Ingeborg Vera (thewakeupexperience.eu) Andromedalaiset

[hammer]

MEIDÄN VOIMAMME – JAETTU YDINOLEMUS

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
6.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme käyneet läpi uuden itsemme lähestymiskierroksen. Voimme nähdä näissä aalloissa tietyn kaavan, kun niitä tulee. Ensin on laukaisijoita, niitä ihmisiä ja tilanteita jotka potkaisevat haastamaan oman totuutensa. Se on kuin voimaantumisen sparraamista. Olemmeko edelleen kiireinen ulkoisessa todellisuudessa sellaisena, kuin se tapahtuu, vai otammeko vastuun omasta (kollektiivisesta) luomuksestamme? Aiommeko kehittyä vai toistaa?

ENSIMMÄINEN OSA: POTKU … HÄIRITSEVÄ HEVONPASKABINGO

Joka kerta kun nämä aallot rakentuvat, voi nähdä, miten viestit ja postaukset ja informaatiota lisääntyy ympärillä: Tapahtuma tulee, maan ulkopuoliset tulevat pelastamaan meidät, rahajärjestelmä hajoaa, kuu täytyy sulkea, 5D-verkko tappaa meidät kaikki, jos Monsanto-syöpä ei tee sitä, Trump on sanonut sitä ja tätä, ampuminen, sota, terroristihyökkäys, vaarallinen sairaus … Nämä viestit ovat tärkeitä, koska ne ovat omia peilitestejämme siitä, olemmeko ihmisaspektissamme valmis siirtymään kolmannen ja neljännen ulottuvuuden uskomusjärjestelmien yli, vai toistammeko silmukkaa.

Kaikki nämä ovat häiriötekijöitä pois itsestämme. Kaikki ne sisältävät paljon odotuksia ja tuomitsemista. Ja se on … pelkoa … ja puutetta. Niinpä haluamme kontrolloida, ennen kuin meitä kontrolloidaan. Nämä uskomukset istuvat niin syvällä järjestelmässämme, ettemme kyseenalaista niitä. Pidämme sitä maalaisjärkenä. Ja juuri siinä joudumme ansaan. Niinpä jatkamme silmukan toistamista. Jatkamme voimamme antamista valeuutisille, kanavoinneille, superguruille, rutiineille ja menetelmille energiamme puhdistamiseksi. Uskomme edelleen, että meidän täytyy saavuttaa jotain. Uskomme edelleen, että meidän täytyy suojautua ollaksemme turvassa. Ajattelemme edelleen, että meidän täytyy korjata ja muuttaa vanha maailma. Emme ole täällä sitä varten. Olemme positiivinen virus, joka leviää luomalla uutta järjestelmää, joka perustuu voimaantumiseen ja yhteisöön, jotta vanha järjestelmä kuolee itsestään.

TOINEN OSA: TUNNELAUKAISIMET

Aallon seuraava osa on tunnelaukaisin. Voimme järkyttyä, suuttua ja tulla surulliseksi siitä, mitä näemme ja kuulemme ja koemme – tai sitten emme. Se on hyvä testi katsoa, missä olemme omalla matkallamme. Miten paljon on sellaista, mitä emme halua nähdä itsessämme? Miten paljon olemme oppineet käsittelemään tunteemme rakentavasti? Joka kerta kun teemme jostain itsemme ulkopuolella vastuullisen, on aika katsoa sisään … tuntea nousevat tunteet liittämättä tarinaa niihin. Päästää irti projisoimatta niitä johonkin toiseen tai itseemme. Hyväksyä, että se kaikki on osa tätä suurta peliä, jossa olemme, ja että jokainen esittää omaa rooliaan ja kaikella on tarkoituksensa. Niillä jotka ovat jo puhdistaneet tunnekehonsa, laukaisimet menevät fyysiseen kehoon, johon tallennetusta tunnetuskasta tulee fyysistä tuskaa vapautettavaksi. Eikä tämä ole ainoastaan tuskaa, jota olemme luoneet tässä elämässä – sitä tulee koko sukulinjasta. Ja niillä jotka ovat puhtaita, ei ole laukaisimia.

KOLMAS OSA: LOKSAHDUS – AHAA-ELÄMYS

Irtipäästämisen jälkeen (vain jos tapahtuu irtipäästäminen eikä toistamista) tulee ahaa-elämys. Joka kerta kun teemme tilaa järjestelmäämme irtipäästämisen avulla, uutta informaatiota voidaan integroida. Ja aivan yhtäkkiä tajuamme sen. Aivan yhtäkkiä se tuntuu maailman loogisimmalta asialta, mitä emme ole voineet nähdä tai ymmärtää siihen mennessä.

Siis tapahtuu pysyvää evoluutiota. Ja ihmisevoluutio on nyt saavuttanut pisteen, jossa voimme ruumiillistaa sen, mitä olemme saaneet energeettisenä informaationa korkeammista ulottuvuuksista koskien ehdotonta rakastamista, elämistä ja kanssaluomista. Kaikki ihmisen uskomusjärjestelmät jotka on energeettisesti mahdotonta harmonisoida näiden korkeampien taajuuksien kanssa, laukaistaan pintaan. Kunnes mitään ei ole jäljellä. Ei tuomitsemista, ei pelkoa, ei odotuksia. Ei ole oikopolkua. Tie kulkee tuon pelon ja tuskan läpi.

HYVÄKSYMINEN TUOMITSEMISEN SIJASTA

Riippumatta siitä, mitä koemme, on aina hyödyllistä muistuttaa itsellemme, että loimme sen syystä. Niinpä ei ole syytä tuomita sitä. On kyse sitten fyysisestä tuskasta tai sairaudesta, jostakusta joka satuttaa meitä, jostain minkä menetämme … nämä ovat peilejä, joita tarvitsemme oppiaksemme omasta energiatilastamme. Mitä edelleen pelkäämme? Mitä emme halua hyväksyä? Se hetki kun pystymme antautumaan eikä meissä ole enää refleksiä reagoida millään tavalla – on sisäistä vapautta.

Suuri osa tuosta tuomitsemisesta liittyy myös tapaamme toimia toisten ihmisten kanssa. Silloin kun vielä tuomitsemme toiset ihmiset heidän käyttäytymisestään, kaavoistaan, kamppailuistaan ja tuskastaan, emme toimi eheyden paikasta, vaan uskosta puutteeseen ja epätäydellisyyteen. Ja projisoimme toisiin jotain, mitä emme halua nähdä itsessämme.

Monet parantajat tai ihmiset jotka haluavat parantua, eivät tiedä parantuminen-sanan (healing) alkuperää. Se merkitsee eheytemme (wholeness) muistamista. Emme ole koskaan olleet ehjä. Parantajat uskovat usein, että heidän täytyy parantaa toiset ihmiset, parantaa heidän tuskansa ja löytää heidän tasapainonsa. Parantaja ei tee sitä – yksilö tekee sitten, kun hän tunnistaa ja löytää taas sisäisen voimansa. Kun hän oppii käsittelemään tunteet ja tuskan tuomitsematta niitä. Voi olla ansasilmukka jumittaa siinä uskomuksessa, että on jotain korjattavaa.

MITÄ MEILLÄ ON

Meillä on ihmisaspektissamme taipumusta aina fokusoitua siihen, mitä meillä ei ole ja missä kohtaa jokin ei ole ok. Emme koskaan oikeastaan tarkastele, mitä meillä on. Ja meillä on paljon! Katso vain kasvavaa maailmanlaajuista yhteisöämme, jossa meillä on ihmisiä, jotka tajuavat meitä, ihmisiä joilla on uskomattomia taitoja. Kun katson omaa verkostoani, siellä on uskomattomia ja myös tunnettuja taiteilijoita – muusikkoja, taidemaalareita, näyttelijöitä, kirjoittajia … On ihmisiä, joilla on poliittinen tausta ja poliittista kokemusta, menestyneitä bisnesnaisia ja -miehiä, lakimiehiä, opettajia, professoreita, tiedemiehiä, webbi- ja graafisia suunnittelijoita, hakkereita, viestintäasiantuntijoita, inspiroivia puhujia, filantrooppeja, maanviljelijöitä, ruoka-asiantuntijoita, kokkeja, arkkitehtejä jne. … Ja se on vain minun verkostoni! Miten emme näe yhteisön arvoa ja sitä, miten tehokasta olisi, jos liittäisimme yhteen kaikki taitomme ja lahjamme luodaksemme uutta maailmaa, loputtoman siitä puhumisen sijasta?

OLEMME KAIKKI SUPERSANKAREITA

Yksi syvä ihmisohjelma liittyy yksittäisiin supersankareihin – että on tämä yksi sankari, joka tulee ratkaisemaan kaiken ja pelastamaan kaikki. Niinpä joko odotamme supersankarin ilmestymistä tai haluamme olla tuo supersankari, joka valittu pelastamaan maailma. Ja niinpä jatkamme asioiden tekemistä yksin, koska uskomme edelleen, että meidän täytyy tehdä se yksin ja omillamme. Toinen yksinkertainen sana sille on erillisyys.

Ja tietysti niin kauan kun uskomme, että meidän täytyy tehdä se yksin, näemme myös tarpeelliseksi suuren rahamäärän saadaksemme sen tapahtumaan. Sillä hetkellä kun luovumme tuosta uskomuksesta ja alamme jakaa ydinolemuksemme oman verkostomme kanssa ja sitoudumme kanssaluomiseen, voimme tehdä uskomattomia asioita. Siinä on todellinen arvo.

OLE PIONEERI

Kenelläkään ei ole sääntö- tai ohjekirjaa viidenteen ulottuvuuteen ja uuteen maailmaan. Löydämme sen kulkiessamme. Yritys ja erehdys on välttämätöntä, vain silloin opimme ja kasvamme ja kehitymme yhdessä. Silloin kun ei ole tuomitsemista, miksi meidän pitäisi pelätä epäonnistumista? Se on välttämätön osa oppimista. Miksi siis emme vain hyväksy sitä, että olemme pioneereja uuden luomisessa, sen sijaan että odotamme jonkun toisen tekevän sen? Miksi odotamme todisteita, että se toimii, intuitiomme seuraamisen sijasta?

ALOITA AINA PIENESTÄ

Kapitalistisessa ohjelmassa meille vakuutetaan, että voimme tehdä nopeasti suuria asioita, jos meillä on tarpeeksi rahaa. Totta, mutta se ei ole vakaata, kestävää tai tasapainossa. On aika palata takaisin todelliseen luontoomme. Olemme osa luontoa ja osa sen prosesseja, kiertoja ja aaltoja. Siis miksi ihmeessä toimimme niin suuren paineen kera? Kun istutamme omenapuun, emme odota, että voimme korjata omenasatoa seuraavana päivänä. Tiedämme, että voimme istuttaa sen ja sitten voimme vain olla kärsivällinen, kunnes se kasvaa ja kehittyy. Vain silloin puusta tulee oma vakaa organisminsa ja se kykenee olemaan omillaan ja kantamaan hedelmää toistuvasti ja pysyvästi. Siis miksi bisnekselle olisi eri sääntö?

SILLANRAKENTAMINEN

Ainoa tapa rakentaa silta 5D- ja 3D-energioiden välille ja inspiroida ihmisiä muuttumaan, on liikkua ulottuvuuksien välillä. Emme ole täällä vain luomassa 5D-kuplaa ja erottautumassa muista. Olemme täällä ankkuroimassa korkeampia taajuuksia alempiin ulottuvuuksiin, jotta ihmiskunta muuttuu kokonaisuutena. Käytämme 3D-infrastruktuuria siitä syystä – ujutamme 5D-kooeja joka vuorovaikutukseen, joka meillä on 3D:n kanssa. Siis jos sinusta tuntuu siltä, että otat työpaikan 3D:ssä, ei ole syytä nolostua siitä. Kun se tapahtuu vaivattomasti, niin siihen on syy.

RUUMIILLISTUMINEN ON KOKEMUS

Näiden energioiden ruumiillistaminen merkitsee niiden kokemista ja kokemusten luomista muille. Niin muutoksia tapahtuu. Koskettamalla ihmisiä avoimella sydämellämme, inspiroimalla heitä asioilla, joita he eivät ole koskaan ennen kokeneet tai nähneet, peilaamalla heille, keitä he todellisuudessa ovat. Puhumisen, vakuuttamisen ja selittämisen aika on ohi. Opimme ja kehitymme kokemusten kautta, emme mentaalisen inputin.

Oletko valmis kanssaluomaan uutta Maata ja osallistumaan yksilöllisillä lahjoillasi? Sitten se tapahtuu!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KUKA MINÄ OLEN … TAI PALJON ENEMMÄN … MITÄ MINÄ OLEN?

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
17.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se tapahtui yhtäkkiä. Hätkähdyttävä oivallus. "Kuka minä olen" -kysymykseeni oli vastattu kauan sitten. Kun siirryin pidemmälle ruumiillistumiseen, oivalsin, että kysymys liittyy oikeasti siihen, "mitä minä olen?"

Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta aloitukselta. Miksi välittäisin siitä, mitä minä olen? Eikö se ole selvää? Henkinen olento ihmiskehossa? Minäkin ajattelin niin. Olin vastannut "kuka minä olen" -kysymykseen omalta osaltani, kun kävin läpi henkisen heräämisen ensimmäisen osan. Energiakaavojen puhdistaminen, tukokset, voimaantuminen. Ymmärsin enemmän ja enemmän, ettei herääminen ollut itse asiassa lainkaan matka. Se merkitsisi, että on jokin määränpää, jotain saavutettavaa. Ei … se on kokemus. Etsintää. Tutkimista. Ei minnekään pääsemisen vuoksi, vaan kasvun, laajentumisen ja oppimisen vuoksi. Se on epälineaarista. Ja tajusin sen hyvin selvästi. Kaikki mitä kohtaan tuossa etsinnässä, on itse asiassa osa minua, joka kokee ja tutkii eri osaa tästä yleiskartasta nimeltään universumi ja tarkemmin maaplaneetta. Keräten informaatiota sille lähteelle, josta olemme kaikki peräisin. Niinpä riippumatta siitä, mitä näen, kohtaan tai koen, se on osa kokonaisuutta, osa minua. Sillä tavalla hologrammi toimii … Siis tajusin, kuka minä olen: olen luova lähde.

Paljon mielenkiintoisempaa siitä tuli, kun siirryin todella ruumiillistumiseen. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa tunne, että heräämiseen liittyi muutakin kuin pelkkä meditointi, hengittäminen ja taajuuden pitäminen korkeana. Kun tarkastelemme luomisprosessia, niin jossain kohtaa alamme oikeasti luoda. Miten monta kertaa olemme lukeneet ja kuulleet, että valotyöntekijät ovat inkarnoituneet maan päälle auttamaan ihmiskuntaa ylösnousemaan ja luomaan uutta Maata, joka toimii täysin uudella keskustietokoneella. Korkeammassa taajuudessa ja koodeilla, jotka perustuvat 5D:hen ja sen yli. Mahtavaa! Mutta mitä se merkitsee?

Tämän vuoden (2019) tammikuussa saatoimme jo tuntea, että uudesta Maasta puhumisen aika oli ohi. Me kaikki tavallaan kyllästyimme vain puhumaan ylösnousemuksesta, oireista ja menetelmistä. Olimme saaneet selville, miten universumi toimii ja miten muunnamme energiaa. Olimme puhdistaneet juttumme suurelta osin energeettisesti. Voimme tuntea kehomme valmistautuvan ankkuroimaan tämän energian maaplaneetalle ja kykenevän kulkemaan ulottuvuuksien välillä helposti. Saatoimme tuntea tuon kannustuksen, että meitä kutsuttiin luomaan.

Kuka olisi ajatellut, että tämä fyysinen prosessi olisi ollut niin haastava taas kerran. Fyysisen kehon vaivoja, sattumista ja solumuistojen työntämistä pintaan irtipäästettäväksi, ja samaan aikaan päivittymistä kyetäkseen kanavoimaan korkeampia taajuuksia, jotta voisimme luoda fyysisesti. Energiasuunnitelma on laadittu, joten mitä seuraavana on?

Tunsimme, että tehtävämme oli muuttumassa. Se ei toiminut enää, mikä toimi ennen. Ei tuntunut enää oikealta luottaa työkaluihin tai menetelmiin. Nyt oltiin ja tehtiin sitä, mikä tuntui intuitiivisesti hyvältä hetkessä. Meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa, kuin päästää irti siitä ajatuksesta, että voisimme kontrolloida mitään tai jäädä "henkiselle mukavuusalueellemme". Saatoimme vain siirtyä hetkeen, tuohon nollapisteeseen, ja luoda siitä. Aikomus, kyllä – tiettyjen lopputulosten odottaminen, ei. Opettelemme nyt yhdistämään menneisyyden ja nykyisyyden läsnä olevaan hetkeen.

Kokemuksemme menneisyydestä ovat iso vinkki siihen, mitä seuraavana on. Se mitä opimme 3D-menneisyydessämme, yhdistettynä ainutlaatuisiin taitoihimme ja lahjoihimme, palvelee meitä nyt kulkiessamme ulottuvuuksien välillä. Ja se auttaa meitä myös selvittämään, mitä olemme.

Tämä merkitsee sen löytämistä, mikä funktiomme on tässä kehittyvässä ihmisorganismissa. Se on niin yksilöllinen, ettei koko tässä organismissa ole ketään muuta, joka voisi täyttää täsmälleen saman funktion. Ja prosessi on itse asiassa jatkuvaa stripteasea, joka näyttää meille herpaantumatta, mitä emme ole. Emme ole mitään, mikä ei ole vaivatonta meille. Emme ole mitään, mikä ei ole innostavaa meille. Ja se on hassua, koska käydessämme läpi heräämisen, meidän täytyi oppia irrottautumaan. Voimaannuttamaan itsemme, kulkemaan yksin. Tasapainottamaan feminiini- ja maskuliiniaspektimme. Se oli muutos riippuvuudesta itsenäisyyteen. Nyt kun se on tehty, astumme seuraavaan vaiheeseen … ja tämä on tuleminen keskinäiseen riippuvuuteen. Tämä ei enää merkitse, että tarvitsee jonkun muun ratkaisemaan asioita puolestaan tai on kiintynyt ja tarvitseva. Nyt on kyse jakamisesta ja taikavoimiemme yhdistämisestä tullaksemme eläväksi organismiksi, joka perustuu ykseyteen ja yltäkylläisyyteen, josta olemme kaikki uneksineet. Ja rakennamme uutta Maata kulkiessamme. Kuljemme ulottuvuuksien läpi inspiroidaksemme ihmisiä ja tartuttaaksemme vanhaan järjestelmään uuden elämistavan. Kyse ei ole enää opettamisesta, vaan johtamisesta esimerkillä.

Seuraavassa esimerkki siitä, miten riisuttua tämä kaikki on sen ytimen oppimiseen, mitä me olemme. Agusti ja minä olemme työstäneet liikettä/projektia/uutta mallia yhteiskunnasta ja ihmisten koskettamista taidekokemuksilla laukaisemaan muutoksia heidän ytimessään (Fast Forward, FFabric, FFellowism). Agusti on uskomattoman hyvä tekemään suunnitelmia, kokoamaan erilaisia oivalluksia, kokemuksia ja ideoita ja provosoimaan ihmisiä menemään sen yli, mitä he ovat pystyneet kuvittelemaan. Toisaalta taas minä olen supernopea ymmärtämään järjestelmiä ja rakenteita ja näkemään, missä virtaus estyy. Rakastan ottaa selvää noista esteistä ratkaistakseni ne. Olen katalyytti. Laukaisen ihmisiä ja järjestelmiä muuttumaan. Olen todella hyvä aiheuttamaan kognitiivista dissonanssia räjäyttämään mielen. Tiedän, millaisia kokemuksia tarvitaan luomaan tuollaisen muutoksen olosuhteet. Ja olen hyvä tulkitsemaan monimutkaisuutta yksinkertaiselle, maanläheiselle kielelle.

Turhauduimme kovasti kumpikin siitä, ettei projekti maadoittunut ja ankkuroitunut kaikista tekemistämme asioista huolimatta. Väsyimme kumpikin joka kerta, kun tulimme kohtaan, jossa tarvittiin yhteyksiä ja tekoja panemaan asiat liikkeelle. Minä en halunnut tehdä sitä, eikä Agustikaan halunnut. Eikä se tietysti toiminut tällä tavalla. Emme tehneet tuolla hetkellä sitä, mitä rakastimme. Se oli valtava ponnistus ja väsytti meidät todella. Ei ollut mitään tapaa, jolla energiamme innostaisi ketään muuta tai vetäisi oikeita ihmisiä ja tilanteita kenttäämme.

Pari päivää sitten Agusti postasi: minä olen sydän, Vera on sydämenlyönti. Ja se on totta. Hän on tuo rakenne, joka yhdistää kaiken, pikkukivi joka aiheuttaa väreitä. Ja minä olen impulssi, syke luomaan aaltoja. Pidän virtauksen liikkeessä. Mutta en aloita sitä. Minä en synnytä. Enkä ole luoja, joka menee asioiden ydinyksityiskohtiin. Se iski minuun kuin salama … Juuri se oli puuttuva lenkki. On se, joka tuo elämänvoiman rakenteeseen. Se joka synnyttää. Se joka muodostaa yhteyksiä, jotta tuo virta voisi kulkea. On suuri helpotus lopultakin ymmärtää, miksi meistä tuntui, että pyörimme kehää, emmekä onnistuneet maadoittamaan projektia, jotta se olisi lähtenyt todella liikkeelle. Ja myös ymmärtää, ettemme voi enää tehdä myönnytyksiä omaan funktioomme. Meidän ei ole tarkoitus tehdä sitä yksin.

Ihmiskehossamme on tietty kokoonpano, joka on suunniteltu erityisesti sen tekemiseen, mitä osaamme tehdä parhaiten. Ja loksahdamme siihen fraktaaliin, jonka osa olemme, ollaksemme vuorovaikutuksessa ja kanssaluodaksemme panostamalla sen, mitä todella rakastamme. Löytääksemme erityisfunktiomme uuden Maan luomisessa ja rakentamisessa, meidän täytyy vain havainnoida todella hyvin se, mikä on vaivatonta ja hauskaa meille. Tämä asia on vähiten selvä meille ja kaikkein selvin toisille. Koska se on meille niin luontaista, se tuntuu hyvin normaalilta eikä lainkaan erityislaatuiselta. Ja juuri siksi muut ihailevat ja arvostavat meitä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Magellan sky code]

IDENTITEETTIHÄKKI



Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)

23.3.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



"Tämä on niin epäreilua! Olen investoinut niin paljon. Aikaani, energiaani, kaikki säästöni. Rakentaakseni tämän nettisivuston. Antaakseni pääsyn informaatioon niille ihmisille, jotka etsivät vastauksia. Voimaannuttaakseni ihmisiä. Ja nyt istun tässä velkakasan kanssa. Olen niin täynnä tätä!"



Siinä egoni puhui kolme viikkoa sitten, kun samana päivänä minulta/meiltä pyysi rahojaan takaisin neljä ihmistä, joilta olimme lainanneet viime vuonna voidaksemme jatkaa projektiamme/missiotamme Fast Forward/FFabric. Kosmisia vitsejä, kosmisia trikkereitä.



Minusta tuntui typerältä, ettei minua ymmärretä, ettei minua arvosteta. Minusta tuntui, että oma intuitioni oli pettänyt. Halusin vain kadota. Ja tein sen. Vetäydyin. Facebookista, Instragramista, ystävistä ja perheestä. Halusin olla yksin. Halusin vain vetää energiani pois kollektiivikentästä ja tehdä itseni hyvin kompaktiksi. Ei pieneksi, vaan kompaktiksi. Olla siinä minua varten. Mutta kuka se oikeasti on? Tuo "minä". Ja mitä minusta on vielä jäljellä, jos en ole "tuolla ulkona" enää?



Minut heitettiin syvään identiteettikriisiin. Kaikkien näiden vuosien henkisen kasvun, oppimisen, laajentumisen ja integroimisen jälkeen minusta tuntui, että olin palannut nollapisteeseen. Näin ja kuulin tuon ego-osani kiroilevan ja haluavan heittää pyyhkeen kehään. Se halusi käydä tuon keskustelun juuri siinä, juuri nyt. "Sinun täytyy tehdä asialle jotain. Et voi elää kaikella sillä rakkaudella ja valolla, jota ihmiset lähettävät sinulle. Rienausta! Heidän pitäisi lähettää rahaa. Miksi ihmiset eivät näe, kuka olet, ja arvosta sitä, mitä teet?" Kuulin tämän äänen päässäni jatkavan paasaustaan. "Minun täytyy tätä ja tuota ja plaa, plaa, plaa …" Tunsin painetta tuosta osastani.



Enkä tehnyt MITÄÄN. Ei reaktiota. Antauduin. Itkin kaksi päivää yhteen putkeen. Se oli pimeyttä ja tyhjyyttä, jota en ollut koskaan ennen kokenut. En nähnyt mitään tarkoitusta siinä, mitä tein ja kuka olin. En päässyt pois siitä. Minun ei pitänyt päästä tuossa hetkessä. Itkin niin kovasti, koska en kyennyt käsittelemään tuota pimeää tyhjyyttä ja vanhan maailman yrityksiä imeä minut takaisin. Tuo tunne kontrolloinnista. Tuo tunne, että on jotain velkaa. Tuo tunne, että täytyy täyttää toisten odotukset. Tuo tunne, ettei ole arvokas. Niinpä jatkoin itkemistä, kunnes kyyneltäkään ei ollut enää jäljellä. Sitten näin sen.



IDENTITEETTI. Kyse oli kaikista niistä asioista, joihin edelleen samaistuin ja joihin olin kiintynyt. Erilaisia identiteettejä jotka olivat kietoutuneena toisiinsa. Persoona Vera Ingeborg, identiteetti jonka olin rakentanut henkisessä maailmassa ja jonka – ei eroa muista guruista ja opettajista – useimmat ihmiset näkivät sellaisena, jolla on vastauksia seurattavaksi. Tiennäyttäjä. "Kuka olen ilman tuota persoonaa? Kuka olen ilman "The Wake Up Experience" -sivustoa? Kuka olen ilman seuraajia?" Nämä kysymykset jotka takoivat päässäni, leikkasivat kuin puukko. Mitä minusta on jäljellä ilman mitään rooleja, kiintymyksiä, ehtoja, ilman mitään perintöä?



Kuluneet viikot olin ollut hyvin turhautunut siitä, miksi ihmiset etsivät edelleen vastauksia ulkopuolelta ja lankesivat niiden opettajien ja gurujen ansaan, jotka myivät totuuttaan ja menetelmiään pitääkseen heidät riippuvaisena ja tehdäkseen rahaa sillä. Miksi he edelleen uskoivat, että joku tulisi pelastamaan heidät tai ratkaisemaan asiat puolestaan, että uuden Maan loisi jokin tapahtuma, taloudellinen uudelleenjärjestely, avaruusolennot jne. Kaiken tuon ehdollisen ja heikentävän hevonpaskan.



Ja tietysti se oli peili. Antamalla näkemyksiäni jatkoin tämän energian tukemista itse. Pelkästään tuo oivallus oli isku vasten kasvoja ja kulutti minut loppuun ja teki loputtoman väsyneeksi. Olin antanut, jakanut, selittänyt, vastannut tuhansiin viesteihin, antanut lukemattomia valmennussessioita ilmaiseksi, panostanut hyvin paljon energiaa kuluneina vuosina. En ollut nähnyt sitä, mutta EN tehnyt sitä itseni vuoksi enkä siksi, että rakastin todella, mitä tein. En ollut virrassa, olin tuntenut väsymystä ja loppuunkulumista monta kertaa. Yritin edelleen tehdä sitä toisten vuoksi ja yritin "auttaa ihmisiä löytämään tiensä ja totuutensa" ja samaan aikaan yritin pelastaa itseni ja ansaita elantoni ja selvittää velkatilanteeni tämän "Vera Ingeborg" -persoonan kanssa, joka osallistui nyt "Fast Forward" -projektiimme. Meistä tuntui, että meidän täytyi todistaa, että teimme arvokasta työtä, ja yritimme olla tuottamasta pettymystä ihmisille, jotka luottivat meihin ja tukivat meitä. Jos emme menesty, meille ei jää mitään. Emme selviydy. Ehdollista ajattelua ja tekemistä. Epäilyä ja pelkoa. Pum. Miten olin voinut olla näkemättä sen?!?



Vuodesta 2015 saakka "The Wake Up Experience" -sivustolla on ollut yli 1.5 miljoonaa kävijää ja keskimäärin 1.500 vierailua päivässä, ilman markkinointia. Olin investoinut noin 70.000 euroa omia rahojani ja lukemattomia tunteja sen suunnitteluun, rakentamiseen, emännöimiseen ja operoimiseen, olin nauhoittanut kaikki videot, matkustanut energisiin paikkoihin nauhoittamaan ne, leikannut ja äänittänyt uudelleen, ostanut laitteet sitä varten, tehnyt sisällön, logon, brandin, valokuvat jne. jne., eikä se kuitenkaan tullut takaisin niin, että minulla olisi varaa yksinkertaiseen ja kauniiseen elämään. Tietysti minulla oli paljon iloisia ja kauniita hetkiä ja kohtaamisia, mutta tasapainomielessä tilanne oli päinvastoin. Rahani ja säästöni olivat hävinneet, ja päädyin vararikkoon ja velkoihin.



IDENTITEETTI. Velkani. Olin järkyttynyt tästä oivalluksesta. "Kuka olen ilman velkaani?" Olin niin samaistunut tuohon velan tunteeseen ja siihen, että olin jotain velkaa ihmisille ja maailmalle. Tunsin olevani vankina ja jumissa tuossa energiassa. Yritin kovasti maksaa rahaa takaisin, tehdä ylimääräistä työtä, mutta sen sijaan kohtasin monia odottamattomia kuluja, jotka pakottivat minut maksamaan vähemmän takaisin, kuin olin aikonut, ja olemaan näiden tunteiden kanssa. Kiitos, universumi. Uusi tunneaalto huuhtoutui ylitseni, ja huusin ja itkin sen kaiken ulos. Ilmaisten kaikki nuo voimattomuuden ja turhautumisen tunteet ja sen, ettei tällä kertaa ollut mitään ratkaisua. Se meni suoraan ytimeen. Kehoni meni fyysisesti täysin sekaisin. Tunsin hyvin paljon kipua heikoissa kohdissani, alaselässä ja niskassa.



IDENTITEETTI. Kehoni, kipuni, heikot kohtani … "Kuka olen ilman kipuani?" Uusi oivallus, uusi auts-kohta. Tiedostamatta olin taistellut edelleen kipua ja oireita vastaan. Taistellut itseäni vastaan. Saaden tekosyyn, ettei kipuni ole läsnä. Antaudu taas. Vielä syvemmin. Ja sitten hyvin paljon kiitollisuutta tuosta kivusta ja sen rakastamista, koska se näytti minulle, mitä sellaista oli edelleen, mitä en rakastanut ja hyväksynyt itsessäni. Ensimmäistä kertaa kohtelin fyysistä kipua rakkaudella. Keho alkoi täristä, avautua, luottaa ja rentoutua. Aloin taas itkeä, ja kaikkien vapautusten jälkeen tila sisälläni oli täysin tyhjä. Tällä kertaa se oli rauhallista tyhjyyttä. Kevyttä, hienovaraista ja pehmeää tyhjyyttä. Ei enää pimeyttä ja raskautta. Minusta ei tuntunut enää uhrilta. En enää syyttänyt tai tuominnut ulkoisia kokemuksia. Tämä rauhallinen tyhjyys oli hyvin voimakas. Kaikkivoimainen mahdollisuuskenttä. Syntymä uudelle, täysin tuntemattomalle ja kauniille alueelle, joka odottaa tutkimista ja löytämistä.



"Toivon, ettei minun olisi tarvinnut pyytää tuota rahaa takaisin, mutta tämä on se maailma, jossa edelleen elämme." Näin ystäväni oli sanonut, kun hän pyysi rahojaan takaisin. Hän sanoi myös pelkäävänsä, ettemme maksaisi hänelle takaisin. Millään siitä ei ollut enää otetta minuun. En tuntenut vastuukseni kompensoida hänen pelkojaan, uskomuksiaan ja todellisuuttaan. Velan ja velassa olemisen energeettinen lataus oli poissa. Jäljellä oli sitoutuminen. Olimme sopineet tämän olevan laina, joten tietysti maksaisin rahan takaisin. Hänelle ja muille. Mutta en pienuuden tai arvottomuuden tai velvollisuuden paikasta. Nyt se tuli aikomuksen, rakkauden ja voimaantumisen paikasta. Raha ei kontrolloisi minua enää. Ihmisillä ja tilanteilla ei olisi valtaa minuun enää. En tekisi itsestäni pientä enää. Ja voisin nyt varmasti sanoa: "Ei, en elä enää tässä maailmassa."



Luon nyt uutta ja kattavaa maailmaa – minulle, en muille. Sellaista kuin kuvittelen ja haluan sen olevan. Ja ne jotka haluavat luoda sitä minun ja meidän kanssamme, perustuen ykseyden, yltäkylläisyyden ja leikin energiaan, ovat hyvin tervetulleita tuolle uudelle leikkikentälle. Minun ei tarvitse löytää noita ihmisiä, minun ei tarvitse vakuuttaa ketään. Se tapahtuu luonnollisesti, luonnostaan, ilman ponnisteluja. Kiintyminen kaikkeen vanhassa maailmassa joka perustuu kaksinaisuuteen, on poissa. Ainoa silta ulottuvuuksien ja ihmisten väillä on sydämemme.



Oivalsin, ettei mikään mitä olemme oppineet "kaksinaisuuslakien" perusteella, toimisi tällä uudella taajuusalueella. Ehdot, odotukset, kontrolli, identiteetti, kiinnittyminen, lineaarinen ajattelu, sen selvittäminen MITEN … kaikki se putoaa pois. Kaikki mikä ei ole NYT, kaikki mikä projisoidaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen tai muihin, on päättynyt eikä sillä ole enää värähtelykenttää. Vanhat tavat eivät toimi enää, riippumatta siitä miten kovasti yritämme pysyä tuolla (henkisellä) mukavuusalueella. Ei enää kainalosauvoja, ei enää apupyöriä. Olemme kasvaneet yli matalan taajuuden takista – se on liian pieni käytettäväksi. Nyt näen, että kaikki se oli investointi itseeni. Laajentuakseni, oppiakseni, integroidakseni, muistaakseni. Muistaakseni, miksi ylipäätään aloitin. Tein sen itseni vuoksi, en toisten. Uskaltaakseni jakaa omat kokemukseni. Eikö olekin kaunista? Tämä kierto? Se oli niin täydellistä ja niin sen arvoista.



NYT vastaanotan hyvin monin tavoin. Luon, osallistun, maksan takaisin ja vastaanotan. Hetkessä. Koen sisäistä tasapainoa, yltäkylläisyyttä ja ykseyttä useampien ja useampien ihmisten kanssa ympärilläni. Se on kaikki yhdessä kentässä – kaikki on yhteydessä ja kaikki on järjestetty hyvin kauniisti. Ainoa vääristymä olivat omat rajoittavat uskomukseni, koskivat ne sitten minua tai toisia.



TAPAHTUMA ja vanhojen aikajanojen/todellisuuksien hajoaminen on sisäinen muutos, ei ulkoinen. Se on henkilökohtainen valintamme. Kukaan ei tee tuota työtä puolestasi. On yksi asia puhua siitä ja ymmärtää se kaikki teoriassa. On toinen asia todella tehdä ja ruumiillistaa se. Päästää irti kaikesta "totuudesta" tuolla ulkona ja palata omaan sisäiseen totuuteemme ja intuitioomme. Ainoastaan me itse voimme päästää irti kaikista kiinnikkeistä ja uskomuksista, joita meillä on, ja hypätä pelkolammikkoon ja tyhjyyteen luottaen, että synkän pinnan alla on täysin uusi, kaunis, lämmin ja kodikas väriasteikko ja lopputulos on pitkällä parhaan asian yli, jonka mielemme olisi koskaan voinut keksiä.



Mitä "minusta" on jäljellä luovuttuani kaikista noista identiteeteistä? Jäljellä on rakkaus, leikkisyys, uteliaisuus, lahjakkuus, intohimo ja yhteys kaikkeen. Peili on tyhjä. Itse asiassa ykseyden maailmassa ei ole peiliä. Ei ole oppilasta tai opettajaa. Ei ole seuraajaa tai johtajaa. Ykseydessä on vaihtoa, jakamista, tilanpitämistä ja oivaltamista, että kaikki on aspekti minusta ja organismi, jonka osa olen. Aivan kuin kaikki solut kehossa. Ei ole yhtä johtavaa solua. Kaikki ne osallistuvat kokonaisuuteen ainutlaatuisella funktiollaan. Toisistaan riippuvaisina. Sinä, minä, me – kaikki ovat osa samaa, ainutlaatuisen ydinolemuksensa ja panoksensa kera.



-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

"VALINNAN" VOIMA

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Neo: Autoit minua pääsemään tähän, mutta kysymykseni on miksi. Mihin tämä menee? Mihin se loppuu?

Oraakkeli: En tiedä.

Neo: Et tiedä, vai et kerro minulle?

Oraakkeli: Kerroin sinulle aiemmin. Kukaan ei voi nähdä sellaisen valinnan taakse, jota hän ei ymmärrä, ja tarkoitan "ei kukaan".

(The Matrix Reloaded)

Valintoja on niin kauan, kun olemme erillään Lähteestä. Sydän "valitsee" aina automaattisesti polun korkeimpaan lopputulokseen sinun ja kaiken kannalta.

Sydän lukee "reaaliaikaista nollapistedataa" ja toimii sen mukaan, mikä merkitsee, että se on aina täysin läsnä nyt-hetkessä. Se on ehdoton kaikin tavoin, koska se ei samaistu kaksinaisuuteen ja sen syy-seuraussuhteeseen.

Egomieli lukee vain muistia, mennyttä dataa, akaasiaa, projisoi sen menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja luo ehtoja, jotka perustuvat erillisyyteen ja syy-seuraussuhteeseen. (Jos tämä, niin tuo …)

Harhakuva valinnoista (jotka eivät ole oikeasti valintoja, koska riippumatta siitä, minkä egomielen tekemän skenaarion valitset, se pitää sinut silmukassa) putoaa pois sillä hetkellä, kun pystyt pitämään sydämesi auki koko ajan.

Pelokas ja epäilevä egomieli ei ymmärrä sydämen "valintoja" (impulsseja), ja se yrittää estää ja taistella niitä vastaan. Se pystyy samaistumaan vain asioihin, jotka se tietää, jotka se on kokenut ja joita se projisoi ihmisiin, tilanteisiin ja tulevaisuuteen mahdollisina skenaarioina.

Egomieli tulee esiin vain silloin, kun olet erillään (kun sydämesi on suljettu (jälleen)). Toisaalta korkeampi mieli luottaa, hyväksyy, tukee ja luo täysin yhdessä sydämen kanssa, joka kykenee tuomaan nerokkaita ideoita ja inspiraatioita.

Jokaisella sydänimpulssilla jota seuraamme, avaudumme taikuuden, tuntemattomien ja mahdottomien tapojen ja mahdollisuuksien kvanttikentälle. Kentälle jossa tulkitsemme energiaa tunteiden avulla, ei ajattelun.

Koemme valtavia tiedollisia ristiriitoja ja haasteita niin kauan, kun sydämemme ei pysy auki ja egomieli aktivoituu uudestaan. Se yrittää sitten löytää ratkaisuja suojautuakseen ja selviytyäkseen sydämen tekemästä "valinnasta" vanhalla tavalla, joka perustuu muistiin.

Mitä enemmän opimme luottamaan näihin impulsseihin, sitä enemmän ne koetaan pysyvänä syvänä sisäisenä tietämisenä ja virtauksena. Jossain kohtaa ei ole enää "valintaa", vaan noiden impulssien seuraamista, riippumatta siitä miten absurdilta tai typerältä se saattaa näyttää toisista. Koska silloin tietää tietämättä, että näin se menee. Kun toimimme täysin harmoniassa noiden impulssien kanssa, ilmennämme ykseyttä, ilmennämme ehdotonta rakkautta ja jakamista.

Kun sydän ja korkeampi mieli luovat yhdessä pysyvästi, tiedät, että peruuttamaton alkemia on tapahtunut. Et pysty enää olemaan olematta läsnä hetkessä. Muisti tulee mukaan vain palvellessaan tuota impulssia ja luomista hetkessä. Sillä ei ole enää mitään tunnekiinnikkeitä ja kontrollia, joka pitäisi sinut katumisella ja masennuksella menneisyydessä tai ahdistuksella tulevaisuudessa.

Sinä. Tässä ja nyt. Harmoniassa ja yhdistyneenä niiden sydämiin, jotka ovat käyneet myös läpi tämän sisäisen muutoksen. Valmiina jakamaan ja kanssaluomaan ehdottomasti yhtenä. Valmiina pelaamaan yhteen. Vapaana, vaivattomasti ja lapsenomaisesti täynnä ihmetystä, luovuutta ja kunnioitusta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

UUTEEN MAAHAN LASKEUTUMINEN

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vau, vai mitä? Kuka olisi uskonut, että tästä tulisi taas näin intensiivistä, tuskallista ja uuvuttavaa. Emmekö käyneet jo läpi kaiken sen – pimeys, raskaus, tietämättömyys, kuka olemme ja miksi olemme täällä? Kyllä … ja ei. Kyllä, kävimme läpi nuo sielun pimeät yöt: kaiken kyseenalaistaminen, tietämättömyys, silkka hämmennys, haluttomuus olla täällä enää.

Se oli henkisen heräämisemme ensimmäinen osa. Se oli absoluuttisen itsemme, ydinolemuksemme, aitoutemme etsintää. Päästäen irti muiden seuraamisesta, ihmisten laittamisesta korokkeelle, löytäen oman totuutemme. Opimme kokemalla universumin tavan toimia, energiadynamiikat ja energia-alkemian jolla muuntaa pelkotaajuudet rakkaudeksi.

Se kaikki toi meidät itsenäisyyteen. Tuntien puhdasta vapautta ja jakaen viisauttamme kirjoituksissa ja opetuksissa inspiroimaan toisia käymään läpi saman. Antaen vinkkejä siitä, miten navigoidaan, miten tyynnytetään mieli ja miten päästetään irti tunteiden avulla. Aloimme tuntea ja kokea ykseyttä – energeettisesti. Yhdistyneenä kentän kautta – metafyysisellä tai henkisellä tasolla. Rakensimme uutta itsenäistä elämäämme tälle saavutetun viisauden perustalle maailmassa, joka perustui läheisriippuvuuteen. Ollen parantaja, opettaja, valmentaja, kirjoittaja jne. ja jakaen viisauttamme toisille, tavallisesti jonkinlaisena vaihtokauppana – oli se sitten veloituksia tai lahjoituksia. Luulimme, että se oli siinä. "Löysin tehtäväni, tarkoitukseni – tätä aion tehdä."

Nyt tämä maailma on taas kerran tullut romahtaen alas. Kenties sinusta tuntuu jotenkin, ettei tämä ole sitä. On enemmän. Kenties olet jopa menettänyt kaiken. Sinut on pakotettu vain olemaan ja pohdiskelemaan. Maailmasi hajoaa taas kerran, olet hämmentynyt ja epäilet kaikkea ihmetellen, miksei se enää toimi niin kuin ennen. Tunnet etäisyyttä maailmaan, jonka kerran tunsit todeksi kaikkine dynamiikkoineen. Maailmaan josta tiesit kaiken – miten navigoidaan, miten eletään, miten selviydytään, miten ollaan vuorovaikutuksessa. Pelasit edelleen tuota samaa vanhaa peliä, mutta ollen tietoinen ja tarkkailen sitä.

Nyt sinusta tuntuu jotenkin sulkeutuneelta. Et oikein pysty yhdistymään. Ajatteletko, että olet taas nollapisteessä? Ajattele uudestaan … Tällä kertaa et ole vaihtanut vanhassa pelissä korkeammalle tietoisuustasolle. Tällä kertaa olet onnistuneesti kytkeytynyt täysin irti vanhasta kaksinaisuuspelistä. Tällä kertaa se kaikki liittyy täyteen ruumiillistumiseen. Tämä merkitsee fyysisen kehosi joka ikisen solun muuttamista paljon korkeamman ja vähemmän tiheän ehdottoman rakkauden taajuudeksi. Valmistaudut laskeutumaan fyysisesti uuteen Maahan. Sitä varten pudotit paljon painolastia kyetäksesi lentämään niin korkealle, tehdäksesi tilaa ja integroidaksesi uutta dataa, jotta henkilökohtainen pelaajasi voisi pelata uutta peliä. Ja se on vaikeaa.

Tällä kertaa se ei ole egosi, joka epäilee, vaikka sitä saattaa tuntua. Ei – se on täysin harmoniassa. Nuo ajatukset laukaisee palautemekanismi fyysisestä kehosta aivoihin. Kun vanhaa informaatiota vapautetaan soluista, vanhoja ajattelutapoja tulee esiin. Ahdistusta, huolta, surua, kontrollittomuuden tunnetta … eikä ole aavistustakaan, mitä seuraavaksi on. Kun transformoituneesta egosta on tullut todella hyvä tarkkailija, tarkkailet itseäsi ja nuo ajatukset häviävät melko nopeasti. Jäljelle jää tunnepainolastin pudottaminen, mikä johtaa tavallisesti syviin, hyvin tuskallisiin ja hyvin synkkiin puhdistaviin tunteisiin. Jokainen erillisyysohjelma jota vielä pidetään soluissa, muutetaan ykseydeksi.

Miten muuten voisimme ruumiillistaa ja luoda sen, minkä olemme jo ymmärtäneet henkisellä tasolla? Vai luulimmeko oikeasti, että tuntisimme ykseyttä metafyysisesti tai henkisesti, mutta jatkaisimme erillisyyden ilmentämistä fyysisesti? Emmekö jo tunteneet ja tienneet, että ilmentäisimme uusia ykseysmalleja, mm. tapa olla olemassa rinnakkain ja kanssaluoda, uusi perhe-, talous-, koulutus-, yhteisö-, organisaatio- jne. malli, jotka perustuvat itsevastuuseen ja ehdottomaan rakkauteen?

Ehdottomuudessa on nolla kiinnikettä tai odotusta. Ehdottomuus on vanhan pelin syy-seurauskaksinaisuuden ulkopuolella. Uudessa pelissä syy ja seuraus yhdistyvät nollapisteessä. Niistä tulee kanssaluojia vastapelurien sijasta. Ehdoton rakkaus on leikkiä ja hauskanpitoa! Jakamista ehdottomasti toisten kanssa. Miten voisimme tehdä sen, jos sisällämme pyörisi vielä jokin puute-, selviytymis- tai erillisyysohjelma?

Tässä siis olemme, irtikytkettynä vanhasta, vielä kytkeytymättömänä uuteen. Valmistautuen laskeutumaan. Tarvitsemme valtavan määrän aikaa yksin, ollen kotelossa – istuen ja ollen, päästäen irti, kun jotain tulee esiin, ja ystävystyen tämä kummallisen tyhjyyden kanssa, jota tunnemme. Olemme ruumiillistunutta tyhjyyttä/ei-mitään. Puhtaasti itseriittoinen energeettisesti sanottuna. Täysin kytkeytynyt taas Lähteeseen, täysin irtikytkeytynyt muusta. Olemme tyhjässä tilassa ohjelmien, aikajanojen, tarinajuonien ja unelmien välissä.

Siinä ei ole mitään ja siinä on kaikki. Mahdollisuuksien meri. Äärettömästi aikajanoja käytössä eri ulottuvuuksissa, osallistumatta mihinkään niistä. Kytkeytymättä mihinkään peliin, mihinkään "reitittimeen". Meistä on fyysisesti tulossa tyhjä taulu pelataksemme täysin uutta peliä. Jännittävintä ja hauskinta peliä, josta pystyimme mitenkään uneksimaan. Ja kytkeydymme siihen sillä hetkellä, kun pystymme ruumiillistamaan sen fyysisesti.

Otat mukaasi vain sen, mitä tarvitaan uudessa pelissä. Muu putoaa pois. Meillä ei ole aavistustakaan, miten tämä kaikki toimii. Tiedän vain yhden asian. Ykseys merkitsee, että se on monen pelaajan peliä. Olemme riippuvaisia toisistamme. Emme voi pelaa sitä enää yksin. Emme voi pelata sitä samojen vanhan pelin sääntöjen mukaan. Siinä on uusi lähdekoodi, uudet algoritmit ja uudet dynamiikat. Vain yhdessä saamme selville, miten tämä uusi peli toimii. Voimme vain pitää hauskaa, leikkiä ja luoda yhdessä. Voimme liikkua eteenpäin vain yhdessä yhtenä. Vaikka en tiedä mitään, tiedän yhden asian varmasti: odotan hyyyvin innolla leikkimistä teidän kaikkien kanssa!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SINÄ ENSIN!

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Näyttää olevan yleinen vääristymä universaalista totuudesta. Et ole täällä muuntamassa mitään kenenkään muun puolesta. Se on mahdotonta. Et ole marttyyri, jonka täytyy kantaa vastuuta koko kollektiivista. Niin kauan kun tunnet jotain kollektiivikentästä, omassa kentässäsi on jotain ja solut resonoivat sen kanssa. Omista se – älä projisoi sitä jonkinlaiseksi tehtäväksi tai suuremmaksi aatteeksi. Teet vain oman osasi. Nouset oman kenttäsi kera, kyetäksesi pitämään tilaa yhdessä toisten kanssa, jotka ovat ankkuroituneet uuteen maakenttään.

Muista, etteivät valomajakat juoksentele pelastamassa laivoja. Ne seisovat vain säteilemässä. Jokaista kutsutaan tekemään oma muuntumisensa sisältä ulospäin. Automaattinen vastuu. Voimaantuminen. Jos ei, niin jatkamme läheisriippuvuussilmukoiden luomista. Sinä olet riippuvainen kollektiivista, ja kollektiivi on riippuvainen sinusta. Voimme tarjota vain rakastavan tilan ihmisille ilmaista itseään, kun he raivaavat tiensä oman paskansa läpi.

Siis muista, että se mitä tunnet, mihin osallistut, mitä yrität ratkaista, mitä yrität estää, mitä vastaan olet, on kutsu katsoa sisälle ja tuntea, mitä et ole vielä halunnut nähdä. Tämä ulkoinen elokuva nimeltään todellisuus yrittää vain kommunikoida kanssasi. Olemme täydellisessä käytävässä tällä hetkellä olla vain sisällä. Istua itsemme kanssa. Luoda oman turvallisen tilamme ja pyhäkkömme. Tuntea kaikki, mitä meidän täytyy tuntea, päästäksemme siitä irti, tuntien samalla kodin sisällä. Minä tehden samaa – istuen sen kanssa, joka laukaisi tämän postauksen.

Tämä on kaiken kanssaluomisen perusta uudella leikkikentällämme. Voimaantuneet aidot olennot jakamassa. Ei liika-antamassa, ei liikasaamassa – jakamassa ehdottomasti olemalla ydinolemuksensa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

"MINÄN" KUOLEMA

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna minä kuolin. Heräsin, ja jokin tuntui hyvin erilaiselta. Olin tyhjempi kuin koskaan ennen. Uskomattoman väsynyt. Surun tunnetta. Saatoin tuntea, että tämä oli jonkin loppuunsaattamista ja jonkin loppu.

Istuin ammeessa, katselin vaahtoa, kaikkia noita pikku kuplia, joista jokainen heijasti valoa. Kuin pieniä tähtiä joilla oli oma pallonsa/alueensa. Kuin me. Kuin kaikki asiat. Kuin "minä". Näin, miten ne kaikki olivat yhteydessä toisiinsa toistensa kautta. Kaunis pilvi palloja, jotka säteilivät kirkkaasti ja näyttivät samalta, mutta jokainen oli erilainen. Aloin itkeä ja näin koko universumin rakenteen siinä aivan edessäni. Kuvittele tämä nyt täytettynä elämänvoimalla. Se on ykseys. Se on ykseyttä muodossa.

Tunsin painon lähtevän fyysisestä kehosta. Jokin kuiskasi sisälläni: "Luodaksesi muotoa menet muodon ulkopuolelle." Tunsin, että kaikki rajat fyysisen minun ja kaiken ja kaikkien väliltä hävisivät. "Unohda nyt antaminen ja saaminen. Se on vanhan maailman tapa. Muista ravitseminen. Ole avoin ravitsemaan ja ravinnolle. Se on ovi omaan lähteeseen. "Omalähteisyys" ei merkitse omien tulojensa luomista. Tämä on mielesi tulkintaa sen perusteella, mitä se tietää. Omalähteisyys merkitsee tulemista yhdeksi kaiken kanssa. Yhdistyen suureen organismiin, suureen elämänpiiriin, ottaen oman paikkasi, jakaen ydinolemustasi, ollen aina turvattu. Sydän on tuo ovi."

Itkin vielä lisää, ja tunsin suurta rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan, kaikkia "minän" osia kohtaan. Kaikkia näitä pieniä palloja, jotka heijastivat kokonaisuutta. Tunsin irtoavani vanhasta maailmasta täysin. Kytkeytyväni irti siitä täysin. Ei enää ajatuksia "miten" tai "miksi". Ei enää tarvetta selittää. Ei enää tarvetta puhua mielille. Vain yhdistymistä sydämiin. Nuo sydämet avautuvat ja sopivat yhteen automaattisesti. Tunsin kuin kelluvani, ajelehtivani pois vanhasta ja jonkinlaisen vesiputouksen läpi uuteen maailmaan.

Vapaassa pudotuksessani johonkin kauniiseen kultaiseen valoon, joku ikään kuin tarkisti, oliko minussa vielä jotain kiinnikkeitä vanhaan maailmaan, jotka pitäisivät minut siellä. Perheesi? Ei. Ystäväsi? Ei. Nettisivusi "The Wake Up Experience"? Ei. Koirasi? Ei. Leijalautailuvarusteesi? Ei. Maat joissa vielä haluaisit käydä? Ei. Ruoka tai ravintolat jotka vielä haluaisit kokea? Ei. Kumppanisi? Ei. Projektisi? Ei. Raha? Ei. Tarpeesi selviytyä? Ei. Kamppailusi? Ei. Tuskasi? Ei. Fyysinen kehosi? Ei.

Kirjaimellisesti mikään ei kutsunut minua takaisin vanhaan peliin. Muistin erään ystävän, jolla oli ollut kuoleman lähikokemus, kuvanneen prosessia samalla tavalla: tarkastelet elämääsi ja kiinnikkeitäsi, ja sitten sinut vedetään takaisin, kun jotain on vielä jäljellä. Mikään ei vetänyt minua takaisin. Jatkoin putoamista tuota kultaista valoa kohti.

Lähdin kylpyhuoneesta, kun putosin edelleen. Tuntien fyysistä kuolemista. Ollen ok, jos fyysinen keho jää taakse. Ollen täysin ok vanhan pelin loppumiseen. Tyhjä, ei katumista. Ei mitään mistä pitää kiinni. Täydellinen vapaus. "Menet muodon ulkopuolelle." Uusi alku.

Menin rannalle. Istuin siellä kuunnellen merta. Ja minusta tuntui, että olin laskeutunut. Hyvin pehmeästi. Se näytti samalta planeetalta, mutta kaikki tuntui erilaiselta. Uudelta maailmalta, jossa ei ollut mitään. Ei mitään. Talot poukamassa näyttivät epätodellisemmilta kuin koskaan. Pystyin tarkkailemaan vanhaa, mutten voinut yhdistyä tai olla vuorovaikutuksessa. "Luodaksesi muotoa menet muodon ulkopuolelle."

Fyysinen keho ei vielä tiedä, tuleeko se mukaan. Tiedän vain, ettei ole tietä takaisin. Uusi maailma on avautunut, se on valmis tutkittavaksi. En ole vielä kytkeytynyt siihen. Tällä erää olen tarkkailija. Kuolin rauhassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ELÄMÄ KUOLEMAN JÄLKEEN

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuoltuani energeettisesti viime viikolla vanhassa maailmassa (3D/4D), kokemus on ollut hyvin mielenkiintoinen. Ei tapahdu ainoastaan "uudestisyntymää", vaan se on syntymä uuteen maailmaan, uuteen ulottuvuuteen. Puhdas, tyhjä, kevyt. Se on erilaista, kuin korkeamman ulottuvuuden tunteminen vain energeettisesti.

Siinä on paljon maadoittuneempi, paljon fyysisempi tunne. Paljon impulsseja leikkiä, nauraa, olla taas lapsi. Kun kytkeydyin täysin irti, fyysinen keho alkoi transformoitua ennen kokemattomalla tahdilla. Pelkästään siksi, ettei se saanut enää yhtään energiaruokaa vanhasta maailmasta. Vanhan ohjelman signaalit eivät enää päässeet läpi, joten se vastaanotti vain uuden toimintamallin uusia signaaleja. Se merkitsi keholle joko kuolemista tai transformoitumista. Ja voi pojat, että se transformoituu. Se heittää ulos vanhaa ohjelmointia valonnopeudella, koen paljon tunnepuhdistuksia ja kyyneliä, mutta siinä ei ole kiinnittyneenä mitään, se ei ole edes tuskallista.

Fyysinen muoto muuttaa kirjaimellisesti muotoa joka päivä, kun keho uudelleenkalibroituu uuteen energeettiseen kotiinsa ja integroi kaiken uuden informaation. On fyysistä kipua, kyllä, mutten tunne mitään tarvetta "saada sitä lähtemään pois". Jätän tilaa ja keskustelen solujeni kanssa paljon, ymmärtäen, mitä ne käyvät läpi tällä hetkellä ja miten voin auttaa niitä parhaiten. Olen sisälläni paljon, yhdistyn luontoon ja voin tuntea energiaa virtaavan lävitseni enemmän kuin koskaan. Tunnen ykseyttä ja yhteyttä kaikkeen, ruumiillistaen samalla myös tämän yksilöllisen aspektin kokonaisuudesta. Ei ole enää erillisyyttä. Aivan kuten näen kehoni yksittäiset solut, näen ja tunnen universumin koko kudelman kaikki aspektit täydellisessä harmoniassa. Se ei pysy fyysisesti vielä täysin – siirryn edestakaisin. Tuntuu kuin testaukselta ennen varsinaista käyttöönottoa.

On hyvin mielenkiintoista, että koko selviytymisvaisto on tuhoutunut. Muistan ikuisen kamppailun rahan kanssa, sen kanssa ettei omista tarpeeksi, ei ole tarpeeksi, ja se tuntuu kuin painajaiselta, jota näin ennen – kaukana siitä, missä olen nyt. Ulkopuolella mikään ei ole muuttunut – kuitenkin kaikki on muuttunut sisällä. Se ruumiillistuu täysin, minkä saatoin aiemmin tuntea vain energeettisesti. Uusilla signaaleilla ja koodeilla ei ole mitään – kirjaimellisesti ei mitään – tekemistä vanhan kanssa. "Ulkoa sisään" vaihtuu täysin "sisältä ulos". Raha ei ole oikeasti tärkeää, se ei ole ajaja. Me olemme – kansa.

Kun kaikki harmonisoidumme tässä uudessa nyt-hetkessä, jaamme ja kanssaluomme tehokkaasti uutta fyysisesti sisältä ulospäin. Meidän ei ollut koskaan tarkoitus tehdä tätä yksin. Tähän saakka olemme käyneet vain läpi omaa ylösnousemusalokasleiriämme puhtauteen ja ykseyteen. Yhdistyäksemme taas iloon ja leikkisyyteen ja luopuaksemme koko taakasta, jonka laitoimme itsellemme. Ollaksemme todella valmis rakentamaan uutta toimintamallia, ilman mitään vääristymiä tai vanhojen ja tunnettujen tapojen soveltamista. Mitä enemmän jaamme taitojamme, kokemuksiamme ja havaintojamme ja tuomme ne kollektiiviseen kanssaluomiseen, sitä enemmän löydämme ja rakennamme. Luovuutta tulee voimakkaasti ja myös impulsseja luoda täysin uusilla tavoilla.

Agusti ja minä leikimme kuin lapset, kokeilemme, koemme, yritämme ja erehdymme, löydämme kaiken aivan alusta. Uusia tapoja ilmestyy matkan varrella. On hyvin erilaista, kun ei ole kiinnittymistä tai odotuksia. Käytämme mielikuvitustamme, luovuuttamme ja niitä työkaluja ja leluja, joita on käytössämme. Siinä on paljon hauskuutta, ja rakastamme odottamattomia lopputuloksia ilman mitään kiinnikkeitä.

Yhteytemme on muuttunut täysin, transformatiivisesta yhteydestä leikkisäksi ja luovaksi. Kun emme omista mitään, emme tiedä, mitä huomenna on, missä olemme ja kenen kanssa olemme. Ja se on täydellistä. Ei-tietämisessä ilman pelkoa on tämä "mikä tahansa on mahdollista" -ominaisuus. Nautimme hetkestä toiseen. Tarkkailemme, opimme ja alamme ymmärtää uusia dynamiikkoja. Se on hyvin kaunis maailma.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SISÄINEN LIITTO – ENERGIAKEHON JA FYYSISEN KEHON TREENAAMINEN

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ihmetteletkö koskaan, miksi "vain oleminen" tai "teen niin paljon" ei muuta asioita niin, kuin haluaisit? "Vain oleminen" on feminiinistä (tunteminen). Valmistellen maaperää. Ollen luova ja keräten näkemyksiä ja ideoita. Mutta ilman maskuliinifokusta (ajatteleminen) ja toimintaa (ilmentämisimpulssi) mikään ei koskaan muutu.

Hedelmällinen maaperä on kiva asia, mutta ilman sitä päätöstä ja toimintaa, että kylvetään siemen, mitään ei koskaan kasva. Toisaalta "kaiken tekeminen" on liikatekemistä eikä jätä tilaa kasvulle. On todellinen taito hellittää ja olla kärsivällinen (feminiininen oleminen), kunnes hedelmä on kypsä korjattavaksi (maskuliininen tekeminen). Se on täydellinen tasapaino. Nyt monet uskovat, että tästä syystä nainen tarvitsee miehen ja toisinpäin.

Ei, vaan feminiinisen ja maskuliinisen tanssi tapahtuu sisälläsi. Kun ne tanssivat harmoniassa, sitä kutsutaan sisäiseksi liitoksi (harmonian ruumiillistaminen). Vasta sitten on mahdollista liittyä muiden sisäisen liittonsa löytäneiden ihmisten kollektiiviseen tanssiin, todellista kanssaluomista varten. Silloin kun et enää tarvitse mitään ulkopuolelta, olet valmis jakamaan, antamatta itseäsi pois tai ottamatta toisilta.

Tämä pätee energiaan ja fyysisyyteen. Näe se kuin lihaksen treenaamisena. Silloin kuin "vain olet", lihas ei muutu. Tai kun vältät treenaamista, se huononee ja heikkenee (suojautuminen). Sama tapahtuu, kun teet sitä liikaa. Kun kuntoilet joka päivä, kun yrität liian kovasti, kun käytät huumeita tai lisäravinteita yrittäen saavuttaa tuloksia nopeammin, tulos on päinvastainen. Se pahenee, eikä lihas tule vahvemmaksi itsestään. Se saattaa näyttää vahvemmalta, mutta se on vain ulkoinen vaikutelma. Kuori, naamio – se ei ole kestävä.

Tehokkaimman kohdan löytäminen olemisen ja tekemisen väliltä on avain missä tahansa tilanteessa. Laajentuminen ja kasvu on mahdollista vain sillä tavalla. Pelkkä oleminen ja pelkkä ylitekeminen ei kumpikaan kunnioita luonnollisia kiertoja (maskuliinisen ja feminiinisen tanssia). Katsot minne tahansa tässä maailmassa, voit nähdä, missä on epäkunnioitusta ja epäharmoniaa, on kyse sitten suhteista, liiketoiminnasta, politiikasta jne.

Ja on todellista mestaruutta olla vain tarkkailija, tuntematta tarvetta korjata sitä. Hyväksyen, että tämä on ihmisevoluution välttämätön askel peilinä, jotta tunnistamme itsemme ja näemme, missä meillä on vielä "treenattavaa" löytääksemme sisäisen liittomme. Sillä hetkellä kun sisälläsi on harmonia, alat olla harmoniamajakka, jota kukaan tai mikään ei voi saada enää tasapainosta. Majakka joka vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin ympärillään. Laukaisten tuon matkan takaisin harmoniaan toisille seurattavaksi. Ollen inspiraatiolähde vain olemalla elävä esimerkki ruumiillistuneesta sisäisestä liitosta.

Kaikki mitä on oltava ja tehtävä, on jakaa tuo sisäinen harmonia maailman kanssa. Siis riippumatta siitä, oletko enemmän olija vai tekijä, lähde pois mukavuusalueeltasi ja treenaa energeettisiä ja fyysisiä harmonialihaksiasi. Peilit (laukaisijat) näyttävät sinulle tietä. Ovi on paikka, jossa tunnet vastustusta. Se on polku sisäiseen liittoon.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KEHOMUISTOT

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
21.4.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viime aikoina on ollut vaikeaa löytää lineaarisia sanoja niille moniulotteisille kokemuksille, joista on tullut minulle uusi normaali. Näen ja tunnen KAIKEN, kaikki ja ei-mikään liittyy kaikkeen ja ei-mihinkään. Aina siitä lähtien kun kaikki kiinnikkeet ja identiteetit ovat transformoituneet ykseydeksi, minusta on tuntunut joskus lähes mahdottomalta edustaa yksilöllistä "minä olen" -aspektia lineaarisesti.

Minun ja KAIKKIEN muiden välillä ei ole muuta eroa kuin fyysisyys, jonka useimmat ihmiset hahmottavat edelleen erillisenä olentona, mitä se ei itse asiassa ole. Mikään ei ole erillään, KAIKKI kanssaluo pysyvästi, silloinkin kun vielä kannamme illuusiota erillisyydestä, henkilökohtaisesta saavuttamisesta, sankareista, uhri- ja pahantekijätarinoista jne. DNA kantaa KAIKKEA sisällä, KAIKKEEN pääsee käsiksi sisältä. Jokainen ulottuvuus ja kokemus (kanssa)luodaan sisältä – henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti. Kaikki muutetaan sisältä. Mitään ja ketään ei voi muuttaa ulkopuolisessa maailmassamme. Korkeamman ulottuvuuden viisaudella ei ole mitään tekemistä ylöspäin menemisen kanssa – se liittyy kaikin tavoin sisäänpäin menemiseen. Omistaen KAIKEN luomisen ja kanssaluomisen.

DNA vain vahvistaa tiettyjä polttopisteitä, mikä tekee tästä ihmisastiasta todella hyvän tietyissä asioissa ja tehtävissä ja saa sen nauttimaan niistä enemmän kuin muista, kun taas toisilla yksilöllisillä aspekteilla on erilaiset polttopisteet. Täydellinen palapelinpala KAIKKEUDEN kokonaisorganismissa. Heräsin tänä aamuna hyvin kylmän yön jälkeen täällä erämaassa. Taas kerran oivallan, että luonnossa oleminen 24/7 nopeuttaa "minun" ihmisastiani vanhan lineaarisen ja rajoittavan läheisriippuvuusarkkitehtuurin purkamista. Pelkästään siksi, ettei ympärillä ole "tuttua lineaarista rakennetta", josta pitää kiinni. Se on todellinen ja tuskallinen fyysinen vapautuminen kaikesta, mitä tämä keho uskoi olevansa, mikä perustuu kehomuistoon solumuistissa ja antaa illuusion menneisyydestä ja tulevaisuudesta viitekohtana sen olemassaololle ja identiteetille.

Se päästää irti fyysisestä identiteetistä – siitä rajoittavasta häkistä, jossa tuo arkkitehtuuri piti sitä vankina. Valtava muisto ja fyysinen kiinnike samaistumisesta johonkin paikkaan kotina ja turvallisuudesta ihmisyhteisössä, jonka tunsin läheiseksi, oli jo vapautunut viime viikolla (tuon paikan minun tapauksessani ollessa Amsterdam) vasemmalta puoleltani, erityisesti lonkan ja polven välistä. Tunsin suurta surua, kun tämä kehomuistin aikakapseli lähti. Ja hyvin paljon suurempaa keveyttä sen jälkeen. Tunne, että sisäinen koti korvasi kiintymyksen ulkoiseen kotiin. Tuntuu siltä, että nämä fyysiset vapautukset muuttavat meillä gravitaatiota, kirjaimellisesti. Sen jälkeisinä päivinä minusta tuntui leijuvalta "läiskältä" ja minun oli vaikeaa navigoida tätä fyysistä kehoa. Kaikki tuntui erilaiselta. Minun täytyi todella totutella uuteen arkkitehtuuriin.

Tänä aamuna uusi suuri kimpale kehomuistia oli raivannut tiensä pintaan tullakseen ulos. Tällä kertaa oikealla puolella, tämäkin lonkan ja polven välissä. Olin taas 5-vuotias. Minusta tuntui hyvin yksinäiseltä ja surulliselta. Ymmärtämättä yhtään tätä ihmispeiliä. Sieluni ja lahjomattomuuteni olivat vielä erittäin voimakkaita tuolloin, vaikka fyysinen kehoni oli laitettu vanhaan rajoittavaan arkkitehtuuriin. Toin tänne palapelinpalan täysin erilaisesta maailmasta, joka perustuu ehdottomaan rakkauteen ja ykseyteen. Minulle oli hyvin selkeää jo varhain, miltä se tuntuisi ja näyttäisi, mutta fyysinen kehoni ja lineaarinen mieli joka tuli sen mukana ja johon oli ohjelmoitu erillisyys, epäluottamus ja puute, ei osannut tulkita tai kääntää tätä mallia oikein ihmiskielelle, ja tilanteen piti pysyä sellaisena monta, monta vuotta. Silloinkin kun aloin toteuttaa uusia tapoja yritysurallani ja alettuani kirjoittaa siitä, tunsin kerta toisensa jälkeen yksinäisyyttä ja ettei minua ymmärretä jossain, mikä oli hyvin luonnollista ja loogista minulle. Viha oli vakituinen seuralaiseni, yhdessä sen kalvavan kysymyksen kera, mitä helvettiä teen täällä. Tuntui skitsofreeniselta, kun sielu meni vastakkaiseen suuntaan kuin ihmisidentiteettini.

Mitä enemmän minut imettiin kaksinaisuuden ja erillisyyden ihmispeliin, sitä enemmän tästä skitsofreniasta tuli alitajuinen tunne, mikä sai minut tuntemaan, etten ole keskuksessani, tietämättä selkeää syytä. Sen piti pysyä sellaisena, kunnes heräsin ja muistin KAIKEN aina vain tietoisemmin. Mitä enemmän "epäehdollistin" energiakenttäni, sitä enemmän muistin. Saatoin nähdä totuuden suodattamattomin silmin. Aloin ymmärtää, että – lineaarisin termein – olin pitkällä edellä aikaani. Näin, että lineaarinen arkkitehtuuri jota kannoin edelleen, taisteli minua vastaan, eikä se halunnut lähteä ihmispelin sääntöjen ja dynamiikkojen tunnetulta mukavuusalueelta. Se yritti jatkuvasti huijata minut takaisin "normaaliin". Kunnes KAIKKEUS otti hallinnan, ja hyppäsin tuntemattomaan toisensa jälkeen. Romahtaen ja edistyen monta kertaa. Käyden läpi monia sielun pimeitä öitä ravistelemaan pois kaikkea, mikä ei ollut yksilöolemustani. Kunnes tapahtui identiteetin täydellinen kuolema energeettisesti. Sen mukana kaikki kiintymykset/kiinnikkeet (jotka ovat identiteettejä) olivat poissa. Ei ollut enää menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei edes mitään halua. Ei ajatusta siitä, mitä huominen on. Oli lapsenomainen ihmetyksen, uteliaisuuden ja kunnioituksen tila. Vain tässä ja nyt sen kera, mitä on suoraan edessäni. Rakkaussuhde ja yhteys jokaiseen hetkeen, nähden sen kauneuden.

Kiitollisuus, leikkisyys ja yhteisyys ovat seuranani, ja KAIKKEUS ravitsee minua kaikella, mitä tarvitaan hetkestä toiseen. Se palapelinpala jonka minä toin, on aktivoitu, ja se kaikki kasvaa orgaanisesti ja luonnollisesti. On hyvin kaunista kokea ehdoton maailma. Tällä erää se on pieni leiri Arizonassa, mutta varmaan se laajenee ja kasvaa orgaanisesti. Käsi kädessä harmonisten ihmisten, luonnon, universumin ja KAIKKEUDEN kanssa. Kun me kaikki muistamme, että olemme KAIKKI, jokainen ainutlaatuisen ehdottoman jakavan olemuksemme kera, ainutlaatuisen palapelinpalamme kera, uutta peliä varten ykseydessä. Kun kaikki päästämme irti siitä vanhasta arkkitehtuurista, joka saneli puutteen, epäluottamuksen ja erillisyyden, alamme ruumiillistaa uuden, joka aktivoituu täydellisenä hetkenä. Nykyisessä nyt-hetkessäni fyysinen keho transformoi edelleen arkkitehtuurista rakennettaan. Jokaisen suuren muistikimpaleen vapautumisen myötä, tuntuu ja näkyy enemmän fyysistä keveyttä ja integroidaan lisää uutta orgaanista moniulotteista arkkitehtuuria ja kykyjä. Luontoäiti ja pieni organismimme ovat täydellisiä tilanpitäjiä meille kaikille täällä Vapaus-leirissä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.