Kirjoittaja hammer » 05.05.2017 17:05
VALAISTUMINEN – MUUTAMA MUISTUTUS
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Menneet ovat ne ajat, jolloin ylösnousseet mestarit menevät vuorenhuipulle ja eristäytyvät omiin oloihinsa. Vaikka joillekin se voi olla toimiva vaihtoehto, useimmat meistä ruumiillistuneen valaistumisen kärkijoukossa ovat täällä nauttimassa elämästä.
Vaikka huomaamme aina vain haastavammaksi samaistua siihen todellisuuteen, jonka jätämme taakse, elämään osallistumisesta on edelleen iloa.
Se saattaa tuntua hämmentävältä, koska jotkut meistä ovat päästäneet irti hyvin paljosta – perhe, ystävät, kumppani – ja ovat päästämässä irti sukupuustaan, esi-isistään, vanhoista malleistaan ja myös henkiperheestään Kotona. Kaikki tämä itsemme ja kaikkien muiden vapauttamiseksi. Hämmennystä tulee, koska ihmettelemme, miksi meistä tuntuu niin yksinäiselle. Onko meidän tarkoitus matkustaa yksin loppuelämämme?
Vastaus tuohon on tietysti hyvin henkilökohtainen, ja jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen polkumme. Mutta samaan aikaan tiedämme, että tarkoituksemme täällä on yhdistyä ikuiseen kumppaniimme, jumalaiseen olemukseemme ja sieluumme.
OMILLA EHDOILLAMME
Kuitenkin ihmisenä ja myös sieluna halusimme kokea elämää täällä maaplaneetalla uudella tavalla, jossa emme enää kanniskele vanhaa esi-isien painolastia tai massatietoisuuden taakkoja.
Emme siis käännä selkäämme elämälle, mutta haluamme kokea sen nyt omilla ehdoillamme. Huomaamme, ettemme tunne enää intohimoa vanhoilla tavoilla – draaman tai kiireisyyden tai ulkoisten saavutusten tai suhteiden paikasta.
Emme ehkä tunne lainkaan intohimoa tai vain satunnaisesti silloin, kun tunnemme sielun kehossamme. Joskus ihmettelemme, pystymmekö yhdistymään vielä elämään täällä vai yhdistymmekö siihen vähemmän ja vähemmän, kun meistä tulee tietoisempi ja heränneempi.
Kun tunnemme näin, on tärkeää muistuttaa itsellemme, että alun perin sieluna olimme täynnä paloa ja intohimoa emmekä todellisuudessa ole tämä intohimoton ihminen.
Itse asiassa jos joskus olemme väsynyt, rikki ja kyllästynyt, on liian helppoa samaistua siihen ja alkaa uskoa, että olemme se.
On liian helppoa hyväksyä, että olemme tuo persoona, erityisesti kun ylösnousemus, ruumiillistunut valaistuminen, näyttää liikkuvan etanan vauhtia toisinaan. Ja on aikoja, jolloin se tuntuu liikkuvan liian nopeasti, kun tunnumme transformoituvan sisällä ja ulkoinen elämämme näyttää menevän kaaokseen. Ja on aikoja, jolloin tuntuu siltä, ettei mikään liiku.
Ja niille joilla on vaikeita fyysisiä vaivoja, se voi tuntua ikuisuudelta.
Mutta tämän prosessin vaikeuksista huolimatta, jossain meidän kaikkien sisällä on tietämys, ettemme ole tämä keho, emme ole tämä persoonallisuus emmekä historiamme. Me jotka olemme tietoisuusmuutoksen kärkijoukossa, olemme tulleet pitkälle. Olemme kehittyneitä sieluja, emmekä ole täällä lisäoppitunteja varten.
MIKSI OLEMME TÄÄLLÄ
Olemme täällä vapaaehtoisesti alkuna muutokselle ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi. On äärimmäisen yksilöllistä, miten pitkälle pääsemme tuossa prosessissa. On monia tekijöitä, mutta perimmiltään sillä ei ole oikeasti merkitystä. Sieluna emme ole tosiasiassa kamalan kiinnostunut ensimmäisenä olemisesta, vaikka usein menemme ensimmäisenä muutoksista läpi.
Itse asiassa sieluna emme ole kiinnostut myöskään kiitollisuudesta sitä kohtaan, mitä teemme täällä. Haluamme vain kokemuksen. Ja toiset ihmiset kokevat sen, kun olemme viitoittaneet tien.
Ja olemme viitoittaneet tietä.
Ihmisenä olemme usein ankara itsellemme. Meidät on valmennettu uskomaan, että olemme epäonnistuja, jos emme mene loppuun saakka – mitä ikinä se tarkoittaakin. (Katso vain urheilua, bisnesmaailmaa tai sitä, miten poliittiset johtajat keskittyvät "voittoon" kaiken kustannuksella.)
Tuomitsemme itsemme ankarasti, jos uskomme epäonnistuneemme jossain. Tai jos massat eivät hyväksy perspektiiviämme.
Mutta sieluna arvostamme tuota kokemusta, mihin tahansa se viekin meidät. Eikä sitä minkä teemme tässä yhdessä elämässä, ole tehty koskaan aiemmin. Ei tällä tavalla. Kuoleminen ja uudestisyntyminen samassa elämässä. Vau! Ihmisosamme ja ikuisen itsemme integroiminen. Mt. Everestille kiipeäminen kalpenee vertailussa, eikö vain?
Ja sillä miten pitkälle pystymme viemään tämän, ei pitäisi olla merkitystä.
Kun katsomme suuria tietoisuusjohtajia historiassa ja muita muutosinnovaattoreita, monet heistä pääsivät vain tiettyyn pisteeseen. Heitäkin rajoitti se tietoisuus, mihin he syntyivät ja minkä rinnalla heidän täytyi elää. He toimivat usein yksin, tosiasiassa tuntemattomana, ilman toisten ihmisten tukea elämässään, eikä tukea ehdottomasti tullut muulta ihmiskunnalta. He olivat joko näkymättömiä massoille tai heitä pidettiin vähän hulluina.
Meillä on vähän eri tilanne, koska meillä on tukea samanmielisiltä sieluilta ympäri planeettaa, vaikka tuo ryhmä on pieni ja suurilta osin netissä. Kuitenkin olemme toisinaan vielä tämän 3D-maailman lakien alainen, mikä vetää meidät usein takaisin ja hidastaa meitä tunteellisesti ja fyysisesti.
SUURET ODOTUKSET
Tulimme sieluna tähän elämään innostuksen ja palon kera. Olimme innostuneita olemaan täällä tänä merkittävänä aikana ihmiskunnan historiassa. Tuo kuuluisa sanonta "on parasta aikaa ja pahinta aikaa" ei voisi olla osuvampi.
Mutta nyt kun olemme täällä, meistä tuntuu toisinaan, kuin olisimme hernekeitossa. Ja koska tuo hernekeitto on sakeaa ja liikkuu hitaasti, epäilemme itseämme. Ihmettelemme, miksei se liiku niin tasaisesti tai niin nopeasti, kuin odotimme. Tunteemme muuttuvat sielumme aistillisesta elämästä äärimmäiseen tylsyyteen. Mutta se ei ole epätavallista muutospioneerille. Hän epäilee usein itseään matkan varrella. Hän aliarvostaa tavallisesti työtään. Ja tämä johtuu mm. siitä, ettei hän saa miljoonaa katselijaa viikossa YouTube-kanavalleen. Hänen kirjansa eivät lennä hyllystä. Oprah ei ole ottanut yhteyttä häneen. Toisin sanoen, hän ei vetoa massoihin.
Työ mitä teemme, on syvällistä. Se on vallankumouksellista. Ja siitä syystä massat eivät ole aivan vielä valmiita siihen, mitä tarjoamme. Jos ne olisivat, emme olisi pioneereja.
Ja kun katsot maailmantilaa, näet selvästi, että heidän täytyy lopulta tehdä se, mitä me teemme, tai heillä ei ole tulevaisuutta odotettavana.
Ja vaikka olemme suurenmoisia ja kyvykkäitä sieluja, aina on vaikeinta ja haastavinta niillä, jotka menevät ensin. Mutta se on myös jännittävintä ja palkitsevinta – tylsyys sivuun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.