Lie Suzanne (suzanneliephd.blogspot.com) Plejadit, Arcturus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

16.6.2017 MITÄ ALIAVARUUDELLA TARKOITETAAN?

ViestiKirjoittaja hammer » 21.06.2017 15:54

MITÄ ALIAVARUUDELLA TARKOITETAAN?

Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
16.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan science fictionia, ja siinä puhutaan usein aliavaruudesta. Siksi otin tehtäväkseni selvittää, mitä se tarkkaan ottaen merkitsee. Ensin katsoin sanakirjasta ja löysin tämän:

"Aliavaruus on tila, joka sisältyy kokonaan toiseen tilaan tai jonka kaikki pisteet tai tekijät ovat toisessa tilassa. Science fictionissa aliavaruus edustaa usein hypoteettista avaruus-aikajatkumoa, jota käytetään valonnopeuden ylittävään kommunikointiin."

Oli muitakin määritelmiä, mutta ne oli kirjoitettu sellaiselle, joka on filosofian tohtori matematiikassa ja fysiikassa, eli ei minulle.

Toinen määritelmä oli:

"Lineaarista aliavaruutta kutsutaan tavallisesti pelkästään "aliavaruudeksi", jolloin asiayhteys erottaa sen kaikista muunlaisista aliavaruuksista."

Aliavaruus (Wikipedia):

* Avaruus joka perii avaruusvanhemman kaikki ominaisuudet.
* Topologisen avaruuden osajoukko varustettuna aliavaruustopologialla.

Science fictionissa:

* Aliavaruus (fiktiivinen) tai hyperavaruus, fiktiivinen rinnakkaistodellisuus.
* Aliavaruus (Star Trek) on avaruusajan fiktiivinen piirre, joka mahdollistaa valoa nopeamman kommunikoinnin ja siirtymisen.

Nämä määritelmät olivat ainoita, jotka pystyin alkuunkaan ymmärtämän, kun matematiikka ei ole vahvuuteni. Siksi pyysin Arcturuslaisia selittämään sen minulle kielellä, jonka ymmärtäisin. Alla se, mitä sain.

Rakkaat Arcturuslaiset, mitä aliavaruudella tarkoitetaan?

Rakas Suzille, kommunikoimme mielellämme taas kanssasi. Sinun on tarvinnut sopeutua uuteen kotiisi ja uuteen elämääsi viime aikoina ja sinulla on ollut vain vähän energiaa, jolla olet voinut tuoda sisään jotain uutta. Meille on ilo nähdä, että sinulla on ollut vähän teidän aikaanne rentoutua ja katsella lempifiktio/faktatarinoitasi avaruusmatkailusta.

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi sinulle, tytölle toisen maailmansodan jälkeisestä Kalifornian Glendalesta, avaruus ja avaruusmatkailu on ollut sellainen pakkomielle? Vastaus on, että olet muistanut. Mutta vaikka voisit muistaa monia faktoja viidennen ulottuvuuden todellisuudestasi, tämän inkarnaation aivoillasi ei ole taipumusta matematiikkaan ja tieteelliseen tutkimukseen.

Siksi olet tehnyt melkoista "tutkimusta" vahvistaaksesi sen, minkä olet aina tiennyt sydämessäsi ja sielussasi, mikä on auttanut sinua oppimaan/muistamaan, miten kommunikoidaan suoraan moniulotteisen tähtiperheesi kanssa.

Oivallat nyt, miten paljon uteliaisuutesi on vahvistunut. Muistat ja myös opetat muille, miten yhdistytään meihin, heidän tähtiperheeseensä. Tällä tavalla he voivat saada vastauksia, joiden tutkiminen veisi vuosia perinteisillä kolmannen ulottuvuuden maatavoilla.

Kysymme sinulta kuitenkin nyt: "Voitko todella luottaa itseesi niin paljon?"

Sue vastaa: "Voinko todella luottaa itseeni niin paljon??" Luulen, että niin kauan kun luotan teihin, Arcturuslaisiin ja tähtiperheeni muihin jäseniin, pystyn saamaan vastauksia kysymyksiini.

Mutta sitten on sen tietäminen, mitä kysymyksiä esittää, ja se sen tietäminen, milloin vain "antaa mennä" ja kuulla tai kirjoittaa informaatio, jota saan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään paremmin tätä tilannetta, jotta voin auttaa paremmin muita parantamaan moniulotteista kommunikointiaan?

Arctuslaiset vastaavat: Kun informaatio on kaukana kolmannen ulottuvuuden ajattelustasi, sinun täytyy keskittyä enemmän siihen, mitä vastaanotat, kuin siihen, mitä kysyt. Näin on kysymyksessäsi "mikä aliavaruus on".

Tiedemiehet ovat tutkineet aliavaruutta, mutta eivät enimmäkseen kokeneet sitä. Mutta aliavaruus ei ole käsite, jonka kolmannen ulottuvuuden tai myöskään neljännen ulottuvuuden aivosi pystyvät ymmärtämään ilman suoraa kokemusta. Näemme, että katselet monia scifi-elokuvia, jotka antavat usein parhaan kuvauksen.

Syynä tähän on, että elokuvat voivat antaa näyttelijän kokemuksen elokuvassa. Jos voit yhdistää tietoisuutesi näyttelijään, niin voit laajentaa sitä, minkä käsikirjoitus laittaa näyttelijän sanomaan, ja siirtää tietoisuutesi niihin tunteisiin ja tuntemuksiin, joita näyttelijän täytyy kokea voidakseen esittää hyvin tuota roolia.

Lisäksi katsellessasi näyttelijöiden hyvää esitystä, tunnet empatiaa heidän esittämiään hahmoja kohtaan. Sitten voit helpommin alkaa muistaa moniulotteisen ITSESI muut jäsenet, jotka lähettävät sinulle kokemuksiaan.

Miten he voivat lähettää sinulle tämän informaation? He lähettävät sen aliavaruuden kautta, mikä edustaa hypoteettista avaruus-aikajatkumoa, jota käytetään valonnopeuden ylittävään kommunikointiin.

Jos kommunikointiasi moniulotteisen ITSESI eri ilmaisujen kanssa ei lähetettäisi aliavaruuden kautta, voisi viedä kokonaisen elämän tai kauemmin saada ensimmäinen vastaus, jonka moniulotteinen ITSE lähetti sinulle.

Muistatko, kun kauan sitten 1990-luvulla oivalsit ensimmäistä kertaa, että mielikuvitusystäväsi olivat itse asiassa oma ITSESI, joka resonoi korkeampaan todellisuustaajuuteen? Tuolloin sinulla ei ollut mitään käsitystä moniulotteisuudesta.

Kuitenkin Zetojen toteuttama sieppauksesi lapsuudessa teki sinulle täysin selväksi, että oli olentoja, jotka asuivat tähtialuksilla. Valitettavasti ensikohtaamisesi tämän informaation kanssa ei ollut kovin miellyttävä, mutta sait kuitenkin jotain hyötyä, kuten oppimispuu, jonka edessä aluksen lapset istuivat oppimassa tulevaisuudestaan.

Tietysti he voivat oppia vain mahdollisesta tulevaisuudestaan. Koska näille olennoille jotka olivat pääasiassa zeta-reticuleja, ihmiskunta ei ollut tuttu, heidän tarinansa eivät olleet kovin totta.

On myös hyödyllistä oivaltaa, että televisiosarja nimeltään Salaiset kansiot perustui suurelta osin totuuteen, jota ihmiset eivät olleet valmiita hyväksymään todeksi. Ohjelma antoi kuitenkin niille, jotka oli siepattu, jossain määrin vahvistusta: "Ei, et ole hullu. Kyllä, se oikeasti tapahtui."

Nyt vuonna 2017 asiat ovat kovasti muuttuneet. Vierailua tähtialukselle pidetään nyt suurena tilaisuutena oppia enemmän ITSEN korkeamman ulottuvuuden ilmaisuista, ei joutumisena pienten olentojen sieppaamaksi, jotka näyttivät "taikinapojilta".

"Taikinapoikaolennot" olivat Zeta Reticulista, tähtialueelta joka oli suuren muutoksen alla. Tuon muutoksen vuoksi Zetan asukkaat olivat hyvin huolissaan, että he kuolisivat sukupuuttoon. Useimmat heistä olivat jo steriilejä, ja näin he etsivät ratkaisua.

Heistä tuli steriilejä, koska heidän planeettansa oli hyökkäyksen kohteena hyvin pitkään ja heidän täytyi muuttaa syvälle planeetan luoliin. He selviytyivät hengissä, mutta monista heistä tuli steriilejä. Zeta-sieppaukset alkoivat toisessa maailmansodassa, jolloin natsit käyttivät ihmisiä kokeilutarkoituksiin.

Kukaan ei tietenkään tiedä näistä sieppauksista, vaikka totuus hahmoteltiin hyvin yksityiskohtaisesti Salaiset kansiot -televisiosarjassa. Ihmiskunta on kuitenkin ollut aina erittäin hyvä uskomaan vain siihen, mihin se haluaa uskoa, joten monet "peitetarinat" kätkivät totuuden menestyksekkäästi.

Onneksi ihmiskunta alkaa hitaasti herätä siihen tosiasiaan, etteivät he ole yksin tässä multiversumissa ja etteivät he, ihmiset, ole kehittynein kaikista mahdollisista elämänmuodoista multiversumissa.

Sen tietäminen, etteivät he ole yksin, on sallinut useampien ja useampien päästää irti "mitä tuolla on" -pelostaan ja tulla uteliaammaksi galaktisesta perheestään.

Plejadilaiset jotka ovat kuin pitkiä, blondeja ihmisiä, ovat ihmiskunnalle helpoin rotu hyväksyä. Itse asiassa useammat ja useammat ihmiset alkavat myöntää, että kenties plejadilaiset ovat totta. Itse asiassa monet ihmiset alkavat kanavoida plejadilaisia ja/tai arcturuslaisia sekä galaktisen perheemme muita jäseniä.

Palataksemme aliavaruusaiheeseen, nämä ulottuvuuksienväliset kommunikoinnit tapahtuvat useimmiten aliavaruudessa: "Aliavaruus on tila, joka sisältyy kokonaan toiseen tilaan tai jonka kaikki pisteet tai tekijät ovat toisessa tilassa. Science fictionissa aliavaruus edustaa usein hypoteettista avaruus-aikajatkumoa, jota käytetään valonnopeuden ylittävään kommunikointiin."

Jokapäiväisessä tietoisuustilassanne aliavaruutta ei havaita eikä siihen tavallisesti edes uskota. Kuitenkin monet science fiction -elokuvat auttavat ihmisiä laajentamaan todellisuusmääritelmäänsä yli synnyinplaneettansa Maan rajojen yli.

Lisäksi useammat ja useammat ihmiset muistavat kommunikoida oman moniulotteisen ITSENSÄ jäsenille, jotka resonoivat kolmannen ulottuvuuden Maan ja Maan neljännen ulottuvuuden auran yläpuolisiin ulottuvuuksiin.

Jos Maata ajatellaan elävänä olentona, on helppoa ymmärtää, että sillä on aura sekä perhe, joka tunnetaan galaksina. Aivan kuten ihmisperheen jäsenet voivat olla hyvin erilaisia, aurinko- tai galaktisen perheen planeettajäsenet voivat olla myös hyvin erilaisia.

Onneksi useammat ja useammat ihmiset kokevat aliavaruuskommunikointia ja myös muistavat, miten tulkitaan nämä aliavaruusviestit mentaali- ja tunnetietämismuotoon, jotta he voivat kanavoida viestejä ja jakaa ne toisten kanssa.

Me, galaktisen perheenne jäsenet, olemme hyvin kiitollisia niistä ihmisistä, jotka ovat löytäneet rohkeutta myöntää, että he kommunikoivat korkeampien ulottuvuuksien ja kaukaisten planeettojen tai jopa galaksien kanssa.

Tätä ulottuvuuksienvälistä kommunikointia tapahtuu nyt useammin ja useammin, koska monet ihmiskunnan jäsenistä alkavat saada kokemuksia ensikontaktista.

Ei ole oikeaa tai väärä tapaa saada ensikontaktia. Siksi monet urheat pioneerit jotka tutkivat korkeampia todellisuustaajuuksia, oppivat, miten tietoisuutta laajennetaan riittävästi näiden aliavaruusviestien vangitsemiseksi ja niiden tulkitsemiseksi Maakotikielelleen.

Me, Arcturuslaiset, sekä galaktisen perheenne muut jäsenet olemme hyvin ylpeitä maavapaaehtoisistamme, jotka päättivät ottaa maa-astian ja unohtaa todellisen ITSENSÄ. Monet näistä vapaaehtoisista ovat pitäneet todellisen identiteettinsä salassa koko elämän ajan.

Kuitenkin useammat ja useammat ihmiset avaavat mielensä sille, että on monia asuttuja planeettoja, joilla olennot ovat paljon kehittyneempiä kuin useimmat ihmiset. Sanomme "useimmat ihmiset", koska monet teistä ihmisistä ovat itse asiassa galaktisia olentoja, jotka päättivät ottaa fyysisen kehon maan päällä auttaakseen Gaiaa planeettaylösnousemuksessa.

Kerromme mielellämme teille, että Suzillen viimeisin kanavoitu kirja on nyt valmis nautittavaksenne. Toivomme, että nauttiessanne kirjan lukemisesta muistatte myös oman ITSENNE korkeamman ulottuvuuden ilmaisut sekä oman galaktisen perheenne.

Kun ihmiset muistavat oman moniulotteisen ITSENSÄ, he pystyvät rakkaudella hyväksymään laskeutumiset ja erityisesti kauan kaipaamansa jälleentapaamisen galaktisen perheensä kanssa.

Me, galaktinen perheenne, odotamme myös innolla jälleentapaamistamme. Sitä odotellessa, pitäkää tietoisuutenne kalibroituna aliavaruuskanavointeihin, joiden kautta te ja galaktinen perheenne voitte yhdistyä taas luontaisessa moniulotteisessa ITSESSÄNNE.

Siunausta.

Arcturuslaiset ja galaktinen perheenne

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

19.3.2018 MATRIISIN LÄPI – LUKU 1

ViestiKirjoittaja hammer » 03.04.2018 11:02

MATRIISIN LÄPI – LUKU 1

Kirjoittanut Suzanne Lie ja Arcturuslaiset (www.multidimensions.com)
19.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaat lukijat, julkaisen yhden tai kaksi lukua kerrallaan uusimmasta kirjastani "Matriisin läpi". Nauttikaa siitä, kun katsomme yhdessä, miten juoni etenee.

Johdanto

Muutin juuri uuteen taloon. Se on uusi talo vain minulle, koska talo on itse asiassa hyvin vanha. Perin tämän talon isoäidiltäni, joka asui siinä koko elämänsä. Talo on hyvin suuri ja siinä on monta huonetta ja lisäksi kellari ja ullakko. Kellarissa oli aivan liikaa hämähäkkejä, mutta heti kun asetuin taloksi, päätin tutkia ullakon.

Kiipesin pieniä portaita, jotka olivat mystisen lukitun oven takana, johon lopulta löysin avaimen. Avain oli vanhanaikainen, avaimenreikä oli vanhanaikainen ja ovi oli vanhanaikainen. Tietenkin, koska isoäitini vaali taloa juuri sellaisena, kuin se oli aina ollut.

Siksi tärkeitä korjauksia ja tarkoituksenmukaisia maalauksia lukuun ottamatta talo pysyi entisellään. Vietin monta kesää isoäidin talossa ja etsin tarkkaan sitä avainta, joka minulla oli nyt kädessäni. Se, ettei isoäiti koskaan antanut minun mennä ullakolle, teki minut innokkaammaksi ja innokkaammaksi menemään sinne.

Olen pahoillani siitä, että isoäidin kuolema oli syy, miksi saatoin löytää tuon avaimen, joka lopulta avasi ullakon oven. Itse asiassa olin elänyt täällä elämäni joka kesän. Vanhempani eivät olleet kovin innokkaita ainoan lapsensa kasvattamisesta, joten olin sisäoppilaitoksessa kouluvuoden ajan ja isoäidin talossa kesän.

Äidilläni oli lastenhoitaja, joka tavallaan katsoi perääni, kun olin sisäoppilaitoksessa tai isoäidin luona. Hän oli kuitenkin liian kallis, joten vanhempani jättivät minut asumaan isoäidin luo koko ajaksi, kun olin noin 8-vuotias.

Luojan kiitos, että oli isoäiti, tai muuten äiti olisi laittanut minut sisäoppilaitokseen ympärivuotisesti. Minun ei kuitenkaan pitäisi puhua pahaa vanhemmistani, koska he kuolivat kamalassa auto-onnettomuudessa ollessani vasta 13-vuotias. Koska olin asunut isoäidin luona, osavaltio salli minun jatkaa asumista hänen kanssaan.

Oli elämäni onnellisin hetki, kun koputin isoäidin oveen, kaikki arvokas omaisuuteni laatikoissa vieressäni. Vanhempani sanoivat hädin tuskin näkemiin minulle ja kiirehtivät, minne menivätkään, sillä sekunnilla, kun isoäiti avasi oven. Jotenkin tiesin, että se olisi viimeinen kerta, kun he jättäisivät minut isoäidin talolle, enkä näkisi heitä enää.

En ole koskaan ollut yhtä helpottunut, kuin isoäidin hymyilevien kasvojen toivottaessa minut hänen kotiinsa, joka oli nyt meidän kotimme. Asuin onnellisena siellä isoäidin kanssa, kunnes lähdin collegeen. En nähnyt vanhempiani enää koskaan.

Täytyy sanoa, että vanhempieni käyttäytyminen heikensi melkoisesti itsetuntoani, mutta isoäidin jatkuva rakkaus hyvitti sen. Kuitenkin nyt nuorena naisena olin yksin. Valitettavasti isoäiti lähti tästä maailmasta juuri, ennen kuin lopetin collegen, mutta hän jätti kotinsa ja kaiken omaisuutensa minulle.

Rasiassa oli vähän rahaa, joten kiersin Eurooppaa kesän ajan valmistuttuani. Ajattelin, että minulle oli liikaa mennä isoäidin kotiin, kun hän olisi odottamassa minua lämpimän halauksen ja vastapaistettujen pipareiden kera. Mutta lopulta minun täytyi mennä kotiin, joka ei ollut enää isoäidin koti, vaan minun taloni.

Näin viimeisen kerran vanhempani heti lopetettuani lukion. Kai he ajattelivat, että heidän tehtävänsä oli valmis, eikä heidän enää tarvinnut hakea minua syksyllä ja viedä sisäoppilaitokseen. En kuitenkaan oivaltanut, että he ostaisivat kodin kaukaa eivätkä koskaan kutsuisi minua tapaamaan heitä.

Olin yksin ilman rakasta isoäitiäni, siis lukuun ottamatta hyvin harvoja ystäviä collegesta. Onneksi isoäidin talo sai tuntemaan, että olisin aina lähellä hänen olemustaan sekä kaikkia ihania muistojani. Nyt se talo jossa olin aina rakastanut käydä, oli minun kotini.

Seisoin siinä oven edessä, avain lukossa, mutta epäröin kääntää sitä. Tiesin, etten haistaisi vastapaistettuja pipareita tai nauttisi siitä ihanasta tuoksusta, joka täytti aina hänen kotinsa.

Ainakin hän oli kuollut äkkiä ja rakkaassa kodissaan. Tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, etten lähtenyt Euroopasta hänen hautajaisiinsa. Näin kuitenkin hänen kuolinyönään hyvin elävää unta, jossa hän tuli luokseni ja sanoi: "Olen pyytänyt testamentissani, joka on ohessa, että minut tuhkataan. Pyydän, ettet lähde lomaltasi ja tule tuhkaukseeni. Minä tulen sinun luoksesi. Salli minulle se viimeinen ilo, että ilmestyn sinulle ihanassa valokehossa, jota nyt käytän."

Totta tosiaan, se tapahtui seuraavana iltana. Isoäiti tuli luokseni kultaisessa valokehossa. Hän sanoi vain: "Rakas lapsenlapseni, olen jättänyt sinulle kaiken, mitä minulla oli, ja mikä tärkeintä, olen jättänyt sinulle avaimen ullakolle.

"Rakastan sinua niin syvästi, että haluan kertoa sinulle nyt tietäväni, että elämä on ikuista ja kuolema on harhakuva. Siksi rakkauteni sinua kohtaan on ääretöntä. Muista, että rakastan aina ehdottomasti kaiken ajan ja paikan ulkopuolella."

Olin hyvin hämmentynyt tuosta "kaiken ajan ja paikan ulkopuolella" -kommentista, koska se ei ollut isoäitini tapa puhua. Kuitenkin tuo toteamus sai minut itkemään hillittömästi, mutta ei vain surusta. Itkin sen suuren rakkauden vuoksi, jota olin aina tuntenut saavani isoäidiltä, ja sen rakkauden vuoksi jota minulla olisi aina häntä kohtaan.

Ensimmäinen luku – päiväkirjan löytäminen

Kun palasin Euroopasta, menin ensin isoäidin leposijalle ja vein valtavan kimpun hänen lempikukkiaan. Kuitenkin tullessani lähemmäs ja lähemmäs hänen leposijaansa, tiesin, etten pystyisi kohtaamaan hänen hautaansa, joten käännyin toiseen suuntaan, poispäin hautausmaalta ja poispäin isoäitini kehon jäänteistä.

Sitten asuttuani muutaman kuukauden isoäidin talossa, olin lopulta valmis menemään hänen viimeiselle leposijalleen. Tunsin kovaa houkutusta kääntyä taas pois, mutta sitten muistin näyn hänen kultaisesta kehostaan, mikä antoi minulle suurta lohtua. Halusin myös kiittää häntä kaikista rahoista, jotka hän oli jättänyt minulle.

Ihmettelen edelleen, miten vanhemmalla naisella jolla ei näyttänyt koskaan olevan työpaikkaa, voisi olla niin paljon rahaa. Vanhempani olivat olleet hyvin tiukkoja minulle antamansa rahansa kanssa ja sanoneet sen johtuvan siitä, että sisäoppilaitokseni oli hyvin kallis. Mutta myöhemmin kuulin, että isoäitini oli maksanut koko koulutukseni, myös sisäoppilaitoksen.

Kun olin lukiossa, sain selville, että isoäiti maksoi koulutukseni. Yritin monta kertaa kysyä, miten hänellä oli varaa antaa minulle kaikki tuo raha, mutta hän sanoi aina: "Älä ole huolissasi siitä, rakas. Kaikesta huolehditaan."

En koskaan saanut selville, mitä hän tarkoitti sanomalla "kaikesta huolehditaan", mutta vuosia myöhemmin hän kykeni jättämään vielä sievoisen summan kuoltuaankin. Tämä raha salli minun mennä Eurooppaan ja olla tekemättä töitä melko pitkään aikaan.

Onneksi olin tarpeeksi fiksu hankkiakseni rahoille hyvän hoitajan, joka teki minulle budjetin, tai muuten olisin tuhlannut rahani, kuten vanhempani aina tekivät. Olen nyt ilmoittautunut jatko-opiskelupaikkaan, joka ei ala vielä muutamaan kuukauteen.

Tein tuon päätöksen, joten minun täytyisi mennä kouluun, mutta minulla olisi vielä vapaata aikaa saada elämäni kasaan, mihin sisältyi huomion keskittäminen talostani ja suuresta pihasta huolehtimiseen ja sen lukitun ullakon tutkimiseen, johon isoäiti ei koskaan päästänyt minua.

Itse asiassa hän kieltäytyi edes puhumasta siitä, mikä teki siitä kovin mystisen ja sai minut vielä enemmän halumaan mennä sinne. Sitten yhtenä päivänä pengoin laatikkoja kylmäkomerossa ja löysin avaimen, jossa luki "ullakko".

Voisi luulla, että juoksisin välittömästi ullakolle, mutta nyt kun voisin mennä sinne, minua pelotti. Isoäiti ei ollut arka nainen, joten kun hän ei koskaan antanut minun mennä ullakolle, lapsuusitseni keksi kaikenlaisia tarinoita siitä, mitä mystisiä asioita siellä tapahtui.

Aikuisena tiesin, etteivät nämä tarinat voineet olla totta, mutta tarinoideni aiheuttama pelko pysyi silti syvällä sisälläni. Niinpä taas kerran löysin monia syitä, miksi minulla oli liian kiire tutkiakseni ullakkoa, ja laitoin avaimen varmaan paikkaan, jonka tiedostamatta sain itseni unohtamaan.

Heti kun tajusin, että annoin pelkoni saada otteen minusta, aloin etsiä avainta. Etsin talosta kuukausien ajan sitä enkä tietenkään löytänyt. Sitten lopulta yhtenä päivänä olin kiireellä menossa treffeille enkä löytänyt kaulakorua, jonka halusin laittaa.

Kiireessäni ja harmistuksessani kaadoin korulaatikkoni kampauspöydälle. Ja sitten suureksi yllätyksekseni tuo avain oli tarttuneena korulaatikon pohjaan. Tunnistin sen välittömästi ja juoksin ullakon ovelle. Mutta päästessäni ovelle pysähdyin.

Miksi minua pelotti niin kovasti mennä tuolle ullakolle? Olin asunut monta kuukautta hyvin tyytyväisenä tässä talossa. "Tunteilleni ei ole mitään syytä", kerroin itselleni uudestaan ja uudestaan. Kaksi päivää yritin vakuuttaa itseäni avaamaan oven ja menemään portaat ylös ullakolle.

Sitten näin uuden unen isoäidistä kultaisessa kehossaan. Hän sanoi vain: "Älä pelkää, rakkaani." Hän saattoi tarkoittaa jotain muuta kuin tuota avainta, mutta heti kun olin herännyt ja laittanut päälleni farkut ja t-paidan, otin avaimen korurasiani pohjalta ja lähdin ullakon ovea kohti.

Kun olin kiivennyt jyrkät portaat ullakon yläovelle ja seissyt siinä pitkään, sain lopulta rohkeutta laittaa avaimen lukkoon. Toivoin melkein, ettei avain sopisi, mutta se sopi täydellisesti. Itse asiassa avain tuntui kääntyvän kuin itsestään.

Yritin olla pohtimatta tuota kummallista tunnetta, kun minulla oli adrenaliinia jo enemmän kuin tarpeeksi. Ovi avautui yhtä helposti, kuin avain oli kääntynyt. "Tämä on outoa", sanoin itselleni. "Luulisi, ettei näin vanha avain toimisi niin helposti, niin vanhassa ovessa."

En ollut oivaltanut, että talon yläosan korkea ikkuna oli ullakolle, mutta siinä se oli ja aurinko paistoi kirkkaasti tiettyyn vanhaan paperipinoon. Koska kaikki mitä oli tapahtunut, oli surrealistista, päätin katsoa tuota paperipinoa ensin.

Siirsin varovasti irtopapereita ja löysin sidotun käsikirjoituksen niiden alta. Nuo paperit oli kuin laitettu piilottamaan käsikirjoitus tai suojaamaan sitä. Otin sen varovasti käteeni. Kun avasin sen ensimmäisen sivun, löysin johdannon, jonka jaan sanasta sanaan. Sen oli kirjoittanut henkilö nimeltään Shara Lynn.

Itse asiassa käsikirjoitus oli päiväkirja ja sen oli kirjoittanut joku Shara Lynn. Olen varma, että isoäiti sai tämän päiväkirjan, joka osoittautui lopulta enemmänkin kirjaksi, jostain noista vanhoista kirjakaupoista, jossa hän rakasti käydä. Oliko tämä kirja, jota hän tuntui aina etsivän?

Muistan käyneeni hänen kanssaan monissa vanhoissa kirjakaupoissa ja muistan sen ilon, kun pengoimme vanhojen kirjojen pinoja etsien sitä mystistä kirjaa, jota isoäiti aina etsi. Mietin, oliko tämä löytämäni kirja se.

En taida koskaan tietää vastausta siihen. Jos kuitenkin lukisin kirjan, saattaisin saada jotain vihjeitä siihen, mitä isoäitini meinasi. Silloin aloin hiljaa itkeä. Siihen saakka olin työntänyt suruni turvalliseen paikkaan, kunnes olisin valmis käsittelemään sen.

Mutta kun ajattelin muistoja siitä, ettö isoäiti etsi vanhojen käytettyjen kirjojen kaupoista jotain, mitä hän ei koskaan kertonut minulle, minut täytti yhtäkkiä suuri suru hänen menettämisestään. Sitten kun muistin kaikki upeat ajat, jotka olin viettänyt rakkaan isoäitini kanssa, aloin nyyhkyttää hillittömästi.

Vihdoin kyynelten loputtua pystyin varovasti avaamaan vanhan kirjan ja katsomaan, mitä sisällä oli. Yllättäen tuon kirjan oli todella kirjoittanut henkilö nimeltään Shara Lynn, ja se oli hänen henkilökohtainen päiväkirjansa.

Kuka tämä Shara Lynn oli ja miten isoäitini sai hänen päiväkirjansa? "No, et saa selville sitä, ennen kuin viet kirjan alakertaan ja alat lukea sitä", sanoin itselleni.

Luojan kiitos, "käytännöllinen minä" otti hallinnan, ennen kuin "surullinen minä" ja "yksinäisempi-kuin-luulin-ihmisen-koskaan-voivan-olla minä" ottivat hallinnan. Kuitenkin ennen kun menen enemmän omiin ongelmiini, haluan jakaa kanssasi ensimmäisen luvun.

"Odota! Kuka tämä "minä" on?" ajattelin. Jostain syystä Shara Lynnin nimi pyöri jatkuvasti mielessäni. "Kuka tämä Shara Lynn on, ja miksi hän tulee jatkuvasti mieleeni?" huusin ei-kenellekään.

Taas kerran tunsin säteilyä – ei, vaan olen varma, että se oli isoäitini suloinen ääni, joka sanoi: "Lue tuo kirja, rakas. Jätin sen tänne sinua varten." Nyt säikähdin todella, kun kuulin isoäitini vastauksen ajatuksiini. Silloin kuitenkin oivalsin, että hän oli vastannut kaikkiin ajatuksiini siitä lähtien, kun nukkui pois. (En voi sanoa "kuoli".)

Luulen, että avasin tuon kirjan ja aloin lukea sitä, koska se käänsi ajatukseni pois surusta. Olen aina rakastanut hyviä jännityskertomuksia, ja tämä oli todellakin sellainen. Siksi otin kirjan tiukasti käteeni, lähdin ullakolta, kävelin pitkät portaat alas ja panin oven taas lukkoon.

Miksi minusta tuntui, että ovi tarvitsi lukita, ja miksi "piilotin" ullakon avaimen taas korulippaaseeni? Oivallan nyt, että seurasin tosiaankin jonkinlaista korkeampaa opastusta, mutten edes tuntenut koko termiä silloin.

Vaikka avain oli taas korulippaassa ja käsikirjoitus – vai oliko se kirja – päällystettynä uudestaan odottamassa sänkyni vieressä, en edes avannut sitä useampaan päivään, kuin voin muistaa.

Miksi tämä käsikirjoitus pelotti minua niin kovasti? Mutta kenties kyse ei ollut vain siitä? Mitä jos siinä oli jotain, mitä en halunnut tietää. "Lopeta", sanoin itselleni. "Mitä niin pelottavaa voisi olla sivuissa, jotka olivat luultavasti isoäitini päiväkirja?"

Saisin kohta selville.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

27.3.2018 MATRIISIN LÄPI – LUKU 2 JA 3

ViestiKirjoittaja hammer » 06.04.2018 07:07

MATRIISIN LÄPI – LUKU 2 JA 3

Kirjoittanut Suzanne Lie ja Arcturuslaiset (www.multidimensions.com)
27.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Toinen luku – Kuka on Shara Lynn?

Kun lopulta löysin ajan – itse asiassa kyse oli rohkeudesta – avata kirjan, joka oli päiväkirjan muodossa, ja aloin lukea sitä, oivalsin, että sen oli kirjoittanut joku, joka tunnetaan Shara Lynninä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että kehittäisin niin syvän ja sitovan suhteen sellaiseen, jonka olin tavannut vain päiväkirjassa.

Mutta johdanto riittää jo. Oivallan, että välttelen kokemukseni dokumentoimista. Kenties se johtuu siitä, että sinä – eli kuka tahansa joka lukee tarinaani – pidät minua vähän hulluna. Haluan jatkuvasti pitää tätä löytämääni päiväkirjaa fiktiona, mutta sitten kuulen isoäitini kaukaisen äänen sanovan: "Päiväkirja on totuus, jota ei ehkä olla valmis tietämään."

Jos puhun isoäitini kanssa "toisella puolella", kai voin uskoa, että päiväkirjan Shara Lynn joka on myös "toisella puolella", voi olla myös totta. Olen myös oivaltanut, että voidakseni dokumentoida ja jakaa tarinani, minun täytyy uskoa se todeksi, koska minä koen sen niin.

Minusta tuntuu myös, että minun täytyy kertoa sinulle, rakas lukija, etten koskaan ajatellut "toista puolta" ennen isoäitini kuolemaa. Olin collegeopiskelija ja toimin "tavallisen yhteiskunnan" sääntöjen mukaan. Tässä sitä taas puhutaan kuin sellainen, jota kutsuin ennen sekopääksi. Minusta tuntuu, että haluan varoittaa sinua siitä, että kirjoitukseni tuntuu enemmän kuin tieteiskertomukselta, mutta minulle se on tieteellinen fakta.

Okei, okei, esittelen nyt Päiväkirjan, kuten kutsun sitä, jakamalla sen kanssasi, eli kenen tahansa joka löytää ja lukee sen. Minun täytyy kuitenkin olla rehellinen itselleni. Siksi kerron sinulle, rakas lukija, mitä minulle tapahtui.

Tunsin muutoksen itsessäni melkein heti, kun avasin Päiväkirjan. Mutta ei sen enempää minusta, vaan kerron nyt sinulle, mitä luin Päiväkirjasta. En ole varma, kuka sen kirjoitti, mutta juonen kertoja on nuori teini nimeltään Shara Lynn. Aloitan siitä, mitä ensimmäiselle sivulle oli kirjoitettu.

Rakkaat, mahdolliset lukijat, minä, Shara Lynn, kerron teille tarinan, joka minun täytyy kertoa. En tiedä, miksi minun täytyy kertoa se, mutta tämä tarina vainoaa minua yötä päivää – siis kunnes kirjoitan sen.

Sitten kun olen dokumentoinut, mitä minulle tapahtuu ja mitä tapahtuu "toisessa maailmassa", joka minulle on esitelty, löydän vihdoinkin rauhan mennä töihin, juosta asioilla, keskustella normaalisti ystävän kanssa ja/tai saada unta.

Kyvyttömyyteni nukkua kannusti minua tai pakotti minut kirjoittamaan nämä hyvin epätavalliset kokemukset, joita minulla on ollut. Pyydän, ettet tuomitse minua yhtä ankarasti, kuin olen tuominnut itseni käydessäni läpi tätä kokemusta.

Kuitenkin nyt minun täytyy myöntää, että sen kokeminen, siitä uneksiminen ja sen muistaminen, mikä vaikuttaa jonkinlaiselta rinnakkaistodellisuudelta, on muuttanut elämäni ikuisesti. Kyllä, se on ollut muutos hyvään, koska ymmärrän nyt itseäni enemmän, kuin koskaan ollessani "vain normaali ihminen".

Siksi minä, Shara Lynn, lupaan dokumentoida kaikki kokemukseni tähän Päiväkirjaan. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan tai mitä minulle tapahtuu nyt. Tiedän vain, että olen jotenkin löytänyt itseni "suuren välitilan virrasta". Itse asiassa nytkin puhun ollen "suuren välitilan virtaavassa ajassa".

Jostain syystä josta en ole varma, jokin tuntematon lähde valitsi jotenkin minut, Shara Lynnin, lähettilääksi. Lähettiläs on sellainen, joka pystyy tietoisesti menemään sulkeutumassa olevan ja avautumassa olevan välitilaan. Tätä aluetta kutsutaan "suuren välitilan virtaavaksi ajaksi".

Olen pahoillani, jos puhun hämmentävästi, mutta en ole vielä oppinut elämään sen kanssa, mitä maailmassamme tapahtuu. Olen vasta teini-ikäinen, en vielä edes nuori nainen, joten en ymmärrä, miksi minut valittiin dokumentoimaan tämä tapahtuma. Kai minut valittiin, koska olin ensimmäinen, joka pystyi havaitsemaan tämän suuren muutoksen.

Siis olin ainoa, joka pystyi havaitsemaan sen selvästi. mutta Shalone, johtajamme ja muinainen poppanainen, oli tiennyt hyvin pitkän elämänsä ajan "suuren välitilan virtaavasta ajasta". Hän odotti ja meditoi ja palveli meitä kaikkia auttaakseen meitä valmistautumaan tähän tapahtumaan.

Shalone tuntee suuren välitilan virtaavan ajan, mutta hänen silmänsä ovat nyt sumeat, kuulo huono ja hänen täytyy nukkua monta tuntia, sillä hän on yli 100-vuotias. Siksi hän on valinnut minut silmikseen ja korvikseen, kun hän tietää, että olen maailmassamme niiden harvojen joukossa, jotka näkevät suuren välitilan virtaavan ajan. Itse asiassa ihmiset eivät tiedä tästä virtaavasta ajasta eivätkä ole koskaan kokeneet suurta välitilaa. Mitä tarkoitan "maailmallamme"? Tuntuu siltä, että vasta eilen uskoin, että oli vain yksi maailma ja pieni yhteisömme oli koko todellisuuden polttopiste.

Mutta nyt kun olen nähnyt suuremman kuvan, oivallan, miten viaton ja naiivi olin, ennen kuin sain ensimmäisen vilaukseni suuresta välitilasta. Olen yrittänyt kertoa useille ihmisille, mitä olen kokenut, mutta vain Shalone kuunteli minua. Itse asiassa tuntui siltä, että pelotin muita, kun yritin kertoa heille kokemuksistani.

Shalone kertoi minulle, että muutos on yksi pelottavimmista asioista monille aikuisille. Siitä syystä minut – nuori teini joka oli hädin tuskin nainen – valittiin lähettilääksi aina tuntemamme todellisuuden ja suuren välitilan virran välille.

Kukaan, edes Shaone, ei tiedä, mitä suuren välitilan toisella puolella on. Jotkut uskovat, ettei siellä ole mitään, ja jotkut uskovat, että mahtava uudenlainen todellisuus odottaa meitä suuren välitilan toisella puolella.

Kuitenkin vain Shalone ja minä tiedämme virtaavasta ajasta. Emme tiedä kovin paljon siitä, mutta tiedämme, että se on olemassa, koska olemme kokeneet sen. Shalone on kehottanut minua kirjoittamaan päiväkirjaa ja olemaan kertomatta vielä ihmisille, että olen nähnyt suuren välitilan toiselle puolelle, ja erityisesti olemaan kertomatta virtaavasta ajasta.

Shalone kertoi minulle, että jos joku on valmis tietämään tämän informaation, hän tulee luokseni. Tuo ohje sai oloni tuntumaan varmemmalta, koska en voinut kertoa kenellekään, kun minulla ei ole tapaa kuvata sitä. Lisäksi en ole varma, että näin todella suuren välitilan toiselle puolelle – kenties vain uneksin siitä tai kuvittelin sen.

Shalone kertoi minulle suuressa viisaudessaan, että suuren välitilan ja toisen puolen voi havaita vain uniemme ja mielikuvituksemme avulla. Hän kertoi minulle, että kun uneksimme ja kuvittelemme, laajennamme havaintotaajuuttamme.

En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti tuolla lauseella, mutta olen oppinut vain kuuntelemaan, mitä hän sanoo. Sitten lopulta ymmärrän sen. Lisäksi Shalone suuttuu aika lailla, kun esitän kysymyksiä.

Hän sanoo aina minulle: "En tiedä, miten paljon pidempään minulla on enää tämä muoto. Siksi et voi tulla riippuvaiseksi siitä, että autan sinua. Voin opettaa sinulle, miten katsotaan ja kuunnellaan avoimella sydämellä ja korkeammalla näkökyvyllä. Kun olen tehnyt sen, lähden tästä maailmasta ja menen Kotiin.

Aina kun Shalone edes mainitsee sanan "koti", valo leviää hänen kasvoilleen. Olen yrittänyt kysyä häneltä tuosta valosta, mutta hän sanoo: "Sinun täytyy löytää tuo vastaus itse sitten, kun lähden pian."

Kolmas luku – Toinen puoli

Olen opetellut olemaan itkemättä, kun Shalone sanoo menevänsä Kotiin, kun se suututtaa hänet kovasti. "Itketkö minun vai itsesi vuoksi?" hän kysyy vihaisella äänellä. "Sinun täytyy olla vahva ja kuunnella kaikki, mitä minulla on kerrottavana sinulle."

Siksi en itke tai esitä liian monia kysymyksiä. Myös silloin kun en kuule hänen hiljaista ääntään ja pyydän häntä toistamaan, mitä hän on kertonut minulle, hän sanoo: "Sinun täytyy oppia kuuntelemaan sydämelläsi ja näkemään kolmannella silmälläsi. Se on ainoa tapasi kuulla minut sitten, kun olen toisella puolella."

Tietysti hän kieltäytyy kertomasta, mikä toinen puoli on. Sen sijaan hän sanoo minulle vähän vihaisella äänellä: "Sinun täytyy seurata välitilan virtaavaa aikaa, jos haluat löytää toisen puolen. Lisäksi sinun täytyy keksiä, miten teet sen omin päin, sillä niin kuulet minut sitten, kun ole poissa tästä maailmasta."

Lopulta olen viisaampi enkä kysy häneltä, mitä hän tarkoittaa "tällä maailmalla" tai "toisella puolella", mutta siksi en enää usko, että koko todellisuus on vain meidän pieni paikkamme. Taas kerran, en voi jakaa tuota informaatiota kenenkään kanssa, tai he pelästyisivät tai suuttuisivat kovasti.

Mietin usein, miksi niin monet ihmiset maailmassamme pelkäävät kovasti tuntematonta. Shalone kertoi kerran, että tuntematon tai sellainen ihminen joka halua puhua tuntemattomasta, pelottaa useimpia ihmisiä. Olen ehdottomasti havainnut sen olevan totta. Siksi ongelmana on, että sitten kun tiedämme totuuden, elämästämme tulee hyvin yksinäistä.

Tietysti nyt ei aina ole yksinäistä, kun voin vielä puhua Shalonen kanssa, mutta en kovin paljon – sekä lintujen, eläinten, puiden, pilvien ja erityisesti tyynien lampien kanssa. Taaskin Shalone on varottanut minua koskaan kertomasta kenellekään, että pystyn kommunikoimaan luonnon kanssa tuolla tavalla. Jälleen yksi syy, miksi olen kamalan yksinäinen sitten, kun hän lähtee.

"Ei, ei", Shalone sanoo luettuaan ajatukseni. Hän tekee sitä paljon – tarkoitan lukee ajatuksiani. Shalone sanoo uudestaan ja uudestaan – koska unohdan jatkuvasti tämän totuuden – että avain suuren välitilan ylittämiseen on tietää, ettet ole koskaan yksin.

"Pelkästään se, että joku on näkymätön fyysisille silmille, ei merkitse, ettei häntä ole", Shalone muistuttaa minulle taas. Ymmärrän toki tuon lauseen, kun olen aina pystynyt puhumaan luonnonhenkien kanssa, joita suurin osa ihmisistä ei koskaan näe. Itse asiassa kävellessäni luonnossa kuulen usein luonnonhenkien kutsuvan minua. Mutta sitten ne voivat mennä piiloon minulta. "Miksi kutsutte minua, jos aiotte mennä piiloon?" kysyn turhautuneena. Tiedän, etten ole turhautunut luonnonhenkiin, mutta turhaudun usein itseeni.

"No, no, rakas", Shalone sanoo, kun hän tuntee heti turhautumiseni. "Turhautuminen on "ala-arvoista" vihaa, ja se alentaa havaintokykyäsi. Tiedät, että jos koskaan menettäisit kykysi puhua kaikkien luonnonhenkien kanssa, olisit hyvin yksinäinen." Minun täytyy myöntää, että hän on oikeassa. Luonnonhenget ja Shalone ovat olleet parhaat ystäväni koko elämän ajan.

"Kun lähden", Shalone muistuttaa minulle, "puhut kanssani samalla tavalla, kuin puhut luonnonhenkien kanssa. Itse asiassa huomaat olemukseni virtaavan luonnonhenkien ympärillä ja läpi, koska lähtiessäni myös jään, sillä "ratsastan" välitilan virtaavalla ajalla. Nimittäin, rakkaani, "lähteminen" on kolmannen ulottuvuuden käsitys."

Minun taitaa olla parasta kertoa sinulle nyt kolmannesta ulottuvuudesta. Jotkut ihmiset luulevat, että kolmas ulottuvuus on fyysinen maailma, mutta se on myös paljon, paljon muuta. Kolmas ulottuvuus on todellisuus, jossa päätämme nähdä sen, minkä olemme aina tunteneet, ja sivuuttaa kaiken uuden.

Esimerkiksi ne jotka resonoivat vain kolmanteen ulottuvuuteen, eivät näe tai kuule Shalonea, eivätkä havaitse suurta välitilaa tai edes tiedä siitä. Lisäksi ilman tietoisuutta suuresta välitilasta heidän ei ole mahdollista havaita toista puolta.

Toinen puoli on se, mikä on suuren välitilan tuolla puolen. Enemmän ja enemmän lapsia syntyy kera kyvyn nähdä sekä suuri välitila että toinen puoli. Itse asiassa voin nähdä sen, kun he lähtevät ajasta ja menevät käymään toisella puolella. Sanon "lähtevän ajasta", koska toisella puolella ei ole aikaa.

Tiedän sen varmasti, koska olen ylittänyt välitilan ja mennyt toiselle puolelle. Kun olen siellä, tunnun elävän pitkän, pitkän elämän. Kuitenkin palatessani omaan maailmaani, huomaan, etten ole ikään kuin koskaan lähtenytkään.

"Miten niin voi olla?" olen kysynyt Shalonelta monta kertaa. Mutta hän ei koskaan vastaa tuohon kysymykseen. Hän vain hymyilee ja sanoo: "Upeaa, rakas, mitä opit siellä?"

"Mitä opin siellä?" minun täytyy kysyä itseltäni. "No", sanon itselleni, "olen kai oppinut vain, etten ole vielä valmis jäämään sinne. Ja sitten heti kun palaan, unohdan kaiken, mitä koin. Miksi en muista?" kysyn Shalonelta. Taaskin hän hymyilee ja sanoo: "Et ole valmis vielä, rakas. Kun olet valmis, muistat."

En haluaisi olla töykeä hänelle, mutta mikä vastaus se nyt on? Mihin en ole valmis? Ja jos en ole valmis, niin miksi menen sinne? Yritän olla kysymättä Shalonelta sitä enää, sillä hän sivuuttaa sen aina, ikään kuin ei kuulisi lainkaan. Kuitenkin tiedän pilkahduksesta hänen silmissään, että hän on kuullut minut ja päättänyt olla vastaamatta. Siksi yritän peittää turhautumiseni kunnioituksella ja kärsivällisyydellä. Tietysti Shalone pystyy lukemaan turhautumiseni ja kärsivällisesti ja ystävällisesti katsoo suoraan silmiini sanoen: "Mitä pelkäät?"

Haluan olla vihainen ja sanoa, etten pelkää mitään, mutta koska en milloinkaan puhuisi Shalonelle sillä tavalla, hänen kysymyksensä kihisee sydämessäni ja leikittelee mieleni kanssa. "Miksi en ole valmis?" kysyn puilta, taivaalta, vedeltä, linnuilta, ruoholta ja valonsäteiltä, jotka seuraavat minua metsän läpi.

Sitten jos olen hyvin hiljaa enkä kysele enää, alan kuulla sydämelläni ja ymmärtää mielelläni, että olen vasta aloittamassa jotain, mikä on täysin uutta. Siksi minun täytyy olla kärsivällinen itseni kanssa. Pian sen jälkeen Shalone tulee luokseni ja halaa minua ääneti pitkään.

Sitten hän kääntyy ja jättää minut omaan epämukavaan hiljaisuuteeni. "Mutta miksi tuo hiljaisuus on epämukavaa?" yritän kysyä itseltäni. Silloin sisäinen itseni antaa minulle "sisäisen halauksen" ja muistuttaa, että kysymykset ovat kolmannen ulottuvuuden maailmani harhaa.

Silloin muistan, että ainoastaan lakatessani kyselemästä voin muistaa, että vastaukset ovat aina sisälläni. Kun pystyn olemaan kärsivällinen ja sallimaan vastausten tulla, tulen vähitellen tietoiseksi suuresta välitilasta, joka leijuu tietoisuuteeni.

Silloin suuri välitila muistuttaa minulle, että jokin todellisuustaajuus tulee minuun kuin uni. Olen kuitenkin täysin hereillä ja voin samanaikaisesti nähdä fyysisen maailman kaikkialla ympärilläni. Silloin näen mahdollisen sisäänkäynnin toiseen maailmaan, mutta vain minä voin päättää, astunko siihen ja milloin.

Tähän saakka en ole astunut. Joskus tulen hyvin lähelle maailmojen välistä kynnystä, mutta sitten ystävä soittaa, muistan jonkin hyvin tärkeän asian, joka minun täytyy tehdä, tai putoan pois tuosta kokemuksesta, kuin putoaisin puusta.

Ei kuitenkaan ole putoamista tai laskeutumista maahan. Sen sijaan tuo mahdollinen todellisuus joka on kuin kukka, joka on melkein valmis avautumaan, vain häviää pois. Silloin näen vain jokapäiväisen maailmani ja jokapäiväisen kehoni.

"Miksi, miksi, miksi pysäytän itseni? Mitä pelkään?" Melkein aina Shalone ilmestyy yhtäkkiä eteeni, halaa minua ja sanoo jotain sellaista kuin: "Hyvä yritys. Seuraavalla kerralla kykenet pysymään kauemmin."

Hän lähtee sitten, ennen kuin saan tilaisuuden esittää mitään kysymyksiä, vaikka tiedänkin, ettei hän vastaisi niihin. "Se mitä etsit, löytyy sisältäsi", on vastaus, joka hänellä on kaikkiin kysymyksiini. Jonain päivänä ymmärrän, mitä hän tarkoittaa sillä. Tiedän myös, että tuona päivänä hän häviää elämästäni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

9.7.2019 LÄHETYKSIÄ KOTOA – MITEN KAIKKI SE ALKOI

ViestiKirjoittaja hammer » 13.07.2019 09:19

LÄHETYKSIÄ KOTOA – MITEN KAIKKI SE ALKOI

Korkeamman ulottuvuuden perhettä kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
9.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Huomautus Suelta:

Luultavasti voitte kuvitella, miksi en postannut tätä viestiä 2012. Itse asiassa luulen vastaanottaneeni sen niihin aikoihin, kun Galaktiset tuhosivat Illuminatin maanalaiset pakoalueet.

Nämä alueet olivat valtavia, ja niillä pimeät sielut valmistautuivat odottamaan kolmannen maailmansodan loppumista sitten, kun Gaian pinta olisi tuhottu sodalla, jonka ne suunnittelivat aiheuttavansa. Kuitenkin ilman paikkaa jonne piiloutua, kunnes pinnalla oli turvallista, pimeät sielut eivät voineet ottaa sodan riskiä.

Minulla ei ollut rohkeutta postata tätä informaatiota. Itse aisassa unohdin sen täysin, kunnes olin käynyt läpi Plejadilainen perspektiivi -kirjojen muutokset. Yhtäkkiä tämä tiedosto ilmestyi eteeni, juuri kun olin valmis päästämään tuonasteisen toivon tietoisuuteeni.

Jos voimme vain muistaa toivomme, myös 3D-aikataakan painaessa raskaasti sieluamme, pystymme jatkamaan – uudestaan ja uudestaan!

11.4.2012

Lähetyksiä Kotoa – miten kaikki se alkoi

Muistan jatkuvasti "Uuden Maan luominen" -päiväkirjan, sarjan jonka olin juuri saanut valmiiksi ja jossa viestit alkavat ensin nukkuessamme. Kirjoitan tämän viestin, koska kirjoitan sen, mitä vastaanotan. Minulle tarkoittaa luottamushyppyä antaa tällainen ennustus, kun olen pysynyt erossa siitä. Minun on kuitenkin aika ottaa tuo hyppy ja postata tämä viesti.

Tiedän, että muut ovat puhuneet näistä muutoksista viikkoja, ja olen lukenut jokaisen sanan. Mitä jos tämä viesti on totta? Mitä jos olemme vapaita lopultakin? Mitä jos olemme todella menossa Kotiin?

Pitkän unen jälkeen, jossa olin jonkun muun kotona ja oivalsin, että minun oli aika lähteä omaan kotiini, heräsin klo 5.55 sanoihin: "Lähetyksiä Kotoa".

Kun kuulin nämä sanat, näin miehen istumassa työpöydän ääressä kuin uutistenlukija. Hän oli vaaleahiuksinen ja hänellä oli univormu, joka näytti galaktisen olennon univormulta. Se oli valkokultainen, jossa oli arvomerkki sydämen päällä. Myös olkapäillä oli kultaisia koristeita ja kaulus oli pystyssä kuin sotilasunivormussa. Itse asiassa se oli kuin sotilasunivormu, muttei meidän armeijastamme.

Nousin ylös ja menin työhuoneeseeni vastaanottamaan tätä lähetystä. Avasin tietokoneeni ja kirjoitin uuteen word-tiedostoon: "Olen nyt valmis lähetykseenne. Lähettäisittekö minulle viestinne?" Vastaus jonka kirjoitin, oli seuraava:

"Rakkaimmat maajäsenet, olemme Galaktisen federaation jäseniä ja puhumme teille tänään kertoaksemme, että laskeutumisemme ovat alkaneet. Tulemme heränneiden ystäviemme luokse ensin unissa ja meditaatioissa. Olemme täällä puhumassa kaikille, jotka voivat kuulla, jotta voimme valmistella teitä. Sitten te voitte valmistella muita.

Olette kuulleet monia viestejä internetistä suurista muutoksista niiden poistamiseen liittyen, jotka ovat aiheuttaneet harmia ja kaaosta itsekkäillä tavoillaan. Nämä sanat ovat totta. Tästä syystä olemme tulleet luoksenne tänään. Olemme tulleet maadoittuneiden/ylösnousevien ystäviemme uniin ja meditaatioihin vahvistamaan, että saamanne viestit ovat totta.

Ensin tulemme tietoisuuteenne niin elävästi, että te ette voi kieltää tai kutsua kokemustanne "vain mielikuvitukseksi" tai "vain uneksi". Kotiinpaluunne virallinen alkaminen on ollut pitkään odotettu unelma. Ette ole uskaltaneet uskoa, että tuo aika oli täällä, koska olisi liian tuskallista pettyä taas.

Kerromme teille nyt, että "mielikuvituksenne" ja "unenne" ovat oikeita. Tänä päivänä/yönä 11.4.2012 lähetämme tämän viestin kaikille ylösnouseville ystävillemme ja kehotamme teitä valmistautumaan paluuseenne. Kuulemme välittömästi sydämessänne: "Mutta olemme kuulleet nämä sanat aiemmin ja valmistautuneet jo monta kertaa. Miten voimme lisätä odotustamme ja sitten pettyä taas?"

Olemme lukeneet mieliänne, ja näistä ajatuksista tulee se, että olemme tulleet tietoisuuteenne puhuman jokaiselle teistä yksilöllisellä tavalla. Haluamme kertoa jokaiselle maatiimimme jäsenelle, että ylösnousemusprosessinne on alkanut tosissaan.

Tänään 11.4.2012 salaiset pidätykset ovat alkaneet ympäri maailmaa, ja ne jotka ovat aioneita pyrkineet saamaan valtaansa ihmiskunnan, ovat hävinneet! Kyllä, he ovat menettäneet valtansa, he ovat menettäneet rahansa, ja mikä tärkeintä, he ovat menettäneet kykynsä aiheuttaa pelkoa sydämeenne ja mieleenne.

Tietysti on edelleen monia maaihmisiä, jotka viipyilevät pelossa, koska he eivät voi hyväksyä, että se mitä he ovat aina halunneet, on nyt heidän katsottavanaan. Olemme tulleet tänään kehottamaan, että valmistaudutte hyväksymään nämä muutokset rakkaudella. Älkää salliko minkään pelon tulla olemukseenne, sillä se on pimeiden voimien työkalu. Näin ollen puhumme henkilökohtaisesti teille kaikille, koska epäily on paras pelkotyökalu.

Tiedämme, että monet teistä eivät vielä oivalla saaneensa tätä viestiä, mutta olkaa kärsivällisiä ja muistatte saaneenne henkilökohtaisesti takuumme: "Se on alkanut." Tiedämme, että tuossa yksinkertaisessa lauseessa on monia tasoja, joten annamme teille lisää yksityiskohtia. On alkanut niiden poistaminen, jotka ovat seisseet ylösnousemusilonne tiellä siitä ajasta saakka, joka johti Atlantiksen romahtamiseen.

Atlantiksen oli määrä avata monia valoportaaleja, jotta seuraavina 13.000 vuotena voitaisiin edetä planetaariseen ylösnousemukseen. Oli jumalainen suunnitelma, että tapahtuisi myriadeja henkilökohtaisia ylösnousemuksia, kun Atlantis oli yhteiskuntansa huipulla. Pimeyden ja tuhon voimat pystyivät kuitenkin estämään tuon jumalaisen suunnitelman.

Monet teistä jotka elätte nyt Gaian pinnalla, olitte inkarnoituneena silloin ja kuolitte Gaiaa palvellen. Näin ollen monet teistä ovat haavoittuneita sotureita ja olette kantaneet tuota haavoittumista 13.000 vuoden inkarnaatioiden läpi. Vielä pahempaa, pimeät sielut – Atlantiksen Bielin veljet – näyttivät voittaneet pimeyden ja valon välisen taistelun, ja planeetan tuhoaminen oli vallalla monta vuosituhatta.

Pimeät voimat olivat onnistuneesti "harventaneet laumaa" tappamalla miljoonia ihmisiä. Tämä lauman harventaminen on ollut jälleen pimeiden voimien aikomus. Tällä kertaa te, valonvoimat, olette voittaneet!

Te, maadoittuneet soturit, olette liittyneet meihin yö toisensa jälkeen korkeamman ulottuvuuden kehossanne ja auttaneet suunnitelmissamme ja sopimuksissamme. Sitten olette heränneet aamulla maa-astiaanne ja aloittaneet taas uuden päivän kolmannessa ulottuvuudessa.

Näettekö nyt, miksi olette olleet hyvin väsyneitä? Unenne ei ole ollut levollista, koska olette päättäneet auttaa meitä korkeammassa kehossanne, kolmannen ulottuvuuden muotonne virkistyessä. Haluamme teidän tietävän, että alatte kaikki tuntea olonne pian paremmaksi!

On tehtävä edelleen paljon "moppaamista", johon te kaikki iloiten liitytte mukaan maa-astianne nukkuessa. Kuitenkin hyvin pian untanne ei käytetä enää taistelemiseen pimeyden voimia vastaan, vaan valmistelemaan uutta Maata välittömään asuttamiseen.

Kyllä, tarkoitamme todella välitöntä, koska maasoturimme, te, olette sinnikkäästi palvelleet joukkojamme tämän tuhoamissyklin loppuunsaattamisessa käyttämällä nukkumisaikanne uuden Maan rakentamiseen. Monet teistä ovat päättäneet olla muistamatta unianne, joissa palvelette Maata tekemällä kovasti työtä sen poistamiseksi, mikä on yrittänyt pysäyttää Gaian muuttumisen.

Teidän täytyi unohtaa "yövuoronne", kun teidän täytyi herätä kolmanteen ulottuvuuteen ja palata taas töihin. Monilla maadoittuneilla sotureillamme on ollut sairautta jatkuvan palvelunsa vuoksi. Toisaalta jotkut sairautenne ovat olleet oireita transformoitumisesta.

Ykseyden palveleminen on käynnistänyt paluunne valokehoon. Näin ollen fyysinen kehonne tuntuu muodolta, josta on tullut liian pieni ja rajoittava. Siksi haluatte vain levätä ja luoda vanhan nahkanne, kuin olisitte käärme. Itse asiassa kannustamme teitä lepäämään mahdollisimman paljon, koska pian teitä kutsutaan rauhoittamaan niiden pelkoja, jotka ovat heräämättömiä ja tiedostamattomia.

Tarvitsemme teitä, galaktisten ja enkeliulottuvuuksiemme maajäseniä, kantamaan jatkuvasti nopeutuvaa valoa, jotta voitte paremmin kanavoida ehdotonta rakkauttamme toisille inkarnoituneille sieluille. Ne jotka ovat tietämättömiä, saattavat kärsiä pelosta, ja pelon paras vastalääke on moniulotteinen totuus ja ehdoton rakkaus. Näin ollen lähetämme jokaiselle teistä totuuden planeetan ylösnousemuksesta ja ehdotonta rakkautta, jota virtaa galaktisen keskuksemme ytimestä.

Linnunratagalaksiamme puhdistetaan nyt polariteetista ja Maa, myriadien galaktisten sivilisaatioiden koululuokka, on ratkaiseva planeetta tässä "laivan oikaisemisessa". Polariteetista vapautumisen myötä Gaian pyörimisen huojunta voidaan korjata, ja Maa voi "pyöriä" korkeampiin uuden Maan taajuuksiin.

Viestimme tänään on kertoa teille, että vuorovesi on kääntynyt. Päästäkää nyt irti vanhan peloista ja rajoituksista ja ottakaa vastaan ilo uuden Maan luomisesta. Henkilökohtainen ja planetaarinen ylösnousemus on hyvin käynnissä nyt!

Muistutamme teille, että aika on kolmannen ulottuvuuden harhakuva. Näin ollen sen nyt-hetken josta puhumme, voi kokea vain viidennen ulottuvuuden tietoisuudella. Muistakaa "Gaiaa auttavan loittoryhmämme jäsenet", että tietoisuutenne taajuus sanelee luomisenne taajuuden."

Siunausta Korkeamman ulottuvuuden perheeltänne

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.10.2020 GALAKTISEN PERHEEN MUISTAMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 26.10.2020 19:21

GALAKTISEN PERHEEN MUISTAMINEN

Galaktista perhettä kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
4.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Nyt ihmisten USA:ssa ja kaikkialla Gaian Maa-planeetalla on aika muistaa galaktinen perheensä. "Mikä ja kuka on galaktinen perheemme?" kuulemme teidän kysyvän.

Vastauksemme tuohon sisäiseen kysymykseen on, että galaktinen perheenne on luontaisen moniulotteisen itsenne ylemmän neljännen ja viidennen ulottuvuuden taajuus. Selkeyden vuoksi muistutamme, että te, TE, olette moniulotteinen ihminen, joka resonoi siihen kolmannen ulottuvuuden taajuuteen, jota kutsutaan usein "elämäksi maan päällä", ja samaan aikaan resonoitte myös korkeampiin todellisuustaajuuksiin.

Useimmat teistä eivät vielä tiedosta omia korkeamman ulottuvuuden taajuuksiaan, koska suurin osa huomioistanne – ellei kokonaan – kohdistuu kolmannen ulottuvuuden fyysiseen ihmiselämään todellisuudessa, jonka olette aina tunteneet kolmannen ulottuvuuden Maana. Tietysti se on oikein sanottu, että resonoitte kolmannen ulottuvuuden taajuuteen ja teillä on kolmannen ulottuvuuden ihmiskeho.

Monet teistä eivät kuitenkaan tiedosta, että silloin kun kolmannen ulottuvuuden itsenne nukkuu tai on kenties syvässä meditaatiossa, havaintokenttänne taajuus laajenee "jokapäiväisen ihmiselämän" kolmannen ulottuvuuden ajatusten, velvollisuuksien, muistojen ja päätösten yli.

Voitte saada tämän tietoisuusmuutoksen, koska tietoisuus siitä, kuka olette, mitä teette ja miltä teistä tuntuu, laajenee SINUUN. Tämä voi rauhoittaa jokapäiväisen elämänne haasteet ja mennä hetkeksi paikkaan, jossa voitte rentoutua tarpeeksi muistaaksenne tunteen erilaisesta todellisuudesta, jossa olette hereillä sille SINULLE, jonka olette voineet muistaa jonkin huippukokemuksen tai upean unen aikana.

Valitettavasti monet teistä jotka nyt käytätte kolmannen ulottuvuuden Maa-astiaa, olette niin sotkeutuneet kolmannen ulottuvuuden päivittäiseen elämäänne, että unohditte, että olette enemmän kuin vain kolmannen ulottuvuuden ihminen.

Kyllä, on monia ihmisiä, jotka eivät ole vielä heränneet korkeampien taajuuksien itselleen, mutta useammat ja useammat ihmiset alkavat ihmetellä, mitä tapahtuu. He eivät ymmärrä, mitä tapahtuu heidän unissaan, mielikuvituksessaan, ajatuksissaan ja keskusteluissaan, ja kuitenkin useammat ja useammat ihmiset heräävät syvään sisäiseen tietämiseen.

Ensin suurin osa heistä päättää, että se oli vain unta. Mutta kun samaa mitä tapahtui heidän "unessaan", alkaa tapahtua myös päiväelämässä, monet heräävistä sieluista muistavat, että heillä on perhe, joka asuu todellisuustaajuudessa, joka on tuntematon heidän kolmannen ulottuvuuden ihmisitselleen.

Ensin suurin osa näistä "heräävistä sieluista", kuten me Galaktiset kutsumme heitä, saattaa työntää pois tuon "oudon kokemuksensa" ja olla varmasti kertomatta siitä kenellekään!! Kuitenkin ajan kuluessa monet näistä heräävistä sieluista eivät pysty enää kätkemään näitä uskomattomia kokemuksiaan ystäviltään ja perheeltään.

Onneksi on enemmän ja enemmän havaintoja. Näitä viidennen ulottuvuuden havaintoja alkaa usein tapahtua heidän unissaan, joista he hereillä monesti sanovat: "Vau, se oli kummallinen uni." Kuitenkin heillä on enemmän ja enemmän "kummallisia unia", kommunikointia jota tulee heidän tajuntaansa kuin tyhjästä, ja myös havaintoja ns. tähtialuksista, kuten ihmiset niitä kutsuvat.

Me, galaktisen perheenne jäsenet, kutsumme kummallisia unia "viesteiksi Kotoa" ja/tai keskusteluiksi viidennen ulottuvuuden olentojen kanssa, He ovat enemmän ja enemmän yhteydessä niihin kolmannen/neljännen ulottuvuuden ihmisiinsä, jotka ovat tarpeeksi urheita salliakseen havaintokenttänsä laajentua jokapäiväisen elämän yli.

Havaintokenttä merkitsee todellisuustaajuutta, jonka tietoisuutenne pystyy hyväksymään totena. Jos uskoo vain, että kolmas ulottuvuus on ainoa todellinen havaintokenttä, ei salli ainutlaatuisia kokemuksia tallennettavan päivätietoisuuteensa.

Kuitenkin usein nämä ihmiset päättävät lopulta päästää tämän ainutlaatuisen ja korkeamman ulottuvuuden informaation tietoisuuteensa. Tämä hyväksyminen voi alkaa sellaisilla ajatuksilla kuin: "Vau, millainen uni se olikaan!!" tai "En tiennyt, että pystyisin keksimään tuollaisia kummallisia ajatuksia ja tunteita."

Onneksi ajan kuluessa he haluavat usein kokea syvemmin nuo "kummalliset unet ja mielikuvat". Silloin heidän havaintokenttänsä alkaa laajentua tarpeeksi sisältääkseen sekä neljännen että kolmannen ulottuvuuden todellisuustaajuudet.

Kun heidän unensa, ajatuksensa ja muistonsa alkavat tuntua mukavammilta vastaanottajalle, tämän informaation vastaanottaja alkaa oivaltaa, että heille tapahtuu jotain hyvin erityislaatuista ja uutta. He pystyvät oivaltamaan, että siitä mikä oli ennen kummallista tai pelottavaa, on tullut erityislaatuista ja jännittävää!

Siinä hetkessä hän (kenties sinä) alkaa muistaa galaktisen perheensä!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Edellinen

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron