Wolffram Joachim (crimsoncircle.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Wolffram Joachim (crimsoncircle.com)

ViestiKirjoittaja hammer » 04.01.2016 19:54

HO JA PALVELIJATAR

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho istui penkillä ja siemaili hiljaa juomaansa. Tunnelma Ylösnousseiden mestarien klubilla ei ollut vielä kupliva, joten se näytti juuri oikealta ilmapiiriltä hänen tapaamiselleen. Ho ilmestyi tähän paikkaan vain satunnaisesti, koska hän nautti kovasti olemisesta yksin. Tänään oli kuitenkin arviointipäivä. Hänen jatkuva vetonsa ansaitsi tapaamisen muutaman kuukauden välein. Hänestä myös tuntui, että hänen vedonlyöjävastapuolellaan oli ollut rankkaa viime aikoina ja tämä tarvitsi vähän kannustusta.

Hän tunsi vähän vetoa, kääntyi ja näki takaoven avautuvan ja sisään tuli huomaamaton palvelijatar. Hän oli helpottunut nähdessään Hon istuvan lähellä takaovea ja livahti istumaan Hon vastapäiselle tuolille.

Kulmakarvaansa nostaen Ho sanoi: "Tiedän, etteivät kollegamme ole kovin tarkkanäköisiä tänään, mutta voiko asusi olla vähän liian hillitty. Heitä saatetaan muistuttaa entisestä iskulauseestasi. Mikä se olikaan … ? Vain mestari on palvelijatar?"

"Vain mestari voi olla todella palveluksessa", palvelijatar sanoi ujosti ja korjaili huiviaan yrittäen kätkeä kasvonpiirteensä.

"Ai niin, se. Pidin siitä. Se on melko korkealla suosikkisanontojesi loputtomalla listalla, eikö vain?"

"Älä pilkkaa minua. Huomaan, että vaihdoit nimesi?"

"Joo. ‘Hô’ tuntui niin … rajoittavalta. Tämä ^ alkoi kutittaa. Se on myös helpompi editoijalle. Näin hänen ei tarvitse käsitellä näitä erityismerkkejä. Tarkoitan, paitsi meitä (suom. huom. sama sana on myös "erityishahmo").

Palvelijatar säpsähti. "Tarkoitatko, että meitä kuunnellaan?"

"Totta kai. Juuri tällä hetkellä, mutta tavallisesti sitä pidetään vain viihteenä."

"Entä muut?"

Ho vilkaisi ympärilleen. "He teeskentelevät, etteivät tunne sinua."

Palvelijatar rentoutui vähän.

Ho jatkoi: "Siis, kerro minulle. Vetona oli "viisi". Vain viisi. Ei viisi miljoonaa tai viisi tuhatta tai …"

"TIEDÄN, MIKÄ VETO OLI!"

"Hups, sinun on parasta pitäytyä narisevassa palvelijataräänessäsi, ellet halua kaikkien muiden tulevan pöytäämme."

"Ho, näet minut epätoivoisena."

"Kiva, että mainitsit sen. Minulla oli kiusaus olettaa, että esität vain jotain roolia hämmentääksesi minua."

"Ystävänpäivä lähestyy. Ja tähän mennessä – ei laskettavissa olevia tuloksia. Tarkoitan, että yritin kaikkea …"

"Kuten "jääkää maan päälle, jotta voitte kokea uuden energian"?"

Palvelijatar kohautti hartioitaan. "Minun täytyi antaa heille jotenkin syötti, tiedät sen. Emmekö sopineet, että vain ruumiillistunut ylösnousemus lasketaan?"

"Kyllä sovimme, eikä tätä voi mitenkään neuvotella uudelleen. Meillä hengailee riittävästi noita "kuole ja ylösnouse" –tyyppejä. Puhumattakaan "ylösnouse ja kuole" –tyypeistä. 'Voi, selvisin seitsemän päivää ihmiskehossa ylösnousemukseni jälkeen.' 'Niinkö? Minä olin koko viikon!'"

Palvelijattaren hartiat lysähtivät ja hän pudisti päätään mumisten enimmäkseen itselleen: "Olin ankara. Olin lempeä. Olin päällekäyvä. Olin myönteinen. Olin filosofinen. Olin hauska. Olin charmikas. Olin myös nerokas."

"Ja?"

Hän katsoi ylös. "Ja?! Myös "ja" epäonnistui! Kun he huomasivat, ettei heidän ihmiselämänsä muuttunut, toin mukaan "ja". Sanoin, että elämänne on kurja ja olette ylösnoussut."

"Hyvä yritys."

"Kiitos."

"Ja se epäonnistui?"

"Siltä näyttää."

"Harkitsitko, että pehmentäisit ja:ta sanomalla "kenties"? Niin kuin, elämänne on kurja ja kenties olette ylösnoussut?"

"Lakkaa yrittämästä olla hauska. Tämä on vakavaa! Häviän kohta vetoni."

"Minun kanssani. Paha juttu."

He istuivat hiljaisuudessa muutaman hetken. Sitten Ho sanoi yhtäkkiä: "Se on siinä, tajusin sen! Miksi et mainitse kristalliluolia? Ne ovat valtavia, ne ovat maassa sekä ihmisissä, ne …" Ho huomasi palvelijattaren tyhjän katseen. "Ai … olen pahoillani. Olen … olen ollut lomalla viime aikoina."

"Näetkö, Ho, mikään ei muuttunut. Ihmiset haluavat vaikeaa. Heille voi puhua elämien ajan! Paljastaa salaisuuksia, todeta syvällisiä totuuksia ja he vain nyökyttävät päätään, heistä tuntuu muutaman minuutin hyvältä ja sitten he jatkavat ihmistapojaan, kitisevät ja valittavat."

"Mikään ei siis muuttunut. Se on järkyttävää, vaikka odotettua. Siksi keksin tämän vedon. Ja olin hyvin kohtelias pyytäessäni vain viittä. En viittä tuhatta tai …" Ho tunsi yhtäkkiä kipua sääressään.

Tuli uusi hiljaisuushetki, sitten Ho sanoi: "Ok, myönnän turhat ponnistuksesi, mutta sinulla on vielä muutama viikko ennen ystävänpäivää. Vaikka olen lyönyt vetoa kanssasi, häviäisin sen enemmän kuin mielelläni."

"Ja?"

"Ja siksi lisään jotain nykytilanteeseen. Nimittäin olet kaikilla esitelmilläsi saattanut vahingossa viitoittaa tietä."

"Viitoittaa tietä mille?"

"No, kuuntelijasi ovat näännyksissä. He ovat kuulleet kaiken. He ovat väsyneet. Kenties nyt on se aika."

"Ho, kehuskelusi on epäuskottavaa. Mene asiaan."

Ho kumartui eteenpäin ja kuiskasi palvelijattaren korvaan: "Kuvittele yksinkertainen kirjanen nimeltään "Vapaa ihminen"."

Palvelijatar suoristui. Hänen silmänsä liimaantuivat Ho:n silmiin. Hän tunsi kikatuksen alkavan syvällä sisällään. Se voimistui, kunnes hän antautui naurukohtaukseen. Kun hän lopulta pystyi taas puhumaan, hän sanoi: "Ho, se on hyvä! Vapaa ihminen. Ennenkuulumatonta." Hän pudisti päätään: "Ennenkuulumatonta."

"Vapaa ihminen."

"Niin, niin. Ja mistä tämä kirjanen kertoo? Tarkoitan, että nimi tavallaan kertoo, mutta miten luulet sen ehkä auttavan?"

"Se menee suoraan ydinolemukseen käyttäen yksinkertaisia ihmisanoja. Ei kuolleita mestareita. Ei lupauksia. Ei taikaa. Ei pyhimyksiä (saint). Ei …"

"Ei pyhimyksiä? Ei hyvä idea – siis markkinointiperspektiivistä."

"Aivan. Mutta siinä ei ole kyse markkinoista tai massoista. Siinä on kyse noista viidestä."

"Hmm."

"Näetkö nuo viisi ihmistä baarissa?"

Palvelijatar kääntyi Hon katseen suuntaan. Silmiä räpyttäen hän sanoi: "Kyllä, mutta he ovat vain harhakuvia. He eivät ole todellisia."

"Eivät vielä. Tunnistatko jonkun?"

"No, vasemmalla on se brasilialaispoika, jonka mainitsin jokin aikaa sitten, mutta se oli vain motivointitarkoituksessa."

"Totta kai. Mutta jos katsot tarkkaan, näet joidenkin todellisten ihmisten vilkkuvan sisään ja ulos noissa harhakuvissa."

"Okei, näen sen."

"He ilmestyvät tänne, mutta sitten he putoavat takaisin pelkkään ihmisyyteensä."

"Mitä siis heistä?"

"He lukevat parhaillaan "Vapaata ihmistä". He menevät pelkkien sanojen tuolle puolen, saavat kokemuksen todellisesta vapaudesta ja hetkessä – viuh! – he ilmestyvät tänne. Hetkellisesti."

"Vihjaat siis, että on edelleen toivoa saada viisi ruumiillistunutta ylösnoussutta vapaata ihmistä ystävänpäivään mennessä klubille? Pelkästään lukemalla jotain kirjasta?"

"Jep."

"Ja sillä vihjaat, että voin voittaa vetoni?"

"Ehdottomasti."

"Sinä siis häviäisit vetosi?"

"En voisi mitenkään koskaan hävitä."

"Tarkoitatko, koska tämä naurettava järjestely on vain harhaa, jonka loit saadaksesi häpeämätöntä mainosta?"

"Ei oikeastaan."

"Mikä siis on totta?"

"Voi, et saa minua tuohon."

"Kannatti yrittää."

"Edetäänpä seuraavasti. Julkaisemme "Vapaan ihmisen". Se löytää tiensä. Sillä välin jatkat viihteelläsi ja häiriötekijöilläsi. Se on täydellinen sekoitus. Muuten, mikä oli viimeinen juttusi?"

"Ajattelijat ja tietäjät."

"Ei-sanojat? (Suom. huom. samalta kuulostavia sanoja) Se ei ole kovin fiksua. Ajattelijat tietävät, etteivät tiedä. Siksi he sanovat ei kaikelle, mikä on ei-ajateltavaa."

"TIETÄJÄT!"

"Shh, laskin vain leikkiä – muut katsovat tänne."

(Joachim Wolffram on peitetehtävissä olevan ylösnousseen mestarin Hôn, tunnetaan myös Hona, ylösnousemuksen jälkeinen inkarnaatio. Nykyisin hänen tehtävänään on tarkkailla ja työntää "Vain viisi" –vetoa Saint G:n kanssa. Voit ottaa häneen yhteyttä nettisivujen kautta www.wolffram.de).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Joulukuu 2016 HO JA SUURI KUNNIAGALLERIA

ViestiKirjoittaja hammer » 04.12.2016 11:33

HO JA SUURI KUNNIAGALLERIA

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho ei saanut nauruaan loppumaan. "Sinun olisi pitänyt nähdä hänen naamansa, kun häneltä kiellettiin henkilökohtainen kunniagalleria!"

Hän puhui vanhalle ystävälleen, Wanshille, joka tuli käymään hänen luonaan Ylösnousseiden mestareiden klubissa noin kerran kymmenessä vuodessa. "Se on vallankumouksellista", Wanshi sanoi. "Kerrottiinko siihen mitään syytä?"

"Totta kai kerrottiin. He osoittivat, että "viisi" ei vielä oikeuta klubin uuteen laajennukseen. Kaikki se pöly ja melu, jota hän tavallisesti saa aikaan, on ärsyttävää."

"Tarkoitatko, että viisi elävää ylösnoussutta mestaria kulkee maan päällä?"

"Jep!"

"Mutta viisi muutamassa vuodessa on mahtavaa, eikö vain?"

"Ehdottomasti! Kaikki tietävät sen. Ja hän tietää, että kaikki muut tietävät."

"Mutta ei kai hän hyväksynyt kieltävää vastausta?"

"Ei tietenkään. Hän vaati saada kunniagalleriaansa. Niinpä hänelle esitettiin haaste."

"Ja se oli?"

"Viisisataa! Tai vaihtoehtoisesti pysäyttää uhkaava uuden Maan ja vanhan Maan jakautuminen."

Nyt Wanshi repesi nauramaan. Kun hän pystyi taas hengittämään, hän kysyi: "Ja mitä hän siihen sanoi?"

"No, ensin hän kalpeni. Sitten hän paljasti hampaansa ja otti tuon läpitunkevan katseen – tiedäthän sen katseen, joka tuntuu polttavan poroksi. Sitten hän nousi seisomaan ja julisti voimakkaalla ja värisemättömällä äänellä: "Haaste hyväksytty!"

"Siistiä!" Wanshi sanoi.

"Mutta hänellä oli yksi ehto."

"Ja se oli?"

"Kunniagalleria ei riittäisi. Sen täytyy olla suuri kunniagalleria. Hän on edelleen hyvin kiinnostunut titteleistä."

Wanshi siemaisi viiniään. "Te oikeasti osaatte muuttaa tämän tylsän ylösnousemuksen huviajeluksi."

"Rakastamme vain tarinoiden luomista." Ho piti tauon ja nosti päätään haistaen ilmaa. "Haistatko tuon tuoksun? Hän on tulossa."

Wanshi katsoi ylöspäin ja näki Adamuksen lähestyvän pöytää. "Millaista parfyymiä tuo on?"

Ho pyöritteli silmiään. "No, hän ei ole oikein koskaan päässyt yli hienoilla tuttavuuksilla ylpeilystä. Äskettäisessä seminaarissa hän kerskaili merkittävällä suhteella Katariina Suureen."

"Katariinaan? Eikös hänellä ollut kymmeniä rakastajia?"

"Aivan. Juuri se. No, joka tapauksessa, tämä lahjoitti Adamukselle tuota erityisparfyymiä ja hän ilmeisesti onnistui tuomaan sen jotenkin ylösnousemusprosessinsa läpi. Kuvittele tätä: päästät irti kaikesta ja viime hetkellä kun olet jättämässä maaulottuvuuden, näet tämän kauniin kristallisen parfyymipullon K Suurelta. No, joka tapauksessa, jotenkin hän nappasi sen ja toi tänne."

"Kenties kyse oli enemmän kristallista kuin parfyymistä", Wanshi kikatti.

"Aa, sinulla saattaa olla pointti tässä."

Adamus saapui pöytään.

"Adamus", Ho sanoi, "muistatko ystäväni Wanshin?"

"Wanshin? Totta kai muistan. Sinä olit … mikä se olikaan – puutarhuri?"

"Tavallaan", Wanshi sanoi. "Mottoni oli "tyhjän pellon viljeleminen".

"Aivan, muistan", Adamus vastasi. "Ja tajusivatko opetuslapsesi sen?"

"No, jotkut tajusivat. Toiset ovat paikalla tänäkin päivänä. Ainakin kylvin siemeniä."

"Joo, tyhjyyden siemeniä. Niitä ei voi olla koskaan liikaa." Adamus istuutui. "Tyhjyydestä puheen ollen, olenko koskaan kertonut teille tarinaa siitä, miksi olen hyvin kiinnostunut plaseboista?"

Ho ja Wanshi vilkaisivat tosiaan ja pudistivat päätään.

"Hyvä. On tarinan aika. Olin täysin unohtanut sen, mutta äskettäin minun oli häirittävä eliittiryhmääni tarinalla viimeisestä syntymästäni, ja se muistui mieleeni. Syntymäni oli ennalta järjestetty, eikö? Kyvykkäimmät vanhemmat, erinomaisin ympäristö, suotuisin tähtiasetelma, uskomattomia opettajia jonossa, upeita linnoja odottamassa minua …"

"Varmasti, saamme idean", Ho sanoi. "Mitä tapahtui?"

"Okei. Oli hedelmöityksen aika. Vanhempani tekivät juttuaan valtavassa ylellisessä sängyssä. Leijuin huoneessa ja odotin ns. siittiön osuvan munasoluun. Mutta valitettavasti he nauttivat toisistaan liikaa ja venyttivät koko episodia. Kyllästyin ja katselin ympäri huonetta – ja järkytyin ei-vielä-fyysisiin-luihini-ja-ytimiini saakka. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tuossa huoneessa oli samanväristä! Kaikki!"

"Minkä väristä?"

"Violettia! Tarkoitan, että miksi violettia? Onko se edes väri? Miehelle? Seuraavalle ylösnousseelle supermestarille joka kulkee maan päällä? Miten he keksivät tämän, tämän … violetin? Siitä tuli omaperäinen traumani elämässä, jonka piti olla täydellinen. Syntyminen oli helppo nakki, mutta tuo violetti on vainonnut minua siitä lähtien."

"Voi, mikä kamala taakka. Joidenkin meistä on tarvinnut aloittaa todella vaikeiden haasteiden kanssa", Ho sympatisoi. "Violetti. Adamus, mitä siis teit voittaaksesi tuon traumasi?"

"No, päätin tehdä maailmalle sen, mitä he tekivät minulle." Heti kun sain oikeutetun ylösnousemusstatukseni, julistin violetin värin äärimmäisen erityislaatuiseksi. Onnistuin tekemään siitä jopa eräänlaisen jumalan, violetin liekin. Muistatteko? Se auttaisi kaikkia polttamaan pois kaiken ei-halutun, puhdistamaan, valaisemaan ja kaikkea muuta."

"Toimiko se?" Wanshi kysyi.

"Siinä juuri on asian ydin." Adamus huokaisi syvään. "Kyllä, se toimi! Se toimi kaikilla, paitsi minulla. Siksi aloin pitää kovasti plaseboista. Käytät vain tuota erityisääntä, julistat minkä tahansa hyödylliseksi ja he uskovat sen. Ja koska he uskovat sen, se toimii heillä. Siksi se ei kai toiminut minulla."

Yhtäkkiä hälytys meni päälle ja punaiset valot alkoivat vilkkua ympäri klubia.

"Mitä tämä on?" Wanshi kysyi.

"Se on viimeisin keksintöni – mustan sumun hälytysjärjestelmä. Asensin sen eilen", Adamus sanoi haroen hiuksiaan. "Olen vakavissani suuren kunniagalleriani saamisen kanssa. Siksi minun täytyy viivyttää vanhan ja uuden Maan jakautumista."

"Viivyttää?" Ho kysyi. "Etkö tarkoita "pysäyttää" sen?"

"No, siihen on liian myöhäistä. Asiat ovat nopeutuneet liikaa. Tällä hetkellä keskityn viivyttämään jakautumista tarpeeksi pitkään saadakseni nuo 500."

"Ja miksi hälytys laukesi?"

"Se on merkki avaruusolentojen yrityksestä peittää lähellä ylösnousemusta olevat suojattini mustalla sumulla."

"Mutta miksi he tekisivät niin?"

"Koska he haluavat suojattieni kyllästyvän olemaan planeetalla ja haluavan siksi lähteä. Heidän kirkas valonsa on harmi noille avaruusolennoille, ja he pelkäävät, että toiset voisivat saada tartunnan. Niinpä he peittävät näiden aistit sumuisella ja samealla mustuudella ja yrittävät imeä ilon heidän elämästään."

Adamus nousi ylös.

"Hetkinen", Wanshi sanoi. "Mitä aiot tehdä sille?"

"Ryntäämme ulos ja sirottelemme violettia valopölyä noiden rumien ja sameiden kuplien päälle."

"Violettia valopölyä?"

"Kyllä, kuin parfyymiä."

"Ja toimiiko se?"

"Ei tietenkään! Mutta avaruusolennot uskovat sen toimivan. Itse asiassa heti kun he aistivat violetin valopölyn, he uskovat yrityksensä kostautuvan, ja sitten he reagoivat. Siis kyllä, tietysti se toimii."

Adamus kohotti kulmakarvaansa Holle ja Wanshille. "Kutsukaa siis vapaasti minua, Plasebon suurmestaria, mutta nyt minun täytyy lähteä. Minun täytyy organisoida Nopean toiminnan joukko. He ovat täyttäneet jo kristallipullonsa ja ovat valmiina lähtöön."

Adamus riensi ulos klubin takaosasta.

"Nopean toiminnan joukko?" Wanshi kysyi.

"Joo", Ho sanoi. "Hän lupasi joillekin muille kivan plakaatin hänen suureen kunniagalleriaansa, jos nämä auttaisivat häntä, ja totta tosiaan jotkut menivät mukaan."

Wanshi pudisti päätään. Hän ei ollut tottunut tähän hilpeään tapaan luoda kokemuksia. Pohdittuaan vähän, hän nojautui Hota kohti ja kysyi matalalla äänellä: "Tiedätkö, mistä voin saada kristallipullon, jossa on violettia valopölyä?"

"Voit käydä katsomassa juuri luodusta Tehtävän kontrollikeskuksesta, joka on baarin vieressä. Adamuksen argumentti oli jotain "strategiseen asemaan" liittyvää, kun hän otti tuon tilan." Ho katsoi tuota aluetta. "Miksi kysyt?"

"Minun täytyy kokeilla tuota pölyä tyhjyyden siemeniini. Olen vain utelias, itävätkö ne."

*****

Joachim Wolffram on. Hänellä on patentti siihen, miten violettia valopölyä tehdään, ja hän on myös julkaissut reseptin piilotetussa muodossa eri kirjoihinsa – tietysti se on näkyvä vain todellisille adepteille. Voit ottaa yhteyttä häneen nettisivujen kautta (www.wolffram.de) tai Facebookissa (www.facebook.com/joachim.wolffram)


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2017 HO JA EI-PAIKKA

ViestiKirjoittaja hammer » 05.10.2017 17:16

HO JA EI-PAIKKA

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho istui Ylösnousseiden mestarien klubilla lempipenkillään. Hän pohdiskeli irtipäästämistä sekä viime inkarnaatiotaan maan päällä – miten "Viisas vuorilta" oli valinnut hänet oppipojakseen, kun hän oli vasta 5-vuotias. Ho tiesi, että hänen viimeinen elämänsä oli siunattu. Vaikka hän kasvoi ilman vanhempiaan tai muita lapsia, hänellä oli iloinen elämä. Hänen mestarinsa, Viisas, opetti hänelle kaiken, mitä itse tiesi, käyttämättä selityksiä, ja Ho oppi luonnostaan ja ponnistelematta.

Ajalla ei ollut todellista merkitystä hänelle ja hänen mestarilleen – se oli hänen ensimmäinen läksynsä. Mestari kehotti häntä istumaan kiven viereen heidän mökkinsä lähellä. Istumaan siinä ja tuntemaan kiveä, sen kiinteyttä ja omaa elämänrytmiä, joka oli hyvin erilainen kuin ihmiskokemus. Ho istui siinä viikkotolkulla – ja rakasti sitä. Hän rakasti tulla kiveksi, sulautua yhteen sen kanssa, sulautua yhteen maan kanssa ja tulla maaksi.

Vuosien saatossa Viisas opetti Holle kaiken luonnon elementeistä ja luonnosta. Yhtenä päivänä kun Ho tuli yhdeksi ilmaelementin kanssa, hän huomasi yhtäkkiä kävelevänsä ilmassa, korkealla vuorten päällä. Jotenkin se tuntui täysin luonnolliselta hänestä, mutta samaan aikaan se oli suuri ilo, kun hän oli ollut sidottu maahan niin monta vuotta.

Kun hän käveli ilmassa, hänen mestarinsa ilmestyi yhtäkkiä hänen viereensä ja hymyili.

Ho ajatteli: "Jälkikäteen katsottuna tämä oli elämäni käännekohta. Tuona päivänä kun minusta tuli ilman mestari, mestari ja minä tiesimme, että minusta oli tullut kuolematon, aivan kuten mestarini oli."

Ho muisti erittäin hyvin, mitä mestari oli kertonut hänelle tämän kokemuksen jälkeen. Se oli ainoa kerta, kun tämä oli käyttänyt sanoja jonkin selittämiseen. Mestari tiesi, että se mitä hänen täytyi sanoa, ylitti Hon mielikuvituksen, joten vaadittiin sanoja välittämään hänen viestinsä, ainakin mielen tasolla.

"Ho", mestari oli sanonut, "kuuntele tarkkaan! Aikani on tullut. Olen kokenut luonnon ja nauttinut siitä. Mutta nyt se riittää minulle, ja siirryn eteenpäin." Mestari piti pienen tauon, jotta Ho käsittäisi hänen sanojensa vaikutuksen. Sitten hän jatkoi: "Oma mestarini antoi minulle tämän tärkeimmän opetuksen silloin, kun oivalisin kuolemattomuuteni. Ja nyt kun sinusta on tullut kuolematon, minun velvollisuuteni on välittää se sinulle. Kuuntele, Ho! Kuolemattomuudesta tulee julmin vankila. Se saattaa johtaa sinut käyttämään oivalluksiasi luonnosta toisia ihmisiä vastaan. Se voi kääntyä sinua vastaan, ellet osaa päästää irti luonnosta!"

Ho oli ymmällään. Mitä mestari tarkoitti? Mennä luonnosta yli? Eikö luonto ollut kaikki? Eikö hän itse ollut puhdasta luontoa, kuten koko ympäristö?

Mestari jatkoi: "Rakas Ho, luonto on myös vain kokemus. Jos haluat saada täydellisen vapauden, sinun täytyy mennä sen yli. Sinun täytyy päästää irti luonnosta! Kun kuulet tuon sisäisen kutsun, älä viivyttele! Tuo kutsu on sekä kehotus että varoitus. Varoitus joka kertoo sinulle, että pysyminen pidempään voisi tuoda paljon vahinkoa sinulle ja kanssaihmisillesi. Ennemmin tai myöhemmin kyllästyt myös luontoon. Mutta luonnon elementtien mestaruus, ollen samalla niiden vanki, johtaa katastrofiin."

Ho oli jonkinlaisessa shokissa. Hän ei pystynyt kuvittelemaan, että jotain sellaista voisi tapahtua hänelle. Miksi hän haluaisi käyttää elementtejä toisia ihmisiä vastaan? Mutta mestari oli hyvin vakavissaan, joten Ho yritti painaa mahdollisimman hyvin muistiinsa kaiken, mitä hän sanoi.

"Luonnon yli meneminen", mestari jatkoi, "on sekä yksinkertaisin että vaikein asia, jonka koskaan voit tehdä. Kun valitset tuon reitin, niin ei ole paluuta takaisin. Et koe enää koskaan luontoa niin, kuin tällä hetkellä. Kun aikasi on tullut, tee seuraavaa. Istu alas ja putoa itseesi. Päästä irti kaikesta. Putoa ja putoa. Mitä tahansa sinulle tapahtuukin, mitä tahansa koet, päästä siitä irti. Jatka vain putoamista itseesi. Tämä on yksinkertaisin asia, koska sinun ei tarvitse tehdä mitään. Se on vaikein asia, koska yrität epätoivoisesti pitää kiinni jostain, kuin hukkuisit. Jatka joka tapauksessa putoamista. Sitten yhtäkkiä putoat pois luonnosta. Olet paikassa, joka ei ole lainkaan paikka. Tuolla hetkellä tiedät, että olet vapauttanut itsesi."

Ho siemaisi oluttaan. "Ei-paikka. Se ylittää mielikuvitukseni." Hän pudisti päätään. Kyllä, hänellä oli ollut iloinen elämä, mutta tuo lopullinen irtipäästäminen ei ollut helppoa hänelle. Kun hän alkoi huomata, että hänen kokemuksistaan luonnossa tuli toistuvia, hän muisti Vuorten Viisaan sanat. Niissä alkoi olla tolkkua hänelle. Kuitenkin näytti siltä, että hänellä oli niin paljon rakkautta luontoa kohtaan, että "putoamista sen läpi" ei yksinkertaisesti tapahtunut, vaikka hän olisi yrittänyt kuinka usein. Kun hän huomasi, että toistot ja kierrot ajoivat hänet ikävystymisen tilaan ja jopa kyynisyyteen, hän lisäsi ponnistelujaan. "Voi, tuo yrittäminen ja ponnistelu. Mestarini olisi pitänyt sanoa vähän enemmän näistä aiheista."

Mutta sitten yhtenä päivänä se tapahtui. Aluksi Ho ei ollut oikein varma miksi, mutta hän oletti saaneensa apua. Myöhemmin hän alkoi ymmärtää, että hänen todellisen itsensä toinen aspekti valaistui samalla hetkellä, vaikkakin toisessa aika-avaruustodellisuudessa. Tuo toinen aspekti ja Ho olivat jotenkin luoneet synergian, joka teki valaistumisen helpommaksi heille kummallekin. "Ihmiselämä on hullu kusipää, eikö vain?" hän sanoi itselleen.

"Tuo ei ole sopiva tapa tervehtiä ystävää." Althar muutti muotoaan, jotta hänen kristallinen lohikäärmekehonsa sopi penkille. Hän virnisti Holle.

"Miten noin suuri olento kuin sinä, pystyy tulemaan lähelle ilman mitään ääntä? En kuullut sinun tulevan."

"No, olen luonnon mestari. Siis ääni on käytettävissäni."

"Ja putositko sinäkin sen läpi? Siis luonnon läpi, tarkoitan?"

"Putosinko? Ei. Minulla on taipumus lentää tai nousta korkeuksiin. Näetkö kauniit siipeni? Se on tyylikysymys. Putoaminen on vain niille, joilla on vaikeuksia ilmaelementin kanssa. Mutta miksi kysyt?"

"Retorinen kysymys vain." Ho siemaisi taas oluttaan. "Miten kirjallinen seikkailusi edistyy? Halusit tehdä mahdottoman, eikö? Kirjoittaa Luomisen kolmannesta kierroksesta."

"Kyllä, mutta olen valinnut eri nimen sille. Kutsun sitä Utopiaksi, mikä merkitsee kirjaimellisesti "ei-paikkaa". Rakastan tuota termiä – ei ole vain mahdollista kuvitella ei-paikkaa."

"Aivan. Sen tiedän varmasti." Ho tunsi olevansa kuin aikasilmukassa. "Ja miten ilmaisit ei-ilmaistavan?"

"Valitettavasti sitä ei voi ilmaista, miten ilmaisin ei-ilmaistavan. Mutta se on kirjassa niiden käytettävissä, jotka pystyvät päästämään irti mielikuvituksestaan. Nimittäin ihmisen mielikuvitus on hyvin rajoittunutta ja siitä tulee usein tylsä vankila. Se toistaa ja jalostaa sitä, minkä se on jo kokenut."

"Oikeasti?" Ho murahti.

"Varmasti. Niinpä kuvasin, miten perusenergiat, vesi ja tuli, sulautuvat nestemäiseksi valoksi, todellisen itsensä oivaltavan ylösnousemuksen tuloksena ja miten tämä täysin uusi energia sallii täysin uudenlaisen luovuuden. Ja tietysti olen punonut osan siitä sanoihin."

"Aa, uusi yritys uudella energialla? Mielenkiintoista. Luuletko, että se rekisteröidään tällä kertaa?"

"Kyllä, jotkut tajuavat sen – kuten aina. Lisäksi sain apua muutamalta ystävältä, jotka jakoivat tarinoitaan ja kokemuksiaan Utopiasta. Jopa Shakyamuni noudatti kutsuani!"

"Shakyamuni? Mutta hän kieltäytyi aina puhumasta mistään metafyysisestä. Mikä muutti hänen mielensä?"

"En itse asiassa tiedä. Mutta luulen, että nykyajan ihmiset. Kenties hänestä tuntui, että oli tullut aika, jolloin Utopiasta puhuminen oli enemmän hyödyllistä kuin haitallista, ainakin muutamalle heistä. Tai hän tunsi vain tarvetta puhua siitä taas. Hänellä oli tuo piirre, eikö vain? Tarkoitan, 45 vuotta luennointia, valtava yleisö aina hurmaantuneena hänen kaunopuheisuudestaan."

"Se on totta. Toiset jatkavat luennointia vielä muutaman sadan vuoden jälkeen. He naamioivat sen myötätunnoksi, mutta kenties tuo tarve puhua on vain heidän jokin tasapainoton feminiiniaspektinsa."

"Tsot, tsot, miten kyynistä. Sinulla taisi olla vaikea lapsuus ja äiti, joka ei koskaan rakastanut sinua."

"Se taitaa olla enemmän oivallus, että olla käyttämättä sanoja on sekä yksinkertaisin että vaikein asia, jonka ihminen tai post-ihminen voi tehdä. Siihen verrattuna luonnon läpi putoaminen on helppo nakki."

"?" Althar kysyi ilman sanoja.

"!" Ho selitti ilman sanoja.

"" Althar sanoi.

"" Ho oli samaa mieltä ja kumpikin nousi penkiltään ja liittyi jatkuvaan olemassaolojuhlaan Klubilla.

Joachim Wolffram on julkaissut eri post-henkisiä kirjoja, mm. Althar-sarja (http://www.wolffram.de/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Syyskuu 2018 HO JA 20 SHOTTILASIA

ViestiKirjoittaja hammer » 02.09.2018 22:49

HO JA 20 SHOTTILASIA

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho oli juuri saapunut Ylösnousseiden mestareiden klubille ja istuutunut lempipenkilleen, kun yhtäkkiä pöydälle hänen eteensä ilmestyi 20 shottilasia ääriään myöten täynnä kirkasta nestettä. Lasien viereen ilmestyi pullo, jossa St. Germain virnisti leveästi ja osoitti jotain, mikä oli kirjoitettu koukeroisin kirjaimin. Siinä luki "Pyhän Veljen eliksiiriä" (suom. huom. "pyhä" (holy) kirjoitettuna muotoon "Ho-ly", mikä lausuttuna merkitsee "Ho valehtelee"). Ho pudisti päätään ja tuijotti asetelmaa epäuskoisena.

Hän oli edelleen ajatuksissaan, kun Althar tuli sisään ja liittyi hänen seuraansa, muuttaen lohikäärmemuotonsa sopimaan penkille Hon viereen. Vilkaisten laseja Althar sanoi: "Anna, kun arvaan. Pohdit ensimmäistä menetettyä rakkauttasi ja yrität hukuttaa itsesi ratkaisemattomiin itsearvostuskysymyksiisi?"

"Ei", Ho vastasi.

"Odotat 19 ystävää seuraasi testaamaan ensimmäisiä itse tislaamiasi snapseja, jotka sisältävät nestemäistä valoa ja ripauksen tähtipölyä?"

"Ei."

"Juhlistat uutta ja hämmästyttävää aitoa luomista, joka syntyi puhtaassa ilossa, ja olet onnellinen kuin neitsytäiti, joka katselee lapsensa suurenevan loputtomasti?"

"Ei todellakaan."

"Otat hätätilalääkettä ja pelastat itsesi … Odotas, tämä tuoksuu tutulta." Althar nosti lasin ja haistoi sen sisältämää nestettä. "Voi, pyhä paska!"

"Lämpenee."

Althar tarttui pulloon ja tutki sen etikettiä. "Jos tämä on, mitä luulen, niin miksi näytät niin hapanta naamaa?"

"No", Ho huokasi ja jatkoi haluttomasti: "Hävisin vedon. Ja tiedät, että lyön vetoa ainoastaan silloin, kun tiedän, etten voi oikeasti hävitä."

"Aivan. Jotkut sanovat sitä viisaudeksi. Tai tylsyydeksi. No, joka tapauksessa, mikä tuo veto oli?"

"Löin vetoa, että edes hänen oli mahdotonta pitkittää tätä niin kauan. Tarkoitan, että hän aloitti juuri 20. sarjan. Tämä merkitsee, että hän on tehnyt sitä 20 vuotta."

"Joo, se on melko vakuuttavaa – muotoilla uudelleen muutaman sama asia uudestaan ja uudestaan. Keksien uusia ja houkuttelevia selityksiä, kuitenkin sanoen aina saman asian. Hän on todella hyvä siinä, eikö vain?"

"Sitä se on. Vetoni oli, että vuosisatojen ja vuosisatojen valmistautumisen jälkeen olisi hyvin helppoa saada kokonainen ihmisryhmä ylösnousemaan. Olosuhteet olivat täydelliset, ainakin riittävässä määrässä maita. Ei valtavia sotia tai nälänhätää. Ei epidemioita. Jopa kirkot lopettivat kiduttamisen. Lisäksi uusi teknologia salli heidän jakaa kaikenlaista informaatiota ja yhdistyä toisiin ihmisiin ympäri maailmaa.

"Aivan." Althar nojasi pöytää vasten ja nuuhki laseja puhtaasta ilosta.

"Siis sanoin hänelle: "Kuuntele, Pyhä Veli, maaperä on valmisteltu. Tobias sanoi jo kaiken kolmessa sarjassa. Vie ainoastaan neljä vuotta, että saamme ryhmäylösnousemuksen. Ja sen jälkeen enintään viiden vuoden aikana asiat joko hajoavat tai ainakin jumiutuvat totaalisesti ihmisen ryhmädynamiikoissa."

"Joo, kuten aina tapahtuu." Althar tuijotti edelleen noita laseja. "Eikö meidän pitäisi kokeilla yhtä näistä? Tarkoitan, että olisi sääli, jos ne haihtuisivat tässä kuivassa ilmassa. Ilma on kuivaa, eikö sinustakin?"

Ho sivuutti Altharin kommentin ja jatkoi: "Me siis sovimme vedosta. Viisi vuotta meni ja saimme joitain satunnaisia ylösnousemisia, ja sitä voisi kutsua myös "ryhmäylösnousemukseksi", vaikkakin pieneksi. Asiat etenivät minun edukseni. Mutta noiden viiden vuoden jälkeen hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Ja jatkoi!"

Althar teeskenteli kuuntelevansa tarkkaan, vetäen samalla yhtä lasia lähemmäs.

"Ja nyt hän ennustaa myös joukkoylösnousemusta. Ei vain pienen ryhmän, kuten tusina tai pari. Ei, vaan satojen, jos ei tuhansien."

Althar nyökkäsi sateenkaaren väreissä hohtavaa päätään. "Itse asiassa, kuulin hänen viestinsä. Ja koska olen samaa mieltä hänen kanssaan, meidän pitäisi juhlia kunnolla." Hän nosti lasin iloisen odotuksen vallassa.

Myös Ho otti lasin ja tuijotti siihen, ilmeisesti tutkien tuota nestettä. "Asioiden suuressa suunnitelmassa tämä on todellakin suuri uutinen, ja sitä kannattaa tietysti juhlia. Mutta asioiden suuremmassa suunnitelmassa, no, minä myös hävisin vedon!"

"Se on tosi huono juttu. Siis miksei katsota, onko tämä juoma lääke huonoon tuuriisi?"

Kumpikin nosti lasinsa ja tyhjensi sen sisällön.

Althar tunsi tuon nesteen koko kehossaan. "Aah, mikä erinomainen maku. Ho, sinun pitäisi ehdottomasti lyödä useammin vetoa. Ja hävitä tietysti. Tarkoitan, että jos tämä on tulos vedon häviämisestä, niin mikä on ongelma?"

Tuntien eliksiirin virkistävän vaikutuksen Ho sanoi: "Ei. Vetojen häviäminen ei ole minun juttuni. Mutta kenties minun täytyisi tulkita menneisyyttä uudelleen ja teeskennellä, että löin vetoa vain, jotta voisimme nauttia tästä hetkestä."

Althar nyökkäsi.

"Voisin jopa sanoa, että löin vetoa äärimmäisestä myötätunnosta ihmiskuntaa kohtaan, työntääkseni häntä vain jatkamaan ja jatkamaan."

Althar nosti kulmakarvojaan.

"Eikö?" Ho jatkoi. "Ja tässä menneisyyden tulkinnassa en edes lyönyt vetoa. Keksin vain kiihokkeen kaikkien hyväksi."

Ho otti toisen lasin ja joi sen. "Siis asioiden suurimmassa suunnitelmassa ei ollut mitään vetoa, en hävinnyt sitä ja monet aikaan sidotut ihmiset nauttivat 20 vuotta henkistä ja henkisyyden jälkeistä viihdettä."

"Siis nostetaan malja olemassaolon joustavuudelle ja syntymäoikeudellemme tulkita sitä niin, kuin haluamme", Althar sanoi napaten kaksi lasia ja tyhjentäen ne nopeasti peräjälkeen.

Juuri tuolla hetkellä St. Germain lähestyi pöytää leveä hymy kasvoillaan. "Althar, tosi hyvä, että liityt juhlaan mukaan ja tuet ystävääsi Hota tämän ikimuistoisena iltana."

"Aa, Pyhä Veli, eli itse St. Germain", Althar vastasi nousten ylös ja kumartaen. Osoittaen pulloa hän sanoi: "Olen tainnut aliarvioida huumorintajusi."

"Luultavimmin. Toivon, että arvostat sitä", St. G sanoi kumartaen takaisin.

"Tietysti arvostan sitä, että käytät tavuviivaa jakamaan holy-sanan (=pyhä) muotoon Ho-ly ja näin kutsut ystävääni valehtelijaksi. Ja samalla viittaat omaan titteliisi ja panet hänet juomaan koko jutun – se on hyvin vakuuttavaa. Sinulta taisi viedä – katsotaanpa – 20 vuotta keksiä se?"

St. G:n hehku muuttui hienoisesti violetista punaiseksi. Althar jatkoi: "Ei, vaan ottaen huomioon huumorintajusi se olisi liian nopeasti. Taisit juonia tätä lomallasi kristallivankilassa. Tuon aiheen ammattilaisena tiedän, että kristallit ovat hyvin inspiroivia. Ja se olisi antanut sinulle noin 100.000 vuotta keksiä tuo suunnitelma, eikö vain?"

St. G seisoi kuin jähmettyneenä, kun Ho tunsi, mihin Atlhar oli menossa tässä.

"Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista", Althar jatkoi. "Tämä eliksiiri kompensoi pienen pistoksen ystäväni sydämessä, hänen häviämästään vedosta. Toisaalta, hävityllä vedolla pitäisi tasapainottaa voitettu veto, eikö niin?"

"Haluatko haastaa minut?" St. G kysyi, hänen kiukustumisensa ollessa tuskin havaittavaa.

"Joo, haluan. Nimittäin olen seurannut esitelmiäsi vuosien saatossa. Muuten, ne ovat oikein kivoja. Mutta ihmettelin: 'Milloin hän puhuu ainoasta olennaisesta asiasta?' Tarkoitan lopullisesta irtipäästämisestä."

"Lopullisesta irtipäästämisestä? Tarkoitatko siitä uskomuksesta irtipäästämistä, että erillisyys on totta?" Ho sanoi väliin.

"Juuri sitä", Althar virnisti.

"No", St. G mumisi. "Olemme pääsemässä siihen. Nimittäin jos sen tuo esiin liian varhain, monet juoksevat karkuun."

"Oikeasti?" Althar sanoi. "Nuo kovasti ylistämäsi suuret potentiaalit pakenisivat? Siis vetoni on tämä: tarvitset ainakin viisi vuotta vielä, ennen kuin sinulla on lopultakin rohkeutta puhua siitä."

"Haaste hyväksytty!" St. G karjahti ja lähti pöydästä.

"Se oli siistiä", Ho sanoi. "Ei aivan eleganttia Shakespearen tyyliä, mutta se toimi."

"Aivan, mutta tiedätkö mitä?" Althar sanoi raapien päätään. Hetken mietittyään hän jatkoi: "Tämä oli aivan liian helppoa. Epäilen, että kaikki tämä on todellakin Shakespearen tyyliä, ja Pyhä Veljemme oli jo mestarillisesti juoninut tuon draaman."

"Tarkoitatko, että me emme saaneet häntä lyömään vetoa, vaan tilanne oli toisinpäin?"

"Sitä epäilen. Pitkittämällä asioita näin kauan hän inspiroi meitä muita keksimään vaihtoehtoisia yrityksiä."

Ho ajatteli sitä. "Se on vielä siistimpää. Siis teeskennellään, ettemme nähneet hänen suunnitelmansa läpi ja tosiaan keksimme uuden vaihtoehtoisen yrityksen." Hän tyhjensi uuden lasin. "Mitä sanot tästä: sinä kirjoitat lopullisesta irtipäästämisestä, ja se voisi pakottaa hänet puhumaan siitä alle viidessä vuodessa. Jos hän puhuu, sinä voitit vetosi. Jos hän ei puhu, no, silloin hän oli luultavasti oikeassa viivytellessään, mutta ainakin sana on kiirinyt ja lisäksi voisimme saada uuden pullon eliksiiriä."

"Haaste hyväksytty", Althar sanoi. Hän otti uuden lasin, sulki kristallisilmänsä hetkeksi, ja kun ne taas avautuivat, shottilasi muuttui kauniiksi kirjaksi. "Tehty!"

"Hyvä", Ho sanoi. "Se näytti kovalta työltä. Rentoudutaan nyt ja nautitaan eliksiiristä. Lisäksi lyön vetoa, ettet pysty luomaan näin laadukasta eliksiiriä tyhjästä."

"Et puijaa minua noin helposti", Althar tiuskaisi. "Tiedoksesi vain, että minä "valoin" St. G:n vankilan kristallit, jotta hän keksisi juonen houkutella sinut siihen vetoon, jonka häviäisit, jotta voisin nauttia hienosta eliksiiristä tänä iltana, ainoastaan noin 100.000 vuotta myöhemmin. Kuka nyt on oikea Shakespeare?"

"Taisit juuri häpeämättömästi tulkita olemassaoloa uudestaan, saadaksesi oman olosi tuntumaan hyvältä."

"Kuka tietää? Mutta lyön vetoa, ettet pysty todistamaan, että olen väärässä."

He hymyilivät toisilleen ja kilistivät kristallilasejaan.

Joachim Wolffram on julkaissut henkisyyden jälkeisiä kirjoja, mm. Althar-sarja (http://www.wolffram.de/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02


Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron