Jaworska Agnieszka (crimsoncircle.com)

[hammer]

PIMEYDEN KANSSA LEIKKIMISTÄ

Kirjoittanut Agnieszka Jaworska (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Unissa on tietoisuustasostamme riippuen erilainen sisältö ja syvyys, ja niillä on erilainen rooli. Adamus sanoi, että Oivaltamispolulla olevat ihmiset eivät ainoastaan näe unta monilla tasoilla, vaan heidän unensa ovat myös paljon kirjaimellisempia. Niiden ymmärtämiseen ei tarvita symbolisanakirjoja ja egyptiläisiä unikirjoja. Henki kommunikoi kanssamme suoraan, yksinkertaisesti ja selkeästi.

Sinulla on epäilemättä ollut "erityisunia", jotka ovat merkityksellisempiä ja elävämpiä kuin muut, ja ne esittävät tärkeää roolia auttaessaan transformoimaan, ymmärtämään ja integroimaan niitä luurankoja, jotka ovat hylättynä kaapissasi.

Ensinnäkin, unet vapauttavat ja puhdistavat vastustavia ja vaikeita aspekteja esittämällä ne. Kaikki nuo surulliset tarinat, jotka ovat olleet jumissa ja kiertäneet kehää vuosisatojen ja elämien ajan, löytävät viimeinkin ratkaisunsa. Tuo onneton ja tyydyttymätön rakkaus löytää tiensä ulos. Jokin ikivanha loukkaantuminen ymmärretään ja annettaan anteeksi, kun se lopulta nähdään eri perspektiivistä. Myös tapahtuma-aikajana voi muuttua, jos tietty aspekti niin valitsee. Tämä palvelee kaikkien niiden osiesi integrointia, jotka ovat jääneet eksyneenä ja piinattuna jonnekin tietoisuutesi laitamille.

Toiseksi, näissä erityisunissa valmistaudut mestarilliseen elämääsi Oivaltamisen jälkeen, mikä merkitsee, että valokehosi "rakentaminen" ja vahvistaminen jatkuu. Mutta myös opimme, luomme ja harjoittelemme turvallisessa aineettomassa ympäristössä, jotta se voidaan lopulta toteuttaa täällä Maassa ja fyysisessä kehossa.

Kolmanneksi, opetamme muita. Kun vierailemme muissa ulottuvuuksissa, kuten uudet Maat ja eri enkelitilat, koulutamme muita laskeutumaan aineeseen tänne Maahan. Tai mestareina opetamme muita, jotka valitsevat myös valaistumisen, heidän olinpaikastaan riippumatta. Energia ei välitä ajasta ja paikasta.

Ja parasta on, että kaikki nämä asiat tapahtuvat unissamme samanaikaisesti. Yksi tällainen uni tuli minulle hiljattain, ja se tuntui niin elävältä ja voimakkaalta ja vielä niin tehokkaalta ja hyödylliseltä, että kun kumppanini kuuli sen, hän pyysi minua jakamaan sen. Kenties pidät sitä yhtä hyödyllisenä, kuin me.

UNI: KOHTAUS 1 – AMJA, KOIRA

Muistikuva tästä unesta alkaa 6-kuukautisesta koiranpennustani, Amjasta. Se on riivattu. Se näyttää pieneltä ihmissudelta, jolla on punaiset silmät, tahmea ja pörröinen turkki, jossa on karvattomia laikkuja, ja se hyökkää minua kohti raivokkaasti. Se haluaa syödä minut! Ja haluaa sen sattuvan!

Yhtäkkiä ilmestyy nainen, joka näyttää väsyneeltä, vanhanaikaiselta konttoristilta: 1970-luvun hiustyyli, halvat silmälasit, ruma harmaa jakkupuku, meikitön, mustat silmäaluset. Juuri kun koira on iskemässä minuun, nainen tarttuu siihen, kääntää sen selälleen ja alkaa kuristaa sitä. Tiedän, että minun täytyy oppia elämään rakkaan Amjani kuoleman kanssa.

Tämä on ensimmäinen hetki, kun olen tietoinen kummastakin minusta: unta näkevä minä ja uneksittu minä. Agnieszka 3D-todellisuudesta tuntee ja päättää yhdessä tuon uni-minun kanssa. Sillä hetkellä kun annan periksi ja sallin koiran kuolla, Amja hengittää ulos harmaan pölypallon ja palaa suloiseen pentumuotoonsa. En epäile yhtään, ettei oikea koirani joka nukkuu eteisessä, oikeasti koe tätä ja ole täysin tietoinen tästä hämmentävästä tapahtumasta.

KOHTAUS 2 – MERIPIHKAKELLOT JA OVI

Katson ympärille ja oivallan olevani hyvin syvän ja korkean vuoren sisällä, joka on täynnä majesteettisia portaita, rakennuksia, pilareita ja veistoksia – jotain vastaavaa, kuin kääpiöiden kaupunki tai puuhaltioiden valtakunta Hobitti-elokuvissa. On puolipimeää, ja kaikki on mittasuhteiltaan monumentaalista ja pakahduttavaa. (Koska olen pystynyt viime aikoina katselemaan vain fantasiaelokuvia ja olen katsonut hiljattain uudestaan koko Tolkien-saagan, mieleni näytti tässä unessa hyväksytyimmän maiseman. Se taitaa olla syvää kaipausta johonkin taikuuteen tässä harmaassa ja tylsässä ihmiselämässä.)

Kun Amja toipuu, "konttoristi" joka sivelee edelleen koiraa, sanoo tukahtuneella ja kireällä äänellä: "Mitä sinä odotat? Soita hälytystä, soita kelloja! He tulevat!" Ja yhtäkkiä alan tuntea sen, hidasta salamyhkäistä liikettä etäällä. Oivallan, että hirviöitä, örkkejä ja peikkoja tulee suurena joukkona.

Katson ympärille ja näen hienoja meripihkakelloja roikkuvan strategisissa paikoissa kaikkialla tuon vuoren sisällä.

Nämä ovat erimittaisia meripihkaputkia, jotka roikkuvat riveissä ja hohtavat kultaista, hunajanväristä hehkua tässä hämärässä. Nappaan meripihkaisen sauvan jostain ja soitan kaikin voimin kelloja, jotka ovat lähimpänä minua. Niiden ääni on yliluonnollinen, ikään kuin sitä ei olisi ollut lainkaan – se on hiljainen ja kuitenkin täysin kuuluva. En ole koskaan kuullut sellaista ääntä Maassa. Sitten kiviseinään ilmesyy ovi, ja kiirehdimme Amjan kanssa kammioon sen takana.

KOHTAUS 3 – KAMMIO JA IHANAT JÄTTILÄISET

Kammio on täynnä valoa, ja valtavat kristallikattokruunut "kipunoivat" kirkkaasti. Suuri, hevosenkengän muotoon järjestetty pöytä odottaa, tyhjänä tällä erää. Istuudun hämmentyneen koiran kanssa pöydän reunaan odottamaan. Pian niitä alkaa ilmestyä, joita varten meripihkakello soi.

Jättimäisiä miehiä, 2.5–3 metriä pitkiä, ulkomuodoltaan ja pukeutumiseltaan kaikkea mahdollista. Parrallisia ja parrattomia, pitkiä hiuksia ja kaljuja. Omalaatuisia tyyppejä isoissa värikkäissä tennistossuissa, rokkareita mustissa nahkavaatteissa, kummajaisia samuraihaarniskassa, viikinkinahassa, farkuissa ja hassuissa t-paidoissa – on kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella, kaikissa mahdollisissa kokoonpanoissa. Heitä tulee jatkuvasti maailman eri osista, ja he istuutuvat pöydän ääreen.

Heillä on yksi asia yhteistä: he ovat IHANIA. Heillä on kirkkaat silmät, he hymyilevät lämpimästi, he ovat täynnä arvokkuutta, rauhaa ja armoa. He vitsailevat, nauravat ja katsovat minua rakastavasti, koska olen UUSI täällä. He ovat kaikki tunteneet toisensa eripituisia aikoja, mutta minulle on ensimmäinen kerta täällä. Olen hyvin onnellinen siitä, rakastunut tähän ryhmään ja ilahtunut. Ehdottomasti ilahtunut. Nauran ja hymyilen leveästi, ja tunnen tämän selvästi nähdessäni unta: nukkuva kehoni rentoutuu ja lämpö- ja iloaallot kulkevat fyysisen 3D-minun läpi. Luultavasti hymyilen myös nukkuessani.

Pöydässä on kolme naista. Virkailija joka hallinnoi tätä huonetta, minä ja mustahiuksinen kaunotar punaisissaan, joka hymyilee myös, mutta on hiljaa. Tiedän, että hän on säännöllinen vieras tuollaisissa tapaamisissa ja on tuntenut kaikki hyvin pitkään. Värikäs ja maukas noutopöytä ilmestyy tyhjästä pöytien viereen, ja nämä jättiläiset ilmeisesti valmistautuvat juhliin ja pitämään hauskaa ennen taistelua.

KOHTAUS 4 – TAIKUUDEN HARJOITTELUA

Se kaikki saa minut pysähtymään ja miettimään kahta tärkeää asiaa: aika ja paikka.

Kun alan tuntea levottomuutta noista juhlista ja olla huolissani, että ne kestäisivät liian pitkään ja häviäisimme örkeille, oivallan välittömästi, että astuessani tuosta ovesta, aika ulkopuolella pysähtyi. Kaikki jähmettyi. Örkit, hirviöt ja peikot jähmettyivät kesken liikkeen. Vasta sitten kun astun uudestaan tuosta ovesta, aika vapautuu. Vaikka pidot kestävät monta päivää, ulkopuolella vain sekunti on kulunut.

Ja paikka. Kysyn yhdeltä jättiläiseltä, ensimmäiseltä joka tuli – suloinen nallekarhu ja punapää, jolla on pitkä parta ja jonka valtavat tennarit hohtavat kaikkia yliluonnollisia värejä – "Entä tuo ovi? Eivätkö "ne" löydä sitä ja tule tänne?"

"Voi kultaseni", hän hymyili minulle. "Ovi on vain niitä varten, jotka voivat nähdä sen."

Käy ilmi, että olen yhtä pitkä kuin jättiläiseni, ja minullakin on omalaatuiset vaatteet ja sormessa sormus, joka esittää kultaista kolmiulotteista kolmiota, ja minulla on äärimmäisen pitkä ja ohut miekka. Jättiläiset alkavat kysellä minulta tästä miekasta ja asemastani (muista, että olen uusi tulokas, ja nuorin kaikista, kuten käy ilmi).

"Miten aiot taistella, ystäväiseni? Entä pieni koiranpentusi?"

"Koira jää tänne turvaan, kunnes pääsen takaisin. Ja minä EN taistele, minulla on eri menetelmä. Tulen näkymättömäksi. Taistelukentällä huolehdin teistä ja suojelen teitä. Kun apua tarvitaan, haen tikarini ja pistän vihollista pysyen itse näkymättömänä."

KOHTAUS 5 – TAISTELU JA KUOLEMA

Yhtäkkiä olen huoneen ulkopuolella ja keskellä taistelukenttää, edelleen pimeän vuoren sisällä, kaaoksen ja miekankalistelun ympäröimänä.

Tähän saakka olen kirjoittanut "hirviöistä, örkeistä ja peikoista" kuvaamaan "niitä" tässä unessa, mutta en oikeasti näe, mitä ne ovat. Tunnen epämääräisiä, likaisia muotoja, ruskeita lihamassoja joissa on vastemielinen energia, joten kutsun niitä örkeiksi, että on helpompi kuvitella.

Olen tosiaankin näkymätön, mutta silti fyysinen! Minulla on keho, joten minun täytyy olla tarkkana, ettei minua tallota, ja varoa myös muita. Kun yksi omistamme on vaikeuksissa, käytän hassua miekkaani. En kuitenkaan tapa – en halua. Pistän vain "örkkiä", ja tämä riittää häiritsemään sitä. Ja sitten näen yhden ihanista jättiläisistä haavoittuneena. Hän teki kuolemaa. Juoksin hänen luokseen, kannoin hänet taistelukentältä, pidin hänen kasvojaan käsissäni ja kuiskasin: "Älä kuole. Ole kiltti, älä kuole." Mutta hänen silmänsä himmenivät.

Jotenkin tiedän välittömästi, että pystyn herättämään hänet henkiin, että naispuolinen elämänenergiani, luonnon syklit, äidillinen rakkaus voivat tuoda hänet takaisin elämään. Ja tiedän, ettei minun sallita tehdä sitä. Taistelen itseni kanssa. Tämä on toinen hetki, kun unta näkevän minun, Agnieszkan, täytyy myös tehdä valinta tietoisesti. Meidän, unennäkijän ja uneksitun, täytyy kummankin päättää.

Ymmärrän, että se on hänen valintansa. Hän päätti lähteä toiselle puolelle ja valitsi juuri tuon hetken. Tiedän, etten saa puuttua asiaan, ja samaan aikaan kärsin hyvin paljon! Hänen tuomisensa takaisin elämään olisi hyvin helppoa minulle! Puh! – ja hän olisi taas parissamme. Kamppailen itseni kanssa vielä hetken. Taaskin tiedän, että minun täytyy päästää irti – kaikkein ihmistunteiden ja -logiikan vastaisesti – ja lopulta päästän hänestä irti.

Sydäntäni käyttäen ja tuntien syvään tarkistan muiden tilanteen. He ovat turvassa. He eivät ole menossa minnekään. He taistelevat innostuksen, intohimon ja huumorin kera, koska heille se on vain peliä. Mutta minusta ei silti tunnu hyvältä. Olen kyllästynyt tähän taistelupaskaan, tähän väkivaltaan, tähän julmaan ja haisevaan energiaan. Niinpä örkkejä vastaan taistelemisen sijasta, päätän mennä tämän sairauden lähteeseen. Suoraan Sauronin paikkaan.

KOHTAUS 6 (TÄRKEIN KOHTAUS) – SAURONIN KOHTAAMINEN

(Unessani tämä on "varhainen" Sauron, joka ilmestyy mustan maagikon muodossa pimeästä linnasta.)

Näen itseni valkoisessa neulepaidassa, jossa on kultaisia mehiläisiä (minulla on sellainen), muistissa housuissa ja valkoisissa tennareissa kivisillalla. Lähetän pimeydelle energeettisen määräyksen: NÄYTÄ ITSESI! Koska lopultakin minulla on tilaisuus transformoida tämä kohtaus.

Mitä tarkoitan sillä? No, elokuvassa Gandalf epäonnistui yhteenotossa Sauronin kanssa. Heti sen jälkeen hän vaati: "Näytä itsesi!" ja Sauron lensi pois mustana savuna. Gandalf muodosti valokuplan ympärilleen työntääkseen pois tuon mustan energian. Sauron jatkoi hyökkäämistä ja karjui uhkaavasti: "Velho, ei ole valoa, joka voi kukistaa pimeyden!" Ja koska Sauron oli oikeassa, hän poltti nopeasti Merlinin sauvan tuhkaksi, sammutti valokuplan, teki Gandalfista hakkelusta ja laittoi tämän häkkiin.

Kun katselin tätä elokuvassa, halusin huutaa: "Gandalf, se ei ole tuollaista! Mitä sinä teet! Väärin, väärin, täysin väärin! Älä taistele häntä vastaan, SALLI hänen energiansa! Valo ei voi koskaan kukistaa pimeyttä! Ne ovat saman kolikon kaksi puolta! Ne ovat jin ja jang. Gandalf, hei, VEDÄ SYVÄÄN HENKEÄ JA INTEGROI TÄMÄ PIMEYS! Koska olet kohdannut sen, sekin on sinun!"

Niinpä nyt tässä aistillisessa, superrealistisessa ja tietoisessa unessani minulla oli tilaisuus "korjata" tämä kohtaus. Vain itseni osalta. Vain oman kokemukseni, tietoni ja energiani osalta. Tätä varten erityisunet ovat – syvää henkilökohtaista transformaatiota, oppimista ja koulutusta. Turvallista kuin kuivaharjoittelu, koska se ei koske maakehoa.

Seison siinä sillalla ja määrään: "Näytä itsesi!"

Tuosta hetkestä eteenpäin koen kaiken tietoisesti, sekä uneksijana että uneksittuna. Työskentelemme yhdenvertaisesti, käsi kädessä. Näin on, koska ihmisen täytyy toimia yhdessä Hengen kanssa varsinaisen transformaation aikaansaamiseksi.

Kamala musta pilvi ilmestyy ja alkaa välittömästi hyökätä. Mitä pitäisi tehdä? En luo mitään valokuplaa. Ei suojelua. Ei taistelua. Ei mitään sellaista. Se sijaan vedän voimakkaasti henkeä, ja ilman pienintäkään vastarintaa hengitän tämän pimeyden itseeni. Hengitän sisään siinä sillalla ja voin tuntea, että samaan aikaan hengitän syvään myös fyysisesti nukkuessani. Joka kerta kun Sauronin mustat lonkerot koskettavat ihoani, ne transformoituvat puhtaaksi energiaksi sisälläni, jokaisella hengenvedolla. Alan säteillä kirkkaammin ja kirkkaammin jokaisen hetken myötä. Transformoitu ja integroitu pimeä energia antaa minulle voimaa sisältä.

Miksi? Se on todella yksinkertaista: jos kohtaan jonkin, se merkitsee, että sekin on minun. Ja jos se on minun, se ei voi satuttaa minua (ellen valitse toisin, mutta se ei tule kysymykseen tässä tietoisuus- ja kokemusvaiheessa). Pimeys on vain energiaa. Kenties äärimmäisen epämiellyttävää ensin, mutta kuitenkin energiaa ja kuitenkin MINUN energiaani, joten sen TÄYTYY palvella minua. Tämä tapahtuu.

KOHTAUS 7 (YHTÄ TÄRKEÄ) – ÖRKKIEN KOHTAAINEN

Nähdessään, mitä tapahtuu, Sauron lakkaa hyökkäämästä. "Kuka sinä olet?" se kysyy raivokkaasti.

"Olen valaistunut mestari." Vastaukseni on tyyni ja arvokas. Tämä on tärkeä hetki minulle. On ensimmäinen kerta, kun sanon sen ääneen ja näin itsevarmasti, joten mitä sitten, jos se on vain unta! Tämä ei ole tavallinen uni. Ihmisenä olen tietoinen kaikesta, ja tämä on myös minun vastaukseni/hänen vastauksensa.

Samaan aikaan Sauron joka näkee, ettei se voi voittaa minua energialla, haluaa voittaa minut fyysisesti. Joukko pelottavia örkkejä juoksee pimeän linnan porteista. Ja toinen tärkeä asia tapahtuu: pysäytän ajan – jähmetän örkit hetkeksi – ajatellakseni, mitä teen seuraavaksi.

Mietin käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Taistelu? Ei ikinä. Näkymättömäksi tuleminen? Ei, tässä ei ole kyse siitä. En ole tässä juoksemassa karkuun ja välttelemässä.

Uusi kummallinen asia tapahtuu: konsultoin itseäni. Ihmisenä, nukkuvana 3D-minuna, kysyn toiselta minulta sillalla: onko minun mahdollista olla VALITSEMATTA tiettyä tilannetta, vaikka olen jo fyysisesti siinä?

Ja se on erittäin tärkeä kysymys.

Oivaltaneelle olennolle, joka on edelleen karkeassa 3D-todellisudessa, se on kaunis ja yksinkertainen ratkaisu, sillä vastaus on tietysti KYLLÄ. Siis mestari sisälläni vastaa minulle unesta: "Kyllä."

Käynnistän aikavirran, ja tilanne muuttuu välittömästi. Örkit lakkaavat näkemästä minut! Olen edelleen sillalla, mutta niille hahmoni näyttää epäselvältä, hämärältä – ja mikä tärkeää – se ei lähetä mitään signaaleja. Minusta on tullut neutraali, kuin ilmaa tai vettä. Ja koska ne on ohjelmoitu taistelemaan ja tuhoamaan tylyssä valtapeliversiossaan, ne alkavat tappaa tosiaan. Seison pyörremyrskyn silmässä, koskemattomana, kunnes viimeinenkin örkki putoaa kuiluun, ja odotan Sauronin seuraavaa liikettä.

Järkyttyneenä ja hätääntyneenä hän aloittaa kaikkein voimakkaimman hyökkäyksen, ja alan välittömästi hengittää voimakkaasti ja syvään. Tämä energia jota saan hänestä, on niin voimakasta, että se saa minut leijumaan ilmassa ja säteilemään, kuin tuhannen watin lamppu. Piirteitäni tuskin näkyy enää, olen pelkkää valoa. Sauron on antanut minulle hyvin paljon omaa voimaansa.

Nyt hänkin ymmärtää, että hän voi valita: hän voi kadota täysin annettuaan minulle kaiken pimeytensä tai hän voi lähteä pois. Tietysti hän päättää juosta karkuun, kamalasti uikuttaen. Hän tietää, että annan hänen olla olemassa. En koskaan jahtaa häntä tai yritä tuhota häntä – se on myötätunnon laki.

KOHTAUS 8 – HARJOITUS TEKEE MESTARIN

Ja tässä kohtaa kaksi asiaa tapahtuu samanaikaisesti.

Toinen on, että Sauronin paettua romahdan epäsiistinä, likaisena ja uupuneena kivetykselle. Mieleni sanoo: "Toivun tästä noin kahdessa viikossa." Ja välittömästi toinen ajatus korvaa sen: "Miten vanhentunut lähestymistapa! Sauron ei väsyttänyt minua, hän latasi minua. Nouse ylös, tyttö, ja tunne olosi mahtavaksi!" Ja teen sen, tuntien oloni raikkaaksi ja uudistuneeksi.

Toinen samanaikainen tapahtuma Sauronin lähdettyä on, että käännän pääni, ikään kuin yleisöä kohti, ja alan selittää oppilailleni, jotka katselevat henkeään pidätelleen, mitä juuri tapahtui. Monia kysymyksiä tulee yleisöstä kerralla:

"Miksi et lopettanut Sauronia ja hävittänyt pimeyttä?"

Koska jos pimeyttä on, se merkitsee, että joku tarvitsee sitä. Monet hyötyvät hänen läsnäolostaan. En voinut tuhota sitä, sillä olisin loukannut monien sielujen vapaata tahtoa. On ihmisiä, jotka haluavat taistella pahuutta vastaan – he eivät ole vielä kokeneet, millaista on olla urhea, uhrautua aatteen puolesta, pelastaa rakkaitaan, tulla aseveljiksi ja kuolla yhdessä kunnian kentällä. Miten voisin ottaa sen pois heiltä? Se olisi täydellistä kunnioituksen ja myötätunnon puutetta heidän täysivaltaisia valintojaan kohtaan.

"Miksi et kuollut niin suuresta energiamäärästä?"

Koska minulla on valokeho. Ja olen valinnut mahdollisuuden, jossa energiani ei koskaan satuta minua.

"Pystyisinkö minäkin tekemään sen, mitä sinä juuri teit?"

Tietysti, jokainen ihminen pystyy. Riittää, kun sallit Oivaltamisesi ja olet sitten kärsivällinen, kun se ilmestyy. Ihmiskeholta vie aikaa, että se kykenee täysin selviytymään todella voimakkaista energiamääristä. Harjoitus tekee mestarin, kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Myös mestarit kehittävät ja laajentavat jatkuvasti – vai pitäisikö minun sanoa "tutkivat" – taitojensa ja mahdollisuuksiensa kirjoa.

UNEN MERKITYS – PELEJÄ OMAN PIMEYTESI KANSSA

Sauronia, pimeyttä, vastaan taisteleminen merkitsee vain taistelemista itseäsi vastaan. Kaikki pimeys mitä sinulle tapahtuu, on vain heijastusta energiastasi. Älä taistele sitä vastaan – anna sen integroitua. Hengitä se sisään.

"Jasna Polska" (https://jasnapolska.pl/) -blogini (Kirkas Puola) vuoksi minulta kysytään joskus, mitä meditaatioita, lääkkeitä ja tekniikkoja käytän. Vastaus on: en mitään. Moneen vuoteen en ole käyttänyt mitään, paitsi tietoista hengittämistä ja sen sallimista, mitä nousee ja kulkee lävitseni. Kuitenkin vielä nytkin unohdan sen joskus. Jean Tinder kirjoitti kerran itsestään "hitaana oppijana, mutta sinnikkäänä" – kuvaus joka sopii minuun täydellisesti. Mutta mitä kaikki tämä merkitsee reaalielämässä?

Minulla on todella kamala naapuri. Nainen on vanhan energian perikuva: äärimmäinen kontrollifriikki, hyvin rajoittunut, kuiteinkin vallan ja energian ahne. Käsiteltyäni kaksi kovaa vuotta tätä tilannetta, kysyttyäni itseltäni satoja kertoja: "Miksi olen luonut tällaisen haisevan energian omaan tilaani?" ja etsittyäni kaikkea pahinta sisältäni, voin sanoa – kaiken vastuun ja erottelukyvyn kera – ettei tämä paska ole minun. Ei enää. Hän edustaa kaikkea, mitä en halua ja mitä en valitse elämääni, ja 3D-ihmisen ahdasmielisyyden ja kaikenlaisen ilkeyden pahimpia puolia. Hän on vanhan energian veitikka, henkilö joka saadessaan edes pienenpienen määrän valtaa, käyttää sitä väärin muutamassa sekunnissa.

En yksinkertaisesti siedä hänen läsnäoloaan lähelläni. Valitettavasti siihen saakka kunnes luon uuden kodin "metsään", minun täytyy nähdä hänet melkein joka päivä. Ja aina kun se tapahtuu, ihmiseni tuntee palavasti täydellistä erimielisyyttä hänen olemuksensa kanssa. Mestari minussa yrittää selittää: "Se on vain hänen aspektinsa, sinulla on ollut sama aspekti", tai "Anna hänen olla, tämä on vanhan energian viimeinen ponnistus", tai "Siihen on syy, että hän on täällä. Tämän naapuruston massatietoisuus tarvitsee häntä, muuten hän ei olisi niin huomattava." Mutta mikään tästä ei estä ihmistäni huutamasta sisällä raivokkaasti ääneen: "Painu v**tuun täältä!"

Kun uneni jälkeen tapasin hänet ja aloin tuntea välittömästi vanhaa, tuttua vihaa, kerroin itselleni: "Se on sinun Sauronisi, tyttö. Kokoa itsesi ja hengitä se sisään!" Mutta en pystynyt. En vain pystynyt. Hänen energiansa on niin likaista, niin myrkyllistä, niin haisevaa, etten voinut pakottaa itseäni tekemään sitä.

Ja sitten tuli oivallus. Sinun ei ole tarkoitus hengittää sisään HÄNTÄ, vaan omaa vihaasi – tätä pahaa ja polttavaa tunnetta rinnassasi – ja niin tein sen. Ja se todella auttoi. Olen hidas oppija. Olin käyttänyt tätä menetelmää aiemmin joka tilanteeseen, paitsi tähän. Tunteeni olivat liian voimakkaat muistaakseni, mitä minun pitäisi tehdä, silloin kun olen superstressaantunut ja äärimmäisen negatiivisuuspaineen alla. Ajan kuluessa asiat ovat alkaneet muuttua. Ensin hän lakkasi yksinkertaisesti huomaamasta minut, kuten örkit sillalla. Ennen hän oli aina onnellinen provosoidessaan minua jollain tavalla, mutta nyt näen häntä tuskin koskaan. Ja kun näen, hän katsoo poispäin ja teeskentelee, ettei tunne minua.

ALKEMIAA MESTAREILLE

Nyt käytän sitä melkein koko ajan. Aina kun jokin typerä, synkkä ajatus tulee, kuvittelen sen mustaksi savuksi ja HENGITÄN SEN täysin kehooni, sydämeeni, tilaani. Hyvin usein yksi hengenveto riittää. Joskus, kun jokin suuremman kaliiberin häpeä tai katumus tai katkeruus nousee, tarvitsen 5–10 syvää hengenvetoa. Ja se häviää aina, kuin taianomaisesti. Jälkeenpäin en edes muista, mitä se oli. Tuntuu siltä, että pirstoutuneen energiani aivan viimeisiä palasia imetään takaisin, jotta voin lopultakin löytää itseni turvallisesta, selkeästä ja täysivaltaisesta energiakentästä, joka on minun – ja vain minun.

Se on todellista alkemiaa mestareille – jätteiden transformoiminen kullaksi sisälläsi. Se on myös taito erotella, mikä on sinun ja mikä ei ole, koska et valitse sitä, mikä ei ole sinun.

Ja tässä on toinen vinkki tuosta unesta, erityisesti örkkien hyökkäyksestä sillalla. Minulle se merkitsee, että vaikka olet karussa todellisuudessa, kuten epämiellyttävä konttoristi toimistossa, viha sosiaalisessa mediassa tai ilkeä seinänaapuri, sinun ei tarvitse valita sitä. Tarkoitan sillä, että on valitsematta sen standardireaktion, joka on taistella energiasta (miten oley tottunutkin tekemään sen – olemalla Rouva Ilkeä tai Herra Mukava).

Et vain suostu tuohon osaan tässä tilanteessa. Sinun täytyy kuitenkin tiedostaa, että jos teet sen, sinä katoat. Et saa energiaa, eikä sinulta ryövätä sitä. Ei ole adrenaliinia, ei ole toimintaa, ei ole tappiota tai menestystä. Valmistaudu sen sijaan tylsyyteen ja tyhjyyteen, ainakin alussa. Ihmiset haluavat aina jonkun muun energiaa. Jos et mene valtapeleihin, sinulla ei ole enää merkitystä heille. Häviät näkyvistä, kuten minä hävisin sillalla. Vaikka seisoin edelleen siinä, örkit lakkaisivat näkemästä minut ja kääntyivät toisiaan vastaan.

Tässä unessa on muitakin tärkeitä asioita – elämä ja kuolema, vapaa tahto ja todellinen myötätunto, eläintemme metafyysinen rooli, maskuliini- ja feminiinienergia ja uusien ulottuvuuksien luominen ja ajan ja paikan "käsitteleminen". Yksi niistä, sen ilo- ja rauhaenergian perusteella, jota en koskaan tunne yhtä voimakkaasti 3D:ssä, oli muiden ruumiillistuneiden mestareiden, jättiläisten, tapaaminen. Toivon, että he olivat ne 2.000, jotka ovat sallineet Oivaltamisensa tähän mennessä. Oli MAHTAVAA nähdä teidät, rakkaat ystäväni. Kiitos lempeästä läsnäolostanne.

En muista kovin monia uniani. Olen kai tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että muistan vain tärkeimmät unet – ne joiden viestin myötä voin ymmärtää, ne jotka auttavat minua selviytymään ja näkemään enemmän. Herättyäni tunsin rauhaa ja eräänlaista juhlavuutta pitkän aikaa. Tiedän, että se oli lahja minulta tulevaisuudessa ja toisessa ulottuvuudessa minulle täällä.

Oivaltaminen ei ole sellaista, mitä odotamme ja otaksumme ihmisinä. Ainakaan omani ei ollut sitä, mitä toivoin. Pitkään odotetun nirvanan sijasta tuli uskomattomia kehokipuja, valtavaa henkistä ja fyysistä epämukavuutta (kiitos Adamuksen tiedän nyt, että ihmiskunnan kyyneleet aurasivat lävitseni). Oli myös suurta kaipausta jättää tämä maailma, koska se on vastenmielisempi ja inhottavampi kuin koskaan (olemme puhuneet rakkaan Sartin kanssa siitä lähtien). Ainoastaan yksin oleminen ja yhteys "minä olen" -olemukseen antaa helpotusta. Mutta Maan gravitaation vuoksi se ei ole välitöntä eikä jatkuvaa. Minun täytyy edelleen tarkoituksella kytkeytyä ja jatkaa palaamista tuohon tilaan. Huokaus …

Siitä syystä tämä uni antoi minulle rohkaisua. Se oli yksi iso viesti, jonka voin summata näin: "Kestä vielä vähän aikaa, tyttö. Sinä pystyt siihen. Sinä teet sen. Ole vain kärsivällinen, kiitos. Yhtenä päivänä todellinen taikuus alkaa oikeasti."

*******

Agnieszka asuu Tricityssä, Puolassa, kosmisen sielukumppaninsa ja pienen Amja-lohikäärmeen kanssa. Hän pyörittää blogia & portaalia JasnaPolska (mikä merkitsee valoisaa/kirkasta Puolaa). Häneen voi ottaa yhteyttä nettisivujen (https://jasnapolska.pl/) kautta tai sähköpostilla (kontakt(at)jasnapolska.pl).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.