McCurdy John (crimsoncircle.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

McCurdy John (crimsoncircle.com)

ViestiKirjoittaja hammer » 03.03.2017 17:20

KONTROLLOIMATON

Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tositapahtumat ovat inspiroineet seuraavaa tarinaa.

Shaumbra-mestari istui puistonpenkillä, veti takkinsa tiukasti koleaa talvitulta ja tihuttavaa sadetta vastaan ja hengitti sisään kaunista luontoa. Joki virtasi ohi ryöpyten täysillä, hyvin samaan tapaan kuin se energiavirta jonka hän usein tunsi syöksyvän omassa kehossaan. Hanhiparvi tuli häntä kohti ja kaakatti kovaa rahisevalla, vastenmielisellä ja toiveikkaalla äänellään. "Kuulostatte samalta kuin jotkut aspektini", hän sanoi nauraen, ja kun hän ei antanut niille mitään, ne vaelsivat äänekkäästi pois.

"Siitä puheen ollen", tuli synkkä ja häiriintynyt sisäinen ääni, "milloin oikein aiot saada elämäsi kontrolliin?"

"Hei Epäily", mestari ajatteli hymyillen. "Unohdat, että luovuin elämäni kontrolloinnista melkein vuosi sitten."

"Mutta mestari, millaista elämää tämä on?" Epäily-niminen aspekti vaati. "Tarkoitan, että olet tässä kylmässä, pimeässä ja sateisessa paikassa. Olet ollut sairaana, kehosi tuntuu hajoavan ja rahasi ovat riittäneet hädin tuskin selviytymiseen. Sinulla ei ole mitään intohimoa ja olet uskomattoman kyllästynyt. Kehosi ja mielesi pakkomielteenä on seksi, koska et ole saanut sitä aivan liian pitkään aikaan. Tietoiset naiset eivät näytä olevan kiinnostuneita siitä enää, sinä et ole kiinnostunut kenestäkään muusta ja oma Isiksesikin on lähtenyt etsimään itseään. Istuskelet joutilaana aivan liian paljon ja syöt liikaa roskaa, ja sitten ihmettelet, miksi sinusta tuntuu paskalta. Ja luulet olevasi valaistunut! Luulet saaneesi oivalluksesi! Hah-hah-hah-hah-haa! Mikä vitsi! Mikä kontrolloimaton mäntti sinusta onkaan tullut!"

Mestari veti syvään henkeä ja hymyili. "Nämä aspektit ovat yhtä lyhytnäköisiä kuin nuo hanhet", hän ajatteli katsellessaan, kun koko parvi meni kiljuen ja räpytellen rannan poikki ohikulkijaa kohti, joka heitteli leivänpalasia suoraan kyltin edessä, jossa sanottiin, miten huonoa leipä on linnuille.

Kyllä, se oli kaikki totta. Jokin oli muuttunut melkein vuosi sitten. Se oli niin hienovaraista, että hän oli tuskin huomannut sitä, eikä hän muistanut päivämäärää, mutta se oli muuttanut kaiken. Katsoessaan taaksepäin hän voi vain sanoa, että jossain syvällä sisällä hän oli päästänyt irti. Hän oli lakannut yrittämästä löytää valaistumista tai mitään muuta ja alkanut vain nauttia siitä, mitä oli nautittavana tässä hetkessä. Hän ei edes tiedostanut tuon päätöksen tekemistä, sillä se ei ollut tullut mielestä. Se oli enemmän yksinkertaista tietämistä, ettei sillä ollut enää merkitystä, ja tuossa irtipäästämisessä kaikki oli muuttunut.

Elämä alkoi virrata paremmin kuin koskaan ennen. Se kääntyi ja kiemurteli tavalla, mikä jonain muuna aikana hänen elämässään olisi tehnyt hänet hulluksi turhautumisesta ja huolesta, mutta nyt hän vain hymyili, kun hän katseli sitä uskomatonta tapaa, jolla kaikki selvisi, kun hän ei yrittänyt kontrolloida sitä. Kaikki hänen ongelmansa hävisivät – ei siksi, että ne olosuhteet jotka olivat näyttäneet valtavilta ongelmilta, olivat poissa, vaan kun hän lakkasi yrittämästä korjata ja ohjata niitä, ne alkoivat kaikki huolehtia itsestään. Raha jota hän tarvitsi, oli vain siinä silloin, kun hän tarvitsi sitä, ja sitä tuli tavallisesti tavalla, joka näytti täysin normaalilta ja luonnolliselta, mutta jota hän ei ollut voinut mitenkään ennustaa.

Sääkin alkoi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Tällä hetkellä hän voi istua puistonpenkillä ja tarkkailla joen, ankkojen ja hanhien ja myös ohikulkevien ihmisten kauneutta, koska se kova sade, jota ennustettiin koko päiväksi, oli vain kevyttä tihkua tällä hetkellä. Kyse ei ollut siitä, että hän oli tahtonut sateen loppumaan – hän oli vain päättänyt lähteä kävelylle sateesta huolimatta ja sää oli tehnyt yhteistyötä. Ja näin kaikki näytti toimivan mestarin elämässä nykyään.

Ensin mestari ei tiennyt, mitä se kaikki merkitsi. Keskiverrolle sivustakatsojalle hänen elämänsä näytti jokseenkin samalta kuin aina, mutta hänen perspektiiviinsä oli muuttunut ja huoli oli poissa, ja elämä reagoi häneen aivan uudella tavalla. "Onko tämä oivaltamista?" hän huomasi kysyvänsä yhtenä päivänä hämmästyneenä, ja välittömästi Epäily oli taas siinä kaikkien syiden kanssa, miksi se ei voinut olla. Missä oli salamointi ja ilotulitus? Missä olivat kaikki muut ulottuvuudet ja aistit? Miksi hän ei tiedostanut suoraan keskustelua Adamuksen ja kaikkien muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa? Miksi hän ei voinut vetää taskustaan tuhansia dollareita? Miksi hänen kehonsa kamppaili edelleen sairauden kanssa ja miksi hän tunsi olevansa edelleen niin juuttunut mieleensä? Ja niin edelleen … Epäily jatkoi. Mutta Adamus sanoi, ettei millään noista asioista ollut mitään tekemistä oivaltamisen kanssa, ja kaikki se mitä hän oli sanonut toisista, jotka olivat saaneet oivaltamisensa, sopi mestarin kokemuksiin täydellisesti. Viimein hänen täytyi myöntää itselleen: "Kyllä, näyttää siltä, että olen valaistunut. Ja ilmeisesti kaikki tämä merkitsee, että jossain syvällä sisällä päästin lopultakin irti."

Sitten mestarin elämä muuttui taas. Tuo hämmästyttävä armo, virtaus ja sisäinen rauha pystyivät, mutta kaikki tuntui ikään kuin tulevan synkemmäksi. Hän ajatteli, että kenties kyse oli talven tulemisesta tai yllättävästä käänteestä Amerikan politiikassa. Mutta hän epäili, että kyse oli muustakin, ja pian hän alkoi ymmärtää, miksi useimmat ylösnousseet mestarit olivat lähteneet heti, kun saivat oivalluksensa.

Nimittäin sitten kun päästää irti hyvin syvällä tasolla ja on päättänyt pitää mielen pois tieltä, keho ja sielu voivat viimeinkin päästä todelliseen transformaatiotyöhön. Ja se on vaikea ja usein tuskallinen prosessi, jota ei pidä tehdä liian nopeasti, tai muuten keho räjähtäisi ja tekisi taas yhden kuolleen ylösnousseen mestarin. Niinpä mestari havaitsi elämänsä ja kehonsa olevan aina vain enemmän pois kontrollista, ja hän salli sen tapahtua. Oli aikoja, jolloin hän tunsi kuolevansa ja Epäily sanoi hänen olevan uskomattoman vastuuton, mutta hän jatkoi vain palaamista "olen olemassa" -tilaan ja salli sen tapahtua.

Nytkin kun mestari istui puistonpenkillä katselemassa, kun hanhet ja ankat sukivat itseään ja rupattelivat äänekkäästi, hän tiesi, ettei se ollut vielä ohi. Transformaatioenergiat raivosivat edelleen hänen kehossaan kuin tulviva joki ja ihmisperspektiivistä hän ei tiennyt, selviytyisikö hän tästä prosessista. Mutta tuo ajatus sai hänen mestari-itsensä aina hymyilemään sanoen: "Kaikki on hyvin, jatka vain sallimista." Ja niin hän teki.

Mestarin kännykkä soi, ja hän huokasi vetäessään sen ulos taskustaan. Hän tiesi ennen näytön katsomista, kuka se oli ja mitä oli tulossa. Hän veti syvään henkeä ja vastasi puheluun.

Tomilla oli keinot vähissä. Hänen työnsä oli stressaavampaa kuin koskaan ja se näytti imevän elämän hänestä. Hänen tyttöystävänsä oli lähdössä, sillä vaikka hän työsti kuinka tuota suhdetta, tämä ei ollut koskaan tyytyväinen. Ja nyt mestarin yllyttäessä hän oli katsellut muutaman shoudin Crimson Circlen nettisivuilta.

Jonkin aikaa mestari kuunteli kärsivällisesti, kun Tom jatkoi ja jatkoi kaikesta viimeisimmästä draamasta elämässään. "Tiedän, että jonkin on muututtava", hän sanoi lopulta, "mutta en voi tajuta, mikä tai miten. Olin ennen hyvä seuraamaan opastustani, mutta nyt saan monia sekavia viestejä, enkä pysty selvittämään, mikä on oikea. Ja ai niin, mikä Adamuksen ongelma on vitamiinien ja lisäravinteiden osalta? Ne ovat ainoa asia, joka pitää minut enää kasassa! Ja miksi tämän valaistumisjutun on oltava niin vaikea? Kaikki sanovat, että olen jo valaistunut, muttei minusta tunnu siltä, ja näyttää siltä, että mitä lähemmäs pääsen oivaltamista, sitä enemmän elämäni menee pois kontrollista. Miksi en tajua tätä? Adamus sanoo, että kyse on vain irtipäästämisestä, ja olen päästänyt irti jo hyvin paljosta! Mitä teen väärin?"

"Tom", mestari sanoi, ennen kuin tämä ehtisi sännätä uuteen tarinaan kurjuudesta ja draamasta, "vain yksi asia seisoo sinun ja valaistumisesi täyden oivaltamisen välillä."

"Mikä se on?" Tom vaati. "Kerro minulle. Teen mitä vain!"

"Se on juuri se asia, Tom", mestari vastasi. "Se ei ole mitään, minkä voit tehdä. Ainoa asia joka seisoo kenen tahansa ihmisen joka on herännyt – kuten sinä ja hyvin monet muut – ja hänen täyden oivaltamisensa välillä, on valta."

"En ymmärrä", Tom sanoi. "Lakkasin etsimästä valtaa kauan sitten."

"Lakkasitko? Entä se työpaikka, jossa jatkat sinnikkäästi vain siksi, ettet näe, miten muuten taloudelliset tarpeesi voitaisiin tyydyttää? Se on valtaa. Tai tuo suhde, jonka pitämiseksi teet kovasti työtä vain siksi, että se on tuttu ja haluat olla oikeassa? Se on valtaa. Tai nuo vitamiinit ja lisäravinteet, joiden luulet pitävän kehosi kasassa? Ne ovat vain lisää valtaa, ja joka kerta kun otat niitä, kerrot kehollesi, ettet luota siihen. Oletko koskaan tehnyt töitä "mikromanagerille", Tom?"

"Kyllä, joka päivä!" Tom huudahti. "Se on yksi asia, joka tekee työstäni niin kamalaa, sillä joka kerta kun saan jonkin toimimaan oikein, pomoni tulee sekoittamaan kaiken."

"Sitten ymmärrät, miltä kehostasi tuntuu", mestari sanoi.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tom kysyi: "Mitä sitten teen? Miten löydän opastukseni taas?"

"Ei ole mitään opastusta, Tom. Sisäinen opastus on mielen peliä, valtapeliä, jota käytämme saadaksemme vallan ja kontrollin elämäämme. Elämä vain reagoi siihen näytökseen, jota esitämme, eikä se koskaan kerro, mikä tuon näytöksen pitäisi olla."

"Miten siis voin saada elämäni taas kontrolliin?" Tom kysyi epätoivoa äänessään. Mestari hymyili, sillä hän tiesi, miten vaikeaa voi olla tajuta niin yksinkertainen ajatus. Ja hän tiesi myös, miten vilpitön Tom oli, joten hän sanoi sen suoraan hänelle.

"Et saa. Tom, puhut elämäsi joutumisesta pois kontrollista, ikään kuin se olisi huono asia, ja sanon, että sinun pitäisi juhlia sitä! Sillä omassa oivalluksessani suurin asia, jonka olen oppinut, on, että valaistumisessa on kyse täydellisestä joutumisesta pois kontrollista. Vasta sitten kun olet heittänyt pois viimeisen airon, vasta sitten kun olet antautunut täysin ja ehdottomasti elämän virralle (mikä sattuu olemaan oma sielusi), vasta sitten virta voi viedä sinua ja kuljettaa vesiputouksen yli suurimpaan kokemukseen, jota et voi vielä kuvitella."

"Pyydät paljon mieheltä", Tom sanoi hiljaa, "mutta tiedän sen olevan totta."

"Ei, Tom. Sinä pyydät tätä itseltäsi. Oletko valmis luottamaan itseesi niin paljon?"

"Ei minulla ole paljon valinnanvaraa", Tom vastasi, "sillä luulen, että minulla ei ole kohta airoja."

"Tiedän, ettei ole, ja siksi juhlin sinua, vaikket pystykään vielä löytämään itse syytä juhlia itseäsi. Herran siunausta, ystäväni!"

Laitettuaan puhelimen taskuunsa, mestari nousi ja lähti kotiin kontrolloimattomaan elämäänsä. Hän oli juuri sulkenut oven, kun kaatosade alkoi ja rummutti kattoa vasten, kun hän asettui suosikki- (ainoaan) nojatuoliinsa. "Hitto, kun elämä on hyvää!" hän sanoi hymyillen, kun silitti kissaansa ja kurkotti kaukosäädintä katsellakseen pientä televisiotaan ja viedäkseen mielensä pois kehon kummallisista tuntemuksista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Joulukuu 2017 YKSINKERTAINEN MYÖTÄTUNTO

ViestiKirjoittaja hammer » 03.12.2017 21:27

YKSINKERTAINEN MYÖTÄTUNTO

Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yhtenä päivänä eräs ystävä kysyi: "Mitä myötätunto merkitsee sinulle ja miten kokemuksesi siitä eroaa toisten ja itsesi osalta?"

Mieleni riensi välittömästi hakemaan kaikkia määritelmiä myötätunnosta, joita olin kuullut ja käyttänyt aiemmin, mutta niitä ei löytynyt. Jokin kysymyksen loppuosassa oli jumittanut mieleni rattaat. Yritin ajatella niitä monia kauniita tapoja, joilla Adamus oli kuvannut myötätuntoa, enkä muistanut niitä. Tunsin sen, mutten löytänyt yhtään sanaa, joten vedin syvään henkeä ja kuuntelin, kun toiset tuossa ryhmässä antoivat perspektiivejään.

Kun jatkoin tuon kysymyksen tuntemista, en pitänyt siitä, mitä tunsin. Minulla on aina ollut useimmissa tilanteissa helppoa tuntea myötätuntoa tosia kohtaan. "Näen ihmisissä hyvyyttä" olisi ollut vastaukseni Adamuksen kysymykseen marraskuun Siivet-shoudissa, ja se on tullut minulle aina helposti. Mutta entä minä itse? Se on paljon vaikeampaa, ja joskus olen hemmetin turhautunut näennäiseen kyvyttömyyteeni elää kaiken sen mukaan, mitä tiedän.

Ja siinä kohtaa tiesin yhtäkkiä vastaukseni tuohon kysymykseen. Nostin käteni ja sanoin: "Minulle myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa."

Puhuin vähän siitä, miten paljon helpompaa se oli muiden kuin itseni kanssa, mutta yhtäkkiä tämä kuulosti ontolta, kuin rajoitukselta joka ei enää päde. Se oli yksi noista hetkistä, jolloin mestari puhui ja kaikki muuttui. Ja yhtäkkiä tiesin, miten olla myötätuntoinen itseäni kohtaan.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Se on näin yksinkertaista! Mieleni halusi jatkuvasti sanoa: "Myötätunto on olemista läsnä ilman agendaa", mutta se ei ole lainkaan sitä. Ainakin minulle läsnä oleminen on mielen korvike läsnäololle. Se on mielen yritys fokusoitua tähän aika-avaruuden ja kokemuksen pieneen pisteeseen, ja se on hyvin erilaista kuin läsnäolossa oleminen.

Läsnäolo on toinen sana tietoisuudelle. Läsnäolo tapahtuu, kun pysähdyt ja vedät syvään henkeä. Läsnäolo tapahtuu, kun päästät irti mielesi fokuksesta ja agendoista ja pelkästään olet sen kokemuksen kanssa, joka sinulla on. Läsnäolo sisältää automaattisesti sekä mestarin että ihmisen. Läsnäolossa ei luonteensa mukaisesti ole fokusta tai agendaa. Se pelkästään on. Läsnäolo on "minä olen".

Voitaisiin sanoa, että myötätunto ja läsnäolo ovat yksi ja sama asia, ja se olisi täysin totta. Mutta silloin meillä on korkea henkinen käsitys, eikä ihmisellä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä sillä jokapäiväisessä elämässä, joten se palaa vain takaisin yrittämään mennä elämän läpi ainoalla osaamallaan tavalla: valta, manipulointi sekä suuri määrä turhautumista ja itse-epäilyä.

Monet meistä ovat saavuttaneet pisteen, jossa mieli tietää, mitä tapahtuu, ja se haluaa ennen kaikkea tehdä yhteistyötä ja osallistua rakentavasti prosessiin. Mutta mieli on suuntautunut toimintaan ja fokukseen, joten sitä auttaa kovasti, jos sillä on jotain yksinkertaista ja selkeää tekemistä. Kun sanon: "Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa", ihmiseni hyppii ilosta! Ihmiseni tajuaa sen. Se ei pidä "ilman agendaa" -osasta, mutta se on niin kyllästynyt kaikkiin agendoihin ja niiden tuomaan turhautumiseen, että se hengähtää joka tapauksessa helpotuksesta.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Olen kokenut sen hyvin usein muiden ihmisten kanssa. Kun valmennan jotakuta, alan usein tuntea epätoivoa, kun kuuntelen hänen tarinaansa, sillä ihmiselläni ei ole aavistustakaan, minne mennä siihen liittyen tai miten auttaa häntä. Mutta opin kauan sitten vetämään syvään henkeä, luopumaan agendastani auttaa häntä ja vain jatkamaan kuuntelemista. Ja sitten mestari ilmestyy poikkeuksetta esiin ja mestari-minä tietää täsmälleen, miten leikataan kaikkien tarinoiden läpi ja tuodaan ongelman ydin esiin asiakkaan nähtäväksi. Usein laitan session jälkeen puhelimen pois tuntien ehdotonta kunnioitusta sitä kohtaan, mitä juuri oli tapahtunut, ja tiedän, että se johtuu valinnastani luopua asiakkaaseen liittyvistä agendoistani ja olla pelkästään läsnäolossa hänen kanssaan.

Mutta entä minä? Minulle on ollut aina paljon vaikeampaa olla myötätuntoinen itseäni kohtaan, osittain siksi, etten ole aivan tiennyt, mitä se merkitsee. Läsnäolo on suhteellisen helppoa jonkun toisen kanssa ja antaa mestarin puhua hänelle hänen elämästään. Mutta kun oma mieleni huutaa kaikista asioista, joita en ymmärrä oikein omassa elämässäni, on paljon vaikeampaa löytää tuo paikka itseäni varten. Olen tullut pitkän matkan kyvyssäni nähdä itseni mestarin perspektiivistä, jossa kaikki on hyvin ja olen todella ok, vaikka kamppailisin minkä kanssa. Mutta jotta se on totta, ihmisen täytyy voida osallistua siihen, ja tähän se tarvitsee jonkin tavan ymmärtää, mitä se merkitsee.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Kun luen nuo sanat, ihmiseni huokaisee helpotuksesta, sillä sen voin tehdä! Ei ole helppoa luopua agendastani olla parempi ihminen, päästä eroon puutteesta, korjata kehoni, päästä eroon diabeteksesta ja päästää irti läpikäymäni transformaation kaikista oireista. Ei ole helppoa päästää irti agendastani silloin, kun teen virheen tai haluan jotain, mihin minulla ei ole varaa; kun haluan kiirehtiä ja tuoda lisää rahaa tai rakkautta elämääni; olla läsnä ilman mitään agendaa oman mieleni kanssa, joka se huutaa, miten vastuuton olen, tai muistuttaa kaikista näennäisistä epäonnistumisista; ja kun se sitten itkee helpotuksesta tuntiessaan läsnäoloni ja alkaa ymmärtää edes vähän sitä, että kaikki tulee olemaan ok. Ja siinä kohtaa, ystäväni, taikaa tapahtuu elämässäni.

Agendoistani luopuminen ei merkitse toiveideni kieltämistä. Heti saatuani tämän oivalluksen myötätunnosta, käsitin haluavani kirjoittaa siitä, ja päiväkausia sen jälkeen olen aloittanut useita kertoja ja antanut periksi turhautuneena. Minun täytyi päästää siitä täysin irti, myös tietäessäni, että se tapahtuisi. Sitten heräsin kaksi tuntia tavallista aikaisemmin tänä aamuna ja tunsin näiden sanojen tulevan, mutta antaakseni niiden tulla ulos minun täytyi luopua agendastani nukkua enemmän ja kaikista muista asioista, joita olin suunnitellut saavani tehtyä tänä aamuna. Minun täytyi myös luopua agendastani kaikista niistä upeista asioista, jotka halusin kirjoittaa, ja miltä halusin sen kuulostavan, jotta sieluni aito viesti voi tulla läpi.

Huomaan, että kaikki elämässäni toimii näin, kun sallin sen. Kun tulen myötätuntoon itseäni kohtaan, kun päästän irti kaikista agendoistani ja olen pelkästään läsnäolossa itseni kanssa, juuri sellaisena kuin olen, niin kaikki virtaa tavoilla, joita en voinut koskaan edes kuvitella.

Kun katson taaksepäin elämääni, näen, että asiat jotka todella ovat toimineet, todella upeat asiat elämässäni, ovat tulleet yllätyksenä eikä minkään agendani tai kuluttamani energian vuoksi. Ne olivat vain siinä, juuri sillä hetkellä jolloin tarvitsin niitä.

Myötätunto itseä kohtaan on olla läsnäolossa, ilman mitään agendaa. Ja voin kertoa sinulle kokemuksesta, että se avaa oven omaan alt-todellisuuteemme. Ja arvaa mitä? Salliminen on läsnäoloa, ilman mitään agendaa. Rakkaus, suurin rakkaus jota on koskaan tunnettu itseä tai toista kohtaan, on läsnäoloa, ilman mitään agendaa. Miten yksinkertaista se onkaan?

John McCurdy

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2018 JOKI

ViestiKirjoittaja hammer » 05.10.2018 15:24

JOKI

Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olin ollut aikanani monilla joilla – jotkut mahtavia ja kauniita, toiset rumia ja haisevia. Minulla oli ollut paljon uskomattomia seikkailuja vanhassa kunnon pikku veneessäni, mutta monista suurista näkymistäni ja mainostajien vielä suuremmista väitteistä huolimatta, ne kaikki päätyivät samaan tylsään Yhdenmukaisuusmereen.

"On oltava jotain muuta", sanoin itselleni istuessani yksi puistonpenkillä Vesimies-joen rannalla. "Olen väsynyt ja kyllästynyt, ja tiedän vain, että jossain on joki, joka voi viedä minut johonkin uuteen paikkaan. Tunnen sen luissani ja ytimissäni, mutta olen etsinyt kaikkialta, enkä ole löytänyt."

"Tiedän, missä se on", ääni sanoi. Hypähdin vähän ja hätkähdin, kun huomasin miehen istuvan vieressäni penkillä.

"Anteeksi kuinka?"

"Tiedän, mistä etsimäsi joen löytää."

"Tiedätkö? Mistä?"

"Se on suoraan edessäsi."

"Höpö-höpö. Olen mennyt tämän joen alas satoja kertoja, ja se laskee Yhdenmukaisuusmereen, aivan kuten kaikki muutkin."

"Aa, mutta et ole koskaan sallitut joen kuljettaa itseäsi? Oletko koskaan kertonut joelle, että haluat mennä johonkin uuteen paikkaan, ja sitten laittanut sivuun melasi ja antanut sen viedä sinut sinne?"

"Olet hullu!" huudahdin. "Se olisi itsemurha! Ja miksi puhuisin joelle? Se on vain vettä, ja se voi mennä vain sinne, minne penkereet ohjaavat."

"Ehkä", hän sanoi katsoen keskittyneesti silmiini. "Tai kenties joissa on enemmän, mitä oivallat. Ja kenties olet jo kertonut tuolle joelle, mitä haluat, ja siitä syystä minä olen täällä."

Tuijotin häntä.

"Minun on juostava", hän sanoi ja nousi äkkiä ylös. "Mutta vien erään ryhmän jokea alas huomenna, emmekä me mene tuohon mereen. Lähdemme tasan klo 6 aamulla, jos olet kiinnostunut."

Tuijotin jokea hetken epäuskoisena. "Mutta …", aloitin, ja kun katsoin, mies oli poissa.

Mikä hullu mielipuoli! Mutta jonkin hänessä kiehtoi minua, ja kun pääsin kotiin, tiesin, etten pystyisi lepäämään, ennen kuin tiesin, mitä se oli. Olin kyllästynyt, eikä minulla ollut joka tapauksessa mitään hävittävää, joten miksi en lähtisi pikku seikkailulle?

Varhain seuraavana aamuna työnsin pikku veneeni – ruokaa, vettä ja varusteita huolellisesti pakattuna sisään – jokeen ja livuin paikkaan, jossa tuo opas joka oli jo omassa veneessään, katseli ihmisjoukkoa, joka yritti epätoivoisesti sulloa liikaa tavaraa veneisiinsä. Heti kun hän näki minut, hän huusi joukolle: "Lähdemme nyt! Te ette tarvitse kaikkea tuota tavaraa, joten tulkaa mukaan tai jääkää jälkeen, oman valintanne mukaan."

"Tervetuloa Oivaltamisjoelle!" oppaan ääni leijui veden yli, kun me kaikki keräännyimme hänen ympärilleen veneissämme ja aloitimme matkamme. "Olen kanssanne koko ajan, mutta tulette tekemään jotain, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt. Minäkään en ole ollut siellä, minne menette, joten olette täysin vastuussa omasta matkastanne."

"Tämä tyyppi on hullu!" joku huusi. "Kaikki tietävät, että tämä on Vesimies-joki eikä tämän kohdan ja Yhdenmukaisuusmeren välillä ole mitään uutta!"

"Sinulle se on totta", opas sanoi. "Sillä joki heijastaa aina odotuksiasi. Jokaisen joka ei voi hyväksyä, että tässä tilassa saattaisi olla useampi joki, pitäisi kääntyä nyt takaisin, sillä tästä tulee rankka matka, joka kumoaa kaiken, mitä luulitte koskaan tietävänne. Teidän olisi parasta mennä kotiin ja nauttia tylsästä ja mukavasta elämästänne, kun voitte." Melko monet ihmiset kääntyivät silloin takaisin, ja minä tunsin houkutusta siihen, sillä tämä opas oli selvästikin hullu. Mutta olin saanut tarpeekseni tylsästä ja mukavasta elämästäni, joten jäin vain nähdäkseni, mistä ihmeestä hän oikein puhui.

Pian kaarsimme mutkasta, ja meidät pyyhkäistiin ensimmäiseen koskeen. Se oli helppo, olin mennyt siitä läpi monta kertaa, joten en miettinyt kahta kertaa, kun laitoin melani veteen ja tähtäsin tavanomaiselle reitille. Mutta yllätyksekseni mitä kovemmin meloin, sitä enemmän joki tuntui taistelevan minua vastaan! Sitten veneeni kääntyi ympäri, ja olin vedessä enkä voinut tehdä muuta, kuin antaa sen kuljettaa minut hiekkasärkälle kosken alapäässä. Myös osa varusteistani huuhtoutui sinne, kaatuneen veneeni rinnalla.

"Se oli mahtavaa!" opas sanoi nauraen ja istui tyynenä veneessään, kun vesi syöksyi ohi. Tuijotin häntä. Missä hänen melansa oli? Miten hän teki sen? "Tällä joella on vain yksi sääntö", hän sanoi: "Salli sen kuljettaa sinua."

"Tietysti se kantaa minua!" vastasin närkästyneenä.

"Miksi sitten kulutat niin paljon energiaa taistelemiseen sitä vastaan?" hän kysyi, ennen kuin sujahti vaivattomasti puhumaan jonkun toisen kanssa.

Huuhtouduttuani rannalle vielä monta kertaa, hellitin lopulta veneeni kontrolloinnissa, enimmäkseen puhtaasta noloudesta. Ja yllätyksekseni menosta tuli paljon tasaisempaa. Siinä ei ollut mitään tolkkua.

Matka jatkui, ja muutaman päivän päästä tulimme kanjoniin, jossa oli paljon voimakkaampi koski. Siihen mennessä olin oivaltanut, että siinä oli oikeasti jotain, mitä opas jatkuvasti kertoi minulle, ja juuri ajoissa muistin vetää melani pois vedestä. Hämmästyksekseni se oli tasaisinta menoa tuon kanjonin läpi, mitä minulla oli koskaan ollut, mutta se ei ollut mitään verrattuna yllätykseeni siitä, että ilmestyin kanjonista maisemaan, jota en ollut koskaan ennen nähnyt!"

"Onneksi olkoon", opas sanoi, kun hänen veneensä tuli vaivattomasti omani rinnalle. "Sallit lopultakin joen kuljettaa sinut jonnekin uuteen!"

Sitten joen virtauksesta tuli vielä voimakkaampaa. Se kulki joskus syvien ja petollisten kanjonien ja valkoisena kuohuvien koskien läpi, joita en ollut koskaan ennen nähnyt, ja joskus lempeiden kohtien läpi, jotka olivat niin kauniita, että henkeni salpautui. Opettelin pitämään melani pois vedestä, mutta hyvin usein jokin säikäytti minut ja unohdin. Se ei päättynyt koskaan hyvin, ja pian kaikki varusteeni, paitsi ihan välttämättömimmät, oli menetetty. Kuitenkin jotenkin minulla oli aina, mitä tarvitsin.

Opas kertoi meille nyt joka päivä, mitä tapahtui. "Olette astuneet täysin uuteen todellisuuteen", hän sanoi. "Aloitatte täysin uuden elämän kuolematta, joten kehonne täytyy sopeutua, ja se on tuskallista. Antakaa sen vain tapahtua, ja antakaa joen kuljettaa teitä. Se on luonnollinen prosessi, jonka olette valinneet, joten älkää taistelko sitä vastaan, älkääkä yrittäkö kontrolloida sitä. Joki tietää, mitä haluatte, ja se on täällä palvelemassa teitä, joten antakaa sen palvella!"

Kuusi päivää Vesimies-joelle lähtömme jälkeen pysähdyimme varhain, ukkosen jyristessä ihan kulman takana. "Olette päässeet näin pitkälle ja päästäneet irti hyvin paljosta, ja olen hyvin ylpeä teistä!" opas sanoi. "Mutta jos haluatte selviytyä tästä eteenpäin, teidän täytyy päästää irti kaikista taisteluistanne. Eikä vain joen kanssa. On aika päästää irti taisteluista itsenne kanssa, kehonne kanssa ja kaiken muun kanssa, sillä jokainen taistelu jota edelleen käytte, imee teidät suoraan pohjaan. Teidän ei tarvitse olla täydellinen, sillä joki puhdistaa teidät ja vie sen, mitä ette tarvitse enää. Mutta luottakaa minuun tässä: älkää menkö eteenpäin, ennen kuin olette vähintäänkin halukas päästämään irti taisteluista!"

Seuraavana aamuna heräsin varhain, innokkaana nyt näkemään, mihin tämä uskomaton seikkailu veisi minut. Jättäen telttani ja kaiken muun taakseni, istuin jo veneessäni joen reunassa, kun opas kutsui kaikki yhteen uuteen kokoukseen. "Tänään on oivaltamispäivänne", hän sanoi. "Tänään oivallatte, että olette itse luominen. Tämän joen energiat ovat teidän energioitanne. Sallikaa niiden palvella teitä, sillä tämä on se päivä, jolloin luoja (te) kohtaa itsensä omassa luomuksessaan ja kaikki kan- …"

Oppaan ääni hukkui joen ääneen, ja oivalsin yhtäkkiä, että veneeni oli jotenkin päässyt irti ja sitä kuljetettiin nopeasti virtaa alaspäin. Hetken olin paniikissa ja meloin epätoivoisesti rantaa kohti, huomatakseni vain, että joki työnsi minua kovempaa, ja sitten muistin. "Tähän on vain yksi asia", sanoin itselleni. Heitin melan pois ja antauduin. Ja sitten joki oli poissa. Lempeällä kuiskauksella se vain putosi altani, ja sukelsin veneeni kanssa sumupilveen, joka nousi alla olevasta ukkosesta.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan putosin tai leijuin, en tiedä kumpaa. Monia kokemuksia tuli vastaani matkan varrella: pitkä lentomatka; aurinkoinen Kreikan saari, jossa oli uskomatonta ruokaa ja uusia ystäviä; kaunis ja uskomaton nainen, jonka kanssa tunnen olevani "kotona"; asuminen kauniissa uudessa maassa, jonka olemassaolosta olen hädin tuskin tiennyt; olen naimisissa ja minulla on poikapuoli (hetkinen, mitä!); olen kanavoija (niinkö?) ja hyvin monia muita odottamattomia kokemuksia. Ja olen hyvin onnellinen! Katson ympärille. Venekin on hävinnyt. Nyt olen vain minä katsomassa itseäni. Miten tämä tapahtui? Onko se unta? Loppuuko se kohta äkilliseen törmäämiseen vesiputouksen pohjaan? Missä olen? Yhtenä hetkenä kävelen kauniilla ja kiinteällä maanperällä, seuraavana tunnun leijuvan/kelluvan, mutta missä? Joessa? Taivaalla? En osaa sanoa, ja se muuttuu jatkuvasti. En näe, minne olen menossa, mutta se missä olen, on hyvin kaunis, täynnä rakkautta, iloa ja armoa!

Voi ei, näen myrskyn aivan edessä. Hetken panikoin ja juoksen, ja myrskystä tulee välittömästi synkkä ja myllertävä hirviö, salamoiden iskiessä kantapäilläni. Sitten muistan ja pysähdyn. Antaudun, ja myrskystä tulee lempeää sumua ja lämmintä auringonpaistetta, joka hyväilee minua hellästi. Oivallan, ettei nyt ole muuta tehtävää, kuin päästää rakkaus sisään.

Voi, rakkaus! En ole koskaan tuntenut niin paljoa itseltäni tai toisilta! Nipistän itseäni, jos näenkin vain unta. Kehoni tuntuu repeytyneen tuhansiksi paloiksi, joista jokainen elää eri ulottuvuudessa. Olen hyvin herkkä.

Niin paljon iloa. Niin paljon kyyneliä. Niin elossa, niin lähellä kuolemaa. Niin hämmennyksissä. Niin selkeä. Niin …

"Tervetuloa uuteen elämääsi, ystäväni!" Se on opas kahdeksantena päivänä, ja istumme niityllä, joka on täynnä luonnonkukkia ja perhosia.

"Kiitos", vastaan. "Minusta tuntuu hyvin hämmentyneeltä, ja kehoni tuntuu siltä, että se voisi hajota koska tahansa. Ja olen hyvin onnellinen ja itken myös paljon!"

"Kukaan ei ole koskaan ennen kokenut tätä", hän sanoo. "En edes minä tai Kuthumi. Kehosi itkee, sillä se on ottanut vastaan koko tämän transformaation ikävimmät seuraamukset. Jatka vain sen sallimista, ja jatka kaikkien tämän uuden elämän kokemusten sallimista."

Katson ympärille, ja kaikki on uskomattoman kaunista. Tulevaisuus on tuntematon, eikä jokeakaan ole enää täällä opastamassa minua, mutta on virtaus tähän uuteen elämään. Ei, siinä on jokin läsnä, ja oivallan, että se on oma läsnäoloni. Olen omassa luomuksessani, ja antautuessani sille löydän suuren iloperustan, joka korvaa syvimmän hämmennyksen ja tuskan. Olen olemassa! Minä olen mitä olen! Ja kaikki on hyvin minun luomuksessani.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02


Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron