Seppälä Kim (crimsoncircle.com)

[hammer]

TULLAANPA METAFYYSISEKSI

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kirjoittajan huomautus: tämä artikkeli kirjoitettiin alun perin ennen ProGnostia 2022, jossa puhuttiin monista näistä aiheista. Siksi lisäsin joitain kommentteja (kursivoituna) tuon tapahtuman jälkeen.)

Se tapahtuu viimeinkin! Nykyfysiikan suurin ongelma on ratkaistu, ja tieteellinen artikkeli tästä teoriasta julkaistaan helmikuussa 2022, noin kuukausi Adamuksen ProGnostin jälkeen.

"Teoria kaikesta", tunnetaan myös "yhtenäisenä kenttäteoriana", on termi, jota käytetään teoreettisista raameista, joissa onnistutaan yhdistämään kaikki universumin tunnetut fyysiset ilmiöt. Kuluneen vuosisadan aikana on tehty lukuisia epäonnistuneita yrityksiä keksiä teoria kaikesta. Tähän saakka tiedemiehet eivät ole onnistuneet sovittamaan yhteen kahta hyvin erilaista lähestymistapaa fysiikkaan: yleinen suhteellisuusteoria (joka selittää, miten asiat toimivat suuressa mittakaavassa, kuten gravitaatio ja kiertävät planeetat) ja kvanttimekaniikka (joka selittää, miten asiat toimivat aliatomitasolla). Vuosikymmeniä suurin kysymys fysiikassa on ollut, miten selitetään näiden kahden teorian ristiriitaisuus. Kumpikin näyttää olevan erikseen totta, kuitenkin tyhjiön energiamäärä vaihtelee suuresti näissä kahdessa teoriassa.

Hiljattain eräs ystävä esitteli minulle Nassim Harameinin tuotoksia – tiedemiehen joka on nyt muodostanut yhtenäisen kenttäteorian. Hän ei puhu ainoastaan filosofisesti, vaan on ilmeisesti todistanut matemaattisilla laskemilla ja kaikella, miten kaikki on sidottu yhteen, äärettömän suuresta äärettömän pieneen. (Tämä on myös se tiedemies, joka ennusti oikein protonin säteen, joka on nyt kokeellisesti vahvistettu, ja näin todisti, miten koko universumin informaatio on holografisesti yhdessä atomissa.)

Tässä on yhteenveto joistain hänen löydöksistään, minun ymmärtämälläni tavalla.

* Kaikki fyysisessä universumissa on yhteydessä kaikkeen muuhun informaatiokentän (palaute- ja syöttösilmukat) ja mikromadonreikien kautta. Periaatteessa Haramein sanoo, että "kaikki energia on yhtä" ja tuo energia on kommunikointia. Kuulostaako tutulta? Mikromadonreiät selittäisivät myös, miten energiahiukkaset/informaatio voi olla eri paikoissa välittömästi, "kulkematta" sinne, kuten Adamus kuvasi ProGnostissa.

* Ei ole todellista eroa fyysisen ja henkiulottuvuuden välillä, koska kaikki sisältää tietoisuuden. Tietoisuutta ei voi paikantaa, mutta se on kenttä, jossa kaikki on. Siinä missä tämä on selvää meille, niin se ajatus, että tietoisuutta ei voi paikantaa aivoihin, on edelleen melko vallankumouksellinen tiedeyhteisössä.

* Tilan ja aineen välillä ei ole paljon eroa. 99.9999999 % aineesta on tilaa. Atomi on suurimmaksi osaksi tilaa.

* Tila ei ole tyhjä, vaan täynnä energiaa ja informaatiovirtaa. Adamus vahvisti myös tämän ProGnostissa.

* Ratkaisu avaruusmatkailuun ei ole rakettiopissa vaan gravitaation kontrolloinnissa, jonka Haramein ennustaa saavutettavan 10 vuodessa (ajattele lentäviä autoja ja viikonloppureissuja kuuhun).

* Energia on käytännössä rajatonta Plankin (kvantti)tasolla. "Tyhjiöoskillaation" ymmärtäminen kvanttitasolla johtaa ymmärrykseen siitä, miten tätä rajatonta energiaa voidaan käyttää. Kuten Adamus on yrittänyt selittää monta kertaa, tässä universumissa ei ole puutetta energiasta.

* ProGnostissa Adamus viittasi myös siihen, että hiukkaset sujahtelevat edestakaisin, tähän ulottuvuuteen ja siitä pois. Se miten tämä tapahtuu, selitetään ilmeisesti Harameinin pian julkaistavassa artikkelissa.

Keahakissa Adamus on puhunut myös monista aiheeseen liittyvistä käsitteistä, esimerkiksi virta. Virta ei ole vain filosofinen käsite, vaan ilmeisesti virta (johon Haramein viittaa "nestemäisenä dynamiikkana") on myös avain energian lähteen ja avaruusajan ymmärtämiseen.

Viimeisimmässä Keahakissa Adamus puhui myös valon ja pimeyden suhteesta ja siitä, mitä pimeys oikeasti on. Mielenkiintoisesti fyysikot ovat pääsemässä lähemmäs pimeän aineen, pimeän energian ja sen ymmärtämistä, mikä mustan aukon funktio on.

Siis jos joku edelleen epäilee, onko Adamus totta, niin sen että hän on puhunut näistä käsitteistä vuosia, pitäisi todistaa, että joko Geoffrey on salaa fysiikan nero tai viisaan ylösnousseen mestarin taitava kanavoija.

Tällaisen artikkelin julkaisemisen seuraamukset ovat valtavia. Ensinnäkin tämä voisi johtaa vapaaseen energiaan, eli fyysiseen todellisuuteen ilman energiapulaa. Kuvittele, mitä ihmiset tekisivät, jos kaikilla olisi rajattomasti energiaa. (En oikein osaa päättää, olisiko se upeaa vai pelottavaa …)

Toinen seuraamus on, että fysiikan ja metafysiikan välille rakennetaan silta. Nykyajan tiede perustuu materialistiseen, pirstoutuneeseen maailmankatsomukseen. Jännittävä uutinen on, että se maailmankatsomus jolle tieteelliset teoriat rakentuvat, alkaa muuttua – uusi esiintuleva maailmankatsomus on perspektiivi, jossa fyysinen maailma nähdään yhteenliittyneenä, elävänä ja tietoisena, ei kokoelmana sattumanvaraisista ja irrallisista osista. Tämä merkitsee, että itse tiede on heräämässä. Tiede alkaa integroida pirstoutuneita aspektejaan yhtenäiseksi ja itsetietoiseksi ykseydeksi. Ja tieteen herätessä, sen hyperaktiivinen pikkuveli, teknologia, seuraa varmasti perässä. Vaikka tekoälystä ei koskaan tule täysin tietoinen ja valaistunut, ihmisistä jotka toimivat tällä alalla, voisi tulla – ja sillä on vaikutusta.

Kun tällainen artikkeli julkaistaan, myös valtavirtafyysikot pääsevät toivottavasti yli T-sanan pelostaan (= tietoisuus) ja alkavat esittää sellaisia kysymyksiä kuin: Mitä tietoisuus on? Keitä me olemme? Ja mikä tietoisuuden ja energian suhde on?

Tämä tuo meidät metafysiikkaan. Mikä meidän roolimme metafyysikkoina tarkkaan ottaen on? Tämä oli Adamuksen viestin ydin ProGnostissa. Suuret tiedemiehet ovat kuin kanavoijia, jotka yhdistyvät tietoisuuteen (tässä kohtaa me tulemme mukaan!) ja sitten käyttävät taitojaan noiden ideoiden tulkitsemiseen matemaattisiksi yhtälöiksi tai tieteellisiksi teorioiksi. Tehtävämme metafyysikkoina on valasta eri mahdollisuuksia ja ideoita. Teemme tämän pelkästään olemalla itsemme ja säteilemällä valoamme. Jos huomaat koskaan kyseenalaistavasi, mitä itua on jäädä tänne ja säteillä tietoisuuttasi, tässä on sinulle vastaus. Katso vain kaikkia niitä uskomattomia muutoksia, joita tapahtuu tällä hetkellä tiedekentässä – muutoksia joilla on merkittäviä ja konkreettisia vaikutuksia siihen, miten ihmiset elävät tällä planeetalla.

Kenties tehtävämme on myös kokeilla energiaa omassa elämässämme ja ruumiillistuneen kokemisen avulla saada ymmärrystä, miten energia liittyy tietoisuuteen.

Huomaan, että päiväkirjan kirjoittaminen on erittäin huvittavaa ja palkitsevaa toimintaa, jonka avulla voin muistaa jotkut omat metafyysiset löydökseni. Jaan niistä muutaman tässä.

1. Tietoisuus tarttuu (valitettavasti on joitain ihmisiä, jotka näyttävät olevan täysin rokotettuja tietoisuutta vastaan ja heillä on täydellinen immuniteetti sille).

2. Mitä enemmän hyväksyn, että kaikki energia on minun, sitä enemmän armoa koen. (Ei kovin omaperäistä, tiedän.)

3. Mitä enemmän näen energian itseäni palvelevana, sitä enemmän koen sen palvelevan minua. Tai kuten Adamus sanoi ProGnostissa, läsnäolomme luo todellisuuden. Kun tietoinen olento havaitsee ja on läsnä, energiasta muodostuu ainetta.

4. Asioita tulee elämääni odottamattomilla tavoilla. Luonnolliseen virtaan luottaminen johtaa ratkaisuihin ja lopputuloksiin, joita mieleni ei olisi pystynyt suunnittelemaan, mutta jotka ovat täysin harmoniassa sen kanssa, mitä tarvitsen juuri nyt.

5. Fyysinen ulottuvuus on relaatio/suhdepaikka, mikä merkitsee, että se on mahtava paikka ymmärtää oma suhteeni energiaan.

6. Aika ei ole vankila, vaan keino kokea kaksinaisuus ja ymmärtää energiaa. Siirtyminen pois kaksinaisuudesta avaa ovet Æternaan.

7. Suurin osa fyysisen ulottuvuuden energiasta perustuu polariteettiin, negatiiviseen ja positiiviseen varauksen, voimaan ja vastukseen jne. Olen utelias näkemään, miten valokehon integroiminen vaikuttaa energiasuhteeseeni. Miltä tuntuu sisältää energiaa, joka ei perustu polariteettiin? Esimerkiksi tunnen, miten tunteet muuttuvat puhtaiksi aistimuksiksi ilman kaksinaisuusvarausta. Adamus selitti, että energia on itsessään neutraalia. Se kuitenkin voi vaikuttaa kaksinaiselta tai varautuneelta.

8. Olen monissa todellisuuksissa, ulottuvuuksissa ja monilla aikajanoilla samanaikaisesti. Alan vasta tuntea näitä eri todellisuusaspekteja, mutta se on jo hyvin hauskaa! Kuka tarvitsee Netflixiä, kun voi vakoilla omien vaihtoehtoisten todellisuuksiensa itsejä?

9. Itsen rakkaus on koko tämän tietoisuus- ja energiamysteerin ytimessä. Kun sallin energiani tanssia kanssani, voin kuulla sieluni laulun.

Siis, mitä metafyysisiä löytöjä sinä olet tehnyt omassa elämässäsi?

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkimusmatkailija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta (http://www.kimseppala.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VALON AISTIMISTA

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistatko new age -trendin 2000-luvun alussa, jolloin kaikki kutsuivat itseään "valotyöntekijöiksi"? Henkilökohtaisesti en koskaan oikein pitänyt siitä. Tuo termi tuntui liian kaksinaiselta, mutta myös liian kevytmieliseltä. "En tullut Maahan paistattelemaan valossa, tulin tänne tekemään vakavaa varjotyötä", ajattelin silloin. Jotenkin varjot tuntuivat minusta aina mukavammilta kuin valo. Varjoihin voi piiloutua, ja myös harmaille alueille on enemmän tilaa. Se ei ole yhtä haastavaa kuin valo. Mutta kuten olemme kaikki alkaneet kokea, ei ole toista ilman toista. Se on puhdasta fysiikkaa: mitä kirkkaampi valo, sitä selvemmät/terävämmät varjot.

Suomen luonto on hyvin kiehtova. Suomi on maa, jossa kontrasti on selvä ja jossa valo ja pimeys voidaan kokea täydessä mitassaan. Synnyin talven pimeimpään aikaan, jolloin taivas muuttuu mustasta tummanharmaaksi ja hieman vaaleammaksi harmaansävyksi. Tällä hetkellä, kesäpäivänseisauksen paikkeilla, päivät tuntuvat loputtomilta, auringon laskiessa noin kahdeksi tunniksi yöllä. Tällaisina päivinä kaikki tuntuu kevyemmältä ja värikkäämmältä.

Siis kaikki tämä saa minut pohtimaan (suom. huom. sama sana merkitsee myös "heijastaa") "työtämme", joka on säteillä valoamme. Heijastaminen on sopivaa, koska sitä valo tekee. Pimeys imee, ja valo heijastaa. Kysymys joka on kummitellut minulla viime aikoina (tai kenties Atlantiksen romahtamisesta saakka), on: "Miten paljon voin säteillä? Onko todella tarpeeksi turvallista lakata pidättelemästä ja sallia säteilyni koko kirkkaudessaan? Ja miten sopivaa on säteillä, kun maailma ympärilläni hajoaa? Eikö olisi myötätuntoisempaa kärsiä vähän ja pitää muille ihmisille seuraa heidän pimeydessään …?"

Adamus on ollut hyvin selkeä siinä, mutta tarvitsin omat muistutukseni. Siis muistutan tässä itseäni: valoni säteileminen on parasta, mitä voin tehdä itseni ja maailman hyväksi. Äskettäisessä Time Traveling -tapahtumassa (= aikamatkustus) opin niksin professorilta: jos unohdat, miten vaikuttavaa valosi säteileminen on, vastaanota valoa, jota muut säteilevät, ja huomaa tuo vaikutus. Nyt aina kun epäily varjostaa ajatuksiani, vastaanotan vähän. Joku kutsui sitä myös sallimiseksi, mutta minä kutsun sitä mieluummin vastaanottamiseksi. Tässä muutama tapa, jolla vastaanotan valoa:

RAKKAUSAISTI

Sielun ehdottoman, kaikkien osieni hyväksymisen vastaanottaminen tuo valoa sekä nykykokemukseeni että entisiin itseihini. Rakkaus tai hyväksyminen alkemisoi pimeyden viisaudeksi. Sielun valon vastaanottamista on kutsuttu myös "anteeksiannoksi", mutta se on melko vanhanaikainen ja rajoittava tulkinta siitä, miten sielu näkee sinut. Rakkautta voi vastaanottaa myös olemalla vastustamatta energiaa, ja sen sijaan hyväksyä ja sallia oma energiansa. Mielestäni hyväksyminen sallii valon liikkua ja koskettaa itsen pimeimpiä nurkkia.

KAUNEUSAISTI

Kauneus ei valitse puolta – maaginen asia kauneudessa on, että jokin voi olla pimeää/synkkää ja silti kaunista. Määrittelisin kauneusaistin myös taidoksi nähdä valonkipinä jossain pimeässä. Olisi vaikea kuvitella jotain kaunista, mikä ei ole koskaan sisältänyt pisaraakaan pimeyttä. Toinen tapa ilmaista tämä on, että pimeys luo valoon syvyyttä, kuten sen ilmaisi Vili, kanssa-aikamatkustaja. Tai Martin Luther King juniorin sanoin: "Ilman pimeää emme näkisi koskaan tähtiä." Kauneus antaa pimeydelle tarkoituksen ja korostaa valoa.

INSPIRAATIOAISTI

Yksi tapa joka auttaa minua vastaanottamaan valoa ja säteilemään valoani kirkkaasti, on ajan viettäminen muiden mestareiden kanssa. Harva asia on inspiroivampaa, kun nähdä kanssaihmisen säteilevän valoaan. Tämän voi tehdä nauttimalla muiden luomasta taiteesta. Lopultahan taide on periaatteessa vain valon säteilemistä tietyn ilmaisumuodon kautta. Inspiraation voi löytää myös jakamalla kokemuksia muiden mestareiden kanssa. (Vaikka olen huomannut, että jollain heistä on melko musta/synkkä huumorintaju.) Inspiraatio näyttää meille, miten vaikuttavaa valomme säteileminen voi olla.

LÄSNÄOLOAISTI

Time Traveling -työpajassa opimme myös, että valoa ei voi vastaanottaa tai lähettää menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tämä voisi olla yllättävää, jos muistat todella hyvän kokemuksen menneisyydestäsi, tai jos ajattelet: "Varmasti tuleva itseni on kirkkaampi kuin nykyitseni." Voimme säteillä valoamme menneisyyteen olemalla läsnä ja kutsumalla menneisyyden läsnäoloomme. Samalla tavalla voimme säteillä valoa tulevaisuuteen tai vastaanottaa valoa tulevaisuuden itseltämme, kutusumalla sen läsnäoloomme. Valo ylittää ajan, kun olemme läsnä.

KEVEYSAISTI

Tätä aistia voisi kuvata yhdistelmänä ihmisen huumorintajusta (huumoriaistista) ja enkelin leikkisyysaistista. Tässä keveysaistissa on kyse ilon, hauskuuden tai huumorin näkemisestä missä tahansa tilanteessa. Leikkisyys saa jopa pimeyden/synkkyyden nauramaan itselleen ja tuntemaan keveyttä. Jos sinulla on vaikeuksia olla "kevytmielinen" tai leikkisä, suosittelen kutsumaan Kuthumin, Sartin tai Jaschan sisään. Ja vaikka monet oivaltaneet koomikot ovat kuolleet, kuoleminen ei ole edellytys sille, että on hauska.

Kaikki tämä johtaa minut siihen johtopäätökseen, että valoa säteilee monissa väreissä ja ilmaisumuodoissa. Aivan kuten ei ole yhtä ainoaa tapaa tulla Oivaltamiseen, ei ole vain yhtä ainoaa tapaa lähettää valoamme tai vastaanottaa valoa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: voidaksemme lähettää valoa tehokkaasti, meidän täytyy olla myös hyvä vastaanottamaan sitä.

Tavallisesti valon vastaanottaminen riittää heittämään pois epäilykset, mutta jos mikään yllä mainittu ei toimi, kysyn itseltäni: "Mitä tarvitsin pimeimpien hetkieni aikana? Halusinko seuraa kärsimykseeni?" Varmaan, mutta jos olisit tullut istumaan teini-itseni kanssa ja kysynyt häneltä: "Onko valoni liian kirkas sinulle? Haluaisitko minun himmentävän sitä vähän, jotta sinulla on mukavampaa oman pimeytesi kanssa?" olisin vastannut näin: "Ei helvetissä! Tuo valo on ainoa todiste, että minulla on ulospääsy. Se on ainoa toivonsäteeni siitä, että minäkin voin päästä ulos. Älä piilota tuota toivoa minulta." Ja kenties olisi ollut päiviä, jolloin joku säteili valoaan enkä ollut valmis näkemään sitä, koska silmäni olivat tottuneet pimeään. Mutta kummallinen asia valossa on, että sitä ei tarvita paljoa tekemään suuri vaikutus. Pieni kynttilä suuressa pimeässä huoneessa on hyvin eri asia, kuin iso pimeä huone ilman kynttilää. Siis kenties ei ole pahitteeksi olla kevytsydäminen ja vähän kevytmielinen myös.

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkimusmatkailija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta (http://www.kimseppala.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MINÄ OLEN ARMO

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen aina ihaillut kissojen kykyä pudota korkealta ja laskeutua pehmeästi tassuilleen, kuin putoaminen olisi huolellisesti suunniteltu stuntti. Sen sijaan omat putoamiseni ovat usein kömpelöitä ja kivuliaita. Kaikkein tuskallisin ja merkittävin oli putoaminen armosta. Tiedän, etten ole yksin tässä – olemme kaikki pudonneita/langenneita enkeleitä, ylösnousemassa takaisin armoon (kyllä, myös sinä, Lucifer).

Minulla oli hiljattain ilo osallistua Adamuksen Staying in Grace -työpajaan (= pysyminen armossa). Armo on ymmärretty traagisesti väärin. Uskonnollisessa kontekstissa, erityisesti kristinuskossa, armo merkitsee ansaitsemattoman anteeksiannon tai armon saamista Jumalalta, mikä antaa ymmärtää, että me ihmiset olemme syntisiä ja rikkinäisiä, kunnes Jumala pelastaa meidät. Ei tunnu kovin armontäyteiseltä/viehkeältä, vai mitä? (Suom. huom. sana merkitsee kirjaimellisesti "armoa täynnä" ja myös mm. viehkeä, sulavaliikkeinen.)

Siis miten synti kietoutui armokäsitteeseen, ja mitä muita määritelmä sillä voisi olla? Tässä on tiivistelmäni tuosta työpajasta. Kärsimyksen aiheuttaa illusorinen itsehavainto, että on syntinen tai rikki, mikä johtuu siitä uskomuksesta, että olemme erillään jumalasta. Armo on sisäisen jumalamme muistamista ja hyväksymistä, mikä on myös avain kärsimyksestä vapautumiseen. Toisin sanoen, emme tarvitse jumalan anteeksiantoa, vaan meidän täytyy muistaa, että olemme jumala. Minä olen. Siksi minä olen armo.

Armo ja integrointi ovat saman kolikon eri puolia. Armo on luonnollinen tila, joka seuraa integroinnista – toisaalta, mitä enemmän sallimme armon, sitä helpompaa on integroida pirstoutuneet aspektit.

Onko sinulla koskaan syvää tuskaa sydämessä? Kenties koet sen fyysisenä kipuna rinnassa tai syvänä, selittämättömänä suruna, joka tunkeutuu inkarnaatioiden läpi. Sitä kutsutaan joskus "huonoksi itsetunnoksi", mutta se on itse asiassa armosta putoamisen trauma. Teoriani on, että ihmisen sydänsuru on niin tuskallista, koska se muistuttaa meitä alkuperäisestä sydänsurusta – tuskasta jonka aiheutti sielun "lähteminen" "minä olen" -olemuksen kodista. Se on alkuperäinen hylkäämisongelma, järkytys joka aiheutui jumalasta eroamisesta. Arvelen, että tämän eroamistuskan voi tuntea voimakkaimmin maan päällä, koska tämä maaulottuvuus on ollut suljetuin pääsyssään "korkeampiin" ulottuvuuksiin. Se viittaisi lisäksi siihen, että Taivaan ristin tuleva avautuminen on eräänlaista planeetan nousemista armoon.

Minulle oli syvällistä muistaa ne monet elämät, joissa olen tuntenut jumalan hylänneen. Sydäntäni särkee oivaltaa, että olen hylännyt itseni lukemattomia kertoja myös tässä elämässä. Samaan aikaan tunnen suurta helpotusta tietäessäni, ettei minun tarvitse enää hylätä itseäni voidakseni selviytyä. Tai paremminkin, en voi enää hylätä itseäni, vaikka mikä olisi. Kun ajattelen armoa, näen sydämen. Siivekkään sydämen, joka laajenee ikuisesti ja syleilee kaikkia osiani.

Armo sekoitetaan myös yleisesti helppouteen. Kuitenkin, aivan kuten baletissa, sulavaliikkeisyys/armo on kaunista, muttei välttämättä helppoa. Elämmehän kuitenkin maan päällä hyvin transformoivassa ja intensiivisessä ajassa. Jos olet kiinnostunut mukavuudesta ja helppoudesta, valitsit väärän planeetan. Vaatii paljon tietoisuutta ja huumoria valita armo, kun kaikki ympäristössä näyttää valitsevan jotain muuta. Vinkkini: kun kyllästyt maailman hulluuteen, matkusta Konaan. On helpompaa valita armo paikassa, joka värähtelee kauneuden ja rentouden taajuutta. Muista vain, ettei mukavuudesta ole mitään takuita (Pele saattaa yllättää sinut tulivuorenpurkauksella tai pelottavan voimakkailla aalloilla).

Katselin hiljattain elokuvan Varkaitten paratiisi, jota tähdittää Grace Kelly. Miten sopiva esimerkki sellaisesta, joka on oppinut armon – nimestä lähtien siihen tapaan, jolla hän liikkuu ja puhuu, kaikki hänessä tuntuu huokuvan armoa (suom. huom. "grace" merkitsee mm. armo, viehkeys, sulokkuus, hienostuneisuus). Virityin hänen energiaansa ja kävin keskustelun hänen kanssaan (on aina hauskaa rupatella kuolleen prinsessan kanssa). Hän kertoi, että hänen intohimonsa tuossa elämässä oli ruumiillistaa armo, ensin näyttelijättärenä ja myöhemmin roolissaan Monacon prinsessana. Hän paljasti myös, että vaikka hän pystyi esittämään armon roolia, oli monia hetkiä, jolloin hän ei tuntenut sitä. Itse asiassa, hän muistaa tunteneensa eniten armoa, silloin kun hän oli uppoutunut hetkeen – erityisesti kun hän ajoi avoautoa, ratasasti hevosella tai löysi jotain uutta luovassa ilmaisussa (esimerkiksi, miten hauskaa on näytellä Alfred Hitchcockin ohjaamassa murhakohtauksessa). Toisin sanoen, silloin kun hän oli todella läsnä. Hänen toiveensa seuraavaan elämään on olla vähemmän huolissaan siitä, että näyttää viehkeältä (suom. huom. sana merkitsee myös mm. sulavaliikkeinen, kaunis ja sananmukaisesti "armoa täynnä") ja vain olla armo. Siinä se on: ei tarvitse näyttää viehkeältä ollakseen armon tilassa – täytyy olla vain läsnä.

Työpajaa seuraava viikko antoi minulle runsaasti tilaisuuksia integroida omia tientukkeitani armoon. Se oli täydellinen järjestely: tapasin vihdoinkin miehen, joka oli rohkeasti astunut elämääni, ja minua odottaisi toivottavasti uusi romanssi. Vain muutamassa päivässä koin sen, että unelmani tuhottiin, toiveeni murskattiin ja oma arvottomuuden ja itse-epäilyn tunteeni laukaistiin. Ja varmistamaan sen, että minut ravisteltaisiin kunnolla pois tasapainosta, elämä (tai lohikäärmeeni) heitti mukaan vielä koronan. Olen varma, että olin kaikkea muuta, kuin viehkeä/armoa täynnä noiden päivien aikana. Vaikka olisi ollut houkuttelevaa nähdä nuo tapahtumat "luiskahtamisena armosta", todellisuudessa oli päinvastoin: jumalaisesti synkronoitu interventio, joka oli suunniteltu auttamaan minua palaamaan omaan totuuteeni ja syventämään yhteyttäni sieluun. Ainakin se on minun puoleni tarinasta. Yllätyksekseni nämä tapahtumat johtivat minut suoraan omaan armooni. Voin itse asiassa tuntea armon virtaavan kehoni läpi. Voin kuulla armon puhuvan totuuttani. Voin aistia armon hehkuvan sydämessäni.

Aivan kuten lohikäärme on opettanut minua hyväksymään sisäiset varjoni parina kuluneena vuotena (niin suloisia muistoja …) armo opettaa minua nyt hyväksymään sisäisen valoni. On helppoa olla pieni ihminen maan päällä tai suuri jumala taivaassa. Kuitenkin suurena ihmisenä oleminen maan päällä vaatii sisua – ja paljon armoa. Sisukasta armoa. Tai armontäyteistä sisua. Tuo erityisominaisuus löytyy vain langenneista enkeleistä, jotka ovat saaneet takaisin siipensä.

Siisti juttu on, että sitten kun katsot elämää armon silmin, se valaisee myös monia muita enkeliaisteja, kuten kauneus, kiitollisuus ja rakkaus. Rakkaudesta puheen ollen, tässä on määritelmäni armosta:

Armo on kirkastuneen itserakkauden tila. Armo on olemista niin läsnä sielusi kanssa, että myös toisinaan kiusallinen ihmiselämäsi alkaa säihkyä taikuutta, tarkoitusta ja kaunopuheisuutta.

***

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden löytöretkeilijä. Maisteritutkielmaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta (http://www.kimseppala.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PALJASTETTU

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Apokalypsistä on seitsemän viikkoa. Mikään ei vaikuttanut erityiseltä siinä päivässä, jolloin taivaat menivät ristiin: taivas oli harmaa, liikenne kovaäänistä ja ihmiset juoksivat kiireisenä elämänsä läpi, kuin minä tahansa keskiviikkona. Ei mahtipontisia efektejä tai dramaattista taustamusiikkia merkkinä tämän päivän tärkeydestä, jota olemme odottaneet, johon olemme valmistautuneet ja jota kohti olemme tehneet työtä elämien ajan. Ja me teimme sen – pudotimme verhot ja toteutimme Atlantiksen unelman!

Sisäistän edelleen, mitä tämä tapahtuma oikeasti merkitsee. Ulottuvuustyö yllätti minut, kuten monet muutkin. Kun saa tietää, että monet ihmiset joita tunnet, ovat toimineet "moniulotteisina salaisina agentteina" ja työskennelleet pimeän energian kanssa, se on paljastus. Sen oivaltaminen, että olin yksi noista sala-agenteista, on huvittavaa (olin niin salainen, että huijasin itseänikin), ilahduttavaa (koska kaikessa on lopultakin tolkkua) ja hämmentävää (tarjouduinko oikeasti tähän tehtävään?) – kaikkea tätä samaan aikaan.

Minusta tuntuu myös toipumassa olevalta enkeliltä. Enkelihöyheneni ovat sekaisin, ja tunnen uupumusta monissa ulottuvuuksissa. Visuaalisena anekdoottina voidaan viitata öljymaalaukseen nimeltään "Haavoittunut enkeli" (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Wounded_Angel), jonka on maalannut suomalainen taidemaalari Hugo Simberg 1903. Siinä kuvataan vertavuotavaa enkeliä, jota kaksi poikaa kantaa. Tässä hieman häiritsevässä kuvassa minuun osuu se, että enkelin silmillä on side, mikä herättää provosoivia kysymyksiä katsojassa: "Miten enkelillä voi olla side silmillä? Mitä hänelle on tapahtunut?"

Tässä on yksi tapa tulkita tuota maalausta. Uupunut ulottuvuustyöntekijä on palannut Maahan Taivaan ristin jälkeen ja kaksi kantajaa (epäilemättä arkkienkeli Rafaelin assistentteja) kuljettaa häntä Tobiaksen toipumiskylpylään, kuten voin kuvitella. Side pään ympärillä johtuu siitä, että hän on oman sielunsa sokaisema. Tämä lisää ironiakerroksen tarinaan: enkeli on verhottu missioltaan paljastaa muut ulottuvuudet. Oliko todella tarpeellista pitää ulottuvuustyö piilossa itseltämme? Sillä ei ole nyt merkitystä, mutta itseluottamukseni korjaaminen saattaa viedä hetken.

Taivaiden paljastumisen myötä paljastuivat myös kaikki epävarmuudet, joita sisälläni vielä oli – vanhat katumiset, kysymykset joita en uskaltanut koskaan esittää ääneen, ja ihmisen toteutumattomat unelmat paljastuivat, kun tietoisuuden uutta valoa virtasi sisään. Huomasin tekeväni inventaarion elämästäni ja kyseenalaistavani jokaisen valinnan, jonka olin tehnyt tässä elämässä – vanha ystäväni Lohikäärme lensi avautuneiden taivaiden läpi vielä yhteen kohtaamiseen.

Noiden epämiellyttävämpien tunteiden lisäksi tunnen myös syvää helpotusta ja kiitollisuutta tästä ymmärryksen uudesta tasosta – kuin olisin kaikki nämä vuodet yrittänyt katsoa 3D-elokuvaa (elämääni) ilman 3D-laseja, ja kaikki näytti olevan vähän epäselvää ja pielessä. Ottaessani tämän uuden perspektiivin – "''Ai, olin ulottuvuustyöntekijä!" – katsoin elämääni kuin uusilla linsseillä. Ei mikään ihme, että pyörrytti ... Hassua kyllä, kirjoitin artikkelin Shaumbra-lehteen 2015 (toukokuu) otsikolla "Putoavat enkelit". Artikkelissa kuvasin turhautumista puuttuvan palan etsimisestä ja tulin siihen lopputulokseen, että elämä on helpompaa, kun vain antautuu ja luopuu etsimisestä. Nyt kuvittelen matkustavani taaksepäin ajassa 2015-itseni luo ja annan hänelle tiukan halauksen ja kuiskaan: "Älä luovuta. Vain kahdeksan vuotta ja lupaan, että löydät tuon puuttuvan palan. (Muuten, se ei ole mies.) Älä ajattele sitä nyt, mutta yhtenä päivänä kaikessa on tolkkua."

Yksi asia jossa alkoi olla tolkkua, oli unitilani. Yli 15 vuotta minulla oli eläviä ja uuvuttavia painajaisia viikoittain, toisinaan useammin. Nämä unet tuntuivat yhtä todelta kuin tämä todellisuus, ja näin ollen ne olivat fyysisesti ja mentaalisesti kuluttavia. Onneksi uneni loppuivat huhtikuussa. Aikanaan selitin ne traumaperäiseksi stressihäiriöksi ja aspektin integrointiuniksi. Ja se on totuuden yksi puoli – en usko, että kaikki vaikeus elämässäni oli seurausta ulottuvuustyöstä. Monia asioita on tapahtunut, koska olen valinnut tämän elämän oivaltamis- ja integrointikohdaksi. Esi-isiltä perityillä vaikutuksilla on varmasti ollut oma osansa elämässäni, ja joitain kokemuksia ovat aiheuttaneet yksinkertaisesti huonot valinnat.

Olivatko traumaattisemmat tapahtumat tässä elämässä karman ja houkutuksen/viettelyn aiheuttamia, vai olivatko ne tarvittava uhraus, joka tehtiin ulottuvuustyön nimissä? Näin sieluni selittää sen: ulottuvuustyö teki minusta alttiimman vetämään puoleeni kaikenlaisia energioita, jotka johtivat raskaisiin kokemuksiin (kun työskentelet koko yön tiheän massatietoisuuden kanssa, osa tuosta raskaudesta voi tarttua sinuun).

Samaan aikaan pimeiden aspektieni kohtaaminen ja integrointi olisi ollut joka tapauksessa vääjäämätöntä tässä ruumiillistuneessa Oivaltamisprosessissa. Omalla kohdallani oppiminen integroimaan pimeät aspektit salli minun olla tehokkaampi ulottuvuustekijä, kun opin, miten muunnetaan erilaisia energioita unitilassa.

Kuin kissa joka raahaa kuollutta hiirtä sisälle, Lohikäärme toi minulle myös "lahjan" tunnustaa kaikki ihmisen toteutumattomat unelmat. Kurkistin joihinkin mahdollisiin elämänpolkuihin, jotka olisin voinut valita, jos en olisi ollut niin sidottu muihin ulottuvuuksiin. Miten olisin panostanut kaiken tuon ylimääräisen energian? Luonnollisesti elämä olisi silti tuonut haasteita, mutta on selvää, että ihmiskokemukseni olisi ollut kevyempi ja että olisin ollut luovempi ja tuotteliaampi ihmistasolla.

Hetken tunsin tarvetta juosta noita hylättyjä unelmia kohti ja alkaa elää kaikkia niitä nyt, kun ulottuvuustyö on tehty. Kun tunnustelin näitä valitsemattomia mahdollisuuksia, sain kuitenkin mielenkiintoisen oivalluksen: nuo unelmat eivät ole enää minun. Ne kuuluvat muihin elämiin, ja itse asiassa olen elänyt ne monta kertaa aiemmin.

Varmaan olisi ollut mahtavaa viettää elämä tanssijana, äitinä tai näyttelijänä, mutta tämä on hyvin erityislaatuista aikaa maan päällä. On monia sieluja, jotka voivat palvella taitelijoina, mutta ei kovin monia, joita on koulutettu metafysiikassa ja jotka ovat valmistautuneet Taivaan ristiin elämien ajan. Se mitä teimme – niin ulottuvuustyöntekijät kuin maatyöntekijät – vaikutti tietoisuuteen. Todellisen influensserin ei tarvitse olla suosittu voidakseen vaikuttaa massatietoisuuteen – hänen täytyy olla vain tietoinen. Tuolla hetkellä ymmärsin, että ulottuvuustyö ei ollut risti, jota oli kannettava, vaan tietoinen valinta, joka syntyi rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Se oli missio, jonka vaadin sieluolentona täysin tiedostaen ja kiihkeän intohimoisesti.

Taivaan ristin jälkeen sieluni on lempeästi, mutta itsepintaisesti, pyytänyt minua päästämään irti kaikista missioista. Massatietoisuuden avaaminen oli viimeinen missio, ja vaikka en voi ihan vielä uskoa sitä, niin se on tehty. Tässä sitä ollaan, paljastettuna, siivet avattuna, ilman missioita tai unelmia – vain iso, tyhjä maalauskangas edessäni.

Siis mitä tehdä seuraavaksi?

"Miten olisi elämästä nauttiminen", sielu kuiskaa minulle. "Nauti elämästäsi", Adamus kaikuu selkeällä äänellä. Mutta onko oikeasti intohimoa ilman missiota, tai iloa ilman unelmia? Voinko oikeasti luoda ilman tuskaa?

Kyllä!

Vastaus kajahtelee sisäisten taivaideni poikki. Vaatii vähän aikaa tottua elämään ilman missiota, mutta olen iloinen tietäessäni, että olen hyvässä seurassa. Ja kun seuraavan kerran matkustan muihin ulottuvuuksiin ja rajatarkastus kysyy: "Onko vierailusi bisnes- vai huvimatka?" voin lopultakin vastata: "Huvimatka!"

***

Kim Seppälä

Kim on tietoisuuden tutkija ja ekspressionisti. Jos haluat lukea hänen metafyysisistä seikkailuistaan tai ottaa häneen yhteyttä, voit käydä hänen uusilla nettisivuillaan (https://www.soulessence.fi/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.