Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

21.4.2017 IHMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 21.04.2017 16:50

IHMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Voitko tuntea syvää myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan, jolla on vaikeuksia tämän transformaation kanssa? Joka on peloissaan ja joka ei vieläkään ole kovin varma mistään. Ihmistä joka haluaa pysyä lähellä kotia. Ihmistä joka haluaa muutosta, mutta pelkää sitä. Mitä jos asiat eivät selviä? Mitä jos se on aivan yksin, koska tuo ihminen on päästänyt irti hyvin paljosta, hyvin monista ihmisistä, hyvin monista energioista?

Ja kun sinulla on myötätuntoa, tuo ihminen tuntee sen, ja sitten se vastustaa vähemmän muutosta. Se rentoutuu enemmän. Ja silloin transformaatiota tapahtuu.

Ihminen alkaa rentoutua ja sallia jumalaisen vastineensa tehdä kovan työn. Se puolustaa vähemmän ja vähemmän omia rajoituksiaan. Se alkaa nähdä viisautta tässä transformaatiossa. Se alkaa tuntea oman sielunsa hurmiota.

Ihminen alkaa ymmärtää, ettei sitä pyydetä tekemään tätä valaistumisjuttua omin päin. Mutta sitä pyydetään rentoutumaan enemmän, jotta tämä valaistumisjuttu voi tapahtua. Sitä pyydetään olemaan ottamatta asioita niin henkilökohtaisesti, on kyse sitten fyysisestä tilasta tai suhdeongelmasta. Tai talousongelmasta. Eikä ainakaan ottamaan henkilökohtaisesti mitään "tunneongelmia".

Sitä pyydetään lakkaamaan yrittämästä korjata asioita.

Sitä pyydetään rentoutumaan ja sallimaan. Sallimaan asioiden olla, niin kuin ne ovat. Sallimaan asioiden näennäinen hajoaminen. Yksi vaikeimmista asioista ihmiselle.

Mutta kun ihminen sallii asioiden olla, niin kuin ne ovat, se on itsensä rakastamista. Se on itsensä hyväksymistä. Ja kun ihminen sallii tässä itserakkaudessa, se avaa oven vielä suurempaan sielun rakkauteen ja sielun säteilyyn.

Niinpä asiat alkavat liikkua, jumiutuneet energiat liikkuvat ja irtoavat. Ihminen alkaa rentoutua lisää ja tämä saa sen pois mielestä. Nyt asioita alkaa todella tapahtua.

Nyt ihminen alkaa luottaa näihin uusiin asioihin, näihin ilon, rauhan ja intohimon tunteisiin. Niinpä silloin kun ihmistä vietellään pelkoon, mikä on helppoa, se tunnistaa eron. Se ei pidä kovin paljon tuosta pelkotilasta ja se tietää, että se voi tuntea iloa.

Se tietää tämän, koska se on kokenut sen. Se rakastaa tuota tunnetta ja tekee kaikkensa saadakseen sen takaisin. Siitä tulee ihmisen uusi houkutus. Sitä houkuttelee vähemmän ja vähemmän pelko, syyllisyys ja suru ja enemmän ja enemmän ilo, huolettomuus, leikkisyys, rauha ja intohimo.

Tunne vain syvintä myötätuntoa ihmistä kohtaan ja katso, mitä tapahtuu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

26.4.2017 SIIRTYMINEN PELON YLÄPUOLELLE

ViestiKirjoittaja hammer » 28.04.2017 20:08

SIIRTYMINEN PELON YLÄPUOLELLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme ihmisenä perustaneet monia valintoja pelolle. Se on ollut ilmapiirimme tällä planeetalla alusta saakka. Tulimme tänne selvittämään pelot, jotka olivat osa kamppailujamme toisissa ulottuvuuksissa, ja nousemaan niiden yläpuolelle.

Ja tätä ihmiskunta on tekemässä.

Mutta me ruumiillistuneen valaistumisen kärkijoukossa olemme kohdanneet syvimpiä pelkojamme ja nousseet niiden yläpuolelle. Emme heijasta niitä kehenkään toiseen. Opettelemme myös olemaan painimatta niiden kanssa ja sallimaan niiden vain olla, reagoimatta niihin.

Ei helppo tehtävä. Olemme reagoineet pelkoihin hyvin pitkään. Se on oletusarvomme. Se on tuttua. Olemme olleet huolestumismoodissa, ja siitä on tullut tapa, johon olemme samaistuneet ja jolla olemme suhtautuneet toisiin ihmisiin.

Kuka olemme muuten?

Meille kerrotaan, että olemme myös ikuinen ja laajentunut olemus, joka sisältää sielumme. Ja meille kerrotaan, että tuo olemus on luonnostaan itsevarma, selkeä ja vapaa ja se rakastaa meitä ehdottomasti.

Niin upealta kuin tämä kuulostaakin, ihmisinä vastustamme sitä, sillä emme ole olleet niin lähellä tätä olemusta, kuin alamme nyt tulla. Eikä se näytä seuraavan samoja sääntöjä kuin ihmisitsemme. Itse joka edelleen yrittää kontrolloida asioita ja toisia ihmisiä. Yrittää korjata asioita. Yrittää tehdä asiat paremmaksi, kuten terveyden ja talousasiat. Tai suhteet.

Mutta havaitsemme, ettemme pysty kontrolloimaan näitä asioita. Itse asiassa jotkut näistä asioista näyttävät joutuvan kaaokseen.

Niinpä tunnemme tämän jumalaisen olemuksen hylänneen meidät, jonka pitäisi olla kanssamme. Paitsi että olemme jo nuoresta saakka tunteneet hengen hylänneen meidät. Nyt vain tunnistamme sen. Meidän täytyi kätkeä jumalainen itsemme varhain voidaksemme sopia maailmaan sellaisena, kuin se oli silloin.

Mutta sielumme on tässä nyt kanssamme. Se ei ole koskaan oikeasti lähtenyt, vaan se on kunnioittanut valintaamme pitää sen käsivarren mitan päässä. Ja se on ero ihmisrakkauden ja sielumme rakkauden välillä. Sielumme ei tuputa itseään meille. Se ei manipuloi ja kontrolloi.

Se on siis takaisin nyt ja haluaa kovasti olla kanssamme. Jakaa rakkautensa kanssamme. Antaa meille kaiken, mitä sydämemme haluaa.

Ja toisin kuin suurin osa ihmisrakkaudesta, se ei pyydä meitä muuttumaan … tulemaan henkisemmäksi tai tekemään itsestämme parempaa ihmistä.

Tämä on tietysti hyvä uutinen ihmisitsellemme. Mutta myös kiusallinen. Se merkitsee kontrollista luopumista. Luottamista, että tällä toisella osallamme on paras intressimme sydämessään. Erityisesti silloin kun elämämme näyttää toisinaan hajoavan, kysymme, miksi sieluni sallisi tällaisia asioita tapahtuvan minulle, jos se rakastaa minua oikeasti?

Ja kuten tiedämme, on aivan liian helppoa joutua uhrimoodiin. Periaatteessa tuntea itsensä tämän ylösnousemusprosessin uhriksi.

SISÄINEN GPS

Mutta näemme, että meillä on tosiaan tämä opastusjärjestelmä, ja se navigoi meitä iloamme kohti. Meidän täytyy virittyä siihen. Ja samaan aikaan kun teemme tämän, tulee esiin joitain asioita, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa. Ovat ne sitten pelkoja, fyysisiä vaivoja, talousasioita tai suhteita Se hämmentää asioita esiin.

Ja suurin asia joka hämmennetään esiin, on pelko. Emme tunne olevamme turvassa – taloudellisesti, terveydellisesti tai tunteellisesti. Mutta alla on pelkoja.

Vuosia sitten osallistuin Tony Robbinsin tulikävelyyn. Hän opasti meitä nousemaan pelkojemme yläpuolelle ja siirtymään omaan voimaamme. Kun tuli aika kävellä 590-asteisten hiilien päällä 3.5 metriä, huomasin, että minulla oli edelleen pelkoa. En ollut täysin peloton. Mutta nyt katsoessani taaksepäin oivallan, että kävelin sielunani ja olin myös ihmisitseni.

Meille jokaiselle tapahtuu nyt pelkojen yli nouseminen. Mutta se ei tapahdu yrittämällä voittaa pelkomme. Kyse on niiden tunnistamisesta osaksi ihmisidentiteettimme. Ja sitten sielumme sallimisesta kulkea kanssamme jokaisen kokemuksen läpi. Ja havaitsemme, ettei meidän tarvitse kävellä polttavankuumien hiilien päällä sielumme testaamiseksi. Meidän ei tarvitse kestää pelkoa tai luoda draamaa voidaksemme alkaa luottaa siihen, että sielumme paikalla.

Pelon yläpuolelle nouseminen vapauttaa meidät. Ei sairaus tai sydänsuru tapa ihmisiä, vaan heidän pelkonsa. Kun päästämme irti pelosta, päästämme irti sairaudesta tai muista olosuhteista, jotka eivät tuo meille iloa. Mutta se tulee luonnostaan, kun jatkamme rakkaan kumppanimme, jumalaisen olemuksemme, päästämistä kehoomme ja elämäämme.

Älä pelkää. Kaikki menee suunnitelman mukaisesti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

30.4.2017 KEHEN VOIMME LUOTTAA?

ViestiKirjoittaja hammer » 03.05.2017 20:42

KEHEN VOIMME LUOTTAA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos olet ollut ylösnousemuspolulla jo jonkin aikaa, tiedät, että ajan kuluessa et ainoastaan käytä erottelukykyä siinä, kenet päästät elämääsi, vaan et myöskään ota mitään informaatiota täydestä, erityisesti kun se liittyy valaistumiseen.

Perimmiltään haluamme luottaa omaan opastukseemme, ja se on tapahtumassa. Mutta matkan varrella olemme sielutasolla laittaneet polullemme muita sieluja, jotka ovat auttaneet meitä muistamaan, kuka olemme.

Olet ehkä huomannut, että kun laajennat tietoisuuttasi, tietty informaatio ei enää päde sinuun. Olet ehkä myös huomannut, että informaatio henkisessä yhteisössä näyttää olevan ristiriitaista, toisinaan jopa samasta lähteestä tuleva. Miksi näin on?

Se ei välttämättä merkitse, että lähde on epäluotettava.

Lähteestä riippumatta tärkein tekijä sen määrittelyssä, onko jokin informaatio oma totuutesi, on, miltä se saa olosi tuntumaan. Se voi haastaa sinut ja työntää mukavuusalueesi yli, ja toisinaan se saattaa jopa herättää vihaa. Mutta jos yleistunne on kohottava … ja voimaannuttava – voimaannuttavalla tarkoitan, että se auttaa ja kannustaa sinua luottamaan omaan itseesi – niin se on totuutesi.

Jos informaatio auttaa sinua tuntemaan oman sielusi suurenmoisuuden ja viisauden ja kannustaa sinua rakastamaan itseäsi ehdottomasti, niin voit olla vakuuttunut, että se on totuutesi.

Usein informaatio pelkästään heijastaa sinulle takaisin sitä, minkä jo tiedät, muttet välttämättä tietoisella tasolla. Se on sielusi viisautta.

Eivätkä niinkään edes sanat, jotka kirjoitetaan tai puhutaan, vaan se energia joka jaetaan, resonoi kanssasi sydän- ja sielutasolla. Mitä enemmän informaatio resonoi kanssasi sielutasolla, sitä enemmän luultavasti luotat siihen.

Olemme kaikki kamppailleet yrittäessämme sovittaa yhteen kaksi erilaiselta näyttävää johtopäätöstä asiasta, joka tuntuu tärkeältä meistä. Ja jos on kaksi erilaista perspektiiviä samalta luotettavalta lähteeltä, voimme huolestua, että lähteemme ei kenties olekaan luotettava. Jos se on muuttanut perspektiiviään jostain asiasta täysin, miten voin luottaa mihinkään muuhunkaan, mitä se kertoo minulle?

Kannattaa pitää mielessä, ettei kenties puhuta sinulle henkilökohtaisesti. Koska olemme kaikki eri paikassa tässä prosessissa, emme resonoi samalla tavalla johonkin informaatioon. Ja koska liikumme nopeasti sisätasolla, oma totuutemmekin voi muuttua. Tässä ei ole mitään kohtaloa. Ei ole ennalta määrättyä tulevaisuutta – asiat liikkuvat ja muuttuvat koko ajan ja me liikumme ja laajenemme koko ajan.

Mielessämme tämä voi aiheuttaa paljon levottomuutta. Mieli haluaa tietää, kuka, missä, mitä, miten, miksi ja milloin.

Tulevaisuuttamme ei siis voi ennustaa, mutta kehittynyt lähde pystyy näkemään todennäköisimmät mahdollisuutemme. Säteilemme koko ajan ja nyt enemmän kuin koskaan. Koska vedämme puoleemme samaa, mitä säteilemme, mahdollisuutemme ovat tulossa enemmän ja enemmän ilontäyteisiksi, vaikkei niitä olekaan kirjoitettu kiveen.

YLÖSNOUSEMUS – ILMAN MAJONEESIA

Jokin lähde voi kertoa, että tehdäksesi ylösnousemuksesta helpompaa fyysiselle kehollesi, sinun pitäisi syödä vain kasviksia, vain kevyesti. Ei sokeria. Ei tupakkaa eikä viiniä. Jos tämä resonoi kanssasi, jos se täyttää ajatuksesi ilolla ja innostuksella, niin se on totuutesi. Mutta jos se saa sinut sanomaan itsellesi: "No, ei ole mitään itua olla täällä enää, jos minun täytyy luopua _____ (täytä tyhjä kohta)", niin se ei ole totuutesi.

Tämä eri merkitse, ettet matkan varrella tunne vetoa tuollaiseen ruokavalioon, mutta jos et tunne, se ei merkitse, että olet väärillä raiteilla. Itse asiassa kun integroimme valokehon, emme ehkä tarvitse yhtä paljon ruokaa, mutta saatamme myös haluta nauttia ruuasta monipuolisesti, myös ns. ei-hyvä-sinulle-ruuista.

Mikään fyysisessä ympäristössä ei voi pilata valokehoa, toisin kuin hiilipohjaisen kehon.

Jos meille annetaan luotettavana pitämästämme lähteestä informaatiota, joka huolestuttaa meitä, se johtuu joskus siitä, ettemme ole aivan valmis menemään jostain läpi. Eikä sitä pitäisi tuomita. Teemme kaikki parhaamme ja opimme, että suurempi tekemättömyys nopeuttaa tätä prosessia.

Jos tunnemme olevamme jumissa joissain kohtaa elämässämme, se on oikeasti ok. Tässä ei ole kyse yrityksestä todistaa, että olemme jokin superihminen, joka on noussut kaikkien ongelmiensa yläpuolelle. Koko tämä ajatus valaistuneesta ihmisestä sellaisena, joka on hehkuva valopallo, liukuu paikasta toiseen huokuen kaikkia totuuksia ja viisautta, puhuu pehmeästi, on kärsivällinen, parantaa sairaita ja … no, suurin osa tätä lukevista on jo kauan sitten ohittanut tuon naurettavan käsityksen.

Me jotka olemme tämän transformaation eturintamassa, emme ole päässeet näin pitkälle, koska meihin voi vaikuttaa helposti. Emme ole päässeet läpi – ja edelleen käy läpi – vaikeimpia ihmishaasteita, koska olemme myöntyväisiä ja seuraamme laumaa. Olemme aika hemmetin epäkunnioittavia. Olemme jääräpäisiä. Sielutasolla olemme kyvykkäitä.

Emme pidä kotitehtävien tekemisestä tai sääntöjen noudattamisesta. Haluamme ryhtyä töihin.

Siis kehen voimme luottaa? No, tiedämme vastauksen siihen. Ja se on tämän hullun kokeilun koko pointti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.5.2017 VALAISTUMINEN – MUUTAMA MUISTUTUS

ViestiKirjoittaja hammer » 05.05.2017 17:05

VALAISTUMINEN – MUUTAMA MUISTUTUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Menneet ovat ne ajat, jolloin ylösnousseet mestarit menevät vuorenhuipulle ja eristäytyvät omiin oloihinsa. Vaikka joillekin se voi olla toimiva vaihtoehto, useimmat meistä ruumiillistuneen valaistumisen kärkijoukossa ovat täällä nauttimassa elämästä.

Vaikka huomaamme aina vain haastavammaksi samaistua siihen todellisuuteen, jonka jätämme taakse, elämään osallistumisesta on edelleen iloa.

Se saattaa tuntua hämmentävältä, koska jotkut meistä ovat päästäneet irti hyvin paljosta – perhe, ystävät, kumppani – ja ovat päästämässä irti sukupuustaan, esi-isistään, vanhoista malleistaan ja myös henkiperheestään Kotona. Kaikki tämä itsemme ja kaikkien muiden vapauttamiseksi. Hämmennystä tulee, koska ihmettelemme, miksi meistä tuntuu niin yksinäiselle. Onko meidän tarkoitus matkustaa yksin loppuelämämme?

Vastaus tuohon on tietysti hyvin henkilökohtainen, ja jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen polkumme. Mutta samaan aikaan tiedämme, että tarkoituksemme täällä on yhdistyä ikuiseen kumppaniimme, jumalaiseen olemukseemme ja sieluumme.

OMILLA EHDOILLAMME

Kuitenkin ihmisenä ja myös sieluna halusimme kokea elämää täällä maaplaneetalla uudella tavalla, jossa emme enää kanniskele vanhaa esi-isien painolastia tai massatietoisuuden taakkoja.

Emme siis käännä selkäämme elämälle, mutta haluamme kokea sen nyt omilla ehdoillamme. Huomaamme, ettemme tunne enää intohimoa vanhoilla tavoilla – draaman tai kiireisyyden tai ulkoisten saavutusten tai suhteiden paikasta.

Emme ehkä tunne lainkaan intohimoa tai vain satunnaisesti silloin, kun tunnemme sielun kehossamme. Joskus ihmettelemme, pystymmekö yhdistymään vielä elämään täällä vai yhdistymmekö siihen vähemmän ja vähemmän, kun meistä tulee tietoisempi ja heränneempi.

Kun tunnemme näin, on tärkeää muistuttaa itsellemme, että alun perin sieluna olimme täynnä paloa ja intohimoa emmekä todellisuudessa ole tämä intohimoton ihminen.

Itse asiassa jos joskus olemme väsynyt, rikki ja kyllästynyt, on liian helppoa samaistua siihen ja alkaa uskoa, että olemme se.

On liian helppoa hyväksyä, että olemme tuo persoona, erityisesti kun ylösnousemus, ruumiillistunut valaistuminen, näyttää liikkuvan etanan vauhtia toisinaan. Ja on aikoja, jolloin se tuntuu liikkuvan liian nopeasti, kun tunnumme transformoituvan sisällä ja ulkoinen elämämme näyttää menevän kaaokseen. Ja on aikoja, jolloin tuntuu siltä, ettei mikään liiku.

Ja niille joilla on vaikeita fyysisiä vaivoja, se voi tuntua ikuisuudelta.

Mutta tämän prosessin vaikeuksista huolimatta, jossain meidän kaikkien sisällä on tietämys, ettemme ole tämä keho, emme ole tämä persoonallisuus emmekä historiamme. Me jotka olemme tietoisuusmuutoksen kärkijoukossa, olemme tulleet pitkälle. Olemme kehittyneitä sieluja, emmekä ole täällä lisäoppitunteja varten.

MIKSI OLEMME TÄÄLLÄ

Olemme täällä vapaaehtoisesti alkuna muutokselle ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi. On äärimmäisen yksilöllistä, miten pitkälle pääsemme tuossa prosessissa. On monia tekijöitä, mutta perimmiltään sillä ei ole oikeasti merkitystä. Sieluna emme ole tosiasiassa kamalan kiinnostunut ensimmäisenä olemisesta, vaikka usein menemme ensimmäisenä muutoksista läpi.

Itse asiassa sieluna emme ole kiinnostut myöskään kiitollisuudesta sitä kohtaan, mitä teemme täällä. Haluamme vain kokemuksen. Ja toiset ihmiset kokevat sen, kun olemme viitoittaneet tien.

Ja olemme viitoittaneet tietä.

Ihmisenä olemme usein ankara itsellemme. Meidät on valmennettu uskomaan, että olemme epäonnistuja, jos emme mene loppuun saakka – mitä ikinä se tarkoittaakin. (Katso vain urheilua, bisnesmaailmaa tai sitä, miten poliittiset johtajat keskittyvät "voittoon" kaiken kustannuksella.)

Tuomitsemme itsemme ankarasti, jos uskomme epäonnistuneemme jossain. Tai jos massat eivät hyväksy perspektiiviämme.

Mutta sieluna arvostamme tuota kokemusta, mihin tahansa se viekin meidät. Eikä sitä minkä teemme tässä yhdessä elämässä, ole tehty koskaan aiemmin. Ei tällä tavalla. Kuoleminen ja uudestisyntyminen samassa elämässä. Vau! Ihmisosamme ja ikuisen itsemme integroiminen. Mt. Everestille kiipeäminen kalpenee vertailussa, eikö vain?

Ja sillä miten pitkälle pystymme viemään tämän, ei pitäisi olla merkitystä.

Kun katsomme suuria tietoisuusjohtajia historiassa ja muita muutosinnovaattoreita, monet heistä pääsivät vain tiettyyn pisteeseen. Heitäkin rajoitti se tietoisuus, mihin he syntyivät ja minkä rinnalla heidän täytyi elää. He toimivat usein yksin, tosiasiassa tuntemattomana, ilman toisten ihmisten tukea elämässään, eikä tukea ehdottomasti tullut muulta ihmiskunnalta. He olivat joko näkymättömiä massoille tai heitä pidettiin vähän hulluina.

Meillä on vähän eri tilanne, koska meillä on tukea samanmielisiltä sieluilta ympäri planeettaa, vaikka tuo ryhmä on pieni ja suurilta osin netissä. Kuitenkin olemme toisinaan vielä tämän 3D-maailman lakien alainen, mikä vetää meidät usein takaisin ja hidastaa meitä tunteellisesti ja fyysisesti.

SUURET ODOTUKSET

Tulimme sieluna tähän elämään innostuksen ja palon kera. Olimme innostuneita olemaan täällä tänä merkittävänä aikana ihmiskunnan historiassa. Tuo kuuluisa sanonta "on parasta aikaa ja pahinta aikaa" ei voisi olla osuvampi.

Mutta nyt kun olemme täällä, meistä tuntuu toisinaan, kuin olisimme hernekeitossa. Ja koska tuo hernekeitto on sakeaa ja liikkuu hitaasti, epäilemme itseämme. Ihmettelemme, miksei se liiku niin tasaisesti tai niin nopeasti, kuin odotimme. Tunteemme muuttuvat sielumme aistillisesta elämästä äärimmäiseen tylsyyteen. Mutta se ei ole epätavallista muutospioneerille. Hän epäilee usein itseään matkan varrella. Hän aliarvostaa tavallisesti työtään. Ja tämä johtuu mm. siitä, ettei hän saa miljoonaa katselijaa viikossa YouTube-kanavalleen. Hänen kirjansa eivät lennä hyllystä. Oprah ei ole ottanut yhteyttä häneen. Toisin sanoen, hän ei vetoa massoihin.

Työ mitä teemme, on syvällistä. Se on vallankumouksellista. Ja siitä syystä massat eivät ole aivan vielä valmiita siihen, mitä tarjoamme. Jos ne olisivat, emme olisi pioneereja.

Ja kun katsot maailmantilaa, näet selvästi, että heidän täytyy lopulta tehdä se, mitä me teemme, tai heillä ei ole tulevaisuutta odotettavana.

Ja vaikka olemme suurenmoisia ja kyvykkäitä sieluja, aina on vaikeinta ja haastavinta niillä, jotka menevät ensin. Mutta se on myös jännittävintä ja palkitsevinta – tylsyys sivuun.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

3.5.2017 APUPYÖRÄT ON POISTETTU

ViestiKirjoittaja hammer » 08.05.2017 07:06

APUPYÖRÄT ON POISTETTU

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos jollain on neljännen asteen syöpä ja toisella tavallinen ihottuma, kumman luulet olevan helpommin parannettavissa?

Se vähän riippuu … Mutta yksi asia on varma: useampia syöpiä on parantunut spontaanisti, kuin lääkärit osaavat selittää. Ja tämä johtuu intohimosta. Jos joku saa vakavan diagnoosin, jossa lääkäri sanoo: "Emme voi enää tehdä mitään hyväksesi …", usein tuon ihmisen elämänintohimo kantaa kortensa kekoon.

Hän halunsa pysyä hengissä lisääntyy. Hän ei voi enää olla riippuvainen leikkauksesta tai mistään ulkopuolisesta hoidosta, joten hänen täytyy loihtia esiin sisäiset resurssit. Ne ovat kaikkien käytettävissä. Hän harmonisoi lopultakin halunsa taajuuteensa, ja voila!

Tavallisen ihottuman osalta motivaatio ei ole aivan sama, eihän?

Sama periaate pätee tunteeseen, että oppaamme ja enkelimme ovat hylänneet – tai toinen ihminen. Ne ovat astuneet etäämmälle ja nyt meitä kehotetaan tuntemaan oma sielumme ja sen rakkaus ja tuki. Meitä kehotetaan pääsemään käsiksi omaan viisauteemme.

Apupyörät on siis poistettu.

Se voi tulla myös tunteena, että pakahtuu valtavasta määrästä ylösnousemusinformaatiota, ja jonkin ajan kuluttua se alkaa tuntua hämmentävältä. Tämä on erinomainen tapa, jolla omat resurssimme kantavat kortensa kehoon. Nyt meidät työnnetään päättämään, mikä on oma totuutemme, ja pysymään uskollisena sille.

Voimme verrata sitä vierottamiseen huumeesta, lääkkeestä tai lisäravinteista ja vitamiineista. Kun teemme sen, oman kehomme luontainen kyky tasapainottua alkaa vaikuttaa.

Voimme soveltaa tätä myös siihen, ettemme enää pelasta jotakuta taloudellisesti tai tunteellisesti. Annamme silloin hänelle lahjan olla riippuvainen omista sisäisistä resursseistaan.

Tämän heräämisprosessin ei ole tarkoitus olla jonkinlainen rangaistus, vaikka voi toisinaan tuntua siltä. Se on tulemista täysivaltaiseksi olennoksi, joka olemme luonnostaan. Se on luottamista itseensä, mutta ei vanhan ihmistulkinnan mukaan, jossa painamme elämän haasteista läpi aivan yksin. Kyse on ihmisen ja sieluitsen välisestä suhteesta. Suhteesta joka on kehittymässä.

Mutta olemme olleet niin riippuvainen ulkopuolisista energioista – ystävien, perheen ja oppaiden – että nyt tuntuu kiusalliselta. Voi tuntua sitä, että olemme aivan yksin ja poljemme vain paikoillaan.

Mutta se ei ole totta. Emme ole yksin. Ja vaikka henkioppaamme ovat astuneet etäämmälle, ne ovat edelleen paikalla ja hämmästelevät, miten pärjäämme kaikista tämän transformaation haasteista huolimatta. Toiset ulottuvuudet eivät vähättele meitä. Ne tietävät, mitä rohkeutta tämä vaatii.

On pelkoja, tylsyyttä, yksinäisyyttä … on fyysisiä ongelmia … ja puolet ajasta emme ole edes varma, mihin tämä koko prosessi on menossa.

Ei ole mitään takuuta, että tulemme siitä ulos ruusulta tuoksuvana. Että sytytämme sielun kautta uuden intohimon elämää kohtaan.

Mutta sitten kun katson ympärillä niiden elämää, jotka eivät ole vähänkään tietoisia tästä prosessista, niin jotkut heistä vaikuttavat pärjäävän melko hyvin. Jotkut kärsivät sairauksista ja taloudellisista haasteista. Mutta kun katson heitä silmiin, näen, etteivät he ole todella vapaita. He ovat hämmentyneitä, yksinäisiä, peloissaan ja turhautuneita. Jotkut kätkevät sen hyvin. He uskovat todella, ettei muuta ole. Enimmäkseen he ajattelevat, että synnyt, kamppailet ja sitten kuolet. Tarinan loppu. He eivät tunnista, että heillä on sielu ja tuo sielu on portti heidän vapauteensa täällä maan päällä. Siis … heidän elämänsä ei ole varsinaisesti ruusupenkki. Edes niillä jotka pärjäävät hyvin … se kaikki loppuu heidän kuollessaan, jollei aiemmin, eivätkä he ole vielä käyneet läpi heräämistään.

Joten voisi kai sanoa, että käyn mieluummin läpi oman valaistumiseni haasteita, kuin olisin taas tuossa nukkumistilassa. Miksi? Koska jokaisen täytyy tulla tätä tietä lopulta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

8.5.2017 VANHA TARINA

ViestiKirjoittaja hammer » 11.05.2017 17:49

VANHA TARINA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimpien ihmisten tapaan nautin viihteestä. Netflixin ja Amazonin myötä pääsen käsiksi tuhansiin televisio-ohjelmiin ja elokuviin. Voisi siis luulla, että minulla on ylitsepursuva jono odottamassa katsomista.

Mutta surulista kyllä, minulta ovat ehtyneet asiat, jotka todella kiinnostavat. Totta kai on ohjelmia ja elokuvia, joissa näytellään upeasti ja jotka on tuotettu erinomaisesti.

Mutta mitä tulee uusiin ideoihin ja uusiin tarinoihin, ei ole paljon mitään. On vain samoja vanhoja, kuluneita juttuja, pelkästään uudelleen paketoituna.

Mutta toisaalta, etkö sanota, että taide matkii elämää?

Me jotka valitsemme valaistumispolun, päästämme irti vanhoista, kuluneista tarinoistamme, ja siksi elämämme voi tuntua kaoottiselta ja samaan aikaan tylsältä. Ne elämästämme lähtevät asiat, jotka eivät enää palvele vapauttamme, tuntuvat kaaokselta. Ja kun ei samaistu enää draamaan, tuntuu tylsältä.

Mutta emme voineet sietää, miten tylsää elämästä oli tullut nukkuvana ihmisenä. Miten monella tapaa voimme jatkaa saman tarinan kertomista uudestaan ja uudestaan ja uudestaan?

Kun keskustelet ihmisten kanssa, keskeytätkö heitä koskaan kesken lauseen ja sanot: "Voitko kertoa minulle jotain uutta? Tarkoitan jotain oikeasti uutta sinulle?" He voivat häkeltyä hetkeksi ja sanoa sitten: "No, menen kokkauskurssille!" Ja sitten jatkat hymyilemistä heille, mutta itsellesi sanot: "Vau … ihan oikeasti?" He ovat saattaneet tehdä jopa jotain omalle persoonallisuudelleen radikaalia. Astuneet pois rutiineistaan. Mutta tiedät, mitä kysyit.

Ja se on odotettavaa. Ihmiset ovat omistautuneet tarinoilleen. He eivät harhaudu kovin pitkälle mukavuusalueeltaan. Asioiden ravistelu ja uusien asioiden kokeileminen liikuttaa jumiutuneita energioita, ja kannustan siihen todella. Mutta useimmat ihmiset ajattelevat, että siihen se loppuu. He eivät ole oikeasti kamalan kiinnostuneita (vielä) astumaan pois käsikirjoituksestaan.

Siksi psykologia on joutunut umpikujaan ja psykologit päätyvät määräämään lääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen. Useimmat heistä eivät tiedä, miten ihmiset saadaan pois tarinoistaan. Helvetti, he ovat jumissa omissa tylsissä käsikirjoituksissaan.

Ja tämä johtuu siitä, etteivät useimmat ihmiset tunnusta sielunsa olemassaoloa. Todellisuutta ihmisaistien ulkopuolella. Niinpä he tekevät erittäin kovasti työtä saadakseen rajoittuneesta maailmastaan mukavamman teknologialla sekä tieteen ja lääketieteen saavutuksilla.

KUOLEMANPELKO

Useimmat ihmiset pelkäävät kuolemaa, koska heidän rajoittuneessa todellisuudessaan kuoleminen merkitsee, ettei heitä ole enää olemassa. Niinpä he tekevät erittäin kovasti työtä pitääkseen kehonsa terveenä ja nuorena. Vaikka se merkitsisi ruokien syömistä, joista he eivät oikeasti nauti, tai kehonsa puskemista kuntoilemaan juoksumatolla tai jollain muulla rangaistusmuodolla.

Ja ne jotka ovat uskovaisia, pelkäävät kuolla, koska kaikista "hyvistä teoistaan" huolimatta elämänsä aikana, he eivät halua ottaa sitä riskiä, että heidät tuomitaan helvettiin. Niinpä he pysyvät hengissä mahdollisimman kauan yrittäen noudattaa kaikkia sääntöjä ja käännyttää toisia. Nimittäin lukumäärässä on turvaa.

Ne jotka kannattavat karmaa, pelkäävät kuolla, koska he voivat joutua tulemaan takaisin ja maksamaan jonkin kamalan hinnan "vääryyksistä", joita he ovat tehneet nykyelämässään. Lopulta he tietävät, ettei ole karmaa, oikeaa tai väärää, että kaikki vetävät puoleensa omat kokemuksensa eikä ole uhreja.

UUDEN ENERGIAN ESITTELY

Mutta uusi energia on esitelty planeetalle – kiitos meidän, jotka tulimme tänne tekemään vain sitä.

Ja tuo uusi energia koostuu Kristus-tietoisuudesta … ja se alkaa aiheuttaa sekasortoa tässä maailmassa. Valolla on kyky tehdä se. Katso, mitä se tekee meille – mielellemme, kehollemme, elämällemme. Miksi luulisimme, että se säästäisi muun maailman?

Siksi niin paljon paljastuu tällä hetkellä. Se säteilee kirkkaasti kaikkiin pimeisiin paikkoihin, jotka ovat olleet haudattuna hyvin pitkään. Asioita tulee pintaan. Voimme nähdä selvästi tämän maailmamme uutisissa.

Mutta keskivertoihmisen perspektiivistä tämä on huono uutinen. Se merkitsee, että maailma hajoaa ja on aika osoittaa sormella ja syyttää muita – on se sitten poliittinen johtaja, hallitus tai raivostunut jumala.

Ja se on avaintekijä, joka jatkaa vanhaa tarinaa. Syyttely. Vastuun ohjaaminen ulospäin.

Ja toinen avaintekijä on yrittää korjata asioita ulkoa sisäänpäin, taas kerran syyttämällä toisia ja sitten laatimalla lisää lakeja, toteuttamalla lisää kontrollia, taistelemalla lisää sotia, pystyttämällä lisää muureja. Tai henkilökohtaisemmalla tasolla käymällä sotaa ystävien, perheen, pomojen, työntekijöiden, lasten, vanhempien kanssa … ja lista jatkuu.

Mutta lopulta ihmiskunta kyllästyy kaikkeen tähän ja haluaa uuden tavan. Jotkut ovat heräämässä tuohon uuteen tapaan, mutta suurimmalla osalla planeetasta on siihen melkoinen matka vielä.

Emmekä ole täällä sitä ihmisenemmistöä varten, joka haluaa leikkiä kaksinaisuudessa vielä pitkään. Olemme täällä sitä pienempää ihmisvähemmistöä varten, joka haluaa todellista muutosta. Niitä joilla on rohkeutta astua ulos tarinoistaan.

Emme ole täällä yrittämässä tehdä ihmisitsestämme täydellistä, vaan ollaksemme esimerkki ihmisestä, joka on hyväksynyt itsensä ja ihmisyytensä, mutta edustaa myös Kristus-tietoisuutta. Sellaista jolle on ok olla peloissaan, epäilevä, kärsimätön, vihainen, surullinen, vähän sairas tai jopa paljon sairas, koska hän tietää käyvänsä läpi merkittävää transformaatiota ja asioita tulee esiin.

Hän tietää myös olevansa mestari, nyt. Hän ei odota jotain tulevaa aikaa, jolloin hän "saa kaikki näytöksensä kokoon". Koska hän on havainnut, ettei hänen tarvitse saada niitä kaikkia kokoon. Hänen täytyy vain tunnustaa, että hän on myös mestari, että hän on myös jumala.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

18.5.2017 RUUMIILLISTUNEEN VALAISTUMISEN TAITO/TAIDE

ViestiKirjoittaja hammer » 22.05.2017 15:49

RUUMIILLISTUNEEN VALAISTUMISEN TAITO/TAIDE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
18.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Leikin tänään Starbucksissa iPad Prollani ja loin uuden kuvan yhdellä taidesovelluksellani. Nuori mies käveli luokseni innostuneena oma iPad Pronsa kädessä ja sanoi hankkineensa sen viikko sitten. Olisi luullut, että siinä kaksi armeijakaveria tapasi taas 30 vuoden jälkeen. Jaoimme hyvin innostuneena, miten hauskaa meillä oli tämän laitteen kanssa.

Hän näytti minulle, mitä hän teki käyttämällä peruspiirustussovellusta. Se kykeni piirtämään uudestaan koko kuvan, käyden läpi jokaisen hänen kynänsä vedon, ja näin siitä tuli eräänlainen hauska animaatio, joka näytti pikaelokuvaesityksen katsojalle, ja hän pystyi postaamaan sen mihin tahansa sosiaaliseen mediaan tai omille nettisivuilleen.

Hän tunnusti minulle tuntevansa syyllisyyttä, koska hänestä tuntui, että hän huijasi. Koska minun laillani hänkin oli perinteinen taiteilija, joka käytti kynää, maalia, paperia, savea ja maalauskangasta kuvien luomiseen. Sanoin, että taiteessa joka luodaan noilla tavoilla, ei-digitaalisessa muodossa, on jotain hyvin aistillista ja tunnetasoa. Ja toivottavasti taiteilijat jatkavat luomista sillä tavalla vielä pitkään.

Mutta se ei merkitse, ettei voi olla muita muotoja. Ja yksi niistä on digitaalinen.

Voin ymmärtää tuon syyllisyydentunteen, koska sovellus on helppo ja käytössä on kehittyneitä työkaluja. Mutta vakuutin hänelle, että hän oli yhtä mielikuvituksellinen ja luova, nyt hän käytti vain eri työkaluja ilmaisemiseen.

Itse asiassa laitoin pois omat maalini ja kankaani. Henkilökohtaisesti en koskaan pääsisi siihen ilmaisusyvyyteen, joka on nyt mahdollinen erilaisia digitaalisia luomistyökaluja käyttäen. Puhumattakaan laitteen kannettavuudesta. Ja taiteen jakamisen helppous ja laajuus hämmästyttää minua. Taitelijana voin nyt jättää perintöni paljon helpommin, kuin pystyisin muilla välineillä.

SYYLLISYYS-HELPPOUS

Minuun kolahti se syyllisyydentunne, joka liittyy helppouteen. Nyt hyvin kehittyneen teknologian avulla taiteilijan ei tarvitse oppia, miten maalataan tai piirretään huolellisesti ihminen tai puu alusta saakka. Kopioimalla ennestään luodun kuvan hän pystyy käyttämään olemassa olevia kuvia ja muokkaamaan niitä ja lisäämään niihin muita elementtejä luodakseen jotain alkuperäistä ja dynaamista. Ja siinä luovuus ja mielikuvitus tulevat mukaan.

Siinä todellinen taiteilija erottuu niistä, jotka jäljittelevät. Hän menee yli sen, mitä on jo olemassa, ja "valaa" siihen sielupuumerkkinsä.

Ja sitä teemme ruumiillistuneessa valaistumisessamme. Täytämme ihmismuotomme, ihmismielemme ja persoonallisuutemme sieluolemuksellamme tavalla, jota ei ole koskaan ennen tehty.

Sielumme tietää jo, miten se tehdään. Sielumme ja valokehomme ovat jo eheitä ja kokonaisia itsessään. Niinpä salliessamme integroinnin – sielu, valokeho ja ihminen – syntyy kaunis ja ainutlaatuinen olento.

Mutta ihmisitsemme on vaikeaa sallia sielun luoda valaistuminen meille. Tuntuuko meistä, että kenties huijaamme, ellemme tee sitä kaikkea itse? Rakenna sitä vanhalla perinteisellä tavalla pohjalta saakka, tiili tiileltä?

Mutta sielumme on se, kuka olemme. Se ei ole kuin jokin kolmas osapuoli, joka tulee ottamaan meidät valtaansa.

RUUMIILLISTUNEEN VALAISTUMISEN TAITO/TAIDE

Autoimme luomaan digitaalisen teknologian voidaksemme jakaa helpommin ainutlaatuisen viisaus- ja luovuusbrändimme.

Olen varma, että tulevat sukupolvet katsovat taaksepäin iPadejamme ja digitaalisia luomistyökalujamme ja nauravat, miten vanhanaikaisia niistä on tullut. Mutta kuten tiedämme, kyse ei oikeasti ole työkaluista, joita käytetään, vaan miten niitä käytetään.

Ihmiskeho kaikkine mutkikkuuksineen korvataan lopulta paljon tehokkaammalla keholla, joka edustaa ja ilmaisee todellista sieluluonnetta. Tämä tapahtuu valokehoprosessissa. Vaikkakin paljon hitaammin, mihin kukaan meistä on tyytyväinen.

Se on keho, joka ei reagoi vanhoihin epäterveisiin tunnepiirteisiin ja perittyihin fyysisiin ominaisuuksiin. Se reagoi sielun ja "minä olen" -olemuksen tietoisuuteen.

Niinpä ruumiillistuneen valaistumisen taito on sallia sen, kuka olemme sielunamme, hengittää elämä meihin, ihmiseen. Ja sitten meidät ihmisenä täyttää tuo dynaaminen ilmaisu.

Se on tapahtumassa. Mutta uuden teknologian tapaan … siinä on oppimiskäyrä. Ja sen salliminen on taitoa/taidetta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

21.5.2017 SANO "HYVÄSTI" SYYLLISYYDELLE

ViestiKirjoittaja hammer » 25.05.2017 08:00

SANO "HYVÄSTI" SYYLLISYYDELLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Emme voi ottaa syyllisyydentunnetta mukaamme uuteen energiaan, ruumiillistuneeseen valaistumiseemme. Tuo tunne on aikansa elänyt. Se ei palvele ketään, erityisesti itseämme. Mutta se on viettelevä. Se yrittää vetää meidät mukaan ja saada tuntemaan vastuuta toisista. Ja tietysti näemme silloin toisten heijastavan tuota tunnetta meille elämässämme. Jotkut heistä haluavat saada meidät tuntemaan syyllisyyttä, tehdä meidät vastuulliseksi omasta onnettomuudestaan tai ilostaan.

Syyllisyys on asunut soluissamme hyvin, hyvin pitkän aikaa.

Vaikkei meillä ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä, on jotain vastarintaa luopua tuosta pahasta pojasta. Luopuminen siitä tunteesta, että on vastuussa toisista, merkitsee, että omistamme täysin oman ilomme. Se merkitsee, ettemme enää pane muita vastuuseen omasta syyllisyydentunteestamme.

Kuvittele se. Rohkeus tuntua hyvältä. Tuntea onnea. Tuntea huolettomuutta. Seurata sydäntämme, vaikka valintamme loukkaisi jotain toista. Vau! Se vaatii omien tunteidensa mestaria. Se vaatii sellaista, joka luottaa, että kaikki on hyvin, että hän on tässä kohtaa valaistumistaan riittävän viisas luottamaan omiin valintoihinsa. Sellaista joka tietää, että päättämällä palvella itseään, hän palvelee myös kaikkia muita.

Itserakkauteen kuuluu itsemme rakastaminen sellaisena, kuin olemme, kaikkine ihmispelkoinemme ja -epävarmuuksinemme. Itserakkauteen kuuluu valinta tuntua hyvältä. Syyllisyys ei ole tunne, joka asuu samassa paikassa kuin rakkaus.

Syyllisyys on heitetty samaan paikkaan kuin rakkaus. Samoin velvollisuus, odotukset, uhrautuminen, kärsimys, huolehtiminen ja muut tuskan muodot. Olemme eläneet maailmassa, jossa uskotaan, että rakkaus sattuu.

Maailma koostuu hyvää tarkoittavista ja välittävistä ihmisistä. Mutta he kulkevat ristiriitaisena. He haluavat seurata sydäntään, mutta heidän mielensä kertoo, että se olisi itsekästä ja välinpitämätöntä. Kuitenkin aidon sydämensä seuraaminen ratkaisee kaiken ristiriidan. Sisäisen ja ulkoisen.

Mutta me tietoisuusmuutoksen etulinjassa luomme uusia malleja itseä rakastavasta ihmisestä. Siis jatka sen upean työn tekemistä, jota teet. Jatka sydämesi seuraamista, ei mielen, koska mieli ei ymmärrä todellista rakkautta. Sano "terve" enemmälle ilolle. Enemmälle itseluottamukselle. Enemmälle huolettomuudelle. Ja sano "hyvästi" syyllisyydelle.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

23.5.2017 HENKILÖKOHTAINEN TILA

ViestiKirjoittaja hammer » 25.05.2017 08:02

HENKILÖKOHTAINEN TILA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna Starbucksilla ollessani kävelin vähän ennen santsikahvikuppia, ja kun palasin pöytääni, nainen oli asettunut työskentelemään kannettavalla tietokoneellaan minua vastapäätä. Se oli pieni pöytä, ei sellainen pitkä, jollaisia Starbucks tarjoaa monille ihmisille.

Nainen sanoi: "Toivottavasti sinua ei haittaa. Ei ollut vapaita pöytiä. En häiritse sinua. Teen vain työtäni. Olet aina täällä. En uskonut, että sinua haittaisi."

Vastasin: "Tuntuu oudolta. Tämä ei ole mukavaa minulle." Tässä kohtaa nainen vain katsoi minua tavalla, joka sanoi, ettei se ollut hänen ongelmansa. Siis olisin voinut pyytää häntä lähtemään, mutta sanoinkin: "Tuntuu oudolta. Tarvitsen oman tilani. Siirryn muualle."

Tässä kohtaa olin valmistautunut menemään ulos istumaan, mutta taaempana olikin täydellinen pöytä vapaana.

Tässä sitten istun ällikällä lyötynä, miten joku voisi olettaa, että on ok tunkeutua toisen henkilökohtaiseen tilaan. Kysymättä edes. Olisi eri asia, jos kyse olisi ystävästä tai jostain tutusta, mutta silloinkin odottaisin, että he kysyvät, voisivatko liittyä seuraani.

On mielenkiintoista, että kävellessäni tunsin olevani todella yhdistynyt, todella autuas. Ja nautin kovasti kävelyni aistillisuudesta. Niinpä tunkeutuminen tuntui vielä suuremmalta kontrastilta sille tilalle, jossa olin ollut juuri. Kaksi täysin vastakkaista värähtelyä tuntui ikään kuin törmäävän toisiinsa.

Se saa minut oivaltamaan, miten tietoisuutemme on valtavan erilainen kuin suuri osa tietoisuudesta ympärillämme. Vaikkei tämä ihminen iskenyt minua päähän ja varastanut lompakkoani, se tuntui henkilökohtaisen tilani loukkaamiselta.

Kenties hän ei kunnioita edes omaa henkilökohtaista tilaansa. Kenties hän on äiti ja vaimo, jonka tilaan tunkeudutaan koko ajan, ja hän vain sietää sen. Miten moni ihminen sallii sen joka päivä? He sallivat toisten ihmisten ja omien puuteajatustensa tunkeutua henkilökohtaiseen tilaansa. Ei rajoja.

Olemme tutustumassa itseemme lopultakin, sallittuamme monta vuotta ja vuosikymmentä elämän tukeutua henkilökohtaiseen tilaamme.

Kenties tuo nainen tänään oli minulle muistutus, että on tärkeää tiedostaa, miten paljon sallin edelleen tunkeutumisen pyhään tilaani – ei vain fyysisesti, vaan myös tunteina.

Erityisesti naisena olen esittänyt sellaista roolia, että toiset tunsivat voivansa ottaa minulta. He pystyivät ottamaan hoivaa ja tukea, jottei heidän tarvinnut antaa sitä itselleen. Ja vaikka olin päästänyt irti elämässäni ihmisistä, jotka eivät olleet valmiita antamaan tuota tukea itselleen, huomasin, että minun tarvitsi kohdata myös omat sisäiset aspektini, jotka tekivät samaa.

Ne kuluttivat minut energeettisesti loppuun vaatimuksillaan. Tarvitsevuudellaan. Epävarmuuksillaan. Niinpä minun tarvitsi irrottautua myös niistä. Ja olen tehnyt sitä pelkästään rakastamalla itseäni. Sallimalla sieluni olla enemmän ja enemmän kehossani ja elämässäni.

Jotta nuo aspektini voivat tulla sisään ja tuntea tuon rakkauden, olematta niin vastentahtoisia. Niitä ei analysoida. Niitä ei yritetä tajuta. Kenellä on aikaa? Se ei ole tarpeellista.

Niinpä otan pois tuon kyltin otsastani. Sen jossa lukee: "Tule tänne, istu pöytääni ja tee olosi mukavaksi. Minun taloni on sinun talosi … Olen helppo."

Ja se kyltti lähtee, jota aspektini ovat ehkä lukeneet. Nyt siinä lukee: "Ei tunkeilijoita."

Mestaruudessamme tulee kohta, jolloin emme ole aina kovin suvaitsevainen. Jolloin olemme hyvin selkeä siitä, mitä päästämme tietoisuuteemme. Alamme rakastaa itseämme niin paljon, että päätämme, miltä haluamme itsestämme tuntuvan. Ja saamme myös valita, kenen sallimme istua pyhään pöytäämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

23.5.2017 UUSI MIELI

ViestiKirjoittaja hammer » 25.05.2017 21:12

UUSI MIELI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Haastavin puoli ruumiillistuneessa valaistumisessa, hengen sallimisessa asua kehossamme ja elämässämme, on mieli. Suhde mieleemme on ollut enimmäkseen selviytymiseen perustuva. Ei niinkään iloon.

Olemme hyvin pitkään tunteneet tällä planeetalla turvallisimmaksi olla mielessämme. Sen seurauksena mieli ja sydän ovat olleet ristiriidassa keskenään. Ja tässä tietoisemmaksi tulemisen prosessissa olemme siirtäneet huomiomme mielestä sydämeen. Sen seurauksena mieliraukka on lähettänyt varoitusta varoituksen perään ja yrittänyt ylläpitää asemansa kontrollikeskuksena. Jokainen kuviteltavissa oleva selviytymisongelma on laukaistu – terveys, talous, suhteet ja kaikkea siltä väliltä.

Mieli on yrittänyt suojella meitä ja itseään vahingolta tai täydelliseltä tuhoutumiselta. Ja se ajaa meidät toisinaan levottomuuteen.

Mutta monet meistä ovat huomanneet jotain: mieli rentoutuu vähän enemmän. Se alkaa nähdä uusia kokemuksia. Se näkee, että teemme enemmän päätöksiä ilon perusteella, ei pelon, eikä meille tapahdu silti kamalia asioita. Itse asiassa usein elämämme on synkronistisempaa. Virtaavampaa.

Niinpä rakas mieli tallentaa tämän datapankkiinsa. Sillä on nyt kovia todisteita siitä, että tämä uusi luottamis- ja sallimiskokemus tosiaan toimii. Että siitä on todellisia ja konkreettisia etuja.

Niinpä mieli alkaa luottaa henkeen. Me alamme luottaa henkeen. Alamme päästää enemmän irti puristetuista nyrkeistämme. Yrityksestä kontrolloida kaikkea. Tulevaisuuden murehtimisesta. Ja alamme elää enemmän nyt-hetkessä.

HIDASTA, LIIKUT LIIAN NOPEASTI

Olen huomannut, että kävelyllä ollessani etenen paljon hitaammin. Ei ikäni vuoksi, vaan koska nautiskelen siitä. Hitaampi käveleminen antaa minulle tilaisuuden nähdä enemmän, haistella kukkia ja lehtiä kulkiessani ohitse, myös koskettaa niitä. Vaikkei se ole ehkä yhtä hyvää sydänliikunnakseni, hyödyn paljon enemmän tuosta kävelystä kuin tunnista juoksumatolla. Vaikka en voisi todistaa sitä, koska en ole ollut koskaan hetkeäkään juoksumatolla, paitsi vertauskuvallisella (suom. huom. sana merkitsee myös "oravanpyörää").

Kun elämme nyt-hetkessä, sielumme läsnä ollessa, elämä on herkullista. Voimme tehdä mitä tahansa tai olla tekemättä erityisesti mitään. Emme ole huolissamme menneisyydestämme tai tulevaisuudestamme. Emme yritä korjata mitään. Emme tunne syyllisyyttä, surua, pelkoa, vihaa, epäilyä, tylsyyttä tai toivottomuutta.

Joku joka ei ole kiinnostunut suhteesta sieluunsa, saattaa uskoa, että pistämme päämme pensaaseen. Että pahimmassa tapauksessa kiellämme asioita. Ettemme kohtaa todellisuutta. Ja parhaassa tapauksessa emme ole tuottava.

Mutta kun olemme tuossa tietoisuustilassa, meitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku muu ajattelee meistä tai mitä hän ajattelee jostain muusta. Kun olemme tuossa ilon tilassa, emme tiedosta, että suurin osa ihmiskunnasta on hyvin eri paikassa kuin me. Että näyttää olla harvempia, joihin voimme yhdistyä, tai että yhteytemme tähän planeettaan on muuttunut. Vain sillä on merkitystä, että olemme tuossa nyt-hetkessä yhdistynyt itseemme.

Jos tämä ei ole vapautta, en tiedä, mikä on.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron