Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Heinäkuu 2016 KULKIEN ETEENPÄIN

ViestiKirjoittaja hammer » 30.06.2016 20:33

KULKIEN ETEENPÄIN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vaikea kuvitella, että olemme Kulje eteenpäin –sarjan lopussa muutaman päivän kuluttua, heinäkuun 2. päivän shoudissa. Eikö tunnu siltä, että aloitimme tuon sarjan vasta muutama kuukausi sitten? Minulle se on ollut yksi intensiivisimmistä ja henkilökohtaisimmista shoud-sarjoista kuluneiden 16 vuoden aikana. Oho … 16 vuoden! Miten aika lentääkään, kun kanavoit, matkustat ja tapaat shaumbroja.

Muutama päivä sitten Keahak V:n päätöksessä Coloradossa Adamus vihjasi uuden shoud-sarjan nimeen: Yli ihmisen –sarja*. Se on pelottava otsikko. Googlasin (kai "googlata" on nykyään verbi?) juuri sanan "transhumanism" nähdäkseni, oliko mitään siihen liittyvää informaatiota. Wikipedian määritelmä kuulostaa samanlaiselta, mistä Adamus puhui, mutta Wikipedia-version ja Adamus-version välillä on muutama merkittävä ero.

(*Suom. huom. sana on hankala kääntää suomeksi. Se on kirjaimellisesti "yli-ihminen" tai "ihmisen poikki/toiselle puolelle", muttei tarkoita superihmistä. Siteeratun määritelmän liike on suomen kielellä transhumanismi ja sen harjoittaja transhumanisti.)

Wikipedia sanoo: "Transhumanismi on kansainvälinen, älyllinen liike, joka pyrkii transformoimaan ihmistilaa kehittämällä ja luomalla laajasti käytettyjä kehittyneitä teknologioita, jotka parantavat kovasti ihmisen älyllisiä, fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä. Transhumanistiajattelijat tutkivat sellaisten teknologioiden mahdollisia hyötyjä ja vaaroja, jotka voisivat ylittää ihmisen perusrajat, sekä näiden teknologioiden käyttämisen etiikkaa. Yleisin transhumanismiteesi on, että ihminen saattaa lopulta kyetä transformoitumaan eri olennoksi, jolla on niin paljon laajemmat kyvyt kuin luonnontila, että hän ansaitsee nimikkeen "postihminen"."

Vau! Kuulostaa kovasti shaumbra-matkaltamme. Ja (ei muttia tässä) – ja, en usko, että olemme älyllinen liike. Tarkoitan sitä mitä parhaimmalla tavalla. Me "sallimme" (uusi shaumbra-verbi) itsemme mennä mielen tuolle puolen. Tiedämme jo, että siellä on paljon enemmän – ja viimeiseksi meidän tarvitsee ajatella sitä! Uskallamme kokea sen emmekä tee sitä teknologiaa käyttämällä, ellei henkeämme ja gnostiamme pidetä kehittyneenä teknologiana.

Wiki-määritelmä toteaa myös, että "älyllinen" transhumanisti saattaa lopulta kyetä transformoitumaan eri olennoksi, jolla on hyvin laaja kapasiteetti. Tässä on toinen ero. Me emme yritä tulla vain "paremmaksi ihmiseksi". Adamus on hyvin selkeä siinä, että siirrymme rajoittuneesta ihmisfokuksestamme laajempaan perspektiiviin moniaistisena mestarina. Adamus on varoittanut meitä kieltämästä ihmisyytemme – me vain laajennumme luonnollisesti nykyrajojemme yli. Avaudumme ns. uusille maailmoille ja laajentumisen luonteen mukaisesti kehitämme täysin eri perspektiivin ja arvostuksen tästä eläintarhasta.

Adamus valmisteli tietä Yli ihmisen -otsikolle tammikuun ProGnost 2016 -tilaisuudessa. Hän puhui pitkään siitä, miten kehittyvät teknologiat muuttavat elämän luonnetta tällä planeetalla muutaman vuosikymmenen kuluessa. Tietokoneen käsittelyvauhti kiihtyy niin nopeasti, ettei mikään pysy samana. Hän puhui siitä Kulje eteenpäin –sarjan shoudissa 7, kun hän sanoi: "Kaikki menee uuteen". Muutaman viikon kuluessa teemme nauhoituksen vuoden keskikohdan päivityksen ProGnost 2016:sta. Sen perusteella, mitä Adamus on jutellut korvaani, hän aikoo mennä paljon yksityiskohtaisemmin siihen, miten kehittyvät teknologiat, mm. tekoäly, muuttavat todellisuutemme luonnetta tulevina vuosina.

Saatat ihmetellä, mitä hemmettiä teknologia liittyy työhömme ruumiillistuneina mestareina. Yksinkertainen vastaus on … kaikella tapaa. Katso, miten maailma on muuttunut kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana teknologian ansioista, ja olemme vasta alkaneet kokea sitä vaikutusta, mikä teknologialla on elämäämme. Ajattele nanoteknologiaa, bioteknologiaa, robotteja, sensoreita ja tekoälyä. Merkittävä uusi teknologia nostaa valtavia kysymyksiä etiikasta, hyväksikäytöstä, vallasta ja korruptiosta. Aivan kuten ydinvoiman tulo toi esiin samanlaisia ongelmia 70 vuotta sitten, kohtaamme moraalisia, poliittisia, taloudellisia ja henkisiä pulmatilanteita, kun uutta teknologiaa tulee elämäämme.

Adamus sanoi hiljattain: "Kehittynyt teknologia ilman kehittynyttä tietoisuutta on resepti maailmanlaajuiseen katastrofiin." Hän muistutti minulle myös, että monet shaumbrat olisivat voineet ylösnousta elämä tai pari sitten, mutta päättivät odottaa tähän elämään tullakseen ruumiillistuneiksi mestareiksi. Näe näiden asioiden yhteys. Päätimme odottaa tähän saakka, koska tiesimme, että tietoisuus olisi elintärkeää tänä aikana. Tiesimme, että tietoisuutemme täytyi olla täällä läsnä – ei missään Ylösnousseiden mestarien klubissa – tänä eeppisenä aikana maan päällä, jolloin "kaikki menee uuteen". Taas kerran, näe yhteys siihen, mitä Adamus on puhunut muutamana viime vuotena. Vaatii vain vähän sallimista, että alkaa nähdä suuren kuvan. Ei mikään ihme, että 1500 ylösnoussutta mestaria, mukaan luettuna Tobias, päätti tulla takaisin tänä aikana. Ei mikään ihme, että jokainen meistä on täällä tänä aikana.

Kuulimme "kutsun tietoisuuteen" tänä historiallisena teknologian kehittymisaikana. Kun planeetalla on ruumiillistunutta tietoisuutta, ihmiset voivat löytää tapoja käyttää näitä hämmästyttäviä uusia teknologioita ihmistilan kehittämiseen ja vanhan ja uuden Maan yhteensulauttamiseen. Ilman tietoisuutta nämä teknologiat voivat aiheuttaa lopullisen jakautumisen uuden ja vanhan Maan välillä.

Ei ole mitään sattumaa, että uusi Yli ihmisen -sarja alkaa juuri silloin, kun avaamme uuden Mestarien klubin Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa. Kun aloimme miettiä Mestarien klubia, ajattelin meidän olevan valmiita huhtikuun tai toukokuun aikana. Tuli viivytyksiä vuokrauksessa, suunnittelu- ja lupaprosessissa ja monia muita pikkuasioita. Paras energiaresonanssi osoittautui olevan siinä, että Mestarien klubi saadaan valmiiksi, kun käynnistämme uuden Yli ihmisen -sarjan, koska Mestarien klubissa on todella kyse ruumiillistuneesta tietoisuudesta. Ja juuri tästä syystä olemme täällä.

Ehdotan, että Wikipedia tekee vaihtoehtoisen määritelmän transhumaanille/transhumanismille, joka perustuu tuhansiin shaumbroihin ympäri maailmaa. Se voisi kuulua jotenkin näin:

Transhumaani on maailmanlaajuinen tietoisuusilmiö aataminaikaisen ihmistilan transformoimiseksi. Ryhmä joka kutsuu itseään shaumbraksi, tekee tämän luonnollisella ja ilmaisella tekniikalla, joka tunnetaan yksinkertaisesti "sallimisena". Salliminen avaa ihmisitsen laajemmille ja tyydyttävämmille aistihavainnoille, jotka tavallisesti ylittävät rajoittuneet ihmisaistit – näkö, kuulo, maku, haju, tunto, tunteet ja ajattelu. Transhumaanit eivät ajattele tai tutki sallimisen mahdollisuuksia, vaan heillä on jo se tietämys, että he menevät ihmisen fyysisen, älyllisen ja tunnetodellisuuden perusrajoitusten yli. Yleisin transhumaaniteesi on, että shaumbra transformoituu hyvin aistimukselliseksi olennoksi, jolla on niin paljon laajempia kykyjä kuin vanhassa ihmistilassa, että hän ansaitsee nimekseen "vapaa olento". Transhumaaniliike ei pyri värväämään jäseniä, vaan luottaa siihen tietämykseen, että oikeat ihmiset tulevat ryhmään. Niistä jotka saavuttavat vapaan olennon tilan, tulee standardeja tai esimerkkejä muille ihmisille, jotka etsivät elämässä enemmän, elettyään pitkän sarjan toistuvia elämiä.

P.S. Otettuamme muutama päivä sitten lasin viiniä keahakereiden kanssa, aloimme puhua siitä, miten Crimson Circle selitetään muille ihmisille. Kerroimme kaikki tarinoitamme sitä, miten olemme yrittäneet selittää, mitä teemme, melkein aina lievästi turhautuen, koska – no, on vaikea selittää kaikkea "tätä". Lähdimme lopulta pois päästämme ja keksimme täydellisen vastauksen sanottavaksi, kun kysytään Crimson Circlestä: "Tiedäthän, millaista on … kun vain tietää, että elämässä on muutakin, muttei tiedä, mitä se on? Siitä meissä on kyse." Aamen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.7.2016 KULJE ETEENPÄIN 11

ViestiKirjoittaja hammer » 07.07.2016 21:21

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 11
KULJE ETEENPÄIN 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.7.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen tässä, täysivaltaisen alueen Adamus.



Tervetuloa, kaikki. Aa! Takaisin kotitilassa, ja tarvitsematta ponnistella, tarvitsematta edes ajatella tai sanoa sanaakaan, kahvini odottaa (yleisö sanoo "vouuu!"). Kiitos, rakas Sandra.



SANDRA: Kuulin, että kaipasit minua Saksassa.



ADAMUS: Aa! Siinä näet! Joo, kaipasin sinua Saksassa. Maria kilpaili tehtävästäsi, ja hän teki erinomaista työtä, mutta kiitos. Kiitos. Mmm (hän ottaa huikan).



Olen tässä. Miten upea tapa mestareille tervehtiä toisiaan – "olen tässä". Tyypillisesti kun ihmiset kohtaavat toisensa kadulla tai näette toisenne täällä shoudeissa, sanotaan: "Hei, mitä kuuluu?" "Hyvää, entä sinulle?" Miten olisi: "Olen tässä. Olen läsnä." Mikä lahja itsellenne ja tervehtimällenne ihmiselle. "Olen tässä." Eikä tätä makyoa: "No, hyvää." Siis mestari, olen tässä.



SHAUMBRA 1: (mies) Mestari, olen tässä.



ADAMUS: Olemme kumpikin tässä. Se on näin yksinkertaista. Se on läsnäoloa. Läsnäoloa. Läsnäolo on avain. Tiedättekö, miten moni ihminen ei ole oikeasti läsnä? Tarkoitan, että näette heidän silmiensä lasittuneen. He saattavat olla fyysisesti siinä, mutta eivät energeettisesti.



"Olen tässä" ilmoittaa, että olette tässä, olette läsnä, olette tietoinen. Miten kaunis tervehdys. Ainakin shaumbrojen kesken, jos ette halua tehdä sitä muiden ihmisten kanssa. "Olen tässä" merkitsee: "Annan sinulle huomioni. Olen läsnä. Olen kanssasi. Olen tässä." Aah.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle.



Osa 1



No niin, tämän päivän shoudissa on kolme osaa. Muutan sitä vähän. On viimeinen shoudimme "Kulje eteenpäin" –sarjassa. Kuljemme eteenpäin "Kulje eteenpäin" –sarjasta (naurua). Ja kuten puhuin taannoin Münchenissä, tämä vuosi on mennyt hyvin nopeasti – se on mennyt nopeasti myös minulla, myös mestareilla – mutta tänään laitamme sen pakettiin. Viimeistelemme joitain keskeneräisiä asioita energeettisesti.



Meillä on kolme osaa ja kolme erilaista merabhia, yksi kussakin osassa. Tai voisimme tehdä yhden pitkän merabhin, minun tarvitsee sanoa tuskin mitään, on rakkaiden Gerhardin ja Einatin musiikkia ja se on siinä. Mutta minä puhun. Mutta minä puhun.



Puhumisesta puheen ollen, kaikkina vuosina kun minulla on ollut kanavoijia St. Germain –nimen alla, kaikkina näinä vuosina en ole koskaan ennen pyytänyt kanavoijaa kanavoimaan neljää olentoa yhtenä päivänä. En koskaan*. Täytyy sanoa, että minun täytyi pysyä melko lähellä rakasta Lindaa ja Cauldrea energeettisesti, koska se voi tavallaan vaikuttaa mieleen ja kehoon, kun käy läpi niin paljon energiaa tuossa lyhyessä ajassa. Mutta uskon todella, että he tekivät ihailtavaa työtä kaikkien noiden energioiden tuomisessa yhtenä päivänä. Kaunista.



*Viitataan "4 Masters in Munich" –tilaisuuteen



EDITH: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos siis siitä. Vain Edith taputtaa käsiään (naurua ja taputuksia). Ja Edith, kaipasin sinua. Kaipasin sinua.



EDITH: Samoin, lapsukainen.



ADAMUS: Joo, kaipasitko sinäkin minua?



EDITH: Jep.



ADAMUS: Olen tässä.



EDITH: Olen tässä.



ADAMUS: Olen tässä (he naureskelevat ja halaavat).



EDITH: Kiitos paljon.



ADAMUS: Kiitos.



Tänään on siis kolme näytöstä, kolme eri osaa, ja sitten saamme kaiken valmiiksi. Aloitamme ensi kuussa uuden sarjan nimeltään "Yli ihmisen"*. Voi, ravistelen vähän puita, rämistelen muutamaa häkkiä eläintarhassa. Se tuntuu jollain tavalla tutulta shaumbrojen keskuudessa. Se taitaa olla vähän kiistanalainen sana*.



LINDA: Sinä olet aina kiistanalainen.



ADAMUS: En aina. Tavallisesti, mutten ole aina kiistanalainen. Mutta jos katsotaan "transhumanismin" nykymääritelmää, näette, että se mitä teemme, on joltain osin samanlaista, mutta joiltain osin hyvin, hyvin erilaista.



(*Suom. huom. transhuman-sana on hankala kääntää suomeksi. Se on kirjaimellisesti "yli-ihminen" tai "ihmisen läpi/toiselle puolelle", muttei tarkoita superihmistä. Liike josta puhutaan, on suomen kielellä transhumanismi ja sen harjoittaja transhumanisti. Tässä yhteydessä sarjan nimi on käännetty "yli ihmisen" ja henkilöstä käytetään sanaa "transhumaani".)



Transhumanismi



Transhumanismi on liike – ei kovin suuri liike, mutta se on liike tällä planeetalla – jonka tarkoituksena on tulla kuolemattomaksi ja käyttää teknologiaa ihmistilan ylittämiseen. Ei kovin huono idea – mennä ihmistilan yli – koska ympäri planeettaa ihmisillä on syvä tunne, että tämä biologia, tämä keho- ja mielimalli on jatkunut jokseenkin samanlaisena noin miljoona vuotta. Atlantiksella tehtiin paljon muutoksia, mutta niiden tarkoituksena oli yhdenmukaisuus, ei täysivaltaisuus. Niiden tarkoituksena oli tehdä kaikista suurin piirtein samankokoisia, yleisesti jokseenkin samanlaisia henkiseltä kapasiteetiltaan ja elinvuosiltaan.



On aika muuttaa tämä kaikki. Luonnollinen evoluutio ei itse asiassa tee sitä. Massatietoisuus, massatietoisuuden gravitaatio, pidättelee tosiasiassa ihmisen luonnollista evoluutiota. Se imu jonka luovat periaatteessa ne ajatukset, jotka ovat nyt planeettaenergiaa ympäröivänä pilvenä, estää kirjaimellisesti ihmisiä menemästä toisiin ulottuvuuksiin unitilassaan, pidättelee heitä, tukahduttaa heidät tähän eläintarhaan. Se saa aikaan, että keho ja mieli eivät muutu kovin paljon. Periaatteessa ihmisillä on samantyyppinen keho, periaatteessa samat mielen mallit kuin Atlantiksella, tai 40 tai 50 elämää sitten.



On merkittävä halu mennä siitä yli, kehittyä, mutta miten? Miten? Lääketiede, luonnontieteet eivät oikeastaan tee paljon mielelle tai keholle. Niinpä on joitain, jotka sanovat, että teknologia tekee sen. Ja se tekee laajasti, ainakin keholle.



Planeetan transhumanismin fokuksen on oltava tällä hetkellä kehon tarkastelemisessa. Jotkut väittäisivät vastaan ja sanoisivat: "No, mieltä ajatellaan paljon." No, siinä on ongelma – "Paljon teknologian mahdollisesta aikaansaannoksesta menee mieleen." Mutta siinä on suuri varoitus.



On niitä, jotka sanovat, että saatte mieleen implantteja, jotka antavat teille supertietokoneen kyvyt, välittömän datahaun. Implantti aivoihin – yhdistettynä aivoihin – antaisi teille välittömän pääsyn kaikkeen, mitä tietokoneella on – välittömästi. Ja taas kerran, nämä eivät ole mitään scifi-unelmia, joista puhun – näitä työstetään tällä hetkellä laboratorioissa.



Mutta minun kysymykseni on: "Kehittääkö se oikeasti mieltä, vai tekeekö se vain eläintarhasta suuremman? Eikö se vain lisää mielen nykyistä eläintarhaa?"



Olen tarkoituksella valinnut seuraavan sarjan nimeksi "Yli ihmisen" antamaan teille ajateltavaa, pohdittavaa, kenties ravistelemaan teitä vähän ja saamaan toiset ihmettelemään, mitä helvettiä tässä ryhmässä tapahtuu (muutama naurahdus). Pohjimmiltaan "transhumaani" merkitsee ihmisitsen siirtymää, mutta ei vain teknologialla, ei vain tekemällä itseänne mahdollisesti kuolemattomaksi. En usko, että ylipäätään haluattekaan sitä.



Tiedän, että kuolemattomuuteen keskittymisen sijasta oma transhumaanimme ylittää itse kuoleman. Nimittäin silloin kun työstetään kuolemattomuutta, on edelleen luontaista kuolemanpelkoa. Yritetään uhmata kuolemaa. Me menemme yksinkertaisesti kuoleman yli. Kuten olen puhunut joissain viimeaikaisissa työpajoissamme, ei todellisuudessa ole kuolemaa. Se on yhtä suuri harhakuva kuin valta. Se on yhtä suuri valhe kuin Jumala.



Tiedän, että on niitä, jotka kieltävät sen kivenkovaan, kun he vievät minut hautausmaalle ja osoittavat kaikkia kuolleita henkilöitä. Mutta ei ole itse asiassa kuolemaa. On siirtymä pois ihmisen biologisesta ja älyllisestä olotilasta. On siirtymä.



Sitten kun oivallatte, ettei todellisuudessa ole kuolemaa, oivallatte ensinnäkin, että voitte tehdä siirtymän valitsemalla, ei sairastumalla. Ja toiseksi, voitte pidentää ihmiselämäänne – jos haluatte – teknologialla, lääketieteellä ja muutamalla muulla asialla, tai voitte päättää tulla takaisin hyvin tietoisesti. Lähteä tietoisesti ja tulla takaisin tietoisesti, ei vanhassa syntymäprosessissa. Tarvitsematta kuolla, unohtaa, kuka olitte, ja palata, syntyä pienen vauvan kehoon, joka on erittäin altis sairauksille, vanhempien energioille ja kaikelle muulle, vaan voitte palata tietoisesti niin, kuin haluatte.



Tehkää se kuin Tobias – kuorikehoon. Tehkää se tulostettuun kehoon, joo. Tehkää se useilla eri tavoilla. Siihen menemme "Yli ihmisen" –sarjan myötä. Teemme siirtymän. Kehitämme luonnollisesti ihmiskehoa ja mieltä.



Teemme sen ilman lääkkeitä/huumeita, tarvitsematta teknologiaa, tarvitsematta laitaa pieniä tietokoneita aivoihimme tai mitään vastaavaa. Teemme sen periaatteessa sallimalla, näkemällä todella suuremman unen, suuremman kuvan ja luomalla oman todellisuutemme.



Oman todellisuutenne luominen on nykypäivän noituutta. Ihmiset sanovat, että olette hullu. Ei omaa todellisuuttaan voi luoda. Sanotte myös itsellenne, että olette luultavasti hullu. Mutta itse asiassa te voitte tehdä sen. Siihen menemme "Yli ihmisen" –sarjan myötä.



Puhun tänään vähän siitä, miten todellisuus on vain tiedostamista, tietoista havaitsemista, ja sitten kaikki energiat muuttuvat ja mukautuvat. Mutta ihmiset luulevat, että ensin on todellisuus ja sitten he tulevat mukaan. He ovat todellisuuden, ulkoisten voimien kohde. He yrittävät toisinaan saada tuota ulkoista voimaa mukautumaan enemmän omiin tarpeisiinsa, mutta he eivät koskaan oikeasti muuta todellisuutta. Mutta miksi ei?



Kun ymmärretään, mitä todellisuus on, se on vain astelema energioita, jotka reagoivat tietoisuuteen. Miksi ei siis voi luoda sellaista todellisuutta, kuin haluaa?



Kuten sanoin Münchenissä, meidän täytyi käydä läpi paljon keskusteluja, paljon shoudeja vuosien varrella päästäksemme tähän kohtaan, koska oikeasti täytyy ymmärtää, mitä tietoisuus on, mitä "olen olemassa" on, ymmärtää, miten tietoisuus vaikuttaa energiaan, miten mitään ei voi olla olemassa ilman tietoisuutta, miten mitään ei voi olla ilman tietoisuutta koko tässä universumissa ja muissa universumeissa. Se on ydin. Se on mittaamatonta. Se on näkymätöntä. Se on vallatonta. Mutta kuitenkin se on kaikki.



Tuon ymmärryksen myötä ja sen ymmärryksen myötä, ettei tarvita valtaa, ettei tarvitse taistella mistään elämässänne, ei ole mitään syytä kamppailla tai ponnistella – ellette satu haluamaan sitä vanhojen hyvien aikojen vuoksi – voitte kirjaimellisesti luoda sen todellisuuden, minkä haluatte, olemalla vain tietoinen. Se on siinä.



Siis taas kerran, olen tarkoituksella valinnut seuraavan sarjan nimen, ja esittelen sen tarkoituksella etukäteen.



Teemme ProGnost-päivityksen heti, kun remontti on valmis täällä. Nauhoitamme sen ja pyydän teitä – yksi harvoja kertoja, kun pyydän teitä oikeasti tekemään kotitehtävän, eikä vain ajattelemaan sitä – kuuntelemaan sen jossain kohtaa, ennemmin tai myöhemmin "Yli ihmisen" –sarjan aikana. Hahmottelen siinä paljon asioita, joista puhun myös shoudeissa, mutta tiivistän ne kaikki yhteen ProGnost-päivityksessä.



Se on saatavilla joskus … Ai, jaa! Jean ja Cauldre kertovat minulle juuri, että tila on valmis seuraavaan shoudiin mennessä. Parempi päästä nauhoittamaan nopeasti (Linda naureskelee). Tai kenties Linda livautti sen (Linda naureskelee taas). Ja pyydän Crimson Circleä pitämään sen hyvin huokeana, jotta kaikki voivat saada sen, mutta ei vain antamaan sitä ilmaiseksi, koska täytyy olla jonkinlainen sitoutuminen, jonkinlaista vaihtoa teidän osaltanne. Se on siis eräänlaisena perustanamme sille, mitä teemme.



ProGnost-päivitys jota olen jo käsikirjoittanut, mutta jota emme ole vielä nauhoittaneet, on vähän pelottava jollain tapaa. Se on vähän pakahduttava joillekin teistä. Mutta menneet ovat ne päivät, jolloin tulette tänne vain prosessoimaan, jolloin tulette tänne vain hyvältä tuntuvan energian vuoksi. Menemme eteenpäin. Menemme johonkin hyvin, hyvin erilaiseen.



Olemme ottaneet askelia vuosien kuluessa. Olemme kehottaneet vuosien kuluessa monia ihmisiä lähtemään. Ei negatiivisella tavalla, mutta he eivät halunneet samaa, mitä te haluatte, he eivät olleet valmiita, ja erityisesti katselin niitä, jotka yrittivät löytää täältä – ja täältä (katsoen kameraan) – vain jonkin uuden valtatyökalun. Ja monet ihmiset tekevät sitä uskonnon, henkisyyden, psykologian ja "henkilökohtaisen kehittymisen" kanssa – kuten kutsun sitä. Se on henkilökohtaista valtapaskaa, eikä se toimi. Se toimii jossain määrin, mutta se kaikki perustuu valtadynamiikkaan. Niinpä vuosien kuluessa monille ihmisille on osoitettu ovea tarkoituksella, jotta voisimme päästä siihen kohtaan, jossa olemme nyt.



Teemme melko ison hypyn tästä "Kulje eteenpäin" –sarjasta. Luulitte, että tämä sarja oli iso hyppy – teemme suuremman hypyn seuraavaan sarjaan. Ja en yleensä pyydä teitä tekemään kotitehtäviä – tai pyydän, mutta tiedän, ette te ette tee niitä – mutta tätä pyydän teiltä, koska se on tavallaan lähtökohta paljolle työlle, mitä teemme. Siis (henkilökunnalle) olen varma, että pidätte kaikki informoituna siitä, mitä tapahtuu. Olen varma, että kerrotte heille eri lähteiden kautta.



Aloitetaanpa sitten tämä päivä. Ensimmäinen kysymys. Valmiina mikrofonin kanssa?



Tämän päivän kysymys



LINDA: Ai jaa.



ADAMUS: Hän on aina yllättynyt. "Mikrofoni? Yleisö? Tota, kirjoitetaan asioita?" Joo.



Nyt aloitetaan, ensimmäinen kysymys. Sanotaan, että painatatte uuden käyntikortin itsellenne. Joillakin teistä on ollut paljon käyntikortteja, joillakin teistä ei ole ollut koskaan ensimmäistäkään. Mutta nyt painatatte sellaisen, joka määrittelee oikeasti elämänne tällä hetkellä. Kivan sommittelun ja nimenne lisäksi laitatte tähän käyntikorttiin tittelin, joka tavallaan määrittelee, energeettisesti summaa, teidät tällä hetkellä. Mitä käyntikortissanne lukee?



Haa! Hmm! Mitä käyntikortissanne lukee?



Annamme teille muutaman hetken ajatella asiaa. Okei, hetket ovat menneet (naurua). Linda menee yleisön joukkoon kysymään.



Rakas Edith, mitä käyntikortissasi lukee tällä hetkellä? Mikä on tittelisi?



EDITH: Siinä lukee vain "Edith Proctor, sydäntodellisuus".



ADAMUS: Eikö ole sellaista titteliä kuin "toimitusjohtaja" tai "suuri mestarikiinteistövälittäjä"?



EDITH: Ai! Unohdin. Tietysti on.



ADAMUS: Ei mikään ihme. Se voisi muuttaa täysin energian. Edith Proctor, mikä? Minä olen Adamus, suuri ylösnoussut mestari.



EDITH: Minä olen suuri …



ADAMUS: Se on melko hyvä titteli.



EDITH: … suuri ylösnoussut mestari II (naurua).



ADAMUS: Oletko ylösnoussut? (Naurua, Adamus naureskelee) Okei. Mitä sen lisäksi laitat käyntikorttiisi, Edith?



EDITH: (pitäen tauon ja huokaisten) Laitan kuvani, koska olen niin nuori ja kaunis.



ADAMUS: Niin olet. Niin olet (Edith pyörittelee silmiään).



EDITH: Ja laitan osoitteen, jossa bisnekseni on.



ADAMUS: Mikä olet, Edith? Mikä on titteli?



EDITH: Minä … minä …



ADAMUS: Mikä on elämäsi työ? Ei vain …



EDITH: Olen olemassa ja olen mitä olen. Olen kaikki. Olen koko kehotietoisuus. Olen tietoisuus. Olen olemassa.



ADAMUS: Ai, eipä unohdeta makyoa (Adamus naureskelee ja yleisö sanoo "voi ei!").



EDITH: Ja makyo.



ADAMUS: No, sen minä saan tästä. Hän ajattelee, hän ei oikeasti tunne. Hän yrittää saada minut lähtemään.



EDITH: Miten olisi sinun ideasi?



ADAMUS: Tiedän jo vastauksen, siksi esitin tuon kysymyksen. Haluatko minun paljastavan sen näin alussa, ennen kuin kuulet muiden ihmisten haparoivan ja kompuroivan?



EDITH: Kyllä, kyllä (muutama naurahdus).



ADAMUS: Eikä!



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ei! Haluan kärsimystä. Haluan jännittämistä (vähän naurua). Haluan …



EDITH: Okei, minä vain …



ADAMUS: Vähän draamaa täällä.



EDITH: Minä sallin.



ADAMUS: Sinä sallit, okei. Laita, mitä lystäät – älä sitä (mikki) minulle anna. Laita korttiisi, mitä lystäät.



LINDA: Oletko valmis hänen osaltaan?



ADAMUS: Kyllä, tällä erää. Kyllä. Ja te kaikki jotka katselette, no, ajatelkaa sitä. Joo, älkää laiskotelko ja odottako vain kaikkien vastausta täällä studiossa. Mitä laittaisit käyntikorttiisi? Hyvä, seuraava. Aha! Ole hyvä.



JOSEPH: Hyvää huomenta.



ADAMUS: Mitä helvettiä kello on? (Joku kikattaa). Joo.



JOSEPH: Jossain on aamu.



ADAMUS: Aamu jossain, kyllä. Siis, Joseph?



JOSEPH: Käyntikortti.



ADAMUS: Käyntikortti, kyllä.



JOSEPH: Ensinnäkin, kyse ei ole bisneksestä. Kyse on elämäntyylistä. (Suom. huom. englanninkielinen "käyntikortti" on sananmukaisesti "bisneskortti")



ADAMUS: Okei, sanotaan sitä elämäntapakortiksesi. Kuulostaa vähän …



JOSEPH: Vapauden mestari/maisteri.



ADAMUS: Vapauden mestari, okei. Vapauden mestari. Oletko tyytyväinen vapausasteeseesi? Tyytyväinen.



JOSEPH: Tyytyväinen tällä hetkellä.



ADAMUS: Joo, jokin hinku kuitenkin on.



JOSEPH: Voi, kyllä. Ehdottomasti.



ADAMUS: Jokin hinku.



JOSEPH: Sitä työstetään.



ADAMUS: Joo, joo.



JOSEPH: Se on …



ADAMUS: On – hänellä menee hyvin, mutta on jokin …



JOSEPH: Jotain …



ADAMUS: Hinku.



JOSPEH: … on.



ADAMUS: Joo, joo. Okei, okei. Mikä siis on tittelisi? Vapauden mestari?



JOSEPH: Vapauden mestari.



ADAMUS: Pidän siitä, hyvä. Seuraava.



Tervehdys.



SHAUMBRA 2: (nainen) Tervehdys.



ADAMUS: Olen tässä.



SHAUMBRA 2: Minäkin olen tässä.



ADAMUS: Hyvä. Mitä laittaisit käyntikorttiisi?



SHAUMBRA 2: Kosketuksen mestari.



ADAMUS: Kosketuksen mestari. Joo, pidän siitä. Miksi? Sinä …



SHAUMBRA 2: Olen hieroja.



ADAMUS: Ai jaa, siinä on tolkkua. Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Joo, miksi ei?



ADAMUS: Joo, joo. Ja onko sillä mitään muita merkityksiä? (Nainen kikattaa) Kosketuksen mestari. Tarkoitan, että se kuulostaa kivalta, mutta onko siinä useita merkitystasoja?



SHAUMBRA 2: Lisää vapautta kehoon.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: Vapauden antaminen jonkun keholle.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Erityisesti, jos se on jännittynyt.



ADAMUS: Joo, joo. Imetkö koskaan heidän törkyään? Ei heidän törky-törkyään, vaan … (muutama naurahdus) (Suom. huom. slangissa sama sana merkitsee myös sukuelimiä ja pakaroita)



SHAUMBRA 2: Tiedäthän …



ADAMUS: Käytätte tuota sanaa eri tavalla, kuin minulla oli tapana menneisyydessä. Imetkö koskaan heidän huonoja energioitaan?



SHAUMBRA 2: Haluaisin sanoa, etten ime.



ADAMUS: Etkö?



SHAUMBRA 2: Joo. Se on jotain, mikä kiertää terapiamaailmassa. Oli aika, jolloin suojauduin, mutta en suojaudu enää.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: En anna sen vain vaivata itseäni.



ADAMUS: Joo. Kosketusta ilman suojaa. Joo (vähän naurua).



SHAUMBRA 2: No, miksi ei? (He naureskelevat)



ADAMUS: Joo, hyvä. Siis …



SHAUMBRA 2: Se on melko hyvä.



ADAMUS: Hyvä, kosketuksen mestari. Okei. Minulle sillä on pari muutakin merkitystä, kuten kosketus tuntemisena, kosketus kykynä koskettaa ihmisten tunteita. Hellyys menee kauas pelkän kosketuksen yli.



SHAUMBRA 2: Kyllä, juuri niin.



ADAMUS: Joo, kosketuksen mestari. Hyvä.



SHAUMBRA 2: Minulla oli hyvä tapaus muutama päivä sitten (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei. Hyvä, kiitos.



SHAUMBRA 2: Niin sitä pitää.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Okei. Mitä laitat elämäntapakorttiisi? Kutsumme sitä niin tästä eteenpäin. Ole hyvä.



ALICE: Voinko laittaa kaksi titteliä?



ADAMUS: Totta kai. Joo, voit laittaa vaikka kahdeksan. Sillä ei ole merkitystä.



ALICE: Idea-arkkitehti.



ADAMUS: Idea-arkkitehti. Pidän siitä. Idea-arkkitehti, hyvä.



ALICE: Ja sitten tutkimusmatkailija, mutta se on luultavasti enemmän tietoisuuden tutkimusmatkailija.



ADAMUS: Tietoisuuden tutkimusmatkailija. Joo, okei. Miten teet tuota idea-arkkitehtuuria?



ALICE: Enimmäkseen yöllä unissa.



ADAMUS: Enimmäkseen yöllä.



ALICE: Joo, siis …



ADAMUS: Unissasi?



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Okei, jaatko sen ihmisten kanssa? Vai onko se jotain, mitä vain …



ALICE: Jaan kyllä, mutta kuulostan hullulta (hän naureskelee).



ADAMUS: Aha, joo, joo. Itse asiassa, et kuulosta.



ALICE: Enkö?



ADAMUS: Väitän, että ihmiset haluavat hyvin epätoivoisesti jotain erilaista, mutta he ovat hyvin peloissaan, koska heille on tapahtunut sitä aiemmin – heitä on huijattu. On ollut paljon temppuja. Niinpä heillä on tavallaan alkuvastustusta. Ja he katsovat sinua, ikään kuin olisit hullu, mutta sisällään he todella haluavat sinun olevan oikeassa.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Ja rakastan tätä siinä, mitä te kaikki teette tällä hetkellä. Katsotte itseänne joskus kuin: "Olenko hullu?" Mietitte, miten muut hahmottavat teidät, mutta itse asiassa on suurta iloa, kun oivallatte, että he haluavat – he oikeasti haluavat – teidän olevan oikeassa. He haastavat teidät. He kyseenalaistavat teidät. He saattavat nauraa teille, mutta he ehdottomasti haluavat teidän olevan oikeassa, koska he etsivät tietä ulos. He etsivät eri polkua, mutta he eivät aio olla helppo saalis. Heitä on huijattu hyvin monta kertaa kaikella – uskonnoilla, henkisyydellä, new agella, mainoksilla, tuotteilla ja kaikella muulla – mutta he haluavat tietää, että jokin on totta ja aitoa, joo.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Kiva titteli. Pari vielä. Mitä laittaisit elämäntyylikorttiisi?



KATE: Olen tässä.



ADAMUS: Olen tässä. Se on hyvä. Hyvä.



KATE: Hmm, ei.



ADAMUS: Ai jaa, ymmärrän (naurua).



KATE: Tervehdin sinua!



ADAMUS: Olen tässä, olen tässä, olen tässä, kyllä.



KATE: Tuonpuoleiseen luottaminen.



ADAMUS: Tuonpuoleiseen luottaminen, okei. Tuonpuoleiseen luottaja, joo.



KATE: Tuonpuoleiseen luottaja.



ADAMUS: Pidän siitä, joo. Millainen on kokemuksesi tuonpuoleisesta ollut?



KATE: Se on laajentunut ja mennyt taaksepäin, "ja", joten siinä kohtaa tuo luottaminen tulee mukaan.



ADAMUS: Joo.



KATE: Se on todella …



ADAMUS: Annan teille – ja olet ehdottomasti oikeassa – annan teille kaikille pienen vihjeen. Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa tuonpuoleiseen. Teillä ei ole. Miksi ette luottaisi siihen, ellette laita valtaanne, joka on harhaa, johonkin muuhun, kuten Jumala tai enkelit tai ylösnousseet mestarit tai jokin muu. Silloin kun olette vain te ja menette tuolle puolen, koska olette ainoa, joka voi tehdä sen, teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa itseenne. Ja se on helvetin pelottavaa, ja se on niin kaunista, kuin mikään voi olla. Se on todella pelottavaa, koska ette ole tottuneet siihen.



Kaikki yrittävät saada teidät antamaan itsenne jollekin muulle – korkeampi instituutio, korkeampi olento, korkeampi mikä tahansa – ja yhtäkkiä oivallatte, etteivät ne voida tehdä sitä puolestanne, eikä niiden pitäisi tehdä sitä puolestanne. Oivallatte yhtäkkiä: "Voin luottaa vain itseeni tuolle puolen menemisessä", matkoilla toisiin ulottuvuuksiin, koko tässä aika-avaruuskäsityksessä ja siinä, että se liikkuu teidän lävitsenne. Se on sallimista. Se on sallimista. Teillä ei ole vaihtoehtoa, ja se on kaunis asia. Tai vaihtoehtona olisi itse asiassa paluu takaisin siihen, että annatte valtanne jollekin muulle tai johonkin muuhun. Mutta se ei vie teitä sinne, minne haluatte. Se ei tee sitä puolestanne, ja tiedätte sen. Siis, kiitos.



KATE: Kiitos.



ADAMUS: Vielä yksi.



LINDA: Vielä yksi. Okei. Voi, olen pahoillani.



ADAMUS: Voi, jukran pujut! (Vähän naureskelua) Mitä aiot laittaa käyntikorttiisi?



TAD (nainen, joka on pukeutunut kuin Rosanna danna danna): Hei, kaikki. Itse asiassa tavallaan sanoitte sen: "täysivaltaisuuteni ja vapauteni salliminen" ja suluissa alla "helvetin peloissaan koko ajan". (Adamus nauraa) Siis … (hän huokaisee)



ADAMUS: Joo.



TAD: Kyse on hengittämisestä. Kyse on …



ADAMUS: "Täysivaltaisuuden salliminen", suluissa "peloissaan ja innoissaan".



TAD: Kyllä. Ja innoissaan, kiitos.



ADAMUS: Jalostan mielelläni asioita. Peloissaan ja innoissaan, varmasti.



TAD: Ja se "helvetin"-osa.



ADAMUS: Ja teidän kaikkien pitäisi olla. Teidän pitäisi olla, ja se on itse asiassa tavallaan hauskaa. Useimmat ihmiset ovat kyllästyneitä, ja useimmat teistä eivät ole, ja se on hyvä asia. Peloissaan – miten sanoit sen?



TAD: Helvetin peloissaan.



ADAMUS: Okei.



TAD: Kaiken aikaa.



ADAMUS: Joo, halusin sinun sanovan tuo ruman sanan, ei minun.



TAD: Ai jaa! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Peloissaan … peloissaan ja, mutta innoissaan.



TAD: Se on hyvin jännittävää.



ADAMUS: Nimittäin kuvittele hetki tätä. Mitä jos heräisit huomenaamulla ja yhtäkkiä kaikki tämä mitä olet tehnyt nämä vuodet oman täysivaltaisuutesi sallimisessa, otettaisiin sinulta pois ja sinun täytyisi palata takaisin tavalliseen elämään.



TAD: Olen nyt siinä kohtaa, että minulla on tuo vaihtoehto. Jatkan eteenpäin …



ADAMUS: Aha, aha!



TAD: … ja se on hyvin pelottavaa.



ADAMUS: Minun puolelleni?



TAD: Ei!



ADAMUS: Ai jaa, ai jaa!



TAD: Pysyn täällä.



ADAMUS: Joo, joo.



TAD: Vain toiseen osaan maata.



ADAMUS: Okei, toiseen osaan maata. Okei.



TAD: Mutta ajatus jäämisestä tänne, mitä olen ajatellut muutaman kerran, on kuin … En voisi jäädä tänne.



ADAMUS: Voisinko antaa sinulle jotain?



TAD: Ole hyvä.



ADAMUS: Kun lähdet kohta matkalle, tulee odottamattomia käänteitä. Se on ok. Se on ok. Se ei ole ehkä, mitä odotat, mutta se on suurempaa. Älä siis hermostu ja huuda minua yöllä ihmetellen, miksi …



TAD: Etten revi pelihousujani.



ADAMUS: Ei, ei, ei.



TAD: Ja sano: "Adamus! Missä olet?! Mitä sinä …?!"



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei. Minä vain hymyilen.



TAD: Kiitos, kiitos.



ADAMUS: Joo, mutta se on kaikki, se on kaikki … Nimittäin joskus ihmisillä on odotuksia, miten asioiden pitäisi olla. Ja usein niin ei tapahdu, mutta he unohtavat avata silmänsä ja sanoa: "Mutta itse asiassa tässä kävi paljon paremmin. Paljon paremmin. Vau! Luojan kiitos, en kuunnellut vain rajoittunutta ihmisitseäni."



TAD: Se on jännittävä osa, kiitos.



ADAMUS: Mahtavaa. No, kiitos.



TAD: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Ja tämä riittää, kiitos.



Siis elämäntyylikortteja. Tunnustelin teidän kaikkien energiaa tietäen, että oli tämän sarjamme viimeinen shoud, ja keksin tittelin, jota te itse asiassa kaikki voitte käyttää käynti- tai elämäntapakortissanne. Oletko valmiina kirjoittamaan tämän taululle?



LINDA: Kyllä, herra.



ADAMUS: Okei. Ja kysyin, mitä oikeasti teette elämässänne tällä hetkellä. Mitä tapahtuu jokaisella teistä, jos täytyisi summata se, minne aktiviteettinne, energianne ja fokuksenne menee. Ja keksin yhden sanan – yhden sanan. Menin Ylösnousseiden mestarien klubille ja sanoin: "Katsokaa! Katsokaa, mitä huomasin!" Ja he tietysti olivat vaikuttuneita, koska tiedättehän, minulla on luultavasti ollut enemmän vaikutusta useampaan ylösnousseeseen mestariin kuin kenelläkään muulla olennolla, mutta … (vähän naureskelua, kun Adamus keskeyttää).



Pysähdyn hetkeksi ja selitän pointtini (lisää naureskelua). Jos ette pysty puhumaan hyvää itsestänne hymy kasvoillanne, kukaan ei puhu. Ihminen on aina niin tahdikas, tavallaan arka ja tahdikas siinä: "No, minun ei pitäisi ylpeillä itselläni." Miksi ei?! Se on hauskaa! Pidän siitä! Kaunistelen myös tarinaa vähän, jos täytyy, koska teidän on pakko nauraa joskus.



Ihmiset ovat tottuneet panemaan matalaksi itsensä ja vähättelemään itseään. Se ei ole mikään mestari. Se ei ole: "Olen tässä." Se on: "Olen typerys." (Muutama naurahdus) Ja ylpeily on kuin: "Olen tässä. Olen mestari." Oikeasti, puhukaa hyvää itsestänne. Tehkää se hymyillen, älkää yrittäen energeettisesti todistaa jotain jollekin. Mutta se on kuin, hitto, minä olen itse asiassa opettanut – ja tämä on totta – useampia ihmisiä, vienyt heidät opetusten läpi ylösnousseiksi mestareiksi, kuin kukaan muu olento (pieni tauko) – ja minun pitäisi saada taputuksia nyt. Ja sain haukotuksen (yleisö taputtaa). Sain haukotuksen! (Adamus nauraa, kun yleisö jatkaa taputtamista) Mofo haukotteli, kun sanoin sen (lisää naurua).



MOFO: Olen kuullut sen kaiken jo aiemmin!



ADAMUS: Ai jaa! (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)



Oikeasti, puhukaa hyvää itsestänne. Tehkää se ensin itseksenne. Kun olette kävelyllä tai makaatte illalla sängyssä, keksikää hauska pikkutarina, joka perustuu tietysti totuuteen. Mutta sanokaa: "Olin kaikkein paras luuseri" (naurua). Se ei ole minun tarinani, se on teidän tarinanne. "Minulla oli kimurantein polku valaistumiseen. Kaikilla muilla valaistuneilla mestareilla on ollut niin helppoa. Minä valitsin kimurantin polun." Puhukaa hyvää itsestänne, koska – nyt aion paljastaa sen tittelin, joka minusta pitäisi laittaa käyntikorttiinne tällä hetkellä … (hän ottaa huikan kahvia ja lisää jännitystä, vähän naureskelua) Palaamme asiaan tämän mainoksen jälkeen (Adamus naureskelee).



Rakastan television katselemista teidän silmienne ja korvienne kautta. Istun joskus vieressänne sohvalla ja tavallaan sanon: "Mitä sinä oikein katselet?" Kuuletteko koskaan minun sanovan sitä teille? "Mitä oikein katselet?!" Ja te yritätte selittää sitä. "No, sitä kutsutaan "tosi-tv:ksi"." Mitä?!! "Tosi-tv." Okei.



Joka tapauksessa, laittaisin teidän jokaisen käyntikorttiin "sovittelija" (ei paljon reaktioita ja joku sanoo "mmm").



LINDA: Oikeasti?



ADAMUS: Kirjoittaisitko sen nyt etkä kommentoisi?



LINDA: Pussaisitko sinä pyllyäni? (Yleisö sanoo "oho!" ja vähän naureskelua)



ADAMUS: Sovittelija. Sovittelija.



Sovittelu



Antakaa minun selittää, kiitos. Katson, mitä teette elämässänne tällä hetkellä, ja te sovittelette paljon. Tiedättekö, mitä sovittelu on? Kun yritätte olla välittäjä, yritätte pitää rauhan perheessä, ja teette sitä valtavasti.



Sinä, "olen tässä" –sinä, sovittelee ihmissinun kanssa. Tuon ihmissinun joka täytyy vaatettaa, syöttää, jolla täytyy olla suojaa, työpaikka, jonka täytyy maksaa laskuja ja tehdä kaikkia sitä muuta. Sovittelette. Kuulette ihmisen pyyntöjä ja kitinää, ja te, olentona joka oikeasti viettää suurimman osan ajastaan koulussa – olette ylösnousemuskoulussa, omistatte kaiken aikanne, energianne ja kaiken muun sille – joka on täyspäiväinen opiskelija tällä hetkellä, sovittelette tämän ihmisen kanssa, joka on huolissaan huomisesta.



Sitä ihmiset tekevät – he ovat huolissaan huomisesta. He eivät ole tässä tänään. He ovat huolissaan huomisesta – "Mitä tapahtuu? Mitä jos? En tiedä, voinko." Niinpä te sovittelette – teissä on osa, "olen tässä" –osa, joka sovittelee jatkuvasti. "Kaikki on okei. Kaikki on okei. Näin Adamus sanoi viime kuussa, että kaikki on okei."



Ja ihminen tavallaan: "Joo, en luota Adamukseen" (lisää naureskelua).



"Kaikki on ok. Kaikki on ok. Luemme sitten jotain muuta." (Lisää naurua)



"Mutta en luota siihenkään. Luotan Adamukseen enemmän kuin muihin, mutta en luota kehenkään."



"Kaikki on ok. Otetaan vain päivä kerrallaan. Hei, tehdään näin. Hengitetään vähän. Kaikki on ok."



"Hengitetään! Vihaan hengittämistä. Se on perseestä. Se ei koskaan vie minua mihinkään."



"No, tehdään jotain. Mennään ulos kävelylle."



"Vihaan kävelemistä. Selkään sattuu."



"Aa! No, …" (vähän naureskelua) Sovittelette. Olette hitto soikoon tuon ihmisen lapsenvahti, eikä se … (vähän taputuksia) Ei se siitä parane. Ja voit pussata myös minun (Lindalle, lisää naureskelua). Huuliani, oi.



Haluan teidän hetken todella tuntevan sitä, miten paljon sovittelette tuon ihmisitsen kanssa. Minkä vuoksi? Se ei lopu. Tuo ihminen ei lopeta kitinäänsä ja huolehtimistaan. Se on ohjelmoitu olemaan huolissaan huomisesta. Ei elämään tätä päivää, vaan huolehtimaan. Ja voitte lukea maailman kaikki oma-apukirjat ja voitte saada maailman kaiken neuvonnan, mitä haluatte, ja tuo ihminen – voi, ihminen rakastaa, kun luette oma-apukirjoja. "Voi! On kyse pelkästään minusta. On kyse pelkästään minun kehittymisestäni, oma-avustani. Olen hyvin haavoittunut." Voitte mennä kaikkeen haluamaanne neuvontaan ja ihminen rakastaa sitä. "Juuri niin, on kyse minusta, ja käytät 175 dollaria/tunti minuun, ihmiseen."



Te sovittelette. Sovittelette, sana joka on peräisin sanasta "keskitasoinen", peräisin sanasta "keskiverto, tylsä, ei-mikään". Se on vain keskitasoinen. Ja niin te – en puhu tuolle ihmiselle nyt – niin te, "minä olen", päädytte elämään keskitasoisena.



En kehota olemaan piittaamatta ihmisestä. Sillä on omat tapansa. Antakaa sen pitää omat tapansa. Antakaa sen pitää omat tapansa, mutta lakatkaa sovittelemasta sen tapoja. Antakaa sen olla ihminen. On itse asiassa – sitten kun olette "ja" – hauskaa tarkkailla ja joskus tavallaan mennä tuohon ihmiseen ja olla huolissaan kaikesta, olla huolissaan kuolemasta ja toisista ihmisistä ja vallasta ja työpaikoista ja …



Antakaa ihmisen tehdä sitä! Se on itse asiassa … se on oikeastaan tavallaan hauskaa. Se olisi hyvä tosi-tv-ohjelma: "Ihminen ja minä". Tiedättehän, on tämä mestari – ne ovat tavallaan identtiset kaksoset, mutta on mestari – joka ei koskaan ole huolissaan mistään. Kaikki tulee mestarille. Mestari vain nauttii elämän aistillisuudesta. Ja sitten on identtinen kaksonen, murehtiva ihminen, pakkomielteinen, vainoharhainen, skitsofreninen ja kaikkea muuta – lääkityksellä, hakkaa päätään seinään ja joutuu aina vaikeuksiin.



Te siis sovittelette ihmisen kanssa. Voisitteko lopettaa? Se ei tee ihmiselle mitään hyvää. Se ei tee teille mitään hyvää.



Itse asiassa sovittelette henkenne, sielunne kanssa. Teillä on tämä havainto sielusta, joka on ylhäällä ja joka on korkeampi ja mahtavampi, ja jonain päivänä se syöksyy alas. Sovittelette sen kanssa, ja yritätte itse asiassa neuvotella sielunne tulemaan teihin. "Olen hyvä. Teeskentelen olevani todella filosofinen ja hämmästyttävän näkemyksellinen, ja jatkan sallimista." Jotkut teistä alkavat pitää sallimista kuin kahleena, kuin piiskaamisena ja kaikkea muuta. Teette siitä kidutusta. Salliminen on vain sitä – se on sallimista. Vetäkää syvään henkeä. Pääskää siitä yli. Älkää tehkö työtä siihen.



Mutta sovittelette sielunne paluuta. Sovittelette henkenne tulemista elämäänne. Tavallaan neuvottelette siitä. Teillä on siis kitisevä ihminen täällä ja teillä on sielu tuolla, ja yritätte laittaa ne yhteen. Yritätte neuvotella siitä, pitää sen tasapainossa ja se on kiduttavaa. Se on helvettiä, eikä se on kovin tehokastakaan. Se ei toimi.



LINDA: Onko sovittelu-merabhin aika? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Melkein. En ole vielä valmis tämän sovittelujoukon osalta.



Sovittelette perheenne kanssa. Yritätte – monet teistä, ja monet ovat luopuneet siitä – pitää asiat kasassa perheenne, ystävienne, työasioiden ja monien muiden asioiden osalta elämässänne. Te sovittelette, ja minä katselen. Kerrotte minulle, että yritätte pitää kaiken kasassa. Ei, te vain sovittelette.



Teillä on kaikki nämä ryhmät, alaryhmät, aliaspektit, luonteenpiirteet. Tässä te – "olen tässä", "minä olen" – yritätte pitää sen kaiken kasassa. Siellä minne menemme, ei ole tarvetta tehdä sitä, ellette halua pitää hauskaa olemalla sovittelija. Joskus se saa tuntemaan itsenne hyväksi – "Laitan kaiken yhteen" – mutta se on väsyttävää, se on kuluttavaa.



Siellä minne menemme – puhuin siitä vähän eilen uudessa "Keahak VI:ssä" – tuomme sen kaiken tietoisuuskehoksi, kaiken. Eikä silloin ole sovittelua. Ei ole "sinua", joka yrittää pitää kaiken kasassa. Olette vain te – siinä kaikki. Ja kenties tässä olette kitisevä ihminen, kuulette tämän osanne, joka yrittää sovitella, tuoda sisään henkenne, mutta lopetetaan se. Se on väsyttävää. Lopetetaan. Otetaan se pois elämäntapakortistanne – perheenne, lastenne ja massatietoisuuden sovittelija. Yritätte sovitella massatietoisuuden kanssa. Sovitella, eli pitää sen tasapainossa, pitää sen kasassa ja varmistaa, etteivät asiat räjähdä.



Edith, kysymys. Mikrofoni on tulossa sinulle.



EDITH: Luulin vain, että sielumme ja henkemme on jo liittynyt, että olemme jo tehneet sen.



ADAMUS: Mutta te olette … (Adamus huokaa) Millä tavalla, Edith?



EDITH: Joka tavalla.



ADAMUS: Tavallaan menemme yli sielun, hengen ja kaiken sen muun määritelmistä. Emme keskity oikeastaan niihin. Keskitymme "olen tässä".



Edith, minäpä ilmaisen sen toisella tavalla. Kaikista noista sanoista tulee merkityksettömiä, ehdottomasti merkityksettömiä, joo. Tulette kohtaan, jossa sanotte: "Miksi minun täytyy puhua sielusta tai hengestä tai … Millään siitä ei ole merkitystä. Olen tässä. Millään siitä ei ole merkitystä."



EDITH: No, siinäkin on tolkkua, mutta mietin vain, miksi puhumme siitä.



ADAMUS: No, kuvaan sitä, mitä näen hyvin monissa shaumbroissa.



EDITH: Okei.



ADAMUS: Joo.



EDITH: Kiitos.



ADAMUS: Kyllä, kiitos.



Tehdäänpä se nyt, Lindan pyynnöstä. Tehdään sovittelusta irtipäästämisen merabh. Vähän musiikkia lopettamaan päivämme ensimmäisen osan.



Pystyittekö tuntemaan sen, kun yritin kuvata – pystyittekö tuntemaan, miten yritätte neuvotella, sovitella. Yritätte pitää asiat tasapainossa, eikä teidän tarvitse.



Nimittäin jos asioiden tarvitsee hajota, antakaa niiden hajota, koska aivan kuten – ja puhumme tulevasta matkastasi, Rosanna – antakaa sen tapahtua. Tehkää tuo sallimisjuttu. Ja kaikki selviää. Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, että ihminen itkee joka päivä: "Voi! Mitä huomenna tapahtuu?" Siis …



(Musiikki alkaa)



Kiitos.



Merabh sovittelun yli



Aivan kuten olitte energian ylläpitäjiä – useimmat teistä tulivat energian ylläpitäjinä, kun tulitte Crimson Circleen Tobiaksen luo. Yhdessä kohtaa Tobias sanoi: "Ei. Teidän ei tarvitse pitää energiaa planeetan tai ihmiskunnan tai valaiden ja palmujen ja kookospähkinöiden ja merikalojen ja kaiken sen muun puolesta. Ette ole enää energian ylläpitäjiä." Hän sanoi: "Te valmistuitte. Teistä tulee standardeja, ihmiskunnan uusi malli, keho ja mieli ja henki." (Marraskuun 2004 shoudista)



Ja sanon nyt, kun tulemme "Kulje eteenpäin" –sarjan loppuun, älkää ottako tuota sovitteluroolia aspektienne välillä. Älkää sovitelko ihmisitsen tai edes ns. jumaluutenne kanssa. Älkää ottako sovittelijan, energian tasapainottajan roolia työnne, perheenne, ystävienne, shaumbrojen tai minkään tällaisen vuoksi.



Tiedän, että jotkut teistä tuntevat myös vähän menetystä siinä. Se on kuin: "Voi juku. He tarvitsevat minua. Ihmisitseni tarvitsee minua. Ystäväni tarvitsevat minua." No, kerron teille nyt, etteivät itse asiassa tarvitse. He tarvitsevat teitä eri tavalla, eivät sillä tavalla. He tarvitsevat teitä eri tavalla. He tarvitsevat teitä sen vuoksi, mitä on syvällä sisällä, mutta se on ollut peitettynä, koska olette niin kiireisenä sovitelleet. Sovitelleet myös omaa valaistumistanne. Eikä se ole hassua? Olette sovitelleet omaa valaistumistanne. Se on tavallaan sen neuvottelemista tai johtamista.



Annetaan sen mennä. Ja tiedän, että jotkut teistä pitävät tuosta roolista. Se nimittäin saa olonne tuntumaan tavallaan tärkeältä, kuin tekisitte jotain: "Olen se, joka pitää kaiken kasassa." Mutta opitte, ettei teidän tarvitse pitää mitään kasassa. Se on tavallaan erittäin vanha käsitys. Se on vanha – voisin jäljittää sen alkuperän Atlantikselle, jossa oli oltava energian ylläpitäjiä. Oli kirjaimellisesti energian ylläpitäjiä, mutta energia oli silloin erilaista. Tarkoitan energiaa – nyt teillä on sähköä, silloin meillä oli erilaista energiaa – ja oli ylläpitäjiä.



No, sitten oivallatte: "Mistä pidän kiinni?" Mitä yritätte sovitella henkilökohtaisesti? Yritättekö pitää kasassa ihmisosaanne? Henkiosaanne? Sitä johon kaikki ystävänne turvautuvat? En kehota teitä jättämään ystäviänne. Vaihtakaa vain energeettisesti pois tuosta roolista. Se tavallaan estää energiaa, virtausta. Se estää myös mahdollisuuksia.



Kun ihmisosanne huutaa: "Mitä huomenna tapahtuu?", olkaa vain tarkkailija, ei sovittelija.



Jos ihminen on huolissaan, sanotaan vaikka, terveysongelmasta, lakatkaa yrittämästä sovitella tai rauhoittaa sitä. Olkaa tarkkailija. Katselkaa, miten ihmisitse käyttäytyy ja reagoi. Katselkaa, miten se on ohjelmoitu tekemään monia erilaisia asioita. Ja on ok, jos se tekee, mutta teidän kaikkien ei tarvitse osallistua siihen.



Olkaa tarkkailija, myös sielunne, henkenne kanssa. Tarkkailkaa, miten olette ajatelleet sitä. Tarkkailkaa, miten ns. sielu oikeasti toimii. Se ei tarvitse teitä sovittelemaan mitään. Olette luulleet, että teidän täytyi tehdä se, ja selvä todiste sitä on kaikki henkinen opiskelu. No, siinä te yritätte sovitella valaistumistanne. Teidän ei tarvitse. Tarkkailkaa sitä vain.



Vapauttakaa itsenne, ystävät. Vapauttakaa itsenne.



Se on suuri lahja, jonka voisitte antaa itsellenne, ja tiedän, että vastustatte, koska sanotte: "No, minun on pidettävä se kasassa. Minun täytyy tehdä töitä tässä. Minun täytyy pitää loitolla voimat, jotka vastustavat minua", vaikka te vastustatte voimia. Ei, ette tee sitä. Tässä vain sallitte.



Ja olen sanonut aiemmin, että tämä on pelottava juttu ja jännittävä juttu, mutta teillä ei tavallaan ole vaihtoehtoa. Tarkoitan, että teillä on vaihtoehtona jäädä siihen, missä olette, mutta jos kuljette eteenpäin, kyse on viime kädessä mitä intiimeimmästä luottamuksesta siihen, että "minä olen, olen tässä".



Vedetään syvään henkeä ja kuljetaan nyt eteenpäin, sovittelijana olemisen yli. Olkaa "olen tässä".



Olkaa aistillinen kokemus.



Olkaa luoja.



(Tauko)



Jos myös näkisitte itsenne nyt – ssanotaan, että kuvittelette itsenne istumassa suuren kokouspöydän ääressä ja sen ympärillä on ihmisitsenne ja se, minkä olette hahmottaneet sieluitseksenne, hengeksenne. Ja paljon aspektejanne. Ja sitten siinä istuu biologinen itsenne, biologianne. Ja sitten aivonne – suuret vanhat aivonne istuvat pöydässä. Ei kukaan muu, vain aivot ajattelevat: "Miten saan kehon?" ja katsovat pöydässä biologiaanne. "Haluan mennä tuohon kehoon. Anna minulle keho."



Ja siinä on edustettuna myös perheenne, työpaikkanne. Massatietoisuus ei istu pöydässä. Se leijuu pöydän yllä kuin suuri ruma myrskypilvi. Ja ne kaikki ovat siinä, ja olette yrittäneet sovitella, pitää kaiken tasapainossa, yrittäneet kertoa aivoille: "Odota. Saamme sinulle kehon, mutta odota." Kertoneet keholle: "Kaikki on ok. Kaikki on ok. Tulet olemaan ok. Ajattelemme aivoista positiivisia ajatuksia ja sitten keho on ok. Se elää muutaman lisävuoden. Hei aivot, positiivisia ajatuksia tänne keholle: "Olen terve.""



Olette yrittäneet pitää kaiken kasassa, ja jos haluatte, haluaisin teidän nyt käskevän kaikkia näitä aspekteja, kaikkia näitä olentoja, kaikkia näitä osia joita olette sovitelleet, painumaan helvettiin. Se on teidän huoneenne. Se on teidän paikkanne. Olette valmis niistä kaikista huolehtimisen osalta.



Käskekää vain niitä lähtemään, ja niiden on pakko. Ai niin, ja aivot istuvat siinä: "Minä en lähde. Minulla ei ole kehoa, jolla kävellä ulos." No, napatkaa aivot käteenne ja heittäkää ne ulos ovesta kuin keilapallo.



Tämä huone on nyt teidän. Tässä huoneessa kaikki on teidän. Se on teille, ei kaikelle tuolle jatkuvalle papatukselle, ei kaikille asioille, joiden kanssa olette neuvotelleet. Tämä on teidän paikkanne, ja voitte tehdä siitä, mitä haluatte. Voitte muuttaa siinä, mitä haluatte. Se on todellisuutenne lähtöpiste. Nyt kaikki riippuu teistä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Ei enää sovittelua.



Okei, kiitos.



Kunnolla syvään henkeä, kun päätämme osan yksi.



(Musiikki loppuu)



Oi! Hyvä. (Adamus vetää syvään henkeä) Aah! Vedetään syvään henkeä tässä. Phuu! Ooo! Ooo! Mennään osaan kaksi. Osaan kaksi. Eikö tunnu vähän hyvältä? Vain … ooo! On niin väsyttävää yrittää pitää kaikki osat kasassa. Teidän ei tarvitse.



Kerron teille pikkusalaisuuden. Ihmettelette: "Voi, heitin ne ulos. Mitä nyt tapahtuu?" Ne tulevat takaisin integroituna, ei hajallaan. Ne tulevat takaisin kokonaisuuteen. Ne tulevat takaisin "minä olen" –olemukseen, mutta ne eivät kitise, ne eivät vie energiaanne, ne eivät revi teitä hajalle. Olette antaneet niille käskyn: "Tämä on minun. Olen tässä." Se on näin yksinkertaista.



Seuraava. Iso hengitys syvään. Kiitos. Puhumme vähän, sitten merabh. Mutta olette tervetulleita istumaan tässä (Yohamille), jos tuntuu hyvältä olla lähempänä suurta ylösnoussutta mestaria (muutama naureskelee).



GERHARD: Se tuntuu upealta.



ADAMUS: Se tuntuu upealta. Joo, se tuntuu niin – teidän täytyy puhua hyvää itsestänne, koska kukaan muu ei puhu. Itse asiassa monet ihmiset puhuvat hyvää minusta nyt, mutta se johtuu vain siitä, että puhun hyvää itsestäni. Ja se saa teidät hymyilemään, kun puhutte hyvää itsestänne, joo. Ja kun puhutte huonoa itsestänne: "No, olen luuseri, eikä mikään toimi", se ei edes tunnu hyvältä. Miksi ihmiset tekevät sitä? Se ei … Kokeilen sitä kerran. "Voi, olen vain säälittävä luuseri." Se ei tunnu edes hyvältä. Se ei vedä sellaista energiaa, josta olisin kiinnostunut. Mutta sanot: "Olen mestari", ja ihmiset katsovat sinua hassusti. Mutta tiedättekö mitä? Sitten he alkavat ottaa sinusta kuvia, ja melko pian olet televisiossa, ja melko pian olet julkkis. Se toimii. Sitä kutsutaan "todellisuusperustan luomiseksi". Menen siihen myöhemmin.



Osa 2



Seuraavana listalla. Olette tehneet kovasti työtä – valitettavasti – olette tehneet kovasti työtä kaikkeen tähän, sen sallimisen sijasta. Olette tehneet kovasti työtä koko elämänne henkisyyteenne, ihmisyyteenne, työpaikkaanne ja kaikkeen muuhun. Olemme olleet yhdessä pitkän aikaa ja tehneet paljon tätä, ja mielenkiintoinen asia tapahtuu – mainitsin siitä viime shoudissa. Mielenkiintoinen asia tapahtuu, ja olen antanut sille nimen, Adamus-nimen, jonka paljastan aivan hetken kuluttua, ja Linda kirjoittaa sen taululle, ja hän osaa kirjoittaa sen oikein huolestumatta asiasta (muutama naurahdus).



Mielenkiintoinen asia tapahtuu – olette työstäneet osia täällä ja osia täällä ja osia täällä ja osia tuolla. Olette työstäneet tätä kaikkea. Joskus on vaikea nähdä koko kuvaa, koska teidän tarvitsee hivuttaa ihmistä eteenpäin vähän. Teidän tarvitsee hivuttaa biologiaa eteenpäin. Teidän tarvitsee kamppailla selviytyäksenne ja elääksenne. Yritätte – tiedättekö, miten siirrytte vähän täällä ja vähän tuolla? Se on tavallaan – Cauldre antaa minulle huonon esimerkin lumen lapioimisesta, en tiedä, mistä hän sen keksi – mutta lapioitte vähän täällä, lapioitte vähän tuolta ja melko pian kaikki on lapioitu. Siinä olette tällä hetkellä. Olette paikassa, jossa energiat ovat liikkuneet tänne ja ne ovat liikkuneet tuonne ja ne ovat liikkuneet tuonne.



Täyttymysdirektiivi



Olette nyt paikassa, jota kutsun "täyttymysdirektiiviksi". Tavallaan pidän siitä. Kirjoittaisitko sen? Olette – se on oma termini – täyttymysdirektiivissä. Se on hyvä asia. Ja puhuin vähän viime shoudissamme Münchenissä siitä, että jokin muuttui, jokin vaihtui. Ja mitä se on, eli tiedättekö, mitä teillä on, kun olette tehneet niin hemmetin kovasti työtä ja olette olleet … ? Teillä on sinnikkyyttä. Olette jääräpäisiä. Ette aikoneet antaa periksi. Olette todella hemmetin jääräpäisiä olentoja, ja se on saanut teidät kaikesta läpi. Eivät ponnistelunne. Ei kova työntekonne, vaan jääräpäisyytenne – kaikesta kovasta työstä huolimatta jääräpäisyytenne sai teidät kaikesta läpi, sai teidät tähän kohtaan.



Ja nyt täyttymysdirektiivissä tapahtuu – ja käytin sanaa "direktiivi", koska se on kuin sanoisi, että se on universaali laki, mutta keksitte sen tavallaan ensimmäistä kertaa. Se on direktiivi. Se tapahtuu. Direktiivi merkitsee myös suuntaa, jonkin liikettä. Se on myös direktiivi kuin komento. Se on kuin: "Tämä tapahtuu!".



Täyttymysdirektiivi. Olette tavallaan ylittäneet rajan pisteeseen, jossa voitte itse asiassa lipua – uskokaa tai älkää. Joo. On ollut hyvin paljon jatkuvuutta, liikettä, työntekoa, puskemista ja yhtäkkiä on gravitaatio – enkä käytä sanaa "gravitaatio" ainoastaan maagravitaationa, vaan energialiikkeenä, energiaimuna.



(Hän lukee taululta) Täytt- … direktiivi. Hyvä, joo, hyvä. Pidän siitä, miltä se näyttää. Voisimme tehdä siitä kivan kuvan seuraavaan tapaamiseemme tai shoud-kertaukseen, joita teette. Direk- … Teemme siitä virallisennäköisen, kuin se tulisi tuomioistuimesta, tai lakifirmasta – "Täyttymysdirektiivi" – silloin ihmiset uskovat sen. Saatte sen näyttämään lailliselta – "Voi jukra! Minulla on direktiivi."



Täyttymysdirektiivi merkitsee siis, että nyt on gravitaatiovoima, energiavoima – kiistämätön, ehdottomasti liikkeessä oleva – joka saattaa teidät täyttymykseen. Vaikkette työstäisi enää mitään muuta, kaikessa mitä olette tehneet, on riittävästi liikevoimaa, myös sallimisessanne ja erityisesti siinä, että kaikki voimat tuovat kaiken yhteen täydentymiseen, täyttymykseen.



Teidän ei tarvitse tehdä enää työtä siihen. Itse asiassa teidän ei ole koskaan tarvinnut, mutta luulitte, että tarvitsi. Voitte vetää syvään henkeä ja katsella itsenne menevän mestaruuteen, valaistumiseen. Se on melko ilmiömäistä, melko hämmästyttävää.



Mieli joka istuu tuolla, papattaisi sanoen: "Joo, mutta täytyy tehdä jotain." Ei tarvitse tehdä mitään. "No, mutta täytyy tehdä …" Ei tarvitse tehdä mitään. Jos haluatte tehdä jotain, sallikaa. Mutta on niin paljon liikevoimaa, että se tapahtuu.



Se on todella hyvä uutinen. Se merkitsee – se liittyy ensimmäiseen sessioomme – se merkitsee, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse sovitella sitä. Teidän ei tarvitse yrittää enää. Teidän ei tarvitse yrittää olla parempi ihminen, henkisempi ihminen, älykkäämpi ihminen, ei mitään tästä. Teillä on vapaalippu tässä kohtaa.



(Pieni tauko)



Nyt käytävillä pitäisi olla huutoa, mutta … (Nyt joku huutaa ja taputtaa) Luulen, että tuo tauko oli epäuskoa (vähän naureskelua). "Juksaako hän meitä?" Voi, tiedän, mitä se oli. Tuo tauko oli: "Hän puhui varmaan muista ihmisistä täällä. Hän ei puhu minusta. Niin ei voinut olla." Ei, saatte vapaalipun. Olette käyttäneet aikaanne. Valitettavasti olette ponnistelleet liikaa. Olette kestäneet, ja nyt on gravitaatio, liikevoima.



Älkää kysykö minulta, miten kauan se kestää, koska tiedän, että se on seuraava kysymyksenne. Mitä sillä on merkitystä? Sanon vain, että teidän ei tarvitse tehdä mitään enää. Teidän ei tarvitse säännöstellä ajatuksianne ja valvoa, ovatko tunteenne hyviä. Teidän ei tarvitse tasapainottaa ja tarkistaa tunteitanne tai mitään vastaavaa. Teidän ei tarvitse tehdä sitä enää. Jatkuvuus tekee sen.



Kokeilkaa siis tätä. Sen sijaan, että yritätte vastustaa tuota luonnollista jatkuvuutta valaistumiseen, sen sijaan että yritätte taistella sitä vastaan tai ihmettelette: "Onko se totta? Tapahtuuko se oikeasti? Sanooko Adamus meille vain …", vetäkää vain syvään henkeä ja menkää virran mukana. Se on tavallaan kuin hyppäisi kanoottiin ja antaisi virtauksen viedä teitä tällä kertaa sen sijaan, että yritätte rakentaa joen, täyttää sen vedellä ja sitten taistella siinä vastavirtaan. Sitä olette tehneet. "Minun täytyy kaivaa oja, minun täytyy täyttää se vedellä, saada se virtaamaan ja sitten meloa vastavirtaan." Ei. Hypätkää kanoottiin ja livutaan sillä tästä eteenpäin.



Kun livutte … Otetaanpa vähän musiikkia tässä kohtaa. Vähän merabh-maista musiikkia. Mutta tämä on kuin ajelua kanootilla tai jos ette pidä kanootista, niin soutuveneelle, mutta ilman airoja. Teidän ei tarvitse … ei airoja. Ajelua elämänvirrassanne ja se on kuin ajelehtimista eteenpäin aurinkoisena iltapäivänä, tarvitsematta tehdä mitään muuta kuin rentoutua.



(Musiikki alkaa)



Merabh virrassa kulkemiseen



Eikö se olisi mukavaa? Rentoudutte vain, ja se on pehmustettu kanootti tai vene. Olen nimittäin nähnyt usein veneitä ja niissä on tavallaan kovat penkit ja ne ovat melko askeettisia. Mutta te olette luoneet tämän todella suurenmoisen ja kauniin veneen. Se on pehmustettu. Eikä siinä ole moottoria, ei airoja, koska niitä ei tarvita. Ettekä tarvitse edes pientä tuuletinta pysyäksenne viileänä, koska tuulenvire matkanteostanne tekee sen. Ja voi, siellä on pieni minibaari (naurua), joo. Eikä ketään muita ole lähettyvillä, joten voitte olla alasti, joo. Eikä ole kärpäsiä. No, on niitä, mutta ne eivät häiritse teitä. Ei hyttysiä. Koska ilman vaatteita, ette halua, että tarvitsee olla huolissaan hyttysistä.



Tämä on siis nyt teidän aikaanne. Se on kaunista aikaa, ja se on vähän kummallista. Hypätkää vain kyytiin. Hypätkää kyytiin. Vene on hyvin pehmeä, ylellinen. Ja ai niin, on myös pikku purtavaa nauttiaksenne matkasta.



Hyppäätte nyt kyytiin ja alatte lipua jokea pitkin ja oivallatte, että joki edustaa liikevoimaa, tuota virtaa jonka olette luoneet. Se menee suoraan valaistumiseen. Saatte nyt istua pehmustetussa veneessänne ja saatte kerrankin elämässänne nauttia kyydistä. Saatte katsella maisemia, lintuja, puita.



Eikä muuten ole mitään kiirettä. Siksi sanon, että ihmettelette: "Okei, miten monta päivää nyt tämän täyttymysdirektiivin myötä?" Tiedätte olevanne tässä kivassa veneessä, joka lipuu sujuvasti jokea pitkin.



Muuten, veneessä on musiikkiakin. Se on tietysti Yohamia. Musiikkia, joo. He soittavat kivaa pientä aurinkoinen-iltapäivä-joella (musiikkia). Ketään ei ole ympärillä, ja saatte todella nauttia maisemasta, luonnosta.



Katsokaa, emokarhu ja pentu leikkivät vedessä penkereellä. Katsokaa, lintuja lentää kaikkialla. Vedessä on kilpikonna tai kaksi. Pellolla juoksee hirviä.



Ette nimittäin koskaan ole ottaneet aikaa nauttiaksenne siitä. Olitte vain niin kiireinen – teitte kovasti työtä, opiskelitte, ponnistelitte ja käytitte valtaa. Tämä vene ei tarvitse mitään valtaa/voimaa. Se kulkee luonnollisella energiavirtauksella.



Ja saatte laittaa kätenne veteen ja todella tuntea sen. Olette aina meloneet sitä vastaan, mutta nyt voitte laittaa kätenne viileään veteen ja saatte tuon aistillisen kokemuksen, roiskutatte vähän vettä alastomalle kehollenne ja hymyilette kerrankin.



Ja tiedätte ilman epäilyksen häivääkään, että tämä vene, "minä olen" –veneenne, vie teidät valaistumiseen. Teidän ei tarvitse olla edes huolissanne siitä. Teidän ei tarvitse olla huolissanne, saatteko tarpeeksi ruokaa tai juomaa. Teidän ei tarvitse olla huolissanne, että aurinko polttaa alastonta kehoanne, mistään tällaisesta. Nyt on aika vain nauttia. Ja tunnette vähän syyllisyyttä, kuin: "Voi, eikö minun pitäisi tehdä jotain?" Ei. Te teitte jo. Annoitte aikaanne, ponnisteluanne. Annoitte kaikki pelkonne ja kovat päivänne. Ei. Nyt on aika vain ajella.



Laitatte kätenne veteen ja se tuntuu hyvältä. Aivan yhtäkkiä kätenne tuntee tavallaan jotain – oi, se tavallaan raapii pohjaa vasten. Vedätte kätenne pois nopeasti ja sitten katsotte sitä, ja siinä on kultarahoja. Siinä on kultarahoja! Laitatte vain kätenne veteen. Toisin sanoen, on myös yltäkylläisyyttä. Kaikki mitä tarvitsette, on siinä, koska olette tehneet niin paljon. Olette luoneet gravitaation, energialiikkeen, jota ei voi nyt saada tekemättömäksi.



Sitä ei voi saada tekemättömäksi.



Kutsun sitä "täyttymysdirektiiviksi", se on kuin virallinen määräys. Se on tavallaan nyt – kai se voisi olla oma henkilökohtainen universaali lakinne. Se vain tapahtuu. En välitä, mitkä voimat yrittävät puuttua asiaan. Niin ei tapahdu, se ei toimi. Jos on ulkoisia voimia, muita ihmisiä, massatietoisuutta, plejadilaisia – (Adamus naureskelee) en pidä plejadilaisista – sitä ei tapahdu. On liikaa jatkuvuutta, gravitaatiota. Tämä matka on nyt teille nauttimista varten.



Olen sanonut sen muutaman kerran aiemmin, mutta muistutan teitä nyt. Tämä on elämänne parasta aikaa. Tiedän, että on innokkuutta valaistumiseen ja siihen kaikkeen muuhun, mutta tämä on parasta aikaa.



Ihmisyytenne on loppunut ja olette siirtyneet sen yli, mutta teillä on edelleen kaikki nuo tuoreet muistot ja kokemukset.



Teillä on edelleen biologia.



Teillä on edelleen tiettyä kaunista viattomuutta.



Tämä on nyt parasta aikaa. Kaikkein parasta. Niinpä pyydän teitä nauttimaan siitä.



Teemme kivan kuvan tai jotain seuraavaan tapaamiseemme. Haluan kutsua tätä "täyttymysdirektiiviksi". Virallisesti määrätty. Ei jotain, mikä tulee vain mielestä, vaan tämä on totta. Se tapahtuu, joten sallikaa vain. Sallikaa vain ja nauttikaa.



(Musiikki loppuu)



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Aah! Vau!



Tutuuko hyvältä tähän mennessä? (Yleisö sanoo "kyllä") Hyvä, hyvä, hyvä, hyvä.



Osa 3



Okei, osa kolme. Osa kolme. Mistä aloittaa? Aa! Aloitetaanpa yksinkertaisesta.



Todellisuus



Mikä on todellisuus? Mikä on todellisuus? No, se on se, minkä havaitsette. Se on näin yksinkertaista. Filosofit ovat filosofoineet siitä. Kirjailijat ovat kirjoittaneet siitä. Opettajat ovat opettaneet siitä ja neuvonantajat ovat neuvoneet siitä. Mutta mikä on todellisuus? Se on se, mitä havaitsette. Se on siinä.



Todellisuudesta on tullut tämä sana. Ihmiset puhuvat todellisuudesta, kuin se olisi laitettu paikoilleen sementtiin ja kiveen. No, osa siitä on, mutta se ei merkitse, ettei sitä voi siirtää, ettei sitä voi muuttaa.



Ihmiset ovat yrittäneet muuttaa todellisuutta niin kauan, kuin olen tiennyt paettuani jättikristallivankilastani. Olen katsellut aioneiden saatossa, kun he ovat yrittäneet muuttaa todellisuutta, mutta voi, niin pienin askelin, niin vähän onnistuen ja suuren turhautumisen kera. He ovat yrittäneet muuttaa todellisuuden luonnetta.



No, ongelma on hyvin yksinkertainen. Ongelma on, että he uskovat todellisuuteen. He uskovat, että tämä on totta. He yrittävät muuttaa sitä uskomuksistaan käsin, eikä se hievahda kovin kauas. Itse asiassa, todellisuudella on taipumusta supistua tai tulla vielä kiinteämmäksi, kun todella uskotaan siihen, että tämä on todellisuus.



Tämä ei ole. Tämä on havainto. Sitä se vain on. Sitä se vain on – havainto.



Olen puhunut paljon, erityisesti muutamana viime vuotena, ihmisten aisteista ja mielestä ja siitä, miten kaikki tuodaan sisään näiden aistien kautta, ja sitten se uskotaan todellisuudeksi. Jotta yksilö voi todella mennä tämän todellisuuden ulkopuolelle, muuttaa oikeasti todellisuuksien luonteita – kumpikin monikossa, todellisuuksien luonteita – hänen täytyy olla valmis menemään ulkopuolelle, mutta hänen on oltava myös valmis havaitsemaan täysin eri aisteilla. Ei ihmisaisteilla, vaan ns. "minä olen" –aisteilla. Olen puhunut tästä pitkään, koska se on erittäin tärkeä ymmärtää. Tämä on vain havaintotapa.



Tiedemiehet ymmärtävät myös, ettei aine ole ainetta tai aineella ei ole merkitystä. He alkavat oivaltaa, että vaikka hahmotatte lattian kiinteäksi ja viereisen ihmisen lihaksi ja luiksi, niin ei itse asiassa ole. Jaksakaa minua vielä hetki, mutta se mitä havaitsette silmillänne, ei ole hyvin suurelta osin mitään. Se ei ole hyvin suurelta osin mitään.



Oletatte sen, mitä näette silmillänne, olevan keho, hiukset, lattia, katto, kaikkea muuta. Itse asiassa, ei ole melkein mitään, paitsi tyhjää tilaa. Eikö se ole hämmästyttävää? Mutta silmät saavat teidät … Silmät tekevät itse asiassa kivaa työtä ja kertovat aivoillenne, että huone on täynnä ihmisiä, tai katselette tietokonetta, jos katselette netissä. Ette katsele. Katselette tyhjää tilaa, enimmäkseen. Jotkut sanoisivat, että on hiukkasia. Sanon, ettei sekään ole totta. On plasmaa.



Se mitä tunnette todellisuudessa, on oikeasti plasman liikettä. Sitä se on. Tavallaan epäromanttista, eikö vain? Joo, joo. Tänään halaatte jotakuta sängyssä ja tavallaan, hmm, halaatte vain plasmaa (vähän naureskelua). Ja plasma luo myös gravitaation tai aika-avaruusilmiön. Niinpä luulette, että jotain tapahtuu, kun halaatte tuota ihmistä sängyssä, ja luulette, että päivä on menossa ohi ja melko pian vaivutte uneen. Ei. Olette vain uppoutunut plasmaan, joka liikkuu lävitsenne.



Mutta olette olleet riittävän nerokas, ehdottomasti nerokas sanoaksenne: "Tehdään siitä vähän jännittävämpää. Muutetaan plasma, aika-avaruuden liike, määritellyksi kokemukseksi ja todellisuudeksi, koska pelkkä uiskentelu plasmassa ei ole kovin hauskaa." Itse asiassa, joinain päivinä se on luultavasti hauskempaa kuin ihmiselämä, mutta katsokaa, mitä olette tehneet. Olette luoneet tämän plasmasta, joka reagoi tietoisuuteen, joka olet oikeasti sinä. Olette luoneet tämän kaikki, ja voitte myös luoda sen pois tai voitte luoda jotain täysin erilaista. Eikä se ole kovin vaikeaa.



Todellisuuden luominen – enkä yritä puhua sellaisesta, mitä olette nähneet menneisyydessä, ihmiset yrittämässä muuttaa maailmaa. Lakatkaa tekemästä sitä. Luokaa todellisuuksia itsellenne.



Minkä tahansa valitsemanne todellisuuden luominen vaatii tulemista pois eläintarhasta, menemistä mielen tuolle puolen, olemista huolehtimatta … Tärkeä pointti tässä on, että teette sen itsellenne. Lakatkaa yrittämästä muuttaa maailmaa. Se on energeettisesti haitallista. Monet teistä ovat olleet maailmanparantajia aiemmin, ja sillä hetkellä kun yritätte muuttaa maailmaa, minkä tiedän olevan tavallaan vastustamatonta, haluatte tehdä kaikesta hyvää ja kaunista, eikä se välttämättä halua olla hyvää ja kaunista. Maailma ei välttämättä halua olla määritelty teidän ehdoillanne.



Niinpä menette ulos ja yritätte muuttaa maailmaa ja ajattelette tekevänne hyvää, tunnette todella ylpeyttä ja omahyväisyyttä ja kaikkea muuta maailmanparantajana olemisesta. Ja luonnollisena reaktiona energia yrittää sitten muuttaa teitä. Se palaa teille. Se rajoittaa teitä enemmän. Se sotkee ja sekoittaa teitä enemmän. Yritätte muuttaa jonkun toisen luonnollista järjestystä tai havaintotapaa, toimitte ilman myötätuntoa ja sitten se tekee saman teille. Lakatkaa siis yrittämästä muuttaa maailmaa. Sallikaa itsenne muuttaa omat todellisuutenne.



Sen tekemiseksi ymmärtäkää, ettei tämä ole todellisuutta. Tämä on plasmaa. Ja puhuimme siitä pitkään BON:ssa, mutta tämä on vain tapa havaita ns. voimien, energian liike.



Monet teistä siis tavallaan sanovat: "Minun on päästävä pois täältä. On jotain enemmän. Minun täytyy muuttaa todellisuutta". Voitte tehdä sen minä hetkenä hyvänsä – no, se on niin yksinkertaista kuin salliminen.



Konstikas osa on, jälleen kerran, sanoa: "En yritä muuttaa kaikkea tuolla ulkona. En yritä muuttaa ikävää liikennettä tai karkeita ihmisiä tai mitään sellaista." Ja siinä kohtaa jotkut teistä ovat törmänneet ongelmiin. Se on kuin: "No, haluan vain kaiken sen muuttuvan." Ei. Voidaksenne muuttaa todellisuutta, kyse on sen tekemisestä itsellenne, ja sitten kyse on vain itsenne antamisesta todella kuvitella, uneksia tai tuntea muita ulottuvuuksia, eikä muita ulottuvuuksia ole, ennen kuin menette sinne.



Älkää ajatelko toisia ulottuvuuksia jonain ennalta määriteltynä – että on jo näitä taivaita, että kaikki on jo määritelty siellä – koska se on ansa. Se on oikeasti vain lisää tätä todellisuutta, kun menette siihen. Siksi olen tiukasti vastaan sitä, kun ihmiset menevät viidenteen ulottuvuuteen ja kuudenteen ulottuvuuteen ja kaikkea muuta, koska he uskovat silloin vain vähän kiillotetumpaan ihmistodellisuuteen. He eivät oikeasti ymmärrä, eikä ole noita ulottuvuuksia.



Ei ole mitään, ennen kuin te olette siellä, ja sitten uusi todellisuus alkaa ottaa muodon, uusi todellisuus syntyy. Ei sellainen johon voitte viedä kaikki muut – älkää edes murehtiko siitä tällä hetkellä – vaan sellainen, jonka voitte synnyttää yksin.



Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että tiedätte, että on paljon enemmän kuin tämä, ja niin on. Mutta paikka aloittaa omien uusien todellisuuksienne synnyttäminen on olla siellä – "olen tässä".



Teillä voi olla tietysti monia paikkoja. Voitte olla "olen tässä", käydä keskustelua toisen mestarin kanssa, ja sillä välin synnyttää uutta todellisuutta itsellenne.



Se vapauttaa teidät ymmärtämään, että te ette ole jumissa täällä. Se vapauttaa teidät oivaltamaan sen kauneuden, kun laitetaan tietoisuus johonkin, joka on nyt ei-mitään, ja synnytetään jotain, ja sitten katsellaan sen kehittyvän. Ei ihmistermein, ei vanhoin ihmistavoin, vaan katsellaan sen kehittyvän tavalla, joka ei ole yhteydessä tai laitettu tähän todellisuuteen.



Vedetäänpä tässä hetki kunnolla syvään henkeä. Tunnen, että mennään kovasti mieleen.



(Tauko)



On paljon enemmän kuin tämä, paljon enemmän, ja kun menemme "Yli ihmisen" –sarjaamme, koemme kirjaimellisesti muita ulottuvuuksianne – ei muita ulottuvuuksia, jotka kuuluvat jollekin toiselle tai mitään sellaista – ja sitten tuosta kokemuksesta ymmärrätte oikeasti, miten tulitte tähän ja miten helppoa on mennä siitä yli. Niinpä sen sijaan, että puhumme siitä, otetaan vähän musiikkia ja koetaan se.



Merabh todellisuuden luomiseen



Todellisuus. Mitä se on? Mitä se on? No, se on läsnäolonne. Se on "olen tässä". Todellisuus on tapa havaita, aistia, tuntea.



Todellisuus on tavallaan tilapäinen matka, pieni kokemus. Itse asiassa sillä ei tarvitse olla edes tarkoitusta.



(Musiikki alkaa)



Tiedän, että ihmiset haluavat todella saada tarkoituksen. Sitten he tuntevat oikeutuksen jäädä jumiin. Ette tarvitse tarkoitusta tässä todellisuudessa tai missään muussa todellisuudessa.



Mainitsin hiljattain, että minun oli surullista nähdä, että ihmiset eivät nyt mene tuolle puolen unitilassaan. Ennen oli niin, ja he menivät sinne päästäkseen kristalliulottuvuuksiin, luomisulottuvuuksiin, ei-ulottuvuuksiin. Ja katselen sitä nyt, eivätkä he mene sinne. He pysyvät lähellä kotia, kun he menevät nukkumaan illalla. He pysyvät ihmisyydessä, vaikkeivät he ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat läsnä kaikella muulla tavalla. He pysyvät uppoutuneena ongelmiinsa ja massatietoisuuteen. He eivät mene enää ulos. Tavallaan kuin nykyajan lapset – kuulen teidän sanovan koko ajan: "Lapset pysyvät nykyään sisällä ja pelaavat videopelejä." No, ihmiset pysyvät massatietoisuuden rajoissa eivätkä uskaltaudu ulos.



Haluaisin teidän tuntevan nyt menemistä noihin muihin ulottuvuuksiin unitilassanne, kulkemista massatietoisuuden, rajoittuneisuuden, ihmisyyden rajojen yli – antavan itsellenne nyt oikeasti luvan mennä noiden ulottuvuuksien yli tästä illasta alkaen, tästä lähtien.



Tavallaan nuo ulottuvuudet ovat lohduttavia. Ne ovat teille tuttuja, mutta on aika mennä ulos ja niiden tuolle puolen. On aika olla taas kerran luoja, mennä tyhjyyteen.



Kehonne nukkuu. Mielenne on vähän hiljentynyt, ja nyt "olen tässä, olen läsnä" voi mennä tyhjyyteen.



Missä tyhjyys on? Se on ei-missään. Menette sinne, missä ei ole mitään, paitsi ehkä vähän plasmaa, vähän energiaa, mutta sekin on ei-mitään -tilassa tyhjyydessä ja vain odottaa teitä.



Ja sitten läsnäolonne aloittaa synnytyksen. Se ei ole rajattu aikaan tai avaruuteen. Läsnäolonne aloittaa energialiikkeen, jopa ilman tarvetta määritellä, mitä haluatte siitä tulevan. Se itse asiassa vain tapahtuu, kun olette läsnä tyhjyydessä, eli vapaudessa. Energiat alkavat liikkua.



Ihmisen täytyisi aloittaa määrittely, muotoilu, rakentaminen, energioiden havaitseminen, mutta kun olette tyhjyydessä ja synnytätte luovuuden, teidän ei tarvitse määritellä, teidän ei tarvitse määrätä kokoa, muotoa ja värejä. Teidän ei tarvitse tehdä mitään tästä. Olette vain siinä. Teidän läsnäolonne.



Tämä on puhdasta luomista. Tämä on vaivatonta luomista. Näin todellisuus tulee olemaan.



(Tauko)



Todellisuus alkaa tässä, tyhjyydessä. Se syntyy teistä. Se syntyy teistä.



Haluaisin teidän nyt tarkkailevan hetken – ei ajattelevan. Haluaisin teidän tarkkailevan, havaitsevan tavalla, johon ette ehkä ole tottunut, mutta havaitsevan, kun todellisuus syntyy teistä. Käytän sanaa "teistä" hyvin tarkoituksella.



Olkaa tarkkailija nyt nähdäksenne, havaitaksenne, mitä tapahtuu.



(Pitkä tauko)



Näettekö, miten helppo todellisuus on?



Kertaus



Tuodaanpa nyt päivämme kaikki kolme osaa yhteen viimeisessä merabhissa.



Puhuimme ensin sovittelijasta irtipäästämisestä – tarpeesta olla tuo neuvottelija ihmisen ja sielun ja aspektien ja ulkoisten voimien ja toisten ihmisten välillä – mikä vapauttaa teidät vain olemaan sinä. Ei enää sovittelua noiden eri osapuolien välillä. Ei enää energianne kuluttamista siihen. Vapauttakaa itsenne. Olkaa pudas kaikesta siitä.



Ja ymmärtäkää, että on tämä täyttymysdirektiivi. Toisin sanoen, kaiken sen vuoksi, mitä olette tehneet, kaiken työnne – voitaisiin sanoa – kaiken päättäväisyytenne vuoksi, virta täyttymykseen, valaistumiseen on jo olemassa. Hypätkää siis kyytiin, lipukaa tuota virtaa alas vaivattomasti ja tietäen, että pääsette perille.



Ja lopuksi nyt todellisuuteen. Mikä todellisuus on? Se on yksinkertaisesti energia- ja plasmaliikkeiden havaitsemista. Niinpä sen vuoksi voitte olla missä tahansa haluamassanne todellisuudessa. Älkää yrittäkö muuttaa tätä todellisuutta toisille ihmisille. Voitte muuttaa havaintonne tästä todellisuudesta itsellänne. Älkää yrittäkö muuttaa sitä toisille ihmisille, vaan sallikaa nyt itsellenne mikä tahansa valitsemanne todellisuus.



Sallikaa itsenne mennä tyhjyyteen ja synnyttää jokin todellisuus.



Olette luojia. Se on luultavasti ainoa totuudenmukainen toteamus teistä – olette luoja. Palataanpa nyt takaisin siihen. Tuodaan kaikki tämä yhteen päätös-merahbissamme.



Miten he siis tekevät sen? Miten Einat ja Gerhard tuovat sen yhteen? Tässä hetkessä, intuitiivisesti, musiikin kera.



(Musiikki alkaa)



EINAT: Hetkessä (tarkoittaen lyhyttä aikaa).



ADAMUS: Tässä hetkessä. "Hetkessä" hän sanoo (Einat naureskelee). Ei, vaan tässä hetkessä. (Adamus naureskelee)



Merabh eteenpäin kulkemiseen



Vedetäänpä nyt kunnolla syvään henkeä "Kulje eteenpäin" –sarjamme päätöshetkinä. Millainen vuosi onkaan ollut. Ja tätä kutsuttiin "Kulje eteenpäin" –sarjaksi, koska se on kulkemista eteenpäin rajoituksista, kulkemista eteenpäin kovasta yrityksestä saada itsenne sopimaan maailmaan. Maailma on edelleen olemassa, mutta te voitte kulkea eteenpäin. Teidän ei tarvitse yrittää saada sitä toimimaan, sopia joukkoon.



Kulkien eteenpäin monista vanhoista asioista, joista tiesitte, etteivät ne oikeasti palvelleet teitä, mutta jatkoitte niistä kiinnipitämistä.



Kulkien eteenpäin pelkkänä ihmisenä olemisesta, hyvin vanhentuneesta, ikivanhasta biologiasta tai biologiamallista.



Kulkien eteenpäin mielestä, mielen olemisesta tavallaan ylin asia, ylin olento, kontrolloiva voima elämässänne. Se ei ole.



Kulkien eteenpäin peloista. Kulkien eteenpäin omasta makyostanne.



Kulkien eteenpäin todella vanhoista uskomusjärjestelmistä, jotka eivät enää palvele teitä.



Kulkien "minä olen" –olemuksen kirkkaaseen valoon.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Oli todella irtipäästämisen vuosi – niin sitä varmaan voisi kutsua – asioista luopumista, jotka eivät enää palvelleet teitä.



Palaamme ensi kuussa aloittamaan uuden sarjamme. Teillä on täyttymysdirektiivinne. Hmm, pidämme hauskaa sen kanssa.



Mutta nyt, rakas shaumbra, minun on aika kulkea eteenpäin. Minun on aika saattaa tämä sarja päätökseen ja alkaa valmistautua seuraavaan vuoteemme yhdessä.



On aina suuri kunnia, suuri etuoikeus, palvella teitä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, ja muistakaa aina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Ja nyt kuljen eteenpäin.



Kiitos. Nähdään ensi kuussa. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Elokuun 2016 Shaumbra-lehdestä - MESTARINA OLEMINEN

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 07.08.2016 17:32

MESTARINA OLEMINEN



Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Elokuun 2016 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Vain muutaman päivän päästä tämän Shaumbra-lehden julkaisemisen jälkeen, meillä on uuden Mestarien klubin suuret avajaiset Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. Se tapahtuu samaan aikaan, kun aloitamme uuden "Yli ihmisen" –sarjan. Ajoitus ei voisi olla parempi – kumpikin tapahtuma on merkittävä ja yhteydessä toisiinsa.



Avasimme CC-yhteyskeskuksen kaksi vuotta sitten. Kesäkuusta 2014 saakka se on ollut shaumbra-toiminnan keskipiste. Vuokrattuamme monta vuotta tiloja kuukausittaisia nettilähetyksiämme ja muita tapaamisia varten, meillä oli viimeinkin oma paikkamme. Shaumbrojen avokätisillä avustuksilla ympäri maailmaa, varustimme studion viimeisimmällä elektroniikalla ja teimme siitä mukavan paikan tapaamisille ja tilaisuuksille. Shaumbroja yli 25 maasta on tullut studiolle olemaan sen energiassa ja osallistumaan tapahtumiin. Shaumbroja ympäri maailma on virittynyt internetin kautta nauttimaan shoudeista, pilvikurssista ja e-tilaisuuksista. Meillä oli suuri visio, kun aloimme suunnitella CC-yhteyskeskusta kaksi vuotta sitten, ja on rehellistä sanoa, että ylitimme tuon vision hyvin lyhyessä ajassa.



Kun studion viereinen tila vapautui vuoden alussa, tiesimme, että oli aika laajentua. Niin hyvä kuin studio olikin, tarvitsimme lisätilaa tauoille, kokouksille, videokonferensseille ja muille tapahtumille. Ennen kuin sitouduimme uuteen tilaan, laitoimme sanan kiertämään shaumbroille: jos taattaisiin riittävä rahoitus, etenisimme projektissa. Jos ei, tulisimme toimeen sillä, mitä meillä oli. Tulokset puhuvat puolestaan: saimme sitoumuksia 200.000 dollarin edestä alle 30 päivässä. Mutta shaumbrat ovat shaumbroja: todellinen lahjoitusmäärä ylitti sitoumukset yli 17%:lla! Normaalisti tällaisessa "lupauskampanjassa" odottaisi saavansa noin 90% sitoumuksista, mutta shaumbrojen tapauksessa lahjoitukset ylittivät itse asiassa yli 35.000 dollarilla lupaukset. Hämmästyttävää.



Uuden Mestarien klubin rakentaminen alkoi huhtikuussa. Saimme 22.7. Louisvillen kaupungilta lopullisen tarkastushyväksynnän. Tarvitsimme sen ottaaksemme virallisesti käyttöön Mestarien klubin. Hassua oli, että tarkastaja tuli, kun teimme DreamWalker Birth –nettilähetystä naapuristudiossa. Olimme keskellä hyvin syvää synnytys-merabhia, kun tarkastaja allekirjoitti paperit. Toisin sanoen, synnytimme Mestarien klubin DreamWalker Birthin synnytys-merabhin aikana. Miten sopivaa!



Porukalla on kiirettä tällä viikolla Mestarien klubin viime hetken viimeistelyjen kanssa, jotta se saadaan valmiiksi suuriin avajaisiin lauantaina 6.8. Koristeet laitetaan paikoilleen, suuri pohjoisseinä rapataan taiteellisesti venetsialaisittain syvän purppuranpunaiseksi, kamerajärjestelmä viimeistellään, rakennuksen seinään laitetaan kyltti ja koko klubi siivotaan sädehtiväksi ennen ovien avautumista lauantaina. Minusta tuntuu kuin pikkulapselta, joka odottaa jouluaattoa!



Mestarien klubi on ollut shaumbrojen, henkilökunnan, rakennusporukan, Adamuksen ja Hengen taianomainen yhteisluomus. Meillä oli visio, teimme valinnan, sallimme … ja se tuli meille. Todella paljon työtä tarvittiin tekemään Mestarien klubista todellisuutta, mutta se oli hauskaa työtä. Määrittelen "hauskan työn" sellaiseksi, missä käytämme ihmistaitojamme ja –vahvuuksiamme luomiseen ja laajentumiseen. Joskus teemme kovasti työtä pysyäksemme vain pinnalla, mutta tällaisessa hauskassa työssä loimme jotain uutta, jotain joka palvelee meitä pitkään.



Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin aloitamme uuden shoud-sarjan. Toivoin alun perin, että meillä olisi Mestarien klubi valmiina heinäkuun 2. päivän shoudissa, mutta rakennusviivytysten vuoksi se valmistuu tosiasiassa sopivampaan aikaan. Aloitamme uuden "Yli ihmisen" –sarjan lauantaina, samana päivänä kuin on suuret avajaiset. "Yli ihmisen" –sarja vie meidät täysin uudelle tasolle. Pääsemme nyt siihen ydinsyyhyn, miksi olemme kaikki täällä tänä aikana. Adamus on puhunut siitä ProGnost 2016 ja ProGnost 2016 Update -pilvikursseissa. (Hän ehdotti myös, että shaumbrat katselevat ProGnost 2016 Updaten, kun aloitamme uuden sarjan. Se antaa perustan sille työlle, mitä teemme muutaman seuraavan vuoden.) Adamus toteaa, että biologinen, älyllinen ja henkinen evoluutio on ollut hidasta ja vakaata … tähän saakka. Nyt kaikki menee uuteen. Mitään ei vapauteta siitä. Tähän sisältyy fyysinen keho, mielen kapasiteetti, luonto, pankkitoiminta, polttoaine, ruoka, kuljetus … kaikki A:sta Ö:hön.



Shaumbrana menemme new agen ja myös henkisyyden tuolle puolen. On aika tuoda uusi tietoisuustaso elämäämme. Siirrymme henkisyyttä etsivästä ihmisestä tietoiseksi, ruumiillistuneeksi mestariksi. Äskettäisessä CC-enkelilähetyksessä Adamus totesi, että nyt planeetalle on ruumiillistuneena viisi valaistunutta (oivaltanutta) shaumbraa. Tämä oli yksi hänen pitkäaikaisista toiveistaan. Hän sanoi, että vaaditaan vain viisi tuomaan se valosuhde, joka saa pallon pyörimään. On hyvin hämmästyttävää, että kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti.



Wikipedia määrittelee transhumanismin "kansainväliseksi, älylliseksi liikkeeksi, joka pyrkii transformoimaan ihmistilaa kehittämällä ja luomalla laajasti käytettyjä kehittyneitä teknologioita, jotka parantavat kovasti ihmisen älyllisiä, fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä. Yleisin transhumanismiteesi on, että ihminen saattaa lopulta kyetä transformoitumaan eri olennoksi, jolla on niin paljon laajemmat kyvyt kuin luonnontila, että hän ansaitsee nimikkeen "postihminen"."



Adamus sanoo, että hän valitsi hyvin tarkoituksella uudelle shoud-sarjalle nimeksi "Yli ihmisen" (transhumaani). Siinä missä perinteiset transhumanistit aikovat käyttää teknologiaa ihmistilan transformoimiseen, uusi transhumaanirotu (shaumbra) sallii luonnollisen valointegrointiprosessin kehonsa ja mielensä kehittymiseen. He kunnioittavat biologiansa ja ajatustensa – esi-isiensä ja massatietoisuuden – ydinrakennetta ja päästävät siitä irti kehittääkseen luonnollisesti fyysistä astiaansa. Hän haluaa tehdä hyvin selväksi, että evoluutiolle on vaihtoehtoja, jotka eivät rajoitu vain teknologiaan.



Itse asiassa uusi teknologia ilman tietoisuutta voisi tietää vaikeuksia planeetalle tulevina vuosikymmeninä. Teknologian ja vallan yhdistelmä on noidan keitos. Tässä kohtaa shaumbrat (ja muut valaistuneet olennot) tulevat kuvaan mukaan. Henkilökohtaiset ponnistelumme ja sallimisemme lisäävät tietoisuustekijän. Valta ei ole enää motivoiva voima. Evoluutio tapahtuu valon kera eikä sokeana. Teknologia palvelee ihmiskuntaa sen sijaan, että pakahduttaa sen. Siksi olemme täällä. Ei mikään ihme, että Adamus sanoo, ettemme ole enää energian ylläpitäjiä – rooli johon ennen samaistuimme. Toiset ovat omaksuneet tuon rooli, jotta meistä voi tulla tietoisuusevoluution standardeja. Ei mikään ihme, että olemme viivyttäneet oivallustamme tähän saakka.



Vaikka Mestarien klubi voi olla vain fyysinen tila eräässä rakennuksessa Louisvillessä, Coloradossa, sen merkitys ulottuu paljon pidemmälle. Olemme maadoittaneet ruumiillistuneen mestarin energian tälle planeetalle. Olemme julistaneet, että olemme täällä ja olemme täällä jäädäksemme. Planeetalla on ruumiillistuneen ihmismestarin aika. Mestarien klubissa on suuri kiviseinä, jossa on pronssikyltti silmäntasolla. Seinän tuhannet kivet edustavat shaumbrojen suurta joukkoa ympäri maailmaa. Pronssikyltti "laastattuna" seinään tekee selväksi, että olemme täällä jäädäksemme.



Liittykää seuraamme netin kautta lauantaina 6.8. teidän klubinne, Mestarien klubin, suuriin avajaisiin. Se on ollut pitkään tulossa ja nyt se on täällä.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

6.8.2016 Transhumaani (yli ihmisen) –sarja

ViestiKirjoittaja hammer » 12.08.2016 12:53

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.8.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.



Tervetuloa Transhumaani-sarjan ensimmäiseen shoudiin. Hmm, vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä (vetäen syvään henkeä). Mm, jotain erilaista. Ilmassa, energiassa on jotain erilaista. Voitte aistia sen, jos vedätte kunnolla syvään henkeä ja pääsette hetkeksi pois mielestänne (pieni tauko). Jotain erilaista. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua, mutta …



Minulla oli muutama aloitussana, mutta on tämä huumaava aromi (Adamus haistelee ja yleisö nauraa), kun hengitän sisään, joko hyvän ranskalaisen samppanjan huumaava aromi hengityksessänne (Adamus nuuhkaisee uudestaan) tai jotain läpitunkevampaa. Voisiko se olla – voisiko se olla oikeaa kahvia? (Yleisö sanoo "joo!") Sandra! Missä on kahvini?!



LINDA: Adamus! Luulen, että sinun on aika kävellä erityislaatuiseen Mestarien klubiin.



ADAMUS: No, minut kutsutaan …



LINDA: Kyllä, sinut kutsutaan! (Yleisö taputtaa)



ADAMUS: … ihmismestarien klubiin. Kiitos, rakkaani.



LINDA: Haluamme sinun näkevän nämä kauniit luomukset, joita ne mestarit tekevät, kyllä.



ADAMUS: Siis me kuljemme eteenpäin Mestarien klubiin.



LINDA: Kyllä.



ADAMUS: Olen ehkä valmistellut pikku puheen tätä varten, mutta kuka tietää? Kuka tietää?



LINDA: Ai jaa! Onko se mahdollista? Sinä? Puheen?!



ADAMUS: Moiskis! Pieni suudelma tässä ennen …



LINDA: Ai, siinä sitä mennään.



ADAMUS: Voi, kyllä!



LINDA: Joo, miten olisi lisää? Joo, joo.



ADAMUS: Moiskis! (Antaen lentosuukon useammille yleisössä) Kyllä, kyllä.



LINDA: Joo, joo.



ADAMUS: Moiskis! Lentosuukko.



LINDA: Älä jää ilman! Älä jää ilman!



ADAMUS: Moiskis!! Ja iso hali. Aa, rakas vanha ystäväni (he halaavat). En ole nähnyt sinua vähään aikaan. Mm, mm. Ja kaunista tytärtäsi. En ole …



LINDA: Hän on upea.



ADAMUS: Tulen kanssasi hetken kuluttua.



LINDA: Joo, ei haittaa. Ei haittaa.



ADAMUS: Moiskis! Olen saanut suuteluni … oi.



SHARON: Oi.



ADAMUS: Oi. Moiskis!



SHARON: Kiitos.



LINDA: Emme halua keskeyttää mitään.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Siis …



LINDA: Tässä sitä mennään. Tässä sitä mennään.



ADAMUS: Okei, kiitos. Voitko ottaa minua kädestä?



LINDA: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä.



LINDA: Haluan varmistaa, että huolehdit Geoffreystä.



ADAMUS: Aaa!



LINDA: Voi, odota, odota!



ADAMUS: Aaaa!



LINDA: Voi, näitkö tuon? Näitkö tuon? (Osoittaen maalausta Tobiaksesta seinällä)



ADAMUS: Aa, Tobias.



LINDA: Aa.



ADAMUS: Et koskaan ole näyttänyt näin hyvältä, Tobias …



LINDA: Oho!



ADAMUS: … kuin näytät tuossa maalauksessa.



LINDA: Oho!



ADAMUS: Okei. Oi! Tämä se siis on?



LINDA: Tämä se on.



ADAMUS: Tämä se on, Mestarien klubi.



LINDA: Etkö ole ylpeä? (Adamus huokaisee syvään) Se on hämmästyttävän kaunis luomus.



ADAMUS: Se on kaunis luomus. Jos ei haittaa, otan kahvini ja …



LINDA: Haa! Mikä tämä on?



ADAMUS: … ja sitten … Se on Timothy (Adamus naureskelee).



LINDA: Timothyn takana, Timohtyn kanssa.



ADAMUS: Aion puhua tässä hetken kuluttua (Timothy siirtyy eri tuolille). Kyllä, ja kahvini, ladyt.



LINDA: Aa! Koulutettu barista.



ADAMUS: Valmiina jo? Yksi …



SANDRA: Kyllä, baristalta (Kerri).



ADAMUS: Ai, juoksuttaisitko …



LINDA: Oii!



ADAMUS: … tämän kameralle ja näyttäisit heille, miten kauniilta se näyttää … kiitos.



LINDA: Oii! En ole varma, täytyykö minun mennä …



ADAMUS: Kiitos.



LINDA: … tähän kameraan saadakseni sen. Voi, hyvänen aika. Tästä tulee – tämä on jännittävää. Okei, voitteko nähdä nyt tämän kupin sisään?



ADAMUS: Laita sitä vähän alemmas ja he voivat laskea kameraa.



LINDA: En usko, että tätä voi tehdä.



ADAMUS: Suoraan kahvikuppiin.



LINDA: Näettekö sen?



ADAMUS: Siinä se on!



LINDA: Oii! He näkevät sen. Odota! Odota! Odota! Katsokaa tuota ammattimaista baristatyötä! (Kahvissa on sydän) Oiiii! Sinä!



ADAMUS: Aivan siinä.



LINDA: Olet niin onnekas.



ADAMUS: Kiitos, ja kiitos, kauniit ladyt, kun teitte minulle oikeaa kahvia. Kaikki nämä vuodet olen sietänyt tätä – tuota noin – toisenlaista kahvia, vähemmän eleganttia kahvia. Mutta nyt, nyt … Ja tiedän sen olleen minun toiveeni, kun pyysin Cauldrea ja Lindaa varmistamaan, että saimme hyvän kahviautomaatin Mestarien klubiin. Jos ei haittaa (hän ottaa siemauksen). Aaaah!



LINDA: Lopultakin tyydytys!



ADAMUS: Kiitos, kiitos.



LINDA: Vau.



Mestarien klubi



ADAMUS: Ensimmäisenä ylösnousseena mestarina tässä klubissa, tässä ihmisten klubissa, haluaisin käyttää hetken kutsuakseni kaikki muut ylösnousseet mestarit, sekä ne jotka ovat ruumiillistuneena tänne maan päälle että ne, jotka ovat toisissa maailmoissa. Haluaisin kutsua heidät tulemaan, ja Crash, avaisitko ystävällisesti oven, tai Timohty, avaisitko oven heille. Lasken vain leikkiä. He eivät tarvitse ovea tullakseen sisään (naurua). Hän otti sen todesta. Hän otti sen todesta.



Pyydän heitä tulemaan sisään ja liittymään teidän kaikkien seuraan. Pyydän teitä, jotka katselette netissä, ja teitä jotka olette täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa, todella maadoittamaan nämä energiat, vetämään syvään henkeä ja sallimaan energioiden virrata ns. taivaan ja Maan välillä, toisten maailmojen ja tämän ihmismaailman välillä ja ennen kaikkea, tällä hetkellä – sallien kaikkien ylösnousseiden mestarien tulla sisään ja olla kanssamme – todella sulautumaan ja-tilaan. Kyse ei ole niinkään taivaasta ja Maasta tai tästä maailmasta tai tuosta – kyse on ja-tilasta, monesta. Ja sitä te kaikki todella teette. Teette sitä henkilökohtaisessa elämässänne, teette sitä täällä Mestarien klubissa.



Otetaanpa siis tämä hetki kauniissa hiljaisuudessa – mikä ei ole todellisuudella hiljainen – kutsuaksemme ylösnousseet mestarit sisään. Ne jotka ovat täällä – yli 1500 jotka ovat ruumiillistuneena tälle planeetalle – ja kaikki ne, jotka ovat toisissa maailmoissa ja joilla on omat Ylösnousseiden mestareiden klubinsa, mutta olen varma, ettei niitä voi edes verrata näihin energioihin, joita teillä on täällä (tauko), koska tähän seinään on upotettuna jotain hyvin erityislaatuista, hyvin historiallista. Teidän matkanne, monien, monien elämienne historia.



Aiemmin sanottiin, että tämän seinän kivet edustavat kaikkia shaumbroja – nämä monet, monet kivet – ja se on totta. Mutta se edustaa myös kaikkia elämiänne, kaikkia kokemuksianne, teidän jokaisen, kaikki nämä kivet tässä – kaikki mitä olette käyneet läpi, jokainen kokemus, jokainen vastoinkäyminen, jokainen kaunis iloinen hetki on tässä seinässä.



Ottakaa hetki tunteaksenne sitä. Se on tavallaan muistomerkkimuuri. Se ei ole todellakaan itkumuuri, älkää alkako laittaa pikku rukouksianne siihen. Se on ilon muuri ja transhumaanina olemisen muuri.



Ja toinen seinä, jonka näytämme myöhemmin, huoneen vastakkaisella puolella, ja jota Cauldre kutsuu "suureksi karmiininpunaiseksi seinäksi", edustaa elämän taitoa/taidetta ja elämän näytöstä. Se on kaunis seinä eikä se ole vain tasainen, koska te ette ole tasaisia. Siinä on ulottuvuutta. Siinä on luonnetta. Siinä on taidetta/taitoa, jonka valoi siihen taiteilija, joka loi sen, mutta sitä valoi jokainen teistä. Se näyttää elämän pyörteitä, elämän kirjoa, kaikkea muuta kuin tasaista elämää, joka hyvin monille – ja niille jotka elävät "yksikkömäistä" elämää – voi olla kuin tasamaa, melkein väritön seinä. Mutta niille jotka menevät ja-tilaan, jotka sallivat ja-tilan, jotka sallivat – oikeasti – kaiken ruumiillistumisen, tämä seinä edustaa tuota ja-tilan, taiteen/taidon ja mahdollisuuksien kauneutta.



Meillä on siis kaksi seinää – ilon seinä teidän kokemustenne kera ja ja-seinä, joka edustaa syvyyttä ja todella transhumaania.



Ja sitten tietysti niiden välissä meillä on kahvinkeitin ja keittiö, joka edustaa ihmiselämän hyvin kaunista puolta – kehon ruokkimista, elämän aistillisista asioista nauttimista. Niinpä tässä meillä on se.



Ja viimeinen seinä – ikkunat. Ikkunat jotka katsovat ulos maailmaan, jotka katsovat ulos, mikä antaa perspektiivin todellisuudesta. Tästä näissä neljässä seinässä on oikeasti kyse. Ja kun seisotte täällä tänään, joka kerta kun tulette käymään, joka kerta kun vain istutte tässä energiassa – joko toisten shaumbrojen ympäröimänä tai kenties yksin – tuntekaa se yhteys, jonka olette muodostaneet muiden maailmojen ja tämän maailman välille, ja-tilan integroituminen.



Tämä saattaa olla vain pieni paikka pienellä planeetalla erittäin suuressa universumissa, mutta se on ja-tila ja se edustaa sen tuomista tänne maapallolle. Monien, kaikkeuden tuomista – ei enää lineaarista pelkistettyä elämää.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä siihen.



Tämä päivä on yhtä tärkeä, yhtä historiallinen – tai kenties vielä enemmän – kuin se päivä, joka meillä oli kvanttihypyssä syyskuussa 2007 yhdessä. Ja se oli päivä, jolloin sanottiin, että menemme asteikkojen ulkopuolelle. Se ei ehkä näkynyt elämässänne tai ihmiselämässä oitis, mutta tietoisuusosamäärä, historian kulku muuttui tuona päivänä. Sitä kutsuttiin kvanttihypyksi, koska menimme johonkin muuhun. Sen ilmentyminen on vienyt vuosia, mutta tässä olemme nyt. Tämä ja-tilan päivä, tämän todellisen ruumiillistumisen päivä on tällä planeetalla.



Vedetäänpä syvään henkeä siihen.



(Tauko)



Ja rakas Linda, opastaisitko minut takaisin, ja Sandra, toisitko kahvini?



LINDA: (kikattaen) Haluaisitko ketään muuta?



ADAMUS: Hän on … Kyllä, saattueen.



LINDA: Kerri voi tulla myös?



ADAMUS: Kerri voi tulla myös pääbaristana. Haluaisitko tulla?



KERRI: Voi, kyllä!



ADAMUS: Aivan. Ja meillä on pikku paraati takaisin studioon.



LINDA: Tässä sitä mennään.



ADAMUS: No, meidän täytyy odottaa Kerriä.



LINDA: Okei, tietysti, tietysti.



ADAMUS: Kyllä.



KERRI: Okei! Minä tulen.



ADAMUS: Joo, okei. Sitten mennään.



LINDA: Sinne mennään.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Oiii!



ADAMUS: Kiitos.



LINDA: Niin sopivaa.



ADAMUS: Kyllä (yleisö taputtaa, kun he kaikki kävelevät takaisin studioon). Voi, näimme juuri teidät toisella puolella (Adamus naureskelee).



LINDA: Jos aiot tehdä jotain, tee se oikein.



ADAMUS: Voi, täytyy näytellä vähän aina silloin tällöin. Lakatkaa olemasta niin kalkkeutuneita, te kaikki. Teidän täytyy näytellä vähän.



LINDA: Voitte tehdä sen. Voitte tehdä sen.



ADAMUS: Sanotte: "Miksi Kerrin tai Sandran täytyy tuoda hänen kahvinsa?"



LINDA: Koska hän voi.



ADAMUS: Miksi ei? Miksi ei?



LINDA: Koska hän voi.



ADAMUS: Koska silloin voin pyytää häntä tulemaan näyttämölle, Sandra, vastaanottaman tunnustusta siitä (yleisö taputtaa). Siitä syystä. Siitä syystä. Siis, kiitos.



SANDRA: Ole hyvä.



ADAMUS: Ja kiitos teille erinomaisesta kahvista. Voi, sydän muuttuu padaksi (pelikorteista). Tiesin, että niin tapahtuisi (naurua).



LINDA: (nauraen) Jee!



ADAMUS: Joo.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun menemme shoudiimme. Voi! Täällä tuntuu hyvin kauniilta.



Ruumiillistuneet mestarit



Nyt on viisi shaumbraa, jotka kulkevat tällä planeetalla ruumiillistuneena, oivaltaneena mestarina. Viisi (yleisö taputtaa).



LINDA: Vau! Mahtavaa!



ADAMUS: Se vei vähän aikaa. Se vei vähän aikaa, ja tiedän, että monet teistä miettivät matkan varrella: "Meillä on vasta kaksi. Miten saamme muutaman lisää? Olenko se minä?" Sanoitte: "Pääsemmekö koskaan tuohon viiteen?" Tavallaan taikalukuuni. Ja sanon "taika", koska voitaisiin sanoa, että se on se energiaosamäärä tai tietoisuusaste, joka tarvittiin saamaan pallo todella pyörimään, popcornit poksahtelemaan.



En aio paljastaa nimiä. Ne ovat merkityksettömiä, ja se saatat olla sinä (Adamus naureskelee), ehkä et (naurua). Ei ole kovin tärkeää paljastaa nimiä, koska on tietty … Voi, rakkaani! (Puhuen naiselle, joka on pukeutunut 1700-luvun pukuun). Voi, rakkaani! Oletko se sinä? Tule tänne ylös, ole hyvä. En voi vastustaa. En voi vastustaa. Voi, ladyni, mitä …



HENRIETTE: (Hän ojentaa Adamukselle juoman ja puhuu ranskaa) Bonjour!



ADAMUS: Bonjour. Aah! Aah!



HENRIETTE: (puhuu ranskaa)



ADAMUS: Oui. Kyllä. Näytät hyvin elegantilta, hyvin jumalaiselta (yleisö taputtaa). Ladylle (he ottavat siemauksen). Luulen, että kaikki shoudit ovat erilaisia tästä lähtien (naurua). Olet ehdottomasti uskomattoman kaunis.



HENRIETTE: Muistan sinut.



ADAMUS: Aivan, minä muistan sinut.



HENRIETTE: Saanko suukon?



ADAMUS: Saat suukon. Voi. Lindan pitäisi pitää viiniä, mutta … (lisää naurua) Vähän … (Hän suutelee ilmaa naisen kummallakin poskella) Ja todellinen herrasmies ei kosketa huulilla kasvoja, kyllä, tai kättä. Mutta joka tapauksessa kiitos, rakkaani. Kiitos (he kilistävät laseja). Kippis taas. Aah! Miksi eivät kaikki pukeudu tullessaan tänne? (Muutama naurahdus) Ei pukeutuneena näin (viitaten Cauldren pukuun). Tämä näyttää siltä, että olisi menossa kirkkoon tai hautajaisiin (yleisö sanoo "oiiii"). Juotavaa?



LINDA: Ei kiitos.



ADAMUS: Okei. Laittaisitko tämän pois, jotta voin levitellä käsiäni.



Viisi. Vain se vaadittiin luomaan liikevoima kaikille muille.



Minun täytyy tunnustaa … Se oli hyvää (viitaten juomaan), mutta odotan. Minun täytyy tunnustaa, että oli reilusti yli sata, reilusti yli sata hyvää tarkoittavaa shaumbraa, jotka siirtyivät rajan taa, ennen kuin oivalsivat, ruumiillistivat mestaruutensa. Eikä tässä lasketa niitä, jotka siirtyivät ikääntyneen kehon tai heikon kehon vuoksi, vaan sata joilla oli terve, hyväkuntoinen keho, teki siirtymän. On vaikeaa. On hyvin, hyvin vaikeaa. Ja ei, tuli juuri kysymys: "Riistikö kukaan heistä henkensä itsemurhassa?" Ei. He eivät tehneet tietoista valintaa siirtyä rajan taa. He vain tekivät sen, koska joskus tässä transformaatiossa jossa mennään "yksikköihmisestä" todelliseksi mestariksi, on hyvin vaikeaa keholle ja mielelle, hyvin vaikeaa niille, kuten te kaikki tiedätte. Se heittää pois kaikki rytmit ja mallit ja yhtäkkiä löydät itsesi toisista maailmoista. Ei niin, että teit tietoisen valinnan – olet vain siellä.



Siis todella kunnioittaen kaikkia niitä, jotka ovat nyt toisella puolella, jotka olivat samalla matkalla kuin te ja jotka tavallaan viitoittivat tietä teille, ottivat itselleen paljon vastoinkäymisiä – koska muistakaa, että kaikessa ajattelussanne ja murehtimisessanne, jota teette itsestänne ja elämästänne, ja kaikessa stressaamisessanne, otatte oikeasti itsellenne tietoisuuden, ihmiskunnan haasteita.



Olen puhunut teille siitä aiemmin. Olen sanonut, että nämä ongelmat, joita luulette omiksenne, jotka todella tunnette hyvin syvästi ja henkilökohtaisesti, eivät oikeasti ole teidän. Otatte itsellenne näitä ongelmia koko tietoisuuden puolesta. Ja suuressa määrin ne, jotka menivät toiselle puolelle, jotka olivat tällä oivaltamismatkalla, ottivat itselleen paljon teidän pelkojanne ja huolianne. He luulivat niitä omikseen. He luulivat olevansa ainoita, joilla oli näitä pelkoja ja näitä ajatuksia ja näitä tasapainottomuustunteita, mutta ne olivat myös teidän. He ottivat itselleen jotain jokaisen teidän puolesta. Ei niin, että heitä pitäisi sääliä – heillä menee hyvin toisella puolella. Itse asiassa he auttavat. He tukevat energeettisesti teitä kaikkia. Mutta nyt on viisi ja pian monia lisää.



Jokaisessa heissä, näissä viidessä – jotka voivat katsella netissä tai täällä - oli ainutlaatuista se, että heillä oli paljon kamppailua. Se on sellaista kamppailua, että yrittää olla hyvä ihminen. Se on sellaista kamppailua, että yrittää parantaa itsensä. Se on sellaista kamppailua, että yrittää tehdä itsestään täydellisen, olla parempi ihminen, eikä se toimi. Se ei toimi.



Ja jokainen näistä viidestä, käytyään läpi paljon kamppailua ja yritettyään tehdä itsestään paremman ja yritettyään tehdä itsestään henkisen tai vain mukavan tai ei niin viallisen tai vähentää heikkouksia, suurta kamppailua tämän kaiken kanssa ja monien hullujen unien jälkeen – ne tavallaan toimivat käsi kädessä – he heräsivät yhtenä aamuna, jokainen heistä, ja yhtäkkiä tajusivat. He vain tajusivat.



Se on tavallaan mielenkiintoinen tutkimus, koska kaiken kamppailun jälkeen, jolla ei ole todellista loppua näkyvissä, tietämättä, tapahtuisiko se viikossa vai kuukaudessa vai vuodessa – ilman todellista loppua näkyvissä – he vain tajusivat. Kaikki yhdistyi. Ja he heräsivät tuona aamuna ja kamppailun tuntemisen sijasta – "Miten teen valaistumisen? Miten voin oivaltaa? Miten voin olla tämä ihminen, joka olen yrittänyt olla, joka ajattelin haluavani olla?" – he heräsivät melko intensiivisten unien yön jälkeen ja oli tyyneys. Ei ollut kaikkea toimintaa mielessä, eikä ollut tuota kamppailua. Heidän edessään ei ollut suurta kysymysmerkkiä, kun he heräsivät. Sen sijaan he heräsivät ja vetivät syvään henkeä ja vain hymyilivät. "Tajusin sen", he sanoivat. "Tajusin sen."



Se ei ollut salamointia. Se ei ollut kokemuksia, joita joillakin teistä on ollut kosmisen tietoisuuden kanssa – valtava tunne nousemisesta toisiin maailmoihin, mutta myös valtava epätasapaino ihmiskehossa ja –mielessä. Se oli tyyneyttä. Ja se oli ilman kaikkia kysymyksiä ja kaikkia kalvavia epäilyksiä ja kaikkea ihmettelyä "milloin".



Se oli hyvin tyyni ja rauhallinen hetki heillä jokaisella. Se ei ollut sellainen hetki, että he halusivat juosta katua alas huutaen kaikin voimin: "Olen valaistunut! Olen valaistunut!" Se oli vain siinä, ja se oli valtava helpotuksen tunne. Ei jännittyneisyyttä, ei ihmettelyä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja siksi, että he ajattelivat olla ajattelematta, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja yrittivät olla ajattelematta sitä, vaan ei vain ollut ajatuksia. Heidän ei tarvinnut yrittää ajatella valaistumisen luonnollista tilaa, se vain oli siinä. Heidän ei tarvinnut miettiä, mitä tästä maailmasta tulee, koska tavallaan sillä ei ole merkitystä. He eivät kantaneet sitä harteillaan, koska he tietävät, että se on ehdottomasti täydellinen sellaisena, kuin se on. Eivätkä he miettineet, miten paljon valoa he toivat kehoonsa tai miten paljon esi-isistään he olivat vapautuneet tai olleet vapautumatta tai saavatko he syövän tai miten vanha … kaikki tämä lakkasi tuosta vaan – naps! – jokaisella heistä. Kaikki vain oli siinä, oivallettuna.



Se oli itse asiassa yksinkertaisuuden ja armon tunne, jota ei voi ajatella mielessä. Ei voi ajatella tietään armoon tai yksinkertaisuuteen – sen voi sallia. Ja se tapahtui näille viidelle, koska, no, he saavuttivat omat rajansa. Jos olisin esitellyt teille heidät vuosi sitten sanoen: "Tässä on se, joka oivaltaa, yksi viidestä vuoden päästä", olisitte luulleet minun laskevan leikkiä tai valehtelevan. Te ette olisi kuvitelleet, koska tavallaan he olivat tunneraunioita. Heidän elämänsä oli hyvin epätasapainossa. He olivat hyvin hauraita, hyvin hauraita. Ei herkkiä – herkkyys on ok. Hauraita, kuin hajoamaisillaan. He olivat hyvin lähellä liittyä niihin muihin noin sataan, jotka siirtyivät rajan taa. Hyvin lähellä.



Ette olisi ajatelleet haluavanne heitä standardiksenne, esimerkiksenne sellaisesta, joka olisi yksi viidestä ensimmäisestä mestarista planeetalla. Ei, ette olisi ajatelleet, mutta tuon tämän esiin teille jokaiselle. Tuon sen esiin, koska teidän matkanne on hyvin samanlainen – kysymyksiä, epäilyä, ihmettelyä "milloin", kovaa yritystä, yritystä olla hyvä tai parempi ihminen. Jokainen näistä viidestä sanoi lopulta: "Ei enää".



Tavallaan he antoivat periksi. He pysähtyivät. He olivat niin hauraita, että he pelkäsivät räjähtävänsä, ja luultavasti olisivat tehneet sen, mutta he vain pysähtyivät. Ja he lakkasivat yrittämästä. He lakkasivat tekemästä työtä siihen. Ja he olivat jonkin aikaa tavallaan "ei-paikkaa, ei-aluetta". Niin tapahtuu, kun vain pysähtyy. Tuntuu kamalan epämukavalta ihmiselle, mutta ei mestareille, lopettaa lakkaamaton toiminta. On erittäin epämukavaa, kun ei ole ohjelmaa päivälle, ei tarvitse opiskella henkisyyttään tai harjoittaa sitä, itse asiassa ei edes ajatella sitä. Kamalan epämukavaa, koska se ei ole asu, jota olette käyttäneet. Se ei ole "sinä". On vaikea samaistua siihen. Mutta heillä ei ollut muuta paikkaa, minne mennä, paitsi toiselle puolelle, joten he vain pysähtyivät. Ja kun he tekivät sen, tuo liikevoima, tuo täyttymysdirektiivi pystyi lopultakin tulemaan sisään. Kaikki aspektit, kaikki osat, kaikki sirpaleet, kaikki heidän kadonneet osansa pystyivät tulemaan sisään.



Ja tuona suurena unien yönä, joka edelsi heidän heräämistään aamulla oivaltamiseen, todellisuudessa tuo yksi olento, joka he luulivat olevansa ja joka te luulette olevanne, tuo yksi olento yhtäkkiä avautui oikeasti ja päästi sisään ja-tilan.



Ette voi ajatella tietänne ja-tilaan. Voitte tietää, mitä se merkitsee, mutta ette voi ajatella tietänne siihen. Ette voi työstää tietänne siihen. Ette voi ansaita tietänne siihen. Voitte ymmärtää sen energeettisen käsitteen, että te ette ole vain yksi ihminen. Olette eläneet monta, monta elämää yhdessä todellisuudessa ja uskoneet siihen, uskoneet tähän todellisuuteen. Se on tavallaan vitsi, mutta se on hyvä vitsi ja huono vitsi. Se on tavallaan hyvin mielenkiintoinen kokemus, jossa havainto siitä, mitä tietoisuus voi tehdä, on vain elää yhtenä, mutta teitä ei ole koskaan tarkoitettu sellaiseksi.



Ja kerron teille tämän, kun aloitamme Transhumaani-sarjan. Transhumaani merkitsee pelkän ihmisyyden yli menemistä, ihmisyyden ylittämistä. Ei menemistä siitä ulos, mikä on yksi yleisistä harhakäsityksistä – "Mennään ihmisestä superihmiseksi". Ei, ette te mene. On edelleen ihminen ja on paljon enemmän. Se on hyvin, hyvin yksinkertaista valaistumisfysiikkaa ja se on tuon ja-tilan vastaanottamista. Ja sen nämä viisi teki.



Jokaisella heistä oli unien yö. Tavallaan viimeinen ehtoollinen, mutta se tehtiin unitilassa. Tehtiin tavallaan seremonia, lopullinen yhteensaattaminen ja sitten herättiin aamulla.



Milloin viimeksi heräsitte aamulla ehdottoman virkistyneenä? Ette viime aikoina. Älkää narratko itseänne tai minua. Ette viime aikoina. Heräätte aamulla parhaimmillaankin tokkurassa, usein väsyneenä, mutta he heräsivät aamulla – ei tuntien kuin olisivat juoneet juuri 20 kuppia kahvia ja saaneet paljon väärää energiaa – he heräsivät aamulla ja tuntui vain selkeältä. Puhtaalta. Cauldre heittää tuon sanan mukaan. Kiitos, Neitsyt. Tuntui yksinkertaisesti puhtaalta sisällä. Milloin viimeksi teistä tuntui oikeasti puhtaalta sisällä, tunsitte oikeasti olevanne ilman hiekkaa, pölyä, likaa, pinttynyttä likaa, öljyä ja jätettä? Mutta he heräsivät tuntien virkistyneensä. Ja ajattelematta itsekseen: "Voi, juku! Minun täytyy mennä hankkimaan t-paita, jossa lukee: "Olen valaistunut olento", jos teitä sattuu kiinnostamaan t-paidat. Pelkästään rentoutuneena valaistumiseen. Ja suurin asia, tärkein asia oli, että he lakkaisivat yrittämästä.



Taatusti he tekivät paljon töitä, kuten tekin. He kävivät läpi paljon helvettiä ja paljon oivalluksia. He kävivät paljon läpi, mutta aivan yhtäkkiä kun he pysähtyivät, ikään kuin kaikki mitä he olivat tehneet, kaikki työ mitä he olivat tehneet, kaikki asiat joita he olivat oppineet, kaikki se voi yhtäkkiä syöksyä sisään, olla sisällä. Se ei ollut enää vain jossain palasina. Se tuli sisään.



"Mitä he tekivät loppupäivän?" mietitte nyt. He eivät nimittäin myöskään sanoneet: "Aa, olen mestari." Se oli vain kuin: "Minusta tuntuu vain hyvin puhtaalta ja selkeältä." Vasta myöhemmin he alkoivat sanoa: "Onko tämä oivaltamista? Onko tämä valaistumista?" Ja sitten tavallaan: "Sillä ei ole merkitystä, koska en etsi sitä enää. En yritä sitä enää. Siksi se varmaan on. Jos se ei ole tavoitteeni, niin olen varmaan tehnyt sen. Jos en yhtäkkiä välitä siitä, niin varmaan olen sitä."



Mitä he tekivät loppupäivän? No, he tekivät, mitä normaalistikin tekevät, mutta he eivät tehneet sitä stressaantuneena ja miettien: "Olenko saamassa jonkin taudin? Voi luoja, puriko hyttynen minua? Onko minulla Zika-virus?" He jatkoivat vain päiväänsä. Mutta voisitteko kuvitella hetken, että jatkatte päiväänne ilman tuota hankausta, tuota painoa, tuota kalvavaa epäilyä, miettimättä, mitä seuraavaksi tulee, ja vain tehdä sen?



Heillä oli yksinkertainen päivä. Muutama heistä meni ruokakauppaan, koska heillä oli nälkä. Sitä te teette. He eivät yhtäkkiä ilmentäneet ruokaa eteensä, mutta he voivat tehdä sen. Mutta he eivät tehneet. He menivät ruokakauppaan, mutta siinä oli helppoutta. Ei ollut kauppaan menemisen stressiä ja murehtimisen stressiä: "Voi luoja! Ovatko nämä luomua ja ovatko nämä kasvista?" He eivät murehtineet siitä. Tai "Onko siinä liikaa sokeria …" Ei ollut tuota stressiä. Se oli merkityksetöntä. Eikä heidän tarvinnut taistella ja vastustaa tarvetta mennä ostamaan iso suklaakakku – "Voi, ei, ei. Haluan oikeasti sitä, mutta …" Sitä ei vain ollut. Tuota stressiä ei ollut. Ja jos he ostivat tuon kakun, niin ok. Jos he eivät ostaneet, niin ok. Mutta tiedätte, millaista se on: "Voi luoja! Rakastaisin sitä, mutten voi syödä sitä. Voi, lakkaa piinaamasta minua suklaallasi!"



LINDA: Menikö kukaan heistä Costcoon lounaalle? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Ei, en usko, että he menivät maistelemaan ruokia Costcoon, ainakaan mitä … En tunne Costcoa, mutta Cauldre kertoo minulle: "Ei, älä mene sinne maistelemaan ruokia" (vähän naureskelua).



Muutama heistä meni töihinsä. Kahdella heistä oli työpaikka, kolme heistä ei tehnyt töitä – sen pitäisi kertoa teille jotain – heillä ei ollut säännöllistä työpaikkaa. Ja muutama heistä vei rakkaan lemmikkinsä puistoon kävelylle. Ja kaksi heistä otti erittäin pitkät torkut ajatellen: "Hei, jos yöunet olivat niin hyvät, otan torkut, ja kaikki on vielä paremmin, kun herään!" (Vähän naureskelua) He ottivat torkut, koska voivat. He jatkoivat elämäänsä, mutta täysin erilaisesta perspektiivistä. Ei älyllisestä perspektiivistä, vaan hyvin kokemusperäisestä. He olivat siinä. He olivat siinä.



Voisitteko kuvitella hetken, ettei keho tunne väsymystä eikä sitä suihkuvirtausta, kun esi-isänne imevät teitä takaisin? Sitä ei vain ole. Tarkoitan, että he tiesivät, he kaikki käsittivät biologisen perheensä, mutta tuota imua ei ollut. Ja sanoisin, että suurin asia oli, ettei mielen juttuja ollut. "Mitä teen? Kuka olen? Milloin valaistun?" Mitään tästä ei ollut. Voisitteko kuvitella sen eron päivässänne?



He eivät menneet ulos tekemään pieniä taikanäytteitä ja saaneet kultarahoja ilmestymään käteensä. Se oli merkityksetöntä. Ihminen tekee sitä, mutta mestarin ei tarvitse pelata tuota peliä. Mestarin ei tarvitse tehdä vaikutusta toisiin ilmentämällä asioita tyhjästä. Se on merkityksetöntä. Se itse asiassa vetää enemmän takaisin olemaan yksi/yksittäinen ihminen, kuin mestarin ainutlaatuisuuteen. Ja siinä on suuri ero. (Englannin kielen) sanat kuulostavat samalta, mutta niissä on valtava ero.



Yhdellä oli suhde, neljällä ei ollut. Tämän pitäisi kertoa teille jotain (Adamus naureskelee) – että on joitain, jotka pystyisivät todella hyvään suhteeseen, kyllä (vähän naureskelua, kun hän katsoo Lindaa). Haluaisitko drinkin?



LINDA: Voi, kyllä! (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Suhteet ovat vaikeita, ja niitä jotka pystyvät siihen, ihaillaan ja kunnioitetaan todella. Mutta suhteet ovat vaikeita käydessänne läpi tätä. Mutta neljällä ei ollut suhdetta, yhdellä oli. Ja tuo yksi ei mennyt kertomaan – miksi sitä kutsutaan nykyään, kumppani tai avopuoliso tai mitä tahansa – tuolle henkilölle: "Voi! Et usko, mitä tapahtui. Olen valaistunut. Minä olen valaistunut, ja sinä et ole." (Naurua) Tai "Tiedätkö sen asian, jolle olet nauranut minussa kaikki nämä vuodet, tuon ryhmän jossa kävin? No, se tapahtui lopultakin." Ei ollut mitään tarvetta mainita sitä.



Kuvitelkaa sitä hetki. Heräätte aamulla noin kymmenen elämän jälkeen, kun olette tehneet todella kovasti työtä ollaksenne henkinen ihminen, ja sitten päästätte irti ja yhtäkkiä se kaikki on siinä. Heräätte aamulla ja on vain tämä tunne: "Voi! Olen elossa. Minä olen mitä olen. Olen tässä." Ei enää taistelua siitä. Ei yritystä tehdä itsestänne yhtään parempaa.



Sitä sanottaisiin kai hyväksynnäksi, sallimiseksi. "Minä olen mitä olen." Ja sen myötä oivallus: "Olen tässä. Olen ihminen. Toimin tällä planeetalla, ja olen kaikkia näitä muita asioita." Ja. Tämän he lopulta päästivät sisään. Se upposi.



Jos olisi jokin viesti, joka heillä olisi jokaiselle teistä – kysyin jotain viestiä noilta viideltä, jotka ovat sallineet sen – se olisi: "Lakkaa yrittämästä niin kovasti. Lakkaa työstämästä ihmisitseäsi." Se ei vie teitä pidemmälle. Se ehkä saa teidät ajattelemaan, että teette jotain. Se vie aikaanne. Se antaa teille tiettyä tehtävän, tavoitteen ja taistelun tuntua. Mutta perimmiltään nuo viisi kertoisivat teille: "Lopeta se tähän paikkaan. Ole ihminen ja ole kaikkea muuta, mitä tulee." Se on siinä. Ja sitten teillä on unien yö ja heräätte aamulla ja teillä on tuo puhtauden ja selkeyden tunne, koska tuo täyttymysdirektiivi, tuo kaiken yhteen tuominen, on siinä.



Kaikki tämä on luonnollista. Kyllä, puhumme monista asioista. Kun puhun kanssanne, se on vakuuttelemaan teitä. Minun mielestäni on tuo jatkuva pulmatilanne: "Teenkö oikeita asioita? Olenko oikealla polulla?" En itse asiassa oikeasti opeta teille mitään, vakuuttelen vain teitä. Annan sanoja. Häiritsen vähän, mutta sanon teille, että olette oikealla polulla. Lakatkaa nyt yrittämästä olla niin oikeassa ja vain sallikaa.



Tulemme tähän vuoteen, tähän sarjaan, tähän vuoteen, ja – miten maalaan tämän kuvan teille? Olette tehneet kaiken työn. Teille jotka olette edelleen täällä, teille jotka ette ole lähteneet – eikä niissä ole mitään vikaa, jotka lähtivät, mutta he halusivat jatkaa ihmisen työstämistä - tämä on vuosi, jolloin vedätte vain syvään henkeä ja lakkaatte yrittämästä. Tarkoitan kaikkea elämässänne. Cauldre kysyy minulta esimerkiksi: "No, ei siis rakenneta kaunista Mestarien klubia?" No, onko se yrittämistä vai onko se luovana olemista? Se on työtä, mutta te ette yritä vain parantaa itseänne.



Tiedätte eron siinä, kun menette rakentamaan jotain, koska voitte, tai teette laulun, koska voitte, tai pidätte kurssin, koska voitte, tai teette maalauksen, koska voitte. Se ei ole työntekoa, se on vain elämistä versus jatkuva huhkiminen. Melkein tunnette ne rattaat, jotka jauhavat, kun yritätte työstää itseänne, parantaa itseänne, tehdä itsestänne henkisemmän, tehdä ihmisestä paremman.



On aika päästää siitä irti. Sallikaa todella tuo ihminen, ja sitten alatte oivaltaa ja-tilan. On paljon enemmän. Siihen olemme menossa. Siksi haluan kutsua tätä transhumaani-sarjaksi.



Transhumanisimi



Ja vertaan tässä siihen asiaan, jonka mainitsin viime kokoontumisessamme, planeetan transhumanistiliikkeeseen. Tapahtuu siirtyminen teknologiaan. Jos teillä ei ole ollut tilaisuutta katsella ProGnost Updatea, katselkaa se, mutta annan teillä yhteenvedon.



Teknologia on suurin asia, mitä planeetalla tapahtuu. Uskokaa tai älkää, mutta se ei ole Donald Trump (naurua) eikä Hillary Clinton. Se ei ole terrorismi. Se ei ole talousjärjestelmät. Se ei ole kemikaalivanat. Se ei ole salaiset hallitukset tai pankit, ellette pidä häiriötekijöistä. Se ei ole ympäristö kovin paljon, mutta se esittää suurta roolia. Se ei ole ne asiat, jotka saavat teidät valtoihinsa uutisissa joka päivä tai keskusteluissanne kaikista planeetan salaliitoista. Erityisesti salaliitot ovat suuri häiriötekijä. Miksi ne imevät mukaansa hyvin usein henkisiä ihmisiä? Miksi nämä salaliitot ovat magneetti henkisellä polulla oleville? En oikein ymmärrä.



Tämä ei ole sitä, mitä tällä planeetalla tapahtuu. Tällä planeetalla tapahtuu se, että tämä pieni vanha asia nimeltään tietoisuus, joka alkoi oikeasti – jos se kartoitetaan, minkä olen tehnyt; jos aletaan kartoittaa tietoisuutta – tulla tälle planeetalle melko voimakkaana heti toisen maailmansodan jälkeen. Voitaisiin sanoa, että toinen maailmansota oli tavallaan ratkaiseva kohta planeetalla. Jotkut kutsuvat sitä valon ja pimeyden taisteluksi. Minä sanon vain, että oli sen aika, tuommeko sisään tietoisuutta vai emme. Se taitaisi olla valo ja pimeys, mutta oli ratkaiseva kohta toisen maailmansodan aikana, heti toisen maailmansodan jälkeen, ja tuossa kohtaa tietoisuus tuotiin planeetalle. Kristus-siemen joka kylvettiin 2000 vuotta aiemmin, alkoi lopultakin itää.



Ei ole mitään sattumaa, että suurin osa teistä tuli sisään seuraavien kahden ja puolen vuosikymmenen, kenties kolmen vuosikymmenen, aikana, mikä on vain silmänräpäys. Mutta ei ole sattumaa, että tulitte tuomaan tietoisuutta. Sitä te toitte. Synnyitte tähän kehoon ja kasvatitte mielen, mutta toitte sisään tietoisuutta. Ette ainoastaan te – ympäri maailmaa on monia muitakin – mutta toitte sisään tietoisuutta ja se alkoi muuttaa asioita. Ja voitte katsella, miten historia, evoluutio, on käynyt läpi erityisesti 50-luvun lopulla ja 60-luvulla valtavan yhteiskunnallisen muutoksen tällä planeetalla, ja se on jatkunut – ehkä ei jonkin aikaa 80-luvulla, en tiedä – mutta sen jälkeen se on jatkunut. Toitte sen sisään ja se on vaikuttanut. Se toi meidät kvanttihyppyyn – tietoisuus. Ja tietoisuus toi sitten teknologian.



Katsokaa elämäänne, henkilökohtaista historiaanne elämässä. Milloin ensimmäinen oikea tietokone ilmestyi? Teidän elämänne aikana, eikä sitä olisi täällä, jos ei olisi teitä. Ja katsokaa kaikkea kehitystä teknologiassa, erityisesti laskennassa, tietokoneistumisessa. Se on vaikuttanut merkittävästi tällä planeetalla, ja voitaisiin sanoa, että siitä tulee kvanttista. Se on se juttu, tuo teknologia, mutta teknologia jonka toi esiin tietoisuus. Tätä planeetalla tapahtuu, ja se jatkuu.



Ja kutsun tätä transhumaani-sarjaksi, koska se on niiden älykköjen ja tiedemiesten leikkiä, jotka katsovat nyt kokonaisia kehoja, hiukkaskehoja, jotka on generoitu pelkällä teknologialla. Siinä ei ole lainkaan mitään väärää, koska kuten olen todennut, tämä keho joka teillä on nyt, on vain joukko hiukkasia, Edith. Vain joukko hiukkasia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Ne ovat hämmästyttäviä hiukkasia, todellakin, mutta tämä kehonne ei ole pysyvä asia. Luulette sen olevan, muttei se ole. Tarkoitan, että nuo hiukkaset muuttuvat tällä hetkellä. Ne sattuvat vain asettumaan samanlaisiin malleihin, ja tämä on yksi asia, jonka teemme uudelleen tänä vuonna – teemme uudestaan sen, miten kaikki mallintuu – koska hiukkasia tulee sisään. On täysin uusi hiukkanen, mutta se asettuu samaan vanhaan malliin, kunnes se siirtyy pois, ja uusia hiukkasia tulee sisään, mutta ne asettuvat samalla tavalla.



Kun päästätte irti esi-isistä, kun päästätte irti ajatuksista, jotka eivät ole oikeasti teidän tai opitte tunnistamaan, mikä on teidän ja mikä ei, hiukkasmallit muuttuvat. Sitä aiomme tehdä, mutta poikkean tässä asiasta.



Käytän sanaa "transhumaani", koska on tämä älyllinen, tieteellinen ja tekninen liike, joka pyrkii tekemään juuri saman asian, josta olen puhunut ja jonka nämä viisi valaistunutta shaumbraa oikeasti teki. He pyrkivät tekemään ihmisestä täydellisen. He pyrkivät tekemään ihmisestä mahdollisesti kuolemattoman. He pyrkivät välttämään kuoleman – sitä he tekevät.



Se on mielenkiintoista. Se on ilmiömäistä. Se pitää itse asiassa teknologian liikkeessä ja se osoittautuu lääketieteellisesti käyttökelpoiseksi. Pysytte korvaamaan jonkin elimen, ja miksi ei? Tai raajan, jos jotain tapahtuu – miksi ei? Kokoamaan kokonaisen olennon atomeista, molekyyleistä, hiukkasista, alusta saakka? Kyllä, se on mahdollista. Tietoisuus tuossa olennossa? Se on mielenkiintoinen kysymys. Siihen kysymykseen me tartumme, katsomme kumpaakin puolta, kun tämä vuosi etenee.



Mutta voidaanko tietoisuus valaa hiukkassäkkiin? Ja onko se oikeasti ihminen, jos keho esimerkiksi generoidaan tietokoneohjelmilla, mitkä sitten käsittelevät hiukkasia ja mallintavat ne näyttämään ihmiseltä? Onko se tietoinen? Se on uskomaton keskustelunaihe.



Sanon, että tänä vuonna me – draaman vuoksi sanon, että murramme sen koodin – mutta käymme paljon hyviä keskusteluja siitä. Mutta voidaanko tietoisuus laittaa pysyvästi ei-biologisesti tuotettuun ihmiskehoon ja –mieleen? Voidaanko?



Mielenkiintoista, mielenkiintoinen pulma. Ja sanon "ei-biologinen". Nimittäin tavallaan Tobias teki sen ja oli melkoinen suoritus laittaa itsensä biologiseen kehoon monia, monia vuosia tuon kehon syntymän jälkeen. Mutta se oli silti biologinen astia. Se seurasi edelleen vanhoja malleja. Hän pystyi laittamaan itsensä siihen, mutta sovittiin paljon asioita ennalta. Mutta jos olisi pieni ihmiskehotulostin ja painaisitte nappulaa ja ulos tulisi ihmiskeho, voisiko tietoisuus todella mennä siihen?



Jos otettaisiin tarpeeksi laskentavoimaa, joka ymmärtäisi jokaisen yksityiskohdan ihmishistoriasta ja jokaisen yksityiskohdan ihmisistä, kaiken informaation jota on parhaillaan käytettävissä tällä planeetalla, ja yhdistetäisiin tämän tulostettu olento siihen ja sillä olisi pääsy kaikkeen dataan, olisiko se tietoisuus? Ja on niitä, jotka ajattelisivat sen olevan, koska voitaisiin sanoa, että sillä on kaikki tieto kaikesta tällä planeetalla.



Muuten, käsitättekö, että pelkästään kahtena viime vuotena se planeetan informaatiokanta joka on tallennettuna tietokoneisiin kodeissa, työpaikoilla ja palvelinkeskuksissa, oli enemmän kuin kaikki aiempi tieto, mitä on koskaan kerätty tällä planeetalla – Atlantiksen aika mukaan luettuna. Olkaa kilttejä, emme mene takaisin Atlantikselle – silloin oli ok, mutta se ei ollut millään muotoa yhtään parempaa kuin kaikki tämä. Vain kahdessa vuodessa informaatiokanta tällä planeetalla on enemmän kuin planeetan koko historia – enemmän informaatiota on tallennettu kuluneiden kahden vuoden aikana.



Siihen olemme menossa, ja siitä transhumaani-sarjassamme on kyse. Mutta siinä on kyse vähän eri reitin ottamisesta. On niitä, jotka yrittävät tehdä täydellisen ihmisen, tehdä ihmiskehosta suhteellisen kuolematon. Se on ok. Kuolematon. Miten kauan oikeasti haluatte olla tuossa ihmiskehossa? Se on minun kysymykseni. Minä vietin 100000 vuotta kristallivankilassa. Tavallaan se oli kehoni. Se oli todellisuuteni. Voin kertoa teille tästä paikasta, että jäätte todella jumiin ja kyllästytte noin 200 vuoden jälkeen (vähän naureskelua), kenties 300:n. Sen jälkeen se on vain – no, kun ei ole ketään muuta, jota kiusata, jonka kustannuksella pitää hauskaa tai mitään muuta, ketään jonka kanssa pitää hauskaa.



Niinpä ihmettelen todella tätä ns. kuolemattomuutta. Miksi kuolemattomuus? Miksi tämä pyrkimys käyttää teknologiaa tekemään kehosta kuolematon, syöttää aivoihin koko ihmistiedon tietokanta? Minun on peräännyttävä ja naureskeltava vähän. Miksi? Miksi? Eivätkä he oikeasti halua kuulla tätä, mutta he ovat "yksi/yksikkö". He keskittyvät edelleen vain ihmiseen, vain tähän ulottuvuuteen, vain tähän todellisuuteen. Se on siinä. Ja niinpä he yrittävät kovasti tehdä ihmisestä paremman, saada sen elämään pidempään, tehdä siitä fiksumman, tehdä siitä vahvemman ja tehdä siitä seksikkäämmän.



Tässä toisessa transhumanistiliikkeessä ei ole paljon puhetta aisteista ja aistillisuudesta, paitsi kuulon tai näön tekemisestä vähän paremmaksi, mutta siinä on kyse ihmisen tekemisestä kuolemattomaksi. Ei ole paljon puhetta elämästä ja elämän kokemisesta.



Tämä – ja taaskin menen vähän äärimmäisyyksiin tässä – toinen transhumanistiliike haluaa tehdä ihmisestä kuolemattoman. Ja haluaisin istuutua heidän kanssaan ja kysyä – kenties te voisitte järjestää sen minulle – haluaisin todella kysyä heiltä: "Miksi haluaisitte sen?", koska minulla oli vähän filosofiataustaa – taisin luoda filosofian; yksi virheeni, mutta minulla oli vähän taustaa. Onko elämänne niin hyvä, että te ette halua koskaan kuolla? Ovatko kokemuksenne niin syviä ja rikkaita? Tarkoitan, että vietätte koko päivän tietokoneen edessä katsellen teknisiä asioita. Tarkoitan, että haluatteko tehdä sitä seuraavat 20 miljardia vuotta? (Vähän naureskelua) Ja niinpä tavallaan nauran heille, kohteliaalla Adamus-tavalla (lisää naureskelua) – ihan oikeasti?!! Olen ollut jumissa kristallissa eikä se ollut lainkaan kovin hyvä asia.



Haluatteko oikeasti tuosta kehosta kuolemattoman? Haluatteko oikeasti keskittyä vain ihmiseen, tuomatta mukaan edes aistillisuutta? En näe missään tämän transhumanistiliikkeen jutuissa suurempia sukupuolielimiä tai suurempia orgasmeja tai mitään muuta. Se on vain: "Haluan elää ikuisesti robottikehossa ja …" Mutta entä itse elämä? Entä aistillisuus? Entä moniulotteisuus? Rakastaisin siis keskustella.



Niinpä nimesin tarkoituksella tämän sarjan "Transhumaaniksi", koska te menette – me menemme – vähän eri polkua, jolla on vähän erilainen nettotulos. Nousemme pelkkänä ihmisenä olemisen yläpuolelle ja menemme ja-tilaan, jossa vapaudutaan ihmisen valtavasta taakasta.



Pyydän jatkuvasti Lindaa tekemään luettelon esitelmistä, joita teemme, mutta meidän täytyy tehdä "Adamin haava" hyvin pian. Miesraukat. Voi! Minua niin säälittää, koska meillä on "Isiksen haava" ja olemme kaikki käsitelleet sen, ja nyt on Adamin haava. Miesraukat ovat jumissa. Eikö ole rankkaa olla mies? (Yksi mies sanoo "joo") Joo! Joo. Näettekö? Näettekö? Kaikki miehet. Onko rankkaa olla mies vai mitä? Olette Isiksen haavan vieressä täällä nyt – emme ole tarttuneet Adamin haavaan. Missä olinkaan? (Vähän naureskelua)



Siis meidän transhumanismissamme on kyse menemisestä yksittäisyyden yli, käyttämättä teknologiaa tai käyttämättä yksinomaan teknologiaa saamaan kehonne kestämään. Voisitte luultavasti puskea teknologialla sen kestämään 30 tai 40 vuotta – sanoisin näin sen perusteella, mitä laskeskelen tällä hetkellä. Teknologia voisi muuttaa, mutta vain noin 30 tai 40 vuotta, todella oikein hyvällä nanotyyppisellä keholla tai nano-osilla kehossanne, mutta se on siinä.



Siis teemme sen vähän eri tavalla. Nousemme tuon yhtenä ihmisenä olemisen yläpuolelle. Otamme taakan ihmisolennolta sanoen: "Sinun ei tarvitse yrittää enää niin kovasti. Sinun ei tarvitse tehdä siihen töitä, stressata siitä, koska olet ihminen. Ole tuo v- … ole tuo ihminen ja … "(joku sanoo "öhöm!") Katsokaa, miten … mitä? En sanonut rumaa sanaa. Vittu, olisin voinut, jos olisin halunnut, mutta … (paljon naurua). Mutta en sanonut! Se on koko pointti. Se oli vaihtoehtoinen todellisuus, jossa sanoin "vittu", mutta tässä nettilähetyksessä en sanonut sitä. Minä melkein – luulitte minun sanovan sen. Se on taikuri. Luulitte minun sanovan sen. Kuulitte sen. Siksi minun täytyi sanoa se ääneen toisessa todellisuudessa. En sanonut sitä tässä todellisuudessa, koska tässä todellisuudessa kaikki jäävät kiinni rumiin sanoihin. Se on kuin "voi!" Se on … Mitä "fuck" ylipäätään merkitsee? Ei, vaan tarkoitan …



LINDA: Myöhemmin! Myöhemmin! (Vähän naurua)



ADAMUS: Ei, vaan pysähdyn tähän hetkeksi. Mitä se oikeasti merkitsee? Mistä se tuli? Tietääkö kukaan? Milloin sitä käytettiin ensimmäisen kerran? (Joku nostaa kätensä) Ole hyvä. Linda tuo mikrofonin, jotta voit sanoa sen koko maailman edessä. En siis ymmärrä sitä, koska minun aikanani emme olleet kuulleet tuota sanaa. Meillä ei ollut tuota sanaa.



LINDA: Täällä.



ADAMUS: Joo. Rumin sana joka meillä oli silloin, oli "saatana".



SHAUMBRA 1 (nainen): Voin olla väärässä.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA: Olen aina kuullut sen merkitsevän "laitonta sukupuoliyhdyntää". (Suom. huom. tässä yhteydessä "sukupuoliyhdyntä" on sananmukaisesti "lihallinen tieto" ja nainen käyttää vahingossa (?) "lihallisen" tilalla samankaltaista sanaa "kardinaali")



ADAMUS: Mitä?!



SHAUMBRA 1: Laitonta sukupuoliyhdyntää.



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Voi vittu!



SHAUMBRA 1: Kun ihmiset laitettiin …



ADAMUS: Tarkoitan, että ymmärrän sen. Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Kun ihmiset laitettiin kahleisiin.



ADAMUS: Laiton sukupuoliyhdyntä … Mitä on kardinaalitieto?



SHAUMBRA 1: Seksiä. (He naureskelevat)



ADAMUS: Tiedän! Meillä oli ennen muinoin vitsi pappien ja piispojen kanssa. Kardinaalitieto.



LINDA: Luulin, että se oli "haureuden harrastamista … (joku sanoo "suostumuksella") … kuninkaan suostumuksella". Joo, joo, joo. Oli saatava lupa häneltä.



ADAMUS: Minusta tämä olisi hyvä aihe shaumbra-facebookiin (Linda nauraa). No, kyse on kirosanojen paljastamisesta. Mistä ne tulivat? Mistä "paska" tuli? Kuulen teidän käyttävän sitä.



LINDA: Etkö tiedä, mistä se tulee? (Naurua)



ADAMUS: En käytä koskaan tuota sanaa. Kuulen teidän käyttävän sitä. Mistä se tuli? Meillä ei ollut tuollaisia sanoja viime elämässäni. Meillä ei ollut noita sanoja. Sanoimme jotakuta …



LINDA: Teillä oli jokin ranskankielinen sana siihen.



ADAMUS: Jokin ranskankielinen sana. Sanoimme ihmisiä "nartuiksi" tai "äpäriksi" tai vastaavaa tai kirosimme heidät saatanan nimeen, mutta meillä ei ollut näitä hassuja sanoja, ja ihmiset jäävät kiinni niihin. Pidättekö noista häiriötekijöistä? Palataanpa transhumaaniin. Teistä alkoi tulla niin unisia! Piristytte, kun alan sanoa v- … (naurua) Teistä alkoi tulla todella unisia.



Siis työmme transhumanismissa – taitaa olla tahallinen vitsi, tahallista ja hyvin tarkoituksellista sanaleikkiä – on yksinkertaisesti sallia esi-isien biologiasta irtipäästäminen, ja kun teette sen, uudistaa kehonne muodostavat hiukkaset omaksi kuvaksenne. Ei Jumalan kuvaksi tai ehdottomasti ei esi-isien kuvaksi. Emme tee sitä jotain suurta massaparannusta varten. Se ei oikeasti toimi. Me vain "hiukkastamme uudestaan", päästämme irti vanhasta. Me vain päästämme ns. suuren esi-isien roskan ulos – en sanonut tuota sanaa, toista sanaa – päästämme sen ulos. Ja havaitsette itsessänne luonnollisen transhumaaniliikkeen, jossa teidän ei tarvitse käyttää paljon teknologiaa. Ja jos käytätte?



Muuten, minulta kysytään aina silloin tällöin: "Adamus, eikö ole epärehellistä tehdä kasvojen kohotus?" Minä en välitä. Tehkää kasvojen kohotus. Sillä ei ole merkitystä. Tai "Onko huono asia mennä kauneusleikkaukseen?" Minä luultavasti menisin, jos olisin planeetallanne tällä hetkellä. Miksi ei? Teillä on työkalut. Teette sen tietoisuudessa. Jos teette sen, koska sanotte: "Vihaan kasvojani tai kehoani", se on yksi asia. Jos sanotte: "Hei, miksi ei?", menette saamaan pikku – miten siitä sanotaan – työn tehtyä. "Joo, hänelle tehtiin pikku työ." (Muutama naurahdus) Mutta jos teette sen, tehkää se oikein. Menkää jollekin, joka tietää, mitä tekee, ei teurastajalle tai jotain. Käyttäkää siihen rahaa. Tehkää se oikein. Tehkää se tietoisuudessa.



Transhumanismissa emme myöskään liitä tietokoneita tai istuta siruja aivoihinne. Siinä on kyse tietoisuuden ja älyn eron ymmärtämisestä, ja se on siinä. Se on todella yksinkertaista.



Emme yritä parantaa mieltä, olla fiksumpi. Fiksuus on hyvin ihmisjuttu. Se on hyvin lineaarista. Hyvin, hyvin lineaarista. Miten paljon informaatiota teillä voi olla tai haluatte saada? Ylösnousseena mestarina minulla ei ole melkein ollenkaan informaatiota. En tarvitse sitä. Miksi? Minulla ei ole tietokoneen muistipankkeja tai mitään muuta, joka varastoi informaatiota, enkä myöskään halua sitä. Se on taakka. Jos minun täytyy tietää jotain, minä vain kysyn ja sitten se on siinä. Ja siinä kaikki. Mitä tahansa se on, se on vain siinä, jos välitän siitä riittävästi. Jos en, sitä ei ole.



Teillä on hyviä työkaluja nykyään. Noin kymmenellä sormen napautukselle voitte löytää mitä tahansa mistä tahansa. Miksi kantaa sitä aivoissanne? Voitte kantaa sitä sen sijaan taskussanne, tuossa iYammerissa, joka teillä on. Emme siis yritä parantaa aivoja, tehdä teistä fiksumpaa. "Fiksu" on hyvin ihmismäistä, hyvin lineaarista. Äly – hyvin, hyvin ihmismäistä.



Nimittäin äly luotiin tietoisuuden tuloksena. Äly – esimerkiksi tapa aistia ja tulkita kokemuksia, ulottuvuutta. Äly sallii tämän, mutta älyä ei ollut koskaan tarkoitus suurennella, sen ei ollut tarkoitus olla ainoa polttopiste. Toisissa maailmoissa ei tarvita älyä. Teidän ei tarvitse olla fiksu. Faktat – sanon usein, että kun menette joihinkin muihin maailmoihin, faktat tappavat teidät. Ne oikeasti tappavat, koska se merkitsee, että yritätte pysyä ihmisperspektiivissä toisessa maailmassa, joka ei arvosta sitä, joka ei anna tunnustusta sille, joka ei käytä sitä. Menette tulitaisteluun miekan kanssa ja häviätte.



Niinpä emme tee työtä älyn kehittämiseksi. Alamme ymmärtää eron tietoisuuden ja älyn välillä, ja niillä on valtava ero. Valtava ero. Pääsemme tietoisuuteen transhumaaniliikkeessä.



Käytättekö tietokoneita? Ehdottomasti. Voitte käyttää tietokoneita siihen dataan, informaatioon, älyllisiin asioihin, joita tarvitsette elämässänne. Emme aloita mitään liikettä, emme mene metsään ja pukeudu hassusti – miehillä hassut henkselit ja naisilla myssyt – ja ole käyttämättä tietokoneita tai sähköä. Ei. Käytämme ehdottomasti niitä resursseja, joita teknologiaksi kutsuttu tietoisuus on luonut, mutta parempaa elämänkokemusta varten, ei ainoana kokemuksena elämässä. Ja siinä on valtava ero.



Olemme tavallaan yksinäisiä susia tässä. On – lukumäärä on kyseenalainen – mutta sanotaan, että ympäri maailmaa on noin 30000 shaumbraa, jotka pyrkivät tähän, jotka ovat päässeet näin pitkälle ja jatkavat eteenpäin – suurin piirtein. On jotain, jotka harrastelevat sitä, jotka tulevat ja haluavat syödä pöydästä, ottaa vähän sieltä ja vähän täältä, mutta tämä ei ole samanlaista kuin noutopöydässä oleminen. Tarkoitan, että tässä on koko ruokalaji.



Sanotaan siis, että 30000 verrattuna kenties 20-30 miljoonaan, jotka ovat nyt erilaisella transhumanistipolulla. Melko pieni määrä verrattaessa. Ja tuo toinen, älyllinen transhumanistipolku kerää sadoista miljoonista ihmisistä aina miljardeihin ihmisiin teidän elinaikananne. He eivät ehkä kutsu itseään transhumanisteiksi, mutta sillä polulla he ovat.



Meitä on siis hyvin vähän lukumäärällisesti, mutta olemme hyvin kokeneita, hyvin sitoutuneita ja periaatteessa hyvin laajentuneita. Saatte kuvan siitä, mitä tapahtuu. Kyse on teistä laajentumassa. Kyse on teistä pelkän ihmisenä olemisen tuolla puolen.



Se on kaikkia niitä asioita, joita voisitte sanoa halunneenne – halusitte olla terveempi, halusitte näyttää nuoremmalta – mutta se ei ole syy, miksi teemme sen. Teemme sen, koska on aika vain olla "sinä", ja olla koko "sinä", ei vain yksi/yksikkö "sinä".



Niinpä pyydän teitä katsomaan parin seuraavan vuoden aikana näitä rinnakkain. Meidän transhumanisimme – kaunis esitys näkyy nyt ruudulla (ympyrä jossa on plus-merkki keskellä). Näyttäisittekö sen netissä katseleville? Mitä tämä merkitsee? Mitä tämä merkitsee? No, se on ympyrä, jossa on piste keskellä. Muistatteko, että olen aina sanonut, että tuo piste on Lähde, mistä tulitte. Ympyrä edustaa periaatteessa kokemuksianne ja viisauttanne. Ja olisi luullut, ettei tuo piste koskaan muuttuisi, koska se olisi aina Lähde. Sieltä te tulitte. Se oli puhdas tietoisuus kaikkien kokemustensa ympäröimänä. Mutta jokin kuitenkin muuttui, ja nyt siitä on tullut plusmerkki. Ympyrä jossa on piste, ei ole koskaan enää entisensä.



Ja voitte nähdä hämärän kuvan tuosta alkuperäisestä ympyrästä, alkuperäisestä Lähteestä tai siitä, mitä kutsuttaisin puhtaaksi, puhtaaksi, puhtaaksi tietoisuudeksi, mutta nyt se laajenee. Se on plusmerkki. Se ei ole risti. Se ei ole se, millä Jeesus kuoli, emmekä laita pientä kuvaa kaverista naulittuna siihen. Ei (Adamus naureskelee). Eikä se ole Sveitsin lippu. Olen pahoillani joidenkin teidän puolesta, mutta se ei ole Sveitsin symboli. Se on plusmerkki. Tiedätte, mikä plusmerkki on. Se merkitsee "ja". Ja. Joo. Plusmerkki. Se on siis symboli. Se on myös laajentumista kaikkiin suuntiin, ja jos voisimme kuvata tätä enemmän kuin kaksiulotteisesti, nuo plussat, tuo säteily menisi joka suuntaan, myös sisäänpäin. Joka suuntaan – ei vain laajentuen ulospäin, vaan laajentuen myös sisäänpäin, laajentuen itseensä. Todellinen laajentuminen tapahtuu kaikkiin suuntiin, kaikkiin suuntiin.



Tätä se siis edustaa. Se on planeetan uusi tietoisuus, ja periaatteessa te loitte sen. Kun tämä on sanottu – se oli vasta avaukseni (Adamus naureskelee).



Vedetään kunnolla syvään henkeä sinuun ihmiseen, sinuun ihmiseen, joka lakkaa nyt yrittämästä niin kovasti olla parempi ihminen, olkaa niin kilttejä. Sanotaan vain, että se on tuon tien loppu. Miksi?



Nimittäin surullinen asia olisi … Jotkut teistä ovat vähän kypsempiä, alatte tulla aika vanhaksi vuosiltaanne – miksi hemmetti vie jatkaa yrittämistä edes terveytenne tai aivojenne osalta? Sanotte: "Voi, minulta menee järki." Se on paras asia maailmassa, joka voi tapahtua teille (vähän naureskelua). Ei jonkin Alzheimerin tai vastaavan kaltaisen sairauden myötä, vaan pystytte menemään mielen tuolle puolen. Ja jos jollakin teistä mieli häilyy tällä hetkellä, sitä se on. Te vain laajenette. Vetäkää kunnolla syvään henkeä, sulkekaa suunne, lakatkaa ottamasta lääkkeitä ja nauttikaa häilymisestä (muutama naurahdus).



Tämän päivän kysymys



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja siirrytään kysymyksiin. Linda mikrofoniin, kiitos, ja kaikki shaumbrat valppaana. Ja en tiedä, Cauldre pyytää minua pitämään tämän lyhyenä tänään, koska teillä on suuret juhlat. Ja aurinko paistaa. Eikö ole hämmästyttävää? Aurinko tuli esiin, kun Mestarien klubi avattiin.



LINDA: Sinulla on runsaasti aikaa.



ADAMUS: Ei, Cauldre haluaa juhlia, mutta minulla on paljon sanottavaa (muutama naurahdus).



LINDA: Hän pääsee siitä yli. Hän pääsee siitä yli.



ADAMUS: Kysymys …



LINDA: Sinulla on runsaasti aikaa.



ADAMUS: Kysymys – ai, tiedän.



LINDA: Yritätkö vaan päästä pois siitä?



ADAMUS: Pois mistä?



LINDA: Siitä, että teet enemmän.



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei. Minulla on asiaa tunneiksi ja tunneiksi ja tunneiksi.



LINDA: Hyvä, hyvä, hyvä, hyvä.



ADAMUS: Voin jatkaa huomiseen (vähän naureskelua).



Kysymys, Linda mikrofonissa ensimmäisen, hmm …



LINDA: Vapaaehtoinen?



ADAMUS: Vapaaehtoinen. Onnekas vapaaehtoinen. Aioin lisätä … Laita mikrofoni hänen naamansa eteen, ennen kuin esitän kysymyksen. Jessus!



LINDA: Oikeasti?



ADAMUS: No, joo.



LINDA: Nytkö?



ADAMUS: Joo, kuka tahansa, ja sitten esitän kysymyksen.



LINDA: Okei. Valitsen hankalan tapauksen.



GARRY: Ahaa.



ADAMUS: Voi, tämä on hyvä tapaus.



GARRY: Ai! Tuosta vaan.



ADAMUS: Voi, hyvä. Siis tohtori, mitä laittaisit – enkä halua sinun ajattelevan tätä, se on vain siinä, viuh – mitä laitat hautakiveesi tai muistomerkkiisi? Tiedän, ettei sinua …



LINDA: Ouuu!



ADAMUS: Sinut krematoidaan. Mutta mitä laitat muistomerkkiisi? Viisi sanaa tai vähemmän. Kymmenen sanaa.



GARRY: Ikuisesti.



ADAMUS: "Ikuisesti!" Pidän siitä. Hyvä. "Ikuisesti." Se on siinä. Pidän siitä. Se on tavallaan runollinen, filosofinen. Se on tiiseri. Jotkut ihmiset katsovat sitä ja sanovat: "Ikuisesti mitä?" Minä kuitenkin tajuan sen. "Ikuisesti." Hyvä. Syötät suoraan seuraavaan kohtaan, josta puhun.



Okei, jatka mikrofonin kierrättämistä. He ajattelevat sitä liikaa. Voi, ja he … Okei, seuraava. Mitä laitat hautakiveesi, muistomerkkiisi, laattaasi seinällä? Kyllä, saat laatan seinälle. Mitä laitat siihen?



CATHY: Minä elin.



ADAMUS: "Minä elin!" Hyvä. Miten olisi "minä rakastin"? "Minä elin, minä rakastin." Okei. "Minä elin." Oletko? Oletko elänyt?



CATHY: Elän nyt.



ADAMUS: Hyvä. Voisinko kysyä sinulta – ja tämä tulee laatan takapuolelle, jottei kukaan näe sitä – miten kuvaisit elämääsi? 50 sanalla tai vähemmällä. Ba-dam, tästä alkaen – miten kuvailisit sitä?



CATHY: (pitäen pienen tauon) Hyvin älyllinen, analyyttinen.



ADAMUS: Suunniteltu.



CATHY: Perfektionismia.



ADAMUS: Suunniteltu.



CATHY: Organisoitu. Tavoitteita. Ja tietyssä määrin sallimista, elämistä ja puoleensa vetämistä luonnollisesti ja ponnistelematta sekä paljon iloa.



ADAMUS: Onko sinulla koskaan vielä tuota taipumusta tehdä vähän suunnittelua ja organisointia? Voit kertoa Adamus-sedälle.



LINDA: Oi! Hän suostui juuri auttamaan meitä matkan tekemisessä Kuubaan.



ADAMUS: En kerro kenellekään.



CATHY: Joo, mutta …



LINDA: Hän järjestää shaumbra-matkan Kuubaan. Hän suunnittelee jo!



CATHY: Mutta se on silti sallimista. Se on silti sallimista. Jos vastauksia tulee, voit ratsastaa niillä.



ADAMUS: On siis kuljettu pitkä matka paikasta, jota sanoisin tiukaksi …



CATHY: Mm hmm.



ADAMUS: … tavallaan, päästä vain irti.



CATHY: Mm hmm.



ADAMUS: Parasta mitä voitte tehdä itsellenne, joo. Irtipäästäminen ei merkitse, että otatte pois kaikki vaatteenne ja juoksette katua pitkin alasti, vaan – se ei ole niin paha asia – lakkaatte jäsentelemästä itseänne. Jäsentely on hajottavaa. Lakatkaa jäsentämästä. Lakatkaa yrittämästä tehdä itsestänne jotain, mitä ette koskaan tule olemaan ettekä haluakaan olla, okei? Hyvä, kiitos.



Pari vielä. Hautakivi, mitä siinä on? Olen aina rakastanut tätä kysymystä – "Hautakivi?!"



KAY: Hän eli ilossa.



ADAMUS: "Hän eli ilossa." Onko se totta?



KAY: Useimmiten.



ADAMUS: Useimmiten.



KAY: Ei koko ajan, mutta useimmiten.



ADAMUS: Mikä prosenttiosuus?



KAY: Luultavasti 70-80%.



ADAMUS: Ai, se on hyvin. Pidän siitä. Joo, joo.



KAY: Joo.



ADAMUS: Laatan takapuolelle, entä se muu aika?



KAY: Opettelee jatkuvasti päästämään irti (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei. Ja sitten lakkaat opettelemasta jatkuvasti ja sanot vain "v … t!"



KAY: Päästän irti.



ADAMUS: Ja päästät irti.



KAY: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Ja sitten kaikki perheessäsi ajattelevat: "Voi! Hän on todella kummallinen nyt, antaa vain mennä." Tiedätkö mitä? Mikä tahansa heidän negatiivinen mielipiteensä on hyvä sinulle. Olen vakavissani. Jos he sanovat: "Voi, hän on hullu", se on hyvä asia. Sillä hetkellä kun he sanovat: "Hän on kuin me", (naurua) niin "Voi jessus! Missä meni pieleen?"



KAY: Olen usein huoneen kummallisin, eikä se vaivaa minua pätkääkään (hän naureskelee).



ADAMUS: Miksi ei? Itse asiassa, ihmiset rakastavat kummallisuutta.



KAY: Niin rakastavat!



ADAMUS: Se on kuitenkin epämukavaa heille. Salaa he rakastavat sitä, kun tapahtuu jotain kummallista. Mutta he sanovat: "Voi luoja!" He eivät pysty. Siinä on jotain hyvin englantilaista (lisää naurua) – "Voi, emme voi. Se on niin epäkohteliasta." Ja joo, olen pahoillani, mutta jos katselette Englannissa tai olette Englannista, tiedätte, mistä puhun. Ja te nauratte. Näen teidät.



LINDA: Hän on Englannista.



ADAMUS: Joo. Voi, aivan (Linda nauraa). Joo. Mitä siis on sinun hauta- … Olinko oikeassa …



SHAUMBRA 2 (englantilainen nainen): Joo, täysin. Täysin, kyllä (hän naureskelee).



ADAMUS: Täysin. Nimittäin se toimi 300, 400 vuotta sitten. Se oli todella sopivaa, mutta nyt se on kuin "ihan oikeesti!"



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Ottakaa nuo tiukat alusvaatteet pois (naurua).



SHAUMBRA 2: Täysin!



ADAMUS: Ja vain … joo, okei. Sinun hautakivessäsi.



SHAUMBRA 2: Olen tässä.



ADAMUS: "Olen tässä."



SHAUMBRA 2: Olen tässä.



ADAMUS: Hyvä. Maassa. Hautakivessäsi on "olen tässä!"



SHAUMBRA 2: Olen tuolla puolen.



ADAMUS: Hei!



SHAUMBRA 2: Tässä ja tuolla puolen! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Jotkut ihmiset kävelisivät ohi ja katsoisivat hautakiveäsi sanoen: "Joo, tietenkin!" (Lisää naureskelua)



SHAUMBRA 2: Joo, se on hyvä asia, se saa heidät kyseenalaistamaan! (Hän nauraa)



ADAMUS: "Olen tässä". Joo, okei. Takapuolella, mitä he eivät näe. Mitä siellä sanotaan? Entä elämäsi?



SHAUMBRA 2: Se on ollut helvetinmoista kyytiä.



ADAMUS: Helvetinmoista kyytiä.



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Okei, joo.



SHAUMBRA 2: Joo (hän kikattaa).



ADAMUS: Joo. Tekisitkö sen uudestaan samalla tavalla?



SHAUMBRA 2: Hmm. Luultavasti en (hän naureskelee).



ADAMUS: Luultavasti et, joo. Tässä on hänen puheensa englantilainen osa. Hän ajattelee: "Vittu ei! En tekisi!" (Naurua)



SHAUMBRA 2: Joo.



LINDA: Mitä?!



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Voi, en tekisi. Okei, kiitos. Ai, laitatko hänet (mies hänen vieressään) puhumaan nyt?



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Okei, no …



LINDA: Ai jaa, okei.



ADAMUS: Anna palaa.



LINDA: Sori, Lloyd.



ADAMUS: Hautakivesi, mitä siinä sanotaan?



LLOYD: Sanoisin: "Kuka haluaa elää ikuisesti?"



ADAMUS: "Kuka haluaa elää ikuisesti?" Aivan.



LLOYD: Niin se olisi.



ADAMUS: Okei, okei. Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Hyvä, pidän siitä.



LINDA: Pyysit kummallista. Katsotaanpa. Älä tuota minulle pettymystä.



ADAMUS: Hei.



GREGORY: Ilkeä pikku paholainen (vähän naureskelua).



ADAMUS: Joo, joo.



GREGORY: Vapaus.



ADAMUS: "Vapaus." Okei. Se on hautakivessäsi?



GREGORY: En halua hautakiveä.



ADAMUS: Joo. Haluatko laatan?



GREGORY: Kulje eteenpäin.



ADAMUS: "Kulje eteenpäin", joo. "Minä kuljin eteenpäin, sinä olet jumissa." (Naurua) Pidän siitä. Okei, vielä kaksi.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Muuten, mitä on hautakivesi, laattasi takapuolella?



GREGORY: Se oli se "ilkeä pikku paholainen" –osa.



ADAMUS: Ilkeä pikku …. Okei.



GREGORY: Joo.



ADAMUS: Et laita takapuolelle "bäää!"?



LINDA: (haukkoo henkeään) Ouu! Auu!



ADAMUS: Se on sisäpiirin vitsi.



LINDA: Okei, katsotaanpa …



ADAMUS: Hän pitää lampaista, eikö? Miksi ei?



LINDA: Odota, odota, odota.



ADAMUS: Ne ovat parempia kuin ihmiset, eikö? Okei. Missä olemme seuraavaksi? Ole hyvä.



SHAUMBRA 3 (nainen): Kaiken tuolla puolen.



ADAMUS: "Kaiken tuolla puolen." Okei. Takapuolella, mitä ei paljasteta?



SHAUMBRA 3: Kenties jotain omalla kielelläni.



ADAMUS: Joo, okei.



SHAUMBRA 3: Joo. Heech.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 3: Siinä kaikki.



ADAMUS: Mitä se merkitsee?



SHAUMBRA 3: Samaa asiaa.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 3: Joo.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Vielä yksi.



LINDA: Okei, vielä yksi. Vielä yksi.



ADAMUS: Hautakiviä.



LINDA: Tota, tota, tota.



ADAMUS: Sitten kuolemme kaikki.



LINDA: Onko kukaan vapaaehtoinen? Katsotaanpa, katsotaanpa. Voi, minun olisi pitänyt tietää.



ADAMUS: Sinulla on ollut vähän aikaa tuntea sitä. Mitä se on?



CAROL: Koska voin.



ADAMUS: "Koska voin." Okei. Mitä takapuolella on?



CAROL: Aivan liian, liian, liian paljon työtä.



ADAMUS: Joo, joo. Okei, hyvä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



Vale kuolemasta



Ensimmäiseksi teemme nyt ... Himmennetään vähän näitä yleisövaloja, jottei valo paista heitä silmiin. Ensimmäiseksi teemme … Minusta on tärkeää tässä sarjan alussa … Puhuin siitä viime kuussa, mutta haluan nyt todella olla sen kanssa.



Kuolema on ehdottomasti vale. Se on ehdottomasti vale, ja se on yksi noista valheista, joka niin syvään juurtunut, että ihmiset uskovat sen ehdottomasti, ja sitten ihmiset kuolevat. Ja se on huono juttu, koska se on vale. Se on harhakuva.



Olen nyt hyvin suora: se on häpeällinen vale. Ei ole kuolemaa. Ei ole. Ja joku voisi tulla sanomaan: "Mutta Adamus, katso. No, sinä kuolit, Adamus." En kuollut. En kuollut. Minun on sanottu eläneen satoja ja satoja ja satoja vuosia. Minun tiedetään ilmestyneen takaisin pitkään kuolemani jälkeen, mutta minä en kuollut. Tein pelkästään siirtymän, ja siinä on valtava ero.



Voitaisiin väittää, että fyysinen keho kuolee ja siksi kuolema on totta, mutta sen ei tarvitse olla. Fyysisen kehon ei tarvitse kuolla niin, kuin tunnette kuoleman – sydänkohtaus, sairaus, aivoverenvuoto tai rapistuminen vähitellen. Sen ei tarvitse kuolla. Yhdistätte, tuotte fyysisen itsenne ominaisuudet "minä olen" –olemukseenne, ettekä kuole.



Siirrytte pois lukitusta, rajoittuneesta ja usein tuskallisesta olemassaolomoodista. Siirrytte pois siitä, mutta ettekö ole halunneet sitä? Mutta te ette kuole.



Menette toisiin maailmoihin, joissa fyysinen ja älyllinen luonto eivät ole ylimpänä, joissa niitä ei ehkä edes tunneta, mutta te olette olemassa. Te olette ja teillä on tietämys, viisaus ja muistot kaikesta, mitä olette tehneet, minne olette menneet ja mitä olette olleet. Mutta voidaksenne mennä transhumanismiinne, meidän versioomme siitä, mikä merkitsee vain menemistä ulos yhdestä ihmisitsestä, on tärkeää, että ylitämme nyt kuoleman.



Ihmiset yleensä ovat huolissaan kuolemasta siitä hetkestä, kun he tiedostavat nimensä, olemuksensa. Pienet lapset ovat kauhuissaan kuolemasta 2-, 3-, 4-vuotiaasta lähtien, eikä sitä koskaan selitetä hyvin. Heille kerrotaan: "Mitä tapahtui mummulle?" "No, mummu meni taivaaseen." Eikä mennyt! (Vähän naurua) Hän meni helvettiin. Hän oli paha mummu. (Adamus naureskelee) En voinut sille mitään.



Ei, hän ei mennyt. Hän siirtyi pois rajoittuneesta fyysisestä ja älyllisestä kokemuksesta, suluissa vankilasta – mitä ei sanota lapselle. "Hän teki siirtymän", koska emme halua lapsen liian varhain haluavan päästä ulos vankilasta, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Hän teki siirtymän. Hän ei kuollut. Hän on edelleen siellä ja täällä, hän ei ole kuolleena maassa. Miten surullista on laittaa ihmisiä maahan tässä päivässä ja tässä ajassa. Ennen tavallaan täytyi. Mutta tässä päivässä ja ajassa, miten surullinen asia. Työntää kehonne maahan madoille ja hämähäkeille ja kaikelle muulle roskalle, mitä maan alla on, ja saasteelle. Ennen ei ollut saasteita. Nyt on saasteita. Kehonne on siellä saasteissa (joku sanoo "yäk") Yäk. Ja sitten koira juoksee hautausmaan poikki ja pysähtyy haudallenne … (naurua) Aah!



LINDA: Palaa takaisin rumiin sanoihin! Palataan takaisin rumiin sanoihin (he nauravat).



ADAMUS: Sanon vain, ettei tämä ole kaunis asia. Ja makaatte siellä …



LINDA: Ole kiltti! Palaa takaisin rumiin sanoihin!



ADAMUS: "Voi, ei!" "Älä! Eiiii!!" (Lisää naurua) "Ääh! Yäk!"



LINDA: Pysy rumissa sanoissa! (He nauravat)



ADAMUS: Teidän täytyy nauraa aina silloin tällöin, eikö? Muuten teistä tulee liian vakavia. Teidän täytyy nauraa. On hyvin helppoa tulla vakavaksi ja raskaaksi. Nauraminen, se on taito.



Missä olimmekaan? Ai niin, kuolema. Se on vale. Se on ehdottomasti vale. Ja pyydän teitä tuntemaan kuoleman yli menemistä. Te ette kuole. Teette siirtymän ennemmin tai myöhemmin, koska kyllästytte kaikkeen tähän. Kerron teille, että olette jo kyllästynyt, koska muuten ette istuisi täällä. Ei, vaan oikeasti. Jos olisitte tyhmä, typerä, tyytyväinen olemaan ihminen, tyytyväinen kehoonne, sukulaisiinne ja kaikkiin, ette istuisi täällä. Mutta tiedätte, että on enemmän. Siksi olette täällä.



Mutta otetaan nyt hetki, ja teemme tämän joka shoudissa – okei? – kunnes oikeasti tunnen, että olemme menneet kuoleman yli. Ei musiikkia tähän. Pysähdytään vain hetkeksi. Tehdään hiljainen merabh. (Linda päästää äänen, joka kuulostaa pierulta; vähän naurua) Anteeksi? Sinun pitäisi mennä vessaan, jos sinun täytyy … (Linda nauraa kovaa) Vai osaatko tehdä sen suullasi, kuten sinä sanoisit?



LINDA: Ooo! Niin minä sanoisin (Linda jatkaa kikatusta).



ADAMUS: Okei. Näettekö, voimme nauraa kuolemalle, eikö? Istumme tässä mennäksemme kuoleman yli, voimme (sylkäisy) sylkeä kuolemalle. Se on vale, enkä sano sitä filosofisesti tai henkisesti. Se on todella vale. Ja sitten kun olemme menneet kuoleman yli ja kuolemasta murehtimisen, kuoleman miettimisen yli – sen miettimisen, mitä tapahtuu, kun kuolette – voitte taas elää.



Kysyin hautakivistä, mitä laittaisitte siihen? No, pääsen siihen hetken kuluttua. Kuollaanpa siis nyt. Mennään sen yli.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. "Hiljainen merabh" merkitsee, ettei ole musiikkia, mutta minä puhun (Linda kikattaa).



BEN: Emmekö tee sitä koko ajan?



LINDA: Mielenkiintoista.



ADAMUS: "Teemme sitä koko ajan", Crash sanoo jollekin. Joo, Ben.



Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja saarnaan vähän.



Merabh kuoleman yli

Olette eläneet kuolemaharhan kanssa niin kauan, kuin voitte muistaa, siihen pisteeseen saakka, missä uskoitte sen, niin kuin ihmiset uskovat. Veikkaan, että se on todellisuus. Se on todellisuus, mutta ei se todellisuus. Veikkaan, että se on elämäntapa, mutta te ette kuole. Te ette kuole.



Te olette olemassa. Jossain kohtaa kun kyllästytte fyysiseen ja älylliseen tilaan, sanotte: "Tehdään siirtymä. Imetään kaikki ylös, tuodaan se olemukseemme. Pakataan tuo kassi ja tuodaan se kaikki ylös Itseen." Teillä on harhakuva kuolemasta: "No, se on silloin, kun henki lähtee kehosta. Jätät kehon taaksesi." Ei! Ei. Tuomme kehon – olemuksen, kehon ja mielen ja kaiken muun energiaelementit – emäalukseen, teihin.



Ei ole kuolemaa. Julistan tänään, että te ette kuole. Tuota ihmisidentiteettiä ei haudata maahan tai poltetta kuumassa tulessa. Ei helvetissä – puhun krematoriosta. Jotkut teistä ajattelivat välittömästi: "Voi! Menen helvettiin." Ei. Se oli krematorio. Siis voidaksemme olla transhumaaneja maan päällä, ruumiillistuneita mestareita, kuljemme kuoleman yli.



Kuolemassa on hyvin paljon pimeyttä, pelkoa, retoriikkaa, opinkappaleita ja kaikkea muuta, eikä se ole yksinkertaisesti totta.



Ei edes ihminen kuole. Tiedättehän, tuo ihminen. Ei edes ihminen kuole tullakseen korkeaksi tietoisuudeksi, hengeksi, mitä tahansa. Ei. Myös ihmiseenne elää. Sen koko energiaolemus mitä olette kokeneet fyysisessä kehossa, tuodaan emäalukseen. Se imetään sisään. Se tulee teihin. Myös kehonne olemus, mutta kehon joka ei nyt ikäänny ja jossa ei ole kipua tai mitään muuta. Se kaikki tuodaan ylös siirtymässä.



Mutta jo kauan ennen tuota siirtymää, tällä hetkellä tapahtuu siirtymä – siirtymä joka tapahtuu pois esi-isäkehosta, massatietoisuusmielestä. Mutta niin kauan kun ihminen pelkää edelleen kuolemaa ja miettii kuolemaa ja kuolema on periaatteessa tavoite – kuolema tavoitteena, mutta sellaisena jota yritätte välttää – niin se vääristää kaiken.



Astutaanpa siis kuolemasta, koko tuosta harhakuvasta, yli. Se on kirjoitettuna ympäri pyhiä kirjoja: "Sinä kuolet, sinä kuolet, sinä kuolet." Ei, itse asiassa et kuole. Kirjoitetaan uusi pyhä kirja, jossa sanotaan: "Minä olen mitä olen. Olen olemassa. On monia itsen siirtymiä, mutta kuolema ei ole enää tietoisuuteni."



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä transhumaani-sarjassa.



(Tauko)



Se on jollain tavoin haaste. Mielenne palaa takaisin kuolemaan ja ajatuksiin siitä, mutta pyydän teitä lakkaamaan yrittämästä välttää kuolemaa ja yrittämästä ajatella kuolemaa ja vain ymmärtämään, että te ette kuole. Haluan teidän tuntevan sitä nämä tulevat viikot.



Kuvitelkaa sitä hetki. En puhu kuolemattomuudesta kuten ne toiset transhumanistit, jolloin käytetään robottiosia ja kaikkea muuta jatkamaan yksikkö/yhtä elämää ikuisuuksiin. Puhun siitä, ettei ole kuolemaa. Kyse on siirtymästä.



Olette tottuneet siirtymiin. Olette siirtymien mestareita. Käytte läpi niitä koko ajan.



Ja tuntekaa todella sitä, ettei ole kuolemaa – tarkoitan, että se on melkein hassua.



Sinä, mestari, et kuole.



(Tauko)



Mikä helpotus. Mikä tietoisuusmuutos kaiken tämän ajan jälkeen, kun, no, olitte tavallaan kuin he, nuo toiset transhumanistit. Te etsitte tavallaan kuolemattomuutta. Pyritte periaatteessa saamaan kaiken tiedon ja kaiken viisauden. Pyritte olemaan superihminen tavallaan, yksi ainoa tavallaan. Mutta menemme nyt kaiken sen yli. Laitamme suuren plusmerkin "minä olen" –ympyrän keskelle.



Se on yksi niistä asioista, jotka nuo viisi, joista puhuin aiemmin, jotka ovat sallineet oivaltamisensa, oivalsivat: "En kuole. En koskaan enää ole huolissani siitä. En kuole. Teen siirtymän, kehityn. Nousen yläpuolelle monin tavoin, mutta kuolema? Ei."



Tuon tämän esiin. Teemme joka tapauksessa lyhyen pienen "kuoleman yli" –jutun parissa seuraavassa shoudissa. Ei ole kuolemaa, ja sitten kun voimme päästää siitä irti, olemme hyvin vapaita.



Kuvitelkaa hetki, ei älyllisesti, vaan todella oikeasti sanoen: "Voi, juuri niin. En kuole." Mikä helpotus se onkaan.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja puhutaan joistain siirtymistä ja nyt pienen musiikin kera – tuota, toiseen suuntaan (valot kirkastuivat sammumisen sijasta). Nyt pienen musiikin kera. Joo, heitetään vähän valoa heidän kasvoilleen, saadaan heidät heräämään ja sitten palaamme saman tein siihen varsinaiseen merabhiin, jonka halusin tehdä tänään.



Elämä peruutuspeilissä –merabh



(Musiikki alkaa)



Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä.



Mikä päivä. Mikä päivä. Olen tavallaan kuin hyvin, hyvin ylpeä ystävä – en isä, vaan ystävä – hyvin ylpeä nähdessäni, mitä olette luoneet tänne maan päälle. Kyllä, se on pieni tila pienessä kaupungissa pienellä planeetalla, mutta kuitenkin se on hyvin symbolinen. Mikä toteamus, että mestarit ovat täällä. Olette sementoineet sen seinään. Se ei ole vain painettu kyltti. Tarkoitan, että menitte niin pitkälle, että valoitte sen pronssiin, valoitte sen metalliin ja laitoitte seinälle – "Mestarit ovat täällä, ruumiillistuneena, todellisena."



Vedättekö nyt kunnolla syvään henkeä ja rentoudutte, ja tiedätte, millaista on, kun ollaan – luulen, että jotkut sanovat sitä automatkaksi – ja nousette autoonne. Aah! Mahtava tunne joskus. Nousette autoon ja olette avoimella tiellä pois kaupungista, maaseudulle – ei muuta liikennettä ja laitatte musiikkia radioon. Ai, radio – Cauldre sanoo, minulle että se on todella vanhanaikainen. Laitatte musiikkia johonkin laitteeseen, joka teillä on. Ei radio – se on radio minulle. Se tulee aina olemaan radio (muutamia naurahduksia).



Kuuntelette musiikkia. En välitä, miten saatte sen aikaan. Sanotaan vain, että hyräilette itseksenne (Adamus naureskelee). Cauldre kinaa mitä hassuimmista asioista, ja pointtina on, että olette rentoutunut ja teillä on hauskaa, hitto soikoon! (Naurua)



Tie on täysin vapaa, on aurinkoinen päivä eikä ole ketään muuta sanomassa teille, että ajatte huonosti. Olette vain rentoutunut, ja voi hyvä luoja, millainen matka onkaan ollut. Ettekä te ole matkalla – se on hassu asia. Olette vain ajelulla. Ei ole enää matkaa, ei ole enää varsinaista määränpäätä. Olette vain ajelulla.



Ja teillä on tuo laite – ja Cauldre, älä korjaa minua. Teillä on autossanne tämä laite, jota kutsutaan peruutuspeiliksi. Kyse on siitä, että voitte ajaa, mennä eteenpäin tai mitä tahansa, ja voitte katsoa taaksepäin nähdäksenne, mitä siellä on. Ja tänään elämänne on takananne. Jatkatte laajentumista, jatkatte kokemuksianne, mutta vanha elämänne on peruutuspeilissä.



Katsokaa sitä tässä merabhissa – elämää peruutuspeilissä. Pidän tästä analogiasta, koska ette käänny katsomaan taaksepäin. Ette katso taaksepäin palavaa kaupunkia. Katsotte vain peruutuspeiliin. Se on heijastus, se on perspektiivi, ei edes kirjaimellinen. Millainen elämä teillä onkaan ollut.



Millainen elämä teillä onkaan katsoessanne peruutuspeiliin. Elämä täynnä pyrkimyksiä ja haluja, erilainen, jollaista useimmilla ihmisillä ei ole. Se ei ollut edes rahan tai aseman tai minkään muun tavoittelemisen elämä – se oli elämä, jonka omistitte itsellenne, tuolle ympyrälle jossa on piste keskellä.



Mitä haasteita. Mitä valtavia haasteita teillä olikaan tuossa elämässä. Niitä on saattanut olla perheen tai uran tai terveyden kanssa, mutta jos katsotte hetken sitä peruutuspeilistä, näette, etteivät haasteet olleet oikeasti itsenne kanssa.



Niitä ilmestyi usein perheenjäsenten tai terveyden tai varallisuuden osalta, mutta nuo haasteet eivät oikeasti olleet tyytyväisyydessänne itseen, itsenne hyväksymisessä.



Teidän elämänne peruutuspeilissä.



Yrititte kovasti, kasvatitte lapsia, yrititte maksaa laskuja. Katsotte tuossa peruutuspeilissä elämänne. Yrititte olla henkinen. Se oli siirtymä elämässänne, tämä kaunis ja intohimoinen halu saada vastauksia, viimeinkin. Katsotte peruutuspeiliin ja se oli elämänne, ja se on nyt takananne.



Oli hyvin herkkiä hetkiä tuossa peruutuspeilin elämässä. Jos katsotte tarkkaan, katsokaa kaikkea energiaa, jota laitettiin tuohon elämään – sanoisin, että ainakin viisi kertaa enemmän energiaa, mitä tyypillinen ihminen laittaa elämäänsä. En puhu nyt vain töihin menemisestä, vaan energiadynamiikastanne elämässä. Siihen meni hyvin paljon energiaa.



Tuo elämä on tavallaan kuin taideteos. Minä tiedän, ettei se ollut helppo, ja te tiedätte, ettei se ollut helppo, ja nyt se on peruutuspeilissä.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Se on peruutuspeilissä. Tämä merkitsee, että se on vain heijastus. Se on takananne.



(Tauko)



Siellä on monta umpikujaa. Hyvin monta umpikujatietä. Yrititte erilaisia asioita, eivätkä ne oikein toimineet. Se on okei. Tiessä oli hyvin monia kuoppia.



Luulen, että kun olitte siinä, pahimpia osia olivat ne, kun olitte eksyksissä – olitte hajallaan eksyksissä. On joskus kamalaa, kun ei ole suunnantuntua – mitä te teette? Minne menette? Ette edes tiedä, ja olette hyvin eksyksissä. Olette vieras vieraassa maailmassa, maailmassa joka ei ole oikeasti teidän, ja tiesitte sen. Mutta miten helvetissä pääsette pois siitä? Se on eksymistä.



Kun katsotte tuohon peruutuspeiliin, sen on hyvin "yksikköelämää", lineaarista. Tuolla polulla, kovan yrittämisen polulla, tiellä, vastausten eteen työn tekemisen polulla. Se on nyt menneisyyttä. Se on peruutuspeilissä.



Se kaikki on nyt takananne.



Ja tuo kuolemaksi kutsuttu asia, tuo synkkä asia peruutuspeilin vanhassa elämässänne, huoli kuolemasta. Hitto soikoon! Se oli huono vitsi. Tarkoitan, että se oli vain huono vitsi. Se oli varsinainen vale – kuolema.



Teette todellakin, todellakin siirtymän. Ette haluaisi jäädä yhteen olemistilaan ikuisuudeksi. Ette haluaisi olla vain tässä fyysisessä kehossa.



Veikkaan, että silloin kun uskoo, ettei ole mitään muuta, että tämä on todellisuus, kun uskoo, että tämä on todellisuus, yrittäisi olla siinä ikuisesti. Mutta kun tietää, että on paljon muutkin, kun tietää, että on monia todellisuuksia ja tämä todellisuus on oma harhansa, veikkaan, ettei silloin haluaisi jäädä kuolemattomaan ihmistilaan. Mutta on paljon muutakin.



Kuolema, mikä vale. Minulle, Adamukselle, kuolema on tietämättömien vale. Sitä se vain on. Se on tietämättömyyttä. Käyttäisin rumaa sanaa nyt, mutta ei taida olla sopivaa keskellä shoudiamme sanoa rumaa sanaa (muutama kikatus).



Ei, kuolema on todella tietämättömille, tiedostamattomille. Miksi ihmiset eivät kyseenalaista sitä? Miksi? Veikkaan siksi, että he ovat tietämättömiä. He ovat tiedostamattomia, ja he vain menevät sen mukaan ja sitten he kuolevat, koska he uskovat siihen. Mutta se on teidän peruutuspeilissänne nyt.



Se kaikki on takananne.



Ja kaikki tuo yrittäminen. Katsotte sinne taakse. Katsokaa kaikkia merkkejä, kun katsotte peruutuspeiliin – kaikkia liikennemerkkejä. Jessus! Tarkoitan, että näette peruutuspeilissä vain joukon merkkejä ja ohjeita ja direktiivejä ja kaikkea muuta. Katsokaa nyt eteenne. Siellä ei ole merkkejä. Siellä ei ole merkkejä: "Käänny tähän suuntaan", "Pysähdy tässä", "Tee tilaa idiooteille". Ei ole mitään tällaista. Ei ole merkkejä.



Ei ole myöskään voimalinjoja. Tajuatteko? Ei ole voimalinjoja. Katsotte peruutuspeiliin ja voimalinjoja on kaikkialla saastuttamassa visuaalisesti ympäristöä. Ei ole voimalinjoja.



Katsotte peruutuspeiliin ja on voimalinjoja ja merkkejä. Ja voi! Merkit. Ne edustivat kaikkia asioita, joilla yrititte kontrolloida itseänne. "Pysähdy." "Älä tee tätä." "Käänny tänne." "Älä käänny sinne." "Väistä rajoittuneisuutta." "Väistä perhettä." "Anna tilaa neuvottelijana olemiselle itsesi kanssa." Kaikkia noita merkkejä. Ettekö ole iloinen, että ne ovat nyt peruutuspeilissä?



Vanhassa elämässä teidän täytyi käyttää GPS:ää selvittääksenne, miten pääsette jonnekin. Mistä ihmeestä siinä oli kyse? Hyvin hämmentävää, että jokin pikku laatikko kertoo teille, minne mennä. Kenties se oli kumppaninne tai puolisonne, mutta se oli hyvin hämmentävää. Tiedätte vain, minne haluatte mennä. Teillä ei tarvitse edes olla tiettyä määränpäätä. Määränpäät ovat nyt takananne.



Nyt kun kaikkea tätä tapahtuu, katsotte peruutuspeiliin, elämäänne sellaisena, kuin se oli. Sitten teillä on tie täysin auki ilman merkkejä, ilman liikennettä, ilman saastetta – se on vain auki edessänne. Se kuitenkin aiheuttaa tauon, veikkaan lyhyen pohdiskeluhetken, kun yhtäkkiä oivallatte: "Voi jukra! Minä muutun oikeasti. Voi jukra! Enkä palaa sinne. Hyvänen aika, tämä on totta."



Ei ole paluuta takaisin. Ei ole paluuta takaisin.



Ei paluuta merkkeihin ja voimalinjoihin ja eläintarhaan ja ruuhkaan ja hämmennykseen. Ei ole paluuta taaksepäin. Ei paluuta kuolemaan, ei paluuta enää vanhoihin rytmeihin. Ei ole mallinnusta enää. Se saa yksilön vain pysähtymään hetkeksi ja vetämään syvään henkeä ja sitten todellisuus iskee tajuntaan. "Ei ole paluuta takaisin." Kuten sanoisitte: "Voi hyvänen aika, ei ole paluuta takaisin."



Sitten yhtäkkiä auto tavallaan hidastaa. Yhtäkkiä katsotte peruutuspeliin ja sitten eteenne, katsotte takaisin peruutuspeilin, takaisin elämäänne, katsotte eteenne. Ja sitten katsotte kaikkialle ympärillenne. "Ei lainkaan paluuta takaisin. Ei edes kuolemaan." Emme palaa takaisin kuolemaan. Emme palaa takaisin vanhoihin malleihin. "Voi peijakas."



Ja pienen hetken on vähän ahdistusta sanoen: "Mutta mitä sitten seuraavaksi?" Ja sillä hetkellä kun tuo ahdistus näyttää tulevan, se vain kulkee läpi. Sillä ei ole malleja, joihin laskeutua. Sillä ei ole vanhoja rytmejä, joihin sitoutua. Ahdistus tulee ja menee.



Ei koskaan paluuta taaksepäin.



Teillä on aina muistot. Teillä on aina peruutuspeili, mutta ette aio katsoa siihen kovin paljon. Sanoisin, että te ette katso peruutuspeiliin kovin paljon. Teillä on aina muistot. Niitä ei pyyhitä mielestä. Ne eivät ole poissa. No, ette vain koskaan palaa takaisin.



Tuossa oivalluksessa kaikki mikä on saanut energian mallintumaan tietyillä tavoilla, kaikki mikä on saanut kierrot pysymään vanhoissa malleissaan ja sykleissään, menee yhtäkkiä pois. Te olette vapaa. Energia on vapaa. Kaikki menee uuteen.



(Tauko)



Mitä edessä on? Sillä ei ole merkitystä.



Se on parempaa kuin mikään, mitä "yksikköihminen" olisi voinut suunnitella. Se on yli, kovasti yli sen, mitä mieli olisi voinut ajatella tai myöskään luoda.



Mikä hetki onkaan tässä, tässä eräänlaisessa taukotilanteessa: auto hidasti, oivallus että te ette mene koskaan takaisin, mutta myös sen kauneus, mistä olette tulleet.



Ja sitten yhtäkkiä tyhjästä tulee sireenien ääni – "vou-vou-vou-vou-vou-vou!" "Voi paska, luulin olevani yli tästä kaikesta." (Vähän naureskelua) Ja sitten oivallatte, että se oli vain Adamus, joka sanoo: "Lakkaa huolehtimasta. Kaikki on hyvin koko luomakunnassa!"



Ja niin se on.



Nauttikaa Mestarien klubista, rakkaat shaumbrani. Rakastan teitä kovasti. Kiitos. Kiitos. (Yleisö taputtaa)


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Syyskuu 2016 HENKISTÄ PUSKURISSA ROIKKUMISTA

ViestiKirjoittaja hammer » 03.09.2016 15:18

HENKISTÄ PUSKURISSA ROIKKUMISTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katson peruutuspeiliin matkallani mestaruuteen ja näen ihmisitseni. Voi paska! Hän on aivan kiinni puskurissani, epämiellyttävän lähellä tässä vauhdissa. Hän on niin lähellä, että näen hurjan ja melkein epätoivoisen katseen hänen silmissään. Näen hikikarpalot hänen otsallaan ja sytytetyn savukkeen roikkuvan suusta. Tässä sitä taas mennään. Taas yksi kierros hullua henkistä puskurissa roikkumista.

PUSKURISSA ROIKKUMINEN

Tiedät, miten ärsyttävää on saada joku aivan puskuriinsa kiinni, kun ajaa tietä pitkin. Mitä teet? Painat jarrua pelästyttääksesi hänet pahanpäiväisesti, mutta otat peräänajoriskin? Vai hidastat siinä toivossa, että hänelle menee viesti perille, ettet ole tyytyväinen hänen lähietäisyydestään, mutta otat riskin, että hän ryömii vielä lähemmäs puskuriasi? Vai kaasutat rauhoittaaksesi häntä? Mutta minun tuurillani poliisiauto on seuraavan kulman takana. Minulta on vielä ratkaisematta tuo puskurissaroikkumisongelma muuten, paitsi olemalla kärsivällinen, kunnes saavun määränpäähäni.

En ole millään muotoja hidas ajaja. Autoni haluaa kulkea ainakin 10 mailia tunnissa yli nopeusrajoituksen. Niin myös "minä olen" –olemukseni. Mutta lähes joka viikko vedän puoleeni puskurissa roikkujan, kun tulen 10 mailin matkan alas taloltani Coal Creek Canyonin juurelle. Viime viikolla painoin kevyesti jarrua lähettääkseni "peräänny"-viestin roikkujalle. Lisätilan antamisen sijasta hän väläytti kaukovalojaan, ikään kuin pilkatakseen arkoja jarruvalojani.

Tarvitsen tilani. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tullut paljon herkemmäksi muiden ihmisten energialle. En vain pidä siitä, että toiset tulevat liian lähelle, koska monta kertaa voin tuntea energian syömisen. Totta kai pidän siitä, että olen energeettisesti ja fyysisesti lähellä useimpia shaumbroja ja ihmisiä, joista pidän, mutta sellaiset paikat kuin ruokakauppa ja lentokenttä inhottavat minua kaiken energiasaasteen vuoksi (yskähdys, yskähdys). En pidä myöskään siitä, kun ihmiset tungeksivat tiellä ympärilläni. Se on vaarallista ja ärsyttävää.

Haluan ajaa sitä vauhtia, joka on mukava minulle. En halua, että joku puskurissa roikkuja yrittää saada minut menemään nopeammin, kuin haluan, siksi että hänellä on hillittömän kiire. "Kiire minne?" voisin kysyä. Saako liikavauhti hänet määränpäähänsä merkittävästi aikaisemmin? Luultavasti ei. Hän saattaa nipistää muutaman minuutin matka-ajastaan, mutta hän ottaa myös riskin saada sakot tai vielä pahempaa, joutua onnettomuuteen.

Haluan katsella maisemia ajaessani. Olen onnekas asuessani Rocky Mountainsilla, joten on mahtavia maisemia sekä luontoa, avoin taivas ja ihmisiä hoitamassa askareitaan. Vie noin 35 minuuttia ajaa CC-yhteyskeskukseen kaupunkiin, ja odotan aina innolla ajomatkaa maisemien vuoksi. Mutta kun joku on puskurissani, on vaikea rentoutua ja avautua ajomatkan aistillisuudelle.

MITÄ SIINÄ TAPAHTUU?

Mitä tässä puskurissa roikkumisjutussa tapahtuu? Aivan kuten viikoittainen puskurissa roikkujani kanjonissa, ihmisitseni roikkuu puskurissani säännöllisesti. Hänellä on täysi oikeus käyttää sitä samaa tietä, jota minä kuljen, mutta pitäisi olla jokin laki suoraan puskurissani olemisesta. Hän tekee minulle vaikeaksi nauttia maisemasta matkallani mestaruuteen. Adamus puhuu siitä, miten tämä on kaikkien elämiemme parasta aikaa, kun siirrymme ihmisestä oivalletuksi olennoksi, mutta miten voin rentoutua valaistumiseeni, kun ihmisitseni on suoraan perseessäni?

Mihin hänellä on niin hemmetin kiire? Tiedän jo, että pääsen valaistumiseen. Itse asiassa olen jo perillä, ja nyt vain nautin ajosta tietä pitkin, joka vei minut sinne. Luuleeko ihmisitse tätä kilpailuksi? Täytyykö hänen olla ensimmäisenä jonossa? Tuntuuko hänestä voimakkaammalta olla lauman edessä?

Ihmisitse yrittää aina ohittaa minut tiellä valaistumiseen. Hassua on, että joka kerta kun hän vaihtaa kaistaa ohittaakseen, toisesta suunnasta näyttää tulevan auto. Olen huomannut, että noiden autojen ajajilla on sama katse kuin ihmisitselläni: hätäännys, paniikki ja hurjat silmät. Oivallan, että nämä ovat toisten olentojen ihmisitsejä tiellä valaistumiseen, ja he ryntäävät takaisin mukavaan rajoittuneeseen ihmiskotiinsa, koska he eivät pystyneet käsittelemään tätä asiaa nimeltään mestaruus. He luulivat, että se on jonkinlainen kaunisteltu ihmisitse. Kun he oivalsivat, että ihmisitse menettäisi kontrollin, ettei energian syömistä enää sallittaisi ja valta on harhaa … he häippäisivät takaisin kotiin. On hassua, että juuri nämä ihmiset jotka tulevat toisesta suunnasta, estävät ihmisitseäni ohittamasta minua.

Milloin ihmisitseni oivaltaa, ettei tämä ole vain hänen matkansa? Tämä on meidän matkamme. Mestarin ja ihmisen sekä "minä olen" –olemuksen kaikkien aspektien ja puolien matka. Milloin hän oivaltaa, ettei hän pysty koskaan ohittamaan "minä olen" –olemusta? Milloin hän lakkaa ajamasta kuin mielenvikainen hullu? Olen yrittänyt näyttää hänelle keskisormea (käsi ulkona auton ikkunasta), mutta hän haluaa ehdottomasti ajaa puskurissani.

Sitä ihmisitseni ei oivalla, että ajoneuvoni joka tunnetaan myös tietoisuuskehona, on täysin automatisoitu. Siinä on luotettava gps-järjestelmä, joka opastaa minut turvallisesti määränpäähäni. Minun ei tarvitse olla huolissani eksymisestä, toisin kuin ihmisitseni, joka ei ole koskaan luottanut hetkeäkään suuntavaistoonsa. Tietoisuuskehossani on törmäyksenestojärjestelmä. Niin kauan kun pidän sen päällä, minun ei tarvitse olla huolissani kolarista. Minun ei tarvitse ajatella edes liikennettä, koska se tekee kaiken puolestani, täysin toisin kuin ihmisitseni vanhanmallisessa ajoneuvossaan. Tietoisuuskehoni ohjaa itse ja reagoi komentoihini epäilemättä tai kyseenalaistamatta. Siitä ei lopu koskaan polttoaine, se sopeutuu lämpötilaan ja musiikki perustuu biometriaani, ja se tekee periaatteessa kaiken tehdäkseen matkastani mahdollisimman miellyttävän. Mutta yhtä asiaa se ei ole pystynyt tekemään: hankkiutumaan eroon puskurissa roikkuvasta ihmisitsestäni.

Kun ihmisitseni tekee tätä puskurissa roikkumista, tiedän, että hän yrittää tahallaan provosoida minua. Hän haluaa saada huomioni. Hän haluaa vahvistusta. Hän haluaa ajatella, että tämä on hänen matkansa eikä mitään tästä tapahtuisi ilman häntä. Voi ihmisitse-raukkaa. Milloin hän oppii, että minä johdan tyytyväisenä tietä, ja hän on tervetullut osallistumaan matkaan, mutta hän ei ole kontrollissa. Itse asiassa, ei ole mitään kontrolloinnin tarvetta. Kaikki on automaattista. Tämä on se iso juttu, mikä häneltä menee ohi. Hän luulee, että hänen tarvitsee tehdä kovasti työtä, ajaa kovaa ja olla huolissaan määränpäähän saapumisesta, mutta hänen tarvitsee vain nauttia ajelusta, rentoutua matkan kauneuteen ja sallia minua viedä meidät perille ehjin nahoin.

Olen ajatellut sitä pitkän aikaa ja vihdoin oivaltanut, että ihmisitseni haluaa todellisuudessa olla autossa kanssani. No, hän haluaa itse asiassa olla ajajan paikalla. Lisäksi hän ei halua minua autoon lainkaan. Hän haluaa koko ajoneuvon – ja henkisen matkan – itselleen. Hän haluaa sivuuttaa tietoisuuskehoajoneuvon automaattiset huipputeknologiaominaisuudet ja ottaa hallintaansa ohjauspyörän ja kaasupolkimen (hän ei paina koskaan jarrua), ja siksi uskoa, että saa matkan tapahtumaan. Hän saa ansion määränpäähän pääsemisestä, mutta todellisuudessa hän estää itseään pääsemästä sinne. Typerä, typerä ihminen. Vaaditaanko kolari, että hän viimein tajuaa sen? Tekeekö hän vahinkoa itselleen ja mahdollisesti toisille, ennen kuin hän vetää syvään henkeä ja rentoutuu valaistumiseen? Luultavasti ei. Hänellä on niin hemmetin kiire, ettei hän edes oivalla, että olemme jo perillä.

Katson peruutuspeiliin ja näen ihmisitseni roikkuvan puskurissa. Käsken tietoisuuskehoani avaamaan ikkunan. Ojennan hitaasti käteni ulos ikkunasta, näytän keskisormea ihmisitselleni ja repeän sitten nauramaan. Juuri tällaista karkeutta ihmisitseni odottaa elämässä, ja teen mielelläni hänelle palveluksen. Olen itse asiassa niin tyytyväinen, että laitan molemmat kädet ulos ikkunasta ja näytän kumpaakin keskisormea. Tupla-annos! Siitäs sait, ihmisitse, siitäs sait. Mikä näky! Mestari ajaa automatisoidussa tietoisuuskehoajoneuvossaan tietä pitkin ja näyttää keskisormia hätääntyneelle, neuroottiselle ja puskurissa roikkuvalle ihmisitselle. Nauhoitan kaiken tämän, jotta joku päivä voin näyttää ihmisitselle, miten hauskaa meillä oli tiellä valaistumiseen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2016 HENKISTÄ TAKAA-AJOA

ViestiKirjoittaja hammer » 30.09.2016 17:05

HENKISTÄ TAKAA-AJOA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Satuin näkemään viime kuun Shaumbra-lehdessä artikkelin "Henkistä puskurissa roikkumista" – jonka kirjoitti mestari-itseni. Oletan, että se olin minä, ihminen, josta mestari puhui. Pyysin editoria laittamaan minun versioni tarinasta tässä kuussa tasavertaisuuden nimissä.

Tiedätkö, millaista on yrittää pysyä mestarin mukana tällä henkisellä ajomatkalla. Mestari väittää, että roikun puskurissa, mutta tosiasia on, että hän ajaa minun elämäni läpi ehdottomasti kuin joku hullu. Minulta vaatii kaiken pitää hänet edes näkyvissä, kun kiidämme riipaisevia ja pöyristyttäviä elämän valtateitä ja sivuteitä pitkin. Joskus luulen, että hän yrittää karistaa kannoiltaan minut! Näen hänen kasvonsa peruutuspelissä ja hän nauraa itsekseen, kun minulta menee melkein ohi jokin jyrkkä mutka tai minun täytyy polkaista jarrua, kun hän pysähtyy yhtäkkiä päästämään kanan tien yli.

Kun aloin herätä monta vuotta sitten, mestari sanoi: "Tule mukaani." Otin hänen sanansa kirjaimellisesti. Hän istui kalliin punaisen avourheiluauton ajajan penkillä ja sen moottori hyrräsi kuin leijona valmiina hyppäämään. Kun kävelin matkustajan puolelle hypätäkseni kyytiin, hän osoitti takanani rähjäistä 1960-luvun tyylistä Volkswagen-pakettiautoa, jonka kylkeen oli maalattu psykedeelisiä kukkia ja rauha-, rakkaus- ja ilosloganeita, ja hän sanoi: "Tuo on sinun … Sen on paljon enemmän sinun tyylisesi." Sitten hän polkaisi urheiluautonsa kaasua ja jätti minut pölypilveen. Olen yrittänyt saada kiinni siitä lähtien.

Näin meidän kesken, mestari ei ole, mitä luulin hänen olevan. Muistan ensikohtaamiseni hänen kanssaan, kuin se olisi ollut eilen. Olin palannut juuri viikon mittaisesta retriitistä guruni ashramista Meksikossa, jossa olin 500 muun ihmisen kanssa nukkunut olkimatoilla vanhassa lampolassa. Ruokavaliomme koostui luomumerilevästä ja vedestä, jonka guru oli siunannut kehomme puhdistamiseksi. Melkein kaikki saivat ripulin, mutta guru kertoi meille, että se oli osa puhdistumisprosessia. Lauloimme ja rukoilimme kahdeksan tuntia joka päivä ja teimme vielä neljä tuntia kovaa työtä rakentaessamme gurulle uutta kartanoa. Ostin 500 dollarilla pienen kangaspalan, jota guru oli käyttänyt yhtenä iltana silmiintuijotussession aikana. Täytyy myöntää, että oli niin pimeää, etten ole varma, katsoiko guru todella minua silmiin vai oliko hän unessa, mutta luulen hänen katsoneen. Luulen tunteneeni jotain.

Heti kun olin päässyt kotiin ashramista ja toipunut nestehukasta, laitoin gurun kankaanpalan alttarilleni, aivan Shaman's Magic® -huilun ja kristallisen soinnutusmaljan viereen, jonka olin ostanut Sedonasta vuosia sitten. Sytytin kaikki Light Power of Archangels® - kynttiläni ja Hawaiian Kahuna Breath® -suitsukkeen ja aloitin 90 minuutin hokemalaulu-iltarituaalini. Ja silloin se tapahtui.

Kuulin naurua jostain takaani. Se oli ilosta ja hilpeää naurua, jota kuulee sellaiselta, joka on juuri kuullut todella hyvän vitsin. Se oli luonnollista vatsanaurua – kuin joulupukki muutaman konjakkinaukun jälkeen. Ei "hou-hou-hou", vaan "hah-hah-hah-hah-haa". Ketään muuta ei ollut pyhässä energisoivassa huoneessani, joten saatoin olettaa vain, että sain aidon henkisen kokemuksen. Tartuin välittömästi Egyptian Healing Wand® -sauvaani ja taputin otsaani yhdeksän kertaa, niin kuin ohjeessa sanottiin. Lauloin "jaw-wah-zee-doo" jokaisella kallon taputuksella. Opin tämän pyhän hokeman hikimajaseremoniassa Perussa useita vuosia sitten, kun meitä oli siellä ryhmä portaalin avausmatkalla.

Nauru vain jatkui, melkein hukuttaen alleen "jah-wah-zee-dooni". Nyt se kuulosti sellaiselta, joka nauraa niin kovaa, että kyyneleitä virtaa kasvoja pitkin – sellaista hysteeristä naurua, jota ei pysty lopettamaan. Aloin vähän ärsyyntyä. Minusta tämä ei ollut sopivaa käytöstä pyhimmistä pyhimmässä kammiossani Plejadian Activation Olis® -öljyjen ja Sweet Songs of Lemuria® -nauhoitusten keskellä. Mutta nauru jatkui.

"Kuka tulee nyt Universaalin rakkauden temppeliini?" kysyin, ääni muutaman oktaavin normaalia korkeampana hermostuneisuuden vuoksi. En ollut käyttänyt Dark Matter Protection Mist® -suojaa huoneessa palattuani ashramista, joten en ollut varma, oliko joku negatiivinen olento tunkeutunut voimakenttään.

"Se olen minä, mestari-itsesi", oli vastaus hohotusten välissä.

"Isä/Äiti muinaisen hengen nimeen, mille naurat?" kysyin vähän hermostuneesti.

"Sinulle! Tota, meille. No … itse asiassa SINULLE."

Oli pitkä tauko, ennen kuin kysyin: "Miellytänkö jumalia pyhillä riiteilläni?"

"Et, mutta saat minut repeämään makyollasi!"

Makyolla? En ollut koskaan kuullut tuota termiä aiemmin. Sen täytyy olla sanskriitin sana kunnioitukselle ja hartaudelle.

"Kuuntele, lapsukainen", mestari sanoi. "Et saa yhtään ylösnousemuspisteitä pyhistä toimistasi. Sinulla on oikea ajatus, mutta menet väärään suuntaan. Se on kuin yrittäisi laulaa, mutta käyttäisi persettään kuuman ilman puhaltamiseen …"

"Anteeksi kuinka!" haukoin henkeäni. Mutta melkein kuin tilauksesta pieraisin. Olen varma, että se oli vain sattumaa ja johtui äskettäisestä turistiripulistani. Mestarin nauru täytti pyhän huoneeni neljä suuntaa, kuten myös melko hirveä haju.

"Mennäänpä asiaan, Heinäsirkka. Haluat jumalaisen kultaisen enkelisi viereen, eikö vain?"

"Kyllä, enemmän kuin mitään muuta", vastasi melkein kyynelissä.

"No, minä olen tässä, kämppis", mestari sanoi Jack Nicholsonin ääntä imitoiden. Äänestä tuli nyt vähän myötätuntoisempi. "Olen mestari-itsesi, ruumiillistunut valaistumisesi. En tule tulevaisuudesta, enkä ole enkeli. Olen aina ollut tässä ja odottanut vain kärsivällisesti, että oivallat minut."

"Miksi tulet nyt, mestari?" kysyin. "Olenko saavuttanut Order of the Benevolent Starseed® 14. tason oppiarvon?"

"Just joo", mestari sanoi sarkastisella äänellä, jota en käsittänyt tuolloin. "Itse asiassa valokehooni sattuu niin paljon nauramisesta, etten kestä enää. Tapat minut, lapsukainen. Haluan päästä sinne ja nauttia elämästä kanssasi, mutta sinun yrittäessäsi niin kovasti ja minun nauraessani niin kovasti, emme vain tee sitä integrointia, jonka suostuimme tekemään. Olet niin syventynyt jahtaamaan sateenkaaria ja yksisarvisia, että unohdit, mihin suostuimme tässä elämässä: rentoutua ruumiillistuneeseen valaistuimiseen."

"No, olen taatusti yrittänyt!" huusin närkästyneenä. "Tiedätkö, miten paljon rahaa olen kuluttanut kaikkiin näihin kursseihin ja pyhiin matkoihin?!"

"Aivan liian hyvin, aivan liian hyvin. Olisimme voineet ostaa jahdin ja purjehtia ympäri maailmaa sillä, mitä olet kuluttanut, ja pitää helvetin paljon hauskempaa kuin syödä merilevää epäaidossa ashramissa. Haluan elää, lapsukainen, en kärsiä. Teimme ihan tarpeeksi kärsimistä aiemmissa elämissä. Nyt on aika rokata. Hei, mitä jos mentäisiin huomenna iltapäivällä keilaamaan? Muutama kalja ja muutama sikari? Voit vaikka kutsua joitain ystäviäsi. (Tauko) Ai niin, eihän sinulla ole yhtään ystävää. (Naurua) No, minä tuon joitain ylösnousseita mestareita."

"Tunnetko ylösnousseita mestareita?" kysyin silmät pyörinä.

"Minä olen ylösnoussut mestari, Battan-san."

Olin täysin hämmentynyt. Kuulen nauravan mestarin, joka väittää olevansa minä ja myös ylösnoussut mestari. Ja hän haluaa mennä keilaamaan huomenna. Kaiken sen keskellä, että ei ole rahaa maksaa vuokraa, koska minun täytyi mennä gurun ashramiin, toivun ripulista ja puhun epäkunnioittavalle nauravalle mestarille, romahdan itkemään kuin pikkuvauva. Opin myöhemmin, että juuri tätä mestari halusi. Minun oli aika päästää irti ja sallia.

Löysin itseni likoamasta kylpyammeestani noin tuntia myöhemmin, eikä minulla ollut aavistustakaan, miten pääsin sinne. Näin raikkaanvalkoisen pyyhkeen ja kylpytakin laitettuna jakkaralle lähelle ammetta ja käsin kirjoitetun lapun pyyhkeen päältä. Kurkotin ottamaan sen ja luin: "Nähdään Big K:n keilatavaratalossa huomenna klo 18. Älä myöhästy. Tuo omat pallosi. –Mestari."

"Minulla ei ole palloja", ajattelin. HEI ODOTA! Hän halusi minun sanovan sen itselleni! Voi hemmetti häntä!

Ja silloin todella tapasin hänet. Mestarin. Paras ystävä joka minulla voisi koskaan olla, ja ärsyttävin olento, jonka olin koskaan tuntenut. Hän on työntänyt minua rajoilleni (rajoillemme). Pois mukavuusalueeltani. Yli sen, mitä ajattelin mahdolliseksi. Hän pakotti omin käsin minut elämään, minun potkiessa ja huutaessa suurimman osan matkasta. Hän pani minut hengittämään tavalla, jolla en ollut koskaan ennen hengittänyt. Hän pani minut nauramaan silloinkin, kun en halunnut nauraa. Hän pani minut syömään kivoissa ravintoloissa, asumaan kivoissa hotelleissa ja myös lentämään ensimmäisessä luokassa. Hän pani minut laulamaan, tanssimaan ja kuuntelemaan kaunista musiikkia. Luultavasti minun ei edes pitäisi sanoa tätä perhelehdessä, mutta hän pani minut myös koskettamaan kehoani.

Mestari sai minut puhumaan täysin vieraille ihmisille kadulla, hymyilemään hölkkääjille, kun kävimme pitkillä kävelyillä, maksamaan jonossani takana olevan naisen kahvin Starbucksilla ja lähtemään pois, ennen kuin hän tiesi siitä, ja heiluttamaan auton ikkunasta, kun ohitin toisen auton kadullani … No, hän sai minut elämään.

No, joka tapauksessa tapasin hänet Big K:n keilatavaratalossa seuraavana päivänä. Hän näytti itse asiassa The Big Lebowski –elokuvan hahmolta. Hän oli pukeutunut polyesteriseen keilajoukkuepaitaan. Selkään oli kirjailtuna suurin värikkäin 1950-luvun tyylisin kirjaimin "Ylösnousseiden mestareiden klubi", kuin se olisi hänen joukkueensa sponsori. Kirjaillussa kuvassa lenteli keiloja ilmassa ja alla oli pienin kirjaimin "Joka pallolla kaato". Eteen sydämen päälle oli kirjailtu "Se jätkä".

Kun hän oli heittänyt kolme kertaa peräkkäin 300 pisteen tuloksen ja minä tyypilliset 100 pistettä, hän söi päivälliseksi kaksi luksuspekonijuustohampurilaista ja joi six-packin Heineken-olutta ja minä näykin salaattiani ja join luonnonmukaisen hedelmäsmoothien. Sitten hän kutsui minut ulos ajelulle. Se oli ajelu, joka on jatkunut tähän päivään saakka.

"Tule mukaani", hän sanoi hymyillen. Heti kun hän nousi tuohon kalliiseen, punaiseen avourheiluautoon, moottori alkoi hyrrätä voimalla, joka tuntui 400 hevosvoimalta konepellin alla. Kun kävelin matkustajan puolelle noustakseni autoon, hän näytti edellä mainittua Volkswagen-minibussia takanani. "Tuo on sinun", hän huusi. "Se on paljon enemmän sinun tyyliäsi, ainakin siihen saakka kunnes rentoudut valaistumiseesi (valaistumiseemme)." Sitten hän polkaisi urheiluautonsa kaasupoljinta ja jätti minut enkelipölypilveen.

Hän ei ole mestari, jonka olin kuvitellut henkisen heräämisen alkuaikoina. Etsin gurua. Luulin, että henkisyys oli vain kunnioitusta, arvostusta ja rituaaleja. Katson nyt taaksepäin ja nauran ajatellessani, miten tylsäksi olin tullut, vaikka ruumiillistuneen valaistumisen koko pointti oli elää. Juuri sitä mestari halusi tehdä, ja minä tein täsmälleen päinvastoin. Tapanani oli ajatella, että kultainen enkeli tulisi tuudittamaan minua rintaansa vasten, kun itkin elämän vastoinkäymisiä. Sen sijaan sain mestarin, joka rakasti elämää tavalla, mitä en ollut nähnyt koskaan aiemmin, eikä hän pelännyt elää, koska mestari tiesi, ettei ollut kuolemaa. Sain mestarin, joka ei pessyt jalkojani pyhällä linimentillä, vaan työnsi kummankin kätensä ulos kuuman pienen urheiluautonsa ikkunasta ja näytti minulle keskisormiaan, kun yritin pysyä hänen perässään vanhalla Volkswagen-minibussillani. Sellaisen mestarin minä sain – elämän mestarin.

Olen yrittänyt siitä lähtien pysyä perässä hänen kyltymättömässä halussaan elää. Ajattelin ennen, että olin tielläni pois tältä planeetalta, ja mietin, pitäisikö minun jäädä vai lähteä. Nyt oivallan, että mestari ja minä olemme tiellä elämään. Se on paras elämä, minkä voisin koskaan kuvitella, ja omalaatuisin ja rakastavin mestari, jota olisin voinut pyytää. Ja parasta on, että … se on kaikki minun tekemääni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.10.2016 SHOUD 2

ViestiKirjoittaja hammer » 12.10.2016 14:13

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.10.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Voin haistaa ja kuulla, että kahviani laitetaan minulle tällä hetkellä (naurua), kuin tilauksesta. Minun ei tarvitse edes pyytää enää. Rakas Sandra pitää tuolla takana vaahdottamisen ääntä – jauhaa ja höyryttää Adamus-sedälleen (lisää naurua).

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat, tervetuloa. Teille kaikille jotka kuuntelette netissä, teille kaikille jotka olette täällä tänään, tervetuloa. Tämän päivän shoud on vähän erilainen.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Vähän erilainen. Selitän myöhemmin, kun pääsemme siihen. Mutta vetäkää syvään henkeä ja päästäkää irti siitä tavasta, jolla olette osallistuneet shoudeihin tähän saakka. Tulee vähän erilaista.

Yksi asia: meillä on useita vieraita täällä tänään, tietysti kukas muu kuin Malu (viitataan Malu Gaxiolaan, joka teki siirtymän hiljattain). Olemme säästäneet hänelle eturivin paikan. Eihän haittaa, jos Malu istuu vieressäsi? Kyllä. (Yleisö taputtaa) Kyllä.

Hyvin lyhyt viesti Malulta. Hän sanoi, että fyysisen integroiminen "minä olen" –olemukseen ja lähteminen fyysisiltä tasoilta on erittäin helppoa – ei lainkaan mitään, mitään, mitään pelättävää. Mutta kuitenkin hän kannustaa jokaista teitä jatkamaan täällä maan päällä tuossa kehossa, tekemään integrointityön ja sitten nauttimaan elämästänne niin monta vuotta, kuin päätätte pysyä, ehdottomasti nau- … (taustalta kuuluu kahvihöyrystimen ääntä, yleisö nauraa). Teille jotka ette kuule sitä netissä, vessasta tulee inhottavaa ääntä (naurua).

LINDA: Vessasta? Vai onko se kahvisi?

ADAMUS: Ja se saattaa olla kahvini valmistamista.

LINDA: Luulen, että se on sinun kahvisi! (Lisää naurua) Tarkistitko sen? Voiko sen tarkistaa Mestarien klubista?

ADAMUS: Se on krrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

LINDA: Voisiko sen tarkistaa Mestarien klubista?

ADAMUS: Sandra, missä kahvini on?

LINDA: Voisimmeko tarkistaa Mestarien klubista?

ADAMUS: Tarkistamme, tuleeko tuo ääni Mestarien klubista.

LINDA: Eikö siellä ole kamera?

ADAMUS: Tarkistamme vessat ja Mestarien klubin (lisää naurua) …

LINDA: Voimmeko vaihtaa Mestarien klubiin?

ADAMUS: … mitä tapahtuu tässä pyhässä ja ihaillussa tilassa? Mitä tapahtuu?

LINDA: Vaihdetaan Mestarien klubiin? Vaihtakaa Mestarien klubiin. Siellä on oikea todiste.

ADAMUS: Tule mukaan, Linda.

LINDA: Ai, totta kai.

ADAMUS: Auta minua löytämään se.

LINDA: Voi, totta kai!

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni …

LINDA: Voi, totta kai!

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni täältä (tarkistaen vessan)? Yääääk! (Lisää naurua) Ei, väärä ääni. Väärä ääni.

LINDA: Oletko varma?

ADAMUS: Se ei tule sieltä.

LINDA: Oletko varma?

ADAMUS: Täysin. Tule ulos sieltä miesten huoneesta!

LINDA: Koska sinä – ai jaa!

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni … (avaten naistenhuoneen oven). Oho! Olen hyvin pahoillani. Hyvin pahoillani. Sinun ei pitäisi tehdä tuota siellä.

LINDA: Ei siellä ole mitään!

ADAMUS: Aivan. Mistä siis tuo inhottava ääni tulee?

LINDA: Aa.

ADAMUS: Mistä ihmeestä se … (Hän on Mestarien klubissa nyt ja Sandra ojentaa hänelle kahvin). Aaa!

ADAMUS JA LINDA: Aaaa!

ADAMUS: Prinsessa Dracula on valmistanut kahvini minulle. Minäpä puraisen kaulaasi (hän leikkii puraisevansa Sandran kaulaa).

SANDRA: Aah!

LINDA: Oi! Hän tajusi sen oikein!

ADAMUS: Kyllä. Kiitos. Ja uusi kierros Mestarien klubiin. Tähän kauniiseen, kauniiseen paikkaan ihmismestareille. Miten sopivaa juuri tänään.

Palataanpa nyt sitten takaisin käsillä olevaan työhön.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kyllä. Kiitos noista inhottavista äänistä siellä, Sandra (lisää naureskelua).

LINDA: Tiedäthän, että elämä on, mitä on.

ADAMUS: Haluaako kukaan muu kupin kahvia? Kupin kahvia, kun pidämme shoudiamme? Eikö? Ei.

LINDA: Mutta minua vähän pelottaa mielikuvituksesi, että voit muuttaa kahvin siksi.

ADAMUS: Siis vähän erilainen shoud tänään …



LINDA: Niinkö?



ADAMUS: … Malun istuessa tässä nauramassa, nauramassa ja nauttimassa sen jokaisesta hetkestä teidän ja joidenkin muiden erityisvieraiden kanssa täällä Mestarien klubilla Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa.



Vaalit



Ilmassa on jotain kaiken tämän lisäksi teillä, jotka asutte Amerikassa – paikassa jonka perustamisessa autoin monien teidän rinnalla. On nimittäin vaaliaika (joku sanoo "joo" ja vähän naureskelua yleisössä). Olette kuulleet uutisista, että on vaaliaika, ja useimmat teistä ympäri maailmaa tietävät, että USA:ssa on vaaliaika. Tavallaan melko viihdyttävää (lisää naureskelua).



LINDA: Tuo on kiltti sana siitä.



ADAMUS: Ehdottomasti viihdyttävää, kaiken tuon hälinän, kaiken tuon melun ja erityisesti kaiken tuo vallan myötä.



LINDA: Aa.



ADAMUS: Vaaleissa on yleensä kyse vallasta riippumatta siitä, missä ne pidetään. Vallasta. Ja haluan teidän kaikkien olevan erityisen tietoinen vaaleista tänä vuonna.



Monta vuotta sitten Tobias sanoi: "Älkää äänestäkö. Seiskää matalan aidan takana. Tarkkailkaa, mitä tapahtuu." En mene aivan niin pitkälle, mutten sano, että on tärkeää äänestää. Äänestäkää, jos haluatte. Äänestäkää ns. paljon heikompia ehdokkaita, vain isojen ehdokkaiden karistamiseksi pois (vähän naurua). Vaikkette tietäisi heidän nimiään, vaikkeivät he tietäisi tiettyjen maailmanjohtajien nimiä, sillä ei ole merkitystä, vain … (lisää naurua) Vaikkeivät he muistaisi omaa nimeään. Mutta äänestäkää vain joitain vähemmän tunnettuja osoittaaksenne, että valta on harhaa, koska poliittiset pääpuolueet ympäri maailmaa jäävät kovasti kiinni valtaan.



He eivät voi sille mitään, koska heihin vaikuttavat ns. erityisryhmät, erityiset vaikutusvaltaryhmät. Heihin vaikuttaa raha. Heihin vaikuttaa uskonto. Heihin vaikuttaa niin monet muut asiat, että siihen mennessä kun he pääsevät siihen paikkaan, mihin he ovat ehdolla, heihin on vaikuttanut niin paljon valta – mukaan luettuna heidän oma valtansa – etteivät he tunne tai näe mitään muuta kuin vallan. Se on riippuvuus heillä, kun he pääsevät tuon pisteeseen, ja kaikilla muilla heidän ympärillään. Se on valtapeliä. He puhuvat kansan palvelemisesta, mutta hyvin harvat itse asiassa palvelevat. Siitä on vuosikymmeniä, kun on ollut valtakunnallinen ehdokas, joka keskittyi oikeasti kansan palvelemiseen, koska se ei palvele vallan tarpeita.



Tuntekaa tänä vuonna vaaleja ns. henkisenä tutkimuksena tai metafyysisenä tutkimuksena. Tuntekaa niitä muillakin, kuin vain tavallisilla aisteillanne. Tuntekaa niitä mestariaistillanne, tuomitsematta jotain ehdokasta oikeaksi tai vääräksi, jäämättä kiinni vaalien erimielisyyteen siinä määrin, että se vaikuttaa teihin henkilökohtaisesti. Tuntekaa sitä. Mitä oikeasti tapahtuu? Mitä tavallinen kansa tekee? Miksi he seuraavat tiettyjä ehdokkaita? Miksi he ovat vimmaisia tästä? Miksi on niin paljon erimielisyyttä ja nimittelyä? Kaikki perustuu valtaan. Sitä on todella hämmästyttävää katsella. Ehdottoman kiehtovaa. On kiehtovaa tutkia ihmisiä, kun on kyse vaaleista.



Minulla ei ole mitään ongelmaa vaalien kanssa sinänsä. Demokratia – maailmassa ei ole todellisuudessa yhtään oikeaa demokratiaa tällä hetkellä, vaan käytännössä on tekodemokratioita – sitä on kiehtovaa katsella. Ja kun olette tarkkailija, katsokaa, miten kaiken tämän alla paljossa on kyse vapaudesta. Sanasta "vapaus", ei niinkään vapaustoiminnasta. Puhetta vapaudesta, kun todellisuudessa sitä ei anneta lainkaan. Tavallaan enemmän ja enemmän otetaan pois, mutta vapauden ja vallan dynamiikat työskentelevät yhdessä tai toisiaan vastaan. Kuunnelkaa, miten ne jotka tukevat tiettyjä ehdokkaita, puhuvat vapaudesta, mutta oikeasti sitä ei ole paljon. Sanoisin jopa, etteivät he oikeasti ymmärrä, mitä vapaus on.



Vapaudessa ei ole kyse siitä, mitä muut ihmiset antavat sinun tehdä. Vapaudessa on kyse siitä, mitä annat itsesi tehdä, ja tässä on hyvin, hyvin suuri ero. Ihmiset huutavat vapautensa, oikeuksiensa puolesta, ikään kuin toisen pitäisi antaa ne heille, kun todellisuudessa vapaudessa on kyse itsestä, siitä mitä sallit ja annat itsellesi. Kukaan ei voi antaa sinulle vapautta. Kukaan ei voi antaa sinulle mitään vapautta. Voit olla vankilassa ja sinulla on enemmän vapautta kuin ihmisellä, joka kulkee kadulla. Vapaus on sisäinen asia.



Kun kuuntelette kaikkea poliittista retoriikkaa tänä vaaliaikana – ja saatte sitä paljon – kun kuuntelette sitä, haluan teidän myös kääntyvän sisäänpäin tuntemaan vaalijärjestelmää, joka teillä on ollut sisällänne. Hmm. Kuka valitaan? Kuka on pomo? Kuka on ohjaksissa? Haluan teidän kuuntelevan, koska ulkoisten ja sisäisten vaalien välillä on kaunis analogia. Kuka on pomo tänään? Kuka on ohjaksissa – uhri-ihmisitse vai voimaantunut ihminen? Onko se haavoittunut ja vahingoittunut aspekti vai onko se terve ja integroitu aspekti?



Kuunnelkaa väittelyjä, joita käydään mielessänne joka päivä siitä, kuka on ohjaksissa. Kuunnelkaa, kuka lupaa enemmän vapautta, kuka lupaa enemmän vaurautta, kuka lupaa enemmän onnellisuutta, kuka lupaa vähemmän sääntöjä, mutta ei koskaan todellisuudessa täytä lupausta, koska tavallaan ihmisitse on tähän asti elänyt yksiä jatkuvia vaaleja. Kuunnelkaa, kuka manipuloi tuloksia. Kuunnelkaa, kuka valehtelee itsen toisille aspekteille. Kuunnelkaa, kuka tekee suuria lupauksia, muttei todellisuudessa koskaan täytä niitä.



Takaan yhden asian tämän vuoden vaaleissa USA:ssa: mitään muutoksia, mitään todellisia muutoksia ei tule. Niitä ei vain tule. On paljon retoriikkaa. On paljon puhetta. Mitään todellisia muutoksia ei tule. Miksi? Koska ihmiset eivät itse asiassa halua todellista muutosta. Jotkut ihmiset haluavat pientä muutosta. Useimmat ihmiset eivät oikeasti halua paljon muutosta. Kenties vähemmän veroja, mutta silloinkin he unohtavat sen vähän ajan päästä. Ihmiset eivät oikeasti halua suuria muutoksia.



Kuunnelkaa vaaleja itsessänne – kaikkia lupauksia, kaikkia upeita asioita paremmasta, terveemmästä kehosta, hoikemmasta, nuoremmasta, varakkaammasta – ja sisäiset poliitikot, sisäiset aspektit tekevät näitä lupauksia, eivätkä täytä niitä. Mutta seuraavana päivänä ne yrittävät taas tulla valituksi. Kuka on ohjaksissa? Ja tosiasia on, että hyvin harvoja muutoksia todella tapahtuu.



Mutta toivottavasti tänään on vähän erilaista. Toivottavasti. Siksi potkaisemme ulos poliitikot, potkaisemme ulos vallanvälittäjät, potkaisemme ulos kaikki ne aspektit, jotka ovat pitäneet kaikkea tätä melua ja tehneet kaikkia näitä lupauksia, ja tuomme mestarin esiin tänään. Teemme ison ja rohkean liikkeen. Potkaisemme kaikki nuo pummit virasta. Ajamme ne pois kaupungista ja pääsemme oikeaan henkilökohtaiseen täysivaltaisuuteen (yleisö hurraa ja taputtaa).



LINDA: Odota hetki (hän korjaa Adamuksen asua).



ADAMUS: Mutta oletteko valmiita muutokseen? Se on todellinen kysymys. Ja sanotte "kyllä", ja ymmärrän sen, mutta pyydän teitä kuuntelemaan kaikkia muita ehdokkaita, jotka sanovat: "Tuomme muutosta", mutta ei, he eivät oikeasti tuo. He yrittävät vain rauhoittaa.



Vaaleista puheen ollen, olen aina ajatellut, että pappien pitäisi tarvita asettua ehdokkaaksi.



LINDA: Oho! (Taputtaen)



ADAMUS: Kyllä, pappien, paikallispappien ja pastorien pitäisi tarvita asettua ehdokkaiksi. Heidät nimitetään jotenkin – en tiedä, miten he pääsevät virkaan – mutta heidät nimitetään siihen. Kardinaalien ja piispojen pitäisi tarvita asettua ehdokkaaksi ja kaikille pitäisi antaa äänioikeus, ei vain katolilaisille. Annetaan kaikkien äänestää ja katsotaan, mitä tapahtuu. Juutalaiset, muslimit ja kaikki muut saavat äänestää …



LINDA: Pitäisikö olla virkakausirajoituksia?



ADAMUS: Ja virkakausirajoituksia, kyllä – ei virassa kuolemaan saakka (Linda naureskelee ja jotkut yleisössä).



Osaatteko kuvitella poliittiset väittelyt tai poliittiset mainokset, joita olisi, jos papin täytyisi asettua ehdokkaaksi virkaan? "Taistelen paholaista vastaan kovemmin kuin vastaehdokkaani! Vastaehdokkaani on istunut autossa itse paholaisen kanssa ja maannut hänen kanssaan. Minä taistelen paholaista vastaan!" Tai luvataan pienempiä kymmenyksiä, kyllä (vähän naureskelua). "Lupaan 25%:n vähennyksen kymmenyksiin jokaiselle, joka äänestää."



LINDA: Kymmenys merkitsee 10%:a.



ADAMUS: Mutta saamme 25%:n alennuksen kymmenyksiin. "Saamme 7.5% - teidän täytyy antaa vain se. Sen sijaan vastaehdokkaani tukee suurempia kymmenyksiä kaikille." (Lisää naureskelua) Osaatteko kuvitella, mitä tapahtuisi rippituolissa? (Naurua)



LINDA: Onko tämä häiriötekijä?



ADAMUS: Se on komediarutiinini (lisää naurua). Tavallaan, tavallaan komediaa.



Ylösnousseilla mestareilla on itse asiassa hyvin erilainen huumorintaju kuin ihmisillä. Niinpä minun on täytynyt työstää koko viikko tätä ohjelmanumeroa (vähän naureskelua). Koko viikko, koska Ylösnousseiden mestarien klubissa istumme puhumassa: "Voi! Näittekö tuon ihmisen, joka joutui tänään auto-onnettomuuteen? Aah! Luoja, että se oli hassua!" Näettekö, ihmiset eivät naura. Ihmiset sanovat: "Voi, hyvä luoja! He nauravat." Kyllä, koska tiedämme, ettei sillä ole merkitystä. Voimme nauraa sille. Me itse asiassa … Jokainen ylösnoussut mestari on oppinut nauramaan kaikelle, koska se vapauttaa kaiken tuon jumiutuneen energian. Kaikelle, kaikelle. "Kuulitteko tuosta ihmisestä, joka hyppäsi jyrkänteeltä taannoin? Voi luoja! Se oli hassua!"



LINDA: Kuulostaa Loukkaantuneiden mestarien klubilta.



ADAMUS: Ei, vaan se on hassua Ylösnousseiden mestarien klubissa. Olen kehottanut shaumbroja valmistelemaan tarinoitaan, ennen kun pääsette sinne. Panemaan tarinansa valmiiksi.



Käsitättekö, että olemme istuneet tuhansia, kenties kymmeniätuhansia vuosia Ylösnousseiden mestarien klubissa – meitä on vain vähän yli 9000 – ja tarinat käyvät vanhoiksi (vähän naurua). Tarvitsemme tuoretta verta, tuoretta lihaa Ylösnous- … Tarvitsemme teidän tarinoitanne, ja kerron teille salaisuuden nyt – värittäkää. Älkää sanoko: "No, kun olin lapsi, minua hakattiin paljon, ja sitten lukoissa kukaan ei pitänyt minusta ja sen jälkeen sain huonon työpaikan" (apaattisella äänellä). Värittäkää sitä! Sanokaa: "Olin lapsena tappelija! Tyrmäsin toisia lapsia ja sitten he tyrmäsivät minut. Ja sitten lukiossa kukaan ei pitänyt minusta, mutta en välittänyt, koska olin oma persoonani. Sitten sain työpaikan, joka oli perseestä, ja irtisanouduin ja olin kadulla vähän aikaa."



LINDA: Kenen tarina se on?! (Naurua)



ADAMUS: Värittäkää! Kun pääsette sinne, melkein anon teitä: värittäkää tarinoita vähän, koska meillä on ollut joitain hyvin vanhoja ja kuivia tarinoita. Malu tietää. Ei nimittäin ole mitään väärää, että näyttelee sen, että pitää hauskaa sen kanssa. Ottakaa huonoin elämässänne tapahtunut asia ja pitäkää hauskaa sen kanssa. Valmistelkaa tuo tarina, koska kun pääsette Ylösnousseiden mestarien klubiin, on paljon painetta. Yhtäkkiä olette 9693 ylösnousseen mestarin edessä ja heillä on ollut tylsää vähän aikaa, heillä ei ole ollut paljon hauskaa. He haluavat uusia juttuja, ja on valtavasti painetta, että kerrotte todella hyvän tarinan. Alkakaa harjoitella nyt. Ottakaa pahin asia, joka on tapahtunut elämässänne, ja tehkää siitä tarina. Pitäkää hauskaa sen kanssa.



Nimittäin ihmiskomedia perustuu konfliktiin ja sitten sen laukeamiseen. Konflikti, laukeaminen. Konflikti, laukeaminen. Olette edelleen konfliktiosassa (Adamus naureskelee, jotkut yleisössä nauravat). Ja voin nauraa sille. Olette edelleen konfliktiosassa, ja joudutte kuraan ja sanotte: "Voi, minua raukkaa ja peukalooni sattuu. Ja voi, minulla on ollut rankka elämä." Ottakaa jokin tarina, ottakaa kolme pahinta asiaa, joita on koskaan tapahtunut teille, joita olette koskaan tehneet, joita olette koskaan tehneet muille, ja alkakaa työstää sitä. Katsokaa peiliin ja harjoitelkaa. Käyttäkää käsiänne. Kädet ovat erittäin tärkeä osa tietoisuusnäytöstä. Käyttäkää käsiä, astelkaa vähän, kävelkää edestakaisin.



Ette voi uskoa tätä. Meille tuli äskettäin uusi mestari, ja tuo uusi ylösnoussut mestari vain seisoi siinä: "Joo, minulla oli melko mielenkiintoinen elämä maan päällä, ja joo, meditoin paljon ja …" (puhuttuna tylsällä äänellä) Näytelkää vähän. Tarkoitan, että olette suurella näyttämöllä ylösnousseiden mestareiden edessä.



Ja kerron teille tämän yhden erittäin tärkeän asian vuoksi, kun pidämme tässä tauon kahviani varten (Adamus ottaa siemauksen). Mmm. Kerron teille tämän yhden asian vuoksi, koska ette oikeasti tee tätä ylösnousseita mestareita varten. He tarvitsevat kunnon nauruja. He tarvitsevat todella kunnon nauruja, mutta teette sen itsenne vuoksi, koska nuo kolme pahinta asiaa, joita elämässänne tapahtui ja joiden vuoksi olette edelleen jumissa ja kenties vähän haavoittunut, joissa on energiasolmuja, eivät ole se, mitä todellisuudessa tapahtui. Kerron teille sen nyt – ne eivät ole se, mitä tapahtui.



Muisti. Muistot eivät ole muuta kuin tunteita. Ne eivät ole yksityiskohtia. Muistot eivät – kaikki puhdistavat päätään tällä tavalla (Adamus pudistaa päätään puolelta toisille), joo tekin (puhuen kameralle) puhdistatte päätänne – muistot eivät ole yksityiskohtia. Muistot ovat tunnesolmuja. Ne ovat jumissa. Ne menevät muistiinne. Ne ovat kuin peitto olemuksenne päällä, ja sen luulette muistavanne – "Tämä kamala asia tapahtui minulle." Pitäkää vähän hauskaa sen kanssa. Se vapauttaa tuon energian, joka on hyvin jumissa. Näette huumoria siinä, ja sitten alatte nähdä, ettei se itse asiassa tapahtunut.



Sitten mieli välittää: "No, se tapahtui." Mieli sanoo myös: "Minulla on valokuva todisteena siitä. Katso, käsivarteni oli murtunut ja päässä oli kymmenen tikkiä. Minulla on valokuva." Se ei ole todellisuudessa se, mitä tapahtui. Se on osa sitä, mitä tapahtui, mutta ei koko juttu.



Kun alatte näytellä tarinoitanne, harjoitella siihen, kun tulette Ylösnousseiden mestarien klubiin – koska he tarvitsevat kunnon nauruja – kun alatte näytellä niitä, oivallatte, että kaikki nuo muistot, kaikki tuo roska joka on tallennettuna niihin, on vain tunteita. Se ei ole yksityiskohtia. Ei ole.



Elämän asioista on faktoja, joissa yksi plus yksi on kaksi, mutta sekään ei ole itse asiassa totuus. Se on osatotuus, mutta ei koko asia. Kaikki mitä muistatte itsestänne tällä hetkellä, ei ole totta. Kaikki nuo muistot joita tulvii, vaikutukset, kaikki päätökset elämässänne – ei ole yhtäkään päätöstä, jonka tekeminen ei perustu tunteeseen. Sanotte: "No, ei, päätin ostaa uuden auton, koska vanha autoni oli rikki." Se on tunnepäätös. En mene siihen kaikkeen tänään, mutta se on tunteellinen, koska kaikki muistoissanne on vain tunnetta – siinä on kuin energiasolmu, tunnepallo. Ja alatte saada paljon tunnepalloja, paljon tunnehaavoja sinne, ja silloin mieli sanoo: "Se mitä tapahtui, kun olin 20-vuotias, se mitä tapahtui viisi vuotta sitten, se mitä tapahtui erotessani, se mitä tapahtui …" Se menee tunnelampeen, tunnevarastoon. Se ei ole totuus. Se ei ole koko tarina. Niinpä kehottaessani värittämään, en sano, että lainkaan valehtelette. Sanon, että pääsette pois tuosta vanhasta valheesta: "Tämä tapahtui minulle." Ei tapahtunut.



Alatte näytellä sen. Alatte kertoa tarinaa – elämänne pahin asia, jota teidän on vaikea antaa itsenne edes ajatella. Se ilmestyy joskus uniin ja se ilmestyy joskus tuona ilkeänä haamuajatuksena, jota yritätte sitten juosta pakoon. Se ei ole se, mitä tapahtui. Alatte näytellä sen. Pitäkää hauskaa sen kanssa – pahin asia. "Kuulitteko tarinan siitä kaverista, joka putosi kallionkielekkeeltä?" Kaikki Ylösnousseiden mestarien klubissa nauravat (Adamus naureskelee). Oikeasti nauramme, koska tiedämme, ettei se ole välttämättä sitä, mitä ajattelette. Ihminen ajattelee: "Voi, hyvä luoja! Hän kuoli." Joo, no, se on hauskaa itse asiassa! Nimittäin koska hän oli valmis siihen. Hän halusi kuolla. Tai ei, hän ei kuollut, hän putosi järveen alapuolella ja hänen oli opeteltava uimaan, koska hän ei ollut koskaan aiemmin uinut, ja sitten kaikki oli ok (pari naurahdusta).



Värittäkää. Valmistelkaa tarinoita. Värittäkää niitä, eli pitäkää hauskaa niiden kanssa.



Mutta takaisin lähtökohtaani, ennen kuin minut keskeytettiin. Pitäkää hauskaa! Herran jestas! Pidämme tilaisuuksiamme, ja rakastan olla shaumbrojen kanssa, mutta on joskus vaikeaa saada heidät tänne eteen vain olemaan vapaa ja virtaava, nestemäinen, juokseva ja joustava. He nousevat ylös ja ovat hyvin jäykkiä. Pitäkää hauskaa. Olkaa vähän näyttelijä. Te ette keksi sitä. Tämän kaiken muun te keksitte. Kun näyttelette, sallitte itsenne. Minä rakastan näyttelemistä, koska siinä on kyse tietoisuudesta. Te ette keksi sitä. Ilmaisette itseänne monin eri tavoin, ei vain rajoittuneella ihmistavalla. Ettekö ole vähän kyllästynyt noihin rajoittuneisiin ihmistapoihin? (Yleisö sanoo "kyllä") Okei, hyvä. Näytelkää siis.



Joka tapauksessa, takaisin pappeihin ja vaaleihin.



LINDA: Jee!



ADAMUS: Papit ja vaalit, ja ilmaisia raamattuja kaikille. Ilmaisia raamattuja kaikille (naurua). Kyllä.



LINDA: Emme ole mikään hotelli! (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Ja vähemmän katumusharjoituksia. "Voi, olet tehnyt syntiä. Edith, olet tehnyt taas syntiä. Käytit rumia sanoja. Vittu!" Hän sanoo nimittäin aina "vittu" (naurua). Ja se on kuin: "Hyvä jumala, Edith! Tarkoitan, että mikä syntinen!" Ja se on kuin: "Mutta äänestit minua, joten annan sinulle puolet vähemmän katumusharjoituksia." Joo.



EDITH: Ei ikinä!



ADAMUS: Vain kaksi "Ave Mariaa", kaksi "Isä meidän" ja yksi "Mitä helvettiä tapahtuu?" (lisää naurua). Joo, siinä kaikki. Voit sanoa sen kaiken …



EDIHT: Ei, kiitos.



ADAMUS: Voit sanoa kaiken, mitä haluat. Ai, aiotko sitten pysyä rumissa sanoissasi?



EDITH: Ei, se on oma asiani (lisää naureskelua).



ADAMUS: Ja täytyy äänestää myös pappia, ja mitä sanotte tästä: "Olen lähempänä Jumalaa kuin vastaehdokkaani tuolla."



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: "Saan sinulle paremman huoneen taivaasta. Ei vain ensimmäiselle tasolle tai toiselle, vaan saan sinut seitsemännelle tasolle, jos äänestät minua."



LINDA: Olet siis mormoni (lisää naurua).



ADAMUS: Sekoitan tavallaan niitä kaikkia yhteen. Vähän mormonia, vähän juutalaista …



LINDA: Ahaa! Olet siis mormoni.



ADAMUS: … vähän tätä, vähän tuota.



LINDA: Luiskahdit sinne.



ADAMUS: Koska kaikki uskonnot ovat periaatteessa sama asia. Ne ovat kuin politiikkaa. Siksi sanon, että pappien pitäisi ryhtyä ehdokkaaksi virkaan. Politiikkojen ja pappien välillä on vähän eroa.



LINDA: Ai jaa.



ADAMUS: Ja sanoin sen tässä ja nyt, ja olen ylpeä siitä, kyllä (vähän taputuksia). Ja miksi?



LINDA: Ai jaa.



ADAMUS: Miksi sanoisin niin? Kummassakin niistä on jonkin verran arvoa. Ei paljon, mutta jonkin verran, mutta mille ne kumpikin perustuvat? (Yleisö sanoo "vallalle") Vallalle. Ja mistä kumpikaan ei puhu? Vapaudesta!



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Eivät puhu. Siis ne ovat itse asiassa hyvin, hyvin samanlaisia. Se tekisi tästä maailmasta vielä huvittavamman paikan, jos pappien pitäisi asettua ehdokkaaksi virkaan. Mutta se on vain minun mielipiteeni.



Vedetään syvään henkeä. Uusi kahvisiemaus. Oi! On suuri ilo saada hyvä kuppi kahvia Mestarien klubin mukissa täällä studiolla.



LINDA: Jihuu! Kuka tiesi?



ADAMUS: Kysymys jonka esitin äskettäin tilaisuudessamme Etelä-Ranskassa. Kysymys jonka esitin shaumbroille, ja aion esittää sen täällä tänään, koska se on relevantti. Hyvin, hyvin relevantti. Linda, oletko valmiina mikrofonin kanssa?



LINDA: Aina.



ADAMUS: Kyllä. Kiva asu tänään (Linda on pukeutunut Dracula-faniksi).



LINDA: Kiitos.



ADAMUS: Näyttää siltä, että kävit kotimaassani.



LINDA: Olen Draculan suurin ystävä.



ADAMUS: Helvetin kuuluisa. (Hänen t-paidassaan lukee "helvetin kuuluisa") (Suom. huom. merkitsee myös "verisen kuuluisa")



LINDA: Menin Transilvaniaan saakka.



Dracula



ADAMUS: Transilvaniaan saakka saadaksesi sen, ja suurin osa teistä tietysti tuntee historian Dracula-tarinan takana. Kirkoista puheen ollen … (Naurua ja Adamus naureskelee) Sain valtavan suosion ympäri Eurooppaa 1800-luvulla, enemmän suosiota kuin minulla normaalisti oli. Olin kuin popikoni – niin sitä taidettaisiin kutsua nykyään.



LINDA: Oi!



ADAMUS: Kaikki puhuivat St. Germainista.



LINDA: Oi!



ADAMUS: Minusta puhuttiin baareissa, päivällispöydissä ja bordelleissa. Kaikki puhuivat: "St. Germain! St. Germain! St. Germain pystyi ilmentämään kultaa ja jalokiviä käsiinsä. St. Germain ei koskaan syönyt ateriaa! St. Germain rakasti naisia." No, niissä kaikissa on vähän totta, mutta … Sain siis valtavan suosion, ja se vaivasi kirkkoa, koska ihmiset tulivat kysymään papeilta: "Entä St. Germain? Millainen pyhimys hän oli?" (Suom. huom. "saint" on "pyhimys") Ja papit olivat hyvin hämmentyneitä: "Pyhimys? Pyhimys? Ai …" Tietysti valitsin tuon nimen tarkoituksella, pelkästään hämmentääkseni, koska pidän hauskanpidosta. En ollut mikään pyhimys. Se oli nimeni, mutten ollut tietenkään mikään pyhimys. "Entä tämä St. Germain?" Niinpä kirkon vanhimmat kerääntyivät yhteen ja sanoivat: "Meidän täytyy tehdä jotain vastustamaan näitä kaikkia myyttejä ja tarinoita St. Germainista. Hänestä tulee suositumpi kuin … – uskallanko sanoa tuon sanan? – Jeesuksesta." (Linda haukkoo henkeään ja Adamus naureskelee)



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Jeesuksen ja Jeshuan välillä on ero, joten pääskää siitä yli. Jeshua oli todellinen olento, jonka tunsin. Jeesus on tämä sepitetty, keksitty ihminen, epätodellinen superihminen. Niinpä voin sanoa, kyllä, minusta oli tulossa suositumpi kuin Jeesus.



LINDA: (haukkoen henkeä) Shh! Siirry eteenpäin! Siirry eteenpäin!



ADAMUS: Meidän olisi pitänyt äänestää nähdäksemme sen.



LINDA: Shh!



ADAMUS: Ei, vaan minä olin, ja kirkko oli hyvin huolestunut siitä – tuosta St. Germain –ilmiöstä. Niinpä se palkkasi mitättömän kirjoittajan Englannista, nimeltään Bram Stoker, jolla ei ollut ollut mitään mielenkiintoisia kirjoituksia siihen mennessä, mutta he tiesivät, että tämä kirjoittaisi, mistä tahansa hänelle maksettiin, ja he antoivat hänelle kaiken materiaalin. Kun tämä hahmo, Dracula, katsoo peiliin, hän ei näe kuvaansa, koska kun todellinen mestari katsoo peiliin, hän ei näe kuvaa vanhasta ihmisitsestä. Hän saattaa nähdä mestarinsa. Hän saattaa nähdä valonsa, mutta hän ei näe vanhaa ihmisitseä, eivätkä näe muutkaan, ettekä näe tekään omassa mestaruudessanne. Ihmiset eivät näe tuota vanhaa ihmisitseä. He näkevät valonne. Siksi ette näe kuvaa peilissä.



Ja valkosipuli (Adamus naureskelee). "Valkosipuli", niin sanotaan. En ollut koskaan valkosipulin ystävä. Miksi pilaisi täydellisen hyvät kaurahiutaleet, hunajan ja pähkinät valkosipulilla?! (Muutama naurahdus) Ja se oli enimmäkseen ruokavalioni tuolloin. En ollut valkosipulin tai sipuleiden suuri ystävä, kuten ei Cauldrekaan, koska jotkut väittävät, että valkosipuli on hyvä elimistölle. No, jos elimistö on kuin viemäri, kyllä, mutta se ei itse asiassa ole oikeasti kovin hyvää teille. Pysyin erossa valkosipulista. Haju oli vastenmielinen ja maku oli kamala. Olen pahoillani joidenkin teidän puolesta, jotka olette valkosipulipakanoina (lisää naureskelua), mutta se on todella … Siis ei, en syönyt valkosipulia.



He siis antoivat Braham Stokerille kaikki nämä palaset, kaikki itse asiassa minusta – se että pystyin muuntumaan, erityisesti Merlininä, ihmisitsestä pakauwakseni. Pystyin olemaan pöllö tai haukka ja lentämään minne vain.



Stoker siis kirjoitti kirjan vastustamaan joitain noita myyttejä, kirkon tarkoituksella innostamana ja maksamana. Ei tietenkään käytetty nimeä "St. Germain", mutta käytettiin kaikkia näitä asioita, joihin minun väitettiin kykenevän. He laittoivat sen Dracula-nimen alle. He perustivat osan siitä siihen, mitä minä kykenin tekemään, ja osan mielenkiintoiseen historian hahmoon, Vlad III (tai Vlad Seivästäjä), johon minulla ei ollut mitään yhteyttä. Mutta he yhdistivät nämä kaksi asiaa ja asettivat Transilvaniaan, mikä oli ainoa asia, joka todella loukkasi minua, koska rakastan Transilvaniaa. Vietin monta elämää ja vartuin viimeisessä elämässäni Transilvaniassa – yhdessä romanttisimmista, mystisimmistä ja kauneimmista paikoista maailmassa – ja katson, mitä he – kirkko ja kirjoittajat – ovat tehneet tälle koko kuvalle … Tule takaisin tänne (Lindalle). Tämä kuva verestä ja energiaruokkimisesta …



LINDA: Mitä? Minulla ei ole verta, ei ole verta!



ADAMUS: … ja kaikesta muusta. Siis tämä oli ainoa osa, joka oikeasti häiritsi minua tuolloin. Tässä siis vähän Draculan historiaa.



Tämän päivän kysymys



Missä siis olimmekaan? Kysymys, jonka esitin äskettäiselle ryhmälle. Kysymys jonka aion esittää, ja Linda tuo mikrofonin vapaaehtoisille yleisössä. Jos istut näillä tuoleilla, olet vapaaehtoinen (naurua).



Kysymys on: kuka ihminen tässä elämässä on sinulle läheisin? Kuka ihminen on sinulle läheisin? On hän sitten edelleen fyysisessä muodossa tai lähtenyt, kuka ihminen on läheisin sinulle? Linda, aloita.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Ole hyvä, rakkaani.



TIFFANY: Hei.



ADAMUS: Loit kauniin seinän Mestarien klubin toiselle puolelle.



TIFFANY: Kiitos.



ADAMUS: Kuka ihminen on läheisin sinulle?



TIFFANY: Minä.



ADAMUS: Hyvä. Miksi?



TIFFANY: Joo. Koska en voi päästä eroon itsestäni, vaikka kuinka yrittäisin (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Kaikista muista voin päästä eroon, mutten itsestäni.



ADAMUS: Joo, ihminen. Aion vaatia sinulta vähän tässä. Sinulla on ollut myös vaikeinta itsesi kanssa. Niinpä se, että sanot olevasi itse läheisin ihmisesi, on vähän makyoa. Vähän makyoa.



TIFFANY: Miten niin? Minusta se ei tunnu makyolta.



ADAMUS: Olen iloinen kuullessani, että sanot niin, mutta näen ne jatkuvat taistelut, joita olet käynyt itsesi kanssa. Olen nähnyt inhon, jota sinulla on ollut omia osiasi kohtaan, mutta kuitenkin sanot, että olet läheisin itsellesi.



TIFFANY. No, kenties tulkitsen "läheisin" eri tavalla kuin sinä.



ADAMUS: Ystävä?



TIFFANY: Ystävä? Joo, tarkoitan, että me – ystävät eivät tule aina toimeen.



ADAMUS: Totta.



TIFFANY: Niinpä olen silti ollut läheisin myös niille osilleni, joita olen inhonnut.



ADAMUS: Mielenkiintoinen kysymys tässä, mutta voitko uskoa itsellesi syvimmät ja pimeimmät salaisuudet, joita sinulla on?



TIFFANY: Enimmäkseen.



ADAMUS: Ne jotka muistat.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Mutta kuten sanoit, oivallan enemmän ja enemmän, mikä ei ole totta, koska olen elämässäni soimannut itseäni paljon – jotain tulee mieleeni ja sitten tulee esiin häpeää. Se on kuin: "Voi ei! Se tapahtui! Häpeän kovasti itseäni."



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Mutta oivallan enemmän ja enemmän, ettei se ollut oikeasti tuo tarina. Se oli sitä, minkä laitoin siihen.



ADAMUS: Miten pärjäsit eilen tämän ystävä-sinun kanssa? Miten sinä ja ystäväsi tulitte toimeen eilen? (Tiffany pitää tauon) Eilen, sinä ja ystäväsi sinä.



TIFFANY: Eilen?



ADAMUS: Oliko eilen hyvä ystäväpäivä? Huono ystäväpäivä?



TIFFANY: Eilen oli melko hyvä ystäväpäivä. Toissapäivä ei ollut kovin hyvä ystäväpäivä.



ADAMUS: Aivan. Mitä tapahtui? Voisitko jakaa osia siitä, miksi se ei ollut hyvä ystäväpäivä?



TIFFANY: No, soimasin itseni koko päivän.



ADAMUS: Mm hmm.



TIFFANY. Joo.



ADAMUS: Vau, se kuulostaa hyvältä ystävältä (vähän naureskelua). Miksi?



TIFFANY: Koska tunsin, että olen viivytellyt monissa asioissa.



ADAMUS: Aivan, aivan.



TIFFANY: Enkä ole halunnut katsoa joitain asioita.



ADAMUS: Mm hmm.



TIFFANY: Ja …



ADAMUS: Ja ketä soimaat?



TIFFANY: Minua.



ADAMUS: Ystävääsi.



TIFFANY: Kyllä.



ADAMUS: Joo, soimaat itseäsi.



TIFFANY. Joo.



ADAMUS: No, tuntuiko se hyvältä?



TIFFANY: Ei.



ADAMUS: Joo. Haluatko nähdä ystäväsi vielä?



TIFFANY: Joo!



ADAMUS: Joo? Ai, oikeasti.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Okei.



TIFFANY: Haluan integroida kaikki ... minut kokonaan.



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Joo. Kuulostaa mielenkiintoiselta ystävyydeltä (Tiffany naureskelee), mutta kuten sanot, ystävyydet voivat olla yhtenä päivänä hyviä, toisena ei niin kovin hyviä. Hyvä. Arvostan …



TIFFANY: Minusta tuntuu todella hyvältä tänään.



ADAMUS: Hyvä.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Arvostan suoruuttasi. Varmistan vain, että haastamme kaiken tässä.



TIFFANY: Okei. Onko mitään muuta makyoa, josta haluat minun puhuvan, kun olen tässä? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: (naureskellen) En juuri nyt.



TIFFANY: Okei.



ADAMUS: Meidän täytyy pitää aikataulusta kiinni (lisää naureskelua).



Seuraava. Kuka on ollut läheisin ihminen sinulle? Paras ystävä, lähin kumppani elämässäsi. Mikrofoni on suoraan takanasi.



DIANA: Larry.



ADAMUS: Larry. Ja miksi Larry? Mikä teki Larrystä erityisen? Larry on edesmennyt, upea ja rakastava kumppanisi, joo. Tunnetko Larry lähellä hyvin usein? (Nainen nyökkää myöntävästi) Joo. Onko Larry unissasi?



DIANA: Ei kovin usein.



ADAMUS: Ei kovin usein. Okei, mikä teki Larrystä niin erityislaatuisen?



DIANA: Luulen, että kyse on siitä, että olimme niin täysin oma itsemme, monipuolinen itsemme.



ADAMUS: Okei.



DIANA: Ja hyväksyttiin kaikki.



ADAMUS: Oliko Larry turvapaikka sinulle?



DIANA: Erittäin paljon.



ADAMUS: Okei, mahtavaa. Kiitos.



DIANA: Kiitos.



ADAMUS: Ja miten kauan olitte yhdessä Larryn kanssa?



DIANA: Kahdeksan vuotta.



ADAMUS: Kahdeksan vuotta. Luuletko, että mikään siitä – tarkoitan yhdessä olemisesta – oli karmallista, ei huonoa karmaa, vaan että olitte tunteneet toisenne aiemmin?



DIANA: Ehdottomasti.



ADAMUS: Ehdottomasti, kyllä. Hyvä. Esitän sinulle erittäin vaikean kysymyksen. Miksi luulet Larryn lähteneen?



DIANA: (pitäen tauon) Salliakseen minulle sen, mitä minun tarvitsee tehdä yksin.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja hän on edelleen maisemissa, joo.



DIANA: Joo.



ADAMUS: Kiitos.



DIANA: Kiitos.



LINDA: Yksi vasemmalle. Juuri siinä, kiitos.



ADAMUS: Tervetuloa.



JENNIFER: Hemmetti!



ADAMUS: Hemmetti! Hemmetti! Tuo, tuo …



JENNIFER: (huokaisten) Okei.



ADAMUS: … taianomainen mikrofoni tuli juuri sinua kohti.



JENNIFER: Siinä se on.



ADAMUS: Joo, mutta eikö se tunnu hyvältä? Tarkoitan, että jos et kuvittele, että kamera osoittaa sinuun …



JENNIFER: Jos en ole iso pelkuri, niin joo.



ADAMUS: … ja kymmenet tuhannet ihmiset katselevat, mutta muuten. Kuka on ollut lähin elämässäsi? Lähin.



JENNIFER: (hän pitää tauon ja huokaa) Voi paska! (Hän pitää tauon taas) Tiesin, että tekisit tämän. Lähin koko elämässäni.



ADAMUS: Jep.



JENNIFER: (pitäen tauon) Täytyisi luultavasti sanoa Eric.



ADAMUS: Joo. Ja kuka on Eric? Suhde sinun ja Ericin välillä?



JENNIFER: Aviomieheni.



ADAMUS: Aviomiehesi, ja?



JENNIFER: Koska hän antaa minun olla, kuka olen (alkaen kakistella).



ADAMUS: Joo. Miksi se on vaikeaa? Miksi on tuo tunne?



JENNIFER: (kyynelehtien) Koska en usko, että minä annan.



ADAMUS: Ahaa. Hyvä. Eric on siis turvapaikka. Eric on hyväksyvä ja rakastava. Eric on, no, itse asiassa hulluna rakastunut sinuun. Joo, joo. Okei, kiitos.



JENNIFER: (kuiskaten) Kiitos.



ADAMUS: Kiitos avoimuudestasi.



LINDA: Ei voi tajuta oikein. Ei ole mitään tapaa. Katsotaanpa.



ADAMUS: Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka on läheisin elämässäsi?



LINDA: Hetki vain, olen melkein perillä.



ADAMUS: Kuka on läheisin? Kaikki sanovat: "Voi hyvä luoja, ei. Ei minua. Paska." Ole hyvä. Tervehdys.



SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.



ADAMUS: Kuka on ollut läheisin elämässäsi?



SHAUMBRA 1: No, istuin tässä ja ajattelin sitä, ja luultavasti se on sisareni, koska olemme viettäneet aiemmin paljon aikaa samassa talossa monien veljien ja sisarien kanssa.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Ja meistä tuli erittäin läheisiä energeettisesti ja kaikilla muilla tavoin.



ADAMUS: Joo. Ja oletteko edelleen läheisiä?



SHAUMBRA 1: Kyllä, joidenkin heistä.



ADAMUS: Joidenkin, hyvä. On siis ollut pitkä, pitkä matka yhdessä.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Ja mikä tekee hänestä niin erityisen, että … Kertoisitko meille hänen nimensä?



SHAUMBRA 1: Patricia.



ADAMUS: Patricia. Mikä tekee Patriciasta niin erityisen?

SHAUMBRA 1: Meillä on sama ikä ja veriryhmä, joka on minusta tärkeä.



ADAMUS: DNA luultavasti. Joo, en tiedä. Arvailen vain.



SHAUMBRA 1: Kaikki.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Ja voimme puhua keskenämme ja lähettää sähköpostia ja ymmärrämme, mitä toinen sanoo.



ADAMUS: Kyllä. Onko Patricia koskaan pettänyt sinua?



SHAUMBRA 1: Ei.



ADAMUS: Ei. Se on hämmästyttävää. Oletko koskaan ollut vihainen, suuttunut hänelle?



SHAUMBRA 1: En.



ADAMUS: Et. Se on todella hämmästyttävää. Luuletko, että tuo suhde perustuu entisiin elämiin, aiempiin aikoihin?



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos. Tunnen sydämen siinä. Todellisen tunteen, hyvän tunteen.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Joo, hyvä.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Kenties pieni oivallus, kun sinun oli noustava ylös mikrofonin kanssa (nainen naureskelee). Tapahtui pieni oivallus.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Kiitos. Muutama vielä, Linda.



LINDA: Mm hmm.



ADAMUS: Kuka on läheisin. Tervetuloa.



PAUL: Tervetuloa, kyllä.



ADAMUS: Et odottanut mikrofonia. No …



PAUL: Ei, en pitänyt siitä.



ADAMUS: Mutta on "mikrofonimagnetismia", kuten kutsun sitä. Ja tiedät, miten magneetit tavallaan vetävät puoleensa vastakkaista?



PAUL: Joo, joo.



ADAMUS: Niinpä istuessasi siinä ajatellen: "En halua mikrofonia. En …", Linda on kuin magneetin toinen osa – viuh! – suoraan sinulle.



PAUL: Joo, mutta se on hengetön.



ADAMUS: Siis, joo. Jos siis et halua mikrofonia, ajattele vain: "Kyllä, ole kiltti! Linda, valitse minut! Valitse minut!" (Naurua) Mutta ei häiritsemisen vuoksi.



PAUL: Okei. Minun täytyisi sanoa, että tänä aikana elämässäni se on vaimoni, Denise.



ADAMUS: Ai, se oli fiksun miehen veto (naurua ja vähän taputuksia).



PAUL: No, jonkin ajan päästä sitä oppii muutamia asioita.



ADAMUS: Niin oppii! (Lisää naureskelua) Ei, mutta voin itse asiassa sanoa, että olet hyvin aito. Mikä hänessä on niin erityistä? Nousisitko seisomaan hänen viereensä (vaimolle)? Tämä on niitä …



PAUL: Tule tänne.



ADAMUS: … kyynelhetkiä Crimson Circlessä (yleisö sanoo "oiiii").



DENISE: (naureskellen) Niin on.



ADAMUS: Joo. Viitsisitkö kertoa meille, mikä tekee hänestä niin erityislaatuisen sinulle?



PAUL: Hän arvostaa sitä, kuka olen, ja haluaa minun olevan se, kuka olen, niin täysin kuin pystyn.



ADAMUS: Voisiko jopa sanoa, että hän tavallaan auttoi tuomaan sinut ulos kuoresta, ulos …



PAUL: No, etsin häntä.



ADAMUS: Joo.



PAUL: Koska ne ovat asioita, joita odotin.



ADAMUS: Joo. Ja hän on auttanut sinua …



PAUL: Voi, ehdottomasti, kyllä.



ADAMUS: … ilmestymään esiin ja laajentumaan ja sallinut sinun olla sinä …



PAUL: Kyllä.



ADAMUS: … mikä ei ole ollut kovin yleistä elämässäsi.



PAUL: Ei (naureskellen).



ADAMUS: Sitä ei kovin paljon. Mahtavaa. Suutelisitko häntä huulille? (Yleisö sanoo "oiiii", kun hän suutelee vaimoa intohimoisesti)



LINDA: Oi! Kiva suudelma! (Yleisö taputtaa) Oi!



ADAMUS: Kyllä.



LINDA: Nami, nami!



PAUL: Kaikkien näiden ihmisten edessä.



ADAMUS: Adamus synnyttää upean illan kahden ihmisen välille (lisää naureskelua).



LINDA: Nami, nami!



ADAMUS: Hyvä. Vielä muutama.



LINDA: Yksi vielä? Yksi vielä?



ADAMUS: Totta kai.



LINDA: Anna palaa.



ADAMUS: Aa, tervetuloa, joo. Tiesit kuitenkin, että tämä tapahtuisi.



SHAUN: Tietenkin.



ADAMUS: Tiesit sen.



SHAUN: Kyllä.



ADAMUS: Jep.



SHAUN: Täytyisi sanoa, että äiti.



ADAMUS: Äiti, mielenkiintoista.



SHAUN: Joo, joo. Hänen nimensä on Janet.



ADAMUS: Joo-o.



SHAUN: Ja hän oli katalyytti alkaessani 14-vuotiaana todella …



ADAMUS: Vau. Alkaessasi … puberteetin?



SHAUN: Henkisen polun.



ADAMUS: Ai, henkisen polun, okei.



SHAUN: No, senkin.



ADAMUS: Okei. Henkisen polun, oikeasti? Hän kannusti sinua siinä.



SHAUN: No, joo. Todella vaikeana aikana hän puuttui asiaan … Hän meditoi ja hänellä oli oma tapansa kulkea omaa henkistä polkuaan ja hän kehotti minua harkitsemaan hänen tapaansa tehdä se.



ADAMUS: Mielenkiintoista. Hän ei pakottanut sitä sinulle?



SHAUN: Ei, hän vain kehotti.



ADAMUS: Vau, joo. Kertoiko hän sinulle St. Germainista?



SHAUN: Ei. Olen pahoillani.



ADAMUS: Joo. Se on ok.



SHAUN: Ja sitten me tavallaan täysin …



ADAMUS: Kertoiko hän sinulle Tobiaksesta?



SHAUN: Ei, ei hän kertonut. Hän on … Lazaris (hän naureskelee).



ADAMUS: Kertoiko hän sinulle … Lazariksesta. Voi, nouseminen …



SHAUN: Lazaris.



ADAMUS: Okei, Lazaris.



SHAUN: Kyllä.



ADAMUS: Okei.



SHAUN: Se siis oli – hän on …



ADAMUS: En nimittäin kilpaile.



SHAUN: Et, ymmärrän.



ADAMUS: En ole vaaliehdokkaana (naurua).



SHAUN: No, sinä voitit. Olen täällä. Siis … (hän naureskelee)



ADAMUS: (naureskellen) Jee! Kiitos. Hän siis antoi sinulle hyvin turvallisen paikan.



SHAUN: Kyllä.



ADAMUS: Hän kannusti sinua, ei vain älyllisesti, vaan hän kannusti myös sydäntä, joka sinulla on hyvin avoin.



SHAUN: Mm hmm.



ADAMUS: Ja tuntuuko sinusta, että tunsit hänet toisessa elämässä?



SHAUN: Monessa.



ADAMUS: Mikä suhde oli yhdessä viimeaikaisemmassa elämässä?



SHAUN: Meillä oli kummallakin kokemus … kumpikin sai oivalluksen – niin sitä kai kutsuttaisiin – missä olin eräässä kylässä hänen kanssaan. Luulen, että se oli Puolassa, ja minulla oli hyvin järkyttävä kokemus, jossa vaimoni jätti minut, ja hän oli luullakseni äitini tuossa samassa elämässä. Ja tavallaan lähdin metsään ja jätin hänet, lähdin kylästä kokonaan.



ADAMUS: Aivan.



SHAUN: En ole varma, mitä sen jälkeen tapahtui, mutta me …



ADAMUS: Ei, emme mene siihen …



SHAUN: Joo. Emme mene siihen.



ADAMUS: Joo.



SHAUN: Mutta yhdistyimme tuossa yhteisessä kokemuksessa ja se oli katalyytti siihen, että meistä tuli tavallaan ystäviä tässä elämässä. Olimme näytelleet äitiä ja poikaa pitkään.



ADAMUS: Aivan, aivan.



SHAUN: Ja sitten jonkin ajan kuluttua tavallaan transformoimme sen ja näimme toisemme sielusta sieluun.



ADAMUS: Aivan.



SHAUN: Ja se oli todella voimallista.



ADAMUS: Mielenkiintoista. Hyvä. Lähettäisitkö hänelle vain siunausta nyt?



SHAUN: Ehdottomasti.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



SHAUN: Hän katselee. Hei, äiskä.



ADAMUS: Eivätkä sudet syö sinua tässä elämässä, takaan sen (yleisö sanoo "ai!")



SHAUN: Kiitos. Joo, tiesin … okei. Hänen täytyi sanoa se, joo.



ADAMUS: Se oli pimeä ja kylmä yö ilman ruokaa. Joo, yksi noista. Mutta voimme nauraa sille – hah-hah-hah-hah-haa! Joo. Se olisi mahtava tarina! Kun pääset Ylösnousseiden mestareiden klubiin – "Ette usko, mitä minulle tapahtui."



SHAUN: Voimme siis käyttää aiempia elämiä?



ADAMUS: Joo, joo. Voitte käyttää aiempia elämiä, joo, voitte käyttää kaikkia elämiä. Voitte keksiä muutaman elämän, jos on pakko (lisää naureskelua). Seuraava. Tervetuloa. Kuka on ollut läheisin sinulle tässä elämässä?



YASMINA: Ensinnäkin haluan kiittää sinua. Haluan ilmaista kiitollisuuteni, tarttua vain hetkeen ja ilmaista sen.



ADAMUS: Hengitän sen sisään.



YASMINA: Hänen nimensä oli Charry.



ADAMUS: Mm hmm.



YASMINA: Hän oli opettajani.



ADAMUS: Joo.



YASMINA: Ja …



ADAMUS: Elämätyyppinen vai koulutyyppinen opettaja?



YASMINA: No, henkinen opettaja.



ADAMUS: Henkinen opettaja.



YASMINA: Joo.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



YASMINA: Ja …



ADAMUS: Kertoiko hän sinulle St. Germainista?



YASMINA: Ei (vähän naureskelua).



ADAMUS: Okei. Minä vain …



YASMINA: Ei, ei.



ADAMUS: … testailen sitä.



YASMINA: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Koska jos asetun ehdokkaaksi virkaan, haluan tietysti tietää, että monet ihmiset ovat tietoisia minusta. Mutta en pärjää kovin hyvin. En ehkä asetu ehdokkaaksi (lisää naureskelua).



YASMINA: Mutta luulen, että huono maine menee nyt, tunnen sen todella.



ADAMUS: Luulet, että maine …



YASMINA: Koska minulla oli tavallaan pikku juttu St. Germainin kanssa.



ADAMUS: Joo.



YASMINA: Luulen, että se oli vain ihastumista.



ADAMUS: Joo-o. Mutta luulet, että maine on nyt ok?



YASMINA: Ei, ei. Se lähtee. Se …



ADAMUS: Ai, huono maine.



YASMINA: Paljastut nyt siksi, kuka olet.



ADAMUS: Joo. Luulet siis, että minun oli hyvä muuttaa nimeni Adamus Saint Germainiksi – tavallaan huijatakseni kaikkia? (Naurua)



YASMINA: Kyllä, kyllä, ehdottomasti.



ADAMUS: Joo. Joo! (Adamus naureskelee) Hyvä. Siis läheisin henkisellä tavalla?



YASMINA: Luulen, että kaikilla tasoilla.



ADAMUS: Kaikilla tasoilla.



YASMINA: Eikä se ollut pelkkää auringonpaisetta ja kaunista, ja oli paljon tappelua ja oli paljon muokkaamista.



ADAMUS: Mistä tappelussa oli kyse?



YASMINA: Luulen, että se liittyi feminiinisen jumaluuden rooliin, jonka en tuntenut olevan edustettuna riittävästi hänen opetuksessaan.



ADAMUS: Hyvä.



YASMINA: Mutta kenties minä – tarkoitan, että hän oli itse hyvin tasapainossa, mutta minusta tuntui, että … tai en ottanut rooliani siinä mielessä henkisenä olentona.



ADAMUS: Kyllä. Se on hyvä juttu. Se on hyvä juttu. Autoit tuomaan sen sisään.



YASMINA: Joo. Ja minusta tuntuu, että tapahtui itse asiassa yhteensulautuminen. En tunne, että on – vaikka häntä ei enää ole, tunnen hänet läheiseksi.



ADAMUS: Voi, hän on vielä enemmän sitä. Mutta tarkoitan, ettei hän ole vain täällä.



YASMINA: Siis minusta ei tunnu tavallaan, että siinä on oikeasti eroa, vaikka tunnenkin tuon puumerkin edelleen, erilaisen …



ADAMUS: Kuuletko hänet, tunnetko hänet maisemissa?



YASMINA: Joo.



ADAMUS: Ehdottomasti hän on. Ja miten ajattelet minun pärjäävän maskuliini-feminiinitasapainossa?



YASMINA: Luulen, että … Pidän siitä miesaspektista, joka sinulla on.



ADAMUS: Voi, kiitos. Kiitos.



YASMINA: Pidän siitä todella. Ja tunnen, että jossain mielessä otat tuon roolin.



ADAMUS: Kyllä (naurua, kun hän tepastelee vähän).



YASMINA: Ei, vaan se on kuin …



ADAMUS: Minulla on feminiininen puoli, mutta …



YASMINA: Kyllä. Sitä minä sanon.



ADAMUS: Cauldre on vähän haluton …



YASMINA: Luulen, että maskuliinisuus tarvitsee paljon enemmän tukea vapautumisessa – miten sitä sanotaan – vapautunut maskuliinisuus.



ADAMUS: Joo, vapautunut maskuliinisuus.



YASMINA: Se tarvitsee paljon enemmän kuin feminiinisyys.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Niinpä aion tehdä Adamuksen haavan …



YASMINA: Kyllä, jotain sellaista (hän nauraa).



ADAMUS: … anteeksi, Aatamin (Adamin) haavan! (naurua) Hyvin pian tulee Aatamin haava. Puhumme maskuliinisesta haavasta. Tobias puhui tietysti paljon feminiinisestä haavasta, Isiksen haavasta. Mutta he ovat kumpikin haavoittuneita, ja se on tärkeä vapauttaa. Emme mene uhrijuttuihin, vaan vapautamme. Ja se kenties tekisi minusta paremmin tunnetun ympäri maailmaa, kenties enemmän miehiä alkaisi tulla mukaan.



YASMINA: Toivon sitä, kyllä.



ADAMUS: Joo, joo. Kyllä, kiitos. Kiitos. Vielä yksi.



LINDA: Okei, vielä yksi.



ADAMUS: Vielä yksi.



LINDA: Vielä yksi. Sen on oltava takarivistä. Katsotaanpa. Okei.



ADAMUS: Oi! Tunnen tuon mikrofonin laskeutuvan nyt. Tiesit, että se oli tulossa. Tervetuloa. Olen iloinen, että olet täällä.



AMINTAS: Okei.



ADAMUS: Joo.



AMINTAS: No, läheisin ihminen minulle oli isä. Hänen nimensä oli Adimee.



ADAMUS: Ja miksi hän oli sinulle läheisin? Mikä teki hänestä niin erityislaatuisen elämässäsi?



AMINTAS: Koska hän aina kannusti minua tekemään asioita.



ADAMUS: Kyllä.



AMINTAS: Eikä vain ammatillisesti, vaan myös henkisesti ja älyllisesti. Hän oli paras ystäväni.



ADAMUS: Vaikea kysymys. Vaikea kysymys. Tunnetko, että tuotit hänelle jollain tavalla pettymyksen, ei täysin mutta jollain tavalla?



AMINTAS: (huokaa) Joo, joskus tunnen.



ADAMUS: Joo.



AMINTAS: Joskus.



ADAMUS: Hän oli sinulle suuri mentori. Suuri ihminen toiveiden täyttämisen kannalta, ja joskus on … Ja hän haluaisi sinun tietävän, että hän yritti vain saada parhaan irti sinusta. Mutta kyse ei ole yrityksestä elää hänen odotustensa mukaisesti. Kyse on sinun sallimisesta, parhaasi tulemisesta esiin. Sen hän vain yritti tehdä, joo.



AMINTAS: Okei.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos kovasti.



LINDA: Oi! Vielä yksi viimeinen.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



LINDA: Vielä yksi viimeinen.



ADAMUS: Tuskin maltan odottaa.



LINDA: Näin vähän hämmennystä, mutta olen varma, että selvität tiesi siitä läpi.



ADAMUS: (naureskellen) Siis Jean (ranskalaisittain ääntäen, hän on pukeutunut mieheksi), haluaisitko tulla tänne eteen? Joo, hän teeskentelee olevansa kiireinen kaikkien säädinten kanssa ja …



JEAN: Täytyykö minun?



ADAMUS: Joo, joo. Haluatko siis tulla tänne eteen?



LINDA: Hänet voitaisiin laittaa kameraan.



ADAMUS: Okei, nousisitko seisomaan. Mahtavaa, kiitos. Ja tämä on todella vaikea kysymys, koska …



LINDA: Hyvä show.



ADAMUS: … monet ihmiset tuntevat sinut. Monet perheenjäsenesi istuvat todella lähellä ja kuuntelevat (muutama naurahdus). On siis painetta. Kuka on ollut läheisin sinulle tässä elämässä?



JEAN: (pitäen tauon) Se on vaikea kysymys.



ADAMUS: Se on Adamus-kysymys.



(Hän pitää taas tauon)



Eee, menet aivoihisi. Vedä syvään henkeä. Sulje silmäsi hetkeksi. Vedä syvään henkeä. Tiedät jo vastauksen. Ajattelit sitä jo itseksesi, kun istuit siellä takana. Ja jos et halua kertoa, niin se on ok.



JEAN: Minun täytyy sanoa, että se on ollut Cauldre.



ADAMUS: Aa.



JEAN: Vain henkisenä …



ADAMUS: Nyt Cauldre punastuu! (Adamus naureskelee)



JEAN: Joo, sitä on tavallaan outoa sanoa, mutta se on vain siksi, että on ollut suuri mielten kohtaaminen, niin turvallinen paikka, niin ikivanha ystävyys ja on aina ymmärrys.



ADAMUS: Luoko hän turvapaikan sinulle? Tämä on todella outoa (naurua). Hetki vain, minun täytyy päästä eroon hänestä (lisää naurua, kun Adamus hätistää Cauldren pois). Luoko hän turvallisen paikan?



JEAN: Kyllä.



ADAMUS: Vaatiiko hän sinulta?



JEAN: Voi, kyllä.



ADAMUS: Voi, kyllä. Okei, hyvä. Ja tuntuuko sinusta, että tunnette toisenne aiemman elämän perusteella?



JEAN: Ehdottomasti.



ADAMUS: Hyvä. Ja miten tunnet menneisyyden – miten yrittäisin sanoa tämän – kehittyneen täksi elämäksi? Miten se on tullut esiin, mitä oli toisissa elämissä?



JEAN: Syvä luottamus, keskinäinen ymmärrys suunnasta, sitoutuminen, syy että olen täällä, että olemme täällä ja työ, mitä teemme. Se on upeaa ystävyyttä.



ADAMUS: Joo. Ja jos voisin lisätä siihen vähän, ennen kuin tuon hänet takaisin, niin te kumpikin valitsitte: "Se on tämä, kaikesta riippumatta. Teemme sen yksilöinä, mutta olemme täällä myös palvelemassa toisia, ja se on tämä." Ei enää odottamista, kuten monet teistä tekivät. Odotitte ja sitten potkitte itseänne. Odotitte, vaikka olisitte voineet valita valaistumisenne muutama elämä sitten. Se on tämä. Ja se oli hyvin suuri sitoutuminen.



JEAN: Ehdottomasti, kyllä.



ADAMUS: Ja se tapahtuu. Hyvä.



JEAN: Kyllä.



ADAMUS: Kiitos.



JEAN: Kiitos.



ADAMUS: Okei. Voit tulla takaisin (Cauldrelle). Hyvä.



Vedetään nyt kunnolla syvään henkeä. Kaikki vastaukset olivat itse asiassa upeita. Kaikki vastaukset. Se sai jokaisen teistä, teidät kaikki pysähtymään hetkeksi.



Ihmissuhteet



Ei ole mitään vastaavaa kuin suhteet tällä planeetalla. Ei ole mitään sellaista. Ei missään muussa ulottuvuudessa, ei millään muulla asutulla planeetalla ole mitään ihmissuhteen kaltaista. Siinä on hyvin monia tasoja. On tunteita. On seksiä. On jakamista ja välittämistä. On … Suuren yksinäisyyden keskellä suhde – läheinen suhde jonkun kanssa – saa teidät ainakin vähän tuntemaan, että te ette ole yksin. Ihmissuhteet ovat parhaita ja vaikeimpia.



Ihmissuhteet, jokainen niistä – on se sitten äitinne kanssa, on se sitten isänne kanssa, jokainen suhde – on myös kuin kitkaa, jännitettä ja ristiriitaa. Jokainen läheinen suhde saa lopulta toisen ihmisen tuomaan jotain ulos teissä ja te tuotte jotain esiin hänessä. Suhteen, edes hyvän suhteen, määritelmä ei ole pelkkää hauskanpitoa ja pelejä. Menette syvälle toisten ihmisten kanssa, vaikka on pimeitä ja kamalia hetkiä.



Useimmat teistä puhuivat vain hyvästä läheisestä suhteesta, olettivat vain sellaista, mutta jotkut suhteet ovat vaikeita. Ne ovat olleet rankkoja. Teillä on saattanut olla hyvin, hyvin vaikea äiti tai isä tai ystävä, joka petti teitä syvästi. Se on silti läheinen. Se antoi silti joitain parhaista kokemuksista elämässänne – ei oppitunteja, vaan kokemuksia. Koko luomakunnassa ei ole missään vastaavaa, kuin ihmisten välinen suhde.



Siinä määrin, että ihmiset tulevat niin läheisiksi, niin yhdistyneiksi energeettisesti, fyysisesti ja psyykkisesti, kaikin muin tavoin niin yhdistyneeksi, että heistä tulee riippuvaisia, riippuvaisia toisistaan. He seuraavat toisiaan elämästä toiseen. Mutta enemmän murhia tapahtuu ystävien ja perheen kesken kuin mistään muusta syystä, paitsi kenties hyvin suuri sota. On murhia. Miten siis ihmiset voivat suhteissaan olla niin läheisiä, voivat jakaa niin paljon ja rakastaa niin syvästi, mutta myös taistella toistensa kanssa ja myös lopulta joskus jopa tappaa toisensa?



Ihmissuhteet ovat ehdottomasti kiehtovia. Ja itse asiassa paras vastaus, ei ainoa vastaus, vaan paras vastaus tuohon kysymykseen tuli sinulta, rakkaani (Tiffany). "Se olen minä. Se olen minä." Mutta kyseenalaistin sinut siinä parista syystä: varmistaakseni, että tunsit oikeasti niin. Varmistaakseni … Muuten, jos koskaan käsken teitä menemään kontillenne ja konttaamaan huoneen takaosaan kuin koira, käskekää minun … (naurua) Käskekää minun lopettaa sen sanominen teille. Käskekää minun lopettaa, kiitos. Ja kyseenalaistan sinut, koska haluan nähdä, tunnetko todella niin vai onko se jokin mielen juttu, jokin makyo-lause. Ja sinä tunsit sen. Tiesit sen. Mutta kyseenalaistin sinut ja sanoin: "Mutta eikä tuo ystävä, tuo minä-ystävä, ole joinain päivinä kuin pahin vihollinen, joka sinulla on koskaan ollut?"



Läheisin suhde joka teillä on koskaan ollut – ehkä ette vielä oivalla sitä – on itsenne kanssa. Teillä on ollut paljon muita upeita ja joitain kamalia suhteita, mutta lähin suhde joka teillä koskaan on, on itsenne kanssa. Ette ehkä ole oivaltaneet sitä, koska suuri osa itsestä suljettiin. Ja tänään tuomme mestarin esiin. Tuomme mestarin sisään ja löydätte, oivallatte, että se on läheisin ja paras ystävä, joka teillä on koskaan ollut ja tulee koskaan olemaan.



Ihmisillä on paljon suhteita elämässään – paljon suhteita, paljon ystäviä, paljon perheenjäseniä. Monet niistä eivät ole kovin syviä. Teillä on tuttavia, paljon ihmisiä jotka tiedätte, mutta miten monen ihmisen kanssa voitte oikeasti jakaa elämänne intiimeimmät ja herkimmät osat? Vaikka olisitte ollut naimisissa jonkun kanssa 20, 30 vuotta, teissä on edelleen osia, joita ette jaa, jotka pidätte edelleen piilossa, kätkettynä, ja se on ok.



Päädytte havaitsemaan, oivaltamaan, että läheisin suhde on itsenne kanssa, ihmisitsen ja mestarin välillä. Kaikki on sinä, kaikki on samaa – kyse on saman eri ilmaisuista, eri perspektiiveistä.



Ihmisolentona vietätte monta, monta yksinäistä vuotta, tai ainakin on havainto yksinäisyydestä. Vaikka tekisitte joka päivä töitä toisten kanssa, vaikka teillä olisi lapsia ja suuri suku ja kaikkea muuta, on paljon yksinäisyyttä, paljon aikaa itseksenne, omissa ajatuksissanne, omassa maailmassanne, usein miettien, oletteko hullu.



On ollut vaikeaa olla tuossa yksinäisessä maailmassa. Ja monta vuotta sitten kun Tobias tuli ja alkoi puhua ja työskennellä kanssanne sanoen: "Ette ole koskaan yksin", monet teistä hahmottivat sen tarkoittavan vain, että hän on teidän kanssanne tai oli toisia enkeliolentoja. Mutta hän tarkoitti kaiken aikaa, jo monta vuotta sitten, että te ette ole koskaan yksin – olette itsenne kanssa. Ei ole vain ihmisitse. Olemme nyt ja-tilassa. Ja. Ei ole vain ihmisitsenne.



Mestari



Tänään puhun vähän ja sitten teemme merabhin, ja vain teemme sen. Tuo mestari on täällä. Mestari on aina ollut siinä. Ja käytän sanaa "mestari". Olen vähän varovainen käyttämään termiä "jumalainen olento", koska yhtäkkiä saatte harhakuvia suurista kultaisista enkeleistä, joka tulee sisään. Käytän "mestaria" tarkoittamaan sitä, joka on ajaton, joka on menneisyydessä ja nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, on aina aina ollut siinä, ei koskaan jossain muualla. Ja taas kerran, kun käytän sanaa "jumalainen", näen, minne menette – "Oi, se on tuo jumalainen olento tuolla kaukana." Mestari on aina ollut täällä, aina.



Mestari on se, joka ei ole kiinni kaikessa ihmisdraamassa ja –traumassa. Mestari on se, joka on täydellisessä sallimisessa. Mestari oivaltaa, ettei ole kuolemaa. Mestari oivaltaa, että paljon energiaa jää jumiin ihmiseen, muttei mestariin.



Mestari ei ole opetellut ulkoa Wikipediaa tai kaikkia tietosanakirjoja. Mestari ei tiedä kaikkia yksityiskohtia. Siis ihminen, pääse siitä yli. Älä odota meneväsi mestarin luo kysymään: "Mestari, miten paljon Maa painaa?" Mestari ei välitä, eikä sen tarvitse tietää, se ei kuljeskele kaikkien yksityiskohtien kanssa katsoen tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Mestari on nykyhetkessä, ja se on siinä. Mestari ei tarvitse tuota kaikkea.



Älkää odottako, että mestari alkaa tehdä ihmeitä elämässänne. Älkää odottako, että mestari ratkaisee ongelmanne. Mutta mestari on paras ystävä, joka teillä on koskaan ollut. Mestari kuuntelee noita ongelmia. Mestari antaa valoa noihin ongelmiin, joita kohtaatte – ei kerro, mitä teette, vaan antaa ainoastaan valoa.



Mestari kuuntelee. Mestari ei kerro teille, mitä tehdä, tai yritä kontrolloida teitä tai mitään noita muita asioita. Mutta jos kuuntelette tuota mestaria, joka olette, jos pysähdytte hetkeksi, tunnette jotain tulevan tuolta mestarilta, perspektiivin jota ihminen ei olisi muuten ajatellut.



Tunnette niin paljon myötätuntoista rakkautta, ehdotonta rakkautta, mitä ette ole koskaan ennen tunteneet. Ja haluan teidän ymmärtävän nyt, ettei se tule Jumalalta. Tarkoitan, että se kaikki on tavallaan samaa, mutta älkää laittako sitä jonnekin muualle. Älkää antako kunniaa minulle, Jeesukselle, Jeshualle. Nuo vilaukset ja sitten pidempiaikaiset tunteet ehdottomasta rakkaudesta tulevat sinulta, mestarilta joka on aina, aina ollut siinä.



Ihminen on karkottanut mestarin pitkään yhdestä yksinkertaisesta syystä: se ei ole tuntenut olevansa sen arvoinen, se odotti lunastusta, pelastusta, täydellisyyttä tai jotain muuta. Ihminen on karkottanut sen, muttei enää. Tämä on mestarin esiintuomisen aika. Nyt alatte oivaltaa, että te ette ole enää yksi. Ette ole enää yksi. Olette, no, Linda, laskisitko täällä taululla.



LINDA: Voi, ei.



ADAMUS: Tämä on Adamus-matikkaa.



LINDA: (huokaisten) Okei.



ADAMUS: Yksi jaettuna kahdella on yksi.



LINDA: Miten isolla haluat tämän?



ADAMUS: Ota koko taulu. Se on ilmaista.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Yksi jaettuna kahdella on yksi. Myöhemmin pääsemme yhteen jaettuna kolmella, neljällä, mutta tänään on tärkeä tuo yksi, joka on "minä olen". Alatte oivaltaa, että "kaksi" on ihminen ja mestari, mutta se on edelleen yksi. Se on edelleen yksi.



Kannustimme Cauldrea puhumaan teille kaikille aspektologiasta. Aspektologia on ymmärrys siitä, miten sielu tai ihminen tai mitkä tahansa itsen osat voivat luoda aspekteja itsestään, toimivia aspekteja jotka voivat tehdä asioita, kuten ajaa autoa tai kokata päivällisen, tai pitää erossa pimeät aspekti, jotka edustavat itsen osia, jotka ovat haavoittuneet, joita ei rakasteta, joista ei välitetä.



Aspektologian tutkiminen on kiehtovaa. On henkisen psykologian ydin – pitäisi olla kaiken psykologian ydin – miten yksi voi pirstoutua ns. aspekteiksi, kuten me kutsumme, kuten Tobias kutsui niitä. Kun ymmärtää, miten voitte luoda, miten voitte oivaltaa eri aspektejanne, sillä on valtava vaikutus seuraavan askeleen ymmärtämisessä, joka on "ja" – minä ihminen ja minä mestari. Kaikki on osa "minä olen" –olemusta. Kyse ei ole kahdesta tai kolmesta erillisestä osasta, vaan ne ovat eri puolia. Ne ovat ilmaisumuotoja yhden sisällä.



Pysytte yhdessä. Ette riko itseänne. Ette jaa itseänne. Itse asiassa hyvin mielenkiintoisella tavalla integroitte itsenne.



Tässä teillä on siis ihminen – se jonka olette tunteneet erittäin hyvin tai se jota olette kokeneet ja ilmaisseet – tässä on ihminen, joka on yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt tehdä itsestään paremman, saavuttaa nirvanan, saada jonkinlaisen valaistumisen. Ihminen ei valaistu.



Ihminen on ihminen. Ihmisellä on niitä, joita ihminen pitäisi puutteinaan, mutta joita mestari ei pidä. Ihmisellä on kamppailunsa, ainakin niitä pidetään kamppailuina. Samaan aikaan teillä on mestari, joka ei pidä sitä puutteena. Ei ole kamppailuja. Ei ole ratkaisemattomia asioita. Mestari ei lataa mestarin aivoja yksityiskohdilla ja informaatiolla ja yritä aina olla ovelampi kuin ihmisjärjestelmä. Ihminen viettää suurimman osan elämästään yrittäen olla ovelampi kuin ihmisjärjestelmä. Mestari ei välitä. Mestari on vain sallimisen tilassa.



Mestari haluaa tulla sisään. Mikä tahansa sana – kuulen, etteivät jotkut ihmiset pidä sanasta "mestari". Minä satun pitämään siitä, koska kyse on mestaruudesta. Kyse on sallimisesta. Se ei merkitse, että olette perfektionisti. Se ei merkitse, että olette saaneet valmiiksi kaiken. Teistä on tullut vain olemassaolotaidon mestari. Olette itsenne mestari. Ette enää eristäydy vain ihmisnaamioonne, ihmisilmaisuunne. Osaatte sen kaiken. Ja siksi sanon, että mestari on ajaton. Se ei ole tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Tarkoitan, että se on kaikessa, mutta se on hyvin läsnä.



Rakas ihminen, mestari on tässä ja se haluaa tulla sisään, ja olet pidätellyt sitä. "En ole valmis. Jos olisin mestari, osaisin lentää ilmassa." Mestari ei välitä hittoakaan siitä. Se on egoistinen ihmisongelma. Jos haluat lentää ilmassa, nouse lentokoneeseen ja mene (vähän naurua). Se on niin yksinkertaista.



Haluatte tehdä ihmeitä, enkä sano, etteivät ihmeet ole mahdollisia, mutta ihminen haluaa rahaa, ihminen haluaa rakkautta, ihminen haluaa olla täydellinen ja nuori ja olla kuolematta koskaan. Mestari ei välitä mistään noista asioista. Mestari on täydellinen myötätunto.



Mestari nauraa aina. Mestari nauraa aina. Tuomme mestarin sisään ja saatte mielenkiintoisia ja hauskoja kokemuksia. Kuljette talossanne paljain jaloin ja yhtäkkiä iskette varpaanne suureen kiinteään puuesineeseen lattialla tai jotain vastaavaa. Ja ensimmäisenä hätkähdätte ja kumarrutte: "Hemmetin …" Pitelette jalkaanne. Ja sitten kuulette naurua, ja se on mestari. Mestari repeää siitä, ja te suututte mestarille, mutta sitten tekin alatte nauraa. Oivallatte, että se oli itse asiassa melko hiton hauskaa. Se oli melko hauskaa.



Mestari on paras ystävä, joka sinulla on koskaan, koskaan, koskaan ollut, ja sitten vielä lisää. Mestari olet sinä. Se on osasi, jota olet pidätellyt pitkään.



Mestari on syvällisen viisas, ehdottoman viisas. Mestari ei laita sinua muuttamaan asioita, ei ala ohjata elämääsi, ei tietenkään kontrolloi tai johda sitä. Mutta kun pysähdyt hetkeksi, rakas ihminen, pysähdyt vain hetkeksi ja tunnet, aistit sitä mestaria, joka olet, yhtäkkiä saat samanaikaisesti perspektiivin ihmiselämästä ja mestarielämästä, jota sinulla ei ole koskaan ennen ollut.



Olette kulkeneet tavallaan … Puhumme tästä maskuliini-feminiiniepätasapainosta – se menee pois teillä. Sillä ei ole enää merkitystä. Olette todella melko kaukana sen yli. Itse asiassa käytämme Adamuksen haavaa – Aatamin haavaa! (naurua) – tavallaan sen yli menemiseen. Todellinen ongelma ei ole maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välisen tasapainon puuttuminen – kyse on ihmisestä ja mestarista, ihmisestä ja "minä olen" –olemuksesta. Sen tuomme tasapainoon.



Merabhissamme pyydän sinua, ihminen, tekemään yhden asian ja vain yhden asian – päästämään/sallimaan mestarin elämääsi. Et tee sitä pakottamalla tai anomalla. Et tee sitä rukoilemalla tai veisaamalla. Ei ole mantraa. Meillä ei ole mitään Mestari-öljyjä sen tuomiseksi sisään. Se on pelkästään: "Olen tässä. Olen tässä." Se on siinä. Se on sallimista. Se on sallimista, ja sitten niin on. Niin on.



Nyt sanon sen ja ihminen kävelee ulos täältä sanoen: "Voi, minusta tuli viimeinkin mestari." Ja huomenna menette …



SART: Joo.



ADAMUS: Joo, joo, joo, joo (naurua). Ja sitten tapahtuu se, mitä tapahtui juuri täällä. Ihminen sanoo: "En tiedä. Oliko se vain yksi …" Ja sitten kuulette naurua.



Tunnistatte aluksi mestarin tuosta naurusta, joka tulee läpi. Se en ole minä. En nauraisi teille! (Vähän naureskelua, joku sanoo "varmaan!") Se ei ole henkioppaanne. Se ei ole mikään muu. Se on mestari sisällänne, ja se on täysin valmis. Se ei pidättele, te pidättelette. Se on täysin valmis olemaan elämässänne. Ei vain tavoite, ei vain mielikuvituksenne keksintöä – se on täällä ollakseen totta. Se on täällä ollakseen totta. Puhun enemmän tulevissa sessioissamme siitä, mitä mestari on ja ei ole. Mutta nyt tietäkää, että se on paras ystävä, jonka voisitte koskaan kuvitella. Myötätuntoisin, hyväksyvin, läheisin ystävä, ja mestari on ollut aina täällä.



Kuljette mestarin kanssa tästä eteenpäin. Kuljette mestarin kanssa tästä eteenpäin. Tästä syystä olette täällä ja tästä tässä sarjassa on kyse – transhumaani, transformoituminen pelkän ihmisen yli – ja se tuntuu hyvin kummalliselle. Ihmisenä se tuntuu hyvin kummalliselle. Teistä tuntuu – en tiedä, miten sitä kutsutaan? Bipolaariselta. Teistä tuntuu kaksijakoiselta (vähän naurua). Teistä tuntuu joskus – yritän kuvata sitä – on alussa aikoja, kun kuljette mestarin kanssa ja mestarina, kun kaikki on tavallaan huteraa, kuten Kuthumi sanoi. Missään ei ole ensin tolkkua, koska olette niin tottuneet olemaan tietoisuudessa, rajoittuneessa tietoisuudessa ihmisenä – ihmisajatukset, ihmistunteet, ihmisroska – että yhtäkkiä tämä toinen olemus, joka olet sinä, tuntuu kummalliselta. Se tuntuu sinulta toisinaan ja sitten se ei tunnu sinulta toisinaan. Ja toisinaan se tuntuu sinulta ja ei sinulta samaan aikaan.



Ihmisen on vaikea olla moniaistinen, moniulotteinen. Siksi sanoin puhuessamme vaaleista, ettei ihminen halua oikeasti muutosta. Hän haluaa vain vähän lisää sirkusta ja vähän lisää leipää, ja näin on vastustusta. Siis ihminen, ymmärrä jo, että on vastustusta. Sinusta tuntuu oudolta kehossasi, koska kehossa ei ole nyt vain ihminen. Sinulla on mestari kehossasi.



Mestari ei vain kulje rinnallasi tai pari metriä takanasi – ehdottomasti ei takanasi. Mestari on kehossasi, silmissäsi ja se tuntuu vähän oudolta – "Miten ihmeessä asiat eivät näytä samalta? Miten ihmeessä näen epäselvästi kahtena?" No, koska sinulla on nyt mestari siellä. "Ja." On siis vähän epäselvää.



Eikä mestari ole tottunut nukkumaan paljon yöllä (muutama naurahdus). Ihminen pitää nukkumisesta. Ihminen pitää todella nukkumisesta. Eikö se ole hassua? Annatte kaiken itsestänne ollaksenne tällä planeetalla, käytte läpi syntymän, ja mitä te sitten teette? Nukutte elämänne pois! (Lisää naureskelua) "Olen todella väsynyt. En kestä enää. Menen nukkumaan." Se on kuin ostaisi lipun elokuviin ja sitten nukahtaisi siellä! (Lisää naurua) No, teiltä menee elokuva ohi. Niinpä mestari ei halua välttämättä nukkua. Mutta kun ihminen herää keskellä yötä, valittaen ja vaikeroiden, koska ei saa unta, se on hyvä aika käydä kivaa keskustelua mestarin kanssa. Kiitos, rakas Linda (hän antaa nenäliinan). Se kaikki saa minut haluamaan itkeä ja aivastaa.



LINDA: Tarvitset kaksi.



ADAMUS: Tälle ystävyydelle.



LINDA: Tarvitset kaksi.



ADAMUS: Minulla on paljon, kiitos.



LINDA: Yksi ei riitä (muutama naurahdus).



ADAMUS: Olen valmis (hän niiskuttaa ja nappaa toisen nenäliinan).



Se on siis vähän kummallista ihmiselle. Vähän kummallista tosiaan, koska yhtäkkiä et ole vain yksi ihminen. Yhtäkkiä sinulla on mestari. Ja mestari olet sinä, ja se ihmisen on todella kummallista tajuta. Yrität laittaa mestarin eri olentoon, joksikin muuksi kuin sinä, mutta se on sinä. Ja sitten hämmennyt ja sinulla on yksi noista – Tiffany – huonoista ystäväpäivistä itsesi kanssa. Tuo huono ystäväpäivä oli, kun mestari alkoi tulla sisään ja ihminen ihmetteli: "Mitä helvettiä tapahtuu?" ja ihminen kyseenalaistaa sen sallimisen sijasta. Siinä kaikki, mitä tapahtui sinulle – "Mikä minussa on vikana?" Mestari on ovella ja se potkaisee sen melko pian sisään, jos et päästä sitä sisään ja olemaan elämääsi.



TIFFANY: Antaako mestari minun nukkua nyt? (Naurua)



ADAMUS: Ei, mestari ei anna sinun nukkua. Mutta tässä on mielenkiintoinen perspektiivi. Ihminen: "Voi, haluan nukkua. Haluan nukkua 10 tuntia." Mestari ei tarvitse unta, eikä itse asiassa ihminenkään.



Sekoaminen



Yhtäkkiä siis sekoatte, ja tästä sanasta tulee tavallinen sanastossanne – seota. Ei näyttää keskisormea (suom. huom. samantyyppinen ilmaus), vaan seota. Siksi on ollut tärkeää käsitellä vuosia, vuosia sitten sellaisia asioita kuin aspektologia ja kehottaa monia ihmisiä lähtemään Crimson Circlestä, koska raja neuroosin, psykoosin ja monien muiden henkisten sairauksien ja mestarin välillä ei ole kovin kaukana.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Ei, oikeasti ei ole. Yksilö on tasapainossa hetkessä, maadoittunut, mutta myös pää pilvissä – voitaisiin sanoa – maadoittunut ja pää pilvissä, kun taas neuroosi, psykoosi, masennus ja jotkut muut asiat ovat vanhan järjestelmän hajoamista.



Useimmat teistä ovat käyneet läpi sen. Vanhat järjestelmänne ovat poissa. Se oli vaikeaa. Se oli todella vaikeaa. Mutta ne ovat suurimmalta osin poissa. On vähän jäämää, mutta pyydämme mestaria auttamaan sen siivoamisessa.



Tulee siis olemaan mielenkiintoista. Sekoatte ja yhtenä hetkenä kiroatte, koska ette saa nukuttua tarpeeksi, ja seuraavana hetkenä mestari makaa tuossa sängyssä ja on innoissaan maatessaan sängyssä täysin hereillä. Mestari ei halua nukkua. Mestari haluaa elää. Ihminen haluaa nukkua ja unohtaa kaiken.



Tunnette siis valtavaa ristiriitaa jonkin aikaa. Nousette ylös aamulla ja osa teistä on väsynyt ja osa teistä on täysin hereillä ja valmiina elämään. Teillä on aikoja, jolloin ihmisen on nälkä ja se haluaa syödä lehmän puolikkaan, kun olette tehneet "lehmän kaatamista" – pääskää sen yli! (naurua) – ja toisaalta mestarilla ei ole ruokahalua. Ja ihmettelette: "Onko minulla nälkä vai ei?" ja vastaus on "kyllä". Kyllä.



Saatte uuden suhteen itsenne kanssa. Menette naimisiin itsenne kanssa ja mestarin kanssa, samanaikaisesti, ja tämä on erittäin hyvä uutinen. Erittäin hyvä uutinen. Erittäin hyvä, että olemme Transhumaani-sarjassa. Mutta kerron teille nyt, että ihmisestä se tuntuu kiusalliselta. Sekoatte – yhtenä hetkenä nauratte, seuraavana itkette. Ette ole tulossa hulluksi, tuotte vain mestarin esiin. Ihminen tuolla itkee kaatunutta maitoa, ja mestari täällä nauraa niin, että melkein putoaa tuolilta, koska maidon kaatuminen on hassu asia! Se oikeasti on. Ylösnousseiden mestarien klubissa ei voi kaataa maitoa. Se ei kaadu. Kokeilimme. Yritimme kaataa sitä, mutta se ei kaadu. Ei ole mitään itkettävää (vähän naureskelua).



Ihminen menettää työpaikkansa, ja mestari taputtaa, juhlii ja tanssii kadulla. Ja ihminen sanoo: "Voi, mutta entä rahani ja vuokrani?" ja mestari sanoo: "Emme tarvitse rahaa. Emme tarvitse edes taloa." Ja ihminen ihmettelee: "Mikä helvetin vika minussa on?" Ihmisellä joka on tottunut kontrolloimaan elämänsä jokaista pikku osaa ja olemaan sellaisten asioiden kontrollissa kuin aika ja paikka ja massatietoisuus, on vaikeaa mestarin, "minä olen" –olemuksen kanssa, joka ei oikeasti välitä näistä asioista. Se ei oikeasti välitä. Ei niin, että mestari on laiska tai välinpitämätön, vaan nämä asiat ovat hyvin epäolennaisia. Ja mestari nauraa, kun ihminen kiroaa.



Muuten, tästä tulee mahtavaa materiaalia kirjoihin ja elokuviin ja kaikkeen muuhun – "Mestari ja minä."



Teemme merabhin aivan hetken kuluttua, mutta puhun tässä ihmiselle. Olet pyytänyt muutosta. Nyt se on täällä, ja pyydän sinua vain sallimaan sen. Älä estä sitä. Äläkä ota sitä vähitellen. Älä sano: "Okei, tänään tuon mestarin esiin 14.5% ja huomenna näen, millaista se on." Se on mestari tai ei mestaria.



LINDA: Hmmm.



ADAMUS: Se on sallimista tai ei. Ja sanon tämän, koska jotkut teistä kokeilevat – "No, katson, millaista on tänään, ja sitten palaan asiaan huomenna." Siinä kohtaa se sattuu. Siinä kohtaa se on vaikeaa. Siinä kohtaa teette ihmisitsellenne suuren karhunpalveluksen ajattelemalla: "No, kokeilemme sitä." Nimittäin se on kuin … Cauldre kertoo minulle, että on näitä – en voi uskoa, että tätä tehdään maan päällä. Hän kertoo minulle noista ihmisistä ruokakaupoissa, jotka antavat ilmaista ruokaa nähdäkseen, ostatteko sitä. Me emme ota tässä vain näytettä paikallisessa ruokakaupassa ja katso, pidättekö siitä. Kaivaudutte siihen. Päästätte mestarin sisään.



Jos ette halua, jos olette hermostunut, teidän on parempi lähteä. Tarkoitan, että teidän on parempi palata tähän shoudiin toisena päivänä, toisena vuonna, toisessa elämässä. Teidän on parempi tehdä niin. Mutta jos aiotte tehdä sen, tuokaa mestari esiin.



No niin, tässä tulemme tuohon vanhaan ihmisristiriitaan. Olette halunneet sitä. Olette toivoneet sitä. Se on syy, miksi olette tällä planeetalla, ja nyt se on tässä. Ja yhtäkkiä tavallaan sanotte: "Huh! Voi, en tiedä. Juku, minulla on tämä projekti. En ole saanut valmiiksi syyspuutarhanhoitoani vielä." Kutsukaa mestari syyspuutarhanhoitoon kanssanne! Mitä merkitystä sillä on?



Mestaria joka olette, ei ole toivotettu tervetulleeksi tai päästetty ihmiselämäänne. Niinpä mestari, vaikka se on sinä, ei ole tavallaan tehnyt paljon asioita. Se on hiton innostunut puutarhanhoidosta, kokkaamisesta, ja teistä tuntuu todella kummalliselle – "Istun tässä keittämässä munia kattilassa. Miksi olen niin hemmetin innostunut siitä? Olen tehnyt sen tuhansia kertoja." Mutta mestari ei ole. Mestari ei ole käynyt kunnon pitkällä fyysisellä kävelyllä ja yhtäkkiä tavallaan sanotte: "En pidä kävelemisestä, mutta yhtäkkiä kävelen. Mitä tapahtuu?" Tuotte mestarin esiin.



Ette mene ihmisestä portaita ylös ja sitten ole mestari. Olette ihminen ja mestari. Yksi jaettuna kahdella on edelleen yksi. Löydätte nyt, että olette moni-ilmaisua. Olette eläneet ihmisilmaisussa, ihmiskamppailujen, ihmistraumojen ja ihmisrajoitusten kanssa. Se on upeaa. Osa siitä jatkuu, mutta nyt teillä on mestari siinä. Se muuttaa koko perspektiivin. Silloin opitte nauramaan itsellenne, koska nauratte itsellenne. Mestari nauraa ihmisen heikkouksille. Silloin alatte saada tarinoitanne kasaan Ylösnousseiden mestareiden klubia varten. Silloin nauratte, kun pudotatte vasaran varpaallenne ja tavallaan sanotte: "Auu!" Ja sitten kuulette tätä naurua.



Mestari on – autoin Cauldrea hänen artikkelissaan vähän – paras ystävänne ja suurin kiusanne. Ja mielenkiintoista on, että kun sanon teidän sekoavan – tarkoitan, että menette yhden hetken ihmisoivalluksesta seuraavan hetken mestarioivallukseen – mutta todellisuudessa teillä on myös kumpikin oivallus samanaikaisesti. Kumpikin samanaikaisesti. Ei olla vain ihminen ja sitten mestari. Alatte kävellä, elää, hengittää – huomaatte sen … Pyydän teitä kaikkia tekemään vähän hengittämistä tulevina päivinä, ei harjoituksena, vaan kokemuksena. Silloin todella huomaatte myös mestarin. Yhtäkkiä oivallatte: "Hengittääkö joku vieressäni? Miksi hengitykseni on erilaista? Miksi haistan eri hengityksen, kun hengitän ulos?" Se on mestari, joka olette, ja se on täällä. Se haluaa olla teissä, elämässänne, kokemuksissanne. Se haluaa olla osa suuruuttanne nyt. Aika lakata pidättelemästä sitä.



Älkää pyytäkö mestari-itseä alkamaan tehdä asioita puolestanne. Älkää pyytäkö sitä ratkaisemaan ongelmianne. Älkää sanoko: "Jukra, mestari-itse, nyt kun olet täällä, minulla on tämä sairaus kehossani …" Se ei ole sen rooli. Mutta kun alatte antaa itsenne olla sekä ihminen että mestari ruumiillistuneena – ruumiillistuneena – yhtäkkiä ihmisen perspektiiviä siihen, mitä se ajatteli fyysiseksi sairaudeksi, ei ole. Vaikka lääkärit kertoivat teille, että teillä on tämä lääketieteellinen sairaus, jota ette osaa edes lausua, yhtäkkiä mestarin ja "minä olen" –olemuksen valolla oivallatte: "Vau! Minulla on tuo sairaus, mutta itse asiassa minulla ei ole tuota sairautta. Ja itse asiassa …" Cauldre haluaa minun sanovan vastuuvapauslausekkeen, mutta Linda voi tehdä sen myöhemmin.



No niin, tämän on tavallaan kummallista, yhtäkkiä ihmisellä voi olla …



LINDA: Tarkoitatko, että tällä on vain viihdearvo? Konsultoikaa lääkäriä, ennen kuin teette mitään kriittisiä päätöksiä? (Naurua)



ADAMUS: Joo, kyse on viihdearvosta, koska mestari nauraa nyt niin, että melkein putoaa tuolilta.



Ja yhtäkkiä – ja käytän esimerkkinä Malua – havaitset, että sinulla on syöpä, ja lääkärit sanovat sinulle – he näyttävät sinulle kuvia ja negatiiveja tai röntgensäteitä, miksi niitä kutsutaankin – "Tämä sinun täytyy tehdä hoidoksesi." Se on mielenkiintoinen asia, koska ihmisellä saattaa olla syöpä – se saattaa olla jonkinlainen tunnefakta, ihmisellä saatetaan diagnosoida syöpä – mutta mestarilla ei ole. Mestarilla ei ole. Miettikää seuraamuksia hetken. Yhtäkkiä on ihminen ja mestari. Yhtäkkiä sinulla on ja sinulla ei ole. Yhtäkkiä et yritä parantaa ihmistä, vaan olet mestarin ja-tilassa. Tuo ihminen voisi jatkaa uuden mestariperspektiivin vuoksi 30, 40, 50 vuotta syövän kanssa, eikä se vaikuta hänen biologiaansa.



Vastuuvapauslausekkeen aika.



(Pieni tauko)



Vastuuvapauslauseke (muutama naurahdus). Anna palaa.



LINDA: (erittäin kovaa) Tällä on vain viihdearvo. Etsikää hoitoa lääkäriltänne, ennen kuin teette mitään muutoksia tai mitään lääkemuutoksia. Tällä on ainoastaan viihdearvo.



ADAMUS: Ylösnousseelta mestarilta, mutta muuten … (Naurua ja vähän taputuksia) Muuten …



Teillä on ihmisilmaisu. Kutsutte sitä pelin muuttajaksi. Se on, ja taas kerran, mestari ei tule sisään ja yritä parantaa ihmistä. Mestari ei paranna, ei aio eikä halua parantaa. Mutta yhtäkkiä kun olette rinta rinnan "minä olen" –itsen kanssa, joka tulee nyt kehoon, mieleen, todellisuuteen, se muuttaa perspektiiviä. Se muuttaa tarinaa, ja ihmisellä saattaa olla syöpä, mutta mestarilla ei ole. Haluan teidän todella ajattelevan tai tuntevan noita seuraamuksia ja miten se muuttaa perspektiiviä kaikkeen ja miten se voisi lopulta parantaa ihmisen, tuo oivallus, että "olen myös mestari eikä mestareilla ole sitä".



Meillä on paljon kokemuksia yhdessä tässä sarjassa siitä oivalluksesta, että mestari on täällä – ei enää puhuta siitä tai ajatella sitä tai valmistauduta siihen. Se on tässä. Se on tässä. On aika. Mutta haluan kuitenkin kertoa ihmiselle, että se on hämmentävää. Olette bi-aistimuksellinen, bi-aistillinen, kenties bi-seksuaali – sillä ei ole merkitystä. Olette nyt bi-aistillinen. Niinpä yhtäkkiä tunkeudutaan sinne, missä olette eläneet yksittäisyydessä, paljon mielessänne, paljon siinä, jota luulitte identiteetiksenne. Saatte vierailijan, joka ei lähde koskaan (Adamus naureskelee). Teillä on yhtäkkiä kaksi perspektiiviä kaikkeen. Se laajenee useampaan myöhemmin, mutta käsitellään nyt kahta. Teillä on kaksi perspektiiviä ja sekoatte, menette edestakaisin ja sitten ne ovat myös yhdessä samanaikaisesti. Sekoatte. Olette sekoava mestari.



LINDA: Oho! (Naurua)



ADAMUS: Tai kuten mestari sanoisi: "Olette sekoava ihminen."



Ja taas kerran, tämä näyttää vähän kummalliselta, vähän hämmentävältä. Menette jääkaapille ottamaan maitoa, ja te, ihminen: "Haluan lasin maitoa", ja yhtäkkiä kätenne menee appelsiinimehuun. "En halua appelsiinimehua."



"Otamme appelsiinimehua." (Naurua) Ja sitten se on vielä kummallisempaa, kun kaadatte lasin maitoa ja lasin appelsiinimehua ja juotte ne samaan aikaan.



LINDA: Yäk!



ADAMUS: Ei, vaan se maistuu hyvältä.



LINDA: Yäääk! (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Tuotte mestarin esiin. Mitä tarkoitat "ei"? Lakkaa kitisemästä, ihminen. Lakkaa kitisemästä.



Siitä tulee hyvin outoa, ja taas kerran, huomaatte sitä paljon, kun teette rutiinivalintojanne, ja koska mestari on täällä, oivallatte, miten rutiinia valintanne olivat. Luulitte vain haluavanne lasin maitoa, koska teidät on ohjelmoitu maitoon, koska se on ensimmäinen asia aamulla ja äitinne pani teidät juomaan sitä joka aamu. Mutta oikeasti halusitte appelsiinimehua tai ainakin mestari halusi. Se on siis melko kummallista, mielenkiintoista. Jakakaa kokemuksianne siitä sosiaalisessa mediassanne. Jakakaa niitä sähköpostilla tai millä tahansa. Puhumme lisää siitä ensi kuussa, mutta nyt on aika tuoda mestari esiin.



LINDA: Hupsis.



Merabh



ADAMUS: Merabh-valaistuksen ollessa päällä, asettukaa mukavasti – myös te jotka katselette netissä. Ja jos olette hermostunut, no, tuokaa vain mestari esiin (vähän naureskelua).



Tuntekaa nyt ero, koska mestari haluaa tehdä tämän.



Mestari on odottanut pitkän, pitkän aikaa.



(Musiikki alkaa)



Vedä kunnolla syvään henkeä tässä kauniissa turvallisessa tilassa täynnä tovereita, shaumbroja. Olemme Transhumaani-sarjassa ja on aika. On aika tuoda mestari esiin. Sinun on aika, rakas ihminen, päästää mestari elämääsi, ottaa se pois mielen käsityksestä, toiveesta ja halusta ja tehdä siitä totta. Ja sinun täytyy vain sallia. Se on siinä. Sinun täytyy vain sallia.



Vedät kunnolla syvään henkeä ja tuot mestarin esiin. Mestari on koko ajan vain odottanut siinä, mutta ollut niin myötätuntoinen, että se odotti, kunnes olit ehdottomasti valmis.



Mestari tuo alun siitä, mitä kutsuttaisiin valokehoksesi, ei-mentaalisesti suuntautuneiksi aisteiksi. Mielikuvitusaistit, uniaistit. Nimittäin unet ovat aisti.



Aistit ovat mitä tahansa, mikä antaa sinulle perspektiivin eri todellisuusmuodoista, ja unet ovat aisti. Sitä ne ovat.



Mestari tulee nyt sisään, se vain liukuu sisään. Se vain liukuu sisään, ja nyt se alkaa tulla osaksi biologiaasi, anatomiaasi. Ja vaikka sinulla olisi joitain ongelmia kehosi kanssa, mestarilla ei ole mitään. Olet ehkä katsonut peiliin ja ajatellut olevasi liian lihava, liian vanha, liian lysähtänyt, mitä tahansa. Mestarilla ei ole mitään siitä. Ja kuulet sen. Tunnet sen. Ihminen sanoo: "Voi! Katso tätä kehoa" ja mestari sanoo: "Voi hyvä luoja! Rakastan tätä kehoa."



Se tuntuu kummalliselta toisinaan. On eri ääni. Olet tottunut kuuntelemaan ihmisen ja sen aspektien ääntä. Olet tottunut kritiikin ja tuomitsemisen ääneen, kuuntelemaan paremminkin "minä en ole" kuin "minä olen" –ääntä.



Olet tottunut kuuntelemaan ihmisen aliäänitä, aspektien "vähemmän kuin" –ääntä. Ihmisitsesi väittelemässä ihmisitsesi kanssa, kummankin yrittäessä tulla valituksi päivän pomoksi, päivän kontrolloijaksi. Ja nyt on eri ääni, etkä ehkä kuule sitä sanoina. Se saattaa olla sanatonta ääntä, ei lainkaan sanoja. Mutta kuitenkin se on kuin ääni. Se on mestarin uusi ääni.



On aikoja, jolloin ihminen hämmentyy koko tästä uudesta olemustasosta, olemuksesta aisteissa, ajatuksissa, äänissä, kaikessa elämässäsi. Uusi olemus ajamassa autoa, kokkaamassa ateriaa, katsomassa elokuvaa – täysin uusi perspektiivi. Ja toisinaan ihminen yrittää ottaa kunnian tai saada mestarin tulemaan ihmiseksi, toisin sanoen yrittää tehdä egovallankaappauksen mestarista. Se ei yksinkertaisesti toimi. Et yksinkertaisesti pysty.



On aikoja, jolloin ihminen sanoo: "Enkö ole vain suurempi ihminen, koska ihmisestä on tullut mestari." Ei. Kyse ei ole siitä, että ihmisestä on tullut mestari. Ihminen on edelleen ihminen ja mestari on läsnä. Se on tämän kaiken kauneus.



Ei ole haltuunottoa. Ei ole ruokkimista. On vain "ja". Ja tulet hyvin kauniiseen paikaan, "olen ihminen" ja "olen mestari" yhdessä ja samanaikaisesti. Mutta kuitenkin suurien eroavuuksien, eri hahmojen, eri puolien kera.



Ihmisen ei tarvitse kamppailla kaiken tämän kanssa. Se on vain sen mestarin sallimista, joka on odottanut kovasti, odottanut innolla. Se vain liukuu suoraan sisään.



Se on vain siinä.



Se on sinussa, kehossasi, tietoisuudessasi.



Ja mestari kantaa mukanaan ns. valoa. Ja taas kerran, en viittaa vain siihen valoon, jota saatte auringosta tai muista valolähteistä, vaan mestari kantaa valoa, säteilyä. Minulle se on sitä, kun osa tietoisuutta säteilee ujostelematta, rajoittamatta. Vain säteilee. Mestari tuo sen sisään, tavallaan sytyttää sinut sisältä.



Niin upealta kuin se kuulostaakin, jotkut teistä ovat elämiä yrittäneet pysyä varjoissa, himmentää valoa. Niinpä se voi tuntua vähän kiusalliselta – mestari siinä säteilyssään. Tuo valo säteilee, ja sen säteileminen jatkuu. Siis rakas ihminen, ala tottua siihen. Se ei ole valoa, jota voit tai edes haluaisit koskaan yrittää kontrolloida.



Ja rakas ihminen, yöllä kun pystyt nukkumaan, nukut kahta unta, näet kaksia unia, olet kaksi eri olotilaa. Olet tottunut saamaan yhden unikokemuksen, mutta mestarin kanssa sinulla on nyt kaksi. Se voi olla vähän hämmentävää ihmiselle, jolla on joskus vaikeuksia muistaa edes yhtä herätessään, mutta yhtäkkiä kaksi erilaista unta tapahtuu. Miten niin voi olla? No, se on mestari ja ihminen.



Muista – muista tämä – se ei ole ihmisen tulemista mestariksi. Se ei ole ihmisen tulemista valmiiksi. Se on "ja". Se on mestari ja ihminen. Kaksi jotka ovat yksi, yksi josta tulee kaksi.



Olet ollut lukittuna tähän ihmistodellisuuden arkkuun niin pitkään, kuin voit mitenkään muistaa. Olet ollut suljettuna ihmistodellisuuden yksittäisyyteen, mutta nyt sinusta tulee kumpikin. Ihminen ja mestari.



Mestari on täällä ja hauskanpito alkaa.



"Ja" alkaa, todellinen "ja". Olemme puhuneet siitä jo useita vuosia. Tänään on mestarin esiintuomispäivä.



Vedä syvään henkeä, rakas ihminen, ja vedä syvään henkeä, rakas mestari.



Vedä nyt henkeä ihmisenä ja mestarina, ja tunne ero. Kumpikin hengittää. Kumpikin hengittää samanaikaisesti.



Se on melkein kuin syntyessä, kun vedit ensimmäisen kerran kunnolla syvään henkeä, ja tiesit, että olit taas uudessa elämässä. Ja tänään vedetään syvään tuota henkeä. Mestari ja ihminen, oivallat yhtäkkiä, ettei ole vain yksi hengitys – on ihmisen hengitys ja mestarin hengitys, samanaikaisesti.



Kyse ei koskaan ollut ihmisen voittamisesta. Kyse oli tulemisesta ja-tilaan, ihmiseksi ja mestariksi.



Mitä upeita lahjoja mestari ja ihminen jakavat ja antavat toisilleen, kuten ne upeat lahjat joita elämäsi lähimmät ihmiset antoivat, mutta syvemmällä, henkilökohtaisemmalla ja myötätuntoisemmalla tavalla. Annatte lahjoja toisillenne – elämän lahjoja mestarilta, viisauden lahjoja, "minä olen" –olemuksen lahjoja.



Ja ihminen, sinäkin annat lahjoja mestarille, joka on vain odottanut ollakseen elämässä, ollakseen sinussa – kokemusten lahjoja, rakkauden lahjoja, jakamisen lahjoja, vain elämässä olemisen lahjoja, ystävien kanssa olemisen lahjoja. Mestari haluaa tuntea, millaista on olla näiden ystävien kanssa, näiden sinun ystäviesi, sinun perheesi kanssa. Sinä, ihminen, annat lahjoja tälle mestarille. Kyse ei ole vain yksisuuntaisesta kadusta.



Mestari on tässä nyt.



Ei enää odottamista. Ei enää parhaan ystävän odottamista, joka sinulla on koskaan ollut. Mestari on tässä.



Mestari ei lähde. Mestari ei vain testaa täällä päivää. Mestari on tässä.



Jatkan puhumista ihmiselle siitä, mikä saattaa vaikuttaa ristiriitaisuuksilta elämässäsi toisinaan, mikä näyttää olevan ns. ihmisen hämmennystaso, mikä näyttää olevan moniolemistila. Jatkan puhumista ihmiselle siitä.



Jatkan puhumista mestarille ihmiselämästä, kummallisista asioista joita ihmiset tekevät.



Mutta juuri nyt haluaisin sinun vetävän mestarin ja ihmisen henkeä yhdessä, ja olkoon kaikki hengityksesi tästä eteenpäin mestari ja ihminen.



Ei enää yksinäisen ihmisen yksittäistä hengitystä, vaan nyt yhdistyneen ihmisen ja mestarin hengitystä.



Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki hiljenee taustalle)



Nyt tulee mestari. Nyt tulee mestari.



Vetäkää tuota uutta mestarin ja ihmisen henkeä, yhdessä.



Ja niin aloitamme kokonaan uuden luvun.



Tämän myötä, rakkaat ystäväni, on aina ilo olla täällä kanssanne näinä transformatiivisina hetkinä, ja pyydän teitä – riippumatta siitä, miten hulluja ajatukset ovat, unet ovat, ihmiskokemuksenne ovat – haluan teidän muistavan, että mestari on täällä ja siksi …



ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Tämän myötä, suurinta rakkauttani. Tosiaankin (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuun 2016 RAKAS IHMINEN …

ViestiKirjoittaja hammer » 03.11.2016 21:31

RAKAS IHMINEN …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Osa 3 "Mestari ja ihminen" –sarjasta

Rakas ihmisitse, näyttää siltä, että olemme käyttäneet tätä lehteä viimeiset kuukaudet kommunikointiin toistemme kanssa. Kyllä, olen yrittänyt viime aikoina saada huomiosi, mutta liian usein odotat jonkun arkkienkelin ilmestyvän alttarin yläpuolelle pyhässä parantumishuoneessasi. Niinpä olen turvautunut syyskuun numerosta lähtien näihin sivuihin kommunikoidakseni kanssasi. Kenties tällä tavalla lopultakin kuulet, mitä olen yrittänyt kertoa sinulle, ja kenties myös muut lukijat saavat tästä jotain hyötyä tai ainakin vähän nauraa.

Muuten, näin artikkelisi viime kuun numerossa. Suloinen Shakespeare! En tiennyt, että osaisit kirjoittaa niin selkeästi ja laskea myös leikkiä kustannuksellasi. Etkö laskenutkin leikkiä kustannuksellasi? Kaikki nuo jutut egyptiläisistä parannussauvoista ja plejadilaisista aktivointiöljyistä? Näit nuo makyoksi, eikö niin? No, niin tai näin, sait minut nauramaan koko matkan Ylösnousseiden mestareiden klubille. Kerroin kollegoilleni artikkelistasi, ja nyt jotkut heistä aikovat kirjoittaa omalle ihmisitselleen. Näyttää siltä, että ihmisten on vaikea kuulla tuota jatkuvasti läsnä olevaa sisäistä ääntä.

Rakastin keilailutreffejäsi – niitä joista puhuit artikkelissasi. Vain sinä, minä ja kaikki nuo kaadot. Siitä puhun sanoessani, että on aika elää! Eikö se ollut hauskempaa kuin säännölliset iltarukouksesi ja –rituaalisi? Tiedän, että sinusta tuntui vähän epämukavalta, koska kukaan muu ei nähnyt minua. He luulivat todennäköisesti, että puhuit itseksesi. Haa! Jos he vain tietäisivät, että puhuit ylösnousseelle mestarille … ylösnousseelle mestarille, joka keilasi kolme täydellistä kierrosta peräkkäin.

Se oli muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen sinulla on ollut taipumusta unohtaa minut. Palaat takaisiin pelkkään ihmisitseesi, kun asiasi menevät hyvin, ja sitten kutsut minua epätoivoisena, kun käyt läpi vaikeaa vaihetta. Oletko koskaan harkinnut pysymistä ja-tilassa? Ihminen JA mestari? Maskuliininen JA feminiininen? Vakava ihminen JA ilveilijä? Se on itse asiassa luonnollisempi olotila kuin pelkässä ihmismoodissa oleminen. Vihaan sitä, kun näen sinun sinkoilevan edestakaisin, paiskautuvan elämän seiniin – yhtenä hetkenä armon tilassa ja seuraavana kaaoksessa. Ei oikeasti tarvitse olla niin haastavaa.

Käytän tätä artikkelien vaihtoa kanssasi tekniikkana saada pointtini perille. Olet kuullut sen aiemmin sekä minulta että ylösnousseelta mestarikaveriltani Adamus Saint Germainilta. Hän on ollut hyvin suostuvainen kanavoimaan minua – joka olet sinä – jotta voidaan mennä asiaan tässä viimeisessä elämässäsi. Hän sanoo vain sen, mitä minä olen sanonut, mutta tiesit luultavasti tämän jo.

Totean peruspointtini tässä, ja sinun ehkä kannattaa laittaa ne vessanpeiliin, jottet jatkuvasti unohda niitä. Voi, välitä ne vapaasti myös kanssaetsijöillesi. Kerro heille, että heidän mestari-itsensä pyysi sinua välittämään ne heille.

Nauti ihmisenä olemisesta. Unohdit, että valaistuminen ei ole sinun vastuullasi. Se on minun hommani. Olen jo valaistunut, joten ei ole muuta tehtävää, kuin oivaltaa se. Vedä syvään henkeä ja toista perässäni: "Olen valaistunut." Juuri niin … "Olen valaistunut." Minä olen jo, mikä merkitsee, että sinäkin olet. Mutta silloin kun yrität niin kovasti valaistua, et oivalla, että olet jo. Jatkat unelman jahtaamista sen sijaan, että eläisit sitä. Mutta joskus mietin … kenties pidät unelmoinnista enemmän kuin elämisestä?

Kuten Adamus sanoo, tämä on aivotonta valaistumista. Sinä vain oletat. Sinä vain tiedät. Lakkaat kyseenalaistamasta jokaista liikettä ja jokaista ajatusta. Minulta vaati 1152 maainkarnaatiota, että ihmisminä tajusi tämän yksinkertaisen asian. Jokainen niistä kamppaili elämänsä läpi ja yritti tehdä itsestään paremman ihmisen voidakseen olla taivaallisen pelastuksen arvoinen. Nyt kierrän jokaisessa elämässäni kertomassa, että 1) he eivät koskaan saavuta täydellisyyttä eikä heidän pitäisi edes yrittää, 2) he ovat vapaita vain kokemaan elämää valitsemallaan tavalla ja 3) he voivat vain rentoutua valaistumiseen. Olen jo saanut sen, siksi hekin voivat saada.

Päästä irti henkisestä etsinnästä. Se on amatööreille ja harrastelijoille. Kerrot minulle, ettei ole mitään tärkeämpää kuin valaistumisesi, joten anna itsesi vain kokea se. Kuten ystäväni Tobias sanoi vuosia sitten, et koskaan opi tuntemaan Jumalaa opiskelemalla, mutta voit kokea Theon, koska tahansa haluat. Suloinen Buddha, ihmiset ovat kirjoittaneet henkisyydestä ja opiskelleet sitä aioneita, mutta mitä se on tuonut heille? Lisää kirjoja, lisää sääntöjä ja lisää etsimiselämiä. Käsitätkö, että hindutraditiossa on yli 100.000 jumalaa ja jumalolentoa? Kuka pysyy laskuissa mukana niistä kaikista? Katolilaisilla on yli 10.000 pyhimystä ja lisää tulee joka päivä. Toorassa ja koraanissa on kummassakin yli 300.000 kirjettä. Ja raamatussa on 31.102 jaetta. Lyhyin niistä on "Jeesus itki". Luulen, että hän itki, koska kaikesta siitä on tullut niin hämmentävää.

Katso itseäsi, rakas ihminen. Olet kokeillut melkein jokaista new age –temppua – henkioppaista ohjattuun parantumiseen, eteerisiin öljyihin ja lipeviin guruihin. Mihin pääsit sillä? Sinusta tuli tylsä, oikeamielinen, epäterve, onneton ja ei-yltäkylläinen ihminen. Plääh! Toisinaan alan voida pahoin lähelläsi.

Olen nähnyt "popcornin poksahtavan", kuten Adamus sitä kutsuu. Ihmiset jotka oivaltavat valaistumisensa, eivät ole niitä, jotka käyvät kirkoissa, moskeijoissa ja ashrameissa. He ovat hiljaisia ihmisiä, jotka ovat luopuneet kaikesta makyosta ja luoneet suoran yhteyden sisälleen. He eivät ole pappeja, guruja ja henkisiä opettajia, vaan nainen joka tekee espressonne tai mies joka korjaa autonne. He ovat elämässä ja elävät elämää sen opiskelemisen sijasta.

Salli. Saatat ihmetellä, miksi kukaan muu ei puhu tästä. Kenties, koska se on niin yksinkertaista. Vain yksi sana … salli. Tästä ei tule enää yksinkertaisemmaksi. Se on avain valaistumiseen. SINÄ VAIN SALLIT SEN! Tietenkin! Olen nähnyt sinun kokeilevan "sallimista" muutaman kerran, mutta sinun täytyy ottaa pois tiukat alusvaatteesi, kun Sallit. Se ei ole rituaali, ystäväni. Se ei ole uusi temppu. Sinä vain Sallit. Se on kuin sukellusveneen luukun avaamista ja raikkaan ilman päästämistä sisään. Tiedän sinun olevan huolissasi, että päästät samalla vettä sisään. Siis … vain salli se! Ihminen oivaltaa yhtäkkiä, että se voi päästää vettä JA ilmaa sisään. "Salliminen" merkitsee, että pääset pois ihmistavastasi ja avaudut "minä olen" –olemukselle. Se on hyvin yksinkertaista, koska ei ole mitään temppuja tai niksejä … vain sallimista. Toki saatat käydä läpi henkisiä ja fyysisiä muutoksia sen tuloksena. Se ei ole mikään ihme, koska olet varastoinut tonneittain vanhoja ja tarpeettomia energioita. Nyt ne irtoavat ja liikkuvat eteenpäin.

Jos voisin käyttää vain yhtä sanaa opettaakseni sinulle ja muille ihmisille, miten oivalletaan oma valaistuminen, se olisi "salli". Se on siinä. Ajattele sitä hetki: ainoa asia jota et ole tehnyt kaikkina näinä vuosina maan päällä, on salliminen. Mikä on sallimisen vastakohta? Kieltäminen! Olet kieltänyt itseäsi olemasta sinä, nauttimasta elämästä ja antamasta energioiden palvella sinua. Sinusta on tullut ajatusten, tunteiden, uskomusten ja sääntöjen kietoutunutta sotkua. Anna kaiken sen mennä. Salli.

Mitä jos mentäisiin huomenillalla taas keilaamaan? Kenties ennen sitä voisit vaihtaa Volkswagen-hippipakettiautosi kivaan urheiluautoon tai Bemariin? Ei kyse ole siitä, etten halua tulla nähdyksi sinun ja tuon pakettiauton kanssa, mutta toiset ylösnousseet mestarit nauravat sitä vieläkin …

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.11.2016 Transhumaani (yli ihmisen) –sarja SHOUD 3

ViestiKirjoittaja hammer » 12.11.2016 23:06

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.11.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

On hyvä olla täällä taas ystävien kanssa, taas Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa. Aah! Taas tässä kauniissa energiassa, jonka te kaikki luotte. Taas teidän kaikkien netissä katsovien kanssa. Aah!



Ystäviä tosiaan olette. Olen opettanut monia, olen työskennellyt monien, monien kanssa vuosien saatossa, vuosisatojen saatossa. Olen opettanut mysteerikouluissa. Olen opettanut salaseuroissa. Minulla on ollut muita kanavoijia menneisyydessä, muttei ole mitään aivan tämän ryhmän kaltaista, mitään teidän kaikkien kaltaista. Shaumbrat, olette harvinainen rotu, mielenkiintoinen rotu (vähän naurua), kapinallisia ja merirosvoja, ja rakastan sitä. Rakastan sitä, ja tänään, no, pääsemme siihen energiaan.



Minulla ei ole ollut koskaan aiemmin kanavoijaa, joka on pukeutunut moottoripyöräilijäksi, ja se taitaa olla hyvä asia. Nimittäin voisitte kai olla munkin kaavussa, voisitte kai olla bisnespuvussa, mutta sitä rakastan tässä ryhmässä. Aah! Niin sinnikkäitä, niin täynnä huumoria, myös joinain vaikeimpina hetkinä. Ja käytte tällä hetkellä läpi yhtä parhaimmista ja yhtä vaikeimmista ajoista, ja pystytte edelleen hymyilemään. Voitte edelleen ilmestyä paikalle. Tiedän, että ilmestytte paikalle kahvin ja ilmaisen ruuan vuoksi, mutta teeskennellään, että ilmestytte paikalle kaiken muun vuoksi.



Kahvista puheen ollen, missä helvetissä … (yleisö sanoo "se on takanasi") On vain takanani? Eikä sitä tarjoilla kunnolla?! Linda, viitsisitkö ojentaa minulle kahvini? (Vähän naureskelua)



LINDA: Se oli minun vikani. Minä tein sen. Se oli aivan tässä.



ADAMUS: Ai! Kiitos. Nimittäin haluan teidän näkevän tämän uudestaan. Tehdään se uudestaan. (Naurua) Ei, vaan … Katsokaa, mitä tapahtuu energiavaihdossa. Antaminen ja vastaanottaminen, rakkaus ja kiitollisuus (lisää naureskelua, kun Linda vääntelee naamaa). Tiedän, että tämä on … (lisää naurua, kun Linda polvistuu). Hän pilkkaa minua. Hän pilkkaa minua, ja tässä puhuu Adamus, ei Cauldre. Hän pilkkaa minua. Tehdäänpä se uudestaan. Haluan sinun … (yleisö sanoo "voi ei!") Ei, vaan minä …



LINDA: Älä luota liikaa onneesi.



ADAMUS: Aa. Tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti – hyvin tärkeä pointti – jokaiselle teistä. Kyse ei ole vain Lindan olemisesta rakastaen palveluksessa, vaan haluan teidän katsovan energiavaihtoa (lisää naurua, kun Linda kieltäytyy ojentamasta kahvia takaisin Adamukselle).



LINDA: Voisitko olla kiltti?



ADAMUS: Osoitan tässä asian, jota jokainen teistä voi käyttää elämässään.



LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa (pitäen edelleen kahvin poissa Adamukselta, vähän lisää naureskelua). En tee tätä palvelijajuttua.



ADAMUS: Osoitan hyvin tärkeän asian, ja tämä menee alamäkeä nopeasti (lisää naureskelua). Okei, leikitäänpä se uudestaan. Laita se tähän. Laita se tähän. Anna mennä. Anna mennä, laita se tähän. Okei. Ja ruuasta ja kahvista puheen ollen, missä on kahvini?



LINDA: Voi, Adamus! Voi, Adamus! Se on tässä.



ADAMUS: Jähmety nyt paikallesi. Katsokaa energiavaihtoa (yleisö nauraa, kun he havainnollistavat). Ei, vaan tässä tapahtuu kaunis energiavaihto. Sen sijaan että kahvikuppi vain on tässä pöydällä, mistä se on otettava itse, energiavaihdossa on jotain hyvin eleganttia, hyvin pyhää. Niinpä käytän sitä …



LINDA: Saanko palvella sinua vielä kerran? (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Käytän tätä … Ei, voit istua nyt (naurua). Käytän sitä pointtina jokaiselle teistä, hyvin, hyvin tärkeänä pointtina. Kun jokin tulee teille, kun se tuodaan ja palvellaan teille, pankaa merkille energiavaihto. Olkaa tietoinen siitä.



Hyvin monet teistä ovat olleet tavallaan tukossa vastaanottamisessa, sallimisessa. Kaikki tulee teille hyvin kauniilla, uusilla tavoilla. Vastaanottakaa se. Olkaa tietoinen energiavaihdosta, jos se tulee teille toisen ihmisen kautta – rakkaus, ihailu, kunnioitus, oleminen todella palveluksessa …



LINDA: Ei, rakastan sinua! Rakastan sinua! Olen pahoillani.



ADAMUS: … kun se tulee teille.



LINDA: Olen pahoillani. Musta nahka vain yllättää minut.



ADAMUS: Ja sallikaa sitten itsenne vastaanottaa se ilman syyllisyyttä tai häpeää. Kaikessa tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti, koska se tulee teille. Se on siinä. Vastaanottakaa se. Älkää antako sen, mitä tulee teille, olla jossain pöydällä, olla ullakolla tai autotallissa. Antakaa sen tulla perille saakka. Antakaa energian palvella teitä. Älkää vain menkö nappaamaan omaa mukianne – se ei ole energian antamista todella palvella itseänne. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella teitä.



Tämä on hyvin kaunis aloitus päivälle, koska menemme vanhoihin malleihin tänään. Rikomme ne. Vanha malli on esimerkiksi, että täytyy hakea oma kahvinsa. Monet teistä tekevät sen joka aamu, mutta on myös kahvia – energiaa, yltäkylläisyyttä – joka tulee teille, ja vain vastaanotatte sen sujuvasti (hän ojentaa kahvin Lydialle eturivissä) ja panette merkille energiavaihdon. Ei, ei. Ota se. Ota nyt hemmetti hörppy (naurua).



LYDIA: (ottaen siemauksen) Mm.



ADAMUS: Melko hyvää.



SART: Juo koko kuppi!



LYDIA: Melko hyvää.



ADAMUS: Melko hyvää, joo. (Naurua) Haluaisitko oman? Sandra, toinen kahvi, kiitos. Lattea? Rasvatonta? Kookosmaitoa?



LYDIA: Samanlaista kuin sinulla.



ADAMUS: Samanlaista kuin minulla. Toinen kahvi, Sandra. Huuda se (lisää naurua).



SANDRA: (toisesta huoneesta) Okei!



ADAMUS: Miten helvetissä hän kuuli sen?



LINDA: Tulee pitkä iltapäivä.



ADAMUS: Häh, tulee lyhyt iltapäivä (Adamus naureskelee).



Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, kyllä, olette todella hyviä ystäviä. Minulle on ollut hyvin ilahduttavaa työskennellä teidän kaikkien kanssa, ja se jatkuu vielä jonkin aikaa. On suurta epäkunnioitusta (vähän naurua), on suurta huumoria, on suurta kauneutta tässä kaikessa. Minä – ja tämä on hyvin, hyvin totta – käyn tosiaan Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Se ei ole vain tarinaa. Menen tosiaan sinne, ja he todella kysyvät, koska monet heistä opettavat toisia ryhmiä ja he haluavat tietää: "Miten shaumbra-ryhmällä menee?" Ja he haluavat tietää: "Teettekö läpimurron?"



Jotkut ylösnousseet mestarit kamppailevat omien ryhmiensä kanssa. He kamppailevat oikeasti, koska ihmiset ryhmissä ovat usein hyvin lukossa, he pelkäävät kovasti todellista muutosta. Voin mennä sinne kuin ylpeä isä ja kertoa heille, miten teemme sen. Me ehdottomasti teemme sen. Siis … (joku sanoo "vou vou!) Joo, kiitos. Yksi "vou vou" (nyt yleisö sanoo "vouuuu!" ja vähän taputusta).



Muistutus



Muistutus, asia muistettavaksi – luultavasti teen tämän useammin shoudeissa, koska meillä on paljon asioita, joista olemme puhuneet – mutta asia jonka haluan teidän muistavan ja joka on erityisen oleellinen tulevina viikkoina: jos on jotain … Nämä ovat pikku asioita, joita olen sanonut aiemmin, mutta toistan niitä, koska tavallaan tunnen, mitä on tulossa. Tämä on myös tärkeä asia.



Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä, katsokaa kunnolla sitä, koska siinä on jotain, mikä palvelee edelleen teitä. Tämä on hyvin perusasia, hyvin tärkeä.



Joskus kamppailette näiden asioiden kanssa. Ette pidä yltäkylläisyyden puutteestanne. Ette pidä terveysongelmistanne. Ette pidä kumppanistanne – mitä se sattuukin olemaan. Ette pidä surkeasta elämästänne, kenties. Ja tiedän, että olen suututtanut muutaman shaumbran sanoessani näin. "No, et ymmärrä. Minulla on tämä sairaus" tai "Pystyn tuskin maksamaan laskujani. Asun autoni takaosassa." Okei, katsokaa sitä. Siinä on jotain, mistä edelleen pidätte. Se palvelee teitä jollain tasolla. Ja on todella rankkaa mennä siihen ja olla todella tietoinen siitä. On helpompaa syyttää ongelmistanne tuota asiaa – sanotaan yltäkylläisyyden puutetta – helpompaa syyttää niistä sitä ja sanoa: "No, en voi tehdä sitä – mitä tahansa – yltäkylläisyydenpuutteen vuoksi." Ei, itse asiassa oikeasti pidätte siitä vielä. Siinä on jotain, mistä pidätte.



Sukeltakaa syvälle siihen. Mistä pidätte? No, monilla teistä – tämä ei päde kaikkiin – yltäkylläisyydenpuute estää, ettei teidän tarvitse tehdä todellisia muutoksia elämässänne. Yltäkylläisyydenpuute – tekosyy jossa roikkumista jatkatte – sallii teidän olla päästämättä enemmän valoa sisään. Mitä tahansa se on – täyttäkää puuttuva kohta; teillä on päänsärkyä koko ajan, sanotaan, että se on tuo tekosyy – se palvelee teitä jollain tavalla. Muuten sitä ei olisi. Se on perusasia, universaali periaate, kuten sitä kutsuttaisiin. Tämä on hyvin, hyvin yksinkertaista.



Sairaalat, lääkärien vastaanotot, ovat täynnä ihmisjonoja – jonokaupalla ihmisiä – joilla on tekosyitä. Jonoittain ihmisiä jotka yrittävät löytää vastauksia, mutta eivät oikeasti yritä löytää vastausta, eivät ehdottomasti oikeasti yritä löytää vastausta. He yrittävät löytää tekosyitä.



Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä – tämä ei ole tuomitsemista – selvittäkää, miten se palvelee teitä edelleen. Kysykää itseltänne, olkaa mestari ja kysykää itseltänne: "Miten se palvelee minua edelleen?" – mitä se onkin, mistä ette pidä. Voi, Lydialle tässä (Sandra tuo hänen kahvinsa), ja se maksaa kolme dollaria (naurua ja yleisö sanoo "oh-hoh!) Lasken leikkiä.



SART: Pistä se tiliin (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Vedetäänpä siis syvään henkeä sille.



Asia muistettavaksi näiden seuraavien kolmen, neljän viikon aikana, ennen kuin taas kokoonnumme, koska se tulee esiin: miten elämässänne jokin, jotkut asiat, joista ette pidä, palvelevat teitä? Perhe, suhteet. Nimittäin kyse on perusjuitusta, kuten Tobias hahmotteli monta vuotta sitten: teillä on terveysongelmia, teillä on yltäkylläisyysongelmia ja teillä on suhdeongelmia – ja itsearvostusongelmia, mutta se aiheuttaa nämä kolme muuta – miten ne palvelevat teitä edelleen? Älkääkä sanoko minulle: "En tiedä." Se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syy. Siis, miten kaunis tapa aloittaa se, että energia palvelee teitä (hän siemaisee kahviaan). Aaaah!



Keho-ongelmat



Mitä on tapahtunut viime kokoontumisemme jälkeen? No, sanoisin, että suuri asia jota on tapahtunut monilla teistä – ei kaikilla, mutta monilla teistä – ovat keho-ongelmat (joku sanoo "voi, kyllä"). Keho-ongelmat. Kipuja kehossa, keho toimii kummallisesti, keho tekee outoja asioita. Jotkut teistä luulevat, että saatte sydänkohtauksen ja kuolette keskellä yötä. Joillakin teistä keho on hidas, keho ei reagoi, ja mitä syytätte siitä? Minua, tietysti (naurua). Joo, kiitos! Ikää. Ikää. Joo, nekin teistä jotka ovat parikymppisiä. Ai, en näe 20-vuotiaita täällä. Kaksikymmentäviisi? Ikää. Voi, se on vain: "Minä vanhenen." Ei, se ei ole sitä. Olkaa kilttejä, riippumatta siitä, miten vanha, miten nuori olette, se ei ole ikääntymisjuttu. On liian helppoa syyttää siitä vanhenemista. Kyse on niistä intensiivisistä muutoksista, joita käytte läpi. Intensiivisistä muutoksista.



Se mihin olette menossa ruumiillistuneena mestarina – olet niin rakas (Edithille) – ruumiillistuneena mestarina tällä planeetalla, vaatii paljon muutoksia. Muutoksia tietoisuuskehossa, johon sisältyy fyysinen keho. Tuotte täysin uusia tietoisuus-, valo- ja energiatasoja kehoonne.



Useimmat teistä ovat päästäneet irti monista – kenties ette kaikista, mutta monista – vanhoista esi-isäenergioista, joita oli kehossanne. Teillä on kehossa vielä joitain, joita kutsun "karmaenergioiksi" – omianne – mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä, kuin esi-isienne energiat olivat. Jos ette ole kuunnelleet Ancestral Freedomia, tehkää se. Jos teillä ei ole varaa – miten paljon Ancestral Freedom maksaa, 500-600 dollaria? Miten paljon? (Joku sanoo "Luulen, että se on 300 dollaria, eikö vain?"). Kolmesataa.



LINDA: Ei!



ADAMUS: Miten paljon?



JEAN: Seitsemänkymmentäviisi.



ADAMUS: Seitsemänkymmentäviisi! Senkö verran vain veloitatte siitä?! Jos teillä ei ole 75 dollaria esi-isäkarmaan, katsokaa yltäkylläisyysongelmianne (naurua). Tai katsokaa luottokorttianne, joo. Se on todella yksi upeimmista asioista, jonka voitte tehdä hyväksenne.



Olette päästäneet – useimmat teistä – irti noista esi-isäjutuista. Sille teidät on rakennettu. Sille kehonne on rakennettu – vanhat esi-isäongelmat, DNA, kudokset, kaikki muu. Päästätte siitä irti. Nyt kehonne käy läpi muutosta, kun se sallii enemmän valoa ja enemmän tietoisuutta.



Voitaisiin sanoa myös, että nyt tapahtuu tietoisuuskehossanne integrointi, jossa – kuvitelkaa, että "minä olen" –olemuksenne kaunis hehkuva pallo, fyysinen kehonne, joka oli erillään ja kuului tavallaan esi-isillenne, mielenne – luoja tietää, mistä se tuli – ja kaikki muu integroituu, tuodaan tietoisuuskehokokonaisuuteen, pisteeseen jossa – kuten olen sanonut aiemmin – ette oikeasti tunne eroa fyysisen kehon, mielen, tietämisen ja tietoisuuden välillä. Kaikki on integroitu.



Se mitä olette käyneet läpi erityisesti kuluneet kolme tai neljä viikkoa, tapahtui kehossa. Voi, se on rankkaa. Se on rankkaa, koska olette kipeä, teillä ei ole energiaa ja jokin alkaa olla hyvin, hyvin tuskallista. Kehonne ei reagoi niin kuin ennen, ja tietysti – minä katselen – näen monien teistä tunkevan lisäravinteita suuhunsa. Monet teistä kokeilevat jonkinlaisia uusia lääkkeitä. Voisitteko välttää niitä pari viikkoa? Lakata ottamasta kaikkia noista lisäravinteita?



Kerrotte vain kehollenne: "Sinussa on jotain vikaa, rakas keho, joten lastaan sinuun vitamiineja tai kaktusmehua tai retiisipillereitä" tai mitä ikinä. Joitain kummallisimpia asioita, joita olen nähnyt. Joitain kummallisimpia asioita. Itse asiassa teidän pitäisi laittaa Facebookiinne, sosiaaliseen mediaanne "Kummallisimpia asioita, joita olen ottanut tielläni mestaruuteen", koska on jotain outoja asioita, joita en laittaisi koskaan omaan kehooni, jos minulla olisi fyysinen keho, ja te tungette niitä omaanne sanoen: "Se on luonnollista." No, ei. Se on roskaa! (Naurua) Ja se maistuu pahalta ja se tekee vielä kummallisempia asioita kehollenne. Se todella tekee.



Teillä tapahtuu tällä hetkellä elegantti, sujuva ja joskus tuskallinen prosessi. Älkää sotkeko sitä. Nukkukaa enemmän. Se on luultavasti yksi suurimmista asioista, jota voisi neuvoa – lisäuni – ja tiedän, että olette nukkuneet jo paljon, koska yöllä kuin te, mielenne, ihmismieli sulkeutuu vähän, keho voi tehdä, mitä tekee.



Tämä prosessi jota käytte tällä hetkellä, esi-isäbiologian poistaminen ja kaiken tuominen tietoisuuskehoon – meillä oli pieni kokous Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Katsoimme sitä ja sanoimme: "Miten kauan normaalisti veisi, että joku käy läpi koko tämän prosessin?" Ja pääsimme 179 vuoteen (joku sanoo "huh!"). No, meistä se oli itse asiassa melko lyhyt aika. Sataseitsemänkymmentäyhdeksän vuotta, montako inkarnaatiota? Luultavasti kolme.



Tyypillisesti 179 vuotta tämäntyyppisen asian läpikäymiseen tulematta hulluksi. Ja te teette sen – missä – kenties 20 vuodessa? Tai jotkut vähemmässä, jotkut vähän enemmässä. Tämä ei ole kilpailu, mutta käytte läpi sitä sellaisella vauhdilla, että se vaikuttaa polviin, selkään, niskaan, hartioihin, vatsaan, suolistoon, sydämeen, maksaan – yksi suuri juttu on maksa – ja munuaisiin. Se vaikuttaa kaikkeen. Se vie ne pois vanhoista malleista ja muuttaa niitä. Mutta se on todella luonnollinen prosessi. Se tapahtuu luonnollisesti, sujuvasti.



Te ette kuole. Teillä ei ole mitään sairautta. Teissä ei ole mitään vikaa. Voitte mennä lääkäriin, kuten monet teistä ovat menneet. Menette lääkäriin melkein toivoen, että lääkäri löytää jotain, koska mitä sitten? Sitten saatte siihen lääkettä ja teeskentelette, että se menee pois, eikä se oikeasti mene. Menette lääkäriin ja lääkäri sanoo: "Hmm, itse asiassa Elizabeth, olemme tehneet kaikki testit, päivätolkulla testejä, emmekä ole itse asiassa löytäneet mitään vikaa. Mutta annan sinulle reseptin joka tapauksessa. Tohtori Mindful, psykiatri, voit mennä sen sijaan hänen luokseen." Vinkki, vinkki, vuu, vuu, vuu (elehtien "olet hullu", naureskelua)!



ELIZABETH: Niinkö?



ADAMUS: Moiskis! (Adamus antaa hänelle pusun) Olet niin kaunis. Tiedäthän, että jos tulet tänne, on leikittävä mukana (lisää naureskelua).



Siis jotkut teistä ovat menneet lääkäriin ja lääkäri sanoo: "No, kehossasi ei ole mitään vikaa", koska ei ole, ja yleensä ei löydetä mitään. Nyt sanomme vastuuvapauslausekkeen.



LINDA: Ai. Tällä on vain viihdearvoa. Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo.



ADAMUS: Kiitos. Ja nyt kun se on sivuutettu (vähän naureskelua) … Olette siis käyneet läpi kehojuttuja, ja sanoisin, että suurimpia asioita, joita olen havainnut teillä, on yleinen särky. Yleinen. Ylhäältä alas, sivulta toiselle. Yleistä särkyä. Nimittäin on erilaista, kun vain yhtä kehon osaa särkee – sanotaan vaikka selkää – ja sitten keskitätte kaiken sinne. Mutta jessus, mitä tehdään, kun koko kehoa särkee? Silmäripsiänne särkee (naurua).



LINDA: Punaviiniä.



ADAMUS: Kipua on kuin joka osassa – ei terävää kipua, vaan "yäääk!"-tyyppistä kipua. Mitä tehdään?



Ymmärtäkää siis, että käytte oikeasti läpi muodonmuutosta, transformaatiota kehossa ollessanne täällä. (Joku nostaa kätensä) Hetki vain. Ja toisilla kerroilla ei yhtään energiaa, ei lainkaan. Pidän siitä. Se on yksi suosikeistani, koska sanotte: "En pääse edes ylös. Katselen sohvalla … En tiedä, mitä katselen (naurua). Ai, ne ovat vaalit. En pääse edes ylös. Minulla ei ole energiaa." Pidän siitä paljon, koska se saa teidät eroon tuosta vanhan energian tuttipullosta, se estää menemästä samoihin vanhoihin paikkoihin saamaan energiaa.



Kun olette tuossa tilassa – ja se on kuin: "Voi hyvä luoja, ei ole mitään jäljellä" – silloin ovet avautuvat, silloin energia tulee palvelemaan teitä eri tavalla. Pääsette pois vanhasta tavasta saada fyysistä energiaa sisältä ja ulkoa. Ja tiedän, että monet teistä ovat syöneet hyvin kummallisesti viime aikoina ja sitten tunteneet syyllisyyttä. Se ei tee teille juuri hyvää. Syökää hullusti, jos haluatte. Oikeasti. Syökää hullusti tai jotkut teistä, älkää lainkaan. Mutta kehojutut ovat olleet iso asia viime aikoina.



Se jatkuu jonkin aikaa, mutta on suuri helpotus, kun tiedätte, miksi sitä on. Siinä ei ole kyse teistä. Siinä on kyse tästä kauniista prosessista, jota käytte läpi, tuotte valoa kehoon, tulette valokehoksi, ja juuri sitä teette. Teemme merabhin aivan hetken kuluttua – aloitamme merabhilla – jotta voitte tuntea, mitä oikeasti tapahtuu, ja olla ok sen kanssa, lakata olemasta huolissaan siitä. Joo, teille tulee joitain alakuloisia vanhan energian päiviä. Mutta teillä on myös – joillakin teistä on jo ollut – hyvin hilpeitä, hyvin – no, "hilpeä" ei ole oikea sana – laajentavia uuden energian kehopäiviä. Kysymys.



HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu …



ADAMUS: Laitan Lindan tuomaan sinulle mikrofonin.



HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu mielessä, kallossa? Toisin sanoen kokemukseni … Olen kiitollinen, että puhut tästä tänään.



ADAMUS: Aivan.



HENRIETTE: Jokapäiväisessä työssäni täytyy käyttää mieltä ja suunnitella logistiikkaa ja kaikkea tätä.



ADAMUS: Totta kai.



HENRIETTE: Ja on oltava siinä. (Naps! Naps!)



ADAMUS: Aivan. Ei oikeastaan.



HENRIETTE: Huomaan …



ADAMUS: Joo, mutta ei oikeastaan (kuuluu kovaa takaisinkytkentä-ääntä). Keho-ongelmia (naurua). Ole hyvä.



HENRIETTE: Huomaan tuntevani, että olen kuin merabhissa jokapäiväisessä elämässäni. Jotain päivinä enemmän kuin toisina.



ADAMUS: Varmaan.



HENRIETTE: Mutta okei, esimerkiksi, kun olen merabhissa …



ADAMUS: Mennään … Yhteenveto.



HENRIETTE: Kun olen merabhissa, minusta tuntuu, kuin aivojani hierottaisiin. Niitä huuhdellaan, selvitetään – en tiedä – uudelleenjohdotetaan, jotain sellaista. Miksi tätä tapahtuu, kun olen juuri tekemässä jotain, missä minun täytyy …



ADAMUS: No, ei.



HENRIETTE: Miksi?



ADAMUS: En mene mieleen tänään. Tänään on enemmän kehopäivä. Mieli tulee … (Adamus naureskelee) Tota, mieli on kokonaan toinen asia. Kumpaa pidät helpompana käydä läpi, keho-ongelmia vai mielen ongelmia?



HENRIETTE: Minulla se on tasatilanne.



ADAMUS: Joo.



HENRIETTE: Tunnen kumpaakin, ja arvostan siitä puhumista, mutta tämä on kuin … mitä tässä tapahtuu? Onko se osa uudelleenjohdotusta? Onko se osa uuden energian tulemista?



ADAMUS: Vastaus on "kyllä". Vastaus on "kyllä".



HENRIETTE: Se nimittäin tuntuu fyysiseltä mielen sisällä, kallon sisällä.



ADAMUS: Sanoisin, että on vaikeampaa käydä läpi keho-ongelmia. Jos kehoon sattuu, jos siinä on kipua, jos yhtäkkiä stressaatte, koska luulette, että teillä on syöpä ja diabetes ja kaikkea muuta samaan aikaan, se pysäyttää teidät. Se pysäyttää teidät todella nopeasti. Käsittelemme mieltä myöhemmin, se on tavallaan eri asia. Tänään halusin puhua kehosta.



Merabh keholle



Tehdäänpä siis lyhyt merabh. Ennen kuin menemme tämän päivän loppukeskusteluun, tehdään lyhyt merabh teidän fyysiselle kehollenne. Hyvä. Ja menemme myöhemmin mieleen, mutta asia kerrallaan. Jep.



Ja Cauldre pyytää minua kysymään teiltä, millainen lämpötila täällä on. (Yleisö sanoo "kylmää") Kylmää. Lisätään lämpöä vähän. Mikä tämä täällä on, ruumishuone tai jotain? (Vähän naureskelua) Se on kuin: "Puhumme kehosta, ja sitten teidät jäädytetään." Okei.



(Musiikki alkaa)



Ai, Cauldre käskee minua istumaan tuolille, mutta en halua istua, mutta istun (lisää naureskelua). Okei.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.



Keho siis käy läpi valtavia, valtavia muutoksia tällä hetkellä. Kehossanne ei ole itse asiassa mitään vikaa, ei mitään vikaa. Se käy vain läpi muutoksia, jotka olisivat vieneet 179 vuotta, lineaarista vuotta.



Haluan teidän tuntevan hetken, mitä käytte läpi tällä hetkellä, sallimalla nämä muutokset, monet muutokset. Kutsuisin niitä "rajan työntämisen" tyyppisiksi muutoksiksi.



Tuntekaa kehoanne, myös sen särkyjä tai kipuja tai matalaa energiatasoa tai mitä tahansa, mitä ajattelette tapahtuvan. Tuntekaa kehoa ja sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Nimittäin tartutte siihen, mitä tapahtuu pinnalla – yleinen särky – mutta tuntekaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu biologiassanne.



Ennenkuulumatonta irtipäästämistä yhdessä elämässä.



(Tauko)



Vanhoista malleista irtipäästämistä.



(Tauko)



Ja ennenkuulumatonta uusien energioiden tuomista, energioita palvelemaan teitä.



(Tauko)



Tämän päivän kahviesimerkkimme mukaan annatte noiden energioiden tulla teille. Ojentaa itsensä teille, ojentaa itsensä biologiallenne, ja hyväksytte, sallitte energiavaihdon siinä, mikä on ollut hyvin, hyvin vanha biologiamalli, ikivanha ja muinainen malli. Annatte sen mennä ja hyväksytte nämä uudet energiat, joita tulee, aivan kuten kahviesimerkissämme.



Kyllä, annatte niiden tulle teille – teidän ei tarvitse mennä etsimään näitä energioita. Annatte niiden tulla teille, ja sitten hyväksytte ne. Oman biologianne.



(Tauko)



"Olen tässä. Olen tässä, tässä valokehossa joka on minun. Olen tässä uuden biologian kera, joka ei ole enää vain fyysinen eikä läheskään yhtä altis kaikille ulkoisille voimille, ei läheskään yhtä turvaton kuin vanha biologia", koska nyt se on teidän. "Olen tässä, tässä tietoisuuskehossa."



(Tauko)



Taisin itse asiassa aloittaa tämän koko prosessin muutama kuukausi sitten. Tönäisin tavallaan sitä, mitä olette käyneet läpi viime kuukauden. Ja sitten tunsitte sen. Sanoin, että kuolema on harhaa, ja se on. On transformaatio, siirtymä, mutta kuolemaa ei ole – eli sinä et ole täällä enää, olet poissa ja jossain muualla, että sinä et ole enää sinä. Sitä ei ole lainkaan.



Aloitin siis sen puhuessani, että kuolema on harhaa. Ajattelitte sitä, tunsitte sitä ja kehonne alkoi reagoida myös.



Kuolema voi tapahtua vain niille, jotka pitävät vanhan kehonsa, esi-isäkehonsa, mutta ei niille jotka tuovat sisään oman kehonsa, ovat valokehonsa.



(Tauko)



Kuolema on vanhan fyysisen kehon malli, emmekä mene siihen. Emme anna kehonkaan mennä siihen.



(Tauko)



Keho reagoi teihin, tietoisuuteenne, toiveisiinne ja intohimoihinne. Ja sillä on edelleen mallinsa, se yrittää edelleen palata siihen, minkä se on tiennnyt kenties tuhansia elämiä tai enemmän.



Ja sitten kun se ei toimi, keho, tietoisuuskehon biologia, tulee valoon. Se tekee itsensä uudestaan, ja juuri sitä olette käyneet läpi.



Tiedän, että se on epämukavaa, mutta kaunein asia jonka voitte tehdä, on saada oma tietoisuuskehonne.



(Tauko)



En halunnut puhua mielestä paljon tänään, koska on todella vaikeaa edes sallia mestarin "ja"-tila, joka olette. On vaikeaa olla tuossa kauniissa, jatkuvan sallimisen tilassa, kun kehossa on vaikeaa, se on tuskaisa, särkevä tai pelästyttää teidät helvetisti.



Vetäkää syvään henkeä tähän kauniiseen tilaan ja tuntekaa tuota muuttuvaa biologiaanne.



(Tauko)



Ja sen sijaan, että olette huolissanne kehosta tai taistelette sitä vastaan tai yritätte nujertaa sen mielen ajatuksilla, haluaisin teidän nyt vain sallivan … vain sallivan.



Mitä tahansa tapahtuu kehossanne, mikä tahansa muuttuu, liikkuu, millaisia tahansa vaikutuksia teillä on tai tunnette, vain sallikaa se oivaltaen, että tulitte tähän elämään tekemään jotain, ja teette sitä. Se on näin yksinkertaista.



(Tauko)



Sallitte sen tapahtua, mitä biologiassa tapahtuu. Tapahtuu luonnollinen evoluutio, luonnollinen transformaatio, kun sallii itsensä olla mestari – keho muuttuu.



Me kaikki jotka olemme käyneet läpi tämän, tiedämme, että on hyvin epämukavia aikoja. Mutta sitten se näyttää yhtäkkiä menevän pois ja on uusi suhde fyysiseen olemukseen, täysin uusi suhde, mikä summataan parhaiten sillä, että yhtäkkiä sanotte: "Tämä olen minä. Tämä olen minä!"



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki loppuu)



Tätä on tapahtunut viimeiset kolme tai neljä viikkoa. No, joillain vähän pidempään, mutta keho, keho muuttuu, joo.



Siis hyvä. Eikö tunnukin hyvältä? Voi, mikä helpotus! Voi, oi! Joo, hyvä.



Tämän päivän kysymys



Hypätäänpä suoraan seuraavaan asiaan, haluamme pitää asiat liikkeessä tänään. Seuraava asia, kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa.



LINDA: Ilomielin.



ADAMUS: Aivan.



LINDA: Palveluksessa.



ADAMUS: Kiitos. Rakastan kahvia. Kysymys on, ja Lindan kiertäessä mikrofonin kanssa, kaikki panikoivat: "Mietin, valitaanko minut."



Kysymys on: mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Ei, mikä yllättää teidät ulkopuolisessa maailmassa – minulla ei ole aikaa siihen keskusteluun. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Mikä on se yksi asia, josta sanotte: "Jessus, se on yllätys. En …" No, annan teidän lopettaa tuon lauseen. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Aloitetaanpa.



Muuten, miten voit?



JANE: Hyvin.



ADAMUS: Joo, hyvin. Tunnetko virtauksen kehossasi?



JANE: Tunnen.



ADAMUS: Hyvä.



JANE: Joo, minusta tuntuu melko hyvältä.



ADAMUS: Joo. Jos ei haittaa, että olen vähän henkilökohtainen, niin olet käynyt läpi monia muutoksia. Oli hyvin monia vanhoja lukkoja ja koukkuja asioihin – vanhoihin perheasioihin, vanhoihin muihin asioihin.



JANE: Joo.



ADAMUS: Olet käynyt paljon läpi niistä irtipäästämisessä. Pelottavaa toisinaan.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Todella pelottavaa.



JANE: Mietin, että sitä on ollut noin kuusi vuotta.



ADAMUS: Joo, todella pelottavaa.



JANE: Hyvin pelottavaa.



ADAMUS: Mutta nuo päivät ovat, peruutuspeilissä, kuten Cauldre sanoisi, joo.



JANE: Sormet ristissä.



ADAMUS: Joo (Jane naureskelee).



JANE: Mutta se johdattaa minut siihen, mitä mieleeni tuli ensin. Se ovat kerrokset. Minut yllättää eniten pelkokerrokset, tietoisuuskerrokset, ilokerrokset, vihakerrokset. On hyvin monia kerroksia ja kerroksia ja kerroksia, ja minut yllättää aina se, etteivät ne koskaan lopu.



ADAMUS: Joo. Jos sinun pitäisi antaa jokin kerroslukumäärä, minkä olet käynyt läpi, miten monta luulet olevan?



JANE: En pysty edes …



ADAMUS: Keksi jokin luku.



JANE: Minusta tuntuu, että minulla on ollut monta elämää tässä elämässä, ja jokaisessa niistä on kerroksia. Siis, en tiedä, 2000.



ADAMUS: Neljä? Ai, hyvä.



JANE: Ei.



ADAMUS: Kaksi tuhatta (Adamus naureskelee).



JANE: Ei, vaan sanon "kerroksia ja kerroksia".



ADAMUS: Sanoisin luultavasti enemmän, jotain 17000, mutta se on ok. Paljon kerroksia.



JANE: Paljon kerroksia.



ADAMUS: Joo, joo. Ja siksi normaalisti veisi 179 vuotta käydä kaikki tämä läpi, koska kun kuorit yhden kerroksen, on toinen. Itse asiassa jonkin ajan kuluttua se on lannistavaa. Sanot tavallaan: "Loppuuko tämä koskaan?"



JANE: Kyllä.



ADAMUS: "Onko lisää kerroksia? Mitä tulee seuraavaksi? Mikä sipuli minun täytyy kuoria?" Olemme siis kummallisessa dynamiikassa. Vaihtoehtona on vain – pum! – tehdä se kaikki kerralla tai parissa isossa askeleessa. Ongelmana on, että se on ylivoimaista.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Se on todella ylivoimaista. Ja kun shaumbrat ovat yrittäneet sitä – he yrittävät tehdä sen supernopeasti, kuin kilpailisimme – niin he löytävät itsensä minun puoleltani verhoa, ilman fyysistä kehoa – tapahtuu sellainen muutos. Ja se on ok, mutta sitten he tuntevat pakkoa tulla heti takaisin jatkamaan siitä, mihin he jäivät.



JANE: Mm hmm.



ADAMUS: He eivät oleskele toisissa ulottuvuuksissa paria sataa vuotta kuten ennen. He tuntevat pakkoa tulla heti takaisin, ja kun joku tulee heti takaisin, tietää, mitä he tekevät. He valitsevat tuon saman perheen.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Sama perhe, koska perhe tavallaan sanoo: "Okei, tule sisään. Joku tulee raskaaksi ensi yönä, ja se voit olla yhtä hyvin sinä!" (Naurua) Ja sitten he tulevat suoraan takaisin ja sitten he ovat takaisin hyvin vanhassa mallissa. Ja se on tavallaan kuin 20 askeleen ottamista taaksepäin. Siis kyllä, se on vaikeaa. Voisimme tehdä sen paljon nopeammin, mistä jotkut teistä pitäisivät, mutta on henkinen ja fyysinen tasapaino, ja siitä tässä päivässä on oikeasti kyse – tämän kaiken tekemisen henkisessä ja fyysisessä tasapainossa, joo.



Sinut siis yllättää kerrosten määrä.



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Miten pärjäät noiden kerrosten kanssa?



JANE: Paremmin nykyään, varmasti.



ADAMUS: Hyvä.



JANE: Kommentoit merabhissa sitä, että kun keho hajoaa, on vaikea olla mestaruudessaan. Se on hyvin häiritsevää.



ADAMUS: Kyllä.



JANE: Minusta tuntuu, että olen päässyt (tunnelista) läpi kehon kanssa. Pystyn nyt pääsemään läpi asioista paljon helpommin ja sujuvammin kuin aiemmin. Ei ole yhtä paljon pelkoa.



ADAMUS: Miten keho-ongelmat, nuo haamukeho-ongelmat, palvelivat sinua?



JANE: Tota! (Hän huokaa) Tarkoitan, luottamuskerroksia. Irtipäästäminen pelosta ja luottaminen todella itseeni siinä, että oikeasti on aina ratkaisu.



ADAMUS: Aivan. Tuijotan sinua tässä. Ja jos ei haittaa, että sanon, niin se antoi sinulle hyvän syyn olla olematta ensimmäinen tai ensimmäisten ensimmäisiä. Se antoi sinulle todella hyvän syyn olla olematta siinä. Osa sinusta haluaa olla siinä – "Haluan todella olla tuo uudistaja, tuo pioneeri muiden shaumbrojen edessä" – ja olet hyvä siinä, mutta sinulla on ollut joitain ongelmia sen kanssa menneisyydessä. Ja se oli siinä: "En koskaan aio tehdä sitä uudestaan, olla ensimmäinen", tiedäthän. Taitaa olla paras tapa ilmaista se, että tunsit olevasi tuo lehmä, joka käveli alas jyrkänteeltä (Jane naureskelee). Putosit ensimmäisenä ja kaikki muut seurasivat sinua ja melko pian oli kasa lehmiä pohjalla (vähän naurua). Ja se on kuin: "Voi eiii! Se oli minun vikani. Minun ei olisi koskaan pitänyt …"



JANE: Kyllä.



ADAMUS: Ja niin olet pidätellyt tarkoituksella.



JANE: Joo.



ADAMUS: Ja olet käyttänyt biologisia asioita pidättelyyn, ja sinulla on hyvin paljon lahjakkuutta. Ja menemme alas jyrkänteeltä, mutta sen sijaan että putoamme kuin joukko lehmiä – ja joku valittaa jo netissä: "Siinä hän jatkaa taas lehmistä." Kuuntele, tämä ei ole Eläinten oikeuksien puolustajat. Tämä on Crimson Circle ja voimme puhua lehmistä. Eivätkä ne ole kuolleet, se on kuviteltu asia. He uskovat sen!



Siis jyrkänteeltä putoamisen sijasta liidämme. Älä siis pelkää olla taas tavallaan lauman edessä. Okei.



JANE: Kyllä. Kiitos.



ADAMUS: Seuraava. Mikä yllättää sinut eniten itsessäsi tässä elämässä? Mikä yllättää sinut eniten?



JIM: Kun esitit alussa tuon kysymyksen, mieleeni juolahti, miten paljon aliarvioin itseni.



ADAMUS: Aha! Mielenkiintoista. Miten paljon aliarvioit. Mitä olet erityisesti aliarvioinut itsessäsi?



JIM: No, tavallaan käytin paljon aikaa irtipäästämiseen, korjaamiseen, täysivaltaisuuteen astumiseen ja unohdin, että sallin itseni hyväksyä toisen puolen.



ADAMUS: Jep. Miksi?



JIM: (pitäen tauon) En sanonut sitä (he naureskelevat ja Jim huokaa). Tämä ei oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta pelkään, etten ole enää erityinen.



ADAMUS: Mielenkiintoista.



JIM: Pelkään hukkuvani ihmismereen, he todella astuvat siihen nyt.



ADAMUS: Joo. No, voin kertoa sinulle, että olet erityinen, mutta et sillä vanhalla tavalla, jolla olisit luullut. Se on hyvin erilaista erityisyyttä. En halua sanoa liikaa nyt, mutta katsele ProGnost ja todella ymmärrät. Ymmärrät henkilökohtaisesti seuraavan askeleesi, joo.



JIM: Kiitos.



ADAMUS: Hyvä. Hyvä, hyvä.



Yksi ongelma on – sinulla ja monilla ihmisillä – "Onko kaikki tämä totta? Tarkoitan, onko tämä totta? Onko se vain …" ja se on hyvä kysymys. Siinä ihmisitse sanoo: "Onko tämä totta? Mikä on …" Ainoa vastaus jonka voin antaa, on se vastaus, jonka Tobias antoi monta vuotta sitten: "Jos sallit sen olla." Onko se ole hullua? Ehdottomasti. Ehdottomasti, verrattuna tuonne. Ehdottomasti, verrattuna perinteiseen ihmiseen tämä on ehdottoman hullu homma.



JIM: Olen mukana.



ADAMUS: Juuri niin, koska jos kertoisin sinulle, ettet voi tulla kyytiin mukaan, ettei ole mestaruutta ja sinun täytyy odottaa pari elämää lisää, sinun täytyy pysyä tuossa vanhassa ihmistilassa, se olisi kuin helvetti.



JIM: Järkyttävää.



ADAMUS: Järkyttävää. Järkyttävää.



Eikä se johdu edes siitä, että olet toivonut tätä – se johtuu tietämisestä. Se ei ole enää vain porkkana hevosen edessä – olet maistanut sitä nyt. Olet tuntenut sen, ja tiedät, että se on totta. Turhautuminen on siinä, että olet riittävästi aistinut tai maistanut sitä, tätä mestaruutta, saanut riittävästi vilauksia siitä, että haluat sen kokonaan nyt. Kuin: "Okei, sain tuon pienen vilauksen. Anna se kaikki minulle." Ja se on hassu raja, hassu tasapaino, jossa olemme ja josta olemme puhuneet tänään. Ja se on kuin: "Nyt olen saanut sen. En halua palata takaisin tuohon vanhaan tapaan. Haluan sen kokonaan nyt, mutta miksi se vie niin hiton kauan?" Siis hyvä. Kiitos.



JIM: No, luulen, että se vie minulla näin kauan, koska minulla on ollut joitain melko intensiivisiä kokemuksia. Ja minulle on hyvin selvää, että jos tekisin sen yhtään nopeammin kuin nyt, kärventyisin.



ADAMUS: Olet oikeassa. Olet hyvin oikeassa, ja se pätee todellisuudessa kaikkiin täällä, kaikkiin kuuntelemassa. Jos tekisitte sen paljon nopeammin, niin kärventyisitte. Kuljemme hienovaraista tasapainoa pitkin, kehon ja mielen loppuun palamisen, poroksi palamisen ja tämän ruumiillistuneen mestaruuden sallimisen välillä. Se on erittäin hienovarainen raja, ja jotkut shaumbrat ovat ylittäneet tuon rajan tai he ovat tulleet pisteeseen, jossa he eivät vain enää kestä sitä. Ja aion sanoa jotain, mikä ehkä kuulostaa vähän karkealta, mutta ne jotka ovat lähteneet, tulleet toisiin ulottuvuuksiin meidän kanssamme, ovat tulleet jääräpäiseksi, uppiniskaiseksi ja voitaisiin sanoa melkein vähän liian egoistiseksi siinä, ja he unohtivat sallia. He ovat tehneet työtä siinä ja polttaneet itsensä loppuun. Joo, hyvä.



JIM: Tiedän sen.



ADAMUS: Joo, joo. Ja tiedän, että jotkut teistä sanovat: "Voi, mutta he olivat niin upeita ja rakastimme heitä ja sitten he siirtyivät rajan taakse", mutta he polttivat itsensä loppuun. He kulkivat liian nopeasti.



Sen lisäksi, että tulen puhumaan teille joka kuukausi ja joskus joka päivä, on kokonainen joukko olentoja, jotka auttavat. Satoja, tuhansia olentoja jotka työskentelevät kanssanne kulissien takana. Minä taidan päästä parrasvaloihin, saada näyttämökunnian, mutta on monia, monia olentoja, jotka työskentelevät kanssanne. He eivät voi tehdä sitä puolestanne, mutta heitä on – voitaisiin sanoa – monissa energiatukirooleissa, ja tapaatte heidät oikeaan aikaan. Mutta se mitä teette, on monumentaalista – monumentaalista – eikä tietenkään pelkureille.



Jatka, kiitos. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?



GEORG: Suurin asia minulle oli, että katkaisin välit "ikivanhoihini" (suom. huom. tarkoitettaneen esi-isiä).



ADAMUS: Katkaisit välit …?



GEORG: Katkaisin välit ikivanhoihini, vanhempiini, isovanhempiini, sekä erityisajan poikieni kanssa.



ADAMUS: Mm hmm.



GEORG: Tämä oli hyvin tärkeää minulle, yltäkylläisyydelleni – sanon sen näin. Ei vain rahan vuoksi (hän naureskelee), vaan myös tunteiden.



ADAMUS: Siis suhteiden katkaiseminen.



GEORG: Suhteiden katkaiseminen. Olen heitä varten aina, kun he haluavat olla kanssani.



ADAMUS: Aivan.



GEORG: Mutta aiemmin tulin aina heidän luokseen eivätkä he tulleet minun luokseni.



ADAMUS: Aivan.



GEORG: Aa?



ADAMUS: Aa, aa. Aha!



GEORG: Joo, ja oli virta, suuri energiavirta minusta heihin.



ADAMUS: Aivan. Mutta he eivät tulleet sinun luoksesi.



GEORG: Mutta ei takaisin.



ADAMUS: Aivan. He eivät tulleet sinun luoksesi.



GEORG: Tämä on yhteensopimatonta energiaa.



ADAMUS: He eivät siis ilmestyneet tarjoamaan sinulle kahvia?



GEORG: Tällä tavalla (Adamus tarjoaa kahviaan).



ADAMUS: Joo, ota hörppy.



GEORG: Voi, kyllä.



ADAMUS: Se on yhteisölähde täällä.



GEORG: On yhteisomistus (naurua).



ADAMUS: Ei, vaan anna palaa ja ota hörppy. Joo, joo (Georg siemaisee Adamuksen kahvia) Joo. Kukaan muu? Haluaisitko oman kahvisi?



GEORG: Okei! (Hän nauraa, ja yleisö naureskelee lisää)



SART: Sandra!



ADAMUS: Miksi ei? Hei, täällä on kone.



GEORG: Tiedän.



ADAMUS: Sinäkin voisit saada.



GEORG: Aivan.



ADAMUS: Hyvä. Miksi se yllättää sinut, suhteiden katkaiseminen?



GEORG: Koska minulta vaati paljon energiaa tehdä se. Aa, ja olin onnekas, että muutin jotain elämässäni, oikeasti. Yksi muutoksista on tietysti vaimoni Lydia (hän naureskelee). Tapasimme hyvin myöhään elämässämme. Meillä oli elämä aiemmin.



ADAMUS: Mm hmm. Joo, tämä on toinen, kenties kolmas elämänne.



GEORG: Ja nyt vietimme vuosia elämissämme (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, joo.



GEORG: Joo, tämä on kolmas elämä.



ADAMUS: Kolmas elämä, kolmas elämä, joo.



GEORG: Joo, joo. Se on hienoa, mitä? (He kumpikin nauravat)



ADAMUS: Siis paljon suhteita on muuttunut. Oletko yksinäinen?



GEORG: En lainkaan.



ADAMUS: Okei.



GEORG: En lainkaan.



ADAMUS: Hyvä.



GEORG: Olen itseni kanssa. Minusta tuntuu paremmalta ja paremmalta ja paremmalta.



ADAMUS: Hyvä. Millainen terveytesi on?



GEORG: Terveyteni on melko hyvä.



ADAMUS: Melko hyvä.



GEORG: Voimakas (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä.



GEORG: Voimakas.



ADAMUS: Kiitos.



GEORG: Jep.



ADAMUS: Pari vielä. Pari vielä. Suurin asia joka yllätti …



LINDA: Miss Brasilia!



ADAMUS: Suurin yllätys itsessäsi tässä elämässä. Ole hyvä. Oletko miss Brasilia? Kuulinko niin?



LIGIA (nainen): Ei, olen Brasiliasta, ja olin kuin: "Toivon, ettei Adamus pyydä minua!" (Vähän naurua)



ADAMUS: Tiedän. Tiedäthän, että minä en pyydä, eikä kukaan voi syyttää minua. Hän tekee sen (osoittaen Lindaa). Joo, joo. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?



LIGIA: On tunne, että tiedän asioita. Tiedän tien, mutta tavallaan en mene tuota tietä. Jatkan katselemista.



ADAMUS: Joo, joo.



LIGIA: Tiedän sen, mutta menen vastakkaiseen suuntaan.



ADAMUS: Miksi teet niin?! Minun täytyy … (naurua). Miksi ihmeessä tekisit niin?



LIGIA: Se mikä yllättää minut – mitä kysyit – on, että tiedän enkä tee.



ADAMUS: Aivan.



LIGIA: Se yllätti minut.



ADAMUS: Tiesit siis, että aioin kysyä … Tiesit, että sinua pyydettäisiin, mutta et halunnut, että pyydetään, mutta tässä sinua pyydetään. Mitä dynamiikkaa et halunnut siinä; mitä et halunnut tuntea? Ja se liittyy kaikkeen muuhun, mitä tapahtuu – tietäminen, mutta menet toiseen suuntaan. Turvallisuus. On turvallisempaa mennä toiseen suuntaan, kuin mennä tietämisen mukaan. Tietäminen on tavallaan kartoittamatonta aluetta. Ja on melkein turvallisempaa: "No, jään vain siihen, minkä tekemistä vihaan. Jään siihen, minkä tekemisestä en pidä. Jään vanhaan tapaan, ja uneksin vain uudesta tavasta. Uneksin vain tietämisestä. Uneksin mestarina olemisesta, mutta paska, en aio mennä siihen, koska mitä tapahtuu?"



LIGIA: (pitäen pienen tauon) Miten tietää?



ADAMUS: Kyllä, kiitos. Seuraava. Kiitos.



LINDA: Seuraava.



ADAMUS: Kiitos, arvostan vastaustasi.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Viimeinen vastaus. Mikä yllättää sinut itsessäsi eniten tässä elämässä?



APRIL (nainen): Luulen se, että tähän mennessä olisin luullut olevani vähän kärsivällisempi asioiden suhteen. Ja minusta tulee vähemmän ja vähemmän ja vähemmän kärsivällinen joka päivä.



ADAMUS: Varmasti. No, siinä osut naulan kantaan (April naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Osut naulan kantaan. Taas kerran, puhumme kaikesta tästä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, ja puhumme siitä, mitä kävimme läpi. Ja on tämä – en tiedä, mistä se tuli – "Sinusta tulee kärsivällinen ja olet rento kaiken suhteen." Ei! Olen sanonut aiemmin, että mestari on suvaitsematon paskiainen (naurua).



APRIL: No, sitten olen todellinen paskiainen, koska olen todella suvaitsematon!



ADAMUS: Kerron vain, millainen olet (he nauravat). Ja se on kamppailua, koska yrität: "Minun pitäisi olla niin pyhä ja rakastaa delfiinejä ja yksisarvisia ja olla kaikkien kanssa." Ja nimittäin, Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari (joku sanoo "ai jaa"). Sanon sen uudestaan: Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari, ja hänellä on vielä pitkä matka jäljellä. Rakastakaa häntä, ei erityisen hauska nainen, mutta … (naurua). Kamala huumorintaju, mutta hänellä on pitkä matka jäljellä. Hän oli tavallaan esimerkkitapaus tämän ajan marttyyriudesta. Ja hän teki jonkun verran hyvää työtä, mutta paljossa siitä oli kyse – viuh! viuh! viuh! (kuin ruoskien itseään). Onko siitä oikeasti mitään hyötyä kenellekään?



Nimittäin haluan sinun ajavan uutta … Millaisen auton haluat?



APRIL: Haluan aivan uuden Subarun.



ADAMUS: Mitäääää?! (Naurua)



APRIL: En pidä muista autoista!



ADAMUS: Oletko Boulderista?!!



APRIL: En! (Paljon naurua ja vähän taputuksia) En pidä muista autoista. Pidän Subarustani.



ADAMUS: Ei. Haluan jotain vaikuttavampaa. Haluan … Joku sanoi "Tesla". Mennään Teslalla.



APRIL: Okei, okei.



ADAMUS: Mutta super deluxena ja moottorilla, joka ei kuulosta sähköautolta. Siinä on vrum, vrum, vrum, vaikka se on sähköauto.



APRIL: Ja tehoa, eikö?



ADAMUS: Joo, joo. Mutta se kuulostaa vaikuttavalta. Ja haluan nähdä sinun ajavan leprayhteisöön tai lasten orpokotiin hienoimmalla autolla ja menevän sisään – ei tällaisena (Cauldren pukeutumistyyli) – hienoissa vaatteissa ja haluan sen kaiken valo ympärilläsi, ei tuo – (ruoskimista) – kärsimys. Se vaikuttaa enemmän ihmisiin.



Nimittäin nämä ihmiset, lapset orpokodissa ja vastaavassa, ovat siellä syystä. Tarkoitan, että se on heidän sielusyynsä. Kyse ei ollut siitä, että yhteiskunta laittoi heidät sinne, tai mitään vastaavaa. Jotenkin siellä oleminen palvelee heitä. Muuten he eivät olisi siellä! Tämä ei ole rakettitiedettä. Ei ole vaikea selvittää tätä. He ovat siellä syystä – heidän sielunsa syy, heidän ihmisensä syy, mikä vaan. Niinpä heille ei ole kovin paljon hyötyä nähdä joku toinen heidän kaltaisensa – vaikeuksia, yltäkylläisyyden puutetta, ongelmia elämässä, polvillaan jonkun Jumalan edessä, joita he eivät edes tunne. He haluavat nähdä – tai minusta heidän pitäisi nähdä – todellinen mestari. "Olen tässä. Olen läsnä, olen yltäkylläinen, ja arvaa mitä? Sinäkin voit tehdä sen, mutta sinun täytyy päästää irti tuosta paskasta. Meidän täytyy oikeasti päästää irti joistain perusjutuista. Esi-isäkehosta" – tässä puhut nyt pienille lapsille – "esi-isäsukulinjasta. Tiedät, mitä – joo, sinulla ei ole vanhempia. On luultavasti hyvä asia, ettet muista heitä, koska silloin et ole yhtä kiinni siinä." Kiitos (Sandra tuo kahvia Georgille).



SANDRA: Kiinnitän huomiota (vähän naureskelua).



ADAMUS: Joo. Ja tämä yltäkylläisyyden puute, kaikki muut asiat. Heidän täytyy nähdä mestari, ei joku, joka on varaton, kärsii ja pelaa koko tällä ihmisen kärsimysroskalla. Se on peliä. Voi, toivon, että voisimme tehdä ProGnostin nyt, koska lyön sen suoraan maaliin (naurua).



APRIL: No, tunnen, että pidättelen itseäni, koska en voi päästää irti.



ADAMUS: Joo. Joo, joo. Mutta voit päästää irti. Päästämme irti tänään.



APRIL: Okei, hyvä. Olen valmis.



ADAMUS: Voitko päästää irti tänään?



APRIL: Olen valmis siihen.



ADAMUS: Okei. Oikeasti?



APRIL: Olen.



ADAMUS: Hän pääsi 90-prosenttisesti siihen. "Oleen …"



APRIL: Ai (hän naureskelee).



ADAMUS: Hmm. Tehdäänpä se uudestaan, "olen valmis".



APRIL: Minä olen!



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä, sinä olet. Me kaikki olemme, ja teemme sen niin, että te ette kärvennä itseänne tai pala loppuun. Mutta meidän täytyy tavallaan tehdä hyppy tässä. Meidän täytyy tavallaan ottaa hyppy palamatta loppuun, ja siitä tässä päivässä on kyse. Siis kiitos.



APRIL: Kiitos.



ADAMUS: Joo. Ja tämä riittää nyt. Kiitos vastauksistanne.



Adamuksen vastaus



Asia joka yllättää minut eniten teissä kaikissa, on omistautumisenne, sitoutumisenne, että olette vielä täällä. Se yllättää minut. Tässä huoneessa, katsomassa netissä. Tässä kehossa. Se on vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Ja tuhansia on lähtenyt – luultavasti tuhansia ja tuhansia ja tuhansia on lähtenyt Crimson Circlestä – monista syistä. Siinä ei ole oikeaa tai väärää, mutta te jäitte itsenne vuoksi. Te jäitte. Sitkeytenne, sitoutumisenne ja jääräpäisyytenne on hämmästyttävää. Se yllätti minut, koska tullessani Tobiaksen lähdettyä mietin: "Miten pitkälle voimme mennä tässä? Miten moni lähtee?" Ja palaa itse asiassa … no, todellinen yllätys, kuten osoitit, on tietäminen. Se on siinä. Tietäminen on voimakasta. Se aiheuttaa pelkoa. Tiedätte, että tietäminen on siinä, mutta te tavallaan: "Palataan vain mukavaan ja turvalliseen tapaan tehdä asioita."



Olette nähneet tuon tietämisenne tulevan esiin viime aikoina – viime aikoina, kahtena tai kolmena viime kuukautena – ja jotkut teistä sanovat siitä, että teistä tulee selvänäköinen aivan yhtäkkiä. Tiedätte jotain, ennen kuin se tapahtuu. Tiedätte, että puhelin soi. Tiedätte, että törmäätte johonkuhun kaupassa. Teillä on tuo tietäminen, ja se on tavallaan selkeyttää, joka alkaa kehittyä. Mutta samaan aikaan pelkäätte sitä – pitäisikö minun seurata sitä? – koska sen seuraaminen on tuntematon polku. Ja siitä syystä en halunnut mennä mieleen tänään. Puhumme siitä myöhemmin, mutta tuo tietäminen alkaa tulla läpi, ja pyydän teitä vain tiedostamaan sen. Teidän ei tarvitse seurata sitä nyt, ainoastaan tiedostaa, koska kun tiedostatte, se on kuin valo, jota tulee vielä lisää.



Siis minut yllättää eniten kaikissa teissä se, että olette pitäneet kiinni siitä. Olette pitäneet kiinni siitä. Se on vaikeaa! Se on todella, todella vaikeaa. On helpompaa viivytellä pari elämää tai enemmän. On helpompaa olla olematta ensimmäinen, joka menee siitä läpi, ja on taipumusta joskus haluta mennä piiloon, mutta olette roikkuneet mukana. Siis siunausta. (Joku huutaa "jes!") Jes (yleisö taputtaa).



Siis, seuraava. Seuraavana tämän päivän aikataulussa. Juodaanpa kuppi kahvia. Haluaako kukaan kahvia? (Naurua) Välitän niitä tänään.



SART: (huutaen) Sandra!! (Lisää naurua)



ADAMUS: Hänen pitäisi kuunnella täällä shoudeja. Mitä hän tekee sen sijaan? Keittää kahvia.



Mallit



Seuraava asia josta haluan puhua, päästen tämän päivän ytimeen, on, että teillä on ollut paljon elämiä, ja vaikka olisittekin sellainen, jolla ei ole ollut paljon, jolla on ollut vain muutama elämä, teillä on silti elämien malleja. Te joilla on ollut täällä yli tuhat elämää, olette kehittäneet hyvin selkeitä malleja, selkeitä kehon, mielen ja kaiken malleja.



Toistatte noita malleja, ja olitte toistaneet niitä. Hassu asia itse asiassa on, että aiemmissa elämissänne teitte töitä noiden mallien luomiseksi. Halusitte tulla takaisin fyysisen kehon ja mielen malliin. Ette halunneet sinkoilla seinistä, joten hyvin pian olitte noissa malleissa. Nyt tulette kohtaan, jossa mallit eivät toimi enää.



Mallit ovat sellaisia asioita kuin vanheneminen. Vanheneminen. Vanheneminen ja itse asiassa kuolema. Vanheneminen on malli, jonka olette alkaneet hyväksyä – "Minä vanhenen" – koska olette tehneet sen tuhat kertaa. Vanheneminen on teille melko tuttua. Teille on melko tuttua siirtyä syntymästä kypsymiseen fyysisesti, seksuaalisesti, älyllisesti, päästä sitten huippuunne ja sitten hitaasti, hitaasti, hitaasti, hitaasti vanhentua.



Se on melkein kuin hypnoosi, mutta kyse on enemmän vain siitä, että olette malleissa, ja teissä on valtava osa, joka sanoo: "No, niin se on. Tulemme vanhaksi ja sitten kuolemme." Ei. Ei. Rikomme nuo mallit tai päästämme niistä irti tai miten haluattekin kutsua sitä.



Sen ei tarvitse olla totta. Sen ei tarvitse olla sillä tavalla. Mutta teillä on ollut niin monta elämää, jolloin olette tehneet sen, kokeneet sen, että menette tavallaan vain virran mukana. Ja sitten kun jotain tulee, yritätte muuttaa sen. Kun tietäminen tulee – tiedätte jo kaiken, mitä olen sanonut tänään tähän mennessä – kun tietäminen tulee, tavallaan sanotte: "Uh! Siinä on liikaa käsiteltävää minulle. Mitä tarkoitat, etten vanhene? Mitä tarkoitat, ettei minun tarvitse seurata enää kehon vanhoja tapoja?" Ja sanotte tavallaan: "No, odotetaan vain ja katsotaan, mitä huomenna tapahtuu ja sitten ensi viikolla." Joudutte siis näihin malleihin.



Toinen ruma malli on täyttymättömyys. Menette elämänne läpi, ja saatte tiettyä asioita tehtyä ja toisia asioita ette saa tehtyä. Teillä ja ihmisillä yleensä on täyttymättömyyden malli – "En oikeastaan tehnyt, mitä halusin tuossa elämässä." Ja kun tulette toiselle puolelle, kokoonnumme ja on tavallisesti melko välittömästi: "No, minun olisi pitänyt. Toivon, että olisin voinut. Minulla oli hyvin korkeat toiveet tuolle elämälle", ja on täyttymättömyyden malli. Jonkin ajan jälkeen melkein vain hyväksytte, että teillä ei ole täyttymystä elämässä. Melkein hyväksytte sen – "No, halusin omistautua taiteelle" tai "Halusin oikeasti saada läpimurron joillakin henkisillä metafyysisillä tasoilla" tai "Halusin todella matkustaa maailmassa". Ja kuulen tätä koko ajan shaumbroilta, ja sitten katselen joitain muita ja on suurta täyttymättömyyttä. Siitä tulee malli, hyväksytty malli. On ok, ettei saa täyttymystä.



Murtaudumme siitä läpi, koska se ei ole ok. Tulitte tänne jotain varten. Olitte riittävän sinnikäs, riittävän jääräpäinen ja riittävän sitoutunut päästäksenne näin pitkälle. Emme päädy moniin täyttymättömiin asioihin, kun tulette toiselle puolelle – "Olin nimittäin näin lähellä todellista ruumiillistettua oivaltamista. Mutta tavallaan jänistin noiden muutamien viime askeleiden ottamisessa, enkä tehnyt sitä." Se ei toimi enää. Nuo mallit eivät kuulu teille, mutta roikutte niissä vähän. Roikutte niissä syistä, joista puhumme hetken kuluttua.



Perhemallit tietysti. Ne joista useimmat teistä ovat menneet jokseenkin yli. Mitä muita malleja on?



Kerron teille vielä yhden, kun mietitte sitä. On levon ja valmistautumisen malli. Olette niin hiton väsynyt kehossa ja mielessä, että mallina on: "Kuolen saadakseni vähän lepoa. Kuolen pysähtyäkseni ja levätäkseni muissa ulottuvuuksissa. Luon pienen ruohikkoisen paikan, jossa on lehmiä, kukkia ja lintuja, ja aion vain nukkua siinä noin 100 vuotta. Aion vain nukkua. Aion levätä ja valmistautua seuraavaan elämään, koska nimittäin" – ja tämä on malli jonka teette, jonka sanotte – "olisin voinut tehdä sen, mutta minulta loppui polttoaine. Minulla ei ollut energiaa. Niinpä aion mennä nukkumaan 100 vuodeksi toiselle puolelle ja sitten palaan takaisin täysin uudistuneena." Tulette takaisin täysin surkeana. Tulette takaisin, ja kaikki alkaa kaukaa taaksepäin, unohdatte kaiken, mitä kerroitte itsellenne, käytte läpi kaikki prosessit, palaatte esi-isäperheisiinne, palaatte tylsään fyysiseen kehoon valokehon sijasta. Se on siis malli.



Malli "En osaa tehdä sitä. En osaa tehdä sitä. Tämä on niin ylivoimaista. En vain osaa tehdä sitä." Ja täyttäkää tyhjä kohta, mitä se onkin. "En pysty saamaan sitä toimimaan. Olen yrittänyt. Olen yrittänyt valaistumista, ja Adamus, teen sen väärin. En osaa tehdä sitä. Siinä on jokin pielessä. Kenties minun täytyy vain lähteä planeetalta ja tulla puhumaan kanssasi ja tarkistaa itseltäni. Minulla on enemmän selkeyttä, kun tulen toiselle puolelle."

Ei. Ei se niin mene, että pääsette toiselle puolelle ja – pum! – saatte yhtäkkiä oivalluksen. Pääsette toiselle puolelle ja saatte "voi paska" –hetkiä. "Voi, jessus! Minun olisi pitänyt" ja sitten hyppäätte takaisin alas ja yritätte tehdä sen uudestaan.



Mitä siis on muita malleja, joita teillä on täällä? Ole hyvä. Linda juoksuttaa mikrofonin sinulle.



LINDA: Kyllä, kyllä! Minä juoksen.



ADAMUS: Miljardit olennot katselevat netissä.



JIM: Voimmeko nähdä sen uudestaan, Linda? (Hän naureskelee) Yksi suosikkini on, ettei ole ketään, joka voi olla suhteessa tasolla, mihin minä kykenen nyt.



ADAMUS: Okei, joo. Itse asiassa se on mielenkiintoinen vastaus. En sanoisi, että se on vanha malli. Vanha malli olisi: "Minulla on oltava suhde ollakseni oikeanlainen." Itse asiassa se mihin olette menossa, on täysin uusi asia – "Ei ole suhdetta, joka resonoi kanssani tällä hetkellä", joo.



Vanha malli on malleja. Synnytte pienen vauvan fyysiseen kehoon. Teidän ei tarvitse. Tobias näytti sen meille. Hän aloitti 10 vuodesta. Pääskää ohi kaikesta housuun kakkaamisesta ja kaikesta siitä muusta – itkemisestä ja sairastumisesta. Tulkaa silloin, kun keho on pääsemässä tuohon testosteronin ja kaiken muun lisääntymiseen. Tulkaa silloin.



Seuraava malli jossa ihmiset ovat nyt, ei ollut ennen näin: "Minun täytyy saada koulutus. Sitten minulla täytyy olla kumppani. Sitten minulla täytyy olla lapsia kumppanini kanssa. Sitten" – uusi malli – "minun täytyy erota, ja sitten minun täytyy erota uudestaan ja taas uudestaan (naurua), ja sitten taas, ja sitten tulen vanhaksi ja sitten minulla ei ole rahaa eikä urani ollut tyydyttävä. Miksi kävin koulua tuon typerän työn vuoksi, joka oli niin epätyydyttävä? Minä kuolen." (Lisää naurua)



Nämä ovat malleja, eikä kukaan kyseenalaista niitä. Kukaan ei sano: "Pysähdy hetkeksi. Tätäkö oikeasti haluat?" Suosittelisitteko tätä lapsillenne? (Joku sanoo "ei!") Tai lapsenlapsille? Suosittelisitko tätä kaikkea Tobinille?



KERRI: Ei, en suosittele.



ADAMUS: Mikrofoni, kiitos.



LINDA: Kuka huutaa? Ei, ei Kerri. Hän ei huutaisi (Adamus naureskelee)



ADAMUS: Siis Kerri, olet langennut malleihin, mutta …



KERRI: Surullista kyllä, se totta (naurua).



ADAMUS: Ei, se on ok.



KERRI: Se on ok. Olen hyväksynyt sen.



ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä, kunhan on ok, että pääsee pois niistä.



KERRI: Tunnistan sen.



ADAMUS: Okei, hyvä.



KERRI: Itsensä sabotointia.



ADAMUS: Sinulla on loistetta silmissäsi tänään.



KERRI: Niin on!



ADAMUS: Joo, sinulla on.



KERRI: Vain sinun vuoksesi.



ADAMUS: Siinäs näette (vähän naurua). Mitä siis suosittelit Tobinille?



KERRI: Olen suositellut Tobinille, että "olet täällä elääksesi (heittäen nyrkin ilmaan)! Ja se on ainoa asia, joka sinun täytyy tehdä." Ja tiedätkö, mitä hän sanoi minulle kaksi iltaa sitten?



ADAMUS: Oliko se – iskitkö häntä nyrkillä, kun sanoit sen?



KERRI: Ei, ei. Makasimme sängyllä.



ADAMUS: Ajattelin vain tarkistaa (Adamus naureskelee).



KERRI: Menen tavallaan hänen päänsä yli, mutta …



ADAMUS: Joo. Pum! Pum!



KERRI: Ei, vaan oikeasti poikani sanoi minulle: "Selvitin elämän tarkoituksen, ja se on, että me kuolemme! Ja mitä itua on nousta ylös sängystä?" Ja minä sanoin: "Elää, poika! Mennä retkelle ja haistella kukkia ja olla faunassa", eikö?



ADAMUS: Joo, miten se sujuu?



KERRI: Ja sanoin: "Sinulla on 90 vuotta jäljellä. Älä edes murehdi sitä."



ADAMUS: Joo, joo. Miten hän pärjää kaikessa tässä?



KERRI: Olemme vähän kiihkeitä, hänen vanhempansa (vähän naurua).



ADAMUS: Joo, joo.



KERRI: Mutta hän pitää siitä, ja hän valitsi minut, ja olemme tässä yhdessä.



ADAMUS: Joo.



KERRI: Liian myöhäistä nyt (lisää naureskelua).



ADAMUS: Et siis luultavasti suosittelisi hänelle vanhoja malleja?



KERRI: En. En halua hänen menevän collegeen ja ottavan 50.000 dollaria lainaa humanististen aineiden oppiarvoa varten. Ei.



ADAMUS: Aivan, aivan.



KERRI: Ei, en halua sitä.



ADAMUS: Luultavasti kerrot hänelle kaiken ytimenä: "Seuraa vain sydäntäsi."



KERRI: Niin kerron.



ADAMUS: Okei.



KERRI: Ja sanon: "Älä anna kenenkään pilata suunnitelmiasi, lapsi."



ADAMUS: Aivan.



KERRI: Kun joku kusipää tulee luoksesi ja alkaa olla ilkeä …



ADAMUS: Käytätkö tuota kieltä pienen poikasi kanssa?



KERRI: No, sanon: "Kun tuo pikku paskiainen tulee luoksesi (naurua) ja yrittää pilata hauskasi, sanot: "Hei, tyyppi! Meillä olin hauskaa, kunnes sinä ilmestyit." Kirjaimellisesti. Opetan hänelle nimittäin seksuaalienergiaviruksesta ja sellaisia asioita.



ADAMUS: Hyvä. Mutta et haluaisi vanhoja malleja hänelle.



KERRI: En. Haluan hänen olevan vapaa. Hän on niin täynnä valoa ja iloa koko ajan. Ja tätä haluan hänelle, ja kerron hänelle koko ajan: "Olemme täällä elääksemme, eikä millään muulla ole merkitystä."



ADAMUS: Tiedät, mitä minun on kysyttävä.



KERRI: (kuiskaten) Kysy.



ADAMUS: Oletko hyvä standardi siinä?



KERRI. En ollenkaan aina. Ei (vähän naureskelua). Koska huhkin töissä kopissani.



ADAMUS: Ei työssäsi ole mitään vikaa.



KERRI: Aion kuitenkin kaivaa syvältä ja selvittää tämän antamasi neuvon mukaan.



ADAMUS: Joo, se palvelee sinua. Se palvelee sinua.



KERRI: Se tosiaan palvelee minua. Kasvatin lapsen. Sain katon päämme päälle, ja olen viimeinkin kunnioittanut sitä, että olen tehnyt tämän, kun melkein lähdin monta kertaa planeetalta, kuten tiedät.



ADAMUS: Ja aioin kertoa sinulle henkilökohtaisesti, antaa tavallaan vastauksen, mutta annan Cauldren tehdä sen myöhemmin.



KERRI: Voi, hienoa!



ADAMUS: Se on vähän henkilökohtaista.



KERRI: Varmasti – ai.



ADAMUS: Joo, mutta …



KERRI: En välitä, anna palaa.



ADAMUS: No, käytät lasta tekosyynäsi.



KERRI: Ai, joo! Tiesin sen.



ADAMUS: Joo, joo.



KERRI: Tiesin tuon asian!



ADAMUS: Mutta heität kaikenlaista huonoa energiaa häneen osana sitä. Otat eräänlaisen vainoamisroolin. Hän tuntee sen: "Äiti tekee tämän vuokseni, muuten hän olisi jo ylösnoussut mestari."



KERRI: Tiedän, eikö?



ADAMUS: Aivan, aivan.



KERRI: Tiesin sen, mutta pitäisikö minun sitten viedä hänet orpokotiin? (Naurua) Kenties se olisi hänelle parempi.



ADAMUS: Ei sinun ehkä tarvitse … (Adamus naureskelee)



KERRI: Kehotin hänen isäänsä ottamaan hänet. "Kokeile sinä tätä!"



ADAMUS: Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.



KERRI: Okei, teen sen.



ADAMUS: Lakkaa käyttämästä …



KERRI: Olen käyttänyt.



ADAMUS: "Minun täytyy huolehtia …" Haluan sinun katsovan Tobinin tulemisen ajankohtaa, omaa evoluutiotasi ja asioita, joita tapahtui elämässäsi ja jotka olisivat voineet saada popcorin poksahtamaan. Ja toit Tobinin tänne, mikä on upeaa, mutta olet käyttänyt häntä tekosyynä asioihin elämässäsi. Ja hän tuntee tuon energian jollain tasolla. Ihmettelet, miksi hän reagoi voimakkaasti joskus. Koska hän tuntee tuon energian. Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.



KERRI: Okei, teen sen. Ja tunnistan sen. Oikeasti, rehellisesti … Tarkoitan, että ystäväni tietävät, että olen sanonut sen.



ADAMUS: Siis ensi kuussa tuot kolmisivuisen raportin ja luet sen kaikkien edessä (lisää naurua).



KERRI: Voinko laulaa laulun ja tanssia sen sijaan? Koska se on hauskempaa.



ADAMUS: Joo, myöhemmin.



KERRI: Okei, okei.



ADAMUS: Hyvä.



KERRI: Mutta kiitos, tunnistan sen tosiaan.



ADAMUS: Kiitos. Ei enää tekosyitä.



KERRI: Ei enää!



ADAMUS: Se on malli. Se on tyypillinen malli. Toinen malli … kiitos. Kiitos, että annoit minun olla niin henkilökohtainen.



Toinen malli, jonka mainitsen tässä hyvin nopeasti, on siitä huolehtiminen, mitä kaikki muut ajattelevat. Voi, se on hyvin raskas! "Mitä he ajattelevat?" Sillä ei ole merkitystä, ja eikö olisi surullista, jos tulisitte toiselle puolelle ilman täyttymystä ja minä sanoisin: "Mistä siinä kaikessa oli kyse? Miksi … Olit melkein perillä. Olit vain muutaman hengenvedon päässä tuosta todellisesta ruumiillistuneesta valaistumisesta."



"Tiedän, mutta pelkäsin, mitä toiset ajattelisivat." Eikö se olisi … Ylösnousseet mestarit nauraisivat katketakseen. He oikeasti nauraisivat. "Oikeasti?! Annatko sen, mitä muut ihmiset ajattelevat, annatko vanhan tietoisuuden oikeasti ohjata, mitä teet?" Ja minä nauran sille ja he nauravat sille, mutta te jäätte kiinni siihen, "mitä muut ajattelisivat" –malleihin. Erilaisena olemisen malleihin.



Olette jo erilainen, ja se on hyvä asia. Olette jo erilainen. Itse asiassa olette jääneet erilaisena olemisen välialueelle. Olette riittävän erilainen, mutta ette ainutlaatuinen vielä. Ymmärrättekö eron? Olette alkaneet olla erilainen kuin valtavirta ja he pilkkaavat teitä siitä, mutta ette ole alkaneet olla vielä ainutlaatuinen.



Oli suuria taidemaalareita, jotka tunsin satoja vuosia sitten. He olivat erilaisia. He opettelivat ensin, miten maalataan niin kuin kaikki muut, ja se muistuttaa teitä – opettelitte, miten ollaan ihminen niin kuin kaikki muut. Sitten he alkoivat olla erilaisia. He alkoivat tehdä omilla tyyleillään ja menetelmillään, ja kaikki muut pilkkasivat heitä kovasti. Pilkkaaminen loppui, kun heistä tuli ainutlaatuisia, kuin he menivät oikeasti loppuun saakka sen tavan muuttamisessa, miten taidetta tehtiin, hyvin käytännönläheisestä maalaamisesta abstraktiin maalaamiseen. Sitten heistä tuli ainutlaatuisia ja sitten kaikki hyväksyivät heidät, itse asiassa kunnioittavat ja palvoivat heitä, koska he vapautuivat. Ja … (joku sanoo "he kuolivat") Ei välttämättä. Jotkut heistä kuoleman jälkeen, kyllä. Jotkut heistä vielä ollessaan elossa – tapasin melko monia heistä. He kävivät läpi oman pilkkaamisjaksonsa. Te olette erilaisia, mutta ette ole antaneet itsenne olla ainutlaatuisia. Olette erilainen, mutta ette ole antanut itsenne mennä loppuun saakka ja olla ehdottoman ainutlaatuinen, täysivaltainen ja vapaa kaikista näistä malleista. Sitä varten olemme täällä.



Muutama malli lisää, hyvin nopeasti. Näin muutaman käden ylhäällä. Linda juoksuttaa mikrofonin. Kiitos, Linda. Haluaisitteko kahvia siellä takana?



LINDA: Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Malli.



SHAUMBRA 1 (nainen): Pelko seistä omassa voimassani.

ADAMUS: Seistä omassa voimassasi, joo. Muutetaanpa tuo sana: seistä omassa valossasi. Voima (suom. huom. sama sana on myös "valta") on harhaa. Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitit – olla "minä olen". Olen ytimekkäämpi siinä – olla "minä olen tässä". Olen tässä eli "Kaikkien sitä koskevien ajatusten ja unelmien sijasta, ruumiillistuneesta oivaltamisesta uneksimisen sijasta, olen tässä. Olen mestari." Ja sitten ihmisosa hyppää mukaan ja sanoo: "Joo, mutta katso, katso. Olet edelleen …" Ja se on kuin: "Hetkinen, hetkinen, ihminen. Kuulen sinua. Minä olen tässä ja sinä, ihminen, olet edelleen tässä ja olemme yhdessä." Se on "ja". Siis oleminen omassa valossasi, oleminen "olen tässä". Osa jonka tiedät hyvin, tunnet hyvin – tuo suuruus, "Olen tässä. En ole tuolla. En odota. Olen tässä." Hyvä. Minusta tulee intohimoinen tässä.



Vielä yksi käsi, joka todella nousee ylös, Linda. Mitä muuta? Mitä muita malleja?



MARY SUE: Tämäkin loppuu. Ja kun se on ohi, kaikki on paremmin.



ADAMUS: Joo, joo, aivan (Adamus naureskelee). Anna jokin tosielämän esimerkki.



MARY SUE: Ai, no, minulla on tämä asia, joka minun täytyy tehdä. Minun täytyy keskittyä siihen enkä voi elää elämääni, ennen kuin se on ohi, koska se hallitsee elämääni.



ADAMUS: Aivan.



MARY SUE: Ja sitten kun se on ohi, voin nauttia olostani.



ADAMUS: Kaikki on ok.



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Kunnes sinulla on seuraava asia, joka sinun täytyy …



MARY SUE: Juuri niin!



ADAMUS: Ja on seuraava asia.



MARY SUE: Se tulee aina esiin. Ja joskus saa useampia, joo.



ADAMUS: Joo. Kaunista – se on kaunis esimerkki.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Ja vielä yksi malli, ja sitten haluaisin tavallaan siirtyä eteenpäin. Tuo yksi malli lisää on, että … okei.



LINDA: Odota. Joo, joo.



ADAMUS: Pari vielä. Hyvä, hyvä.



LINDA: Kuuluisa Patricia Aburdene.



PATRICIA: Joo, kuuluisa Patricia Aburdene. Okei, tässä se on. Se liittyy tuohon.



ADAMUS: Kyllä.



PATRICIA: Tämä on todella hevonkukkua, mutta se on totta minulle. Siis, joo, voit tehdä oikeasti upeita asioita, mutta sinun täytyy käsittää, että se on hyvin stressaavaa.



ADAMUS: Aivan.



PATRICIA: Pläääääh! Mutta se on minussa! Voi hyvä luoja, että se on niin minussa!



ADAMUS: Miten olisi toimiva esimerkki siitä?



PATRICIA: Häh! Minun elämäni!! (Naurua)



ADAMUS: Voit tehdä todella upeita asioita, mutta …



PATRICIA: Varmasti se on stressaavaa ja vaikeaa.



ADAMUS: Aivan.



PATRCIA: Mutta jotenkin stressaavaa.



ADAMUS: Joo.



PATRICIA: Sinun täytyy osata odottaa sitä.



ADAMUS: Stressaavaa, kamppailua.



PATRICIA: Se on stressaavaa, jos haluat tehdä oikeasti upeita asioita.



ADAMUS: Joo, joo. Mistä se tulee?



PATRICIA: Pyh! No, se on malli.



ADAMUS: Juuri niin. Se on malleja. Se on elämiä. Sillä ei ole edes merkitystä, tunnistatko se olemiseksi nunnana tai jotain vastaavaa. Mutta se on …



PATRICIA: Nunnilla ei ole stressaavaa.



ADAMUS: Tota …



PATRICIA: Ainakaan minun päässäni.



ADAMUS: On eräänlaista stressiä, pyhää stressiä.



PATRICIA: Pyhää stressiä! (Naurua)



ADAMUS: Nunnilla on paljon stressiä – teille jotka olette nunnia ja katselette netissä tänään. On paljon stressiä, koska ei voi koskaan olla riittävän hyvä. Ei voi koskaan – on isä, tarkoitan isä (pappi) ja Isä (Jumala) … Naiset eivät ole koskaan riittävän hyviä. Naiset eivät ole – mm-mm-mm – riittävän hyviä. Ja näin ollen jos olet naiskehossa, et voi missään tapauksessa olla koskaan riittävän hyvä, olen pahoillani. Nunnilla on siis paljon stressiä.



PATRICIA: Siis kenties minä – kenties …



ADAMUS: Joo!



PATRICIA: … se on osa järjettömyyttäni/hölynpölyäni.



ADAMUS: Kyllä. Nunnatuntua, niin kutsun sitä (naurua). (Suom. huom. sanaleikkiä, hyvin samanlainen sana kuin "järjettömyys") Te kaverit annatte tänään minulle näitä repliikkejä (lisää naureskelua). Kyllä, se on nunnatuntua. Ja kyllä, se on malli. Se on ohjelmointia: "Minun on tehtävä kovasti työtä siihen. Minun täytyy stressata siitä. Sen täytyy olla vaikeaa, jotta sillä on mitään arvoa. Minun täytyy antaa verta, hikeä, kyyneleitä ja sieluni, jotta sillä on mitään arvoa." Se on hauskaa, koska saat todistaa jotain itsellesi. Ja tehdä sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.



PATRICIA: Paitsi se ei ole oikeasti hauskaa.



ADAMUS: Ensimmäisellä kerralla on.



PATRICIA: Voi, kyllä, ensimmäisellä kerralla se on.



ADAMUS: Onhan … ensimmäinen kerta kuin: "Tein sen! Voitin kaikki todennäköisyydet. Pysyin keskittyneenä siihen. Se oli hyvin intensiivistä ja olin sairas ja kaikkea muuta." Ensimmäinen kerta. Sen jälkeen se on vanha malli. Se on vanha malli. Miten vapaudut siitä?



PATRICIA: En tiedä.



ADAMUS: En pidä tuosta fraasista.



LINDA: Voi ei!! (Naurua) Eii! Sinä teit sen!



PATRICIA: Minä tein sen (hän haukkoo henkeään).



ADAMUS: Mitä, sinä teit sen.



PATRICIA: Minä tein sen.



ADAMUS: Keksi vain jotain. Mitä tahansa. Se saa energian liikkumaan, kun vain keksit … jotain. Esitetäänpä se uudestaan.



LINDA: Näytä hänelle, Patricia!



PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen.



ADAMUS: Se on ok. Menemme ajassa taaksepäin …



PATRICIA: Annan periksi!



ADAMUS: … ja sanot. Miten käsittelet sen? Mitä teet? Miten pääset yli siitä?



PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen: annan periksi.



ADAMUS: Annat periksi. Annat vain periksi! Pidän siitä tai mistä tahansa vastauksesta, jonka olisit antanut. Mutta joo, annat periksi. Mutta se on malli, joten se yrittää vietellä sinun takaisin …



PATRICIA: Joo, niin yrittää.



ADAMUS: … malliinsa. Miksi? Koska se on mukavaa, se on tuttua. Vaikkei se saa oloasi tuntumaan erityisen hyvältä, se on malli ja tunnet sen.



PATRICIA: Annoin periksi, eikä mitään tapahdu.



ADAMUS: Joo, okei. Hyvä (joku naureskelee kovaan ääneen).



PATRICIA: Annoin periksi! Mitään ei tapahdu.



ADAMUS: Okei. Milloin annoit periksi? (Patricia naureskelee) Milloin annoit periksi?



PATRICIA: Viime kirjani jälkeen.



ADAMUS: Okei. Tota …



PATRICIA: No, en antanut oikeasti periksi, vai mitä? (Paljon naurua)



ADAMUS: Okei, okei. Annoit periksi 8.2 prosenttia.



PATRICIA: 8.2 prosenttia?



ADAMUS: Sadasta. Annoit vähän periksi.



PATRICIA: Ai, sadasta (Adamus naureskelee). Luulin, että asteikolla 1-10 se on melko hyvin! (Lisää naurua)



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei!! Vai oliko se tuhannesta? Ei, annoit periksi 8.2 prosenttia, joten annoit periksi vähän, ja se on hyvä alku. Mutta se on täydellinen siirtymä siihen, mitä tulee seuraavaksi tässä. Okei.



PATRICIA: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Arvostan sitä. Ja kiitos kaikille, jotka osallistuivat.



Kuten sanoin, rakastan shaumbroja. Voimme leikkiä. Voimme pitää hauskaa. Voimme puhua joistain elämänne syvimmistä, tuskallisimmista ja kipeimmistä osista, ja te jäätte. Olette täällä. Se on siis kaunista. Kiitos. Kiitos.



Mihin siis menemme seuraavaksi tässä kaikessa? No, tänään on päivä, jolloin puhumme malleista. Malleista kehossa. Olemme käyneet läpi kehokipuja, matalia energiatasoja.



Nostetaanpa lämpöä vielä asteella, koska … (yleisö on samaa mieltä). Joo, joo, joo. On vähän viileää, ja teemme merabhin aivan hetken kuluttua. Haluan teidän olevan hyvin rentoutuneita ja …



LINDA: Unisia?



ADAMUS: Totta kai. Unisia. No, joo. Haluaako kukaan kahvia, ennen kuin aloitamme?



LINDA: Ääääääähhh!



ADAMUS: Kaikki menevät käymään vessassa merabhin aikana.



Oivaltaminen



Asian ydin. Mallit ovat palvelleet teitä monin tavoin. Aloitimme tänään periaatteessa sanomalla: "Katsokaa elämäänne." Katsokaa, mitä tapahtuu, vaikkette pitäisikään siitä. Se on siinä, koska se palvelee teitä. Katsokaa sitä. Yrittämättä taistella sitä vastaan, kyse on oivalluksesta. "Voi! Malleja oli, koska ne olivat mukavia. Ne olivat tuttuja. Minun ei tarvinnut olla oikeasti erilainen. Minun ei tarvinnut olla ainutlaatuinen. Voisin olla tavallaan vain vähän erilainen." Malleja oli, koska, no, ette ajatelleet niiden tappavan teitä, mutta ne tappavat. Malleja oli, koska oli muistinmenetys. Oli hypnoosi. On tavallaan peitto todellisen tiedostamisen päällä, ja te vain teette sitä. Menette vain paraatiin ja marssitte niin kuin kaikki muutkin, vaikka tietämisenne sanoo: "Minun ei pitäisi olla tässä paraatissa enää. Minun ei pitäisi marssia."

Kysymys kuuluu, miten menette sen yli. Ette voi – voin kertoa sen teille nyt – taistella sitä vastaan. Voitte yrittää ja siitä tulee pakkomielteistä peliä, jossa yritätte päästä itsenne yli, yritätte taistella itseänne vastaan ja yritätte tahtoa itsenne. Se ei toimi. Se ei lainkaan toimi. Silloin kaivaudutte vain syvemmälle.



Siis mitä teemme? No, ensin meillä on oivallus siitä, mitä tapahtuu – teette mallin mukaisesti, se pitää teidät tavallaan sisällä, se estää teitä tekemästä läpimurtoja – ja sitten tehdään hyvin selkeä ja tietoinen valinta sallia kvanttimuutos. Ei pikkumuutosta, ja se on yksi elämän muista malleista – vähittäinen eteneminen, kuin kilpikonnatyylillä (vähän naureskelua). Ja sitten voitte kertoa itsellenne: "No, edistyn. Katso, miten pitkälle olen päässyt." No, sanon tavallaan, että jessus, olet tullut noin kaksi metriä kuluneina 20 vuotena. Hyvä sinulle, mutta mennään kvanttisuuteen. Sallitaan. Ja kyse on – jatkan palaamista tähän uudestaan ja uudestaan – sallimisesta. Se on siinä. Salliminen.



Salliminen merkitsee menemistä pois itsenne tieltä, pääsemistä pois ihmistavoista. On luonnollinen evoluutio, luonnollinen kierto, joka tuo yksilön salliessa uusia valotasoja, kirjaimellisesti valoa kehoonne, valoa joka ottaa teidät pois malleista, jos sallitte – silloinkin kun ihminen yrittää edelleen pitää kiinni niistä.



Ja sanon taas "valo", koska valo on – emme puhu tässä auringon tai studion valosta – "minä olen" –olemuksen intohimon liikettä. Se on valoa, ja tämä valo vetää sitten puoleensa energiaa. Energia on se, mikä muuttaa kirjaimellisesti rakenteita ja mekaniikkoja ja ulkoista maailmaa, mutta kehoon päästetty valo muuttaa kehon mallit. Mieleen päästetty valo muuttaa lopulta mielen.



Ihminen vastustaa sitä, ehdottomasti. Ihminen haluaa ensinnäkin fysiikan kaavion, haluaa minun näyttävän sen ja sitten se haluaa minun leijuvan ilmassa päänne yläpuolella todistamassa, että sen voi tehdä. Tätä on ihminen.



SAM: Se olisi siistiä.



ADAMUS: Se olisi siistiä, joo. Ja miten tiedät, etten leiju? Miten tiedät, etten leiju? (Vähän naureskelua)



SAM: No, tarkoitan, että kun esität tuon kysymyksen, kyse on havainnosta. En havaitse sinua ilmassa, havaitsen sinut vain siellä.



ADAMUS: Joo, kyse on havainnosta ja aisteista. Mitä aisteja käytät tällä hetkellä?



SAM: Näköä, enimmäkseen. Saan todisteen, että olet siellä.



ADAMUS: Kuusikymmentä prosenttia kaikista havainnoistasi perustuu näköön, ja on muita aisteja. Ja voisin helposti leijua pääsi päällä tällä hetkellä, tulla olkapäällesi, mutta jos olet vain silmien aistissa ja vähän kuulossa tällä hetkellä, et tiedosta sitä.



SAM: Aivan.



ADAMUS: Avaudut sen yli muihin aisteihin, 200.000 muuhun aistiin, ja yhtäkkiä maailma avautuu. Sinä avaudut, joo.



SAM: Nimittäin minulla juttu on …



LINDA: Ptruu, ptruu, ptruu, ptruu. Jos aiot jatkaa puhumista, tarvitset mikin.



ADAMUS: Joo, joo, mikrofoni.



SAM: Ai, okei.



ADAMUS: Halusitko kahvia? (Vähän naureskelua)



SAM: Ei, kiitos. Minulla juttu on kuitenkin siitä, että sitten kun sallit sen – pääset pois mallista, olet uudessa täysivaltaisessa paikassa – mikä sen merkitys on? Käytännössä. Se on haaste minulle, luulisin.



ADAMUS: Merkitys mille? Työllesi? Tyttöystävällesi?



SAM: Kaikkea sitä ja niin edelleen, eikö? Tarkoitan, että olemme täällä ja …



ADAMUS: Kehottaisin sinua lakkaamaan ajattelemasta kuin ihminen, koska ajattelet viidessä aistissa ja mielessä.



SAM: Aivan.



ADAMUS: Ja ajattelet: "Miten tämä hyödyttää minua?" Tavalla, jota et pysty mitenkään edes kuvittelemaan, ennen kuin sallit sen. Ja ihminen sanoo: "Okei, mitä hyvää minä saan tästä? Mikä etu tässä on ihmiselle?"



SAM: No, se on käyttäytymisasia, eikö? Tarkoitan, että jotta osallistun, olen maadoittunut tässä uudessa kokemuksessa ja sallin sen, täytyy olla jotain merkitystä ihmisasteikolla, luulisin.



ADAMUS: Totta kai, totta kai.



SAM: Ja siihen jään silloin tällöin jumiin.



ADAMUS: Minkä luulet merkityksen olevan?



SAM: Luulisin, että jonkinlainen helppous, eikö? Tarkoitan, että se on universaalia valuuttaa.



ADAMUS: Joo, mutta kyse ei ole vain siitä. Sanoisin, asian rajaamiseksi – ja meiltä loppuu tavallaan aika – että merkitys on, että tiedät eläväsi mustavalkoisessa tai harmaassa maailmassa ja tiedät, että kaikkialla ympärilläsi on värillinen maailma.



SAM: Kyllä.



ADAMUS: Tiedät, että on paljon enemmän. Tämä on merkitys ihmiselle. Kyse ei ole olemisesta nuorempi, seksikkäämpi, rikkaampi – mitään tällaista. Ne ovat vanhoja malleja. Ja ihminen on tehnyt niistä melkein saavuttamattomia malleja. Se luo riittävästi esteitä noille asioille. Todellinen merkitys on meneminen harmaasta värilliseen, pois hyvin rajoittuneesta aistillisesta kokemuksesta.



SAM: Mm hmm.



ADAMUS: En ole täällä tekemässä viiden aistin 3D-kokemustanne paremmaksi. Voitte mennä kirjakauppaan ja hankkia paljon kirjoja parantaaksenne vähän elämäänne. Olemme täällä mennäksemme täysin uuteen aistikokemukseen. Emme ole tyydyttämässä vain ihmistä, vaan tuon mestarin, joka on koputtanut ovellanne sanoen: "Ihminen, päästä minut sisään." Ja ihminen sanoo: "No, mutta miten tiedän, ettet ole iso, paha susi? Mitä tuot? Miten aiot tehdä talostani paremman?" Ja käytte läpi koko litanian asioita. Sitä varten emme ole täällä. Olette täällä ruumiillista valaistumista varten, ei ihmisen parantamista.



SAM: Mm hmm.



ADAMUS: Joo. Onko siinä tolkkua?



SAM: On siinä. En tiedä, onko se aivan sitä, mitä esitin, mutta siinä on tolkkua.



ADAMUS: Joo.



SAM: Kyse ei ole niinkään pelosta, että se on iso, paha susi. Kyse on siitä, ettei ole paljon paikkoja ilmaista tai laittaa sitä maahan tässä todellisuudessa, jonka jaamme kaikkien muiden kanssa. Tässä fyysisessä maailmassa, jossa meidän täytyy elää, olet 3D:ssä ja sitten tuot sen sisään ja olet tavallaan mallin ulkopuolella, mutta kuitenkin löydät edelleen täältä itsesi, eikö?



ADAMUS: Aivan. Siis kysymys kaikille: haluatteko jatkaa sitä elämää, jossa olette nyt? Rukata sitä vähän, hioa vähän karheita reunoja, mutta periaatteessa haluatteko jatkaa siinä elämässä, jossa olette nyt, siinä perspektiivissä elämästä, joka teillä on nyt? Ja jos haluatte, se on ok, mutta uskallan sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kyllästytte siihen. Tai sitten on tietämys – on tietämys, joka teillä on jo ja joka tuo teidät tänne: "Hitto! On jotain rikkaampaa, intohimoisempaa ja merkityksellisempää. On jotain muuta." Ja olette saaneet maistaa sitä ja nyt haluatte sen kokonaan, ja se on ok. Joo.



Mutta uskallan sanoa, että ihminen hyötyy, mutta emme tee tätä ihmisen hyödyttämiseksi, jos siinä on tolkkua. Ihminen hyötyy ehdottomasti. Siis ihminen, joka katselet tällä hetkellä, kenties kehon kivut ja säryt menevät pois, kenties sinusta tulee nuoremman näköinen, terveempi, onnellisempi, sinulla on uutta intohimoa – kaikkea tätä muuta – mutta emme tee sitä ihmisen hyödyttämiseksi. Muuten jäisimme jumiin samoihin vanhoihin malleihin.



Jos haluatte tietää, mikä saa ihmisen jumiin tässä tavoittelussa, menkää kirjakauppaan ja katsokaa – miten sitä kutsutaan nyt? – okkultismia, oma-apua, itse-mitä-tahansa. Menkää katsomaan. Ne ovat asioita ihmisen hyödyttämiseksi. Katsokaa nimiä, suurin osa niistä hoitaa kaiken leikiten. Sanoisin, että hyvin harvoin poikkeuksin ne ovat ihmisen hyödyttämistä varten, emmekä me tee sitä.



Se mitä teet täällä, rakas mestari, hyödyttää ihmistä, mutta emme tee sitä ihmisen vuoksi. Se on vanha malli, ja se pitää teidät täällä. Ja me murtaudumme siitä läpi.



Vedetään syvään henkeä, himmennetään valoja ja valmistaudutaan merabhiimme.



Rakastan kokoontumista kanssanne! Rakastan kertoa tarinoita, kun pääsen takaisin Ylösnousseiden mestarien klubiin (muutama naurahdus ja taputuksia). Ei, vaan ne tarinat. Ja sitten sanoin: "Olen siis näyttämöllä ja Linda kurkottaa iskemään minua ja heittää kahvia päälleni! Ja sitten jotkut yleisön jäsenet alkavat sylkeä päälleni ja heittävät omenoita (naurua). Ja sitten alkaa nyrkkitappelu, ja melko pian kaikki energiat yhdistyvät ja tanssimme kaikki alasti, ja …" (Naurua)



LINDA: Sinun unissasi! (Lisää naurua)



ADAMUS: Pidän tarinoiden kertomisesta. Muuten, hekään eivät usko sitä, koska suuri osa heistä tulee tänne.



Merabh mallien yli



Soitetaan jotain musiikkia ja himmennetään valoja.



(Musiikki alkaa)



En tiedä, mikä ajassa on tänään. Se näyttää kulkevan kummallisesti. Rakas Cauldre ja Linda hämmensivät – lopettivat diaesityksensä etuajassa. Minä? Saatan jatkaa hyvin pitkään tänään. Mutta eikö vaikuta siltä, että vasta aloitimme? (Yleisö on samaa mieltä)



Nämä ovat muita malleja, vanhoja aikamalleja. Ne alkavat kuolla.



(Tauko)



Mikään ei vastaa hyviä ystäviä ja hyvää musiikkia ja melko hyvää kahvia. Kaipaan jotain asioita ihmisenä olemisesta, mutta voin tuntea ne tai kokea ne Cauldren ja teidän kautta. Kaipaan, kyllä, hyvää kahvikupillista. Kaipaan ateriaa, jossa on kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä. Riittävästi saamaan minut kuolaamaan nyt.



(Tauko)



Itse asiassa luulen, että asia jota kaipaan todellisuudessa eniten kaikista, on ihmisnauru. Luulen, että kaipaan sitä eniten. Olen työskennellyt muiden kanavoijien ja muiden ihmisten kanssa, eikä ollut paljon naurua. Ja sitten kun tein temppujani ja yritin saada vähän naurua, he lähtivät (naurua). No, he ajattelivat … No, he olivat henkisessä mallissa ja kaiken täytyy olla tietynlaista.



Tulemme siis kohtaan, johon yritin päästä tänään. Kaikki nämä mallit joita on muodostettu, nämä tavat tehdä asioita – tavat joilla keho elää ja kuolee, tapa jolla mieli ajattelee – ne muuttuvat. Mallit, henkilökohtaiset mallit, tarve tehdä kovasti työtä tai stressata asioita. Voi, ne ovat hyvin juurtuneita! Hitto! Todella juurtuneita. Ja tiedättekö, mitä tapahtuu? Kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, ne juurtuvat itse asiassa enemmän. Eikö se ole kummallista? Ne juurtuvat enemmän. Sitä samaa hiton asiaa, jota yrititte olla tekemättä, teette nyt vielä enemmän, koska mielen energiafokus pitää vanhat mallit lineaarisena ja paikallisena. Se pitää mallit juurtuneena.



Kun yritätte taistella näitä asioita vastaan mielessänne, kun yritätte taistella vanhenemista vastaan, esimerkiksi – "Olen nuorempi. Olen nuorempi." tai "Minusta tuntuu paremmalta" – en ole koskaan pitänyt affirmaatioista. Minut melkein heitettiin ulos Sedonasta kahdeksan vuotta sitten sen sanomisesta, mutta jotkut ihmiset alkavat oivaltaa miksi. Te vain affirmoitte tasapainottomuutta, affirmoitte juuri sitä asiaa, josta ette pitäneet, ja se pysyy.



Mitä siis tehdä? Mitä tehdä? Tehdä juuri sitä, mitä teemme nyt. Nauraa vähän, juoda vähän kahvia ja sallia energian palvella teitä.



Muistatteko, miten aloitimme tänään? Improvisoituna, sitä ei harjoiteltu, siitä ei edes puhuttu. Kukaan ei tiennyt, että se oli tulossa. "Missä on kahvini?" Ja energian salliminen palvella. Toivon, että se teki vaikutuksen teihin. Vastustus antaa energian vain palvella, ja se palvelee, jos sallitte.



Salliminen on tässä tapauksessa kvanttimuutos. Kenties se on ylikäytetty sana, "kvantti", mutta ei-lineaarinen, ei-ennustettava muutos, murtautuminen ulos vanhoista tavoista – kehon vanhoista tavoista, työnteon vanhoista tavoista – ettekä voi taistella niitä vastaan, mutta voimme sallia ne.



Salliminen toimii, koska nuo mallit olivat luonnottomassa energiatilassa.



Ne olivat melkein kuin savea, joka oli laitettu savenvalajan käsiin, ja siitä tuli ruukku, maljakko, ja se oli hieno ja se oli kaunis. Mutta lopulta on luonnotonta pysyä sillä tavalla ikuisuuden. Siksi asiat menevät rikki, asiat hajoavat. Ne palaavat luonnolliseen tilaansa.



Mallit, saviesineet, olivat kauniita jonkin aikaa. Mutta niin ei ollut tarkoitus olla ikuisesti. Mallienne ei ollut koskaan tarkoitus pysyä ikuisesti, olivat ne sitten itse luotuja tai massatietoisuuden, tuhansien elämien luomia.



Mestari oivaltaa, että on aika sallia energioiden muuttuminen.



On aika päästä pois tieltä ja sallia. Todella sallia. Ei vain puhua sallimisesta, vaan sallia kvanttinen, eli paljon enemmän kuin tavallinen.



(Tauko)



Tuhansien elämien mallit muuttuvat nyt.



Se on vähän pelottavaa ihmiselle, mutta mestarille se on ihastuttavaa. Ihastuttavaa.



(Tauko)



Tuhansia elämiä on tehty maljakoita, ja nyt menemme johonkin täysin erilaiseen.



(Tauko)



Tässä kohtaa on kyse sallimisesta, energioiden sallimisesta palvella teitä, tuon kahvin sallimisesta tulla käsiinne.



(Tauko)



Katsoen, mitä elämässänne on, asioita joista ette ehkä pidä, asioista joista olette valmis pääsemään yli, mutta ne ovat edelleen siinä. Miksi? Tässä kohtaa sallitte itsenne kuulla vastauksen, miksi se on vielä siinä, miksi tarvitaan kärsimystä tai stressiä, miksi huonoja suhteita, miksi selkeyden puutetta. Tämä johtuu siitä, että se palvelee teitä jotenkin edelleen, ja se on hyvin valmis muuttumaan, hyvin halukas muuttumaan, kun sallitte.



(Tauko)



Mikään tästä ei ole oikeasti kovin vaikeaa tai kovin hankalaa. Missään tästä ei ole mitään suuria salaisuuksia.



(Tauko)



Eikö ole kummallista, että muutoksen, malleista luopumisen edesauttaminen on itse asiassa antiteesi sille, mitä ehkä olette luulleet? Kyse ei ole kovasta työnteosta. Kyse ei ole jonkin salaisuuden selvittämisestä. Hitto, kyse on vain luonnollisen tilan, luonnollisen evoluution, sallimisesta.



Voitaisiin sanoa, että tapahtuu tavallaan energialiike pois malleista, energialiike joka tuo valoa kehoonne, tuo kehonne tietoisuuskehoon. Se on luonnollista liikettä. Se on sujuvaa liikettä.



Tuntekaa sitä hetki. Tuntekaa hetki tuota sujuvaa liikettä, joka tuo valoa kehoon. Se integroituu tietoisuuskehoon.



(Tauko)



Tuntekaa nyt tuota sujuvaa liikettä, tuota laajentavaa, vapaata energialiikettä …



(Tauko)



… verrattuna sen ajattelemiseen, sen ponnistelemiseen mielessä, yritykseen saada se tapahtumaan, sen tahtomiseen tapahtumaan. Tuntekaa energiaeroa näiden kahden välillä. Jonkin yrittäminen mielellä …



(Tauko)



… verrattuna sen sallimiseen.



(Tauko)



Iso ero, eikö olekin?



Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: "No, sallia. Eikö minun pitäisi tehdä jotain?" Ei. Ei. Siitä syystä loimme merabhit. Ei. Hengittäkää vain sitä sisään.



(Tauko)



Jotkut teistä ajattelevat: "No, eikö meidän pitäisi "veisata" jotain nyt?" Ei. Voitte kuunnella musiikkia nyt. Tai voisitte ottaa myös torkut.



Olemme tässä tietoisuudessa, halussa ja tietoisuudessa sanoa: "Päästetään irti tuhansien elämien vanhoista malleista. Sallitaan niiden mennä takaisin luonnolliseen tilaan." Ja sitten annatte sen vain tapahtua.



(Tauko)



Se on yksinkertaisuutta. Voitaisiin kai sanoa, mestarin yksinkertaisuutta, ja sitten tapahtuu kaunis asia. Yhtäkkiä: "Olen tässä. Olen tässä ulkona malleista. Olen tässä valossani. Vau! Kunpa olisin tiennyt, että se oli näin helppoa. Joo, olen tässä valossani, valossani joka on kehoni."



(Tauko)



Valossani joka on tietämiseni.



(Tauko)



Valossani joka tulee uniini yöllä.



(Tauko)



Valossani joka tulee tietoisuuteeni joka valvehetki. Olen tässä valossani.



Ja sitten olette.



(Tauko)



Muutokset joita käytte läpi tällä hetkellä, ovat eeppisiä, todella eeppisiä keholle ja mielelle, ettekä voi ajatella tietänne näihin muutoksiin. Ette voi mielessä yrittää suunnitella näitä asioita. Ette voi yrittää tehdä näitä muutoksia. Se ylittää mielen kapasiteetin, se ylittää sen, mitä mieli pitää mahdollisena.



Muutoksia tulee kaikilla tavoin. Ne muuttavat aistinne, tapanne hahmottaa todellisuus.



Olemme puhuneet siitä jonkin aikaa – aisteistanne. Aistit ovat tapa havaita todellisuus, mutta tällä hetkellä jotain muuta tapahtuu tässä kaikessa. Ei vain aistien muutos, vaikka se on suuri. Se on valtava.



Tällä hetkellä tapahtuu muutos teissä ja tavassanne luoda. Se oli hyvin juurtunut malli – miten luotte.



(Tauko)



Miten luotte. Rajoittuneilla tavoilla, pienten lisäysten tavoilla.



Mutta kaikki se muuttuu, ja halusin odottaa päivämme tätä osaa puhuakseni edes siitä. Olen puhunut ja puhun jatkossakin aisteista, tavastanne havaita todellisuus. Mutta haluan teidän tuntevan hetken malleja, joita teillä on ollut tavassanne luoda – luoda todellisuutenne, luoda energiavirtanne, luoda mitä tahnansa – onnellisuus.



Miten luotte. Eikö se ollut ennen kaikkea asia, joka oli tukahtunein, rajoittunein, kaikkein suurin malli?



(Tauko)



Pieniä luomuksia. Usein värittömiä luomuksia. Epätyydyttäviä luomuksia. Turhauttavia luomuksia usein, harvoja ns. läpimurtoluomuksia.



(Tauko)



"Minä olen" on luoja.



(Tauko)



Ytimessänne, sydämessänne, olette luoja. Kaikkein suurin malli on rajoittaa todellista Itseänne, jota voitaisiin sanoa syntymäoikeudeksenne, olemisoikeudeksenne. Se oli mallinnettu. Sitä pidäteltiin. Se on vastauksen ydin jokaiseen kysymykseen, joka tuli esiin tänään, jokaisen keskustelun ydin.



"Missä on se luoja, joka olen?"



Se on malli, jonka muutamme tänään ja sallimme. Kaikki muu tänään oli melkein häiriötekijöitä, jotta voisimme päästä tähän – kvanttimuutokseen siinä, miten luotte.



(Tauko)



Ja olette oikeassa, vanha tapa jolla loitte, ei toimi enää. Olette havainneet sen viime aikoina. Tuo vanha tapa ei toimi enää.



Sallitaanpa muutos juuri tässä, juuri nyt.



Vain sallikaa se. Älkää ajatelko sitä. Älkää stressatko siitä. Älkää edes keskittykö siihen. Vain sallikaa se – jokaisen vanhan mallin multikosminen, hämmästyttävä ja laajentava kvanttimuutos.



(Tauko)



Murtaudutaan sen tavan läpi, jolla luotte.



Voi luoja, siitä on tarvinnut tulla todella vanhaa, tylsää, turhauttavaa ja epämestarillista.



Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa – vapaan luojan tapa.



Teidän ei tarvitse tehdä muuta, kuin vain vetää syvään henkeä ja sallia. Se luo tietoisuuden, joka tuo valoa, ja tämä vetää energiaa, joka muuttaa, vapauttaa ja avaa teitä.



Hitto! Täytyi olla todella, todella vaikeaa olla olematta luoja tai olla rajoittunut luoja.



(Musiikki loppuu)



Kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Kehoanne saattaa särkeä vähän. Tunnette, että teillä on mielessänne sisäisiä kamppailuja. Teistä saattaa tuntua täysin suuntavaistonsa menettäneeltä. Teistä saattaa toisinaan tuntua, että olette täysin hakoteillä, ja silloin vedätte syvään henkeä ja sallitte ja oivallatte, että sen mitä käytte läpi, olisi pitänyt viedä 179 vuotta, ja te teette sen muutamassa lyhyessä vuodessa.



Menette normaalista, valtavirrasta erilaiseen ja täysin ainutlaatuiseen. Kyllä!



Vedetään siis kunnolla syvään henkeä sen myötä.



Ja silloin kun teitä vähän pelottaa ja itkettää, vedätte syvään henkeä ja muistatte …



ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Tämän myötä, on ilo olla kanssanne, ystäväni. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Joulukuu 2016 TOISENLAINEN SUHDE

ViestiKirjoittaja hammer » 02.12.2016 21:47

TOISENLAINEN SUHDE

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamuksella on paljon sanottavaa ihmissuhteista. Ancestral Freedom –pilvikurssilla hän puhuu siitä, miten sukupuumme asettaa perustan ajatuksillemme, biologiallemme, uskomuksillemme, tavoillemme, unelmillemme jne. Monissa työpajoissa hän on sanonut, että yksi valaistumisen suurimmista häiriötekijöistä ovat henkilökohtaiset suhteemme lasten, vanhempien ja kumppanien kanssa. Tarpeetonta kai sanoa, että suhteet ovat oleellinen osa elämäämme. Ne antavat paljon ihmiskokemuksemme kauneudesta ja rakkaudesta ja usein kurjia aineksia karmaan.

On toisentyyppinen suhde, jolla on laaja vaikutus elämässämme. Se ei ole läheskään niin merkityksellinen tai romanttinen tai dramaattinen kuin ihmissuhteemme, mutta siitä kannattaa puhua. Näitä ovat brändisuhteemme. Ihmissuhteiden tapaan ne usein tulevat ja menevät. Joskus ne ovat terveitä ja tukevia, ja toisilla kerroilla täynnä ristiriitaa ja haasteita. Brändisuhteet ovat kuin planeettoja, jotka kiertävät jokapäiväistä elämäämme. Usein emme edes huomaa niitä, mutta ne ovat osa todellisuuttamme. Joskus ne voivat määrittää, onko meillä hyvä vai huono päivä.

Brändisuhde on vuorovaikutus, joka sinulla on yrityksiin ja palveluihin, joita käytät jokapäiväisessä elämässä. Nostelet ehkä kulmakarvojasi tässä kohtaa ja mietit, miten tämä liittyy henkisyyteen. Tyypillinen ihminen menee kauppaan, antaa luottokorttinsa ja ostaa tuotteen. Suunnilleen niin pitkälle suhde menee. Mutta tarkemmin tutkittaessa on yhteys – eräänlainen tunnegravitaatio – joka liittyy vuorovaikutukseen elämäsi tuotteiden ja yritysten kanssa.

Tein mielessäni luettelon yrityksistä, jotka olen kutsunut elämääni. Kyllä, kyllä, tiedän, että ne ovat "vain yrityksiä" ja tuotteita, mutta elämäni ei olisi samanlaista ilman niitä. Ne tekevät mahdolliseksi hyvin monia muita asioita, joita teen elämässäni. Kerron muutamia näistä suhteista teille.

Ensimmäinen brändisuhde josta tulin tietoiseksi, tuli 1980-luvun loppupuolella. Silloin ostin ensimmäisen Apple-tietokoneeni. Siihen asti tietokoneet olivat pelottaneet minua. Olin ostanut pienen IBM DOS –tietokoneen yritykseeni, mutta pysynyt siitä erossa samalla tavalla, kuin pysyin erossa lämmitysuunista vanhempieni kellarissa, kun olin pieni lapsi. Pelkäsin, että se räjähtäisi, jos katsoisin sitä väärin tai hipaisisin sitä. Kiersin lämmittimen aina kaukaa, kun äiti lähetti hakemaan jotain kellarista, ja sitten juoksin raput ylös, kun olin löytänyt sen. Lämmitin ja minä emme olleet hyviä ystäviä. Se piti kummallista ääntä ja röyhtäili tulta kuin lohikäärme. Tunsin samalla tavalla pc:stä. Kummallista koodia ilmestyi kamalan vihreänä hehkuna ruudulle. Annoin liikkeenjohtajani operoida tietokonetta ja pysyin itse etäällä siitä pelosta, että painaisin väärää nappulaa ja tuhoaisin planeetan. (Minulla on usein hyvin vilkas mielikuvitus, ydinintuitioni on tavallisesti oikea.)

Yritykseni taiteellinen johtaja ylipuhui minut ostamaan Apple Macintosh –tietokoneen. Hän sai itse asiassa minut häpeissäni tulemaan moderniin aikaan osoittaen, miten tietokoneet korvaisivat lopulta piirustuspöydät ja muut suunnitteluvälineet. Hän sanoi, että jonain päivänä kaikilla olisi tietokone kotonaan, ja he käyttäisivät tuota laitetta laskujen maksamiseen ja viestien lähettämiseen. En uskonut sanaakaan enkä pystynyt kuvittelemaan aikaa, jolloin nämä koneet tulisivat osaksi elämääni, mutta ajatukseni harhailivat takaisin lämmitysuuniin kellarissa ja oivalsin, että se esti minua jäätymästä talven aikana. Kaksikymmentäviisituhatta (25.000) dollaria myöhemmin taideosasto oli kalustettu Apple Macintosh –tietokoneella, –skannerilla ja –tulostimella. Se oli alku pitkälle brändisuhteelle Applen kanssa.

Apple on ollut tärkeä osa elämääni. Minulla on kaksi Mac-pöytätietokonetta, Mac Pro –läppäri, iPad ja iPhone. Haluan saada uusimmat mallit pian sen jälkeen, kun ne tulevat markkinoille. Annan salaa nimen joka laitteelle, koska ne ovat paljon enemmän kuin piirilevyjä ja prosessoreita. Ne ovat ystäviäni. Oikeasti. Ne rikastuttavat elämääni, ne resonoivat energiani kanssa, ne pettävät minut harvoin ja ne todella palvelevat tarpeitani. Kun ajattelen Applea – yhtä maailman suurinta yritystä – sydämeni hymyilee. Aaah! Tämä on hyvä asia elämässäni. Muuten, yksi parhaista osakemarkkinavinkeistä jonka olen koskaan saanut, on ostaa sen yrityksen osakkeita, jonka tuotteista pitää ja joiden tuotteita käyttää. En pelaa osakemarkkinoilla (pelaan mieluummin kasinolla), mutta Linda osti muutaman Applen osakkeen noin vuotta aiemmin, kun he esittelivät iPhonen. Hänenkin sydämensä hymyilee, kun mainitaan Apple – hänen investointinsa on ollut hyvä.

Toinen brändisuhteeni on Costcon kanssa. Costco on suuri noutotukkuklubi, jolla on liikkeitä melkein joka puolella USA:ta ja myös monissa muissa maissa. He myyvät kaikkea ruokatavaroista autoihin, televisioista ruumisarkkuihin. Costcolla on mahtavat hinnat, he kohtelevat työntekijöitään hyvin eikä siinä ole teeskentelyä, keitä he ovat. Kun ajattelen Costcoa, mieleeni tulee sana "rehellisyys". Ei ole hypetystä, ei houkuttimia, ei keplottelua. Vain mahtavia tuotteita ja tavaroita. Ei ole koskaan ollut mitään hässäkkää tuotetta palauttaessa. He palvelevat asiakkaitaan, ja se näkyy. Käyn Costcolla noin kerran viikossa silloin, kun olemme kotona Lindan kanssa. Joskus menen sinne myös silloin, kun en tarvitse mitään, vaikka löydän aina jotain käyttökelpoista mahtavaan hintaan.

Minulla on brändisuhde Toyotan kanssa. Katastrofaalisen suhteen jälkeen Fordin kanssa 1970-luvun lopussa, Linda ylipuhui minut ostamaan Toyota Celican. Perheeni katkaisi melkein välit kanssani. He olivat Ford- ja Chevy-väkeä. He eivät voineet mitenkään kuvitella, että kukaan ostaisi ulkomaisen auton, erityisesti Japanista. Se oli yksinkertaisesti vain epäamerikkalaista. Minulla on ollut Toyota siitä lähtien. Annan nimen autoilleni. Puhun niille. Eikä minulla ole koskaan ongelmia Toyotojeni kanssa, kunhan vaihdan öljyt säännöllisesti, ja voin saada helposti 250.000 mailia uskollista palvelua, ennen kuin vaihdan ne uuteen malliin.

Minulla on monia muitakin brändisuhteita elämässäni. Tässä on vain muutama esimerkki:

* Amazon – Tilaan paljon asioita Amazonin kautta eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia. Vain yksi klikkaus ja tuote on ovellani muutaman päivän päästä. Amazon on hyvin helppo!

* Kubota Tractors – Traktorini on paras miehen lelu, joka minulla on koskaan ollut. Se on myös kallein, mutta hyvinkin joka dollarin arvoinen. Se rakastaa kovaa työntekoa, jottei minun tarvitse tehdä sitä.

* Wikipedia – Käytän sitä melkein joka päivä ja teen aina lahjoituksen heidän kerätessään varoja. Se on aivoni-pois-aivoistani.

* Paikallinen kuivapesula – Olen käynyt siellä 15 vuotta. Omistaja juttelee aina muutaman minuutin. Minä tiedän hänen lastensa nimet, ja hän tuntee minun likapyykkini.

* Columbia Crest –viini – Aina luotettava, aina pehmeä. Aina varastossa Hoppen talossa.

* Home Depot – Suuri rautakauppaketju, jossa eksyn usein "miesten juttuihin". Lowe's Hardware on kadun toisella puolella, mutta minua ei koskaan näe siellä. Vain Home Depotissa.

* Google – Mitä elämä olisi ilman Google-hakuja, Google Mapsia, Gmailia, Google Translatea, YouTubea jne.? Suuri ja värikäs G on ehdottomasti osa elämääni.

* Northern Tool – Nettikauppa isoille työkaluille ja varusteille. Mikään ei saa minua hymyilemään enemmän kuin se, kun kuorma-auto pysähtyy mukanaan uusi haketin/silppuri, 50 gallonan suihkutin, bensakäyttöinen generaattori, 4000 psi:n painepesuri tai hydraulinen klapikone. (Alan nähdä tässä trendin. Ostan PALJON miesten juttuja.)

* The Green Bay Packers – NFL:n jalkapallojoukkue läheltä kotikaupunkiani Wisconsinia. En ole urheilumiehiä, mutta minulla on suuri intohimo Packersia kohtaan. He eivät pärjää kovin hyvin tällä kaudella, mutta seison rinnalla hyvinä ja huonoina aikoina.

Brändsuhdeluettelo jatkuu ja jatkuu, mutta saat idean. On yrityksiä, joiden kanssa teen mielelläni kauppaa, koska ne lisäävät jotain elämääni.

Minulla on ollut pettymystä tuottavia suhteita joidenkin brändien kanssa. Ne ovat pudonneet pois suosiostani syystä tai toisesta, joten en enää avaa lompakkoani tai elämääni niille:

* Sears – Vähittäismyynnin vanha dinosaurus. Huonolaatuisia tuotteita ja vielä huonompi asiakaspalvelu. Katkaisin välit kauan, kauan sitten. En mene koskaan takaisin.

* Sony – Yhteen aikaan meillä oli mahtava suhde. Leuhkin monilla Sony televisioilla, audiojärjestelmillä ja myös Walkmanilla. Mutta useiden hajoamisten jälkeen painoin lopulta "pois"-katkaisinta iäksi.

* Whole Foods – "Luonnonmukainen" ruokakauppaketju. Ennen minusta tuntui todella hyvältä, kun menin Whole Foods –kauppaan, mutta heidän korkeat hintansa, huijaava markkinointinsa ja mahtaileva asenteensa saivat kääntämään katseeni kilpailijaan. Lisäksi, he eivät myy American Spirit –savukkeita. Mitä hemmettiä? American Spirit on täysin luonnonmukainen savuke. Niitä pitäisi voida ostaa luonnonmukaisesta ruokakaupasta.

Sitten on muutama brändisuhde, jotka haluaisin muuttaa, mutta ei ole hyviä vaihtoehtoja:

* Valtionhallinto – USA:n perustuslain mukaan hallituksen/valtionhallinnon pitäisi olla kansasta ja kansaa varten. Todellako? Oletko käynyt hiljattain uusimassa ajokorttisi? Matalasta tietoisuudesta ja palvelun puutteesta puheen ollen ... Tai miten olisi verotarkastus? Nämä ihmiset ovat kiinnostuneita vallasta, koska heillä ei ole mitään muuta. Ei ole paljon muuta, mitä voin tehdä valtionhallintosuhteelleni, kuin muuttaa Kanadaan. Ai niin, odota! Sielläkin on valtion virkamiehiä, eikö?

* Direct TV – Koska asumme vuorilla, meidän täytyy tilata tämä satelliitti-tv-palvelu. (Netflix ei toimi meillä, koska meillä on niin pieni internet-nopeus, mutta se on toinen tarina.) Valikoima on hyvä, mutten voi edes kertoa, miten hiton kallista se on siihen verrattuna, miten vähän katselemme Lindan kanssa televisioita ja elokuvia. Linda panisi minut peruuttamaan Direct TV:n, jos hän tietäisi kuukausikustannuksen.

* United Airlines – Älä päästä minua edes alkuun! Olen jumissa tähän suhteeseen, koska United on ainoa todellinen vaihtoehto Lindalle ja minulle Denverin lentokentältä. United ja minä olemme olleet yhdessä 1.5 miljoonaa mailia, mutta heitä ei voi edes verrata Lufthansaan ja muihin yhtiöihin, kuten SAS, Air Canada, Thai Airlines ja Virgin Airlines. Heidän koneensa ovat tavallisesti likaisia ja lentoemännät ja stuertit yleensä epämiellyttäviä. Linda ja minä olemme "eliittiä", 1K-asiakkaita, koska matkustamme niin paljon, mutta on aikoja, jolloin melkein ratsastaisin mieluummin aasilla, kuin olisin tekemisissä Unitedin kanssa. Koetamme kestää sen, mutta täytyy sanoa, että se on yksi haastavimmista brändisuhteista elämässäni. Otamme Lufthansan Denveristä Eurooppaan aina kun mahdollista.

Meillä kaikilla on monia brädisuhteita. Kyse saattaa olla suosikkikampaajasta, apteekista, paikallisesta kahvilasta tai ravintolasta, bensa-asemasta, tavaratalosta, nettisivuista tai television uutiskanavasta. Niistä tulee osa elämäämme, ja useimmiten ne saavat meidät hymyilemään vähän. Ne ovat energiapalloja, jotka kiertävät henkilökohtaisessa universumissamme. Vaikka monet näistä ovatkin tuotteita tai yrityksiä, ihmiset luovat ja tarjoavat niitä. Tämä kaikki on yksi suhdeaspekti. Perimmiltään se tiivistyy yhteen suosikkisanontaani Adamukselta: mestari sallii energian palvella häntä. Mestari sallii myös brändisuhteen palvella häntä.

Ja nyt tämän artikkelini pointtiin. Tämä on erityisaikaa vuodesta. On juhlapyhien aikaa, joulun aikaa, vanhan vuoden loppu ja uuden alku. On aikaa, jolloin pohdimme hetken kulunutta vuotta ja kiitämme suhteista elämässämme.

Linda ja minä toivomme vilpittömästi, että Cirmson Circle on hyvä suhde elämässäsi. Halumme Crimson Circlen henkilökunnan ohella on palvella sinua ja kaikkia shaumbroja ympäri maailmaa. Toivomme, että olemme tehneet matkastasi vähän helpompaa. Toivomme, että olemme saaneet sinut nauramaan ja tuoneet muutamia ilon kyyneliä. Päivääkään ei mene oivaltamatta, että käsittelemme joitain herkimpiä ja mahdollisesti muuttuvimpia osia elämässäsi. Meille on kunnia, että olet sallinut meidän olla yksi suhde, joka kiertää elämääsi, ja teemme parhaamme, että jatkossakin ansaitsemme luottamuksesi. Aina kun olet yhteydessä Crimson Circleen – katselemalla shoudia, tulemalla työpajaan tai olemalla yhteydessä henkilökunnan kanssa – haluamme sen olevan ilahduttava ja hoivaava kokemus. Kun ajattelet Crimson Circleä ja shaumbraa, haluamme sen saavan sydämesi laulamaan vähän suloisemmin.

Toivotamme sinulle hyvää joulua ja mahtavia oivalluksia uuteen vuoteen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron