HO JA PALVELIJATAR
Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ho istui penkillä ja siemaili hiljaa juomaansa. Tunnelma Ylösnousseiden mestarien klubilla ei ollut vielä kupliva, joten se näytti juuri oikealta ilmapiiriltä hänen tapaamiselleen. Ho ilmestyi tähän paikkaan vain satunnaisesti, koska hän nautti kovasti olemisesta yksin. Tänään oli kuitenkin arviointipäivä. Hänen jatkuva vetonsa ansaitsi tapaamisen muutaman kuukauden välein. Hänestä myös tuntui, että hänen vedonlyöjävastapuolellaan oli ollut rankkaa viime aikoina ja tämä tarvitsi vähän kannustusta.
Hän tunsi vähän vetoa, kääntyi ja näki takaoven avautuvan ja sisään tuli huomaamaton palvelijatar. Hän oli helpottunut nähdessään Hon istuvan lähellä takaovea ja livahti istumaan Hon vastapäiselle tuolille.
Kulmakarvaansa nostaen Ho sanoi: "Tiedän, etteivät kollegamme ole kovin tarkkanäköisiä tänään, mutta voiko asusi olla vähän liian hillitty. Heitä saatetaan muistuttaa entisestä iskulauseestasi. Mikä se olikaan … ? Vain mestari on palvelijatar?"
"Vain mestari voi olla todella palveluksessa", palvelijatar sanoi ujosti ja korjaili huiviaan yrittäen kätkeä kasvonpiirteensä.
"Ai niin, se. Pidin siitä. Se on melko korkealla suosikkisanontojesi loputtomalla listalla, eikö vain?"
"Älä pilkkaa minua. Huomaan, että vaihdoit nimesi?"
"Joo. ‘Hô’ tuntui niin … rajoittavalta. Tämä ^ alkoi kutittaa. Se on myös helpompi editoijalle. Näin hänen ei tarvitse käsitellä näitä erityismerkkejä. Tarkoitan, paitsi meitä (suom. huom. sama sana on myös "erityishahmo").
Palvelijatar säpsähti. "Tarkoitatko, että meitä kuunnellaan?"
"Totta kai. Juuri tällä hetkellä, mutta tavallisesti sitä pidetään vain viihteenä."
"Entä muut?"
Ho vilkaisi ympärilleen. "He teeskentelevät, etteivät tunne sinua."
Palvelijatar rentoutui vähän.
Ho jatkoi: "Siis, kerro minulle. Vetona oli "viisi". Vain viisi. Ei viisi miljoonaa tai viisi tuhatta tai …"
"TIEDÄN, MIKÄ VETO OLI!"
"Hups, sinun on parasta pitäytyä narisevassa palvelijataräänessäsi, ellet halua kaikkien muiden tulevan pöytäämme."
"Ho, näet minut epätoivoisena."
"Kiva, että mainitsit sen. Minulla oli kiusaus olettaa, että esität vain jotain roolia hämmentääksesi minua."
"Ystävänpäivä lähestyy. Ja tähän mennessä – ei laskettavissa olevia tuloksia. Tarkoitan, että yritin kaikkea …"
"Kuten "jääkää maan päälle, jotta voitte kokea uuden energian"?"
Palvelijatar kohautti hartioitaan. "Minun täytyi antaa heille jotenkin syötti, tiedät sen. Emmekö sopineet, että vain ruumiillistunut ylösnousemus lasketaan?"
"Kyllä sovimme, eikä tätä voi mitenkään neuvotella uudelleen. Meillä hengailee riittävästi noita "kuole ja ylösnouse" –tyyppejä. Puhumattakaan "ylösnouse ja kuole" –tyypeistä. 'Voi, selvisin seitsemän päivää ihmiskehossa ylösnousemukseni jälkeen.' 'Niinkö? Minä olin koko viikon!'"
Palvelijattaren hartiat lysähtivät ja hän pudisti päätään mumisten enimmäkseen itselleen: "Olin ankara. Olin lempeä. Olin päällekäyvä. Olin myönteinen. Olin filosofinen. Olin hauska. Olin charmikas. Olin myös nerokas."
"Ja?"
Hän katsoi ylös. "Ja?! Myös "ja" epäonnistui! Kun he huomasivat, ettei heidän ihmiselämänsä muuttunut, toin mukaan "ja". Sanoin, että elämänne on kurja ja olette ylösnoussut."
"Hyvä yritys."
"Kiitos."
"Ja se epäonnistui?"
"Siltä näyttää."
"Harkitsitko, että pehmentäisit ja:ta sanomalla "kenties"? Niin kuin, elämänne on kurja ja kenties olette ylösnoussut?"
"Lakkaa yrittämästä olla hauska. Tämä on vakavaa! Häviän kohta vetoni."
"Minun kanssani. Paha juttu."
He istuivat hiljaisuudessa muutaman hetken. Sitten Ho sanoi yhtäkkiä: "Se on siinä, tajusin sen! Miksi et mainitse kristalliluolia? Ne ovat valtavia, ne ovat maassa sekä ihmisissä, ne …" Ho huomasi palvelijattaren tyhjän katseen. "Ai … olen pahoillani. Olen … olen ollut lomalla viime aikoina."
"Näetkö, Ho, mikään ei muuttunut. Ihmiset haluavat vaikeaa. Heille voi puhua elämien ajan! Paljastaa salaisuuksia, todeta syvällisiä totuuksia ja he vain nyökyttävät päätään, heistä tuntuu muutaman minuutin hyvältä ja sitten he jatkavat ihmistapojaan, kitisevät ja valittavat."
"Mikään ei siis muuttunut. Se on järkyttävää, vaikka odotettua. Siksi keksin tämän vedon. Ja olin hyvin kohtelias pyytäessäni vain viittä. En viittä tuhatta tai …" Ho tunsi yhtäkkiä kipua sääressään.
Tuli uusi hiljaisuushetki, sitten Ho sanoi: "Ok, myönnän turhat ponnistuksesi, mutta sinulla on vielä muutama viikko ennen ystävänpäivää. Vaikka olen lyönyt vetoa kanssasi, häviäisin sen enemmän kuin mielelläni."
"Ja?"
"Ja siksi lisään jotain nykytilanteeseen. Nimittäin olet kaikilla esitelmilläsi saattanut vahingossa viitoittaa tietä."
"Viitoittaa tietä mille?"
"No, kuuntelijasi ovat näännyksissä. He ovat kuulleet kaiken. He ovat väsyneet. Kenties nyt on se aika."
"Ho, kehuskelusi on epäuskottavaa. Mene asiaan."
Ho kumartui eteenpäin ja kuiskasi palvelijattaren korvaan: "Kuvittele yksinkertainen kirjanen nimeltään "Vapaa ihminen"."
Palvelijatar suoristui. Hänen silmänsä liimaantuivat Ho:n silmiin. Hän tunsi kikatuksen alkavan syvällä sisällään. Se voimistui, kunnes hän antautui naurukohtaukseen. Kun hän lopulta pystyi taas puhumaan, hän sanoi: "Ho, se on hyvä! Vapaa ihminen. Ennenkuulumatonta." Hän pudisti päätään: "Ennenkuulumatonta."
"Vapaa ihminen."
"Niin, niin. Ja mistä tämä kirjanen kertoo? Tarkoitan, että nimi tavallaan kertoo, mutta miten luulet sen ehkä auttavan?"
"Se menee suoraan ydinolemukseen käyttäen yksinkertaisia ihmisanoja. Ei kuolleita mestareita. Ei lupauksia. Ei taikaa. Ei pyhimyksiä (saint). Ei …"
"Ei pyhimyksiä? Ei hyvä idea – siis markkinointiperspektiivistä."
"Aivan. Mutta siinä ei ole kyse markkinoista tai massoista. Siinä on kyse noista viidestä."
"Hmm."
"Näetkö nuo viisi ihmistä baarissa?"
Palvelijatar kääntyi Hon katseen suuntaan. Silmiä räpyttäen hän sanoi: "Kyllä, mutta he ovat vain harhakuvia. He eivät ole todellisia."
"Eivät vielä. Tunnistatko jonkun?"
"No, vasemmalla on se brasilialaispoika, jonka mainitsin jokin aikaa sitten, mutta se oli vain motivointitarkoituksessa."
"Totta kai. Mutta jos katsot tarkkaan, näet joidenkin todellisten ihmisten vilkkuvan sisään ja ulos noissa harhakuvissa."
"Okei, näen sen."
"He ilmestyvät tänne, mutta sitten he putoavat takaisin pelkkään ihmisyyteensä."
"Mitä siis heistä?"
"He lukevat parhaillaan "Vapaata ihmistä". He menevät pelkkien sanojen tuolle puolen, saavat kokemuksen todellisesta vapaudesta ja hetkessä – viuh! – he ilmestyvät tänne. Hetkellisesti."
"Vihjaat siis, että on edelleen toivoa saada viisi ruumiillistunutta ylösnoussutta vapaata ihmistä ystävänpäivään mennessä klubille? Pelkästään lukemalla jotain kirjasta?"
"Jep."
"Ja sillä vihjaat, että voin voittaa vetoni?"
"Ehdottomasti."
"Sinä siis häviäisit vetosi?"
"En voisi mitenkään koskaan hävitä."
"Tarkoitatko, koska tämä naurettava järjestely on vain harhaa, jonka loit saadaksesi häpeämätöntä mainosta?"
"Ei oikeastaan."
"Mikä siis on totta?"
"Voi, et saa minua tuohon."
"Kannatti yrittää."
"Edetäänpä seuraavasti. Julkaisemme "Vapaan ihmisen". Se löytää tiensä. Sillä välin jatkat viihteelläsi ja häiriötekijöilläsi. Se on täydellinen sekoitus. Muuten, mikä oli viimeinen juttusi?"
"Ajattelijat ja tietäjät."
"Ei-sanojat? (Suom. huom. samalta kuulostavia sanoja) Se ei ole kovin fiksua. Ajattelijat tietävät, etteivät tiedä. Siksi he sanovat ei kaikelle, mikä on ei-ajateltavaa."
"TIETÄJÄT!"
"Shh, laskin vain leikkiä – muut katsovat tänne."
(Joachim Wolffram on peitetehtävissä olevan ylösnousseen mestarin Hôn, tunnetaan myös Hona, ylösnousemuksen jälkeinen inkarnaatio. Nykyisin hänen tehtävänään on tarkkailla ja työntää "Vain viisi" –vetoa Saint G:n kanssa. Voit ottaa häneen yhteyttä nettisivujen kautta www.wolffram.de).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.