Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

21.9.2017 TIETOISUUSTILAT

ViestiKirjoittaja hammer » 25.09.2017 15:08

TIETOISUUSTILAT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen pystynyt kokemaan tietoisuustiloja, jotka hämmästyttävät minua, joissa tunnen sielun hyrisevän kehossani ja joissa olen täysin hurmiossa. Voisin olla kävelyllä, juoda kahvia Starbucksilla tai istuskella kotona tekemättä mitään erityistä.

En voi pitää sitä minkään tietyn tekniikan aikaansaamana. En ole koskaan päässyt meditaatiotilaan. En tee syvähengitystä. En noudata mitään ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa. En joogaa tai käytä kristalleja. En polta tupakkaa, sikaria, kannabista tai ota minkäänlaisia lisäravinteita, yrttejä tai lääkkeitä.

Mitä tulee kaikkien ongelmieni – tunnepuolen ja fyysisten – ratkaisemiseen, en voi sanoa olevani ongelmaton. Ympäristöni ei ole täydellinen kuva. En välitä paljon hyvästä kodinhoidosta. En ole ratkaissut kaikkia suhdeongelmiani. Tai taloudellisia ongelmiani.

Mutta en myöskään sorru mihinkään noista ratkaisemattomista ongelmista niin paljon kuin ennen. Niinpä tavallaan ne eivät ole enää merkittäviä.

Minulla on huonoja päiviä. Huonoja hetkiä. Mutta olen huomannut, että energian liikuttamisesta ja noiden huonojen hetkien muuntamisesta tulee helpompaa. Jos hyväksyn nuo tunteet, on kyse sitten pelosta, surusta, toivottomuudesta, vihasta, turhautumisesta, tylsyydestä … se on vaikea paikka. Minusta on helpompaa tuntea jotain todella synkkää tunnetta kuin tylsyyttä. Me ihmiset haluamme tuntea, ja tylsyys on melkein tunteettomuutta.

Niinpä ne näyttävät kulkevan lävitseni ja näytän saavan jälleen tuon autuaan tunteen.

Noiden synkempien tunteiden tunteminen, omistamatta niitä, on tuo eliksiiri. Yrittämättä rämpiä ulos niistä tai analysoida niitä. Pysyä tuossa tunteessa, ei mielessä. Heti kun yritän korjata sitä yrittämällä ottaa selvää siitä, olen taas mielessäni. Se tuntuu pysäyttävän virtauksen.

Suurin yllätys minulle koko tässä ruumiillistuneen valaistumisen prosessissa on, että minun ei tarvitse yrittää parantaa itseäni ihmisenä, Mariana.

Minun ei tarvitse ratkaista ongelmiani – terveys-, talous- tai suhdeongelmiani. Minun ei tarvitse tulla paremmaksi ihmiseksi. Viisaammaksi, myötätuntoisemmaksi, fokusoituneemmaksi, enemmän miksi tahansa. Koska ihmisitseni ei ole kovin hyvä tuossa myötätunnossa, tuossa viisaudessa. Itse asiassa ihmisitseni on melko epävarma, melko huolissaan ja rakastaa puolustaa rajoituksiaan.

Minusta on uskomatonta, että ikuinen itseni, sieluni, ei oikeasti odota minun "saavan hommaa kuntoon" Mariana. Sieluni haluaa vain olla elämässä kanssani, juuri sellaisena kuin olen.

Ihmisitselleni, Marialle, se on vähän hullua. Miksi tämä suurenmoinen sielu olisi kiinnostunut jostakusta, joka roikkuu edelleen kiinni vanhoissa kaavoissa ja jolla ei oikeasti ole aavistustakaan, miten luodaan terveyttä, varallisuutta ja intohimoa?

Mutta olen tehnyt sitä. Olen tunnustellut tilannetta sieluni kanssa. Olen rentoutunut enemmän ja antanut tämän toisen osani olla vain kanssani. Minun ei tarvitse ponnistella, todistaa arvoani tai tehdä myönnytyksiä itseni suhteen millään tavalla. Olen päästänyt hänet vain sisään.

OLEN TÄSSÄ

Marian sieluna olen hurmioitunut siitä, että hän on sallinut minun tulla niin lähelle. Olen täynnä iloa kyvystä kokea hänet, kaikki hänen aistinsa ja tämän ympäristön niin intiimisti.

Ja kun olemme yhdistyneet, hän tuntee välittömästi turvaa. Hän tuntee läsnäoloni, ja hän tuntee elämää tavalla, jolla hän ei ole koskaan ennen tuntenut. Ja niin minäkin. Tunnen hänen kehonsa kautta hyvin paljon nautintoa. Voin yhdistyä fyysisyyteen, luontoon, ruokaan, musiikkiin, taiteeseen. Noina aikoina kun hän sallii minun olla kanssaan niin intiimisti, sulaudun yhteen kaikkien Maan elementtien kanssa ja tuon sisään kaiken eteerisen.

Joskus olen liikaa hänelle, joten hän pyytää minua perääntymään. Ja teen sen, rakkaudesta ja kunnioituksesta häntä kohtaan. Mutta hän sallii minun jäädä enemmän ja enemmän. Hän totuttelee säteilyyni kehossaan. Ja hänen kehonsa alkaa hyötyä tuosta säteilystä.

Hän luottaa minuun enemmän. Hän luottaa kokemukseen enemmän. Aikanaan hän luottaa minun tuovan itselleen asioita, joiden tuomisesta elämäänsä hän luuli olevansa vastuussa.

Mutta hän luottaa enemmän ja enemmän tunteisiin. Hän luottaa, että on turvallista tuntea hillitöntä iloa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

22.9.2017 JUMALAINEN FEMINIINISYYS PUHUU MIEHILLE

ViestiKirjoittaja hammer » 26.09.2017 07:13

JUMALAINEN FEMINIINISYYS PUHUU MIEHILLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen Jumalainen feminiinisyys, ja olen täällä puhumassa rohkeille miehille, jotka ovat transformaation eturintamassa siirryttäessä hiilipohjaisesta kristallipohjaiseen todellisuuteen. Puhun niille, jotka ovat tietoisuusmuutoksen eturintamassa, jollaista ei ole tehty aiemmin niin suurella joukolla.

Kumarran teitä, sillä tämä polku ei ole helppo, mutta toisaalta te joille puhun, ette valitse helppoa tietä. Valitsette seikkailutien. Mielenkiintoisen tien.

Olette täällä syistä, joita ette ehkä vielä ymmärrä ihmistasollanne. Mutta sielutasolla olette täällä yhdistymässä taas jumalaiseen feminiinisyyteenne. Olette täällä parantamassa sekä maskuliinisuutenne että feminiinisyytenne haavat, ja sisäisen lapsenne haavat. Sillä ne ovat haavoittuneet tarpeellisesta erillisyydestä jumalaiseen olemukseenne. Sieluunne.

Tämä parantuminen tehdään yksinkertaisesti sillä, mitä teette – kutsumalla sielu kanssanne kehoonne ja elämäänne. Mutta "yksinkertaisesti" ei aina merkitse "helposti". Se on haastavaa kaikelle, mitä teille on opetettu miehenä. Se vaatii teitä tuntemaan asioita, joita ette ehkä ole tottuneet tuntemaan … sellaisia asioita kuin suru, murhe, hylkäämisen tunne. Ja myös syvän ilon tunne, joka voi tulla kauttanne aistillisesti, kaikkien ihmisaistienne kautta.

Miehinä teihin on iskostettu opetuksia, jotka menevät sitä vastaan, että elämä tunnetaan aistillisesti. Näette, miten toisia miehiä, jotka ruumiillistavat feminiiniluontonsa … niitä jotka ovat kosketuksissa aistillisuuteensa … kohdellaan maailmassa. Mutta ei ole muuta tapaa, jolla tämä toimii, tämä kokeilu nimeltään "valokehointegrointi". Sekä miesten että naisten täytyy sallia elämän aistillisuus sielunsa kautta.

Jumalaisena feminiinisyytenä en koskaan tarkoittanut, että tunnette minun hylänneen teidät. Mutta olette pyrkineet niin suuren osan matkastanne löytämään sitä, minkä uskoitte tyydyttävän minua, että aloitte tuntea, etten ollut siinä enää.

Suutuitte kovasti minulle ja ilmaisitte tuota vihaa monin tavoin. Minä vuorostani aloin tuntea syyllisyyttä ja yritin tyynnytellä vihaanne monin tavoin.

Mutta tuo historia on tullut loppuunsa tällä planeetalla kaikkien teidän miesten myötä, jotka luette tätä. Teistä on nyt tulossa taas kerran mies, joka on integroitunut jumalaisen vastineensa, rakkaan feminiinisyytensä, kanssa.

Luotte häneen taas kerran. Luotatte, että hän luo sydämenne toiveet. Rakastatte ja kunnioitatte häntä, kun hän on rakastaa ja kunnioittaa teitä. Alatte tuntea eheyttä taas.

Se vaatii teiltä miehinä jotain, mikä on hyvin haastavaa. Teidän täytyy päästää irti mielen kontrollista elämässänne. Teidän täytyy avata sydämenne. Portti tunteisiin. Siellä asuu vapautenne.

Monilla miehillä on nyt sydänvaivoja tunteiden avautumisen vuoksi. Älkää pelätkö näitä oireita, sillä ne ovat vain vanhojen, jumiutuneiden energioiden liikettä. Sallikaa kaikkien tunteiden virrata. Sallikaa sielun muuntaa puolestanne kaikki vanhat ja jumiutuneet energiat. Ei ole todellakaan mitään pelättävää.

SISÄINEN LAPSENNE

Teitä pyydetään olemaan myös sisäisen lapsenne kanssa. Tuon pienen pojan sisällänne, joka haluaa kovasti olla kanssanne nyt. Hän on täynnä elämäniloa. Mutta teidän täytyy myös antaa tunnustusta hänelle. Kuunnelkaa häntä. Hän on ehkä yrittänyt saada huomionne vähemmän mukavilla tavoilla. Hän rakastaa teitä ja haluaa teidän pitävän kädestä, syleillen lempeästi häntä. Kenties hänen täytyy vuodattaa myös muutama kyynel.

Hän on porttinne sieluun. Hän tutustuttaa teidät taas innostukseen elämää kohtaan. Hänen silmiensä kautta tunnette, kuin kokevanne asioita ensimmäistä kertaa. Ruoka, musiikki, kävely luonnossa. Yksinkertaisimmat asiat on ladattu jollakin, mitä ette ole tunteet hyvin pitkään aikaan. Selkeyden ja viattomuuden kera, joka hämmästyttää teitä.

Pärjäätte kaikki hienosti. Teitä kaikkia rakastetaan syvästi ja kunnioitetaan hyvin työlään polun kulkemisesta, sillä helpompi tie olisi ollut elää taas kerran elämä perinteisenä miehenä.

Kutsukaa minua, jumalaista feminiinisyyttänne aina, kun tunnette tarvetta, sillä olen aina kanssanne.

Syvässä rakkaudessa teitä kohtaan. Namaste.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

24.9.2017 AITONA OLEMISEN TAITO

ViestiKirjoittaja hammer » 29.09.2017 19:13

AITONA OLEMISEN TAITO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Niin olin taas kerran tulossa tyhjäksi ja tuijotin ensin Netflixin ja sitten Amazonin katselulistaani. Sitä tapahtuu, ja se on vähän masentavaa. En juuri mitään katsottavaa jäljellä. Katselin rakastamieni televisio-ohjelmien ja elokuvien tulemista roskaksi, ja ne joita kokeilen, ovat parhaimmillaan hieman viihdyttäviä. Ja juuri kun luulen, että voin innostua jostain, päähenkilönä – kenties syyttäjänä tai CIA-agenttina – on nainen, joka on fyysisesti virheetön, alle 25-vuotias ja näyttää siltä, kuin poseeraisi Voguessa. Jopa vihollisen ammuttua hänen hiuksensa ja meikkinsä ovat moitteettomat. Samaan aikaan hänen miesvastineensa, no, näyttävät ihmiseltä.

En yksinkertaisesti pystynyt nielemään sitä enää. Niinpä nousin ylös sohvalta, sysäsin perunalastut pois sylistäni ja pyyhkäisin suklaan huuliltani. Oli aika ottaa kantaa!!!

TEPASTELE YLPEÄNÄ

Päätin, että veisin kuuskyt-ja-risat-itseni – kaikki fyysiset puutteeni, huokoisen ihoni, harmaantuvat hiukseni, ei-muotinäytösmallin kehoni … ei-jääkaapinvalkoiset hampaani – Starbucksille, enkä edes yrittäisi saada vaatteitani sointumaan yhteen. Kenties laittaisin jopa eriparisukat. Ehkä hampaissani olisi pinaattia.

Ja tepastelisin rohkeasti ja ylpeästi kauniin epätäydellisenä itsenäni … Starbucksille.

Se meni hyvin, kunnes kompastuin ja kaaduin poistu-nopeasti-näytökseen. Tuote lensi kaikkialle. Mutta annoinko sen lannistaa itseäni? En antanut. Nousin ylös, pudistelin vaatteeni ja pidin pään pystyssä, kun jatkoin tepastelua vapaaseen pöytään, joka oli aivan kahvilan keskellä.

En aikonut ujostella nyt. Nyt kuin minulla oli kaikkien huomio. Se oli täydellistä. Nyt he näkisivät sellaisen, joka oli rento itsensä juuri sellaisena, kuin oli. Tietävätkö he, kuka olen?

OLEN MESTARI JA OLEN IHMINEN

Kyse ei ole täydellisenä ihmisenä olemisesta. Itse asiassa ihmisitsemme hyväksyminen sellaisena, kuin se on, nopeuttaa valaistumistamme. Tuossa hyväksymisessä on alkemiaa, jossa sielumme alkaa tehdä kaikkea tarvittavaa tasapainotusta. Syötkö liikaa rapuja? Juotko vähän liikaa viiniä? Etkö harjaa hampaitasi joka päivä? Onko kotisi vähän likainen? Ei läpäise valkoisen hansikkaan testiä?

Onko sinulla edelleen ihmissuhdeongelmia? Terveysongelmia? Vähän ylipainoa? Paljon ylipainoa? Monia ongelmia? Oletko ärtynyt, kärsimätön, masentunut, vihainen? Kyllästynyt? Intohimoton?

Juuri nyt minun pitäisi esitellä oma-apukirja, jossa on ratkaisut kaikkiin ongelmiisi, ja se maksaa vain 19.99 dollaria.

Mutta sen sijaan annan sinulle tämän. Voitko olla ok tuon ihmisen osalta? Voitko hyväksyä tuon ihmisen, joka on vähemmän, mitä sinä tai joku muu pitää täydellisenä? Tai mitä pitäisit rakkauden tai yltäkylläisyyden tai terveyden arvoisena? Mitä pitäisit riittävän hyvänä olemaan mestari?

Oletko kyllästynyt yrittämään tehdä ihmisitsestäsi paremman? Jos vastaus on "kyllä", jatka lukemista. Jos vastaus on "ei" ja ajattelet edelleen, että sinun täytyy parantaa ihmisitseäsi jollain tavalla, sinun olisi ehkä parempi olla paikallisen kirjakaupan oma-apuosastolla.

KATSE LAPSIIN

Jos etsimme roolimalleja olennosta, joka voi olla itsensä ujostelematta, katso vain lapsia. He ovat oikukkaita, äänekkäitä, kömpelöitä, kantavat kaurapuuroa tai suklaamaitoa ylpeästi kasvoillaan. He kakkaavat housuihinsa ja aikuiset sanovat heille "ooo" ja "aaa" kaiken päivää. Pidämme heitä ihailtavina.

He voivat joutua poistu-nopeasti-näytökseen ja pahinta mikä voi tapahtua, on, että vanhempi nappaa heidät ja lähtee kahvilasta.

Voitko hyväksyä, että olet juuri siinä, missä sinun tarvitsee olla, missä ikinä oletkin? Voitko hyväksyä, että olet täydellinen jumalaitsesi silmissä? No, älä ole kova itsellesi, jos et pysty täysin hyväksymään ihmisitseäsi. Sinut on ihmisenä ehdollistettu tuomitsemaan itsesi. Ole siis kiltti itsellesi.

Mutta voitko rentoutua riittävästi, jotta ns. epätäydellinen itsesi voi oikeasti alkaa nauttia elämästä tällä planeetalla? Tehdä, mitä voit, ollaksesi elämässä? Syödä pastasi tai jäätelösi antaumuksella? Nauttia sikareistasi tai viinistäsi tai kahvistasi, olematta huolissasi kaloreista tai kemikaaleista?

Voitko tanssia niin, kuin kukaan ei katselisi? Vaikka se olisi omassa olohuoneessasi Gypsy Kingsien tahtiin?

Voitko nauttia elämästäsi sellaisena, kuin se on nyt, parhaan kykysi mukaan? Koska se vie pitkälle valaistumisesi nopeuttamisessa ja sallii sielusi tulla lähemmäs, lisätä elämäniloasi ja ratkaista kaikki ongelmat, jotka vaivaavat sinua.

Hyväksyminen parhaan kykysi mukaan, ja nauttiminen niin paljon, kuin pystyt, ovat transformaatioeliksiiriä. Ne oikeasti ovat. Mene siis ulos ja tepastele ylpeänä. Ihmisenä ja mestarina …

Varo vain askeliasi näytöstilanteissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

26.9.2017 ULOS TULEMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 29.09.2017 19:56

ULOS TULEMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kirjoittajan huomautus: olet ehkä pannut merkille, että olen julkaissut tavallista useammin. Ollessani "lomalla" viime kuussa, tunsin inspiraatiota ja päädyin kirjoittamaan odotettua enemmän. Sen seurauksena minulla on muutama postaus jonossa.)

Minulla on rakas ystävä, jonka olen tuntenut melkein 50 vuotta. Olen nähnyt hänen käyvän elämässään rankkoja aikoja läpi ja auttanut häntä siinä. Aika jolloin hän alkoi hyväksyä homoseksuaalisuutensa. Se ei voinut olla helppoa – purkaa 5-vuotinen avioliitto naisen kanssa ja olla lähimpien väärinymmärtämä, jopa torjuma. Ja elää kaikki nuo vuodet vain varjona siitä, kuka hän oikeasti on.

Useiden vuosikymmenien jälkeen hän on nyt onnellisempi kuin koskaan, hän ja miehensä. Heillä on rakastava ja tukeva suhde.

Kaikkina noina vuosina en oivaltanut, että minäkin "tulisin ulos". Koko elämäni olen tiennyt, että minussa oli jotain erilaista. Tiesin, etten sopinut "normiin" tässä maailmassa sellaisena, kuin se oli. Tiesin, että se oli olemassa, tämä osani, mutta yritin tukahduttaa sen, koska tunsin, että toiset eivät ymmärtäneet ja he pilkkaisivat minua ja torjuisivat minut. Mahdollisesti vahingoittaisivat minua.

Niinpä yritin sopia joukkoon. Yritin käyttäytyä kuin kaikki muut. Tein kovasti töitä tehdäkseni toisten olon mukavaksi, ja toiset rakastivat seuraani, koska olin niin avoin ja hyväksyin, keitä he olivat.

Mutta tästä osastani, tästä kasvavasta oivalluksestani, tuli pakottavampi. En voinut teeskennellä, ettei sitä ollut. Se oli osani, jota tarvitsi ilmaista. En voinut enää ottaa varman päälle. Niinpä löysin kirjoja ja pieniä ihmisryhmiä, jotka ymmärsivät, mitä minä aloin ymmärtää.

Huomasin, että mitä enemmän aloin hyväksyä tämän osani, sitä vähemmän ja vähemmän oli ihmisiä, jotka voivat samaistua elämääni ja kuulua lähiyhteisööni, ainakaan haluamallani tavalla. Edes perhe ja läheiset ystävät. Minun täytyi antaa hyvin monien heistä mennä. Ei vihasta, vaan koska tiesin, että oli aika siirtyä eteenpäin.

Samaan aikaan näytti siltä, että oli enemmän ja enemmän ryhmiä, kirjoja ja nettisivuja, jotka oli omistettu tälle uudelle tietoisuudelle. Ja se oli rohkaisevaa. En saanut tarpeekseni niistä. Tarvitsin niin kovasti vahvistusta. Koska maailma jossa elin, ei voinut ymmärtää, vielä vähemmän tukea, tätä uutta tietoisuutta, joka alkoi ilmestyä esiin sisälläni.

Mutta sitten taas aloin tunnistaa itseni eräänlaiseksi pioneeriksi muiden joukossa, muutospioneeriksi. Ja se polku on tavallisesti yksinäinen.

Kuten ystäväni kohdalla, se ei ole sellaista, minkä päätin vain puolihuolimattomasti hyväksyä. Se minä olen. Se on ytimeni.

Ja on mielenkiintoista, että myös jotkut joita olen auttanut ja jotka tunsivat, että heitä on käytetty hyväksi ja heidät on ymmärretty väärin siksi, että he hyväksyivät muiden "epänormaalina" pitämän elämäntyylin, torjuivat oman väärinymmärryksensä vuoksi sen, mitä pidin omana totuutenani. Tuon totuuden ollessa sielun olemassaolo ja sen ikuinen elämä.

Se on ironista, koska he kaikista ihmisistä olisivat herkkiä sille, miltä se tuntuu. Miltä tuntuu olla sivuutettu ja jopa halveksittu itsenään olemisen vuoksi.

Ymmärrän sen. Uusi tietoisuus niputetaan aivan liian usein järjestyneiden uskontojen kanssa, jotka tekivät mahtavaa työtä homoseksuaalisuuden torjumisessa. Ei siis ole mikään yllätys, etteivät nuo syrjityt haluaisi hyväksyä edes keskustelua sielusta tai mistään luonteeltaan henkisestä.

Mutta ironista kyllä, uudessa tietoisuudessa olevilla on sama paha maku suussa torjumisesta ja tulemisesta kirkkojen haastamaksi new agessa "puuhastelun" vuoksi. Demonit riivaavat meitä hyväksyessämme käsityksen sielusta, joka asuu meissä. Ollen antamatta voimaamme jollekin kopealle, tuomitsevalle, ulkopuoliselle miesjumalalle.

OLEN TÄSSÄ, OLEN SELKEÄ, PÄÄSE YLI SIITÄ!

Siis myös minulle ulos tuleminen on ollut prosessi. Astuen ulos mukavuusalueilta, joilla tunsin olevani turvassa. Päästäen enemmän ja enemmän irti peloista ja epäilyistä, jotka pitivät minut kiinni perheessä ja kulttuurin määrittelemissä rooleissa.

Ja vaikka olen enemmän ja enemmän Itseni, toisiaan se on edelleen haastavaa. On niin helppoa luiskahtaa takaisin vanhaan rooliin. Sen kätkemiseen, kuka olen. Toisinaan se ei tunnu täysin turvalliselta.

Minusta näytti tuntuvan turvalliselta sieluni ilmaiseminen taiteen ja musiikin kautta ja noiden luovien ilmaisujen jakaminen. Myös joidenkin torjuessa, jotka eivät pystyneet samaistumaan niihin tai tunsivat ne uhkaksi.

Naiset joita kuvasin taiteessani, olivat voimakkaita, täysivaltaisia olentoja, ja se tuntui tekevän joidenkin olon hyvin epämukavaksi. He eivät olleet tyypillisiä naisia kulttuurimme määrittelemällä tavalla. Yllätyin löytäessäni tukea enimmäkseen homoyhteisöstä, ja tämä johtui siitä, että kuvaamani olennot olivat androgyynejä, jotka ruumiillistivat mies- ja naisolemustaan harmonisessa tasapainossa.

NÖYRIÄ ALOITUKSIA

Aloitin tämän blogin, koska halusin ilmaista sieluani ja saavuttaa laajemman yleisön, kuin oli mahdollista taidenäyttelyiden kautta ja esittämällä musiikkia paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa.

Ja aluksi tämä blogi näytti olevan piilossa. Käytännöllisesti katsoen olin netissä, mutta siihen ei reagoitu isosti. Ensisijaisesti sen vuoksi, että se oli uusi, ja toiseksi minussa oli osa, joka edelleen pidätteli. Olin epävarma ilmaisemaan sitä, minkä tunsin sydämessäni.

Minulta vei tovin sallia koko Itseni ilmaiseminen. Mutta kun avauduin enemmän sille, kuka olin sielutasolla, ja omistin sen enemmän, lukijakunta lisääntyi dramaattisesti, eikä minun tarvinnut tehdä mitään itseni optimoimiseksi hakukoneissa. En oikeastaan koskaan ajatellut sitä. Mutta yllätyin siitä, mihin minut sijoitettiin googlessa ja muissa hakukoneissa – liittyvänä ylösnousemukseen, valaistumiseen ja myös aiheisiin, jotka eivät sopineet ollenkaan. Minua alettiin siteerata muissa blogeissa ja jakaa monissa formaateissa ja monilla kielillä tekstinä, audiona ja videona. Ja sen kaiken järjesti minulle henkeni, itse tietoisuus, kunhan olin aito ja nautin siitä, mitä loin.

JULKAISE TAI MENEHDY

Eivätkä pelot mene kokonaan pois, ainakaan ihmisperspektiivistäni katsottuna. Juuri ennen kuin painan lähetä-nappulaa, minussa on osa, joka laukaistaan ja joka on huolissaan … "Loukkaanko jotakuta? Ovatko sanani liian radikaaleja? Haastetaanko minut totuudestani? Entä ne, jotka ovat läheisiä ja joista välitän … miten nämä sanat ja energiat vaikuttaisivat heihin?"

Ja se kaikki on hyvä asia, koska se auttaa minua kohtaamaan joitain noista vanhoista peloista itsessäni. Ne jotka olemme perineet ja jotka kertovat meille, että emme ole riittävän hyvä tai meidän pitäisi toimia vallitsevan tilan mukaisesti. Älä aiheuta ongelmia. Pidä matalaa profiilia. Pysy tutkakatveessa.

Meillä on päteviä perusteluja sen tekemiseen. Meitä on vainottu entisissä elämissä elämänilomme näyttämisestä sieluna. Ja tässäkin elämässä meistä on tuntunut, että meidän täytyi suojella tuota osaamme, kunnes tuntui turvalliselta jakaa se.

Jotkut ovat huolissaan, ettei heitä oteta vakavasti tai jotain pahempaa, jos heillä on ammatti, joka vaatii lineaarista ja loogista vasemman aivopuoliskon olemistapaa. Miten he voivat vaarantaa elantonsa jonkin vuoksi, jonka he eivät usko pitävän huolta heistä taloudellisesti? Heidän täytyy edelleen elää maailmassa, jossa taloudelliset resurssit ovat tarpeellinen osa elämää.

Ja niin paljon kun he palavat halusta jakaa tuon osan itsestään, sielunsa, ikuisen itsensä, he tuntevat olevansa jumissa ilkeässä pelkonoidankehässä.

On yksi suurimpia haasteita olla täällä kehittyneenä sieluna. Haluamme enemmän kuin mitään ruumiillistaa tietoisuutemme ja ilmaista sitä tavoilla, jotka tuovat meille iloa. Sitä tulimme tänne tekemään. Kuitenkin prosessi tuo esiin syvimmät pelkomme. Ja suurin pelko monilla on turvallisuus. Varmuus. Selviytyminen. Tulee se sitten talousongelmana tai terveys- tai suhdeongelmana. Siirtyminen eteenpäin työpaikoista ja suhteista jotka eivät enää tuo meille iloa, voi saada olomme tuntumaan hyvin haavoittuvalta ja vielä yksinäisemmältä.

Mutta henki, tietoisuus, ei tee myönnytyksiä itsensä osalta. Se halua ilmaista täysin omaa rakkauttaan itseä kohtaan. Ja se tuo valtavan energiamäärän. Ja tuo energia voi olla uhka mukavuusalueellemme – kuitenkin tuo energia huolehtii kaikista tarpeistamme ihmisenä.

HYVÄT UUTISET

Mutta meille tulee epämukavammaksi ja epämukavammaksi tukea kumpaakin puolta. Tulemme kohtaan, jossa uskollisuutemme ei ole enää sidottu syyllisyyteen, pelkoon ja velvollisuudentunteeseen, vaan iloon, huolettomuuteen, rauhaan ja intohimoon. Ja se tulee itsensä hyväksymisestä, ei yrityksestä tehdä ihmisitsestämme täydellinen. Ja vasta silloin olemme valmis mielen ja sydämen tukemisen osalta. Silloin astumme vapauteen.

Ystäväni muutti miehensä kanssa New Yorkin seudulta paikkaan, joka ei perinteisesti hyväksy vaihtoehtoisia elämäntyylejä. He tekivät pitkän hypyn ja tekivät muutoksia elämässään ja kotipesässään. Mutta he huomaavat, että heidät toivotetaan tervetulleeksi odottamattomilla tavoilla. Ja löytävät toisia, joiden kanssa jakaa elämänilonsa päivittäin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

27.9.2017 MUU

ViestiKirjoittaja hammer » 04.10.2017 18:56

MUU

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuten tiedät, me jotka olemme uuden tietoisuuden kärkijoukkoa, emme ole uskonto. Emme ole kultti, emme ole ateisteja emmekä ole edes new agea. Voitaisiin sanoa, että kuulumme ryhmään "muu".

Jos sinua lainkaan kiinnostaa, millä prosenttiosuudella maailman väestöstä on jokin uskonnollinen yhteys, niin se on 60% vuoden 2012 tutkimuksen mukaan. Kuten olet luultavasti arvannut, kristinusko paljastuu suurimmaksi – 31.5% tai 2.2 miljardia ihmistä. Kaikki muut uskonnot on lueteltu ja sitten ovat kategoriat "ei yhteyttä" ja "muu".

UUDELLA TIETOISUUDELLA EI OLE MAATA

Ylösnousemusta, valaistumisprosessia, ei esitetä myöskään ei-uskontona ns. standardimittausjärjestelmässä. Ellei meitä niputeta yhteen "ei yhteyttä" tai "muu" -kategorioiden kanssa.

Mutta tiedoksesi, meitä on karkeasti noin 0.05% maailman väestöstä. Ja tuossa pienessä määrässä on vielä pienempi prosenttiosuus, joka tekee sen ruumiillistuneen valaistumisen tyylillä … siis pysyy täällä fyysisessä kehossa valaistumisen jälkeen. Siis olemme käytännöllisesti katsoen murto-osa maailman väestön murto-osasta.

Jos siis jossain päiväsi kohdassa luulet, että olet vain yksi tavallinen ihminen, joka elää tavallista elämää, katso tätä kaunistelematonta dataa. Numerot eivät valehtele. Olet väestön murto-osaa, joka tuskin on riittävän suuri pidettäväksi edes tilastollisena. Ei, vaan oikeasti. Suurimmalla osalla muista ihmisistä ei ole aavistustakaan, että teet, mitä teet.

Emme ole edes new age –kategoriaa, vaikka datan kerääjät luultavasti niputtaisivat meidät siihen mukavuussyistä.

EI MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ

Kuten voimme nähdä, uskontoon perustuva väkivalta ja terrorismi heijastavat sen pimeää puolta toisiin uskontoihin. Joka uskonnolla on vihollisensa.

Mutta meille siinä ei ole mitään pelättävää. Kukaan ei järjestä joukkokokousta tai väkivaltaista terrorismia meitä vastaan, koska meitä ei tiedetä olevan edes olemassa. Kukaan ei polta kirkkojamme, koska meillä ei ole niitä. Pyhiä opinkappaleitamme ei revitä systemaattisesti, koska meillä ei ole niitäkään.

Ja suoraan sanottuna, kristityt ovat tavallaan kyllästyneet meihin jo. He yrittivät parhaansa, mutta vaikka harrastamme paholaisen töitä, he ovat enimmäkseen tyytyneet siihen, että olemme kadotettuja.

Todellinen vihollisemme saattaa hyvinkin olla new-agelaiset. He eivät oikein tiedä, mitä tekisivät meidän kanssamme. Ärsytämme heitä todella.

Väitämme heidän tapaansa olevamme oma jumalaitsemme, täysivaltainen luoja, mutta emme ole oikeasti kiinnostuneet salaliittoteorioista, Illuminatista, ufoista, energiaportaaleista, maailmanrauhasta, astraaliprojektiosta, kristalleista, entisen elämän regressiosta, yliaistillisista havainnoista, meditoinnista, auroista tai Shirley MacLainesta.

Monilla meistä new agella on paikkansa. Se on luonnollinen askel heräämisessä. Mutta useimmat new-agelaiset eivät ole vielä käyneet läpi sielun pimeää yötä. He ovat edelleen kuherruskuukausivaiheessa. He ovat etsijöitä.

Me olemme etsimisen ohi. Emme ole enää edes heräämässä. Useimmat meistä ovat siirtyneet tuon vaiheen läpi. Alamme siirtyä sanoista tekoihin mestareina. Eikä kyse ole siitä, että olemme kokeneet jonkinlaisen täydellisen aura-keho-mielen puhdistumisen. Olemme edelleen hyvin ihminen ja meillä on ihmisominaisuudet, mutta olemme myös mestari, joka on ihmisen osa, joka on täysin tietoinen ja ikuinen.

Käymme edelleen läpi integrointia, mutta emme odota ja haaskaa elämänvoimaenergiaa siihen, että jokin tai joku sinkoaa meidät 5D-nirvanaan.

Tiedämme, että mestaruudessa ei ole kyse täydellisyydestä. Siinä on kyse tunteidemme hallitsemisesta, päättäen olla sallimatta mielemme – siunausta sille – sanella, mitä haluamme tuntea. Koska tajuamme, että mieli, jätettynä oman onnensa nojaan, estää meitä kokemasta todellista iloa.

Tajuamme, että todellinen vapaus on vapautta mielen vankilasta. Kun sallimme hengen opastaa meidät ulos tuosta vankisellistä, saamme kokea melko orgastisia tietoisuustiloja.

Siis ei, emme ole uskonto, emmekä ole oikeastaan new agea. Olemme siirtyneet ohi tarpeesta nojata mihinkään ulkopuolella tunteaksemme itsemme kokonaiseksi ja eheäksi, vaan alamme nauttia kaikista asioista, joita täällä fyysisyydessä on, tavalla johon emme ole koskaan ennen kyenneet.

Meitä ei julkaista valtavirtatilastotiedoissa. Mutta olemme pienenä ryhmänä luoneet onnistuneesti oman ainutlaatuisen todellisuutemme 3D-todellisuuden rinnalle. Ja tuo todellisuus kasvaa. Jonain päivänä tietoisuutemme esitetään jossain tilastollisesti. Olemme historiankirjoissa (luultavasti e-kirjoja silloin) uuden tietoisuuden pioneereja täällä maan päällä.

Voitko kuvitella tulevasi takaisin jossain tulevaisuuden elämässä, jos päätät tehdä tämän uudestaan, ja istuvasi koulussa lukemassa itsestäsi. Kenties siinä lukee: Luku 1 – Muutospioneerit – uuden energian tuojat maaplaneetalle.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

29.9.2017 YHDEN NAISEN BÄNDI

ViestiKirjoittaja hammer » 05.10.2017 17:12

YHDEN NAISEN BÄNDI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
29.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistan, että silloin kun tein keikkoja toisen muusikon, lahjakkaan sähkökitaristin, kanssa, nautin niistä ajoista, jolloin pystytimme laitteitamme, harjoittelimme ja nauhoitimme kappaleita. Se kaikki kehittyi ja joka kerta oli jotain uutta ja tuoretta, mikä kehittyi työskentelystä jonkun toisen kanssa. Se oli synergistä. Toisinaan kuitenkin aikomukset törmäsivät yhteen, ja se oli turhauttavaa. Ja lopulta tiet erosivat, koska oli henkilökohtaisia ongelmia, joita ei voinut selvittää välillämme.

Emme olleet samalla sivulla liian monilla tasoilla. Yksi noista ongelmista oli, että vaikka hänellä oli hämmästyttävä kyky seurata tyyliäni ja ääntäni, hän oli yksinkertaisesti liian äänekäs. Myös äänitasojen säätämisen jälkeen hänen äänensä tuntui aina olevan minun "edessäni". Ja vaikka se toimi hänen sooloissaan, se ei ollut sopivaa siihen taustasoittoon, jota etsin.

Hän tuntui haluavan tulla kuulluksi ja rakasti tuota kovaäänistä rock and roll -tyylistä ääntä, jossa hän loisti.

Se ei ollut yksinkertaisesti tasapainossa. Ja tämä päti myös suhteeseen. Oli tarvitsevuutta, jota en pystynyt käsittelemään. Tapahtui eräänlaista itsensä ruokkimista. Olin siirtymässä pois hoivaaja- ja huolehtijaroolista, ja minusta se oli vähän liikaa. Halusin vain jonkun, jonka kanssa voisin soittaa musiikkia. En ollut kiinnostunut suhteesta. Mutta siihen päädyttiin, ja se lakkasi toimimasta.

Mutta se kaikki oli osa prosessia luoda omaa musiikkiani omassa studiossani. Ja vaikkei ole mitään vastaavaa, kuin yhdessä soittavat muusikot, huomasin, että voisin luoda tietokoneohjelmaa käyttämällä oman versioni studiomuusikoista täydentämään omaa ääntäni ja tyyliäni.

Tiedät luultavasti, mihin tämä on menossa.

YHDEN NAISEN BÄNDI

Kun siirrymme täysivaltaisuuteemme, siirrymme pois ryhmäajattelusta ja myös kanssaluomisesta toisten kanssa. Havaitsemme, että meillä on ainutlaatuinen ääni ja hyvin harvat muut sopivat yhteen tuon äänen kanssa ja täydentävät sitä.

Havaitsemme, että haluamme pitää tuon äänen selkeänä, totuudenmukaisena ja puhtaana omalla energiallamme. Olemmehan päästämässä irti myös vanhasta tarinastamme, joka oli täynnä myrkyllisiä energioita, esi-isäsaastetta.

Ja alamme kanssaluoda oman osamme, ikuisen itsemme, kanssa. Ja tuo itse ei ole tarvitseva tai yritä varjostaa omaa ainutlaatuista ihmisääntämme. Se haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme. Se arvostaa ja kunnioittaa ihmisaspektiaan.

Mutta se on myös dynaaminen ja aistillinen ja rakastaa ilmaista. Niinpä tämä merkitsee, että toisinaan voi tuntua siltä, että se ottaa hallinnan. Mutta muista, että se olet SINÄ. Ei joku, joka ei tiedä, kuka olet, ja joka yrittää puristaa energiaa sinusta. Ikuinen ja laaja itsesi tuo lisän ihmisitseesi. Se antaa kipinän kaikkeen, mitä luot.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.10.2017 IRONIA

ViestiKirjoittaja hammer » 06.10.2017 15:16

IRONIA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tiedäthän, miten joku tulee luoksesi ja kertoo kaiken viimeisimmästä projektistaan tai kokemuksestaan, kenties matkasta jonka hän teki. Ja olet innostunut hänen puolestaan ja nautit siitä, miten elossa hän on asioista.

Ja palaat takaisin omaan tilaasi ja saatat ihmetellä, miksei sinusta tunnu yhtä eloisalta. Itse asiassa asiat saattavat tuntua sinusta melko tylsiltä. Olet tavallaan intohimoton. Sitten sisäistät sen ja alat kertoa itsellesi, että tarvitset jonkin uuden harrastuksen. Kenties uuden ammatin. Tai kenties sinun täytyy vain osallistua enemmän elämään.

Katsot toisia ja saatat kadehtia heidän elämäänsä, joka näyttää täydeltä ja osallistuvalta.
Kyse ei ole siitä, ettet nauti omasta vapaudestasi ja pyhästä tilastasi. Et voi kuvitella tämän transformaatioprosessin läpikäymistä ilman omaa tilaasi ja vapauttasi.

Ja niin onnellinen kuin oletkin toisten puolesta, jotka näyttävät tekevät asioita, jotka ovat hyvin kiinnostavia heistä, huomaat vaikeaksi samaistua oikeasti tuon tyyppiseen intohimoon. Alat ymmärtää, että intohimo joka sinulla kehittyy, tulee sisältä, ei oikeastaan ulkoa.

Sitä odotellessa näyttää kuitenkin olevan eräänlainen "kuolema", jossa ei ole todellista innostusta. Ja jos on, se tulee ja menee. Taas kerran, on houkutus sisäistää se ja ajatella, että teet jotain väärin tai et tee tarpeeksi. Pitäisikö sinun osallistua johonkin webinaariin tai mennä johonkin kehoterapiaan? Onko jotain, mikä voi auttaa?

Tai kenties päästät edelleen irti asioista ja sinun täytyy vain kunnioittaa sitä. Mutta sitäkin tuntuu jatkuvan loputtomasti. Alkaa tuntua siltä, että olet vain ikävystynyt, ilopyrähdysten kera. Ja mietit, milloin tunnet iloa, pelkkien tylsyyspyrähdysten kera.

IRONIA

Tässä sitä ollaan, kehittyneitä sieluja jotka käyvät läpi yhtä … viivataan se yli … SITÄ uskomattominta kokemusta, johon ihminen ja sielu koskaan ryhtyvät, ehdottomasti. Se on hämmästyttävin ja haastavin transformaatio olemassaolon historiassa.

Miten monta ihmistä tunnet, jotka ovat ottaneet asiakseen ylösnousemuksen, ruumiillistuneen valaistumisen? Miten monta ihmistä perheessäsi tai ystäväpiirissäsi tai yhteisössäsi edes tietää, mitä ruumiillistunut valaistuminen tai ylösnousemus merkitsee, tai edes tunnustaa, että hänellä on sielu?

Ja tässä olet, yksi hyvin harvoista. Ja teet sellaista, mitä hyvin harvat tekevät. Sallit jumalaisen, ikuisen itsesi tulla fyysiseen kehoosi. Käyt läpi transformaation hiilipohjaisesta olemassaolosta kristallipohjaiseen. Päästät irti esi-isäkarmastasi, vanhasta sukulinjastasi, galaktisesta historiastasi ja henkiperheestäsi kotona tähdissä.

Tässä sinä olet menossa ihmisestä, joka on yrittänyt luoda iloa ilman sieluaan, sellaiseksi joka opettelee tekemään yhteistyötä sielunsa kanssa ja joka sallii sielunsa rakastaa itseään juuri sellaisena, kuin hän on.

Tässä sinä olet – ihminen joka alkaa rakastaa itseään enemmän kuin koskaan ennen, juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikki järjestyksessä uuden tavan esittelemiseen. Ratkaisu ongelmaan joka on tämän planeetan edessä. Ratkaisu jota suurin osa ihmisistä ei edes tiedosta, kun he käyvät läpi elämänkokemusta, jossa mieli yrittää edelleen luoda heille. He yrittävät edelleen luoda iloa, intohimoa ja rauhaa käyttäen rajoittunutta mieltä sen tekemiseen.

Ja me näemme, miten se sujuu. Siis eikö ole ironista, että tunnemme näinä päivinä tavallaan irrallisuutta, emme ole kovin innostunut ja ihmettelemme, miksi emme näytä saavan tuota vanhaa intohimoa takaisin?

Se on ironista, koska jos jonkun pitäisi hyppiä tasajalkaa, heittää ylävitosia toisilleen ja juhlia elämää, niin meidän jotka teimme uskomattoman sukelluksen tiheyteen ja olemme heränneet unesta! Ja olemme edelleen täällä!

Kenties olemme liian väsyneitä taistelusta, että meidän tekisi mieli juhlia, tai kenties olemme menettämässä uskon koko prosessiin.

Myös vahvimmat joukossamme tuntevat joskus, että ehkä on aika heittää pyyhe kehään. Keskeyttää missio, ainakin omasta puolestaan. He ovat vain väsyneitä, loppuunkuluneita. Ei siis mikään ihme, etteivät he hypi tasajalkaa ja halua huutaa vuorenhuipulta, että he ovat täällä, että he ovat heränneet unesta tai kenties painajaisesta. Että he eivät ole mitään tavallisia ihmisiä, että heidän "projektinsa" on melko upea!

Tuntuu ironiselta, että jos mitään pitäisi juhlia, jos minkään pitäisi olla innostavaa ja loistavaa, se on tämä. Se mitä sinä ja minä teemme. Sillä ei ole merkitystä, vaikkei se toteutuisikaan täysin tavalla, mitä toivoimme.

Ja suoraan sanoen, vaikka menisimme vain näin pitkälle tässä prosessissa, kuljemme silti paikassa, missä hyvin, hyvin harvat ovat kulkeneet. Ja olemme pelkällä läsnäolollamme muuttaneet energioita tällä planeetalla. Ja suoraan sanoen, ilman läsnäoloamme ja säteilyämme tällä planeetalla ei olisi tulevaisuutta.

Kenelle kuitenkaan voit kertoa TÄMÄN? Eikö olekin ironista?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.10.2017 RENTOUDU TYHJIÖÖN (ÄLÄ VÄLTTELE TYHJIÖTÄ, OSA 2)

ViestiKirjoittaja hammer » 09.10.2017 07:06

RENTOUDU TYHJIÖÖN (ÄLÄ VÄLTTELE TYHJIÖTÄ, OSA 2)

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
4.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei tietenkään ole hauskaa olla paikassa, jossa emme tunne paljon intohimoa elämää kohtaan. Jos on jokin asia, jota ihminen sietää todella huonosti, se on intohimottomuus.

Olemme alttiimpi sietämään kriisiä kuin sitä, ettemme tunne mitään. Meille on ok tuntea rauhaa, mutta on vaikea niellä tavallaan tyhjyyttä. Itse asiassa jopa yksinäisyyden tai masennuksen tunteminen on parempi kuin tuo tyhjiö.

Ja osa ylösnousemustamme, ruumiillistunutta valaistumistamme, on kiinnostuksen menettäminen asioihin, jotka ennen saivat tuntemaan, että olimme elossa. Ja on houkuttelevaa yrittää kömpiä ulos tuosta tyhjiöstä.

Yritämme tuoda jonkin tai jonkun täyttämään tuon tyhjiön. Mutta tiedämme, että se on vain väliaikainen ratkaisu. Jos toimimme puutetilasta, tulokset eivät ole kovin tyydyttäviä.

Mutta tyhjiössä, tuossa tyhjältä näyttävässä tilassa, tapahtuu paljon. Emme vain tunnista sitä fyysisillä ihmisaisteillamme. Se on tila, jossa alamme kutsua sisään ikuisen itsemme.

Se on tila, jossa alamme täyttää itseämme – jos emme tuomitse sitä huonoksi tai ajattele tekevämme jotain väärin tai ettemme tee tarpeeksi. Koska tuo itsensä tuomitseminen pysäyttää virtauksen. Ja kyllä, siinä on virtausta. Se on aikaa, jolloin sielumme myös tutustuu paremmin meihin, rakkaaseen ihmiskumppaniinsa.

Onhan kyse jälleentapaamisesta. Siitä on hyvin kauan, kun olitte yhdessä, eikö vain? Hyvin pienenä lapsena tunsit sielun lähelläsi. Mutta monta vuotta se oli siinä, mutta pidit sen käsivarren mitan päässä. Siinä on siis tolkkua, että kumpikin teistä on vähän haparoiva alussa.

Sielusi ei ole vain tavallinen ystävä ja rakastaja. Tuo sielusi kunnioittaa sinua eikä tuputa itseään sinulle. Voi, saattaa tuntua tuputtamiselta, kun sinusta näyttää, että maailmasi on kääntynyt nurinpäin. Mutta annoit kuitenkin luvan tähän kokemukseen, ja sielusi on hyvin intohimoinen omalla tavallaan. Vähän näyttää riittävän pitkälle.

Se haluaa kokea omat luomuksensa intiimisti. Ja prosessin aikana se häiritsee vanhoja ja vanhentuneita järjestelmiä, mikä on hyvä asia. Mutta se ei yritä tahallaan tehdä elämästäsi kaaosta. Monet teistä halusivat tämän transformaation tapahtuvan nopeasti, tässä yhdessä elämässä. Ja se on melko vaikea tehtävä kaikille osallisille.

Siis tyhjyys ja intohimottomuus ovat epämukavaa. Mutta mitä jos se olisi ok meille? Mitä jos emme yrittäisi muuttaa sitä?

Huomaan, että silloin kun tunnustan vähemmän iloiset tunteeni, ne näyttävät muuttuvan kohottavammiksi, joskus nopeasti. Tämä tuntuu olevan muuntamiskaava.

MUSIIKKIA KORVILLENI

Huomaan, että musiikki tuntuu auttavan jumiutuneiden energioiden liikuttamisessa. Kohottavan musiikin kuunteleminen. Viime aikoina se on ollut Gypsy Kings. Sieluni tuntuu nauttivan siitä. Mutta se on sopivaa, mikä ikinä toimiikin sinulla. Musiikki ottaa mukaan aistit ja sydämen ja ohittaa mielen jupinan. Se on universaalia rakkaus- ja intohimokieltä.

Ei niinkään tyhjiö ole ongelma, vaan sen tuomitseminen huonoksi. Tässä transformaatioprosessissa tapahtuu niin paljon, ettemme voi mitenkään ymmärtää sitä kaikkea, ainakaan mielemme perspektiivistä. Ja prosessi näyttää virtaavan paljon paremmin, jos astumme pois tieltä ja vain rentoudumme siihen.

Ota vapaasti tyhjöön mukaasi se, mitä haluat. Sinun ei tarvitse istua yksin meditoimassa pimeässä. Ei lainkaan. Voit ottaa suosikkimusiikkiasi, suosikkisikarisi, jälkiruokaa, ristisanatehtävän tai elokuvan. Tai voit ottaa vain itsesi.

Siis rentoudu vain tyhjiöön. Ja sitten saatat löytää itsesi sen toiselta puolelta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.10.2017 KUKA ROIKKUU TAKINLIEPEISSÄSI?

ViestiKirjoittaja hammer » 09.10.2017 07:13

KUKA ROIKKUU TAKINLIEPEISSÄSI?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
5.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olet luultavasti kokenut jonkun yrittävän roikkua takinliepeissäsi joko taloudellisesti tai tunteellisesti. Kenties se oli jotain, mistä nautit tai mitä pidit vastuunasi. Ajattelit, että palvelusi ihmiskunnalle oli sitä. Pitää energioita toisten ja planeetan puolesta. Mutta olet ehkä huomannut, ettei se tunnu enää oikealta.

Äskettäin joku syytti minua 16 vuoden ystävyyssuhteen huuhtomisesta vessanpöntöstä alas.

Auts! Hyvin pelattu, syyllisyys, mutta pistetilanne on edelleen: syyllisyys 0, Maria 1. Olen lakannut vastaanottamasta kritiikkiä toisten ihmisten reaktioista johonkin, mitä ole ehkä sanonut tai tehnyt.

Se on vapauttavaa, koska ei ole mitään uhrina olemista. Ihmiset voivat esittää uhria ja he esittävät, muttei oikeasti ole mitään uhreja. Kaikki ovat vastuussa omista luomuksistaan.

Jos joku tuntee tulleensa torjutuksi jostain, mitä ehkä olen sanonut tai tehnyt, en ole vastuussa siitä. Tässä valaistumiseni vaiheessa en kykene loukkaamaan ketään. En ole tietoisuudessa, jossa yrittäisin tahallani loukata ketään fyysisesti tai tunteellisesti. Jos hän siis loukkaantuu, se johtuu vain siitä, että hän oli jo loukkaantunut ja hänestä tuntui jo pahalta.

Hän toi tuon tilanteen itselleen yhtä paljon, kuin minä loin oman versioni siitä. Hänen täytyy kysyä itseltään: "Miksi loin tämän? Onko tämä minun kaavani? Miksi minusta tuntuu uhrilta? Mitä saan uhrina olemisesta?"

Ja jos sallin itseni vastaanottaa tuon kritiikin ja alan tuntea vastuuta tai syyllisyyttä, minun täytyy tehdä itselleni samat kysymykset.

En siis enää hyväksy vastuuta siitä, että saan toisten olon tuntumaan hyvältä tai huonolta. Minun tehtäväni ei ole saada toisia tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tehtäväni ei ole tehdä heidän oloaan mukavammaksi. Se on heidän tehtävänsä.

Ei minua haittaa antaa tukea. Mutta minulla ei ole aikaa tai energiaa pitää ketään kädestä. Se on hänen tehtävänsä. Hän voi pitää itseään kädestä, tai vielä parempi, pyytää sielua pitämään kädestään.

Olen tehnyt kauan ja kovasti työtä päästäkseni siihen, missä olen tänä päivänä. En anna kenenkään roikkua takinliepeistäni. Se ei ole minun tehtäväni. En pelasta ketään taloudellisesti tai tunteellisesti. Se ei ole minun tehtäväni.

Jos joku haluaa olla elämässäni, hänen täytyy enimmäkseen olla itseään rakastava, riippumaton ja täysivaltainen. Hänen täytyy olla vastuussa omasta ilostaan. Hänen täytyy oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä juuri sellaisena, kuin on. En voi tehdä sitä hänen puolestaan. Minulla on parempaa tekemistä ajallani.

Ja jos hän ei ole valmis syömään omasta kaukalostaan, aikani hänen kanssaan on lyhyt.

Jaan toisten kanssa sen, kuka olen, ja nautin heistä ja toivottavasti he nauttivat minusta. Tulemme yhteen omana itseämme, rakastavina ja itsensä toteuttaneina olentoina.

Voimme pyytää toisiltamme toisinaan apua, jossa käytämme omia ainutlaatuisia taitojamme, mutta se ei ole hoivaamista tai kädestä pitämistä.

Tuomme parhaan esiin toisissamme. Hyvien suhteiden eteen, ovat ne ystäviä tai puolisoja, ei tarvitse tehdä työtä – ne joko toimivat tai eivät. Ne virtaavat tai eivät.

Ne saattavat olla elämän mittaisia tai kestää viikon tai jotain siltä väliltä. Sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että jos suhteesta tulee vähemmän iloista, se on merkki. Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta on keholle, sielulle ja mielelle paljon kovempaa jatkaa jotain, mikä ei enää palvele sinua.

Ja energian pitäminen jonkin puolesta ei enää palvele sinua – ei, jos haluat siirtyä valaistumiseesi ja vapauteesi. Energioiden prosessoiminen planeetan puolesta … ei tee sitä.

Toiset tekevät sitä nyt. Se ei ole sinun tehtäväsi. Olet jäänyt eläkkeelle tuosta tehtävästä. Ota kultakellosi ja lähde pois sieltä. Toiset jatkavat nyt siitä, mihin jäit. Heille energioiden pitäminen on juuri se, missä heidän täytyy olla.

SYNNYTYSKIPUJA EI ENÄÄ TARVITA

Ja naisina tiedämme nyt, että ihmiskunnan haavojen ottaminen itselleen on ollut DNA:ssamme. Ja se on tullut loppuunsa. Meissä saattaa olla vielä pieni osa, joka pitää kiinni tarpeesta olla tuskassa palveluna ihmiskunnalle. Osa joka uskoo, että meillä täytyy olla synnytystuskia voidaksemme synnyttää Kristus-tietoisuutemme. Että hyvä nainen on sellainen, joka palvelee olemalla epämukavasti, jotta toiset voivat olla mukavammin.

Ja naisina meissä on edelleen osa, joka on haluton olemaan täysin ruumiillistunut itsemme, koska menneisyydessä meitä ei kohdeltu kunnioittavasti ollessamme tuo itsemme.

Olemme olleet haluton olemaan aistillinen itsemme. Mutta nyt miehinä ja naisina tämän muutoksen eturintamassa, meidän täytyy hyväksyä aistillisuutemme täysin. Meistä ei tule muuten valaistunutta tässä kehossa täällä.

Tämä on poikkeuksellinen hanke. Sitä ei ole koskaan ennen tehty näin. Se vaatii kaiken huomiomme ja omistautumisemme. Ei mielestä, ei aivoista, vaan sydämestä ja kehosta.

Omistautuminen vaatii mieltämme olemaan sydämen, kehon ja sielun palveluksessa. Olematta vastuussa. Suuri ero.

Jos siis joku roikkuu takinliepeistäsi, tiedät sen. Ja jos päätät päästää vapaaksi hänet, hänkin on jollain tasolla päättänyt vapautua. Hän ei ehkä oivalla sitä tietoisesti, mutta hänkin luo oman todellisuutensa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

7.10.2017 ÄIDIT JA TYTTÄRET

ViestiKirjoittaja hammer » 12.10.2017 16:56

ÄIDIT JA TYTTÄRET

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
7.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tunsin äitini tönivän lempeästi minua kirjoittamaan tämän postauksen. Hän kuoli jo vuosikymmeniä sitten, mutta on aina lähelläni.

Halusin jakaa suhteen äitiini teidän kanssanne, erityisesti naisten. Se on suhde, jollainen useimmilla naisilla on äitinsä kanssa. Suhde joka jatkuu pitkälle, pitkälle, monta elämää taaksepäin. Kuten useimmat äitien ja tytärten väliset suhteet, meidän suhteemme ei ollut niin läheinen, kuin olisin halunnut sen olevan. En käsittänyt, miten paljon äitini kamppaili. Miten paljon hän tunsi omien olosuhteidensa ja sen patriarkaalisen maailman sortavan, josta hän löysi itsensä. Hän sisäisti myös oman äitinsä murheen ja kamppailun. Eteenpäin sukulinjaa pitkin.

Isäni oli hyvin hallitseva ja kontrolloiva minua kohtaan, eikä äitini tullut koskaan tuekseni. Hän pelkäsi kovasti tulevansa torjutuksi, jos tekisi niin. Ollessaan vailla aviomiehensä, isäni, tukea. Sen seurauksena hän tunsi olevansa ansassa ja kyvytön ilmaisemaan itseään täysin.

Siis suhteemme ei ollut kovin syvä. Mutta tunsin aina hänen surunsa. Ja hänen turhautumisensa. Se näkyi hänessä diabeteksena ja sydänsairautena. Vuosiin hänen kuolemansa jälkeen en ollut juuri ajatellut häntä, ennen kuin näin hänestä valokuvan, jonka veljeni postasi Facebookiin. Siinä hän seisoi keittiössämme 70-luvun loppupuolella. Joka kerta katsoessani sitä purskahdin itkuun. Tunsin syvää surua, jota en ollut koskaan ennen tuntenut hänen puolestaan. Tuolla hetkellä tunnistin, että olin kantanut äitini surua mukana koko elämäni. Aivan kuten hän kantoi oman äitinsä surua mukanaan. En koskaan oivaltanut, miten paljon se vaikutti elämääni ja kehooni. Tiesin, että oli aika kohdata tuo syvä suru äitini ja itseni puolesta.

Se oli surua, jota kaikki naiset tuntevat jollain tasolla, koska he eivät usko voivansa olla oma itsensä täysin tässä maailmassa. Se oli tunne äitinsä pettämisestä, jos he ilmaisevat itseään täysin. Tiedostamattomalla tasolla useimmat naiset uskovat, että he pettävät sukupuolensa, mukaan luettuna oman äitinsä, jos he ovat täysin oma itsensä. Jos voittavat äitinsä henkilökohtaisessa vapaudessaan.

En puhu vain yhteiskunnallisesta tai poliittisesta vapaudesta. Puhun henkilökohtaisesta sydämen vapaudesta. Vapaudesta olla kantamatta ihmiskunnan haavoja. Koska jokanainen uskoo DNA:ssaan, että hänen täytyy tehdä se palvellakseen ihmiskuntaa.

Valaistumisemme vaatii, että päästämme irti tuosta vanhasta roolista, jota olemme esittäneet naisina. Joillakin meistä on suurta vastarintaa päästää irti siitä, koska jokin osamme tuntee, että meidän täytyy kantaa tuota tuskaa kunnioittaaksemme äitejämme ja heidän tuskaansa.

Tästä syystä monet meistä inkarnoituivat naisiksi tähän elämään. Halusimme olla ensimmäisinä luomassa naisten uutta täysivaltaista sydäntä. Alkaen itsestämme. Halusimme vapauttaa itsemme ja sen seurauksena äitimme ja heidän äitinsä, eteenpäin sukulinjaa pitkin.

Voin sanoa teille, että oma äitini joka on nyt verhon toisella puolella, on hyvin lähellä minua suurimman osan ajasta ja hyvin ylpeä siitä, mitä teen. Hän on päättänyt olla inkarnoitumatta uudelleen, ennen kuin hän näkee, että olen päästänyt irti siitä roolista, jota hän ja toiset naiset ovat esittäneet hyvin pitkään. Hän näkee minulla ja muutamalla muulla naisella olevan kapasiteettia olla uusia täysivaltaisia ja valaistuneita naisia.

Jos siis olet tytär, jonka äiti vielä elää verhon täällä puolella, tiedä, että se mitä teet, hyödyttää äitiäsi. Mutta silloinkin jos on äidin ja tyttären välistä dynamiikkaa, joka näyttää vähän toimimattomalta tai hyvin toimimattomalta, tiedä, että syvällä tasolla äitisi haluaa sinun valaistuvan. Hän haluaa, että päästät irti sympatia- ja empatiaroolistasi toisia kohtaan. Se ei palvele häntä kovin hyvin eikä se palvele sinuakaan tällä hetkellä. Hän ei halua sinun käyttävän itseään tekosyynä olla kulkematta omaan vapauteesi tässä elämässä.

Ja jos äitisi on kuollut, tunne häntä. Luuletko, että hän oikeasti haluaa sinun jatkavan varman päälle ottamista ja pienen esittämistä, jos olet tehnyt sitä? Ei, hän haluaa sinun olevan täysin oma itsesi. Hän haluaa sinun säteilevän valoasi. Hän haluaa sinun olevan vapaa.

Voitko tajuta sen merkityksen, mitä teet tällä planeetalla tänä aikana naisena? Jos tämä resonoi kanssasi, niin olet valmis astumaan täysivaltaisuuteesi. Olet valmis olemaan itsesi täysin ja varauksetta. Ei häpeää. Ei anteeksipyyntöjä keneltäkään.

Ja jos sinulla on tytär tai tyttäriä, miten suurenmoinen roolimalli olet heille. Miten uskomatonta on, että on sellainen äiti, joka on riittävän rohkea rakastaakseen itseään ensin. Erityisesti maailmassa, jossa se nähdään ja on nähty vähemmän kunniakkaana, erityisesti naisella. Millaisen perinnön jätätkään jälkipolville.

Siis on aika, tyttäret ja äidit, päästää irti vanhasta ja päästää sisään uusi. Teidän on nyt turvallista olla täysin oma itsenne.

Ja vielä yksi asia. Toivottavasti olet ollut vanhempi tuolle pienelle tytölle sisälläsi. Toivottavasti olet antanut hänelle huomiota ja rakkautta. Kenties sitä huomiota ja rakkautta jota aina kaipasit omalta äidiltäsi. Jos jotain hoivaamista täytyy tehdä, rakas nainen, se on oman sisäisen lapsesi hoivaaminen. Tuon osasi joka haluaa tuntea vapautta leikkiä ja tutkia. Kenties hän ei koskaan tuntenut lapsena tuota vapautta isäsi tai äitisi sylissä. Kenties hän ei koskaan tuntenut turvaa. Nyt voit antaa tuon turvallisen tilan hänelle. Ja palkkiona hän luo uuden kipinän ja innostuksen elämääsi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron