Petrescu Gabriela (crimsoncircle.com)

[hammer]

SISÄLTÄ ULOSPÄIN

Kirjoittanut Gabriela Petrescu (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen aina allekirjoittanut asiat Itsenäni. Luettuani kirjaston kirjoja, laiton allekirjoitukseksi pelkästään "minä". Jokaisessa nimilapussa on puumerkkinä "minä". Ikään kuin osa minua olisi tiennyt, että "minä olen" oli täällä.

Lapsena muistan seisoneeni jollain porrastasanteella ja leikkineeni paperilinnulla, joka oli sidottu langalla kepin päähän. Pyöritin tikkua ja paperilintu pyyhälsi ilmassa. Tuntui siltä, että olin tullut ajattomaksi, kunnes kivi osui minua päähän. Se oli tullut tyhjästä – muita ei ollut paikalla. Menin kotiin pää pyörällä. Olin 6-vuotias, oli myöhäiskesän ilta ja aloittaisin pian koulun. Silloinkin kirjoitin nimeni "minä" – muistutus lapsi-itselleni, että "minä olen" oli täällä Maassa. Ihmisenä kirjoitin tämän "minä" ja laitoin sen itseni ulkopuolelle, kirjaimina paperille.

Miten hauskaa on nähdä itseni sisä- ja ulkopuolelle samanaikaisesti. Mieli ei koskaan pysty tulkitsemaan nyt-hetkeä, mutta "minä olen" -olemuksella ei ole vaikeuksia. Se on todella hauskaa joskus, kun haluan kokea tämän, koska joka hetki olen kumpikin. Joskus mieleni ajattelee, että olin hybridi, ja sitten näen heijastuksen itsestäni, esimerkiksi hybridiauton ajavan ohitse.

Ihmisaspektini Gabriela halusi tuntea "minä olen" -olemukseni henkilökohtaisesti, joten laitoin kokemukseni tarinaksi. Päätin, että mieli on ystävä, jonka kanssa voi leikkiä täällä, joten yritin antaa hänelle loogisen selityksen kokemuksesta, jota ei voi ilmaista sanoin – se on kuin yrittäisi selittää hyasintin tuoksua. Loin tarinan hänelle oranssista siemenestä, jolla on kaikki sisällään, ja miten ulkopuoli – oranssi – on heijastus siitä, mitä on jo sisällä. Julkaisin useilla kielillä tämän tarinan nimeltään "Torabin tarina".

On hauskaa nähdä se illuusio, että tämä luomus on ulkopuolellani, että voin koskettaa tuota kirjaa, kääntää sivuja, haistaa musteen. On vielä hauskempaa, kun "muut" ostavat ja lukevat sen. Itse asiassa on hyvin mielenkiintoista olla kiinteässä aineessa. Tunnet upean kehosi, katsot ulos silmiesi läpi, ja kaikki tuntuu olevan ulkopuolella.

Joskus näen tavallisten fyysisten ihmisten sijasta kultaisia ihmisiä, heidän energiasiluettinsa, joka on yhtä kirkkaankultainen kuin aurinko. Se riippuu siitä, miltä minusta tuntuu ja millainen olen. Jos olen rauhassa ja seesteinen, sen näen ulkopuolella, koska ulkopuoli on vain heijastusta sisäpuolesta.

Kun sataa, tunnen kylmyyden ihollani. Se on hauskaa ja märkää samanaikaisesti. Näen myös pisaroiden energian, joka ei kastele minua, vaan antaa minulle virkistävän tunteen. Miten hauska kokemus.

Sisäpuolellani ja ulkopuolellani on minä. Ja minulla on ollut kokemuksia tästä. Esimerkiksi, halusin syödä tomaatteja, ja joku ilmestyi ovelle mukanaan pussillinen tuoreita puutarhatomaatteja. Annoin ne itselleni, vaikka näytti siltä, että joku muu toi ne minulle.

Kun kävin puistossa lapseni kanssa, minulla oli mukana asiakirjoja, jotka suunnittelin viedä myöhemmin kirjanpitäjälleni. Sitten muutin mieleni ja halusin toimittaa ne heti. Yhtäkkiä näin tuon kirjanpitäjän siellä puistossa oman lapsensa kanssa! Nauroin ja sanoin: "Hyvä juttu, että tapasin sinut täällä." Hän kertoi minulle lähteneensä juuri toimistolta hakeakseen tyttärensä koulusta, ja he pysähtyivät puistoon leikkimään vähän ennen palaamista toimistolle tapaamaan minua.

Yritykseni on eri kaupungissa, kuin missä asun, ja yhtenä päivänä oivalsin, että olin muuttunut niin paljon, että myös yritykseni pääkonttoria pitäisi muuttaa ja remontoida. Kuvittelin valkoisen talon ja valkoiset kaihtimet ikkunoissa, nykyisen oranssin maalin ja vihreiden kaihtimien sijasta. Kun seuraavana aamuna pääsin töihin, talon omistaja oli pihalla työntekijöiden kanssa. "Mitä te teette?" kysyin. Hän sanoi, että oli päättänyt tehdä parannuksia taloon maalaamalla sen valkoiseksi ja laittamalla valkoiset kaihtimet ikkunoihin.

Yhtenä sateisena aamuna minusta tuntui, että olin pariisilaisessa kahvilassa, vaikka tein kahvia asunnossani Romaniassa. Pian ilmestyi mies haitarin kanssa ja soitti pariisilaista musiikkia talon takana olevassa puutarhassa. Joku myös heitti hänelle rahaa. On hauskaa, kun näkee sisäpuolensa ulkopuolella.

Halusin syntymäpäiväkseni pienen kannettavan kaiuttimen, jota voisin käyttää puhelimen kanssa. Kun lähdin töistä, mies käveli katua pitkin lapsen kanssa, jolla oli pieni kaiutin. Samana iltana sain lahjan työtoverilta ja erittäin hyvältä ystävältä – pieni kannettava kaiutin.

Minulla oli kaunis, sininen, tuoksuva hyasintti maljakossa parvekkeella ja tunsin kolibrin tulevan siemaisemaan siitä mettä. Hetkeä myöhemmin ilmestyi hyönteinen, joka räpytteli siipiään ja jolla oli valtava kärsä, ja sillä se söi hyasintista. Se ei ollut kolibri, vaan kolibrihyönteinen! Toisella kerralla perhonen tuli sisään, ja kävelin sen kanssa ympäri taloa, esitellen sille oman tilani ja pyytäen sitä jäämään valokuvaa varten. Oivalsin, että myös eläimet ovat heijastuksiani.

Yhtenä päivänä katselin ikkunaverhoa, ja yhtäkkiä siinä oli vain energiaa verhon sijasta. Jokaisella esineellä jonka näen, on energiaversio, joten näen ikään kuin kaksi yhden sijasta. Halusin tietää, mitä se merkitsi, ja vastaus tuli Master's Life 11 – Living Energy -pilvikurssista (= mestarin elämää 11, elävä energia).

Kun tulin ulos ostoskeskuksesta, valtava sähkökaari ilmestyi viereeni. En usko kenenkään muun nähneen sitä. Sama tapahtui, kun lähdin torilta, sekä muissa paikoissa. Mieleni ei tiedä, mitä se merkitsee, mutta "minä olen" tuntee sen olevan energiamuutos. Joulun aikaan olisin halunnut jotain raikasta/tuoretta, mutta minulla oli vain keinotekoisia koristeita töissä. Sitten yhtäkkiä haistoin raikkaan ilman. Kukaan muu ei haistanut sitä, ja tiesin, että ilkikurinen haltia toi tuon tuoksun minulle. Haltiaenergia tuntui hyvin "rapealta" ja värikkäältä, ja se kantoi puhtaan ilman tuoksua.

Pandemian alussa aloin tuntea pelkoa ja hengityksestäni tuli pinnallista. Valtava sähkökaari ilmestyi ja muutti tuon energian, ja rentouduin. Olen edelleen rentoutunut. Jotkut ystäväni ovat lähteneet Maa-tasolta, ja olen rento senkin osalta. Tuntuu siltä, kuin he olisivat menneet lomalle tai muuttaneet toiseen kaupunkiin, ja kun haluamme kuulla ja nähdä toisemme, otamme vain puhelun tai videopuhelun. Minulta vaati kymmenen kärsimysvuotta päästä tähän rauhan paikkaan.

Yhtenä päivänä lapseni oli kutsunut serkkunsa lounaalle. Tein kaikenlaista ruokaa, mutta he halusivat ranskalaisia, joita minua ei huvittanut tehdä. Tein kuitenkin, ja kämmeniäni alkoi kirvellä erittäin pahasti, kuin minulla olisi ollut chilipippuria niissä.

Ostin kasvin jokin aika sitten ja laitoin sen korokkeelle. Se oli kasvanut hyvin kauniiksi ja korkeaksi, mutta koska se ylettyi kattoon, siltä oli loppunut tila ja se oli lakannut kasvamasta. Annoin sen olla sillä tavalla pitkän aikaa. Sitten käsitin, että tuo kasvi edusti minua, ja rajoitin siten vain itseäni. Olin laittanut ulkopuolelleni sen, mitä oli sisällä – sallimatta itseni kasvaa ja ilmaista. Muutuin ja sallin sen itselleni, ja nyt tuo kasvi pärjää upeasti. Laitoin sen vain lattialle – minä jalat maassa ja on tilaa kasvaa.

Joskus kun minulla ei ole myötätuntoa ja kunnioitusta toista jumalaa kohtaa fyysisessä muodossa, otan itselleni hänen tasapainottomuutensa. Se tapahtuu välittömästi, ja annoin itselleni monia vaikeita kokemuksia ennen niiden integroimista. Sitä ei ole helppoa muuttaa, mutta kun se satuttaa monta kertaa, alkaa rauhoittua ja kunnioittaa kaikkien muiden matkaa tietäen, että kaikki on täydellisesti ja mitä ikinä ihmiset kokevatkin, se on osa heidän elämänsuunnitelmaansa. Kaikilla on pelinsä ja jokaista pitää kunnioittaa valintansa vuoksi, riippumatta mikä se on.

Ajaessani uutta autoani vehnä- ja unikkopeltojen halki, minulla oli suuri autuuden ja rakkauden tunne kaikesta. Tuolla hetkellä ilmestyi vaaleanpunainen, sydämenmuotoinen ilmapallo ja se nousi taivaalle. Toisella kerralla peruutuspeili putosi paikoiltaan. Olin juuri noussut autoon ja vääntänyt avainta, kun peili ei yhtäkkiä ollut enää tuulilasissa vaan jaloissani. Oli kulunut juuri muutama päivä, jolloin en ollut lainkaan ankkuroituneena nykyhetkeen, ja energia palveli minua täsmällisesti. Nauroin ääneen enkä ole vieläkään laittanut peliä takaisin paikoilleen. Se on muistutukseni elää läsnä olevassa hetkessä, ja minulla on joka tapauksessa kaksi sivupeiliä.

Joskus on hemmetin vaikeaa, kun unohtaa, että se on niin yksinkertaista. Ja joskus on suurenmoista, kun muistaa, että se on niin yksinkertaista. Nämä ovat ehdottomasti tyydyttäviä kokemuksia minulle, koska ne kaikki tuodaan viisaudeksi loppujen lopuksi. Ne ovat "minä olen" -olemuksen sisällä, nyt heijastettuna "minä olen" -olemuksen ulkopuolelle täällä Maassa. Se on paljon hauskuutta ja uskomatonta peliä. Rakastan sinua hyvin paljon, koska rakastan itseäni hyvin paljon.

Ja nyt kun olen valmis lähettämään nämä kirjoitukset, patteri alkaa lorista, joku soittaa ovikelloa, puhelin soi. Pidän tauon, ja alan ratkoa kaikkia näitä asioita – putkimies, patteri, muut keskustelut – ja tunnen, miten energia on palveluksessani, koska se kaikki on minun. Se halusi tietää, olinko oikeasti valmis! Ja minä olen, koska MINÄ OLEN!

*****

Gabriela asuu Romaniassa ja on pyörittänyt videotuotantoyritystä, Ekous Grupia (https://www.facebook.com/ekousfilm/), 20 vuotta liiketoimintakumppaninsa Jerryn kanssa. Hän on aina pitänyt kirjoittamisesta ja julkaissut Torab's storyn (https://letras.ro/product/torab-s-story-ebook-epub/) useilla kielillä. Hän on kiitollinen siitä, että hänen ympärillään on kerrassaan upeita ihmisiä, ja häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla täällä (povestealuitorab(ät)gmail.com) tai täällä (gabipete(ät)yahoo.com).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.