Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

8.10.2017 KEVYT MATKUSTAMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 12.10.2017 20:45

KEVYT MATKUSTAMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Keskustelin erään asuintaloni uuden naisen kanssa ja hän kertoi sanoneensa itselleen, kun ensi kertaa näki minut: "Siinä on henkilö, jonka haluaisin tuntea. Hän kulkee ilman matkatavaroita."

Se oli luultavasti miellyttävin kohteliaisuus, jonka olen koskaan saanut. Se auttoi minua laittamaan asiat perspektiiviin. Vaikka toisinaan tuntuu siltä, että raahaan tätä kehoa mukanani, koska se tuntuu hyvin raskaalta, tai saatan jäädä kiinni johonkin raskaaseen tunteeseen, ehdottomasti jotain on tapahtumassa.

Taakkani on ehdottomasti keventynyt, tuo taakka jota välttämättä halusin kantaa. Ja se mitä minä, mitä me olemme kantaneet, ei ole meidän. Se on ollut toisten matkatavaroita. Olemme kiskoneet toisten raskaita matkatavaroita ympäriinsä ja väittäneet niitä omiksemme. Elämien ajan.

Mutta on aika katsoa noiden matkalaukkujen nimilappuja. Tuo on äitini laukku. Tuo tuolla on täynnä koko ihmiskunnan kaikkia haavoja. Huh, se on raskas matkalaukku! Itse asiassa se on monta stadionia, jotka ovat täynnä matkalaukkuja.

Ja siellä minne olemme menossa, ei ole tilaa millekään matkatavaroille, ei edes käsimatkatavaroille.

Meille antoi iloa ja tämän planeetan ja muiden ihmisten palvelemisen tunnetta, kun kannoimme heidän taakkojaan. Eikä se ollut paha asia. Mutta se vaati meistä veronsa monilla tasoilla. Eikä sitä enää vaadita meiltä.

Itse asiassa jos välttämättä haluamme prosessoida toisten puolesta sitä, mihin he eivät pysty itse tai mitä eivät prosessoi itse, emme pysty siirtymään ruumiillistuneeseen valaistumiseemme. Joudumme luopumaan vapaudestamme.

Mutta jos resonoit tämän viestin kanssa, sinäkin olet päästänyt irti paljosta painolastista. Sinusta alkaa ehkä tuntua kevyemmältä. Sydämesi ei ole niin raskas kuin ennen. Syyllisyys tai sympatia tai empatia ei laukaise sinua enää yhtä paljon.

Se on iso juttu. Se on iso asia. Tunnusta, kun se tapahtuu. Huomaa, milloin sinusta tuntuu kevyemmältä, äläkä reagoi entiseen tapaan toisiin, joilla on tuskaa. Ja sinulla on edelleen äärimmäistä myötätuntoa heitä kohtaan, koska olet mennyt oman tuskasi läpi – ja jossain määrin edelleen menet. Mutta et ota itsellesi tuskaa heidän puolestaan. Et tunne tuota tuskaa ja tee sitä omaksesi.

Ja kun otat, tunnista se nyt. Annat tunteidesi olla oppaasi. Huomaat, kun kärsit heidän rinnallaan. Tai jos sinusta alkaa tuntea ahdistuneelta tai väsyneeltä. Et säti itseäsi, kun se tapahtuu. Tarkkailet vain sitä.

Ja huomaat ajan kuluessa, että sinusta tuntuu kevyemmältä. Sinusta tuntuu aistillisemmalta, ja se on hengen tulemista lähemmäs, vahvistamaan keveyttäsi ja iloasi. Noita toisia, raskaita tunteita, on ehkä edelleen reunalla, mutta ne eivät hallitse.

Kun tämä tapahtuu, juhli. Riemuitse siinä, koska se on merkki, että siirryt lähemmäs valaistumistasi. Paikkaan jossa ilotekijästä tulee uusi vakiosi isosti.

Se ei merkitse, etteivät muut tunteet koskaan palaa, vaan että hallitset tunteesi. Samaistut enemmän ikuiseen itseesi. Eikä sinun tarvitse koskaan palata takaisin paikkaan, joka tuntui hyvin synkältä. Ja ajan kuluessa fyysinen kehosi alkaa hyötyä.

Tämä prosessi vaatii poikkeuksellisen määrän kärsivällisyyttä ja myötätuntoa … ei niinkään enää toisia kohtaan, vaan ITSEÄMME kohtaan. ITSEÄMME. Ja teemme sen rakkaudessa koko ihmiskuntaa kohtaan, mutta ei enää vanhalla tavalla. Ei enää uhrautumalla ja kuormittamalla itseämme millään, mikä ei ole meidän.

Teemme sitä nyt tavalla, joka pääsee historiakirjoihin. Näytämme uutta OLEMISEN tapaa. Ja tämä uusi tapa on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

11.10.2017 KEITÄ OVAT ROHKEAT MIEHET?

ViestiKirjoittaja hammer » 13.10.2017 18:55

KEITÄ OVAT ROHKEAT MIEHET?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rohkeita miehiä ovat nuo urheat miehet, jotka hyväksyvät oman aistillisuutensa, jotka kunnioittavat yhtä lailla feminiinistä puoltaan kuin maskuliinista puoltaankin. Ovat he sitten "perinteisiä" miehiä tai homoja, biseksuaaleja, transseksuaaleja tai transsukupuolisia. He kunnioittavat luonnollisesti kaikkia sukupuoli-identiteettejä ja -ilmaisuja myös toisissa.

Rohkea mies on rento feminiinipuolensa osalta eikä hänelle ole ongelma, että sitä kutsutaan "feminiiniseksi".

Vahva mies on sellainen, joka ei tullut tähän elämään ottamaan vain varman päälle ja kasvattamaan miesenergioiden epätasapainoa tällä planeetalla. Vahva mies on sellainen, joka ei loukkaannu, jos joku antaa kohteliaisuuden hänen herkästä puolestaan, intuitiivisesta puolestaan, ja joka kunnioittaa noita ominaisuuksia itsessään ja toisissa, sekä miehissä että naisissa.

Niin paljon kuin hän nauttiikin yksityiskohtiin keskittymisestä, hän hyväksyy myös laajemman perspektiivin elämään. Perspektiivin joka hyväksyy kaikki syvemmät tunteet. Hän ei häpeä ilmaista surua. Tai haavoittuvuutta. Hän sallii itselleen nämä tunteet, samaistumatta niihin.

Puoleensavetävä mies on sellainen, joka ilmaisee aistillisuuttaan, tarvitsematta olla seksuaalinen. Hän tekee sen yksilöllisin tavoin. Kenties jonkin taidemuodon, musiikin tai kirjoittamisen kautta, tai pelkästään tavassaan kävellä ja puhua. Kenties tanssin kautta.

Hän on tasapainossa. Hänellä on jumalaisen maskuliinisuuden ja jumalaisen feminiinisyyden tasapaino. Sen seurauksena hän kunnioittaa ja arvostaa sekä miehiä että naisia.

Koska hän hyväksyy oman aistillisuutensa ja oman feminiinipuolensa, häntä ei loukkaa tai uhkaa sellainen, joka ei ole perinteinen mies, joka sattuu ruumiillistumaan homoksi, biseksuaaliksi, transseksuaaliksi tai transsukupuoliseksi. Hän pitää noita sieluja rohkeina, kun he sallivat itsensä elää maailmassa, joissa heitä ei vielä toivoteta täysin tervetulleeksi.

Hän ei näe maskuliinisuutta parempana tai edes voimakkaampana kuin feminiinisyys. Hänellä ei ole tarvetta puolustautua, koska hän ei pelkää vihollista. Hän on luonut itserakkauden kautta tasapainoisen ja turvallisen tilan itselleen.

Rohkeimmat miehet ovat sellaisia, jotka tulivat tähän elämään haluten auttaa miesenergioiden epätasapainon muuttamisessa täällä. Jotka ovat innoissaan sen muutoksen eturintamassa, joka toisi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainoon.

He tiesivät, että tuollaiselle muutokselle olisi suurta vastarintaa. He tiesivät, että planeetta oli ollut patriarkaalisessa epätasapainossa aivan liian pitkään. Mutta he tiesivät myös, ettei ole parempaa aikaa kuin nyt, kun energiat ovat kypsiä muutokselle.

He tiesivät myös, että nyt reinkarnoituisi monia naisia ja he olisivat uusia muutosjohtajia. Heillä on syvintä kunnioitusta niitä sisariaan kohtaan, jotka valitsivat naissukupuolen, koska he tiesivät, että sen tekeminen vaati sieluista urheimpia. He tiesivät, että nuo naiset toimisivat ihmisten rinnalla, jotka eivät vielä toivota kovin tervetulleeksi naissukupuolta. Ja sen seurauksena maailmassa, joka ei toivota kovin tervetulleeksi tuota naisilmaisua miessukupuolessa.

Mutta uuden tietoisuuden miehet olivat luottavaisia, että he saisivat aikaan suuria muutoksia muuttamalla itseään. Ei puskemalla ja kontrolloimalla, vaan itserakkaudella. Tämä uuden tietoisuuden mies tunnistaa, että se transformaatio jota hän käy läpi valaistuakseen, laukaisee kaikki ne tavat, joilla hän on miehenä ehdollistunut käyttäytymään ja tuntemaan. Hän oivaltaa, että monet noista tavoista eivät ole enää yhteensopivia sen uuden tietoisuuden kanssa, jossa hän on, mutta hänellä on kärsivällisyyttä ja myötätuntoa itseään kohtaan ihmisenä.

Ja tuo myötätunto merkitsee itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Jotain mitä suurin osa ihmisistä ei tällä hetkellä koe. He ymmärtävät väärin tuon tyyppisen itserakkauden itsekkyydeksi, ja he ymmärtävät väärin aistillisuuden epämiehekkyydeksi.

Siis rohkeat, vahvat ja puoleensavetävät miehet ovat sellaisia, joita massat eivät välttämättä ylistä tai kunnioita. Mutta he eivät oikeasti etsi sitä. He ovat itsevarmoja siinä, keitä ovat ja miksi ovat täällä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

17.10.2017 TULEMINEN VARJOISTA ESIIN

ViestiKirjoittaja hammer » 19.10.2017 17:44

TULEMINEN VARJOISTA ESIIN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valaistuminen saavutetaan siirtymällä mielestä sydämeen. Ei vanhan energian sydämeen, joka otti omakseen ihmiskunnan haavat, vaan uuteen ja täysivaltaiseen sydämeen, joka on kehittymässä.

Naissukupuolen jäsenenä sanon, että olen ottanut erityisen haastavan roolin tässä elämässä, kuten hyvin monet meistä. Eli siirtyä sen vanhan ja pieneksi jääneen määritelmän yli, mitä naisen pitäisi olla. Nousta yli roolin, jossa esitetään pientä ja otetaan varman päälle.

Nuo kehomme solut jotka vaativat meitä olemaan ystävällinen, lempeä, suloinen ja mukautuva ja että meidän täytyy laittaa toisten tarpeet omiemme edelle … nuo solut transformoituvat nyt. Nuo solut jotka vaativat, että meidän täytyy kantaa sydämessämme ja myös kehossamme vihaisten miesten haavoja … Noiden solujen täytyy nyt muuntua soluksi, jotka vaativat meitä rakastamaan ennen kaikkea itseämme.

NAISET EIVÄT OLE VIELÄ VAPAITA

Jos katselemme ympärille, näemme selvästi, etteivät useimmat naiset ole vapaita. He saattavat olla hyvin palkattuja ammattilaisia tai naisia joilla on statusta ja rahaa, mutta ovatko he todella vapaita olemaan oma itsensä?

Ja niitä jotka ovat, ei välttämättä katsota kunnioituksella, vaan heidän sisarensa, toiset naiset, oma perhe ja rakkaat halveksivat ja kadehtivat heitä. Ja aivan varmasti myös muut ihmiset.

Niinpä kysymme, mitä itua on siirtyä vapauteemme naisina, jos koemme vain lisää sitä tuskaa, jota meillä jo on? Ja vaarana on olla täysin yksin maailmassa? Mikä on hyöty, jos luovumme rakkaudesta ja turvallisuudesta?

Mutta kapasiteettimme on tässä erilainen – emme ole enää osa kollektiivitietoisuutta. Luomme omaa todellisuuttamme 3D:n rinnalle. Meitä tukevat samanlaiset sielut, joita emme ehkä koskaan edes tapaa henkilökohtaisesti, mutta tunnemme heidän energiansa. Vaikka yhteytemme heihin on tällä erää virtuaalinen.

YLIMAALLISESTA MIELEN YLITTÄMISEEN

Ja tämän ainutlaatuisen todellisuuden luomiseksi meidän täytyi siirtyä mielestä sydämeen. Tuohon vastamuodostuvaan, täysivaltaiseen sydämeen. Emme löydä vapauttamme jatkamalla sen kuuntelemista, mitä mieli on syytänyt naisista aioneita.

Ollaksemme vapaa naisena, hyväksyisimme luonnollisesti sielumme ja aistillisuutemme elämässä. Emme sallisi kenenkään ruokailla energioillamme – emme rakkaiden, perheen, ystävien tai ihmiskunnan.

Emme esittäisi pientä. Rakastaisimme sielumme ilmaisemisesta eri tavoin. Kenties taiteen, musiikin, kirjoittamisen, yritystoiminnan tai pelkästään sen tavan kautta, jolla elämme – vain nauttien arjestamme. Nauttien kehostamme ilman häpeää tai pilkkaamisen ja hyökkäämisen pelkoa. Nauttien elossa olemisesta, olematta huolissaan siitä, että meidän luultaisiin yrittävän vietellä joku.

Meidän ei enää tarvitsisi käyttää tekosyitä pienen esittämiseen ja varman päälle ottamiseen. Sellaisia tekosyitä kuin työskentely värittömässä työpaikassa, tarve olla rakasta tai ystäviä tai perhettä varten.

Ja tässä on iso juttu: tarve prosessoida ihmiskunnan energioita. Tarve kantaa, prosessoida ja muuntaa pimeyttä, surua, vihaa, pelkoa … kaikkia ihmiskunnan, äidin ja planeetan selvittämättömiä energioita. Tarve jatkaa vihaisen miehen tyynnyttelemistä, ettei hän käy päälle ja vahingoita itseään tai toisia.

Jos haluamme siirtyä vapauteen, ruumiillistuneeseen valaistumiseen, emme voi jatkaa tämän tekemistä, edes marginaalisesti. Meidän täytyy oikeasti päästää kaikesta siitä irti.

Se ei tietenkään merkitse toisten hylkäämistä elämässämme, elleivät nuo toiset vaadi meitä olemaan lähteensä. Vaan se merkitsee, että meidän täytyy erottaa, miten käytämme energioitamme. Ja erottaa, miltä meistä tuntuu, ja puhua itsestämme.

Mutta se tulee luonnostaan vain sallimalla ikuisen itsemme tulla jakamaan läsnäolonsa kanssamme. Alamme luonnostaan samaistua sen vapaudentunteeseen, sen huolettomuuteen ja sen intohimoon elämästä nauttimiseen.

EMME TARVITSE SUOJELUA

Sieluolemustamme ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä. Se ei luovu vapaudestaan kenenkään tai minkään vuoksi.

Ja itse asiassa, kun ilmaisemme iloamme ja vapauttamme, emme ole kiinnostuneita työntämään mitään vastaan, joten meitä ei myöskään työnnetä. Meitä ei oikeasti kiinnosta työntää omaa agendaamme kenkään naamalle.

Meitä ei kiinnosta protestoida mitään tai ketään vastaan, koska tiedämme sen lisäävän vain bensaa liekkeihin. Vallitsevaa tilaa vastaan työntäminen ei tuo haluttuja tuloksia, koska se luo lisää vastarintaa.

Minusta on mielenkiintoista, että miehet luulevat naisten tarvitsevan suojelua – mikä on ymmärrettävää maailmassa, joka ei kunnioita vielä feminiinienergiaa. Jos he vain ymmärtäisivät, että me naiset jotka olemme tasapainossa, jotka olemme tasapainottaneet maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ja jotka olemme uudessa energiassa, emme ylipäätään vetäisi puoleemme väkivaltaista tilannetta.

Siis emme tunne pakkoa protestoida naisten vapauden puolesta. Se ei merkitse, että olemme samaa mieltä tietyistä politiikoista tai muiden tietyistä mielipiteistä tai ajattelutavoista. Se ei merkitse, että suvaitsemme toisten vahingollisen käyttäytymisen. Mutta ymmärrämme, että todellinen muutos tapahtuu sielu kerrallaan. Se tapahtuu sitten, kun sielu päättää herätä unesta.

Ja tosiasiassa kourallisella heränneitä sieluja on enemmän vaikutusta tämän planeetan tietoisuuteen kuin miljoonilla protestoijilla. Näin suurenmoista valomme on.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

20.10.2017 OSOITTAMAAN MITEN PALJON VÄLITÄN

ViestiKirjoittaja hammer » 22.10.2017 08:36

OSOITTAMAAN MITEN PALJON VÄLITÄN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tuntuu siltä, ettei ole mitään pahempaa kuin tuottaa pettymystä toisille elämässämme. Ja kun olet mielestäsi aivan erinomainen, tuon maineen säilyttämisestä tulee taakka, joka ylösnousemuksen valossa on mahdoton.

Niinpä rakkaudesta ja kunnioituksesta kaikkia elämässäni olevia kohtaan ja osoittamaan heille, miten paljon välitän, olen päättänyt alentaa kaikkien odotuksia itsestäni … siis vanhoja 3D-odotuksia.

Onneksi heillä on alkanut jo ajan kuluessa olla pienemmät odotukset minusta jollain alueilla. Kuten syntymäpäiväkorttien lähettely tai hautajaisiin osallistuminen. Tai auttaminen muutossa tai vieminen lentokentälle. Mutta joitain asioita voisin työstää. Olen edelleen hieman liian upea oman parhaani kannalta.

Luultavasti taistelen vastaan tarvetta siivota asuntoni, ennen kun he tulevat käymään. Enkä ehkä edes vie pakollista tarjottavaa vieraillessani heidän luonaan. En luultavasti teeskentele olevani kiinnostunut aiheista, jotka ovat heistä kiehtovia, enkä naura heidän vitseilleen, ainoastaan hauskoille vitseille.

En ehdottomasti tee heidän hyväkseen tunteellisesti tai fyysisesti tai taloudellisesti mitään, mitä he eivät pysty tekemään itse. Voisin tietenkin olla vähemmän huomaavainen ja ajoittain ärsyttää heitä ainutlaatuisella keskittymiselläni ylösnousemukseen ja sieluuni.

Taatusti on vaikeampaa mennä alaspäin odotuksissa kuin ylöspäin … esimerkkinä pikkulapset. Heitä ylistetään sellaisista asioista, että vihannekset syödään loppuun tai pikku Johnnie ei pissaa pöntön ohi vessassa … Toisaalta kun sitä ajattelee, olin superylpeä toisesta aviomiehestäni sen vuoksi.

Olen varma, että on paljon muutakin. Minun täytyy ajatella vähän aikaa. Mutta olen ehdottoman innostunut osoittamaan rakkauttani toisille tutkimalla ja aloittamalla vähemmän hyveellisiä käyttäytymistapoja.

PIENEMMÄT ODOTUKSET OVAT YHTÄ KUIN PIENEMPI PETTYMYS

Siis kertauksena, ehdottoman myötätuntoisena niitä kohtaan, joita rakastan ja arvostan, alennan odotuksia. Ja mitä pikemmin sen parempi. Tällä tavalla he tottuvat ajan kuluessa uuteen minuun.

Taatusti olen hitaasti astunut pois tuosta roolista jo jonkin aikaa, mutta on aika lisätä vetäytymistä odotuksista, kunnes seuraava saavutetaan:

Käyttäytymiseni ja asenteeni ovat hyvin alle sen, mitä he … ja jokseenkin useimmat ihmiset … pitävät hyväksyttävänä. Aikanaan he vain unohtavat, miten upea olen. Rakastavat ja välittävät tapani ovat vain kaukainen muisto. Luulen sinun olevan samaa mieltä siitä, että se on idioottivarma suunnitelma: kun melkein pyhimysmäinen käyttäytymiseni rappeutuu enemmän ja enemmän, he odottavat minulta vähemmän ja vähemmän, ja sen seurauksena he eivät ole niin pettyneitä, kun vääjäämättä tuotan heille pettymystä.

Vihaan nähdä kenenkään pettyvän. Enkä koskaan halua tuottaa kenellekään pettymystä. Kyllä, niin paljon välitän.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

25.10.2017 TOSISANKARIT

ViestiKirjoittaja hammer » 27.10.2017 07:22

TOSISANKARIT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Elämässä on kaiken tyyppisiä sankareita. Mutta suurimmalle osalle heistä on luonteenomaista olla fyysisesti vahva ja pelastaa toisen henkiä oman henkensä ja terveytensä kustannuksella.

Vaikka tuon tyyppisiä sankareita täytyy kunnioittaa, on toisenlaisia sankareita, joille kukaan ei anna tunnustusta. Nuo sankarit joista puhun, tulivat esiin kauan sitten ja olivat henkiperheensä vapaaehtoisia edustajia kodin valtakunnassa. He sanoivat, että ottaisivat itselleen ihmishaasteet ja integroisivat omat aspektinsa voidakseen olla parempia opettajia.

He poistuivat vapaaehtoisesti kodin turvasta, rakkaudesta ja mukavuudesta voidakseen antaa suurimman lahjan tälle planeetalle ja henkisille perheilleen. He unohtivat vapaaehtoisesti, keitä olivat, jotta voisivat uppoutua hyvin syvälle ihmiskokemukseen. He luopuivat rakkaasta yhteydestä sieluunsa, jotta voisivat sukeltaa syvälle kolmannen ulottuvuuden tiheyteen. Näistä rohkeista sieluista ja rohkeista ihmisistä puhun nyt. Niistä lukijoista, jotka resonoivat tämän artikkelin kanssa.

Vaatii sieluista rohkeimpia sallia itsensä tuntea hyvin syvällä tasolla kaikki synkimmät tunteet. Jos tämä ei olisi totta, niin tällä planeetalla ei olisi niin paljon ihmisiä, jotka ottavat lääkkeitä, huumeita ja muita aineita tuskansa turruttamiseen.

Useimmat ihmiset juoksevat karkuun tunteitaan. He käyttävät suhteita, seksiä, alkoholia, työtä ja kaikenlaisia itsensä ulkopuolisia asioita piiloutuakseen noilta tunteilta. Heillä ei yksinkertaisesti ole vielä kapasiteettia käsitellä pimeimpiä osiaan. Ja siksi katsoessamme maailmaan, näemme tuota pimeää puolta heijastettavan toisiin.

Näemme sitä kaikkialla. Näemme sitä perheessämme, yhteisössämme, politiikoissamme, kirkoissamme, ja luettelo jatkuu. He syyttävät toisia siitä, minkä he kieltäytyvät näkemästä ja hyväksymästä itsessään. Toisia rotuja, sukupuolia, uskontoja, maita tai paholaista.

EI OLE OIKOPOLKUJA

Vaatii rohkeaa sielua päästää irti niin paljosta. Päästää irti tarinastaan, perinnöstään, esi-isistään, henkisestä perheestään kotona ja kollektiivitietoisuudesta. Ja sitten käsitellä niin paljon tunne- ja fyysisellä tasolla. On niin paljon epämukavuutta tässä transformaatiossa.

Menettää vanha identiteetti, saamatta vielä uutta. Olla ei-kenenkään-maalla. Ja saamatta tukea edes lähimmiltä ihmisiltä, muista ihmisistä puhumattakaan.

He ovat uupuneita. He ovat lannistuneita. He ihmettelevät usein, miksi he enää edes ovat täällä, maailmassa joka ei tunnista heitä tai anna heille tunnustusta. Maailmassa johon he eivät näytä sopivan enää. Maailmassa joka näyttää tulevan mentaalisemmaksi, olematta kovin kiinnostunut sielusta.

He eivät oikeasti odota patsaita pystytettävän kunniakseen, koska he tietävät, että he ovat pioneereja ja aivan liian usein pioneerit toimivat tuntemattomuudessa. Heidän tekemänsä työ on enimmäkseen hiljaista. Se on sisäinen matka. Toiset saattavat nähdä alussa heidän elämänsä romahtavan, ja toiset ajattelevat, etteivät he tee jotain, mitä heidän pitäisi tehdä. He saattavat tarjota neuvoja, jotka voisivat toimia jollain vielä 3D:hen uppoutuneelle, muttei enää kehittyneelle sielulle.

Niinpä tämän tarinan sankarit voivat olla hyvin yksinäisiä. He tietävät, että on paljon enemmän. Kuitenkin he edelleen muodostavat tuota totuutta, eivät vielä täysin luota.

Jos ei olisi heidän kaltaisiensa sielujen seuruetta täällä ja muissa maailmoissa, he eivät luultavasti jäisi tänne. Se olisi aivan liian vaikeaa. Nytkin he kyseenalaistavat sen. Jäädä vai lähteä?

Ja kuitenkin he tietävät, että tämä prosessi vaatii täydellistä sitoutumista. Aidalla istuminen ei riitä. On oltava täällä täysillä, aistillisesti ja koko sydämellä tai lähdettävä. He haluavat haluta olla täällä. He haluavat tuntea sielunsa ja tuntea elämäniloa. He ovat tunteneet sitä, ja vaikkei sitä ole läheskään riittävästi, se on herkullista. Se saa heidät jatkamaan.

YLHÄÄLLÄ ON ALHAALLA

Kaikki mitä he alkavat ymmärtää, näyttää olevan vastoin kaikkea, mitä heille opetettiin. Sallimisen ollessa tärkeintä. Salliminen puskemisen ja ponnistelemisen sijasta. Tässä maailmassa se tuntuu järjettömältä.

Toinen on itsekkyys. Tällä planeetalla ihmisiä kasvatetaan olemaan epäitsekäs. Laittamaan toiset etusijalle. Sitä pidetään perimmäisenä palveluna. Ja kuitenkin muutospioneeri tietää sydämessään, että itsekkyys on ainoa tapa, joka toimii. Ainoa tapa siirtyä uuteen toimintamalliin on olla itsekäs. Eikä tuossa sanassa ole mitään vikaa. Itse-käs.

Sitä voitaisiin sanoa itsensä rakastamiseksi, mutta itsekkyys tulee ensin. Yksilön täytyy olla riittävän itsekäs aloittaakseen itserakkausprosessin. Ja kuten pioneerit tietävät, itserakkaus on ainoa ratkaisu maailmanrauhaan, rauhaan ja yhteistyöhön joka ylittää etnisyyden, sukupuolen, uskonnon, seksuaalisuuden ja rodun.

Kunnioitetaanpa siis hetki tosisankareita. Planeetalla on hyvin harvoja näitä sankareita tällä hetkellä. Mutta tämä ei merkitse, ettei heidän vaikutuksensa ole suuri. Itse asiassa, jos heitä ei olisi täällä tänä aikana, tällä planeetalla ei olisi oikeasti kovin paljon tulevaisuutta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

8.11.2017 EI SAAVUTUKSIA ILMAN TUSKAA, EI ENÄÄ!

ViestiKirjoittaja hammer » 11.11.2017 23:31

EI SAAVUTUKSIA ILMAN TUSKAA, EI ENÄÄ!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun siirrymme uuteen energiaan, havaitsemme, etteivät asiat toimi samalla tavalla kuin vanhassa, kaksinaisessa energiassa. Ja se on saanut meidät turhautumaan. Mutta turhautumista on itse asiassa siksi, ettemme ole tottuneet asioiden olemiseen helpompia.

Kuullessaan tämän ensireaktio saattaa olla: "Tietysti haluan asioiden olevan helpommin … kuka ei haluaisi?"

Mutta meissä on edelleen osa, joka odottaa asioiden tulevan vaikealla tavalla, että on tuskaa ja kamppailua. Niinpä luomme sitä. Vanha "ei saavutuksia ilman tuskaa" nostaa rumaa päätään.

Mutta monet meistä ovat panneet merkille jotain – että olemme vähemmän ja vähemmän taipuvaisia tekemään nyt mitään puutetilasta, eikä tuskaa kestetä missään muodossa – fyysisessä tai tunnemuodossa.

Aloitin viime kesänä fysioterapian jäätyneeseen olkapäähän, joka on vaivannut minua melko pitkään. Kuulin toisilta hyviä asioita tästä menetelmästä. Ensimmäinen sessio oli kivulias, koska terapeutti sanoi, että oli tärkeää työntää lempeästi kivun läpi, jotta keho saisi signaalin, että oli ok tehdä niin – siirtyä rajojen yli, joihin se oli tottunut.

Näin tietysti tämän hyödyn. Ja sitä voi helposti soveltaa myös tunneongelmiin. Mutta panin myös merkille, että jokaista uutta sessiota seurasi lisää kipua ja vaivaa, enkä toipunut siitä. Siis oliko tuo kipu pienen parantumisen väärti olkapäässä?

Ja sitten se pälkähti päähäni. Se oli vanhaa energiaa, vanha 3D-menetelmä toiminnassa: ei saavutuksia ilman tuskaa.

Minua neuvottiin ottamaan tulehduskipulääkkeitä aikoina, jolloin tunsin kipua. Tein niin suuren aterian yhteydessä, ja kuitenkin se aiheutti vatsahappoja pariksi päiväksi. Niinpä tuntui taas kerran, ettei mikään 3D-toimi. Ja kaikkeen edistymiseen liittyi kipua ja vaivaa. Ja kustannuksia.

Osa minua epäili itseäni. Ajattelin, etten kenties antanut sille vain tarpeeksi aikaa. Kenties minun tarvitsee vain painaa siitä läpi. Toiset ihmiset tekevät niin.

Tai kenties työskentelin väärän terapeutin kanssa. Kenties hän puski minua liian kovasti. Kenties minun täytyy kertoa hänelle, että minun täytyy hidastaa. Tämän tein seuraavassa sessiossa ja tein niin paljon, kuin tunsin mukavaksi – kuitenkin sama kipu ja vaiva seurasivat päiviä myöhemmin.

Toinen osani kysyi väliin: "Miksi teet siitä niin vaikeaa? Täytyykö sinun todistaa jotain?"

Ja siinä se oli. Ahaa-elämys. Minussa oli osa, joka tunsi hyväksi olla vastuussa. Katsokaa, mitä olen tehnyt. Otin vastuun terveydestäni, menin lääkärille, otettiin magneettikuva (joka oli puhdas, ei vakavia ongelmia olkapäässä) ja menin fysioterapiaan. Se auttoi mieltäni tuntemaan, että se oli tehnyt hommansa.

Taatusti opin pari asiaa, kuten että on ok liikuttaa käsivartta. Monet ihmiset ajattelevat, että heidän täytyy yrittää olla liikuttamatta kipeää aluetta, joten he "suojelevat", kuten ammattilaiset kutsuvat sitä. Se pitää olkapään lukittuna jäätyneeseen asentoon. Se antoi minulle luvan venyttää käsivartta ja olkapäätä enemmän.

Mutta minussa on myös osa, joka sanoo korvaani: "Tiedäthän, että olkapää paranee, kun olet valmis. Etkö kirjoittanut juuri siitä?" Jep, niin kirjoitin. Kirjoitin postauksen, että ongelmat, fyysiset ja tunnepuolen, selviävät, kun olemme valmis – eikä hetkeäkään aiemmin. No, punastun nolona, kun en seurannut omia neuvojani.

Enkä tietenkään yritä rajoittaa avun hankkimista keholle, jos tuntuu hyvältä tehdä niin. Jokin hyvä työskentely kehon kanssa, hieronta sopivalta terapeutilta – niillä voidaan päästä pitkälle kehon auttamisessa rentoutumaan ja liikuttamaan jumiutuneita energioita. Ehdottomasti.

Kuitenkin, ainakin minusta tuntuu, etten voi enää oikeuttaa mitään määrää tuskaa mistään määrästä saavutuksia. Mihin se sijoittaa minut koko tässä ylösnousemusprosessissa? Hyvä kysymys. Tietysti tulee vaivoja. Kehomme ja mielemme käy läpi merkittävää transformaatiota. Mutta minun täytyy miettiä, pidänkö edelleen kiinni tuskasta, koska se on ollut menettelytapamme hyvin pitkään.

Mutta tämä laittaa meidät kiusalliseen tilanteeseen, eikö vain? Mielestä tulee melko hätääntynyt tosinaan. Emme anna sen tehdä työtään, mikä on organisoida elämämme. Terveytemme, taloutemme ja suhteemme. Voi, ja tietysti valaistumisemme!

KOKOPÄIVÄTYÖ

Tämä ruumiillistunut valaistuminen on nimittäin kokopäivätyötä. Se oikeasti on. Se ei ole harrastus tai ajanvietettä, kuten keilaus, golf tai kroketin pelaaminen. Se vaatii eräänlaista uutteruutta, jota toiset eivät ymmärrä.

Mutta se ei ole vanhatyyppistä energiaa, mielen fokusoitunutta uutteruutta. Se on täysin eri asia. Et yritä saada mitään tapahtumaan. Itse asiassa sallit asioiden tapahtua. Ja kuten tiedät, se ei ole helppo tehtävä.

Toiset elämässäsi voivat ajatella, että vain istuskelet, välittämättä mistään enää. Välittämättä perheestäsi, ystävistäsi, terveydestäsi tai taloudestasi. Nämä voivat olla merkittävä häiriötekijä ylösnousemuspioneerille. Hän usein lopettaa prosessinsa, koska on huolissaan, mitä perhe, ystävät tai työtoverit ajattelevat hänestä.

Mutta tämä transformaatio vapauteemme vaatii, ettemme enää välitä siitä, mitä joku toinen ajattelee. Väärin kohdistetussa halussa suojella itseämme tai toisia, kiellämme suurimman lahjan itseltämme ja toisilta elämässämme.

Haluammeko lähteä planeetalta sallimatta vapauttamme? Ja haluammeko syyttää siitä toisia, koska uskomme, että he pidättelevät meitä? Vai haluammeko kulkea täysivaltaisuutemme ja tuon prosessin aikana vapauttaa kaikki muut?

Ja oikeasti, kun olemme huolissamme, että joku toinen tuomitsee meidät, todellisuudessa oma mielemme tuomitsee. Mielellämme on edelleen vähän vastarintaa vain sallia asioiden tulla meille vaivattomasti. Se uskoo olevansa vastuuton, ellei se tee kaikkia raskaita töitä. Mutta se näkee myös todisteita, että sielun salliminen huolehtia asioista tosiaan toimii.

Siis pikakelausta, ja olkapääni on parantunut kivasti, ilman terapiaa tai harjoittelua tai lääkkeitä. Elämä on hyvää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

10.11.2017 PYHÄÄ TANSSIA

ViestiKirjoittaja hammer » 16.11.2017 17:21

PYHÄÄ TANSSIA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Voidaan kysyä, mistä tässä ruumiillistuneessa valaistumisessa on oikeasti kyse. Ja on valtava määrä materiaalia selittämään sen. Mutta oikeasti se on hyvin yksinkertaista. Puhtaimmassa muodossa se on pyhää tanssia.

Se on jumalaisen feminiinisyyden ja jumalaisen maskuliinisuuden tanssia, jossa on keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta. Kukaan ei vie tai astu toisen varpaille. Se on aistillista tanssia. Tukevaa tanssia.

Se on äidin ja lapsen tai isän ja lapsen tanssia, jossa lapsen sallitaan tuntea ja jakaa oma viisautensa. Lapselle annetaan lupa leikkiä ja luoda. Lapsi vuorostaan sallii äidin tai isän nauttia elämästä uutuuden ja syvän kunnioituksen paikasta.

Se on ihmisen ja ikuisen itsen tanssia, jossa "minä olen" rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa syvästi ihmisaspektiaan. Sielu, ikuinen itse, rakastaa ihmistä juuri sellaisena, kuin se on, kaikkine rajoituksineen. Ja ihminen kutsuu sielun ja jumalaisen itsen kehoonsa ja elämäänsä. Se lakkaa yrittämästä muuttaa ihmistapojaan tai parantaa itseään ja vain sallii.

Se on kahden vastakohdan tanssia – kuitenkin se toimii. Se virtaa. Sitä on suurenmoista katsella.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

13.11.2017 MAAILMA ON MIESTEN – EI ENÄÄ NIIN PALJON

ViestiKirjoittaja hammer » 19.11.2017 08:37

MAAILMA ON MIESTEN – EI ENÄÄ NIIN PALJON

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... =500&h=500)

Tänään kävelyllä törmäsin tähän luontokappaleeseen, ja minua kiehtoi sen kauneus.
Ja se kiehtoi vielä enemmän, mitä se kohta tekisi.

Tavanomaisesti kilpikonna liikkuu erittäin hitaasti ja vetäytyy kotiinsa, kilpensä sisään, jos se tuntee olonsa uhatuksi. Kun kävelin lähemmäs, se teki juuri niin, kunnes tunnisti, etten ollut oikeasti uhka. Sitten se raivasi hitaasti tiensä pienen puun luo lähellä tietä ja alkoi kaivaa takajaloillaan koloa. Se kiehtoi minua. En ollut varma, mitä oli tapahtumassa, joten katselin jonkin aikaa.

Se jatkoi menetelmällisesti maan kaivamista takajaloillaan – ensin vasemmalla jalalla, sitten oikealla. Sitten oivalsin, että se voisi kestää tovin. Niinpä jätin muinaisen ystäväni tekemään, mitä se näytti päättäneen tehdä – vaikkakin työlään hitaasti.

Kotona googlasin kilpikonnan käyttäytymistä ja löysin, että kyse oli pesimisestä ja että se munisi pian. Ilmeisesti tuota toimintaa oli tapahtunut yli 200 miljoonaa vuotta. Kun jatkoin lukemista, sain selville, että äitikilpikonna munisi jälkikasvunsa, peittäisi ne maan haudottavaksi ja jatkaisi matkaa, palaamatta koskaan pesälle. Pikkuiset jätettiin selviytymään omin päin.

Ja lyön vetoa, ettei yhdelläkään noista pikkukilpikonnista ole hylkäämisongelmia. Eivätkä ne tunne velvollisuutta soittaa rakkaalle äidille juhlapyhinä. Nautiskelin hetken tuolla ajatuksella.

Kun katsotaan taaksepäin äitiyden historiaa, olen varma, että monia naisia ei haittaisi olla vähemmän kiinni jälkikasvussaan. Ei niin, etteivät he rakasta lapsiaan, mutta he ovat hoivanneet myös ihmiskuntaa aioneita.

He ovat myös mukautuneet patriarkaattiin ja myrkylliseen miesenergiaan aivan liian kauan. Naiset löysivät itsensä roolista, jossa lauhdutetaan miehen vihaa ja suojellaan miehen haurasta egoa, itsesuojelutarkoituksesta enimmäkseen. Niin siitä tuli oletuskäyttäytymistä, joka rinnastettiin rakkauteen. Ylihoivaamista ja epäkunnioituksen ja kaltoinkohtelun sivuuttamista.

KAIKKIEN ÄITIEN ÄITI

Naisesta on tullut ihmiskunnan äiti, mihin sisältyi itsensä uhraaminen osana palvelua. Hän latasi itseensä kanssaveljiensä ja -sisariensa tunnepuolen ja myös fyysiset haavat. Hän tunsi avuttomuutta vapauttaa itsensä, jottei olisi miehen aggression kohde.

Se ei ole henkilökohtaista. Se on galaktinen tarina. Naiset ovat tehneet sitä tuhansia vuosia. Siitä syystä näemme kapinaa hyvin monissa naisissa ympäri maapalloa. He eivät siedä sitä enää.

Koska Kristus-tietoisuus on synnytetty tänne tänä aikana, yhdessä jumalaisen feminiinisyyden kanssa, näemme reagointia tuohon tietoisuuteen – ei kovin mukavilla tavoilla.

Näemme maailmannäyttämöllä, että myrkyllinen maskuliinisuus myönnetään eikä sitä väistetä enää hyväksyttävänä … ja nähdään, että se on rakennettu korttitalolle … yritykselle suojella hyvin haurasta miesegoa. Egoa joka uskoo feminiinisyyden hylänneen ja tuntee, ettei ole sen rakkauden arvoinen.

Jos näin ei olisi, ei olisi niin paljon aggressiivisuutta ja feminiinisyyden halventamista. Ajattele sitä lapsena, joka vihaa äitiään, koska tuntee hänen hylänneen. Tuon vihan alla on haavoittunut pieni lapsi, joka uskoo olevansa jotenkin vastuussa siitä, että äiti näyttää vetäneen pois rakkautensa ja huomionsa.

Mutta noiden syvien hylkäämis- ja tuskantunteiden kohtaamisen sijasta, maskuliinisuus projisoi sen häneen. Onko tämä liian pelkistetty selitys? No, jos katsomme käyttäytymistä vallassa olevia naisia kohtaan ja myös niitä, jotka elävät matalan profiilin nöyrää elämää, kenties myös omaa perhettämme tai tuttujamme kohtaan, näemme eri asteisesti tuota vihaa. Sekä avoin että hienovarainen seksismi ja naisviha elävät kulttuurissamme.

Ja tietysti tämä myrkyllisyys pätee kumpaankin sukupuoleen, koska näemme, että monet naiset yrittävät ylläpitää illuusion miesvallasta oikeana tapana. Sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden haavoja on esitetty täällä aioneita.

HIDAS JA VARMA VOITTAA KISAN

Niin epämiellyttävää kuin se onkin kaikille osallisille, nämä protesti- ja myrkyllisen maskuliinisuuden paljastusaallot ovat siis hyvä merkki. Feminiinisyys vetää energeettistä tukeaan pois tasapainottomalta maskuliinisuudelta maailmanlaajuisesti. Kyllä, on pitkä matka jäljellä, jotta muutos on totta, mutta alku on hyvä.

Feminiinisyyden hoivaava äitikäyttäytyminen muita ja erityisesti maskuliinisuutta kohtaan, nähdään yhtäkkiä enemmän suojelevana ja vähemmän rakastavana käyttäytymisenä. Miehen salliminen käyttää voimaansa manipuloimiseen ja tunnepuolen tai fyysiseen kaltoinkohteluun, tunnetaan nyt syvällä naisen sisällä mahdottomana hyväksyä seuraamuksista riippumatta. Vaikka se merkitsisi miehen tuen menettämistä, johon hän oli alkanut luottaa.

Ja tietysti käsitämme, ettei muutos tapahdu pelkästään lakeja muuttamalla ja toimeenpanemalla tai edes maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suuremmalla asenteidensa tiedostamisella siitä, mitä he tuntevat itsestään ja toisistaan. Kuitenkin kaikki ovat välttämättömiä askelia lajin evoluutiossa.

Mutta siihen saakka kunnes maskuliinisuus ja feminiinisyys on jokaisessa yksilössä yhdistynyt rakkaudessa ja yhteistyössä, mikään ei muutu kovin paljon. Mutta toisaalta, jos katsomme kilpikonnaystäväämme, näemme, että hidas ja varma voittaa kisan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

26.11.2017 SE ON VIIHDETTÄ!

ViestiKirjoittaja hammer » 28.11.2017 20:26

SE ON VIIHDETTÄ!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Huomautus: kommentit ovat tervetulleita, kuten aina, mutta olen varma, että useimmat teistä tietävät, ettei postausteni tarkoituksena ole käynnistää poliittista väittelyä.

Omistan enemmän ja enemmän aikaa uudelle 5D-todellisuudelleni. Niinpä silloin kun katson 3D-todellisuutta, se tapahtuu enemmän viihdevinkkelistä. Ja me jotka olemme reilusti yli vähemmän-heränneestä tilasta, voimme nähdä uutiset täysin eri näkökulmasta.

Kun joku korostaa minulle, miten presidentti Trumpin valinta on ollut pahin asia, joka on kohdannut maatamme, kerron hänelle, että se on parasta, mitä olisi voinut tapahtua. Ja tässä on syy. Se alkaa viihteestä.

Sen patriarkaatin ja myrkyllisen maskuliinisuuden jatkumisen, mikä hyväksyy mm. seksismin, naisvihan, homofobian, transfobian ja xenofobian … on tuonut Amerikan kansalle täysillä, elävissä väreissä ja elämää suuremmin väsymätön viihdyttäjä, Donald Trump.

Hänen nousemisensa presidentiksi, maailman vaikutusvaltaisimpaan asemaan (maapallon voimakkaimman armeijan ylipäällikkö), saa edelleen monet ihmiset raapimaan päätään. Mutta sen ei pitäisi olla mikään yllätys. Siinä on täysin järkeä. Kyse on ei-hyväksyttävän käyttäytymisen normalisoimisvuosisatojen jatkumisesta. Se merkitsee esimerkiksi, että sellaisesta käyttäytymisestä kuin seksismi on tullut niin laajalle levinnyttä, salakavalaa ja tavallista, että se hyväksytään ja sisäistetään (eivätkä vain miehet, vaan myös naiset) ja jotkut jopa kunnioittavat sitä.

Kaikki tietävät, että se jatkuu, mutta se sivuutetaan kuin ärsyttävä vanhempi sukulainen, joka ei osaa pitää käsiään kurissa … voi, se on vain Tony-setä. Älä hänestä välitä.

LISÄTÄÄN TAUSTANAURUA

Hyvin pitkään mediassa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa ne loputtomat vitsit, jotka väheksyvät naisia, on lavastettu harmittomiksi. Usein pääosan esittäjät vaikuttavat miellyttäviltä hahmoilta, jotka pitävät vain hilpeää hauskaa.

Sitten on hyypiökulttuuri, josta on tullut hyvin suosittu mediassa. He eivät läpäise maskuliinisuustestiä melkein millään tasolla, mikä on itsessään seksismiä. Katselemme, kun he yrittävät tulla alfa-urokseksi, mihin liittyy seksistisyys ja homofobisuus. Heidän epäonnistuneet yrityksensä nähdään säälittävinä ja hauskoina samanaikaisesti. Niinpä he eivät kiellä myrkyllistä maskuliinista käyttäytymistään, vaan pitävät sitä pilkkanaan. Taaskin harmitonta. Ei mikään iso asia. Tai niin meidät pannaan uskomaan.

Sisään tulee Donald Trump, joka tulee käytännössä tuoreeltaan viihdemaailmasta. Vuosikymmeniä Trump piti yllä omia naisviha-asenteitaan kulttuurisena ikonina, jolle ihmiset nauroivat ja jota he myös salaa ihailivat. (Varakas ja vaikutusvaltainen valkoinen mies, jolla näytti aina olevan joukoittain nuoria, kauniita naisia ympärillään.) Ilmeisesti hänen seksisminsä – katsottuna viihteen perspektiivistä (hänen televisio-ohjelmansa, kauneuskilpailunsa, Howard Sternin haastattelut) – ei ollut iso asia myöskään hänelle.

Paitsi, että nyt hänen yleisönsä sattuu olemaan paljon suurempi ja hän sattuu kykenemään – samanmielisten kabinetin jäsenten, neuvonantajien ja muiden valittujen virkamiesten tuella – kirjoittamaan menettelytapoja ja vaikuttamaan päätöksiin, joilla on vaikutusta monien muiden muassa naisten elämään.

Mutta miten monet ihmiset aloittavat todellisen muutoksen, elleivät asiat ole heidän nenänsä edessä isosti?

Kylmä ja kova todellisuus joka tarjoillaan ihmisille heidän nykyisenä hallintonaan, on vakavamielisen muutoksen katalyytti. Tiedämme, miten homma menee – asioiden täytyy ihmisillä olla tavallista tuskallisempia, ennen kuin he käynnistävät todellisen muutoksen. Se on ihmisluonne.

Ja reiluuden vuoksi, täytyy antaa ansaitut aplodit "vastustajille", jotka valitsivat roolikseen tähän elämään "pahan pojan", jotta tuo paljon kaivattu muutos voitiin käynnistää.

Ihmiset sanoivat, että he halusivat muutosta ja asioita tarvitsi ravistella, ja he tukivat Trumpia, koska he tunsivat, että hän oli erilainen ja väitti, ettei ollut tyypillinen poliitikko, hän puhui suunsa puhtaaksi eikä pelännyt olla poliittisesti epäkorrekti. Ja että noiden virkistävien ominaisuuksien vuoksi muutos voitiin käynnistää. Mutta sitä he eivät oivaltaneet, että nyt he saavat muutosta … mutta eivät odottamaansa muutosta.

Koska katsottaessa tarkemmin, monet niistä ihmisistä jotka suosivat häntä, koska hän oli erilainen, eivät halunneet todellista muutosta. He halusivat olla vain mukavammin vanhoissa tarinoissaan. He halusivat asioiden tulevan paremmaksi kenties taloudellisesti ja he halusivat lisää turvaa niitä vastaan, joiden he pelkäsivät olevan vieraita vihollisia, ja voimakkaampaa armeijaa käyttöön ja muurien pystyttämistä. Mutta enimmäkseen he olivat kauhuissaan todellisesta muutoksesta.

Ja kuka heitä voisi syyttää. Muutos on vaikeaa. Ja monet ihmiset epäilivät, että jokin hautui, jokin mitä he eivät tienneet tarkkaan, mutta he tiesivät tarvitsevansa jonkinlaista turvaa sitä vastaan.

AMERIKAN SAAMINEN TAAS VIHAAMAAN

Trump edusti sellaista, joka voisi suojella heitä aina vain epävarmemmalta tulevaisuudelta. Hän ruokki ihmisten pelkoja. Vetoomus Amerikan tekemisestä taas suureksi tulkittiin paluuksi vanhoihin hyviin aikoihin, kun asiat olivat yksinkertaisempia. Miehet olivat miehiä, naiset tiesivät paikkansa, kuten myös värilliset ihmiset ja muut marginaaliryhmät, eikä tietenkään ollut paikkaa homoille, lesboille, biseksuaaleille, transihmisille tai muusukupuolisille.

Niinpä Donald ei ole oikeasti kovin erilainen. Hän edustaa samaa vanhaa, tasapanotonta, myrkyllistä maskuliinista patriarkaattia, pakattuna fiksuksi ja omituiseksi ilveilijäksi. Ja sellaisena hän on jatkuvasti immuuni kaikelle aidolle vastuulle hiljentävästä ja kaltoinkohtelevasta käyttäytymisestä.

Monet väittävät, ettei hän ole ensimmäinen presidentti, joka hyväksyy epäkunnioittavan käyttäytymisen naisia kohtaan. Paitsi, että hän on niin äärimmäinen käyttäytymisessään ja asenteissaan ja esittää sellaista epäkypsyyttä aggressiivisesti melkein päivittäin (osittain kiitos twitterin), että hän on saanut ihmisten täyden huomion. Ja sitä tarvittiin näinä aikoina.

Asioita tarvitsi todellakin hämmentää, mutta ei ylläpitämään vallitsevaa tilaa, ei tekemään Amerikasta taas suurta, vaan auttamaan Amerikkaa olemaan todellisen tasavertaisuuden maa. Koska pinnan alla hautui enemmän ja enemmän tyytymättömyyttä tavallisen kansan keskuudessa. Niiden jotka tiesivät, etteivät asiat olleet oikein. Ja uskon, että näemme nyt uutisissa ja sosiaalisessa mediassa, mitä tuosta tyytymättömyydestä tuli esiin. Ennenkuulumattomat ja melkein päivittäiset paljastukset valta-asemassa niistä (alkaen Harvey Weinsteinistä), jotka myötäilivät tuota epäkunnioitusta naisia kohtaan. Jonkin oli annettava periksi.

Näimme massiivisia, maailmanlaajuisia naisten marsseja, jotka käynnistyivät "nyt riittää" -paikasta. Naiset saivat lopultakin tukea toisiltaan tullakseen pois varjoista. Puhuakseen totuutensa ja saadakseen äänensä kuuluville.

Donald muistutti liian monia naisia omista suhteistaan narsistiseen ja loukkaavaan mieheen. Hän muistutti heitä siitä, miten he olivat sallineet tuon käyttäytymisen omassa elämässään aivan liian kauan. Heidän turhautumistaan ja vihaansa ei voinut enää hillitä. Ja heidän vihastaan tuli muutoskatalyytti.

Nyt useammat naiset ovat kiinnostuneita ottamaan aseman hallituksessa ja muissa johtorooleissa, joissa he voivat vaikuttaa positiiviseen muutokseen. Ja yksityiselämässään naiset eivät ole yhtä taipuvaisia sivuuttamaan epäkunnioittavia käyttäytymistapoja ja asenteita.

Ja tunnen niistä naisista jotka ovat heräämisessään ja siirtymässä ruumiillistuneeseen valaistumiseensa, että he tuntevat ajankohtaiset tapahtumat tästä perspektiivistä: "Olen käynyt jo läpi sen, mitä näen 3D:ssä olevien käyvän läpi, ja tiedän, että heidänkin täytyy jonain päivänä tulla tätä tietä. Heidän täytyy tunnistaa, että todellinen työ alkaa, kun he antavat luvan omalle heräämiselleen."

Silloin he saavat nähdä, miten he ovat naisina omaksuneet roolikseen ihmiskunnan haavoittuneiden sydänten kantamisen. Miten he rauhoittivat vihaisia miehiä ja yrittivät tehdä heistä vähemmän vihaisia suojellakseen itseään, mutta omalla kustannuksellaan.

Naisen on nyt aika lakata tuntemasta syyllisyyttä ja häpeää ja antaa miehen olla vastuussa omasta vihastaan ja hylkäämistunteestaan. Ja itsearvostuksen puutteestaan. Hänen ei enää tarvitse tuntea, että hän on jotenkin vastuussa miehen vihasta ja siitä, miten tuota vihaa ilmaistaan häntä kohtaan. Ilmaistaan sitä sitten avoimesti tai hienovaraisesti, mutta yhtä lailla epäkunnioittavasti

Nyt hän voi luottaa tunteisiinsa. Jos jokin ei tunnu oikealta, se ei ole sitä, vaikka toiset kertovat hänelle tai hänen mielensä yrittää kertoa hänelle, että hän on liian herkkä tai hän ei ymmärrä huumoria tai hänen pitäisi tuntea itsensä imarrelluksi. Että se oli kohteliaisuus.

Hän huomaa, ettei hän ole uhri. Että vain sillä on merkitystä, mitä hän tuntee itsestään, ja se yksin sanelee hänen todellisuutensa. Mutta sitä odotellessa, hänen ehkä täytyy vielä asettaa rajoja.

Ja vaikka me jotka olemme heränneet emmekä ole siinä todellisuudessa, jonka näemme maailmassa ympärillämme, meissä naisina saattaa edelleen olla osa, joka tuntee, että meidän täytyy pitää huolta tuosta haavoittuneesta miehestä.

Se ei palvele meitä, jos haluamme kokea vapautemme täällä maan päällä. Se vaatii meitä irrottautumaan tuollaisesta palveluksesta. Se on radikaali muutos ja vaatii suurta omistautumista itselle. Vaikutamme piittaamattomilta, itsekkäiltä. Mutta ylösnousemuspioneereina emme oikeasti välitä paskaakaan, mitä joku muu ajattelee meistä. Emme ole enää tuossa todellisuusperustassa.

Meillä on hyvä huumorintaju, mutta kun kyse on täysivaltaisuudestamme, olemme kuolemanvakavia. Emme salli kenenkään tai minkään mennä vapautemme tielle. Enemmän kuin mitään muuta, haluamme olla vapaita ja aistillisia olentoja, mikä on syntymäoikeutemme.

Tuon aistillisuuden vuoksi meidät ymmärrettiin väärin ja tuomittiin naisina. Meidän nähtiin viettelevän miehiä, vaikkei meillä ollut mitään kiinnostusta vietellä ketään, vaan nautimme pelkästään kaikista fyysisistä aisteistamme. Tai … yksinkertaisesti vain OLIMME siinä, naiskehossa. Voitko kuvitella tuota julkeutta … miten kehtaamme???!!

Mutta ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse ilosta olla täällä sielumme kanssa, joka on hyvin aistillinen. Siinä on kyse oman pyhän maskuliinisuutemme ja feminiinisyytemme integroinnista. Ja se ei ole mielen matkan. Täällä olemisessa ei ole mitään itua, jos aiomme jumittaa päässä ja jatkaa mentaalista elämäämme. Mitä itua muuten on irrottautua 3D-maailmasta?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

28.11.2017 EMPATIA, SYMPATIA, SYYLLISYYS JA VELVOLLISUUS

ViestiKirjoittaja hammer » 04.12.2017 18:12

EMPATIA, SYMPATIA, SYYLLISYYS JA VELVOLLISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun puhumme halusta olla vapaa ja oma itsemme, meidän täytyy katsoa niitä tapoja, joilla emme ole tunteneet vapautta. Ja jokaisella meistä se on erilaista, mutta on punainen lanka. Emme ole tunteneet vapautta olla täydellinen itsemme. Jos meidän on tarkoitus olla niin vapaa, on pelkoa.

On muutoksen pelkoa, on maailmassa yksinolemisen pelkoa. Tunnemme jo yksinäisyyttä tässä transformaatioprosessissa. On pelkoa menettää tukiperustamme, mitä se onkin kullekin meistä. Joillekin se on taloudellinen, toisille tunteellinen, tai kumpaakin. Erityisesti koska emme ole vielä muodostaneet sitä yhteyttä ikuiseen itseemme, jota haluamme.

Se on olemassa – suhde ihmisemme ja sielumme välillä – mutta voitaisiin sanoa, että se kehittyy. Luottamus ei ole aivan täydellistä vielä. Niinpä usein haarukoimme kumpaakin maailmaa, mikä aiheuttaa stressiä mieleen ja kehoon.

Mutta tuntuu siltä, että meitä vaaditaan olemaan enemmän ja enemmän hetkessä. Läsnä. Ja kun yritämme projisoida tulevaisuuteen, asioista tulee stressaavampia. Itse asiassa se aika-avaruus josta löydämme itsemme, liikkuu todellisuudessa meidän lävitsemme, mikä merkitsee, että meidän täytyy vain sallia asioiden tulla meille. Meillä ei näytä enää toimivan vanha toimintamalli, jossa pannaan asiat tapahtumaan.

Siis meitä kutsutaan tuntemaan sieluamme, ja kun teemme sen, voimme tuntea iloa, vaikkakin se on satunnaista. Tunne, että kaikki on hyvin ja kaikki mitä tarvitsemme tai haluamme, on jo luotu. Ja ainoa tehtävämme on päästää oikeasti irti vastarinnasta.

Ja teemme sitä. Mutta osa tuota vastarintaa roikkuu kiinni syyllisyydessä ja velvollisuudessa. Jatkaen sympatian tai empatian käyttämistä, kun yhdistymme toisiin tai ihmiskuntaan.

Mutta olemme tunnistamassa, että nämä käyttäytymistavat ja asenteet eivät palvele valaistumistamme. Kuitenkin se on yksi vastentahtoisimmista osistamme. Se on ollut menettelytapamme hyvin pitkään – monilla meistä elämien ajan. Monet meistä ovat sallineet ihmisten ruokailla empatiallamme ja sympatiallamme, ja olemme maksaneet siitä hinnan tunteellisesti ja fyysisesti.

Niinpä se on yksi vapautemme vaikeimmista haasteista. Se voi estää ihmistä jatkamasta ruumiillistuneeseen valaistumiseen. On uskomus, että vahingoitamme tai petämme tai hylkäämme jollain tavalla ihmiset elämässämme tai myös ihmiskunnan. Tämä johtuu siitä, että jos emme ole kiinnittynyt vanhoihin tunnetapoihin, emme palvele ihmiskuntaa entiseen tapaan.

Emmekä tietysti palvele. Palvelemme täysin uudella tavalla. Tavalla jonka osalta mielemme ei ole vielä täysin rento. Opetamme toisille uutta itserakkaustapaa, jota ihmiset eivät ole vielä oppineet.

Näytämme esimerkillä, että saa tuntea mitä tahansa itsestään, riippumatta siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Koska jos sorrumme sympatian, empatian, syyllisyyden tai velvollisuuden tunteisiin, pelaamme taas kerran uhrimentaliteetilla ja luovumme vapaudestamme.

Se on haastavaa maailmassa, joka toimii uhrimentaliteetista, jossa energioita valutetaan jatkuvasti toisista ja ihmiset etsivät itsensä ulkopuolelta rakkautta ja vahvistusta. Mutta emme voi jatkaa vastuun tuntemista toisista tai heidän hyvinvoinnistaan ja samaan aikaan vaatia vapauttamme ja sitä iloa, joka on syntymäoikeutemme. Ja meidän täytyy vain jatkaa sielumme antamista puhua totuuttaan, joka on ilo, arvokkuus, huolettomuus, itserakkaus ja elämäniloisuus.

Niinpä ne jotka "jätämme taakse", hyötyvät myös rinnallamme. Hekin saavat siten päättää olla täysivaltaisia ja itseä rakastavia olentoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron