Van Keuren Donna (crimsoncircle.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Van Keuren Donna (crimsoncircle.com)

ViestiKirjoittaja hammer » 04.01.2016 20:03

VAPAUTUNEEN ELÄMÄN LUOMINEN TIETOISUUDELLA

Kirjoittanut Donna Van Keuren (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vuosi 2009. Poikani David on käymässä ja sanoo: "Äiti, sinun täytyy pelata videopeliä kanssani." Poikani tuntee minut hyvin ja on tietoinen, että minulta menivät videopelit ohi, joten hän suostuttelee minua: "Se tekee hyvää sinulle ja muuten, tämä peli on makein juttu IKINÄ. Oikeasti. Sinun on pelattava tätä kanssani." Miten voin vastustaa? On kesä. Me vain hengailemme. Kuulostaa hauskalta. Minulla ei ollut aavistuskaan, että elämäni kääntyisi ylösalaisin.

"Portaali" (2007, Valve Corporation) on visainen arvoituspeli, joka muuttaa fysiikkaa ja taivuttaa todellisuutta. Pelaat avatarana, joka on jumissa huoneessa, josta ei ole selvää tietä ulos. Sinulle annetaan kaksi portaaliasetta. Toinen luo uloskäynnin ja toinen vastaavan sisäänkäynnin. Esimerkiksi laitat ehkä yhden portaalin seinään ja toisen kattoon. Kun astut ensimmäisestä portaalista, vasemmasta puolesta tulee oikea, yläpuolesta tulee alapuoli ja putoat katon läpi, jossa näet nyt kätketyn oven "päästäksesi pois laatikosta".

David laittaa ohjaimet käteeni. Selviän puoli tuntia, ennen kuin alan voida pahoin ja minun on lopetettava pelaaminen. Ei hätää. Pikaiset nokoset ja yritän taas – päädyn taas sänkyyn ja vatsaa vääntää. David sanoo: "Äiti, luulen, että aivojasi ohjelmoidaan uudelleen." En ole ylpeä siitä, mutta uskon, että vastaukseni sisältää jonkinlaisen sormimerkin ja silmien pyörittelyä.

Haluan oikeasti päästä pelin loppuun. Miten vaikeaa voi olla luopua todellisuutta koskevista uskomuksistani? Ilmeisesti melko vaikeaa, kuten yritys toisensa jälkeen paljastaa, mutta painan eteenpäin. Erityisen haastavan kohtauksen jälkeen makaan ruohikolla ja yritän saada vellovan vatsani asettumaan. Kun makaan selälläni antaen kuohkeiden pilvien rauhoittaa minut, kysyn sisäiseltä viisaudeltani: "Mitä minun täytyy tietää tässä?"

Vastaus putoaa lyhyenä ja suloisena: "Ole portaali." (Minulla ei vain ole aavistustakaan, mitä se merkitsee.) "Ole portaali, ei pelaaja. Älä yritä selvittää arvoitusta. Ole portaali, jonka kautta ratkaisu tulee."

Minua kiehtoo tämä, joten takaisin peliin. Annan ohjaimet pojalleni, keskitän tietoisuuteni portaaleihin, joita hän luo … ja maailmani asettuu. Pääsemme pelin loppuun! Ylävitosia kaikkialla. Paistatellen voittoni hehkussa ahmaisten kuvitteellisen portaalikakkuni ja kuuntelen GLaDOS:ta, tietokonejärjestelmän kohtaloa, joka muistelee kanssani kaikkea hauskaa, mitä meillä oli pelatessamme Portaalia yhdessä:

"Muista, kun alusta liukui tulihelvettiin ja sanoin: "Hyvästi"
ja sinä sanoit: "Ei käy!"
Ja sitten sanoin: "Teeskentelimme, että aiomme murhata sinut".
Se oli upeaa."

Hyvää aikaa.

Mutta kalvava ajatus tulee mieleeni. Miksi laitoin itseni kaiken tämä läpi? Oliko se oikeasti niin tärkeää? Tarkoitan, täytyisikö minun todella olla tämä portaalijuttu? No, kyllä … kyllä täytyisi. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, mikä oli panoksena, mitä Portaali itse asiassa edusti tai miten oleellinen tästä oivalluksesta "ole se" tulisi, mutta aioin ottaa selvää. Sieluni oli juuri ojentanut minulle kutsun jättää rajoittunut laatikkoni taakse ja oppia, miten tullaan portaaliksi vapauteeni.

Useiden seuraavien vuosien aikana elämäni kävi läpi kokonaisvaltaisen hajoamiseen, mm. 30-vuotisen avioliiton loppuminen, työpaikkojen, identiteettien, kodin ja heimon menettäminen. Monta yötä nuolin tassujani eristyksissä kuin haavoittunut eläin. Se mikä oli poissa, oli … POISSA. Ei ollut paluuta siihen, mitä aiemmin oli. En kuitenkaan paradoksaalisesti osannut täyttää tyhjiötä. Halusin epätoivoisesti TEHDÄ jotain. Sisäinen korjaajani halusi korjata asioita, mutta joka kerta kun pakotin jonkin korjauksen, päädyin "lisäkakkaan" ja lisää hajosi. Turhautumiseni taso oli eeppinen. Ja silloin sain soiton ystävältä Wisconsinista.

"Näin juuri todella hämmästyttävän unen sinusta", ystäväni kertoi. "Arvaa, mikä olit? Et koskaan arvaa. Oikeasti, et koskaan arvaa. Se oli niiiin makeeta! Olit PORTAALI!"

Olin ensin hiljaa, kun pohdin tätä kohtalonomaista toteamusta. En usko kuulemaani. "Olinko portaali?" (Oikeasti? OIKEASTI?)

"Kyllä! Portaali. Se oli todella makeeta. Pidit turvallista tilaa muutokselle ja siirtymälle. Se oli hämmästyttävää. Minun oli pakko soittaa ja kertoa sinulle."

Ällistyneen epäuskoisena pumppasin hänestä lisää informaatiota. "Miten se toimi? Miten tein sitä?" (Voi, kerro, miten minun pitäisi tehdä tätä!) Tauon jälkeen hän tunnusti: "Ei minulla ole aavistustakaan!"

Siinä se siis oli – ajankohtainen herätykseni muistuttamaan minulle, että oli aika olla tämä armon portaali omaan vapauteeni. Mutta … miten? Vau.

Yhtenä päivänä istun ulkona hengittämässä. Ilahduttavan hetken mieleni on hiljaa ja hiljaisuudessa tunnen yhtäkkiä solujeni kipinöivän, kuin ne laulaisivat. Tunnen tämän hyvin elävän tietoisuuden sisälläni – se on enemmän kuin minä, mutta se olen minä. Se odottaa minun tiedostavan sen. Istumme yhdessä ja tunnemme toisiamme melko pitkään ja sitten se valkenee minulle … tämä elävä, kirkas ja iloinen laajentumani on portaali-itseni! Tämä on se osani, jolla kaikki asiat on tuttu juttu, joka on tietoinen kaikista mahdollisuuksista ja joka on kvanttiyhteydessä niihin kaikkiin. Tämä on osani, joka on jo mestari, integroitunut ja valmis pelaamaan elämänpeliä täysin eri perspektiivistä. Mestari on talossa! Itse asiassa se on ollut siellä koko ajan, kärsivällisesti virrannut elämääni, kun olen sallinut sen, järjestänyt uudelleen prostituutio-, marttyyrius- ja itsesagotointimallini ja opastanut minut sisäisten portaalieni läpi uusiin laajempiin mahdollisuuksiin.

Taitelijana tiedän, että jonkin uuden luominen vaatii antautumista mysteerille. Taitelijat käyttävät viisauttaan ja teknistä kykyään ilmaistakseen jotain, joka kulkee heidän lävitseen ja jota ei voi helposti määritellä. Silloin kun laajennamme tietoisuuttamme ja sallimme jumalaisen tietoisuutemme tulla taitelijaksi talossa, joka inspiroi meitä ja kuvittelee meidät uudelleen, mekin koemme todellisen luovuuden taikaa. Tämä on tiedostamisen taito ja näin vapautamme itsemme.

Vapaus on rajatonta luomista täydellisen vastuun kera. Omalla hullulla matkallani olen havainnut, että vapauteen on neljä ovea, jotka edustavat haastavia valintakohtia, joissa meidän täytyy sallia olemuksemme suuremman viisauden informoida meitä ja luoda kauttamme.

1. Ole tietoinen

Ensimmäinen ovi vapauteen on uskaltaa olla tietoinen. Avaamme armoportin, kun olemme valmis laajentamaan tietoisuuttamme ehdollistuneen mielen ja niiden todellisuuksien yli, jotka parhaillaan koemme totuudeksemme. Tämä avaa meidät uusille mahdollisuuksille.

2. Päästä irti

Toinen ovi vapauteen on päästää irti sitä, minkä tunnemme. Avaamme armoportin, kun päästämme irti kiinnittymisestä menneisyyteen ja rakastamme itseämme läsnä olevassa hetkessä. Antamalla anteeksi, antautumalla ja sallimalla transformaation, vapautamme energian palvelemaan meitä uudella tavalla.

3. Antaudu

Kolmas ovi vapauteen on antautua tyhjyyteen menettämisen jälkeen. Avaamme armoportin, kun sallimme tyhjiön tulla uudelleenluomisen kvanttikoteloksemme. Niin kuin mielikuvitussolut luovat toukan uudelleen kotelossa, meidänkin täytyy antautua pyhään tyhjyyteen, joka sisältää kaikki mahdollisuutemme ja antaa turvallisen tilan ja viisautta muuntumiseemme, integroitumiseemme ja kirkastumiseemme.

4. Ole portaali

Neljäs ovi vapauteen on tulla uusien mahdollisuuksien portaaliksi. Avaamme armoportin valitsemalla tietoisesti ne mahdollisuudet, joita haluamme kokea, näyttelemällä niitä ikään kuin täysin toteutuneena (mitä ne kvanttisesti ovat) ja sallimalla sen, mitä meille tulee, täysin luottaen ja hyväksyen. Kun meistä tulee portaali, astumme tietoisuuden hiljaiseen pisteeseen ajassa ja avaruudessa. Meistä tulee tietoinen luoja, joka tekee yhteistyötä itsemme JA:n kanssa ja sallii mestaruutemme luoda ihmisilmaisumme kanssa ja kautta.

Viime kuukausina olen alkanut nähdä, että vapaus on havainto läsnä olevassa hetkessä. Vapauden mahdollisuus on aina tässä riippumatta siitä, miltä asiat vaikuttavat 3D:ssä. Vapaus on samanaikainen mahdollisuus ja minulla on vapaus valita se ja olla se … tai sitten ei. Kun valitsen vapauden, se on minun. Voin tuntea elämäntilanteeni alla tilan, joka kasvaa sisällä. Voin levätä siellä ja katsella taian tulevan esiin. Kaaoshan on vain luomista liikkeessä!

Näen, miten elämäni kehittyy kvanttitaideteokseksi. Yksinkertaisin, pienin vedoin maalaan läsnäolon paletilla. Olen täydemmin sen käytettävissä, mitä on edessäni, olen utelias ja osallistuva, ja annan jokaiselle hetkelle tilaa hengittää, oman agendani pakottamisen sijasta. Rentoudun luomisen mysteeriin, mikä antaa elämääni kristalli-ihmettä.

(Donna Van Keuren on taitelija, muusikko, kouluttaja ja intuitiivinen. Donnaan voi ottaa yhteyttä nettisivujen kautta:
http://lightthejourney.com/)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Kesäkuu 2017 FOKUKSESTA VAPAUTEEN – MITEN HULLUA MENOA!

ViestiKirjoittaja hammer » 02.06.2017 23:01

FOKUKSESTA VAPAUTEEN – MITEN HULLUA MENOA!

Kirjoittanut Donna Van Keuren (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen fantastinen fokuksessa, tuossa arvokkaassa enkeliaistissa, joka sallii meidän mennä syvälle kokemukseen. Olen mestari siinä ja tutkinut tiheimmästä tiheintä yhden tarkoituksen kera. Nyt on aika laajentua JA-tilaan, ja Adamus on auttanut minua avautumaan vapaisiin aisteihini, niihin jotka ovat mieleni (joka on fokuksen työkalu) kontrollin ulkopuolella.

Laajentumiseen on sisältynyt muutama yllätys. Viisi aistiani on toiminut enimmäkseen entiseen tapaan, vaikkakin hieman kummallisesti nykien, ja uudet aistit ovat edelleen melko mystisiä, mutta havaintojani päällystää nyt täysin uusi tietämistaso humoristisilla ja odottamattomilla tavoilla. Kokemus on vähän kuin ohjelmistopäivitys, kun huomaa, että laite on vähän liian vanha pyörittämään uutta järjestelmää, joten bugeja selvitetään lennossa.

FOKUKSEN VIISI AISTIA – VERSIO 2.0

Näkeminen

Katson edelleen maailmaa ja näen ennakkokäsitykseni siitä. Katson peiliin ja näen vanhat sotahaavani ja uuden ajan kohtani. Näen ne neljä seinää, jotka majoittavat minut, ja kasan likaisia vaatteita ja astiat, jotka minun on vielä pestävä. Olen hyvin tietoinen luovasta projektistani, jonka jätin kolme kuukautta sitten ja joka tuppaa äärinäkökenttääni. Tiedän kuitenkin, ettei se mitä näen silmilläni, ole koko kuva – se on vain yksi mahdollinen muoto siitä, mitä oikeasti on. Taika kajastaa kulissien takana, mutta silmäni ovat niin ehdollistuneet näkemään tuntemani todellisuuden, etten pysty fokusoitumaan muihin mahdollisuuksiin selkeästi.

Jostain kumman syystä silmäni ovat nyt olleet todella väsyneet ja käyttäytyneet kummallisesti. Tämä on häiritsevää, mutta koska tiedän, että kaikessa on kyse valaistumisestani, arvaan, että kaikki se on vain osa siirtymistä fokuksesta erilaiseen näkemistapaan. Ainakin näin kerron itselleni.

Kuuleminen

Korvani toimivat oikein hyvin, kiitos. Kuulen naapurin koirien haukkuvan kaikkina vuorokauden aikoina kirkkaammin kuin koskaan, myös tyyny pääni päällä, mutta nyt valitettavasti kuulen myös niiden ahdistuksen haukkumisen alla.

Tunnen myös muutoksen energiassa, kun ihmiset pujahtavat tarinoihinsa (se tuntuu jännittyneeltä, sulkeutuneelta ja kiertävältä). Kuulen, kun valtapelit operoivat jonkun sanojen takana, ja siksi minusta tuntuu superpaskalta, kun täytyy kuunnella mainoksia, uutislähetyksiä, draamaohjelmointia tai mitä tahansa, minkä on suunniteltu manipuloivan mieltäni ja tunteitani.

Positiivisena huomiona, kaunis musiikki on vielä kauniimpaa kuin ennen. Tunnen pyhän geometrian ja värit sointujen sisällä. Valitettavasti kuulen myös muusikon persoonan sävelten päällä, erityisesti jos se yrittää ajaa esitystä. Koska minulla on monen elämän rakkaussuhde musiikkiin ja useat aspekteistani ovat olleet eksperttejä energiamanipuloinnissa, minun on erityisen tuskallista tiedostaa tämä ja se on ollut erinomainen tilaisuus penkkeilyyn … paljoon penkkeilyyn.

Olen alkanut myös kuulla mieleni loputtoman hölötyksen ja tunnistaa sen järjettömyyden. Ironista kyllä, kun aloin kuunnella mieltäni uskomatta, mitä se sanoi, huutaminen väheni huomattavasti. Vasta silloin, hiljaisuudessa, löysin "velhon verhon takaa", pimeämmän ohjelmoinnin, joka pyöritti apinamielen show'ta.

Energiat ovat sisälläni nyt harmonisempia, avoimempia ja virtaavampia, mutta kun kuulen riitasointuja kehittyvän, tiedän, että jotain nousee esiin tasapainotettavaksi. Kuuntelen itseäni täysin uudella tavalla.

Haistaminen

Nenäni ei ole erityisen yliherkkä, vaikka olen toisinaan haistanut asioita, joita ei ole lähimaillakaan, kuten esimerkiksi ruuan laittaminen televisio-ohjelmassa Ranskassa. Kyse oli ruuasta, joka oli tehty omenista ja päärynöistä, ja se tuoksui USKOMATTOMALTA!

Suurin muutos hajuaistissani on kehittyvä kyky havaita energiatuoksuja. Esimerkiksi haistan aromeja, jotka on punottu ihmisten elämäntarinoihin, ja ymmärrän yrittämättä kuviot, jotka saivat aikaan ne. Haistan myös kaaoksen ihmisten tai tapahtumien ympärillä, sekä mahdollisuudet, jotka eivät palvele minua.

Mielelläni on omat ajatuksensa siitä, mitä minun pitäisi tai ei pitäisi tehdä, ja se on usein ristiriidassa tämän sisäisen tietämisen kanssa. Se haluaa tehdä kivoja asioita (tämä on palkka siitä, että on nimetty Donna Reedin mukaan). Huomaan, että "kiva" on nelikirjaiminen sana, joka merkitsee "oivallusta ei voi tulla", ja se on sabotoinut kykyäni rakastaa itseäni. Mutta nenä tietää. "Kiva" ei huijaa sitä. Opettelen kiinnittämään huomiota tähän uuteen hajuaistiini, luovun psykohölötyksestä ja Toucan Samin tapaan (joka pystyi haistamaan hyvän hedelmäisyyden Froot Loops -muroista) "seuraan nenääni".

Maistaminen

Makuaistini on suoraan yhteydessä hajuaistiini. Hyvin samaan tapaan kuin haistan ydinolemuksen jonkin takana, maistan nyt jonkin kokemuksen intohimomahdollisuuden.

Surullista kyllä, suurin osa ihmistoiminnasta on täynnä ohjelmoitua tekemistä ja sen seurauksena ne eivät ole kovin maukkaita. Suurin osa niistä asettuu vertailtaessa pihallani olevan hirvenkakan kohdalle (mistä muistuu mieleeni, että yhtenä päivänä piha oli täynnä hirviä … todella taianomainen kokemus … kunnes ne lähtivät). Lyhyesti sanottuna, elämässäni ei voi olla enää kyse sotkujen siivoamisesta, edes omieni.

Uusi makuaistini paljastaa, että mieleni määritelmä intohimosta oli vain tarve valepuvussa. Tarpeessa on selvä maku. Siinä ei ole iloa. Ehdollistunut tarpeen ajama tekeminen on yllättävän intohimotonta, turhaa ja säälittävää.

Nyt kun alan kuolata mahdollisesta luomuksesta ja pureskelen ajatusta vähän, voin kertoa välittömästi, jääkö siitä minulle kitkerä tai lattea ja intohimoton jälkimaku. Minun ei tarvitse enää osallistua johonkin, ennen kuin oivallan, että se kyllästyttää minut kuoliaaksi. Minun täytyy vain maistaa energiaa, ja tiedän.

Tämän vuoksi kitarani on edelleen soittamatta ja taidetarvikkeeni käyttämättä. Vuosien treenaus on hyödyntämättä, koska en vain voi tehdä samoja vanhoja asioita samoilla vanhoilla tavoilla eivätkä uudet tavat ole vielä paljastuneet, vaikka tunnen muutoksen muhivan.

Muiden intohimoisten nautintojen puuttuessa ruoka on ainoa ilo, joka elättää minut, ja makuni hyvään elämään on laajentunut. Surullista kyllä, sen tuloksena myös minä.

Tunteminen

Tuntoaistini on kehittynyt eniten, ja siitä tulee epämukavan herkkä. Tunnen järkyttävän selkeästi KAIKKI ne hullut muutokset, joita tapahtuu kehossani, korostuneesti ja voimakkaammin kuin koskaan.

Tiedän varmasti, että esi-isäkehoni on vapautumassa, koska tunnen osan itsestäni kuolevan. Tämä on ollut uskomattoman pelottavaa, koska tiedän myös, ettei minun ole tarkoitus korjata sitä, mikä on lähdössä.

Samalla tavalla tunnen, kun uutta energiaa tulee minuun ja osuu uskomusjärjestelmieni ja kätkettyjen traumojeni seinään. Sitten kun asiat lopulta vapautuvat, olen väsynyt, flunssainen ja masentunut, kuin humaltunut toukka, jumissa itse luomassani tyhjiössä odottaen kärsimättömästi uuden ilmestymistä.

Mieleni on lopultakin antautunut sille tosiasialle, ettei se voi hallita luomistani uudelleen eikä se voi auttaa minua ymmärtämään sitä. Kuitenkin tuntiessani kehoa, tunnen yllättävää jännitystä. Se on ilahtunut laajentumisesta mielen manipuloinnin yli. Kaiken tämän tuntemien on ollut yhtä vuoristorataa – kaaosta liikkeessä, beibi.

VAPAAT AISTIT

Siirrytään vapaisiin aisteihin. Adamus on esitellyt keahakissa ja Mestarin elämää 4:ssä meille joitain näistä aistijalokivistä. Olen huomannut, että niitä on vaikea määritellä. En koe niitä yksitellen, vaan ne tuntuvat uivan toistensa läpi sekä ihmisaisteihini ja niiden päälle. Ne antavat minulle laajentuneen epälineaarisen tietämisen, joka värittää havaintojani uudella tavalla.

Kuluneiden 10 vuoden aikana elämäni purettiin täysin, ja oli vaikea käsittää, että tein sen itselleni tarkoituksella. MITÄ oikein ajattelin!!!? Tulin tähän maailmaan tiukkana ja puritaanina korjaaja-pelastajana, joka ironista kyllä, ei pystynyt pelastamaan yhtäkään sielua, vaan sen sijaan juoksi naama edellä pimeimpiin demoniaspekteihinsa. Oikeasti? Mikä sai minut ajattelemaan, että se oli hyvä elämänstrategia? Se kaikki tuntui melko julmalta, ja olen tuntenut paljon surua ja katumusta.

Uudet aistini paljastavat kuitenkin tiettyä kauneutta tässä kaksinaisessa mallissa, sillä miten muuten olisin voinut päästää irti identiteeteistäni? Olin niin kiintynyt niihin, että minun täytyi epäonnistua suuren hylkäämisen kera voidakseni päästää niistä irti. Minun täytyi jauhaa se kaikki tomuksi löytääkseni ikuisuuden sisältäni. Kun katson esiin tulevilla aisteillani omaa jääräpäisyyttäni, näen sen itse asiassa melko huvittavana.

Juostuani elämien ajan pakoon väistämätöntä, olen oppinut, että pimeimmän demonini ja valoisimman valotyöntekijäni integroiminen ei-kaksinaiseksi myötätuntotilaksi, ON se suuri lahja, jonka annan itselleni. Se on myös perintö, jonka jätän rakkaideni avattavaksi, kun he ovat valmiita. Kaikki karmakaverini tulivat maisemiin tällä kertaa hurraamaan minulle, pettämään minut ja laittamaan minut tällä itserakkauspolulle. En pystynyt pelastamaan heitä, koska he eivät halunneet pelastua! Kuvittele. Heidän tehtävänsä oli pistää MINUT liikkeelle. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olimme niin luovia … niin rohkeita … niin viisaita … mutta itse asiassa, se oli upea suunnitelma ja melko hemmetin kaunis.

Elämäni näkeminen tämän paljastuvan KAUNEUS-aistin kautta avaa RAKKAUS-aistini – suuri mysteeri joka kehittyy edelleen paradoksaalisten kokemusteni kautta. Se laajentaa myös MIELIKUVITUSTANI, mikä tekee luomuksistani vähemmän mentaalisia ja paljon virtaavampia. Sen tuloksena KOKONAISUUS-aistini laajenee. Nyt on tilaa synkronismille ja yllätyksille.

VAPAA ENERGIA

Näiden uusien havaintojen myötä huomaan uuden energiavirtauksen, jota vanha ehdollistumiseni ei ole ohjelmoinut. Se tuo raikkaan aallon odottamatonta, ja haistan sen tulevan niin, kuin haistan otsonin tuulessa, joka edeltää myrskyä. Se on sähköinen ja mielelleni epävarma asia, koska se aiheuttaa sekasortoa elämässäni kaikkeen, mikä on edelleen tiukkaa tai kontrolloitua. Kuitenkin tunnen innostusta, kun kehoni vastaanottaa sen, sillä se tuntee kauneuden, mihin mieli ei pysty. Paras sana kuvaamaan tätä energiaa on "vapaus". Olen hengittänyt sitä sisään nyt kuukausia. Ensikosketus on autuas, mutta sitten seuraa vääjäämättä kaaosta. Opettelen rentoutumaan tähän ja pelkästään sallin sen. Luottamus on ehdottomasti välttämätöntä.

Vapaa energia luo hetkessä. Jos kuitenkaan en usko, että saan, mitä tarvitsen, tai että minun täytyy kontrolloida prosessia, luottamuksenpuute ohjaa luomukseni vaihtoehtoiseen universumiin tai tuo sen kaoottisella ja vääristyneellä tavalla. Jos luotan, saan, mitä tarvitsen, juuri silloin kun tarvitsen, tavalla jota en osaa odottaa. Vaikein oppitunti ikinä, mutta myös eniten elämää muuttava.

Luottamisvalintani paljastaa, miten maadoittumaton olin ennen. Se näyttää minulle, miten tärkeää on "olla tässä nyt ja sallia". Säteilemällä luottamusta en enää piiloudu ja tämä sallii uusien luomusten löytää minut. Maadoittumalla hetkeen tuon Theosin itselleni.

Olen alkanut rentoutua tähän, vaikka se on edelleen toisinaan töyssyistä kyytiä. Kenties suurin indikaattori edistymisestäni on, että alan nähdä suuren kosmisen silmäniskun ja nauran kunnolla itselleni. Näen, miten kaikki – myös vaikeat asiat – kehittyy hienon aikataulun ja suunnitelman mukaisesti. Mieleni ei olisi KOSKAAN suunnitellut tätä ja myönnän, että saan nyt epäkunnioittavat kiksit siitä kaikesta. Kenties koko luomisprosessin pitäisikin olla HAUSKA. Vau, mikä ajatus!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02


Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: onawuno ja 10 vierailijaa

cron