AINOA SUUNNITELMA JOLLA ON MERKITYSTÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
19.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Standardeistani on tullut hyvin matalia. Minulla oli "hyvä päivä" eilen, koska minuun ei sattunut paljon kävellessäni, hitaasti ja varovasti, kun tein päivittäisiä asioitani.
Kokemus helpotuksesta ja onnellisuudesta, koska "ei sattunut paljon", tuntuu vastaavalta, kuin nälkiintynyt joka on hurmoksessa saadessaan tähteitä, kun ihmiset mässäilevät ensiluokkaisella grillikyljellä pitopöydässä.
Tässä pitkässä saagassa lonkka- ja jalkakipukokemuksia (https://goldenageofgaia.com/2021/02/22/walking-pain/), olen vähitellen joutunut kestämään, että ydintunne "itsestäni" murenee.
Henkisestä näkökulmasta olen tietoinen, ettei minun pitäisi hahmottaa itseäni kehona tai tunteina tai mielen prosesseina. Olen sielu/henki, Jumalan sirpale, joka kokee inkarnoitunutta ihmiselämää. Henki jolla on keho – ei keho, jolla on henki.
Kun olen täysin hiljaa ja teen Reikiä tai osallistun muihin mietiskeleviin olemistiloihin, se sallii minun olla eheydentunteessa itsestäni.
Heti kun nousen seisomaan, tuo illuusio eheydestä katoaa ja minut kiskaistaan takaisin kipuun, pois Hengen kanssa yhdistymisen rauhasta.
Joka kerta kun tämä tapahtuu, tunnen jakautuvani ainakin kahteen osaan. Osa joka uskoo fyysisyyden ja kolmannen ulottuvan olevan jonkinlainen illuusio, ja osaan joka voi vain huomata fyysisen elämän olevan tuskallista tavalla, jota en pysty karkottamaan sanomalla muutaman affirmaation.
Tämä saa minut miettimään: miten tämä voisi mitenkään olla elämäni suunnitelma? Siksakkia niiden niukkojen hetkien, jolloin ollaan Hengen loputtomuudessa, ja sen loppuajan välillä, jolloin ollaan suljettuna tuskalliseen fyysiseen todellisuuteen?
En oikeasti pysty uskomaan, että tämä oli osa elämänsuunnitelmaani, ennen kuin tulin. Jos oli, haluaisin erittäin kovasti matkustaa ajassa ja tehdä muutaman korjauksen.
*****
Törmäsin hiljattain erään kommentaattorin vilpittömään valitukseen, jossa hahmoteltiin kaikki ne tavat, joilla hänen mielestään ihmiskunnan "suunnitelma" ei toimi kovin hyvin.
Ihmisiä vammautuu ja kuolee rokotteista. Vapauksia häviää. Monet, kuten tämä kommentaattori, uskovat, että Allianssi kontrolloi kulissien takana ja kaikki kaaos, kuolema ja tuska jota ihmisille kaadetaan, tulee näin ollen tosiasiassa "hyviltä tyypeiltä".
Se saa kuulostamaan, että ihmiskunnan pelastamissuunnitelma sisältää valtavan ihmismäärän tappamisen ja vahingoittamisen. Toisin sanoen, aivan kuten "pimeä suunnitelma".
Sitten on ns. "Äidin suunnitelma", kuten jotkut sitä kutsuvat. Henkinen puoli: ylösnousemus ja siirtyminen uuteen Maahan ja viidenteen ulottuvuuteen jne.
Mutta palaan jatkuvasti takaisin yhteen teemaan, jonka olen nähnyt monta kertaa. Sen voi summata näin: olet täällä tullaksesi omaksi itseksesi. Hyväksyäksesi ja tunnustaaksesi sen, kuka todellisuudessa olet.
Se saa kuulostamaan, että ainoa suunnitelma on tulla omaksi itseksemme.
*****
Vaikeus joka minulla on "itsenäni olemisessa", on, että kohtaan jatkuvasti loputtoman paraatin tuputettuja tekijöitä, jotka eivät liity mitenkään rauhaan ja iloon – tiloihin jotka liitän lähimmin "todelliseen itseeni".
On niitä, jotka lempeästi toruisivat minua, että olen aina itseni ja ainoastaan havaintoni on virheellinen. Mitä tahansa koen – riippumatta siitä, miten paljon uskon sen työntävän minua poispäin Hengestäni – sen on "tarkoitettu" olevan ja siksi se on Itseni.
Minun vastuuni on hyväksyä kaikki juuri sellaisena, kuin se on, hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen tietyllä hetkellä. Saan bonuspisteitä, jos pystyn tekemään sen hymyillen.
Närkästyneempinä hetkinä reaktioni on: en ole mikään pyhimys. Älkää pyytäkö minua olemaan sellainen.
Tyynempinä hetkinä näen viisauden hyväksymisessä kamppailun sijasta. Jotain vastaan taisteleminen antaa sille vain energiaa ja tuo sitä enemmän elämään – vääjäämätön vetovoimanlaki.
*****
Naiivi optimismi on myös osa Itseäni. Tässä optimistisessa moodissa voin uskoa, että herään huomenaamulla kivuttomana.
Olen vakuuttunut, että Allianssi ei ole organisoinut suunnitelmaa, joka jatkuvasti vahingoittaa ihmiskuntaa, pelkkänä tarkoituksena "herättää ihmiset".
Mutta ennen kaikkea voin uskoa, että ainoa oikea suunnitelma on tosiaankin tulla todelliseksi itsekseni. Hyväksyä ja tunnustaa se itse, joka on olemassa tietyllä hetkellä.
Ja uskoa, että henkilökohtaisesta näkökulmasta – joka on kaikki, mihin pystyn todella samaistumaan – tämä on itse asiassa ainoa suunnitelma, jolla on merkitystä.
Vedän henkeä ja suljen silmäni. Täydellisessä hiljaisuudessa minulla on täydellinen rauha ja olen todellinen ja täydellinen itseni.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
19.8.2021 AINOA SUUNNITELMA JOLLA ON MERKITYSTÄ
Kirjoittaja hammer » 22.08.2021 22:32
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
20.8.2021 MUODONMUUTOKSIA
Kirjoittaja hammer » 25.08.2021 19:46
MUODONMUUTOKSIA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Trubaduuri on palannut Trader Joe'sin eteen!
Harmaaponihäntäinen mies istui kokoontaitettavalla tuolilla kitaransa kanssa, kun tulin ulos ostosten jälkeen. Sydämeni oli niin täynnä iloa, että se alkoi vuotaa yli kyynelinä.
"Olet takaisin!" huudahdin työntäen kärryjäni häntä kohti ja hymyillen leveästi.
"Hei, hei! Mukava nähdä sinua …"
Pidän häntä Jessenä, vaikkei se ole hänen oikea nimensä. Tiedän kyllä hänen nimensä, ja hän tietää omani. Hän oli tavallisesti siinä, kun kävin ostoksilla – kitarakotelo auki ja muutama lantti ja seteli sisällä. Hän on varmaan reilu 60-vuotias, niin kuin minäkin. Mahdollisesti koditon. Mahdollisesti asuu autossaan. En tiedä.
Tiedän vain, että hänellä on hyvin suloinen ääni ja hyvin suurta rakkautta säteilee hänen sinisistä silmistään. On melkein sietämättömän liikuttavaa olla hänen lähellään.
En ole nähnyt häntä covidin alkamisen jälkeen. Kahdeksantoista kuukautta, ja jatkuu edelleen.
Jesse on takaisin. Tämä on enne jostain (muodon)muutoksesta, tai niin uskon. Odottamisen jokin elementti on ohi.
*****
Kaupassa harkitsin ostaa vielä lisää purkkiruokaa varastoon. Mutten saanut kehitettyä riittävästi pelkoa tehdäkseni sen. Ja sitä paitsi, meillä on jo sitä melko paljon.
Jos rokottamattomana epähenkilönä minulta evätään tulevaisuudessa kauppaan meneminen, pärjään jonkin aikaa sillä, mitä kaapeissa on. Lisäksi appelsiineja ja avokadoja omista puistamme. Ja olen varma, että joku rokotetuista ystävistämme kävisi ostoksilla puolestamme.
Tuo on yksi kummallisimmista kappaleista, jonka voi kuvitella – kuitenkin se on aivan totta.
Päätin pidättäytyä lääketieteen kokeellisesta menettelytavasta ("rokotus"), ja tämä voisi lopulta jäävätä minulta ostoksilla käymisen kaupassa.
On jo maita tai osavaltioita USA:ssa, joissa näin on. Uskoakseni Ranska on yksi. Ja luulen, että New York vaatii rokotuspassin tiettyihin tapahtumiin. Myös Kanada vaikuttaa olevan tämän käsittämättömän partaalla.
Tasapainotan minua kohti hiipivän pelon Jessen puhtaalla äänenvärinällä ja lempeiden sävelten näppäilyllä kitarasta.
Tunnen vetoa kitaraan ja hänen ääneensä, joka laulaa rakkaudesta, hiipivän pelkopedon sijasta.
*****
On Bruce Springsteenin laulu, jonka sanat kuuluvat jotenkin näin: tattooded on one hand was love, on the other hand, fear (= toiseen käteen oli tatuoitu rakkaus ja toiseen pelko). En ole kuunnellut tuota laulua vuosikymmeniin, mutta tuo lause on aina pysynyt mielessäni.
Tuntuu siltä, että meitä kaikkia kannetaan tällä suurella vuorovedellä – (muodon)muutokset (suom. huom. sanamukaisesti "merimuutokset") valtaavat maailman, ja ratsastamme aallonharjalla.
Ainoa vapaus joka meillä todella näyttää olevan, on vapaus valita sisäinen kokemuksemme näistä ulkoisista tapahtumista. Kamppailemmeko aaltojen läpi, pyristellen raivokkaasti ja peläten hukkuvamme.
Vai liu'ummeko näkymättömällä surffilaudalla, navigoiden huippuja ja laaksoja ja nauraen, kun kylmä sädehtivä vesi pärskähtää kasvoillemme?
*****
Jesse on palannut. Pudotan rahaa kitarakoteloon, koska tiedän, että minulla on enemmän sitä kuin hänellä.
Hän kertoo minulle, missä hän on ollut, ja vaihdamme vähän kuulumisia perheidemme asioista.
Kun olen valmis lähtemään, katson häntä pitkän hetken ja sitten kallistun häntä vasten. Hän pitää kitaraansa sivussa ja nousee seisomaan. Ja halaamme.
En ole koskaan ennen ajatellut halaavani häntä. Hänen paitansa on karheaa villa ja tuoksuu miedosti savukkeilta. Hänen hartiansa ovat rotevat. Kun vetäydymme erilleen, nostamme kumpikin kulmakarvojamme, ikään kuin sanoaksemme, että jos sinulla on covid tai minulla on covid, olkoon sitten.
Halaus oli sen arvoinen.
*****
Maailmassa tuntuu toimivan voimia, joilla on yksi vaihde ja yksi ase, joita ne käyttävät herpaantumatta. Vaihde on kalibroitu tuhoamiseen. Ase on pelko.
Musiikkia ei voi tuhota. Pelko ei voi estää minua halaamasta toista ihmistä.
Parhaani mukaan ilmennän ja heijastan tätä tietoa ja tätä olotilaa. Jos se ei pysty tunkeutumaan niiden keinotekoisen panssarin läpi, jotka tuhoaisivat meidät, ainakin heijastukseni ponnahtavat heistä vain pois ja virtavat lämpimästi niihin, jotka ovat vastaanottavaisia rakkaudelle, valolle ja ilolle.
Ja musiikille. Rakkauden, valon ja ilon lähettiläälle ja kantajalle.
Ajan kotiin lauleskellen Neil Youngin kappaletta tähtialuksista, joita tulee, ja maailman lopullisesta mullistumisesta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Trubaduuri on palannut Trader Joe'sin eteen!
Harmaaponihäntäinen mies istui kokoontaitettavalla tuolilla kitaransa kanssa, kun tulin ulos ostosten jälkeen. Sydämeni oli niin täynnä iloa, että se alkoi vuotaa yli kyynelinä.
"Olet takaisin!" huudahdin työntäen kärryjäni häntä kohti ja hymyillen leveästi.
"Hei, hei! Mukava nähdä sinua …"
Pidän häntä Jessenä, vaikkei se ole hänen oikea nimensä. Tiedän kyllä hänen nimensä, ja hän tietää omani. Hän oli tavallisesti siinä, kun kävin ostoksilla – kitarakotelo auki ja muutama lantti ja seteli sisällä. Hän on varmaan reilu 60-vuotias, niin kuin minäkin. Mahdollisesti koditon. Mahdollisesti asuu autossaan. En tiedä.
Tiedän vain, että hänellä on hyvin suloinen ääni ja hyvin suurta rakkautta säteilee hänen sinisistä silmistään. On melkein sietämättömän liikuttavaa olla hänen lähellään.
En ole nähnyt häntä covidin alkamisen jälkeen. Kahdeksantoista kuukautta, ja jatkuu edelleen.
Jesse on takaisin. Tämä on enne jostain (muodon)muutoksesta, tai niin uskon. Odottamisen jokin elementti on ohi.
*****
Kaupassa harkitsin ostaa vielä lisää purkkiruokaa varastoon. Mutten saanut kehitettyä riittävästi pelkoa tehdäkseni sen. Ja sitä paitsi, meillä on jo sitä melko paljon.
Jos rokottamattomana epähenkilönä minulta evätään tulevaisuudessa kauppaan meneminen, pärjään jonkin aikaa sillä, mitä kaapeissa on. Lisäksi appelsiineja ja avokadoja omista puistamme. Ja olen varma, että joku rokotetuista ystävistämme kävisi ostoksilla puolestamme.
Tuo on yksi kummallisimmista kappaleista, jonka voi kuvitella – kuitenkin se on aivan totta.
Päätin pidättäytyä lääketieteen kokeellisesta menettelytavasta ("rokotus"), ja tämä voisi lopulta jäävätä minulta ostoksilla käymisen kaupassa.
On jo maita tai osavaltioita USA:ssa, joissa näin on. Uskoakseni Ranska on yksi. Ja luulen, että New York vaatii rokotuspassin tiettyihin tapahtumiin. Myös Kanada vaikuttaa olevan tämän käsittämättömän partaalla.
Tasapainotan minua kohti hiipivän pelon Jessen puhtaalla äänenvärinällä ja lempeiden sävelten näppäilyllä kitarasta.
Tunnen vetoa kitaraan ja hänen ääneensä, joka laulaa rakkaudesta, hiipivän pelkopedon sijasta.
*****
On Bruce Springsteenin laulu, jonka sanat kuuluvat jotenkin näin: tattooded on one hand was love, on the other hand, fear (= toiseen käteen oli tatuoitu rakkaus ja toiseen pelko). En ole kuunnellut tuota laulua vuosikymmeniin, mutta tuo lause on aina pysynyt mielessäni.
Tuntuu siltä, että meitä kaikkia kannetaan tällä suurella vuorovedellä – (muodon)muutokset (suom. huom. sanamukaisesti "merimuutokset") valtaavat maailman, ja ratsastamme aallonharjalla.
Ainoa vapaus joka meillä todella näyttää olevan, on vapaus valita sisäinen kokemuksemme näistä ulkoisista tapahtumista. Kamppailemmeko aaltojen läpi, pyristellen raivokkaasti ja peläten hukkuvamme.
Vai liu'ummeko näkymättömällä surffilaudalla, navigoiden huippuja ja laaksoja ja nauraen, kun kylmä sädehtivä vesi pärskähtää kasvoillemme?
*****
Jesse on palannut. Pudotan rahaa kitarakoteloon, koska tiedän, että minulla on enemmän sitä kuin hänellä.
Hän kertoo minulle, missä hän on ollut, ja vaihdamme vähän kuulumisia perheidemme asioista.
Kun olen valmis lähtemään, katson häntä pitkän hetken ja sitten kallistun häntä vasten. Hän pitää kitaraansa sivussa ja nousee seisomaan. Ja halaamme.
En ole koskaan ennen ajatellut halaavani häntä. Hänen paitansa on karheaa villa ja tuoksuu miedosti savukkeilta. Hänen hartiansa ovat rotevat. Kun vetäydymme erilleen, nostamme kumpikin kulmakarvojamme, ikään kuin sanoaksemme, että jos sinulla on covid tai minulla on covid, olkoon sitten.
Halaus oli sen arvoinen.
*****
Maailmassa tuntuu toimivan voimia, joilla on yksi vaihde ja yksi ase, joita ne käyttävät herpaantumatta. Vaihde on kalibroitu tuhoamiseen. Ase on pelko.
Musiikkia ei voi tuhota. Pelko ei voi estää minua halaamasta toista ihmistä.
Parhaani mukaan ilmennän ja heijastan tätä tietoa ja tätä olotilaa. Jos se ei pysty tunkeutumaan niiden keinotekoisen panssarin läpi, jotka tuhoaisivat meidät, ainakin heijastukseni ponnahtavat heistä vain pois ja virtavat lämpimästi niihin, jotka ovat vastaanottavaisia rakkaudelle, valolle ja ilolle.
Ja musiikille. Rakkauden, valon ja ilon lähettiläälle ja kantajalle.
Ajan kotiin lauleskellen Neil Youngin kappaletta tähtialuksista, joita tulee, ja maailman lopullisesta mullistumisesta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
24.8.2021 MENETTÄMISEN TAITO
Kirjoittaja hammer » 28.08.2021 06:56
MENETTÄMISEN TAITO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Menettämisen taitoa ei ole vaikea osata;
niin monet asiat näyttävät olevan täynnä tarkoitusta tulla menetetyksi,
että niiden menettäminen ei ole katastrofi.
–Elizabeth Bishop, One Art
Olen varmaan jollain antautumistasolla, vaikken juurikaan pidä tuosta sanasta.
Sitten toisaalta, se on sopiva, koska se heijastaa kokemusta rentoutumisesta, joka kumpuaa kamppailun lopettamisesta.
Vaikka osa minua haluaa hypätä mukaan "täytäntöönpanokiistaan" ja lisätä oikeamieliset ja jyrkät mielipiteeni, viisaampi itse laittaa eetterikäden noiden rämpyttävien (soittimen) kielien päälle ja hiljentää ne. "Ei ole sinua varten", se tuntuu sanovan. "Sinulla ei ole tässä oma lehmä ojassa."
Ja sama pätee pulisevaan hirviöön, joka on ilmaantunut siinä valepuvussa, että FDA (elintarvike- ja lääkevirasto) on hyväksynyt yhden myrkyllisistä rokotteista. Lisää huonoja uutisia kynnykselle, sarjakuvamaisen jättimäisellä kirjasinlajilla.
Vaikka koin lyhyesti levottomuutta, sitä seurasi melkein välittömästi olankohautus ja viisaamman itsen kohtelias tiedustelu: "Vaikuttaako tämä sinuun juuri tällä hetkellä? Onko todennäköistä, että se vaikuttaa sinuun?"
Ei ja ei.
Jos pidättäydyn uimasta huonojen uutisten, kiistojen ja hämmennyksen sameissa lammikoissa, jotka näyttävät leviävän suureen osaan todellisuudesta, mihin se jättää minut?
Korkeaan ja kuivaan paikkaan oman luomakuntani miellyttävällä hiekkarannalla, jolla vaaleanhopeinen aurinko välkehtii säihkyvästä merenpinnasta ja delfiiniparvi tulee taivaansinisten aaltojen läpi.
*****
Annan vähän kunniaa muurahaishyökkäykselle (https://goldenageofgaia.com/2021/08/17/ ... ling-blow/) tästä yllättävästä antautumisenergiasta.
Välttämätön kumartuminen poistamaan muurahaiskasoja talon kummallisista nurkista sai minut huomaamaan jotain, mitä olen vältellyt.
Sotku ja pinttynyt lika.
Voi, ei mitään kamalaa. Tämä ei ole hamstraajan koti tai edes harrastelijan. Mutta tavaraa kertyy. Kun moneen vuoteen ei ole pystynyt liikkumaan helposti ja kivuttomasti, se on tehnyt minusta vastahakoisen tekemään mitään muuta, kuin ehdottoman minimin.
Mutta muurahaishyökkäyksen hoitaminen sai minut pohtimaan sotkua, katsomatta sitä jatkuvan haluttomuususvan läpi. Ja tekemään pieniä toimia ja pieniä muutoksia kiireettömästi. Siivoamaan vähän täältä, raivaamaan vähän tuolta.
Siivoaminen ja raivaaminen eivät ole mukaansatempaavia itsessään. Se kuitenkin on kiehtovaa, miten erilaiselta minusta tuntuu tämän järjestämiskierroksen myötä. Ja kun tuntuu erilaiselta, käyttäydyn erilailla.
En tee luetteloita, jotka sättivät minua vaatimuksilla ja aikatauluilla.
En käske itseäni, että minun täytyy saada koko huone käsiteltyä, vaikka minulla on energiaa tai kiinnostusta hoitaa vain yksi sen nurkka.
Toisin sanoen, mieleni ei pyöritä tätä show'ta. En oikeastaan edes tunne sen valittavan takapenkiltä.
Miten vapauttavaa tämä onkaan.
Navigoin sulavasti, mielettömästi/tietoisesti sen läpi, mikä on aina ollut miinakenttä: "pitäisi" ja "kuuluisi" ja "oikea" tapa tehdä asioita.
Koska se on niin suuri kontrasti kaikkiin muihin kertoihin, jolloin olen lähestynyt epäolennaisten juttujen raivaamista ja jäljelle jääneen perusteellista siivoamista, tietoinen osani istuu tekemässä muistiinpanoja.
Voisiko olla … onko se mahdollista … että tässä antautumisessa, joka on tulosta mielen poistamisesta kuskin paikalta, korvaten sen sydämestäni tulevilla ohjeilla, minut on vapautettu?
*****
Sanalla "antautuminen/luopuminen" on aina ollut mielessäni pahaenteisiä sivumerkityksiä menettämisestä. Kun antaudut jollekin/luovut jostain, se merkitsee luovuttamista, jokin arvokkaan esineen tai olemistilan menettämistä. Kenties jonkin kallisarvoisen.
Tuskin voin syyttää itseäni siitä, että olen seurannut empiirisen materialismin kolmannen ulottuvuuden pelitaktiikkakirjaa ja sen henkilökohtaista johtajaa, mieltä. Olen ollut teljettynä siihen koko elämäni ja luultavasti lukemattomia aiempia elämiä vuosituhannen aikana.
Tämä menetys jota tunnen, on valtava – kun mieleni ei enää tunnu kontrolloivan minua sätkynukkelangoillaan.
Ja kuitenkin, kuten Elizabeth Bishop huomauttaa, tuo tietty menetys on ollut tarkoitettu kaiken aikaa. Oli tarkoitettu – voitaisiin sanoa ennaltamäärätty – että jäykkä mieleni ja logiikkani menetettäisiin, jotta sydämeni joustavat ja virtaavat kuiskaukset voisivat ottaa hallinnan ja ohjata elämäni suuntaa.
Se on menetys ja antautuminen/luopuminen, joka saa aikaan vain rauhaa.
Pääsee tahaton ja onnellinen huokaus. Kuten aina, kehoni antaa minulle todisteen siitä, mikä on aitoa ja totuudenmukaista ja oikein minulle.
Rauhallinen antautuminen/luopuminen on minun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Menettämisen taitoa ei ole vaikea osata;
niin monet asiat näyttävät olevan täynnä tarkoitusta tulla menetetyksi,
että niiden menettäminen ei ole katastrofi.
–Elizabeth Bishop, One Art
Olen varmaan jollain antautumistasolla, vaikken juurikaan pidä tuosta sanasta.
Sitten toisaalta, se on sopiva, koska se heijastaa kokemusta rentoutumisesta, joka kumpuaa kamppailun lopettamisesta.
Vaikka osa minua haluaa hypätä mukaan "täytäntöönpanokiistaan" ja lisätä oikeamieliset ja jyrkät mielipiteeni, viisaampi itse laittaa eetterikäden noiden rämpyttävien (soittimen) kielien päälle ja hiljentää ne. "Ei ole sinua varten", se tuntuu sanovan. "Sinulla ei ole tässä oma lehmä ojassa."
Ja sama pätee pulisevaan hirviöön, joka on ilmaantunut siinä valepuvussa, että FDA (elintarvike- ja lääkevirasto) on hyväksynyt yhden myrkyllisistä rokotteista. Lisää huonoja uutisia kynnykselle, sarjakuvamaisen jättimäisellä kirjasinlajilla.
Vaikka koin lyhyesti levottomuutta, sitä seurasi melkein välittömästi olankohautus ja viisaamman itsen kohtelias tiedustelu: "Vaikuttaako tämä sinuun juuri tällä hetkellä? Onko todennäköistä, että se vaikuttaa sinuun?"
Ei ja ei.
Jos pidättäydyn uimasta huonojen uutisten, kiistojen ja hämmennyksen sameissa lammikoissa, jotka näyttävät leviävän suureen osaan todellisuudesta, mihin se jättää minut?
Korkeaan ja kuivaan paikkaan oman luomakuntani miellyttävällä hiekkarannalla, jolla vaaleanhopeinen aurinko välkehtii säihkyvästä merenpinnasta ja delfiiniparvi tulee taivaansinisten aaltojen läpi.
*****
Annan vähän kunniaa muurahaishyökkäykselle (https://goldenageofgaia.com/2021/08/17/ ... ling-blow/) tästä yllättävästä antautumisenergiasta.
Välttämätön kumartuminen poistamaan muurahaiskasoja talon kummallisista nurkista sai minut huomaamaan jotain, mitä olen vältellyt.
Sotku ja pinttynyt lika.
Voi, ei mitään kamalaa. Tämä ei ole hamstraajan koti tai edes harrastelijan. Mutta tavaraa kertyy. Kun moneen vuoteen ei ole pystynyt liikkumaan helposti ja kivuttomasti, se on tehnyt minusta vastahakoisen tekemään mitään muuta, kuin ehdottoman minimin.
Mutta muurahaishyökkäyksen hoitaminen sai minut pohtimaan sotkua, katsomatta sitä jatkuvan haluttomuususvan läpi. Ja tekemään pieniä toimia ja pieniä muutoksia kiireettömästi. Siivoamaan vähän täältä, raivaamaan vähän tuolta.
Siivoaminen ja raivaaminen eivät ole mukaansatempaavia itsessään. Se kuitenkin on kiehtovaa, miten erilaiselta minusta tuntuu tämän järjestämiskierroksen myötä. Ja kun tuntuu erilaiselta, käyttäydyn erilailla.
En tee luetteloita, jotka sättivät minua vaatimuksilla ja aikatauluilla.
En käske itseäni, että minun täytyy saada koko huone käsiteltyä, vaikka minulla on energiaa tai kiinnostusta hoitaa vain yksi sen nurkka.
Toisin sanoen, mieleni ei pyöritä tätä show'ta. En oikeastaan edes tunne sen valittavan takapenkiltä.
Miten vapauttavaa tämä onkaan.
Navigoin sulavasti, mielettömästi/tietoisesti sen läpi, mikä on aina ollut miinakenttä: "pitäisi" ja "kuuluisi" ja "oikea" tapa tehdä asioita.
Koska se on niin suuri kontrasti kaikkiin muihin kertoihin, jolloin olen lähestynyt epäolennaisten juttujen raivaamista ja jäljelle jääneen perusteellista siivoamista, tietoinen osani istuu tekemässä muistiinpanoja.
Voisiko olla … onko se mahdollista … että tässä antautumisessa, joka on tulosta mielen poistamisesta kuskin paikalta, korvaten sen sydämestäni tulevilla ohjeilla, minut on vapautettu?
*****
Sanalla "antautuminen/luopuminen" on aina ollut mielessäni pahaenteisiä sivumerkityksiä menettämisestä. Kun antaudut jollekin/luovut jostain, se merkitsee luovuttamista, jokin arvokkaan esineen tai olemistilan menettämistä. Kenties jonkin kallisarvoisen.
Tuskin voin syyttää itseäni siitä, että olen seurannut empiirisen materialismin kolmannen ulottuvuuden pelitaktiikkakirjaa ja sen henkilökohtaista johtajaa, mieltä. Olen ollut teljettynä siihen koko elämäni ja luultavasti lukemattomia aiempia elämiä vuosituhannen aikana.
Tämä menetys jota tunnen, on valtava – kun mieleni ei enää tunnu kontrolloivan minua sätkynukkelangoillaan.
Ja kuitenkin, kuten Elizabeth Bishop huomauttaa, tuo tietty menetys on ollut tarkoitettu kaiken aikaa. Oli tarkoitettu – voitaisiin sanoa ennaltamäärätty – että jäykkä mieleni ja logiikkani menetettäisiin, jotta sydämeni joustavat ja virtaavat kuiskaukset voisivat ottaa hallinnan ja ohjata elämäni suuntaa.
Se on menetys ja antautuminen/luopuminen, joka saa aikaan vain rauhaa.
Pääsee tahaton ja onnellinen huokaus. Kuten aina, kehoni antaa minulle todisteen siitä, mikä on aitoa ja totuudenmukaista ja oikein minulle.
Rauhallinen antautuminen/luopuminen on minun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
26.8.2021 VALOA VARJOISTA
Kirjoittaja hammer » 29.08.2021 21:43
VALOA VARJOISTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen asunut samassa paikassa yli 40 vuotta. Maisema on tuskin muuttunut. Santa Ynez -vuoristo täyttää horisontin pohjoisessa, ja meri ja kaukaiset Channel Islands levittäytyvät seesteisesti etelässä.
Ja kuitenkin eilen ajoin katua, jota olen ajanut lukemattomia kertoja, ja huomasin epämääräisesti ihmetteleväni, missä olin.
Vau, siinä on kaunis kirkko! Melkein kolmikerroksisena, sen valkoiseksi rapatut seinät ja punatiilinen katto voisivat kuulua mille tahansa rakennukselle Santa Barbaran keskustassa ja sen ympärillä.
En muistanut nähneeni sitä aiemmin. "Apostolinen kirkko" julistettiin suurilla, kreikkalaistyylisillä kirjaimilla korkealla seinässä.
Toin katseeni takaisin katuun, kun menimme eteenpäin, ja sitten vilkaisin taas kirkkoa vasemmalla puolellani.
Shokin säväyttämänä, tunnistin sen tästä tyypillisemmästä kulmasta, ja muistin äkkiä, millä kadulla olin, ja jatkoin ajamista, tavallaan hämmentyneen varovasti.
Muutaman hetken olin ollut lempeän muuntuneessa tajunnantilassa, jossa ei "tiennyt", mitä seuraava kortteli toisi (vaikka käytännön tasolla tietysti tiesin).
Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi matkustanut, mutta muistan tuon herkullisen odotuksentunteen. Viehättävä tuntematon, valmiina yllättämään ja ilahduttamaan ja kuljettamaan minua käsittämättömien mahdollisuuksien kera.
Nyt tuo tavallinen epäilyksentunne ja pieni huolestuminen hiipivät sisään. Torun itsenäni: "Sinun ei pitäisi olla muissa maailmoissa ajaessasi! Se voi olla vaarallista!"
Mutta se on vain näennäistä protestointia, ja pian nautin siitä muistosta, miten ihanalta tuo rauhallisen tyhjyyden hetki tuntui.
Tyhjä astia, pelottoman avoin tuntemattomalle, uusille kokemuksille, sille mitä voisi olla.
Se tuntuu olevan ulottuvilla ainoastaan silloin, kun olen vapautunut varmuuden tiiviistä suodattimesta. "Kyllä, olen Bath Streetillä. Siinä on tuo kirkko, jossa on valkoiset portaat, ja niillä jaetaan ilmaista ruokaa keskiviikkoisin, ja sitten Aikuiskasvatuskeskus jonka ajotie on täynnä reikiä, ja sen jälkeen Cottage-sairaala …"
Muutaman minuutin päästä menin spontaanisti kiertotietä, ja ajoin aidosti vierasta katua pitkin. Mutta tuo ihmetyksen ja odotuksen tunne oli poissa. En saanut takaisin astiani tyhjyyttä.
*****
Halu matkustaa – jonnekin, mihin tahansa – valtaa minut liikuttavan vahvasti. Luin vuosia sitten, että yksi syy, miksi matkustaminen voi olla hyvin uskomaton kokemus, on, että se työntää meidät pois tavallisista olotiloista.
Se tönäisee ihmiset pois varmuudestaan ja vakiintuneesta ymmärryksestään ja uskostaan tiettyyn todellisuuteen. Se on tunteellisesti ja henkisesti tyydyttävää sellaisella tasolla, mitä ei voi helposti saavuttaa, silloin kun tarvomme tylsän tutussa ja selviytyneeseen suuntautuneessa elämässämme – työ, koulu, perhe ja velvollisuudet.
Matkustaminen auttaa luomaan tyhjän astian, avaamaan uusille kokemuksille ja ymmärryksille.
*****
Vähemmän kirjaimellisessa mielessä uskon, että teemme kaikki matkaa tuntemattomaan. Matkustamme eräänlaisessa energiakulkuneuvossa, jonka ovet on suljettu yhtä järkähtämättä kuin pankkiholvissa eikä ole mitään kahvaa, josta voi vetää, jos haluaisimme paeta.
Näytämme astuvan aikaan, jossa myös ihmisille jotka yrittävät hulluna pysyä tapahtumien tasalla, on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu maailman joka kolkassa ja mitä voisi olla oman asuinalueen kaduilla kulman takana.
Hermoilemisen sijasta, koska on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu, minusta on valtavan paljon miellyttävämpää ja yksinkertaisempaa sallia viedä itseni ajelulle.
Tai kuten ajaessani autoa itse, luottaa, etten eksy, vaikken tietoisesti tunnista tätä katua tai tuota kirkkoa, joka näytti ilmestyneen yhdessä yössä.
Minulla on naiivi luottamus, että kun pääsen vähän lähemmäs sitä, minne olen menossa, tunnistan maamerkit.
Vaikka ne saattavat yllättää minut, olen myös varma, että on ilonaiheita ja ällistyttäviä tapahtumia paljon yli kaiken sen, mitä jokapäiväinen elämäni on koskaan tuonut.
Tyhjä astiani täyttyy niin täydellisen vääjäämättömästä todellisuudesta, että pian se missä olen nyt, on unta, jonka hädin tuskin muistaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen asunut samassa paikassa yli 40 vuotta. Maisema on tuskin muuttunut. Santa Ynez -vuoristo täyttää horisontin pohjoisessa, ja meri ja kaukaiset Channel Islands levittäytyvät seesteisesti etelässä.
Ja kuitenkin eilen ajoin katua, jota olen ajanut lukemattomia kertoja, ja huomasin epämääräisesti ihmetteleväni, missä olin.
Vau, siinä on kaunis kirkko! Melkein kolmikerroksisena, sen valkoiseksi rapatut seinät ja punatiilinen katto voisivat kuulua mille tahansa rakennukselle Santa Barbaran keskustassa ja sen ympärillä.
En muistanut nähneeni sitä aiemmin. "Apostolinen kirkko" julistettiin suurilla, kreikkalaistyylisillä kirjaimilla korkealla seinässä.
Toin katseeni takaisin katuun, kun menimme eteenpäin, ja sitten vilkaisin taas kirkkoa vasemmalla puolellani.
Shokin säväyttämänä, tunnistin sen tästä tyypillisemmästä kulmasta, ja muistin äkkiä, millä kadulla olin, ja jatkoin ajamista, tavallaan hämmentyneen varovasti.
Muutaman hetken olin ollut lempeän muuntuneessa tajunnantilassa, jossa ei "tiennyt", mitä seuraava kortteli toisi (vaikka käytännön tasolla tietysti tiesin).
Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi matkustanut, mutta muistan tuon herkullisen odotuksentunteen. Viehättävä tuntematon, valmiina yllättämään ja ilahduttamaan ja kuljettamaan minua käsittämättömien mahdollisuuksien kera.
Nyt tuo tavallinen epäilyksentunne ja pieni huolestuminen hiipivät sisään. Torun itsenäni: "Sinun ei pitäisi olla muissa maailmoissa ajaessasi! Se voi olla vaarallista!"
Mutta se on vain näennäistä protestointia, ja pian nautin siitä muistosta, miten ihanalta tuo rauhallisen tyhjyyden hetki tuntui.
Tyhjä astia, pelottoman avoin tuntemattomalle, uusille kokemuksille, sille mitä voisi olla.
Se tuntuu olevan ulottuvilla ainoastaan silloin, kun olen vapautunut varmuuden tiiviistä suodattimesta. "Kyllä, olen Bath Streetillä. Siinä on tuo kirkko, jossa on valkoiset portaat, ja niillä jaetaan ilmaista ruokaa keskiviikkoisin, ja sitten Aikuiskasvatuskeskus jonka ajotie on täynnä reikiä, ja sen jälkeen Cottage-sairaala …"
Muutaman minuutin päästä menin spontaanisti kiertotietä, ja ajoin aidosti vierasta katua pitkin. Mutta tuo ihmetyksen ja odotuksen tunne oli poissa. En saanut takaisin astiani tyhjyyttä.
*****
Halu matkustaa – jonnekin, mihin tahansa – valtaa minut liikuttavan vahvasti. Luin vuosia sitten, että yksi syy, miksi matkustaminen voi olla hyvin uskomaton kokemus, on, että se työntää meidät pois tavallisista olotiloista.
Se tönäisee ihmiset pois varmuudestaan ja vakiintuneesta ymmärryksestään ja uskostaan tiettyyn todellisuuteen. Se on tunteellisesti ja henkisesti tyydyttävää sellaisella tasolla, mitä ei voi helposti saavuttaa, silloin kun tarvomme tylsän tutussa ja selviytyneeseen suuntautuneessa elämässämme – työ, koulu, perhe ja velvollisuudet.
Matkustaminen auttaa luomaan tyhjän astian, avaamaan uusille kokemuksille ja ymmärryksille.
*****
Vähemmän kirjaimellisessa mielessä uskon, että teemme kaikki matkaa tuntemattomaan. Matkustamme eräänlaisessa energiakulkuneuvossa, jonka ovet on suljettu yhtä järkähtämättä kuin pankkiholvissa eikä ole mitään kahvaa, josta voi vetää, jos haluaisimme paeta.
Näytämme astuvan aikaan, jossa myös ihmisille jotka yrittävät hulluna pysyä tapahtumien tasalla, on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu maailman joka kolkassa ja mitä voisi olla oman asuinalueen kaduilla kulman takana.
Hermoilemisen sijasta, koska on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu, minusta on valtavan paljon miellyttävämpää ja yksinkertaisempaa sallia viedä itseni ajelulle.
Tai kuten ajaessani autoa itse, luottaa, etten eksy, vaikken tietoisesti tunnista tätä katua tai tuota kirkkoa, joka näytti ilmestyneen yhdessä yössä.
Minulla on naiivi luottamus, että kun pääsen vähän lähemmäs sitä, minne olen menossa, tunnistan maamerkit.
Vaikka ne saattavat yllättää minut, olen myös varma, että on ilonaiheita ja ällistyttäviä tapahtumia paljon yli kaiken sen, mitä jokapäiväinen elämäni on koskaan tuonut.
Tyhjä astiani täyttyy niin täydellisen vääjäämättömästä todellisuudesta, että pian se missä olen nyt, on unta, jonka hädin tuskin muistaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
27.8.2021 KUKA SEN SANOI?! – NÄKEMYKSENI KANAVOINNISTA
Kirjoittaja hammer » 30.08.2021 07:47
KUKA SEN SANOI?! – NÄKEMYKSENI KANAVOINNISTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
27.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Monet meistä ovat kasvaneet ns. perinteisissä kodeissa. Oma keskiluokkainen amerikkalaiskasvatukseni kertoi, että ainoat ihmiset jotka puhuivat äänien kuulemisesta päässään, olivat säälittäviä kodittomia, joita kuljeskeli San Franciscon kaduilla, 20 mailia länteen pienestä kotikaupungistani, Lafayettesta.
Kuitenkin yhtenä iltapäivänä kun ajelin kotiin Diablo Valley Collegesta, "ääni" ilmaisi selvästi: "Varo, joku meinaa täräyttää autoosi!"
Muutaman sekunnin päästä auto kaarsi minua kohti keltaisen viivan yli. Jos en olisi ollut ekstravalppaana tuon äänen yllyttämänä …
Muistan tuo tapauksen monen vuosikymmenen jälkeen vain, koska tallensin sen päiväkirjaani, joten olen törmännyt siihen ajoittain vuosien saatossa.
En pitänyt koskaan sitä "kanavointina". Ruumiillistumaton ääni joka kehotti minua varomaan, ei tuntunut kovin kummalliselta kirkossa käyvälle katolilaiselle, erityisesti sellaiselle joka vietti lapsuudessa huomattavasti aikaa Jumalan kanssa keskustellen. Oletin sen olleen suojelusenkelini. Kaikilla oli sellainen, eikö?
Siis on todennäköistä, että olen kuullut "ääniä päässäni" koko elämän ajan. Ilman sitä edellytystä, että asuisin San Franciscon kaduilla.
*****
Kun olemme asettuneet 5D:hen, epäilemättä kanavoimme kaikki iloisesti ja helposti, mitä tahansa haluamme tietää, oppia, tiedostaa, muistaa … ja "kuka tahansa" jonka kanssa haluamme kommunikoida, on varmasti myös käytettävissämme.
Sitä odotellessa olen iloinen, että voin päästä käsiksi viisauteen "tohinan yläpuolelta", jota välittävät ammattikanavoijat. Suzy Ward joka kanavoi poikaansa Matthewia (ja monia muita). Blossom Goodchild jonka kumppaneina ovat Valkoinen pilvi ja Valoliitto. Natalie Gianelli, joka jakaa tri Peeblesin ystävällisiä neuvoja ja perspektiivejä.
Jotkut kanavoijat eivät ilmeisesti tunne velvollisuutta nimittää lähteitään tietyksi mestariksi, enkeliksi, enkeliryhmäksi tai vastaavaksi. Peggy Black joka kanavoi "tiimiä", tulee mieleen.
Ketä kanavoimme omassa tietoisuudessamme? Minulla on yksi pääopas, joka esittäytyi noin vuosi sitten. Hän ei ole suojelusenkelini, vaan hän on monien elämien aikainen seuralainen ja antaa lohduttavaa jatkuvuutta elämääni.
Olen kommunikoinut myös hyvin kaukaisen tähtiryhmän kanssa, jonka nimi on tri Peeblesin mukaan "melko vaikea" ja jota mitä kutsun nimellä, jonka keksin havaitsemani energiavärin perusteella. "He eivät välitä, miten kutsut heitä", tri Peebles vakuutti minulle.
Tri Peebles on kertonut minulle vuosien saatossa, että niitä joita hän kutsuu ensisijaisiksi oppaikseni – jotka ovat lähimmässä piirissäni sessioidemme hetkellä – on ollut St. Germainista Kwan Yiniin ja Ganeshaan.
En tavallisesti enää kysy: "Keitä oppaani ovat?" kun puhun jonkun ammattikanavoijan kanssa. Tarve nimetä ja lokeroida vaikuttaa vähentyneen ajan ja luottamuksen myötä.
Arvostin äskettäistä Kryonin vastausta, joka liittyi kanavointiin: "Channeling Ourselves or God?" (= itsemme vai Jumalan kanavoiminen) (https://goldenageofgaia.com/2021/08/21/ ... es-or-god/).
"Parasta kanavointia planeetalla on, kun saat jumalaisia vastauksia lähimmältä Jumalalähteeltä – omalta korkeammalta itseltäsi. Monet kanavoivat omaa korkeampaa itseään ja löytävät hyvin syvällistä informaatiota. Loppujen lopuksi … se on Jumala … Siis sinua tosiaankin kehotetaan löytämään jumaluus sisältä ja kanavoimaan itseäsi. Prosessin aikana saattaa tuntua siltä, että olet löytänyt jonkun upean enkelin, joka on ulkopuolellasi, myös eri nimen kera. … Tuo olento olet sinä, ja se on valmis antamaan sinulle vastauksia. Siunattuja ovat ne ihmiset, jotka löytävät viisautta itselleen kanavoimalla itseään!"
*****
Muistan, mitä tri Peebles sanoi minulle tästä aiheesta 2019:
"Muista, että kun kommunikoit oppaidesi kanssa, kyse ei ole koskaan siitä, että kutsut heidät viereisestä huoneesta. Siis kun puhut heille, he eivät ikään kuin laita teekuppiaan alas ja työnnä päätään sisään kysyen: "Hei, mitä haluaisit?"
Kun kommunikoit oppaidesi kanssa, pelkästään avaudut, antaudut, olet enemmän sen informaation tavoitettavissa, jota sinulle jo kerrotaan.
Opaskommunikoinnissa on tärkeää muistaa, että oppaasi saavat aina tuon viestin sinulle. He puhuvat sinulle aina, ja se ydinolemus kuka oikeasti olet, universaali olemuksesi, korkeampi itsesi, kuulee aina. Siis mitään ei koskaan menetetä, ei koskaan. Ymmärrätkö?"
Kyllä, ymmärrän. Ja arvostan oppaitani ja heidän informaatiotaan – korkeamman itseni informaatiota – riippumatta siitä mikä nimi annetaan sille menetelmälle, jolla saan sitä.
Se kaikki on hyvä. Se kaikki on Jumala. Se kaikki on yksi. Kenties sitten kun pääsemme suoraan asiaan, se on aina itse, joka kertoo itselle, mikä on mitä. Ja kenen viisaus voisi olla parempaa kuin omamme?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
27.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Monet meistä ovat kasvaneet ns. perinteisissä kodeissa. Oma keskiluokkainen amerikkalaiskasvatukseni kertoi, että ainoat ihmiset jotka puhuivat äänien kuulemisesta päässään, olivat säälittäviä kodittomia, joita kuljeskeli San Franciscon kaduilla, 20 mailia länteen pienestä kotikaupungistani, Lafayettesta.
Kuitenkin yhtenä iltapäivänä kun ajelin kotiin Diablo Valley Collegesta, "ääni" ilmaisi selvästi: "Varo, joku meinaa täräyttää autoosi!"
Muutaman sekunnin päästä auto kaarsi minua kohti keltaisen viivan yli. Jos en olisi ollut ekstravalppaana tuon äänen yllyttämänä …
Muistan tuo tapauksen monen vuosikymmenen jälkeen vain, koska tallensin sen päiväkirjaani, joten olen törmännyt siihen ajoittain vuosien saatossa.
En pitänyt koskaan sitä "kanavointina". Ruumiillistumaton ääni joka kehotti minua varomaan, ei tuntunut kovin kummalliselta kirkossa käyvälle katolilaiselle, erityisesti sellaiselle joka vietti lapsuudessa huomattavasti aikaa Jumalan kanssa keskustellen. Oletin sen olleen suojelusenkelini. Kaikilla oli sellainen, eikö?
Siis on todennäköistä, että olen kuullut "ääniä päässäni" koko elämän ajan. Ilman sitä edellytystä, että asuisin San Franciscon kaduilla.
*****
Kun olemme asettuneet 5D:hen, epäilemättä kanavoimme kaikki iloisesti ja helposti, mitä tahansa haluamme tietää, oppia, tiedostaa, muistaa … ja "kuka tahansa" jonka kanssa haluamme kommunikoida, on varmasti myös käytettävissämme.
Sitä odotellessa olen iloinen, että voin päästä käsiksi viisauteen "tohinan yläpuolelta", jota välittävät ammattikanavoijat. Suzy Ward joka kanavoi poikaansa Matthewia (ja monia muita). Blossom Goodchild jonka kumppaneina ovat Valkoinen pilvi ja Valoliitto. Natalie Gianelli, joka jakaa tri Peeblesin ystävällisiä neuvoja ja perspektiivejä.
Jotkut kanavoijat eivät ilmeisesti tunne velvollisuutta nimittää lähteitään tietyksi mestariksi, enkeliksi, enkeliryhmäksi tai vastaavaksi. Peggy Black joka kanavoi "tiimiä", tulee mieleen.
Ketä kanavoimme omassa tietoisuudessamme? Minulla on yksi pääopas, joka esittäytyi noin vuosi sitten. Hän ei ole suojelusenkelini, vaan hän on monien elämien aikainen seuralainen ja antaa lohduttavaa jatkuvuutta elämääni.
Olen kommunikoinut myös hyvin kaukaisen tähtiryhmän kanssa, jonka nimi on tri Peeblesin mukaan "melko vaikea" ja jota mitä kutsun nimellä, jonka keksin havaitsemani energiavärin perusteella. "He eivät välitä, miten kutsut heitä", tri Peebles vakuutti minulle.
Tri Peebles on kertonut minulle vuosien saatossa, että niitä joita hän kutsuu ensisijaisiksi oppaikseni – jotka ovat lähimmässä piirissäni sessioidemme hetkellä – on ollut St. Germainista Kwan Yiniin ja Ganeshaan.
En tavallisesti enää kysy: "Keitä oppaani ovat?" kun puhun jonkun ammattikanavoijan kanssa. Tarve nimetä ja lokeroida vaikuttaa vähentyneen ajan ja luottamuksen myötä.
Arvostin äskettäistä Kryonin vastausta, joka liittyi kanavointiin: "Channeling Ourselves or God?" (= itsemme vai Jumalan kanavoiminen) (https://goldenageofgaia.com/2021/08/21/ ... es-or-god/).
"Parasta kanavointia planeetalla on, kun saat jumalaisia vastauksia lähimmältä Jumalalähteeltä – omalta korkeammalta itseltäsi. Monet kanavoivat omaa korkeampaa itseään ja löytävät hyvin syvällistä informaatiota. Loppujen lopuksi … se on Jumala … Siis sinua tosiaankin kehotetaan löytämään jumaluus sisältä ja kanavoimaan itseäsi. Prosessin aikana saattaa tuntua siltä, että olet löytänyt jonkun upean enkelin, joka on ulkopuolellasi, myös eri nimen kera. … Tuo olento olet sinä, ja se on valmis antamaan sinulle vastauksia. Siunattuja ovat ne ihmiset, jotka löytävät viisautta itselleen kanavoimalla itseään!"
*****
Muistan, mitä tri Peebles sanoi minulle tästä aiheesta 2019:
"Muista, että kun kommunikoit oppaidesi kanssa, kyse ei ole koskaan siitä, että kutsut heidät viereisestä huoneesta. Siis kun puhut heille, he eivät ikään kuin laita teekuppiaan alas ja työnnä päätään sisään kysyen: "Hei, mitä haluaisit?"
Kun kommunikoit oppaidesi kanssa, pelkästään avaudut, antaudut, olet enemmän sen informaation tavoitettavissa, jota sinulle jo kerrotaan.
Opaskommunikoinnissa on tärkeää muistaa, että oppaasi saavat aina tuon viestin sinulle. He puhuvat sinulle aina, ja se ydinolemus kuka oikeasti olet, universaali olemuksesi, korkeampi itsesi, kuulee aina. Siis mitään ei koskaan menetetä, ei koskaan. Ymmärrätkö?"
Kyllä, ymmärrän. Ja arvostan oppaitani ja heidän informaatiotaan – korkeamman itseni informaatiota – riippumatta siitä mikä nimi annetaan sille menetelmälle, jolla saan sitä.
Se kaikki on hyvä. Se kaikki on Jumala. Se kaikki on yksi. Kenties sitten kun pääsemme suoraan asiaan, se on aina itse, joka kertoo itselle, mikä on mitä. Ja kenen viisaus voisi olla parempaa kuin omamme?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.8.2021 AURINKO JOKA KARKOTTAA TALVEN
Kirjoittaja hammer » 31.08.2021 19:44
AURINKO JOKA KARKOTTAA TALVEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
"Nauru on aurinko, joka ajaa talven ihmiskasvoilta." –Victor Hugo
On hassua, miten sumuinen päivä ja kurja otsikko voi sysätä ihmisen epätoivoon.
Ainakin se voi sysätä minut epätoivoon.
Sumu ei ollut täysin yllätys. Jo ennen kuin nousin sängystä, tunsin viileän ilman ja rekisteröin, että kaukaisen 101-tien jatkuva liikenteenjylinä oli poissa, mikä merkitsee rannikolla sumua.
Otsikko … Cottage-sairaala kannustaa raskaana olevia naisia ottamaan rokotuksen.
Luulen, että leukani on saattanut loksahtaa auki. Voivatko he olla tosissaan?
Ovatko kaikki nämä sairaalan hallintoihmiset täysin tietämättömiä rokotteiden tappavista sivuvaikutuksista ja niiden aiheuttamista monista keskenmenoista?
En uskonut, että olisi tarpeeksi pensaita, joihin niin monet ihmiset olisivat voineet laittaa päänsä.
*****
Vaeltelen tavallisesti omassa pikkumaailmassani, vakuuttuneena, että (totuus) pommi putoaa hetkenä minä hyvänsä – kenties tänään! – ja verho vedetään sivuun covid-show'n toksisen absurdiuden edestä.
Onhan se kestänyt jo puolitoista vuotta. Varmasti ennakkoluulottomat ja todenperäiset tieteelliset tutkimukset painavat nyt paljon enemmän vaa'assa kuin ns. todisteet, jotka tukevat rokotteiden tai niiden kohtalokkaiden "covidin lievennystoimien" väitettyä tehokkuutta, joita tyrkytetään ihmisille.
Mutta ei. Sitä ei ole vielä tapahtunut. Herpaantumaton kuristusote totuudesta hämmentää ja raivostuttaa minua.
Hämmennys ja raivo eivät ole kamalan terveellisiä ja rauhallisia olotiloja.
Joku jolla on aktivistin peloton rohkeus, marssisi tuon sairaalan johtajan pakeille ja työntäisi pinkan tulostettuja todisteita hänen nokkansa alle – tuijottaen, kunnes hän olisi lukenut jokaisen sanan.
Tai ainakin organisoisi paikallismarssin protestoimaan rokotusmääräyksiä, tukien globaalia ponnistusta 1.9. (https://goldenageofgaia.com/2021/08/25/ ... t-21-2021/)
Koska nuo toimet ovat täysin epäluonteenomaisia minulle, en oikein tiedä, mitä tekisin.
*****
Tässä kohtaa moni henkisellä polulla oleva neuvoisi kärsivällisyyttä ja rukoilua. Antaisin sen neuvon myös itselleni.
Rauhoitu, älä anna sen käydä hermoille. Et auta ketään antamalla myöten näille alemman värähtelyn tunteille.
Toisaalta, tuo sama henkinen ihminen saattaisi antaa neuvon, että velvollisuutemme on tuntea tunteemme ja ilmaista ne. Harkitsevasti ja loukkaamatta ketään muuta, tietysti.
Olen kuullut tekniikasta, jossa kirjoitetaan jokainen asia, joka vaivaa, ja annetaan itselle 10 minuuttia aikaa tuntea täysillä kaiken tuolla listalla olevan kamaluutta. Laita ajastin päälle, lue se ääneen ja nauti riehakkaista hampaidenkiristelybileistä.
Jostain syystä ajatus istumisesta ajastimen kanssa toistamassa kaikkea, mistä olen tolaltani, on niin absurdi, että se saa minut nauramaan.
Aah, siunattu nauruhermo. Pelastaja synkkyydestä ja kurjuudesta. Kuten Victor Frankl totesi: "En olisi koskaan selviytynyt, jos en olisi pystynyt nauramaan. Se nosti minut hetkellisesti pois tästä kamalasta tilanteesta, juuri riittävästi tehdäkseen siitä siedettävää."
*****
Tunnen edelleen hymyn karehtivan. Ja sen hymyn ja hetkellisen kepeyden myötä, jota tuon absurdiuden ymmärtäminen toi, kurjuus ei voi enää viivytellä.
En koskaan kadota täysin näkyvistä kaikkea kamaluutta, joka pieksee maailmaa, Afganistanin tilannetta ja aina vain rasittavampia rajoituksia ja määräyksiä, jotka pyrkivät alistamaan ihmiset ympäri maapalloa.
Mutta mikään siitä, tai tietoisuuteni siitä, ei voi tukahduttaa Jumalan antamaa oikeuttani hihitellä, silloin kun tilanne tekee sen aiheelliseksi.
Lamppu syttyy. Lyön vetoa, että kirjastossa on runsaasti Marxin veljesten elokuvia. Kenties on aika ladata dvd-soitin. Hankkia suklaarakeita ja minttukaramelleja muistuttamaan minua lapsuuden erikoiselokuvailloista Lafayetten Plaza-teatterissa.
Ankeutta vastaan taisteleminen kikattamalla saattaa kuulostaa kevytmieliseltä. Minusta se ei ole lainkaan kevytmielistä. Ilo johon päästään käsiksi millä tahansa tervehenkisellä keinolla, on silti iloa. Se antaa kirpeimmän vastalääkkeen sille riehuvalle toksisuudelle, jota näen maailmassa.
Groucho, Chico, Zeppo ja Harpo, täältä tullaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
"Nauru on aurinko, joka ajaa talven ihmiskasvoilta." –Victor Hugo
On hassua, miten sumuinen päivä ja kurja otsikko voi sysätä ihmisen epätoivoon.
Ainakin se voi sysätä minut epätoivoon.
Sumu ei ollut täysin yllätys. Jo ennen kuin nousin sängystä, tunsin viileän ilman ja rekisteröin, että kaukaisen 101-tien jatkuva liikenteenjylinä oli poissa, mikä merkitsee rannikolla sumua.
Otsikko … Cottage-sairaala kannustaa raskaana olevia naisia ottamaan rokotuksen.
Luulen, että leukani on saattanut loksahtaa auki. Voivatko he olla tosissaan?
Ovatko kaikki nämä sairaalan hallintoihmiset täysin tietämättömiä rokotteiden tappavista sivuvaikutuksista ja niiden aiheuttamista monista keskenmenoista?
En uskonut, että olisi tarpeeksi pensaita, joihin niin monet ihmiset olisivat voineet laittaa päänsä.
*****
Vaeltelen tavallisesti omassa pikkumaailmassani, vakuuttuneena, että (totuus) pommi putoaa hetkenä minä hyvänsä – kenties tänään! – ja verho vedetään sivuun covid-show'n toksisen absurdiuden edestä.
Onhan se kestänyt jo puolitoista vuotta. Varmasti ennakkoluulottomat ja todenperäiset tieteelliset tutkimukset painavat nyt paljon enemmän vaa'assa kuin ns. todisteet, jotka tukevat rokotteiden tai niiden kohtalokkaiden "covidin lievennystoimien" väitettyä tehokkuutta, joita tyrkytetään ihmisille.
Mutta ei. Sitä ei ole vielä tapahtunut. Herpaantumaton kuristusote totuudesta hämmentää ja raivostuttaa minua.
Hämmennys ja raivo eivät ole kamalan terveellisiä ja rauhallisia olotiloja.
Joku jolla on aktivistin peloton rohkeus, marssisi tuon sairaalan johtajan pakeille ja työntäisi pinkan tulostettuja todisteita hänen nokkansa alle – tuijottaen, kunnes hän olisi lukenut jokaisen sanan.
Tai ainakin organisoisi paikallismarssin protestoimaan rokotusmääräyksiä, tukien globaalia ponnistusta 1.9. (https://goldenageofgaia.com/2021/08/25/ ... t-21-2021/)
Koska nuo toimet ovat täysin epäluonteenomaisia minulle, en oikein tiedä, mitä tekisin.
*****
Tässä kohtaa moni henkisellä polulla oleva neuvoisi kärsivällisyyttä ja rukoilua. Antaisin sen neuvon myös itselleni.
Rauhoitu, älä anna sen käydä hermoille. Et auta ketään antamalla myöten näille alemman värähtelyn tunteille.
Toisaalta, tuo sama henkinen ihminen saattaisi antaa neuvon, että velvollisuutemme on tuntea tunteemme ja ilmaista ne. Harkitsevasti ja loukkaamatta ketään muuta, tietysti.
Olen kuullut tekniikasta, jossa kirjoitetaan jokainen asia, joka vaivaa, ja annetaan itselle 10 minuuttia aikaa tuntea täysillä kaiken tuolla listalla olevan kamaluutta. Laita ajastin päälle, lue se ääneen ja nauti riehakkaista hampaidenkiristelybileistä.
Jostain syystä ajatus istumisesta ajastimen kanssa toistamassa kaikkea, mistä olen tolaltani, on niin absurdi, että se saa minut nauramaan.
Aah, siunattu nauruhermo. Pelastaja synkkyydestä ja kurjuudesta. Kuten Victor Frankl totesi: "En olisi koskaan selviytynyt, jos en olisi pystynyt nauramaan. Se nosti minut hetkellisesti pois tästä kamalasta tilanteesta, juuri riittävästi tehdäkseen siitä siedettävää."
*****
Tunnen edelleen hymyn karehtivan. Ja sen hymyn ja hetkellisen kepeyden myötä, jota tuon absurdiuden ymmärtäminen toi, kurjuus ei voi enää viivytellä.
En koskaan kadota täysin näkyvistä kaikkea kamaluutta, joka pieksee maailmaa, Afganistanin tilannetta ja aina vain rasittavampia rajoituksia ja määräyksiä, jotka pyrkivät alistamaan ihmiset ympäri maapalloa.
Mutta mikään siitä, tai tietoisuuteni siitä, ei voi tukahduttaa Jumalan antamaa oikeuttani hihitellä, silloin kun tilanne tekee sen aiheelliseksi.
Lamppu syttyy. Lyön vetoa, että kirjastossa on runsaasti Marxin veljesten elokuvia. Kenties on aika ladata dvd-soitin. Hankkia suklaarakeita ja minttukaramelleja muistuttamaan minua lapsuuden erikoiselokuvailloista Lafayetten Plaza-teatterissa.
Ankeutta vastaan taisteleminen kikattamalla saattaa kuulostaa kevytmieliseltä. Minusta se ei ole lainkaan kevytmielistä. Ilo johon päästään käsiksi millä tahansa tervehenkisellä keinolla, on silti iloa. Se antaa kirpeimmän vastalääkkeen sille riehuvalle toksisuudelle, jota näen maailmassa.
Groucho, Chico, Zeppo ja Harpo, täältä tullaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.9.2021 MIKÄ KAUNEUS ODOTTAAKIN
Kirjoittaja hammer » 06.09.2021 15:18
MIKÄ KAUNEUS ODOTTAAKIN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Asioista irtipäästämisessä on syvällisyyttä, melkein pyhyyttä.
Teen yllätyshyökkäyksiä niihin kartoittamattomiin kaappi- ja laatikkomaailmoihin, joissa on tavaroita, joita en ole katsellut vuosiin. Siellä ne ovat pahvilaatikossa tai vetolaatikossa, ei-muistettuina, ei-arvostettuina ja usein – asiaa tarkasteltaessa – ei-haluttuina.
Silti törmään pikkutavaroihin, joita tervehdin kuin vanhoja ystäviä. Poimin ne esiin, kääntelen niitä käsissäni, laitan pöydälle ja hymyilen. Se on uudelleentutustumista tuohon esineeseen ja siihen osaani, joka edelleen samaistuu siihen.
Kenties muistan jonkin loman kauan sitten, kun keräsin simpukankuoria rannalta Mazaltássa, jossa on tuhansia suuria, vaaleanpunaisia kuoria, kuin kalloja huuhtoutuneena apokalypsin jälkeen – yksi puukonviilto osoittamassa, mistä kohtaa kalastaja tappoi tuon meriolion kuoren läpi.
Tuon olion julma kuolema ei vaikuttanut nautintooni sen luurangosta. Ei ainakaan silloin.
*****
Monien toimien lailla, tavaroiden karsiminen voidaan tehdä harkitulla ja kunnioittavalla tahdilla, täynnä meditatiivista läsnäoloa. Kaappien sattumanvarainen riuhtominen auki ja asioiden heittäminen hyväntekeväisyyskasaan, hädin tuskin vilkaisematta niitä, tuntuu mekaaniselta ja melkein taistelunhaluiselta toiminnalta.
Kun olen lähestynyt tätä tehtävää tuollaisen ilottomuuden ja tiukan päättäväisyyden kera, seuraa vääjäämättä katumista. Muistan edelleen asioita, joista hankkiuduin eroon vuosikymmeniä sitten, mutta jotka haluaisin saada käsiini nyt.
Välittämättä sen epäkäytännöllisyydestä, että asioita pitää ikuisesti. Ja välittämättä kiintymättömyyden Zen-käsitteestä tai siitä yleisestä henkisestä säännöstä, että kaikki on ohikiitävää, jne.
Haluaisin silti hyväillä tuota käsin kirjailtua, vaaleansinistä puseroa, jossa oli ristipistoja oranssilla langalla ja jonka sain perhematkalla Meksikoon 60-luvulla.
*****
Massiivisia muutoksia on oletettavasti tulossa. Meille kerrotaan, että monet järjestelmät ja asiat hylätään täysin, muutetaan tunnistamattomiksi tai korvataan järjestelmillä tai asioilla, joista olemme saaneet vinkkejä, mutta joita emme pysty todella kuvittelemaan.
Vaikka monet meistä epäilemättä kaipaavat tuota tiukasti määriteltyä "heitä vanha ulos ja tuo nopeasti sisään uusi" -versiota tästä ylösnousemusprosessista, se minkä saamme, on harkittu, tietoinen ja perimmiltään pyhä kirkastamisprosessi.
Kysymme kuitenkin edelleen: "Missä ovat medi-pedit? Missä on QFS (= kvanttirahoitusjärjestelmä)? Miksi minun täytyy edelleen maksaa tätä kiskurilyhennystä?"
Voin vain olettaa, että se kuka hyvänsä organisoi tätä (eli Jumala), tuntee meidät ihmiset hyvin. Ja tietää, että kaiken meille tutun laajamittainen muuttaminen ja korvaajan kursailematon täräyttäminen pöytään, suistaisi suuren osan ihmiskunnasta paniikkiin, jota seuraisi totaalinen hämmennys.
Vähintään meille saattaisi jäädä vastaavanlainen kaipaus, kuin tuo kirjailtu pusero, jonka annoimme pois 1970-luvulla, mutta jonka haluaisimme nähdä vielä roikkuvan kaapissamme.
*****
Jatkan hidasta ja pyhää etsintääni, rauhallisen tilan luomiseksi ympärilleni. Nyt kun päästän irti jostain, tiedän, että ajoitus on täydellinen, koska lähestyin tätä prosessia ajattomasta sydämestäni, enkä aikatauluorientoituneesta mielestäni.
Vaikka olen innokas kokemaan kaiken sen kauneuden, mikä odottaa meitä, aivan Nova Gaian horisontin takana, tiedän paremmin, kuin että haluaisin supernopeita muutoksia.
Tai jos kuitenkin haluan niitä, muistan ristiä sormeni selän takana. "Laskin vain leikkiä, universumi. Kaikessa rauhassa vaan. Tiedän, että teet sen joka tapauksessa."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Asioista irtipäästämisessä on syvällisyyttä, melkein pyhyyttä.
Teen yllätyshyökkäyksiä niihin kartoittamattomiin kaappi- ja laatikkomaailmoihin, joissa on tavaroita, joita en ole katsellut vuosiin. Siellä ne ovat pahvilaatikossa tai vetolaatikossa, ei-muistettuina, ei-arvostettuina ja usein – asiaa tarkasteltaessa – ei-haluttuina.
Silti törmään pikkutavaroihin, joita tervehdin kuin vanhoja ystäviä. Poimin ne esiin, kääntelen niitä käsissäni, laitan pöydälle ja hymyilen. Se on uudelleentutustumista tuohon esineeseen ja siihen osaani, joka edelleen samaistuu siihen.
Kenties muistan jonkin loman kauan sitten, kun keräsin simpukankuoria rannalta Mazaltássa, jossa on tuhansia suuria, vaaleanpunaisia kuoria, kuin kalloja huuhtoutuneena apokalypsin jälkeen – yksi puukonviilto osoittamassa, mistä kohtaa kalastaja tappoi tuon meriolion kuoren läpi.
Tuon olion julma kuolema ei vaikuttanut nautintooni sen luurangosta. Ei ainakaan silloin.
*****
Monien toimien lailla, tavaroiden karsiminen voidaan tehdä harkitulla ja kunnioittavalla tahdilla, täynnä meditatiivista läsnäoloa. Kaappien sattumanvarainen riuhtominen auki ja asioiden heittäminen hyväntekeväisyyskasaan, hädin tuskin vilkaisematta niitä, tuntuu mekaaniselta ja melkein taistelunhaluiselta toiminnalta.
Kun olen lähestynyt tätä tehtävää tuollaisen ilottomuuden ja tiukan päättäväisyyden kera, seuraa vääjäämättä katumista. Muistan edelleen asioita, joista hankkiuduin eroon vuosikymmeniä sitten, mutta jotka haluaisin saada käsiini nyt.
Välittämättä sen epäkäytännöllisyydestä, että asioita pitää ikuisesti. Ja välittämättä kiintymättömyyden Zen-käsitteestä tai siitä yleisestä henkisestä säännöstä, että kaikki on ohikiitävää, jne.
Haluaisin silti hyväillä tuota käsin kirjailtua, vaaleansinistä puseroa, jossa oli ristipistoja oranssilla langalla ja jonka sain perhematkalla Meksikoon 60-luvulla.
*****
Massiivisia muutoksia on oletettavasti tulossa. Meille kerrotaan, että monet järjestelmät ja asiat hylätään täysin, muutetaan tunnistamattomiksi tai korvataan järjestelmillä tai asioilla, joista olemme saaneet vinkkejä, mutta joita emme pysty todella kuvittelemaan.
Vaikka monet meistä epäilemättä kaipaavat tuota tiukasti määriteltyä "heitä vanha ulos ja tuo nopeasti sisään uusi" -versiota tästä ylösnousemusprosessista, se minkä saamme, on harkittu, tietoinen ja perimmiltään pyhä kirkastamisprosessi.
Kysymme kuitenkin edelleen: "Missä ovat medi-pedit? Missä on QFS (= kvanttirahoitusjärjestelmä)? Miksi minun täytyy edelleen maksaa tätä kiskurilyhennystä?"
Voin vain olettaa, että se kuka hyvänsä organisoi tätä (eli Jumala), tuntee meidät ihmiset hyvin. Ja tietää, että kaiken meille tutun laajamittainen muuttaminen ja korvaajan kursailematon täräyttäminen pöytään, suistaisi suuren osan ihmiskunnasta paniikkiin, jota seuraisi totaalinen hämmennys.
Vähintään meille saattaisi jäädä vastaavanlainen kaipaus, kuin tuo kirjailtu pusero, jonka annoimme pois 1970-luvulla, mutta jonka haluaisimme nähdä vielä roikkuvan kaapissamme.
*****
Jatkan hidasta ja pyhää etsintääni, rauhallisen tilan luomiseksi ympärilleni. Nyt kun päästän irti jostain, tiedän, että ajoitus on täydellinen, koska lähestyin tätä prosessia ajattomasta sydämestäni, enkä aikatauluorientoituneesta mielestäni.
Vaikka olen innokas kokemaan kaiken sen kauneuden, mikä odottaa meitä, aivan Nova Gaian horisontin takana, tiedän paremmin, kuin että haluaisin supernopeita muutoksia.
Tai jos kuitenkin haluan niitä, muistan ristiä sormeni selän takana. "Laskin vain leikkiä, universumi. Kaikessa rauhassa vaan. Tiedän, että teet sen joka tapauksessa."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.9.2021 KUN HYVÄKSYMISESTÄ TULEE VASTARINTAA
Kirjoittaja hammer » 09.09.2021 21:57
KUN HYVÄKSYMISESTÄ TULEE VASTARINTAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun laitetaan sivuun tämän hetken kaikki isot ongelmat, se mitä todella haluan, tiivistyy hyvin tavalliseen asiaan: haluan kävellä Trader Joe'siin ja mennä suoraan heidän kahvinkeittimelleen ja kaataa itselleni ilmaisen pikkukupillisen, ennen kuin menen ostoksille.
Myönnän, että on absurdia kaivata tuollaista merkityksetöntä etuoikeutta, mutta siinä kohtaa olen nykyään.
Olen iloinen, että olen jotenkin onnistunut säilyttämään epäuskoisuuteni maailman tilasta. Etten ole turta enkä alistunut, vaan jatkan kysymistä ja vastausten etsimistä.
Turran alistumisen varaan todennäköisesti laskettiin, jotta sallisimme "kaapata" itsemme ja maailmamme, asioiden etenemiseksi niiden kuvittelemalla tavalla, jotka kontrolloisivat ihmiskuntaa.
Sen sijaan he saivat ihmisiä, jotka taistelisivat typerästä oikeudesta saada ilmainen kuppi vastajauhettua ja tuoksuvaa ranskalaisen paahdon kahvia, suosien samalla heidän paikallista ruokakauppaansa.
*****
Tunnen lähimaailmassani kuplivan levottomuutta ihan pinnan alla.* Panin eilen merkille raivokkuutta ihmisten käyttäytymisessä, kun vein perheenjäsenen lääkärin vastaanotolle ja juoksin ostoksilla.
Vaikka minua vähän vaivaa se kytevä mielenvikaisuus, jota ihmiset näyttävät huokuvan, ihmettelen, jos se ei ole juuri sitä, minkä läpi meidän täytyy puskea – hulluus jota meille on tuputettu. Kenties heräämisprosessi josta kommentaattorit ja kanavat puhuvat loputtomasti, on saavuttanut pisteen, jossa absurdiuden hyväksyminen ja tukahduttaminen ovat alkaneet kiehua yli.
Hyväksymisestä on tullut vastarintaa. Ja vastarinta ei ole turhaa, Borgien vakuuttelusta huolimatta.
Tällä hetkellä omia mahdollisia kapinointialueitani on rajoittanut se, mitä olen valmis tekemään. Haluan kuvitella, että heiluttaisin "vapautus uskonnon perusteella" -merkkiäni ja kävelisin maskittomana kauppaan, mutta myönnän, ettei minulla yksinkertaisesti ole tuota rohkeutta. En halua, että minut saatetaan pakolla pois kaupasta tai siirretään nettiostoksille.
Mutta mitä minulle maksaisi kysyä joka kerta, kun kävelen Trader Joe'siin: "Milloin tuotte takaisin kahvi- ja tuotenäyteosastonne?"
*****
Eikö olisi ihme, jos tämä poikkeuksellisen korkeapanoksinen elämän- ja kuolemankamppailu, jossa olemme, kaatuisi ihmiseen siellä ja toiseen täällä, jotka puolustavat merkityksettömiltä näyttäviä oikeuksia? Mitättömiltä näyttäviä normaaliuden tasoja, jotka otettiin aiemmin itsestäänselvyytenä?
Useimmat meistä eivät elä suuren draaman – kansainvälisen juonittelun, sotilaallisten liikkeiden ja salaisten operaatioiden – maailmassa.
Useimmat ihmiset suhteellisen mukavissa olosuhteissa (jotka ainoastaan ovat minulle henkilökohtaisesti tuttuja) ostavat ruokaa ja bensaa, vievät lapsia kouluun ja käyvät töissä.
On looginen päätelmä, että välittömässä ympäristössämme voimme pääasiassa vaikuttaa positiivisesti, ja siitä sitten mahdollisesti vaikuttaa maailmaan laajemmin.
Minusta se kuulostaa ystävälliseltä rupattelulta Trader Joe'sin päällikön kanssa, pidättäytyen luennoimasta rokotuksista ja maskeista – tiedustellen vain kahviosaston paluusta. On helppoa arvata vastaus. Mutta se ei ole tärkeä. Kysymyksen esittämisellä on merkitystä.
Se kuulostaa tylsän passiiviselta – ei glamouria, ei loistoa.
Mutta hiljainen tyytyväisyys puolustamisesta ihmisen oikeutta nauttia elämästään – miten tahansa arkipäiväisessä paikassa se tapahtuukin – voi kuitenkin saada oloni sisällä tuntumaan sankarilliselta.
*Luin seuraavan kappaleen Valerie Donnerin kanavoinnista (Suoraan sydämestä 3.9.2021), kun olin kirjoittanut tämän artikkelin:
"Havaitsemme, etteivät ihmiset käyttäydy normaaleilla tavoillaan. Ihmiset näyttävät olevan epäsynkronissa itsensä ja muiden kanssa. Epätasapaino on lähes katastrofaalista. Kannustamme teitä pysymään poissa tohinasta ja pitämään erinomaista huolta itsestänne, tuoden tasapanoa, järkeä ja harmoniaa elämäänne. Astukaa pois eripuraisuudesta ja ankkuroitukaa valoon. Tämä on teidän roolinne, emmekä anna teidän unohtaa sitä."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun laitetaan sivuun tämän hetken kaikki isot ongelmat, se mitä todella haluan, tiivistyy hyvin tavalliseen asiaan: haluan kävellä Trader Joe'siin ja mennä suoraan heidän kahvinkeittimelleen ja kaataa itselleni ilmaisen pikkukupillisen, ennen kuin menen ostoksille.
Myönnän, että on absurdia kaivata tuollaista merkityksetöntä etuoikeutta, mutta siinä kohtaa olen nykyään.
Olen iloinen, että olen jotenkin onnistunut säilyttämään epäuskoisuuteni maailman tilasta. Etten ole turta enkä alistunut, vaan jatkan kysymistä ja vastausten etsimistä.
Turran alistumisen varaan todennäköisesti laskettiin, jotta sallisimme "kaapata" itsemme ja maailmamme, asioiden etenemiseksi niiden kuvittelemalla tavalla, jotka kontrolloisivat ihmiskuntaa.
Sen sijaan he saivat ihmisiä, jotka taistelisivat typerästä oikeudesta saada ilmainen kuppi vastajauhettua ja tuoksuvaa ranskalaisen paahdon kahvia, suosien samalla heidän paikallista ruokakauppaansa.
*****
Tunnen lähimaailmassani kuplivan levottomuutta ihan pinnan alla.* Panin eilen merkille raivokkuutta ihmisten käyttäytymisessä, kun vein perheenjäsenen lääkärin vastaanotolle ja juoksin ostoksilla.
Vaikka minua vähän vaivaa se kytevä mielenvikaisuus, jota ihmiset näyttävät huokuvan, ihmettelen, jos se ei ole juuri sitä, minkä läpi meidän täytyy puskea – hulluus jota meille on tuputettu. Kenties heräämisprosessi josta kommentaattorit ja kanavat puhuvat loputtomasti, on saavuttanut pisteen, jossa absurdiuden hyväksyminen ja tukahduttaminen ovat alkaneet kiehua yli.
Hyväksymisestä on tullut vastarintaa. Ja vastarinta ei ole turhaa, Borgien vakuuttelusta huolimatta.
Tällä hetkellä omia mahdollisia kapinointialueitani on rajoittanut se, mitä olen valmis tekemään. Haluan kuvitella, että heiluttaisin "vapautus uskonnon perusteella" -merkkiäni ja kävelisin maskittomana kauppaan, mutta myönnän, ettei minulla yksinkertaisesti ole tuota rohkeutta. En halua, että minut saatetaan pakolla pois kaupasta tai siirretään nettiostoksille.
Mutta mitä minulle maksaisi kysyä joka kerta, kun kävelen Trader Joe'siin: "Milloin tuotte takaisin kahvi- ja tuotenäyteosastonne?"
*****
Eikö olisi ihme, jos tämä poikkeuksellisen korkeapanoksinen elämän- ja kuolemankamppailu, jossa olemme, kaatuisi ihmiseen siellä ja toiseen täällä, jotka puolustavat merkityksettömiltä näyttäviä oikeuksia? Mitättömiltä näyttäviä normaaliuden tasoja, jotka otettiin aiemmin itsestäänselvyytenä?
Useimmat meistä eivät elä suuren draaman – kansainvälisen juonittelun, sotilaallisten liikkeiden ja salaisten operaatioiden – maailmassa.
Useimmat ihmiset suhteellisen mukavissa olosuhteissa (jotka ainoastaan ovat minulle henkilökohtaisesti tuttuja) ostavat ruokaa ja bensaa, vievät lapsia kouluun ja käyvät töissä.
On looginen päätelmä, että välittömässä ympäristössämme voimme pääasiassa vaikuttaa positiivisesti, ja siitä sitten mahdollisesti vaikuttaa maailmaan laajemmin.
Minusta se kuulostaa ystävälliseltä rupattelulta Trader Joe'sin päällikön kanssa, pidättäytyen luennoimasta rokotuksista ja maskeista – tiedustellen vain kahviosaston paluusta. On helppoa arvata vastaus. Mutta se ei ole tärkeä. Kysymyksen esittämisellä on merkitystä.
Se kuulostaa tylsän passiiviselta – ei glamouria, ei loistoa.
Mutta hiljainen tyytyväisyys puolustamisesta ihmisen oikeutta nauttia elämästään – miten tahansa arkipäiväisessä paikassa se tapahtuukin – voi kuitenkin saada oloni sisällä tuntumaan sankarilliselta.
*Luin seuraavan kappaleen Valerie Donnerin kanavoinnista (Suoraan sydämestä 3.9.2021), kun olin kirjoittanut tämän artikkelin:
"Havaitsemme, etteivät ihmiset käyttäydy normaaleilla tavoillaan. Ihmiset näyttävät olevan epäsynkronissa itsensä ja muiden kanssa. Epätasapaino on lähes katastrofaalista. Kannustamme teitä pysymään poissa tohinasta ja pitämään erinomaista huolta itsestänne, tuoden tasapanoa, järkeä ja harmoniaa elämäänne. Astukaa pois eripuraisuudesta ja ankkuroitukaa valoon. Tämä on teidän roolinne, emmekä anna teidän unohtaa sitä."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
8.9.2021 MAAGINEN ILOASE
Kirjoittaja hammer » 14.09.2021 19:09
MAAGINEN ILOASE
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi kissani näytti haltioituneen onnelliselta tänä aamuna, kuin olisi kieriskellyt kissanmintussa tai nauttinut tuoretta maksaa jälkiruuaksi.
Mitä sellaista se tietää, mitä minä en tiedä?
Tunnen heikon mutta selvän kaiun samasta, mitä kissani kokee.
Odotus ilosta. Ei liian paljosta ilosta – juuri oikeasta määrästä iloa.
Tuntuu oudolta kuvitella sellainen asia, kuin liika ilo, mutta pakahduttava tunnekokemus voi olla haitallinen terveydelle, pidetään tuota tunnetta sitten positiivisena tai negatiivisena.
Silti haluaisin ottaa kohtalokkaan riemastumisen riskin, jos se voisi vapauttaa minut hallituksen lisääntyneistä rajoituksista ja siitä suoranaisesta suvereenisuusoikeuksien varastamisesta, minkä kohteena maailma on enenevässä määrin ollut.
Jos riemastuminen on tapa tuon kontrollin lopettamiseen, hyväksyn iloisesti sen seuraamukset.
*****
Vaikka se kuulostaa epärealistiselta, kenties ilo on jonkinlainen taika-ase. Kiiltävä valomiekka, joka leikkaa läpitunkevien pimeyssuortuvien ja syvimpien pelkotasojen läpi.
Näyttää siltä, että pelko ja sen negatiiviset ilmentymät ovat nujertaneet ihmisiä käytännössä jo ajan alusta saakka täällä Maa-planeetalla.
Yksi teema analyyseissa joita olen viime aikoina katsellut – esimerkiksi Simon Parker, Charlie Ward ja Mel K (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... claration/) – on, että pelko on suurin ase, jota jatkuvasti käytetään meitä vastaan. Pelko voi aiheuttaa tavallaan halvaantumisen, joka pitää meidät tässä ilmeisen negatiivisessa pysähtyneisyydessä, erityisesti median toitottaessa loputtomasti covidia ja siitä oletettavasti syntyneitä kuolettavia muunnoksia (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... r-this-nu/).
Tunnen usein paljon kärsimättömyyttä, kun kommentaattorit näyttävät sättivän meitä siitä, että sallimme itseämme kontrolloitavan pelolla.
Tietysti olemme peloissamme! Katso niitä uhkia, joita kohtaamme! Miten ihmeessä kukaan joka ei ole tyhmä, voi olla pelkäämättä?
Ja kuitenkin juuri siihen näiden kommentaattoreiden (ja monien muiden) neuvo kiteytyy. Pimeät voimat/salaseura/globalistit syövät kirjaimellisesti pelkoenergiaamme.
Riistä tältä viholliselta – ja niin hahmotan heidät – ravinto, eivätkä he voi selviytyä.
Harmillista, ettemme voi tilata tuota ilovastalääkettä lisukkeeksi päivittäiselle annoslautasellemme.
Vai voimmeko?
*****
Miten "löydämme ilon"?
Miten massiivisesti nujerretut ihmiset puskevat läpi pelkoilmentymien tukahduttavista kerroksista, saavuttaakseen sen säteilevän ilomaapallon, joka näyttää juuri hehkuvan aivan tuossa kestämättömien olosuhteiden ulkopuolella?
Epäilemättä tämän täytyy olla yksilöponnistus. Voimme ja meidän täytyy tukea toisiamme, jos tarkoituksemme on onnistua. Mutta se tapa miten ilomme ilmenee, on yhtä ainutlaatuinen kuin jokainen meistä.
Olosuhteet sanelevat epäilemättä sen suuressa määrin. Joku joka rämpii toimeentulon minimitasolla kovassa ympäristössä, saattaa löytää iloa pelkästään heräämisestä elossa taas yhteen aamuun.
Joku joka on merkittävästi mukavammissa olosuhteissa, saattaa imeä sitä iloisuutta, jota kissamme, koiramme, hevosemme, papukaijamme ja hamsterimme näyttävät huokuvan ilman selvää syytä.
*****
Menen lattialle kissani kanssa, ja se hieroo pientä päätään kaikkiin osiini, joihin se ulottuu. Kutitan sen leukaa ja poskea, ja se kehrää vielä kovempaa.
Vedän syvään henkeä. En kuule sen ajatuksia sanoina, mutta koen tuon säteilevän iloisuuden sen kehräämisen sekä notkean ja iloisen kissatanssin kautta.
Toivon hartaasti, että pimeät voimat eivät voi selviytyä, sitten kun ilosta ja iloisuudesta tulee hallitsevia energioita tällä planeetalla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi kissani näytti haltioituneen onnelliselta tänä aamuna, kuin olisi kieriskellyt kissanmintussa tai nauttinut tuoretta maksaa jälkiruuaksi.
Mitä sellaista se tietää, mitä minä en tiedä?
Tunnen heikon mutta selvän kaiun samasta, mitä kissani kokee.
Odotus ilosta. Ei liian paljosta ilosta – juuri oikeasta määrästä iloa.
Tuntuu oudolta kuvitella sellainen asia, kuin liika ilo, mutta pakahduttava tunnekokemus voi olla haitallinen terveydelle, pidetään tuota tunnetta sitten positiivisena tai negatiivisena.
Silti haluaisin ottaa kohtalokkaan riemastumisen riskin, jos se voisi vapauttaa minut hallituksen lisääntyneistä rajoituksista ja siitä suoranaisesta suvereenisuusoikeuksien varastamisesta, minkä kohteena maailma on enenevässä määrin ollut.
Jos riemastuminen on tapa tuon kontrollin lopettamiseen, hyväksyn iloisesti sen seuraamukset.
*****
Vaikka se kuulostaa epärealistiselta, kenties ilo on jonkinlainen taika-ase. Kiiltävä valomiekka, joka leikkaa läpitunkevien pimeyssuortuvien ja syvimpien pelkotasojen läpi.
Näyttää siltä, että pelko ja sen negatiiviset ilmentymät ovat nujertaneet ihmisiä käytännössä jo ajan alusta saakka täällä Maa-planeetalla.
Yksi teema analyyseissa joita olen viime aikoina katsellut – esimerkiksi Simon Parker, Charlie Ward ja Mel K (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... claration/) – on, että pelko on suurin ase, jota jatkuvasti käytetään meitä vastaan. Pelko voi aiheuttaa tavallaan halvaantumisen, joka pitää meidät tässä ilmeisen negatiivisessa pysähtyneisyydessä, erityisesti median toitottaessa loputtomasti covidia ja siitä oletettavasti syntyneitä kuolettavia muunnoksia (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... r-this-nu/).
Tunnen usein paljon kärsimättömyyttä, kun kommentaattorit näyttävät sättivän meitä siitä, että sallimme itseämme kontrolloitavan pelolla.
Tietysti olemme peloissamme! Katso niitä uhkia, joita kohtaamme! Miten ihmeessä kukaan joka ei ole tyhmä, voi olla pelkäämättä?
Ja kuitenkin juuri siihen näiden kommentaattoreiden (ja monien muiden) neuvo kiteytyy. Pimeät voimat/salaseura/globalistit syövät kirjaimellisesti pelkoenergiaamme.
Riistä tältä viholliselta – ja niin hahmotan heidät – ravinto, eivätkä he voi selviytyä.
Harmillista, ettemme voi tilata tuota ilovastalääkettä lisukkeeksi päivittäiselle annoslautasellemme.
Vai voimmeko?
*****
Miten "löydämme ilon"?
Miten massiivisesti nujerretut ihmiset puskevat läpi pelkoilmentymien tukahduttavista kerroksista, saavuttaakseen sen säteilevän ilomaapallon, joka näyttää juuri hehkuvan aivan tuossa kestämättömien olosuhteiden ulkopuolella?
Epäilemättä tämän täytyy olla yksilöponnistus. Voimme ja meidän täytyy tukea toisiamme, jos tarkoituksemme on onnistua. Mutta se tapa miten ilomme ilmenee, on yhtä ainutlaatuinen kuin jokainen meistä.
Olosuhteet sanelevat epäilemättä sen suuressa määrin. Joku joka rämpii toimeentulon minimitasolla kovassa ympäristössä, saattaa löytää iloa pelkästään heräämisestä elossa taas yhteen aamuun.
Joku joka on merkittävästi mukavammissa olosuhteissa, saattaa imeä sitä iloisuutta, jota kissamme, koiramme, hevosemme, papukaijamme ja hamsterimme näyttävät huokuvan ilman selvää syytä.
*****
Menen lattialle kissani kanssa, ja se hieroo pientä päätään kaikkiin osiini, joihin se ulottuu. Kutitan sen leukaa ja poskea, ja se kehrää vielä kovempaa.
Vedän syvään henkeä. En kuule sen ajatuksia sanoina, mutta koen tuon säteilevän iloisuuden sen kehräämisen sekä notkean ja iloisen kissatanssin kautta.
Toivon hartaasti, että pimeät voimat eivät voi selviytyä, sitten kun ilosta ja iloisuudesta tulee hallitsevia energioita tällä planeetalla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
10.9.2021 RIKKINÄISEN KUPIN KORJAAMINEN
Kirjoittaja hammer » 17.09.2021 22:41
RIKKINÄISEN KUPIN KORJAAMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Niin paljon kuin haluaisin välttää tuntemasta vihaa (tai sen kantaisää, pelkoa), on olosuhteita, jotka raivostuttavat minua. Vielä enemmän, koska näyttää siltä, etten voi tehdä niille mitään.
Ja sitten – suolaa haavoihin – henkinen tiedostamiseni heilauttaa repaleista lippuaan. Et voi muuttaa asioita, voit muuttaa vain itseäsi. Se mitä näet ulkopuolella, on vai heijastusta sisäisestä itsestäsi. Se kaikki on karmaa ja sielusopimuksia joka tapauksessa. Ja niin edelleen.
Joskus tämä itselle puhuminen auttaa vähän. Mutta todellisuudessa, useimmiten ei.
Se on vähän kuin olisi kova ja jatkuva jano, ja annetaan rikkinäinen kuppi, josta kaikki vesi on valunut pois.
Olosuhde on tietysti se, mikä sai veden valumaan pois. Alkeisymmärrykseni henkisistä periaatteista saisi minut hymyilemään seesteisesti ja hyväksymään tuon rikkinäisen kupin kiitollisena, samalla kun hitaasti kuolisin janoon.
*****
Blossom Goodchildin äskettäinen kanavointi (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... pt-8-2021/) on herättänyt nukkuvan raivontunteeni. Minua on muistutettu siitä, miten pahasti tuo kuppi on rikki ja miten jatkuva jano minulla on.
Valoliitto toteaa:
"Ette toimi niin, kuin teidän pitäisi. … [fyysinen kehonne] ponnistelee (enimmäkseen) pitääkseen kaiken toimimassa kuin rasvattu. Käytämme sanaa "ponnistelee", koska tämä sen täytyy tehdä.
Itse asiassa ei pitäisi olla ponnistelua …
Taas kerran, kaiken sen vuoksi, mitä laitetaan kehoonne/kehonne sisäistää ja mikä ei ole suotuisaa, vaaditaan paljon ponnistelua pitämään "elämä" virtaamassa.
Hyvin paljon on annettu teille hyvin salaisesti ja määrinä, joita ei voi havaita, ennen kuin on riittävästi aiheuttamaan vahinkoa. Fyysisyytenne toiminta … tarkoitamme kaikkea, mikä on osa sitä, kaikkea mikä muodostaa fyysisen muotonne … ei ole enää sitä, millaiseksi se suunniteltiin."
Ei mikään ihme, että "elämä on kovaa". Vaikka vain yrittää ruokkia ja nesteyttää itsensä turvallisesti, se on enimmäkseen näkymättömien vaarojen miinakenttä.
*****
Ja sitten on 9/11.
Mieleni tyhjenee. Mitä voin sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Ennen vuotta 2018 en edes tiennyt, että 9/11 ei ilmeisesti tapahtunut niin, kuin meidät on johdettu uskomaan.
Sen sijaan se näyttää järjestetyn (https://goldenageofgaia.com/2021/09/08/ ... s-forever/) estämään hyväntekeväisyys- ja yltäkylläisyysvirran jakamisen ihmisille yleisesti.
Koska tuo pikkuruinen ihmisryhmä (ja muut?) jotka kontrolloivat asioita, eivät halunneet luopua kontrollista.
Törmäsin vain tähän vaihtoehtoon – mutta joka nyt (uskoakseni) on lisääntyvässä määrin valtavirtainformaatiota 9/11-tapahtumaasta – kun luin läpi Golden Age of Gaian tilivelvollisuusarkistoja. Luulen, että vei viikon toipua tuosta löydöstä, eli punaisesta pilleristä.
Toipumisaikaa ei olisi tarvittu, jos olisin sivuuttanut sen mielipuolisena ääriteoriana ja jatkanut vain elämääni uskoen, mitä uskoin ennen.
Näyttää kuitenkin siltä, että minun oli tarkoitus avata tietoisuuteni tuo aikakapseli keväällä 2018.
*****
Toivon, että minulla olisi maailman suurin pullo superliimaa korjatakseni halkeaman tuossa kupissa, jotta se pitäisi elämää ylläpitävää vettä, jota kaikki tarvitsemme. Jotta tuota hyväntekeväisyyttä ja yltäkylläisyyttä voitaisiin lempeästi tuudittaa jumalaisessa valokupissa, ja se voisi läikkyä iloisesti yli, roiskuttaen meitä kaikkia lämmöllä ja rakkaudella.
Luultavasti se ei ole minun kykyjeni piirissä. Ainakaan tällä hetkellä.
Kuten aina, tämä kiteytyy siihen, mitä voin tehdä henkilökohtaisesti itseni, perheeni, yhteisöni hyväksi.
Voin varovasti pestä tuon kupin, ottaa esiin oman henkisen superliimapulloni ja käyttää rakkautta, aikomusta, täysivaltaisuutta ja jumaluutta tuohon rähjäiseen rikkinäisyyteen, jota kohtaan omassa elämässäni.
Korjatussa kupissani pysyy tuo puhdas ja kirkas vesi, jota niin janoan.
Niin pieni ele. Mutta tuossa eleessä asuu rauha, jota etsin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Niin paljon kuin haluaisin välttää tuntemasta vihaa (tai sen kantaisää, pelkoa), on olosuhteita, jotka raivostuttavat minua. Vielä enemmän, koska näyttää siltä, etten voi tehdä niille mitään.
Ja sitten – suolaa haavoihin – henkinen tiedostamiseni heilauttaa repaleista lippuaan. Et voi muuttaa asioita, voit muuttaa vain itseäsi. Se mitä näet ulkopuolella, on vai heijastusta sisäisestä itsestäsi. Se kaikki on karmaa ja sielusopimuksia joka tapauksessa. Ja niin edelleen.
Joskus tämä itselle puhuminen auttaa vähän. Mutta todellisuudessa, useimmiten ei.
Se on vähän kuin olisi kova ja jatkuva jano, ja annetaan rikkinäinen kuppi, josta kaikki vesi on valunut pois.
Olosuhde on tietysti se, mikä sai veden valumaan pois. Alkeisymmärrykseni henkisistä periaatteista saisi minut hymyilemään seesteisesti ja hyväksymään tuon rikkinäisen kupin kiitollisena, samalla kun hitaasti kuolisin janoon.
*****
Blossom Goodchildin äskettäinen kanavointi (https://goldenageofgaia.com/2021/09/07/ ... pt-8-2021/) on herättänyt nukkuvan raivontunteeni. Minua on muistutettu siitä, miten pahasti tuo kuppi on rikki ja miten jatkuva jano minulla on.
Valoliitto toteaa:
"Ette toimi niin, kuin teidän pitäisi. … [fyysinen kehonne] ponnistelee (enimmäkseen) pitääkseen kaiken toimimassa kuin rasvattu. Käytämme sanaa "ponnistelee", koska tämä sen täytyy tehdä.
Itse asiassa ei pitäisi olla ponnistelua …
Taas kerran, kaiken sen vuoksi, mitä laitetaan kehoonne/kehonne sisäistää ja mikä ei ole suotuisaa, vaaditaan paljon ponnistelua pitämään "elämä" virtaamassa.
Hyvin paljon on annettu teille hyvin salaisesti ja määrinä, joita ei voi havaita, ennen kuin on riittävästi aiheuttamaan vahinkoa. Fyysisyytenne toiminta … tarkoitamme kaikkea, mikä on osa sitä, kaikkea mikä muodostaa fyysisen muotonne … ei ole enää sitä, millaiseksi se suunniteltiin."
Ei mikään ihme, että "elämä on kovaa". Vaikka vain yrittää ruokkia ja nesteyttää itsensä turvallisesti, se on enimmäkseen näkymättömien vaarojen miinakenttä.
*****
Ja sitten on 9/11.
Mieleni tyhjenee. Mitä voin sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Ennen vuotta 2018 en edes tiennyt, että 9/11 ei ilmeisesti tapahtunut niin, kuin meidät on johdettu uskomaan.
Sen sijaan se näyttää järjestetyn (https://goldenageofgaia.com/2021/09/08/ ... s-forever/) estämään hyväntekeväisyys- ja yltäkylläisyysvirran jakamisen ihmisille yleisesti.
Koska tuo pikkuruinen ihmisryhmä (ja muut?) jotka kontrolloivat asioita, eivät halunneet luopua kontrollista.
Törmäsin vain tähän vaihtoehtoon – mutta joka nyt (uskoakseni) on lisääntyvässä määrin valtavirtainformaatiota 9/11-tapahtumaasta – kun luin läpi Golden Age of Gaian tilivelvollisuusarkistoja. Luulen, että vei viikon toipua tuosta löydöstä, eli punaisesta pilleristä.
Toipumisaikaa ei olisi tarvittu, jos olisin sivuuttanut sen mielipuolisena ääriteoriana ja jatkanut vain elämääni uskoen, mitä uskoin ennen.
Näyttää kuitenkin siltä, että minun oli tarkoitus avata tietoisuuteni tuo aikakapseli keväällä 2018.
*****
Toivon, että minulla olisi maailman suurin pullo superliimaa korjatakseni halkeaman tuossa kupissa, jotta se pitäisi elämää ylläpitävää vettä, jota kaikki tarvitsemme. Jotta tuota hyväntekeväisyyttä ja yltäkylläisyyttä voitaisiin lempeästi tuudittaa jumalaisessa valokupissa, ja se voisi läikkyä iloisesti yli, roiskuttaen meitä kaikkia lämmöllä ja rakkaudella.
Luultavasti se ei ole minun kykyjeni piirissä. Ainakaan tällä hetkellä.
Kuten aina, tämä kiteytyy siihen, mitä voin tehdä henkilökohtaisesti itseni, perheeni, yhteisöni hyväksi.
Voin varovasti pestä tuon kupin, ottaa esiin oman henkisen superliimapulloni ja käyttää rakkautta, aikomusta, täysivaltaisuutta ja jumaluutta tuohon rähjäiseen rikkinäisyyteen, jota kohtaan omassa elämässäni.
Korjatussa kupissani pysyy tuo puhdas ja kirkas vesi, jota niin janoan.
Niin pieni ele. Mutta tuossa eleessä asuu rauha, jota etsin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 48 vierailijaa