Kirjoittaja hammer » 18.07.2017 20:34
ENEGIAPÄIVITYS – AIKA MUISTAA KUKA ON
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
16.7.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tämä on erittäin tärkeää aikaa, kun menemme elokuun aikajanajakautumiseen. Meidät voidaan haastaa hyvin monilla tavoilla olemaan aidoin itsemme ja jättämään kaikki "juttumme" taakse.
Minulle näytettiin viime joulukuussa, miten taajuudet eivät enää olisi yhdessä, että ne eroaisivat ja johdattaisivat meidät tekemään selviä valintoja sisällämme. Siitä lähtien olemme nähneet tätä enemmän ja enemmän. Siinä missä pystyimme ennen sinkoilemaan helposti taajuuksien välillä, huomaamme nyt, ettei niin enää ole. Jos sallimme itsemme kietoutua asioihin, jotka alentavat värähtelyämme, saattaa olla kamppailua saada takaisin tuo korkealla värähtelevä rauhantunne. Ajattele tätä radion taajuusvalitsimena. Ennen asemat olivat vierekkäin, vain yksi numero (taajuus) alas- tai ylöspäin. Saatoimme mennä saumattomasti 95.1:stä 96.4:ään ja 97.7:ään yksinkertaisilla taktiikoilla ja työkaluilla. Nyt kun taajuudet ovat eronneet ja jatkavat eroamista, asemat (taajuudet) eivät enää ole lähekkäin, ne ovat kauempana toisistaan – 95.1 verrattuna 100.7–106.5. Meidän täytyy todella valvoa, mitä tulee energiakenttäämme, ajatuksiimme – erityisesti niihin jotka tuntuvat pyörivän huomaamatta – uskomusjärjestelmiimme ja esittämiimme rooleihin.
Kaikki tämä työntää meitä aidoimpaan itseemme, laittamaan itsemme etusijalle ja jättämään taakse sen itsensä uhraamismallin, joka hallitsi alemmissa taajuuksissa. Tämä on sen ymmärtämisestä, että kun laitamme itsemme etusijalle ja kunnioitamme sitoumusta ruumiillistaa sielumme maan päälle, palvelemme kokonaisuutta. Tämä on sen ymmärtämistä, että astuminen kaikkeen, mitä olemme, on tehtävämme ja tehdessämme sen olemme esimerkkinä kaikille ympärillämme. Kun teemme tämän, se muuttaa kaikkia, joiden kanssa energiamme on kontaktissa. Se miten tämä muuttaa toista, vaihtelee sen perusteella, mitä tuo henkilö on valmis hyväksymään. Jollekin ruumiillistunut energiamme toimii katalyyttinä, kipinänä heräämiseen, toisille se vain kylvää siemenen, joka kasvaa, kun henkilö on valmis. Joillekin kontakti energiamme kanssa aiheuttaa suurta epämukavuutta, ja he saattavat reagoida hyökkäämällä – kuitenkin myös tämä kylvää siemeniä.
Meitä pyydetään joka hetki ruumiillistamaan korkein aspektimme ja totuutemme. Tämä meni minulla perille telttaretkellä, jolloin vietin neljä vuorokautta luonnossa, irrottautuneena kaikista maailman häiriötekijöistä ja yhdistyneenä syvälle itseeni. Tunnen enemmän ja enemmän tarvetta irrottautua.
Jossain kohtaa telttaretken aikana osa ryhmästämme meni patikoimaan metsään. Jonkin ajan kuluttua erosin ryhmästä vanhimman tyttäreni kanssa. Hänellä on vaikeaa, koska hän kuuli juuri, että hänen miehensä määrättiin Turkkiin vuodeksi eikä tyttäreni voi mennä mukaan. Tämä telttaretki oli kaksi päivää sen jälkeen, kun hän sai tuon uutisen, ja hänen surunsa näkyi.
Kun kävelimme metsässä, hämmästelimme sitä taikaa, joka siinä tuntui olevan. Oli hyvin helppoa nähdä persoonallisuus puiden, kukkien ja kivien takana. Kasvot olivat hyvin näkyviä ja värit eläviä. Minusta tuntui, että olimme menneet eri ulottuvuuteen tai keijumaailmaan. Se oli yksinkertaisesti uskomatonta.
Aloimme kulkea leiriä kohti, koska alkoi sataa. Kun kävelimme, eteeni asetettiin ikään kuin energiamuuri, joka pyysi minua pysähtymään, kiinnittämään huomiota ja katsomaan. Pysähdyin siihen paikkaan tuntiessani energian ja käännyin katsomaan tytärtäni kertoen, että tapahtui enemmän, kuin oivalsimme. Muutin näkökykyäni ja näin kaksi sielua, jotka olivat tupsahdelleet esiin sen jälkeen, kun hän oli saanut uutisen miehensä komennuksesta. (Sanon, että "muutin näkökykyäni", koska en halua jatkuvasti "nähdä" ihmisten juttuja. En halua kurkkia heidän polkuaan tai toimintahäiriöitään, koska se tuntuu töykeältä ja tunkeilevalta. Päätän katsoa silloin, kun työskentelen asiakkaan kanssa, tai tällaisissa harvinaisissa tilanteissa, joissa universumi tekee selväksi, että taitojani tarvitaan.)
Katsoin tytärtäni ja sanoin: "Hän tulee takaisin luoksesi. Pääset tästä läpi ja kaikki on ok." Hänen silmiinsä nousi kyyneliä ja hän sanoi: "En halua, että minun tarvitsee päästä läpi."
Kerroin hänelle: "Tiedän, ettet ymmärrä sitä, mutta tarvitsette kumpikin tämän ajan kasvaaksenne ja tullaksenne siksi, kuka oikeasti olette." Hän sanoi: "Tiedän, mutta mitä jos muutun niin paljon, ettei hän halua minua enää?"
Siinä oli pelon ydin. Tunsin tämän pelon hyvin silloin, kun aloitin oman matkani itseen. Muistan tuon huolen hyvin ja ajat, jolloin ajattelin: "Mitä jos avioliittoni ei kestä muutoksia, joita teen sisälläni? Mitä jos mieheni ei enää rakasta minua?"
"Olet kietonut identiteettisi hänen ympärilleen … lähdit kotoa ja teit uuden hänen kanssaan. Et ole selvittänyt, kuka olet", sanoin nähden todellisen ongelman. Hän nyökkäsi päätään, kun kyyneleet virtasivat nyt vuolaasti. Alkoi sataa kovempaa, mutta oli kummallista, etten tuntenut sitä enkä lämpötilan putoamista.
Katsoin häntä suoraan silmiin ja sanoin: "Tuo poika rakastaa sinua. Hän rakastui sieluusi, ei hevonpaskaasi (meillä kaikilla on hevonpaskaa), eikä tarinoihisi ja asioihin, joita kerrot itsellesi. Käytä siis tämä aika löytääksesi itsesi ja tuodaksesi esiin enemmän sieluasi – siihen hän joka tapauksessa rakastui."
Kun hän kertoi minulle, ettei hän uskonut pystyvänsä siihen, näin hänen sielunsa lähtevän enemmän ja hänen valonsa himmenevän lisää. Samaan aikaan aloin nähdä enemmän olentoja tulevan sisään. Luulin, että se oli hänen ylösnousemustiimiään, joka tuli tukemaan, mutta sitten oivalsin, että hänen takanaan seisoivat kaikki versiot hänestä – jokaisen niistä sisältäessä enemmän valoa kuin edellinen ja ollessa luottavaisempi, varmempi ja voimakkaampi. Näin hänen enkeli-itsensä, korkeamman itsensä ja "minä olen" -olemuksensa palavan kirkkaammin kuin tuhat aurinkoa. Silloin todella tajusin sen.
Jokaisella meistä on jono sieluaspekteja, jotka odottavat ruumiillistumista hetkestä toiseen. Jokainen niistä värähtelee korkeammalla kuin edellinen ja jokainen johtaa meitä lähemmäs totuuttamme. Meidän tehtävämme on hankkiutua eroon tarinoista, uskomuksista ja rajoituksista, jotka estävät meitä ruumiillistamasta sielumme. Se on omassa voimassamme tanssimisen ja itsemme tieltä poistumisen tanssia. Se on myös sen oivaltamista, että saamme omamme takaisin ja voimme luottaa sieluumme.
Äiti minussa halusi halata häntä ja kertoa, että kaikki menee ok ja että olisimme isän kanssa häntä varten … mutta hän ei tarvinnut sitä.
Katsoin häntä määrätietoisesti ja sanoin: "Lopeta tämä. Olet menettänyt jo kaksi osaasi ja menetät kohta kolmannen. Olet vahvempi kuin tämä. MUISTA, KUKA OLET. Olet vahvempi kuin tämä. Muista, että olet se, joka haluaa patikoida Appalakien poluilla, joka haluaa reppureissata Euroopassa ja joka tietää, että hän on täällä muuttamassa asioita. Hän palaa luoksesi ja hän rakastaa todellista sinua vielä enemmän."
Tämän myötä näin, että hän suoristui ja hänen energiansa muuttui, kun hän toivotti takaisin tervetulleeksi nuo sieluosansa* ja ruumiillisti myös enemmän yhtä korkeammalla värähtelevää osaa, joka seisoi hänen takanaan. Hän kirkastui välittömästi ja hymyili. Halauksen kera kerroin hänelle, että rakastan häntä ja olisin muistuttamassa hänelle, kuka hän on, silloin kun hän unohtaisi.
Kysyin häneltä, tunsiko hän sieluosien paluun ja tiedostiko, mitä hänen takanaan oli. Hän myönsi ja leveästi hymyillen sanoi: "Sain palmikkoni takaisin."
Lapsena hän kertoi minulle, että hän eläisi 107-vuotiaaksi, hänellä olisi pitkä hopeanvärinen palmikko ja hän pelaisi edelleen potkupalloa. Sitten elämä masensi hänet. Hän sairastui siinä määrin, että hän kävi kotona koulua lukion ajan. Hänellä on ollut pitkä matka terveeksi, ja tiedän, että jossain kohtaa hän ei ollut varma, halusiko jäädä maan päälle. Sen kuuleminen, että hän pääsi käsiksi siihen voimakkaaseen päättäväisyyteen, joka hänellä oli lapsuudessaan, sai sydämeni läpättämään ilosta.
Tuolloin kuulin ystäviemme huutavan meitä ja tunsin leiriin jääneen mieheni energiavedon. Vastasimme kutsuun ja yllätyimme saadessamme kuulla, että he olivat kutsuneet meitä jonkin aikaa, emmekä kuulleet. Olimme todella olleet toisessa maailmassa – syvän, syvän parantumisen, taian ja totuuden maailmassa. Kerroin heille, että olimme tulossa, ja aloimme kulkea leiriä kohti. Muutaman minuutin kuluttua näin mieheni tulevan polkua pitkin meitä vastaan, näyttäen huolestuneelta ja vettä valuen. Kun hän saavutti meidät, hän katsoi uteliaana minua tietäessään, etten pidä sateessa kastumisesta, erityisesti kylmässä sateessa. Hymyilin ja kerroin, että kaikki oli hyvin ja tyttäremme sai palmikkonsa takaisin, ja lupasin palata asiaan myöhemmin. Palasimme leiriin kuivattelemaan, suuren kunnioituksen vallassa siitä, mitä metsässä oli tapahtunut.
Tämä johdattaa minut tämän blogin ytimeen. Nyt on aika, jolloin meidän kaikkien täytyy hankkiutua eroon hevonpaskastamme, suoristaa selkämme ja MUISTAA, KUKA OLEMME. Yhdisty sisällä siihen, joka tiedät voivasi olla, siihen joka on täynnä toivoa ja iloa. Se ei merkitse, että matkasi on täydellinen ja tuskaton, vaan että sinulla on rohkeutta ja vahvuutta päästä siitä läpi. On aika jättää taakse kaikki nimikkeet, identiteetit ja tarinat, joihin olemme harmonisoituneet, ja avautua kokonaisuudellemme. Olemme täällä syystä, ja meidän on aika kulkea kaiken sen totuudessa, mitä olemme.
Lähetän teille kaikille rakkautta ja rohkeutta, kun puhdistamme "juttujamme", jotta voimme käsitellä aikajanajakautumisen helposti ja sujuvasti.
Jenny
*Puhdistus- ja parannussessiossa asiakkaan kanssa on aikoja, jolloin näen sieluosan aurassa ja palautan sen kotiin. En pidä tätä sieluhakuna, koska minun ei tarvitse mennä korkeampiin, keski- tai alempiin maailmoihin etsimään sieluosaa. Jos tyttäreni ei olisi toivottanut tervetulleeksi noita osia takaisin, ne olisivat lopulta lähteneet hänen aurastaan ja hän olisi tarvinnut sieluhakua.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.