Viel Catherine (goldenageofgaia.com)

[hammer]

LOUNASRAVINTOLA LOPUN AJASSA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaksi muinaisolentoa istuu ravintolan lounastiskillä lopun ajassa. Toisella on ruskea samettihattu, joka on kallellaan silmien päällä, à la holokannen kapteeni Picard. Toisella joka jäljittelee naista, on leveäharteinen gabardiinijakku ja kynähame, varpaat paljastavat korkokengät sekä silkkisukat, joiden takasaumat ovat täysin suorassa.

He eivät ole huolissaan siitä, että muut kuulevat, koska he keskustelevat telepaattisesti.

"Kuulin, että viimeiset pimeät voimat kaivettiin esiin Maan keskuksen bunkkerista eilen."

"Ai, erinomaista." Olento joka heijastetaan naiseksi, kaartaa suunsa muistettuun hymyyn. "Aika anoa vapaata."

Hänen seuralaisensa nyökkää. "Kaikki taistelut ovat ohi. Rauha, yltäkylläisyys ja ykseys voivat nyt vallita kaikkialla. Siis, mitä teemme seuraavaksi?"

Kaksi upseeria, kaikkien galaksien kunnioitetuimmasta hengellisestä ritarikunnasta, katsoo toisiaan hiljaisuuden vallitessa. Samanlaiset virnistykset ilmestyvät heidän ihmismäisille kasvoilleen.

He sanovat yhteen ääneen: "Hemmetti, mitä ikinä haluamme."

*****

Ottaen huomioon todellisuuden, jonka näen ympärilläni, ei ole mikään ihme, että mielikuvitukseni vedettiin tuohon kohtaukseen. Olin polvillani lattialla, huolehtien omista asioistani ja antaen kissalleni Reikiä, jota lopulta oivalsin sen halunneen, kun lause "lounasravintola lopun ajassa" kirjoitettiin sisäiselle luomistaululleni.

Voi, miten kaipaankaan olla siellä! Onko väärin haluta laittaa suuri osa elämästäni peruutuspeiliin? Olla valmis sairaiden kissojen ja hauraiden ihmisten hoitamisen osalta? Ponkaista ylös sängystä aamulla tuntematta mitään kipua tai rajoituksia, ja hypähtää siihen iloon, joka tuolla päivällä on varastossa minulle?

Olen lopen uupunut tarpomaan aikasilmukoissa, joita ei voi verrata iloon. Usein tosiaan tuntuu aikasilmukalta, niiden asioiden loputtomalta toistamiselta, joita tarvitaan huolehtimaan itsestä ja niistä, jotka on laitettu meidän ulottuvuuteemme – ja meidät heidän – tarkoituksesta, jota meidän ei sallita käsittää.

Kun viimeiset pimeät voimat on kaivettu esiin ja rauha, yltäkylläisyys, ykseys ja rakkaus vallitsevat ja on vain yksi aikajana jäljellä – kimaltava lupaus, joka kaartuu suoraan jälleenyhdistymiseen Lähteen kanssa – mitä sitten?

*****

Minulle ei olisi yllätys, jos monet meistä olisivat jokin versio noista kahdesta upseerista, jotka vaihtavat tarinoita lopun ajassa. "Muistatko, kun sinut räjäytettiin ja kasattiin "medipedissä", ja olit rintamalla taas seuraavana päivänä?"

Kenties myös nyt, silloin kun uni irrottaa väkisin tiukan otteemme parhaimpana pidetystä todellisuudesta, meillä on tuollaisia keskusteluja, kun sinkoudumme muualle, aikaan jolloin kurjuus on ohi.

Tuo aika ei voi olla kovin pian. Juuri kun luulen ihmisten alkavan todella herätä, näen jotain, mikä on puhdas paluu varhaisiin covid-pelkopäiviin.

Huomaan usein, kun pari vanhempaa kävelee lastensa kanssa koulun jälkeen kotiin katuamme pitkin, joka tulee sen puroa seuraavan polun jälkeen, joka alkaa La Paterna -koululta. Aikuiset pitävät kädestä suojattejaan, pää painettuna tarkkaavaisesti kuuntelemaan lasten rupattelua. "Miten suloista", ajattelen tavallisesti.

Eilen katsoin toisenkin kerran, kun ensimmäinen pari käveli ohi ja sitten toinen pari muutaman minuutin päästä, kummakin aikuisen hengittäessä vapaasti niin, kuin Jumala tarkoitti, ja kummakin pienen lapsen ollessa tukahdutettuna tiukasti sinisellä maskilla.

Luulen, että minulla oli hetken tuo surullisenkuuluisa kognitiivinen dissonanssi. Oletettavasti "normaalit ihmiset" heräävät. Musertavat todisteet jotka näyttävät, että maskit ovat tehottomia ja vahingollisia (varsinkin lapsille), covid-rokotteet ovat hyvin epäterveellisiä ja covid luotiin ja vapautettiin bioaseena, ovat valtavirrassa nyt. Eikö niin?

Jos näin on, mikä informaatiolähde pakotti nämä aikuiset tukahduttamaan lapsensa? Kuin olisi katsellut parin esiverbaalisen luolamiehen köntystävän näkyviin, raahaten perässään viatonta lapsukaistaan, koska hän ei tiennyt muusta.

*****

Sairaat kissat, hauraat ihmiset ja niin aivopestyt tai pelästyneet ihmiset, että he vahingoittavat omia lapsiaan, ovat kauhistus tunteelleni siitä, mitä oikeasti on.

Ja siinä ei ole mitään tolkkua. Se mitä oikeasti on, ovat kaikki nuo asiat. Nuo ihmiset kävelivät oikeasti ohi ja lapsilla oli maskit, kissani on oikeasti sairas, vanhahko perheenjäseneni on oikeasti heiveröinen. En voi ponkaista ylös sängystä aamulla ja hypähtää täyteen elämäniloon – tuo säteilevä tarkoitus edessäni, joka tukee marssiamme valoon.

Olen varmaan itsekin tuolla luolamiestasolla, koska ilmeisesti en ole tarpeeksi valaistunut ilmentämään todellisuutta, jonka haluan.

*****

Nuo kaksi muinaista upseeria kaikkein kunnianarvoisimmasta tähtilaivueesta on juonut kahvinsa. Hologrammiravintolan tarjoilijatar on vienyt pois lautaset, joilla oli kirsikkapiirakkaa, ja paksut, valkoiset posliinimukit, kermaloppujen kera.

"Siis, mitä on seuraavaksi?" Naiselle tulee uneksiva katse kasvoilleen. "Nyt kun Maa on vapautettu täysin, energiasta ja valosta tulee uskomattoman iloista."

"Totta." Mies työntää hattuaan taaksepäin ja raapii hajamielisesti otsaansa. "En ole saanut uutta toimeksiantoa. Oletko sinä?"

"En usko, että tulee enää toimeksiantoja." Nainen ottaa huulipunan ja puuterirasian käsilaukustaan ja koskettaa syvänpunaisia, kaarevia huuliaan. "Luulen, että jokaisen ensisijainen tarkoitus on nyt hyvin yksikertainen: "Ole iloinen.""

"Taidat olla oikeassa. Siis määränpää on Maa?"

"Määränpää on Maa. Määränpää on ilo. Olen valmis laajentumaan täyteen potentiaaliini, matkallani takaisin Lähteeseen. Entä sinä?"

"Kyllä vain."

Lounasravintola lopun ajassa tuikki iltahämärissä nimettömällä planeetalla kaukaisessa galaksissa. Hologrammitarjoilijatar sammutti valot. Hänen viimeiset asiakkaansa olivat muuttuneet tähtipölyksi ja sitten hävinneet, kuin taivaallisen tuulahduksen puhaltamana takaisin unelmiensa Maahan, ja lopultakin täytetyn lupauksen iloon ja vapauteen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AJAN KIELEKE

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sataa edelleen, tätä loputonta sadetta. Olen niin tottunut astumaan ulos auringonpaisteeseen, ympäri vuoden, että tämä rajoite hämmentää minua. Pitkittynyt kuivuus oli viheliäistä, mutta kaikki se kultainen, lämmin valo oli melko mukavaa.

En tunnu kykenevän rauhoittumaan yhteen tehtävään. Jos minulla olisi jokin mielenkiintoinen kirja, aloittaisin sen. Hermostuneisuuteni johtuu osittain tästä hermoja raastavasta sateesta, mutta se ei ole koko tarina. Auttaa, kun muistaa neuvon "vain hengittä". Muutaman sekunnin olen ankkuroitunut siihen, mitä, kuka ja missä olen.

Vaikka tunnen, että jokin henkinen aktiviteetti voisi olla hyödyllistä, katson niin väistämättä eteenpäin ja kaipaan niin kuumeisesti sitä, mikä meille on luvattu, että tuollaiset ponnistukset tuntuvat vierailta. Tutkiskelen henkisten kirjojeni hyllyä, mutta mikään ei kuiskaa: "Lue minut."

Onko minun tarkoitus olla kireä? Ei varsianisesti huolissani, mutta valpas? Toisessa elämässä, toisessa ajassa, olen voinut kutsua sitä taisteluvalmiudeksi.

En halua tyynnytettävän unettavilla, henkisillä ajatelmilla. "Muista hengittää" on jokseenkin ainoa sen suuntainen neuvo, jonka pystyn käsittelemään tällä hetkellä.

*****

Shakespeare ikuistaa mielialan täydellisesti, kuten hän usein tekee. Vaikka nykyinen monikerroksinen ja moniulotteinen vapaustaistelumme muistuttaa vähän muinaisajan kuvattuja taisteluja, tunteet taistelua edeltävänä iltana kaikuvat vuosisatojen välillä. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin – koska asettuneena viihtyisään Santa Barbaran alueen kotiini, tuskin olen alivarusteltu talonpoika, joka yöpyy kovalla maalla tietäen, että saattaa kuolla huomenna – tunnen kiistatonta sukulaisuutta noihin entisajan sotilaisiin.

Kykenenkö ilmentämään "kovapiirteistä raivoa"? Tuleeko tarvetta puolustaa intohimoisesti ja kiivaasti kotiamme, maaperäämme?

Kaikki tuntuu mahdolliselta. Usein sanotaan, että vain harva ihminen tällä planeetalla tietää, mitä on varastossa, niitä jotka ovat katsoneet taikalasiensa läpi ja nähneet todellisen tulevaisuuden ja tulevat tapahtumat.

Ja kuitenkin ... ja kuitenkin. Minulla ei ole taikalaseja tai erikoisetuoikeuksia, mutta tiedän: emme voi ikuisesti vain odottaa ja odottaa. Tulee aika, jolloin olemme ihan ponnahduslaudan päässä ja kallistumme sen yli, joko meitä työnnetään takaa tai lähdemme oman täyden vahvuutemme ja riemumme myötä. Niin tai näin, putoamme tämän ajan kielekkeen yli.

Vedän kerran tietoisesti henkeä. Kissa kehrää sylissäni. Loputon sade jatkuu.

Kenties selvitän tieni muutaman kohtauksen läpi Henrik V:ssä. Shakespeare sai minut hämilleen collegessa, ja minusta se on edelleen pelottava. Mutta melkein kuin musiikkia, voin imeä tunnetta noiden sanojen kautta, vaikkei niissä ole oikein tolkkua minulle.

Ajankohtaisen draamamme viimeinen näytös on vielä kirjoittamatta, sillä juoksevassa ajassa ei varmaan mitään ole kirjoitettu kiveen. Säilytän sen uskon, minkä voin, kyyristyneenä vertauskuvalliseen bunkkeriin – hengitän syvään, ja hengitän ulos rukouksen, että hyvä voittaa pian, pian, pian.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SUURI PURKAUTUMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Miten siitä kudelmasta joka maailma on, vedetään mädät langat pois, ja jäljelle jää edelleen toimiva kangas? Miten katkaistaan rahavirta niille, jotka tuhoaisivat maailmaamme, tuhoamatta ketään muuta, joka on myös kietoutunut globaaliin rahoitusjärjestelmään?

*****

George Gershwinin An American in Paris (= amerikkalainen Pariisissa) kajahti radiosta 10 minuuttia sitten, ilahduttaen sydäntä ja kohottaen henkeä.

Iloisuus on hyvä asia. Luulenpa, että huusholleissa ympäri Yhdysvaltoja, ja kenties koko maailmaa, pureskellaan paljon kynsiä. Rahoitusjärjestelmän romahdus jota on kauan ennustettu, vaikuttaa tulleen viime viikolla, toiseksi suurimman pankkiromahduksen myötä USA:n historiassa.

Luonnollisesti välitön huoleni oli, miten tämä vaikuttaa omaan pieneen maailmaani. Tanssin eilen illalla jokin aikaa "olisi pitänyt" -tanssia, mutta tänä aamuna olen palannut fatalismiin. Hopeaan sijoittaminen, kuten pohdin jokin aika sitten, olisi saattanut olla hyvä idea tuolloin. Mutta päätin jättää asiat entiselleen ja periaatteessa toivoa parasta.

Vaikka se kuulostaa naiivilta, minusta se on lähisukua sille, miltä monet "sijoitusstrategiat" näyttävät. Varojen uudelleenjärjestäminen "päivän pelon" tai jonkin neuvonantajan kuuman vihjeen mukaan on luultavasti yhtä riskialtista.

Osakkeiden ja muiden sijoitustapojen eittämättä pintapuolinen tutkimiseni johti minut vuosia sitten siihen johtopäätökseen, että vaikka nuo paperit tai sähköiset jäljet voisi muuttaa käteiseksi, jolla on todellista ostovoimaa, tuollaiset sijoitukset muistuttavat enemmän Monopoli-pelin rahaa, kuin reaalimaailman varoja.

*****

Uskon se olevan edelleen melko paikkansapitävä arvio. Vaikuttaa siltä, että rahoitusmarkkinoita on maailmanlaajuisesti manipuloitu alusta saakka eliitin hyödyksi ja massojen vahingoksi. Massoille se on arvotonta Monopoli-rahaa, mutta eliitillä se muuttuu kullaksi.

Mutta tuo pitkäaikainen tilanne on valmis purettavaksi, ja uusi, kaikkia hyödyttävä kvanttijärjestelmä on valmis korvaamaan sen (tai on jo korvannut taustalla, kuten monet uskovat). Valtaosalla ihmisiä vaikuttaa siltä, että yltäkylläisyyttä tulee pian ja kaikki rahoituspuolen takaiskut ovat väliaikaisia. Tavallisten ihmisten ei ole tarkoitus menettää laillisesti hankittuja varoja.

Se kuulostaa melko hyvältä diililtä, mutta voin juuttua siihen, miten ja milloin. Miten tarkkaan ottaen tämä vaihdos tapahtuu? Milloin dollaripohjaiset varat muutetaan Yhdysvaltain valtion obligaatioiksi (tai mitä uudet rahoitusinstrumentit ovatkin), miten saumattomasti se tapahtuu, ja sitä odotellessa, miten minun pitäisi ostaa kananmunia ja laittaa bensaa autoon?

*****

Ostin munia ja muita välttämättömyystarvikkeita Trader Joe'silta tänä aamuna ja pysähdyin tankkaamaan kotimatkalla. Ruokakaappi ja kulkuneuvo on täytetty täksi viikoksi. Ensi viikolla ehtii olemaan huolissaan ensi viikosta. Tai niin sanon itselleni.

Voin aina kuulla "olisi pitänyt" -sireenin soivan aivan kuulumisen rajalla. Jos antaudun tuolle houkutukselle, voisin löytää itseni haaksirikkoutuneena pelon karikoihin tai vajoamasta katumuksen tervekuoppaan. Kumpikaan määränpää ei ole haluttu.

Mutta pankkimme tilan selvittäminen ensi viikolla tuntuu pelkästään viisaalta, ei pelkoreaktiolta. Tuntuu myös viisaalta tehdä, mitä voin, kerätäkseni käteistä helposti saataville.

Ei ehkä ole liian myöhäistä ostaa hopeaa. Liian myöhäistä lyödä rahoiksi bitcoinilla. Koska kumpikin noista sijoituksista tuntuu hipovan alkemiaa, jätän tuon spekulaatiopadan maagikoille, jotka nauttivat tuosta ulottuvuudesta.

Jään uskon soutuveneeseeni, rukousairo toisessa kädessä ja luottamusairo toisessa. Tarkkailen vesitilannetta tämän pienen aluksen pohjalla ja yritän tilkkiä vuotokohdat.

Oivallan, ettei se ole kummoinenkaan strategia. Tästä globaalin rahoitustilanteen vakavuudesta huolimatta, kuulen edelleen voimakkaan sisäisen äänen sättivän olemaan huolehtimatta niin paljon. "Muista, että näet sen edelleen Monopoli-rahana." Tuo järjestelmä kasattiin suosimaan eliittejä, ei tavallisia ihmisiä jotka laittavat eläkerahat paikkaan, joka nyt näyttää hienostuneelta kolmen kortin tempulta, jossa huijari voittaa aina ja narrattava jää tyhjin käsin.

Mitä tahansa voisi tapahtua, mitä tahansa tapahtuu, tiedän, että ihmiset auttavat toisensa siitä läpi. Saamme luultavasti runsaasti tilaisuuksia avata sydäntemme säteilevät ovet vielä enemmän – avata ne auringonvalolle, jolloin myötätunto ja avuliaisuus ovat yhtä luonnollisia kuin hengittäminen.

Maailman purkautuvan kudelman sijasta, kudomme itsemme taas kerran kokonaiseksi kankaaksi. Tämä on taikuutta, jossa olen valmis ottamaan riski.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SÄTEILEVIN TYÖKALU

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
14.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Meitä pommitetaan jatkuvasti ristiriitaisella informaatiolla ja ohjeilla. Miten ollaan, mitä ajatellaan, mihin uskotaan. Mihin luotetaan tai ei luoteta.

Pahinta on, että tämä pommittaminen voi olla suurelta osin sisäistä. Vilkaisematta ruudulle tai puhumatta kenenkään kanssa, mielemme seuloo ja lajittelee jatkuvasti roskakerroksiaan.

Mikä on uskomusjärjestelmäni tänään? Mitä sydämeni kertoo minulle? Miten tiedän, informoiko sydän todella tietoisuuttani tällä hetkellä?

Sisäinen opastusjärjestelmämme näyttää yhtä erehtyväiseltä kuin sääennusteet. Huomenna on aurinkoista ja leutoa! Kuitenkin huomisen koittaessa sataa.

Mutta ennuste sanoi ... mutta olen varma, että sydämeni kertoi minulle ...

Ja tässä sitä kuitenkin ollaan, yllätettynä ilman sateenvarjoa, yllätettynä ihmettelemässä, voimmeko luottaa intuitioomme. Intuitio kehotti tekemään sitä ja sitä, ja tottelimme kuuliaisesti. Ja sitten todellisuus antaa meille nolon erehdyksen (pyllähdyksen) lopettamaan kaikki nolot erehdykset.

*****

Satoi kerrassaan kaatamalla tänä aamuna "historiallisen kuivuuden vaivaamassa" Etelä-Kaliforniassamme. Koulu peruttiin, ja joitain liikkeitä suljettiin mahdollisen tulvimisen varalta, ja osissa Goletaa, Santa Barbaraa ja Montecitoa on evakuointimääräyksiä. Paistattelen kiitollisuuden hehkussa siitä, etten ole millään noista alueista.

Joskus minusta tuntuu, että ihmiset ovat kuin vanhanmallisia tietokoneita, joille annetaan käsiteltäväksi enemmän dataa, kuin piirilevymme suunniteltiin prosessoimaan. Ilman vankkumatonta yhteyttä intuitioon, mielellä on vaikeuksia navigoida jokapäiväisen elämän perusasioita, tässä historian myrskyisässä pysähdyspaikassa.

Vaikka kehoni tuntuu toisinaan enemmänkin vankilalta kuin rakkaalta kumppanilta, olen oppinut luottamaan siihen täsmällisimpänä henkilökohtaisena ennusteenani. Mitä oikeasti tunnen? Mitä oikeasti tapahtuu? Mikä on todella paras menettelytapani, seuraavassa hetkessä tai seuraavassa vuosituhannessa?

Miksi kurkkuani kuristi joka kerta, kun mietin eilen hopean ostamista? En ole ajatellut sitä tänään, ja kurkkuni tuntuu voivan hyvin, kiitos.

Mieleni on pahamaineisen epäluotettava opastamaan minua. Sen pyytämisestä, että enkelini ja oppaani ilmentävät parhaan ja korkeimman hyväni, mitä ikinä tapahtuu, on tullut niin automattista, että se voi tuntua epäaidolta ja mekaaniselta toistolta. Pengon työkalulaatikkoa, jonka päällä lukee "asioita jotka auttavat tuntemaan oloni paremmaksi", ja minua on kannustettu (tai iskostettu – näkökulmasta riippuen) luottamaan aina ensin Henkeen. Jatkuvasti vastahakoinen mieleni miettii kuitenkin: "Onko se oikeasti Hengen ohje tuon tilanteen käsittelemiseen? Miten voin oikeasti tietää?"

Se tuo minut takaisin kehooni konkreettisimpana tapanani päästä käsiksi viisauteen. Kehoni kertoo, miten asia on, jos kiinnitän hiukkaakaan huomiota. Silti on vaikea arvostaa kipuja ja särkyjä ja sitä ärsyttävää ja lisääntyvää määrää hoitoa ja ennaltaehkäisyä, jota kehoni tarvitsee vain kuljettaakseen minun päivän läpi. Niin kuin hermostunut taapero, se haluaa aina lisää, lisää, lisää, vaikkei se osaa kertoa minulle tarkkaan, mitä se on.

*****

Toivottavasti se kaikki muuttuu – ei kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan nyt. Monet uskovat, että ihmiset ovat muuttumassa hiilipohjaisesta rakenteesta kristalliseen. Kenties tuon päivityksen tarvitsemme, voidaksemme mukavasti selviytyä Maan tämänhetkisestä myllerryksestä. Vanhanmallisten piirilevyjen sijasta, siirrymme niin kauas piirilevyjen ja analogisten aivojen ja nykyisen kehomme yli, että meistä tulee tunnistamaton tälle itsen nykyversiolle.

Kunnes pääsen sinne – miten ikinä "sinne" määritelläänkin – jatkan työkalulaatikkojeni konsultointia ja pyydän opastusta oikean työkalun valitsemiseen kyseiselle hetkelle. Säteilevin työkalu jonka näen tällä hetkellä, on tämä maasidonnainen, ristiriitainen, joskus upea ja joskus synkkä kulkuneuvo – oma kehoni. Jos kurkkuani kuristaa, kun pohdin hopean ostamista, minun täytyy myöntää, että se mitä joku sanoo, mitä vaihtoehtoasiantuntijat/kommentaattorit väittävät, ei ole minua varten, ei juuri nyt.

Koska minusta tuntuu, että suurin osa päätöksistäni tehdään prosessissa, joka muistuttaa tikan heittämistä pyörivään tikkatauluun, varsinainen niksini on muistaa, että olen todellakin siinä, missä minun pitäisi olla, juuri nyt. Mihin tahansa tuo tikka osui tuossa liikkuvassa kohteessa, se osui kohdalleen.

Kehoni huokaisee ja rentoutuu, ja sanoo minulle: "Kyllä, niin on. Ja nyt kun olet selvittänyt sen, mennään hakemaan vähän lounasta."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AARREKÄTKÖ

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
18.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Orava on taas avokadopuussa. Se on ensimmäinen asia, joka on saanut minut hymyilemään koko aamun. Se tanssii oksalta toiselle, roikkuu mystisesti pää alaspäin ja liikkuu niin nopeasti, että se näyttää yliluonnolliselta.

Arvelen, että orava on iloinen auringossa. Arvelen, että olemme kaikki ilahtuneita kokiessamme ensimmäisen aurinkoisen lauantain, joka meillä on ollut viikkoihin, kenties kuukausiin.

Kenties tarvitsemme aurinkoisia päiviä ja ilakoivia oravia pitämään tasapainon – eikä yhtään haittaa, jos se keikahtaa ilon puolelle. Valitettavasti maailman synkkä vuoristorata on sellaista, että epäilyttää yhden Santa Barbaran aurinkoisen lauantain tepsiminen siihen.

*****

Muistutan itselleni, että minun täytyy työskennellä vain tämän aurinkoisen päivän kanssa. Tämän yhden päivän, tämän yhden hetken. Ja kuitenkin oleminen siinä, mitä tuo hetki tuo, ei koskaan näytä tyydyttävältä. Etsin aina jotain parempaa, asiaa jota haluan enemmän. Rauhallista, puhdasta ja järjestettyä ympäristöä. Energisen tervettä, liikkuvaa ja ketterää fyysistä kuorta.

Mikä ristiriita: puolet minusta sättii: "Pane se tapahtumaan, lakkaa laiskottelemasta ja tee se." Toinen puoli on kädet puuskassa ja silmäilee katkerana tuota työtä, ihmetellen epärealistisesti, miksi elämän täytyy olla niin käsittämättömän monimutkaista, vaikeaa ja vastahakoista.

Jos en uskoisi, että tasapainoisempi, helpompi ja henkisesti kehittyneempi olemistapa tällä planeetalla on aivan nurkan takana, olisin mahtavan motivoitunut nousemaan takapuoleltani ja hyppäämään tekemiseen. Mottoni olisi: sitä ei tapahdu, ellen pane sitä tapahtumaan, ja se vain pahenee, jos jatkan sen lykkäämistä, mitä "se" onkin – kodin työstämistä, terveyden työstämistä. Asioiden (ja ihmiskehon) luonne on huonontua, ellemme vastaa ajan aiheuttamaan tuhoon kaikilla työkaluillamme.

*****

Jotkut kommentaattorit spekuloivat, että meillä on odotettavissa hyvin kuoppaista menoa syksyyn saakka, syys- tai lokakuuhun. Kuusi pitkää kuukautta, ennen kuin positiivisuus alkaa voittaa. Pysyykö vuoristorata raiteillaan? Pyörivätkö rahoitusjärjestelmät haisevasta viemäristä alas suon pohjalla? Onko tuo taloudellinen Harmageddon ensimmäinen domino tässä pitkään odotetussa pahansuopien kontrollointijärjestelmien lopullisessa hajoamisessa maan päällä?

Tämä tuntuu tapaukselta, jossa puuhailu voi olla itse asiassa hyödyllinen selviytymistyökalu. Vaikkei minua huvita, nouseminen horroksesta ja yhden pienen asian tekeminen voi saada aikaan oman dominoilmiöni. Ei syöksymistä kohti tuhoa, vaan hohtavaa polkua, joka nousee lempeästi ylös.

Pystyykö jatkuvasti kyllästynyt itseni käsittelemään yhden pienen pyynnön? Tekemään yhden pienen asian. Vetämään yhden rikkaruohon kukkapenkistä. Kiillottamaan yhden pöydän.

Katson oravaa saadakseni inspiraation. Se ei ainoastaan ilakoinut auringossa. Se tonki ahkerasti puun alla, joko kätkien tai löytäen jonkin aarteen. Kitkeminen ja pölyjen pyyhkiminen muistuttaa vähän aarteen kaivamista. Kenties tuo aarre on tekemisen tunne, ja tyydytys edes yhden pikkuruisen asian aikaansaamisesta. Hyvin perus-, 3D- ja ihmisasia.

*****

Auringon pitäisi paistaa koko päivän – ei pilveäkään pimentämässä aamuhorisonttia. Kenties aikaansaannokseni voi olla tunnepuolella ja henkinen, tehtävälähtöisen sijasta. Voin olla pari minuuttia auringossa, ja tehdä maa-aurinkohengitysharjoitusta, jonka akupunktiolääkärini antoi minulle. Vahvistaa fysiologiaani, parantaa mielialaani. Antaa itselleni kunnia sydämestä ja sielusta huolehtimisesta.

Ja sitten kun sydän ja sielu tuntuu ravitulta, kenties syntyy halukkuutta laajentaa huolenpitoni kotiin ja terveyteen. Tämän auringonpaisteen myötä, sellaiset ihmeet tuntuvat mahdolliselta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOSMISEN KORTTIPAKAN KÄSITTELIJÄ

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yhden selostuksen mukaan kortit sisältävät kaiken universumin tiedon, muinaisten egyptiläisten keräämänä, jotka suostuivat välittämään tämän tiedon, peittäen taulut symboleilla ja näin salaten tuon oppijärjestelmän.

–Lawrence Raab, Eight Landscapes from the Tarot Deck (= kahdeksan maisemaa tarot-korteista)

Ilman sen suurempaa tietoista pohdintaa olen hiljattain päättänyt, etten luultavasti halua tehdä henkistä tutkimusta, ellei se ole hauskaa. Ei kuuliaista käsitteiden tai tekstien tutkiskelua, jotka minun "pitäisi" tietää. Näyttäkää minulle sen sijaan jotain värikästä, mikä ottaa mukaan intuition ja älyn ja samalla koukistaa kanavointilihasta. On kiehtovuutta ja mystisyyttä, uppoutumista luovuuteen.

Tämä kaipaus johti minut tarot-korttien eloisan ja tarinalähtöisen työkalun pariin. Pidän tarot-kortteja houkuttelevina osittain siksi, että toisin kuin esimerkiksi astrologiassa, ei piirretä karttoja, ei ole transiitteja ja vaikutuksia tai – totta puhuen – sen tai tuon astelukuja. Ei matematiikkaa, toisin sanoen.

Tutkittuani pari kirjaa, ymmärrykseni on, että perustasolla tarot ovat tarinankerrontaa ennustamisen avuksi, hyödyntäen omaa intuitiota ja vastaanottavuutta universumin viesteille, täydennettynä vakiintuneilla tulkinnoilla. Jokainen kortti on täpötäynnä kirkkaita kuvioita, yksityiskohtaisia symboleja ja suhteita kuvassa, joka näyttää selkeytyvän, mitä pidempään pohdiskelee kortin kokonaisuutta.

Haluni olla tekemisissä tarot-korttien kanssa on vähitellen lisääntynyt niiden kahden vuoden aikana, jolloin olen katsellut Tarot by Janine -videoita. Tunsin sukulaisuutta noihin korteihin, kuviin ja tarinoihin, ja niiden hienovarainen magnetismi veti minut lopulta metafyysiseen kirjakauppaan Santa Barbaran keskustassa tutkimaan fyysisesti näitä kirjoja ja pakkoja.

Ensimmäisen tason tarot-nettityöpajassaan, Beyond Mystic Academyssa, Janine toteaa, että tarot on vain työkalu ja universumi tekee loput. Universaali energia sekoittaa kortit ja/tai kanavoi korttien kautta, ja tulkitsijan täytyy luottaa, että oikea kortti kääntyy esiin.

"Ja se on iso hyppy. Tarvitset luottamushypyn vain tietää, ja luottaa työkaluihisi. Mutta nuo työkalut eivät ole oikeasti taikuutta. Taikuutta olette sinä ja universumi, kun työskentelette yhdessä ja kanavoitte vastauksen johonkin, tai saatte selkeyttä johonkin. Tarot on työkalu selkeyteen. Se on sujuva. Se on kieli, se puhuu kuin kieli." ­–Janine Morigeau

*****

Siis mitä minulle on seuraavaksi luvassa? Lue vähän, ja vietä jonkin aikaa Maljojen kuninkaan tai Miekkojen 10:n kanssa. Leiki jollain yksinkertaisella jaolla. Esitä yksi kysymys. Lisää tarot-muistilehtiöön suositeltu toiminta, jonka olisit tehnyt myös kehottamatta.

Se itse asiassa kiteyttää tunteeni tästä "kirkassulkaisesta" henkisestä työkalusta, jonka olen hyväksynyt. Egoistisesti minusta ehkä tuntuu, ettei minulle tarvitse kertoa paljon enempää siitä. Se tuntuu tutulta, kuin olisi avannut oven odottaen jotain vierasta, ja siinä seisoo kauan kadoksissa ollut pikkuserkkuni Omahasta, hymyillen hyväntahtoisesti.

Koska pystyn hahmottamaan kuin taiteilija ja kertomaan tarinoita kuin kirjoittaja, varmasti siitä seuraa, että voin kehittää taidon tanssia tarot-korttien kanssa.

*****

Olen jatkuvasti utelias ja yritän aina käsittää käsittämätöntä. Kuten kuka Jumala oikeasti on? Mikä on oikeasti vastuussa tästä universumista? Mikä arvaamattoman valtava luonnonvoima loi ja valvoo sitä kokonaisuutta, mitä koskaan on ollut, on ja tulee olemaan?

Jos elämää voi verrata äärettömään korttipakkaan, kuka on tuon kosmisen pakan käsittelijä?

Tämä kuulostaa erittäin hedelmälliseltä kysymyssarjalta asetettavaksi noiden maagisten korttien eteen. Kerro minulle tarina, Narri. Oletko todella niin paha, miltä näytät, Paholainen?

Arvaamaton, luova, merkityksen liikkuva maali. Jos näyttää siltä, että olen onnistunut paljastamaan totuuden tai pari sekoittaessani ja pohdiskellessani kiiltävää korttipakkaani, se on vain kuorrute tämän hauskuuskakun päällä.

Sen sijaan, että tämä vei vain ajatukset muualle surullisuudesta kaikkialla ympärillä, näen tämän yhdistymisenä itseen ja universumiin, ja tämä tarot-työkalu on merkityksellisintä hauskaa toimintaa, johon voin nyt osallistua.

Ja jos koskaan tapaan tuon kosmisen korttipakan käsittelijän, tanssin giguen sen kanssa ja nostan tuopin juhlistamaan sitä. Vähän kuin hobbitit syntymäpäivänjuhlissa, nauraen auringossa, iloa selvänä silauksena ilmassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ENKELIPAKKA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ennen kuin lähdet, ennustajaeukko muistuttaa sinulle, ettei tulevaisuus ole koskaan kirjoitettu kiveen.

–Erin Morgenstern

Olen viime aikoina oivaltanut sen todenperäisyyden, mitä tri Peebles on sanonut minulle useita kertoja. Tulemme tähän kouluun nimeltään Maaplaneetta täydentyneenä kaikella (mutta tietoisesti tietämättä), mitä olemme jo oppineet elämästä maan päällä, ja kaikella mistä olemme tietoinen elämien välissä. Tai niin hän ja muut ovat sanoneet, ja olen yleisesti samaa mieltä.

Niinpä tuntiessani vetoa johonkin uuteen, kuten tarot-kortit, on turhauttavaa, koska kortit eivät tunnu uusilta minulle. Tunnen tietäväni, miten niitä tulkitaan, miten kanavoidaan ja käytetään intuitiota näiden työkalujen kanssa. Ne ovat ystäviäni. Vaikka tiedostan sen oletetun verhon välttämättömyyden, joka on minun ja kaiken tietämäni välillä, tunnen silti itseni huijatuksi, kun en pysty sovittamaan tuota ymmärrystä paikoilleen.

Toisaalta on hauskaa opetella. Mitä tutkimista! Miten jännittävää astella tietäni, kortti kortilta, Tarot by Janinen kurssien läpi. Suuret salaisuudet, pienet salaisuudet, kuvakortit. Miksi ässät ovat tärkeitä? Miksi sillä on merkitystä, mitkä kortit ovat vierekkäin tulkinnassa, toisin sanoen miten kortti on "aspektoitunut"?

*****

Se on melkein, kuin olisi opettaja ja oppilas yhtä aikaa. Opettajaosa sanoo, että tätä lähdettä käytämme nyt. Näillä sanoilla, oivalluksilla ja löydöillä lisäät sitä, minkä jo tiedät. Kyllä, toit tämän tiedon mukanasi, muttet tuntenut juuri tätä opettajaa. Et ole koskaan kuullut juuri noita sanoja tästä aiheesta.

Et ole koskaan asunut tässä kehossa, tässä hyväksytyn aikajanan vuodessa 2023. Aivosi ovat erilaiset tällä kertaa. DNA:si ei ole sama, kuin se oli kerran. Mielesi on omaksunut kaiken, mitä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä tässä elämässä. Kaikki mitä olet lisännyt Itseesi, informoi sitä oppimista, mitä teet juuri nyt.

Tyypillinen reaktioni "minun pitäisi tietää jo tämä, miksi minun täytyy käydä tämä taas läpi" voi saada minut hylkäämään uudet projektit, ennen kuin edes aloitan. Mutta tunnen niin voimakasta sukulaisuutta näiden korttien enkeleihin, että pystyn neuvottelemaan tuon kärsimättömän itsen kanssa, jotta se suostuu odottamaan. Tässä prosessissa on jokin palkkio, aarre kaivettavana, ja tiedän, että se on tämän kertaamisen arvoinen.

*****

"Tärkeiden" asioiden laajemmassa skaalassa – itsen ja perheen terveys tai sairaus, ulkoisen maailman kiihtyvä hajoaminen – tarot-korteilla ei ole vähääkään merkitystä. Nämä pahvinpalat kirkkaine kuvineen ja uskomattomine tarinoineen ovat merkityksettömiä.

Se on looginen näkemys. Sisäinen lapsi, sydän, hymyilee aina, kun pohdiskelemme tarot-seikkailuamme.

Sen sijaan, että soitan viulua, kun Rooma palaa tai Titanic uppoaa, sekoitan kauniita, kirkkaanvärisiä kortteja ja levitän ne silkkikankaalle, kuin jalokivikourallisen keskiyöllä. Maailma ympärilläni saattaa pyöriä tapahtumien tornadossa, ennen kuin se on taas asettunut hujan hajan uuteen kuvioon, mutta minä istun tässä ja meditoin näitä värikkäitä kuvioita ja viestejä.

Vuoden päästä elämä maan päällä voi olla niin erilaista, ettei sellaista hetkeä voisi koskaan olla. Nämä kortit, ja monet muut ennustemenetelmät ja -työkalut, voisivat tuntua yhtä alkeellisilta ja karkeatekoisilta, kuin tulukset tulenteossa.

Niinpä teen tätä nyt, kun voin havaita merkityksen ja saada nautintoa tästä oppimisprosessista, ja näiden kauan sitten kadonneiden ystävien, näiden värikkäiden ja suulaiden korttienkelien jälleentapaamisesta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AJAN LOPPUMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mitä maailma on ilman aikaa? Mitä elämä on ilman aikataulua?

Kuvittele, ettei koskaan enää katso kelloa, mieti, ehtiikö tapaamiseen ajoissa, tai näe, että kello on 12 tai 18 ja on lounaan tai päivällisen aika ...

Millaista elämä olisi ilman ihmisen aikakäsitystä, kumartamatta sitä jokaisen liikkeemme tunnustamattomana valvojana?

*****

Olen melko varma, että on kulttuureja ja yhteiskuntia, kaukaisia ja suurelta osin häiritsemättömiä, jotka ovat jo siinä, ajattomuuden kehdossa, päivänvalo ja pimeys ja vuodenajat kumppaneinaan ja kavereinaan olemassaolonsa sulavassa organisoinnissa. Aika ei sanale heille. Kenties he nousevat auringon kanssa aamulla. Kun nälkä iskee, he syövät. Ei ole mitään kalenteria, kelloa, ajanvarausta.

Sellainen olemassaolo, sellainen kulttuuri, tuomittaisiin luultavasti toimimattomaksi länsimaisesta näkökulmasta. Ja kuitenkin mietin, onko jokin versio tuosta ajattomuudesta lähitulevaisuuttamme?

*****

Edes käsite "lähitulevaisuus" ei olisi sama tuossa tulevassa ajassa. On sanottu, että kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Menneisyys ja tulevaisuus ovat rinnakkain nykyhetken kanssa.

Ainoa tapa jolla voin hämärästi ymmärtää tämän käsityksen, on analogia kirjasta. Pidän kirjaa kädessäni. Avaan sen sattumanvaraisesti. Tuo sivu on nykyhetki. Sivut ennen sitä ovat menneisyys, ja sivut sen jälkeen ovat tulevaisuus. Mutta ne ovat kaikki painettu yhteen, kylkikylkeen, tuon kirjan kansien väliin.

Kenties sitten kun tuntemamme aika häviää, laajentunut näkökykymme näkee samanaikaisesti jokaisen sanan tuossa kirjassa – kerralla jokaisen hetken ja kaikki ajat, joita on. Emmekä luhistu tuosta ylikuormasta.

*****

Toinen vertaus joka auttaa minua visualisoimaan tämän, on venyttää mielikuvitukseni lapsuuteen. Aavemaiset muistot pahvilaatikkokelkkojen tekemisestä ja laskettelusta alas kullankeltaisia ruohikkomäkiä, kesäaikaan Lafayettessa – kutsuttuna vain jälleen aikarajoituksiin, kun lehmänkello soi kaukana ja tiesimme, että päivällinen oli kohta valmis.

Mietin, sallitaanko länsimaisten kulttuurien lapsille nykyään sellainen ylellisyys, sellainen vapaus. Epäilen, että sellainen ylellisyys ja vapaus ovat hävinneet vuosikymmeniä sitten. Ja on sääli, etteivät edes hyvin nuoret voi ehkä paeta aikakahleita.

Mutta pian, pian ... Pian tiedämme ja pystymme hyväksymään, että aika on fiktio. Sellaisista ilmiselvistä todisteista huolimatta, kuin rappeutuminen, hajoaminen, kuolema, aika ei ole syy tai syyllinen. Minusta tuntuu, että ajasta on tehty syntipukki peittämään ne totuudet, joita ihmiskuntaa on estetty tietämästä. Olemuksemme loputtomuus. Ikuisuus jonka täyttää sieluitsemme.

Se tosiasia, että tuo nuori tyttö joka liukuu iloisesti kullankeltaisia mäkiä alas, on yhtä aikaa sen reilu 60-vuotiaan olennon kanssa, joka kirjoittaa näitä sanoja, ja tulevan olennon kanssa, välkkyy kristallivaloja ja kantavia siipiä, yhtä läpinäkyviä kuin enkelipöly.

Me olemme kaikki "minä", enkä malta odottaa näiden osien ja sirpaleiden sovittamista ja sen valtavuuden sisältämistä, mitä olen – mitä me kaikki olemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

NIITYN TAKAREUNA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vannon, että päivinä jotka ovat vielä jäljellä

Kuljemme kultaniityillä

–Sting, Fields of Gold

Aina kun odotamme vieraita, alan kanavoida preerian esiäitinaisiamme. Aika ripustaa punotut matot juuttipyykkinarulle ja hakata niitä mattopiiskalla. Kerätä luonnonkukkia niityn takareunasta, ja järjestää ne kauniisti lasiseen säilyketölkkiin, mehiläisvahalla kiillotetun pöydän päälle. Kun hevoskärryt kolistelevat kovaksi tallattua soratietä pitkin, syleilemme niitä, joita emme ole nähneet vuosiin. Tervetuloa, tervetuloa.

Ei ole mattoja hakattavana, ja meillä on kiva Waterford-maljakko kukille. Jollain tavoin tuon kaukaisen naisen elämä oli yksinkertaisempaa kuin minun. Paikan kohentaminen rakasta vierailijaa varten lisäsi vain tehtävän tai pari niihin toimiin, joita vaadittiin pientilan perheenemänniltä. Tuo sitkeä preerianainen oli tottunut tekemään kovasti työtä, auringonnoususta auringonlaskuun, ja harvinainen vieras kaupungin ulkopuolelta olisi luultavasti vain sulostuttanut tuota työtaakkaa.

*****

Minulla oli todella aikomus kohennella vähän asioita, ennen kuin vieraamme saapuu muutaman päivän päästä. Tein luettelon ja lisäsin tunnollisesti asioita, kunnes se kasvoi huolestuttavan pitkäksi. Mutta vain päivää myöhemmin vertasin noita tehtäviä siihen, mitä oikeasti halusin tehdä, ja oivalsin, etteivät ne sovi yhteen.

Pelkäänkö vierailijamme paheksuntaa, jos paikka ei ole tomutettu, imuroitu ja kiillotettu? Jos polulla on rikkaruohoja ja valkokalloissa on kuivuneita kukkia?

Minulla täytyy olla huono näkemys tuosta pitkäaikaisesta ystävästä, jos kuvittelen, että hän kurtistaisi kulmiaan rikkaruohoille ja kuolleille kukille, ja paheksuisi likaisia ikkunoita. Varmasti se on oma projektioni, kuten psykologit saattaisivat sanoa, ei hänen todellisuutensa.

*****

Halu olla tekemättä tuota listaa aiheuttaisi normaalisti huonon tunteen. Voi hyvänen aika, se ei näytä hyvältä. Varmasti on epäkunnioittavaa tätä ystävää kohtaan olla näyttämättä valoisinta ilmettä, kun toivottaa tervetulleeksi.

Mutta ... sydämeni ytimessä tiedän, ettei niin ole. Tarve tehdä asiat mahdollisimman täydellisesti huokuu jostain omasta haavoittuneesta taskusta. Se on tuomitsemisen ja paheksunnan väistämistä. Ei ystävän ilmaiseman. Hän ei tuomitsisi minua enempää, kuin minä häntä, jos vierailisin hänen piristävästi kaoottisessa kodissaan itärannikolla.

Voisiko olla ... voisiko mahdollisesti olla niin, että olen kiivennyt askelman itsehyväksynnän tikapuilla? Olen luopunut nyt täysin tuosta luettelosta. Aion tehdä vain ne asiat, jotka todella haluan. Asiat jotka tekisin joka tapauksessa, oli vieras tulossa tai ei.

Jos haluan kohentaa asioita tai poimia kukkia upeaan Waterford-maljakkoon, se tapahtuu hiljaisen tyytyväisestä paikasta, koska se tekee minut onnelliseksi. Ei haavoittuneesta tarpeesta saada hyväksyntää.

*****

Spontaani syvä hengenveto täyttää keuhkoni puhtaalla ilmalla. Tämä on hyväksymistä. Se on rauhallista. Se on levollista. Siinä ei ole mitään hätääntynyttä tai huolestunutta.

Ilo lähestyy varovaisesti. On hauskaa tämän ystävän kanssa ihailla runsaita valkokalloja, myös niitä joiden reunat tulevat ruskeiksi. Käymme puolivalmiilla polulla talon vieressä, ja nauramme sen absurdiutta, että kotivarastosta loppuvat astinkivet kesken projektin.

Ilon kukoistamiselle ei ole tilaa, silloin kun olen huolissani asioista, joilla ei ehdottomasti ole merkitystä. Kun olen sotkeentuneena askareisiin, jotka eivät ole kenkään muun tehtävälistalla kuin minun ja joita lähestyn tuiman päättäväisesti.

Uskon, että tuollaisista ongelmista tulee menneisyyttä, ja viidennen ulottuvuuden riemussa meidän ja ympäristömme välille saattaa muodostua symbioosi – kummankin tukiessa toistaan, kummankaan jäämättä vangiksi huolenpitäjärooliin. Siihen saakka suhteemme ympäristöön voi edelleen heijastaa heikkouksiamme ja tarjota sieluviisautta, jos olemme avoin tuollaisille arkisille oppitunneille.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

LIIKKUVA HORISONTTI

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
29.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On outoa olla ostamatta sokeria. Älä ymmärrä väärin – syön sitä edelleen. Mutta se alkoi menettää hohtonsa, himottavan imunsa, pari vuotta sitten, ja sellaisia herkkuja ei näinä päivinä näy juurikaan horisontissani.

Vaikuttaa siltä, että olen aina ollut riippuvainen makeasta. Kasvaessani keskiluokkaisessa amerikkalaisperheessä, söin tylsiä vihreitä herneitä, perunamuusia ja lihamureketta, mutta silmäni harhautuivat aina alumiiniseen kakkukupuun, jonka alla vastaleivottu suklaakakku vaani.

Ja miksi ei? Tuo kakku oli uskomattoman maukasta. Äitini oli erinomainen leipoja, opittuaan sen lapsena maatilalla Nebraskassa, jossa tehtiin kakkuja ja pikkuleipiä perheelle ja maatyöläisten päiväaterialle.

Elämä on lyhyt. Syö jälkiruoka ensin. Tuo aforismi on ollut mottoni, koko reilut 60 vuottani. Mutta ikään kuin taikurin hidastettuna silmänkääntötemppuna, pakollisuus muuttui helläksi välinpitämättömyydeksi sellaista hemmottelua kohtaan.

En tunne olevani riippuvainen mistään. Siinä on Linnunradan kokoinen tyhjä tila, missä olemuksessani asui ennen sokerintarve. Mitä minun pitäisi tehdä nyt?

*****

Kiehtovinta tässä muutoksessa on, että se tuli kuin hidas aalto, joka hiipi sisään ja nakersi rantaa sokeritalon edestä. Ennen kuin tiesinkään, laaja luopuminen supermakeista ruuista muiden makujen hyväksi, oli syönyt sokeriotteen perustaa, ohentanut sitä ja huuhtonut sen pois puhdistavassa laskuvedessä.

Tulin ensimmäisen kerran tietoiseksi, mitä tapahtui, kun Tri Peebles huomautti tulkinnassa viime syksynä: "Olemme hyvin ylpeitä työstäsi sokerin kanssa." Hämmentyneenä vastasin: "Mistä työstä?" Henki huomaa joka muutoksen ja ilahtuneena onnittelee meitä sillionkin, kun olemme sokea omille kehitysaskelillemme.

*****

Viimeisen puoli vuotta olen ollut tietoinen tästä, hämmästellen, että muutos jonka olen toivonut tekeväni siitä lähtien, kun luin William Duftyn Sugar Bluesin (= sokeriblues/alakulo) 1970-luvulla, tapahtuu lopultakin. En pahoitellen kiellä itseltäni palaa suklaata tai kahvilan leivonnaista, jos todella haluan sitä, vaan pointti on, että haluan sellaisia asioita paljon harvemmin kuin ennen. Tämä valtava lahja annettiin niin salavihkaa, etten melkein nähnyt sitä.

Mietin, johtuiko tämä lähes automaattinen prosessi planeetan nousevista värähtelyistä tai siirtymisestä kristallirakennetta kohti omassa itsessäni? Mietin, kurkkiiko muita yllätyslahjoja verhon reunasta ja odottaa pääsyään näyttämölle oikeaan aikaan?

Kenties hivuttaudun näyttämön reunalle, nykäisen verhon sivuun ja tähyilen, mitä odottaa kulisseissa. Onko se täysin kivuton ja erinomaisen hyvä terveys? Huomattava tunnetasapaino, hyväksyen ylä- ja alamäet, pitämättä kiinni kummastakaan ja sallien kummankin?

Taidan jättää verhon paikoilleen tällä erää ja sallin odottavien muutosten tapahtua omana aikanaan, omalla tavallaan. Voin hämmästellä niitä jälkeenpäin, tai kenties huomata sen jo muutosten tapahtuessa, tuntien sitä varmuutta ja "oikeutta", kun Henki on ohjaksissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.