MONISUINEN HIRVIÖ
Kirjoittanut Nazer Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Oli kesäkuun puoliväli. Makasin sängyssäni kuunnellen "Breath of the I Am" -musiikkia (= minä olen -olemuksen hengitys), kun tunsin lohikäärmeolemuksen laskeutuvan lempeästi rinnalleni ja käpertyvän kerälle. Se haluaa muuttaa suomunsa hyvin pehmeäksi turkiksi, jotta voin silittää sitä. Yhdistyen tuolla tavalla, kehotin sitä sukeltamaan lempeästi syvälle, niin pitkälle kuin se pääsisi, koska tunsin olevani valmis. Se katsoi minua, upeat kristalliset silmänsä vähän unisina, ja nyökkäsi kevyesti.
Muutaman minuutin päästä, kun pohdin viimeisimpiä toimiani, luomisideoita, ideoiden opettamista/jakamista, jakamista shaumbrojen kanssa Facebookissa, panin merkille omituisen hajun siinä kaikessa. Se ei ollut kovin miellyttävä aromi – itse asiassa siinä oli häivähdys jotain mädäntynyttä. "Mitä tämä on?" ihmettelin, kykenemättä tunnistamaan sitä oitis.
Yhtäkkiä äskettäinen keskusteluni äidin kanssa tuli tietoisuuteeni. Hän oli kysynyt minulta kaiken tarkoituksesta – elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tapahtuu "valaistumisen" jälkeen. Tämän kerroin hänelle:
"Jokainen teko jonka ihminen koskaan tekee, tietoisesti tai tiedostamatta, on suunnattu joko tietyn kokemuksen saamiseen tai tietyn kokemuksen välttämiseen, poikkeuksetta. Ja useimmiten se ilmentyy kätkettynä agendana.
Esimerkiksi:
- Haluan olla parempi ihminen, paras versio itsestäni. Miksi? Koska joku kerran sanoi minulle, että olen paljon huonompi kuin sisareni, ja todistan hänen olevan väärässä.
- Haluan tehdä maailmasta paremman paikan. Miksi? Koska maine ja toisten tunnustus täyttää sen tyhjiön, jonka tunnen jatkuvasti sisälläni.
- Rakastan huolehtia muista. Miksi? Koska pelkään olla yksin ja lopultakin tuntea, kuka oikeasti olen, ja kaiken sen tuskan jota olen vältellyt.
- Jne., jne., luettelo on loputon.
Tietysti kaikki nuo jalot aikomukset ovat totta, mutta niihin liittyy aina kätketty agenda, ja ihminen voi usein olla täysin tietämätön niistä. "Valaistumisen" jälkeen se kaikki menee pois – elät, luot, autat ja tuet vain pelkästä sen tekemisen ilosta. Sinusta tulee vapaa luoja, joka on luonnostaan aito, totuudenmukainen ja vilpitön ja jolla ei ole mitään kätkettyä agendaa."
Tuon keskustelun muistaminen ja itseni katsominen kaikkien noiden vastausten prisman läpi, salli minun tunnistaa tuon mädän hajun alkuperän. Se mitä näin, oli karmeaa: pahkainen, tahmea, limainen, ahnas, kamala, lihava hirviö, jolla oli sata suuta ja lonkeroa, liikutti rumia raajojaan, narisi, puri hampaitaan, pureskeli, kuolasi, rouskutti, ryysti ja istui omassa syljessään ja kusessaan. Ja näin selvästi, miten suu ja pari lonkeroa oli kiinni kirjaimellisesti kaikessa, mitä teen.
Menin kiinnostuneena lähemmäs nähdäkseni, mitä se oikein rouskutti. Haju oli sietämätön, mutta pystyin lopulta näkemään sen saaliin. Hirviö pisteli poskeensa kaikkia "tykkäyksiä" ja kommentteja, joita oli tullut jakamiini asioihin, ja piehtaroi syljessä, joka oli täynnä arvostusta, ylistystä, ihailua ja kiintymystä. Kaiken tuon rouskuttelun välistä pystyin "kuulemaan", kun se mutisi monilla suillaan kuin sisäinen kuoro.
"Katso, mitä olen kirjoittanut tässä kuussa! Olen niin viisas! Katso tuota vastausta! Tarvitsen lisää tätä! Minun täytyy laajentaa yleisöäni, jeeees!!"
rouskis
"Tuhat Oivaltanutta mestaria tänä k-k-kesänä? Olen varmasti yksi heidän joukossaan!!"
lurpsis
"Olen suloisin p-p-poika ikinä! Katso, mitä luon isäni syntymäpäiväksi, hän ällistyy! Koko perheeni on ällistynyt! He näkevät viimeinkin lahjakkuuteni ja sen, miten tietoinen minä olen!!"
rouskis
"Ystäväni julkaisi juuri kirjansa? No-o-o … ei se kovin huono ole, mutta odota, kunhan minä kirjoitan omani!!"
rouskis
"Ai niin, ja kaikki ihmiset jotka seuraavat minua sosiaalisessa mediassa? Herkul-l-l-ista!"
Se olin minä. Minä. No, osa minua, mutta voi jukra, mikä hirvitys!
En sano, että olen tehnyt kaiken kieroutuneella motivaatiolla. Ei! Rakastan kirjoittaa, ja rakastan jakaa ja nähdä ihmisten aitoja reaktioita siitä, miten se loksahtaa heillä ja liikuttaa heitä, miten se paljastaa heille jotain itsestään. Ihailen ehdottomasti isääni – yksi hienoimmista miehistä, jonka olen koskaan tuntenut. Mutta tuo hirviö oli aina läsnä taustalla, kuin varjo metsästämässä, ja nyt lopultakin pystyin näkemään sen selkeästi.
Aloin itkeä ja itkeä ja oivalsin, miten tekoni, motiivini, pyrkimykseni, haluni, ideani olivat kaikki osittain valheellisia, feikkejä, kieroutuneita, vääristyneitä, mätiä ja vilpillisiä. Oivalsin, miten huijasin itseäni, sinua ja kaikkia muita.
Näin selvästi, miten mustasukkainen olin, myös lähimmille ystävilleni. En voinut koskaan olla 100-prosenttisen aidosti onnellinen heidän puolestaan, koska tuo hirviö kuiskaisi aina korvaani: "Mutta sinä pystyt tekemään paremmin kuin he!" En osannut oikeasti työskennellä tiimeissä, edes hyvien ystävieni tiimeissä, koska silloin kun jokin idea tai luomisajatus ei ollut minun, en pystynyt nauttimaan siitä. Tuo hirviö kuiskaisi kammottavasti: "Sinun ideasi ovat paljon parempia!"
Tunsin, että minun täytyi ilmentää vain oma visioni, omat ideani, ja se kaikki täytyy tehdä itse. Tällä tavoin sitten kun se on valmis ja julkaistu maailmalle, kaikki ovat todella vaikuttuneita siitä, miten suurenmoinen ja luova minä olen.
Vau! Ainoastaan vau. Minusta tuntui täysin huijarilta, väärennökseltä, vitun vitsiltä.
Miten tuo hirviö oli luotu? Tunsin sitä ja oivalsin, että se oli rykelmä aspekteja, joita yhdisti haava heikentyneestä omanarvontunnosta, katkeruudesta ja halusta todistaa oma merkityksensä toisille. Kaikkien näiden aspektien läpikäyminen yksitellen – kaikki kasvot, kaikki suut, kaikki lonkerot – olisi mahdotonta, joten lohikäärme loi tämän esityksen, "ihanan kimpun", auttamaan minua vapautumaan siitä kaikesta kerralla.
Minulta vei yli kuukauden käydä läpi kaikki suruvaiheet, joita tuli esiin. Yritin myös olla näkemättä kaiken tuon hirvityksen, mutta ei tietenkään ollut enää paluuta.
Kun lopulta pääsin hyväksymisvaiheeseen, keskeytin kaikki ideani ja projektini, jotka liittyivät Itseni ja luomusteni jakamiseen maailman kanssa, koska tunsin, että olisi puhdasta pyhäinhäväistystä ja jumalanpilkka sallia tuon hirviön syödä jotain niin rakasta ja läheistä minulle. Kaikki nuo oivallukset olivat todella syvällisiä, mutta silloinkin tunsin, että oli vielä jokin kätketty syvempi kerros. Niinpä annoin sen hautua jonkin aikaa, kunnes lopulta tunsin sen.
Tuo hirviö oli laittanut lonkeronsa myös kaikkein pyhimpään suhteeseeni: minun suhde Minuun.
Kun kuuntelin I Am Abundancen (= olen yltäkylläinen), kuulin jälleen, että "minä olen" -olemus antaa jatkuvasti ihmiselle kaiken, mitä hän tarvitsee, hänen oman energiansa kautta. Kun kuulin, että ihmisen ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin vain vastaanottaa noita lahjoja, uuden tiedostamiseni myötä tunsin hirviön heräävän ja kuiskaavan kamalalla korisevalla äänellään:
"Ei, ei, ei. Sen t-t-täytyy olla sinä! Sinun täytyy luoda jotain, keksiä jotain niin upeaa, että kaikki, myös "minä olen" -olemuksesi, myöntävät, miten fiksu ja säntillinen olet, miten tietoinen ja luova olet, miten tarvittu ja Oivaltamisen a-a-arvoinen olet!
Älä hyväksy vain jotain sattumanvaraista miljoonaperintöä, joka voi pudota sinulle tyhjästä. Se on niin tylsää! Mikä sinä oikein olet, kerjäläinenkö? Vai varakkaiden vanhempien hemmoteltu ja avuton jälkeläinen?! Miksi haluat, että se ojennetaan sinulle lautasella? Sinun, ihmisen, täytyy olla luoja, k-k-kaiken keskipiste!"
Olen lopulta nähnyt selvästi, että ihmiseni haavoittunut ylimielisyys rakensi muuri minun ja todellisen Itseni väliin. Kieltäydyin häikäilemättä vastaanottamasta täysin "minä olen" -olemuksen lahjat ja anteeksiannon, koska halusin tehdä kaiken itse, todistaa, että minä – ihminen – osaan luoda yltäkylläisyyttä, oivalluksia, projekteja, suhteita jne. Ja todellisuudessa ruokin vain tuota säälittävää hirviötä.
Vastaanotin pikkuruisen osan omaa energiaani, jotta voisin luoda siitä jotain, ohjata sitä, "investoida" sen, järjestää uudelleen sen, manipuloida luovasti sitä, kaksinkertaistaa sen, kolminkertaistaa sen – kaikki sen vuoksi, jotta voisin tehdä vaikutuksen kaikkiin ympärilläni, myös todelliseen Itseeni. Olin kuin jokin "minä olen" -olemukseni hemmetin meklari!
Mitä typeryyttä ja mitä haaskausta, kun kaikki oli jo energiassani ja minun tarvitsi vain vastaanottaa se. Mutta vastaanottaminen ei ole kovin mahdollista, kun ei oikeasti tunne olevansa sen arvoinen juuri sellaisena, kuin on.
Sitten elokuun shoudissa, kun kuulin tarinan hiekkalinnoista ja ihmisegosta, joka rakentaa niitä loputtomasti, tunsin vihdoin, että koko tämä tarina on tulossa loppuunsa.
Kaksi viikkoa myöhemmin tarkistin "I Am Abundance" -käännöstä, mikä on melko syvällinen prosessi, ja sain mielenkiintoisen oivalluksen sallimisen luonteesta. Kun sinua kehotetaan tuomaan Oivaltanut Itsesi tulevaisuudesta nyt-hetkeen, se merkitsee, että yhtäkkiä sinulla on kaikki, mitä olet koskaan halunnut – Oivaltaminen, vapaus, yltäkylläisyys, raha, terveys, luova ilmaisu, suhteet jne.
Anna itsellesi muutama hetki tuntea se – kun sinulla on jo kaikki, kun sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin nauttia siitä kaikesta.
Ei enää aspekteja vapautettavana.
Ei enää lohikäärmettä kaivamassa esiin paskaa.
Ei enää sen selvittämistä, mitä tehdä seuraavaksi tullakseen Oivaltaneeksi.
Ei enää yritystä olla Oivaltamisen arvoinen.
Ei enää valintoja tehtävänä.
Ei enää huolia tai epäilyjä pidättelemässä.
Ei enää projekteja aloitettavana tai lopetettavana.
Ei enää rahaa ansaittavana,
Ei enää haluja tyydytettävänä.
Ei enää suhteita kaivattavana.
Ei enää kehoa parannettavana.
Miltä sinusta oikeasti tuntuu kuvitella se? Olisiko ihmisesi onnellinen, jos se tapahtuisi kirjaimellisesti huomenna, vai onko vähän vastustusta? Onko jotain sellaista kuin: "Kyllä, se olisi mahtavaa lopultakin!! Mutta anna minulle hetki, minun täytyy vielä …"
Ihmisegoni kapinoi edelleen. Se kieltäytyi vastaanottamasta täysin kaiken sen, koska "minä" halusin tehdä sen kaiken itse, todistaa kaikille, myös itselleni ja sielulleni, että pystyn luomaan yltäkylläisyyttä ja siistejä projekteja, että olen Oivaltamisen arvoinen. JA samaan aikaan oli todella irrationaalista ja tyhmää katoamisen pelkoa: "Mitä jos "minä olen" -olemukseni lopultakin saapuu ja minä häviän tyhjyyteen? Jos jatkan jonkin tekemistä ja näytän, että minua tarvitaan tai ainakin olen hyödyllinen, se saattaisi päättää säästää minut."
Jos voin vain vastaanottaa kaiken tulevaisuudesta, jossa sen on jo luonut joku muu (vaikka se onkin itseni tulevaisuudesta), käyttämättä ihmistaitojani, lahjojani ja fiksua mieltäni, mikä on minun roolini kaikessa tässä? Olenko vain jonkinlainen astia, "kehokuori"?
No … käy ilmi, että minun roolini on todella sallia ja vastaanottaa kaikki tuo. Ja kyky tehdä tämä on vaikein asia ihmiselle, mutta myös korkein kunniamerkki. Entä tuo pelko häviämisestä "itsettömään" tietoisuuteen? Se menee pois.
Uusi tilani jossa ei ole enää salaisuuksia ja häpeää ja jossa olen läpinäkyvä toisten ihmisten edessä, antaa kauniin oivalluksen siitä, miten ihminen on rinnakkain "minä olen" -olemuksen kanssa. Kun olen avoin ja valmis sallimaan kenen tahansa katsoa sisälleni koska tahansa, kun käsitys yksityisyydestä lähtee pois, koska minun ei tarvitse enää kätkeä joitain osiani, voin tajuta, miten ollaan osa kokonaisuutta, osa monia JA-tiloja – yksi sen kauniin ja kimaltavan kristallin monista viisteistä, joka me olemme.
Olen kuullut tämän uudestaan ja uudestaan noin 12 vuotta, mutta se ei ole koskaan todella mennyt perille. Olisiko ok vain vastaanottaa kaikki mitä suurimpana lahjana ja olla tekemättä mitään sen luomiseksi tai ansaitsemiseksi?
Se on kuin kukan sallimista kukkia tai auringon laskea. Täytyykö sinun tehdä mitään salliaksesi sen kukkia? Ei! Sallit vain tuon luonnollisen prosessin tapahtua. Et yritä avata terälehtiä itse. Et ravistele kukkaa herättääksesi sen. Et keksi mitään erityislaitteita ja -tekniikkoja nopeuttamaan prosessia. Et tuijota sitä koko päivää ja yötä, odottaen sen avautumista. Sinä vain tiedät, että se tapahtuu, omalla täydellisellä tahdillaan. Sinä et sekaannu siihen – sinä sallit.
Salliminen ei ole aktiivinen asia, se on passiivinen prosessi. Sallin jonkin tapahtua. Sallin sen tulla nyt-hetkeeni. Se on luopumista egosta ja kaikista sen tempuista ja pakonomaisesta halusta jatkaa jonkin tekemistä. Se on täydellistä antautumista.
Viime viikkoina siitä on tullut melkein rituaali minulle: tunnen jonkin heräävän sisälläni lohikäärmeen esiintuomana, annan aikaa, jotta se menee perille ja oivallan sen syvästi, ja kun tunnen olevani valmis integroimaan sen, jaan tuon tarinan. Koska pystyn jakamaan, se merkitsee, että en häpeä tuota Itseni osaa enää ja se sulautuu "minä olen" -olemukseeni.
Siis kyllä, toivotan syvän ja vilpittömän namaste teille kaikille.
***********
Nazar saa suunnatonta iloa jakaessaan spontaanisti kokemuksiaan ja niistä syntynyttä viisautta. Vuodesta 2010 hän on nauttinut myös itsensä ilmaisemisesta kääntäjänä, erityisesti Tobiaksen, Adamuksen ja Kuthumin sanojen ja energioiden. Hänet tavoittaa Facebookista (https://www.facebook.com/iamgodalso) tai sähköpostilla (fedunk.if(at)gmail.com).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Fedunkiv Nazer (crimsoncircle.com)
4 viestiä
• Sivu 1/1
Fedunkiv Nazer (crimsoncircle.com)
Kirjoittaja hammer » 07.09.2020 21:25
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Maaliskuu 2022 UKRAINA – HENKILÖKOHTAINEN PERSPEKTIIVI
Kirjoittaja hammer » 02.03.2022 19:34
UKRAINA – HENKILÖKOHTAINEN PERSPEKTIIVI
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Päätoimittajan kommentti: Nazar Fedunkiv, Crimson Circlen sosiaalisen median päällikkö, jakoi tämän henkilökohtaisena postauksena Facebookissa. Meistä se tuntui hyvin ajankohtaiselta, koskettavalta ja tärkeältä perspektiiviltä.
***
Tärkeää: tämä on henkilökohtainen kokemukseni, havaintoni ja historiani. En halua väittelyjä siitä, kuka on oikeassa tai väärässä tai mitä tapahtui menneisyydessä, enkä halua neuvoja tai sääliä. Haluan pelkästään jakaa tämän kanssamatkustajieni kanssa. Kiitos ymmärryksestä
Isoisäni oli ukrainalainen kielenopettaja, vain puolitoista vuotta. Koko hänen perheensä karkotettiin Siperiaan, koska hänen isänsä taisteli venäläisiä vastaan 1918, heti toisen maailmansodan jälkeen yhdessä Ukrainan yrityksessä saada itsenäisyys. Myöhemmin elämässä isoisäni oli myös radiosähköttäjä Ukrainan kapinallisarmeijassa, joka taisteli Neuvostoliittoa vastaan.
Isoäitini perhe karkotettiin myös, koska hänen setänsä oli sadanpäämies Ukrainan kapinallisarmeijassa. Neuvostoliittolaiset poliisit tappoivat hänet monilla kranaateilla hänen maanalaiseen piilopaikkaansa.
Kaikki se oli vain 2–3 sukupolvea sitten.
Maalatakseni kuvan teille – voitko kuvitella, mitä esi-isäni ovat kuiskineet minulle muutaman viime päivän ja miten monia muinaisen tuskan ja raivon kerroksia tunnen? Voin tuntea heidän kääntyvän haudoissaan, haluten nousta hävittämään arkkivihollisensa kotimaastaan.
***
Tässä elämässä en kuitenkaan voisi koskaan ymmärtää tuota loputonta vihanpitoa Ukrainan ja Venäjän välillä. Jokainen venäläinen jonka olen tavannut tai jonka kanssa olen ollut kontaktissa tässä inkarnaatiossa – shaumbra tai ei-shaumbra – on ollut täysin ok ihminen. Meillä oli joitain samankaltaisuuksia, meillä oli joitain eroavuuksia, mutta yhteys oli olemassa. Olen varma, että monet venäläiset kylät näyttävät ja tuntuvat samanlaisilta, kun olen kuvannut videossani.
Tässä videossa (https://youtu.be/3E9VhSLxmgw) on paikka, jossa vietin lapsuuteni – luonnossa, kauneudessa, kävellen pelloilla, kylväen siemeniä, hoitaen puutarhoja ja eläimiä perheeni kanssa. Tämä on isovanhempieni koti. Taustalla kuuluu laulu kylästäni, jonka nauhoitin tuossa talossa vuosi isoisäni kuoleman jälkeen.
En voi tajuta, mistä tulee tämä loputon taistelu maiden eliittien välillä ja tuo kummallinen halu pyyhkiä pois tai sulauttaa Ukraina.
***
Hyvin henkilökohtaisella tasolla olen ok. Olen turvassa fyysisesti. Lähdin maasta kaksi kuukautta sitten, koska en suunnitellut mennä armeijaan ja lääkäritutkintoni myötä minut olisi epäilemättä kutsuttu. Sotaan meneminen viimeisessä elämässäni ei ehdottomasti ole minun valintani.
Kuitenkin nämä viime päivät ovat olleet kirjaimellisesti huonoin kokemus, joka minulla on ollut tässä elämässä.
Kauheuksien tarkkaileminen ja alkujärkytys siitä, mitä tapahtuu, on ollut sietämätöntä. Yhdeksänkymmentä prosenttia laajasta suvustani on Ukrainassa.
Veljeni oli tarpeeksi typerä saadakseen itsensä ja lapsensa jumiin Kiovan rakettitulitukseen ja jatkuviin yrityksiin vallata pääkaupunki.
Vanhempani ovat länsiosassa eivätkä he lähtisi maasta, vaikka olen kehottanut heitä liittymään seuraani monta kertaa.
Luonnollinen suojaus on siisti luontoisetu itselleni, ja se toimii. Ulottuuko se kuitenkaan perheeseeni? On kaksi eri asiaa päästää irti rakkaasta ihmisestä luonnollisessa kuolemassa, kuin katsella hänen kuolevan tuskallisesti pommituksessa.
Pelko oli kouriintuntuvaa. Ihmisosani oli täysin romuna.
***
En ole koskaan pitänyt itseäni patrioottina. Olen kosmopoliitti. Matkustan, tutkin ja muistan/kerään yhteen. Mutta nautin myös valtavasti palata takaisin vähäksi aikaa jokaisen matkani jälkeen, takaisin perheeni ja ystävieni luo, takaisin kylääni.
Kuitenkin tämä hyökkäys laukaisi jotain uutta minussa. Olen aistinut, että kaikki mitä olen rakastanut tämän elämäni perustassa – lapsuuteni, kyläni, luonto, kulttuurini, kieleni, laulut kylästäni (videolla), perheeni koti – hävitetään, tuhotaan ja poistetaan sellaiseksi, mitä ei koskaan ollut olemassa. Tai ainakin sitä yritetään. Taas.
***
Keahak-sessio lauantaina 26.2.2022 oli ainoa asia, joka toi minulle lohtua ja rauhaa. Sain sen torstaina käännettäväksi, ja ajoitus oli täydellinen. Kuunnellessani pystyin oivaltamaan meidän – minun – m-intohimon (suom. huom. missio + intohimo) hyvin syvällä ja henkilökohtaisella tasolla, mitä en ollut koskaan ennen kyennyt tuntemaan. Valon säteileminen neutraalisti, valitsematta puolta, silloin kun omalle etupihallesi hyökätään, oli suurin haaste. Mutta lopulta pääsin tuohon tilaan ja paikkaan, myrskynsilmään.
Unohdan sen usein, nähdessäni reaaliaikaisia sosiaalisen median tarinoita ystäviltäni Kiovasta ja itäisen Ukrainan kaupungeista, kun he nukkuvat metroissa tai pommisuojissa ja piiloutuvat tykistötulelta kaupungeissa, joissa olen ollut hyvin monta kertaa, ja todistaessani tuhoja ja kuolemaa kummallakin puolella. Mutta sallin itseni unohtaa sen ja tuntea kaiken, mitä tunnen – epäoikeudenmukaisuuden, surun, vihan, pelon, kyyneleet.
Tämä on ilmentymä, malliesimerkki kärsimyksestä tällä planeetalla nykyaikana, ja jostain syystä olen sen keskuksessa. En aio tukahduttaa sitä tai työntää pois. Ihmiseni täytyy tuntea tämä kokemus täysin voidakseen päästää siitä irti, mukaan luettuna kaikki esi-isiltä peritty ja vuosituhansia jatkunut konflikti.
Kuitenkin kaikkien näiden kerrosten alla olen täysin tyyni, valaisten valollani kaikki osani, joilla on tuskaa. Hyvin todellinen esimerkki JA-tilasta.
***
Kysyin aina itseltäni, miksi valitsin juuri Ukrainan syntymäpaikakseni viimeiseen elämääni tällä suurenmoisella planeetalla. Miksi päätin ottaa itselleni kaiken tuon vuosisatojen kärsimyksen ja loputtoman taistelun itsenäisyydestä? Nyt siinä kaikessa on tolkkua.
Voin nähdä nyt selvästi, minun valoni ja sinun valosi säteilyssä, että tällä tilanteella on mahdollisuus tuoda jotain hyvin kaunista kummallekin maalle ja niiden kansoille, ja koko planeetalle – loppu ikivanhalle vihanpidolle ja esimerkki siitä, että kaikki valta on epätodellista ja siitä voidaan lopulta vapautua, sekä tarpeesta kärsiä.
Olen kiitollinen Adamukselle, Geoffille ja Lindalle sukeltamisesta tähän tilanteeseen ja selkeyden tuomisesta – tuo Keahak-kanavointi auttoi minua valtavasti synkimpänä hetkenäni.
Olen hyvin kiitollinen kaikille teille, shaumbroille, jotka lähestyitte tukien, jotka tarjositte minulle ja perheelleni asuinpaikkoja ja mitä tahansa apua, mitä tarvitsisin. Tämä merkitsee paljon.
Olen etuoikeutettu kanssaluodessani Crimson Circlen kanssa, yrityksen joka luo ainoat tuotteet, joista välitän.
***
Osa minusta tuntee pakkoa auttaa aktiivisesti ihmisiä, jotka kärsivät nyt … Sitten oivallan, että valoni säteilemisellä, samalla kun tunnen kaiken, mitä tunnen, on todellista vaikutusta. JA voin tehdä kumpaakin.
Jos joku teistä tuntee samalla tavalla, voitte valita monia tapoja tehdä sen tästä linkistä: how-to-help-ukraine-now.super.site (https://how-to-help-ukraine-now.super.site/)
Ainoa asia jota pyydän henkilökohtaisesti teitä tekemään – jos päätätte seurata raportteja tapahtumista – on tarkistaa huolellisesti ne lähteet, jotka päästätte omaan tilaanne. Goebbels olisi ylpeä sen propagandan määrästä ja epäinhimillisyydestä, joka jakaa perheitä ja tekee ystävistä vihollisia.
Minulla ei olisi normaalisti mitään sanottavaa tällaisista aiheista, mutta koska se on suora kokemukseni – maan sisältä, lähimmistä ihmisistä, ystävistäni – on melko surullista nähdä noita kommentteja. Kaikki on kääntynyt täysin ylösalaisin. Kaksinaisuutta, kontrollointia ja manipulointia teknologiaa käyttämällä. Kunnioittakaa itseänne olemalla lankeamatta siihen.
Voidaksesi tajuta kaiken sen naurettavuuden, niin venäläinen ystäväni joka on asunut Ukrainassa muutaman viime vuoden, yritti saada yhteyden vanhempiinsa Venäjällä, nukkuessaan metrossa muutaman yön, piilossa jatkuvalta umpimähkäiseltä tykistötulitukselta. Hänen isänsä yksinkertaisesti vain torjui hänen sanansa – sanoen, että se on valetta, ja siteeraten virallista linjaa: "Ei ole mitään sotaa, ja Venäjän armeija pelastaa Donbasin ja yrittää tuhota natsit." He eivät ole puhuneet sen koommin.
Haleja, ystävät.
Rakastan teitä sen vuoksi, mitä olette ja mitä teette, ja minulle on kunnia penkkeillä teidän rinnallanne.
-------------------
Nazar löytää iloa luonnosta, matkustuksesta ja kokemustensa spontaanista jakamisesta. Valonsa säteileminen – itselleen ja planeetalle – on hänen todellisin täyttymyksensä. Häneen saa yhteyden Facebookin kautta (https://www.facebook.com/iamgodalso/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Päätoimittajan kommentti: Nazar Fedunkiv, Crimson Circlen sosiaalisen median päällikkö, jakoi tämän henkilökohtaisena postauksena Facebookissa. Meistä se tuntui hyvin ajankohtaiselta, koskettavalta ja tärkeältä perspektiiviltä.
***
Tärkeää: tämä on henkilökohtainen kokemukseni, havaintoni ja historiani. En halua väittelyjä siitä, kuka on oikeassa tai väärässä tai mitä tapahtui menneisyydessä, enkä halua neuvoja tai sääliä. Haluan pelkästään jakaa tämän kanssamatkustajieni kanssa. Kiitos ymmärryksestä
Isoisäni oli ukrainalainen kielenopettaja, vain puolitoista vuotta. Koko hänen perheensä karkotettiin Siperiaan, koska hänen isänsä taisteli venäläisiä vastaan 1918, heti toisen maailmansodan jälkeen yhdessä Ukrainan yrityksessä saada itsenäisyys. Myöhemmin elämässä isoisäni oli myös radiosähköttäjä Ukrainan kapinallisarmeijassa, joka taisteli Neuvostoliittoa vastaan.
Isoäitini perhe karkotettiin myös, koska hänen setänsä oli sadanpäämies Ukrainan kapinallisarmeijassa. Neuvostoliittolaiset poliisit tappoivat hänet monilla kranaateilla hänen maanalaiseen piilopaikkaansa.
Kaikki se oli vain 2–3 sukupolvea sitten.
Maalatakseni kuvan teille – voitko kuvitella, mitä esi-isäni ovat kuiskineet minulle muutaman viime päivän ja miten monia muinaisen tuskan ja raivon kerroksia tunnen? Voin tuntea heidän kääntyvän haudoissaan, haluten nousta hävittämään arkkivihollisensa kotimaastaan.
***
Tässä elämässä en kuitenkaan voisi koskaan ymmärtää tuota loputonta vihanpitoa Ukrainan ja Venäjän välillä. Jokainen venäläinen jonka olen tavannut tai jonka kanssa olen ollut kontaktissa tässä inkarnaatiossa – shaumbra tai ei-shaumbra – on ollut täysin ok ihminen. Meillä oli joitain samankaltaisuuksia, meillä oli joitain eroavuuksia, mutta yhteys oli olemassa. Olen varma, että monet venäläiset kylät näyttävät ja tuntuvat samanlaisilta, kun olen kuvannut videossani.
Tässä videossa (https://youtu.be/3E9VhSLxmgw) on paikka, jossa vietin lapsuuteni – luonnossa, kauneudessa, kävellen pelloilla, kylväen siemeniä, hoitaen puutarhoja ja eläimiä perheeni kanssa. Tämä on isovanhempieni koti. Taustalla kuuluu laulu kylästäni, jonka nauhoitin tuossa talossa vuosi isoisäni kuoleman jälkeen.
En voi tajuta, mistä tulee tämä loputon taistelu maiden eliittien välillä ja tuo kummallinen halu pyyhkiä pois tai sulauttaa Ukraina.
***
Hyvin henkilökohtaisella tasolla olen ok. Olen turvassa fyysisesti. Lähdin maasta kaksi kuukautta sitten, koska en suunnitellut mennä armeijaan ja lääkäritutkintoni myötä minut olisi epäilemättä kutsuttu. Sotaan meneminen viimeisessä elämässäni ei ehdottomasti ole minun valintani.
Kuitenkin nämä viime päivät ovat olleet kirjaimellisesti huonoin kokemus, joka minulla on ollut tässä elämässä.
Kauheuksien tarkkaileminen ja alkujärkytys siitä, mitä tapahtuu, on ollut sietämätöntä. Yhdeksänkymmentä prosenttia laajasta suvustani on Ukrainassa.
Veljeni oli tarpeeksi typerä saadakseen itsensä ja lapsensa jumiin Kiovan rakettitulitukseen ja jatkuviin yrityksiin vallata pääkaupunki.
Vanhempani ovat länsiosassa eivätkä he lähtisi maasta, vaikka olen kehottanut heitä liittymään seuraani monta kertaa.
Luonnollinen suojaus on siisti luontoisetu itselleni, ja se toimii. Ulottuuko se kuitenkaan perheeseeni? On kaksi eri asiaa päästää irti rakkaasta ihmisestä luonnollisessa kuolemassa, kuin katsella hänen kuolevan tuskallisesti pommituksessa.
Pelko oli kouriintuntuvaa. Ihmisosani oli täysin romuna.
***
En ole koskaan pitänyt itseäni patrioottina. Olen kosmopoliitti. Matkustan, tutkin ja muistan/kerään yhteen. Mutta nautin myös valtavasti palata takaisin vähäksi aikaa jokaisen matkani jälkeen, takaisin perheeni ja ystävieni luo, takaisin kylääni.
Kuitenkin tämä hyökkäys laukaisi jotain uutta minussa. Olen aistinut, että kaikki mitä olen rakastanut tämän elämäni perustassa – lapsuuteni, kyläni, luonto, kulttuurini, kieleni, laulut kylästäni (videolla), perheeni koti – hävitetään, tuhotaan ja poistetaan sellaiseksi, mitä ei koskaan ollut olemassa. Tai ainakin sitä yritetään. Taas.
***
Keahak-sessio lauantaina 26.2.2022 oli ainoa asia, joka toi minulle lohtua ja rauhaa. Sain sen torstaina käännettäväksi, ja ajoitus oli täydellinen. Kuunnellessani pystyin oivaltamaan meidän – minun – m-intohimon (suom. huom. missio + intohimo) hyvin syvällä ja henkilökohtaisella tasolla, mitä en ollut koskaan ennen kyennyt tuntemaan. Valon säteileminen neutraalisti, valitsematta puolta, silloin kun omalle etupihallesi hyökätään, oli suurin haaste. Mutta lopulta pääsin tuohon tilaan ja paikkaan, myrskynsilmään.
Unohdan sen usein, nähdessäni reaaliaikaisia sosiaalisen median tarinoita ystäviltäni Kiovasta ja itäisen Ukrainan kaupungeista, kun he nukkuvat metroissa tai pommisuojissa ja piiloutuvat tykistötulelta kaupungeissa, joissa olen ollut hyvin monta kertaa, ja todistaessani tuhoja ja kuolemaa kummallakin puolella. Mutta sallin itseni unohtaa sen ja tuntea kaiken, mitä tunnen – epäoikeudenmukaisuuden, surun, vihan, pelon, kyyneleet.
Tämä on ilmentymä, malliesimerkki kärsimyksestä tällä planeetalla nykyaikana, ja jostain syystä olen sen keskuksessa. En aio tukahduttaa sitä tai työntää pois. Ihmiseni täytyy tuntea tämä kokemus täysin voidakseen päästää siitä irti, mukaan luettuna kaikki esi-isiltä peritty ja vuosituhansia jatkunut konflikti.
Kuitenkin kaikkien näiden kerrosten alla olen täysin tyyni, valaisten valollani kaikki osani, joilla on tuskaa. Hyvin todellinen esimerkki JA-tilasta.
***
Kysyin aina itseltäni, miksi valitsin juuri Ukrainan syntymäpaikakseni viimeiseen elämääni tällä suurenmoisella planeetalla. Miksi päätin ottaa itselleni kaiken tuon vuosisatojen kärsimyksen ja loputtoman taistelun itsenäisyydestä? Nyt siinä kaikessa on tolkkua.
Voin nähdä nyt selvästi, minun valoni ja sinun valosi säteilyssä, että tällä tilanteella on mahdollisuus tuoda jotain hyvin kaunista kummallekin maalle ja niiden kansoille, ja koko planeetalle – loppu ikivanhalle vihanpidolle ja esimerkki siitä, että kaikki valta on epätodellista ja siitä voidaan lopulta vapautua, sekä tarpeesta kärsiä.
Olen kiitollinen Adamukselle, Geoffille ja Lindalle sukeltamisesta tähän tilanteeseen ja selkeyden tuomisesta – tuo Keahak-kanavointi auttoi minua valtavasti synkimpänä hetkenäni.
Olen hyvin kiitollinen kaikille teille, shaumbroille, jotka lähestyitte tukien, jotka tarjositte minulle ja perheelleni asuinpaikkoja ja mitä tahansa apua, mitä tarvitsisin. Tämä merkitsee paljon.
Olen etuoikeutettu kanssaluodessani Crimson Circlen kanssa, yrityksen joka luo ainoat tuotteet, joista välitän.
***
Osa minusta tuntee pakkoa auttaa aktiivisesti ihmisiä, jotka kärsivät nyt … Sitten oivallan, että valoni säteilemisellä, samalla kun tunnen kaiken, mitä tunnen, on todellista vaikutusta. JA voin tehdä kumpaakin.
Jos joku teistä tuntee samalla tavalla, voitte valita monia tapoja tehdä sen tästä linkistä: how-to-help-ukraine-now.super.site (https://how-to-help-ukraine-now.super.site/)
Ainoa asia jota pyydän henkilökohtaisesti teitä tekemään – jos päätätte seurata raportteja tapahtumista – on tarkistaa huolellisesti ne lähteet, jotka päästätte omaan tilaanne. Goebbels olisi ylpeä sen propagandan määrästä ja epäinhimillisyydestä, joka jakaa perheitä ja tekee ystävistä vihollisia.
Minulla ei olisi normaalisti mitään sanottavaa tällaisista aiheista, mutta koska se on suora kokemukseni – maan sisältä, lähimmistä ihmisistä, ystävistäni – on melko surullista nähdä noita kommentteja. Kaikki on kääntynyt täysin ylösalaisin. Kaksinaisuutta, kontrollointia ja manipulointia teknologiaa käyttämällä. Kunnioittakaa itseänne olemalla lankeamatta siihen.
Voidaksesi tajuta kaiken sen naurettavuuden, niin venäläinen ystäväni joka on asunut Ukrainassa muutaman viime vuoden, yritti saada yhteyden vanhempiinsa Venäjällä, nukkuessaan metrossa muutaman yön, piilossa jatkuvalta umpimähkäiseltä tykistötulitukselta. Hänen isänsä yksinkertaisesti vain torjui hänen sanansa – sanoen, että se on valetta, ja siteeraten virallista linjaa: "Ei ole mitään sotaa, ja Venäjän armeija pelastaa Donbasin ja yrittää tuhota natsit." He eivät ole puhuneet sen koommin.
Haleja, ystävät.
Rakastan teitä sen vuoksi, mitä olette ja mitä teette, ja minulle on kunnia penkkeillä teidän rinnallanne.
-------------------
Nazar löytää iloa luonnosta, matkustuksesta ja kokemustensa spontaanista jakamisesta. Valonsa säteileminen – itselleen ja planeetalle – on hänen todellisin täyttymyksensä. Häneen saa yhteyden Facebookin kautta (https://www.facebook.com/iamgodalso/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Elokuu 2022 MERLINISTÄ UNELMOIDEN
Kirjoittaja hammer » 17.08.2022 18:29
MERLINISTÄ UNELMOIDEN
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Viime yö meni nukkumatta: julkaisimme Mark Twainin kanavoinnin (viime vuoden Time of the Merlin -tapahtumasta (https://store.crimsoncircle.com/time-of ... -2021.html) klo 3 omaa aikaani, ja lentoni lähti klo 6.
Torkkuessani koneessa vaivuin muutaman sekunnin utuiseen uneen. Keskustelin siinä toiselta minulta vaikuttavan hahmon kanssa, joka istui huoneessa vastapäätä. Kuuntelin kaikkia epäilyjä, valituksia ja pelkoja, ja nyökkäilin rytmikkäästi. Sitten nousin äkkiä seisomaan ja sanoin tiukasti: "Riittää jo! Päästä irti siitä kaikesta, heitä se pois. Sinä olet valmis, minä olen valmis – tehdään se."
"Kyllä, mestari Merlin", vastasin toiselle minulle, tehden kunniaa armeijatyyliin.
Heräsin nauraen sille, että Merlin pomotti minua unessani.
*****
Tämä identiteetin jakautuminen alkoi viime Keahakin jälkeen, jossa Adamus pyysi … vaati, että toimme ja puhumme kuin mestari, ensinnäkin itsemme kanssa. Ja tein sen. Se oli tällä kertaa liian suoraa hypätäkseni tuon suostuttelun yli.
Muutaman päivän se oli kamalan hankalaa. En tiennyt, mistä aloittaa, enkä pystynyt edes kuvittelemaan, miten mestari-minä käyttäytyisi, puhuisi, tuntisi ja havaitsisi.
Viikko eteenpäin, ja se on tasoittumassa melko saumattomaksi. Nyt on hetkiä, jolloin tavallaan innostun ja alan tuntea aidosti mestarina. Lyhyitä hetkiä. Mutta silloinkin pystyn tuntemaan yhden hänen/minun halun, "meidän" unelmamme.
Hän haluaa toteuttaa tarkoituksensa, joka on yhdistää viisautensa ihmiseen ja elää uudenlaista elämää, jota sielu ei ole vielä ennen kokenut.
*****
Ihmisminulla ei ole koskaan ollut paljon unelmia, mutta yksi oli hyvin huomattava. Se oli taianomainen, konkreettinen ja kuitenkin vaikeasti tavoitettava, tyydytystä tuottava ja kiintoisa: siitä lähtien kun törmäsin Crimson Circleen 2009, halusin tulla osaksi sitä jossain muodossa, kanssaluoda ja työskennellä yhdessä. Minusta tuntui aina, että olin ollut jo osa sitä menneisyydessä.
Hassua kyllä, juuri tänään kun kirjoitan tätä, on CC:n kanssa työskentelemiseni ensimmäinen vuosipäivä. Koko vuosi lensi ohi salamavauhtia. Muutama ensihetki oli surrealistisia, kun ei voinut oikein uskoa sitä. Mutta täytyy sanoa, että sitten kun se asettui, se on ollut sykähdyttävää, ei helppoa, mutta palkitsevaa monin tavoin.
En pysty edes kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää minut täysin niinä hetkinä, jolloin kuuntelen jonkin vastikään julkaistun Crimson Circlen tuotteen ja se koskettaa minua jälleen kerran syvälle ytimeen, jonne minkään muu materiaali ei pystyisi tunkeutumaan, ja sitten muistan yhtäkkiä, että nyt osallistun suoraan näiden materiaalien luomiseen ja erityisesti sanan levittämiseen uusille potentiaalisille shaumbroille, joita saatettaisiin koskettaa samalla tavalla.
Se on osa sitä, kuka olen nyt, osa Suuruuttani.
Nytkin kirjoittaessani tätä tunnen sen taas. Tunnen myös shaumbra-kanssamatkustajani ja sen etuoikeuden, joka minulla on voidessani jakaa kanssanne.
*****
Sen ja kenties matkustushaluni lisäksi, ainoa todellinen tärkeä asia minulle on Oivaltaminen. Melkein janoan tuntea koko itseni muut osat, jotka on unohdettu. Se on Graalin maljani ja perimmäinen vapauteni.
Muutama päivä sitten oivalsin, että ytimessään ihmis- ja mestaripuoleni haluavat samaa asiaa – ne näkevät sen vain omasta perspektiivistään. Siis miksi sitä ei tapahdu?
No, mestari sanoo, että koska ihminen pelkää edelleen todella sallia. Se tarvitsee edelleen vakuuttelua ja konkreettisia kokemuksia muista ulottuvuuksista ja koko Itsestään. Voi, miten rakastaisin tuntea sen samalla tavalla, kuin oletan Samin tuntevan To-Bi-Wah-kokonaisuuden jokapäiväisessä elämässään maan päällä – hänellä on tärkein ystävä aina rinnallaan.
Toivon tapaavani tuon Salamyhkäisen Ylösnousseen Mestarin (olen varma, että se on todellinen merkitys SAM-lyhenteen takana) ilmielävänä jossain kohtaa, mutta tällä erää hänen tuleva kanavointinsa riittää mainiosti. Edellinen kanavointi Bledissä 2018 Magic of the Masters -tapahtuman aikana (https://store.crimsoncircle.com/magic-o ... sters.html), oli yksi elämäni suurimmista eroamis/jakautumiskohdista (suom. huom. hetki jolloin todellisuus siirtyy kokemusspiraalista toiseen), ja tunnen, että seuraava on sitä myös.
Samalla innostuksella olen kaivannut yrityksen ulkopuolisten shaumbra-ystävieni tapaamista reaalielämässä. Minulla on hyvin suuret toiveet vuodesta 2023 ja mahdollisuudesta pitää Merlin-tapahtuma live-yleisön kanssa, jolloin voimme taas kerran nauraa autuaasti, halata ja humaltua, kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen covidia. (Tapahtuuko se todella? Voin uneksia …) Mutta ensi syyskuussa kokoonnumme jälleen hengessä (jota nykyään kutsutaan netiksi). Kenties voimme ottaa jälleen ainakin tequilla-shotteja ruudun välityksellä!
Muuten, jos muistat viime vuoden Time of the Merlin -tapahtuman, minulla oli valtava kunnia puhua syvimmistä irtipäästämisistäni ja integroinneistani. En ole koskaan jakanut niitä yhdenkään henkilön tai ryhmän kanssa. Ilmeisesti puheeni oli niin sietämättömän nerokas ja lyömätön, että tänä vuonna Geoff päätti olla kutsumatta ketään puhujavieraita ja pitäytyä pelkissä kanavoinneissa.
Ja ai niin, jos haluat saada ilmaisen lipun, Adamus lupasi sen henkilölle, joka löytää Samin reaalielämässä ja tuo hänet Coloradoon nyt syyskuussa. (Se on vitsi, surullista kyllä.)
Joka tapauksessa, nähdään siellä – tai paremminkin tunnetaan!
_____
Älä jätä väliin tulevan Dream of the Merlin -tapahtumaa! Uskomattomalla kattauksella olentovieraita, mm. Sam, Merlin, Nikola Tesla, St. Germain jne., on luvassa unohtumaton tapahtuma.
Dream of the Merlin 10.–11.9.2022 (https://store.crimsoncircle.com/dream-o ... -2022.html)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Viime yö meni nukkumatta: julkaisimme Mark Twainin kanavoinnin (viime vuoden Time of the Merlin -tapahtumasta (https://store.crimsoncircle.com/time-of ... -2021.html) klo 3 omaa aikaani, ja lentoni lähti klo 6.
Torkkuessani koneessa vaivuin muutaman sekunnin utuiseen uneen. Keskustelin siinä toiselta minulta vaikuttavan hahmon kanssa, joka istui huoneessa vastapäätä. Kuuntelin kaikkia epäilyjä, valituksia ja pelkoja, ja nyökkäilin rytmikkäästi. Sitten nousin äkkiä seisomaan ja sanoin tiukasti: "Riittää jo! Päästä irti siitä kaikesta, heitä se pois. Sinä olet valmis, minä olen valmis – tehdään se."
"Kyllä, mestari Merlin", vastasin toiselle minulle, tehden kunniaa armeijatyyliin.
Heräsin nauraen sille, että Merlin pomotti minua unessani.
*****
Tämä identiteetin jakautuminen alkoi viime Keahakin jälkeen, jossa Adamus pyysi … vaati, että toimme ja puhumme kuin mestari, ensinnäkin itsemme kanssa. Ja tein sen. Se oli tällä kertaa liian suoraa hypätäkseni tuon suostuttelun yli.
Muutaman päivän se oli kamalan hankalaa. En tiennyt, mistä aloittaa, enkä pystynyt edes kuvittelemaan, miten mestari-minä käyttäytyisi, puhuisi, tuntisi ja havaitsisi.
Viikko eteenpäin, ja se on tasoittumassa melko saumattomaksi. Nyt on hetkiä, jolloin tavallaan innostun ja alan tuntea aidosti mestarina. Lyhyitä hetkiä. Mutta silloinkin pystyn tuntemaan yhden hänen/minun halun, "meidän" unelmamme.
Hän haluaa toteuttaa tarkoituksensa, joka on yhdistää viisautensa ihmiseen ja elää uudenlaista elämää, jota sielu ei ole vielä ennen kokenut.
*****
Ihmisminulla ei ole koskaan ollut paljon unelmia, mutta yksi oli hyvin huomattava. Se oli taianomainen, konkreettinen ja kuitenkin vaikeasti tavoitettava, tyydytystä tuottava ja kiintoisa: siitä lähtien kun törmäsin Crimson Circleen 2009, halusin tulla osaksi sitä jossain muodossa, kanssaluoda ja työskennellä yhdessä. Minusta tuntui aina, että olin ollut jo osa sitä menneisyydessä.
Hassua kyllä, juuri tänään kun kirjoitan tätä, on CC:n kanssa työskentelemiseni ensimmäinen vuosipäivä. Koko vuosi lensi ohi salamavauhtia. Muutama ensihetki oli surrealistisia, kun ei voinut oikein uskoa sitä. Mutta täytyy sanoa, että sitten kun se asettui, se on ollut sykähdyttävää, ei helppoa, mutta palkitsevaa monin tavoin.
En pysty edes kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää minut täysin niinä hetkinä, jolloin kuuntelen jonkin vastikään julkaistun Crimson Circlen tuotteen ja se koskettaa minua jälleen kerran syvälle ytimeen, jonne minkään muu materiaali ei pystyisi tunkeutumaan, ja sitten muistan yhtäkkiä, että nyt osallistun suoraan näiden materiaalien luomiseen ja erityisesti sanan levittämiseen uusille potentiaalisille shaumbroille, joita saatettaisiin koskettaa samalla tavalla.
Se on osa sitä, kuka olen nyt, osa Suuruuttani.
Nytkin kirjoittaessani tätä tunnen sen taas. Tunnen myös shaumbra-kanssamatkustajani ja sen etuoikeuden, joka minulla on voidessani jakaa kanssanne.
*****
Sen ja kenties matkustushaluni lisäksi, ainoa todellinen tärkeä asia minulle on Oivaltaminen. Melkein janoan tuntea koko itseni muut osat, jotka on unohdettu. Se on Graalin maljani ja perimmäinen vapauteni.
Muutama päivä sitten oivalsin, että ytimessään ihmis- ja mestaripuoleni haluavat samaa asiaa – ne näkevät sen vain omasta perspektiivistään. Siis miksi sitä ei tapahdu?
No, mestari sanoo, että koska ihminen pelkää edelleen todella sallia. Se tarvitsee edelleen vakuuttelua ja konkreettisia kokemuksia muista ulottuvuuksista ja koko Itsestään. Voi, miten rakastaisin tuntea sen samalla tavalla, kuin oletan Samin tuntevan To-Bi-Wah-kokonaisuuden jokapäiväisessä elämässään maan päällä – hänellä on tärkein ystävä aina rinnallaan.
Toivon tapaavani tuon Salamyhkäisen Ylösnousseen Mestarin (olen varma, että se on todellinen merkitys SAM-lyhenteen takana) ilmielävänä jossain kohtaa, mutta tällä erää hänen tuleva kanavointinsa riittää mainiosti. Edellinen kanavointi Bledissä 2018 Magic of the Masters -tapahtuman aikana (https://store.crimsoncircle.com/magic-o ... sters.html), oli yksi elämäni suurimmista eroamis/jakautumiskohdista (suom. huom. hetki jolloin todellisuus siirtyy kokemusspiraalista toiseen), ja tunnen, että seuraava on sitä myös.
Samalla innostuksella olen kaivannut yrityksen ulkopuolisten shaumbra-ystävieni tapaamista reaalielämässä. Minulla on hyvin suuret toiveet vuodesta 2023 ja mahdollisuudesta pitää Merlin-tapahtuma live-yleisön kanssa, jolloin voimme taas kerran nauraa autuaasti, halata ja humaltua, kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen covidia. (Tapahtuuko se todella? Voin uneksia …) Mutta ensi syyskuussa kokoonnumme jälleen hengessä (jota nykyään kutsutaan netiksi). Kenties voimme ottaa jälleen ainakin tequilla-shotteja ruudun välityksellä!
Muuten, jos muistat viime vuoden Time of the Merlin -tapahtuman, minulla oli valtava kunnia puhua syvimmistä irtipäästämisistäni ja integroinneistani. En ole koskaan jakanut niitä yhdenkään henkilön tai ryhmän kanssa. Ilmeisesti puheeni oli niin sietämättömän nerokas ja lyömätön, että tänä vuonna Geoff päätti olla kutsumatta ketään puhujavieraita ja pitäytyä pelkissä kanavoinneissa.
Ja ai niin, jos haluat saada ilmaisen lipun, Adamus lupasi sen henkilölle, joka löytää Samin reaalielämässä ja tuo hänet Coloradoon nyt syyskuussa. (Se on vitsi, surullista kyllä.)
Joka tapauksessa, nähdään siellä – tai paremminkin tunnetaan!
_____
Älä jätä väliin tulevan Dream of the Merlin -tapahtumaa! Uskomattomalla kattauksella olentovieraita, mm. Sam, Merlin, Nikola Tesla, St. Germain jne., on luvassa unohtumaton tapahtuma.
Dream of the Merlin 10.–11.9.2022 (https://store.crimsoncircle.com/dream-o ... -2022.html)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Marraskuu 2022 KUTHUMI-KÄRPÄNEN
Kirjoittaja hammer » 06.11.2022 23:20
KUTHUMI-KÄRPÄNEN
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Suunnittelin, että tänä aamuna lähtisin pyöräilemään 42 kilometriä ennen auringonlaskua. Mutta heräsin sähköpostiin, jossa sanottiin, että tililtäni yritettiin siirtää 3.728 dollaria. Mitä v**tua?! Niinpä käytin hyvin "miellyttävän" aamun ja iltapäivän hoitaen sitä, ja lähdin lopulta kotoa noin klo 17. "Pyöräilen edes jonnekin!"
Voit kuvitella hyvin ärtyneen irvistykseni ja mielialani, kun pyöräilin kauniin kanavan vartta, jossa kummallakin puolella oli kukkia, joita en oikeastaan edes huomannut. Yhtäkkiä valtava, läski kärpänen osui suoraan keskelle ylähuultani sellaisella voimalla, että putosin melkein pyörän selästä. "Mitä v**tua?!"
"Auts!" Pysähdyin kanavan viereen.
Yhtäkkiä tunsin kikatusta.
"Ai jaa, haista vittu, Kuthumi! Olet lihonut!!"
"Noinko tervehdit vanhaa ystäväsi nykyään?!"
Aloimme kumpikin nauraa. Huuleni oli vähän kipeä ja sai minut rypistämään otsaani.
Kuthumi katsoi minua hiljaa: "Herätys!"
"Täh?"
"Pyöräilit kuin zombi. Mistä olet niin ärtynyt?"
Pidin tauon. "No, se tavallinen: suhteet …" Sitten yhtäkkiä lisäsin: "Ja joku yritti juuri varastaa rahani!"
"Niin, niin", hän huokaisi. "Etkö ole jo jonkin aikaa halunnut olla yksin?"
"Halusin."
"Siis …?"
"Nyt kun olen yksin, en ole enää varma siitä …"
Kuthumi purskahti nauramaan, pidellen vatsaansa. "Aah, olet niin hyvä malliesimerkki höpsöstä, höpsöstä ihmisestä!"
"Ei paljon naurata", sanoin, katsoen veteen ja rypistäen otsaani. Hän ei nauranut enää, kun vilkaisin ylöspäin.
"Ole oikeasti yksin", kuulin hänen sanovan vakavalla äänellä. "Ensimmäisen kerran tässä elämässä, vittu, tee se. Koe itsesi. Käännä katseesi sisäänpäin, ei muihin ihmisiin. Muussa tapauksessa … kuljet tätä kehää loputtomasti."
"Ai!" pyöritin vähän silmiäni. "Kerro minulle jotain, mitä en tiedä!" Ja työnsin kieleni ulos.
"Mutta joo, teen sen. Tällä kertaa oikeasti teen sen."
Istuuduimme kanavan reunalle ja kastoimme jalat veteen. Kuthumi hieroi partaansa ja tuijotti haaveilevasti horisonttiin hyvän tovin. "Katso ympärille", hän rikkoi hiljaisuuden. "Eikö sinusta tunnu, että elät parasta elämääsi nyt?"
Katsoin tyynenä virtaavaa vettä, lähellä meditoivia flamingoja, joukkoa hohtavanvalkoisia hevosia kanaalin toisella puolella, valko-keltaisia kukkasaarekkeita, majesteettisen keskiaikaisen linnoituksen muureja ja torneja, suoladyynejä ja merta niiden takana. "Itse asiassa tuntuu siltä. Mutta …" vaikenin.
"Annas kun arvaan", Kuthumi aloitti. "Pakenit sodan repimästä maasta ja nautit elämästäsi, tietämättömänä xxx-asioista – täytä puuttuva kohta." Hän pudisti päätään. "Tsot-tsot-tsot."
"Sinun on pakko olla selvänäkijä, Kuthumi!" kikatin hermostuneesti.
"Totta maar! Haluatko nähdä kristallipallini?!" Hän väisti virnistäen.
"Tuo alkaa olla jo vanha juttu, K", naureskelin.
"Mutta näetkö, miten syvälle kärsimys on juurtunut ihmiskollektiiviin? Edes sinä et pysty nauttimaan aistillisista kokemuksistasi täysin. Ja minkä vuoksi? Ystäväsi ja perheesi kärsivät, ja sinä et? Auttaisiko tuskasi heitä? Ei. Mutta kärsimisestä tuli tapa, riippuvuus. Kärsitään yhdessä, se on helpompaa sillä tavalla. Ei ole. Se vain pahentaa tuota kärsimystä."
Kuthumi siirsi hitaasti jalkansa veden alle, ja pienten kalojen parvi yritti näykkiä hänen eetteri-ihoaan – turhaan. "On sinun tehtäväsi murtautua vapaaksi, yksinkertaisesti vain olemalla antautumatta tuohon kärsimyshypnoosiin enää. Ilo on sinulle luonnollinen tila, aivan kuten vesi on näille suomuisille taaperoille."
"Tiedän sen, K!" Hymyilin, ja vetäisin pois jalkani, kun kalat luopuivat toivosta tuon ei-fyysisen olennon suhteen ja siirtyivät johonkin aineellisempaan. "Tämä vuosi oli intensiivinen, maaginen, oivaltava ja täynnä kauneutta, sekä todella vaikeita hetkiä. Mutta kaiken kaikkiaan se on luultavasti elämäni paras vuosi. Ja kuitenkin tämä hemmetin planeetta tulee aina vain mentaalisemmaksi/mielenvikaisemmaksi joka päivä. Tarkoituksellista sanaleikkiä."
"Yritätkö sanoa, että samaan aikaan kun muu maailma kärsii enemmän ja enemmän, sinä tunnet enemmän ja enemmän iloa?"
"Jep." Mumisin, pureskellen ketunleipiä.
"Emmekö ole varoittaneet teitä juuri siitä?"
"Varoititte –"
"Se oli retorinen kysymys", hän keskeytti.
Väistin sen lempikeskisormellani, ja aloimme taas nauraa.
"Taas kerran, ole itsesi kanssa, veli." Kuthumi laittoi eteeriset, kuitenkin lämpimät kätensä harteilleni, ja jotenkin pystyin tuntemaan sen. "Tässä on paradoksi sinulle: jos haluat rehellisesti välittää muista ihmisistä, unohda heidät ja sukella Sinuun, omaan intohimoosi, iloosi, vapauteesi. Se auttaa oikeasti sinua JA luomakuntaa.
"Ja juuri nyt, piristy ja nauti tämän ulottuvuuden aistillisuudesta!" Hän yritti soittaa pyöräni kelloa, mutta hänen sormensa menivät siitä läpi. "Mikä on aistillisin, fyysinen kokemuksesi nykyään?"
Taputin ohjaustankoa. "Pyöräillä luonnossa ja laulaa lempilaulujani kurkku suorana!"
"No sitten", hän hymyili. "Näen vapaan polkupyörän tässä. Mitä vielä odotat? Mene!!"
Nyökkäsin, ja nousin pyörän selkään. "Kuthumi … voisitko olla lempeämpi ensi ke–", ja toinen valtava, läski kärpänen lensi suoraan otsaani. "Auts!"
"En ole", hän vastasi tyynesti. "Teen, mitä vaaditaan saamaan sinut ulos tuosta kärsimysmoodista." Hän hymyili paksuun partaansa ja alkoi hävitä. "Koska pyysit minua tekemään sen, teen sen."
Lähdin syvemmälle suomaastoon, tutkien uusia alueita. Enää uusia kärpäsiä ei törmännyt minuun tuona päivänä. Kenties niitä vähän pelotti hullu parkuva ja huutava mies maastopyörän selässä.
*****
Nazar löytää iloa luonnosta, matkustuksesta ja kokemustensa spontaanista jakamisesta. Valonsa säteileminen – itselleen ja planeetalle – on hänen todellisin täyttymyksensä. Häneen saa yhteyden Facebookin kautta (https://www.facebook.com/iamgodalso/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Suunnittelin, että tänä aamuna lähtisin pyöräilemään 42 kilometriä ennen auringonlaskua. Mutta heräsin sähköpostiin, jossa sanottiin, että tililtäni yritettiin siirtää 3.728 dollaria. Mitä v**tua?! Niinpä käytin hyvin "miellyttävän" aamun ja iltapäivän hoitaen sitä, ja lähdin lopulta kotoa noin klo 17. "Pyöräilen edes jonnekin!"
Voit kuvitella hyvin ärtyneen irvistykseni ja mielialani, kun pyöräilin kauniin kanavan vartta, jossa kummallakin puolella oli kukkia, joita en oikeastaan edes huomannut. Yhtäkkiä valtava, läski kärpänen osui suoraan keskelle ylähuultani sellaisella voimalla, että putosin melkein pyörän selästä. "Mitä v**tua?!"
"Auts!" Pysähdyin kanavan viereen.
Yhtäkkiä tunsin kikatusta.
"Ai jaa, haista vittu, Kuthumi! Olet lihonut!!"
"Noinko tervehdit vanhaa ystäväsi nykyään?!"
Aloimme kumpikin nauraa. Huuleni oli vähän kipeä ja sai minut rypistämään otsaani.
Kuthumi katsoi minua hiljaa: "Herätys!"
"Täh?"
"Pyöräilit kuin zombi. Mistä olet niin ärtynyt?"
Pidin tauon. "No, se tavallinen: suhteet …" Sitten yhtäkkiä lisäsin: "Ja joku yritti juuri varastaa rahani!"
"Niin, niin", hän huokaisi. "Etkö ole jo jonkin aikaa halunnut olla yksin?"
"Halusin."
"Siis …?"
"Nyt kun olen yksin, en ole enää varma siitä …"
Kuthumi purskahti nauramaan, pidellen vatsaansa. "Aah, olet niin hyvä malliesimerkki höpsöstä, höpsöstä ihmisestä!"
"Ei paljon naurata", sanoin, katsoen veteen ja rypistäen otsaani. Hän ei nauranut enää, kun vilkaisin ylöspäin.
"Ole oikeasti yksin", kuulin hänen sanovan vakavalla äänellä. "Ensimmäisen kerran tässä elämässä, vittu, tee se. Koe itsesi. Käännä katseesi sisäänpäin, ei muihin ihmisiin. Muussa tapauksessa … kuljet tätä kehää loputtomasti."
"Ai!" pyöritin vähän silmiäni. "Kerro minulle jotain, mitä en tiedä!" Ja työnsin kieleni ulos.
"Mutta joo, teen sen. Tällä kertaa oikeasti teen sen."
Istuuduimme kanavan reunalle ja kastoimme jalat veteen. Kuthumi hieroi partaansa ja tuijotti haaveilevasti horisonttiin hyvän tovin. "Katso ympärille", hän rikkoi hiljaisuuden. "Eikö sinusta tunnu, että elät parasta elämääsi nyt?"
Katsoin tyynenä virtaavaa vettä, lähellä meditoivia flamingoja, joukkoa hohtavanvalkoisia hevosia kanaalin toisella puolella, valko-keltaisia kukkasaarekkeita, majesteettisen keskiaikaisen linnoituksen muureja ja torneja, suoladyynejä ja merta niiden takana. "Itse asiassa tuntuu siltä. Mutta …" vaikenin.
"Annas kun arvaan", Kuthumi aloitti. "Pakenit sodan repimästä maasta ja nautit elämästäsi, tietämättömänä xxx-asioista – täytä puuttuva kohta." Hän pudisti päätään. "Tsot-tsot-tsot."
"Sinun on pakko olla selvänäkijä, Kuthumi!" kikatin hermostuneesti.
"Totta maar! Haluatko nähdä kristallipallini?!" Hän väisti virnistäen.
"Tuo alkaa olla jo vanha juttu, K", naureskelin.
"Mutta näetkö, miten syvälle kärsimys on juurtunut ihmiskollektiiviin? Edes sinä et pysty nauttimaan aistillisista kokemuksistasi täysin. Ja minkä vuoksi? Ystäväsi ja perheesi kärsivät, ja sinä et? Auttaisiko tuskasi heitä? Ei. Mutta kärsimisestä tuli tapa, riippuvuus. Kärsitään yhdessä, se on helpompaa sillä tavalla. Ei ole. Se vain pahentaa tuota kärsimystä."
Kuthumi siirsi hitaasti jalkansa veden alle, ja pienten kalojen parvi yritti näykkiä hänen eetteri-ihoaan – turhaan. "On sinun tehtäväsi murtautua vapaaksi, yksinkertaisesti vain olemalla antautumatta tuohon kärsimyshypnoosiin enää. Ilo on sinulle luonnollinen tila, aivan kuten vesi on näille suomuisille taaperoille."
"Tiedän sen, K!" Hymyilin, ja vetäisin pois jalkani, kun kalat luopuivat toivosta tuon ei-fyysisen olennon suhteen ja siirtyivät johonkin aineellisempaan. "Tämä vuosi oli intensiivinen, maaginen, oivaltava ja täynnä kauneutta, sekä todella vaikeita hetkiä. Mutta kaiken kaikkiaan se on luultavasti elämäni paras vuosi. Ja kuitenkin tämä hemmetin planeetta tulee aina vain mentaalisemmaksi/mielenvikaisemmaksi joka päivä. Tarkoituksellista sanaleikkiä."
"Yritätkö sanoa, että samaan aikaan kun muu maailma kärsii enemmän ja enemmän, sinä tunnet enemmän ja enemmän iloa?"
"Jep." Mumisin, pureskellen ketunleipiä.
"Emmekö ole varoittaneet teitä juuri siitä?"
"Varoititte –"
"Se oli retorinen kysymys", hän keskeytti.
Väistin sen lempikeskisormellani, ja aloimme taas nauraa.
"Taas kerran, ole itsesi kanssa, veli." Kuthumi laittoi eteeriset, kuitenkin lämpimät kätensä harteilleni, ja jotenkin pystyin tuntemaan sen. "Tässä on paradoksi sinulle: jos haluat rehellisesti välittää muista ihmisistä, unohda heidät ja sukella Sinuun, omaan intohimoosi, iloosi, vapauteesi. Se auttaa oikeasti sinua JA luomakuntaa.
"Ja juuri nyt, piristy ja nauti tämän ulottuvuuden aistillisuudesta!" Hän yritti soittaa pyöräni kelloa, mutta hänen sormensa menivät siitä läpi. "Mikä on aistillisin, fyysinen kokemuksesi nykyään?"
Taputin ohjaustankoa. "Pyöräillä luonnossa ja laulaa lempilaulujani kurkku suorana!"
"No sitten", hän hymyili. "Näen vapaan polkupyörän tässä. Mitä vielä odotat? Mene!!"
Nyökkäsin, ja nousin pyörän selkään. "Kuthumi … voisitko olla lempeämpi ensi ke–", ja toinen valtava, läski kärpänen lensi suoraan otsaani. "Auts!"
"En ole", hän vastasi tyynesti. "Teen, mitä vaaditaan saamaan sinut ulos tuosta kärsimysmoodista." Hän hymyili paksuun partaansa ja alkoi hävitä. "Koska pyysit minua tekemään sen, teen sen."
Lähdin syvemmälle suomaastoon, tutkien uusia alueita. Enää uusia kärpäsiä ei törmännyt minuun tuona päivänä. Kenties niitä vähän pelotti hullu parkuva ja huutava mies maastopyörän selässä.
*****
Nazar löytää iloa luonnosta, matkustuksesta ja kokemustensa spontaanista jakamisesta. Valonsa säteileminen – itselleen ja planeetalle – on hänen todellisin täyttymyksensä. Häneen saa yhteyden Facebookin kautta (https://www.facebook.com/iamgodalso/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
4 viestiä
• Sivu 1/1
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa