USKOMUKSEN VARJO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
13.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Uskomus on varjo, johon katsoa
ja katsoa,
kunnes helpotus on poissa.
–Peter Gizzi, "True Discourse in Power"
Elämässäni on joitain asioita, joista en oikeasti pidä. Olosuhteita jota sitovat minut saamaan paljon vähemmän sitä, mitä haluan (ja saman verran sitä, mitä en halua). Vaaka on jatkuvasti kallellaan toiselle puolelle, ja jos se taianomaisesti tasoittuu, vaaditaan vain yksi epäsointuhöyhen painamaan tasapainon taas synkkyyttä kohti.
Kun löysin 2018 Matthewin kirjat ja viestit (https://www.matthewbooks.com/), minuun osui hänen kommenttinsa, jotka liittyivät sielusopimusten välittömään uudelleenneuvottelemiseen, jos henkilö kohtaisi välittömän kuoleman, jota ei ollut hänen sopimuksessaan. Näin oli erityisesti, silloin kun kuolema tapahtuisi pimeystiimin järjestämien tapahtumien vuoksi (lisätyt luonnonkatastrofit, tai lavastetut hyökkäykset, joiden ei ollut koskaan tarkoitus tapahtua).
Muistini mukaan hänen viestinsä ydin oli, että sellaiset yksilöt hyväksyisivät ilomielin sielusopimuksensa korjaamisen sisältämään tämän peruuttamattoman, ei-halutun ja suunnittelemattoman muutoksen. Oletettavasti tuo henkilö olisi ilahtunut, koska häneltä pyyhittäisiin pois roppakaupalla karmaa, ja hän näyttäisi pärjäävän paremmin, kuin jos hän olisi elänyt alkuperäisen elinkaarensa.
Nyt mietin, eivätkö tylsemmät, jatkuvat henkilökohtaiset katastrofit, jotka vaikuttavat moniin ihmisiin, ole yhtä järkyttäviä kuin jokin ei-sovittu kuolema. Vuosien väistämätön perhe- tai avioristiriita, taloudelliset vaikeudet, surullisesti standardin alittavat elinolosuhteet ja ratkaisemattomat terveysongelmat, näyttävät pohdittaessa sisällyksettömältä kumarrukselta "karmalle".
*****
On vaikea käsittää, miten ei-halutut olosuhteet, joiden "oppitunti opittiin" ensimmäisenä vuotena, mutta jotka venyivät vuosikymmeniksi, ovat henkilön sielusopimuksen kohottavaa täyttymistä. Olen törmännyt useampaan mainitaan siitä mahdollisuudesta, ettei ihmisiä ole harhaanjohdettu vain uskonnosta – meitä on kenties huiputettu vähän myös korkeisiin henkisiin käsityksiin liittyen.
Karma ei ehkä ole ihan, mitä luulemme sen olevan. Eikö ole mahdollista silloin, että osa siitä, mitä uskomme sielusopimuksista, on myös sävytettyä? Kenties se määritelmä sielusopimuksesta, joka meille on tuttu, on kuin huvipuiston vääristynyt peiliversio universaalista totuudesta. Komponentit ovat siinä, mutta mikään ei todellisessa muodossaan.
*****
Silloin kun kohtaan monimutkaisen Gordionin solmun, mitä jos ja missä on totuus, rajallinen ihmisaseistukseni on vain tylsä terä. Niinpä kurkotan sisäisen totuuden miekkaan. Minkä tiedän varmasti, sydämeni ytimessä?
Etten ole yksin ja että korkeampaa opastusta ja apua on aina käytettävissä, pyydettäessä.
Niinpä pyydän, vähän ärtyneenä ja kärsimättömänä, apua ylhäältä. Vilkaisen peiliin, josta karma ja sielusopimus heijastuvat takaisin minulle. Muuttuiko tuo nurkka tuolla? Onko tuon oven yläpuolella kirkkaampi valo?
Laitan sisäisen totuuteni miekan tuppeen, mutta pidän sen kylkeäni vasten tietäen, että tulee lisää ongelmakysymyksiä ja hämmennyksiä puhkaistavaksi, luultavasti jo ennen kuin päivä on ohi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
13.1.2023 USKOMUKSEN VARJO
Kirjoittaja hammer » 23.01.2023 22:13
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
17.1.2023 JOHTOTÄHDET
Kirjoittaja hammer » 29.01.2023 18:51
JOHTOTÄHDET
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
17.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Lapsi joka heitti pois kerroksen toisensa jälkeen
monikerroksisesta sipulista,
päästäkseen makeaan ytimeen,
huomasi lopussa,
että hän oli heittänyt pois ytimen.
–Allen Upward, The Onion
Olen viime aikoina pohdiskellut sitä mahdollisuutta, ettei ainoastaan uskontoa ole esitelty ihmisille pimeiden verukkeiden kera, vaan myös "henkisyys".
Minulle ei anna iloa uskoa, että arvokkaat, vaikkakin epätäydellisesti ymmärretyt, henkiset ohjeet saattaisivat olla hölynpölyllä tahrattuja. Esimerkiksi, en enää usko, että reinkarnaatio, karma tai sielusopimukset ovat aivan niitä pyhiä käsitteitä, kuin ennen uskoin.
Viimeisin ohje joka on ryöminyt mikroskooppiini, on se, mikä kehottaa meitä kaivamaan psyykemme kaikki nurkat ja vetämään esiin jokaisen inhottavan rotan, jonka löydämme tuosta puuvajasta.
Lapsuustraumat? Hädin tuskin muistetut nöyryytykset koulussa tai töissä? Suhteet jotka menivät mönkään käsiteltyämme niitä epäkypsästi? Tuo ne ulos ja ala hiillostaa. Vasta sitten voimme vapautua niiden myrkyllisestä vaikutuksesta
*****
Muistan vuosien takaa yhden terapeutin – viisas nainen jolla oli läpitunkevat silmät ja ironinen ja käytännöllinen lähestymistapa – joka sivuutti kauhistukseni, kun jonkin todetun vamman uusi aspekti tuli taas pintaan. "Mutta olemme puhuneet tämän jo kuoliaaksi" huudahdin.
"Muista vain, että näiden ongelmien tutkiminen on kuin sipulin kuorimista", hän vastasi. "On kerroksia ja kerroksia, ennen kuin pääsemme keskustaan."
Alan ihmetellä, onko keskusta edes olemassa. Hyväksyn, että niiden asioiden myöntämisessä on arvoa, jotka vaivaavat meitä nyt, ja sen juurisyyn tunnistamisessa, joka laukaistaan nykyhetkessä. Se ei tunnu juuri eri asialta, kuin jos kolauttaa säärensä pöytään ja tunnistaa, että se aiheutti mustelman – se on vain maalaisjärkeä.
Mutta mitä tulee siihen, että sukeltaa sisään ja kaivaa tuon menneen trauman jokaisen murun – taas – onko sillä todella suurta arvoa? Onko pakko jatkaa sipulin kuorimista, kunnes saavutamme haisevan keskuksen?
*****
Henkisissä piireissä annetaan usein ymmärtää, että meillä on velvollisuus puhdistaa ja vapauttaa kaikki inhottavuus, joka ilmenee ulottuvuudessamme, koska muuten uusi Maa ei voi kehittyä. Tässä yleisessä henkisessä uskomuksessa on hienovarainen uhkaus, joka väistämättä tuo mieleeni katolisen viisauden: "Sinun on parasta olla hyvä, tai muuten et pääse taivaaseen."
Monet henkiset auktoriteetit odottavat meidän tekevän kuuliaisesti varjotyömme, riippumatta siitä heijastuvatko nuo varjot sisäisistä ulottuvuuksistamme vai horjahtavat ympäristöömme "esi-isälinjastamme" vai ulkoisesta maailmasta. Tuollaiset auktoriteetit viittaavat kunnianarvoisiin puhdistusmenetelmiin, jotka sisältävät pitkähköjä, monimutkaisia ja toistuvia askelia tai rituaaleja. Pelkkä sanominen: "Ai, siinä olet taas, sinä kirottu vanha trauma, heippa nyt", ei riitä tuon näkemyksen mukaan.
Epäilemättä suurin osa niistä, jotka vaativat meitä puhdistamaan pimeyttä uutterasti ja perinpohjaisesti, on hyvää tarkoittavia, ylevämielisiä ja henkisesti kehittyneitä yksilöjä. He uskovat, ettei maailma ole koskaan todella vapaa, ellemme jokainen tee omaa osaamme maatraumojen parantamisessa (haluamme tehdä sen tai emme).
Mutta ovatko he oikeassa? Ovatko he oikeassa väittäessään, että kaiken pimeyden puhdistaminen Maasta henkilökohtaisilla ponnisteluillamme on välttämätön askel, joka täytyy tapahtua tuomaan uuden Maan?
*****
Sisäinen opastus on aina avain. Se on yksi henkinen ohje, jonka uskon täysin. En usko, että mikään määrä todisteita, jotka kertovat minulle muuta, saisivat vakuutettua minut luopumaan siitä.
Mitä sydämesi sanoo? Minkä tunnet olevan oikein? Mikä sallii kehosi rentoutua ja huokaiset helpotuksesta, kun se tapahtuu sinulle?
Kehon viestit, sydämen tietäminen, intuitio ja Henkiyhteys ovat johtotähtiä, joiden mukaan haluan navigoida. Ja toiset voivat navigoida omien johtotähtiensä mukaan, mikä vapauttaa minut kaikesta salaisesta halusta "oikaista heitä". He ovat jo suorassa, oman uskomusjärjestelmänsä mukaan.
Hymyilen. Se on kehoni puhetta, joka sanoo: "Kyllä, kyllä. Tämä on totta sinulle."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
17.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Lapsi joka heitti pois kerroksen toisensa jälkeen
monikerroksisesta sipulista,
päästäkseen makeaan ytimeen,
huomasi lopussa,
että hän oli heittänyt pois ytimen.
–Allen Upward, The Onion
Olen viime aikoina pohdiskellut sitä mahdollisuutta, ettei ainoastaan uskontoa ole esitelty ihmisille pimeiden verukkeiden kera, vaan myös "henkisyys".
Minulle ei anna iloa uskoa, että arvokkaat, vaikkakin epätäydellisesti ymmärretyt, henkiset ohjeet saattaisivat olla hölynpölyllä tahrattuja. Esimerkiksi, en enää usko, että reinkarnaatio, karma tai sielusopimukset ovat aivan niitä pyhiä käsitteitä, kuin ennen uskoin.
Viimeisin ohje joka on ryöminyt mikroskooppiini, on se, mikä kehottaa meitä kaivamaan psyykemme kaikki nurkat ja vetämään esiin jokaisen inhottavan rotan, jonka löydämme tuosta puuvajasta.
Lapsuustraumat? Hädin tuskin muistetut nöyryytykset koulussa tai töissä? Suhteet jotka menivät mönkään käsiteltyämme niitä epäkypsästi? Tuo ne ulos ja ala hiillostaa. Vasta sitten voimme vapautua niiden myrkyllisestä vaikutuksesta
*****
Muistan vuosien takaa yhden terapeutin – viisas nainen jolla oli läpitunkevat silmät ja ironinen ja käytännöllinen lähestymistapa – joka sivuutti kauhistukseni, kun jonkin todetun vamman uusi aspekti tuli taas pintaan. "Mutta olemme puhuneet tämän jo kuoliaaksi" huudahdin.
"Muista vain, että näiden ongelmien tutkiminen on kuin sipulin kuorimista", hän vastasi. "On kerroksia ja kerroksia, ennen kuin pääsemme keskustaan."
Alan ihmetellä, onko keskusta edes olemassa. Hyväksyn, että niiden asioiden myöntämisessä on arvoa, jotka vaivaavat meitä nyt, ja sen juurisyyn tunnistamisessa, joka laukaistaan nykyhetkessä. Se ei tunnu juuri eri asialta, kuin jos kolauttaa säärensä pöytään ja tunnistaa, että se aiheutti mustelman – se on vain maalaisjärkeä.
Mutta mitä tulee siihen, että sukeltaa sisään ja kaivaa tuon menneen trauman jokaisen murun – taas – onko sillä todella suurta arvoa? Onko pakko jatkaa sipulin kuorimista, kunnes saavutamme haisevan keskuksen?
*****
Henkisissä piireissä annetaan usein ymmärtää, että meillä on velvollisuus puhdistaa ja vapauttaa kaikki inhottavuus, joka ilmenee ulottuvuudessamme, koska muuten uusi Maa ei voi kehittyä. Tässä yleisessä henkisessä uskomuksessa on hienovarainen uhkaus, joka väistämättä tuo mieleeni katolisen viisauden: "Sinun on parasta olla hyvä, tai muuten et pääse taivaaseen."
Monet henkiset auktoriteetit odottavat meidän tekevän kuuliaisesti varjotyömme, riippumatta siitä heijastuvatko nuo varjot sisäisistä ulottuvuuksistamme vai horjahtavat ympäristöömme "esi-isälinjastamme" vai ulkoisesta maailmasta. Tuollaiset auktoriteetit viittaavat kunnianarvoisiin puhdistusmenetelmiin, jotka sisältävät pitkähköjä, monimutkaisia ja toistuvia askelia tai rituaaleja. Pelkkä sanominen: "Ai, siinä olet taas, sinä kirottu vanha trauma, heippa nyt", ei riitä tuon näkemyksen mukaan.
Epäilemättä suurin osa niistä, jotka vaativat meitä puhdistamaan pimeyttä uutterasti ja perinpohjaisesti, on hyvää tarkoittavia, ylevämielisiä ja henkisesti kehittyneitä yksilöjä. He uskovat, ettei maailma ole koskaan todella vapaa, ellemme jokainen tee omaa osaamme maatraumojen parantamisessa (haluamme tehdä sen tai emme).
Mutta ovatko he oikeassa? Ovatko he oikeassa väittäessään, että kaiken pimeyden puhdistaminen Maasta henkilökohtaisilla ponnisteluillamme on välttämätön askel, joka täytyy tapahtua tuomaan uuden Maan?
*****
Sisäinen opastus on aina avain. Se on yksi henkinen ohje, jonka uskon täysin. En usko, että mikään määrä todisteita, jotka kertovat minulle muuta, saisivat vakuutettua minut luopumaan siitä.
Mitä sydämesi sanoo? Minkä tunnet olevan oikein? Mikä sallii kehosi rentoutua ja huokaiset helpotuksesta, kun se tapahtuu sinulle?
Kehon viestit, sydämen tietäminen, intuitio ja Henkiyhteys ovat johtotähtiä, joiden mukaan haluan navigoida. Ja toiset voivat navigoida omien johtotähtiensä mukaan, mikä vapauttaa minut kaikesta salaisesta halusta "oikaista heitä". He ovat jo suorassa, oman uskomusjärjestelmänsä mukaan.
Hymyilen. Se on kehoni puhetta, joka sanoo: "Kyllä, kyllä. Tämä on totta sinulle."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
20.1.2023 KÄRSIMÄTTÖMYYSHYVE
Kirjoittaja hammer » 31.01.2023 11:57
KÄRSIMÄTTÖMYYSHYVE
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kiinnostuin hiljattain taas homeopatiasta. Tutkin sitä 10–15 vuotta sitten, mutten ole kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota sen jälkeen.
Mutta erään ystävän puhuessa siitä parina viime kuukautena, innostuin ottamaan esiin ohuen johdantokirjan, jonka ostin homeopaatti-eläinlääkäriltäni ehkä kymmenisen vuotta sitten. Valitettavasti hän jäi eläkkeelle, mutta onneksi kirjat eivät koskaan jää eläkkeelle.
Muistan, että olin hämmentynyt lukiessani tuota kirjaa kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin olin vasta hieman tutustunut vaihtoehtoterapioihin ja energiatyöhön, kuten Reiki. Olen nyt paremmin perehtynyt siihen, minkä mielelläni kuvittelen tavaksi, jolla universumi oikeasti toimii. Tällä kertaa kirjassa on enemmän tolkkua ... myös sen vastuuvapauslausekkeessa, että pitkäaikaisten sairauksien tai tautien parantaminen homeopatialla voi viedä (nielaisu) vuosia.
Ihmiset jotka ovat minua vakavammassa ahdingossa, varmaan raivoavat suu vaahdossa (ei kirjaimellisesti, toivottavasti). Miten moni meistä on kieltäytynyt olemassaolevista hoitomenetelmistä, koska olemme varmoja, että "medipeti (med bed) on aivan kulman takana"?
En ole immuuni toiveajattelulle. Järjenjuoksuni menee niin, että miksi käyttää aikaa ja energiaa kalliisiin tavanomaisiin tai vaihtoehtoisiin terapioihin, jotka eivät ehkä edes toimi, kun meiltä parannetaan täydellisesti kaikki käytännössä hetkessä, hyvin, hyvin pian?
*****
Joka kerta kun jonkinlaista epämiellyttävyyttä ilmenee elämässäni, "sievistelevä" pikku muistutus putkahtaa mieleeni: vedä henkeä, mene sydämeen ja muista, että kaikki on hyvin.
Koska kärsivällisyyteni on melkein loppu, minun täytyy vastustaa halua näyttää tuolle sievistelevälle pikku äänelle hävytöntä käsimerkkiä.
Tuollainen tyytymättömyys on ehkä vain ego tai sisäinen lapsi, jolla on pieni kohtaus. Yksi ehdotus voisi olla myöntää tuo kohtaus, mutta palata mahdollisimman nopeasti rauhalliseen varmuuteen, että kaikki on oikeasti hyvin siitä huolimatta, miten pahalta näyttää.
Loppujen lopuksi, jos annamme periksi egon tai sisäisen lapsen raivareille, kuka tekee sen oleellisen työn, että ankkuroi valoa ja levittää energeettisesti rakkautta? Puhumattakaan siitä, että jatkuva kärsimättömyys ja turhautuminen heikentävät/uuvuttavat.
*****
Suoraan sanottuna, se kaikki on vain ohimenevä mieliala. Kärsimättömyys ja turhautuminen eivät ole pysyviä. Eivät ole myöskään vapauden ja tyytyväisyyden tunteet (vaikka uskallan toivoa, että uudessa Maassa vapaus, tyytyväisyys ja kaikki hyvät asiat ovat pysyvä normi).
Koska annan turhautumisen virrata sfääriini ja siitä ulos, niin sitten kun epämiellyttävyyden tai jonkin perhetilanteen alkupuuska menee ohi, voin löytää lohtua tarttumalla luonnoslehtiööni ja muutamaan kirkkaan- ja iloisenväriseen kynään. Silloin kun en ole tarpeeksi vihainen raivotakseni universumille, olen valmis tarjoamaan kärsivällisyyttä maksuksi ja hokemaan uskoa ja luottamusta, täyttämään/kyllästämään psyykeni.
Voi olla liikaa ilmaista kiitollisuutta, tuota tähtihyvettä, kärsimättömyydestä. Myöntämisen täytyy ehkä riittää. Voin toivoa, että universumi sallii tuntea ja ilmaista – ja jopa julkaista! – kaikki kokemani ylä- ja alamäet. Myös silloin kun se heijastaa luissa asti tuntuvaa tyytymättömyyttä siihen, miten asiat ovat, ja patologista kärsimättömyyttä siinä, että maailman ikivanha inhottavuus on täysin ja pysyvästi ajettu pois. Ja uusi kauneus täysin "asennettu".
Sanotaan, että kärsivällisyys on hyve. Minä sanon, että niin on kärsimättömyyskin, kun se tunnustetaan kunnioittavasti ja sille annetaan sen ääni ja osa. Kuka tietää? Kenties vähän oikeamielistä kärsimättömyyttä maailman jatkuviin epäoikeudenmukaisuuksiin, patistaa uuden Maan kehittymistä tavalla, johon mikään määrä hyväksymistä, luottamusta ja uskoa ei pysty.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kiinnostuin hiljattain taas homeopatiasta. Tutkin sitä 10–15 vuotta sitten, mutten ole kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota sen jälkeen.
Mutta erään ystävän puhuessa siitä parina viime kuukautena, innostuin ottamaan esiin ohuen johdantokirjan, jonka ostin homeopaatti-eläinlääkäriltäni ehkä kymmenisen vuotta sitten. Valitettavasti hän jäi eläkkeelle, mutta onneksi kirjat eivät koskaan jää eläkkeelle.
Muistan, että olin hämmentynyt lukiessani tuota kirjaa kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin olin vasta hieman tutustunut vaihtoehtoterapioihin ja energiatyöhön, kuten Reiki. Olen nyt paremmin perehtynyt siihen, minkä mielelläni kuvittelen tavaksi, jolla universumi oikeasti toimii. Tällä kertaa kirjassa on enemmän tolkkua ... myös sen vastuuvapauslausekkeessa, että pitkäaikaisten sairauksien tai tautien parantaminen homeopatialla voi viedä (nielaisu) vuosia.
Ihmiset jotka ovat minua vakavammassa ahdingossa, varmaan raivoavat suu vaahdossa (ei kirjaimellisesti, toivottavasti). Miten moni meistä on kieltäytynyt olemassaolevista hoitomenetelmistä, koska olemme varmoja, että "medipeti (med bed) on aivan kulman takana"?
En ole immuuni toiveajattelulle. Järjenjuoksuni menee niin, että miksi käyttää aikaa ja energiaa kalliisiin tavanomaisiin tai vaihtoehtoisiin terapioihin, jotka eivät ehkä edes toimi, kun meiltä parannetaan täydellisesti kaikki käytännössä hetkessä, hyvin, hyvin pian?
*****
Joka kerta kun jonkinlaista epämiellyttävyyttä ilmenee elämässäni, "sievistelevä" pikku muistutus putkahtaa mieleeni: vedä henkeä, mene sydämeen ja muista, että kaikki on hyvin.
Koska kärsivällisyyteni on melkein loppu, minun täytyy vastustaa halua näyttää tuolle sievistelevälle pikku äänelle hävytöntä käsimerkkiä.
Tuollainen tyytymättömyys on ehkä vain ego tai sisäinen lapsi, jolla on pieni kohtaus. Yksi ehdotus voisi olla myöntää tuo kohtaus, mutta palata mahdollisimman nopeasti rauhalliseen varmuuteen, että kaikki on oikeasti hyvin siitä huolimatta, miten pahalta näyttää.
Loppujen lopuksi, jos annamme periksi egon tai sisäisen lapsen raivareille, kuka tekee sen oleellisen työn, että ankkuroi valoa ja levittää energeettisesti rakkautta? Puhumattakaan siitä, että jatkuva kärsimättömyys ja turhautuminen heikentävät/uuvuttavat.
*****
Suoraan sanottuna, se kaikki on vain ohimenevä mieliala. Kärsimättömyys ja turhautuminen eivät ole pysyviä. Eivät ole myöskään vapauden ja tyytyväisyyden tunteet (vaikka uskallan toivoa, että uudessa Maassa vapaus, tyytyväisyys ja kaikki hyvät asiat ovat pysyvä normi).
Koska annan turhautumisen virrata sfääriini ja siitä ulos, niin sitten kun epämiellyttävyyden tai jonkin perhetilanteen alkupuuska menee ohi, voin löytää lohtua tarttumalla luonnoslehtiööni ja muutamaan kirkkaan- ja iloisenväriseen kynään. Silloin kun en ole tarpeeksi vihainen raivotakseni universumille, olen valmis tarjoamaan kärsivällisyyttä maksuksi ja hokemaan uskoa ja luottamusta, täyttämään/kyllästämään psyykeni.
Voi olla liikaa ilmaista kiitollisuutta, tuota tähtihyvettä, kärsimättömyydestä. Myöntämisen täytyy ehkä riittää. Voin toivoa, että universumi sallii tuntea ja ilmaista – ja jopa julkaista! – kaikki kokemani ylä- ja alamäet. Myös silloin kun se heijastaa luissa asti tuntuvaa tyytymättömyyttä siihen, miten asiat ovat, ja patologista kärsimättömyyttä siinä, että maailman ikivanha inhottavuus on täysin ja pysyvästi ajettu pois. Ja uusi kauneus täysin "asennettu".
Sanotaan, että kärsivällisyys on hyve. Minä sanon, että niin on kärsimättömyyskin, kun se tunnustetaan kunnioittavasti ja sille annetaan sen ääni ja osa. Kuka tietää? Kenties vähän oikeamielistä kärsimättömyyttä maailman jatkuviin epäoikeudenmukaisuuksiin, patistaa uuden Maan kehittymistä tavalla, johon mikään määrä hyväksymistä, luottamusta ja uskoa ei pysty.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.1.2023 ILON JUMALAT
Kirjoittaja hammer » 10.02.2023 08:27
ILON JUMALAT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On mahdollista, että olen liian nirso, mutta täytyy olla tietyt olosuhteet, ennen kuin ilo voi tulla tunneovestani. Se on hyvin perusasia eikä kenties kovin henkinen, mutta kärkikriteerini on kivuton ja liikkuva keho. Ilman sitä iloratas ei tunnu saavan yhteyttä omaan rattaaseeni.
Voi, totta kai voin saada ilon "hytkähdyksiä" pitkin päivää, kuin kipinöitä kirkastamaan mielialaani. Mutta täydellinen, Orkesterialkusoitto 1812 -kaltainen ilotulitusversio ilosta? Tanssiva, laulava ja saumoistaan ratkeava ilo? Se on vaikeasti tavoitettava eläin, ja luulen, että jos saisin sen ansaan, pian se kuihtuisi ja kuolisi vankeudessa, kuten monet villieläimet.
Luultavimmin paras vaihtoehtoni on laittaa ulos vihjailevasti tervetuloa-matto – ei paiskata ovea täysin auki ja kiskoa tuota ujoa olentoa, joka ilo on, sisään kauluksesta, nuhdellen: "Sinun oli jo aikakin tulla tänne!"
Kenties en lepyttele asiaankuuluvasti ilon jumalia. Mitä ilo haluaa minulta? Haluaako se minun kantavan taskullista oranssinvärisiä kristalleja, joiden värähtelyn sanotaan sopivan yhteen ilon värähtelyn kanssa? Lausuvan jonkin affirmaation tuhat kertaa päivässä? Pitäisikö minun laittaa pyörimään jokin hölmöjen Marxin veljesten elokuva, vai tanssia shimmyä Scott Joplinin ragtimen tahtiin?
Mikä on se alkeminen kaava, jonka mukaan kaadetaan sulatusastiaan ja luodaan tuota herkullista iloeliksiiriä?
*****
Haluan iloa elämääni päivittäin, ei sattumanvaraisesti tai silloin tällöin. Ilo on resepti, jonka korkeampi itseni antoi puoli vuotta sitten vastavaikuttamaan ei-haluttuun vaivaan, ja Louise Hayn suositus kirjassa You Can Heal Your Life (= voit parantaa elämäsi) oli samaa mieltä. Tri Peebles tarjosi Hengen iloreseptiä myös. Ja nyt, vaihtoehtoterapeutti jonka menetelmiä ja intuitiota arvostan kovasti, on keksinyt, että enemmän "leikkiä ja hauskuutta" on vastalääke siihen, mikä alituisesti vaivaa minua.
Veto iloa kohti on voimakasta – intensiivistä kaipausta. Energinen terveys ja hyvinvointi, keho joka tekee enemmän, kuin vain nilkuttaa jollain toimintatasolla, ovat ilon edeltäjiä, minun maailmassani. Pitäisikö minun korjata vaatimuksiani alaspäin? Voidakseni kutsua iloa, täytyykö minun muuttaa kriteerit sopimaan siihen, mikä vaikuttaa mahdolliselta, eikä vaatia iloa tanssimaan minun pillini mukaan?
*****
Yleinen "viisaus" sanoo, että avain tyydyttävään elämään on hyväksyä täysin se, miten asiat ovat. Meitä neuvotaan olemaan tyytyväisiä siihen – ei vaan kiitollisia siitä – mikä meiltä onnistuu. Tässä tapauksessa minun täytyy ehkä tyytyä tanssimaan gigueta Scott Joplinin ragtimen tahtiin sormillani polven päällä, tai tyytyä hyräilemään mukana.
Hmm ... tuskinpa. Kun olin lukiossa, lupasimme parhaan ystäväni kanssa toisillemme, ettemme tyytyisi koskaan toiseksi parhaaseen. Ajattelimme siinä poikakavereita, mutta lannistumattomassa itseluottamuksessamme ulotimme sen myös muuhun maailmaamme.
17-vuotias itseni tiesi jotain, minkä olen unohtanut: se varmuus, että ilo on minun pyytämättä, että paras on vaihtoehto, jonka ansaitsen ja voin saada, ja että minun ei tarvitse tyytyä mihinkään, mitä en oikeasti halua.
Luulen, että kutsun teini-itseni juomaan kupin teetä ja rupattelemaan. Fiksu tyttö hän oli. Jos avaisin korvani, arvelen, että hänellä olisi asia tai pari kerrottavana kyllästyneelle ja kyynisyyden rajalla olevalle nykyiselle-tulevalle itselleen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On mahdollista, että olen liian nirso, mutta täytyy olla tietyt olosuhteet, ennen kuin ilo voi tulla tunneovestani. Se on hyvin perusasia eikä kenties kovin henkinen, mutta kärkikriteerini on kivuton ja liikkuva keho. Ilman sitä iloratas ei tunnu saavan yhteyttä omaan rattaaseeni.
Voi, totta kai voin saada ilon "hytkähdyksiä" pitkin päivää, kuin kipinöitä kirkastamaan mielialaani. Mutta täydellinen, Orkesterialkusoitto 1812 -kaltainen ilotulitusversio ilosta? Tanssiva, laulava ja saumoistaan ratkeava ilo? Se on vaikeasti tavoitettava eläin, ja luulen, että jos saisin sen ansaan, pian se kuihtuisi ja kuolisi vankeudessa, kuten monet villieläimet.
Luultavimmin paras vaihtoehtoni on laittaa ulos vihjailevasti tervetuloa-matto – ei paiskata ovea täysin auki ja kiskoa tuota ujoa olentoa, joka ilo on, sisään kauluksesta, nuhdellen: "Sinun oli jo aikakin tulla tänne!"
Kenties en lepyttele asiaankuuluvasti ilon jumalia. Mitä ilo haluaa minulta? Haluaako se minun kantavan taskullista oranssinvärisiä kristalleja, joiden värähtelyn sanotaan sopivan yhteen ilon värähtelyn kanssa? Lausuvan jonkin affirmaation tuhat kertaa päivässä? Pitäisikö minun laittaa pyörimään jokin hölmöjen Marxin veljesten elokuva, vai tanssia shimmyä Scott Joplinin ragtimen tahtiin?
Mikä on se alkeminen kaava, jonka mukaan kaadetaan sulatusastiaan ja luodaan tuota herkullista iloeliksiiriä?
*****
Haluan iloa elämääni päivittäin, ei sattumanvaraisesti tai silloin tällöin. Ilo on resepti, jonka korkeampi itseni antoi puoli vuotta sitten vastavaikuttamaan ei-haluttuun vaivaan, ja Louise Hayn suositus kirjassa You Can Heal Your Life (= voit parantaa elämäsi) oli samaa mieltä. Tri Peebles tarjosi Hengen iloreseptiä myös. Ja nyt, vaihtoehtoterapeutti jonka menetelmiä ja intuitiota arvostan kovasti, on keksinyt, että enemmän "leikkiä ja hauskuutta" on vastalääke siihen, mikä alituisesti vaivaa minua.
Veto iloa kohti on voimakasta – intensiivistä kaipausta. Energinen terveys ja hyvinvointi, keho joka tekee enemmän, kuin vain nilkuttaa jollain toimintatasolla, ovat ilon edeltäjiä, minun maailmassani. Pitäisikö minun korjata vaatimuksiani alaspäin? Voidakseni kutsua iloa, täytyykö minun muuttaa kriteerit sopimaan siihen, mikä vaikuttaa mahdolliselta, eikä vaatia iloa tanssimaan minun pillini mukaan?
*****
Yleinen "viisaus" sanoo, että avain tyydyttävään elämään on hyväksyä täysin se, miten asiat ovat. Meitä neuvotaan olemaan tyytyväisiä siihen – ei vaan kiitollisia siitä – mikä meiltä onnistuu. Tässä tapauksessa minun täytyy ehkä tyytyä tanssimaan gigueta Scott Joplinin ragtimen tahtiin sormillani polven päällä, tai tyytyä hyräilemään mukana.
Hmm ... tuskinpa. Kun olin lukiossa, lupasimme parhaan ystäväni kanssa toisillemme, ettemme tyytyisi koskaan toiseksi parhaaseen. Ajattelimme siinä poikakavereita, mutta lannistumattomassa itseluottamuksessamme ulotimme sen myös muuhun maailmaamme.
17-vuotias itseni tiesi jotain, minkä olen unohtanut: se varmuus, että ilo on minun pyytämättä, että paras on vaihtoehto, jonka ansaitsen ja voin saada, ja että minun ei tarvitse tyytyä mihinkään, mitä en oikeasti halua.
Luulen, että kutsun teini-itseni juomaan kupin teetä ja rupattelemaan. Fiksu tyttö hän oli. Jos avaisin korvani, arvelen, että hänellä olisi asia tai pari kerrottavana kyllästyneelle ja kyynisyyden rajalla olevalle nykyiselle-tulevalle itselleen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
4.2.2023 KUOLEMATTOMUUDEN KUVITTELEMINEN
Kirjoittaja hammer » 14.02.2023 18:17
KUOLEMATTOMUUDEN KUVITTELEMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
4.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Alan kyseenalaistaa entropian välttämättömyyden. Täytyykö kaiken hajota? Kehojen, rakennusten, teiden, suhteiden? Melkein kaikki tehtävälistallani liittyy rappeutumisen vähentämiseen – ihmisten, kissojen tai ympäristömme. "Uusi katto" on ollut joka listalla tänne muutostamme saakka vuonna 2000 ("katto täytyy vaihtaa", varoitti ostoa edeltänyt tutkimusraportti). Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin se vie edelleen tilaa päässäni.
*****
Ymmärrykseni korkeammista ulottuvuuksista on parhaimmillaankin summittainen. Mutta en osaa kuvitella, että olennot jotka astuvat tuolla tasolla, miettivät uuden katon laittamista vanhan asuintilan päälle.
Rappeutuminen on ilmeisesti rakennettu kolmannen ulottuvuuden elämään (kenties keinotekoisesti planeetan kontrolloijien toimesta, ainakin osittain). Kuoleman- ja uudestisyntymän kierto on selviö, fakta jota ihmisille aletaan tähdentää jo varhain.
Ainakin länsimaisessa kulttuurissa meillä on rasitteena myös ristiriitainen suhde tähän vääjäämättömään rappeutumiseen. Otamme sen henkilökohtaisena loukkauksena, kun asiat hajoavat – tuon ahdistuksen, epämukavuuden, kustannukset.
Oletan, ettei tällä planeetalla ole monta ihmistä, joka on ilahtuu ajan kulumisesta ja niistä muutoksista, joita se saa aikaan heidän fyysisessä astiassaan.
*****
Jos tuntemamme aika on rakenne, joka on vain 3D-maassa, merkitseekö se, että jos aika muuttuu, niin muuttuu myös vääjäämätön entropia? Monet ovat vakuuttuneita, että sitten kun olemme täysin 5D:ssä, voimme olla nykykehossamme niin kauan, kuin haluamme – tuhansia vuosia, mikä tuntuu minusta kovasti kuolemattomuudelta.
Monet lähteet sanovat, että kehomme tulee täysin kristallipohjaiseksi, hiilipohjaisen sijasta. Oletan, että tämä kehon uudistuminen (sekä ylösnousemuksen jälkeisessä maailmassa eläminen) on se tapa, jolla tämä lähes kuolemattomuus voisi tapahtua.
Olisi upeaa ylläpitää vaivattomasti terveydentila, kenties muutaman "medipeti"-virityksen kera siellä täällä – ilman sitä jatkuvaa virtaa lääketieteellisiä interventioita, joita monet meistä joutuvat kestämään lisääntyvässä määrin, kun ikää karttuu.
*****
Tuntuu itsekkäältä odottaa riemuiten mahdollista lähes kuolemattomuutta, kun en ole lainkaan varma, että se pätee tai voisi päteä eläinkuntaan, kasveihin ja muihin elämänmuotoihin, joita asuu maan päällä.
On luultavasti epärealistista toivoa, että olennot joita rakastan eniten, siirtyvät myös spontaanisti iättömyysulottuvuuteen. Voiko kissa elää ikuisesti? Voiko vanhahko ihminen uudistua energisen terveeksi 35-vuotiaaksi versioksi itsestään ja kuitenkin säilyttää sen ihmisen perusolemuksen, joka hän on?
Luopuvatko tietoiset ja heränneet ihmiset iloisesti fyysisten vaivojen taakasta ja laittavat ne peruutuspeiliin? Vaikka se merkitsee jonkinlaista vapaaehtoista muistojen pyyhkimistä ja katsomista vain eteenpäin, ja eteenpäin?
*****
Olisin ilahtunut, jos minun ei tarvitsisi enää koskaan tehdä yhtään listaa. Jos herkullisia aterioita materialisoituisi, kun puhuttelisin replikaattoria, minun ei tarvitsisi enää koskaan käydä ruokakaupassa. Jos entropia olisi voitettu, varmasti myös katto keksisi itsensä uudelleen eikä sitä tarvitsisi koskaan korjata, eivätkä vastuualueeseeni kuuluvat olevat olennot enää rappeutuisi, vaan ruumiillistaisivat terveen tilan 5D:n ohuessa ilmakehässä.
Elämäämme ei enää hankaloittaisi tämän raskaan fyysisen maailman huoltaminen ja kunnossapito; me (ja ympäristömme) olisimme terve ja hyvin ylläpidetty, ilman sitä jatkuvaa ja loppujen lopuksi hedelmätöntä ponnistelua, jota nyt vaaditaan.
Tai niin toivon. Suoraan sanottuna, jos 5D-tulevaisuutemme kultainen aika ei sisällä homeostaasia kaikille, jotka sitä haluavat, se tuskin kuulostaa minusta taivaalliselta.
Niinpä laitan sen toivekattilaani, lisään muutaman hyppysellisen laventelia ja tähtipölyä ja sekoitan joukkoon vielä nokareen hunajaa. Vaikka se kaikki olisi mielikuvitustani, olen varma, että tuossa juomassa on voimaa, jos toivon niin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
4.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Alan kyseenalaistaa entropian välttämättömyyden. Täytyykö kaiken hajota? Kehojen, rakennusten, teiden, suhteiden? Melkein kaikki tehtävälistallani liittyy rappeutumisen vähentämiseen – ihmisten, kissojen tai ympäristömme. "Uusi katto" on ollut joka listalla tänne muutostamme saakka vuonna 2000 ("katto täytyy vaihtaa", varoitti ostoa edeltänyt tutkimusraportti). Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin se vie edelleen tilaa päässäni.
*****
Ymmärrykseni korkeammista ulottuvuuksista on parhaimmillaankin summittainen. Mutta en osaa kuvitella, että olennot jotka astuvat tuolla tasolla, miettivät uuden katon laittamista vanhan asuintilan päälle.
Rappeutuminen on ilmeisesti rakennettu kolmannen ulottuvuuden elämään (kenties keinotekoisesti planeetan kontrolloijien toimesta, ainakin osittain). Kuoleman- ja uudestisyntymän kierto on selviö, fakta jota ihmisille aletaan tähdentää jo varhain.
Ainakin länsimaisessa kulttuurissa meillä on rasitteena myös ristiriitainen suhde tähän vääjäämättömään rappeutumiseen. Otamme sen henkilökohtaisena loukkauksena, kun asiat hajoavat – tuon ahdistuksen, epämukavuuden, kustannukset.
Oletan, ettei tällä planeetalla ole monta ihmistä, joka on ilahtuu ajan kulumisesta ja niistä muutoksista, joita se saa aikaan heidän fyysisessä astiassaan.
*****
Jos tuntemamme aika on rakenne, joka on vain 3D-maassa, merkitseekö se, että jos aika muuttuu, niin muuttuu myös vääjäämätön entropia? Monet ovat vakuuttuneita, että sitten kun olemme täysin 5D:ssä, voimme olla nykykehossamme niin kauan, kuin haluamme – tuhansia vuosia, mikä tuntuu minusta kovasti kuolemattomuudelta.
Monet lähteet sanovat, että kehomme tulee täysin kristallipohjaiseksi, hiilipohjaisen sijasta. Oletan, että tämä kehon uudistuminen (sekä ylösnousemuksen jälkeisessä maailmassa eläminen) on se tapa, jolla tämä lähes kuolemattomuus voisi tapahtua.
Olisi upeaa ylläpitää vaivattomasti terveydentila, kenties muutaman "medipeti"-virityksen kera siellä täällä – ilman sitä jatkuvaa virtaa lääketieteellisiä interventioita, joita monet meistä joutuvat kestämään lisääntyvässä määrin, kun ikää karttuu.
*****
Tuntuu itsekkäältä odottaa riemuiten mahdollista lähes kuolemattomuutta, kun en ole lainkaan varma, että se pätee tai voisi päteä eläinkuntaan, kasveihin ja muihin elämänmuotoihin, joita asuu maan päällä.
On luultavasti epärealistista toivoa, että olennot joita rakastan eniten, siirtyvät myös spontaanisti iättömyysulottuvuuteen. Voiko kissa elää ikuisesti? Voiko vanhahko ihminen uudistua energisen terveeksi 35-vuotiaaksi versioksi itsestään ja kuitenkin säilyttää sen ihmisen perusolemuksen, joka hän on?
Luopuvatko tietoiset ja heränneet ihmiset iloisesti fyysisten vaivojen taakasta ja laittavat ne peruutuspeiliin? Vaikka se merkitsee jonkinlaista vapaaehtoista muistojen pyyhkimistä ja katsomista vain eteenpäin, ja eteenpäin?
*****
Olisin ilahtunut, jos minun ei tarvitsisi enää koskaan tehdä yhtään listaa. Jos herkullisia aterioita materialisoituisi, kun puhuttelisin replikaattoria, minun ei tarvitsisi enää koskaan käydä ruokakaupassa. Jos entropia olisi voitettu, varmasti myös katto keksisi itsensä uudelleen eikä sitä tarvitsisi koskaan korjata, eivätkä vastuualueeseeni kuuluvat olevat olennot enää rappeutuisi, vaan ruumiillistaisivat terveen tilan 5D:n ohuessa ilmakehässä.
Elämäämme ei enää hankaloittaisi tämän raskaan fyysisen maailman huoltaminen ja kunnossapito; me (ja ympäristömme) olisimme terve ja hyvin ylläpidetty, ilman sitä jatkuvaa ja loppujen lopuksi hedelmätöntä ponnistelua, jota nyt vaaditaan.
Tai niin toivon. Suoraan sanottuna, jos 5D-tulevaisuutemme kultainen aika ei sisällä homeostaasia kaikille, jotka sitä haluavat, se tuskin kuulostaa minusta taivaalliselta.
Niinpä laitan sen toivekattilaani, lisään muutaman hyppysellisen laventelia ja tähtipölyä ja sekoitan joukkoon vielä nokareen hunajaa. Vaikka se kaikki olisi mielikuvitustani, olen varma, että tuossa juomassa on voimaa, jos toivon niin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
11.2.2023 JUMALAN YKSI VIITTA
Kirjoittaja hammer » 20.02.2023 18:33
JUMALAN YKSI VIITTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jokin on erilaista. Mikä se on? Koska se on ero, haluan paikantaa ja omaksua sen, jotta siitä tulee osa minua enkä kadota sen kallisarvoisuutta huolimattomalla käsittelemisellä.
Kenties ei ole viisasta roikkua missä tahansa, vaan antaa kaiken virrata. Annan hyvin tyytyväisenä epämiellyttävyyden valua pois, mutta rakennan linnani elementeistä, joita pidän miellyttävänä, ravitsevana ja kohottavana. Tämä muutos tuntuu kuin hohtavalta kulmakiveltä laitettavaksi perustaan, koilliskulmaan jossa tuuli ujeltaa joskus puhuriksi.
*****
Kissani on sairas. Voi ei!
Tässä sitä taas mennään ... Ja kuitenkin minusta tuntuu, että olen valinnut erilaisen matkan tällä kertaa. Koska tämä kissa oli tehnyt selväksi sekä käyttäytymisellä että eläinkommunikoijan kautta, ettei se halua perinteistä hoitoa, jos sen vatsa menee sekaisin, aivoni hyppäsivät vaihtoehtoraiteelle. Homeopatia? Akupainanta? Reiki? Tosiaankin, kokeillaan kaikkia kolmea. Kotikäyntejä tekevä eläinlääkäri on hälytysvalmiudessa ja tulee, jos on tarvetta, mutta katsotaanpa ensin, mitä voimme tehdä kotikonstein.
Tarjosin monenlaista ruokaa ja toivoin, että jokin sopisi sille. Ahdistuksen ja pelon sijasta, joka on tavallinen tilani tällaisten jaksojen aikana, olen melko filosofinen koko asiasta. Ahdistus ja pelko putkahtavat esiin kuin Loch Nessin hirviö suojärvestään, mutta samaan tapaan painuvat takaisin alas, kun annetaan vähän huomiota.
*****
Jotenkin tämän prosessin myötä jatkuvat sisäiset kireydet ovat höltyneet vähän. Pelko jonkin tekemisestä väärin ei estä ajatteluani tai avoimuutta intuitiolle. Näiden hoitojen "hyväntahtoisuuden" lisäksi tiedän, että Henki tukee ja ylivalaisee, kun teen akupainantaa tai annan Reikiä tai mietin lääkkeitä.
Mieleeni juolahti, etten ole vähemmän kykenevä käyttämään Jumalan viittaa, kuin viereinen ihminen. Ja mitä on valmius auttaa muita parantamaan itsensä, kuin jumaluuden yksi viitta?
Käytännönläheisen ja henkisen/metafyysisen parantajan työkalupakkini ei ole läheskään yhtä nopeasti kehittyvä kuin joku muu. Jos minulla olisi sata vuotta, epäilen, että pystyisin hallitsemaan jokaisen parannusmenetelmän, fyysisen ja eteerisen, joka on käytettävissä multiversumissa. Mutta se mitä tiedän nyt ja mitä voin lisätä, riittää.
*****
Istun auringon täplittämässä perhehuoneessa leutona helmikuun päivänä ja nautin odottamattomasta rauhallisuudesta. Silloin kun en katsonut, valmius jota en oivaltanut tarvitsevani, ilmestyi jostain. En pyytänyt sitä. En edes halunnut sitä. Mutta tässä se on. Olen valmis auttamaan perheen terveyden ylläpitämisessä jokaisella työkalulla, joka minulla on.
En pidä siitä, että minut kutsutaan tähän rooliin, enkä usko, että se koskaan ilahduttaisi minua. En ole koskaan identifioitunut parantajaksi. Itse asiassa ottaisin paljon mieluummin kannettavan medipetin (varmasti sellainen tulee), joka materialisoituisi tarvittaessa ja toisi melkein välittömän parannuksen, jos tarvitsisimme sitä.
Eikö niin pitäisi olla? Mutta kunnes tuo parempi ratkaisu tulee, suostun palvelemaan tällä tavalla. Ja olen hyvin kiitollinen vaihtoehtoisista (ja perinteisistä) parantajista, joille voin soittaa Santa Barbarassa, kun perustyökalupakistani loppuvat vaihtoehdot.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jokin on erilaista. Mikä se on? Koska se on ero, haluan paikantaa ja omaksua sen, jotta siitä tulee osa minua enkä kadota sen kallisarvoisuutta huolimattomalla käsittelemisellä.
Kenties ei ole viisasta roikkua missä tahansa, vaan antaa kaiken virrata. Annan hyvin tyytyväisenä epämiellyttävyyden valua pois, mutta rakennan linnani elementeistä, joita pidän miellyttävänä, ravitsevana ja kohottavana. Tämä muutos tuntuu kuin hohtavalta kulmakiveltä laitettavaksi perustaan, koilliskulmaan jossa tuuli ujeltaa joskus puhuriksi.
*****
Kissani on sairas. Voi ei!
Tässä sitä taas mennään ... Ja kuitenkin minusta tuntuu, että olen valinnut erilaisen matkan tällä kertaa. Koska tämä kissa oli tehnyt selväksi sekä käyttäytymisellä että eläinkommunikoijan kautta, ettei se halua perinteistä hoitoa, jos sen vatsa menee sekaisin, aivoni hyppäsivät vaihtoehtoraiteelle. Homeopatia? Akupainanta? Reiki? Tosiaankin, kokeillaan kaikkia kolmea. Kotikäyntejä tekevä eläinlääkäri on hälytysvalmiudessa ja tulee, jos on tarvetta, mutta katsotaanpa ensin, mitä voimme tehdä kotikonstein.
Tarjosin monenlaista ruokaa ja toivoin, että jokin sopisi sille. Ahdistuksen ja pelon sijasta, joka on tavallinen tilani tällaisten jaksojen aikana, olen melko filosofinen koko asiasta. Ahdistus ja pelko putkahtavat esiin kuin Loch Nessin hirviö suojärvestään, mutta samaan tapaan painuvat takaisin alas, kun annetaan vähän huomiota.
*****
Jotenkin tämän prosessin myötä jatkuvat sisäiset kireydet ovat höltyneet vähän. Pelko jonkin tekemisestä väärin ei estä ajatteluani tai avoimuutta intuitiolle. Näiden hoitojen "hyväntahtoisuuden" lisäksi tiedän, että Henki tukee ja ylivalaisee, kun teen akupainantaa tai annan Reikiä tai mietin lääkkeitä.
Mieleeni juolahti, etten ole vähemmän kykenevä käyttämään Jumalan viittaa, kuin viereinen ihminen. Ja mitä on valmius auttaa muita parantamaan itsensä, kuin jumaluuden yksi viitta?
Käytännönläheisen ja henkisen/metafyysisen parantajan työkalupakkini ei ole läheskään yhtä nopeasti kehittyvä kuin joku muu. Jos minulla olisi sata vuotta, epäilen, että pystyisin hallitsemaan jokaisen parannusmenetelmän, fyysisen ja eteerisen, joka on käytettävissä multiversumissa. Mutta se mitä tiedän nyt ja mitä voin lisätä, riittää.
*****
Istun auringon täplittämässä perhehuoneessa leutona helmikuun päivänä ja nautin odottamattomasta rauhallisuudesta. Silloin kun en katsonut, valmius jota en oivaltanut tarvitsevani, ilmestyi jostain. En pyytänyt sitä. En edes halunnut sitä. Mutta tässä se on. Olen valmis auttamaan perheen terveyden ylläpitämisessä jokaisella työkalulla, joka minulla on.
En pidä siitä, että minut kutsutaan tähän rooliin, enkä usko, että se koskaan ilahduttaisi minua. En ole koskaan identifioitunut parantajaksi. Itse asiassa ottaisin paljon mieluummin kannettavan medipetin (varmasti sellainen tulee), joka materialisoituisi tarvittaessa ja toisi melkein välittömän parannuksen, jos tarvitsisimme sitä.
Eikö niin pitäisi olla? Mutta kunnes tuo parempi ratkaisu tulee, suostun palvelemaan tällä tavalla. Ja olen hyvin kiitollinen vaihtoehtoisista (ja perinteisistä) parantajista, joille voin soittaa Santa Barbarassa, kun perustyökalupakistani loppuvat vaihtoehdot.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
12.2.2023 MUUTTUMATON KOLIKKO
Kirjoittaja hammer » 27.02.2023 08:26
MUUTTUMATON KOLIKKO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
12.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Elämäni vuotaa yli pitäisi-asioita, useimmiten liittyen perheeni palvelemiseen tai asioiden tekemiseen, jotka varmistavat, että vanhat kunnon kotitilukset jatkavat hyristen eteenpäin. Jos teen jotain puhtaasti itselleni, se johtuu tavallisesti terveysongelmasta. Motivaationi on käytännöllisyys, ei hauskanpito.
On vaikea tutkia tätä aihetta harjaamatta itsesääliäni vastakarvaan. Minusta on rauhoittavaa, että kun jaan tämän tyytymättömyyden ystävien kanssa, he vastaavat heti omalla turhautumisellaan. Sitten voimme ilmaista osanottomme ja antaa moraalista tukea, joka on joka päivä oleellisempaa.
Sen jälkeen palaamme tehtävälistoihimme ja tarvomme eteenpäin, odottaen sitä päivää, jolloin meidät vapautetaan taakoista, jotka on kertoman mukaan räätälöity meille täsmällisesti henkilökohtainen karmamme selvittämiseen, jumittaessamme edelleen tässä 3D-ulottuvuudessa maan päällä.
*****
Harva ihminen totuudenkertojayhteisössä väittää julkisesti tietävänsä, milloin asiat muuttuvat laajamittaisesti, kiistämättömällä tavalla. Useimmat ovat samaa mieltä siitä, että negatiivisen järjestelmän viimeisten murujen kaapiminen pois, jotta uusi maa voi puhjeta kukkaan, vie paljon oletettua pidempään. Monet ovat sitä mieltä, että katselemme elokuvaa, joka esittää huonojen näyttelijöiden absurdin konnamaisia toimia ja suunnitelmia – kaikki yrityksenä herättää nukkujat siihen, minkä monet uskovat totuudeksi ... no, periaatteessa kaikesta.
Nähtävästi työmme koostuu suurelta osin odottamisesta ja luottamisesta. Rehellisesti sanottuna, tämä on hivenen masentavaa. Jos minun täytyy odottaa, että sokeasti tiedettä puolustavat ja salaliittoteorioita vastustavat ystäväni myöntävät, että heidän luotetut lähteensä huijasivat heitä, me kaikki horjumme henkilökohtaiseen auringonlaskuun, ennen kuin tuo suuri muutos lopulta tapahtuu.
"Älä unohda sitä auringonvälähdystä, joka muuttaa kaiken hetkessä", pienenpieni ääni kuiskaa. "Aivan, kiitos", kuiskaan takaisin, "työnnän sen farkkujeni muutostaskuun, kaiken muun toivoni rinnalle".
*****
Tulee tosissaan vaikeammaksi sanoa, kun asiat muuttuvat, kuin jos ne muuttuvat. Yritän jatkuvasti sanoa kun, koska jos kuulostaa uskon menettämiseltä, mikä voi tukea sen ilmentymistä, mitä emme halua – sen sijaan, mitä haluamme.
Varsinainen ongelmatilanne. Kiellänkö epäilyni, koska ne saattavat viivyttää energeettisesti uuteen maahan siirtymistä, tai taivas varjele, estää sitä? "Kaikki" sanovat, että uusi maa on vääjäämätön kohtalo, yhden käsittämättömän pitkän kosmisen syklin loppu ja toisen alku. Se on kirjoitettu totuuden häviämättömällä musteella Lähteen ikuiselle pergamentille.
Sitä paitsi, en olettaisi, että minulla on valta suistaa raiteiltaan ennalta määrätty ja vastustamaton kosminen muutos. Kenties minulla on sellainen valta henkilökohtaisessa maailmassani, ja siinä tapauksessa tuo sama ilmentämissääntö pätee yhä. En halua ilmentää kurjaa henkilökohtaista "kartanoa" vatvomalla synkkyyttä.
*****
Pidätteleekö tällaisen pessimismin postaaminen meitä? Viivyttääkö luottamuksen vähenemisestä ja vastaavasti pettymyksen kasvamisesta kertominen vielä lisää?
Vai toisaalta, voisiko tämä ahdistuksen ilmaiseminen, ennen kuin se juurtuu syvälle, auttaa hävittämään sen? Lisäksi, antaako se universumille tiedoksi julkisesti, että tämän ihmisen sielu on hyvin valmis suotuisaan uuteen todellisuuteen, ja suoraan sanottuna en välitä, miten moni nukkuja ei herää ensin?
Toivottavasti se on tuo jälkimmäinen vaihtoehto – kärsimättömyysenergiani lähettäminen universumille on positiivinen asia. Jos pelkästään hymyilemme ja ilmaisemme uskomusta, että kaikki on pelkkää ihanuutta, kenties universumi ajattelee: "No, ilmeisesti he selviytyvät sen kanssa, miten asiat ovat. Ei ole tarvetta kiirehtiä ja suitsuttaa heille niitä lahjoja, joita jatkuvasti lupaamme."
On sanottu, että universumi/lähde/jumala tuntee aina aidoimman sydämemme, aivan kuten me tunnemme aina aidoimman sydämemme. Se merkitsee, että riippumatta siitä, ilmaisenko sitä konkreettisesti vai en, sydämeni totuus on tiedossa: itselläni, lähteellä ja pohjimmiltaan myös pimeillä voimilla, joiden uskon jatkuvasti estävän maanpäällisen taivaan aloittamisen.
Huomatkaa, pimeät voimat: kärsivällisyyteni alkaa hiipua, mutta todellisuudessa – kaikesta siitä huolimatta, mikä vaikuttaa vastakkaiselta – luottamukseni ei. Se on muuttumaton kolikko, lyöty ikuisuuden kullasta, joka ei koskaan kulu.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
12.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Elämäni vuotaa yli pitäisi-asioita, useimmiten liittyen perheeni palvelemiseen tai asioiden tekemiseen, jotka varmistavat, että vanhat kunnon kotitilukset jatkavat hyristen eteenpäin. Jos teen jotain puhtaasti itselleni, se johtuu tavallisesti terveysongelmasta. Motivaationi on käytännöllisyys, ei hauskanpito.
On vaikea tutkia tätä aihetta harjaamatta itsesääliäni vastakarvaan. Minusta on rauhoittavaa, että kun jaan tämän tyytymättömyyden ystävien kanssa, he vastaavat heti omalla turhautumisellaan. Sitten voimme ilmaista osanottomme ja antaa moraalista tukea, joka on joka päivä oleellisempaa.
Sen jälkeen palaamme tehtävälistoihimme ja tarvomme eteenpäin, odottaen sitä päivää, jolloin meidät vapautetaan taakoista, jotka on kertoman mukaan räätälöity meille täsmällisesti henkilökohtainen karmamme selvittämiseen, jumittaessamme edelleen tässä 3D-ulottuvuudessa maan päällä.
*****
Harva ihminen totuudenkertojayhteisössä väittää julkisesti tietävänsä, milloin asiat muuttuvat laajamittaisesti, kiistämättömällä tavalla. Useimmat ovat samaa mieltä siitä, että negatiivisen järjestelmän viimeisten murujen kaapiminen pois, jotta uusi maa voi puhjeta kukkaan, vie paljon oletettua pidempään. Monet ovat sitä mieltä, että katselemme elokuvaa, joka esittää huonojen näyttelijöiden absurdin konnamaisia toimia ja suunnitelmia – kaikki yrityksenä herättää nukkujat siihen, minkä monet uskovat totuudeksi ... no, periaatteessa kaikesta.
Nähtävästi työmme koostuu suurelta osin odottamisesta ja luottamisesta. Rehellisesti sanottuna, tämä on hivenen masentavaa. Jos minun täytyy odottaa, että sokeasti tiedettä puolustavat ja salaliittoteorioita vastustavat ystäväni myöntävät, että heidän luotetut lähteensä huijasivat heitä, me kaikki horjumme henkilökohtaiseen auringonlaskuun, ennen kuin tuo suuri muutos lopulta tapahtuu.
"Älä unohda sitä auringonvälähdystä, joka muuttaa kaiken hetkessä", pienenpieni ääni kuiskaa. "Aivan, kiitos", kuiskaan takaisin, "työnnän sen farkkujeni muutostaskuun, kaiken muun toivoni rinnalle".
*****
Tulee tosissaan vaikeammaksi sanoa, kun asiat muuttuvat, kuin jos ne muuttuvat. Yritän jatkuvasti sanoa kun, koska jos kuulostaa uskon menettämiseltä, mikä voi tukea sen ilmentymistä, mitä emme halua – sen sijaan, mitä haluamme.
Varsinainen ongelmatilanne. Kiellänkö epäilyni, koska ne saattavat viivyttää energeettisesti uuteen maahan siirtymistä, tai taivas varjele, estää sitä? "Kaikki" sanovat, että uusi maa on vääjäämätön kohtalo, yhden käsittämättömän pitkän kosmisen syklin loppu ja toisen alku. Se on kirjoitettu totuuden häviämättömällä musteella Lähteen ikuiselle pergamentille.
Sitä paitsi, en olettaisi, että minulla on valta suistaa raiteiltaan ennalta määrätty ja vastustamaton kosminen muutos. Kenties minulla on sellainen valta henkilökohtaisessa maailmassani, ja siinä tapauksessa tuo sama ilmentämissääntö pätee yhä. En halua ilmentää kurjaa henkilökohtaista "kartanoa" vatvomalla synkkyyttä.
*****
Pidätteleekö tällaisen pessimismin postaaminen meitä? Viivyttääkö luottamuksen vähenemisestä ja vastaavasti pettymyksen kasvamisesta kertominen vielä lisää?
Vai toisaalta, voisiko tämä ahdistuksen ilmaiseminen, ennen kuin se juurtuu syvälle, auttaa hävittämään sen? Lisäksi, antaako se universumille tiedoksi julkisesti, että tämän ihmisen sielu on hyvin valmis suotuisaan uuteen todellisuuteen, ja suoraan sanottuna en välitä, miten moni nukkuja ei herää ensin?
Toivottavasti se on tuo jälkimmäinen vaihtoehto – kärsimättömyysenergiani lähettäminen universumille on positiivinen asia. Jos pelkästään hymyilemme ja ilmaisemme uskomusta, että kaikki on pelkkää ihanuutta, kenties universumi ajattelee: "No, ilmeisesti he selviytyvät sen kanssa, miten asiat ovat. Ei ole tarvetta kiirehtiä ja suitsuttaa heille niitä lahjoja, joita jatkuvasti lupaamme."
On sanottu, että universumi/lähde/jumala tuntee aina aidoimman sydämemme, aivan kuten me tunnemme aina aidoimman sydämemme. Se merkitsee, että riippumatta siitä, ilmaisenko sitä konkreettisesti vai en, sydämeni totuus on tiedossa: itselläni, lähteellä ja pohjimmiltaan myös pimeillä voimilla, joiden uskon jatkuvasti estävän maanpäällisen taivaan aloittamisen.
Huomatkaa, pimeät voimat: kärsivällisyyteni alkaa hiipua, mutta todellisuudessa – kaikesta siitä huolimatta, mikä vaikuttaa vastakkaiselta – luottamukseni ei. Se on muuttumaton kolikko, lyöty ikuisuuden kullasta, joka ei koskaan kulu.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
21.2.2023 LIUKUEN VALAISTUMISTA KOHTI
Kirjoittaja hammer » 28.02.2023 19:51
LIUKUEN VALAISTUMISTA KOHTI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen löytänyt kirjan, joka tuntuu sisältävän salaisuuden kaikkien optimaaliseen terveyteen. Se julkaistiin 1997 ja sitä painetaan edelleen. Tämä poikkeuksellisen pitkä ikä julkaisumaailmassa kertoo minulle kaiken, mikä minun tarvitsee tietää kirjan informaation tehokkuudesta ja totuudenmukaisuudesta.
Oivallan, että sanoessani "salaisuuden kaikkien optimaaliseen terveyteen" on liioitteleva yleistys. Mitä voin sanoa? Uskon sydämessäni, että tämä on totta.
Minulla on ollut ennenkuulumatonta kaipausta hoitaa itseä, mutta niitä hajanaisia ja innottomia tapoja lukuun ottamatta, joita olen aiemmin kokeillut, en oikein tiennyt, miten se tehdään. Luettuani vasta osan tästä kirjasta, oivalsin, että se on minulle "miten". Ovi avautui, valo veti puoleensa ja kävelin ovesta.
*****
Olen yrittänyt "korjata" fyysisen itseni toimimattomia puolia monta vuotta. Tuo pitkä ja mutkitteleva tie toi minut pysähdyskohtaan, jossa sanottiin: "On kyse sitoutumisesta itsehoitoon."
Itsehoito tuntuu olevan itserakkauden osallistava käytännön puoli. Itsehoito voi olla tulos, kun tulemme itserakkauden käännekohtaan/keikahduspisteeseen.
En usko, että on välttämätöntä rakastaa 100 %:sti itseämme 100 % ajasta. Ihmiset ovat huonolla tuulella, ja silloin hallitseva pääraide ei ole: "Rakastan itseäni niin paljon!"
Edes yhden harjoituksen aloittaminen tästä kirjasta voi auttaa varmistamaan, että olen harvemmin pahalla tuulella ja useammin hyvällä tuulella. Sen tietäminen, että rakastan itseäni käytännönläheisellä tavalla tämän lyhyen itsehoitotoimen ajan, häivyttää huonon tuulen ja korvaa sen – jos ei huimaavalla onnellisuudella, niin ainakin rauhallisella neutraaliudella.
*****
Ne ovat hyvin perusasioita, mitä haluan eniten. Haluan olla onnellisempi useammin ja xxx (jokin negatiivinen mieliala) harvemmin.
Kun katsotaan kiikkulautaa, vaaditaan vain hitunen tai pari kallistamaan sen tasapainosta. Kun viipyy edes hivenen enemmän onnellisuudessa kuin negatiivisuudessa, se tyydyttää kaikkia kerroksiani, sydämeen ja sieluun saakka. Olisin hyvin pettynyt, jos sydämeni ja sieluni eivät kiihkeästi haluaisi onnellisuutta, valoa, iloa ja vapautta samalla tavalla, kuin "minä" haluan tietoisesti.
Koska olen edelleen täällä ja liu'un valaistumista kohti, olen melko varma, että sydämeni ja sieluni ovat samaa mieltä, että onnellisuus missä tahansa aspektissaan on ok-tavoite laitettavaksi yhteiseen tähtäimeemme.
*****
En ole varma, miltä onnellisuus näyttää viidennessä ulottuvuudessa. 3D-onnellisuus, kuten riehakkaan hauska aika ystävien ja perheen kanssa, ei luultavasti käänny sanasta sanaan 5D:ksi. Kenties onnellisuus jota saadaan aikaan itsehoidolla, on korkeamman ulottuvuuden onnellisuutta, jota voimme tällä hetkellä kokea, myös jumittaessamme vielä tässä Maan ylösnousemusta edeltävässä versiossa.
Jos näin on, niin kompastuminen tähän kirjaan saattaa indikoida, että 5D vetää minua sitä kohti. Vielä aika hiljattain minulla ei olisi ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä hidastaa ja omaksua kirjan viesti, puhumattakaan tuntea vetoa sen harjoituksiin. Olen utelias näistä itämaisen viisauden inspiroimista aktiviteeteista – liike, hieronta, hengittäminen ja meditointi – ja kokeiltuani muutamaa, ihmetyksen tunne on pehmentänyt uteliaisuuden voimaa.
Nämä jutut toimivat. Ja haluan tehdä niitä lisää. Toisin kuin yritys ylettömästi korjata sitä, mikä on "pielessä" itsessäni, tämä tuntuu kuin sen ylistykseltä, mitä ja kuka jo olen, juuri tällä hetkellä.
Minua hymyilyttää jo sen pelkkä ajatteleminen. Ja sitä ajatellen vedän muistamisen henkeä. Kirja ei kehottanut minua tekemään niin, mutta tunnen myös hienoista kiitollisuutta ilmasta, keuhkoista, lihaksista syventääkseni tuota hengitystä.
*****
Onko tämä minulla yksi tähdenlento, kuten hyvin monet muut menetelmät ja harjoitukset? Ehkä. Luotan uteliaisuuteni ja "jälki-ihmetyksen" vetävän minut edelleen takaisin. Edes yksi "muistamisen hengenveto" päivässä voi arvioni mukaan olla harjoitus. Minun ei tarvitse käydä kursseilla, varata aikoja terapeutille tai ostaa varusteita, joten ainoa investointini on tämän kirjan ja oman aikani hinta.
Itsehoito on sitä, mitä määritämme sen olevan. Tämä voi olla yksi vapauttavimmista oivalluksista, jonka kukaan voi saada.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen löytänyt kirjan, joka tuntuu sisältävän salaisuuden kaikkien optimaaliseen terveyteen. Se julkaistiin 1997 ja sitä painetaan edelleen. Tämä poikkeuksellisen pitkä ikä julkaisumaailmassa kertoo minulle kaiken, mikä minun tarvitsee tietää kirjan informaation tehokkuudesta ja totuudenmukaisuudesta.
Oivallan, että sanoessani "salaisuuden kaikkien optimaaliseen terveyteen" on liioitteleva yleistys. Mitä voin sanoa? Uskon sydämessäni, että tämä on totta.
Minulla on ollut ennenkuulumatonta kaipausta hoitaa itseä, mutta niitä hajanaisia ja innottomia tapoja lukuun ottamatta, joita olen aiemmin kokeillut, en oikein tiennyt, miten se tehdään. Luettuani vasta osan tästä kirjasta, oivalsin, että se on minulle "miten". Ovi avautui, valo veti puoleensa ja kävelin ovesta.
*****
Olen yrittänyt "korjata" fyysisen itseni toimimattomia puolia monta vuotta. Tuo pitkä ja mutkitteleva tie toi minut pysähdyskohtaan, jossa sanottiin: "On kyse sitoutumisesta itsehoitoon."
Itsehoito tuntuu olevan itserakkauden osallistava käytännön puoli. Itsehoito voi olla tulos, kun tulemme itserakkauden käännekohtaan/keikahduspisteeseen.
En usko, että on välttämätöntä rakastaa 100 %:sti itseämme 100 % ajasta. Ihmiset ovat huonolla tuulella, ja silloin hallitseva pääraide ei ole: "Rakastan itseäni niin paljon!"
Edes yhden harjoituksen aloittaminen tästä kirjasta voi auttaa varmistamaan, että olen harvemmin pahalla tuulella ja useammin hyvällä tuulella. Sen tietäminen, että rakastan itseäni käytännönläheisellä tavalla tämän lyhyen itsehoitotoimen ajan, häivyttää huonon tuulen ja korvaa sen – jos ei huimaavalla onnellisuudella, niin ainakin rauhallisella neutraaliudella.
*****
Ne ovat hyvin perusasioita, mitä haluan eniten. Haluan olla onnellisempi useammin ja xxx (jokin negatiivinen mieliala) harvemmin.
Kun katsotaan kiikkulautaa, vaaditaan vain hitunen tai pari kallistamaan sen tasapainosta. Kun viipyy edes hivenen enemmän onnellisuudessa kuin negatiivisuudessa, se tyydyttää kaikkia kerroksiani, sydämeen ja sieluun saakka. Olisin hyvin pettynyt, jos sydämeni ja sieluni eivät kiihkeästi haluaisi onnellisuutta, valoa, iloa ja vapautta samalla tavalla, kuin "minä" haluan tietoisesti.
Koska olen edelleen täällä ja liu'un valaistumista kohti, olen melko varma, että sydämeni ja sieluni ovat samaa mieltä, että onnellisuus missä tahansa aspektissaan on ok-tavoite laitettavaksi yhteiseen tähtäimeemme.
*****
En ole varma, miltä onnellisuus näyttää viidennessä ulottuvuudessa. 3D-onnellisuus, kuten riehakkaan hauska aika ystävien ja perheen kanssa, ei luultavasti käänny sanasta sanaan 5D:ksi. Kenties onnellisuus jota saadaan aikaan itsehoidolla, on korkeamman ulottuvuuden onnellisuutta, jota voimme tällä hetkellä kokea, myös jumittaessamme vielä tässä Maan ylösnousemusta edeltävässä versiossa.
Jos näin on, niin kompastuminen tähän kirjaan saattaa indikoida, että 5D vetää minua sitä kohti. Vielä aika hiljattain minulla ei olisi ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä hidastaa ja omaksua kirjan viesti, puhumattakaan tuntea vetoa sen harjoituksiin. Olen utelias näistä itämaisen viisauden inspiroimista aktiviteeteista – liike, hieronta, hengittäminen ja meditointi – ja kokeiltuani muutamaa, ihmetyksen tunne on pehmentänyt uteliaisuuden voimaa.
Nämä jutut toimivat. Ja haluan tehdä niitä lisää. Toisin kuin yritys ylettömästi korjata sitä, mikä on "pielessä" itsessäni, tämä tuntuu kuin sen ylistykseltä, mitä ja kuka jo olen, juuri tällä hetkellä.
Minua hymyilyttää jo sen pelkkä ajatteleminen. Ja sitä ajatellen vedän muistamisen henkeä. Kirja ei kehottanut minua tekemään niin, mutta tunnen myös hienoista kiitollisuutta ilmasta, keuhkoista, lihaksista syventääkseni tuota hengitystä.
*****
Onko tämä minulla yksi tähdenlento, kuten hyvin monet muut menetelmät ja harjoitukset? Ehkä. Luotan uteliaisuuteni ja "jälki-ihmetyksen" vetävän minut edelleen takaisin. Edes yksi "muistamisen hengenveto" päivässä voi arvioni mukaan olla harjoitus. Minun ei tarvitse käydä kursseilla, varata aikoja terapeutille tai ostaa varusteita, joten ainoa investointini on tämän kirjan ja oman aikani hinta.
Itsehoito on sitä, mitä määritämme sen olevan. Tämä voi olla yksi vapauttavimmista oivalluksista, jonka kukaan voi saada.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
23.2.2023 PIDETTÄVIÄ LUPAUKSIA
Kirjoittaja hammer » 03.03.2023 13:54
PIDETTÄVIÄ LUPAUKSIA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun katselin tulevia terveydenhoidon ajanvarauksia kissa- ja ihmisperheenjäsenille, tämä lause leimahti päähäni: "Olen niin valmis tämän loppumiseen." Olen varma, että jossain on joku, jonka ei tarvitse olla tekemisissä sairauden kanssa, perheessään ja/tai itsessään, ja myönnän kadehtivani häntä. Olin kerran tuollainen ihminen, ja kadehdin itseni nuorempaa versiota.
Onko mitään "tehtävissä" sille ärsytykselle, että hajoava liha kiskoo jatkuvasti minua ympäriinsä? Onko tähän mielen sairauteen mitään lääkettä? Kuulen kuiskauksia: "Vedä syvään henkeä, ole hiljaa paikallasi ja juo sisään kaikki tuo kultainen valo, jota sinulle virtaa taivaallisista lähteistä ..."
Kuulostaa hyvältä neuvolta, joten vedän henkeä ja kuvittelen hyväntahtoisuutta virtaavan sisään. Kun tuo hetki on ohi, sairaudet jäävät, tuo vastuu ei ole siirtynyt eetterilähteisiin (sikäli kuin tiedän, ne eivät pysty kyyditsemään huollettavia lääkärin vastaanotolle), ja rämpiminen ja raadanta jatkuu.
Voi minua parkaa. Olenko lisännyt vielä itsesäälin synnin tuohon kateuden syntiin?
*****
Itsesääli ja kateus pulputtavat esiin loukattujen tunteiden pohjattomasta lähteestä, mikä saa minut valtaansa silloin tällöin, ilman selvää syytä.
Haikea ja äänetön vaikerrus huokaa lävitseni, kuin tuuli kultakuumeaavekaupungin lautarakennuksissa. Kun laitan sanoja siihen, se sanoo: "Minulle luvattiin. Minulle luvattiin kaunis ja yltäkylläinen elämä, ilman sairautta tai epätoivoa."
En ole varma, mikä tämä (varmaan epälooginen) tunne on tai mistä se tuli. Pääsen käsiksi tuohon vanhaan lupaukseen muistamalla Santa Barbaran Alice Keck Park Memorial Gardenin iloja, katsellen kilpikonnien kylpevän auringossa minijärven kivillä. Tai kuuntelemalla valtavan Tyynenmeren auringonlaskukuiskailua, Channel Islandsin särkiessä sen aallot, kun käyskentelen Hendry's Beachilla ja katselen yksinäisen varjoliitäjän lipuvan taivaalla.
Onko se muisto vapaudesta? Onko se vaivaton yhteys kaikkeen ympärilläni, melkein sulautuminen, koska ei ole rajaa "minun" ja sen välillä, mitä näen ja kuulen, hiekan jalkojeni alla, suolan ihollani?
Tässä yhtenäisyydessä, tässä olemisessa ilman alkua tai loppua, tai reunoja minun ja sen välillä, ei sallita sairautta. Ei ole avointa ovea, joka päästää sisään sairauden tai vanhuuden kavalan puron.
Tuo lyhyt tunne loputtomuudesta ja yhtenäisyydestä oli sekä maistiainen että lupaus siitä, mitä pitäisi olla.
Ja sitten se hävisi. Ja elämän ankeus ja vaiva tässä kehossa, tällä planeetalla, tässä ajassa, tuhosi sen.
*****
En ole varma, onko mahdollista kutsua sisään se, minkä tiedän voivan olla ja on ollut. Mitä olen tuntenut ja tiennyt. Tuo vaiva ja ankeus ovat nujertaneet lupauksen siitä, minkä tiedän, että pitäisi olla.
Tässä kohtaa – rämpiessä maailmanlaajuisen mullistuksen läpi ja kärsiessä samalla musertavan petoksen ja manipuloinnin alla – kymmenen minuutin kävely rannalla on valju lääke.
Tunnen, että lupausta joka annettiin minulle (ja kenties ihmiskunnalle), on viety kiertotietä ja viivytetty melkein hyvittämismahdollisuuden yli.
Toivon, ettei niin ole. Niinä hetkinä kun tuo surullinen humina mieleni aavekaupungissa laantuu ja muistan tuon terävän tuulen mereltä ja noen täplittämän hiekan jalkojeni alla Hendry's Beachilla, ilmestyy lupauksen kirkas piste, tähdenlento, horisontista toiseen.
"Älä anna periksi", tuo lyhyt valonleimahdus pyytää. "Sinulle luvattiin. Rauhaa, säteilyä ja yltäkylläisyyttä tässä elämässä, tässä kehossa. Tuo luvattu todellisuus on olemassa. Niin vaikea kuin on tuntea ja uskoa ja tietää se, tämä todellisuus on sisälläsi, ja ilmentyy tuossa näkymättömässä esitodellisuuspadassa. Se on paljon, paljon vahvempi kuin nuo voimat, jotka yrittävät saada sinut uskomaan, ettei sitä ole."
Otan tuon halveksitun syvän hengenvedon ja istun tuon hetken. Ja lupaan itselleni – lupaus jonka pidän – kävelyn Hendry'sillä. Ei sitten kun asiat ovat paremmin ja kun olen vapaa, vaan nyt. Makeutan tuota pataa leivonnaisella ja kahvilla rantakahvilassa, joka toivon mukaan on vielä siellä. Ja heilutan varjoliitäjille, kun heidän varjonsa (valosta) häivähtävät ylöspäin käännettyjen kasvojeni yli.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun katselin tulevia terveydenhoidon ajanvarauksia kissa- ja ihmisperheenjäsenille, tämä lause leimahti päähäni: "Olen niin valmis tämän loppumiseen." Olen varma, että jossain on joku, jonka ei tarvitse olla tekemisissä sairauden kanssa, perheessään ja/tai itsessään, ja myönnän kadehtivani häntä. Olin kerran tuollainen ihminen, ja kadehdin itseni nuorempaa versiota.
Onko mitään "tehtävissä" sille ärsytykselle, että hajoava liha kiskoo jatkuvasti minua ympäriinsä? Onko tähän mielen sairauteen mitään lääkettä? Kuulen kuiskauksia: "Vedä syvään henkeä, ole hiljaa paikallasi ja juo sisään kaikki tuo kultainen valo, jota sinulle virtaa taivaallisista lähteistä ..."
Kuulostaa hyvältä neuvolta, joten vedän henkeä ja kuvittelen hyväntahtoisuutta virtaavan sisään. Kun tuo hetki on ohi, sairaudet jäävät, tuo vastuu ei ole siirtynyt eetterilähteisiin (sikäli kuin tiedän, ne eivät pysty kyyditsemään huollettavia lääkärin vastaanotolle), ja rämpiminen ja raadanta jatkuu.
Voi minua parkaa. Olenko lisännyt vielä itsesäälin synnin tuohon kateuden syntiin?
*****
Itsesääli ja kateus pulputtavat esiin loukattujen tunteiden pohjattomasta lähteestä, mikä saa minut valtaansa silloin tällöin, ilman selvää syytä.
Haikea ja äänetön vaikerrus huokaa lävitseni, kuin tuuli kultakuumeaavekaupungin lautarakennuksissa. Kun laitan sanoja siihen, se sanoo: "Minulle luvattiin. Minulle luvattiin kaunis ja yltäkylläinen elämä, ilman sairautta tai epätoivoa."
En ole varma, mikä tämä (varmaan epälooginen) tunne on tai mistä se tuli. Pääsen käsiksi tuohon vanhaan lupaukseen muistamalla Santa Barbaran Alice Keck Park Memorial Gardenin iloja, katsellen kilpikonnien kylpevän auringossa minijärven kivillä. Tai kuuntelemalla valtavan Tyynenmeren auringonlaskukuiskailua, Channel Islandsin särkiessä sen aallot, kun käyskentelen Hendry's Beachilla ja katselen yksinäisen varjoliitäjän lipuvan taivaalla.
Onko se muisto vapaudesta? Onko se vaivaton yhteys kaikkeen ympärilläni, melkein sulautuminen, koska ei ole rajaa "minun" ja sen välillä, mitä näen ja kuulen, hiekan jalkojeni alla, suolan ihollani?
Tässä yhtenäisyydessä, tässä olemisessa ilman alkua tai loppua, tai reunoja minun ja sen välillä, ei sallita sairautta. Ei ole avointa ovea, joka päästää sisään sairauden tai vanhuuden kavalan puron.
Tuo lyhyt tunne loputtomuudesta ja yhtenäisyydestä oli sekä maistiainen että lupaus siitä, mitä pitäisi olla.
Ja sitten se hävisi. Ja elämän ankeus ja vaiva tässä kehossa, tällä planeetalla, tässä ajassa, tuhosi sen.
*****
En ole varma, onko mahdollista kutsua sisään se, minkä tiedän voivan olla ja on ollut. Mitä olen tuntenut ja tiennyt. Tuo vaiva ja ankeus ovat nujertaneet lupauksen siitä, minkä tiedän, että pitäisi olla.
Tässä kohtaa – rämpiessä maailmanlaajuisen mullistuksen läpi ja kärsiessä samalla musertavan petoksen ja manipuloinnin alla – kymmenen minuutin kävely rannalla on valju lääke.
Tunnen, että lupausta joka annettiin minulle (ja kenties ihmiskunnalle), on viety kiertotietä ja viivytetty melkein hyvittämismahdollisuuden yli.
Toivon, ettei niin ole. Niinä hetkinä kun tuo surullinen humina mieleni aavekaupungissa laantuu ja muistan tuon terävän tuulen mereltä ja noen täplittämän hiekan jalkojeni alla Hendry's Beachilla, ilmestyy lupauksen kirkas piste, tähdenlento, horisontista toiseen.
"Älä anna periksi", tuo lyhyt valonleimahdus pyytää. "Sinulle luvattiin. Rauhaa, säteilyä ja yltäkylläisyyttä tässä elämässä, tässä kehossa. Tuo luvattu todellisuus on olemassa. Niin vaikea kuin on tuntea ja uskoa ja tietää se, tämä todellisuus on sisälläsi, ja ilmentyy tuossa näkymättömässä esitodellisuuspadassa. Se on paljon, paljon vahvempi kuin nuo voimat, jotka yrittävät saada sinut uskomaan, ettei sitä ole."
Otan tuon halveksitun syvän hengenvedon ja istun tuon hetken. Ja lupaan itselleni – lupaus jonka pidän – kävelyn Hendry'sillä. Ei sitten kun asiat ovat paremmin ja kun olen vapaa, vaan nyt. Makeutan tuota pataa leivonnaisella ja kahvilla rantakahvilassa, joka toivon mukaan on vielä siellä. Ja heilutan varjoliitäjille, kun heidän varjonsa (valosta) häivähtävät ylöspäin käännettyjen kasvojeni yli.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
5.3.2023 MILLAINEN MAA OLI
Kirjoittaja hammer » 13.03.2023 20:05
MILLAINEN MAA OLI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
5.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On sunnuntaiaamu, ja minuun iski äkillinen himo – täysin muotoutunut, kuin Athena Zeuksen päästä. Haluan mennä ravintolaan ja saada leivitetyn pihvin, löysäksi paistettuja kanamunia ja rapeita, niin rasvaisia röstiperunoita, että niistä jää lätäkkö lautaselle. Kevyesti paahdettua valkoista leipää ja reilusti voita. Niin vahvaa kahvia, että lusikka seisoo siinä.
Hämmentyneenä karistan pois tuon kuvan ja alan taas kuunnella kuoromusiikkia KUSC-asemalta. Kissani parantaa itseään auringossa ja kehrää niin kovaa, että koko ruumis tärisee. Olen nähnyt sen rentoutuvan vähitellen viimeisten 45 minuutin aikana, kasvot valoa kohti ja silmät tiukasti kiinni.
Kun katselen, se kallistuu kyljelleen ja käpertyy tyytyväisyyden puolikuuksi. Sen pää painuu tassuihin ja kehrääminen rauhoittuu, se ei ole enää tuota hieman raivokasta parantavaa hyrinää.
Miten leivitetty pihvi, munat ja kitkerän vahva kahvi sopivat tähän rauhalliseen sunnuntaiskenaarioon?
*****
Olen hukkunut nostalgiaan näinä hiljaisina aamuina. Nostalgiaa siitä, mitä oli – muisto vaarista syömässä ravintolassa (dinerissa) Stantonissa, Nebraskassa, kaksi ateriaa päivässä, kun mummu oli kuollut ja hän oli muuttanut kaupunkiin maatilalta.
Ylistetyssä 5D-tulevaisuudessamme ei näytä olevan mitään paikkaa räkäläravintoloille ja vanhoille miehille, jotka ripustavat hattunsa telineeseen, asettuvat tiskille ja tervehtivät tarjoilijaa nyökkäyksellä, vaivautumatta edes tilaamaan, koska tämä tietää jo, mitä hän haluaa.
Tuo maailma on jo kauan sitten mennyt. Mitä tuossa kuvassa, joka ei ole edes omasta elämästäni, on sellaista, mikä vetää niin voimakkaasti? Miten se on leimattu soluihini? Mikä tärkeämpää, pitäisikö minun tehdä sillä jotain?
Sitä ei ole ladattu millään voimakkaalla, negatiivisella tunteella. Siitä ei tarvitse "päästää irti". Miksi olen yhtäkkiä levoton viihdyttävästä nostalgiasta? Onko väärin muistella menneisyyttä, kuin sillä olisi merkitystä, kuin se merkitsisi jotain tärkeää?
*****
Mietin – olettaen, että se on totta, että muut olennot ovat hyvin kiinnostuneita planeetastamme – tutkivatko he koskaan, millainen Maa oli.
Ihmisten muistoihin ei voi luottaa. Emme voi olla värittämättä tapahtumia tunteillamme ja väistämättömällä, itsekeskeisellä näkökulmalla. Ei ole oikeasti mitään puolueetonta ihmissilminnäkijää.
Kenties Maan historia on yhteisesti meidän kaikkien muistossa. Vähemmän kehittyneiden alueiden ja primitiivisten aikojen niukan toimeentulon elämä, rinnakkain äärettömän moderniuden, pilvenpiirtäjien ja käsittämättömän ylellisyyden kanssa.
Onko meidän tarkoitus pyyhkiä pois menneisyytemme, koska sanotaan, että suurin osa siitä, mitä meille on opetettu, on valhetta? Historian sepustavat voittajat, ja tähän saakka nuo voittajat ovat olleet maapallon kontrolloijaeliittiä.
Minulla on horjumaton sisäinen tunne, että näillä sanoilla on merkitystä, että kaikilla tarinoilla, joita on koskaan kerrottu, on merkitystä, ja että tunnetulla historiallamme, vaikka se olisi täysin tai osittain valheellisella, on silti merkitystä.
Se on meidän jokaisen historia – se historia jonka läpi kuljemme ja jota voimme tallentaa hetkestä toiseen, kun kuljemme elämämme läpi, ja se ilmaisee totuuden. Punottuna yhteen, sinun totuutesi, minun totuuteni ja kaikkien meidän totuus luovat kudelman siitä, mitä elämä maan päällä on ja on ollut ihmisen olemassaolon ajan.
*****
Haluan ajatella, että jossain on säilytyspaikka, johon tällaiset sanat automaattisesti menevät paikoilleen, niihin leimataan aika ja niiden tunnistetaan tulleen minulta – lukemattomien muiden tarinoiden rinnalla, joita on miljardeilta ihmisiltä ja aikamme hetkistä.
Joku voisi sanoa, että no, se on akaasinen tiedosto. Ja epäilemättä niin on. Mutta toivon, että siellä on valtava kirjasto, johon kaikki tarinamme ja totuutemme kerätään, ja vartioidaan, ettei niitä peukaloida, jotta jokaisen hetken kokemus kuulostaa aina todelta.
Ja aina kun haluan palata tuohon ravintolaan 1900-luvun puolivälin Stantonissa, Nebraskassa, minun täytyy vain laittaa sormeni tuohon ajankohtaan luokittelujärjestelmässä, ja muistikuva on minun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
5.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On sunnuntaiaamu, ja minuun iski äkillinen himo – täysin muotoutunut, kuin Athena Zeuksen päästä. Haluan mennä ravintolaan ja saada leivitetyn pihvin, löysäksi paistettuja kanamunia ja rapeita, niin rasvaisia röstiperunoita, että niistä jää lätäkkö lautaselle. Kevyesti paahdettua valkoista leipää ja reilusti voita. Niin vahvaa kahvia, että lusikka seisoo siinä.
Hämmentyneenä karistan pois tuon kuvan ja alan taas kuunnella kuoromusiikkia KUSC-asemalta. Kissani parantaa itseään auringossa ja kehrää niin kovaa, että koko ruumis tärisee. Olen nähnyt sen rentoutuvan vähitellen viimeisten 45 minuutin aikana, kasvot valoa kohti ja silmät tiukasti kiinni.
Kun katselen, se kallistuu kyljelleen ja käpertyy tyytyväisyyden puolikuuksi. Sen pää painuu tassuihin ja kehrääminen rauhoittuu, se ei ole enää tuota hieman raivokasta parantavaa hyrinää.
Miten leivitetty pihvi, munat ja kitkerän vahva kahvi sopivat tähän rauhalliseen sunnuntaiskenaarioon?
*****
Olen hukkunut nostalgiaan näinä hiljaisina aamuina. Nostalgiaa siitä, mitä oli – muisto vaarista syömässä ravintolassa (dinerissa) Stantonissa, Nebraskassa, kaksi ateriaa päivässä, kun mummu oli kuollut ja hän oli muuttanut kaupunkiin maatilalta.
Ylistetyssä 5D-tulevaisuudessamme ei näytä olevan mitään paikkaa räkäläravintoloille ja vanhoille miehille, jotka ripustavat hattunsa telineeseen, asettuvat tiskille ja tervehtivät tarjoilijaa nyökkäyksellä, vaivautumatta edes tilaamaan, koska tämä tietää jo, mitä hän haluaa.
Tuo maailma on jo kauan sitten mennyt. Mitä tuossa kuvassa, joka ei ole edes omasta elämästäni, on sellaista, mikä vetää niin voimakkaasti? Miten se on leimattu soluihini? Mikä tärkeämpää, pitäisikö minun tehdä sillä jotain?
Sitä ei ole ladattu millään voimakkaalla, negatiivisella tunteella. Siitä ei tarvitse "päästää irti". Miksi olen yhtäkkiä levoton viihdyttävästä nostalgiasta? Onko väärin muistella menneisyyttä, kuin sillä olisi merkitystä, kuin se merkitsisi jotain tärkeää?
*****
Mietin – olettaen, että se on totta, että muut olennot ovat hyvin kiinnostuneita planeetastamme – tutkivatko he koskaan, millainen Maa oli.
Ihmisten muistoihin ei voi luottaa. Emme voi olla värittämättä tapahtumia tunteillamme ja väistämättömällä, itsekeskeisellä näkökulmalla. Ei ole oikeasti mitään puolueetonta ihmissilminnäkijää.
Kenties Maan historia on yhteisesti meidän kaikkien muistossa. Vähemmän kehittyneiden alueiden ja primitiivisten aikojen niukan toimeentulon elämä, rinnakkain äärettömän moderniuden, pilvenpiirtäjien ja käsittämättömän ylellisyyden kanssa.
Onko meidän tarkoitus pyyhkiä pois menneisyytemme, koska sanotaan, että suurin osa siitä, mitä meille on opetettu, on valhetta? Historian sepustavat voittajat, ja tähän saakka nuo voittajat ovat olleet maapallon kontrolloijaeliittiä.
Minulla on horjumaton sisäinen tunne, että näillä sanoilla on merkitystä, että kaikilla tarinoilla, joita on koskaan kerrottu, on merkitystä, ja että tunnetulla historiallamme, vaikka se olisi täysin tai osittain valheellisella, on silti merkitystä.
Se on meidän jokaisen historia – se historia jonka läpi kuljemme ja jota voimme tallentaa hetkestä toiseen, kun kuljemme elämämme läpi, ja se ilmaisee totuuden. Punottuna yhteen, sinun totuutesi, minun totuuteni ja kaikkien meidän totuus luovat kudelman siitä, mitä elämä maan päällä on ja on ollut ihmisen olemassaolon ajan.
*****
Haluan ajatella, että jossain on säilytyspaikka, johon tällaiset sanat automaattisesti menevät paikoilleen, niihin leimataan aika ja niiden tunnistetaan tulleen minulta – lukemattomien muiden tarinoiden rinnalla, joita on miljardeilta ihmisiltä ja aikamme hetkistä.
Joku voisi sanoa, että no, se on akaasinen tiedosto. Ja epäilemättä niin on. Mutta toivon, että siellä on valtava kirjasto, johon kaikki tarinamme ja totuutemme kerätään, ja vartioidaan, ettei niitä peukaloida, jotta jokaisen hetken kokemus kuulostaa aina todelta.
Ja aina kun haluan palata tuohon ravintolaan 1900-luvun puolivälin Stantonissa, Nebraskassa, minun täytyy vain laittaa sormeni tuohon ajankohtaan luokittelujärjestelmässä, ja muistikuva on minun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 51 vierailijaa