Rankin Lissa (lissarankin.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Rankin Lissa (lissarankin.com)

ViestiKirjoittaja hammer » 28.11.2014 23:45

VOIKO RAKKAUDESSA PURHEHTIA TERVEIDEN RAJOJEN KERA?

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
18.11.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jokainen suhde elämässäni on ollut viime aikoina ehdottoman rakkauden ja ehdottoman vapauden kokeilua. Byron Katie sanoo, ettei ego osaa rakastaa – se haluaa aina jotain – kun taas sielu osaa rakastaa ehdottomasti eikä odota mitään vastineeksi. Sydän täysin auki, nolla ehtoa.

Mutta tällä viikolla sain lopultakin kriittisen palapelin palan. Tässä on oivallukseni.

On täysin mahdollista antaa ehdotonta rakkautta ja ehdotonta vapautta ilman mitään ehtoja, mutta sisäänpääsy on täysin ehdollista (lamppu syttyi!).

Brene Brown sanoo, että planeetan myötätuntoisimpia ihmisiä ovat ne, joilla on korkeimmat rajat. Nyt tajuan sen! Pitkään tein sen virheen, että ajattelin ehdottoman rakkauden ja ehdottoman vapauden merkitsevän sitä, ettei odota mitään vastineeksi. Anteeksi antamista ihmisille uudestaan ja uudestaan, kun he loukkaavat tai pettävät. Luvan antamista ihmisille särkeä sydämesi. Ja tämä on osa sitä – et voi varjella sydäntäsi koko ajan. Kun sydämen portit on suljettu, sinuun ei ehkä satu yhtä todennäköisesti, mutta olet myös kyvytön antamaan ja vastaanottamaan rakkautta.

Olen opetellut vuosia rakastamaan ilman ehtoja. Se voi olla vaikein asia, mitä koskaan teet. Mutta kenties vielä vaikeampaa on rakastaa ehdottomasti ja asettaa samalla tarkoituksenmukaiset rajat.

Mitä ehdoton rakkaus on?

Käsitän nyt, että ehdoton rakkaus merkitsee elämistä hyväksyen ja arvostaen sitä ihmistä, jota rakastat, ja ollen kiitollinen hänestä. Et odota mitään ja olet valmis elämään sydämestä. Se merkitsee myös, ettet siedä pätkääkään omaa uhritarinaasi, jos et pidä siitä, miten joku käyttäytyy. Olet oman elokuvasi käsikirjoittaja ja ohjaaja. Omistat osasi kaikessa etkä syyttele, häpeä ja tuomitse toista.

Ehdoton rakkaus merkitsee, että vastustat roikkumista toisessa tai projisoimista toiseen. Et vaadi, että hän tottelee jotain sääntöjä voidakseen ansaita rakkautesi. Rakkaus on lahja, kuten armo. Annat sen vapaasti – vain siksi.

Ehdollinen sisäänpääsy

Mutta pääsy sisäpiiriisi on täysin ehdollista. Jos joku ei osaa kohdella sinua rakastaen, tukien ja kunnioittaen niin, kuin ansaitset, laita hänet ulkopiiriin tai poista ringistäsi kokonaan – sydän avoimena ja ilman hitustakaan tuomitsemista.

Jos pääsy sydämeesi, sähköpostiisi, puhelimeesi ja fyysiseen olemukseesi elää asteikolla 1-10, missä 10 on täydellinen pääsy sisäpiiriin, ne jotka saavat 10, tarvitsevat "täyden marmorikuulapurkin", kuten Brene Brown sitä kutsuu. Toisin sanoen, heidän on täytynyt ansaita luottamuksesi. Jos marmorikuulapurkki tyhjenee puolilleen luottamuksen pettämisen vuoksi, sisäänpääsyn täytyy vähetä – ei välttämättä 1:een saakka, mutta kenties 5-6:een. Kenties hän ei saa soittaa sinulle joka päivä tai nukkua sängyssäsi tai viettää jouluaamua kanssasi.

Tällä tavalla jos joku ei kohtele sinua täysin kunnioittaen, rajaat vain sisäänpääsyä tekemättä siitä mitään juttua. Ei ole mitään itua tulla räjähtäväksi ovimatoksi. Se ei ole myöskään valaistunutta. Sydämesi pysyy täysin auki, rajat kuitenkin sulkeutuvat. Ehdoton rakkaus, ehdoton vapaus ja ehdollinen sisäänpääsy.

Silloin ei ole kenenkään toisen tehtävä kohdella sinua oikein. On sinun tehtäväsi kohdella itseäsi oikein tarkoituksenmukaisilla rajoilla, jotka rajaavat pääsyä sen perusteella, ansaitseeko joku täydellisen pääsyn sisäpiiriisi vai ei.

Lopultakin ymmärrän.

Miten valppaasti sinä suojelet sisäänpääsyä?

Oletko hyvä kohtelemaan itseäsi oikein muuttelemalla pääsyä sisäpiiriisi? Oletko hyvä ottamaan käyttöön asettamasi rajat – rakkaudella?

Rakkautta,

Lissa

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

9.12.2014 MITEN KOETAAN POIKKEUKSELLINEN RAKKAUS?

ViestiKirjoittaja hammer » 23.12.2014 23:47

MITEN KOETAAN POIKKEUKSELLINEN RAKKAUS?

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
9.12.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En ole kirjoittanut tästä paljon julkisesti, koska se on ollut hyvin intensiivistä, hämmentävää ja poikkeuksellista, mutta melkein vuoden olen osallistunut sellaiseen, mitä toiset kuvaavat minulle "kaksoisliekkinä" tai "sielukaksossuhteena". Dennis ja minä emme ole pari missään perinteisessä mielessä. Hän on homomies ja minä olen heteronainen. Olemme kumpikin eronneet hiljattain kumppanistamme, joten teknisesti ottaen olemme sinkkuja, mutta monet tekijät estävät meitä olemasta tyypillisessä romanttisessa suhteessa.

Ja kuitenkin opimme kumpikin enemmän rakkaudesta kuin olemme koskaan oppineet perinteisissä suhteissamme. Ennen viime tammikuuta en ollut koskaan kuullut kaksoisliekistä tai sielukaksosesta. Tietysti "sielukumppanista" lasketaan leikkiä, mutta minulle kerrotaan, ettei tämä ole sama asia. Sielukumppani on sellainen, jonka kanssa sinulla on syvä sieluyhteys ja jonka kanssa olet ollut ehkä tekemisissä aiemmissa elämissä. Sellaisessa suhteessa saattaa olla paljon karmaa, joten nämä suhteet voivat olla hyvin kiihkeitä ja syvästi rakastavia.

Mutta ilmeisesti (sanon "ilmeisesti", koska egomieleni väittelee edelleen siitä, onko tällainen suhde totta) kaksoisliekit ovat erilaisia ja paljon harvinaisempia. En pysty oikein ymmärtämään selityksiä siitä, mikä kaksoisliekki on. Joku sanoo, että se on yksi sielu jakautuneena kahteen kehoon. Toiset sanovat, että on ollut vain monta elämää yhdessä, joten keskinäinen linkki on kuin nopea kaapeliyhteys internetiin. Jotkut sanovat, että ollaan samaa sieluperhettä henkimaailmassa, mutta inkarnoidutaan harvoin yhdessä – toinen tavallisesti jää henkimaailmaan toimimaan oppaana toiselle ja jos kumpikin inkarnoituu yhdessä, se johtuu siitä, että heitä kutsutaan poikkeukselliseen henkiseen palvelukseen. Missään näistä selityksistä ei ole tolkkua rationaaliselle lääkärimielelleni. Ja kuitenkin jokin tuntuu tässä todelta Dennisin ja minun osalta. Yhteytemme tuntuu enemmän kuin tunnesiteeltä tai energialangalta. Se tuntuu luurangossa.

Vaikka moni romanttinen rakkaussuhde pyörii toistensa egon hemmottelun ja lohduttamisen ympärillä, kaksoisliekkisuhteen koko pointti on herättää toisensa. Sen sijaan että sopeudutaan toisen egoon ja hemmotellaan hänen haavojaan, kaksoisliekit sopivat sielutasolla nitistävänsä toistensa egon. Tällainen prosessi voi olla järkyttävä ihmistasolla, koska se voi tuntua kritiikiltä, torjumiselta, hylkäämiseltä, pettymykseltä ja loukkaukselta. Ja kuitenkin oivaltaessa, mitä tehdään yhdessä, tunnistetaan, että tällainen suhde laukaisee henkiselle pikaraiteelle, jos ollaan viisaita, heitetään ylävitoset toisilleen ja sukelletaan suoraan sisään.

Mitä siis merkitsee toistensa egon nitistäminen? Se on samanlaista, mitä kuvasin tässä artikkelissa "evoluutiosuhteista". Kaksoisliekkisuhteessa ollaan periaatteessa täydellinen peili toisilleen ja välttämättä edes tarkoittamatta sitä, laukaistaan täydellisesti toisen usein kätkettyjä egon sokeita pisteitä siitä, miten luomme jatkuvasti oman kärsimyksemme, perustuen tavallisesti tiedostamattomiin uskomuksiin tai malleihin lapsuudesta. Monille ihmisille sellainen suhde on sietämätön. On sanottava, etten ole koskaan ennen itkenyt elämässäni yhtä paljon kuin tavattuani Denniksen. Mutta silloin kun tällaista suhdetta pystyy katsomaan sielulinsseillä, egopuolustuksen sijasta, oivallat, että se on suurin siunaus, mitä voisit koskaan pyytää.

Minulle kerrotaan, että useimmat ihmiset jotka ovat mukana kaksoisliekkisuhteessa, vastustavat sellaista sidettä. Toinen juoksee tavallisesti karkuun, kuten Dennis teki suhteemme alkuvaiheessa. Tarinamme alkoi voimakkaalla mystisellä kokemuksella viime tammikuussa (mistä kirjoitin yksityiskohtaisesti tässä) ja kokemus järkytti meitä kumpaakin. Dennikselle se oli niin pelottavaa, että hän hyppäsi lentokoneeseen eikä tavannut minua 10 viikkoon, vaikka puhuimme joka päivä. Minulle se on ollut niin tuskallista, että olen melkein livistänyt yli kymmenen kertaa, ja ilman joidenkin hyvin viisaiden neuvonantajien apua egoni olisi luultavasti voittanut.

Ja kuitenkin suhteemme pahimman erimielisyyden ja kolmen kuukauden erillään asumisen jälkeen – minä Kaliforniassa ja hän Perussa – olemme nyt yhdessä Australiassa, missä vietämme kohta viikon seremoniassa nykyajan henkisten opettajien ja alkuperäiskansojen viisauden pitäjien kanssa, valmistautuen UPLIFT-festivaaliin Byron Bayssä, missä puhun.

Kun seisoimme eilen kallionkielekkeellä meren yllä ja katsoimme toistemme sieluun silmien ikkunan läpi, sain taas yhden monista ilmestyksistä, joita olen saanut tavattuani Denniksen. Kun katsoin häntä pupilleihin, näin Jumaltietoisuuden, mikä heijasti minulle Jumaltietoisuutta sisälläni. Ja kun katsoin hänen sinisiin iiriksiinsä, näin itseni hänessä, kirjaimellisesti peilikuvana, ikään kuin Jumala katsoisi itseään, ja tuossa liitossa jotain paljon suurempaa aktivoitui kummassakin meissä. Ei ollut erillisyyttä – oli energiakehojen yhteensulautuminen, mikä hävitti kaiken egoon liittyvä erillisyysharhan. Tuollaisen hetken intiimiys on lähes sietämätöntä ihmistasolla. Olemme tietysti kaikki Jumaltietoisuutta, joka katselee maailmaa ihmissilmin, ja kuitenkin suurin osa meistä on unohtanut, kuka oikeasti olemme. Kun muistat, kuka olet, kun muistat, että olet Jumaltietoisuus ja hävität toisen ihmisen olemuksesta sen harhan, mitä joogit kutsuvat "mayaksi", se on sanoinkuvaamattoman poikkeuksellista.

Sen kutsuminen rakkaudeksi tuntuu vähättelyltä. Tuo sana on kielessämme liian ladattu alemman värähtelyn merkityksillä. Kuitenkin kutsun sitä rakkaudeksi – kenties jumalaiseksi rakkaudeksi – paremman sanan puutteessa. Olen kirjoittanut paljon artikkeleita rajoista suhteemme inspiroimana. (Lue kaksi niistä tästä ja tästä, toinen suomennettu nimellä "Voiko rakkaudessa purjehtia terveiden rajojen kera" 18.11.2014.) Kuitenkin tässä tilassa, missä kaksi ihmistä muistaa, että olemme rakkautta, Dennis ja minä muistimme, että rakkaus on voimakkain asia, mitä on, eikä siltä tarvitse puolustautua. Ei tarvitse suojalla avointa sydäntään, koska sydän on suurin puolustus, mitä meillä on. Ei tarvitse rakentaa muureja, koska ne puolustavat vain egoa ja sen järjetöntä erillisyysharhaa.

Olen väitellyt terapeuttien kanssa neljä vuotta, koska he sanovat minulla olevan "rajaongelmia", ja tällä ihmistasolla he ovat oikeassa. Esimerkiksi tuomitsemisen ja arvioinnin eron oppiminen on palvellut minua hyvin. Oppiminen luopumaan joko narsistin tai kaiun roolista vahvistaa kaikkia muita suhteitani. Ja kuitenkin kiistelyni terapeuttieni kanssa on pyörinyt sen intuitiivisen tietämiseni ympärillä, että rakkaudelta ei tarvitse puolustautua, rakkaus itsessään on puolustus, anteeksianto on aina voimakkaampi puolustus kuin teräsmuurit sydämen ympärillä ja meidän täytyy antaa ihmisille lupa särkeä sydämemme, koska vain ego loukkaantuu. Kuten Byron Katie sanoo:

"Ego on herkkä pettymykselle, loukkaantumiselle, vihalle ja kärsimykselle, mutta rakkaus on koskematon. Rakkautta ei voi satuttaa. Rakkautta vastaan ei tarvitse suojautua. Rakkaus ei erota meitä. Ja kuitenkin se on äärimmäinen paradoksi. Vaikka rakkaus on vahvin asia, mitä meillä on, se tekee meistä myös haavoittuvimman egotasolla. Silloin kun rakastamme niin paljon, kuin voimme, kun kaksi ihmistä ilmentää yhdessä Jumaltietoisuuden ja muistaa, keitä he oikeasti ovat toistensa seurassa, se on kamalaa ihmistasolla. Tuntuu siltä, että on paljon menetettävää, paljon kallisarvoista missä ego haluaa roikkua. Ja kuitenkaan rakkaus ei roiku, koska rakkaus takaa toiselle ehdottoman rakkauden ja vapauden (vaikka kirjoitin tässä (em. suomennettu artikkeli), että ihmistasolla voi olla ehdotonta rakkautta ja vapautta sekä täysin ehdollinen sisäänpääsy)."

Dennisin oivallus tästä kaikesta hänen omilla sanoillaan on (minkä kerron hänen suostumuksellaan):

"Ainoat ihmiset jotka voivat satuttaa sinua, ovat ihmiset joiden annat tulla lähelle, ne joiden kanssa olet intiimissä suhteessa. Kun he satuttavat sinua – pettävät luottamuksesi ja ovat eri mieltä kanssasi – kaikki nämä asiat luovat keinotekoisen erillisyystunteen. Ainoa tapa yhdistyä oikeasti jonkun kanssa on päästää irti kaikista asioista, jotka sulkevat sydämesi ja tarttuvat vatsaasi. Kukaan ulkopuolinen ei voi satuttaa sinua. Sinä satutat itseäsi. Vaikka egotasolla on tärkeää saada asiat toimimaan ihmistasolla, se estää myös yhdistymästä toiseen tällä Jumaltietoisuustasolla.

"Tämä tuo meidät takaisin sanan "anteeksianto" alkuperäiseen määritelmään. Se perustuu kreikankieliseen sanaan, mikä merkitsee irtipäästämistä mielipiteistään ja toisten tekojen tuomitsemisesta. Ehkä keksit tarinoita toisesta ajatellen: "Petit luottamukseni, loukkasit minua, satutit minua teoillasi tai sanoillasi." Kaikki nämä erillisajatukset erottavat sinut toisesta ja tekevät mahdottomaksi tämän jumalaisen intiimiyden kokemisen. Anteeksianto merkitsee luopumista mielipiteistäsi toisesta. Se on myös irtipäästämistä fyysisistä reaktioista kehossasi, fyysisestä etäisyydestä, mitä olet luonut – jännitteestä mitä luot edes ylläpitämällä katsekontaktin toisen kanssa. Kun päästät irti tuomitsemisesta ja fyysisestä puolustautumisesta, voit muodostaa toiseen aidon kontaktin tällä korkeammalla tasolla. Oivallat, ettei mikään pidä teitä erillään. Kaikki se mikä tuntee sattumisen tai epäluottamuksen, myös "terveet rajat", luo itse asiassa erillisyyttä. Sitten kun päästät irti, oivallat, että vain ego luo erillisyyden. Tekosi luovat erillisyyttä, mutta ydinolemuksessasi ei ole erillisyyttä eikä kukaan voi satuttaa sinua. Olette yhtä ja rakkaus on kaikki, mitä on."

En ymmärrä mitään tästä rationaalisen mielen tasolla, minkä vuoksi en ole koskaan kirjoittanut kaksoisliekeistä blogissani. Mutta halusin jakaa tämä kokemuksen kanssanne, koska tunnen, että useammat ja useammat sielut valitsevat osallistumisen tällaisiin suhteisiin, ja sellaisena joka on ollut tällaisessa suhdekattilassa, halusin vain kannustaa teitä, jotka olette tällaisen suuren rakkauden partaalla, sanomaan KYLLÄ. Älkää juosko karkuun kutsua herätä yhdessä. Älkää antako egonne voittaa taistelua (ja kyllä, se tuntuu taistelulta). Älkää hukatko tilaisuutta muistaa, kuka oikeasti olette, tai kokea tällaista intiimiyttä toisen ihmisen kanssa.

Kun sanotte "kyllä", ette paranna ainoastaan itseänne ja tuota toista, vaan parannatte planeettaa, ja tarvitsemme tätä nyt enemmän kuin koskaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

30.1.2014 ULOS HENKISESTÄ KAAPISTA

ViestiKirjoittaja hammer » 23.12.2014 23:50

ULOS HENKISESTÄ KAAPISTA

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
30.1.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos seuraat postauksiani Facebookissa, olet ehkä saanut vilauksen siitä, mitä minulle on tapahtunut henkiulottuvuudessa kuluneiden kolmen viikon aikana, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun yritän istua kirjoittamaan blogia asiasta, mitä kutsun nimellä "Se kokemus". Tapahtumat ovat olleet niin "epätiedollisia", että minusta on erittäin haastavaa yhdistyä siihen osaani aivoista, joka pitää kirjoittamisesta, joten pyydän etukäteen anteeksi, jos siinä mitä kirjoitan, ei ole mitään tolkkua.

Mitä siis tapahtui? Minulla ei ole aavistustakaan, miten selittää minuun juuri iskenyttä salamaa, mutta yksi henkisistä opettajistani, Tosha Silver, selitti sitä minulle näin: "Lissa, se on hyvin yksinkertaista. Koit kundaliiniheräämisen, mikä avasi siddhit." Kun patikoimme Tennessee-laaksossa, katsoin Toshaa silmät kierossa ja kulmat kurtussa ja Tosha sanoi vain: "Googlaa ne."

Mikä kundaliiniherääminen on?

En ollut koskaan kuullut kundaliiniheräämisestä tai siddhistä, joten googlasin kummankin. Lukiessani kundaliiniheräämisestä havaitsin, että itämaiset henkiset perinteet kuvaavat kundaliinia käyttämättömäksi energiaksi sisällämme, mikä on kietoutunut kuin käärme kerälle ristiluun tyveen. Silloin kun vapautamme tämän potentiaalin sisällämme, voimme herätä henkisesti yhteyteen jumaluuden kanssa ja tietoisuuteen siitä, mitä jotkut kutsuvat Jumaltietoisuudeksi. Jotkut henkiset perinteet sisältävät harjoituksia, joiden tarkoituksena on vapauttaa tämä kundaliinienergia, kuten meditointi, jooga, mantran laulaminen, tantraseksi ja shaktipatin saaminen (gurun antaman kundaliinisiirto). Ilmeisesti jotkut henkiset etsijät yrittävät koko elämänsä vapauttaa tämän valjastetun potentiaalin.

Mutta ilmeisesti kundaliiniheräämisiä voi tapahtua myös spontaanisti ja kun näin tapahtuu, ne vaikuttavat usein useampaan ihmiseen kerralla. Tämä tapahtui minulle, Aprilille ja Dennikselle, niille kahdelle ihmiselle jotka olivat kanssani tämän kaiken tapahtuessa. Mukana ei ollut huumeita. Emme jooganneet, meditoineet, laulaneet mantraa tai tehneet mitään seksuaalista tai olleet gurun seurassa. Istuskelimme vaan tavallisena maanantaina, kun meihin kaikkiin iski jonkin, mitä kukaan meistä ei odottanut, ja kaiken sen seurauksena verho repeytyi tavalla, mitä kognitiivinen mieleni ei pysty alkuunkaan selittämään.

Siddhit

Siinä mitä tapahtui kaiken tämän seurauksena, ei ole ehdottomasti mitään tolkkua kognitiiviselle mielelleni. Me kolme pystyimme kommunikoimaan telepaattisesti. April ja Dennis näkivät toistensa hehkuvan. Minä pystyin hajottamaan pilviä ja saamaan satamaan kuivuuden riivaamassa Kaliforniassa ja kutsumaan valasparven pelkällä aikomuksellani. Hiekka sillä rannalla millä istuimme, liikkui silloin, kun sen ei pitänyt.

Denniksestä – tiedemies joka julkaisee akateemisia fysiikankirjoja ja aikakausijulkaisuja – tuli yhtäkkiä psyykkinen. Yhdessä yössä hänestä tuli selvänäköinen, selväkuuloinen, selvätuntoinen ja hän alkoi kanavoida universaaleja totuuksia ja informaatiota kuolleilta ihmisiltä. Tässä kanavointitilassa Dennis pystyi pääsemään käsiksi informaatioon vieraista ihmisistä, mitä he eivät olleet koskaan kertoneet kenellekään, kuten lapsuuden traumaattiset kokemukset. Ilman hajuakaan siitä, mitä hän teki, hän alkoi spontaanisti tehdä selvänäköisiä tulkintoja vieraista ihmisistä kaikkialla, minne hän meni – kahvilassa, kylpylässä, puhelimessa perheenjäsentensä kanssa. Hän välitti myös viestejä minulle tarkoituksestani täällä maan päällä – miksi olen täällä ja mitä minun on tarkoitus tehdä. Hänen antamansa informaatio oli hyvin yksityiskohtaista ja rehellisesti sanottuna se kuulosti olevan suoraan huonosta tieteiselokuvasta. En ole vielä varma, uskonko mitään siitä, mutta Aprilista tuli yhtäkkiä myös selvänäköinen ja hän vahvisti osan siitä, mitä Dennis kertoi minulle.

Nyt oivallan, että paljon siitä, mitä olen oppinut parin viime vuoden kuluessa lusikoiden taivuttamisesta, eläinten kutsumisesta, telepaattisesta kommunikoinnista ihmisten kanssa ja sen ilmentämisestä fyysiseen todellisuuteen, mitä kuvittelemme mielessämme, on kaikki "siddhejä". Luotettavat valo-olennot, kuten Martha Beck, voivat käyttää näitä henkisiä supervoimia valon palvelemiseen. Mutta jos niitä ei kunnioiteta oikein, pimeyden voimat voivat käyttää siddhejä vain egoa ruokkivilla tavoilla. Tämä on minun moitteeni vetovoimanlaista siinä mielessä, miten sitä opetetaan sellaisissa kirjoissa kuin The Secret. Taatusti voimme käyttää siddhejä Ferrarien ilmentämiseen, mutta miksi haluaisimme? Kuten opin Tosha Silveriltä, annan mieluummin jumaluuden johtaa elämääni, kuin käytän henkisiä supervoimia ruokkiakseni egon haluja tai tehdäkseni vaikutuksen ihmisiin.

Olenko tullut järjettömäksi?

Kun kirjoitan tätä, kognitiivinen tiedemieleni on täysin tietoinen, että kirjoitukseni kuulostaa huuhaa-hölynpölyltä. Jos olisin lukenut jotain tällaista kuukausi sitten, kognitiivinen mieleni olisi sivuuttanut kirjoittajan jonkinlaisella ryöpytyksellä. Saatat ehkä miettiä, olenko tullut järjettömäksi, ja rehellisesti sanottuna luulen tulleeni. Ei niin, että olen hullu, vaan tuo rajoittunut kognitiivinen mieli joka on hallinnut elämääni 42 vuotta (ja sen mukanaan tuleva egosamaistuminen), on potkaistu pois ajajan penkiltä, ja jokin suurempi osani – kutsutaan sitä sieluksi tai sisäiseksi valopilotiksi – otti lopultakin oikeutetun paikkansa ratin takana.

Mutta minussa on toinen osa, mikä ei voi sivuuttaa tapahtunutta, ja voin kertoa sadoista kiehtovista vastauksista Facebook-kirjoituksiini, että se mitä minulle tapahtui, tapahtuu monille muillekin ihmisille tänä voimakkaana tietoisuuden heräämisaikana planeetalla. Sellaisena jolla on sekä lääkärin uskottavuus että mahdollisuus lähettää tätä informaatiota monille muille sieluille blogien, sosiaalisen median, kirjojen ja television kautta, oivallan, etten voi pitää tapahtunutta salaisuutena, että minua kutsutaan tulemaan ulos henkisestä kaapista.

Miksi tulen julkisuuteen tästä Kokemuksesta?

Epäröinnistäni huolimatta minua motivoi tulla julkisuuteen tämän tarinan kanssa se viesti, mikä tuli läpi selvänä ja kovana tämän syvällisen ja ekstaattisen kokemuksen aikana. On universaali älykkyys, mikä ohjaa kaikkea. Meillä ei ole mitään pelättävää. Rakkautta on kaikkialla ympärillä. Jokaisella meillä on tasavertainen merkitys ja kaikki ovat yhdistyneet ykseydessä yhtenäiseen kokonaisuuteen, mikä tarvitsee, rakastaa ja tukee sinua ja yhdistä sinut kaikkiin eläviin olentoihin ja kaikkeen aineeseen. Tämän tietoisuuden opastava elämänvoima energisoi kaikkea, joten et ole koskaan yksin. Valo voittaa varmasti pimeyden ja nyt meidän kaikkien on aika herätä näihin totuuksiin – ei vain pelastaaksemme itsemme, vaan pelastaaksemme myös rotumme ja tämän planeetan niiltä tuhoavilta pimeydenvoimilta, jotka uhkaavat tuhota lopullisesti elämän sellaisena, kuin tunnemme sen.

Kertokaa meille henkisiä tarinoitanne

Aion jakaa tulevissa postauksissa lisää siitä, mitä olen oppinut viimeisten kolmen viikon aikana, joten pysy kuulolla. Mutta sitä ennen, onko kukaan teistä käynyt läpi tällaista elämän muuttavaa kokemusta? Ihmiset jotka ovat lähestyneet minua, ovat kertoneet omia tarinoitaan – ei ainoastaan kundaliinin heräämisestä, vaan valon tulemisesta sydämeen, kuoleman lähikokemuksista, ayahuasca-kokemuksista ja muista spontaaneista tietoisuusmuutoksista, jotka muuttivat syvällisesti heidän elämäänsä. Tiedän, että haluaisimme kaikki kuulla teistä, jotka olette kokeneet tällaisia henkisiä heräämisiä. Olette turvassa täällä. Kertokaa meille tarinoitanne.

Nöyrän kiitollisena

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

11.11.2014 TUOMITSEMISEN JA ARVOSTELUKYVYN ERO

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 29.12.2014 12:03

TUOMITSEMISEN JA ARVOSTELUKYVYN ERO



Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)

11.11.2014

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Mies petti vaimoaan paljon nuoremman työntekijän kanssa.

Nainen hylkäsi vastasyntyneen vauvansa.

Mies ryyppää, kunnes hakkaa lapsiaan.

Nainen manipuloi naisellisilla keinoilla saadakseen miehiltä, mitä haluaa.

Mies otti heidän kovalla työllä ansaitsemansa rahat ja tuhlasi ne itsekkäisiin asioihin.

Nainen tappoi miehen.

Mies raiskasi naisen.

Nainen myy kehoaan rahasta.

Mies johtaa seksikaupparinkiä.

Nainen ahdistelee seksuaalisesti lapsia.

Mies myy huumeita teini-ikäisille.



Kaikki nämä ihmiset voitaisiin tuomita ja sanoa heidän olevan moraalittomia tai väärässä. Mutta kuten kuvaan blogissani "Spiritual but not religious", pidän henkisyttä laajasti ottaen valintana pidättäytyä tuomitsemasta luottaen, että kaikkien sielu on omalla matkallaan ja oppii, mitä se on täällä oppimassa, ja kaikki ovat oikeutettuja omaan matkaansa. En millään tavalla katso läpi sormien tällaista käyttäytymistä, mutta mitä jos tuomitsemisen sijasta voisit nähdä nämä yksilöt kärsivinä olentoina ja tarjota heille rakkauttasi ja myötätuntoasi? Mitä jos pastori John Watson oli oikeassa sanoessaan: "Ole ystävällinen, sillä jokainen jonka kohtaat, käy kovaa taistelua"? Mitä jos kasvattaisimme kaikki empatialihaksia tuomitsemisen sijasta?



Tuomita vai olla tuomitsematta



Lapsena minut kasvatettiin tuomitsemaan ihmiset, jotka tekivät pahoja asioita. Metodistikirkko kertoi minulle näiden ihmisten menevän helvettiin. Useimmat perheenjäseneni opettivat minulle, että vain hyvät ihmiset menevät taivaaseen ja minun olisi parasta olla hyvä itsekin, jos halusin päästä taivaaseen.



Mutta mitä jos ihmiset jotka tekevät tällaisia valintoja, raiskattiin, pahoinpideltiin tai hylättiin, kun he olivat nuoria? Mitä jos he eivät tiedä, mitä tekevät?



Niiden rakastaminen ja hyväksyminen, jotka loukkaavat toisia, ei ole tuon käyttäytymisen katsomista läpi sormien tai sen sietämistä omassa elämässään. Se ei myöskään merkitse, ettei tällaisella käyttäytymisellä ole seuraamuksia. Myötätunto niitä kohtaan, jotka osallistuvat tällaiseen käyttäytymiseen, ei merkitse, että täytyy pysyä naimissa näiden ihmisten kanssa tai päästää heitä edes sosiaalisiin ympyröihinsä. Ei ole ainoastaan oikeutesi laittaa rajat tällaiselle käyttäytymiselle, vaan se on myös välttämätöntä. Mutta rajoja voi olla ilman tuomitsemista. Voit asettaa rajat, jotka suojaavat sinua ja rakkaitasi ilman, että toiset ovat mielestäsi väärässä. Muista, että tuomitseminen on vain taakka tuomitsijalle. Sillä hetkellä kun tuomitset toiset, alennat omaa värähtelyäsi ja poistut rakkausvärähtelystä, mikä on ihmeiden taajuus. Tuomitseminen on kaikkien henkisten periaatteiden äärimmäistä rikkomista. Rakkaus ja tuomitseminen eivät voi olla rinnakkain, mutta rakkaus ja arvostelukyky voivat.



Tuomitse naapurisi



Byron Katie opettaa ns. työtä tapana tehdä henkistä tutkimusta toisten tuomitsemiseen liittyen. Kuten voi oppia täyttämällä hänen "tuomitse naapurisi" –tehtävän, suurin osa toisten tuomitsemisesta on itse asiassa omien kiellettyjen varjo-osiemme tuomitsemista. Jos osoitat sormella jotain toista, se luultavasti johtuu siitä, että tämä laukaisee jonkin, mistä et pidä itsessäsi. Et luultavasti ole sarjamurhaaja tai raiskaaja, mutta kenties tapat aina luovuutesi tai loukkaat tinkimättömyyttäsi tai raiskaat totuutesi. Kun avaudut myötätunnolle ja anteeksiannolle itseäsi kohtaan, seuraa myötätunto tuomitsemaasi naapuria kohtaan.



Haastattelen Byron Katieta tästä prosessista osana bonusmateriaalia tulevaan National Public Television erityislähetykseen "The Fear Cure", joten katsele se helmikuussa 2015 tai lue hänen kirjojaan, jos olet kiinnostunut oppimaan lisää.



Tuomitseminen vs. arvostelukyky



Mikä siis on tuomitsemisen ja arvostelukyvyn ero? Tuomitseminen sanoo: "Olet paha, joten en rakasta sinua." Arvostelukyky sanoo: "Rakastan sinua ja asetan rajat altistumiselleni sinulle." Tuomitseminen sulkee sydämen. Arvostelukyky antaa sen pysyä täysin avoimena, mutta selkeillä rajoilla suojattuna.



Arvostelukyky on äärimmäistä itsestään huolehtimista. Se on tapa luvata itsellesi, että päästät sisäpiiriisi vain niitä, jotka värähtelevät samalla taajuudella kuin sinä. Se on lupaus itsellesi pysyä vain niiden lähellä, jotka kunnioittavat rajojasi, kohtelevat sinua ystävällisesti, päättävät käyttäytyä tinkimättömyyden ohjaamana ja tietävät, miten rakastetaan sinua oma sydän avoimena. Tämä ei merkitse, ettet voi oleskella niiden ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät tavoilla, joista et ehkä pidä. Voit ehdottomasti rakastaa niitä ihmisiä myötätuntoisesti, jotka saattavat tehdä valintoja, joista olet eri mieltä. Luultavasti päädyt enemmän mentorin rooliin näiden ihmisten kanssa, mikä on täysin ok, mutta jos päätät mentoroida jotakuta, tarkista motiivisi.



On täysin sopivaa palvella toisia, kunhan olet selkeä motiiveissasi ja se tulee arvokkuuden ja itsensä rakastamisen paikasta. Mutta tämä saattaa olla sinusta vaikeaa aloittaessasi vasta henkistä matkaasi. Nämä yksilöt eivät palvele sinua ydinsisäpiirisi jäseninä, kun olet ainutlaatuisen henkisen polkusi kulkemisen haavoittuvassa alkuvaiheessa. Saatat pitää terveempänä ja lempeämpänä itsellesi pitää vähän etäisyyttä ensin, ainakin kunnes olet kehittynyt riittävästi omassa henkisessä kasvussasi, jotta pystyt olemaan alemman värähtelyn yksilöiden seurassa tarvitsematta alentaa omaa värähtelyäsi.



Se on kehitysvaihe



Älä huoli, sinun ei tarvitse tehdä tätä ikuisesti. Kun kapasiteettisi kasvaa OLLA RAKKAUTTA, ehkä huomaat, että pystyt olemaan toisten lähellä, jotka eivät ole samassa kohtaa kanssasi henkisessä kasvussa – myös niiden lähellä jotka käyttäytyvät tavoilla, jotka ovat epäharmoniassa oman tinkimättömyytesi kanssa, ilman että heidän läsnäolonsa vaikuttaa sinuun negatiivisesti. Sitten kun pystyt säilyttämään selkeät energiarajat niiden lähellä, jotka toimivat alemmassa värähtelyssä, kykysi ylläpitää oma värähtelysi vakaana toisten seurassa lisääntyy.



Tämä ei merkitse, että sinun tarvitsee päästää lähelle niitä, jotka käyttäytyvät haitallisesti. On myös ok rajata tai erottaa ulkopiiriisi ne ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneet siirtymään egoistisen tietoisuuden yli. Ehkä annat itsellesi luvan pysyä vain niiden lähellä, jotka ovat sinun laillasi sitoutuneet henkiseen polkuun. On ok, jos päätät tehdä näin! Kuten Martha Beck sanoi minulle kerran: "Valitse suhteita, jotka vaalivat hiljaisuutta sinussa." Jos ympärilläsi on draamaa, jättäydy pois siitä. Ei kannata pitää elämässä ihmisiä vain siksi, että sinusta tuntuu pahalta etääntyä. Jos olet motivoitunut jäämään suhteeseen, koska säälit jotakuta, sen pitäisi heiluttaa punaista lippua siinä, etteivät motiivisi ole puhtaat. On ok antaa itselleen herkullinen tilaisuus päättää olla vain lähellä niitä, jotka ovat myös sitoutuneita pysymään harmoniassa oman tinkimättömyytensä kanssa, kun he yrittävät antaa sielunsa – ei egonsa – johtaa.



Arvostelukyky lisää myötätuntoa



Tutkimuksessaan Brene Brown havaitsi, että myötätuntoisimmilla ihmisillä oli korkeimmat rajat. Koska he suojelevat omia rajojaan, he voivat kulkea sydäntään vartioimatta tuntien edelleen turvaa. Jos tunnet, että sydämesi sulkeminen on ainoa tapa pitää toiset loitolla, päädyt harjoittamaan vähemmän myötätuntoa.



Kokeile, miltä tuntuu pidättäytyä tuomitsemasta, avata sydämensä ja käyttää arvostelukykyä. Saatat huomata kokevasi sietämätöntä keveyttä. Jos ei muuta, niin olet vapaa tuomitsemisen taakasta ja voit avautua enemmän yhteyteen ja ykseydentunteeseen ympärilläsi olevien kanssa.



Rakkautta,



Lissa Rankin


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

2.1.2015 Lopetetaanpa erillisyystarina vuonna 2015

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 05.01.2015 09:51

LOPETETAANPA ERILLISYYSTARINA VUONNA 2015



Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)

2.1.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Kun lähdemme vuoden 2015 matkalle, uneksin maailmasta, missä muistamme niin kuin alkuperäiskansat, että tarinamme erillisyydestä on vain harhaa, että olemme kaikki yhteydessä – emme ainoastaan toisiin ihmisiin, vaan kasveihin, eläimiin, vuoriin, jokiin ja meriin – ettemme voi vahingoittaa toisiamme emmekä loukata luontoa vahingoittamatta suoraan itseämme. Millainen olisi maailma, mitä hallitsisi varmuus ykseydestä?



Minulla oli juuri sanoinkuvaamaton etuoikeus kokeilla sellaista viettäessäni suurimman osan joulukuuta Australiassa, valmistautuen puhumaan Uplift-festivaaleilla keskellä nykyajan henkisten opettajien, alkuperäiskansojen vanhimpien ja hengellisten aktivistien ryhmää. Kokemus oli niin syvällinen, liikuttava ja toiveikas, että vaivuin suruun lähdettyäni ykseyskuplastani Byron Bayssä. Vaikka tiedän, että tämä muutos ykseyteen on jo käynnissä ja useammat ja useammat meistä toimivat ystävällisesti, anteliaasti, myötätuntoisesti, arvostaen ja rakkaudellisesti, minusta oli edelleen vaikeaa kulkea lentokentän läpi kotimatkalla ja tuntea tuskaa erillisyystarinan jäänteistä keskuudessamme.



Mitä on seuraavaksi?



Integroin ja sulattelen kaikkea sitä edelleen ja kysyn itseltäni: "Mitä on seuraavaksi?" Miten menemme uneksimisesta sellaisena maailmana olemiseen, mille on luonteenomaista yhteistyö, mielikuvitus, virtaus, keskinäinen yhteys, sisäisen jumaluutemme tunnistaminen ja Äiti Maan kunnioittaminen koko loistossaan – maailmaan mikä on vapaa siitä ahneudesta, kilpailusta, vihasta, itsekkyydestä, tuomitsemisesta ja oikeamielisyydestä, mikä kumpuaa erillisyystarinasta?



Mitä on seuraavaksi? Miten tasapainotamme taipumuksemme tehdä vs. olla? Riittääkö, että jokainen meistä tekee sen, mitä vaaditaan henkilökohtaisesti kaikkien niiden kerrosten kuorimiseen, jotka eivät ole me, jotta nostamme kollektiivisesti planeetan värähtelyä? Vai onko muuta tehtävää? Onko aika lähteä vanhoista järjestelmistä? Pitäisikö lääkärien lakata osallistumasta järjestelmään, mikä on hyvin epäharmoniassa heidän todellisen parantajaluontonsa kanssa? Voisimmeko lääkäreinä mahdollisesti vain jättää hoitamatta päivystyksemme protestina vanhaa järjestelmää vastaan, mikä ei toimi? Entä sitoutumisemme hoitaa ja oma etiikkamme?



Pitäisikö lakimiehien jotka oikeasti välittävät todellisesta oikeudesta, lakata menemästä oikeuteen? Pitäisikö opettajien jotka oikeasti uskovat lastemme koulutukseen tietoisiksi ihmisiksi, lähetä kouluista? Pitäisikö poliitikkojen jotka oikeasti välittävät valitsijoistaan, kävellä ulos äänestyksistä, koska he tietävät rahan voittavan, ei todellisen demokratian? Pitäisikö pankkiirien jotka tietävät, että talousjärjestelmä on yhtä suurta huijausta, mikä on valmis hajoamaan pienimmästäkin purkautumisesta, lakata allekirjoittamasta lainoja? Pitäisikö yritysjohtajien joita pyydetään tinkimään rehellisyydestään joka päivä laittamalla raha ihmisten ja luonnon edelle, mennä kalastamaan?



Pitäisikö meidän lakata osallistumasta erillisyyskulttuuriin, jotta ykseyskulttuuri alkaa rakentua vaivattomasti keskinäisen yhteyden uudesta tietoistamisesta? Pitäisikö meidän vain olla siinä, missä olemme, avata sydämemme, vapautua kaikesta tuomitsemisesta tai uhritarinoista ja pitää toisiamme kädestä, kun kuvittelemme tätä kauniimpaa maailmaa? Pitäisikö meidän vain "miehittää" uusi maailma ja kieltäytyä osallistumasta vanhaan? Katalysoisiko tämä rakkausvallankumouksen?



Vai onko aika tehdä jotain aktiivisempaa? Mistä aloitamme?



Mitä rakkaus tekisi?



Tunnen ainakin kutsun rakastaa enemmän. Kun teen päivittäisiä päätöksiä, kysyn itseltäni: "Mitä rakkaus tekisi?" Juuri nyt, tässä hetkessä, rakkaus haluaa käyttää minua kirjoittamiseen. Tätä yhtä inspiroitunutta toimintaa lukuun ottamatta antaudun kaikessa, luovutan sen jumalaiselle tahdolle ja luotan, että meitä opastetaan siihen suuntaan, mikä haluaa kehittyä. Tämä opastus ei ole hienovaraista.



Kenties olemme vain tuossa tarinoiden välisessä tilassa, kuten Charles Einstein joka myös puhui Uplift-festivaaleilla, kuvaa hyvin vaikuttavasti kirjassaan "The More Beautiful World Our Hearts Know Is Possible":



"Vanha maailma hajoaa, mutta uusi ei ole vielä ilmestynyt esiin. Kaikki mikä näytti kerran pysyvältä ja todelliselta, paljastuu eräänlaiseksi hallusinaatioksi. Et tiedä, mitä ajatella, mitä tehdä. Et tiedä enää, mitä mikäkin merkitsee. Elämän kehityskaari mitä olit suunnitellut, näyttää absurdilta, etkä pysty kuvittelemaan uutta. Kaikki on epävarmaa. Aikakehyksesi kutistuu vuosista tähän kuukauteen, tähän viikkoon, päivään, kenties jopa tähän läsnä olevaan hetkeen. Ilman sitä kangastausta järjestyksestä, mikä näytti kerran suojelevan sinua ja suodattavan todellisuutta, tunnet itsesi paljaaksi ja haavoittuvaksi, mutta tunnet myös eräänlaista vapautta.



Mahdollisuuksia joita ei edes ollut vanhassa tarinassa, on edessäsi, vaikkei sinulla ole aavistustakaan, miten siihen päästään. Haasteena kulttuurissamme on sallia itsensä olla tuossa tilassa ja luottaa, että seuraava tarina ilmestyy, kun aika "välissä" on loppunut, ja tunnistat sen. Kulttuurimme haluaa meidän liikkuvan eteenpäin, tekevän. Vanha tarina jonka jätämme taaksemme ja joka on tavallisesti osa ihmisten konsensustarinaa, päästää meistä irti hyvin haluttomasti. Jos siis olet tuossa pyhässä tilassa tarinoiden välillä, salli itsesi olla siinä.



On pelottavaa kadottaa vanhat turvarakenteet, mutta huomaat, että myös menettäessäsi asioita, joiden menettäminen oli mahdotonta, olet ok. On eräänlainen armo, mikä suojelee meitä tarinoiden välisessä tilassa. Kyse ei ole siitä, ettet menetä avioliittoasi, rahojasi, työpaikkaasi tai terveyttäsi. Itse asiassa on erittäin todennäköistä, että menetät jonkin näistä asioista. Kyse on siitä, että havaitset menetettyäsi sen olevasi edelleen ok. Huomaat olevasi lähemmässä yhteydessä jonkin paljon kallisarvoisemman kanssa, jonkin mitä tuli ei voi polttaa eikä varas varastaa, jonkin mitä kukaan ei voi ottaa ja mitä ei voi menettää. Saatamme kadottaa sen näkyvistämme joskus, mutta se odottaa meitä aina. Tämä on lepopaikka, minne palaamme, kun vanha tarina hajoaa. Ilman sen sumua voimme nyt saada todellisen vision seuraavasta maailmasta, seuraavasta tarinasta, seuraavasta elämänvaiheesta. Tämän vision ja tämän tyhjyyden liitosta syntyy suuri voima."



Mitä sinä ajattelet? Mitä sinulla on seuraavaksi? Mitä meillä on seuraavaksi?



Hyvin toiveikkaana,



Lissa Rankin


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

5.2.2015 MITÄ RAKKAUS TEKISI?

ViestiKirjoittaja hammer » 26.02.2015 22:18

MITÄ RAKKAUS TEKISI?

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
5.2.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mies särki sydämesi, petti luottamuksesi, oli piittaamatta tarpeistasi eikä kunnioittanut sinua. Kun kerrot ystävillesi, he pudistavat päätään, kaakattavat ja häpeävät. Sinun on parempi ilman häntä. Hän ei ansaitse sinua. Voit pärjätä paremmin kuin hän. Keksit tarinan, mikä tekee hänestä rikollisen ja sinusta hänen paskamaisten tekojensa uhrin. Se on hyvä tarina – sellainen mistä tehdään elokuvia. Sinusta tuntu oikealta, kun potkaiset hänet pihalle. "Teit oikein", kaikki sanovat. Meri on täynnä kaloja.

Mutta syvällä vihan alla on loukkaantuminen. Ja loukkaantumisen alla on jotain suurempaa, jotain mikä ymmärtää hänen tekonsa, jotain mitä sinun olisi katsottava, jos tunnistaisit sen, jotain mikä häiritsee tarinaasi. Niinpä pitäydyt tarinassasi ja sivuutat sen, mitä sen alla on. Niin on helpompaa. Täytyyhän sinun suojella itseäsi.

Mutta kysyn sinulta tämän: mitä rakkaus tekisi?

Nainen syyttää sinua. Kaikki on sinun vikasi, senkin paskiainen. Jos et olisi tehnyt sitä, hänen elämänsä olisi ruusuilla tanssimista. Miten saatoit? Miten saatoit? Tuo asia minkä teit – tiedät sen – miten saatoit tehdä jotain sellaista? Millainen ihminen ylipäätään olet? Kuka tekisi jotain sellaista jollekin rakkaalleen? Et ansaitse hengittää samaa ilmaa hänen kanssaan. Hän on oikeassa. Olet mäntti ja ansaitset rangaistuksen. Sinut pitäisi merkitä punaisella kirjaimella, jotta kaikki näkevät. Laahustaisit häpeässäsi ja maksaisit hinnan julkisesti. Annetaan heidän sylkeä sinua. Olet paholainen. Ansaitset mädäntyä helvetissä. Hänen ystävänsä pitävät sinua Luciferina. He vartioivat häntä, käskyläiset jotka suojelevat kuningatartaan. Et uskalla lähestyä, puhumattakaan yrittää pyytää anteeksi. Unohda se. Yritit pyytää anteeksi. Nainen ei kuullut sinua. Hän oli liian vihainen, liian juuttunut omaan tarinaansa siitä, millainen persereikä olet. Hän ei voinut kuulla, ettet koskaan tarkoittanut loukata häntä, että rakastit häntä ja teit parhaasi tuolla hetkellä.

Polvistuit hänen jalkojensa juureen ja pyysit anteeksiantoa, ainakin mielessäsi. Et koskaan loukkaisi häntä tarkoituksella. Kertoisit hänelle, että rakastat häntä edelleen, jos hän vain kuuntelisi. Hän on luultavasti oikeassa – olet vain persereikä. Sinun pitäisi hiippailla pois häntä koipien välissä, häipyä hyvän sään aikana ja toivoa parempaa tuuria ensi kerralla.

Mutta kysyn sinulta: mitä rakkaus tekisi?

Yritit niin kovasti pelastaa hänet, vaikkei hän ollutkaan kiinnostunut pelastamaan itseään. Laitoit sydämesi ja sielusi pelastusyritykseen ja panostit rahaa, energiaa, aikaa ja rakkautta tilanteeseen puuttumiseen. Luulit sen toimivan lopultakin tällä kertaa. Kyllä, olet yrittänyt ja epäonnistunut aiemmin. Kyllä, kenties sinun olisi pitänyt oppia läksysi. Mutta tällä kertaa uskoit oikeasti, että hän olisi lopultakin valmis vastaanottamaan apusi. Luulit pelastavasi hänet tällä viimeisellä kerralla. Kuka sen tekisi, jos et sinä? Kuka uskoisi hänestä hyvää, jos et sinä? Kuka muu rakastaisi häntä riittävästi kestääkseen jatkuvasti kaikkea hänen paskaansa? Kaikkia valheita. Kaikkia rikottuja lupauksia. Kaikkia kertoja kun hän sanoi sen, mitä halusit kuulla, ja uskoit häntä. Taas.

Mutta hitto soikoon. Hän teki sen taas. Sinä teit sen taas. Annoit hänen tehdä sen itsellesi taas eikä hän ole edes kiitollinen. Miten hän voi olla olematta kiitollinen kaiken sen jälkeen, mitä olet tehnyt hänen hyväkseen? Millainen ihminen käyttää ihmisiä sillä tavalla, imee heidät kuiviin ja sitten jättää – uupuneena ja tyhjiin valuneena tiensivuun, katsomatta edes taakseen? Sinun pitäisi vain häipyä hyvän sään aikana. Luopua toivosta hänen suhteensa. Hän on menetetty tapaus.

Mutta kuka huolehtii hänestä, jos et sinä? Kenties sinun pitäisi antaa hänelle vielä yksi tilaisuus. Antaa anteeksi hänelle taas. Jatkaa yrittämistä. Jos et tee sitä, mitä hänestä tulee. Kyllä, hän tarvitsee sinua. Hän romahtaisi ilman sinua. Voit olla suurempi ihminen, jatkaa ilmestymistä paikalle ja olla se ihminen, joka ei koskaan hylkää häntä, vaikka tilanteesta tulisi kuinka paha.

Mutta kysyn sinulta: mitä rakkaus tekisi?

Meillä kaikilla on vaarana joutua johonkin näistä kolmesta epäterveestä mallista – uhri, pahantekijä ja marttyyri. Joskus näyttelemme avutonta uhria pahojen ihmisten ja vihamielisen universumin armoilla. Joskus heittäydymme tai annamme toisten heittää itsemme roistomaisen pahantekijän rooliin. Toisinaan esitämme uhrautuvaa mutta kaunaista marttyyriä. Mikään näistä rooleista ei ole terve. Ne kaikki kumpuavat pikkuitsen erillisyystarinasta. Nämä kaikki mallit syntyvät pelosta.

Mutta voimme rikkoa nämä mallit yhdellä yksinkertaisella kysymyksellä, jonka antoi minulle henkinen neuvonantajani, transpersonaalipsykologi Ted Esser.

Mitä rakkaus tekisi?

En uskalla väittää, että tiedän aina vastauksen tuohon kysymykseen, mutta esitän sen itselleni usein nykyään ja useimmiten huomaan tekeväni ystävällisen teon esittäessäni itselleni tämän kysymyksen. Tämä kysymys pehmentää kovia särmiäni ja keskeyttää uhri-, pahantekijä- ja marttyyritarinani.

Mitä rakkaus tekee

Joskus rakkaus antaa anteeksi sen, mikä tuntuu anteeksiantamattomalta.

Joskus rakkaus kyseenalaistaa kaiken uteliaana ja nöyränä.

Joskus rakkaus asettaa rajoja.

Joskus rakkaus rukoilee apua.

Joskus rakkaus avaan sydämen vielä enemmän, kuin luulit mahdolliseksi.

Joskus rakkaus tunnustaa sanoinkuvaamattoman totuuden.

Joskus rakkaus jättää paljaaksi ja haavoittuvaksi, kilpikonnaksi ilman kuorta piikkipensaikkoon.

Joskus rakkaus lähtee.

Mutta rakkaus tekee aina valintoja, jotka avaavat sielun häkin ja auttavat sinua ja rakkaitasi kasvamaan. Rakkaus on aina ystävällistä, myös lääkitessään kovalla rakkaudella. Ja aivan kuten voit aina tunnistaa meren, koska se maistuu suolalta, tunnistat rakkauden, koska se maistuu vapaudelta.

Kyllä, vaatii rohkeutta tehdä, mitä rakkaus tekisi, mutta kuten Sara Bareilles usuttaa laulussaan Rohkea: "Kenties siitä häkistä, missä asut, on tie ulos. Kenties jonain päivänä voit päästää valon sisään. Näytä minulle, miten suuri rohkeutesi on."

Rakkaudella,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

10.3.2015 10 MERKKIÄ SIITÄ, ETTÄ PELKO PYÖRITTÄÄ ELÄMÄÄSI (J

ViestiKirjoittaja hammer » 01.04.2015 00:16

10 MERKKIÄ SIITÄ, ETTÄ PELKO PYÖRITTÄÄ ELÄMÄÄSI (JA MITEN PÄÄSET TAKAISIN RAITEILLE)

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
10.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimmat ihmiset kulttuurissamme ovat täynnä pelkoa ja se pyörittää show'ta elämässämme, ottaen ratista kiinni suurimmassa osassa päätöksentekoamme. Mutta hassua on se, ettemme edes tiedä sitä. Tämä johtuu osittain siitä, että puemme pelon usein sosiaalisesti hyväksyttävämpään stressi-asuun. Ja stressi – no, helvetti soikoon – sehän on kulttuurissamme käytännössä menestymisen ansiomerkki!

Meidät on opetettu ajattelemaan, että pelko on nynnyjä varten. Näemme sen heikkoutena – jonain sellaisena mikä meidän pitäisi kätkeä toisilta ja käsitellä yksin sielun pimeinä öinä. Mutta pelon ei pitäisi saada aikaan häpeää tai pysyä piilossa. Nyt enemmän kuin koskaan, pelkojemme täytyy ottaa hävyttömästi keskinäyttämö, jotta voimme antaa niiden valaista kaiken, mikä tarvitsee parantaa elämässämme ja loputakin päästää irti. Fysioterapeutti Val Zajicek sanoo, että tuska/kipu merkitsee "kiinnitä huomiota sisälle nyt". Minusta pelko on kuin tuska. Se on tunne- ja fyysinen signaali, mikä hälyttää kiinnittämään huomiota sisälle nyt. Pakoon juoksemisen sijasta meidän täytyy tutkia sitä ja antaa sen parantaa meidät.

Pelko on salamyhkäinen ja se näyttäytyy kaikenlaisissa valepuvuissa, mutta on vaikeaa päästä oikeaan suhteeseen pelon kanssa, ennen kuin näet sen sellaisena, kuin se on.

Miten voit tietää, pyörittääkö pelko show'tasi?

1. Huomaat turhaan pyrkiväsi täydellisyysstandardiin, mikä on mahdotonta saavuttaa.

Silloin kun pelkäät (kritiikkiä, epäonnistumista ja torjuntaa), tapat itsesi yrittäen olla täydellinen. Mutta täydellisyysnaamio tietenkin myös erottaa meidät siitä, mitä eniten haluamme – aito läheisyys ja että meidät nähdään, meitä rakastetaan ja meidät hyväksytään todellisena itsenämme.

2. Tyydyt.

Silloin kun pelkäät ottaa riskejä, uhmata yleistä käytäntöä ja tavoitella sitä, mitä oikeasti haluat, vakuutat itsellesi, että vähemmän mehukas elämäsi – suhteet, työpaikka, Äiti Maan ankea tila – on parasta, mitä voi olla. Kun pelko pyörittää show'ta, unohdat, miten haaveillaan. Teet myönnytyksiä realistisuuden nimissä. Mutta tyytyminen ei ole realismia – se on järkyttävä oire sitä, että sitä minkä toivomme mahdolliseksi, ei oikeasti ole. Kun teet rohkean siirron päästäksesi näiden pelkojen läpi, toivo palaa. Se ei ole nujerretun idealistin murskattu toivo – se on niiden elävä toivo, jotka luovat uutta tulevaisuutta, missä emme tyydy mihinkään vähempään kuin ilo, elinvoima ja ihmeet.

3. Sanot "kyllä", kun tarkoitat "ei".

Silloin kun pelkäät tuottaa pettymystä ihmisille tai tulla torjutuksi, jos sanot "ei", joudut pelkopohjaiseen, ihmisiä miellyttävään ja itsesi uhraavaan käyttäytymistapaan, mikä johtaa katkeruuteen. Mutta kun pelko ei enää pyöritä show'ta, sanot "ei", silloin kun se tuntuu itseä rakastavalta. Kuten sanotaan, "ei" on koko lause. Tämä ei merkitse, ettet omistaudu anteliaisuuteen ja palveluun. Se merkitsee, että palvelu kumpuaa aidosta rakkauspohjaisesta motiivista, ei pelkopohjaisesta.

4. Sanot "ei", kun tarkoitat "kyllä".

Silloin kun pelkäät, otat epätodennäköisesti riskejä. Tunnet kaipausta aloittaa oman bisneksen, mennä ulos unelmatyttösi kanssa, lähteä unelmien matkalle, hankkia lapsen tai mennä taidekurssille. Mutta sanot "ei", koska pelkäät epäonnistuvasi, menestyväsi, tulevasi torjutuksi, hämmentää asioita tai mennä pois mukavuusalueeltasi. Kun annat pelon parantaa itsesi, alat antaa sielusi ottaa ohjat, ottaen luottamusaskelia ja sanoen "kyllä", silloin kun haluat.

5. Turrutat itsesi alkoholilla, huumeilla, seksillä, televisiolla tai liikakiireisyydellä.

Pelko aiheuttaa sisäistä tuskaa, tavallaan sielusairautta mikä näyttäytyy masennuksena, ahdistuksena, levottomuutena, avuttomuutena, toivottomuutena, turhautumisena, surullisuutena, yksinäisyytenä ja väsymyksenä. Tämän sisäisen tuskan välttämiseksi sorrumme riippuvuuksiin ja muuhun turruttavaan käyttäytymiseen. Mutta tämä tietysti laittaa vain hyvin tilapäisen laastarin tuon tuskan päälle ja samalla lisää huonoa itsetuntoa, mikä vain kasvattaa sisäistä tuskaa. Silloin kun et pelkää olla hiljaa itsesi kanssa, kohdata sisäisiä demonejasi ja parantaa sitä, mikä haluaa tulla parannetuksi ytimestä, et enää tarvitse alkoholia, tupakkaa, ylisyöntiä, työholismia, kipulääkkeitä tai muita turruttavia asioita viemään ajatukset muualle. Sinulla on rohkeutta tehdä syvällistä transformaatiotyötä, mikä johtaa sinut vapauteen.

6. Viivyttelet.

Silloin kun pelkäät laittaa itsesi peliin epäonnistumisen, menestymisen, epävarmuuden, tuomitsemisen, kritiikin tai torjunnan pelon vuoksi, seisot usein sivurajalla, missä sinusta tuntuu turvallisemmalta. Silloin kun kohtaat pelon päätä pahkaa, motivaatio korvaa viivyttelyn. Et ryhdy siihen jostain pelkopohjaisesta tarpeesta "vain tehdä se". Sen sijaan luonnollinen kiinnostus rakkautta ja palvelua kohtaan saa aikaan inspiroitunutta toimintaa, mikä vie sinua kohti sitä, mikä haluaa syntyä kauttasi.

7. Halvaannut.

Silloin kun pelkäät, vältät niiden päätösten tekemistä, jotka sielusi tietää, että sinun on tehtävä. Intuitiosi kertoo , että on aika lähteä myrkyllisestä suhteesta. Tai irtisanoutua sielua imevästä työstä. Tai asettaa rajat äidillesi. Tai mennä vieroitukseen. Tai puhua töissä tinkimättömyyden puutteesta. Mutta kammoksut epävarmuutta, mitä sen jälkeen tulee. Jos teet päätöksen, sinut sysätään mukavuusalueeltasi valtavaan tuntemattomaan. Mutta huomaat pelon toisella puolella, että epävarmuus on portti mahdollisuuksiin. Kun et tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, mitä tahansa voi tapahtua.

8. Sinusta tulee kontrollifriikki.

Silloin kun pelkäät, tunnet tarvetta kontrolloida kaikkea. Luulet erheellisesti, että elämme vihamielisessä ja sattumanvaraisessa universumissa, joka nappaa sinut, ellet tartu ratista molemmin käsin ja ohjaa elämääsi sitä kohti, mitä haluat, ja poispäin siitä, mitä et halua. Et luota, että universumi on tarkoituksellinen, elämä on älykästä ja kaikki mitä tapahtuu, auttaa sieluasi kasvamaan, vaikkei se olisikaan, mitä egosi haluaa. Kun teet matkan pelosta luottamukseen, luotat, että universumi on ystävällinen. Sitten voit rentoutua. Antaudu elämänvirralle, hyväksy se, mitä on, päästä irti kahvasta ja nauti jännittävästä matkasta. Silloin elämästä tulee todella hauskaa. Irtipäästäminen on ihmeiden taajuus.

9. Vaiennat itsesi.

Silloin kun pelko "operoi" sinua, vältät puhumista. Et puolusta sitä, mihin uskot. Et anna äänesi kuulua, silloin kun tinkimättömyyttäsi uhataan. Et kerro ihmisille, kun he loukkaavat tunteitasi. Pelkäät myös pyytää, mitä oikeasti haluat. Mutta silloin kun annat rakkauden johtaa, alat kunnioittaa ja arvostaa sitä jumalaista ääntä, mikä virtaa lävitsesi, ja annat sille äänen ja kutsut sitä kuulumaan. Ja kun olet riittävän rohkea puhuaksesi omaa totuuttasi, vedät puoleesi niitä, jotka resonoivat totuutesi kanssa. Löydät sieluyhteisösi. Aito läheisyys kasvaa.

10. Sairastut.

Pelko ei ole ainoastaan epämiellyttävä tunne, mikä estää sinua seuraamasta unelmiasi, yhdistymästä todellisen sieluheimosi kanssa ja palvelemasta elämäsi tarkoitusta. Se myös laukaisee stressireaktioita kehossasi, mikä vaarantaa terveytesi ja tekee keholle vaikeaksi parantaa itsensä. Pelokkaat ihmiset saavat todennäköisemmin sydänkohtauksen, syövän, diabeteksen, autoimmuunisairauksia, tulehdusoireyhtymän, kroonista kipua ja tavallisen flunssan. Heillä on myös todennäköisemmin lievempiä oireita, kuten unettomuutta, alhainen energiataso, liikalihavuutta, huimausta, päänsärkyä, selkäkipua, heikentynyt libido ja vatsa- ja suolistovaivoja.

Älä pelkää!

Tämän ei ole tarkoitus pelotella sinua. Sen on tarkoitus herättää, antaa toivoa ja inspiroida lähtemään transformaatiomatkalle pelosta vapauteen. Tässä on muutama yksinkertainen vinkki auttamaan alkuunpääsyssä.

1. Meditoi.

Meditointi on kovasti tutkittu ja tieteellisesti todistettu tapa vähentää pelkoa, parantaa terveyttä, lisätä rohkeutta ja virittyä todellisen elämäntaian taajuuteen. Jos et ole koskaan ennen meditoinut, kokeile sitä ja lataa ilmainen "Prescription for Courage" –työkalupakki sivuilta TheFearCureBook.com, mikä sisältää opastettuja meditaatioita, jotka on tarkoitettu tyynnyttämään hermostoa, lisäämään luottamusta, uudelleenjohdottamaan pelkopohjainen maailmankuvasi ja auttamaan sinua pelon transformoimisessa heräämisen polttoaineeksi.

2. Kyseenalasta uskomuksesi.

Joka kerta kun sinulla on jokin pelkoajatus, kyseenalaista se. Mitä on totta tuossa ajatuksessa? Mikä ei ole totta tuossa ajatuksessa? Sillä hetkellä kun kyseenalaistat ajatuksesi ja uskomuksesi, alat luoda etäisyyttä ja sallit itsesi ottaa tarkkailija-aseman ajatuksiisi nähden. Tämä alkaa höllentää pelon otetta sinusta välittömästi. Katso ilmaisia erityistekniikkoja, jotka auttavat kyseenalaistamaan uskomuksesi, Byron Katien The Work –sivuilta.

3. Luota universumiin.

Einstein sanoi: "Tärkein tekemämme päätös on, uskommeko elävämme ystävällisessä vai vihamielisessä universumissa." Silloin kun uskot universumin olevan vihamielinen, elämä on pelottavaa. Mutta kun luotat, että sinua kannattelee, rakastaa, hoivaa ja suojelee opastava älykkyys, mikä on pelkkää rakkautta, voit rentoutua. Olet sitten omistautunut tietylle uskonnolle tai pidät itseäsi vain "henkisenä muttei uskonnollisena", kaikki mikä edesauttaa luottamustasi ystävälliseen universumiin, auttaa sinua päästämään irti ja antautumaan, tarjoten toiveesi ja ongelmasi jumalalle tavalla, mikä tuntuu aidolta sinusta. Kun lakkaat tarttumasta siihen, mitä ego haluaa, ja lakkaat vastustamasta sitä, mitä ego ei halua, voit avautua tullaksesi jumalan instrumentiksi ja sallia sen, mikä haluaa syntyä kauttasi, toteutua ilman pelkoa.

4. Löydä sieluheimosi.

On TODELLA vaikeaa tehdä tällainen radikaali transformaatio yksin! Alussa on oleellista rajoittaa altistumistaan ihmisille, jotka antavat pelon pyörittää elämäänsä (tuomitsematta heitä). Ja etsiä sen sijaan muita henkisesti suuntautuneita ja rohkeita olentoja, jotka tekevät rohkeita valintoja ollakseen aidoin itsensä. Jos teet tätä matkaa yksin, olet kauhuissasi – ja tunnet olevasi hullu. Mutta kun näet sen taian, mitä alkaa tapahtua, kun toiset elävät elämäänsä tällä tavalla, se innostaa sinua pysymään kurssissa, silloinkin kun matkasta tulee haastavaa. Sinulla on myös paljon hauskempaa antaa "kummajaislippusi" liehua, kun toiset heiluttavat omaansa.

Rakkautta,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

15.7.2015 OLETKO YSTÄVÄLLINEN?

ViestiKirjoittaja hammer » 17.07.2015 22:22

OLETKO YSTÄVÄLLINEN?

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
15.7.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Huomautus lukijoille: Olet ehkä huomannut (tai sitten ei), että edellisestä blogikirjoituksestani on melkein kaksi kuukautta. Aloitettuani bloggaamisen huhtikuussa 2009, en ole koskaan pitänyt siitä taukoa. Bloggaaminen on ollut tapa sulattaa kokemuksiani, sukeltaa syvälle henkiseen tutkimiseen ja integroida henkinen polkuni. Mutta tänä vuonna minulla on ollut vähemmän tarve blogata – ei siksi, ettei ole paljon kirjoitettavaa, vaan koska on ollut sisäistä vetoa hiljaisuuteen ja liikkettä vasemman aivopuoliskon kieliulottuvuudesta oikean aivopuoliskon sydänalueelle, missä sanat voivat olla joskus häiritseviä. Minun on tarvinnut myös tehdä sisäistä tilaa sulatellakseni joitain taianomaisia kokemuksia, joita minulle on tapahtunut ja joista kerron tulevassa kirjassani "The Anatomy of a Calling: A Doctor's Journey from the Head to the Heart and a Prescription for Finding Your Life's Purpose". (Voit ennakkotilata sen sivuiltani, jos se kutsuu sinua.) Toisaalta tämän päivän blogi on kuplinut ympärilläni. Kuten aina, kiitos siitä, että välität kirjoituksistani ja sallit minun auttaa sinua tuntemaan paremmin oman todellisen itsesi. Minusta tuntuu, että lisää blogipostauksia kuplii melko pian, joten pysy kuulolla!

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen ystävällisiä, muttei minusta ole koskaan tuntunut, että olisin itse välttämättä erityisen ystävällinen ihminen. Fiksu, lahjakas, hyvin koulutettu, inspiroiva – ehkä. Mutta ystävällinen? Joskus olen, joskus en. Luulen, että sieluni kaipaa ystävällisyyden ilmaisemista useammin, joten olen huomannut pohtivani ystävällisyyttä eräänlaisena kuukauden meditaationa.

Mitä ystävällisyys on?

Mitä merkitsee olla ystävällinen?

Onko tapaa olla ystävällinen myymättä ydinolemustaan?

Mikä rakkauden ja ystävällisyyden ero on?

Olenko ystävällinen?

Kuka on ystävällinen minulle?

Voisinko olla ystävällisempi toisille?

Voisinko olla ystävällisempi itselleni?

Tällaisia kysymyksiä on pyörinyt sisälläni viime aikoina.

Mitä ystävällisyys on?

Minusta ystävällisyys on väheksytty arvo kulttuurissamme. Meillä on tapana arvostaa älykkyyttä, karismaa, kylmäpäisyyttä, taitoa, inspiraatiota, kauneutta ja muita kirkkaasti säihkyviä ominaisuuksia, jotka voivat säteillä myös mitä narsistisimmista yksilöistä.

Mutta entä ystävällisyys? Ystävällisyys on hiljaista. Se leijuu usein tutkakatveessa. Ystävällisyys ei vedä huomiota puoleensa. Ellei joku satu vangitsemaan aitoa ystävällisyyttä videolle, ystävällisyys ei välttämättä vedä paljon huomiota internetissä. Kenties ystävällisyys on vielä tehokkaampaa tarjottaessa anonyymisti.

Mitä ystävällisyys on? Se ei ole, mitä ehkä luulet. Ystävällisyys voidaan sekoittaa ihmisten miellyttämiseen ja hyväksynnän etsimiseen, joka ei ole sama asia kuin aito ystävällisyys. Ystävällisyys on rakkausimpulssi. Ihmisten miellyttäminen ja hyväksynnän etsiminen ovat pelkoimpulsseja. Silloin kun myymme omat tarpeemme voidaksemme tehdä kivoja asioita toisille, katkeruutemme kasvaa emmekä ole ystävällinen itsellemme. Ystävällisyydessä ei ole kyse itsekkyydestä ja tunteettomuudesta, muttei myöskään omien tarpeidensa ja halujensa uhraamisesta voidakseen tehdä toisista ihmisistä onnellisia oman onnellisuutensa kustannuksella. Aito ystävällisyys tuntuu yhtä hyvältä sen antajalle kuin saajallekin.

Ystävällisyys kumpuaa rakkaudesta, mutta rakkaus on sisäinen tunne. Ystävällisyys on käyttäytymistapa. Se on rakkautta toiminnassa. Sanot ehkä rakastavasi toista, mutta ystävällisyys puhuu vähemmän ja tekee enemmän. Ystävällisyys syntyy rakkausimpulssista, kun se vastaa intuitiivisesti toisten tarpeisiin. Ystävällisyys helpottaa toisten kärsimystä ja lisää iloa maailmaan.

Vedätkö puoleesi ystävällisiä ihmisiä?

Minulla on taipumusta oppia sieluoppituntini vaikean kautta, joten uskollisena tavoilleni minulla on ollut aiemmin taipumusta vetää puoleeni epäystävällisiä ihmisiä. Mutta kun olen oppinut erottelukyvyn hienon taidon (erottelukyky, ei tuomitseminen, sallii sisäisesti määritellä, kenet päästää sisäpiiriinsä), ystävällisyydestä on tullut yksi ydinarvoni. On monia ihmisiä, jotka saattavat tehdä sinuun vaikutuksen lahjoillaan, taidoillaan, karismaattisella persoonallaan, älykkyydellään ja magneettisuudellaan, mutta ovatko he ystävällisiä? Miten he kohtelevat ihmisiä, jotka palvelevat heitä ravintolassa tai hotellissa? Ottavatko he toisten ihmisten tunteet huomioon tehdessään päätöksiä? Näkevätkö he erityistä vaivaa tehdäkseen anteliaita ja suloisia tekoja? Ovatko he ystävällisiä ja rakastavia itselleen?

Sisäinen erottelukyky sallii sinun olla hurjan rakastava pelkäämättä, että toiset käyttävät hyväkseen ystävällisyyttäsi. Vastauksena yhteen Facebook-postaukseeni Susan Graf Burlingame kirjoitti: "Kun on oppinut asettamaan rajat, antamisessa ei ole enää kyse ihmisten miellyttämisestä tai hyväksynnän etsimisestä. Olen aina ollut luonnostaan ystävällinen ihminen, mutta motiivini eivät ole aina olleet harmoniassa sieluni kanssa. Terveiden rajojen myötä voin olla ystävällinen koko päivän, joka päivä pelkäämättä, että siihen liittyy jokin motiivi."

Erottelukyvyn käyttäminen

Ollaksemme ystävällinen toisille, meidän täytyy ensin olla ystävällinen itsellemme. Kun lupaamme olla ensin ystävällinen itsellemme, voimme olla ystävällinen kadottamatta itseämme tai uhraamatta itseämme. Silloin kun tiedämme, että voimme luottaa antavamme vain silloin, kun meillä on varaa antaa, ja luovamme lempeän ja tuomitsemattoman etäisyyden epäystävällisiin ihmisiin, voimme olla ystävällinen rajoittamatta. Voimme antaa odottamatta vastavuoroisuutta. Voimme avata sydämemme ja antaa ystävällisyyden virrata lävitsemme, kun rakkaus virtaa lävitsemme antaen runsauttaan meille ja ylitsevuotaen toisiin kuluttamatta meitä vähääkään.

Silloin ystävällisyydestä tulee itsestään välittämisen ja itsensä rakastamisen sivutuote. Kun olemme ystävällinen itsellemme, olemme ystävällinen toisille ja vedämme usein puoleemme ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä meille.

Hyväntahtoinen läsnäolo/olemus

Kirjassaan "Resurrecting Jesus" Adyashanti puhuu henkisestä polusta ja sen tuloksena olevasta itsen kuolemasta eräänlaisena ristiinnaulitsemisena ja henkiinheräämisenä. Rakastan hänen sanojaan ystävällisyydestä:

"Se mikä palaa elämään itsen kuoleman tuhkasta, on jotain hyvin yksinkertaista, mutta hyvin "purevaa". Tuosta paikasta ainoa asia joka jää tehtäväksi, on hyväntahtoinen läsnäolo maailmassa. En sano tätä siksi, että yksilö haluaa tai yrittää tehdä sen. Kaikki yritykset olla henkinen tai puhdas tai myötätuntoinen tai rakastavaa, kaikki tuo pyrkiminen on vain egon yritystä tehdä tai olla. Mutta kun kaikki tämä putoaa pois, ei ole kirjaimellisesti jäljellä enää mitään tehtävää – ei ole mitään elämän suuntautumista, jossa on järkeä, paitsi olla epäitsekkäästi ja hyväntahtoisesti läsnä. Tämä saattaa tapahtua suurella näyttämöllä, mutta se voi merkitä vain olemista hyväntahtoinen isoäiti tai äiti tai tytär tai poika tai yrittäjä. Sen ei tarvitse näytätä tietynlaiselta ja itse asiassa, henkiinherännyt tila voi näytätä hyvin normaalilta."

Pidän siitä – ajatuksesta, että on hyväntahtoisesti läsnä ystävällisyyden ruumiillistumana. Se saa minut ajattelemaan Hippokrateen valaa, jossa on ytimeltään kyse vahingoittamattomuudesta. Ystävällisyyden ytimenä on eräänlainen vahingoittamattomuus. Ensin, älä vahingoita. Kun puhdistamme pois sen, mikä ei ole aitoa ydinolemustamme, ja annamme itsemme olla rakkausastia, vahingoittamattomuus on sivuvaikutus ja ystävällisyys nousee tästä olemisen paikasta.

Ole ystävällisempi kuin on tarpeellista

Lastenkirjassa WONDER koulun rehtori haastaa oppilaansa "olemaan ystävällisempi kuin tarpeellista". Mitä merkitsisi olla ystävällisempi kuin tarpeellista? Mitä se merkitsisi sinulle? Mitä ystävällisiä tekoja voisit tehdä tänään? Minkä epäystävällisen teon voisit välttää tekemästä tänään? Miten voisit virittyä rakkaidesi tarpeisiin ja haluihin, jotta voit yllättää heidät ystävällisyydellä? Miten voisit koskettaa jonkun vieraan sydäntä? Miten sydämesi voisi avautua, jos uskaltaisit olla ystävällisempi kuin tarpeellista?

Kerro meille, mitä ystävällisyys merkitsee sinulle? Rakastaisimme kuulla ajatuksiasi.

Rakkaudella,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

21.7.2015 SEURUSTELU HENKISELLÄ POLULLA

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 25.07.2015 13:25

SEURUSTELU HENKISELLÄ POLULLA



Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)

21.7.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Muutamaa lyhytaikaista suhdetta lukuun ottamatta, olen ollut enimmäkseen sinkku kaksi vuotta, eroon päättyneen 12 avioliittovuoden jälkeen ja jessus, asiat ovat muuttuneet deittailussani viime kerrasta, kun olin sinkku. Vanha "mitä haluan kumppaniltani" –luettelo on enimmäkseen hävinnyt. Toivelistaltani ovat poissa "käyttää boksereita", "pitää vihreästä", "hyvät jalat", "nauttii patikoimisesta ja hiihtämisestä" ja "talous turvattu". Minun on tarvinnut lisätä asioita, joita en pitänyt tarpeellisina nuorempana, kuten "ei homo, ei naimisissa, ei elä kansainvälisesti ilman mahdollisuutta maahanmuuttolupaan, ei odota minun tekevän uutta lasta".



Vedettyäni puoleeni kaikenlaisia ulottumattomissa olevia miehiä, oivallan, että minun täytyy olla yksityiskohtainen. "Ei vankeja, moniavioisia tai munkkeja, kiitos!" Ja asuessani Marin-piirikunnassa, oivallan myös, että vaikka en tuomitse ketään, joka valitsee sellaisen elämäntyylin, ja voin tietysti nähdä sen viehätyksen, minun täytyy määritellä, ettei monisuhteisuus ole minun juttuni. Tuttu juttu. Kokeiltu on. Se ei vain tunnu turvalliselta tai vakaalta minusta ja siihen liittyy paljon tunnetyötä. Kenties en ole vain riittävän valaistunut, mutta monisuhdekokeiluni sai minut siihen johtopäätökseen, että sydämeni on yksinkertaisesti liian arka ja tarvitsee lempeää pesää, mitä kutsun "avoimeksi yksiavioisuudeksi", voidakseen avautua kaikille niille läheisyystasoille, joita haluan ja joita kykenen antamaan.



Aika, avioliitto ja kypsyys ovat ehdottomasti muuttaneet prioriteettejani. Mutta radikaaleimmin ajattelutapaani muuttava asia on tämä iso oivallus:



Olen kiinnostunut vain suhteesta sellaiseen, joka on yhtä sitoutunut henkiseen polkuun kuin minä.



Siinä. Sanoin sen ääneen ja voit pakottaa minut pitämään lupaukseni.



Deittailun vaarat



On melkein naurettavaa, mitä usein tapahtuu, kun kaksi egoa pääsee yhteen ja yrittää tehdä vaikutuksen toisiinsa. On teeskentelyä. On pelien pelaamista. On sydämen suojelua ja älyn masturbointia. On mahtailua sillä, mitä on saavutettu, mitä ja kuka tuntee kenet. On valheellista vaatimattomuutta, joka peittää aidon "valotyön". On varjoihin piiloutumista ja aidon itsen naamiointia.



Deittailevan egon tanssi on niin ilmiselvää, etten kestä 10 minuuttia tällaista vuorovaikutusta, ennen kuin vedän esiin vertauskuvallisen leikkausveitseni ja alan kaivaa jotain totuudenmukaista ja aitoa. Yksillä ensitreffeillä viittasin elokuvaan The Matrix ja kysyin seuralaiseltani: "Punainen pilleri vai sininen pilleri?" Hän sanoi: "Punainen pilleri" ja suhde kesti neljä upeaa kuukautta. Sininen pilleri ei kiinnosta minua kovin paljon. Olen kiinnostuneempi sellaisesta, joka on riittävän rohkea näyttääkseen minulle, kuka hän oikeasti on.



Mikä on henkinen suhde?



Kun puhun ihmisestä henkisellä polulla, en puhu uskonnollisesta kiihkoilusta. Se on vain yksi suvaitsemattomuuden ja tuomitsemisen muoto, joka ruokkii erillisyystarinaa. Puhun suhteesta, joka tunnistaa, että olemme enemmän kuin kaksi egoa, jotka yhdistyvät tyydyttämään egon kyltymättömiä ja nälkäisiä haamuhaluja. Olemme kaksi henkeä ihmiskehossa, jotka yhdistyvät auttaakseen toisiaan heräämään suurenmoiselle todelliselle jumalaiselle luonteellemme ja kaiken elämän ykseydelle, kaksi henkeä jotka ovat sitoutuneet palvelemaan rakkausvallankumousta omilla ainutlaatuisilla tavoillaan, suhteen palvellessa välineenä täyttäessämme rooliamme tässä maailmaa parantavassa vallankumouksessa.



Kuvittelen suhteen, jossa kaksi sydäntä on niin vereslihalla, rakastavia, rohkeita, läpinäkyviä ja täysin auki, ettei näiden kahden olennon välillä ole melkein mitään rajaa – ei keskinäisen riippuvuuden ja yksilöeheyden puutteen vuoksi, vaan meidän kaikkien välillä olevan ykseyden tunnistamisen vuoksi. Sen sijaan, että kaksi "haavakumppania" yhdistyy täyttämään reiän toisissaan, kaksi ehjää ja kokonaista henkiolentoa jotka ovat oppineet parantamaan omat haavansa, yhdistyy kohottamaan toisiaan ja läheiseen yhteyteen toistensa kanssa. Sisäisen jumaluuden kunnioittaessa ja peilatessa takaisin toisen sisäistä jumaluutta – ei tarpeesta, vaan juhlan ja kasvun vuoksi. Jumalaitse rakastaa Jumalaitseä, pyörien spiraalina ylöspäin henkisen autonomian korkean värähtelyn, mutta myös terveen keskinäisen riippuvuuden kera. Heidät vedetään intohimoisesti yhteen aikomuksena herätä yhdessä ja kokea nauttien tätä ihmiselämää kaikin tavoin, joilla ihmiset voivat yhdistyä, palvella ja juhlia.



Omista oma osuutesi ristiriidassa



Henkiseen polkuun sitoutunut suhde sisältää sen syvällisen ja joskus haastavan työn tekemistä, joka liittyy yhdessä heräämiseen. Kuvittelen kaksi nöyrää ja sinnikästä olentoa, jotka pääsevät pois uhritarinoistaan ja omistavat oman osuutensa, silloin kun syntyy ristiriitaa ja vastoinkäymisiä – tiedostaen aina, että olemme ihmisiä, jotka ovat alttiita erehtymään ja joilla on ego, mutta olemme myös äärettömiä sieluja, jotka jatkuvasti kasvavat, muuttuvat ja oppivat sen, mitä tulimme oppimaan tänne Maakouluun osana opintosuunnitelmaamme. Tämä merkitsee, että vältämme taipumusta tuomita ja syyttää toisia, silloin kun asiat eivät mene haluamallamme tavalla – tunnistaen, miten kanssaluomme oman elämämme ja osallistumme kaikkeen, mitä ilmentyy elämässämme. Kysyn aina itseltäni: "Miksi kirjoitin tämän elokuvakäsikirjoitukseeni?" Kuvittelen kumppanin, joka tekee saman avoimen uteliaana ja tuomitsematta toisia tai ruoskimatta itseään.



Tämä ei merkitse, että sinusta tulee ovimatto ehdottoman rakkauden nimissä. Henkisellä polulla tunnistamme aina, että jokainen sielu on oikeutettu omaan matkaansa ja teemme kaikki parhaamme, myös ne joita ehkä nimitämme "pahantekijöiksi". Käytämme arvostelukykyä – ilman tuomitsemisen tai kritisoinnin iskua – suojellaksemme haavoittuvaa ja avointa sydäntä ja otamme etäisyyttä niihin, jotka eivät osaa kohdella sitä hellästi, avaten aina itsemme myötätunnolle ja ykseyden tunnistamiselle. Vaikka kumppanuus voi olla melkein poikkeuksellisen rajaton, rajat ovat tarpeellisia niille, jotka eivät vielä ole valmis olemaan taitava sydämen herkkyyden kanssa, kun se avautuu ja herää. Joskus meidän täytyy sammuttaa läheisyyskytkin huolehtiaksemme itsestämme, mutta se ei merkitse, että suljemme sydämen tai tuomitsemme toiset. Teemme silloin vain aikido-liikkeen ja astumme sivuun toisten rakkaudesta, mutta myös itsen rakkaudesta.



Avoin yksiavioisuus



Minunlaisessani henkisessä suhteessa (tunnistaen, että toisilla on hyvin erilainen polku) kuvittelen poikkeuksellisen yhdistelmän ehdotonta rakkautta ja täydellistä vapautta yksiavioisuuden hyvin avoimessa rakenteessa. Tämä yksiavioisuus ei ole pelkoon perustuva vankila, joka uhkaa omistaa toisen tai häpäistä toisen, jos sitä loukataan – se on päivittäinen valinta kahden yksilön välillä, jotka valitsevat olla vain toistensa kanssa päivästä toiseen. Joka päivä kumpikin osapuoli on inspiroitunut olemaan se ihminen, jonka kanssa hänen kumppaninsa haluaa olla, silloinkin kun "tuolla" on suuri laajojen vaihtoehtojen maailma. Jos se päivä tulee, jolloin toinen haluaa olla jonkun toisen kanssa, ei ole vankilaa, häpeää, raivostunutta mustasukkaisuutta tai omistamista.



Rehellisyys on ratkaisevaa luottamuksessa, joten kumpikin osapuoli lupaa kertoa aina totuuden, vaikka sitä olisikin vaikea myöntää. Kommunikointi on avointa ja totuus kerrotaan lempeästi ja hyvin kunnioittavasti. Ovi on auki ja toinen on vapaa kommunikoimaan halunsa olla toisen kanssa, mutta ei impulsiivisesti ja ensin tutkimatta, onko suhteessa korjaamista tarvitsevia alueita, jotka tekevät toisesta osapuolesta alttiin etsimään fyysistä yhteyttä tai rakastumaan johonkin toiseen. Jos kumpikin osapuoli on sitoutunut parantamaan sen, minkä voi parantaa, ja toinen päättää vielä olla toisen kanssa, he voivat vapaasti seurata sydäntään. Joillakin yksiavioisilla suhteilla on erääntymispäivä eikä sen tarvitse olla epäonnistuminen. Jokainen suhde opettaa meille sieluina jotain.



Sitoutuminen ystävällisyyteen



Henkiseen polkuun sitoutuneessa suhteessa rakkaus on tunne, mutta ystävällisyys on toimintaa. Kuvittelen suhteen, jossa ystävällisyys itselle on ensisijainen arvo kummallekin osapuolelle, jotta ystävällisyys toiselle on luonnollinen sivutuote siitä ja itsestään huolehtimisesta. Sen sijaan, että annamme, kunnes olemme loppuunkulunut ja sitten olemme katkera toiselle, annamme vain sen, mitä meillä on annettavaa, avoimesta sydämestä – ei siitä pelosta, ettei meitä rakasteta, jos emme anna liikaa. Tämä ei ole itsekäs teko. On antelias rakkauden teko olla lempeä, rakastava ja myötätuntoinen itselle, jotta rakastavaa ystävällisyyttä ylitsevuotaa runsaasti toiselle. Rakkauden teot jotka syntyvät itsestään huolehtimisesta, voivat olla poikkeuksellisia, mutta niitä syntyy harvoin loppuunkuluneesta, katkerasta ja itsensä uhraavasta olennosta. Silloin kun kohtelet itseäsi kuin Jumalaolentoa, joka olet, sydämesi avautuu ja antaa anteliaasti toisille, melkein ponnistelematta.



Seksuaalisuus henkisenä polkuna



Henkisessä kumppanuudessa seksistä tulee portti yhdistymiseen Jumalan kanssa eikä pelkästään yhteinen pyrkimys saada orgasmi. Sen rakkauden ja hellyyden myötä mikä pitää haavoittuvaa sydäntä turvassa luottamuksen meressä, fyysisestä läheisyydestä tulee portti laajentuneisiin tietoisuustiloihin, joissa näet Jumalan rakkaasi silmissä ja sinut nähdään Jumalan ruumiillistumana rakkaasi silmissä. Kun jaatte hengityksen ja sydämenlyönnit, ette koe nautintoa ainoastaan pinnallisella sukuelinorgasmitasolla, vaan syvällistä nautintoa kehojen ekstaattisesta yhtymisestä syvässä sydänyhteydessä. Kun kaksi ihmistä yhdistyy seksuaalisesti porttina henkiseen yhteyteen, parantumattomat haavat voidaan parantaa, kumppanien väliset ristiriidat voidaan selvittää ja jumalainen rakkaus voi tulla liittoon muistutuksena siitä, mikä on mahdollista, silloin kun ehdoton rakkaus yhdistyy lihaan.



Jatkuva sitoutuminen kasvuun



Koska olemme ihmisiä, joskus meistä tulee tiedostamaton ja tarvitsemme kumppaniamme auttamaan sokeiden pisteidemme valaisemisessa – lempeästi ja rakkaudella, mutta raivokkaasti kuin sellainen, joka puolustaa rakkaan sielua. Henkinen suhde vaatii jatkuvaa valmiutta säteillä valoa pimeisiin paikkoihin, silloinkin kun siitä tulee epämukavaa. Meidän täytyy olla valmis tapaamaan terapeutteja tai henkisiä konsultteja tai viisaita ystäviä, jotka voivat auttaa meitä kasvamaan, erityisesti tullessamme sokeaksi. Nöyrä sitoutuminen elinikäiseen kasvuun on yhtä kuin henkinen suhde. Sillä hetkellä kun olemme riittävän ylimielinen ajatellaksemme, että olemme "perillä", meidän täytyy lisätä kysymysmerkki ja omaksua mantra, jonka mentorini Rachel Naomi Remen antoi minulle: "Ole utelias." Tämä laittaa meidät aloittelijan mieleen, jolloin olemme valmis olemaan tietämättä ja olemme avoin kasvulle, vaikka se tuntuisikin epämiellyttävältä.



Silloin kun kaksi ihmistä on jatkuvalla matkalla herätäkseen aitoon ydinolemukseensa ja kuoriakseen egokerroksia tuomaan lisää sieluvaloa suhteeseen ja maailmaan, taianomaisia asioita voi tapahtua. Tiedän. Olen saanut välähdyksiä sellaisesta suhteesta, vaikka olen tällä hetkellä edelleen sinkku. Tällainen suhde voi olla poikkeuksellisen intensiivinen ja jos molemmat eivät ole valmiita, myös mitä voimakkaimmin kasvua lisäävä henkinen suhde voi epäonnistua täysin. Mutta minulla on uskoa. Tunnen tällaisen kumppanin tulevan lähemmäs, kun puhdistan sisältäni kaiken, mikä estää minua olemasta valmis tällaiseen suhteeseen.



Ole haluamasi kumppani



Kaikki alkaa tulemisesta itse sellaiseksi kumppaniksi, jonka kanssa haluaisimme olla. Jos kaikki tämä resonoi kanssasi ja saa aikaan syvän kaipauksen jostain, mitä sinulla ei vielä ole, luovuta halusi universumille. Harmonisoi energiasi sen kanssa, mitä sielusi kaipaa. Pyydän Jumalaa auttamaan sen kanssaluomisessa, mitä haluat, tai pyydä, että kaipauksesi vähenee, jotta voit nauttia elämästä ilman kumppania. Tee sisäinen työsi. Selvitä tukoksesi. Avaa sydämesi. Kohtaa varjosi tuomitsematta itseäsi. Päästä valoa sisään niin paljon, kuin siedät. Sitten hyväksy. Hyväksy. Hyväksy, mitä on. Lakkaa vastustamasta. Anna elämän virrata lävitsesi. Säteile. Älä tartu siihen, mitä haluat epätoivoisesti. Tule sen sijaan magneetiksi ja sitten päästä taas irti.



Kuten Tosha Silver sanoo: "Höyheneen tarttuminen saa aikaan tuulenvireen, joka työntää sen pois." Päästä irti, salli Jumalan. Luota. Nauti elämästä. Juhli kauneutta. Ole kiitollinen kaikesta. Olet rakkauden arvoinen.



Rakkaudella,



Lissa Rankin


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

14.11.2015 KAHDEKSAN MYYTTIÄ KUTSUMUKSENSA LÖYTÄMISESTÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 23.11.2015 17:18

KAHDEKSAN MYYTTIÄ KUTSUMUKSENSA LÖYTÄMISESTÄ

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
14.11.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme nyt enemmän kuin koskaan tulossa aikaan, jolloin ihmiset oivaltavat, ettei ole pohjimmiltaan tyydyttävää vain löytää varma työpaikka, ryhtyä työhön ja palvella yritystä, joka ei ruoki sielua, kerätä eläkettä ja viivyttää tyydytystä siihen saakka, kunnes jää eläkkeelle 65-vuotiana, jolloin voi golfata ja maata Floridan rannoilla kuolemaan saakka. Enää ei vain ole vähemmän ja vähemmän varmoja työpaikkoja, vaan nekin joilla näyttää olevan varma työpaikka, havaitsevat, että jokin vielä tärkeämpi kutsuu heitä – tehdä sielua kohottavaa työtä, jota rakastaa, joka palvelee toisia ja hyödyttää planeettaa.

Tiedän sen paremmin kuin kukaan – rakas ystäväni Scott Dinsmore uskoi sellaisen työn tekemiseen, jota rakastaa. Sen lisäksi että hän aloitti "Live Your Legend" –toiminnan (http://liveyourlegend.net/), hän piti myös TEDx-puheen, jonka kolme miljoonaa ihmistä on katsellut – "How to Find and Do Work You Love" (https://www.youtube.com/watch?v=jpe-LKn-4gM). Kiivetessään Mt. Kilimanjarolla syyskuussa, Scott siirtyi traagisessa onnettomuudessa henkimaailmaan, mutta hänen perintönsä elää kaikkien niiden sydämessä, jotka tunsivat hänet. Emme voi olla kysymättä itseltämme, elämmekö omaa legendaamme NYT.

Kutsumuksen anatomia

Siinä missä Scott puhui "oman legendansa elämisestä", minä olen tuntenut aina vetoa sanaan "kutsumus". Lääkärinä tunsin, että minulla oli kutsumus lääketieteeseen samalla tavalla, kuin jollain on kutsumus papiksi – eräänlaisena henkisenä tehtävänä. Mutta mikä kutsumus on? Kutsumus on kutsu sielulta, joka opastaa sinua luomaan kauniimpaa maailmaa omalla ihastuttavan ainutlaatuisella tavallasi. Kutsumus ei ole egon fantasia työn tekemisestä "etänä" joltain hiekkarannalta, saaden suuria sopimuksia ja paksuja palkkapusseja (ei siinä silti mitään väärää ole!). Se on syvempi juttu, kaipaus palvella jumalaista tarkoitusta, joka nousee sydämestä, tavallisesti tavoilla jotka helpottavat toisten ihmisten tai eläinten tai sademetsien kärsimystä.

Henkilökohtainen matkani oman kutsumukseni löytämiseen ja toteuttamiseen oli tuskallinen ja hämmentävä. Luulin, että minulla oli kutsumus lääketieteeseen, mutta sitten tunsin lääketieteen pettäneen minut – en ikään kuin voinut olla linjassa sieluni tinkimättömyyden kanssa järjestelmässä, joka vaati minua ottamaan 40 potilasta päivässä. Aloin horjua kirurgin puukengissäni ja jätin varman työpaikkani lääkärinä 2007 lähteäkseni matkalle päästä sydämeen – matkalle joka vei minut suoraan ahdistusta aiheuttavaan tuntemattomaan, missä minua odottivat mysteerit lohikäärmeiden ja ihmeiden rinnalla. Uudessa kirjassani The Anatomy of a Calling (http://theanatomyofacalling.com/) kerron koko hullun, traagisen ja taianomaisen tarinan siitä, miten lähdin leikkaussalista, päädyin 200 000 dollarin velkoihin ja jotenkin – sellaisen kautta jota voin kutsua vain armoksi – päädyin kirjoittamaan kirjoja, esiintymään PBS:n erikoislähetyksissä ja pyörittämään terveydenhoidon ammattilaisille tarkoitettua koulutusohjelmaa Whole Health Medicine Institute (http://wholehealthmedicineinstitute.com/). Vaikka The Anatomy of a Calling –kirjassa on kyse minusta ja se on minun tarinani, siinä on oikeasti kyse sinusta ja sinun tarinastasi. Kutsumuksesi löytäminen ja toteuttaminen on sankarin matka, aivan kuten Joseph Campbell selittää kirjassaan The Hero with a Thousand Faces – malli jota käytän karttana, jolla autan sinua seuraamaan edistymistäsi kutsumuksesi löytämisen ja toteuttamisen polulla. Uskon vakaasti, että jokainen meistä on sankari. Jotkut ihmiset eivät vain tiedä sitä vielä.

Mitä siis edes merkitsee oman kutsumuksensa löytäminen ja toteuttaminen? Elämäntarkoitukseen näyttää liittyvän kokonainen virheellinen mytologia ja koska olen opettanut lääkäreille ja muille visionääreille jumalaista tarkoitusta viisi vuotta, tiedän, että suuri osa sitä on täyttä hölynpölyä. Rikotaanpa siis muutama myytti kokonaan, jotta voit tuntea totuuden siitä, miksi olet täällä ja mitä sinua kutsutaan tekemään.

Kahdeksan myyttiä kutsumuksensa löytämisestä

Myytti 1: Kutsumukset tulevat liiketoimintasuunnitelmien kera

En olisi voinut koskaan kirjoittaa liiketoimintasuunnitelmaa niistä järkyttävistä ja odottamattomista tavoista, joilla minua on kutsuttu palvelemaan tällä planeetalla, ja useimmat ihmiset jotka tunnen ja jotka elävät omaa tarkoitustaan, eivät olisi myöskään voineet. Voit vain seurata yhtä pientä leivänmurua kerrallaan ja kerätä intoa sanoaksesi "kyllä", kun tuo leivänmuru ilmestyy, vaikkei sinulla ehkä ole aavistustakaan, minne sinua viedään.

Myytti 2: Saat vain yhden kutsumuksen

Joskus sinulla on kutsumus johonkin palvelutoimintaan, mutta sillä saattaa olla erääntymispäivä. Teet, mitä olet täällä tekemässä. Saat sen valmiiksi. Ja sitten sinua kutsutaan tekemään jotain muuta. Sinua saatetaan kutsua myös useampaan palvelutoimintaan samanaikaisesti. Tämä ei merkitse, että olet hullu tai "brändäyspainajainen". Se merkitsee vain, että sinulla on monta intohimoa ja palveluksiasi tarvitaan erilaisilta näyttävillä nerokkuusalueillasi.

Myytti 3: Vain harvoilla ja valituilla ihmisillä on kutsumuksia

Kutsumukset eivät ole luksusta, joka on varattu jumalaisesti valituille, poikkeuksellisille ihmisille. Jokaista meistä kutsutaan soittamaan jumalaista instrumenttiamme kosmisessa orkesterissa omalla ainutlaatuisella tavallamme.

Myytti 4: Kutsumuksen mukana täytyy tulla palkkapussi

Jotain ihmisiä kutsutaan olemaan kotiäiti. Toisia kutsutaan vapaehtoiseksi jakamaan ruokaa pakolaisleirille Afrikassa. Sinulle ei tarvitse maksaa kutsumuksesi toteuttamisesta, vaikka ihmiset jotka löytävät ja toteuttavat kutsumuksensa, usein huomaavat, että raha on luontainen sivutuote lahjojensa ja palvelujensa antamisesta johonkin, joka piristää sielua.

Myytti 5: Jos seuraat kutsumustasi, elämä on helppoa koko ajan

Kutsumuksesi löytäminen ja toteuttaminen on sankarin matka. Tämä merkitsee, että saat kutsun – ja kieltäydyt vastaamasta vähän aikaa. Sitten kun lopulta olet riittävän rohkea sanomaan "kyllä", lähdet koettelemusten tielle, jolla törmäät esteisiin, vakaumustasi ja sitoutumistasi testataan ja kohtaat sekä liittolaisia, jotka kohottavat sinua, että vihollisia, jotka työntävät sinua alas. Lähestyt sisintä luolaa, jossa kestät koettelemuksen ja löydät graalin maljan. Mutta sinun tarvitsee vielä löytää rohkeutta tuoda graalin malja kotiin, niin kuin todellinen sankari tekee. Kutsumuksesi löytäminen ja toteuttaminen ei ehkä ole helppoa, mutta se on luultavasti syvimmin ravitseva ja palkitseva kokemus, jonka koskaan saat tässä ihmiselämässä,

Myytti 6: Kutsumuksesi löytäminen merkitsee, että sinun on irtisanouduttava varmasta työpaikastasi

Joskus kutsumuksensa löytäminen vaatii tekemään luottamushypyn ja irtisanoutumaan työstä, joka ei ole kutsumus. Mutta kutsumukset eivät ole "kaikki tai ei mitään". Ei ole mitään syytä, ettet voi maksaa laskuja varmalla työpaikalla, joka ei välttämättä sytytä tultasi, ja samalla toteuttaa kutsumustasi siinä sivussa. Saattaa olla myös tapa tehdä nykytyöpaikastasi kutsumus tavoilla, jotka ovat yksinkertaisempia kuin luulit.

Myytti 7: Sinun on romahdettava löytääksesi kutsumuksesi

Monilla romahdus edeltää läpimurtoa, kuten myös minulla. Minun täytyi käydä läpi "täydellinen myrsky", kuten aloin sitä kutsua, ennen kuin löysin todellisen kutsumukseni. Mutta sinun ei tarvitse odottaa asioiden hajoamista voidaksesi sanoa "kyllä" sille, mikä kutsuu sinua. Ihmiset kysyvät minulta usein: "Miten tietää, milloin on aika ottaa luottamushyppy?" Vastaan: "Hyppäät, sitten kun jäämisen tuska ylittää tuntemattoman pelon." Silloin sankarin matka todella kiihtyy.

Myytti 8: Kutsumusten on oltava suuria

Sinun ei tarvitse nousta lavalle tai pitää TED-puhetta tai kirjoittaa kirjaa tai aloittaa voittoa tavoittelematonta järjestöä löytääksesi ja toteuttaaksesi kutsumuksen. Jotkut kutsumukset voivat näyttää vaatimattomilta, mutta ne ovat yhtä merkittäviä planeetan värähtelyn nostamisessa. Kutsumuksesi saattaa kehottaa sinua irtisanoutumaan varmasta työpaikasta ja jäämään kotiin hoitamaan sairasta mummuasi. Sinua saatetaan kutsua kasvattamaan tietoisia lapsia. Ehkä olet talonmies, joka halaa kaikkia töissä ja levittää rakkausvirusta ahneuskulttuurissa. Saatat olla nainen, joka kulkee joka ilta rannalla keräämässä roskia. Jokainen pieni rakkausteko toista ihmistä, eläintä, kasvia tai luonnon osaa kohtaan tukee rakkausvallankumousta, joka auttaa meitä parantumaan globaalisti.

Oletko löytänyt kutsumuksesi?

Miten voisit palvella tätä rakkausvallankumousta omilla isoilla tai pienillä tavoillasi? Miten elät legendaasi? Oletko riittävän rohkea sanoaksesi "kyllä", kun puhelin soi? Kuunteletko henkiopastusta, joka näyttää sinulle tietä jumalaisen tarkoituksesi pimeän tuntemattoman läpi? Oletko valmis antamaan sydämesi ottaa johdon, kun navigoit sankarimatkaasi?

Jos tarvitset tukea sankarimatkallasi, voit tehdä ennakkotilauksen kirjastani The Anatomy of a Calling tästä (http://theanatomyofacalling.com/).

Voit myös kuunnella veloituksetta, kun Lewis Howes haastattelee minua ensimmäisenä kutsumuksensa löytämisestä ja toteuttamisesta. Rekisteröidy School of Greatness Summitiin tästä (http://greatnesssummit.com/), jotta voit kuunnella haastatteluni maanantaina.

Tiedä, ettet ole yksin, kun uskaltaudut tälle kutsumuksesi pelottavalle alueelle. Siunausta matkallesi!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Seuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron