Nivara W (crimsoncircle.com)

[hammer]

PIKARAIDETTA THRESHOLDIIN/KYNNYKSELLE

Kirjoittanut Nivara W (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katsoessani matkaani muutaman vuoden taaksepäin, sain nähdä, että se on ollut todella vauhdikas prosessi. En suosittelisi välttämättä tätä "pikaraidetta" muille. Hitaamman ja lempeämmän tahdin valitseminen olisi saattanut tuntua hyvin paljon paremmalta tunnepuolella ja henkisesti sekä olla helpompi keholleni. Monet shaumbrat ovat sisäistäneet Crimson Circlen viestejä ja kursseja monta vuotta – itselläni asiat menivät vähän eri tavalla.

Oli syksy 2018. Kyselin rauhattomasti syvempiä tapoja toteuttaa totuuteni, kun eräs ystävä kertoi minulle Crimson Circlen shoudeista ja videoista YouTubessa. Tämä oli aikaa, jolloin Adamus ns. harvensi laumaa. Hän pyysi niitä, jotka ovat yhteydessä Crimson Circleen, valitsemaan, halusivatko he jäädä ja olla mestareita maan päällä vai mennä toiseen ryhmään. Toisin sanoen, jos he halusivat vain, että heidän elämästään tehdään helpompaa osana jotain ryhmää, heidän pitäisi mennä muualle.

Tuntematta Adamusta, en täysin resonoinut sen kanssa, miten hän teki tämän, enkä käsittänyt hänen tarkoitustaan tai että se oli hänen tapansa haastaa meidät tietämään, keitä todella olemme. Kuitenkin joka kerta kun ajattelin: "Crimson Circle ei ole minua varten", kuulin äänen sanovan: "Täällä on enemmän sinulle" tai "Jatka kuuntelemista". Niinpä tein sen.

Suuren osan tästä elämästä olin ollut tietoisesti itsensä oivaltamiseen johtavalla etsimispolulla. Tiesin jotenkin, että tässä elämässä oli kyse olemisesta ruumiillistunut mestari maan päällä, ja se merkitsi kehoni ottamista mukaan, sitten kun oli aika siirtyä eteenpäin. Uskoin myös, että tämä toteuttamispolku oli kuljettava yksin. Nyt tulin tietoiseksi, että täällä oli myös muita omaa oivaltamistaan varten. Tämä oli se jumalaisesti määrätty elämä monille sieluille.

Olin kanavoinut jonkin aikaa ja hankkinut materiaalia new age -uutiskirjeeseen, ja Crimson Circlen kanavointikurssi osui ensimmäisenä silmiini. Mitä voisin oppia tästä työpajasta Coloradossa? Olin innoissani. Kuten kävi ilmi, edellytyksenä siihen oli Seksuaalienergiakoulun (SES) käyminen, mutta ei ollut kurssia ennen tuota kanavointityöpajaa. Kuitenkin siltä varalta, että saattaisi olla jokin toinen tapahtuma, johon haluasin osallistua, kävin ensimmäisen SES-kurssini henkilökohtaisena, jonka pitivät upeat Crimson Circlen opettajat. Myöhemmin kävin sen vielä toiseen kertaan netissä.

Millainen uskomusten avaaja se olikaan siinä, mitä olin pitänyt itserakkautena! Mitä oivalluksia sainkaan energiaruokailusta ja valtapeleistä! Hyvin monet uhrit ja hyväksikäyttäjät esittivät edelleen roolejaan maan päällä ja omassa elämässäni! Kyllä, saatoin nähdä, miksi tämä kurssi oli edellytys monille Crimson Circlen kursseille.

Tänä aikana aloin silmäillä Crimson Circlen nettisivuja hyvin intensiivisesti. Voi, mille poluille ja mihin häiriötekijöihin olinkaan harhautunut lähes 20 vuotta! Ulottuvilla oli ollut hyvin monia tilaisuuksia, joista en ollut tiennyt. Silloin näin Thresholdin. Se se oli. Mikään ei merkinnyt minulle enempää.

Siis päätin hypätä siihen, mitä jotkut pitävät Crimson Circlen tärkeimpänä kurssina. En ollut ajatellut, mitä se vaatisi minulta, enkä oikeasti ymmärtänyt, mihin sitouduin. Ja tuntui olevan uusi kieli ja uusia termejä, joihin sopeuduin, Adamuksen opastaessa meitä muistamaan, kuka olemme, uusilla perspektiiveillä ja kaikilla keksityillä sanoillaan. Millaista todellisuuden muuttumisen vuoristorataa se olikaan.

Suurin piirtein näihin aikoihin järjestelin nolostuttavan sotkuista huoneetta, kun tunsin jonkin olevan läsnä. Käännyin ja näin eetterihahmon. Tiesin, että Adamus tarkisti, kuka olin, ja hän puhui kanssani! Tunsin, että hän välitti joitain näkemyksiä ja kysyi jotain sellaista kuin: "Siis oikeasti uskot olevasi valmis tähän nyt?" Muistan tunteneeni suurta kunnioitusta siitä suuresta ponnistuksesta, jonka Adamukselta oli varmaan vaatinut tulla hyvin raskaaseen energiaan!

Koska tämä aineisto oli hyvin uutta, en ollut vielä pitkään kuunnellut Tobiasta, joka lempeällä tavallaan sanoi paljon siitä, mitä Adamus välitti nyt suoralla tavallaan. En ollut kuullut vielä hänen opetustaan seisomisesta matalan aidan takana! Tiesin vain, että minun pitäisi olla Havaijilla ja osallistua pienen ryhmän Thershold-kurssille. Vaikka joskus kyseenalaistin tämän, minua ajoi sieluni syvä tietäminen, että minun yksinkertaisesti täytyi olla siellä.

Pian alkoi tulla paljon vastustusta – sieluni valmisteli minua kurssiin. Elämä sellaisena kuin tiesin sen, tuntui hajoavan – ja se hajosi! Uskomukseni ja se, minkä olin luonut totuudekseni, alkoivat purkautua, samalla kun yritin pitää sen kaiken kasassa. Nopeatempoisen tunnetanssin ja kahden juurihoidon jälkeen, löysin itseni neljän ja puolen kuukauden kuluttua lentokoneesta matkalla Havaijille. Lähdin matkalle, jota en olisi pystynyt kuvittelemaan tuolloin, ja menin sitä kohti, mitä tapahtuisi Thresholdissa.

Yhdessä pilvikurssissa olin kuullut Geoffreyn kanavoivan Kuthumi lal Singhiä, ja lentokoneessa matkalla Havaijille Kuthumi esittäytyi ensimmäisen kerran minulle. Istuin paikallani ja odotin melko hermostuneena, millainen Threshold ja Havaiji olisivat, ja olin huolissani myös siitä, mitä lentokone teki. Silloin Kuthumi tuli luokseni, ja yllätyksekseni huomasin tanssivani hänen kanssaan ja olin iloinen tuon kokemuksen jakamisesta. Sydämeni avautui, ja rentouduin loppulennon ajaksi. Miten odottamaton lahja se olikaan!

Viimeinkin oli kurssin ensimmäinen päivä, ja tunsin varautunutta innostusta. Puhuttiin lohikäärmeestä. Olin rakastanut lohikäärmeitä nuoruudestani saakka, ja minulla oli tapana muovailla ja piirtää niitä. Mutta tämä oli tuntematon lohikäärme, joka kuulemani mukaan voisi repiä sinut kappaleiksi paljastamaan sen, kuka todella olet! Miten uusi käsitys, että tämä lohikäärme kaivaisi esiin syyllisyyden, häpeän ja kaiken muun, joka estäisi minulta Oivaltamiseni. NIINKÖ?

Siinä sitä oltiin sen uskomuksen kanssa, että voisin antaa itselleni anteeksi ihmismieleni rajoittuneella anteeksiannolla. En käsittänyt, että tämä sieluni lohikäärme oli ainoa, joka voisi antaa anteeksi koko ihmisitselleni, tai lohikäärmeeni selkeys näkisi lävitseni, pidin siitä tai en!

Ai jaa! Tiesin, etten voinut olla enää samanlainen, enkä halunnutkaan olla. Olin hyväksynyt sallimishaasteen, vaikka edelleen joskus vastustinkin tätä matkaa tulla siksi, kuka minä olen. Kuka oli tämä rakas ihminen, joka oli hyvin vakavamielisesti ottanut vastuun itsen toteuttamisesta, asiaksi joka hänen pitäisi hoitaa? Millainen tietoisuusmuutos olikaan tunnustaa, että olin siinä kynnykselläni (=threshold) eikä tunnettua ihmispolkuani voinut olla enää.

No, mitä oikeastaan odotin, jos tarkoitukseni oli olla, kuka todellisuudessa olen? En varmasti elänyt TUOTA elämää vielä ja olin tulossa tietoiseksi siitä, miten paljon EN ollut ruumiillistanut sieluani.

Olin hypännyt suoraan syvään päähän, sen sijaan että olisin selannut Crimson Circlen aineistoja vähän kerrassaan. Mutta ei ollut paluuta takaisin. Tämä pikaraide toi minut kuin pyörretuuli juuri siihen, missä minun tarvitsi olla, ja lopulta sallin itseni olla kotona kehossani ja olla se, kuka olen, enemmän kuin koskaan ennen.

Loppujen lopuksi meidän jokaisen täytyy tehdä tämä matka yksin, ja on mukava tietää nyt, että se voi olla myös jaettu matka. Jokaiselle joka harkitsee Thresholdia, kerron, ettei tuota kurssia voi ennakoida. Itselleni se oli yksi suurimmista lahjoista, jonka voisin antaa itselleni.

Ai sen kanavointikurssi? En ole vielä käynyt sitä ja sallin niin olla. Hassua miten ihminen joskus luulee tarvitsevansa tiettyä asiaa, ja sitten myöhemmin näkee, että se oli vain ensimmäinen askel johonkin täysin erilaiseen!

Iso kiitos Crimson Circlelle, KAIKILLE jotka osallistuvat maan päällä ja Crimson Councilin ulottuvuuksissa, ja KAIKILLE tämän aineiston ylösnousseille mestareille ja opettajille. Olen täynnä kiitollisuutta.

*****

Nivara sanoo: "Sanoja voidaan käyttää kuvaamaan luomuksia ja identiteettejä, joita olen uskonut olevani. Olen käyttänyt monia hattuja: taiteilija, kirjoittaja, synergiaparantaja ja hankkija – muinaisesineistä ja keräilyesineistä kristalleihin, meteoriitteihin, koruihin ja jalokiviin. Rakastan luontoa, eläimiä ja paljon muuta tässä elämässä. Olen alkanut tietää, etteivät nämä asiat yksinään määrittele, kuka todella olen. Ne ovat kokemuksia ja ilmaisumuotoja, jotka on valittu auttamaan sen tietämisessä, kuka todella olen." Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (Nivara(at)thewellofconsciousness.com).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KOKEMUSTEN HATSPEKTIT

Kirjoittanut Nivara W (www.crimsoncircle.com)

Maaliskuun 2022 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kehoni kylmyys sai minut tällä kertaa olemaan hiljaa paikallani. Olin tullut ydinkylmyydessä siihen pisteeseen, että halusin vain lämmetä. Nyt kolmen untuvapeiton alla huomasin aloittavani matkan sisäänpäin. Mikä tapa sielullani onkaan tuoda minut tähän läsnäolevaan hetkeen! Kenties integroin ja tasapainotin intensiivisesti, enkä siksi kyennyt fokusoitumaan. Syyllä ei ollut oikeasti merkitystä – tuntui olevan kyse siitä, että olin hetkessä ja sallin itseni taas lämmetä.

Kun kehoni alkoi lämmetä, laiton pääni ulos peittojen alta ja katsoin ympärilleni makuuhuoneessa. Tunsin katsovani tätä tuttua tilaa, kuin se olisi kokonaan energiaani – energiaani kaikissa muodoissa joita olen luonut tähän huoneeseen. Muodossa oli hyvin monia asioita, jotka olivat osa energiaani. JA, sallinko niiden todella palvella minua tuossa muodossa vai en? No, varmasti peittojen alla oleminen palveli minua nyt, kun makasin käpertyneenä kyljelleni, haluamatta liikkua.

Tuossa hiljaisessa läsnä olevassa hetkessä silmäni kohdistuivat hattutelineeseen. Vasta muutama päivä sitten olin siirtänyt sen uuteen paikkaansa tässä huoneessa. Uteliaana katselin tätä korkeaa, valkoista metallitelinettä, joka oli täynnä hattuja. Mistä kaikki nuo hatut olivat tulleet? En pitänyt itseäni hattujen kerääjänä – siinä ne kaikki kuitenkin olivat. Heräsi toinen kysymys: mistä niissä kaikissa oli kyse elämässäni?

Maatessani siinä peittojen alla ja tuntiessani kaikkia noita hattuja, joita oli eri värejä, materiaaleja ja tyylejä, huomasin, että pystyin virittymään niiden kautta muistoihin, jotka sisältävät tunteita eri ajoista, paikoista ja kokemuksista. Kuten se, että minulla oli tuo ruskea hattu kävelypolkuseikkailulla, auringon kimaltaessa puiden välistä ja tuntiessani olevani hyvin elossa. Se kaikki tuntui hyvin mielenkiintoiselta, mutta mitä tapahtui? Miksi kuljin tätä polkua?

Aloin nähdä, että nämä hatut olivat kuin matkani eri aspekteja tai osia tässä elämässä maan päällä. Joitain hattuja oli tuskin pidetty, joitain oli kovasti käytetty vuosikymmeniä. Monet hatut olivat eri maista ja entisaikojen tyylisiä. Kun tunsin syvemmin yksittäisiä hattuja, tuntui, kuin jokainen voisi viedä minut eri elämään.

Miten kiehtovaa oli sallia havaintojeni laajentua tämän elämän hatspekteista eri elämien yhteyksiin. Se ei ollut mistään kiinnipitämistä tai erityistä muistamista – oli vain virta hahmoja, joita olin saattanut esittää, ja paikkoja joissa olin saattanut esittää niitä. Kaiken tämän virratessa sisällä, kuulin sanovani: "Tervetuloa kotiin. On mukava saada minut takaisin. Rakas sielu, saata nyt nämä muistot, tunteet ja elämät viisaudeksi." Miten kauniisti järjestetyltä se kaikki tuntui!

Kun makasin edelleen koteloituneena lämpimien peittojen alle, tulin tietoiseksi jostain muusta tärkeästä, näitä hattuja koskevasta asiasta. Mutta se ei ollut vain jokin tietoisuus. Se oli jotain paljon voimakkaampaa, joka tuli esiin nopeasti sisälläni, kuin korkki joka oli valmis poksahtamaan pullosta. Mitä yhteistä kaikilla näillä hatuilla on? POKS! Selkeä panta pään ympärillä. Hattupannat muistuttivat pääpantoja kaukaisesta muinaismenneisyydestä, joka oli pitänyt minua hyvin pitkään mielen silmukassa.

Kaikki nämä aspektit ja elämät oli eletty Atlantiksen pääpannan luomassa mielen silmukassa! Nuo pääpannat luotiin alun perin mukauttamaan fyysistä kehoa, luomaan yhdenmukaisuutta 144.000 enkeliperheen jäsenille, jotka päättivät kulkea muodon sisällä tässä maaulottuvuudessa. Yhtenä noista "voi hyvä jumala, joka olen" -hetkistä näin, mitä olin edelleen pitänyt päässäni kaikkien näiden hatspektieni myötä. Siinä sitä sitten hämmästeltiin, miten tämä matka sisäänpäin alkoi suuresta ydinkylmyydestä ja jatkui hattutelineen hatspekteihin ja entisiin elämiin, jotta päästiin Altin pääpantoihin. Se oli melkoinen matka yhteyksiä ja muistoja, joiden läpi sieluni oli vienyt minut. Nyt kun tuollainen yhteys oli muodostettu, mitä teen sillä, paitsi että jaan sen tarinana?

Kenties on aika - JA Æterna – oivaltaa, että tämä saattaa olla se osa matkaamme, jossa saamme jokainen nähdä, että kaikki on omaa energiaamme, jonka tietoisuutemme on toteuttanut, jotta ihmisjumaluutemme voi kulkea täällä maan päällä.

Myöhemmin tuona iltana kuuntelin Adamusta, ja hän jätti musiikin soimaan meille lähtiessään. Kun musiikki soi, maatessani taas peittojeni alla, tulin tietoiseksi kokemuksesta, että katsoin ihmispäätäni yläpuolelta. Katsoessani lumoutuneena, näin käsien lempeästi vetävän pois eteerisiä pääpantajäänteitä sen verran, että tuli tilaa pääni ja pääpannan välille. Sitten liu'uin takaisin musiikkiin.

Joskus myöhemmin, tullessani pintaan jostain ulottuvuuksista, joihin menin tuon musiikin myötä, tunsin alkavani "vaiheilla" takaisin kehooni, tullen hitaaksi tietoiseksi kokemuksesta, jossa katselin itseäni uteliaana, kun eräänlainen limainen, aivokuvioinen muna ilmestyi epäselvässä muodossa toiseen päähän. Kun katsoin edelleen tämän liikkuvan kuvan kehittymistä, tuo muoto muuttui märäksi, alastomaksi ihmiseksi, joka tuli ulos munasta.

Näin ja tunsin, ettei tarvittu enää kamppailua. Vain sana "VAPAUS" soi tajunnassani, kun taas kerran livuin takaisin musiikkiin.

Näistä kokemuksista ymmärrän, että nyt meidän on aika tunnustaa sen suuruus, kuka todellisuudessa olemme, ja se vapaus joka odottaa meitä nyt kaiken sen jälkeen, minkä läpi olemme matkanneet tässä valitussa elämässä. Menemme eteenpäin olemuksesta olemukseen.

Ja kyllä, minulla on nyt myös uusi perspektiivi hattujen käyttämiseen; niiden viesti on otettu vastaan. Käytän nyt luovasti hattuja ilossa, tietämisessä ja viisaudessa – tai päätän olla käyttämättä.

–––––––––––––

Nivara sanoo: "Sanoja voidaan käyttää kuvaamaan luomuksia ja identiteettejä, joita olen uskonut olevani. Olen käyttänyt taitelijan, kirjailijan ja synergistisen parantajan hattua. Hankkijan hattua, muinaisesineistä meteoriitteihin, koruihin ja viktoriaaniseen jouluun. Tuntien suurta mieltymystä luontoon ja eläimiin tässä elämässä. Olen alkanut tietää, etteivät ainoastaan nämä asiat määrittele, kuka todella olen. Ne olivat kokemuksia ja ilmaisumuotoja, jotka valittiin auttamaan minua sen tietämisessä, kuka todella olen." Häneen saa yhteyden sähköpostilla (ub(ät)callinginthelight.com).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.