Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

ViestiKirjoittaja hammer » 27.03.2017 17:05

HERÄÄMINEN JA MUKAVUUSALUEET

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet meistä huomaavat, että jos haluamme välttämättä jäädä vanhoille mukavuusalueillemme tekemään asioita puutteen paikasta käsin, emme pääse minnekään, tai pahempaa. Näyttää siltä, ettemme voi enää päästä siitä kuin koira veräjästä. Tietysti tämä on hyvä merkki, ja se tarkoittaa, että heräämme enemmän laajentuneeseen itseemme. Mutta se työntää meitä erottumaan enemmän. Ja meissä on edelleen osa, joka on huolissaan sen tekemisestä – siitä miten meidät näkevät sisaremme ja veljemme, jotka asuvat edelleen matriisissa ja joiden jalat ovat tiukasti kamppailussa.

Mutta meitä pyydetään selvästi valitsemaan, koska toinen valinta tuo meidät harmoniaan ja toinen järjestää meille lisää epämukavuutta. Näyttää siltä, ettemme voi enää olla hajareisin aidalla.

Ei silti, että olisi mitään vääriä valintoja, koska kaikki johtaa meidät valaistumiseen, takaisin Itseemme.

Sen pitäminen testiajona

Tänään minulla oli aika autohuollossa, jotta autolleni tehtäisiin rutiinipesu ja -vahaus ilmaiseksi, osana ostosopimukseni jatkuvaa huoltoa. Ennen se sujui aina ongelmitta, mutta tänään se oli keskeytetty. Menemättä yksityiskohtiin, sitä ei ollut mahdollista tehdä eikä sitä ole enää saatavilla.

Mielenkiintoista kyllä, tunsin etukäteen, etten halunnut ajaa sinne, mennä kaupunginosaan josta en nauttinut. Aiemminkaan se ei ollut päiväni kohokohta, mutta ei ollut kovin paljon vastustusta.

Mutta tällä kertaa tuntui siltä, että yritin myydä sitä itselleni. Ensinnäkin, olin jo kerran perunut ajan, koska ei huvittanut mennä. Toiseksi, kuponkini ilmaispesuun oli kolmen kuukauden jaksolle, ja jos sitä ei käytetä, se ei jatku seuraaville kolmelle kuukaudelle. Kolmanneksi, sanoin itselleni, että kun olen siellä, olen iloinen, kun auto on pesty ja vahattu.

Kuitenkin matka tuon lopputuloksen saamiseksi ei tuntunut lainkaan iloiselta.

Olin pettynyt, koska tein kaiken tuon "ponnistelun" päästäkseni sinne. Niinpä lähdin ajamaan toiseen autopesuun homman hoitamiseksi, ja ohitin täysin poistumisrampin valtatieltä. Päädyin Starbucksiin seuraavasta rampista ja tyydyin tummapaahtoiseen kahviin ja juhlistin likaista autoani, joka oli parkkeerattuna eteen.

Minun oli pakko nauraa kaikille ponnisteluilleni saadakseni tehtyä jotain, jonka olisi pitänyt olla suhteellinen yksinkertainen tehtävä.

Tämä ilmiö kiehtoo minua kovasti. Kyse on jonkinlaisesta "tilinteon ajasta". Ole mestari tai muuten joudut umpikujaan tai saat potku persuuksille. Tällaista alkoi tapahtua minulle jokin aikaa sitten, mutta enimmäkseen merkittävämmissä tilanteissa, kuten suhteissa. Mutta nyt sitä näyttää tapahtuvan elämäni kaikissa osissa.

Lopputulos ei enää oikeuta keinoja

Se kutsuu meitä, jotka koemme tätä, olemaan uskollinen itsellemme. Jos emme pysty asettamaan taajuuttamme linjaan sen kanssa, mitä teemme, joudumme ristituleen. Tämä vaatii meitä olemaan tietoinen ensinnäkin siitä, miltä meistä tuntuu. Haastavaa maailmassa, jossa useimmat ihmiset eivät tunnista sisäistä opastustaan. He suorittavat vain pakolliset kuviot.

Ja tähän sisältyy sen valitseminen, miltä haluamme itsestämme tuntuvan joka nyt-hetki. Tässä omassa autopesujutussani yritin saada oloni tuntumaan hyvältä menemisestä, pistäytyen myös kahvilla matkan varrella. Mutta joskus asiat eivät vain tuo iloa meille, vaikka mikä olisi. On kyse sitten suhteesta, työpaikasta, urasta tai yrityksestä vakuuttaa itsellemme, että haluamme jugurttia, kun oikeasti haluamme jäätelöä. Ja piirakkaa. Kermavaahdolla. Kirsikka koristeena. Saat kuvan tästä.

Erottelukyky

Mestari käyttää erottelukykyä. Peukalosääntö on, että jos ihmisitsesi ei ole innostunut jostain, ei sielusikaan ole. Sielumme ei tyrkytä itseään meille. Kyllä, olemme antaneet sielullemme luvan olla kehossamme ja elämässämme, mutta se ei merkitse, ettei ihmisitsellämme ole sanansijaa siihen, mikä tuo sille iloa.

Mutta kun päästämme sielumme enemmän ja enemmän ratin taakse, se ei tee myönnytyksiä tuosta ilosta. Päädymme tekemään enemmän ja enemmän sitä, mikä tuntuu hyvältä tuolla hetkellä, ja tähän voi sisältyä, ettei tee tiettyjä asioita. Ja se saattaa merkitä, että näyttämme itsekkäältä tai itsekeskeiseltä toisista. Tai että olemme vastuuton tai kieltämistilassa. Ettemme kohtaa tosiasioita. Tai kohtaamme todellisuuden.

Niinpä taistelemme mielemme kanssa siitä. Kenties minun pitäisi tai mitä jos en … jne., koska emme luota vielä tähän uuteen paikkaan. Mutta tulee aina vain epämukavammaksi olla noilla vanhoilla puutteen mukavuusalueilla, eikö vain?

Ennen vietimme paljon aikaa epämukavissa tilanteissa, mutta se eivät olleet yhtä epämukavia, kuin uskoimme vaihtoehdon olevan: jos emme tee työtä ilottomassa työpaikassa (epämukavaa), näemme nälkää (lisää epämukavuutta). Jos lähdemme suhteesta, joka tekee myönnytyksiä iloomme (epämukavaa), olemme aivan yksin maailmassa (paljon lisää epämukavuutta). Jos emme ole huolissamme asioista tai puske ja ponnistele, mitään ei tapahdu.

Ja selviytymiseen perustuvassa 3D-todellisuudessa se näytti toimivan meillä. Mutta tässä uudessa energiassa se tavallaan kostautuu. Ja nyt kun olemme kokeneet näitä korkeampia taajuuksia, huolen ja pelon alemmat taajuudet tuntuvat melko kamalilta.

Se on epämukavaa mielelle. Sillä ei ole kirjaimellisesti mitään, mihin nojautua. Kun yritämme palata takaisin asioiden vanhaan tekemistapaan, iskeydymme seinään. Ja se on erityisen huolestuttavaa mielelle, koska emme tunne tuota samaa innostusta tai intohimoa asioista.

Mietimme, onko meillä koskaan tarvittavaa innostusta saadaksemme asioita tehtyä, toteuttaaksemme unelmamme, ja nyt näyttää jopa siltä, että unelmamme muuttuvat päivästä toiseen ja useimpina päivinä meillä ei ole niitä lainkaan.

Voi olla hämmentävää ja turhauttavaa elää tyhjiössä ja ihmetellä, miten kauan se kestää.

Mutta hyvä uutinen on, että käymme läpi massiivisia muutoksia, emmekä seiso paikoillamme. Kutsumme itseämme olemaan enemmän hetkessä ja nauttimaan elämästä tavalla, jota emme ole koskaan ennen sallineet itsellemme. Meitä pyydetään luottamaan enemmän ja enemmän, että sielumme huolehtii tarpeistamme.

Olemme niin tottuneita kamppailemaan, tekemään asiat vaikealla tavalla, että vaatii enemmän kärsivällisyyttä sopeutua helppouteen ja sujuvuuteen. Elämän salliminen palvella meitä ei ole taatusti 3D-käsitys. Mutta emme ole tulleet näin pitkälle jatkamaan rajoitustemme puolesta väittelemistä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

14.3.2017 YLÖSNOUSEMUS – HUIPULLA ON YKSINÄISTÄ (VAI ONKO?)

ViestiKirjoittaja hammer » 27.03.2017 17:08

YLÖSNOUSEMUS – HUIPULLA ON YKSINÄISTÄ (VAI ONKO?)

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
14.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Meillä jotka päätimme transformoitua tässä yhdessä elämässä ihmisestä jumalihmiseksi, hommasta voi tulla uhkarohkeaa. Emme enää samaistu 3D-maailmaan. Se peli on osaltamme ohi. Elämässämme on harvempia ja harvempia ihmisiä, joiden kanssa meillä voi olla suhde. Kuitenkaan emme ole vielä muodostaneet täysin sitä suhdetta, jonka haluamme ikuisen itsemme, oman sielumme kanssa.

Suunnitelman mukaan meillä on toisten samansieluisten ihmisten tukea, ainakin virtuaalisesti tällä erää. Ja sen määrä kasvaa, mutta ei siinä määrin, että tuntisi muiden ihmisten tajuavan sen.

Mutta tulimme uuden tietoisuuden johtajiksi, tiennäyttäjiksi ja opettajiksi. Se on sisimmältään melko yksinäistä hommaa. Ja tällä tarkoitan, ettemme yksinäisyydessä mene yhdistymään miljooniin muihin ja heitä ylävitosia toistemme kanssa.

Mutta toisaalta, emme ole koskaan oikein tunteneet olevamme osa tuota maailmaa, missä ei oikeasti tunnisteta sieluitseä. Teimme pakolliset kuviot, otimme itsellemme tavallisen elämän, teimme tavallisia asioita ja tutustuimme siihen, mitä muut ihmiset käyvät läpi.

Ja matkan varrella jotkut meistä eksyivät tuohon maailmaan ja unohtivat, miksi tulimme tänne tässä elämässä. Jotkut jatkavat kaksinaisuudessa pelaamista ja jotkut ovat lähteneet planeetalta.

Niinpä jäljellä on ydinryhmä, jossa olemme riittävän päättäväisiä, riittävän jääräpäisiä ja riittävän hulluja jatkaaksemme loppuun saakka ja katsoaksemme, mitä tapahtuu.

Olemme ainutlaatuisia, koska olemme käyneet läpi pahimmasta pahimman. Olemme hajonneet. Olemme menettäneet asioita, ihmisiä, mukavuusalueita. Olemme kohdanneet syvimmät ja synkimmät pelkomme. Voi, älä yhtään epäile, jatkamme sitä jossain määrin, mutta olemme käyneet ylösnousemuslohikäärmeen aroissa paikoissa.

Ja siksi emme pysty enää samaistumaan useimpiin muihin elämässämme. Elleivät hekin ole kokeneet tätä, olemme eri olemassaolotasolla kuin he. Tunnemme kuilun levenevän ja levenevän. Olemme melkein kuin kuolleet, palanneet henkimuotoon ja heilutamme käsiä näiden ihmisten edessä, mutteivät he näe meitä. He ajattelevat meitä, aiempaa itseämme, ennen kuin kuolimme. Mutta he eivät yksinkertaisesti voi nähdä uutta versiotamme tai samaistua siihen.

Ja se on sopivaa. Miksi he tekisivät sen? He seuraavat omaa polkuaan ja ovat juuri siinä, missä heidän tarvitsee olla. Mekin olimme siinä. Emme nähneet asioita suoraan nenämme edessä, koska emme olleet valmiita.

Näe pyramidit

Heräämisprosessi on kuin pyramidi. Sen pohjalla, heräämisen alkuvaiheissa, on miljoonia ihmisiä. He ovat kuherrusvaiheessa, jossa he tuntevat vetoa erilaisia kirjoja, menetelmiä ja opetuksia kohtaan. He ovat innoissaan siitä, että on jotain muuta kuin tämä olemassaolo, eivätkä he malta odottaa sanan levittämistä.

Löydät monia muita, joiden kanssa voit puhua ja filosofoida valaistumisesta, ylösnousemuksesta ja henkisellä polulla olemisesta. Tunnet, että kaikki on mahdollista.

Kun siirryt ylöspäin pyramidissa, olet syvemmällä omassa prosessissasi, ja asiat elämässäsi alkavat hajota ja olet hämmentynyt. Luulit, että henkisenä oleminen veisi sinut 3D-todellisuudesta suoraan parempaan terveyteen, suurempaan yltäkylläisyyteen sekä enempään rakkauteen, ja elämä olisi vain parempaa ja parempaa. Itse asiassa tätä aatetta opetukset näyttivät kannattavan.

Tiedäthän, ajattele positiivisesti ja hyviä asioita tulee tiellesi.

Mutta kun siirryt ylöspäin pyramidia, asiat näyttävät tulevan huonommiksi ja huonommiksi. Kenties terveytesi pettää, menetät työpaikkasi, menetät rahasi ja suhteesi loppuvat. Kun löydät eri informaatiolähteitä, huomaat, että tämä on luonnollinen osa tätä transformaatioprosessia. Että meidän täytyy päästää irti kaikesta, mikä ei ole yhteensopiva muodostuvan tietoisuutemme kanssa.

Aika monet ihmiset lähtevät planeetalta tässä kohtaa. He eivät ole valmiita käymään läpi niin äärimmäistä transformaatiota, että mukavuusalueet riisutaan pois. Jotkut jotka jäävät, päättävät hidastaa tai lopettaa prosessinsa. He jäävät 3D:hen, pysyvät kiireisenä ja draamassa.

Kun siirrymme ylös pyramidia, vielä lisää ihmisiä putoaa pois. Olemme yksinäisempiä ja meillä on vähemmän kiinnostusta suhteisiin, jotka perustuvat vanhaan kaksinaisuuteen. Ja nyt meillä on seuraava haaste. Kohdata syvimmät pelkomme. Kohdata epäilymme, surumme, masennuksemme, syyllisyytemme. Vihamme. Tylsyytemme. Hyväksyä ne itsessämme. Juoksematta niitä pakoon. Ymmärtää, ettemme ole nämä tunteet.

Ja alamme kutsua sielumme sisään syvemmälle, mikä on vastapainona sille yksinäisyydelle, jota alamme tuntea. Alamme maistaa sielumme iloa. Koemme konkreettisesti, millaista on olla täällä tässä kehossa tällä maapallolla sieluna. Vaikka vain vilauksia tällä erää. Oivallamme, ettei asioita tarvitse ratkaista fyysisesti tai tunteellisesti, ennen kuin voimme kokea hengen toiminnassa … tuon intohimon pelkästä olemisesta täällä sielunamme.

Niin ylösnousemme lisää, ja tunnemme vielä syvemmin kuilun itsemme ja perheemme, ystäviemme, yhteisömme ja ihmiskunnan välillä.

Tällä tasolla on vielä harvempia pioneerikavereita. Tämä johtuu siitä, että päästäkseen tähän paikkaan, on täytynyt käydä läpi syvä transformaatio monella tasolla. He ovat sitoutuneet itseensä TÄYSIN. He eivät ole huolissaan siitä, mitä joku toinen ajattelee heistä. He ovat tärkein suhde omassa elämässään.

Kovin monet ihmiset eivät ole riittävän vahvoja sitoutumaan tähän.

Mutta tässä kohtaa tunnistat, kuka olet ja että sinulla on sisälläsi kaikki, mitä tarvitset. Tiedät, että apupyörät on poistettu. Sinusta tulee itseä rakastava, täysivaltainen ja iloinen mestari. Et tarvitse muita ihmisiä tajuamaan sitä. Yksinäisyys korvataan nyt hitaasti syvimmän tason täyttymyksen tunteella.

Ja tunnistat, ettei kyse ole niinkään kiipeämisestä, vaan paljastumisesta. Itse asiassa voisit kääntää tuon pyramidin ylösalaisin, koska kyse on enemmän menemisestä syvemmälle prosessiin, kuin korkeammalle. Oivallat, ettei kyse ole kamppailusta, vaan sallimisesta. Ja tiedät myös, että olet viitoittanut tietä toisten seurattavaksi. Se tekee heidän avautumisestaan hengelle helpompaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

25.3.2017 VALAISTUMINEN JA KÄRSIMYS

ViestiKirjoittaja hammer » 27.03.2017 17:10

VALAISTUMINEN JA KÄRSIMYS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ihmisinä kärsimysenergia on meille läheistä. Kehdosta hautaan. Yritimme elämien ajan juosta sitä pakoon, mutta löysimme sen joka kulman takaa. Kärsimyksen avulla esitimme galaktista tarinaamme kauniisti ja tutkimme sen monia puolia. Esitimme sekä kärsimyksen uhria että pahantekijää. Huomasimme kärsivämme elämässä myös, vaikka olimme rikkaita ja kaikki annettiin meille. Kärsimme, jos olimme kauniita. Jos meillä oli yhteiskunnallista asemaa. Jos vietimme korkean profiilin elämää. Ja kärsimme, jos olimme köyhiä. Jos olimme vaatimattoman näköinen. Jos meillä oli tavallinen elämä.

Miehinä, naisina, lapsina, vanhoina. Emme säästyneet kärsimykseltä elämässä.

Meillä oli myös monia iloisia kokemuksia. Mutta halusimme tutkia pimeyttä itsessämme ja ihmiskunnassa. Se on yksi syy, miksi ylipäätään tulimme tänne. Opimme voimallisia asioita kokemuksista, joita kävimme läpi. Siksi olemme nyt täynnä viisautta ja myötätuntoa. Olemme kokeneet ihmistilan ja kaikki sen toistot.

Kärsimys sai monia muotoja, fyysisestä henkiseen. Tunsimme vihaa, toivottomuutta ja syyllisyyttä. Pelkäsimme. Kärsimme yksinäisyydestä, yksipuolisesta rakkaudesta ja hylkäämisestä. Sydämemme ei ollut ainoastaan täynnä rakkautta, vaan myös särkynyt yksipuolisesta rakkaudesta.

Tässä siis olemme, siirtymässä pois vanhasta galaktisesta tarinastamme. Emme enää samaistu yhtä paljon hahmoihin elokuvissa. Niihin jotka ovat uhreja ja jotka kärsivät. Elokuvissa joita ennen hengitimme sisään antaumuksella. Nyt löydämme itsemme teatterin ulkopuolelta, irrallisena siitä kaikesta.

Mutta mielenkiintoista kyllä, meillä on edelleen sisällämme jossain määrin kamppailu- ja kärsimysenergiaa. Kenties näemme siinä edelleen arvoa, kun ylösnousemusprosessimme etenee. Tai kenties se on ainoa voimakas yhteys, joka meillä on historiaamme, perheeseemme, ystäviimme ja ihmiskuntaan.

Emmekö erityisesti naisina ole kokeneet tiettyä kärsimystä, voidaksemme tuoda elämää maailmaan ja sitten sopia tuohon maailmaan? Voidaksemme tulla nähdyksi hyveellisenä, hyvänä naisena, otimme itsellemme lähimmäistemme tuskaa ja kärsimystä.

Miehinä ja naisina jotka ruumiillistavat Kristus-tietoisuutensa, meillä on vaarana saada kanssaihmisemme tuntemaan olonsa vielä epämukavammaksi. Näemme, mitä nämä voimakkaat energiat tekevät henkilökohtaiselle elämällemme, kehollemme ja tunteillemme. Kuvittele, mitä ne voisivat tehdä niille, joiden kanssa olemme kontaktissa. Tämä säteily on hyväntahtoista, mutta se tuo myös pintaan kaiken, mikä on ollut varjossa. Tunnustettavaksi ja rakastettavaksi. Ja sitten se muunnetaan.

Emme halua nähdä kenenkään kärsivän, mutta nyt tiedämme, että kärsimällä itse emme auta ketään. Päästämme irti hyvin paljosta. Mutta oikeasti se on irtipäästämistä vanhasta, epäterveestä suhteestamme toisiin, sukulinjaamme, esi-isiimme, ystäviimme, perheeseemme ja ihmiskuntaan. Ketään ei oikeasti "korvata uudella". Se on vain harhaa.

Mikä siunaus. Mikä todellinen siunaus olemme, niin kuin olemme olleet aina. Olemme käyneet läpi hyvin paljon, hyvin syviä kokemuksia, päästäksemme siihen, missä olemme nyt. Kenties voimme päästää irti kärsimyksestä – missä määrin sitä on vielä jäljellä. Eikö se olisi upeaa meille ja kaikelle muulle olevaiselle?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

27.2.2017 YLÖSNOUSEMUS – YKSINÄINEN VAI PELKÄSTÄÄN IRTI?

ViestiKirjoittaja hammer » 27.03.2017 21:02

YLÖSNOUSEMUS – YKSINÄINEN VAI PELKÄSTÄÄN IRTI?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.2.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istuin tänään kahvilassa parin ihmisen kanssa, jotka olen nähnyt siellä melko säännöllisesti. Pitäisin heitä melko juurtuneena 3D-todellisuuteen. Ensin vastustin paljon enemmän istumista heidän kanssaan ja pidin muiden seuraa vaikeana, erityisesti kun siirryn enemmän ja enemmän täysivaltaisuuteeni.

Mutta kun aikaa kului, huomasin, että oli ok olla heidän kanssaan aina silloin tällöin jonkin aikaa. En lakkaa kysymästä, miksen vedä puoleeni muita, jotka ovat enemmän linjassa sen kanssa, missä minä olen. Yhteisössäni ei ole kovin monia, joiden kanssa voin istua vastakkain kahvikupin kanssa.

Tuo nainen jonka kanssa istuin tänään, puhui menneensä ostoskeskukseen oleskelemaan pienen ihmisryhmän kanssa, mutta jälkeenpäin hänestä tuntui aina masentuneelta. He käyttivät liikaa aikaa kaikkien kritisoimiseen. Hän jatkoi, ettei enää ole tekemisissä tuon ryhmän kanssa, mutta oli aiemmin, koska tunsi yksinäisyyttä.

Ja tuolla hetkellä oivalsin, että meille oli yhteistä yksinäisyys. Oivalsin, että ihmistasolla voi olla hyvin yksinäistä, kun ei ole yhteydessä omaan sieluunsa. Ja samalla kun siirryn mestaruuteeni enemmän ja enemmän ja tunnen enemmän yhteyttä sieluuni, tunnen syvästi kuilun itseni ja muiden ihmisten välillä.

Yksinäisyydessä jota tunnen aika ajoin, ei ole samaa raskautta, kuin ennen. Niinpä kenties parempi sana olisi "yksinoleminen". Irrallinen. Ja sanoisin, että se on tervettä irrallisuutta. Se on tervettä irrallisuutta vanhan energian maailmasta. Siinä ei ole suru- tai vihakerroksia.

Tosiasia on, etten pysty enää samaistumaan tuon maailman tietoisuuteen, joka on oveni takana. Mihin tämä laittaa minut?

No, onneksi luon toisten rinnalla uutta todellisuutta, jossa voin asua. Se on todellisuus, johon ikuinen itseni osallistuu. Se on todellisuus, jossa sieluni elää. Ja tässä muodostuvassa todellisuudessa minulla on pääsy fyysiseen maailmaan ja kaikkiin sen "objekteihin". Kaikki kaunis luonto on edelleen siellä. Ja voin olla vuorovaikutuksessa tuon maailman kanssa tavalla, johon en kyennyt koskaan ennen. Sieluni läsnäolon avulla.

Kaikki fyysiset ja moniulotteiset aistini ovat heränneet tässä uudessa todellisuudessa. Niinpä voin nauttia päiväni hetkistä todella aistillisesti. Yksi tapa kuvata sitä: on kaksi eri asiaa, että taitelija tekee veistoksen tai sarjan veistoksia ja maalauksia tai sukeltaa noihin luomuksiin ja kokee ne sisältäpäin hyvin intiimillä tasolla.

Ja tämä on tapahtumassa nyt ruumiillistuneessa valaistumisessamme.

Sielumme sukeltaa omiin luomuksiinsa. Eikä vain se fyysinen biologia, johon se on uppoutunut. Tämä sisältää myös fyysisen ympäristön, mistä se löytää itsensä.

Elämä tuntuu uudelta

Jos katsot ympärille, huomaat, että useimmat ihmiset eivät ole oikeasti läsnä kehossaan. He eivät arvosta oikeasti kehoaan, nauti kehostaan eivätkä yleensä tiedosta aistillisella tunnetasolla ympäristöään. Mutta tämä on odotettavissa, erityisesti jos he eivät ole yhteydessä omaan Jumalitseensä, vaan asuvat enemmän tai vähemmän mielessään.

Ja mitä tulee terveeseen irrottautumiseen, mieli jää viimeiseksi rajaksi.

Aivan kuten irrottaudumme ovemme ulkopuolisesta maailmasta, teemme saman myös tunteille, joita generoidaan mielestämme. Ihmispersoonallisuutemme huolille, epäilyille ja murheille. Tämä on oleellinen askel ruumiillistuneessa valaistumisessamme. Se ei merkitse, ettei noita tunteita ole, vaikka ne vähenevätkin ajan kuluessa. Mutta alamme samaistua enemmän ja enemmän aitoon itseemme, ja kun tämä tapahtuu, tunteemme ovat paljon enemmän linjassa tuon itsen kanssa.

Meistä alkaa tuntua rennommalta, huolettomammalta. Syntyy uutta intohimoa pelkkää elämästä nauttimista kohtaan. Huomaamme elävämme enemmän hetkessä ja tekevämme asioita, jotka antavat meille ilon tunnetta, vaikkeivät ne sopisi odotuksiin siitä, minkä meille opetettiin olevan tärkeää. Mielestämme se ei ehkä näytä tuottavalta, mutta tämä on kuitenkin uuden energian tapa.

Vähitellen tylsyys ja yksinolemisen tunne häviää ja elämässä on uusi laatu.

Niin kauan kun olemme ihmismuodossa, meillä on mieli, jota vastaan kamppailla, mutta sen vaikutus häiritsee vähemmän ja vähemmän. Olemme siirtymässä merkittävään paikkaan, jossa olemme integroitunut olento. Se ei merkitse, että kadotamme ihmisyytemme. Emme hävitä egoamme tai tuhoa persoonallisuuttamme. Siitä kaikesta tulee paljon tasapainoisempaa ja harmonisempaa energiaa. Maskuliinisuutemme ja feminiinisyytemme, ihmisyytemme ja jumaluutemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

29.3.2017 EN VÄLITÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 01.04.2017 22:21

EN VÄLITÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
29.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun olen tässä puhtaan autuuden tilassa, en välitä likaisesta autostani tai maailmantilasta. Tai edes oman kehoni tai talouteni tilasta. Kun olen autuas, en välitä perheestäni ja ystävistäni, enkä tietenkään välitä historiastani, vanhasta tarinastani, esi-isistäni tai henkiperheestäni kotona.

Tässä tilassa en oikeasti välitä suunnitelmista, projekteista tai huomisesta. Hemmetti, en välitä edes, mitä on tunnin päästä.

Tämä voi kuulostaa joistakin täydelliseltä kieltämiseltä ja vastuuttomalta. Mitä rakkaisiin ihmisiin, ystäviin, perheeseen ja muuhun ihmiskuntaan tulee, se voi kuulostaa kylmältä, jopa sydämettömältä.

Mutta kun olen tuossa puhtaan kiitollisuuden tilassa ja sitten ulotan tuon tunteen kehooni ja ympäristööni … tunteakseni todellisuuden hyvin aistillisella tasolla, tiedän epäilemättä, että koen sieluni. Ei ole enää tarvetta vain luottaa, että se on olemassa, koska tunnen sen.

Ja tiedän myös epäilemättä, että kaikki asiat ja ihmiset, joista välitän, eivät oikeasti tarvitse huolenpitoani. Tiedän epäilemättä tässä selkeyden ja autuuden tilassa, että kaikki on hyvin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

30.3.2017 EDISTYNYT KAARTI – VAATIKAA SUURENMOISUUTENNE

ViestiKirjoittaja hammer » 02.04.2017 08:15

EDISTYNYT KAARTI – VAATIKAA SUURENMOISUUTENNE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun tarkkailen ihmisiä, tutustun heihin ja katson heidän henkilökohtaista historiaansa, näen, että heidän kuvionsa ovat enimmäkseen melko vakiintuneita. Paljon siitä, mitä he tekevät ja ajattelevat, etenee täsmälleen muiden ihmisten mukana. He saattavat tulla eri kulttuureista, roduista ja olla sukupuoleltaan miehiä tai naisia, mutta heidän perusihmiskuvionsa perustuvat kaksinaisuuteen.

Hyvin harvat ihmiset tunnistavat oman sielunsa.

Ja kun tutkin historiaa, näen uskomattomia edistysaskelia teknologiassa, ihmisoikeuksissa, lääketieteessä ja tieteessä, mutta mitä itsetietoisuuteen tulee, se ei ole ihmisillä murskaavaa.

Kuten tiedämme, evoluutio on hidasta. Hyvin, hyvin hidasta.

Mutta historiassamme aktivoitui vähän aikaa sitten jotain, mihin me uuden tietoisuuden kärkijoukossa osallistuimme. Oli tarve liikuttaa kaikkia näitä jumiutuneita energioita. Aloimme kylvää Kristus-tietoisuuden siemeniä tälle planeetalle Jeesuksen aikoihin. Ja olemme nyt takaisin kastelemassa ja kasvattamassa niitä.

Nyt kun Kristus-tietoisuuden valo on "iskenyt" tähän planeettaan ja kaikkiin sen asukkaisiin, nopeuttaako se asioita itsetietoisuusmielessä? Ehdottomasti! Mutta ei niin paljon, että näemme merkittävän tai kvanttihypyn tietoisuudessa. Ei, massoilta vie melko kauan herätä ikuiseen itseensä.

Mutta se on ok. Se on, mitä on.

OLEMME EDISTYNYTTÄ KAARTIA

Toisaalta me jotka kutsumme itseämme ylösnousemuspioneereiksi ja tiennäyttäjiksi, olemme päättäneet siirtyä äänekkäästi laajentuneeseen tietoisuuteen, jota nyt kaikki koemme vaihtelevassa määrin. Meillä kärkijoukolla on intensiivistä toisinaan. Vaikka joskus tunnemme olevamme jumissa, muutumme dramaattisesti muihin ihmisiin verrattuna. Ja tämä johtuu siitä, että olemme enimmäkseen vanhoja sieluja, jotka aloittivat tämän prosessin elämiä sitten. Olemme kokeneita, kykeneviä ja rohkeita itse ansaitusti. Olemme edistynyttä kaartia.

Tiesimme, että tämä elämä olisi erilainen. Ja vaikkemme ole täysin tietoisia "maamiinoista" ja karikoista, olemme taitavia tietoisuuden liikuttajina ja ravistelijoina. Emme ole noviiseja.

Massatietoisuuden edellä olemisessa voi olla haasteensa. Se voi toisinaan olla turhauttavaa ja yksinäistä. Meillä ei ole todellista tukea kaksinaisuuden maailmassa. Itse asiassa planeetan väestöllä ei ole edes tietoisuutta siitä, mitä teemme.

Mutta eikö se ole pioneerina olemisen luonne missä tahansa? Olla edellä aikaansa. Rakastan elokuvassa Takaisin tulevaisuuteen kohtausta, jossa Michael J. Fox "vinguttaa" Jimmy Hendrixin sähkökitarariffiä huoneen edessä, joka on täynnä 50-luvun teinejä. Kun sitä seuraa hiirenhiljaisuus, hän sanoo syvällisesti: "Ette taida olla vielä valmiita tähän, mutta te lapset vielä rakastatte sitä."

Tavallaan mekin olemme takaisin tulevaisuudesta, ja muutamme täällä historiaa ällistyttävällä tavalla.

Emme tulleet tänne voittamaan ystäviä ja vaikuttamaan ihmisiin tai muuttamaan planeettaa yhdessä yössä. Olemme täällä nyt tuomassa uutta energiaa. Kasvattamassa omaa tietoisuuttanne, omaa Kristus-siementämme tiheimmässä ympäristössä. Ja näkemässä sen lopputulosta, joka ei ole osa suunnitelmaamme tai edes iloamme. Kuten käy ilmi, ilomme on pelkästään kokea oma sielumme.

Olemme tehneet jo kaiken vaikean työn. Olemme enimmäkseen tehneet sen, mitä tulimme tänne tekemään. Nyt haluamme pysyä maisemissa ja nauttia vain elämästä, mikä voisi tarkoittaa viisautemme ilmaisemista ja jakamista toisten kanssa ja/tai vain tämän ympäristön tuntemista mitä aistillisimmalla tavalla.

Eikä sillä oikeasti ole merkitystä, jääkö vai lähteekö pioneeri ennen täydellistä uudelleenkalibroitumistaan. Mutta sitten kun hän lähtee, hän pystyy ottamaan mukaansa toisiin ulottuvuuksiin rikkaat kokemukset siitä, miltä tuntuu elää sisältä ulospäin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.4.2017 ADIOS KARMA

ViestiKirjoittaja hammer » 03.04.2017 22:03

ADIOS KARMA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Epäilemättä olet kuullut, että Kristus-tietoisuuden valossa kaikesta karmasta vapaudutaan. Henkilökohtaisesti se tuntuu melkein yhtä hyvältä, kuin kirjaston tapa olla perimättä kaikkia myöhästymissakkoja. Ei ole enää karmavelkaa, ellei joku oikeasti nauti siitä ja halua jatkaa sitä henkilökohtaisista syistä.

Siltä varalta, että jollekin on epäselvää, mistä päästämme irti, niin annan siitä esimerkin ja lyhyen määritelmän ja historian.

TAKAISINMAKSU

Karma on uskomus, että on velkaa entisistä rikkomuksista. Esimerkiksi jos olimme varakas entisessä elämässä ja käytimme väärin valtaamme tai statustamme, seuraavalla kierroksella olimme luultavasti jonkun melko ilkeän orja. Tämä voi olla pomo, työnantaja, puoliso, vanhemmat ja lapset, ja voit käyttää mielikuvitustasi muihin vaihtoehtoihin.

On kaksi erilaista suunnitelmaa. On henkilökohtainen ja ryhmäsuunnitelma. Kuvasin yllä henkilökohtaista karmaa. Ryhmäkarmaan liittyy ihmisryhmiä. Nuo ryhmät voivat ilmentyä mm. rotuina, seksuaalisina suuntautumisina tai sukupuolina.

KARMA … JOS HALUAT PELATA, ON MAKSETTAVA

Esimerkiksi juutalaiset ottivat itselleen raskasta karmasyyllisyyttä. He antoivat itselleen holokaustiin. Mustat päättivät ruumiillistaa melko pitkään ihmiskunnan varjopuolta. Homoseksuaalit antoivat itselleen aidsin ja naiset antoivat itselleen huonon sopimuksen.

Karma on jokseenkin ihmisen keksimä ajatus, ja se palveli tarkoitustaan, kunnes siitä tuli todella tylsää.

Luulen, että olemme kaikki oppineet oppituntimme. Jos lähetämme huonoja värähtelyjä, saamme nähdä seuraamukset. Itse asiassa saamme elää ne.

Mutta olemme todella siirtymässä "silmä silmästä" -ajatuksen yli. Meistä tuli läheisiä tekojemme seuraamuksien kanssa. Tajuamme, että kaikki vetävät puoleensa oman todellisuutensa, sekä uhri että pahantekijä. Nyt olemme siirtymässä ottamaan täyden vastuun omasta onnellisuudestamme. Luultavasti suurin haaste tähän mennessä.

Miksi? Koska se merkitsee, ettemme voi käyttää enää tekosyitä. Emme voi syyttää siitä esi-isiämme, vanhempiamme tai ihmiskuntaa. Emme voi enää käyttää karmaa sillä tavalla, johon se tarkoitettiin. Meidät jätetään oman mielemme varaan viuhtomaan epävarmana siitä, mihin strategiaan se voi ripustautua. Tarkoitan, ettei mitään ole jäljellä. Ei edes sitä tekosyytä, jota olemme käyttäneet aioneita: olen paha ihminen ja jumala rankaisee minua (uskonnollisempi lähestymistapa karmaan).

Syyllisyys vain nilkuttaa eteenpäin … puolustamatta enää itseään.

EI ENÄÄ "MUTTIA"

Kyllä, mahtava uutinen! Mutta, ja kyllä … on aina jokin MUTTA. Mutta mitä jos päästämme kokonaan irti kaikista syyllisyyden tai katumuksen tunteista? Merkitseekö se, että olemme piittaamattomia hirviöitä? Siis tunnemme syyllisyyttä siitä, ettemme tunne syyllisyyttä. Mietimme, mikä uusi karmahelvetti odottaa meitä, kun julkeamme päästää irti syyllisyydestä, häpeästä ja kaikista noista velvollisuustunteista?

No, kenties emme tunnekaan enää syyllisyyttä, vaan pelkoa. Tarkoitan … että nyt saamme tehdä, mitä haluamme, tai olla tekemättä mitään, jos haluamme. Kaikki tämä ilo alkaa kuplia pintaan, ilman siitä maksettavaa hintaa? Tämä ei käy järkeen, ainakaan aivoillemme.

Mitä tämä kaikki merkitsee henkilökohtaisella tasolla, kun kyse on jokapäiväisestä elämästämme?

No, se merkitsee, ettei kukaan tarkkaile. Auktoriteetit eivät tule hakemaan sinua pois. Itse asiassa et ole edes heidän tutkassaan.

Tuntuu siltä, että minulla on edelleen jotain jäämää auktoriteettien suhteen. Aina kun poliisiauto ajaa takanani, sydämeni lyö nopeammin ja mietin, mitä tein väärin. Olen vakuuttunut, että kohta ne vetävät minut sivuun.

Mutta kun päästämme irti karmasta, se vaatii meitä jokseenkin jättämään ihmiskunnan ja oman historiamme peräpeiliin. Emme voi ottaa mitään syyllisyyttä tai velvollisuuden ja velallisuuden tunnetta mukaamme sinne, minne olemme menossa.

Se on hyvä uutinen, mutta on aina vaihtoehtona saada pidennystä suunnitelmaan ja pitää karmapyörä liikkeellä. Mutta tunnen, ettei kukaan täällä halua tuota vaihtoehtoa. Nimittäin mitä teet, kun yritykset lähettävät sinulle sähköpostia ja kannustavat ottamaan pidennetyn takuun autoosi tai tiskikoneeseesi: laita tuo karma roskakoriin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

21.12.2016 UUSI TODELLISUUTEMME

ViestiKirjoittaja hammer » 09.04.2017 21:26

UUSI TODELLISUUTEMME

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.12.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joskus olemme fyysisesti ja tunteellisesti niin "taisteluväsyneitä" tästä integrointiprosessista, ettemme näe tämän ruumiillistetun valaistumisen kauneutta – miten luomme kirjaimellisesti uutta todellisuutta tässä vanhassa ja kaksinaisessa maailmassa. Eikä koskaan ennen ole ollut tätä uutta todellisuutta – jossa vastakohdat yhdistyvät. Ihminen ja ikuinen itse. Meitä ympäröi edelleen hyvin tiheä ja usein kova 3D-todellisuus, mutta meistä on tulossa vähemmän ja vähemmän sen vaikutusten kohde, edes fysiikan. Kyllä, alamme uhmata fysiikkaa!

Transformoidumme hiilipohjaisesta kristallipohjaiseen kehoon. DNA:mme muuttaa muotoaan, kun valoa lisätään soluihin. Ja vaikka ylösnousemus on luonnollinen osa evoluutioprosessiamme, ruumiillistunut valaistuminen on uutta. Ihminen voi ylösnousta integroimatta valokehoaan täysin. Hän voi laajentaa tietoisuutensa korkeampiin ulottuvuuksiin, mutta siihen ei sisälly välttämättä ihmiskeho tai ihmispersoona. Useimmat menneisyyden ylösnousseet mestarit jättivät planeetan heti valaistumisensa jälkeen, koska he eivät olleet valmistelleet fyysistä kehoaan hengen ruumiillistamiseen. Itse asiassa he näkivät kehonsa häiriötekijänä.

Mutta me olemme päättäneet jäädä tänne ja ruumiillistaa ikuisen itsemme. Emme olleet valmiita jakamaan sitä usean elämän ajalle. Halusimme tehdä sen tässä yhdessä elämässä.

Niinpä tämä uusi todellisuus ei ole vain kiva ajatus tai harhaisen mielen pohdiskelua … Se on hyvin totta, ja kuitenkin se on hyvin virtaavaa. Se on vähemmän tiheä, muokattavampi. Se yhdistää fyysiset ja eetteriominaisuudet.

Kehomme tuntee sen, kun se kokee toisinaan mielen keveyttä, huimausta, pahoinvointia ja muita oireita siirtymisestä sisään ja ulos eri todellisuuksissa. Ja toisinaan tunnemme raskautta, tiheyttä täällä vielä syvemmin. Ikään kuin polkisimme hernekeitossa – emme ole värähtelyltämme enää yhteensopiva vanhan tietoisuuden ja todellisuuden kanssa.

Valokehomme sopeutuu uuteen kotiinsa, tänne kehoomme. Ja koska se ei ole koskaan ennen kokenut tällaista integrointia, se on hyvin herkkä energioille. Mutta se integroituu ja tasapainottuu lopulta ja fyysinen keho tekee saman. Niin hitaalta kuin tämä integrointi tuntuukin meistä, on hyödyllistä olla menemättä liian nopeasti – ellemme halua polttaa loppuun järjestelmäämme.

OLEMME ELÄVIÄ ROOLIMALLEJA

Tiedämme kaikki henkilökohtaisesti, miten haastavaa on, kun täytyy tuntea hyvin syvällä tasolla kaikki pelot ja muut tunteet, jotka perimme. Kun täytyy kestää fyysisiä muutoksia, joista jotkut tuovat vanhoja, perittyjä sairauksia muunnettavaksi. Mutta se on osa prosessia.

Mutta vastoinkäymisistä huolimatta tämä on kieltämättä hämmästyttävä prosessi. Tässä olemme, pieni mutta omistautunut ryhmä ympäri maailmaa, joka käy sen ensimmäisenä läpi. Muutamia miljoonia herää tänä aikana, mutta niitä jotka ovat eturintamassa ja joiden on määrä kokea sen ensimmäisenä, on pieni määrä.

Ne ulkoiset saavutukset joita yhteiskunnat pitävät suuressa arvossa, kalpenevat siihen verrattuna, mitä tapahtuu jokaisessa meissä. Toisilla ei ole aavistustakaan, että me ruumiillistamme ratkaisun niihin ongelmiin, joita kohtaavat maailma, universumit ja myös henkiperheet kotona. Ruumiillistamme sen tietoisuuden, joka ratkaisee pimeyden ja valon, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ja kaiken muun välisen taistelun.

Se ei merkitse, että yhtäkkiä kaikki puhdistuu ja kanssaihmisten parissa on helpompaa elää. Täysin päinvastoin. Mutta se merkitsee, että luomme uutta rauhan, rakkauden ja intohimon mallia. Meistä tulee eläviä esimerkkejä jumalaisista ihmisistä, jotka ovat integroituneita, omavaraisia, rakastavat itseään ja joilla on elämänintohimoa. Jotka ovat vapaita ilmaisemaan aistillisuuttaan ja jotka eivät pelkää, mitä muut heistä ajattelevat. Meistä tulee eläviä esimerkkejä olennoista, jotka ovat hyvin inhimillisiä edelleen, ärsyyntyvät edelleen ja menettävät malttinsa edelleen, mutta erona on, että se on ok meille emmekä ole kiinnostuneita analysoimaan enää kaikkia "juttujamme". Ja tämä mahdollisuus on nyt niiden käytettävissä, jotka ovat valmiita todelliseen muutokseen. Ja jos jostakusta meistä tuntuu, että emme ole vielä valaistumisessamme tai meillä on paljon työtä tehtävänä (mikä on harhaa), olemme kuitenkin ehdottomasti viitoittaneet tietä heille, jotka aloittavat omaa valaistumistaan. Itse asiassa, vaikkemme menisi askeltakaan pidemmälle, olemme jo tehneet sen, mitä tulimme tänne tekemään.

SISÄINEN TAISTELU – VIIMEINEN RAJA

Puhutaan hyvin paljon rauhasta, rakkaudesta ja ykseystietoisuudesta, mutta hyvin harvat todella ymmärtävät, mitä se merkitsee.

Rakkaus jonka ruumiillistamme, on rakkautta ITSEÄ kohtaan. Kaikkia aspektejamme kohtaan, ns. valoamme ja pimeyttämme kohtaan. Emme ole enää omistamatta osia itsestämme. Mutta voidaksemme tehdä tämän, meidän täytyy irrottautua toisista ja tästä maailmasta. Se ei merkitse, että meidän täytyy hylätä perheemme ja kumppanimme tai eristäytyä jollekin vuorenhuipulle … mutta vaaditaan energeettistä irtipäästämistä. Ja joskus se merkitsee irtipäästämistä ystävistä tai muista suhteista – joskus vain tilapäisesti, joskus määrittelemättömäksi ajaksi. Emme voisi tehdä tätä ilman sitä sisäistä fokusta, joka vaikuttaa itsekkäältä toisista.

Ainoa vastuumme muuta maailmaa kohtaa on päästää se vapaaksi, irrottautua siitä. Se on irtipäästämistä itsemme tekemisestä vastuulliseksi siitä, miltä toisista tuntuu, ja irtipäästämistä toisten tekemisestä vastuulliseksi meidän tunteistamme tai ilostamme. Se on myös irtipäästämistä ihmisitsemme tekemisestä vastuulliseksi ilostamme. Tai terveydestämme, varallisuudestamme ja hyvinvoinnistamme. Monet näkevät tämän vastuuttomuutena ja piittaamattomuutena. Mutta useimmat ihmiset eivät pitkään aikaan ymmärrä oman tietoisuutensa ja oman todellisuutensa mestarina olemista. He eivät ymmärrä, että rauha ei ole tämän planeetan todellisuus, ennen kuin jokainen ihminen rakastaa itseään, hyväksyy itsensä ja hänellä on syvä yhteys omaan sieluunsa.

RAKASTA ITSEÄSI

Mutta oikeasti, miten moni ihminen on todella rakastanut itseään? Se ei ole mielen harjoitus, jossa erotellaan ominaisuudet ns. hyviksi ja huonoksi ja sitten sanotaan: "Ok, valitsen vain "hyvät" jutut ja rakastan niitä itsessäni." Sitten torjutaan loput.

Tätä ihmiskunta on tehnyt, ja no, tulokset puhuvat puolestaan.

Tämä rakkaus syleilee siis kaikkea itsessämme ja hyväksyy koko itsemme – poikkeuksetta. Sitä ei tehdä mielestä käsin. Ihmismielellä ei ole kapasiteettia tällaiseen hyväksyntään. Sen onnistuminen vaatii kumppanuutta ikuisen itsen kanssa – ihmisen ja jumalan kumppanuutta.

Niinpä aivan kuten annamme muun maailman taistella keskenään rakkauden, uskonnon ja vallan nimissä tai mitä pelejä pelataankin, teemme saman omien aspektiemme kanssa. Opimme antamaan niiden taistella toistensa kanssa, puuttumatta asiaan … mikä paljon vaikeampaa tehdä kuin irrottautua ulkopuolisesta maailmastamme. Mutta havaitsemme, että jos jatkuvasti sallimme näiden menneisyyden osiemme vetää meidät omaan draamaansa, olemme taas vanhassa todellisuudessa.

Se mitä teemme, on syvällistä. Alamme luottaa, että olemme jo valaistunut ja meissä on ikuinen osa, joka on tasapainottanut maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, ja ne kunnioittavat toisiaan. Ja tuo valaistunut osamme tulee kotiin, meihin tässä kehossa. Ja tuossa prosessissa syntyy uusi todellisuus.

VAPAUS ON VAIN TOINEN SANA SILLE, ETTEI OLE ENÄÄ MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ

Tuo toteamus ei ole ollut koskaan todenmukaisempi kuin tässä ylösnousemusprosessissa. Jotkut meistä ovat kohdassa, jossa sanomme: "Ok, annan vain palaa! Sallin tämän prosessin vain kehittyä, puuttuen siihen mahdollisimman vähän mielestä käsin … mitä muuta voin enää menettää? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuolen? No, kuolen joka tapauksessa lopulta … ja jos kuolen huomenna tai 40 vuoden päästä, olen kuitenkin "minä olen" -olemukseni ja kaikki on hyvin, ja saan siirtyä toisiin seikkailuihin … Ja paras skenaario on, että pysyn maisemissa, integroin valokehoni ja jumalainen "minä olen" -olemukseni nauttii elämästä täällä valaistuneena mestarina, kunnes kuolen!" Siis kumpikin johtaa onnelliseen loppuun, oikeasti!

Ja tiedämme jo, että oleminen täällä ilman ikuista itseämme on paljon, paljon pahempaa kuin mikään kuolemanpelko!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

14.4.2017 TÄYDELLINEN ELÄMÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 17.04.2017 13:55

TÄYDELLINEN ELÄMÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
14.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun puhumme menneisyydestämme irtipäästämisestä, siinä ei ole välttämättä kyse sen unohtamisesta tai kieltämisestä. Kyse on vain sen näkemisestä laajemmasta perspektiivistä, tuomitsematta. Kyse ei ole oikeastaan sen näkemisestä oppitunteina, vaan ainoastaan sielumme tapana tutustua itseensä. Meille jotka olemme nopeutetulla polulla, se oli tapa tutustua ihmiskokemukseen voidaksemme olla parempia opettajia tai mentoreita tai oppaita. Kuka halua roolimallin, joka ei ole elänyt syvästi? Missä olisi silloin myötätunto muita ihmisiä kohtaan?

Kun siis alamme irrottautua tästä todellisuudesta ja omista tarinoistamme ja historiastamme, se on hyvä asia. Se merkitsee, ettemme ole enää tunteellisesti sidottu siihen. Emme näe sitä enää hyvänä tai huonona, oikeana tai vääränä. Näemme sen sielumme perspektiivistä.

Kun katson elämääni – mitä minulla ei yleensä ole tapana tehdä, olen aina antanut menneen olla mennyttä – täytyy sanoa, että se on ollut melkoinen seikkailu. Itse asiassa melkoinen kirjo kokemuksia, sekä fyysisesti että tunteellisesti.

Siinä oli rikasta luovuutta. Riippumatta siitä, minne elämä vei minut, löysin aina tavan ilmaista itseäni taiteen, kirjoittamisen ja musiikin avulla. Kirjoittaminen näytti olevan jatkuvaa, ja pakkasin aina mukaan päiväkirjan, kun lähdin jonnekin.

Olen ollut tottelevainen tyttö ja hoivaava nainen, ja olen ollut kapinallinen.

Minulle kerrottiin, etten voisi tehdä tiettyjä asioita, koska olin tyttö. Minulle annettiin selkeä viesti, ettei ollut turvallista olla nainen tässä maailmassa – leikkikentän kiusaajista alkaen. Yhdessä kohtaa ystävystyin isokokoisen kreikkalaisen tytön kanssa, ja hänestä tuli henkivartijani.

Oli menetettyjä rakkauksia, ja särjin myös muutaman sydämen.

Vietin aikaa ystävien, perheen, yhteisön ja joidenkin "julkkisten" kanssa. Ja vietin paljon aikaa yksin.

Matkan varrella menetin ystäviä ja perheen sairaudelle ja kuolemalle.

Tein töitä toisille ja työllistin itseni. Tein töitä tehtaan kokoonpanolinjoilla, toimistokopeissa, motellisiivoojana ja pyykinpesijänä hoitokodissa. Pidin huolta vanhemmista ihmisistä. Työskentelin kukkakaupassa ja tavarataloissa. Olin sovitushuoneavustaja, ja johto syytti minua tavaratalon salaisuuksien vuotamisesta kilpailijalle, koska se näki minun kirjoittavan päiväkirjaani. Olin lahjojen paketoija. Olin hissin käyttäjä ja puhelunvälittäjä.

Työskentelin onkivapatehtaassa. Kiedoin siimaa vavan ympärille koko päivän käyttäen liuotinpohjaista liimaa huonosti ilmastoidussa tilassa. Työskentelin silmälasikehystehtaassa laittaen pikkuruisia ruuveja kehyksiin. Työskentelin vaatetehtaassa ommellen taskuja t-paitoihin. Minut irtisanottiin viikon päästä. Työskentelin pikaruokapaikassa. Irtisanouduin kolmen päivän päästä. Olin bonsai-puiden typistäjä. Työskentelin ruokakaupoissa ja autokaupoissa. Olin inspiroitunut muusikko, joka teki keikkoja, ja taiteilija joka piti näyttelyjä ja myi töitään. Opetin taidetta kotikoulua käyville lapsille, ja tein seinämaalauksia. Olin mallina taidetunneilla. Ei niin helppoa, miltä näytti.

OPPIMISTA LUOKAN ULKOPUOLELLA

Seurustelin collegeni taideprofessorin ja newyorkilaisen taiteilijan Al Hansenin kanssa, joka oli rokkimuusikko Beckin isoisä, ja isäni katkaisi välit minuun. Myöhemmin elämässä teimme isän kanssa rauhan keskenämme.

Kilpailin sisaruksille tyypillisesti veljeni kanssa, mutta olemme aina rakastaneet ja kunnioittaneet toisiamme. Äidilläni oli hiljaista viisautta.

Valmistuin taiteen maisteriksi, mutten ole oikeastaan koskaan käyttänyt tuota oppiarvoa. Vaikka todistus näyttää hyvältä seinälläni.

Pyöritin taidevälinekauppaa ensimmäisen aviomieheni kanssa kymmenen vuotta. Nautin siitä.

Minulla oli avioliittoja ja eroja, ja minulla oli suhteita. Moraalinen kompassini erehtyi useamman kerran, kuten monet sen näkisivät. Olen ollut sairas ja olen ollut rahaton. Minulla on ollut syvää masennusta. Olen käynyt terapiassa. Olen ollut tunneväkivaltaisessa suhteessa ja minua on ahdisteltu seksuaalisesti. Minulla on ollut myös upeita, rakkaudellisia ja tukevia suhteita.

Olen asunut pakkasilmastossa ja trooppisessa ilmastossa. Olen asunut kaupungeissa ja metsämökissä. Olin Kreikassa kolme kuukautta. Se oli upeaa.

Olen rakastanut olla nainen, ja olen vihannut sitä. Olen tehnyt seksuaalisia "kokeiluja", sekä kokeillut kerran tai pari huumeita. Mutta en vetänyt henkeen. (Siltä varalta, että pyrkisin poliittiseen virkaan.) Olen asunut puolta vanhemman miehen kanssa, ja ollut naimissa toisen kanssa, joka oli riittävän nuori ollakseen poikani. Kolmikymppisenä painoin 44 kiloa. Kun valokehoprosessini alkoi, lihoin 82-kiloiseksi. Nyt painan 64 kiloa.

Olen tuntenut voimaa ja voimattomuutta. Kumpikin on harhaa.

Elin enimmäkseen ulkoa sisäänpäin, aivan kuten useimmat muutkin ihmiset.

Itse asiassa aivan viime aikoihin asti en ole todellisuudessa osannut nauttia elämästä. Kävin vain läpi liikkeitä ja tunteita. Ja kun katson joskus taaksepäin, se herättää naurua ja kyyneliä, mutta enemmän ja enemmän se ei näytä lainkaan minun elämältäni. Älä yhtään epäile, minulla on muistoja ja arpia, kuten meillä kaikilla, mutta se näyttää hyvin surrealistiselta.

En jaa tätä tarinaa egoni hivelemiseksi tai saadakseni sympatiaa, koska tiedän nyt, että se oli kaikki valmistelua … Annoin itselleni nämä kokemukset valaistumiseni vuoksi. Heräämiseni vuoksi. Mikä on parempi tapa tuntea enemmän myötätuntoa sisariani ja veljiäni kohtaan tällä planeetalla? Siinä mielessä se on ollut täydellinen elämä minulle.

Mutta jos kysyt, tekisinkö sen kaiken uudestaan, minun täytyisi sanoa yksiselitteisesti "en ikimaailmassa!!!"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

15.4.2017 ONKO AIKA ILMAISTA? ONKO AIKA JAKAA?

ViestiKirjoittaja hammer » 19.04.2017 15:18

ONKO AIKA ILMAISTA? ONKO AIKA JAKAA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
15.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen maininnut muissa artikkeleissa, että ilmaisemme aina. Ja jos emme salli itsemme ilmaista omaa ääntämme, jokin toinen osamme löytää tavan tehdä sen. Vaikka sitten kehon epätasapainon ja masennuksen kaltaisten tunteiden kautta.

Ja kun laajennumme todelliseen itseemme, huomaamme, että sielu haluaa ilmaista kauttamme. Se haluaa tuntea ilon liikkumisesta fyysisen kehon läpi, ja se pitää kehon ja ulkoisen maailman maisemaa hyvin herkullisena.

Kun sallimme enemmän ja enemmän tuon osamme, huomaamme, että ilmaisutapoja ilmestyy esiin. Eivätkä ne rajoitu siihen, mitä luulemme päteviksi tavoiksi tehdä sen. Se voi tapahtua taiteen tai kirjoittamisen tai laulun kautta. Se voi tapahtua puutarhan tekemisen kautta. Tai kokkaamisen. Se voi tapahtua pelkästään nauttimalla elämän aistillisuudesta.

Mitä ilmaisemme? Mitä tahansa, mikä tuntuu hyvältä. Se voi olla tarina matkastamme siihen, missä olemme nyt. Se voi olla viisaus, mitä olemme saaneet. Karikot. Voisimme ilmaista sen humoristisesti tai dramaattisesti. Se voisi olla vain perspektiivimme siitä 3D-maailmasta, josta löydämme itsemme. Siellä on taatusti paljon materiaalia.

HALUTTOMUUS

On ymmärrettävää, että olisimme haluton jakamaan tietoamme ja viisauttamme, erityisesti kun se liittyy henkiseen matkaamme. Meitä on saatettu väheksyä sen vuoksi toisissa elämissä – hengen ilmaisemisen vuoksi. Saatamme olla huolissamme, että ystävät ja perhe, meille läheiset, yhdistetään ilmaisuihimme, ja haluamme ehkä suojella heitä.

On itseluottamuksen puutetta. Emme ole varma, onko meillä mitään arvokasta jaettavana. Erityisesti kun se liittyy sieluumme. Olemme kaikki saaneet selkeän viesti, ettei henkinen tai esoteerisempi alue ole yhtä arvokasta kuin "kova todellisuus". Niinpä sitä ei oteta vakavasti, ja jotkut näkevät sen jopa pahana. Epäilyttävänä. Jumalattomana.

Siis ainakin meidän mielessämme pragmaatikot ja uskontointoilijat on edustettuna.

Ja on tunne, ettemme ole vain valmis jakamaan. Eikä ole oikeasti kiirettä. Kenties ei ole inspiraatiota tai intohimoa. Sitä täytyy kunnioittaa.

USKOTTAVUUS

Mutta on tärkeää varmistaa, ettei mitään muuta vaani pinnan alla. Varmista, ettet ajattele, että sinun täytyy ratkaista kaikki ongelmasi ensin. Tai että maailman täytyy saada ensin kiinni ylösnousemuksessa. Meistä saattaa tuntua, ettemme ole uskottavia, ellemme ole päässeet kaikkia "juttujamme" läpi.

Uskottavuus on jotain, minkä toiset ihmiset tuntevat sinusta. Kyse ei ole niinkään sanoistasi. He tuntevat, että olet käynyt läpi helvetin ja tullut takaisin. He tuntevat viisauden, jota olet saanut kokemuksistasi. He tuntevat myötätuntosi ja vilpittömyytesi. He eivät etsi täydellisyyttä äänestäsi. He haluavat jonkun, johon voivat samaistua ihmistasolla. Jonkun joka myös kulkee tätä usein työlästä polkua, jolla on edelleen epäilyksiä ja pelkoja, joka on päässyt näin pitkälle ja on onnistunut edelleen säilyttämään huumorintajunsa.

Jonkun joka olosuhteistaan riippumatta ei ainoastaan anna ääntä heidän ihmishuolilleen, vaan osaa myös ilmaista heidän sielunsa iloa. Ja tehdä sen ainutlaatuisella tavallaan, tavalla johon kukaan muu ei pysty.

Mutta on myös ok tuntea, ettei ole vielä valmis, koska saatat tuntea, että haluat kokea enemmän ensin. Kunnioita sitä itsessäsi. Kukaan ei tiedä paremmin kuin sinä. Ja sitten kun tunnet kutsun ja haluat laittaa konkreettiseen muotoon sen, mitä tunnet sielusi syvyyksissä, tapoja ja keinoja tulee esiin.

LUOMUSTEN PÄÄSTÄMINEN VAPAAKSI

Jos päätät laittaa konkreettiseen muotoon sieluviisautesi ihmisperspektiivin kera, se on tärkeää päästää sitten vapaaksi. Sitä ei voi rajoittaa tai siitä ei voi pitää kiinni. Ei kaikkia ilmaisuja tarvitse jakaa. Minun on tarvinnut heittää pois laatikollisia päiväkirjoja, koska tarvitsin kaappitilaa. Mitään niistä ei jaettu kenenkään kanssa. Ne olivat vain minulle. Sama pätee osaan taiteestani.

Mutta jos luot jotain ja osa sinusta tuntee halua jakaa sen, niin on tärkeää tehdä se. Toiset odottavat kuulevansa sinusta.

Ja nykyteknologialla ei ole enää esteitä jakamiselle ja ilmaisemiselle. On kyse sitten kirjoittamisesta, taiteesta, musiikista, videoista tai mistä tahansa muodosta.

Muusikkona hämmästelen, miten helppoa nyt on tehdä nauhoituksia ja jakaa lauluja. Jakelijoiden kautta pystyn suhteellisen halvalla jakamaan laulujani maailmanlaajuisesti. Minulle antaa paljon iloa tietää, että toiset nauttivat musiikistani. "Ennen vanhaan" muusikon täytyi nauhoittaa kalliissa studiossa, lähettää demoja ja toivoa, että joku levy-yhtiö valitsisi hänet.

Ja kirjoittaminen. Wordpress ja muut alustat ovat käytettävissä ilmaiseksi tai nimellisellä korvauksella, ja niillä on myös kivoja valmiita sivumalleja. Täytät vain sisällön.

Kun aloitin tämän blogin seitsemän vuotta sitten, minulla oli noin 10 kävijää vuodessa. Nyt kävijämäärä on noussut tuhansiin kuukaudessa. Ja on ainoastaan henkimarkkinointia. Tekee, mitä rakastaa, hoivaa sitä ja antaa energiadynamiikan tehdä loput. Ei ole sinun tehtäväsi selvittää google-optimointia. Tai kohdeyleisöä. Siitä kaikesta huolehditaan "kulissien takana". Teknologia on käyttäjäystävällistä ja intuitiivista verrattuna vain muutaman vuoden takaiseen. Sen loivat ne, jotka inspiroituivat meistä – arvasit sen! Ja nyt on mahdollista jättää perintösi tälle planeetalle pitkään lähtösi jälkeen. Internet antaa mahtavan välineen, jos valitset.

Hyvin monet teistä luovat jo alustoja itsenne jakamiseen, ja tiedätte, miten tyydyttävää se on. Tiedätte jo, että luovuus aaltoilee. Se ei ole sellaista, minkä voi rajata 8-16-tyyppiseen rakenteeseen. Se tulee silloin, kun on avoimessa ja rentoutuneessa tilassa.

NÄKYMISEN PELKO

Kun jaat enemmän ja enemmän ja tulet näkyvämmäksi, on pelko, että on liian näkyvä ja haavoittuva. Miettii, loukkaako ehkä jotakuta, onko seuraava projekti yhtä hyvä kuin edellinen. Nämä pelot alkavat siirtyä takapenkille, koska havaitset, ettei sielusi välitä hittoakaan näistä asioista. Se ei aio tehdä myönnytyksiä vapauteensa tai iloonsa. Se ei ole huolissaan siitä, mitä joku toinen ajattelee. Se ei tyydytä yleistä mielipidettä. Itse asiassa, tietyn kohdan jälkeen luomuksesi ovat saaneet oman liikevoimansa ja tulee helpommaksi luoda ja jakaa niitä.

VAPAUTTAMINEN

Jos olemme huolissamme yleisömme reaktiosta tai sen puutteesta, se pysäyttää puhtaan ja selkeän virtauksen sielustamme. Nytkin vuosien kirjoittamisen jälkeen, joskus vedän syvään henkeä juuri ennen julkaise-nappulan painamista. Huomaan toisinaan miettiväni, olenko sanonut liikaa tai onko se ollut sopivaa jaettavaa. Epäilyjä tulee ja mietin, mistä siinä kaikessa on ylipäätään kyse ja kuka olen uskomaan tämän materiaalin merkitykseen.

Ja sitten kun olen painanut julkaise-nappulaa (ja kuulen itseni sanovan "julkaise tai menehdy!"), siinä on jotain hyvin tyydyttävää. Tuo sieluni ilmaisu on päästetty irti. Se on vapautettu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Seuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron