LEMPEÄT JÄTTILÄISET
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ihmiset juoksevat kiireisenä yrittäen parantaa itseään. Tehdä itsestään vahvemman, viehättävämmän, rikkaamman, terveemmän, älykkäämmän, koulutetumman, arvostetumman, menestyneemmän, henkisemmän, arvokkaamman … ja kuitenkin se kaikki on täydellistä ajan haaskausta. Koska jos he eivät tunnista sielunsa olemassaoloa, kaikki tuo yrittäminen ja tekeminen ja korjaaminen ei vie heitä mihinkään.
Ihmiset alkavat tiedostaa tämän totuuden. Heistä tulee rauhattomampia. Vaikka he pääsisivät lähelle tavoitteidensa saavuttamista, heistä tuntuu edelleen, että jotain puuttuu. Ja sitten he syyttävät itseään. He ajattelevat, että he eivät ole tehneet riittävästi tai ovat tehneet vääriä asioita. Tai he syyttävät siitä kohtaloa tai taloutta tai hallitusta tai geenejä. Tai vain huonoa tuuria.
Eikö ole mielenkiintoista, että meillä on taipumusta tehdä sama, kun tunnemme, ettei tämä ruumiillistunut valaistuminen toimi toivomallamme tavalla. Menemme itsesyytös- tai uhriasenteeseen.
Mutta todellisuudessa tässä kyse on paljon vaikeammasta transformaatiosta, kuin kukaan meistä kuvitteli. Emme ole tehneet mitään väärää. Ei voi syyttää ketään. Mutta meistä voi alkaa tuntua, ettei sitä ole tarkoitettu meille tässä elämässä. Se voi tuntua mahdottomalta unelmalta.
Me jotka olemme tämän transformoitumisen eturintamassa jumalaiseksi ihmiseksi, olemme melko sitkeää joukkoa. Meitä voitaisiin kutsua "lempeiksi jättiläisiksi". Olemme luonteeltamme lempeitä ja täynnä rakkautta, mutta olemme myös jättiläisiä omalla alallamme.
Olemme kaukana ohi new-agemaisesta kannustuspuheesta tai epätodellisista valaistumiskäsityksistä. Emme ole kiinnostuneita tämän kokemuksen kaunistelemisesta. Olemme käyneet läpi pimeästä pimeimmän. Elämämme on hajonnut. Olemme tehneet loputtomalta tuntuvaa prosessointia, ja olemme sallineet hengen tulla lähemmäs ja lähemmäs. Kuitenkin toisinaan tuntuu, että meillä on erittäin vähän näyttöä siitä. Ainakin konkreettisesti.
Mutta tiedämme kuitenkin, että jotain tapahtuu, ja todiste on, että tunnemme olevamme aina vain enemmän irti vanhasta itsestämme ja tästä maailmasta, jossa elämme. Alamme tunnustaa, että meillä on asuinkumppani, joka ei epäile tai pelkää.
Tiedämme, että jotain tapahtuu, koska luotamme omaan viisauteemme enemmän kuin toisten viisauteen, edes niiden joita olemme ehkä ennen kunnioittaneet. Ja luotamme ehdottomasti omaan ääneemme enemmän niiden, joita pidämme läheisinä ystävinämme tai muina intiimeinä suhteinamme.
Ja välitämme yleisesti vähemmän ja vähemmän, mitä toiset meistä ajattelevat. Syyllisyys ei horjuta meitä. Tai muu manipulointi. Näemme kilometrin päästä sen tulevan. No, ei aina. Joskus se hiipii lähellemme. Vietämme jonkin aikaa jonkun kanssa ja sanomme myöhemmin itsellemme: "Mitä v**tua se oli???"
Mutta emme ole kovin kiinnostuneita analysoimaan ongelmiamme. Koska tiedämme nyt, että ne eivät ole oikeasti meidän ongelmiamme. Mikä helpotus! Kuvittele kaikki se aika, energia ja raha, jonka säästämme siinä!
Monet meistä ovat taitavia siinä, eikö vain? Voimme luultavasti luetella sanatarkkaan kaikki kehon vaivat ja niiden tunnealkuperän. Olemme Louise-Hay-anneet roskan ulos itsestämme ja toisista.
Mutta oletko huomannut, että näiden ongelmien – tunnepuolen tai fyysisten – syyn tai alkuperän tietäminen ei hyödytä kovin paljon niiden siirtämisessä ulos? Ja se johtuu siitä, että tämä ei ole mielen transformaatio. Emme yritä psyykata itseämme tai muuttaa uskomuksiamme tai vanhoja kaavojamme ihmisenä. Ja tismalleen siksi olemme hyvin turhautuneita toisinaan. Hyppäämme jatkuvasti takaisin toimintaan, vaikka se olisi mielen toimintaa. Ja valitettavasti tämä prosessi ei toimi niin.
Tämän prosessin vaikein osa on mielen halu pysyä kontrollissa. Se rakastaa tanssimista pelon ja epäilyn ja toivottomuuden kanssa, koska ne ovat tuttuja tunteita. Ja noilla tunteilla on ollut ote meistä ja ne ovat asuneet soluissamme hyvin pitkään.
Kukaan meistä joka käy läpi tätä ruumiillistunutta valaistumista, ei voisi sanoa vakuuttavasti, että se selviää tavalla, jota olimme toivoneet. Itse asiassa emme ole 100-prosenttisen varma, minne sen edes piti mennä. Muutimme matkan varrella odotuksiamme. Erityisesti kun menimme syvemmälle kokemukseen ja se alkoi repiä elämämme rakennelmaa.
OLEMME EHJIÄ JA KOKONAISIA
Ja mitä syvemmälle menemme, sitä vähemmän jokapäiväisessä elämässämme on ihmisiä, joihin voimme samaistua. Voimme yrittää selittää heille, keitä olemme ja mitä käymme läpi, mutta näemme heidän lasittuneet silmänsä. Heillä on "looginen" tai lääketieteellinen selitys jokaiselle fyysiselle tai tunnevaivalle, joka meillä on.
Niinpä oivallamme, ettemme voi saada sen tyyppistä tukea, jota haluamme, keneltäkään joka ei käy läpi tätä samaa prosessia. Meistä alkaa tuntua, että ympärillämme on alakoululasia lapsia, mitä tulee sielukasvuun tai tiedostamistasoon.
Voi siis olla hyvin yksinäistä. Mutta ollessamme alamme jättiläisiä, käytämme senkin sisäisen päättäväisyytemme valjastamiseen. Se on täydellinen tilaisuus olla vielä enemmän riippuvainen omasta jumalaisesta olemuksestamme.
Koska meidät erottaa toisista ihmisistä myös se, että tunnistamme sielumme, ja sen vuoksi tunnemme itsemme kokonaiseksi ja ehjäksi. Emme etsi itsemme ulkopuolelta rakkautta ja hyväksyntää. Se on syvällistä.
Ja tämä tekee meidät vielä herkemmäksi niille, jotka haluavat edelleen puristaa tuon rakkauden ja hyväksynnän muista. Ja jos he eivät tunnista olevansa myös sielu, he tekevät ehdottomasti sen.
Oivallamme, ettei meidän tarvitse tai emme halua olla toisille lähde olonsa tuntemiseen paremmaksi. Meillä ei ole varaa olla kenenkään pelastusköysi. Tiedämme intiimisti, mitä vaatii olla ylösnouseva ihminen. Tiedämme, että toisten täytyy käydä läpi oma transformaationsa omana aikanaan.
Olemme löytämässä syvimmän ja aidoimman tavan, jolla ihminen voi rakastaa itseään. Tarvitaan alansa jättiläistä siinä onnistumiseen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.