Elonaalto

Henkinen foorumi
Tänään on 24.05.2018 08:17

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 104 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 7, 8, 9, 10, 11
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 04.04.2018 22:44 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2429
KOVAA RAKKAUTTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Maaliskuun shoud tuntuu olleen ikuisuus sitten. Taisi olla pitkä kuukausi, viisi viikkoa shoudien välillä. Mutta siitä ajasta huolimatta, joka on kuukausittaisten kokoontumistemme välissä, Adamuksen suorat sanat viime shoudissa energiasta ja yltäkylläisyydestä tuntuvat edelleen, niin kuin hän sanoisi ne nyt eikä viikkoja sitten:

Adamus: Siellä minne olemme menossa, ei ole sijaa yltäkylläisyyden puuteongelmillenne. Jos teillä on yltäkylläisyyden puuteongelma, jos ruikutatte ja voivottelette edelleen rahasta ja siitä, mitä teillä ei ole, ja ihmettelette, milloin kultaharkkoja putoaa taivaasta, pääskää siitä yli nyt. Se on siinä. Valmis.

Tunsin Adamuksen kiihkeyden, kun hän katsoi suoraan kameraan ja sanoi nuo sanat. Hän ei laskenut leikkiä tai kääntänyt vain huomiota toisaalle. Hän oli hyvin vakavissaan. Tiesin siinä paikassa, että saisimme sähköposteja sekä kiivasta keskustelua Facebookissa. Harmikseni hän ei lopettanut siihen:

Adamus: Sille (köyhyystietoisuus) ei ole sijaa siellä, minne menemme, koska siellä minne menemme, on kyse energiasuhteenne uudelleensuuntaamisesta ja muuttamisesta. Mutta jos ette ole edelleenkään arvokas, jos olette edelleen uhri, jos haluatte edelleen olla köyhä … sille ei ole sijaa.

Okei, ajattelin. Tajuamme jo pontin, Adamus. Ei sijaa tasapanottomuuksille siellä, minne menemme. Voisimmeko nyt siirtyä eteenpäin? Ehkä kerrot tarinan mestarista ja Törpöstä? Kenties joku kiva merabh olisi hyvä nyt? Mutta hän ei ollut vielä valmis:

Adamus: Jos olette edelleen koko tässä köyhyysjutussa … tämä (Crimson Circle) ei ole teidän paikkanne.

Riittää jo, iso enkeli! Puhut ystävilleni ja henkiselle perheelleni. Tiedäthän niille, joita palvelemme? Nousitko mestarisängystäsi väärällä jalalla tänään? Ovatko taivaalliset alusvaatteesi vähän liian kireät? Mutta mikään ei pysäyttäisi Adamusta tässä kohtaa. Hän jatkoi:

Adamus: Kehotan teitä: olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja lähtekää näiden toisten vuoksi. Jos tarraatte edelleen köyhyyteen, jos se on edelleen toimintatapanne, elämäntapanne, jos se on edelleen paita ja mekko, jonka puette joka aamu, tämä ei ole teidän paikkanne. Nämä ihmiset (shaumbrat) ovat todella kilttejä. He eivät käske teidän painua helvettiin täältä, mutta minä käsken. Se on "ei hevonpaskaa, ei enää". Olen kyllästynyt siihen. Se yksi asia joka todella vetää suurta osaa shaumbra-työstä alaspäin, ovat ne, jotka haluavat välttämättä olla köyhiä, koska he eivät ole energiainnovoijia.

Okei, hän sanoi sen. Toivoin, ettei hän sanoisi sitä, mutta hän sanoi sen. Jos haluat välttämättä olla edelleen köyhä, on aika lähteä. En uskaltanut vilkaista Lindaa, koska tiesin täsmälleen, millainen ilme hänellä olisi. Hän ei kätke tunteitaan kovin hyvin. Yritämme kovasti saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi, ja sitten Adamus pyytää heitä lähtemään. Mahtavaa. Me (CC:n henkilökunta) yritämme tehdä kaikesta hyvää, ja Adamus kanavointi-oksentaa sen päälle. Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa. Ai niin, mutta hän ei lopettanut siihen. Hän jatkoi:

Adamus: Muutamme dynamiikkoja voidaksemme sallia energian työskennellä hyväksenne. Käännämme sen ympäri. Sen sijaan, että olemme kaiken muun palvelijoita, käännämme sen minä-olen-tilaksi – "minä sallin, minä olen yltäkylläinen" – eikä ole tilaa, jos pelaatte köyhyyspeliä. Pääskää siitä nyt yli. Päästäkää siitä irti. Tehkää tuo valinta itsessänne ja katselkaa sitten, miten yltäkylläisyyttä virtaa elämäänne. Ja tiedän, että jotkut kiroilevat minulle nyt …

Se olin minä, Adamus. Sori keskeytys, rakkaat lukijat, mutta halusin teidän vain tietävän, että minulla oli muutama oma v-pommini tässä kohtaa. Mutta odottakaa, on lisää:

Adamus: Useimmat teistä ymmärtävät, miksi minun täytyy sanoa tämä. Se tuntuu ikävältä joistakin teistä, koska teillä on edelleen yltäkylläisyysongelmia ja sanotte, ettei se ole teidän vikanne. Se on teidän vikanne – siitä näkökulmasta, että nautitte siitä edelleen. Nautitte siitä edelleen. Pääskää siitä yli. Meidän täytyy mennä paikkoihin.

Oletko koskaan ollut hammaslääkärin tuolissa 30 kammottavaa minuuttia porattavana ja juuri kun luulet, että homma on melkein valmis, hammaslääkäri sanoo: "Koeta kestää, olemme melkein puolivälissä"? Toivoin, että Adamus olisi valmis, mutta hänen täytyi vielä porata lisää:

Adamus: Jos leikitte energialla sillä tasolla, jolle olemme menossa, ja haluatte välttämättä pitää kiinni köyhyysongelmista, tuo energia tulee takaisin palvelemaan köyhyyttänne enemmän, kuin olisitte koskaan voineet kuvitella, koska energisoitte köyhyyttä. Jos olette oikeasti valmis avautumaan ja saamaan ns. positiivista yltäkylläisyyttä, katsokaa, miten sitä tulee elämäänne ja miten se muuttaa asioita.

Lääkäri, anna minulla lisää puudutusainetta ja ilokaasua, kiitos.

Lopulta hän pääsi loppuun: "Energiamaailma odottaa. Oletteko valmis antamaan sen palvella teitä? Se on siinä."

Shoudin jälkeisinä viikkoina minulla on ollut tilaisuus pohtia Adamuksen sanoja. Tajuan ne. Hänen sanansa annettiin rakkaudessa, mutta se oli sellaista kovaa rakkautta, jota ei ole aluksi aina helppoa sulattaa. Kuluneena vuotena viesteissä on ollut huomattava ero – se on hyvin selvää keahakissa, mutta se virtaa myös shoudeihin ja työpajoihin. Olemme valmiita seuraavalle tasolle. On aika hyväksyä ja sallia paikkamme mestareina, vaikkemme usko olevamme aivan valmis. Tosiasia on, että Adamus ja Crimson Council tuntevat, että olemme valmiita.

Yksinkertaisesti sanottuna, muutamme sitä, miten pääsemme käsiksi energiaan ja käytämme sitä. Murtaudumme ulos elämien aikaisista kuvioista ja siitä vanhasta massatietoisuusmallista, että olemme energian palvelija emmekä ole luoja. Adamus kertoi nerokkaan tarinan tästä viimeisimmässä keahak-sessiossa. Mestari laittaa Raj'n seisomaan näyttämölle ja tanssimaan musiikin tahtiin (Gloria Gaynorin "I Am What I Am"). Raj yrittää tanssia, mutta epäonnistuu kurjasti. Mestari sanoo, että näin suurin osa ihmisistä kulkee elämän läpi – yrittäen tanssia massatietoisuuden "musiikin" tahtiin. Sitten mestari laittaa Raj'n liikuttamaan käsiään ja jalkojaan hyvin vähän. Kun Raj liikkuu, hän kuulee taivaallisten sointujen seuraavan liikkeitään. Mestari sanoo, että tämä on toimintatapamuutos. Kun päästämme irti vanhoista yltäkylläisyyskäsityksistä ja vapaudumme riippuvuudestamme köyhyyteen, sairauteen, epäonneen jne., musiikki (energia) tanssii meidän tahtiimme sen sijaan, että me tanssimme musiikin (energiamallien) tahtiin. Emme kuule tuota musiikkia (energia), ennen kuin alamme tehdä jotain, ja sitten se on siinä kuin ratsuväki tukemassa täysillä.

Olin täysin yllättynyt, että sosiaalisessa mediassa ei ollut paljon keskustelua Adamuksen röyhkeistä sanoista. Päättelin, että 1) kukaan ei kuunnellut shoudia tai 2) 99% shaumbroista ymmärtää täysin, mitä Adamus sanoo, ja he ovat valmiita päästämään irti vanhasta "palvelijaenergiasta" voidakseen antaa energian palvella itseään. Kenties Adamus on oikeassa sanoessaan, että olemme tosiaankin valmiita.

Saimme vain muutaman ei-niin-kivan sähköpostin, mutta emme läheskään niin monia, kuin odotin. Yksi nainen kirjoitti, että hän lähtisi Crimson Circlestä Adamuksen "inhottavien" sanojen jälkeen. Hän sanoi, että hän on köyhä ja Adamus pyysi kaikkia köyhiä ihmisiä lähtemään, koska vain rikkaat ihmiset voivat olla osa Crimson Circleä. Hän sanoi myös, että meidän pitäisi lukea Karl Marxia, Jeshua ei koskaan käännyttänyt ketään pois ja hänen päätöksensä lähteä oli sekä poliittinen että henkinen. Hän ehdotti, että meidän pitäisi mennä etsimään lisää rikkaita ihmisiä Euroopasta. Hän lisäsi (kokonaan isoilla kirjaimilla): "Minun sieluni ei välitä vittuakaan rikkaana olemisesta!!"

Kaikella kunnioituksella – ja ymmärrän todella, mitä hän yrittää sanoa – mutta tässä ei ole kyse rikkaana tai köyhänä olemisesta. Kyse on tästä: olemme nyt kokemassa kokonaan uuden tavan olla vuorovaikutuksessa energian kanssa. Energian vuoksi työskentelemisen sijasta olemme mestareita ja annamme energian palvella meitä. Kuitenkin – ja tämä on iso kuitenkin – jos edelleen roikut kiinni jossain tasapainottomuuksissa, energiat vain suurentavat niitä. Adamus sanoi sen selvästi "Mestarin elämää 6 – Ei enää!" -kurssissa. Päästä irti taisteluista ja aatteista ja tasapainottomuuksista, koska niille ei ole paikkaa seuraavassa askeleessamme. Noista asioista tulee itse asiassa uskomattoman tuskallisia siellä, minne olemme menossa.

Kysyin Adamukselta, tarkoittaako tämä, että shaumbrojen täytyy selvittää kaikki ongelmansa ennen siirtymistä eteenpäin. Hänen vastauksensa: "Ei. Heidän täytyy olla vain halukkaita päästämään niistä irti." Halukkuus päästää irti köyhyys-, uhritietoisuus-, sairaus-, itsearvostuksenpuute-, viha- jne. kuorikerroksista riittää. Nämä ongelmat häipyvät itsestään, ihmisen tarvitsematta tehdä työtä niiden eteen.

Adamus sanoo (ja ihmiset ärsyyntyvät hänen sanoessaan), että jos sinulla on jokin ongelma elämässäsi, sen täytyy edelleen palvella sinua – muuten sitä ei olisi. Raha. Terveys. Suhteet. Tylsyys. Mikä tahansa. Jokainen ongelma saa sinut olemaan uhri.

Nainen jonka mainitsin aiemmin, lopetti sähköpostinsa huomauttamalla, että meidän pitäisi opiskella Che Guevaraa, koska kapitalismi ei ole ainoa tie. Haloo, mitä?? Mikään tästä ei liittynyt mitenkään kapitalismiin, sosialismiin, feminismiin, alkuperäisväestön ahdinkoon, kirnupiimän rasvapitoisuuteen, Mikki Hiireen (oletettavasti kommunisti) tai Donald Trumpiin (ei kannata mennä siihen). Emme tulleet tänne tässä elämässä omaksumaan aatteita, rikastumaan, pitämään energiaa, käännyttämään muita tai rakentamaan tikapuita taivaaseen. Tulimme tänne pikatarkoituksena ruumiillistunut oivaltaminen. Tämä on fyysisen, mentaalisen ja valo-olemuksen tila, joka vaatii karistamaan vanhat tavat saada ja käyttää energiaa. Ei enää energian jahtaamista, vaan sen antamista tulla luoksesi. Jos olet siinä vain rikastuaksesi, se ei toimi, ja jos olet siinä pysyäksesi köyhänä, no, voi sinua raukkaa (suom. huom. sama sana kuin "köyhä").

Armon määritelmä? Kun antaa energian palvella itseään. Päästäänpä pois vanhasta tavasta tehdä asioita ja tullaan ensimmäiseksi energiamestarisukupolveksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 7.4.2018 SHOUD 8
ViestiLähetetty: 13.04.2018 18:03 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2429
Siivet-sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.4.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa! Hyvä olla taas täällä, ja toivottavasti hyvän kahvin kera tässä kuussa. Toivottavasti meidän ei tarvitse tyytyä teehen. Hei, annatko minulle jotain merkkiä (Lindalle)?

LINDA: Kyllä vain. Olet niin komea (Adamus ottaa siemauksen kahvia).

ADAMUS: Siitä puheen ollen, minuun on Ylösnousseiden mestareiden klubissa alettu viittaamaan, ei vain St. Germanina, vaan myös St. Riikinkukkona (naurua).

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: St. Riikinkukkona, koska kuljeskelen hyvin ylpeänä kuin riikinkukko (joku sanoo "okei"). Hyvin ylpeänä siitä, mitä teemme täällä yhdessä (yleisö taputtaa). Se on todella hämmästyttävää, mitä teemme täällä yhdessä.

Tiedättekö, miten moni ihminen lähti Crimson Circlestä viime kuun jälkeen, melko suoran, mutta …

LINDA: Kymmenentuhatta.

ADAMUS: … rehellisen toteamuksen jälkeen? "Kymmenentuhatta", sanoo Linda. Tiedättekö, miten moni oikeasti lähti? Miten moni oli hyvin loukkaantunut siitä, mitä sanoin: "On aika olla valmis antamaan energian palvella teitä." Miten monta luulette sen olleen? Kuka tahansa (joku sanoo "ei ketään"). Ei ketään? Ei ei-ketään. Kaksikymmentäseitsemän. Kaksikymmentäseitsemän. Ei kovin paljon.

LINDA: Kaksikymmentäseitsemän? Se on vaikuttavaa.

ADAMUS: Kaksikymmentäseitsemän suuttui niin paljon …

LINDA: Vau.



ADAMUS: … että he heittivät pois ja polttivat kaikki Crimson Circle -kirjansa. He repivät jäsenkorttinsa.



LINDA: Vau!



ADAMUS: He heittivät pois viittansa ja liivinsä ja sanoivat: "Ei enää Crimson Circleä."



LINDA: Vau.



ADAMUS: Luulin sen olevan paljon enemmän, ja jotkut muut ylösnousseet mestarit luulivat sen olevan paljon enemmän. He nuoleskelivat tavallaan huuliaan ajatellen: "Nappaan muutaman niistä, jotka ovat lähteneet Crimson Circlestä. Saan heidät omaan ryhmääni." Mutta niitä 27:ää jotka lähti, he eivät halunneet (vähän naureskelua).



Siis vain 27 lähti. Se teki minut hyvin ylpeäksi, koska kyllä, se oli vähän kova viesti, ja se oli hyvin selkeä. Sanoin: "Jos et ole valmis antamaan energian palvella itseäsi, lähde pois. Lähde nyt kaikkien muiden vuoksi, koska siellä minne menemme, ei ole tilaa sille." Ei oikeasti ole.



On ollut mielenkiintoinen kuukausi katsella noiden 27:n, mutta myös kaikkien teidän pohtivan, missä olette, mihin olette menossa ja miten käsittelette energiaa – todella katsovan sisäänsä ja sanovan: "Olenko valmis antamaan noiden vanhojen ongelmien mennä?" Prosessoimatta niitä, taistelematta niitä vastaan tai miettimättä niitä kovasti, ja sen sijaan sanomaan vain: "Olen valmis niiden osalta. Se on siinä. Olen valmis antamaan niiden mennä." Ja pelkästään tuo valmius muuttaa kaiken. Ja kaunis asia on, ettei teidän tarvitse tehdä paljon mitään. Tuo valmius avaa oven viisaudelle, mestarin tulemiselle sanoen: "Edith, otan kaikki sinun juttusi" – ja sinulla on edelleen joitain, rakkaani, mutta olet päässyt hyvin pitkälle – "Otan kaikki juttusi. Nyt kun olet valmis päästämään irti, minä … (hän ottaa Edithin huivin) viisautan sen. Puristan vain kaikki vanhat ongelmat pois siitä (puristellen hänen huiviaan). Viisautan sen, ja se on siinä." (Hän heittää huivin pois) Se on siinä. Voi, hän vihasi tuota huivia (naurua). Hän oikeasti vihasi sitä.



Valmiutenne päästää irti ongelmista sallii mestarin, joka on kaikkien elämienne viisaus, tulla viisauttamaan kaikki loput juttunne – ongelmanne rahan, suhteiden, terveyden ja itsearvostuksen kanssa – saattamaan ne viisaudeksi. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Nouskaa vain aamulla ylös, juokaa kahvinne ja tehkää loppupäivän, mitä haluatte. Se on siinä. Ja pitäkää hauskaa. Nauttikaa elämästä. Se on siinä, ja tuo valmius on kaikki. Se on siinä.



Teidän ei tarvitse ajatella teitänne tämän kaiken läpi. Ette voi tehdä sitä. En voi korostaa sitä liikaa: ette voi ajatella tietänne kaiken tämän läpi. Jotkut teistä tuntevat jossain kohtaa houkutusta kirjoittaa tuon kirjan, tiedättehän "Minun matkani", 4221 sivua, "Minun matkani valaistumiseen" (Adamus päästää oksennusäänen) Se …



LINDA: Mikä se oli? (Adamus päästää uudestaan oksennusäänen)



ADAMUS: Se oli pieni (oksennusääni!) – ei iso oksennus. Vain (oksennusääni!) pieni oksennus. Ja oivallatte, miksi. Miksi? Tarkoitan, että se on vain tukku tarinoita, ettekä voi ajatella tietänne ulos tästä, mutta voitte sallia sen. Voitte sallia sen. Voitte sallia yltäkylläisyyttä ja suhteita ja kaikkea muuta elämäänne. Se on siinä.



Siis kyllä, St. Riikinkukko. Minä tavallaan tepastelen Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja (joku huutaa "vu-huu!") vuuh! sulat tulevat esiin (naurua). Tajuatte tämän. Minun ei tarvitse sanoa paljon. Se on vain: "Päästän sulkani ulos (lisää naurua). Olen ylpeä shaumbroista." (Joku sanoo taas "vu-huu!") Olemme epäsovinnaisia toisinaan … (yleisö taputtaa), ja olen myös ylpeä sinusta (Lindalle).



Olemme epäsovinnaisia suurimman osan ajasta. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy olla. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy päästä pois vanhoista malleista, eikä se ole helppoa, koska tiedetään, mitä te teette. Yritätte päästä eroon jostain vanhasta mallista, ja kehitätte mallin, jolla pääsette pois tuosta mallista. Se ei toimi kovin hyvin. Niinpä tänään aloitamme lopusta. Pidän lopusta aloittamisesta. Se on edelleen lineaarista, koska menemme tavallaan vastakkaiseen suuntaan, ja sitten hyppelemme vähän, mikä tekee Lindan hulluksi. Hän ja jotkut muut pitävät hyvin suorasta viestistä, jossa on alku, keskiosa ja loppu, eikä se kestä kovin kauan.



Tänään sinkoilemme. Aloitamme lopusta, joten …



LINDA: Sinä sinkoilet koko ajan.



ADAMUS: Sinkoilen Adamuksena. St. Germainina olen todella tylsä (naurua). Minulla on hauskempaa Adamuksena. Itse asiassa kun kuvasimme hiljattain "Mestarin elämää – minä olen luominen", tein ensimmäiset sessiot St. Germainina. Mutta sitten jopa minä kyllästyin siihen. Minun täytyi lopulta tulla sisään Adamuksena viimeisessä sessiossa ja pitää vähän hauskaa. Ette käsitä, miten vaikeaa oli vain seistä tässä kuuden, seitsemän session ajan. "Ja siksi teidän pitäisi olla luominen …" (monotonisessa äänellä, ja Linda pilkkaa). "Sallikaa luomisen …" Lopulta minun täytyi keskeyttää se ja olla Adamus, joka olette te. Joka olette te. Se on meidän kaikkien luoma persoona.



LINDA: Kuulostaa monipersoonahäiriöltä!



ADAMUS: Joskus rakastatte sitä. Joskus vihaatte sitä (lisää naureskelua).



Ei enää



Aloitetaanpa tänään lopusta. Ja kääntyisittekö vain ympäri ja katsoisitte henkilökunnan reaktiota: esitetäänpä alkuun lopputekstivideo (Linda haukkoo henkeään).



LINDA: Ai, pidän siitä!



ADAMUS: Joo, miksi ei aloitettaisi …



LINDA: Joo, antakaa mennä!



ADAMUS: Miksi ei aloitettaisi lopusta?



LINDA: Joo, miksi ei?



ADAMUS: Ennen kuin teette sen, haluan korostaa yhtä asiaa. Kun olen yrittänyt saada teille jonkin pointin läpi, joskus kierrän tavallaan ympyrää, kyllä. Minä toistan. Sanon asian tällä tavalla yhtenä kuukautena ja tuolla tavalla toisena kuukautena. Puolen vuoden päästä sanon sen uudella tavalla, kunnes se lopulta uppoaa sisään. Ja joskus ajattelette, että se on tarpeetonta, ja tulette tänne joka kerta saamaan uutta informaatiota. Mutta siihen saakka kunnes vanha informaatio todella omaksutaan, todella tunnetaan, ei ole paljon tilaa uudelle informaatiolle, koska siitä tulisi todella hämmentävää.



Joskus minun täytyy siis toistaa asioita uudestaan ja uudestaan. Puhun jostain tuntikaupalla. Teen tuota vuorovaikutusta yleisön kanssa. Mutta sitten aina silloin tällöin tulee jotain, mikä saatettiin tietooni. Se oli täydellinen viiden minuutin yhteenveto kaikesta, mitä olen yrittänyt sanoa. Kaikesta. Siis sen oli tarkoitus olla lopputekstivideossa, mutta se ansaitsee tulla nyt heti kärkeen. Sanomme, että se on "tulevaisuuden nyt". Sen piti olla tulevaisuudessa. Nyt se on nyt. Se on siis "nyt" tulevaisuudesta tässä nykyhetkessä, jos siinä on mitään tolkkua (naurua).



Siis esitetään tuo lopputekstivideo. Valot pois, ja kyllä, jotkut ovat sanoneet, että tässä kaveri nimeltään Bob Newhart kanavoi minua. Valot kokonaan pois.



(Lopputekstivideo alkaa ja sitä seuraa hupailu Bob Newhart -showsta)



Kiitos, että olette lisänneet energianne tämän päivän shoudiin. Nyt esiintyy Bob Newhart (kanavoiden Adamusta …?)



KATHERINE BIGMAN (KB) (potilas): Tohtori Switzer?



TOHTORI SWITZER (TS)(Bob Newhart): Kyllä, tulkaa sisään. Pesen vain käsiäni.



KB: Olen Katherine Bigman, Janet Carlisle mainitsi minut.



TS: Ai niin (yleisö taputtaa). Laatikkoon elävänä hautaamisen pelko.



KB: Kyllä. Kyllä, se olen minä. Pitäisikö minun mennä makuulle?



TS: Voi, ei, ei. Emme tee sitä enää. Istuudu vain, ja kerron sinulle vähän laskutuksestamme. Veloitan viisi dollaria ensimmäisistä viidestä minuutista ja sen jälkeen en ehdottomasti mitään (naurua). Miltä se kuulostaa?



KB: Se kuulostaa mahtavalta! (Hän naureskelee) Itse asiassa liian hyvältä ollakseen totta.



TS: No, voin melkein taata, että sessiomme ei kestä täyttä viittä minuuttia (naurua). Emme tee vakuutuslaskutusta, joten täytyy maksaa joko käteisellä tai shekillä.



KB: Vau, okei.



TS: Enkä anna rahasta takaisin.



KB: (naureskellen) Okei.



TS: Ja … anna mennä! (Naurua)



KB: Anna mennä, mitä?



TS: Kerro minulla ongelmasta, josta haluat puhua.



KB: Ai, okei. No, minulla on pelko, että minut haudataan elävänä laatikkoon (lisää naurua). Alan vain ajatella elävänä hautaamista ja sitten alan panikoida.



TS: Onko kukaan koskaan yrittänyt haudata sinua elävänä laatikkoon?



KB: Ei, mutta sen ajatteleminen tekee elämästäni todella kamalaa. Tarkoitan, etten voi mennä tunneleiden läpi tai olla hississä tai talossa … missään laatikkomaisessa (naurua).



TS: Siis sanot olevasi ahtaanpaikankammoinen.



KB: Kyllä. Kyllä, sitä se on.



TS: Okei. No, aloitetaanpa sitten, Katherine. Sanon sinulle nyt kaksi sanaa. Haluan sinun kuuntelevan ne hyvin, hyvin tarkkaan. Sitten haluan, että viet ne mukanasi vastaanotolta ja otat käyttöön elämässäsi.



KB: Kirjoitanko ne muistiin?



TS: No, jos se tekee olosi mukavaksi. On vain kaksi sanaa. Havaintomme mukaan useimmat ihmiset pystyvät muistamaan ne (naurua).



KB: Okei.



TS: Oletko valmis?



KB: Kyllä.



TS: Okei, tässä ne ovat. LOPETA SE!! (Naurua)



KB: Anteeksi kuinka?



TS: Lopeta se!



KB: Lopeta se?



TS: Kyllä, l-o-p-e-t-a. Uusi sana: s-e!



KB: Mitä sinä oikein sanot?



TS: Se on hassua. Sanon kaksi yksinkertaista sanaa, enkä voi kertoa sitä ihmismäärää, joka sanoo juuri tuon saman kuin sinä. Tarkoitan, ettei tämä ole jiddisiä, Katherine. Tämä on englantia (lisää naurua). Lopeta se!



KB: Minun siis pitäisi vain lopettaa se.



TS: Niin sitä pitää. Tarkoitan, ettei sinun kannata mennä elämän läpi peläten hautaamista elävänä laatikkoon, eihän? Tarkoitan, että se kuulostaa pelottavalta (naurua).



KB: Se on.



TS: Sitten lopeta se! (Lisää naurua)



KB: En voi. Tarkoitan, että se on ollut minulla lapsesta saakka.



TS: Ei, ei. Ei! Emme mene siihen. Pelkästään lopeta (naurua).



KB: Siis minun pitäisi vain lakata pelkäämästä elävältä hautaamista laatikkoon.



TS: Tajusit sen. Hyvä tyttö, No, on kulunut … on kulunut vain kolme minuuttia, joten se tekee kolme dollaria (lisää naurua).



KB: Mutta minulla on vain viisi, joten …



TS: No, en anna rahasta takaisin (naurua).



KB: Sitten taidan käyttää täydet viisi minuuttia.



TS: Hyvä on. Okei, no, mistä muista ongelmista haluaisit puhua?



KB: Tota, olen buliiminen. Laitan sormet kurkkuun.



TS: Lopeta se!! (Naurua) Mikä oikein olet, jonkinlainen hulluko?! Älä tee sitä!



KB: Mutta minun on pakko. Äitini kutsui minua läskiksi …



TS: Ei, ei! Ei, emme mene siihen (naurua).



KB: Mutta minulla on ollut näitä unia … (lisää naurua).



TS: Ei, emme mene siihenkään.



KB: Mutta horoskooppini sanoi …



TS: Emme ehdottomasti mene siihen (naurua). Pelkästään lopeta se! Mitä muuta?



KB: No, minulla on itsetuhoisia suhteita miesten kanssa.



TS: Lopeta se!! Haluat olla miehen kanssa, eikö vain?



KB: Mm mmm. Mm mmm. Kyllä.



TS: No, sitten lopeta se (naurua). Älä ole tuollainen iso vauva (lisää naurua).



KB: Pesen käsiäni paljon.



TS: Se on ok (naurua).



KB: Onko?



TS: Minä pesen käsiäni koko ajan. On paljon bakteereja. Joo, älä ole huolissasi siitä (lisää naurua).



KB: Pelkään ajaa autolla.



TS: No, lopeta se!! (Naurua) Miten pääset mihinkään? Mene autoon ja aja, senkin typerys! Lopeta se! (Naurua)



KB: Lopeta itse! Lopeta itse!



TS: Mikä on ongelmana, Katherine?



KB: En pidä tästä! En pidä lainkaan tästä terapiasta. Käsket minun vain lopettamaan sen!



TS: Etkä pidä siitä.



KB: Ei, en pidä!



TS: Siis ajattelet, että etenemme liian nopeasti. Sitäkö se on?



KB: Kyllä. Kyllä, niin ajattelen.



TS: Okei. Sitten annan sinulle kahdeksan sanaa, joiden luulen selvittävän kaiken tämän sinulle. Kannattaa ehkä ottaa kynä ja paperia tätä varten.



KB: Okei (naurua).



TS: Oletko valmis?



KB: Mm mmm.



TS: Okei, tässä ovat nuo kahdeksan sanaa: lopeta se, tai muuten hautaan sinut elävänä laatikkoon! (Yleisö taputtaa)



ADAMUS: Siis, rakkaat shaumbrat, en olisi pystynyt itse sanomaan sitä paljon paremmin. Ei enää! Ei enää. "Kaksi sanaa", kuten Bob Newhart sanoi: "Haluatteko kirjoittaa ne muistiin?" Täytyykö teidän kirjoittaa ne muistiin? Kaksi sanaa: ei enää. Ei enää, tai muuten tulette takaisin uuteen elämään sitä samaa tai teidät haudataan laatikkoon, jompikumpi. Ei enää. Se ei tarvitse paljon prosessointia. Tuon shaumbra-naisen perusteella, tarkoitan siis tuossa hupailussa olleen naisen perusteella, emme mene takaisin lapsuuteen. Emme mene horoskooppiin tai mihinkään sellaiseen. Pelkästään "ei enää". Se teidän vain täytyy sanoa; ei enää. Mutta on uskomatonta, miten moni ihminen pitää kiinni ongelmistaan.



Sen se vain vaatii: "EI enää. Lopeta se, mikä tahansa. Olen valmis sen osalta." Ei enää yltäkylläisyysongelmia. Menemme tänään seuraavalle tasolle siinä, miten energia oikeasti palvelee teitä. Ei enää. Ei enää! Ja haluatte välttämättä pitää kiinni, keksiä tekosyitä tai sanoa: "Mutta olen yrittänyt". Lopettakaa se. Ei enää. Kyse ei ole yrittämisestä, ja sanoisin, että kenties noin 42% shaumbroista sanoi viime kuussa: "Mutta olen oikeasti yrittänyt." Ei, ette ole. Olette ajatelleet sitä paljon – ongelmaanne. Olette kenties ihmetelleet, miten se tuli ja miten kauan sen on maisemissa, mutta emme mene siihen. Se on pelkästään: "ei enää, valmis". Sitten vedätte syvään henkeä ja sallitte energioiden mennä töihin. Vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että olette oikeasti valmis päästämään irti tuosta vanhasta kärsimisestä.



Monet teistä sanovat mielessään: "Voi, olen valmis päästämään siitä irti." Mutta ette ole päästäneet. Ette ole päästäneet. Se on edelleen siinä, ja se on edelleen siinä, koska haluatte sen olevan siinä. Suututte minulle – en välitä siitä. Haluatte sen edelleen olevan siinä. Se on kuin lohturiepu. Se on kuin osa identiteettiänne, ja enemmän kuin mitään muuta, se on suuri lihava muisto. Suuri muisto, ettekä ole vain valmis päästämään siitä irti. Käytätte tekosyitä. Sanotte: "Mutta en tiedä, miten pääsen eroon siitä". Se on todella yksinkertaista: "Olen valmis pääsemään eroon siitä. Ei enää. Olen valmis sen osalta." Lähtekää eteenpäin. Se on siinä.



Siis kun tämä klassikkohupailu tuotiin tietooni, ajattelin, etten olisi itse pysynyt sanomaan sitä paremmin. Tuo koko asetelma, koko … Nimittäin useimmat ihmiset jotka menevät terapiaan – ja voit olla samaa mieltä tai eri mieltä tästä, herra Gary, tohtori Gary (psykologi yleisön joukossa) – eivät oikeasti halua asioiden muuttuvan. Kenties niiden tulevan vain vähän paremmaksi, ja he tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee heidän ankeita tarinoitaan, mutta he eivät halua oikeasti parantua. He eivät oikeasti halua. Se on kiehtovaa.



Moderni ihmispsykologia on ollut olemassa – en tiedä – noin 120 vuotta, 150 vuotta, ja se palvelee tarkoitusta tietyssä määrin. Se tuo jonkin verran tietoisuutta. Mutta kuitenkin energiat jumittuvat kovasti kaikessa terapiassa. Mennään vain syvempään malliin. Se luo uskomuksen: "Olen oikeasti haavoittunut. Olen oikeasti uhri. En oikeasti pysty tekemään rahaa. On oikeasti salaliittoja." Ja sitten menette noihin kokemuksiin, tuohon todellisuuteen, ja sitten uskotte sen. Ja tietysti sitten kun olette tuossa todellisuudessa ja uskotte sen, mitä energialle tapahtuu? Se tukee ehdottomasti sitä. Se tukee sitä 100-prosenttisesti.



Siis pääsemme tähän pisteeseen ja sanomme vain: "Ei enää. Lopeta se". Ja kuulette minun sanovan sen aika ajoin: "Lopeta se! Lopeta se!" Se on siinä. Sen se vain vaatii. Lopettakaa se, ja sitten siirrymme eteenpäin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Roskapäivät



Käytte valtavaa määrää muutoksia läpi kehossanne. DNA:nne muuttuu, ja tiede ymmärtää nyt, että se voi muuttua. Melko vähän aikaa sitten se sanoi: "Ei, DNA on aina DNA. Se ei muutu." Se muuttuu.



Äskettäisessä tutkimuksessa havaittiin – uskoakseni se oli NASA – että kun ollaan avaruudessa, kun ollaan gravitaation ulkopuolella jonkin aikaa – kirjaimellisen gravitaation ja vertauskuvallisen gravitaation – DNA muuttuu. Se reagoi periaatteessa tietoisuusmuutokseen.



DNA:nne muuttuu juuri tällä hetkellä. Koko kehonne muuttuu, ja tiedän, että haluatte loistavan valokehonne oitis, mutta käytte läpi paljon muutoksia tahdilla, joka ei ole ylivoimainen teille.



Mielenne – muistatteko sen? (Adamus naureskelee) Mielenne käy läpi paljon muutoksia, ja muistakaa, mitä olen sanonut usein: "Kaikessa mitä käytte läpi nyt elämässänne, on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta." Kyse ei ole siitä, että olette sairas, että menetätte muistinne ja tulette vanhaksi. Kyse ei ole mistään sellaisesta. Kyse ei ole siitä, että teistä on tulossa mieleltänne sairaampi, kuin olette olleet (muutama naurahdus). Kyse ei ole mistään näistä asioista. Kaikessa tällä hetkellä on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta. Kaikessa. Ja kun ymmärrätte sen, ydinperusasian, ja lakkaatte olemastanne huolissaan siitä: "Mikä minussa on vikana? Kuolenko huomenna? Mitä olen tehnyt väärin?", vedätte vain syvään henkeä ja annatte kaiken sen mennä. Annatte kaiken sen mennä. Siinä kaikessa on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta.



Muutostaso jota käytte läpi tällä hetkellä, on ennenkuulumaton. Ja siksi sanoin viime kuussa olevan yllätys, että olette vielä hengissä sen vuoksi, mitä käytte läpi. Teillä on upea tapa, tavallaan selviytymismekanismi, jota kaikilla ei ole. Olette valmis kestämään valtavan määrän epämukavuutta, fyysistä kipua, henkisten kykyjen puutetta ja kaikkea muuta, ja olette ehdollistaneet itsenne. Teillä on tavallaan – miksi sitä kutsutaan, kun annetaan pistos – puudutus tai nukutus tai mikä hyvänsä, jotta ei ole totaalisen sietämätöntä ja pystytte käymään läpi näitä muutoksia, jotka johtavat ruumiillistuneeseen valaistumiseen, tulematta hulluksi tai kehonne pettämättä. Se on oikeastaan itsessään melkein ihme.



Näette nyt, kun olette sanoneet olevanne valmis päästämään irti kaikista näistä vanhoista ongelmista, että käytte tavallaan läpi kiertoa, ei tiukkaa kaavaa, vaan eräänlaista sykliä jonkin aikaa, seuraavat pari vuotta, missä noin – älkää merkitkö tätä kalenteriinne, vaan tämä on arvio – joka 14. päivä teillä on sopeutumisvaihe. Se voi kestää pari tuntia päivässä, se voi kestää pari päivää, luultavasti ei enemmän kuin kaksi vuorokautta.



Käytte läpi sopeutumisen. Olette tehneet tätä jonkin aikaa, mutta sitä on tapahtunut vähän useammin kuin joka 14. päivä, ja se kestää päivän tai kenties kaksi, kun teitä tuntuu pahalta, teiltä puuttuu fokus, ette löydä oikeita sanoja, ette löydä autonavaimia, ette muista nimeänne tai mitään vastaavaa. On päivän tai kenties pari eräänlaista sisäistä kaaosta. Järjestätte itseänne uudelleen. Käytte läpi tämän jakson, ja se ulottuu myös unitilaanne, ja sallitte hyvin nopeita muutoksia tapahtua 24–48 tunnin jakson aikana, ja sitten palaatte taas nauttimaan elämästä tai mitä teittekin. Sitten palaatte takaisin uuteen normaaliinne, mutta uusi normaali muuttuu noin joka toinen, kenties joka kolmas viikko.



Niinpä pyydän teitä sallimaan tämän prosessin. Älkää panikoiko. Joillakin teistä sitä on tapahtunut joka päivä. Joillakin teistä on tavallaan epäsäännöllisiä malleja – teillä on kenties viikon todella myrskyistä ja sitten asiat rauhoittuvat.



Me, Crimson Councilissa, olemme tehneet työtä kanssanne ja katsoneet, mikä on sopivaa nyt siihen, missä olette energeettisesti kehossa, mielessä ja kaikessa muussa. Mikä on sopivaa nyt, ja olemme työskennelleet teidän kaikkien kanssa ja luoneet tavallaan tuollaisen sopeutumisjakson noin joka 14.–21. päivä, mihin se päätyi. Joskus se on 14 päivää. Teillä on 18–20 päivää tasaista ja paljon sujuvampaa ja sitten pum! törmäätte seinään.



Kyse ei ole lainkaan astumisesta taaksepäin. Kyse on ruumiillistumisen oivaltamisen prosessista, ja kehonne ja mielenne tarvitsee vähän aikaa tähän muodonmuutokseen. Ilmoittaudutte kuin kuntoutukseen, mutta tämä on kehon ja mielen kuntoutusta täysin uudelle tasolle. Voi, se on uskomatonta, mitä mielenne käy läpi tällä hetkellä. Olen yllättynyt, että te ette ole oikeasti seonneet. No, jotkut teistä ovat (vähän naurua), mutta on uskomatonta, mitä se käy läpi. Voi, mieli on peloissaan ja kapinoi, ja se pitää kiinni henkensä edestä. Se tekee kaikenlaisia asioita, mutta se mitä käytte läpi tällä hetkellä, on todella hämmästyttävää.



Muistakaa siis, että tavallaan tasapainotamme tämän joka 14. päivä, ja olkaa ok sen suhteen, että on päivä tai pari sisäistä epämukavuutta, kenties vähän kipua, mutta oikeasti ei ole kipua. Ei ole sellaista kuin kipu. Ei ole todisteita kivusta. Se on kaikki vain mielessä.



Käytte läpi vähän kipua. Käytte läpi: "Kuka minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä täällä? Onko tämä ruumiillistunut valaistuminen oikeasti totta?" ja kaikkea vastaavaa. Kyse on vain jätepäivistä, vain jätepäivistä. Nimittäin aina silloin tällöin teidän täytyy viedä roskat ulos. Ette pidä siitä. Se haisee. Se lemuaa. Pääsette eroon siitä, ja sitä ne ovat, yksi tai kaksi jätepäivää joka 14.–21. päivä.



Ja sen tietäminen, että tämä on tulossa, sen tietäminen, että olette tavallaan aikatauluttaneet roskienne noutamisen (lisää naureskelua), tekee siitä vähän helpompaa. Sen sijaan että roskia on … Nimittäin olette tähän saakka piilottaneet nuo roskat ympäri taloa. Ei kirjaimellista taloanne, vaan fyysistä, mentaalista taloanne. Olette piilottaneet roskia kuin: "Voi luoja, mitä teen tämän kanssa?! Voi, minun täytyy vain laittaa se tänne", ja sitten yritätte olla piittaamatta siitä. "Mitä teen tällä?", ja laitatte sen tuonne ja laitatte kamaa kaappeihin. Ja sitten laitatte sen pesukoneeseen, sisäiseen pesukoneeseenne. Mutta unohdatte laittaa koneen päälle ja lisätä pesuainetta ja siitä tulee todella haisevaa. Teillä on kaikkea tätä kamaa, ja koko talo, ihmisitsen talo, alkaa oikeasti haista jonkin ajan kuluttua.



Mutta meillä on roskapäivä noin joka toinen viikko. Se vaihtelee yksilöittäin, ja sille joka juuri kysyi, niin kyllä, Kuthumi ajaa jäteautoa (naurua). Ja hän saa suurta iloa siitä. Ja hän etsii mukaansa vartijaa haulikon kanssa. Emme ole selvittäneet sitä vielä (Adamus naureskelee).



Siis kaikki tämä kertoo, että tulette nyt paikkaan, jossa voimme tehdä tätä aina silloin tällöin. Teidän ei tarvitse käydä läpi koko ajan noita päiviä, joita olette käyneet läpi fyysisesti ja henkisesti. Roskapäiviä. Okei, jakakaa siitä vapaasti toisten kanssa, puhukaa roskapäivästänne. Puhukaa siitä, mitä heitetään pois, ja kaikesta. Mutta hyvä uutinen on, että siinä välissä alatte oikeasti elää kuin mestari. Alatte oikeasti elää kuin mestari.



Niinpä mistä tahansa pidättekin kiinni, mistä tahansa ongelmista – yltäkylläisyys, suhteet, terveys, itsearvostus – sanotaan se yhdessä, nuo kaksi sanaa:



ADAMUS JA YLEISÖ: Lopeta se!



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja siltä varalta, että te ette tajunneet viestiä, kun esitimme tuon lopputekstivideon alussa, esitämme sen uudestaan lopussa.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: Siis pelkästään lopettakaa se! Bob Newhart voi sanoa sen, joten minäkin voin.



Shaumbra-viisautta



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja mennään seuraavaan osioomme. Tuntekaa energioiden muuttuvan. Eikö ole mahtavaa tietää, että roskapäivä on tulossa noin joka toinen viikko, kenties joka kolmas? Mutta teidän ei tarvitse käydä läpi kaikkea tätä jatkuvaa ahdistusta ja stressiä. Kyllä, ja Linda kysyy jo: "Liittyykö tämä …" Mikä onkaan astrologinen lempitapahtumasi? Neptunuksen nouseminen vai …



LINDA: Merkuriuksen perääntyminen.



ADAMUS: Merkuriuksen perääntyminen. Sillä ei ole mitään tekemistä Merkuriuksen perääntymisen kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. On yksi lempiajoistani, kun meillä on kysymyksiä ja vastauksia ja minä esitän kysymykset ja te annatte vastukset. On shaumbra-viisauden aika.



(Esitetään "Shaumbra-viisautta" -video ja yleisö taputtaa ja nauraa)



Kaunista (Adamus naureskelee). Ansaitsette sen. Ansaitsette todella upean johdannon shambra-vii- … Haluatteko nähdä sen uudestaan? (Yleisö sanoo "kyllä!") Tota, esitetään se uudestaan. Joo, shaumbra-viisautta. Valot pois, ja katsotaan se uudestaan.



("Shaumbra-viisautta" -video esitetään uudestaan)



Hyvä. Kyllä, voimme siis joko tehdä tätä tai vain istua ja joogata jonkin aikaa (vähän naureskelua). Rakastan kunnioituksen puutetta.



Siis valot päälle, kun Linda menee yleisön joukkoon tämän päivän shaumbra-viisauskysymystä varten. Heti kun hän löytää jonkun uhrin, annan kysymyksen.



LINDA: Ai, haluat uhrin ensin.



ADAMUS: Shaumbra-viisaus ensin.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka saa olla tänään ensimmäinen shaumbra-viisaudessa?



LINDA: No, olen pahoillani …



ADAMUS: Ai, taputetaanpa kovasti Andylle.



LINDA: Hän on niin valmis! Hän on niin valmis! (Yleisö taputtaa)



ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Andy, tämä on hyvin sopiva kysymys, hyvin sopiva kysymys sinulle. Mitä on älykkyys? Mitä on älykkyys?



ANDY: (pitäen tauon) Kyky päätellä?



ADAMUS: Kyky päätellä. Siinä on tolkkua.



ANDY: Se kuulostaa hyvältä.



ADAMUS: Joo, se kuulostaa hyvältä. Joo, sinä kuulostat hyvin älykkäältä, kun sanot sen (Andy naureskelee). Ja pidit tuon sopivan tauon. Sen höläyttämisen sijasta pohdit hetken ja sanoit hyvin itsevarmasti: "Kyky päätellä."



ANDY: Se näytti hyvältä, eikö vain?



ADAMUS: Tota, katso video. Se ei ollut kovin upeaa, mutta … (naurua)



ANDY: Työstän sitä.



ADAMUS: Joo, työstät sitä. Siis, Andy, oletko älykäs?



ANDY: Hmm.



ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?



ANDY: Minä … Sanottiin, että se oli erittäin korkea. Unohdin lukeman.



ADAMUS: Ketkä sanoivat?



ANDY: Lukioaikainen kuka lie.



ADAMUS: Tyttöystävä (naurua).



ANDY: Joo, luultavasti! (He nauravat)



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Joo. "Olet niin fiksu, Andy (Adamus naureskelee). Valitsit minut."



ANDY: Joo.



LINDA: Älä heitä mikillä Adamusta.



ADAMUS: Siis oletko älykäs?



ANDY: Pidän itseäni älykkäänä, kyllä.



ADAMUS: Joo. Verrattuna planeetan muuhun väestöön, missä kohdassa olisit – älykkyyden ylimmässä 90-, 95-prosentissa?



ANDY: Hmm.



ADAMUS: Tämä on ottaen huomioon kaikki.



ANDY: Joo, luultavasti niin. Mutta muista, ettei älykkyys ole kaikki.



ADAMUS: Niinkö? Sanon vain. Okei.



ANDY: Minusta …



ADAMUS: Ei ole kaikki. Mitä on älykkyyden sijaan?



ANDY: Voi, tunteet!



ADAMUS: Tunteet, okei.



ANDY: Voi, ne ovat paljon parempia kuin älykkyys.



ADAMUS: Mutta eivätkö tunteesi ole pettäneet sinut joskus, jolloin ajattelet: "En koskaan enää tee niin typerää"?



ANDY: Kyllä, mutta myös älykkyyteni on pettänyt minut.



ADAMUS: Onko, miten?



ANDY: No, loogisesti päättelee, että tämä on oikea tie ja että menen sitä pitkin ja saan asioita tapahtumaan …



ADAMUS: Sinun olisi pitänyt kuunnella tyttöystävääsi.



ANDY: Minun olisi pitänyt kuunnella tyttö- … tunteitani, koska …



ADAMUS: "Älä mene sitä tietä, Andy!" Joo.



ANDY: Joo, sitä makaa savessa ja sanoo: "Hupsis, se ei toiminut."



ADAMUS: Joo, aivan.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Hyvä, okei. Ja vielä toinen kysymys. Mistä älykkyys tulee?



ANDY: (pitäen taas tauon) No, luulen, että luultavasti aivoista.



ADAMUS: Aivoista. Joo, mutta keksivätkö aivot älykkyyden vain yhtenä päivänä? Oliko se vain siinä? Tuliko se isältä ja äidiltä? Olivatko isäsi ja äitisi älykkäitä?



ANDY: Joo, uskoakseni olivat.



ADAMUS: Joo, joo. Okei, siis mistä älykkyys tuli?



ANDY: En ole varma, oliko se evoluutiota vai annettiin lahjana?



ADAMUS: Lahjana Älykkyyskomitealta?



ANDY: Itseltä, Hengeltä.



ADAMUS: Itseltä, Hengeltä.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Ai, siis ajattelet, että ehkä Henki antaa sen, kuin: "Andy syntyy parin päivän päästä. Miten paljon älykkyyttä antaisimme hänelle? Annetaan hänelle paljon, koska hänellä on paljon muuta paskaa elämässään. Annamme hänelle älykkyyttä." Tuleeko se Suuremman älykkyyden komitealta, neuvostolta?



ANDY: Ei, luulen, että se on enemmän … uskon, että se on enemmän sisäinen asia.



ADAMUS: Sisäinen.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Sisäinen neuvosto.



ANDY: Joo. Se on tavallaan kuin – miten sitä sanoisi – Henki antaa asioita, mutta ei ole aina kommunikointiyhteydessä ihmisen kanssa, koska ihminen haluaa juoksennella ja tehdä …



ADAMUS: Aivan, aivan.



ANDY: Kummallista … joo.



ADAMUS: Siis Hengellä ei ole joskus kommunikointiyhteyttä kanssasi …



ANDY: Tota …



ADAMUS: … koska olet niin älykäs.



ANDY: No, Henki on aina siinä, mutta ihminen ei aina kuuntele.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Siis tekeekö se ihmisestä typerän vai älykkään?



ANDY: Voi, kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin, okei.



ANDY: Kumpaakin, koska …



ADAMUS: Siis, onko se älykkyyttä vai typeryyttä, ettei kuuntele Henkeä?



ANDY: Jälleen se on kumpaakin. Täytyy muistaa, että maan päällä olemisen seikkailussa …



ADAMUS: Aivan.



ANDY: … on jännitystä, koska jos on robottimainen ja menee vain läpi joka päivästä …



ADAMUS: Aivan, aivan.



ANDY: Joo, siitä tulee melko vanhaa. Niinpä sekoittaa vähän pakkaa.



ADAMUS: Aivan.



ANDY: Ja Henki on kuuluisa odottamattomien asioiden heittämisestä eteen. Sitä herää yhtenä päivänä ja käsi on murtunut tai jokin asia sattui …



ADAMUS: Heräät vain ja: "Voi paska! Miten se tapahtui?" (Naurua)



ANDY: Tulee humalaan edellisiltana …



ADAMUS: "Kun menin nukkumaan, kaikki oli ok, ja kun heräsin … hemmetin Henki! Lakkaa murtamasta kättäni!" Se kuulostaa typerältä.



ANDY: Okei.



ADAMUS: Okei. Kiitos, Andy, ja sotken tarkoituksella teitä kaikkia tänään.



ANDY: Kiitos.



ADAMUS: Särkeekö kenenkään päätä? Vetäkää syvään henkeä, rentoutukaa.



LINDA: Kiitos, Andy.



ADAMUS: Pitäisi särkeä. Hyvä. Seuraava.



LINDA: Tämä menee suoraan merirosvolle.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Aa! Mitä älykkyys on? Kuulit Andyn sanovan, että se on päättelyä. Se on hyvä vastaus.



ALICE: Se on lähellä. Kun kysyit sitä, ajattelin tekoälyä – mikä tekee siitä älykkään. Ja niin se on tavallaan päättelyä, looginen juttu. Mistä se tulee? Sen täytyi alkaa jostain. Jos ajattelee tietokonetta, meidän täytyi kertoa sille, että yksi plus yksi on kaksi.



ADAMUS: Aivan.



ALICE: Kaksi plus kaksi on neljä, ja niin edelleen. Mistä saimme älykkyytemme? En tarkastele sitä lainkaan intuitiivisena tai minään sellaisena.



ADAMUS: Mm hmm.



ALICE: Niinpä ajattelen, että okei, no, synnymme ja meitä opetetaan. Opimme heti – tämä on tavallaan ihmisälykkyyttä – että kun itkemme, meitä syötetään, kun hymyilemme, meitä taputetaan vatsaan (Adamus naureskelee). Tällä tavalla siis katson sanaa "älykkyys".



ADAMUS: Kyllä. Siis yhteenvetona, korkeintaan kolmella sanalla, mitä älykkyys on sinulle?



ALICE: Askel askeleelta (hän naureskelee).



ADAMUS: Askel askeleelta, hyvä.



ALICE: Oppimista (hän naureskelee taas).



ADAMUS: Oppimista, aivan, okei (Adamus naureskelee).



ALICE: Neljä (suom. huom. "askel askeleelta oppimista" -lauseessa on englannin kielessä neljä sanaa)



ADAMUS: "Askel askeleelta" on tavallaan vain yksi sana, tavallaan sidottu yhteen.



ALICE: Kyllä.



ADAMUS: Oppimista, okei. Se on siis kehittymistä?



ALICE: Mm mmm.



ADAMUS: Sinä kehityt. Älykkyytesi kehittyy. Miksi sitten joillain ihmisillä jotka syntyvät samaan kulttuuriin, yleisesti samoihin olosuhteisiin, on huomattava älykkyys ja toisilla ei ole? Mikä saa aikaan tuon eron?



ALICE: Joo, ajattelin sitä, enkä halua mennä vessaan.



ADAMUS: Ei, ei. Et tietenkään (vähän naureskelua). Ja nyt meillä on erikoisuus niille, jotka menevät vessaan (Alice naureskelee), joo. Voimmeko soittaa sen, jotta tiedetään, mitä on tulossa?



LINDA: Ai niin, se varoitus, se varoitus.



ADAMUS: Joo, onko teillä … Tämä tapahtuu, kun sanotte: "En tiedä". Onko teillä sitä?



ALICE: Ei ole valmis vielä.



ADAMUS: Ei, okei.



ALICE: Joo, somaa!



ADAMUS: Olet onnekas (Alice naureskelee). Siis pidätkö … Olet lääkäri uskoakseni?



ALICE: Eläkkeellä, mutta kyllä.



ADAMUS: Eläkkeellä. Millainen lääkäri?



ALICE: Synnytyslääkäri, gynekologi.



ADAMUS: Synnytys- … okei. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä?



ALICE: Oman määritelmäni mukaan kyllä.



ADAMUS: Mikä on?



ALICE: Että opin askel askeleelta.



ADAMUS: Erinomaista. Ja missä prosenttikohdassa olisit maailman väestössä? Ylimmässä kahdessa prosentissa?



ALICE: Kymmenessä. Tiedän, että lääkärit yleisesti ovat kymmenessä ylimmässä prosentissa.



ADAMUS: Toivomme niin.



ALICE: Joo (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ei ole mitään pahempaa kuin tyhmä lääkäri (Linda nauraa).



ALICE: Joo, joo. Mutta olen todella …



ADAMUS: He vetävät puoleensa tyhmiä potilaita. Joo, joo.



ALICE: Ei, vaan olen todella tiukka omassa älykkyysmääritelmässäni.



ADAMUS: Totta kai, totta kai. Okei.



ALICE: Siis en ota mukaan …



ADAMUS: Mistä taas ajatteletkaan älykkyyden tulevan? Sen ytimen.



ALICE: Oppimisesta. Siis …



ADAMUS: Oppimisesta. Mutta mistä se tuli ennen oppimista? Andy sanoo Hengeltä, joka katkaisee hänen käsivartensa joka toinen päivä (muutama kikatus), pitääkseen ruodussa. Luulen, että se on vaimosi, ei Henki (Adamus naureskelee).



ALICE: Joo, mutta …



ADAMUS: Mistä se tulee?



ALICE: … eläimet oppivat. Me opimme.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mistä se tuli? Mistä eläimet saavat älykkyytensä?



ALICE: Jumala pieraisi (naurua). Tarkoitan oikeasti, vakavissani. Se on yhtä hyvä vastaus, kuin mikä tahansa. Eikö?



ADAMUS: (naureskellen) Joo, okei, Jumalan lahja tai Jumalan pieru (lisää naureskelua), miten sitä katsotaankin, mutta se tulee Jumalalta. Okei, vau. Sitten tämä pyytää kysymystä, jota en melkein halua esittää: tekeekö se Jumalasta fiksun vai tyhmän?



ALICE: Pieruisen.



ADAMUS: Jos kaikki tämä …



ALICE: Se tekee hänestä pieruisen.



ADAMUS: Joo, pieruisen.



ALICE: Hyvin kaasuisen! (Hän nauraa)



ADAMUS: No niin, jos kaikki tämä ihmisälykkyys tuli Jumalalta, pidämmekö Jumalaa fiksuna vai …



ALICE: En usko, että se tuli Jumalalta.



ADAMUS: Jumala ei välitä. Voit sanoa.



ALICE: Aivan.



ADAMUS: Ei, vaan voit sanoa, että Jumala on tyhmä.



ALICE: Mutta sitten minun täytyy tunnustaa, että on yksi Jumala.



ADAMUS: Ahaa! Mielenkiintoista, mielenkiintoista.



ALICE: On monia jumalia ja…



ADAMUS: Monia jumalia.



ALICE: … olemme kaikki tyhmiä (hän naureskelee).



ADAMUS: Olette kuin 10.000 jumalaa, kuin …



ALICE: Sori, kaverit! He lähettävät minut vessaan! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Kuin 100.000 hindu-jumalaa. Miten alkuunkaan muistaa kaikkien nimet? On kannettava lunttilappua mukanaan.



ALICE: David-jumala.



ADAMUS: Okei, et siis halua tunnustaa, että on Jumala.



ALICE: Ei se ole sitä. Minä vain … (hän huokaisee). Käytin niin kapeaa ja fokusoitunutta määritelmää älykkyydestä, koska en usko, että sillä on alkuperää. Ajattelen, että me vain ilmestyimme jotenkin, Jumala pieraisi, mitä ikinä se olikin, ja aloimme oppia. Koiria ilmestyi ja ne alkoivat oppia.



ADAMUS: Okei.



ALICE: Hevosia ilmestyi ja ne alkoivat oppia.



ADAMUS: Minkä luulet olevan fiksuin eläin planeetalla?



ALICE: Planeetalla. Valaat? Delfiinit? Kenties jokin sellainen. Siat?



ADAMUS: Siat.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Joo, siat ovat melko fiksuja.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Eikö ole mielenkiintoista? Delfiinit ja valaat ja sitten siat.



ALICE: Mm mmm.



ADAMUS: Tavallaan … joo, joo. Ihmettelee, mitä siat …



LINDA: Ne syövät poikasiaan. Oikeasti?!



ADAMUS: Ne ovat nälkäisiä, ne ovat fiksuja. Niiden ei tarvitse mennä kovin pitkälle.



ALICE: Se on melko fiksua joskus. Olisi pitänyt syödä omani! (Hän naureskelee) Ei, lasken vain leikkiä.



ADAMUS: Siis hyvä.



ALICE: Sori, kaverit. He eivät kuuntele.



ADAMUS: Okei, no, kiitos upeista vastauksista, joo. Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Mitä älykkyys on?



LINDA: (kuiskaa) Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani.



ADAMUS: Ai, hän sanoo olevansa pahoillaan.



LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Olen hyvin pahoillani.



ADAMUS: Ai. Ai jaa! Ai jaa!



LINDA: (lyö päänsä televisiomonitoriin) Au! (Yleisö sanoo "voi ei!) Ei se sattunut, kuulosti vain pahalta.



ADAMUS: Jumala iski häneen.



LINDA: "Voi, se sattui kovasti! Voi, nyyh-nyyh!" Ei se sattunut.



CHERYL: Voi!



ADAMUS: Ja hän jatkaa sen tekemistä (Linda lyö päänsä uudestaan).



LINDA: Sanoin, että se on liian suuri!



ADAMUS: Se ei ole kovin fiksua. Siis älykkyys, mitä se on?



CHERYL: Minusta se on yhdistelmä. Sanoisin, että se on intuitiota.



ADAMUS: Intuitiota, okei.



CHERYL: Oppimisen ja päättelyn lisäksi.



ADAMUS: Okei.



CHERYL: Minusta se on enemmän asioiden yhdistelmä.



ADAMUS: Tavallaan intuitiivinen sekoitus, jossa on vähän oppimista, informaation keräämistä.



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Mikä osuus intuitiolla on verrattuna oppimisosaan?



CHERYL: Minullako?



ADAMUS: Kyllä.



CHERYL: Sanoisin, että se on luultavasti 50 prosenttia.



ADAMUS: Viisikymmentä prosenttia mistä? (Cheryl naureskelee) Haluan vain nähdä, onko hän hereillä.



CHERYL: Viisikymmentä …



ADAMUS: Viisikymmentä. Mikä on 50 prosenttia?



CHERYL: Viisikymmentä prosenttia …



ADAMUS: Intuitio vai … He ovat kaikki unessa.



CHERYL: Intuitio on 50 prosenttia.



ADAMUS: Intuitio on 50 prosenttia, hyvä.



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Ja mitä on toinen 50 prosenttia?



CHERYL: Sanoisin, että yhdistelmä päättelyä ja oppimista.



ADAMUS: Hyvä. Miten paljon on päättelyä? Mikä prosenttiosuus?



CHERYL: Ensimmäinen vastaukseni olisi 25 ja 25.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä henkilönä?



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Missä prosenttikohdassa ylhäällä? (Cheryl pitää tauon) Sano nyt! Tarkoitan oikeasti … (Cheryl naureskelee) Se jää nimittäin meidän väliseksemme.



CHERYL: Okei, totuudenmukainen vastaus.



ADAMUS: Totuudenmukainen vastaus.



CHERYL: Noin 90 prosenttia. Ylimmässä 90 prosentissa.



ADAMUS: Voi ei. Haluan sinulle paremman kuin se. Tiedän, että olet parempi kuin se.



CHERYL: No, tarkoitan, että ylimmässä 10 prosentissa, anteeksi.



ADAMUS: Antaisin sinulle kenties … Miltä sinusta tuntuisi, jos sanoisin ylimmässä kahdessa prosentissa?



CHERYL: Minä, hmm … Olisin hyvin kehuttu.



ADAMUS: Voi, hänellä on ongelma sen kanssa. Se oli kuin: "Ai, hmm, oikeasti? Okei." Joo, ja se tekee sinusta älykkään ja kaikista muista tavallaan tyhmiä (he naureskelevat). Mutta ei, sanoisin sinun olevan ylimmässä kahdessa prosentissa.



CHERYL: Ai, kiitos.



ADAMUS: No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua), kuten saat tietää!



LINDA: Au!



CHERYL: Okei!



ADAMUS: No, kyllä …



LINDA: Pum!



ADAMUS: … se on. Se on, mutta se ei ole. Se toimii sinun hyväksesi ja se toimii sinua vastaan.



CHERYL: Ja vastaan. Tietysti.



ADAMUS: Joo. Mistä älykkyys tuli?



CHERYL: (pitää tauon) Okei (hän naureskelee).



ADAMUS: Muista, että vessa on aivan tuossa.



CHERYL: Tiedän. Aloitin ja …



ADAMUS: Joo, tunsin sen (Cheryl naureskelee). Mistä se tuli, älykkyys?



CHERYL: (pitää taas tauon) Uskon, että sen intuitio-osa on lahja, jonka annamme itsellemme jumalaisina olentoina.



ADAMUS: Mistä intuitio sitten tulee? (Cheryl pitää tauon) Rakastan aina tätä. Tunnen jännitteen huoneessa ja netissä ja kaikkialla. Mistä intuitio tuli?



CHERYL: Se tuli oppimisprosessista.



ADAMUS: Oppimisprosessista.



CHERYL: Mm mmm.



ADAMUS: Okei. Jukra! Tiedän, Linda, että olet hyvin kiireinen, mutta haluaisin melkein kirjoittaa joitain näistä muistiin. Mutta emme kirjoita. Muistamme sen, oppimisprosessi. Okei, kiitos. Hyviä vastauksia.



CHERYL: Ole hyvä.



LINDA: Teen, mitä sanot, enimmäkseen (vähän naureskelua).



ADAMUS: Puhutko minulle, Adamukselle, vai puhutko aviomiehellesi, koska siinä on valtava ero (yleisö sanoo "ai" ja muutama naurahdus).



LINDA: Siinä on raja.



ADAMUS: Hyvä (lisää naureskelua).



LINDA: Siinä on raja.



ADAMUS: Suuri raja. Seuraava.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Seuraava.



HENRIETTE: Ai.



ADAMUS: Ai, ai.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Olisi pitänyt odottaa sitä, joo. Siis mitä älykkyys on sinulle?



HENRIETTE: (pitäen tauon) En voi lisätä mitään siihen, mitä on jo ilmaistu.



ADAMUS: Miksi? Estääkö joku häntä? (Vähän naureskelua) Jumala, estätkö häntä? Kukaan ei estä häntä. Voit lisätä.



HENRIETTE: Se on tietämistä.



ADAMUS: Tietämistä, okei. Pidätkö itseäsi älykkäänä?



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Niinkö? Missä prosentissa ylhäällä?



HENRIETTE: En ole koskaan aiemmin ajatellut sitä, mutta kenties ylimmässä kymmenessä.



ADAMUS: Ylimmässä kymmenessä. Antaisin sinulle "ylimmässä kahdessa".



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Joo, joo. No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua). Ei ole kovin fiksua, että annetaan jatkuvasti sama vastaus ja odotetaan minun sanovan jotain erilaista. Mutta minulla on ongelma sinun kanssasi.



HENRIETTE: Voi ei.



ADAMUS: Joo, "voi ei" on oikein (he naureskelevat). Sinulla on jatkuvaa taistelua sisälläsi älykkyydestä, ja työskentelet fiksujen ihmisten kanssa.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, ja he saavat sinut joskus – ei tarkoituksella – mutta tunnet heidän lähellään, ettet ole yhtä älykäs, koska et osaa istua ohjelmoimaan koodia ja tekemään kaikkia niitä muita juttuja. Olet siis ongelmatilanteessa oman fiksuutesi kanssa. Hyvität sen eri tavoin. Olet sanonut itsellesi: "No, en ole oppikirjafiksu", kuten jotkut muut ympäristössäsi ovat. "Minulla ei ole näitä suuria taitoja, joita heillä on." Hyvität sen eri tavoin.



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Kierrät sen, mitä kutsuisin älykkyydeksi tai fiksuudeksi, ja käytät muita menetelmiä päästäksesi sinne, minne yrität mennä elääksesi omaa elämääsi.



HENRIETTTE: Kyllä.



ADAMUS: Niinpä tavallaan on melkein kaunaa joitain näitä älykköjä kohtaan, joiden lähellä työskentelet. Miksi laitoit itsesi tuohon tilanteeseen?



HENRIETTE: Oppiminen.



ADAMUS: Oppiminen. Minkä oppiminen? Heiltäkö? Sitä ei tapahdu. He ovat nörttejä.



HENRIETTE: Totta.



ADAMUS: Enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla, mutta minkä oppiminen?



HENRIETTE: Oppiminen integroimaan.



ADAMUS: Integroimaan minkä?



HENRIETTE: Todellisuudessa integroimaan kaikki asiat. Adamus ja opetus tässä on …



ADAMUS: Makyoa.



HENRIETTE: Voi hyvänen aika!



ADAMUS: Okei, menemme makyo-polkua siinä, eikö?



HENRIETTE: Okei.



ADAMUS: Okei, myönnetään se. Sinulla on siis tämä ristiriita, ja saat selville tänään jotain, mikä antaa sinulle valtavan helpotuksentunteen.



HENRIETTE: Hyvä, kiitos.



ADAMUS: Eikä sinulla ole enää tuota sisäistä taistelua. Ja olet kuin monet muut. Olet kuin: "No, en tiedä, olenko kovin fiksu." Ja epäröit sanoa, että olet älykkyydessä ylimmän 90 prosentin kohdalla. Tavallaan tukehdut. Tota, luultavasti te kaikki olette jossain ylimmässä – minun täytyy tarkistaa sieltä (muutama naurahdus, kun hän katsoo kameraan) … Melkein kaikki teistä ovat 96 prosentissa. Joo, se on melko hyvä. Mutta se saa teidät myös ihmettelemään: "No, jessus, se ei sano kovin paljon muusta planeetasta." (Naurua) "Minä olen tuolla ylhäällä?" Kyllä sinä olet.



Seuraava kysymys tässä. Mistä älykkyys tuli? (Henriette pitää tauon ja muutama naurahdus) Keksi vain jotain.



HENRIETTE: "Energia" on sana, joka tulee mieleen.



ADAMUS: Älykkyys tulee energiasta, okei. Siis ajattelet, että energiahiukkasilla on sisään rakennettu älykkyys, joka pitää asiat jonkinlaisessa muodossa tai mallissa.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä.



HENRIETTE: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.



ADAMUS: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Okei. Eläimillä?



HENRIETTE: Pitää paikkansa.



ADAMUS: Okei. Ilmassa ympärilläsi on älykkyyttä?



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Vau, okei. Se on siis hyvin älykäs todellisuus, jossa olet.



HENRIETTE: Älykäs universumi.



ADAMUS: Mm hmm. Universumi on älykäs. Miltä sinusta tuntuisi olla ulottuvuudessa tai todellisuudessa, jossa ei olisi älykkyyttä? Millaista se olisi?



HENRIETTE: Vatsani tuntuu jo kipeältä.



ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa! Huonovointisuutta. Miksi, miksi, miksi? Voisitko kuvitella … Sanotaan, että kehitämme tekoälymekanismin, joka ampuisi sinut unimaailmaan, joka näyttäisi hyvin todelta – luulen, että tämä on elokuva – ja olisit tässä ja sitten menisit tällä unilomalla paikkaan, jossa ei olisi älykkyyttä. Millaista se olisi?



HENRIETTE: Pahaa unta.



ADAMUS: Se olisi kuin Fort Lauderdale (naurua).



LINDA: Ouuu!



ADAMUS: (naureskellen) Nauratan itseäni. Kukaan muu ei naura, mutta nauratan itseäni. Okei, siis millaista olisi olla tässä paikassa, joka on ilman mitään älykkyyttä?



HENRIETTE: Se olisi epätodellista.



ADAMUS: Epätodellista. Epätodellista. Kuuletteko sen? Epätodellista, kun ei ole älykkyyttä. Okei.



HENRIETTE: Mm mmm.



ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Annatte kaikki hyvin fiksuja vastauksia.



LINDA: Se on melko iso juoni.



ADAMUS: Se ei ole välttämättä hyvä asia. Yksi vielä.



LINDA: Tässä on melko iso juoni.



ADAMUS: Iso juoni. Se on juoni. Ole hyvä.



MATTHEW: Se olen minä taas, hei (hän naureskelee).



ADAMUS: Kippis! Kippis! Kyllä.



MATTHEW: Kiitos.



ADAMUS: Joo, kiva kuulla sinua.



MATTHEW: (naureskellen) Kaveri jolla on aksentti.



ADAMUS: Ennen kuin menemme siihen, millaisessa työssä olet? (Matthew huokaisee) Ai! Ai!



MATTHEW: Se mistä puhutaan, on todellisuuden tekemistä maailman ympäri ympäristötekoälyllä, ja työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa yhteiskunnan muokkaamisesi tietoisemmaksi teknologiaa hyödyntäen. Siis siitä syystä …



ADAMUS: Teetkö tätä ohjelmistoilla?



MATTHEW: Ei, vaan kaikenlaisilla eri aspekteilla.



ADAMUS: Kaikenlaisilla eri aspekteilla.



MATTHEW: Työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa.



ADAMUS: Vau! Vau! Kuulostat siltä, kuin olisit fiksu. Tarkoitan, että puhut niin, kuin olisit fiksu. Saatat teeskennellä sen, mutta kaikki täällä sanovat: "Voi hyvänen aika, hän on hyvin fiksu!"



MATTHEW: Joo. Minut taitaa olla luokiteltu fiksuksi ihmiseksi.



ADAMUS: Kuka sinut on luokitellut? CIA?



MATTHEW: Joo.



ADAMUS: "Hän on fiksu henkilö. Tarkkailkaa häntä."



MATTHEW: Mm mmm.



ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?



MATTHEW: Minulla ei ole aavistustakaan.



ADAMUS: Älä viitsi! On sinulla.



MATTHEW: Yhdistyn Lähteeseen, joten se on ääretön. Me olemme se.



ADAMUS: Joo, joo, mutta mikä on älykkyysosamääräsi?



MATTHEW: En tiedä.



ADAMUS: Kyllä tiedät.



MATTHEW: Ei, en tiedä.



ADAMUS: Sinulla on ajatus siitä.



MATTHEW: Minulla on tosiaan ajatus siitä, mutten aio kertoa sitä nyt (he naureskelevat).



ADAMUS: En sano sitä, ellet ole valmis sanomaan sitä ensin.



MATTHEW: En aio kertoa sinulle.



ADAMUS: Hyvä. Olet siis erittäin älykäs henkilö. Sinulla on suuria unelmia, tavoitteita. Sinulla on valtava määrä ymmärrystä, mikä on hyvä asia. Mihin prosenttiosuuteen laittaisit itsesi?



MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Olen iloinen, että hän oli …



MATTHEW: Kuten kaikki muutkin täällä.



ADAMUS: Hän vain sanoo sen. Ylimpään prosenttiin, eikä häntä nolota se.



MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin (korjaten Adamusta).



ADAMUS: Nolla piste yhteen prosenttiin! Eikä häntä nolota se. Hyvä. Seuraava kysymys on, mistä älykkyys tuli?



MATTHEW: Lähteestä.



ADAMUS: Mistä lähteestä?



MATTHEW: Kaiken Lähteestä.



ADAMUS: Kaiken Lähteestä. Missä Lähde on?



MATTHEW: Lähde on …



ADAMUS: Sanoitko kastike vai lähde? (Suom. huom. sanat kuulostavat samalta) (Paljon naurua) Emme koskaan voi olla varma tuon ihastuttavan aksentin kera!



MATTHEW: Rakastan huumorintajuasi. Lähde.



ADAMUS: Lähde.



MATTHEW: Kuin äärettömyys.



ADAMUS: Äärettömyys. Missä se on?



MATTHEW: Siellä mistä sinä tulit, siellä mistä minä tulin, siellä mistä kaikki tulivat tänne.



ADAMUS: Tulitko sinä Lähteestä?



MATTHEW: Tulin tosiaankin.



ADAMUS: Synnyttikö Lähde sinut? Kosminen pieraisu?



MATTHEW: No, niin voitaisiin sanoa, mutta periaatteessa kyse on siitä, että Lähde loi kaikki korkeammat itsemme – on se sitten tässä universumissa, tässä todellisuudessa tai muissa todellisuuksissa.



ADAMUS: Okei.



MATTHEW: Olemme jumalaisia.



ADAMUS: Joo. Oletko valmis päästämään irti siitä?



MATTHEW: En, koska se on totta.



ADAMUS: (pieni tauko) Pidän siitä. Pidän tästä, tavallaan hänen asenteestaan. Mutta saat selville tänään jotain, mikä pyöräyttää sinut omaan 14 päivän jätesykliisi (naurua).



LINDA: Auuu!



ADAMUS: Kuthumi ajamassa! Piip!



MATTHEW: Touché. Touché.



ADAMUS: Sillä jokainen teistä on valmis päästään irti mistä tahansa.



MATTHEW: Joo, tietenkin.



ADAMUS: Todellakin, ja selitän hetken kuluttua miksi.



MATTHEW: Kyllä, tietenkin.



ADAMUS: Mutta kyllä, olet erittäin fiksu. Teet myös mahtavaa työtä, mutta energiat eivät vedä sisään niin, kuin haluaisit.



MATTHEW: Se pitää paikkansa.



ADAMUS: Tiedätkö miksi?



MATTHEW: Rakastaisin tietää.



ADAMUS: Ajattelet liikaa. Au! Koska olet liian fiksu (Linda huokaisee).



MATTHEW: Olisin eri mieltä siitä. Itse asiassa käytän …



ADAMUS: Voit olla eri mieltä mistä tahansa.



MATTHEW: Käytän tunneälyä ohjaamaan kaikkea.



ADAMUS: Tunneälyä.



MATTHEW: Joka on yhteydessä intuitioon, joka on yhteydessä korkeampaan itseen, joka on yhteydessä Lähteeseen.



ADAMUS: Jäteauto. Kuulen se tulevan nyt. "Piip, piip, piip, piip, piip!"



LINDA: Auu!



ADAMUS: Peruuttaa.



MATTHEW: Sori.



ADAMUS: Ei, vaan ole valmis …



MATTHEW: Mielelläni. Seuraan sinua, vakavasti puhuen.



ADAMUS: Olet fiksu. Olet erittäin fiksu. Ja se on hyvä asia. Se on luultavasti kunnioitetuin ja arvostetuin kaikista ihmispiirteistä ja -ominaisuuksista tällä hetkellä. Ennen se oli raaka voima, mutta nyt se on älykkyys. Ja olet älykäs, mutta on oivallettavana jotain enemmän. Siksi olet täällä tänään.



MATTHEW: No, kyllä. Ja lisäksi ajattelen, että kaikki täällä ovat aivan yhtä älykkäitä. Meillä kaikilla on sama Lähde.



ADAMUS: Okei.



MATTHEW: On kyse vain luottamisesta tuohon jumaluuteen.



ADAMUS: Piip, piip, piip, piip, piip, piip! (Naurua)



MATTHEW: Sori.



ADAMUS: Tuo auto peruuttaa.



MATTHEW: Lopetanko nyt?



ADAMUS: Tiedät sen äänen, jota ne pitävät. Ei, se on okei.



MATTHEW: Voisimme jatkaa koko päivän tätä, vakavasti puhuen (hän nauraa).



ADAMUS: Mutta itse asiassa … Niin voisimme (he naureskelevat). Niin voisimme. Ja se on hyvin viisas ihminen, joka sallii muutokset havaintotavassaan todellisuudesta, ja sitä teemme tässä. Ja olet oleellinen apu sen muuttamisessa – täällä ja tekemässäsi työssä.



MATTHEW: Kyllä. Olen täällä, koska on vielä paljon opittavaa.



ADAMUS: Tai sitten ei.



MATTHEW: Ja siksi olen täällä, kuuntelemassa.



ADAMUS: Joo, tai sitten ei.



MATTHEW: Kenties.



ADAMUS: Joo, joo. Kenties pidämme vain hauskaa. Itse asiassa väitän, että tulette tänne vain ottamaan nokkaunet, nukkumaan. Puolet heistä jotka katselevat nyt, ovat pihalla (vähän naureskelua), nukkuvat hyvin sikeästi, koska on ainoa aika, jolloin he oikeasti saavat kunnon torkut (lisää naureskelua). Ja he palaavat noin viikon kuluttua katselemaan tämän ja sanovat: "Ai, luulin olleeni siellä, mutta taitaa olla parempi kuunnella tämä uudestaan." Kyllä, itse asiassa suuri syy tänne tulemiseen on pelkkä häiriötekijä, joka sallii luonnollisen prosessin tapahtua.



MATTHEW: Joo.



ADAMUS: Prosessin jota ei voi miettiä läpi.



MATTHEW: Joo, olen samaa mieltä.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos.



MATTHEW: Kiitos kovasti.



ADAMUS: Se oli ilo. Ja muuten, hengailen kanssasi enemmän, kuin ehkä oivallat.



MATTHEW: Vau, olen hyvin ilahtunut. Kiitos. Tarvitsen apuasi.



ADAMUS: En auta sinua. Hengailen vain maisemissa! (Naurua) Joskus nauran, joskus …



LINDA: Kiitos, ettet heitä mikillä Adamusta.



ADAMUS: Yksi vielä.



LINDA: Yksi vielä.



ADAMUS: Yksi vielä.



LINDA: Onko sinulla joku mielessä? Joku tietty?



ADAMUS: Jätän sen auki universaalille älykkyydelle.



LINDA: Voi luoja. Joku nosti kätensä. Voi paska.



ADAMUS: Ole hyvä. Älykkyys, mitä se on? Mitä se on?



HORACE: Älykkyys tulee fokusaistista.



ADAMUS: Fokusaistista. Okei. Miten niin? Kun asiat fokusoidaan, se tavallaan puristaa älykkyyttä? (Vähän naureskelua)



HORACE: Katselin elokuvaa viime vuonna.



ADAMUS: Köhöm!



HORACE: Ja katselin …



ADAMUS: Köhöm! Anteeksi hetkinen. Meillä on hävytön keskeytys tässä (Adamus pudistelee päätään). (Tadin puhelin soi).



LINDA: (haukkoen henkeään) Ouuu! (Paljon naurua, kun Tad yrittää hiippailla ulos)



ADAMUS: Minun ei tarvitse enää edes tehdä mitään (lisää naurua). Seison vain tässä ja pidän huolta omista asioistani (Adamus naureskelee). Toivottavasti se saatiin videolle. Se on klassikko. Shaumbra-emämunauksia. Ole hyvä, siis mitä älykkyys on?



HORACE: Katselin elokuvaa ja olin hyvin fokusoitunut siihen, ja yhtäkkiä "minä olen" -olemukseni vaihtoi takaisin tunteeseen suuresta ryhmästä.



ADAMUS: Niin.



HORACE: Ja havaitsin, että kaikki liikkuu edessäni. Minä en liiku. Ja oivallan, että se on tavallaan … Mieli ei ole vain tässä. Mieli on ulkopuolellamme, kuin hemmetin suuressa kentässä, ja se on älykkyys.



ADAMUS: Okei.



HORACE: Älykkyys …



ADAMUS: Siis onko älykkyys tavallaan ryhmäjuttu?



HORACE: Ei.



ADAMUS: Parvityyppinen juttu?



HORACE: Ei. Se on jotain, mikä kerätään elämien saatossa ja tuodaan energiakehoon.



ADAMUS: Okei.



HORACE: Ja se siirtyy.



ADAMUS: Okei. Hän sanoo siis, että jatkatte älykkyyden keräämistä. Ja missä kohdassa on sitä riittävästi? Missä kohdassa sanot: "Minulla on kaikki, mitä tällä planeetalla on opittavana."



HORACE: Luulen …



ADAMUS: Oletko oppinut ulkoa raamatun?



HORACE: Luulen, että olen siinä pisteessä. Me olemme siinä pisteessä. Meillä on ollut riittävästi älykkyyttä. Haluamme mennä sen yli.



ADAMUS: Aivan, aivan, okei, okei. Siis miten älykäs olet?



HORACE: Luulen, että olen siirtymässä älykkyydestä viisauteen. Olen pääsemässä pois älykkyysaistista.



ADAMUS: Joo, joo, okei. Mihin laittaisit itsesi?



HORACE: Samaan kuin muut. Yhteen prosenttiin.



ADAMUS: Ylimpään yhteen prosenttiin. Hyvä, hyvä. Ja mistä älykkyys tuli?



HORACE: Se on aisti. Se tuli kokemisesta fokusastin sisällä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Aisti.



HORACE: Keräsimme kokemusta ja sitten palaamalla tähän hologrammiin, joka meillä tavallaan on, jatkoimme sille rakentamista.



ADAMUS: Okei, hyvä.



HORACE: Mutta ei tiedollisesti, vaan energeettisesti.



ADAMUS: Energeettisesti, okei. Hyvä. Mahtavia vastauksia. Mahtavia vastauksia. Linda mikrofonin kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Älykkyys – paljon hyvin mielenkiintoisia vastauksia tästä.



Ja muuten, oivallatte, mitä te kaikki teette täällä sen lisäksi, että viihdytetään ja häiritään. Kirjoitatte opaskirjaa toisille, jotka tulevat teidän jälkeenne. He tulevat siis tähän kohtaan ja heidän täytyy tarttua älykkyyskysymykseen. Mitä se on? Mitä se on?



Älykkyys



Väitän, että älykkyys on … No, mennäänpä juurisanaan, ydinsanaan. Älykkyys, alkuperäinen juurisana merkitsi muistamista. Muistamista. Kykyä muistaa, ja sitten se tavallaan kehittyi ymmärtämiseksi (naurua, kun Tad hiippailee takaisin paikalleen). Tervetuloa takaisin (Adamus naureskelee). Niin hienovaraista. Niin hienovaraista. Nykyään tehdään mitä tahansa päästäkseen kameraan (lisää naureskelua).



Siis alun perin sana "älykkyys" tuli hyvin muinaisesta sanasta, joka tarkoitti periaatteessa "muistaa", ja sitten se kehittyi ymmärtämiseksi. Tosin sanoen, muistatte ja liitätte siihen jonkinlaisen merkityksen. Se on älykkyyttä. Ja älykkyys on pitkän, pitkän ajan kuluessa kasvanut tämän planeetan tärkeimmäksi ominaisuudeksi, itse asiassa tavoitellummaksi kuin edes rikkaus, koska oletettaisiin, että jos olisi älykäs, niin älykkyydessään voisi olla rikas tai mitä tahansa haluaa. Siis se on valtavan tärkeä ominaisuus.



Kun yksilöä pyydetään luopumaan älykkyydestään, hän menee paniikkiin. Kun yksilöä pyydetään päästämään irti mielestä, kaikesta kerätystä tiedosta ja informaatiosta, kun yksilöä pyydetään päästämään irti asiasta, joka on hänen identiteettinsä ydin, ainoasta asiasta joka pitää hänet yhdistyneenä, tavallaan kultalangasta joka yhdistää hänet tähän todellisuuteen, kun yksilöä pyydetään päästämään irti älykkyydestä, talossa syntyy paniikki. Sitä teemme täällä tänään.



Väitän, ettei älykkyys ole totta. Älykkyys ei ole totta. Se on keksitty ominaisuus, johon ihmiset ovat niin juurtuneet, että he uskovat sen olevan totta. Ja sitten he yrittävät rakentaa älykkyydelleen. Vastaukset joita annoitte, ovat kaikki hyvin mielenkiintoisia ja täsmällisiä. Suuri osa älykkyydestä on muistia. Muistia, kyky muistaa, kyky harjoitella ja luetella yksityiskohtia ja informaatiota.



Suuri osa älykkyydestä tulee opiskelun tuloksena, elämä toisensa jälkeen. Ei viisaudesta, ei kokemuksesta, vaan yksityiskohtien ja informaation opiskelusta. Kenties noin 80% siitä on ehdottomasti virheellistä, ehdottomasti epätotta. Ja käyttääkseni klassista esimerkkiä, oli kohta, jolloin uskoitte, opiskelitte tai elitte litteässä Maassa, ja se oli älykkyytenne silloin. Nyt olette kehittyneet sen yli.



Siis noin 80% kaikesta informaatiosta, jota olette hankkineet menneisyydessä, ei ole täsmällistä, totta. Edes suuri osa siitä mitä olette oppinet täällä, henkisellä matkallanne Crimson Circlen kokoontumisissa, ei ole yksinkertaisesti totta siellä, minne olette menossa. Se on saattanut olla totta silloin, kun Maa oli litteä, mutta siellä minne olette menossa, se ei ole totta. Ja jos riittävä määrä uskoo, että Maa on litteä, se on litteä, koska niin he käyttäytyvät, kunnes joku sanoo: "No, tehdään siitä pyöreä tänään, koska litteä oli todella tylsä. Tehdään Maasta pyöreä ja ollaan kaikki huolissaan, että Australiassa olevat putoavat pois." (Adamus naureskelee) Sori, se oli vitsi. Olette kuulleet tuon vitsin monta kertaa.



Älykkyys on niin kunnioitettua tällä planeetalla, että nyt luodaan tekoälyä. Väitän, että älykkyys on keinotekoista alun alkaenkin. Siis teillä on nyt teko-tekoälyä. Se juontuu ihmisälystä, joka alkoi oikeastaan – mennään aina Lemuriaan saakka – kun tulitte tälle planeetalle enkeliolentoina. Olentoja jotka olivat enimmäkseen valokehossa, tuli tänne kokemaan luontoa, Maata ja olemaan fokuksessa. Olit ehdottoman oikeassa, Horace, fokuksessa olemisesta.



Ne tulivat tänne kokemaan – ei oppimaan, vaan kokemaan – fokuksessa olemista, mutta tullessaan ne olivat kuin haituvia, eivät oikein kiinteitä. Ja sitten ne yrittivät päästä peukalokyytiin ja integroitua valaisiin ja delfiineihin ja kenties sikoihin – epäilen sitä, mutta valaisiin ja delfiineihin. Ne yrittivät integroitua niihin ja säilyttää tasapainonsa tässä todellisuudessa.



Jos tätä todellisuutta katsotaan ulkopuolelta, se on kuin superpuristettua. Niin puristettua, ettei sitä voinut edes kuvitella. Miljardi ja miljardi psi:tä, painetta (paunaa) per neliötuuma. Triljoona ja triljoona psi:tä tiivistyneenä todella tiukaksi, ja sitten yrittää tulla tänne perhosolentona. Lentelette muissa ulottuvuuksissa ja sitten tulette (Adamus kiskoo isoa perhosta, joka roikkuu katosta) Maahan (hän saa lopulta sen alas, vähän naureskelua). Vaati vähän riuhtomista saada teidät tänne (vähän naureskelua). Tulette Maahan, syöksypommitatte tähän puristukseen, tähän gravitaatioon, tiheyteen ja nyt olette fokuksessa. Olette fokusaistissa, ja jonkin aikaa se sattuu helvetisti. Ja sitten se poksauttaa teidät taas ulos (Adamus heittää perhosen pois). Kuolette, jos olette olleet fyysisessä kehossa. Ette pysty olemaan tuossa tiukassa fokuksessa. Se olisi, kuin olisi todella, todella, todella, todella kuumassa kylvyssä – astutte siihen ja se on niin kuuma, että teidän täytyy hypätä välittömästi pois, muuten sattuu helvetisti. Se on sama asia. Leijuitte tänne Maahan enkelisiivillänne ja oli hyvin vaikeaa jäädä.



Mitä siis teitte? Aloitte ajatella, mitkä asiat auttoivat teitä pysymään viime kokemuksessa, ennen kuin teidät litistettiin. Mitä se oli? Ai niin, teidän täytyy syödä ruokaa. Ei siksi, että tarvitsette energiaa, vaan koska se integroi teidät tähän todellisuuteen. Teidän täytyy syödä ruokaa pysyäksenne täällä. Ja teidän täytyy varmistaa, että te ette astu dinosauruksen eteen, koska se on paljon suurempi ja te olette vain pieni haituvaolento. Se talloo teidät. Niinpä alatte muistaa kaiken sen, ja alatte muistaa sellaisia asioita, kuin harjata hampaanne kolme kertaa päivässä. No, ei Lemuriassa. Kaikki ovat unessa tänään!



Alatte muistaa sellaisia asioita, kuin olla kävelemättä jyrkänteeltä alas. Juuri nyt ajattelette: "No, tietysti." Ette ajattele silloin, kun olette pieni haituvaolento. Ette silloin, kun olette perhosolento, joka yrittää tulla ihmiseksi, jotta voitte sitten palata taas takaisin perhoseksi. Alatte siis muistaa, ja itse asiassa fokusaisti – puristus, gravitaatio – sai teidät aloittamaan ajattelemisen, sai aikaan muistamisen, loi koko tämän asian, jota kutsutaan logiikaksi. Kaikki perustui qualiaan, kaikki perustui assosiointiin. "Älä laita kättä tuleen. Se sattuu helvetisti."



Alatte siis kerätä kaikkea tätä. Sitten lopulta siitä on tullut ns. ihmisälykkyyttä. Asioiden päättelyä, rationalisointia, mutta ytimeltään se on vain informaation muistamista. Se on siinä. Se on siinä, eikä mikään siitä ole tärkeää (vähän kikatusta).



Ensinnäkään ette voisi koskaan olla täysin älykäs. Ette voisi. On liikaa muistettavaa. Mielellä ei ole kapasiteettia, mutta ihmiset yrittävät. He yrittävät olla kaikkein älykkäin.



Sanoin, että olette kaikki ihmisen älykkyysasteikon ylimmässä neljässä prosentissa. Pysähdytäänpä hetkeksi, koska lähestytte edelleen elämää, tätä planeettaa ja omaa energiaanne älykkyyden kera, mutta "minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Ei yhtään.



Jos ette ole kuullut tai tuntenut "minä olen" -olemusta, jos olette juoksennellut sanoen: "No, missä se on? Missä se on?" se johtuu siitä, että yritätte yhdistyä älykkyydellänne siihen, eikä sillä ole yhtään. Miksi "minä olen" -olemuksella, puhtaalla tietoisuudella, puhtaalla tiedostamisella olisi älykkyyttä? Sitä ei ole.



Se on järkyttävää, pakahduttavaa ihmiselle, koska ihminen haluaa uskoa korkeampaan älykkyyteen. Ihminen tuntee itsensä alastomaksi, vereslihalla olevaksi, epävarmaksi, kun sanotaan: "Ei ole korkeampaa älykkyyttä. Te olette jokseenkin niin korkealla, mihin älykkyys voi päästä." Pelottavaa, mutta totta.



"Minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Se ei tallenna informaatiota ja dataa. Monet teistä luulevat, että enkeliolennot, ylösnousseet mestarit, "minä olen" tietävät kaiken. Ei lainkaan. Pyydätte "minä olen" -olemusta ratkaisemaan jonkin suhteellisen yksinkertaisen matemaattisen ongelman, ja se on kuin: "En tiedä. En välitä. Miksi välittäisin?" Tiedättehän, mikä on kymmenen tai viidenkymmenen tai tuhannen neliöjuuri? "Minä olen" on kuin: "Mikä sinua vaivaa? Kysyt jatkuvasti näitä typeriä kysymyksiä, niin kuin minä vastaisin niihin. En minä tiedä." (Joku sanoo "lopeta se!") Lopeta se! Kyllä, lopeta se! (Adamus naureskelee)



Mutta kuitenkin ihmisistä tuntuu, että täytyy olla jokin korkeampi voima. Jumalassa täytyy olla älykkyyttä. He puhuvat myös universumin tuovan asioita heille. Se on todella tyhmä. Universumi ei tuo mitään. Ei mitään! Universumi ei katkaise kättänne. Universumi ei tuo teille mitään. Universumi ei tiedä eikä välitä. Se on tavallaan hämmentävää ihmiselle, joka oikeasti haluaa uskoa johonkin korkeampaan älykkyyteen.



Mutta pysähdytään hetkeksi ja tunnetaan vain sitä. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on vapaus. Ja sitten kun ihmiset ymmärtävät sen … Älykkyys on ok tiettyyn pisteeseen saakka. On ok, että on muisti, ymmärrystä, yksityiskohtia. "Älä irrota käsiä ratista", ellei teillä ole itseohjautuvaa autoa, mutta edes silloin. "Älä laita kättä tuleen. Älä juo bensaa", ainakaan tällä hetkellä.



Ihmismatkalla on tiettyjä hyviä asioita, jotka tuotte mukananne ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. On asioita, jotka ovat tärkeitä muistaa. Muistinne kuitenkin sijoitetaan uudelleen. Kyse on siitä, että jos olisitte tietokone, koko tietokanta otettaisiin pois sisältänne ja laitettaisiin jonnekin muualle. Ja tietysti sanotte sitten: "No, minne? Suurempaan tietokoneeseen?" Ei. Se on kuin ei-missään maassa. Se on eetterissä. Se ei ole missään paikassa. Se on vain ns. nyt-tulevaisuudessa, tulevassa nyt-hetkessä, jompikumpi. Se on siellä, mutta se ei ole siellä. Se ei enää sijaitse täällä (aivot), koska siihen ei ole tarvetta.



Ja tiedän, että tietokoneanalogiaa käyttäen sanoisitte: "No, se on pilvessä." Ei. Ei, koska pilvi on jossain, ja tämä on ei-paikka, mutta se on siinä. Ja sitten äly tulee sanomaan: "No, minun täytyy tietää, missä se on, miten kaukana ja miten kauan kestää päästä sinne ja miten suuri …" Siinä puhuu äly. Siinä puhuu älykkyys. Menemme täysin älyn tuolle puolen.



Eikä "minä olen" -olemuksella ole älykkyyttä. Se ei tarvitse sitä. Se ei tarvitse sitä. Se on pelkästään tietoisuutta – "Minä olen mitä olen. Olen olemassa." Se ei ole: "Olen olemassa ja olen fiksu. Olen olemassa tullakseni fiksummaksi. Olen olemassa tietääkseni enemmän." Ei mitään tästä. Mikään siitä ei päde. Tuntekaa sen kauneutta. Tuntekaa sen vapautta. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on upea asia.



Nimittäin jos kävelisitte yhtenä päivänä katua pitkin ja tapaisitte yhtäkkiä "minä olen" -olemuksen, olisi suuri helpotus tietää, ettei "minä olen" tarvitse älykkyyttä. Ja sitten teistä alkaa tuntua todella typerältä yrittää olla hyvin älykäs ja sanotte: "Voi, olimme tässä puristetussa fokustilassa yrittäen muistaa kaiken, jottemme jatkuvasti polttaisi käsiämme elämästä toiseen tai kävelisi alas jyrkänteeltä tai mitään vastaavaa. Ja oivallan, etten koko tänä aikana tarvinnut oikeasti kaikkea tuota älykkyyttä. Se ei ole kovin tärkeää."



Ja alatte oivaltaa: "Minun ei tarvitse säilyttää enää aivoissani kaikkien näiden oppimieni asioiden energiaa – älä astu auton eteen, joka kulkee kovaa vauhtia." Se vapauttaa aivot. Ne ovat kuin energiajälkiä, kuin pieniä energiaolemuksia, jotka ovat aina käytettävissänne, mutta niitä ei tarvitse enää tallentaa tänne. Se on todella hämmästyttävää.



Vedetään syvään henkeä tässä.



Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, ja siksi rakkaat ystäväni, teillä on edelleen pääsy siihen informaatioon, miten eletään tässä todellisuudessa, mutta ette enää luota siihen elämänne ohjaamisessa, onnellisuutenne tekemisessä ja sen tuomisessa teille, mitä päätätte luoda. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.



Seuraava askel. Energiassa ei ole älykkyyttä. Se on oikeastaan pelottavaa. Energiassa ei ole älykkyyttä, ja kun kuulen jonkun sanovan: "No, tällä tavalla universumi antoi sen minulle", niin ei. Ei. Energia ei ole älykästä, eikä sen pitäisi koskaan olla. Voisitteko kuvitella, mitä tapahtuisi, jos energialle annettaisiin älykkyyden vastuu? Se olisi pelottavaa. Se tekisi, mitä ihmiset tekevät – tuhoaisi kaiken.



Energioissa joita tulee elämäänne tällä hetkellä, ei ole älykkyyttä. Ne eivät tarvitse sitä, ne eivät välitä siitä, niillä ei ole sitä, eikä tule koskaan olemaan. Siis joskus kun turvaudutte ulkopuoleen ja sanotte: "No, mitä energia haluaa minun tekevän?", energia tavallaan sanoo: "Mitä tarkoitat? Emme ole älykäs. Olemme oikeasti tyhmä. Tyhmää energiaa." Ja näin se pitäisi olla. Energia on vain palvelemassa teitä, ei kertomassa, mitä tehdä. Ei vaikuttamassa teihin, ei panemassa teitä menemään vasemmalle tai oikealle. Se on vain palvelemassa teitä.



Mutta on kuitenkin yleinen näkemys, että on jokin korkeampi älykkyys. Ei ole. Ei ole. On yleinen näkemys, että energialla on älykkyyttä. On yleinen havainto, että ihmiset laittavat itsensä kauas, kauas, kauas asteikon pohjalle, kuin: "Olen tyhmä, ja energialla on älykkyyttä ja Jumalalla on älykkyyttä ja avaruusolennoilla ja plejadilaisilla on älykkyyttä." Niillä ei ole! Plejadilaiset ovat … (Adamus huokaa) Ne eivät ole puoleksikaan niin fiksuja kuin ihmiset. Niillä on kuitenkin yksi asia. Ihmiset ovat todella typeriä antaessaan jonkun toisen sanoa itselleen, mitä tehdä. Ihmiset ovat paljon fiksumpia tuota yhtä pientä vikaa lukuun ottamatta, joka on kuin: "Voi! Jumala, pelasta minut. Plejadilaiset, pelastakaa minut. Sielu, pelasta minut. Universumi, energia." Ei mikään niistä. Niissä ei ole älykkyyttä.



Älykkyyttä pidetään usein järjestyksenä, rakenteena, mallina, ja ihmiset ovat joutuneet siihen, koska olette syvällä fokusaistissa. Olette syvällä siinä kaikessa, ja mieli on alkanut pitää järjestyksestä. Kaikesta omassa siistissä paikassaan. Kaksi plus kaksi on neljä. Se ei itse asiassa ole totta. Ei oikeasti ole. Se on paljon enemmän. Se on -4, se on 4 tähän suuntaan, se on 4 tuohon suuntaan, ja joskus 2 + 2 ei ole mitään, ei edes nolla. Ei mitään.



Kun alatte oivaltaa, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, Jumalassa ei ole älykkyyttä – Jumala on oikeasti tavallaan tyhmä. Miksi? Koska Jumala on ihmisluomus. Heidän älykkyytensä loi superälykkyyden heidän ulkopuolelleen. Mutta siinä mitä kutsutaan Lähteeksi, ei ole älykkyyttä.



Kuvitelkaa hetki yhdistymistä siihen, mutta Itsestänne, siitä "minä olen" -olemuksesta, joka olette.



Kuvitelkaa hetki yhdistymistä energioihin, joilla ei ole älykkyyttä, joilla ei ole ennakkoasennetta. Ne eivät välitä, jos teihin törmää auto tänään iltapäivällä. Ne eivät oikeasti välitä. Ne vain palvelevat teitä. Niillä ei ole älykkyyttä.



Ja kuvitelkaa, että päästätte irti tarpeesta älykkyyteen sellaisena, kuin olette tunteneet sen. Laitatte sen tavallaan sivuun nyt ja sanotte, että teillä on tämä yksityiskohtien ymmärtämisen varasto, mutta paljon siitä viisautetaan tällä hetkellä. Paljon siitä heitetään pois. Joka toinen viikko jäteauto tulee noutamaan sitä. Oikeasti.



Ja kuvitelkaa nyt, että älykkyyden ja fiksuuden sijasta palaatte yksinkertaisesti takaisin perusteisiin: "minä olen mitä olen, olen olemassa", kykyyn olla tietoinen.



Nimittäin "minä olen" ei tarvitse älykkyyttä, koska sillä hetkellä kun "minä olen" haluaa olla tietoinen jostain, se on. Niinpä "minä olen" ei kuljeta yksityiskohtia, ei välitä paskaakaan nimestänne edellisessä elämässä tai siitä, kuka teki väärin teille, tai mistään vastaavasta. Se ei välitä. Mutta "minä olen" voi olla tietoinen siitä, jos se valitsee. Sama pätee teihin.



Ette tarvitse älykkyyttä. Kyse on nyt vain tiedostamisesta. Älkääkä alkako leimata sitä, mitä olen kutsunut tietämiseksi – olen kutsunut sitä niin pitkän aikaa – se ei ole älykkyyttä. Siinä ei ole älyä. Siinä ei ole ennakkoasennetta. Nimittäin se todellisuusperusta joka teillä on, koko havaintonne todellisuudesta, perustuu vanhaan roskaan, vanhoihin faktoihin jotka eivät ole edes totta.



Älykkyys jolla ylpeilette, älykkyys jonka puolesta taistelisitte henkeen ja vereen, jos yrittäisin ottaa sen pois teiltä, koska se on ollut identiteettinne lähde, on vain tukku yksityiskohtia, jotka eivät ole itse asiassa totta.



Älykkyys on paljon qualiaa, eli mieli assosioi jonkin kaikkeen, eikä mikään ole enää uutta älykkyysmielessä. Mikään ei ole uutta. Se ei pidä siitä. Se rakastaa malleja. Se ei halua mitään uutta.



Menemme sen ohi nyt. Menemme sen ohi. Sijoitamme nyt tavallaan uudelleen sen, mitä kutsuttaisiin älykkyydeksi. Kutsumme sitä vain muistamiseksi, mutta ilman kaikkia yksityiskohtia, ja se on käytettävissänne koska tahansa, jotta te ette laita kättänne tuleen.



Mutta uusi ohjaava vaikutus elämässänne ei ole älykkyys eikä "minä olen" -älykkyys, Jumalaälykkyys tai mikään sellainen. Se on pelkästään te hetkessä. Teidän tietoisuutenne. Huomaatte, ettei teidän tarvitse enää edes miettiä asioita, ja se on todella pelottavaa, koska pidätte asioiden miettimisestä, pohtimisesta. Pidätte logiikan laittamisesta asioihin, ja siellä minne menemme seuraavaksi, teillä on edelleen muistoja ihmisenä, mutta ne eivät ole tallennettuna teihin. Teillä ei ole kaikkia yksityiskohtia ja kaiken sen painoa. Mutta kuitenkin jotain hämmästyttävää tapahtuu ja asiat ovat vain siinä, ja olette pitäneet sitä joko energian aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä, tai "minä olen" -olemuksen aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä.



Yhtäkkiä alatte oivaltaa, että elätte tässä jumalaisen armon olotilassa. Mieli kapinoi. Se huutaa. Juuri nyt – kuten tapahtuu hyvin monilla teistä – se pyörittää asioita ympäri ja teistä tulee vähän epäselvä ja yritätte miettiä tätä. Kaikki te yritätte miettiä tätä. Pysähtykää hetkeksi ja pelkästään sallitaan se.



Älykkyyden tuolle puolen -merabh



Sammutetaan valot, vähän musiikkia ja tehdään merabh.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, tiedän, että tällä hetkellä mieli vain hyppii sinne tänne. Mutta tärkeä asia on, että teissä on osa, joka todella ymmärtää, mutta ei loogisesti, ei lineaarisesti.



(Musiikki alkaa)



Teissä on osa, joka tavallaan sanoo: "Aa, tiesin sen kaiken aikaa, mutten tiennyt, miten tiesin sen."



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja … Liikumme hyvin nopeasti. Liikumme taaksepäin hyvin nopeasti, eli taaksepäin tulevaisuudesta. Tuomme sen nyt-hetkeen.



Tosiaankin, älykkyys ei ole itse asiassa totta. Se on kuin valta ja jotkut muut asiat. Se ei ole oikeasti totta. Mutta riittävä määrä ihmisiä pelaa tuota peliä, ja no, silloin siitä tulee tavallaan totta.



Pyydän sinua nyt tuntemaan "minä olen" -olemusta – ei kaikkien asioiden lähdettä, koska ei ole sellaista.



Mielen on vaikea tajuta sitä, mutta sinua ei koskaan luotu. Sinua ei koskaan yskäisty Hengen kohdusta sieluolennoksi. Olet aina ollut. Siinä ei ole tolkkua mielelle, älykkyydelle, mutta itse asiassa se on hyvin vapauttavaa, koska jos sinua ei koskaan luotu, sinua ei voi koskaan poisluoda.



"Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Tunne sitä hetki.



(Tauko)



"Minä olen" -olemuksesi on vain puhdasta tietoisuutta.



(Tauko)



Eikä energialla joka on "minä olen" -olemuksen intohimoa – haluan sanoa, että se on vain superintohimoista tietoisuutta – ei ole älykkyyttä. Tämä on ehdottomasti vapauttavaa.



Sillä älykkyys on yksi niistä asioista, jotka ovat saaneet monet teistä vaikeuksiin. Teillä on ollut liikaa sitä – teistä tuli liian looginen, kadotitte kosketuksen todelliseen luontoonne. Tai teillä ei ole ollut koskaan tarpeeksi sitä – tunsitte, että olitte tyhmä, toiset olivat fiksumpia, tunsitte, että jäitte jotenkin vaille.



Matkallamme ylitämme nyt koko tämän älykkyysongelman. Laitamme sen sivuun, toisin sanoen muistot, mutta ne eivät ole asioita, jotka ohjaavat elämäänne. Eivät asioita jotka kertovat teille, mitä tehdä. Ne ovat älykkyyttä, joka on vain muistoja. Ne tulevat takaisin palvelemaan teitä, ei kertomaan, mitä tehdä.



Nimittäin kun teillä on jokin muisto, joka sanoo: "Älä te tätä", muisto joka sanoo: "Älä tee tuota", joskus sillä on vanhemman tai opettajan tai papin ääni. "Älä tee tätä, älä tee tuota." Se muuttuu nyt. Sen sijaan, että nuo muistot kertovat teille, mitä tehdä, muistot kaikesta – tavallaan älykkyys – tulee takaisin palvelemaan teitä.



Tulevina kuukausina lakkaatte kuulemasta noita vanhoja ääniä. Ne olivat vain muistoja, joista piditte kiinni tehdäksenne matkastanne tällä planeetalla ihmismuodossa vähän helpompaa, vähän turvallisempaa. Mutta nyt se menee pois. Ette tarvitse sitä enää.



Siinä ei ole älykkyyttä, mitä kutsutaan universumiksi. Ei ole. Se ei ole älykäs universumi. Se ei tarvitse älykkyyttä. Sen ei tarvitse tallentaa dataa. Nimittäin silloin kun koko tavoite on tallentaa dataa – kokemuksia, muistoja – ette pääse koskaan sen yli. Pysytte aina tuossa älykkyysansassa ja yritätte vain saada lisää älykkyyttä, mutta ette pääse koskaan pois.



Sitten kun asiat sijoitetaan uudelleen, kun älykkyys laitetaan sivuun vain tukemaan teitä – ei kertomaan teille, mitä tehdä – yhtäkkiä teillä on täysin uusi vapaudentunne. Ettekä te saa koskaan älykkyyttä. Tarkoitan, että emme tavoittele tässä superälykkyyttä tai jumalaista älykkyyttä tai mitään sellaista. Älykkyydestä tulee toissijaista.



Tuntekaa "minä olen" -olemusta nyt. Tietoisuutta. "Olen olemassa."



Kuka tarvitsee kaikkea tuota älykkyyttä ohjaavana voimana? Oivallatte, että tuo älykkyys tuomitsi, tuo älykkyys sanoi, että olette fiksu tai olette tyhmä, olette hyvä tai olette huono, olette pimeyttä tai olette valoa. Vain älykkyys teki sitä.



Nämä äänet lakkaavat, kun tulette takaisin aitoon luonnolliseen Itseenne – tietoisuusolentoon, olentoon joka osaa luoda. Luoda kokonaisia todellisuuksia ja sitten mennä leikkimään niihin pelkän kokemisen vuoksi.



Tuntekaa oikeasti tätä faktaa, että olette vapaa älykkyydestä ja sen tarpeesta ja että universumilla ei ole älykkyyttä. Se on vain – universumi teidän määrittelemällänne tavalla – energiaa. Se on kuin iso energialampi. Sitä se vain on. Älkää ajatelko universumia tähtinä ja mustina aukkoina ja aurinkokuntina ja aurinkoina. Ei. Universumi on energialampi, johon teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä. Teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä siihen, koska olette oma energianne.



Ei ole enää tarvetta mennä kollektiiviin, mennä universumiin ja sen energiaan. Olette nyt oma energianne, ja joka hetki kun istumme täällä nyt, kun tunnette "minä olen" -olemusta ja vain intohimoa olla, oivallatte, että tuotte esiin enemmän omaa energiaanne. Se ei kuulu kollektiiville. Se ei kuulu Jumalalle tai universumille. Se on teidän omaanne.



"Minä olen" -olemuksessa, tietoisuudessa, energiassa ei ole älykkyyttä. Siis mitä nyt aiot tehdä, rakas ihminen? Vau.



No, on aika laittaa aivot eläkkeelle. On aika laittaa ne eläkkeelle, jotta ne eivät istu elämäsi tuomarina ja lautamiehinä. Eivät saa sinua ajattelemaan, että universumi tai ne antavat energiaa. Se on menneisyyden asia.



Tuntuu hyvin kummalliselta päästää irti älykkyydestä, mutta se mitä sen jälkeen tulee – aah! – ylittää sanat. Siis tunnetaan sitä vain.



Nimittäin sanat tulevat älykkyydestä. Siksi on niin vaikeaa selittää tiettyjä asioita. Tietyssä pisteessä sanat ovat vain älykkyyden ääntä. Tulette tällaiseen kohtaan, jossa oivallatte, että olette vapaa älykkyydestä, olette vapaa sen kontrollista ja vallasta teihin. Olette vapaa myös siitä, että energialla on älykkyys.



Yhtäkkiä on suurta vapaudentunnetta.



(Tauko)



Mieli sanoo: "No, millä korvaan älykkyyden? Superälyllä?" Ei. Ainoastaan "minä olen" -olemuksella.



(Tauko)



Ja "minä olen" -olemuksessa ei ole voimaa/valtaa. Siinä ei ole älykkyyttä.



Se on vain "minä olen". Se on siinä. Jätetään se siihen.



(Tauko)



Tässä merabhissa, tässä tietoisuuden muuttamisessa, saatatte myös tuntea, että ns. älykkyys joka on vain muistoja, yksityiskohtia, muuttuu nyt. Se ei ole enää elämänne hallitus.



Ja mieli kapinoi. Se sanoo: "Mutta minun täytyy tietää matemaattisia lukuja. Minun täytyy kyetä tekemään tehtäväni töissä ja tietää kaikki tämä." Ei, ei sinun tarvitse. Ei sillä tavalla, kuin olet tehnyt aiemmin. Se kaikki muuttuu. Se tekee nyt tietä tuossa kehossa, noissa aivoissa, yksinkertaisesti tietoisuudelle.



Ja jos tarvitsisit yksityiskohtia, jos sinun tarvitsisi muistaa, jos tarvitsisit dataa, se on vain yhtäkkiä siinä. Se ei verota mieltäsi, kun se tulee. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse ajatella sitä. Tiedät, miten joskus yrität muistaa jonkin ja otsasi rypistyy ja ajattelet ja stressaat aivoissasi. Ei enää sitä.



Vedät syvään henkeä. Se vain tulee "minä olen" -olemuksen ja mestarin viisauden myötä.



Tämä on se muutos, jota käyt läpi tällä hetkellä, ja oivallus, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, universumissa tai energiassa ei ole älykkyyttä.



Tämä aiheuttaa paljon levottomuutta älyssäsi. Paljon. Muista, että jäteauto pysähtyy melko pian. Kenties sinulla täytyy olla kaksi tai kolme ensimmäisellä kierroksella (muutama naurahdus), koska sinut käännetään ylösalaisin. Voi, mielesi kapinoi ja sitten ajattelet, että olet vain tulossa hulluksi etkä pysty muistamaan mitään ja … Sitten pysähdyt ja oivallat, ettei "minä olen" -olemuksessa, energiassa ole älykkyyttä.



Tämä on ruumiillistuneen mestarin elämää.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.



Mikä päivä.



Teette tässä muutoksia hyvin nopeasti. Poikkeuksellisen nopeasti. Meillä on vaikeuksia pysyä sen mukana Crimson Councilissa.



Siis tavallaan muistaen, mitä olemme käyneet tänään läpi, ja jottei ole hämmennystä siitä, niin lopeta se! (Naurua)



Jos et muista sitä, muista viisi muuta sanaa – jos täytyy, voit kirjoittaa nämä muistiin – viisi sanaa, ennen kuin lähden, mikä summaa kaiken: kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, rakkaat shaumbrat. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: Toukokuu 2018 ENERGIATYÖ
ViestiLähetetty: 03.05.2018 10:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2429
ENERGIATYÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Energia. Tietääkö kukaan oikeasti, mitä energia on? Tai mistä energia tulee? Adamus on keskittynyt tähän energia-aiheeseen kuluneen vuoden, mutta mitä energia on?

Energian tieteellinen peruskuvaus on "voima tai varastoitu (potentiaalinen) voima". Sori, mutta se ei sano paljon minulle. Toinen energiakuvaus on "liike tai liikepotentiaali". Mutta se kertoo minulle vain, mitä energia tekee, ei mitä se on. Kaivaessani vähän syvemmältä löysin, että energiaa "kantaa aina jokin". Tarkoittaako se, että seeprat Himalajavuorilla? Kantavatko ne planeetan energiaa selässään? Tai kenties johdot seinilläni, jotka saavat tietokoneeni toimimaan? Mitä enemmän tutkin energiaa, sitä enemmän turhauduin. Mitä hemmettiä energia ON?

Jossain kohtaa tutkimustani luin, että yhden fyysikon mukaan energia tulee "kvanttityhjiövaihtelusta". Häh? Tarkoittaako se, että Dyson-pölyimurini villiintyy ja luo energiaa? Tuskinpa vaan! Sitten opin, että Aristoteles käytti ensimmäisenä termiä "energia" joskus 300-400 vuotta e.Kr. Mietin, tunsiko Aristoteles Tobiaksen. Joka tapauksessa, hän käytti tuota sanaa kuvaamaan potentiaalia, kuten potentiaali olla heikko tai vahva. Myöhemmin energia alettiin tuntea työnä tai voimana, mutta paremminkin jokapäiväisessä mielessä kuin tieteellisesti. Vasta 1800-luvun alussa Thomas Young alkoi puhua energiasta fysiikassa. Albert Einstein toi energian etualalle 1900-luvun alkupuolella klassisella kaavallaan E=mc2. Niinpä vasta viimeiset 200 vuotta ihmiset ovat olleet tietoisia energiasta, mutta vielä tänäkään päivänä emme oikeasti tiedä, mitä se on.

Tiedän, mitä energia tekee, mutta yritän edelleen ymmärtää, mitä se on ja mistä se tulee. Muutaman tutkimistunnin jälkeen internetissä oivalsin, ettei kukaan tiedä. Sain jatkuvasti tällaisia määritelmiä: Energia on kvantitatiivinen ominaisuus, jota täytyy siirtää kappaleeseen sen työstämiseksi tai kuumentamiseksi. Energia on säilyvä suure, ja energian säilymislaki toteaa, että energian muoto voi muuttua, muttei sitä voi luoda tai tuhota. Tällaisten vastausten myötä ei ole mikään ihme, että lapset syövät liikaa sokeria, ja minä tarvitsen lasin viiniä illalla. Mitä helvettiä energia on, ja mistä se tulee?? Ja miksi lapsilla näyttää olevan sitä niin paljon enemmän? Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kukaan tiedä. Paitsi Adamus, sinä ja minä.

Kuluneena vuotena Adamus on esittänyt vallankumouksellisia uusia näkemyksiä energiasta. Hän sanoo, että energia tulee "minä olen" -olemuksen intohimosta ja perimmiltään energia on kommunikointia. Se on "minä olen" -olemuksen tai sielulaulun ilon kommunikointia. Tämä puhdas energiatila puristuu valomuodoksi, sitten voimaksi ja lopulta käytämme sitä kuljettamaan autoja, antamaan virtaa moottoreille ja valaisemaan kotejamme. Ajat sitten nurmikkoa, kävelet metsässä tai työnnät kärryjä ruokakaupassa, todellisuudessa uit kommunikointimeressä. Se on vis viva ("elävä voima" latinaksi), mutta professori A:n mukaan se ei ole voima eikä sillä ole älykkyyttä. Se on vain "minä olen" -olemuksen kommunikointia.

Nyt voin katsoa luontoa, puhua toisen ihmisen kanssa, syödä hyvän aterian tai kirjoittaa artikkelin Shaumbra-lehteen ymmärtäen, että se on vain kommunikointia. Se ei yritä työntää tai vetää minua, se ei väliltä, saanko artikkelini valmiiksi ajoissa (mitä en tehnyt), se ei ole rajoittunutta eikä minun tarvitse turvautua kehenkään tai mihinkään muuhun sen vuoksi.

Meistä on tulossa todellisia energiatyöntekijöitä. Mutta olemme määritelleet sen vähän eri tavalla. Sen sijaan, että teemme työtä energian vuoksi, alamme antaa se työskennellä puolestamme. Jep. Sinä, minä ja shaumbrat ympäri maailmaa muutamme koko ymmärryksemme energiasta ja siitä, miten käytämme sitä. Olemme uusia energiatyöntekijöitä, jotka antavat energian työskennellä puolestaan. Jos olet kuin minä, tässä kohtaa sinun täytyy ehkä pysähtyä ja vetää syvään henkeä miettiessäsi tuon lauseen seuraamuksia. Siinä missä muu planeetta nousee ylös aamulla ja tekee koko päivän työtä energian vuoksi, me annamme sen työskennellä puolestamme. Jos tämä ei saa ihoasi kihelmöimään hämmästyksestä, en tiedä, mikä sitten saa.

Äskettäisessä työpajassa Villa Ahmyossa Konassa Adamus aloitti minisaarnan ns. energiatyöntekijöistä. Hän totesi, että monet new age -terapeutit kutsuvat itseään energiatyöntekijöiksi, mutta mitä he tietävät energiasta? Ilman perusymmärrystä tietoisuuden ja energian luonteesta, tyypillinen energiatyöntekijä pelkästään "työntää" lisää vanhantyylistä energiaa asiakkaisiinsa. Se saattaa antaa väliaikaista helpotusta, mutta asiakas palaa yleensä vanhoihin tasapainottomuuksiinsa muutamassa päivässä. Ja hän kysyi, miksi he kutsuvat itseään "energiatyöntekijöiksi", kun heillä ei ole aavistustakaan, mitä se on tai mistä se tulee? Eivät edes arvostetuimmat tiedemiehet tai fyysikot ymmärrä energian alkuperää, joten miksi he luulevat tietävänsä? Aa, se oli klassista Adamusta. Jos et ole jo hoksannut sitä, niin hänellä on matala makyon sietotaso. (Huomautus energiatyöntekijöille: älkää lähettäkö minulle ilkeitä sähköposteja tästä. Adamus sanoi sen, en minä. Teidän laillanne olen vain energiatyöntekijä, joka alkaa nyt ymmärtää, mitä se oikeasti merkitsee.)

Toivoin ennen, että minulla olisi enemmän energiaa, mutta professorin energialuentojen jälkeen alan muuttaa ajatteluani. En itse asiassa tarvitse yhtään enempää energiaa, vaikka muutama lisätunti unta kuulostaa melko hyvältä. Minun täytyy vain antaa energian työskennellä puolestani. Jos minulla olisi enemmän energiaa, käyttäisin sen vain luodakseni enemmän ongelmia, ainakin Adamuksen mukaan. Hmmm. Minäpä ajattelen sitä. Jos minulla olisi enemmän energiaa, työskentelisin luultavasti pidempiä päiviä, pitäisin enemmän työpajoja, tekisin enemmän työtä omakotitalossani ja Villa Ahmyossa ja keksisin lisää projekteja henkilökunnalle ja itselleni. Alan huomata tässä kaavan. Melkein joka kerta puhuessani energiasta, puhun myös lisätyöstä. Hullua!

Mietin, miten elämä muuttuu uuden energiasuhteen myötä? Mitä se merkitsee, että energia työskentelee puolestani? Olen huomannut muutamia muutoksia, ja olen varma, että löydämme kaikki lisää niitä. Synkronisten tapahtumien määrä on lähes tuplaanunut elämässäni. Jokseenkin samaan aikaan, kun ajattelen jotakuta, hän ilmestyy elämääni. Yhtenä päivänä ajattelin satunnaista tuttua, jonka kanssa en ole puhunut kahdeksaan vuoteen. Kahden päivän päästä hän soitti. Se on vain yksi esimerkki monista synkronisista asioista, joita olen viime aikoina kokenut. Asiat vain "järjestyvät" minun tarvitsematta ohjata niitä. Toisessa esimerkissä henkilö jonka varaan olin laskenut suuressa projektissa, perääntyi. Olin melko turhautunut, koska tästä ihmisestä riippui paljon, mutta muutamassa päivässä joku muu tuli mukaan ja osoittautui merkittävästi kyvykkäämmäksi tehtävään.

Kun Adamus sanoo, että "energia työskentelee puolestamme", hän ei tarkoita, että se tekee aamiaisemme, siivoaa kaappimme tai kirjoittaa artikkelimme lehteen. Mutta kaikki jokapäiväisten toimiemme ympärillä järjestyy sujuvammin. Kaappeihimme ei kerry yhtä paljon roskaa, siksi on vähemmän tarvetta siivota niitä. Artikkeli-ideat tulevat paljon helpommin, siksi kirjoittaminen soljuu paremmin. Emme ehkä tarvitse aamiaista, koska keho toimii tehokkaammin.

Kun sallimme energian työskennellä puolestamme, kaikki vain tavallaan "järjestyy". Projektit sujuvat helpommin. Uusia tilaisuuksia ilmestyy esiin. Oikeita ihmisiä tulee oikeaan aikaan. Biologiastamme tulee tehokkaampi. Myös automme tuntuvat rullaavan paremmin. Kaikki tämä siksi, että annamme energian työskennellä puolestamme.

Adamus korostaa uutta energiasuhdettamme, koska olemme päättäneet jäädä planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Siksi meidän täytyy muuttaa vanhaa tapaa työskennellä energian vuoksi ja antaa energian työskennellä puolestamme. Noin seuraavassa vuodessa on kyse energialöydöstä, kun saamme selville, miten uusi energiaymmärrys muuttaa elämäämme. Olen henkilökohtaisesti huomannut, että käyn läpi integrointisyklejä tämän vaihtoprosessin aikana. Joskus tarvitsen paljon unta, kun taas toisilla kerroilla tarvitsen unta paljon tavallista vähemmän. Toisinaan mieleni ei tunnu toimivan, ja toisilla kerroilla olen superselkeä. Joskus olen hyvin ärtyisä, kun taas toisina kertoina minulla on Jobin kärsivällisyys. Olen oppinut vain sallimaan prosessin vastustamisen sijasta. Joskus saan artikkelini palautettua ajoissa, toisina kertoina olen kaksi päivää myöhässä. Sellaista on elämä uudessa "energia työskentelee puolestani" -todellisuudessa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 5.5.2018 SHOUD 9
ViestiLähetetty: 14.05.2018 17:28 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2429
Siivet-sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.5.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Siis kumpi olemme tänään – enemmän Adamus, enemmän St. Germain? Hmm. Se riippuu teistä (Adamus naureskelee). Ja minun kai pitäisi esittää kysymys, kummasta pidätte enemmän.

LINDA: Oooo!

ADAMUS: Ooo! (Naurua)

LINDA: Ooo!

ADAMUS: Annan teille pikku vinkin. Tänään shoud on kolmessa osassa. Ensimmäinen osa on enemmän Adamusta, kun menemme Shaumbra-viisauteen. Toinen osa on enemmän St. Germainia, kun menemme aiheen käsittelyyn, luentoon. Ja kolmas osa olette te, kun teemme merabhin. Opastan teidät sen läpi, mutta se olette te. Se on …



LINDA: (keskeyttäen hänet taputtamalla) Kiva.



ADAMUS: Joo, joo. Se on … yhdet taputukset (naurua).



LINDA: Jonkun on tehtävä se.



ADAMUS: Kolmas osa olette enemmän te kuin mitään muuta. Kun pääsemme siihen, havaitsette, mitä tarkoitan sillä. Mutta te teette tuon osuuden, lempeällä opastuksellani tietysti.



Aikataulusta edellä



Rakkaat shaumbrat, ensi alkuun on mielenkiitosta, että olemme aikataulusta edellä. Olemme todella aikataulusta edellä, enkä ole varma, onko se mukavaa joillekin teistä. Jotkut teistä ovat ajatelleet: "No, mitä teemme nyt, kun olemme aikataulusta edellä? Istummeko vain odottamassa, että aikataulu saa meidät kiinni? Vai jatkammeko kulkemista?" Olemme aikataulusta edellä paljon enemmän, kuin olisin luullut. Annan teille esimerkin … saatuani hyvää kahvia (Adamus siemaisee kahviaan). Rakastan tulla shoudeihin kahvin vuoksi, ja teidän vuoksenne (muutama naurahdus), mutta annan teille esimerkin.



Koko "Mestarin elämää" -sarjan ei ollut tarkoitus alkaa, eli emme uskoneet, että olisimme aloittaneet sitä ennen vuoden 2020 loppupuolta. Yli kahden vuoden päässä tästä (joku sanoo "vau"). Että mitä?!



LINDA: Vau! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Joo, "että mitä?!"



LINDA: Vau!



ADAMUS: Mutta muistan selvästi, kuten muistavat myös Cauldre ja Linda ja henkilökunta, että se oli tuo päivä, jolloin heidän piti tulla kuvaamaan uudestaan DreamWalker Birth. Ei ollut tarvetta tehdä sitä, se oli täydellinen. Aioimme kuvata uudelleen …



LINDA: Mutta teit sen.



ADAMUS: Aioimme kuvata uudelleen sen, tai he luulivat kuvaavansa.



Aiemmin tuona aamua istuin Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mitä teen paljon nykyään. Haluan kerskailla. Olen tavallaan todella ylpeä teistä, joten haluan kerskailla. En kerro teille sitä, mutta kerron toisille ylösnousseille mestareille. Ja tunnustelin energiaa – missä shaumbrat ovat tällä hetkellä? Ja oivalsin yhtäkkiä, että olimme kovasti aikataulusta edellä, kovasti edellä. Sanoin: "Olemme itse asiassa valmiita aloittamaan "Mestari elämää" -sarjan", jota ei olisi pitänyt olla moniin, moniin vuosiin vielä.



LINDA: Voimmeko taputtaa itsellemme nyt?



ADAMUS: Ei, taputtakaa myöhemmin, kun olen saanut puhuttua (vähän naureskelua). Useita vuosia myöhemmin. Ja tuona aamuna kun he tulivat aloittamaan tuotantoa, noin puoli tuntia aiemmin – mikä minusta oli paljon aikaa (vähän naureskelua) – sanoin: "Ei, vaan kuvaatte jotain muuta, hetkessä, spontaanisti. Ette tarvitse kaikkea tätä suunnittelua. Nouskaa vain näyttämölle ja tehkää se." Ja he tekivät.



Nyt julkaisimme juuri "Mestarin elämää 7 – minä olen luominen" kauan aikataulusta edellä. Olisin ennustanut, että se olisi ollut kenties 2023. Tosissaan – en liioittele tässä – olitte niin kovasti aikataulusta edellä.



Teillä oli niin voimakas halu ja intohimo oikeasti saada tämä ruumiillistunut valaistuminen. Luulin, että veisi kauemman päästä yli haavoista, prosessoinnista, energiariippuvuudesta. Luulin, että veisi kauemman päästä yli siitä.



No niin, monet ihmiset lähtivät, koska he eivät olleet aivan valmiita, eikä heistä ole mitään negatiivista sanottavaa. He eivät vain olleet aivan valmiita. Mutta oli shaumbrojen ydinryhmä ympäri maailmaa – niitä jotka ovat täällä, niitä jotka katselevat tänään – joka sanoi: "Aiomme olla rohkeita ja uskaliaita. Aiomme ottaa tämän seuraavan askeleen. Aiomme hypätä siihen." Ja tässä sitä ollaan toukokuun 5. päivässä, uskoakseni vuosi on 2018 – siinä ainakin te olette – ja meillä on jo "Mestarin elämää 7". Puhumme jo luomisesta. Se on valtava askel.



Olemme jättäneet muut jutut taakse. Emme ole enää riippuvaisia vanhoista draamoista, vanhoista energioista, jotka eivät ole oikeasti aitoa tietoisuutta. Ne ovat mielen malleja, kaikki nämä vanhat jutut, ja olemme nyt lähtemässä kokonaan uuteen luomissuuntaan, todelliseen luomiseen, ymmärtäen hämmästyttävästi energiaa ja viisautta.



Sitä ei olisi voinut tehdä ilman noita perusteita. Teidän täytyi ymmärtää, mitä energia on. Puhumme siitä vähän lisää tänään. Teidän täytyi kyetä päästämään sisään mestari, viisaus. Ilman sitä se olisi ollut uskomattoman tasapainotonta, ja se olisi sattunut paljon. Se olisi sattunut kaikilla tavoilla, jotka voitte kuvitella – fyysisesti, mentaalisesti ja jopa henkisesti.



Teimme sen monien asioiden avulla. Teimme sen, numero yksi … Sanoisin, että yksi osa oli informaatio, hyvä informaatio ja välitin teille asioita, jotka jo tavallaan tiedätte, mutta jotka olitte tavallaan unohtaneet. Teimme sen yhtenä osana huumori, viihdyttäminen. Toivon, että jotkut teistä ovat viihtyneet matkan varrella, aina silloin tällöin, muutama hymy siellä täällä. Häiriötekijät. Yksi osa oli häiriötekijät, valtavan tärkeä. Älkää koskaan aliarvioiko häiriötekijöiden arvoa, koska ihmiset tulevat helposti mentaaliseksi asioista. Mieli juuttuu asioihin eikä päästä irti. Jos voi nopeasti häiritä jotakuta täällä, se tulee sisään. Se livahtaa sisään. Se on tavallaan sama periaate, perverssillä tavalla, kuin siinä, mistä sanon "törmää ja täytä". Kävelette seinää päin, koska ette näe, että se on siinä – teihin sattuu, nenä on veressä, päähän sattuu ja teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Se on mahtava tilaisuus ottaa sisään Henkeä, mestaria, viisautta, koska joskus ihminen samaistuu niin täysin identiteettiinsä, on niin lukkiutunut itseensä, että se tarvitsee tuon törmäyksen täyttyäkseen.



Sama pätee häiriötekijöihin. Ihmiset menevät mieleensä. Hyvin usein kokoontumisissa, joita kutsutaan työpajoiksi, esitämme jonkin kysymyksen ja voi nähdä ja tuntea jonkun tulevan mentaaliseksi. Hän lakkaa hengittämästä. Hän menee mieleensä, eikä tietämiseensä, ja hänestä tulee hyvin tiukka. Näette sitä tänään (vähän naureskelua). Hänestä tulee hyvin tiukka. Vähän häiritsemistä täällä saa hänet pois mielestä ja antaa hänen päästä takaisin tietämiseensä. Siis, meillä oli yhtenä osana häiriötekijät.



Sitten sanoisin, että noin viisi osaa oli sallimista. Sallimista. Itse asiassa pärjäsitte siinä yllättävän hyvin. Olin selvittänyt, että olisi paljon vastarintaa, kun pääsimme puhumaan ja-tilanteesta ja sallimisesta. Paljon vastarintaa sallimiselle, koska salliminen merkitsee irtipäästämistä, avautumista ja "sinun", mestarin, sen mitä jotkut kutsuvat jumaluudeksenne, "minä olen" -olemuksen, päästämisestä sisään. Se merkitsee, ettei mieli ole kontrollissa, eikä sen tarvitse olla. Mutta salliminen on, no, se on juuri sitä – Itsenne, todellisen Itsenne sallimista – kenties tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi tai mitä tulee sisään. Mutta ollessanne niin rohkea ja uskalias, ette ole edes huolissanne pimeiden energioiden vetämisestä puoleenne ja päästämisestä sisään, koska ensinnäkään ette tee sitä. Toiseksi, itsenne käsittelemisen perusteella tiedätte nyt, miten käsitellään pimeitä energioita (muutama naurahdus). Tarkoitan, että tiedätte, miten ne toimivat, miten ne liikkuvat, mitä pelejä ne pelaavat. Siis olitte niin rohkea ja uskalias, että sallitte oman Itsenne – kyse ei ole muun maailman sallimisesta, vaan "sinun" sallimisesta. Se luultavasti vaikutti eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä – vain tuo salliminen.



Aluksi monet teistä tekivät kovasti työtä sallimisensa kanssa. Kohtelitte sitä kuin uutena harjoituksena, tavallaan uutena menetelmänä. Sitten oivalsitte, että salliminen on vain sitä, että vedätte syvään henkeä. Teidän ei tarvitse keskittyä siihen. Vain sallitte, ja se mitä tapahtuu, on hyvin hiljaista, ja ihmettelette: "No, tapahtuiko mitään?" Se on hyvin hiljaista, mutta alatte oivaltaa, ettei mestarissa, "minä olen" -olemuksessa, ole kyse energiasta. Siinä on kyse tietoisuudesta. Ja koska siinä ei ole kyse energiasta, ei ole suurta liikettä. Ette tunne minkään energiaputouksen tulevan teihin. Se on hyvin, hyvin hiljaista. Niin hiljaista, niin hienovaraista, että mieli ei ehkä edes tiedä, että se tapahtuu. Mutta te tiedätte. Sallitte Itsenne. Ei ulkopuolista Jumalaa, ei henkioppaita tai arkkienkeleitä tai mitään vastaavaa. Sallitte kaiken, mitä te olette – kaiken.



Otetaanpa nyt hetki ja vain sallitaan … otatte vain syvään henkeä … ja mestarin tuleminen jatkuu ja palaatte takaisin siihen, kuka oikeasti olette.



Siinä ei ole pelkoa, ei vastustusta, ei myöskään yritystä kontrolloida sitä. Siinä ei ole kyse energian sallimisesta, hienomman ihmisen sallimisesta. Siinä on kyse sinusta, vain Sinun sallimisesta.



Nimittäin teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on kuin: "Juuri niin. Minä sallin." Se avaa tiloja sisällänne. Se avaa myös mielen ja kehon. Keho sallii itsensä mennä esi-isäkehon yli, tuoda sisään vapaan energiakehon. Tuo salliminen jota olette tehneet, on perimmiltään saanut mielen asemoimaan itsensä uudelleen, jottei sen tarvitse enää olla hallitseva voima. Sen ei enää tarvitse olla addiktoitunut energiaan. Mieli tavallaan siirtyy taka-alalle.



Ensin on vastarintaa, kyllä, ja on edelleen vähän, mutta mieli tavallaan tekee tilaa viisaudelle, tietämiselle, ja sitä tapahtuu, kun sallitte nyt. Oivallatte: "On aika. Mitä muuta teen?" Kaikki ne temput, kaikki ne asiat, joita olette tehneet aiemmin, eivät oikeasti toimi. Siis "Voi, se on totta. Sallin vain "minä olen" -olemuksen." Salliminen on vaikuttanut eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä.



Merabhit esittävät tärkeää osaa. Ne integroivat kaiken, mitä tapahtuu, erityisesti sallimisessa. Ja taas kerran, salliminen on hyvin hiljainen ja sujuva prosessi. Keho ei ala nykiä ja täristä ja mennä epätasapainoon. Te vain sallitte, joten se tulee hyvin sujuvasti.



Rakastan sallimista, ja se on saanut meidät siihen, missä olemme nyt, missä voimme puhua oikeasti luomisesta, ja tässä kohtaa siitä tulee hauskaa. Kaikki muu on ollut vähän vaikeaa. Mutta tässä kohtaa siitä tulee oikeasti hauskaa, kun menemme omiin luomuksiimme. Koette omat luomuksenne ruumiillistuneessa ihmismuodossa. Koette myös luomusten moniulotteisuuden, eivätkä ne ole vain tällä todellisuustasolla, vaan ne laajentuvat ulospäin. Ja tässä kohtaa siitä tulee värikästä, hauskaa, dynaamista ja hämmästyttävää.



Siinä teillä on myös vähän surua – olemme puhuneet siitä useissa työpajoissa viime aikoina – vähän tuota melankolista surua: "Miksi minulta vei niin kauan päästä tähän? Miksi vastustin? Miksi minun täytyi yrittää tehdä kaikki rajoittuneella mielellä, enkä vain sallinut? Miten monta elämää vei päästä tähän?" Mutta käytyänne läpi tuo alkusurun – miksi se vei niin kauan – alatte tuoda sisään viisautta, kaikkien kokemusten kauneutta, myös haastavien heräämiskokemusten, karujen heräämiskokemusten kauneutta.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Se oli salliminen. Muut ylösnousseet mestarit ovat kysyneet minulta, koska monet heistä työskentelevät muiden ryhmien kanssa. Jotkut teistä työskentelevät todella suurten ryhmien kanssa, jotkut heistä vain pienien, eristäytyneiden ryhmien kanssa, mutta he kysyvät minulta jatkuvasti: "Mitä se on, Adamus, mitä sinä teet? Mikä on salainen kastikkeesi? Mitä me voimme tehdä?" Ja minun täytyy nauraa, koska heidän täytyisi työskennellä shaumbrojen kanssa todella ymmärtääkseen. Heidän ryhmiensä, heidän ihmisryhminensä joiden kanssa he työskentelevät, pitäisi olla teidän kaltaisianne, eivätkä ne ole, koska kukaan ei ole teidän kaltaisenne (joku huutaa "joo!).



LINDA: Oho! (Yleisö taputtaa) Oho!



ADAMUS: Kyse on siitä, millä vivahteella sanoin sen. (Vähän naurua)



LINDA: Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Sanon sen uudestaan: "Koska ei ole ketään teidän kaltaisianne" (elehtien ja väännellen naamaa) (Lisää naureskelua)



SART: Jee!



ADAMUS: He kysyvät jatkuvasti: "No, mikä on salainen kastike?" Ja tiedän, etten voi oikeastaan kertoa sitä, koska se ei toimisi heidän ryhmillään. Se ei oikeasti toimisi. Tuntekaa sitä hetki. Ja haluan kertoa heille: "Se on salliminen", mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen uudeksi meditaatioksi. Ja sitten olisi "sallimisvaatteita", joita heidän täytyy käyttää (vähän naureskelua), ja heillä olisi "sallimisrituaaleja" ja heillä olisi "sallimiskomiteoita". Ihmiset tekevät sitä, he muuttavat kaiken komiteoiksi ja möhlivät sen totaalisesti. En tiedä, mitä komiteoissa on. Luulen, että se on tavallaan … yritetään imitoida taivaallisia neuvostoja. Mutta taivaalliset neuvostot eivät ole komiteoita. Meillä ei ole tätä komiteoihin liittyvää tylsyyttä. Komitea on hyvä tapa ottaa elämä pois mistä tahansa asiasta. Onko teillä jokin hyvä idea, inspiraatio? Viekää se komiteaan ja pum!, se kuolee siihen paikkaan. Ja tiedätte, mitä he sanovat: "Meidän täytyy ajatella sitä." (Linda naureskelee) Joo. "Meidän täytyy laittaa se seuraavan kokouksen asialistalle." Se on kuollut. Sillä ei ole mitään mahdollisuutta jäädä henkiin.



Muut veisivät sallimisen ihmisille ja sanoisivat: "On tämä uskomaton, kaunis ja yksinkertainen asia nimeltään salliminen. Se tuo teidät sujuvasti karusta heräämisestä mestaruuteen. Kyse on vain sallimisesta." Mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen joksikin, mitä se ei ole. Te ette tehneet sitä. Te kamppailitte aluksi sallimisen kanssa. Yrititte fokusoitua sallimiseen, ja sitten yhtenä päivänä oivalsitte: "Ai, ei ole mitään, mihin fokusoitua." Se on tavallaan kuin luvan antamista: "Minä sallin." Se on siinä. Ja jatkatte vain elämäänne.



Siis heidän ryhmänsä ei ole shaumbrojen kaltaisia. Heidän ryhmänsä … Minulla on nimittäin teoria, ja ehkä meidän ei pitäisi nauhoittaa tätä.



LINDA: Liian myöhäistä (muutama naurahdus).



ADAMUS: Liian myöhäistä. Okei. Minulla on teoria: ihmiset rakastat kontrollia. He rakastavat kontrollia. Sitä ihmettelee joskus, miksi he liittyvät näihin uskonnollisiin ryhmiin tai henkisiin ryhmiin, jotka ovat hyvin jäykkiä. Täytyy leikata hiukset tietyllä tavalla, ja täytyy tehdä asiat niin, kuin kaikki muutkin tekevät. Se on tavallaan ryhmämentaliteetti, ja olen usein ajatellut "No, se on hyvin jäykkää. Se on hyvin tylsää."



Miksi ihmiset tekevät tätä? He pitävät kontrollista. He pitävät siitä, että joku muu kertoo heille, mitä tehdä, koska on vaikeaa yrittää selvittää oma pelastuksensa – parempien sanojen puutteessa. Täytyy kohdata itsensä. Mutta kun paavi sanoo: "Älä syö lihaa perjantaina" – nyt kai jo saa, pitääkö paikkansa? (Joku sanoo "joo") Ne kaikki jotka menivät nyt helvettiin sen vuoksi (naurua) ... Mutta kun on paavi, joka sanoo: "Teet tällä tavalla. Et eroa aviosta. Ehkäisy, unohda se", ja monia näitä sääntöjä. Tai on toisia ryhmiä, joissa ei voi juoda tiettyjä asioita tai syödä … Me voimme juoda, mitä haluamme! Ja te juotte! Ja paljon (naurua). Ja se on hyvä, koska oivallatte, että tämä kahvi on vain energiaa. Jos se olisi vodkaa, vain energiaa. Jos se olisi … (Linda mulkaisee häntä) limonadia (naurua), vain energiaa. Toivottavasti joku saa kuvia tuosta. Nämä ovat historiallisia. Nämä menevät … Se on vain energiaa.



Siis on ryhmiä, jotka kieltävät, mitä voi syödä, mitä voi juoda. Missään siinä ei ole tolkkua. Miten sallitaan tiukoissa alusvaatteissa?



LINDA: Mitä?! (Lisää naurua)



ADAMUS: Tarkoitan sitä kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti (naurua). Ei voi sallia, koska on tavallaan aina ahtaalla noissa tiukoissa alusvaatteissa, ja sitten täytyy syödä hassuja asioita tai ei voi syödä asioita, joista …



LINDA: Olitko koskaan nainen?



ADAMUS: Kyllä (lisää naurua).



LINDA: Ja muistatko alusvaatteet?



ADAMUS: Olin hyvin, hyvin haluttu (naurua). Joo.



LINDA: Tietysti! (Adamus naureskelee) Tietysti!



ADAMUS: Kyllä, minulla tosiaan oli monta elämää naisena.



LINDA: Miksi ihmeessä et kerro mitään niistä?



ADAMUS: En usko, että meidän kannattaa mennä siihen nyt. Olin vauhdilla menossa johonkin muualle (muutama naurahdus).



Siis salliminen. Miten siis voi mennä johonkin tällaiseen ryhmään, jotka rakastavat sääntöjä? He kukoistavat siitä: "Kertokaa minulle, että olen paha, ja kertokaa minulle, mitä minun pitäisi tehdä." Ihmiset kukoistavat siitä. Miksi niin on? En oikeasti ymmärrä. Miksi haluatte minun kertovan, että olette syntinen, olette heikko ja olette langennut enkeli?



LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!



ADAMUS: Mutta ihmiset rakastavat sitä: "Voi kyllä! Olkaa hyvä ja kertokaa …"



LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Ei, emme halua!



ADAMUS: "… miten paha olen!"



LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!



ADAMUS: Sinä kävit katolilaista koulua (Lindalle). Menit vapaaehtoisesti sinne.



LINDA: Olin koko ajan käytävässä! En pystynyt käsittelemään sitä! (Naurua)



ADAMUS: Näettekö? (Naurua ja vähän taputuksia) Siis ihmiset haluavat, että heille kerrotaan, että he ovat sitä – "Juuri niin, olen hyvin paha" – ja sitten he haluavat rangaistusta siitä.



LINDA: (huutaen) Ei, emme halua!! (Lisää naurua)



ADAMUS: Miksi menit käytäväänkoko ajan?



LINDA: Koska en pitänyt siitä hevonpaskasta.



ADAMUS: Mutta rakastit tuota rangaistusta. Ja sitten ihmiset … (Joku sanoo "voiii!")



LINDA: Voi pojat!



ADAMUS: … ihmiset …



LINDA: Se oli kieroa.



ADAMUS: Hänen valintansa, ei minun (muutama naurahdus). Sitten ihmiset rakastavat sääntöjä: "Okei, näin raivaat tiesi takaisin ylös. Älä syö lihaa perjantaisin" tai "Käytä tiukkoja alusvaatteita" tai "Et voi syödä tätä." Ja muuten, kun olemme siinä …



LINDA: Ei, vaan heidän täytyi käyttää pitkiä alusvaatteita, etteivät he lähettäneet vääriä viestejä.



ADAMUS: Kun olemme siinä aiheessa, voisinko lainata tätä kassia?



SHAUMBRA 1 (nainen): Kyllä, ole hyvä.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Onko siinä mitään hyvää?



LINDA: Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä.



SHAUMBRA 1: Kahvia.



ADAMUS: Ai, kahvia. Kiitos.



LINDA: Teit virheen (Linda naureskelee).



ADAMUS: Ja kun olemme siinä … (Adamus tarjoaa kassia yleisölle, ikään kuin keräten kolehtia)



LINDA: Voi ei! (Joku sanoo "voi kyllä, kolehtihaavi")



ADAMUS: … kolehtihaavi. Syntinen! Syntinen! (Naurua)



LINDA: Oiii!



ADAMUS: Haluatko ostaa … Voi, sinä olet tuplasyntinen! (Lisää naurua) Haa, haa! Tiedän, mitä olet tehnyt!



LINDA: Voiii! Teidän täytyy maksaa katumusharjoituksena.



ADAMUS: Se on siis tavallaan kummallista ihmiskäyt- … Edith, onko sinulla mitään pulitettavaa tänään?



LINDA: Maksa katumusharjoituksena.



EDITH: Sori, muttei ole.



ADAMUS: Sinulla ei ole yhtään rah- … Rakastan violettiasi. Et laittanut sitä päällesi minun vuokseni, ethän?



EDITH: Tietysti laitoin.



ADAMUS: Laitoitko? Se on kaunis (vähän naureskelua). Onko mitään haaviin? (Edith teeskentelee laittavansa jotain) Mitä?! Tyypillinen shaumbra (lisää naurua). Joo. Siis en tiedä, miksi niin on, mutta takaisin pointtiin. Shaumbrat ovat hämmästyttäviä …



LINDA: Mikä pointti oli?



ADAMUS: Shaumbrat ovat hämmästyttäviä. Hämmästyttävät shaumbrat (yleisö taputtaa), joo. Ei sääntöjä, ei narreja.



LINDA: Oiii! (Yleisö sanoo "oiii!") Oiii! Pidän siitä (Adamus naureskelee ja joku sanoo "t-paita-aika")



ADAMUS: T-paita-aika.



LINDA: Kyllä.



ADAMUS: Uskoakseni Cauldre kertoo minulle, että viereinen rakennus on vapaana. Minusta teidän pitäisi vuokrata se ja perustaa t-paita- ja puskuritarrakauppa. Kaikesta mitä teemme täällä studiolla, valmistatte seuraavana päivänä – "ts-ts-ts-ts-ts-ts-ts" (naurua) – t-paitoja ja puskuritarroja, ja oi! Takaisin pointtiin.



LINDA: Nerokasta.



ADAMUS: Pointtiin, josta olen hyvin vakavissani.



LINDA: Okei, okei.



ADAMUS: Se tapahtui sallimisen avulla. Se tapahtui sallimisen avulla – ei sääntöjen, ei harjoitusten, ei edes pulittamalla muutama taala Adamus-sedälle (muutama kikatus). Salliminen toi meidät tähän, se toi meidät tähän kohtaan, jossa voimme sanoa: "Olemme nyt valmiita luomiseen." Se on Atlantiksen unelma, olla täällä ruumiillistuneena ja luoda.



On yksi asia sanoa: "Okei, pääsin mestaruuteen. Olen ruumiillistunut. Olen täällä." Mutta ilman sen luomisosuutta, tietoista luomista – minä olen luomista – sitä ei melkein edes kannata sanoa. Ja monet teistä ovat ihmetelleet sitä aiemmin: "Miksi minun pitäisi jäädä?" Jotkut teistä käyvät edelleen läpi tuota pulmatilannetta: "Miksi minun pitäisi jäädä? Jessus. Okei, sallin itselleni mestaruuden, viisauden, kaikki nuo muut asiat. Luovun kaikesta vanhasta prosessoinnista, energiariippuvuudesta ja kaikesta muusta. Mutta miksi minun pitäisi jäädä?" Vastaus on luominen. Luoda omassa luomuksessanne. Olla tietoinen "minä olen luomisessa", "minä olen" -olemuksen luomuksessa, ja olla siinä ihmismestarina ja luoda. Se on syy jäädä.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.



Tiedän, että monet teistä tulevat paljon, paljon herkemmiksi ja tietoisemmiksi energioista. Jos tunnette sitä hetken, niin se on aina kerrostunutta. Se ei ole koskaan yksi, vaan aina kerrostunutta. Kerrokset muuttuvat ja liikkuvat, ja jotkut tulevat kirkkaammiksi ja jotkut lakkaavat olemasta kirkkaita. Mutta te jotka sallitte itsenne tiedostaa energian, tuntekaa vain energiaa.



(Tauko)



Olemme kovasti aikataulusta edellä, ja tästä alkaa varsinainen hauskanpito – luominen luomuksessa. Siksi olemme täällä.



Ja se on myös minulle hyvin hauskaa. Sen sijaan että luennoin ja läpsin teitä käsille palaamisesta takaisin noihin vanhoihin mätiin tapoihin, voimme nyt siirtyä eteenpäin. Siis, kunnolla syvään henkeä.



Shaumbra-viisautta



Ja nyt taitaa olla show'mme seuraavan osuuden aika.



LINDA: Ai.



ADAMUS: On yhden lempijuttuni aika. Teemme siinä kysymyksiä ja vastauksia, mutta minä esitän kysymykset ja te annatte vastaukset. Linda mikrofonin kanssa.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: On aika … (yleisö sanoo "shaumbra-viisaudelle!" ja esitetään erittäin viihdyttävä esittelyvideo):



"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?

Joo.

Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?

Buu!"



(Yleisö nauraa ja taputtaa)



Yksi asia nopeasti shaumbra-viisaudesta: olkaa kilttejä, älkääkä sanoko noita kammottavia sanoja … (Yleisö sanoo "en tiedä"). Pyysin teitä juuri olemaan sanomatta noita sanoja, ja mitä te teette? (Naurua) Käännätte kaiken ympäri ja sanotte ne. Älkää sanoko noita kammottavia sanoja. Voitte tavallaan kiertää ne, jos tunnette tarvetta, sanomalla luovasti: "Adamus, vastausta ei ole vielä oivallettu olemuksessani." (Lisää naurua) Mutta älkää sanoko noita sanoja, joita ei pitäisi sanoa missään shaumbra-kokoontumisessa.



Siis tämän päivän kysymys on – ja se on tavallaan arvoitus ja kysymys samaan aikaan. Ja se saa mielen ymmälle ja ilahduttaa sydäntä. (Adamus naureskelee)



* Tämän päivän kysymys



Mikä on yksi ominaisuus – antakaa vain yksi, ei kokonaista listaa niitä. Mikä on yksi ominaisuus, joka ei ole sopiva ruumiillistuneelle mestarille. Yksi ominaisuus joka ei ole sopiva.



Tuntekaa sitä hetki, ennen kuin alamme vastata siihen. Osa arvoitusta on, että olette kamppailleet tämän ominaisuuden kanssa. Olette melkein pelänneet sitä, mutta se on ominaisuus, joka ei kuulu ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä on tuo yksi ominaisuus?



On paljon oikeita vastauksia ja sitten tietysti minun vastaukseni. Kyllä. Ja jos joku tajuaa, mikä minun vastaukseni on, siitä annetaan erityinen Adamus-palkinto Cauldren taskusta (naurua), koska Lindalla ei ole Adamus-palkintoja.



Aloitetaanpa sitten. Ominaisuus jolla ei ole sijaa ruumiillistuneessa mestaruudessa. Se saattaa olla ominaisuus – no, se on useimmilla teistä – joka teillä on nyt, mutta jota ette halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä se on? Linda mikrofonissa.



LINDA: Voi hyvänen aika. Voi hyvänen aika.



ADAMUS: Hei, rakas.



BONNIE: Hei.



ADAMUS: Kyllä.



BONNIE: Ominaisuus joka on nyt, mutta jota ei viedä eteenpäin?



ADAMUS: Kyllä.



(Bonnie pitää tauon)



Älä pudistele päätäsi tuolla tavalla, koska melkein kuulen noiden sanojen tulevan ulos suustasi. Keksi vain jotain. Se on aina ulospääsy, keksiä jotain, koska et oikeasti keksi sitä. Sallit jotain tulla läpi. Aloitetaanpa uudestaan. Muuten, rakastan tuota hattua. Toisitko minulle samanlaisen seuraavalla kerralla? (Muutama naurahdus)



BONNIE: Okei.



ADAMUS: Joo, joo. Aloitetaan alusta. Mitä ominaisuutta et halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



BONNIE: Pelkäämistä missään kohtaa.



ADAMUS: Se on ok. Ei mahtava, mutta pelkääm- … Mitä pelk- … Minun täytyy tulla tänne taakse. Mitä pelkäät? Mitä pelkäisit?



BONNIE: Virheen tekemistä.



ADAMUS: Ette voi tehdä virheitä. Ei, ette voi tehdä virhettä. Mitä siitä sanot? Se päästää kaikki koukusta. Ette voi tehdä virhettä, paitsi Kerri (naurua).



KERRI: Ei ikinä!



ADAMUS: Eikä hän välitä, joten sillä ei ole merkitystä. Minkä virheen tekemistä pelkäisit? Onko sinulla tiukat alusvaatteet? (Joku huutaa "voi ei!")



BONNIE: Totta kai.



ADAMUS: Hänellä on, ei kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Tavallaan kaikki kontrolloitua, eikö vain?



BONNIE: Tietysti.



ADAMUS: Joo, tietysti. Oletko ajatellut päästää siitä irti?



BONNIE: Olen.



ADAMUS: Joo. Ja?



BONNIE: No …



ADAMUS: Et päästänyt siitä irti.



BONNIE: En vielä.



ADAMUS: Siis mitä pelkäät, kuolemaa?



BONNIE: Ei, en tietenkään.



ADAMUS: Ei, et tietenkään. Pelkäätkö menemistä julkiselle paikalle ilman sopivaa vaatetusta?



BONNIE: Ai, se olisi suuri virhe (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ai, se olisi suuri virhe. Joo, joo. Okei (Bonnie naureskelee). Pelkäätkö sairastumista?



BONNIE: Ei, en pelkää. Ainoastaan olemista … en.



ADAMUS: Okei. Nimeä yksi asia jota saattaisit pelätä.



BONNIE: No, kuten sanon, virheen tekemistä.



ADAMUS: Virheen tekemistä. Voisinko lisätä karkeita sanoja tähän? (Adamus naureskelee) "Tyhmältä näyttämistä".



BONNIE: Ai, se on hyvä vastaus.



ADAMUS: Se on todella hyvä vastaus. Mutta muista, mitä sanoimme älykkyydestä viime kuussa …



BONNIE: Joo-o.



ADAMUS: … ja tietoisuudesta. Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, joten se taitaisi tehdä meistä kaikista tyhmiä, joo. Okei, hyvä. Siis pelko. Se on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se on hyvä. Oletko järkyttynyt? Shokissa?



BONNIE: En.



ADAMUS: Et, okei. Toivotko, että Linda ei olisi antanut sinulle mikrofonia?



BONNIE: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä (Linda nauraa). Olen selvänäköinen vai mitä?



LINDA: Et! Se ei ollut selvänäköistä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Seuraava. Mikä on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



JENNIFER: Siitä välittämistä mitä ihmiset ajattelevat.



ADAMUS: Välittämistä – ai, niinkö. Joo.



JENNIFER: Joo, se on iso asia minulle.



ADAMUS: Nousisitko seisomaan, ja katsoisivatko kaikki, miten hän on pukeutunut tänään? (Adamus naureskelee) Eikö se olekin noloa?



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Mutta siis tämä pelko, että välittää siitä, mitä ihmiset ajattelevat.



JENNIFER: Joo, koska aloin tehdä asioita, jotka suututtivat ihmisiä oikeasti, ja jos antaisin sen vaivata itseäni, niin olisin lähtenyt pois siitä, mitä oikeasti haluan tehdä.



ADAMUS: Joo. Mitä sinä …



JENNIFER: Niinpä minun täytyi jatkaa, vaikka olin musta lammas ja ihmiset tekivät pilkkaa minusta selkäni takana (hän naureskelee).



ADAMUS: Itse asiassa on tavallaan hauska tietää, että ihmiset puhuvat sinusta. Tarkoitan, etteikö olisi kamalaa, jos he eivät koskaan puhuisi sinusta? (Jennifer naureskelee) Niin kuin: "Horace, kuka? En ole koskaan aiemmin kuullut hänestä. Häntä ei ole olemassa." Mitä teit niin mustalammasmaista? Mikä sai ihmiset puhumaan?



JENNIFER: No, puhuin mieheni irtisanoutumaan uraputkestaan ja koko hänen perheensä kävi kimppuumme.



ADAMUS: Ai, miten miehesi pärjää sen kanssa? Oletteko vielä yhdessä? (Jennifer vääntelee naamaa) Ette kovin paljon! (Naurua) Joo.



JENNIFER: Hädin tuskin! (Hän nauraa)



ADAMUS: Unohdin mainita, että on nuo seuraamukset (lisää naurua).



JENNIFER: Aivan!



ADAMUS: Joo, joo.



JENNIFER: Jos olisin välittänyt, niin minulta olisi mennyt sivu suun paljon asioita, joita tapahtui ja jotka olivat hyviä ja …



ADAMUS: Aivan.



JENNIFER: … ja todella makeita.



ADAMUS: Mitä miehesi tekee nyt?



JENNIEFER: Teeskentelee aloittavansa yrityksen.



ADAMUS: Ai! Teeskent- … (Yleisö sanoo "ai!) Kuunteleeko hän näitä … (Jennifer pudistaa päätään "ei" ja nauraa) Okei. Sitten kaikki on ok.



JENNIFER: Ei, hän ei tulisi.



ADAMUS: Tarkkaile ovea. Tarkkaile ovea (Jennifer naureskelee). Hmm, hyvä. Siis välittäminen ruumiillistuneessa mestaruudessa siitä, mitä ihmiset ajattelevat. He ajattelevat – useimmat ihmiset – jompaakumpaa kahdesta asiasta. He ajattelevat, että olet täysin pimahtanut.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä (Jennifer naureskelee). Tai he eivät näe sinua, mikä on tavallaan kivaa, koska teillä kaikilla on tällä hetkellä kyky tulla näkymättömäksi. Harjoittelette sitä koko ajan. Piiloudutte. Olette siis todella hyviä olemaan näkymätön, olemaan näkymättä. Mutta nyt voitte tehdä sitä tietoisesti silloin, kun ette halua tulla huomatuksi, kyllä. Kun ette halua, olette vain näkymätön, koska on aikoja, jolloin ette halua olla tekemisissä toisten kanssa. Mutta he pitävät teitä hulluna.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Se on itse asiassa … Teidän pitäisi saada palkinto siitä. Selitän hetken kuluttua, miksi tarkoitan sitä. Teidän pitäisi saada palkinto. Nimittäin kun teemme mestarin tarinoita, kuten "Mestarin muistelmia", mestari on aina pukeutunut vähän eriskummallisesti – 1700-luvun golfausasuun. Eivätkä useimmat ihmiset edes näe häntä. Pukeutunut Elvikseksi ja ajaa vuoden 1959 Cadillacia (Jennifer kikattaa). Tekee outoja asioita, koska mestari tekee sitä ilosta, tietoisuusnäytöksen vuoksi, värin vuoksi, mutta hän ei oikeasti välitä eivätkä monet ihmiset näe häntä. Tai tiedätte, millaista on nähdä joku tavallaan eriskummallinen ja …



LINDA: Ai, sitä on täällä! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Näette jonkun … No, puhun tilasta tämän paikan ulkopuolella. Täällä sitä odottaa. Mutta näette jonkun tavallaan eriskummallisen lentokentällä, ruokakaupassa tai jotain, niin mitä teette? "Mm, mm-mm (teeskennellen lähtevänsä pois), en näe tuota. En näe tuota henkilöä. En halua tuon henkilön tulevan puhumaan kanssani." Ja tiedätte, mitä tietysti tapahtuu. Tuo tavallaan hullu ihminen tulee puhumaan teille ja te tavallaan ajattelette: "Miten olen kohtelias?" Siis sinä olet tuo hullu ihminen.



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Joo.



JENNIFER: Suvun kummallakin puolella.



ADAMUS: Kummallakin puolella.



JENNIFER: Joo.



ADAMUS: Ai, joo, joo. Itse asiassa se olisi kunniamerkki, että he puhuvat sinusta. Ja toinen asia joka on tavallaan surullista: heillä ei ole mitään parempaa tekemistä.



JENNIFER: Kyllä.



ADAMUS: Voi, hyvä. Onneksi olkoon. Kiitos (Adamus taputtaa ja yleisö tulee mukaan). Kiitos kaikesta juoruilusta, kaikesta puheesta selkäsi takana, jota olet aiheuttanut. Hyvä.



Siis, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteen?



TAD: Yo no sé (vähän naurua ja Linda haukkoo henkeään). Etkö puhu englantia …



ADAMUS: Aivan, aivan!



TAD: … tarkoitan espanjaa?



ADAMUS: Joo, joo (Linda haukkoo taas henkeään).



TAD: Se on vitsi. Se on vitsi.



ADAMUS: Joo, se on hauskaa.



TAD: Olen pahoillani. Yritän vain olla huvittava (muutama naurahdus lisää). Uskoakseni se … se on epäily.



ADAMUS: Epäily.



TAD: Epäily.



ADAMUS: Se on kamala asia ottaa mukaansa.



TAD: Joo.



ADAMUS: Mutta minun täytyy kertoa teille, että sori vaan, mutta teillä on jäämää, epäilyjäämää kaikkien loppupäivienne ajan tällä planeetalla. Sen ei tarvitse vaikuttaa elämäänne, mutta muistatte epäilyn. Se on ollut tavallaan valtavan huono suhde, tavallaan valtava osa elämäänne, joten epäilyä on edelleen, kuin: "Aargh! Aargh! Mitä luulet tekeväsi? Kuka luulet olevasi?" On epäilyä. Mutta opitte olemaan kiinnittämättä huomioita siihen. Opitte laskemaan leikkiä siitä. Ja sitten se juoksee takaisin rotankoloonsa, kun teette pilaa siitä. Joo, epäily. Mitä epäily on?



TAD: Oleminen luottamatta siihen, minkä tiedän oikeaksi.



ADAMUS: Juuri niin.



TAD: Joo.



ADAMUS: Mistä se tulee?



TAD: Pelosta.



ADAMUS: Mielestä.



TAD: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Ja teen tässä julkilausuman. Laittakaa se printtikauppa valmiiksi siellä (Adamus naureskelee). Epäily on tietoisuuden puutetta. "Ts-ts-ts" (elehtien kolmea riviä) t-paitaan. Epäily on vain tietoisuuden puutetta, tiedostamisen puutetta. Kun teillä on tietoisuutta, mieleen ei tulvi vanhoja muistoja asioista, joita olette tehneet väärin, ja tehdyistä virheistä, kuten Bonnie sanoi. Kun teillä on tietoisuutta, mikään mitä olette koskaan tehneet, ei ole virhe. Se on vain kokemus omassa luomuksessanne. Siis on epäilyä, ja itse asiassa tavallaan nautitte siitä oudolla tavalla, mutta se ei koskaan päihitä teitä. Hyvä. Hyvä vastaus.



TAD: Se on siinä. Tunnistat sen, mutta pidät …



ADAMUS: Joo, on tuo likainen rotta …



TAD: … sen vain loitolla.



ADAMUS: … tuo epäily, joo.



TAD: Tajusin.



ADAMUS: Ja se yrittää pelotella teitä, saada teidät nousemaan jakkaralle peläten, että se tulee jyrsimään jalkaanne tai jotain. Sitten kuin: "Palaa takaisin rotankoloosi! Tiedän, kuka olet. Olet tietoisuuden puutetta. Joo, sinä epäilyrotta, sinä!" Joo. Mutta epäily on oikeasti vain – hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna – tietoisuuden puutetta. Ja tietoisuuden puutteen myötä teillä on tavallaan tyhjiö yleisolemuksessanne. Teillä on tavallaan tyhjä tilaa ja epäily tulee täyttämään sen ja sanoo teille, miten kurja ihminen olette, ja sitten menette kirkkoon (Adamus naureskelee ja joku sanoo "ai"). Hyvä.



TAD: Kiitos.



ADAMUS: Yksi tai kaksi vielä. Mikä se on? Mikä on tuo ominaisuus, jota ette halua ottaa … (Linda ojentaa mikin Edithille)



EDITH: Kiitos, kaunokainen.



ADAMUS: … ruumiillistuneeseen valaistumiseenne.



EDITH: Ruumiillistuneeseen oivaltamiseen.



ADAMUS: Kiitos Cauldren korjaamisesta (muutama naurahdus). Hän valitsee sanat. Tsot, tsot! Luulisi hänen saavan sen oikein kaiken tämän ajan jälkeen (Edith naureskelee). Hyvä. Siis kiitos, Edith. Mitä et aio ottaa mukaan?



EDITH: (hän pitää tauon ja Adamus alkaa kuorsata, Edith huokaisee) Kahta hiusta päässäni (muutama naurahdus).



ADAMUS: Olen ylösnoussut mestari, mutta olen täysin ymmälläni (naurua). Jos voisit nähdä t-paitani: "mitä vittua" (lisää naurua). Auta meitä ymmärtämään, valaise meitä tai oivalluta meidät, rakas Edith. Et aio tuoda mukana kahta hiusta päässäsi. Mitä kaksi hiusta? Ajatteletko tuoda hiukset mukanasi?



EDITH: En voi sanoa: "En tiedä." (Yleisö sanoo "ouuu!" ja vähän kikatusta)



ADAMUS: Ouuu! Annamme sen … Käytit sitä viittauksena, et toteamuksena, onko näin? (Joku yleisössä sanoo "kyllä" ja sitten "sano kyllä")



EDITH: Kyllä (lisää naureskelua).



ADAMUS: Edith, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteesi? Minkä jätät taakse?



EDITH: Inhon.



ADAMUS: Mihin liittyen?



EDITH: Kaikkeen.



ADAMUS: Ai jaa!



EDITH: Tai mihin tahansa.



ADAMUS: Ai, istutaanpa puhumaan (Adamus istuu näyttämön reunalle). Mikä sinua inhottaa?



EDITH: Ei mikään (vähän naurua).



ADAMUS: Tämä ei etene mihinkään. Mutta miksi sanot inhon? Luulen, että on jotain inhottavaa … Tunnet inhoa. Inhoa mitä kohtaan? Et tosiaankaan itseäsi.



EDITH: Inhoa … jos emme ihmisinä kohtaa sitä, kuka oikeasti olemme, ja tee parastamme saavuttaaksemme sen, että olemme … ja tietääksemme, että olemme myös Jumala.



ADAMUS: Ai, okei. Siis niin kuin kärsimättömyyttä tämän matkan kestämiseen niin kauan.



EDITH: Oikein.



ADAMUS: Okei, olen nyt helpottunut. Kiitos. Kiitos. Okei, yksi vielä. Shaumbra-viisautta. Näyttäisittekö uudelleen tuon shaumbra-viisautta-jutun varmistamaan, että olemme todella viisaita. On aika …



(Näytetään video uudestaan)



"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?

Joo.

Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?

Buu!"



Hyvä. Se tavallaan virkisti viisautta. Ole hyvä. Joo, viisas yksilö.



JOE: Luultavasti epäily.



ADAMUS: Epäily on sanottu jo.



LINDA: Hemmetti!



JOE: Okei.



ADAMUS: Esittäisittekö uudestaan tuon … (Adamus naureskelee) Nopeasti, nopeasti. Keksi jotain muuta.



JOE: Hmm …



ADAMUS: Sano mitä tahansa, mitä tahansa, mitä tahansa (kuiskaten). Mitä et tuo mukanasi ruumiillistuneeseen oivaltamiseen?



JOE: Vihaa.



ADAMUS: Vihaa. Itse asiassa kyllä ja ei. Kyllä ja ei. Se oli erittäin hyvä vastaus. Viha jossa suututte itsellenne, ei kuulu sinne, mutta viha jonka kanssa pidätte hauskaa, on tavallaan hauskaa. Viha on joskus vain intohimon nousemista ja joskus se ilmaistaan – silloin kun puratte toisiin ihmisiin oman vihanne, niin teistä tuntuu pahalta jälkikäteen. Mutta viha on itse asiassa ok ruumiillistuneessa oivaltamisessa. Jos teette sen hymyillen, se on ok. Voitko ymmärtää sen? Voitko ymmärtää vihan tuomisen mukanasi?



JOE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo. Eikä se merkitse, että se valtaa sinut tai toteutat sen. Se merkitsee vain: "Aa! Mikä aistimus, viha. Voi!" Mille olisit vihainen? Älä minua katso (Adamus naureskelee). Se oli tuo kotkansilmäkatse! Mille olisit vihainen mestarina?



JOE: Itselle. Ai, mestarina?



ADAMUS: Mestarina, joo.



JOE: Ihmisten tavalle käyttäytyä.



ADAMUS: Huutosakkisi sanoo tässä jatkuvasti: "Massatietoisuus! Massatietoisuus!" kaikkeen, mitä kysyn.



JOE: Joo.



ADAMUS: Kaikkeen.



JOE: Joo, ihmisten tapa käyttäytyä.



ADAMUS: Juuri niin. Suuttukaa vähän siitä. Ajelette ja turhaudutte liikenteeseen tai olette tekemisissä jonkun kanssa, jolla ei ole hajuakaan, joka on hyvin tiedostamaton. Joo, viha on itse asiassa okei, mutta se on erilaista vihaa. Se on tavallaan mestarivihaa. Se on tavallaan huvittavaa, koska se – teidän täytyy kuunnella vain tämä toinen osa, älkää ottako sitä pois sisällöstä, ottakaa vain ensimmäinen osa – muunnetaan nopeasti viisaudeksi, hyvin nopeasti, koska olette mestari. Teillä on siis tätä vihaa, tuo henkilö suututtaa teitä todella tai liikenne tai asioiden hoitaminen asiakaspalvelun kanssa puhelimessa – Cauldre sanoo minulle. Ei tietenkään Crimson Circlen asiakaspalvelun, vaan muiden ihmisten. Linda, asioit suosikkilentoyhtiösi kanssa.



LINDA: Joo, Unitedin! Jee! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Siis viha. "Olen niin vihainen!" Ja sitten aivan yhtäkkiä tavallaan tunnette tämän muuntumisen ja tunnette tavallaan energiasyöksyn, koska viha tuo energiaa.



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Tunnette energiasyöksyn ja sitten tavallaan: "Ai, se oli hauskaa." Sitten tavallaan oivallatte vitsin siinä.



JOE: Tarkoitatko, että silloin kun minut sivuutetaan?



ADAMUS: Joo, joo (vähän naureskelua). Juuri niin, joo. Puhutko asiakaspalvelusta vai elämästä yleensä? (Lisää naureskelua)



JOE: Asiakaspalvelusta, suosikkilentoyhtiöstä.



ADAMUS: Laitetaan odottamaan, joo, joo. Kyllä, sitä se on.



JOE: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Kiitos, se oli hyvä.



LINDA: Okei, yksi vielä.



ADAMUS: Yksi vielä. Mitä et aio tuoda – minulla on 20 taalaa tähän vastaukseen …



LINDA: Jaaha.



ADAMUS: … jos pääset sitä lähelle.



LINDA: Oi, hän saattaisi päästä.



ADAMUS: Sinun ei tarvitse saada sitä edes oikein.



MARY SUE: Okei.



LINDA: Hän saattaisi päästä!



ADAMUS: Kaksikymmentä taalaa.



MARY SUE: Adamusta opettajanani (paljon naurua).



LINDA: Voi! Hah, hah, hah, hah! Voi, hah, hah!



ADAMUS: Ei ole …



MARY SUE: Vaan Adamus vertaisenani.



ADAMUS: … oikea vastaus, mutta saat 20 dollaria näkemyksellisyydestä (vähän taputuksia). Se on itse asiassa hyvä vastaus. Se on hyvä vastaus, koska siellä minne menemme, ei ole enää opettajia. Antakaa minun olla opas aina silloin tällöin.



MARY SUE: Ja haluan tuntea sinut vertaisenani.



ADAMUS: Raamatullisessa miel- … ei (naurua).



MARY SUE: Ja pitää paljon hauskaa.



ADAMUS: Juuri niin. Nimittäin en tosiasiassa ole täällä ollakseni opettaja. Enemmänkin kiusankappale (Adamus naureskelee). Kertoakseni tarinoita, häiritäkseni, saadakseni teidät suuttumaan minulle ja … Teet sen itse. Juuri niin. Ja kun oivallat, että en ole täällä opettamassa sinua, et tarvitse sitä ja vapautat itsesi, ja sitten voimme olla oikeasti kavereita.



MARY SUE: Odotan innolla sitä.



ADAMUS: Joo, joo. Hankin sinulle vierailijapassin Ylösnousseiden mestareiden klubille.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Se vain tuntuu siltä, että olet kuollut noin vuorokaudeksi (lisää naurua). Mutta toisaalta, olet siellä vain nauttimassa …



MARY SUE: (naureskelee) Kuulostaa upealta lomalta!



ADAMUS: Juuri niin. Kuthumi on siellä. Meillä on hauskaa. Hyvä. Kiitos.



MARY SUE: (naureskellen) Okei.



ADAMUS: Siis, mikrofoni tänne Lindalle. Kaikki vastaukset ovat hyviä ja oikein. Shaumbra-viisaudesta tulee parempaa. Minun on vaikeampi leikkiä kanssanne (Adamus naureskelee) Shaumbra-viisauden aikana, koska teillä on nyt hyviä vastauksia. Aiemmin oli hyvin helppoa tavallaan – läts! – läimäyttää teidät alas ja saada teidät suuttumaan.



* Adamuksen vastaus



Tässä on se vastaus, ja tiedän, että se on kaikkien mielessä, mutta kukaan ei sanonut sitä. Kukaan ei sanonut sitä, ja kun kuulette sen, sanotte: "Aa, kyllä!" Tarkoitan, että se on melkein liian lähellä. Mitä ette tuo mukananne … Toivoisin, että meillä olisi rummutusta. Eikö meillä ole varaa rummutukseen?



LINDA: Ai (yleisö alkaa taputtaa reisiään kuin rummutuksena).



ADAMUS: Kiitos. He alkoivat välittömästi tehdä sitä. Siis, ette tuo ylösnousseeseen mestaruuteen mukananne tylsyyttä.



LINDA: Mmmm! (Joku huutaa "kyllä!" ja vähän taputusta)



ADAMUS: Joo. Näettekö, miten helppoa se on?



Tosiasia on, että olette tavallaan ikävystyneitä tällä hetkellä. Olette tavallaan tässä välitilassa. Yritätte löytää asioita höystämään elämäänne. Yritätte löytää intohimoa, yritätte palata takaisin vanhaan intohimoon. Unohtakaa se. Sitä ei tapahdu.



Luultavasti yksi kolmesta suurimmasta valituksenaiheesta koko tässä julmassa heräämisprosessissa on intohimon kadottaminen – "Mitä minun pitäisi tehdä?" – ja sitten projisoitte harmautenne tulevaisuuteen, mitä älkää tehkö, koska projisoitte ihmismielestä. Ikään kuin heijastaisitte vanhantyyppisellä projektorilla seinälle. Ei, meillä on nyt teräväpiirtotelevisio, joten älkää projisoiko harmauttanne ruumiillistuneeseen mestaruuteenne.



Teiltä on ollut intohimo kadoksissa jonkin aikaa, ja se oli tärkeä osa koko muutosprosessia ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se täytyi melkein piilottaa teiltä – vanha ihmisintohimonne – koska yrittäisitte jatkuvasti palata siihen, emmekä ole täällä sitä varten. Vanha ihmisintohimonne olisi voinut olla mitä tahansa – sairaiden ja vanhojen auttaminen. Se olisi voinut olla paikalliskuorossa laulaminen. Se olisi voinut olla luominen, maalaaminen, jotain sellaista, mitä tahansa – pelkästään kävelyllä käyminen yksin. Mutta se tavallaan menee pois. Ja sitten siirrytte harmauden, tylsyyden, ankeuden – todellisen ankeuden – aikaan, koska päästätte irti monista vanhoista jutuista, eikä tila ole täyttynyt vielä väreillä ja elämällä ja energialla. Teidän täytyi tavallaan mennä energiatyhjyyteen, jonka muutitte sitten energiaharmaudeksi ja ankeudeksi, tavallaan, ennen kuin menemme seuraavaan askeleeseen, jossa on ehdottomasti intohimoa, mutta ette ole koskaan ennen tienneet sellaisesta ihmisenä tällä planeetalla.



Intohimo on hyvin erilaista siellä, minne olette menossa. En melkein halua edes yrittää kuvata sitä, koska se ihmismäistäisi sen. Intohimo – paremman sanan puutteessa – on vain olemista, ja hän haukottelee jo tuolla (Adamus nauraa). "Haukotus! Olen niin kyllästynyt tähän esitykseen, Adamus." (Vähän naurua)



Ette tuo sitä mukananne, ettekä yritä edes projisoida harmauttanne koko tähän ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se ei sovi siihen.



Ihminen on harmaa. Massatietoisuus on harmaa. Se on tavallaan tätä … No, tuntekaa sitä vain hetki. Massatietoisuus on kaikki ihmisten yhteiset ajatukset ikinä. Se on tavallaan harmaa ja ankea, ja se vaikuttaa todella harmaalta ja ankealta, kun olette saaneet loppuun integrointiprosessin, koska teidän elämänne on täynnä – parempien sanojen puutteesta – väriä, syvyyttä, 3D:tä mutta 100D:tä. Se on täynnä hämmästystä.



Ette ole ikävystynyt ruumiillistuneena mestarina. Piste. Ette voi olla. Nämä kaksi ei toimisi koskaan yhdessä, ei koskaan.



Toisinaan se on riemastuttavaa siinä määrin, että haluatte sen hidastuvan. Toisinaan tunnette niin pakahtuvanne puhtaasta intohimosta – vaikkei mitään tapahtuisi, vaan puhtaasta intohimosta – että tunnette räjähtävänne. Fyysinen kehonne ja mielenne räjähtävät, ovat niin täynnä.



Siisti ja mielenkiintoinen asia on, että olemme tehneet paljon valmistelua, energiavalmistelua muutaman kuluneen vuoden aikana, jotta kehonne pystyy käsittelemään sen. Se ei räjähdä. Teistä tuntuu toisinaan hyvin energiapitoiselta, energian pakahduttamalta. Kun pääsemme ymmärrykseen siitä, mitä energia on ja mitä luominen on, se tulee teille. Ette voisi tällä hetkellä edes kuvitella ihmismielessä, että se tulee teille. Ja koska olette ihminen ja mestari, toisinaan se pakahduttaa ihmisen. Mutta kaiken sen työn vuoksi, mitä olemme tehneet tähän mennessä, se ei pakahduta mieltä. Se kamppaa teidät vähän, mutta se ei oikeasti pakahduta kehoa tai mieltä.



Olette siirtymässä tällä hetkellä pois tavallaan harmaudesta ja intohimottomuudesta ja tylsyydestä – paljosta tylsyydestä, shaumbroilla on paljon tylsyyttä – ja siitä, mitä kutsuisin ankeaksi elämäksi. Olette siirtymässä pois siitä, koska olette siirtymässä pois myös massatietoisuudesta. Ja oivallatte – ja se on tavallaan surullista ensin – että massatietoisuus on ankea, todella ankea. Ja katselette, tarkkailette elämää, massatietoisuutta ja ihmisiä ja ihmettelette, miten ikinä selviydyitte sellaisessa ankeudessa, sellaisessa ehdottomassa ankeudessa.



Ja sitten katsotte itseänne tänä päivänä ja ihmettelette, miksi olette olleet niin hemmetin ankea – tarkoitan vakavan ankeaa, tarkoitan, että olette niin vakava, että se tekee teistä ankean (vähän naureskelua) – miksi olette käyttäneet noita tiukkoja alusvaatteita (muutama kikatus), jotka tekevät todella ankeaksi ja aiheuttavat verenkierto-ongelmia ja miksi teistä on tullut niin hemmetin ankea ja miksi teistä tulee filosofinen ja täytytte makyosta ja jumiudutte. Se on ankeaa! Ja sitten teette ankeita asioita, kuten istutte vain koko päivän (vähän naureskelua, kun Adamus alkaa matkia ankeutta): "Missä on energia? Adamus sanoi, että energiaa oli tulossa." (Naurua)



Katsokaa sitä tällä tavalla: jos olisitte energia, haluaisitteko olla itsenne kanssa? (Lisää naurua) Voi luoja! (Joku sanoo "just niin") Ja sen sijaan, että todella avaudutte ja puhkeatte kukkaan ja olette värikäs, olette sallineet itsenne tulla todella harmaaaaaksi. Ja mitä te sitten teette, kun teistä tulee todella harmaa? Mitä?



LINDA: Mitä väriä sinulla on päälläsi? (Hänen takkinsa on tavallaan harmaa)



ADAMUS: Mustaa! (Ja joku huutaa "harmaata!") Oi, oi, oi! (Naurua) Nopeasti, nopeasti! Piiloudu puun taakse! Voi ei! Saat vähän väriä (lisää naureskelua).



Oivallatte, miten harmaa olette ollut elämässänne, ja sanotte: "En halua sitä ruumiillistuneeseen valaistumiseen." Eikä minun tarvitse olla huolissani – sitä ei ole siinä.



Ruumiillistuneena mestarina olette todella herkkä ja tietoinen asioista, ja joskus se vaivaa teitä ollessanne ankeassa maailmassa. Mutta mitä sitten teette? Pysähdytte ja vedätte syvään henkeä: "Olen olemassa", ja vain luotte. Maalaatte harmaalle kankaalle, eikä harmaa kangas ole teidän. Se on elämä. Se on elämä.



Siis ette tuo mukananne tylsyyttä, harmautta ja ankeutta. Te jotka olette tavallaan jumissa tällä hetkellä, kierrätte ankeaa ympyrää, ette edes hauskaa ympyrää. Se ei itse asiassa ole edes ympyrä. Ette ole edes niin hyvä. Ette saa tehtyä ympyrää (vähän naurua), koska jatkatte vaeltamista. Jatkatte tavallaan vaeltelemista, kierrätte ympyrää joka ei koskaan tule valmiiksi. Se on ankeaa. Huh!



Siis te jotka jumitatte nyt ankeudessa, ottakaa se pois takapuolestanne …



LINDA: Ouu! (Pari naurahdusta)



ADAMUS: … ja vetäkää kunnolla syvään henkeä, koska alkaa hauskanpito. On pakko. Ei ole mitään ankeaa ruumiillistunutta ihmistä tai ankeaa ylösnoussutta mestaria. On joitain ylösnousseita mestareita, jotka ovat vähän hauskempia kuin toiset (naurua, kun Adamus saapastelee), mutta ei ole yhtään …



SART: Kukaan tuntemamme?



ADAMUS: … joka on ankea … joo. "Kukaan tuntemamme?" Sart kysyy. No, Kuthumi. Kuthumi.



Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Mennen ankeuden ja suuren vakavuuden yli.



Koko tämä henkinen matka ei liity mitenkään vakavana olemiseen. Se liittyy kaikin tavoin vähän hulluna ja rohkeana ja uskaliaana olemiseen, muttei kovin vakavana. Ottakaa siis pois ankeat alusvaatteenne. T-paita-aika (pari naurahdusta).



Jos pitäisin vain St. Germain -luentoja, sillä ei olisi samaa vaikutusta.



LINDA: Ei, ei. Olen varma siitä.



ADAMUS: Joo, ei. Seuraava aihe. Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Seuraava aihe, kun alamme tuoda vähän väriä elämäämme. Linda, auttaisitko minua housujeni kanssa (naurua).



LINDA: Joo, joo. Kiitos.



ADAMUS: Seuraava aihe. Näettekö, tämä on hauskaa. Se ei ole ankeaa.



(Tauko, kun Linda korjaa hänen mikkinsä paristoa)



LINDA: Rikoit sen (kuiskaten). Okei, anna minulle hetki.



ADAMUS: Itse asiassa, tämä on hyvin hauskaa (muutama kikatus). Cauldre tavallaan sanoo: "Saa tämä tehtyä nopeasti", mutta minulla on hauskaa.



LINDA: Höllennä alusvaatteitasi (vähän naurua).



ADAMUS: Valmista? Lopeta se!



LINDA: Ei! Se on jumissa. Siinä, nyt se on valmis.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Seuraava aihe. Puhutaanpa het- … (Linda yrittää suoristaa Adamuksen vaatteita ja Adamus hätistää hänet pois)



LINDA: Yritän vain auttaa (naurua). Jessus!



Energia ja elämä



ADAMUS: Puhutaanpa nyt hetki energiasta ja elämästä. Ette ole ehkä koskaan ennen ajatelleet tätä, mutta energian ja elämän välillä on valtava ero. Jos keskustelisitte useimpien ihmisten kanssa, luultavasti myös useimpien shaumbrojen, he ajattelisivat, että elämä on energiaa, eikä se ole. Se ei lainkaan ole.



Energia ei ole myöskään elämänvoimaa. Monet ihmiset puhuvat elämänvoimaenergiasta. Ei ole sellaista. Praana ei virtaa kaikkialla. On energiaa, joka on aivan tässä, aktivoimattomana, tekemättä mitään, eikä se ole älykästä, sillä ei ole agendaa eikä se liikuta teitä. Te liikutatte sitä.



Ihmiset ajattelevat energiasta: "Sitä on ilmassa." Ei, se on happea. Se ei ole energiaa. On tämä väärinkäsitys, että energia on elämää, eikä se ole. Ja silloin asiat ovat tylsiä, kun ajattelette, että energia on elämää, ja silloin asiat kontrolloivat elämäänne, koska turvaudutte energiaan. Olette riippuvaisia energiasta.



Energia on täysin eri asia kuin elämä. Ihmiset luulevat, että elämä on esimerkiksi rahan omistamista. Ei, se on energiaa. Se on vain energiaa. He luulevat esimerkiksi, että musiikki on elämää. Ei, musiikki on vain energiaa. Voimmeko laittaa jotain musiikkia? Luulisin, että ensimmäinen raita musiikista, jota soitettiin ennen lähetystä – Cauldre kertoo minulle. Kuunnellaanpa tätä hetki helpottamaan esimerkin saamista.



(Musiikki alkaa)



Musiikki joka soi, on vain energiaa.



Tiedätte, että olen sanonut nyt, että energia on vain kommunikointia. Kommunikointia. Siinä kaikki – kommunikoi se sitten musiikkina tai valona tai rahana. Se on vain kommunikointia, kokonaan. Eikä mitään tapahdu tuon energian myötä, joka on vain kommunikointia, ennen kuin te olette läsnä, ennen kuin on tietoisuutta. Ei mitään. Se on elämää.



Kun tietoisuus kohtaa energian, kun tietoisuus sallii, kun se on läsnä – minä olen tässä – yhtäkkiä energia alkaa liikkua ja meillä on elämää. Kiitos musiikista. Se oli energiaa. Se ei ole elämää.



(Musiikki loppuu)



Ihmiset sekoittavat elämän suuren energiamäärän saamiseen. Se ei ole. Se ei ole. Energia on vain energiaa. Ja tämä on erittäin yksinkertainen, mutta hyvin, hyvin tärkeä pointti tulemisessanne mestariksi – oivaltaa, että energia on tässä. Se ei ole ryhmäjuttu. Se ei ole praanaa.



Ymmärrän, mitä tarkoitetaan puhuttaessa praanasta – praanasta, elämänvoimaenergiasta – mutta se saisi yksilön uskomaan, että on jotain, mitä hän haluaa tai tarvitsee, ja hän yrittää saada sitä tässä tehdäkseen itsestään onnellisemman tai paremman tai mitä tahansa, terveemmän. Sitä ei ole. Olen katsonut. Olen tarkistanut. Olen kysellyt ympäri universumia: "Oletteko nähneet praanaa? Oletteko nähneet praanaa?" Tietysti mennessäni new age -ashramiin sanottiin: "Voi kyllä, praanaa on kaikkialla" (puhuen intialaisella aksentilla). Mutta ei ole. Ei oikeasti ole. On energ- …



LINDA: Tee se uudestaan! Tee se uudestaan! (Vähän naurua)



ADAMUS: En koskaan enää (lisää naurua). En koskaan enää.



Energiaa on kaikkialla, ja se on sinun. Se ei ole hänen, vaan se on sinun. Tämä on hyvin tärkeä ymmärtää. Se on sinun energiaasi. Se ei ole tuolla jossain. Se ei ole ilmassa. Se ei tule toisesta galaksista. Se on aivan tässä. Sitä ei ole tarkoitus myöskään jakaa hänen kanssaan. Ei koskaan, ei koskaan. Älä koskaan jaa energiaasi. Uusi t-paita. Meidän täytyy saada se vuokrasopimus. Älä koskaan jaa energiaasi, ja tiedän, että se kuulostaa kamalalta, koska ihmiset ovat aina antamassa energiaansa pois. Miksi antaisit? Etkä voi antaa. Et voi antaa hänelle energiaasi. Voit inspiroida häntä käyttämään omaansa vain olemalla läsnä – sinun hehkusi, potentiaalisi – mutta et voi koskaan antaa hänelle omaasi. Etkä voi koskaan oikeasti ottaa hänen energiaansa. Voit teeskennellä niin, mutta se on toinen tarina.



Energiaa on kaikkialla, ja se on teidän. Se odottaa teitä. Se vain odottaa. Se odottelee ilman agendaa, ilman älykkyyttä. Se on teidän palveluksessanne.



Kun olette läsnä, kun olette sanoneet: "Aion olla elämäni, elämässäni, elämääni, oman elämäni luoja", kun olette näin sitoutunut ja teillä on näin paljon intohimoa olla täällä, yhtäkkiä energianne herää henkiin. Se luo … Ei, vedän sen takaisin. Energia on nyt teidän palveluksessanne, ja se helpottaa luomistanne elämässä, josta uneksitte ja jonka valitsette. Piste.



Älkää koskaan enää sekoittako energiaa elämään. Elämä on sitä, kun olette läsnä, kun ette ole enää ankea, kun ette enää vaella etsimässä tuota jonkinlaista elämäntarkoitusta, kun ette ole enää ikävystynyt, kun päätätte olla omassa luomuksessanne. Se kuulostaa melko ilmeiseltä – päättää olla omassa luomuksessaan – mutta useimmat ihmiset eivät tee sitä. a) He eivät tunnusta "tämä on minun luomukseni" ja b) he eivät ymmärrä energiaa. He tekevät edelleen työtä sen vuoksi, sen sijaan että antavat sen työskennellä puolestaan. Ja useimmat ihmiset eivät ole täysin läsnä eli tietoisia. "Minä olen mitä olen, koska olen päättänyt olla" ja pum! energiat muuttuvat nyt. Teidän energianne muuttuvat. Ne alkavat välittömästi palvella auttaakseen luomaan kokemuksia omassa luomuksessanne. Se on näin yksinkertaista.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Se on näin yksinkertaista, joo.



Energia ei ole elämä. Energia tukee elämänkokemusta. Taas kerran, hyvin yksinkertainen asia ja jotkut teistä ajattelevat: "No, joo, se on tavallaan ilmeistä." Mutta eläisittekö sen nyt? Eläisittekö sen? Ja se merkitsee pääsemistä pois harmaasta ankeudesta, tulemista takaisin todelliseen intohimoon. Ei vanhaa ihmisintohimoa, vaan todellinen intohimo on: "Minä luon. Minä koen." Se on siinä. "Minä luon luomukseni, ja voin tehdä sen ollessani massatietoisuudessa. Minun luomukseni, ja voin sitten kokea ne."



Lakkaatte ihmettelemästä: "No, miten ihmeessä mikään ei koskaan toimi minulla" ja "Haluan olla yltäkylläinen, mutten ole", koska rinnastatte edelleen energian ja elämän ja laitatte ne samaksi asiaksi. Ajattelette edelleen, että energia on elämä. Se ei ole. Te olette elämä. Sallikaa energian nyt tukea luomuksianne. Hyvä.



Kunnolla syvään henkeä tässä. Kunnolla syvään henkeä.



Tunnen joitain kysymyksiä tästä, mutten aio vastata niihin. Ei, koska en halua siitä tulevan mentaalista. Se on hyvin yksinkertaista. Energia ei ole elämä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Elämä tapahtuu, kun tietoisuus on läsnä. Energia menee sitten työskentelemään puolestanne, ja te saatte sen, mitä kutsutte nyt elämäksi. Elämän ei tarvitse olla fyysisessä kehossa.



Muuten, tuo fyysinen keho ei ole elämä. Sanotte: "No, olen elossa." Mutta fyysinen kehonne ei ole elämä. Se on energiaa. Siinä kaikki. Se on energiaa kehona.



Sitten ajattelette: "No, okei, se on ajatukseni – ajatukset joita kulkee mielessäni. Se on elämä." Ei, itse asiassa se on vain energiaa. Mielenne ei ole muuta kuin energiahautomo, ja se luo ajatuksia. Se suoltaa jatkuvasti ulos ajatuksia, mutta se ei ole elämä.



Ajatuksissanne oleminen ei ole elämä. Ajelehditte vain energiassa, kun olette ajatuksissanne (pieni tauko). Onko siinä järkeä? (Hiljaisuus) Kaikilla on tuo iso "mitä vittua" -ilme (vähän naureskelua). "Mitä hän juuri sanoi?"



Sanoin, että nauttikaa elämästä, okei? Lakatkaa olemasta niin ankea. Okei, alan poimia ankeat ihmiset yleisön joukosta, joo.



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Voi kyllä, kyllä, kyllä! Ei tällä kertaa, mutta seuraavalla.



LINDA: Ouuu! (Yleisö sanoo myös "ouuu" ja vähän naureskelua)



ADAMUS: Älkää tulko pukeutuneena ankeasti (Adamus naureskelee). Älkää näyttäkö ankealta. Tiedättehän tuon ankean ilmeen?



LINDA: Mitä on "ankea"?



ADAMUS: Tule eteen. Osaat tehdä sen (Adamus naureskelee).



LINDA: Ei, sinä osaat tehdä sen (naurua). Minä en ole ankea!



ADAMUS: Kuka haluaa tehdä ankean ilmeen näyttämöllä? Kuka on todella hyvä siinä? Aa! Aa! Et sinä ole ankea. Ai, mutta osaat näytellä sen.



TAD: Osaan tehdä tuon ilmeen.



ADAMUS: Osaat tehdä tuon ilmeen, okei. (Tad näyttää)



Ai, se on melko hyvä. Aioin juuri sanoa, etteikö se muistuta monia ihmisiä, jotka tunnemme (naurua). Tee se vielä uudestaan (Tad tekee sen taas). Ei. Jos ei haittaa, että korjaan, niin ankealla ihmisellä ei ole noin paljon ilmaisua. Okei (Tad tekee sen uudestaan ja Adamus naureskelee). Se on ankea, okei.



Nyt vastakohtana sille tietoisena ja läsnä oleminen, elämässä oleminen (Tad näyttää sen).



TAD: Olen tässä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Mitä se oli? Olet mitä?



TAD: Tässä.



SHAUMBRA 2: Mitä se oli?



TAD: Olen tässä.



LINDA: Milloin menette naimisiin? (Naurua)



ADAMUS: Hyvä häiriötekijä! Hyvä häiriötekijä! (Adamus naureskelee) Joo. Ai, hymyilet sille edelleen.



TAD: Joo!



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.



TAD: Emme ole menneet vielä naimisiin, joten …



ADAMUS: Ai! Okei. Te kaksi menette … (lisää naureskelua) Miten voisi olla rakastamatta häntä, aina? (Yleisö taputtaa) Hyvä, kiitos. Kiitos. Haluaako kukaan muu esittää ankeaa?



SHAUMBRA 3 (nainen): Linda, katso häntä kieroon.



LINDA: Henrietta haluaa.



HENRIETTA: Minäkö?



ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa? Meidän täytyy antaa kaikille tuolla – jotkut heistä ovat … Ei-englantia-puhuvat miettivät: "Mikä on ankea? En ymmärrä tätä sanaa "dreary"." Siis tehdään se heitä varten esimerkiksi (Henrietta näyttää erittäin ankeaa ilmettä) Ajattele lapsuuttasi (naurua ja hän jatkaa hyvin ankeaa ilmettä). Auts! Se on melko hyvä. Se on hyvä ankea (yleisö taputtaa). Joo, joo. Ja nyt olet hullu ruumiillistunut mestari (Henriettesta tulee nyt hyvin eläväinen, ja lisää naurua). Nämä ovat niitä, joista poispäin tavallaan kävelette (naurua). Hän tekee tuota ruokakaupan lihaosastolla ja … (Adamus naureskelee) Haluaako kukaan muu havainnollistaa "ankean" kaikille kuuntelijoillemme netissä tänään?



LINDA: Edith! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Hän suuttuu sinulle.



LINDA: Ai!



EDITH: En ole vihainen.



ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa?



EDITH: En (vähän naureskelua).



ADAMUS: Edith! (Yleisö alkaa lallattaa "Edith! Edith! Edith!") Edith, he haluavat sinun esittävän ankeaa. Valoa tänne vähän lisää. (Yleisö jatkaa lallatustaan, ja Edith irvistää ja elehtii). Se oli ankea! Hän teki sen juuri siinä! (Paljon naurua ja hän nousee ylös) Anna minun auttaa, madam.



EDITH: Kiitos, ystävällinen herra.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Haluatko tuolin?



EDITH: Ei kiitos.



ADAMUS: Esität ankeaa seisten, okei.



EDITH: Toivottavasti.



ADAMUS: Ankea, harmaa, ikävystynyt (Edith havainnollistaa). Ai! Tee se uudestaan. Missä kamera on? Ai, punainen valo tuolla. Se näyttää vähän pelottavalta (vähän naureskelua).



EDITH: Sori.



ADAMUS: Vain ankea, harmaa (Edith näyttää ankeata naamaa) Se on melko hyvä, Edith. Se on melko hyvä, joo, joo. Kiitos (vähän taputuksia). Nyt olet läsnä. Olet nyt elämässä, omassa elämässäsi. Miltä se näyttää? (Edith alkaa ilmehtiä) Se näyttää edelleen ankealta, Edith (naurua).



EDITH: Ajattelin vain, että toivoisin olevani rikas enkä hyvännäköinen (lisää naureskelua).



ADAMUS: No, olen iloinen, että valitset hyvännäköisyyden (Adamus naureskelee). Miksi ei kumpaakin?



EDITH: Rakastaisin kumpaakin.



ADAMUS: Voitko vain … Puhuimme tänään siitä, että suurin syy, että olemme edellä aikataulua, on salliminen. Sinä jatkat yltäkylläisyydestä puhumista. Voisitko vain sallia sen?



EDITH: Tietysti.



ADAMUS: Tee se sitten.



EDITH: Okei.



ADAMUS: Okei, tule takaisin. Haluan sata taalaa seuraavalla kerralla (vähän naureskelua). Ei, vaan se on yltäkylläisyyttä. Saat vain …



LINDA: Hän palasi "ankeaan" (naurua).



ADAMUS: Kiitos, Edith.



EDITH: Totta kai! Kiitos, rakas.



ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Siis vedetäänpä … Luulen, että kuuntelijat, katselijat, saavat ajatuksen siitä, mitä "ankea" on.



Ei ole mitään … Meillä oli Kharisma-sarja jokin aika sitten. Kharisma on vain sitä, kun olette läsnä, kun olette tietoinen, kun olette luomisessa. Se on elämää. Se on elämää. Silloin energiaa viuh! tulee sisään, ja lopetamme kaiken keskustelun yltäkylläisyydestä. En malta od- … Se on juhlan päivä.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ostan kakkua ja samppanjaa kaikille, kun voimme lopultakin haudata yltäkylläisyyskeskustelun, koska jotkut teistä ovat edelleen riippuvaisia siitä. Rakastatte sitä, joo. Pidätte edelleen siitä hakkaamisesta, mitä yltäkylläisyyden puute antaa teille. En mene siihen, vaan vedetään syvään henkeä. Lopetamme nuo keskustelut ja elämme aitoina ruumiillistuneina mestareina. Seuraava.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja vaihdamme taas aihetta/vaihdetta. Isommalle kuitenkin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. On merabh-aika.



LINDA: Aaah!



ADAMUS: Nyt voitte kaikki nukahtaa. "Voi, olen hyvin ankea tänään." (Muutama naurahdus) Ei, vaan oikeasti. Aion työpajoissa ja tapahtumissa haastaa ankeat ihmiset. Sille ei ole sijaa kokoontumisissamme. Sille ei ole sijaa.



KERRI: Aamen! (Naurua)



ADAMUS: Kuulin "aamen" yleisöstä. Aamen! (Yleisö huutaa "vuuu" ja taputtaa) Intohimo on paljon hauskempaa luomisessanne. Se vetää paljon energiaa. On paljon hauskempaa vain nauttia elämästä. Lakatkaa pidättelemästä. Aion niin haastaa ankeat ihmiset. Työskentelen Lindan kanssa. Hankimme ankeuspalkinnon (muutama naurahdus). Se on vain pieni harmaa tarra (lisää naurua).



LINDA: Ai, voin tehdä sen!



ADAMUS: Hanki harmaa tarra. Sille ei ole enää sijaa täällä. Ei ole sijaa tälle … Nimittäin te kaikki, joka ikinen teistä poikkeuksetta, on lähtenyt tähän juttuun: "Minun täytyy lähteä tälle pitkälle kärsimyspolulle etsimään pyhää graalia". Jos olisitte vain pysähtyneet katsomaan, pyhä graali oli aivan siinä koko ajan. Ja lähditte tähän ankeaan etsintään, ja toivon, että kirjoitatte kirjoja sitä ja vitsailette sillä, miten harmaa ja ankea olitte tässä jumalan hylkäämässä jonkin sellaisen etsinnässä, mikä oli aivan siinä! Olen yllättynyt, että te ette kompastuneet siihen matkalla etsintäänne.



Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. "Minä olen mitä olen. Olen hemmetin luoja, ja pidän hauskaa luomuksissani."



On riittävästi sanottu, on merabhin aika. Musiikki valmiiksi, ja vedetään kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme … musiikkiin (muutama naurahdus).



(Musiikki alkaa)



Ei koskaan tiedä. Ei koskaan tiedä. Avataanpa Kool-Aid (yleisö sanoo "ouuu!"). (Suom. huom. Kool-Aid on juomajauhe, joka liitetään myös Kansan temppelin joukkoitsemurhaan) Ouu! Auu! (Adamus nauraa) Se ei ole ankeaa, eihän? Kaikkea muuta.



Merabh



Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja pyydän teitä panemaan merkille jonkin, mitä tapahtui tämän päivän häiriötekijöiden aikana. Oli hyvää informaatiota, mutta jotain muuta tapahtui.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Sallikaa vain hetki tässä, kun musiikki soi.



Kunnolla syvään henkeä. Paljon naurua tänään. Paljon kunnon naurua.



Henkiset kokoontumiset pitäisi olla melkein pelkkää naurua. Tarkoitan, melkein pelkkää, kenties vähän vakavuutta, mutta melkein pelkää naurua. Hassu asia on, että ruumiillistuneena mestarina nauratte paljon sille, miten ankea olitte (Adamus naureskelee). Oikeasti sanotte: "Miksi omaksuin sen, tuon vakavuuden, tavallaan ylipyhyyden?" No, koska sen massatietoisuus käski teitä tekemään.



Nimittäin Kuthumi – rakastan Kuthumia. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten muututaan ankeimmasta ihmisestä, joka on koskaan kulkenut tällä planeetalla. Oikeasti – voi, niin vakava ja kaikessa oli kyse säännöistä ja vanhempiensa tekemisestä onnelliseksi. Yksi ankeimmista asioista, jonka voi tehdä, on yrittää tehdä vanhempansa onnellisiksi. Seuraava on yrittää tehdä lapsensa onnellisiksi, joo. Se sai kaikilta teiltä, jotka kuuntelette netissä, ison: "Voi kyllä." (Adamus naureskelee)



Kuthumi oli hyvin ankea. Tarkoitan, että hän pystyisi tyhjentämään koko baarin – jos hän olisi koskaan mennyt sellaiseen, muttei hän koskaan mennyt, koska hän oli liian ankea ollakseen baarissa (muutama naurahdus). Hän tyhjentäisi koko baarin, koska kaikki tuntisivat sen. Hän alkaisi esittää kaikkia näitä kysymyksiä: "No, mitä tässä drinkissä on? Ja mitä tuossa on? Ja mitä se tekee minulle? Ja onko tämä laillista? Ja …" Ankeita kysymyksiä. Juo vain se hiton drinkki, Kuthumi! Vain juo se! (Naurua)



Mutta eivätkö monet teistä ole olleet sellaisia henkisellä matkalla? "No, mitä minun pitäisi tehdä? Millaista tästä tulee? Mitä tulee seuraavaksi? Teenkö tämän oikein? Missä on käsikirja, joka kertoo minulle, mitä tehdä?" Vain tee se!! (Lisää naurua)



Kuthumi oli hyvin ankea …



YLEISÖ: Miten ankea hän oli? (Lisää naurua)



ADAMUS: Hän oli niin ankea, että hän voi mennä – tämä on tositarina – bordelliin, ilotaloon ja nukuttaa kaikki. Saada kaikki nukahtamaan. No, hän alkoi kysyä: "Onko sinulla mitään sairauksia? Ja onko sinulla mitään, tiedättehän …" Ääh! "Mitä söit tänään aamiaiseksi?" Vain tee se, Kuthumi! Vain tee se!



Joka tapauksessa, vedetään kunnolla syvään henkeä.



Hän pääsi yli ankeudesta, ja sitten hänestä tuli valo. Hänestä tuli todellinen valo, joka oli täynnä iloa. Hänestä ei tullut enää koskaan vakava, hän oli aina hetkessä, aina ilossa, hän ei jumiutunut koskaan mieleen, hänestä ei tullut koskaan opettajamainen, ei koskaan ikävystyttävä. Esittäkää hänelle kysymys … Esittäisitte vakavan kysymyksen ja hän kertoisi vitsin, koska hän tiesi, mitä oikeasti tapahtui. Kun joku tulisi sanomaan: "Mestari, missä on tie valaistumiseen?" hän kertoisi tälle vitsin, täysin aiheen ulkopuolelta. Ja se häiritsisi tuota ihmistä riittävästi, jotta hän lakkaisi olemasta niin vakava. Ei ole mitään tietä. Ei ole mitään polkua valaistumiseen. Se kaikki on vain sallimisessa. Se on siinä.



Mutta häiritsen teitä tarkoituksella.



Ihmisen menettäminen



Hassu asia tapahtuu nyt kaiken tämän häirinnän, kaikkien tarinoiden ja kaiken muun myötä. Olette luultavasti ihmetelleet viime aikoina, noin viimeisten 10 päivän aikana: "Mitä minulle tapahtuu? Tunnen hajoavani, ei ole tavallaan kasassa."



Rakas mestari, olet tässä menettämässä ihmisen. Nimittäin tuo ihminen, tuo ankea ja harmaa ihminen, tavallaan leijuu pois. Kenties paremmin sanottuna, tavallaan … tiedätte, millaista on kuin käärme luo nahkansa, erityisesti jos tuo käärme piti tuota nahkaa identiteettinään, koska sen se näki ja tunsi lukerrellessaan maassa, ja sitten se alkaa menettää tuon nahan.



Teistä vedetään nyt suuri osa pois. Ette menetä sitä, mutta se poistetaan tavallaan – kerros, valtava kerros – jotta voitte paljastaa mestarin.



Ihminen erotetaan tällä erää. Se integroituu lopulta, mutta ensin se laitetaan muihin ulottuvuuksiin, unitilaanne yöllä.



Ihmisosa joka oli ankea, väritön, ei koskaan luoja, addiktoitunut energiaan, se asia johon samaistuitte monilla tavoilla, vedetään nyt pois kuin suomut, kuin puun kaarna, eläimen suomut. Joinain päivinä tosiaan tuntuu siltä, että sitä vedetään pois. Toisina päivinä se tuntuu vain putoavan pois. Se on hyvin mielenkiintoinen, mutta joskus epämiellyttävä tilanne.



Ihmisidentiteetti joka oli hyvin kovettunut, hyvin tiukka, irtoaa nyt. Se menee muihin uniulottuvuuksiin, ja siitä syystä monet unet ovat taas kerran olleet hyvin intensiivisiä. Tuosta ihmisestä on tulossa oma aspektinsa, ja sitä kuoritaan nyt pois teistä, tietoisuudestanne.



Tuo aspekti menee uniulottuvuuksiinne, siellä se pääsee lopulta viisauteen. Mutta se leikkii noissa ulottuvuuksissa tällä hetkellä ja yrittää edelleen löytää ratkaisua hyvin moniin asioihin, joita sille on tapahtunut tässä elämässä – tuolle ihmisaspektille. Se menee vierailemaan ihmisten luona menneisyydestä, vanhoihin kokemuksiin menneisyydestä. Oivallatte sen unissanne yöllä, ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu? Miksi on näitä turhautumisen ja loppuunsaattamattomuuden tunteita? Miksi on näitä tunteita, että ihminen menee melkein taaksepäin, vaikka olette tehneet hyvää irtipäästämistyötä?"



Se menee merkittävään viritykseen, voitaisiin sanoa. Tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin, ei-uni-ulottuvuuksiin, vaan toisiin ulottuvuuksiin, joissa se saa paljon aikaa ja hiljaisuutta itselleen. Kyllä, myös ollessaan uniulottuvuuksissa, se on hiljaisessa ulottuvuudessa yksin, eristyksissä, kaukana kaikesta.



Se itkee siellä. Se kapinoi siellä. Se käy läpi yrityksiään ratkaista ongelmia: "Miksi ylipäätään tulin maan päälle? Miksi otin itselleni niin paljon vihaa ja tuskaa?" Se käsittelee itseään siellä, ja se on hyvin, hyvin vaikeaa sille. Mutta se ei oikeastaan vaikuta teihin kovin paljon elävänä mestarina. Tunnette tätä tapahtuvan siellä. Tunnette sen, mutta se ei pysty sekaantumaan elämäänne.



Tällä hetkellä kun olemme todellisena luojana olemisen kauniissa paikassa, ihmisaspektia vedetään pois, irrotetaan. Voisitte olla melkein kuin … Teillä on planeetallanne luontokappale nimeltään "kilpikonna" – melkein kuin kilpi otettaisiin pois ja vietäisiin jonnekin muualle, jottei teillä ole tuota asioihin puuttumista. Tunnette sen, kyllä, mutta se ei suoran puutu teidän elämäänne.



Lopulta kaikki integroidaan. Lopulta se tulee takaisin viisaana ihmisenä, täydentyneenä ihmisenä. Se palaa takaisin ja liittyy mestariin, "minä olen" -olemukseen. Se tulee takaisin ja liittyy teihin elämässä.



Tätä ei pidä ottaa kevyesti. Toisin sanoen, tämä on iso askel. Jos olette viime aikoina ihmetelleet: "Miksi on näitä kummallisia tunteita?". No, koska ihmisaspekti olen lähdössä pois.



Vedetään syvään henkeä tässä ja pelkästään sallitaan.



Se ei olisi ollut mahdollista ilman sallimista, ilman viisautta, ilman mestaria, ilman ymmärrystä energiasta.



Ilman noita asioita ihmisaspekti olisi roikkunut kiinni. Se olisi kaivautunut syvemmälle. Se olisi tehnyt kovemman kuoren. Mutta juuri nyt otatte syvään henkeä, mestari ja ihminen, ja sallitte sen mennä sujuvasti sinne, minne sen täytyy mennä.



Ihmisitse on ollut täynnä tunteita. Se on elänyt tunnemeressä. Se on ollut riippuvainen draamasta ja tunteista. Niille ei ole sijaa siellä, minne mestari menee. Se on valheellista, valheellinen todellisuus. Se on itse asiassa valheellista energiadynamiikkaa – tunteet, draama ja kaikki vastaava.



Silloin kun ei ymmärretä energian ja elämän eroa, on taipumusta addiktoitua kovasti draamaan. Se on yksi harvoista asioista, jotka tuovat vähän energiaa elämään. Sille ei ole sijaa mestarin elämässä. Mestari käsittelee mestarin energiaa, puhdasta energiaa.



Mestari tuo tietoisuutta ja luomista. Sitten tulee energiaa, joka sallii kokemisen, ilon ja yksinkertaisuuden.



Ihmisaspektikerros on menossa pois.



Se koulutetaan viisaudella. Se koulutetaan naurulla.



Joku saattaisi kysyä: "No, löytääkö ihmisaspekti ratkaisun?" Se ei ole pointtina tässä. Siinä ei ole kyse minkään ratkaisemisesta. Siinä on kyse hyväksymisestä. Siinä on suuri ero. Ratkaisu merkitsee kaiken yhdistymistä onnelliseksi lopuksi. Kyse ei ole siitä.



Kyse on hyväksynnästä, ihmisen lopulta sanoessa vain: "Olin tässä kokemassa." Se on siinä. Ei tarvetta ratkaisuun.



Ja te, miten kutsumme teitä nyt – ihmiseksi? mestariksi? En tiedä, mutta tunnette olevanne hyvin vereslihalla, kun tämä vanha ihmiskerros, ihmisaspekti, lähtee pois – poistetaan, kuten sanon. Se tavallaan putoaa pois, mutta joskus sitä täytyy myös nykiä pois. Mutta kun tätä tapahtuu, teistä tuntuu hyvin herkältä, vereslihalla olevalta, tavallaan suojattomalta. Mutta todellisuudessa kehitätte korkeampaa ja korkeampaa tiedostamisastetta.



Tiedätte, että kun ihmisestä tuli kärttyisämpi, rajoittuneempi, se vähensi todella tietoisuutta. Ja kun tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin joksikin aikaa, olette hyvin, hyvin herkkä asioille. Ja se on hyvä asia, koska ymmärrätte nyt energiaa tavalla, jolla ette ole ymmärtäneet koskaan ennen. Tunnette energian, koska oivallatte, että energian ja elämän välillä on ero.



Mutta saatatte myös tuntea, että olette haavoittuva. Hyvin suojaton. Ja kun tätä tapahtuu, muistakaa vain jotain hyvin yksinkertaista: energia on täällä palvelemassa teitä.



Kun tunnette olevanne hyvin suojaton, haavoittuva, kuin jonkin voisi hyökätä kimppuunne – psyykkinen energia tai koira – muistakaa, että kaikki on energiaa ja se on täällä palvelemassa teitä.



Saatatte ajatella, että vaatii paljon rohkeutta antaa itsenne tuntea niin suurta haavoittuvuutta, avoimuutta, suojattomuutta. Mutta alatte melko pian oppia, että kun energia tulee lähemmäs – se on aina siinä, mutta kun se tulee oikeasti lähelle tietoisuuttanne – sekin mitä kutsuttaisiin huonoksi energiaksi, muuntuu yhtäkkiä. Ei ole huonoa tai hyvää energiaa. On vain energiaa.



Sanotaanpa, että tässä hyvin haavoittuvassa tilassa, jossa ihmisaspektin kuori on lähtenyt, tunnette psyykkistä, huonoa energiaa tulevan kohti. Silloin vedätte syvään henkeä "minä olen" -olemukseen – "minä olen, minä olen olemassa". Tuo energia voisi tulla todella lähelle, kuin hyökkäävä, ilkeä, pimeä energia. Ja sitten yhtäkkiä juuri hetkeä ennen, kuin se tarttuu teihin, se muuntuu.



Vähän pelottavaa, kun se tulee äiin lähelle, mutta yhtäkkiä oivallatte, että se on vain energiaa. Se ei ole elämä. Se ei ole elämä, joka kohtelee teitä ankarasti. Se ei ole elämä, jolla on kohtalo teille. Se on vain energiaa. Ja sitten siitä tulee hauskaa, ystäväni. Siitä tulee hauskaa.



Kun olette saaneet muutamia pelottavia kokemuksia energian kanssa – juuri kun se on kuin kierähtämässä ylitsenne, kuin repimässä teidät kappaleiksi – ja pidätte pintanne, ette säpsähdä, ei silmänne rävähdä, ja se tulee niin lähelle, että luulette sen hotkaisevan teidät, niin pum! se muuntuu energiaksi, joka on täällä palvelemassa teitä. Silloin siitä tulee hauskaa.



Mitä teette tuolla energialla? No, ette ole ankea. Ette seiso katselemassa sitä ja kysy, mistä se tuli. Ruumiillistatte sen. Ruumiillistatte tuon energian fyysisesti ja psyykkisesti. Ja sitten haluatte tanssia, laulaa, juosta. Tunnette olevanne hyvin virkistynyt, ilossa. Teistä tuntuu kuin tuhannelta väriltä. Ei 50 harmaan sävyltä (suom. huom. elokuvan nimi "fifty shades of gray"), vaan tuhannelta (vähän naureskelua), tuhannelta väriltä yhtä aikaa.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä.



Ihmisaspekti menee muihin ulottuvuuksiin tällä hetkellä. Se kaikki on vanhaa kamaa.



(Tauko)



Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä hetki. Vau.



(Tauko)



Kurkistetaanpa vähän siihen, kun olemme tässä. Siis ihmisaspekti on melkein kuin kuori tai kerroksia tai suomuja, ja nyt ne lähtevät pois. Miltä se näyttää? Miltä se tuntuu nyt?



Kun tuo vanha haarniska lähtee pois, tuo vanha aspekti, mitä siinä on?



Katsokaa. Sallikaa tuntua, mitä siinä on.



(Tauko)



Mitä on aina ollut siinä, mutta peitettynä.



(Pidempi tauko)



Kaikki mihin olette samaistuneet ihmisitsenä, jähmettyy tällä hetkellä aspektiksi, ja se lähtee pois, tavallaan erityishoitoon.



Kohtaatte sen aika ajoin unitilassa, vain tunteissa joita teillä on. Tunnutte toisiaan hyvin hajonneelta, kuin: "Missä tuo osani on? Mitä sille tapahtui?" No, se tulee takaisin, mutta se tulee takaisin hyvin erilaisena.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



(Tauko, kun musiikki loppuu)



Oikein kunnolla syvään henkeä. Oi!



Hyvä. Mitä muutoksia tänään! Hmm.



Lopetan siihen, mistä aloitin. Rakkaat shaumbrat, olemme kovasti aikataulusta edellä, eikä kyse ole siitä, että meillä on kiire, mutta – no, teillä oli kiire (muutamia naurahduksia) – käydään kokonainen sarja asioita läpi tultaessa ruumiillistuneeseen mestaruuteen, eikä ole paljon historiaa. Ei ole paljon asioita, joita voitte lukea siitä, koska olette ensimmäinen ryhmä tekemässä sitä. Luotte noita kirjoja. Luotte noita polkuja. Se on uskomaton kokemus, ja miten mielenkiintoista aikaa elätte.



Tämän myötä, rakkaat ystävät, suuri ilo olla kanssanne tänään. Toivottavasti saitte muutamat naurut. Toivottavasti saitte vähän informaatiota, ja tiedän, että teitte paljon sallimista. Se toi meidät tähän.



Ja muistakaa tietysti aina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 104 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 7, 8, 9, 10, 11

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö