Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

25.5.2017 YSTÄVYYS

ViestiKirjoittaja hammer » 27.05.2017 22:46

YSTÄVYYS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Alona ja Cristina olivat olleet läheisiä ystäviä 15 vuotta. Itse asiassa elämien ajan. He tiesivät olevansa sielukumppanit ensitapaamisestaan lähtien. Vuosien saatossa he jakoivat elämän ylä- ja alamäet, ilot ja surut. He olivat toisiaan varten hyvinä ja huonoina aikoina.

Yhdessä kohtaa kumpikaan ei voinut kuvitella elämää planeetalla ilman toista. Heidän ystävyytensä aaltoili vuosien saatossa. Cristina muutti muualle pari kertaa. Alona tunsi suurta surua nähdessään hänen lähtevän. Mutta he pysyivät aina kosketuksissa, minne tahansa elämä vei heitä.

Mutta kuluneiden parin vuoden aikana Alona tunsi jotain tapahtuvan. Hänen oma elämänsä muuttui syvällisillä ja odottamattomilla tavoilla. Tavoilla joita hän ei voinut jakaa riittävästi edes Cristinan kanssa. Alkoi tuntua, että heidän ystävyytensä muuttui. Hänestä oli vaikeampaa olla yhteydessä ystäväänsä entiseen tapaan.

Alonalla oli toistuvia unia, joissa hän yritti soittaa Cristinalle, muttei saanut yhteyttä. Unissa Cristinan kännykkä oli huono tai siihen ei saanut yhteyttä. Ja mielenkiintoista kyllä, se oli totta valvetilassa. Oli aina vaikea kuulla Cristinan ääntä puhelimessa. Alona laski leikkiä ystävänsä kanssa ja pyysi tätä ostamaan iPhonen!

Cristina lähti hitaasi pois monista myrkyllisistä suhteista. Alona oli tehnyt niin myös itse ja oli tyytyväinen nähdessään, että hänen ystävänsä valitsi suuremman itserakkauden. Alona tiesi, että nyt todellinen työ alkaisi. Cristinan täytyisi käydä läpi oma heräämisensä.

Mutta Alona tunsi, että hänen ystävällään oli vielä matkaa jäljellä sielunsa sallimisessa osallistua elämäänsä.

Cristina oli kaunis sielu ja hänellä oli paljon viisautta. Mutta Alonalle tuli selväksi, että Cristina ei ollut valmis kohtaamaan itseään ja syvempiä tunteitaan. Alona oli käynyt läpi sielun pimeän yön ja tiesi, että se oli tarpeellinen askel itsensä rakastamista ja oivaltamista kohti.

SE ON EDELLEEN RAKKAUTTA

Alona oivalsi myös, että he olivat ystävänsä kanssa nojanneet toisiinsa. He pitivät energiaa toisilleen. Se palveli heitä kumpaakin, mutta nyt oli aika vapautua tuosta riippuvuudesta. Alona tiesi, että se tekisi hänet hyvin surulliseksi, mutta hänen täytyi päästää tuosta suhteesta irti. Hän tiesi, että heidän kummankin oli aika tulla siksi täysivaltaiseksi naiseksi, joka heidän oli tarkoitus olla. Hän tiesi sielussaan, että se olisi tuskallista, mutta perustui rakkauteen.

Kuitenkin se oli hänestä vaikea tehdä. Miten hän pystyi lopettamaan tämän elämien mittaisen ystävyyden?

Ajan kuluessa Cristina tunsi, ettei Alona panostanut ystävyyteen entisellä tavalla. Hän luuli tehneensä jotain, mikä oli järkyttänyt Alonaa, mutta tämä vakuutti, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää. Alona selitti, että elämä tuntuu vieneen hänet radikaalisti eri paikkaan ja nyt hänen täytyi omistautua suhteelle sielunsa kanssa.

Ensin Cristina sanoi ymmärtävänsä, ja hän halusi ystävänsä vain olevan onnellinen. Mutta muutaman päivän päästä hän kirjoitti ystävälleen ja oli hyvin vihainen. Hän tunsi Alonan käytöksen olevan passiivis-aggressiivista ja että tämä oli sulkenut oven hänen ystävyydelleen, vaikka heidän piti olla sielukumppaneita.

Alona tunsi syyllisyyttä. Mitä hän oli tehnyt? Hän tunsi pettäneensä rakkaimman ystävänsä. Erityisesti nyt, kun Cristina oli jo menettänyt kaksi tärkeää ihmistä elämässään. Miten todellinen ystävä voisi käyttäytyä niin? Eikö ystävä ole sellainen, joka on sinua varten tuollaisena aikana?

Alona ajatteli tilannetta syvällisesti muutaman päivän. Hän halusi kirjoittaa ystävälleen. Vai pitäisikö hänen soittaa ja kutsua käymään? Kenties he voisivat puhua siitä. Olivathan he puhuneet asioista tuntitolkulla aiemmin.

Mutta mikään tästä ei tuntunut oikealta Alonasta. Sydämessään hän tunsi, että näin oli oikein tehdä – ensin itsensä vuoksi ja myös ystävänsä vuoksi.

Alona alkoi tuntea surua ja pelkoa ja oli täynnä syyllisyyttä. Hän ihmetteli, miten näin voi olla, sillä hänestä päätös tuntui hyvältä. Hänestä tuntui selkeältä. Sitten kaikki tämä syyllisyys. Mitä jos hänen ystävänsä loukkaantuu todella tästä eikä koskaan toivu? Mitä jos Alona olisi tehnyt kamalan virheen ja menettänyt parhaan ystävän, joka hänellä oli koskaan ollut? Hän muisti kaikki suloiset ja läheiset hetket, joissa he kumpikin jakoivat kokemuksiaan … haasteitaan suhteessa perheeseen ja miehiin elämässään. Heillä oli ollut paljon hyviä nauruja ja kyyneliä yhdessä.

TIETÄMINEN

Sitten hän tunsi tietämisen tulevan. Alonan suurin ongelma tässä elämässä oli ollut syyllisyys. Ja Cristiinan hylätyksi tulemisen tunne … tunne, ettei ole haluttu tai rakastettu. He olivat viettäneet ystävänsä kanssa monta tuntia keskustellen tästä.

Niinpä tässä oli kaunis tilaisuus kummallekin naiselle tunnustaa tunteensa itselleen. Nyt Cristinalla oli tilaisuus – jos hän niin valitsi – kohdata petetyksi tulemisen ja hylkäämisen tunteensa, tunnistaa, ettei hän ole uhri, ja lopultakin sallia sielunsa rakastaa häntä, tunnistaa hänet ja nähdä hänen arvonsa ja suurenmoisuutensa.

Nyt Alonalla oli tilaisuus tunnistaa, mitä syyllisyys on. Nähdä, että se on opittu reaktio, joka salli toisten tehdä hänestä vastuullisen omasta tuskastaan tai ilostaan. Niinpä syyllisyys tuli rangaistuksena sydämensä seuraamisesta ja sen tekemisestä, minkä hän tunsi parhaaksi itselleen. Nyt Alonalla oli tilaisuus nähdä, että hänellä oli vaihtoehtona olla tuntematta syyllisyyttä. Nyt tuli tilaisuus nähdä, että Cristina ei ole pettämisen tai hylkäämisen uhri ja toi tämän kokemuksen itselleen yhtä paljon kuin Alona.

Ja kenties aikanaan nämä kaksi ystävää voisi yhdistyä taas, mutta nyt heillä on tilaisuus siirtyä uuteen ja syvään itsensä rakastamisen tilaan. Tai itsensä löytämisen. Tai itseensä luottamisen. Ja todellisen mestaruuden tilaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

27.5.2017 SIIRTYMINEN NEW AGEN YLI

ViestiKirjoittaja hammer » 02.06.2017 23:03

SIIRTYMINEN NEW AGEN YLI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Eräs tuttu kahvilassa ihmettelee joskus, miksi maailma näyttää niin paljon pahemmalta kuin vuosia sitten. Ja sanon, että se käy läpi tietoisuusmuutosta ja planeetalla on nyt riittävä määrä ihmisiä – vaikkakin hyvin pieni määrä – että on mahdollista siirtyä täysin uuteen aikaan.

Ja jatkan selittämällä, että maailma käy nyt läpi sitä, että ne paikat joihin ongelmat oli haudattuna, tulevat pintaan. Joten näyttää siltä, että asiat pahenevat, mutta itse asiassa kyse on pelkästään tiedostamattomuustaskuista, jotka heräävät.

Mutta maailmalle se on suhteellisen hidas prosessi.

Ja meillä jotka olemme päättäneet herätä tässä elämässä, oivaltaa ruumiillistuneen valaistumisemme, asiat ovat paljon nopeampia. Olemme valmistautuneet tähän kirjaimellisesti elämien ajan.

Olemme käyneet läpi jo sen, mitä maailma käy nyt läpi. Olemme käyneet läpi oman pimeytemme ja taistelleet vuosia oman "paholaisemme" kanssa, ennen kuin oivalsimme, että pimeys on valosta. Ettei se ole paha, ainoastaan osiamme, jotka oli haudattu.

Oivalsimme, että herääminen on pelkästään kaikkien osiemme hyväksymistä, valon ja pimeyden. Ihmisyytemme ja jumaluutemme.

Muu maailma ei ole vielä omistanut pimeyttään, vaan projisoi sen ulospäin jonkinlaiseen viholliseen. Tuo vihollinen voi olla hallitus, suuryritys, varallisuus, muut rodut tai paholainen. Henkilökohtaisemmalla tasolla se voi olla heidän lapsensa, puolisonsa, työtoverinsa tai pomonsa.

KEHO

Voitaisiin sanoa, että fyysinen kehomme on kuin muu maailma. Se toimii edelleen vanhassa tietoisuudessa. Se ottaa hitaasti kiinni valaistuneesta tietoisuudestamme, koska se on edelleen jossain määrin hiilipohjainen. Sen valo jonka olemme synnyttäneet, tuo esiin ongelmia, pitkäaikaisia sairauksia. Asioita tulee pintaan puhdistettavaksi.

Aivan kuten todistamme näennäistä pimeyttä ja kaaosta ympäri maapalloa ja ymmärrämme, että se on pelkästään muutoksen edeltäjä, sama pätee fyysiseen astiaamme. Se käy vain läpi omia muutoksiaan ja omaa iterointiaan. Sitä ei tarvitse tuomita huonoksi merkiksi, että jokin on pielessä, että olemme tehneet jotain väärin tai merkiksi, että asiat ovat menossa tuhoa ja tuomiopäivää kohti.

ON TUNTEMAMME MAAILMAN LOPPU

Monet ihmiset yhtyvät siihen, että lopunajat merkitsevät maailmanloppua. Että planeetta on menossa itsetuhoon. Mutta me tiedämme, että kyse on pelkästään vanhan ajan lopusta. Ja se on myös new agen loppu. Kristus-valon esittely planeetalle on tuonut mukanaan uuden tietoisuuden ajan. Mutta kuten minkä tahansa uuden syklin kohdalla, vanhan täytyy hajota. Vanhojen järjestelmien täytyy muuttua ja romahtaa.

Ja se aiheuttaa paljon pelkoa.

Se saa ryhmät ja yksilöt paniikkiin ja yrittämään vallitsevan tilan ylläpitämistä. Vallanlietsojat tekevät ylitöitä valtansa säilyttämiseksi. Mutta he havaitsevat, että uudessa ajassa ei tarvita valtaa, että valta on harhaa.

Niinpä asioiden yrittäminen tehdä vanhalla tavalla tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Uudessa tietoisuudessa on kyse sallimisesta. Ei yrityksestä muuttaa asioita. Ei paineen käyttämisestä mihinkään – Kristus-tietoisuudessa on oikeasti kyse sallimisesta ja vastaanottamisesta. Se on täysin vastakkainen tapa elää kuin se, joka on ollut aioneita.

Ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse itsensä laittamisesta etusijalle. Siinä on kyse itsemme sallimisesta olla ihminen ja sielumme kutsumisesta kehoomme ja elämäämme juuri sellaisena, kuin keho ja elämä on. Se on usein uuvuttava prosessi. Se tuo asioita esiin. Se luon väliaikaista kaaosta. Se vaatii omistautumista itselle ja se vaatii meitä olemaan tavallaan itsekäs. Lähtemään usein pois häiriötekijöistä. Kietoutumisestamme toisiin ihmisiin.

MATKA ON LOPPUNUT

Kyse ei ole edes henkisestä matkasta. Koska suurin osa ns. henkisistä etsijöistä yrittää löytää hengen. He ovat etsimässä. He ovat esisijaisesti kiinnostuneita siitä, miten he voivat palvella paremmin muuta maailmaa. He kannattavat ykseystietoisuutta, jossa toisten tarpeet tulevat ensin. Sille on paikkansa, ja sielutasolla he ovat juuri siinä, missä heidän tarvitsee olla. Mutta se ei ole ruumiillistunutta valaistumista. Useimmat ihmiset new age -yhteisössä panostavat henkiseen etsintäprosessiin eivätkä ole valmiita kohtaamaan omaa pimeyttään. He ovat vielä keskittyneet vain valoon.

Ruumiillistuneessa valaistumisessa ei ole kyse minkään etsimisestä tai yrityksestä tehdä ihmisitsestä parempaa. Siinä ei ole kyse olemisesta parempi ihminen tai rakastavampi ja antavampi ihminen. Siinä ei ole kyse meditoinnista, kristalleista, eteerisistä öljyistä, energiaportaaleista, maan ulkopuolisista olennoista, rukouksista maailmanrauhan puolesta tai salaliittoteorioista. Siinä ei ole kyse kaikkien ongelmiemme analysoinnista. Siinä ei ole kyse toisten parantamisesta tai edes itsemme parantamisesta.

Siinä on oikeasti kyse pelkästään itsemme hyväksymisestä rajallisena ihmisenä, jolla on rajallinen mieli, ja rajattoman osamme, Kristus-tietoisuutemme, sallimisesta kukoistaa sisällämme. Tämä tekee kaiken tarvittavan transformaation. Ja siitä tulee ratkaisu kaikkiin maailman pulmiin. Se tehdään yksi sielu kerrallaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

29.5.2017 IHMINEN HALUAA ULOS JA SIELU HALUAA SISÄÄN

ViestiKirjoittaja hammer » 02.06.2017 23:05

IHMINEN HALUAA ULOS JA SIELU HALUAA SISÄÄN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
29.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jätin vanhemmuuden väliin tässä elämässä. Minulla ei ole lapsia, ainakaan tietojeni mukaan (silmänisku). Mutta kun katselen pieniä lapsia, näen selvästi, että he kokevat kaikkea ensimmäistä kertaa. Heillä on tuo ihmetyksen tunne. Jotain jonka haluaisimme kaikki saada takaisin.

Iästä riippumatta muistamme kaikki vielä elämässämme aikoja, jolloin tunsimme ihmetystä. Se on voinut olla silloin, kun rakastuimme ensimmäistä kertaa, kun loimme jotain, kuten taidetta, tai lauloimme tai vain nautimme jostain yksinkertaisesta ilosta, kuten kävely puistossa tai jäätelön syöminen.

Muistan, kun teininä kulkiessani bussilla kouluun joka päivä, lumouduin seteliautomaatin loksahduksesta, kun bussi ajoi katukivetyksen yli. Ja on mielenkiintoista, että minulla on paljon muistoja matkustamisesta hyvin kauniisiin paikkoihin ja joillakin noista kerroista tunsin … en mitään.

Olemme kaikki nähneet, kun pieni lapsi nauttii tarmokkaasti pahvilaatikosta revittyään sen auki paljastamaan jonkin kalliin joululahjan. Kenties laatikko kiinnosti enemmän hänen mielikuvitustaan.

Siis oleminen fyysisyydessä on aistillinen kokemus. Ei ole mitään sitä vastaavaa. Mutta koska olemme olleet täällä niin monta elämää ja monet meistä – erityisesti me jotka olemme ns. kultaisissa vuosissamme – ovat jokseenkin tehneet kaiken, olemme kokeneet jokseenkin sen, mitä täällä on koettavana.

Siitä syystä monet meistä ihmettelevät, mitä ihmettä teemme vielä täällä.

MIKSI OLEN VIELÄ TÄÄLLÄ??

Voisimme vakuuttaa itsellemme, että olemme täällä lastemme, puolisomme, planeetan tai jonkin jumalan hylkäämän tehtävän vuoksi. Kenties siksi, että haluamme auttaa toisia, jotka käyvät läpi tätä upeaa ja kamalaa prosessia … auttaa tekemään siitä vähän helpompaa heille. Okei. Varmaan. Miksi ei?

Mutta tätä tapahtuu … Kyllä, olemme melko kyllästyneitä avaruusalus maaplaneettaan. Tuttu juttu. Sielumme ei ole kuitenkaan koskaan ollut täällä tavalla, jota me pidämme nyt itsestäänselvyytenä. Se ei ole koskaan kokenut tätä paikkaa niin tunnetasolla.

Entisissä elämissämme ja suurimmassa osassa tämä elämää olemme olleet taitavia pitämään sielumme käsivarren mitan päässä. Itse asiassa vakuutuimme siitä, että tie jumalan, hengen luo, oli fyysisen kehon ja fyysisen todellisuuden kieltämistä. Näimme ne häiriötekijöinä, joten emme todella nauttineet elämästä.

Jos olet lukenut ja kuunnellut paljon henkistä retoriikkaa, tiedät, että siinä on erittäin vähän mainintoja elämän aistillisista iloista. Ainakaan noiden ilojen liittymisestä henkeen.

OLEN ODOTTANUT

Sielumme on odottanut tätä. Kokea, miltä tuntuu syödä hyvä ateria. Katsella auringonlaskua silmillämme. Kuunnella musiikkia korvillamme. Eivätkä nuo kokemukset ole samoja silloin, kun koemme ne sielun kanssa. Nuo kokemukset voimistuvat, ja mukana on enemmän kuin ihmisaistit. Kaikki vahvistuu, ja alamme ihmisenä kokea tämän todellisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Sielumme ei koe fyysisyyttä voidakseen postata sen Facebook-sivulleen tai laittaa sen blogiinsa, vaikka kokemus luultavasti jaetaan siellä.

Sielumme vain nauttii siitä. Se ei ole älyllinen suoritus.

AJATTELEN, SIKSI VASTUSTAN

Kun katselemme ympärille tällä planeetalla, kaikkia luonnon ihmeitä – me mukaan luettuna – ja tähtiä ja planeettoja yöllä, mitään siitä ei luotu aivoista käsin. Kun yrittää tajuta tämän olemassaolon jokaisen hiukkasen valtavaa monisyisyyttä ja mutkikkuutta, kysyy, miten tämä on edes mahdollista.

Ja tietää ehdottomasti, että se ylittää ihmismielen kapasiteetin. Tietää, ettei mikään standardi teköälyssä, joka pystyy nyt ylittämään ihmisaivot, pysty luomaan tavalla, jolla lähde on luonut. Riippumatta siitä, uskooko jumalaan vai jonkinlaiseen alkuperäiseen lähteeseen vai pitääkö kaikkea vain suurena vahinkona, se räjäyttää mielen.

Ja kuitenkin sielumme on hyvin yksinkertainen. Se on enemmänkin kuin tuo pieni lapsi, joka leikkii pahvilaatikolla. Kuitenkin se oli tärkeä vaikuttaja luomisessa, SINÄ olit tärkeä vaikuttaja kaiken sen luomisessa, mitä näet edessäsi.

Ja niin se mikä luotiin ilman mieltä, tai ainakin sitä mieltä, joka on tuttu meille … on leikkikenttä sielulle, SINULLE, joka olet tuon suuren lähteen aspekti.

JA NYT OHJELMAMME HAUSKAAN OSAAN

Monet meistä ovat jokseenkin valmiita ohjelmamme oppituntivaiheen osalta. Nyt olemme kiinnostuneita nauttimisvaiheesta. No, emme jankkaa enää musertavaa vaihetta ja tylsää vaihetta. Mutta nyt kaiken uhraamamme ajan ja omistautumisen jälkeen voimme rentoutua ja sallia uuden kumppanimme, oman sielumme, organisoida valaistumisemme. Ja taas kerran, jos katsomme ympärille, se näyttää tietävän, mitä tekee!

Ja me tiedämme nyt, että mitä vähemmän on mielen vastustusta, sen parempi.

Anna sielun leikkiä kanssasi ja kutsu sielu kanssasi tekemään myös arkisia asioita. Mutta älä odota, että sielu revittelee jostain, mitä sinä pidät äärimmäisen tylsänä. Jos se on niin tylsää, lykkää sitä, jos voit, ja mene etsimään jotain hauskempaa tekemistä.

Oman kokemukseni mukaan, mitä avoimemmaksi tulen sieluni sallimisessa olla kanssani päivittäin, sitä enemmän minusta tuntuu, että koen asioita ensimmäistä kertaa.

Oletan, että mitä enemmän voimme jatkaa näitä iloisia hetkiä, sitä enemmän näemme sen heijastuvan meille takaisin, kun elämä alkaa palvella meitä. Ja "meillä" tarkoitan sekä ihmis- että jumalaitseämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

31.5.2017 YRITÄTKÖ EDELLEEN PITÄÄ SITÄ KASASSA?

ViestiKirjoittaja hammer » 03.06.2017 08:56

YRITÄTKÖ EDELLEEN PITÄÄ SITÄ KASASSA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oletko koskaan huomannut yrittäväsi saada jonkin suhteen toimimaan? Tai katsellut toisten yrittävän, ja tiedät sielussasi, ettei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Mutta sitten kuulet toisten ääniä, jotka sanovat korvaasi: "Suhteet ovat työtä" tai "Kaikki arvokas on kovaa työtä. Uhrautumista."

Niinpä jatkat yrittämistä. Eikä mikään muutu. Mutta kenties sinä olet muuttunut. Olet eri paikassa kuin he.

Tämä pätee suhteessasi planeettaan. Yritimme lukemattomien elämien ajan saada homman toimimaan. Yritimme sopeutua toisten odotuksiin. Mutta koko ajan syvällä sisällämme tiesimme, kuka oikeasti olimme ja ettei tämä maailma sopinut hyvin meille. Tiesimme syvällä tasolla, että oli paljon enemmän kuin tämä. Mutta välttämättömyyden pakosta, selviytymissyistä, pidimme omanamme tuon totuuden itsestämme.

Ja nyt kun meistä on tullut enemmän oma itsemme, maailma näyttää vielä kovemmalta, tylsemmältä ja vastenmielisemmältä. Kun päästämme irti perhesiteistä, ystävistä ja yhteyksistä ulkopuoliseen maailmaan, tunnemme vieraantuneemme vielä lisää. Edes ns. henkinen yhteisö ei vedä meitä enää puoleensa.

Voi, meillä on omat rutiinimme ja mukavuusalueemme. Luojan kiitos niistä. Mutta on kasvava tietoisuus, ettemme oikeasti kuulu tänne. Että tulimme tänne hyvin erityisestä syystä, muttemme ole oikeita asukkaita täällä.

Ja se on luultavasti haastavin osa tässä ruumiillistuneen valaistumisen prosessissa. Tunne, miksi olen edelleen täällä.

Jotkut meistä eivät tunne nyt samaa intohimoa kuin muut. Emme uppoudu projekteihin entiseen tapaan. Mikään ei näytä pitävän yllä mielenkiintoamme entiseen tapaan.

Jos psykologi analysoisi meidät, hän kertoisi, että meillä on kliininen masennus. Meillä näyttää olevan kaikki oireet – irrallisuuden tunne, eristäytyminen muista ja osallistumattomuus normaaliin toimintaan muiden ihmisten tavoin.

Ja koska monet meistä ovat myös toisinaan täynnä iloa ja tuntevat hengen sisällään, sama psykologi saattaa diagnosoida meidät maanis-depressiiviseksi. Ja epäilemättä reseptivihko vedetään esiin.

Ja jos emme ole tarkkana, uskomme häntä. Meillä on taipumusta syyttää itseämme siitä, ettei elämä tunnu meistä hurmiolliselta. Ettemme pysty tuntemaan tuota iloa säännöllisesti. Sitten itsesyytös pyörii spiraalina masennukseksi. Hyvin viettelevää.

Tiedämme, ettemme ole uhri. Olemme ottaneet vastuun elämästämme. Mutta nyt olemme ainutlaatuisessa paikassa. Meistä tuntuu edelleen hyvin ihmiseltä, silti tunnemme toisiaan olevamme tämän transformaatioprosessin uhri. Ja tunnemme myös jotain muuta, laajan "minä olen" -olemuksen.

Se voi olla hämmentävää. Mietimme: "Haluanko edes olla täällä? Onko tämä keikka osaltani valmis?" Asiat näyttävät hiipuvan, ja on kaiken lisäksi fyysisiä haasteita. Ylitänkö niitä koskaan? Jos en, voinko elää sen kanssa?

Näemme ympärillä ihmisiä, jotka menevät töihin, kasvattavat perhettä, uppoutuvat kouluun tai projekteihin … ja jokin osamme kadehtii heitä. Voi, tiedämme, ettemme palaisi koskaan tuohon elämään, mutta noihin rooleihin uppoutumisessa on jotain herkullista. Kuitenkin tiedämme, että se kaikki on vain peliä. Voimme pelata tuossa pelissä aika ajoin mestarina, ja se voi olla hauskaa, mutta kun olet hereillä ja tietoinen, se ei tunnu enää samalta.

Tässä paikassa oleminen voi tehdä hulluksi.

Etkä voi jakaa huoliasi elämäsi ihmisten kanssa, koska hyvää tarkoittaen he yrittäisivät poikkeuksetta vakuuttaa sinut joko ottamaan lääkkeitä tai hankkimaan työpaikan tai harrastuksen.

Ja sitten ajattelet: "Kenties he ovat oikeassa. Minun täytyy vain sekoittaa asioita. Olen ollut urassa." Niinpä yrität tehdä jotain eri tavalla. Ja se auttaa. Liikutat energioita. Ja se voi auttaa liikuttamaan pysähtyneisyyttä.

Mutta lopulta palaat siihen tunteeseen enemmän kuin koskaan, ettet vain sovi tänne.

Tässä kohtaa olisin voinut lopettaa artikkelin, mutta se ei olisi ollut kovin tyydyttävää minulle tai sinulle.

MITÄ TEHDÄ

Niinpä keksin tämän. On paskamaista, on totaalisen turhauttavaa, on mahdotonta. Kukaan järkevä ihminen ei kävisi läpi tätä. En koskaan suosittelisi tätä hemmetin ruumiillistunutta valaistumista ystävilleni. Niinpä teen tämän …

En mitään. Ainakin näin aion tehdä. Se on, mitä on.

En aio tehdä mitään sille. Jos asiat ovat tylsiä, ne ovat tylsiä. Jos asiat hajoavat, jos kehoni hajoaa, annan sen vain hajota. Jos joku on tyytymätön minuun, en yritä saada häntä ymmärtämään, miksi teen, mitä teen.

Aivan kuten nuo suhteet, joita näemme toisten yrittävän saada toimimaan. Miten sujuu? Ei kovin hyvin.

Siis, on täysin uusi päivä ja täysin uusi tapa. Kyse ei ole enää yrityksestä saada asioita toimimaan tällä planeetalla. Jos homma ei toimi, niin se avaa jotain muuta tutkittavaa. On se sitten jotain täällä tai planeetan ulkopuolella.

Tämä maaplaneettakeikka ei ole kaikkein helpoin, erityisesti ylösnousevalle mestarille. Mutta niin kauan kun olemme täällä, on luultavasti parasta lakata yrittämästä saada sitä toimimaan. Lakata yrittämästä pitää asioita kasassa. Kenties antaa asioiden vain hajota. Antaa tämän prosessin tehdä, mitä sen on tarkoitus tehdä. Ja katsoa, mihin se vie meidät.*

*Tämän artikkelin informaatiota ei ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellisiä neuvoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.6.2017 OLETKO MIELETÖN?

ViestiKirjoittaja hammer » 10.06.2017 19:53

OLETKO MIELETÖN?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos joku sanoo sinulle, että olet mieletön, se ei ole enää suuri loukkaus. Jos pääset jossain kohtaa päiväsi aikana paikkaan, jossa olet mieletön, onnittele itseäsi – pärjäät hyvin. Olet askeleen lähempänä täyttä mestaruuttasi.

Ja "mielettömyydellä" en tarkoita ajatustesi kanssa painimista. Tai hullulta tuntumista. Se on vain olemista syvällä mielessäsi. Tiedät nuo hetket, koska olet aisteissasi – on kyse sitten haju-, tunto-, maku-, näkö- tai kuuloaistista.

Ja noina hetkinä sallit energioiden virrata. Sallit ruumiillisuneen valaistumisprosessin virrata. Kun alat kysyä asioista, kuten miksi sinusta tuntuu pahalta tai miksi sinusta tuntuu hyvältä, olet poissa virrasta ja takaisin mielessäsi.

Älä ole huonona, jos on vaikeaa olla mieletön, koska mieli on addiktoiva. Addiktoivampi kuin mikään aine. Itse asiassa silloin kun ihmiset ottavat tiettyjä aineita tunteakseen olonsa hyväksi, he kutsuvat sitä "mieltä muuntavaksi kokemukseksi". Mutta todellisuudessa mieltä ei muunneta, vaan se siirretään taustalle. Joillain ihmisillä on ns. huono trippi huumeen vaikutuksen alaisena, koska mieltä pelottaa.

Sitä ei opasteta turvallisesti taustalle, ja se tuntee uhkaa.

Mutta valaistumisessa opastamme mielen hitaasti olemaan taustalla. Tämä prosessi tuntuu vaivalloisen hitaalta toisiaan, koska ehdollistunut ihmismielemme saa itku-potku-raivarin. Se sekoaa. Se menettää kontrollin. Mielelle valkenee hitaasti, ettei sillä oikeasti ole hajuakaan, mitä tehdä. Tämä valaistumisjuttu ei ole sen heiniä.

Sillä ei ole hajuakaan, miten keho parannetaan tai miten luodaan taloudellista yltäkylläisyyttä. Se ei tiedä mitään siitä, että innostutaan oikeasti elämästä pelkästään täällä olemisen vuoksi, eikä yritetä puristaa iloa toisilta tai ulkopuolelta.

Mielen työntäminen taustalle liian nopeasti olisi kuin todella huono trippi. Ihmispersoonallisuutemme ei voisi käsitellä sitä kaikkea kerralla.

Mieli on kuin pelästynyt lapsi. Sitä ei voi vain käskeä huoneeseensa, kun se pelkää. Täytyy tunnustaa sen pelko. Ja sitten – tämä on aikaa vaativa osa – sallit vain ikuisen SINUN tulla sisään. Se on lohduttavaa myös mielelle, koska mieli alkaa tuntea tuon ehdottoman rakkauden.

Niinpä vastarinnasta päästetään irti. Seuraavalla kerralla se ei sekoa yhtä paljon ja se alkaa nähdä uuden kuvion: mitä enemmän se menee taustalle, sen parempi sille. Ja se voi silloin tehdä, mitä sen oli tarkoitus tehdä – tehdä tiettyjä tehtäviä meille ja huolehtia tietyistä yksityiskohdista.

Mielemme alkaa tuntea, että se on edelleen osa elämäämme eikä ihmispersoonallisuuttamme tuhota. Itse asiassa siitä alkaa tuntua, että sielu todella pitää tuosta persoonallisuudesta. Se kunnioittaa ja arvostaa sitä.

Mitä enemmän pystymme vain rentoutumaan tähän prosessiin, sitä parempi. Mitä enemmän voimme olla aisteissamme, sitä enemmän sielu voi olla kehossamme. Kaikki hyötyvät. Mielemme ja persoonallisuutemme. Ja lopulta myös fyysinen osa alkaa vastata siihen.

Mitä enemmän pystymme olemaan aisteissamme, sitä enemmän tässä ruumiillistuneessa valaistumisessa on tolkkua meille.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

6.6.2017 SE ON HELPPO JUTTU

ViestiKirjoittaja hammer » 13.06.2017 18:53

SE ON HELPPO JUTTU

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tiesitkö, että sellainen joka on etevä ja pitää itseään hyvin älykkäänä, on erinomainen kandidaatti hypnotisoitavaksi?

Tämä yllättää monet ihmiset, koska meille annetaan kuva, että sellaiseen joka on yksinkertainen ja/tai kouluttamaton, voidaan vaikuttaa helposti suggestiolla. Kuitenkin näemme, miten hyvin monet ihmiset ovat hypnoosissa joka päivä arkielämässään.

He seuraavat massatietosuutta sinne, missä se sattuu olemaan.

He pitävät mieltä, ihmisaivoja, suurimmassa arvossa ja palkitsevat ne, jotka pysyvät ahtamaan eniten informaatiota noihin aivoihin.

Kuitenkin ne ihmiset ja ryhmät, jotka ovat käyttäneet mielikuvitustaan ja jotka ovat kehittäneet laatikkotietoisuuden ulkopuolella, ovat oikeasti siirtäneet sivilisaatiota eteenpäin kautta historian.

Todellinen mielikuvitus. Siitä tämä koko universumi luotiin. Henki halussaan tuntea itsensä loi kaiken tämän leikkikentäkseen.

Voitko kuvitella sen?

Useimmat ihmiset eivät voi kuvitella. He pitävät ihmisaivoja niin suuressa kunniassa, näkevät ne luomisen määritelmänä, että he luultavasti ajattelevat, että niin kaikki tämä luotiin.

AIVOT LOIVAT MAAILMAN SEITSEMÄSSÄ PÄIVÄSSÄ

Niinpä maailmasta jossa elämme, on tullut hyvin mentaalinen paikka, mielikuvituksen jäädessä takapenkille. Niin paljon merkitystä on annettu älykkyydelle, että kehitetään tietokonetta, joka ylittää ihmisaivot kapasiteetissaan säilyttää ja hakea informaatiota.

Sillä on oma arvonsa.

Mitä vähemmän ihmisen täytyy sulloa aivoihinsa dataa, sitä parempi. Mieli on ollut ylirasittunut. Sitä ei ole pyydetty ainoastaan säilyttämään dataa, vaan myös ratkaisemaan elämän ongelmat ja luomaan iloa.

Me jotka olemme päättäneet murtautua vapaaksi matriisista, joka on rakennettu ensisijaisesti sille ajatukselle, että mieli hallitsee … huomaamme, että älykkyys voi usein mennä ja menee valaistumisemme tielle.

HERKKÄ LIIPAISIN

Ja tämä siksi, että mieli säilyttää kaikenlaista vanhentunutta ohjelmointia, joka perustuu menneisyyteen. Yleensä siihen, mikä voisi mennä pieleen. Se säilyttää laukaistavia reaktioita tilanteisiin. Sellaisia reaktioita kuin pelko ja ahdistus. On myös syyllisyys, suru, viha ja toivottomuus.

Niinpä vaaditaan taitavaa sielua, jotta kykenee työskentelemään kaikkien noiden tunteiden kanssa, jotka laukaistaan usein. Koska havaitsemme, että ollessamme ensisijaisesti mielessä, aivoissa, emme ole läsnä. Emme ole fyysisessä kehossa. Ja siellä ruumiillistunut valaistuminen tapahtuu. Kehossa.

Siis mitä enemmän pystymme olemaan kehossa, sitä parempi, ollen samalla myös mielikuvituksessa. Ollen jumalaisessa mielessä. Vaatii taitavaa mestaria, jotta kykenee tunnistamaan kaikki nuo laukaistavat reaktiot reagoimatta niihin. Tekemättä niistä omaa totuuttaan.

Eikä sitä tehdä painimalla mentaalisesti tunteiden kanssa. Se tehdään jatkamalla sen osamme kutsumista kehoon, joka on peloton. Tämä kaikki järjestyy tarvitsematta tehdä mitään. Ponnistelematta. Ja sinuun sen tuo … SINÄ.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

13.6.2017 ILOTEKIJÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 15.06.2017 22:31

ILOTEKIJÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun tänään avasin postilaatikkoani asuintaloni postikeskuksessa, huomasin, että postinjakaja oli poissaoleva ja stressaantunut. Hän ei ollut hyvällä tuulella. Hän näytti ylityöllistetyltä. Olen nähnyt hänet sellaisena monta kertaa. Lähdin pois postilaatikoilta haluten hänen ajattelevan, että minullakin oli jotenkin epämukavaa. En halunnut vaikuttaa liian onnelliselta.

Vaikka en elä täydellistä elämää, valitsen enemmän ja enemmän tuntea iloa olosuhteista huolimatta. Mutta menin suoraan automaattireaktioon ajatellessani jonkun kärsivän.

Olen tehnyt sen monta kertaa, ja se on ollut niin juurtuneena minuun, että se tuntui normaalilta käyttäytymiseltä, kunnes aloin tarkkailla sitä korkeammasta perspektiivistäni.

Kun kävelin takaisin asuntooni, ajattelin, miten monta kertaa olen tehnyt sen. Miten monta kertaa me olemme tehneet sen? Miten monta kertaa olemme heikentäneet valoamme voidaksemme saada toiset tuntemaan olonsa mukavaksi?

Tämä käyttäytyminen ei sovi yhteen vasta paljastuneen tietoisuutemme kanssa. Kuitenkin meissä on edelleen pieni osa, joka haluaa takertua tuskaan, koska se on ollut mukavuusalue hyvin pitkään. Se on pitänyt meidät kiinni perheessä, ystävissä, koulukavereissa, työtovereissa, poikaystävissä, aviomiehissä, yhteisössä ja muussa ihmiskunnassa.

Erityisesti naisina olemme ottaneet toisten ja koko ihmiskunnan tunnetaakkaa ja myös fyysistä taakkaa itsellemme.

Eikä tuolla käyttäytymisellä ole minkäänlaista paikkaa laajentuvassa tietoisuudessamme.

ILOTEKIJÄ

Jos katsot ihmisiä ympärillä, he ovat hämmästyttäviä. Heillä on hyvä sydän. On uskomatonta, miten he pääsevät päivästä läpi, ottaen huomioon, ettei heidän elämässään ole oikeasti kovin paljon iloa. Voi, he voivat olla etuoikeutetuimpien, varakkaimpien ja terveimpien joukossa … jos kuitenkin katsoo heitä silmiin ja heidän tapaansa kantaa itseään, eivätkö he näytä poissaolevilta? Miten moni nauttii hetkistä? Näyttävätkö he siltä, että he tuntevat todella intohimoa täällä olemisesta?

Epätodennäköistä.

Eikä heitä voi oikeastaan syyttää. Tämä ympäristö ei tue iloa. Voi, älä yhtään epäile, täällä on runsaasti energiaa ilon luomiseen. Mutta vallitseva tietoisuus tällä planeetalla ei todellakaan kannusta tuota ilotilaa.

Se henkii uhritietoisuutta. Kamppailua. Ja tuskaa.

UUDEN TIETOISUUDEN ESITTELY

Tässä olemme, uuden tietoisuuden pioneerit, jotka uskaltavat tehdä jotain erilaista. Niin erilaista, että epäilemme itseämme.

Jokainen meistä tietää, että meillä on tuo syvä ilo sisällämme, vaikkemme aina pääse siihen käsiksi. Tiedämme myös, että täytyy irrottautua massatietoisuudesta voidakseen säilyttää tuon ilon. Täytyy lakata punoutumasta yhteen perheen, ystävien ja myös oman sukulinjamme, esi-isiemme kanssa.

Vaikea tehtävä varmasti. Koska se tuo meissä esiin hyvin paljon tunteellisesti ja fyysisesti. Voi tuntua hyvin pelottavalta, hyvin turhauttavalta, hyvin tylsältä ja hyvin yksinäiseltä.

Kuitenkaan olematta täysivaltainen ei ole toivoa sen tyyppisestä ilosta, jota tiedämme OLEVAMME.

SININEN PILLERI

Elokuvassa Matrix jossa oli kyse siirtymisestä uuteen tietoisuuteen … päähenkilölle tarjottiin yhdessä kohtaa sinistä pilleriä, joka laittaisi hänet takaisin vanhaan elämään, takaisin matriisiin. Mutta ironia on siinä, että jos sellainen pilleri olisi, kuka oikeasti haluaisi palata takaisin sinne?

Niin haastava kuin tämä prosessi onkin, vaikka toisinaan tuntuukin, että olemme saaneet tarpeeksemme … myös synkimpinä hetkinä tiedämme, ettemme voisi koskaan palata takaisin tiedostamattomuuteen. Se olisi pahempi kohtalo kuin kuolema, joka itse asiassa olisi helpotus.

Kamppailu, tuska ja kärsimys eivät ole osa Kristus-tietoisuutta, vaikka järjestäytyneet uskonnot kertoisivat muuta. Jeshua (Jeesus) ei oikeasti tarkoittanut tarinansa loppuvan niin, kuin se loppui. Mutta eikö se jo kerro jotain? Myös Jeshua imettiin lopulta marttyyrirooliin.

Ja tietysti kristinusko hyväksyi tuon tarinan ja siitä tuli sen opetusten perusta. Että Jeesus kuoli "syntiemme" tähden ja että tämä perimmäinen uhraus oli hyvä asia. Niinpä ajatus rakkaudesta henkilökohtaisena uhrauksena tuli todella muotiin.

Tuskasta ja kärsimyksestä tuli osa rakkaus- ja palvelusekoitusta. Yäk!!!

Tässä siis olemme – käymme läpi tätä transformaatiota ja monet meistä tuntevat sen hyvin konkreettisella tasolla … fyysisessä kehossamme. Ei ainoastaan tyypillisinä ylösnousemusoireina, vaan jotkut todella syvänä tuskana, sairautena. Saavutamme kohdan, jossa sanomme: "En ilmoittautunut tähän. On liikaa tuskaa."

Ihmistasolla alkaa tuntua siltä, että olemme marttyyrejä jonkin vuoksi, josta emme ole edes varma.

Mutta se on, mitä on. Ja valitettavasti ei voi yrittää työntää kehoa omaan ylösnousemukseensa ennen aikojaan. Mutta opimme, että tässä prosessissa on kyse sallimisesta ja sen valitsemisesta, mitä haluamme tuntea. Ja tuo sallimisjuttu on erittäin korkeaa värähtelyä. Se on erittäin kehittynyt tietoisuustila. Se on osa Kristus-tietoisuutta. Ja se on alkemiasalaisuus.

Salliminen transformoi energioita. Se liikuttaa jumiutuneita energioita fyysisesti ja tunteellisesti.

Se ei merkitse, että sinun täytyy rakastaa sitä. Se ei ole vaatimus. Henkisessä yhteisössä on se väärinkäsitys, että meidän täytyy rakastaa kaikkea ja kaikkia. Parasta mitä voit tehdä itsellesi ja ylösnousemuksellesi, on sivuuttaa tuo käsitys.

Se on aiheuttanut hyvin paljon epäilyä ja hämmennystä niissä, jotka ovat nopeutetulla polulla. Kysymme: "Jos ole niin kehittynyt, miksi olen niin turhautunut, niin kärsimätön toisten suhteen ja niin suvaitsematon?"

"Jos olen niin edistynyt, niin miksi kehoni on edelleen niin jumissa? Enkö rakasta kehoani riittävästi? Pidänkö edelleen kiinni jostain uskomuksesta, että sen täytyy olla tuskallista?"

Ihmisenä voimme edelleen ajatella, että emme jotenkin tee tarpeeksi, että teemme vääriä asioita ja teimme väärän käännöksen jossain kohtaa.

Tai voimme alkaa ajatella, että se kaikki on vain suuri kosminen vitsi … meistä.

Mutta oikeasti ei ole. Ihmisenä luultavasti yritämme edelleen selvittää kaikkea. Yritämme edelleen liian kovasti. Mutta kaikki kiteytyy siihen, että sallimme vähän tuota iloa. Ja sitten rentoudumme ja luotamme.

Eikä sinun tarvitse olla rakastunut siihen – osiin jotka ovat epämukavia. Jätä se ikuiselle itsellesi … osallesi joka tietää, että kaikki on hyvin. Anna vain ilon tehdä työ.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

16.6.2017 EI OLE OIKEASTI VARJOPUOLIA

ViestiKirjoittaja hammer » 16.06.2017 22:00

EI OLE OIKEASTI VARJOPUOLIA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos toisinaan ihmettelet, oletko oikeasti uudessa energiassa ja laajemmassa tietoisuudessa, koska kehosi tai elämäsi ei tunnu heijastavan sitä … kysy itseltäsi: "Yritänkö edelleen täyttää tyhjyyttä odottamalla jonkun toisen rakastavan ja arvostavan minua? Miten paljon yritän edelleen kontrolloida olosuhteita ja ihmisiä?"

Saatat uskoa, että teet sitä edelleen, ja kenties teetkin jossain määrin, mutta tiedät myös, että olet tietoinen ja hereillä. Että nuo vanhat käyttäytymistavat ovat matkalla ulos, jos eivät ole jo kokonaan lähteneet.

Olet käynyt sisätasoilla läpi muutoksia, joita useimmat ihmiset eivät ole läheskään valmiita kokemaan.

Muodostat suhdetta jumalaiseen itseesi ja sieluusi ja tiedät ytimessäsi, ettei mikään muu suhde voi koskaan korvata sitä. Tiedät, että suhde ikuiseen itseesi on tärkein suhde. Pelkästään tämä totuus erottaa sinut muista ihmisistä tällä hetkellä.

Muut ihmiset etsivät edelleen itsensä ulkopuolelta täyttymystä, on kyse sitten suhteesta tai urasta tai jostain muusta saavutuksesta. He elävät sisältä ulospäin ja yrittävät puristaa energioita ihmisistä, aktiviteeteista ja saavutuksista. He esittävät edelleen galaktisia ongelmiaan ihmissuhteiden ja olosuhteiden kautta. Ja heille se on ehdottoman tarkoituksenmukaista.

Meillä saattaa olla vielä tästä jäämiä elämässämme, mutta enimmäkseen olemme siirtyneet yli perhe- ja suhdedraamoista. Ja yli rakkauden etsimisestä itsemme ulkopuolelta.

Olemme valmiita enempään kuin vain viettämään ihmiselämää. Ei silti, että olisimme koskaan viettäneet pelkästään ihmiselämää, mutta kun tunnistamme, kuka olemme, emme sovi enää vanhoihin kaavoihin.

Huomamme, että aidalla hajareisin seisominen tulee aina vain sietämättömämmäksi. Olemme sisäpuolella tai olemme ulkopuolella.

PIENI HENKI KULKEE PITKÄN MATKAN

Kun alussa avasimme oven ja kutsuimme hengen kotiimme, emme oikein tienneet, mitä odottaa. Pienenkin valon tuleminen kääntää asiat ylösalaisin, eikö vain?

Mutta aivan kuten on hurrikaanin silmä, meilläkin on keskikohta, josta voimme etsiä turvapaikkaa ja tyyntä ja vain katsella, kun tuuli kuljettaa ulos vanhoja jumiutuneita energioita.

Kuten hurrikaanissa tai myrskyssä, tapahtuu merkittävää puhdistumista. Kuitenkin hyvin monet ovat nyt huolissaan, etteivät myrskyt lopu koskaan … ja jos on hengähdystauko, niin alkaa tylsyys. Asiat tuntuvat olevan jumissa.

Ja se on hyvä aika muistuttaa itsellemme, miten pitkälle olemme tulleet sisäisen täyttymyksen tuntemisessa. Se tuntuu erilaiselta kuin vanhantyyppinen ulkoa ohjattu täyttymys, jossa olemme intohimoinen toisista, suhteista, projekteista ja aktiviteeteista. Saatamme edelleen kehittää sitä, mutta olemme virittyneempiä sieluumme kuin koskaan ennen.

Ja pelot, huolet ja tylsyys ovat kaikki oireita suuremmasta virittymisestä itseemme. Vain vanhaa energiaa, joka ei pysy niin kuin ennen.

On siis hyvä muistuttaa itsellemme, että tunne vähemmästä yhteydestä tähän maailmaan on HYVÄ asia. Koska se merkitsee, että jätämme taakse kaikki epäterveet yhteydet, fyysisesti ja tunteellisesti. Ja olemme yhdistymässä uudelleen jumalaiseen itseemme ja sieluumme. Tätä halusimme, ja tämän suhteen muodostuminen ihmisen ja sielun, ja sielun ja ihmisen välille vie vähän aikaa. Se on uutta kummallekin.

Sielumme ei ole koskaan ollut näin intiimisti yhdistynyt ihmispersoonaan kokoaikaisesti. Eikä ihminen rajoittuneen mielensä ja esi-isäbiologiansa kanssa ole koskaan sallinut näin läheistä yhteyttä jumalaiseen luontoonsa.

Voitko kuvitella terveempää suhdetta? Suhdetta jossa kehittyy keskinäinen rakkaus ja kunnioitus? Kumppanuutta jossa ei ole yrittämistä, pakottamista, manipuloimista tai toisella itsensä ruokkimista? Se on rakkautta, joka perustuu ikuiseen totuuteen … että todellinen itsemme on ikuinen ja jo täyttynyt. Niinpä näyttää olevan totta, että mitä enemmän sallimme ja kutsumme tuon osamme kotiimme, sitä enemmän elämä alkaa heijastaa tuota täyttymystä takaisin meille.

Vaikka saattaa toisinaan tuntua, että elämämme on yhtä sotkua, oikeasti ei ole varjopuolia.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

16.6.2017 PERHONEN

ViestiKirjoittaja hammer » 21.06.2017 15:59

PERHONEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yhtenä päivänä mies käveli metsässä lähellä kotiaan, syvällä omissa ajatuksissaan, kun hän näki kauniin perhosen liihottavan kukasta kukkaan. Sillä oli monia täpliä siivissään ja sen värit olivat upeat.

Miehen mieliala kohosi välittömästi tämän ihastuttavan luontokappaleen näkemisestä.

Hän rakasti sen kauneutta niin paljon, että hän pohti sen ottamista kiinni ja viemistä kotiin mukanaan. Näin hän voisi nauttia sen kauneudesta ja loistosta niin paljon, kuin halusi.

Niinpä hän yritti sulkea perhosen käsiinsä. Häneltä ei vienyt kauan aikaa oivaltaa, että tämä olento oli taitava liikkumaan ympäriinsä eikä aikonut antaa kenenkään vangita itseään. Mutta se ei lentänyt pois. Sen sijaan se kysyi mieheltä äänellä, joka ei ollut ihmisen, mutta jonka mies ymmärsi: "Miksi haluat vangita minut ja viedä pois vapauteni?"

Mies vastasi surullisella äänellä: "Voi, rakas luontokappale, halusin nähdä sinun ilosi ja vapautesi, koska minulla ei näytä olevan paljon omaa iloa ja vapautta."

Perhonen sanoi sitten: "Rakas ihminen, ymmärrän sinua, sillä minäkään en ollut vapaa yhteen aikaan. En voinut lentää yhtä helposti ja sulavasti. Itse asiassa ryömin maassa, monien muiden luontokappaleiden armoilla. Sitten kävin läpi uskomattoman ja musertavan transformaation. Se vei jonkin aikaa, mutta en ollut huolissani. Tiesin, että olin ok. En tiennyt tarkkaan, miltä näyttäisin, mutta tiesin, että pystyisin lentämään maanpinnan yläpuolella, leikkimään ja nauttimaan koko luonnosta.

"Tiesin myös, että suurenmoisuuteni olisi kaikkien nähtävillä, mutta vain harvat voisivat kuulla minun puhuvan. Nimittäin, rakas ihminen, olet siinä, missä minä olin. Käyt läpi omaa transformaatiotasi, ja pian sinäkin pystyt nousemaan sen todellisuuden yläpuolelle, jonka tunnet nyt hyvin vaikeaksi ja epävarmaksi. Mutta sinäkin pystyt nauttimaan tuosta samasta ympäristöstä eri perspektiivistä. Minun tapaani olet maailmassa, muttet maailmasta."

Mies ymmärsi kaiken, mitä perhonen kertoi sille. "Kiitos, rakas perhonen. Autoit minua näkemään, että voin odottaa innolla omaa iloani ja vapauttani."

Tässä kohtaa perhonen räpytteli miehen käden päällä ja istahti sille. Mies olisi helposti voinut vangita perhosen tuossa kohtaa, muttei hän tuntenut enää tarvetta tehdä sitä.

Sitten kaunis perhonen nousi niin korkealle, että se näytti häviävän taivaaseen. Ja mies käveli takaisin kotiin hymy kasvoillaan. Hän ei ollut hymyillyt tällä tavalla aikoihin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

20.6.2017 OUTO PARISKUNTA

ViestiKirjoittaja hammer » 26.06.2017 18:32

OUTO PARISKUNTA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ruumiillistuneessa valaistumisessa on kaksi pääajatussuuntaa.

Toinen on, että ihmisitsellämme ei ole käytännössä mitään sanottavaa kaikessa transformoitumisessa. Se on täysin näiden jalostuneiden valoenergioiden armoilla, joita ladataan kehoomme ja elämäämme. Jos sielumme haluaa meidän saavan kaikki nämä joskus sietämättömältä – sekä fyysisesti että tunteellisesti – tuntuvat haasteet, voimme vain myöntyä. Lopulta ihmisitsemme vain sulautuu yhteen "minä olen" -olemuksemme kanssa.

Toinen perspektiivi on, että valaistumisessa on kyse vain tulemisesta vanhan ihmisitsemme terveemmäksi, nuoremmaksi ja varakkaammaksi versioksi. Mutta saamme bonuksena kyvyn siirtää esineitä tahdonalaisesti ja parantaa sairaita. Meistä tulee parempi ihminen.

Onko mikään ihme, että tässä prosessissa on hämmennystä ja pettymystä? Kyse ei ole kummastakaan versiosta.

Kyllä, tuntuu siltä, että meitä heitellään ja elämämme on ylösalaisin. Mutta ei siksi, että henki haluaa meidän käyvän läpi tuskaa ja kärsimystä. Sitä ei tapahdu minkäänlaisten oppituntien vuoksi. Olemme yli oppitunneista.

Tuska jota tunnemme, on vastarintaa, joka on ollut osa olemustamme aioneita. Se tuo esiin erilaisia asioita irtipäästettäväksi. Se on myös valokehon sopeutumista ihmiskehoon ja toisinpäin. Henki ei tarkoita, että on vaikeaa. Mutta valitettavasti tämä on osa prosessia. Suurin osa fyysisistä ja tunnetiloista jotka perimme, on ratkeamassa. Vaikkakin hitaammin, kuin meille on mukavaa.

Mutta koska halusimme valita nopeutetun polun tässä elämässä, kohtaamme tukuittain vastarintaa. Suurempi unelma, enemmän vastarintaa.

Jos katsomme joidenkin ihmisten elämää, he ovat suhteellisen terveitä. Heillä näyttää menevän hyvin. He eivät käy paljon läpi fyysisesti tai tunteellisesti. Ei ole merkittäviä ongelmia. Mutta he eivät pyydäkään kovin paljon.

Me pyydämme. Olemme pioneereja, ja astuimme esiin sanoen, että halusimme mennä ensimmäisinä uuteen energiaan. Ja muuten, me tuomme tuon uuden energian planeetalle. Me siis pyydämme, isosti. Me saamme, isosti.

OUTO PARISKUNTA

Tämä valaistuminen on siis kumppanuutta. Ihmistä ei työnnetä sivuun, eikä henki ota sitä hallintaansa. Siltä voi tuntua, koska kun henki kutsutaan sisään, ihmisestä tuntuu täysin erilaiselta. Erilaiselta, ei paremmalta. Kahden täysin vastakkaisen yhdistyminen voi olla aluksi kuin Outo pariskunta (sarjan nimi suomeksi Poikamiesboksi) kertaa miljoona.

Mutta sielumme tutustuu edelleen meihin ihmisenä, hyvin intiimillä tasolla. Se on saamassa takaisin ihmisen luottamuksen. Luotimme henkeen pikkulapsina, eikö vain? Mutta meidän täytyi työntää henki sivuun selviytymistarkoituksessa. Sen seurauksena tunsimme, että meidät oli hylätty. Esitimme noita tunteita vanhempiemme, puolisojemme ja muiden kanssa.

Kun päästän jumalaisen olemukseni kehoon, tuntuu upealta. Minusta tuntuu laajalta. Tunne yksinkertaisten asioiden todella sytyttävän. Mutta se ei ole samanlaista, kuin huumautuminen joistain aineesta. Se on fokusoitunutta. Olen sekä todellisuuteni ulkopuolella että sisäpuolella, ja toimin täydellisesti. Pystyn ajamaan autoa, kävelemään ja tekemään mitä tahansa asioita, jotka vaativat keskittymistä.

Noina aikoina minulla ei ole huolta turvallisuudesta tai terveydestä tai raha-asioista tai suhteista. Ihmismieleni on edelleen olemassa, mutta se ei nalkuta minulle. Voin edelleen tuntea taustalla jossain määrin rajoittuneet ajatukset ja tunteet. Mutta ne eivät ole toimijoita noina hetkinä.

Ja olen aina sen kontrollissa, miten paljon päästän sisään tätä hurmiollista läsnäoloa. Kun olen yksin, tunnen sen täysin. Kun olen ihmisten parissa, vaimennan sitä vähän. Tämä muuttuu luultavasti ajan kuluessa, kun minusta tulee rennompi sen suhteen.

Henki voi olla hillittömässä ilossaan vähän riehakas. Kuin lapsi joka haluaa vain leikkiä. Miten kauan siitä on, kun olemme sallineet tuon tunteen – halunneet vain leikkiä?

Itse asiassa hyvää tarkoittavat ihmiset varoittivat monia meistä menemästä liian "korkealle", koska siitä on maksettava hinta. Mutta minkä hinnan olemmekaan maksaneet leikkimisestä puutteen ja rajoitusten hiekkalaatikossa.

Siis ihmisitsemme – vaikka se on vain tilapäinen itse täällä maan päällä ollessa – on yhtä tärkeä kuin laajentunut itsemme. Ilman ihmisitseä sielumme ei voisi kokea tätä todellisuutta.

Sitä paitsi, ihmisitsemme on sielullemme ehdottomasti ok juuri sellaisena, kuin se on. Se ei oikeasti yritä muuttaa tuota itseä. Se haluaa vain olla sen elämässä. Ja oman kokemukseni mukaan elämä on paljon makeampaa, paljon aistillisempaa ja paljon hauskempaa sielun kanssa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron