Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

MITÄ FEMINIINISYYS ON?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
7.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Feminiinisyys katsoo itseä, ihmiskuntaa ja elämää laajemmasta perspektiivistä.

Se on aistillisuutta, joka sisältää fyysisen kehon ja itse elämän. Se on täyden tunnekirjon kokemista, mikä on toisinaan myös vihaa.

Se on lempeyttä ja myötätuntoa itseä ja elämää kohtaan. Se on sallimista. Itsensä sallimista olla haavoittuva. Kaiken elämän sallimista virrata läpi. Sensuroimatta. Se merkitsee myös omien rajojensa hyväksymistä, sallimatta koskaan rikkoa noita rajoja.

Se on hillitöntä iloa elämästä ja omasta seksuaalisuudesta ja aistillisista kokemuksista.

Feminiinisyys hyväksyy täysin itsensä ja oman ihmisyytensä. Se rakastuu itseensä joka päivä enemmän, kun terälehtiä avautuu yksitellen, mikä paljastaa fyysisen kehon kauneuden ja uhkeuden ja sielun leikkisyyden.

Se on luovuutta korkeimmassa muodossaan, sielun ilmaisuna. Se on taiteellista ilmaisua kaikissa muodoissaan. Taidetta, musiikkia, kirjoittamista, tanssimista, minkä tahansa luomista, mikä ilmaisee sielun aistillisuutta. Se on myös elämistä veistoksena, jonka sielu on suunnitellut. Kehosta tulee perimmäinen, elävä taidemuoto, joka ilmaisee liikkeen kautta sielun intohimoa olla ihmisvastineensa kanssa.

Tanssia maskuliinisuuden kanssa. Sallia maskuliinisuuden tukea, muttei koskaan varjostaa tai kontrolloida.

Se on ultraherkkyyttä energioille, sekä fyysisille että esoteerisille. Se on elämän tuntemista kaikilla aisteilla, sekä ihmis- että jumalaisilla aisteilla, pitämättä kiinni mistään – fyysisesti tai tunteellisesti – mikä on vähemmän iloista.

Se on täydellistä myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Mikä merkitsee, ettei ole sympatian tarvetta. Feminiinisyys tietää vaistomaisesti, että kaikki muutkin ovat täysivaltaisia ja heillä on oma polkunsa.

Feminiinisyys on samanlaista kuin koko yöäänien orkesteri, chickadeiden, yölintujen ja sammakkovauvojen kakofoniaa, jotka kaiuttavat lauluaan kevätsäteen jälkeen. Maan ja metsän tuoksut ovat huumaavia. Se on syvä ja rikas aistillinen ja tunnekokemus.

Se on häpeämätöntä riemukkuutta elämästä.

Ja se on kaikkea tuota, sulautuneena paikaan jossa aikaa ei ole.

Jossa ei ole mitään. Jossa on kaikki, mitä on koskaan ollut – jokainen ajatus, teko ja tunne.

Feminiinisyys on paljon suurempaa, kuin yhteiskunta on määritellyt. Paljon upeampaa kuin vanhempamme ovat opettaneet. Feminiinisyyttä ei voi hillitä. Se haluaa ilmaista, kehittyä ja laajentua.

Se on jokaisessa ihmisessä, sukupuolesta riippumatta.

Se on hänen olemassaolonsa elinvoimaisin ja merkittävin aspekti.

Ei ole sattumaa, että feminiinisyyden ominaisuudet ovat linjassa sielun, korkeamman itsen, ikuisen itsen piirteiden kanssa – mitä nimeä haluammekin käyttää.

Ei ole myöskään sattumaa, että ihmiskunta on kieltänyt feminiinisyyden ja ollut kunnioittamatta ja luottamatta siihen hyvin, hyvin kauan. Sen seurauksena naista on kohdeltu toisen luokan kansalaisena eikä hän ole tuntenut turvalliseksi olla oma itsensä.

Feminiinisyys on kantanut haavoja yhtä paljon kuin maskuliinisuus.

Mutta nyt jumalaisen feminiinisyyden noustessa, nuo haavat parantuvat. Kärsimyksellä, syyllisyydellä ja häpeällä ei ole nyt sijaa feminiinisyydessä. Yhtä lailla kuin vihalla, aggressiivisuudella ja hylkäämisen tunteella ei ole sijaa maskuliinisuudessa.

Feminiinisyys ja maskuliinisuus kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, ja yhdistyvät, sulautuvat yhteen ja tanssivat yhdessä. Ne eivät tietenkään koskaan ole olleetkaan oikeasti erillään, mutta henki erotti ne halussaan tuntea itsensä.

Meidän ei enää tarvitse esittää tuota galaktista tarinaa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välisestä konfliktista.

Me jotka olemme päättäneet herätä ja tulla oivaltaneeksi tässä elämässä, olemme hyväksyneet oman feminiinisyytemme – ja kaikki sukupuolet ovat edustettuna tässä ryhmässä.

Olemme ehkä huomanneet vastarintaa sallia ja luottaa, että sielu on elämämme johtoasemassa. Tämä on ymmärrettävää. Kauan sitten loimme illuusion erillisyydestä sielumme kanssa.

Mutta nyt olemme päästämästä irti vastarinnasta sekä jumalaista feminiinisyyttämme että sielumme läsnäoloa kohtaan.

Feminiinisyyden hyväksyminen kulkee käsi kädessä sielumme hyväksymisen kanssa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MUUSA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme puhuneet siitä, että monien valotyöntekijöiden ja erityisesti naisten ottama huolehtijarooli vapautetaan ihmisen mielestä ja kehosta tässä ruumiillistuneen valaistumisen prosessissa.

Siis mitä se merkitsee konkreettisella, jokapäiväisemmällä tavalla?

Se merkitsee, ettei enää ota vastuuta siitä, miltä muista ihmisistä tuntuu.

Ja tämä tapahtuu luonnostaan. Huomaamme nyt enemmän kuin koskaan, ettemme ole kiinnostuneet olemaan muiden "syötävänä". Tiedämme, missä rajamme ovat ja miten asetamme ne.

Se merkitsee myös, että tulee esiin tunteita, jotka liittyvät rajojen asettamiseen ja siihen, miten olemme tekemisissä muiden ihmisten kanssa elämässämme. Meidän ei pidä sekoittaa noita tunteita siihen, että olemme tehneet jotain väärin. Tässä kohtaa oma sielumme tuo ne meille, tiivistää viisauden niistä ja integroi ja transformoi ne puolestamme.

Muistan katselleeni elokuvan nimeltään Muusa, jossa nainen ilmestyy ihmisten elämiin, erityisesti niiden jotka ovat luovia ja joilla on tuo luova osa itsestään tukossa.

He huomaavat haluavansa olla tuon naisen seurassa, ja he antavat tälle monia lahjoja, jotka hän ottaa vastaan suopeasti, ja sitten heittää päälleen viitan, jossa on runsaasti lahjoja asiakkailtaan. Hän ei todellisuudessa tee paljonkaan muuta asiakkaidensa hyväksi, kuin viettää aikaa heidän kanssaan – eikä itse asiassa sitäkään kovin paljon.

Siis hän vain hengailee noiden ihmisten kanssa lyhyitä aikoja. Hän ei hoivaa heitä, hän ei hivele heidän egoaan. Hän ei oikeasti anna heille ideoita romaaneihin tai näytelmiin.

Hän vaikuttaa luottavan kovasti itseensä ja siihen, että hän vain on heidän kanssaan.

Jossain määrin näen tämän kuvan meinä uudessa roolissamme. Heijastamme sielua, joka on itsessään jo ehjä ja kokonainen. Se on jo arvokas, joten sen ei tarvitse pyrkiä arvokkuuteen. Se on aistillinen ja ilmaiseva. Mutta sillä ei ole tarvetta tehdä myönnytyksiä voidakseen ilmaista itseään.

Muusa on sielumme kauneus ja aistillisuus.

Inspiroimme muita pelkästään olemalla itsemme. Ei vanha ylihoivaava ja osaaottava itsemme, vaan kaunis, laaja ja itsevarma itsemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RUUMIILLISTAMME VALAISTUMISEMME

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
18.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos pystyt samaistumaan tämän blogin energioihin, olet transformoitumassa ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi.

Sillä ei ole merkitystä, missä vaiheessa olet tai mikä henkilökohtainen perspektiivisi on, koska jokainen meistä on omalla ainutlaatuisella polullaan. Mutta yksi asia yhdistää meitä kaikkia, ja se on: mitä teemme tässä elämässä, sitä ei ole koskaan ennen tehty ihmiskunnan historiassa.

Ei ainoastaan herätä ja tulla valaistuneeksi tällä planeetalla ollessamme, vaan myös ruumiillistetaan valaistumisemme. Pysytään täällä ja kuljetaan tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina.

En usko, että kukaan meistä osasi odottaa, mitä tähän prosessiin todellisuudessa sisältyy ja miten valtava sitoutuminen se on. Tai miten haastavaa se on tunne- ja fyysiselle olemuksellemme.

EMME ODOTTANEET NÄIN MONIA HAASTEITA

Monet meistä suurten ikäluokkien ihmisistä ovat olleet tässä melko pitkään. Ja erityisesti meille se on enemmän kuin haastavaa. Tämä prosessi toukasta perhoseksi, ollen murskattuna koteloon ja tarviten samalla käsitellä edelleen jokapäiväistä elämää, tuntuu usein siltä, että olemme haukanneet vähän liian suuren palan.

Omassa elämässäni muutama viime vuosi ovat olleet vaikeimpia minulle, kun olen kohdannut joitain fyysisiä haasteita, jotka tuntuivat ottavan vallan ja saavan minut epäilemään itseäni ja koko tätä prosessia.

Minua pyydettiin luottamaan johonkin, mitä en ihan viime aikoihin saakka pystynyt oikein tuntemaan konkreettisella tasolla. Tuntui siltä, että minulta ihmisenä pyydettiin mahdottomia. Luottamaan johonkin, mikä lupaa huolehtia elämästä minun puolestani, kun katson toisinaan omaa kehoani ja elämääni, enkä pysty näkemään mitään todellisia todisteita siitä.

Mutta näin on, koska tapahtuneet muutokset ovat enemmän sisäisiä. Ja niiden myötä tulee eräänlainen vanhojen järjestelmien rikkoutuminen. Eräänlainen hajoaminen ennen integroitumista.

Jotkut kutsuvat sitä uudestisyntymäksi.

Kaikki eivät koe sitä samalla tavalla. Joillekin se saattaa olla pääasiassa fyysisiä ongelmia, toisille tunnepuolen, taloudellisia ja suhdeongelmia. Tai kaikkea tätä.

Mutta kiistatta täytyy tapahtua jonkinlainen sisäinen ja ulkoinen kaaos/kriisi, jotta transformaatio voi tapahtua. Jotkut viittaavat siihen lohikäärmeenä, joka tulee sisään ja kulkee ympäri paljastaen kaiken, mikä ei palvele meitä mennessämme eteenpäin. Sellaisia asioita kuin syyllisyys, häpeä ja pelko. Terveys- ja yltäkylläisyysongelmat.

Mutta ihmisellä on taipumusta katsoa, mitä tapahtuu, ja arvioida se huonoksi asiaksi. Ja se on täysin ymmärrettävää. Ihminen on hyvin tottunut yrittämään suojella meitä, pitää meidät turvassa. Ja nyt se tuntee olevansa täysin ilman kontrollia.

Asiat joiden tunnemme elämässämme toimivan meitä vastaan, eivät välttämättä lainkaan toimi.

Olen kehittänyt paljon myötätuntoa ihmisitseäni kohtaan, joka on usein peloissaan, häkeltynyt ja toisinaan toivoton.

Ainoa asia joka erottaa meidät menneisyyden ylösnousseista mestareista – muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta – on, että he kaikki lähtivät planeetalta valaistumisensa jälkeen. He eivät olleet valmistelleet kehoaan sisältämään valokehon.

Heitä kutsutaan ylösnousseiksi mestareiksi. Meistä tulee ruumiillistuneita mestareita. Jotain sellaista mitä koko luomakunta hämmästelee.

Monet meistä vannoivat elämiä sitten, että tämä olisi oivaltamisemme elämä. Sielustamme on tullut oivaltanut tässä elämässä. Se osa on tehty. Ja nyt olemme integroimassa tuon oivaltamisen, mahdollisimman lempeästi ja nopeasti, mutta tuhoamatta fyysisiä järjestelmiämme.

Eikä meidän tarvitse ihmisenä tehdä mitään. Emme ole vastuussa tästä transformaatiosta.

Henkilökohtaisesti olen alkanut huomata, että mitä enemmän yritän selvittää asioita, sitä vaikeampaa minulla on. Tunne- tai fyysisiä asioita. On ollut haastavaa vain luottaa, että siitä kaikesta huolehditaan.

Olisi toki kiva saada tämän prosessin ajajan käsikirja. Paitsi ettemme aja enää, joten siitä ei olisi kuitenkaan mitään hyötyä meille. Mutta jos jokin voi auttaa meitä tämän prosessin läpi, se on yrittää parhaansa mukaan levätä, löytää päivittäin asioita, jotka tuovat meille iloa, ja tehdä niitä, vaikka se merkitsisi laiskottelua, herkullisten ruokien syömistä, kävelyllä käymistä, ystävien tapaamista.

PÄÄTTÄMINEN

Toinen asia joka on tuotu hiljattain tietooni, on, että minulla on taipumusta olla odottavalla kannalla. Erityisesti silloin kun asioista on tullut intensiivisempiä minulla, olen alkanut silmäillä poistumistietä. Alkanut pohtia planeetalta lähtemistä, koska tuntui, että se olisi paljon helpompaa kuin jääminen.

Tietooni tuotiin, ettei lähtemisessä ole mitään väärää. Sitä kunnioitetaan yhtä paljon kuin jäämistä. Mutta niin kauan kuin olen päättämätön, lähetän sekavia viestejä erityisesti keholleni. Siinä on tolkkua. Mutta ei ole helppoa toisinaan.

Näin on, koska mieli on hyvin, hyvin väsynyt. Se on väsynyt yrittämään tehdä, mitä se luulee, että sen täytyy tehdä. Mutta se haluaa nyt kovasti rentoutua ja siirtyä takapenkille ja luottaa sydämeen. Se haluaa luottaa, että sielu huolehtii asioista. Huolehtii ruumiillistuneesta valaistumisestani.

Ja todellisuudessa en ole valmis lähtemään. Olen jo päättänyt jäädä. Mutta nyt mieleni ja kehoni täytyy kuulla se minulta tavalla, mitä ne eivät ole koskaan ennen tunteneet.

On helppoa kirjoittaa luettelo kaikista syistä, miksi tämä planeetta ei ole mestariystävällinen. Tai miksi se ei erityisemmin hyväksy feminiinisyyttä tai luovuutta. On helppoa löytää satoja syitä olla jäämättä.

VAIN YKSI SYY

Mutta oikeasti tarvitsee vain yhden syyn.

Minulle tuo syy on kokea se, että kuljen tällä planeetalla nauttien elämästä tavalla, johon en ole koskaan ennen pystynyt. Jumalaisen itseni perspektiivistä ja aistillisuudesta käsin. Olen saanut jo maistiaisen siitä monta kertaa.

Mutta voitko kuvitella olevasi tuossa tietoisuustilassa jatkuvasti? Etteivät sinua laukaise enää ne tunteet, joita pelokas mieli generoi?

Ajattelen joskus, että pelko ja epävarmuus ovat lannistavimpia ja uuvuttavimpia. Olen päästänyt irti pelosta hyvin monilla tasoilla elämässäni. Mutta on edelleen joitain paikkoja jotka yrittävät pitää siitä kiinni.

Kaikki tunteet – erityisesti pelko, suru, syyllisyys ja häpeä – ovat transformoitumassa. Sen vuoksi niitä tulee esiin nyt monilla meistä. Sanoin aiemmassa postauksessa, että suuri osa näistä tunteista tulee fyysisestä kehostamme tässä kohtaa. Että fyysinen keho sisältää paljon näitä vanhoja jumiutuneita energioita.

Mutta taas kerran, meidän tehtävämme ihmisenä ei ole selvittää, onko kyse kehostamme, on kyse mielestämme. Se olisi vain lisää häiriötekijöitä.

Sillä ei oikeasti ole merkitystä, koska se kuka todellisuudessa olemme, organisoi tämän kaiken. Ainoa tehtävämme on sallia se ja rentoutua mahdollisimman paljon. Ja meidän jotka ehkä pidämme silmäillä poistumistietä, pitää muistuttaa itseämme siitä yhdestä syystä, miksi haluamme pysyä maisemissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SUKUPUOLEN YLI SIIRTYMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun puhun maskuliinisesta ja feminiinisestä ruumiillistuneeseen valaistumiseen liittyen, en puhu sukupuolesta. Puhun jokaisen ihmisen ominaisuuksista, jotka auttavat häntä tasapainottumaan.

Olen kirjoittanut laajasti siitä, että jumalainen maskuliinisuus ja jumalainen feminiinisyys tulevat takaisin yhteen ja integroituvat, koska planeetta on ollut äärimmäisen epätasapainossa, maskuliinisuuteen kallellaan. Ja siinäkään ei ole kyse miehistä ja naisista.

Jumalaista feminiinisyyttä on nyt planeetalla, ja se palauttaa tasapainon, jota on tarvittu hyvin pitkään. Kokeilu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erottamisesta on tulossa hitaasti päätökseen. Se oli dynaaminen kokemus, joka oli osa sielumme evoluutiota.

Ei ole sattumaa, että tällä hetkellä planeetalla on myriadeja tapoja ilmaista sukupuolta. Tai voimme myös sanoa, että on ilmaisumuotoja, jotka ovat sukupuolettomia. Tai jokin sekoitus. Se on merkki, ettei itseä voi rajoittaa. Se, haluaako sielumme ilmaista ensisijaisesti maskuliinisuutta, feminiinisyyttä, jotain siltä väliltä vai jotain täysin muuta, on merkki ajoista, joita elämme. Rajoittuneisuudesta vapautumisen ajoista.

Vaikka olen kasvanut naispuolisessa kehossa, minussa on osia, joita on ilmaistu maskuliinisena ja androgyyninä.

Olen ilmaissut tätä androgyynisyyttä erityisesti taideteoksissani.

Meillä kaikilla on odotuksia perheeltä, ystäviltä ja yhteiskunnalta siitä, että käyttäydymme ja ajattelemme tietyillä tavoilla, koska olemme syntyneet tiettyyn sukupuoleen. Useimmat eivät koskaan edes ajattele, että käytössä on monia vaihtoehtoja. Ja jos he ajattelisivat, he eivät uskaltaisi toimia sen mukaan siitä pelosta, että heidät heitetään pois perheestä, yhteisöstä ja yhteiskunnasta.

Nuo miesten tekemät säännöt ovat nyt hitaasti purkautumassa.

Meillä saattaa edelleen olla painetta käyttäytyä tai ilmaista tietyllä tavalla sukupuolemme vuoksi – esim. naisten pitäisi olla suloisia ja hoivaavia, tai miesten pitäisi olla vahvoja ja stoalaisia.

Tämä on suhteita koettelevaa aikaa oman heräämisemme vuoksi. Jotkut suhteet eivät voi kestää omaa muutostamme. Monet meistä eivät voi kuvitella olevansa se ihminen, joka olimme vasta vuosi sitten.

POSEERAA

Muoti on upea esimerkki itsen myriadien aspektien ilmaisemisesta. Näemme nyt miehiä, jotka käyttävät hametta, korkokenkiä, huulipunaa ja kynsilakkaa. He haluavat ilmaista osiaan, jotka ovat aistillisia. He kokevat edelleen valtavan määrän syrjintää ja pilkkaa, myös niiltä jotka kutsuvat itseään valaistuneeksi. Mutta näin on, koska feminiinisyys on kielletty hyvin pitkään. Ja hyvin pitkään miestä joka ilmaisee tuota osaansa, on pidetty vähempiarvoisena.

VANHALLE KUOLEMINEN TUO VAPAUDEN

Kun lakkaamme määrittelemästä itsemme sukupuolisen suuntautumisen, sukupuolen, iän tai minkään keinotekoisen rakenteen mukaan, koemme sellaista vapautta, jota emme ole koskaan ennen tunteneet.

Ja se vaatii kuolemista vanhalle. Sen vanhan ihmisidentiteetin purkamista, joka kahlehti meidät tiettyihin rajoihin. Nuo rajat palvelivat meitä, ja säilöimme tuon viisauden sielutasolle.

Ja nyt meillä on vapaus ilmaista niitä sielumme osia, jotka ovat ehkä tunteneet itseään rajoitettavan aiemmin.

Mutta vain jos päätämme olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti, kun muut haluavat meidän mukautuvan tiettyyn sukupuolirooliin. Tiedämme nyt paremmin. Tiedämme, ettei vapautemme ole yrityksessä miellyttää muita jollain tasolla. Vapautemme on uskollisuudessa itsellemme joka hetki. Minkä tahansa ilmaisumuodon se ottaakin.

Jos tunnet halua ilmaista jotain aspektiasi, voit olla varma, että se on sielusi, joka haluaa ilmaista. Ja sen vuoksi, vaikka mielesi olisi vähän haluton, se ei voi mennä pieleen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

DRAAMA TEKEE TIETÄ AISTILLISUUDELLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
5.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet meistä ovat aina vain vähemmän kiinnostuneita draamasta. Voimme nähdä, että kaksinaisuuden maailmassa on aina puolet – on hyvä ja huono, oikea ja väärä. Oikeudenmukainen ja epäoikeudenmukainen. Ja ne jotka taistelevat toista puolta vastaan, tuntevat aina olevansa oikeamielisiä.

Monet meistä ovat kyllästyneet tuohon peliin, jossa kukaan ei todellisuudessa voita. Olemme havainneet, että jotakuta tai jotain vastaan puskeminen luo vain lisää samaa, ja kumpikin puoli työntää meitä yhtä lailla.

Ja se on tavallinen asia politiikan ja yhteiskunnallisten levottomuuksien maailmassa.

Mutta kun päästämme irti kaksinaisuudesta, se voi tuntua alkuun kummalliselta. Ja näin on, koska mieli on tottunut "kiskomaan" energiaa ja se haluaa tuntea jotain. Ihmismielellemme ei ole mitään pahempaa, kuin olla tuntematta.

Mieli haluaa tuntea olevansa elossa.

Mieli on integroitumassa jumalaiseen Itseemme, kuitenkin se kamppailee edelleen sen kanssa, että se haluaa tuntea olevansa kontrollissa ja saada energiaruokaa tunteistamme. Se on nälkäinen ja etsii jotain mehukasta draamaa, jota se voisi syödä. On kyse sitten uutisista, suhteista tai vain omista tunnereaktioistamme.

Se on ollut ihmiskokemuksemme historiaa hyvin pitkään.

TOLKUN SAAMINEN AISTILLISUUDESTA

Siis elämä ilman draamaa ja tunnereaktioita … millaista se on? Onko se pitkästyttävää? Tylsää ja monotonista?

Havaitsemme, että kyllä, on tylsyydentunnetta, koska irrottaudumme siitä tavasta, jolla ennen reagoimme elämään tällä planeetalla. Meillä oli tapana syödä ulkopuolisista lähteistä tunteaksemme tyydytystä.

Se johtaa vääjäämättä draamaan. Koska kukaan ei voi syödä mitään itsensä ulkopuolista kovin kauan, ennen kuin tuo lähde ehtyy.

Siis alkuun on tylsyydentunnetta, irrallisuutta elämästä. Alamme aistia energioita, ääniä, värejä, koostumuksia, hajuja ja makuja … ei ainoastaan rajoittuneilla ihmisaisteillamme, vaan myös sielun tuhansilla aisteilla.

Jos koskaan epäilet valokehoprosessia – tapahtuuko se oikeasti – katso vain sitä, miten omat fyysiset aistisi ovat korostuneet muutamana viime vuotena.

Tyypillisesti ikääntyessämme aistit heikentyvät … kuulosta, näöstä, haju- ja makuaistista tulee huonompia ajan kuluessa.

Kuitenkin monet meistä tulevat yliherkäksi ympäristön ärsykkeille, mikä voi saada olomme tuntumaan hyvin epämukavalta toisinaan. On sopeutumisjaksoja, jolloin keho reagoi uusiin ärsykkeisiin. Mutta ajan kuluessa se ei enää tee sitä, kun se integroituu valokehoon.

Siis aistillisuus on uusi kaksinaisuus. Tai täsmällisemmin, aistillisuus korvaa kaksinaisuuden.

Alamme tuntea elämää ennen kokemattoman syvällä ja herkullisella tasolla. Ja tarvitsematta tuntea sitä draamaan liittyvän tuskan ja kärsimyksen kautta.

Tämä transformaatio on usein työläs mielelle ja keholle. On aivan liian helppoa mennä draamaan, silloin kun tuntuu, että keho tai suhteet tai raha-asiat ovat kaaoksessa. Se on tuttu automaattireaktio.

Ja se on ok, mutta on hyvä tiedostaa, että mieli ruokailee noilla dramaattisilla tunteilla. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta se kannattaa toistaa. Salli kaikki tunteet. Älä juokse niitä pakoon tai yritä tukahduttaa tai muuttaa niitä. Mutta ole ainoastaan tietoinen niistä.

Mielellä on taipumusta suurennella niitä, jotta se voi syödä niiden energiaa.

Mutta tämä on hitaasti menossa pois, kun integroidumme sieluun. Huoli- ja pelkoenergia ei tartu kiinni niin, kuin ennen. Joskus saan itseni kiinni siitä, että unohdan olla huolissani jostain, mikä olisi aiemmin kuluttanut pitkän aikaa suuren määrän aikaani ja energiaani.

KAIKKI ON OMAA ENERGIAAMME

Monet meistä oivaltavat, että mikään ei todellisuudessa ole oman energiamme ulkopuolella. Että oma elämämme on oma luomuksemme, ja kaikki on vain heijastuksia omasta sielustamme. Että se mitä koemme toisen kanssa, on vain oma reaktiomme häneen, ja että hän ei voi oikeasti tunkeutua olemukseemme/olemiseemme.

Edes ne jota pidämme pimeinä tai negatiivisina.

Se ei välttämättä merkitse, että meillä on vielä pimeitä aspekteja, joista emme ole päästäneet irti, ja nuo toiset ulkopuolella ovat heijastusta niistä. Mutta se voi merkitä, että jokin tai joku sai huomiomme ja sitten reagoimme siihen, hänen perspektiiviinsä elämästä.

Reaktiomme siihen vaikuttaa meihin, ei toinen ihminen tai tilanne.

Ajattele sitä hetki. Toinen ei loukkaa meitä tai tee olostamme epämukavaa. Oma perspektiivimme häneen tekee sen. Olemme sallineet hänen vaikuttaa tunteisiimme.

Ihmismieli ei täysin ymmärrä tätä, eikä sen todellisuudessa tarvitsekaan. Mutta on hyödyllistä tiedostaa, silloin kun huomaamme luiskahtavamme johonkin draamaan, että mikään ulkopuolellamme ei voi perimmiltään loukata meitä tai vaikuttaa mielialaamme.

Vain omalla reaktiollamme on tuo vaikutus meihin.

Siis kukaan ulkopuolellamme ei kykene saamaan meitä tolaltaan, on kyse syyllisyydestä tai vihasta tai aggressiivisuudesta. Emmekä me kykene loukkaamaan ketään muuta. Hänkin sallii meidän vaikuttaa omaan perspektiiviinsä, omiin tunteisiinsa.

Jos tämä ei muuta koko perspektiiviämme politiikasta, yhteiskunnallisista ongelmista, taloudesta, maailman tapahtumista ja ihmisten välisistä suhteista, niin mikä muuttaa?

Siis aistillisuus on uusi perspektiivimme elämään ollessamme täällä ruumiillistuneina mestareina. Se ei merkitse, ettei koskaan ole mitään draamaa tai haasteita. Niin kauan kun elämme edelleen kaksinaisuusjärjestelmässä planeetalla, joka rakastaa edelleen draaman esittämistä, on haasteita.

Mutta jos samaistut näihin viesteihin, olet jo hyvin matkalla ihmisesi ja sieluitsesi integroimiseen, ja se merkitsee, että sinulle on varastossa poikkeuksellista ja aistillista kokemista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

JUMALA EI OLE YKSITYISKOHDISSA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
19.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vanha ajatelma "Jumala on yksityiskohdissa" ei päde ruumiillistuneeseen valaistumiseen.

Tiedän pari ihmistä – ystävää itse asiassa – jotka muistavat hyvin yksityiskohtaisia asioita menneisyydestään. On kyse sitten päivästä, hetkestä ja kaikista ympäristötekijöistä, joita liittyy mukaan.

Ja tunnen syvää kunnioitusta ja olen aina vaikuttunut, kun he kuvaavat niitä minulle.

Ja kun vertaan omaa muistiani tapahtumista ja asioista elämässäni, minulla ei ole mitään vastaavaa ja minua voitaisiin pitää huonomuistisena.

Mutta tiedän nyt paremmin. Tiedän, että tämä johtuu siitä, että tässä transformoitumisessa ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi muisti ei ole tärkeä. Itse asiassa se voi mennä tielle todella aistillisessa elämän kokemisessa.

Sielumme ei ole kiinnostunut yksityiskohdista. Se on mielen asia, ja sille on paikkansa monissa elämän asioissa tällä planeetalla. Yksityiskohdat ovat tärkeitä monilla elämän alueilla – teknologiassa, lääketieteessä, luonnontieteissä ja joissain luovuuden aspekteissa.

Mutta nuo yksityiskohdat ratsastavat sieluinspiraation siivillä.

Siellä mihin olemme menossa henkemme ruumiillistamisessa, huomaamme, että sielumme on paljon kiinnostuneempi kokemusten ydinolemuksesta, ei yksityiskohdista, kuten päivämäärä, aika, paikka tai mitä meillä oli päällä.

Se ei ole oikeasti kiinnostunut syntymäpäivistä – omastamme tai kenenkään muun. Sama pätee vuosipäiviin, juhlapyhiin tai mihin tahansa aiheeseen, joka vaatii tietoa historiallisista faktoista ja merkkihenkilöistä.

Se ei ole kiinnostunut siitä, kuka olimme muissa elämissä, tai nimistämme ja ammateistamme noissa elämissä.

Sielu on kiinnostunut kokemustemme viisaudesta – tässä ja kaikissa muissa elämissä. Se haluaa tiivistää kaikkien kokemustemme ytimen. Elämän aistillisuuden.

Sieluasi ei voisi vähempää kiinnostaa, millaista autoa ajat. Tai miten vanha olet, mikä sukupuolesi, kansallisuutesi, rotusi, poliittinen suuntautumisesi on tai miten paljon sinulla on rahaa pankkitilillä.

Se ei tuomitse sinua sen perusteella, mitä teit tai et tehnyt tässä tai jossain muussa elämässä. Et saa pisteitä olemisesta parempi ihminen. Tuota käsitettä ei ole olemassa, mitä sieluusi tulee.

Ja voit olla varma, että sielu on tiivistänyt kaikista elämänkokemuksista ytimen ja viisauden.

Se ei merkitse, ettemme voi nauttia mistä tahansa muistoistamme tai vaalia niitä. Mutta huomaamme, että useimmiten muistojamme on värittänyt ihmishavaintomme noista tapahtumista.

Ja kun integroimme sielumme, ihmisperspektiivi sulautuu hitaasti sielumme perspektiiviin noista kokemuksista. Se on valtavan erilainen kuin ihmisperspektiivimme.

Siitä syystä tuntuu toisinaan, että meiltä menee muisti ja myös järki. Vapautamme vanhoja esi-isiltä perittyjä energioita mielestä ja fyysisestä kehosta.

Siitä syystä tämä prosessi tuntuu etenevän niin hitaasti. Ei ole mikään pikku juttu siirtyä pääasiallisesta ihmisperspektiivistä pääasialliseen sieluperspektiiviin elämästä. Jos se tapahtuu liian nopeasti, on suuri mahdollisuus, että päädymme toiselle puolelle nopeammin, kuin olisimme halunneet. Vaikka monille se oli todellisuudessa se, mitä he halusivat. Eivät kaikki ole valmiita käymään läpi tämän transformaation myöhempiä vaiheita, jotka voivat olla vaikeimpia.

Sitä vaihetta jolloin asioita tulee intensiivisesti esiin puhdistettavaksi, jotta emme tuo niitä sielumme ruumiillistumiseen. Koska sellainen mikä ei ole tasapainossa, korostuu miljoonakertaisesti. Energiat ovat hyvin voimakkaita.

Siis kaikista fyysisen elämän herkullisista yksityiskohdista – on kyse luonnosta, ruuasta, musiikista, taiteesta, teknologiasta, fyysisestä kehosta – nautitaan vain tuon kokemuksen aistillisuuden vuoksi. Kyse ei ole siitä, että yksityiskohdat menevät pois. Mieli rakastaa yksityiskohtia, ja sillä on edelleen noiden yksityiskohtien kokemisen ilo, mutta ne eivät ole enää päätapahtuma.

Ja mielenkiintoinen asia tapahtuu, kun tunnemme elämää tuosta aistillisesta ja laajemmasta perspektiivistä. Elämä alkaa palvella tuota iloperspektiiviä ja toimittaa meille enemmän ja enemmän aistillisia ja iloisia kokemuksia.

Ja kaikki yksityiskohdat loksahtavat paikoilleen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

YLLÄTTÄVIN OIVALLUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.5.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tietyn kohdan jälkeen omassa heräämisessämme ja oivaltamisessamme tulemme siihen ymmärrykseen, että luomme oman todellisuutemme. On kollektiivinen todellisuus, josta olemme kaikki sopineet, mutta on myös henkilökohtainen todellisuus, jonka jokainen meistä on luonut sielutasolla.

Ja uskomaton asia tässä on, että sitten kun oivallamme luovamme oman todellisuutemme, tunnistamme myös, että kaikki muutkin olennot luovat oman todellisuutensa.

Ja oivallamme, että tässä universumissa on tilaa jokaisen todellisuusversiolle.

Se ei merkitse, että olemme samaa mieltä heidän versiostaan tai emme ajattele, että he ovat syvällä todellisuuden kieltämisessä, sillä hekin saattavat uskoa niin meistä.

Eikä se merkitse, että meidän ei pitäisi asettaa rajoja ja puhua totuuttamme muille, kun tunnemme kutsun tehdä sen.

Mutta se merkitsee, ettemme ole enää kenkään muun todellisuuden uhri eikä kukaan ole meidän todellisuutemme uhri.

YLLÄTTÄVIN OIVALLUS

Yllättävin ja alkuun horjuttava oivallus on, että kukaan koko luomakunnassa ei voi satuttaa meitä emmekä me voi satuttaa heitä. Fyysisesti tai tunnepuolella.

Tämä on vastoin kaikkea, mitä olemme oppineet, koska olemme kantaneet loukkaantumisen haavoja, jotka ovat sukupolvien takaa.

Mutta rakas ystävä, kaikki se on vain suurta illuusiota.

Sieluina meillä on kyky luoda sellainen todellisuus ja illuusio, jonka haluamme.

Ihmistasolla vain koemme tämän. Itse asiassa emme ole vastuussa siitä. Se kaikki järjestetään sielutasolla. Mutta ihmisenä kuitenkin eksymme tuohon illuusioon. Pidämme sitä totena. Se on yhtä todellista, kuin televisio-ohjelmat ja elokuvat joita katsomme, tai videopelit joita pelaamme. Emmekö uppoudu niihin niin, että alamme uskoa, että niiden tapahtumat ovat totta? Meidät vedetään noiden kokemusten draamaan ja aistillisuuteen.

Kohdataanpa se: mitä hauskaa olisi, jos emme uppoutuisi niihin? Todellisuudessa fyysisellä tasolla kaikenlaisia kemikaaleja virtaa kehoomme, jotka heijastavat sitä meille.

Tunteet luovat huumeita. Siitä syystä tunteet ovat hyvin addiktoivia. Ne saavat tuntemaan, että olemme elossa tässä elämäksi kutsutussa pelissä.

Siis Maa-planeetalla pelataan nerokasta peliä. Kaksinaisuuspeliä. Olemme oppineet paljon tästä pelistä aionien kuluessa, mutta muutama meistä on nyt herännyt itselleen ja siihen oivallukseen, että pelaamme vain peliä. Ja kuten missä tahansa pelissä, saattaa vaikuttaa siltä, että satutamme toisiamme tunnepuolella tai fyysisesti tai kumpaakin, mutta todellisuudessa meitä loukataan vain, jos uskomme siihen.

Tässä ei ole tolkkua mielelle. Mieli on panostanut tähän peliin alusta saakka. Se oli välttämätön osa oppimiskokemusta täällä maan päällä.

Mieli oli suunniteltu navigoimaan tätä todellisuutta, ei luomaan sitä. Niinpä oli tärkeää uskoa, että tämä oli totta – että satutamme toisiamme ja he satuttavat meitä. Loimme karman, jossa maksoimme entisistä "synneistä":

Jeesuksen elämä määritettiin uskoksi, että hän kuoli meidän syntiemme vuoksi. Tämä tukee sitä uskoa, että ihmisinä lankesimme armosta, kun alussa lähdimme muista maailmoista ollaksemme maan päällä. Sen seurauksena aloimme uskoa hyvään ja pahaan, väärään ja oikeaan, valoon ja pimeyteen.

Elämässä oli kyse vain loputtomista taisteluista. Valo vastaan pimeys, hyvä vastaan paha, oikea vastaan väärä, maskuliininen vastaan feminiininen, republikaanit vastaan demokraatit, valkoiset vastaan mustat. Vahvat vastaa heikot, rikkaat vastaan köyhät.

Mieli vastaan sydän.

Kolikon toinen puoli työntää saman kolikon toista puolta vastaan.

Se on hauskaa peliä. Kunnes ei enää ole. Kunnes alamme oivaltaa, ettei kukaan oikeasti voita.

Kunnes heräämme unesta. Ja sitten elämässämme on piru irti. Sitten elämämme menee rikki. Kaikki mitä luulimme tietävämme, hajoaa lantakasaksi. Tai siltä se tuntui. Mutta se oli transformoitumista ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi.

Menetämme asioita, joiden luulimme määrittelevän meidät. Mutta ne ovat asioita, jotka eivät enää palvelleet meitä. Mutta se sai tuntumaan, että on täysin ilman kontrollia.

Kunnes oivallamme, ettemme olleet koskaan kontrollissa. Ainakaan sellaisessa kontrollissa, kuin luulimme olevan välttämätöntä. Mielen kontrollissa.

Olimme aina kontrollissa, mutta emme mielemme tasolta. Olimme sieluna aina kontrollissa. Se ei merkinnyt, että tiesimme, mihin asiat päätyisivät – yhtään sen enempää, kuin taitelija tietää aina, mihin maalaus päätyy.

Sielutasolla emme koskaan tuominneet luomuksiamme hyviksi tai huonoiksi.

Mutta sielutasolla tiesimme aina, että kaikki on hyvin riippumatta siitä, miltä asiat näyttivät. Että saimme uskomattomia kokemuksia elämämme aikana tässä unessa, joka tuntuu hyvin todelta. Ja niin paljon kuin sanoimmekin vihaavamme elämää ja meillä oli mielestämme helvetinmoisia kokemuksia, tulimme uuteen elämään kerta toisensa jälkeen.

Näin on, rakas ystävä, koska koko luomakunnassa ei ole tämän Maan kaltaista paikkaa saada niin syviä ja aistillisia kokemuksia.

Mutta muutama meistä täällä on päättänyt (ja jos resonoit tähän viestiin, olet yksi heistä), että tämä on viimeinen kertamme tässä huvipuistossa nimeltään Maa-planeetta. Olemme tulleet elämäkierron loppuun, olemme heränneet, ja nautittuamme jonkin aikaa kulkemisesta tällä planeetalla valaistuneina ihmisinä, monet meitä lähtevät menestyneenä eivätkä todennäköisesti palaa takaisin.

Kyse ei ole sitä, ettei ole ollut hauskaa kyytiä, vaan olemme jokseenkin valmiita. Täällä ei ole paljon muuta enää koettavana. Olemme koko lailla tehneet kaiken.

Yhtä lisäkokemusta lukuun ottamatta, rakas ystävä. Jos päätämme jäädä tänne joksikin aikaa, saamme elää tämän unen nyt sielumme perspektiivistä, ja se muuttaa kaiken.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EI OLE KOSKAAN ENÄÄ SAMANLAISTA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vaikea uskoa, että jo yli vuosi on kulunut siitä, kun pandemia iski planeetalle.

Paikallinen Starbucks on lopultakin taas avannut sisätilansa ruokailua varten, ja juuri ajoissa, ennen kuin kuumuus ja kosteus varjostavat iloa kahvin siemailemisesta ulkosalla. Siis pieni kahvilajoukkomme on jatkanut taas mukavassa ilmastoidussa tilassa.

Mutta se ei ole samanlaista. Jokin on muuttunut merkittävästi. Planeetan tietoisuus on muuttunut, vaikkemme välttämättä näe sen heijastuvan uutisissa.

Monet meistä ovat muuttuneet syvällisesti henkilönä. Saatamme jatkaa tavallisia rutiinejamme, mutta emme saman perspektiivin kera kuin aiemmin. Jotkut asiat eivät enää kiinnosta meitä, ja toiset asiat, myös arkiset, ovat saaneet uuden elämän.

Joillakin meistä on ollut vaikeita haasteita kuluneena vuotena joko fyysisesti tai tunnepuolella, tai kumpaakin. Joillakin meistä jopa siinä määrin, että on haluttu heittää pyyhe kehään.

Ja muutamalla meistä ne haasteet, joita olemme kohdanneet, ovat herättäneet vielä syvemmän halun katsoa tämä transformaatio läpi.

Arvostuksemme elämää kohtaan on uudistunut, ja alamme nähdä elämän sielumme silmin ja aistein.

Naapurimme, ystävämme ja perheemme eivät ehkä ole näyttäneet muuttuvan yhtä paljon kuin me, mutta mehän olemmekin tämän uskomattoman transformaation edelläkävijöitä.

Minulle yksi vaikeimmista haasteista on ollut fyysinen keho, ja olen huomannut, että vaikka mieli on päästänyt irti menneisyydestäni, fyysisellä keholla on taipumusta pitää kiinni menneisyyden traumoista, kaavoista ja tarinoista. Sillä on oma vastarintansa sielun valoa kohtaan. Mutta transformaatio ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi sisältää irtipäästämisen vanhoista traumoista ja tarinoista, jotka määrittelivät meidät ihmisenä.

Sydämessä haluamme päästää irti noista tarinoista, ainakin siitä perspektiivistä joka tekee meistä uhreja. Koska tiedämme, että jos pidämme kiinni tuosta perspektiivistä, se vain lujittaa noita kaavoja olemuksessamme.

Mutta samaan aikaan mielemme ja kehomme on hyvin addiktoitunut tarinoihin tapana tuntea ja tapana määritellä itsemme. Ja noihin tarinoihin liittyy aina jonkinlaista väärinkäyttöä. Liittyivät nuo tarinat sitten vanhempiimme, rooliimme naisena tai miehenä tai mihin tahansa rajoitteeseen, jota käytimme.

Niinpä hyvin monia tunteita tulee pintaan tämän transformaation aikana – pelkoa, surua, vihaa, toivottomuutta, tylsyyttä … ja paras asia jonka voimme tehdä, on sallia ne kaikki. Tunne ne fyysisesti ja tunnepuolella. Älä juokse niitä karkuun. Mutta älä oleta, että meidän täytyy liittää niihin jokin tarina.

Se vain pitää ne meissä.

On haastavaa päästää niistä irti ja antaa sielumme integroida tai transformoida ne. Mutta kun teemme sen, tunnemme nuo entiset kokemukset sielumme perspektiivistä. Sieluamme ei kiinnosta muistella menneisyyttä ja kaikkia yksityiskohtia tai traumatisoitua tuosta menneisyydestä.

Sielumme syntetisoi yksinkertaisesti ja sujuvasti viisauden kaikista kokemuksista, joita meillä on ollut. Ja sitten tunnemme sen mielessämme ja kehossamme. Sitten mielemme ja kehomme voi vastaanottaa nuo tasapainoenergiat.

Meillä on nyt etuna aistia elämä toisella tavalla, kuin olemme koskaan ennen pystyneet. Koska elämä sielumme perspektiivistä on hyvin aistillista. Sielumme perspektiivi on syvää aistillisuutta.

Olen alkanut oivaltaa, että tässä transformaatiossa on kyse syvällisestä muutoksesta perspektiivissä. Ja siitä käsin, elämällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palvella meitä syvällisen uudella tavalla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RAVISTA, KOLISTA JA RULLAA*

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
18.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna, matkalla Starbucksiin, kuulin kolinaa, joka tuli jostain autossani. Mieleni meni välittömästi menneisyyteen ja aloin panikoida.

Viime kuussa kuulin samanlaista kolinaa, ja se osoittautui puhjenneeksi renkaaksi. Olin tarpeeksi lähellä kotia ja kaksi mekaanikkoa sattui olemaan aivan siinä ja auttoi minua korjaamaan sen, kunnes sain sen huoltoasemalle.

Niinpä kävin läpi pahimpia skenaarioita, tyhjästä renkaasta johonkin merkittävään vikaan moottorissa. Koska tuo ääni kuului vain auton ollessa liikkeessä ja erityisesti epätasaisella tiellä, toivoin, että se olisi vain jotain, mikä kolisi hanskalokerossa, tai peräkontissa. Luoja tietää, että kummassakin paikassa on tarpeeksi roinaa saamaan aikaan paljon kolinaa.

Mutta kolina jatkui. Niinpä ajoin huoltoasemalle. Mekaanikko sai selville, että se oli aurinkolasiteline tuulilasin yläreunassa.

Olin helpottunut. Mutta se toi esiin paljon pelkoja. Käsitin, että tämä integrointiprosessi tuo esiin syvimmät pelkomme, erityisesti selviytymiseen liittyen.

Minulla se on pelkoa itsenäisyyteni ja liikkuvuuteni menettämisestä. On kyse sitten fyysisestä sairaudesta kehossa tai kulkuneuvosta.

Ennen vanhaan olin riippuvainen muista, kun asioita tapahtui, kuten autoni ei toiminut tai minulla oli taloudellisia ongelmia. Mutta ajan kuluessa huomasin olevani riippuvainen vain itsestäni.

Ja aiemmin kuvittelin, että minulla olisi niin paljon rahaa tilillä, ettei minun tarvitsisi olla enää koskaan huolissani rahasta.

Sekin on muuttunut. Olen alkanut käsittää, ettei tässä transformaatiossa ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi ole kyse siitä, että pankkitilillä on paljon rahaa. Siinä on kyse luottamisesta, että rahaa tai resursseja on tarvittaessa.

Ja niitä on ollut. En puhu siitä, että on juuri ja juuri riittävästi. Vaan riittävästi siihen, mitä tarvitaan ja halutaan hetkessä.

Ja se on konstikas juttu. Siinä on kyse olemisesta hetkessä. Sitä vaaditaan tässä uudessa energiassa, jossa olemme. Ei ole suunnittelua, tavoitteiden asettamista tai kontrollointia. Ja mielelle se on yhtä, kuin olla vastuuton tai jopa hullu.

Kuitenkin se on ainoa tapa, jolla pystymme vaatimaan vapautemme, ollessamme edelleen ihminen.

Ja siitä syystä tämä prosessi menee hitaammin, kuin haluaisimme. Koska ei ole mikään pikku juttu sallia niin paljon ja luottaa siinä määrin, kuin meidän tarvitsee luottaa, että sielumme pitää huolen terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Se tapahtuu sillä tahdilla, minkä kehomme ja mielemme pystyy turvallisesti käsittelemään.

Ja monet meistä huomaavat, että sitä tapahtuu jo elämässämme. Että asiat tuntuvat soljuvan paremmin, ja asiat tuntuvat ratkeavan itsestään. Sykronismi on yleisempää.

Jonkin ajan kuluttua meistä alkaa myös tuntua, ettei meillä ole oikeasti mitään ongelmia. Että asiat näyttävät aina selviävän itsestään. Vaikka tavallisesti ei niin, kuin odotamme.

Se on haastavaa mielelle, joka on ollut asioiden ohjaksissa ja vastuussa terveydestämme ja hyvinvoinnistamme elämien ajan.

Tämä luottamusjuttu on suhteellisen uusi.

On aikoja, jolloin tosiaankin luotamme, ja aikoja jolloin tunnemme syvimpiä pelkoja. Kurkotamme menneisyyteen ja löydämme pahimmat lopputulokset ja projisoimme ne nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Mutta olen sallinut itseni tuntea nuo pelot, kun niitä tulee esiin, ja huomaan, että ne häviävät paljon nopeammin kuin aiemmin.

Emme ole enää tuossa samassa taajuudessa, jossa näitä pahimpia skenaarioita edes tapahtuisi. Mutta yritäpä selittää sitä mielelle. Itse asiassa, älä yritä. Salli vain mielen tuntea nuo pelot, äläkä kiinnitä mitään tarinaa tai mahdollista lopputulosta tuohon tunteeseen.

Koska transformaatiomme tässä kohdassa nuo tarinat ja mahdollisuudet eivät ole enää osa sitä, kuka meistä on tulossa. Tässä kohtaa ne ovat vain jäämää kehossamme ja mielessänne, jonka hyvin kyvykäs sielumme vapauttaa ja transformoi.

Eräs viisas opettaja on kehottanut olemaan ottamatta henkilökohtaisesti näitä ongelmia, joita tulee esiin. Koska jos otamme, jos yritämme liittää ne menneisyyteemme tai mihin tahansa tarinaan elämässämme, tuo energia onnistuu jäämään jumiin.

Tämä autotilanne on täydellinen vertauskuva sille, mitä kehossamme ja elämässämme tapahtuu. Asiat tuntuvat hajoavan. Ja tietyssä määrin se on totta. (Ja monissa tapauksissa se on vain pieni korjaus, kuten aurinkolasiteline.) Mutta monin tavoin vanhat järjestelmät ovat hajoamassa ja niiden laatua ollaan parantamassa. Ne korvataan paljon tehokkaammilla.

Mutta jotta se voi tapahtua tasaisimmalla mahdollisella tavalla, meidän täytyy antaa ohjauspyörä sielullemme.

Myös elämämme asiat jotka tuntuvat parantumattomilta tai ratkaisemattomilta, korvataan tai vapautetaan. Ei ole ehdottomasti mitään, mitä ei voi transformoida. Mutta se ei toimi, että yrittää ottaa loogisesti tai realistisesti selvää siitä. Emme enää toimi tuosta logiikkapaikasta.

Älä kerro sitä ystävillesi.

*Suom. huom. kirjoitettu kuin iskevä laulun nimi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ANNA SILLE ENEMMÄN AIKAA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Menin tänä aamuna öljynvaihtoon. Käyn myyjäliikkeessä, vaikka Hyundaini takuu loppui jo jokin aika sitten. Se maksoi vain 6 dollaria, koska ostin elinikäisen kupongin öljynvaihtoihin. He antavat hyvää palvelua ja myös pesevät auton sen jälkeen. Ainoa ongelma on, että ajomatka on vähän pitkä minulle, ja nykyään minusta ei tunnu kovin turvalliselta mukavuusalueeni ulkopuolella.

Olen tuntenut erilaista haavoittuvuutta, kuin koskaan ennen elämässäni.

Ei ole mikään salaisuus, että tämä transformaatio ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi on ollut vaivalloinen keholle, mielelle ja elämälle yleensä. Kaikki tuntuu hajoavan. Se voi olla pelottavaa mielelle, joka tuntee, ettei se tee työtään ja pidä kaikkea kasassa.

Sen työnä on ollut pitää meidät turvassa, ja nyt se tuntee menettäneensä kontrollin. Tämä saattaa olla vaikein asia käsitellä ruumiillistuneessa integroitumisessamme.

Teimmehän vanhassa 3D-elämässämme kovasti töitä pitääksemme asiat kasassa. Tai ainakin se oli illuusio.

Monet meistä ovat huomanneet, ettei mielemme toimi niin, kuin ennen. Unohtelemme asioita, miksi menimme johonkin huoneeseen, mitä ajattelimme äsken, ja meidän täytyy jatkuvasti varmistaa, että meillä on, mitä tarvitsemme, ennen kuin lähdemme kotoa, on kyse sitten puhelimesta tai lompakosta.

Näin sen vaivan, että kaivoin kaapista ilmasuodattimien, jotta he voisivat vaihtaa sen autooni – ja sitten jätin sen kotiin keittiön pöydälle, selvästi näkyvälle paikalle.

En ollut onnellinen siitä, koska se merkitsee toista reissua keskustaan lähitulevaisuudessa.

Mutta niin epämukavaa kuin se onkin, mielen sumuisuudella on tarkoitus. Kun mielemme integroituu sieluun ja valokehoon, on oleellista, että vapaudumme menneisyyden muistoista, jotka liittyvät pelkoon, syyllisyyteen tai häpeään. Ja sitten kun muistamme menneisyytemme, se ei ole enää täynnä noita raskaita tunteita.

Ja näin on, koska sielumme on transformoinut ne puolestamme ja pitänyt viisauden noista kokemuksista.

Ja unohdamme myös jokapäiväiset asiat, kuten nimet tai syntymäpäivät tai sovitut tapaamiset. Tai ilmansuodattimet. Voit olla vakuuttunut, että ne eivät ole elämää muuttavia asioita. Muistamme nyt-hetkessä sen, mitä meidän tarvitsee muistaa. Sillä tavalla elämäämme eletään uudessa energiassa.

Ja se on haastavaa mielelle, jolla on tarve suunnitella ja kontrolloida asioita. Luodaan uudenlaista muistia. Sellaista jossa käytämme vaistojamme enemmän kuin logiikkaa. Seuraamme sisäisiä aistejamme. Siihen on syy, että meistä tulee herkempi.

Joskus tapahtuu asioita, jotka eivät näytä loogisilta. Tai meillä on tarve tehdä jotain, mikä menee logiikan tai maalaisjärjen vastaisesti. Meidän täytyy vain luottaa siihen.

Ystäväni kahvilasta sanoo usein, että ihmiset olivat ennen loogisempia ja nyt he tekevät asioita, jotka ovat epäloogisia, ja sen vuoksi on sitä kaaosta ja radikalismia, jota näemme maailmassa. Mutta väitän, että useimmat ihmiset eivät tee päätöksiä logiikan perusteella, vaan tunteen, ja he ovat aina tehneet niin. Monia päätöksiä tehdään pelon ja puutteen paikasta, ja ne ovat mielestä generoituja tunteita.

Miten moni ihminen rakastaa työpaikkaansa? He työskentelevät työpaikoissa, jotka ryöstävät heiltä hengen, koska he eivät usko, että rahaa ja resursseja voi virrata heille helposti.

Miten moni ihminen kuntoilee ja syö tiettyjä ruokia, koska he nauttivat siitä? Monet ihmiset kuntoilevat liikaa ja tutkivat tarkoin ruokansa, koska he uskovat joutuvansa muuten sairauden valtaan. He ovat lakanneet uskomasta kehoonsa ja sen luonnolliseen kykyyn prosessoida kaikenlaista ruokaa.

Sairauden ensisijainen syy on syvällä uskomusjärjestelmissä. Ja lisäksi keholla on oma tietoisuutensa, ja se pitää kiinni tunnehaavoista, jotka ovat tästä ja muista elämistä.

Tämä transformaatio huolehtii kaikesta siitä, vaikkakin liian hitaasti mielestämme. Mutta jos se tehdään liian nopeasti, vaarana kehon tuhoutuminen. Ja mielen.

Minulta on loppunut kärsivällisyys tähän prosessiin monta kertaa, mutta alan nähdä, miten tärkeää on tehdä tämä hitaasti. Erityisesti keho perustuu menneisyyteen eikä se käsittele nopeaa muutosta hyvin.

Kehomme haluaa muutosta yhtä paljon kuin me, mutta mielemme tapaan se pelkää kaikkea uutta. Se vastustaa sitä.

Tänä aamuna en oikeasti halunnut mennä keskustaan, ja olisin voinut perua aikani. Mutta ajattelin myös, miten mukavaa olisi saada auto huollettua ja pestyä. Hengitin pelkoon, ja sallin sieluni hoitaa homman puolestani.

Mieleni paini sen kanssa edelleen joka tapauksessa ja oli huolissaan liikenteestä ja mahdollisesta sateesta … en pidä sateessa ajamisesta … mutta kaikki meni hyvin, ja auto kulkee paljon paremmin nyt.

Aloin olla huolissani siitä, että pelkoni ja haavoittuvuuteni tähän transformaatioon liittyen esti minua uskaltautumasta mihinkään uuteen tai mukavuusalueeni ulkopuoliseen.

JÄLKIRUUAN PITÄISI OLLA JÄLKIRUOKAA

Ja sama pätee fyysiseen kehoon. Sallin itselleni enemmän liikkumavaraa ruuissa, joista pidän, mutta joita vastustin aiemmin. Myös sokerin kaltaisissa asioissa. Olin aina hyvin tarkka sokerikulutuksestani, koska olin huolissani verensokerista.

Mutta enemmän ja enemmän sallin itselleni herkullisia, makeita jälkiruokia. Ennen yritin keksiä niitä, ja käytin kuivattuja hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja vähän tummaa suklaata. Mikä oli kiva juttu. Mutta sitten päätin, että halusin täyden kokemuksen jälkiruuasta. Halusin suklaakakkua, jäätelöä ja pipareita, mitä ikinä sydämeni haluaa.

Päätin, että kehoni pystyy käsittelemään sitä kohtuudella, ja se on tehnyt niin.

Pari kuukautta sitten minulla oli virtsarakon tulehdusoireita. Kävin lääkärissä, ja minulle määrättiin antibioottia. Hän sanoi, että minulla oli myös emättimen bakteeri-infektio, ja määräsi antibioottia siihen.

Kokeilin kumpaakin, ensin toista ja sitten toista, eikä mikään toiminut. Toinen teki minut sairaaksi. Sitten kokeilin luonnollista lisäravinnetta, oreganoöljyä, joka toimi ennen, muttei toimi enää.

Saavutin pisteen, jossa päätin päästää siitä kaikesta irti. Ei antibiootteja, ei lisäravinteita. Ei erikoisdieettejä. Mikään siitä ei tuntunut enää oikealta minulle. Ja niin pelottavalta kuin se tuntuikin, päätin luovuttaa sen kaiken sielulleni.

Infektiot parantuivat itsestään, ja olen lakannut olemasta huolissani niistä tai ruokavaliostani.

Lääkäreillä ja lääkkeillä on paikkansa, ja jokainen meistä tietää, milloin ne ovat tarkoituksenmukaisia. Ja se meidän täytyy vain tehdä täällä – luottaa.

Olen saavuttanut tässä transformaatiossa paikan, jossa olen kyllästynyt yrittämään selvittää terveydentilaani. Minussa ei vain ole sitä enää. Se on antautumista, ja se on pelottavaa, koska kehoni tuntuu oudolta ja oireelliselta toisinaan. Mutta nyt luotan, että se kaikki on osa prosessia, ja sen lokeroiminen tai diagnosoiminen pitää vain jumissa tuossa kaavassa.

Joskus olen peloissani, että kehoni hajoaa. Joskus minusta tuntuu samalta autostani. Tunnemme jotain erilaista, kuulemme jotain autosta … menemme vähän paniikkiin. Vaaditan luottamusta omaan sieluumme tässä kohtaa. Luottamusta, että siitä kaikesta huolehditaan tasoilla, joita emme ymmärrä tai joita meidän ei tarvitse ymmärtää.

Käymme läpi valtavaa muutosta. Se vie enemmän aikaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.