelleen yltäkylläisyysongelmia ja sanotte, ettei se ole teidän vikanne. Se on teidän vikanne – siitä näkökulmasta, että nautitte siitä edelleen. Nautitte siitä edelleen. Pääskää siitä yli. Meidän täytyy mennä paikkoihin.

Oletko koskaan ollut hammaslääkärin tuolissa 30 kammottavaa minuuttia porattavana ja juuri kun luulet, että homma on melkein valmis, hammaslääkäri sanoo: "Koeta kestää, olemme melkein puolivälissä"? Toivoin, että Adamus olisi valmis, mutta hänen täytyi vielä porata lisää:

Adamus: Jos leikitte energialla sillä tasolla, jolle olemme menossa, ja haluatte välttämättä pitää kiinni köyhyysongelmista, tuo energia tulee takaisin palvelemaan köyhyyttänne enemmän, kuin olisitte koskaan voineet kuvitella, koska energisoitte köyhyyttä. Jos olette oikeasti valmis avautumaan ja saamaan ns. positiivista yltäkylläisyyttä, katsokaa, miten sitä tulee elämäänne ja miten se muuttaa asioita.

Lääkäri, anna minulla lisää puudutusainetta ja ilokaasua, kiitos.

Lopulta hän pääsi loppuun: "Energiamaailma odottaa. Oletteko valmis antamaan sen palvella teitä? Se on siinä."

Shoudin jälkeisinä viikkoina minulla on ollut tilaisuus pohtia Adamuksen sanoja. Tajuan ne. Hänen sanansa annettiin rakkaudessa, mutta se oli sellaista kovaa rakkautta, jota ei ole aluksi aina helppoa sulattaa. Kuluneena vuotena viesteissä on ollut huomattava ero – se on hyvin selvää keahakissa, mutta se virtaa myös shoudeihin ja työpajoihin. Olemme valmiita seuraavalle tasolle. On aika hyväksyä ja sallia paikkamme mestareina, vaikkemme usko olevamme aivan valmis. Tosiasia on, että Adamus ja Crimson Council tuntevat, että olemme valmiita.

Yksinkertaisesti sanottuna, muutamme sitä, miten pääsemme käsiksi energiaan ja käytämme sitä. Murtaudumme ulos elämien aikaisista kuvioista ja siitä vanhasta massatietoisuusmallista, että olemme energian palvelija emmekä ole luoja. Adamus kertoi nerokkaan tarinan tästä viimeisimmässä keahak-sessiossa. Mestari laittaa Raj'n seisomaan näyttämölle ja tanssimaan musiikin tahtiin (Gloria Gaynorin "I Am What I Am"). Raj yrittää tanssia, mutta epäonnistuu kurjasti. Mestari sanoo, että näin suurin osa ihmisistä kulkee elämän läpi – yrittäen tanssia massatietoisuuden "musiikin" tahtiin. Sitten mestari laittaa Raj'n liikuttamaan käsiään ja jalkojaan hyvin vähän. Kun Raj liikkuu, hän kuulee taivaallisten sointujen seuraavan liikkeitään. Mestari sanoo, että tämä on toimintatapamuutos. Kun päästämme irti vanhoista yltäkylläisyyskäsityksistä ja vapaudumme riippuvuudestamme köyhyyteen, sairauteen, epäonneen jne., musiikki (energia) tanssii meidän tahtiimme sen sijaan, että me tanssimme musiikin (energiamallien) tahtiin. Emme kuule tuota musiikkia (energia), ennen kuin alamme tehdä jotain, ja sitten se on siinä kuin ratsuväki tukemassa täysillä.

Olin täysin yllättynyt, että sosiaalisessa mediassa ei ollut paljon keskustelua Adamuksen röyhkeistä sanoista. Päättelin, että 1) kukaan ei kuunnellut shoudia tai 2) 99% shaumbroista ymmärtää täysin, mitä Adamus sanoo, ja he ovat valmiita päästämään irti vanhasta "palvelijaenergiasta" voidakseen antaa energian palvella itseään. Kenties Adamus on oikeassa sanoessaan, että olemme tosiaankin valmiita.

Saimme vain muutaman ei-niin-kivan sähköpostin, mutta emme läheskään niin monia, kuin odotin. Yksi nainen kirjoitti, että hän lähtisi Crimson Circlestä Adamuksen "inhottavien" sanojen jälkeen. Hän sanoi, että hän on köyhä ja Adamus pyysi kaikkia köyhiä ihmisiä lähtemään, koska vain rikkaat ihmiset voivat olla osa Crimson Circleä. Hän sanoi myös, että meidän pitäisi lukea Karl Marxia, Jeshua ei koskaan käännyttänyt ketään pois ja hänen päätöksensä lähteä oli sekä poliittinen että henkinen. Hän ehdotti, että meidän pitäisi mennä etsimään lisää rikkaita ihmisiä Euroopasta. Hän lisäsi (kokonaan isoilla kirjaimilla): "Minun sieluni ei välitä vittuakaan rikkaana olemisesta!!"

Kaikella kunnioituksella – ja ymmärrän todella, mitä hän yrittää sanoa – mutta tässä ei ole kyse rikkaana tai köyhänä olemisesta. Kyse on tästä: olemme nyt kokemassa kokonaan uuden tavan olla vuorovaikutuksessa energian kanssa. Energian vuoksi työskentelemisen sijasta olemme mestareita ja annamme energian palvella meitä. Kuitenkin – ja tämä on iso kuitenkin – jos edelleen roikut kiinni jossain tasapainottomuuksissa, energiat vain suurentavat niitä. Adamus sanoi sen selvästi "Mestarin elämää 6 – Ei enää!" -kurssissa. Päästä irti taisteluista ja aatteista ja tasapainottomuuksista, koska niille ei ole paikkaa seuraavassa askeleessamme. Noista asioista tulee itse asiassa uskomattoman tuskallisia siellä, minne olemme menossa.

Kysyin Adamukselta, tarkoittaako tämä, että shaumbrojen täytyy selvittää kaikki ongelmansa ennen siirtymistä eteenpäin. Hänen vastauksensa: "Ei. Heidän täytyy olla vain halukkaita päästämään niistä irti." Halukkuus päästää irti köyhyys-, uhritietoisuus-, sairaus-, itsearvostuksenpuute-, viha- jne. kuorikerroksista riittää. Nämä ongelmat häipyvät itsestään, ihmisen tarvitsematta tehdä työtä niiden eteen.

Adamus sanoo (ja ihmiset ärsyyntyvät hänen sanoessaan), että jos sinulla on jokin ongelma elämässäsi, sen täytyy edelleen palvella sinua – muuten sitä ei olisi. Raha. Terveys. Suhteet. Tylsyys. Mikä tahansa. Jokainen ongelma saa sinut olemaan uhri.

Nainen jonka mainitsin aiemmin, lopetti sähköpostinsa huomauttamalla, että meidän pitäisi opiskella Che Guevaraa, koska kapitalismi ei ole ainoa tie. Haloo, mitä?? Mikään tästä ei liittynyt mitenkään kapitalismiin, sosialismiin, feminismiin, alkuperäisväestön ahdinkoon, kirnupiimän rasvapitoisuuteen, Mikki Hiireen (oletettavasti kommunisti) tai Donald Trumpiin (ei kannata mennä siihen). Emme tulleet tänne tässä elämässä omaksumaan aatteita, rikastumaan, pitämään energiaa, käännyttämään muita tai rakentamaan tikapuita taivaaseen. Tulimme tänne pikatarkoituksena ruumiillistunut oivaltaminen. Tämä on fyysisen, mentaalisen ja valo-olemuksen tila, joka vaatii karistamaan vanhat tavat saada ja käyttää energiaa. Ei enää energian jahtaamista, vaan sen antamista tulla luoksesi. Jos olet siinä vain rikastuaksesi, se ei toimi, ja jos olet siinä pysyäksesi köyhänä, no, voi sinua raukkaa (suom. huom. sama sana kuin "köyhä").

Armon määritelmä? Kun antaa energian palvella itseään. Päästäänpä pois vanhasta tavasta tehdä asioita ja tullaan ensimmäiseksi energiamestarisukupolveksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 7.4.2018 SHOUD 8
ViestiLähetetty: 13.04.2018 18:03 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
Siivet-sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.4.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa! Hyvä olla taas täällä, ja toivottavasti hyvän kahvin kera tässä kuussa. Toivottavasti meidän ei tarvitse tyytyä teehen. Hei, annatko minulle jotain merkkiä (Lindalle)?

LINDA: Kyllä vain. Olet niin komea (Adamus ottaa siemauksen kahvia).

ADAMUS: Siitä puheen ollen, minuun on Ylösnousseiden mestareiden klubissa alettu viittaamaan, ei vain St. Germanina, vaan myös St. Riikinkukkona (naurua).

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: St. Riikinkukkona, koska kuljeskelen hyvin ylpeänä kuin riikinkukko (joku sanoo "okei"). Hyvin ylpeänä siitä, mitä teemme täällä yhdessä (yleisö taputtaa). Se on todella hämmästyttävää, mitä teemme täällä yhdessä.

Tiedättekö, miten moni ihminen lähti Crimson Circlestä viime kuun jälkeen, melko suoran, mutta …

LINDA: Kymmenentuhatta.

ADAMUS: … rehellisen toteamuksen jälkeen? "Kymmenentuhatta", sanoo Linda. Tiedättekö, miten moni oikeasti lähti? Miten moni oli hyvin loukkaantunut siitä, mitä sanoin: "On aika olla valmis antamaan energian palvella teitä." Miten monta luulette sen olleen? Kuka tahansa (joku sanoo "ei ketään"). Ei ketään? Ei ei-ketään. Kaksikymmentäseitsemän. Kaksikymmentäseitsemän. Ei kovin paljon.

LINDA: Kaksikymmentäseitsemän? Se on vaikuttavaa.

ADAMUS: Kaksikymmentäseitsemän suuttui niin paljon …

LINDA: Vau.



ADAMUS: … että he heittivät pois ja polttivat kaikki Crimson Circle -kirjansa. He repivät jäsenkorttinsa.



LINDA: Vau!



ADAMUS: He heittivät pois viittansa ja liivinsä ja sanoivat: "Ei enää Crimson Circleä."



LINDA: Vau.



ADAMUS: Luulin sen olevan paljon enemmän, ja jotkut muut ylösnousseet mestarit luulivat sen olevan paljon enemmän. He nuoleskelivat tavallaan huuliaan ajatellen: "Nappaan muutaman niistä, jotka ovat lähteneet Crimson Circlestä. Saan heidät omaan ryhmääni." Mutta niitä 27:ää jotka lähti, he eivät halunneet (vähän naureskelua).



Siis vain 27 lähti. Se teki minut hyvin ylpeäksi, koska kyllä, se oli vähän kova viesti, ja se oli hyvin selkeä. Sanoin: "Jos et ole valmis antamaan energian palvella itseäsi, lähde pois. Lähde nyt kaikkien muiden vuoksi, koska siellä minne menemme, ei ole tilaa sille." Ei oikeasti ole.



On ollut mielenkiintoinen kuukausi katsella noiden 27:n, mutta myös kaikkien teidän pohtivan, missä olette, mihin olette menossa ja miten käsittelette energiaa – todella katsovan sisäänsä ja sanovan: "Olenko valmis antamaan noiden vanhojen ongelmien mennä?" Prosessoimatta niitä, taistelematta niitä vastaan tai miettimättä niitä kovasti, ja sen sijaan sanomaan vain: "Olen valmis niiden osalta. Se on siinä. Olen valmis antamaan niiden mennä." Ja pelkästään tuo valmius muuttaa kaiken. Ja kaunis asia on, ettei teidän tarvitse tehdä paljon mitään. Tuo valmius avaa oven viisaudelle, mestarin tulemiselle sanoen: "Edith, otan kaikki sinun juttusi" – ja sinulla on edelleen joitain, rakkaani, mutta olet päässyt hyvin pitkälle – "Otan kaikki juttusi. Nyt kun olet valmis päästämään irti, minä … (hän ottaa Edithin huivin) viisautan sen. Puristan vain kaikki vanhat ongelmat pois siitä (puristellen hänen huiviaan). Viisautan sen, ja se on siinä." (Hän heittää huivin pois) Se on siinä. Voi, hän vihasi tuota huivia (naurua). Hän oikeasti vihasi sitä.



Valmiutenne päästää irti ongelmista sallii mestarin, joka on kaikkien elämienne viisaus, tulla viisauttamaan kaikki loput juttunne – ongelmanne rahan, suhteiden, terveyden ja itsearvostuksen kanssa – saattamaan ne viisaudeksi. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Nouskaa vain aamulla ylös, juokaa kahvinne ja tehkää loppupäivän, mitä haluatte. Se on siinä. Ja pitäkää hauskaa. Nauttikaa elämästä. Se on siinä, ja tuo valmius on kaikki. Se on siinä.



Teidän ei tarvitse ajatella teitänne tämän kaiken läpi. Ette voi tehdä sitä. En voi korostaa sitä liikaa: ette voi ajatella tietänne kaiken tämän läpi. Jotkut teistä tuntevat jossain kohtaa houkutusta kirjoittaa tuon kirjan, tiedättehän "Minun matkani", 4221 sivua, "Minun matkani valaistumiseen" (Adamus päästää oksennusäänen) Se …



LINDA: Mikä se oli? (Adamus päästää uudestaan oksennusäänen)



ADAMUS: Se oli pieni (oksennusääni!) – ei iso oksennus. Vain (oksennusääni!) pieni oksennus. Ja oivallatte, miksi. Miksi? Tarkoitan, että se on vain tukku tarinoita, ettekä voi ajatella tietänne ulos tästä, mutta voitte sallia sen. Voitte sallia sen. Voitte sallia yltäkylläisyyttä ja suhteita ja kaikkea muuta elämäänne. Se on siinä.



Siis kyllä, St. Riikinkukko. Minä tavallaan tepastelen Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja (joku huutaa "vu-huu!") vuuh! sulat tulevat esiin (naurua). Tajuatte tämän. Minun ei tarvitse sanoa paljon. Se on vain: "Päästän sulkani ulos (lisää naurua). Olen ylpeä shaumbroista." (Joku sanoo taas "vu-huu!") Olemme epäsovinnaisia toisinaan … (yleisö taputtaa), ja olen myös ylpeä sinusta (Lindalle).



Olemme epäsovinnaisia suurimman osan ajasta. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy olla. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy päästä pois vanhoista malleista, eikä se ole helppoa, koska tiedetään, mitä te teette. Yritätte päästä eroon jostain vanhasta mallista, ja kehitätte mallin, jolla pääsette pois tuosta mallista. Se ei toimi kovin hyvin. Niinpä tänään aloitamme lopusta. Pidän lopusta aloittamisesta. Se on edelleen lineaarista, koska menemme tavallaan vastakkaiseen suuntaan, ja sitten hyppelemme vähän, mikä tekee Lindan hulluksi. Hän ja jotkut muut pitävät hyvin suorasta viestistä, jossa on alku, keskiosa ja loppu, eikä se kestä kovin kauan.



Tänään sinkoilemme. Aloitamme lopusta, joten …



LINDA: Sinä sinkoilet koko ajan.



ADAMUS: Sinkoilen Adamuksena. St. Germainina olen todella tylsä (naurua). Minulla on hauskempaa Adamuksena. Itse asiassa kun kuvasimme hiljattain "Mestarin elämää – minä olen luominen", tein ensimmäiset sessiot St. Germainina. Mutta sitten jopa minä kyllästyin siihen. Minun täytyi lopulta tulla sisään Adamuksena viimeisessä sessiossa ja pitää vähän hauskaa. Ette käsitä, miten vaikeaa oli vain seistä tässä kuuden, seitsemän session ajan. "Ja siksi teidän pitäisi olla luominen …" (monotonisessa äänellä, ja Linda pilkkaa). "Sallikaa luomisen …" Lopulta minun täytyi keskeyttää se ja olla Adamus, joka olette te. Joka olette te. Se on meidän kaikkien luoma persoona.



LINDA: Kuulostaa monipersoonahäiriöltä!



ADAMUS: Joskus rakastatte sitä. Joskus vihaatte sitä (lisää naureskelua).



Ei enää



Aloitetaanpa tänään lopusta. Ja kääntyisittekö vain ympäri ja katsoisitte henkilökunnan reaktiota: esitetäänpä alkuun lopputekstivideo (Linda haukkoo henkeään).



LINDA: Ai, pidän siitä!



ADAMUS: Joo, miksi ei aloitettaisi …



LINDA: Joo, antakaa mennä!



ADAMUS: Miksi ei aloitettaisi lopusta?



LINDA: Joo, miksi ei?



ADAMUS: Ennen kuin teette sen, haluan korostaa yhtä asiaa. Kun olen yrittänyt saada teille jonkin pointin läpi, joskus kierrän tavallaan ympyrää, kyllä. Minä toistan. Sanon asian tällä tavalla yhtenä kuukautena ja tuolla tavalla toisena kuukautena. Puolen vuoden päästä sanon sen uudella tavalla, kunnes se lopulta uppoaa sisään. Ja joskus ajattelette, että se on tarpeetonta, ja tulette tänne joka kerta saamaan uutta informaatiota. Mutta siihen saakka kunnes vanha informaatio todella omaksutaan, todella tunnetaan, ei ole paljon tilaa uudelle informaatiolle, koska siitä tulisi todella hämmentävää.



Joskus minun täytyy siis toistaa asioita uudestaan ja uudestaan. Puhun jostain tuntikaupalla. Teen tuota vuorovaikutusta yleisön kanssa. Mutta sitten aina silloin tällöin tulee jotain, mikä saatettiin tietooni. Se oli täydellinen viiden minuutin yhteenveto kaikesta, mitä olen yrittänyt sanoa. Kaikesta. Siis sen oli tarkoitus olla lopputekstivideossa, mutta se ansaitsee tulla nyt heti kärkeen. Sanomme, että se on "tulevaisuuden nyt". Sen piti olla tulevaisuudessa. Nyt se on nyt. Se on siis "nyt" tulevaisuudesta tässä nykyhetkessä, jos siinä on mitään tolkkua (naurua).



Siis esitetään tuo lopputekstivideo. Valot pois, ja kyllä, jotkut ovat sanoneet, että tässä kaveri nimeltään Bob Newhart kanavoi minua. Valot kokonaan pois.



(Lopputekstivideo alkaa ja sitä seuraa hupailu Bob Newhart -showsta)



Kiitos, että olette lisänneet energianne tämän päivän shoudiin. Nyt esiintyy Bob Newhart (kanavoiden Adamusta …?)



KATHERINE BIGMAN (KB) (potilas): Tohtori Switzer?



TOHTORI SWITZER (TS)(Bob Newhart): Kyllä, tulkaa sisään. Pesen vain käsiäni.



KB: Olen Katherine Bigman, Janet Carlisle mainitsi minut.



TS: Ai niin (yleisö taputtaa). Laatikkoon elävänä hautaamisen pelko.



KB: Kyllä. Kyllä, se olen minä. Pitäisikö minun mennä makuulle?



TS: Voi, ei, ei. Emme tee sitä enää. Istuudu vain, ja kerron sinulle vähän laskutuksestamme. Veloitan viisi dollaria ensimmäisistä viidestä minuutista ja sen jälkeen en ehdottomasti mitään (naurua). Miltä se kuulostaa?



KB: Se kuulostaa mahtavalta! (Hän naureskelee) Itse asiassa liian hyvältä ollakseen totta.



TS: No, voin melkein taata, että sessiomme ei kestä täyttä viittä minuuttia (naurua). Emme tee vakuutuslaskutusta, joten täytyy maksaa joko käteisellä tai shekillä.



KB: Vau, okei.



TS: Enkä anna rahasta takaisin.



KB: (naureskellen) Okei.



TS: Ja … anna mennä! (Naurua)



KB: Anna mennä, mitä?



TS: Kerro minulla ongelmasta, josta haluat puhua.



KB: Ai, okei. No, minulla on pelko, että minut haudataan elävänä laatikkoon (lisää naurua). Alan vain ajatella elävänä hautaamista ja sitten alan panikoida.



TS: Onko kukaan koskaan yrittänyt haudata sinua elävänä laatikkoon?



KB: Ei, mutta sen ajatteleminen tekee elämästäni todella kamalaa. Tarkoitan, etten voi mennä tunneleiden läpi tai olla hississä tai talossa … missään laatikkomaisessa (naurua).



TS: Siis sanot olevasi ahtaanpaikankammoinen.



KB: Kyllä. Kyllä, sitä se on.



TS: Okei. No, aloitetaanpa sitten, Katherine. Sanon sinulle nyt kaksi sanaa. Haluan sinun kuuntelevan ne hyvin, hyvin tarkkaan. Sitten haluan, että viet ne mukanasi vastaanotolta ja otat käyttöön elämässäsi.



KB: Kirjoitanko ne muistiin?



TS: No, jos se tekee olosi mukavaksi. On vain kaksi sanaa. Havaintomme mukaan useimmat ihmiset pystyvät muistamaan ne (naurua).



KB: Okei.



TS: Oletko valmis?



KB: Kyllä.



TS: Okei, tässä ne ovat. LOPETA SE!! (Naurua)



KB: Anteeksi kuinka?



TS: Lopeta se!



KB: Lopeta se?



TS: Kyllä, l-o-p-e-t-a. Uusi sana: s-e!



KB: Mitä sinä oikein sanot?



TS: Se on hassua. Sanon kaksi yksinkertaista sanaa, enkä voi kertoa sitä ihmismäärää, joka sanoo juuri tuon saman kuin sinä. Tarkoitan, ettei tämä ole jiddisiä, Katherine. Tämä on englantia (lisää naurua). Lopeta se!



KB: Minun siis pitäisi vain lopettaa se.



TS: Niin sitä pitää. Tarkoitan, ettei sinun kannata mennä elämän läpi peläten hautaamista elävänä laatikkoon, eihän? Tarkoitan, että se kuulostaa pelottavalta (naurua).



KB: Se on.



TS: Sitten lopeta se! (Lisää naurua)



KB: En voi. Tarkoitan, että se on ollut minulla lapsesta saakka.



TS: Ei, ei. Ei! Emme mene siihen. Pelkästään lopeta (naurua).



KB: Siis minun pitäisi vain lakata pelkäämästä elävältä hautaamista laatikkoon.



TS: Tajusit sen. Hyvä tyttö, No, on kulunut … on kulunut vain kolme minuuttia, joten se tekee kolme dollaria (lisää naurua).



KB: Mutta minulla on vain viisi, joten …



TS: No, en anna rahasta takaisin (naurua).



KB: Sitten taidan käyttää täydet viisi minuuttia.



TS: Hyvä on. Okei, no, mistä muista ongelmista haluaisit puhua?



KB: Tota, olen buliiminen. Laitan sormet kurkkuun.



TS: Lopeta se!! (Naurua) Mikä oikein olet, jonkinlainen hulluko?! Älä tee sitä!



KB: Mutta minun on pakko. Äitini kutsui minua läskiksi …



TS: Ei, ei! Ei, emme mene siihen (naurua).



KB: Mutta minulla on ollut näitä unia … (lisää naurua).



TS: Ei, emme mene siihenkään.



KB: Mutta horoskooppini sanoi …



TS: Emme ehdottomasti mene siihen (naurua). Pelkästään lopeta se! Mitä muuta?



KB: No, minulla on itsetuhoisia suhteita miesten kanssa.



TS: Lopeta se!! Haluat olla miehen kanssa, eikö vain?



KB: Mm mmm. Mm mmm. Kyllä.



TS: No, sitten lopeta se (naurua). Älä ole tuollainen iso vauva (lisää naurua).



KB: Pesen käsiäni paljon.



TS: Se on ok (naurua).



KB: Onko?



TS: Minä pesen käsiäni koko ajan. On paljon bakteereja. Joo, älä ole huolissasi siitä (lisää naurua).



KB: Pelkään ajaa autolla.



TS: No, lopeta se!! (Naurua) Miten pääset mihinkään? Mene autoon ja aja, senkin typerys! Lopeta se! (Naurua)



KB: Lopeta itse! Lopeta itse!



TS: Mikä on ongelmana, Katherine?



KB: En pidä tästä! En pidä lainkaan tästä terapiasta. Käsket minun vain lopettamaan sen!



TS: Etkä pidä siitä.



KB: Ei, en pidä!



TS: Siis ajattelet, että etenemme liian nopeasti. Sitäkö se on?



KB: Kyllä. Kyllä, niin ajattelen.



TS: Okei. Sitten annan sinulle kahdeksan sanaa, joiden luulen selvittävän kaiken tämän sinulle. Kannattaa ehkä ottaa kynä ja paperia tätä varten.



KB: Okei (naurua).



TS: Oletko valmis?



KB: Mm mmm.



TS: Okei, tässä ovat nuo kahdeksan sanaa: lopeta se, tai muuten hautaan sinut elävänä laatikkoon! (Yleisö taputtaa)



ADAMUS: Siis, rakkaat shaumbrat, en olisi pystynyt itse sanomaan sitä paljon paremmin. Ei enää! Ei enää. "Kaksi sanaa", kuten Bob Newhart sanoi: "Haluatteko kirjoittaa ne muistiin?" Täytyykö teidän kirjoittaa ne muistiin? Kaksi sanaa: ei enää. Ei enää, tai muuten tulette takaisin uuteen elämään sitä samaa tai teidät haudataan laatikkoon, jompikumpi. Ei enää. Se ei tarvitse paljon prosessointia. Tuon shaumbra-naisen perusteella, tarkoitan siis tuossa hupailussa olleen naisen perusteella, emme mene takaisin lapsuuteen. Emme mene horoskooppiin tai mihinkään sellaiseen. Pelkästään "ei enää". Se teidän vain täytyy sanoa; ei enää. Mutta on uskomatonta, miten moni ihminen pitää kiinni ongelmistaan.



Sen se vain vaatii: "EI enää. Lopeta se, mikä tahansa. Olen valmis sen osalta." Ei enää yltäkylläisyysongelmia. Menemme tänään seuraavalle tasolle siinä, miten energia oikeasti palvelee teitä. Ei enää. Ei enää! Ja haluatte välttämättä pitää kiinni, keksiä tekosyitä tai sanoa: "Mutta olen yrittänyt". Lopettakaa se. Ei enää. Kyse ei ole yrittämisestä, ja sanoisin, että kenties noin 42% shaumbroista sanoi viime kuussa: "Mutta olen oikeasti yrittänyt." Ei, ette ole. Olette ajatelleet sitä paljon – ongelmaanne. Olette kenties ihmetelleet, miten se tuli ja miten kauan sen on maisemissa, mutta emme mene siihen. Se on pelkästään: "ei enää, valmis". Sitten vedätte syvään henkeä ja sallitte energioiden mennä töihin. Vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että olette oikeasti valmis päästämään irti tuosta vanhasta kärsimisestä.



Monet teistä sanovat mielessään: "Voi, olen valmis päästämään siitä irti." Mutta ette ole päästäneet. Ette ole päästäneet. Se on edelleen siinä, ja se on edelleen siinä, koska haluatte sen olevan siinä. Suututte minulle – en välitä siitä. Haluatte sen edelleen olevan siinä. Se on kuin lohturiepu. Se on kuin osa identiteettiänne, ja enemmän kuin mitään muuta, se on suuri lihava muisto. Suuri muisto, ettekä ole vain valmis päästämään siitä irti. Käytätte tekosyitä. Sanotte: "Mutta en tiedä, miten pääsen eroon siitä". Se on todella yksinkertaista: "Olen valmis pääsemään eroon siitä. Ei enää. Olen valmis sen osalta." Lähtekää eteenpäin. Se on siinä.



Siis kun tämä klassikkohupailu tuotiin tietooni, ajattelin, etten olisi itse pysynyt sanomaan sitä paremmin. Tuo koko asetelma, koko … Nimittäin useimmat ihmiset jotka menevät terapiaan – ja voit olla samaa mieltä tai eri mieltä tästä, herra Gary, tohtori Gary (psykologi yleisön joukossa) – eivät oikeasti halua asioiden muuttuvan. Kenties niiden tulevan vain vähän paremmaksi, ja he tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee heidän ankeita tarinoitaan, mutta he eivät halua oikeasti parantua. He eivät oikeasti halua. Se on kiehtovaa.



Moderni ihmispsykologia on ollut olemassa – en tiedä – noin 120 vuotta, 150 vuotta, ja se palvelee tarkoitusta tietyssä määrin. Se tuo jonkin verran tietoisuutta. Mutta kuitenkin energiat jumittuvat kovasti kaikessa terapiassa. Mennään vain syvempään malliin. Se luo uskomuksen: "Olen oikeasti haavoittunut. Olen oikeasti uhri. En oikeasti pysty tekemään rahaa. On oikeasti salaliittoja." Ja sitten menette noihin kokemuksiin, tuohon todellisuuteen, ja sitten uskotte sen. Ja tietysti sitten kun olette tuossa todellisuudessa ja uskotte sen, mitä energialle tapahtuu? Se tukee ehdottomasti sitä. Se tukee sitä 100-prosenttisesti.



Siis pääsemme tähän pisteeseen ja sanomme vain: "Ei enää. Lopeta se". Ja kuulette minun sanovan sen aika ajoin: "Lopeta se! Lopeta se!" Se on siinä. Sen se vain vaatii. Lopettakaa se, ja sitten siirrymme eteenpäin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Roskapäivät



Käytte valtavaa määrää muutoksia läpi kehossanne. DNA:nne muuttuu, ja tiede ymmärtää nyt, että se voi muuttua. Melko vähän aikaa sitten se sanoi: "Ei, DNA on aina DNA. Se ei muutu." Se muuttuu.



Äskettäisessä tutkimuksessa havaittiin – uskoakseni se oli NASA – että kun ollaan avaruudessa, kun ollaan gravitaation ulkopuolella jonkin aikaa – kirjaimellisen gravitaation ja vertauskuvallisen gravitaation – DNA muuttuu. Se reagoi periaatteessa tietoisuusmuutokseen.



DNA:nne muuttuu juuri tällä hetkellä. Koko kehonne muuttuu, ja tiedän, että haluatte loistavan valokehonne oitis, mutta käytte läpi paljon muutoksia tahdilla, joka ei ole ylivoimainen teille.



Mielenne – muistatteko sen? (Adamus naureskelee) Mielenne käy läpi paljon muutoksia, ja muistakaa, mitä olen sanonut usein: "Kaikessa mitä käytte läpi nyt elämässänne, on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta." Kyse ei ole siitä, että olette sairas, että menetätte muistinne ja tulette vanhaksi. Kyse ei ole mistään sellaisesta. Kyse ei ole siitä, että teistä on tulossa mieleltänne sairaampi, kuin olette olleet (muutama naurahdus). Kyse ei ole mistään näistä asioista. Kaikessa tällä hetkellä on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta. Kaikessa. Ja kun ymmärrätte sen, ydinperusasian, ja lakkaatte olemastanne huolissaan siitä: "Mikä minussa on vikana? Kuolenko huomenna? Mitä olen tehnyt väärin?", vedätte vain syvään henkeä ja annatte kaiken sen mennä. Annatte kaiken sen mennä. Siinä kaikessa on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta.



Muutostaso jota käytte läpi tällä hetkellä, on ennenkuulumaton. Ja siksi sanoin viime kuussa olevan yllätys, että olette vielä hengissä sen vuoksi, mitä käytte läpi. Teillä on upea tapa, tavallaan selviytymismekanismi, jota kaikilla ei ole. Olette valmis kestämään valtavan määrän epämukavuutta, fyysistä kipua, henkisten kykyjen puutetta ja kaikkea muuta, ja olette ehdollistaneet itsenne. Teillä on tavallaan – miksi sitä kutsutaan, kun annetaan pistos – puudutus tai nukutus tai mikä hyvänsä, jotta ei ole totaalisen sietämätöntä ja pystytte käymään läpi näitä muutoksia, jotka johtavat ruumiillistuneeseen valaistumiseen, tulematta hulluksi tai kehonne pettämättä. Se on oikeastaan itsessään melkein ihme.



Näette nyt, kun olette sanoneet olevanne valmis päästämään irti kaikista näistä vanhoista ongelmista, että käytte tavallaan läpi kiertoa, ei tiukkaa kaavaa, vaan eräänlaista sykliä jonkin aikaa, seuraavat pari vuotta, missä noin – älkää merkitkö tätä kalenteriinne, vaan tämä on arvio – joka 14. päivä teillä on sopeutumisvaihe. Se voi kestää pari tuntia päivässä, se voi kestää pari päivää, luultavasti ei enemmän kuin kaksi vuorokautta.



Käytte läpi sopeutumisen. Olette tehneet tätä jonkin aikaa, mutta sitä on tapahtunut vähän useammin kuin joka 14. päivä, ja se kestää päivän tai kenties kaksi, kun teitä tuntuu pahalta, teiltä puuttuu fokus, ette löydä oikeita sanoja, ette löydä autonavaimia, ette muista nimeänne tai mitään vastaavaa. On päivän tai kenties pari eräänlaista sisäistä kaaosta. Järjestätte itseänne uudelleen. Käytte läpi tämän jakson, ja se ulottuu myös unitilaanne, ja sallitte hyvin nopeita muutoksia tapahtua 24–48 tunnin jakson aikana, ja sitten palaatte taas nauttimaan elämästä tai mitä teittekin. Sitten palaatte takaisin uuteen normaaliinne, mutta uusi normaali muuttuu noin joka toinen, kenties joka kolmas viikko.



Niinpä pyydän teitä sallimaan tämän prosessin. Älkää panikoiko. Joillakin teistä sitä on tapahtunut joka päivä. Joillakin teistä on tavallaan epäsäännöllisiä malleja – teillä on kenties viikon todella myrskyistä ja sitten asiat rauhoittuvat.



Me, Crimson Councilissa, olemme tehneet työtä kanssanne ja katsoneet, mikä on sopivaa nyt siihen, missä olette energeettisesti kehossa, mielessä ja kaikessa muussa. Mikä on sopivaa nyt, ja olemme työskennelleet teidän kaikkien kanssa ja luoneet tavallaan tuollaisen sopeutumisjakson noin joka 14.–21. päivä, mihin se päätyi. Joskus se on 14 päivää. Teillä on 18–20 päivää tasaista ja paljon sujuvampaa ja sitten pum! törmäätte seinään.



Kyse ei ole lainkaan astumisesta taaksepäin. Kyse on ruumiillistumisen oivaltamisen prosessista, ja kehonne ja mielenne tarvitsee vähän aikaa tähän muodonmuutokseen. Ilmoittaudutte kuin kuntoutukseen, mutta tämä on kehon ja mielen kuntoutusta täysin uudelle tasolle. Voi, se on uskomatonta, mitä mielenne käy läpi tällä hetkellä. Olen yllättynyt, että te ette ole oikeasti seonneet. No, jotkut teistä ovat (vähän naurua), mutta on uskomatonta, mitä se käy läpi. Voi, mieli on peloissaan ja kapinoi, ja se pitää kiinni henkensä edestä. Se tekee kaikenlaisia asioita, mutta se mitä käytte läpi tällä hetkellä, on todella hämmästyttävää.



Muistakaa siis, että tavallaan tasapainotamme tämän joka 14. päivä, ja olkaa ok sen suhteen, että on päivä tai pari sisäistä epämukavuutta, kenties vähän kipua, mutta oikeasti ei ole kipua. Ei ole sellaista kuin kipu. Ei ole todisteita kivusta. Se on kaikki vain mielessä.



Käytte läpi vähän kipua. Käytte läpi: "Kuka minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä täällä? Onko tämä ruumiillistunut valaistuminen oikeasti totta?" ja kaikkea vastaavaa. Kyse on vain jätepäivistä, vain jätepäivistä. Nimittäin aina silloin tällöin teidän täytyy viedä roskat ulos. Ette pidä siitä. Se haisee. Se lemuaa. Pääsette eroon siitä, ja sitä ne ovat, yksi tai kaksi jätepäivää joka 14.–21. päivä.



Ja sen tietäminen, että tämä on tulossa, sen tietäminen, että olette tavallaan aikatauluttaneet roskienne noutamisen (lisää naureskelua), tekee siitä vähän helpompaa. Sen sijaan että roskia on … Nimittäin olette tähän saakka piilottaneet nuo roskat ympäri taloa. Ei kirjaimellista taloanne, vaan fyysistä, mentaalista taloanne. Olette piilottaneet roskia kuin: "Voi luoja, mitä teen tämän kanssa?! Voi, minun täytyy vain laittaa se tänne", ja sitten yritätte olla piittaamatta siitä. "Mitä teen tällä?", ja laitatte sen tuonne ja laitatte kamaa kaappeihin. Ja sitten laitatte sen pesukoneeseen, sisäiseen pesukoneeseenne. Mutta unohdatte laittaa koneen päälle ja lisätä pesuainetta ja siitä tulee todella haisevaa. Teillä on kaikkea tätä kamaa, ja koko talo, ihmisitsen talo, alkaa oikeasti haista jonkin ajan kuluttua.



Mutta meillä on roskapäivä noin joka toinen viikko. Se vaihtelee yksilöittäin, ja sille joka juuri kysyi, niin kyllä, Kuthumi ajaa jäteautoa (naurua). Ja hän saa suurta iloa siitä. Ja hän etsii mukaansa vartijaa haulikon kanssa. Emme ole selvittäneet sitä vielä (Adamus naureskelee).



Siis kaikki tämä kertoo, että tulette nyt paikkaan, jossa voimme tehdä tätä aina silloin tällöin. Teidän ei tarvitse käydä läpi koko ajan noita päiviä, joita olette käyneet läpi fyysisesti ja henkisesti. Roskapäiviä. Okei, jakakaa siitä vapaasti toisten kanssa, puhukaa roskapäivästänne. Puhukaa siitä, mitä heitetään pois, ja kaikesta. Mutta hyvä uutinen on, että siinä välissä alatte oikeasti elää kuin mestari. Alatte oikeasti elää kuin mestari.



Niinpä mistä tahansa pidättekin kiinni, mistä tahansa ongelmista – yltäkylläisyys, suhteet, terveys, itsearvostus – sanotaan se yhdessä, nuo kaksi sanaa:



ADAMUS JA YLEISÖ: Lopeta se!



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja siltä varalta, että te ette tajunneet viestiä, kun esitimme tuon lopputekstivideon alussa, esitämme sen uudestaan lopussa.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: Siis pelkästään lopettakaa se! Bob Newhart voi sanoa sen, joten minäkin voin.



Shaumbra-viisautta



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja mennään seuraavaan osioomme. Tuntekaa energioiden muuttuvan. Eikö ole mahtavaa tietää, että roskapäivä on tulossa noin joka toinen viikko, kenties joka kolmas? Mutta teidän ei tarvitse käydä läpi kaikkea tätä jatkuvaa ahdistusta ja stressiä. Kyllä, ja Linda kysyy jo: "Liittyykö tämä …" Mikä onkaan astrologinen lempitapahtumasi? Neptunuksen nouseminen vai …



LINDA: Merkuriuksen perääntyminen.



ADAMUS: Merkuriuksen perääntyminen. Sillä ei ole mitään tekemistä Merkuriuksen perääntymisen kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. On yksi lempiajoistani, kun meillä on kysymyksiä ja vastauksia ja minä esitän kysymykset ja te annatte vastukset. On shaumbra-viisauden aika.



(Esitetään "Shaumbra-viisautta" -video ja yleisö taputtaa ja nauraa)



Kaunista (Adamus naureskelee). Ansaitsette sen. Ansaitsette todella upean johdannon shambra-vii- … Haluatteko nähdä sen uudestaan? (Yleisö sanoo "kyllä!") Tota, esitetään se uudestaan. Joo, shaumbra-viisautta. Valot pois, ja katsotaan se uudestaan.



("Shaumbra-viisautta" -video esitetään uudestaan)



Hyvä. Kyllä, voimme siis joko tehdä tätä tai vain istua ja joogata jonkin aikaa (vähän naureskelua). Rakastan kunnioituksen puutetta.



Siis valot päälle, kun Linda menee yleisön joukkoon tämän päivän shaumbra-viisauskysymystä varten. Heti kun hän löytää jonkun uhrin, annan kysymyksen.



LINDA: Ai, haluat uhrin ensin.



ADAMUS: Shaumbra-viisaus ensin.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka saa olla tänään ensimmäinen shaumbra-viisaudessa?



LINDA: No, olen pahoillani …



ADAMUS: Ai, taputetaanpa kovasti Andylle.



LINDA: Hän on niin valmis! Hän on niin valmis! (Yleisö taputtaa)



ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Andy, tämä on hyvin sopiva kysymys, hyvin sopiva kysymys sinulle. Mitä on älykkyys? Mitä on älykkyys?



ANDY: (pitäen tauon) Kyky päätellä?



ADAMUS: Kyky päätellä. Siinä on tolkkua.



ANDY: Se kuulostaa hyvältä.



ADAMUS: Joo, se kuulostaa hyvältä. Joo, sinä kuulostat hyvin älykkäältä, kun sanot sen (Andy naureskelee). Ja pidit tuon sopivan tauon. Sen höläyttämisen sijasta pohdit hetken ja sanoit hyvin itsevarmasti: "Kyky päätellä."



ANDY: Se näytti hyvältä, eikö vain?



ADAMUS: Tota, katso video. Se ei ollut kovin upeaa, mutta … (naurua)



ANDY: Työstän sitä.



ADAMUS: Joo, työstät sitä. Siis, Andy, oletko älykäs?



ANDY: Hmm.



ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?



ANDY: Minä … Sanottiin, että se oli erittäin korkea. Unohdin lukeman.



ADAMUS: Ketkä sanoivat?



ANDY: Lukioaikainen kuka lie.



ADAMUS: Tyttöystävä (naurua).



ANDY: Joo, luultavasti! (He nauravat)



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Joo. "Olet niin fiksu, Andy (Adamus naureskelee). Valitsit minut."



ANDY: Joo.



LINDA: Älä heitä mikillä Adamusta.



ADAMUS: Siis oletko älykäs?



ANDY: Pidän itseäni älykkäänä, kyllä.



ADAMUS: Joo. Verrattuna planeetan muuhun väestöön, missä kohdassa olisit – älykkyyden ylimmässä 90-, 95-prosentissa?



ANDY: Hmm.



ADAMUS: Tämä on ottaen huomioon kaikki.



ANDY: Joo, luultavasti niin. Mutta muista, ettei älykkyys ole kaikki.



ADAMUS: Niinkö? Sanon vain. Okei.



ANDY: Minusta …



ADAMUS: Ei ole kaikki. Mitä on älykkyyden sijaan?



ANDY: Voi, tunteet!



ADAMUS: Tunteet, okei.



ANDY: Voi, ne ovat paljon parempia kuin älykkyys.



ADAMUS: Mutta eivätkö tunteesi ole pettäneet sinut joskus, jolloin ajattelet: "En koskaan enää tee niin typerää"?



ANDY: Kyllä, mutta myös älykkyyteni on pettänyt minut.



ADAMUS: Onko, miten?



ANDY: No, loogisesti päättelee, että tämä on oikea tie ja että menen sitä pitkin ja saan asioita tapahtumaan …



ADAMUS: Sinun olisi pitänyt kuunnella tyttöystävääsi.



ANDY: Minun olisi pitänyt kuunnella tyttö- … tunteitani, koska …



ADAMUS: "Älä mene sitä tietä, Andy!" Joo.



ANDY: Joo, sitä makaa savessa ja sanoo: "Hupsis, se ei toiminut."



ADAMUS: Joo, aivan.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Hyvä, okei. Ja vielä toinen kysymys. Mistä älykkyys tulee?



ANDY: (pitäen taas tauon) No, luulen, että luultavasti aivoista.



ADAMUS: Aivoista. Joo, mutta keksivätkö aivot älykkyyden vain yhtenä päivänä? Oliko se vain siinä? Tuliko se isältä ja äidiltä? Olivatko isäsi ja äitisi älykkäitä?



ANDY: Joo, uskoakseni olivat.



ADAMUS: Joo, joo. Okei, siis mistä älykkyys tuli?



ANDY: En ole varma, oliko se evoluutiota vai annettiin lahjana?



ADAMUS: Lahjana Älykkyyskomitealta?



ANDY: Itseltä, Hengeltä.



ADAMUS: Itseltä, Hengeltä.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Ai, siis ajattelet, että ehkä Henki antaa sen, kuin: "Andy syntyy parin päivän päästä. Miten paljon älykkyyttä antaisimme hänelle? Annetaan hänelle paljon, koska hänellä on paljon muuta paskaa elämässään. Annamme hänelle älykkyyttä." Tuleeko se Suuremman älykkyyden komitealta, neuvostolta?



ANDY: Ei, luulen, että se on enemmän … uskon, että se on enemmän sisäinen asia.



ADAMUS: Sisäinen.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Sisäinen neuvosto.



ANDY: Joo. Se on tavallaan kuin – miten sitä sanoisi – Henki antaa asioita, mutta ei ole aina kommunikointiyhteydessä ihmisen kanssa, koska ihminen haluaa juoksennella ja tehdä …



ADAMUS: Aivan, aivan.



ANDY: Kummallista … joo.



ADAMUS: Siis Hengellä ei ole joskus kommunikointiyhteyttä kanssasi …



ANDY: Tota …



ADAMUS: … koska olet niin älykäs.



ANDY: No, Henki on aina siinä, mutta ihminen ei aina kuuntele.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Siis tekeekö se ihmisestä typerän vai älykkään?



ANDY: Voi, kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin, okei.



ANDY: Kumpaakin, koska …



ADAMUS: Siis, onko se älykkyyttä vai typeryyttä, ettei kuuntele Henkeä?



ANDY: Jälleen se on kumpaakin. Täytyy muistaa, että maan päällä olemisen seikkailussa …



ADAMUS: Aivan.



ANDY: … on jännitystä, koska jos on robottimainen ja menee vain läpi joka päivästä …



ADAMUS: Aivan, aivan.



ANDY: Joo, siitä tulee melko vanhaa. Niinpä sekoittaa vähän pakkaa.



ADAMUS: Aivan.



ANDY: Ja Henki on kuuluisa odottamattomien asioiden heittämisestä eteen. Sitä herää yhtenä päivänä ja käsi on murtunut tai jokin asia sattui …



ADAMUS: Heräät vain ja: "Voi paska! Miten se tapahtui?" (Naurua)



ANDY: Tulee humalaan edellisiltana …



ADAMUS: "Kun menin nukkumaan, kaikki oli ok, ja kun heräsin … hemmetin Henki! Lakkaa murtamasta kättäni!" Se kuulostaa typerältä.



ANDY: Okei.



ADAMUS: Okei. Kiitos, Andy, ja sotken tarkoituksella teitä kaikkia tänään.



ANDY: Kiitos.



ADAMUS: Särkeekö kenenkään päätä? Vetäkää syvään henkeä, rentoutukaa.



LINDA: Kiitos, Andy.



ADAMUS: Pitäisi särkeä. Hyvä. Seuraava.



LINDA: Tämä menee suoraan merirosvolle.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Aa! Mitä älykkyys on? Kuulit Andyn sanovan, että se on päättelyä. Se on hyvä vastaus.



ALICE: Se on lähellä. Kun kysyit sitä, ajattelin tekoälyä – mikä tekee siitä älykkään. Ja niin se on tavallaan päättelyä, looginen juttu. Mistä se tulee? Sen täytyi alkaa jostain. Jos ajattelee tietokonetta, meidän täytyi kertoa sille, että yksi plus yksi on kaksi.



ADAMUS: Aivan.



ALICE: Kaksi plus kaksi on neljä, ja niin edelleen. Mistä saimme älykkyytemme? En tarkastele sitä lainkaan intuitiivisena tai minään sellaisena.



ADAMUS: Mm hmm.



ALICE: Niinpä ajattelen, että okei, no, synnymme ja meitä opetetaan. Opimme heti – tämä on tavallaan ihmisälykkyyttä – että kun itkemme, meitä syötetään, kun hymyilemme, meitä taputetaan vatsaan (Adamus naureskelee). Tällä tavalla siis katson sanaa "älykkyys".



ADAMUS: Kyllä. Siis yhteenvetona, korkeintaan kolmella sanalla, mitä älykkyys on sinulle?



ALICE: Askel askeleelta (hän naureskelee).



ADAMUS: Askel askeleelta, hyvä.



ALICE: Oppimista (hän naureskelee taas).



ADAMUS: Oppimista, aivan, okei (Adamus naureskelee).



ALICE: Neljä (suom. huom. "askel askeleelta oppimista" -lauseessa on englannin kielessä neljä sanaa)



ADAMUS: "Askel askeleelta" on tavallaan vain yksi sana, tavallaan sidottu yhteen.



ALICE: Kyllä.



ADAMUS: Oppimista, okei. Se on siis kehittymistä?



ALICE: Mm mmm.



ADAMUS: Sinä kehityt. Älykkyytesi kehittyy. Miksi sitten joillain ihmisillä jotka syntyvät samaan kulttuuriin, yleisesti samoihin olosuhteisiin, on huomattava älykkyys ja toisilla ei ole? Mikä saa aikaan tuon eron?



ALICE: Joo, ajattelin sitä, enkä halua mennä vessaan.



ADAMUS: Ei, ei. Et tietenkään (vähän naureskelua). Ja nyt meillä on erikoisuus niille, jotka menevät vessaan (Alice naureskelee), joo. Voimmeko soittaa sen, jotta tiedetään, mitä on tulossa?



LINDA: Ai niin, se varoitus, se varoitus.



ADAMUS: Joo, onko teillä … Tämä tapahtuu, kun sanotte: "En tiedä". Onko teillä sitä?



ALICE: Ei ole valmis vielä.



ADAMUS: Ei, okei.



ALICE: Joo, somaa!



ADAMUS: Olet onnekas (Alice naureskelee). Siis pidätkö … Olet lääkäri uskoakseni?



ALICE: Eläkkeellä, mutta kyllä.



ADAMUS: Eläkkeellä. Millainen lääkäri?



ALICE: Synnytyslääkäri, gynekologi.



ADAMUS: Synnytys- … okei. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä?



ALICE: Oman määritelmäni mukaan kyllä.



ADAMUS: Mikä on?



ALICE: Että opin askel askeleelta.



ADAMUS: Erinomaista. Ja missä prosenttikohdassa olisit maailman väestössä? Ylimmässä kahdessa prosentissa?



ALICE: Kymmenessä. Tiedän, että lääkärit yleisesti ovat kymmenessä ylimmässä prosentissa.



ADAMUS: Toivomme niin.



ALICE: Joo (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ei ole mitään pahempaa kuin tyhmä lääkäri (Linda nauraa).



ALICE: Joo, joo. Mutta olen todella …



ADAMUS: He vetävät puoleensa tyhmiä potilaita. Joo, joo.



ALICE: Ei, vaan olen todella tiukka omassa älykkyysmääritelmässäni.



ADAMUS: Totta kai, totta kai. Okei.



ALICE: Siis en ota mukaan …



ADAMUS: Mistä taas ajatteletkaan älykkyyden tulevan? Sen ytimen.



ALICE: Oppimisesta. Siis …



ADAMUS: Oppimisesta. Mutta mistä se tuli ennen oppimista? Andy sanoo Hengeltä, joka katkaisee hänen käsivartensa joka toinen päivä (muutama kikatus), pitääkseen ruodussa. Luulen, että se on vaimosi, ei Henki (Adamus naureskelee).



ALICE: Joo, mutta …



ADAMUS: Mistä se tulee?



ALICE: … eläimet oppivat. Me opimme.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mistä se tuli? Mistä eläimet saavat älykkyytensä?



ALICE: Jumala pieraisi (naurua). Tarkoitan oikeasti, vakavissani. Se on yhtä hyvä vastaus, kuin mikä tahansa. Eikö?



ADAMUS: (naureskellen) Joo, okei, Jumalan lahja tai Jumalan pieru (lisää naureskelua), miten sitä katsotaankin, mutta se tulee Jumalalta. Okei, vau. Sitten tämä pyytää kysymystä, jota en melkein halua esittää: tekeekö se Jumalasta fiksun vai tyhmän?



ALICE: Pieruisen.



ADAMUS: Jos kaikki tämä …



ALICE: Se tekee hänestä pieruisen.



ADAMUS: Joo, pieruisen.



ALICE: Hyvin kaasuisen! (Hän nauraa)



ADAMUS: No niin, jos kaikki tämä ihmisälykkyys tuli Jumalalta, pidämmekö Jumalaa fiksuna vai …



ALICE: En usko, että se tuli Jumalalta.



ADAMUS: Jumala ei välitä. Voit sanoa.



ALICE: Aivan.



ADAMUS: Ei, vaan voit sanoa, että Jumala on tyhmä.



ALICE: Mutta sitten minun täytyy tunnustaa, että on yksi Jumala.



ADAMUS: Ahaa! Mielenkiintoista, mielenkiintoista.



ALICE: On monia jumalia ja…



ADAMUS: Monia jumalia.



ALICE: … olemme kaikki tyhmiä (hän naureskelee).



ADAMUS: Olette kuin 10.000 jumalaa, kuin …



ALICE: Sori, kaverit! He lähettävät minut vessaan! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Kuin 100.000 hindu-jumalaa. Miten alkuunkaan muistaa kaikkien nimet? On kannettava lunttilappua mukanaan.



ALICE: David-jumala.



ADAMUS: Okei, et siis halua tunnustaa, että on Jumala.



ALICE: Ei se ole sitä. Minä vain … (hän huokaisee). Käytin niin kapeaa ja fokusoitunutta määritelmää älykkyydestä, koska en usko, että sillä on alkuperää. Ajattelen, että me vain ilmestyimme jotenkin, Jumala pieraisi, mitä ikinä se olikin, ja aloimme oppia. Koiria ilmestyi ja ne alkoivat oppia.



ADAMUS: Okei.



ALICE: Hevosia ilmestyi ja ne alkoivat oppia.



ADAMUS: Minkä luulet olevan fiksuin eläin planeetalla?



ALICE: Planeetalla. Valaat? Delfiinit? Kenties jokin sellainen. Siat?



ADAMUS: Siat.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Joo, siat ovat melko fiksuja.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Eikö ole mielenkiintoista? Delfiinit ja valaat ja sitten siat.



ALICE: Mm mmm.



ADAMUS: Tavallaan … joo, joo. Ihmettelee, mitä siat …



LINDA: Ne syövät poikasiaan. Oikeasti?!



ADAMUS: Ne ovat nälkäisiä, ne ovat fiksuja. Niiden ei tarvitse mennä kovin pitkälle.



ALICE: Se on melko fiksua joskus. Olisi pitänyt syödä omani! (Hän naureskelee) Ei, lasken vain leikkiä.



ADAMUS: Siis hyvä.



ALICE: Sori, kaverit. He eivät kuuntele.



ADAMUS: Okei, no, kiitos upeista vastauksista, joo. Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Mitä älykkyys on?



LINDA: (kuiskaa) Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani.



ADAMUS: Ai, hän sanoo olevansa pahoillaan.



LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Olen hyvin pahoillani.



ADAMUS: Ai. Ai jaa! Ai jaa!



LINDA: (lyö päänsä televisiomonitoriin) Au! (Yleisö sanoo "voi ei!) Ei se sattunut, kuulosti vain pahalta.



ADAMUS: Jumala iski häneen.



LINDA: "Voi, se sattui kovasti! Voi, nyyh-nyyh!" Ei se sattunut.



CHERYL: Voi!



ADAMUS: Ja hän jatkaa sen tekemistä (Linda lyö päänsä uudestaan).



LINDA: Sanoin, että se on liian suuri!



ADAMUS: Se ei ole kovin fiksua. Siis älykkyys, mitä se on?



CHERYL: Minusta se on yhdistelmä. Sanoisin, että se on intuitiota.



ADAMUS: Intuitiota, okei.



CHERYL: Oppimisen ja päättelyn lisäksi.



ADAMUS: Okei.



CHERYL: Minusta se on enemmän asioiden yhdistelmä.



ADAMUS: Tavallaan intuitiivinen sekoitus, jossa on vähän oppimista, informaation keräämistä.



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Mikä osuus intuitiolla on verrattuna oppimisosaan?



CHERYL: Minullako?



ADAMUS: Kyllä.



CHERYL: Sanoisin, että se on luultavasti 50 prosenttia.



ADAMUS: Viisikymmentä prosenttia mistä? (Cheryl naureskelee) Haluan vain nähdä, onko hän hereillä.



CHERYL: Viisikymmentä …



ADAMUS: Viisikymmentä. Mikä on 50 prosenttia?



CHERYL: Viisikymmentä prosenttia …



ADAMUS: Intuitio vai … He ovat kaikki unessa.



CHERYL: Intuitio on 50 prosenttia.



ADAMUS: Intuitio on 50 prosenttia, hyvä.



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Ja mitä on toinen 50 prosenttia?



CHERYL: Sanoisin, että yhdistelmä päättelyä ja oppimista.



ADAMUS: Hyvä. Miten paljon on päättelyä? Mikä prosenttiosuus?



CHERYL: Ensimmäinen vastaukseni olisi 25 ja 25.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä henkilönä?



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Missä prosenttikohdassa ylhäällä? (Cheryl pitää tauon) Sano nyt! Tarkoitan oikeasti … (Cheryl naureskelee) Se jää nimittäin meidän väliseksemme.



CHERYL: Okei, totuudenmukainen vastaus.



ADAMUS: Totuudenmukainen vastaus.



CHERYL: Noin 90 prosenttia. Ylimmässä 90 prosentissa.



ADAMUS: Voi ei. Haluan sinulle paremman kuin se. Tiedän, että olet parempi kuin se.



CHERYL: No, tarkoitan, että ylimmässä 10 prosentissa, anteeksi.



ADAMUS: Antaisin sinulle kenties … Miltä sinusta tuntuisi, jos sanoisin ylimmässä kahdessa prosentissa?



CHERYL: Minä, hmm … Olisin hyvin kehuttu.



ADAMUS: Voi, hänellä on ongelma sen kanssa. Se oli kuin: "Ai, hmm, oikeasti? Okei." Joo, ja se tekee sinusta älykkään ja kaikista muista tavallaan tyhmiä (he naureskelevat). Mutta ei, sanoisin sinun olevan ylimmässä kahdessa prosentissa.



CHERYL: Ai, kiitos.



ADAMUS: No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua), kuten saat tietää!



LINDA: Au!



CHERYL: Okei!



ADAMUS: No, kyllä …



LINDA: Pum!



ADAMUS: … se on. Se on, mutta se ei ole. Se toimii sinun hyväksesi ja se toimii sinua vastaan.



CHERYL: Ja vastaan. Tietysti.



ADAMUS: Joo. Mistä älykkyys tuli?



CHERYL: (pitää tauon) Okei (hän naureskelee).



ADAMUS: Muista, että vessa on aivan tuossa.



CHERYL: Tiedän. Aloitin ja …



ADAMUS: Joo, tunsin sen (Cheryl naureskelee). Mistä se tuli, älykkyys?



CHERYL: (pitää taas tauon) Uskon, että sen intuitio-osa on lahja, jonka annamme itsellemme jumalaisina olentoina.



ADAMUS: Mistä intuitio sitten tulee? (Cheryl pitää tauon) Rakastan aina tätä. Tunnen jännitteen huoneessa ja netissä ja kaikkialla. Mistä intuitio tuli?



CHERYL: Se tuli oppimisprosessista.



ADAMUS: Oppimisprosessista.



CHERYL: Mm mmm.



ADAMUS: Okei. Jukra! Tiedän, Linda, että olet hyvin kiireinen, mutta haluaisin melkein kirjoittaa joitain näistä muistiin. Mutta emme kirjoita. Muistamme sen, oppimisprosessi. Okei, kiitos. Hyviä vastauksia.



CHERYL: Ole hyvä.



LINDA: Teen, mitä sanot, enimmäkseen (vähän naureskelua).



ADAMUS: Puhutko minulle, Adamukselle, vai puhutko aviomiehellesi, koska siinä on valtava ero (yleisö sanoo "ai" ja muutama naurahdus).



LINDA: Siinä on raja.



ADAMUS: Hyvä (lisää naureskelua).



LINDA: Siinä on raja.



ADAMUS: Suuri raja. Seuraava.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Seuraava.



HENRIETTE: Ai.



ADAMUS: Ai, ai.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Olisi pitänyt odottaa sitä, joo. Siis mitä älykkyys on sinulle?



HENRIETTE: (pitäen tauon) En voi lisätä mitään siihen, mitä on jo ilmaistu.



ADAMUS: Miksi? Estääkö joku häntä? (Vähän naureskelua) Jumala, estätkö häntä? Kukaan ei estä häntä. Voit lisätä.



HENRIETTE: Se on tietämistä.



ADAMUS: Tietämistä, okei. Pidätkö itseäsi älykkäänä?



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Niinkö? Missä prosentissa ylhäällä?



HENRIETTE: En ole koskaan aiemmin ajatellut sitä, mutta kenties ylimmässä kymmenessä.



ADAMUS: Ylimmässä kymmenessä. Antaisin sinulle "ylimmässä kahdessa".



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Joo, joo. No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua). Ei ole kovin fiksua, että annetaan jatkuvasti sama vastaus ja odotetaan minun sanovan jotain erilaista. Mutta minulla on ongelma sinun kanssasi.



HENRIETTE: Voi ei.



ADAMUS: Joo, "voi ei" on oikein (he naureskelevat). Sinulla on jatkuvaa taistelua sisälläsi älykkyydestä, ja työskentelet fiksujen ihmisten kanssa.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, ja he saavat sinut joskus – ei tarkoituksella – mutta tunnet heidän lähellään, ettet ole yhtä älykäs, koska et osaa istua ohjelmoimaan koodia ja tekemään kaikkia niitä muita juttuja. Olet siis ongelmatilanteessa oman fiksuutesi kanssa. Hyvität sen eri tavoin. Olet sanonut itsellesi: "No, en ole oppikirjafiksu", kuten jotkut muut ympäristössäsi ovat. "Minulla ei ole näitä suuria taitoja, joita heillä on." Hyvität sen eri tavoin.



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Kierrät sen, mitä kutsuisin älykkyydeksi tai fiksuudeksi, ja käytät muita menetelmiä päästäksesi sinne, minne yrität mennä elääksesi omaa elämääsi.



HENRIETTTE: Kyllä.



ADAMUS: Niinpä tavallaan on melkein kaunaa joitain näitä älykköjä kohtaan, joiden lähellä työskentelet. Miksi laitoit itsesi tuohon tilanteeseen?



HENRIETTE: Oppiminen.



ADAMUS: Oppiminen. Minkä oppiminen? Heiltäkö? Sitä ei tapahdu. He ovat nörttejä.



HENRIETTE: Totta.



ADAMUS: Enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla, mutta minkä oppiminen?



HENRIETTE: Oppiminen integroimaan.



ADAMUS: Integroimaan minkä?



HENRIETTE: Todellisuudessa integroimaan kaikki asiat. Adamus ja opetus tässä on …



ADAMUS: Makyoa.



HENRIETTE: Voi hyvänen aika!



ADAMUS: Okei, menemme makyo-polkua siinä, eikö?



HENRIETTE: Okei.



ADAMUS: Okei, myönnetään se. Sinulla on siis tämä ristiriita, ja saat selville tänään jotain, mikä antaa sinulle valtavan helpotuksentunteen.



HENRIETTE: Hyvä, kiitos.



ADAMUS: Eikä sinulla ole enää tuota sisäistä taistelua. Ja olet kuin monet muut. Olet kuin: "No, en tiedä, olenko kovin fiksu." Ja epäröit sanoa, että olet älykkyydessä ylimmän 90 prosentin kohdalla. Tavallaan tukehdut. Tota, luultavasti te kaikki olette jossain ylimmässä – minun täytyy tarkistaa sieltä (muutama naurahdus, kun hän katsoo kameraan) … Melkein kaikki teistä ovat 96 prosentissa. Joo, se on melko hyvä. Mutta se saa teidät myös ihmettelemään: "No, jessus, se ei sano kovin paljon muusta planeetasta." (Naurua) "Minä olen tuolla ylhäällä?" Kyllä sinä olet.



Seuraava kysymys tässä. Mistä älykkyys tuli? (Henriette pitää tauon ja muutama naurahdus) Keksi vain jotain.



HENRIETTE: "Energia" on sana, joka tulee mieleen.



ADAMUS: Älykkyys tulee energiasta, okei. Siis ajattelet, että energiahiukkasilla on sisään rakennettu älykkyys, joka pitää asiat jonkinlaisessa muodossa tai mallissa.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä.



HENRIETTE: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.



ADAMUS: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Okei. Eläimillä?



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Okei. Ilmassa ympärilläsi on älykkyyttä?



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Vau, okei. Se on siis hyvin älykäs todellisuus, jossa olet.



HENRIETTE: Älykäs universumi.



ADAMUS: Mm hmm. Universumi on älykäs. Miltä sinusta tuntuisi olla ulottuvuudessa tai todellisuudessa, jossa ei olisi älykkyyttä? Millaista se olisi?



HENRIETTE: Vatsani tuntuu jo kipeältä.



ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa! Huonovointisuutta. Miksi, miksi, miksi? Voisitko kuvitella … Sanotaan, että kehitämme tekoälymekanismin, joka ampuisi sinut unimaailmaan, joka näyttäisi hyvin todelta – luulen, että tämä on elokuva – ja olisit tässä ja sitten menisit tällä unilomalla paikkaan, jossa ei olisi älykkyyttä. Millaista se olisi?



HENRIETTE: Pahaa unta.



ADAMUS: Se olisi kuin Fort Lauderdale (naurua).



LINDA: Ouuu!



ADAMUS: (naureskellen) Nauratan itseäni. Kukaan muu ei naura, mutta nauratan itseäni. Okei, siis millaista olisi olla tässä paikassa, joka on ilman mitään älykkyyttä?



HENRIETTE: Se olisi epätodellista.



ADAMUS: Epätodellista. Epätodellista. Kuuletteko sen? Epätodellista, kun ei ole älykkyyttä. Okei.



HENRIETTE: Mm mmm.



ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Annatte kaikki hyvin fiksuja vastauksia.



LINDA: Se on melko iso juoni.



ADAMUS: Se ei ole välttämättä hyvä asia. Yksi vielä.



LINDA: Tässä on melko iso juoni.



ADAMUS: Iso juoni. Se on juoni. Ole hyvä.



MATTHEW: Se olen minä taas, hei (hän naureskelee).



ADAMUS: Kippis! Kippis! Kyllä.



MATTHEW: Kiitos.



ADAMUS: Joo, kiva kuulla sinua.



MATTHEW: (naureskellen) Kaveri jolla on aksentti.



ADAMUS: Ennen kuin menemme siihen, millaisessa työssä olet? (Matthew huokaisee) Ai! Ai!



MATTHEW: Se mistä puhutaan, on todellisuuden tekemistä maailman ympäri ympäristötekoälyllä, ja työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa yhteiskunnan muokkaamisesi tietoisemmaksi teknologiaa hyödyntäen. Siis siitä syystä …



ADAMUS: Teetkö tätä ohjelmistoilla?



MATTHEW: Ei, vaan kaikenlaisilla eri aspekteilla.



ADAMUS: Kaikenlaisilla eri aspekteilla.



MATTHEW: Työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa.



ADAMUS: Vau! Vau! Kuulostat siltä, kuin olisit fiksu. Tarkoitan, että puhut niin, kuin olisit fiksu. Saatat teeskennellä sen, mutta kaikki täällä sanovat: "Voi hyvänen aika, hän on hyvin fiksu!"



MATTHEW: Joo. Minut taitaa olla luokiteltu fiksuksi ihmiseksi.



ADAMUS: Kuka sinut on luokitellut? CIA?



MATTHEW: Joo.



ADAMUS: "Hän on fiksu henkilö. Tarkkailkaa häntä."



MATTHEW: Mm mmm.



ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?



MATTHEW: Minulla ei ole aavistustakaan.



ADAMUS: Älä viitsi! On sinulla.



MATTHEW: Yhdistyn Lähteeseen, joten se on ääretön. Me olemme se.



ADAMUS: Joo, joo, mutta mikä on älykkyysosamääräsi?



MATTHEW: En tiedä.



ADAMUS: Kyllä tiedät.



MATTHEW: Ei, en tiedä.



ADAMUS: Sinulla on ajatus siitä.



MATTHEW: Minulla on tosiaan ajatus siitä, mutten aio kertoa sitä nyt (he naureskelevat).



ADAMUS: En sano sitä, ellet ole valmis sanomaan sitä ensin.



MATTHEW: En aio kertoa sinulle.



ADAMUS: Hyvä. Olet siis erittäin älykäs henkilö. Sinulla on suuria unelmia, tavoitteita. Sinulla on valtava määrä ymmärrystä, mikä on hyvä asia. Mihin prosenttiosuuteen laittaisit itsesi?



MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Olen iloinen, että hän oli …



MATTHEW: Kuten kaikki muutkin täällä.



ADAMUS: Hän vain sanoo sen. Ylimpään prosenttiin, eikä häntä nolota se.



MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin (korjaten Adamusta).



ADAMUS: Nolla piste yhteen prosenttiin! Eikä häntä nolota se. Hyvä. Seuraava kysymys on, mistä älykkyys tuli?



MATTHEW: Lähteestä.



ADAMUS: Mistä lähteestä?



MATTHEW: Kaiken Lähteestä.



ADAMUS: Kaiken Lähteestä. Missä Lähde on?



MATTHEW: Lähde on …



ADAMUS: Sanoitko kastike vai lähde? (Suom. huom. sanat kuulostavat samalta) (Paljon naurua) Emme koskaan voi olla varma tuon ihastuttavan aksentin kera!



MATTHEW: Rakastan huumorintajuasi. Lähde.



ADAMUS: Lähde.



MATTHEW: Kuin äärettömyys.



ADAMUS: Äärettömyys. Missä se on?



MATTHEW: Siellä mistä sinä tulit, siellä mistä minä tulin, siellä mistä kaikki tulivat tänne.



ADAMUS: Tulitko sinä Lähteestä?



MATTHEW: Tulin tosiaankin.



ADAMUS: Synnyttikö Lähde sinut? Kosminen pieraisu?



MATTHEW: No, niin voitaisiin sanoa, mutta periaatteessa kyse on siitä, että Lähde loi kaikki korkeammat itsemme – on se sitten tässä universumissa, tässä todellisuudessa tai muissa todellisuuksissa.



ADAMUS: Okei.



MATTHEW: Olemme jumalaisia.



ADAMUS: Joo. Oletko valmis päästämään irti siitä?



MATTHEW: En, koska se on totta.



ADAMUS: (pieni tauko) Pidän siitä. Pidän tästä, tavallaan hänen asenteestaan. Mutta saat selville tänään jotain, mikä pyöräyttää sinut omaan 14 päivän jätesykliisi (naurua).



LINDA: Auuu!



ADAMUS: Kuthumi ajamassa! Piip!



MATTHEW: Touché. Touché.



ADAMUS: Sillä jokainen teistä on valmis päästään irti mistä tahansa.



MATTHEW: Joo, tietenkin.



ADAMUS: Todellakin, ja selitän hetken kuluttua miksi.



MATTHEW: Kyllä, tietenkin.



ADAMUS: Mutta kyllä, olet erittäin fiksu. Teet myös mahtavaa työtä, mutta energiat eivät vedä sisään niin, kuin haluaisit.



MATTHEW: Se pitää paikkansa.



ADAMUS: Tiedätkö miksi?



MATTHEW: Rakastaisin tietää.



ADAMUS: Ajattelet liikaa. Au! Koska olet liian fiksu (Linda huokaisee).



MATTHEW: Olisin eri mieltä siitä. Itse asiassa käytän …



ADAMUS: Voit olla eri mieltä mistä tahansa.



MATTHEW: Käytän tunneälyä ohjaamaan kaikkea.



ADAMUS: Tunneälyä.



MATTHEW: Joka on yhteydessä intuitioon, joka on yhteydessä korkeampaan itseen, joka on yhteydessä Lähteeseen.



ADAMUS: Jäteauto. Kuulen se tulevan nyt. "Piip, piip, piip, piip, piip!"



LINDA: Auu!



ADAMUS: Peruuttaa.



MATTHEW: Sori.



ADAMUS: Ei, vaan ole valmis …



MATTHEW: Mielelläni. Seuraan sinua, vakavasti puhuen.



ADAMUS: Olet fiksu. Olet erittäin fiksu. Ja se on hyvä asia. Se on luultavasti kunnioitetuin ja arvostetuin kaikista ihmispiirteistä ja -ominaisuuksista tällä hetkellä. Ennen se oli raaka voima, mutta nyt se on älykkyys. Ja olet älykäs, mutta on oivallettavana jotain enemmän. Siksi olet täällä tänään.



MATTHEW: No, kyllä. Ja lisäksi ajattelen, että kaikki täällä ovat aivan yhtä älykkäitä. Meillä kaikilla on sama Lähde.



ADAMUS: Okei.



MATTHEW: On kyse vain luottamisesta tuohon jumaluuteen.



ADAMUS: Piip, piip, piip, piip, piip, piip! (Naurua)



MATTHEW: Sori.



ADAMUS: Tuo auto peruuttaa.



MATTHEW: Lopetanko nyt?



ADAMUS: Tiedät sen äänen, jota ne pitävät. Ei, se on okei.



MATTHEW: Voisimme jatkaa koko päivän tätä, vakavasti puhuen (hän nauraa).



ADAMUS: Mutta itse asiassa … Niin voisimme (he naureskelevat). Niin voisimme. Ja se on hyvin viisas ihminen, joka sallii muutokset havaintotavassaan todellisuudesta, ja sitä teemme tässä. Ja olet oleellinen apu sen muuttamisessa – täällä ja tekemässäsi työssä.



MATTHEW: Kyllä. Olen täällä, koska on vielä paljon opittavaa.



ADAMUS: Tai sitten ei.



MATTHEW: Ja siksi olen täällä, kuuntelemassa.



ADAMUS: Joo, tai sitten ei.



MATTHEW: Kenties.



ADAMUS: Joo, joo. Kenties pidämme vain hauskaa. Itse asiassa väitän, että tulette tänne vain ottamaan nokkaunet, nukkumaan. Puolet heistä jotka katselevat nyt, ovat pihalla (vähän naureskelua), nukkuvat hyvin sikeästi, koska on ainoa aika, jolloin he oikeasti saavat kunnon torkut (lisää naureskelua). Ja he palaavat noin viikon kuluttua katselemaan tämän ja sanovat: "Ai, luulin olleeni siellä, mutta taitaa olla parempi kuunnella tämä uudestaan." Kyllä, itse asiassa suuri syy tänne tulemiseen on pelkkä häiriötekijä, joka sallii luonnollisen prosessin tapahtua.



MATTHEW: Joo.



ADAMUS: Prosessin jota ei voi miettiä läpi.



MATTHEW: Joo, olen samaa mieltä.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos.



MATTHEW: Kiitos kovasti.



ADAMUS: Se oli ilo. Ja muuten, hengailen kanssasi enemmän, kuin ehkä oivallat.



MATTHEW: Vau, olen hyvin ilahtunut. Kiitos. Tarvitsen apuasi.



ADAMUS: En auta sinua. Hengailen vain maisemissa! (Naurua) Joskus nauran, joskus …



LINDA: Kiitos, ettet heitä mikillä Adamusta.



ADAMUS: Yksi vielä.



LINDA: Yksi vielä.



ADAMUS: Yksi vielä.



LINDA: Onko sinulla joku mielessä? Joku tietty?



ADAMUS: Jätän sen auki universaalille älykkyydelle.



LINDA: Voi luoja. Joku nosti kätensä. Voi paska.



ADAMUS: Ole hyvä. Älykkyys, mitä se on? Mitä se on?



HORACE: Älykkyys tulee fokusaistista.



ADAMUS: Fokusaistista. Okei. Miten niin? Kun asiat fokusoidaan, se tavallaan puristaa älykkyyttä? (Vähän naureskelua)



HORACE: Katselin elokuvaa viime vuonna.



ADAMUS: Köhöm!



HORACE: Ja katselin …



ADAMUS: Köhöm! Anteeksi hetkinen. Meillä on hävytön keskeytys tässä (Adamus pudistelee päätään). (Tadin puhelin soi).



LINDA: (haukkoen henkeään) Ouuu! (Paljon naurua, kun Tad yrittää hiippailla ulos)



ADAMUS: Minun ei tarvitse enää edes tehdä mitään (lisää naurua). Seison vain tässä ja pidän huolta omista asioistani (Adamus naureskelee). Toivottavasti se saatiin videolle. Se on klassikko. Shaumbra-emämunauksia. Ole hyvä, siis mitä älykkyys on?



HORACE: Katselin elokuvaa ja olin hyvin fokusoitunut siihen, ja yhtäkkiä "minä olen" -olemukseni vaihtoi takaisin tunteeseen suuresta ryhmästä.



ADAMUS: Niin.



HORACE: Ja havaitsin, että kaikki liikkuu edessäni. Minä en liiku. Ja oivallan, että se on tavallaan … Mieli ei ole vain tässä. Mieli on ulkopuolellamme, kuin hemmetin suuressa kentässä, ja se on älykkyys.



ADAMUS: Okei.



HORACE: Älykkyys …



ADAMUS: Siis onko älykkyys tavallaan ryhmäjuttu?



HORACE: Ei.



ADAMUS: Parvityyppinen juttu?



HORACE: Ei. Se on jotain, mikä kerätään elämien saatossa ja tuodaan energiakehoon.



ADAMUS: Okei.



HORACE: Ja se siirtyy.



ADAMUS: Okei. Hän sanoo siis, että jatkatte älykkyyden keräämistä. Ja missä kohdassa on sitä riittävästi? Missä kohdassa sanot: "Minulla on kaikki, mitä tällä planeetalla on opittavana."



HORACE: Luulen …



ADAMUS: Oletko oppinut ulkoa raamatun?



HORACE: Luulen, että olen siinä pisteessä. Me olemme siinä pisteessä. Meillä on ollut riittävästi älykkyyttä. Haluamme mennä sen yli.



ADAMUS: Aivan, aivan, okei, okei. Siis miten älykäs olet?



HORACE: Luulen, että olen siirtymässä älykkyydestä viisauteen. Olen pääsemässä pois älykkyysaistista.



ADAMUS: Joo, joo, okei. Mihin laittaisit itsesi?



HORACE: Samaan kuin muut. Yhteen prosenttiin.



ADAMUS: Ylimpään yhteen prosenttiin. Hyvä, hyvä. Ja mistä älykkyys tuli?



HORACE: Se on aisti. Se tuli kokemisesta fokusastin sisällä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Aisti.



HORACE: Keräsimme kokemusta ja sitten palaamalla tähän hologrammiin, joka meillä tavallaan on, jatkoimme sille rakentamista.



ADAMUS: Okei, hyvä.



HORACE: Mutta ei tiedollisesti, vaan energeettisesti.



ADAMUS: Energeettisesti, okei. Hyvä. Mahtavia vastauksia. Mahtavia vastauksia. Linda mikrofonin kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Älykkyys – paljon hyvin mielenkiintoisia vastauksia tästä.



Ja muuten, oivallatte, mitä te kaikki teette täällä sen lisäksi, että viihdytetään ja häiritään. Kirjoitatte opaskirjaa toisille, jotka tulevat teidän jälkeenne. He tulevat siis tähän kohtaan ja heidän täytyy tarttua älykkyyskysymykseen. Mitä se on? Mitä se on?



Älykkyys



Väitän, että älykkyys on … No, mennäänpä juurisanaan, ydinsanaan. Älykkyys, alkuperäinen juurisana merkitsi muistamista. Muistamista. Kykyä muistaa, ja sitten se tavallaan kehittyi ymmärtämiseksi (naurua, kun Tad hiippailee takaisin paikalleen). Tervetuloa takaisin (Adamus naureskelee). Niin hienovaraista. Niin hienovaraista. Nykyään tehdään mitä tahansa päästäkseen kameraan (lisää naureskelua).



Siis alun perin sana "älykkyys" tuli hyvin muinaisesta sanasta, joka tarkoitti periaatteessa "muistaa", ja sitten se kehittyi ymmärtämiseksi. Tosin sanoen, muistatte ja liitätte siihen jonkinlaisen merkityksen. Se on älykkyyttä. Ja älykkyys on pitkän, pitkän ajan kuluessa kasvanut tämän planeetan tärkeimmäksi ominaisuudeksi, itse asiassa tavoitellummaksi kuin edes rikkaus, koska oletettaisiin, että jos olisi älykäs, niin älykkyydessään voisi olla rikas tai mitä tahansa haluaa. Siis se on valtavan tärkeä ominaisuus.



Kun yksilöä pyydetään luopumaan älykkyydestään, hän menee paniikkiin. Kun yksilöä pyydetään päästämään irti mielestä, kaikesta kerätystä tiedosta ja informaatiosta, kun yksilöä pyydetään päästämään irti asiasta, joka on hänen identiteettinsä ydin, ainoasta asiasta joka pitää hänet yhdistyneenä, tavallaan kultalangasta joka yhdistää hänet tähän todellisuuteen, kun yksilöä pyydetään päästämään irti älykkyydestä, talossa syntyy paniikki. Sitä teemme täällä tänään.



Väitän, ettei älykkyys ole totta. Älykkyys ei ole totta. Se on keksitty ominaisuus, johon ihmiset ovat niin juurtuneet, että he uskovat sen olevan totta. Ja sitten he yrittävät rakentaa älykkyydelleen. Vastaukset joita annoitte, ovat kaikki hyvin mielenkiintoisia ja täsmällisiä. Suuri osa älykkyydestä on muistia. Muistia, kyky muistaa, kyky harjoitella ja luetella yksityiskohtia ja informaatiota.



Suuri osa älykkyydestä tulee opiskelun tuloksena, elämä toisensa jälkeen. Ei viisaudesta, ei kokemuksesta, vaan yksityiskohtien ja informaation opiskelusta. Kenties noin 80% siitä on ehdottomasti virheellistä, ehdottomasti epätotta. Ja käyttääkseni klassista esimerkkiä, oli kohta, jolloin uskoitte, opiskelitte tai elitte litteässä Maassa, ja se oli älykkyytenne silloin. Nyt olette kehittyneet sen yli.



Siis noin 80% kaikesta informaatiosta, jota olette hankkineet menneisyydessä, ei ole täsmällistä, totta. Edes suuri osa siitä mitä olette oppinet täällä, henkisellä matkallanne Crimson Circlen kokoontumisissa, ei ole yksinkertaisesti totta siellä, minne olette menossa. Se on saattanut olla totta silloin, kun Maa oli litteä, mutta siellä minne olette menossa, se ei ole totta. Ja jos riittävä määrä uskoo, että Maa on litteä, se on litteä, koska niin he käyttäytyvät, kunnes joku sanoo: "No, tehdään siitä pyöreä tänään, koska litteä oli todella tylsä. Tehdään Maasta pyöreä ja ollaan kaikki huolissaan, että Australiassa olevat putoavat pois." (Adamus naureskelee) Sori, se oli vitsi. Olette kuulleet tuon vitsin monta kertaa.



Älykkyys on niin kunnioitettua tällä planeetalla, että nyt luodaan tekoälyä. Väitän, että älykkyys on keinotekoista alun alkaenkin. Siis teillä on nyt teko-tekoälyä. Se juontuu ihmisälystä, joka alkoi oikeastaan – mennään aina Lemuriaan saakka – kun tulitte tälle planeetalle enkeliolentoina. Olentoja jotka olivat enimmäkseen valokehossa, tuli tänne kokemaan luontoa, Maata ja olemaan fokuksessa. Olit ehdottoman oikeassa, Horace, fokuksessa olemisesta.



Ne tulivat tänne kokemaan – ei oppimaan, vaan kokemaan – fokuksessa olemista, mutta tullessaan ne olivat kuin haituvia, eivät oikein kiinteitä. Ja sitten ne yrittivät päästä peukalokyytiin ja integroitua valaisiin ja delfiineihin ja kenties sikoihin – epäilen sitä, mutta valaisiin ja delfiineihin. Ne yrittivät integroitua niihin ja säilyttää tasapainonsa tässä todellisuudessa.



Jos tätä todellisuutta katsotaan ulkopuolelta, se on kuin superpuristettua. Niin puristettua, ettei sitä voinut edes kuvitella. Miljardi ja miljardi psi:tä, painetta (paunaa) per neliötuuma. Triljoona ja triljoona psi:tä tiivistyneenä todella tiukaksi, ja sitten yrittää tulla tänne perhosolentona. Lentelette muissa ulottuvuuksissa ja sitten tulette (Adamus kiskoo isoa perhosta, joka roikkuu katosta) Maahan (hän saa lopulta sen alas, vähän naureskelua). Vaati vähän riuhtomista saada teidät tänne (vähän naureskelua). Tulette Maahan, syöksypommitatte tähän puristukseen, tähän gravitaatioon, tiheyteen ja nyt olette fokuksessa. Olette fokusaistissa, ja jonkin aikaa se sattuu helvetisti. Ja sitten se poksauttaa teidät taas ulos (Adamus heittää perhosen pois). Kuolette, jos olette olleet fyysisessä kehossa. Ette pysty olemaan tuossa tiukassa fokuksessa. Se olisi, kuin olisi todella, todella, todella, todella kuumassa kylvyssä – astutte siihen ja se on niin kuuma, että teidän täytyy hypätä välittömästi pois, muuten sattuu helvetisti. Se on sama asia. Leijuitte tänne Maahan enkelisiivillänne ja oli hyvin vaikeaa jäädä.



Mitä siis teitte? Aloitte ajatella, mitkä asiat auttoivat teitä pysymään viime kokemuksessa, ennen kuin teidät litistettiin. Mitä se oli? Ai niin, teidän täytyy syödä ruokaa. Ei siksi, että tarvitsette energiaa, vaan koska se integroi teidät tähän todellisuuteen. Teidän täytyy syödä ruokaa pysyäksenne täällä. Ja teidän täytyy varmistaa, että te ette astu dinosauruksen eteen, koska se on paljon suurempi ja te olette vain pieni haituvaolento. Se talloo teidät. Niinpä alatte muistaa kaiken sen, ja alatte muistaa sellaisia asioita, kuin harjata hampaanne kolme kertaa päivässä. No, ei Lemuriassa. Kaikki ovat unessa tänään!



Alatte muistaa sellaisia asioita, kuin olla kävelemättä jyrkänteeltä alas. Juuri nyt ajattelette: "No, tietysti." Ette ajattele silloin, kun olette pieni haituvaolento. Ette silloin, kun olette perhosolento, joka yrittää tulla ihmiseksi, jotta voitte sitten palata taas takaisin perhoseksi. Alatte siis muistaa, ja itse asiassa fokusaisti – puristus, gravitaatio – sai teidät aloittamaan ajattelemisen, sai aikaan muistamisen, loi koko tämän asian, jota kutsutaan logiikaksi. Kaikki perustui qualiaan, kaikki perustui assosiointiin. "Älä laita kättä tuleen. Se sattuu helvetisti."



Alatte siis kerätä kaikkea tätä. Sitten lopulta siitä on tullut ns. ihmisälykkyyttä. Asioiden päättelyä, rationalisointia, mutta ytimeltään se on vain informaation muistamista. Se on siinä. Se on siinä, eikä mikään siitä ole tärkeää (vähän kikatusta).



Ensinnäkään ette voisi koskaan olla täysin älykäs. Ette voisi. On liikaa muistettavaa. Mielellä ei ole kapasiteettia, mutta ihmiset yrittävät. He yrittävät olla kaikkein älykkäin.



Sanoin, että olette kaikki ihmisen älykkyysasteikon ylimmässä neljässä prosentissa. Pysähdytäänpä hetkeksi, koska lähestytte edelleen elämää, tätä planeettaa ja omaa energiaanne älykkyyden kera, mutta "minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Ei yhtään.



Jos ette ole kuullut tai tuntenut "minä olen" -olemusta, jos olette juoksennellut sanoen: "No, missä se on? Missä se on?" se johtuu siitä, että yritätte yhdistyä älykkyydellänne siihen, eikä sillä ole yhtään. Miksi "minä olen" -olemuksella, puhtaalla tietoisuudella, puhtaalla tiedostamisella olisi älykkyyttä? Sitä ei ole.



Se on järkyttävää, pakahduttavaa ihmiselle, koska ihminen haluaa uskoa korkeampaan älykkyyteen. Ihminen tuntee itsensä alastomaksi, vereslihalla olevaksi, epävarmaksi, kun sanotaan: "Ei ole korkeampaa älykkyyttä. Te olette jokseenkin niin korkealla, mihin älykkyys voi päästä." Pelottavaa, mutta totta.



"Minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Se ei tallenna informaatiota ja dataa. Monet teistä luulevat, että enkeliolennot, ylösnousseet mestarit, "minä olen" tietävät kaiken. Ei lainkaan. Pyydätte "minä olen" -olemusta ratkaisemaan jonkin suhteellisen yksinkertaisen matemaattisen ongelman, ja se on kuin: "En tiedä. En välitä. Miksi välittäisin?" Tiedättehän, mikä on kymmenen tai viidenkymmenen tai tuhannen neliöjuuri? "Minä olen" on kuin: "Mikä sinua vaivaa? Kysyt jatkuvasti näitä typeriä kysymyksiä, niin kuin minä vastaisin niihin. En minä tiedä." (Joku sanoo "lopeta se!") Lopeta se! Kyllä, lopeta se! (Adamus naureskelee)



Mutta kuitenkin ihmisistä tuntuu, että täytyy olla jokin korkeampi voima. Jumalassa täytyy olla älykkyyttä. He puhuvat myös universumin tuovan asioita heille. Se on todella tyhmä. Universumi ei tuo mitään. Ei mitään! Universumi ei katkaise kättänne. Universumi ei tuo teille mitään. Universumi ei tiedä eikä välitä. Se on tavallaan hämmentävää ihmiselle, joka oikeasti haluaa uskoa johonkin korkeampaan älykkyyteen.



Mutta pysähdytään hetkeksi ja tunnetaan vain sitä. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on vapaus. Ja sitten kun ihmiset ymmärtävät sen … Älykkyys on ok tiettyyn pisteeseen saakka. On ok, että on muisti, ymmärrystä, yksityiskohtia. "Älä irrota käsiä ratista", ellei teillä ole itseohjautuvaa autoa, mutta edes silloin. "Älä laita kättä tuleen. Älä juo bensaa", ainakaan tällä hetkellä.



Ihmismatkalla on tiettyjä hyviä asioita, jotka tuotte mukananne ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. On asioita, jotka ovat tärkeitä muistaa. Muistinne kuitenkin sijoitetaan uudelleen. Kyse on siitä, että jos olisitte tietokone, koko tietokanta otettaisiin pois sisältänne ja laitettaisiin jonnekin muualle. Ja tietysti sanotte sitten: "No, minne? Suurempaan tietokoneeseen?" Ei. Se on kuin ei-missään maassa. Se on eetterissä. Se ei ole missään paikassa. Se on vain ns. nyt-tulevaisuudessa, tulevassa nyt-hetkessä, jompikumpi. Se on siellä, mutta se ei ole siellä. Se ei enää sijaitse täällä (aivot), koska siihen ei ole tarvetta.



Ja tiedän, että tietokoneanalogiaa käyttäen sanoisitte: "No, se on pilvessä." Ei. Ei, koska pilvi on jossain, ja tämä on ei-paikka, mutta se on siinä. Ja sitten äly tulee sanomaan: "No, minun täytyy tietää, missä se on, miten kaukana ja miten kauan kestää päästä sinne ja miten suuri …" Siinä puhuu äly. Siinä puhuu älykkyys. Menemme täysin älyn tuolle puolen.



Eikä "minä olen" -olemuksella ole älykkyyttä. Se ei tarvitse sitä. Se ei tarvitse sitä. Se on pelkästään tietoisuutta – "Minä olen mitä olen. Olen olemassa." Se ei ole: "Olen olemassa ja olen fiksu. Olen olemassa tullakseni fiksummaksi. Olen olemassa tietääkseni enemmän." Ei mitään tästä. Mikään siitä ei päde. Tuntekaa sen kauneutta. Tuntekaa sen vapautta. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on upea asia.



Nimittäin jos kävelisitte yhtenä päivänä katua pitkin ja tapaisitte yhtäkkiä "minä olen" -olemuksen, olisi suuri helpotus tietää, ettei "minä olen" tarvitse älykkyyttä. Ja sitten teistä alkaa tuntua todella typerältä yrittää olla hyvin älykäs ja sanotte: "Voi, olimme tässä puristetussa fokustilassa yrittäen muistaa kaiken, jottemme jatkuvasti polttaisi käsiämme elämästä toiseen tai kävelisi alas jyrkänteeltä tai mitään vastaavaa. Ja oivallan, etten koko tänä aikana tarvinnut oikeasti kaikkea tuota älykkyyttä. Se ei ole kovin tärkeää."



Ja alatte oivaltaa: "Minun ei tarvitse säilyttää enää aivoissani kaikkien näiden oppimieni asioiden energiaa – älä astu auton eteen, joka kulkee kovaa vauhtia." Se vapauttaa aivot. Ne ovat kuin energiajälkiä, kuin pieniä energiaolemuksia, jotka ovat aina käytettävissänne, mutta niitä ei tarvitse enää tallentaa tänne. Se on todella hämmästyttävää.



Vedetään syvään henkeä tässä.



Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, ja siksi rakkaat ystäväni, teillä on edelleen pääsy siihen informaatioon, miten eletään tässä todellisuudessa, mutta ette enää luota siihen elämänne ohjaamisessa, onnellisuutenne tekemisessä ja sen tuomisessa teille, mitä päätätte luoda. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.



Seuraava askel. Energiassa ei ole älykkyyttä. Se on oikeastaan pelottavaa. Energiassa ei ole älykkyyttä, ja kun kuulen jonkun sanovan: "No, tällä tavalla universumi antoi sen minulle", niin ei. Ei. Energia ei ole älykästä, eikä sen pitäisi koskaan olla. Voisitteko kuvitella, mitä tapahtuisi, jos energialle annettaisiin älykkyyden vastuu? Se olisi pelottavaa. Se tekisi, mitä ihmiset tekevät – tuhoaisi kaiken.



Energioissa joita tulee elämäänne tällä hetkellä, ei ole älykkyyttä. Ne eivät tarvitse sitä, ne eivät välitä siitä, niillä ei ole sitä, eikä tule koskaan olemaan. Siis joskus kun turvaudutte ulkopuoleen ja sanotte: "No, mitä energia haluaa minun tekevän?", energia tavallaan sanoo: "Mitä tarkoitat? Emme ole älykäs. Olemme oikeasti tyhmä. Tyhmää energiaa." Ja näin se pitäisi olla. Energia on vain palvelemassa teitä, ei kertomassa, mitä tehdä. Ei vaikuttamassa teihin, ei panemassa teitä menemään vasemmalle tai oikealle. Se on vain palvelemassa teitä.



Mutta on kuitenkin yleinen näkemys, että on jokin korkeampi älykkyys. Ei ole. Ei ole. On yleinen näkemys, että energialla on älykkyyttä. On yleinen havainto, että ihmiset laittavat itsensä kauas, kauas, kauas asteikon pohjalle, kuin: "Olen tyhmä, ja energialla on älykkyyttä ja Jumalalla on älykkyyttä ja avaruusolennoilla ja plejadilaisilla on älykkyyttä." Niillä ei ole! Plejadilaiset ovat … (Adamus huokaa) Ne eivät ole puoleksikaan niin fiksuja kuin ihmiset. Niillä on kuitenkin yksi asia. Ihmiset ovat todella typeriä antaessaan jonkun toisen sanoa itselleen, mitä tehdä. Ihmiset ovat paljon fiksumpia tuota yhtä pientä vikaa lukuun ottamatta, joka on kuin: "Voi! Jumala, pelasta minut. Plejadilaiset, pelastakaa minut. Sielu, pelasta minut. Universumi, energia." Ei mikään niistä. Niissä ei ole älykkyyttä.



Älykkyyttä pidetään usein järjestyksenä, rakenteena, mallina, ja ihmiset ovat joutuneet siihen, koska olette syvällä fokusaistissa. Olette syvällä siinä kaikessa, ja mieli on alkanut pitää järjestyksestä. Kaikesta omassa siistissä paikassaan. Kaksi plus kaksi on neljä. Se ei itse asiassa ole totta. Ei oikeasti ole. Se on paljon enemmän. Se on -4, se on 4 tähän suuntaan, se on 4 tuohon suuntaan, ja joskus 2 + 2 ei ole mitään, ei edes nolla. Ei mitään.



Kun alatte oivaltaa, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, Jumalassa ei ole älykkyyttä – Jumala on oikeasti tavallaan tyhmä. Miksi? Koska Jumala on ihmisluomus. Heidän älykkyytensä loi superälykkyyden heidän ulkopuolelleen. Mutta siinä mitä kutsutaan Lähteeksi, ei ole älykkyyttä.



Kuvitelkaa hetki yhdistymistä siihen, mutta Itsestänne, siitä "minä olen" -olemuksesta, joka olette.



Kuvitelkaa hetki yhdistymistä energioihin, joilla ei ole älykkyyttä, joilla ei ole ennakkoasennetta. Ne eivät välitä, jos teihin törmää auto tänään iltapäivällä. Ne eivät oikeasti välitä. Ne vain palvelevat teitä. Niillä ei ole älykkyyttä.



Ja kuvitelkaa, että päästätte irti tarpeesta älykkyyteen sellaisena, kuin olette tunteneet sen. Laitatte sen tavallaan sivuun nyt ja sanotte, että teillä on tämä yksityiskohtien ymmärtämisen varasto, mutta paljon siitä viisautetaan tällä hetkellä. Paljon siitä heitetään pois. Joka toinen viikko jäteauto tulee noutamaan sitä. Oikeasti.



Ja kuvitelkaa nyt, että älykkyyden ja fiksuuden sijasta palaatte yksinkertaisesti takaisin perusteisiin: "minä olen mitä olen, olen olemassa", kykyyn olla tietoinen.



Nimittäin "minä olen" ei tarvitse älykkyyttä, koska sillä hetkellä kun "minä olen" haluaa olla tietoinen jostain, se on. Niinpä "minä olen" ei kuljeta yksityiskohtia, ei välitä paskaakaan nimestänne edellisessä elämässä tai siitä, kuka teki väärin teille, tai mistään vastaavasta. Se ei välitä. Mutta "minä olen" voi olla tietoinen siitä, jos se valitsee. Sama pätee teihin.



Ette tarvitse älykkyyttä. Kyse on nyt vain tiedostamisesta. Älkääkä alkako leimata sitä, mitä olen kutsunut tietämiseksi – olen kutsunut sitä niin pitkän aikaa – se ei ole älykkyyttä. Siinä ei ole älyä. Siinä ei ole ennakkoasennetta. Nimittäin se todellisuusperusta joka teillä on, koko havaintonne todellisuudesta, perustuu vanhaan roskaan, vanhoihin faktoihin jotka eivät ole edes totta.



Älykkyys jolla ylpeilette, älykkyys jonka puolesta taistelisitte henkeen ja vereen, jos yrittäisin ottaa sen pois teiltä, koska se on ollut identiteettinne lähde, on vain tukku yksityiskohtia, jotka eivät ole itse asiassa totta.



Älykkyys on paljon qualiaa, eli mieli assosioi jonkin kaikkeen, eikä mikään ole enää uutta älykkyysmielessä. Mikään ei ole uutta. Se ei pidä siitä. Se rakastaa malleja. Se ei halua mitään uutta.



Menemme sen ohi nyt. Menemme sen ohi. Sijoitamme nyt tavallaan uudelleen sen, mitä kutsuttaisiin älykkyydeksi. Kutsumme sitä vain muistamiseksi, mutta ilman kaikkia yksityiskohtia, ja se on käytettävissänne koska tahansa, jotta te ette laita kättänne tuleen.



Mutta uusi ohjaava vaikutus elämässänne ei ole älykkyys eikä "minä olen" -älykkyys, Jumalaälykkyys tai mikään sellainen. Se on pelkästään te hetkessä. Teidän tietoisuutenne. Huomaatte, ettei teidän tarvitse enää edes miettiä asioita, ja se on todella pelottavaa, koska pidätte asioiden miettimisestä, pohtimisesta. Pidätte logiikan laittamisesta asioihin, ja siellä minne menemme seuraavaksi, teillä on edelleen muistoja ihmisenä, mutta ne eivät ole tallennettuna teihin. Teillä ei ole kaikkia yksityiskohtia ja kaiken sen painoa. Mutta kuitenkin jotain hämmästyttävää tapahtuu ja asiat ovat vain siinä, ja olette pitäneet sitä joko energian aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä, tai "minä olen" -olemuksen aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä.



Yhtäkkiä alatte oivaltaa, että elätte tässä jumalaisen armon olotilassa. Mieli kapinoi. Se huutaa. Juuri nyt – kuten tapahtuu hyvin monilla teistä – se pyörittää asioita ympäri ja teistä tulee vähän epäselvä ja yritätte miettiä tätä. Kaikki te yritätte miettiä tätä. Pysähtykää hetkeksi ja pelkästään sallitaan se.



Älykkyyden tuolle puolen -merabh



Sammutetaan valot, vähän musiikkia ja tehdään merabh.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, tiedän, että tällä hetkellä mieli vain hyppii sinne tänne. Mutta tärkeä asia on, että teissä on osa, joka todella ymmärtää, mutta ei loogisesti, ei lineaarisesti.



(Musiikki alkaa)



Teissä on osa, joka tavallaan sanoo: "Aa, tiesin sen kaiken aikaa, mutten tiennyt, miten tiesin sen."



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja … Liikumme hyvin nopeasti. Liikumme taaksepäin hyvin nopeasti, eli taaksepäin tulevaisuudesta. Tuomme sen nyt-hetkeen.



Tosiaankin, älykkyys ei ole itse asiassa totta. Se on kuin valta ja jotkut muut asiat. Se ei ole oikeasti totta. Mutta riittävä määrä ihmisiä pelaa tuota peliä, ja no, silloin siitä tulee tavallaan totta.



Pyydän sinua nyt tuntemaan "minä olen" -olemusta – ei kaikkien asioiden lähdettä, koska ei ole sellaista.



Mielen on vaikea tajuta sitä, mutta sinua ei koskaan luotu. Sinua ei koskaan yskäisty Hengen kohdusta sieluolennoksi. Olet aina ollut. Siinä ei ole tolkkua mielelle, älykkyydelle, mutta itse asiassa se on hyvin vapauttavaa, koska jos sinua ei koskaan luotu, sinua ei voi koskaan poisluoda.



"Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Tunne sitä hetki.



(Tauko)



"Minä olen" -olemuksesi on vain puhdasta tietoisuutta.



(Tauko)



Eikä energialla joka on "minä olen" -olemuksen intohimoa – haluan sanoa, että se on vain superintohimoista tietoisuutta – ei ole älykkyyttä. Tämä on ehdottomasti vapauttavaa.



Sillä älykkyys on yksi niistä asioista, jotka ovat saaneet monet teistä vaikeuksiin. Teillä on ollut liikaa sitä – teistä tuli liian looginen, kadotitte kosketuksen todelliseen luontoonne. Tai teillä ei ole ollut koskaan tarpeeksi sitä – tunsitte, että olitte tyhmä, toiset olivat fiksumpia, tunsitte, että jäitte jotenkin vaille.



Matkallamme ylitämme nyt koko tämän älykkyysongelman. Laitamme sen sivuun, toisin sanoen muistot, mutta ne eivät ole asioita, jotka ohjaavat elämäänne. Eivät asioita jotka kertovat teille, mitä tehdä. Ne ovat älykkyyttä, joka on vain muistoja. Ne tulevat takaisin palvelemaan teitä, ei kertomaan, mitä tehdä.



Nimittäin kun teillä on jokin muisto, joka sanoo: "Älä te tätä", muisto joka sanoo: "Älä tee tuota", joskus sillä on vanhemman tai opettajan tai papin ääni. "Älä tee tätä, älä tee tuota." Se muuttuu nyt. Sen sijaan, että nuo muistot kertovat teille, mitä tehdä, muistot kaikesta – tavallaan älykkyys – tulee takaisin palvelemaan teitä.



Tulevina kuukausina lakkaatte kuulemasta noita vanhoja ääniä. Ne olivat vain muistoja, joista piditte kiinni tehdäksenne matkastanne tällä planeetalla ihmismuodossa vähän helpompaa, vähän turvallisempaa. Mutta nyt se menee pois. Ette tarvitse sitä enää.



Siinä ei ole älykkyyttä, mitä kutsutaan universumiksi. Ei ole. Se ei ole älykäs universumi. Se ei tarvitse älykkyyttä. Sen ei tarvitse tallentaa dataa. Nimittäin silloin kun koko tavoite on tallentaa dataa – kokemuksia, muistoja – ette pääse koskaan sen yli. Pysytte aina tuossa älykkyysansassa ja yritätte vain saada lisää älykkyyttä, mutta ette pääse koskaan pois.



Sitten kun asiat sijoitetaan uudelleen, kun älykkyys laitetaan sivuun vain tukemaan teitä – ei kertomaan teille, mitä tehdä – yhtäkkiä teillä on täysin uusi vapaudentunne. Ettekä te saa koskaan älykkyyttä. Tarkoitan, että emme tavoittele tässä superälykkyyttä tai jumalaista älykkyyttä tai mitään sellaista. Älykkyydestä tulee toissijaista.



Tuntekaa "minä olen" -olemusta nyt. Tietoisuutta. "Olen olemassa."



Kuka tarvitsee kaikkea tuota älykkyyttä ohjaavana voimana? Oivallatte, että tuo älykkyys tuomitsi, tuo älykkyys sanoi, että olette fiksu tai olette tyhmä, olette hyvä tai olette huono, olette pimeyttä tai olette valoa. Vain älykkyys teki sitä.



Nämä äänet lakkaavat, kun tulette takaisin aitoon luonnolliseen Itseenne – tietoisuusolentoon, olentoon joka osaa luoda. Luoda kokonaisia todellisuuksia ja sitten mennä leikkimään niihin pelkän kokemisen vuoksi.



Tuntekaa oikeasti tätä faktaa, että olette vapaa älykkyydestä ja sen tarpeesta ja että universumilla ei ole älykkyyttä. Se on vain – universumi teidän määrittelemällänne tavalla – energiaa. Se on kuin iso energialampi. Sitä se vain on. Älkää ajatelko universumia tähtinä ja mustina aukkoina ja aurinkokuntina ja aurinkoina. Ei. Universumi on energialampi, johon teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä. Teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä siihen, koska olette oma energianne.



Ei ole enää tarvetta mennä kollektiiviin, mennä universumiin ja sen energiaan. Olette nyt oma energianne, ja joka hetki kun istumme täällä nyt, kun tunnette "minä olen" -olemusta ja vain intohimoa olla, oivallatte, että tuotte esiin enemmän omaa energiaanne. Se ei kuulu kollektiiville. Se ei kuulu Jumalalle tai universumille. Se on teidän omaanne.



"Minä olen" -olemuksessa, tietoisuudessa, energiassa ei ole älykkyyttä. Siis mitä nyt aiot tehdä, rakas ihminen? Vau.



No, on aika laittaa aivot eläkkeelle. On aika laittaa ne eläkkeelle, jotta ne eivät istu elämäsi tuomarina ja lautamiehinä. Eivät saa sinua ajattelemaan, että universumi tai ne antavat energiaa. Se on menneisyyden asia.



Tuntuu hyvin kummalliselta päästää irti älykkyydestä, mutta se mitä sen jälkeen tulee – aah! – ylittää sanat. Siis tunnetaan sitä vain.



Nimittäin sanat tulevat älykkyydestä. Siksi on niin vaikeaa selittää tiettyjä asioita. Tietyssä pisteessä sanat ovat vain älykkyyden ääntä. Tulette tällaiseen kohtaan, jossa oivallatte, että olette vapaa älykkyydestä, olette vapaa sen kontrollista ja vallasta teihin. Olette vapaa myös siitä, että energialla on älykkyys.



Yhtäkkiä on suurta vapaudentunnetta.



(Tauko)



Mieli sanoo: "No, millä korvaan älykkyyden? Superälyllä?" Ei. Ainoastaan "minä olen" -olemuksella.



(Tauko)



Ja "minä olen" -olemuksessa ei ole voimaa/valtaa. Siinä ei ole älykkyyttä.



Se on vain "minä olen". Se on siinä. Jätetään se siihen.



(Tauko)



Tässä merabhissa, tässä tietoisuuden muuttamisessa, saatatte myös tuntea, että ns. älykkyys joka on vain muistoja, yksityiskohtia, muuttuu nyt. Se ei ole enää elämänne hallitus.



Ja mieli kapinoi. Se sanoo: "Mutta minun täytyy tietää matemaattisia lukuja. Minun täytyy kyetä tekemään tehtäväni töissä ja tietää kaikki tämä." Ei, ei sinun tarvitse. Ei sillä tavalla, kuin olet tehnyt aiemmin. Se kaikki muuttuu. Se tekee nyt tietä tuossa kehossa, noissa aivoissa, yksinkertaisesti tietoisuudelle.



Ja jos tarvitsisit yksityiskohtia, jos sinun tarvitsisi muistaa, jos tarvitsisit dataa, se on vain yhtäkkiä siinä. Se ei verota mieltäsi, kun se tulee. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse ajatella sitä. Tiedät, miten joskus yrität muistaa jonkin ja otsasi rypistyy ja ajattelet ja stressaat aivoissasi. Ei enää sitä.



Vedät syvään henkeä. Se vain tulee "minä olen" -olemuksen ja mestarin viisauden myötä.



Tämä on se muutos, jota käyt läpi tällä hetkellä, ja oivallus, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, universumissa tai energiassa ei ole älykkyyttä.



Tämä aiheuttaa paljon levottomuutta älyssäsi. Paljon. Muista, että jäteauto pysähtyy melko pian. Kenties sinulla täytyy olla kaksi tai kolme ensimmäisellä kierroksella (muutama naurahdus), koska sinut käännetään ylösalaisin. Voi, mielesi kapinoi ja sitten ajattelet, että olet vain tulossa hulluksi etkä pysty muistamaan mitään ja … Sitten pysähdyt ja oivallat, ettei "minä olen" -olemuksessa, energiassa ole älykkyyttä.



Tämä on ruumiillistuneen mestarin elämää.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.



Mikä päivä.



Teette tässä muutoksia hyvin nopeasti. Poikkeuksellisen nopeasti. Meillä on vaikeuksia pysyä sen mukana Crimson Councilissa.



Siis tavallaan muistaen, mitä olemme käyneet tänään läpi, ja jottei ole hämmennystä siitä, niin lopeta se! (Naurua)



Jos et muista sitä, muista viisi muuta sanaa – jos täytyy, voit kirjoittaa nämä muistiin – viisi sanaa, ennen kuin lähden, mikä summaa kaiken: kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, rakkaat shaumbrat. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: Toukokuu 2018 ENERGIATYÖ
ViestiLähetetty: 03.05.2018 10:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
ENERGIATYÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Energia. Tietääkö kukaan oikeasti, mitä energia on? Tai mistä energia tulee? Adamus on keskittynyt tähän energia-aiheeseen kuluneen vuoden, mutta mitä energia on?

Energian tieteellinen peruskuvaus on "voima tai varastoitu (potentiaalinen) voima". Sori, mutta se ei sano paljon minulle. Toinen energiakuvaus on "liike tai liikepotentiaali". Mutta se kertoo minulle vain, mitä energia tekee, ei mitä se on. Kaivaessani vähän syvemmältä löysin, että energiaa "kantaa aina jokin". Tarkoittaako se, että seeprat Himalajavuorilla? Kantavatko ne planeetan energiaa selässään? Tai kenties johdot seinilläni, jotka saavat tietokoneeni toimimaan? Mitä enemmän tutkin energiaa, sitä enemmän turhauduin. Mitä hemmettiä energia ON?

Jossain kohtaa tutkimustani luin, että yhden fyysikon mukaan energia tulee "kvanttityhjiövaihtelusta". Häh? Tarkoittaako se, että Dyson-pölyimurini villiintyy ja luo energiaa? Tuskinpa vaan! Sitten opin, että Aristoteles käytti ensimmäisenä termiä "energia" joskus 300-400 vuotta e.Kr. Mietin, tunsiko Aristoteles Tobiaksen. Joka tapauksessa, hän käytti tuota sanaa kuvaamaan potentiaalia, kuten potentiaali olla heikko tai vahva. Myöhemmin energia alettiin tuntea työnä tai voimana, mutta paremminkin jokapäiväisessä mielessä kuin tieteellisesti. Vasta 1800-luvun alussa Thomas Young alkoi puhua energiasta fysiikassa. Albert Einstein toi energian etualalle 1900-luvun alkupuolella klassisella kaavallaan E=mc2. Niinpä vasta viimeiset 200 vuotta ihmiset ovat olleet tietoisia energiasta, mutta vielä tänäkään päivänä emme oikeasti tiedä, mitä se on.

Tiedän, mitä energia tekee, mutta yritän edelleen ymmärtää, mitä se on ja mistä se tulee. Muutaman tutkimistunnin jälkeen internetissä oivalsin, ettei kukaan tiedä. Sain jatkuvasti tällaisia määritelmiä: Energia on kvantitatiivinen ominaisuus, jota täytyy siirtää kappaleeseen sen työstämiseksi tai kuumentamiseksi. Energia on säilyvä suure, ja energian säilymislaki toteaa, että energian muoto voi muuttua, muttei sitä voi luoda tai tuhota. Tällaisten vastausten myötä ei ole mikään ihme, että lapset syövät liikaa sokeria, ja minä tarvitsen lasin viiniä illalla. Mitä helvettiä energia on, ja mistä se tulee?? Ja miksi lapsilla näyttää olevan sitä niin paljon enemmän? Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kukaan tiedä. Paitsi Adamus, sinä ja minä.

Kuluneena vuotena Adamus on esittänyt vallankumouksellisia uusia näkemyksiä energiasta. Hän sanoo, että energia tulee "minä olen" -olemuksen intohimosta ja perimmiltään energia on kommunikointia. Se on "minä olen" -olemuksen tai sielulaulun ilon kommunikointia. Tämä puhdas energiatila puristuu valomuodoksi, sitten voimaksi ja lopulta käytämme sitä kuljettamaan autoja, antamaan virtaa moottoreille ja valaisemaan kotejamme. Ajat sitten nurmikkoa, kävelet metsässä tai työnnät kärryjä ruokakaupassa, todellisuudessa uit kommunikointimeressä. Se on vis viva ("elävä voima" latinaksi), mutta professori A:n mukaan se ei ole voima eikä sillä ole älykkyyttä. Se on vain "minä olen" -olemuksen kommunikointia.

Nyt voin katsoa luontoa, puhua toisen ihmisen kanssa, syödä hyvän aterian tai kirjoittaa artikkelin Shaumbra-lehteen ymmärtäen, että se on vain kommunikointia. Se ei yritä työntää tai vetää minua, se ei väliltä, saanko artikkelini valmiiksi ajoissa (mitä en tehnyt), se ei ole rajoittunutta eikä minun tarvitse turvautua kehenkään tai mihinkään muuhun sen vuoksi.

Meistä on tulossa todellisia energiatyöntekijöitä. Mutta olemme määritelleet sen vähän eri tavalla. Sen sijaan, että teemme työtä energian vuoksi, alamme antaa se työskennellä puolestamme. Jep. Sinä, minä ja shaumbrat ympäri maailmaa muutamme koko ymmärryksemme energiasta ja siitä, miten käytämme sitä. Olemme uusia energiatyöntekijöitä, jotka antavat energian työskennellä puolestaan. Jos olet kuin minä, tässä kohtaa sinun täytyy ehkä pysähtyä ja vetää syvään henkeä miettiessäsi tuon lauseen seuraamuksia. Siinä missä muu planeetta nousee ylös aamulla ja tekee koko päivän työtä energian vuoksi, me annamme sen työskennellä puolestamme. Jos tämä ei saa ihoasi kihelmöimään hämmästyksestä, en tiedä, mikä sitten saa.

Äskettäisessä työpajassa Villa Ahmyossa Konassa Adamus aloitti minisaarnan ns. energiatyöntekijöistä. Hän totesi, että monet new age -terapeutit kutsuvat itseään energiatyöntekijöiksi, mutta mitä he tietävät energiasta? Ilman perusymmärrystä tietoisuuden ja energian luonteesta, tyypillinen energiatyöntekijä pelkästään "työntää" lisää vanhantyylistä energiaa asiakkaisiinsa. Se saattaa antaa väliaikaista helpotusta, mutta asiakas palaa yleensä vanhoihin tasapainottomuuksiinsa muutamassa päivässä. Ja hän kysyi, miksi he kutsuvat itseään "energiatyöntekijöiksi", kun heillä ei ole aavistustakaan, mitä se on tai mistä se tulee? Eivät edes arvostetuimmat tiedemiehet tai fyysikot ymmärrä energian alkuperää, joten miksi he luulevat tietävänsä? Aa, se oli klassista Adamusta. Jos et ole jo hoksannut sitä, niin hänellä on matala makyon sietotaso. (Huomautus energiatyöntekijöille: älkää lähettäkö minulle ilkeitä sähköposteja tästä. Adamus sanoi sen, en minä. Teidän laillanne olen vain energiatyöntekijä, joka alkaa nyt ymmärtää, mitä se oikeasti merkitsee.)

Toivoin ennen, että minulla olisi enemmän energiaa, mutta professorin energialuentojen jälkeen alan muuttaa ajatteluani. En itse asiassa tarvitse yhtään enempää energiaa, vaikka muutama lisätunti unta kuulostaa melko hyvältä. Minun täytyy vain antaa energian työskennellä puolestani. Jos minulla olisi enemmän energiaa, käyttäisin sen vain luodakseni enemmän ongelmia, ainakin Adamuksen mukaan. Hmmm. Minäpä ajattelen sitä. Jos minulla olisi enemmän energiaa, työskentelisin luultavasti pidempiä päiviä, pitäisin enemmän työpajoja, tekisin enemmän työtä omakotitalossani ja Villa Ahmyossa ja keksisin lisää projekteja henkilökunnalle ja itselleni. Alan huomata tässä kaavan. Melkein joka kerta puhuessani energiasta, puhun myös lisätyöstä. Hullua!

Mietin, miten elämä muuttuu uuden energiasuhteen myötä? Mitä se merkitsee, että energia työskentelee puolestani? Olen huomannut muutamia muutoksia, ja olen varma, että löydämme kaikki lisää niitä. Synkronisten tapahtumien määrä on lähes tuplaanunut elämässäni. Jokseenkin samaan aikaan, kun ajattelen jotakuta, hän ilmestyy elämääni. Yhtenä päivänä ajattelin satunnaista tuttua, jonka kanssa en ole puhunut kahdeksaan vuoteen. Kahden päivän päästä hän soitti. Se on vain yksi esimerkki monista synkronisista asioista, joita olen viime aikoina kokenut. Asiat vain "järjestyvät" minun tarvitsematta ohjata niitä. Toisessa esimerkissä henkilö jonka varaan olin laskenut suuressa projektissa, perääntyi. Olin melko turhautunut, koska tästä ihmisestä riippui paljon, mutta muutamassa päivässä joku muu tuli mukaan ja osoittautui merkittävästi kyvykkäämmäksi tehtävään.

Kun Adamus sanoo, että "energia työskentelee puolestamme", hän ei tarkoita, että se tekee aamiaisemme, siivoaa kaappimme tai kirjoittaa artikkelimme lehteen. Mutta kaikki jokapäiväisten toimiemme ympärillä järjestyy sujuvammin. Kaappeihimme ei kerry yhtä paljon roskaa, siksi on vähemmän tarvetta siivota niitä. Artikkeli-ideat tulevat paljon helpommin, siksi kirjoittaminen soljuu paremmin. Emme ehkä tarvitse aamiaista, koska keho toimii tehokkaammin.

Kun sallimme energian työskennellä puolestamme, kaikki vain tavallaan "järjestyy". Projektit sujuvat helpommin. Uusia tilaisuuksia ilmestyy esiin. Oikeita ihmisiä tulee oikeaan aikaan. Biologiastamme tulee tehokkaampi. Myös automme tuntuvat rullaavan paremmin. Kaikki tämä siksi, että annamme energian työskennellä puolestamme.

Adamus korostaa uutta energiasuhdettamme, koska olemme päättäneet jäädä planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Siksi meidän täytyy muuttaa vanhaa tapaa työskennellä energian vuoksi ja antaa energian työskennellä puolestamme. Noin seuraavassa vuodessa on kyse energialöydöstä, kun saamme selville, miten uusi energiaymmärrys muuttaa elämäämme. Olen henkilökohtaisesti huomannut, että käyn läpi integrointisyklejä tämän vaihtoprosessin aikana. Joskus tarvitsen paljon unta, kun taas toisilla kerroilla tarvitsen unta paljon tavallista vähemmän. Toisinaan mieleni ei tunnu toimivan, ja toisilla kerroilla olen superselkeä. Joskus olen hyvin ärtyisä, kun taas toisina kertoina minulla on Jobin kärsivällisyys. Olen oppinut vain sallimaan prosessin vastustamisen sijasta. Joskus saan artikkelini palautettua ajoissa, toisina kertoina olen kaksi päivää myöhässä. Sellaista on elämä uudessa "energia työskentelee puolestani" -todellisuudessa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 5.5.2018 SHOUD 9
ViestiLähetetty: 14.05.2018 17:28 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
Siivet-sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.5.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Siis kumpi olemme tänään – enemmän Adamus, enemmän St. Germain? Hmm. Se riippuu teistä (Adamus naureskelee). Ja minun kai pitäisi esittää kysymys, kummasta pidätte enemmän.

LINDA: Oooo!

ADAMUS: Ooo! (Naurua)

LINDA: Ooo!

ADAMUS: Annan teille pikku vinkin. Tänään shoud on kolmessa osassa. Ensimmäinen osa on enemmän Adamusta, kun menemme Shaumbra-viisauteen. Toinen osa on enemmän St. Germainia, kun menemme aiheen käsittelyyn, luentoon. Ja kolmas osa olette te, kun teemme merabhin. Opastan teidät sen läpi, mutta se olette te. Se on …



LINDA: (keskeyttäen hänet taputtamalla) Kiva.



ADAMUS: Joo, joo. Se on … yhdet taputukset (naurua).



LINDA: Jonkun on tehtävä se.



ADAMUS: Kolmas osa olette enemmän te kuin mitään muuta. Kun pääsemme siihen, havaitsette, mitä tarkoitan sillä. Mutta te teette tuon osuuden, lempeällä opastuksellani tietysti.



Aikataulusta edellä



Rakkaat shaumbrat, ensi alkuun on mielenkiitosta, että olemme aikataulusta edellä. Olemme todella aikataulusta edellä, enkä ole varma, onko se mukavaa joillekin teistä. Jotkut teistä ovat ajatelleet: "No, mitä teemme nyt, kun olemme aikataulusta edellä? Istummeko vain odottamassa, että aikataulu saa meidät kiinni? Vai jatkammeko kulkemista?" Olemme aikataulusta edellä paljon enemmän, kuin olisin luullut. Annan teille esimerkin … saatuani hyvää kahvia (Adamus siemaisee kahviaan). Rakastan tulla shoudeihin kahvin vuoksi, ja teidän vuoksenne (muutama naurahdus), mutta annan teille esimerkin.



Koko "Mestarin elämää" -sarjan ei ollut tarkoitus alkaa, eli emme uskoneet, että olisimme aloittaneet sitä ennen vuoden 2020 loppupuolta. Yli kahden vuoden päässä tästä (joku sanoo "vau"). Että mitä?!



LINDA: Vau! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Joo, "että mitä?!"



LINDA: Vau!



ADAMUS: Mutta muistan selvästi, kuten muistavat myös Cauldre ja Linda ja henkilökunta, että se oli tuo päivä, jolloin heidän piti tulla kuvaamaan uudestaan DreamWalker Birth. Ei ollut tarvetta tehdä sitä, se oli täydellinen. Aioimme kuvata uudelleen …



LINDA: Mutta teit sen.



ADAMUS: Aioimme kuvata uudelleen sen, tai he luulivat kuvaavansa.



Aiemmin tuona aamua istuin Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mitä teen paljon nykyään. Haluan kerskailla. Olen tavallaan todella ylpeä teistä, joten haluan kerskailla. En kerro teille sitä, mutta kerron toisille ylösnousseille mestareille. Ja tunnustelin energiaa – missä shaumbrat ovat tällä hetkellä? Ja oivalsin yhtäkkiä, että olimme kovasti aikataulusta edellä, kovasti edellä. Sanoin: "Olemme itse asiassa valmiita aloittamaan "Mestari elämää" -sarjan", jota ei olisi pitänyt olla moniin, moniin vuosiin vielä.



LINDA: Voimmeko taputtaa itsellemme nyt?



ADAMUS: Ei, taputtakaa myöhemmin, kun olen saanut puhuttua (vähän naureskelua). Useita vuosia myöhemmin. Ja tuona aamuna kun he tulivat aloittamaan tuotantoa, noin puoli tuntia aiemmin – mikä minusta oli paljon aikaa (vähän naureskelua) – sanoin: "Ei, vaan kuvaatte jotain muuta, hetkessä, spontaanisti. Ette tarvitse kaikkea tätä suunnittelua. Nouskaa vain näyttämölle ja tehkää se." Ja he tekivät.



Nyt julkaisimme juuri "Mestarin elämää 7 – minä olen luominen" kauan aikataulusta edellä. Olisin ennustanut, että se olisi ollut kenties 2023. Tosissaan – en liioittele tässä – olitte niin kovasti aikataulusta edellä.



Teillä oli niin voimakas halu ja intohimo oikeasti saada tämä ruumiillistunut valaistuminen. Luulin, että veisi kauemman päästä yli haavoista, prosessoinnista, energiariippuvuudesta. Luulin, että veisi kauemman päästä yli siitä.



No niin, monet ihmiset lähtivät, koska he eivät olleet aivan valmiita, eikä heistä ole mitään negatiivista sanottavaa. He eivät vain olleet aivan valmiita. Mutta oli shaumbrojen ydinryhmä ympäri maailmaa – niitä jotka ovat täällä, niitä jotka katselevat tänään – joka sanoi: "Aiomme olla rohkeita ja uskaliaita. Aiomme ottaa tämän seuraavan askeleen. Aiomme hypätä siihen." Ja tässä sitä ollaan toukokuun 5. päivässä, uskoakseni vuosi on 2018 – siinä ainakin te olette – ja meillä on jo "Mestarin elämää 7". Puhumme jo luomisesta. Se on valtava askel.



Olemme jättäneet muut jutut taakse. Emme ole enää riippuvaisia vanhoista draamoista, vanhoista energioista, jotka eivät ole oikeasti aitoa tietoisuutta. Ne ovat mielen malleja, kaikki nämä vanhat jutut, ja olemme nyt lähtemässä kokonaan uuteen luomissuuntaan, todelliseen luomiseen, ymmärtäen hämmästyttävästi energiaa ja viisautta.



Sitä ei olisi voinut tehdä ilman noita perusteita. Teidän täytyi ymmärtää, mitä energia on. Puhumme siitä vähän lisää tänään. Teidän täytyi kyetä päästämään sisään mestari, viisaus. Ilman sitä se olisi ollut uskomattoman tasapainotonta, ja se olisi sattunut paljon. Se olisi sattunut kaikilla tavoilla, jotka voitte kuvitella – fyysisesti, mentaalisesti ja jopa henkisesti.



Teimme sen monien asioiden avulla. Teimme sen, numero yksi … Sanoisin, että yksi osa oli informaatio, hyvä informaatio ja välitin teille asioita, jotka jo tavallaan tiedätte, mutta jotka olitte tavallaan unohtaneet. Teimme sen yhtenä osana huumori, viihdyttäminen. Toivon, että jotkut teistä ovat viihtyneet matkan varrella, aina silloin tällöin, muutama hymy siellä täällä. Häiriötekijät. Yksi osa oli häiriötekijät, valtavan tärkeä. Älkää koskaan aliarvioiko häiriötekijöiden arvoa, koska ihmiset tulevat helposti mentaaliseksi asioista. Mieli juuttuu asioihin eikä päästä irti. Jos voi nopeasti häiritä jotakuta täällä, se tulee sisään. Se livahtaa sisään. Se on tavallaan sama periaate, perverssillä tavalla, kuin siinä, mistä sanon "törmää ja täytä". Kävelette seinää päin, koska ette näe, että se on siinä – teihin sattuu, nenä on veressä, päähän sattuu ja teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Se on mahtava tilaisuus ottaa sisään Henkeä, mestaria, viisautta, koska joskus ihminen samaistuu niin täysin identiteettiinsä, on niin lukkiutunut itseensä, että se tarvitsee tuon törmäyksen täyttyäkseen.



Sama pätee häiriötekijöihin. Ihmiset menevät mieleensä. Hyvin usein kokoontumisissa, joita kutsutaan työpajoiksi, esitämme jonkin kysymyksen ja voi nähdä ja tuntea jonkun tulevan mentaaliseksi. Hän lakkaa hengittämästä. Hän menee mieleensä, eikä tietämiseensä, ja hänestä tulee hyvin tiukka. Näette sitä tänään (vähän naureskelua). Hänestä tulee hyvin tiukka. Vähän häiritsemistä täällä saa hänet pois mielestä ja antaa hänen päästä takaisin tietämiseensä. Siis, meillä oli yhtenä osana häiriötekijät.



Sitten sanoisin, että noin viisi osaa oli sallimista. Sallimista. Itse asiassa pärjäsitte siinä yllättävän hyvin. Olin selvittänyt, että olisi paljon vastarintaa, kun pääsimme puhumaan ja-tilanteesta ja sallimisesta. Paljon vastarintaa sallimiselle, koska salliminen merkitsee irtipäästämistä, avautumista ja "sinun", mestarin, sen mitä jotkut kutsuvat jumaluudeksenne, "minä olen" -olemuksen, päästämisestä sisään. Se merkitsee, ettei mieli ole kontrollissa, eikä sen tarvitse olla. Mutta salliminen on, no, se on juuri sitä – Itsenne, todellisen Itsenne sallimista – kenties tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi tai mitä tulee sisään. Mutta ollessanne niin rohkea ja uskalias, ette ole edes huolissanne pimeiden energioiden vetämisestä puoleenne ja päästämisestä sisään, koska ensinnäkään ette tee sitä. Toiseksi, itsenne käsittelemisen perusteella tiedätte nyt, miten käsitellään pimeitä energioita (muutama naurahdus). Tarkoitan, että tiedätte, miten ne toimivat, miten ne liikkuvat, mitä pelejä ne pelaavat. Siis olitte niin rohkea ja uskalias, että sallitte oman Itsenne – kyse ei ole muun maailman sallimisesta, vaan "sinun" sallimisesta. Se luultavasti vaikutti eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä – vain tuo salliminen.



Aluksi monet teistä tekivät kovasti työtä sallimisensa kanssa. Kohtelitte sitä kuin uutena harjoituksena, tavallaan uutena menetelmänä. Sitten oivalsitte, että salliminen on vain sitä, että vedätte syvään henkeä. Teidän ei tarvitse keskittyä siihen. Vain sallitte, ja se mitä tapahtuu, on hyvin hiljaista, ja ihmettelette: "No, tapahtuiko mitään?" Se on hyvin hiljaista, mutta alatte oivaltaa, ettei mestarissa, "minä olen" -olemuksessa, ole kyse energiasta. Siinä on kyse tietoisuudesta. Ja koska siinä ei ole kyse energiasta, ei ole suurta liikettä. Ette tunne minkään energiaputouksen tulevan teihin. Se on hyvin, hyvin hiljaista. Niin hiljaista, niin hienovaraista, että mieli ei ehkä edes tiedä, että se tapahtuu. Mutta te tiedätte. Sallitte Itsenne. Ei ulkopuolista Jumalaa, ei henkioppaita tai arkkienkeleitä tai mitään vastaavaa. Sallitte kaiken, mitä te olette – kaiken.



Otetaanpa nyt hetki ja vain sallitaan … otatte vain syvään henkeä … ja mestarin tuleminen jatkuu ja palaatte takaisin siihen, kuka oikeasti olette.



Siinä ei ole pelkoa, ei vastustusta, ei myöskään yritystä kontrolloida sitä. Siinä ei ole kyse energian sallimisesta, hienomman ihmisen sallimisesta. Siinä on kyse sinusta, vain Sinun sallimisesta.



Nimittäin teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on kuin: "Juuri niin. Minä sallin." Se avaa tiloja sisällänne. Se avaa myös mielen ja kehon. Keho sallii itsensä mennä esi-isäkehon yli, tuoda sisään vapaan energiakehon. Tuo salliminen jota olette tehneet, on perimmiltään saanut mielen asemoimaan itsensä uudelleen, jottei sen tarvitse enää olla hallitseva voima. Sen ei enää tarvitse olla addiktoitunut energiaan. Mieli tavallaan siirtyy taka-alalle.



Ensin on vastarintaa, kyllä, ja on edelleen vähän, mutta mieli tavallaan tekee tilaa viisaudelle, tietämiselle, ja sitä tapahtuu, kun sallitte nyt. Oivallatte: "On aika. Mitä muuta teen?" Kaikki ne temput, kaikki ne asiat, joita olette tehneet aiemmin, eivät oikeasti toimi. Siis "Voi, se on totta. Sallin vain "minä olen" -olemuksen." Salliminen on vaikuttanut eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä.



Merabhit esittävät tärkeää osaa. Ne integroivat kaiken, mitä tapahtuu, erityisesti sallimisessa. Ja taas kerran, salliminen on hyvin hiljainen ja sujuva prosessi. Keho ei ala nykiä ja täristä ja mennä epätasapainoon. Te vain sallitte, joten se tulee hyvin sujuvasti.



Rakastan sallimista, ja se on saanut meidät siihen, missä olemme nyt, missä voimme puhua oikeasti luomisesta, ja tässä kohtaa siitä tulee hauskaa. Kaikki muu on ollut vähän vaikeaa. Mutta tässä kohtaa siitä tulee oikeasti hauskaa, kun menemme omiin luomuksiimme. Koette omat luomuksenne ruumiillistuneessa ihmismuodossa. Koette myös luomusten moniulotteisuuden, eivätkä ne ole vain tällä todellisuustasolla, vaan ne laajentuvat ulospäin. Ja tässä kohtaa siitä tulee värikästä, hauskaa, dynaamista ja hämmästyttävää.



Siinä teillä on myös vähän surua – olemme puhuneet siitä useissa työpajoissa viime aikoina – vähän tuota melankolista surua: "Miksi minulta vei niin kauan päästä tähän? Miksi vastustin? Miksi minun täytyi yrittää tehdä kaikki rajoittuneella mielellä, enkä vain sallinut? Miten monta elämää vei päästä tähän?" Mutta käytyänne läpi tuo alkusurun – miksi se vei niin kauan – alatte tuoda sisään viisautta, kaikkien kokemusten kauneutta, myös haastavien heräämiskokemusten, karujen heräämiskokemusten kauneutta.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Se oli salliminen. Muut ylösnousseet mestarit ovat kysyneet minulta, koska monet heistä työskentelevät muiden ryhmien kanssa. Jotkut teistä työskentelevät todella suurten ryhmien kanssa, jotkut heistä vain pienien, eristäytyneiden ryhmien kanssa, mutta he kysyvät minulta jatkuvasti: "Mitä se on, Adamus, mitä sinä teet? Mikä on salainen kastikkeesi? Mitä me voimme tehdä?" Ja minun täytyy nauraa, koska heidän täytyisi työskennellä shaumbrojen kanssa todella ymmärtääkseen. Heidän ryhmiensä, heidän ihmisryhminensä joiden kanssa he työskentelevät, pitäisi olla teidän kaltaisianne, eivätkä ne ole, koska kukaan ei ole teidän kaltaisenne (joku huutaa "joo!).



LINDA: Oho! (Yleisö taputtaa) Oho!



ADAMUS: Kyse on siitä, millä vivahteella sanoin sen. (Vähän naurua)



LINDA: Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Sanon sen uudestaan: "Koska ei ole ketään teidän kaltaisianne" (elehtien ja väännellen naamaa) (Lisää naureskelua)



SART: Jee!



ADAMUS: He kysyvät jatkuvasti: "No, mikä on salainen kastike?" Ja tiedän, etten voi oikeastaan kertoa sitä, koska se ei toimisi heidän ryhmillään. Se ei oikeasti toimisi. Tuntekaa sitä hetki. Ja haluan kertoa heille: "Se on salliminen", mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen uudeksi meditaatioksi. Ja sitten olisi "sallimisvaatteita", joita heidän täytyy käyttää (vähän naureskelua), ja heillä olisi "sallimisrituaaleja" ja heillä olisi "sallimiskomiteoita". Ihmiset tekevät sitä, he muuttavat kaiken komiteoiksi ja möhlivät sen totaalisesti. En tiedä, mitä komiteoissa on. Luulen, että se on tavallaan … yritetään imitoida taivaallisia neuvostoja. Mutta taivaalliset neuvostot eivät ole komiteoita. Meillä ei ole tätä komiteoihin liittyvää tylsyyttä. Komitea on hyvä tapa ottaa elämä pois mistä tahansa asiasta. Onko teillä jokin hyvä idea, inspiraatio? Viekää se komiteaan ja pum!, se kuolee siihen paikkaan. Ja tiedätte, mitä he sanovat: "Meidän täytyy ajatella sitä." (Linda naureskelee) Joo. "Meidän täytyy laittaa se seuraavan kokouksen asialistalle." Se on kuollut. Sillä ei ole mitään mahdollisuutta jäädä henkiin.



Muut veisivät sallimisen ihmisille ja sanoisivat: "On tämä uskomaton, kaunis ja yksinkertainen asia nimeltään salliminen. Se tuo teidät sujuvasti karusta heräämisestä mestaruuteen. Kyse on vain sallimisesta." Mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen joksikin, mitä se ei ole. Te ette tehneet sitä. Te kamppailitte aluksi sallimisen kanssa. Yrititte fokusoitua sallimiseen, ja sitten yhtenä päivänä oivalsitte: "Ai, ei ole mitään, mihin fokusoitua." Se on tavallaan kuin luvan antamista: "Minä sallin." Se on siinä. Ja jatkatte vain elämäänne.



Siis heidän ryhmänsä ei ole shaumbrojen kaltaisia. Heidän ryhmänsä … Minulla on nimittäin teoria, ja ehkä meidän ei pitäisi nauhoittaa tätä.



LINDA: Liian myöhäistä (muutama naurahdus).



ADAMUS: Liian myöhäistä. Okei. Minulla on teoria: ihmiset rakastat kontrollia. He rakastavat kontrollia. Sitä ihmettelee joskus, miksi he liittyvät näihin uskonnollisiin ryhmiin tai henkisiin ryhmiin, jotka ovat hyvin jäykkiä. Täytyy leikata hiukset tietyllä tavalla, ja täytyy tehdä asiat niin, kuin kaikki muutkin tekevät. Se on tavallaan ryhmämentaliteetti, ja olen usein ajatellut "No, se on hyvin jäykkää. Se on hyvin tylsää."



Miksi ihmiset tekevät tätä? He pitävät kontrollista. He pitävät siitä, että joku muu kertoo heille, mitä tehdä, koska on vaikeaa yrittää selvittää oma pelastuksensa – parempien sanojen puutteessa. Täytyy kohdata itsensä. Mutta kun paavi sanoo: "Älä syö lihaa perjantaina" – nyt kai jo saa, pitääkö paikkansa? (Joku sanoo "joo") Ne kaikki jotka menivät nyt helvettiin sen vuoksi (naurua) ... Mutta kun on paavi, joka sanoo: "Teet tällä tavalla. Et eroa aviosta. Ehkäisy, unohda se", ja monia näitä sääntöjä. Tai on toisia ryhmiä, joissa ei voi juoda tiettyjä asioita tai syödä … Me voimme juoda, mitä haluamme! Ja te juotte! Ja paljon (naurua). Ja se on hyvä, koska oivallatte, että tämä kahvi on vain energiaa. Jos se olisi vodkaa, vain energiaa. Jos se olisi … (Linda mulkaisee häntä) limonadia (naurua), vain energiaa. Toivottavasti joku saa kuvia tuosta. Nämä ovat historiallisia. Nämä menevät … Se on vain energiaa.



Siis on ryhmiä, jotka kieltävät, mitä voi syödä, mitä voi juoda. Missään siinä ei ole tolkkua. Miten sallitaan tiukoissa alusvaatteissa?



LINDA: Mitä?! (Lisää naurua)



ADAMUS: Tarkoitan sitä kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti (naurua). Ei voi sallia, koska on tavallaan aina ahtaalla noissa tiukoissa alusvaatteissa, ja sitten täytyy syödä hassuja asioita tai ei voi syödä asioita, joista …



LINDA: Olitko koskaan nainen?



ADAMUS: Kyllä (lisää naurua).



LINDA: Ja muistatko alusvaatteet?



ADAMUS: Olin hyvin, hyvin haluttu (naurua). Joo.



LINDA: Tietysti! (Adamus naureskelee) Tietysti!



ADAMUS: Kyllä, minulla tosiaan oli monta elämää naisena.



LINDA: Miksi ihmeessä et kerro mitään niistä?



ADAMUS: En usko, että meidän kannattaa mennä siihen nyt. Olin vauhdilla menossa johonkin muualle (muutama naurahdus).



Siis salliminen. Miten siis voi mennä johonkin tällaiseen ryhmään, jotka rakastavat sääntöjä? He kukoistavat siitä: "Kertokaa minulle, että olen paha, ja kertokaa minulle, mitä minun pitäisi tehdä." Ihmiset kukoistavat siitä. Miksi niin on? En oikeasti ymmärrä. Miksi haluatte minun kertovan, että olette syntinen, olette heikko ja olette langennut enkeli?



LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!



ADAMUS: Mutta ihmiset rakastavat sitä: "Voi kyllä! Olkaa hyvä ja kertokaa …"



LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Ei, emme halua!



ADAMUS: "… miten paha olen!"



LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!



ADAMUS: Sinä kävit katolilaista koulua (Lindalle). Menit vapaaehtoisesti sinne.



LINDA: Olin koko ajan käytävässä! En pystynyt käsittelemään sitä! (Naurua)



ADAMUS: Näettekö? (Naurua ja vähän taputuksia) Siis ihmiset haluavat, että heille kerrotaan, että he ovat sitä – "Juuri niin, olen hyvin paha" – ja sitten he haluavat rangaistusta siitä.



LINDA: (huutaen) Ei, emme halua!! (Lisää naurua)



ADAMUS: Miksi menit käytäväänkoko ajan?



LINDA: Koska en pitänyt siitä hevonpaskasta.



ADAMUS: Mutta rakastit tuota rangaistusta. Ja sitten ihmiset … (Joku sanoo "voiii!")



LINDA: Voi pojat!



ADAMUS: … ihmiset …



LINDA: Se oli kieroa.



ADAMUS: Hänen valintansa, ei minun (muutama naurahdus). Sitten ihmiset rakastavat sääntöjä: "Okei, näin raivaat tiesi takaisin ylös. Älä syö lihaa perjantaisin" tai "Käytä tiukkoja alusvaatteita" tai "Et voi syödä tätä." Ja muuten, kun olemme siinä …



LINDA: Ei, vaan heidän täytyi käyttää pitkiä alusvaatteita, etteivät he lähettäneet vääriä viestejä.



ADAMUS: Kun olemme siinä aiheessa, voisinko lainata tätä kassia?



SHAUMBRA 1 (nainen): Kyllä, ole hyvä.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Onko siinä mitään hyvää?



LINDA: Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä.



SHAUMBRA 1: Kahvia.



ADAMUS: Ai, kahvia. Kiitos.



LINDA: Teit virheen (Linda naureskelee).



ADAMUS: Ja kun olemme siinä … (Adamus tarjoaa kassia yleisölle, ikään kuin keräten kolehtia)



LINDA: Voi ei! (Joku sanoo "voi kyllä, kolehtihaavi")



ADAMUS: … kolehtihaavi. Syntinen! Syntinen! (Naurua)



LINDA: Oiii!



ADAMUS: Haluatko ostaa … Voi, sinä olet tuplasyntinen! (Lisää naurua) Haa, haa! Tiedän, mitä olet tehnyt!



LINDA: Voiii! Teidän täytyy maksaa katumusharjoituksena.



ADAMUS: Se on siis tavallaan kummallista ihmiskäyt- … Edith, onko sinulla mitään pulitettavaa tänään?



LINDA: Maksa katumusharjoituksena.



EDITH: Sori, muttei ole.



ADAMUS: Sinulla ei ole yhtään rah- … Rakastan violettiasi. Et laittanut sitä päällesi minun vuokseni, ethän?



EDITH: Tietysti laitoin.



ADAMUS: Laitoitko? Se on kaunis (vähän naureskelua). Onko mitään haaviin? (Edith teeskentelee laittavansa jotain) Mitä?! Tyypillinen shaumbra (lisää naurua). Joo. Siis en tiedä, miksi niin on, mutta takaisin pointtiin. Shaumbrat ovat hämmästyttäviä …



LINDA: Mikä pointti oli?



ADAMUS: Shaumbrat ovat hämmästyttäviä. Hämmästyttävät shaumbrat (yleisö taputtaa), joo. Ei sääntöjä, ei narreja.



LINDA: Oiii! (Yleisö sanoo "oiii!") Oiii! Pidän siitä (Adamus naureskelee ja joku sanoo "t-paita-aika")



ADAMUS: T-paita-aika.



LINDA: Kyllä.



ADAMUS: Uskoakseni Cauldre kertoo minulle, että viereinen rakennus on vapaana. Minusta teidän pitäisi vuokrata se ja perustaa t-paita- ja puskuritarrakauppa. Kaikesta mitä teemme täällä studiolla, valmistatte seuraavana päivänä – "ts-ts-ts-ts-ts-ts-ts" (naurua) – t-paitoja ja puskuritarroja, ja oi! Takaisin pointtiin.



LINDA: Nerokasta.



ADAMUS: Pointtiin, josta olen hyvin vakavissani.



LINDA: Okei, okei.



ADAMUS: Se tapahtui sallimisen avulla. Se tapahtui sallimisen avulla – ei sääntöjen, ei harjoitusten, ei edes pulittamalla muutama taala Adamus-sedälle (muutama kikatus). Salliminen toi meidät tähän, se toi meidät tähän kohtaan, jossa voimme sanoa: "Olemme nyt valmiita luomiseen." Se on Atlantiksen unelma, olla täällä ruumiillistuneena ja luoda.



On yksi asia sanoa: "Okei, pääsin mestaruuteen. Olen ruumiillistunut. Olen täällä." Mutta ilman sen luomisosuutta, tietoista luomista – minä olen luomista – sitä ei melkein edes kannata sanoa. Ja monet teistä ovat ihmetelleet sitä aiemmin: "Miksi minun pitäisi jäädä?" Jotkut teistä käyvät edelleen läpi tuota pulmatilannetta: "Miksi minun pitäisi jäädä? Jessus. Okei, sallin itselleni mestaruuden, viisauden, kaikki nuo muut asiat. Luovun kaikesta vanhasta prosessoinnista, energiariippuvuudesta ja kaikesta muusta. Mutta miksi minun pitäisi jäädä?" Vastaus on luominen. Luoda omassa luomuksessanne. Olla tietoinen "minä olen luomisessa", "minä olen" -olemuksen luomuksessa, ja olla siinä ihmismestarina ja luoda. Se on syy jäädä.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.



Tiedän, että monet teistä tulevat paljon, paljon herkemmiksi ja tietoisemmiksi energioista. Jos tunnette sitä hetken, niin se on aina kerrostunutta. Se ei ole koskaan yksi, vaan aina kerrostunutta. Kerrokset muuttuvat ja liikkuvat, ja jotkut tulevat kirkkaammiksi ja jotkut lakkaavat olemasta kirkkaita. Mutta te jotka sallitte itsenne tiedostaa energian, tuntekaa vain energiaa.



(Tauko)



Olemme kovasti aikataulusta edellä, ja tästä alkaa varsinainen hauskanpito – luominen luomuksessa. Siksi olemme täällä.



Ja se on myös minulle hyvin hauskaa. Sen sijaan että luennoin ja läpsin teitä käsille palaamisesta takaisin noihin vanhoihin mätiin tapoihin, voimme nyt siirtyä eteenpäin. Siis, kunnolla syvään henkeä.



Shaumbra-viisautta



Ja nyt taitaa olla show'mme seuraavan osuuden aika.



LINDA: Ai.



ADAMUS: On yhden lempijuttuni aika. Teemme siinä kysymyksiä ja vastauksia, mutta minä esitän kysymykset ja te annatte vastaukset. Linda mikrofonin kanssa.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: On aika … (yleisö sanoo "shaumbra-viisaudelle!" ja esitetään erittäin viihdyttävä esittelyvideo):



"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?

Joo.

Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?

Buu!"



(Yleisö nauraa ja taputtaa)



Yksi asia nopeasti shaumbra-viisaudesta: olkaa kilttejä, älkääkä sanoko noita kammottavia sanoja … (Yleisö sanoo "en tiedä"). Pyysin teitä juuri olemaan sanomatta noita sanoja, ja mitä te teette? (Naurua) Käännätte kaiken ympäri ja sanotte ne. Älkää sanoko noita kammottavia sanoja. Voitte tavallaan kiertää ne, jos tunnette tarvetta, sanomalla luovasti: "Adamus, vastausta ei ole vielä oivallettu olemuksessani." (Lisää naurua) Mutta älkää sanoko noita sanoja, joita ei pitäisi sanoa missään shaumbra-kokoontumisessa.



Siis tämän päivän kysymys on – ja se on tavallaan arvoitus ja kysymys samaan aikaan. Ja se saa mielen ymmälle ja ilahduttaa sydäntä. (Adamus naureskelee)



* Tämän päivän kysymys



Mikä on yksi ominaisuus – antakaa vain yksi, ei kokonaista listaa niitä. Mikä on yksi ominaisuus, joka ei ole sopiva ruumiillistuneelle mestarille. Yksi ominaisuus joka ei ole sopiva.



Tuntekaa sitä hetki, ennen kuin alamme vastata siihen. Osa arvoitusta on, että olette kamppailleet tämän ominaisuuden kanssa. Olette melkein pelänneet sitä, mutta se on ominaisuus, joka ei kuulu ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä on tuo yksi ominaisuus?



On paljon oikeita vastauksia ja sitten tietysti minun vastaukseni. Kyllä. Ja jos joku tajuaa, mikä minun vastaukseni on, siitä annetaan erityinen Adamus-palkinto Cauldren taskusta (naurua), koska Lindalla ei ole Adamus-palkintoja.



Aloitetaanpa sitten. Ominaisuus jolla ei ole sijaa ruumiillistuneessa mestaruudessa. Se saattaa olla ominaisuus – no, se on useimmilla teistä – joka teillä on nyt, mutta jota ette halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä se on? Linda mikrofonissa.



LINDA: Voi hyvänen aika. Voi hyvänen aika.



ADAMUS: Hei, rakas.



BONNIE: Hei.



ADAMUS: Kyllä.



BONNIE: Ominaisuus joka on nyt, mutta jota ei viedä eteenpäin?



ADAMUS: Kyllä.



(Bonnie pitää tauon)



Älä pudistele päätäsi tuolla tavalla, koska melkein kuulen noiden sanojen tulevan ulos suustasi. Keksi vain jotain. Se on aina ulospääsy, keksiä jotain, koska et oikeasti keksi sitä. Sallit jotain tulla läpi. Aloitetaanpa uudestaan. Muuten, rakastan tuota hattua. Toisitko minulle samanlaisen seuraavalla kerralla? (Muutama naurahdus)



BONNIE: Okei.



ADAMUS: Joo, joo. Aloitetaan alusta. Mitä ominaisuutta et halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



BONNIE: Pelkäämistä missään kohtaa.



ADAMUS: Se on ok. Ei mahtava, mutta pelkääm- … Mitä pelk- … Minun täytyy tulla tänne taakse. Mitä pelkäät? Mitä pelkäisit?



BONNIE: Virheen tekemistä.



ADAMUS: Ette voi tehdä virheitä. Ei, ette voi tehdä virhettä. Mitä siitä sanot? Se päästää kaikki koukusta. Ette voi tehdä virhettä, paitsi Kerri (naurua).



KERRI: Ei ikinä!



ADAMUS: Eikä hän välitä, joten sillä ei ole merkitystä. Minkä virheen tekemistä pelkäisit? Onko sinulla tiukat alusvaatteet? (Joku huutaa "voi ei!")



BONNIE: Totta kai.



ADAMUS: Hänellä on, ei kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Tavallaan kaikki kontrolloitua, eikö vain?



BONNIE: Tietysti.



ADAMUS: Joo, tietysti. Oletko ajatellut päästää siitä irti?



BONNIE: Olen.



ADAMUS: Joo. Ja?



BONNIE: No …



ADAMUS: Et päästänyt siitä irti.



BONNIE: En vielä.



ADAMUS: Siis mitä pelkäät, kuolemaa?



BONNIE: Ei, en tietenkään.



ADAMUS: Ei, et tietenkään. Pelkäätkö menemistä julkiselle paikalle ilman sopivaa vaatetusta?



BONNIE: Ai, se olisi suuri virhe (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ai, se olisi suuri virhe. Joo, joo. Okei (Bonnie naureskelee). Pelkäätkö sairastumista?



BONNIE: Ei, en pelkää. Ainoastaan olemista … en.



ADAMUS: Okei. Nimeä yksi asia jota saattaisit pelätä.



BONNIE: No, kuten sanon, virheen tekemistä.



ADAMUS: Virheen tekemistä. Voisinko lisätä karkeita sanoja tähän? (Adamus naureskelee) "Tyhmältä näyttämistä".



BONNIE: Ai, se on hyvä vastaus.



ADAMUS: Se on todella hyvä vastaus. Mutta muista, mitä sanoimme älykkyydestä viime kuussa …



BONNIE: Joo-o.



ADAMUS: … ja tietoisuudesta. Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, joten se taitaisi tehdä meistä kaikista tyhmiä, joo. Okei, hyvä. Siis pelko. Se on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se on hyvä. Oletko järkyttynyt? Shokissa?



BONNIE: En.



ADAMUS: Et, okei. Toivotko, että Linda ei olisi antanut sinulle mikrofonia?



BONNIE: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä (Linda nauraa). Olen selvänäköinen vai mitä?



LINDA: Et! Se ei ollut selvänäköistä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Seuraava. Mikä on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



JENNIFER: Siitä välittämistä mitä ihmiset ajattelevat.



ADAMUS: Välittämistä – ai, niinkö. Joo.



JENNIFER: Joo, se on iso asia minulle.



ADAMUS: Nousisitko seisomaan, ja katsoisivatko kaikki, miten hän on pukeutunut tänään? (Adamus naureskelee) Eikö se olekin noloa?



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Mutta siis tämä pelko, että välittää siitä, mitä ihmiset ajattelevat.



JENNIFER: Joo, koska aloin tehdä asioita, jotka suututtivat ihmisiä oikeasti, ja jos antaisin sen vaivata itseäni, niin olisin lähtenyt pois siitä, mitä oikeasti haluan tehdä.



ADAMUS: Joo. Mitä sinä …



JENNIFER: Niinpä minun täytyi jatkaa, vaikka olin musta lammas ja ihmiset tekivät pilkkaa minusta selkäni takana (hän naureskelee).



ADAMUS: Itse asiassa on tavallaan hauska tietää, että ihmiset puhuvat sinusta. Tarkoitan, etteikö olisi kamalaa, jos he eivät koskaan puhuisi sinusta? (Jennifer naureskelee) Niin kuin: "Horace, kuka? En ole koskaan aiemmin kuullut hänestä. Häntä ei ole olemassa." Mitä teit niin mustalammasmaista? Mikä sai ihmiset puhumaan?



JENNIFER: No, puhuin mieheni irtisanoutumaan uraputkestaan ja koko hänen perheensä kävi kimppuumme.



ADAMUS: Ai, miten miehesi pärjää sen kanssa? Oletteko vielä yhdessä? (Jennifer vääntelee naamaa) Ette kovin paljon! (Naurua) Joo.



JENNIFER: Hädin tuskin! (Hän nauraa)



ADAMUS: Unohdin mainita, että on nuo seuraamukset (lisää naurua).



JENNIFER: Aivan!



ADAMUS: Joo, joo.



JENNIFER: Jos olisin välittänyt, niin minulta olisi mennyt sivu suun paljon asioita, joita tapahtui ja jotka olivat hyviä ja …



ADAMUS: Aivan.



JENNIFER: … ja todella makeita.



ADAMUS: Mitä miehesi tekee nyt?



JENNIEFER: Teeskentelee aloittavansa yrityksen.



ADAMUS: Ai! Teeskent- … (Yleisö sanoo "ai!) Kuunteleeko hän näitä … (Jennifer pudistaa päätään "ei" ja nauraa) Okei. Sitten kaikki on ok.



JENNIFER: Ei, hän ei tulisi.



ADAMUS: Tarkkaile ovea. Tarkkaile ovea (Jennifer naureskelee). Hmm, hyvä. Siis välittäminen ruumiillistuneessa mestaruudessa siitä, mitä ihmiset ajattelevat. He ajattelevat – useimmat ihmiset – jompaakumpaa kahdesta asiasta. He ajattelevat, että olet täysin pimahtanut.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä (Jennifer naureskelee). Tai he eivät näe sinua, mikä on tavallaan kivaa, koska teillä kaikilla on tällä hetkellä kyky tulla näkymättömäksi. Harjoittelette sitä koko ajan. Piiloudutte. Olette siis todella hyviä olemaan näkymätön, olemaan näkymättä. Mutta nyt voitte tehdä sitä tietoisesti silloin, kun ette halua tulla huomatuksi, kyllä. Kun ette halua, olette vain näkymätön, koska on aikoja, jolloin ette halua olla tekemisissä toisten kanssa. Mutta he pitävät teitä hulluna.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Se on itse asiassa … Teidän pitäisi saada palkinto siitä. Selitän hetken kuluttua, miksi tarkoitan sitä. Teidän pitäisi saada palkinto. Nimittäin kun teemme mestarin tarinoita, kuten "Mestarin muistelmia", mestari on aina pukeutunut vähän eriskummallisesti – 1700-luvun golfausasuun. Eivätkä useimmat ihmiset edes näe häntä. Pukeutunut Elvikseksi ja ajaa vuoden 1959 Cadillacia (Jennifer kikattaa). Tekee outoja asioita, koska mestari tekee sitä ilosta, tietoisuusnäytöksen vuoksi, värin vuoksi, mutta hän ei oikeasti välitä eivätkä monet ihmiset näe häntä. Tai tiedätte, millaista on nähdä joku tavallaan eriskummallinen ja …



LINDA: Ai, sitä on täällä! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Näette jonkun … No, puhun tilasta tämän paikan ulkopuolella. Täällä sitä odottaa. Mutta näette jonkun tavallaan eriskummallisen lentokentällä, ruokakaupassa tai jotain, niin mitä teette? "Mm, mm-mm (teeskennellen lähtevänsä pois), en näe tuota. En näe tuota henkilöä. En halua tuon henkilön tulevan puhumaan kanssani." Ja tiedätte, mitä tietysti tapahtuu. Tuo tavallaan hullu ihminen tulee puhumaan teille ja te tavallaan ajattelette: "Miten olen kohtelias?" Siis sinä olet tuo hullu ihminen.



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Joo.



JENNIFER: Suvun kummallakin puolella.



ADAMUS: Kummallakin puolella.



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Ai, joo, joo. Itse asiassa se olisi kunniamerkki, että he puhuvat sinusta. Ja toinen asia joka on tavallaan surullista: heillä ei ole mitään parempaa tekemistä.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Voi, hyvä. Onneksi olkoon. Kiitos (Adamus taputtaa ja yleisö tulee mukaan). Kiitos kaikesta juoruilusta, kaikesta puheesta selkäsi takana, jota olet aiheuttanut. Hyvä.



Siis, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



TAD: Yo no sé (vähän naurua ja Linda haukkoo henkeään). Etkö puhu englantia …



ADAMUS: Aivan, aivan!



TAD: … tarkoitan espanjaa?



ADAMUS: Joo, joo (Linda haukkoo taas henkeään).



TAD: Se on vitsi. Se on vitsi.



ADAMUS: Joo, se on hauskaa.



TAD: Olen pahoillani. Yritän vain olla huvittava (muutama naurahdus lisää). Uskoakseni se … se on epäily.



ADAMUS: Epäily.



TAD: Epäily.



ADAMUS: Se on kamala asia ottaa mukaansa.



TAD: Joo.



ADAMUS: Mutta minun täytyy kertoa teille, että sori vaan, mutta teillä on jäämää, epäilyjäämää kaikkien loppupäivienne ajan tällä planeetalla. Sen ei tarvitse vaikuttaa elämäänne, mutta muistatte epäilyn. Se on ollut tavallaan valtavan huono suhde, tavallaan valtava osa elämäänne, joten epäilyä on edelleen, kuin: "Aargh! Aargh! Mitä luulet tekeväsi? Kuka luulet olevasi?" On epäilyä. Mutta opitte olemaan kiinnittämättä huomioita siihen. Opitte laskemaan leikkiä siitä. Ja sitten se juoksee takaisin rotankoloonsa, kun teette pilaa siitä. Joo, epäily. Mitä epäily on?



TAD: Oleminen luottamatta siihen, minkä tiedän oikeaksi.



ADAMUS: Juuri niin.



TAD: Joo.



ADAMUS: Mistä se tulee?



TAD: Pelosta.



ADAMUS: Mielestä.



TAD: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Ja teen tässä julkilausuman. Laittakaa se printtikauppa valmiiksi siellä (Adamus naureskelee). Epäily on tietoisuuden puutetta. "Ts-ts-ts" (elehtien kolmea riviä) t-paitaan. Epäily on vain tietoisuuden puutetta, tiedostamisen puutetta. Kun teillä on tietoisuutta, mieleen ei tulvi vanhoja muistoja asioista, joita olette tehneet väärin, ja tehdyistä virheistä, kuten Bonnie sanoi. Kun teillä on tietoisuutta, mikään mitä olette koskaan tehneet, ei ole virhe. Se on vain kokemus omassa luomuksessanne. Siis on epäilyä, ja itse asiassa tavallaan nautitte siitä oudolla tavalla, mutta se ei koskaan päihitä teitä. Hyvä. Hyvä vastaus.



TAD: Se on siinä. Tunnistat sen, mutta pidät …



ADAMUS: Joo, on tuo likainen rotta …



TAD: … sen vain loitolla.



ADAMUS: … tuo epäily, joo.



TAD: Tajusin.



ADAMUS: Ja se yrittää pelotella teitä, saada teidät nousemaan jakkaralle peläten, että se tulee jyrsimään jalkaanne tai jotain. Sitten kuin: "Palaa takaisin rotankoloosi! Tiedän, kuka olet. Olet tietoisuuden puutetta. Joo, sinä epäilyrotta, sinä!" Joo. Mutta epäily on oikeasti vain – hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna – tietoisuuden puutetta. Ja tietoisuuden puutteen myötä teillä on tavallaan tyhjiö yleisolemuksessanne. Teillä on tavallaan tyhjä tilaa ja epäily tulee täyttämään sen ja sanoo teille, miten kurja ihminen olette, ja sitten menette kirkkoon (Adamus naureskelee ja joku sanoo "ai"). Hyvä.



TAD: Kiitos.



ADAMUS: Yksi tai kaksi vielä. Mikä se on? Mikä on tuo ominaisuus, jota ette halua ottaa … (Linda ojentaa mikin Edithille)



EDITH: Kiitos, kaunokainen.



ADAMUS: … ruumiillistuneeseen valaistumiseenne.



EDITH: Ruumiillistuneeseen oivaltamiseen.



ADAMUS: Kiitos Cauldren korjaamisesta (muutama naurahdus). Hän valitsee sanat. Tsot, tsot! Luulisi hänen saavan sen oikein kaiken tämän ajan jälkeen (Edith naureskelee). Hyvä. Siis kiitos, Edith. Mitä et aio ottaa mukaan?



EDITH: (hän pitää tauon ja Adamus alkaa kuorsata, Edith huokaisee) Kahta hiusta päässäni (muutama naurahdus).



ADAMUS: Olen ylösnoussut mestari, mutta olen täysin ymmälläni (naurua). Jos voisit nähdä t-paitani: "mitä vittua" (lisää naurua). Auta meitä ymmärtämään, valaise meitä tai oivalluta meidät, rakas Edith. Et aio tuoda mukana kahta hiusta päässäsi. Mitä kaksi hiusta? Ajatteletko tuoda hiukset mukanasi?



EDITH: En voi sanoa: "En tiedä." (Yleisö sanoo "ouuu!" ja vähän kikatusta)



ADAMUS: Ouuu! Annamme sen … Käytit sitä viittauksena, et toteamuksena, onko näin? (Joku yleisössä sanoo "kyllä" ja sitten "sano kyllä")



EDITH: Kyllä (lisää naureskelua).



ADAMUS: Edith, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteesi? Minkä jätät taakse?



EDITH: Inhon.



ADAMUS: Mihin liittyen?



EDITH: Kaikkeen.



ADAMUS: Ai jaa!



EDITH: Tai mihin tahansa.



ADAMUS: Ai, istutaanpa puhumaan (Adamus istuu näyttämön reunalle). Mikä sinua inhottaa?



EDITH: Ei mikään (vähän naurua).



ADAMUS: Tämä ei etene mihinkään. Mutta miksi sanot inhon? Luulen, että on jotain inhottavaa … Tunnet inhoa. Inhoa mitä kohtaan? Et tosiaankaan itseäsi.



EDITH: Inhoa … jos emme ihmisinä kohtaa sitä, kuka oikeasti olemme, ja tee parastamme saavuttaaksemme sen, että olemme … ja tietääksemme, että olemme myös Jumala.



ADAMUS: Ai, okei. Siis niin kuin kärsimättömyyttä tämän matkan kestämiseen niin kauan.



EDITH: Oikein.



ADAMUS: Okei, olen nyt helpottunut. Kiitos. Kiitos. Okei, yksi vielä. Shaumbra-viisautta. Näyttäisittekö uudelleen tuon shaumbra-viisautta-jutun varmistamaan, että olemme todella viisaita. On aika …



(Näytetään video uudestaan)



"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?

Joo.

Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?

Buu!"



Hyvä. Se tavallaan virkisti viisautta. Ole hyvä. Joo, viisas yksilö.



JOE: Luultavasti epäily.



ADAMUS: Epäily on sanottu jo.



LINDA: Hemmetti!



JOE: Okei.



ADAMUS: Esittäisittekö uudestaan tuon … (Adamus naureskelee) Nopeasti, nopeasti. Keksi jotain muuta.



JOE: Hmm …



ADAMUS: Sano mitä tahansa, mitä tahansa, mitä tahansa (kuiskaten). Mitä et tuo mukanasi ruumiillistuneeseen oivaltamiseen?



JOE: Vihaa.



ADAMUS: Vihaa. Itse asiassa kyllä ja ei. Kyllä ja ei. Se oli erittäin hyvä vastaus. Viha jossa suututte itsellenne, ei kuulu sinne, mutta viha jonka kanssa pidätte hauskaa, on tavallaan hauskaa. Viha on joskus vain intohimon nousemista ja joskus se ilmaistaan – silloin kun puratte toisiin ihmisiin oman vihanne, niin teistä tuntuu pahalta jälkikäteen. Mutta viha on itse asiassa ok ruumiillistuneessa oivaltamisessa. Jos teette sen hymyillen, se on ok. Voitko ymmärtää sen? Voitko ymmärtää vihan tuomisen mukanasi?



JOE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo. Eikä se merkitse, että se valtaa sinut tai toteutat sen. Se merkitsee vain: "Aa! Mikä aistimus, viha. Voi!" Mille olisit vihainen? Älä minua katso (Adamus naureskelee). Se oli tuo kotkansilmäkatse! Mille olisit vihainen mestarina?



JOE: Itselle. Ai, mestarina?



ADAMUS: Mestarina, joo.



JOE: Ihmisten tavalle käyttäytyä.



ADAMUS: Huutosakkisi sanoo tässä jatkuvasti: "Massatietoisuus! Massatietoisuus!" kaikkeen, mitä kysyn.



JOE: Joo.



ADAMUS: Kaikkeen.



JOE: Joo, ihmisten tapa käyttäytyä.



ADAMUS: Juuri niin. Suuttukaa vähän siitä. Ajelette ja turhaudutte liikenteeseen tai olette tekemisissä jonkun kanssa, jolla ei ole hajuakaan, joka on hyvin tiedostamaton. Joo, viha on itse asiassa okei, mutta se on erilaista vihaa. Se on tavallaan mestarivihaa. Se on tavallaan huvittavaa, koska se – teidän täytyy kuunnella vain tämä toinen osa, älkää ottako sitä pois sisällöstä, ottakaa vain ensimmäinen osa – muunnetaan nopeasti viisaudeksi, hyvin nopeasti, koska olette mestari. Teillä on siis tätä vihaa, tuo henkilö suututtaa teitä todella tai liikenne tai asioiden hoitaminen asiakaspalvelun kanssa puhelimessa – Cauldre sanoo minulle. Ei tietenkään Crimson Circlen asiakaspalvelun, vaan muiden ihmisten. Linda, asioit suosikkilentoyhtiösi kanssa.



LINDA: Joo, Unitedin! Jee! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Siis viha. "Olen niin vihainen!" Ja sitten aivan yhtäkkiä tavallaan tunnette tämän muuntumisen ja tunnette tavallaan energiasyöksyn, koska viha tuo energiaa.



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Tunnette energiasyöksyn ja sitten tavallaan: "Ai, se oli hauskaa." Sitten tavallaan oivallatte vitsin siinä.



JOE: Tarkoitatko, että silloin kun minut sivuutetaan?



ADAMUS: Joo, joo (vähän naureskelua). Juuri niin, joo. Puhutko asiakaspalvelusta vai elämästä yleensä? (Lisää naureskelua)



JOE: Asiakaspalvelusta, suosikkilentoyhtiöstä.



ADAMUS: Laitetaan odottamaan, joo, joo. Kyllä, sitä se on.



JOE: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Kiitos, se oli hyvä.



LINDA: Okei, yksi vielä.



ADAMUS: Yksi vielä. Mitä et aio tuoda – minulla on 20 taalaa tähän vastaukseen …



LINDA: Jaaha.



ADAMUS: … jos pääset sitä lähelle.



LINDA: Oi, hän saattaisi päästä.



ADAMUS: Sinun ei tarvitse saada sitä edes oikein.



MARY SUE: Okei.



LINDA: Hän saattaisi päästä!



ADAMUS: Kaksikymmentä taalaa.



MARY SUE: Adamusta opettajanani (paljon naurua).



LINDA: Voi! Hah, hah, hah, hah! Voi, hah, hah!



ADAMUS: Ei ole …



MARY SUE: Vaan Adamus vertaisenani.



ADAMUS: … oikea vastaus, mutta saat 20 dollaria näkemyksellisyydestä (vähän taputuksia). Se on itse asiassa hyvä vastaus. Se on hyvä vastaus, koska siellä minne menemme, ei ole enää opettajia. Antakaa minun olla opas aina silloin tällöin.



MARY SUE: Ja haluan tuntea sinut vertaisenani.



ADAMUS: Raamatullisessa miel- … ei (naurua).



MARY SUE: Ja pitää paljon hauskaa.



ADAMUS: Juuri niin. Nimittäin en tosiasiassa ole täällä ollakseni opettaja. Enemmänkin kiusankappale (Adamus naureskelee). Kertoakseni tarinoita, häiritäkseni, saadakseni teidät suuttumaan minulle ja … Teet sen itse. Juuri niin. Ja kun oivallat, että en ole täällä opettamassa sinua, et tarvitse sitä ja vapautat itsesi, ja sitten voimme olla oikeasti kavereita.



MARY SUE: Odotan innolla sitä.



ADAMUS: Joo, joo. Hankin sinulle vierailijapassin Ylösnousseiden mestareiden klubille.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Se vain tuntuu siltä, että olet kuollut noin vuorokaudeksi (lisää naurua). Mutta toisaalta, olet siellä vain nauttimassa …



MARY SUE: (naureskelee) Kuulostaa upealta lomalta!



ADAMUS: Juuri niin. Kuthumi on siellä. Meillä on hauskaa. Hyvä. Kiitos.



MARY SUE: (naureskellen) Okei.



ADAMUS: Siis, mikrofoni tänne Lindalle. Kaikki vastaukset ovat hyviä ja oikein. Shaumbra-viisaudesta tulee parempaa. Minun on vaikeampi leikkiä kanssanne (Adamus naureskelee) Shaumbra-viisauden aikana, koska teillä on nyt hyviä vastauksia. Aiemmin oli hyvin helppoa tavallaan – läts! – läimäyttää teidät alas ja saada teidät suuttumaan.



* Adamuksen vastaus



Tässä on se vastaus, ja tiedän, että se on kaikkien mielessä, mutta kukaan ei sanonut sitä. Kukaan ei sanonut sitä, ja kun kuulette sen, sanotte: "Aa, kyllä!" Tarkoitan, että se on melkein liian lähellä. Mitä ette tuo mukananne … Toivoisin, että meillä olisi rummutusta. Eikö meillä ole varaa rummutukseen?



LINDA: Ai (yleisö alkaa taputtaa reisiään kuin rummutuksena).



ADAMUS: Kiitos. He alkoivat välittömästi tehdä sitä. Siis, ette tuo ylösnousseeseen mestaruuteen mukananne tylsyyttä.



LINDA: Mmmm! (Joku huutaa "kyllä!" ja vähän taputusta)



ADAMUS: Joo. Näettekö, miten helppoa se on?



Tosiasia on, että olette tavallaan ikävystyneitä tällä hetkellä. Olette tavallaan tässä välitilassa. Yritätte löytää asioita höystämään elämäänne. Yritätte löytää intohimoa, yritätte palata takaisin vanhaan intohimoon. Unohtakaa se. Sitä ei tapahdu.



Luultavasti yksi kolmesta suurimmasta valituksenaiheesta koko tässä julmassa heräämisprosessissa on intohimon kadottaminen – "Mitä minun pitäisi tehdä?" – ja sitten projisoitte harmautenne tulevaisuuteen, mitä älkää tehkö, koska projisoitte ihmismielestä. Ikään kuin heijastaisitte vanhantyyppisellä projektorilla seinälle. Ei, meillä on nyt teräväpiirtotelevisio, joten älkää projisoiko harmauttanne ruumiillistuneeseen mestaruuteenne.



Teiltä on ollut intohimo kadoksissa jonkin aikaa, ja se oli tärkeä osa koko muutosprosessia ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se täytyi melkein piilottaa teiltä – vanha ihmisintohimonne – koska yrittäisitte jatkuvasti palata siihen, emmekä ole täällä sitä varten. Vanha ihmisintohimonne olisi voinut olla mitä tahansa – sairaiden ja vanhojen auttaminen. Se olisi voinut olla paikalliskuorossa laulaminen. Se olisi voinut olla luominen, maalaaminen, jotain sellaista, mitä tahansa – pelkästään kävelyllä käyminen yksin. Mutta se tavallaan menee pois. Ja sitten siirrytte harmauden, tylsyyden, ankeuden – todellisen ankeuden – aikaan, koska päästätte irti monista vanhoista jutuista, eikä tila ole täyttynyt vielä väreillä ja elämällä ja energialla. Teidän täytyi tavallaan mennä energiatyhjyyteen, jonka muutitte sitten energiaharmaudeksi ja ankeudeksi, tavallaan, ennen kuin menemme seuraavaan askeleeseen, jossa on ehdottomasti intohimoa, mutta ette ole koskaan ennen tienneet sellaisesta ihmisenä tällä planeetalla.



Intohimo on hyvin erilaista siellä, minne olette menossa. En melkein halua edes yrittää kuvata sitä, koska se ihmismäistäisi sen. Intohimo – paremman sanan puutteessa – on vain olemista, ja hän haukottelee jo tuolla (Adamus nauraa). "Haukotus! Olen niin kyllästynyt tähän esitykseen, Adamus." (Vähän naurua)



Ette tuo sitä mukananne, ettekä yritä edes projisoida harmauttanne koko tähän ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se ei sovi siihen.



Ihminen on harmaa. Massatietoisuus on harmaa. Se on tavallaan tätä … No, tuntekaa sitä vain hetki. Massatietoisuus on kaikki ihmisten yhteiset ajatukset ikinä. Se on tavallaan harmaa ja ankea, ja se vaikuttaa todella harmaalta ja ankealta, kun olette saaneet loppuun integrointiprosessin, koska teidän elämänne on täynnä – parempien sanojen puutteesta – väriä, syvyyttä, 3D:tä mutta 100D:tä. Se on täynnä hämmästystä.



Ette ole ikävystynyt ruumiillistuneena mestarina. Piste. Ette voi olla. Nämä kaksi ei toimisi koskaan yhdessä, ei koskaan.



Toisinaan se on riemastuttavaa siinä määrin, että haluatte sen hidastuvan. Toisinaan tunnette niin pakahtuvanne puhtaasta intohimosta – vaikkei mitään tapahtuisi, vaan puhtaasta intohimosta – että tunnette räjähtävänne. Fyysinen kehonne ja mielenne räjähtävät, ovat niin täynnä.



Siisti ja mielenkiintoinen asia on, että olemme tehneet paljon valmistelua, energiavalmistelua muutaman kuluneen vuoden aikana, jotta kehonne pystyy käsittelemään sen. Se ei räjähdä. Teistä tuntuu toisinaan hyvin energiapitoiselta, energian pakahduttamalta. Kun pääsemme ymmärrykseen siitä, mitä energia on ja mitä luominen on, se tulee teille. Ette voisi tällä hetkellä edes kuvitella ihmismielessä, että se tulee teille. Ja koska olette ihminen ja mestari, toisinaan se pakahduttaa ihmisen. Mutta kaiken sen työn vuoksi, mitä olemme tehneet tähän mennessä, se ei pakahduta mieltä. Se kamppaa teidät vähän, mutta se ei oikeasti pakahduta kehoa tai mieltä.



Olette siirtymässä tällä hetkellä pois tavallaan harmaudesta ja intohimottomuudesta ja tylsyydestä – paljosta tylsyydestä, shaumbroilla on paljon tylsyyttä – ja siitä, mitä kutsuisin ankeaksi elämäksi. Olette siirtymässä pois siitä, koska olette siirtymässä pois myös massatietoisuudesta. Ja oivallatte – ja se on tavallaan surullista ensin – että massatietoisuus on ankea, todella ankea. Ja katselette, tarkkailette elämää, massatietoisuutta ja ihmisiä ja ihmettelette, miten ikinä selviydyitte sellaisessa ankeudessa, sellaisessa ehdottomassa ankeudessa.



Ja sitten katsotte itseänne tänä päivänä ja ihmettelette, miksi olette olleet niin hemmetin ankea – tarkoitan vakavan ankeaa, tarkoitan, että olette niin vakava, että se tekee teistä ankean (vähän naureskelua) – miksi olette käyttäneet noita tiukkoja alusvaatteita (muutama kikatus), jotka tekevät todella ankeaksi ja aiheuttavat verenkierto-ongelmia ja miksi teistä on tullut niin hemmetin ankea ja miksi teistä tulee filosofinen ja täytytte makyosta ja jumiudutte. Se on ankeaa! Ja sitten teette ankeita asioita, kuten istutte vain koko päivän (vähän naureskelua, kun Adamus alkaa matkia ankeutta): "Missä on energia? Adamus sanoi, että energiaa oli tulossa." (Naurua)



Katsokaa sitä tällä tavalla: jos olisitte energia, haluaisitteko olla itsenne kanssa? (Lisää naurua) Voi luoja! (Joku sanoo "just niin") Ja sen sijaan, että todella avaudutte ja puhkeatte kukkaan ja olette värikäs, olette sallineet itsenne tulla todella harmaaaaaksi. Ja mitä te sitten teette, kun teistä tulee todella harmaa? Mitä?



LINDA: Mitä väriä sinulla on päälläsi? (Hänen takkinsa on tavallaan harmaa)



ADAMUS: Mustaa! (Ja joku huutaa "harmaata!") Oi, oi, oi! (Naurua) Nopeasti, nopeasti! Piiloudu puun taakse! Voi ei! Saat vähän väriä (lisää naureskelua).



Oivallatte, miten harmaa olette ollut elämässänne, ja sanotte: "En halua sitä ruumiillistuneeseen valaistumiseen." Eikä minun tarvitse olla huolissani – sitä ei ole siinä.



Ruumiillistuneena mestarina olette todella herkkä ja tietoinen asioista, ja joskus se vaivaa teitä ollessanne ankeassa maailmassa. Mutta mitä sitten teette? Pysähdytte ja vedätte syvään henkeä: "Olen olemassa", ja vain luotte. Maalaatte harmaalle kankaalle, eikä harmaa kangas ole teidän. Se on elämä. Se on elämä.



Siis ette tuo mukananne tylsyyttä, harmautta ja ankeutta. Te jotka olette tavallaan jumissa tällä hetkellä, kierrätte ankeaa ympyrää, ette edes hauskaa ympyrää. Se ei itse asiassa ole edes ympyrä. Ette ole edes niin hyvä. Ette saa tehtyä ympyrää (vähän naurua), koska jatkatte vaeltamista. Jatkatte tavallaan vaeltelemista, kierrätte ympyrää joka ei koskaan tule valmiiksi. Se on ankeaa. Huh!



Siis te jotka jumitatte nyt ankeudessa, ottakaa se pois takapuolestanne …



LINDA: Ouu! (Pari naurahdusta)



ADAMUS: … ja vetäkää kunnolla syvään henkeä, koska alkaa hauskanpito. On pakko. Ei ole mitään ankeaa ruumiillistunutta ihmistä tai ankeaa ylösnoussutta mestaria. On joitain ylösnousseita mestareita, jotka ovat vähän hauskempia kuin toiset (naurua, kun Adamus saapastelee), mutta ei ole yhtään …



SART: Kukaan tuntemamme?



ADAMUS: … joka on ankea … joo. "Kukaan tuntemamme?" Sart kysyy. No, Kuthumi. Kuthumi.



Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Mennen ankeuden ja suuren vakavuuden yli.



Koko tämä henkinen matka ei liity mitenkään vakavana olemiseen. Se liittyy kaikin tavoin vähän hulluna ja rohkeana ja uskaliaana olemiseen, muttei kovin vakavana. Ottakaa siis pois ankeat alusvaatteenne. T-paita-aika (pari naurahdusta).



Jos pitäisin vain St. Germain -luentoja, sillä ei olisi samaa vaikutusta.



LINDA: Ei, ei. Olen varma siitä.



ADAMUS: Joo, ei. Seuraava aihe. Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Seuraava aihe, kun alamme tuoda vähän väriä elämäämme. Linda, auttaisitko minua housujeni kanssa (naurua).



LINDA: Joo, joo. Kiitos.



ADAMUS: Seuraava aihe. Näettekö, tämä on hauskaa. Se ei ole ankeaa.



(Tauko, kun Linda korjaa hänen mikkinsä paristoa)



LINDA: Rikoit sen (kuiskaten). Okei, anna minulle hetki.



ADAMUS: Itse asiassa, tämä on hyvin hauskaa (muutama kikatus). Cauldre tavallaan sanoo: "Saa tämä tehtyä nopeasti", mutta minulla on hauskaa.



LINDA: Höllennä alusvaatteitasi (vähän naurua).



ADAMUS: Valmista? Lopeta se!



LINDA: Ei! Se on jumissa. Siinä, nyt se on valmis.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Seuraava aihe. Puhutaanpa het- … (Linda yrittää suoristaa Adamuksen vaatteita ja Adamus hätistää hänet pois)



LINDA: Yritän vain auttaa (naurua). Jessus!



Energia ja elämä



ADAMUS: Puhutaanpa nyt hetki energiasta ja elämästä. Ette ole ehkä koskaan ennen ajatelleet tätä, mutta energian ja elämän välillä on valtava ero. Jos keskustelisitte useimpien ihmisten kanssa, luultavasti myös useimpien shaumbrojen, he ajattelisivat, että elämä on energiaa, eikä se ole. Se ei lainkaan ole.



Energia ei ole myöskään elämänvoimaa. Monet ihmiset puhuvat elämänvoimaenergiasta. Ei ole sellaista. Praana ei virtaa kaikkialla. On energiaa, joka on aivan tässä, aktivoimattomana, tekemättä mitään, eikä se ole älykästä, sillä ei ole agendaa eikä se liikuta teitä. Te liikutatte sitä.



Ihmiset ajattelevat energiasta: "Sitä on ilmassa." Ei, se on happea. Se ei ole energiaa. On tämä väärinkäsitys, että energia on elämää, eikä se ole. Ja silloin asiat ovat tylsiä, kun ajattelette, että energia on elämää, ja silloin asiat kontrolloivat elämäänne, koska turvaudutte energiaan. Olette riippuvaisia energiasta.



Energia on täysin eri asia kuin elämä. Ihmiset luulevat, että elämä on esimerkiksi rahan omistamista. Ei, se on energiaa. Se on vain energiaa. He luulevat esimerkiksi, että musiikki on elämää. Ei, musiikki on vain energiaa. Voimmeko laittaa jotain musiikkia? Luulisin, että ensimmäinen raita musiikista, jota soitettiin ennen lähetystä – Cauldre kertoo minulle. Kuunnellaanpa tätä hetki helpottamaan esimerkin saamista.



(Musiikki alkaa)



Musiikki joka soi, on vain energiaa.



Tiedätte, että olen sanonut nyt, että energia on vain kommunikointia. Kommunikointia. Siinä kaikki – kommunikoi se sitten musiikkina tai valona tai rahana. Se on vain kommunikointia, kokonaan. Eikä mitään tapahdu tuon energian myötä, joka on vain kommunikointia, ennen kuin te olette läsnä, ennen kuin on tietoisuutta. Ei mitään. Se on elämää.



Kun tietoisuus kohtaa energian, kun tietoisuus sallii, kun se on läsnä – minä olen tässä – yhtäkkiä energia alkaa liikkua ja meillä on elämää. Kiitos musiikista. Se oli energiaa. Se ei ole elämää.



(Musiikki loppuu)



Ihmiset sekoittavat elämän suuren energiamäärän saamiseen. Se ei ole. Se ei ole. Energia on vain energiaa. Ja tämä on erittäin yksinkertainen, mutta hyvin, hyvin tärkeä pointti tulemisessanne mestariksi – oivaltaa, että energia on tässä. Se ei ole ryhmäjuttu. Se ei ole praanaa.



Ymmärrän, mitä tarkoitetaan puhuttaessa praanasta – praanasta, elämänvoimaenergiasta – mutta se saisi yksilön uskomaan, että on jotain, mitä hän haluaa tai tarvitsee, ja hän yrittää saada sitä tässä tehdäkseen itsestään onnellisemman tai paremman tai mitä tahansa, terveemmän. Sitä ei ole. Olen katsonut. Olen tarkistanut. Olen kysellyt ympäri universumia: "Oletteko nähneet praanaa? Oletteko nähneet praanaa?" Tietysti mennessäni new age -ashramiin sanottiin: "Voi kyllä, praanaa on kaikkialla" (puhuen intialaisella aksentilla). Mutta ei ole. Ei oikeasti ole. On energ- …



LINDA: Tee se uudestaan! Tee se uudestaan! (Vähän naurua)



ADAMUS: En koskaan enää (lisää naurua). En koskaan enää.



Energiaa on kaikkialla, ja se on sinun. Se ei ole hänen, vaan se on sinun. Tämä on hyvin tärkeä ymmärtää. Se on sinun energiaasi. Se ei ole tuolla jossain. Se ei ole ilmassa. Se ei tule toisesta galaksista. Se on aivan tässä. Sitä ei ole tarkoitus myöskään jakaa hänen kanssaan. Ei koskaan, ei koskaan. Älä koskaan jaa energiaasi. Uusi t-paita. Meidän täytyy saada se vuokrasopimus. Älä koskaan jaa energiaasi, ja tiedän, että se kuulostaa kamalalta, koska ihmiset ovat aina antamassa energiaansa pois. Miksi antaisit? Etkä voi antaa. Et voi antaa hänelle energiaasi. Voit inspiroida häntä käyttämään omaansa vain olemalla läsnä – sinun hehkusi, potentiaalisi – mutta et voi koskaan antaa hänelle omaasi. Etkä voi koskaan oikeasti ottaa hänen energiaansa. Voit teeskennellä niin, mutta se on toinen tarina.



Energiaa on kaikkialla, ja se on teidän. Se odottaa teitä. Se vain odottaa. Se odottelee ilman agendaa, ilman älykkyyttä. Se on teidän palveluksessanne.



Kun olette läsnä, kun olette sanoneet: "Aion olla elämäni, elämässäni, elämääni, oman elämäni luoja", kun olette näin sitoutunut ja teillä on näin paljon intohimoa olla täällä, yhtäkkiä energianne herää henkiin. Se luo … Ei, vedän sen takaisin. Energia on nyt teidän palveluksessanne, ja se helpottaa luomistanne elämässä, josta uneksitte ja jonka valitsette. Piste.



Älkää koskaan enää sekoittako energiaa elämään. Elämä on sitä, kun olette läsnä, kun ette ole enää ankea, kun ette enää vaella etsimässä tuota jonkinlaista elämäntarkoitusta, kun ette ole enää ikävystynyt, kun päätätte olla omassa luomuksessanne. Se kuulostaa melko ilmeiseltä – päättää olla omassa luomuksessaan – mutta useimmat ihmiset eivät tee sitä. a) He eivät tunnusta "tämä on minun luomukseni" ja b) he eivät ymmärrä energiaa. He tekevät edelleen työtä sen vuoksi, sen sijaan että antavat sen työskennellä puolestaan. Ja useimmat ihmiset eivät ole täysin läsnä eli tietoisia. "Minä olen mitä olen, koska olen päättänyt olla" ja pum! energiat muuttuvat nyt. Teidän energianne muuttuvat. Ne alkavat välittömästi palvella auttaakseen luomaan kokemuksia omassa luomuksessanne. Se on näin yksinkertaista.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Se on näin yksinkertaista, joo.



Energia ei ole elämä. Energia tukee elämänkokemusta. Taas kerran, hyvin yksinkertainen asia ja jotkut teistä ajattelevat: "No, joo, se on tavallaan ilmeistä." Mutta eläisittekö sen nyt? Eläisittekö sen? Ja se merkitsee pääsemistä pois harmaasta ankeudesta, tulemista takaisin todelliseen intohimoon. Ei vanhaa ihmisintohimoa, vaan todellinen intohimo on: "Minä luon. Minä koen." Se on siinä. "Minä luon luomukseni, ja voin tehdä sen ollessani massatietoisuudessa. Minun luomukseni, ja voin sitten kokea ne."



Lakkaatte ihmettelemästä: "No, miten ihmeessä mikään ei koskaan toimi minulla" ja "Haluan olla yltäkylläinen, mutten ole", koska rinnastatte edelleen energian ja elämän ja laitatte ne samaksi asiaksi. Ajattelette edelleen, että energia on elämä. Se ei ole. Te olette elämä. Sallikaa energian nyt tukea luomuksianne. Hyvä.



Kunnolla syvään henkeä tässä. Kunnolla syvään henkeä.



Tunnen joitain kysymyksiä tästä, mutten aio vastata niihin. Ei, koska en halua siitä tulevan mentaalista. Se on hyvin yksinkertaista. Energia ei ole elämä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Elämä tapahtuu, kun tietoisuus on läsnä. Energia menee sitten työskentelemään puolestanne, ja te saatte sen, mitä kutsutte nyt elämäksi. Elämän ei tarvitse olla fyysisessä kehossa.



Muuten, tuo fyysinen keho ei ole elämä. Sanotte: "No, olen elossa." Mutta fyysinen kehonne ei ole elämä. Se on energiaa. Siinä kaikki. Se on energiaa kehona.



Sitten ajattelette: "No, okei, se on ajatukseni – ajatukset joita kulkee mielessäni. Se on elämä." Ei, itse asiassa se on vain energiaa. Mielenne ei ole muuta kuin energiahautomo, ja se luo ajatuksia. Se suoltaa jatkuvasti ulos ajatuksia, mutta se ei ole elämä.



Ajatuksissanne oleminen ei ole elämä. Ajelehditte vain energiassa, kun olette ajatuksissanne (pieni tauko). Onko siinä järkeä? (Hiljaisuus) Kaikilla on tuo iso "mitä vittua" -ilme (vähän naureskelua). "Mitä hän juuri sanoi?"



Sanoin, että nauttikaa elämästä, okei? Lakatkaa olemasta niin ankea. Okei, alan poimia ankeat ihmiset yleisön joukosta, joo.



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Voi kyllä, kyllä, kyllä! Ei tällä kertaa, mutta seuraavalla.



LINDA: Ouuu! (Yleisö sanoo myös "ouuu" ja vähän naureskelua)



ADAMUS: Älkää tulko pukeutuneena ankeasti (Adamus naureskelee). Älkää näyttäkö ankealta. Tiedättehän tuon ankean ilmeen?



LINDA: Mitä on "ankea"?



ADAMUS: Tule eteen. Osaat tehdä sen (Adamus naureskelee).



LINDA: Ei, sinä osaat tehdä sen (naurua). Minä en ole ankea!



ADAMUS: Kuka haluaa tehdä ankean ilmeen näyttämöllä? Kuka on todella hyvä siinä? Aa! Aa! Et sinä ole ankea. Ai, mutta osaat näytellä sen.



TAD: Osaan tehdä tuon ilmeen.



ADAMUS: Osaat tehdä tuon ilmeen, okei. (Tad näyttää)



Ai, se on melko hyvä. Aioin juuri sanoa, etteikö se muistuta monia ihmisiä, jotka tunnemme (naurua). Tee se vielä uudestaan (Tad tekee sen taas). Ei. Jos ei haittaa, että korjaan, niin ankealla ihmisellä ei ole noin paljon ilmaisua. Okei (Tad tekee sen uudestaan ja Adamus naureskelee). Se on ankea, okei.



Nyt vastakohtana sille tietoisena ja läsnä oleminen, elämässä oleminen (Tad näyttää sen).



TAD: Olen tässä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Mitä se oli? Olet mitä?



TAD: Tässä.



SHAUMBRA 2: Mitä se oli?



TAD: Olen tässä.



LINDA: Milloin menette naimisiin? (Naurua)



ADAMUS: Hyvä häiriötekijä! Hyvä häiriötekijä! (Adamus naureskelee) Joo. Ai, hymyilet sille edelleen.



TAD: Joo!



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.



TAD: Emme ole menneet vielä naimisiin, joten …



ADAMUS: Ai! Okei. Te kaksi menette … (lisää naureskelua) Miten voisi olla rakastamatta häntä, aina? (Yleisö taputtaa) Hyvä, kiitos. Kiitos. Haluaako kukaan muu esittää ankeaa?



SHAUMBRA 3 (nainen): Linda, katso häntä kieroon.



LINDA: Henrietta haluaa.



HENRIETTA: Minäkö?



ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa? Meidän täytyy antaa kaikille tuolla – jotkut heistä ovat … Ei-englantia-puhuvat miettivät: "Mikä on ankea? En ymmärrä tätä sanaa "dreary"." Siis tehdään se heitä varten esimerkiksi (Henrietta näyttää erittäin ankeaa ilmettä) Ajattele lapsuuttasi (naurua ja hän jatkaa hyvin ankeaa ilmettä). Auts! Se on melko hyvä. Se on hyvä ankea (yleisö taputtaa). Joo, joo. Ja nyt olet hullu ruumiillistunut mestari (Henriettesta tulee nyt hyvin eläväinen, ja lisää naurua). Nämä ovat niitä, joista poispäin tavallaan kävelette (naurua). Hän tekee tuota ruokakaupan lihaosastolla ja … (Adamus naureskelee) Haluaako kukaan muu havainnollistaa "ankean" kaikille kuuntelijoillemme netissä tänään?



LINDA: Edith! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Hän suuttuu sinulle.



LINDA: Ai!



EDITH: En ole vihainen.



ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa?



EDITH: En (vähän naureskelua).



ADAMUS: Edith! (Yleisö alkaa lallattaa "Edith! Edith! Edith!") Edith, he haluavat sinun esittävän ankeaa. Valoa tänne vähän lisää. (Yleisö jatkaa lallatustaan, ja Edith irvistää ja elehtii). Se oli ankea! Hän teki sen juuri siinä! (Paljon naurua ja hän nousee ylös) Anna minun auttaa, madam.



EDITH: Kiitos, ystävällinen herra.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Haluatko tuolin?



EDITH: Ei kiitos.



ADAMUS: Esität ankeaa seisten, okei.



EDITH: Toivottavasti.



ADAMUS: Ankea, harmaa, ikävystynyt (Edith havainnollistaa). Ai! Tee se uudestaan. Missä kamera on? Ai, punainen valo tuolla. Se näyttää vähän pelottavalta (vähän naureskelua).



EDITH: Sori.



ADAMUS: Vain ankea, harmaa (Edith näyttää ankeata naamaa) Se on melko hyvä, Edith. Se on melko hyvä, joo, joo. Kiitos (vähän taputuksia). Nyt olet läsnä. Olet nyt elämässä, omassa elämässäsi. Miltä se näyttää? (Edith alkaa ilmehtiä) Se näyttää edelleen ankealta, Edith (naurua).



EDITH: Ajattelin vain, että toivoisin olevani rikas enkä hyvännäköinen (lisää naureskelua).



ADAMUS: No, olen iloinen, että valitset hyvännäköisyyden (Adamus naureskelee). Miksi ei kumpaakin?



EDITH: Rakastaisin kumpaakin.



ADAMUS: Voitko vain … Puhuimme tänään siitä, että suurin syy, että olemme edellä aikataulua, on salliminen. Sinä jatkat yltäkylläisyydestä puhumista. Voisitko vain sallia sen?



EDITH: Tietysti.



ADAMUS: Tee se sitten.



EDITH: Okei.



ADAMUS: Okei, tule takaisin. Haluan sata taalaa seuraavalla kerralla (vähän naureskelua). Ei, vaan se on yltäkylläisyyttä. Saat vain …



LINDA: Hän palasi "ankeaan" (naurua).



ADAMUS: Kiitos, Edith.



EDITH: Totta kai! Kiitos, rakas.



ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Siis vedetäänpä … Luulen, että kuuntelijat, katselijat, saavat ajatuksen siitä, mitä "ankea" on.



Ei ole mitään … Meillä oli Kharisma-sarja jokin aika sitten. Kharisma on vain sitä, kun olette läsnä, kun olette tietoinen, kun olette luomisessa. Se on elämää. Se on elämää. Silloin energiaa viuh! tulee sisään, ja lopetamme kaiken keskustelun yltäkylläisyydestä. En malta od- … Se on juhlan päivä.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ostan kakkua ja samppanjaa kaikille, kun voimme lopultakin haudata yltäkylläisyyskeskustelun, koska jotkut teistä ovat edelleen riippuvaisia siitä. Rakastatte sitä, joo. Pidätte edelleen siitä hakkaamisesta, mitä yltäkylläisyyden puute antaa teille. En mene siihen, vaan vedetään syvään henkeä. Lopetamme nuo keskustelut ja elämme aitoina ruumiillistuneina mestareina. Seuraava.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja vaihdamme taas aihetta/vaihdetta. Isommalle kuitenkin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. On merabh-aika.



LINDA: Aaah!



ADAMUS: Nyt voitte kaikki nukahtaa. "Voi, olen hyvin ankea tänään." (Muutama naurahdus) Ei, vaan oikeasti. Aion työpajoissa ja tapahtumissa haastaa ankeat ihmiset. Sille ei ole sijaa kokoontumisissamme. Sille ei ole sijaa.



KERRI: Aamen! (Naurua)



ADAMUS: Kuulin "aamen" yleisöstä. Aamen! (Yleisö huutaa "vuuu" ja taputtaa) Intohimo on paljon hauskempaa luomisessanne. Se vetää paljon energiaa. On paljon hauskempaa vain nauttia elämästä. Lakatkaa pidättelemästä. Aion niin haastaa ankeat ihmiset. Työskentelen Lindan kanssa. Hankimme ankeuspalkinnon (muutama naurahdus). Se on vain pieni harmaa tarra (lisää naurua).



LINDA: Ai, voin tehdä sen!



ADAMUS: Hanki harmaa tarra. Sille ei ole enää sijaa täällä. Ei ole sijaa tälle … Nimittäin te kaikki, joka ikinen teistä poikkeuksetta, on lähtenyt tähän juttuun: "Minun täytyy lähteä tälle pitkälle kärsimyspolulle etsimään pyhää graalia". Jos olisitte vain pysähtyneet katsomaan, pyhä graali oli aivan siinä koko ajan. Ja lähditte tähän ankeaan etsintään, ja toivon, että kirjoitatte kirjoja sitä ja vitsailette sillä, miten harmaa ja ankea olitte tässä jumalan hylkäämässä jonkin sellaisen etsinnässä, mikä oli aivan siinä! Olen yllättynyt, että te ette kompastuneet siihen matkalla etsintäänne.



Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. "Minä olen mitä olen. Olen hemmetin luoja, ja pidän hauskaa luomuksissani."



On riittävästi sanottu, on merabhin aika. Musiikki valmiiksi, ja vedetään kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme … musiikkiin (muutama naurahdus).



(Musiikki alkaa)



Ei koskaan tiedä. Ei koskaan tiedä. Avataanpa Kool-Aid (yleisö sanoo "ouuu!"). (Suom. huom. Kool-Aid on juomajauhe, joka liitetään myös Kansan temppelin joukkoitsemurhaan) Ouu! Auu! (Adamus nauraa) Se ei ole ankeaa, eihän? Kaikkea muuta.



Merabh



Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja pyydän teitä panemaan merkille jonkin, mitä tapahtui tämän päivän häiriötekijöiden aikana. Oli hyvää informaatiota, mutta jotain muuta tapahtui.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Sallikaa vain hetki tässä, kun musiikki soi.



Kunnolla syvään henkeä. Paljon naurua tänään. Paljon kunnon naurua.



Henkiset kokoontumiset pitäisi olla melkein pelkkää naurua. Tarkoitan, melkein pelkkää, kenties vähän vakavuutta, mutta melkein pelkää naurua. Hassu asia on, että ruumiillistuneena mestarina nauratte paljon sille, miten ankea olitte (Adamus naureskelee). Oikeasti sanotte: "Miksi omaksuin sen, tuon vakavuuden, tavallaan ylipyhyyden?" No, koska sen massatietoisuus käski teitä tekemään.



Nimittäin Kuthumi – rakastan Kuthumia. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten muututaan ankeimmasta ihmisestä, joka on koskaan kulkenut tällä planeetalla. Oikeasti – voi, niin vakava ja kaikessa oli kyse säännöistä ja vanhempiensa tekemisestä onnelliseksi. Yksi ankeimmista asioista, jonka voi tehdä, on yrittää tehdä vanhempansa onnellisiksi. Seuraava on yrittää tehdä lapsensa onnellisiksi, joo. Se sai kaikilta teiltä, jotka kuuntelette netissä, ison: "Voi kyllä." (Adamus naureskelee)



Kuthumi oli hyvin ankea. Tarkoitan, että hän pystyisi tyhjentämään koko baarin – jos hän olisi koskaan mennyt sellaiseen, muttei hän koskaan mennyt, koska hän oli liian ankea ollakseen baarissa (muutama naurahdus). Hän tyhjentäisi koko baarin, koska kaikki tuntisivat sen. Hän alkaisi esittää kaikkia näitä kysymyksiä: "No, mitä tässä drinkissä on? Ja mitä tuossa on? Ja mitä se tekee minulle? Ja onko tämä laillista? Ja …" Ankeita kysymyksiä. Juo vain se hiton drinkki, Kuthumi! Vain juo se! (Naurua)



Mutta eivätkö monet teistä ole olleet sellaisia henkisellä matkalla? "No, mitä minun pitäisi tehdä? Millaista tästä tulee? Mitä tulee seuraavaksi? Teenkö tämän oikein? Missä on käsikirja, joka kertoo minulle, mitä tehdä?" Vain tee se!! (Lisää naurua)



Kuthumi oli hyvin ankea …



YLEISÖ: Miten ankea hän oli? (Lisää naurua)



ADAMUS: Hän oli niin ankea, että hän voi mennä – tämä on tositarina – bordelliin, ilotaloon ja nukuttaa kaikki. Saada kaikki nukahtamaan. No, hän alkoi kysyä: "Onko sinulla mitään sairauksia? Ja onko sinulla mitään, tiedättehän …" Ääh! "Mitä söit tänään aamiaiseksi?" Vain tee se, Kuthumi! Vain tee se!



Joka tapauksessa, vedetään kunnolla syvään henkeä.



Hän pääsi yli ankeudesta, ja sitten hänestä tuli valo. Hänestä tuli todellinen valo, joka oli täynnä iloa. Hänestä ei tullut enää koskaan vakava, hän oli aina hetkessä, aina ilossa, hän ei jumiutunut koskaan mieleen, hänestä ei tullut koskaan opettajamainen, ei koskaan ikävystyttävä. Esittäkää hänelle kysymys … Esittäisitte vakavan kysymyksen ja hän kertoisi vitsin, koska hän tiesi, mitä oikeasti tapahtui. Kun joku tulisi sanomaan: "Mestari, missä on tie valaistumiseen?" hän kertoisi tälle vitsin, täysin aiheen ulkopuolelta. Ja se häiritsisi tuota ihmistä riittävästi, jotta hän lakkaisi olemasta niin vakava. Ei ole mitään tietä. Ei ole mitään polkua valaistumiseen. Se kaikki on vain sallimisessa. Se on siinä.



Mutta häiritsen teitä tarkoituksella.



Ihmisen menettäminen



Hassu asia tapahtuu nyt kaiken tämän häirinnän, kaikkien tarinoiden ja kaiken muun myötä. Olette luultavasti ihmetelleet viime aikoina, noin viimeisten 10 päivän aikana: "Mitä minulle tapahtuu? Tunnen hajoavani, ei ole tavallaan kasassa."



Rakas mestari, olet tässä menettämässä ihmisen. Nimittäin tuo ihminen, tuo ankea ja harmaa ihminen, tavallaan leijuu pois. Kenties paremmin sanottuna, tavallaan … tiedätte, millaista on kuin käärme luo nahkansa, erityisesti jos tuo käärme piti tuota nahkaa identiteettinään, koska sen se näki ja tunsi lukerrellessaan maassa, ja sitten se alkaa menettää tuon nahan.



Teistä vedetään nyt suuri osa pois. Ette menetä sitä, mutta se poistetaan tavallaan – kerros, valtava kerros – jotta voitte paljastaa mestarin.



Ihminen erotetaan tällä erää. Se integroituu lopulta, mutta ensin se laitetaan muihin ulottuvuuksiin, unitilaanne yöllä.



Ihmisosa joka oli ankea, väritön, ei koskaan luoja, addiktoitunut energiaan, se asia johon samaistuitte monilla tavoilla, vedetään nyt pois kuin suomut, kuin puun kaarna, eläimen suomut. Joinain päivinä tosiaan tuntuu siltä, että sitä vedetään pois. Toisina päivinä se tuntuu vain putoavan pois. Se on hyvin mielenkiintoinen, mutta joskus epämiellyttävä tilanne.



Ihmisidentiteetti joka oli hyvin kovettunut, hyvin tiukka, irtoaa nyt. Se menee muihin uniulottuvuuksiin, ja siitä syystä monet unet ovat taas kerran olleet hyvin intensiivisiä. Tuosta ihmisestä on tulossa oma aspektinsa, ja sitä kuoritaan nyt pois teistä, tietoisuudestanne.



Tuo aspekti menee uniulottuvuuksiinne, siellä se pääsee lopulta viisauteen. Mutta se leikkii noissa ulottuvuuksissa tällä hetkellä ja yrittää edelleen löytää ratkaisua hyvin moniin asioihin, joita sille on tapahtunut tässä elämässä – tuolle ihmisaspektille. Se menee vierailemaan ihmisten luona menneisyydestä, vanhoihin kokemuksiin menneisyydestä. Oivallatte sen unissanne yöllä, ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu? Miksi on näitä turhautumisen ja loppuunsaattamattomuuden tunteita? Miksi on näitä tunteita, että ihminen menee melkein taaksepäin, vaikka olette tehneet hyvää irtipäästämistyötä?"



Se menee merkittävään viritykseen, voitaisiin sanoa. Tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin, ei-uni-ulottuvuuksiin, vaan toisiin ulottuvuuksiin, joissa se saa paljon aikaa ja hiljaisuutta itselleen. Kyllä, myös ollessaan uniulottuvuuksissa, se on hiljaisessa ulottuvuudessa yksin, eristyksissä, kaukana kaikesta.



Se itkee siellä. Se kapinoi siellä. Se käy läpi yrityksiään ratkaista ongelmia: "Miksi ylipäätään tulin maan päälle? Miksi otin itselleni niin paljon vihaa ja tuskaa?" Se käsittelee itseään siellä, ja se on hyvin, hyvin vaikeaa sille. Mutta se ei oikeastaan vaikuta teihin kovin paljon elävänä mestarina. Tunnette tätä tapahtuvan siellä. Tunnette sen, mutta se ei pysty sekaantumaan elämäänne.



Tällä hetkellä kun olemme todellisena luojana olemisen kauniissa paikassa, ihmisaspektia vedetään pois, irrotetaan. Voisitte olla melkein kuin … Teillä on planeetallanne luontokappale nimeltään "kilpikonna" – melkein kuin kilpi otettaisiin pois ja vietäisiin jonnekin muualle, jottei teillä ole tuota asioihin puuttumista. Tunnette sen, kyllä, mutta se ei suoran puutu teidän elämäänne.



Lopulta kaikki integroidaan. Lopulta se tulee takaisin viisaana ihmisenä, täydentyneenä ihmisenä. Se palaa takaisin ja liittyy mestariin, "minä olen" -olemukseen. Se tulee takaisin ja liittyy teihin elämässä.



Tätä ei pidä ottaa kevyesti. Toisin sanoen, tämä on iso askel. Jos olette viime aikoina ihmetelleet: "Miksi on näitä kummallisia tunteita?". No, koska ihmisaspekti olen lähdössä pois.



Vedetään syvään henkeä tässä ja pelkästään sallitaan.



Se ei olisi ollut mahdollista ilman sallimista, ilman viisautta, ilman mestaria, ilman ymmärrystä energiasta.



Ilman noita asioita ihmisaspekti olisi roikkunut kiinni. Se olisi kaivautunut syvemmälle. Se olisi tehnyt kovemman kuoren. Mutta juuri nyt otatte syvään henkeä, mestari ja ihminen, ja sallitte sen mennä sujuvasti sinne, minne sen täytyy mennä.



Ihmisitse on ollut täynnä tunteita. Se on elänyt tunnemeressä. Se on ollut riippuvainen draamasta ja tunteista. Niille ei ole sijaa siellä, minne mestari menee. Se on valheellista, valheellinen todellisuus. Se on itse asiassa valheellista energiadynamiikkaa – tunteet, draama ja kaikki vastaava.



Silloin kun ei ymmärretä energian ja elämän eroa, on taipumusta addiktoitua kovasti draamaan. Se on yksi harvoista asioista, jotka tuovat vähän energiaa elämään. Sille ei ole sijaa mestarin elämässä. Mestari käsittelee mestarin energiaa, puhdasta energiaa.



Mestari tuo tietoisuutta ja luomista. Sitten tulee energiaa, joka sallii kokemisen, ilon ja yksinkertaisuuden.



Ihmisaspektikerros on menossa pois.



Se koulutetaan viisaudella. Se koulutetaan naurulla.



Joku saattaisi kysyä: "No, löytääkö ihmisaspekti ratkaisun?" Se ei ole pointtina tässä. Siinä ei ole kyse minkään ratkaisemisesta. Siinä on kyse hyväksymisestä. Siinä on suuri ero. Ratkaisu merkitsee kaiken yhdistymistä onnelliseksi lopuksi. Kyse ei ole siitä.



Kyse on hyväksynnästä, ihmisen lopulta sanoessa vain: "Olin tässä kokemassa." Se on siinä. Ei tarvetta ratkaisuun.



Ja te, miten kutsumme teitä nyt – ihmiseksi? mestariksi? En tiedä, mutta tunnette olevanne hyvin vereslihalla, kun tämä vanha ihmiskerros, ihmisaspekti, lähtee pois – poistetaan, kuten sanon. Se tavallaan putoaa pois, mutta joskus sitä täytyy myös nykiä pois. Mutta kun tätä tapahtuu, teistä tuntuu hyvin herkältä, vereslihalla olevalta, tavallaan suojattomalta. Mutta todellisuudessa kehitätte korkeampaa ja korkeampaa tiedostamisastetta.



Tiedätte, että kun ihmisestä tuli kärttyisämpi, rajoittuneempi, se vähensi todella tietoisuutta. Ja kun tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin joksikin aikaa, olette hyvin, hyvin herkkä asioille. Ja se on hyvä asia, koska ymmärrätte nyt energiaa tavalla, jolla ette ole ymmärtäneet koskaan ennen. Tunnette energian, koska oivallatte, että energian ja elämän välillä on ero.



Mutta saatatte myös tuntea, että olette haavoittuva. Hyvin suojaton. Ja kun tätä tapahtuu, muistakaa vain jotain hyvin yksinkertaista: energia on täällä palvelemassa teitä.



Kun tunnette olevanne hyvin suojaton, haavoittuva, kuin jonkin voisi hyökätä kimppuunne – psyykkinen energia tai koira – muistakaa, että kaikki on energiaa ja se on täällä palvelemassa teitä.



Saatatte ajatella, että vaatii paljon rohkeutta antaa itsenne tuntea niin suurta haavoittuvuutta, avoimuutta, suojattomuutta. Mutta alatte melko pian oppia, että kun energia tulee lähemmäs – se on aina siinä, mutta kun se tulee oikeasti lähelle tietoisuuttanne – sekin mitä kutsuttaisiin huonoksi energiaksi, muuntuu yhtäkkiä. Ei ole huonoa tai hyvää energiaa. On vain energiaa.



Sanotaanpa, että tässä hyvin haavoittuvassa tilassa, jossa ihmisaspektin kuori on lähtenyt, tunnette psyykkistä, huonoa energiaa tulevan kohti. Silloin vedätte syvään henkeä "minä olen" -olemukseen – "minä olen, minä olen olemassa". Tuo energia voisi tulla todella lähelle, kuin hyökkäävä, ilkeä, pimeä energia. Ja sitten yhtäkkiä juuri hetkeä ennen, kuin se tarttuu teihin, se muuntuu.



Vähän pelottavaa, kun se tulee äiin lähelle, mutta yhtäkkiä oivallatte, että se on vain energiaa. Se ei ole elämä. Se ei ole elämä, joka kohtelee teitä ankarasti. Se ei ole elämä, jolla on kohtalo teille. Se on vain energiaa. Ja sitten siitä tulee hauskaa, ystäväni. Siitä tulee hauskaa.



Kun olette saaneet muutamia pelottavia kokemuksia energian kanssa – juuri kun se on kuin kierähtämässä ylitsenne, kuin repimässä teidät kappaleiksi – ja pidätte pintanne, ette säpsähdä, ei silmänne rävähdä, ja se tulee niin lähelle, että luulette sen hotkaisevan teidät, niin pum! se muuntuu energiaksi, joka on täällä palvelemassa teitä. Silloin siitä tulee hauskaa.



Mitä teette tuolla energialla? No, ette ole ankea. Ette seiso katselemassa sitä ja kysy, mistä se tuli. Ruumiillistatte sen. Ruumiillistatte tuon energian fyysisesti ja psyykkisesti. Ja sitten haluatte tanssia, laulaa, juosta. Tunnette olevanne hyvin virkistynyt, ilossa. Teistä tuntuu kuin tuhannelta väriltä. Ei 50 harmaan sävyltä (suom. huom. elokuvan nimi "fifty shades of gray"), vaan tuhannelta (vähän naureskelua), tuhannelta väriltä yhtä aikaa.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä.



Ihmisaspekti menee muihin ulottuvuuksiin tällä hetkellä. Se kaikki on vanhaa kamaa.



(Tauko)



Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä hetki. Vau.



(Tauko)



Kurkistetaanpa vähän siihen, kun olemme tässä. Siis ihmisaspekti on melkein kuin kuori tai kerroksia tai suomuja, ja nyt ne lähtevät pois. Miltä se näyttää? Miltä se tuntuu nyt?



Kun tuo vanha haarniska lähtee pois, tuo vanha aspekti, mitä siinä on?



Katsokaa. Sallikaa tuntua, mitä siinä on.



(Tauko)



Mitä on aina ollut siinä, mutta peitettynä.



(Pidempi tauko)



Kaikki mihin olette samaistuneet ihmisitsenä, jähmettyy tällä hetkellä aspektiksi, ja se lähtee pois, tavallaan erityishoitoon.



Kohtaatte sen aika ajoin unitilassa, vain tunteissa joita teillä on. Tunnutte toisiaan hyvin hajonneelta, kuin: "Missä tuo osani on? Mitä sille tapahtui?" No, se tulee takaisin, mutta se tulee takaisin hyvin erilaisena.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



(Tauko, kun musiikki loppuu)



Oikein kunnolla syvään henkeä. Oi!



Hyvä. Mitä muutoksia tänään! Hmm.



Lopetan siihen, mistä aloitin. Rakkaat shaumbrat, olemme kovasti aikataulusta edellä, eikä kyse ole siitä, että meillä on kiire, mutta – no, teillä oli kiire (muutamia naurahduksia) – käydään kokonainen sarja asioita läpi tultaessa ruumiillistuneeseen mestaruuteen, eikä ole paljon historiaa. Ei ole paljon asioita, joita voitte lukea siitä, koska olette ensimmäinen ryhmä tekemässä sitä. Luotte noita kirjoja. Luotte noita polkuja. Se on uskomaton kokemus, ja miten mielenkiintoista aikaa elätte.



Tämän myötä, rakkaat ystävät, suuri ilo olla kanssanne tänään. Toivottavasti saitte muutamat naurut. Toivottavasti saitte vähän informaatiota, ja tiedän, että teitte paljon sallimista. Se toi meidät tähän.



Ja muistakaa tietysti aina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 01.06.2018 22:43 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
SAMAAN AIKAAN FARMILLA …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On sunnuntai-iltapäivä ja lennämme parhaillaan Lindan kanssa Frankfurtista Denveriin. Tällä hetkellä olemme suoraan Edinburghin päällä ja suuntaamme pian Atlantin valtameren yli. Nyt on epätavallisen kuoppaista menoa, mikä tekee naputtelusta kannettavallani huvittavaa, koska kirjoitan joka toisen sanan väärin yrittäessäni osua oikeisiin näppäimiin. Lennosta on jäljellä 8.5 tuntia ja on paljon aikaa kirjoittaa artikkelini kesäkuun numeroon. Jean odottaa kärsivällisesti sitä huomisaamuun, ja tietysti minä odotan hänen artikkelinsa kommentointia. Hän ja minä olemme tällä tavalla hyvin samanlaisia. Odotamme kumpikin viime hetkeen oman artikkelimme kirjoittamista ja kirjoitamme paremmin paineen alla. Hyvä juttu, että olen nyt "vankina" lentokoneessa.

Miten selitän tapahtumia, jotka juuri saimme loppuun – "Masters's Guide" -työpaja Bergenissä Norjassa ja Threshold-työpaja Middelfartissa Tanskassa? Yritin enkä kyennyt. Julkaisemme joitain osallistujien kommentteja shoudissa, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Adamuksen ja shaumbrojen välinen yhteistyö menee rohkeille, uusille tasoille näinä päivinä. Olemme tosiasiassa tulossa oivaltamiseen. Se ei ole jotain kaukaisessa tulevaisuudessa, eikä porkkana hevosen edessä. Teemme sitä nyt, ja se on ollut erityisen selvää live-tapahtumissa.

Adamus Saint-Germain teki yllättävän toteamuksen äskettäisen Threshold-tapahtuman aikana. Nyt muutaman päivän jälkeen siinä alkaa olla tolkkua ottaen huomioon Crimson Circlen kehityskaaren. Hän kertoi tuolle ryhmälle, että "hän ei ota uusia oppilaita". Hän puhui työn tämänhetkisestä painopisteestä ja sanoi, että hän työskenteli mysteerikouluissa henkilökohtaisesti jokaisen kanssa, joka pitää itseään shaumbrana. Hän totesi, että hänen ikivanha sitoumuksensa oli työskennellä henkilökohtaisesti kaikkien aiempien mysteerikoulujen jäsenten kanssa – matkan joka askeleella – kunnes he tulevat omaan oivaltamiseensa.

"Tämä ei ole paikka uusille, niille jotka ovat vasta tulossa heräämiseensä", hän huomautti. "Olemme tulleet liian pitkälle muutaman viime vuoden aikana. Se olisi liian musertavaa heille ilman niitä oivalluksia, joita tulee Sexual Energies Schoolista, Ansestral Freedomista, Wound of Adamista, Aspectologystä, Master's Life -sarjasta ja kaikesta, mitä olemme tehneet shoudeissa. He pidättelisivät itse asiassa sitä työtä, jota teemme yhdessä."

Hän jatkoi: "Suhteemme tulee aina 1200–1600 -lukujen mysteerikouluista saakka. Se muodostaa nykytyömme perustan, minkä vuoksi on hyvin helppoa ja tuttua, kun kokoonnumme nyt. Crimson Circle ei alkanut nollasta – aloitimme menneisyydestä juontuvan voimakkaan yhteyden ja liikevoiman kera. Ensimmäisestä shoudista saakka teidän kanssanne syyskuussa 2009 olen ollut kanssanne matkan joka askeleella.

"Työmme on liian kypsää niiden ottamiseksi mukaan, jotka ovat vasta heräämässä. Muutaman vuoden kuluessa näemme monia oivaltaneita shaumbroja. Luotte polun toisten seurattavaksi valtavalla informaatiomäärällä matkastanne ja tarinoistanne. Siitä tulee elävä ja tietoinen kirjasto herääville ihmisille, mutta he ovat liian erilaisia ottavaksi mukaan nyt sukeltaessamme oivaltamistyöhömme. Kaikki ovat tervetulleita lukemaan tai katselemaan aineistojamme, mutta voin olla henkilökohtaisesti vain niiden käytettävissä, jotka pitävät itseään nyt shaumbroina, niiden jotka ovat olleet yhdessä mysteerikouluissa."

Adamuksen toteamuksessa on tolkkua, koska kuukausia sitten hän teki kurkistuksen Crimson Circlen työn tulevaisuuteen. Hän sanoi, ettemme näkisi mitään huomattavaa kasvua seuraavina 3–5 vuotena – tämä olisi aikaa omistaa huomio shaumbroihin, kun monet alkavat sallia ruumiillistuneen oivaltamisensa. Se olisi aikaa oppia elämään Ahmyo-elämää, käsitellä maan päällä pysymisen haasteet (eli muut ihmiset, liikenne, politiikka jne.), nuorentaa keho ja oppia antamaan energian palvella meitä. Sitten kun shaumbrat tulevat mestaruuteensa, se houkuttelee luonnostaan monia uusia ihmisiä, ja se on Crimson Circlen kolmas aikakausi (ensimmäinen aikakausi oli Tobiaksen kanssa ja toinen Adamuksen kanssa). Näitä uusia ihmisiä tulee kaikilta elämänaloilta ympäri maailmaa. He ovat niitä, jotka eivät löytäneet vastauksia kirkoista tai ashrameista tai jotka sanoivat yksinkertaisesti "ei enää" jatkuvalle karma- ja elämäkarusellille. Tietysti Crimson Circle houkuttelee myös niitä, jotka etsivät vain energiaa ja valtaa, mutta he joko oppivat totuuksiamme tai "ei enää" -asenteemme käännyttää heidät pois.

Samaan aikaan farmilla (eli Crimson Circlen organisaatiossa), parannamme jo sisäisiä järjestelmiämme. Meillä on tehty merkittävä nettisivusto- ja nettikauppateknologian muutos muutamana viime vuotena, mikä maksoi noin 200.000 dollaria. Olemme myös ryhtyneet kalliiseen, mutta tarpeelliseen tietokantateknologiapäivitykseen, joka saadaan loppuun tämän kesän loppupuolella. Päivitimme hiljattain studioon uudet laitteet sekä näyttämön. Olemme aina pitäneet ajan tasalla teknologiamme, mutta nyt meillä on uusi intohimo: saada kaikki valmiiksi sitä kasvua varten, josta Adamus puhuu tulevina vuosina.

Talousjärjestelmämme ovat hyvin vaikuttavat suhteellisen pieneksi yritykseksi. Siinä missä monet meidän kokoisemme yritykset käyttävät QuickBooksin kaltaisia ohjelmistopaketteja, me käytämme SAP-laskentaohjelmistoa, jota suuret yritykset käyttävät. Maksamme laskut viikoittain, meillä ei ole velkaa ja meille on tehty kaksi isoa verotarkastusta ilman ainuttakaan muutostarvetta. Lisäksi Linda ja minä olemme laittaneet henkilökohtaiset varamme 100%:sti säätiöön, joka varmistaa Crimson Circlen pysyvyyden tulevaisuudessa.

Yksi suurimmista projekteistamme on tällä hetkellä luetteloida valtava sisältökirjasto kuluneilta 18 vuodelta. Kanavointikirjastossa on yli 230 shoudia, Crimson Circlen kaupassa on 174 tuotetta 1143 käännöksen kera, on lähes 200 keahak-sessiota, 9 jatko-opintokurssia, puhtaaksikirjoitukset ja nauhoitukset yli 400 työpajasta, 7 Mestarin elämää -sarjan jaksot, plus monia muita sekalaisia nauhoituksia. Arvioimme, että Crimson Circlen kirjastossa on 150.000 sivua vastaava määrä materiaalia, mihin eivät sisälly tuhannet käännökset. Tällä hetkellä se on luetteloitu päivämäärän, tapahtumatyypin ja otsikon mukaan, mutta työstämme parempaa tapaa käsitellä shaumbra-matkan kirjoitettua ja puhuttua historiaa. Ei mikään pieni tehtävä! Haluamme, että ihmiset pystyvät etsimään kirjastosta ja tutkimaan sitä muilla monipuolisilla ja käyttäjäystävällisillä tavoilla.

Kaikki tämä on valmistelua Crimson Circlen kolmanteen aikakauteen. Se saattaa tapahtua parissa vuodessa tai kenties viidessä vuodessa. Se on aikaa, jolloin monet uudet kuulevat omistautuneesta ja rohkeasta ihmisryhmästä, joka kutsuu itseään shaumbroiksi. He lukevat, miten tämä ryhmä alkoi vuosituhannen vaihteessa, miten he seurasivat tietämistään ruumiillistuneeseen oivaltamiseen siitä huolimatta, että menettivät paljon vanhasta elämästään, ja miten heitä alettiin kutsua mestareiksi yhtenä kriittisimpänä aikana planeetan historiassa.

Samaan aikaan kun Linda ja minä tapaamme shaumbroja ja jaamme arvokkaita hetkiä heidän kanssaan matkoillamme, farmilla Crimson Circlen upea henkilökunta huolehtii kaikesta, parantaa ja virtaviivaistaa. Työtä valvoo Alain Bolea, jota monet teistä eivät tunne tai ole nähnyt hänen hiljaisen ja kärsivällisen olemuksensa vuoksi, mutta hän auttaa pitämään henkilökunnan upeana. Linda ja minä emme pärjäisi ilman häntä ja henkilökuntaa. Tämä tiimi on todella shaumbrojen palveluksessa, ja nyt se valmistautuu Crimson Circlen kolmanteen aikakauteen. Olemme olleet tien päällä suurimman osan kahdesta viime kuukaudesta ja voimme olla huolehtimatta tietäen, että farmilla kaikki hoituu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 2.6.2018 SHOUD 10
ViestiLähetetty: 11.06.2018 19:02 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
Siivet-sarja
SHOUD 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.6.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokoontumisen.

Se on oikeasti vain nauhoitus matkastanne. Sitä se vain on, vain nauhoitus matkastanne, tuhannen tai useamman elämän matkasta, suurien ilojen matkasta, monien vastoinkäymisten, paljon etsimisen, paljon kyselemisen ja monien synkkien öiden matkasta.

Mutta tämä kaikki on oikeasti nauhoitus historiasta, ja hienoin osa tätä nauhoitusta – tätä hyvin historiallista matkaa ryhmällä ympäri maailmaa, joka on tulossa ruumiillistuneeseen valaistumiseen, todella sen ytimeen, jossa olemme pääsemässä hyviin vaiheisiin – on "Mestarin elämää" -sarjassa. Mestarin elämää. Jos joku haluaa todella ymmärtää, mitä teemme, kun pääsemme tähän pisteeseen matkalla, niin se on "Mestarin elämää". Siitä siinä on kyse.

Olemme nauhoittaneet jo seitsemän. Se on teidän tarinanne. Se on, mitä opitte. Se on, mitä on sydämessänne. Toisia tulee, vuosien päästä. Ei välittömästi, vaan vuosien päästä tulee toisia, ja he näkevät, mitä te olette käyneet läpi. He kuulevat tarinoita monista, monista ihmisistä, jotka ovat ilmestyneet esiin elämiä kestäneistä suurista syvyyksistä, ärsytyksistä, turhautumisista, ahdistuksista maan päällä. Se on kaunis tarina, ja ikuistamme sitä tietysti joka shoudissa. Miten monta shoudia olemme tehneet yhdessä Tobiaksen ajasta saakka 1999 – satoja? Miten monta kokoontumista meillä on ollut? Työpajoja?



Minusta tuntuu, että on vain hetki viime kokoontumisistamme Tanskassa ja Norjassa. Minulla oli hädin tuskin aikaa mennä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, juoda kuppi kahvia ja käydä vessassa. Tiedän, ettei minun oikeasti tarvitse käydä vessassa – minä vain pidän vessassa käymisestä (vähän naurua). On nimittäin paljon asioita, jotka te ihmisinä otatte itsestäänselvyytenä. Vessassa käyminen – se on kivaa, hiljaista aikaa. Se on helpotuksen ja vapautuksen aikaa (pari naurahdusta lisää). Siis kyllä, käyn edelleen vessassa. Ei tarvitse, mutta haluan.



Tuskin hetki sitten olin vielä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, ja nyt olen täällä. Voi, millaisia kokoontumisia meillä oli Skandinaviassa. Kauniita. Kauniita shaumbroja, kaunista informaatiota. Ja taas kerran, tuo informaatio ei tule minulta. Laitan sen sanoiksi Cauldren ja Lindan kanssa, mutta se on teidän matkaanne. Se on teidän tarinaanne. On jännittävää nähdä, miten se kehittyy.



Pari vuotta sitten oli joitain kohtia, joissa oli vähän turhauttavaa. Tavallaan törmäsimme pulmiin, emmekä päässeet niistä läpi. Täytyy sanoa, että ärsyynnyin vähän shaumbroihin. Ei se varmaan koskaan näkynyt, mutta … (vähän naurua) minä vähän ärsyynnyin. Se oli makyo-aikaamme yhdessä. Olitte uppoutuneet makyoon ja minä yritin vetää teitä pois siitä. Makyo on teidän henkistä hevonpaskaanne, häiriötekijöitänne, henkistä meluanne. Sitä tapahtuu kaikille. Kaikille jotka tulevat tätä tietä henkisellä matkallaan, se on heidän paskaansa. Mutta muutamassa viime kokoontumisessa ja myös muutamassa viime shoudissa ja erityisesti keahakissa olemme tehneet jotain erilaista. Menemme johonkin uuteen.



Nämä kokoontumiset, kaksi viimeisintä jotka meillä oli, Threshold – hyvin erilainen kuin mikään muu Threshold. Ja uusi Master's Guide (= mestarin opas), niin sitä kai kutsuttiin. No, se oli mestarien kokoontuminen. Todellisten mestarien, miten monesta eri maasta, rakas Linda?



LINDA: Kahdestakymmenestäneljästä.



ADAMUS: Kahdestakymmenestäneljästä eri maasta kerääntyneenä yhteen paikkaan, ja muutimme oikeasti joitain asioita. Kehotimme itse asiassa ihmistä lähtemään. Saimme sen pois ensimmäisenä päivänä, ja sitten oli vain mestari. Toimme ihmisen takaisin kolmantena päivänä, vaikka jotkut mestarit eivät olleet kovin innoissaan siitä. Toimme ihmisen takaisin, ja sallimme integrointiprosessin todella tapahtua.



Se ylitti kovasti sen, mitä olin odottanut siitä, missä olisimme, kuten mainitsin viime shoudissamme. Pääsemme siihen sallimalla. Ei kovalla työllä, ei paljolla ajattelemisella, vaan sallimalla.



Kolminaisuus



Olemme pääsemässä siihen pisteeseen – viitsisitkö kirjoittaa tuolle laitteelle? (Lindalle)



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Olemme pääsemässä nyt pisteeseen, jossa yhdistämme ihmisen – kirjoittaisitko "ihminen" – vain luettelo "ihminen, mestari, minä olen". Me integroimme, me integroimme tietoisesti ihmisen … (Hän pitää tauon, pari naurahdusta). Näen Lindan kirjoittavan, mutten näe mitään ilmestyvän. (Kirjoituslaite ei toimi kunnolla) Äh, teknologia. Eikö sitä vain vihaa (muutama naurahdus).



Olemme pääsemässä nyt pisteeseen, jossa yhdistämme ihmisen, ja ihminen … Tota, olen täällä (Peter tulee eteen korjaamaan laitetta). Te kaikki katselette tuota tohinaa! (Naurua) Se on makyoa. Se on häiriötekijä. Huomaatte, että kaikki siirtyvät tänne (Lindaan ja Peteriin), kuin kaikki tapahtuisi siellä. Minun kai täytyy seistä tässä teidän kanssanne, kun puhumme (Adamus seisoo ihan heidän vieressään, lisää naurua).



LINDA: Se on häiriötekijä. Sinä olet sen mestari!



ADAMUS: Joo, mutta kaikki katselevat teitä.



LINDA: Ai, no sitten (naurua).



ADAMUS: Ei, vaan eikö se ole niin tyypillistä – vähän draamaa, vähän tohinaa. Ja tällä minä välitän kaikkien aikojen suurinta henkistä viisautta – teidän viisauttanne.



LINDA: Siis mitä haluat? Haluat "ihminen" ja …



ADAMUS: Unohdin sen nyt.



LINDA: Ihminen, mestari, jotain.



ADAMUS: Häh, joo, joo, joo. Keksi jotain. Keksi jotain (joku sanoo: "ihminen, mestari, minä olen") Ihminen, mestari ja minä olen. Se mitä teemme nyt, on hyvin syvää ihmisen integrointia, jossa … Ei, ei, ei, ei, ei. Ihminen, mestari …



LINDA: Ai.



ADAMUS: Tällä tavalla.



LINDA: Ole yksityiskohtainen, jos haluat siitä tietynlaisen!



ADAMUS: Tee näin. Ei noin … (Adamus piirtelee omiaan)



LINDA: Luoja! Ja olet varsinainen kiusankappale!



ADAMUS: … koska silloin aiheutat hämmennystä (vähän naureskelua). Pidän tavallaan tuosta laitteesta.



LINDA: Siinä, korjasin sen (hän poistaa kaiken, lisää naureskelua).



ADAMUS: Ihminen, joka on kokeminen. Se on ihmisen tarkoitus. Te ihmettelette: "Miksi olen täällä? Mikä on elämän tarkoitus?" Elämän tarkoitus: kokea. Se on siinä. Kuten olen puhunut hiljattain, jos se riippuisi ihmisestä, palaisitte takaisin uuteen elämään, kymmeneen elämään, sataan elämään, koska kokeminen ajaa teitä, ajaa tavallaan pakkomielteisesti. Ihminen rakastaa kokemista. Ihminen rakastaa uppoutua siihen, ja uskokaa tai älkää, niin se ei oikeasti välitä, onko se hyvä vai huono kokemus.



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Sanotte: "Haluan vain onnellisia kokemuksia. Haluan yksisarvisia ja hattaraa ja kaikkea muuta." Ei, te ette halua. Ei. Muuten ette katselisi tuonne minun puhuessani täällä. Haluatte vähän draamaa, vähän jännitystä: "Mikä on rikki?"



LINDA: En minä ole draamaa!!



ADAMUS: (naureskelee) Tuo ei kuulostanutkaan minusta yhtään draamalta (vähän naureskelua). Haluatte draamaa, ja ihminen rakastaa sitä, ja oikeasti, ylistäkää ihmistä siitä. Ylistäkää ihmisitseänne. Olette hyvin usein ankara ihmisitselle. Rakastatte kokemuksia, ja sanotte, että te ette pidä vaikeista jutuista, mutta te pidätte. Se on tavallaan hauskaa. Se on tavallaan kokemusperäistä, ja siitä tulee todella hyviä tarinoita.



Ihminen on "minä olen" -olemuksen kokemusperäinen osa. "Minä olen" on läsnäolo, se on tietoisuus, mutta ilman mahtavia kokemuksia – "mahtavan" tarkoittaessa todella hyviä, todella huonoja, kaikkea paitsi ei ankeaa … Silloin ihminen tekee, mitä se tuli tänne tekemään. Ja siinä on sen hauskuus, joten kiittäkää ihmistä kaikista sen kokemuksista.



Mielenkiintoinen asia on, ettei ole mitään testiä. Siinä ei ole mitään testiä, ihmiskokemuksessa. Kukaan ei tuomitse sitä. Kukaan ei sano: "Se on hyvä tai huono." Vasta sitten kun ihmiset alkoivat, no, tuomita sen ja sitten liittivät siihen paljon energiaa, paljon gravitaatiota, he sanovat: "Voi, se oli syntiä. Se oli huonoa karmaa. Minun täytyy tulla tekemään se uudestaan." Ja näen heidän hykertelevän samalla: "Voi, minulla on todella huonoa karmaa. Minun täytyy tulla lisäelämiin. Saan kokea lisää, ja saan tehdä lisää draamaa, mikä tuo minulle lisää kokemuksia." Se on itseään ikuisesti jatkava, kokemuksellinen eläintarha. Mutta sitä ihminen tekee todella hyvin.



Nyt ihminen käy läpi täysin uutta kokemusta – millaista on olla oivaltanut, millaista on integroitua mestariin. Se on vähän pelottavaa ensin, koska ihminen on kuin: "Hetkinen, kuka tässä on ohjaksissa? Minä olen ihminen, tämä on minun kokemukseni. Kaikessa on kyse minusta ja egostani. Minulla on nimi. Minulla on ego. Minulla on identiteetti. Mitä tarkoitat sillä, että mestari on tulossa sisään? Ai niin, mestari – ihmisestä tulee mestari." Ei, ei, ei. Ihmisestä ei tule. Ihminen tekee tilaa mestarille, ja mestari on viisausosa tässä. Ihminen – kokeminen, mestari – viisaus.



Ja niin hyvä kuin ihminen … Ihminen rakastaa tätä: "Voi, saan kokea mestarina olemisen" – ei oikeastaan. Kokemuksissanne on nyt mestarin viisautta, mutta kyse ei ole siitä, että mestaroimme ihmisen.



LINDA: Mestaroimme?



ADAMUS: Minun on sallittua keksiä sanoja (vähän naurua). Ja tiedätkö miksi?



LINDA: Koska voit.



ADAMUS: Koska jokainen olemassa oleva sana on keksitty (yleisö sanoo "oii").



LINDA: Mmm. Hyvä pointti.



ADAMUS: Itsestäänselvyyden mestari (Adamus naureskelee).



LINDA: Hyvä pointti. Hyvä pointti.



ADAMUS: Nyt minä saan keksiä sanoja.



Siis kyse ei ole ihmisen mestaroimisesta. Ettekä todellisuudessa haluakaan sitä. Siinä on kyse viisauden yhdistämisestä, ja se antaa teille kokonaan erilaisen kokemuksen. Te jotka olette oikeasti sallineet sen, alatte oivaltaa, että kokemukset ovat erilaisia. Ne ovat oikeasti erilaisia. Niihin on nyt yhdistetty viisaus, eikä ihminen välttämättä yritä kontrolloida tai ottaa valtaansa viisautta – ette joka tapauksessa pysty, voitte teeskennellä sitä, mutta te ette voi oikeasti ottaa valtaanne viisautta – ja yhtäkkiä kokemukset muuttuvat.



Tavallaan ihminen ei olisi voinut kuvitella, millaista siitä tulee. Ette olisi voinut. Se on yksi syy, miksi minun on täytynyt tehdä paljon häiriötekijöitä vuosien saatossa. Paljon: "Katsokaa tuonne, kun teen jotain täällä", koska ihmisellä on jokin käsitys siitä, millaista tästä kaikesta tulee. Ja jotkut teistä alkavat oivaltaa, ettei se ole mitään sellaista, mitä ihminen olisi kuvitellut. Se ei pystynyt siihen. Se ei pystynyt.



Nimittäin puhumme singulaarisuudesta. "Singulaarisuus" on termi, jonka taisivat keksiä filosofit ja futuristit. "Singulaarisuus" on sana, joka merkitsee sitä, että ihmiskokemus, ihmiskunta, saavuttaa käännekohdan, jota ei olisi voitu kuvitella aiemmin, ja tämä on tapahtumassa teknologiassa. Te ette voisi ennustaa, te ette voisi katsoa – tyypillinen ihminen – 50 vuoden päähän ja sanoa: "Tällainen planeetta tulee olemaan." On ryhmiä ja organisaatioita, jotka tekevät sitä, ja he ovat täysin hakoteillä, koska tästä perspektiivistä sitä ei voi tehdä. Ette voi kuvitella sitä. Se ei ole mielen qualiassa, mielen taustassa, viitekehyksessä, joten se ei voi lainkaan kuvitella sitä.



Käytte sitä läpi itse. Ette olisi voineet kuvitella koko tätä mestarina olemisjuttua. Sanotaanpa, että jos olisitte 10–20 vuotta sitten sanoneet: "Olen mestari", olisitte turvautuneet kuviin, jossa kävellään veden päällä, ilmennetään käteen jotain tyhjästä, tämän tyyppisiä asioita, ja se kaikki on makyoa. Sillä ei ole mitään tekemistä oivaltamisen kanssa.



Siis nyt on riittävästi teitä, jotka alatte oikeasti sallia mestarin – kaikkien elämien – viisauden tulla sisään ja yhdistyä ihmisen kokemuksiin. Nyt meillä on viisasta kokemista. Meillä on kokemista, jossa on uudenlaista syvyyttä.



Ihminen halusi tavallaan tätä, tätä uutta syvyyttä. Se oli kyllästynyt ankeaan elämään, kyllästynyt siihen, että jokainen inkarnaatio oli hyvin samanlainen kuin edellinen. Se halusi uutta kokemusta, mutta se ei pystynyt kuvittelemaan sitä. Se yritti. Ihminen yritti kuvitella uuden maailman, uuden elämän, uuden minkä-tahansa, mutta tiedättekö mitä, se ei oikeasti ollut sitä. Se oli tavallaan vain vanhan pientä iterointia. Kuten olen sanonut usein, se oli vähän rikkaampaa, vähän nuorempaa ja vähän onnellisempaa, muttei se ollut oikeasti uutta.



Nyt ihminen on saamassa uuden kokemuksen, mestarin viisauden ja "minä olen" -olemuksen myötä – "minä olen" -tietoisuuden, sen läsnäolon myötä. Pidä sanasta "minä olen" enemmän kuin "jumalaisesta". Sanaan "jumalainen" liittyy liian monia Jeesus-juttuja ja new-age-juttuja. "Minä olen" on läsnäolo, tietoisuus. Sitä se vain on. Ja olemme integroimassa tässä nuo kolme yhteen, ja se tapahtuu juuri nyt. Ja taas kerran, ihminen ei pysty kuvittelemaan sitä. Se voi vain sallia sen.



Itse asiassa mestari on käynnistänyt koko prosessin. Mestari haluaa oivaltamista. Ihminen haluaa uutta kokemusta, mutta mestari haluaa sitä oivaltamisen kera. Niinpä käymme läpi hyvin jännittävää integrointiaikaa. Puhumme siitä enemmän aivan hetken kuluttua, mutta juuri nyt vetäkää vain kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa, missä olette.



Tuntekaa, missä olette, ja tuntekaa se ihmisen ja mestarin perspektiivistä. Mitä muutoksia ja mitä haasteita matkan varrella.



Oivaltaminen on todellisuudessa yksi yksinkertaisimmista asioista. Se on hyvin yksinkertaista, mutta yksinkertaisuutensa vuoksi siitä tehdään toisinaan monimutkaista ja vaikeaa. Se on hyvin yksinkertaista, mutta sitten se peitetään makyolla ja vastoinkäymisillä ja vaikeuksilla ja paljolla itsetutkiskelulla yhdistettynä itseinhoon. Se on oikeasti hyvin yksinkertaista, ja tämän seuraava ryhmä joka tulee teidän jälkeenne, oppii teidän kokemuksistanne. Miten … täällä, täällä. Minä olen täällä (vähän naureskelua). Teille jotka katselette netissä, niin tuolla sivussa on vähän tohinaa, teknisiä ongelmia. Luulen sanoneeni monta kertaa, että teille on paljon ongelmia teknologian kanssa.



LINDA: Se on sinun vikasi.



ADAMUS: Joo, se on minun vikani, kuten aina, mutta … paljon ongelmia. Meillä on toki valmiina vanha perinteinen kirjoitustaulu, johon uskoakseni turvaudumme hetken kuluttua (muutama naurahdus).



Olen sanonut aiemmin, olen tehnyt sen rohkean toteamuksen, että tämä on ensimmäinen ihmisryhmä, joka menee oivaltamiseen. Minut on haastettu siitä vähän, on annettu esimerkkejä muista ryhmistä – eivät lähelläkään. Toiset ryhmät gurujensa, järjestelmiensä, harjoitustensa ja käsitystensä kera – eivät lähelläkään. He ovat polulla, mutta kaukana takana. Tämä on tosiaan – ja olen tarkistanut sen Ylösnousseiden mestareiden klubissa – oikeasti ensimmäinen ihmisryhmä, joka tulee oivaltamiseen. Eikä se ole henkinen asia tai uskonnollinen asia. En oikeastaan tiedä, miten se sanottaisiin – se on vain (joksikin) tulemista. Se on siinä. Tämä on ensimmäinen ryhmä. Kaikki muut ylösnousseet mestarit ovat tehneet sen yksilöinä. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä. Ajoituksen ja teknologian kaltaisten asioiden vuoksi – teknologian joka toimii joskus ja ei toimi joskus – ja sen vuoksi mitä kutsun "Atlantiksen unelmaksi", tämä on ensimmäinen ryhmä ikinä, joka tulee oivaltamiseen.



Monet muut ryhmät ovat tutkineet henkisiä ja pyhiä kirjoituksia. Monet muut ryhmät ovat lähteneet polulle yhdessä, kävelleet pyhää polkua yhdessä, mutta eivät ole tulleet näin pitkälle useista syistä, ja tänä on itse asiassa hyvä siirtymä kysymykseeni tälle päivälle …



LINDA: Ai jaa.



ADAMUS: … mitä kutsumme nyt Shaumbra-viisaudeksi.



Shaumbra-viisautta



Nimittäin voimme alkaa kutsua sitä viisaudeksi vasta hiljattain, koska aiemmin se oli tavallaan … mmm, en olisi luokitellut sitä viisaudeksi. Se oli vain vastauksia kysymyksiin. Mutta nyt kutsumme sitä …



(Esitetään video)



"Ja nyt on Shaumbra-viisauden aika!"



Hyvä. Aivan kuin huonossa visailuohjelmassa, joka se joskus on (pari naurahdusta). Okei, lisätään valoja, kiitos. Linda mikrofoniin.



Kysymys on … Sanon, että tämä on oikeasti ensimmäinen ryhmä ikinä, joka on mennyt oivaltamiseen ja pysynyt kehoissaan, pysynyt tällä planeetalla. Miksi hyvin monet järjestelmät ja oma-apu-ohjelmat eivät ole todellisuudessa tehokkaita valaistumisen tai oivaltamisen osalta?



On paljon oma-apu-ohjelmia, ja olette kaikki kuluttaneet paljon rahaa niihin. On paljon henkisiä gurukursseja, kuten kutsun niitä, ja monet teistä ovat käyneet niitä. Jotkut teistä ovat olleet pitkän aikaa ashrameissa. Jotkut teistä ovat käyneet … Olette maksaneet paljon rahaa, jotta saatte harjoituksia ja saatte kärsiä ja teille kerrotaan, mikä idiootti olette. Ei tietenkään täällä, mutta muissa paikoissa. Miksi ne eivät ole oikeasti tehokkaita oivaltamisen osalta? Linda, ole hyvä.



LINDA: Anelit tätä (Mary Suelle).



MARY SUE: (naureskellen) Niin tein.



ADAMUS: Ole hyvä, rakkaani.



MARY SUE: Minusta ne lähestyvät sitä ulkopuolelta, eivät sisäpuolelta, mikä on uutta.



ADAMUS: Okei. Lähestyvät ulkopuolelta. Okei, hyvä. Hyvä vastaus. Näettekö? Näettekö viisauden? Oi, vain säteilet. Okei. Miksi nämä oma-apu-kurssit ja henkiset kurssit eivät ole tehokkaita oivaltamisen osalta? Ole hyvä, herra.



VINCE: Periaatteessa, periaatteessa … Onko tämä päällä?



ADAMUS: Se on päällä.



VINCE: Ne antavat oman ohjelmansa sinulle sen sijaan, että teet oman ohjelman itsellesi.



ADAMUS: Joo, erinomaista, erinomaista. Hyvä. Pari vielä. Nämä oma-apu-ohjelmat ja kurssit, miksi ne eivät perimmiltään ole kovin tehokkaita?



LINDA: Kätesi oli ilmassa.



JOE: Oliko, häh?



ADAMUS: Luulen, että hän kaivoi vain nenäänsä (naurua), mutta …



JOE: Siinä ei ole rahaa.



ADAMUS: Siinä ei ole rahaa.



JOE: Siinä ei ole rahaa, jos tulee tietoiseksi.



ADAMUS: Ai, okei! He ovat tavallaan panostaneet siihen.



JOE: No, joo.



ADAMUS: Siis ei koskaan päästä aivan perille.



JOE: No, joo.



ADAMUS: Vau.



JOE: Siksi shekkivihko otetaan jatkuvasti esiin.



ADAMUS: Ahaa! Ja …



JOE: Tai luottokortti.



ADAMUS: Mielenkiintoista. Siis se on investointi. Toisin sanoen, parantaja ei koskaan paranna ihmisiä täysin. Se jatkuu: "Ai, sinulla on uusi ongelma."



JOE: No, joo!



ADAMUS: Hyvä, hyvä, okei. Oletko ollut missään sellaisessa?



JOE: No, joo! (Naurua) Emmekö ole kaikki?



ADAMUS: Mikä sai sinut pääsemään ulos? Miksi lähdit?



JOE: Tiedostaminen.



ADAMUS: Hyvä. Voi, te tyypit olette hyviä! En pysty enää kiusaamaan teitä (vähän naureskelua). Se on todella ärsyttävää. Minulla ei ole mitään, mihin palata kanssanne.



LINDA: Siis Adamus, haluatko minun …



JOE: No, joo!



LINDA: Haluatko minun valitsevan sellaista? Haluatko minun valitsevan erilaista energiaa?



ADAMUS: No, se on aika itsestään selvää nyt! (He nauravat) "Okei, ei enää viisautta. Miten olisi Shaumbra-typeryyttä!" Pum! (Naurua) En haluaisi saada mikkiä siinä. Ei, pysytään vaan viisaudessa. Nämä ovat todella hyviä, ja se osoittaa yhden asian: sallitte viisauden. Ja katsokaa, kun vastauksia annetaan. Kun ennen annettiin vastauksia, se oli mentaalista paljon änkyttämisen kera ja paljon … Saattoi nähdä, kun henkilö meni ylös hakemaan mentaalista vastausta. Sinä, rakas herra, suoraan sydämestä, ei makyoa, selkeä vastaus. Se on viisautta.



JOE: No, joo! (Lisää naurua)



ADAMUS: Eikä häneltä vienyt 15 minuuttia päästä tarinaansa. Tarkoitan, että vastaus on suoraan siinä. Se on viisautta. Muistatteko, kun kokoonnuimme ja esitettiin kysymys ja joku jatkoi ja jatkoi ja jatkoi ja jatkoi ja jatkoi ja minun täytyi töykeästi keskeyttää sanoen: "Takaisin kysymykseen, yhteenvetoon. Mikä on vastaus?" Te tyypit ette ole enää hauskoja (lisää naurua), koska te ette tee sitä. Mutta jatka, ja katsotaan.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Ole hyvä ja jatka. Oma-apu-ohjelmat, nämä ns. henkiset kurssit … Ja muuten, pysähdyn tässä hetkeksi, ennen kuin vastaat siihen. Cauldre valittaa minulla aina silloin tällöin – no, päivittäin – että joskus hän ja Linda saavat ikäviä sähköposteja – ja tietysti myös Bonnie – koska minä teen hävyttömiä toteamuksia ja sanon, että monet näistä kursseista on totaalista …



LINDA: Hik!



ADAMUS: … huijausta (Adamus naureskelee). Terve! (Lindalle) Tai mayoa. Ne ovat. Ne ovat. Mutta älkää välttämättä syyttäkö niitä, jotka julkaisevat niitä. Syyttäkää ihmisiä, jotka käyvät niitä. Joo, he käyvät niitä. Miksi? No, jatketaanpa. Ole hyvä.



ALAYA: Omassa kokemuksessani valmistuttuani juuri collegesta, kävin kursseja, joilla istuin ja ajattelin: "No, tiedän tuon. No, tiedän tuon", kun niitä opetettiin. Ja sitten toisaalta oli asioita, joita en aivan tiennyt. Ja silloin halusin harjoitella sitä vähän lisää. Mutta todellisuudessa tiesin. Todellisuudessa tiesin, aivan kuten tiedän oman viisauteni, eikä minun tarvitse enää värvätä ketään muuta tai jatkaa. Olen valmistunut. Olen valmistunut (yleisö taputtaa).



ADAMUS: Upeaa.



ALAYA: Valmis. Valmis, valmis, valmis.



ADAMUS: Upeaa. Mistä?



ALAYA: Minä olen.



ADAMUS: Minä olen, hyvä. Siis sinä valmist- …



ALAYA: Valmistuin, koska minä olen.



ADAMUS: Hyvä. Ja sait oppiarvosi?



ALAYA: Minä sain.



ADAMUS: Diplomisi ja kaiken muun?



ALAYA: Todistukset.



ADAMUS: Mikä on oppiarvosi?



ALAYA: Todistus liiketoiminnasta, todistus tietotekniikasta.



ADAMUS: Ai, luulin, että tarkoitit valmistuneesi pelkästä ihmisenä, ankeana ihmisenä, olemisesta ja nyt olet … Ai jaa, luulin …



ALAYA: Minä olen!



ADAMUS: Luulin että "W" (hänen paidassaan) oli "viisas" (=wise). "Viisas mestari".



LINDA: Vau!



ALAYA: Joo, "viisas mestari". Joskus se oli "ihmettelen miksi". (Naurua) Miksi?! (=why).



ADAMUS: Miksi, miksi, miksi, miksi?



ALAYA: Ihmettelen, ihmettelen, ihmettelen miksi. Mutta kyllä, kyllä.



ADAMUS: Ai, sait ihmisoppiarvon.



ALAYA: Ihmisoppiarvon. Tyydytin ihmishalun ja tein sen ilman velkaa. Mitä siitä sanot?



ADAMUS: Vau, vau.



ALAYA: Niinpä tunnen todella …



ADAMUS: Onneksi olkoon.



ALAYA: Kiitos, kiitos.



ADAMUS: Mutta minun täytyy esittää kysymys.



ALAYA: Ole hyvä.



ADAMUS: Milloin aiot valmistua oivaltamiseen?



ALAYA: Juuri nyt.



ADAMUS: En usko.



ALAYA: Okei.



ADAMUS: En usko. Ja se on tämän päivän keskustelun pointti – sinä ja valmistumisesi (Adamus naureskelee). Puhumme pelkästään siitä.



ALAYA: Siksi toin tämän. Sanoit …



ADAMUS: Ei, vaan puhumme tänään siitä, miksi tai miksi ei, joo. Kuulen sinun sanovan, kuulen kaikkien teidän sanovan: "Olen valmis", mutta …



ALAYA: Teeskentelen sitä, kunnes onnistun siinä.



ADAMUS: … en ole varma. Teeskentelet sitä.



ALAYA: Teeskentelen sitä, kunnes onnistun siinä.



ADAMUS: Pidän sitä. Teeskentelet sitä, kunnes onnistut siinä.



ALAYA: Sanon sitä, kunnes se tapahtuu.



ADAMUS: Se on ok, koska tavallaan veistämme sitä vähän kerrassaan, ja olemme pääsemässä perille. Siksi olen ilahtunut ja olen nykyään kuin ylpeä isä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, kuin riikinkukko. Voi, ärsytän oikeasti joitain muita, joo.



LINDA: Se on uskomatonta (vähän naureskelua).



ADAMUS: En kaikkia heitä. Muutama pitää minusta (Adamus naureskelee).



ALAYA: Me vain jatkamme sen tekemistä, mitä teemme, jotta sinä …



ADAMUS: Juuri niin.



ALAYA: Tiedäthän, jotta sinä voit tuntea ylpeyttä meistä.



ADAMUS: Minä tunnen!



ALAYA: Juuri niin.



ADAMUS: Minä tunnen! Hyvä.



ALAYA: Ja toin valmistujaiskakkua, pizzan kanssa (joku sanoo "jee"). On siis valmistujaiskakkua kaikkien nautittavaksi.



ADAMUS: Onko se valmistujaiskakkua, joka on pizza? (Muutama naurahdus)



ALAYA: Ei. Luulen, että täällä on myöhemmin pizzaa.



ADAMUS: Ne ovat kaksi erillistä asiaa.



ALAYA: Joo.



ADAMUS: Ihmiset todella …



ALAYA: Pizzaa.



ADAMUS: Siitä on jonkin aikaa, kun olen ollut tällä planeetalla, mutta ihmiset siis todella yhdistävät pizzaa ja kakkua yhteen ateriaan?



ALAYA: Mm hmm, kyllä.



ADAMUS: Öh! Miten olisi pieni … Voisitteko valmistaa pienen tuoreen kampelan sen kanssa ja tehdä siitä todella outoa? (Vähän naureskelua) Minä, minä … yäk! Nimittäin viimeisessä elämässäni minun merkitykseni aterialle oli kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä.



ALAYA: Pidän siitä, joo.



ADAMUS: Siis kun kuulen ihmisistä … Kun kuulen, että aiotte syödä pizzaa, eikä luultavasti kovin hyvää pizzaa – sori, Sandra. Ei kovin hyvää pizzaa, olen haistanut sitä. Hyh!



LINDA: Puhutko nyt pizzasta?



ADAMUS: Joo, joo.



LINDA: Ai, okei (muutama naurahdus).



ADAMUS: En syö sitä, mutta olen haistanut sitä. Ja sitten yhdistätte siihen … millaista kakkua?



ALAYA: No, tiedän, että kaikki pitävät täällä suklaasta.



ADAMUS: Niinkö.



ALAYA: Minä en syö suklaata.



ADAMUS: Ai.



ALAYA: Niinpä puolet siitä on suklaakakkua, toinen puoli on sitruunaa vadelmatäytteen ja valkoisen kuorrutuksen kera.



ADAMUS: Yhdistätte suklaata ja sitruunaa (naurua).



ALAYA: Suklaata ja sitruunaa ja vadelmaa.



ADAMUS: Mitä tälle planeetalle on tapahtunut minun viime elämäni jälkeen?



ALAYA: Ja vadelmaa ja sokeria!



ADAMUS: No, vadelma ja suklaa toimii.



ALAYA: Ja vadelma ja sitruuna toimii.



ADAMUS: Itse asiassa ei toimi. Energeettisesti ei toimi.



ALAYA: Itse asiassa toimii.



ADAMUS: No, ne eivät sovi yhteen.



ALAYA: No, sinun täytyy kokeilla sitä.



ADAMUS: En ole kokeilut sitä, ja taas kerran, olen Herra Kaurahiutale. Siis kyllä.



ALAYA: Pidän myös kaurahiutaleista.



ADAMUS: Ne ovat hyviä!



ALAYA: Ne ovat ihania.



ADAMUS: Meidän täytyisi syödä päivällistä joskus. Kaurahiutaleita.



ALAYA: Joo, kaurahiutaleita!



ADAMUS: Joo, joo.



ALAYA: Ja laitan niihin kuivattuja luumuja pitämään sen …



ADAMUS: En usko, että söisin kuivattuja luumuja, mutta … (Alaya nauraa)



ALAYA: Haudutettuja luumuja!



ADAMUS: Ei, en ole luumufani. En ole luumufani.



ALAYA: Kasvoin luumumaassa. Mitä voin sanoa?



ADAMUS: Myönnätkö todella …



LINDA: Sanoit pitäväsi vessasta!



ALAYA: Joo! (Lisää naurua)



ADAMUS: Myönnätkö todella, että kasvoit mänttimaassa? (Suom. huom. sama sana merkitsee myös "törppö, mäntti")



ALAYA: Minä kasvoin. Minä kasvoin.



ADAMUS: Missä (kuivattuja) luumuja kasvatetaan?



ALAYA: No, todellisuudessa ne ovat luumuja, ja sitten ne muuttuvat (kuivatuksi) luumuiksi.



ADAMUS: Ai jaa! Meillä on siis huijari. Huijari!



ALAYA: San Josessa Kaliforniassa – tuolla takana on kolme sieltä ja meillä oli pitkä keskustelu San Josesta. Synnyin ja kasvoin kolmannessa polvessa San Josessa Kaliforniassa, ja kasvatimme luumuja, jotka muuttuivat kuivatuiksi luumuiksi.



ADAMUS: Miten ylösnoustaan luumusta kuivatuksi luumuksi?



ALAYA: Kuivataan (Adamus repeää, yleisön naurua). Nuo tyypit (suom. huom. sanamukaisesti "imijät") kuivataan …



ADAMUS: Olet liian nopea minulle!



ALAYA: Sinä opetit minua!



ADAMUS: Olisiko se kuin ihminen?



ALAYA: Ime se kuivaksi!



ADAMUS: No, kenties määrittelen sitä vähän uudelleen. Siis tässä meillä on luumu.



ALAYA: Luumu, kaunis luumu, luumu.



ADAMUS: Kaunis luumu, mutta yhtenä päivänä se putoaa puusta maahan, iskee päänsä ja se vain makaa siinä, ja mitä se voi tehdä? Se on kuin: "Häh, haluan olla taas luumu." Ja se on kuin: "Ei käy. Et koskaan enää ole luumu." Mitä teet? Mitä luumu tekee? Vedä syvään henkeä ja salli: "Sallin itseni olla kuivattu luumu."



ALAYA: Joo.



ADAMUS: Sallimisen avulla.



ALAYA: Todellisuudessa ne poimitaan ja sitten laitetaan kuivatustelineisiin aurinkoon, kunnes ne kuivuvat.



ADAMUS: Siis ne eivät ole vapaasti kasvaneita.



ALAYA: Joo (naurua). Ne eivät ole vapaasti kasvaneita (he naureskelevat). Ne eivät ole vapaasti kasvaneita, ei (hän naureskelee). Ihmiset laittavat ne siihen, joten ne eivät ole vapaasti kasvaneita.



ADAMUS: Kärsimään auringossa. Miten tyypillistä ihmisiltä! (Alaya nauraa)



LINDA: Mihin tämä on menossa?!



ADAMUS: Suoraan mikrofoniin, joka tulee takaisin sinulle.



ALAYA: Näitä keskusteluja me käymme!



ADAMUS: Tämän täytyy ehdottomasti olla poistettava kohtaus, niin kai sitä sanotaan (lisää naureskelua). Toisin sanoen, ottakaa se pois.



ALAYA: Älkää ottako sitä pois. Se on aivan liian hyvä.



ADAMUS: Mm. Joka tapauksessa onnittelut valmistumisestasi. Mutta nyt kun sinulla on tuo ihmisoppiarvo, pääsemme oikeaan valmistumiseen. Hyvä, hyvä.



ALAYA: Olen täysin samaa mieltä kanssasi.



ADAMUS: Joo. Mutta sinun energiasi on muuttunut hyvin paljon kuluneiden neljän, viiden vuoden aikana. Uskomatonta. Menee minulla suoraan tänne (sydän). Joo, joo. Hyvä. Voisinko saada kuvan sinusta vietäväksi tänä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubille?



ALAYA: Ehdottomasti.



ADAMUS: Okei, onko jollain … Ai niin, Dave! Joo. Crash! Mitä oikein ajattelen? Tule tänne eteen. Minun täytyy viedä tämä.



ALAYA: Kiitos.



ADAMUS: Minun täytyy viedä tämä klubille (yleisö sanoo "ooo", kun se on kaunis kuva). Ja voisinko käyttää hattuasi?



ALAYA: Ehdottomasti (vähän naureskelua).



ADAMUS: Okei.



LINDA: Pääsi on liian suuri.



ALAYA: Valmistuin kunniamerkin kera.



ADAMUS: Adamus liioiteltuna (lisää naurua, kun hän poseeraa valmistujaishatussa). Kiitos, ja kuten Linda totesi, minulla on suuri pää, mutta.



ALAYA: Näetkö taideteoksen? (Hän näyttää hatun päällä olevaa kuvaa)



ADAMUS: Oi, rakastan sitä!



ALAYA: Tyttäreni suunnitteli sen. (Joku huutaa "ooo")



ADAMUS: Ai, vau! Hyvä. Kiitos. Kiitos häiriötekijästä.



ALAYA: Ole hyvä.



ADAMUS: Takaisin kysymykseen. Miksi nämä asiat eivät toimi? Nämä oma-apu-ohjelmat, nämä henkiset kurssit, nämä harjoitukset ovat tehokkaita tiettyyn pisteeseen, mutta miksi ne eivät toimi oivaltamisessa, oivaltamiseen tulemisessa? Ole hyvä, herra.



DAVID: Piip, piip, piip! Odota hetki. Piip, piip, piip! Voi, olen pahoillani. Se oli …



ADAMUS: Jäteauto peruuttaa.



DAVID: Se oli jäteauto.



ADAMUS: He eivät tajunneet sitä.



DAVID: Joo, tiedän.



ADAMUS: He sanovat: "Pah!"



DAVID: Pah!



ADAMUS: Jäteauto. Kuthumi, viime kuussa. Okei, mahtavaa. Millainen viime kuukausi oli sinulle? Pääsitkö eroon paljosta jätteestä?



DAVID: Joo!



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Tarkistan vain energiaasi. Joo. On jotain, mistä meidän täytyy hankkiutua eroon tänään.



DAVID: Joo, siksi olemme täällä.



ADAMUS: Mutta se on ok. Se ei ole kovin iso juttu. Siis miksi … David, olet käynyt melko paljon näitä juttuja, kuluttanut muutaman dollarin niihin.



DAVID: Ehdottomasti.



ADAMUS: Kuluttanut vähän aikaa.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Miksi ne eivät ole tehokkaita oivaltamiseen mentäessä?



DAVID: Useimmat ovat mentaalisia.



ADAMUS: Kyllä.



DAVID: Ponnistelua, yrittämistä …



ADAMUS: Kyllä.



DAVID: … harjoituksia …



ADAMUS: Kyllä.



DAVID: … eikä niihin todellisuudessa sisälly tärkeintä ainesosaa – sallimista.



ADAMUS: En osaa sanoa sitä yhtään paremmin. David summasi sen juuri. Aioin venyttää tätä juttua jonkin aikaa, mutten voi. David summasi kaiken, mitä te olette sanoneet.



Ensinnäkään, ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän, ja se on todella hyvä huomio kaikille teille, jotka olette jonkinlainen parantaja. Ensinnäkin, jos pidätte itseänne energiatyöntekijänä, parantajana, teidän on parasta ymmärtää, mitä energia on, ennen kuin jatkatte työtänne. Teidän täytyy pystyä ymmärtämään ja määrittelemään itsellenne, mitä energia on. Muuten leikitte jollain, mikä on voimakasta ja tuo lopulta esiin houkutuksen valtaan. Siis jos olet energiatyöntekijä, pidät itseäsi sellaisena – siinä ei ole mitään pahaa – sinun täytyy ymmärtää, mitä energia on.



Nämä kurssit eivät ole oikeasti tehokkaita, koska ne eivät ole teidän. Ne ovat jonkun muun. Jonkun muun Reikiä, jonkun muun energiatasapainotusta, jonkun muun fyysistä tai henkistä tasapainotusta.



Se mitä olette oppineet noiden kurssien kautta, on saanut teidät tähän pisteeseen, mutta ne eivät tuo teitä oivaltamiseen. Sen täytyy olla omaanne, ja tämä on hyvin tärkeä asia. Se on yksi avainkohdista tänään. Kun pääsette tähän pisteeseen, ette voi turvautua johonkin toiseen enää – jonkun toisen järjestelmään, jonkun toisen harjoitukseen, jonkun toisen mantralauluun, "ommaamiseen", hikimajaan tai mihin tahansa – koska tuo henkilö ei ole päässyt siihen pisteeseen, jossa te olette. Henkilö joka kehitti tuon kurssin, ei ole saanut teitä tähän pisteeseen. Siis miksi mennä collegeen ja ottaa kursseja joltain kuudesluokkalaiselta? Tuo energia, tuo tietoisuus ei ole teidän, eikä se toimi enää.



Ei ole enää yhteensopivuutta heidän ohjelmansa kanssa. Ja kuten David ja useat teistä mainitsivat, se on hyvin mentaalista. Se on hyvin, hyvin mentaalista. Se on harjoitus. Se saa teidät kiinni siihen. Alun perin se on erittäin, erittäin hyvä, ja se saa asioita liikkeelle. Mutta sitten se viettelee teidät siihen, saa teidät pysymään siinä – eikä vain rahan takia, mutta joskus – saa teidät luottamaan siihen. Pääsette tähän pisteeseen matkalla, ja luovutte kaikista noista asioista. Kunnioitatte niitä ja siunaatte ne elämässänne olemisesta, mutta oivallatte, etteivät ne tuo teitä oivaltamiseen.



Salliminen



Tässä kohtaa on vain yksi asia, vain yksi asia, ja se on salliminen. Se on siinä. Salliminen voi olla todella pelottavaa, koska ette turvaudu johonkuhun tai johonkin muuhun.



Kun minä olen täällä edessä shoudeissa tai työpajoissa ja kokoontumissa, kerron tarinaa. En kerro teille, mitä tehdä. Emme kehitä uusia järjestelmiä. Näytän teille joskus, miten asiat ovat jäsentyneet, ja autan määrittelemään asioita, jotka jo tiedätte, mutta joiden ilmaisemisesta sanoina ette olleet aivan varma. Yhteisessä työssämme – Crimson Circle, shaumbra-työ, mikään siitä – ei ole mitään järjestelmää, jota pitää noudattaa. Teidän ei tarvitse aloittaa tietystä pisteestä ja lopettaa tiettyyn pisteeseen, käydä läpi eri tasoja tai mitään muuta. Ne eivät yksinkertaisesti toimi tässä kohtaa ja voivat todellisuudessa toimia teitä vastaan.



Salliminen on … Ja tiedän, että jotkut teistä pyörittelevät silmiään – näin teidät (kameralle) ja sanotte: "Ai, puhumme taas sallimisesta." Kyllä, koska se on tärkein yksittäinen asia, jonka voitte koskaan tehdä hyväksenne nyt. Aiemmin seurasitte toisia. Kävitte heidän kursseillaan. Noudatitte heidän oma-apu-ohjelmiaan. Nyt olette vain te. Sinä, mestari ja minä olen, sallien tuon integroitumisen. Kyse ei ole sanoista, joita sanon. En anna teille yksityiskohtaisia ohjeita asioista. Toistan vain sen – palaan takaisin shoudeihimme ja kerron teille sen – minkä jo tiedätte ja missä kohtaa olette polulla.



Perimmiltään tästä eteenpäin kyse on vain sallimisesta. Ja se on oikeasti hyvin hämmästyttävää, koska voitaisiin sanoa, että salliminen on nyt vaihde vapaalla, luonnollisessa automaattimoodissa. Salliminen – ette mene tekemään päivittäisiä harjoituksianne. Salliminen – teidän ei tarvitse aloittaa jotain kummallista ruokavaliota, teidän ei tarvitse seurata mitään gurua, ei mitään sellaista. Kyse on sinusta ja Sinusta ja Sinusta – sinusta itsestäsi, kokevasta ihmisestä, viisaasta mestarista ja "minä olen" -läsnäolosta, sallien vain kaiken sen. Ei enää tutkimista, ei enää työn tekemistä, ei enää stressaamista, ei enää makyoa. Kyse on vain sallimisesta.



Tehdäänpä hetki vain sitä. Sallimisesta on ollut paljon väärinkäsitystä, että se on kuin sallimista kaiken tuolla. Ei, ei. Se on mestari, ihminen ja "minä olen". Ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, tiedän, että monet ihmiset pelkäävät sitä, koska he pelkäävät itseään. He pelkäävät, että jos he avautuvat, yhtäkkiä Saatana tulee sisään tai pimeät voimat tai avaruusolennot tai jokin. Se on vanhaa pelkoa. Se on uskonnollista pelkoa. Se on itsen pelkoa.



Kun he ovat huolissaan sallimisesta, avautumisesta, kaikkien muurien ja puolustusten ottamisesta pois ja joidenkin pimeiden voimien tulemisesta sisään, todellisuudessa he ovat huolissaan itsestään. Tarkoitan, että perimmiltään se on sitä – vaikka he syyttävät siitä ulkopuolta, jotain ulkopuolista pahaa olentoa.



On edelleen shaumbroja – ei monia, mutta edelleen on – jotka väittävät, että avaruusolennot tekevät anaalitutkimuksia heille, avaruusolentoja roikkuu heidän kehostaan ja heidän ympärillään hengaa ulkopuolisia pahoja pimeitä voimia. Ei, ei, ei, ei. Sitä tapahtuu tuskin koskaan. Nimittäin koko tämä juttu … Unohdin, miten sitä kutsutaan. Linda, sinä tiedät tuon sanan. Kuin polt- … ei poltergeist.



LINDA: Manaaminen.



ADAMUS: Manaaminen, demoninen riivaaminen – 99.999% näistä tapauksista eivät ole ulkopuolisia voimia. Ne tulevat sisältä. Ne ovat sisäistä pimeyttä. On paljon helpompaa käsitellä niitä, kun ne laittaa ulkopuolelle ja sanoo: "Pimeät avaruusolentoenergiat hyökkäävät kimppuuni." Paljon helpompaa, koska silloin olette uhri ja silloin voitte jatkaa leikkimistä ihmiskokemuksessa, ja millainen kokemus se onkaan. Mutta lopulta tunnistatte, että se on omaa pimeyttänne. Se on oma itsenne – nuo demonit, nuo pimeät olennot.



Niinpä yksilön tullessa sallimiseen, se on valtava luottamuksentunne "minä olen" -olemukseen. Valtava määrä luottamusta. Mutta se on nyt myös tavallaan vaihde vapaalla olemista, tavallaan vain hengen vetämistä syvään. Teitte kaiken kovan työn, olemme tässä, ja nyt vain sallimista.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tehdään juuri se. Vain sallitaan.



Näin silmienne pyörivän taas. Tiedän, että puhumme paljon sallimisesta, mutta se on kallisarvoisin lahja, jonka voitte antaa itsellenne nyt. Itsen salliminen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen integroinnin salliminen. Tämän toukan joka on mennyt koteloon, sallimista tulla esiin. Se on siinä. Se ei tule kovan työn, mentaalisten harjoitusten, mantrojen tai minkään muun kautta tässä kohtaa. Se kaikki tulee sallimisen kautta – hyvin luonnollinen prosessi. Se on siinä.



Monet teistä tulevat opettamaan, mikä ei merkitse välttämättä ryhmän edessä, mutta jaatte viisautenne toisten kanssa. Kenties henkilökohtaisesti, kenties kirjan tai kurssin tai jonkin sellaisen kautta. Älkää opettako harjoituksia, järjestelmiä. Älkää opettako tiukkoja hierarkioita – ensimmäinen taso, toinen taso, kolmas taso -typpisiä asioita. Perimmiltään se ei palvele ihmistä, ja yksi sen haasteista on, että siinä on valtava houkutus valtaan.



Tiedämme nyt, te tiedätte nyt, että valta on harhaa, mutta se on valtava viettelys, viettelevämpää kuin seksi, raha, mikään noista. Valta. Ja valta on perimmiltään harhaa, koska se periaatteessa sanoo: "Energia on ulkopuolellani. Minun täytyy saada sitä kaikista noista muista paikoista." Sitä valta oikeasti on, tulee se sitten rahana tai kontrollina muista ihmisistä, mutta se sanoo: "Kaikki on ulkopuolellani, siksi tarvitsen valtaa."



Sitä ei lainkaan tarvita, koska kaikki on sisällänne. Kaikki on siellä. Ette tarvitse mitään valtaa, ja opitte olemaan aitoja energiamestareita. Ette tarvitse sitä mistään muualta, ja se, taas kerran, tulee sallimisesta, ja se on valtava helpotus. On valtava helpotus, ettei tarvitse saada sitä toiselta ihmiseltä, ei tarvitse saada sitä omaisuudesta, kontrollista tai kovasta työstä. Sitä vain on. Mutta se on myös valtava haaste.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Yltäkylläisyyden salliminen



Aa, ennen kuin menen yhtään pidemmälle … Muistin juuri jotain, vanhan pikku bisneksen viime kokoontumisestamme (Adamus naureskelee, joku sanoo "o-ou")



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: "O-ou" on oikein. Rouva O-ou täällä. Edith! Edith! Pyysin sinua tuomaan jotain minulle, pienen lahjan.



EDITH: Kyllä, tosiaankin pyysit.



ADAMUS: Ja voimmeko saada mikrofonin tänne, kiitos. Edith, olisitko mieluummin tuossa tuolissa, jossa aina olet? (Vähän naureskelua) Tekisitkö minulle palveluksen? Tekisitkö minulle palveluksen?



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ensi kuussa eri tuoli, ja ei tuo oikealla puolellasi. Eri tuoli.



EDITH: Ei (vähän kikatusta).



ADAMUS: Okei. Aion todistaa jotain tässä dialogimme aikana ja miksi asiat eivät muutu sinulla. Okei. Siis missä on minun … (Edith antaa hänelle rahaa) Okei. Nyt ennen kuin otan tämän …



EDITH: Tässä on sadan dollarin setelisi.



ADAMUS: Ennen kuin otan sen, onko se sinun?



EDITH: Kyllä, se on minun.



ADAMUS: Mikrofoniin, kiitos.



EDITH: Kyllä, se on minun!



ADAMUS: Tule tänne eteen. Tuo se satanen mukanasi. Saatan tarvita sitä. Valmistelin sinulle paikan tänne eteen.



EDITH: Voi hyvät hyssykät.



ADAMUS: Voi hyvät hyssykät (vähän naureskelua). Voi, Edith, sinä pyysit tätä.



EDITH: Pyysinkö?



ADAMUS: Taatusti pyysit.



EDITH: En usko, että pääsen tähän tuoliin.



ADAMUS: Edith, vedä syvään henkeä ja lennä (lisää naureskelua). Numero yksi, sain hänet eri tuoliin (yleisö hurraa ja vähän taputuksia). Jessus!



Siis pyysin sinua tuomaan sata dollaria minulle.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ja sinä toit.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Onko se sinun? Mikrofoniin, kiitos.



EDITH: Kyllä, se on minun.



ADAMUS: Kukaan ei antanut sitä sinulle.



EDITH: Ei.



ADAMUS: Se tuli omalta pankkitililtäsi.



EDITH: Juuri niin.



ADAMUS: Okei. Ja itse asiassa tarvitsen 102 dollaria. Onko sinulla kahta dollaria lisää?



EDITH: (pitäen pienen tauon, sitten vastaa happamasti) On (naurua).



ADAMUS: Se on tuolla (Adamus katselee Edithin tuolille yleisössä). Luotan, että annat sen minulle viiden minuutin kuluttua. Siis, tuo sata dollaria on sinun.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Se on minun provisioni (Adamus ottaa tuon satasen).



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Joo (joku kysyy "miksi?"). No, olin hänen agenttinsa, ja muuten, veloitan todellakin agenttipalkkion. Kymmenen prosenttia. Siksi olet minulle velkaa 102 dollaria.



EDITH: Sinulla on tosiaankin vilkas mielikuvitus (Adamus nauraa).



ADAMUS: Tarkastelen todellisuutta, rakkaani. Siis miten paljon rahaa keräsit Sääli-köyhyys-ohjelmallasi?



EDITH: Tuhatkaksikymmentä dollaria.



ADAMUS: Olet minulle silloin velkaa vielä kaksi dollaria. Otan 10 prosenttia. Olin hyvin lähellä sitä. Tiesin, että hän tekisi sen, ja olin hyvin lähellä. Olin kaksi dollaria pielessä. Kehotin tuomaan sata dollaria, koska tiesin, että hän keräisi – miten paljon keräsit, 1020?



EDITH: Kyllä. (Joku tuo hänelle laukun)



ADAMUS: Mikrofoni suun eteen, kiitos (Edith etsii kahta dollaria laukustaan). Anna minulle koko lompakkosi (Adamus naureskelee).



EDITH: En.



ADAMUS: Et (Adamus naureskelee). Onko tuo ajokorttisi?



EDITH: Kyllä (Adamus naureskelee).



ADAMUS: (Edith antaa hänelle kaksi dollaria). Kiitos. Se on provisioni. Saan provision hänen agenttinaan olemisesta, ja tiesin, että keräisit noin tuhat dollaria, ennen kuin edes aloitit. Oletko tyytyväinen tuohon tuhanteen dollariin?



EDITH: En.



ADAMUS: Miksi et?



EDITH: Koska halusin enemmän.



ADAMUS: Sinun täytyy laittaa mikrofoni suusi eteen (Edith järjestelee laukkuaan). Olemme jo valmiita sen laukun kanssa. Se on ok. Joku saa ottaa sen pois (joku tulee hakemaan hänen laukkunsa).



EDITH: (kuiskaten) Kiitos.



ADAMUS: Edith, olisit voinut kerätä helposti 10.000 dollaria, helposti, ja tämä on pointti kaikille. Se tulee sinulle, mutta mitä sinä sallit? Haluatko kertoa kaikille kampanjastasi viime kuussa, josta tiesit, etten olisi tyytyväinen? Mutta sain kuitenkin 102 dollaria. Mistä kampanjassasi oli kyse? Selitä se.



EDITH: Se oli vain, yritin vaon kerätä rahaa … Viime kerralla kun tein sen, keräsin melkoisesti, melkein 7.000 dollaria. Se oli upeaa.



ADAMUS: Joo, mutta sinun täytyi turvautua …



EDITH: Mutta minun täytyi …



ADAMUS: … yhden lapsesi kuolemaan.



EDITH: Kyllä, menetin …



ADAMUS: Joo.



EDITH: Joo, olen menettänyt itse asiassa kaksi lasta diabetekselle.



ADAMUS: Kyllä. Ja tässä viimeisimmässä ohjelmassa kalastelit sosiaalisessa mediassa.



EDITH: En tiedä.



ADAMUS: Totta kai. Sinä postasit.



EDITH: Tarkoitan, etten voi sanoa sitä.



ADAMUS: Postasit sanoen – mitä siinä sanottiin? "Iäkäs …"



EDITH: Anna olla.



ADAMUS: No, ei, ei. Se on siellä. Se on julkista. Se on: "Iäkäs nainen tarvitsee rahaa" maksaakseen mitä? Maksaakseen talosta?



(Tauko)



Tiesit, että tämä oli tulossa. Postatessasi tiesit. Yritit piiloutua minulta, ja on kuin: Edith, älä tee sitä.



EDITH: Yritin piiloutua sinulta?



ADAMUS: Kyllä. Älä tee sitä. Postauksia ympäri sosiaalista mediaa: "Epätoivoinen …" Nämä eivät olleet aivan sinun sanojasi (Edith huokaisee), mutta "Epätoivoinen uhri tarvitsee energiaanne". Ensinnäkin menit itsesi ulkopuolelle. Toiseksi pettymyksenä oli, että olisit voinut kerätä paljon enemmän. Paljon enemmän, jos olisit kuunnellut agenttiasi, minua (muutama naurahdus). Teit perustaen sen iäkkyyteen. Iäkkyyteen. Haluatko olla kypsä vai iäkäs?



EDITH: No, pidän enemmän sanasta "kypsä".



ADAMUS: Okei, sitten alemme käyttää sitä. Ja sitten sanoit tarvitsevasi rahaa, koska … miksi?



EDITH: Täytyykö meidän keskustella tästä?



ADAMUS: Ehdottomasti.



EDITH: Miksi?



ADAMUS: Koska laitoit sen sinne.



EDITH: No …



ADAMUS: Ja koska minä tiesin, että tekisit sen (Edith huokaisee).



Edith, puhumme tässä energian antamisesta tulla sinulle, ja teit sen, mutta todella tavallaan uhrimaisella tavalla, tavalla joka ei ole kaunis, sellaisella tavalla että melkein haluan antaa tämän rahan takaisin sinulle, koska tiedän, että otit sen toisilta ihmisiltä tässä "minä olen uhri" -ohjelmassa, etkä sinä ole.



Sinä et muutu. Aiot istua samassa tuolissa ja tehdä samoja uhriasioita, kunnes joko kuolet tai suututan sinut riittävästi (muutama naurahdus), ja suututan nyt jotkut teistä siellä, jotka sanotte: "Voi Edith-parkaa. Älä kiusaa Edithiä." Hän tietää sen. Hän tietää, mitä teemme tässä. Minä tiedän, mitä teemme tässä. Sinä et pidä siitä ja minä pidän hauskaa, mutta energia ei mene työskentelemään hyväksesi tällä tavalla. Luominen ei tapahdu tällä tavalla. Olisit voinut ansaita 10.000, 20.000.



Edith, sinut tunnetaan ympäri maailmaa. Olet ikoni. Sinä olet. Miten monta Facebook-ystävää sinulla on? Yli kaksi tuhatta, niinkö? (Hän nyökkää päätään) Okei. Se on paljon. Edit tunnetaan tavallaan Crimson Circlen, shoudien ikonina. Olisit voinut laittaa sinne jotain sanoen: "Annan nimikirjoituksia, sata dollaria kappale", ja olisit saanut (joku nauraa kovaa) – olen vakavissani – olisit saanut ainakin sata, kenties kaksi, kolme sataa tilausta. Olisit voinut tehdä: "Viisi minuuttia Skypessä Edithin kanssa", ja ihmiset olisivat maksaneet paljon rahaa. Olisit voinut kasata hyvin, hyvin yksinkertaisen kirjan, jonka tekeminen ei ole vaikeaa nykyään: "Edith-ismejä" (naurua) – upeita pieniä sitaatteja Edithiltä, ja on ihmisiä, jotka olisivat vapaaehtoisesti – ei säälistä, vaan luomisesta – tehneet pieniä kuvia ja auttaneet sinua siinä. Olisit voinut saada paljon rahaa, emmekä istuisi tässä puhumassa näin. Et olisi niin ärsyyntynyt minuun. Mutta pyysit minua tekemään tämän, joten …



Siis Edith, se ei ole energian antamista palvella sinua. Se on menemistä takaisin uhritietoisuuteen, enkä halua sinun käyvän läpi sitä.



EDITH: En minäkään halua käydä sitä läpi.



ADAMUS: Miksi sitten käyt?



EDITH: Se on hyvä kysymys.



ADAMUS: Mitä opit "Mestarin elämää 7 – Minä olen luominen" -kurssista? Mitä opit siitä?



EDITH: En ole käynyt sitä vielä.



ADAMUS: Tiesin sen (vähän naurua). Okei, okei. No, mitä opit "Mestarin elämää 6 – Ei enää" -kurssista?



EDITH: (huokaisten) En ole käynyt sitäkään.



ADAMUS: Miksi et, Edith? Miksi et?



EDITH: En ole nähnyt mitään itua sen käymisessä?



ADAMUS: Mutta menisit mieluummin sosiaaliseen mediaan kalastelemaan sympatiarahoja, kun voisit … Edith, voisit kieriä rahassa, mutta sinä et siirry pois tuolistasi. Et muutu, ja jatkat sen tekemistä. Ja jotkut shaumbrat alkavat oikeasti ärsyyntyä siitä, koska he oivaltavat, että luominen on avointa. Se virtaa. Energia toimii hyväksesi. Sinun ei tarvitse mennä hänen luokseen saamaan säälilahjoitusta tai hänen luokseen saamaan 5 dollaria tai hänen luokseen saamaan 10 dollaria ja saada joitain ihmisiä sosiaalisessa mediassa sanomaan: "Voi Edith-parkaa." Haluatko olla tuo Edith?



EDITH: En. Ei kiitos.



ADAMUS: Vai haluatko olla Edith Enterprises Internationalin johtaja? (Joku sanoo "vuu!" ja vähän taputuksia)



EDITH: Kyllä, olen mieluummin Edith Enterprises Internationalin johtaja.



ADAMUS: Siis olet tässä täydellinen esimerkki siitä – ja kiitos, että teet tämän kaikkien meidän puolesta – ettet anna energian palvella sinua ja menet ulkopuolelle, menet sitten ulkopuolelle viisauden tai minkä tahansa vuoksi, rahan vuoksi. Turvaudut toisiin ihmisiin, ja se on mitätön summa.



EDITH: Mm hmm.



ADAMUS: Se on mitätön summa rahaa, ja sait 7.000 dollaria sympatiasta lastesi kuolemisen vuoksi.



EDITH: Yhden. Vain Lonin vuoksi.



ADAMUS: Vain yhden lapsen vuoksi, okei. Ja sitten sait 1.020 dollaria. Olin arvioinut 1.000, mutta 1.020 dollaria siitä, että "Iäkäs nainen on epätoivoinen. Hänen tarvitsee maksaa talostaan, hänen tarvitsee syödä." Ja Edith, sekö haluat olla? Ja – katso suoraan kameraan tuolla – ympäri maailmaa shaumbroja hurraa: "Edith! Edith! Edith!" ja toivoo, haluaa, että homma toimii sinulla. Mutta et tee sitä saamalla viisi dollaria täältä ja kymmenen tuolta. Sinä saat sen millä?



EDITH: Sallimalla.



ADAMUS: Okei, ja istumalla hemmetin eri tuolissa (vähän kikatusta). Vaihtamalla kaavoja, pääsemällä pois vanhoista kaavoista, sallimalla energian palvella sinua, mutta en tiedä, oletko valmis.



EDITH: No, missä tuolissa minun mielestäni pitäisi istua? (Vähän kikatusta)



ADAMUS: Missä tahansa muussa tuolissa! (Naurua) On 59 muuta tuolia. Valitse ensi kuussa, paitsi ei sitä, jossa Joanne istuu, koska se on liian lähellä sitä, missä olet nyt. Mikä tahansa muu tuoli.



Teille kaikille, pääskää pois näistä vanhoista tavoista. Jos homma ei toimi sinulla, jos olet jumissa, jos sinun täytyy mennä ulkopuolelle pyytämään rahaa, koska olet iäkäs – et sinä ole iäkäs! (Edith naureskelee)



Edith, istumme tässä nyt ja näen kaksi skenaariota, mahdollisuutta. Sinä joko kuolet noin kahden vuoden seitsemän kuukauden kuluttua, jos et vaihda tuoliasi (joku kikattaa), ja se on vertauskuva. Tai Edith, voisit helposti jäädä tälle planeetalle vielä 30–35 vuodeksi (Edith näyttää tyytymätöntä naamaa) ilossa (naurua). Ilossa ja yltäkylläisyydessä … (Adamus nauraa) Okei, se väheni juuri kahteen vuoteen ja neljään kuukauteen (lisää naurua). Se putoaa nopeasti! Ilossa, Edith, ilossa ja aistillisuudessa ja (Edith ilmehtii taas, ja lisää naurua). Okei, okei, ja rahaa, paljon rahaa. Paljon rahaa (Edith nyökkää päätään). Okei, se on okei hänelle.



Ja tiedän, ettet välttämättä halua elää tällä tavalla, mutta et tiedä, miten pääset ulos ansasta. Et tiedä, miten pääset ulos tuosta … Et tiedä, miten tutkit mahdollisuuksia. Et ole käynyt "Olen luominen" -kurssia. Et ole käynyt "Mestarin elämää – Ei enää" -kurssia, koska sinulla ei ole yhtään rahaa. Et halua maksaa siitä, ja käytät sitä tekosyynä, vaikka voisit yksinkertaisesti pyytää. Voisit sanoa: "Rakas Crimson Circle, voisinko mahdollisesti ottaa lainaa, ja maksan takaisin, kun olen suuri luoja?" Mutta et ole valmis lähtemään ulos tuosta pienestä laatikosta tai tuolistasi.



Voisit saada yltäkylläisen elämän ja hyvän elämän, ja kun sanon "Edith", puhun hyvin monille teistä. Ja puhumme tässä energian antamisesta palvella sinua ja valaistumisesta ja oivaltamisesta, mutta joskus mietin, onko se harrastus vai peliä.



EDITH: Ei kumpaakaan.



ADAMUS: Ei kumpaakaan. Mitä se on?



EDITH: Sydämeni aito halu on olla luoja … Rakastan Crimson Circleä. Olen käynyt täällä vuodesta …



ADAMUS: Varmasti.



EDITH: … 1999 ja …



ADAMUS: Pidät tuosta pizzasta.



EDITH: Se on ok (naurua).



ADAMUS: Nimittäin rakennettuna sanaan … Linda, voisitko kirjoittaa tämän taikataulullesi? Rakennettuna sanaan "luoda" (=create) on "syödä" (=eat).



EDITH: On mitä?



ADAMUS: Syödä.



EDITH: Syödä?



ADAMUS: Linda, kirjoittaisitko tuon sanan. Katso ruutua, kun hän kirjoittaa sen.



LINDA: Ai, sinä haluat … Sori. Haluat "luoda"?



ADAMUS: Mm hmm.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Saatamme turvautua valkoiseen tauluun.



LINDA: Ei, ei, ei. Ei, ei.



ADAMUS: Siis ajattele sitä, sanaa "luoda". Monet ihmiset sanovat: "En voi tehdä sitä, koska minun täytyy käyttää kaikki aikani töissä, jotta voin syödä." Mutta sitten kun olet luoja, sinä syöt. Se on suoraan sanassa "luoda". C-r, e-a-t – eat (Edith naureskelee) – e. Sinun ei tarvitse olla huolissasi syömisestä, se on rakennettuna luomiseen. Sinun ei tarvitse olla huolissasi perusasioista. Tiedän, että rakastat Crimson Circleä, ja tiedän, että olet tällä hetkellä todella vihainen minulle, ja olen hyvin ilahtunut siitä.



EDITH: En minä ole vihainen sinulle.



ADAMUS: Sitten ihmiset tuolla ovat? Koska joku on todella ärsyyntynyt minuun tällä hetkellä.



EDITH: En ole vihainen kenellekään.



ADAMUS: Okei.



EDITH: Miksi olisin hyvin ärsyyntynyt sinuun?



ADAMUS: Koska panen sinut koville.



EDITH: En välitä siitä (naurua).



ADAMUS: Edith, onko se peliä, harrastus vai onko se tosissaan?



EDITH: Se on tosissaan.



ADAMUS: Istu eri tuolissa. Eikä enää kerjäämistä netissä. Ei enää kerjäämistä. Haluan sinun luovan. Olet mallioppilaani tässä. Muistatko, että meillä oli yksi aiemmin – Kathleen. Hän ei käy enää (vähän naureskelua), joten menetin tuon mallioppilaani! Sori, Kathleen. Tiedän, että olet siellä, mutta …



EDITH: Hän on. Näin hänet jokin aikaa sitten, kaunis kuva.



ADAMUS: Hän on rakas, rakas ystävä. Mutta sinä olet uusi mallioppilaani, ja kaikessa on kyse siirtymisestä kerjäämisestä – yrityksestä saada sympatiaa ja energiaa toisilta – luomiseen. Se on paskarahaa, jota sait – se on. Olen pahoillani teidän puolestanne, jotka teitte lahjoituksen. Teitte sen vääristä syistä. Ette tekemään Edithistä luojaa, vaan mahdollistamaan hänen jatkamisensa vanhalla polulla, ja sen on loputtava, Edith. Joo, okei. Siis älä tule seuraavalla kerralla, ellet vaihda tuolia. Okei?



EDITH: Miksi hitossa välität siitä, missä tuolissa istun?



ADAMUS: Se on vertauskuva. Se on näytekappale. Jos et ole valmis tekemään muutamaa muutosta, muutoksia ei tapahdu. Niitä ei tapahdu. Miksi vaadit tuon saman tuolin?



EDITH: Koska pidän siitä.



ADAMUS: Miksi? (Yleisö sanoo "ouuu!", kun Linda nappaa hänen tuolinsa ja laittaa sen huoneen takaosaan) Miksi pidät siitä? Miksi pidät siitä?



EDITH: Näen kaiken ja kuulen kaiken mukavasti ja selvästi.



ADAMUS: Tuossa on mukava paikka, suoraan edessä.



EDITH: No, niissä on muita ihmisiä.



ADAMUS: Ei silloin kun tulet tänne (naurua, kun joku hyppää pois ja tarjoaa tuoliaan). Edith, tulet tänne kaksi tuntia ennen aloitustamme varmistamaan, että saat tuolisi.



EDITH: Ei, en tule siitä syystä. Joannen täytyy olla täällä laittamassa kahvia, joten ajamme aina yhdessä ja nautimme vierailuista matkalla, ja jotta hän voi tulla laittamaan kahvia sinulle!



ADAMUS: Nyt hän alkaa suuttua! (Adamus naureskelee) Hitto soikoon!



EDITH: No, se on totuus.



ADAMUS: Tiedän. Mutta se ei ole pointti, Edith. Edith, siinä on kyse siitä, että tehdään muutoksia. Haluaisitko siirtyä kerjäläisestä luojaksi?



EDITH: Kyllä, todellakin.



ADAMUS: Oletko valmis sietämään, että pusken sinua?



EDITH: Kyllä kai (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Oletko valmis olemaan tällä planeetalla vielä, sanotaan 20 vuotta (Edith huokaisee ja pitää tauon) … yltäkylläisyydessä. Pääsemme ulos tuosta vanhasta ihmisasusta tässä.



Nimittäin minun ongelmani on se, että mestari-itsesi haluaa kovasti tulla sisään, välittämään tätä viisautta, etkä sinä ole valmis siirtymään. Et ole valmis muuttumaan: "Aion olla Edith, enkä aio muuttua, mutta haluan kaiken muuttuvan", ja niin tavallaan jumitamme tässä. Mestarisi roikkuu kimpussani, että suututan sinut riittävästi tehdäksesi jotain.



EDITH: Olen valmis muuttumaan.



ADAMUS: En näe sitä, Edith. Vaihda sitten tuolia. Aloitetaan siitä.



EDITH: Okei!



ADAMUS: Okei. Kunnolla syvään henkeä, Edith.



EDITH: Minusta olet tavallaan kiusaaja (naurua).



ADAMUS: Olen kamala, kamala kiusaaja. Siksi palkkasit minut. Siksi annoit minulle 102 dollaria, jotta olen kiusaaja.



Siis Edith, olet ikoni, ja niin monet ihmiset näkevät Edithin itsessään, että siinä on paljon rakkautta, mitä teemme, mutta kuitenkin he tavallaan pelkäävät muutoksia. Shaumbroilla on hyvin paljon myötätuntoa tässä olemista kohtaan … mutta olemme kuitenkin tulossa tuohon oivaltamisen aikaan. On aika … Ei enää kerjäämistä, on aika luoda. On aika sallia. En halua nähdä sinun kalastelevan sosiaalisessa mediassa. En halua kenenkään teistä antavan hänelle enää kymmentä senttiäkään, koska hän ilmentää sen itse. Okei?



EDITH: Okei.



ADAMUS: Olisit voinut ansaita hyvin paljon enemmän rahaa. Seuraavalla kerralla konsultoi minua tai mestaria. Se on niin helppoa. Sinun valttisi on Edith, nimi "Edith". Sinun pitäisi tehdä siitä tavaramerkki – Edith – koska sillä hyvin paljon merkitystä shaumbroille. Jos olisit tehnyt viiden minuutin Skype-sessioita, pelkästä ilosta puhua Edithin kanssa, joka istuu täällä Adamuksen kanssa, he olisivat maksaneet – en tiedä, miten paljon olisitte maksaneet … (Joku huutaa "500 dollaria") Viisisataa sessiosta. Näetkö? Katso, Edith. Näetkö? (Vähän naureskelua)



EDITH: (naureskellen) Kuka sen sanoi?! (Lisää naurua)



ADAMUS: Siis Edith, jos aiot tehdä jotain, ota huomioon valttisi. Ota huomioon: "Energia työskentelee nyt puolestani". Salli tasolla, joka menee "Edithin tuolitason" yli – kutsumme sitä niin – tavallaan rajoittuneen Edithin yli. Avaudu, salli. Kaikki on siinä. Olisit voinut saada viisisataa sessiosta. En tiedä, tästä huoneesta pelkästään olisit voinut ansaita 5.000, ja provisioni siitä vain 500. Pärjäisimme kumpikin hyvin. Kiitos, Edith.



EDITH: Kiitos.



ADAMUS: Onko jotain viimeisiä sanoja shaumbroille, jotka katselevat ympäri maailmaa? Jotkut taputtavat sinulle, jotkut hurraavat sinulle, jotkut sanovat: "Voi peijakas".



EDITH: Rakastan teitä kaikkia, ja toivotan teille kaikkea hyvää. Rakastavia siunauksia kaikille.



ADAMUS: Hyvä. Kiitos, Edith.



EDITH: Ole hyvä.



ADAMUS: Kiitos (yleisö taputtaa). Ja Edith, palkintona olemisesta täällä näyttämöllä luovun provisiostani. Annan sen takaisin sinulle. Siis mitä se oli, 102 dollaria.



EDITH: Ai, kiitos.



ADAMUS: Ja sitten katso, miten energia toimii hyväksesi, jos sallit (hän antaa Edithille lisää rahaa). Melkein tuplasit juuri rahasi. Cauldre on velkaa sinulla pari taalaa, mutta tuplasit juuri rahasi! Näetkö, miten helppoa sen on. Sitä vain tulee sinulle. Tienasit tässä ajassa enemmän – miten kauan tämä ankea juttu on jatkunut, 10 minuuttia, 15 minuuttia? (Vähän naureskelua) Tienasit enemmän kuin kaikessa tuossa työssä, mitä teit sosiaalisessa mediassa. Vedä syvään henkeä ja salli energian palvella sinua. Älä tee töitä sen eteen enää. Salli sen palvella sinua.



EDITH: Okei.



ADAMUS: Ja istu vitun eri tuolilla ensi kuussa (naurua ja vähän taputuksia).



EDITH: Taidan istua jo nyt, kun joku vei tuolini.



ADAMUS: Minä en tehnyt sitä. Minä en siirtänyt Edithin tuolia. Näit sen. Se on nauhalla. En tehnyt sitä. Siis kiitos, Edith. Mihin hän istuu? Ai, mikä herrasmies! (Joku antaa hänelle tuolinsa) Ei, hän haluaa istua taas siinä! (Adamus naureskelee, kun Edith menee hakemaan tavaroita entisestä paikastaan) Hyvä.



Vedetään syvään henkeä. Meidän täytyi tehdä se. Ja Edith, kiitos, että leikit mukana, vaikka oletkin ärsyyntynyt minuun.



Meillä on asioita, ja tämä tuo sen tärkeään pointtiin. Tuon toivottavasti tolkkua tähän hetken kuluttua. Taululle, kiitos. Aion käydä läpi tavallaan neljä vaihetta. Nämä eivät ole kamalan määriteltyjä, mutta se auttaa teitä ymmärtämään.



Ensinnäkin, käytte läpi … (Naurua, kun nuori mies tuo tuolin ja istuu Edithin entisessä paikassa). Ai jaa, uusi Edith! Uusi Edith! Nimittäin paitanne tavallaan sopivat yhteen (lisää naurua). En tiedä, mutta ämä ruutukuvio. En tiedä. Siis minun täytyy esittää sinulle kysymys: miten on yltäkylläisyytesi laita?



LINDA: Ptruu, ptruu! (Lisää naurua, kun Linda juoksee mikrofonin kanssa, kompastuu portaisiin ja törmää Adamukseen). Putosin portaalta!



SHAUMBRA 1: Minun yltäkylläisyyteni voi upeasti.



ADAMUS: Ei se ole Edith. Hyvä (lisää naureskelua).



SHAUMBRA 1: Se on ok.



ADAMUS: Hyvä. Luojan kiitos. Ihmettelin jo, onko tuossa tuolissa jokin magneettinen vetovoima ja … Okei, huh! Hyvä tietää.



Kutsuminen



Siis neljä askelta. Ensimmäisenä on "kutsuminen". Kutsuminen – kirjoittaisitko sen taululle. Te kaikki kävitte sen läpi. Tiedätte, mitä kutsuminen on. Olette sairaan kyllästynyt elämään. Tiedätte, että jonkin täytyy muuttua. Sisällänne on melkein vainoava, kalvava ääni, jonka yritätte sivuuttaa, ja tuo ääni sanoo: "On aika. On aika. On aika." Ja yritätte välttää sitä. Yritätte keskittyä elämäänne tai poltatte paljon pilveä ja juotte paljon viiniä, mutta tuo "on aika" on edelleen siinä. Tämä on esiheräämistä, ja joskus se voisi kestää elämien ajan, mutta tavallisesti se kestää kolme, neljä, viisi vuotta riippuen siitä, missä kohtaa olette elämässänne. Mutta se on kutsumista.



Herääminen



Siirrytte siitä heräämiseen. Numero kaksi, herääminen. Ja herääminen … Voi, tarvitsen sinua mikrofoniin kirjoitettuasi sen. Herääminen. Muistatteko heräämisenne? Joillakin teistä se oli "pum!", se oli vain siinä. Jotkut teistä tavallaan liukuivat siihen. Mutta muistatteko tuon heräämisen euforian, viattomuuden? Yhtäkkiä oivalsitte: "On enemmän. Elämässä on enemmän kuin tämä."



Valoja kirkkaammaksi. Linda mikrofonissa. Kertokaa minulle hyvin nopeasti heräämisestänne. Tarkoitan, että oliko se iloinen, oliko se onnellinen, millainen se oli, tapahtuiko se salamana kirkkaalta taivaalta vai …



MOSHE: Joo, sanoisin, että se tapahtui, se alkoi tapahtua melko nopeasti, kun se alkoi. Joo.



ADAMUS: Millaista se alkuun oli?



MOSHE: Jännittävää.



ADAMUS: Joo.



MOSHE: Jännittävää. Kaikki vastaukset.



ADAMUS: Ja tuntuiko sinusta siltä, että halusit juosta kertomaan kaikille siitä?



MOSHE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo.



MOSHE: Kyllä. Löysin uuden ohjelman. Löysin uuden harjoituksen, uuden asian parantamaan kaiken – parempaa unta, parempaa kaikkea.



ADAMUS: Parempaa seksiä, parempaa unta, parempaa … joo. Ja ihmiset olivat supervaikuttuneita kaikesta tästä (Moshe kohauttaa hartioitaan ja pudistaa päätään). Ei oikeastaan (Adamus naureskelee). Ei, vaan tavallaan: "Uu, uu, uu, uu!" (Hän pyörittää sormea korvan päällä, kuin hän olisi hullu). Ja miten pitkään tuo alun euforia, tavallaan tuo heräämisen viattomuus kesti?



MOSHE: Jotain kaksi vuotta, vuoden.



ADAMUS: Kaksi vuotta, se on melko hyvä.



MOSHE: Jotain sellaista, kaksi vuotta.



ADAMUS: Kävelit tavallaan pilvissä kaksi vuotta.



MOSHE: Joo, ja sallin joitain muutoksia elämässäni tuona aikana.



ADAMUS: Varmasti.



MOSHE: Nimittäin se ei ollut pelkkää kuvittelua. Mutta joo, sitä oli pari vuotta, ja sitten asiat alkoivat romahtaa.



ADAMUS: Hyvä, hyvä, joo. Ai, ja se on hyvin tyypillinen kaava – asiat alkoivat romahtaa. Mutta hyvä, kiitos. Hyvä vastaus. Seuraava. Siis herääminen, millaista se oli? Muistatko sitä? Ole hyvä. Sinun heräämisesi.



SHAUMBRA 2 (nainen): (naureskellen) Yritin muistaa heräämiseni.



ADAMUS: Tapahtuiko se hetkessä vai …



SHAUMBRA 2: Luulen, että tavallaan se tapahtui. Kyse oli vanhasta poikaystävästäni, joka oli kyynelissä, koska hän ei tiennyt, minkä polun valita.



ADAMUS: Ai jaa.



SHAUMBRA 2: Ja sanoin: "On paljon polkuja. Ei ole yhtä oikeaa polkua." En tiennyt, mistä se tuli – ajattelin, että se oli tavallaan viisas minä (hän naureskelee).



ADAMUS: Kenties henkioppaasi tai jotain.



SHAUMBRA 2: Jotain, joo.



ADAMUS: Joo, vau! Vau.



SHAUMBRA 2: Tarkoitan, että se on tavallaan tyhmää nyt, mutta luulen silloin ajatelleeni: "Ai, joo, tiedän jotain asioita, joita en tiennyt tietäväni."



ADAMUS: Ja miten kauan tuota heräämisen viattomuutta kesti? Oliko se kuukausi vai vuosi vai mitä?



SHAUMBRA 2: Mmm (hän huokaa). Luultavasti … luultavasti sitä tapahtuu edelleen.



ADAMUS: Aha.



SHAUMBRA 2: Luulen niin.



ADAMUS: Et ole käynyt siis läpi kaiken menettämistä, elämän menemistä päin helvettiä?



SHAUMBRA 2: Joo, ai jaa, ai jaa! No, joo. Tarkoitan, että olen tehnyt …



ADAMUS: Koska voisit sitten odottaa sitä innolla (naurua).



SHAUMBRA 2: Ei, minä … ei, okei. Siis olen mennyt ylös ja alas paljon. Tarkoitan, että me kaikki …



ADAMUS: Varmasti.



SHAUMBRA 2: Pääsen paikkaan, jossa ajattelen: "Ai, se on tässä. Minulla on se."



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: Ja sitten aivan kuten …



ADAMUS: Pum!



SHAUMBRA 2: … tuo nuori mies tuolla sanoi.



ADAMUS: Miksi niin on? Miksi niin on?



SHAUMBRA 2: No, se on seuraava …



ADAMUS: Ylös ja alas, tiedäthän. Yhtäkkiä yhtenä päivänä sinusta tuntuu, että "voi, minulla on valaistuminen", ja sitten seuraavana päivänä jäteauto pysähtyy ja …



SHAUMBRA 2: Joo, tai puolen vuoden päästä.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Miksi niin on?



SHAUMBRA 2: Luulen … mmm. Aioin sanoa sanan "taso". Luulen, että on uusi taso, mutta kenties se on makyoa, joten … (He naureskelevat)



ADAMUS: Kuka tässä puhuu? Mestari? Ihminen? Mestari? Ihminen? Ristiriita. Joo, tarkoitan, että vedä vain syvään henkeä, mestari, ja miksi niin on?



SHAUMBRA 2: Miksi käymme läpi ylä- ja alamäkiä?



ADAMUS: Niin, niin.



SHAUMBRA 2: Koska olemme addiktoituneet ylämäkiin.



ADAMUS: Se on hyvä. Pidän siitä.



SHAUMBRA 2: Koska sen minä osaan. Se on kaava.



ADAMUS: Draamaa, kokemista, kaikkea sitä muuta.



SHAUMBRA 2: Mm hmm. No, ja uskomme, että meillä täytyy olla ylämäkiä, jotta voimme päästä taas takaisin alamäkeen.



ADAMUS: Täytyykö teidän jälkeenne tulevien tehdä tuota ylämäki-alamäki-ylämäkei-alamäki-kuviota?



SHAUMBRA 2: No, ei. Toivottavasti he eivät käy. Mutta he saattavat, vähän.



ADAMUS: Kenties kaikki salaa toivomme, että vähän (naureskelua). Ei liian paljon, mutta vain vähän, koska muuten he eivät ole oikeasti ansainneet siipiään.



SHAUMBRA 2: Aivan.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Yksi vielä. Tuo herääminen, tuo viattomuuden aika. Tuo … Ole hyvä.



SART: Paska.



ADAMUS: Tuo paskan aika (naurua). Siis sinun heräämisesi, miten tuo iloinen, viaton osa tapahtui?



SART: Huoneessa jossa oli paljon ihmisiä, ja se tapahtui hetkessä huoneen edessä. Siis se oli upeaa. Sitä kesti vuosia. Nyt vitun jäteauto peruuttaa harva se päivä (lisää naurua). No, joskus.



ADAMUS: Joskus. Joo, joo.



SART: Joo, joskus. On ylä- ja alamäkeä.



ADAMUS: Tiedän. Tarkoitan, että se on tosihistoriaa shaumbroista ympäri maailmaa. Nimittäin osutte heräämiseen – kiitos – osutte heräämiseen, ja kutsun sitä "uudeksi päiväksi". Uusi päivä. Kirjoittaisitko sen "heräämisen" alle. Aah, yhtäkkiä oivallatte, että on paljon muutakin. On uusi päivä. Kaikki tulee esiin tikkareina. Se on kuin: "Voi, euforia!" Ja sitä kestää, en tiedä, joskus kolme tai neljä kuukautta, joskus pari vuotta, kunnes kaikki menee pimeään yöhön.



Pimeä yö



Kirjoittaisitko sen numeroksi kolme – pimeä yö. Alatte kokea pimeää yötä, ja ihmettelette ja epäilette itseksenne: "Mitä heräämiselle tapahtui? Mitä tälle viattomuudelle, tälle naiiviudelle, tälle iloisuudelle tapahtui?"



Nyt teillä on pimeä yö. Nyt käsittelette sisäisiä demoneja. Ja kuten sanoin aiemmin, ne eivät ole ulkopuolella. Nämä demonit tulevat sisäpuolelta, ja nyt käsittelette niitä. "Miksi, voi miksi, voi miksi pimeitä öitä?", kun menette tähän oivaltamiseen. Ja ihmettelette: "Onko tämä edes totta? Keksinkö vain tämän?" Alatte miettiä: "Voi, voisinpa vain saada heräämispäiväni takaisin." Ei ikinä, ne ovat poissa. Olette nyt pimeissä öissä.



Näitä demoneja putkahtelee esiin, ja ne saavat teidät ihmettelemään: "Onko tämä totta?" Oletteko hullu, kuten kaikki sanovat teidän olevan? (Naurua) Hullu noita, hurja hullu, ja kenties olette … kenties olette helvetin harhainen. Kenties menetätte järkenne, ja kenties teidän pitäisi oikeasti puhua tuolle lääkärille (lisää naureskelua), jota on suositeltu jonkin aikaa. Miksi on pimeitä öitä? (Useat ihmiset huokaisevat yleisössä) Ooo! (Adamus naureskelee) Miksi on pimeitä öitä? Kun yleisön valot himmenevät (lisää naurua). Minä olen edelleen valossa. Sori teidän puolestanne, mutta …



No, teillä on paljon juttuja, jotka on haudattu todella syvälle, ja ne tulevat esiin. Ette voi tuoda niitä oivaltamiseen. Ette voi tuoda paskaanne oivaltamiseen. Siitä syystä Kuthumi tulee käymään jäteauton kanssa ja kerää ne. Ette yksinkertaisesti voi. Arvoton olento ei voi mennä oivaltamiseen.



Ovella on lohikäärme, joka varmistaa, että te ette mene. Siitä Thresholdissa (=kynnys, kurssi) on pelkästään kyse. Ovella on lohikäärme varmistamassa, että te ette tuo noita juttujanne ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. Se on siunaus. Se ei ole kirous. Se tuntuu kiroukselta toisinaan, mutta todellisuudessa se on siunaus.



Tulisitte hulluksi, jos yrittäisitte sitä, jos pakottaisitte tienne tai yrittäisitte pakottaa tienne valaistumiseen, kun teillä on vielä arvottomuusongelmia. Tulisitte hulluksi. Jotkut ovat yrittäneet sitä aiemmin. He ovat yrittäneet taistella tuota lohikäärmettä vastaan ovella. He ovat yrittäneet pakottaa tiensä sisään, ja jotkut ovat tehneet sen vähän luonnottomilla keinoilla – huumeilla ja jollain seremonioilla, äärimmäisillä seremonioilla. He yrittivät huijata tuota lohikäärmettä, joka on ovella, ja heistä tuli hyvin, hyvin tasapainottomia henkisesti, koska jos joku on arvoton, tuntee arvottomuutta ja yrittää mennä valaistumiseen, pum! kaikki hajoaa.



Pimeän yön on tarkoitettu tekevän pari asiaa: kääntyä sisäänpäin ja löytää kaikki tuo paska, kaikki nuo arvottomuuden tunteet, joita on monilla eri tasoilla ja eri kerroksissa.



Niitä tulee entisistä elämistä. Niitä tulee tästä elämästä. Ja voitte kertoa itsellenne päivät pitkät, katsoa peiliin ja sanoa: "Olen hyvä ihminen. Rakastan itseäni", mutta ette oikeasti usko sitä. Se on tavallaan makyoa. Se on tavallaan yritys kuorruttaa kakku paskalla. Se oli kiva kuva. Ai niin, sori siitä. Voi, olen pahoillani siitä kakusta, jonka toit (vähän naurua). Minun ei olisi pitänyt sanoa tätä.



ALAYA: Se on oikeasti suklaata!



ADAMUS: Se on oikeasti suklaata! (Adamus nauraa) Okei.



Pimeässä yössä on toinen tärkeä osa, joka sopii erittäin hyvin kaikkeen, mitä teemme tällä hetkellä. Puhumme paljon siitä, miten energia nyt palvelee teitä. Energia. Siinä kohtaa olemme nyt, sallien energian palvella teitä. Se on helppoa elämää. Edith, sinäkö se olet siellä takana? Ai, näen sinut! Joo. Se on helppoa elämää, sallien energian palvella teitä.



Mutta monet teistä eivät ajattele olevansa arvokas. Kuulen nuo sanat. Sanotte: "Kyllä, olen valmis oivaltamiseen. Kyllä, olen valmis antamaan energian palvella minua." Mutta olen katsellut tätä viime kuukautena, koska lisäämme nyt todella energian sallimista palvella teitä, ja on paljon arvottomuuden tunteita. Laitatte varpaanne tähän energialampeen, mutta ette anna itsenne hypätä siihen.



Se on hirviö itselleen. Se on valtava ongelma. Niinpä sanon, että fysiikka, todellinen fysiikka, on: on tietoisuus, minä olen ja sen intohimo luo energiaa ja energia on täällä palvelemassa teitä. Tämä kaikki kuulostaa upealta, mutta sitten iskee todellisuus: oletteko oikeasti valmis antamaan energian palvella teitä? Vai aiotteko turvautua ulkopuolisiin asioihin? Aiotko sanoa, että "annan energian palvella minua", kun kalastelet sosiaalisessa mediassa, Edith? Olen pahoillani, mutta maksoin sinulle rahaa sanoakseni tämän. Aiotko kutsua sitä "energian antamiseksi palvella minua"? Se ei ole sitä. Se on jatkuvaa katsomista ulkopuolelle.



On hyvin paljon energiaa, joka on aivan tässä ja valmiina palvelemaan teitä, mutta jos teistä tuntuu arvottomalta, estätte sen. Estätte sen. Pysäytätte sen. Tai jos teistä tuntuu, että valta, raha, kontrolli toisista, viettelee teidät. Teillä on tämä runsas energiamäärä aivan tässä, juuri nyt. Mutta tarkkailen tätä ilmiötä ympäri Shaumbra-maata – muutamin poikkeuksin tietysti – että käännätte selkänne sille, odotatte, ette käytä sitä, sanotte nuo sanat, mutta sanotte ne kuin mantrana, ettekä usko olevanne valmis. Ja tämä oli tavallaan se syy, että minun kuukauteni oli vaikea, kun katselin, miten energia on tässä nyt, mutta te mietitte: "Olenko arvokas? Käytänkö sitä väärin? Imetäänkö minut sitten suoraan takaisin ihmistapoihin?" Olette hillinneet itseänne, olette estäneet itseltänne energiavirran, joka on todellisuudessa hyvin luonnollinen.



Henkinen kypsyys



Se on kaikki tässä, Edith ja te kaikki muut. Se on kaikki tässä, mutta siinä on kyse nyt sen ymmärtämisestä, että teillä on henkistä kypsyyttä. Henkistä kypsyyttä on, kun oivallatte tämän koko jutun: on ihminen kokemassa, tuomitsematta, on mestarin viisaus ja "minä olen", ja ne kaikki tulevat nyt yhteen. On henkistä kypsyyttä, jolloin oivallatte, mitä energia oikeasti on ja mistä se tulee. Suoraan täältä (näyttää sydäntä).



Henkinen kypsyys on sallimista.



Henkinen kypsyys on ensin olemista luoja, ja jos kuuntelisitte "Minä olen luominen" -kurssin, ettekä helvetti vain ajattelisi tietävänne sitä kaikkea jo, jos kuuntelisitte sen ja ymmärtäisitte, niin se on hyvin yksinkertaista. Jos teillä ei ole varaa siihen, selvittäkää tapa tehdä se. Todellinen luominen on iloa, ja se on nyt ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen iloa, kaikki läsnä täällä nyt. Se on tuon ilon säteilemistä ilman mitään agendaa, ilman sen määrittelemistä, ilman sen rajoittamista. Vain avointa ilmaisua, tuon ilon säteilyä. Se on siinä. Se on luomista. Se on siinä.



Epäkypsyys sanoo: "No, mitä loin? Miten suuri se on? Missä se on? Miten hyödyn siitä?" Se on epäkypsyyttä. Aito henkinen kypsyys sanoo: "Minä luon. Allatone. Minä luon. Ja sitten menen tuohon kokemukseen. Menen tuohon luomukseen, ja sallin sen olla mitä tahansa, koska se on minun luomukseni, ei jonkun muun. Se on minun energiaani, joka tulee nyt palvelemaan minua omassa luomuksessani." Tämä on henkistä kypsyyttä. Määrittelemättä sitä. Sanomatta, minä päivänä sen täytyy tulla tai miten suuri tai miten paljon rahaa tai mitään muuta sellaista – millaisen auton se toimittaa. Se on henkistä epäkypsyyttä. Se on naiiviutta. Tästä syystä monet teistä ovat pidätelleet viime kuussa energian antamista todella palvella teitä.



Mietitte, menisittekö tuohon peliin. Mietitte, olisitteko henkisesti epäkypsä ja tekisitte asioita, joita ihminen olisi kenties tehnyt ennen sanoen: "Okei, olen luoja. Luon uutta rahaa, uuden auton, uuden työpaikan, paremman fyysisen kehon, paremman mielen." Antakaa sen mennä. Vetäkää syvään henkeä henkiseen kypsyyteenne. Te ette palaa takaisin noihin vanhoihin asioihin.



Älkää pelätkö nyt itseänne, kukaan teistä. Teillä on mestarin viisaus, "minä olen" -läsnäolo ja ihmiskokemuksen kauneus. Älkää pelätkö antaa energian palvella teitä.



Tiedän, että hyvin monet teistä ovat pitkittäneet sitä, melkein vastustaneet sitä. Olette antaneet sen olla mielen juttu, mutta ette elävä asia, koska ette tienneet, olitteko arvokas. Ette tienneet, pidättelisikö se teitä tai korruptoisi teidät. Murtaudutaanpa siitä läpi nyt. Juuri nyt.



Te olette arvokas. Ette olisi täällä, jos teillä ei olisi henkistä kypsyyttä, eikä ole oikeasti enää mitään opittavaa. Nyt kyse on olemisesta omassa luomuksessanne. Ei ole oikeasti enää mitään opittavaa.



Vedetäänpä syvään henkeä ja laitetaan tämä kaikki merabhissa tietoisuusmuutokseksi.



Todellinen salliminen – merabh



Tänään vei vähän aikaa päästä tähän kohtaan, ja muistakaa myös, että jos tunnette sitä, niin kokoamme tässä oivaltamisen tarinaa, historiaa. Muistakaa, että hyvin paljon siitä, mitä te opitte ja teette, toiset oppivat. He tekevät sen omalla tavallaan, mutta heillä on tiettyä viisautta, joka tulee suoraan täältä, teiltä kaikilta.



(Musiikki alkaa)



Tässä kuussa, tässä viime kuussa, nähtiin upeita shaumbrojen kokoontumisia, mutta minulle tuli myös selväksi, että hyvin monet teistä pidättelivät luomuksiaan, energian sallimista palvella teitä. Ja minun täytyi kysyä miksi. Miksi?



On suurta kauneutta, ystäväni, suurta transformaatiota, kun energia palvelee teitä nyt, kun oivallatte, ettei teidän tarvitse manipuloida mitään. Suurta kauneutta, kun oivallatte … Katsotte, kävelette luonnossa ja oivallatte, että energia palvelee teitä. Älkää ajatelko, mitä se tekee biologiallenne tai mitä se tekee lompakollenne. Kävelkää luonnossa ennen seuraavaa kokoontumistamme ja oivaltakaa, miten luonto palvelee teitä, miten kuljette omassa luomuksessanne, miten olette tietoinen ja tiedostatte.



(Tauko)



Osuimme tässä tavallaan kiistakohtaan viime kuussa. Olemme kaikki innostuneita ja onnellisia: "Energia palvelee minua", ja sitten pum!



Minun täytyi kysyä miksi. Minulla oli itse asiassa useita upeita tapaamisia Kuthumin ja Metatronin kanssa. Joo, toin Metatronin sisään tässä kuussa melko paljon. Kuthumi, Metatron, Tobias, joitain muita ylösnousseita mestareita. Kysyin, miksi he kuulevat sanat: "Sallikaa energian palvella teitä", mutta he eivät tee sitä? Miksi?



Arvottomuus. "Olenko oikeasti valmis?"



Koko tämä pimeiden öiden juttu. Nimittäin ne pimeät yöt, jotka on listattuna tänne taululle. Pimeä yö, tiedättekö, mikä se oikeasti on? Se olette te kysymässä itseltänne: "Olenko oikeasti valmis?" Sitä se on.



Siksi se ilmestyy esiin noina piinaavina aikoina, noina kamalina aikoina jolloin tunnette, että teidät revitään kappaleiksi. Testaatte itseänne: "Olenko oikeasti valmis? Olenko oikeasti henkisesti kypsä? Täytyykö minun jatkaa kulkemista pidemmälle polulla ja kamppailemista, vai olenko tosissani? Olenko henkisesti kypsä?"



Yritätte saada selville, oletteko oikeasti valmis, ja hyökkäätte itsenne kimppuun uudestaan ja uudestaan ja uudestaan pimeillä öillä.



Ihmettelette, mistä se tulee. Ihmettelette, miksi sitä on. Ihmettelette, miksi yhtenä hetkenä olette ylhäällä ja seuraavana olette alhaalla. Se olette te kysymässä itseltänne: "Olenko valmis? Olenko arvokas?" Testaatte itseänne ytimeen saakka. Ja sen täytyy loppua.



Se on kuin … Pimeät yöt ovat kuin, heh, insinöörejä. He vain jatkavat sen työstämistä ja työstämistä ja työstämistä. Ja tulee se kohta … Lukitkaa nuo insinöörit kaappiin ja jatkakaa eteenpäin.



Tuo kohta on tässä, rakkaat ystäväni. Lakatkaa testaamasta itseänne. Sitä te vain teette, ja siksi tässä kuussa energiat eivät tulleet työskentelemään kovin hyvin puolestanne. Voi kyllä, sanoitte sen suustanne, mutta sitä ei ollut elämässänne. Ajattelitte sitä, mutta ette eläneet sitä.



Lakatkaa testaamasta itseänne nyt. Tämä on tavallaan "tee se tai kuole". Se on "jää tai mene kotiin" -tyyppinen ohjelma. Emme jatka enää tämän pelin pelaamista.



Olette testanneet itseänne suureen tuskaan ja kurjuuteen saakka, kysyen itseltänne, oletteko oikeasti arvokas, oletteko oikeasti valmis. Jatketaan siitä eteenpäin.



Jatketaan siitä, jotta voimme oikeasti tehdä sallimista ilman häiriöitä ja estämistä. Jatketaan siitä, jotta energia voi toimia luomuksissanne teidän hyväksenne.



Jatketaan siitä, koska tällä planeetalla on paljon ihmisiä, jotka tulevat toisessa aallossa, mutta te pidättelette sitä.



Ja jos aiotte jatkaa itsenne testaamista, aiotte jatkaa pelien pelaamista, aiotte jatkaa energiaongelmianne, yltäkylläisyysongelmianne ja kaikkea sitä muuta, tämä ei ole se paikka.



Pimeät yöt ovat pelkästään te testaamassa itseänne. Haluatte päästä eroon näistä ylä- ja alamäistä. Tarvitsette joitain niitä, kun käytte alussa läpi heräämistä ja kaikkea sitä. Siinä tapahtuu tiettyä sisäistä arviointia, mutta sitten siitä tulee pakkomielteistä.



Vedetään syvään henkeä.



Se on niin yksinkertaista kuin päätöksen tekeminen, rakas ihminen. Rakas ihminen, oletko valmis lopettamaan itsesi testaamisen, koska sitä se vain on, peliä. "Olenko arvokas? Olenko edelleen törppö? Onko minulla edelleen tasapainottomuuksia?"



Vedetään syvään henkeä, ja siirrytään todelliseen sallimiseen, numero neljä taululla. Se on seuraava vaihe. Olen puhunut siitä vuosia, ja olette tehneet melko hemmetin hyvää työtä siinä. Mutta pimeiden öiden jälkeen, myrskyjen jälkeen, liu'umme todelliseen sallimiseen. Ei enää ihminen kontrollista. Olen pahoillani, mutta ei enää ihmistä kontrollissa. Ihminen kokemassa, kyllä, mutta tulemme sallimiseen – ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen kauneuteen.



Ensi kuussa haluan nähdä, että monet teistä ovat päässeet yli koko tästä itsenne testaamisesta ja olette valmiita todella antamaan energian alkaa palvella teitä. En puhu pienistä tarinoista, että löydätte sata dollaria jalkakäytävältä. Se ei ole mitään. En puhu pienistä tarinoista, että joku sattumalta lähtee parkkipaikasta juuri, kun etsitte sitä. Ne ovat vähäpätöisiä. Ne eivät ole mitään. Se on kuin syöttäisi rusinan hevoselle. Se ei ole mitään (muutama naurahdus).



Mennään sallimiseen ja annetaan energian palvella teitä, annetaan sen työskennellä puolestanne. Sinun energiasi, Edith. Sinun energiasi, ei kenenkään muun.



Vedetään syvään henkeä.



Ja ihminen, joka on kokeminen, ihminen, oletko valmis lopettamaan testaamisen? Mestari ei testaa sinua. "Minä olen" ei testaa. Ne ovat kärsimättömiä nyt kanssasi. Oletko valmis olemaan arvokas? Piste. Ja sitten voimme siirtyä eteenpäin.



Tämän seuraavan kuukauden aikana en tule pistäytymään luonanne. Olen keahakissa tietysti, mutten tule pistäytymään rupattelemassa. Haluan teidän löytävän omat vastauksenne. Joo, olen edelleen kanssanne joka askeleella, plaa-plaa-plaa (vähän naurua), mutta tässä seuraavassa kuussa ajatelkaa minun olevan lomalla.



Haluan teidän menevän itseenne, ja haluan teidän keskustelevan mestarin ja "minä olen" -olemuksen kanssa. Haluan teidän kuulevan, mitä niillä on sanottavana itsenne testaamisesta.



Te olette se, joka luo pimeät yöt: "Olenko arvokas? Olenko valmis todelliseen luomiseen? Olenko valmis olemaan luomuksissani?" Siinä kaikki.



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Ja kunnioittaen erityisesti Edithiä, että hän oli niin hyvä kumppani tässä tänään, mutta Edith, siirrytään eteenpäin, okei? Uusi tuoli, uusi kuukausi.



Kunnolla syvään henkeä, kaikki.



Siirrymme itsen testaamisen yli selvittämään, oletteko oikeasti vakavissanne tässä? Oletteko oikeasti valmis valaistumiseen? Onko teillä sisua siihen? Olemme valmiita siirtymään eteenpäin. Ja se ilmenee ensin energioiden sallimisena palvella teitä. Siinä kaikki.



Tämän myötä ja kaikella kunnioituksella kaikkia teitä kohtaan, nähdään noin 30 päivän päästä.



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.



(Musiikki loppuu)



Ja kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 05.07.2018 05:57 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
VAIHDA TUOLIASI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosien saatossa olemme kehittäneet paljon shaumbraismeja, jotka perustuvat Tobiaksen ja Adamuksen kanavointeihin. Näitä lyhyitä fraaseja voisi kutsua myös elämänohjeiksi, sananlaskuiksi tai ajatelmiksi, vaikka niillä on paljon enemmän merkitystä shaumbroille kuin muille.

"Seiso matalan aidan takana" on klassinen esimerkki shaumbraismista. Ulkopuolisesta se voisi kuulostaa rangaistukselta, kuin vanhempi joka lähettää lapsen nurkkaan seisomaan ja hiljentymään vähän. (Tähän päivään saakka olen inhonnut nurkkia juuri tuosta syystä.) Mutta shaumbralle "seiso matalan aidan takana" merkitsee etäisyyden ottamista massatietoisuuden kaaokseen. Voit tarkkailla ihmisiä matalan aidan takaa (hyvin korkean aidan sijasta), mutta sinun ei tarvitse sotkeutua siihen. Jos muistan oikein, Tobias käytti tätä toteamusta ensimmäisen kerran 2004, kun joku kysyi, ketä hänen pitäisi äänestää USA:n presidentinvaaleissa. Tobias ehdotti, että seisomme vain aidan takana äänestämisen sijasta ja tarkkailemme, mitä tapahtuu, osallistumatta tuohon tohinaan.

Toinen lempishaumbraismi on "energia etsii ratkaisua". Kokeile laittaa se t-paitaan ja katso, miten ihmiset reagoivat: "Häh?" Mutta shaumbralle sillä on uskomaton merkitys. Kaikki tasapainottuu lopulta, erityisesti jos pääset pois tieltä. Mutta sitä on vaikea nähdä näin, jos olet valotyöntekijä, joka taistelee pimeitä voimia vastaan. Uskoisit silloin, että sota pimeyttä vastaan on ainoa asia, joka estää ihmiskuntaa tuhoamasta itseään. Mutta shaumbra ymmärtää, että kaikki energia tulee ratkaisuun, on kyse sitten vanhoista syvistä haavoista tai tasapainottomuudesta yltäkylläisyydessä tai feminiini-maskuliinienergioissa.

Vastaavasti fraasilla "mestari sallii energian palvella itseään" on paljon merkitystä shaumbralle, mutta luultavasti se kaikuu kuuroille korville valtavirtamaailmassa. Useimmat ihmiset tekevät työtä energian vuoksi, kuten todistavat työpaikat ja se, miten kovasti useimmat ihmiset tekevät töitä pelkästään tullakseen toimeen. Adamus korostaa, että energia tulee meistä ja on täällä palvelemassa meitä. Niin hyvältä kuin se kuulostaakin, monien shaumbrojen on vaikeaa sallia tämä elämässään, mutta alan nähdä useampia ja useampia, jotka antavat todella energian palvella itseään. Se on aidon mestarin merkki.

Voi, ja vielä yksi shaumbraismi, ennen kuin siirryn tämän artikkelin pointtiin: "Se ei ole minun." Laita se puskuritarraan ja useimmat ihmiset luulevat sinun puhuvan autostasi – kuten "auto ei ole minun, se kuuluu pankille, kunnes laina on maksettu". Mutta shaumbra tietää sen merkitsevän, että 90% ajatuksista joita kulkee hänen mielensä läpi, ei ole oikeasti hänen. Nuo ajatukset tulevat massatietoisuuspilvestä, esi-isiltä, opettajilta, uskonnoilta, kulttuurillisesta hypnoosista jne. Vaikea osa on määritellä, mikä 10% ajatuksista on oikeasti omia, mutta se on materiaalia toiseen artikkeliin.

Viimeisin shaumbraismi tulee kesäkuun shoudista, Siivet-sarjan osasta 10. Yksinkertainen fraasi "vaihda tuoliasi" saa nyt täysin uuden merkityksen Shaumbra-maassa. Olen nähnyt sitaattimainoksia (meemejä) sosiaalisessa mediassa, olen kuullut shaumbrojen ehdottavan sitä toisille ja Adamuskin käytti sitä osoittamaan kauniin asian äskettäisessä Keahak VII -finaalissa.

Siltä varalta, ettet ole vielä katsonut kesäkuun shoudia, niin Adamus kutsui siinä rakkaan Edithimme näyttämölle. Keskustelu keskittyi siihen, että hän käytti sosiaalista mediaa lahjoitusten pyytämiseen. Olin nähnyt hänen postauksensa ja toivoin, ettei Adamus ollut, ja toivoin salaa, ettei hän kutsuisi tätä. Mutta valitettavasti hän oli pyytänyt Edithiä tuomaan 100 dollaria tuohon kokoontumiseen, eikä ollut unohtanut sitä. Nostan Edithille hattua menemisestä näyttämölle – "tästä ei voi seurata mitään hyvää" oli puskuritarra, joka tuli mieleeni tuolla hetkellä.

Kun Edith oli asettunut Adamuksen viereen näyttämölle, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, miten hän sai Edithin viimeinkin pois vakituisesta tuolistaan, ja vakituinen tuoli se tosiaan oli. Edithille, kuten monille jotka tulevat CC-studiolle shoudeihin, on tullut tavaksi istua samalla tuolilla. Edith tulee tavallisesti ensimmäisenä henkilökuntaan kuulumattomana ihmisenä shoud-lauantain aamuna ja varaa välittömästi tuolinsa – osasto b, rivi 2, paikka 1. Hänen tiedetään murahtavan uusille tulokkaille, jotka näyttävät siltä, että haluaisivat istua siinä, ja hän myös siirtää tavarat pois, jos tulokas on rohjennut varata tuolin ensin. Kaikki muut ovat viisaampia: SE on Edithin tuoli. Ja nyt Edith oli näyttämöllä ja Adamus haastoi hänet siitä.

Nämä ovat niitä hetkiä, joista minun hyvin ihmismäinen itseni ei pidä. Adamus haastaa Edithin, Geoffreyllä on epämukavaa ja Edith tosiasiassa pitää pintansa Adamuksen kanssa. Ihmis-Geoffrey on kauhuissaan, että Edith purskahtaa kyyneliin millä hetkellä hyvänsä. Adamus ei välitä yhtään, koska hän on mestari sen tietämisessä, miten jokin tilanne tuodaan reunalle ylittämättä sitä. Hän tietää myös, ettei tässä ole kyse vain Edithistä. Siinä on kyse Edithistä jokaisessa meistä. Se on osamme, joka kaipaa henkistä valaistumista, muttei ole halukas tekemään muutamaa todellista muutosta. Sitten Adamus tulee ja räjäyttää sen KAIKEN. "Henkinen valaistuminen on tukku makyoa", hän heittää, ennen kuin selittää, että se on ihmiskäsitys täydellisyydestä, ja se mitä oikeasti kaipaamme syvällä sydämessämme ja unelmissamme, on saada taas kerran intiimi ja kokemusperäinen suhde "minä olen" -olemuksen kanssa. Haluamme todellisuudessa – hän tietää – tajuta tietoisesti ihmisen (kokemus), mestarin (viisaus) ja minä olen -olemuksen (henki). Tuolla hetkellä ihminen lannistuu, koska se oivaltaa harhaluuloksi pyrkimyksensä valaistua, mutta samaan aikaan se on uskomattoman helpottunut käsittäessään, että oivaltaminen ei ole ihmisen vastuulla. Mutta takaisin Edithiin …*

"Edith, vaihda tuoliasi", Adamus sanoo provokatiivisesti.

"Miksi minun pitäisi? Pidän tuosta tuolista!" Edith protestoi.

"Haluatko muutoksia elämääsi, Edith?" Adamus kysyy.

"Haluan rahaa", hän sanoo, ja Adamus pyörittelee silmiään, mutta tuo lause menee itse asiassa monien shaumbra-ongelmien ytimeen. "Mutta en näe, miksi minun täytyy vaihtaa tuoliani!" Edith on uhmakas, mutta myös ärsyyntynyt.

"Haluatko oivaltamisen, vai haluatko vakituisen tuolisi, Edith?" Nyt pääsemme tee-tai-kuole-hetkeen kohtaamisessa sisäisen Edithimme kanssa.

"En ymmärrä, miten tuolini liittyy mihinkään!" Edith aikoi pitää pintansa ja vanhan tuolinsa. Samaan aikaan joku yleisössä on poistanut hänen tuolinsa rivistä. Hän katsoo sinne ja näkee sen olevan poissa. Hänen laivansa uppoaa.

"Edith, uusi tuolisi on täällä näyttämöllä, vertauskuvallisesti sanottuna."

"En pidä tästä tuolista (baarijakkara näyttämöllä). Se on liian korkea, ja siihen on vaikea päästä!"

"Joskus sinun vain täytyy vaihtaa tuoliasi asioiden kehittymiseksi. Joskus sinun täytyy olla valmis päästämään irti vanhoista tavoista ja kaavoista. Voitko tehdä sen, Edith?"

"Kyllä kai, nyt kun minun vanha tuolini vietiin. Mutta minä pidin tuosta tuolista!"

Adamus piristyy: "Kyllä, ihmiset sanovat haluavansa muutosta, mutta fakta on, että todellisuudessa he pitävät ongelmistaan, muuten heillä ei olisi niitä edelleen. He istuvat vanhassa tuolissa valittaen elämästä, mutta eivät myöskään tee mitään sen muuttamiseksi, koska heillä on mukavaa ongelmiensa kanssa. Miksi? Koska jokin heidän kurjuudessaan edelleen palvelee heitä. Vanha tuoli on edelleen mukavampi kuin uusi tuoli."

Edith meni takaisin eri tuolille yleisön joukkoon, melko tyytymättömänä siitä, että joku oli vienyt pois hänen vanhan tuolinsa. Adamus antoi hänelle takaisin tuon 100 dollaria ja lisäsi 100 dollaria omistaan (itse asiassa minulta – ole hyvä, Edith), ja siirtyi seuraavaan aiheeseensa. Olen kuitenkin varma, että heinäkuun shoud on täynnä ja meillä on suurin internet-yleisö vähään aikaan, koska … kaikki haluavat tietää, minkä tuolin Edith valitsee.

Kolmea viikkoa myöhemmin Keahak VII -finaalissa Adamus johdatti ryhmän kauniiseen kokemukseen. Hän oli laittanut näyttämölle kolme korkeaa tuolia ja pyysi sitten keahakereita tulemaan yksi kerrallaan istumaan vasemmanpuoleisessa tuolissa. Hän sanoi, että kahdella muulla tuolilla istuivat mestari ja minä olen. "On aika päästä pois vanhasta tuolistasi, rakas ihminen, ja ottaa oikeutettu paikkasi uudessa tuolissasi mestarin ja "minä olen" olemuksen rinnalla, tasavertaisena niiden kummankin kanssa. Olet kokemus mestarin viisaudelle ja minä-olen-läsnäololle. Ei enää istumista yksin ja pienenä itseksesi tuossa vanhassa rajoittuneessa tuolissa."

Ei ollut kuivaa silmää studiossa tai netissä. Kyllä, meissä kaikissa on pieni Edith, mutta kenties nyt on aika vaihtaa tuoliasi.

Muuten, tuon shoudin varsinainen viesti oli, miten jatkamme itsemme testaamista ja kenties olisi aika lopettaa se. Mutta mietin, muistiko kukaan Edith-episodin jälkeen tuota osaa päivästä …

*Ei todellinen dialogi Adamuksen ja Edithin välillä, mutta hemmetin lähellä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 7.7.2018 SHOUD 11
ViestiLähetetty: 14.07.2018 19:02 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
Siivet-sarja
SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.7.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän Siivet-sarjan viimeisen shoudin. Aah! Energia täällä teidän kaikkien kanssa on hyvin rikasta tänään.

Tulen vähän normaalia enemmän St. Germainina. Tiedätte, että Adamus on – kuten Cauldre selitti – Adamus St. Germain, te kaikki, Cauldre ja Linda, kaikki. Oli mielenkiintoinen tietoisuusnäytös luoda Adamus. Sen täytyi olla jotain, mikä ei ollut liikaa vanhan St. Germainin kaltainen. Se palveli tarkoitusta. Paljon hyvää informaatiota monia, monia vuosikymmeniä sitten. Monet ihmiset lukevat edelleen sitä, seuraavat edelleen sitä, mutta shaumbroja varten minun täytyi suunnitella jotain vähän erilaista, missä oli vähän enemmän maustetta, vähän enemmän ns. merirosvoenergiaa, jotain vähän epäkunnioittavaa. Muuten olisitte kaikki nukahtaneet (vähän naureskelua), emmekä halua sitä.

Nimittäin miten monet new age -asiat joista olette olleet kiinnostuneita aiemmin, olivatkaan todella unettavia? Todella unettavia. Itse asiassa teitä kehotettiin niissä usein sulkemaan silmänne. Emme tee sitä täällä. Silmät avoimena. Silmät täysin avoimena, jotta näette, mihin olette menossa, jotta voitte olla kokemuksessa. Myös se mitä pidätte huonona päivänä, paskamaisena päivän – mikä kokemus! Ja mitä tarinoita teillä onkaan kerrottavana Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Siis Adamus oli hyvin huolellisesti rakennettu tietoisuusnäytös, ja jonain päivänä vain räjäytämme Adamuksen. Se on siinä. Ei enää Adamusta. Ette tarvitse sitä. Maailma ei tarvitse sitä, koska sillä on teidät Adamuksen sijasta. Mutta miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä. Meillä on vielä vähän matkaa jäljellä. Miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä tämän tietoisuusnäytöksen kanssa, joka tunnetaan Adamuksena.

Minulle St. Germainina se on ollut luultavasti hauskempi – ehdottomasti hauskempi – kuin mikään muu hahmo, mukaan luettuna shakespearelaiset hahmoni, koska tämä hahmo joka te kaikki olette minun kanssani, on enemmän hetken mielijohdetta, humoristisempi, provosoivampi ja syvällisempi. Aa, on ollut hämmästyttävää. Jossain kohtaa on vaikeaa lopettaa tämä hahmo, jota olemme kaikki esittäneet, tämä Adamus-hahmo. Mutta sitä odotellessa meillä on joitain asioita tehtävänä. Meillä on vähän työtä tehtävänä.

Uusi sarja

Olemme lopettamassa Siivet-sarjaa. Siivet, kuin ilmestymistä ulos kotelosta, valmistautumista lentämään, tuo perhonen on melkein valmis. Menemme seuraavaan sarjaamme ensi kuussa. Asiat muuttuvat, energiadynamiikka muuttuu teillä ja minulla. Kutsun tätä seuraavaa sarjaa … Ja sen keksiminen vei vähän aikaa ja minun täytyi itse asiassa konsultoida vähän Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Muuten, jotkut teistä miettivät: "Onko sellaista paikkaa oikeasti?" Ehdottomasti. Ehdottomasti. Siellä me yli 9.700 kokoonnumme. Olemme kaikki olleet ihmismuodossa aiemmin. Tiedämme, millaista se on. Kokoonnumme yhteen puhumaan, jakamaan, juomaan paljon saamatta krapulaa, polttamaan huonoja sikareja ja hyviä sikareja. Mutta kyllä, sellainen paikka on, eikä mene kovinkaan kauan, kun tekin olette siellä, kun tekin olette tuossa Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Mutta suunnitellessani ennakkoon, katsoessani, mitä tulee seuraavaksi, keksin nimen tuolle seuraavalle sarjalle. Puhuin joidenkin ylösnousseiden mestareiden kanssa siitä, ja jotkut heistä olivat vähän järkyttyneitä ja sanoivat tästä seuraavan shoud-sarjamme terminologiasta: "Oletteko oikeasti valmiita? Oletteko oikeasti valmiita?" Ja sanoin: "No, epäilemättä, minusta tuntuu todellakin siltä."

He sanoivat: "Mutta Adamus, tuntuu siltä, että monet shaumbrat haluavat edelleen tavallaan jatkaa asioiden työstämistä (vähän naureskelua). He haluavat jatkaa etsimistä." Sanoin: "Joo, se on totta, mutta emme anna heidän tehdä sitä, koska on riittävästi shaumbroja, jotka ovat tulossa jo Oivaltamiseen." On kaikenlaista kenties, suuria oivalluksia yhtenä päivänä, seuraavana päivänä synkkyyttä, tietysti. Mutta on riittävästi niitä, jotka ovat tulossa siihen, ja on riittävästi shaumbroja jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, ja se lukumäärä on – se ei taida olla sattumaa – tänä päivänä 144. He ovat siirtyneet rajan taa ja sallineet valaistumisensa. He eivät jääneet fyysiseen kehoon, eivätkä he oikeasti kadu sitä. Tarkoitan, että he tavallaan toivovat, että he olisivat täällä fyysisessä kehossa, mutta silloin kun tullaan tuohon Oivaltamiskohtaan, erityisesti kuolinvuoteella, ei oikeasti kaduta sitä, ettei ole jääty.

Mutta olemme tulleet siihen kohtaan. On riittävästi massaa, riittävä kriittinen massa siinä, mitä teemme – me olemme valmiita. Jopa viestintuojani, kanavoijani, Cauldre, kyseenalaisti minut – uskokaa tai älkää – ja sanoi: "Aiotko oikeasti käyttää tuota nimeä? Olemmeko oikeasti valmiita?"

Annoin sen takaisin hänelle: "Oletko sinä valmis, hyvä herra?" Vähän shokki. Ja sitten tiedättekö mitä – kuten on tyypillistä monille teistä, kun saatte mikrofonin. Kysyn Cauldrelta: "Oletko sinä valmis?" ja tiedättekö, mitä hän teki? Hän sanoi: "Ajattelen asiaa. Ajattelen asiaa." Tarvitsin vain kyllä tai ei, mutta "ajattelen asiaa". Eikö se kuulosta tavallaan samalta kuin … (joku sanoo "en tiedä") "en tiedä"? (Naurua) Eikö se kuulosta samalta, kuin monet teistä? Se on tässä. Se on valmis. Siis kutsun uutta sarjaa Esiintuleminen-sarjaksi.

Nimittäin sukelsitte tavallaan elämänkiertoon tällä planeetalla. Tulitte enkeliulottuvuuksista ja sukelsitte tähän planeettaan, Gaiaan – no, se on lähdössä joka tapauksessa – ottaaksenne fyysisen kehon, joka on erittäin luonnoton. Olette tottuneet siihen, luoja ties miten monien miljardien vuosien jälkeen. Olette tavallaan tottuneet fyysiseen kehoon, mutta se on silti luonnoton. Tunnette sen oikut, sen omituisuudet. Tiedätte, että se sairastuu, piereskelee ja tekee vastaavia asioita (vähän naurua), mutta se on silti tavallaan luonnoton. Sitä ei koskaan tarkoitettu luonnolliseksi tilaksi, ja luojan kiitos, olette siirtymässä nyt pois siitä.

Mutta sukelsitte tänne. Tavallaan aloititte täältä (näyttäen ympyrän yläosaa), ja sukelsitte planeettaan ja aloitte käydä läpi elämiä ja elämiä ja elämiä – eikä mistään muusta syystä kuin kokeminen. Ei testejä. Kyse ei ole yrityksestä päästä taas Jumalan suosioon, koska Jumala ei välitä hittoakaan. Se on Jumalan kauneutta, sain sen selville kauan sitten. Jumala ei välitä paskaakaan. Sanon sen tavallaan järkyttämään jotkut teistä, mutta se ei välitä. Ei välitä. Se on hyvä uutinen. Jos ette ymmärrä sitä nyt, ymmärrätte sen myöhemmin. Ei vain välitä.

Mutta joka tapauksessa, tulette tänne alas ja käytte läpi kaikki nämä elämät pelkän kokemisen vuoksi. Se on siinä. Ette saadaksenne lisää valtaa, ette ollaksenne jokin Jumala itse ansaitusti. Ei mitään sellaista, vain kokemista. Ja sitten tulette tavallaan pohjaan ja alatte raivata tietänne ylöspäin, ja tulette tavallaan pois tuosta elämäkierrosta. Käytte läpi heräämisen ja kaiken sen muun, ja nyt – missä olemme – ympyrä sulkeutuu ja tulette esiin luonnottomista tiloista, tulette esiin fyysisestä kehosta, tulette esiin mielen rajoituksista, tulette esiin vanhoista identiteeteistä, kauniista tarinoista, mutta tulette nyt niiden läpi.

Kutsun siis seuraavaa sarjaamme, joka alkaa ensi kuussa, Esiintuleminen-sarjaksi, ja taas kysymys ylösnousseilta mestareilta ja Cauldrelta: olemmeko oikeasti valmiita. Tarkoitan, onko tämä Oivaltamisen aikaa. Ja vastaus on ehdottomasti kyllä. Kyllä. Miksi jatkaa tätä yhtään pidempään? Miksi venyttää tätä yhtään pidemmälle? Teitä on jo riittävästi, jotka olette tulossa Oivaltamiseen, ja saatan vain tulla työntämään teidät siihen, jos minun täytyy.

Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi jatkaa sen ajattelemista? Miksi jatkaa asioiden työstämistä? Räjäytämme vain jotkut niistä ongelmista, jotkut niistä asioista, jotka seisovat tiellänne. Räjäytämme ne vain. Ja minun täytyy kertoa teille nyt, että suurin asia joka seisoo tiellänne, olet sinä (Adamus naureskelee), ihmisitse. Ja meillä on hauskaa räjäyttäessämme sen. Meillä on hauskaa menessämme pois tieltä. Ne ovat kuin suuria kivenjärkäleitä tiellä, jotka estävät tavallaan luonnollista virtausta tapahtumasta. Räjäytämme ne vain. Ihmiselle on ok tuo prosessi. Ihminen on itse asiassa salaa, ehkä ei niin salaakaan, toivonut, että räjäytämme sen.

Ja ihminen tavallaan huutaa: "Voi, ei voi räjäyttää asioita. Sinun ei pitäisi puhua noin, Adamus! Räjäyttää asiat ja rauhaa ja rakkautta ja iloa." Tota, räjäytämme vain sen, ja ihminen on kiitollinen tästä, koska ihminen on istunut pitkän aikaa katselemassa näitä kivenjärkäleitä tiellä ja ihmetellyt niitä: "Miksi nuo kivenjärkäleet tulivat sinne? Mitä ne yrittävät kertoa minulle? (Naurua) Ehkä soitan joillekin toisille ihmisille, joilla on kivenjärkäleitä, ja voimme puhua noista kivenjärkäleistä tiellä." (Lisää naureskelua) Eikä mikään tule valmiiksi.

Nyt on hyvin vähän jäljellä. Se on tavallaan pelottavaa, mutta tavallaan hauskaa. Mutta seuraavasta sarjastamme alkaen me vain teemme sen. Uusi elämä, esiintuleminen, pääseminen ohi kaikesta tuosta roskasta, jota on ollut maisemissa. On aika.

Tiedän … Tuntekaa energioita hetken tässä huoneessa, netissä. Tuntekaa vain energioita.

(Tauko)

Kun sanon, että menemme Esiintuleminen-sarjaa, niin te sanotte: "Voi, paska! Voi, kyllä! Voi, paska! Voi, kyllä! Voi, paska! (muutama naurahdus) Olemmeko oikeasti valmiita? Kyllä olemme. En usko." (lisää naureskelua). Se on tavallaan mielenkiintoinen ristiriita, jos astutaan etäämmälle ja tunnetaan sitä hetki. Ja sitten ihminen tietysti sanoo: "Mitä tapahtuu?" ja mestari sanoo: "Kuka välittää hittoakaan!" (Vähän naureskelua) Ja "minä olen" sanoo: "Hei, mene omaan luomukseesi." Se on siinä. Se on siinä. Sillä ei ole merkitystä, mitä tapahtuu. Esiintulemisessa on oikeasti kyse menemisestä omaan luomukseenne. Ei Jumalan luomukseen. Itse asiassa Jumala ei oikeasti luo. Ei, Jumala ei luo. Se on valetta. Menette omiin tietoisiin luomuksiinne, joten mitä huolestuttavaa siinä on? Tarkoitan, että se tapahtuu teidän, mestariviisauden ja "minä olen" -tietoisuuden kera. Sitä teemme nyt – esiintuleminen.

Jos mitään, niin teidän täytyisi – ei olla huolissaan – vaan olla tietoinen siitä, että kun tulemme Oivaltamiseen, se erottaa teidät massatietoisuudesta ja muista ihmisistä enemmän kuin koskaan. Se saa olonne tuntumaan enemmän erilaiselta kuin koskaan ennen, kenties on vaikeampaa käsitellä joitain asioita, mutta se rauhoittuu hetken kuluttua, ja huomaatte olevanne suuren sallimisen tilassa. Cauldre aikoi sanoa "rauhan" tilassa, mutta en halua käyttää tuota sanaa.

Olette niin suuressa sallimisen tilassa itsenne, ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen kanssa, että melko pian muut ihmiset eivät vaivaa teitä yhtä paljon. Jotkut teistä ovat tulleet superherkäksi äänille, toisten ihmisten energialle, kaupungissa olemiselle, ilmalle, kaikelle ympärillänne, näkymättömille energioille joita on kaikkialla, tulevat ne sitten kännykästä tai televisioasemasta tai ovat vain melua. Teistä on tullut todella superherkkä sille, mutta se asettuu, koska tulette siihen syvälliseen oivallukseen – ei vain mentaaliseen oivallukseen, vaan oikeasti oivallatte – "Se ei ole minun. Mikään siitä ei ole minun." Ja voitte olla hyvin hyväksyvä, eikä sen tarvitse piinata teitä. Teidän ei tarvitse kamppailla noiden energioiden ja herkkyytenne kanssa. Yhtäkkiä ne menevät vain suoraan läpi, ja se on kuin: "Ai, olen tietoinen, että niitä on siinä. Olen tietoinen, että toisten ihmisten energia voi joskus olla hyvin kamalaa. Olen tietoinen, muttei se ole enää minun. Ei minun."

Sitten oivallatte sen jälkeen, että aina silloin tällöin saatatte kaivata draaman esittämistä, ja draama on tavallaan hauskaa joskus, aina silloin tällöin. Saatatte oivaltaa ja sanoa: "Kaipaan todellisuudessa hyvää draamaa". Esimerkiksi jos olette tarkkailleet todella, mitä syötte – mitä teidän ei pitäisi tehdä, mutta jos olette tarkkailleet, mitä syötte – ja se on kuin: "Voi, haluan vain pizzaa. Siitä on kaksi kuukautta. Vain pizzaa!" (Vähän naureskelua) Miksi niin on? En ymmärrä, että ihmiset ympäri maailmaa himoitsevat pizzaa ja ranskalaisia perunoita? (Lisää naureskelua) He rakastavat niitä. Mutta yhtäkkiä oivallatte: "Voi, voin syödä pizzaa. Voin mennä draamaan ja leikkiä siinä vähän", mutta mestarina oivallatte: "Leikin siinä pelkästään huvituksen ja kokemisen vuoksi, mutta se ei ole minun."

Siis jos esiintulemisessanne on jotain, niin teistä tuntuu jonkin aikaa vielä vähän etäisemmältä muihin ihmisiin, massatietoisuuteen, ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. On nimittäin kestänyt kauan, kauan päästä siihen. Toisin sanoen, olette elämien ajan tuntenut ulkopuolisuutta, tuntenut elämien ajan, ettei biologinen perheenne ole oikeasti teidän. Miten moni teistä mietti, oliko teidän adoptoitu? Miten moni teistä toivoi, että teidät olisi adoptoitu? (Muutama naurahdus) Mutta on elämien ajan tunnettu tuota ulkopuolisuutta, ja yksi suurimmista haasteista, joka Tobiaksella oli työskennellessään teidän kanssanne, oli saada teidät oivaltamaan, että lakkaisitte yrittämästä sopia joukkoon. Se ei vain toimi. Te ette vain sovi. Mutta yrititte kuitenkin monien erilaisten asioiden avulla. Voi, miten monta avioliittoa oli, joissa yrititte sopia joukkoon ja olla normaali? Eikä se toiminut, ja nyt luulen, että pystytte hyväksymään sen. Voitte päästää siitä irti.

On siis tavallaan vähän enemmän kiusallista olla toisten ihmisten lähellä, olla massatietoisuusenergiassa, mutta sitten se oikeasti tasoittuu – oikeasti tasoittuu – emmekä puhu 20 vuodesta, ennen kuin se tapahtuu. Hyvin lyhyessä ajassa se tasoittuu, ja on suurta toisten hyväksymisen tunnetta, ilman heidän säälimistään. Suurta huvittuneisuuden tunnetta, nauramatta heille päin naamaa. Suurta huvittuneisuuden tunnetta. Ensin alkuun jotkut teistä sanovat: "Voi, haluan ravistella tätä ihmistä ja sanoa: 'Tässä ovat perusteet – salli ja hengitä. (Vähän naurua) Tässä ovat perusteet.'" ja sitten hymyilette itseksenne ja oivallatte, ettei siitä ole mitään hyötyä. Hän on omalla matkallaan. Kun hän on valmis, jos hän on koskaan valmis, hän tulee luoksenne tai jonkun kaltaisenne luokse pahimpina ja epätoivoisimpina hetkinään, synkistä synkimpänä, kun kaikki hänen elämässään romahtaa – tiedätte, millaista se on – ja sanoo: Mitä se on? Mitä se on? Näin tämän muutoksen elämässäsi, mitä sinä teit? Joitko jotain tiettyä pyhää vettä? (Adamus naureskelee) Vai oliko jonkin tyyppistä pyhää musiikkia?" Tiedätte, millaista se on.

Ja sitten pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että se on oikeasti hyvin yksinkertaista. Katsotte taaksepäin omaa matkaanne, ja se on oikeasti hyvin yksinkertaista. Mutta te teitte siitä monimutkaista. Se on oikeasti hyvin kaunista, mutta katsoitte aina Oivaltamisenne tai Oivaltamiseen tulemisenne heikkoa kohtaa.

Ja se on tavallaan hassua, koska se on kuin työskentelemistä teidän kanssanne joskus, erityisesti kun Tobias työskenteli kanssanne. Voi, se oli kuin painimista joka päivä! Ja kaikki se solvaamine jota kumpikin meistä on saanut, nuo ilkeät sanat joilla meitä on nimitelty ja se viha ja se sietokyvyttömyys ja … Mutta vedimme vain syvään henkeä ja hymyilimme, koska tiesimme, että pääsisitte tähän. Se on luonnollinen matka. Tiesimme, että pääsisitte tähän kohtaan. Jatkoin vain asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan. Olen toistanut asioita, joita Tobias sanoi vuosia. Ja toistanut: "Ja ja salliminen. Ja ja salliminen." Nyt se lopultakin tapahtuu. Olemme tässä esiintulemisessa.

Siitä tulee mielenkiintoista. Kokoontumistemme, shoudiemme – kun yhdistymme tällä tavalla – täytyy tehdä mutkia, koska ei ole vain sen työstämistä, että yritetään piestä vanhat ongelmat pois teistä, vaan kyse on, no, uudesta tavasta elää – miten teette sen, mitä tapahtuu. Ja on edelleen jäämää menneisyydestä. On edelleen aikoja, jolloin viettely, gravitaatio yrittää vetää teidät takaisin noihin vanhoihin tapoihin. Emme taistele niitä vastaan. Katselemme niitä vain suuren viisauden ja huumorin kera.

Viisaus ja huumori – sanoisin, että tavallaan siihen menemme Esiintuleminen-sarjassa. Se on ominaisuus, joka Kuthumilla on – viisautta ja huumoria. Jos voisitte kuvitella hetken eteenpäin mentäessä elämäänne viisautena ja huumorina – ja energian palvelemassa teitä, mutta viisautena ja huumorina – miten mahtava tapa elää. Olla viisas ja hauska samaan aikaan. Hyvin uskomatonta.

Siis kaiken tämän tapahtuessa on uskomatonta. Se tuntuu niin … Joskus jotkut teistä ajattelevat, että se tapahtuu hyvin nopeasti. Kaikki tämä tapahtuu, kun planeetta muuttuu. Puhun joistain planeettamuutoksista – toiset puhuvat paljon enemmän kuin minä – mutta puhun planeettamuutoksista ihmistietoisuuden tasolla, vihreän planeetan tasolla. On paljon ihmisiä, jotka kieltävät edelleen – he ovat kieltämisen tilassa. Eivät välttämättä shaumbrat, mutta ihmiset yleisesti kieltävät sen, mitä tapahtuu. He eivät halua näiden muutosten tapahtuvan. Muutoksia on kaikkialla. Niitä tapahtuu joka päivä, ja niitä tapahtuu nopeammin ja nopeammin.

Siis monet ihmiset piiloutuvat tavallaan kuoreen – piiloutuvat kotiinsa, työpaikkaansa, vanhoihin tapoihinsa. He eivät halua asioiden muuttuvan. He haluavat asioiden pysyvän sellaisena, kuin ne ovat olleet – kenties vain vähän kiillotettuna, vain vähän mukavampana, mutta periaatteessa samana – ja se on mahdotonta. On monia, jotka ovat piittaamatta kaikista muutoksista, joita tapahtuu maailmassa, muutoksista joita tapahtuu nopeammin kuin koskaan, koskaan ennen.

Saattaisi olla taipumusta aina silloin tällöin olla haluamatta muutoksia planeetalle, tavallaan pitää se entisellään. Se ei pysy. Se ei ole huono asia, eikä se ole hyvä asia. Se vain on. Se vain muuttuu.

Pointti on, että olette käyneet läpi kaikki nämä muutokset. Olette todella oikeasti johtaneet tietoisuutta monissa näissä muutoksissa. Nyt sitä tapahtuu maailmassa kaikkialla ympärillä, ja melko pian ihmisten täytyy oikeasti herätä ja oivaltaa, että maailma jonka he ovat tunteneet, maailma jota he ovat kokeneet monta elämää, muuttuu nopeasti. Ei ainoastaan Gaian lähdön myötä, vaan teknologian myötä. Ja enemmän kuin sen, ihmisten tietoisuuden myötä. Se oikeasti muuttaa asioita, ihmisten tietoisuus. Se mikä oikeasti muuttaa planeettaa, ovat teidän kaltaisenne ihmiset, jotka päättävät jäädä tänne ruumiillistuneena, oivaltaneena – ei menemällä saarnaamaan saippualaatikon päältä, ei yrittämällä käännyttää kaikkia, ei ajelemalla pyörällä koputtelemassa oviin, vaan olemalla vain omassa säteilyssään. Se on siinä, olemalla vain omassa säteilyssään. Se aiheuttaa lisää muutoksia.

Puhuin siitä monta vuotta sitten ns. Kvanttihypyssä. Puhuin kaikista muutoksista, joita tapahtuu planeetalla lääketieteessä, teknologiassa, rahoituksessa, valmistuksessa, energiassa, kaikessa, ja kaikki se tapahtuisi tietoisuuden vuoksi. Sitä ei tapahtuisi, jos ei olisi tietoisuutta – ei ainoastaan teillä, vaan monilla ihmisillä ympäri planeettaa.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Menemme Esiintuleminen-sarjaan. Haluaisin saada sille todella kivan videoavauksen, jonka voimme esittää. Esiintuleminen-sarja: olemme tekemässä sen. Olemme tekemässä sen.

Ja se on vaatinut melkoisesti myös siivoamista. Meidän täytyi fokusoitua. Niiden joiden oli tarkoitus todella oikeasti sallia ruumiillistunut Oivaltamisensa, täytyi tavallaan hätistää pois muut, koska he – no, olen todella suora – olivat vain energian syöjiä. He yrittivät vain hyötyä siitä työstä, siitä omistautumisesta, jota teette täällä. He yrittivät syödä energioita, ja meidän täytyi kehottaa heitä lähtemään, ja he lähtivät. Nyt seuraavat pari vuotta te, muut shaumbrat ja minä olemme hyvin – "fokusoitunut" ei ole oikea sana – pääsemme hyvin kokemiseen. Siinä on selkeyttä, mitä teemme seuraavat pari vuotta. Sen jälkeen varokaa. Täällä pelataan kokonaan erilaista pallopeliä. Seuraavat pari vuotta meillä on tämä läheinen, tiukkaan kudottu ryhmä, jolla on paljon selkeyttä siitä, mitä teemme ja mitä koemme. Hyvä.

Kunnolla syvään henkeä tässä.

Shaumbra-viisautta

No niin, Linda mikrofoniin, kiitos, koska on alkaa yksi suosikkiasiani. On se aika, jossa saamme shaumbra-viisautta. Linda mikrofoniin, kiitos.

(Esitetään Shaumbra-viisautta -video, ja vähän naureskelua)

Okei. Onko mikrofoni päällä?



LINDA: Ei (lisää naureskelua).



ADAMUS: Olisi niin noloa ojentaa jollekin mikrofoni, ja hän on juuri jakamassa viisauttaan ja … (Adamus on puhuvinaan ilman ääntä). Hyvä. Siis …



LINDA: Miksi katsot minua?



ADAMUS: Koska sinulla on mikrofoni.



LINDA: Minä, minä … Tuolla on kontrolloija.



ADAMUS: Okei. Siis kysymys.



LINDA: Olen vain palveluksessa.



– Ensimmäinen kysymys



ADAMUS: Kokoontumisemme lopussa viime kuussa puhuin jostain. Sanoin: "Mitä tapahtuu? On tämä energia, tämä dynamiikka. Nimittäin pääsemme lähemmäs ja lähemmäs todellista, puhdasta Oivaltamista, ja mitä helvettiä? Miksi asioiden hajoaminen tavallaan jatkuu? Miksi tuntuu siltä, että otatte kaksi askelta eteenpäin ja viisi taaksepäin? Mistä siinä kaikessa on kyse?" Sanoin: "No, testaatte itseänne."



Henki ei tee sitä. Mikään ei tee sitä. Te testaatte itseänne, ja se on tavallaan luonnollisen luonnoton ilmiö, joka on tapahtunut kaikilla ylösnousseilla mestareilla. Käytte läpi jakson, jossa todella testaatte itseänne, ettekä ole edes tietoinen siitä, mutta testaatte itseänne. Olette niin lähellä tätä Oivaltamista, että voitte melkein maistaa sen. Olette saaneet väläyksiä siitä. Olette saaneet kokemuksen tai kenties monia kokemuksia. Teillä on ollut paljon ahaa-elämyksiä, ja tiedätte vain, että se on siinä.



Voitte melkein haistaa sen. Voitte melkein tuntea sen. Se on niin todellista, että se tulee uniinne. Ja tällä hetkellä unissanne mestarin viisautta tulee sisään ja viisautetaan monia asioita, joita pidettiin tavallaan syvällä sisällä. Siis se menee myös unitilaan ja puhdistaa paljon jätettä. Ja tiedän, että unet ovat melko epämukava nykyään, ja ne tuntuvat vain jatkuvan ja jatkuvan, koska olette pitäneet kiinni noista ongelmista ikuisuuksia. Mutta testaatte itseänne. Se on jotain, mitä kaikki ylösnousseet mestarit ovat tehneet ennen Oivaltamistaan. Sitten kun he oivalsivat, että Oivaltaminen on melkein tässä, tuo Oivaltamisen oivaltaminen saa testaamaan itseään.



Siis sanoin viime kuussa: "Peräännyn. Pidän taukoa." Suurimman osan ajasta olen teidän kaikkien lähellä – suurimman osan ajasta. Juttelemme joskus pitkään, ja tiedän, että aina silloin tällöin kiroatte minut, mutta se on ok. Sitä varten olen täällä. Mutta lähdin pois, jotta teidän täytyisi olla tekemisissä itsenne ja testienne kanssa.



Siis kysymys – ja minulla on monta Shaumbra-viisautta -kysymystä tänään – kysymys on: miten olette testanneet itseänne? Mitä olette tehneet elämässänne testaamaan itseänne? Linda, ole hyvä.



LINDA: Yäk! Pidä kätesi irti varpaista. Yäk!! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Okei. Meidän täytyy saada – miten niitä kutsutaan – antiseptisiä pyyhkeitä Lindalle mikrofonia varten, kiitos. Ole hyvä.



STEPHAN: Liian myöhäistä.



ADAMUS: Ole hyvä, äläkä kaiva varpaitasi ennen mikrofonin ojentamista (naura).



STEPHAN: Nyt se on minun.



ADAMUS: (naureskellen) Kyllä.



STEPHAN: Miten olen …



ADAMUS: Miten olet testannut itseäsi?



STEPHAN: En tiedä, että olisin testannut itseäni viime kuussa.



ADAMUS: Okei. Sinun ei tarvitse testata itseäsi, mutta pelataanpa tässä vain peliä.



STEPHAN: Totta kai.



ADAMUS: Kutsun sitä tietoisuusnäytökseksi. Jos testaisit itseäsi, mitä tekisit? Pelaamme vain peliä.



STEPHAN: Aivan.



ADAMUS: Mitä tekisit?



STEPHAN: No, jos on jotain uutta – uusi ohjelmisto tai mitä tahansa – haluaa varmistaa, että se toimii oikein.



ADAMUS: Totta kai.



STEPHAN: Joten tekee kaikenlaisia testejä törmätäkseen epävarmuuksiin ja juttuihin.



ADAMUS: Totta kai, testaa ohjelmistoa. Mutta entä elämäsi? Teetkö ikään kuin ohjelmistotestejä elämääsi?



STEPHAN: No, tavallaan voin kuvitella, että sitä haluaa tehdä … haluaa päästä eroon epävarmuuksista.



ADAMUS: Joo-o, joo-o. Aivan, aivan. Siis miten olet testannut sitä – itseäsi?



STEPHAN: (pitäen tauon) No, se on hyvä kysymys (he naureskelevat).



LINDA: Voiiii! Se on …



ADAMUS: Haloo! Kyllä, se on hyvä kysymys.



STEPHAN: Se on hyvä kysymys.



ADAMUS: Se on … Vastaus voi aina olla: "Olen vasta tulossa tuon vastauksen oivaltamiseen." (Naurua)



STEPHAN: Juuri niin.



ADAMUS: Eli "en tiedä", mutta et ole sanonut noita sanoja. Siis itsesi testaaminen. Teeskentele vain hetki.



STEPHAN: Siis jos testaisin itseäni.



ADAMUS: Joo, joo. Millaista se olisi?



STEPHAN: Miten tekisin sen?



ADAMUS: Joo, mm hmm. Ja muuten, teet sitä parhaillaan.



STEPHAN: Aivan.



ADAMUS: Joo.



STEHPAN: Tarkoitan … kai … nimittäin … se juttu, mitä testataan?



ADAMUS: Joo.



STEPHAN: Ja sitten oivaltaa, että se on joka tapauksessa hyödytöntä.



ADAMUS: Joo, joo.



STEPHAN: Se on kuin …



ADAMUS: Aion olla todella suorasukainen, koska muuten tämä jatkuisi ja jatkuisi, koska …



STEPHAN: Tiedän.



ADAMUS: … tämä on sinun testisi itselle. Selkeyden puute – "En ole varma, mihin aion mennä, mitä aion tehdä. En tee mitään sitoumuksia. En aio, en halua …" Selkeyden puute. Siis testaat jatkuvasti itseäsi olemalla epäselvä.



STEPHAN: Mm hmm.



ADAMUS: Aivan kuten teet mikrofonissa juuri nyt. Ja …



STEPHAN: Olen selkeä. Joo (he naureskelevat).



ADAMUS: No, olet selkeä epäselvänä olemisessa. Toisin sanoen, se on suuri testi itselle. Enkä kiusaa sinua, mutta kiusaan kuitenkin, koska jos istut näissä tuoleissa, minä kiusaan. Eikä se ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä. Se on kuin – testi on epäselvänä pysyminen.



STEPHAN: Joo.



ADAMUS: Joo. "Voinko jatkaa epäselvänä olemista?" Ja sitten heräät joinain päivinä ja sanot: "Toivoisin, että minulla olisi vastuksia. Toivon, että niitä tulisi. Toivon, että olisi tietämistä. Toivon, että minulla olisi visio kaikista näistä asioista. Tota, palaan takaisin epäselvänä olemiseen." Se on tavallaan testi. Se on tavallaan melkein kuin käänteistesti.



STEPHAN: Aivan. Tarkoitan, että noita tilanteita tapahtuu, ja sitten yhtäkkiä on selkeyttä, Se on tavallaan, sitä jatkuu muutaman päivän …



ADAMUS: Miksi menet sitten takaisin epäselvyyteen?



STEPHAN: Epäselvyyteen.



ADAMUS: Joo. Miksi menet takaisin siihen? Sinun ei tarvitse.



STEPHAN: No, se on vain osa ihmisenä olemista, kai.



ADAMUS: Ei, ei ole.



LINDA: Hmmm.



ADAMUS: Ei, ei ole. Ei. Se on kenties osa sinun ihmiskokemustasi.



STEPHAN: Aivan.



ADAMUS: Mutta kirjassa ei ole mitään. Olen katsonut kirjaa ihmisenä olemisesta. Siellä ei sanota, että täytyy olla epäselvä.



STEPHAN: Mutta on noita jäämiä menneisyydestä.



ADAMUS: Siis, on mahtava testi itselle mennä takaisin epäselvyyteen.



STEHPAN: Aivan.



ADAMUS: Ja katsoa, pystyykö selvittämään epäselvyyden ja tulemaan selkeäksi.



STEPHAN: Ja ollen ylpeä.



ADAMUS: Joo. Eikä tämä ole kritiikkiä, se on havainto, ja monet teistä tekevät sitä. Kuten: "Olen vain epäselvä jonkin aikaa". Se on kummallinen testi. Haluatko olla selkeä?



STEPHAN: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Se oli selkeää. Hyvä, hyvä. Siis lakkaa testaamasta itseäsi selkeyden puutteella.



STEPHAN: Okei.



ADAMUS: Jep. Se on siinä.



STEPHAN: Helppoa.



ADAMUS: "Helppoa", hän sanoo (he naureskelevat).



STEPHAN: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Miten testaat itseäsi? Miten olet testannut itseäsi? (Naurua, kun Linda pyyhkii mikrofonia)



STEPHAN: Pesin jalkani. Ne ovat puhtaat! Jalkani ovat puhtaat!



ADAMUS: Tai älä kaiva nenääsi! (Lisää naurua)



LINDA: Pam! (Teeskennellen pamauttavansa Alicea päähän)



ADAMUS: Linda, sinä … (Linda haukkoo henkeään, kun Alice tekee jotain härskiä mikrofonilla). Linda, sinun ehkä kannattaa tuoda hansikkaat …



LINDA: Aion hankkia …. joo, joo!



ADAMUS: … vinyylihansikkaat mukanasi.



LINDA: Tarvitsen vinyylihansikkaan.



ADAMUS: Joo, joo, joo.



LINDA: Tämä on mennyt aivan liian pitkälle. (Alice on pyyhkivinään mikrofonilla kainalonsa) Voi ei! (Naurua) Aion …



ADAMUS: Hei, olemme kaikki perhettä! (Adamus naureskelee)



LINDA: Ääh!



ADAMUS: Olemme kaikki perhettä! Siis miten testaat Lindaa? Tarkoitan, miten sinä testaat? (Lisää naurua) Miten testaat itseäsi?



ALICE: Joo, ajattelin sitä, kun Stephan puhui. Olisin sanonut saman asian aluksi: etten usko testanneeni itseäni.



ADAMUS: Niinkö?



ALICE: Mutta odota.



ADAMUS: Jep, jep, jep.



ALICE: Odota. Odota sitä. Viime kuussa, luultavasti keahakin ja sen vuoksi, mitä olemme tehneet täällä, minulla on ollut paljon oivaltamisen tunnetta.



ADAMUS: Joo, joo.



ALICE: Ja sitten on aikoja, jolloin en ole tuntenut sitä, ja noina aikoina kun en ole tuntenut sitä, sanoin: "Miten ihmeessä?" Siis kyse on siitä, miksi en voi pysyä siinä. Ja sitten saan vastuksen itseltäni, että se on tapahtuessaan edelleen hyvin intensiivistä keholle, ihmiskeholle.



ADAMUS: Aivan.



ALICE: Ja siis jos testaan itseäni, se on melkein kuin Oivaltamiseen astumisen testaamista sanoen: "Ooh, aah! No, se on voimakasta. Äh! Palaa takaisin."



ADAMUS: Joo.



ALICE: Siis minulle … En tiedä, onko siinä mitään tolkkua.



ADAMUS: Toki. Se on melkein kuin laittaisit varpaasi veteen, ennen kuin koko kehon.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Suuri pelko joka sinulla on ja myös monilla muilla shaumbroilla, on biologia.



ALICE: Aivan, ehdottomasti.



ADAMUS: Nimittäin olet hyvä mielesi, mielesi tasapainon kanssa.



ALICE: Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Mutta "mitä helvettiä, tappaako se minut?"



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Nimittäin sydänkohtaus? Sairaus? Jotain sellaista. Olet ollut terveydenhoitoammatissa ja ymmärrät kehon ominaisuudet, joten se on itse asiassa tavallaan pelottavaa. Olisit pärjännyt paremmin poisoppittuasi kaikki nuo lääketieteelliset jutut.



ALICE: Joo, ihan totta (hän naureskelee).



ADAMUS: Mutta se on iso asia – testaat itseäsi: "Annan itselleni vähän tietoisuutta, sitten peruutan. Olenko edelleen hengissä?"



ALICE: Kyllä.



ADAMUS: "Sainko jonkin sairauden?"



ALICE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Siis, joo.



ALICE: Ehdottomasti, naulan kantaan.



ADAMUS: Mutta sanotaanpa vain … että kehosi ottaa vastaan paljon iskuja kaikesta tästä, mutta todellisuudessa se ottaa vastaan enemmän iskuja joka kerta, kun pysähdyt, lähdet liikkeelle, pysähdyt, lähdet liikkeelle.



ALICE: Hmm.



ADAMUS: Mitä jos vain menisit siihen? Ei enää testaamista. Ja mitä jos pahimmassa tapauksessa kehosi antaa periksi?



ALICE: Jep, joo. Sanon sitä lapsilleni: "Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuolee. Palaa takaisin ja tekee sen uudestaan."



ADAMUS: Ei, ei. Sinun ei tarvitse tulla takaisin.



ALICE: En halua tulla takaisin (hän naureskelee), joo.



ADAMUS: Mutta tämä kuolemanpelko on valtava, ja se on, no, tavallaan myös testi, mutta se on toinen tarina. Mutta kuolemanpelko, jos voisit päästä siitä yli … Kuole nyt. Pääse siitä yli. Olemme tehneet sen joissain kokoontumisissamme. Saa kuolema pois tieltä. Tavallaan käyt läpi kuoleman joka tapauksessa.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Tarkoitan, että menet siihen – pidät siitä tai et. Mutta aletaanpa oikeasti tuoda sisään uutta biologiaa. Olet hyvin virittynyt ymmärrykseen biologiasta energiatasolla, ei vain lääketieteellisellä tasolla. Mutta olisit täydellinen siihen, miten todella ymmärretään tämä dynamiikka, jota on kutsuttu valonkehon tulemiseksi. Ja vain tee se. Ole esimerkki.



ALICE: Joo, joo. Joo, joo.



ADAMUS: Ymmärrykselläsi lääketieteestä ja energiasta, ole tuo esimerkki. Tuo se sisään ja lakkaa testaamasta.



ALICE: Tajusin.



ADAMUS: Joo, hyvä.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Kiitos, kiitos. Voi, odotan sitä innolla! Jep. Tarvitsit vain luvan. Se on siinä. Tarvitsit vain: "On ok tehdä tämä. Anna palaa." Joo. Pari vielä. Miten olet testannut itseäsi?



ANDY: Aa, se testi, kyllä.



ADAMUS: Se testi.



ANDY: Oikeastaan olen enemmän vain epäillyt itseäni. Nimittäin vuosia sitten …



ADAMUS: No, se ei ole testi.



ANDY: Joo, no, vuosia sitten ajattelin: "Minun täytyy päästä eroon kaikista peloistani."



ADAMUS: Aivan.



ANDY: Oli kaiken aikaa: "En pelkää mitään", ja sitten sinä tulet painelemaan nappuloitani (Adamus naureskelee) ja … Luulen, että pelkään itseäni. Uskon, että pelkään menestymistä.



ADAMUS: Aivan. Miksi?



ANDY: Tuntuu …



ADAMUS: Siis teetkö sitä hassua asiaa, jossa saat vähän menestystä ja sitten – pum! – kaikki mennee – viuh! – pois?



ANDY: Joo, saan kuvia entisistä elämistä, jotka eivät olleet kovin miellyttäviä tai menestyksiä.



ADAMUS: Onko sinulla paljon rahaa pankkitililläsi?



ANDY: Tällä hetkellä minulla on vähän, joo.



ADAMUS: Tarkoitan paljon.



ANDY: Ai, ei paljon, ei.



ADAMUS: Kuten, hmm, kuusi numeroa?



ANDY: Tota, ehkä (naurua).



ADAMUS: Olin menossa seitsemään.



ANDY: Tota, no, joo, joo. Luultavasti …



ADAMUS: Okei.



ANDY: … minulla on vähän rahaa, joo.



ADAMUS: Mutta pointtiin siitä.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Onko niin, että pelkäät menestymistä, joten sallit itsesi saada vähän …



ANDY: Kyllä.



ADAMUS: … mitä kutsuisin suhteellisen mukavaksi, muttei paljon. Ja se ei päde ainoastaan rahaan. Käytin sitä vain esimerkkinä, mutta …



ANDY: Joo, kaikkeen, koska …



ADAMUS: … suhteet?



ANDY: Tulee maalitauluksi, kun on hyvin menestynyt. "Ai! No, tällä kaverilla on rahaa. Mennään hakemaan rahaa häneltä. Tällä kaverilla on mahtavaa liiketoimintaa, kenties voin saada töitä häneltä." Se on kuin …



ADAMUS: He ovat vain niitä, joista kuulet.



ANDY: Joo.



ADAMUS: On paljon ihmisiä, joilla on paljon rahaa ja joista et kuule, koska he eivät ole … aioin sanoa "kusipäitä". (Linda haukkoo henkeään)



ANDY: Sano se. Se on ok.



ADAMUS: Mutta sanon sen. He eivät leveile sillä. Tiedätkö, että planeetalla on paljon todella varakkaita ihmisiä, jotka ovat hyvin hiljaisia. He eivät ammu energeettisesti valorakettia kertoakseen kaikille. He sallivat yltäkylläisyyden elämässään, eikä heidän tarvitse tehdä show'ta siitä. Kuulet vain niistä, jotka ovat maalitauluna, koska he haluavat olla. Muuten he eivät ampuisi punaista valorakettia ja ilotulitusraketteja, jotta kaikki tulevat heidän peräänsä.



ANDY: Pidän siitä, kiitos.



ADAMUS: Mistä?



ANDY: Tuosta informaatiosta.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.



ANDY: Se on erilainen ajatus.



ADAMUS: Siis testaat itseäsi – voitaisiin sanoa, että kyse on voimastasi, menestyksestäsi, olemisestasi persoona – ja sitä tapahtuu tavallaan uudestaan ja uudestaan. Näen joidenkin suhdeasioiden seuraavan sitä linjaa.



ANDY: Joo. Voi, kyllä. Kyllä.



ADAMUS: Joo. Voi, kyllä! (Adamus naureskelee)



ANDY: Joo, joo. Joo.



ADAMUS: Aivan, joo.



ANDY: Joitain mehukkaita juttuja (vähän naureskelua).



ADAMUS: Joo, joo. Siis miksi, Andy, miksi testaat itseäsi sillä tavalla?



ANDY: (pitäen tauon) Uskon, että se on ehkä itseni pelkoa.



ADAMUS: Okei.



ANDY: Menestymiseni pelkoa.



ADAMUS: Joo. Mutta eikö Oivaltaminen ole menestymisen muoto? Nimittäin jotain, mitä olet työstänyt jonkin aikaa? Miten aiot päästä Oivaltamiseen, jos pelkäät menestymistäsi?



ANDY: Siis, haluaisin päästä eroon tuosta pelosta.



ADAMUS: Joo, okei. Miksi et ole päässyt? (Muutama naurahdus)



ANDY: Kenties minun täytyy katsella tuo "Lopeta se" -video uudestaan (vähän naurua).



ADAMUS: Se olisi hyvä video.



ANDY: Joo, joo. Se oli hyvä. Pidän siitä.



ADAMUS: Mutta ei, ja vastaus on todella selkeä: koska nautit siitä edelleen. Muuten et tekisi sitä. Tämä on yksi näistä yksinkertaisista, tiedäthän, "huumoria ja viisautta yhdistettynä". Jos teet jotain, mistä et pidä, se johtuu luultavasti siitä, että pidät siitä edelleen. Ammennat siitä edelleen jotain. Saat siitä edelleen jotain. Siis mene siihen: "Mitä saat edelleen siitä?", ja sitten lopeta se.



ANDY: Kyllä, kyllä. Kenties sen mukavuus – mikä se vanha sanonta onkaan? – parempi paholainen jonka tuntee.



ADAMUS: Aivan, aivan, kyllä. Eikä kyse ole rahasta tai menestyksestä tai mistään, vaan Oivaltamisesta, ja jos pelkäät itseäsi, jos epäilet itseäsi, niin sovellat tuota samaa asiaa Oivaltamiseen.



Ole etäämmällä ja katsele energiamalleja elämässäsi – suhteita, rahaa – ja olet kamppaillut rahan kanssa menneisyydessä, ja sitten sitä tuli tavallaan helpommin. Suhteet, raha ja kehosi, biologiasi, joka ei ole suuri ongelma. Mutta tarkastele sitä, ja nyt voit tehdä johtopäätöksiä ja sanoa: "Aion tehdä sitä esiintulemisessani. Testaan sitä. Saan vähän sitä, ja sitten sätin itseäni ja minun täytyy jatkaa sitä, että täytyy tehdä töitä sen eteen."



ANDY: En pidä tuosta ajatuksesta.



ADAMUS: Hyvä.



ANDY: Mutta sitä luultavasti teen, häh?



ADAMUS: Luultavasti. Kenties. En tiedä. Mutta pointtina viime shoudissa oli, että se on hyvin tavallista. Kun pääsette tähän kohtaan, kun tullaan esiintulemiseen, Oivaltamiseen, jatkatte itsenne testaamista. Ja se pidättelee hyvin monia ihmisiä – testejä ja testejä ja testejä: "Olenko sen arvoinen? Olenko valmis?" Ja on kyse tavallaan myös siitä jutusta, että monet ihmiset pitävät sen ajattelemisesta, mutteivät sen tekemisestä oikeasti. Nimittäin joskus unelma on upeampi kuin todellisuus. Nimittäin joskus ihmiset haluavat jatkaa valaistumisesta uneksimista ja siitä puhumista ja kurssien käymistä ja kaikkea sitä muuta sen sijaan, että vain tekisivät sen. Ja sen yritän osoittaa tässä, joo.



ANDY: Kiitos. Joo, luulen, että minulle on tullut mukavaksi olla omassa kurjuudessani.



ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Kunnes sitten minä osoitan sen, ja nyt siitä tulee todella kurjaa (he naureskelevat).



ANDY: Se tulee nyt paremmaksi, joo! Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Otamme vielä kaksi.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Vielä kaksi. Miten testaat itseäsi? O-ou (Adamus naureskelee).



SHAUMBRA 1 (nainen): Voi, hyvä luoja! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Pahin mahdollinen pelko (lisää naureskelua), että ojennetaan mikrofoni shoudissa.



SHAUMBRA 1: Aivan!



ADAMUS: Voisitko nousta myös seisomaan?



SHAUMBRA 1: Voi, pojat.



ADAMUS: Joo. Olisin voinut panna sinut tulemaan näyttämölle, mutta pysymme tässä. Miten testaat itseäsi?



SHAUMBRA 1: Hmm. En tiedä – Kelly, miten testaan itseäni? (Hän naureskelee) En tiedä, se on vain … (Linda haukkoo henkeä ja yleisö sanoo "ai-jaiiiii!")



LINDA: Ai-jaiii! Se oli vessavastaus. (Joku huutaa "voi ei!") Ai-jaiiii!



ADAMUS: Voit käyttää tämän tilaisuuden käydä vessassa.



SHAUMBRA 1: Ai-jai-jai-jai. Okei.



EDITH: Erittäin huono juttu.



LINDA: Anna hänelle toinen mahdollisuus.



ADAMUS: Anna mikrofoni jollekin, josta et pidä. Anna se kenelle tahansa (Adamus naureskelee).



LINDA: Suoraan edessä. Suoraan edessä (joku sanoo "pese vain kätesi")



SHAUMBRA 1: En tunne häntä.



ALAYA: Minäkö?



SHAUMBRA 1: Joo (lisää naureskelua). Voi, hyvä luoja. Tiedän myös paremmin (joku naureskelee).



ADAMUS: Kaksi minuuttia on ok. Vetäisikö joku – ja sen täytyy olla poikien vessa (paljon naurua).



LINDA: Oiiii! Et voi panna häntä menemään poikien vessaan!



ADAMUS: Kaksi minuuttia on ok. Menisikö joku vetämään hänet ulos kahden minuutin kuluttua. Siis, hyvä. Nyt sinulla on mikki. Siis testaus. Miten olet testannut itseäsi?



ALAYA: Testaan itseäni rahalla.



ADAMUS: Rahalla.



ALAYA: Kuten "No, onko minulla varaa siihen? Vai eikö minulla ole varaa siihen?"



ADAMUS: Ai jaa!



ALAYA: "Pitäisikö minun maksaa siitä?" Pelaan sillä vähän.



ADAMUS: Niinkö? Tekevätkö ihmiset edelleen sitä? He ovat huolissaan siitä, onko heillä rahaa?



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Vau! Vau, vau. Okei, joo. Siis anna minulle esimerkki jostain, mitä olet tehnyt hiljattain, kun yrität päättää, pitäisikö sinun ostaa oikein kiva uusi auto vai ei.



ALAYA: Itse asiassa ostaa talo.



ADAMUS: Ostaa koti, okei.



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Joo.



ALAYA: Ostaa koti.



ADAMUS: Mahtavaa.



ALAYA: Pitäisikö minun …



ADAMUS: Ostitko?



ALAYA: En ole vielä ostanut.



ADAMUS: Miksi?



ALAYA: Minusta tuntuu, että minun täytyy olla tavallaan välivaiheessa nyt, tavallaan virtaavampi, ei liian kiinteä. (Adamus naureskelee ja ilmehtii "ei ole todellista") Haluan olla … (naurua)



ADAMUS: Makyoa! Köhöm!



ALAYA: … käytettävissä.



ADAMUS: Mitä?!!! Mitä?!



ALAYA: Vain käytettävissä. Enemmän …



ADAMUS: Okei, okei.



ALAYA: Ei liian kiinteä.



ADAMUS: Aion sanoa siitä: "Tämä on hevonpaskaelämäsi". (Alaya naureskelee) Miten pitkään olet halunnut taloa? Miten pitkään olit koditon?



ALAYA: En ole koditon.



ADAMUS: Miten pitkään olit koditon?



ALAYA: Luultavasti puoli vuotta.



ADAMUS: Okei.



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Miten pitkään olet halunnut taloa?



ALAYA: Omaa?



ADAMUS: Kyllä.



ALAYA: Siitä lähtien kun minulla oli leikkimökki takapihalla ollessani pieni tyttö (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei, minun pointtiini.



ADAMUS: Rakastan taloa.



ADAMUS: Ja nyt kerrot minulle, että haluat pysyä virtaavana.



ALAYA: No …



ADAMUS: Ja olla vain valmis mihin tahansa.



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Sinussa on taloenergiaa kirjoitettuna ympäriinsä (Alaya naureskelee). Ei, vaan sinussa on. Nimittäin jotkut ihmiset ovat nomadeja. Sinä olet koti/taloihminen (suom. huom. sama sana merkitsee "taloa" ja "kotia"). Se on ankkurisi. Se on paikkasi. Se on turvapaikkasi. Ja olet estänyt koko elämän itseäsi saamasta turvallista taloa.



ALAYA: Mm.



ADAMUS: Koko hemmetin elämäsi.



ALAYA: Saat minut itkemään (hän naureskelee).



ADAMUS: Kun olit kasvuiässä, kun olit koditon, ja nyt sinulla on ilmeisesti asuinpaikka, mutta se ei ole omasi. Turvallinen talo, joka on sinun paikkasi, jonka voit saada – ja voit matkustaa, voit tehdä, mitä haluat – mutta turvallinen talo. Katson sydämeesi, ja se on siellä, ja nyt kerrot minulle tätä testiroskaa: "Haluan pysyä virtaavana"? Ei. Ei, ei, ei, ei.



ALAYA: Käytettävissä? (Hän naureskelee)



ADAMUS: Käytettävissä. Paras paikka olla käytettävissä on omassa kodissasi. Kyse on vain … En aio kehottaa sinua tekemään sen tai olla tekemättä, mutta …



ALAYA: Se on pelottavaa. Se on pelottavaa.



ADAMUS: Miksi?!



ALAYA: Minä, minä, äh, minä … Ei ole minun vessa-aikani (he nauravat).



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei! Yksi kerrallaan. Miten monta koppia siellä muuten on? (Naurua)



ALAYA: Hän on jo miestenhuoneess!



ADAMUS: Ei, on taloaika.



ALAYA: Ai, on taloaika.



ADAMUS: On taloaika. Lakkaa testaamasta itseäsi.



ALAYA: Okei.



ADAMUS: Hanki talo. Sinulla on paikka, jossa olet hyvin turvassa itsessäsi. Tota, aion puhua taloista hetken kuluttua.



ALAYA: Talo. Talo on niin hyvä.



ADAMUS: Talo. Joo, talo on hyvä.



ALAYA: Rakastan taloa, joo.



ADAMUS: Siis, mitä tekemistä sillä on vapauden kanssa?



ALAYA: Se merkitsee vain, ettei minun tarvitse käydä läpi …



ADAMUS: Testaat itseäsi. Se on sama …



ALAYA: Kysyit minulta! (Hän nauraa)



ADAMUS: Voit yleistää tuon saman asian. Kuuntele tässä tarkkaan. Voit … Ai, olet valmis? (Shaumbralle, joka palaa vessasta)



SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.



ADAMUS: En kuullut pöntön huuhtelua (vähän naureskelua), mutta se on ok.



Kuuntele, voit yleistää tuon saman asian. "Ajattelen talon ostamista, mutta haluan olla virtaava nyt. Haluan olla avoin tilaisuuksille tai mille tahansa." Teet samaa hemmetin asiaa valaistumisesi kanssa: "No, en halua sitoutua itseeni, Henkeen, elämään, mihinkään. Minä vain …" Sinä olet pelkuri (muutama naurahdus). Kyllä, sinä olet. Käytät sitä tekosyynä, ja se on ehdottomasti 100%:sti makyoa. Se on hevonpaskaa!



ALAYA: Okei.



ADAMUS: Siis, näemme tämän talopelin tässä ja voit tehdä sen ja olla ok, mutta kun alat tehdä sitä nyt oman Oivaltamisesi kanssa – "No, ei ehkä ole aivan se aika" tai "Odotan ja katson, täytyykö minun tehdä jotain muuta" tai "Pysyn vain auki ja katson, mitä mestari sanoo". Se on hevonpaskaa.



ALAYA: Okei.



ADAMUS: Okei.



ALAYA: Okei.



ADAMUS: Siis hanki se talo.



ALAYA: Ja ole valaistunut.



ADAMUS: Hanki se talo ja ole valaistunut. Pidän siitä. Joo.



ALAYA: Valaistunut talo.



ADAMUS: Kyllä! Kyllä!



ALAYA: Okei.



ADAMUS: Vaihda tuoliasi! (Naurua, kun Alaya katsoo Edithiä, joka irvistää, ja Adamus heittää tälle lentosuukon)



Okei, yksi vielä ja sitten meillä on toinen kysymys. Tulee pirun pitkä päivä. Yksi vielä. Miten olet testannut itseäsi viime aikoina? Oi! Toivon, että kamera on todella hyvä nappaamaan ilmeen heidän kasvoillaan, kun he saavat mikrofonin. Miten olet testannut itseäsi.



SUE: No, pari viime kuukautta olen käsitellyt uskomatonta vihaa.



ADAMUS: Joo, joo. Ai, hyvä.



SUE: Ja projisoinut sen ulospäin.



ADAMUS: Joo.



SUE: En usko, että kovin paljon sisäänpäin, koska olen oikeasti mieltynyt "Lopeta se!" -ajatukseen.



ADAMUS: Aivan, aivan. Siis olet potkinut koiria ja vastaavaa?



SUE: Ei. Huutanut autoliljoille ja …



ADAMUS: Voivatko he kuulla sinut? (Hän nyökkää) Ai, he voivat! (Naurua) Joo. Käytätkö käsimerkkejä?



SUE: Häh, en.



ADAMUS: Ei, ei. Huudat vain heille.



SUE: Joo, minulla on tarpeeksi ääntä.



ADAMUS: Mitä huudat heille? En ole koskaan ollut autossa. Olen ollut paljon hevoskyydissä, mutten koskaan autossa. Siis miltä se näyttäisi?



SUE: No, se on joko: "Lopeta se, paskapää."



ADAMUS: Joo.



SUE: Joo. Tai …



ADAMUS: Miten he voivat kuulla sinut, jos ikkunat ovat …



SUE: No, ikkunat ovat auki.



ADAMUS: Ai, ne ovat (Sue naureskelee). Siis miten tekisit sen? Sanotaan, että olen toisessa autossa ja kiilasin juuri sinut – miten tekisit sen?



SUE: No, kun näen heidät peruutuspeilissäni, sanon tavallaan: "Lopeta se, kusipää!"



ADAMUS: Käännytkö ympäri?



SUE: Joo (hän kikattaa).



ADAMUS: Ai, käännyt.



SUE: No, en. Katson peruutuspeilistä.



ADAMUS: Ai, aivan, aivan. Okei.



SUE: Siis energia on suunnattu …



ADAMUS: Haluan vain kuulla sen oikeasti tapahtuvan. Siis olen juuri kiilannut sinut tai jotain, ja siirryn taaksesi, ehkä liian lähelle, ja sitten mitä?



SUE: Lopeta se, kusipää!



ADAMUS: Ai, pah! Okei, hyvä. Hyvä (vähän naurua). Siis vihaongelmia.



SUE: Aivan.



ADAMUS: Miten se on itsesi testaamista? Minusta se olisi toisten ihmisten testaamista.



SUE: No, sain tämän oivalluksen taannoin. Se estää minua olemasta itseni kanssa. Nimittäin projisoin sen edelleen ulospäin, vaikka se oli täällä.



ADAMUS: Mm hmm.



SUE: Ei vihaa tarvitse olla täällä, mutta minun täytyy olla selkeä.



ADAMUS: Miten kauan olet tässä elämässä tukahduttanut vihaa?



SUE: Voi hyvä luoja, syntymästä saakka!



ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että paljon. Paljon tukahduttamista.



SUE: Aivan.



ADAMUS: Ja se vaikuttaa kehoon, kuten tiedät.



SUE: Aivan.



ADAMUS: Ei kovin hyvä asia.



SUE: Aivan.



ADAMUS: Siis en pitäisi sitä testinä, se on pelkkää huutamista. Tarkoitan, ettet nouse autostasi pesäpallomailan kanssa, ethän?



SUE: (naureskellen) En.



ADAMUS: Okei, siis vähän huutamista. Ja tiedätkö mitä? Hyvin monet teistä alkavat oikeasti oppia, miten tullaan osittain näkymättömäksi. Toisin sanoen, voit kirota: "Lopeta se …"



SUE: Kusipää.



ADAMUS: … kusipää", sanoa sen ääneen ja he ovat tietämättömiä siitä. He eivät näe sinua. He eivät kuule sinua. Sinusta tuntuu hyvältä saada se ulos, mutta se on – kiertelemme tässä. Ei, et oikeasti testaa itseäsi sillä tavalla. Miten oikeasti testaat itseäsi?



SUE: No, toinen ahaa-elämys tuli itserakkaudesta, ja minulla oli hetki, jolloin tunsin uskomattoman syvää rakkautta itseäni kohtaan.



ADAMUS: Kyllä.



SUE: Ja laitoin kädet kasvoilleni.



ADAMUS: Hyvä.



SUE: Ja … joo.



ADAMUS: Testaat itseäsi ottamalla jotain tuollaista ja työntämällä sen mieleesi ja katsomalla, voitko älyllistää sen, tehdä siitä mentaalisen käsitteen. Sinulla on tavallaan mielenkiintoinen tapa arkistoida asioita mieleesi, ja yrität myös laittaa jotkut suurimmista ahaa-elämyksistäsi eräänlaiseen mielen arkistoon sen sijaan, että annat sen olla vain vapaa ja avoin tunne. Ja testaat itseäsi tavallaan sanomalla: "Olenko tarpeeksi fiksu tehdäkseni kaiken tämän?" Vähän tavallaan taustakysymys koko elämässäsi: "Olenko riittävän fiksu?"



SUE: No, sanoisin myös, että itseni avaaminen tunteille, tunteiden salliminen.



ADAMUS: Juuri niin. No, niin tapahtuu, kun sinusta tulee mentaalinen. Kun sinulla on kaunis tunne – luonnollinen, alkuvoimainen tunne on todella oikeasti kuin oivallus – ja tunnet sen, ihmisen täytyy sitten mennä nopeasti laittamaan se tuohon mielen arkistokaappiin. Ja se on tapa testata itseäsi, mutta se on vähän myös todellisten, avoimien tunteiden pelkoa. Erityisesti jos luulet suuttuvasti, melkein yrität tukahduttaa sen. Mutta yritä olla arkistoimatta sitä oitis.



SUE: Aivan.



ADAMUS: Saat tuon tunteen, joka sinulla oli itserakkaudesta. Sen sijaan että analysoit sitä tai yrität sanoa: "Okei, tämä kuuluu tähän arkistokaappiin kohtaan "itserakkaus" ja nyt voin analysoida sitä ja …", lakkaa tekemästä sitä. Se vain hidastaa sinua.



SUE: Okei.



ADAMUS: Siistiä (Sue naureskelee). Okei.



SUE: Kiitos.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Olette kaikki testanneet itseänne monin eri tavoin, kun tulemme Oivaltamiseen. Se on hyvin luonnollista, siis älkää katuko sitä. Älkää panko itseänne koville. Testaatte, ja se on todellisuudessa kysymistä itseltänne: "Olenko oikeasti valmis? Olenko oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti valmis?" Ja sitten annatte itsellenne uuden pikkutestin.



Siis alkakaa katsoa joitain tapoja ja malleja, joilla teette asioita elämässänne. Ja kuten puhuimme, sinulla on tapahtunut tätä talojuttua (Alayalle). Tee se vain. Lakatkaa testaamasta itseänne, ja testaamasta itseänne todella kummallisilla tavoilla. Pääskää vain ohi entisestä testaamisesta, okei? Alatte tulla hyvin tietoiseksi näistä testeistä.



Mutta on jotain muuta, mikä on nyt todella tärkeää, ja aion tuoda sen esiin tässä Siivet-sarjan viimeisessä shoudissa, koska siipenne alkavat avautua. Alatte ilmestyä esiin tuosta heräämisen kotelovaiheesta. Siipenne alkavat avautua, mutta siivissänne on jotain todella tahmeaa, todella tahmeaa, ja meidän täytyy puhua siitä täällä.



– Toinen kysymys



Siis, aloitan esittämällä kysymyksen – Linda mikrofoniin, tuohon likaiseen mikrofoniin (muutama naurahdus). Aloitan esittämällä kysymyksen: "Oletko uhri?"



Linda mikrofoniin, kiitos. Oletko uhri?



DAVID: Sanoisin "ehdottomasti kyllä".



ADAMUS: Ai, okei. Selitä.



DAVID: Sain juuri mikrofonin tällä kertaa! (Paljon naurua, Adamus repeää)



ADAMUS: Se oli hyvä esimerkki viisaudesta ja huumorista yhdessä. Se oli erittäin hyvä. Oletko uhri?



DAVID: Ja tietoisesti, en.



ADAMUS: Mm hmm.



DAVID: Mutta oltuaan 1500 elämää karusellissa, voisi alkaa epäillä, että saattaa olla jotain.



ADAMUS: Okei (muutama naurahdus). Minkä uhri ajattelet olevasi?



DAVID: No, suuri kysymys on ollut epäily, mutta se on itse luotua.



ADAMUS: Aivan.



DAVID: Minä panemassa jarrut elämääni. Itse asiassa se ei ole oikeasti uhriutta. Se on vain minä panemassa jarrut elämääni.



ADAMUS: Mm hmm. Mutta tunnetko olevasi uhri?



DAVID: Itse asiassa en tunne.



ADAMUS: Okei, hyvä. Olet käynyt SES-kurssi. Olet SES-opettaja, joten ymmärrät todella koko uhrienergia-asian. Mutta sanot, ettet ole.



DAVID: Niin sanon. Sanoin juuri niin.



ADAMUS: Okei (David nauraa sydämellisesti). Okei, hyvä. Ei, se on …



DAVID: En tiedä, miksi tein sen! (Adamus naureskelee)



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Seuraava. Oletko uhri?



SHAUMBRA 2 (nainen): Voi, hyvä luoja.



ADAMUS: Se oli uhri-ilme, kun sait mikrofonin. Voisiko joku hymyillä, kiitos, kun saa tuon hemmetin mikrofonin? "Kiitos, Linda, olen odottanut tätä." Ole hyvä. Oletko uhri?



SHAUMBRA 2: Tämä ei ole totta (hän naureskelee). Sori. Ajattelen, että aiemmin olin uhri, koska tässä on kyse massatietoisuudesta ja nyt elämässäni …



ADAMUS: Etkö halunnut saada mikrofonia tänään?



SHAUMBRA 2: En.



ADAMUS: Et halunnut saada sitä, joo.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Vähän pelottavaa.



ADAMUS: Kerroit Cauldrelle aiemmin, että olit huolissasi englannistasi?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Joo, englantisi on ok. Joo. Uh! Se oli nopea häiriötekijä, jotta voimme päästä takaisin asian ytimeen. Siis oletko uhri?



SHAUMBRA 2: Nyt en ajattele olevani.



ADAMUS: Et.



SHAUMBRA 2: Ennen kyllä.



ADAMUS: Ennen. Mikä oli suurin asia, jonka uhri olit?



SHAUMBRA 2: Massatietoisuus.



ADAMUS: Joo, joo. Se on iso juttu.



SHAUMBRA 2: Pelko.



ADAMUS: Mutta tulet kauniista maasta, jossa on hyvin kauniita ihmisiä, joiden kimppuun on hyökätty, jotka on tuhottu ja raiskattu, ja kaikkia pahoja asioita.



SHAUMBRA 2: Olen kotoisin Puolasta ja …



ADAMUS: Se on konfliktin sydän.



SHAUMBRA 2: Kyllä. Vaihdoin maata 16 vuotta sitten. Siitä syystä minusta tuntuu nyt erittäin hyvältä. Työpaikkani on ongelma (hän naureskelee).



ADAMUS: Millainen työpaikka sinulla on?



SHAUMBRA 2: Ai, en halua sanoa, sori, koska ihmiset …



LINDA: Voi, pidä sitä … (mikrofonia ylempänä)



ADAMUS: Hän on vakooja. Hän on vakooja (naurua). He eivät halua koskaan kertoa. Hyvä. Siis kysymys on, oletko uhri. Tulet maasta, jossa on valtava uhritietoisuuden kuorikerros. Pidimme tilaisuuden siellä. Haluaisin mennä takaisin, koska meidän täytyy tehdä shaumbrojen kanssa vielä työtä Puolassa …



SHAUMBRA 2: Kyllä, tietenkin.



ADAMUS: … jotta siitä päästetään todella irti.



SHAUMBRA 2: Erityisesti nyt uskonnossa.



ADAMUS: Siis oletko uhri, kyllä vai et?



SHAUMBRA 2: En.



ADAMUS: Et. Okei, hyvä.



SHAUMBRA 2: En nyt.



ADAMUS: Ai, hyvä. Hyvä. Iloista nähdä, että olemme siirtymässä tästä ohi. Pari vielä.



SHAUMBRA 2: Kiitos.



ADAMUS: Otamme näytteen ryhmästä tässä. Oletko uhri?



LARA: En.



ADAMUS: Olitko hiljattain? Viisi, kymmenen vuotta sitten?



LARA: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä.



LARA: Kyllä.



ADAMUS: Vau! Minkä uhri?



LARA: Kai oman epävarmuuteni …



ADAMUS: Mofon (hänen aviomiehensä) kanssa eläminen ei tee sinusta uhria automaattisesti.



LARA: No, siinä se on! (Naurua)



ADAMUS: Automaattisesti (he naureskelevat). Se on kyseenalaista, mutta se ei tee sinusta uhria. Siis minkä uhri olit?



LARA: Oman epävarmuuteni ja epäselvyyteni ja levottomuuteni.



ADAMUS: Mm hmm, mm hmm. Menneisyytesi, lapsuutesi tai minkään sellaisen?



LARA: Ei.



ADAMUS: Ei, ei, ei.



LARA: Kai vain aikuiskokemusten.



ADAMUS: Okei. Mutta olet sen ohi?



LARA: Ei.



ADAMUS: Okei. Siis on vähän uhriutta …



LARA: Ei, minusta ei vain tunnu enää uhrilta.



ADAMUS: Sinusta ei tunnu uhrilta?



LARA: Ei.



ADAMUS: Okei. No, mutta kuulen vähän ristiriitaa tässä.



LARA: Mm hmm. Minulla on …



ADAMUS: Et ole uhri, mutta on edelleen vähän. Mitä tapahtuu?



LARA: (naureskellen) Tunsin edelleen paljon epävarmuutta ja levottomuutta.



ADAMUS: "Epävarmuus" ei ole oikea sana.



LARA: Hmm.



ADAMUS: Tiedätkö, mitä se on?



LARA: Mitä?



ADAMUS: Se on minun siirtymiseni (toiseen aiheeseen).



LARA: Ole kiltti.



ADAMUS: Ei, sinun täytyy sanoa se.



LARA: Ai, tiedänkö sen?



ADAMUS: Miksi kutsut sitä epävarmuudeksi? Sitäkö sanoit sen olevan?



LARA: Mm hmm.



ADAMUS: Miksi kutsut sitä niin? Miksi kutsut sitä niin? Tiedät, mitä se on.



LARA: Päättämättömyys?



ADAMUS: Se ei ole sitä.



LARA: Se ei ole sitä.



ADAMUS: Pyörit sen ympärillä.



LARA: Mm hmm.



ADAMUS: Mitä se on?



LARA: Pelkoa.



ADAMUS: Lähellä.



(Lara pitää tauon)



Mikä on se sana? Se on aivan siinä. Puolet sinusta tajuaa sen jo.



(Hän pitää taas tauon)



Kivat kengät (Jasonille joka istuu edessä).



JASON: Kiitos (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, pidän niistä (muutama naurahdus). Kenties voimme varustaa Cauldren jollain, mikä ei ole näin pellemäistä (viitaten Cauldren sandaaleihin, naurua). Ai niin, olen pahoillani. Missä olimmekaan?



LARA: Olimme pelossa, mutta ei aivan.



ADAMUS: Jos kykenet sanomaan tuon sanan, todella puhdistat paljon juttuja sisältäsi.



LARA: Okei.



ADAMUS: Okei. Puhumme epävarmuudesta, epäilystä. Käytit joitain muita makyo-sanoja tässä. Sinusta ei tunnu enää uhrilta.



LARA: Ei.



ADAMUS: Sinua eivät itse asiassa vainoa ulkopuoliset asiat. Mutta mitä tässä tapahtuu? Mikä on suurin tunne, joka sinulla on ollut viimeiset kymmenen vuotta?



LARA: Hmm.



ADAMUS: Joo.



LARA: Tunne jumittamisesta?



ADAMUS: Ei.



LARA: Tunne, tota … en tiedä – surusta.



ADAMUS: Muuten, kuulin sen.



LARA: Tiedän.



ADAMUS: Joo.



LARA: Mutta en aio mennä vessaan.



ADAMUS: Okei. Okei (vähän naureskelua). Okei, hyvä. Tavallaan sivuutimme sen, ja tämä on nyt vähän liian intensiivistä. Siis, joo, se aiheuttaisi pettymystä, koska silloin minun täytyisi mennä sinne kanssasi, jotta voimme jatkaa (naurua).



LARA: Ja kameramiehen. Siitä voisi tulla kiusallista.



(Pieni tauko)



ADAMUS: Jos minä sanon sen, sillä on noin puolet vaikutuksesta sinuun henkilökohtaisesti joidenkin asioiden vapauttamisessa. Jos sinä sanot sen, se voi olla poissa (Lara huokaisee). Eikö ole hassua, miten mieli tavallaan torjuu asioita? Tiedät tarkkaan, mistä puhun, mutta et pysty keksimään tuota sanaa, ja se on yksi näistä itse- …



LARA: Voin tuntea sen.



ADAMUS: Voit tuntea sen. Se on yksi näistä itsetesteistä.



LARA: Joo.



ADAMUS: Ja sanoisin, että kenties 30, 40 prosenttia sinusta tavallaan oikeasti tajuaa sen, mutta – voih! – mitä teemme?



(Lara pitää tauon)



Haluatko minun kertovan sinulle?



LARA: Joo.



ADAMUS: Okei. Anna mikrofoni takaisin Lindalle, ja olemme valmiita kysymysten osalta hetkeksi, ja pääsen pointtiini. Mutta todella oikeasti tunne, mitä sanon tässä, koska se voisi olla – viuh! – voisit päästä paljosta irti. Okei. Himmennetään valoja, kiitos.



On yksi asia, josta meidän täytyy todella puhua, ja se on tahmea ja vaikea asia, ja haluatte päästää siitä irti, mutta ette tee sitä välittömästi. Se vie vähän aikaa, koska se on niin tahmea, niin syvään juurtunut, niin ruma, ja se tekee teistä uhrin. Se tekee teistä uhrin.



Olette kaikki oikeasti tulleet pitkän matkan, tuoneet sisään paljon viisautta ja oikeasti lakanneet olemasta vanhempienne uhri. Eikö siitä tunnu olevan ikuisuuksia, kun oli perhejuttuja ja heidän syyttämistään? Olette lakanneet olemasta exienne, entisten miestenne ja vaimojenne ja kumppanienne ja rakastajienne uhri, koska oivalsitte, että se oli, kuin olisi raahannut paljon ylimääräistä jätettä mukanaan. Siis lakkaisitte olemasta heidän uhrinsa.



Olette lakanneet olemasta massatietoisuuden uhri, tavallaan yleisesti. Tarkoitan, että oivallatte sitä edelleen olevan ja se voi olla houkuttelevaa, mutta lakkaatte sen antamasta oikeasti vaivata teitä. Mutta teillä on jäljellä tämä yksi uhriasia, suuri uhriasia, ja se on olemista syyllisyyden tuntemisen, syyllisyyden tuntemisen, uhri.



Syyllisyys



Se tekee teistä uhrin. "Olen syyllinen, koska tein jotain pahaa toiselle ihmiselle. Olen syyllinen, koska en ole mukava ihminen. Olen syyllinen, koska kanniskelen edelleen asioita, joita tein kauan sitten – salaisuuksiani" – ovat ne sitten likaisia salaisuuksia tai vain syvälle hautautuneita salaisuuksia. Ja syyllisyys tekee teistä uhrin enemmän kuin toiset ihmiset, enemmän kuin mikään ulkopuolella. Kun olemme avaamassa nyt siivet ja lähdemme kohta lentoon, tullaksemme oikeasti esiin, niin jos teillä on tahmeita juttuja siivissänne, ette lennä kovin hyvin. Syöksytte alas paljon. On aika tarkastella niitä syyllisyydentunteita, joita on sisällä.



Ne ovat hassuja, koska niitä on siellä ja tiedätte, että niitä on siellä ja mitä ne ovat, mutta mieli pelaa peliä. Mieli pelaa valtavaa peliä, ja ensinnäkin se kieltää uhrina olemisen, kunnes oivallatte lopulta, että oma syyllisyytenne on suurin uhrina olemisen tunne, joka teillä koskaan on. Oma syyllisyytenne – paljon suurempaa kuin huonon perheen tai huonon suhteen tai työpaikan tai minkä tahansa uhrina oleminen.



Roikutte tuossa syyllisyydessä. Roikutte siinä häpeästä. Roikutte siinä suurimpana itsetestauksen muotona, jota teillä on. Ette päästä siitä irti, koska teistä tuntuu liian syylliseltä. Teistä tuntuu, että teitte jotain niin uskomattoman kamalaa, että te ette voi päästää siitä irti. Miten voisitte päästää siitä irti? Miten voisitte panna sen – naps! – tuosta vaan menemään pois? Sisällänne on jotain, mikä sanoo: "Ei olisi oikein vapauttaa itseäni siitä. Minun täytyy kantaa sitä muistuttaakseni itselleni, etten olisi enää paha ihminen." Siis teillä on tätä syyllisyyttä, joka tekee teistä itsenne uhrin. Tavallisesti ajatellaan uhriutta jonain itsensä ulkopuolisena. Mutta todellisuudessa suurin uhri, suurin uhrina olemisen syy olette te itse, syyllisyytenne.



Se edustaa mielenkiintoista pulmatilannetta tässä. Mitä teette sen kanssa? Miten käsittelette syyllisyyttä? Voin kertoa teille nyt ja useimmat teistä tietävät, ettei syyllisyyttä vastaan voi taistella. Se voittaa. Se tietää, missä heikot kohtanne ovat. Mitä teette sen kanssa?



Ette voi mennä ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen ollen uhri. Olette päässeet eron ulkopuolisista uhrijutuista, mutta entä tuo sisäinen uhri? Entä syyllisyys?



Kun puhun tässä, tuntekaa huoneen, meidän kaikkien, energioita tässä yhdessä. On uskomattomia takautumia. Tunnette energiaa kiitävän kaikkialla, kun jokainen teistä katsoo omaa syyllisyyttään. Ja on hassua, että mielellä on tapa piilottaa se. Tiedätte, että sitä on. Tiedätte, että sitä on, mutta ette voi sanoa tuota sanaa. Helpointa sanaa, mutta sitä on vaikea sanoa.



Sitä syyllisyys tekee, emmekä aio prosessoida syyllisyyttä. Minulla ei oikeasti ole yhtään kärsivällisyyttä sitä kohtaan. Hankkiudumme vain eroon siitä. Mutta se tuo esiin syyllisyyttä (Adamus naureskelee) syyllisyydestä.



Kysymys



Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tässä, haluan esittää mielenkiintoisen kysymyksen. Taas ympäri, ja Linda mikrofonissa. Siis jos syyllisyys olisi asia, kuin jonkinlainen olento, ja teillä olisi hyvin suuri talo (naureskelua, kun hän katsoo Alayaa), teillä olisi todella suuri talo, jossa on paljon huoneita – kellari, ullakko, kaikki se muu – kiva, iso talo, niin missä syyllisyys asuisi? Linda mikrofonissa ja lisää valoa, kiitos. Missä syyllisyys asuisi? Huone tuossa talossa.



JANE: Kellarissa.



ADAMUS: Kellarissa. Miksi?



JANE: Koska sitä ei tarvita.



ADAMUS: Ei tarvita, joo. Mutta se on silti kellarissa, vaikka ovi on suljettu, ja se on syvällä pinnan alla.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Onko sinulla paljon syyllisyydentunteita?



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Ovatko ne kellarissa tällä hetkellä?



JANE: Eivät.



ADAMUS: Missä ne ovat?



JANE: Ne ovat aivan tässä.



ADAMUS: Joo. Miten olisi olohuoneessa?



JANE: Makuuhuoneessa.



ADAMUS: Makuuhuoneessa, okei (muutama naurahdus). Olohuoneessa ja makuuhuoneessa.



JANE: Ne ovat lähellä.



ADAMUS: Joo, joo.



JANE: Hyvin lähellä.



ADAMUS: Joo. Sanon "olohuone", koska tuot ne elämääsi. Se on itse asiassa parempi vaihtoehto, kuin niiden varastointi kellariin, koska kellarissa ne ovat olemassa, mutta unohdat niiden olemassaolon, mutta kuitenkin tunnet tuota energiaa tihkuvan ylöspäin.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Siis ne ovat olohuoneessa, makuuhuoneessa. Se ei ole mikään tapa elää.



JANE: Ei.



ADAMUS: Ei! Ja minun täytyy kysyä, mistä sinun oikeasti täytyy tuntea syyllisyyttä.



(Jane pitää tauon)



Muuten, en odota vastausta. Oli tuo jännittynyt hetki. "Luojan kiitos!" (Adamus naureskelee) Ei. Esitin sen retorisesti. Mistä sinun oikeasti täytyy tuntea syyllisyyttä? Kuka luo tuon syyllisyyden?



JANE: Minä.



ADAMUS: Joo, ihminen.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Mestari ei välitä paskaakaan.



JANE: Ei.



ADAMUS: Eikä välitä myöskään Jumala tai "minä olen" tai mikään sellainen. Ihminen haluaa ajatella, että ne kaikki välittävät oikeasti. He eivät välitä! He eivät välitä. Siis olet tuominnut jonkin elämässäsi ja se muuttui syyllisyydeksi ja nyt kanniskelet tuota syyllisyyttä.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Ajatteletko tuota syyllisyysjuttua? Tarkoitan, tuleeko se esiin kerran tai pari kuukaudessa?



JANE: Viime aikoina sitä on tullut useammin.



ADAMUS: Useammin. Mietin miksi. Shoud (he naureskelevat). Voi, meidän täytyi alkaa tuoda syyllisyysjuttuja esiin – jokaisella teistä täällä tai katselemassa netissä. Siksi minun täytyi itse asiassa lähteä pois 30 päiväksi. Se tapahtui oikeasti, jotta saatiin syyllisyys todella tulemaan esiin, ja se oli luultavasti epämukavaa teille, mutta ette voi lentää, jos olette syyllisyyshäkissä. Se ei vain toimi. Siis tarkoitan, että pahin asia jonka olette koskaan tehnyt, ei ole kovin paha.



Haluatte ajatella, että se on, ja tässä paljastan sinun pelisi – ei vain sinun, vaan teidän pelinne (yleisölle) ja teidän pelinne (kameralle). Tässä paljastan pelinne. Tämä syyllisyysjuttu on valtavaa peliä, jota pelaatte.



Okei. Pääsen siihen hetken kuluttua. Palaamme takaisin tähän. Siis, kiitos. Kiitos vastauksestasi.



Missä syyllisyytesi asuu tässä suuressa talossa? Missä se asuu?



LINDA: Toinen tilaisuus.



SHAUMBRA 1: Hän on päättäväinen! (Adamus naureskelee) No, tiedäthän, kuunneltuani …



ADAMUS: Ai, siirryit "minä en tiedä" -vastauksesta "sinä tiedät" -vastaukseen.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Se oli hyvä.



SHAUMBRA 1: Nyt minulla on jotain sanottavaa.



ADAMUS: Joo, joo. Nousisitko seisomaan?



SHAUMBRA 1: Kuunneltuani eri shoudeja, sanot aina: "Päästä siitä irti. Vapauta se."



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: "Se ei kuulu sinulle enää."



ADAMUS: Toki, toki. Missä omasi asuu?



SHAUMBRA 1: Ei missään. Minulla ei ole yhtään syyllisyyttä enää, koska tein parhaani tuolloin, kun tein …



ADAMUS: Varmasti teet. Varmasti teet. Ja olen iloinen, että ajattelet, ettei sinulla ole, mutta …



SHAUMBRA 1: Yritän, ettei ole (hän naureskelee).



ADAMUS: … lyön vetoa, että sinulla on.



SHAUMBRA 1: Onko?



ADAMUS: Joo, itse asiassa sinulla on. Kaikilla on. Tämän planeetan jokaisella ihmisellä on jokin syyllisyystaso, joo.



SHAUMBRA 1: Oivallan, että olemme ihmisiä.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Halusin sanoa, että menemme edestakaisin vanhan ja uuden energian välillä, koska olemme tässä ajankohdassa. Olemme tuo linkki.



ADAMUS: Tässä ei ole tolkkua minulle.



SHAUMBRA 1: Eikö? Siinä ei ole tolkkua?



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei.



SHAUMBRA 1: Ei, se on …



ADAMUS: Ei. Kuulen sanoja, mutta olen …



SHAUMBRA 1: Minulle siinä nimittäin on tolkkua, okei …



ADAMUS: Onko sinulla yhtään syyllisyyttä sisälläsi?



SHAUMBRA 1: No, jos jotain, niin voitaisiin kai sanoa kärsimättömyyttä.



ADAMUS: Kärsimättömyyttä, okei.



SHAUMBRA 1: Joo (hän huokaisee).



ADAMUS: Oletko koskaan kohdellut ketään huonosti?



SHAUMBRA 1: No, joskus huudan aviomiehelleni.



ADAMUS: Pitäisitkö mikrofonia vähän lähempänä, jotta voimme kaikki kuulla tunnustuksesi?



SHAUMBRA 1: (naureskellen) Huudan miehelleni. Tunnen syyllisyyttä.



ADAMUS: Huudat miehellesi.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Rakastatko häntä?



SHAUMBRA 1: Okei, siis tunnen syyllisyyttä siitä.



ADAMUS: Pitäisitkö sitä … Rakastatko häntä?



SHAUMBRA 1: Tietysti rakastan! (Linda haukkoo henkeään)



LINDA: Mmm.



SHAUMBRA 1: Ja taidan tuntea …



ADAMUS: Eikö sinulla ole pieni tunne, että siinä on vähän syyllisyyttä?



SHAUMBRA 1: Joo, kun huudan hänelle. Joo (hän naureskelee).



ADAMUS: Miksi huudat hänelle?



SHAUMBRA 1: No, koska hän …



ADAMUS: Hän on joskus idiootti (vähän naurua). Ei koko ajan.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Aina silloin tällöin.



SHAUMBRA 1: En halunnut sanoa sitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Odota, asuuko hän lähellä? Onko hän iso kaveri, koska …



SHAUMBRA 1: No, kaikilla on ongelmia.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Ja joskus en ole samaa mieltä hänen kanssaan, ja minusta hän on typerä, joten huudan vähän. Tunnen syyllisyyttä siitä.



ADAMUS: Miten huudat hänelle? Mikä hänen nimensä on?



SHAUMBRA 1: (huokaisten) Michael.



ADAMUS: Michael. Miten huudat hänelle? Koska olen utelias.



SHAUMBRA 1: "Miksi sinä olet sellainen idiootti?!"



ADAMUS: Joo. Mutta aina silloin tällöin vähän kovempaa kuin tuo.



SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.



ADAMUS: Ja mitä Michael tekee?



SHAUMBRA 1: Katsoo vain minua.



ADAMUS: Vain kuin – okei. Kuin tyypillinen aviomies (vähän naureskelua). "En kuullut sanaakaan." Okei.



SHAUMBRA 1: Voi luoja! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Palataanpa syyllisyyteesi. Kyse ei ole välttämättä Michaelista, vaan …



SHAUMBRA 1: No, se johtuu siitä, ettei minun oikeasti olisi tarvinnut olla sellainen. Olisin voinut hoitaa sen paremmin.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Ja sen tosiasian jälkeen minulla on huono olo siitä.



ADAMUS: Joo. Emmekä tee tänään yhtään psykoanalysointia, mutta …



SHAUMBRA 1: Ei, se on vain kuin kertomista hänelle …



ADAMUS: … tuo syyllisyysongelma joka siinä on ja jonka räjäytämme tänään, menee paljon syvemmälle.



SHAUMBRA 1: Anteeksi kuinka?



ADAMUS: (naureskellen) Syyllisyysongelma menee paljon syvemmällä kuin Michael ja hänelle huutaminen. Siinä on muita ongelmia. Emmekä psykoanalysoi, vaan räjäytämme. Se on uuden energia psykoanalyysiä – pum! – vain räjäytetään se.



SHAUMBRA 1: Joo, no, siksi täytyy vain siirtyä eteenpäin.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 1: Sitä minä teen, yritän tehdä, okei. Sitä minä olen tehnyt ja tunnen syyllisyyttä siitä.



ADAMUS: Mikä huone? Missä huoneessa se on?



SHAUMBRA 1: Ai, en tiedä, olohuone.



ADAMUS: Olohuone, okei (nainen naureskelee) Joo. Makuuhuone?



SHAUMBRA 1: Ei.



ADAMUS: Makuuhuoneessa ei ole syyllisyyttä?



SHAUMBRA 1: Mm, ei! Olemme liian vanhoja (hän nauraa).



LINDA: (nauraen) Voi, hah-hah-hah-haa!



ADAMUS: Se on tavallaan kuin "en tiedä". Olette liian vanhoja? Liian vanhoja.



SHAUMBRA 1: Ei makuuhuoneessa!



ADAMUS: Ihan vain tiedoksi, että ihmisen pitäisi tulla paremmaksi seksissä, kun hän vanhenee.



SHAUMBRA 1: Emme edes nuku yhdessä.



ADAMUS: Ette nuku …



LINDA: Tiedän, että se on totta!



ADAMUS: Joo, okei. (Linda kikattaa) Mutta … ei ole … okei. (Cauldre hämmentyy)



SHAUMBRA 1: Voi, tästä tulee todella henkilökohtaista! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Linda, pysy erossa tästä! (Naurua)



Ei, ei siitä tule henkilökohtaista. Tämä on elämää. Tämä on elämistä. Todellakin, kun tulee rennommaksi kehonsa, ikänsä, energiansa kanssa …



SHAUMBRA 1: No, ei se ole sitä.



ADAMUS: … makuuhuoneen pitäisi olla paljon parempi paikka, kun olet 50, 60, 80. Voitko kuvitella 100? Ja pum! (Naurua)



SHAUMBRA 1: Ei, en voi kuvitella sitä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Miksi? Miksi? Nimittäin se …



SHAUMBRA 1: Minun pitäisi elää niin pitkään.



ADAMUS: Pitkäikäisyys. Haluatko pitkäikäisyyttä? Harrasta seksiä.



SHAUMBRA 1: No, joo, meidän pitäisi …



ADAMUS: Kyllä, harrasta seksiä itsesi tai jonkun toisen kanssa. Se on yksi avain pitkäikäisyyteen. Kun lakkaat tekemästä sitä, lakkaat elämästä (nainen kohauttaa olkapäitään, Adamus naureskelee). Joka tapauksessa …



SHAUMBRA 1: Miehelläni on sairautta.



ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä.



SHAUMBRA 1: No, hän on, tiedäthän.



ADAMUS: Ei, emme … Voit olla itsesi kanssa, jos tiedät, mitä tarkoitan.



EDITH: Masturboi.



ADAMUS: Voiii, Edith! (Paljon naurua) Edith ei kuiskaa vähemmän hiljaa "masturboi!" (Lisää naurua) Katsokaa, mitä tapahtuu! Pelkkä tuolin vaihtaminen ja hän … (hurrausta, taputuksia ja naurua) Tämä on nainen, joka ei pitänyt siitä, kun sanoin "vittu", ja nyt hän puhuu masturboinnista (lisää naureskelua). Eivätkö ne ole kuin sama asia? (Suom. huom. englannin kielessä vittu-sanan tilalla käytetään naimista tarkoittavaa sanaa) (Adamus naureskelee) Sori. Joka tapauksessa, mikrofoni Lindalle. Vielä yksi. Vielä yksi.



LINDA: Okei, okei.



ADAMUS: Syyllisyys.



LINDA: Vielä yksi, vielä yksi.



ADAMUS: Missä huoneessa se asuu talossasi?



LINDA: Okei. Joo, tässä. Voi pojat, tunsin sen.



ADAMUS: Ole hyvä.



PAUL: Hei, St. Germain.



ADAMUS: Hei. Enimmäkseen Adamus.



PAUL: Adamus.



ADAMUS: Joo, onko sinulla syyllisyyttä?



PAUL: Totta kai.



ADAMUS: Joo. Mistä?



PAUL: Tilaisuuksista jotka ohitin, koska päätin niin.



ADAMUS: Joo. Miksi tuntisit syyllisyyttä jostain ohitetusta tilaisuudesta?



PAUL: No, alkaa katsoa taaksepäin – ja tämä on typerä juttu – mutta alkaa katsoa taaksepäin tietyssä iässä: "Mitä muuta olisin voinut tehdä elämässäni?" Ja itse asiassa se tie jota kuljin, oli ihan hyvä.



ADAMUS: Mestari katsoo taaksepäin ja sen sijaan, että katuu, mitä ei tehty, hän oivaltaa, että itse asiassa se oli ja-tilanne. Kaikenlaisia asioita tehtiin. Et katso taaksepäin ja sano: "Voi, minun olisi pitänyt tehdä tämä ja tuo." Sanot: "Tein tämän ja tein myös tuon." Vaikka ehkä luulet, että vain keksit sen, niin et keksinyt, koska olet aina ja-tilassa. Menneisyys ei ole yksi eikä lineaarinen, joten anna itsesi mennä menneisyyteen ja kokea ne mahdollisuudet, joita et välttämättä tuonut tälle tasolle. Mutta missä huoneessa syyllisyys on?



PAUL: Syyllisyys on keittiössä.



ADAMUS: Miksi? Miksi keittiö?



PAUL: Koska kasvaessani, perheeni asui keittiössä.



ADAMUS: Joo.



PAUL: Siis siellä tavallisesti kaikkien jutut tulivat esiin päivällispöydässä, mikä aiheutti paljon ruuansulatusvaivoja (naurua).



ADAMUS: Ja annoitko sinä juttujesi tulla esiin päivällispöydässä?



PAUL: En.



ADAMUS: Et.



PAUL: En.



ADAMUS: Syyllisyys, eikö niin?



PAUL: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Ja muuten, oli tavallaan fiksua olla tuomatta juttuja esiin päivällispöydässä. Sinut olisi luultavasti myyty tai jotain (Adamus naureskelee).



PAUL: Sitä oli paljon, eikä kukaan kaivannut minun juttujani.



ADAMUS: Aivan. Mutta on myös paljon sisäistä syyllisyyttä, eikä meidän tarvitse mennä siihen, mitä se on, koska emme ole sen vuoksi täällä. Mutta on aika antaa kaiken sen mennä.



PAUL: Aivan.



ADAMUS: Siis okei. Kiitos.



PAUL: Aivan, kiitos.



ADAMUS: Kiitos.



Pelin lopettaminen



Haluaisin teidän kaikkien tuntevan tätä. Missä syyllisyytenne asuu? Jos on iso talo, joillakin teistä se on enemmän kellarissa, tavallaan kätkettynä sinne. Ette ole päässeet eroon siitä. Puolet jutuista kellarissa – ei, vaan 80% – heittäkää pois. Ette enää koskaan käytä niitä. Mutta pidätte syyllisyyden siellä vain muistutuksena, vain koska ette ole valmis päästämään siitä irti.



Monilla teistä se on ullakolla, yläkerrassa, tavallaan ns. supertietoisuudessa vs. alitajunta. Teillä on se siellä ylhäällä supertietoisuudessa, ja sanoisin, että on ongelmallisempaa, kun se on siellä, koska ette ajattele ullakkoanne paljon ylhäällä. Mutta se tukkii siellä. Supertietoisuus, avautuminen, se tavallaan tukkii asioita. Laitatte sen sinne ylös ja tavallaan unohdatte sen, mutta se estää sen, mihin olette menossa.



Monilla teistä syyllisyys on makuuhuoneessa. Seksuaalinen syyllisyys on kaikkein voimakkainta syyllisyyttä. Seksuaalinen syyllisyys on todellisuudessa voimakkaampaa kuin syyllisyys, jota on toisen ihmisen satuttamisesta, jopa murhaamisesta. Seksuaalinen syyllisyys on kaikkein voimakkainta. Ja on se sitten syyllisyyttä siitä, että pidätte itseänne suurena, vanhana perverssinä, tai olette manipuloineet toisia – se voi olla myös entisessä elämässä. Seksuaalinen noituus on kaikkein tehokkainta. Tuodaan vähän seksiä noituuteen, ja se on voimakas juttu, ja jotkut teistä ovat leikkineet sillä entisissä elämissä. Mutta kun se on makuuhuoneessa, se on todella tahmea, todella ilkeä juttu.



Monilla teistä se on olohuoneessa. Se on siellä. Pysäköitte syyllisyyden olohuoneeseen, ettekä anna itsenne oikeasti elää. Pyöritte jatkuvasti syyllisyyden ympärillä, joka on olohuoneessanne – elämisen paikassa.



Joillakin teistä, kuten Paulilla, se on keittiössä. Miten tuotte energiaa sisään, miten hoivaatte ja ravitsette itseänne. Ja sitten se ilmestyy kehoonne, jos syyllisyytenne on keittiössä.



Joillakin teistä se on kaapeissa. Ei kovin paljon vessassa. Vessassa ei ole paljon syyllisyyttä, kummallista kyllä. Joo, teillä taittaa olla muita tapoja päästä eroon jutuista.



Mutta katsokaa sitä. Missä tuo syyllisyys on? Missä se asuu?



Ja nyt seuraava osa on, ettemme yritä ymmärtää, emme yritä psykoanalysoida syyllisyyttä. Teidän on aika tunnistaa se iso hemmetin peli, jota pelaatte. Se on siinä. Pelaatte omaa uhripeliänne. Uhrien välistä, ihmisen ja uhrin välistä. Se ei voi jatkua. Piste. Ette voi yrittää lääkitä syyllisyyttä, koska se tekee siitä vain suuremman. Ette voi energisoida sitä. Mutta sitten kun tunnistatte, että se on suurta peliä, iso tapa testata ja pidätellä itseänne ja pääsette vain eroon siitä, olette vapaa tulemaan esiin, lentämään, nousemaan korkeuksiin.



Mutta yritätte pitää kiinni siitä. Yritätte tehdä paljon makyoa. Kuulitte sitä kaikkea tänään täällä. Oli makyoa. Oli häiriötekijöitä. Ei ollut kysymyksiin vastaamista. Oli paljon juttuja, ja yritätte tehdä sitä. Yritätte selvittää sitä mielessänne: "Mistä olen syyllinen?" Ja takaan, että jokaisella teistä on syyllisyyttä. Itseuhriutta. On vain aika lakata pelaamasta tuota peliä. Siihen kysymykseen täytyy vastata: "Olenko valmis lakkaamaan pelaamasta itseni unrina olemista? Olenko valmis lopettamaan itsetestauksen?"



Syyllisyys on kummallinen asia. Syyllisyys on jokseenkin ainutlaatuisen ihmismäistä, ainakin se alkoi täältä. Mennään toisiin ulottuvuuksiin, tosiin olentoihin, eikä heillä ole syyllisyysongelmia. Ihmiset ovat oikeasti kehittäneet syyllisyyden.



Syyllisyys alkaa ensin tuomitsemisena – ihmismieli tuomitsee: "Onko se oikein vai väärin?" Sitten se muuttuu syyllisyydeksi, mikä ei ole enää mentaalista. Se on tunteellista, ja se menee suoniinne, ei kirjaimellisesti suoniinne, vaan elämänne suoniin, energiavirran ja kaiken suoniin. Ja tuo syyllisyys näännyttää teidät. Se näännyttää teidät.



Ja syyllisyys lisää myös draamaa. Jos katsotte elämäänne, monilla teistä täytyy aina tapahtua jotain draamaa. Syyllisyyden ja draaman välillä on suora suhde, koska kun alatte tuntea syyllisyyttä, se katkaisee hyvin luonnollisen elämänvirran tyyppisen energian. Sitten teidän täytyy saada draamaa nostaaksenne taas tuota energiaa, ja sitten olette syyllinen tuosta draamasta, ja se on itseään jatkava ongelma.



Pointtina kaikessa tässä on, että olemme puhuneet aiemmin siitä, erityisesti seksuaalienergiakoulussa, että ollaan uhri tai hyväksikäyttäjä ulkopuolisessa maailmassa, mutta nyt kyse on sen katsomisesta, miten pelaatte uhripeliä itsenne, syyllisyyden, kanssa.



On aika tunnustaa, jos olette valmis, että on aika lakata pelaamasta tuota peliä. Ei enää syyllisyyttä. Ei enää syyllisyyttä, ja osa teissä haluaa välttämättä pitää kiinni siitä: "Olin paha ihminen. Minun täytyy tuntea syyllisyyttä." Ei enää. Se on siinä. Valmista. Pyyhkikää pöytä puhtaaksi, ja silloin ongelmia tulee esiin: "Voinko oikeasti vain pyyhkiä pöydän puhtaaksi?" Ja sitten syyllisyys puhuu suoraan ja sanoo: "Ei, ei, et voi. Et voi päästä siitä yli niin helposti. Sen täytyy viedä pitkän aikaa. Meidän täytyy tehdä kovasti työtä sen eteen. Meidän täytyy käsitellä se ja prosessoida sitä, tehdä sisäinen-lapsi-juttu sille ja kaikkea sitä muuta." Se on kuin: ei, lakatkaa vain pelaamasta tuota peliä.



Käännetäänpä se vain merabhiksi, jottemme enää tule mentaalisemmaksi sen suhteen. Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Syyllisyyden räjäyttäminen -merabh



Ihmiskokemuksessa on paljon syyllisyydentunteita.



(Musiikki alkaa)



Ja se rakentuu ja rakentuu ja rakentuu, ja se muuttaa oikeasti yksilön suureksi uhriksi.



Tulemme tähän kohtaan, tulemme aitoon ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen – tulemme tähän kohtaan, ja kyse on päätöksestä sinun osaltasi. Tietoisesta päätöksestä mestarin istuessa odottamassa ja "minä olen" -olemuksen. Tietoinen päätös sinun osaltasi. Aiotko lakata pelaamasta itsesi uhrina olemisen peliä?



Tiedät, millaista on olla ulkoisten asioiden uhri – huono perhe, huonot suhteet, bisnesmenetykset, kaikkea muuta. Olemme päässeet sen yli. Nyt meidän täytyy kääntyä siihen, että olet uhri, esität oman syyllisyytesi uhria. Katso, miten syyllisyys on saanut sinut elämään elämääsi, tekemään päätöksiä, miten se on saanut sinut olemaan nauttimatta monista asioista elämässä.



Sanoisin, että pahinta tekemistä syyllisyyden kanssa on yrittää prosessoida sitä, tarttua siihen millään tapaa, tutkia ja terapoida sitä. Sitä syyllisyys juuri haluaa.



Sen sijaan sano: "Olen valmis itseni uhrin pelaamisessa. Peli on loppu. Ei enää syyllisyyttä." Räjäytä se. Sitä olemme tässä tekemässä. Tämä ei sovellu kaikkiin ihmisiin. Ei lainkaan. On kyse teistä (yleisölle), teistä (kameralle), siitä missä olemme nyt.



Hyvin kummallisella tavalla ihmiset, useimmat ihmiset, tarvitsevat edelleen syyllisyyttä. He tarvitsevat sitä selviytymistään ja identiteettiään, varten. He tarvitsevat tuon syyllisyyselementin. Se on edelleen välttämättömyys heidän elämässään.



Ei sinulle. Et tarvitse sitä enää. Sinun ei tarvitse säännellä itseäsi, estää itseäsi olemasta paha ihminen.



Shaumbroilla on paljon riippuvuussyyllisyyttä. On paljon suhdesyyllisyyttä.



(Tauko)



Ja me olemme tässä, minä olen tässä paljastamassa teidän pelinne.



On joitain kummallisia henkisiä syyllisyyksiä, enimmäkseen entisen elämän juttuja, jotka menevät ajassa taaksepäin jopa Jeshuan aikaan ja siihen työhön, jota tulitte tekemään. Yrititte monta elämää säilyttää tuon Jeshuan ajan pyhän viisauden ja tunsitte syyllisyyttä siitä, että te ette tehneet sitä oikein. Mutta se ei ole tärkeää, mitä tuo syyllisyys on. Ei ole tärkeää yrittää selvittää, mitä se on.



Se on tärkeää, että ennen kuin tulemme esiintulemiseen, ennen kuin todella avaudumme, minun täytyy kysyä teiltä – olen ollut poissa kuukauden – minun täytyy kysyä nyt teiltä, kahdenkeskisesti, yksitellen, oletko valmis luopumaan tuosta pelistä.



Se on joko kyllä tai ei. Se on siinä. Kyllä tai ei, ei mitään muuta. Älä sano mitään siltä väliltä.



Oletko valmis luopumaan syyllisyydestä, itsesi uhrina olemisesta? Se on valtavaa peliä, ja se pidättelee sinua.



(Tauko)



Saatat sanoa, että syyllisyys on estänyt sinua toistamasta virheitä. Saatat sanoa, että syyllisyys on myös vähän omaa itse määrättyä rangaistustasi. Saatat sanoa, että syyllisyys on sellaista, mitä et oikeasti voi kontrolloida – sitä vain on, se on demoni. Saatat sanoa, että se tulee joltakulta tai jostain muualta. Ei. Se kaikki on peliä.



(Tauko)



Ja esitän hyvin yksinkertaisen kysymyksen: oletko valmis lakkaamaan olemasta uhri? Se on siinä. Voit päästää siitä irti tuosta vain – puuuh!



(Tauko)



Sanaa "uhri" käytetään usein viittamaan kokemuksiinne, suhteisiinne ulkoisen kanssa – olla jonkun tai jonkin muun uhri ulkopuolella. En ole koskaan kuullut sillä viitattavan itsensä uhrina olemiseen – oman syyllisyytensä, häpeänsä. Ihmisenä olemisen häpeä. Lankeaminen armosta, tuleminen tälle planeetalle ottaen fyysisen kehon.



(Tauko)



Lyön vetoa, ettet ole koskaan ajatellut olevasi itsesi uhri. Mutta siinä on jotain, mistä olet oikeasti pitänyt. On jotain, josta olet oikeasti pitänyt syyllisenä olemisessa. Paljastan sinut nyt siinä.



(Tauko)



Syyllisyys on yksi noista mielenkiintoisista, tavallaan tunteellisista ihmisominaisuuksista. Se on hyvin tahmeaa ja tavallaan likaista, hävettävää, hyvin salakavalaa, kunnes pysähdyt hetkeksi ja oivallat, että se on peliä. Se haluaa sinun ajattelevan, että se on todella tahmeaa, likaista, ilkeää ja salakavalaa ja se ryömii karmivana ympäriinsä, ympäri taloasi, vertauskuvallista taloa, aivan kuin torakat ja termiitit. Se haluaa sinun ajattelevan niin. Se haluaa sinun ajattelevan, että siitä on vaikea päästä eroon, ettet ole arvokas/sen arvoinen.



Tavallaan pidät tuosta tunteesta. Joo, joo, sinä pidät. Pidät syyllisenä olemisen tunteesta, muuten sitä ei olisi.



Kerron teille jotain muuta syyllisyydestä. Riippuen siitä, miten sitä tarkastellaan, se on myös kuin Teflonia, tarttumaton pinta. Jos ette osallistu siihen, ette yritä prosessoida ja selvittää sitä, jos ette lankea sen tunneviettelyyn, se on kuin Teflonia, hyvin helppoa. Vain – viuh! – ja se on poissa.



Siis toisaalta voitaisiin nähdä, että se on hyvin tahmeaa, ilkeää ja piilossa talonne sopukoissa. Siitä ei voi päästä eroon. Lankeatte sen uhriksi, jos haluatte pelata sitä peliä.



Tai vedätte vain syvään henkeä, lakkaatte pelaamasta tuota peliä, ja se on poissa. Se on poissa nopeasti.



Ne ovat saman kolikon eri puolia. Ilkeä vanha syyllisyys, uhrina oleminen, tai siitä päästetään vain irti. Viuh! Poissa.



Siis esitän sen sinulle taas kerran. Se on yksinkertainen kyllä tai ei. Oletko valmis itsesi uhrina olemispelin osalta?



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Syyllisyys, häpeä – ne menevät joskus hyvin syvälle. Mutta kun olemme tällaisessa turvallisessa tilassa, se on myös yksi helpoimmista asioista, jolle kääntää selkänsä.



Ihmisellä on joskus vaikeaa sen kanssa. No, hän kamppailee ja sanoo: "En voi vain antaa sen mennä tuosta vaan" tai "Eikö universumi pidä kirjaa?" Ei, ei pidä. Universumi ei pidä kirjaa. Vain te pidätte.



No, tunne sitä hetki. Tunne mestari. Mestari on kaikkien elämiesi viisaus.



Tunne sitä hetki. Mestari ei pidä kirjaa. Mestari muuttaa kaiken viisaudeksi. Mestari ei tuomitse.



"Minä olen" -olemuksella, tietoisuudella, ei ole kirjaa oikeasta ja väärästä. "Minä olen" ei edes tiedä, mitä karma on, eikä se välittäisi. Ne ovat kaikki ihmisen havaintoja.



Siis kyllä, voit kääntää selkäsi sille, tälle syyllisyydelle, koska tahansa haluat. Koska tahansa haluat tämän loppuvan.



(Tauko)



Haluan sinun tarkkailevan itseäsi ensi kuussa, seuraavaan shoudiimme saakka. Miten usein ajattelet syyllisyyttä, häpeää ja kamppailet sen kanssa? Käännätkö tämän mentaaliseksi harjoitukseksi siitä, miten suuri uhri olet? Menetkö kirjoittamaan tarinoita sosiaaliseen mediaan syyllisyydestä ja uhriudesta? Koska jos teet kaikkia näitä asioita, olet edelleen tuossa tahmeassa energiassa. Olet edelleen omassa pelissäsi. Ja se on sinun omaasi. Se ei ole kenenkään muun. Olet edelleen draamassa.



Tai voit vain kääntää selkäsi. Lakata pelaamasta tuota peliä.



Tämän pelin lopettamisesta ei ole seuraamuksia – rangaistuksia tai jotain muuta. Jos lopetat tuon pelin nyt, se ei tee sinusta parempaa tai huonompaa ihmistä tai henkeä. Se ei laita sinua takaisin tielle Oivaltamiseen eikä edistä sinua.



Joko lakkaat pelaamasta tuota peliä tai et. Se on siinä. Se on siinä. Kunnolla syvään henkeä.



Ensi kuussa tulemme Esiintuleminen-sarjaan. Emme vain oivalla, että meillä on siivet, vaan alamme käyttää niitä. Siitä syystä tässä Siivet-sarjan viimeisessä shoudissa esitin tuon kysymyksen: "Oletko valmis lakkaamaan pelaamasta tuota syyllisyysuhripeliä?" Se on siinä.



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Tunne vain, millaista olisi – millaista on – saada kaikki tuo syyllisyys lähtemään. Ettei sitä ole enää yhtään.



(Tauko)



Päätöksesi ovat erilaisia. Energiasi virtaa eri tavalla. Kykysi levittää siivet muuttuu varmasti.



(Tauko)



Ja kyllä, tunnet aluksi vähän tyhjyyttä itsessäsi, joitain aukkoja itsessäsi. Ja jos sanot: "Ei enää syyllisyysuhrina olemista", on vähän tyhjyyttä, koska olet ollut pitkän aikaa, pitkän aikaa täynnä syyllisyyttäsi.



Mutta nuo aukot, tuo tyhjyys, täyttyy nopeasti tietoisuudella, aidoilla tunteilla, ei näillä valheellisilla tunteilla, vaan aidoilla tunteilla.



Syyllisyys on vienyt niin paljon tilaa aistimekanismistasi, että se on estänyt sinua tuntemasta kaikkia näitä muita aisteja, joista olemme puhuneet – estänyt todella tuntemasta, todella kokemasta.



(Tauko)



Ja voit katsoa syyllisyyttä, miten haluat. Voit yrittää katsoa, mistä se on saattanut tulla ja miksi sitä on, miten se tuli. Millään siitä ei ole merkitystä.



On joko aika lakata pelaamasta peliäsi tai sitten ei. Ja se on valtavaa peliä. Kenties suurin peli, jota ihminen koskaan pelaa. Joo, syyllisyys, itsesi uhrina oleminen.



(Tauko)



Tavallaan kulutan vain aikaa tässä, samalla kun tunnen kaikkia energioitanne. Ja olemme menneet tässä merabhissa hämmennyksestä suureen epämukavuuteen, myös vihaan – tunteneet hämmennystä, vihaa ja surua.



Ja nyt tunnen, että hyvin monet teistä vetävät syvään henkeä ja sanovat vain: "Se peli loppui juuri."

Ja vaikkei mieli ei oikein tiedä, mihin arkistoida tämän pelin, mitä ajatella siitä, teillä on riittävän intuitiivinen, luontainen tunne, että voitte sanoa: "Se peli loppuu. En aio jatkaa sen pelaamista."



Se ei ole ulkopuolista peliä. Se on sisäistä peliä. Syyllisyys.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki loppuu)



Siis, sanoisin, että noin 38 prosenttia teistä on vastannut selvästi kysymyksen: "Aiotko lakata pelaamasta tuota peliä?"



Ei ole kilpailua. Ei ole aikarajaa teillä muilla, mutta jotkut teistä ajattelevat sitä. Sitten kuulette sanovanne "kyllä" ja seuraavana hetkenä "ei", ja sitten menette suoraan takaisin peliin. Mutta annan teille 24 tuntia tehdä tuon päätöksen, kyllä vai ei. Ja taas kerran, emme halua prosessoida tätä liikaa, mutta syyllisyys on valtava itse aiheutettua peliä. Se on sitä. Itse aiheutettua peliä. Se sitoo energianne ja Oivaltamisenne. Voitte päästää siitä irti pelkästään sanomalla: "Olen valmis tuon pelin osalta." Älkääkä sitten huolehtiko siitä. Älkää prosessoiko sitä. Se lähtee itsekseen. Se on kuin Teflonia. Mutta jos sukellatte siihen ja alatte analysoida sitä ja kaikkea muuta, se on todella oikeasti tahmeaa.



Vedetäänpä syvään henkeä. Saatte 24 tuntia aikaa harkita, ja sitten eteenpäin Esiintulemiseen.



Ja tämän myötä riippumatta siitä, mitä päätätte, muistakaa …



ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos, kiitos (yleisön taputuksia).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 03.08.2018 23:15 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
SINUN KANAVOIMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Pidimme Kanavointi- (ja aistimis-) työpajan Crimson Circle Connection Centerissä viime viikonloppuna. Rajoitamme osallistujamäärää – tässä tapauksessa 39 shaumbraa – voidaksemme antaa henkilökohtaista huomiota kaikille kolmipäiväisen koulutuksen aikana. Shaumbroja tuli 13 maasta, niin kaukaa kuin Etelä-Afrikasta, Euroopasta, Argentiinasta, Cayman-saarilta, Kanadasta ja USA:sta. Meillä oli myös kolme ihastuttavaa shaumbraa Unkarista, tulkkina toimi Timea Thomazy.

Linda ja minä rakastamme Kanavointityöpajan pitämistä, koska se on meidän tilaisuutemme olla, no, Linda ja minä. Tunnen tietysti Adamuksen hengailevan kanssamme koko tapahtuman ajan, mutta Kanavointityöpajassa Linda ja minä saamme kertoa tarinoitamme, jakaa, mitä olemme oppineet kanavoinnista, ja olla henkilökohtaisesti tekemisissä oppilaiden kanssa kolme päivää.

Tässä nimenomaisessa Kanavointityöpajassa oli jotain, mitä en oikein saa selville, mutta energiat olivat uskomattoman intensiivisiä, laajentavia ja iloisia. Tuntui siltä, että laitoimme siivet selkään ensimmäisenä päivänä ja lensimme uusiin ulottuvuuksiin pari seuraavaa päivää. Kyse on voinut olla upeasta shaumbra-sekoituksesta tai Connection Centerin tukevista energioista, tai kenties jokaisesta tapahtumasta tulee jatkuvasti parempi, koska shaumbrat ovat tulossa oivaltamiseensa. Mikä syy olikin, tässä tapahtumassa sattui jotain, mikä meni hyvin pitkälle ja syvälle. Kaikki kanavoivat toiseen päivään mennessä, ja kolmantena päivänä kanavoimme joitain isoja olentoja, kuten Gaia ja Isis.

He aloittivat ensimmäisen kanavointisession kanavoimalla Itseään (ihminen, mestari, minä-olen) ja lopettivat viimeisen session kanavoiden Itseään. Minusta oli mielenkiintoista ja virkistävää, että melkein kaikki sanoivat saaneensa eniten Itsensä kanavoinnista, ei enkelien, olentojen ja kollektiivienergioiden. Linda hyöri kiireisenä jakamassa nenäliinoja kummallakin kerralla, kun he kanavoivat Itseään – ei vain kanavointia tekevälle henkilölle, vaan myös toisille tuossa pöydässä. Itsen kanavointi meni todella perille – se oli tunteikasta, koskettavaa ja sydämeenkäypää. He nauttivat enkelien ja olentojen kanavoinnista, mutta kyyneleet virtasivat eniten heidän kanavoidessa itseään. Tämä näyttää, miten pitkälle olemme tulleet vuosien saatossa.

Linda ja minä vastasimme moniin osallistujien kysymyksiin siitä, millaista kanavoiminen oli meille. Haluaisin jakaa muutaman kysymyksen ja vastauksen Shaumbra-lehden lukijoiden kanssa.

K: Pidätkö enemmän Tobiaksen vai Adamuksen kanavoimisesta ja mikä näiden kahden olennon ero on?

V: En osaa pitää toista parempana toista, koska ne ovat niin erilaisia. Tiedän, etten olisi voinut ruveta kanavoimaan aloittamalla Adamuksesta. Tarvitsin Tobiaksen lohduttavia ja lempeitä energioita, kun aloitin kanavoinnin. Hän oli kärsivällinen, ymmärtävä ja antoi minulle paljon pelivaraa, jos sekoilin. Se ei satu, että hän oli isäni entisessä elämässä, ja muistini mukaan hän oli hiton hyvä isä. En ole koskaan puhunut tästä julkisesti, mutta tapasin tässä elämässä itse asiassa St. Germainin ennen Tobiasta. Olin selväjärkisessä unessa, kun pitkään violettiin kaapuun pukeutunut olento vieraili luonani. Hän esittäytyi St. Germainiksi ja puhui muutaman minuutin siitä, että nyt oli "se aika", ja sanoi jotain "miekkani laskemisesta". Hän sanoi, että kuluisi vuosia, ennen kuin hän tulisi takaisin, ja sitten hän ojentaisi kätensä minulle. Pidin sitä pizzan ja viinin aikaansaamana eriskummallisena unena, mutta sain myös kylmänväreitä joka kerta, kun muistin sen, koska tiesin sen olevan enemmän kuin unta. Tobias tuli noin kaksi kuukautta myöhemmin. Nyt käsitän tuon järjestelyn. Minun oli aina tarkoitus kanavoida St. Germainia, mutta minulta vei 10 vuotta Tobiaksen kanssa valmistautua siihen. Oli helpompaa kanavoida Tobiasta, koska istuin tuolissa silmät suljettuna, mutta voin sanoa, että on tyydyttävämpää kanavoida Adamusta. Ja kyllä, kaipaan edelleen Tobiasta.

K: Onko Adamus maisemissa koko ajan?

V: Itse asiassa Tobias oli maisemissa koko ajan. Hän tuli melkein joka päivä, ja Lindan tiedetään valittaneen siitä, että hän tuli myös makuuhuoneeseen. Hän tupsahti sisään, kun ajoin autoa tietä pitkin, istuin ravintolassa, luin kirjaa, olin tapaamisessa tai katselin tv:tä. Hän oli hyvin huomaavainen ja suojeleva, ja hän halusi varmistaa, että pysyin tasapainossa ja terveenä. Toisaalta, Adamus tulee shoudeja ja työpajoja varten ja kenties kerran viikossa sillä välillä. Hän "pudottelee pommeja", eli hän tupsahtaa sisään, toimittaa ajatuspaketin ja poistuu melkein yhtä nopeasti, kuin tuli. Minun täytyy sitten "avata" tuo paketti. Esimerkiksi, muutama kuukausi sitten hän tuli kertomaan minulle, että Crimson Circlen täytyi saada kaikki internet-järjestelmänsä yhteen (internet, talous, tietokanta, asiakaspalvelu), koska meidän täytyy laajentaa sitä seuraavien 3–5 vuoden aikana. Hän ei hengaillut puhumassa siitä. Hän toimitti tuon paketin ja jätti minut selvittämään sitä. Aina silloin tällöin hän tulee noin klo 2 yöllä pidempää keskustelua varten, mutta epäilen aina, että hän on ollut riekkumassa Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja haluaa vain herättää minut. Muuten hän antaa Lindalle ja minulle paljon tilaa yksityiselämällemme.

K: Miltä sinusta tuntuu kanavoinnin jälkeen?

V: On tunnevaiheita. Välittömästi kanavoinnin jälkeen tuntuu sumealta, sekavalta ja onnellisen hämmentyneeltä. En halua puhua mistään vakavasta tai mentaalisesti. Olen tietämättömän autuuden tilassa. Henkilökunnan täytyy varoittaa ihmisiä, että kaikki lupaukset joita teen, ovat arvottomia ainakin kaksi tuntia kanavoinnin jälkeen, koska jos pyytäisit minulta taloani, luultavasti antaisin sen sinulle. Toinen vaihe on nälkä. Minulle tulee TODELLA nälkä, luultavasti osittain siksi, etten syö paljon ennen kanavointia, vain proteiinipatukan. Kanavoinnin jälkeen haluan inhaa kamaa, kuten tuplajuustohampurilaisen ranskalaisilla. Seuraava vaihe on sammuminen. Nukun todella hyvin kanavointipäivän jälkeen. Neljäs vaihe tapahtuu seuraavana päivänä. En halua olla ihmisten lähellä, ja paljon mieluummin työskentelen ulkona kaukana kaikista. Minulla on kummallinen melankolian tai alakulon tunne. Joskus haluan itkeä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, mutta en ole huolissani siitä, koska se menee aina ohi seuraavana päivänä. Luulen, että "näen" ja tunnen liian paljon kanavoidessa ja se vaikuttaa minuun seuraavan päivän.

K: Haluatko kanavoida muita olentoja tai ihmisiä? Esimerkiksi Einsteinia, Teslaa tai John Lennonia?

V: En. Minulla on kädet täynnä Adamuksesta. Tavallaan lasken leikkiä, mutta se on myös totta. Haluan pitää fokukseni ruumiillistuneen oivaltamisen prosessissa shaumbrojen kanssa, ja Adamus Saint-Germain on ensisijainen oppaamme. En halua muiden olentojen tai aiheiden häiritsevän. Ok, täytyy myöntää, että olisi uskomaton kokemus kanavoida Teslaa, mutta luulen olevani parasta, että joku toinen tekisi sen, jotta minä voin pitää fokukseni shaumbroissa ja Adamuksessa.

K: Tuleeko muita olentoja maisemiin haluamaan kanavointia?

V: Kyllä, mutta samalla tavalla kuin edellisessä vastauksessa, en ole kiinnostunut eikä minulla ole sitä kaistaleveyttä. On muutamia poikkeuksia. Minulla on ollut kolme mielenkiintoista kohtaamista Steve Jobsin kanssa, mutta ne olivat yksityisviestejä toiselle henkilölle. Olin vain "välikäsi" ja sen perusteella, mitä Steve kertoi minulle, hän ei ole kiinnostunut saamaan ketään kanavoimaan itseään, paitsi kenties Jony Iven, mutta silloin ainoastaan suunnitteluyhteistyötarkoituksessa.

K: Haluan olla kanavoija. Mikä on paras tapa päästä alkuun?

V: Kuten ihmiset äskettäisessä Kanavointityöpajassa oivalsivat, aloita kanavoimalla itseäsi. Katso, minne se menee, ennen kuin päätät, että haluat tehdä siitä ammatin. En kutsuisi sitä varsinaisesti helpoksi elämäksi, vaikka se on erittäin tyydyttävää, jos päätyy sellaisiin olentoihin, kuin Tobias ja Adamus, jotka ovat meidän tapaamme kulkeneet ihmismuodossa. Se on myös tyydyttävää, jos sinulla on ilo kanavoida joillekin uskomattomimmista ihmisistä maan päällä, niille jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi. Tiedän varmasti, etten tekisi tätä, jos se ei tapahtuisi Adamuksen kanavoimisen siunausten vuoksi, shaumbrojen hyödyksi. Lähde nyt pois täältä, ennen kuin minun täytyy hakea nenäliinapaketti!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 14.08.2018 22:50 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2637
Esiintuleminen-sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
4.8.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

LINDA JA YLEISÖ: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea, Adamus, paljon onnea vaan!" (Yleisö laulaa, hurraa ja taputtaa, kun Linda tuo kärryillä kakun ja ilmapalloja)

ADAMUS: (naureskellen) Aa! Minä olen mitä olen, vähän häkeltynyt (vähän naureskelua, kun Linda laittaa riipuksen hänen kaulaansa) tänä kauniina päivänä. Vähän häkeltynyt. Kiitos, aah! (Linda laittaa pöydälle kristallipikarin ja kannun) Ai jaa! Vettä. Vettä?

LINDA: Kyllä, herra. Pérginon.

ADAMUS: Ja voi Cauldre-parkaa, joka saa kaiken valmiiksi antaakseen minun hypätä ulos, ja sitten tämä? Aa! Minun täytyy sanoa … No, minun täytyy sanoa, että rakastan jokaista teitä (lisää naureskelua). Todella rakastan.

Nimittäin olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa eilen illalla ja puhuimme, ja he sanoivat: "Adamus, aiotko oikeasti tehdä tämän Esiintuleminen-jutun huomenna? Oletteko oikeasti valmiita siihen? Ovatko shaumbrat valmiita siihen?"

Ja sain kunnon naurut. Sain oikein kunnon naurut, ja vastaus on "ehdottomasti". Oikea vastaus taitaa olla: "Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi odottaa yhtään pidempään?" Ja tietäen, että olin tulossa tänne teidän luoksenne, tietäen, mitä todellisuudessa tekisimme. Menemme läpi. Menemme läpi. Elämien ja elämien ja elämien jälkeen menemme nyt läpi, ja sitten otetaan vastaan tällä tavalla? Se …

LINDA: Toivo jotain!



ADAMUS: … riittää tuomaan (vähän naureskelua) ylösnousseelle mestarille vähän kyyneliä, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana sanomaan: "Katsokaa! Katsokaa, mitä shaumbrat tekivät. Katsokaa tätä kauneutta." Ja kyllä, eilen oli syntymäpäiväni, ja olen Leijona, ehdottomasti. Onko siellä ketään muita Leijonia? Tiedätte, millaista se on. Tiedätte, millaista se on (lisää naureskelua ja joku sanoo "puhalla kynttiläsi").



Minun täytyy … (joku huutaa "toivo jotain") Minun täytyy toivoa jotain.



LINDA: Pidä kiirettä, ennen kuin tuo viimeinenkin kynttilä sammuu.



ADAMUS: Minun täytyy toivoa jotain, ja mitä toivoisin? Kaikista maailman asioista, kaikista kosmoksen asioista.



JOANNE: No, Edith on vaihtanut tuoliaan (naurua).



ADAMUS: Joo, se oli … Ensimmäinen toiveeni oli, että Edith vaihtaisi tuoliaan. Ja hän siirtyi kokonaisen rivin taaksepäin (lisää naurua). Siis en aio … (viimeinen kynttilä sammuu) Ai, sytytämme ne uudelleen. Sytytämme ne uudelleen.



SHAUMBRA 1: (nainen) Hänen ei tarvitse puhaltaa nyt.



ADAMUS: Joo. Kaikki se kuuma ilma, jota laitan ilmaan, sammutti sen (vähän naureskelua). Mitä toivoisin, koska Edith on jo vaihtanut tuolia? Mitä toivoisin, kun olen jo ylösnoussut mestari? Mitä toivoisin? On hyvin vähän mitään, mitä haluan, ei mitään, mitä tarvitsen, ei mitään, mitä en ole jo oikeastaan kokenut. Nimittäin se on tavallaan kuin teillä, jos ajattelette asiaa. Ei ole mitään, mitä oikeasti haluatte, ei mitään, mitä oikeasti tarvitsette, ei mitään, mitä ette ole kokeneet. Mitä toivoisin?



Aa! Siis teeskentelen, että ne kaikki palavat, koska niin voi tehdä (joku sanoo "tässä hän tulee", kun Linda tuo lisää kynttilöitä kakkuun). Ai, Linda pelasti päiväni. Mutta toiveeni pysyy samana, ja kerron sen teille puhallettuani kynttilän, joka on jo puhallettu. Nimittäin se on kuin pääseminen perille, ennen kuin on varsinaisesti siellä. Se on jo tehty, mutta mennään taaksepäin ja koetaan uudelleen, millaista oli puhaltaa tuo kynttilä, vaikka se on jo sammunut ja toivomus on jo tehty. Mutta … (Bonnie tuo sytyttimen Lindalle) Ai, se on vakavasti otettava … Se näyttää aseelta. Luulin, että hän aikoi ampua jonkun (naurua).



LINDA: Älä yllytä minua!



ADAMUS: En ole tottunut kaikkiin näihin uusiin … Okei, sytytätkö ne kaikki?



LINDA: Totta kai.



ADAMUS: Koska, no, pitäisi olla noin 300.000 kynttilää (lisää naureskelua). Okei, mitä toivon?



LINDA: Näetkö, että siinä lukee: "Hyvää syntymäpäivää, Adamus"?



ADAMUS: Näen sen, kyllä.



LINDA: Haluatko lisää kynttilöitä?



ADAMUS: Ei, ei, tämä on hyvä. Tehdään se vain. Nimittäin voisimme istua puhumassa siitä ikuisesti, tavallaan kuin teidän valaistumisessanne, tai voimme vain (hän puhaltaa ne) tehdä sen (hurrausta ja taputuksia).



Toivoin monia onnellisia lisävuosia kanssanne, teidän kaikkien kanssa. Sitä toivoin, koska en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, mitä halusin tai haluan yhtä paljon, kuin jakaa tämän kanssanne, jakaa koko tämän ruumiillistuneen valaistumisen.



Se on tässä



Nimittäin kuten sanoin, olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja oivalsin, että se on tässä. Olemme tässä. He kyseenalaistivat minut ja kiusoittelivat minua sanoen: "Oletteko oikeasti siinä vai yritätkö vain olla meitä parempi?" Nimittäin on joitain muita ylösnousseita mestareita, jotka tavallaan kanavoivat ja opettavat toisten ihmisten kautta, ja he ovat olleet tavallaan kateellisia, ja he luulevat, että paljon tästä on ollut vain puhetta. Raportoin heille ja näytän, mitä transformaatiota käytte läpi, mutta luulen heidän ajattelevan, että yritän vain ehtiä ennen heitä Leijonaporttiin. Ja tämä on totta, muuten en tekisi sitä. Muuten minulla ei olisi sitä viestiä, joka minulla on teille tänään.



Se on hyvin totta. Olemme tässä. Miksi odottaa yhtään pidempään? Ei ole oikeasti paljon muita opetuksia, jotka liittyvät omaan oivaltamiseenne tulemiseen. Ei ole oikeasti mitään. Siirrymme tästedes puhumaan elämisestä maan päällä valaistuneena, oivaltaneena olentona. Siihen fokusoidumme. Ei ole enää paljon lisää, mistä voimme puhua. Olemme tässä. Tässä se on.



Pari asiaa muistettavaksi, ja Tobias pyysi minua tuomaan nämä teille. Hän sanoi, että kun menemme nyt läpi, kun puhun läpimenemisestä – on kaikki nämä elämät ja sitten menette vain suoraan niistä läpi. Ette juokse niitä karkuun – te vain uppoudutte ja sitten ilmestytte esiin. Siis kun menemme siihen nyt, hän halusi minun muistuttavan teitä kahdesta tärkeästä asiasta.



Tobiaksen ensimmäinen muistutus



Ensinnäkään te ette ole hullu. Miten monta kertaa olette ajatellut olevanne hullu? Miten monta kertaa olette herännyt keskellä yötä ja sanonut: "Mitä helvettiä olen oikein tekemässä?" Miten monta kertaa olette kyseenalaistanut itsenne hyvin syvästi siitä, kuka olette, ja tästä matkasta, ja samalla usein halunnut palata takaisin – kenties teidän pitäisi olla vain tavallinen ihminen? Mutta te ette voi. Te ette voi. Olette yrittänyt, ette voi.



Ette ole hullu. Jotkut saattavat sanoa teitä hulluksi. Kliinisesti ajatellen, taidatte olla (naurua). Kliinisesti ajat- … Joo, se on täysin totta. Tämä on kiva, elegantti lasi, kiitos (hän ottaa kulauksen vettä). Mm, maistuu itse asiassa hyvältä.



Kliinisesti ajatellen taitaisitte olla – harhainen, bipolaarinen, miten sitä sanotaankin nykyään, psykoottinen, sekopää (lisää naurua) – koska he eivät ymmärrä. Mutta kuten olemme aina sanoneet teille, riippumatta siitä, miten paljon he kritisoivat teitä tai haastavat teidät, he haluavat todellisuudessa, että te olette totta. He oikeasti haluavat. He haluavat saada tuon toivon, että elämässä on muutakin – erityisesti ensikertalaiset – enemmän kuin vain lyhyt elämä tällä planeetalla. He haluavat uskoa, että on taikaa, että on enemmän.



Ja sitten uudestisyntyjät, ne jotka uskovat reinkarnaatioon – tiedättehän, syntyä uudestaan? He haluavat uskoa sen myös, mutta usein he ovat niin jumissa omissa tavoissaan, opeissaan, henkisissä rituaaleissaan, että … Ja olette ehkä tunteneet sen, että he katsovat teitä joskus nenänvarttaan pitkin, koska ette istu meditaatiossa kahdeksaa tuntia päivässä ettekä ole välttämättä vegetaristi tai vegaani eikä teillä ole kotonanne alttaria – useimmilla teistä; tiedän, että joillakin teistä edelleen on – ettekä käy läpi rituaaleja. Kaikessa on kyse vain teistä, joten joskus he ajattelevat: "No, se on tavallaan hullu ryhmä. He ovat joukko boheemeja, jotka tekevät, mitä haluavat. Henkisesti täytyy nimittäin olla tiukka ja täytyy olla kurinalainen ja täytyy noudattaa sääntöjä. Ja tämä ryhmä tekee, mitä helvettiä se haluaa. He juovat, he polttavat, he kiroilevat." (Yleisö nauraa ja hurraa)



Myös muissa ulottuvuuksissa – ei Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mutta joissain muissa ulottuvuuksissa joita kutsuttaisiin korkeammaksi tietoisuudeksi – raavitaan päätään sanoen: "Ei taivaaseen voi päästä tuolla tavalla." Ei taivaaseen voi päästä Daemienin autolla, koska tuo hiton vanha kapistus ei pääse niin pitkälle! (Adamus naureskelee) He ihmettelevät tätä kummallista ryhmää, ja olemme tavallaan pitäneet matalaa profiilia. Olemme tehneet työtämme, te olette tehneet työtänne, ja siinä on ollut kyse irtipäästämisestä. Kun tullaan sen ytimeen, kyse on irtipäästämisestä ja sallimisesta. Ei jonkin rituaalin, jonkin mielen ansan korvaamisesta toisella, vaan antamisesta sen kaiken mennä. Ja sen antamisesta mennä, perimmiltään sen antamisesta mennä viisauteen.



Mietitte irtipäästäessänne, minne se menee. Kun päästätte irti haavoistanne, kun päästätte irti kerroksista – rakenne- ja kaavakerroksista, samassa tuolissa istumisesta – mietitte, mihin se menee. Se menee viisauteen. Ja kun sallitte, sallitte tuon viisauden tulla suoraan tänne. Suoraan tänne. Ei, te ette ole hullu.



Kuten oivallatte, ei luultavasti ole ollut tietenkään – kuten sanotaan – kuuluisaa olentoa, pioneeria tieteessä, teknologiassa, filosofiassa tai missään vastaavassa, ei ole ollut yhtäkään pioneeria, jonka tunnen, jota ei olisi pidetty vähän mielipuolena. Taitaa täytyä olla sitä valitakseen erilaisen polun. Täytyy päästä käsiksi tuohon sisäiseen tietämiseen. Täytyy tehdä eri tavalla. Ette pääse tähän kohtaan pysymällä kirkoissa tai hikimajoissa tai ashrameissa tai missään sellaisessa. Pääsette tähän kohtaan päästämällä irti viisauteen, päästämällä irti viisauden vuoksi ja sitten päästämällä tuon viisauden takaisin elämäänne. Se on siinä. Te ette ole hullu.



Se oli luultavasti asia, jota Tobias työsti tiiveimmin teidän kaikkien kanssa: te ette ole hullu. Ja silloin oli tuo tunne, että kaikki energiat olivat hyvin kaoottisia. "Mitä vikaa minussa on?" oli jatkuva kysymys. "Mikä minun täytyy korjata?" Ei mitään. Antakaa sen vain mennä. Ei mitään.



Tobiaksen toinen muistutus



Ja sitten se toinen asia, jonka hän halusi minun välittävän: te ette ole yksin. Muistelkaa taaksepäin, kun – joillakin siitä ei ole kovin pitkää aikaa, joillakin se oli monta vuotta sitten – oli tuo syvä yksinäisyyden tunne. Voisitte olla ihmisryhmässä, voisitte seurustella ihmisten kanssa, voisitte olla töissä, perheen kanssa, mutta silti tuntea kamalaa yksinäisyyttä. Miten kamalaa se olikaan?



Se oli kaikki myös osa tapaa päästä takaisin itseenne, päästä takaisin "sinuun", koska silloin ei luultavasti ollut mitään muuta. Päästä takaisin sisään sen sijaan, että katsoo kaikkea, tarvitsee peilejä nähdäkseen itsensä.



Ette enää tarvitse peiliä nähdäksenne itsenne. Se on valtava asia.



Jokseenkin yhtä kauan, kun teillä on ollut elämiä maan päällä, olette käyttäneet aina ulkopuolisia ihmisiä nähdäksenne itsenne – "Kuka minä olen?" – toisten ihmisten kautta. Miten he näkevät teidät? Sitten sellaisena näitte itsenne. Oli se sitten opettaja tai ystävät tai perheenjäsenet tai viholliset tai mitä tahansa, oli aina tuo peili. Oli aina tuo muiden ihmisten peili, koska ette halunneet nähdä itseänne omassa peilissänne. Mutta nyt voitte nähdä.



Ette halunneet nähdä itseänne tuossa peilissä, koska kenties se oli ruma. Kenties se oli sitä, että olitte tehneet pahoja asioita. Kenties se ei ollut heijastus siitä, mitä halusitte oikeasti olla. Kenties olitte niin toisten talloma ja sitten itsenne talloma, että te ette voineet pitää tuota peiliä teistä itsellenne. Ette pystyneet mahdollisesti katsomaan siihen, joten käytitte toisia peilinänne. Näitte sen itsessänne, mitä he näkivät teissä.



Se on mielenkiintoista. Se on hyvin mielenkiintoinen tapa hahmottaa todellisuus. Mutta lopulta otatte tuon peilin ja näette itsenne. Tarkoitan sitä vertauskuvallisesti, mutta myös oikeasti. Nyt voitte katsoa tuohon peiliin.



Kun katsotte peiliin, se ei ole vain heijastus muista ihmisistä, vaan näette sisäisen Jumalan, "minä olen" -olemuksen, viisauden ja kauneuden. Kokeilkaa sitä muutamina seuraavina päivinä. Kokeilkaa sitä, ennen kuin tapaamme taas seuraavassa tällaisessa sessiossamme. Katsokaa peiliin. Tiedätte, miten vaikeaa se on joskus. Itse asiassa joskus jotkut teistä oikeasti välttävät peiliin katsomista. Mutta katsokaa nyt siihen. Näette jotain täysin erilaista. Ette tarvitse toisia olemaan peilinänne. Se on yksin mahtavimmista asioista nyt, kun menemme Esiintulemiseen.



Mutta tosiasia on, että kävitte läpi paljon yksinäisiä päiviä – hyvin, hyvin yksinäisiä päiviä. Vaikka teillä olisi ollut perhe ja puoliso ja kaikkea sitä muuta, olitte yksinäinen ja ajattelitte, että olitte ainoa tuollainen. Ja katsokaa nyt, mitä meillä on tässä – täällä Coloradossa ja teidän kaikkien kera, jotka katselette. Olette kaikki täysivaltaisia. Olette kaikki itsenäisiä. Tässä ei ole mitään ykseyttä, paitsi että olette oma ykseytenne. Emme mene tuohon koko ykseyteen. Se olisi pahin asia maailmassa – mennä takaisin ykseyteen, kun olette päässeet näin pitkälle täysivaltaisuudessanne. Meillä on tässä sinä.



Ja saatte selville, että koko tänä aikana ette ole olleet koskaan yksin, eikä meillä ole ainoastaan tätä kaunista perhettä nimeltään shaumbra – ja kerroin teille kauan sitten, ettei minulle ollut merkitystä, olisiko vain viisi. Se oli tavallaan kynnykseni, vain viisi. Sitä vähemmän, ja olisi ehkä siirtynyt eteenpäin, mutta vain viisi. No, katsokaa sitä nyt. Ette ole yksin, ja oikeasti sillä tarkoitetaan, että sisällänne on hyvin paljon. Ette ole enää vain yksinäinen ihminen. On mestari, on "minä olen", on ihminen. On kaikki ne puolet, jotka olette tuoneet aspekteista (integroiduiksi) puoliksi (suom. huom. "puolia" ovat esimerkiksi timantin eri viistot pinnat, "aspektit" ovat erillisiä). On kaikki kokemukset. Mutta se kaikki kulminoituu ihmisessä, mestarissa ja "minä olen" -olemuksessa.



En voi kutsua teitä enää ihmiseksi – vain ihmiseksi. En voi puhutella teitä vain sellaisena. Puhuttelen teitä ihmismestareina, koska tästä eteenpäin ei ole enää yksinäisenä ihmisenä olemista. Nyt kaikki on yhdessä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.



Ja niin paljon kun rakastankin tätä kakkua, haluan – ja sinä haluat (Lindalle) – kävellä edestakaisin käytäviä pitkin (Linda kärrää kakun pois). Siis … Ja nauttikaa toki tuosta kakusta. Kun haukkaatte tuota kakkua, olen aivan siinä kanssanne maistamassa sitä. Siis nauttikaa. Voi, saakaa kaikki tuo sokeri itseenne (vähän naureskelua).



SART: Joo!



ADAMUS: Siis tulemme tähän mielenkiintoiseen kohtaan, ja sanoin ylösnousseille mestareille: "Ehdottomasti olemme valmiita siihen." Mitä vielä voisimme oppia? Mistä vielä voisimme päästää irti? Mistä vielä voisimme puhua? Koska kaikki on saman asian iterointia. Kun sitä katsotaan, se kaikki on itse asiassa sen välittämästä, mitä Tobias sanoi, erityisesti kahdessa tai kolmessa ensimmäisessä sarjassa. Olemme menneet siinä syvemmälle. Olemme menneet kokemiseen sen sijaan, että se on vain älyllinen käsite. Mistä vielä voisimme puhua? Miksi odottaa? Miksi odottaa?



Luulen, että koko tässä jutussa on melkein hermostuneisuutta, jännitettä ja tunne: "No, ei, on jotain, mitä emme ole tajunneet oikein. On jotain, mistä meidän täytyy jatkaa keskustelua. On syy tulla takaisin ensi kuussa ja jatkaa puhumista siivistä ja kaikesta siitä muusta." Ei, tässä se on, Esiintuleminen.



Ihmisen viimeinen näytös



On mielenkiintoista, mitä on tapahtunut, sanoisin, että erityisesti viime kuukauden aikana. Olette saattaneet tuntea tuon intensiivisyyden viime viikolla, erityisesti. On ihmisen viimeisen näytöksen aika. Puhuin siitä taannoin Enkeli-lähetyksessä, ihmisen viimeisestä näytöksestä.



Antakaa sen tehdä näytöksensä. Antakaa sen tehdä viimeinen esityksensä. Se on sen arvoinen. Se on ansainnut sen tavallaan. Ihmisen viimeinen näytös, eli teistä tuntuu hullummalta kuin linnunpaska (vähän naureskelua). Teistä tuntuu sisällä kaikki kaoottiselta. Mutta hauska osa siinä on, että niin paljon kuin siellä onkin kaaosta, teissä on kaiken tuon kaaoksen keskellä kuitenkin osa, joka istuu vain leveästi hymyillen: "Okei, näyttele, ihminen. Näyttele. Anna palaa. Tee hullutuksesi. Tee viimeinen tanssisi." Joo, mene ulos ja tule umpikänniin, jos haluat. Ole täysin halveksittava ihminen. Osaat tehdä sen melko hyvin (muutama naurahdus). Viimeinen näytös.



Viimeinen näytös on kunnon tappelu puolisonne kanssa, jonkun kanssa. Kiroilkaa ja sadatelkaa. Viimeinen näytös. Keho sairastuu ja väsyy. Tuo viimeinen näytös on kuin: "Mitä teen tällä planeetalla? Mitä minun pitäisi olla …" (Naurua, kun Adamus käyttää marisevaa ääntä) Antakaa sen vain mennä viimeiseen näytökseensä. Ja ihminen tulee nyt myös tietoiseksi mestarin läsnäolosta. Ihminen itkee mestarille (taas marisevalla äänellä): "No, korjaa tämä" ja "Korjaa tuo" ja "Hanki minulle rahaa" ja "Hanki minulle kumppani". Se on kuin: "Voi ei!" (Lisää naureskelua) Kyllä, minä olen kuunnellut.



Mutta erona aiempaan on – ja olen kuunnellut sitä pitkän, pitkän aikaa – että nyt istun teidän vierellänne, ja te ja minä, mestari ja minä, istumme siinä tavallaan katselemassa elokuvaa: "Ihmisen viimeinen näytös." Saakaa se tehtyä. Saakaa se ulos. Tehkää viimeinen marinanne. Tehkää viimeinen uhrina olemisenne. Tehkää viimeinen: "Täytyy mennä ulos ja sääliä itseään, juoda liikaa, päihtyä", mitä se onkin. "Minusta tuntuu, että tulen hulluksi" ja "Voi, minulla ei ole intohimoa ja olen väsynyt koko ajan!" (Lisää naurua) "Äh! Kukaan ei rakasta minua, eivätkä he kunnioita minua, ja on monia asioita, joita haluaisin tehdä, mutta …" Antakaa sen tapahtua nyt. Samaistuuko kukaan tähän, vai onko kyse vain parista teistä viime viikolla? (Naurua)



Ja hassu asia on, että nyt me – te, mestari ja minä – voimme istua siinä ja katsella tätä hämmästyneenä, ja teissä on osa, joka sanoo: "Voi hyvä luoja, se olin minä!" (Naurua) Joo, niin olit! Osa teissä joka sanoo: "Voi, en voi uskoa, että käyttäydyin noin. En voi uskoa, että olin tuollainen." Ja minä tavallaan: "Joo, sinä olit." (Lisää naureskelua) Ja sitten aivan yhtäkkiä tajuatte. Oivallatte ja sanotte tavallaan: "Mutta en ole sitä enää. Tuo osa on menossa pois. Se on aina muistoissa. Se on aina kaunis kokemus, mutta en ole enää tuo ihminen, joka taistelee saadakseen vain vähän ilmaa, vähän leipää, vähän sirkusta. En ole enää tuo ihminen, joka itkee sanoen: "Miksi tämä ja miksi tuo?" Minä olen mitä olen."



Ja sitten näen, miten kaikki se muuttuu aspekteista eri puoliksi, kauniiksi puoliksi, eikä kukaan enää käyttäydy huonosti. Ei enää tee "voi minua rukkaa". Ei enää tee tuota henkisen polun juttua: "Missä olen polullani? Miksi ihmeessä en ole pidemmällä?" ja kaikkea sitä muuta. Katselette kaiken sen muuttumista eri puoliksi, kauniiksi ilmaisuiksi. Ei enää taistelemista sisällänne. Ei ole enää taistelua sisällänne. Ei ole enää taistelua. Se on jo tehty. Nyt on kyse sen tuomisesta viisauteen.



Siis pitäkää hauskaa sen kanssa. Viimeinen näytös – miten kauan se kestää? En tiedä. "En halua olla täällä enää. En tiedä …" Rentoutukaa nyt katselemaan sitä kaikessa kauneudessaan, kaikessa huonossa käyttäytymisessään, kun se lähtee, menee, on matkallaan pois. Nyt tulee sisään erittäin viisas mestari. Erittäin viisas mestari.



Eikä kyse ole siitä, että kaikki ongelmat häviävät pois, mutta teillä on täysin eri tapa katsoa niitä. Niin kauan kun pysytte tässä fyysisessä kehossa, on joitain haasteita. Niin kauan kun on ihmisiä, toisia ihmisiä tällä planeetalla ja pysytte fyysisessä kehossa, on haasteita. On myös kehon haasteita – kipua tai sairautta tai sellaista – mutta teillä on täysin eri tapa katsoa sitä. Se ei ole enää: "Miksi minä?" Se ei ole enää: "Mitä tapahtuu huomenna? Kuolenko? Palaako taloni poroksi?" On täysin eri tapa katsoa sitä. Ja yhtäkkiä ratkaisut ovat siinä oitis. Teidän ei tarvitse käydä asioita läpi kuukausia tai vuosia. Yhtäkkiä vain naps! – se on sellaista. Tiedätte vain, mitä tehdä, ja tiedätte, miten se tuodaan viisauteen. Se tapahtuu välittömästi, hetkessä.



Ennen tuo viisaus tuli usein elämän lopussa. Menitte toisiin ulottuvuuksiin, ja istuimme kanssanne, kun olitte juuri saaneet valmiiksi vaikean elämän, ja te itkitte ja teistä tuntui kamalalta, ettekä edes oikein käsittäneet olevanne kuollut, ja meidän täytyi läimäyttää teiltä paskat housuun (naurua). Voi, me läimäytimme (Adamus naureskelee). Kerroin Cauldrelle, etten aikonut kiroilla tänään, mutten voi sille mitään. Kyllä, meidän täytyi läimäyttää teitä. Tiedätte, miten joskus vain – pam! – henkinen läimäytys. Mutta meidän täytyi sanoa: "Seis! Vedä syvään henkeä! Pääse yli siitä! Anna sen vain mennä."



Ja sitten viisautta alkoi tulla sisään. Aloimme viedä teitä siitä läpi ja sanoa: "Okei, hei, muistatko, kun tämä tapahtui elämässäsi? Muistatko?" – tavallaan kuin esittäen hologrammeja tai videoita teille – "Muistatko, kun tämä tapahtui? Muistatko, miten kamalalta sinusta tuntui? Muistatko, miten et edes muistanut sitä, ennen kuin toimme sen esille?" Ja sitten pyysimme teitä tuomaan sen viisauteen. Itse asiassa se on vähän helpompi tehdä toisissa ulottuvuuksissa, ja silloin teitte sen. Mutta nyt elämänne loppuun odottamisen sijasta se tapahtuu heti. Sillä hetkellä kun vain pysähdytte hetkeksi ja vedätte syvää henkeä: "Seis! Olen mestari", ja sitten tämä tuo sen viisauteen. Se on siinä.



Joka tapauksessa, sallikaa itsellenne ihmisen viimeisen näytöksen viisaus ja viihde. Antakaa itsenne saada se. Jotkut teistä ovat yrittäneet tukahduttaa sen, ja erityisesti nyt kun osumme tähän Esiintulemisen kohtaan, sanotte: "Voi, minun täytyy, minun täytyy – en voi olla tuollainen enää." Häh! Se on vain osa teitä. Se tekee vain viimeistä näytöstään ja viimeistä näytelmäänsä, ja sitten se on loppu. Ei enää olemista vain ihminen. Siirrymme eteenpäin.



Vedetäänpä kunnolla syvään hetkeä tässä kohtaa.



Siirtyminen läpi



Siis kyllä, olemme tosiaankin valmiita Esiintulemiseen, ja tämä kysymys on tullut Cauldrelta noin 8.000 kertaa tällä viikolla (vähän hihitystä): "Menevätkö kaikki läpi? Menemmekö kaikki läpi?" Ennemmin tai myöhemmin, kyllä, kaikki. Ja teette kaikki sen eri tavalla. Teette kaikki sen omalla tahdillanne, omalla mukavuustasollanne. Mutta kyllä, se tapahtuu jokaiselle, joka on yhdistynyt tähän, joka on valmis menemään. Olemme päässeet eroon useimmista niistä, jotka eivät ole, useimmista niistä jotka edelleen leikkivät henkisellä harrastuksella, useimmista niistä jotka olivat energian syöjiä. Ja meidän täytyi siirtää heidät sivuun, jotta voisimme yhdessä mennä läpi, mitä teemme nyt.



Jotkut teistä menevät läpi nopeammin, voitaisiin sanoa. Se ei ole lainkaan kilpailua, mutta jotkut teistä ovat niin hemmetin valmiita siihen, että menette vain nopeammin läpi. Jotkut teistä ottavat oman aikansa. Jotkut teistä ovat – miksi sitä sanotaan. Cauldre? Se on imua. Olette imussa, niiden ilmavirrassa jotka menevät läpi ensin. Annatte heidän selvittää töyssyt pois tieltä (Adamus naureskelee). Nimittäin tuo imu – kun olette rekan takana maantiellä ja aivan sen perässä, se tavallaan aikaansaa ilmiön, joka vetää teidät läpi. Ja se on ok. Kyse ei ole kilpailusta, eikä se saa mitään palkintoa, kuka pääsee ensin perille.



Jotkut teistä tavallaan menevät siihen varpaisillaan hyvin varovasti, kuin yksi jalka kerrallaan, tavallaan kuin menisitte hyvin kylmään veteen ja sitten aivan yhtäkkiä – pum! – työnnämme teidät sinne. Mutta kyllä, menette kaikki läpi. Menette kaikki läpi.



Ja muutama pointti. Te jotka menette läpi, tiedätte jo, että te ette hakkaa rintaanne siitä. Ette pane sitä, ette kirjaile sitä, paitaanne: "Hah-hah! Menin läpi ensimmäisenä." Se on hyvin henkilökohtainen, kaunis ja hiljainen asia. Se on niin henkilökohtaista, että tiedätte, että te ette kerskaile sillä. TE ETTE TARVITSE TUNNUSTUSTA. Se on siinä. Minun täytyy alleviivata se kolme kertaa. Gail, tekisitkö sen puolestani, tai lihavoituna, isoilla kirjaimille ja yksi alleviivaus.



Te ette saa tunnustusta minulta tai toisilta. Toisin sanoen, nimeänne ei postata nettisivuille tai mitään sellaista, ettekä haluakaan sitä. Siis ei ole tunnustusta, ja niin se vain on. Te vain tiedätte, ja siinä on kaikki. Siinä on kaikki.



Teille jotka tulette läpi näin varhain – ja tiedätte jo tämän – ei ole toisille saarnaamista. Ei ole saarnaamista eikä sanomista: "Näin sinun täytyy tehdä se." Ja te käsitätte sen, mutta korostan vain sitä. Ei ole saarnaamista eikä sanomista: "Näin sinun täytyy tehdä se."



Nimittäin Cauldren ja joskus Lindan kautta kirjoittaudun sosiaaliseen mediaanne ja siellä on paljon saarnaamista, ja on paljon ihmisiä, jotka sanovat: "No, näin minä tein sen. Sinun täytyy tehdä se tuolla tavalla." Kyse ei ole siitä. Ei ole kenenkään hoputtamista eikä ole myöskään heidän ehdoillaan toimimista. Tiedättehän: "Voi sinua rakasta parkaa." Sallitte vain heidät. He tulevat läpi ja kenties teidän imussanne.



Ja teille jotka otatte oman aikanne, on jotain sanottavaa: antakaa toisten mennä läpi ja saada vähän kivisempi polku. Mutta te jotka otatte oman aikanne, älkää heittäkö kivillä niitä, joiden luulette tehneen sen. Ja miksi heittäisitte kivillä? Testataksenne heitä. Mutta kivet sattuvat, myös mestariin, koska hän on edelleen ihmiskehossa. Älkää heittäkö kivillä. Älkää loukatko heitä. Älkää kritisoiko heitä. Todellisuudessa te testaatte vain, ovatko he oikeasti tehneet sen vai keksivätkö he vain sen. Älkää tehkö sitä, koska sitten kun tulette läpi Esiintulemisessa, aluksi on uskomatonta herkkyyttä ja aistillisuutta.



Siis te jotka pidättelette vähän ja odotatte, älkää heittäkö kivillä. Ja siinä määrin, että pyytäisin jopa, että jos jotain tällaista tapahtuu sosiaalisessa mediassa, tuhotkaa se välittömästi. Tuhotkaa nuo kivet. Tiedän, että joskus Crimson Circlen henkilökunta yrittää pysyä avoimena ja olla sensuroimatta, mutta tämä on liian herkkää. Hankkiutukaa eroon siitä. Se sattuu liikaa. Se menee liian syvälle, myös ihmismestarilla.



Kysymys



Siis olemme tässä. Se on tässä. Minun täytyy esittää kysymys: missä olette tunteneet sen kehossamme noin viimeisen viikon aikana? Paljon juttuja on tullut esiin, missä olette tunteneet sen? Linda, viitsisitkö? Ja nopea yksinkertainen vastaus. En tarvitse paljon tarinoita, mutta missä olette tunteneet sen kehossanne viime viikolla? Tai mielessänne? Minun täytyy ottaa mieli mukaan. Mieli on nyt osa kehoanne, ei enää erillinen. Ole hyvä, rakas, missä olet tuntenut sen?



ELIZABETH: Haluatko minun nousevan seisomaan?



ADAMUS: Totta kai! Minäkin nousen, joo.



ELIZABETH: Okei.



ADAMUS: Joo.



ELIZABETH: Hassua, että kysyit.



ADAMUS: Heh, tavallaan (he naureskelevat).



ELIZABETH: No, sanoisin tässä.



ADAMUS: Missä on "tässä"?



ELIZABETH: Tässä minun … No, tästä syystä se on hassua. Olen elämässäni tuntenut tuon upean tunteen sydämessäni, kuten sanot, orgasmin sydämessäni. Tarkoitan syöksyjä – olen tuntenut sen, joten minulla on ollut vinkki siitä, että on jotain enemmän. Nyt tässä se, miksi se ei ole hauskaa. Viime viikolla (hän naureskelee), rintaani on sattunut. En tiedä, johtuiko se savusta vai pelkästään ahdistuksestani. Lapsena minulla oli ongelmia siinä suhteessa. Siis viime aikoina on tullut esiin monia asioita, joiden luulin olevan valmiita. Niin monia muistoja ja vain ajatuksia, että ajattelin: "Olen käynyt sen läpi. Mitä se tekee täällä?"



ADAMUS: Mitä se tekee täällä?



ELIZABETH: No, sitten kuuntelin upean Enkeli-kanavointisi ja sanoin: "Ahaa!"



ADAMUS: Ahaa.



ELIZABETH: Ahaa! Tarkoitan, kiitos. Se oli hyvin kaunis ja – itken kohta – koska se selvitti hyvin paljon minulle (ääni murtuen).



ADAMUS: Joo.



ELIZABETH: Ja tajuan sen. Siinä on tolkkua, koska kun menee läpi toiseen olemistietoisuuteen, tiellä on kiviä, ja luojan kiitos, minulla on muistot noista rakkaussyöksyistä sydämessäni. Siis se kaikki on täällä, vain eri sävyinä.



ADAMUS: Siis sydän. Sydän.



ELIZABETH: Kyllä, herra.



ADAMUS: Joo. Ja se on, kuten puhuimme Enkeli-lähetyksessä seikkaperäisesti, se on viimeinen näytös.



ELIZABETH: Joo.



ADAMUS: Mutta sen sijaan, että liikaa yhdistytte tai osallistutte tunteillanne, rentoutukaa katsomaan sitä, kuin katselisitte elokuvaa. Se on hyvin mielenkiintoista. Se on viimeinen näytös, ja se on myös kaiken tuomisesta tällä hetkellä viisaudeksi. Siitä syystä puhuimme viime shoudissamme syyllisyydestä ja häpeästä. Se kaikki tuodaan esiin. Ja se tapahtuu melkein vastakkaisesti, mitä luulisitte. Ajattelisitte, että nyt kaikesta tulisi valoista ja pehmeän pörröistä.



ELIZABETH: Aivan.



ADAMUS: Ei, vaan tämä on sitä kamaa, josta oikeat enkelit on tehty.



ELIZABETH: Okei.



ADAMUS: Tästä ylösnousseet mestarit on tehty – hiekka, lika, saasta tulevat kaikki esiin puhdistettavaksi, transformoitavaksi.



ELIZABETH: Aivan. Upeaa.



ADAMUS: Joo. Se on ilmiömäinen prosessi ja menee vastoin hyvin monia opetuksia – uskonnollisia ja henkisiä opetuksia – mutta tämä on totta. Tämä on totta, ja menette siitä läpi ja me nauhoitamme sen, te nauhoitatte sen, he nauhoittavat sen tuolla takana. Tämä on tosielämän Oivaltamista. Hyvä.



ELIZABETH: Kyllä.



ADAMUS: Kiitos.



ELIZABETH: Kiitos,



ADAMUS: Ja voisitteko kuvitella, millainen apu tämä on vuosien päästä jollekin, joka lukee teidän kirjanne tai lukee tai käy läpi "Mestarin elämää", katselee shoudeja, mitä tahansa, ja saa niistä valtavia ahaa-elämyksiä. Eikä vain retorista tai filosofista, vaan se tulee oikeilta ihmisiltä, joista oikeasti tuli oivaltaneita mestareita. Se mitä teette, on enemmän kuin kaikki maailman kanavoijat ja kaikki maailman gurut laitettuna yhteen. Tositarinat mestaruudesta ovat hyvin paljon dynaamisempia ja merkityksellisempiä. Hyvä. Missä muualla tunnette sen? Ole hyvä.



JORGE: Hei, veli.



ADAMUS: Hei.



JORGE: Mitä kuuluu?



ADAMUS: Hyvää. Pyhä veli, pyhä veli.



JORGE: Sinä vai minä?



ADAMUS: Minä (he nauravat). Kyllä, se on nimeni.



JORGE: Pyhä Veli.



ADAMUS: Joo, joo. Saint-Germain merkitsee pyhää veljeä.



JORGE: Ai!



ADAMUS: Siis kun kutsut minua veljeksi, olen kuin: "Joo-o!"



JORGE: Pyhä Veli.



ADAMUS: Se olen minä, Pyhä Veli.



JORGE: Vau. Hei, Pyhä Veli!



ADAMUS: Voit pudottaa sanan "pyhä" pois, mutta se on ok (Jorge naureskelee) Joo. Kyllä, valitsin tuon nimen tarkoituksella. Pyhä Veli, joo.



JORGE: Hyvä.



ADAMUS: Hyvä. Mikä sinun nimesi on?



JORGE: Jorge



ADAMUS: Jorge.



JORGE: Jorge (lausuen vähän eri tavalla).



ADAMUS: Hyvä. Mitä se merkitsee?



JORGE: Mmm …. (hän pitää tauon, sitten naureskelee) En ole vielä oivaltanut sen todellista merkitystä.



ADAMUS: Ahaa! Tämä on … (Jorge jatkaa naureskelemista) Se merkitsee viisasta miestä, joo. Kyllä, se merkitsee oikeasti.



JORGE: Kuuntelen sinua (he naureskelevat).



ADAMUS: Etsi sen merkitys. Se merkitsee viisasta miestä tai … ei fiksua, vaan viisasta miestä. Viisas veli, niin kutsun sinua.



JORGE: No, kuten sanoin …



ADAMUS: Saint-Jorge.



JORGE: Jorge (lausuen vähän eri tavalla).



ADAMUS: Joo.



JORGE: No, minäpä kerron pienen tarinan. Tein entisen elämän regressioita …



ADAMUS: Mitä?!



JORGE: … kenties sinun neuvostasi (he naureskelevat). Ja niin löysin sinut ja löysin monia muita …



ADAMUS: Hetkinen, minun täytyy esittää sinulle kysymys. Siis otit jonkun tekemään entisen elämän regression?



JORGE: Ei, minä olen tehnyt sitä.



ADAMUS: Sinä olet – sen vastauksen halusin …



JORGE: Joo, me teimme.



ADAMUS: … sinä viisas veli, sinä.



JORGE: Heräämisprosessin myötä ja niin menin siihen.



ADAMUS: Joo, joo.



JORGE: En ollut henkinen tai uskonnollinen tai mitään sellaista. Fiksu juttu, sanoisin.



ADAMUS: Joo, joo. Viisas veli.



JORGE: Ja jotenkin menin – siitä on kokonainen tarina, mutta menin entisen elämän regressioihin, ja sain monia ihmisiä ympäri maailmaa …



ADAMUS: Tunsitko minut? Mysteerikouluissa?



JORGE: Tunsin toisella kerralla.



ADAMUS: Joo, joo.



JORGE: Ja olen melko varma, että ilmennyit yhdessä noista sessioista.



ADAMUS: Luultavasti, joo.



JORGE: Muutaman kerran.



ADAMUS: Joo.



JORGE: Ja joku kertoi minulle: "No, siihen on syynsä, miksi nimesi on Jorge." Vain muisto tarinasta, joka on Pyhästä Yrjöstä, ja se on vastauksesi.



ADAMUS: Sviffft! (Adamus elehtii, kuin vetäisi miekan) Jep, jep.



JORGE: Ja sviffft! myös …



ADAMUS: Hyvä. Siis missä se sattuu, Pyhä Veli?



JORGE: Sattuuko se? Minulla?



ADAMUS: Joo, kehossasi. Mitä olet tuntenut noin viimeisen viikon aikana? Missä on jotain huomattavaa kehossa tai mielessä?



JORGE: En kiinnitä huomiota paljon, mitä tapahtuu …



ADAMUS: Oliko sinulla ilmavaivoja tai mitään viime viikolla? (Vähän naureskelua)



JORGE: Ei.



ADAMUS: Ei, ei.



JORGE: Ei. Joskus minulla oli vähän …



ADAMUS: En tiedä, haluammeko kuulla … Ai, anna mennä (lisää naureskelua).



JORGE: Poltetta sydämessäni.



ADAMUS: Poltetta sydämessäsi.



JORGE: Kyllä.



ADAMUS: Yllättävää. Yllättävää. Oikeasti?



JORGE: Tällä puolella (näyttäen vasenta puolta rinnassa).



ADAMUS: Joo, siellä sydän yleensä on, vaikka tiedän, että jollakin on toisella puolella.



JORGE: Kyllä, erityisesti …



ADAMUS: He kulkevat myös takaperin.



JORGE: … tänään, ja täällä olen tuntenut kipua päässäni.



ADAMUS: Joo, joo.



JORGE: Kuin päänsärkyä.



ADAMUS: Se olin minä (he nauravat). Hyvä. Siis sydämesi.



JORGE: Sydämeni.



ADAMUS: Sydämesi.



JORGE: Ja pääni.



ADAMUS: Okei, hyvä.



JORGE: Siinä se jokseenkin on, kyllä.



ADAMUS: Kiitos. Arvostan sitä. Ja Jorge, viisas. Viisas.



JORGE: Ai, kiitos.



ADAMUS: Hyvä. Pari vielä. Missä olette tunteet sen viime aikoina?



ALI: Olen tuntenut hyvin paljon todella kummallisia energioita, joita en muista tunteneeni aiemmin, ja todellista energiattomuutta.



ADAMUS: Ai, niinkö?



ALI: En oikein halunnut tehdä mitään, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa juuri mikään.



ADAMUS: Joo, tavallaan sitä, mitä sanoin aiemmin.



ALI: Joo.



ADAMUS: Ihminen: "En halua tehdä mitään, ja minä …" (marisevalla äänellä)



ALI: Joo. Olin todella syvällä siinä, ja kuuntelin livenä Enkeli-lähetyksen, ja se on myös todella …



ADAMUS: Tämä kaikki on erittäin hyvää mainosta Enkeli-ohjelmalle (vähän naureskelua).



ALI: Niin on.



ADAMUS: (naureskellen) Kyllä.



ALI: Ja puhuin tuona päivänä aika monen muun Enkelin kanssa, ja sanoimme kaikki samaa. Se tuli täydelliseen aikaan.



ADAMUS: Joo.



ALI: Yksi pelkoni siinä oli kuitenkin puhe kolmesta viiteen vuodesta. Ajattelin: "Voi hyvä luoja, jos minun täytyy tehdä tätä kolme vuotta vielä, kokea tätä tunnetta, joka minulla on ollut tänään."



ADAMUS: Miksi kolmesta viiteen vuotta? Mistä se tuli?



ALI: En – no, se voisi kestää kolmesta viiteen vuotta.



ADAMUS: Ei, ei, ei.



ALI: Lähempänä kolmea.



ADAMUS: Minäpä selkeytän. Siinä mitä teemme täällä yhdessä, niin seuraavina kolmesta viiteen vuotena emme vedä paljon ihmisiä ulkopuolelta. Tämä on melko yhtenäinen ryhmä maailmanlaajuisesti. Ei iso ryhmä – ja annoin lukumääriä luullakseni viestissä 14.2. muutama vuosi sitten – ja tuo ryhmä pysyy jokseenkin samankokoisena. Muutama tulee, muutama lähtee, mutta sanoin myös: "En ota yhtään uutta oppilasta. Vain ne joiden kanssa olen työskennellyt Mysteerikouluissa ja muutama poikkeus, mutta ei kovin monta muuta." Seuraavina kolmesta viiteen vuotena naulaamme tämän. Tarkoitan, ettei se ole tuon kuoppaisen osan läpikäymistä, jossa olemme olleet.



ALI: Ai, hyvä.



ADAMUS: Se on täyttä integrointia.



ALI: Jee.



ADAMUS: Ja keskustelut keskittyvät sen ympärille, mitkä ovat vaikeita asioita ihmismestarina olemisessa. Ja me – tota, en halua mennä siihen nyt – mutta asetamme oikeasti kulisseja niille, jotka tulevat teidän jälkeenne.



Se mitä tapahtuu kolmesta viiteen vuoden päästä – ja alan saada tunteen mitatessani asioita, että se tapahtuu vähän ennen sitä – on, että tämä räjähtää täysin auki. Sana kiirii, eikä se tapahdu siksi, että yritätte saada sen ulos. Mutta sana lähtee liikkeelle: "Siellä tapahtuu jotain", ja tulee uusi fokus ja huomio shaumbroihin. Ja se tulee nopeasti, se tulee raivokkaasti, ja se on vaikeaa jossain kohtaa, koska Crimson Circlen henkilökunta, Cauldre ja Linda haluavat pysyä tällä kivalla ja mukavalla areenalla, jossa olemme yhdessä. Ja yhtäkkiä kaikki koputtavat oveen ja etsivät taikaeliksiiriä.



Se on konstikas vaihe. Yhtäkkiä se sana lähtee liikkeelle, että nyt ei ainoastaan yksi tai kaksi, vaan tuhannet ja tuhannet ja tuhannet ihmiset antavat energian palvella itseään. He eivät puhu siitä, vaan se tapahtuu. Ja saatte kaikkea mahdollista, Hollywoodin elokuvantekijöitä, kirjaimellisesti – kirjaimellisesti … Joo, voitteko kuvitella sitä? (Vähän naureskelua) Hollywoodin elokuvantekijöitä, ja saatte ihmisiä, jotka tulevat – ja tätä tapahtuu jo – saatte ihmisiä, jotka tulevat ottamaan teidän materiaalejanne – näitä shoudeja, työpajojamme ja kokoontumisiamme, kurssejamme – ja vääristävät niitä. He kaupallistavat niitä. He – sanon tuon sanan, vaikka Cauldre ei halua minun sanovan sitä – mutta he varastavat niitä, ja kun he varastavat, siinä ei ole samaa ydinolemusta kuin siinä, mitä teemme täällä yhdessä.



Me toisissa ulottuvuuksissa, Crimson Councilissa, sekä te olemme rakentaneet kaiken tämän tarkasti olemaan ehdottomasti tarkoituksenmukaista ja aina, aina, aina, aina palvelemaan teitä. Ei koskaan ottamaan pois, ei koskaan yrittäen guruistaa tätä, ei koskaan yrittäen fokusoitua mihinkään, paitsi teihin – niihin jotka käyvät tätä läpi. Se on haaste. Se on lainopillinen haaste. Se on sydänhaaste, kun ihmiset ottavat tämän ja muuttavat sen sellaiseksi, mistä te ja minä tiedämme, ettei se ole oikein. Sitä tehdään jossain määrin tällä hetkellä, mutta hyvin pienesti verrattuna siihen, mitä tulee tapahtumaan.



Siis pysymme yhtenäisenä, tiiviinä, fokusoituneena tämän ryhmän, teidän kaikkien kanssa muutaman seuraavan vuoden, ja sitten – pum! – se räjähtää. Ja sen on tarkoitus räjähtää. Se ei ole virhe, sen on tarkoitus räjähtää. Mutta se tuo monia haasteita teille, jos yhtäkkiä suuri valokeila on teissä, ja haluatte vain elää elämäänne ilossa. Haluatte elää elämäänne nyt ollen tietoinen luoja, ja yhtäkkiä he koputtavat ovellenne, kirjaimellisesti, ja haluavat tietää, mitä se on, mitä teillä on. He haluavat teidän olevan gurunsa. Ja vaikka siinä on vähän houkutusta, oivallatte lopulta, että te ette halua sitä, ette ole täällä sitä varten. Siis tästä sanon "kolmesta viiteen vuotta".



Se mitä olette käyneet läpi, ja kaikki paska siinä, olemme valmiita sen osalta. Kyllä. Hyvä. Mutta se antoi minulle tilaisuuden luennoida vähän. Yksi vielä, missä olet tuntenut sen?



LINDA: Okei, ilmiselvyyden mestari.



ADAMUS: Ja sanoin kommentin aiemmin. En tiedä, tajusitteko … (Yleisö sanoo "oi" viitaten Mary Suen murtuneeseen käsivarteen). Sanoin kommentin – en tiedä, menikö se perille. Sanoin vain, että keho ja mieli ovat sama nyt. Ne eivät ole erillään. Ajattelette aina, että mieli on jossain muualla. Mieli ottaa oikeutetun asemansa osana fyysistä kehoa. Tarkoitan, että se on kiinni fyysisessä, se tarvitsee hartioitanne ja käsivarsianne ja jalkojanne, mutta siitä on nyt tulossa fyysinen juttu. Ei vallan tai älyn tai minkään muun keskus. Se sulautuu yhteen kehon kanssa. Siis, ole hyvä.



MARY SUE: Vielä yksi …



ADAMUS: Selittäisitkö?



MARY SUE: Vielä yksi sarjassa …



ADAMUS: Selittäisitkö tuon …



MARY SUE: Onnettomuus.



ADAMUS: Onnettomuus. Oliko se onnettomuus? Mitä tapahtui?



MARY SUE: Kaaduin pyörälläni.



ADAMUS: Aivan.



MARY SUE: Ja sain aivotärähdyksen ja mursin vasemman käsivarteni (Adamus taputtaa hetken, yleisö nauraa).



ADAMUS: Olen niin nolona! (Adamus naureskelee)



MARY SUE: Olit ainoa, joka taputti! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Milloin tämä tapahtui, rakas?



MARY SUE: Tiistaina.



ADAMUS: Tiistaina. Ja enkö puhunut juuri kummallisista tapahtumista tällä viikolla?



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo. Mitä tapahtui? Oikeasti, mitä tapahtui oikeasti?



MARY SUE: "Törmää ja täytä" olisi minun toiveeni.



ADAMUS: Juuri niin! Juuri niin (Mary Sue naureskelee). Juuri niin. Nimittäin olet vähän älyllinen joskus.



MARY SUE: Kyllä. Ja niin aivoni tavallaan saivat iskun.



ADAMUS: Joo, aivosi saivat iskun, mutta sinä hymyilet.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Siis oikeasti. Ei teidän kaikkien tarvitse tehdä sitä näin, mutta se oli itse asiassa nerokasta tavallaan. Tiesit, mitä oli tulossa täällä tänään ja mitä tekisimme. Ja tavallaan sanoit: "Voi jessus! Mutta joskus jään niin jumiin, ja ihmiseni älyllistää kaiken tämän." Eikö?



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Ja se on kuin: "Tiedän, mitä teen. Aion olla kuin lapsi. Aion kaatua pyörällä. Aion …" Mursitko käsivartesi vai ainoastaan …



MARY SUE: Kyllä, mursin sen.



ADAMUS: Joo, mursit käsivartesi.



MARY SUE: Mutta se ei mennyt sijoiltaan.



ADAMUS: Okei. Ja sait aivotärähdyksen. Mitä muuta?



MARY SUE: Minulla on uskomattomia mustelmia …



ADAMUS: Ai!



MARY SUE: … ympäri kehoa (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, en pyydä sinua näyttämään niitä (Mary Sue naureskelee), mutta kenties myöhemmin jotkut ihmiset saattaisivat olla kiinnostuneita. Joo, ja se oli … En suosittele tekemään "törmää ja täytä", mutta joskus tarvitaan kunnon täräytystä.



LINDA: Määrittelisitkö "törmää ja täytä"? On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä se merkitsee.



ADAMUS: Ai, törmää ja täytä. (Tobias puhui siitä "The Beauty of Life" -viestissä)



KERRI: Näytä meille! (Naurua)



ADAMUS: Tule tänne! Rakas Kerri sanoo: "Joo, näytä meille", ja se on kuin, okei, kun kompastut ja putoat (hän teeskentelee).



KERRI: Se ei ollut riittävän hyvä (muutama naurahdus). Tarkoitan, että sinulla on taitoja. Katsotaanpa …



ADAMUS: Mitä jos, mitä jos Cauldre saa aivotärähdyksen eikä hän pysty viemään tätä juttua loppuun?



KERRI: Törmää ja täytä!



ADAMUS: Joo, törmää ja täytä (Mary Sue naureskelee). Kiitos, hyvin myötätuntoista. "Törmää ja täytä" on sitä, kun yhtäkkiä tulee onnettomuus – putoatte portailta, kaadutte pyörällä, olette viinikiertueella muiden shaumbrojen kanssa ja joudutte onnettomuuteen ja kaikki menevät … Se on äkillinen, täräyttävä tapahtuma.



Sitä tapahtuu yleensä jokaiselle lapselle, koska jumaluutenne, henkenne, ei tule heti kokonaan sisään. Monta kertaa se ei edes ala tulla, ennen kuin olette noin 2-vuotias. Olette tavallaan kuori. Teillä on vähän persoonallisuutta ja teillä on nimi, mutta se on melkein siinä. Ja sitten hitaasti se alkaa tulla sisään, ja siltä vie noin 18–21 vuotta tulla.



Mutta erityisesti lapsena putoatte puusta. Törmäätte seinään ilman selvää syytä. Kaadutte. Joku muu täräyttää teitä oikein kunnolla päähän koulun pihalla. Nämä ovat "törmää ja täytä", ja silloin olette yhtäkkiä – naps! – pois kehosta, pois logiikasta ja – viuh! – saatte suuren lisäyksen henkeänne tai jumaluuttanne, miksi sitä halutaankin kutsua. Paljon tulee ihmismuotoon.



Olet pyöräsi päällä – se on melkein, kun palaisit takaisin lapsuuteen – ja kaadut. Mikä aiheutti kaatumisesi?



MARY SUE: Jalkakäytävässä oli useita tuumia leveä rako, ja kun yritin päästä takaisin ylös siitä, menetin tasapainoni.



ADAMUS: Aa, joo.



MARY SUE: Kaaduin ojaan.



ADAMUS: Joo.



MARY SUE: Jossa oli kiviä.



ADAMUS: Ja sinulla oli tietysti kypärä.



MARY SUE: Minulla oli ehdottomasti kypärä.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis sinulla on kaikki ok, enimmäkseen. Sinä parannut.



MARY SUE: Enimmäkseen, kyllä.



ADAMUS: Enimmäkseen.



MARY SUE: Tarkoitan, että meillä oli tuona iltana happy hourin (= onnellinen tunti) sijasta kiitollisuustunti.



ADAMUS: Aivan! (Adamus naureskelee)



MARY SUE: Se olisi voinut olla paljon pahempaa! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Se olisi voinut olla paljon pahempaa, mutta sen ei ollut tarkoitus olla. Törmäsit ja täytyit juuri oikean määrän. Pääsit pois aivoistasi. Valtava lisäys tuli sisään, ja olet ok. Seisot täällä hymyillen puhumassa minulle siitä, ja kannustan sinua.



MARY SUE: Kiitos (hän kikattaa).



ADAMUS: Sinun täytyi päästä ulos mentaalisesta urasta. Sinulla oli entisissä elämissä aivan liian, liian monia vuosia henkistä opiskelua. Ja vaikka se on kiehtovaa, niin muuttaaksesi sen kokemukseksi sinun on täytynyt lakata opiskelemasta sitä ja mennä tekemään se. Ja sen teit.



Siis sanon, että enimmäkseen olet ok – aivosi ovat tavallaan sekaisin.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Ja se on hyvä asia, koska ne täytyi järjestää uudelleen. Säilytät edelleen ihmisesi älykkyystason, mutta mieli perääntyy nyt ja lakkaa olemasta tietoisuuden keskus. Se ei ole enää. Tietoisuuden keskus on, no, sinä, "minä olen". Se ei ole enää mieli, ja se oli iso askel sinulle.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Hyvä, kiitos sinulle.



MARY SUE: Kiitos sinulle.



ADAMUS: Siis kaikki ovat tunteneet jotain erilaista noin viime viikon aikana. Jotkut teistä törmäsivät ja täyttivät, joillakin teistä oli vain massiivista masennusta. Jotkut teistä ovat tunteneet täydellistä tyhjyyttä. Jotkut teistä suurta ahdistusta – ja tiedän puhuvani koko kirjosta, siis oli niin kuin kaikkea – mutta on erilaisia tuntemuksia. Jos oli jokin fyysinen reaktio, suurin asia jonka huomasin noin viime viikon aikana, oli sydän – eikä kaikilla ollut – ja Elizabeth sanoi sen heti kärkeen. Sydän – kenties painetta, kenties melankoliaa, kenties sydän hyppäsi lyönnin yli tai jotain – ja se on ehdottomasti sopivaa siinä, missä olette juuri nyt.



Sydän jota voidaan pitää fyysisen kehon energiakeskuksena ja rakkauskeskuksena ja kaikkea sitä muuta, mutta sydän tuntee, mihin olette menossa, ja on kaipausta. Kaipausta mennä eteenpäin luomiseenne ja mennä taaksepäin kaikkiin ihmisenä olemisen muistoihin. Siis se kaikki tulee tavallaan yhteen sydämen alueella. Joillakin teistä vatsassa. Huomaatte vatsan enemmän ja se tavallaan peittää alleen sydämen, mutta sanoisin, että sydän oli suurin juttu.



Ja se muuttuu melkein melankoliseksi arvostukseksi kaikesta, mitä olette käyneet läpi. Tavallaan: "Voi, vau. Nyt me lähdemme. Jätämme kaiken sen. Menemme johonkin uuteen paikkaan", ja sydämestä tavallaan riipaisee. Mutta samaan aikaan on kaipausta palata takaisin, no, luonnolliseen itseenne, siihen kuka oikeasti olette. Tätä teemme Esiintulemisessa.



Siis fyysisiä reaktioita, törmää-ja-täytä. Oli melko paljon "törmää ja täytä" -tapauksia tällä viikolla, ja jos kuuntelette tätä ja teillä on ollut tuo kokemus, postaisitteko sen – köhöm – sosiaaliseen mediaanne, jotta toiset näkevät. Ette ole yksin! Käymme tätä läpi yhdessä.



Esiintuleminen – logo ja intro



Siis pitemmittä puheitta haluan päästä toiseen niistä kahdesta syystä, miksi tulimme tänne tänään.



Kun menemme nyt Esiintulemiseen, aion tehdä pari asiaa ensin. Laittaisitteko tuon Esiintulemissymbolin ruudulle? Jos voisitte kuulla sen tarinan, mitä henkilökunta kävi läpi – mutta oli paljon eri kuvia edustamaan tätä, ja tämä oli suosikkini niistä kaikista. Rakastan erityisesti tätä, ja puhun Adamuksena, mutta uskoakseni Linda ja Cauldre pitivät tästä eniten. Rakastan tätä, koska Esiintuleminen … Mitä tulee esiin? Mitä tulee esiin tässä?



(https://www.crimsoncircle.com/images/Li ... 50x365.jpg)



Meillä on kolme sektoria, kolme eri puolta – ihminen, mestari, jumaluus. Ja jos huomaatte, tämä on – miten tätä kutsutaan, Linda?



LINDA: Ääretön.



ADAMUS: Ääretön mikä?



LINDA: Kolminaisuus.



ADAMUS: Ääretön kolminaisuus tai ääretön jumaluus. Ne eivät ole enää erossa. Nämä osat (kolmion yksi sivu) olivat tavallaan piilossa tältä osalta (toinen sivu) menneisyydessä. Nyt on melkein niin, että voitte nähdä äärettömyyden, ja se on sisällä. Sitä ei projisoida ulos. Puhumme Esiintulemisesta ja välitön kuva on murtautuminen jokin läpi. Kyllä, tavallaan, mutta tärkeämpi asia on, että sulaudumme yhteen.



"Sulautuminen" (= merge) on suoraan tässä sanassa. Esiintuleminen (= emergence), sulautuminen yhteen, tuoden yhteen ihmistietoisuuden, mestarin ja "minä olen" -olemuksen ja "minä olen" -olemuksen säteet, "minä olen" -olemuksen kokemukset. Jokainen näistä säteistä edustaa kokemustasoja. Säteet menevät sitten mestariin. Tähän saakka teillä oli vain kokemus ja analysoitte sen ja tuomitsitte, millainen se oli. Se oli joko onnellinen tai surullinen. Nyt se menee mestariin ja tämä tiivistää sen viisaudeksi. Ja on monia eri viisauskerroksia ja -tasoja. Viisaus ei ole yksikkö. Viisaudessa on monia kauniita osia. Puhumme siitä paljon keahakissa ja shoudeissa. On monia asteita. On viisausasteikko. Se ei ole yksi asia, ja siinä on se kauneus. Kun opitte menemään viisauteenne, opitte, että on viisautta, joka on hyvin aistillista, ja on viisautta, joka on hyvin yksinkertaista. On viisautta, joka laulaa. Pääsemme siihen myöhemmin.



Mutta tässä siis mestari ottaa kaiken ihmisestä ja saattaa sen viisauteen, ja se on lahja "minä olen" -olemukselle. Ei niin, että "minä olen" tarvitsisi lahjoja, mutta "minä olen" rakastaa kokemuksiaan ja viisauttaan, joten on tämä virta takaisin "minä olen" -olemukseen.



Voitte kuvitella minä-olen, minä-olen-olemassa -olemuksen pelkässä olemisen ilossa. Se ei tarvitse mitään, mutta sillä on tämä jatkuva Itsen orgasmi – se vuotaa yli ja päästää sen vain ulos ja tuo sitten taas sisään, vain luomisen vuoksi, vain olemassaolonsa vuoksi. On ainoastaan iloa. Ei katumista, ei surua. Se on pelkkää iloa. Siis tämä täyttää jatkuvasti "minä olen" -olemuksen kuppia, ja sitten "minä olen" säteilee sen takaisin ihmiseen sanoen: "Mene taas kokemaan. Mene kokemaan. Älä ole huolissasi menneisyydestä. Se on tuotu viisauteen. Koe elämässäsi."



Esitin äskettäin keahakissa kysymyksen: "Mitä haluat kokea?" koska pystytte valitsemaan sen. Kaikkea ei vain tapahdu teille. Ei ole taas vain kohtalonpäivä ja asioita tapahtuu teille, ettekä tiedä miksi. Alatte tietoisesti valita kokemuksenne. Ja työnsin keahakereita erittäin kovasti ja toistin sitä kyllästymiseen saakka: "Mitä haluat kokea?" Koska tyypillisiä asioita ovat "raha" ja "lapset ovat kilttejä minulle" ja "tarvitsen vähän enemmän unta". Äääh! (vähän naureskelua)



Mitä haluatte kokea? Koska silloin kun voitte tuoda tietoisuutenne tuolle tasolle: "Mitä haluat kokea?" – tarkoitan tiivistää sen, ei ihmistarpeita. Mikä olisi intohimonne kokea ja ilonne? Kun pääsette tuohon kohtaan, kun osaatte määritellä sen, kun osaatte selkeyttää sen, teidän ei tarvitse olla enää huolissanne arkisista ihmisasioista. Niistä huolehditaan - miksi? Koska energia palvelee teitä, ei hyökkää kimppuunne.



Kun osaatte määritellä: "Hei, tätä haluan kokea elämässäni", eikä mitään "Haluan matkustaa kolmeen eri maahan", tai kun kauan sitten esitin kysymyksen, mitä tekisitte, jos saisitte kolme toivetta: "Menisin sukeltelemaan". Se on kuin, ai, okei, mutta luulen, että tässä saattaisi olla vähän korkeampi kutsumus. Noita asioita vain tapahtuu. Kaikista tavallaan ihmistarpeista huolehditaan, mutta mitä haluatte kokea? Haluatteko kokea aistillisuutta? Haluatteko kokea vain syvää olemisentunnetta? Tuon tyyppisiä asioita. Kun pääsette tuohon kohtaan, jossa olemme, kaikki muu pitää huolen itsestään. Laskunne, autonne, halunne lähteä matkalle tai jotain – se loksahtaa vain paikoilleen.



Joka tapauksessa, tämän pointtina on, että rakastan juuri tätä Esiintulemisen esitystapaa, koska kaikki on sisällä. Se kaikki on sidottu yhteen. Se kaikki säteilee toisiinsa. Siis … Ja oli joitain pyyntöjä aiemmin ja minäkin haluaisin tehdä tämän: esitetäänpä tuo aloitusvideo uudestaan. Ja minäpä tuon esiin muutaman asian, ennen kuin teemme sen.



Jos todella tunnette tätä, niin se on kaiken sen yhdistämistä, kaiken sen ydinolemus, mitä olemme tehneet näinä yhteisinä vuosina, visuaalisesti – en tarkoita visuaalisesti, vaan energeettisesti – tähän hyvin lyhyeen aloitukseen. Tarkoitan, että sitä on ilo katsella, mutta henkilökunta oikeasti kamppaili tämän kanssa. En osaa kertoa, kuinka paljon he kamppailivat, mutta he taistelivat sen kanssa. He yrittivät saada sen oikein luovasta näkökulmasta. Sitä he eivät oivaltaneet, että he yrittivät saada sen oikein energeettisesti: "Miten laitamme sen siihen?" Kontrastin, ja näette sen sanoissa – kontrastin siinä, miten asiat olivat ennen ja miten ne ovat nyt. Energia joka välittyy tästä. Ja esitetäänpä se. Kommentoin sitä jälkikäteen. Valot pois, kiitos.



[Esitetään Esiintuleminen-aloitus]



Hmm (vähän taputuksia). Se on 19 vuotta. Yhdeksäntoista vuotta tuotuna yhteen, ja minun on pakko nauraa. Henkilökunnalla oli hyvin vaikeaa käydessään läpi jokaisen pikku yksityiskohdan. En tiedä, miten monta luonnosta he kävivät läpi. Kenties Jean tietää.



JEAN: Melkein 20.



ADAMUS: Melkein 20 luonnosta, ja ihmeteltiin, mikä oli pielessä. No, yrititte tiivistää kaiken tähän energeettisesti, saada tuon energian tähän.



Erinomaisuus



Haluan korostaa yhtä asiaa, joka on erittäin tärkeä, ja olen ollut järkähtämätön Crimson Circlen ja henkilökunnan kanssa erinomaisuudesta. Jos tästä lähtien teette jotain Esiintulemisessa, tehkää se hyvin. Älkää tehkö sitä niin, kuin vanha ihminen olisi tehnyt – puolittain, panostamatta. Jos aiotte elää, eläkää hyvin. Sitä kutsutaan ehkä laaduksi tai tyyliksi tai eleganssiksi tai miksi tahansa. Mutta jos aiotte jäädä tänne tähän fyysiseen kehoon, tehkää se hyvin. Jos teette videon, tehkää se hyvin.



Hyvintekeminen ei merkitse sen liika-ajattelua. Se merkitsee tietoisuutenne, Itsenne, laittamista siihen. Se on luojan tapa. Ihminen läiskäyttäisi vain asiat yhteen, tai pahimmassa tapauksessa käyttäisi sitä manipulointiin. Mutta jos teette jotain, jos rakennatte talon, tehkää se hyvin. Vanha ihminen olisi saattanut sanoa: "No, minulla ei ole rahaa." Mestari sanoo: "Se selviää. Tee se hyvin." Jos matkustatte, tehkää se hyvin. Jos pidätte juhlat kotonanne, tehkää se hyvin. Tämä ei merkitse, että se vaatii enemmän aikaa tai ponnistelua. Itse asiassa se vaatii vähemmän. Mutta tuokaa tietoisuutenne siihen, mitä teette.



Sanotaanpa, että pidätte päivällisjuhlat. Ihminen kävisi läpi kaikki yksityiskohdat – mitä teidän täytyy valmistella ja suunnitella ja siivota ja kaikkea muuta. Sen tekeminen hyvin merkitsee: "Olen tässä. Minä olen tässä näissä päivällisjuhlissa, jotka aion pitää." Tuokaa tietoisuutenne siihen. Kaikki muu järjestyy. Kaikki muu tulee palvelemaan teitä. Energia tulee aina takaa. Se ei tule koskaan edestä ja käy kimppuunne. Se tukee teitä aina. Tehkää se hyvin. Ja taas kerran, teidän ei tarvitse ponnistella. Teidän ei tarvitse yliajatella sitä. Tuokaa "minä olen tässä" -läsnäolonne kaikkeen, mitä teette. Jos aloitatte bisneksen, tehkää se hyvin. "Olen tässä."



Ja luonnollinen tyylikkyys tulee esiin, luonnollinen ilmaisu. Sitten olette hyvin ylpeä, kun video esitetään, kun talo on valmis, kun bisneksenne lähtee lentoon. Katsotte sitä sanoen: "Tein sen kuin mestari, en kuin ihminen. En suoristanut mutkia. En pidätellyt energiaani. Tein sen kuin mestari."



Katsotte luomuksianne todellisina taideteoksina, ette pelkästään saa tuota työtä tehtyä. Aion oikeasti puskea sitä nyt, tästä eteenpäin. Tehkää se hyvin. Aion kysyä teiltä: "Teittekö sen hyvin? Teittekö sen kuin mestari?" Ja varmistan, että menemme siihen. Se on yksi noista asioista, kun sanon "kolmesta viiteen vuoden päästä", se on yksi noista asioista, jonka ihmiset huomaavat – teidät ryhmänä ja teidät yksilöinä. "Miksi he tekevät kaiken niin hyvin ja se näyttää olevan hyvin helppoa?"



Vedetäänpä syvään henkeä. Otamme muutaman minuutin tässä. Meillä on paljon puhuttavaa vielä. Otamme muutaman minuutin tässä. Tehkää se hyvin, okei? (Joku sanoo "okei") Okei, hyvä. Hyvä. Tehkää se niin, että tunnette oman luojuutenne siinä riippumatta siitä, mitä se on ja osallistuuko siihen muita ihmisiä. Tuokaa mestarinne töihin (Adamus naureskelee). Siis, okei.



Kaiken sen tiivistäminen – merabh



Teemme nyt näin. Soitamme vähän musiikkia. Voimme aloittaa musiikin. Teemme merabhin. Tuomme yhteen kaiken, mitä olemme tehneet kuluneina 19 vuotena – joo, joo, miksi ei?



(Musiikki alkaa)



Näitte, että tuo video edusti sitä, joten nyt kun musiikki soi ja menemme merabh-moodiimme, otetaanpa kaikki, mitä olemme tehneet. Vaikkette olisi olleet täällä koko 19 vuotta, olette kuitenkin olleet. Tiedän, että tiesitte sen, mutta sanotaanpa, että tulitte Crimson Circleen vasta vuosi sitten, niin silti olette olleet täällä. Otetaanpa kaikki nämä Tobiaksen kauniit opetukset, meidän ydinopetuksemme, teidän ydinopetuksenne itse asiassa – vedetään syvään henkeä ja tiivistetään kaikki se.



(Tauko)



Hän kertoi teille alkuperästänne, mistä tulitte – enkeliperheistänne.



Joo, hän oli se, joka sanoi, että te olitte enkeliperheidenne edustaja. Olette luultavasti unohtaneet sen matkan varrella, mutta te olitte. Tulitte tähän juttuun, jota kutsutaan Arkkiveljeskunnaksi – kaikkien enkeliperheiden ensimmäinen kokoontuminen. Se oli itse asiassa hyvin hämmästyttävä kokoontuminen.



Arkkiveljeskunnassa päätettiin, että tapa ymmärtää energiaa oli luoda tämä paikka nimeltään Maa. Tapa ymmärtää, mistä tietoisuudessa oli oikeasti kyse, oli saada tämä Maa-paikka. Ja Tobias kertoo tarinaa ja sanoo, että oli tuo valtava taistelu, konflikti, tavallaan Tähtiensota, joka oli ratkaistava. Mutta minä sanon, ettei kyse ollut taisteluista, vaan suuresta uteliaisuudesta.



Siis luotiin tämä Maa ja fyysiset alueet, ja te tulitte tänne. Ensin vain henkiolentona ja myöhemmin ruumiillistuneena biologisena olentona. Otetaan kaikki se ja tuodaan yhteen.



Kaikki elämät Lemuriassa ja Atlantiksella. Voi, Atlantis, hyvin suurta rakkauden aikaa, mutta myös suurta tuhoutumisen ja romahduksen aikaa.



Otetaan kaikki se …



Kaikki elämät tuon Jeshuan elämän ympärillä … Mysteerikoulujen ajat ja tuodaan ne yhteen. Sitten tuleminen yhteen taas tässä elämässä, hyvin voimakkaasti sitoutuneena Oivaltamiseen, tyypillisten henkisten ja uskonnollisten polkujen ulkopuolella.



Kaikki shoudit, kaikki kyyneleet, kaikki kauniit shaumbra-kokoontumiset ympäri maailma.



Tuodaan se kaikki yhteen nyt.



Ihmisenä olemisen päivät.



Aah! Kaikki inhimilliset asiat. En tiedä, itkeäkö vai nauraa tässä kohtaa. Kaikki ihmisenä olemisen asiat – rajoitukset, tunteet, tunne millaista oli olla orja, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Kun toiset ottivat pois valtanne.



Kaikki kokemukset, vau! Perheet, rakastajat. Sen katseleminen, kun rakastamanne ihmiset kuolevat, nukkuvat pois.



Kaikki ihmisenä olemisen ihmettely ja vaeltaminen, ihmetellen henkisellä polullanne: "Mitä tulee seuraavaksi?"



Otetaan kaikki se, ja ollaan mestareita ja tiivistetään se, tuodaan se viisauteen, myös kaikki jäljellä oleva syyllisyys tai häpeä.



Ajatelkaa hetki tätä symbolia, tätä taideteosta uutta sarjaamme varten. Ääretön jumaluus. Ihminen kokemuksineen, nyt mestari joka tuo vain kaiken sen viisauteen ja "minä olen", joka vain säteilee tietoisuuttaan ja valoaan omiin luomuksiinsa.



Vedetään syvään henkeä tässä.



(Tauko)



Siis nyt tulee se aika.



Sitä kutsutaan Esiintulemiseksi. Sitä kutsutaan Oivaltamiseksi.



Tässä se on, pum.



Vedetään kunnolla syvää henkeä tässä ja sallikaa nyt. Tarkoitan, sallikaa tässä Salliminen. Toisin sanoen, Kvanttisalliminen …



(Tauko)



… jossa ihminen tavallaan pääsee pois tieltä. Lakkaa olemasta huolissaan ja lakkaa ponnistelemasta. Menee vain pois tieltä ja sallii. Se on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä Sallimisessa. Te vain sallitte.



(Tauko)



Adamus. Adamus ei ole vain pieni kylä Romaniassa. Se on St. Germainin luomus, minun luomukseni. Se on tapa tulla shaumbrojen luo. Se on meidän luomuksemme, tämä Adamus.



Huomaatte luultavasti, että Adamus on vähän erilainen kuin St. Germain. Hänellä on taipumusta kiroilla ja sadatella. Provosoida, tuuppia, saada teidät siirtämään tuolianne, hän paljastaa makyonne. Se on itse asiassa minun – Adamuksen – lempiasia, paljastaa makyonne. Saada teidät nauramaan. Saada teidät itkemään. Mutta se on ehdottomasti kaunis yhdistelmä meitä kaikkia.



Mutta aina silloin tällöin St. Germainin on tultava sisään, minun ilman Adamus-rattaita. Aina silloin tällöin on viesti, jonka täytyy tulla läpi. Ja koska tämä St. Germain oli kanssanne Mysteerikouluissa, hauskalla tavalla siinä on hyvin voimakas energia. St. Germain ei ole, minä en ole – on niin hämmentävää, kuka minä olen? (Adamus naureskelee) St. Germain ei kerro vitsejä yhtä paljon, hän haluaa pukeutua hyvin aina ja on kunnioittavampi.



Mutta aina silloin tällöin on tärkeää saada minut St. Germainina, joka oikeasti olen, vierailemaan luonanne. Niinpä välttääksemme Cauldren massiivisen, bipolaarisen, vääristymän ja romahduksen, annoin tämän viestin muutama päivä sitten St. Germainina.



Siis vetäkää kunnolla syvään henkeä, rentoutukaa ja kuulkaa itsenne tässä viestissä.



(Näytetään video)



Esiintulemisen perustavanlaatuisia oivalluksia



ST. GERMAIN: Minä olen mitä olen, rakastettu St. Germain.



Nyt tulee Esiintulemisen aika ja tulen luoksenne St.Germainina. Rakastan sitä tietoisuusnäytöstä, kun tulen luoksenne Adamuksena. Adamus on shaumbrat uudessa enerigassa, shaumbrat, jokainen teistä. Mutta päätän tässä tilanteessa, kun tulemme Esiintulemiseen, tulla luoksenne St. Germainina.



Tulen luoksenne St. Germainina, koska se on teille tuttua energiaa, aina Mysteerikouluista saakka. Se on energiaa, jonka jokainen teistä voi tuntea aina mystiikan, opintojen, hauskanpidon ja ilon ajoista saakka Mysteerikouluissamme, koska nyt olemme valmiita seuraavaan isoon askeleeseen. Olemme valmiita Esiintulemiseen – tässä olemme nyt – ja kun olemme valmiita, kuten olemme tässä hetkessä, pyydän teitä vetämään syvään henkeä mystiseen ilmaan.



Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan – sitä on kaikkialla ympärillänne. Mysteerikoulujen mystiikkaa. Matkanne mystiikkaa. Seuraavan askeleen, Esiintulemisen, mystiikkaa.



Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan.



Ja vetäkää syvään henkeä viisauteenne. Viisauteen jota kutsutaan myös mestariksi, viisauteen jota tulee nyt sisään. Viisauteen joka tasapainottaa ihmisen kaikki kokemukset. Viisauteen joka vahvistaa, joka pehmentää kovat reunat, joka tuon merkitystä kokemuksiin.



Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan ja viisauteen.



Kun menemme Esiintulemiseen, on useita perustavanlaatuisia ja nerokkaita oivalluksia, ja asioita joista pitää olla hyvin tietoinen, kun menemme seuraaviin askeliin. Nämä ovat astinlautoja. Nämä ovat sen joitain perusasioita, mihin menemme seuraavaksi.



Tuntekaa ne. Sallikaa niiden olla osa oivaltamistanne. Sallikaa itsenne hyväksyä ja ymmärtää ne – perusviisaudet – kun menemme Esiintulemiseen.



– Salliminen



Olette kuulleet monet niistä aiemmin, ei mitään uutta, mutta yksi ensimmäisistä ja kenties tärkein on sallia. Sallia Itsenne.



Mikään tästä ei tule ponnistelemalla tai kovalla työllä. Mikään siitä ei tule voimalla, eikä siinä ole valtaa. Se tulee sallimalla.



Salliminen itsessään ei ole ponnistelua. Se on avoimuutta. Viisauden sallimista, tietoisuuden sallimista, ja niiden päästämistä kehoonne, olemukseenne, jokaiseen kokemukseen, joka teillä on.



Salliminen on hyvin henkilökohtainen asia. Siinä ei ole kyse muusta maailmasta. Siinä ei ole kyse kenestäkään muusta ihmisestä, muusta olennosta. Siinä on kyse teistä itsestänne. Itsenne sallimisesta olla kaikkea, mitä olette.



Se on hyvin perusasia. Se on hyvin yksinkertaista – salliminen. Sydämenne avaamista, mielenne avaamista, Atlantiksen unelman sallimista, koko itsenne sallimista olla tässä hetkessä.



Salliminen. Vetäkää syvään henkeä sallimiseen.



Ja kuten olemme puhuneet hyvin usein, tämä on luonnollista evoluutiota. Se on luonnollista. Teidän ei tarvitse tehdä siihen työtä. Teidän ei tarvitse ponnistella siinä. Se on luonnollista. Se on jotain, mikä tapahtuu jokaiselle sieluolennolle, joka tulee Maan kautta.



Käytte läpi maainkarnaationne ja kaikki kokemukset, joita katsotte, ja sitten tulette tähän kohtaan, jossa mestari tulee sisään luonnostaan. Joskus ihmisen vastustuksen kera, mutta mestari tulee sisään. Sitä ei tarvitse houkutella tai pakottaa.



Todellinen Oivaltaminen on luonnollinen prosessi. Ja silloin voitaisiin sanoa, että sallikaa ihmisen saada tämä luonnollinen prosessi. Ei taistelua, ei neuvottelua, ei työntämistä. Pelkästään luonnollisen prosessin sallimista.



– Energia



Sitten on hyvin tärkeää, hyvin tärkeää oivaltaa, että kaikki energia palvelee teitä.



Teillä on ollut nyt hyvin monta elämää, jossa olette tehneet työtä energian eteen, olleet energian orja. Mutta nyt se muuttuu ja oivallatte, että kaikki energia palvelee teitä. Sen on aina tarkoitus palvella. Se palvelee aina teitä, mutta hyvin monet eivät tiedosta sitä. He eivät ole tietoisia, että energia on täällä palvelemassa heitä.



Energia ei ole vihollinen. Energia ei koskaan työnnä teitä vastaan. Energia ei koskaan tee temppuja teille. Energia ei koskaan petä teitä, ei koskaan myy teitä.



Vetäkää syvään henkeä. Voitteko oivaltaa, että energia on täällä palvelemassa teitä?



Se on teidän. Se on jumalainen oikeutenne, tulee se sitten yltäkylläisyytenä, tulee se sitten rauhana, tulee se sitten viisautena, tulee se sitten olemisena oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tulee se sitten muina ihmisinä. Riippumatta siitä, mitä se on, energia on täällä palvelemassa teitä.



Siinä huomaatte, että tietyt asiat lähtevät pois sanastosta. Niillä ei ole mitään merkitystä. Kun energia palvelee teitä, ei tarvitse kamppailla yltäkylläisyyden kanssa. Se on vain siinä. Kun sallitte energian palvella teitä, ette tarvitse mitään parantamista. Se on vain siinä. Tasapaino tulee takaisin itsestään.



Kun oivallatte, että energia on täällä palvelemassa teitä, ei ole mitään ponnistelua. Ei ole tarvetta tavoitteisiin. Ei ole tarvetta tarkoituksiin.



Olette tässä nyt, Esiintulemisessa, ollaksenne kokemuksessa – valitsemassanne kokemuksessa, kokemuksessa jota tukevat kaikki teitä palvelevat energiat, kokemuksessa jonka mestarin viisaus aina tasapainottaa ja vahvistaa ja tuo kauneuteensa.



Vedetään syvään henkeä tässä – kaikki energiat palvelevat teitä – ja annetaan niin olla. Annetaan niin olla.



– Täysivaltaisuus



Teitä ei sido kukaan tai mikään. Teitä eivät sido esi-isänne. Teitä eivät sido menneisyytenne, entiset elämänne. Teitä eivät sido mitkään ihmiset tai hallitukset. Olette täysivaltainen olento, siksi myös vastuussa omista kokemuksistanne, omista iloistanne ja omista luomuksistanne elämässä.



Teitä eivät sido enkeliolennot, enkeliperheet tai enkelineuvostot. Huomaatte, että hyvin monet näistä asioista ovat täällä palvelemassa teitä, mutta teitä ei enää sidota. Teitä eivät sido mikään Jumala tai mitkään jumalat. Olette täysin vapaa.



Vetäkää syvään henkeä tässä, tämän oivalluksen myötä, ja päästäkää nyt irti kaikesta, mikä sitoo teitä, mikä pidättelee teitä, mikä hallitsee teitä ja mikä kontrolloi teitä. Teitä eivät enää sido mitkään noista asioista, kun tulette Esiintulemiseen.



– Kolminaisuus



Esiintulemisessa huomaatte myös, ettei mieli ole enää ohjaava ääni elämässänne. Aioneita mieli on ohjannut, puhunut teille, tehnyt tuomitsemisensa, tehnyt valintansa. Mutta nyt menette sen tuolle puolen, missä mieli on ohjaava ääni.



On uusi ääni. On uusi tunne. On uusi tietoisuus, ja se on kolminaisuus, täydellinen kolminaisuus: "minä olen", mestari ja ihminen. Ei edes "minä olen" tee ohjeita. Mestari ei kerro teille, mitä tehdä.



Kyse on mestarin, "minä olen" -olemuksen ja ihmisen kolminaisuudesta yhdessä, sillä ne ovat sama, mutta ne toimivat yhdessä. Ihmisellä on kokemuksensa, mutta nyt sen itse valitsemat kokemukset ja ilot, mestarin tuodessa aina viisautta kaikkeen. Ja nyt sen sijaan, että viisaus tulee kuollessa tai vuosia jonkin kokemuksen jälkeen, viisaus tulee samanaikaisesti kokemuksen kanssa. Siksi ei ole haavoja. Siksi ei ole epäilyksiä. Se tuodaan viisauteen tuolla hetkellä.



Ja on "minä olen" jatkuvassa ilonsa säteilemisessä, jatkuvassa minä-olen-olemassa, minä-olen -tietämisessään, jatkuvasti omassa luomuksessaan, sillä todellinen luominen on pelkästään "minä olen" -olemus ilossa, ihminen menossa kokemaan tuon luomuksen ja mestari aina tuomassa sen viisauteen ja takaisin "minä olen" -sydämeen.



Vedetään syvään henkeä tässä.



– Menneisyyden yli



Yksi perustavanlaatuisia oivalluksia, joita saatte ihmisenä, on, että syyllisyys ja häpeä ovat nautinnonhaluisia ihmisvääristymiä. Niille ei ole tilaa Esiintulemisessa. Ei ole tilaa velloa menneisyydessä, kantaa syyllisyyden tai häpeän taakkaa. Ja se vaivaa joskus ihmistä, koska ihminen tuntee, että sen täytyy peittää itsensä syyllisyyteen, ettei se toista menneisyyden virheitä. Se on koulutettu, se on hypnotisoitu uskomaan, että syyllisyys pitää ihmisen ruodussa, estää sitä väärinkäyttämästä valtaa, vahingoittamasta toisia, tuhoamasta luomuksia.



Mutta nyt ette voi mitenkään tehdä sitä. Teillä on mestarin viisaus. Teillä on ilo. Teillä on "minä olen" -tietoisuus. Siellä minne menette nyt Esiintulemisessa, ei ole paikkaa syyllisyydelle tai häpeälle. On aika päästää irti kaikesta siitä ja siirtyä kokemiseniloon luomuksissanne.



– Ainoastaan nyt



Mentäessä nyt Esiintulemiseen ei ole paluuta takaisin. Ei ole paluuta takaisin. Olette aina tunteneet sen vaihtoehtona tähän saakka, vaikka tavallaan oikeasti se ei ole ollut totta. Mutta olette aina pitäneet vaihtoehtona, mahdollisuutena, että voisitte palata takaisin, voisitte mitätöidä sen, mitä olette tehneet tässä elämässä. Mutta te ette yksinkertaisesti voi.



Ei ole paluuta takaisin, mutta tavallaan ei ole myöskään menemistä eteenpäin. Ei ole mitään, mihin mennä. Ei ole oikeasti huomista. Ei ole seuraavaa oppituntia tai oppimista.



Siis jos ei ole paluuta takaisin eikä menemistä eteenpäin, kaikki on nyt-hetkessä. Juuri tässä. Ei ole jonkin lykkäämistä huomiseen, ei uuden päivän odottamista Oivaltaakseen. Ei paluuta takaisin eikä menemistä eteenpäin. Se on tässä. Se on nyt. Se on "olen tässä".



– Ei enää piiloutumista



Mentäessä Esiintulemiseen ei ole myöskään piiloutumista. Ei ole piiloutumista, ja hyvin monet teistä ovat tehneet sitä hyvin pitkään – piiloutuneet – ja sitä tehdessänne olette piilottaneet totuutenne. Olette piilottaneet tiedostamisenne. Olette piiloutuneet Sinulta.



Nyt ei ole piiloutumista. Ei ole piiloutumista Sinulta. Ei ole pidättelemistä. Kaikki paljastuu – kaikki sen mysteerit, kaikki sen mystisyys, kaikki sen siunaukset, kuka olette. Ei enää sen piilottamista.



Ei enää piiloutumista muilta. Ei enää piiloutumista kirkolta. Ei enää piiloutumista perheeltä. Mutta ennen kaikkea, ei piiloutumista itseltänne. Ette voi tehdä sitä Esiintulemisessa. Kaikki tulee esiin. Kaikki kuka olette, kaikki kauneus, kaikki tietoisuus, tulee esiin.



Ja niin paljon kuin onkin ei-enää-piiloutumista-itseltänne, minun täytyy sanoa, että Esiintulemisessa voitte olla näkymätön muille, kun päätätte. Kun päätätte olla omassa ulottuvuudessanne, omassa tilassanne, kun päätätte yksinkertaisesti olla vuorovaikuttamatta massatietoisuuden tai muiden kanssa, kun olette ihmisjoukkojen keskellä ja haluatte olla itseksenne, voitte tulla näkymättömäksi, eli voitte olla omassa turvallisessa ja pyhässä tilassanne, eivätkä toiset puutu siihen.



Kyllä, toisinaan valonne säteilee hyvin, hyvin kirkkaasti toisille, ja toisinaan huomaatte, että he tulevat luoksenne, tuntevat vetoa luoksenne ja haluavat tietää, mistä teissä on kyse. Mutta koska on tärkeää säilyttää oma tilanne ja tasapainonne, huomaatte, että voitte tulla näkymättömäksi. Ja se saattaa tuntua oudolta, ehkä sanotte: "Miten voi olla piiloutumatta, mutta kuitenkin olla näkymätön?" Koska. rakkaat ystäväni, te olette mystinen. Koska kun päätätte olla erossa toisista, kun päätätte olla vain pyhässä tilassanne, voitte olla näkymätön.



Vedetään syvään henkeä tässä.



– Loppuunsaattaminen



Ja vielä yksi asia. Ei ole enää teidän työstämistänne. Ei ole enää "minun" työstämistä. Ei enää tuon ihmisidentiteetin työstämistä. Se on valmis, tehty. Ei ole mitään tarvetta työstää mitään. Miksi työstäisitte, jos olette nyt täysivaltainen olento, jos olette nyt "minä olen" -olemuksen tietoisessa ymmärtämisessä ja tiedostamisessa – minä-olen, mestari ja ihminen kaikki yhdessä?



Ei enää "minun" työstämistä. Se merkitsee, että lopultakin on aika pelkästään kokea Itsen iloa. Ei enää yritystä tehdä siitä parempaa, vain kokemista. Ei enää yritystä kehittää, vain kokemista. Ei enää itsenne näkemistä minään vähempänä-kuin, vain täydessä jumaluus- ja ihmistilassanne.



Mentäessä Esiintulemiseen olette vapaa olento, täysivaltainen olento, riippumaton kenestäkään muusta missään asiassa. Kaikki mitä tarvitaan elämässänne, tulee teille. Kyllä, ikään kuin taiasta. Ei enää kenenkään tai minkään orjana olemista, mukaan luettuna oma menneisyytenne.



Vedetään syvään henkeä tässä.



Nämä ovat perustavanlaatuisia oivalluksia, kun menette Esiintulemiseen. Palatkaa näihin, käykää katsomassa näitä aika ajoin, koska on taipumusta unohtaa. Unohtaa, että energia palvelee teitä, unohtaa, että tämä on luonnollinen prosessi, unohtaa, että kyse on vain sallimisesta, ja unohtaa, että nyt mieli ei ole se ääni. Se on "minä olen" -olemuksen, mestarin ja ihmisen ääni yhdessä.



On hyvin helppoa unohtaa monia asioita, joten palatkaa takaisin, käykää katsomassa näitä perustavanlaatuisia oivalluksia aika ajoin Esiintuleminen-sarjan aikana.



Yhdistyn kanssanne Mysteerikoulujemme ajasta, niistä ajoista jolloin puhuimme ajasta, joka tulisi tälle planeetalle, Oivaltamisen ajasta, muutoksen ajasta, ruumiillistumisen ajasta ja ennen kaikkea ajasta kokea tavalla, jota ihminen ei olisi koskaan yksin voinut kuvitella aiemmin. Tulen luoksenne tuon suoran yhteyden kera Mysteerikouluihin.



Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan.



Vetäkää syvään henkeä viisauteen.



Vetäkää syvään henkeä matkaan, joka johtaa nyt Esiintulemiseen.



Minä olen mitä olen, rakastettu St. Germain.



Kiitos.



DreamWalk Esiintulemiseen



ADAMUS: Nyt on aika tehdä DreamWalk Esiintulemiseen. DreamWalk (= uni/unelmakävely), koska se on ollut unelma. DreamWalk, koska kaikki energiat ovat juuri tässä ja nyt. Ja pyydän, ettei tätä DreamWalkia musiikkeineen eroteta itsenäiseksi ja laiteta sosiaaliseen mediaanne. Tämä on liian pyhä, liian kallisarvoinen. Emme halua sitä sinne energiansyöjiä ja kaikkia muita varten. Tämä on meidän pyhä aikamme.



Kun musiikki alkaa, vedetään kunnolla syvään henkeä DreamWalkiin, shaumbra-dreamwalkiin, Esiintulemiseen.



(Musiikki alkaa)



Kyse on enemmästä kuin vain sarjasta, jossa olemme – se on elämien huipentuma.



Esiintulemista pelkästä ihmisestä "ihminen, mestari ja minä-olen" -kolminaisuuteen.



Esiintulemista, menemistä ihmisyyden rajoitusten yli, mutta aina arvostaen ja ymmärtäen, miksi teillä oli tuo matka.



Kerätäänpä meidät yhteen ja valmistaudutaan tähän DreamWalkiin. Mutta tämä on vähän erilainen. Nimittäin useimmissa DreamWalkeissa kun menemme toisiin ulottuvuuksiin, tavallaan palaamme takaisin siihen, mistä aloitimme. Kun teemme DreamWalkin kuoleman ulottuvuuksiin, palaamme takaisin siihen, mistä aloitimme.



Tässä emme tule takaisin. Tässä menemme kokonaan uuteen ulottuvuuteen ja tuomme mukanamme kaiken, mitä olimme. Tuomme tuon rajoittuneen ihmisen, tuomme kaikki kokemukset – tuomme ne mukanamme. Tuomme tuon ihmiskehon ja mielen – tuomme ne mukanamme.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja aloitetaan shaumbra-DreamWalk Esiintulemiseen.



(Tauko)



Täällä on mielenkiintoista, koska liikummeko me? Vai liikkuuko kaikki muu?



Tarvitseeko meidän tässä DreamWalkissa mennä jonnekin vai liikkuuko kaikki muu?



Vanhassa todellisuusperustassa on ikivanha kysymys: liikkuuko tuo asia? Se on myös kuin kysyisi, kuljetteko te ajan läpi vai kulkeeko aika teidän lävitsenne.



(Tauko)



Muuttuuko kaikki muu ja reagoi meihin?



Pyydän teitä tuntemaan sitä.



(Pidempi tauko)



Oliko se muuttumassa joka tapauksessa, ja nyt olemme vain tietoinen tuosta kokemuksesta?



Oliko se muuttumassa joka tapauksessa, vaikkemme tekisi DreamWalkia?



(Tauko)



Mikä liikkuu ja mikä muuttuu? Menemmekö me tämän DreamWalkin läpi? Vai onko kaikki muuttunut jo?



(Tauko)



Olimmeko jo tällä aiemmin, ja nyt vain koemme sen eri tavalla?



(Tauko)



Miksi se tuntuu hyvin tutulta?



(Pitkä tauko)



Miksi tuntuu siltä, että porhalsimme päästäksemme tänne, mutta kuitenkin se kesti hyvin pitkään?



Porhalsimme päästäksemme tänne, ja se oli tapahtumassa joka tapauksessa.



Varsinaisia paradokseja.



(Tauko)



Nimittäin tässä Esiintuleminen-DreamWalkissa … No, paras tapa kuvata sitä on, että peilit muuttuvat. Se peili muuttuu, joka on saanut teidät ehkä uskoman, että me liikuimme, menimme jonnekin ja teimme tämän DreamWalk-matkan.



Se peili muuttuu, joka mittaa kaikkea ja perustaa kaiken ulkopuolellanne oleviin asioihin.



(Tauko)



Se peili muuttuu, joka sanoo, että ihminen teki kovasti töitä päästäkseen tähän, suunnitteli tämän, pani sen tapahtumaan, koska oivallatte, että tämä oli aina tässä.



Kaikki peilit muuttuvat.



(Tauko)



Liikutteko te? Oletteko te se, joka pääsee perille? Oletteko te se, joka kävelee tässä DreamWalkissa? Vai muuttuuko kaikki muu vain reaktiona teihin?



Todellinen mestaruus on monien, monien peilien talo, ja kaikki ne ovat aitoja ja väärentämättömiä. Kaikki ne ovat tapa hahmottaa todellisuus. Kaikki ne ovat tarkoituksenmukaisia.



Ihmisellä oli joukko peilejä, erityinen joukko peilejä. Niin paljon kuin tuo ihminen vaihtoikin ja muutti tuota peiliä, sen alkuperää, se oli silti erittäin rajoittunut peili. Siksi oli hyvin rajoittuneita tapoja hahmottaa todellisuus, energia, totuus ja ennen kaikkea Itsensä.



Tässä, tässä Esiintuleminen-DreamWalkissa, on todella aika vaihtaa peilejä.



Peilejä jotka sallivat teidän hahmottaa todellisuuden miten tahansa, millä päätätte kokea sen.



Peilejä jotka sallivat teidän olla menneisyydessä tai tulevaisuudessa, pysyen koko ajan nyt-hetkessä.



Peilejä jotka sallivat teidän nähdä, mitä "minä olen" -myötätunto oikeasti on, kuka te oikeasti olette.



(Tauko)



Ja sitten tietyissä kohdissa ei lainkaan peilejä.



Kun päätätte tulla näkymättömäksi, kun päätätte mennä syvälle itseenne, ei ole lainkaan peilejä.



Ihminen olisi luullut sen olevan yksinäisistä yksinäisintä – ei peiliä, ei ulkopuolista reaktiota, ei näe edes omaa kuvaansa. Mutta mestari ymmärtää, että on aikoja, jolloin ei ole peilejä ja ollaan omassa tyhjyydessään.



(Tauko)



Mestari ei tarvitse peilejä, mutta mestari tietää myös, että se voi nyt leikkiä minkä tahansa valitsemansa todellisuuden, peilin, kanssa – monia peilejä, erivärisiä peilejä, erimuotoisia peilejä, erikokoisia peilejä.



Tämä on mestarin tapa, Esiintulemisen tapa.



Mestari tietää, että yhdestä peilistä voitte nähdä itsenne tässä DreamWalkissa Esiintulemiseen, kuin se olisi pitkä tunneli, jota pitkin leijumme ja menemme Esiintulemiseen. Mutta toisessa peilissä ei samaan aikaan ole tunnelia. Mikään ei liiku. Te ette liiku. On vain todellisuus ja luominen vastaa.



Olette pelkästään "olen tässä", ja kaikki muu muuttuu ja liikkuu.



Mestarilla on monia, monia peilejä. Se ei pelkää käyttää yhtäkään niistä, koska yhdelläkään ei ole valtaa. Ne ovat pelkästään tapoja hahmottaa todellisuus ja luominen.



(Tauko)



Nämä peilit ovat teidän, "minä olen" -olemuksen, eri puolia – noita monia eri puolia jotka aiemmin tunnettiin aspekteina, mutta jotka tulevat nyt eri puolina niin, kuin jalokivessä on monta viistettä, monta osaa. Jokainen niistä säteilee, jokainen niistä heijastaa valoa.



(Tauko)



Mestarin peilit ovat "minä olen" -olemuksen eri puolia.



Vedetään kunnolla syvään henkeä Esiintulemiseen.



Tässä tarvitaan vain yksinkertaista sallimista. Yksinkertaista sallimista.



(Pidempi tauko)



Mestari ei tarvitse peilejä itsensä hahmottamiseen. Mutta mestari tietää myös, että hän voi valita minkä tahansa peilin, monia peilejä, todellisuuden hahmottamiseen millä tahansa valitsemallaan tavalla.



Vedetään syvään henkeä Esiintulemiseen.



(Musiikki loppuu)



Uudestaan syvään henkeä tuohon suloiseen Esiintulemiseen.



Kun lopetamme tältä päivältä, vain lyhyt muistutus: te ette ole hullu. Te ette ole lainkaan hullu.



Olisi hullua jäädä luonnottomaan olotilaan, hullua jäädä onnettomuuteen, hullua jäädä tuohon lintuhäkkiin tai tuohon eläintarhaan. Ja rakkaat ystäväni, kuten Tobias sanoisi: ette ole koskaan yksin. On monia, monia, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi.



Mutta ei vain tämä – te ette ole koskaan yksin, koska nyt on "minä olen", mestari ja ihminen, ja tietenkin tiedätte, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Tämän myötä, olen St. Germain ja Adamus, teidän palveluksessanne.



Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 113 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 8, 9, 10, 11, 12  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia