Elonaalto

Henkinen foorumi
Tänään on 17.11.2018 01:58

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 116 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 7, 8, 9, 10, 11, 12  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: 7.10.2017 SHOUD 2
ViestiLähetetty: 10.10.2017 20:39 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä yhdessä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat, kun keräännymme yhteen taas kerran – näitä kerääntymisiä on jatkunut satojatuhansia vuosia eri tavoin, eri muodoissa ja eri paikoissa. Emme ole kerääntyneet yhteen vain tässä elämässä sydämiemme ja sielujemme vuoksi, vaan sitä on tapahtunut ikuisuuksia. Ja tässä olemme nyt, kaikkein aikojen tärkeimmässä ajassa.

Kun pidämme kokoontumisiamme nyt ympäri maailmaa – meillä on ns. työpajaa tai seminaaria, kuljemme ympäri maailmaa – jotain hyvin ainutlaatuista tapahtuu. Jos olette olleet jossain kokoontumisessa, tiedätte luultavasti, että hyvin usein sanon ryhmälle: "Mikä on yhteinen energia? Mikä toi juuri tämän 50 tai 100 tai 200 hengen ryhmän yhteen? Mikä on yhteinen energia huoneessa?" Ja sitten monien väärien vastausten jälkeen annan oikean vastauksen, ja se voi olla mitä tahansa: ryhmä joka on kokoontunut sinne, on tuntenut toisensa menneisyydessä, he ovat olleet mysteerikoulussa yhdessä. Heillä on tuo yhteinen side, samassa mysteerikoulussa vuosia ja vuosia ja he päättävät yhdistyä taas kerran. He luulevat tulleensa työpajaan – se on hyvä fasadi. Voi, puhumme, pidämme luentoja, pidämme vähän hauskaa, liikutamme paljon energiaa, mutta siinä on oikeasti kyse sellaisten sielujen jälleentapaamisesta, jotka olivat mysteerikouluissa.

Toisilla kerroilla ryhmässä on yleisesti itse-epäilyenergiaa. Laitetaan ilmoitus työpajasta, siitä kerrotaan täällä shoudissa, se laitetaan lehteen, se laitetaan kauppaan ja se lähtee ulos ja vetää puoleensa juuri oikeat ihmiset, juuri oikean ryhmän. Meillä on ollut ryhmiä, jotka ovat täynnä itse-epäilyä. He ovat hyvin lähellä, mutta kuitenkin on hyvin paljon itse-epäilyä.

Meillä on ollut ryhmiä, jotka tulevat yhteen, koska he ovat haavoittuneita, syvästi haavoittuneita – haavoja joista heidän on erittäin vaikea päästää irti – ja se on yhteinen energia tuossa työpajassa. Niinpä puhumme vähän haavoista. Häiritsen paljon toisaalla muilla tavoilla, mutta todellisuudessa päästämme tuossa kokoontumisessa irti paljosta vanhasta energiasta tai ainakin tunnustamme, että sitä on – tuota vanhaa haavaenergiaa tai vanhaa uhrienergiaa – jotta osallistujat voivat päästää siitä irti.

Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Mikä on meidän kaikkien yhteinen energia?" Meidän kaikkien, niiden jotka katselevat netissä tänään tai joskus tulevaisuudessa, niiden jotka ovat kerääntyneet tänne. Mikä on shaumbrojen yhteinen energia? Onko vain sattumaa, että ihmisiä ympäri maailmaa sattuu yhdistymään nettisivustoon, Crimson Circleen? Aa! En uskosi.

Atlantiksen unelma

Yhteinen energia tässä on se, mitä kutsun Altantiksen unelmaksi. Se ulottuu kauas, kauas taaksepäin, Tienin temppeleihin Altantiksella. Se oli unelma ruumiillistuneesta valaistumisesta, jolloin mestari tapaa ihmisen ruumiillistuneessa valaistumisessa. Oli silloin unelma, että jumala tulee tähän ulottuvuuteen ja sitten elää – elää täysillä, elää sitä, mikä nyt tunnetaan Ahmyo-elämänä.

Se oli Atlantiksen unelma, eikä sillä ole merkitystä, tulitteko tuohon unelmaan, tuohon unelmaan ruumiillistuneesta valaistumisesta, Tienin temppeleissä Altantiksella, Jeshuan aikana, jolloin hyvin monet teistä kerääntyivät yhteen, tulitteko siihen mysteerikoulujen aikaan, koska yhteinen tekijä on silti, että tuo unelma ulottuu aina Atlantikselle saakka.



Voi, Atlantis. Eikö ole mielenkiintoista tällä hetkellä katsoa uutisista, mitä tapahtuu? Hyvin monia hurrikaaneja, hyvin paljon tuhoa tuolla alueella. Kun todella tunnette, mitä tapahtuu, niin se on puhdistamista, Altantiksen vanhojen energioiden puhdistamista – ne tulevat juuri oikeaan aikaan puhdistamaan, selvittämään.



Joskus puhdistaminen on traagista ihmisen mukavuuden ja usein ihmishengen kannalta. Ei ole mikään erehdys, että kukaan joka siellä on, on menettänyt henkensä jossain näistä tapahtumista. Mutta se mitä oikeasti tapahtuu, on vanhan atlantislaisen energian syvää, syvää puhdistamista – haavojen ja sodan energiaa, energiaa jossa Isis oli todella haavoittunut. Tästä syystä näette tällä alueella tätä jatkuvaa puhdistamiskuviota. Se on poissa jonkin aikaa, ja sitten se palaa taas, kunnes kaikki on puhdistettu.



Näin homma toimii, myös teidän sisällänne, kunnes kaikki on puhdistettu. Voi, ja joskus on asioita, joista ette ole edes tietoinen ja jotka ovat hyvin juurtuneita elämäänne ja käyttäytymiseenne. Niinpä myrskyjä tulee takaisin, kerta toisensa jälkeen, puhdistamaan joka kerta – joskus suuren epämukavuuden kera, joskus runsaiden tunteiden kera ja joskus myös fyysisen kivun kera – mutta puhdistamaan sen, mikä ei ole teidän.



Yhteinen energia kaikilla, jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi – ei tietenkään liitytä mihinkään mukaan eikä vannota valoja – mutta yhteinen energia joka tuo kaikki yhteen, on Atlantiksen unelma taivaasta ja Maasta yhdessä, mutta ei toisessa ulottuvuudessa, vaan täällä, aivan tässä. Se tuo kaikki yhteen.



Teille se saattaa tuntua ilmiselvältä: "No tietenkin, sitä varten olemme täällä. Olemme täällä oivaltamistamme, valaistumistamme varten. Olemme täällä elääksemme nyt fyysisessä kehossa", mutta vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa toisia, jotka ovat henkisellä matkallaan ja polullaan, toisia jotka opiskelevat mystisiä taitoja. Heillä ei ole välttämättä samoin. Jollakin kyllä, mutta kaikilla ei välttämättä ole sama tilanne.



Ei ole mitään syvää sisäistä halua ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Kyse on valaistumisesta, eikä sitten tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen, eikä oikeasti välitä. Mutta teillä on kyse jäämisestä, kyse on olemisesta täällä. Ja voi, olette havainneet – ja jatkatte sen havaitsemista – miten vaikeaa se voi olla toisinaan.



Yhteinen energia meillä kaikilla, teillä kaikilla, on Atlantiksen unelma. Minun unelmani myös. Se on yksi syy, miksi tulin työskentelemään teidän jokaisen kanssa.



Olemme sen aatossa. Emme ole kaukana siitä. Emme aio jatkaa kamppailemista sen kanssa elämien ajan. Olemme sen aatossa, ja joskus minkä tahansa aatto on vaikein, jännittävin – tulee eniten pelkoa ja epäilyä esiin, kun asiat ovat juuri tapahtumassa. Juuri ennen syntymäpäiväänne, juuri ennen naimisiinmenoanne, juuri ennen ruumiillistunutta valaistumistanne kaikki alkaa täristä ja kolista. "Kaikki alkaa olla huteraa", kuten Kuthumi sanoi vuosia sitten. Mikään ei tunnu olevan kunnossa. Mikään ei tunnu oikealta. Kaikki tuntuu olevan epätasapainossa, ja silloin vanhoilla ongelmilla on taipumusta tulla esiin. Ja silloin mietitte: "Miksi taistelen edelleen? Miksi näitä vanhoja ongelmia on? Miksi minulle kerrotaan, että olen hyvin lähellä valaistumista, mutta kuitenkin minusta tuntuu tosinaan, että se on 10000 mailin päässä. Miksi, oi miksi?"



Ja muuten, pysyminen kehossa, kun käytte läpi oivaltamistanne, on vaikeaa monin tavoin. Se on kaunista. Se on ehdottoman kaunista – sitten kun olette päässeet siitä läpi (vähän naureskelua). Mutta pysyminen kehossa tämän koko prosessin ajan on hyvin haastavaa, ja on joitain, jotka pääsevät näin lähelle oivaltamistaan, ja he lähtevät. He lähtevät. On 157 shaumbraa, jotka ovat tulleet minun puolelleni omalla vahtivuorollani vuoden 2009 jälkeen, jolloin aloitin työskentelyn shaumbrojen kanssa. Sataviisikymmentäseitsemän jotka pääsivät hyvin lähelle tai olivat vain niin loppuun kuluneita ja väsyneitä, että he päästivät irti. Aa! Sen tekeminen oli heille yksi helpoimmista asioista. Suurta iloa, suurta kunnioitusta, ei katumista. Ei toivomista, että he olisivat tehneet eri tavalla, mutta toisinaan on hyvin houkuttelevaa vain lähteä, kun pääsette niin lähelle.



Miksi jäädä? Tarkoitan oikeasti, miksi jäädä - jotta voisitte kestää päivittäisiä uutisia? (Vähän naureskelua) Miksi jäädä – jotta voisitte syödä uuden aterian? Miksi jäädä – jotta voisitte harrastaa seksiä? Teillä ei ole ollut edes sitä vähään aikaan, joten miksi jäädä? (Linda haukkoo henkeään) Sori, köhöm.



LINDA: Puhu vaan omasta puolestasi (lisää naureskelua).



ADAMUS: Miksi jäädä? Miksi jäädä, kun Maan energiat ovat myrskyisiä? Ne ovat todella myrskyisiä. On edelleen ihmisiä, joilla on monta, monta, monta, monta elämää jäljellä. Miksi jäädä? Tiedätte, että te ette pelasta heitä. Tiedätte, että te ette pelasta maailmaa, joten miksi jäädä? No, vain siksi, että olette tulleet näin pitkälle. Vain siksi, että se oli Atlantiksen unelma ja haluatte katsoa sen läpi. Vain siksi, että haluatte nähdä, millaista on elää aistillista elämää, todella aistillista elämää. Sitä ei ole koskaan oikeasti tehty ihmismuodossanne. Haluatte nähdä, millaista se on. Ja vain siksi, että on Ahmyo-elämän aika.



Ahmyo-elämä on sitä, kun olette mestari ja olette ihminen. Se on ja-tila, jolloin ei ole enää taisteluja, ei ole enää kamppailuja, ei ole enää kovaa työskentelemistä asioiden eteen. Nyt voitte antaa sen tulla teille – yltäkylläisyyden, suhteiden, energioiden, mitä se onkin.



Shaumbra-unelma



Se on unelma, ja kutsun sitä shaumbra-unelmaksi. Unelma, ettei teidän tarvitse tehdä kovasti töitä kaiken eteen ja kamppailla, että se on vain siinä. Siinä juuri oikeaan aikaan. Että ette enää taistele mielessänne. Ei ole enää taisteluja. Olette valmis. Kun ette enää taistele minkään kanssa. Kun olette oikeasti poikkeuksellinen toisten joukossa. Toisin sanoen, voitte olla heidän kanssaan, mutta toimitte todella eri tasolla. Ette ole enää mielessä.



Voi, mieli, mieli, mieli. Puhumme mielestä yksityiskohtaisesti tulevassa ProGnostissa 2018. On mielen loppu. On mielen viimeinen aikakausi, mutta useimmat ihmiset eivät käsitä sitä. Mitä ihmismielelle tapahtuu? Se hämmentyy, se traumatisoi ihmisiä.



Ihmismieli on ollut samanlainen Atlantiksen ajan keskivaiheilta saakka. On otettu itsestäänselvyytenä, että tätä on mieli ja se on aina samanlainen. Ei lainkaan. Mieli käy läpi valtavan evoluution, eivätkä useimmat ihmiset ole todella valmistautuneita käsittelemään sitä. Siis jos ProGnostilla 2018 on jokin otsikko, se on "ProGnost 2018 – mielen aikakauden loppu".



LINDA: Oho!



ADAMUS: Oi. Vau.



Olemme sen yli. Olemme sen yli. Tutkitte jo tietämistä. Seuraatte intuitiotanne. Avaatte sydäntänne. Mieli on riittävän rentoutunut teillä kaikilla, jokaisella teistä. Mieli on nyt riittävän rentoutunut. Se nykii ja vetää edelleen toisinaan. Se tuo edelleen esiin omia houkutuksiaan jäädä, mutta mieli sopeutuu ja mukautuu. Mieli tekee sitä jo. Siksi joinain päivinä siellä ylhäällä on vähän hullua.



Mutta se on shaumbra-unelma, tämä Ahmyo – ei ainoastaan olla fyysisessä kehossa. Itse asiassa arvelisin, että joskus se ei ole teidän unelmanne. Haluaisitte voida olla täällä tarvitsematta raahata tätä kehoa mukanaan, mutta se on unelma olla täällä helpossa ja vaivattomassa energiassa. Energia palvelee teitä. Te ette palvele sitä. Ei energiakriisejä, ei olemista jollain tavalla matalassa energiassa, vaan antaa kerta kaikkiaan energian palvella teitä. Se on shaumbra-unelma, Ahmyo-elämä. On uskomatonta ja myös yllättävää, kun se on vain yhtäkkiä siinä.



Ihminen on tietysti vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ette voi istua puistonpenkillänne koko päivää. Se saattaa vaatia muutaman sähköpostin tekemistä. Se saattaa vaatia matkan tekemistä, muutamia tällaisia asioita. Mutta vanha kamppailu, tuo polvet verillä kamppailu – kun teette polvillanne kovasti töitä ja uuvutatte itsenne – menee pois, ja sen täytyy. Muuten, se menee pois mielenne myötä, koska mieli laittaa kaikki nuo asiat sinne. Mutta se menee pois ja yhtäkkiä shaumbra-unelma on siinä.



Se on vähän pelottavaa, tavallaan, koska olette tottuneet siihen, että teidän täytyy harkita perusteellisesti asioita ja tehdä kovasti töitä asioiden eteen, ja haluatte edelleen toistaa noita kaavoja. Haluatte niiden olevan vain vähän helpompia – vähän helpompi ajatteluprosessi ja vähän helpompi kamppailu – mutta ne menevät pois kokonaan, ja se tuntuu oudolta, kummallista kyllä. Se tuntuu omituiselta. Siinä on kyse energian antamisesta lopultakin palvella teitä.



Yksi suurimmista haasteista teille kaikille on, että kyse on teistä. Siinä on kyse teistä. Sillä hetkellä kun vedätte mukaan heimonne, perheenne, ystävänne, ihmiskunnan, mitä tahansa, kaikki ne muut, yhtäkkiä siinä ei ole kyse teistä. Yhtäkkiä teillä on heidän juttunsa. Yhtäkkiä teidän täytyy käydä läpi teidän – ei enää teidän – vaan heidän juttujaan, ja yhtäkkiä se hidastaa, kenties jopa pysäyttää koko Ahmyo-elämäprosessin, kaiken sallimisen tulla teille. Teistä tuntuu kummalliselta, kun kaikki vain tulee teille, muttei tule kenties puolisollenne, lapsillenne, parhaille ystävillenne, ihmisille ympärillänne. Ja haluatte jakaa kaiken, ja huomaatte, ettei se toimi, koska he eivät halua sitä. He eivät ole valmiita siihen. Se ei palvele heitä lainkaan, ja se on yksi haasteista.



Aa, kun sanon shaumbra-unelma – Ahmyo on vain siinä. Se on vain siinä, ja se kuulostaa hyvin upealta, mutta sanon nyt: se on teille. Teille, ei lapsille, ei puolisolle, ei kenellekään muulle. Jos he haluavat sen, hekin voivat sallia sen, mutta heidän täytyy tehdä se itse.



Se on yksi kummallisista asioista Ahmyo-elämässä, tunnette ehkä toisinaan olevanne vähän itsekäs. Silloin vedätte syvään henkeä ja päästätte siitä irti, ja olen aivan lähellänne vaatimassa, että päästätte siitä irti. Sisällänne on hyvin paljon, mikä … No, pääsemme siihen hetken kuluttua. Hmm.



Olette siis aivan aatossa, eikä se ole mikään porkkana-hevosen-edessä-tyyppinen asia. Olette siinä. Olette tuossa energiassa, ja kuten olen sanonut aiemmin, on liikevoima, joka ei salli teidän mennä taaksepäin. Se voi sallia teidän tuntea olonne vähän kurjaksi ja tuntea, että kuljette kehää, mutta ette voi mennä taaksepäin. On liikevoima, joka kantaa teidät valaistumiseen. Siksi kutsumme tätä Siivet-sarjaksi. Se kantaa teidät valaistumiseenne. Atlantiksen unelma, shaumbra-unelma, tietäminen joka teillä on sydämessänne, kantaa teidät sinne – joskus potkien ja huutaen.



Niinpä sanotte: "Mutta Adamus, milloin? Mutta milloin?! Teen kovasti työtä sen eteen! (Vähän naureskelua) Sallin sen. Odotan kärsivällisesti." Mikään näistä kolmesta asiasta ei ole totta (lisää naureskelua). Te ette odota kärsivällisesti. Te ette oikeasti salli, koska on edelleen paljon väärinkäsitystä sallimisesta. "Salliminen = maailma saa kävellä ylitseni." Se ei ole sallimista. Sallimisessa on kyse vain teistä, teistä, teistä itsestänne, jumalasta, mestarista, miten sitä halutaankin kutsua. Vain noista kahdesta elementistä. Te, ihminen, sallitte mestarin. Ne tulevat yhteen.



Nimittäin tuossa pienessä kaaviokuvassa ei ollut sisarianne ja veljiänne ja äitiänne ja isäänne ja ihmisiä töistä tai ketään muuta. Ette salli muun maailman. Tämä (keskisormet ylhäällä) muulle maailmalle (vähän naurua). Se merkitsee, että menkää omaa tietänne (lisää naureskelua, kun hän elehtii uudella tavalla). Siinä ei ole minkään muun sallimisesta, kuin teidän ja jumalan, teidän ja mestarin, teidän ja "minä olen" -olemuksen. Se on siinä. Ei mitään muuta. Ei maailman sallimisesta olla parempi paikka. Ei!



Shaumbra, olemme sanoneet sen uudestaan ja uudestaan. Joskus mietin, kuunteletko sinä, shaumbra, tunnetko? Sallimisessa on kyse sinusta ja "minä olen" -olemuksesta. Se on siinä. Ei mitään muuta. Ei henkioppaita, ei Adamusta, ei mitään muuta. Älkää salliko minun, koska aiheutan häiriöitä teille (vähän naureskelua). Sallimisessa on kyse itsenne sallimisesta, ettekä te tee kovasti työtä siinä. Mutta näen teidän tekevän kovasti työtä siihen. Kaikki tuo työ tehdään täällä ylhäällä (osoittaen päätä). Ei käsillä, vaan se tehdään täällä (osoittaen päätä). Ja kärsivällisyys. Voi, ei. Ei lainkaan.



Mutta sanotte: "Siis milloin, milloin se tapahtuu? Minä sallin. Minä teen kovasti työtä sen eteen ja olen kärsivällinen." – mikään siitä ei ole totta – "Milloin se tapahtuu? Mikä minua pidättelee? Mitä teen väärin?"



Hyvin erityislaatuinen viesti



Auttamaan vastaamista tuohon kysymykseen luen teille jotain. Haluan lukea jotain, jonka rakas suosikkini, John Kuderka, antoi Cauldrelle, jotta minä lukisin sen teille. Kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta kun Cauldre kysyi herra Kuderkalta: "Siis haluatko minun kanavoivan sinua shoudissa?", John teki sen hyvin selväksi: "Kukaan ei kanavoi minua." (Naurua) Joten Cauldre kirjoitti tämän ja pyysi minua lukemaan sen shoudin aikana.



Vedetäänpä syvään henkeä, kun tunnemme Johnin läsnäolon – vai läsnäoloa, hänen koko olemuksensa on huoneessa.



Minun täytyy pysähtyä hetkeksi ja selittää. John pitkitti tehtävänsä, pitkitti pysymistään täällä maan päällä. Hän aikoi alun perin lähteä noin kolme ja puoli vuotta sitten. Kun hän käsitti, että Crimson Circle tekisi studion, hän päätti pysyä pidempään osallistuakseen tämän kaiken rakentamiseen. Hänen palvelunsa oli tehty. Hän oli valmis tulemaan tälle puolelle. Hänellä on iso projekti, jota hän työstää täällä, mutta hän päätti jäädä.



Hän teki siirtymän hiljattain. Hän on aina osa shaumbroja, aina osa tätä studiota. Hän ei ole poissa. Hän on luultavasti nyt tietoisempi jokaisesta teistä kuin koskaan aiemmin. Ja hän työstää kirjaimellisesti – tunnette Johnin – uutta teknologiaa, mutta teknologiaa johon ei liity virtapiirejä ja johtoja ja sähköä. Teknologiaa pysymiseen yhdistyneenä ulottuvuuksiin. Nimittäin saatte lyhyitä vilauksia silloin tällöin muista ulottuvuuksista, mutta sitten se näyttää häviävän pois, joten rakas John työstää teknologiaa, jolla shaumbrat voivat pysyä yhdistyneenä, pysyä noissa ulottuvuuksissa. Hmm.



Johnilta: "Suurin sairaus. Suurin sairaus ei ole syöpä tai sydänkohtaus. Nämä ovat kehon epätasapainoa. Suurin sairaus ei ole masennus, ahdistus tai skitsofrenia. Nämä ovat mielen reaktioita. Suurin sairaus on pysyminen unessa siitä huolimatta, että tiedät olevan aika herätä."



Toistan sen.



"Suurin sairaus on pysyminen unessa, vaikka tiedät olevan aika herätä. Unessa pysyminen repii sydäntäsi ja sieluasi. Se on olemista totuudenvastainen itsellesi kaikkein suurimman totuuden keskellä: olet vapaa. Unessa pysyminen on elämistä rajoittuneessa olotilassa, ja tämä vainoaa sinua enemmän kuin minkään kehon tai mielen sairaus."



Toistan myös tämän.



"Unessa pysyminen on elämistä rajoittuneessa olotilassa, ja tämä vainoaa sinua enemmän kuin mikään kehon tai mielen sairaus. Mene syvemmälle sydämeesi syöpää tai masennusta vastaan taistelemisen sijasta. Tunne, mikä on sinun, ja jätä sitten kaikki muu taakse".



Sallikaa minun toistaa se.



"Tunne, mikä on sinun, kun menet syvälle sydämeesi, ja jätä kaikki muu taakse. Älä vatvo vanhoja muistoja tai ole huolissasi tulevaisuudesta. Nämä ovat sairauksia, jotka kieltävät sinulta elämän. Kaikkein suurin sairaus shaumbralla – se joka pitää sinut poissa sydämestäsi – on pysyminen unessa."



Johnilla oli uskomattomia kokemuksia, omat taistelunsa syöpää vastaan, mutta itse asiassa kyse ei oikeasti ollut taistelusta. Voitaisiin sanoa, että siinä oli kyse sen sallimisesta, mikä oli hänen aidossa sydämessään. Sen sallimisesta, mitä oli oikeasti siellä.



Ihminen ei koskaan halua kohdata kehon tai mielen sairauksia. Mutta hän ei taistellut syöpää vastaan. Kyse oli Itsensä sallimista. Ja viime päivinään ja erityisesti muutamana viime kuukautena, hän oivalsi, että hän oli pitänyt kiinni paljosta. Paljosta vanhasta kamasta, joka ei palvellut häntä, mutta kuitenkin hän oli pitänyt kiinni siitä. Tämä oli suurin sairaus, ei syöpä. Hän ei kalistellut miekkaansa syövälle. Hän kalisteli sitä heräämättömyyttä ja sallimattomuutta vastaan. Kaikki työkalut ovat siinä. Kaikki mitä te tarvitsette, kaikki mitä John tarvitsi, on siinä.



Kun hän teki siirtymänsä, se oli iloista. Häntä tervehtivät tuhannet ja tuhannet, kirjaimellisesti, jotka jonottivat Kunniasalissa häntä – enkeleitä, shaumbroja, ylösnousseita mestareita. Mikä ilon hetki. Mikä ilon hetki. Pian sen jälkeen hän välitti tämän viestin sanoakseen, että sairaus ei ollut syöpä. Voi, älkää suuttuko syövälle. Sairaudessa oli todellisuudessa kyse siitä, ettei herää, kun tietää paremmin. Kun tietää paremmin.



Niillä on eri asia, joilla ei ole aavistustakaan jostain, mitä kutsutaan valaistumiseksi, joita Henki, Theo, ei ole koskaan koskettanut, jotka eivät ole koskaan tunteneet "minä olen" -olemusta sisällään, jotka eivät ole koskaan kokeneet "olen olemassa". Heillä on eri asia. Mutta teillä, joilla on ollut noita kohtaamisia, jotka olette tunteneet läsnäolon sisällänne, teillä jotka olette menneet mielen tuolle puolelle ja joilla on kokemus Hengestä arjessanne, suurin sairaus on olla heräämättä, kun tiedätte paremmin.



Kun on pelkoa, kun pidättelette, kenties odotatte jonkun muun tekevän sen, kun on asioita, joista ette yksinkertaisesti päästä irti, asioita jotka eivät ole enää teille, asioita joista olette pitäneet kiinni, koska tavallaan se luo identiteetin teille, antaa teille hiekkasäkin elämään, antaa teille jotain mistä syyttää asioita. Se antaa teille toistuvan taistelukierteen jotain vastaan, pääsemättä oikeasti mihinkään.



Aa, sen tekemisestä on tietynlaista lohtua, ja olen ärsyttänyt monia shaumbroja – ja jatkan sen tekemistä – sanomalla, että jos elämässänne on jotain, sen täytyy edelleen palvella teitä jotenkin, muuten sitä ei olisi. Jotain, on se sitten alkoholismia, masennusta, on sitten tunne täydellisestä tasapainottomuudesta, on se sitten yltäkylläisyyden puutetta, suhdeongelmia – jos se on edelleen elämässänne, teidän täytyy edelleen saada jotain siitä. Ei oppitunti. Ei oppitunti, koska ei ole mitään oppitunteja. Mutta teidän täytyy saada jonkinlaista lohtua tai identiteettiä tai itse aiheutettua tuskaa siitä.



Siis rakkaat ystäväni, suurin sairaus on itse asiassa jatkaa teeskentelyä, että te ette ole hereillä, että te ette ole mestari, kun teillä tosiaan on kaikki, mitä tarvitsette siihen.



Se ei ole teidän



Mitä se siis on? Mitä se on? Mistä pidätte kiinni?



Edith. Edith, pidät kiinni soturi-itsestäsi (Adamus ottaa häntä kädestä). Pidät kiinni vanhoista, elämien takaisista taisteluista. Pidät kiinni oikeamielisyydestäsi. Pidät kiinni siitä, että "asioiden täytyy olla tietyllä tavalla". Ne eivät ole sinun. Ne eivät ole sinun. Vaikka se tulisi entisestä elämästä, se ei ole enää sinun. Tämä ei ole sinun, Edith. Päästä siitä irti. Nuo vanhat taistelut, ne eivät ole sinun.



EDITH: (kuiskaa) Kiitos.



ADAMUS: Päästä siitä irti. Päästä siitä irti, rakkaani.



On asioita, jotka ovat hyvin syvällä sisällä. Joskus ette edes huomaa, mutta ne eivät ole enää teidän. Pääsette tähän kohtaan valaistumisen aattona, ja on yksinkertaisesti vain aika päästää irti. Ne eivät ole teidän.



David, myötätuntosi toisia kohtaan, toisista välittäminen, aah, todella suuri siunaus (Adamus ottaa häntä kädestä), mutta nämä asiat eivät ole enää sinun. Se loi identiteetin sinulle – hyvän Davidin – ja se sai sinut tuntemaan täällä (osoittaen hänen sydämeensä). Mutta nämä asiat eivät ole enää sinun. Se ei merkitse, että vahingoitat toisia ihmisiä. Se ei merkitse, että olet välinpitämätön toisia kohtaan. Se merkitsee pelkästään, että et voi kantaa niitä enää. Ne eivät ole sinun, David. Vedä syvään henkeä, ja päästä niistä irti.



Rankkaa, vaikeaa. Vaikeaa päästää irti asioista. Se auttoi luomaan teidät. Se auttoi tekemään sen, mitä olette, mutta ne eivät ole teidän. Tämä et ole teidän. Kuulette minun sanovan uudestaan ja uudestaan, ja vastustatte sitä. Vastustatte minua.



Vince ja Caroline, asiat jotka ovat koskettaneet fyysistä kehoanne (Adamus laitaa kätensä heidän harteilleen), eivät ole teidän. Olette ottaneet ne omaksenne. Lääkärit ovat sanoneet, että ne ovat teidän. Saatatte katsoa röntgenkuvia, saatatte tuntea kehonne särkyjä ja kipuja, mutta ne eivät ole teidän. Ne eivät ole. Olette kantaneet liian paljon toisten ihmisten puolesta, ja itse asiassa paljon toistenne puolesta. On kaunis asia, kun kaksi jotka rakastaa toisiaan, kantaa toistensa taakkoja, mutta kehonne sairaus ei ole teidän.



En voi ottaa niitä pois teiltä. En parantaisi teitä, vaikka pystyisin, mutta voin pyytää teitä päästämään niistä irti. Nämä asiat kehossanne tulevat elämistä, joissa on kannettu liikaa, taisteltu liikaa aatteen puolesta. Ne eivät ole teidän. Päästäkää niistä irti. Vetäkää syvään henkeä. Tämä ei ole sinun, Vince, Caroline. Tämä ei ole sinun.



Se on vaikeaa joskus, koska teistä tuntuu niin läheiseltä, niin yhdistyneeltä asioihin elämässänne. Tunnette olevanne osa niitä. Ajattelette: "Tietysti sen täytyy olla minun", ja jatkatte taistelua. Jatkatte taistelemista näitä asioita vastaan, eivätkä ne ole teidän.



Tobias sanoi kauan sitten: teidän on ainoastaan se, mitä valitsette. Se on siinä. En välitä, onko kyse yltäkylläisyydestä. En väitä, onko kyse entisen elämän ongelmasta. Mitä ikinä se onkin, se ei ole teidän.



Katson teitä ja näen suurta hyvyyttä jokaisessa teistä, hyvyyttä jonka toivoisin teidän voivan nähdä itsessänne. Mutta kannatte liian paljon. Sydämenne on pinttyneen lian ja tervan peitossa, koska kannatte asioita, jotka eivät ole enää teidän. Ettekä voi viedä niitä ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Jatkatte valaistumisenne yrittämistä, työskentelemistä sen eteen, mutta tuo pinttynyt lika estää teitä kokemasta sitä.



Tämä ei ole teidän. Kerron sen teille uudestaan ja uudestaan, kunnes kyllästytte kuulemaan sen, mutta kunnes todella päästätte siitä irti.



Tuo syvä särky sydämessäsi, rakkaani, tuo syvä särky sydämessäsi ei ole sinun (Adamus ottaa Laraa kädestä). Olet kantanut sitä mukanasi pitkän aikaa. Isisin haava, henkilökohtaiset kokemuksesi jotka ulottuvat kauas, kauas Atlantiksen aikaan, tuo syvä kipu, jota olet tuntenut koko elämäsi, ei ole sinun. Olet luonut identiteetin sen ympärille. Olet luonut tuhoa ja traumaa sen ympärille. Se ei ole enää sinun. Se ei ole. Se oli kokemus, mutta se ei ole sinun. Vedä syvään henkeä ja päästä siitä irti. Se ei ole sinun.



Nämä ovat asioita, jolloin sanoitte: "Mutta milloin, Adamus? Milloin se tapahtuu?" Nämä ovat asioita, joista pidätte kiinni. Ja kerron teille, että valaistuminen on luonnollista ja se tapahtuu – ja se tulee tapahtumaan. Se tapahtuu tässä elämässä – tässä elämässä – ja mietitte, miksi se kestää niin kauan, miksi on niin monia kamppailuja. Koska pidätte kiinni asioista, jotka eivät ole teidän.



Joka päivä, joka hetki tästä lähtien, katsokaa: onko tämä minun? Yritätte oikeuttaa sen ja sanotte: "No, kyllä, loukkasin toista ihmistä. Tein joitain epärehellistä" tai mitä tahansa se onkin. Sanotte: "No, tietysti se on minun." Ja keskeytän hetkeksi, keskeytän teidät ja sanon: "Se ei ole. Älä kanna sitä enää. Älä pidä siitä kiinni enää. Älä anna sen houkutella enää. Se ei ole sinun."



Teistä tuntuu alastomalta toisinaan, hyvin, hyvin alastomalta, koska luotte nahkanne, karistatte identiteetin, kuka olette olleet, mikä on määritellyt teidät, mikä motivoi teitä, mikä saa teidät tekemään päätöksiä. Ja yhtäkkiä teistä tuntuu hyvin alastomalta, hyvin haavoittuvalta: "Kuka olen? Mitä teen täällä? Miksi haluan jäädä?", ja se on aika palata "olen olemassa, minä olen mitä olen" -tilaan.



Nämä asiat eivät ole teidän. Hullut ajatukset jotka kulkevat vain mielenne läpi, ongelmat kehossanne, ongelmat yltäkylläisyydessä, säryt ja kivut – ne eivät ole teidän.



Voitko pyyhkiä pöydän puhtaaksi välittömästi? (Adamus laittaa kätensä Alicen hartioille). Voitko sanoa vain: "Ne eivät ole minun enää"? Voitko tehdä sen? Tietysti voit! Osa sinua haluaa pitää kiinni ja sanoo (laittaen kätensä Julien hartioille): "Mutta minun täytyy pitää kiinni vähän muistaakseni olla olematta paha ihminen", ja silloin sanon (asettaen kätensä Steven hartioille): "Nämä asiat eivät ole sinun." Mikä on sinun? Vain se, mitä valitset.



Et ole lainkaan entinen elämäsi. Et ole entiset elämäsi (laittaen kätensä Cathyn hartioille). Viittamme niihin. ja ne ovat kuin sielun serkkuja. Voitte tuntea ne, mutta ette ole ne. Sinun ei tarvitse kärsiä asioista, joita ne tekivät (laittaen kätensä Tiffanyn hartioille). Ne eivät ole sinun. Kaltoinkohtelu jota olet ottanut vastaan toisilta, ja sitten vienyt sen niin syvälle itseesi, että tunnet tehneesi jotain väärin ansaitaksesi sen – ne eivät ole sinun, eivät enää. Ei mikään. Ne eivät ole sinun.



Vetäkää syvään henkeä ja päästäkää niistä irti.



Teidän ei tarvitse työntää niitä pois. Teidän ei tarvitse taistella niitä vastaan. Päästätte niistä vain irti. Se on siinä. Se on siinä. Nämä asiat eivät ole teidän (Adamus kävelee tuotantopöydän takana). Minun täytyy katsoa kunnolla täällä takana kaikkea tätä suurenmoista työtä, jota on tehty (viitaten uuteen järjestelyyn).



Tyttäresi, voi, tyttäresi (laittaen kätensä Peterin hartioille). Sydäntäsi särkee. Ihmettelet, mitä tapahtuu. Niin paljon kuin rakastatkin häntä, se ei ole sinun. Niin paljon kuin mietitkin, teitkö oikein, olitko hyvä isä, se ei ole sinun. Se mitä tapahtui, oli elämää muuttava kokemus, joka oli kirjoitettu sieluun. Sen oli tarkoitus tapahtua – jotain mikä toisi hänet sisäiseen näkökykyynsä, ihmisyyteensä, jotain mikä toisi hänet itsensä syvemmille tasoille. Se tiedettiin jo, se oli jo osa sitä, mitä hän oli valinnut. Ole myötätuntoinen, rakastava ja välittävä häntä kohtaan, ja osoita hänelle inhimillisyyttä, inhimillisyyttä jota kannat olemuksessasi, mutta se ei ole sinun.



Se on vaikea sanoa isälle, jonka tytär on loukkaantunut. En kehota olemaan välinpitämätön. Kehotan pelkästään olemaan ottamatta sitä olemukseesi. Ole häntä varten vahva, ole häntä varten viisaudessa, mutta se ei ole sinun. Ja hänen osaltaan on vuosi vaikeuksia, ja sitten hän oivaltaa, miksi hän on oikeasti täällä.



Nämä asiat eivät ole sinun. Perheesi. Olemme puhuneet siitä paljon Esi-isistä vapautumisessa. Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa perhettäsi! (Asettaen kätensä Jeanin hartioille) Sukupolvi toisensa jälkeen itsearvostuksen, perheen arvostuksen, puutetta, perheen köyhyyttä, perheen katumusharjoitusta Hengelle, Jumalalle, sukupolvien ajan syntisiä, tai niin perhe sanoo. Ne eivät ole sinun, mutta pidät niitä edelleen itsessäsi. Käyt edelleen näitä taisteluja. Päästä siitä irti.



Mitä se merkitsee – et näe koskaan enää perhettäsi? Kiellät perheesi? Ei välttämättä. Se merkitsee irtipäästämistä noista asioita sisälläsi. Itsesi vapauttamista, sillä suurin asia jonka voit tehdä esi-isiesi hyväksi, elävän perheesi hyväksi tässä ja nyt, on vapauttaa se. Ne eivät ole enää sinun. Mutta jatkat niiden pitämistä. Jatkat niiden kanssa taistelemista. Jatkat unien näkemistä niistä. Ne eivät ole enää sinun.



Ongelmasi auktoriteettien kanssa (laittaen kädet Joen hartioille) joka ulottuu elämien taakse – auktoriteettien epäoikeudenmukainen vaino, niiden jotka ovat vallassa, niiden jotka pitivät sinua panttivankina, jotka kontrolloivat elämääsi. Se oli entinen elämä. Ne eivät ole enää sinun. Ne eivät ole sinun. Jos jatkat kiinnipitämistä niistä, tämä koko valaistumiseen tuleminen on yhtä kamppailua. Se on tuskallista, ja se synnyttää sellaisia asioita, kuin syöpä tai jonkinlainen psykoosi. Ne eivät ole sinun. Se oli entinen elämä. Olet "minä olen" -olemus tässä elämässä. Päästä siitä irti.



Ja se sama sinulle perheestä (Adamus koskettaa Gaelonin hartioita), mitä sanoin hänelle (viitaten Jeaniin, hänen äitiinsä). Se pätee (muutama naurahdus).



Nämä asiat eivät ole enää teidän. Se näyttää ilmiselvältä. Se näyttää hyvin selkeältä. Ne eivät ole teidän, mutta pidätte kiinni niistä. Joskus ette edes oivalla, mitä on. Joskus olette niin juurtunut näihin asenteisiin ja vanhoihin käyttäytymistapoihin elämien takaa, perheiden takaa. Joskus, joskus ette edes tiedä, että niitä on.



Jokainen huoli joka sinulla on, rakkaani (laittaen kätensä Janen hartioille) – tiesit, että olin tulossa tähän suuntaan (muutama naurahdus), voi, hän tunsi sen – jokainen huoli joka sinulla on, se ei ole sinun. Mutta pidät kiinni niistä. Se on kuin vanha villapaita, jonka kutomista jatkat, ja pidät siitä kiinni. Se ei ole sinun. Miksi pidät siitä kiinni? No, irtipäästämisen pelosta. Pelko päästää irti puikoista ja langasta, kaikesta mitä teet, kaikesta mikä on luonut identiteettisi, kaikesta tarpeettomasta huolehtimisesta. John toruisi sinua kovasti nyt. Ainoa sairaus on olla heräämättä, kun sinulla on kaikki työkalut, kaikki mitä tarvitset, ja pitää vain sallia. Mutta jatkat huolivillapaitasi kutomista.



Ne eivät ole sinun. Voi, voi (Adamus laittaa kätensä Sartin olkapäälle).



SART: Paska! (Naurua)



ADAMUS: Heikkous. Ihmisitsen heikkous, ihmisen haavoittuvuus, se ei ole sinun. Voi, olet saattanut ottaa osan siitä ja kokea sen, mutta se ei ole enää sinun. Tuo sisäinen heikkous, tuo haavoittuvuus joka sai sinut tekemään päinvastoin – kova kaveri, vitsikäs kaveri, häiritsevä kaveri, mutta kaveri joka oikeasti tunsi, että oli heikkoutta, jotain pielessä sisällä – se ei ole enää sinun. Tuota heikkoutta ei itse asiassa koskaan ollut. Ei ollut koskaan heikkoutta, mutta olet pitänyt kiinni siitä. Voi, hautasit sen niin, ettei kukaan voisi nähdä sitä, mutta minä tiedän, että se on siellä. Se ei ole sinun.



Nämä asiat eivät ole sinun. Kamppailu, ongelmat, lapset (katsoen Kerriin), puolisot, kova työn tekeminen, pakko olla soturi. Eikö ole hassua, kaksi soturia peräkkäin (viitaten Kerriin ja Edithiin). Ei ole enää mitään taisteltavaa. Ei ole mitään. Se ei ole sinun. Siis jokainen ajatus joka tulee mieleesi, joka liittyy olemiseen vähempiarvoinen, jokainen ajatus joka liittyy siihen, että sinun täytyy tehdä kovasti työtä ja kamppailla, että jokin on pielessä, ne eivät ole sinun! Olen sanonut sitä vuosia ja vuosia teille: 93% siitä, mitä mielenne läpi kulkee, ei ole teidän, ja sanoisin, että toiset 5-6% on pelkkää roskaa, josta päätätte pitää kiinni. Se tuli luoja ties mistä. Ne eivät ole teidän.



Taas kerran, niin yksinkertaiselta kuin se kaikki kuulostaakin, kamppailette edelleen sen kanssa. Haluan teidän oikeasti tarkkailevan itseänne nyt – ajatuksia, tunteita, mitä elämässänne tapahtuu, mitä vedätte elämäänne, ovatko asiat vaikeita vai helppoja, onko paljon yhteenottoja ja ristiriitaa – ja joka kerta kun sitä tulee esiin, haluan teidän vetävän syvään henkeä ja kysyvän: "Onko tämä minun vai ei?" Joka kerta kun sitä tulee esiin, haluan teidän katsovan sitä. Teettekö edelleen vanhaa juttua: "Mitä Henki yrittää kertoa minulle? Mikä läksy minun pitäisi oppia? Pitäisikö minun pelastaa maailma, pelastaa perheeni tai jokin muu?" Ne eivät ole teidän.



Menen jopa niin pitkälle, että sanon teidän olevan itsekäs sanan pahimmalla tavalla. Olette itsekäs roikkumalla kiinni näissä asioissa, roikkumalla kiinni vanhoissa psyykkisissä ongelmissa – yltäkylläisyyden puute, sairaudet kehossanne, ajatukset olemisesta heikko tai vähempiarvoinen. Se on itse asiassa itsekkyyttä. Ja kehotan teitä pitämään huolta itsestänne, tietysti, mutta kun pääsette tähän kohtaan, kun olette salliva vanhoissa toistuvissa ajatuksissa, kun olette salliva asioissa, jotka eivät ole edes teidän, silloin sanon teitä itsekkääksi. Torjutte mestarin talosta. Torjutte oikeasti myös kaikkien entisten ja tulevien elämien evoluution. Se on itsekästä.



Kaikkien suurin sairaus on olla sallimatta itsenne herätä, kun olette saaneet vilauksia siitä, kun teillä on kaikki työkalut – kaikki.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä.



"Tämä ei ole minun." Haluan teidän tuntevan sen olemuksessanne, kun näitä asioita tulee esiin, kun piinaatte itseänne, kun estätte itseltänne valaistumisen. "Tämä ei ole minun." Ja sen tekeminen auttaa teitä oivaltamaan, mikä on teidän.



Viedäänpä tämän merabhin, rakkaat ystäväni.



"Teidän hyvyytenne" -merabh



Siis monet asiat joita kannatte, eivät ole teidän, ja se on peittänyt teidät kaikenlaiseen roskaan. Yritätte edelleen vetää sitä mukananne ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Sille ei ole paikkaa.



(Musiikki alkaa)



Ei ole paikkaa perheongelmille, yltäkylläisyysongelmille, yritykselle pelastaa ihmiskunta, syyllisyydelle kyvyttömyydestä pelastaa ihmiskunta.



Vedetään syvään henkeä.



Nämä asiat eivät ole teidän, siis mikä on? Mikä on teidän?



Voidaksenne ymmärtää sen, mennäänpä sydämeen. Ei mieleen, vaan sydämeen.



Olette nimittäin niin tottuneet arvioimaan itseänne mielen perspektiivistä – hyvä vai huono, oikein vai väärin. Mennäänpä sydämeen ja katsotaan, mitä siellä on.



Yhdessä äskettäisessä kokoontumisessamme, kauniissa kokoontumisessa, sanoin: "Mikä on hyvyytenne? Mikä on hyvyytenne?" Ja olisi voinut luulla, että suljin aika-avaruuden, pysäytin kaiken. "Hyvyys?"



"Mikä on hyvyytenne?" kysyin, ja heidän oli vaikea löytää sitä.



Katsotaanpa nyt, mikä on hyvyytenne. Tulkaa sydämeen.



(Tauko)



Jotain mitä ette anna itsenne tehdä, on tulla omaan sydämeenne. Näen sydämessänne hyvän ihmisen, erittäin hyvän ihmisen. Ihmisen joka on välittänyt toisista hyvin syvästi, hyvin pitkään. Ihmisen joka on yrittänyt lohduttaa ja parantaa toisia, huolehtia toisista.



(Tauko)



Ihmisen joka on antanut oman itsensä, oman energiansa, toisille. Kyllä, se on hyvyyttä, todellakin. Mutta sen tehdessänne olette myös ottaneet heidän juttujaan omaksenne. Olette ottaneet omaksenne asioita, jotka eivät kuulu teille. Olette ottaneet itsellenne heidän vastoinkäymisensä, heidän vaikeutensa, heidän fyysiset ongelmansa.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa tuota hyvyyttä.



Olento joka tuli tänne hyvin, hyvin varhain tätä maaplaneettaa muodostettaessa, tuomaan elämää tälle planeetalle, tekemään tästä planeetasta viisauden ja rakkauden paikan. Se on hyvyyttä. Se on teidän hyvyyttänne – suuri välittäminen tästä planeetasta. Se näkyy nyt rakkaudessanne luontoa ja eläimiä kohtaan. Se on hyvyyttänne.



Niin paljon hyvyyttä, että olette itse asiassa ottaneet itsellenne maailman ongelmia. Pystytte tuskin katsomaan uutisia, koska se menee hyvin syvälle. Olette ottaneet sen itsellenne hyvin syville tasoille. Ja sitten on syyllisyyttä ja tuskaa, että te ette ole tehneet mitään maailman muuttamiseksi.



Nimittäin mennessänne sydämeen, oivallatte, että tulitte tänne hyvin tärkeästä syystä, joka muuttaa maailmaa. Ette tulleet tänne muuttamaan maailmaa, mutta se mitä varten tulitte tänne, muuttaa maailmaa.



Teillä on niin paljon hyvyyttä, että haluatte ihmisten kaikkialla olevan onnellisia. Sellaista hyvyyttä, että haluatte kaikilla olevan yltäkylläisyyttä. Sellaista hyvyyttä, että toivotte vain hyvää toisille. Mutta näin tehdessänne olette ottaneet itsellenne hyvin paljon heiltä, eivätkä nämä asiat ole teidän.



Kyllä, kunnioittakaa kenties itseänne siitä kokemuksesta, että olette ottaneet itsellenne kaikki nämä asiat, jotka eivät ole teidän. Mutta kun kysytte minulta: "Miksi? Milloin? Milloin se tapahtuu? Milloin tämä valaistuminen tapahtuu?" silloin päästätte irti kaikista näistä asioista, jotka eivät ole teidän.



Tuntekaa syvälle sydämeenne, omaan hyvyyteenne, valtavaan inhimillisyyden tunteeseenne.



Mitä yhteistä on shaumbroilla? Miksi tulemme kaikki yhteen? No, kyse on Atlantiksen unelmasta, mutta se on myös muuttunut valtavaksi myötätunnoksi ihmiskuntaa kohtaan. Tiedän, että ärsyynnytte ihmisiin – niin minäkin – mutta sydämessänne on suurta rakkautta toisia kohtaan.



Siksi on vaikeaa, kun tulette tähän kohtaan ja kun sanon: "Tämä ei ole teidän." Sydämessänne on sellaista inhimillisyyttä, sellaista ihmisrakkautta, että melkein luulette, että tehtävänne on ottaa itsellenne kaikki heidän ongelmansa, eikä ole.



Tämä ei ole teidän, tämä planeetan kärsimys. Ei. Pienistä lapsista koiranpentuihin ja vanhuksiin, tuo kärsimys ei ole teidän.



Kaikkien teidän sydämissä on suurta rakkautta, jokaisella teistä. Viimeisenä haluaisitte loukata jotakuta toista. Ja sitten kun vahingossa loukkaatte jotakuta toista, on valtavaa syyllisyyttä – ja pidättelette itseänne, suljette siipenne ja kätkette ne. Tämä ei ole teidän.



(Tauko)



Entiset elämänne – aa, hyvin monet teistä halusivat yhdistyä kaikkiin entisiin elämiinne. Mitä teitte? Missä olitte? Keitä olitte? Mutta ne eivät ole teidän. Ne odottavat teitä. Ne odottavat teitä, ei toisinpäin. Ne odottavat teitä. Kyse ei ole siitä, kuka olitte – kyse on siitä, mitä olette nyt.



Ette kiellä entisiä elämiä. Ette kiistä niitä, mutta se ei ole teidän. Heidän kokemuksensa, heidän traumansa, edes heidän saavutuksensa ja ilonsa – se ei ole teidän.



Jokainen ajatus mielessänne, joka kulkee läpi – ajatukset joita vastaan olette taistelleet, ajatukset jotka olette yrittäneet tukahduttaa – pysähtykää hetkeksi. "Tämä ei ole minun." Epäilyajatukset – kyllä, luulette omistavanne epäilynne – mutta ne eivät ole teidän. Ne ovat epäilyksiä. Tulevat ne sitten massatietoisuudesta, entisistä elämistä, mistä tahansa, ne eivät ole teidän.



(Tauko)



Se tuo vähän epämukavuutta. "No, kuka sitten olen? Mikä on minun?" Silloin sanon: "Mennään sydämeen. Mennään suoraan takaisin sydämeen, hyvyyteen, ihmisyyteenne, rakkauteenne." Voi, autoitte luomaan jonkin, jota sanotaan rakkaudeksi, ja tietysti teillä on valtava sydän, valtava rakkaus. Se on sydämessänne. Se on hyvyydessänne.



Sydämessänne on syvää, syvää elämästä välittämistä. Se on mustelmilla, naarmuilla ja lommoilla. Se on ruostunut. Se on peittynyt pinttyneeseen likaan.



Mutta jos ravistatte kaiken sen pois ja katsotte hyvyyttänne, sydämessänne on syvää välittämistä – vilpitöntä ja aitoa välittämistä.



(Tauko)



Kun katson teidän sydämeenne, en näe mitään pimeitä paikkoja tai pimeitä pisteitä. En näe pahuutta. En näe heikkoutta. Näen sellaisen myötätuntoisen ja välittävän olennon sydämen, joka on ottanut itselleen asioita, jotka eivät ole hänen – perheeltä, toisilta ihmisiltä, entisistä elämistä – mutta ne eivät ole teidän. Voitteko vain päästää niistä irti? Älkää taistelko niitä vastaan. Älkää konsultoiko niitä. Päästäkää niistä vain irti.



(Tauko)



Olemme turvallisessa paikassa tässä, kauniissa ja turvallisessa paikassa. Olemme tulossa seuraavaan aikakautemme yhdessä, Ahmyo-elämään. Silloin jumala ja ihminen ovat sama asia. Ette voi tehdä sitä pitämällä kiinni sellaisesta, mikä kuuluu oikeasti jollekin muulle. Ja salaisuus on, että ne eivät oikeasti halua teidän pitävän kiinni.



Siis monet asiat – huolenne, epäilynne, kipunne, särkynne, sairautenne, yltäkylläisyyden puute, itsenne inhoaminen toisinaan, kehän kiertäminen – ne eivät ole teidän.



Ja mestarina teillä on kaikki oikeus julistaa se ja tehdä niin. Mestarina teillä on kaikki oikeus antaa niiden mennä tietoisuudestanne, mielestänne, mutta erityisesti sydämestänne.



Päänsärkynne, masennuksenne, pakkomielteisyytenne itsestä, eli epäilynne ja huolenne ja pimeytenne – ne eivät ole teidän.



Ne eivät ole teidän.



(Tauko)



Se mitä kutsun mestariksi, on ollut kulisseissa (suom. huom. sananmukaisesti "odottanut siivissä"). Se on tavallaan sanaleikkiä. Mestari on odottanut siivissä, odottanut teidän päästävän irti kaikista jutuista, jotka eivät ole teidän, mutta teistä on tullut melko itsekäs, tavallaan nautinnonhaluinen. Olette sallineet itsenne leikkiä kaikkein suurimmalla sairaudella – roikkuneet kiinni asioissa, jotka eivät ole teidän, heräämättä oikeasti, vaikka teillä on kaikki työkalut.



Muutetaan se juuri nyt, vain vetämällä henkeä. Ei tekemällä kovasti työtä siihen, vaan pelkästään hengityksellä.



Kuulette minun sanovan uudestaan ja uudestaan: "Tämä ei ole teidän" – ajatukset mielessänne, shoudeissa, unet yöllä, mitä tahansa. Tämä ei ole kysymys, tämä on toteamus. En kysy teiltä. Sanon teille: "Tämä ei ole sinun. Päästä siitä irti. Vapauta itsesi."



Mestari ei halua odottaa enää siivissä. Mestari haluaa olla siivet.



(Tauko)



Tämä ei ole teidän.



Mikä on teidän? Hyvyytenne. Välittämisenne ja myötätuntonne. Syvä, syvä sitoutumistunteenne. Nämä asiat ovat teidän. Sydämenne, hyvyytenne.



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Tämä ei ole teidän, eli mikään mikä piti tuota pinttynyttä likaa ja roskaa. Se ei ole teidän.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän kauniin merabhin myötä tänään.



(Musiikki loppuu)



Meillä oli koeajo tästä yhdessä kokoontumisessamme Italiassa. Hmm, mielenkiintoista. Hyvin mielenkiintoista. Emme tehneet sitä aivan näin, teimme sen vähän eri tavalla. Minun täytyi siinä viedä huomio vähän toisaalle – sytytetään valot, kiitos. Oli hämmästyttävää, mitä tapahtui.



Yhtäkkiä kaikki alkoivat vapauttaa sitä, mikä ei ollut heidän, mikä ei kuulunut heille, mitä he olivat kantaneet pitkän, pitkän aikaa. He alkoivat päästää siitä irti, ja tämä ällöttävä, ruskea pilvi joka roikkui koko huoneen yläpuolella, sai Cauldre-raukan voimaan pahoin. Hänestä tuntui, että hän joko oksentaisi tai pyörtyisi tai pyörtyisi omaan oksennukseensa (vähän naureskelua). Ja mitä hän tietenkin teki? Hän teki sen, mitä kaikki hyvät olennot tekisivät. Hän ihmetteli, mikä hänessä oli vikana. Mitä hän teki väärin? Eikö hän valmistautunut kunnolla? Eikö hän syönyt oikeita asioita? Hän otti sen omakseen, vaikka se ei ollut lainkaan hänen. Kyse oli siitä, että kaikki päästivät irti jutuista, jotka eivät olleet heidän.



Teette samaa elämänne joka päivä, elämänne joka tunti, reagoitte asioihin, jotka eivät ole teidän. Se on itsekästä. Teidän täytyy päästää niistä irti. Olette antaneet minulle luvan auttaa teitä näistä asioista irtipäästämisessä.



Ahmyo-elämä



Olemme tulossa täysin uuteen aikaan. Sitä kutsutaan ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. Se on Atlantiksen unelma. Siksi te olette täällä. Siksi minä olen täällä. Se ei ole peli, se on intohimo. Se ei ole harrastus, sitä varten te olette täällä ja minä olen täällä. Voimme pitää hauskaa sen kanssa. Se voi olla kokemus, joka ylittää sanat. Mutta on aika päästää irti asioista, jotka eivät ole teidän.



Myös katsoessanne peiliin tänä iltana tai huomenna, haluan teidän katsovan peiliin ja oivaltavan, että hyvin paljon siitä ei ole teidän. Mutta uskotte, että on. Olette sallineet sen olla, eikä se ole.



Käymme tavallaan läpi hyvin intensiivisiä ja melko ärsyttäviä aikoja yhdessä, koska on tuo jatkuva, jatkuva, jatkuva muistutus: "Tämä ei ole teidän", eikä se ole kysymys. Minä vain kerron teille tai mestarinne kertoo teille: "Tämä ei ole sinun." Se merkitsee: päästä siitä irti. Pääse pois siitä. Päästä irti siitä.



Tulemme uuteen aikakauteen työssä, jota teemme, eli me vain teemme sen. Meillä on ollut paljon puhetta, meillä on ollut paljon hauskaa, mutta nyt vain teemme sen. Sitä kutsun Ahmyo-elämäksi, ja näette sen alkavan kukoistaa kaikkialla – Crimson Circlessä, shaumbroilla ympäri maailmaa – helppoutta ja sujuvuutta ja mestarin hyvää elämää. Kyse ei ole siitä, että ihmisellä on vain vähän parempi ihmiselämä. Kyse on täysin erilaisesta elämästä, ja se tulee, kun mestarin viisaus … Muistakaa, mistä olen puhunut aiemmin – viisaus. Se on kaikki kokemuksenne, myös kaikki elämänne, mutta kaikki kokemuksenne tässä elämässä – hyvät, huonot, tuskalliset, iloiset – kun ne on tiivistetty viisaudeksi, jossa ei ole enää määritelmää, joka sanoo "onnellinen" tai "surullinen". Se on vain viisautta.



Viisaus on yksi vaikeimmista sanoista kuvata. Mutta kuten kerroin äskettäisessä kokoontumisessa, Mark Twain josta tiedän vähän, sanoi: "Viisaus on sitä, kun ei vain välitä enää hittoakaan", eli ei ole enää taisteluja. Ette taistele mitään vastaan. Ette yritä manipuloida. Ette välitä hittoakaan, on vain viisaus. Se on kaikki, mitä olette oppineet, mitä olette tunteneet. Sen rakkautta ja vihaa ja kaikkea muuta tiivistettynä viisaudeksi. Tähän saakka tämä viisaus ei ole ollut ihmisen ulottuvilla. Olemme puhuneet siitä, mutta se ei ole ollut ulottuvilla.



Olemme menossa nyt mestarin viisauteen ja ihmisen sydämeen, ne yhdistyvät. Koskaan aiemmin ihmisen ei ole ollut mahdollista päästä käsiksi tähän viisauteen. Voitaisiin sanoa, että sitä pidettiin tavallaan toisessa tilassa. Ihminen ei ollut valmistautunut siihen, koska viisaus on niin makeaa ja niin voimakasta, ettei ihminen itse asiassa ajatellut olevansa valmis siihen. Ihminen ajatteli, että se olisi liian pakahduttavaa. Mutta nyt tulemme siihen kohtaan – mestarin viisaus ja ihmisen sydän.



Niinpä kysyn teiltä, mitä on sydämessä. Mikä on hyvyytenne? Mikä on hyvyys itsessänne? Ja pyydän teitä katsomaan syvälle siihen, hyvyyteen itsessänne.



Puhuin vähän siitä, jostain mitä näen jokaisessa teistä – inhimillisyys, toisista välittäminen, planeetasta välittäminen, siinä määrin että olette ottaneet itsellenne asioita, jotka eivät yksinkertaisesti ole teidän – mutta pyydän teitä menemään sinne tästä shoudista, tästä kokoontumisesta, ja tuntemaan syvälle sydämeenne. Ei pintavastauksia, joita joskus saan, vaan mikä on hyvyytenne? Koska kun voitte sallia itsenne puhua tuosta hyvyydestä ja tuntea sen, saman hyvyyden jota teillä on ollut kaikkia muita kohtaan, mutta tuntea sen nyt itsestänne. Mikä on hyvyytenne? En kysy taitojanne tai missä loistatte tai mitä olette saavuttaneet. Ne eivät merkitse mitään.



Mikä on hyvyytenne? Koska siellä minne menemme nyt, tuomme yhteen mestarin viisauden ja ihmisen sydämen. Se on Ahmyo-elämää.



Vedetään syvään henkeä yhdessä.



Tämän ja seuraavan kokoontumisemme välillä, mikä on hyvyytenne? Avaamme seuraavan shoudmme sillä, että kuljeskelen ympäri tai Linda kuljeskelee mikrofonin kanssa etsien vastauksia tuohon kysymykseen. Mikä on hyvyytenne? Ja sitä ennen muistakaa, että se ei ole teidän. Kaikki tuo roska – fyysinen kipu, perheongelmat, rahaongelmat, suhdeongelmat – se ei ole teidän. Ja jos pidätte kiinni siitä, kutsun teitä itsekkääksi.



Tämän myötä rakkaat ystäväni, vedetään syvään henkeä, kun Cauldre kerää kenkänsä. Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vähän musiikkia upean Martyn kera.



Muistakaa: kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 02.11.2017 21:59 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
VAIKEISSA OLOSUHTEISSA HAVAIJILLA*

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Linda ja minä olemme olleet Havaijin (isolla) saarella kuluneet kolme viikkoa valmistelemassa Crimson Circlen uutta Villa Ahmyoa tuleviin työpajoihin ja shaumbrojen vuokrattavaksi. En luultavasti saa paljon sympatiaa, kun mainitsen se kovan työn ja ne pitkät päivät, jotka olemme laittaneet siihen, koska se on yksi maailman kauneimmista paikoista. Kirjoittaessani tätä istun suurella verannalla shortseissa ja t-paidassa jalat paljaana, joten en minäkään valita. Ainakaan kovin paljon.

Villa Ahmyo on esimerkki mestarin elämästä, jota monet shaumbrat alkavat nyt kokea. Tontti ja talo ovat täynnä kauneutta, loistoa, rauhallisuutta ja vaivattomuutta. Ne ovat luonnossa rehevien trooppisten puiden ja kukkien keskellä, yleisnäkymä länteen päin Tyynellemerelle.

Crimson Circle hankki hiljattain Villa Ahmyon työpaja- ja retriittipaikaksi sekä vuokrattavaksi shaumbroille, jotka haluavat mennä syvälle Ahmyo-energiaan kaukana arjen kiireestä. Ensimmäiset työpajat pidetään siellä helmikuussa ja huhtikuussa 2018 ja sitä voidaan vuokrata toukokuusta 2018 alkaen. Crimson Circlen tarkoitus on vuokrata vain shaumbroille, jotta villan energia pysyy koskemattomana.

Hankinta tapahtui neljä vuotta sen jälkeen, kun Crimson Circle alkoi etsiä kiinteistöä, jota voitaisiin käyttää "kotipesänä" pienille intensiivitilaisuuksille, joissa on noin 25-30 shaumbraa. Se on osa pitkäaikaista suunnitelmaamme vähentää Lindan ja minun matkustustaakkaa ja saada paikan pienille shaumbra-ryhmille, jotka ovat valmiita kokemaan elämää ruumiillistuneena mestarina. Matkustamme tyypillisesti noin 100.000 lentomailia (noin 160.000 kilometriä) vuodessa. Teemme jatkossakin noin 4-5 ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta haluaisimme viettää enemmän laatuaikaa pienten ryhmien kanssa omassa turvallisessa paikassamme. Katselimme mahdollisia kiinteistöjä Meksikosta, Portugalista, Coloradosta ja Kanadasta, ennen kuin valitsimme lopulta Havaijin. Linda ja minä matkustimme Havaijin saarelle heinäkuussa 2017 tsekkaamaan hintoja ja mahdollisuuksia ja "satuimme" löytämään täydellisen kiinteistön toisena etsintäpäivänämme. Hassua, miten homma toimii.

Villa Ahmyo on noin 0.6 hehtaarin tontilla, 365 metrin korkeudessa ja vain 11 kilometriä Kailua-Konasta etelään. Talo autotalleineen on noin 408 neliötä. Siinä on kaunis "ääretön allas", poreallas, allastalo ja valtava terassi, joka on täydellinen ulkotilaisuuksien pitämiseen. Talo jonka arkkitehti suunnitteli 1978, on toscanalaista tyyliä, joka on harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa. Talossa on suuri oleskelualue, jossa on takka ja johon mahtuu 30 vierasta, jos työpaja pidetään sisällä. On kaksi ruokailutilaa, tilava ja moderni keittiö, päämakuuhuone jossa on oma kylpyhuone ja suuri vaatehuone, makuuhuone jossa on suuri sänky, toinen makuuhuone jossa on kaksi parisänkyä ja toimistoalue. Talon ympärillä on viehättävä piha, ja valoa pääsee taloon joka suunnasta. Olohuoneesta pääsee verannalle, josta on laaja merinäkymä. Se on täydellinen paikka katsella päivän lopussa Havaijin auringonlaskua virkistävän Mai-Tain kera.

Kävellessään kauniissa maisemassa näkee appelsiini-, banaani- ja limettipuita sekä korkeita Cook-mäntyjä. Nämä puut joita käytettiin laivojen mastoina vuosisatoja sitten, nimettiin kapteeni Cookin mukaan, joka ensimmäisenä tuli Havaijin saarille 1778.

Koska tulimme tänne lokakuun alussa, olemme Lindan kanssa tehneet kaksi keahak-sessiosta Villa Ahmyossa. Tunsin ehdottomasti eron energiassa näiden kanavointien aikana. Kanavointi oli kevyempää ja helpompaa kuin normaalissa hotellihuoneympäristössä tai edes kotonamme Coloradossa. Adamus viittasi Havaijiin ja Villa Ahmyoon kahdessa viime sessiossa.

"Voi, on kaunista – lämmin aurinko, kauniita kasveja, luonnonääniä ja uskomaton merinäkymä. Mutta kyse ei ole ainoastaan tästä kiinteistöstä. Kyse on siitä, mitä Crimson Circlestä, shaumbroista ja teistä, jotka osallistutte keahakiin, on tulossa. Kyse on nousemisesta yläpuolelle, siirtymisestä pois hyvin vanhoista maaenergioista, siirtymisestä hyvin vaikeiden ja haastavien elämänosien yli."

"Villa Ahmyo merkitsee siirtymistä vaikeasta elämästä, jossa yritetään saada ja pitää energiaa, täysin erityyppiseen elämään, mestarin elämään, hyvään elämään jossa teidän ei kirjaimellisesti tarvitse tehdä työtä ja kamppailla kaiken kanssa. Teidän ei tarvitse jatkaa vanhojen haavojen prosessoimista. Teidän ei tarvitse selvittää ongelmia enää. Olette tehneet kaiken sen. Tiedätte, miten vaikeaa se voi olla – unettomat yöt, kova työ, stressi jota oli mielessänne ja ehdottomasti kehossanne."

"Tämä on symboli kaikille shaumbroille. Tämä on symboli kaikille shaumbroille siitä, mitä elämän ruumiillistuneena mestarina pitäisi olla ja mitä se on, jos sallitte sen."

Vaikka St. Germain ei koskaan käynyt elämänsä aikana Havaijilla, se on tuttu hänelle elämästään Mark Twainina. Twain kävi saarilla 1866 ollessaan Sacramento Union -sanomalehden työkomennuksella ja hän kirjoitti kaksi kirjaa seikkailuistaan Havaijilla: Mark Twain's Letters from Hawaii ja Mark Twain in Hawaii: Roughing It in the Sandwich Islands. Näin hän sanoi Havaijista:

"Ihastuttavin saarien virta, joka lepää ankkuroituna mereen."

"Mikään vieras maa koko maailmassa ei viehätä minua yhtä voimakkaasti, kuin tämä, mikään muu maa ei voisi yhtä kaipaavasti ja anoen kummitella minulle, unessa ja valveilla, puoli elämää, niin kuin tämä on tehnyt …"

Aktiivisen tulivuorensa, vesiputoustensa ja historiallisten paikkojensa myötä, Twain piti ennen kaikkea Havaijin (isosta) saaresta, jolla Villa Ahmyo sijaitsee: "Viikon siellä pitäisi parantaa surullisimmankin teistä."

Tämä iso saari on täynnä nähtävyyksiä, joissa Twain kävi ja jotka ovat muuttuneet vain vähän, jos lainkaan. Voi kävellä massiivisten mustien laavamuurien viertä Turvapaikka-kaupungissa, joka on nyt kansallispuisto. Maapallon suurin aktiivinen tulivuori, Mauna Loa, on 13677 jalkaa korkea ja käsittää puolet saaresta, kun taas planeetan nuorin ja aktiivisin tulivuori, Kilauea, tupruttaa edelleen kaasua, savua ja tuhkaa, kuten silloin kun Twain laskeutui siihen. Voi katsoa Tulivuoritalosta samaa näkymää Halema'uma'u-kraaterista, josta hän nautti. Talvikuukausina voi nähdä satojen valaiden leikkivän lämpimissä merivesissä, kun ne opettavat pienokaisilleen hyppimistä ja sukeltamista.

Mutta Twainin onnellisin muisto Havaijilta näyttää olevan naiset, jotka hän mainitsee uudestaan ja uudestaan – useimmiten kun hän sattumalta tapaa näitä uimassa tai tanssimassa "hula-hulaa", kuten hän kutsuu sitä. Mark Twain oli tietysti aina herrasmies: "Puoliltapäivin huomasin parven alastomia paikallisia nuoria naisia kylpevän meressä ja menin istumaan heidän vaatteidensa päälle, ettei niitä varasteta."

Kuluneiden kolmen viikon aikana meillä on ollut apuna Alain Bolea, Crimson Circlen johdon konsultti ja erinomainen designer, sekä Donna Van Keuren ja Joe Davinroy Coloradosta. Joe ja Donna ovat auttaneet meitä järjestämään autotallin, maalaamaan osan taloa, siivoamaan melkein kaiken, ostamaan ja rahtaamaan astioita, puutarhatyökaluja, aurinkovaloja ja melkein kaikkea muuta, mitä kuuluu talon kuntoon saattamiseen. Tyhjensimme ja siivosimme altaan, otimme alas vanhat satelliittiantennit, ripustimme tauluja, petasimme sängyt, laitoimme laatikkoihin uudet paperit … ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Parhaita asioita ovat olleet hyppääminen "äärettömään altaaseen" pitkän työpäivän lopussa katselemaan upeaa havaijilaista auringonlaskua, päivällisen laittaminen uudessa pihagrillissä ja päivän aikaansaannosten juhlistaminen kylmällä lasillisella valkoviiniä.

Lähdemme takaisin Coloradoon kahden päivän kuluttua, juuri ajoissa marraskuun shoudia varten. Niin paljon kun rakastammekin Coloradoa, sydämeni on jo raskas kaipauksesta Havaijille. Tiedän, että tämä tiimi on luonut todella pyhän tilan shaumbra-kokoontumisille ja että Villa Ahmyo on energiakeskus sille Ahmyo-elämälle, jonka nyt alamme vasta oivaltaa. Minua lohduttaa tieto, että palaamme tänne vain muutaman lyhyen kuukauden kuluttua ja aloitamme uuden tason työpajoja ja kokoontumisia Ahmyo-elämästä.

Mahalo rakas Villa Ahmyo!

*Käytetyt sanat viittaavat Mark Twainin kirjaan

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 4.11.2017 SHOUD 3
ViestiLähetetty: 10.11.2017 17:17 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
4.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Rakastan sitä, kun saamme energian huoneessa liikkeelle. Rakastan sitä, kun keräännymme joka kuukausi shoudiimme. Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy sanoa: "Adamus ilman kahvia on kuin shaumbra ilman epäilyksiään ja huoliaan."

LINDA: Ooo! (Naurua)

ADAMUS: Missä kahvini on?

SANDRA: Siinä on niitä mestarin kuulia.

LINDA: Oi!

ADAMUS: Ai, ja herkkujakin mukana (lisää naureskelua).

SANDRA (Lindalle): Se on sinun, joka on kädessäsi.



LINDA: Hetkinen vain. Okei. Adamus, tässä se on.



ADAMUS: Kiitos. Miten tiesitte, että minulla on nälkä tänään?



SANDRA: Ei, ei. Se on sinun (Lindan kahvi meni Adamukselle).



LINDA: Ei, ei, se on ok. Ai, okei, odota.



SANDRA: Tuo kahvi on sinun.



LINDA: Okei, täytyy tehdä tämä oikein (vähän kikatusta, kun hän vaihtaa kuppeja).



ADAMUS: Hän antaa ja hän ottaa pois. Aa! Oi, oi, oi.



LINDA: No, ajattelin vain, että kontrastimuki näyttäisi paremmalta sinulla.



ADAMUS: Mmm. Ja mitä herkkuja meillä on täällä tänään? Luulen, että olen kiinnittänyt huomiota puhuessani …



LINDA: Nuo näyttävät kuulilta.



ADAMUS: … viimeisen elämäni suosikkiruuasta. Suosikkiruokani: kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä, joskus vähän mausteita lisäksi, ja joku oli riittävän hyväntahtoinen lähettääkseen niitä.



LINDA: Itse asiassa useat shaumbrat toivat niitä.



ADAMUS: Useat shaumbrat toivat niitä.



LINDA: He kuulivat sinun huutavan niitä.



ADAMUS: Haluan kutsua näitä mestarin kuuliksi (naurua) (suom. huom. merkitsee myös "mestarin pallit"). Mm, mmm! (Hän syö yhden)



Te jotkut jotka sorrutte vähän liikaa lihaan ja tärkkelyspitoisiin ruokiin, ehkä kokeilette näitä. Kaurahiutaleita, hunajaa ja … Haluaisitko yhden – köhöm – mestarin kuulani? (Lisää naureskelua, kun hän tarjoaa niitä yleisön jäsenille) Mm hmm? Mm hmm. Mm, mm? Mestarin kuula? Kyllä? Mestarin kuula.



LINDA: Melkoisia hahmoja olemme, eikö vain?



ADAMUS: Ja voi …



LINDA: Melkoisia hahmoja.



ADAMUS: Kyllä. Gourmet-ruokaa mestarille. Mm. Kaura itse asiassa imee paljon myrkkyjä kehosta. Hunaja on hyvää melkein kaikkeen sisällänne, ja jos jollakin teistä on allergioita, hunaja auttaa niihin. Ja pähkinät, no, se on vain teitä varten (naurua) (suom. huom. "pähkinät" merkitsee myös "hullua") Siis kiitos! Kiitos. Voit puraista – köhöm – mestarin kuuliani.



LINDA: Just joo (lisää naureskelua).



ADAMUS: Aloitetaanpa tämän päivän shoud lopusta. Lopusta.



LINDA: Ai, pidän siitä.



ADAMUS: Ei pizzajuhlista. Ei siitä lopusta (naurua).



LINDA: Ja nyyttikesteistä. Adamus, sinne tuotiin tänään erinomaista ruokaa. Ihmisille jotka eivät ole tulleet live-shoudiin …



ADAMUS: Pitäydyn mestarin kuulissa.



LINDA: Kerron sinulle, että nyyttikestitavara on parasta, mitä on koskaan ollut.



ADAMUS: Mitä siinä on?



LINDA: No, on hedelmiä – itse asiassa suosikkijuttuni on munakoisosalaatti Transilvaniasta.



ADAMUS: Ai, aa.



LINDA: Joo, se on hyvin maukasta.



ADAMUS: Siis voimmeko tuoda sitä vähän Adamus-sedälle?



LINDA: Voi, ole hyvä.



ADAMUS: Joo.



LINDA: Toki, toki. Toki, toki.



ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta. Aloitetaan lopusta, ja pidän siitä, koska se myös kertoo teille, ettei ole oikeasti tavallisia lineaarisia aikapuitteita. Olen puhunut siitä pitkään, mutta olette jo mestari. Nyt otatte vain selvää, miten pääsette siihen. Se on jo olemassa. Se en ollut minä, joka sanoi sen. Se oli Tobias, joka kertoi teille vuosia, vuosia sitten Ylösnousemus-sarjassa: "Olette jo ylösnoussut. Nyt vain otatte selvää, millaista oli päästä siihen." Ja arvatkaa mitä? Saatte valita. Haluatteko sen helpolla tavalla? Vaikealla tavalla? Haluatteko tuntea, että teitte todella kovasti töitä ansaitaksenne sen? Haluatteko tehdä sen vähän kärsimällä, jotta saatte mahtavia tarinoita kerrottavaksi Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Vai haluatteko vain liukua siihen? Joo. Ja se riippuu täysin teistä.



Energian vetäminen puoleensa



Siis aloitamme lopusta ja tämän päivän shoudin lopussa sanotaan, että olette houkutin. Houkutin tai puoleensavetäjä. Vedätte puoleenne energioita. Olette kuin magneetti. Itse asiassa tietoisuus on kuin luova magneetti. Vedätte elämäänne asioita koko ajan. Kun istutte täällä, kun katselette netissä, on jatkuva energiavirta, jota vedätte puoleenne. Kysymys on, mitä haluatte vetää puoleenne ja miten haluatte vetää sen.



Totuitte vetämään puoleenne energiaa, edes tietämättä sitä, mutta vetämään sitä hyvin – sanoisin – tavallaan maallisella tavalla, tavallaan hyvin rajoittuneella tavalla. Eikä niin tarvitse olla. Olette houkutin.



Saman aikaan olette myös lähetin – puhumme siitä toisessa shoudissa. Projisoitte energioita. Luojana projisoitte jatkuvasti tehdäksenne oman todellisuutenne. Mutta tänään puhumme houkutinosastanne.



Istuessanne täällä, katsellessanne netissä, olette magneetti, ja riippumatta siitä, ajatteletteko tekevänne mitään vai ette, valtavasti energioita virtaa teihin, teidän lävitsenne. Vedätte puoleenne juuri täydellisen asian täydelliseen aikaan, käsittää ihmisitsenne sen tai ei. Jatkuvaa puoleensavetämistä.



Siis istuessanne täällä yhdessä, kuten istumme tässä shoudissa, mitä vedätte puoleenne? Mitä oikeasti haluatte vetää elämäänne? Mitä energioita, mitä kokemuksia, mitä todellisuuksia haluatte vetää elämäänne?



Se on vähän kompakysymys, koska ihminen ei oikeasti tiedä. Ei oikeasti tiedä. Kun teen tuon kysymyksen: "Mitä haluatte vetää elämäänne?" menette välittömästi hyvin ohjelmoituihin ja hyvin tiukkoihin rajoihin.



Olemme tavallaan tehneet tämän aiemmin yleisön kanssa – "Mitä oikeasti haluatte tehdä elämässä? Mikä on suurin toiveenne?" – ja se oli hyvin rajoittunutta, ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet ja kaiken potentiaalin. Siis istuessanne tässä nyt, mitä haluatte vetää puoleenne? Koska olette houkutin.



Kun teistä tulee tietoinen siitä, miten homma toimii, miten helposti se vain toimii, voitte oikeasti alkaa luoda todellisuuttanne, erilaisia todellisuuksia haluamallanne tavalla. Mutta taas kerran, vähän kompakysymys, koska tietääkö ihminen oikeasti, mitä hän haluaa? Voiko ihminen nähdä niiden muurien, niiden rajoitusten yli, joita hän on rakentanut? Niitä ei ollut, koska olitte typerä tai laiska. Se tapahtui fokusastin tuloksena.



Tulitte syvälle fokusaistiin. Unohditte, että on kaikkia noita muita asioita, joista puhumme tänään, ja olette unohtaneet, että olette energioiden ja kokemusten luontainen houkutin. Tämä pätee ihmisiin, tilaisuuksiin, yltäkylläisyyteen, kaikkeen mitä haluatte elämäänne.



Ihmiset ovat enimmäkseen joutuneet tavallaan – luulisin – laiskaan tapaan vain hyväksyä kohtalo, eikä sellaista ole. Ei sellaista ole. Mutta on melkein helpompaa sanoa: "Se on vain kohtaloni. Se oli jokin toinen suunnitelma minulle", korkeampi itse, enkelit, Jumala tai mikä tahansa, ja he todellisuudessa luiskahtavat keskinkertaisuuden lamaannukseen ja unohtavat, että olette houkutin sekä luoja.



Se on siis tarinan loppu tänään. Katsotaanpa nyt, miten pääsemme siihen. Mutta haluan teidän pitävän mielessä, että se on sama asia. Olette mestari, valaistunut olento. Olette ylösnoussut, kaikkea tätä. Se on jo sovittu juttu. Miten pääsitte siihen? Mitä kokemuksia kävitte läpi?



Ette ansaitse tietänne siihen, kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä päästäksenne siihen. Kyse on vain siitä, mitä kokemuksia halusitte päästäksenne siihen? Se on niin yksinkertaista.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.



Tuntekaa tuota osaanne – itse asiassa koko itsenne – joka on jatkuva energiahoukutin. Kuin valo, joka jatkuvasti vetää puoleensa, tuo elämäänne energioita, joita kukaan toinen ei kontrolloi, joita kukaan muu ei manipuloi. Kyse on vain teistä. Tietysti ellette usko, että toiset kontrolloivat, että on salaliittoja, että hallituksella tai avaruusolennolla tai vanhemmillanne tai kenellä tahansa muulla on vaikutusvaltaa, voimaa elämäänne. No, jos uskotte niin, sillä tavalla vedätte puoleenne energioita. Jos pääsette pois siitä, oivallatte: "Aa! Olen tietoisuusolento. Olen tietoisuusmagneetti. Saan elämääni aikaan kaiken, mitä valitsen, myös asiat joita ihmisitse ei ehkä tiedä."



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Palaamme siihen lopussa. Katsotaan, miten pääsimme siihen (Adamus siemaisee kahviaan). Hyvin vaahtoista (pyyhkien viiksiään).



Viime … (muutama naurahdus) Viime kokoontumisessamme …



LINDA: Haluatko nenäliinan ongelmaasi?



ADAMUS: Kyllä haluan. Kiitos (Linda naureskelee). Olen herrasmies tässä. Ei partaan (pyyhkien partaansa).



Viisaus ja sydän



Viime kokoontumisessamme puhuimme, ettei tämä ole teidän. Mikä ei ole teidän? Mikään mitä ette halua. Se on niin yksinkertaista. Tiedän, että joistakin teistä tuntui vähän kummalliselta, vähän kiusalliselta ja ajattelitte: "No, voinko vain sivuuttaa kaikki nuo jutut? Voinko vain päästää niistä irti?" Ehdottomasti. Ei ole mitään lakia, joka sanoo, että teidän täytyy roikkua kiinni karmataakoissa tai missään, mitä elämässänne on tapahtunut tähän mennessä. Ei ole mitään kosmista lakia, joka sanoo, että teidän täytyy ottaa omaksenne asiat, jotka ovat epämiellyttäviä. Teidän ei tarvitse sättiä itseänne asioista, joita olette tehneet menneisyydessä. Voitte vain – naps! – päästää niistä irti tuosta vaan. Se ei ole vastuutonta. Se on itse asiassa hyvin vastuullista. Se on vastuun ottamista itsestänne tällä hetkellä. Ei itsestänne aiemmin, ei itsestänne toisessa elämässä, ei itsestänne mistään muusta syystä. Päästätte siitä kaikesta irti.



Se ei ole teidän, on kyse sitten terveysongelmista, yltäkylläisyysongelmista, suhteista tai jostain muusta, on kyse syyllisyyden ja katumuksen tunteesta niiden asioiden vuoksi, joita olette tehneet menneisyydessä. Se ei ole teidän. Se ei oikeasti ole. Voimme mennä psykologiseen hölynpölyyn siitä ja sanoa, että se kaikki luotiin massatietoisuuden ja huonojen vanhempienne ja kaiken muun vuoksi, mutta päästätte siitä vain irti. Lähdette pois siitä. Se ei ole teidän.



Joillakin teistä oli erityisen vaikeaa kuluneen kuukauden ajan. Päästitte irti pikkuruisen asioista, ja sitten ihmettelitte, miksi olette edelleen väsynyt tai miksi olette vähän masentunut tai ahdistunut. Päästätte vain kaikesta siitä irti. Se ei ole teidän. Ainoa asia joka on, on se, mitä valitsette. Se on siinä. Piste. Se on niin helppoa.



Puhuimme viime kokoontumisessamme mestarin viisaudesta. Mestarilla on valtavasti viisautta, ja se on viisautta, joka on korjattu kaikista elämistä, ei vain tästä elämästä. Se on viisautta joka elämästä, joka on koskaan ollut tai voisi koskaan olla ns. tulevaisuudessa. Se on ilman kaikkia kipuja ja särkyjä ja surullisia tarinoita ja isoja lihavia tarinoita ja kaikkea muuta. Ei yksityiskohtia. Se on pelkästään viisaus, ydinolemus, elämän todellinen kauneus.



Mestari, minä olen – se on kiteytetty "minä olen" -olemuksesta – tuo tähän elämään. Sanotaanpa, että kaikki huoneen tällä puolella edustavat kaikkia elämiäsi, ja sinulla on kaikki nämä kokemukset, kaikkien näiden kasvojen ja identiteettien kera. Mestari tulee luoksesi ja sanoo: "Tehdään se tanssi tässä elämässä. Aion tuoda tuon viisauden sinulle (yksi ihminen). Ei sinulle, ei sinulle, ei sinulle (muut ihmiset). Saatte sen lopulta hänen kauttaan, mutta tuodaan se sinulle. Sinä ja minä. Ihminen ja mestari. Kutsu minut taloosi, ihmistaloosi. Anna minun olla rinnakkain kanssasi. En vie yhtään tilaa. En varasta ruokaasi. En kurki suihkuverhon läpi tai mitään sellaista. Päästä minut tuohon taloon. Ollaan yhdessä rinnakkain, mestari ja ihminen. Voit pitää edelleen ihmistapasi ja kauniit ihmiskokemuksesi, mutta nyt on mestarin ja-tila. Minä tuon viisauden. Ihminen, sinä tuot sydämen. Voi, sinulla on sydän. Sinulla on valtava sydän. Minä tuon viisauden. Sinä tuot sydämen, ja tehdään tämä tanssi yhdessä."



Se on ruumiillistunutta valaistumista. Kun ihmisidentiteetti, sen ihmisaspekti jota kutsuttaisiin sieluksi, kun – voitaisiin sanoa – mestari, viisaus, tavallaan valitsee tuon ihmisaspektin, mutta oikeasti se johtuu tämän ihmisen sallimisesta. Sallit kaikki nuo muut, nuo elämäsi. He ovat niin syventyneitä siihen, mitä tekevät, että unohtavat sallia. He rukoilevat. He itkevät. He varastavat. He kerjäävät. He ovat kiinnostuneita valtakysymyksistä. He ovat kiinnostuneita identiteettikysymyksistä. He ovat kiinnostuneita "minä raukka" ja "minä upea ja hämmästyttävä" -kysymyksistä, mutta sinä sallit.



Sinä sanoit: "Hei, on pakko olla enemmän kuin kaikki tämä." Sanoit: "Sallin jotain. En tiedä, mitä se on, enkä uskaltaisi edes yrittää määritellä sitä. Mutta tiedän, että on jotain. Se on tietämiseni. Aion sallia. Aion olla niin rohkea ja uskalias." Tämä yksi ihmisaspekti sanoo: "Aion olla niin rohkea ja uskalias, että vain avaudun. En suodata. En päätä, onko se valoa vai pimeyttä vai hyvää vai huonoa tai olenko sen arvoinen vai en, koska olen tavallaan kyllästynyt kaikkiin näihin muiden elämien aspekteihin. Ne ovat kiusankappaleita. Ja olen tavallaan kyllästynyt itseeni. Ja olen tavallaan kyllästynyt ihmisen vanhaan lineaariseen polkuun. Aion vain sallia, ilman rajoja." Ja tästä syystä mestari, viisaus, ilmestyy esiin ja sanoo: "Hyvä, koska kukaan muu elämäni ei kuuntele. He ovat niin syventyneitä siihen, mitä he tekevät. He ovat niin täynnä sitä, ja ne rukoilevat kummallisia jumalia ja ne tekevät kaikkia näitä outoja asioita. Mutta sinä, tämä yksi elämä näistä kaikista, sinä sallit. Tanssitaan siksi tuota rinnakkaiselotanssia yhdessä, kun sinä samalla pysyt kehossa."



Se on mestarin rooli jokaisessa elämässänne. Hän on korjannut satoa, hän on kerännyt, hän on kiteyttänyt viisauden kaikista muista elämistä, ovat nuo elämät tietoisia siitä tai eivät. Hän on kiteyttänyt itse elämän kauneuden, ja nyt hän tuo sen sinulle, ja hän jakaa ihmissydämen kanssa. Ihmisen sydän, mestarin viisaus – se on ruumiillistunutta valaistumistaja sitä varten olette täällä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Mestari tulee sisään – ei pyörittämään elämää puolestanne, vaan mestari tulee sisään, no, viisauden ja niiden asioiden kera, joista puhumme tänään.



Siis viime kokoontumisessamme sanoin: "Ihmisellä on suuri sydän." Voi! Voisin sanoa monia asioita ihmisistä. He voivat olla karkeita toisinaan. Heiltä voi puuttua hyvin, hyvin paljon tietoisuutta. He ovat energiavarkaita. Ihan ytimessään he ovat energiavarkaita, jollaisia en ole koskaan ennen nähnyt, mutta heillä on sydäntä.



Hyvyys



Siis viime kokoontumisessamme sanoin: "Mitä on hyvyytesi? Mitä on sydämessäsi? Mitä on sydämessäsi henkilökohtaisesti, yksilönä?" Ja pyysin teitä lähdettyänne tuosta kokoontumisesta tuntemaan sitä – ja pari teistä itse asiassa teki sen.



Nyt siis pyydän rakasta Lindaa juoksemaan mikrofonin kanssa. Varoitin teitä. Viime kokoontumisessamme sanoin, että puhuisimme tästä, joten älkää näytelkö yllättynyttä. "Minäkö? En ollut ajatellut sitä." Mitä on hyvyytesi? Mitä on hyvyytesi? Ja haluaisin jonkun kirjoittavan nämä muistilehtiöön. Viitsisitkö kirjoittaa (Henriettelle)? Sinun (Lindalle) ehkä kannattaa näyttää hänelle, miten tuota kuvastinjuttua käytetään, ja saamme luultavasti tusinan erilaista vastausta, joten kirjoita riittävän pienellä.



Mitä on hyvyytesi? Ihmisen sydän, mestarin viisaus. Mitä on hyvyytesi? Ja hyvyyden tähden toivon, että olette tunnistaneet sen.



Voit testata. Voit kirjoittaa siihen: "Rakastan Adamusta" (vähän naurua).



LINDA: Poistetaanpa …



ADAMUS: Linda näyttää hänelle, miten käytetään poista-nappulaa, kun sanoin: "Rakastan Adamusta" (lisää naureskelua). Okei.



LINDA: Okei, katsotaanpa, miltä se näyttää.



ADAMUS: Voiiii! Niin suloista (lisää naureskelua).



Okei, valot yleisölle. Mitä on hyvyytesi? Voi! Olette kuin: "Voi, liikaa valoa!" Okei. Linda, ole hyvä. Mitä on hyvyytesi?



ALAYA: Hyvyyteni …



ADAMUS: Hyvänen aika (Adamus naureskelee).



ALAYA: Hyvyyteni (he naureskelevat). (Suom. huom. "hyvyyteni" merkitsee myös "hyvänen aika")



ADAMUS: "Voi, hyvänen aika."



ALAYA: (naureskellen) Hyvyyteni/hyvänen aika.



ADAMUS: "En uskonut saavani mikrofonia!"



ALAYA: Voi, hyvyyteni on, että uskon olevani standardi …



ADAMUS: Standardi.



ALAYA: … valaistumiseni sallimisesta tässä elämässä maan päällä ja …



ADAMUS: Standardi kenelle?



ALAYA: Itselleni.



ADAMUS: Okei.



ALAYA: Standardi, olla esimerkki.



ADAMUS: Se on sydämessäsi, okei.



ALAYA: Olla esimerkki ruumiillistuneen valaistumiseni sallimisesta.



ADAMUS: Okei, hyvä.



ALAYA: Joo.



ADAMUS: Siis standardi. Aiotko jakaa toisten kanssa tämän standardin, joka olet, ruumiillistuneen valaistumisen?



ALAYA: Uskon niin, lopulta.



ADAMUS: Aivan.



ALAYA: Ja jos kysyttäisiin: "Miten lähestyit tätä? Miten suoritit tämän? Miten se tuli sinulle?" niin silloin ehdottomasti.



ADAMUS: Mitä sanoisit, jos joku tulisi luoksesi ja sanoisi: "Miten sinä siis – elämäni on sekaisin, miten teit tämän?" Mitä sanoisit? Ja muista, että mestari on hyvin ytimekäs. Joo, ei paljon pitkiä sanoja. Mitä sanoisit?



ALAYA: Elämä voi olla ehdottomasti suurta sotkua. Olen ollut siinä.



ADAMUS: Joo.



ALAYA: Ehdottomasti.



ADAMUS: "Okei, mutta se ei auta minua nyt" (naurua).



ALAYA: Mutta en ole vielä valmis! (Hän naureskelee)



ADAMUS: "Itse asiassa, laivani uppoaa vielä nopeammin!" Se on kuin: "Paska, tulin luoksesi pyytämään apua, ja mitä sinä teit?! Oliko sinulla kohtaaminen avaruusolennon kanssa? Mitä teit? Miten sinusta tuli tämä mestari, joka olet?"



ALAYA: Päästin vain irti. Sanoin vain: "Se on siinä." Päästin irti ja …



ADAMUS: "Päästit irti mistä?"



ALAYA: Päästin irti kaikesta roskasta. Päästin irti kaikesta …



ADAMUS: "Päästit irti rahoistasi?"



ALAYA: Päästin irti kaikesta.



ADAMUS: "Päästit irti suhteista?"



ALAYA: Suhteista, ehdottomasti.



ADAMUS: "Ai, en halua kaikkea sitä. Minä vain …"



ALAYA: Ehdottomasti! (He nauravat) Niistä asioista jotka eivät enää palvele minua. Niistä asioista jotka …



ADAMUS: Okei, niin sitä pitää: "Niistä asioista, jotka eivät palvele minua enää."



ALAYA: Ne eivät palvele minua enää. Ehdottomasti.



ADAMUS: Hyvä.



ALAYA: Ja sitten täytyi vain katsoa syvälle sisään ja sanoa: "Mikä palvelee minua? Mikä tukee minua olemaan se, kuka olen nyt?"



ADAMUS: Okei. Mutta tällä tavalla mestari tekisi sen. Esitetään tuo kysymys – teeskentele olevasi tuo ihminen, joka käy läpi kaikkea …



ALAYA: (dramaattisesti) "Mutta miten teit sen? Voi, Adamus, olen niin suunniltani elämässä (vähän naureskelua). Asiat ovat vain niin surullisesti!"'



ADAMUS: Olen kuullut tarpeeksi. Olen kuullut tarpeeksi (lisää naureskelua).



ALAYA: "Miten teit sen? Voi, kerro minulle, ole kiltti."



ADAMUS: Olen kuullut tarpeeksi. Olen kuullut tarinasi aiemmin, tuhansia samanlaisia tarinoita. Päästin irti kaikesta, mikä ei ollut minun. Näetkö? Hän on jo valaistunut (lisää naureskelua).



ALAYA: Aaa!



ADAMUS: Aaa! Ja sitten hän lähtee pois ilman hajuakaan siitä, mitä sanoit (naurua). "Aaa, viisas mestari! Minulla ei ole hajuakaan, mitä hän sanoi, mutta viisas mestari", tiedän sen, koska tämä tapahtuu minulle joka shoudin jälkeen (Adamus naureskelee). Se oli hauskaa.



ALAYA: "Mikä sitten on sinun? (Lisää naureskelua). Mikä sitten on sinun?"



ADAMUS: Mikä on sinun? Heinäsirkka, se sinun täytyy saada selville (naurua). Voi ei, oikeasti – tarkoitan sitä todella.



ALAYA: Joo, aivan.



ADAMUS: Se sinun täytyy saada selville. Ja sitten jätät hänet siihen. Tarkoitan, että jätät hänet siihen. Hän tulee takaisin viikon tai kuukauden kuluttua tai koska tahansa ja sanoo: "No, olin todella hämmentynyt siitä, mikä on minun ja mikä ei ole. Eikö se kaikki ole minun?" Ja silloin kerrot hänelle taas kerran: "Päästä irti kaikesta, mikä ei ole sinun."



ALAYA: Olin lähellä. Olin lähellä. Päästää irti kaikesta …



ADAMUS: Kaikesta mikä ei ole sinun.



ALAYA: … mikä ei ole sinun.



ADAMUS: Joo. Ja sitten hän on todella hämmentynyt jonkin aikaa siitä, mikä on hänen, mutta se on hyvä asia. Hänellä tapahtuu myllerrystä. Hän saa mielen vanhan likakaivon toimimaan ahkerasti ja sekoittamaan asioita vähän. Ja sitten hän jatkaa palaamista takaisin sanoen: "Mikä on minun ja mikä ei ole?"



ALAYA: Mm hmm.



ADAMUS: Ja sinä jatkat muistuttamista hänelle: "Se sinun täytyy päättää." Ja sitten jossain kohtaa hän tulee takaisin ja sanoo: "Tarkoitatko, että voin vain päästä irti pahoista jutuista, joita olen tehnyt? Voin päästää irti identiteetistäni? Voin päästää irti perheestäni? Tarkoitatko, että voin oikeasti päästää irti siitä?" Ja sanot tavallaan: "Kyllä, sitten kun olet valmis."



ALAYA: Aivan.



ADAMUS: "Kun olet valmis."



ALAYA: Aivan.



ADAMUS: Mutta … joo, käytät vähän sanoja ja nyökkäilet paljon mestarina (naurua). Mm.



ALAYA: Sain sen muistiin.



ADAMUS: Ja liikuttelet silmämuniasi (lisää naureskelua).



ALAYA: Joo.



ADAMUS: Ja sitten katsot ylös, kuin olisit jatkuvassa kosketuksessa korkeampien voimien kanssa. "Mm hmm (lisää naurua). Mm hmm."



ALAYA: Mmm. Pidän siitä.



ADAMUS: Kiitos.



ALAYA: Voi, kiitos.



ADAMUS: Mm hmm.



ALAYA: Kiitos, mestari Adamus.



ADAMUS: Aivan. Hyvä. Mitä on hyv- … Kirjoititko tämän? Standardi. Standardi.



LINDA: Mennäänpä …



ADAMUS: Mitä on hyvyys sydämessäsi?



LINDA: Mennäänpä Transilvanian munakoisokokin luo.



ADAMUS: Vau, vau, vau (vähän naureskelua).



HORATIU: Hemmetti (lisää naureskelua).



ADAMUS: Onko siinä valkosipulia?



HORATIU: Ei.



ADAMUS: Hyvä (muutama naurahdus). Kyllä, kyllä.



HORATIU: Siis, hmm …



ADAMUS: Ei sipulia eikä valkosipulia, sillä olemme täällä lausumassa suloisia sanoja.



HORATIU: Ei, ei.



ADAMUS: Shakespearea. Joo, joo.



HORATIU: Minulla on siunaus myydä se transilvanialaisen energian kera.



ADAMUS: Aa, hyvä, hyvä. Mitä on hyvyytesi?



HORATIU: Oivallan inspiroivani ihmisiä, erityisesti omanikäisiäni ihmisiä.



ADAMUS: Joo.



HORATIU: Työskentelen kiipeilysalilla.



ADAMUS: Joo-o.



HORATIU: Viime aikoina olen tehnyt kalusteita.



ADAMUS: Miksi kenelläkään olisi kiipeilysali? Niinkö sanoit, "kiipeilysali"?



HORATIU: Joo, kiipeilysali.



ADAMUS: Kiipeilysali.



HORATIU: Niin.



ADAMUS: Minkä vuoksi kiivetään?



HORATIU: Ilman mitään syytä.



ADAMUS: Se on tavallaan kuin henkinen polku. Jatketaan vain kiipeämistä eikä koskaan oikeasti päästä mihinkään. Se vain … (Adamus naureskelee)



HORATIU: Luulen, että yritetään ylösnousta, mutta pakotetaan sitä.



ADAMUS: Joo. Mitä saa, kun pääsee … Onko tämä sellainen suuri seinä, joita olen nähnyt, ja kiivetään ylös …



HORATIU: Voi, ei. On paljon "haluan näyttää itselleni" -pelejä.



ADAMUS: Ai!



HORATIU: "Haluan testata itseäni. Haluan haastaa itseni." On kaikkea sellaista.



ADAMUS: Joo. Jukra, kuulostaa hauskalta (muutama naurahdus). Mitä saa, kun pääsee huipulle tai loppuun? Mitä saa palkinnoksi? Saa …



HORATIU: Ei.



ADAMUS: … pizzaa?



HORATIU: Ei.



ADAMUS: Pullon hyvää viiniä? Jotain?



HORATIU: Jos reitti on vaikea ja pääsee hupulle, alkaa sanoa kuin: "Aarh!" Ja kun lopulta pääsee huipulle, se on kuin: "Tein sen! Voitin pelon."



ADAMUS: Joo.



HORATIU: Siis sen siitä saa.



ADAMUS: Joo, no, se kuulostaa täydelliseltä ajan ja energian haaskaamiselta (naurua). Ei, vaan olen vakavissani. Eikö tämä ole niin ihmismäistä? Tiedättehän: "Elämä on aika rankkaa. Hei! Pystytetään feikkiseinä ja kiivetään sitä, jotta sitten päästyämme ylös sanomme: "Aarh! Aarh! Aarh!""



HORATIU: No, se voi olla hauskaa.



ADAMUS: "Olen mahtava vai mitä? Aarh! Aarh!" Eikö se ole kuin ihmiselämä ja henkinen matka? Tiedätte, että se on yksinkertaista. Teidän ei tarvitse kiivetä seinille. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta oivaltamisenne eteen, kuin sallia se ja olla tuo yksi elämä, joka sanoo: "Okei, minä avaudu. Minä sallin."



KERRI: Tässä on munakoisosalaattia Transilvaniasta.



ADAMUS: Ai, munakoisoa. Kiitos, kiitos. (Hän haistaa) Täytyy varmistaa, ettei siinä ole valkosipulia.



HORATIU: Ei, siinä ei ole valkosipulia.



ADAMUS: Ei piilotettua valkosipulia?



HORATIU: Ei.



ADAMUS: Syön sitä aivan hetken kuluttua. Haluan jatkaa tätä ajatusrataa. Eikö ole hyvin ihmismäistä: "Pysytetään seiniä tekemään asioista vielä vaikeampia." Kuin saisitte jonkinlaisia pisteitä tai jotain. Vau. Ja teemme täysin päinvastoin täällä. Annamme kaiken sen mennä. Ei ole kiivettäviä seiniä. Ei ole ylitettäviä esteitä. Tässä huoneessa ei ole sankareita, ihmismääritelmän mukaisia sankareita. Ei ole sankareita. Ainoa sankari olisi se, joka päästää irti kaikesta, mikä ei ole hänen. Mutta silloinkaan ei ole mitään, mistä täytyy takoa rintaansa.



HORAITIU: Siis eivät kaikki halua näyttää itselleen.



ADAMUS: Eivät kaikki.



HORATIU: Jotkut pitävät vain hauskaa.



ADAMUS: Pitävät hauskaa. Se kuulostaa hauskalta. Okei (Linda haukkoo henkeään Adamuksen asenteelle) Olin kiva viime kuussa (naurua). Tämä kuukausi on vähän erilainen. Meillä ei ollut mitään yleisön vuorovaikutusta viime kuussa, otan takaisin menetetyn ajan. Siis mitä sanot, mitä on hyvyytesi?



HORATIU: Pitäisikö minun viimeistellä tarinani vai ainoastaan …



ADAMUS: Häh, mene suoraan hyvyyteen.



HORATIU: Olen erittäin ystävällinen ihminen ja inspiroin toisia.



ADAMUS: Joo. Hyvä (vähän taputuksia Lindan johtamana) Joo. Tämä on yksi noita kissanpentuhetkiä. Kaikki: "Oiiiii!"



LINDA: Oiiiii!



ADAMUS: "Oiiii!" Ei, vaan se on hyvä juttu.



HORATIU: Se on totta.



ADAMUS: Kyllä, ja se on totta.



HORATIU: Ja minä …



ADAMUS: Olet ystävällinen ja inspiroiva.



HORATIU: Inspiroin ihmisiä.



ADAMUS: Miten inspiroit ihmisiä?



HORATIU: No, viime kerralla eräs kaveri käveli vain ohitseni, kun tein töitä, ja hän sanoi: "Haluaisitko juoda kahvia? Tunnen paljon myötätuntoa silmissäsi."



ADAMUS: Joo.



HORATIU: Ja kävi ilmi, että hän oli nuori mestari.



ADAMUS: Ai.



HORATIU: Tunsin sen hänestä.



ADAMUS: Joo, joo.



HORATIU: Siis hän oli hyvin inspiroitunut sanoistani.



ADAMUS: Hyvä. Ja elämääsi tulee paljon lisää noita tilanteita, teidän kaikkien elämään.



HORATIU: Joo, tunsin sen ja …



ADAMUS: Joo. Kuka maksoi kahvin?



HORATIU: Itse asiassa, hän kutsui minut kotiinsa ja hän on barista.



ADAMUS: Ai, okei. Hyvä, hyvä. Kiitos. Siis ystävällisyys.



HORATIU: Ja …



ADAMUS: Ja inspirointi.



HORATIU: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Mitä on hyvyytesi?



LINDA: Miss Teksas (joku kysyy "kumpi?"). Sinulla oli käsi ylhäällä aiemmin.



ADAMUS: Nousisitko seisomaan, jotta koko maailma näkee sinut.



CAROLYN: Okei.



ADAMUS: Kahdeksankymmentäseitsemän miljoonaa ihmistä katselee tällä hetkellä (nainen naureskelee) – toisissa ulottuvuuksissa.



CAROLYN: Tunnen, että minulla se on rauha.



ADAMUS: Rauha on sydämessäsi.



CAROLYN: Rauha sydämessäni.



ADAMUS: Joo.



CAROLYN: Se on syvempää. Mutta kun puhut sallimisesta, minulle salliminen on alku ja perimmäinen tavoite on antautuminen.



ADAMUS: Okei. Ja rauha on sydämessäsi – onko se jokapäiväisessä elämässäsi?



CAROLYN: Ei täysin.



ADAMUS: Ei täysin, okei.



CAROLYN: Mutta ujuttautuuko se sinne? Kyllä.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



CAROLYN: Olen …



ADAMUS: Määrittelisitkö rauhan.



CAROLYN: Se on hetken vastaanottamista ja hetken hyväksymistä analysoimatta sitä ja vain reagoimista siihen luottaen.



ADAMUS: Minä kutsuisin sitä armoksi. Voit kutsua sitä, miksi haluat, mutta minä kutsuisin sitä armoksi.



CAROLYN: Joo.



ADAMUS: Armo on energioiden sallimista palvella sinua, ja se luo sisällesi rauhan, koska sinun ei enää tarvitse taistella kaikesta.



CAROLYN: Jep.



ADAMUS: Mutta se on armoa. Se on Ahmyo. Sitä Ahmyo vain on. Olet niin salliva ja luotan niin "minä olen" -olemukseen, ettet enää taistele mistään. Kaikki taistelut ovat poissa, ja sinä vain sallit sen. Joo, ja siinä on rauhallisuutta.



CAROLYN: Joo.



ADAMUS: Joskus vähän tylsyyttä.



CAROLYN: Kiitollisuutta.



ADAMUS: Kiitollisuutta, joo. Hyvä, kiitos. Saitko sen (Henriettelle)? Rauha. Jep, mahtavaa.



LINDA: Okei, voimme pysähtyä siihen.



ADAMUS: Vielä pari. Mitä on hyvyys elämässäsi? Voi, nuo kasvot, jotka näin siellä! Voi, tuo energia! Nimittäin (vähän naureskelua) yhden asian takaan: jokaisesta teistä tulee todella hyvä energian lukija. Teistä on tulossa enemmän ja enemmän, eikä se tule mielen analyyseistä. Se on erittäin nopeaa tietämistä. Voitte vain lukea tai tuntea energian, teidän ei tarvitse mennä minkäänlaiseen transsiin. Projektiosi oli uskomaton. Erittäin voimakas.



TIFFANY: Mitä tunsit?



ADAMUS: Ai, annan sinun vastata kysymykseeni ensin (vähän naurua). Mitä on hyvyytesi?



TIFFANY: No …



ADAMUS: Ei, minä kerron sinulle. Tunsin paljon ahdistusta elämässäsi, paljon pureskeltavaa elämässäsi, ja haluaisit sen olevan ohi. Ja kuulet sanat, muttet elä sitä vielä. Ja se on kuin …



TIFFANY: Olen vähän suuttunut sydämellisyyteeni tällä hetkellä.



ADAMUS: Joo, joo. Ja se on ok, joo.



TIFFANY: Minä olen. En tunne halua … En tavallaan tunne halua jakaa sydämellisyyttäni kaikkien kanssa tällä hetkellä.



ADAMUS: Sinun ei tarvitse. Joo, joo.



TIFFANY: Niin tunnen tällä hetkellä.



ADAMUS: Joo. Miten olisi sen jakaminen sinun kanssasi? (Nainen naureskelee) "Häh, painu hittoon sinäkin." Tarkoitan, että se on kuin … (naurua) Se on kuin … Ei, niin hän sanoi! Luen, mitä hän … Hän sanoi: "Häh, ei. Aion jakaa sen vain itsen kanssa."



TIFFANY: No, tunnustelin sitä viime kuukauden jälkeen. Tunnustelin, ja olen vähän happamana tänään, koska oivalsin viime kuukauden aikana, miten paljon annan toisille koko helvetin ajan.



ADAMUS: Miksi?



TIFFANY: Minä vain teen sen. Sitä vain teen, ja …



ADAMUS: Tarkoitan, otetaanpa … "Sitä vain teen" – se ei käy enää tässä huoneessa.



TIFFANY: No, luulen, että se on osa sydämellisyyttäni. Olen taitelija ja luon paljon kauneutta kaikkialle.



ADAMUS: Missä kehitit tuon sydämellisyyden? Missä se tuli mukaan?



TIFFANY: (huokaisten) Luulen, että se oli vain … Sen mukaan, minkä hoksaan, luulen sen olevan vain ihmisten miellyttämismekanismi – rehellisesti sanottuna.



ADAMUS: Joo, joo. Ketä yrität miellyttää?



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Joo, ei. Ketä yrität miellyttää?



TIFFANY: Kaikkia, jotta he pitävät minusta.



ADAMUS: Ei, mene taaksepäin. Ketä yrität miellyttää? Varhaisessa vaiheessa.



TIFFANY: Hmm, en tiedä. Varhaisessa vaiheessa, niin kuin kaikkia.



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Mutta tarkoitan, sanotaanpa 2-, 3-vuotiaana. Ketä yrität miellyttää?



TIFFANY: Äitiä.



ADAMUS: Okei.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Joo. Siis joka tapauksessa en ole vielä aivan läpi tästä prosessista tässä kuussa. Tämä shoud tuli vähän liian aikaisin.



ADAMUS: Joo.



TIFFANY: Joo (vähän naureskelua).



ADAMUS: Joo, joo.



TIFFANY: Antakaa minulle pari viikkoa, kaverit …



ADAMUS: Nimittäin aioimme viivyttää sitä …



TIFFANY: Vielä kaksi viikkoa, ja olen helvetin upea, joo.



ADAMUS: Ai, tarvitsit siihen kaksi viikkoa lisää. Joo, no …



TIFFANY: Siinä kaikki.



ADAMUS: … tämä juna kulkee nopeasti (nainen naureskelee). Siis mitä on hyvyytesi?



TIFFANY: Olen taiteilija. Luon kauneutta hyvin monin tavoin.



ADAMUS: Okei.



TIFFANY: Niin kuin kaikkialla. Näen sitä ja luon sitä.



ADAMUS: Taiteellinen.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Mahtavaa. Mikä on viimeisin luomuksesi?



TIFFANY: Viime aikoina olen tehnyt paljon venetsialaista kipsiä.



ADAMUS: Okei.



TIFFANY: Joo.



ADAMUS: Pidätkö sen tekemisestä?



TIFFANY: Joo, rakastan sen tekemistä. Ja minun on sanottava kiipeilysalijutusta.



ADAMUS: Joo-o.



TIFFANY: Hemmetti, että rakastan sitä.



ADAMUS: Oikeasti?



TIFFANY: Mutta tiedätkö, miksi rakastan sitä? Koska rakastan kehon fyysisyyttä, koska olen supervahva.



ADAMUS: Varmaan.



TIFFANY: Ja venetsialainen kipsi on sama juttu.



ADAMUS: Ai, hyvä.



TIFFANY: Siis halusin tavallaan puolustaa kiipeilysalia, koska se on hauskaa.



ADAMUS: Puolustaa koko pitkän päivän.



TIFFANY: Joo, koska se on hauskaa …



ADAMUS: Just joo (pari naurahdusta).



TIFFANY: Nimittäin, ei ole vain kyse istumisesta, olemisesta vain puistonpenkillä, olematta kehossa.



ADAMUS: Mutta aion pysäyttää …



TIFFANY: Kyse on olemisesta fyysisyydessäsi ja olemisesta kuin …



ADAMUS: Ei, mutta aion pysäyttää tämän naurettavan keskustelun heti. Se on niin ihmismäistä. Se on niin lineaarista. On monia muita tapoja saada valtavaa aistillista tyydytystä kehossa, muttet katso niitä. Ja puhun tässä kaikille teille. Olette tavallaan: "No, tämä on todellisuus. Olen fyysisessä kehossa. Aion kiivetä seinille tai tehdä venetsialaista kipsiä." Ette näe, mitä on, ja se on tämän päivän keskustelun koko pointti. Olette houkutin, mutta jos olette vain tällä kapealla asteikolla, vedätte puoleenne vain tiettyä energiaa. On kauniita vuoria, joiden yli voit liitää. Voit lentää yli. Miksi siis kiivetä niille?



HORATIU: Teen sitä.



ADAMUS: Hyvä, muttet sanonut sitä. Joo.



HORATIU: No, et antanut minun jatkaa tarinaa.



ADAMUS: Aa, aa, aa! (Naurua) Joo, joo! Joo (vähän taputuksia). Olet oikeassa, koska meillä on rajallinen määrä havaittua aikaa tässä ja shaumbralla on joskus taipumusta kertoa pitkiä isoja lihavia tarinoita. Mutta pointtini tässä on, että on hyvin monia muita vaihtoehtoja. Pääsemme siihen hetken kuluttua.



TIFFANY: Sallin sen, kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä.



TIFFANY: Olen avoin sille, ehdottomasti.



ADAMUS: Siis mitä on hyvyytesi? Olet luova. Luova kauneutesi. Luova kauneus.



TIFFANY: Hmm …



ADAMUS: Luova kauneus.



TIFFANY: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Ja muuten, Cauldre kehottaa minua muistuttamaan kaikille, että teit venetsialaisen kipsiseinän Mestareiden klubiin. Hyvä. Miten upea luomus. Hyvä (yleisö taputtaa).



Mitä on hyvyytesi? Mitä on hyvyytesi?



LINDA: Älä pelkää. (Linda naureskelee ja joku sanoo "pelkää kovasti" ja vähän naurua)



SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.



ADAMUS: Hei.



SHAUMBRA 1: Luulen, että minun hyvyyteni on – tiedän, että sanot sen, mutta palvelen ihmisiä. Työskentelen avustetussa asumisessa.



ADAMUS: Joo-o. Hyvä.



SHAUMBRA 1: Niinpä vietän päiväni ihmisiä palvellen. Minulla on lapsi, joka on 3 ½ -vuotias.



ADAMUS: Ihanaa.



SHAUMBRA 1: Ja osa työstäni on auttaa ihmisiä, jotka tekevät siirtymää toiseen maailmaan. Joten …



ADAMUS: Joo. Miten autat heitä?



SHAUMBRA 1: Häh?



ADAMUS: Miten autat heitä?



SHAUMBRA 1: Ai, kaikissa heidän päivittäisissä asioissaan, joissa useimmat ihmiset eivät halua auttaa toisia ihmisiä (hän naureskelee). Lapsia ja vanhempia ihmisiä.



ADAMUS: Autatko heitä energeettisesti, tavallaan sanoen: "On ok lähteä. Se on ok"?



SHAUMBRA 1: Joo, itse asiassa koko juttu on, että samalla kun teen sitä, pidän tilaa energeettisesti.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Ja näin opettelen, miten ollaan vain läsnä, pidetään oma tilani, pidetään sallimisen energiaa, jotta toiset ihmiset voivat saada kokemuksensa ja se on ok.



ADAMUS: Siis palvelet ihmisiä.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Se on hyvyyttä sydämessäsi.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 1: Ja yritän myös olla luovempi. Niinpä ajattelen …



ADAMUS: "Yritän olla" – et yritä olla luova.



SHAUMBRA 1: Sallin itseni viettää enemmän aikaa ollen luova.



ADAMUS: Se on kuin: "Aion ajatella tieni onnellisuuteen". Sitä ei vain tapahdu. "Yritän olla luovempi." Et voi. Miksi? Koska olet jo luonnostaan.



SHAUMBRA 1: Aivan.



ADAMUS: Siis kyse on sen sallimisesta tulla esiin, mitä jo on.



SHAUMBRA 1: Aivan. Kyllä, ajan tekeminen luovuudelle.



ADAMUS: Joo, joo. Siis sydämessäsi on ihmisten palveleminen.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Kiitos, kiitos. Vielä pari.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Luulen, että alatte päästä jo asian ytimeen tässä.



LINDA: Estebanilla Argentiinasta on luullakseni vastaus (Esteban nauraa).



ADAMUS: Tervetuloa.



ESTEBAN: Kiitos.



ADAMUS: Joo.



ESTEBAN: Hmm, tota, en tiedä.



LINDA: Oi-joi! (Yleisö sanoo "oi-joi!") Voi ei! Voi peijakas! Voi peijakas!



ADAMUS: Oi-joi, oi-joi!



LINDA: Oi-joi!



ESTEBAN: Kaikki ystäväni ovat …



ADAMUS: Oi-joi, oi-joi!



ESTEBAN: Kaikki ystäväni nauravat …



ADAMUS: Joo, he nauravat tällä hetkellä!



LINDA: Oi-joi!



ESTEBAN: Joo, he katselevat minua.



ADAMUS: Koska he tietävät, minne menet seuraavaksi.



ESTEBAN: Joo, kaikki ystäväni katselevat livenä.



ADAMUS: Aivan, aivan, ja he nauravat todella sille, mitä tulee seuraavaksi. Linda, tulisitko ottamaan mikrofonin (lisää naurua), ja sinä saat 60 sekuntia naisten vessassa (paljon naurua).



LINDA: Oi-joi!



ADAMUS: Ei, vaan sinun täytyy mennä seisomaan sinne.



LINDA: Sano vain "ei". Sano vain "ei"!



ADAMUS: Ei, vaan sinun täytyy mennä. Sinun täytyy mennä. (Joku sanoo "hän haluaa kokea sen")



ESTEBAN: Mitä jos en mene?



ADAMUS: No, saat sen selville vaikealla tavalla (lisää naureskelua).



ESTEBAN: Mikä on vaikea tapa?



ADAMUS: En aio kertoa sinulle. Sinulla on vaihtoehto: 60 sekuntia naisten vessassa niistä sanoista, joita ei pitäisi koskaan sanoa täällä, tai katsot, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ajatko autolla minnekään tänään?



ESTEBAN: Ei, en aja.



ADAMUS: Et aja. Tarkoitan, että menetkö autolla, vaikka toinen ajaisi?



ESTEBAN: Joo.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Ei, minä vain kysyn.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Minä vain kysyn. Tai 60 sekuntia vessassa.



LINDA: Mene vain. Mene vain. Tuon mikin takaisin sinulle.



ADAMUS: Voit mennä sinne. Joo, meidän täytyy tehdä asia selväksi tässä.



LINDA: Reitti on selvä. Reitti on selvä.



ADAMUS: Emme voi …



LINDA: Naisten puoli! Naisten puoli!



ADAMUS: Emme voi olla …



LINDA: Naisten puoli!



ADAMUS: Emme voi sietää enää "en tiedä".



LINDA: Naisten puoli! (Varmistaen, että hän menee oikeasta ovesta) Okei, siistiä.



ADAMUS: Siksi teen asian niin selväksi. Emme voi vain sietää sitä, koska te tiedätte. Se on tuo hiton asia – te tiedätte. Te tiedätte, ja siksi teen asian selväksi. Kyse ei ole herjaamisesta – no, vähän – muttei kyse ei ole siitä niin paljon. Mutta se on jatkuva muistutus. Kun kuulen teidän sanovan nuo sanat itsellenne: "No, en tiedä", niin te tiedätte. Päästään pois näistä vanhoista tavoista, ja siihen päädymme tänään, että olette energiahoukutin. Istutte täällä ja sanotte: "En tiedä" – mitä luulette tapahtuvan? Vedätte puoleenne tuota energiaa – päättämättömyys, keskinkertaisuus, ette tee mitään, odotatte junanne ilmestymistä.



Voit tulla takaisin tänne nyt. Häntä kiehtoo olla siellä. Hän katselee ympärille (lisää naurua). Hän tuntee energiaa. Okei, riittää. Emme halua luoda tässä uusia riippuvuuksia. Tule ulos. Tule ulos. Kiitos (yleisö taputtaa).



LINDA: Sinä selvisit! Sinä selvisit! Sinä selvisit!



ADAMUS: Ja ystäväsi nauravat todella nyt (lisää naureskelua). Joo, joo, joo! Hän katsoo jatkuvasti televisioon, kuin hän näkisi heidät kaikki siellä (naurua). Siis mitä on hyvyytesi?



LINDA: Vedä syvään henkeä.



ESTEBAN: Joo, vedä syvään henkeä.



LINDA: Tarvitsetko nenäliinaa?



ESTEBAN: Älä sano niitä taikasanoja, jotka vievät sinut taas vessaan.



ADAMUS: Joo, joo (Esteban naureskelee). Mitä on hyvyytesi?



ESTEBAN: Minusta huokuu iloa.



ADAMUS: Okei. Olet ilosäteilijä, ilolähetin.



ESTEBAN: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: Se ei ole makyoa. Tunnen sen.



ESTEBAN: Joo.



ADAMUS: Säteilet jatkuvasti iloa.



ESTEBAN: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä.



ESTEBAN: Minusta tuntuu, että elämä on helppoa ja on kuin …



ADAMUS: Mitä teet elääksesi?



ESTEBAN: Olen valokuvaaja.



ADAMUS: Valokuvaaja. Ai, hyvä, hyvä.



LINDA: Vau.



ADAMUS: Ja nautit siitä?



ESTEBAN: Kyllä. Itse asiassa tällä matkallani Valtoihin oivallan, että valokuvaajana oleminen on vain pieni osa sitä, mistä pidän, että kyse on puhumisesta ihmisille ja asioiden sanomisesta ihmisille.



ADAMUS: Joo, joo. Vuorovaikutus ihmisten kanssa.



ESTEBAN: Joo, joo. Tavallaan alan kirjoittaa, ja minusta tuntuu superhyvältä kirjoittaa. Tavallaan: "Mitä kirjoitat!" En tiedä, mitä tahansa tulee. Annan sen vain virrata …



ADAMUS: Siis säteilet jatkuvasti iloa. Se on hyvä asia.



ESTEBAN: Joo.



ADAMUS: Okei, mahtavaa. Ja kiitos. Se oli siinä tällä erää.



LINDA: Ai, etkö halua vielä yhtä?



ADAMUS: Okei, vielä yksi.



LINDA: Ihan oikeasti. Tarvitsemme seniori-shaumbran. Jonkun joka on ollut täällä kauan, kauan.



ADAMUS: Seniori-shaumbran? Jos kyse olisi minusta, tuskin arvostaisin sitä. Viisas shaumbra-mestari.



SHEA: Ensimmäistä kertaa 18 vuoteen hän ojensi minulle mikrofonin.



ADAMUS: Ensimmäistä kertaa?



SHEA: Ensimmäistä kertaa.



ADAMUS: Vau, vau.



SHEA: Joo.



LINDA: Ihmeet eivät koskaan lopu.



SHEA: Yksi asia: jos päästät siitä irti, jos kerrot ihmisille: "Päästä vain kaikesta irti", he sekoavat.



ADAMUS: He sekoavat. Sinä voit päästää asioista irti.



SHEA: Voi sanoa myös: "Päästä siitä irti. Jos sen on tarkoitus tulla sinulle takaisin, se tulee." Ja sitten heidän on paljon parempi sen kanssa.



ADAMUS: Joo, mutta sitten he ovat ovelampia. He sanovat: "Miksi päästää siitä irti? Roikun vain kiinni siinä, koska …" (Adamus naureskelee)



SHEA: Ei.



ADAMUS: Joo.



SHEA: He päästävät siitä irti.



ADAMUS: Joo.



SHEA: Niin kauan kun on … En tiedä, se vain toimii.



ADAMUS: Siis mitä on hyvyys sydämessäsi?



SHEA: Ehdoton ymmärtäminen, kuunteleminen.



ADAMUS: Kuunteleminen, hyvä, hyvä. Ketä kuuntelet?



SHEA: Itseäni enimmäkseen, mutta ihmiset vain – vieraita vain tulee ja alkaa puhua minulle ja kertoa koko elämäntarinansa, ja se on ok.



ADAMUS: Joo. Tuntuuko sinusta koskaan, että he syövät energiaa? Tuntuuko sinusta koskaan ikävystyneeltä ja että heidän tarinansa ällöttävät (muutama kikatus)?



SHEA: Luultavasti jotkut, mutta eivät kaikki.



ADAMUS: Eikä tarkoitus ole keskeyttää sinua …



SHEA: Ja pystyn erottamaan sen.



ADAMUS: … mutta ihmiset eivät itse asiassa ole kovin hyviä tarinankertojia. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.



SHEA: Voi, kyllä.



ADAMUS: Ja he ovat lineaarisia. "Kun olin 2-vuotias …" ja se on kuin, minne tämä oikein menee (vähän naureskelua).



SHEA: Joo.



ADAMUS: Jos kerrotte tarinoita, opetelkaa aloittamaan lopusta ja menkää sitten taaksepäin ja summatkaa sitten todella nopeasti. Joo. Pääskää asian ytimeen.



SHEA: Mutta en ota sitä itseeni.



ADAMUS: Joo. Vain uteliaisuudesta, miksi kuuntelet niitä ollenkaan?



SHEA: Se on vain jotain, mitä on tapahtunut koko elämäni.



ADAMUS: Joo.



SHEA: Ja se …



ADAMUS: Häh! Pysähdymme siihen paikkaan. Jähmety. Kaikki jähmettyy. Okei, aivan "en tiedä" -fraasin vieressä on – etkä tiennyt tätä aiemmin – mutta on fraasi "sillä tavalla olen aina tehnyt". Räjäytämme sen.



SHEA: Hyvä.



ADAMUS: Tarkoitan, että räjäytämme sen isosti, koska se on typerä. "Sillä tavalla olen aina tehnyt aiemmin" ei toimi enää tässä luokassa tai missä satuttekin olemaan.



SHEA: Hyvä.



ADAMUS: Siis hyvä, hyvä. Kiitos, että toit sen huomiomme piiriin.



SHEA: Minun taisi olla määrä tehdä se.



ADAMUS: Ehdottomasti (vähän naureskelua). Joo, ehdottomasti. Kiitos, hyvä. (Joku sanoo "se on kohtalosi") Se on koht- … joo. Sinun oli tarkoitus tuoda se esiin. (Yök!) Okei (lisää naureskelua).



Adamuksen vastaus



Esitin kysymyksen: "Mitä on sydämessäsi?" ja paljon hyviä vastauksia, paljon erilaisia vastauksia, mutta summaan ne. Kiteytän ne. Tässä on esimerkki kiteyttämisestä. Meillä on paljon materiaalia, olemme kuulleet paljon sanoja. Tehdään siitä ytimekästä tai kiteytetään ydinolemus kaikesta tästä. Meillä on rauha ja armo. Meillä on toisten kuunteleminen. Meillä on ihmisten palveleminen, inspiroiva ja ystävällinen, säteilijänä oleminen tai ilon säteileminen – kaikki hyviä asioita. Mutta kiteytän sen hyvin yksinkertaiseksi yhdeksi sanaksi: myötätunto.



Jokaisella teistä on valtavaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, monista eri syistä. Joillakin teistä, koska olette olleet täällä alusta saakka, olette tavallaan auttaneet synnyttämään koko tämän jutun. Joillakin teistä, koska teillä on ollut hyvin monia elämiä ja ymmärrätte ilot, kauneudet, kaatumiset ja surun, ihmiselämän draamat, mutta rakastatte sitä silti. Ihmiselämä on uskomatonta, kun nousee sen yläpuolelle. Kun siinä on jumissa, se ei ole kovin uskomatonta. Mutta nousee sen yläpuolelle, ja se on kaunista.



Olette kaikki palvelleet toisia monissa elämissä, oli se sitten sellaisten asioiden kautta, kuin sairaalat tai terveydenhuolto, oli se sitten pappina tai nunnina, jotka kuuntelivat, jotka olivat erittäin hyviä kuuntelemaan toisia – itse asiassa he aina nukahtivat, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä sitä (muutama naurahdus), mutta he kehittivät kuuntelemisen taidon – oli se sitten valtavaa rakkautta elämässänne, rakkautta lapsiin ja kumppaniin ja toisiin. Teillä kaikilla shaumbrolla on valtavaa myötätuntoa. Sitä on sydämessänne. Riippumatta siitä, miten sanotte sen, mutta melkein kaikki jotka saivat mikrofonin, sanoivat melkein sen. Se on myötätunto. Se on toisten arvostaminen, tunnustuksen antaminen toisille, heidän palveleminen, heidän kanssaan oleminen, heistä huolehtiminen. Kukaan teistä ei halua satuttaa ketään toista. Itse asiassa, menette kenties toiseen suuntaan. Yritätte kaikki edelleen pelastaa kaikkia, ja opitte hitaasti, ettei sitä yksinkertaisesti voi tehdä tai pitäisi tehdä.



Mutta sydämessänne on myötätuntoa. Ihmispuolessanne on myötätuntoa, jota ei löydy mistään koko luomakunnassa. Ei mistään. Ja tiedän, että joskus ajattelette: "No, on pakko olla olentoja, jotka ovat vain täynnä sateenkaaria ja rakkautta ja kaikkea." Ei oikeastaan. Ei oikeastaan, koska kellään niistä ei ole ollut ihmisen matkaa tai sydäntä, kuten teillä.



Myötätuntonne asettuu paljon ns. ihmisnormin yläpuolelle, enkä yritä imarrella ketään, mutta teillä on sellaista rakkautta ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan, että joskus – no, itse asiassa useimmiten – kiellätte itseltänne tuon saman palvelun, tuon saman ilon, tuon saman rauhallisuuden tai mitä se onkin. Kiellätte itsenne melkein liikaakin. Ja sanon "melkein liikaakin", koska pidättelemällä ja kieltämällä itseltänne tuon saman myötätunnon, ette ole tällä hetkellä standardi – mikä oli ensimmäinen kommentti. Ja kuvitelkaa vain hetken olemista todellinen ruumiillistunut mestari, standardi. Tuokaa nyt mukaan ihmisen sydän ja kuvitelkaa hetki, mitä se voi tehdä tälle planeetalle tai uudelle Maalle. Tuo myötätunto annettuna itsellenne ja sitten säteiltynä toisille, jaettuna heidän kanssaan, usein ilman sanoja tai ilman mitään fyysistä palvelua, vaan pelkästään jaettuna heidän kanssaan – kuvitelkaa, mitä se tekisi ihmisille. Ei puurtaen päivästä päivään kuunnellen heidän ongelmiaan tai huolehtien heidän fyysisistä tarpeistaan, vaan olemalla tuo standardi. Sydämessänne on myötätuntoa.



Myötätunto



Pysykää nyt kanssani tässä – tai palatkaa myöhemmin kuuntelemaan se – mutta mitä on myötätunto? Mitä on myötätunto? Olemme puhuneet siitä erityisesti joissain kokoontumisissamme, joissa menemme syvälle, kuten Keahak tai Kynnys. Myötätunto tulee sielulta, "minä olen" -olemukselta. Myötätunto, olemisen ilo. Ei jonkin saavuttamisesta, ei pääsemisestä a:sta b:hen, vaan pelkästään iloa olemisesta. Se on sielun, "minä olen" –olemuksen, nautinto. Sen ei tarvitse kiivetä vuorille. Sen ei tarvitse suorittaa suuria tehtäviä tai saada valtavia saavutuksia. Sielun myötätunto – jos tunnette sitä hetken – on pelkästään olla. "Olen olemassa. Minä olen mitä olen." Vou! Se on myötätuntoa ja nautintoa ja iloa ja kaikkia näitä muita asioita. "Minä olen mitä olen!" Se on sielun myötätunto tai intohimo.



Pysykää kanssani tässä nyt. Tuo sielun intohimo, myötätunto, on juuri se asia, joka luo tai tuo energiaa. Energia on tiivistettyä myötätuntoa. Sydämessänne on myötätuntoa. Rakkautta, myötätuntoa, miksi haluattekin sitä kutsua, toisten ihailua – se on energiaa. Olette houkutin. Vedätte puoleenne energiaa.



Mutta sydän on peittynyt epäilyyn, pelkoon, katumukseen, eikä sydän yksinkertaisesti pysty säteilemään syyllisyyden ja häpeän vuoksi, jotka ovat valtavia ongelmia, ovat olleet teillä kaikilla. Kun sydän on peitetty, tuo energia, tuo houkutin, ei toimi kovin hyvin. Sen päällä on suuri suodatin. Kun avaudutte, kun sallitte tuon saman myötätunnon itseänne kohtaan kuin toisille, kun annatte tuon saman rakkauden kuin ihmisiä kohtaan nyt itsellenne, kaikki muuttuu yhtäkkiä. Kaikki muuttuu.



Se on erittäin tärkeä pointti, tuo myötätunto jota teillä on – kai sitä voisi kutsua eräänlaiseksi fysiikaksi. Kun puhun ihmisen sydämestä, tuo myötätunto on se asia, joka tuo energiaa ja luo todellisuutenne. Niinpä otamme tässä rohkean askeleen sanoen nyt, että avaamme tuon sydämen. Tuomme tuon saman myötätunnon, joka on syvään juurtuneena jokaisessa teissä, tuomme sen todellisuuteenne, ihmistodellisuuteen, ja nyt katselemme, miten energiat ja todellisuuden tapa olla muokkautuu ja muotoutuu muuttuakseen todella. Vaivattomasti. Ei vuorille kiipeämistä, ellette halua kiivetä vuorille. En kiusaa vuorille kiipeilystä. En vain ymmärrä sitä, kun on hyvin monia muita tapoja kokea elämän aistillisuus. Mutta se olen vain minä.



Siis vedetään nyt syvään henkeä tässä. Muistakaa, että olette energian puoleensavetäjä, houkutin. Tuotte sitä jatkuvasti sisään, tätä energiavirtaa. Olette myötätuntoinen olento. Se on sydämessänne, paljon enemmän kuin useimmilla muilla ihmisillä. Se oikeasti on, muuten ette olisi täällä.



Tuntekaa nyt tätä dynamiikkaa. Kun avaatte tuon sydämen – jos ei muuta, niin jakaen sen mestarin kanssa, joka tuo viisautta, avaatte tuon sydämen mestarille – miten energiadynamiikka alkaa muuttua. Se on helppo juttu, koska teidän ei tarvitse ajatella sitä. Siinä ei ole ponnistelua.



Fokus

Vaihdetaanpa nyt vähän isommalle. Seuraavaksi haluaisin tuoda kuvan ruudulle ja myös näyttää sen kaikille katselijoille, ja himmennetään valot, kiitos.

Haluaisin teidän tuijottavan tätä kuvaa. Ja ei, en yritä hypnotisoida teitä (muutama naurahdus).

(Tauko, kun kuva ilmestyy ruudulle)

(https://mail.google.com/mail/u/0/?ui=2& ... &zw&atsh=1)

Toisten hypnotisoinnissa, erityisesti valtasyistä, on oikeasti ns. huonoa karmaa. Tuijottakaa sitä hetki.

(Pitkä tauko)

Okei. Valot päälle, kiitos. Kuva pois ruudulta. Linda mikrofonissa. Mitä koitte? Mitä tunsitte, aistitte? Mikä kokemuksenne oli siinä?



LINDA: Okei.



SHAUMBRA 2: (nainen) No, ympyröitä ja kiiloja.



ADAMUS: Mm hmm. Joo, mutta mitä tunsit? Tiedän, mitä se oli, mutta …



SHAUMBRA 2: Ai, eräänlaista …



ADAMUS: Mikrofoni suun eteen, kiitos.



SHAUMBRA 2: Eräänlaista rauhaa.



ADAMUS: Rauhaa.



SHAUMBRA 2: Minusta tuntui rauhalliselta.



ADAMUS: Okei. Okei, rauhaa. Seuraava. Mitä koit tuosta kuvasta ruudulla?



STEPHANIE: Koin eräänlaista pirstoutunutta …



ADAMUS: Pirstoutunutta.



STEPHANIE: Joo.



ADAMUS: Okei.



STEPHANIE: Joo.



ADAMUS: Asiat tuntuivat pirstoutuvan, okei.



STPHANIE: Joo-o.



ADAMUS: Mielenkiintoista. Mitä sinä koit siinä?



ANDY: Se näytti hyvin hämmentävältä minusta.



ADAMUS: Hämmentävää.



ANDY: Joo.



ADAMUS: Okei. Pari vielä.



SHAUMBRA 3: (nainen) Pystyin näkemään sen tavallaan kahdella eri tavalla, ja minulla oli vaihtoehto.



ADAMUS: Mm hmm, joo.



SHAUMBRA 3: Siis toinen oli vain eräänlainen kuvio, tavallaan kirjaimellisesti. Ja toinen oli liikettä.



ADAMUS: Liikettä.



SHAUMBRA 3: Joskus aivoni näkivät tavallaan liikettä.



ADAMUS: Juuri niin, hyvä. Vielä yksi. Mitä koit?



EDITH: Koin jokseenkin saman kuin Stephanie. Se oli vain paljon neliöitä, ja se näytti liikkuvan ja niin edelleen, ja niin edelleen.



ADAMUS: Hyvä, okei. Himmetään taas valot, ja kuva takaisin ruudulle. Tämä on klassinen hypnotisointikuvio, jota emme käytä kenenkään hypnotisointiin. Valot pois, kiitos, ja kuva internetiin.



Okei. Katsotte tätä, ja jos tuijotatte sitä, alatte nähdä liikettä. Se on luonnollinen asia. Aivot eivät osaa lukea kaikkia kuvioita, jotka on erityislaatuisesti suunniteltu. Ne eivät ole varma, miten luetaan, joten ne alkavat nähdä liikettä, ja monta kertaa liike vetää teidät siihen. Joskus se tuntuu tulevan teitä kohti.



(Tauko)



Kun tuijotatte tätä, on joskus myös hämmennyksentunnetta. Kun tuijotatte sitä, kadotatte suuntavaistonne ympäristöstä, joka on kaikkialla ympärillänne nyt. Sillä on hyvin hypnoottinen vaikutus. Ja kun jatkatte sen tuijottamista jonkin aikaa, alatte jäädä kiinni siihen. Teidät vedetään siihen.



(Tauko)



Mieli on hyvin mallintunut siinä tavassa, jolla se ajattelee, jolla se tulkitsee valoa, ääntä, aistisyötettä. Se on hyvin mallintunut siihen. Ja nyt mieli itse asiassa luo kuvioita, kuvia joita ei välttämättä edes ole, mutta koko ajan mieltä vedetään lumottuna siihen.



Valot takaisin, kiitos.



Tämä on esimerkki fokusaistista. Ja käytän tätä nimenomaista kuvaa tänään selittämään, mitä periaatteessa tapahtuu, mitä symbolisesti tapahtuu, kun tulette tähän todellisuuteen. Kun tulette maaplaneetalle, otatte fyysisen kehon ja olette aika-avaruudessa, se ei eroa tällaisesta kuviosta. Jäätte siihen kiinni. Teidät imetään siihen. Se on lumoava. Sillä on tapa hypnotisoida teidät, vetää teidät sisään.



Joillakin teistä keho ja mieli alkaa tuntua vähän hämmentyneeltä tässä, koska menette yhden todellisuustilan ulkopuolelle. Menette yhden todellisuuden hahmotustavan ulkopuolelle. Fokusoidutte, ja keholta ja mieleltä vaatii vähän sopeutua siihen. Siitä syystä saatte vähän hämmennyksentunnetta. Ja sitten kun kuva keskeytetään, yritätte palata takaisin tuttuun ympäristöönne. Mutta tuttu ympäristönne täällä ei ole muuta kuin lumoava kuvio, johon jäätte kiinni. Jäitte kiinni siihen tai pelasitte sitä tai mitä haluattekin sanoa, kun tulitte alussa tälle planeetalle, ja sitten totuitte siihen.



Ja sitten alatte sanoa: "Mutta näin se on. Emme kyseenalaista sitä. On aina ollut tällä tavalla. Minun täytyy hengittää, koska, no, se on naurettavaa – minun täytyy hengittää." Itse asiassa teidän ei tarvitse. Mutta jos uskotte, niin tarvitsee. Jos uskotte, että teidän tarvitsee syödä ruokaa, juoda vettä, niin täsmälleen sitä vedätte elämäänne, ja sillä tavalla todellisuutenne rakentuu.



Kun olette syvällä fokusaistissa, teette kaikki, mitä voitte, vahvistamaan fokusaistia. Ainoa asia joka muuttaa tätä kuvaa, on, kun yksilö saa sen tietämisen, mitä Tobias kutsui ruusun hedelmäksi, tien ulos, kun yksilö sanoo: "Tiedän, että olen …" Voitte laittaa kuvan takaisin ja pitää sitä vähän aikaa. Kun yksilö sanoo: "Tiedän, että olen kiinni tässä ja mieleni analysoi ja sanoo: "No, se on mustavalkoinen ja siinä on ympyröitä ja viivoja."" Voitte jatkaa äärettömiin tuon kuvan fysiikan kuvaamista, eikä sillä ole merkitystä. Olette edelleen tuossa kuvassa. Olette edelleen tuossa fokuksessa. Olette edelleen tuossa todellisuudessa, ja se tekee erittäin vaikeaksi nähdä mitään tuon todellisuuden ulkopuolella.



Niinpä kun mieli pohtii kaikkea – luovuutta, ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, mitä seuraavaksi tulee elämässänne, miten elätte – se kaikki tehdään täällä (osoittaen kuvaa) unohtaen, että on paljon enemmän. Se kaikki fokusoituu tänne, sen sijaan että oivalletaan, että on paljon enemmän.



Mielellä on taipumusta yrittää analysoida ja periaatteessa oikeuttaa oleminen tuossa hypnoottisessa kuviossa tai tässä tapauksessa ihmistodellisuudessa. Ihmistodellisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta se on hyvin, hyvin rajoittunut. Siksi olette täällä. Sanoitte periaatteessa: "On tietäminen, joka ylittää tämän todellisuuden, jossa olen jumissa. On tietäminen, että on pakko olla jotain enemmän kuin musta ja valkoinen, jotka luovat tämäntyyppisen todellisuuden. On pakko olla enemmän." Olemme puhuneet siitä aiemmin. Se toi teidät tänne. Se tekee teidät hulluksi jokapäiväisestä ihmiselämästä. Mutta kuitenkin mieli yrittää vielä rationalisoida tuon fokuksen, tuon todellisuuden. Se yrittää selvittää tiensä ulos, ja jos katsotte oikeasti siihen, se tavallaan vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kuvitelkaa nyt hetki, että todellisuutenne ja henkinen polkunne kulkee tuota tunnelia pitkin. Se vain jatkuu. On lisää samaa. Jonkin on muututtava.



Puhuin siitä tavallaan "Mestarin muistelmissa" tarinassani Sinisen maasta. Tarinassa Sinisen maasta sanoin, että alun perin oli tämä yhteisö, tämä kylä, ja heillä oli kaikki muutkin värit. Heillä oli punaisia ja keltaisia ja pinkkejä ja violetteja ja melkein kaikki värit, jotka voitte kuvitella, ja värit joita ei edes ole ihmisspektrissä. Heillä oli kaikki värit, mutta he rakastivat sinistä. He rakastivat sinistä, ja sinisestä tuli tavallaan ihailluin ja palvotun väri.



Sininen toi lisää rahaa markkinoille. Jos jokin oli sinistä, ihmiset saivat enemmän rahaa siitä. Voi, sinistä kunnioitettiin kovasti. En tiedä miksi – he vain olivat sellaisia. Kenties kyse oli sinisestä fokuksesta. Mutta melko pian kaikki heidän todellisuudessaan alkoi muuttua siniseksi. Heidän ihonvärinsä alkoi muuttua siniseksi. Vaatteet olivat sinisiä. Talot olivat sinisiä. Taivas oli tietysti sininen. Maa oli sininen. Oli sinisen kaikkia erilaisia sävyjä ja sinisessä oli varjostusta, jotta erotettiin esineet toisistaan. Mutta kaikki oli sinistä. Heidän rahansa oli sinistä, kaikki oli sinistä, koska he menivät hypnoottiseen fokukseen – kenties perustuen rakkauteensa tai aistillisiin tunteisiinsa sinisestä, kuka tietää – mutta melko pian oli vain sininen. Se oli kaikki, mitä oli. Kaikki muut värit unohdettiin. Niistä ei kirjoitettu. Kukaan ei kirjoittanut: "Ennen oli keltainen. Ennen oli punainen." Kaikki oli sinistä.



Mutta sitten oli muutama yksilö, jotka tiesivät, että oli enemmän. He vain tiesivät sen, ja yrittivät kuvata sitä toisille. He yrittivät sanoa: "Mutta on enemmän kuin sininen." Mutta he eivät pystyneet. He eivät löytäneet sanoja, koska heidän sanastonsa oli täysin sininen. Heillä ei ollut sanoja keltaiselle. Ei ollut korvia, jotka kuulisivat keltaista tai punaista tai mitään muuta väriä, joten he turhautuivat. He olivat täynnä ahdistusta. He tiesivät, että oli enemmän, mutta no, he alkoivat luulla olevansa hulluja. Kenties he keksivät vain sen. Kenties heidän pitäisi vain olla tyytyväisiä siniseen leipään ja siniseen pizzaan ja siniseen jalkapalloon ja siniseen kaikkeen. He yrittivät päästä takaisin siniseen, mutta jokin kalvoi heidän sisällään. Jokin sanoi: "Kuolisin mieluummin, kuin jatkaisin tätä sinistä elämää."



Ja sitten he sanoivat, että asioita alkoi avautua. Ja se on teidän tarinanne, ystäväni. Se olette te. Te sanotte: "Olemme hyvin fokusoituneita", ja sininen voisi tässä olla aika tai paikka. Sininen voisi olla kaksinaisuus. Sininen voisi olla mitä tahansa, mutta se on rajoittunutta. Se ei ole kaikki, mitä on. On paljon enemmän kuin tämä, ja tämä on ok, mutta on paljon enemmän.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä.



Fokus, aisti, tapa hahmottaa todellisuus, kaunis aisti – voimme ottaa tämän pois (kuva) nyt – ja se on uskomaton. Fokus on itse asiassa yksi taianomaisimmista aisteista. Se saa kiinni teidät, ja kaikesta tulee niin fokusoitunutta, että on vaikea löytää tietänne ulos. Klassinen – en sano "virhe" – klassinen väärinkäsitys on, että pääsette ulos sinisestä käyttämällä sinistä, eikä se toimi. Teidän täytyy "vaihtaa" (alt) todellisuuttanne.



Alt-todellisuus



Alt. Teillä on tietokoneessanne tuo näppäin. Alt – se merkitsee erilaista. Se merkitsee muutosta. Se merkitsee "ei enää sinistä". Siis olemme täällä tänään aktivoimassa – en pidä aktivoinneista. Sanotaan, että muistamme alt-näppäimen. Cauldre tajusi tuon sanan tosiaankin väärin (yleisön naureskelua). Muistamme alt-näppäimen, joka on jo sisällänne. Alt-todellisuus.



Kun katsotte elämää, mitä on edessänne, kun ihminen sanoo: "Okei, mitä huominen tuo? Mistä valaistuneessa mestaruudessa on kyse?" ja kaikkea muuta vastaavaa, ajattelette edelleen fokusaistissa, rajoittuneisuudessa. Siksi en pidä niistä sanoista, kun joku sanoo: "En tiedä" tai "Tällä tavalla on aina tehty". Räjäytetäänpä "tällä tavalla on aina tehty", koska se on vain yksi hypnoottinen kuvio, joka vangitsee teidät. "No, olen vain tässä hypnoosissa. Olen tässä fokuksessa. Ja tietysti vuorokaudessa on 24 tuntia." Ei, ei ole. On alt-todellisuus, jossa vuorokaudessa ei ole 24 tuntia, jossa vuorokaudessa ei ole tunteja, jossa ei ole aikaa. Eikä se ole tuolla jossain, se on aivan tässä, mutta ette ole nähneet sitä, koska olitte niin fokusoitunut tuohon ruutuun.



Kyse ei ole mielen pelistä. Mieli ei voi pelata siellä, minne menemme, ei ainakaan heti. Mieli ei voi kontrolloida sitä. Mielellä ei ole hallintaa tai valtaa siihen. Mieli itse asiassa toimii sitä vastaan vähän aikaa, kunnes se oppii sopeutumaan alt-todellisuuteen.



Tämä todellisuus on syvää fokusoitumista, mutta tiedätte jo, että on paljon enemmän. Teitä on melkein nolottanut puhua siitä, koska ette tienneet, miten selitetään tuo fysiikka toisille. Ihmettelitte, keksittekö vain sen tai onko meistä kaikista täällä tulossa vähän hulluja. Voin kertoa teille, rakkaat ystäväni, että on alt-todellisuuksia, ja ne ovat tässä. Ne eivät ole tuolla jossain, ne ovat aivan tässä. Meidän täytyy vain painaa alt-todellisuusnäppäintä. Ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, se on myös vähän haaste.



Oletteko oikeasti valmis lähtemään vanhasta fokuksesta? Oletteko oikeasti valmis tuntemaan jotain, mikä voisi tehdä kehostanne hyvin levottoman, koska se ei ole tottunut alt-todellisuuksiin? Se on tottunut fokukseen. Ja mieli – ihmettelette toisinaan, menetättekö järkenne. Oletteko oikeasti valmis painamaan alt-todellisuutta, eri todellisuutta? Ja tiedän vastauksen olevan "kyllä", mutta kerron teille, että se mitä edessä on, vaatii valtavan määrän sallimista, koska painatte tuota alt-näppäintä ja yhtäkkiä asioissa ei oikeasti ole mitään järkeä enää. Mutta kuitenkin niissä on enemmän ns. "aistia" (suom. huom. sama sana kuin "järki") tapana hahmottaa todellisuus, kuin missään, mitä olette tehneet aiemmin.



Minäpä selitän sen vähän eri tavalla. Todellisuus ei ole mitään muuta kuin kokemus tietyssä energia- ja tietoisuusspektrissä. Ja sen sanelevat usein uskomukset. Esimerkiksi planeetalla on kaksi pääuskomusta siitä, miten tulitte tänne ja minne olette menossa. Kaksi pääuskomusta ihmistilasta. Toinen on evoluutio ja Darwin, joka oli todellisuudessa umpihullu (naurua). Hän oikeasti oli. Nerokas, mutta umpihullu. Darwin, evolutionismi, että kaikki kehittyi vihreästä lampivaahdosta, että kyse on vain evoluutiosta. Olitte apinoita. Kehityitte kenties jonkin biologisen vahingon vuoksi. Kaikki on vain tavallaan kehittynyt.



Darwin ja evoluutioteoriat eivät oikeastaan puhu siitä, miten tuo lampivaahto tuli olemaan, miten ensimmäiset mikrobit tai organismit tai mikä tahansa tuli olemaan. Tavallaan astutaan sen yli ja mennään vain suoraan evoluutioon. Ja toinen on kreationismi. Jumala loi teidät. Aatami ja Eeva jotka laitettiin puutarhaan, loivat teidät kaikki, ja nyt olette syntisiä ja menette maahan.



Nämä ovat nuo kaksi päänäkemystä, miten tulitte tänne ja minne olette menossa. Uskonnossa tai kreationismissa tavallaan vapahduksella, menemällä polvillenne anomaan anteeksiantoa tai kärsimällä karmanne pääsette takaisin Jumalan armoon. Siinä ei ole edes järkeä, mutta tällä planeetalla on noin 4.7 miljardia ihmistä, jotka uskovat siihen jossain määrin. Siinä ei ole lainkaan järkeä, mutta se on hauska peli. Nämä ovat kaksi pääajattelutapaa siitä, miten tulitte olemaan.



Vedetäänpä syvään henkeä nyt.



En sano, että kumpikaan on oikein tai väärin. Itse asiassa ne ovat kumpikin omalla tavallaan totta. Mutta painetaanpa nyt alt-näppäintä.



Miten tulitte tänne ja minne olette menossa? Tehdäänpä jotain täysin erilaista tai tunnetaan jotain täysin erilaista, kuin kreationismi tai evoluutioprosessi. Tehdään jotain erilaista.



Vetäkää syvään henkeä. Alt, erilainen. Se ei ole edes ajattelua. Alt-näppäin ei ole yhteydessä aivoihin. Alt-näppäin ei ole yhteydessä aivoihin. Se on yhteydessä mestarin viisauteen ja ihmisen sydämeen. Painakaa alt-näppäintä.



Linda mikrofoniin. Valot kirkkaammaksi.



Miten tulimme tänne? Ja minne olemme menossa? Mikä on uusi luomisteoria? Ja pyydän teitä, älkää sanoko "en tiedä". Jos luulette, että te ette tiedä, keksikää jotain ja oivallatte, miten totta se itse asiassa oli. Ole hyvä.



JOHN: Tietoisuus sanoi: "Haluan kokea."



ADAMUS: Mahtavaa.



JOHN: Joten se tuli.



ADAMUS: Joten se tuli. En olisi osannut sanoa sitä paremmin itse. Tietoisuus sanoi: "Haluan luoda. Haluan kokea", ja niin se on. Meidän ei tarvitse antaa mikrofonia kenellekään muulle. Kiitos (yleisö taputtaa).



Tiede, ollessaan fokuksessa, ollessaan tuossa lumoavassa kuvassa, sanoo: "No, niin ei ole. Voin todistaa teille nyt, että näitä asioita tapahtui ja tässä on tieteellisiä todisteita, ja te olette täynnä jotain new age -hölynpölyä." Ja kreationistit sanoisivat teille: "Voi, voi, suututat Jumalan ja joudut helvettiin ja sinun täytyy katua tai olet pakana." Ne siis väittelevät, mutta olet ehdottomasti oikeassa. Se on luomista.



Luomisen ei tarvitse kehittyä. Luominen voi tapahtua ja mennä sitten katsomaan: "No, miten tämä tapahtui?", ja se on yksi monista tavoista, miten se voisi tapahtua. Siis tietoisuus – naps! – luo sen tuosta vaan ja sitten luo koko pitkän ison lihavan tarinan, miten tulitte tänne, ja se voi olla totta tai sitten ei. Se oli vain kokemus, mutta niin se on. Tietoisuus päätti luoda, ja siksi olemme täällä. Ehdottomasti.



Siis ystäväni, tämä oli esimerkki ajattelutavoista, massatietoisuuden ajattelutavoista, jotka ovat luultavasti jossain määrin oikein, koska voidaan palata tieteellisesti katsomaan, miten asiat kehittyivät. Voidaan seurata myös kreationismitarinaa, jossa Jumala heilautti yhtäkkiä kättään ja kaikki oli täällä. Se on tavallaan tietoisuus, mutta se antaa kunnian jollekin muulle.



Kaikessa mitä teette tästä eteenpäin, pysähtykää ja painakaa tuota alt-todellisuusnäppäintä. On hyvin monia eri tapoja katsoa todellisuutta, hyvin monia eri tapoja luoda.



Mennäänpä nyt askel pidemmälle tässä. Törmäätte jokapäiväisessä ihmiselämässänne asioihin, ongelmiin – kenties rahaongelmiin, kenties mitä-tehdä-seuraavaksi-elämässä-ongelmiin, kenties suhdekysymyksiin, mitä se onkin, itsearvostus tai mitä tahansa – ja mielellänne on tietynlainen tapa ajatella sitä. Mielenne on tuossa kuviossa, jonka näytimme aiemmin, tuossa lumoavassa kuviossa, ja mielenne kiertää ympäri – laitetaanpa se taas ruudulle hetkeksi – mielenne kiertää ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri tuon kuvion sisällä ja etsii ratkaisua, sanotaanpa suhdeongelmaan, joka teillä on: "Pitäisikö minun pysyä kumppanin kanssa vai ei? Mitä ovat seuraukset? Mitä ovat taloudelliset vaikutukset? Suuttuuko hän? Uhkaako hän tehdä itsemurhan tai jopa tekee sen? Sanooko hän huonoja asioita minusta muille ihmisille, koska hän tietää kaikki likaiset pikkusalaisuuteni ja pahat tapani?"



Olette yhtäkkiä tässä ongelmassa, tässä lumoavassa fokuksessa, mielen fokuksessa, mentaalifokuksessa, ja yritätte selvittää, mitä tehdä tuossa suhdeongelmassa. Menette edestakaisin siinä. Teillä on joka päivä kurjempaa. Ette voi sietää tätä ihmistä, jonka kanssa asutte, mutta ette uskalla kertoa hänelle, että te ette rakasta häntä enää. Mietitte, mitä tehdä, mitä tehdä, mitä tehdä. Silloin pysähdytte ja vedettä syvään henkeä ja painatte alt-näppäintä, ja sitten menette helvettiin itsenne tieltä.



Alt ei ole yhteydessä aivoihin. Alt ei mene tähän lumoavaan kuvioon tai fokukseen. Alt avaa täysin uuden ratkaisutason teille riippumatta siitä, mistä on kyse. Isoista ongelmista, pienistä ongelmista, mistä tahansa. Mistä tahansa elämässänne.



Jos teillä on jokin haaste tällä hetkellä – no, mitä teette seuraavaksi elämässänne? Haluatte tämän asian, ruumiillistuneen mestaruuden, mutta tiedätte, ettei työpaikkanne palvele teitä enää. Ette pääse mihinkään sen kanssa, mutta teidän tarvitsee maksaa laskut ja olette taas tässä kuviossa. Ja yritätte selvittää: "Miten pääsen pois tuosta työstä? Miten pääsen pois tuosta tilanteesta, saan tarpeeksi rahaa ollakseni ruumiillistunut mestari, lentääkseni ensimmäisessä luokassa, saadakseni kivan kodin", mikä ansaitsette ja tiedätte ansaitsevanne, mutta mieli palaa takaisin tähän, fokukseen, itseensä etsimään vastausta, joten mitä teette? Sanotte: "No, se tulee mieleeni jonain päivänä." Olette juuri menneet syvemmälle tuohon kuvioon, koska se ei vain tule mieleenne jonain päivänä. Menette vain syvemmälle siihen. Saatatte unohtaa ongelmanne joksikin aikaa, mutta ette ratkaise sitä. Ja taaskin yritätte ratkaista ongelman elämässänne käyttäen vanhoja työkaluja, ollen fokuksessa ja käyttäen mieltä, jolla on rajoittunut, hyvin, hyvin rajoittunut kapasiteetti. Mieli ei ajattele itsensä ulkopuolella. Se ei osaa. Niinpä mieli etsii aina vastauksia itsestään, ja arvatkaapa mitä? Niitä ei ole siellä, ja se on hyvä uutinen!



Miten pääsee pois mielestä? Painatte alt-todellisuusnäppäintä. Ja sitten lakkaatte oikeasti ajattelemasta. Menkää kävelylle. Menkää kiipeämään vuorelle, jos sitä haluatte. Leipokaa kakku, syökää mestarin kuulia, mitä tahansa se onkin (vähän naureskelua). Käytte vain läpi sen kokemuksen, että painatte alt-todellisuusnäppäintä, ja sitten menette pois itsenne tieltä.



Vastaukset tulevat teille, kenties eivät tuolla hetkellä, mutta vastaus tulee, ja se on niin erilainen, mitä mielenne olisi voinut ajatella, että ensin luulette tulevanne hulluksi. Epäilette vastausta. Se ei ole kirjoitettu vastaus tai mitään vastaavaa. Se on tietäminen, tunne – "ahaa, okei" – ja se tulee teille kuin iso kaunis aalto, joka on vain siinä. Mutta sitten ihmismielenne, tämä paskiainen, alkaa yrittää imeä sen sisään, yrittää imeä tuon uuden ratkaisun kauneuden, armollisuuden, hämmästyttävän laajuuden, se yrittää ime sen suoraan siihen (tuo kuvio tai fokus). Silloin palaatte takaisin painamaan alt-näppäintä. "E-ei, e-ei, emme mene siihen. Menemme alt-todellisuuteen."



Aluksi mieli, ihmismieli, ei oikein ymmärrä. Se yrittää liittää sanoja siihen, ja se on melkein määrittelemätöntä. Yritätte laittaa perusteluja uusiin ratkaisuihin elämässänne, eikä ne eivät vain ole yhteneviä sen tavan kanssa, jolla mieli toimii. Tämä kuvio tässä, mieli on sisäänpäin lämpiävä ja se syö aina itseään. Mieli syö aina itseään, mutta se on rajallinen, joten se ei voi vain jatkaa ja jatkaa syömistä. Se on aina innoissaan itsestään. Menemme alt-todellisuuteen, täysin erilaisiin ratkaisuihin.



Voitte käyttää sitä mihin tahansa elämässänne. Se ei ole taikaa, se on tietoisuutta. Se on tietoisuutta, ja se on houkutin. Tietoisuus tuo teidät ulos tästä (fokus-kuva), koska tämän ulkopuolella, tuon koko seinän, koko huoneen, koko rakennuksen ulkopuolella kaikki on vain tietoisuutta. Tietoisuus on juuri se asia, joka sallii teidän, tuo teidät vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, ei ihmistodellisuuksiin. Nimittäin teillä on scifi-ohjelmia televisiossa, tieteisohjelmia ja ne kuvaavat ihmistodellisuuden erilaista muotoa, mutta ollaan edelleen ihmiskehossa, ihmismielessä, ihmisteoissa ja kaikessa siinä muussa. Sekaan on heitetty vain vähän ekstrakummallisuutta. Tämä on hyvin erialista. Se ei ole vain alt-ihminen, se on todellakin alt-todellisuus. Hyvin erilainen.



Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä, ja tästä lähtien teillä on tämä alt-todellisuus – sitä voitaisiin kutsua työkaluksi, joka on aina ollut, ja palatte takaisin tietoisuuteen siitä. Se on pieni – kutsutaan sitä nappulaksi. Se on sisällänne pieni laukaisin, jota ei ole johdotettu mieleen, ja se antaa teille hyvin erilaisia näkemyksiä, sellaisia minkä kuulimme juuri täällä. Meillä ovat tiedemiehet ja uskonnolliset johtajat väitelleet vuosisatoja, jos ei vuosituhansia, siitä, miten tulimme olemaan. Ja yhdessä puhtaassa ja yksinkertaisessa toteamuksessa veli John sanoi: "Hei, se on vain tietoisuutta, joka on luova, ja kun se haluaa sitä, olemme kaikki täällä." Itse asiassa se on totuus.



Tieteeltä vie tovin löytää se, uskonnot eivät koskaan hyväksy sitä. Mutta se on totuus. Ilman tietoisuutta ei ole mitään. Tietoisuuden kera voitte luoda tällaisia todellisuuksia. Tietoisuuden kera voitte luoda fokusaistin, joka saa teidät kiinni tällaiseen todellisuuteen. Tietoisuuden kera voitte luoda minkä todellisuuden haluatte, mutta se ei tapahdu aivojen kautta. Se ei ole tahdonvoimaa. Se ei ole mitään voimaa. Se ei ole edes energian käyttämistä.



Luomisessa ei ole energiaa. Ja useimmat ihmiset samaistavat luomisen valtavaan energiamäärään. Todellisessa luomisessa, todellisessa tietoisuudessa, ei ole hiukkaakaan energiaa. Voitaisiin sanoa, että vasta myöhemmin kun luominen on synnytetty luojassa, joka olette te, vasta silloin myötätunto tai intohimo tulee esiin ja tuo energiaa tekemään sen. Ja siksi kehotan katsomaan sydämeenne. Katsokaa, mitä sydämessänne on. Teillä on entisen perusteella erilaisia sanoja kuvaamaan sitä, mutta periaatteessa se on myötätuntoa. Tuokaa se nyt itseenne. Tuokaa se elämäänne. Ja yhtäkkiä kaikki muuttuu – helposti, armollisesti ja ilman ponnistelua.



Alt-todellisuus-merabh



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Laitetaan vähän musiikkia ja integroidaan tämä kaikki. Paljon puhetta, paljon häiriötekijöitä tänään, mutta integroidaan kaikki tämä merabhissamme.



(Musiikkia alkaa)



Nyt tulee se aika, nyt tulee mestarin viisauden aika. Mestari ilmestyi esiin, koska sallit.



(Tauko)



Mikään noista "minä olen" -olemuksen muista elämistä ei ollut niin salliva, mutta sinä olit, ja nyt viisaus ilmestyy esiin.



(Tauko)



Ja uskallan sanoa, että olet unohtanut ihmisen todellisen sydämen. Sinulla on liian kiire yrittää voittaa haavoja ja haasteita. Liian kiire kamppailla ja taistella, taistella tuulimyllyjä vastaan, käydä taisteluja joita ei enää tarvitse käydä. Koko ajan unohtaen valtavan myötätunnon sydämessäsi.



(Tauko)



Jos on yksi asia, josta teidät tunnetaan koko ikuisuuden, jonka vuoksi teitä juhlitaan, kun lopulta jätätte ihmiskehon ja tulette toiselle puolelle, se on myötätuntonne toisia kohtaan. Se on kuin värinauha, joka teillä on kaikkina aikoina energiakentässänne – kuten sitä kutsuttaisiin. Se ei koskaan lähde pois.



Kun kohtaatte toisia olentoja, enkeliolentoja toisissa maailmoissa, he näkevät sen välittömästi teissä.



Tuon värinauha, tuon myötätunnon, jota teillä on toisia kohtaan, ja pidätte sitä itsestäänselvyytenä.



Haluan teidän alkavan tarkkailla muita ihmisiä, ja heillä on vaihteleva määrä myötätuntoa. Joillain on hyvin, hyvin vähän. Joillain ei ole enempää myötätuntoa kuin eläimellä, joka ryömii metsässä. Toisilla vaihtelevassa määrin, mutta kenelläkään ei ole sellaista myötätuntoa kuin teillä. Ja sydämenne on kovettunut elämien kuluessa. Kenties pelkästään tuon valtavan myötätunnon vuoksi toiset ovat käyttäneet teitä hyväksi. Mutta tiedätte, että nuo päivät ovat menneet. Kauan sitten. Ei ole ketään, joka voi vahingoittaa teitä tai satuttaa teitä millään tavalla.



(Tauko)



Tunnistettaessa, että olette tietoisuusolento, tietoisuus on kuin … No, se on suuri luoja, mutta se ei vaadi energiaa. Tietoisuus on kuin unelma, kuin intohimo … kuvitelma siitä, mitä voitaisiin luoda, mitä voitaisiin kokea. Ja sitten se tuo energiaa ilmentämään sen, mutta ei vain fyysisesti. Se tuo energiaa ilmentämään todellisuuksia.



Nimittäin tälläkin hetkellä kun puhun, olette tässä fyysisessä ulottuvuudessa, aika-avaruudessa, mutta tietoisuutenne kuvittelee, unelmoi ja luo tarinoita, kokemuksia, hyvin aistillisia kokemuksia, jotka eivät edes perustu fyysiseen todellisuuteen. Saatte vilauksia niistä aina silloin tällöin unitilassanne.



Tulemme tähän kohtaan, jossa on aika mennä tuon matriisin yli, tuon mielen ja jokapäiväisen elämän hypnoottisen kuvion yli. Siis tulemme takaisin tähän kohtaan ja sallimme alt-todellisuusnäppäimen. Se on aina ollut. Se ei ole uusi. Se oli tavallaan vain peitossa, piilossa.



Se on todellisuudessa teidän olemuksessanne, tämä alt-todellisuusnäppäin. Ei mitään, mitä teidän täytyy tavoitella tai ansaita. Voitaisiin sanoa, että se on syntymäoikeutenne, mutta on luojaoikeutenne saada alt-todellisuus, mennä kaksinaisuuden yli, mennä vanhojen vastausten yli elämässänne.



Sitä voi vapaasti käyttää eikä se ole yhteydessä aivoihin, eikä kukaan muu voi käyttää sitä. Se on vain teidän. Tunnustamalla ja sallimalla sen oivallatte, että jos joudutte koskaan jumiin, painatte vain sitä. On erilaisia ratkaisuja. On erilaisia perspektiivejä, erilaisia todellisuuksia ja kyllä, ne voivat sekoittua tämän todellisuuden kanssa. Kyllä, ne voivat. Se ei ole joko/tai. Se on "ja". Ette ole rajoittunut yhteen todellisuuteen tai edes kahteen.



Mielen räjäyttävää? No, on se. Mutta se on täysin totta ja se kaikki on tulosta tietoisuudesta. Hassu asia on, ettemme luo mitään uutta tässä. Astumme pelkästään ulos hyvin rajoittuneesta fokuksesta. Sen vain teemme. Astumme ulos tuosta kuvioista, joka näytettiin ruudulla.



Tätä alt-todellisuutta voidaan käyttää elämässänne kaikessa. Ja muistakaa, ettei siinä ole enkelin käsiä. Korkeampi itsenne ei tee sitä. Se olette te – te ja mestarin viisaus.



Sitä voidaan käyttää pieniin asioihin – jos haluatte ostaa uuden auton, uuden talon. Sitä voidaan käyttää suurempiin ihmisongelmiin – "Mitä minun pitäisi tehdä työlleni?" Sitä voidaan käyttää elämänne suuriin ongelmiin – "Miten pääsen irti? Miten sallin ruumiillistuneen valaistumiseni? Miten tulen terveeksi ja varakkaaksi?"



Mutta alt-todellisuusnappulassa on pienellä printattua tekstiä. Ei kovin paljon, mutta riittävästi, että meidän pitäisi tunnustaa se tässä.



Yksi on, ettei se ole sitä, mitä luulitte, mitä ihminen luuli sen olevan. Luovutaan odotuksista heti kärkeen. Se ei ole vain uusi ihmisratkaisu. Se on ylimaallista. Se on ratkaisuja toisista maailmoista, mutta maailmoista jotka ovat aina olleet.



Toiseksi, tässä on vilkkuva valo – "Älä käytä sitä toisiin. Se on vain omaan henkilökohtaiseen käyttöösi." Älkää käyttäkö sitä toisiin, koska silloin romutatte sydämenne myötätunnon. Nimittäin aito myötätunto on sallia kaikille heidän kokemuksensa, kunnioittaa kaikkea heissä, toisissa. Yrittämättä muuttaa heitä. Yrittämättä muuttaa maailmaa, vaan kunnioittaa. Kenties se on yksi vaikeimmista oppitunneista teidän kaltaisellenne enkelille ja ihmiselle.



Älkää yrittäkö muuttaa maailmaa. Käyttäkää alt-nappulaa itseenne, omaan elämäänne. Se vaikuttaa lopulta toisiin, kun teistä tulee standardi. Olemme puhuneet aiemmin, että sydämenne hyvyys, tuo säteilevä standardi, muuttaa. Mutta se tekee sen ilman sanoja, ilman voimaa, puskematta. Se muuttaa lähimpiä ihmisiänne – lapsianne, rakastettuanne. Se muuttaa yhteisöänne.



Mutta älkää käyttäkö alt-todellisuusnäppäintä heihin. Se on vain teitä varten – muuttamaan teidän todellisuuttanne, muuttamaan sitä, miten luotte.



(Tauko)



Tietoisuus luo, käyttämättä mitään energiaa. Vasta ilmentämisessä tuodaan energiaa luomaan kauniita todellisuusharhoja.



Tietoisuus, suuri luoja, ei vaadi mitään energiaa.



(Tauko)



Ja muista, että olet houkutin, energiahoukutin – yhtälön toinen puoli, tietoisuusyhtälön toinen puoli. Olet se, mihin energia virtaa, vastaanottaja, se jolle on annettu energioita.



Olet kuin magneetti, mutta jos sinua rajoittaa mieli, uskomuksesi, jos sinua rajoittaa tuo hypnoottinen kuva todellisuudesta, vedät puoleesi vain rajoittunutta energiaa rajoittuneessa spektrissä, jossa on rajoittuneet ratkaisut.



Kuvittele hetki, ettei ole mitään rajoja. On alt-todellisuuksia. On monia, monia erilaisia todellisuuksia, jotka ovat kaikki tässä. Käytä esimerkkiäni: ei ole vain evolutionismia, ei ole vain kreationismia. On tietoisuusismi (Adamus naureskelee).



On hyvin monia erilaisia todellisuuksia.



Kuvittele nyt hetki, miten kaikki muuttuu vaihtoehtoisten todellisuuksien myötä sinulla houkuttimena, sellaisena joka vastaanottaa energialahjoja.



(Tauko)



Siis tuodaanpa tuo alt-todellisuusnäppäin täyteen tietoisuuteen.



Vedä syvään henkeä.



Se on leikkimistä varten. Älä pelkää sitä. Se on koettavana – älä vain käytä sitä toisiin.



(Tauko)



Muistakaa tästä päivästä, että on hyvin monia eri ratkaisuja ja – pelkistän tässä liikaa, mutta aion sanoa sen – tyypillisesti yritätte käyttää kahta eri ratkaisua, kahta eri lähestymistapaa, kun jokin ongelma tulee esiin – lähestymistapa a ja b – ja ne kaikki perustuvat tuohon lumoavaan kuvaan, toisin sanoen mielen rajoituksiin. Ja kuten sanoin aiemmin täällä tänään, no, niin on aina tehty. Mutta olette todellisia tietoisuuspioneereja. Tehdään se eri tavalla. Avataan alt-todellisuus.



Kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Kunnolla syvään henkeä.



Seuraavaan kertaan kunnes tapaamme taas ensi kuussa tai joskus ennen sitä, muistakaa vain, kun pysytte täällä maan päällä ruumiillistuneena mestarina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: Joulukuu 2017 AHMYO-ELÄMÄ
ViestiLähetetty: 01.12.2017 19:31 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
AHMYO-ELÄMÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se on täällä. Ahmyo-elämä. Se on yksi ensimmäisistä käytännön sovelluksista kaikesta siitä työstä, kaikesta siitä irtipäästämisestä ja kaikesta siitä huolissaan olemisesta, mitä olemme tehneet tässä elämässä.

Ahmyo on hyvää elämää, mestarin elämää. Adamus julisti uuden aikakauden äskettäisellä "Mestarin elämää 5 – Ahmyo" -kurssilla. Crimson Circlen sanasto määrittelee Ahmyon näin: "absoluuttinen ja ehdoton luottamus itseen, ymmärtäen, että kaikki on korkeimmaksi hyväksesi ja että olet oman todellisuutesi luoja, hyväksyen täyden vastuun itsestäsi ja mennen sellaisten asioiden yli kuin kohtalo, osa elämässä, karma, enkelit ja oppaat."

Adamus määrittelee sen useilla tavoilla. Hän sanoo, että silloin sallit energioiden palvella itseäsi sen sijaan, että olet energian, ihmisten ja tilanteiden armoilla. Hän sanoo, että se on helppoa ja sujuvaa elämää, kun oivallat, ettei sinun tarvitse kamppailla tai ponnistella sen vuoksi, minkä pitäisi tulla luonnollisesti tukemaan ihmiselämääsi ja tulemista oivaltamiseen. Hän sanoo, että se on armon tila, joka on ulottuvilla juuri nyt ilman kustannuksia tai ponnistelua.

Minä sanon, että Ahmyo on sitä, kun sallit unelmiesi toteutua, tuntematta sitä epämukavaksi.

Ja … Ahmyo tuo esiin hyvin monia kysymyksiä ja ongelmia. Adamus odotti tätä, kun hän pyysi erityistä kysymys- ja vastaussessiota kaikille, jotka olivat tilanneet Mestarin elämää 5:n. Katsojat lähettivät yli 60 kysymystä, ja saimme Lindan kanssa juuri nauhoitettua tunnin session Adamuksen vastauksia. Jotkut kysymykset olivat sekavia ja hämmentäviä, jotkut selkeitä ja ytimekkäitä ja jotkut olivat itse asiassa vähän surullisia. Tämä ilmaisee hyvin sitä, miten hahmotamme ja sallimme Ahmyon.

Monta vuotta sitten Tobias sanoi: "Se tulee sinulle." Ei positiivisten ajatusten tai affirmaatioiden avulla, ei rukoilun tai neuvottelun avulla eikä mielen manipuloinnin avulla. Se tulee, koska olet valmis, koska sallit ja kenties koska olet sairaan väsynyt vanhaan tapaan. "Se" merkitsee, että olemme valmiita kovan työn ja kamppailun osalta siinä, mitä Adamus sanoo "hädin tuskin riittävästi" -tietoisuudeksi. "Se" merkitsee luottamusta Itseen ja irtipäästämistä vanhoista rajoittuneista uskomuksista. "Se" merkitsee, ettemme tunne syyllisyyttä siitä, että meillä on helpompi ja yltäkylläisempi elämä kuin toisilla, koska Ahmyo on myös heidän ulottuvillaan sitten, kun he ovat valmiita siihen.

Olen luultavasti tehnyt elämässäni kovemmin töitä, kuin minun olisi pitänyt, koska luulin, että minun täytyi. USA:n keskilännen katolilainen kasvatukseni iskosti tämän työetiikan syvälle minuun. En halua edes ajatella kaikkia myöhäisiltoja ja viikonloppuja töissä suurimman osan työuraani. Opin itse asiassa pitämään kovasta työnteosta, mutta nyt oivallan, että se oli vain häiriintynyt aspekti. Yksi Adamukselle esitetty kysymys oli: "Miksi minusta tuntui niin surulliselta ja masentuneelta katseltuani Mestarin elämää 5:n?" Voin vastata siihen, koska minulla oli samoja tunteita kanavoituani tuon pilvikurssin. Luulin, että minun täytyi tehdä kovasti työtä ja yrittää, ja sitten oivalsin, että se oli riistänyt minulta vuosia helppouden, sujuvuuden ja ilon. Se on melko masentavaa.

En varmasti ole mikään Ahmyo-elämän ekspertti tässä kohtaa, mutta olen kokenut sitä monin tavoin elämässäni. Ensimmäisenä opin, että jos jokin haiskahtaa kamppailulta ja ristiriidalta, luovu siitä välittömästi, koska ei se siitä parane. Tämä pätee ihmisiin, tilaisuuksin ja projekteihin. Esimerkiksi jos tunnen, että jokin urakoitsija joka meidän täytyy palkata, ei ole käytettävissä, pudotan hänet välittömästi pois, vaikka hänellä olisi paras hinta. Jos hotellissa jonka yritämme varata, on hässäkkää, etsimme uuden hotellin, joka on yhteensopiva Ahmyo-energioiden kanssa. Jos en tunne vaivattomuutta ja sujuvuutta jonkun asiakaspalveluvirkailijan kanssa puhelimessa, lasken luurin välittömästi (sanomatta näkemiin) ja soitan toiselle virkailijalle.

Opin myös menemään helvettiin itseni tieltä. Tobias kertoi minulle/meille sen vuosia sitten, mutta minulta vei tovin todella tehdä se. "Itseni tiellä oleminen" näyttää asioiden ajattelemiselta liikaa, omien rajoitusteni laittamiselta todellisuusmaisemaan, huolissaan olemiselta lopputuloksesta, miettimiseltä, mitä muut ajattelevat … plaa, plaa, plaa. Hitto, on melkein masentavaa ajatella, miten usein menin itseni tielle enkä sallinut täällä olevien energioiden palvella minua paljon sujuvammin. Näen ihmisaspektini naapuruston pikku kiusaajana, joka yrittää kontrolloida kaikkea, mutta on itse asiassa hyvin peloissaan fasadin ala.

Noista Mestarin elämää 5:tä ja Ahmyota koskevista kysymyksistä … Yksi shaumbra kysyi, merkitsikö Ahmyo, että hän voisi oppia ranskaa (taisi nuoleskella Adamusta) opiskelematta. Adamuksen vastaus: Älä opettele sitä opiskelemalla vanhalla ikävystyttävällä tavalla. Tunne sen sijaan kielen ja sitä puhuvien ihmisten ydinolemusta. Ime energiaa kirjoista lukematta kaikkia sanoja. Mene sitten pois tieltäsi ja ala puhua sitä olematta huolissasi, miltä se kuulostaa. Se alkaa tulla sinulle intuitiivisesti, eikä mentaalisesti, mutta on tärkeää puhua ääneen eikä vain ajatella sitä. Ils ont ri quand j’ai essayé de parler français.

Toinen shaumbra kysyi valokehosta ja pitäisikö hänen lakata ottamasta lisäravinteita ja käymästä vaihtoehtoterapeuteilla. Adamus sanoi, että hän kutsuu sitä mieluummin "energiakehoksi" kuin valokehoksi, yleisten valokehoa koskevien väärinkäsitysten vuoksi. Hän lisäsi, että meillä on edelleen biologinen keho huolehdittavana, mutta on vähemmän kipua ja ylläpitoa, ja biokehosta tulee paljon tehokkaampi. Hän kehotti tekemään testin: luovu lisäravinteista ja vaihtoehtoterapioista kuukaudeksi ja anna energiakeholle tilaisuus integroitua fyysiseen kehoon ja katso, mitä vaikutuksia sillä on. Luulen, että minun täytyy piilottaa vitamiinini kuukaudeksi tai sanoa Adamukselle vain, että ne ovat karkkeja.

Joku muu kysyi: "Rakastettu St. Germain, rakastettu St. Germain – muistuta minulle taas, miksi kaikki on niin perseestä, ennen kuin oivaltaminen tapahtuu …" Hmm, pystyn samaistumaan tuohon. Adamuksen vastaus: Koska kaikki sinussa muuttuu nopeasti, vanhat järjestelmät hajoavat, samalla kun uusia "ei-järjestelmiä" ilmestyy esiin. Hän lisäsi meidän tienneen tullessamme tähän elämään, että voisi olla haasteellista. No, Adamus, arvostan vastaustasi, mutta suhtautumistavassasi on toivomisen varaa.

Yksi shaumbra kysyi: "Mikä ero on Ahmyolla ja Theosilla?" Adamus vastasi, että Ahmyo soveltuu elämään maan päällä fyysisessä kehossa, kun taas Theosissa ei ole pysyvää fyysistä kehoa. Maapallolla on enemmän rajoituksia kuin Theosilla massatietoisuuden vuoksi, mutta ei riittävästi riistämään meiltä helppoa ja sujuvaa elämää. Toisaalta Theos antaa meille todella rajattoman luovuuden eikä se vaadi energiaa, vaikka sitä on käytettävissä, jos päätämme leikkiä sillä. Miten voin varata seuraavan lennon Theosiin?

Useissa kysymyksissä kysyttiin samaa asiaa: "Kävin Mestarin elämää 5 -kurssin. Miksi en koe helppoutta ja sujuvuutta vielä?" Adamus: "Teillä on ollut yli 1000 elämää vanhan elämän tapoja oppimiseen. Vie muutaman vuoden poisoppia ne, ennen Ahmyo-elämän sallimista." Siis voitko antaa minulle tarkan päivämäärän, Adamus?

Ahmyo-elämä on täällä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä. Se tulee sallimisen ja kärsivällisyyden myötä. Vanhat kamppailu- ja ponnistelutavat alkavat pudota kerros kerrokselta, ja huomaat, että ongelmanratkaisuprosessissasi – tavassa jolla käsittelet tilanteita ja ihmisiä elämässä – on uutta selkeyttä ja luovuutta. Huomaat, että asioita vain alkaa tulla sinulle ilman stressiä ja aiemmin vaadittua energiaa. Ja, kuten Adamus sanoo, kun se tulee sinulle, älä kyseenalaistä, äläkä analysoi sitä. Vain salli se.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 9.12.2017 SHOUD 4
ViestiLähetetty: 15.12.2017 15:37 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
9.12.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus (yleisö taputtaa). Kiitos.

Mikä ilo olla kanssanne täällä teidän vuotenne lopussa. Itse asiassa tänä iltana meillä on Ylösnousseiden mestareiden klubilla valtava juhla ja päivällinen, tavallaan sellainen mikä teillä on täällä Mestareiden klubissa. Meidän on Ylösnousseiden mestarien klubi (muutama naurahdus), mutta meillä on valtavat juhlat. Juhlimme sitä, että te selvisitte tästä vuodesta läpi (yleisön naurua, hurrausta ja taputuksia). Oikeasti. Se on valtava saavutus ottaen huomioon, miten haastavia asiat ovat tällä hetkellä – ja siitä paljon aion puhua tänään – mutta fakta on, että selvisitte läpi vuoden kaikista kamppailuista. Hemmetin epäilyistänne.

Ettekö toivo, että teillä olisi antiepäilypilleri? No, teillä on, mutta älkää ottako sitä (muutama naurahdus). Jotain minkä voisitte ottaa ja mikä olisi luonnollinen, turvallinen ja tehokas – otatte vain tuon pillerin ja vapaudutte kaikista epäilyistänne – koska se on oikeasti suurin asia, joka pidättelee teitä, tuo itse-epäily.

Jos teillä ei olisi sitä, jos ette olisi huolissanne siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat – ja tiedän, että sanotte kaikki: "No, minä en oikeasti välitä, mitä muut ajattelevat", mutta myötätuntoisina olentoina todellakin välitätte, paljon enemmän kuin mitä pitäisi – jos ette olisi huolissanne kaiken menettämisestä, pääsisitte eroon epäilyistä, mutta kenties sitten menettäisitte kaiken, mutta olette jo menettäneet (pari naurahdusta). Jos ette … voimme nauraa sille (lisää naurua). Jos ette olisi niin huolissanne järkenne menettämisestä, tarkoitan oikeasti sen menettämistä … Olette nähneet ihmisten joutuvan laitoksiin, kuolaavan päälleen, heitä passattavan pienissäkin asioissa – se ei kuulosta kovin pahalta, eihän (naurua) – ilman mielen kykyjä. Jos ette olisi huolissanne siitä ettekä lakkaamisesta olemasta – tarkoitan, että kaikki loppuu – ja jos ette olisi niin huolissanne olemisesta niin hemmetin kyllästynyt ihmishavaintoon siitä, mitä luulette valaistumisessa tapahtuvan – "Kaikki toimii. Mitä teen koko päivän?" Vinkki: tehkää siitä ja-tilanne. Luotte vähän draamaa pitääksenne vain itsenne tuossa ihmisjutussa.

Mutta jos teillä ei olisi kaikkia noita epäilyjä, kuvitelkaa, miten helppoa olisi, miten hauskaa teillä olisi, kun teidän ei tarvitsisi huhkia joka päivä – tuollaista henkistä ja tunnepuolen huhkimista, joka musertaa teidät, kun te ajattelette kaikkea. Kuvitelkaa, jos teillä olisi tuo antiepäilypilleri ja ottaisitte sen ettekä epäilisi sitä, mitä olette tehneet – te vain teitte sen. Ette välittäneet lopputuloksesta. Ette välittäneet siitä, onnistuiko se vai ei, koska opitte, että se on hyvin, hyvin ihmismäistä asioiden tuomitsemista. Jos ette epäilisi ja kaikki olisi pelkästään kokemista ilossa – ja se on – ettekä välittäisi, mitä muut ihmiset ajattelivat tai mitä voititte tai mitä hävisitte, ja tietäisitte, että te ette koskaan lakkaa olemasta, niin kuvitelkaa, miten vapauttavaa se olisi kaikille teille.

Niinpä katson sitä vuoden lopussa ja sanon: "Te selvisitte. Oli melko hyvä vuosi." Matkan varrella oli joitain haasteita, no, matkan varrella oli paljon haasteita. Käytte läpi hyvin, hyvin mielenkiintoista tavallaan – kuluneet pari kuukautta ovat olleet hyvin, hyvin mielenkiintoisia, selitän sitä vähän, kun pääsemme päivän shoudiin – mutta te selvisitte vuodesta läpi. Olette tässä, joten meillä on juhlat Ylösnousseiden mestareiden klubilla tänä iltana, tavallaan samanlaiset kuin teillä, paitsi että meillä on parempaa ruokaa ja parempaa viiniä (naurua) ja yleisesti ottaen parempaa seuraa.

LINDA: Oh-hoh! (Yleisö sanoo "oh-hoh!")



ADAMUS: Minäpä selitän miksi. Arvatkaa, kuka on kunniavieraana tänään.



LINDA: Jeesus.



ADAMUS: Jeesus. Ehdottomasti!



LINDA: Voi! Jes!



ADAMUS: Ehdottomasti? Näettekö? (Linda hekumoi ja näyttelee paidassaan tanssivaa Jeesusta) Ehdottomasti.



No niin, Jeesus – Jeshua, kiitos – Jeshua ei ole sieluolento. Se on kollektiivienergia, teidän ja monien muiden ihmisten kollektiivienergia tällä planeetalla. Mutta Jeshua ei ole sieluolento, niin kuin te. Se on tavallaan yhdistelmä, johon te kaikki lisäsitte vähän, ja toitte sitten esiin tämän jutun nimeltään Jeesus. Siis, Jeesus ilmestyy tänään tavallaan kunniavieraana juhliin, ja kerromme Jeesus-vitsejä (vähän naureskelua), joo. Ja kerromme Jeesus-tarinoita. Nauramme paljon koko tälle väärinkäsitykselle, kuka Jeshua oikeasti oli, kuka Maria oli ja kuka Maria Magdaleena oli. Hänestä on hyvin monia väärinkäsityksiä, joista ihmiset edelleen pitävät tiukasti kiinni, koska he pitävät kiinni kärsimyksestä. He pitävät kiinni kaikista noista vanhoista tarinoista, että laitetiin ristille, vainottiin, ruoskittiin ja kaikkea muuta.



Kyse on tavallaan ihmistietoisuudesta, joka on edelleen hyvin läpitunkeva tällä planeetalla, epäilyn rinnalla, mutta on aika päästää irti kaikesta siitä. On aika vapauttaa Jeesus. Kuten Tobias sanoi vuosia sitten: "Ottakaa Jeesus pois ristiltä." Voisitteko kuvitella … (vain Linda taputtaa). Kiitos "golf-taputuksista" täällä. Ottakaa Jeesus pois ristiltä.



Voitteko kuvitella, että kaikki kirkot ympäri maailmaa, joissa on esillä Jeshua ristillä, päästäisivät hänet vapaaksi, laskisivat hänet alas, ja kärsivän Jeesuksen sijasta – no, näytä paitaasi, kiitos (Linda näyttää puseroaan, jossa on kuva Jeesuksesta tanssiasennossa jooga-housut jalassa) – olisi bilettävä Jeesus! Tanssiva Jeesus! Jooga-Jeesus (Adamus naureskelee, joku sanoo "makee Jeesus"). Joo, makee Jeesus.



Siis jos voisimme vain – palataan takaisin asiaan – jos voisimme vain ottaa pillerin ja antaa tuon epäilyn mennä, koska katselen ja näen, mitä käytte läpi, ja näen kaiken tuon mielen toiminnan. Yäk! Teillä on kuin rataksia päässänne, ja ne ovat todella ruosteessa ja vanhoja, mutta yritätte edelleen käyttää niitä. Aion puhua siitä paljon enemmän ProGnostissa ensi kuussa, mutta mieli on lopussa – ei ainoastaan teillä, vaan ihmiskunnalla – ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Tämä on mielen viimeinen aikakausi, ja selitän sitä hyvin yksityiskohtaisesti ja kyllästymiseen, ikävystymiseen saakka ja kaikkea muuta. Minä kuulin. Minä kuulin (vähän naurua). Ja kaikkea muuta …



LINDA: Me rakastamme sinua. Mitä oikein sanot?



ADAMUS: … miksi tämä on mielen viimeinen aikakausi – niin tylsä kuin luennosta tuleekin, ei tule.



LINDA: Miksi katsoit minua?



ADAMUS: Koska kuulin aiemmin kommenttisi siitä, että ensimmäinen ProGnost oli tavallaan tylsä – niin sinä sanoit (vähän naureskelua).



LINDA: No, ensimmäinen oli.



ADAMUS: Joo, joo. Siis …



LINDA: Sori vaan.



ADAMUS: … tämän myötä … (muutama naurahdus lisää).



LINDA: Totuus on totuus.



ADAMUS: Kun pääsemme alkuun tänään, tulee kysymys. Meillä on aika monta kysymystä tänään, joten päivän kysymys ja Linda mikrofoniin kiinni.



LINDA: Ai, ilomielin.



ADAMUS: Rakastan kysymysten esittämistä, koska silloin teidän viisautenne tulee esiin. Kun aloimme tehdä tätä, kun tulin Tobiaksen jälkeen, alussa oli tavallaan haastavaa tehdä näitä kysymyksiä (Linda haukkoo henkeään). Ne olivat tylsiä (Adamus naureskelee ja muutama yleisössä naurahtaa). Ne olivat – aion vain suoraan sanoa sen – ne olivat kevyen sarjan vastauksia. Ne olivat pinnallisia vastauksia. Ne olivat odotetunlaisia vastauksia. Niissä ei ollut paljon syvyyttä.



Nyt pääsemme siihen, että asioissa ja vastauksissa – teidän vastauksissanne – on paljon enemmän syvyyttä ja energiaa. Ne ovat oivalluksia ja viisautta. Siinä missä ennen pelkäsin kysymyksiä ja vastauksia, nyt itse asiassa pidän niistä, koska te jaatte kaikkien kanssa. Niiden kanssa jotka ovat täällä, niiden kanssa jotka ovat netissä, ja ennen kaikkea niiden kanssa, jotka tulevat teidän jälkeenne.



Luomme tallennetun historian menemisestä valaistumisesta ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Me kaikki, te kaikki, luomme tuota historiaa. Nämä ovat arkistoja, eivät vain filmiaineistoa ja sanoja ja kaikkea muuta, mitä tulee siitä, vaan energiapolku niille, jotka tulevat seuraavana, jotka lukevat tätä 10 vuoden kuluttua, 20, 100, 1000 vuoden kuluttua, jotka lukevat tätä tai katsovat tätä ja oppivat nauramaan yhtenä sellaisena aikana, jolloin on vaikeinta nauraa, kun käytte läpi kaikkea tätä. He lukevat sitä ja voivat tuntea viisauden, mutta ennen kaikkea he saavat energeettisesti sen siirtymän, jonka te olette käyneet läpi näinä noin seitsemänä vuotena, kun olemme olleet yhdessä, viisauden mitä on tullut esiin. Siinä missä jotkut vastaukset ja kysymykset jokin aika sitten olivat tavallaan banaaleja – eivät anaaleja, vaan banaaleja (vähän naureskelua) – nyt ne ovat täynnä ydinolemusta ja viisautta.



Kysymys 1: mitä planeetalla tapahtuu?



Siis tämän myötä lisätään valoja, ja voi pojat, vastaustenne on parasta olla hyviä tänään (lisää naurua). Nauhoitamme tämän.



Kysymys on, ensimmäinen kysymys niistä monista, joita aion esittää tänään, on: mitä on uutisissa tällä hetkellä? En puhu nyt erityisistä otsikoista, vaan yleiskatsauksesta. Mitä planeetalla tapahtuu? Mikä on – lukuun ottamatta Donald Trumpia ja ydinsotia, tuollaisia vähäpätöisiä asioita – mikä on ydinolemus? Mitä oikeasti tapahtuu uutisissa? Ja haluaisin oikeaa viisautta tässä. Älkää sanoko mitään otsikkoa. Kertokaa minulle, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä.



Linda, ensimmäinen uhri, kiitos – tarkoitan, ensimmäinen viisaus (pari naurahdusta, pieni tauko, kun Linda ojentaa mikin haluttomalle yleisön jäsenelle). Voi, tuosta vasta voikin tulkita energian! (Lisää naurahduksia)



En ole selvänäköinen. Olen ylösnoussut mestari, ja tulkitsen tästä – toivottavasti saitte sen kameraan – "Viiteentoista vuoteen en koskaan päässyt kameraan ja nyt pääsen kaksi kertaa peräjälkeen." (Lisää naurua)



SHEA (nainen): Se oli täsmälleen ajatukseni.



ADAMUS: Täsmälleen ajatus, joo.



SHEA: Kyllä. Täytyykö minun nousta seisomaan?



ADAMUS: Kyllä, kiitos. Ei, itse asiassa sinun te täydy, mutta pitäisimme siitä enemmän. Kyllä, voit tehdä, mitä haluat.



SHEA: Kiitos.



ADAMUS: Kyllä. Mitä uutisissa on? Millaista tapahtuu planeetalla tällä hetkellä? Jos puhuisit ryhmälle lukio-oppilaita eikä heillä ole hajuakaan ja yrittäisit kertoa, mitä ihmettä planeetalla tapahtuu, niin mitä sanoisit?



SHEA: Hyvin, hyvin paljon. Kehostani tuntuu käsittämättömältä kuunnella koko maailmaa.



ADAMUS: Aivan.



SHEA: Meillä on Jerusalem, josta Tobias on haltioitunut.



ADAMUS: Itse asiassa ei, mutta jatka.



SHEA: Tunsin, että siinä on vähän innostusta.



ADAMUS: Kyllä.



SHEA: Olen puhunut ihmisten kanssa …



ADAMUS: Jos on juutalainen, joka asuu Jerusalemissa.



SHEA: Niin.



ADAMUS: Joo, joo. Joo, joo.



SHEA: Mutta olen puhunut myös …



ADAMUS: Oivallatko, mitä kaikessa siinä oikeasti tapahtuu?



SHEA: Mm hmm.



ADAMUS: Joo, joo.



SHEA: Mutta olen puhunut ympärillä olevien ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä, mikä ongelmana on, ja he tuntevat …



ADAMUS: Siis, mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu? Mikä on sinun mielipiteesi? Katsot maailmaa ja sanot: "Voi, hyvänen aika. Tähän suuntaan olemme menossa. Tätä tapahtuu."



SHEA: Kaikkea.



ADAMUS: Kaikkea. Määrittele yksi asia.



SHEA: Haavoja parannetaan, seksuaalisesti.



ADAMUS: Joo, niin sitä pitää.



SHEA: Täydellistä hämmennystä miehillä, täydellistä.



ADAMUS: Joo.



SHEA: He eivät tiedä edes …



ADAMUS: Miehet, oletteko yleisössä samaa mieltä tästä? (Yksi mies sanoo "joo, yleisesti")



SHEA: Kyllä, ei,



ADAMUS: Yleisesti, joo, joo.



SHEA: Yleisesti.



ADAMUS: Okei.



SHEA: On vain todella hämmentävää.



ADAMUS: Joo, okei.



SHEA: Täydellistä hämmennystä.



ADAMUS: Täydellistä hämmennystä, joo. Kutsun sitä identiteetin menettämiseksi yksilöissä ja ryhmissä.



SHEA: Joo.



ADAMUS: Ja mitä tapahtuu, kun joku alkaa menettää identiteettinsä?



SHEA: Oo …



ADAMUS: Hän yrittää mennä taaksepäin ja saada takaisin sen, mitä hänellä oli. Se on turvallisempaa, kuin meneminen johonkin uuteen.



SHEA: Aivan.



ADAMUS: Siis paljon tapahtuu maskuliini- ja feminiinienergiassa, valtava määrä, ja miehiä potkaistaan kirjaimellisesti …



LINDA: Köhöm!



SHEA: Se on totta.



ADAMUS: … perseelle (vähän naurua).



SHEA: Se on totta.



ADAMUS: Perseelle. Potkaistaan perseelle tällä hetkellä.



SHEA: Mutta he ovat myös hyvin hämillään siitä kaikesta.



ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Se potkaisee heitä perseelle. He eivät ole tottuneet tuohon hämmennykseen.



SHEA: Joo.



ADAMUS: He ovat tottuneet omaan tapaansa tehdä asioita.



SHEA: Aivan.



ADAMUS: Eikä se toimi enää. Heistä tuntuu …



SHEA: Ei.



ADAMUS: … miten sitä sanotaan, kuohitulta?



SHEA: Joo.



ADAMUS: Miehet? (Ei vastausta yleisöltä) Häh, joo, joo. Okei, ei shaumbra-miehet! Jessus! Puhun muista miehistä. Siis tuntuu kuohitulta: "Mikä on roolini? Mitä minun pitäisi tehdä?"



SHEA: He ovat hämillään.



ADAMUS: He ovat hyvin hämillään. Ja mitä sitten tapahtuu?



SHEA: Voi, he alkavat hyökätä nyt naisten kimppuun.



ADAMUS: He ovat tehneet sitä pitkän aikaa, mutta …



SHEA: Ei, tämä on erilaista. He ovat kuin hyvin peloissaan siitä, mitä tehdä.



ADAMUS: Joo. Annan teille pienen vinkin tästä. Naiset ovat hyvin psyykkisiä, ja he osaavat käyttää psyykkisiä energioita, usein sidottuna seksuaalienergiaan, mutta he saavat käyttää psyykkistä energiaa. Miehet eivät oikeasti osaa. Tarkoitan, että ei-shaumbra-miehet eivät osaa (muutama naurahdus). He eivät osaa tehdä psyykkistä tutkimusta. He ovat sulkeneet tunnekanaviaan, joten nyt he ovat täysin hukassa. Jos he vain saisivat takaisin tuo sisäisen psyykkisyyden, joka havaitsee asioita, mistä puhumme myöhemmin, mutta se havaitsee asioita. Mutta he ovat ns. katkaisseet antenninsa (Linda tirskuu), psyykkisen antenninsa jokin aika sitten. He ovat hyvin hukassa. Hyvä.



SHEA: Jep.



ADAMUS: Kiitos. Kiitos viisaudestasi. Pari vielä. Mitä tapahtuu uutisissa? Hei, kaunokainen.



ELIZABETH: Mitä kuuluu?



ADAMUS: Minulle kuuluu oikein hyvää …



ELIZABETH: Hyvää joulua (hän naureskelee).



ADAMUS: … kuten aina, kyllä.



ELIZABETH: Minun tunteeni oli, ennen kun aloitit tämän keskustelun, juuri se, mitä sanoit ryhmistä, jotka menevät taaksepäin ja roikkuvat kiinni menneisyydestä henkensä edestä.



ADAMUS: Kyllä.



ELIZABETH: Ja on ryhmiä, jotka haluavat mennä eteenpäin, tulevaisuuteen, ja on tätä köydenvetoa, joka on hyvin selvää, eikä vain meidän yhteiskunnassamme, vaan itse asiassa koko maailmassa, jos seuraa, mitä tapahtuu.



ADAMUS: Voiko evoluutio peruuttaa tai voiko sitä hidastaa? Tapahtuu koko tämä evoluutio, ei vain biologinen evoluutio, vaan tapahtuu evoluutiota koko verkossa – eli elämässä. Voiko sitä hidastaa? Toisin sanoen, nämä ihmiset jotka menevät takaisin juurille, ne jotka sanovat: "Tietokoneet ovat kamalia", ne jotka eivät pidä teknologiasta, ne jotka ajattelevat meidän olevan hävyttömiä Jumalan silmissä. Voimmeko mennä taaksepäin tai hidastaa evoluutiota?



ELIZABETH: En tunne sitä. En tunne, että yleisesti ottaen on hidastumista. Tiedän, että elät siellä, missä tietoisuutesi yksilönä on.



ADAMUS: Aivan, mutta entä planeetta?



ELIZABETH: Siis olet menneessä …



ADAMUS: Entä planeetta?



ELIZABETH: En tunne sitä.



ADAMUS: Okei.



ELIZABETH: Että se voisi hidastua. On kyse vain kehittyvästä olemisesta ihmisten keskuudessa, ja …



ADAMUS: Mitä tapahtuu niille ryhmille ja yksilöille noissa ryhmissä, jotka yrittävät todella pysyä juurissaan? Enkä puhu nyt vain hankkiutumisesta eroon kaikesta aineellisesta omaisuudesta ja menemisestä elämään Walden Pondille, vaan yrityksestä palata takaisin maan juurille, kulttuurin juurille, perheen juurille ja kaikkea vastaavaa. Mitä tapahtuu niille, kun evoluutio jatkaa eteenpäin nopeammalla tahdilla kuin koskaan? Mitä tapahtuu näille ihmisille?



ELIZABETH: No, toivoisin, että he – jotkut heistä – tulisivat avoimemmaksi.



ADAMUS: Joo.



ELIZABETH: Ja jotkut saattavat romahtaa (hän naureskelee), koska se on, mitä on, enkä tiedä, kuvataanko yleistä tietoisuutta, kollektiivitietoisuutta vai yksilötietoisuutta. Minusta siinä on ero. Mutta yksilöillä on valinnanvaraa tässä elämässä, ja saamme valita, mihin suuntaan menemme.



ADAMUS: Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan, mitä valinnanvara on. Oikeasti, oikeasti. Sanon tänään valinnanvarasta jotain – ja käsittelen sitä laajemmin tulevissa shoudeissa – mikä saattaa tuntua ristiriitaiselta, mutta useimmat ihmiset eivät oikeasti ymmärrä, mitä valinnanvara on. Heidän valinnanvaransa on niin rajallista kuin sukkien väri sukkalaatikossa. Ja se on siinä, oikeasti, tai mitä he syövät päivälliseksi. He eivät ymmärrä elämänvalintoja, sieluvalintoja, valintoja mennä tuolle puolen, eivätkä he halua ymmärtää sitä. Niinpä sanon, että … anna mennä.



ELIZABETH: Kyllä, mietin, onko näkemyksesi joissain tapauksissa, että heidät on hypnotisoitu tavallaan – eikö? – paikkaan, jossa he voisivat viipyillä, kuka ties kuinka kauan. Tarkoitan, että se on yksi tie.



ADAMUS: Kyllä.



ELIZABETH: Pysy vain siinä, äläkä etsi.



ADAMUS: Mutta se on takaisin siinä, mitä Shea sanoi aiemmin. Planeetalla on paljon hukassa olevia ihmisiä. Heitä ei haastatella uutisiin: "Miksi olet hukassa?" Mutta tunnen vain, että on eräänlaista globaalia hukassa olemisen tunnetta.



ELIZABETH: Joo.



ADAMUS: Joo. Ja annan teille toisen pikku vinkin, josta saatan puhua ProGnostissa, mutta olemme puhuneet aiemmin, että uusi Maa ja vanha Maa eivät yhdisty. On liian suuri kuilu niihin jotka ovat tietoisia, niihin jotka tietävät, mitä valinnanvara on, ja niihin jotka sallivat mestarin ja ihmisen integroitua, on niin monia, jotka ymmärtävät sen, että luotiin uusi Maa. Se ei ole sellainen, mitä pitäisitte Nirvanana, vaan se on paikka, jonne mennä olemaan sielunne luova ilmaisu ja jossa on paljon ihmispiirteitä, mutta juuttumatta koskaan kiinni ihmispiirteisiin.



Sitten planeetalla on kokonainen ryhmä, jotka ovat edelleen prosessissaan, itsensä kehityksessä, mutta se ei ole yhtenevää niiden kanssa, jotka oikeasti sallivat aidon tietoisuutensa. On siis paljon sellaisia, jotka edelleen käyvät läpi "elämä elämän jälkeen" -ihmiskokemustaan.



Sitten on ryhmä, josta en ole vielä puhunut ja joka pitää kiinni hyvin paljosta vanhasta, menneisyydestä, pääasiassa vanhasta maskuliinienergiasta, ja siihen sisältyy myös paljon naisia. Paljon naisia, jotka eivät halua sitä vastuuta, että seistään rinta rinnan Adamin kanssa. Paljon heitä, jotka itse asiassa haluavat pitää tyllileninkiä ja tehdä päivällistä koko ajan ja kaikkea vastaavaa.



Tämä itse asiassa luo tällä hetkellä paikkaa, jota kutsun "alimaailmaksi", joka ei taatusti ole uusi Maa, eikä se ole oikeastaan tämä klassinen Maa, tämä fyysinen Maa. Luodaan täysin uusi todellisuus tai ulottuvuus, jossa ne jotka pitävät todella kiinni menneisyydestä eivätkä päästä irti eivätkä halua päästää irti ja haluavat jatkaa uskomista Jumalaan, joka on tuomitseva ja vihainen ja joka vaatii palvontaa ja kaikkea muuta. He menevät sinne, eikä se ole tällä fyysisellä planeetalla, mutta se vaikuttaa olevan. Siinä on enemmän gravitaatiota kuin tällä fyysisellä maapallolla, psyykkistä ja kirjaimellista gravitaatiota. Siinä on enemmän sääntöjä ja määräyksiä, enemmän oikeamielisyyttä ja se on paljon tiukempi. Se olisi kuin menemistä vapaamielisestä taidecollegesta hyvin uskonnolliseen collegeen, jossa täytyy käydä kirkossa joka päivä, ja he haluavat tehdä sen.



Kukaan ei pane heitä menemään sinne, kun he tulevat seuraavaan elämäänsä. He haluavat sitä, mitä he kutsuvat "yksinkertaisuudeksi". He haluavat tuota Jumalalle alistumista. He haluavat uskoa korkeampaan voimaan ja korkeampaan maskuliinivoimaan, eivätkä he halua ymmärtää, että olet itse myös Jumala, ja se on ok. Emme yritä saada heitä muuttamaan mieltään – eivätkä he kuuntelisi meitä. He kutsuisivat meitä saatanaksi. Emme yritä tehdä mitään muuta, paitsi kunnioittaa heitä ehdottomasti tuosta uudesta näyttämöstä alimaailman uudessa teatterissa, jossa he esiintyvät. Se on siinä. Se on siinä.



Siis planeetalla tapahtuu paljon tällä hetkellä. Päädyn näköjään puhumaan enemmän – ei mikään ihme, että tässä on niin paljon viisautta (naurua). Seuraava, kiitos.



LINDA: Seuraava.



ADAMUS: Seuraava, kiitos. Mitä on uutisissa? Mikä on yleiskuva uutisissa?



SCOTT: Aa, näen sen erityisesti – no, Time puhui juuri siitä – hiljaisuudenrikkojina. Ihmisinä jotka ovat energeettisesti sanoneet: "Riittää. Olen valmis kertomaan tarinani."



ADAMUS: Kyse on ulos tulemisesta



SCOTT: Ja kyse on vain ulos tulemisesta.



ADAMUS: Joo.



SCOTT: Ja se on ollut kauan haudattuna monilla näistä ihmisistä.



ADAMUS: Mm hmm.



SCOTT: Tarkoitan, että 20 vuotta tai enemmän, kenties, joillain näistä ihmisistä.



ADAMUS: Elämien ajan.



SCOTT: Elämien ajan, joo.



ADAMUS: Hyväksikäyttöelämiä.



SCOTT: Joo, he vain sanovat …



ADAMUS: Tämä kaikki siis pääsee irti tällä hetkellä, ja sitä on hyvin mielenkiintoista katsella Enkelihuipulta. Tiedättehän, vetäytyä ja mennä pois tieltä. Se on hyvin mielenkiintoista katsottavaa. Hiljaisuudenrikkojat, pidän tuosta termistä. Nämä ihmiset tulevat esiin tavallaan melkein nolaamisen vuoksi ja ihmiset tekevät pilaa ja tuomitsevat ja kaikkea muuta. Mutta se ravistelee kaikkea tällä hetkellä. Ja ravistelu – sen ensimmäinen osa on aina tavallaan hauskaa. Se on kuin: "Ravistelemme oikeasti asioita", mutta sitten kaikkea alkaa tulla esiin sen myötä. Sitten siitä tulee rumaa, kuin teidän puseronne.



SCOTT: Luulen, että siksi miehet pelästyvät ja sanovat tavallaan: "No, mitä muuta tapahtuu?"



ADAMUS: Juuri niin! Juuri niin. Siis mitä tunnet miesten koko roolista tällä planeetalla? Mitä siinä tapahtuu?



SCOTT: No, he käyvät läpi prosessia, jossa heidän täytyy kehittyä. Tarkoitan, että voi joko pysyä jumissa ja olla tajuamatta tai sitten täytyy olla kuin: "No, minun täytyy herätä ja selvittää asia."



ADAMUS: Tai luoda jotain sellaista kuin tämä alimaailma, joka …



SCOTT: Joo, tai tehdä se.



ADAMUS: … tai muu maailma – ehkä sitä halutaan kutsua niin – koska on kuin: "Ei, vaan jatkamme miehen tukemista."



SCOTT: Aivan, aivan.



ADAMUS: Joo, joo.



SCOTT: He joko tarttuvat aseisiinsa tai sanovat vain: "Hmm, kenties minun pitäisi keventää vähän."



ADAMUS: Joo, juuri niin. Minkä neuvon siis antaisit tyypilliselle miehelle tällä planeetalla nyt? Tyypilliselle, eli he eivät tietysti osallistu kokoontumisiimme, mutta tyypilliselle kadunmiehelle. Minkä neuvon antaisit hänelle?



SCOTT: Ala kiinnittää huomiota, olla tietoinen siitä, miten – tarkoitan, että se palaa oikeastaan takaisin siihen, mitä tuntee ja näkee, mitä maailmassa kehittyy. Kenties ei niinkään otsikoita, vaan tunne kaikkea, miksi naiset tuntevat tällä tavalla.



ADAMUS: Aivan.



SCOTT: Ja keiden hän näkee olevan miehiä, jotka muuttuvat, on kyse sitten liike-elämästä tai henkilökohtaisesta elämästä ja sellaisista asioita, ja että hän katsoo, mihin suuntaan hän tavallaan haluaa mennä, koska kuten sanoit, he päätyvät johonkin suuntaan.



ADAMUS: Mm hmm. Joo, ja minusta tuntuu, että puhutaan vähän kummastakin suupielestä. Monet miehet sanovat: "Naisten on aika saada enemmän tilaa liike-elämässä tai uskonnoissa." On aika saada naispappeja katolilaiseen kirkkoon, muuten se kaatuu. He sanovat tämän toisesta suupielestä, mutta toisessa suupielessä, heidän omissa henkilökohtaisissa tilanteissaan, omissa työpaikoissaan tai liike-elämässä tai mitä tahansa, heillä on hyvin vaikeaa sen kanssa, että "nainen, ansaitsee saman määrän rahaa? On minun pomoni?" Se muuttuu hitaasti, mutta he ovat hukassa. He ovat oikeasti hukassa. Hyvä. Kiitos.



Kyllä, vielä yksi täältä. Mitä uutisissa on tällä hetkellä? Mitä oikeasti tapahtuu?



SHAUMBRA 1 (mies): Kaiken tämän kera näen merkittäviä rakkauden ja ystävällisyyden tekoja.



ADAMUS: Joo. Voi, valtavia.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Joo. Ja itse asiassa paljon rakkauden ja ystävällisyyden tekoja totaalisen sotkun ja hukassa olemisen keskellä. Joskus ihmisten paras tulee esiin kriisiaikana, valitettavasti. Valitettavasti.



SHAUMBRA 1: Mm hmm.



ADAMUS: He ovat niin tottuneet kriiseihin, että he ovat parhaimmillaan, ja joskus he itse asiassa saavat aikaan kriisiä …



SHAUMBRA 1: Voidakseen olla rakastava.



ADAMUS: … jotta he voivat olla sankareita.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: He voivat olla sankareita, joo, joo. Mutta hyvä havainto.



Tämä planeetan aika nyt – ennenkuulumatonta muutosta. Minun täytyy kuitenkin huomauttaa, että on myös, ainakin tällä ihmiskauden aikakaudella Atlantiksen jälkeen, luultavasti enemmän hyvinvointia ja yltäkylläisyyttä, ja paljon vähemmän sotia. On enemmän ystävällisiä tekoja, enemmän ihmisiä jotka antavat rahaa. On enemmän ihmisiä, jotka saavat nyt puhdasta vettä ja jokseenkin terveellistä ruokaa ympäri planeettaa. Siis tavallaan on yksi parhaista ajoista. Ei ole mitään suuria sotia tällä hetkellä. On heimosotia ja vanhoja sotia, muttei paljon suuria sotia.



Mutta on myös aikaa, jolloin kaikki muuttuu hyvin nopeasti, ja ihmiset ovat hukassa. Ihmiset ovat hyvin, hyvin hukassa, ja yleistän tässä ajan vuoksi, mutta kun ihminen eksyy, se on tunne/mentaaliasia. He eivät ole oikeasti hukassa, mutta heidän tapansa tehdä asioita ja reagoida ihmisiin ja tilanteisiin täytyy muuttua hyvin nopeasti. He eivät tiedä, mitä tehdä, erityisesti miehet eivät tiedä, mitä tehdä, koska he eivät ole sallineet elämäänsä tuota psyykkisyyttä, mitä kutsuisin melkein feminiiniseksi piirteeksi. Tuo psyykkinen aspekti, joka naisilla on – teillä kaikilla on se sisällänne feminiinienergiana – pystyy itse asiassa projisoitumaan ulospäin ja alkamaan poimia asioita, tuntea asioita, katsoa muita mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä. Miehet eivät tee sitä kovin paljon. Siitä syystä naiset pystyvät multitaskaamaan, rakas Linda, kun taas miehet ovat melko yksioikoisia, Cauldre (vähän naureskelua). Siis siksi, koska naiset lähettävät ulos paljon psyykkistä energiaa.



Miehet katsovat sitä ja sanovat: "Se on hyvin hämmentävää", koska käytte jotain keskustelua ja seuraavana hetkenä olette vaihtaneet tuota keskustelua. Miten miesten pitäisi tietää, että olette juuri vaihtaneet aihetta kertomatta heille? (Muutama naurahdus) Ja naiset tavallaan sanovat: "No, sinun täytyy olla psyykkisempi havaitaksesi sen." (Lisää naurua)



Mutta maailma on tällä hetkellä tulossa tähän tilanteeseen, jossa se on hyvin hukassa, ja mitä ihmisillä on taipumusta tehdä enemmän kuin mitään muuta ollessaan hukassa – enemmän miehillä kuin naisilla, koska naiset ovat tottuneet psyykkiseen ja tunneitseensä ja he puhuvat paljon keskuudessaan; miehet, eivät tiedä, mitä tehdä – mitä he tekevät? Ottavat lääkkeitä, näitä SSRI-lääkkeitä, masennus- ja ahdistuslääkkeitä ja kaikkea muuta, koska he eivät tiedä, mitä tehdä. He ovat niin hukassa. Ja hassu asia näissä lääkkeissä on, että ne saavat ihmisen enemmän eksyksiin. Sitä varten ne ovat – irrottamaan teidät kosketuksesta itsenne kanssa. Ja siitä syystä teillä on hyvin monia miehiä, valkoisia miehiä, jotka tekevät näitä julmia massamurha-, massaterrorismityyppisiä asioita, koska he ovat niin hukassa.



Jos pystyisitte jäljittämään, jos pystyisitte löytämään kaikki poliisi- ja sairaalatiedot kaikista näistä massamurhista – ja puhun erityisesti USA:sta – huomaisitte, että he käyttävät tai ovat hiljattain käyttäneet näitä lääkkeitä, koska he ovat hukassa. Maailma käy nyt niin suurta muutosta läpi niin nopeasti, että se on hyvin vaikeaa monille.



Maailma käy muutoksia läpi tunnetasolla, aivan kuten te olette kokeneet aiemmin. Evoluutiomallit muuttuvat nopeammin kuin koskaan. Olette nähneet ns. jääkiekkomailakäyrän. Evoluutio – kuluneet, sanotaan noin 5000 vuotta, näin (hän piirtää melkein vaakaviivaa ilmaan). Sitten tulemme aikaan noin 50 vuotta sitten, ja se lähtee ylös näin (hän piirtää jyrkän käännöksen ylöspäin). Se menee niin nopeasti ylös, että se tulee melkein ympäri. Tarkoitan, niin kuin lentokone tekee silmukan ilmassa – se menee niin nopeasti. Ja tarkoitan sitä puolitosissaan. Se menee niin nopeasti, että kaikki kääntyy itseään päin.



Miksi olet täällä?



Tuon tämän nyt esiin yhdestä tärkeästä syystä, koska haluaisin teidän muistavan, miksi olette tällä nyt. Valitsitte tämän ajan. Päätitte tulla, useimmat teistä toisen maailmasodan jälkeen, tietäen, että tämä oli se aika, mitä kutsun "koneiden ajaksi", mutta suurten muutosten ja suuren jakautumisen aika tällä planeetalla. Jakautumisen uuteen Maahan, alimaahan tai alempaan Maahan, miten sitä halutaankin kutsua. Aika jolloin asiat jakautuvat, eivät tule yhteen, mutta itse asiassa se luo ns. erikoistuneempia leikkikenttiä, yhden suuren massaleikkikentän sijasta.



Ihmisistä tulee erikoistuneempia: "Haluan leikkiä uudessa Maassa, jossa minulla on paljon enemmän luomisvapautta", tai toiset sanovat: "En halua pelata enää näitä pelejä. Haluan mennä takaisin perusasioihin, takaisin juurille", ja he menevät alimaahan. Enkä tarkoita helvettiin tai maan alle. Tarkoitan, että kyse on erityyppisestä Maasta, ja he reinkarnoituvat seuraavaan elämäänsä ja luulevat, että se on tämä planeetta – sillä on kaikki samat ominaisuudet, mutta se on vanhempi. Tarkoitan, ettei se ole moderni ja nykyaikainen. Se olisi melkein kuin reinkarnoitumista ajassa taaksepäin, tavallaan, mutta he reinkarnoituvat tähän alimaailmaan, kuten kutsun sitä.



Siis meillä tapahtuu tätä kaikkea, ja haluan teidän vain tuntevan sitä hetken, koska joskus unohdatte – tekin eksytte – miksi päätitte olla täällä juuri nyt. Miksi päätitte olla tällä planeetalla, olette sitten kolmikymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä, kuusikymppisiä – mitä ikää satuttekin olemaan. Miksi päätitte olla täällä yhtenä hulluimmista ajoista ikinä, yhtenä haastavimmista ajoista.



Haluaisin teidän tuntevan sitä. Tässä ei tarvita musiikkia, tuntekaa vain sitä hetki. Valitsitte sen.



(Tauko)



Tässä elämässä ei ole virhettä. Tiedän, että monet teistä ovat ihmetelleet: "No, miten ihmeessä en ole tehnyt enempää tässä elämässä?" tai "Miten ihmeessä en ole saavuttanut enempää? Miten ihmeessä en ole kirjoittanut bestseller-kirjoja tai aloittanut jotain suurta bisnestä?" Ette tulleet tänne sitä varten. Tarkoitan, että voitte tehdä senkin, jos haluatte, mutta useimmat teistä ovat päättäneet olla tekemättä. Tulitte tänne tässä elämässä yhtä asiaa varten. On viimeinen elämänne maan päällä, tällä maapallolla, ja tulitte tänne ruumiillistaaksenne hengen, mestarin. Tulitte tänne saattaaksenne yhteen ihmisen ja mestarin tässä elämässä.



Se on ollut hiljainen matka, yksinäinen matka ja vaikea matka epäilyjen vuoksi ja koska aina silloin tällöin kadotatte tuon sisäisen kompassin, tuon sisäisen tietämyksen, miksi päätitte olla täällä. Ette tulleet yrittääksenne pelastaa tämän planeetan. Se ei toimi. Mutta tiedätte, että sen vuoksi mitä teette sisällänne, ottaen itsellenne asioita, jotka eivät ole edes teidän; tiedätte, mitä teette olemalla täällä, olemalla läsnäolo, ei luennoitsija. Ei tekemällä seremonioita, ei saarnaamalla, vaan olemalla läsnäolo tällä planeetalla ja pysymällä kehossa ja muuttamalla totaalisesti kehon ja DNA:n dynamiikat.



DNA on tämä hämmästyttävä, tuskin edes ymmärretty, tavallaan valosäie, henkisäie – joskus kutsumme sitä enkelisäikeeksi. Se on elämän antava voima kaiken takana. Se on ohjelmointia. Se on elämän softa. Mutta sekin muuttuu nyt.



Muututte kehossanne, ja minun täytyy naureskella itsekseni, kun kuulen shaumbran sanovan tavallaan: "Voi, minun kehoani. Kipuja ja särkyjä, ja mitä kaikkea käyn läpi." Ja minä tavallaan: "Hengitä se sisään. Hyväksy se, koska pyysit sitä. Älä vastusta sitä", ja tiedän sen kuulostavan päinvastaiselta siihen verrattuna, mitä ajattelette, että teidän pitäisi tehdä – juosta sitä karkuun, täyttää itsenne lisäravinteilla ja pyhillä öljyillä ja kaikella muulla. Ei. Käytte läpi ilmiömäistä muutosta. Voitteko antaa itsenne kokea sen?



Muistelkaa hetki, miksi olette täällä, miksi juuri tänä aikana. Olen kertonut teille kaikille, että olisitte voineet sallia valaistumisenne viime elämässä, pari elämää sitten. Olisitte luultavasti kuolleet välittömästi ja tulleet toiselle puolelle. Mutta sanoitte: "Ei, aion tulla tänä aikana, ja aion käydä tämän muutoksen läpi kehossa."

Kuten sanoin ryhmälle Australiassa, se on samanlaista, kuin lentäisitte suihkukoneella ilmassa 800 km tunnissa ja päättäisitte tehdä itsenne täysin uudelleen ja laittaa täysin uudet moottorit, jotka eivät kuluta mitään raakaöljypohjaista tuotetta. Se on uuden energian tyyppinen moottori. Teette täysin uudelleen koko lentokoneen rungon ja kaiken muun samalla, kun lennätte. Sitä te teette. Teette sitä lennossa, ja se on todella hämmästyttävää. Helvetin hullua. Hullua. Olisitte voineet antaa toisten tehdä sen ensin, mutta ette antaneet (muutama naurahdus). Sanoitte: "Ei. Aion tehdä sen", mutta aina silloin tällöin – no, joka yö – kuulen useimpien teistä tavallaan sanovan: "Voi! Mitä tapahtuu, Adamus?" Minä tavallaan: "Sinusta tulee valaistunut". Se on kuin: "Luulin, että se olisi hauskaa." Ja tavallaan: "Kuka sinulle niin sanoi?!" (Naurua) Minä en ole sanonut koskaan sitä. Tobias ei ole sanonut koskaan sitä. Hän kuoli vankilassa valaistuessaan itse. Tarkoitan, että valaistuminen ei ole kaunis juttu, se ei oikeasti ole. Lopputulos on ilmiömäinen, mutta valaistumisprosessi? Pyh! Tiedätte, että se on kamala ja kurja.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä (Adamus naureskelee). Joo.



SART: Joo!



Kysymys 2: mitä sinulla tapahtuu?



ADAMUS: Seuraava kysymys. Mitä teillä tapahtuu tällä hetkellä? Puhuimme siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Mitä te olette käyneet läpi? Annan tässä ajaksi viimeiset kaksi, kolme kuukautta, ja olkaa ytimekäs. En halua kuulla paljon vanhoja tarinoitanne. Olkaa ytimekäs siinä. Mitä sinulla tapahtuu, Patrick?



PATRICK: En tiedä.



ADAMUS: Ai, hetkinen nyt.



PATRICK: Ei! Ei, ei, ei, ei! Ei, ei! (Yleisö sanoo "oiiii!) Otan sen takaisin.



ADAMUS: Okei, okei (muutama naurahdus).



PATRICK: Voi, ei, ei. Ei, ei.



ADAMUS: Naistenhuone on suoraan …



PATRICK: Mitä on tapahtunut minulla kuluneinta kahtena tai kolmena kuukautena, ja olisi mielenkiintoista, jos toiset shaumbrat tuntevat sen – se olisi yksinkertaisena lauseena: ihmisen tylsyyttä ja intohimottomuutta.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Ai, olet sitten juuri siinä, missä sinun pitäisi olla.



PATRICK: No, ilmeisesti (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, joo. Joo, tylsyyttä ja intohimottomuutta. Eikä sitä voi teeskennellä. Intohimoa ei voi teeskennellä.



PATRICK: Tarkoitan, olen – pyydän … sallin "minä olen" -intohimoni, mutta en voi pakottaa sitä.



ADAMUS: Ei, et voi.



PATRICK: Tunnen hetkittäin, että minulla on sitä, muttei se ole mitään pysyvää.



ADAMUS: Voi, luulen, että se on valaistumisen pahin osa – kadotatte intohimonne. Ei ole yhtään, ja se on ehdottomasti sopivaa, koska nuo intohimot olivat vanhoja. Ne olivat ihmispohjaisia. Ja sitten yritätte herättää ne henkiin ja tuoda intohimon takaisin, ja se on kuin: "Ketä sinä oikein yrität huijata?"



PATRICK: Juuri niin.



ADAMUS: Ja vajoatte tavallaan syvyyksiin, epätoivoon ja se on kuin: "Yäk! Miksi olen tällä planeetalla?" Ja olette helvetin kyllästynyt, ja sitten yritätte täyttää aikaanne ja kaikkea muuta.



PATRICK: Ja minulla on paljon aikaa.



ADAMUS: Sinulla on paljon aikaa.



PATRICK: Minulla on yltäkyllin aikaa! (Patrick nauraa)



ADAMUS: Joo. Ja siinä itse asiassa sinun pitäisi olla, koska teet siirtymää tai kehityt tai miksi sitä halutaankin kutsua. No, puhun siitä hetken kuluttua. Siis …



PATRICK: En usko, että olen ainoa, jolla on tämä kokemus.



ADAMUS: Onko kukaan muu kyllästynyt ja intohimoton? (Muutama käsi nousee ylös ja Patrick nauraa) Aikooko kukaan kirjoittaa pari kirjaa siitä? Joo, "kyllästynyt, intohimoton."



Ole hyvä. Mitä sinulla tapahtuu tällä hetkellä elämässäsi?



MEREDITH: Sanoisin: "Sama täällä."



ADAMUS: Sama täällä.



MEREDITH: Kyllä.



ADAMUS: Joo.



MEREDITH: Mutta olen kenties vähän pidemmällä, ja olen epätoivosta ohi. Mutta olen edelleen – minulla on runsaasti aikaa.



ADAMUS: (naureskellen) Runsaasti aikaa!



MEREDITH: Ja olen avoin, joten …



ADAMUS: Joo. Entä henkisiä haasteita tällä hetkellä? Puhutko paljon itsellesi?



MEREDITH: Puhun, joo, ja yritän elää sydämestä, ei aivoista.



ADAMUS: Joo. Miten se sujuu?



MEREDITH: Se on haaste.



ADAMUS: Se on. Se on.



MEREDITH: Se on haaste, mutta olen uusi tällä …



ADAMUS: Voi, sinä olet.



MEREDITH: … matkalla, joo.



ADAMUS: Voi, et ole. Voi, et ole! (Naurua) Joo.



MEREDITH: Siis.



ADAMUS: "Sama täällä" -toteamuksesta puheen ollen – se jokaisen pitäisi sanoa kaikille, jotka palaavat uuteen elämään. "Sama täällä (lisää naurua). Sama vanha asia, se tehdään taas. Mutta te ette tee. Viimeinen elämä.



Okei, mitä muuta? Kaksi vielä. Mitä muuta tapahtuu elämässänne?



SUSAN: Monia asioita.



ADAMUS: Joo.



SUSAN: Voi, kyllä.



ADAMUS: No, mitä ovat suuret asiat?



SUSAN: Suuret asiat. No, pääsin juuri läpi pitkästä masennusjaksosta.



ADAMUS: Joo-o. Ai, hienoa (nainen naureskelee). Joo.



SUSAN: Ja kehooni sattuu siellä täällä.



ADAMUS: Joo.



SUSAN: Tunnen myös, että asiat ovat tulossa yhteen. Minulla on yhdistymisen tunne.



ADAMUS: Joo. Voi, eikö se ole outoa? Joo, joo. Asiat hajoavat ja on yhdistymisen tunne.



SUSAN: Rakastan sitä.



ADAMUS: Joo, joo.



SUSAN: Asiat alkavat tulla yhteen minulla.



ADAMUS: Joo, hyvä.



SUSAN: Ja tunnen sydämeni, ja olen tässä.



ADAMUS: Annan teille kaikille pienen, tavallaan ylösnousseen mestarin isällisen neuvon. Älkää yrittäkö pakottaa mitään tässä. Älkää yrittäkö pakottaa onnellisuutta. Älkää yrittäkö pakottaa mitään tällä hetkellä. Selitän sitä aivan hetken kuluttua, mutta älä pakota.



SUSAN: Okei.



ADAMUS: Käytte läpi jotain. Nimittäin käytte läpi vain siirtymää. Ajatte autoanne, tie on auki ja on kaunis päivä.



SUSAN: Mm hmm.



ADAMUS: Yhtäkkiä menette tunneliin, jollaisia rakennetaan vuorten läpi. On pimeää ettekä näe ettekä tiedä, missä olette, ja tuntuu kummalliselta ja klaustrofobiselta – siis voitte päästä vuoren toiselle puolelle. On samanlaista. Käytte läpi kaikkia näitä juttuja ja kaikkia … (jokin rapisee). Ja aivan yhtäkkiä kaikki pimenee ja hajoaa. Ja sitten olette huolissanne ja yritätte lääkitä sitä tai meditoida sitä. Yritätte ottaa jotain – alkoholia tai huumeita tai jotain muuta tai lisäaineita tai tehdä pyhiä hikimajajuttuja. Unohtakaa ne. Tai yritätte lääkitä tai meditoida tienne läpi siitä. Älkää.



Mitä tehdä? Sallikaa. Sallikaa. Niin oudolta kuin se tuntuukin, se mitä käytte läpi nyt, on kaikkien elämien mahtavin kokemus. Käytte läpi valaistumista kehossa, ja joinain päivinä se on oikeasti perseestä. Tarkoitan, että joinain päivinä haluatte vain oksentaa henkisyyden päälle, koska se on niin vaikeaa (pari naurahdusta), ja toisina päivinä teistä tavallaan tuntuu: "Voi, kyllä. Kaikki tulee yhteen." Tämä on ehdottomasti sopivaa. Teissä ei ole mikään pielessä. Mikään ei ole pielessä, kun kehoonne sattuu.



Rakastaisin näyttää teille, mitä tapahtuu solutasollanne, DNA:ssanne ja sisällä. Tuotte täysin sisään hyvin erilaisen – en halua käyttää termiä "valokeho", koska kaikki ajattelevat silloin jotain epämääräistä, hehkuvaa juttua, eikä se ole sitä. Tuotte sisään todellisen energiakehon, joka on suhteellisen riippumaton, jossa teidän ei enää tarvitse ruokkia itseänne muilla ihmisillä tai ruualla tai millään muulla. Todellinen energiakeho. Se on ei-loismainen keho. Ja jokainen fyysinen keho, jokainen ihmiskeho, on loismainen. Ensinnäkin teillä on loisia tällä hetkellä. Niitä on siellä. Kuunnelkaa (naurua). "Aaa! Päästäkää ulos täältä!" (Adamus käyttää narisevaa ääntä, ja lisää naureskelua) Ja fyysinen kehonne on loismainen. Se tarvitsee ja syö energiaa, on kyse sitten toisista ihmisistä, ruuasta tai jostain muusta. Olette riippuvaisia. Todellinen energiakeho joka on tulossa, ei tarvitse sitä. Se on enimmäkseen – en halua sanoa 100-prosenttisesti – itsenäinen.



Siis käytte tätä läpi lennossa. Teette itsenne uudestaan. Olisi ollut helpompaa kuolla ja alkaa alusta, mutta te olette jääräpäisiä. Vaaditte: "Ei, aiomme jäädä. Aiomme tehdä sen täällä eläessämme", joten vetäkää syvään henkeä. Olette juuri siinä, missä teidän pitäisi olla.



SUSAN: Kiitos.



ADAMUS: Joo. Ja vielä yksi, hyvin nopea. Mitä tapahtuu elämässäsi tällä hetkellä?



SHERRY: Minusta tuntuu, että olen hulluimmassa vuoristoradassa.



ADAMUS: Joo.



SHERRY: Okei.



ADAMUS: Juuri nyt, tänään, oletko huipulla vai pohjalla? Vai huudatko alamäessä?



SHERRY: Ei, minusta tuntuu hyvältä tänään. Hei, olen nimittäin shaumbrojen kanssa.



ADAMUS: Joo.



SHERRY: Olen onnellinen tänään. Olen kuin se henkilö, joka olen mieluummin. Mestari on täällä.



ADAMUS: Joo.



SHERRY: Mutta paljon … Asiat tuntuvat paljon intensiivisemmiltä silloin, kun on vain ihminen, okei.



ADAMUS: Kyllä.



SHERRY: On näitä pelkoja – taloudellisen turvattomuuden pelkoa, koska en ole käynyt töissä pariin vuoteen ja …



ADAMUS: Voi ei!



SHERRY: … se on vain … (muutama naurahdus). Joo, menetän …



ADAMUS: Luulin, että teidän oli tarkoitus tehdä töitä?! (Lisää naurua) Olla hyvässä työpaikassa ja tehdä kovasti töitä.



SHERRY: No, sen menettäminen, mikä kontrolli luulee itsellään olevan, on melko intensiivistä, Adamus.



ADAMUS: Kyllä, se on hyvin intensiivistä.



SHERRY: Kun menen siihen, tarkoitan, että se on kuin …



ADAMUS: Se on hyvin intensiivistä. Se on …



SHERRY: Tarkoitan, että kehoni alkaa jopa täristä. Se on kuin: "Voi, hyvänen aika! Tämä ei ole hauskaa!"



ADAMUS: Joo, joo.



SHERRY: Ja sitten toisina päivinä …



ADAMUS: Ei, vaan se on hauskaa tavallaan, kummallisella tavalla.



SHERRY: Joo. Ja toisina päivinä, kun olen mestari, rakastan elämää. Luotan, että kaikki tulee minulle. Ahmyo, tässä sitä ollaan! (Adamus naureskelee) Ja joo, sitä se on. Se on ääripäitä.



ADAMUS: Joo. Kutsun noita "samassa tahdissa" ja "epätahdissa" -päiviksi.



SHERRY: Isosti.



ADAMUS: On päiviä, jolloin olette samassa tahdissa mestarin kanssa, ihminen ja mestari. Ja mestari – tiedän, että tämä kuulostaa tavallaan tunteettomalta – ei välitä hittoakaan, koska mestari ei tarvitse energiaa. Mestarin ei tarvitse elää ihmismuodossa ollakseen olemassa. Mestari ei tarvitse työpaikkaa. Mestari katsoo sitä ja sanoo: "Voi, milloin ihminen vain lakkaa tekemästä niin kovasti työtä ja vain sallii?" Siis mestari on tavallaan välinpitämätön. Mestari ei tule pelastamaan elämäänne, hankkimaan teille työpaikkaa, uutta taloa, sielunkumppania tai kumppania tai mitään muuta. Mestari sanoo: "Hei, ihminen, sallisitko nyt vaan, koska se tapahtuu joka tapauksessa." Joo.



Mestari nauraa paljon. En tiedä, kuuletteko tuon pienen naurun taustalla, kun elämänne menee päin persettä (Sherry naureskelee). Se en ole minä (yleisön naurua). Se en ole minä, takaan sen. Menen jonnekin muualle nauramaan, mutta mestari sanoo: "Teet siitä niin hemmetin vaikeaa." Joo, joo, okei. Hyvä, kiitos.



Sinä muutut



Siis, mitä shaumbralla tapahtuu tällä hetkellä? Teen siitä yhteenvedon, aivan kuten tein yhteenvedon uutisista. Olette siirtymässä. Olette suuressa siirtymässä tällä hetkellä, suuressa itsen evoluutiossa. Teette uudestaan kehon, aloittaen itse asiassa DNA:n alitasolta – haluan sanoa, ettei kyse ole edes atomitasosta tai hiilipohjaisesta tasosta. Se kaikki muuttuu.



Katsotte edelleen peiliin ja sanotte: "No, näen edelleen nuo kasvot ja ne vanhenevat vähän joka päivä." Ne vanhenevat vähän sen valtavan energian vuoksi, jonka ihmiskeho kuluttaa tällä hetkellä – katsokaa myös ruokahaluanne – valtava energiamäärä, jonka se kuluttaa käydessään läpi muutosta, joka ei oikeasti tarvitse yhtään energiaa. Mutta ihminen on hyvin huolissaan siitä, ja ihminen hoipertelee vanhassa biologisessa evoluutiossa, homo sapiensin evoluutiokierrossa, ja yrittää edelleen seurata sitä. Mutta mestari, ns. energiakeho, tulee sisään, ja se aiheuttaa kaiken tämän, no, hukassa olemisen tunteen. "Mitä tulee seuraavaksi?" Ja se aiheuttaa pelon: "Kuolenko minä? Menetänkö järkeni?" Ja sitten epäilyt tulevat sisään.



Olette todella hyviä epäilemään. Olette kehittäneet tuota epäilytaitoa hyvin monin tavoin, ja sitten vedätte tuon resurssin esiin. "Voi, en tiedä, mitä tehdä. Voi, kyllä minä tiedän. Vedän esiin epäilyn. Epäilen kaikkea, mitä teen. Analysoin itseäni ja eristäydyn, ja vaivun täydelliseen tylsyyteen ja intohimottomuuteen ja kaikkeen muuhun." Ja se on tavallaan tehokasta, koska se uuvuttaa teidän … se uuvuttaa teidät. Aioin sanoa ruman sanan, mutta se uuvuttaa teidät. Ja tuossa uupumisessa tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö. Kaikessa mitä käytte läpi tällä hetkellä, ette voi tehdä sitä väärin. Voitte tehdä siitä kurjaa. Voitte tehdä sen vaikean kautta, mutta ette voi tehdä sitä väärin. Se tapahtuu. Se on tapahtunut, koko ylösnousemus. Olen sanonut alusta saakka: rentoutukaa valaistumiseenne. Ottakaa se rennosti. Ihminen ei ole vastuussa valaistumisesta eikä voi tehdä sitä. Ihmisellä ei olisi mitään käsitystä. Ihminen ihmismäistäisi valaistumisen. Silloin se olisi rajoitettua. Silloin se olisi – tota, se olisi oikeasti tylsää.



Ihminen ei voi tehdä valaistumista, koska toimitte edelleen rajoitetuissa aisteissanne. Mutta jos ihminen vain sallii, rentoutuu valaistumiseen, katsoo joka kokemusta – on se sitten kipua fyysisessä kehossa tai ehdotonta silkkaa tylsyyttä – astuu etäämmälle ja katsoo sitä sanoen: "Vau! Katso, mitä tapahtuu", koska samaan aikaan kehossa tapahtuu suuri muutos – enkä tarkoita fyysistä kehoanne, vaan energiakehoa jossa olette – joka muuttaa lopulta fyysisen. Ja ei, teistä ei välttämättä tule 50 vuotta nuorempi tai ette näytä 50 vuotta nuoremmalta. Ette halua elää 500-vuotiaaksi, takaan sen, olette sitten energiakehossanne tai ette.



Muistelkaa hetki, muistelkaa oikeasti solutasolla, millaista oli Lemurian aikana, jolloin olitte edelleen hyvin eteerinen, hyvin ilmava. Ette olleet vielä uppoutuneet täysin biologiaan. Tanssitte vain biologisten elämänmuotojen kanssa planeetalla, mutta ette olleet vielä inkarnaatiokierrossa, joten olitte tavallaan kevyt, tavallaan melkein vähän höyrymäinen. Olitte siinä, mutta ette olleet siinä. Koitte sen, mutta ette jääneet sen vangiksi. Muistelkaa hetki. Kävitte kaikki sen läpi.



(Tauko)



Silloin itse asiassa kehititte suuren rakkauden luontoa ja erityisesti elementaaleja kohtaan. Vähän siihen olette tavallaan menossa. Toisin sanoen, ette ole niin raskaan fyysinen, ette niin yhdistynyt kehoon tai mieleen. Se on outo tunne, koska aivan kuten tällä hetkellä näillä Maan ihmisryhmillä, jotka menevät alimaailmaan, tähän uuteen paikkaan joka on järjestetty vain niille, jotka haluavat olevan vaikeaa ja tiukkaa, teillä on tämä osa, joka pitää hyvin paljon kiinni vanhasta – koska se on jokseenkin kaikki, minkä todella, oikeasti muistatte – ja fyysisestä kehosta. "Milloin kehostani tulee parempi? Milloin mielestäni tulee terävämpi?" Eikä tule. Ei tule, eikä ole tarkoituskaan.



Emme ole täällä lainkaan tekemässä ihmistilasta täydellistä. Ensinnäkään, koska siitä ei voi koskaan tehdä täydellistä. Voitaisiin sanoa, että syvälle sisälle kaikkien energiaan on kätketty nappula, joka ei salli ihmistilan täydellisyyttä, koska silloin ette pääsisi koskaan ulos. Kaikkia palapelin paloja ei ole, joten toisin sanoen ette koskaan saa siitä täydellistä. Ja se on hyvä asia, koska olisitte oikeasti vankina täällä.



Käytte läpi tällä hetkellä asiaa, joka tuntuu hyvin kummalliselta ihmisestä, ja se on kontrollin menettäminen.



Teillä kaikilla on korkea kontrollitaso, muuten ette olisi täällä, erityisesti shaumbroilla. Ja monet teistä sanovat: "Ei, minä en kontrolloi!" Köhöm! (Adamus yskii, ja vähän naurua) Minulla taitaa olla jo ruuansulatushäiriö. Ei, vaan olette kontrolloineet biologista ja mentaalista prosessia erittäin, erittäin hyvin. Teistä on tullut hyvin taitava siinä, mutta nyt yhtäkkiä menetätte kontrollin.



Ihminen menettää kontrollin tai ainakin perspektiivin kontrollista. Ihmisestä tuntuu, että kaikki tavallaan hajoaa. Ette pysty fokusoitumaan tänne enää. Ette voi olla riippuvainen tästä asioiden vanhasta käsittelytavasta.



Erityisesti parin viime viikon aikana olen nähnyt monien teistä – ette pysty lukemaan edes sivua kirjasta, koska silmänne vaeltelevat. Aivonne vaeltelevat. Olette kuin: "Mikä minussa on vikana?" Tietysti teette sen johtopäätöksen, että teistä on tulossa vanha tai olette saamassa Alzheimerin taudin tai olette menettämässä järkenne. Näin ei tapahdu. Käytte vain läpi transformaatiota. Olette menettämässä kontrollin, ja juuri niin pitäisi olla. Kehonne reagoi kummallisilla tavoilla.



Sanoisin, että tyypillisenä päivänä kuulen noin 27%:n shaumbroista sanovan: "Voi, minä kuolen. Olen varmasti kuolemassa." (Muutama naurahdus) Se on hyvin dramaattista: "Voi, minä kuolen. Saan jonkin sairauden." Useimmat heistä eivät tee sitä, koska kehonne vain muuttuu hyvin nopeasti tällä hetkellä. Ja kyllä, se sattuu toisinaan. Jos teillä joskus nuorempana oli hammastuet, niin se ei ollut miellyttävä asia, mutta lopputuloksena saatte suorat hampaat. No, tässä olette käymässä läpi valtavaa muutosta kehossa. On helpompaa kuolla, mutta te ette tehneet sitä. Käytte läpi valtavaa muutosta kehossa. Se sattuu aina silloin tällöin.



Ja teidän mielenne. Mieliparka (vähän naureskelua). Puhumme siitä paljon ProGnostissa, mutta mieli ei toimi samalla tavalla kuin ennen. Mieli ei kirjaimellisesti voi ja – tavallaan pieni maistiainen tulevasta ProGnostista – mielen aikakausi on valmis tällä planeetalla, enkä puhu tulevaisuudesta. Puhun siitä, että se on jo tapahtunut.



Tietokoneet ovat fiksumpia kuin te. Nopeampia, tehokkaampia, ne eivät marise yhtä paljon, niitä ei tarvitse ruokkia. Tietokoneet ovat nopeampia. Kun googlaatte, niin sitä taidetaan sanoa, kun teette noita hakukonejuttuja, ja kirjoitatte – mitä kirjoitatte? (joku sanoo "Donald Trump") Donald Trump (naurua). Sanotaan, että googlaatte "St. Germain". Joo, joo, joo. Joo, joo, paljon parempi. Googlaatte "St. Germain" ja sekunnin murto-osassa tietokoneet käyvät läpi noin triljoonia eri vaihtoehtoja. Triljoonia. Painatte nappulaa, ja aina silloin tällöin tuo pieni juttu alkaa pyöriä ja viisi sekuntia on kulunut ja te kiroilette (vähän naureskelua). Se on juuri käynyt läpi yli triljoona eri mahdollisuutta, perustuen kaiken sen datan analysoimiseen, mitä planeetalla on tällä hetkellä. Mielenne ei pysty tekemään sitä. Mielen aikakausi, se on tämä. Tämä on mielen viimeinen aikakausi.



Te olette itse asiassa niitä, jotka johtavat tuota muutosta, uskokaa tai älkää. Jotkut teistä sanovat: "Kuka minäkö? En ole lainkaan tekninen." Teidän ei tarvitse olla. Johdatte mielen muutosta. Se kaikki ei muutu kahdessa, kolmessa, neljässä sukupolvessa. Se vie jonkin aikaa. Mutta planeetalla tapahtuu dramaattinen muutos.



Pieni vinkki siitä. Miksi mielen täytyy selvittää monimutkaisia laskelmia? Miksi istua paperinpalan kanssa ja selvittää monimutkaisia matemaattisia laskelmia, kun voi painaa nappulaa? Miksi? Mutta mielestä tuntuu: "Voi, hyvä luoja! Minut korvataan tietokoneella, robotilla", ja tämä tunne lisää hukassa olemista. Niinpä te shaumbrana sanotte: "Mitä mielessä tapahtuu tässä? Mitä teen?" Ja sitten alatte ottaa lisäravinteita. Alatte ottaa mielen tietoisuuslisäravinteita, ja minun täytyy pysäyttää ja sanoa: "Turpa kiinni."



Vetäkää syvään henkeä. Vetäkää syvään henkeä. Antakaa itsenne kokea, mitä käytte läpi, taistelematta sitä vastaan, lääkitsemättä sitä tai meditoimatta sitä. Sallikaa se. Hyväksykää se. Olkaa sen kanssa. Olette juuri siinä, missä teidän pitäisi olla nyt fyysisesti, mentaalisesti ja kaikkea muuta.



Ei, se ei ole kaunista. Se ei ole kaunista. Se ei ole ollut kenelläkään muulla ylösnousseella mestarilla. Kenelläkään heistä ei ollut kaunis ja kiva valaistuminen. Teidän on itse asiassa helpompi, mitä he kävivät läpi. Ainakin teillä on toisenne. Ainakin olette yhdessä. Ainakin teillä on minut (Adamus naureskelee, ja vähän yleisön taputuksia). Ja olen täällä pelkästään, oikeasti, olen täällä pelkästään, koska pyysitte peiliä. Siinä kaikki. Se ei ole oikeasti minun viisauttani, se on teidän. Oikeasti minä en ole täällä edessä temppujen ja häiriötekijöiden kanssa, ne ovat teidän. Tämä on teidän luomuksenne.



Siis olette juuri siinä, missä teidän pitäisi olla. Mutta käytte tällä hetkellä läpi tätä kontrollin menettämistä, ja se on okei. Se on itse asiassa erittäin, erittäin hyvä merkki, kun teistä ei enää tunnu, että asiat toimivat samalla tavalla – eivät tietenkään. Kehonne käy läpi dramaattisia muutoksia, joita ei voi vielä mitata tieteellisesti, mutta muutaman seuraavan vuoden kuluessa ehdottomasti.



Tehkää DNA-testi nyt. Tehkää se nyt. Pulittakaa – miten paljon ne maksavat? (Joku sanoo "69 dollaria") Kuusikymmentäyhdeksän dollaria, se on järjetöntä! (Adamus naureskelee) Koko sekvenssistä. Tehkää se nyt. Tehkää uusi kolmen vuoden kuluttua, ja näette eron, joo. Käyttäkää eri nimeä, eri sähköpostiosoitetta ja kaikkea muuta. Mutta tehkää se uudestaan, ja näette, mitä tapahtuu. Olette juuri siinä, missä teidän pitäisi olla, ja olette menettämässä kontrollin.



Se kuulostaa tavallaan kummalliselta. Menetätte kontrolloin mille? Mille? No, se on mestari, joka te olette myös. Mutta sen sijaan että olette rajoittuneella aistiasteikolla ja rajoittuneella tietoisuuden ja luovan ilmaisun asteikolla, kuten ihminen on ollut, avaatte nyt sen kaiken, ja tämä muuttaa kaiken. Ja se muuttaa kontrollin, mikä – jos voisin sanoa kenelle tahansa teistä: "Ottakaa jalka pois jarrulta ja kädet irti ratista". Ette anna auktoriteettia jollekin muulle – pyhimyksille, arkkienkeleille, ylösnousseille mestareille tai Jumalalle. Se ei ole kuin: "Päästä irti ja anna Jumalan." Se on: "Päästä irti, minä olen." Ja ihmiselle on hyvin pelottavaa ottaa kädet pois ratista ja jalka jarrulta: "Mitä tapahtuu?" Ja ihminen on hyvin tottunut kontrolloimaan elämänsä joka puolta. Päästäkää irti tuosta kontrollista nyt ja katsokaa, mitä tapahtuu.



Se ei ole negatiivinen asia ihmiselle. Toisin sanoen, ei sanota, että kontrollissa oli mitään pahaa. Se oli vain kokemus, joka teillä oli. Eikä sanota, että luovutte ihmisyydestänne, koska ette luovu. Mutta avaudutte ja-tilanteelle, eri potentiaalille ja mahdollisuuksille, mestarille joka on sisällä. Avaudutte ja-tilanteelle, joten se tuntuu hyvin kummalliselta. Ja toivon, että jokainen teistä on parin viime viikon aikana käynyt läpi kaikenlaista paskaa elämässään, koska se merkitsee, että sallitte oikeasti tämän valaistumisen. Jos teillä on ollut epäilyjä ja mielen juttuja edestakaisin ettekä nuku hyvin ja syötte liikaa ja sitten ette syö riittävästi ja ihmettelette, mitä teille tapahtuu, ja kehoonne sattuu, käytte läpi ruumiillistumista valaistumista.



Tuntekaa hetki. Jotkut teistä kirjoittavat uskomattomia kirjoja tai tekevät fantastisia elokuvia ja videoita, joita kukaan ei usko. Kuvitelkaa hetki – kirja valaistumisestanne. Mutta älkää olko vakava, kun ajattelette sitä tai todella teette sen. Älkää tehkö siitä ankeaa. Kuten sanon teille aina, kaunistelkaa vähän. Käyttäkää vähän teatteria. Lakatkaa jäämästä niin jumiin mutaan. Pitäkää vähän hauskaa sen kanssa. Tiedättehän: "Hassu asia tapahtui minulle matkalla valaistumiseen" – Kuthumi – "menetin kaiken! Menetin järkeni! Menetin kaiken!" Pitkää hauskaa sen kanssa.



Tuntekaa sitä hetki. Kirjaanne valaistumisesta. Ei mitään pyhän tyyppistä tekstiä, tylsää, vaan koko siirtyminen siitä, mitä luulitte vain yhdeksi ihmiselämäksi, transformaatioon, joka asettaa kirjaimellisesti tahdin seuraavalle evoluutiolla tällä planeetalla, koska seuraava evoluutio, se evoluutio, tällä planeetalla ei näytä samalta, mitä se on ennen ollut, kuluneina satana vuotena, tuhantena vuotena tai miljoonana vuotena. Seuraava evoluutio tällä planeetalla on jotain täysin erilaista, ja te johdatte … (kännykkä alkaa soida ja Adamus viheltää pettyneenä)



LINDA: O-ou.



SART: Paska!



ADAMUS: Oletko se sinä, Donald? (Naurua, kun sen ihmisen kännykkä soi, jolla oli aiemmin Donald Trump -naamari)



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Donaldko soittaa?



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Tai hän twiittaa. Se on Twitter. Tiesin, että Donald aikoo twiitata (lisää naureskelua). Annamme sen mennä ohi tällä kertaa. Seuraavalla kertaa se menee vessasta alas. Voimmeko saada kameran sinne ja katsella huuhtoutumista? (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)



Siis, vedetäänpä syvään henkeä tässä. Ja pääsen nyt asian ytimeen, tämän shoudin pointtiin. Minulta on vienyt, luoja, ikuisuuden päästä siihen, mutta vedetään syvään henkeä. Nyt jotain hyvin, hyvin tärkeää. Minulta on vienyt tovin rakentaa sitä kohti.



Se on ilmassa



Tämä tulee nyt siihen ydinasiaan, että olette nyt sellaisessa paikassa, kaikesta siitä kamppailusta huolimatta jota teillä on ollut päästäksenne siihen, jossa kypsyytenne vuoksi – eiköhän se ole ok-sana – kypsyytenne, henkisen kypsyytenne tai tietoisuuskypsyytenne vuoksi, teillä on kyky ainakin alkaa käyttää erottelukykyä, jossa useimmat ihmiset eivät ole hyviä – tekään ette ole olleet kovin hyviä – mutta teillä on nyt kyky käyttää erottelukykyä. Olette pelänneet kovasti asioiden tuomitsemista. Sanotte: "Voi, en voi tunnustella toista ihmistä, koska silloin tuomiten." Pyh! En tiedä. Sart, hassu kaveri, kiva kaveri, outo kaveri. Se on erottelukykyä (vähän naureskelua).



SART: Kiitos.



ADAMUS: Ja suuri sydän, mutta se on havainnointia. Olen puhunut tästä joissain shaumbra-kokoontumisissamme. Se on havainnointia. Se ei ole tuomitsemista. Pelkäätte niin kovasti havainnoida, olla tietoinen itsestänne ja asioista ympärillänne, koska sanotte: "No, se on tuomitsemista." Ei. Olemme menneet siitä yli. Se on havainnointia.



Voitte nähdä jonkun ruokakaupassa: "Voi, hyvänen aika! Tuo ihminen on yhtä ruma kuin jotkut puserot, joita näin Crimson Circlessä." (Vähän naurua) "Voi, minun ei pitäisi ajatella noin." Ei, vaan se on okei – nyt se on okei – koska te poimitte vain heidän ajatuksensa, heidän projektionsa. Te ette projisoi sitä. Te poimitte sen. Se on ilmassa, ja alatte havaita sen.



Siis pointtini tänään on, että se on ilmassa. Voi, ja sitä tosiaan on ilmassa. Selitän hetken kuluttua. Ilmassa on paljon, ja alatte havaita sen, koska teillä on tuo kypsyys, koska teillä on erottelukykyä ettekä ole enää niin huolissanne tuomitsemisesta. Olette edelleen vähän sitä, mutta sallitte lopultakin itsenne käyttää erottelukykyä. Se on ilmassa.



EDITH: Toivon, että voisimme poimia loton voittonumerot.



ADAMUS: Miksi? (Muutama naurahdus) Ei, vaan oikeasti. Edith – ilman mikrofonia, jottei kukaan netissä voisi kuulla, miten hävyttömästi – sanottiin: "Toivon, että voisimme …" (Vähän naurua) No, teidän pitäisi aina pyytää mikrofonia. Siis Edith sanoo: "Toivon, että voisimme poimia loton voittonumerot." Oikeasti? Oikeasti? Sitä vartenko olemme täällä?



EDITH: Ei (hän naureskelee).



ADAMUS: Ei, vaan tiedän, että laskit puolittain leikkiä, mutta toinen puoli toivoo helvetisti sitä (muutama naurahdus). Sitäkö varten olemme täällä? Yritämme tehdä ihmisestä rikkaamman? Koska voin kertoa teille nyt, mitä tapahtuu ihmiselle, joka on tuossa tietoisuustilassa. Hän voittaa kolme miljoonaa dollaria lotossa. Kolmen vuoden päästä hän toivoo, ettei hän olisi koskaan voittanut sitä, koska hän on jossain energiamallissa ja hän saa vain lisää energiaa tukemaan pahoja tapojaan, jos hänellä on niitä, ja useimmilla ihmisillä jotka pelaavat lottoa, on. He ovat epätoivoisia. He haluavat jotain taikaa, jonkin tempun, ja itse asiassa se on huonoin asia, joka voi tapahtua heille. Se on vain lisää samaa energiaa. He menevät syvemmälle yltäkylläisyyden puutteeseen. Kummallista kyllä, voitetaan kolme miljoonaa ja mitä he tekevät? He räjäyttävät sen. He alkavat käyttää huumeita. He antavat sitä kaikille. Heidän perheensä vihaa heitä nyt. Heidän ystävänsä vihaavat heitä. Se on kamala asia, koska se on pelkästään lisäenergian laittamista huonoon tilanteeseen.



Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, koska te ette laita lisää energiaa ihmisreikään, kuten kutsun sitä, ihmistilaan, ja siksi aivan yhtäkkiä oivallatte: "Minun ei tarvitse voittaa lotossa, en halua voittaa lotossa." Se on itse asiassa kokoelma massatietoisuusenergiaa, joka ei oikeasti tue teidän matkaanne. Mitä siis teet, Edith? Mitä teet lotossa voittamisen sijasta?



EDITH: No …



ADAMUS: Lainaat rahaa Joannelta (naurua). Olen vain ei-tuomitseva. Mitä sinä teet?



EDITH: Laskin vain leikkiä.



ADAMUS: Laskit vain leikkiä, mutta sinä et laskenut leikkiä. Se on se juttu. Laskit vain leikkiä, mutta et laskenut leikkiä. Siis se on ilmassa: "Miksi emme voi poimia lottonumeroita?" Sinun on parempi olla valmiina tuon mikrofonin kanssa, Linda.



LINDA: Haluatko …



ADAMUS: Ei, tällä tavalla te teette. Aloitamme tavallaan pienen uuden vaiheen tässä. Se on nimeltään "se on ilmassa", ja se on kaikkea – selitän sitä aivan hetken kuluttua. Vedätte syvään henkeä (Adamus vetää syvään henkeä). Luovutte ihmiskontrollista, koska, Edith, sinä kontrolloit paljon elämääsi ja itse asiassa yrität kontrolloida muita. Olen pahoillani, että sanon sen, mutta en ole pahoillani, että sanon sen. Ei, vaan oikeasti sinulla on valtava määrä kontrollia. Sinulla on suuri sydän, mutta elämässäsi on paljon kontrollia ja pelkäät päästää irti.



Mitä siis teette? Päästätte irti kontrollista, vedätte syvään henkeä ja sallitte energian tulla luoksenne, palvelemaan teitä. Ette voita lotoissa. Seisotte vain siinä, kenties kyllästyneenä, ei ole mitään tekemistä, kaikki maailman aika käytettävissä – seisotte siinä ja sallitte sen. Ette ajattele, ei ole mitään mantraa. Ette sano: "Miiiinäää saaaallliiiin yltäkylläisyyden." (Vähän naurua) Seisotte vain siinä tyhmänä ja onnellisena ja ilman kontrollia (pari kikatusta), ja jos teidän tarvitsee tehdä jotain, nostatte vain kätenne ja annatte sen tulla teille. Olette magneetti, energiahoukutin, tulee se sitten rahana, rakkautena, rangaistuksena tai kärsimyksenä. Mutta olette energiahoukutin. Antakaa sen tulla teille. Se on näin yksinkertaista.



Jos yritätte epätoivoisesti tehdä kovasti työtä saadaksenne rahaa ja yritätte voittaa lotossa, yritätte juonitella järjestelmää vastaan, se ei toimi. Olemme itse asiassa menossa paikkaan, jossa olemme hyvin energiariippumattomia ja jossa ette ole loinen, joka luottaa kaiken muun maailmassa tukevan itseään. Sitä kutsun täysivaltaisuudeksi. Täysivaltaisuudeksi. Ja kerron teille juuri nyt, että se on ilmassa.



"Mestari, anna minulle seesteisyyttä sallia asiat, jotka valitsen, rohkeutta päästää irti asioista, jotka eivät ole minun, ja viisautta tietää tuo helvetin ero." (Yleisö taputtaa) Jos kirjoittaisit sen taululle, kiitos (Lindalle). Minusta se oli … joo.



LINDA: Voi kyllä. Ihan kuin muistaisin sen (vähän naurua).



ADAMUS: Otan tämän 12 askeleen ohjelmasta, mutta eikö tämä ole 12 askeleen ohjelma?



LINDA: Hmm …



ADAMUS: Koska … "Mestari, anna minulle seesteisyyttä …" Laitetaan se taululle. Kivalla käsialalla. Nopeammin, nopeammin. "Mestari, anna minulle seesteisyyttä sallia ne asiat, jotka valitsen." Tämä menee takaisin lähtökohtaani: "Mikä on teidän ja mikä ei ole?" Teidän ovat – Tobias sanoi sen täydellisesti – vain ne asiat, jotka valitsette.



LINDA: Seesteisyys sallia.



ADAMUS: "Anna minulle seesteisyyttä sallia se, minkä valitsen, rohkeutta päästää irti siitä, mikä ei ole minun." Esi-isäperheenne, biologianne – ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän. Ne kuuluvat esi-isille, joista olette yksi, mutta ne eivät ole silti teidän.



"Ja rohkeutta …" Ai, hän keskittyy. Tuo keho ei ole teidän, mutta kuitenkin pidätte kiinni siitä. Kontrolloitte sitä, ja nyt kontrollointi alkaa lähteä pois, ja te sekoatte. Keho ei ole teidän. Se mitä kutsuisin "täysivaltaiseksi kehoksi, energiakehoksi", joka on tulossa, on pelkästään teidän, eikä se ole riippuvainen energiasta, muista ihmisistä tai mistään muusta, niin kuin tämä keho on.



"Rohkeutta päästää irti siitä, mikä ei ole minun, ja viisautta tietää tuo helvetin ero." Kyllä, laitamme siihen "helvetin", pelkästään ravistelemaan vähän (muutama naurahdus).



Olen kertonut teille, etteivät ajatukset mielessänne ole teidän. Ne eivät ole teidän. Luultavasti noin 84–92 prosenttia noista ajatuksista ei ole teidän. Ne tulevat massatietoisuudesta. Ne tulevat hypnoosista. Ne tulevat opettajilta, vanhemmilta, ihmisiltä jotka istuvat vieressänne, kaikilta muilta, paitsi itseltänne.



Mitä teidän ajatuksenne ovat? Ne jotka valitsette. Se on siinä. Se on näin yksinkertaista. Se on näin yksinkertaista. Loput niistä eivät ole, ja se vaatii rohkeutta, koska yhtäkkiä alatte menettää kontrollin. Päästätte irti perheestänne. Päästätte irti ajatuksista, jotka eivät ole teidän. Päästätte irti tavoista, jotka eivät ole oikeasti teidän. Teidät hypnotisoitiin niihin – en tiedä – tai kävelitte niihin vahingossa tai mitä tahansa, mutta ne eivät ole teidän.



Palatkaa siihen, mistä puhuimme viime kuussa: mitä on sydämessänne? Hyvyyttä, myötätuntoa. Myötätunto – se on teidän. Mikä muu on teidän? Viisaus – se on tulossa sisään. Mutta keho – ei. Biologinen perheenne – ei. Ja tiedän, että se on vaikeaa joillekin teistä. Sanotte: "Voi! Hän rikkoo perheitä." Ei, en riko. Kehotan olemaan realistinen biologisen perheenne suhteen. He saattavat olla mahtavia ihmisiä ja rakastatte heitä, mutta he eivät ole teidän. Se on yksi voimakkaimmista yhteyksistä planeetalla tällä hetkellä. Lapsenne, se on kuin: "Voi! Ne ovat minun. Minun täytyy huolehtia heistä." Hevonkukkua. He eivät ole teidän. He eivät ole koskaan olleet. Sitten kun pääsette siitä yli, kun rakastatte heitä sieluolentoina, joita he ovat, mahtavaa. Mutta teidän? Ei. Teidän vastuunne? Ehdottomasti ei. Potkaiskaa heidät ulos. Ei ole teidän vastuunne. He eivät ole teidän.



Ja tässä kohtaa pääsemme tähän ristiriitaan: "Voi! Haluan vähän vapautta, mutta en koko tätä juttu, koska minun täytyy huolehtia lapsistani." Ei, ei teidän tarvitse. Päästäkää siitä irti ja katsokaa, mitä tapahtuu. Päästäkää irti toisista ihmisistä elämässänne – energeettisesti, tunteellisesti. En kehota lähtemään pois kaikkien luota, vaan lopettamaan nuo heidän ja teidän loismaiset toimet.



Se vaatii paljon rohkeutta, ja enimmäkseen sanotte: "Otan 25 sentin arvosta vapautta". Sitten se ei ole vapautta, ennen kuin otatte täyden dollariarvon, koko paketin. Ette voi saada vähän vapautta, koska se ei ole vielä vapautta. Ette voi laittaa kättänne ulos eläintarhan häkistä ja sanoa, että kätenne on vapaa, koska se ei ole. Laitatte kätenne vain ulos häkistä, ja joku tulee puremaan sen pois. Siis vaatii paljon rohkeutta päästää irti siitä, mikä ei ole teidän.



Nyt sanotte: "No, en ole varma, mikä on oikeasti minun", ja menette tähän mentaaliseen masturbointiin. Olkaa selkeä. Käyttäkää erottelukykyä. Ottakaa tuo kypsyys: "Se ei ole minun", ja sitten sallikaa, mitä tulee seuraavaksi, koska kun vapautatte asiat elämässänne – vapautatte itsenne kehosta, se ei ole teidän – kun vapautatte asiat elämässänne, koko tämän ruumiillistuneen valaistumisen prosessi tapahtuu paljon luonnollisemmin, paljon tasaisemmin. Mutta takaisin pointtiini.



Ilmassa on paljon tällä hetkellä. Ilmassa – en välttämättä tarkoita kirjaimellisesti, vaikka osa siitä on – mutta on ajatuksia, tietoisuutta, tiedostamista, ideoita, luovuutta, mitä leijuu ilmassa. Se on tietoisuustunteessanne, tietoisuushavainnossanne, mitä tulee miljoonan vuoden takaa, koska se tapahtuu oikeasti nyt.



Tiede havaitsee sitten, kun se oikeasti hioo asioita – luultavasti ei teidän elinaikananne – mutta se oivaltaa jossain kohtaa hypoteettisessa kvanttifysiikassa ja joku kirjoittaa raportin ja sanoo: "Tämä on vain iso teoria, mutta kaikki mitä olen löytänyt" – tämä fyysikko sanoo – "niin kummalliselta kun se kuulostaakin, kaikki on olemassa ja tapahtuu samalla hetkellä." Ja hän sanoo: "Ja siksi tulevaisuus on jo tässä. Menneisyys on tässä." Ja ihmiset jotka ajattelevat hyvin aikaorientoituneesti, sanovat: "Voi, se on hämmentävää. Se on todellista sotkua." Mutta itse asiassa ei ole aikaeroa, joten kaikki on tässä. Periaatteessa se merkitsee, että se on ilmassa. Se merkitsee, että valaistumisenne tässä elämässä on ilmassa, ja kypsyyden ja erottelukyvyn kera alatte tuntea sen.



Jos ette käytä erottelukykyä – ette tiedä, mitä helvettiä oikein haluatte, teillä ei ole kypsyyttä, selkeyttä tai mitään muuta – kaikki on vain yhtä suurta sotkua. Poimitte kaiken ja teistä tulee todella hämmentynyt. Mutta kun teistä on tullut kypsempi ja erottelevampi, voitte alkaa havaita, mitä ilmassa on.



Sinä olet ilmassa. Aloitetaanpa siitä. Mestari on aivan tässä. Mestari ei tule lainkaan fyysiseen olemukseen. Se on tietoisuudessa, minä sanon "ilmassa". Se on jo tässä. Se on jo tässä, ja mestari istuu tuolissaan sanoen: "Okei, milloin ihminen aikoo päästää irti ihmiskontrollista salliakseen aidon jumalaisen virran?" koska ihmiskontrollissa ei ole oikeastaan virtaa. On energiariippuvuutta. On paljon pelkoa ja paljon epäilyä. Mestari sanoo: "Istun vain tässä hiljaa, kunnes ihminen päästää irti kontrollista ja sallii. Sallii aidon itsen, minun ja ihmisen. Ja-tilanne.



Tuntekaa sitä hetki nyt. Se on ilmassa. Se ei ole toisessa galaksissa. Se ei ole henkisessä ihmemaassa. Se on tässä juuri nyt. Se on ilmassa.



(Tauko)



Ilmassa on myös kaikkien elämienne kaikki viisaus. Ja tämä saattaa kuulostaa vähän hämmentävältä, mutta teillä on elämiä, jotka ovat tulevaisuudessa ja jotka ovat jo tapahtuneet, joten ne ovat tavallaan menneisyydessä (Adamus naureskelee). Tavallaan. Mutta ihminen ajattelee kronologisesti aikajärjestyksessä, mutta sitä ei ole, joten teillä on valtava viisaus. Se on ilmassa tällä hetkellä. Ette ole yhdistyneet siihen aiemmin, koska ette sallineet itsellenne kypsyyttä tai erottelukykyä. Itse asiassa olitte sulkeutuneet. Melkein pelkäsitte avautua. Vetäydyitte pikkuruiseen maailmaanne. Ja nyt se on ilmassa. Voitte avautua.



Muistatteko, kun aloimme puhua tuosta feminiinisyyden psyykkisestä energiasta? Se on itse asiassa myös maskuliinisuudessa, mutta alatte tuoda sitä nyt sisään. Feminiinisyys tietää, miten mennään ulos ja laajennutaan ajan ulkopuolelle. Alatte vain päästää sen sisään nyt.



Siinä tilassa jossa olette – tavallaan pakahtunut, hukassa ja tuntien kontrollittomuutta – se on todella kummallista. En sano, että tämä on helppoa. Se tuntuu kummalliselta, kun alatte nyt avautua sille, mitä on ilmassa. Sinä olet ilmassa. Sinun viisautesi on ilmassa. Ja paljon muita asioita.



Ihmistietoisuuden tapa toimia on hyvin, hyvin mielenkiintoinen. Esimerkiksi, oletteko koskaan katsoneet historiaan, esimerkiksi aikaan jolloin hehkulamppu keksittiin? Amerikkalaiset uskovat, että Thomas Edison keksi hehkulampun, eikö vain? Tiedämme kaikki sen. Ei, vaan oli noin 27 eri keksijää maailman eri osissa, jotka työstivät samaa asiaa samaan aikaan. Se on ilmassa. Kaksikymmentäseitsemän. Itse asiassa vain kuusi tai seitsemän tunnetaan, mutta tiedän, että oli 27. Toiset olivat vain tuntemattomia. Heitä ei koskaan tunnettu.



Siis se ei ollut vain Thomas Edisonin nerokkuutta, mutta hänellä kuitenkin oli kyky tuntea, mitä ilmassa on. Jumala tai Henki tai valo-olennot – hah, tarkoituksellista sanaleikkiä (vähän naureskelua) – eivät lainkaan valinneet häntä keksijäksi. Se oli ilmassa. Ihmistietoisuudessa ja -tilassa on erittäin upea asia. Kaikki menee tavallaan massatietoisuuteen, joka on yleisesti tavallaan mätää, mutta siellä on joitain nerokkaita taskuja.



Se on ilmassa, eli voitte alkaa havaita asioita, joita on tietoisuudessa, leijuu vain ympäriinsä. Kenties kukaan muu ei havaitse niitä.



Kenties ilmassa on – mitä sanoisin tavallaan tietoisuuden evoluutioksi – todellinen valokeho, todellinen energiakeho – kutsun sitä mieluummin näin – tai täysivaltainen keho. Se on ilmassa. Teidän ei tarvitse tehdä työtä sen eteen. Ihmismielen ei tarvitse eikä sen pitäisi yrittää selvittää sitä. Se on ilmassa. Se on kaikkialla ympärillä. Kyse on vain sen sallimisesta.



Useimmat ihmiset eivät koskaan tee sitä, koska heistä se on helvetin hullua: "Mistä oikein puhut?" Mutta se on ilmassa. Tiedätte sen. Voitte tuntea sen, teidän tietämisenne. Se on ilmassa.



Valtava muutos ihmismielen tavassa toimia, josta puhun ProGnostissa – huomatkaa, miten livauttelen kaikkia näitä subliminaalisia vinkkejä ja viestejä (vähän naureskelua). "Mitä tulee seuraavaksi?" on iso kysymys. "Tuleeko meille tietokonemieli?" Ei lainkaan, ei lainkaan. Kuka sitä tarvitsee, kun teillä on tietokoneita? Siis mieli kehittyy joksikin muuksi. Se ottaa uuden paikan. Se ei ole enää se riippuvuuskeskus, joka se on nyt. Mieli ottaa uuden paikan, ja se on ilmassa juuri nyt, ja te voitte havaita sen. Ja kyllä, se on teidän ja se on tietoisuus. Se on teidän, koska myötävaikutatte tuohon tietoisuuteen, kuten toisetkin kaltaisenne, mutta se on ilmassa ja voitte alkaa havaita sen nyt.



Muut ulottuvuudet joista puhun, uudet ulottuvuudet jotka ovat aisteja, jotka olette kauan sitten unohtaneet, ovat ilmassa. Kauneusaisti, myötätuntoaisti, rakkausaisti – ne ovat ilmassa. Enkä puhu vain hyvää mieltä tuovista jutuista. Puhun ulottuvuudesta, koska aisti, ne 200.000 muuta aistia joita ette käytä, ovat ilmassa. Ne ovat käytettävissä. Teidän ei tarvitse hajottaa mieltänne, teidän ei tarvitse tehdä mielellä työtä hoksataksenne sen. Sanon vain, että vetäkää syvään henkeä ja päästäkää irti kontrollista. Se on ilmassa.



Sinä, ihminen, et ole vastuussa valaistumisestasi. Se on ilmassa. Sinua pyydetään vain sallimaan se, rentoutumaan siihen.



Merabh – se on ilmassa



Laitetaanpa jotain musiikkia, ja puhumatta enempää mennään vain siihen, ilmaan.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Tulemme tähän merabhin aikaan, jossa puhe ei enää palvele meitä. Menemme sanojen tuolle puolen.



(Musiikki alkaa)



Laitamme siis musiikkia ja sallimme tietoisuusmuutoksen.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Meiltä vei tovin päästä tämän päivän pointtiin. Planeetta muuttuu hyvin, hyvin nopeasti.



Planeetta muuttuu hyvin nopeasti tällä hetkellä, ja päätitte olla täällä tänä aikana, hyvästä syystä. Halusit osallistua siihen. Halusit kokea, millaista oli käydä läpi lennossa- transformaatio. Sinä valitsit, ei kukaan muu.



On kauneinta aikaa. Joo, tiedän, että joskus on vaikeaa, mutta se tekee isoa mahtavaa tarinaa (Adamus naureskelee pehmeästi). Ja nyt puhumme tästä: "se on ilmassa". Se on aina ollut, mutta halusin puhua oikeasti siitä kanssanne nyt. Halusin teidän alkavan kokea sen.



Voidaksesi sallia sen, sinulla täytyy olla kypsyyttä ymmärtää paljon enemmän nyt siitä, mikä on sinun ja mikä ei ole. Olet päästänyt irti paljosta, mikä ei ole sinun. Tiedät nyt, mikä on, joten tällaisen tasapainon myötä voit nyt alkaa havaita, mitä ilmassa on.



Se olisi liian pakahduttavaa useimmille ihmisille. Nimittäin ne jotka kutsuvat itseään selvänäköisiksi tai herkiksi, palavat loppuun nopeasti, koska he eivät enimmäkseen ole oikeasti valmistautuneet ymmärtämään, mikä on heidän ja mikä ei ole. He havaitsevat kaikenlaisia asioita ja monet heistä ottavat sen kaiken omakseen – hyvät, pahat ja rumat. Mutta nyt erottelukyvyn ja kypsyyden kera, voit vetää kunnolla syvään henkeä ja tuntea, mitä ilmassa on. Mestari, niiden entisten ja tulevien elämien viisaus, joita sinulla on ollut – se on ilmassa.



Ihmistietoisuus, hyvin paljon leijuu ympäriinsä. Mahtavia ideoita, joita ei ole toteutettu, koska ihmisillä on epäilyksiä ja pelkoja. Todella upeita parannustapoja. On hämmästyttäviä ns. psykoterapioita ilmassa, mutta kenelläkään ei ole rohkeutta käyttää niitä.



Olet tuntenut näitä asioita ilmassa, mutta olet pidätellyt. Olet tuntenut hyvin monia asioita itsestäsi, ja tiedätkö mitä? Voit tuntea niiden tulevan lähemmäs ja lähemmäs.



Olet tuntenut hyvin monia asioita mestarista, siitä mitä tulee seuraavaksi. Olet tuntenut ne, ja sitten epäilit niitä – sallit itsellesi vain maistiaisen ja sitten suljit sen pois.



Nyt tulemme ruumiillistuneessa valaistumisessa tähän kohtaan, jossa on kuin, no, on aika tuntea, mitä ilmassa on, ja antaa mestarin tulla lähemmäs ja lähemmäs.



(Tauko)



Ihmistietoisuus on inspiroinut, voitaisiin sanoa, hyvin monia mahtavia ideoita, innovatiivisia konsepteja, joita ei ole toteutettu tällä tasolla, tässä todellisuudessa, mutta ne ovat ilmassa. Voitaisiin sanoa, että ne ovat vain puolen hengenvedon päässä, puolen ulottuvuuden päässä. Ne leijuvat siellä aivan kuten, no, lentokoneen keksiminen. Monet ihmiset luulevat, että sen tekivät Wrightin veljekset. Se oli itse asiassa eräs ranskalainen mies, tietysti (muutama kikatus). Mutta Wrightin veljekset pantiin siitä merkille. Se oli ilmassa, ja oli noin 12 muuta, jotka työstivät lentokoneita tuolloin.



Tämä ei ollut internetin aikaa, jolloin kaikki oli tuolla. Tämä oli kauan sitten, kun ei ollut tapaa yhdistyä tai olla kirjeenvaihdossa, koska se oli ilmassa.



Ilmassa on nyt kaikki tämän muutoksen energia, kaikki kauneus – minun pitäisi sanoa – joka tapahtuu planeetalla.



Jos sallit itsesi tuntea sitä hetken, se oikeasti poistaa paljon siitä pelosta, mitä huomenna tapahtuu. Se on ilmassa, mitä tästä evoluutiosta tulee. En sano, että siitä tulee helppoa, mutta se mitä tulee, on hyvin kaunista. Se on ilmassa.



(Tauko)



Kyky tuntea enkeliolennot joita on ympärillä, ei-fyysiset olennot joita on ympärillä. Ne eivät ole siinä ratkaistakseen elämäsi ongelmat, mutta niiden kanssa on mahtavaa yhdistyä, koska silloin alat oivaltaa, että siellä on paljon muuta. Ne eivät kerro sinulle vastauksia ihmisen energiakriisiin tai henkilökohtaisiin psyykkisiin ongelmiisi. Mutta kun alat oivaltaa, että siellä on hyvin paljon – sanon, että se on siellä, mutta se on itse asiassa tässä – vapaudut yhtäkkiä hyvin rajoittuneesta todellisuusperustasta. Oivallat, että se on ilmassa.



Ei-fyysisiä olentoja. Enkeliolentoja. Olentoja jotka eivät ole koskaan ennen olleet tällä maapallolla, mutta jotka ovat uteliaita siitä, miten kaikki menee. Se kaikki on ilmassa.



Tulet polulla tähän kohtaan, jossa opit sallimaan sen, mikä on sinun, otat vastuun sitä ja tuot sen myötätuntoiseen sydämeen, joka sinulla on – ja olet oppinut suuren rohkeuden kera päästämään irti siitä, mikä ei ole sinun.



Maailman ongelmat eivät ole sinun – ne eivät oikeasti ole.



Esi-isäbiologiasi ja esi-isäpsykologiasi eivät ole sinun. Ne ovat kai osa sitä evoluutiota, joka sai sinut tähän, mutta ne eivät ole sinun.



Hyvin monet ajatukset joita kulkee mielesi läpi ja joihin yrität tarttua, eivät ole oikeasti sinun.



(Tauko)



Yhtäkkiä nyt, tuon irtipäästämisen myötä, tuon selkeyden myötä, olet valmis menemään siihen, mitä on ilmassa, mitä muuta on.



Toinen tapa sanoa kaikki tämä on, ettei tämä koko kokemus ruumiillistuneeseen valaistumiseen vaadi oikeasti mitään ponnistelua. Se vaatii paljon sallimista. Et voi selvittää sitä eikä sinun pitäisikään. Se on ilmassa. Mestarin kautta, "minä olen" -olemuksen kautta, se on ilmassa. Ja tiedän, että tällä hetkellä on kummallista ja epämiellyttävää aikaa, koska menetät ihmiskontrollin. Mutta se mitä on ilmassa, on jumaluutta, joka ei tarvitse mitään kontrollia, koska se ei ole riippuvainen energiasta.



Ole kiltti ja vedä syvään henkeä ja tämän kauniin musiikin soidessa anna itsesi avautua nyt.



Kerron sinulle tämän: sinä et pakahdu. Et pakahdu. Laajentumalla, laajentamalla tietoisuuttasi, et pakahdu. Olet oppinut nyt jo liikaa siitä, mikä on sinun ja mikä ei.



Mitä ilmassa on? Kyllä, tunnet muiden ihmisten kivut ja säryt. Tunnet ne, mutta ne eivät ole sinun, joten voit päästää niistä irti.



Alat tuntea tuon mestarin ja viisauden. Se on ilmassa.



Tunnet entiset ja tulevat elämät. En ole oikeastaan puhunut paljon niistä kokoontumisissamme. En halua keskittyä liikaa siihen, mutta olette nyt siinä pisteessä ymmärtääksenne, että ne eivät tuo historiaansa. Entiset ja tulevat elämät eivät tuo historiaansa, ne tuovat viisautensa. Jos olisimme menneet entisiin elämiin aiemmin, olisitte jääneet kaikki kiinni yksityiskohtiin, niiden draamoihin, niiden menestyksiin ja epäonnistumisiin. Tällä hetkellä ilmassa ei ole niiden historia, vaan niiden viisaus.



Olette tulleet nyt tähän kohtaan, että kykenette todella laajentumaan, avautumaan.



Tunnen, että tästä seuraavaan kokoontumiseemme tunnette oikeasti asioita ilmassa, tarkoitan, että mitä siellä on ja mikä on suoraan – voitaisiin sanoa – teidän ja mikä ei.



Juuri nyt, juuri tässä kokoontumisessamme, olette sitten netissä tai studiossa, ilmassa on luomisimpulsseja – kuten voitaisiin sanoa – jotka ovat kenen tahansa käytettävissä.



On tarinoita tulevaisuudesta, mihin tämä planeetta menee. Se on ilmassa. Se ei ole kohtalo. Se on pelkästään tarinoita ilmassa.



(Tauko)



Avaudumme nyt enemmän ihmistietoisuudelle ja sen yli sille, mitä voitaisiin kai kutsua jumalaiseksi tietoisuudeksi, mutta se on vain tietoisuutta. Nyt voimme avautua sille. Ja kun avaudutte, kypsyytenne ja erottelukykynne kera, voitte avautua myös sinulle, "minä olen" –olemukselle – sekin on ilmassa.



Miten tiedät eron, mikä on jumaluutesi, mikä on sinä, mikä on massatietoisuuden ajatuksia, mitä ovat nämä luomisimpulssit ilmassa? Siinä kohtaa vedät syvään henkeä ja sinä valitset, mikä on sinun ja mikä ei.



Osa siitä, mitä alatte tuntea, on – sanoisin – vähän arkisempaa. "Voi, ilmassa on joulua" tai "ilmassa on jännitettä". Mutta kun teistä tulee erottelevampi ja sallivampi, tunnette oikeasti paljon erilaisia asioita. Toivoa todellakin, teidän ja massatietoisuuden.



Kun avaudutte tuntemaan ja erottamaan ja sallimaan, mitä ilmassa on, se muuttaa jatkuvasti unianne, koska unenne, yölliset unenne, ovat oikeasti sen havaitsemista, mitä ilmassa on. Älkää yrittäkö analysoida unianne. Älkää tehkö sitä nyt. Menemme enemmän unitodellisuuteen, mutta se ei ole sarja hassuja symboleja.



Vedetään syvään henkeä yhdessä ja sallitaan. Meidän on aika avautua sille, mitä ilmassa on. Se on sinä ja se on paljon muuta. Se on yltäkylläisyyttä.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Minun on nyt aika lähteä Ylösnousseiden mestareiden klubille, jossa hieno ateria ja Jeesus odottavat (naurua). Teidän on aika nauttia joulunajastanne.



Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja tiedän, että viime aikoina on ollut tätä valtavaa menetyksen, hukassa olemisen ja kontrollin menettämisen tunnetta, mutta se kaikki on osa sitä.



(Musiikki loppuu)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja kunnioittakaa itseänne olemisesta siinä, missä olette tänä päivänä.



Ja tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos, ja hyvää joulua (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: Tammikuu 2018 KATSO TAAKSESI
ViestiLähetetty: 04.01.2018 16:25 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
KATSO TAAKSESI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Päätimme tulla tähän elämään tätä vanhaa pikkujuttua varten, jota sanotaan "ruumiillistuneeksi oivaltamiseksi". Yllätys! Se osoittautui vähän haastavammaksi, kuin oletimme. Luulen, että olimme henkihumalassa, kun valmistauduimme tähän elämään toisella puolella ja teimme sellaisia toteamuksia kuin: "Mikään ei voi pysäyttää minua" tai "Olen sinnikäs soturi … pystyn selviytymään kaikesta" tai "Mitä pahempaa voisi mitenkään olla kuin aiemmat elämäni".

Tervetuloa mestaruusreitille … the Camino de los Maestros Shumbra. Olen kuullut, että jotkut henkiset etsijät tekevät tarkoituksella pitkän kävelyn Camino de Santiagoa (Pyhän Jaakobin reitti) pitkin Espanjassa, polkuja joita pyhiinvaeltajat tekivät matkallaan apostoli pyhän Jaakobin haudalle Galiciassa. Riippuen valitusta reitistä kyse on noin 780 kilometrin patikoinnista. Arviolta 280.000 ihmistä kulkee tuota reittiä joka vuosi tai noin 800 ihmistä päivässä saapuu Galiciaan pitkän taipaleensa jälkeen. Mutta sen voisi kävellä 1000 kertaa eikä olisi silti lähelläkään ruumiillistuneen valaistumisen haasteita.

El Camino de los Maestros Shaumbra (shaumbra-mestareiden polku) on erilainen kun Camino de Santiago, koska se ei ole fyysinen reitti, ja eritoten se on yksinäinen tie. Rinnallasi ei kulje joka päivä satoja muita ja jaa ravintoloita, majataloja ja keskusteluja. Yksinäisyys Shaumbra Camino de los Maestrosilla on kenties yksi vaikeimmista haasteista matkallamme. On vaikeaa jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Useimmat meistä ovat kestäneet kummallisia katseita, pilkantekoa ja kyynisiä kommentteja siitä, ettei tämä ole muuta kuin jokin ohimenevä villitys tai perheen hullun (sinä) viimeisin outo kurssimuutos. Kuitenkin jatkamme tietämisemme seuraamista tätä polkua pitkin.

Kun tapaamme Lindan kanssa shaumbroja ympäri maailmaa, yksinäisyys on aina tämän matkan viiden kärkihaasteen joukossa. Vaikka useimmilla shambroilla on ympärillään muita ihmisiä perheessä, työpaikalla tai yhteisössä, on silti syvää ja todellista yksinäisyyden tunnetta, koska meillä on harvoja ihmisiä – jos yhtään – joiden kanssa voimme oikeasti puhua. Minä voin itse asiassa olla satojen ihmisten (ei-shaumbrojen) ympäröimä ja tuntea silti yksinäisyyttä, jos en tunne turvalliseksi olla oma itseni tai jos minulla ei yksinkertaisesti ole yhteyttä toisiin ihmisiin.

Meille unohdettiin kertoa, miten yksinäinen tästä elämästä tulee. Monet shaumbrat eivät ole enää suhteessa, eikä yllättävän suurella määrällä shaumbroista ole lapsia. Ystäviä? Monien sosiaaliset ympyrät hävisivät pian heräämisen jälkeen. Lemmikeistä on tullut lähimpiä eläviä olentoja monien shaumbrojen elämässä. Äskettäinen joulunaika oli hiljaiseloa monille meistä, koska emme resonoineet perheen tai julkisten aktiviteettien kanssa.

Mutta silloin kun yksinäisyyden pilvi tulee yllesi, pysähdy hetkeksi. Katso taaksesi Camino de los Maestrosilla. Oivallat, että elämässäsi on enemmän olentoja, kuin olisit voinut kuvitella.

Ensinnäkin meillä on uskomaton onni, että koko Crimson Council toimii puolestamme. Vähän aikaa sitten Tobias sanoi, että Crimson Council on enkeliveljeskunta, joka kunnostautuu opettamisessa kaikissa ulottuvuuksissa ympäri universumia. Verenpunainen (=crimson) väri on osa niiden värivärähtelyasteikkoa, jotka opettavat tietoisuudesta, ja-tilasta. Ja Crimson Circle on tietysti tämän enkeliryhmän maallinen vastine. Muistan Tobiaksen kertoneen minulle, että tässä neuvostossa (=council) on yli 4000 enkeliolentoa.

Ja eipä unohdeta 9700+ ylösnoussutta mestaria. Adamus on kertonut meille, että he ovat hyvin tietoisia siitä, mitä teemme … Sallimme valaistumisemme pysyen samalla fyysisessä kehossa. Hän on kutsunut yli 100 ylösnoussutta mestaria kerralla joihinkin työpajoihimme.

Katso taaksesi caminolla ja näet hämmästyttäviä olentoja, jotka ovat olleet rinnallamme vuodesta 1999 saakka. Meillä on ollut Tobias muistuttamassa, ettemme ole hulluja, Kuthumi saamassa meidät nauramaan, madame Blavatsky saamassa meidät kavahtamaan, Kuntar opastamassa meidät Kukkien sillalle DreamWalker Deathissa ja tietysti Adamus Saint Germain. Tämä hyvin erikoistunut ja hienoviritetty St. Germainin aspekti on täällä kanssamme "matkan joka askeleella". Saan vilunväristyksiä ja olen vähän pakahtunut kirjoittaessani nämä sanat. Hitto, luulen, että silmissäni on kyyneliä. Missä ihmeessä nenäliinoja on, kun tarvitsee sellaista?

Katso uudestaan taaksesi, ja näet paljon hälinää ja toimintaa. Se on Crimson Circlen henkilökunta. Tiimiin sisältyy 10 kokoaikaista jäsentä, joista useimmat ovat olleet mukana Crimson Circlessä tavalla tai toisella kuluneet 10–18 vuotta. Tiimiin kuuluvat Vili Aguirre (syventävät kurssit), Alain Bolea (neuvonantaja, hallituksen jäsen), Bonnie Capelle (asiakaspalvelu), Seissa Cuartes (tapahtumat), Peter Orlando (studio ja tekniikka), Michelle MacHale (internet), Steve Salins (talous), Jean Tinder (sisältö) sekä (Eesan) Linda ja minä (äänitorvi). Säännöllistä osa-aikaista henkilöstöämme ovat Joe Collins (tilat), Doug Davies (keahak-neuvonantaja, hallituksen jäsen), Sandra Harris (Mestarien klubi), Gail Neube (puhtaaksikirjoitus), Marc Ritter (Shaumbra-lehti), Dave Schemel (valokuvaus), Suzy Schemel (…) ja Gaelon Tinder (kamera). Lisäksi meillä on Mestarien klubilla shoudien ja muiden tilaisuuksien aikana suurena apuna JoAnne Brennan ja Kerry Gallant. Tämän joukon taustalla on ulkopuolisia ammattilaisia: kirjanpitäjiä, nettisivukonsultteja, lakimiehiä (meillä on todella hyvä asianajotoimisto, joka pitää siitä, mitä teemme) ja teknisiä konsultteja. Et ehkä koskaan ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, mutta he ovat Crimson Circlen kokonaisenergiaa. He ovat suoraan takanasi Camino de los Maestrosilla.

En pysty sanomaan riittävän hyvää kaikista kansanvälisistä webmastereista! Crimson Circlen nettisivuista ja kaupasta on 22 kansainvälistä versiota: bulgaria, tanska, hollanti, suomi, ranska, saksa, kreikka, heprea, unkari, italia, japani, korea, latvia, norja, puola, portugali, Brasilian portugali, romania, venäjä, serbia, espanja ja turkki. Erityismaininta menee Birgit Junkerille, joka asettaa standardin saksalaisen nettisivuston myötä. Hän on saanut Innosta tietoisuutta -palkinnon kaikesta siitä työstä, mitä hän on tehnyt saksaa puhuvien shaumbrojen hyväksi. Webmasterit ovat omistautunutta ja uskomatonta joukkoa.

Sitten on kymmeniä kielenkääntäjiä. He tekevät väsymättä töitä ja kääntävät kuukausittaisia shoudeja, pilvikursseja ja Adamuksen muita viestejä englannista yli 20 kielelle. He tekevät tätä täysin vapaaehtoispohjalta, pelkästään koska haluavat shambrojen saavan lukea tämän aineiston viisautta äidinkielellään.

Et luultavasti tiedä paljon tästä seuraavasta olentoryhmästä takanasi, koska puhumme harvoin heistä. He tekevät jatkuvasti hiljaisuudessa työtään ja tukevat Crimson Circleä energeettisesti ja taloudellisesti. He ovat Crimson Circlen enkeleitä, 989 shaumbran eliittiryhmä ympäri maailmaa. Teemme joka vuosi heille kaksi erityisnettilähetystä ja -kanavointia, koska Linda ja minä haluamme jatkuvasti kertoa heille, miten paljon arvostamme heidän tukeaan. Emme yksinkertaisesti voisi tehdä tätä – energeettisesti tai taloudellisesti – ilman heitä. Piste.

Jos alat oivaltaa takanasi olevan joukon suuruuden, ajattele Crimson Circlen 281 virallista opettajaa. He ovat käyneet erityiskoulutuksen opettaakseen yhtä tai useampaa Crimson Circlen tarjoamista yhdeksästä syventävästä kurssista. He opettavat kymmenillä kielillä ja käyttävät usein kotiaan luokkana. Melkein 70% heidän oppilaistaan sanoo kokemuksen opettajansa kanssa olleen "elämää mullistava".

Niinpä silloin kun tie näyttää tyhjältä ja luulet olevasi yksin matkalla, katso taaksesi. On tuhansia ja tuhansia enkeli- ja ihmisolentoja, jotka tuntevat sinut ja kunnioittavat sinua matkan joka askeleella. Onnellista Ahmyo-vuotta!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 6.1.2018 SHOUD 5
ViestiLähetetty: 15.01.2018 19:42 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.1.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä syvään henkeä, kun toivotamme tervetulleeksi uuden vuotenne 2018. Aa, sanoisin, että on uusi eroamisen/hajoamisen vuosi. Ei kovin erilainen kuin viime vuosi (joku sanoo sarkastisesti "jee!"). Jee (joku sanoo "jihuu" ja vähän naureskelua).

Uusi eroamisen vuosi

Mikä eroaa/hajoaa tänä vuonna? Näitte viime vuonna valtavaa maskuliini- ja feminiinienergioiden, Isis- ja Adam-energioiden, vapautumista. Itse asiassa, teimme viime vuonna Adamin haavan. Meillä tapahtui paljon omaa vapautumista, ja sitten näitte sitä tapahtuvan kaikkialla maailmassa. Joo, ja se on vasta alkua.

Siis mihin tämä eroaminen vaikuttaa tänä vuonna? Linda, mikrofoniin, kiitos.

LINDA: Voi pojat!



ADAMUS: Meidän täytyy saada tämä nauhalle, jotta siihen voidaan palata vuoden päästä.



LINDA: Ihmiset lahjovat minua rahalla, jotten tulisi heidän luokseen mikin kanssa! (Naurua)



ADAMUS: (naureskellen) Ota rahat ja anna heille mikrofoni.



LINDA: Joo, okei. No niin.



ADAMUS: Siis mitä on lisäeroaminen? Minkä näette hajoavan tänä vuonna, muun kuin itsenne? (Vähän naureskelua) Se ei ole reilu vastaus.



ANDY: Näen tänä vuonna kattilan kiehuvan yli enemmän ja saavan aikaan enemmän sotkua.



ADAMUS: Varmasti.



LINDA: Puhutko marihuanasta. (Suom. huom. "kattila" merkitsee myös "marihuana, kannabis")



ANDY: Ja näen siivousryhmien tulevan ja yrittävä …



ADAMUS: Siivousryhmien.



ANDY: Joo, joo!



ADAMUS: Joo, okei. Anna minulle kuitenkin esimerkki. Tarkoitan kattilan kiehumisesta yli. Coloradossa oleville tämä on hyvin sopivaa (vähän naurua, koska "kannabis" on laillista Coloradossa), mutta erityisesti mikä? Mikä ryhmä? Mikä maantieteellinen alue maailmassa? Mikä instituutio? Mikä hajoaa?



ANDY: Luulen olevan erittäin hyvä mahdollisuus, että näemme rahaan liittyviä muutoksia. Luulen, että (Yhdysvaltain) keskuspankki on vaikeuksissa.



ADAMUS: Kumpaan suuntaan? Tarkoitan, että se on selviö, mutta kumpaan suuntaan? Ylös vai alas?



ANDY: Luulen, että näemme rahaan liittyviä romahduksia tänä vuonna.



ADAMUS: Vähän vai kaikki?



ANDY: Kenties kaikki, koska kaikki perustuu siihen.



ADAMUS: Kyllä.



ANDY: Keskuspankki.



ADAMUS: Ei, ei oikeastaan.



ANDY: No, tavallaan.



ADAMUS: Ei, ei, ei.



ANDY: Tavallaan.



ADAMUS: Pysähdytäänpä tähän. Se perustuu luottamukseen ja tyhmyyteen (naurua).



ANDY: Joo.



ADAMUS: Se on totta. Maailman rahoitus perustuu noihin kahteen tekijään, ja ne toimivat tavallaan käsi kädessä. Jos on tarpeeksi tyhmä, luottaa silloin, kun ei ehkä pitäisi. Ja joskus luottamus sallii olla vähän tyhmä, mikä on ok. Mutta kyse on keskinäisestä luottamuksesta. Mikään ei tue sitä. Ennen tuki. Kauan sitten oli sikoja ja lehmiä ja vuohia tukemassa sitä. Mutta nyt ei ole mitään, joten kyse on ehdottomasti luottamuksesta. Niinpä se voi kohota korkealle – eikä edes keinotekoisesti, vaan se voi kohota korkealle ja olla edelleen käypä – tai se voi pudota hyvin alas, hyvin, hyvin alas, koska se perustuu vain luottamukseen. Ja rahoitusmaailman sisään on nyt rakennettuna mekanismeja, jotka estävät sitä putoamasta liian alas, liian nopeasti, mutta se voi pudota. Mutta en näe sitä tapahtuvan tänä vuonna.



ANDY: Ai.



ADAMUS: En näe. Ei. En heti. Muita asioita tulee ensin. Mutta arvostan näkemyksiäsi.



ANDY: Se oli vain ajatus.



ADAMUS: Vain ajatus (Andy naureskelee). Ja tiedäthän, että täällä Crimson Circlessä kaikki ajatukset eivät ole Adamuksen ajatusten kaltaisia (he naureskelevat). Kiitos. Mutta olet oikeassa, koska ennustat itse asiassa vähän pidemmälle tulevaisuuteen, kuin vain vuoteen 2018. Katsot vähän pidemmälle. Sen sinä tunnet.



Tämä vuosi, mikä muu hajoaa eroamisen myötä?



LINDA: Adamus, onko mahdollista, että jollain on oikea vastaus sinulle? (Adamus kohauttaa olkapäitään, paljon naurua) Okei. En halua pelotella ketään, joten kyse on luultavasti vain minusta. Mennäänpä tänne.



ADAMUS: Kyllä, on mahdollista, ja olen enemmän kuin valmis tunnustamaan, kun se tapahtuu.



LINDA: Okei, okei.



ADAMUS: Maksan jopa hyvistä vastauksista. Cauldre, missä rahasi ovat? (Hänen taskunsa ovat tyhjät, yleisö sanoo "ei")



LINDA: Sori.



ADAMUS: Se on luottamuksen varassa. Luottakaa minuun, että saatte nuo rahat (lisää naurua). Hyvä.



NANCY: Luulen, että näen itseni eroavan joistain vanhoista jutuista.



ADAMUS: Joistain vanhoista jutuista. Okei. Millaisista erityisesti?



NANCY: Ai, vain vanhoista ongelmista.



ADAMUS: Vanhoista ongelmista. Joo, menen siihen myöhemmin (Nancy naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Myöhemmin pikku keskustelussamme tänään, joo. Hyvä. Mitä muuta? Mitä muuta? Tämä menee filmille ensi vuotta varten.



LINDA: Voi luoja, tämä on vaarallista.



ADAMUS: Pidä kiirettä. Ja saatte 20 dollaria, jos pidän todella vastauksestanne.



LINDA: Tunnen, tunnen, tunnen, tunnen, okei.



ADAMUS: Tai velkakirjan.



LINDA: Tässä.



ADAMUS: Okei. Siis mikä muu hajoaa tänä vuonna? Näitte alun maskuliinisessa ja feminiinisessä. Se oli hämmästyttävää. Se oli, kuin olisin katsellut jalkapallopeliä – seissyt aitiossa ja katsellut kaiken tämän tapahtumista – ja se oli hyvin tervetullutta, hyvin myöhässä. Mikä muu hajoaa tämä vuonna?



SCOTT: Minulle tuli jatkuvasti mieleeni kuluneena kuukautena, sen jälkeen kun olin viimeksi täällä, että "odota odottamatonta".



ADAMUS: Häh, se on shaumbran elämää nykyään, joo, joo.



SCOTT: Siis.



ADAMUS: Okei. Puhumme siitäkin.



SCOTT: Okei.



ADAMUS: Siis laitamme teidän vastauksenne yhteen. Näettekö, miten luotte shoudia tässä? Joo.



Odottamattomasta puheen ollen, olen sanonut aiemmin, että shoudissa tuomme yhteen kaikki energiat. Kyse on osittain minusta. Osittain Cauldresta, Lindasta, henkilökunnasta ja tiimistä; teistä kaikista, kaikista jotka katselevat netissä. Se on shoud. Niinpä olette ehkä ajatelleet, että se on kolmannes, kolmannes ja kolmannes – kolmannes Adamusta, kolmannes Geoffia, Lindaa ja henkilökuntaa, kolmannes shaumbroja. Ei, tänään on 100% Adamusta. Sata …



LINDA: Ai jaa! Aaa!



ADAMUS: Antaisitko minun sanoa loppuun? (Naurua) Tänään on 100% Adamusta, 100% Geoffreyä, Lindaa ja tiimiä, 100% shaumbroja. Miten se on mahdollista? Se on 300% tai enemmän. Siihen olemme menossa. Kaikki muuttuu.



Muistatteko, kun jokin aika sitten, noin vuosi sitten, sanoin yhdessä shoudissamme: "Kaikki menee …" Oi, lainaan tätä tänään. Ei lehtiötä, vaan puhujakoroke (hän nostaa puhujakorokkeen lähemmäs). Muistatteko, kun sanoin, että kaikki menee uuteen? Kaikki menee uuteen? Se on mielenkiintoinen paradoksi, koska kaikki menee uuteen, mutta kaikki näyttää pysyvän samana. Aa! Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, kun kaikki näyttää olevan samanlaista. Joka päivä kaikki – sää, uutiset, toiset ihmiset, teidän tapanne, kaikki sellainen – näyttää pysyvän samana, mutta pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä, koska jotain tapahtuu. Kaikki menee uuteen, eikä se ole ristiriitaista. Pääsemme siihen hetken kuluttua.



Pari vastausta vielä. Mikä hajoaa? Mikä erotetaan/hajotetaan erityisesti tänä vuonna? Ole hyvä.



TAD: Näen hallituksen – pam! – tiedäthän.



ADAMUS: Joo.


TAD: Se on ollut ikään kuin palapeli, ja nämä palat poksahtelevat irti ja mätkähtelevät ympäriinsä. Jotkut palavat. Jotkut …



ADAMUS: Anna minulle esimerkki. Tarkoitan, lakkaako hallitus toimimasta? Ihan kuin se olisi koskaan toiminut (naurua).



TAD: Ei, se on kuin, se on kuin … tekijät ihmisissä …



ADAMUS: Nostaako se veroja?



TAD: Tämä on minun sanontani. Kaikilta ikään kuin vedetään housut alas. Kaikki paljastuu ja …



ADAMUS: Kenties meidän pitäisi tehdä se seuraavaksi. Seuraavassa shoudissa me kaikki vain …



LINDA: Ei tehdä!



TAD: Pyllistetään?



ADAMUS: Kaikki vain pyllistävät.



TAD: Vain pyllistetään.



LINDA: Sanotaan, että teimme ja emme tee.



ADAMUS: Pidän siitä ajatuksesta. Okei. Mutta laittakaa puhtaat alusvaatteet, kiitos (lisää naureskelua). Okei, hallitus.



TAD: Tuntuu siis, että kaikki paljastuu.



ADAMUS: Varmasti.



TAD: Ja luulen, että saadaan sadas apina ja …



ADAMUS: Mitä ihmiset oikeasti tekisivät ilman hallitusta?



TAD: Mitä haluaisivat, luulisin.



ADAMUS: Ei, sanon, että hallitus on usein roisto, mutta minusta hallitus on aina … Tarkastelen hallitusta kansan tietoisuuden edustajana – epäpätevyyttä, kyvyttömyyttä saada mitään tehtyä, monien sääntöjen ja määräysten säätämistä. Ihmiset rakastavat sääntöjään ja määräyksiään, alkaen itsestä. Se vain laajenee hallitukseen. Siis joo, hallitus ei ole roisto. Hallitus on te.



Seuraava. Ei seuraava, vaan halutako lisätä jotain muuta hallitukseen?



TAD: En. Se vain muuttuu, ja luulen, että me … Meidän maamme tavallaan johtaa tietä, auraa paljastumista. Ja toivottavasti nämä kamalat jutut joita nyt tapahtuu, johtavat, päätyvät johonkin parempaan.



ADAMUS: Tai kenties eivät.



TAD: Tai kenties eivät. Yäk!



ADAMUS: Tai kenties eivät.



TAD: Oikeasti? Pahempaa?



ADAMUS: Voi, ei, ei! Itse asiassa tässä on – minua naurattaa – paljon kauneutta, ja katselen, mitä olette luoneet, mutta ette ole menneet vielä uimaan siihen. Pääsen siihen hetken kuluttua (yleisö sano "yäk!" ja Linda nauraa).



TAD: Liittyykö se housujen vetämiseen alas, vai eikö se liity siihen mitenkään?



ADAMUS: Tämä kaikki liittyy yhteen.



TAD: Okei.



ADAMUS: Tämä kaikki liittyy yhteen.



TAD: Okei.



ADAMUS: Vielä yksi. Ensi vuonna, tänä vuonna, mitä tapahtuu? Joillakin teistä on todella kieroutunut mielikuvitusaisti. Ole hyvä.



MARY SUE: Näen eroamista niiden ihmisten välillä, jotka kyykkivät perheissään ja ryhmissään saadakseen suojaa, ja niiden jotka ovat valmiina lähtemään ulos siitä.



ADAMUS: Olet itse asiassa hyvin oikeilla raiteilla, tavallaan. Se on vähän – selitän sen vähän eri tavalla. On niitä ihmisiä, jotka pysyvät periaatteessa ulottuvuudessa, joka ei muutu, koska he eivät halua sen muuttuvan. Ja heillä on edelleen hallituksia, koska he tarvitsevat niitä. Se ei oikeastaan edisty lainkaan ja heidän maailmansa on harmaa ja täynnä vihaa ja muita vastaavia asioita – ja se jatkuu. Eikä tule ainoastaan tätä uutta Maata, josta olemme puhuneet aiemmin viime vuoden ProGnostissa, vaan tulee olemassaolon lukuisia kerroksia ja tasoja. Niitä on – on vain vaikeaa tunnustaa tai tunnistaa niitä tällä hetkellä. Tulee enemmän selkeyttä niistä.



Sanoisin siis, että elämä tällä planeetalla tulee hyvin kerrostuneeksi, hyvin kerrostuneeksi. Tällä hetkellä se on vain yksi. Tiedättehän, kaikki samassa isossa likakaivossa yhdessä, eikä ole muunnelmia. Jotkut ovat syvemmällä. Jotkut ovat pinnassa. Joillain on vähän paremmin. Nyt näette, että asiat alkavat oikeasti muuttua moniulotteiseksi todellisuudeksi tavalla, joka on ollut vaikea kuvitella aiemmin, joo.



Minun versioni tästä vuodesta käytännön tasolla. Viime vuonna näimme maskuliinisen ja feminiinisen, Isisin ja Adamin roolien, oikeasti alkavan muuttua, ja se tuli esiin monien näiden syytösten myötä ja paljon – miksi sitä liikettä kutsutaan nyt …



LINDA: Me too (= minua myös).



ADAMUS: Me too – paljon me-too-liikettä ja tulemista ulos häpeästä. Minusta naisille – feminiinienergialle, vaikka olisit mies – oli niin huippujuttu, niin tärkeää tulla ulos ihmisenä elämisen häpeästä, siitä asioiden häpeämisestä jonka toiset ovat aiheuttaneet teille. Ottakaa se elämäänne, shaumbrat. Asioiden häpeäminen, ei välttämättä edes seksuaalisten tai mies-naisasioiden, vaan asioiden häpeäminen joita teillä on ollut elämässänne, ja nyt on tarpeeksi uskallusta ja rohkeutta tulla ulos ja sanoa: "Ei enää. Ei enää. Emme siedä sitä enää", ja mennä häpeän ja syyllisyyden yli.



Nuo asiat – häpeä ja syyllisyys – ovat kenties suurimmat energian estäjät missä tahansa. Ne pidättelevät oikeasti teitä. Ne tukahduttavat teitä. Ne ovat demoneja, jotka pitävät teidät maassa ja saavat teidät tuntemaan syyllisyyttä ja ei-hyvää itsestänne.



Niinpä tämä viime vuosi, 2017, oli sen antamista lopultakin tulla ulos sanoen: "Ei enää. Eikä enää tuota maskuliinista sortamista ja hyväksikäyttöä. Emme enää siedä sitä, ja olemme valmiita tulemaan ulos ja sanomaan: 'Kyllä, minua hyväksikäytettiin. Minut pakotettiin. Minut jopa raiskattiin, enkä aio sietää sitä enää'." Se oli valtava läpimurto.



En halua sanoa, että kyse oli vain siitä, että viime vuonna me olimme todella Adamin ja Isisin energian syvyyksissä ja tutkimme sitä, mitä pidän hyvin täsmällisenä tarinana maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Ja jos teillä ei ole ollut tilaisuutta kuunnella Adamin haavaa, niin se selittää hyvin selvästi, mitä todella oikeasti tapahtuu, ja ilman syyttelyä ja uhritietoisuutta sanoo: "Tätä tapahtuu."



Siis, vuodelle 2018 tunnen – eikä kyse ole ennusteesta, tunnen vain energialiikkeitä, hyvin todennäköisiä energialiikkeitä – että seuraavaksi räjähtävät kirkot. Eivät kaikki, mutta monet niistä, ja tulee esiin samantyyppisiä paljastuksia – talouden huonoa hoitoa, lisää seksuaalista hyväksikäyttöä – joita on tullut esiin uutisissa, ja samanaikaisesti tulee esiin myös erilaisia asioita uskonnoista. Monet opinkappaleet ja monet tarinat osoittautuvat valheellisiksi. On kirjoja, nykyisiä kirjoja, jotka sanovat jotain, mikä laittaa niin suuren kysymysmerkin kirkkoihin ja siihen valtaan ja kontrolliin, jota niillä on ollut, että kaikki räjähtää. Ja se aiheuttaa paljon pelkoa planeetalla, koska ihmiset turvautuvat kirkkoihin. Kyse on tavallaan suuresta lohdusta ja suuresta pelosta samaan aikaan. Se on tavallaan outo yhdistelmä, mutta he turvautuvat siihen.



Ja oivallatte, että koko käsitys Jumalasta on oikeastaan hyvin uusi, todellisuudessa noin 5000 vuotta vanha – yksi Jumala. Atlantislaisilla – teillä – oli hyvin vähän, jos yhtään, tietoisuutta Jumalasta. Tiedän, että sitä on tavallaan vaikea kuvitella. Ja monta kertaa kun new-agelaiset yhdistyvät ja palaavat Atlantikselle ja Lemuriaan ja alkuperäisväestön heimoihin, he luulevat, että silloin oli valtavaa viisautta. Oikeasti ei. Oli erilaista, ja oli erilainen – voitaisiin sanoa – kunnioitus tai perusta uskomuksille, mutta silloin oli oikeasti erittäin vähän tietoisuutta Jumalasta. Vasta noin 5000 vuotta sitten se tavallaan pyyhkäisi maailman yli, ja se muuttuu nyt.



Mentäessä askel pidemmälle, ei ainoastaan koko valtaperustaisen maskuliinisen kirkon dynamiikka muutu tänä vuonna asioiden tullessa esiin, vaan koko ymmärrys Hengestä tai Jumalasta muuttuu, ja se on vaikeaa joillekin ihmisille. He ovat niin piintyneitä kirkon tapoihin, ja ovat olleet elämien ajan – ja muistakaa, että tekin tulitte sieltä – ja synteihin ja Jeesukseen – ja koko tarina Jeesuksesta on hyvin epätäsmällinen. Siis koko käsitys Jumalasta muuttuu, ja se on kuin heijastevaikutus, joka menee kaiken läpi.



Siis tämä on ennustukseni tälle vuodelle. Näette paljon toimintaa kirkkotasolla. Tuon tietoisuuden on aika muuttua, mutta se on paljon vaikeampi muutos, kuin koko Isisin ja Adamin energioiden muutos oli – ja on parhaillaan. Koko tietoisuus uskonnosta on hyvin syvällä ihmisissä, ja se menee esi-isälinjojen ja entisten elämien halki. Se on pinttynyt.



Taas kerran, katsokaa kirkon dynamiikkaa, ei kaikkien kirkkojen, mutta monien niistä – valtaan perustuvia, maskuliinisia, taloudellisia motiiveja ja tukahduttamista, tukahduttamista synnin avulla – eikä se toimi enää. Se ei vain toimi. No, muotoilen sen uudelleen. Ne jotka vaativat sitä, ovat eri tasolla, eri todellisuuskerroksessa. Näette jakautumisen, muutoksen, eri todellisuuskerroksissa.



Muistakaa, mistä puhuimme ProGnostissa. Kaksi maapalloa – ne eivät yhdisty. Olisi melkein surullista, jos yhdistyisivät, koska se rajoittaisi kaiken lineaarisuuteen/yhteen. Näemme siis nyt monia eri todellisuuksia avautuvan. Joitain teistä suretti, kun sanoin, ettei uusi Maa ja vanha Maa yhdisty, mutta katsokaa, mitä tämä oikeasti merkitsee: eri todellisuuskerrosten mahdollisuutta.



Kun inkarnoidutaan seuraavaan elämään, kyse ei ole vain tulemisesta takaisin Maahan. Kyse on siitä, kumpaan Maahan haluaa tulla. Kumpaan Maahan haluatte tulla? Siihen jota vanhat uskonnot periaatteessa ohjavat? Maahan jossa on periaatteessa rikoksen ja kärsimisen energiat? Vai haluatteko mennä Maahan, jolla on nyt laajentumisen ja viisauden energiat? On monia Maita, eivätkä ne ole … Älkää ajatelko ulkoavaruutta. Ne kaikki ovat aivan tässä. Ne ovat kaikki siinä, mitä voitaisiin kutsua "nyt-hetkeksi". Ne ovat kaikki aivan tässä, ja ne ovat kaikki totta, ne ovat kaikki todellisia.



Useimmat ihmiset eivät koskaan näe noita muita Maita. Toisin sanoen, jos päättää tulla takaisin Maahan, jossa uskonto, hallitukset ja raha hallitsevat kaikkea, jossa on valtaa ja edelleen kontrolloivaa maskuliinisuutta, niin ei ole tietoinen muista Maista, joissa yltäkylläisyys ei ole enää mikään ongelma eikä biologia ole enää yksi pääpelonaihe. Te menette paikkaan, jossa voitte nähdä muut kerrokset ja tasot tai olette tietoinen niistä ja jossa voitte olla luoja. Tai voisitte mennä Uusi Maa Spahan. Menette sinne vain kylpemään elämän ajaksi, hoidettavaksi. Joo, ei kovin huono vaihtoehto. Ei kovin huono, joo.



Vedetäänpä siis syvään henkeä tämän myötä.





Shaumbra-viisautta



Ja aloitan usein sessiomme kysymyksillä teille. Se saa energian huoneessa ja netissä liikkeelle. Jokainen teistä pohdiskelee noita kysymyksiä ja mahdollisia vastauksianne, ja sitten olette helvetin huolissanne siitä, että Linda ojentaa teille mikrofonin, tai jotkut teistä itse asiassa oikeasti haluavat sen, mutta sanovat: "Voi ei, en halua tuota mikrofonia." Mutta rakastan sitä, koska se stimuloi energiaa. Eikä tässä ole kyse mestarien viisaudesta, on kyse shaumbrojen viisaudesta.



Haluan siis nimittää koko tämän avauksemme uudelleen shaumbra-viisaudeksi tai mahdolliseksi viisaudeksi (naurua). Ja te kaverit, teidän täytyy auttaa minua säilyttämään kasvoni tässä, koska puhun teistä paljon Ylösnousseiden mestareiden klubissa. On paljon keskustelua – "Miten shaumbroilla menee? Miten shaumbroilla menee? Miten shaumbroilla menee? – ja aina palatessani takaisin sanon: "He pärjäävät mahtavasti, edistyvät paljon ja ymmärtävät todella asioita. Voi, jotkut heistä ovat jo kaukana edelläni. He ovat nimittäin aivan uskomattomia." (Lisää naurua) Nimittäin ylpeän isovanhemman tapaan – en ole ylpeä vanhempi, koska vanhemmat ovat niin hämmentyneitä, vaan ylpeä isovanhempi sanoo: "Voi, tuosta lapsesta kasvaa presidentti tai jotain." Ei Donald Trump, mutta …



Siis tehkää minut ylpeäksi. Antakaa minulle hyviä vastauksia. Antakaa minulle viisauttanne, ei vain lineaarisia ajatuksianne. Antakaa minulle viisauttanne. Siis kun kysymys tulee esiin ja tunnette tuon hiiviskelijän mikrofonin kanssa lähellänne ja tunnette, että kaikki valot syttyvät ja kamera fokusoituu teihin, vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa viisauttanne, pelkkien ajatustenne sijasta. Miten teette sen? Vedätte vain henkeä: "Olen tässä. Olen viisaudessani nyt." Huomaatte, että nyt viisaus tulee ulottuville, koska mestari tuo kaikkien elämien viisauden. Se on oikeasti ollut käytettävissä vasta hiljattain. Nyt mestari tulee sisään ja tuo tuota viisautta.



Siis yleisvalot päälle, Linda mikrofonin kanssa, kiitos, ja ensimmäinen kysymys.



LINDA: En aio hiiviskellä.



ADAMUS: Okei, tutki sitten. Tunne energioita. Vie mikrofoni jollekin.



LINDA: Ennen kysymystä?



ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti. Eikö se ole hauska tapa tehdä tämä? Saatte mikrofonin ensin ja sitten vasta kysymyksen.



LINDA: Tähyilen, tähyilen.



ADAMUS: Voi tuota jännittyneisyyttä, joka kohoaa. Tarvitsemme pienen johdantomusiikin tähän seuraavaan shoudiin. "Shaumbra-viisauden aika!" Joo, rakastan katsella joidenkin teidän kautta – Cauldre ei tee sitä – visailuohjelmia. Cauldre ei katsele, mutta on kiehtovaa katsella. Siis tavallaan taidan rakennella omaa visailuohjelmaani tässä. "On shaumbra-viisauden aika!"



Uskotko Jumalaan?



VINCE: Mihin käsitykseen Jumalasta?



ADAMUS: Hyvä vastaus. Ding, ding, ding! Kello soi. Tarvitsemme myös kellon ääniefektejä varten. Se on todella hyvä vastaus. En tiedä, herra.



VINCE: Uskon, että olemme kaikki jumalia. (Yleisö huutaa "oi-oi-oi!", koska Adamus sanoi "en tiedä". Paljon naurua ja taputuksia, kun hän menee "aikalisälle" naisten vessaan)



ADAMUS: Ai, täällä on joku. Voi jessus!



LINDA: Odota! Et ollut siellä tarpeeksi kauan.



ADAMUS: Sori, sori! Siellä oli joku.



VINCE: Teille jotka ette nähneet netissä …



ADAMUS: Hän teki siellä jotain inhottavaa.



VINCE: … Geoffrey meni juuri naistenhuoneeseen …



ADAMUS: Oh! Hyh!



VINCE: … tekemään katumusharjoitusta.



ADAMUS: Voi, olen todella pahoillani, rouva!



VINCE: Anteeksi, se olikin Adamus.



ADAMUS: (naureskellen) Missä olimmekaan, ennen kuin minut kaasutettiin ulos (lisää naureskelua). Se riippuu perspektiivistäsi.



VINCE: Joo, luulen, että olemme kaikki jumalia.



ADAMUS: Okei.



VINCE: Kaikki on jumala.



ADAMUS: Siis uskot Jumalaan?



VINCE: Myös kivi parkkipaikalla.



ADAMUS: Uskot Jumalaan.



VINCE: Siinä mielessä, kyllä.



ADAMUS: Okei.



VINCE: Mutta uskonko johonkuhun, joka kontrolloi ja todella välittää? En.



ADAMUS: Kenties vähän?



VINCE: Ei.



ADAMUS: Ei. Vain pikkuriikkisen?



VINCE: No, kai voisimme …



ADAMUS: Vain vakuutuksena siltä varalta, että menet sinne ylös?



VINCE: Ei, en välitä vakuutuksesta.



ADAMUS: Joo, joo. Ja tämä Zeuksen näköinen kaveri sanoo sinulle: "Hei, se olen minä. Mitä tarkoitat? Väitätkö olevasi Jumala? Väitätkö olevasi Jumala?!"



VINCE: Totta kai olen.



ADAMUS: "Minä olen Jumala." Joo. Okei, hyvä, hyvä. Mikrofoni eteenpäin, kiitos. Uskotko Jumalaan? Eikö tämä ole hyvä tapa aloittaa Shaumbra-viisaus -ohjelmamme? Seuraava.



LINDA: Eri kysymys? Sama kysymys?



ADAMUS: Katsotaan. Mitä on oven numero kaksi takana?



LINDA: Menen uuden ihmisen luo.



ADAMUS: Uskotko …



LINDA: Näittekö tuon ilmeen?!



ADAMUS: Uskotko … Nousisitko seisomaan? Uskotko Jumalaan?



SHAUMBRA 1 (nainen): Uskon tavallaan samoin, mitä tämä herrasmies sanoi, että on Jumalan aspekteja jokaisessa meissä ja kaikessa.



ADAMUS: Joo. Ja kaikessa, okei. Mutta tarkoitan, uskotko Jumalaan? Rukoiletko?



SHAUMBRA 1: Hmm …



ADAMUS: Vain ollessasi vaikeuksissa. Niin shaumbramaista (Adamus naureskelee). Milloin rukoilit viimeksi?



SHAUMBRA 1: Taidan rukoilla – minä todella rukoilen. Minä todella rukoilen.



ADAMUS: Joka päivä?



SHAUMBRA 1: Kyllä, joka päivä.



ADAMUS: Polvistutko, ennen kuin menet nukkumaan?



SHAUMBRA 1: En.



ADAMUS: Rukousnauha?



SHAUMBRA 1: Ei.



ADAMUS: Ei. Millainen rukous?



SHAUMBRA 1: Rukoilen ylösnousseita mestareita ja erilaisia … (Adamus hekumoi, ja vähän naureskelua) En tiedä, rukoilenko välttämättä heitä, mutta kutsun eri ihmisiä tai eri olentoja, joita minä …



ADAMUS: Odota. Minun täytyy kysyä. Kun rukoilet ylösnoussutta mestaria, keistä pidät eniten? Tarkoitan … (vähän naurua) Ketkä ovat mukavia …



LINDA: Se on johdatteleva kysymys.



ADAMUS: Ketkä ovat mukavimpia?



SHAUMBRA 1: Joo, ehdottomasti sinä ole erittäin hauska.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Siis jos haluan pitää hauskaa rukoillessa, silloin sinä.



ADAMUS: Minua ei ole koskaan kuvailtu hauskaksi. Kuthumi saattaa olla hauska. Minä en ole kovin hauska.



SHAUMBRA 1: No, nauran paljon kuunnellessani sinua.



ADAMUS: Ai, oikeasti?



SHAUMBRA 1: Joten sinun täytyy olla hauska.



ADAMUS: Oletko varma, että se olen minä?



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hän hymyilee nyt. Se on hyvä asia. Siis rukoilet. Missä uskonnossa kasvoit, jos missään?



SHAUMBRA 1: Kasvoin baptistiuskonnossa.



ADAMUS: Baptisti. Tanssitko?



SHAUMBRA 1: Voi, sitä ei sallittu.



ADAMUS: Tiedän! Tanssitko nyt?



SHAUMBRA 1: Tanssin nyt, mutta olen kamala tanssija, koska en todellisuudessa …



ADAMUS: Ai, ei mikään ihme! Jatkoit tuota baptistitanssijuttua.



SHAUMBRA 1: Joo, niin jatkan.



ADAMUS: Juotko?



SHAUMBRA 1: Juon.



ADAMUS: Mitä sinä juot?



SHAUMBRA 1: Mitä tahansa, mikä kuulostaa hyvältä.



ADAMUS: Mitä tahansa on saatavilla! (Naurua)



SHAUMBRA 1: Joo! Margaritat ovat melko herkullisia.



ADAMUS: Margaritat. Okei, hyvä. Hyvä, joo.



SHAUBRA 1: Juon …



ADAMUS: Nimittäin nuo säännöt ovat – siksi sanon, että tämä kirkkojuttu on todella oikeasti tullut loppuun. Nuo säännöt ovat niin typeriä.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Nimittäin siinä on eroa, että on korkea moraali ja hyvät arvot ja terveellisiä asioita, joita tekee kehonsa hyväksi, ja asioita joita haluaa oikeasti tehdä, jotta nauttii elämästä enemmän. Mutta että kirkko kertoo jollekin, ettei hän saa tanssia. Niin kuin Jeesus ei olisi tanssinut?! Jeesus tanssi aina. Tarkoitan, että heillä oli – Jeesuksen apostolit sanovat: "Lakkaa tanssimasta! istu alas ja kirjoita jotain tai rukoile tai jotain! Opeta meitä!" Ja hän tanssi aina, joo. Niinpä sitä ihmettelee, mistä se saatiin.



Siis uskotko Jumalaan?



SHAUMBRA 1: Luulen, että lyhyt vastaus olisi "kyllä".



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Varmaan. No, se on hyvä. Seuraava. Kiitos. Kiitos, että olet täällä.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Aa.



HORACE: Ei, en usko Jumalaan.



ADAMUS: Et usko siihen.



HORACE: En.



ADAMUS: Okei. Miksi? Miksi et?



HORACE: Minulla oli kaksi vuotta sitten Norjassa kokemus, jossa minulla oli kosminen tietoisuus, niin sitä kai kutsutaan.



ADAMUS: Kyllä. Mm hmm.



HORACE: Ja näin kehoni olevan valoa ja näin kaiken ympärilläni valona, ja minusta tuntui, että minulla oli kaikki vastaukset.



ADAMUS: Aivan.



HORACE: Ja olin omassa huoneessani, enkä liikkunut, joten se …



ADAMUS: Okei. Mitä sillä on tekemistä Jumalaan uskomisen kanssa?



HORACE: No, se osoitti minulle, että minä olen Jumala.



ADAMUS: Ai! Uskot sitten Jumalaan.



HORACE: Ei, en – tarkoitan, että etsitään toinen sana, koska leikit tuolla sanalla.



ADAMUS: Ai, minäkö? (Adamus naureskelee) Ei, esitän ihmistietoisuuskysymyksen, massatietoisuuskysymyksen: uskotko Jumalaan? Vastausten iterointi riippuu teistä. Siis sanon: uskotko Jumalaan?



HORACE: En.



ADAMUS: Et, okei. Mihin uskot?



HORACE: Tietoisuuteen.



ADAMUS: Mitä tietoisuus on?



HORACE: Se on tiedostaminen sisälläni. Läsnäolo.



ADAMUS: Okei.



HORACE: Olen tietoinen siitä tällä hetkellä.



ADAMUS: Joo. Ja se on Jumala?



HORACE: Ei, se ei ole Jumala.



ADAMUS: Se ei ole Jumala.



HORACE: Pitäydymme …



ADAMUS: Onko se korkeampi auktoriteetti?



HORACE: Ei, ei. Ei ole auktoriteettia.



ADAMUS: Ei ole auktoriteettia. Hmm. Pojat, älä kerro sitä kirkoille.



HORACE: Mihin auktoriteettia tarvitaan?



ADAMUS: Joo, joo! (Vähän naurua) Missä uskonnossa kasvoit?



HORACE: Ortodoksikristitty.



ADAMUS: Kristitty, okei.



HORACE: En oikeastaan kasvanut siinä, koska pysyttelin tavallaan kirkkojen ulkopuolella, leikin vain kynttilöillä.



ADAMUS: Toki. Olitko kuoripoika?



HORACE: Ei, ei.



ADAMUS: Ai, sinä vain leikit …



HORACE: Pidin vain tulella leikkimisestä.



ADAMUS: Pidit tulella leikkimisestä (naurua), okei. Siis vastauksesi on "ei", ihan vaan tiedoksi.



HORACE: En usko Jumalaan.



ADAMUS: Olet siis ateisti.



HORACE: En (vähän naureskelua).



ADAMUS: Olet agnostikko?



HORACE: En tiedä paljon agnostismista.



LINDA: Ptruu, ptruu, ptruu! Eikö se ole vessaviesti?



ADAMUS: Ei, hän sanoo: "En tiedä paljon" ja sitten hän aikoi jatkaa. Niinpä päästän hänet siitä läpi. Siellä on joku, ja se on todella haisevaa. En lähettäisi sinne ketään tänään (vähän kikatusta). Toivottavasti hän ei kuule. Okei. Hän on edelleen siellä.



LINDA: Sandrako siellä on?



ADAMUS: Hän on edelleen siellä. (Yleisö sanoo "ai") Ai. San- … raukka. Ai, sinulla on mikrofoni. Siis et ole ateisti.



HORACE: En.



ADAMUS: Mikä hemmetti sitten olet?



HORACE: No, olen tietoinen luoja.



ADAMUS: Ai, olet näitä uusi-ajattelu-tyyppisiä kavereita. Tiedäthän, tuollainen liberaali. "Mikään seisovassa pöydässä ei ole riittävän hyvää minulle. Minun täytyy tehdä omani", eikö?



HORACE: Tavallaan.



ADAMUS: Se on okei.



HORACE: Kenties, jos haluat leimata minut niin.



ADAMUS: Jos haluan leimata sinut. Totta kai, okei. Meillä on tässä päättämätön, epävarma.



HORACE: Voi, olen hyvin päättänyt. Et pysty vain laittamaan sanoja minuun.



ADAMUS: Juuri niin! Sitä yritän tehdä. Yritän ärsyttää teitä kaikkia. Joo, joo.



LINDA: Teet hyvää työtä.



ADAMUS: Se on hyvä tapa aloittaa uusi vuosi. Totta kai. Okei.



HORACE: Minulla oli hyvä opettaja (yleisö sanoo "oiii")



ADAMUS: Kaksikymmentä dollaria (lisää naurua). Imartelulla pääsee minne tahansa tässä huoneessa, erityisesti …



HORACE: En imarrellut.



ADAMUS: Laita se olen-velkaa-sinulle -luetteloon. Tiedän, mutta otin sen imarteluna. Sen pitäisi imarrella sinua, että minä olin imarreltu. Joo. Seuraava, seuraava.



Uskotko Jumalaan? Kyllä, se on johdatteleva kysymys. Tarkoitan, ihan oikeasti. Emme olisi tässä, jos se ei olisi.



SHAUMBRA 2: (nainen) Minusta tuntuu, että sana "Jumala" on erittäin vanha ja väärinkäytetty. Hyvin vanhanaikainen verrattuna siihen, missä tietoisuus …



ADAMUS: Okei. No, Allah sitten (vähän naureskelua).



SHAUMBRA 2: Ai, okei … Siis en taida uskoa vanhaan Jumalaan.



ADAMUS: Jahve.



SHAUMBRA 2: Uskon äärettömään tietoisuuteen.



ADAMUS: Okei. Miten selittäisit tuon sokealle miehelle?



SHAUMBRA 2: Hmm …



ADAMUS: Sokeus ei liity mitenkään tähän. Se oli vain häiriötekijä (Adamus naureskelee). Miten selittäisit sen jollekin kadulla?



SHAUMBRA 2: Äärettömyyden sisäinen aineeton läsnäolo …



ADAMUS: (Adamus pyörittää sormea korvansa ympärillä ja viheltelee, ikään kuin vastaaja olisi hullu) Niin hän ajattelee: "Mitä helvettiä hän oikein sanoo?!"



SHAUMBRA 2: No, se on. Se on sisäinen … jos ei näe sitä … no, sitä ei voi nähdä joka tapauksessa. Mutta sisäinen tunne läsnäolosta, joka ylittää kolmannen ulottuvuuden.



ADAMUS: Se on kaasua.



LINDA: Oho! (Naurua) (Suom. huom. sanaa "kaasu" käytetään ilmavaivoista)



ADAMUS: Minun täytyy jatkaa tuota teemaa. Vakavoidumme myöhemmin tänään.



LINDA: Just joo.



ADAMUS: Minun täytyy saada sinut rentoutumaan, ja sitten hakkaan sinut myöhemmin henkihieveriin (nainen naureskelee). Okei, anna minulle todella lyhyt kuvaus, puskuritarrakuvaus. Ääretön tietoisuus?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 2: Ääretön, kyllä.



ADAMUS: Okei, joo. Laittaisitko sen rekisterikilpeesi?



SHAUMBRA 2: Totta kai.



ADAMUS: Okei, hyvä. Se olisi itse asiassa helppoa. Voisitko piirtää hetken tässä?



LINDA: Anna palaa.



ADAMUS: Ei, en pidä koneista.



LINDA: Mitä pyydät?



ADAMUS: Olen tietokoneitanne vastaan.



LINDA: Mitä pyydät?



ADAMUS: Haluan pyytää sinua piirtämään.



LINDA: Voi, hyvä jumala!



ADAMUS: Kaksi symbolia ja …



LINDA: Voi, hyvä jumala! On Jumala! (Naurua)



ADAMUS: Ja piirrä ne todella taiteellisesti. Siis äärettömyyssymboli. Tiedät, mikä se on.



LINDA: Luulen niin.



ADAMUS: Näyttää laiskalta kahdeksikolta.



LINDA: Hetkinen vain.



ADAMUS: Kyljellään.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Ja tietoisuuden symboli, ympyrä jossa on piste. Voitte laittaa sen … puskuritarraanne …



LINDA: Voi ei! Se näyttää kahdelta tissiltä ja vatsalta! (Linda nauraa kovaa, yleisö nauraa)



ADAMUS: Okei … Laittakaa se puskuritarraanne.



LINDA: Kaksi tissiä ja vatsa?



ADAMUS: Tee se vaakatasossa, rinnakkain. Äärettömyys ja tietoisuus. Ääretön tietoisuus.



LINDA: Ai, haluat eroon siitä, okei.



ADAMUS: Joo. Tai Linda, tee sellainen kuuluisa pieni pinssi …



LINDA: Aivan.



ADAMUS: … joita teillä on. Joo, okei.



LINDA: Odota, odota, odota, odota. Okei. Kumman haluat ensimmäiseksi?



ADAMUS: Äärettömyys.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Ja sitten tietoisuus.



LINDA: Ai, odota. Okei. Rinnakkain?



ADAMUS: Niin.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kyllä, hyvä. Ja sitten kenties joku teistä shaumbroista ympäri maailmaa voi tehdä todella kauniita kuvioita tästä. Se olisi mahtavaa, joo.



LINDA: En usko.



ADAMUS: Ääretön tietoisuus. Pidän siitä. Okei, takaisin mikrofoniin. Yksi vielä. Uskotko Jumalaan? Yksi vielä.



LINDA: Yksi vielä. Katsotaanpa.



ADAMUS: Uskotko Jumalaan? Miten upea tapa aloittaa vuosi: uskotko Jumalaan?



LINDA: Tunnen tätä. Jollain on kuuma vastaus. Tunnen sen. Kuka se on? Katsotaanpa. Okei, odota.



ADAMUS: Olen menossa johonkin tässä, uskokaa tai älkää. Uskotko Jumalaan?



SHAUMBRA 3 (nainen): Jumala on nimilappu, ja uskon äärettömään älykkyysenergiaan ja läsnäoloon, johon voi mennä ja jonka voi tuntea, ja se tavallaan maadoittaa ja … (hän pitää tauon) sydämen avautuminen.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 3: Uskon, että ääretön energia on vain luomista. Se ei ole hyvä tai huono.



ADAMUS: Okei. Onko se ylhäällä? Tarkoitan, hallitseeko se elämääsi? Ohjaako se kohtaloasi?



SHAUMBRA 3: Ei.



ADAMUS: Ei.



LINDA: Ihan oikeasti, se oli melko hyvä vastaus (Linda taputtaa).



SHAUMBRA 3: Se on valmis … kaikilla on …



ADAMUS: Onko Jumala ykseys?



SHAUMBRA 3: Kaikkien energia menee siihen, ja kuka tahansa voi vetää informaatiota siitä. Jos esität kysymyksen, kaikki on siinä. Et olisi ensimmäinen, joka luo ajatuksen …



ADAMUS: Se kuulostaa internetiltä.



LINDA: Joo. Voi, Google.



SHAUMBRA 3: No, se on pelottavaa, koska ääretön älykkyys lyö ihmismielen.



LINDA: Siis Googlen Jumala.



SHAUMBRA 3: Ei (muutama naurahdus).



ADAMUS: No, kenties.



LINDA: Siltä se näyttää.



ADAMUS: Mutta hyvin yksinkertainen vastaus, uskotko Jumalaan? Kyllä vai ei.



SHAUMBRA 3: Kerro minulle määritelmäsi, ja kerron sinulle, uskonko siihen.



ADAMUS: Ei, olen kiinnostunut sinun määritelmästäsi.



SHAUMBRA 3: Minulla ei ole määritelmää Jumalasta.



ADAMUS: Okei, miksi ei?



SHAUMBRA 3: Koska sitä on käytetty väärin hyvin monta vuotta, eikä vanha määritelmä Jumalasta sovi siihen, mitä uskon.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Hän on hyvä.



ADAMUS: Joo, pidän siitä. Hyvä. Selkeyttä, yksinkertaisuutta. Hyvä.





Jumalan tuolle puolen



Tuon tämän esille avauskysymyksenä shaumbra-viisaudessa tässä uuden vuoden ensimmäisessä shoudissa, koska näen hyvin paljon koko Jumala-käsityksen romahtavan. Ja on paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin, hyvin peloissaan siitä, ja se on itse asiassa yksi parhaista asioista, joka voisi tapahtua planeetalla nyt – koko perspektiivin muuttaminen Jumalasta.



Se ei ollut huono juttu, kun se tavallaan keksittiin tai tuotiin noin 5000 vuotta sitten. Joo, jotain aavistusta oli jo ennen sitä, joten 5000 vuotta ei ole tiukasti määritelty raja, koska ensin ihmiset alkoivat sanoa: "No, on jotain – tiedämme, että on jotain pelkän ihmistietoisuuden ja -todellisuuden ulkopuolella", joten alettiin leikellä ihmisiä, eläimiä ja kaikkea muuta ja etsittiin tuota lähdettä.



Kun sitä ei löydetty sieltä, yhtenä iltana yksi vanhimmista tuli leiritulen ympärillä vähän humalaan ja sammui. Ja kun hän tuli tajuihinsa, hän katsoi ylöspäin ja sanoi: "Ahaa! Tiedän, että Jumala on siellä." Ja ennen tätä – uskokaa tai älkää – ei nähty edes tähtiä. Tähdet olivat olleet aina siellä, mutta niitä ei oikeasti nähty. Tämän pitäisi kertoa teille jotain ihmisuskomuksista ja ihmistietoisuudesta. Kaverin täytyi tulla humalaan ja sammua kolauttaen päänsä kiveen sanoakseen yhtäkkiä: "Ylhäällä on tähtiä! Katsokaa noita pikku tuikkuja tuolla ylhäällä." Ja muutama muu melko pian ja parissa sukupolvessa kaikki näkivät tähtiä ylhäällä ja sanottiin: "Siellä Jumala on. Siellä tämä henki on. Se on tuolla ylhäällä."



Ja sitten luotiin paljon henkiä kaikelle, mikä on muuten totta. On lintujen henki ja jänisten henki ja puiden henki ja tiettyjen puulajien henki. Ja tässä kokoontumisessa on henki, ei vain täällä fyysisesti, vaan myös netissä. Sillä on henki. Sillä on tavallaan ryhmäenergia, joka on hyvin todellinen.



Kaikella on tietty henki, vaikka tällä puhujakorokkeella. Sillä on tietoisuus itsestään, ja tämä on vanha, vanha Tobiaksen opetus. Kaikella on tietoisuus itsestään. Se ei merkitse, että se on fiksu. Se ei merkitse, että se on luoja tai sillä on sielu. Sillä on pelkästään tietoisuus itsestään, joten kaikella on henki. Perheellä on henki. Pöydällä on henki. Tuosta hengestä on eri muotoja, mutta voitaisiin sanoa, että se on ilmentymä. Se on sen energian tai niiden hiukkasten tuomista yhteen, joilla on tietoisuus itsestään kahvimukina. Se on erittäin tärkeää. Erittäin tärkeää. Teidät erottaa tästä (kahvimuki) se, että teillä on luojakyky. Olette luoja.



Hyvin pitkään ihmiset ovat pitäneet kiinni tästä kirkko-, Jumala-käsityksestä. Katolilaisella kirkolla on paljon pyhimyksiä. Muuten, voi maksaa ollakseen pyhimys. Sillä on paljon pyhimyksiä, ja muilla kirkoilla on vain yksi, erittäin voimakas Jumala. Se vaihtelee, mutta tämä koko Jumala-käsite muuttuu, ja näette sen alkavan erityisesti tänä vuonna ja se jatkuu seuraavina vuosina. Näette ensimmäisen särön tulevan kirkkomunaan. Ja on aika. On todella aika.



Ja tässä mielessä jokainen teistä on todella pioneeri. Menitte tuon mukavuusalueen ulkopuolelle, jossa sanotaan: "On Jumala ja on Jeesus ja on kaikkia näitä muita", joita täytyy palvoa ja hyvitellä. Menitte tuon mukavuusalueen ulkopuolelle ja sanoitte: "On jotain", miten sitä halutaankin kutsua. Ja tiedän, että te ette pidä sanasta "jumala", enkä pidä minäkään. "On jotain."



Ja sitten yritämme määritellä sen, ja yritämme liittää sanoja siihen, ja jujuna tässä oli, ettei siihen voi laittaa sanoja. Kaikki mitä ihminen tekee määritelläkseen Jumalan, jää melkein äärettömästi vajaaksi siitä, mitä se on, kutsutte sitä sitten Jumalaksi tai Hengeksi. Minä kutsun sitä Theoksi, Ikuiseksi olennoksi, enkä yritä määritellä sitä. En sano, missä se asuu, miten suuri se on, tai mitään vastaavaa, vaan se on pelkästään itsen ikuinen ykseys, itse asiassa.



Jumalan määrittely-yritys on vääryyttä. Sitä ei voi määritellä. Luulen, että se oli taas Tobias, joka sanoi jokin aikaa sitten, että älkää edes yrittäkö. Henki, Jumala, Theo on kokemus, ja se on siinä. Sitä ei voi koskaan määritellä. Juutalaisuus ymmärsi sen. He keksivät nimen Jahve, joka merkitsee sitä, mitä ei pitäisi koskaan määritellä. Jahve. Ja sitten kaikki käyttivät tuota sanaa "Jumalan" sijasta, ja sitten tämä romutti sen tarkoituksen.



Mutta kyse on vain kokemuksesta, ja voitte saada jossain määrin tuon kokemuksen siitä. Jotkut kutsuvat sitä kosmiseksi tietoisuudeksi, läpimurroksi. Jokainen kokee sen eri tavalla, ja kaikki kokemukset kehittyvät. Ne kaikki kehittyvät, kunnes yhtenä päivänä oivallatte, parempien sanojen puutteessa, että olette myös Jumala – korvatkaa tuo sana Hengellä, Theolla tai millä tahansa – ja kunnes oivallatte myös tuossa kohtaa, että uskomaton tietoisuus, tiedostaminen on jotain, mitä teille ei koskaan annettu. Teitä ei itse asiassa koskaan luotu, eikä teitä voi koskaan pois-luoda. Sen ajatteleminen räjäyttää mielen, että teitä ei koskaan luotu.



Puhumme perusteellisesti siitä keahaksissa, mutta teitä ei koskaan luotu. Ja sitten ilmiselvä ihmiskysymys on: "No, mistä minä tulin?" Minähän juuri sanoin, ettei teitä luotu. Miten voisit tulla mistään? "No, joo, mutta mistä minä aloin?" Et alkanut, olet aina ollut. Ja se on kuin: "No, miten voisin aina olla? Mikä minut teki?" Sitä ei tapahtunut.



Meidän on aika mennä kaiken lineaarisen ajattelun yli, ja olette tehneet hyvin vakuuttavaa työtä sen kanssa vuosia. Nyt menemme seuraavaan askeleeseen. Pääsen siihen enemmän hetken kuluttua, mutta on aika mennä tuon hyvin lineaarisen ajattelun yli.



Käsitys Jumalasta on hyvin vanha, mutta kuitenkaan ihmismieli ei lineaarisessa ajattelussaan voi melkein päästää siitä irti. Olette kuulleet shaumbra-viisaudesta tässä, ja se yrittää edelleen yhdistää sen johonkin. On se yritys, että shaumbran on sanottava: "En usko vanhaan Zeus-maiseen Jumalaan enää. Päästän siitä irti", mutta yritätte edelleen yhdistää se johonkin, joka on tuolla jossain tai tuolla ylhäällä. Yritätte edelleen yhdistää ja itse asiassa toivotte, että on jokin korkeampi olento, koska mikä muu pitäisi kaikkea tätä kasassa? Mitä tavoittelisitte? Mitä kohti nousisitte, jos ei olisi tuota Jumalaa tai Henkeä tai Theoa? On melkein älyllinen, joskus alitajuinen, yritys varmistaa, että se on edelleen paikoillaan.



Uusi ajattelu oli erittäin suurta 1800-luvun loppupuoliskolla. Uutta ajattelua oli ympäri maailmaa, ja se oli ajankohtaista ja tarkoituksenmukaista. Silloin Blavatsky tuli todella sisään.



LINDA: Yäk!



ADAMUS: Ja Kuthumi ja vastaavat tulivat todella sisään. Uusi ajattelu, yritys murtautua vapaaksi. Mutta heidän uudesta ajattelustaan tuli tavallaan vanhaa ajattelua, koska … – ja Blavatsky olisi samaa mieltä.



LINDA: Yäk!



ADAMUS: Kun hän seuraavan kerran kanavoi, saatte selville, mitä hänellä on sanottavana siitä. Mutta uudesta ajattelusta tuli periaatteessa tavallaan vanhaa ajattelua, koska hyvin monet ihmiset eivät päästäneet irti käsityksestä, että oli korkeampi voima.



Alkakaa katsella – kenties teette sitä jo – alkakaa tiedostaa sanan "voima/valta" käyttö. Itse asiassa menkää internetiin, etsikää kirjoja henkisyydestä ja uskonnosta ja nähkää, miten monessa näistä kirjoista tai kursseista on sana "voima", koska ihminen ei pysty päästämään irti käsityksestä, että on voima/valta tai korkeampi voima.



Olemme uranuurtajia tällä hetkellä, ja ihmiselle on hyvin järkyttävää haastaa oikeasti koko Jumalakäsite. Se tekee teistä vähän hermostuneen, kun kysyn, onko Jumalaa? "No, no, no, no …", ja haluatte oikeuttaa sen tai selkeyttää sitä tai jotain. Mutta se nostaa kysymyksen: "Olemmeko valmiita menemään sen yli? Oletteko te valmiita menemään sen yli? Oletteko valmiita ymmärtämään, ettei ole voimaa/valtaa? Oikeasti, ei voimaa/valtaa? Oletteko valmiita ymmärtämään, ettei ole korkeampaa Lähdettä? Ja ymmärtämään, että teitä ei koskaan luotu? Pääsemään eroon kaikista tarinoista, miten tulitte olemaan? Te olette aina olleet, aina. Se on melkein pelottavaa.



Ja sitten sanotte: "Mitä helvettiä sitten teen täällä? (Naurua) "Miten päädyin tälle takapajulaplaneetalle tähän takapajula-aurinkokuntaan? Mikä meni pieleen?"



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä (lisää naureskelua) ja siirrytään toiseen aiheeseemme, mutta ne kaikki liittyvät toisiinsa.





Luominen vai evoluutio



Kreationismi vai evoluutio, kumpi on totta? Linda, mikrofoni, kiitos. Se on mielenkiintoista. Oliko tämä luomista?



Nimittäin on niitä, jotka uskovat, että yhtäkkiä Jumala tuli alas tai Jumalan enkeli tuli alas 3000 vuotta sitten ja loi tämän planeetan. Kolmetuhatta vuotta sitten – tarkoitan, että he uskovat oikeasti niin. Tai jotkut 6000 vuotta sitten. Mutta he uskovat sen. Toiset uskovat, että tämä kaikki on vain kosminen pieru, joka tapahtui …



LINDA: Mikä?!



ADAMUS: Alkuräjähdys (vähän naureskelua). Kosminen pieru. No, sitä se suurin piirtein on. Se on kosminen pieru, koska, no, otetaanpa ensin teidän panoksenne. Kreationismi vai evolutionismi?



LINDA: Siis täytyy vain panna paremmaksi kuin kosminen pieru, jotta päästään johonkin.



ADAMUS: Se on siinä.



LINDA: Okei. Tässä mennään. Pystytkö panemaan paremmaksi?



ADAMUS: Sitä se oikeasti on. Olen tavallaan tiedekaveri. Olin viime elämässäni. Rakastin tiedettä, koska se oli kaikkea sitä roskaa vastaan, mitä kirkko suolsi, eikä tiedettä voi kieltää, mutta tieteen yli voi mennä. Ei voi kieltää tiedettä, mutta voi ehdottomasti mennä sen yli. Ole hyvä, kreationismi vai evolutionismi?



DENISE: Kumpikin.



ADAMUS: Kumpikin? Miten niin voisi olla? Suututat monta ihmistä. Joo, pidä mikkiä lähellä. Miten voisi olla kumpikin? En ymmärrä. Esitin yksinkertaisen kysymyksen, ja sanot "kumpikin".



DENISE: Koska kehitymme.



ADAMUS: Kyllä, joo.



DENISE: En silti halua tätä juttua (mikki).



ADAMUS: Joo, joo.



DENISE: Koska kehitymme. Olemme kehittyneet pitkän aikaa, mutta luomme myös samaan aikaan, ja luulen, että on energioita, joiden kanssa työskentelemme ja joita emme näe.



ADAMUS: Olen hyvin hämmentynyt.



DENISE: Tiedän. Niin minäkin (he nauravat).



ADAMUS: Minä en oikeasti ole. Se on huvittava osa. Minulla ei ole minkäänlaista hämmennystä. Mutta siis te kehitytte? Kehityttekö edelleen? Kehittyvätkö ihmiset edelleen?



DENISE: Sanoisin, että mestari-itse kehittyy.



ADAMUS: Mestari-itse kehittyy. Okei.



DENISE: Ihmisessä.



ADAMUS: Ihminen ei luultavasti kehity.



DENISE: Ihminen ei kehity, mutta mestari kehittyy.



ADAMUS: Okei. Se on surullista (Adamus naureskelee). Kenties kuitenkin totta. Mutta sanoit siis "kumpikin". Okei, evoluutio, jossa ihminen kehittyy ja mestari kehittyy. Mutta sanoit myös "kreationismi". Missä se tuli mukaan? Kyse on joko evoluutiosta tai kreationismista. Miten voisi olla kumpikin?



DENISE: En usko, että se on joko/tai. Olen kyllästynyt joko/taihin. Luulen, että se on kaikki.



ADAMUS: No, okei. Selitä sitten, missä luominen tulee mukaan? Alussa?



DENISE: Sinä päivänä kun synnyimme.



ADAMUS: Tässä elämässä?



DENISE: No, olemme olleet täällä monta elämää, se on kehittynyt luomisessa pitkän aikaa.



ADAMUS: Siis kuulen, että alussa vaadittiin luomista ja sitten se kehittyi.



DENISE: Erittäin hyvä suunnitelma, kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Mitä tapahtuisi, jos luominen vain vetäytyisi pois ja sanoisi: "Häh! Katsokaa tuota. Se ei ratkennut kovin hyvin." Se vain vetäytyisi. Jatkuisiko evoluutio?



(Nainen pitää tauon)



ADAMUS: Tiedän, että haluat sanoa nuo sanat, mutta katso, mitä minulle tapahtui, kun sanoin ne (vähän kikatusta). Yleisö heitti minut ulos.



DENISE: Siis se tekee tämän super …



ADAMUS: Jos evoluutio jatkuu, ja sanotaan, että Luoja vetäytyisi ja sanoisi: "Häh, ei enää", mitä tapahtuisi? Romahtaisiko kaikki? Ja käsität, että oikeasti vain leikittelen teidän kaikkien kanssa tänään.



LINDA: Koska voit.



ADAMUS: Koska haluan (Adamus naureskelee).



DENISE: Siis kenties se tekee meistä super-hämmästyttäviä ja suurenmoisia olentoja.



ADAMUS: Tai ei.



DENISE: Se siis jatkuu.



ADAMUS: Joo. Se jatkuu – okei. Siis evoluutio jatkuisi, jos luominen perääntyisi siitä?



DENISE: Jokin jatkaa muuttumista ja kehittymistä, kyllä.



ADAMUS: Okei. Muuten, minun täytyy sanoa, että kun katson energiaasi, niin tiedät vastaukset erittäin hyvin, mutta ihminen estää sen nyt.



DENISE: Kyllä, se estää.



ADAMUS: Joo, ja sinulla tulee luultavasti kurkku kipeäksi …



DENISE: Ihminen on tiellä.



ADAMUS: … ja kaikkea muuta. Ja luultavasti sanot: "Voi, Adamus on todella …" Pärjäät upeasti ja autat monia ihmisiä. Siis nämä ovat …



DENISE: Se on kaikkea sitä.



ADAMUS: Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Tarkoitan, että tämä menee filosofian yli. Se menee monien asioiden yli, ja siksi painostan tänään. Se on siis hyvä. Tiedät kuitenkin jo vastauksen.



DENISE: Painostat minuakin, joten kiitos.



ADAMUS: Hyvä, hyvä, hyvä. Hyvä, pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka on filosofinen älykkö täällä? Onko kukaan?



LINDA: Voi, tiedän yhden varmasti.



ADAMUS: Ette uskalla nostaa kättänne. Tiedätte, että ryöpytän teitä. Ole hyvä (Linda nauraa henkilön reaktiolle). Haluaisitko jakaa sen?



DIANE: Se on kahdenkeskinen vitsi.



LINDA: Ihmiset kysyvät minulta: "Mitä voin tehdä, etten saa mikkiä?" Ja olen sanonut: "Sinun täytyy vain nyppiä kehoeritteitä tai epämiellyttävää paikkaa, enkä anna sinulle mikkiä."



DIANE: Se ei selvästikään toiminut (vähän naureskelua).



ADAMUS: Okei. Minun täytyy palata Ylösnousseiden mestareiden klubiin tänä iltana ja antaa heille raportti, ja mitä minun pitäisi sanoa? (Joku sanoo "kehoeritteet") Kehoeritteet, okei.



DIANE: Unohdin kysymyksen (he naureskelevat). Mistä puhuimme tässä?!



ADAMUS: Onko kyse evoluutiosta vai kreationismista?



DIANE: No, aioin sanoa sen, mitä tuo toinen nainen sanoi. Kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin. Miten? Olen hämmentynyt.



DIANE: Tiedän.



ADAMUS: Miten se voi olla kumpaakin?



DIANE: No …



ADAMUS: Kuinka se voisi olla kumpaakin?



DIANE: Olemme luojia. Kerroit meille juuri niin.



ADAMUS: Joo. Uskotko sen? Kamera, ottakaa kuva siitä (naurua). Uskotko sen?



DIANE: Kyllä.



ADAMUS: Haluat uskoa sen.



DIANE: Kyllä.



ADAMUS: Mutta et välttämättä usko sitä.



DIANE: No, se ei aina näytä selvältä minusta …



ADAMUS: Juuri niin.



DIANE: … arkipäivässä.



ADAMUS: Okei. Räjäytämme koko luomisajatuksen, okei?



DIANE: Mm hmm.



ADAMUS: Ja sinä oikeasti ymmärrät. Mutta miten se voisi olla kumpaakin? Ellei … ahaa, nyt tajuan sen. Tajuan sen. Teet siis leipää.



DIANE: Mm hmm.



ADAMUS: Ja siinä luoja tulee keittiöön ja ottaa jauhoja ja suolaa ja voita ja kaikkia muita aineita. Se on luomista. Ja sitten sekoittaa ne kaikki yhteen ja laittaa uuniin. Se on evoluutiota. Tajuan sen nyt, miten se voi olla kumpaakin.



DIANE: Okei (he nauravat). Jos sanot niin, paitsi että …



ADAMUS: Sitä tarkoitat sanomalla, että kyse on kummastakin?



DIANE: No, se ei ole todellista luomista. Luominen ei ota asioita – sen perusteella, mitä olet kertonut minulle – joita on jo, ja laita niitä yhteen luodakseen joitain uutta.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Oho! Hän on kuunnellut.



ADAMUS: Niinpä siksi … Joo, se on hyvä. Se on hyvä. Niinpä siksi menet keittiöön ja oivallat, ettei ole keittiötä (Adamus naureskelee). Ja kuvittelet vain hetken, ja sitten on keittiö ja kaikki on täynnä ainesosia, ja sitten teet leipäsi ja laitat se uuniin, mutta uuni on edelleen evoluutiota. Onko näin? Tätäkö yrität sanoa?



DIANE: Hmm (hän naureskelee ja pitää tauon). En usko, että sanon sitä.



ADAMUS: Okei. Se on hyvä. Ja täällä on hämmennystä, harmitusta, turhautumista ja ihmettelyä, milloin pääsemme merabhiin, on kaikkea … (naurua) Merabh on henkinen jälkiruoka, oivallatte sen. "Hyvä, hän lakkasi puhumasta, ja nyt voimme vain saada vähän unta, kovasti kaivattua unta." Mitä jos sanoisin, ettei tänään ole merabhia?



LINDA: Voi ei!



DIANE: Ai.



ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Silloin menisitte autoihinne ja saisitte oman merabhinne. Hyvä, hyvä. Ja painostan tarkoituksella tänään.



DIANE: Mm hmm.



ADAMUS: Okei. Siis …



DIANE: Okei.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



DIANE: Kiitos.



LINDA: Hän on hyvä kilpailija.





Ateismi



ADAMUS: Ennen kun pääsemme minun versiooni vastauksesta, muutama sana. Ensinnäkin, rakastan kunnon ateistia. Rakastan oikeasti. Minulla on valtavaa kunnioitusta ateistia kohtaan. Hän on uskollinen uskomuksilleen. Ateistit ovat yhtä empaattisia tai empaattisempia kuin heidän vastineensa, uskonnolliset kiihkoilijat. He oikeasti uskovat siihen, ja he oikeasti noudattavat sitä, ja se on kaikki, minkä he näkevät – "Ei ole Jumalaa." Rakastan hyvää ateistia, koska meidän ei tarvitse käydä läpi pitkiä selostuksia, keskusteluja ja kuvauksia Jumalan määrittelemisestä. Kysyt ateistilta:" Mikä Jumala on?" "Jumalaa ei ole olemassa". Se on siinä. Meidän ei tarvitse käydä pitkiä keskusteluja ja näitä filosofisia vitsailuja ja kaikkea muuta oivaltaaksenne lopulta, ettei Jumalaa voi joka tapauksessa määritellä – tai Henkeä tai Theoa, miksi sitä kutsutaankin. Kyse on vain kokemuksesta, ja se on kaikki, mitä se on, joten älkää edes yrittäkö.



Jos tapaatte Buddhan tiellä ja Buddha sanoo: "Mikä Jumala on?" ja vastaus on: "Se on pelkästään kokemus", Buddha antaa teille ison halin, koska sitä se on. Se on vain kokemus. Sitä ei voi koskaan määritellä. Itse asiassa mitä enemmän koette, sitä vähemmän haluatte tai voitte määritellä, koska se menee ihmismääritelmän yli, kaikkien ihmismääritelmien yli. Siinä mielessä ei ole Jumalaa, koska ihminen ei pysty ymmärtämään sitä. Ei koskaan ymmärrä, mutta voi kokea sen. Tämä on hyvä uutinen.



Rakastan hyvää ateistia, koska ei ole paljon väittelyä tai kiistelyä. Hän on kuin: "Ei ole Jumalaa". Toisaalta säälin paljon ateisteja, erittäin paljon, koska voisitteko kuvitella sitä, että koko elämänne lähtökohta olisi, että olette peräisin vihreästä lampivaahdosta ja kehityitte siitä? Olette peräisin suuresta kosmisesta pierusta, alkuräjähdyksestä, jota en vieläkään ymmärrä. Se on yksi kummallisimmista teorioista, joita olen koskaan kuullut. Se on hyvin ihmismäinen. Alkuräjähdys on hyvin ihmismäinen, koska ei vastata yksinkertaiseen kysymykseen: "Mikä alkuräjähdyksen aiheutti?" "No, en tiedä, mutta oli alkuräjähdys." Siihen saakka kunnes pystytte yhdistymään ainakin siihen, mitä on tuon suuren räjähdyksen toisella puolella, älkää puhuko minulle typestä ja vedystä ja voimista ja hiukkasista ja kaikesta muusta. En halua kuulla sitä, koska teidän täytyy selittää, mitä sen toisella puolella on. Onko sen toisella puolella Jumala? Ei olisi voinut olla ei-mitään. Mitä toisella puolella on?



Mutta rakastan kunnon ateistia, mutta säälin häntä, koska mitä hän voi odottaa aamulla? Nousee ylös ja on vain vähän korkeammalle kehittynyttä vihreää lampivaahtoa. Se on siinä. Ajattelet sellaisia asioita kuin: "Mistä minä tulin" Ja minä sanon: "Pistäydy viemärin luona." (Vähän naurua) Sieltä. Katselet seisovavetistä järveä jossain ja kaikkea sitä levää: "Täältä minä olen peräisin. Nuo ovat esi-isiäni." Kun hän menee ancestry.comiin – Cauldre kertoo, että teillä on sellainen – ja katsoo sieltä, niin esi-isät kolmen sukupolven takaa tulivat Euroopasta päästäkseen irti tukahduttavista uskonnollisista käsityksistä. Ja sitä edeltävät tulivat – kenties he olivat kuningas Artturin kanssa ja sitten tulivat Israelista, kenties he tunsivat Jeesuksen tai jotain, ja ennen sitä he olivat Egyptissä ja ennen sitä – jatketaan taaksepäin ja katsotaan tuota esi-isäsukupuuta ja sitten: "Äh, sukupuu kasvoi vihreästä lampivaahdosta. Sieltäkö olen peräisin?" Tarkoitan, että on tavallaan surullista, että sitä ovat omat esi-isät, oma sukulinja. Lähtien yhdestä solusta, yhdestä pienestä solusta, jolla on pienen yksittäisen solun älykkyys. Vain pieni yksinäinen solu, jolla on yhden pienen solun tietoisuus. "Voi, olen hyvin yksinäinen. Olen sinkkusolu. Voi, voi."



LINDA: Tämä on todella hyvä häiriötekijä.



ADAMUS: Niin on, joo (naurua). "Siis olen pieni sinkkusolu", ja aivan yhtäkkiä te tapaatte: "Voi, toinen solu! Tule harrastamaan seksiä kanssani. Oi!" (Adamus vetää shaumbra-naisen mukaansa näyttämölle ja joku huutaa "vou!") "Oi, oi, oi! Ollaan monta solua (Adamus vetää toisen shaumbra-naisen mukaan ja he tanssivat yhdessä). Voi, kyllä!" Ja sitten se on kuin: "Tule tänne. Voi luoja, meillä on kolmen-kimppa solu." Ja se on kuin: "Oi, oi! Ja tanssimme yhdessä. Nyt olemme monisoluinen. Oi! Tule mukaan, Andy."



ANDY: Joo, joo, joo!



ADAMUS: Tule nyt! Tule nyt! Olemme moni-monisoluinen. Katsokaa meidän kasvavan ja laajentuvan! Katsokaa! Elizabeth, liity mukaan soluklubiimme. Tule nyt! (Elizabeth tulee mukaan tanssimaan) Monisoluinen. Monisoluinen. Ja jatkamme kehittymistä ja laajentumista. Jatkamme kehittymistä ja laajentumista, kunnes saamme kaikki solut tulemaan yhteen. Joo! Laulakaa kumbajaa, solut! (He kaikki nauravat) Okei, kiitos.



LINDA: Tulee pitkä vuosi!



ADAMUS: Pitkä vuosi. Ja on esitettävä kysymys niille, jotka uskovat, että te kehityitte, me kehityimme yhdestä solusta moniksi soluiksi ja sitten solut lisääntyivät. Toisin sanoen he sanoivat: "Voi pojat, elämä yhtenä soluna on tavallaan rankkaa ja yksinäistä. Sitten sain näitä muita soluja, ja yhdistyimme luomaan älykkyyden ja kehityimme fyysiseksi kehoksi."



Mutta täytyy ihmetellä – minä ainakin ihmettelen – miksei tuo yksi solu palaa lopulta takaisin yhdeksi. Miksi? On itse asiassa enemmän elämän luonnollinen suunta palata takaisin alkuperäänsä tietyssä kohtaa. Siis mikseivät yksittäiset solut yhdisty toisiin soluihin, yhdistä voimiaan ja sitten jossain kohtaa vain sano: "Olen saanut tarpeekseni teistä, kaverit. Palaan takaisin yhdeksi soluksi. Olen kokenut, millaista se on. Te kaverit olette tavallaan haisevia. Olette tunkeilevia. Yritätte jatkuvasti varastaa energiaani. Lähden menemään täältä. Palaan takaisin yhdeksi soluksi." Sitä ei ole tapahtunut. Sitä ei ole tapahtunut.



On uskomus, että kaikki evoluutio lisääntyy koko ajan, siirtyy eteenpäin, yrittää jatkuvasti kehittyä ja parantaa itseään, tulla itsetietoisemmaksi ja enemmän itseään parantaneeksi. Jossain määrin se on totta. Pääsen siihen hetken kuluttua, mutta nyt takaisin ateistiin.



Jos joku teistä olisi ateisti, en olettaisi teidän olevan täällä. Mutta jos olisitte, jos minä olisin ateisti, pitäisin aina avoimena yhden prosentin mahdollisuuden. Olisin 99% ateisti. Pitäisin avoimena yhden prosentin sille, että voisi olla Jumala. Ensinnäkin vakuutuksen vuoksi. Jos joutuisin toiselle puolelle ja sanoisin: "Voi jessus, on oikeasti Jumala! Näettekö? Mutta minulla oli hiukan uskoa." Mutta toinen asia on, että yhden prosentin uskolla Jumalaan pidät ainakin oven avoinna sille mahdollisuudelle. Muuten et koskaan näe tähtiä. Niitä ei ole. Jos on yhden prosentin avoimuus sille, että voisi olla, näkee ainakin yhden prosentin tähdistä, joita on ylhäällä, ja se saattaisi avata oven kaikkien tähtien näkemiseen. Se saattaisi avata oven ulottuvuuksien näkemiseen. Se saattaisi avata oven kaikkien muiden asioiden näkemiseen, joita on ympärillä tällä hetkellä. Kaikkien muiden asioiden näkemiseen.





Adamuksen vastaus



Vastauksena kysymykseeni, oliko se kreationismia vai evolutionismia, se oli kumpaankin. Se on kumpaakin. Se on kumpaakin. Olette kaikki oikeassa. Yritän katsoa: "Uskotteko oikeasti siihen vai ovatko nämä vain sanoja, joita sanotte? Voitteko yhdistyä noihin tunteisiin?" Mutta … tässä kaikessa on iso "mutta".



Se olettamus, että asiat liikkuvat alusta loppuun, että menemme alemmasta elämänmuodosta korkeampaan elämänmuotoon, että luominen merkitsee – niin kuin useimmat ihmiset ymmärtävät sen – tulemista paremmaksi, suuremmaksi, itsetietoisemmaksi ja enemmän itseään parantaneeksi. On hyvin mielenkiintoista tarkastella koko sitä dynamiikkaa, miten kaikki tämä tuli olemaan.



Jos sitä katsotaan vain lineaarisesta näkökulmasta, mennään takaisin sukulaisiinne, mennään takaisin – on myös joitain, jotka uskovat, että luomisessa oli planeetalla kohta, jossa esimerkiksi oli joukko apinoita, jotka keinuvat viidakossa, ja sitten enkeli tai Jumala tai kuka tahansa tuli ja sanoi: "Okei, nyt meidän täytyy tuoda älykkyyttä tähän" ja – naps! tuosta vaan – istutti sen apinaan, Jumalageenin, Jumalaenergian. Ja sitten apina kehittyi homo sapiensiksi ja lopulta ihmiseksi. On joitain, jotka uskovat niin, ja tiedättekö mitä? Tavallaan ne kaikki ovat totta. Mutta lisään siihen vähän erilaisen kierteen, jolla on suuria seuraamuksia siihen, mitä me teemme, suuria seuraamuksia ymmärrykseemme siitä, miksi olemme täällä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja no, mihin asiat ovat menossa.





Oikea luominen



Tuntekaa sitä hetki siitä perspektiivistä, että oikealla luojalla ei ole agendaa, hän ei yritä luoda jotain tiettyä. Oikea luominen on pelkästään intohimon päästämistä esiin, ilman mitään voimaa ja valtaa. Vain päästämistä esiin – ajatelkaa sitä kuin valtavana iloisena nauruna – ilman energian ohjaamista tai valtaa tai voimaa tai mitään muuta.



Oikea luoja ei sanoisi koskaan jotain sellaista kuin: "Aion luoda tämän planeetan. Aion luoda tämän asian nimeltään "ihmiset" ja he rakastavat ja he tappelevat ja he kituuttavat ja he kärsivät ja heillä on hyviä hetkiä." Oikea luoja ei tekisi koskaan mitään sellaista.



Voitaisiin sanoa, että oikealla luojalla on pelkästään luomispurkaus, tietoisuuspurkaus, ilmaisua vain "siksi". Ei agendaa. Ei mitään agendaa. "Minä olen" -olemuksen ilon säteily vain lähtee – se menee ulos, mutta se menee myös sisään – ja sitten energiat asettuvat jonoon luojan kontrolloimatta niitä. Luoja ei koskaan tekisi sitä. Ja energiat menevät ulos ja lopulta ilmentävät jotain tällaista.



Tämä on ilmentymä. Se on aineellisessa ulottuvuudessa, se on aineessa, mutta luoja ei koskaan sanonut: "Aion tehdä Maan, ja siellä on ainetta" ja kaikkea sitä muuta. Luoja sanoi vain: "Olkoon niin. Olkoon niin", ja sitten niin oli. Ja sen sijaan, että katsotaan elämän tulleen vihreästä lampivaahdosta tai että jonain ajankohtana luoja lisäsi apinoihin luojaenergiaa ja niistä tuli ihmisiä, alkakaa katsoa asioita Merlinin perspektiivistä. Menette taaksepäin ajassa. Sen evoluution sijasta jossa solut jatkavat kehittymistä ja tulemista älykkäämmäksi ja kaikkea sitä muuta, menemme taaksepäin aidon luomisen hetkestä, menemme taaksepäin siitä, kun Maa jakautui moniksi Maiksi, kun tietyt yksilöt tulivat esiin puhtaassa tietoisuudessa ja oli muita Maita, joissa oli vähemmän tietoisuutta. Ja menemme itse asiassa taaksepäin, emme eteenpäin. Se on jo tehty. Kaikki on jo tässä. Ei yksityiskohdat siitä, millainen jokainen päivä on tai millainen säätila on tai miten paljon rahaa teillä on. Se teidän on koettava matkalla taaksepäin.



Ja tiedemies tarkastelee sitä itse asiassa melkein väärällä tavalla ja aloittaa siitä, mitä kutsuttaisiin aluksi, yhdeksi soluksi joka kehittyy. Se ei itse asiassa ole sellaista. Se on enemmän toisin päin, menemistä taaksepäin sanoen: "Miten tämä tuli olemaan? Se on jo. Miten kaikki hiukkaset tulivat yhteen tästä luovan naurun purkauksesta? Miten hiukkaset tulivat yhteen?"



Ja luojana uitte omassa luomuksessanne. Sanoitte ilman mitään agendaa, tietämättä, että joskus olisi Maa: "Lähteköön." Ja se luotiin ja olitte kuin: "Se on hämmästyttävää. Vau! Ihmettelen, miten se tuli olemaan. Aion sukeltaa tuohon luomukseen, ja aioin uida pohjaan. Aion selvittää, miten se päättyi", mistä ihmiset sanoisivat "miten se alkoi". Mutta kyse on siitä, miten se päättyi.



Ja tiedättekö mitä? Puhe atomi- ja aliatomitasosta ja nyt kvanttitasoista – se on vain tiedettä, joka palaa takaisin ajan halki, eivätkä he saavuta koskaan pohjaa. He eivät koskaan saavuta pohjaa. He luulevat, että se on alku. Se on loppu. He menevät toiseen suuntaan. Miten kaikki tämä ilmentyi? Atomitasojen tuolla puolen on kvanttitasot ja hämmästyttävät moniulotteiset tasot. He jatkavat vain menemistä taaksepäin ja taaksepäin ja taaksepäin, ja kymmenen vuoden kuluessa tulee täysin uusia teorioita siitä, miten elämä kehittyi. Se ei alkanut vain yksittäisen solun tasolta. Se ei ollut vain hiukkasia ja atomeja, jotka tulivat yhteen vahingossa. Te menette nimittäin taaksepäin katsomaan, miten se loppui – ei, miten se alkoi. Ja perimmiltään, oikeasti, ei ollut mitään alkukohtaa.



Pointtini tässä on: päästäkää irti ajatuksestanne, mitä luulitte Jumalan olevan, mitä luulitte evoluution tai kreationismin olevan, koska yritätte edelleen kastata sitä ihmismielessä, ja olemme menossa sen yli. Se on jo sovittu juttu – nyt menette vain taaksepäin. Uitte omassa luomuksessanne. Se on siinä. Ja Jumala on perimmiltään jotain, minkä voi vain kokea, toisella tapaa sanoen: "Sinä olet tuo Henki. Anna nyt itsesi kokea se."



Tämä kaikki on tapa sanoa, ettei lineaarinen ajattelu toimi enää ja on kolme pääkohtaa, kolme pakollista asiaa, jotka haluan antaa teille tänään, kun menemme eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kohta.



LINDA: Vau.



ADAMUS: Miten paljon aikaa meillä on jäljellä?



Kolme pakollista asiaa, välttämättömyyttä – en halua kutsua niitä vaatimuksiksi, koska niitä ei ole – mutta on kolme pakollista asiaa menemiseksi oikeasti sinne, minne olemme menossa.





Muutokset Crimson Councilissa (= karmiininpunainen/verenpunainen neuvosto)



Muuten, ennen kuin pääsen niihin loppuihin, minun täytyy sanoa, että minulla on ollut rankka viikko. On ollut rankka viikko, koska meillä on toisissa ulottuvuuksissa tämä juttu, jota kutsutaan Crimson Counciliksi, ja se koostuu enkeliolennoista. Alun perin nämä enkeliolennot tulivat yhteen – heitä on noin 4000 – opetustarkoituksessa, se oli Crimson Councilin "veljeskunta". Ja karmiininpunainen – ja voitaisiin sanoa, että muissa ulottuvuuksissa se asteikko, jonka te hahmottaisitte karmiininpunaiseksi väriksi – liittyy opetukseen. Ja Crimson Council, tuo veljeskunta, on mukana opetuksessa monissa, monissa eri ulottuvuuksissa, eri luomisen/luomakunnan osissa. He vievät yhdessä osassa opitut asiat toiseen osaan. Niinpä tuo karmiininpunainen väri on erittäin tärkeä, ja se on tavallaan … no, Crimson Circle (= karmiininpunainen piiri) on maallinen alayhdistys. Olitte siis alun perin tietoisuuden opettajia planeetalla.



Oli rankka viikko, koska no, viime viikolla tarkastelimme asioita, meillä oli vuosittainen hallituksenkokous – ikävystynyt kokous (vähän naurua) (suom. huom. "hallitus" ja "ikävystynyt" sanotaan samalla tavalla) – ja meillä oli Crimson Councilin edustajat, jäsenet paikalla. Ja puhuin heille shaumbroista ja sanoin: "Etenemme itse asiassa melko nopeasti. Meillä on jotain ongelmia, mutta pääsemme niistä läpi. Etenemme itse asiassa melko nopeasti." Ja sanoin: "Tässä seuraavassa shoudissa, tässä jutussa joka meillä on yhdessä, keksimme joitain pakollisia asioita, joitain välttämättömyyksiä" Ja selitin sen heille, täsmälleen mistä aioin puhua teille tänään.



Crimson Councilissa oli epäsopua. Olette saattaneet tuntea sen, erityisesti viime tiistai- ja keskiviikkoiltana/yönä. Voi, tämä kokous oli pitkä. Ja sanoin: "Tähän olemme menossa." Voi, oli paljon valitusta ja vaikerointia. Siellä oli paljon – sanoisin – enemmän new-age-orientoituneita enkeleitä, niitä jotka työskentelevät tavallaan niiden kanssa ja auttavat niitä, jotka käyvät läpi heräämistä, tai joidenkin kanssa, jotka ovat jumissa new agessa ja kaikessa siinä muussa, eivätkä he pitäneet siitä, mitä sanoin. Niinpä erotin heidät (Linda haukkoo henkeään). Ei, vaan oikeasti tein sen. Tarkoitan todella, oikeasti. Voin tehdä sen (muutama naurahdus). Olen pomo. Pomo voi tehdä sellaisia asioita. Ei, vaan erotin heidät.



Se on ihmissana. Voi, se on Trump-sana. Oi! (Yleisö sanoo "oiiii!" ja vähän naureskelua). Voi jukra! Okei, vapautin heidät velvollisuuksistaan ja vastuistaan. Oikeasti.



Itse asiassa se oli hyvin hauska kokous, mutta näitä enkeliolentoja oli melkein 1100 – melko korkeaa tasoa, melko korkeaa – jotka sanoivat: "Ei, emme mene eteenpäin sinun kanssasi. Tämä ei ole meidän – mekin teemme työtä ihmisten kanssa ja meillä on ryhmämme, Adamus, joiden kanssa työskentelemme, mutta meidän ryhmämme ei ole valmis tähän, joten meidän täytyy erota Crimson Councilista." Ja opitte, että tuollainen vapautus on kaunista heidän, meidän ja kaikkien kannalta. Mutta noin 1100 lähti ulos, joten Crimson Council on vähän pienempi nyt ja tehokkaampi, koska nyt voimme oikeasti fokusoitua.



Ja muuten, älkää ajatelko kuin ihmiset. Ei ollut mitään kaunaa. He tiesivät, että oli aika, ja he tiesivät, että ne ihmiset ja ryhmät joiden kanssa he työskentelivät, eivät ole yksinkertaisesti valmiita. Yksinkertaisesti eivät. Yksinkertaisesti eivät, minkä selitän nyt.





Pakollinen asia 1 – mene lineaarisen ajattelun yli



Siis kolme pakollista asiaa. Ensimmäinen: on aika mennä lineaarisen ajattelun yli, ja se on haastavaa. Kun puhumme Jumalasta tai luomisesta tai evolutionismista, lakatkaa ajattelemasta lineaarisin termein. Toisin sanoen, alkakaa tutkia kaiken jokaista mahdollista iteraatiota (= versio, muoto, toisto, mukaelma). Ei enää tarkastella tietä tienä, joka kulkee paikasta A paikkaan F ja on tietyn kilometrimäärän pituinen. Se ei ole. Se ei ole. Se on, muttei se ole vain sitä. Kun puhumme evoluutiosta tai kreationismista, älkää ajatelko, mistä se alkoi tai miten se alkoi, kuten olette tehneet lineaarisesti. Niin on jo.



Voitaisiin sanoa, että maaplaneetan lopputulos on jo valmis, ja nyt uitte takaisin luomiseenne, sukellatte siihen kokeaksenne, miten tämä kaikki tuli olemaan. Miten asiat kehittyivät? Miten nämä asiat tapahtuivat matkan varrella?



Tiede uskoo oikeasti, no, tieteelliseen menetelmään, ja se uskoo, että kaikki on todistettava, ja siksi se näkee vain, mitä sen uskomukset ovat, aivan kuten ateisti näkee vain omat uskomuksensa. Ei nähdä, että tiede on oikeassa, mutta se on vain osittain oikeassa. On hyvin monia muita iteraatioita. Leikimme iteraatioilla jossain shoudissamme näyttämään teille esimerkkejä. Mutta koko evoluution ja kreationismin juttu on jo luotu. Luomisesta ei tullut mitään agendaa tai voimaa tähän. Ei ollut mitään ennalta määrättyä lopputulosta tai kohtaloa, mutta se oli jo tehty.



Sillä hetkellä kun luoja luo ilman agendaa, ilman käsikirjoitusta ja sanoo vain: "Pum! Luovaa energiaa, huh!", se on jo tehty, valmis, loppuunsaatettu, ja nyt luojan tehtävä on vain mennä taaksepäin ja uida luomuksessaan, tuntea sitä, kokea se ja olla siinä. Eikä teidän tarvitse mennä jokaiseen kokemukseenne, mutta jotkut teitä menevät ja jotkut eivät. Mutta oivallatte, että koko tämä ajatus evoluutiosta palaten – mitä – 3.5 miljardin vuoden taakse siihen, kun ensimmäinen solu tuli olemaan. Miten se tuli olemaan? Siihen kysymykseen ei vastata. Kolme ja puoli miljardia vuotta – se on pitkä aika evoluutiolle mennä yhdestä solusta siihen, mitä olette tänä päivänä. Tarkoitan, että minä olisin melko masentunut, jos ajattelisin, että niin oli oikeasti … (vähän naurua). Kolme ja puoli miljardia vuotta?! Tarkoitan, että miten monta miljoonaa lisävuotta meidän täytyy odottaa todellista parantumista täällä?



Pointti on, että on aika lakata ajattelemasta lineaarisesti, ja aion haastaa teidät matkan joka askeleella, joka työpajassa, joka shoud-tapaamisessa, katsomaan kaikista perspektiiveistä. Ei ainoastaan lineaarisesta. Se on jo luotu. Sanon teille, että olette jo valaistunut. Haluatte kuulla sen, mutta ette usko sitä. Sanotte: "Joo, okei. Se oli ilahduttavaa, mutta työstän sitä edelleen." Ei, et työstä. Lopeta se nyt. Se on lineaarista ihmisroskaa. Lopeta se nyt. Ja sitten sanotte: "Okei, mutta, okei, menen sen mukaan. Lopetan työstämisen, mutta sitten minun täytyy kokea se, ennen kuin oikeasti uskon." No, antakaa sitten itsenne kokea se. Sukeltakaa valaistumiseen. Lakatkaa laittamasta sitä johonkin eteenne. Lakatkaa tekemästä työtä siihen. Rentoutukaa siihen. Olkaa sitä. Ja teissä on osa, joka sanoo: "No, se on teeskentelyä, enkä ansainnut sitä, ja minun täytyy kehittyä." Ei, lopettakaa se. Lakatkaa ajattelemasta lineaarisesti mitään, on kyse sitten luomisesta tai auringon tavasta nousta aamulla. Sanotaan, että aurinko nousee idästä. Okei, se on yksi kerros ja taso siitä kaikesta.



Te koette, me kaikki koemme yhdessä, näinä tulevina päivinä, viikkoina ja vuosina yhden Maan jakautumisen. En puhu jakautumisesta niin, että tämä Maa hajoaa osiin. Se avautuu moniin eri tasoihin ja kerroksiin. Se on todella hämmentävää niille, jotka reinkarnoituvat, koska joskus he sanovat: "Missä Maa on? Missä on se putki, joka johtaa alas maapallolle? Mikä …" Ja nyt on paljon putkia ja paljon erilaisia maapalloja. Kaikki tämä muuttuu tällä hetkellä.



Ja sitten joillakin teistä on kysymys: "Okei, no, minkä putken minä valitsen? Lähdettyäni tästä elämästä, minkä putken valitsen?" Älkää ajatelko lineaarisesti. Ensinnäkin, valitkaa mikä tahansa ja kaikki, mitkä haluatte. Mikä tahansa ja kaikki? Ette ole rajoittunut, ja ymmärtäkää, että te ette mene eteenpäin. Ette nouse ylöspäin. Menette itse asiassa vain ajassa taaksepäin. Teette Merlin-jutun. Koette, millaista oli luominen. Siinä kaikki.



Se on ensimmäinen kohta, ja haluaisin, että nämä kirjoitetaan muistiin ja laitetaan jonnekin, missä teitä voidaan muistuttaa niistä ja missä voitte nähdä ne. Meidän on aika mennä lineaarisen ajattelun yli, haastan teidät siinä. Ei niin, että tällainen ajattelu on väärin – se on ainoastaan yksi elementti.



Vetäkää vain syvään henkeä hetki ja kuvitelkaa pääseminen pois "singulaarisuudesta" – minun täytyy nauraa tuolle termille – mutta pois lineaarisesta yhdestä, lineaarisesta paikallisesta. Teistä tuntuu toisinaan siltä, että menetätte järkenne. Teillä on mukava taso, tietty tiedostamis- ja ajattelu- ja havaintotaso, ja monilla ihmisillä se alkaa uskosta Jumalaan, joka pitää kaikkea kasassa, ja se jatkuu aina auringon nousemiseen idästä. Tämä kaikki muuttuu teillä. Tästä syystä jotkut lähtivät Crimson Councilista, koska ryhmät joiden kanssa he työskentelevät, eivät yksinkertaisesti olleet valmiita siihen. Se horjuttaisi heitä. Se hämmentäisi heitä kovasti. Se aiheuttaisi suurta henkistä epävakautta, mutta me olemme valmiita siihen. Tämä on numero yksi.





Pakollinen asia 2 – mene prosessoinnin yli



Numero kaksi asioissa, kun mennään eteenpäin – numero kaksi ja se, mikä aiheutti monien enkeliolentojen lähdön Crimson Councilista. Ja he ovat muodostaneet oman ryhmänsä, tavallaan vähäisemmän Crimson Councilin, tavallaan pinkin neuvoston (naurua), haaleanpunaisen neuvoston.



Numero kaksi, enkä voi tähdentää liikaa tämän merkitystä itsenne kannalta. Perimmiltään minä en välitä, mutta teidän omalta kannaltanne. Ja nyökyttelette päätänne hetken kuluttua, ja sitten koko vuoden minun täytyy potkia teitä persuuksille (joku sanoo "voi ei"). Kyllä, totta.



Tämä on vaikea kohta. Meneminen prosessoinnin yli, tunneprosessoinnin. Siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa tunneprosessoinnille. "Voi, minut hakattiin lapsena!" Hyvä! (Vähän naureskelua) Ette antaneet minun puhua loppuun. (Adamus naureskelee) Uin vain omassa kokemuksessani.



Pääskää yli siitä. Ei enää. Minun täytyi tehdä kokonainen uusi Mestarin elämää. Minun täytyi keskeyttää se täydellisen hyvä virta, joka minulla oli Mestarin elämää -sarjassa. Seuraavana olisi pitänyt olla luominen mestarin elämässä. Mestarin elämää 5 – Ahmyo, hyvä elämä. Mestarin elämää 6 – Luominen. Minun täytyi keskeyttää se ja sanoa: "Hetkinen nyt, emme voi mennä eteenpäin, koska he pitävät edelleen kiinni tunnehaavoistaan. He sanovat edelleen: 'Voi, pientä vauvarukkaa. Sisäistä lasta.'" (Adamus yökkää) Sille ei ole sijaa! Koska silloin kun olette riippuvainen haavoistanne – ja tarkoitan sitä oikeasti, alleviivaa se, rakas Gail – kun olette riippuvainen haavoistanne, jatkatte kehän kiertämistä. Ja tuon haavan muodostuminen jatkuu. Tuo haava kehittyy.



Kuunnelkaa tätä. Tuo haava kehittää oman henkensä, oman elämänsä, oman identiteettinsä, oman tietoisuutensa. Näette unta siitä. Elätte sitä muissa ulottuvuuksissa ja kanniskelette sitä täällä. Se saa tietoisuuden. Joo, se saa teidät … (hän pyyhkii itseään, kuin se olisi kammottavaa) Joo, vai sylkäisinkö päällenne? (Muutama naurahdus)



Teidän on päästävä yli siitä. Miten teette sen? Te vain pääsette yli siitä. Ette prosessoi sitä. Joku sanoi: "No, menette jonkun terapeutin luo." Ei! (Lisää naureskelua) "Saatte terapiaa." Ei! Ei enää terapiaa. Ei. Ei enää terapiaa. Se on hevonpaskaa (Linda haukkoo henkeään). Se on. Se palvelee ihmisiä – puoliheränneitä, joskus tiedostamattomia ihmisiä. Ainakin he tuntevat, että joku kuuntelee, ja se on todella tärkeää heille – että joku kuulee heidän traumastaan. Mutta lopulta kun pääsette tähän pisteeseen, se ei palvele teitä. Ja itseterapointi – kai se on sana, itseterapia – unohtakaa se. Se pyörittää teitä kehässä. Se antaa uskottavuutta sille samalle asialle, josta yritätte päästää irti. Se antaa sille hengen, elämän. Aivan kuten tällä puhujakorokkeella on tietoisuus, niin myös tuolla haavalla on, eikä tuo haava ole alkuunkaan edes totta. Muistatte vain osan jostain kokemuksesta, ette koko asiaa. Näette vain yhden kerroksen ja tason. Pääskää yli prosessoinnistanne, te kaikki. Kasvakaa aikuiseksi! (Vähän naureskelua) Voi että, rakastan tätä! (Lisää naureskelua) Aah!



Ei, vaan tarkoitan kasvamista aikuiseksi henkisesti. Kypsäksi henkisesti. Oivaltakaa, että se on pakkomielle. Se on riippuvuus. Se on tunneriippuvuus, jonka kanssa leikitte. Leikitte vanhalla energialla, ja se jumittaa teitä. Ja sitten jatkatte: "Voi, Adamus, minua hakattiin lapsena, eikä minulla ole yltäkylläisyyttä." Lähtekää sitten ulos täältä! Meillä ei ole tilaa sille. Aivan kuten meidän täytyy antaa 1100 enkeliolennon – melko isoja nimiä! – lähteä, koska heidän ryhmänsä halusivat edelleen prosessoida. He yrittivät neuvotella. He yrittivät sanoa: "No, tehdään vähän prosessointia, kenties vähemmän prosessointia. Kenties luovumme kristalliterapiasta, ja siirrymme vesi- ja sinappiterapiaan." (Vähän naureskelua) Täällä ei ole tilaa sille! Ja olen vakavissani. Jos prosessoitte edelleen ettekä pysty päästämään irti siitä ja teidän täytyy saada pitää se, hyvästi. Menkää pinkkiin piiriin.



LINDA: (huokaisten) Ai.



ADAMUS: Mitä?



LINDA: Pinkkiin piiriin?



ADAMUS: No, se ei ole yhtä kirkas kuin Crimson Circle (= karmiininpunainen piiri). Se on haalistunut. Se on kehittymässä karmiininpunaiseksi piiriksi.



Prosessointi on sopivaa tiettyyn pisteeseen saakka, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sitten se on itseä … - ei itseä parantavaa, vaan se on itseä pahentavaa, ja se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja muuttuu syöväksi. Piste. Se muuttuu syöväksi. Se pääsee mahaan, keuhkoihin tai mieleen. Ja shaumbroilla luultavasti enemmänkin mahaan kuin muualle.



Pääskää yli siitä! Se tapahtui, se oli osa jotain kokemusta. Meillä ei yksinkertaisesti ole tilaa prosessoinnille siellä, minne olemme menossa. Ja sanotte: "No, miten pääsen siitä yli? Minulla on näitä haamuja ja muistoja ja minä vain …" Vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Olen tässä. Tässä, ei siellä. Olen tässä!" Ettekä ajattele sitä, ette myöskään taistele sitä vastaan. Ette taistele enää noita demoneja vastaan. Ette taistele: "Voi, minua parkaa" ja "Minulla ei ole yhtään yltäkylläisyyttä." Ei mitään sellaista. Meillä ei ole tilaa sille.



Huomaatte, että se sattuu kymmenen kertaa nykyistä enemmän kuin siellä, minne olemme menossa. Kun alatte mennä moniin kerroksiin, todellisuuden epälineaarisiin kerroksiin ja alamme mennä taaksepäin evoluution läpi – ei eteenpäin siihen – kun teemme Merlin-ilmiön, se todella sattuu, jos raahaatte tukun paskaa mukananne. Nuo pienet sisäiset lapsihirviöt muuttuvat suuriksi demoneiksi siellä, koska menette paikkaan, jossa alatte ymmärtää oikeaa luomista ja oikeaa energiaa, ja ne imevät tuon energian. Ne kasvattavat tuota energiaa.



Haluamme olla puhtaita mennessämme sinne, minne olemme menossa. Emme halua raahata mukanamme pieniä lohturiepuja sinne, minne olemme menossa (muutama kikatus). Tämä on siis numero kaksi pakollisissa asioissa. Se aiheutti suurta erimielisyyttä Crimson Councilissa. Se on numero kaksi – prosessoinnin yli. Pääskää siitä yli, oikeasti. Miksi ylipäätään pidätte kiinni siitä?



Ja prosessointi sisältää kaikkia asioita, kuten fyysinen olemuksenne, murehtiminen, lpakkomielle kehosta. Kaikessa mitä teille tapahtuu tällä hetkellä – keho, mieli, kokemus, kaikki – on kyse vain oivaltamisesta, vain valaistumisesta. Lakatkaa siis olemasta pakkomielteinen kehonne suhteen. Se muuttuu. Sen täytyy muuttua. Lakatkaa olemasta pakkomielteinen ajatuksistanne – teettekö oikein, teettekö väärin. Pakko päästä yli siitä. Ja vain te voitte tehdä sen. Vain te voitte sanoa: "Ei enää. Ei enää."



Filmasimme, teimme hiljattain – me kaikki – "Mestarin elämää 6 – Ei enää". Muistakaa, että sen olisi ollut tarkoitus käsitellä luomista, mutta meidän täytyi viivyttää sitä, koska jollakin teistä on edelleen pakkomielle. Vetäkää vain raja! Ei enää! Se on siinä. Älkää ajatelko sitä. Älkää olko pakkomielteinen sen suhteen. Älkää myöskään ruokkiko itseänne sen energialla. Ei enää, okei? Ettekö ole kyllästynyt siihen? (Joku sanoo "kyllä") Niin minäkin. Hyvä.



Ja seuraava. Seuraava. Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän kohdan myötä. Voi pojat, tässä sitä mennään. Tästä tulee merabh. Nyt saatte merabhinne, pikku jälkiruokanne. Ei, vaan se on itse asiassa suuri jälkiruoka.



Laitetaan merabh-valaistus ja merabh-musiikkia. Halusin säästää numeron kolme merabhiin – hyvin sopivaa. Onko teillä vieläkään hauskaa? (Yleisö huutaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. (Adamus naureskelee)



(Musiikki alkaa)





Pakollisten asioiden 1 ja 2 tarkastelua



Ja muistakaa ne kaksi asiaa, joista olemme puhuneet tähän mennessä. Mennäänpä lineaarisen ajattelun yli. Se on tosi tylsää. Se on tosi tylsää – yrittää selvittää elämää ja Jumalaa ja evoluutiota ja miten asiat toimivat. Ette koskaan löydä vastausta. Aivan kuten ne jotka palaavat jatkuvasti molekyylirakenteeseen, löytävät aina lisää. He eivät koskaan löydä sitä, mitä oikeasti etsivät – miten tämä kaikki tuli olemaan. He eivät koskaan löydä sitä. Mutta me otamme täysin erilaisen lähestymistavan. Pääsemme pois lineaarisesta ajattelusta.



Muistakaa, että sanoin: "Te ette liiku aika-avaruuden läpi. Te ette liiku aika-avaruuden läpi, se liikkuu teidän lävitsenne." Menkää kertomaan se jollekin fyysikolla, ja hän väittää vastaan ja sanoo, että olette joku hyypiö. Mutta se saadaan selville, luultavasti teidän elinaikananne. On yksi hämmästyttävä fyysikko, joka keksii teorian. Se on tavallaan vastaavaa, kuin Einstein keksi joitain omia teorioitaan, ja sitten yritetään sukupolvien ajan todistaa tai kumota se.



Mutta kyse oli menemisestä lineaarisen ajattelun yli. Aika-avaruus kulkee teidän lävitsenne. Sama on luomisen kanssa. Se on jo tapahtunut. Ei ollut mitään agendaa. Ei ollut mitään käsikirjoitusta. Se oli kuin, että luoja hengitti oikein syvään iloa ja hengitti ulos ja leipä tuli uunista – kuuma, lämmin ja maukas leipä – ja luoja sanoo: "Miten se tapahtui?! Näen leivän. Haistan leivän. Syön leipää. Miten sen vain ilmestyi? Minäpä menen ottamaan selvää." Ja luoja sukelsi tuohon leipään ja meni taaksepäin ainesosiin, valmistamiseen, uunin kuumentamiseen, jatkoi menemistä taaksepäin ja taaksepäin, kunnes luoja lopulta ilmestyi esiin uituaan luomuksessaan ja sanoi: "Nyt tajuan sen. En ainoastaan luonut sitä, vaan koin myös, millaista oli tehdä se." Leipä tuli ensin uunista ulos.



Rakkaat ystäväni, lineaarisen ajattelun yli pääsemisen lisäksi … Voi, tästä tulee hauskaa. Pidätte sitä kiehtovana. Hämmentävänä toisinaan, mutta kiehtovana – mutta ei enää prosessointia. Se ei vain ole sopivaa. Se on väsyttävää. Se on energiaa kuluttavaa. Prosessointi saa tuon pienen sisäisen lapsen tai tuon ilkeän pienen entisen elämän tai tuon aspektin kirjaimellisesti varastamaan energiaa teiltä. Se on addiktoitunut vampyyri.



Ei enää. Sillä ei ole kontrollia teihin tai mihinkään, mutta annatte sen olla, koska se antaa teille tiettyä nautintoa ja antaa teidän olla uhri. Eikä luoja voi olla uhri. Luoja on luoja. Se on siinä.





Pakollinen asia 3 – mene ihmisitsen pelkäämisen yli



Kohta numero kolme, musiikin pauhatessa vähän, teatraalisen efektin saamiseksi. Kohta numero kolme. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan sitä.



(Tauko)



Lakatkaa pelkäämästä ihmisitseä.



Musiikkia! Efekti! Syvällisiä sanoja, joita seuraa musiikkisinfoniaefekti (vähän naureskelua, ja nyt musiikki kovenee vähän). Yritetäänpä sitä uudestaan. Voitte leikata tuon toisen osan pois videolta.



Okei. Musiikki on kevyttä ja hiljaista. Sanon seuraavaksi kohdaksemme: lakatkaa pelkäämästä ihmisitseänne. (Adamus elehtii musiikkia kovenemaan taas, mutta sitä ei tapahdu, vähän kikatusta). Ei valmis vielä Hollywoodiin, mutta ei huono. Ei huono.



Lakatkaa pelkäämästä ihmisitseänne. On paljon pelkoa.



Tämä kaikki tuli esiin viime tiistaina ja keskiviikkona Crimson Councilissa. Meillä oli pitkiä keskusteluja, ja saimme puhua ihmisistä. Tällainen kuulostaa tavallaan elokuvamusiikilta. Joo, joo. Tavallaan, joo.



Meillä oli pitkä keskustelu ihmisistä, ja yksi asia jonka todella huomasimme ja joka oli meille selvä, oli, että he pelkäävät itseään. Ja jotkut jatkavat itsensä pelkäämistä jonkin aikaa, ja tästä syystä monet enkeliolennot lähtivät Crimson Councilista. Pysyäkseen niiden ihmisten kanssa, jotka edelleen pelkäävät ja prosessoivat ja ajattelevat pienesti, ja itse asiassa kunnioittaen heitä ja tietäen, että no, he yksinkertaisesti nauttivat siitä. Siinä he haluavat olla. Mutta me muut menemme eteenpäin ja taaksepäin.



On paljon ihmisitsen pelkoa – ja on aika lakata pelkäämästä sitä – kehoanne, sairauksia, kuolemaa, kipuja ja särkyjä. Pelkästään tuo pelko saa näitä asioita olemaan. Se saa kivun tulemaan tuskallisemmaksi, ikääntymisen ikääntyneemmäksi.



Teillä on paljon omien ajatustenne pelkoa. Monet teistä menevät oikeasti ajatusten kontrollointiin, oman mielenne rajoittamiseen, päästämättä tiettyjä ajatuksia läpi.



Kymmenen vuotta sitten useimmat teistä eivät voineet ajatella tai päästää sitä ajatusta läpi, ettei valon ja pimeyden välillä ole eroa. Teidän täytyi erottaa ne sanoen: "Valo on hyvä, pimeys on paha." Teidän täytyi pitää poissa ja estää synkät ajatukset. Se on saatanaa, pahaa energiaa. "Jos ajattelen pimeyttä, luon pimeyttä." Heh-heh. Se merkitsee vain, että te ette oikeasti ymmärrä vielä luomista.



Tämä koko vetovoimanlaki on mielenkiintoinen, mutta erittäin mentaalinen. Ihmisille opetetaan, että sitä saa, mitä ajattelee. Se on hevonpaskaa. Siitä ei ole lainkaan kyse. Ja olette kaikki kokeilleet sitä. Se ei toimi. Se toimii vähän heti, mutta sitten se menee pois, koska se ei ole oikeaa luomista. Se on pelkästään energioiden manipulointia, ja siinä on valtava ero.



Olemme menossa oikeaan luomiseen, jossa ei ole valtaa. Ei ole voimaa. Ei ole agendaa. Ei ole mitään ennalta määrättyä lopputulosta. On vain luomista.



Mutta on paljon ihmisen pelkoa – mitä ihminen tekee seuraavaksi. Jokaisella teistä on taustalla oman valtanne/voimanne pelkoa. Olette käyttäneet sitä ja olette väärinkäyttäneet sitä menneisyydessä. Olette katkoneet päitä ja jalkoja ja käsiä. Olette vahingoittaneet toisia. Teillä on valtavaa ihmisen pelkoa, mutta kuitenkin samaistutte siihen – kehoon ja ajatuksiin ja mieleen. Se ei ole mikään tapa elää.



Eläminen sen saman asian pelossa, joka olette? Eläminen sen pelossa, menestyttekö. Oletteko hyvä kumppani? Teettekö sen, miltä ikinä "sen tekeminen" näyttääkin? Pelossa eläminen. Jotkut teistä pelkäävät uniansa yöllä ja ihmettelevät, mistä nuo unet tulivat. Joskus pelkäätte myös nukahtaa yöllä.



On aika lakata pelkäämästä ihmistä.



On aika lakata pelkäämästä myös muita ihmisiä. Tiedän, että on valtava tunne, ettei ole turvassa toisten ihmisten kanssa, maailmassa sellaisena kuin se on. Mutta ainoastaan pelokas ihminen – se joka pelkää itseään – pelkäisi sitten myös toisia ihmisiä. Ainoastaan se, joka pelkää omaa kehoaan, pelkäisi jonkun toisen ihmisen vahingoittavan, fyysisesti vahingoittavan. Ainoastaan se, joka pelkää, mitä hän saattaisi tehdä jollekin tunteellisesti, pelkää, mitä toiset voisivat tehdä hänelle fyysisesti, tunteellisesti.



Se on kuin häntäänsä jahtaava koira. Se ei koskaan saa sitä kiinni, eli on tämä jatkuva pelkokierre, ja se synnyttää lisää pelkoa. Itsenne pelkääminen ihmisenä johtaa toisten ihmisten pelkäämiseen.



Tämä on kaikkein vaikein kohta. Säästin sen viimeiseksi, merabhiin.



Menemme – meidän täytyy mennä – ihmisen pelkäämisen yli, ja se on vaikeaa, koska teette sen ollessanne ihmisen sisällä.



Ja itsensä ja muiden ihmisten pelossa, turvattomuuden tunteessa, ei melkein pysty tekemään sitä. On vain puolitoista – hyvä on – kaksi asiaa, jotka tiedän. Kaikkein tärkein on salliminen.



Salliminen merkitsee, rakas ihminen, pääsemistä pois tieltäsi. Rakas ihminen, avaa ovet ja ikkunat. Poista niistä lukot ja avaa ne ja päästä mestari sisään. Ei vain vähän, ei vain jalka ovesta, ei vain tuulahdus ikkunasta, vaan salli. Ja se on vaikeaa.



Olemme puhuneet paljon sallimisesta, mutta on edelleen valtavaa vastarintaa. Joillakin teistä sallimisesta on tullut mielen käsite sen sijaan, että avataan ovet ja ikkunat, koska ihminen pelkää – pelkää, mitä voi tulla. "Mikä mestari on? Onko mestari vain superihminen?"



Kohta numero kolme ja kenties kaikkein tärkein: menkää ihmisen pelkäämisen yli. Siihen sisältyy irtipäästäminen kuoleman pelosta, tuskan pelosta, kaikista näistä asioista. On paljon kaikkea, mitä ihmisen pelkääminen pidättelee, emmekä yksinkertaisesti voi mennä sinne, minne olemme menossa, peläten tuota ihmistä. Putoatte polvillenne jo, ennen kuin edes pääsemme pois laskuvarjosta.



Ei ole itse asiassa mitään pelättävää. Alatte ymmärtää, ettei ihminen ole itse asiassa tehnyt koskaan mitään väärää – ei koskaan, ei koskaan. Älkääkä antako minulle tuota filosofista juttua: "No, mitä jos menen murhaamaan jonkun?" Ette te mene. Muuten en istuisi tässä sanomassa tätä teille.



Lakatkaa pelkäämästä menneisyyttä, koska se ei ole oikeasti, mitä luulette sen olevan.



Lakatkaa pelkäämästä omaa ns. voimaanne/valtaanne. Se on omaa tiedostamistanne.



Lakatkaa pelkäämästä sellaisia asioita, kuin saavutukset ja jonkin saaminen tai saamattomuus. Yltäkylläisyyttä, kaikkia näitä asioita.



Miten pääsette kaikesta tästä yli? On kumuloitunutta pelkoa, joka pidättelee teitä. Menette sallimiseen. Nimittäin mestari tulee nyt kaiken viisauden kera, ja mestarilla on se kuin kultalautasella ja hän tuo sen teille. Mutta jos olette pelossa, ette hyväksy sitä. Ja mestari tulee kaikkien ihmiselämien viisauden kera.



Mutta jos pelkäätte herätä aamulla, jos pelkäätte, että syömässänne leivässä saattaisi olla pilaantuneita kemikaaleja ja sairauden aiheuttajaa, ja vesi jota juotte, saattaisi kuhista pikkuelukoita, jos pelkäätte kaikkea, ette oivalla tätä viisauden lahjaa. Pelkäätte sitäkin. Ajattelette, että se on kasvanut joissain kemikaaleissa ja se on huono asia teille.



Voi, pelot, ne ovat melkein hauskoja. Ne ovat pakkomielteisiä. Pakkomielteisiä.



Syökää vapaasti kasvanutta broileria, jos se maistuu paremmalta. Mutta älkää tehkö sitä vain siksi, että pelkäätte kemikaaleja. Olen vakavissani. Se on pakkomielteistä. Se on pelokasta. Jos pidätte mausta, hienoa. Mutta lakatkaa olemasta pakkomielteinen ja lakatkaa pelkäämästä. Olette mestari, ette nynny.



Kyllä, sanoisin, että kaikista asioista joista olemme puhuneet tänään, meneminen ihmisen pelkäämisen yli on vaikeinta. Se pysäyttää teidät siihen paikkaan raiteillanne, juuri kun teistä tuntuu oikeasti, että avaudutte ja laajennutte. Nimittäin silloin kun tunnette tuon luojaenergian, päästäkää vain ulos tuo tietoisuusräjähdys, tuo sielun nauru. Ja yrittämättä määritellä, millainen siitä tulee.



Nimittäin se on luomisen oikeaa iloa. Vedätte vain syvään henkeä ja luotte: "Minulla ei ole aavistustakaan, mitä luon ja miten tämä päättyy. Voi paska! Tuli universumi! Jossa on planeettoja ja tähtiä ja ihmisiä! No, se oli hauskaa." Se on luomisen todellista iloa, antaen sen vain olla.



Ihmiset jotka puhuvat luomuksista, että niiden täytyy näyttää tietynlaisilta tai olla tietynlaisia – se on luomisen antiteesi. Se on vain vanhojen energiaelementtien järjestelyä uudelleen ajatellen, että loitte jotain. Se ei ole luomista.



Oikea luominen – "Haa!", tuosta vaan. "En tiedä, mitä sen kanssa tapahtuu, tuon intohimon jonka juuri vapautin, mutta se tapahtuu. Se tulee olemaan, ja sitten menen mukavasti uimaan siihen ja katson, miten se tuli olemaan."



Siis takaisin asiaan. Meidän on aika mennä ihmisen pelkäämisen yli. Ihminen on, no, tavallaan sarjakuvahahmo, tavallaan hassu, kummallinen, rajoittunut ja omituinen.



Ottakaa mestarin perspektiivi hetkeksi ja tavallaan katselkaa ihmistä. Mestari ei koskaan tuomitse ja käyttäydy alentuvasti, vaan sanoo: "Tämä on todella omituista tavallaan. Ihmiset tekevät mitä kummallisimpia asioita."



Mestari ei pelkää ihmistä. Mestari odottaa, että ihminen pääsee yli itsensä pelosta. Siellä minne olemme menossa, ihmisen pelot eivät yksinkertaisesti kelpaa.



Vetäkää syvään henkeä hetki, ja tuodaan yhteen kaikki, mistä olemme puhuneet tänään.



Olemme lähteneet Jumalasta, luomisesta. Olemme puhuneet Crimson Councilista, jossa tapahtui suuri eroaminen. Huh! Ja sitten siitä, minne menemme seuraavaksi.



Pyydän teitä, ennen kuin lopetamme tämän, tuntemaan hetken oikean luomisen kauneutta, mutta siitä näkökulmasta, ettei teitä ole luotu koskaan.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä oikeaan luomiseen. Se ei ole mentaalista. Sen takana ei ole valtaa tai voimaa.



(Tauko)



Se vain tuli teistä. Se vain tuli teistä.



(Tauko)



Siinä ei ole taakkaa. Siinä ei ole painoa. Siinä ei ole edes vastuuta. Tämä on oikean luomisen kauneutta.



(Tauko)



Siis on aika päästä yli ihmisen pelkäämisestä, sen pelkäämisestä, mitä keho tekee, yli kehon pelkäämisestä, ajatusten pelkäämisestä, tulevaisuuden pelkäämisestä, toisten ihmisten pelkäämisestä. On vain aika luopua siitä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tälle vuoden 2018 ensimmäiselle shoudille.



Vedetään kunnolla syvään henkeä kaikelle, mikä on jo tullut, ja nyt menemme vain taaksepäin ottamaan selvää, millaista oli luoda se.



(Musiikki loppuu)



Kunnolla syvään henkeä, rakas shaumbra, kun päätämme tämän kokoontumisen.



Aa. Jotkut teistä ajattelevat jo liikaa. Vetäkää vain syvään henkeä ja sallikaa ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, rakkaat shaumbrat. Kiitos tästä päivästä (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
ViestiLähetetty: 02.02.2018 16:23 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
KULISSIEN TAKANA – PROGNOSTIN 2018 KANAVOIMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämän kuukauden kolumnini koskee sitä, millaista oli kanavoida ProGnost 2018, mutta siinä on kyse paljon muustakin. Siinä on kyse kulmasta kääntymisestä, eroamiskohdista, selkeydestä ja oivalluksista. Tämä ei ole selostus ProGnostista 2018 – tuoteselostustiimi on tehnyt mahtavaa työtä jakaessaan henkilökohtaisia kokemuksiaan. Sen sijaan haluaisin jakaa, millaista oli olla kanavoija ja mitä tunsin jälkimainingeissa.

Adamus alkoi puhua minulle ProGnostista 2018 viime vuoden marraskuussa, kun olimme Lindan kanssa Australiassa. Meillä oli pitkä 16.5 tunnin lento Los Angelesista Oziin, joten se oli Adamukselle hyvää aikaa saada minut kuuntelemaan. Hän kertoi minulle jatkavansa puhetta teknologiasta ja tekoälystä, mutta tuovansa mukaan puuttuvan elementin: miten tämä soveltuu suoraan shaumbroihin ja miksi hän työntää kovaa tällä hetkellä. Hän sanoi, että shambrat olivat "ei paluuta" -kohdassa – ei takaisinpaluuta, ei enää prosessointia, ei enää päättämättömyyttä. En ollut yllättynyt, että hän halusi jatkaa teknologiasta puhumista, mutta hän tuntui hyvin järkähtämättömältä "ei enää" -toteamuksissaan. (Kuukautta myöhemmin filmasimme Mestarin elämää 6 – Ei enää! Adamus oli itse asiassa suunnitellut puhua toisesta aiheesta, mutta tunsi, että oli tärkeää keskeyttää Mestarin elämää -sarja Ei enää! -jaksolla.)

Seuraavat kaksi kuukautta Adamus pistäytyi puhumaan ProGnostista keskellä yötä, ajaessani kaupunkiin, ollessani suihkussa tai lukiessani. En osaa sanoa, miten monta kertaa herätin Lindan keskellä yötä, koska kirjoitin muistiinpanoja iPadilla yöllisten tapaamisten jälkeen Adamuksen kanssa. Useita kertoja hän vei minut astraalimatkoille näyttääkseen, mitä tulevaisuus tuo planeetalle. Yhtenä yönä hän vei minut kohtaan, jossa aika-avaruus pirstoutui. En pystynyt ilmaisemaan näitä matkoja sanoina iPadilleni, joten muistiinpanoni olivat melko hämäriä töherryksiä kuten "esteet rikkoutuvat … aika-avaruus hajoaa" ja "todellisuuden reunalla tänä yönä".

Yhtenä yönä Adamus vei minut matkalle näyttääkseen, millaisia seuraavat 3–5 vuotta ovat shaumbroille ja Crimson Circle -järjestölle. Tuo kokemus ei ollut kuin Tulevien joulujen henki näyttämässä Scroogelle tulevaisuutta Dickensin Saiturin joulussa. Se oli hyvin kirjaimellista, Scrooge katsomassa todellisia näkymiä. Matkallani Adamuksen kanssa minulla oli aistimuksia ja tuntemuksia sekä vaihtelevassa määrin valoja, värejä ja laajentumista. Matkalla tiesin, miten tämä tulkitaan arkisiksi ihmistermeiksi sellaisilla sanoilla, kuin selkeys, fokus, vauhti ja oivaltaminen. Ja … LOPULTAKIN! Oli hyvin selvää, että monet, monet shaumbrat sallivat oivaltamisensa tänä aikana ja alkavat elää integroituina mestareina maan päällä. Oli myös hyvin selvää, ettei pidä horjua tai harhautua työssämme järjestönä tai yksilöinä. Ruumiillistunut valaistuminen on tässä – sitä ei melkein voi pysäyttää, vaikka ihminen haluaisi.

ProGnostia edeltävänä päivänä eristäydyin työpöytäni taakse tarkastelemaan 18 muistiinpanosivuani. Mutta pystyin tuskin lukemaan noita sanoja! Aivoni olivat turrat eivätkä silmäni pystyneet fokusoitumaan. Lopulta sorruin tekemään muutaman kalvon laajojen muistiinpanojeni perusteella. Minun olisi pitänyt mennä vain pitkälle ajelulle, mutta ihmisitseni tunsi pakkoa "ajatella" tulevaa tapahtumaa. Linda oli ystävällinen, tarjoutui tekemään lounaan ja tuomaan kahvia, mutta hän tiesi pitää etäisyyttä tuona päivänä. Uppouduin täysin energioihin, mutta ihmisitseni oli kuin äreä karhu.

Menimme nukkumaan varhain ProGnostia edeltävänä yönä. Yllättävää kyllä, nukahdin välittömästi. Mutta sitten keskellä yötä tuli oudoimpia ja eriskummallisimpia unia, joita minulla on ollut pitkään aikaan. Unielokuvani tuntui menevän edestakaisin ajassa, yhtenä hetkenä paikkaan, joka tuntui muinaiselta Atlantiksen ajalta, sitten kummalliseen tulevaisuuteen, sitten raamatun aikoihin ja sitten nykyhetkeen. Se loppui leijumiseeni avaruudessa, hikoillen ja hengittäen raskaasti. Heräsin nytkähtäen enkä tiennyt, mikä oli todellisempaa, tuo uni vai valvetilani. Makasin hereillä noin tunnin ennen vaipumistani takaisin uneen.

Kun heräsin ProGnostin päivänä, minusta tuntui melko uskomattomalta. Jotain oli puhdistettu yöllä. Minulla oli kummallinen tunne, että jokin este oli hajonnut ja raskas taakka noussut. Oivaltaisin myöhemmin, että tämä johtui siitä, että pystyin ohittamaan tuon rajoittuneisuuden kalvavan otteen ja antamaan itselleni laajemman totuustason. Vanha ja väsynyt varjo lähti tuona yönä – ei siksi, että heitin sen ulos, vaan koska sille ei ollut yksinkertaisesti enää tilaa. Ei enää epäilemistä. Ei enää pidättelemistä. Tuon hölynpölyn oli loputtava. Oli aika seurata avoimesti tietämistäni.

Linda ja minä pääsimme studiolle noin klo 8.00 aamulla. Joe ja Sandra olivat olleet siellä jo yli tunnin laittamassa kaikkea valmiiksi päivää varten. Mestarien klubilla oli vastajauhetun kahvin voimakas tuoksu. Muutamassa hetkessä Sandra ojensi minulle höyryävän laten, jolla huuhdoin alas juustoviinerin ja vaniljajugurtin. Elämä on hyvää! Melko pian saapuivat tuotantotiimin muut jäsenet: Peter, Jean, Vili, Marc, Gaelon, Michelle, Bonnie, Kerri ja JoAnne. Muistan, miten hengailimme kaikki Mestarien klubilla muutaman kallisarvoisen hetken tuona aamuna ja tiesimme, että jotain suurta oli kohta tapahtumassa – kuitenkin heitimme herjaa ja nautimme rauhasta, ennen intensiivistä ProGnostia.

Vähän ajan kuluttua kuulin vihreässä huoneessa kellon soivan ja kutsuvan kaikki studioon. Katsoin lähtölaskentakelloa. Viisi minuuttia lähetyksen alkuun. Linda oli jo näyttämöllä. Normaalisti tekisin viime tarkistuksen peilistä, että hiukseni olisivat kunnossa enkä ollut läikyttänyt kahvia paidalleni, mutta sen sijaan seisoinkin täydessä hiljaisuudessa. Olin tuntenut Adamuksen paikalla edellisyöstä saakka, mutta nyt olin vain minä. Panin merkille, miten tyyneltä minusta tuntui, kaikki tuntui olevan täysin "oikein" eikä minulla ollut aavistustakaan miksi. Sitten kello soi uudestaan … kaksi minuuttia lähetykseen. Muutama hengenveto syvään ja menin näyttämölle. Showtime!

Adamus oli jo sisälläni ja olimme syvällisesti yhdistyneet monilla tasoilla, kun Linda aloitti hengittelyn. En tarvinnut musiikkia valmistelemaan itseäni, joten sen soidessa Adamus puhui minulle yleisöstä, joka katseli internetin kautta. Hän näytti minulle kuvan shaumbrojen valoverkostosta 60 maassa ympäri maailmaa. Minua pyörrytti, kuin menettäisin tajuntani, mutta hyvällä tavalla. En muista koskaan energioiden tuntuneen niin rikkailta ja todellisilta, paitsi Tobiaksen viimeisessä kanavoinnissa 2009.

Seuraavaksi tiesin, että seisoin jo jaoillani. Adamus puhui yleisölle, täynnä energiaa ja yhdistyen tavoilla, jotka ylittivät paljon hänen sanansa. Tunsin painetta rinnassa ja silmissä, kun hän yhdistyi jokaiseen katsojaan nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Tunsin myös, kun leijuin noin metrin tai pari kehoni takana ja katselin kalvojen kiitävän ohi ja kuulin Adamuksen antavan luentoaan teknologiasta. Noin ensimmäisen session puolivälissä tunsin energian muuttuvan. Huone tuli hyvin, hyvin raskaaksi ja sakeaksi, kuin paksu sumu olisi hiipinyt huoneeseen. Ihmiset yleisössä näyttivät epäselviltä. Minulle tuli hyvin lämmin ja minun oli vaikea hengittää. Näin monien kanavointivuosien jälkeen olen oppinut olemaan painkoimatta, mutta tuo tunne ei ollut mukava. Sitten Adamus ilmoitti, että oli tauon aika – eikä hetkeäkään liian nopeasti.

Nämä eivät ole suosikkiaikojani, kun kaikki on edelleen ilmassa, ratkaisematta ja on epätietoisuutta. Lyhyen tupakoinnin jälkeen menin takaisin vihreään huoneeseen katsomaan Lindaa. Hän antoi minulle tuon katseen: "mitä helvettiä siellä tapahtuu??" Kohautin olkapäitäni ja ehdotin häntä puhumaan siitä Adamuksen kanssa, ei minun. Taisin sanoa: "Älä ammu viestintuojaa." Hän hymyili ja sanoi: "Näyttää siltä, että Adamus vasta lämmittelee, vai mitä?"

Nyt olimme toisessa sessiossa. Adamus oli vilkkaampi kuin koskaan, vaikka minusta alkoi tuntua vähän uupuneelta. En muista paljon siitä, mitä hän sanoi tuossa sessiossa, mutta muistan selvästi tunteet. "Jokin muuttuu", kuulin äänen sisältäni. "Ei ole paluuta takaisin. Emme voi laittaa päätämme pensaaseen. Tätä varten shaumbrat ovat täällä." Huone lämpeni taas, ja ilma oli uskomattoman sakeaa. Adamus varmaan tunsi tämän, koska hän pyysi avaamaan oven. Tuulahdus kylmää ulkoilmaa tuli sisään. Se viilensi tilanteen, mutta ilma pysyi hyvin raskaana ja sakeana. Muutaman minuutin kuluttua henkilökunta sulki oven, koska ihmiset muuttuivat siniseksi kylmästä.

Adamus antoi meille lautasella kuvan tulevaisuudesta. Teknologia – ihmiskunnan suurin luomus tähän mennessä – on mahdollisesti myös tappavin. Olemme mielen viimeisessä aikakaudessa, vaikka aivomme laajennetaan koneilla tehokkaammiksi, kuin nerokkaimmat biologiset aivot. Yksi Adamuksen repliikki erottui: "Ihmiskunta on ohi sen päättämisestä, hyväksyykö se teknologian. Kyse on siitä, pystyykö se olemaan symbioosissa sen kanssa." Totuus oli selkeä. Ihmiskuntakaan ei voi muuttaa teknologian vauhtia. Mitä aiomme tehdä sen kanssa? Koko toisen session ajan tunsin Adamuksen selkeyden ja innostuksen. Hänen kirjansa, Koneiden aika, oli toteutumassa yli 200 vuotta myöhemmin.

Lounastauon jälkeen yleisö ja henkilökunta oli hiljaista ja pohdiskelevaa. Kahden pitkän ja rankan session jälkeen mietimme kaikki: "Mitä seuraavaksi?" Adamus oli yhtä selkeä kuin aina: jossain kohtaa seuraavien kolmen, neljän vuosikymmenen aikana aika-avaruus pirstoutuu sen tuloksena, mitä toiset kutsuvat "singulaarisuudeksi". Tämä luo monia todellisuustasoja tai uusia Maita. Mutta vielä tärkeämpi oli kutsu tietoisuuteen shaumbroille. Adamus selitti, että tästä syystä tulimme maan päälle tänä aikana. Tulimme tänne toteuttaaksemme Atlantiksen unelman ruumiillistuneesta tietoisuudesta. Samalla kun massatietoisuus tavoittelee teknologiaa seuraavana evoluutioaskeleena, meidän saagamme on tietoisuuden salliminen tai taivaan ja Maan tuominen yhteen. Emme ole täällä taistelemassa teknologiaa vastaan, vaan antamassa puuttuvat elementit – tietoisuus, henki ja jumaluus. Adamus päätti päivän yhdellä kaikkien aikojen kauneimmista merabheista. En ole koskaan ennen kokenut sellaisia energiamuutoksia kaikkien kanavointivuosieni aikana. Jotain sellaista tapahtui huoneessa ja netissä, mitä ei voi määritellä. Tunteet olivat vapautumista, selkeyttä, tietämistä, intohimoa ja valtavaa helpotusta. Tunsin, että tämä oli kauan odotettu käännekohta shaumbroille.

ProGnostia edeltävällä matkallani Adamus oli näyttänyt shaumbrojen seuraavat 3–5 vuotta. Minun oli vaikea määritellä sitä ennen ProGnostia, mutta nyt siinä on tolkkua. Se on oivaltamisen aikaa monilla shaumbroilla, ja Crimson Circle -järjestöllä aikaa pysyä fokusoituneena niiden shaumbrojen palvelemiseen, jotka ovat valmiita "singulaarisuuteensa". (Tekniikan maailmassa singulaarisuus määritellään kohtana, jossa ei voi enää nähdä tulevaisuuteen tai ennustaa sitä, koska kaikki muuttuu totaalisesti.) Seuraavat 3–5 vuotta ovat hämmästyttävän selkeyden aikaa, jos sallimme sen. Ei ole tilaa prosessoinnille, makyolle tai ihmisitsen pelkäämiselle. Nämä ovat valtavia häiriötekijöitä, jotka eivät perimmiltään estä meiltä oivaltamista, mutta tekevät matkasta myrskyisää.

ProGnostin jälkeiset muutokset ovat olleet valtavia. Minun on tarvinnut harjoittaa paljon sallimista ja pääsemistä pois mielestä. Hassu asia on, että salliminen tuo uuden selkeystason, mutta ei sellaista, joka tulee mielestä. Se on tietämisen tasolla – vanha rakas ystäväni jota en ole voinut tuntea varjoni vuoksi. ProGnostin jälkeen varjo on häviämässä pois – ei siksi, että pakotan sen ulos, vaan koska sille ei ole vain enää tilaa. Se lähtee omin avuin.

Kuulen Adamuksen kutsuvan. Mitä, Adamus? Sanotko, että minun on aika alkaa kirjoittaa päivitettyä versiota kirjastasi Koneiden aika? Tehdään se. Minulla on täysin uutta ymmärrystä ProGnostin 2018 jälkeen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 3.2.2018 SHOUD 6
ViestiLähetetty: 09.02.2018 19:37 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.2.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa kokoontumiseemme.

Tänä aamuna rakas Sam, Tobias, heräsi ja nousi ylös – hän on nyt melkein 19-vuotias. Hän nousi ylös ja katsoi peiliin – ja tiedättehän, miten nuoret ihmiset ovat hyvin itsetietoisia ulkonäöstään ja tavastaan esittäytyä. Tulessa vähän vanhemmaksi päästetään osittain siitä irti. Ei silti, että kukaan teistä olisi tehnyt sitä (naurua), mutta rakas Sam nousi ylös ja katsoi peiliin ja oli melkein järkyttynyt. Hänen kasvonsa olivat hyvin, hyvin punaiset, kuin hän olisi ollut auringossa kahdeksan tai kymmenen tuntia ilman aurinkosuojaa. Ja hän ajatteli itsekseen: "En ole ollut auringossa muutamaan päivään" – siellä missä hän nyt asuu, ei ole paljon aurinkoa tähän aikaan vuodesta – ja ihmetteli, mitä tapahtui, kun hänen kasvonsa olivat niin punaiset. Niihin ei välttämättä sattunut, vaan ne olivat punaiset, kuin auringon polttamat. Ja hän ihmettelee edelleen, mitä tapahtuu. Mutta me tiedämme, kun tulemme tähän kokoontumiseen, punaisen huivin päivään, tiedämme, että hän vain poimii – ja Tobias poimii – sen resonanssin, sen värähtelyn, mitä teemme täällä kerääntyessämme taas kerran yhteen. Se on upeaa, ja teemme sen tässä helmikuussa. On tulossa myös St. Germainin päivä 14.2. (vähän naurua).

SART: Joo!

ADAMUS: Joo, ja joskus se tunnetaan myös ystävänpäivänä, mutta minä haluan kutsua sitä St. Germainin päiväksi.

Tässä siis olemme kerääntyneenä muistelemaan, miksi tulitte tänne, miksi tulitte yhteen. Voi, olette tunteneet toisenne – melkein kaikki teistä ovat tunteneet toisensa ainakin viidessä tai kuudessa elämässä. Ette ole oikeasti uusia toisillenne. Jotkut teistä ilmestyvät tänne ensimmäistä kertaa ja luulette olevanne uusi, mutta te ette ole. Te ette ole. Kenties tässä fyysisessä kehossa olette, mutta oikeasti ette ole uusi.

Siis kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen – se on muisto, muistutus. Anteeksi hetki, kun minä … (hän menee hakemaan yhden punaisen shaumbra-huivin, joita on myytävänä). Minun täytyy korjata eräs asia, joka ei ole aivan oikein tässä huoneessa. Kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen, käytätte huivejanne ja muistatte sen matkan, miksi tulitte tänne.



Oli jotain, mikä ei tuntunut oikealta, kun tarkistin huoneen energian. (Adamus laittaa punaisen shaumbra-huivin Edithin kaulaan ja yleisö sanoo "oiii!"). Kyllä. Nyt olet kokonainen, Edith.



EDITH: Kiitos (hän suutelee Adamusta poskelle).



ADAMUS: Mutta minun pitää sanoa, että se tulee pienen vaatimuksen kera. Siis jos otat vastaan tämän huivin minulta, sinun on tehtävä minulle yksi palvelus.



EDITH: Okei.



ADAMUS: "Okei", hän sanoo. Vain salli, vain salli. Et ole kovin hyvä sallimaan joskus. Tiedät sen.



EDITH: Tiedän sen.



ADAMUS: Pidät kamppailemisesta. Pidät taistelusta, mutta kuten sanoin äskettäisessä Mestarin elämää 6:ssa, ei enää taistelua, Edith. Ei yhtään. Et taistele maailmaa vastaan. Et taistele perheesi kanssa enää. Et taistele enää rahan kanssa, ethän?



EDITH: Toivottavasti en.



ADAMUS: Ai! Katsokaa tuota: "Toivottavasti en." Siis hän pitää edelleen kiinni taistelusta. Haluatko meidän tarkistavan tilanteen noin vuoden kuluttua ja katsovan, miten se sujuu? Vai oletko valmis päästämään irti … Saammeko mikrofonin tänne?



LINDA: Totta kai.



ADAMUS: Oletko valmis päästämään irti tuosta taistelusta nyt? Sitä se vain on, vanhaa taistelua noita voimia vastaan, joilla on kaikkea, ja sinun on tarvinnut tehdä työtä koko elämäsi kaiken eteen, ja on ollut vaikeaa. Sinä olet edelleen … Nimittäin olet tavallaan sotakirves (naurua) (suom. huom. sana merkitsee myös "noita-akka, hellapoliisi"). No, se on totta.



Se on täysin totta. Sinä haluat pitää kiinni noista asioista. Se antaa sinulle aatteen, kuten sanoin Mestarin elämää 6:ssa. Se antaa sinulle jotain, millä energisoida itsesi, ja se on intohimo. Mutta ei enää, Edith. Ei enää taistelua yltäkylläisyyden kanssa. Okei?



EDITH: Okei, rakastan sitä.



ADAMUS: Okei. Ja pelkästään salli. Se sinun täytyy vain tehdä. Se sinulta vain pyydetään. Sinulla on oma varattu paikkasi joka kuukausi, ja hemmetti, jos joku yrittää ottaa sen pois (lisää naurua). Annan (hän vetää rahaa Cauldren taskusta) 20 dollaria – hänellä ei ole kovin paljon – sille, joka ottaa tuon paikan pois häneltä ensi kuussa (lisää naureskelua ja yleisö sanoo "voi ei!").



EDITH: Olkaa kilttejä, älkää tehkö sitä.



ADAMUS: "Olkaa kilttejä, älkää tehkö sitä." (Adamus naureskelee) Tunnen, että yleisössä ihmiset sanovat: "Se ei ole 20 taalan arvoista." (Naurua) "Edithin raivo ei ole sen arvoista."



Edith, yksi asia kun menemme eteenpäin – muuten siitä tulee hyvin vaikeaa sinulle. Ja olet tavallaan mallioppilas vanhoissa asioissa roikkumisessa. Tarkoitan, että toisin sanoen teet hyvin monille tuolla – tuolla (osoittaen kameraan) jotka katselevat – palveluksen periaatteessa edustamalla heitä. Kyse on vain sallimisesta tästä eteenpäin. Ei taisteluja. Et ole tehnyt mitään väärin. Et tee virheitä valaistumisessasi. Et mitään. Mutta niin kauan kun pidät kiinni taisteluista ja vanhoista asioista liittyen yltäkylläisyyteen ja joihinkin muihin asioihin ja kenties siihen, ettet ole riittävän hyvä, tai mitä tahansa, matka tästä eteenpäin tulee todella vaikeaksi. Siis annan sinulle tämän huivin, ja pyydän sinua käyttämään sitä usein.



EDITH: Okei.



ADAMUS: Kenties joka … Kenties teemme sopimuksen: niin kauan kun Edith käyttää huviaan joka kuukausi – pesee tietysti sen aina silloin tällöin – mutta niin kauan kun käytät sitä kerran kuussa, rakas Edith, niin sinulla on tämä varattu paikka. Ei huivia, ei paikkaa.



LINDA: Joo!! Onko se lupaus?



EDITH: Minusta sitä kutsutaan kiristykseksi.



ADAMUS: Ei, kiristys on täysin erilaista. Jos se olisi kiristystä, voi, meillä olisi erilainen … Ei, kutsutaan sitä "tehdäänpä sopimus". Mitä on oven numero 1 takana?



EDITH: Rakastan sitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, yltäkylläisyysongelmia. Mitä on oven numero 2 takana? Vanhoja taisteluja. Mitä on oven numero 3 takana? Ehdoton oikeutesi oivaltaa. Se ei ole taistelua.



EDITH: Suurta taloudellista yltäkylläisyyttä.



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei.



EDITH: Ai …



LINDA: Se oli ovi numero 1.



ADAMUS: Koska kyse ei ole edes yltäkylläisyydestä. Yltäkylläisyys lähtee pois sanastosta. Et edes ajattele sitä enää. Nimittäin sinä sanot: "Minä, Edith, olen tässä, ja yltäkylläisyys on tuolla kaukana." Se ei ole sellaista. Unohda yltäkylläisyys, täysin. Lakkaa tekemästä työtä sen eteen. Lakkaa taistelemasta sen kanssa. Vedä vain syvään henkeä ja unohda se. Sitä on. Sitä on. Sitä tulee sinulle kaikista eri suunnista. Katso, tänään olet saanut jo ilmaisen huivin.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Tarkoitan, mitä muuta vielä haluat? (Adamus naureskelee)



EDITH: Kiitos. Kiitos paljon.



ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Kiitos. Edith, pidä tuota huivia ja saat pitää paikkasi (lisää naureskelua).



Siis Sam heräsi ihmetellen, miksi hänen kasvonsa olivat täysin punaiset, ja voi melkein kuulla Tobiaksen naureskelevan muissa ulottuvuuksissa: "Voi, rakas poika, rakas itse, se johtuu siitä, että se on muistutus tuhansien vuosien takaa, muistutus Tienin temppeleistä, jolloin tulit tänne hyvin sitoutuneena."



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun aloitamme päivän. Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja annetaan kaikkien näiden energioiden kerääntyä.



Edith, ne kerääntyvät. Yltäkylläisyys, josta meidän ei tarvitse enää edes puhua. Se ei ole ongelma. Energiat ovat täällä palvelemassa sinua. Piste. Mikään muu ei käy. Ei ole jossia tai muttia. Ei ole: "Ajattelen sitä tai teen työtä sen eteen." Vedät vain syvään henkeä mestarina ja sallit. Se on siinä. Jos on yhtään enempää ponnistelua tai epäilyä, niin lähestyt sitä takaperin. Silloin on vaikeaa.



Se mihin olemme menossa, mistä puhun aivan hetken kuluttua, on unelma, ja menemme siihen. Menemme siihen. Mutta jättäkää taakse kaikki jutut, jotka eivät palvele teitä enää. Jättäkää ne taakse. Ja minua on syytetty perheiden ja suhteiden rikkomisesta. Pelkästään siksi, etten ollut naimisissa viimeisessä elämässäni – enkä koskaan enää ole – en yritä rikkoa suhteita. Kehotan jättämään taakse sen, mikä ei palvele teitä. Ja jos se on suhde – ja tiedän, että se on vaikeaa – jättäkää se taakse. Antakaa tuon suhteen kehittyä itsekseen, ilman että pidättelette sitä. Jos se on raha, jos se on itsearvostus, mitä se onkin, emme yksinkertaisesti raahaa sitä mukana sinne, minne olemme menossa. Meillä on paljon tekemistä seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Selitän sitä aivan hetken kuluttua. Meillä on paljon tekemistä, mutta teemme sen rentoutumalla siihen. Rentoutumalla siihen. (Adamus ottaa huikan kahvia) Aah, ihmiskahvi, mm. Ja kyllä, en panisi pahakseni myöskään viinilasillista, mutta myöhemmin (muutama naurahdus).



Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja sallitaan energioiden tulla sisään.



Kerron teille, että tämä on tärkeä päivä. Teemme mittauksen. Muistatteko, kun pari vuotta sitten ystävänpäivänä sanoin, että teemme mittauksia. Käytämme St. Germainin kuukautta, Valentiniuksen (ystävänpäivän) kuukautta, sen tekemiseen. Niinpä tänään session lopussa teemme mittauksen ja katsomme, missä olemme ja mitä tulee seuraavaksi. Teemme tavallaan kokeen, joten olkaa valmiina. Olette sitten täällä henkilökohtaisesti tai netissä, meillä on koe tänään. Voi, tunnen, että se puistattaa teitä, kun sanon niin (muutama naurahdus). Yäk! Ja säästämme sen loppuun ja todella pitkitämme sitä.



Mutta ennen kun teemme sen, aloitetaanpa haumbra-viisaudella.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: Missä on musiikkifanfaari? Aloitetaan shaumbra-viisaudella.



LNDA: Voi pojat!



ADAMUS: Se taisi olla siinä – jee, jee! (Yleisö viheltelee ja vähän taputusta) Voi, tarvitsemme tässä sellaisen painikejutun.





Shaumbra-viisautta



Aloitetaanpa shaumbra-viisaudella. Teidän aikanne vastata kysymyksiin. Minulla on hyvä kysymys tänään. Vou! Siis rakas Linda, valitaanpa yleisöstä viisas mestari, joka vastaa ensimmäisenä kysymykseeni.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka se on?



LINDA: Aiotko esittää tuon kysymyksen, vai mitä?



ADAMUS: Eikä Linda tiedä, mikä kysymys on, eikä taatusti tiedä, mitä vastaus on.



LINDA: Okei, valitsen vetoni täältä.



ADAMUS: Ai! Joo. Huomaatte, miten hän hiippailee takaapäin (vähän naurua).



LINDA: Voi kyllä! Voi kyllä!



MARY SUE: Näin tämän varjon tulevan.



ADAMUS: Se on kuin oivaltaminen. Se hiippailee takaa. Ette näe oivaltamisen, valaistumisen, tulevan edestä. Näette kaiken muun roskanne. Mutta ei, oivaltaminen tavallaan hiippailee takaa, aivan kuten Linda.



Kysymys sinulle. Voi, tämä on hyvä. Olet hyvä ensimmäinen valinta. Asteikolla yhdestä kymmeneen, yhden ollessa pienin ja kymmenen ollessa suurin, miten epätavallinen tai erilainen – tai sanotaan, niin kuin asia on, outo, kummallinen – olit, kun kasvoit lapsena? Ennen kun kuitenkaan vastaat siihen, on periaatteessa kolme eri jaksoa ajateltavana, kolme kehitysjaksoa, energiakehitysvaihetta.



Ensimmäinen on, kun olette noin 3–4-vuotias. Silloin tulette ensimmäistä kertaa oikeasti tietoiseksi asioista ja haluatte yhdistyä toisiin. Alatte nähdä itsestänne peilin toisissa. Se on hyvin tärkeää. Toinen jakso on noin 7–8-vuotaana – alatte saada ystäviä. Murtaudutte ulos pelkästä tiukasta perhepiiristä ja alatte nähdä itsenne verrattuna toisiin. Yksi on jossain 16–21-vuotiaana, ja nämä ovat yleisiä lukuja.



Siis on periaatteessa kolme ajankohtaa, kolme oleellista ajankohtaa, jolloin tavallaan mittaatte itseänne toisia vasten, ja ihmisitse sanoo: "Voi pojat, minä …" No, miten arvioisit itsesi yleisesti?



MARY SUE: Siis kymmenen ollessa todella erilainen?



ADAMUS: Todella kummallinen.



MARY SUE: En sanoisi todella kummallinen, sanoisin todella erilainen.



ADAMUS: Todella erilainen, okei.



MARY SUE: En tuntenut samalla tavalla kuin toiset. Olin hyvin herkkä.



ADAMUS: Milloin ensimmäisen kerran oivalsit sen?



MARY SUE: Luulen, että merkkikohta minulle oli neljäs syntymäpäiväni.



ADAMUS: Neljäs syntymäpäivä, okei. Kolmesta neljään.



MARY SUE: Isoäitini oli tulossa käymään, ja olin aivan varma, että hän toisi minulle pienen perhospinnin, jonka olin nähnyt hänen kanssaan kaupassa, ja kun hän tuli, hän antoi minulle nenäliinan (hän naureskelee).



ADAMUS: Oikeasti??



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Isoäiti antoi sinulle räkärätin? Tarkoitan … (naurua) kuin: "Olisin voinut saada perhosen, mutta sain tämän?" Se on "vau".



MARY SUE: No, ajattelin vain, että kenties siinä on jotain symbolista …



ADAMUS: Niiskutitko paljon? Olitko vilustunut? Oliko sinulla ontelo-ongelmia, ja isoäiti ajatteli sinun … Vielä pahempaa, oliko se käytetty? (Yleisö sanoo "yäk!")



MARY SUE: Olen varma, että säästin sen (hän kikattaa).



ADAMUS: Ai! Sanotko, että se on sinulla edelleen?



MARY SUE: Ei.



ADAMUS: Ai, okei. Okei.



MARY SUE: Ei enää.



ADAMUS: Hyvä. Siis oivalsit tuossa kohtaa, miksi …



MARY SUE: Joo, muistan menneeni tuohon pikkuruiseen huoneeseen, joka minulla oli, ja se oli kuin …



ADAMUS: Portaiden alla?



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo.



MARY SUE: Juuri se.



ADAMUS: Joo, joo.



MARY SUE: Ja se oli kuin, että ei, asiat eivät olisi niin, kuin ajattelin, että niiden pitäisi olla, ja se oli kuin oivallus.



ADAMUS: Joo. Pojat, isoäiti aiheutti kaiken tuon trauman sinulle. Entä myöhemmin? Mennään siihen, kun olet – näen jotain noin 15–16 vuoden paikkeilla.



MARY SUE: No, se olisi ollut high schoolin lopulla?



ADAMUS: Joo, joo.



MARY SUE: Kun myös Kennedy ammuttiin.



ADAMUS: Joo-o.



MARY SUE: Luulen, että olin kuin …



ADAMUS: Yritit sopia joukkoon.



MARY SUE: Voi, ehdottomasti yritin sopia joukkoon.



ADAMUS: Se oli oikeasti tärkeää sinulle. Mutta milloin huomasit, ettei se toimi?



MARY SUE: (naureskelee) Luulen, että no, todennäköisesti se on saattanut olla juuri se aika. En voi sanoa, että lähdin pois ja olin oma itseni.



ADAMUS: Aivan, aivan. Ei, ei.



MARY SUE: Ei.



ADAMUS: Olet yrittänyt sopia joukkoon suurimman osan …



MARY SUE: Suurimman osan ajasta, mutta minä …



ADAMUS: Milloin lopetit sen?



MARY SUE: Se jatkuu edelleen.



ADAMUS: Okei (he naureskelevat). Sovitko joukkoon täällä?



MARY SUE: Jokseenkin.



ADAMUS: Jokseenkin, okei.



MARY SUE: Mutta ei, minusta tuli kaksi ihmistä. Minusta tuli yksi persoona muiden lähellä, mutta sitten minulla oli henkilökohtainen elämäni.



ADAMUS: Mm hmm. Asteikolla yhdestä kymmeneen, missä olet kaikessa tässä?



MARY SUE: Sanoisin, että olen edelleen lähellä huippua.



ADAMUS: Noin …



MARY SUE: Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, 9.99.



MARY SUE: (naureskellen) Okei.



ADAMUS: Jotain sellaista, joo, joo.



MARY SUE: Joo, olisin samaa mieltä siitä.



ADAMUS: Voinko kysyä, kamppailetko koko tämän asian kanssa, että yrität sopia joukkoon, yrität olla kiltti tyttö?



MARY SUE: Joo.



ADAMUS: Miksi?



MARY SUE: Koska nautin menemisestä ulos nauramaan ihmisten kanssa.



ADAMUS: Nauti tästä lähtien menemisestä ulos nauramaan ihmisille (naurua).



MARY SUE: Ai, okei (hän nauraa).



ADAMUS: Ei, olen vain utelias. Siinä on ristiriita.



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Se on energiassasi. Ja voit edelleen nauttia menemisestä olemaan ihmisten kanssa, luultavasti enemmän, jos olet oikeasti itsesi ja hyväksyt, että olet vain erilainen.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Kummallinen, outo, miten sitä halutaankin kutsua.



MARY SUE: (naureskellen) Okei.



ADAMUS: Ei, vaan ymmärrä, että tämä on kohteliaisuus, joo.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Seuraava. Asteikolla yhdestä kymmeneen.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Miten kummallinen olet?



LINDA: Tämä on tulokas, joten se on riski.



ADAMUS: Okei, se on iso riski. Tässä sitä ollaan.



SHAUMBRA 1 (mies): Odotin tätä.



ADAMUS: Joo, joo! Voi kyllä!



SHAUMBRA 1: Täytyykö minun nousta seisomaan? (Joku vastaa "kyllä, täytyy") Onko tämä päällä?



ADAMUS: Se on päällä, joo.



SHAUMBRA 1: Aivan. Hei, hyvä nähdä sinua.



ADAMUS: Kiitos, kiitos (shaumbra 1 naureskelee). Hyvä olla nähty.



SHAUMBRA 1: Mikä kysymys on?



ADAMUS: Mikä kysymys on?



SHAUMBRA 1: Näen tosiaan.



ADAMUS: Numero yksi, muutama talon sääntö tässä. Älä koskaan sano … (yleisö sanoo "en tiedä"). Okei, te menette kaikki nyt vessaan!



SHAUMBRA 1: Sanoinko sen? (Adamus naureskelee) Sanoinko sen?



ADAMUS: Ei, ei, et sanonut. Selitän vain. Yritän olla myötämielinen vaihteeksi. (Shaumbra 1 nauraa kovaa) Siis kysymys on …



SHAUMBRA 1: Tiesin, että rakastaisin olla täällä!



ADAMUS: Tarvitsemme myöhemmin valkoista taulua, mutta huomasin vain tämän kummallisen kapistuksen täällä. Voisimmeko saada valkoisen taulun tänne, kiitos, sitten kun teille sopii? Elektroniset laitteet. Näettekö, saan valkoisen tauluni (joku sano "jee!" ja muutama taputus).



Kysymys on, asteikolla yhdestä kymmeneen, miten kummallinen, erilainen, epätavallinen olit, hahmotit olevasi, kun kasvoit?



SHAUMBRA 1: Se on mahtava kysymys.



ADAMUS: Kiitos.



SHAUMBRA 1: Kiitos. Sanoisin, että olin – en muista paljoa, ennen kuin olin viisi, mutta muistan erään vierailun ollessani viisi.



ADAMUS: Okei. Kenen tekemän?



SHAUMBRA 1: Se oli Kristus-tietoisuus, St. Germain ja enkeli Gabriel.



ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä.



SHAUMBRA 1: Sinun kamujasi.



ADAMUS: Joo, joo, kamu. Joo, joo (shaumbra 1 naureskelee). Joo. Ja mitä ajattelit todellisuudestasi, mielenterveydestäsi, sen tuloksena?



SHAUMBRA 1: Oivalsin, että olin ääretön.



ADAMUS: Kun olit viisi?



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Okei. Kasvaessasi – missä kasvoit?



SHAUMBRA 1: Tämä on kova juttu, okei. Kasvoin Birminghamissa, Englannissa.



ADAMUS: Ai. Oletinkin aksentistasi, ettei se ollut Alabama (vähän naureskelua). Siis kasvaessasi yritit sopia tavallaan joukkoon, mutta …



SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.



ADAMUS: … oivalsit melko varhain, ettei se toiminut. Joten tunsitko luokkatovereidesi hyljeksivän sinua?



SHAUMBRA 1: Kyllä, tein melkein itsemurhan.



ADAMUS: Ai jaa.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Miten vanha olit?



SHAUMBRA 1: Olin noin 14.



ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 1: Koska, hmm …



ADAMUS: Kiusattiinko sinua?



SHAUMBRA 1: Joo, olin kehittänyt erityissuhteen Kristus-tietoisuuden kanssa.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 1: Ja …



ADAMUS: Jotkut ihmiset sanoisivat, että olet hullu. Minä en sanoisi, mutta jotkut sanoisivat.



SHAUMBRA 1: Joo, joo. Minua pilkattiin.



ADAMUS: Joo. Menet luokkaan ja sanot opettajalle: "Hei, minulla on suhde Kristus-tietoisuuden kanssa!"

SHAUMBRA 1: Ei, ei ihan niin.



ADAMUS: Tiedän. Minä liioittelen, kuten tiedät.



SHAUMBRA 1: Mutta oivalsin, että olin paljon suurempi, mitä minulle oli kerrottu. Ja oli paljon enemmän, hyvin paljon enemmän, mitä minulle oli kerrottu tai mitä tunsin. Tunsin vain …



ADAMUS: Kuulostaa egojutulta: "Olen suurempi …"



SHAUMBRA 1: Ehkä, ehkä.



ADAMUS: "Olen suurempi, mitä minulle on kerrottu."

SHAUMBRA 1: Ehkä. Joo, ehkä. En tiedä, mutta kyllä, minua kiusattiin.



KERRI: Mitä sanoit – en tiedä?



SHAUMBRA 1: Voi hyvänen aika,



LINDA: Ouuu! (Vähän naurua)



ADAMUS: Siis meillä on pikkusääntö täällä, ja kysyn, pitäisikö meidän laitaa hänet menemää naistenhuoneeseen … (Yleisö sanoo yksituumaisesti "ei!") Hetkinen, minäpä annan teille vaihtoehdot ja …



SHAUMBRA 1: No, minulla on aksentti. Varmasti se toimii (hän nauraa).



ADAMUS: Vai annetaanko hänen olla? Pääseekö hän …



LINDA: Annetaan hänen olla!



ADAMUS: … pälkähästä tänään? Kuka haluaa hänen menevän vessaan?



KERRI: Minä! (Joku sanoo "ei" ja yleisö nauraa)



ADAMUS: Sinun ei tarvitse mennä.



SHAUMBRA 1: Kiitos paljon.



ADAMUS: Joo (joku huutaa "se on kokemus"). Se on kokemus, joo.



SHAUMBRA 1: Se on, mahtavaa.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Sanot siis tehneesi melkein itsemurhan. Sinulla oli todella, todella, todella, todella rankkaa silloin, ja tulin luoksesi monta kertaa.



SHAUMBRA 1: Joo. Kun olin 18, sain vierailun Kristus-tietoisuudelta, mikä kirjoitti uudelleen ohjelmointini kirjaimellisesti yhdessä yössä.



ADAMUS: Kyllä.



SHAUMBRA 1: Ja olin täysin eri ihminen.



ADAMUS: Mihin ohjelmointiin viittaat?



SHAUMBRA 1: No, menin mukaan kristillisen kirkon Uudestisyntynyt-liikkeeseen. Mutta aloin vain tuntea ja aistia … (hän huokaa) suuren minä-olen-olemuksen. Sen voin vain sanoa.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Että elämä on paljon kiinnostavampaa ja ihmiset ovat paljon kauniimpia, mitä meille on kerrottu.



ADAMUS: Joo. Miksi et tehnyt itsemurhaa?



SHAUMBRA 1: Uskoakseni – katsoen nyt taaksepäin – koska jokaisen josta tulee muutoksentekijä, täytyy kohdata kuilu ja sitoutua elämään.



ADAMUS: Sanoisitko se uudestaan? Ja haluaisin tämän kameran todella lähelle.



SHAUMBRA 1: Okei, yritän muistaa. Uskon, että jokaisen joka haluaa olla muutoksentekijä, täytyy kohdata kuilu ja sitoutua sitten elämään.



LINDA: Mm (joku sanoo "erinomaista").



ADAMUS: Kiitos (yleisö taputtaa). Kiitos, kiitos. Ja nyt sinun ei tarvitse mennä naistenhuoneeseen ja …



SHAUMBRA 1: Okei!



ADAMUS: …Linda antaa sinulla ilmaisen huivin, koska et …



SHAUMBRA 1: Minulla on jo sellainen!



ADAMUS: Ai, saat ilmaisen huivin.



SHAUMBRA 1: Hän on jo antanut minulle sellaisen.



ADAMUS: Joo, mutta saat toisen.



SHAUMBRA 1: Ai, fantastista!



ADAMUS: Ota se, hitto soikoon! Se tulee sinulle.



SHAUMBRA 1: Rakastan yltäkylläisyyttä. Se on fantastista!



ADAMUS: Linda, hakisitko hänelle toisen huivin?



LINDA: Ilomielin.



ADAMUS: Kyllä. Se oli upeaa, ja luulen, että jokainen teistä – kiitos – voi tuntea tuon haasteen, jonka kävit läpi, koska te olette käyneet sen myös läpi, ehkä ette itsemurhapisteeseen saakka. Mutta rohkenisin sanoa, että teistä jotka istutte täällä ja teistä jotka olette netissä, noin 90, voi, noin 92.5 % on ajatellut itsemurhaa. Ei sellaista "harmaata", vaan pelkästään: "Olen niin kypsä, etten kestä enää." Se on melkein kirjoitettuna shaumbra-kirjaan, toivottavasti ei tulevilla sukupolvilla, mutta jokaisella teistä. Minä voin tuntea sen, ja toiset voivat tuntea sen – ja kiitos. Ja tänään se kaikki transformoidaan. Siksi olet täällä. Kiitos, joo.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Hassua, ettet näytä siltä, että tulet Alabamasta (naurua). Kiitos. Siis asteikolla yhdestä kymmeneen, sinun kummallisuutesi on aivan ylenpalttisista (lisää naureskelua).



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Joo, joo. Okei, pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kasvaessa, asteikolla yhdestä kymmeneen, kummallisuus?



KATHLEEN: Tässä sitä taas ollaan (hän pitää tauon). Missä iässä olemme?



ADAMUS: Yhdistä kaikki iät yhteen, joten on kolmesta neljään, seitsemästä kahdeksaan, 16:sta 21:een kasvaessa. Ensin perheesi kanssa on tietoisuus: "Se ei ole minun perheeni". Kahdeksasta yhdeksään olet ystäviesi kanssa: "Voi, en ole heidän kaltaisensa." Kuudestatoista 21:een: "En koskaan sovi tähän maailmaan." Se on periaatteessa näin yksinkertaista. Siis yhdistä ne kaikki – missä olet?



KATHLEEN: Asteikolla yhdestä kymmeneen?



ADAMUS: Kyllä.



KATHLEEN: Olen pihalla.



ADAMUS: Anna minulle numero.



KATHLEEN: Yhdeksän.



ADAMUS: Yhdeksän. Minä antaisin paljon suuremman (Adamus naureskelee). Ei sillä, että olet kummallinen – vaan havainto itsestäsi. Yrität sopia joukkoon, erityisesti perhekysymyksissä. Yrität sopia perheeseesi. Ai-jai-jai-jai. Ja …



KATHLEEN: Minusta tuli pelle.



ADAMUS: Joo.



KATHLEEN: Mm hmm.



ADAMUS: Mutta yritit myös pitää energian liikkeellä.



KATHLEEN: Mm hmm.



ADAMUS: Yritit todella peittää toimintahäiriöitä, joita oli.



KATHLEEN: Aivan niin.



ADAMUS: Joo. Ja tiesit koko ajan: "Tämä … en vain sovi tänne." Milloin tunsit yrittäneesi eniten sopia joukkoon? Missä oli tuo suuri sukellus: "Aion sopia joukkoon. Aion hypätä elämään ja yrittää olla normaali?"



KATHLEEN: Paljon myöhemmin.



ADAMUS: Miten paljon?



KATHLEEN: Olin aikuinen.



ADAMUS: Kaksikymmentä viisi? Kolmekymmentä?



KATHLEEN: Olen saattanut odottaa sitäkin pidemmälle.



ADAMUS: Okei. Milloin sait lapsia?



KATHLEEN: Kaksikymmentäneljävuotiaana.



ADAMUS: Luuletko, että se oli käännekohta?



KATHLEEN: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: "Minun on parasta sopia joukkoon kaikessa, koska olen nyt äiti."



KATHLEEN: Kyllä.



ADAMUS: Auttoiko se?



KATHLEEN: Kyllä. Pystyin yhdistymään sillä tavalla ja avaamaan sydämeni ja parantamaan joitain asioita.



ADAMUS: Joo, ja yrittämään olla normaali, yrittämään olla äiti.



KATHLEEN: Joo.



ADAMUS: Oivalsitko, ettet ollut oikeasti hyvä äiti konventionaalisella tavalla? Et sopinut esikaupunkiäitityyppiseen juttuun?



KATHLEEN: No, kokeilin vanhempain- ja opettajainyhdistyksen puheenjohtajuutta, joten …



ADAMUS: Joo-o, no, se oli iso juttu (vähän naurua). Se oli melko iso.



KATHLEEN: Ja jalkapalloäitinä oli hauskaa.



ADAMUS: Joo.



KATHLEEN: Mutta noin 31-vuotiaana avasin kaupan ja näytin kynteni.



ADAMUS: Joo.



KATHLEEN: Löysin Crimson Circlen pian sen jälkeen ja laajenin.



ADAMUS: Siis asteikolla yhdestä kymmeneen, tunsit itsesi – et koskaan oikein sopinut joukkoon, paitsi kenties äitiyden alkuvuosina, koska olit niin uppoutunut siihen, mitä teit. Mutta voin sanoa, että yrität edelleen sopia joukkoon – eikä vain julkisesti, vaan joskus myös shaumbrojen kanssa.



KATHLEEN: (pitää pienen tauon) Siinä on kynnykseni.



ADAMUS: Aivan. Shaumbrat?



KATHLEEN: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Eikä täällä ole sopimista joukkoon.



KATHLEEN: Ei, ei ole.



ADAMUS: Ei ole, ei ole.



KATHLEEN: On itsenään oleminen.



ADAMUS: Juuri niin.



KATHLEEN: Ja itsensä rakastaminen.



ADAMUS: Ja jotkut itse asiassa tulevat tänne yrittäen sopia joukkoon. He ajattelevat: "Okei, tämä on perhe. On huivit osoittamassa sen, ja aion yrittää sopia joukkoon", mutta täällä ei ole muuta sopimista joukkoon, kun olla vain oma itsensä – niin kummallista kuin siitä saattaa tullakin. Ja täällä on paljon kummallisuutta (naurua). Ei, vaan tämä on turvallinen paikka kummallisuudelle. Miksi ei? Hyvä.



KATHLEEN: Asiat muuttuvat, kun vain antaa.



ADAMUS: Ne muuttuvat.



KATHLEEN: Ne muuttuvat.



ADAMUS: Se on hämmästyttävää.



KATHLEEN: Joo.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



KATHLEEN: Kiitos.



ADAMUS: Kaksi vielä, kiitos.



LINDA: Okei, katsotaanpa.



ADAMUS: Kaksi vielä. Kenelle tuo mikrofoni menee? Ahaa! Kummallisuus. Se ei ole nimesi (naurua).



PAULA: Se on okei. Minulle on ok olla kummallinen.



ADAMUS: Sinulla on ollut itse asiassa hauskaa sen kanssa.



PAULA: Niin on.



ADAMUS: Joo. Olet tavallaan työntänyt ihmisten naaman siihen, joo.



PAULA: Kyllä. Kasvoin vankkumattomassa mormoniperheessä, ja olin pihalla. Pystyin näkemään ilman. Tiesin olevani erilainen kuin kaikki muut. Pystyin lentämään tuoleilla. En sopinut heihin.



ADAMUS: Lyön vetoa, että vanhimmat arvostivat sitä kovasti (Paula nauraa).



PAULA: Eivät arvostaneet!



ADAMUS: Olen varma! Olen varma! Miten paljon sinun täytyi salata tämä?



PAULA: (pitää tauon) Olin jo vanhempi, kun käsitin, että minun täytyi salata se, koska kyse oli enemmän ystävistä kuin perheestä.



ADAMUS: Aivan.



PAULA: Kapinoin totaalisesti, kun olin 17, 18, ja lähdin pois.



ADAMUS: Ai, joo, hyvä. Ja nyt vuosia myöhemmin, miltä sinusta tuntuu kummallisuustaso verrattuna toisiin?



PAULA: En välitä, että olen oudompi kuin muut. Se ei vaivaa minua, kun olen heidän kanssaan. Tarkkailen tavallaan outoutta, ja jos siitä ei pidetä, se on ok.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Haluaisitko koskaan palata takaisin … (Paula pudistaa päätään "ei") Et.



PAULA: En.



ADAMUS: Nimittäin vankkumaton … siinä on paljon kivoja rakenteita. Ei tarvinnut ajatella paljon.



PAULA: Ei yhtään.



ADAMUS: Kaikki annettiin valmiina.



PAULA: Toivottavasti ei koskaan ajatellut lainkaan.



ADAMUS: Ai, joo, juuri niin (Paula nauraa). Mitä vähemmän, sen parempi, koska joku muu sanoi: "Tässä ovat säännöt, seuraa niitä", ja sitten siitä tuli: "Miten hyvin seuraat näitä sääntöjä?"



PAULA: Ehdottomasti.



ADAMUS: Voisinko kysyä tyttäreltäsi, pitääkö hän sinua outona? Joo, joo! (Vähän naurua) Kasvot kertovat kaiken.



THERESA: Hän on outo.



ADAMUS: Pidätkö siitä, että sinulla on outo äiti, vai ottaisitko mieluummin normaalin äidin?



THERESA: Ai, en usko, että olisin pärjännyt hyvin normaalin äidin kanssa.



ADAMUS: Luultavasti et.



THERESA: Ei.



ADAMUS: Ei, ei, ei. Joo.



THERESA: Ei.



ADAMUS: Joo, koska olette tavallaan kuin kaksi hernettä palossa (vähän naureskelua). Ei, vaan hyvää kummallisuutta! (He nauravat) Hyvä. Ei, vaan kummallista.



THERESA: En pidä itseäni kummallisena! (Lisää naurua)



ADAMUS: Ei, vaan kummallinen verrattuna toisiin – yhteiskuntaan, mormoneihin. Kummallinen verrattuna normiin.



THERESA: Taisin ajatella, että kaikki muut olivat outoja ja minä olin normaali.



ADAMUS: Pidän siitä (vähän naureskelua). Pidän – et pitänyt mikrofonia lähellä suuta, joten sanoisitko sen uudestaan.



THERESA: Sori, kyllä. Ajattelin, että kaikki muut olivat outoja ja minä olin normaali.



ADAMUS: Hyvä. Mikä heissä oli outoa?



THERESA: Hmm. No, kasvaessani minulle oli ok olla, kuka olin, ja monet ihmiset eivät olleet.



ADAMUS: Joo.



THERESA: Ja niin ajattelin, että se oli tavallaan outoa, mutta …



ADAMUS: "Mormonisoitiinko" sinua, kun kasvoit?



THERESA: Ei oikeastaan.



ADAMUS: Ai, okei.



THERESA: Minulla oli kaksi setää, jotka olivat lähellä omaa ikääni, joten he olivat enemmänkin kuin isoveljiä.



ADAMUS: Joo.



THERESA: Ja niin kävin kirkossa heidän kanssaan, mutta hyvin varhain hoksasin, ettei se ollut oikeasti minun juttuni.



ADAMUS: Ei sinun juttusi.



THERESA: Joo.



ADAMUS: Hyvä.



THERESA: Ei lainkaan.



ADAMUS: Mutta vietit suuren osan elämästäsi – yritän sisäistää tätä – erilaisena kuin muut, mutta olit tavallaan tyytyväinen siihen.



THERESA: Joo, se oli täysin ok minulle.



ADAMUS: Hyvä.



THERESA: Joo.



ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Kiitos, kiitos. Yksi vielä, kummallisuustaso.



LINDA: Katsotaanpa. Hmm, hmm. hmm, hmm. Luultavasti …



ADAMUS: Jotkut teistä kysyvät, mihin olen menossa tämän kysymyksen kanssa. Ole hyvä, kummallisuustaso. Hei.



SHAUMBRA 2 (nainen): Hei. Sanoisin, että varhaislapsuudessa, kahdeksan tai yhdeksän.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Ja teinivuosina, neljä tai viisi.



ADAMUS: Neljä, viisi.



SHAUMBRA 2: Tai alempi.



ADAMUS: Siis sinä tavallaan …



SHAUMBRA 2: Yritin sopia joukkoon.



ADAMUS: Tavallaan opit sopimaan joukkoon, okei.



SHAUMBRA 2: Sanoisin, että kyllä, teinivuosina. Ja sitten 20:n jälkeen, yhdeksän.



ADAMUS: Yhdeksän, okei.



SHAUMBRA 2: Joo, oivalsin vain, etten tehnyt paljon.



ADAMUS: Miten vanha olet nyt?



SHAUMBRA 2: Neljäkymmentäneljä.



ADAMUS: Ai, hassua, näytät 20-vuotaalta, joo (nainen kikattaa). Ja ei, en huijaa (he naureskelevat).



SHAUMBRA 2: Kiitos.



ADAMUS: Erittäin nuorekas. Missä olet nyt kummallisuustasolla verrattuna toisiin?



SHAUMBRA 2: Luulen, että olen edelleen yhdeksässä.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 2: Joo, jokseenkin.



ADAMUS: Hyvä, okei. Hyvä, kiitos.





Yhteisöstä itsenäisyyteen



Esitin tänään tämän kysymyksen, koska te kaikki olette luultavasti 9.5 tai sen yli outoustasolla, ja olette tavallaan oppineet hyväksymään sen. Tavallaan. Sanoisin, että suurin osa teistä on kuluneina viitenä, kuutena vuotena käynyt läpi todellisia kamppailuja sen kanssa: "Mitä minulle tapahtuu?", ja on valtavaa houkutusta, gravitaatiota, saada itsenne sopimaan massatietoisuuteen. Kukaan ei halua olla täysin ulkopuolella.



Abraham Maslow puhui tästä joissain tutkimuksissaan. Jokainen haluaa tunnustusta ja sopia yhteisöön. Se on itse asiassa erittäin tärkeää konventionaaliselle psyykkiselle tasapainolle. Ilman sitä … Yhteys yhteisöön ja periaatteessa itsensä näkeminen toisten kautta – "Miten sovin joukkoon? Sovinko joukkoon? Olenko ok yhteiskuntaan tai johonkin ryhmään tai kirkkoon tai mihin tahansa sopimisen perustella?" – saa aikaan erittäin voimakkaan henkisen vakauden tunteen. Kun se otetaan pois joltakulta, hänestä tulee vähän hullu, ja se johtuu tästä gravitaatiosta, tästä houkutuksesta. Se tavallaan pitää teidät sen sisällä. Ilman sitä, ilman tunnetta, että kuulutte johonkin, mielestä tulee hyvin epävakaa. Melkein kaikilla teistä on ollut tuo tunne, luultavasti viimeisten noin kuuden vuoden aikana – se riippuu siitä, kuka olette – kun yhtäkkiä oivalsitte: "En sovi joukkoon. En luultavasti koskaan sovi." Ei enää toivoa sopia joukkoon. Ei enää yritystä sopia joukkoon. Yhtäkkiä oivallus: "Tämä ei vain toimi." Se laukaisee ihmismielessä jotain, mikä tekee siitä tasapainottoman, koska ette ole enää lukittuna tai hypnotisoituna massatietoisuuteen.



Mieli on ankkuroitu suureen osaan massatietoisuutta. Niinpä nyt kun otatte tuon ankkurin, tuon melkeinpä köysipaikan pois, mieli alkaa tulla vähän sekopäiseksi. Olette kaikki kokeneet sen, ja olette maanneet valveilla yöllä: "Mikä minussa on vikana? Miksi tunnen olevani näin erillään? Mitä teen väärin?" – käytte läpi koko litanian mielen juttuja kahdelta aamulla. Ei mikään. Päästätte vain irti tuosta hyvin viettelevästä gravitaatiosta, eikä mieli osaa käsitellä sitä. Sitä on ohjelmoitu aioneita yhteisöön, eikä sillä ei ole merkitystä, onko se perhe, jonkin järjestö tai ystävät. Jotkut yhteisöt on nyt rakennettu niistä ihmisistä, jotka tuntee töissä, koska on jatkuvaa mielen vertailua: "Miten sovin tähän työympäristööni tai sosiaaliseen ympäristööni tai mihin tahansa?" Alatte päästää irti siitä, ja mielestä tulee hullu. Siitä oikeasti tulee. Ja sitten kohtaatte sellaisia asioita kuin: "Haluanko jäädä? Mikä minussa on vikana?"



Sitten mieli tekee hassun tempun. Se täyttää tuon tilan epäilyllä, itse-epäilyllä. "On jotain vikaa. Minun täytyy päästä takaisin normiin. Minussa on jotain vikaa." Ja tunnette sen menevän myös kehoonne: "Olen niin yhteydetön" ja "Voi, mikä on vikana?" ja "Adamus sanoo, että se on vain osa heräämistä, mutta, voi, minusta vain tuntuu, että olen tulossa hulluksi." Kyse on pelkästään mielestä, joka haluaa jatkuvasti yhteyttä, osallistumista jonkin tyyppiseen yhteisöön – miten näette itsenne toisia vasten.



On hyvin mielenkiintoista ja kiehtovaa, miten mieli toimii, ja tästä mielen ohjelmoinnin osasta aion syyttää Atlantista. Sitä ei ollut ennen sitä. Aivan mielen ajattelun ytimeen ohjelmoitiin, hypnotisoitiin, että tarvitsette yhteisön.



Muistakaa, että Atlantis oli yhteisöpohjainen. Se oli kuin yksi suuri kibbutsi ja oli erittäin vähän yksilöllisyyttä. Ihmiset haluavat edelleen mennä takaisin tuohon vanhaan lähtökohtaan, mennä takaisin: "Eristäydytään saarelle tai maatilalle tai mihin tahansa. Palataan perusasioihin." Ei ole paluuta takaisin. Aivan kuten teknologian osalta ei ole paluuta takaisin, sama pätee vanhan tyyppiseen yhteisöön.



Tällä hetkellä mennään itsenäisyyteen. Emme mene johonkin vanhaan käsitykseen ykseydestä. Mutta mieli haluaa sitä epätoivoisesti, koska se on ohjelmoitu niin. Se ohjelmoitiin siihen sekä tarpeeseen aina nähdä itsensä, tavallaan mitata itseään toisten perustella – heidän reaktionsa sinuun, miten hyvin sovit tuohon ryhmään, miten hyvin olet olemassa tuossa ryhmässä.





Aikaansa edellä



Tässä kaikessa on jotain hyvin, hyvin mielenkiintoista, koska rakkaat ystäväni, teidän ei ollut koskaan tarkoitus sopia joukkoon sillä tavalla. Opitte olemaan ihminen. Autoitte keksimään sen. Opitte esittämään ihmisroolia, mutta jossain matkan varrella sanoitte: "Ei enää." Pidän noista sanoista, "ei enää". Se sanoo vain: "Olen valmis sen osalta". Sanoitte: "Ei enää", ja periaatteessa olette nyt, erityisesti tässä elämässä, kovasti aikaanne edellä.



Olette aikaanne edellä, ja huomaatte sen. Tulitte aikaanne edellä, mutta olette myös menossa ajan ulkopuolelle. Tapahtuu tavallaan hyvin mielenkiintoinen sekoitus. Olitte kovasti aikaanne edellä, joten ette koskaan sovi joukkoon. Ja kun tunnistatte sen, että tulitte pelkästään tuomaan tänne jotain, voitaisiin sanoa kärkijoukossa tai ennen aikaansa, mutta tulitte tänne ennen toisia. Tulitte tänne tuomaan – katsotaan sitä tällä tavalla – tulitte tuomaan lahjan heille. Tulitte tänne tuomaan lahjan, tietysti itsellenne omalla integroitumisellanne, mutta tuon lahjan tuotte heille, joten tulitte aikaanne edellä.



Ette sovi joukkoon. Se saa olonne tuntumaan erilaiselta. Olette todella väheksyneet itseänne sen vuoksi monta kertaa elämässänne – ei vain noina kolmena jaksona, joista puhuin, vaan koko elämänne – ja se sattuu usein. Teillä on taipumusta epäillä itseänne: "Mitä olen tekemässä? Olenko tulossa hulluksi? Miten ihmeessä en sovi joukkoon? Minulla täytyy olla jokin kummallinen persoonallisuushäiriö, koska en sovi joukkoon." Pysähtykää hetkeksi ja oivaltakaa, että tulitte vain aikaanne edellä.



Tiesitte sen. Tiesitte sen, ennen kuin synnyitte tähän elämään, mutta sitten unohditte. Tiesitte sen elämänne muutaman ensimmäisen vuoden, mutta sitten tulitte tuohon noin kolmen tai neljän vuoden ikään, jolloin teille kerrottiin, ettei niitä olentoja joiden kanssa puhuitte, ollut olemassa. Keksitte sen kaiken. Myöhemmin elämässä kun tunsitte, että oli paljon enemmän, niin elämä itse sanoi: "Ei oikeasti ole. Se on tässä. Saat työpaikan. Saat perheen. Kuolet." Kun teistä tuntui, että on pakko olla jotain muuta, ihmiset sanoivat: "Se on vain hullu mielesi. Sinä et voi olla vain tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Sinä et voi vain sopia joukkoon ja saada vähän leipää ja sirkushuveja, kuten me kaikki." Se on huomenna – Super Bowl (vähän naureskelua).



Olette olleet todella ankara itsellenne, ja haluaisin muuttaa sen nyt, ja haluaisin teidän tuntevan – ei minun sanojani, vaan sisällänne, koska se on edelleen siellä – tuon tietämisen, että tulitte aikaanne edellä. Ja muistan hyvin monien teistä sanoneen: "Voi, tulen aikaani edellä. Se ei koskaan pääse ihoni alle." (Vähän naureskelua) Joo, tiedättehän: "Olen tarpeeksi sitkeä. Minulla on rohkeutta ja vahvuutta."



Ja toinen mielenkiintoinen asia monissa teissä: kun olitte nuorempi, tiesitte, että teillä oli enemmän kuin muilla. Ei välttämättä älykkyyttä tai rahaa, ei välttämättä persoonallisuutta tai urheilukykyjä, mutta tiesitte, että pystyisitte ottamaan enemmän kuin toiset. Tiesitte, että elämä ja toiset ihmiset voisivat lyödä teidät maahan, mutta pääsisitte takaisin ylös. Tiesitte sen. Tiesitte, että tulitte tänne jonkin erityisen kanssa, mutta elämän raadanta pääsi ihonne alle. Kun tulitte tähän elämään, ette tienneet silloin, että tämä olisi vaikeampi elämä massatietoisuuden tiheyden vuoksi.



Tulitte tänne sanoen: "En aio unohtaa, vaikka mikä olisi. En aio antaa sen vaivata itseäni. En aio antaa sen tainnuttaa itseäni. En aio antaa sen saada minua ajattelemaan itsemurha-ajatuksia." Tulitte siis ajatellen, että teillä oli enemmän, mutta vertasitte sitä aiempiin elämiin, joissa massatietoisuus ei ollut lähellekään yhtä raskas. Entiset elämät olivat enemmän – voitaisiin sanoa – vanhanaikaisempia monin tavoin, mutta tiheys ei ollut yhtä voimakasta kuin nyt. Ette osanneet odottaa sitä, joten saitte takaiskuja. Teidät kaadettiin kumoon. Matto vedettiin altanne. Sanoitte: "Mitä helvettiä tapahtuu?"



Otetaanpa hetki ja tuntekaa se itsessänne, ei vain minun sanojani, koska se on teissä jokaisessa. Tuntekaa sisällänne, että tulitte aikaanne edellä.



Kyse ei ole siitä, että taputatte itseänne selkään, ja tiedän, että melkein kaikki teistä eivät sano: "No, se tekee minusta paremman." Ei lainkaan. Se sanoo vain, että tulitte aikaanne edellä. Tavallaan hullua. Asteikolla yhdestä kymmeneen, se on kymmenen. Mutta siinä oli jotain jännitystä, jota rakastitte.



Tulitte aikaanne edellä ja nyt – tekemään asioista todella hämmentäviä – olette menossa ajan ulkopuolella, joo. Tulitte tuomaan tietoisuutta, valoa, miksi sitä halutaankin kutsua, tähän todellisuuteen ja ennen toisia. Oivallatteko, että sitä mitä teette täällä, ei tehdä muissa new-age-ryhmissä ympäri maailmaa? Sitä ei tehdä luostareissa tai temppeleissä ympäri maailmaa. Sitä ei tehdä näissä metafyysisissä, new-age- tai henkisissä retriiteissä ympäri maailmaa. Tämä on pieni ryhmä, erittäin pieni ryhmä, eikä sitä mitä teemme täällä, tehdä muissa ryhmissä. He koskettavat sitä aika ajoin, ja taas kerran, en sano, että tämä on parempi tai huonompi. Ajattelen joskus, että olette todella hulluja tehdessänne tätä, mutta tässä sitä ollaan. Se sanoo vain, että tulitte kovasti aikaanne edellä.



Voisitteko vain … Tunnetaan hetki sitä.



(Tauko)



Ja seuraava askeleemme on mennä ajan ulkopuolelle. Se sekoittaa teidät todella, jos ajattelette sitä, joten mitä teemme? Me vain sallimme sen. Tulitte aikaanne edellä ja sitten menette ajan ulkopuolelle.



Teen hyvin selkeän ja rohkean toteamuksen tässä, jota kutsun Valentinuksen kuukauden viestiksi: olette ensimmäinen ihmisryhmä, joka kokee, millaista on mennä ajan ulkopuolelle – ja avaruuden, koska ne ovat oikeasti täsmälleen sama asia. Ensimmäinen ihmisryhmä joka tekee sen. Jotkut yksilöt ovat tehneet sen. Useimmat ovat tulleet hulluksi tehdessään sen, ja heidän on ollut vaikeaa saada Lilleri lalleri taas kasaan. Me teemme sen hyvin turvallisessa energiassa. Teemme sen yhdessä. Tarkoitan, ei kumbaja-yhdessä, vaan että muutkin tekevät sitä samaan aikaan, ja sitä tehdessä saamme paljon opastusta juuri muokatulta ja supistetulta Crimson Councililta. Ja sanon kaiken tämän, koska se on seuraava askeleemme.



Vedetäänpä siis syvään henkeä yhdessä. Tulitte tänne aikaanne edellä, mutta kerron teille nyt, että menemme ajan ulkopuolelle. Totutelkaa siis siihen, että asiat ovat todella kummallisia, todella erilaisia. Ja jos katsotte yhtä Maslowin etuoikeuksista, jos katsotte sanoen: "Voi, minun täytyy katsoa jatkuvasti toisia, mukaan luettuna shaumbrat, nähdäkseni, missä olen omassa tasapainossani", niin unohtakaa se. Sitä ei ole siellä. Päästäkää rennosti siitä irti, tuosta yhteisösiteen, yhteisöidentiteetin tunteesta. Tuntuu oudolta, kun ei ole tuota vanhaa yhteyttä, koska vaikka olette kaikki joutuneet kestämään sitä, ilman sitä tuntuu vielä oudommalta. Se on todella eräänlaista hypnoosia mielessä, implantti pitkän ajan takaa, ja se herää muun varjon kanssa, koska sille ei ole tilaa.





Nikola Tesla



Kun puhumme olemisesta aikaansa edellä, on ollut joitain muitakin uskomattomia ihmisiä. Useimmille teistä Nikola Tesla on tuttu. Ehdottomasti aikaansa edellä, kovasti aikaansa edellä, luultavasti – sanoisin – 100 vuotta aikaansa edellä. Hän oli teidän laillanne energiatyöntekijä. Hän työskenteli sähköenergian kanssa, mutta hän meni kauas sen yli. Ja alussa Tesla yritti sopia joukkoon ja oivalsi sitten melko varhain, ettei hän sopinut.



Voi, häntä käytettiin hyväksi. Ihmiset varastivat hänen ideoitaan ja jopa patenttejaan. Myös Thomas Edison ryösti periaatteessa häneltä kahdesti suuria summia rahaa, jotka oli luvattu hänelle, ja sitten kerrottiin: "Voi, no, et saa amerikkalaiseen tapaan. Se oli vitsi. Bonuksesi oli vitsi. Emme oikeasti tarkoittaneet sitä." Mutta hän kesti. Hän jatkoi työtään. Hänelle sanoivat hyvin oppineet ihmiset, akateemiset ja tieteelliset yhteisöt, että hän oli periaatteessa hullu. Mutta tiedämme tänä päivänä, että Nikola Tesla ei itse asiassa ollut. Hän tiesi.



Voitteko kuvitella, mitä hän kävi läpi, kun hän niin nerokkaana työskenteli kirjaimellisesti New Yorkin kaduilla lapioiden soraa, betonia ja hevosen kakkaa ansaitakseen elantonsa, vain syödäkseen? Tässä hän on, yksi nerokkaimmista olennoista todellisen fysiikan – ei nykyisen fysiikan, vaan todellisen fysiikan – ymmärtämisessä, eikä kukaan kuunnellut häntä. Hän oli varaton. Ei rahaa pitkiin aikoihin, koska häntä joko käytettiin hyväksi tai häntä ei palkattu. Hän oli liian outo. Hän ei sopinut joukkoon. Häntä ei haluttu noihin organisaatioihin.



Hän oli niin nerokas, että hän ymmärsi sen hyvin, hyvin perusperiaatteen, jota nykytiede edelleen työstää: energia on vapaata/ilmaista. Sitä on ilmassa, kirjaimellisesti ilmassa. Hassu asia on, että se on hyvin ilmeistä, ja se oli ilmeistä Teslalle. Hän tajusi sen. Hän kehitti itse asiassa pienen laitteen, hyvin halvan laitteen, joka pystyi erottamaan energiaa ilmasta. Pienellä kustannuksella tai ilman sitä. Hän oli niin kovasti aikaansa edellä, ettei maailma ollut valmis siihen, ja kenties se ei vieläkään ole aivan valmis vapaaseen energiaan. Mitä ihmiset tekisivät täysin vapaalla energialla, oikeasti? Niin hyvältä kuin se kuulostaakin, niin jos kaikilla olisi vapaata energiaa – no, kuvitelkaa, että tietyt ihmiset, jotka tunnette, naapuri tai ystävä tai pomo, saisivat yhtäkkiä täysin vapaata energiaa ja niin paljon, kuin he haluaisivat. Miten he käsittelisivät sitä, ilman tietoisuutta? Voi, takaisin tuohon tietoisuustekijään.



Tesla oli nerokas. Hän oivalsi jotain, puhui toisille siitä ja nämä pitivät häntä täysin sekopäisenä, ja hän sanoi: "Tässä on se juttu. Energiaa on kaikkialla ympärillämme, mutta osa siitä, osa tuosta energiasta on neutraalissa tilassa. Siksi sitä ei voi nähdä. Siksi sitä ei osata aktivoida sellaisilla asioilla kuin sähkö tai muut energiadynamiikat. Mutta se on siellä." Ja he nauroivat hänelle ja sanoivat: "Jos sitä on, niin miten sen saa toimimaan hyväkseen?" Ja Tesla sanoi: "Kuvitelkaa se vain. Otetaan tämä energia, jota on kaikkialla ympärillä neutraalissa tilassa, ja kuvitellaan vain se", ja he pitivät häntä kahelina. Me käytämme vähän erilaista terminologiaa. Aktivoimme energian neutraalista tilasta tietoisuuden, tiedostamisen avulla, mutta se on jokseenkin sama asia. Eikä sen toimintaan laittaminen vaadi paljon hienoa mekaniikkaa tai hienoja laitteita. Ei vaadi.



Niinpä Teslaa pilkattiin. Hän kuoli köyhänä miehenä, asuen yksin melko nuhruisessa hotellihuoneessa New Yorkissa. Hän kuoli varattomana. Hän luultavasti edisti tämän maailman energiaevoluutiota enemmän kuin kukaan muu olento. Hän ymmärsi moniulotteisuutta. Valitettavasti hyvin monet hänen papereistaan joko katosivat – hän tuhosi paljon niistä itse. Nimittäin kun kirjoitat kaikkia näitä juttuja ja sinulle sanotaan, että olet hullu, niin tuhoat todisteet. Hän poltti suuren osan niistä, ja suuri osa vietiin Eurooppaan ns. itäblokin aikana ja piilotettiin. Piilotettiin.



Mielenkiintoista on, että niillä jotka veivät nämä paperit – no, paperit laivattiin – mutta niillä jotka lukivat näitä papereita, ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui puhuessaan vapaasta energiasta. He pitivät häntä jonkinlaisena kummajaisena. Tänä päivänä hänen energiansa, hänen muistonsa, hänen tietoisuutensa on herätetty henkiin. Teillä on Tesla Motor Company, Tesla-akut. Se kaikki on tämän hämmästyttävän olennon kunniaksi, joka oli 100 vuotta aikaansa edellä.



Te olette luultavasti 30, kenties 40 vuotta aikaanne edellä, mutta aika kulkee nopeammin kuin silloin. Asioita tapahtuu nopeammin. Olette aikaanne edellä. Sanon, että olette tietoisuuden Tesloja, ja tarkoitan sitä minä-olen-olemukseni syvimmästä osasta. Tietoisuuden Tesloja. Työskentelette tietoisuuden kanssa niin, että ihmiset pilkkaavat ja halveksivat teitä. He ovat jo tehneet sitä. He pitävät teitä pilkkanaan ja sanovat: "Todista se. Todista se." Mutta ette voi. Siinä on se juttu. Voitte ainoastaan elää sen, ja siinä on todiste.



Emme yritä ratkaista matemaattista yhtälöä. Se ei ole fysiikan ongelma, ei tavallisen ihmisfysiikan. Se on jotain hyvin erilaista. Ja olette tulleet tähän elämään ja yritäneet sopia joukkoon, eikä se toimi. Ja sanon, että yritätte ylläpitää yhtä viimeisistä Atlantiksen hypnoosin jäänteistä: että täytyy olla yhteisö, perhe. Nimittäin jos edelleen hengailette siinä, jos he edelleen vastaavat puheluihinne tai lukevat sähköpostinne, niin mieli ajattelee, että se on ok. Mutta olette menneet sen yli.



Tietoisuuden Teslat. Ja tarkistin asian Nikolalta ennen tämän päivän kokoontumista ja kysyin: "Voinko käyttää sitä?" Ja hän oli innostunut. Hän oli täynnä iloa siitä, että hänet muistettaisiin tällä tavalla ja että te käyttäisitte sitä ylpeästi ja omaksuisitte sen. Se ei ole imartelua. Se ei ole imartelua, koska tiedän, mitä olette käyneet läpi päästäksenne tähän. Tunnen sen helvetin, jonka olette maksaneet, ne vaikeudet, särkyneet luut ja särkyneet tunteet, joita vaadittiin pääsemiseksi tähän.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä. Vain tuntekaa sitä. Antakaa sen resonoida kanssanne – tietoisuuden Teslat. Sellainen joka oli niin aikaansa edellä, että häntä pilkattiin, mutta myöhemmin kunnioitettiin.



Niinpä kysymys teille – en aio antaa vastausta – mutta kysymys: mikä side Elon Muskin ja Nikola Teslan välillä on? Puhukaa siitä sosiaalisessa mediassanne. Se ei ole välttämättä, mitä luulette. Vastaan tähän kysymykseen ensi kuussa. Mikä side on Elon Muskiin – hämmästyttävä yksilö hyvin monin tavoin. Hän ei ole teknisesti taitavin ihminen, jonka olen nähnyt, mutta hän osaa tehdä jotain hyvin tärkeää. Sitä sanotaan "asioiden antamiseksi tulla hänelle". Hän on erittäin älykäs, mutta hän ei ole nerokkain. Hän ei ole välttämättä maailman paras johtaja, mutta hän antaa energioiden tulla hänelle. Ottakaa siitä vinkki, rakkaat tietoisuuden Teslat.



On ollut monia muita mahtavia tyyppejä, jotka ovat olleet aikaansa edellä. Monista heistä ette ole koskaan kuulleet. He olivat niin aikaansa edellä, että te ette ole koskaan kuulleet heistä. On ollut Teslan kaltaisia tietysti. Benjamin Franklin, aikaansa edellä, mutta hän oppi tavallaan sopimaan joukkoon. Mutta hän oli oikeasti todella uskomaton, hyvin metafyysinen. Ja vähän tunnettu fakta on, että Mark Twain, Samuel Clemens, oli tavallaan aikaansa edellä. Erittäin outo, erittäin outo kaveri (vähän naureskelua), vaikka olikin minun inkarnaationi. Hän ja Tesla olivat hyviä ystäviä, joo. Tarkoitan, että se on todistettavissa. He olivat hyviä ystäviä. Heillä oli hyvin suurta kunnioitusta toisiaan kohtaan, kuten on edelleen.



Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä. Te olette aikaanne edellä, ja nyt olemme menossa ajan ulkopuolelle. Olkaa okei sen osalta, että tulitte tänne tuomaan lahjan, jonka jätätte toisille. Tulitte tänne tekemään sen itseänne varten, mutta jätätte tänne tämän lahjan. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi. Sitä ei voi välttämättä määritellä tai pakata tai mitata tai punnita tai mitään muuta, mutta toitte tuon lahja ja kävitte läpi paljon vaikeuksia päästäksenne siihen.



Siis kaikki ne epäilykset, joita teillä oli itsestänne ja yhteisöstänne, sopimisesta ryhmiin ja perheeseen ja kaikki muu vastaava – antakaa niiden transformoitua nyt. Teemme sen aivan hetken kuluttua. Itse asiassa, tehdäänpä se nyt.



Linda, tekisitkö minulle palveluksen ja piirtäisit paperille seitsemän tikku-ukkoa vaakajanalle. Seitsemän tikku-ukkoa.





Katse eteenpäin



Tärkein asia työstettäväksemme tällä hetkellä, kun menemme eteenpäin, on "ei enää" -vaihe, jossa olemme … Taustoitan sitä vähän.



Pari vuotta sitten tulin puhumaan shaumbroista – keitä he ovat, keitä te olette, missä olemme. Määrittelin sen tavallaan. Sanoin, ettei kyse ole kovin suuresta ryhmästä maailmanlaajuisesti. On noin 100.000 ihmistä, jotka ovat lukeneet näitä materiaaleja, katselleet joitain nettilähetyksiä silloin-tällöin-periaatteella. Tuomme sitä pienemmäksi ja pienemmäksi jatkuvasti – on noin 30.000, jotka katselevat säännöllisesti. Tämä ei ole paljon verrattuna maailman väestöön. Ja vielä siitä on noin 15.000, jotka ovat ehdottomasti omistautuneet omalle oivaltamiselleen tässä elämässä. He eivät anna minkään päästä sen tielle. Se ei ole todellakaan paljon. Riittävän paljon minulle. Olisin ollut tyytyväinen ainoastaan viiteen – se vain olisi vaadittu.



Vuosien saatossa olette siis nähneet Crimson Circlen tavallaan muuttuvan, ihmisiä tulevan ja menevän. Jotkut todella omistautuneet ovat pysyneet, jotkut lähteneet lyhyeksi ajaksi ja tulleet sitten takaisin, koska joskus täytyy vain ns. mennä metsään yksin ja käyttää tuo aika siirtymiseen oppilaasta opettajaksi – tulla tänne saamaan informaatiota ja sitten palata jossain kohtaa tuon informaation integroineena ja nyt liittyä vain mukaan juhlaan.



Olemme tehneet hyvin mielenkiintoisia käänteitä ja kiemuroita erityisesti parin viime vuoden aikana, ja hyvin, hyvin mielenkiintoisen ja huomattavan äskettäin, erityisesti joissain jutuissa, joita meillä on ollut keahakissa ja näissä shoudeissa ja ProGnostissa.



Siis mitä tapahtuu seuraavien kolmesta viiteen vuoden kuluessa? Tavallaan – yritän löytää oikeaa sanaa Cauldren kanssa … emme tiukenne, emme eristäydy, vaan meistä tulee – ei fokusoituneempi – meistä tulee virtaviivaisempi, kenties näin sen voi sanoa.



Näiden kolmesta viiteen vuoden aikana ne jotka tavallaan roikkuvat reunoilla, ne jotka syövät energiaa – ja heidät pystyy tunnistamaan kilometrien päästä – lähtevät pois, ja siunausta heille. He menevät tekemään jotain muuta. Heille – eikä tämä ole negatiivista – tämä intensiivisyys oli aivan liikaa. Heillä oli liian monia muita ongelmia tai he pitivät kiinni liian monista muista asioista, joten heidän tiensä erosi – useimmilla heistä mukavalla tavalla ja monet tulevat vielä takaisin.



Seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana tavallaan eristymme – eikä se ole vieläkään aivan oikea sana, Cauldre – mutta menemme sisällemme. Se on parempi sana. Menemme sisällemme seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Erittäin tärkeä syy on, että tänä aikana hyvin monet teistä sallivat lopultakin oivaltamisensa. Lakkaatte taistelemasta ja kamppailemasta ja kantamasta roskaa. Alatte oivaltaa, ettei millään siitä ole merkitystä. Vanhat tunteet ja vanhat hypnoosit – päästätte niistä vain irti.



Seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana Crimson Circle ei kasva paljon. Itse asiassa se saattaa jopa pienentyä. Se saattaa supistua. Lukumäärä saattaa laskea, on vähemmän shaumbroja. Mutta ne jotka ovat täällä, jotka oikeasti sallivat valaistumisensa, ne jotka jäävät, menevät todella syvälle itseensä tuota mestarin integroimista varten.



Tuona aikana – taisin viitata siihen popcornien poksahteluna – näette sitä kaikkialla, kun shaumbrat sallivat oivaltamisensa. Eivätkä he käytä punaista huiviaan. Heidän ei tarvitse tulla jysäyttämään teitä päähän ja sanoa: "Voi, olen oivaltanut olento". Te vain tiedätte sen. Eikä ole tavallaan mustasukkaisuutta: "Voi, miksi hän sai sen enkä minä." Siinä ei ole minkäänlaista hierarkiaa. Vain oivallatte: "Voi hyvänen aikaa, se tapahtui. Se tapahtui. Hän salli sen, ja jos hän salli sen, tietysti minäkin voin." Seuraavat kolmesta viiteen vuoteen ovat todella kauniita, kun tämä oivaltaminen, tämä jumalan ja ihmisen yhteensaattaminen, tapahtuu todella.



Se on vähän pelottavaa ensin, koska joskus unelma on parempi kuin todellisuus. Joskus etsintä on parempi kuin löytäminen, koska se on ihmiselle tavallaan: "Mitä seuraavaksi?" Mutta niiden avulla jotka oikeasti sallivat oivaltamisensa, tajuatte nopeasti, että unelma ei ollut parempi kuin todellisuus. Unelma oli todellisuus, ja todellisuutta on monilla eri tasoilla.



Ne jotka alussa sallivat tämän oivaltamisen, auttavat teitä ymmärtämään, ettei se ole, mitä luulitte sen olevan. Se ei ole ihmisjuttu, ikään kuin muokattu tai muovattu ihminen. Se on hyvin, hyvin erilaista, ja siitä tulee jännittävää. Ja tiedän, että joitain teistä (Adamus naureskelee) – joitain teistä ja kenties oikeutetusti – vähän oksettaa ajatellessaan: "Voi hyvä luoja, joku tuolla hakkaa rintaansa ja puhuu siitä, miten valaistunut tai oivaltanut hän on, vaikkei hän itse asiassa ole. Se on häiriintynyttä. Se ei ole totta." On edelleen vähän sitä, mutta ei paljon. Ei paljon, koska olemme poistaneet shaumbroista kaiken makyon, paitsi noin 4.7 %. Se ei vain sovi enää. Sille ei ole tilaa. On "ei enää", ei enää makyoa, ei silloin kun oivaltaminen on teille hyvin kallisarvoista ja tärkeää, ei silloin kun oivallatte, että – no, jotkut teistä ajattelevat, että kello tikittää – "on aika saada tämä tehtyä."



Seuraavat kolmesta viiteen vuotta ovat kaunista aikaa yhdessä. Luulen, että teemme enemmän pelkkiä energiakokoontumisia, tavallaan merabheja, päästäksemme vain pois kaikesta hulluudesta ja vain salliaksemme.



Sitten, sitten – ja olen kertonut tämän Crimson Circlen henkilökunnalle, kuten Linda joka on hyvin syvällä ajatuksissa tällä hetkellä, tietää.



LINDA: Hyvin syvällä ajatuksissa. Kiitos, että huomasit.



ADAMUS: Syvällä ajatuksissa (muutama naurahdus). Sitten olen pyytänyt Crimson Circle -järjestöä olemaan valmiina siihen, mitä tulee seuraavaksi.



Nyt on ympäri maailmaa tuhansien ryhmä, joka on sallinut oivaltamisensa, ja monia muita jotka ovat aivan sillä partaalla, mutta yhtäkkiä se muuttaa koko Crimson Circlen energian ja tulee kolmesta viiteen vuoden kuluttua seuraava aalto – ja hyvin suuria määriä kaikkialta maailmasta. Heitä ei vedä puoleensa sen sensaatiomaisuus, mitä tapahtuu, vaan energia. He eivät tiedä, miten he päätyivät tänne. He eivät tiedä paljon Crimson Circlestä, mutta he tuntevat vetoa sitä kohtaan. He tuntevat vetoa teitä kohtaan – teidän säteilyänne ja valoanne – ja sitten se avaa kokonaan uuden vaiheen. Olkaa valmiina siihen, valmistautukaa siihen – sitä olen pyytänyt Crimson Cirlce -järjestöltä, koska silloin kaikki muuttuu. Mutta seuraavat kolmesta viiteen vuotta ovat aikaa luoda tuo turvallinen tila ja sallia. Se on siinä.





Viisauden salliminen



Suuri osa siitä on pelkästään sen viisauden tunnistamista, jota on tässä, viisauden joka tulee mestarin myötä. Olen selittänyt tätä joissain tilaisuuksissamme, mutta tarkastelen sitä taas tässä, Lindan kauniin piirroksen avulla. Jokainen näistä tikku-ukoista edustaa yhtä elämäänne ja ne jatkuvat menneisyyteen ja tulevaisuuteen – ei ole ainoastaan seitsemää. Jokaista elämäänne edustaa tikku-ukko.



Minä-olen, mestari, on valinnut tämän elämän tässä integroitumistanne varten (merkiten tikku-ukon keskellä janaa). Melko yksinkertainen juttu. Se ei valinnut noita muita elämiä. Se sanoi: "Tämä on se, oikea aika on tässä" – mitä kutsun "koneiden ajaksi" – "oikea tietoisuustasapaino maan päällä, oikea kaikki. Se tapahtuu juuri tässä." Tiedätte, että olisitte voineet tehdä sen useita elämiä sitten, mutta ette tehneet. Ette tehneet. No, se kertoo minulle pari asiaa: tuo mahdollisuus on edelleen olemassa, ja päätitte odottaa tähän hetkeen monista syistä.



Tässä tapahtuu niin, että mestari joka on periaatteessa kaikki elämät, kaikkien elämien viisaus ilman yksityiskohtia – se on vain viisautta – tuo viisaus, tuo malja virtaa tähän elämään nyt – teen tästä ison kupin, maljan (Adamus piirtää viivat yhdistämään kaikki elämät yhteen). Tästä elämästä te vastaanottajana virratatte sen sitten kaikkiin muihin elämiinne ennemmin tai myöhemmin, mutta se ei ole pointti. Sitä virtaa sisään tällä hetkellä.



Tällä hetkellä on hyvin tärkeää seuraavana askeleenamme sallia tuon viisauden tehdä, mitä se tekee. Se tislaa. Se ottaa kaiken roskan pois ja heittää sen ulos. Sallikaa sen tehdä se. Se voi tuntua epämukavalta toisinaan, fyysisesti ja henkisesti. Mutta sitä kaikkea tislataan nyt. Tuota viisautta tuodaan ihmiseen, teihin, mestarilta. Jotkut kutsuisivat jumaluudeksi. Minä en oikein pidä siitä, koska te ajattelette valtaa/voimaa. Kun sanon, että kaikkien ihmiselämien viisautta, kera mestarin empatian ja ymmärryksen ihmismatkasta ja sen vaikeuksista, tulee sisään tällä hetkellä, se estää teitä koskaan menemästä epätasapainoon.



Tunnette toisinaan: "Voi, menen pois tasapainosta, ja minun täytyy tarkkailla ajatuksiani". Ei! Tuo viisaus estää sitä tapahtumasta. Tai "jos en valvo itseäni, teen pahoja asioita, koska olen tehnyt niitä aiemmin." Ei. Viisaus ei anna teidän tehdä sitä. Se ei anna teidän tehdä pahaa. Voitte kokeilla sitä. Voitte sanoa: "Okei, sitten menen vetämään perskännit tänä iltana ja katson, estääkö tuo viisaus minua tekemästä sitä." Luultavasti se antaa teidän vetää perskännit, ja sitten sanotte: "Yäk! Se oli … ei, ei koskaan enää." (Vähän naureskelua) "Okei, minun ei tarvitse tehdä sitä. Se on jo nähty, okei."



Tuota viisautta tulee sisään, ja se on käytettävissä nyt. Itse asiassa emme yritä tuoda sitä sisään. Se on tässä. Se on tässä. Oletteko huomanneet, että viime aikoina unet ovat olleet todella kummallisia? Jatkuvat koko yön, todella omalaatuisia, ja heräätte melkein joka aamu sanoen: "Mistä siinä oli kyse? Äh! Anna sen mennä. Unohda se."



Myös unitilassa viisautta tislataan ja tunnette tuon prosessin jatkuvan. Ihmismielessä se on teille pitkä uni yöllä ja se on turhauttava ja se jatkuu ja jatkuu. Olette vain tehosekoittimessa tällä hetkellä. Olette painekattilassa, tislauslaitteessa, ja tunnette vain, millaista on teidän "viisauttamisenne" (vähän naurua). Ja sitä tapahtuu.



Juuri nyt kun istutte täällä, kun vien tarkoituksella ajatuksenne muualle, teitä viisautetaan. Kaikki mitä teitte tänä aamuna, laitetaan tuohon viisauskoneeseen ja tislataan ja viisautetaan ja annettaan takaisin teille. Kaikki, poikkeuksetta. Kaikki mitä teette myöhemmin tänään, viisautetaan. Toisin sanoen, ennen olisitte eläneet ihmiselämäänne, käyneet läpi kaikkia juttujanne ja sitten kuolisitte, ja se tuotaisiin viisaudeksi ja kenties vähän siitä annettaisiin käyttöönne seuraavassa elämässä. Sitä tapahtuu sisällänne juuri nyt. Ei odoteta elämänne loppuun. Ei odoteta tulevaisuutta. Se on tässä juuri nyt. Kaikki mitä olette tehneet, kaikki traumat joita kävitte läpi herätessänne ja ajatellessanne: "Olen erilainen, olen kummallinen", tuodaan viisaudeksi juuri nyt ja tehdessämme pientä kysymys- ja vastausosiotamme aiemmin.



Ei ole koskaan ennen ollut tällaista. On aina ollut kokeminen, pitkä odotus ja sitten saatiin vähän viisautta. Lisää kokemista, pitkä odotus. Siksi teillä on ollut elämä toisensa jälkeen, tavallaan vähittäistä viisauden saamista. Vähän tässä elämässä, vähän myöhemmin. Se kaikki tapahtuu nyt. Siitä syystä teistä myös tuntuu, että joku on laittanut "kitkijän" aivoihinne ja kehoonne, ja voitaisiin sanoa, että teidät kitketään juurineen. Siitä syystä missään ei joskus ole tolkkua, koska kaikkea viisautetaan. Ja se on käytössänne, kaikki.



Tämä on luultavasti tärkein askel siinä, mitä teemme tällä hetkellä, tärkein prosessi – tuon viisauden salliminen. Ensin sen tunnistaminen, että sitä on tässä, ja toiseksi sen salliminen. Se ei ole mitään, mikä … Voi, tehdään vain merabh. Tuodaanpa sitä sisään juuri nyt. Ja muuten, merabhin jälkeen meillä on kokeemme, joten menkää nyt, minne menette, mutta palaamme takaisin.





Merabh – viisauden salliminen



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja laitetaan musiikkia soimaan.



(Tauko)



Voi hyvänen aika. Katselen sitä joskus. Katselen, kun olette pakahtuneita. Ylösnousseiden mestareiden klubilla lyödään paljon vetoja, jotka hävitään (naurua). Paljon. Myönnän lyöväni vetoa kummallakin puolella (lisää naurua). Ensin teitä vastaan ja sitten teidän puolestanne, joten pääsen omilleni joka tapauksessa.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja seuraava tärkein ja merkittävin asia, jonka voitte tehdä työstämättä sitä, on pelkästään sallia tämä viisaus. Koko prosessi, kun asiat otetaan yksityiskohdista, ihmiskokemuksista, haavoista ja iloista ja kaikesta muusta, kaikki, jokainen ajatus joka teillä on koskaan ollut, jokainen ajatus, ja sallitaan sen tulla viisaudeksi.



Annan teille pienen vinkin tästä. Kun menitte läpi ns. tulimuurista – se oli periaatteessa jotain, mistä Tobias puhui kauan sitten, mutta tulitte silloin omaan identiteettiinne. Kun tulitte läpi tulimuurista ja pirstouduitte miljardeihin ja miljardeihin ja miljardeihin osiin, jokainen osa oli mahdollisuus. Kaikki mitä voisitte mitenkään koskaan kokea tai ajatella tai tuntea, sisältyi tulimuuriin, kokemukseenne siellä, tuohon itsen pirstoutumiseen.



On sanottu, on kysytty: "Oletteko te koskaan lähteneet tulimuurista? Oletteko te edelleen tuossa kokemuksessa?"



Mutta astukaa nyt viisauteen. Astukaa nyt mahdollisuuteen, jota ei koskaan edes pohdittu tulimuurissa. Älkää astuko ainoastaan menneisyyden viisauteen, vaan myös nykyhetken ja sen viisauteen, mitä tapahtuu juuri nyt.



Tätä teemme seuraavina kolmesta viiteen vuotena – annamme kaiken tulla viisauteen, myös sen ajatuksen joka teillä juuri oli. Tuodaan sisään viisaus menneisyydestä ja tulevaisuudesta, tulevaisuuden elämistä, jotka voitaisiin elää ns. tulevaisuudessa, mutta jotka tapahtuvat oikeasti juuri nyt.



Tämä on yksi intiimeimmistä osista suhteessa minä-olen-olemukseen. Minä-olen rakastaa viisautta. Se rakastaa kokemusten saamista, mutta sitten se saattaa sen viisaudeksi. Ja nyt teillä on pääsy siihen. Sitä tapahtuu tällä hetkellä.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja rakkaat ystävät, vain sallikaa tuo viisaus. Se on siinä.



(Tauko)



Sallikaa tuo viisaus.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä hetkessä, tässä turvallisessa tilassa. Teemme tämän monilla eri tavoilla, kun tulemme todelliseen integroitumiseen. Mutta kuten kerroin Edithille aiemmin, ei ole enää taistelua. Ei ole enää kovan työn tekemistä asioihin, koska juuri nyt sanotaan ihmiselle: "Vain salli."



Muistakaa, että viisaudessa ei ole valtaa. Siinä ei ole energiaa. Siinä ei ole voimaa. Se on itse asiassa – voitaisiin kai sanoa – yhteys minä-olen-olemukseen, tiedostamiseen.



Tästä eteenpäin sen sijaan, että yritätte selvittää asioita mielessänne … yritätte selvittää asioita mielessänne, tuokaa se viisaudeksi.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan.



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja kuunnellaan musiikkia, joka soi selvästi. Vedetään kunnolla syvään henkeä ja sallitaan viisaus.



Teidän ei tarvitse enää taistella asioiden kanssa mielessä … tai selvittää asioita.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Mestari tuo viisauden kaikista elämistä ja viisauttaa sen, mitä tapahtuu nyt.



(Tauko)



Siitä syystä kaikki unet ovat olleet hyvin kummallisia, koska teistä on itse asiassa tulossa tietoinen siitä, miten asioita tuodaan viisauteen, tislataan.



(Tauko)



Nimittäin sinun, ihmisen, ei tarvitse tehdä kovasti työtä siihen, taistella sen kanssa, kamppailla sen kanssa. Sallikaa vain tuo viisaus, ja te sanotte: "Mitä viisaus on?" No, antakaa itsenne kokea se. Se ei ole älykkyyttä. Se ei ole älykkyysosamääränne. Voitaisiin sanoa, että se on kaiken kauneutta ja iloa. Kaiken mitä olette kokeneet.



(Tauko)



Kun sanon, ettei ole enää tunneprosessointia, oikeasti sanon, että sallikaa tuon mestarin viisauden tulla sisään ja kiteyttää kaikki vanha prosessointi, kaikki vanhat ongelmat.



Sallikaa sen päästä ajatuksiinne, päähänne. Se olet sinä joka tapauksessa, mutta se on mestari.



Sallikaa sen päästä menneisyytenne kokemuksiin, jotka ovat kenties edelleen traumatisoituneita.



Sallikaa sen tulla kehoonne. Kyllä, myös biologia voidaan tislata viisaudeksi, ehdottomasti.



(Tauko)



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä mestarin viisauteen, ja muutaman seuraavan yhteisen vuotemme aikana opitte, ettei ihmisen ja mestarin välillä ole rajaa, eroa. Kaikki on samaa. Kaikki samaa.



Yksi asia muistettavaksi tältä päivältä, vain yksi sana: viisaus. Viisaus.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



Kunnolla syvään henkeä. Aah!



Joskus haluan lopettaa merabhiin, mutta ei tänään. Ei tänään. Ei, napsahdamme suoraan takaisin asiaan.





Mittaus



Sanoin siis, että on pienen mittauksen aika. Sanoin tämän pari vuotta sitten – teemme pienen mittauksen kerran vuodessa. Sanoin, että se määrittää tavallaan, jäänkö vai en, mutta te olette jumissa kanssani (vähän naureskelua). Mutta haluan nähdä, missä olette, ja tässä on koe. Koe. Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.



Koe teidän viisaudestanne – ja mittaamme tämän myös ajan kuluessa – koe teidän viisaudestanne on, että haluan parhaan kysymyksenne tällä hetkellä, koska viisauden todellinen ymmärtäminen on esittämissänne kysymyksissä, ei antamissanne vastauksissa.



Siis Linda, kenelle tahansa – antakaa minulle paras kysymyksenne. Paras kysymys. Tämä määrittää, minne menemme, me kaikki.



LINDA: Ei mitään paineita.



ADAMUS: (naureskellen) Mikä on paras kysymyksenne?



(Pieni tauko)



Etkö vihaakin tätä painetta?



JULIE: Tiedän.



ADAMUS: Eikö sitä ole aivan kamala tuntea?



JULIE: Yritän vain tuntea (hän pitää tauon).



ADAMUS: Tuota, menet melko lailla mieleesi.



JULIE: Tiedän, tiedän.



ADAMUS: Joo, joo, joo, joo.



JULIE: Tiedän.



ADAMUS: Haluatko, että palataan asiaan? Haluatko, että Linda antaa sinulle muutaman hetken?



JULIE: Toki.



ADAMUS: Okei. Siis hyvä.



JULIE: Okei.



ADAMUS: Mutta palaamme takaisin.



JULIE: Okei.



ADAMUS: Kiitos. Aha.



DAVID: Kiva! (David nauraa) Aa! (David pitää tauon) Saatan mennä naistenhuoneeseen (naurua).



ADAMUS: Enkö nähnyt sinut siellä jo aiemmin? (Lisää naurua)



DAVID: Luulen …



ADAMUS: Paras kysymys, David. Äläkä yritä olla filosofinen tässä. On suuri ero …



DAVID: Joo, tein sitä.



ADAMUS: … filosofisuuden ja viisauden välillä. Vinkki: viisaus on yksinkertaista.



DAVID: Joo (hän pitää taas tauon).



ADAMUS: No, emme ole pärjänneet kovin hyvin kokeessamme tähän mennessä! (Adamus nauraa)



DAVID: Luulen, että minun täytyy …



ADAMUS: Haluat jättää väliin.



DAVID: … palata asiaan.



ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä. Seuraava.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: Voi pojat.



LINDA: Käsi nousi. Sori.



EDITH: Hei, komistus.



ADAMUS: Hei, kaunokainen (Edith naureskelee).



EDITH: Onko minulla viisautta?



ADAMUS: "Onko minulla viisautta?" Sekö on kysymyksesi?



EDITH: Kyllä, tosiaankin.



ADAMUS: Ja haluaisitko minun vastaavan?



EDITH: Ehkä.



ADAMUS: Joo. Sitä teen tässä myös. Aion vastata kysymyksiin.



EDITH: Kyllä, ole hyvä.



ADAMUS: Edith kysyi: "Onko minulla viisautta?" Edith, sinulla on niin paljon, että katsot sen yli. Sinulla on suurta viisautta, mutta luotat edelleen lihaksiisi ja aivoihisi. Siis anna tuon viisauden vain palvella sinua elämässäsi.



EDITH: Kiitos.



ADAMUS: Ja kun etsit sitä: "No, missä on se viisaus, josta Adamus puhui?", se ei ole mielessäsi. Se ei ole oikeastaan edes sydämessäsi. Siinä ei ole voimaa, joten se on hyvin hiljaista. Et saa mitään suurta aistimusta, mutta kun osut siihen, tiedät sen. Hyvä.



EDITH: Kiitos.



ADAMUS: Seuraava kysymys. Millainen tuo kysymys oli asteikolla yhdestä kymmeneen? Antaisitteko sille, yleisö, yli kuusi vai alle kuusi? (Joku sanoo "alle kuusi") Alle kuusi. Kolmesta neljään? (Useita kommentteja yleisöltä) Häh, joo. Ei, vaan oliko se oikeasti hyvä, koska tämä on koe ja siitä riippuu, mitä teemme ensi kuussa. Mutta ainakin – ainakin hän saa taputuksia tähän hiton kysymykseen vastaamisesta (Adamus naureskelee ja yleisö taputtaa).



LINDA: Ai.



ADAMUS: Seuraava.



LINDA: Seuraava henkilö?



ADAMUS: Joo, seuraava kysymys.



SHAUMBRA 3: (mies) Miten tietää, että homma toimii?



ADAMUS: Miten tietää, että homma toimii?



SHAUMBRA 3: Olen tuntenut, että se on tavallaan sellaista, kun silmistä tulee omituiset.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 3: Ja tiedän, että homma toimii, mutta hyvin usein on paljon epäilyä.



ADAMUS: Kyllä!



SHAUMBRA 3: Ja etsin joitain indikaattoreita, koska aivoni eivät pysty käsittelemään sitä.



ADAMUS: Hyvä. Annan sinulle viisaan vastauksen, okei? Minun täytyy istua alas ja näyttää viisaalta. Mitä kysymys olikaan? (Naurua) Miten tietää, milloin homma toimii?



SHAUMBRA 3: Miten tietää, että homma toimii?



ADAMUS: Ai, heinäsirkka, sinä vaan oletat, että homma toimii.



SHAUMBRA 3: Kiitos.



ADAMUS: Okei, vastaus oli hyvä. Kysymys oli melko hyvä. Vastaus oli todella hyvä (muutama naurahdus). Oliko tuo kysymys viisi vai sen yli?



LINDA: Kyllä.



ADAMUS: Vai viisi tai sen ali? Kaikki jotka äänestävät "yli", nostakaa kätenne. Netissä, nostakaa kätenne. Aha, okei. Olemme yli viiden. Olet turvassa, joo. Mutta meillä on edelleen nuo kaksi, jotka eivät ole vastanneet, joten palaamme nyt takaisin heihin.



Paras kysymys. Nimittäin pysyy määrittämään paljon jonkun viisaudesta hänen esittämiensä kysymysten perusteella. Olette kaikki kuulleet, ettei ole typerää kysymystä. Se oli typerä ihminen, joka keksi tuon lauseen. Ole hyvä. Siis, David.



DAVID: Ai, olemme taas tässä hyvin nopeasti.



ADAMUS: Joo, olemme takaisin tässä.



DAVID: Vähän liian nopeasti, itse asiassa.



ADAMUS: Kysymys. Kysymys jonka olet aina halunnut esittää minulle.



DAVID: Olitko se sinä, kun olin verhon toisella puolella ennen tätä inkarnaatiota, joka opasti minua tuona aikana, kun päädyin valitsemaan vanhempani? Ja ajattelen, että kenties se olit sinä, joka sanoi: "Mene käymään heidän luonaan ja tunne, haluatko inkarnoitua tähän perheeseen." Olitko se sinä?



ADAMUS: Ei, minä olin se, joka sanoi: "Älä mene!" (David nauraa koko sydämestään ja yleisö nauraa) Se olit sinä, ja jos palaat takaisin menneisyyteesi tai kokemuksiisi, huomaat, että kaikkina aikoina jolloin luulit sen olevan henkiopas tai enkeli tai minä, se olit sinä tulevaisuudesta, joka tuli käymään luonasi. Naamioit sen eri nimillä ja kasvoilla, mutta joka kerta se olit sinä. Siis hyvä. Voi, rakastan näitä vastauksia!



LINDA: Joo, tajuamme sen! Tajuamme sen! (Vähän naurua)



ADAMUS: Pari …



LINDA: Okei, minua …



ADAMUS: Ole hyvä.



LINDA: Minua uhkaillaan. Sori.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kysymys.



ALICE: Eikö todellinen luominen ole vain sallimista?



ADAMUS: Eikö todellinen luominen ole vain sallimista? Menisin vähän pidemmälle. Todellinen luominen on vain ilon, olemisen, ilmaisemista ja sitten sallimista. Todellinen luominen on vetää syvään henkeä ja vain – aaah! – säteillä omaa olemustasi – "Voi, vau!" – ja sitten sallia sen ilmentyä tavalla, millä se haluaa, ilman agendaa tai aikataulua, vain sallia. Ja sitten todellinen luoja tavallaan rentoutuu ja katselee, miten kaikki energia alkaa pyöriä ja sanoo: "Se on hämmästyttävää. Minä olen hämmästyttävä." Ja sitten todellinen luoja sanoo: "Aion hypätä luomukseeni", ja minä huudan taustalla: "Älä tee sitä!" (Naurua) Ellet ole todella viisas. Joo, hyvä. Hyviä kysymyksiä. Olemme pääsemässä siihen. Alamme lämmetä. Pari vielä.



JULIE: On tunne, että se on hyvin helppoa – salliminen.



ADAMUS: Aa.



JULIE: Ja kaikki on tehty ja kaikki on hyvin.



ADAMUS: Joo.



JULIE: Ja niinpä luulen, että kysymys on jotain sellaista, että onko mitään muuta? Hän kysyi, miten tiedämme, olemmeko päässeet siihen.



ADAMUS: Miten tietää?



JULIE: Joo. Minä vain …



ADAMUS: Joo. Annan teille hyvin selkeän vastauksen siihen: se on tehty. Menkää nyt kokemaan, millaista oli päästä siihen. Lakatkaa ulisemasta, valittamasta, potkimasta, pidättelemästä ja syyttämästä minua siitä. Vain, miten haluatte kokea sen? Se on kysymykseni jokaiselle teistä? Ja sitten kerrotte minulle: "Ai, haluan olla ilossa ja rakkaudessa ja rauhassa." Ja se on kuin: "No, tuskinpa." Luulen, että halusitte kokea sen kuin sotakirveet ja (vähän naureskelua) taistelijat ja painijat ja katsella, miten paljosta paskasta voitte päästä läpi. Ja se on okei. Olen täällä joka tapauksessa. Mutta miten haluatte mennä siitä läpi? Se on näin yksinkertaista. Oikeasti, miten haluatte mennä siitä läpi?



Ennen kuin mielenne vastaa siihen, yhdistykää viisauteen. Yhdistykää viisauteen. Saatte täysin erilaisen vastauksen kuin mielen vastaus. Täysin erilaisen vastauksen. Ja muistakaa, että viisaudessa ei ole ennakkoasennetta tai tuomitsemista. Ei ole energiaa tai valtaa. Se on vain tämä … Yhtäkkiä tunnette itsenne tavallaan lämpimässä, kultaisessa hunaja-altaassa ja se on kuin: "Oi!" Se muuttaa kaiken. Ettekä ehkä edes kykene määrittelemään sitä välittömästi, mutta yhtäkkiä menette viisauteen mielen sijasta, ja se muuttaa kaiken.



Olemme menossa eri polulle tässä, emmekä palaa vanhaan mentaalisuuteen. Siis hyvä.



JULIE: Kiva.



ADAMUS: Hyvä kysymys.



JULIE: Kiitos.



ADAMUS: Jep. Vielä kaksi, ja sitten tulemme johtopäätökseen kokeestamme. Ja rakas herra, Linda antaa sinulle mikrofonin seuraavaksi.



LINDA: Oikeasta summasta rahaa.



ADAMUS: Joo, oikeasta summasta rahaa (vähän naureskelua). Hänet voi lahjoa oikealla summalla. Ole hyvä, kysymys.



SILVIA: No, juuri tullessani sisään sanoin Deniselle: "Älä koskaan sano "ei koskaan"." (Hän naureskelee) Okei, kysymys on, että olit ProGnost-kurssilla hyvin mielenkiintoinen.



ADAMUS: Ai, enkö ollutkin!



SILIVIA: Olit hetkessä.



ADAMUS: Joo.



SILVIA: Odotit ikään kuin tuota hetkeä.



ADAMUS: Niin odotin!



SILIVIA: Ja epäröin tulla tänne, mutta olin hyvin innostunut, koska tunsin, että minun täytyy olla täällä. Niinpä kysymys on: mitä tapahtui tuon päivän jälkeen sellaista, mitä odotit – tuon ProGnost-päivän?



ADAMUS: Mitä tapahtui ProGnostin jälkeen?



SILVIA: Sen jälkeen. Joo, joo!



ADAMUS: Teille vai minulle?



SILVIA: Sinulle.



ADAMUS: Ai, menin Ylösnousseiden mestareiden klubille.



SILVIA: No, no, hmm …



ADAMUS: Heillä oli päivällinen minulle tuona iltana (vähän naureskelua), ja he kunnioittivat minua ja, joo.



SILVIA: No, sinulle ja meille yhdessä.



ADAMUS: Joo. Mitä tapahtui? Lähdimme eri suuntaan. Lähdimme pois vanhalta kurssilta, vaikkemme ole olleet tuolla kurssilla kovin kauan. Jatkamme muutosten tekemistä. Tapahtui suuri muutos siinä työssä, jota teemme. Sanoimme hyvästi … (Linda elehtii Adamukselle). Ai, hän haluaa tuotesijoittelua. "Jos haluat saada shaumbra-huivin, soita Lindalle 1-800 …" (naurua)



LINDA: Tuo merkki välkkyi.



ADAMUS: Minun merkkini välkkyy aina (lisää naureskelua). Siis tulimme tiukemmaksi. Oli joitain, jotka eivät pidä koko tästä: "Voi, teknologiaa ja robotteja" -jutusta, ja periaatteessa sanoimme, että sitä tapahtuu maailman osalta. Se minne me olemme menossa, on tavallaan rinnakkaistodellisuus, mutta tuomme sisään tietoisuutta tekoälyn sijasta. Ja jotkut livistivät, monet shaumbrat. He tekevät muita asioita. Heillä on oma polkunsa, mutta siinä sanoimme: "Se on tämä." Ei enää pelleilyä. Ei enää. Ei enää vitkastelua. Ei enää minulta sen kysymistä, mikä helvetti minun pitäisi antaa kissalleni tai koiralleni nimeksi tai mitään vastaavaa. Se on tämä. Eikä siedetä energeettisesti yhtään makyoa, mitään muita juttuja.



Olette liian kallisarvoisia minulle, ja olette liian kallisarvoisia itsellenne, ja ylösnousseet mestari arvioivat minua, joten meidän täytyy pärjätä hyvin. Meidän täytyy saada tämä tapahtumaan. Niinpä meistä tuli tiukempia. Tiedämme, minne olemme menossa. Selkeyttä. Sitä se on, selkeyttä.



SILVIA: Minkä arvosanan he antoivat sinulle?



ADAMUS: Minkä arvosanan? Ai, he antoivat minulle kymmenen potenssiin kymmenen (naurua), koska …



SILVIA: Tietysti!



ADAMUS: Joo, tietysti! Kuunnelkaa. Jos ette voi puhua hyvää itsestänne, kuka sen tekee? (Lisää naureskelua) Teidän täytyy piristyä, nauraa vähän, irrotella. Ole hyvä, herra.



SHAUMBRA 4 (mies): Olen kehittänyt itseäni, sanoisin suurimman osan elämästäni.



ADAMUS: Kyllä.



SHAUMBRA 4: Olen ollut henkisellä polulla, retriiteissä, tehnyt "lääkeympyröitä" ja sisälläni on jotain, mikä ei halua tunnustaa kasvuani.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 4: Sisälläni on jotain, mikä haluaa pitää kiinni peloistani ja epäilyksistäni. Eikä se halua antaa minun siirtyä täyteen rajattomuuteeni. Se haluaa pitää kiinni, ja yritän ymmärtää sen ja siirtyä sen yli.



ADAMUS: Totta kai. Siis kysymyksesi olisi?



SHAUMBRA 4: Ai (hän naureskelee). Ai, miten siirryn sen yli?



ADAMUS: Vain tee se. Enkä tarkoita olla nenäkäs tässä, mutta … Siis sinulla on ollut erityisesti tässä elämässä – mutta se ulottuu myös muihin – paljon koulutusta, rakenteita, menetelmiä, määritelmiä. Kun tullaan tähän kohtaan, menemme ei-määritelmää-tilaan. Päästämme siitä kaikesta irti. Se on totaalisen pelottavaa. Se on kauhistuttavaa hyvin monin tavoin, koska mistä pitää kiinni? Ei mistään, paitsi viisaudestaan. Annat kaiken mennä, mitä olet oppinut. Ei niin, että "se oli huono asia". Sanot vain: "Se palveli minua silloin, mutta olen eri paikassa." Annat sen kaiken mennä – nuo opetukset, filosofiat, viisaudet, opettajat, kaiken sen, minä mukaan luettuna. Päästät kaikesta siitä irti, ja lennät nyt vapaana ja se on pelottavaa. Mutta sitten tuossa silkassa pelossa oivallat, kun sinun täytyy katsoa jonnekin muualla kuin noihin vanhoihin vastauksiin, ja yhtäkkiä oivallat: "Hitto soikoon! Tässä minä olen. Hyppäsin vain lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mitä aion tehdä? Hei! Olen mestari. Ei ollut koskaan lentokonetta. Enkä ole vapaassa pudotuksessa ja murskaudu maahan, vaan sallin oman täysivaltaisuuteni."



Siis olet liian älyllinen. Tiedät sen. Olet liian fiksu omaksi hyväksesi. Lakkaa yrittämästä selvittää kaikkea. Jatka vain Itsesi hengittämistä sisään. Ja viisauden.



SHAUMBRA 4: Okei.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 4: Kiitos.



ADAMUS: Vastasiko tämä siihen? Joo. Näen noin 30 muuta kysymystä vilkkuvan mielessäsi nyt. Sinulla on tätä älyllistä uteliaisuutta, joka on hauskaa jonkin aikaa. Mutta jos olet todella … No, minun täytyy kysyä sinulta. Oletko todella sitoutunut sallimaan oivaltamisesi tässä elämässä?



SHAUMBRA 4: Voi, en tiedä, miten vastata siihen (yleisö sanoo "voi ei!").



ADAMUS: Voi ei! Se on tuplatakaisku. Ensin sinun täytyy mennä miestenhuoneeseen, joka haisee todella pahalta, ja sitten naistenhuoneeseen (naurua). Minne siis pääsemme tässä? Minne pääsemme …



SHAUMBRA 4: Teen kaikkia näitä ponnistuksia. Olenko vain huijari?



ADAMUS: Näin ajattelen ponnistuksista (hän leikkii sylkäisevänsä).



LINDA: Oiiiii!



ADAMUS: Mitä ponnistelet? Mitä ponnistelet?



SHAUMBRA 4: Tehdäkseni itsestäni paremman.



ADAMUS: Hevonpaskaa!



SHAUMBRA 4: Kehittyäkseni.



ADAMUS: Hevonpaskaa! Olen pahoillani. Ei, en ole (lisää naureskelua). Et koskaan tee ihmisestä täydellistä. Et koskaan paranna mieltäsi. Voit pelata pelejä. Voit pitää hauskaa. Voit leikkiä, että sinusta tulee terveempi tai fiksumpi, mutta ei koskaan tule. Se on harhakäsitys valaistumisesta. Kenen tehtävä valaistuminen on? Kenen tehtävä – sinun vai minä-olen-olemuksen?



SHAUMBRA 4: Minä-olen-olemuksen.



ADAMUS: Miksi sitten et anna sen tehdä sitä? Et anna sen tehdä sitä. Puutut asiaan. Puutut luonnolliseen valaistumisprosessiin, koska luulet, että sinun täytyy tehdä se. Se on egoistista. Se saa sinut suuriin vaikeuksiin. Se ei ole sinun tehtäväsi. Et tiedä, mitä valaistuminen tai oivaltaminen on. Minä-olen tietää.



Tässä ihmisesi menee eteenpäin sanoen: "Työskentelen valaistumiseni eteen. Opiskelen. Ponnistelen. Kulutan paljon rahaa." Ja minä keron sinulle nyt, että kun annat minulle sata dollaria, takaan valaistumisesi (naurua). Kiusoittelen sinua, mutta tee minulle ja itsellesi ja jokaiselle omissa ympyröissäsi, elämässäsi, palvelus. Lakkaa tekemästä kovasti töitä siihen. Nauti elämästäsi. Silloin kun menet kokonaan mieleesi ja sinusta tulee filosofinen ja mentaalinen, vedä syvän henkeä ja sano: "Luovutan sen viisaudelle. Luovutan sen viisaudelleni." Ja sitten salli se.



Mutta sinulla on todella vaikeaa, koska haluat tehdä oman valaistumisesi etkä voi tehdä sitä. Voit huijata ihmisen vähän ajattelemaan, että edistyt, mutta se on kuin hevosen huijaamista ajattelemaan, että se saa porkkanan. Et voi tehdä sitä. Ja koko kokoontumisemme lähtökohta on, että valaistuminen on luonnollista, jos sallitte sen. Salliminen merkitsee vain menemistä nauttimaan elämästä. Vedä paljon syvään henkeä ja salli. Mestari tulee sisään ja sitten oivallat, että mestari oli aina siinä ja sinä olet jo se, mutta ihminen puuttui asiaan, koska …



Vain salli, okei? Ja ensin sanot: "Hyvä jumala, tämä on tylsää. Minun täytyy tehdä jotain. Minun on parasta mennä uudelle kurssille tai …" Vedät syvään henkeä ja alat oivaltaa sallimisen kauneuden. Se on siinä.



Oivaltaminen on luonnollista. Jokainen opettaja joka sanoo: "Ei, minulla on ohjelma. Minulla on tässä kurssi", on täynnä makyoa ja myös monia muita asioita – valtaa, manipulointia. Ensinnäkään ei pitäisi olla mitään henkisiä opettajia. Hävetköön ne, jotka pyrkivät olemaan. Ja kyse on pelkästään sinusta, ihmisestä, joka sanoo: "Sallin luonnollisen prosessin." Se on siinä. Se on siinä. Ja kyllä, epäilyksesi tulevat esiin. Ne tulevat. Mieli pääsee sisään. Mieli yrittää aina assosioida johonkin, pitää kiinni jostain. Mieli etsii identiteettiä ja tietoisuutta ja kaikkea muuta, kunnes alkaa vain oksettaa.



Siis vedät syvään henkeä ja sallit. Se on siinä. Se on siinä. Se ei ole kovin vaikeaa. Meidän täytyy vain kerääntyä yhteen aina silloin tällöin, kerran kuussa, olemaan tässä turvallisessa paikassa, koska tuolla ulkona on vaikeaa. Monet asiat pommittavat teitä. Meidän täytyy kerääntyä yhteen, minä häiritsen – sitä vain teen, häiritsen täällä – ja te voitte sallia jumaluutenne. Ja jumaluudessa, minä-olen-olemuksessa ei ole valtaa/voimaa – ja muista tämä selkeästi, palaa kuuntelemaan tätä kymmenen kertaa. Siinä ei ole valtaa eikä energiaa, joten lakkaa etsimästä sitä. Kiitos.



SHAUMBRA 4: Kiitos.



ADAMUS: Hyvä.



Okei, kysymys. Ai, pizza-aika. Oliko se kysymys? Mihin aikaan on pizzaa? (Naurua) Päivän paras kysymys.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, ja nyt annan teidän mitata kysymyksissä olleen viisauden. Voi, kuulee hyvin paljon viisautta ihmisestä hänen esittämiensä kysymysten perusteella.



Missä siis olemme? Missä olemme "viisometrimme" mukaan? Viisautemme – keksin sanoja – viisausmittarimme. Meistä tulee tiukempia seuraavat kolme vuotta. Saamme paljon selkeyttä seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Missä olemme nyt omassa selkeydessämme? (Joku sanoo "viisi") Kuulen "viisi". Kuulen "viisi". Kuulenko "kuusi"? Kuusi? Kuusi? Viisi ja puoli?



SART: Kahdeksan!



ADAMUS: Kahdeksan. Sart sanoi "kahdeksan". Takaa saan "neljä". Saan "neljä". He eivät ole kovin optimistisia. Saan yh- … Missä olemme? (Joku sanoo "kymmenen") Netissä, heittäkää jotain, jotta voin tuntea tämän kaiken.



LINDA: Se riippuu.



ADAMUS: "Se riippuu" tulee täältä. Mistä, rakas Linda?



LINDA: Yleisön laajuudesta.



ADAMUS: Yleisöstä? Okei. Riippuu yleisöstä. Missä haluatte olla tällä hetkellä viisauden osalta? (Yleisö sanoo "kymmenen") Ai, älkää olko ylioptimistisia! (Naurua) Missä haluatte olla viisauden osalta juuri nyt? (Joku sanoo "100 %" ja joku toinen sanoo "juuri siinä missä olen") "Juuri siinä missä olen." Pidän tätä vastausta parhaana. "Juuri siinä missä olen. Täydellinen siinä missä olen."



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Mikä päivä onkaan ollut. Kuten aina, todella fokusoidumme – häh, fokus, unohtakaa tuo sana – meillä on todella selkeyttä muutamana seuraavana vuonna yhdessä, emmekä vain puhu siitä, vaan tuomme oikeasti sisään tuon viisauden, tuomme ihmisen ja mestarin yhteen. Se on näin yksinkertaista. Se on helppoa. Teidän ei tarvitse opiskella sitä. Tulette vain aina silloin tällöin tänne muutamia nauruja, pizzanpalaa ja halpaa viiniä varten.



Tämän myötä, kaikki on hyvin …



ADAMUS JA YLEISÖ: … koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos. Kiitos, rakas Linda (yleisö taputtaa).



LINDA: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
 Viestin otsikko: 3.3.2018 SHOUD 7
ViestiLähetetty: 10.03.2018 09:50 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Viestit: 2704
Siivet-sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
3.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus (yleisö taputtaa). Kiitos.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän shoudin. Tämä on shoud, joka on erilainen monin tavoin, mutta kenties siitä tulee hyvin merkityksellinen teille ajan kuluessa.

Tämä shoud on syvän ja aidon yhteyden kunniaksi ihmisen ja mestarin välillä. Meillä on täällä ihmisiä – katselemassa netissä ja täällä Coloradossa – jotka ovat käyneet läpi erittäin paljon, ihmisiä joista puhuin viime kerralla ja sanoin, että Crimson Circle on päässyt tähän uskomattomaan paikkaan, siinä määrin uskomattomaan, että myös Crimson Council muuttui, ihmisiä jotka ovat kestäneet hyvin paljon ja pysyneet uskollisena sisäiselle tietämiselleen omalla matkallaan. Meillä on nyt tässä tämän kuukauden shoudissa tuo aito yhteys ja tuo todellinen yhteys ihmisen ja mestarin välillä.

Mestari on ollut käsite. Olen puhunut mestarin olemisesta kaikkien elämien viisaus. Mutta mestari on ollut käsite monille. Olette ajatelleet mestaria. Olette yrittäneet ihmismäistää mestarin, mutta nyt kaikille teistä tulee kohta, jossa mestari ei ainoastaan ole täällä, vaan te alatte kuulla mestarin. Mestarin jonka kutsuitte ihmisen taloon, jokapäiväiseen elämäänne jokin aika sitten, ja sitten ihmettelitte: "Ilmestyikö mestari koskaan paikalle? Mitä nyt tapahtuu? Missä on tämä viisaudeksi kutsuttu asia?" Mutta tänään tulee hyvin todelliseksi, että tuo yhteys on muodostettu teidän ja mestarin välillä ja alatte kuulla mestarin – kenties ette sanoina, joihin olette tottunut, mutta kuulette sen sydämessänne ja sielussanne ettekä enää ihmettele: "Missä se mestari on, josta Adamus on puhunut? Onko se vain muita ihmisiä varten?" Olette hyvin tietoinen tuosta läsnäolosta.

Vedetään syvään henkeä tähän ihmisen ja mestarin päivään. Se ei ole enää käsite, vaan se tuodaan sisään, se tuodaan suoraan elämäänne. Eikä se ole sitä, mitä ihminen oli odottanut, tai ihminen ei olisi edes voinut olettaa, millaista se on. Se on erilaista. Ja kenties se on yksi syy, miksi se on näyttänyt vievän vähän aikaa tai ette olleet tietoinen siitä. Se oli vain älyllinen tai filosofinen käsite, mutta nyt siitä tulee totta.

Sanon tämän sen vuoksi, missä energianne ovat, ja tiedän, että toisinaan on edelleen haastavaa. Sanon sen tavallaan Crimson Councilin uudelleenorganisoinnin vuoksi. Sanoin hiljattain, että noin 1300 Crimson Councilin jäsentä lähti työskentelemään ihmisten kanssa toisiin ulottuvuuksiin, ja he jatkavat keskittymistä siihen opettamiseen, jota Crimson Council on aina tehnyt. Mutta nyt se mitä Crimson Councilista jää – kaikki olennot ja enkelit ja ne, jotka tukevat sitä – ovat täällä vain teitä varten. Vain teitä varten. Ei niitä varten, jotka tekevät eri asioita, jotka käyvät läpi heräämistä tai opettavat toisissa ulottuvuuksissa, vaan se on täällä vain teitä varten. Teillä on heidän omistautuneet resurssinsa. Ja sanotte: "Mutta mitä he tekevät? Milloin he tulevat sisään?" Menemme siihen toisessa shoudissa.

Vedetään syvään henkeä tässä shoudissa. Tässä kohtaa mestari on täällä ja te kuulette tuon mestarin. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja pelkästään sallikaa se.

Tuskin maltan odottaa, että katsotaan taaksepäin tähän shoudiin – kenties vuoden päästä voisimme tehdä sen – ja sanotaan: "Kenties se oli muutoskohta. Kenties mestari oli paikalla, mutta en vain koskaan ollut oikein kuullut, en ollut koskaan oikein tuntenut tuota läsnäoloa. Mutta lopulta yhtenä päivänä ylitin tuon kynnyksen ja sallin sen tapahtua." Siis kunnolla syvään henkeä.

Aloitetaanpa nyt shoudin tavanomaisella osuudella. Teemme vähän eri tavalla tänään. Hmm. Pyysin Cauldrea tekemään – voi hyvä luoja – kalvoja (naurua). Tätä ei ehkä koskaan, ei koskaan, tapahdu enää uudestaan missään kokoontumisessamme, mutta haluan käydä läpi paljon asioita tänään. Se olisi ollut liikaa Eesan Lindalle kirjoitettavaksi taululle, paljon sanoja, ja halusin myös dokumentin, jotain jonka voisitte tulostaa itsellenne ja laittaa työpöydällenne – tai mitä teettekin näillä asioilla nykyään – mutta voisitte saada tulosteen.

Paljon siitä, mitä puhumme tänään, on vain yhteenvetoa. Ei mitään uutta. Ei suuria oivalluksia tai mitään sellaista. Se on yhteenveto siitä, missä olemme. Mutta pyydän kaikkia teitä, jotka osallistutte tänään tai katsotte tämän myöhemmin, lisäämään energianne siihen, taas kerran tekemään sillan taivaan ja Maan välille, lisäämään energianne siihen, mistä puhun, jotta siitä tulee meidän kaikkien juttu.

Siis tosiaankin meillä on paljon kalvoja. En ole kalvojen suuri ihailija, koska siitä katoaa osa merkitystä verrattuna kirjoittamiseen. Mutta nopeuden vuoksi tänään meillä on … Voi, sinun käsialasi on kaunista, kaunista (Lindalle), kyllä.

Shaumbra-viisautta – osa 1

Ennen kuin pääsemme siihen, missä olemme, mennäänpä shaumbra-viisauteen.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Kyllä. Siis Linda, mikrofonin kanssa. Tiedät, mikä aika on.

LINDA: Voi pojat. Joo, joo.

ADAMUS: Minun on aika esittää kysymys ja pyytää teidän vastauksianne, ja aloitetaanpa tänään kysymyksestä, joka tehtiin viime kuussa. Mikä on mielenkiintoinen suhde Nikola Teslan ja Elon Muskin välillä? Mikä on tuo suhde?

(https://www.crimsoncircle.com/MuskTesla.jpeg)

Anna palaa, Linda, ja anna mikrofoni, ja katsotaan, kuka arvaa sen oikein. He välittävät mikkiä eteenpäin (naurua). Se ei ole kuuma peruna, se on mikrofoni. Mikä suhde Teslan ja Muskin välillä on?

HORACE: Luulen, että Elon Musk on – hän tulee samasta "minä olen" -olemuksesta kuin Tesla.

ADAMUS: Sama minä-olen. Sama olento? Sama sielu?

HORACE: Joo, sama sielu.

ADAMUS: Okei, okei.

HORACE: Se on minun tunteeni siitä.

ADAMUS: Joo. Miksi tunnet niin?

HORACE: Heillä on tavallaan sama energia.

ADAMUS: Joo, hyvä. Katsotaanpa (heidän kuvansa ilmestyvät ruudulle rinta rinnan).

LINDA: Eeii.

ADAMUS: Toinen on hyvin huoliteltu ja toinen käyttää t-paitoja. Äääh! Toinen eli noin 100 vuotta sitten, toinen on hyvin tätä päivää.

HORACE: Joo.

ADAMUS: Mutta luulet, että he ovat samasta sielusta?

HORACE: Joo.

ADAMUS: Joo, okei.

HORACE: Se on minun tunteeni.

ADAMUS: Okei, se on hyvä. Shaumbroilla ei ole vääriä vastauksia, mutta on yksi oikea vastaus (vähän naurua). Ole hyvä. Nousisitko seisomaan?



KERRI: Tota …



ADAMUS: (hän siemaisee kahviaan ja alkaa yskiä) Mitä tämä on? (Naurua)



KERRI: Selvästikin huonompaa kahvia.



ADAMUS: Voi, hyvänen aika. Odotin tuoretta, käsintehtyä, keitettyä, lämmintä, kuumaa cappuccinoa ja …



KERRI: Kone on rikki.



ADAMUS: Kone on rikki. Mikä tämän tekniikan kanssa oikein on (vähän naureskelua)? Eikä kukaan vaivaantunut juoksemaan hakemaan jostain muulta sitä minulle? (Yleisö sanoo "oho!) Sanonpahan vaan. Ei! Ei, ei, ei, ei, ei.



KERRI: Sandra …



ADAMUS: Okei, tiedän …



KERRI: … kaatuu selvästi sinun hommaksesi.



ADAMUS: Tiedän, missä olet. Okei.



LINDA: Hän aiheuttaa vain häiriötekijän.



ADAMUS: Joo, joo.



LINDA: Hän yrittää antaa sinulle aikaa vastaustasi varten.



KERRI: Tiedän, tiedän! Okei. He kumpikin laittoivat sormensa ilmaan, ottivat sen ulos ja maadoittivat tänne.



ADAMUS: Ottivat ulos minkä?



KERRI: Siistejä asioita.



ADAMUS: Siistejä asioita (naurua).



KERRI: Joo.



ADAMUS: Anna minulle jokin siisti esimerkki.



KERRI: Siistin auton!



ADAMUS: Siistin auton!



KERRI: Ja sitten lähettivät sen avaruuteen.



ADAMUS: Joo.



KERRI: Joo.



ADAMUS: Ja Tesla …



KERRI: Kuvitelkaa, kun avaruusolennot näkevät sen lentävän ohi.



ADAMUS: Joo, joo. Kuvitelkaa.



KERRI: Se on siistiä.



ADAMUS: Tekikö siis Tesla auton?



KERRI: Ei, vaan Elon Musk teki auton.



ADAMUS: Mitä tekemistä sillä on Teslan kanssa?



KERRI: He kumpikin tekivät näin (hän laittaa sormen suuhunsa ja sitten pitää sitä ylhäällä, kuin tunnustelisi tuulta), ja sitten he sanoivat: "Aa, kaikki on siellä!"



ADAMUS: "Kaikki on siellä."



KERRI: "Ja voin tuoda sen tänne."



ADAMUS: Ahaa! Okei.



KERRI: Mutta joo, oikealla oleva kaveri (Tesla) sai vain häpeää ja tuomitsemista ja hänen aikalaisensa nauroivat hänelle. Kuitenkin vasemmalla oleva kaveri (Musk) rokkaa.



ADAMUS: Ai, että häntä ei ole …



KERRI: Hänellä on kuumia supermallityttöystäviä.



ADAMUS: … kukaan koskaan tuominnut.



KERRI: Häntä itse asiassa kiusattiin eikä häntä kohdeltu hyvin, mikä ajoi tulta hänen sisällään!



ADAMUS: Joo!



KERRI: Sitten sinua kiusataan …



ADAMUS: Voi, kun sinä – toivottavasti saimme sen kameraan, koska kun sanoit sen … Sano se uudestaan tuosta tulesta.



KERRI: (teatraalisesti) Se ajoi tulta hänen sisällään! (Naurua) Todella.



ADAMUS: Hassua, miten energiasi syttyy …



KERRI: Olen nimittäin … Minä säteilen.



ADAMUS: Joo, niin säteilet.



KERRI: Näkeekö sen?



ADAMUS: Joo.



KERRI: Joo!



ADAMUS: Joo, se on hämmästyttävää.



KERRI: Mietin, näkevätkö ihmiset sen, koska työstän sitä.



ADAMUS: Aivan (lisää naurua), muttei meidän tarvitse olla niin julkinen sen kertomisessa, että työstät sitä. Sinä vain tavallaan …



KERRI: (hyvin teatraalisesti) Säteilen nyt! Koko minua.



ADAMUS: Joo. Hiljentäkää tuota volyymiä (yleisö taputtaa). Hyvä.



KERRI: Näin se …



ADAMUS: Se oli hyvä.



KERRI: He sulkivat mikkini!



ADAMUS: Ei, vaan pidän siitä, joo.



KERRI: He sulkivat minut – okei, joo.



ADAMUS: Se on vain tekniikkaa.



KERRI: Okei, joo.



ADAMUS: Okei. Siis he kumpikin … (Adamus matkii Kerriä ja poksauttaa etusormensa suusta) tekivät näin.



KERRI: Joo, totaalisesti.



ADAMUS: Okei.



KERRI: Miksi minä en ole tehnyt sitä? Joo.



ADAMUS: Seuraava kysymys, jonka aioin esittää.



KERRI: Ai, en aio mennä vessaan.



ADAMUS: Ei, miksi et ole tehnyt sitä itse?



KERRI: Minä olen tehnyt. Minä olen.



ADAMUS: Ei, vaan oikeasti tehnyt sitä. Tarkoitan …



KERRI: Niin kuin rakentanut auton?



ADAMUS: Ei …



KERRI: En ole …



ADAMUS: Ei, vaan tehnyt … (hän poksauttaa sormen suustaan) … näin ja vetänyt …



KERRI: Voi, omalla tavallani teen sitä.



ADAMUS: Joo.



KERRI: Omalla tavallani minä …



ADAMUS: Okei.



KERRI: Mutta en heidän tasollaan, ei.



ADAMUS: Okei, miksi et?



KERRI: En ymmärrä fysiikkaa.



ADAMUS: Sinun ei tarvitse.



KERRI: Matikkaa.



ADAMUS: Ei, sinun ei tarvitse.



KERRI: Phyi! Phyi!



ADAMUS: Ei, ei. Se on oikeasti yksi asioista, jotka pidättelevät monia ihmisiä: "No, minulla ei ole taustaa siihen." Sillä ei ole merkitystä. Sitten kun ymmärrätte …



KERRI: (puhuen hänen päälleen) Yritin piiloutua jonkin aikaa.



ADAMUS: Anteeksi.



KERRI: Ai, sori.



ADAMUS: Sitten kun ymmärrät, miten energ- … (naurua) Pum! Pum! Sitten kun ymmärrät energiaperusteet, sinun ei tarvitse tietää eikä sinun pitäisi tietää kaikkea fysiikasta, koska nouset sen yläpuolelle energian ja tietoisuuden perusymmärryksen myötä.



KERRI: Kyllä, energiaa. Kyllä.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos.



KERRI: Se oli oikea vastaus, eikö?



ADAMUS: Okei (poksauttaa sormen ulos suustaan). Siitä tulee uusi shaumbra-merkki (vähän naurua). Ja käyttäkää varmasti tätä sormea (pitäen ylhäällä etusormeaan, lisää naurua).



LINDA: Olen pahoillani, että valitsin niin ujon ihmisen.



ADAMUS: Pari vielä.



SHAUMBRA 1 (mies): Mielenkiintoista. Tiesin, että valitsisit minut.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Minut on itse asiassa nimetty palkinnon saajaksi Elon Muskin rinnalle.



ADAMUS: Ai, on vai. Millaisen palkinnon?



SHAUMBRA 1: Työstä jota olen tehnyt uuden tyyppisessä IOT-teknologiassa (esineiden internet) ja muissa asioissa.



ADAMUS: Ai jaa. Kuulostaa kiehtovalta. Joo, joo. Miten olisi isot aplodit (yleisö taputtaa).



SHAUMBRA 1: Ei, se on minä-olen, en minä. Minä-olen, en minä. Minä vain palvelen. Siis, luulen, että kumpikin näistä tulee Siriuksen tähdistöstä ja on rinnakkain samassa ajassa.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Ja uskon, että he ovat tavallaan sama henkilö.



ADAMUS: Sama henkilö, okei. Hyvä.



SHAUMBRA 1: Se on minun näkemykseni.



ADAMUS: Pidän siitä, joo.



SHAUMBRA 1: Okei, niin sitä pitää.



ADAMUS: Ei, vaan pidä siitä, joo. Pari vielä, pari vielä.



LINDA: Okei. Minäpä juoksen huoneen poikki.



ADAMUS: Ai.



TAD: Minun täytyy mennä vessaan (paljon naurua). Itse asiassa, tein oikeasti kotitehtäväni tässä asiassa. Ja minä … en tuntenut kovinkaan paljon heitä, paitsi nimeltä, mutta pääsin asian ytimeen, ja se on, mitä Horace sanoi. Luulen, että he tulevat samasta … Kenties he ovat reinkarnoituneet, he ovat samaa elämää, samaa energiaa, samoja ihmisiä.



ADAMUS: Mm hmm. He ovat kumpikin miehiä.



TAD: Hei, kaverit.



ADAMUS: Joo, joo.



TAD: Hän katsoo suoraan minua, vau.



ADAMUS: Joo. Ai, hän tuijottaa sinua. Ai joo.



TAD: Joka tapauksessa.



ADAMUS: Okei.



TAD: Siis se on mitä … Se oli minun tunteeni.



ADAMUS: Okei, mahtavaa. Kaksi vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kaksi vielä. Tunne todella näitä kuvia tai näiden kahden herrasmiehen energiaa.



LARRY: Heistä kummastakin tuli tavallaan täysin pöyristyttävä siinä, mitä yhteiskunnallisesti tapahtui tuona aikana.



ADAMUS: Kyllä, kyllä, joo, hyvä. Ja onko heillä mitään aiempaa tai ajankohtaista yhteyttä, suhdetta toisiinsa?



LARRY: Energiamielessä, kyllä, saman olennon mielessä, en usko.



ADAMUS: Okei, hyvä.



LARRY: Koska he ovat hyvin erilaiset. Tesla oli aikansa standardien mukaan tavallaan hullu.



ADAMUS: Joo, joo.



LARRY: Ja Musk ei niinkään.



ADAMUS: Tässä on pieni salaisuus – ja tämä on hyvin totta, vaikka se aiheuttaa vähän naurua – Muskilla on hyviä PR-ihmisiä (Linda naureskelee).



LARRY: Ja Teslalla ei ollut.



ADAMUS: Ja Teslalla ei ollut. Ja Tesla myönsi myöhemmin elämässään, että hänellä olisi pitänyt olla ihmisiä tuomassa viestiä esiin hänen puolestaan. Hän ei ollut kovin hyvä … Hän oli jossain määrin hyvä seurustelemaan, mutta hän ei ollut kovin hyvä PR-ihminen. Kun hän yritti – hän yritti tehdä paljon itse – hän vaikutti ylimieliseltä. Ei silti, että ylimielisyydessä on mitään vikaa (vähän naurua). Mutta se on suuri ero näiden kahden välillä.



LARRY: Kyllä.



ADAMUS: Ehdottomasti, joo. Hyvä. Okei, yksi vielä. Yksi vielä.



LINDA: Suoraan edessäsi.



ADAMUS: Voi, tuo ilme. Toivon, että kamerat tallentavat.



DENISE: Ihana mikrofoni.



ADAMUS: Kyllä. Minkä yhteyden näet näiden kahden välillä?



DENISE: Musk katsoo suoraan kohti ja yhdistyy suoraan sieluun. Minulla ainakin.



ADAMUS: Nikola tekee saman, joo.



DENISE: Sanotko, että se on sama?



ADAMUS: Toinen heistä riippumatta, minne menee. Ai! Minne tahansa menee …



DENISE: Niin on, hän katsoo suoraan kohti.



ADAMUS: … he katsovat edelleen kohti. Okei, mutta miten nämä kaksi on energeettisesti yhteydessä?



(Nainen pitää tauon)



Keksi vain jotain.



DENISE: He menivät ainutlaatuiseen itseensä ja toivat esiin sen, mitä oli heidän sielussaan.



ADAMUS: Aivan.



DENISE: Uusia teknologioita, mitä tahansa, jotain uutta, mitä emme olleet kokeneet.



ADAMUS: Hyvä, okei, joo.



Ja muuten, joskus kun kierrätämme mikrofonia ja te saatte mikrofonin ja juuri ennen sen saamista ajattelette: "Voi luoja, toivon, ettei Linda kiusaa minua", se on kuin punainen valo syttyisi (naurua) ja hän ojentaa mikrofonin juuri teille. Numero kaksi: menette välittömästi mieleen. Se on tavallaan refleksi, reaktio, tavallaan selviytymisreaktio "voi ei!". Menette mieleen, mutta sitten energia jumiutuu, ja me puhumme täällä vapaasti virtaavasta energiasta. Niinpä sitten vain keksitte jotain. Ja mielenne ajattelee: "Voi, se on vain hevonpaskaa." Mutta oivallatte, että itse asiassa se on …



LINDA: Mitä se on? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Se ei ole perusteltua (lisää naurua). Mutta itse asiassa te ette keksi, koska todellisuudessa hyppäätte mielen yli ja sanotte: "Okei, aion vain keksiä sen." No, kun teette niin, menette oikeasti korkeampaan tietoisuuteenne, gnostiinne, ettekä ehkä pysty artikuloimaan sitä välittömästi niin, kuin haluaisitte, mutta ainakin pääsette energiavirtaan. Siksi sanon aina, että keksikää se vain, koska ohitatte mielen ja sallitte itsenne mennä gnostiin. Ja ongelmana on, että sinä sait mikrofonin, ja sinulla oli joitain todella hyviä asioita sanottavana, ja sitten tukit ne. Menit kovasti mieleen. Viuh! – suoraan sinne.



DENISE: Peura ajovaloissa.



ADAMUS: Joo, peura ajovaloissa. Mutta kohtaat enemmän tällaisia tilanteita, te kaikki. Linda ei välttämättä ojenna teille mikkiä, mutta yhtäkkiä siinä on jokin ja teidän täytyy tehdä päätös tai sanoa tai tehdä jotain, ja sitten jäätte jumiin. Energia on oikeasti sillä tavalla hassua – tai se tapa jolla ihmiset ovat käsitelleet sitä tähän saakka – ja se menee vain jumiin, ja silloin sanotte: "Keksin vain sen." Ja sitten pikku mielenne sanoo: "No, sinä keksit vain sen. Se ei ole totta." Itse asiassa, se on enemmän totta kuin, mitä aioitte sanoa mielestänne. Se on enemmän totta, koska menette nyt gnostiin. Ja mielenne kamppailee edelleen sen kanssa ja yrittää sanoa oikeat sanat, mutta ainakin olette menneet sen yli. Näin, että aioit sanoa hyvin kauniin asian. Et tiennyt sanoja, mutta menit tuohon energiaan ja sitten tuo mikrofoni tuli ja se sulkeutui.



Se mitä teemme yhdessä, on sitä, että opettelemme – voi ei, emme opettele – sallimme itsemme työskennellä energian kanssa. Ja kuten sanoin aiemmin, teidän ei tarvitse tietää mitään fysiikasta, ja toivon, että te ette tiedä, koska se sekoittaa teidät. Teidän ei tarvitse olla älyllinen. Se sekoittaa teidät. Perusymmärrys energioista kohottaa teidät. Siis olit siellä. Olit siellä. Luota itseesi, rakkaani. Oi, oi, okei.



LINDA: Yksi vielä?



ADAMUS: Kyllä, yksi vielä, kiitos.



LINDA: Jep.



ADAMUS: Ole hyvä. Crash, se olet sinä!



CRASH (Dave, valokuvaaja): Todellakin! Niin olen.



ADAMUS: Sinulla on aina jotain kasvojesi edessä. En koskaan näe sinua. Ai, se on kamera.



CRASH: Poistatin sen!



ADAMUS: Joo, poistatit sen! (He naureskelevat)



CRASH: Joo, juuri niin.



ADAMUS: Saatiinko se kokonaan pois?



CRASH: Ei, ei, ei (vähän naurua). Energiajäljet jäävit. Halusin kysyä sinulta – tämä on tavallaan henkilökohtaista – vierailuistasi Mark Twainina, Samuel Langhorne Clemensinä, Nikolan laboratoriossa. Katselin valokuvia ja halusin nähdä, pystyisitkö käsittelemään sitä tarkemmin, koska se näytti kiehtovalta. Tämän hänen Tesla-kiemuransa kautta olet kokenut sen jne. joten.



ADAMUS: Mutta ennen kuin vastaan kysymykseesi, ensin vastaus siihen kysymykseen, mikä suhde näillä kahdella on – Teslalla ja Muskilla?



CRASH: On sieluyhteys. En sanoisi, että hän on 100%:sti takaisin Elonina.



ADAMUS: Aivan.



CRASH: Mutta …



ADAMUS: Niin kuin reinkarnaatio?



CRASH: Joo, merkittävä osa tuota Nikolan sielua …



ADAMUS: Aivan.



CRASH: … on uskoakseni Elonissa.



ADAMUS: Okei, hyvä. Kaikki ovat hyviä vastuksia itse asiassa, eikä mikään niistä ole aivan oikein (muutama naurahdus). Vastaus on hyvin, hyvin ilmeinen – ainakin minusta.



Tapahtui siis niin, että Tesla ja Musk ovat kumpikin uneksijoita ja visionäärejä, kumpikin heistä, ja se tekee heistä erilaisen – se teki Teslasta erilaisen kuin Edison. Edison oli keksijä. Hän oli pragmaattinen. Hän ei ollut läheskään saman tason uneksija ja innovoija ja inspiroiva henkilö kuin Tesla.



Kuten puhuimme viime kuussa, Tesla oli 100 vuotta edellä aikaansa, paljon edellä aikaansa, ja hänelle oli hyvin, hyvin turhauttavaa käydä tämä läpi. Hän ymmärsi sähkövirran, energian, langattoman siirron. Tällä hetkellä teillä on kaikki nämä kaapelit ympäri planeettaa välittämässä energiaa. Hän tiesi silloin, ja se on itse asiassa hyvin yksinkertaista. On uskomatonta, ettei kukaan ole havainnut sitä. Miksi? Planeetta ei ole valmis. Tietoisuus ei ole valmis. Hän oli pitkästi aikaansa edellä. Ja kuten sanoin, hän teki erittäin huonoa työtä suhdetoiminnassa. Ja hänellä oli toinenkin suuri ongelma. Mikä se oli? Toinen suuri ongelma (joku sanoo "raha"). Raha, ehdottomasti raha.



Hän vietti hyvin paljon ajastaan rahan jahtaamiseen. Edison myi varhaisessa vaiheessa ja hänellä oli työssään suuria, suuria tukijoita, ja tietyn pisteen jälkeen raha ei ollut Edisonille ongelma. Tesla halusi tehdä itse eikä oikeastaan ymmärtänyt liiketoimintaa kovin hyvin. Ja hän – hän oli tavallaan sinisilmäinen – vain oletti, että rahaa olisi, eikä sitä koskaan ollut. Ja hän teki asioita, jotka eivät käytännön liiketoiminnan näkökulmasta olleet kovin fiksuja. Hän ei patentoinut paljon työtään, mitä olisi pitänyt patentoida, mutta hän ajatteli, että se oli vain hallinnollinen riesa ja myös kallista.



Hänellä oli hämmästyttäviä ajatuksia lentokoneista ja roboteista noin vuonna 1892-93. Kauan ennen kuin kukaan koskaan ajatteli niitä – eikä lentokoneista, joissa oli potkurit, vaan turbiinit. Hän ymmärsi todella turbiinivoimaa.



Hänellä oli rahaongelma, joka esti häntä tekemästä niitä kokeita, joita hän olisi halunnut todella saada tehtyä. Hän olisi voinut tehdä satoja kertoja sen työmäärän, jonka hän teki. Ja hän on todella – meidän pitäisi antaa hänelle kunnia olemisesta se, joka toi sähkövirran teille kaikille, erityisesti vaihtovirran myötä, eikä hänelle ole annettu tarpeeksi kunniaa siitä. Mutta hänellä oli rahaongelma, ja se esti häntä tekemästä sitä työtä, mitä hän oikeasti halusi tehdä.



(Adamus pitää tauon ja katsoo yleisöä merkitsevästi, vähän naureskelua) Kuulostaako se vähän tutulta kenellekään teistä?



SART: Mitä tarkoitat?



ADAMUS: "Mitä tarkoitat?" Joo, joo (lisää naureskelua). Hän oli edellä aikaansa, kuten kaikki te olette. Kuten sanoin viime kuussa, olette tietoisuuden Tesloja. Hänellä oli rahaongelma, joka esti häntä tekemästä oikeasti omaa työtään.



Muissa ulottuvuuksissa väitellään siitä, että jos hänellä olisi ollut rahaa, miten se olisi muuttanut tätä planeettaa. Oliko planeetta valmis, ensinnäkin langattomaan energiasiirtoon? Se merkitsee, ettei olisi mitään teidän sähkökaapeleitanne ja -johtojanne ja kaikkea sitä muuta. Kaikki olisi langatonta. Oliko planeetta tuossa kohtaa valmis periaatteessa matkustamaan aidoilla sähkömagneettikoneilla, ei autoilla? Hän ymmärsi sitä. Ja se on tulossa ennemmin tai myöhemmin tälle planeetalle – saastuttamattomat ja energiaa hotkimattomat sähkömagneettiset kuljetuskoneet. Hän ymmärsi sitä, ainakin näyissään. Hän ymmärsi, miten se tehdään. Hänellä ei vain ollut rahaa järjestää kokeita.



Hän ymmärsi myös erään hyvin yksinkertaisen asian, ja me mietimme, oliko planeetta siihen valmis vai ei. Hän ymmärsi, että energia on vapaata ja sitä on kaikkialla. Kaikkialla kaikille. Se on tavallaan helppo juttu, mutta kuitenkaan kukaan ei ole kyennyt keksimään sitä vielä. Onko planeetta valmis siihen? Onko planeetta valmis langattomaan energiasiirtoon, vapaaseen, yltäkylläiseen ja saastuttamattomaan energiaan? Onko planeetta valmis sähkömagneettisiin kulkuneuvoihin, jotka kulkevat hyvin nopeasti ja saastuttamatta, energiatta – ne eivät käytä juuri lainkaan energiaa. Onko planeetta valmis siihen? (Joku sanoo "kyllä", joku sanoo "se on myös hauskaa") Joo, joo.



Enkä halua sanoa, että siihen on oikea tai väärä vastaus. Se on paljon keskustelun ja väittelyn aihe. Jotkut planeetalla ovat valmiita, kuten te ja hyvin monet – no, kaikki loput teistä. Olette valmiita siihen, mutta entä tämä vapaa energia, langaton energia, annettuna yhdelle ihmiselle, joka ottaa masennuslääkkeitä, vain yhdelle ihmiselle josta tulee vähän hullu – sama väittely koskee aseita ja kaikkea muuta; no, teoriassa kaikki voivat saada aseen tarkkuusammuntaan, mutta vaaditaan vain yksi – ja siinä pulmatilanteessa olemme nyt tällä planeetalla. Se on siinä. Tesla tiesi sen. Hän oli sata vuotta edellä aikaansa.





Adamuksen vastaus Teslasta ja Muskista



Siis mitä tapahtuu nyt Teslan ja Muskin välillä? He tulevat eri "minä olen" -olemuksista, eri sieluista. He eivät ole lainkaan toistensa reinkarnaatioita. Tesla ei ole reinkarnoitunut sen jälkeen, kun hän lähti 1943 86-vuotiaana. Kuoli periaatteessa köyhänä ja yksin. Ja tuon tämän esiin, koska näen monia analogioita, suhteita teidän ja Teslan välillä, tiettyyn pisteeseen saakka. Näen, että hän oli etevä visionääri. Hän tiesi. Hänellä oli tieto sisällään. Hänellä oli näkyjä koko ajan. Se ei ollut myöskään hänen mielensä, joka pyöri koko ajan. Se oli tämä tiet- … Hän oli virittynyt tietoisuusvirtaan, joka oli aina siinä. Hän oppi jo hyvin varhaisessa iässä olemaan väheksymättä sitä.



(Tauko, kun Adamus katsoo taas merkitsevästi yleisöä)



Oppi sallimaan sen. Se ajoi hänet toisinaan hulluuteen, koska se virtasi aina läpi. Hänellä oli vaikeuksia pysyä yhdessä projektissa, koska satoja projekteja tuli läpi hänen luovasta lähteestään.



Hän kuoli 86-vuotiaana, ja hänen ihmisitsensä tunsi, ettei se ollut tehnyt hyvää työtä. Hän oli todellisuudessa melko katkera. Hänellä oli valtavaa kunnioitusta Thomas Edisonia kohtaan. He työskentelivät yhdessä jonkin aikaa. Mutta Edison oli käyttänyt häntä myös hyväkseen, ja hän tunsi, että Edison ei ollut aito visionääri, hän oli ainoastaan vain keksijä, tavallaan kuin vain insinööri. Edison teki uskomattomia asioita, mutta hänellä ei ollut sitä näkökykyä kuin rakkaalla Teslalla.



Kun Tesla kuoli keskellä toista maailmansotaa, hän tiesi, että hän olisi voinut kehittää tiettyjä aseita, jotka olisivat saattaneet sodan paljon nopeammin loppuun. Sotaministeriö ei kuunnellut häntä. Hän oli keksinyt asioita, jotka olisivat – hyvin yksinkertaista energiaa käyttäen; hän ymmärsi oikeasti energiaa – voineet pelästyttää helvetisti jokaisen vihollisen maan päällä. No, hän kuoli aivan sodan keskellä, ja hän tiesi tuossa kohtaa, että hän oli paljon edellä aikaansa eikä sen oikeasti – tämä kuulostaa vähän kummalliselta – ollut tarkoitus toimia. Tarkoitan, että se olisi voinut toimia, mutta hän sanoi, että hän oli vain liian edellä aikaansa. Planeetta ei ollut oikeasti valmis. Mutta hän sanoi: "Kun planeetta on valmis siihen, etsin oikean henkilön kanavoimaan minua, yhdistymään kanssani." Sait sen oikein (Adamus naureskelee ja viittaa yhteen ihmiseen, joka antoi vastauksen). Kanavoimaan häntä.



Mennäänpä nyt Elon Muskiin. Syntynyt Afrikassa. Hänellä oli paljon vastoinkäymisiä kasvaessaan – tarkoitan, ettei mitään kohtuutonta, mutta elämä ei ollut helppoa. Hän alkoi puhua olentojen kanssa ollessaan noin 3-vuotias – tarkoitan, tietoisesti puhua olentojen kanssa.



(Tauko, kun hän katsoo taas merkitsevästi yleisöä; naurua)



Mutta hän ei tukkinut sitä. Sen sijaan hän nautti siitä. Nimittäin se oli hänelle tavallaan kuin ystävä. Hän salli sen. Ja kun hän kertoi toisille siitä ja he sanoivat häntä hulluksi, hän teki sitä joka tapauksessa, koska hän todella nautti näistä keskusteluista olentojen kanssa.



Hänellä oli erittäin hyvä ja nopea mieli, mutta taas kerran, Elon Musk ei ole kaikkein älykkäin. Tarkoitan, että hänellä on ns. korkea älykkyysosamäärä, mutta ennen kaikkea hän oli avoin ja Teslan tapaan myös visionääri. Hän tuli tähän elämään sanoen: "Haluan tehdä jotain. Haluan vaikuttaa tällä planeetalla."



Kun hän oli vasta 6- tai 7-vuotias, hän puhui sellaisen koneen tekemisestä, joka veisi hänet ja muut Marsiin. Hän seurasi näitä unelmia. Hän ei väheksynyt niitä (taas merkitsevä katse yleisöön), ja kun toiset sanoivat häntä hulluksi, hän ei nähnyt asiaa niin. Hän tavallaan tiesi olevansa aikaansa edellä, tavallaan.



Hän ei antanut yltäkylläisyysongelmien estää itseään. Hän ei antanut tuon arvottomuusydinongelman estää itseään. Hän tiesi, että vaatisi paljon rahaa matkustaa Marsiin – tarkoitan, ettei sinne pääse vain 1.75 dollarilla – joten hän salli yltäkylläisyyden elämäänsä toteuttaakseen omat unelmansa (taas merkitsevä katse ja muutama naurahdus). Hän otti valtavia riskejä matkan varrella, koska hän olisi paljon mieluummin yrittänyt ja epäonnistunut, kuin olisi ollut koskaan edes yrittämättä (lisää merkitseviä katseita ja lisää naureskelua).



Siis matkan varrella hän piti nämä keskustelut käynnissä. Hän ei tiennyt, kenen kanssa hän puhui. Hän ei ajatellut, että kyse oli jostain enkeliolennosta. Hän ajatteli vain, että se oli osa hänen ajatteluprosessiaan – puhua näiden olentojen kanssa. Mutta Tesla tunnusteli häntä suhteellisen varhaisessa iässä ja sanoi: "Tämä on oikea henkilö. Tämä on oikea henkilö. Hän on avoin. Hän kuuntelee. Hänellä on näkökyky. Hän ei ole pelkästään pragmaatikko. Hänellä on oikeasti näkökykyä, eikä hän anna epäilyn koskaan tulla tielleen" (lisää merkitseviä katseita ja vähän kikatusta). Siis Tesla yhdistyi Elon Muskiin ja on ollut yhteydessä siitä lähtien ja puhunut hänen kanssaan säännöllisesti.



Elon Musk ei koskaan sanoisi … Muuten, hei, Elon (kameralle, ja vähän naureskelua). Tajusin tavallaan, että saattaisit kuunnella. Mutta Elon ei koskaan sanoisi sitä, vaan "No, en kanavoi mitään." Ja minä vastaisin siihen: "Elon, tiedät, että tulee joitain, mitä kutsutaan inspiraatioksi. Tiedät, että saat näitä hetkiä, jolloin kaikki tavallaan yhdistyy, ja olet tässä virrassa ja voit nähdä, mitä toiset eivät näe. Ja menet epäilystesi yli, menet ihmisyytesi yli ja annat itsesi vain olla tuossa suuremmassa paikassa. Ja tunnet sen kehossasi, ja tunnet sen mielesi tavassa resonoida, mutta tiedät, että on myös jotain muuta. Ja sinulla on näitä aikoja, paljon näitä aikoja. Ja kenties sanoja ei ole puhuttu, ja kenties kukaan ei tule sanomaan: "Olen Nikola Tesla", mutta Tesla työskentelee kanssasi. Miksi luulet nimenneesi pari yritystäsi Teslaksi, vaikka olet itse asiassa julkisesti sanonut kunnioittavasi enemmän Thomas Edisonia ja hänen keksintöjään, mutta tässä sinä olet ja nimeät yrityksesi Teslaksi."



Siis Tesla työskentelee kanssasi, eikä kyse ehkä tällä hetkellä ole vapaasta energiasta, mutta kenties lopulta on. Mutta kyse on suuremmasta visiosta tälle planeetalle, suuremmasta tavasta tehdä asioita, ja hyvä jumala tietää, että Elon Musk on ottanut valtavia haasteita ja laittanut kaiken pöytään (taas merkitsevä katse shaumbroihin), pidättelemättä mitään, valmiina ottamaan riskin ja ylianalysoimatta sitä. Tämä on yksi asia, josta pidän Elonin energiassa – hän ei ylianalysoi. Hän menee asian ytimeen, jossa hän yhdistyy sen kanssa, jota kutsumme hänen tietämisekseen, mutta hän tuntee sen, näkee sen, tavallaan tietää sen, ja sitten seuraa sitä.



Ja hän tulee monta kertaa bisneksen menestymisen ja epäonnistumisen partaalle, mutta hänestä se on myös vähän riemastuttavaa (lisää merkitseviä katseita ja muutama naurahdus). Ja tässä hän yhdistyy Teslaan, ja näen tuon suhteen jatkuvan jonkin aikaa. Minusta se on jännittävää, koska yhteyteni erityisesti Teslaan oli Mark Twainin kautta. Tesla ja Twain olivat hyviä ystäviä, rakkaita ystäviä, ja Tesla suri syvästi, kun Mark Twain kuoli, koska hän oli yksi Teslan viimeisistä tosiystävistä. He viettivät paljon aikaa laboratoriossa, mutta taas kerran, heitä yhdistävä energia oli, että he olivat kumpikin visionäärejä. He olivat kumpikin täysin avoimia. He olivat kumpikin vähän edellä aikaansa, Tesla paljon enemmän kuin Mark Twain. Mutta heillä kummallakin oli kyky nähdä ja tuntea laajemmat tilat ja avautua niille. He pääsivät ulos pessimismistään, pelkurimaisesta paskatavasta olla pikku ihminen. He murtautuivat ulos laatikoista ja oikeasti elivät. He seurasivat intohimoaan.



Heillä oli epäilyksiä, kuten tiellä, paljon epäilyksiä. Tesla-raukkaa pilkkasivat lopulta kovasti lehdistö ja akateeminen maailma, ja monet ovat hyökänneet Muskin kimppuun, mutta he menivät noiden epäilysten yli, koska ne ovat hyvin merkityksettömiä. Epäilykset ovat mitättömiä. Teidän epäilyksenne ovat hyvin merkityksettömiä, mutta kuitenkin niistä tulee isoja, ne tavallaan paisuvat ja peittävät kaiken muun. Teslalla ja Muskilla oli epäilyksiä. Muskilla on edelleen epäilyksiä, mutta hän vetää henkeä ja menee sen yli ja seuraa visioitaan ja intohimojaan.



Tämä siis on yhteys heidän välillään, Teslan ja Muskin välillä. Näen sen jatkuvan melko kauan, ja suuria asioita tulee Elon Muskilta ja niiltä, jotka työskentelevät hänen kanssaan, ja niiltä jotka tukevat sitä, mitä Tesla ja Musk tekevät. Siis tämä on tuo yhteys, rakkaat ystäväni, kyllä. Ja siinä pitäisi olla hyvin monia muistutuksia teille omasta elämästänne.



Ette tulleet tänne taas vain yhtä elämää varten. Ette tulleet tänne peitettäväksi epäilyksillä. Ette tulleet tänne kitisemään. Opitte tekemään sitä, mutta ette tulleet tänne sitä varten (vähän naureskelua). Ette tulleet tänne olemaan uhri. Tulitte tänne vision kera, jonkin paljon suuremman kera – itse asiassa luultavasti liian suuren. Tarkoitan, että se visio mitä teette täällä, on luultavasti vähän liian suuri, mutta sylkäistään sille ja mennään eteenpäin siinä (joku sanoo "kyllä"). Joo, joo. Ja aion … Puhun siitä hetken kuluttua. Tämä oli shaumbra-viisauden ensimmäinen osa.





Shaumbra-viisautta – osa 2



Toinen osa, Linda mikrofonin kanssa. Miten energiat ovat palvelleet teitä noin viime kuukauden aikana? Ja tämä on monivalintakysymys.



LINDA: Oho!



ADAMUS: "Miellyttävää."



LINDA: Hei, voisimmeko vain …



ADAMUS: "Okei, mutta töyssyistä toisinaan."



LINDA: Olemmeko valmiita?



ADAMUS: "Hämmentävää", "ahdistavaa" tai "muuta". Okei, Linda, mitä se oli?



LINDA: No, voisimmeko tiivistää tuon viimeisen kohdan "ei enää pessimismiä, pelkuripaskaa"? Niinkö se oli? (Vähän naurua)



ADAMUS: Joo.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Sille ei ole sijaa.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Sille ei ole ehdottomasti sijaa, olemiselle pessimisti siinä, mitä tulee, olemiselle pieni ja itsensä peittämiselle epäilyllä. Se ei ole sen arvoista. Ja tiedätte sen. Olette olleet epäilyn ystävä pitkän aikaa. Se on huono, huono, huono ystävä.



Siis, ole hyvä, noin viime kuukausi elämässäsi, millainen se on ollut, Vince?



VINCE: Hämmentävä ja … (hän taputtaa mikkiä) … hämmentävä ja (mikki tulee päälle) … siinä se on.



ADAMUS: (naureskellen) Joo.



VINCE: En kuule, mutta se on …



ADAMUS: Mitä?



VINCE: Mitä?! (He naureskelevat)



ADAMUS: Älä ole huolissasi siitä. Minä kuulen.



VINCE: Okei. Hämmentävä.



ADAMUS: Hämmentävä, okei. Miksi?



VINCE: Asiat eivät toimi niin, kuin tavallisesti.



ADAMUS: Ai, hyvä.



VINCE: Ei mikään. Ei ainoastaan elektroniikka.



ADAMUS: Haluan sinun tuntevan sitä – "asiat eivät toimi niin, kuin tavallisesti" – se on siunaus.



VINCE: No, tiedä sitä, kun unohdan kuulolaitteeni ja silmälasini (he nauravat).



ADAMUS: Ihmiselle se on kamalaa, mutta se on itse asiassa siunaus. Pääsemme siihen, ennen loppua …



VINCE: Okei, hyväksyn sen.



ADAMUS: Okei, hyvä. Sitä vain pyydän.



VINCE: Sallin sen.



ADAMUS: Sitä vain pyydän. Hyvä. Kiitos.



LINDA: Kiitos.



ADAMUS: Millaista on ollut noin viime kuukauden? Ai.



ALAIN: Olen varmaan tehnyt jotain väärin (Adamus naureskelee). Mitä minuun tulee, niin miellyttävää ja hämmentävää.



ADAMUS: Ai, mielenkiintoista.



ALAIN: Mutta ei samaan aikaan.



ADAMUS: Ei samaan aikaan. Ja enemmän miellyttävää vai enemmän hämmentävää?



ALAIN: Se menee edestakaisin melko nopeasti, joten en ole varma.



ADAMUS: Onko se sinusta ärsyttävää, että menet puolelta toiselle?



ALAIN: Itse asiassa, se on tavallaan hyvä kokemus, koska sitten voi kokea myös miellyttävän.



ADAMUS: Joo-o.



ALAIN: On ikävää, ettei voi jäädä siihen, ja se on hämmentävä osa.



ADAMUS: Miksi luulet tätä tapahtuvan, tätä edestakaisuutta? Miksi luulet sitä tapahtuvan?



ALAIN. Liian paljon epäilyä jäljellä.



ADAMUS: Hmm, vähän, joo. Sitä on vähän.



ALAIN: Liikaa kytkeytymistä massatietoisuuteen.



ADAMUS: Vähän sitä. Noita jossain määrin, mutta tässä on jotain vielä ensisijaisempaa.



ALAIN: Nämä ovat isoja asioita.



ADAMUS: Nämä ovat isoja asioita. Entä koko – sanoin, että tämä päivä on omistettu mestarille ja ihmiselle – entä mestarin tuleminen viisauden kanssa? Ihminen yrittää ihmismäistää sen, ja se tuo ahdistavia päiviä. Kun ihminen lakkaa yrittämästä selvittää, kun ihminen oivaltaa, että mikään ei ole niin kuin ennen ja kaikki näyttää olevan ylösalaisin, kun ihminen oivaltaa suuren vision siitä, mitä helvettiä tapahtuu, että muutatte kaiken, niin aivan yhtäkkiä oivallatte: "Ahaa! Okei. Tämä on vain osa sitä." Siis miellyttävät päivät ovat sitä, kun annat sen vain tapahtua. Ahdistavat päivät ovat sitä, kun on vastarintaa, kun yrität ihmismäistää.



ALAIN: Joo, kun tunnen noita miellyttäviä päivän tai tunteja, minuutteja, ei ole sanoja.



ADAMUS: Ei ole sanoja.



ALAIN: Koska ei ole selitystä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä.



ALAIN: Se on olemista. Ja sitten hämmentävä on, kun mikään ei toimi.



ADAMUS: Joo.



ALAIN: Uutiset ovat kamalia, ja yrittää sallia kaiken tämän hyökkäyksen keskellä.



ADAMUS: Mm hmm. Se on todella rankkaa.



ALAIN: Se on hyvin rankkaa.



ADAMUS: Joo.



ALAIN: Ja nuo sanat tavallaan pääsevät mieleen, ja se on hyvin tuskallista.



ADAMUS: Mitä jos kertoisin sinulle, sellaista on pari vuotta.



ALAIN: Mahtavaa!



ADAMUS: Joo.



ALAIN: Kysymys on: loppuuko se kahden vuoden kuluttua?



ADAMUS: Aivan. No, sanon sitä, että olette keskellä koko tätä … Teillä on ihminen ja mestari, eikä ole oikein resonanssia. On kuin kaksi äänirautaa, jotka eivät toimi yhdessä kovin hyvin. Ei välttämättä mestari vuoksi, vaan ihminen vain joutuu pois resonanssista eikä pysty käsittelemään sitä. Ja niin paljon kuin sanottekin: "Voi, haluan muutosta", sillä hetkellä kun muutos tulee, kuten nyt, alatte joutua pois resonanssista kaiken kanssa ja sitten sanotte: "Voi, tämä on kamala päivä, ja kaikki laitteet hajoavat eikä mikään mene oikein", mutta seuraava päivä on perhosia ja yksisarvisia. Joo. Ja se on elämän tosiasia tällä hetkellä. Sitten kun ymmärrätte sen ja sanotte: "Okei, se on sitä. Teemme tätä muutosta tässä, ja joo, mekaaniset asiat, biologia ja mieli ovat vähän sekaisin", niin se on paljon helpompi käsitellä. Joo.



ALAIN: Lakkaa ajattelemasta.



ADAMUS: Lakkaa ajattelemasta, ja sitä on vaikea tehdä. Ja ihminen sanoo: "Okei, minun täytyy ajatella ajattelun lopettamista" (vähän naureskelua). Et voi tehdä sitä, joten mene pitkälle kävelylle. Laula. Kokkaa. Tee jotain.



ALAIN: Voi ei. Et halua sitä (naurua).



ADAMUS: Laulamista vai kokkaamista?



ALAIN: Kumpaakaan. Kumpaakaan (he naureskelevat).



ADAMUS: Kumpaakaan!



ALAIN: Menen kävelylle! (Adamus naureskelee)



ADAMUS: Olen kuullut sinun laulavan muutaman kerran.



ALAIN: Ai.



ADAMUS: Olet oikeassa (lisää naurua).



ALAIN: Kiitos.



ADAMUS: Etsi muu ammatti. Kiitos. Sinulla on monivalinta tässä, viisi kohtaa valittavana. Mitä sanot?



LULU: Kaikkia niitä kerralla.



ADAMUS: Kaikkia niitä kerralla.



LULU: Se riippuu siitä, kuka on edessäni (hän kikattaa).



ADAMUS: Joo, joo. Kaikkia niitä kerralla, ja onko se sinulle ok tällä hetkellä, koska sitä tapahtuu.



LULU: Minä hengitän.



ADAMUS: Sinä tiedät ja minä tiedän, että sinä ihminen haluat kaiken olevan kivaa ja miellyttävää, mutta käyt läpi valtavaa muutosta, ja löydät kaikkia näitä kerralla. Ehdottomasti.



LULU: Kyllä.



ADAMUS: Joo, hyvä. Vielä yksi, koska luulen, että olemme pääsemässä asian ytimeen. Luulen, että ymmärrätte kaiken, mitä tässä tapahtuu. Ole hyvä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Hei.



ADAMUS: Hei. Haluatko, että sinusta otetaan kuva kanssani?



SHAUMBRA 2: Totta kai. (Hän naureskelee ja yleisö sanoo "oiiii!")



ADAMUS: Okei, hyvä. Tule nyt (he poseeraavat kuvaa varten). Hyvä (he naureskelevat). Kiitos.



SHAUMBRA 2: Ole hyvä.



ADAMUS: Siis nyt, kun saimme sen tehtyä.



SHAUMBRA 2: Aivan (hän naureskelee).



ADAMUS: Siis mikä niistä?



SHAUMBRA 2: No, sanoisin "muu". Tein hiljattain tavallaan päätöksen sallia kaiken, mikä ei enää palvele minua, vapautua pois. Ja näin olen hypännyt takaisin …



ADAMUS: Eikö se ole hauskaa?



SHAUMBRA 2: Joo! Se on kamalaa ja se on jännittävää ja riemullista ja tunnen, että universumi sinkoaa minua jotain hyvin jännittävää kohti! Ja tein tämän päätöksen, että haluan kulkea sieluni korkeimmassa tarkoituksessa ja tulla täysin aktivoiduksi ja tehdä sitä, mitä olen täällä tekemässä!



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: (hyvin eloisasti) Ja se on todella pelottavaa! (Naurua) Ja tietysti on kaikkia näitä ääniä, perheeni ja kaikki. Minut on irtisanottu töistä. Aion liikkua, matkustaa. Pidän tästä, ja se on siis jännittävää!



ADAMUS: Se on jännittävää!



SHAUMBRA 2: Se on upeaa! Tapahtuu muutoksia!!



ADAMUS: Ja huomenna sinusta tuntuu: "Olen ihan hullu. Mitä olen tekemässä?"



SHAUMBRA 2: Joo (vähän naureskelua).



ADAMUS: "Voi pojat, minun täytyy", tiedäthän. Joo "Minun pitäisi vain hautautua", tiedäthän.



SHAUMBRA 2: Täysikuun aikaan itkin. Sain kivat itkut. Se tuntui hyvältä.



ADAMUS: Joo, pientä itkua (nainen naureskelee). Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Joo. Siis jatkan vain paistattelua jumaluudessa ja laulamista ja kaikkien noiden asioiden tekemistä pitääkseni itseni vain tavallaan siinä, miten kaikki menee. Siis …



ADAMUS: Hyvä, erinomaista. Ja voitteko kuvitella, millaista oli esimerkiksi Nikola Teslalla, kun hän sai kaikkia upeita näkyjä ja sitten kaikki sanoivat, että hän on hullu, hän on vain haaveilija eikä hän tiedä, mistä hän puhuu? On vienyt 100 vuotta – tai vähemmän, 75 vuotta – saada vähän todisteita siitä. Mutta voitteko kuvitella, mitä hän kävi läpi? Hän näki sen, hän tiesi sen, mutta sitten kaikki sanoivat, että hän on hullu, ja hän tavallaan alkoi uskoa sen. Mutta kuitenkin hänellä oli tuo intohimo sisällään.



Ja haluan käyttää Teslaa esimerkkinä ja myös Muskia, koska he kävivät läpi, mitä te käytte läpi, mutta he olivat keksijöitä, he tekivät sen toisella tavalla – mekaanisesti – ja te teette sen energialla ja tietoisuudella, joten se on vähän erilaista, mutta sama skenaario. Tulitte tähän elämään jonkin hyvin erityislaatuisen kera. Sanoitte: "Mikään ei pysäytä minua", mutta sitten jouduitte näihin asioihin, kuten massatietoisuus ja epäily ja mieli ja kaikki muu ja, no, se aiheutti paljon vastoinkäymistä.



Niinpä se mitä haluan tehdä tänään, on vähän erilaista, mitä normaalisti teemme, minulla on kalvoja, joista en normaalisti pidä, ja haluan käydä läpi eräänlaisen yhteenvedon siitä, missä olemme. Kyllä, voisinko saada puhujakorokkeen, kiitos. Missä olemme?



Tiedätte kaiken tämän. Olemme puhuneet siitä aiemmin, tässä ei ole oikeasti mitään uutta. Mutta olkaa tässä kanssani näiden energioiden maadoittamiseksi todella, jotta ne eivät ole vain tuolla jossain, jotta ne ovat elämässänne ja auttavat tasapainottamaan koko tämän mestarin ja ihmisen yhdistymisen.



Siis aloitetaanpa.





Missä olemme?



Vetäkää syvään henkeä. Voitte sammuttaa – ai, yleisövalot ovat poissa. Aa! Saan käyttää tätä Cauldren hieno laitetta (kaukosäädin kalvojen esittelyä varten).



Missä olemme? Se on hyvä kysymys.



Aina silloin tällöin meidän täytyy tavallaan pitää tällainen tauko – Tobias teki sitä aina silloin tällöin kanssanne ja kutsui sitä Enkelihuipuksi tai levähdyspaikaksi tai jotain – koska kuten tunnustellessanne viime kysymystä, energiat ovat yltympäriinsä. Ja olen tuntenut viime kuukauden tai parin aikana teistä, että sinkoilette, menette kaikkiin näihin eri kohtiin "miellyttävästä" "en kestä tätä enää", heräätte joinain aamuina tietämättä, pystyttekö jatkamaan, ja sitten menette päiviin, jolloin vain sallitte, koska teillä ei ole mitään muuta. Se on sitä. Upeita päiviä, ja sitten sallitte, teillä on hyvä sallimispäivä, ja mitä teette seuraavana päivänä? Nousette ylös, nousette ylös sängystä ja yritätte ihmismäistää taas kaiken tämän, ja …



SART: Paskantajassa.



ADAMUS: (naureskellen) Joo, kuten Sart sanoi niin vaikuttavasti, olette "paskantajassa". Joo, paskantajassa.



Voisitteko pysähtyä hetkeksi ja ymmärtää, että tämä kaikki on melko luonnollista. Se kaikki on melko luonnollista. Kun ajatellaan, mitä käytte läpi, että toimitte monilla tasoilla samaan aikaan – olette ihminen, olette mestari, olette moniulotteinen, teillä on kaikkia kummallisia unia tällä hetkellä – on kyse siitä, missä teidän pitäisikin olla. Oikeasti on. Itse asiassa olette siinä vähän etuajassa. No, melko lailla etuajassa. Mutta nämä ovat merkkejä oivaltamisesta. Vain merkkejä. Se on itse asiassa hyvä uutinen.



Jos olisitte kaikki kertoneet minulle: "Elämä on todella hyvää, kaikki on hyvin, pidän työstäni, olen onnellinen perheeni kanssa, menen kotiin joka ilta 17.30, syön päivällistä ja katselen televisiota ja elämä on hyvää", minä lähtisin (naurua). Lähtisin. Ei, vaan koska se merkitsee, että olette himmeä/tylsä. Ei ole tietoisuutta. Olette täysin massatietoisuudessa. En voi edes vetää teitä pois. Mutta sanoessanne: "Yksi päivä on hyvä, seuraava on paskaa, ja sitten minulla on päiviä, jolloin on kaikkea, enkä pysty edes tajuamaan sitä enää. En edes tiedä, mitä tapahtuu", se on todella hyvä juttu. Voiko se olla teille ok? Okei, hyvä.



Siis missä olemme? Tämä on pieni ihmisryhmä, erittäin pieni! Nimittäin kun asiaa tarkastellaan, meillä on paljon ihmisiä, jotka lukevat tai kuuntelevat näitä materiaaleja aina silloin tällöin, mutta on todella upea ydinryhmä, joka on vain … Tota, pitäisikö minun antaa jokin lukumäärä siitä? Todella ydinryhmä, joka on oikeasti sitoutunut omaan oivaltamiseensa – ei Crimson Circleen tai mihinkään vastaavaan, vaan omaan oivaltamiseensa – jonka kanssa työskentelemme, ja se on kenties 12.000, 15.000 ihmisen paikkeilla. Se on todella pieni, tarkoitan ottaen huomioon, miten monta ihmistä tällä planeetalla on. Siis kyse on hyvin pienestä ihmisryhmästä, joka tuo uuden tietoisuustason planeetalle. Se on iso tehtävä. Se on iso tehtävä.



–Salliminen



Tesla yritti tuoda sisään sähkön, vaihtovirran, ja sitten hän yritti tuoda sisään vapaan energian, ja Musk tuo sisään todella kehittyneen matkustamisen ja energiakäytön. Te tuotte sisään tietoisuutta. Teistä ei koskaan kirjoiteta kirjaa. Te ette ole koskaan lehden kannessa – onko aikakauslehtiä enää? – ette ole koskaan Rolling Stonesin kannessa (naurua). Mutta se mitä teette, on yksinkertaisesti uskomatonta. Mietin joskus, onko se liian ylivoimaista, kun kerron teille sen. Se on kuin: "Kuka, minäkö? Vanha kunnon minä tuon kaiken tämän sisään planeettaa varten?", mutta vastaus on "kyllä". Jonkun täytyi tehdä se (muutama naurahdus).



Sallitte vapaan energiakehonne ja menette esi-isä-DNA:n yli. Tämä esi-isä-DNA-juttu on jatkunut miljoonia vuosia. Te yritätte muuttaa sen yhdessä elämässä nyt. Yritätte … Muuten, se tunnetaan myös valokehona. En pidä tuosta termistä kovin paljon, koska kaikki saavat tämän "höttöisen" kuvan, että hehkutte ja kaikkea muuta. Teillä on edelleen biologia, mutta se on teidän, ja se on energiatehokkaampi, mutta te ette välttämättä hehku kuin valokeho, okei.



Haluan kutsua sitä vapaaksi energiakehoksi. Se ei tarvitse mitään muuta energiaa. Se ei ole kenenkään muun. Se ei ole yhdistynyt DNA:han tai mihinkään sellaiseen. Se on teidän. Siis teette sitä, ja sitten aina silloin tällöin itkette sanoen: "Voi, minulla on todella rankka päivä. Kehooni sattuu." Joo! (Muutama naurahdus) Joo! Okei, Tesla, elä sen kanssa. Otit suuren tehtävän. En tarkoita kuulostaa piittaamattomalta, mutta toisinaan.



Sallitte myös tietämisenne. Kun joskus menette suoraan aivoihin, jäätte jumiin sinne. Energia jää jumiin aivoihin ja aivot sysäävät sen kehoonne. Todella yksinkertaista, kun mennään sen yli, kuten Tesla meni ja Elon Musk menee, he menevät näkökykyynsä – enkä tarkoita heidän silmämunanäköään – he menevät suureen kuvaan, gnostiin, tietämiseen. Teillä oli gnost kauan, kauan ennen, kuin teillä oli ihmisaivot. Kutsun niitä muinaisaivoiksi. Teillä oli gnost ja sitten aivot tulivat ja tavallaan ottivat hallinnan. Menemme takaisin gnostiin, mutta se on paljon täydempää ja mukautuneempaa tähän planeettaan, mitä se oli silloin, kun käytitte sitä säännöllisesti.



Siis ihmettelette, miksi teillä on näitä hämmentäviä päiviä. Kehonne ja mielenne muuttuu, ja samaan aikaan kutsutte vieraan elämään kanssanne – mestarinne. Mestari ei käytä energiaa tai vie tilaa tai mitään sellaista, se varastaa vähän viiniä ja bourbonia, mutta siinä se melkein on (vähän naurua), mutta kutsutte mestarin ihmiselämäänne. Se on itsessään monumentaalinen tehtävä, jonka pitäisi kestää elämien ajan. Tuotte sisään puhdasta energiaa ja tätä ns. viisautta elämäänne. Se sekoittaa täysin ihmisen. Se sekoittaa tuon ihmisen niin pahasti, koska ihminen yrittää edelleen saada olonsa tuntumaan vähän paremmalta, olla vähän seksikkäämpi, olla vähän rikkaampi. Se menee ulos ikkunasta. Kaikki se on poissa. Se ei ole oleellista. Se ei ole edes osa sitä peliä, jota pelaamme. Teette kaikkia tätä ja sitten ihmettelette: "Voi, miksi joskus selkääni sattuu ja minulla oli matalan energiatason päivä?" No, tietysti! Teidän pitäisi olla jo kuollut (paljon naurua ja muutama taputus). Tarkoitan sitä itse asiassa. Tarkoitan sitä oikeasti.



Eikö talossa ole hyvää kahvia? Tulen käymään kerran kuussa, enkä voi saada kunnon kahvia. Voisinko saada tämän edes lämpimänä tai jotain. Se on kuin, uh.



LINDA: Mitä halusit tämän kanssa tehtävän?



ADAMUS: Ai, yäk, lämmintä kahvia tai jotain. Se on … yäk.



–Energiasuhteen muuttaminen



Seuraava. Tämä on todella iso juttu. Olemme tällä hetkellä muuttamassa suhdetta energiaan. Tämä on eräänlaista fysiikkaa, mutta teidän ei tarvitse olla insinööri tai fyysikko. Teidän täytyy vain ymmärtää, että on tietoisuus ja on energiaa. Tietoisuus tuo energiaa palvelemaan useilla eri tavoilla. Se on siinä. Se on Adamuksen fysiikan perusteet.



Muutamme suhteen energiaan, miten se tulee teille. Olette palvelleet energiaa pitkän aikaa. Olette olleet palvelija todella pitkän aikaa – kehonne ja mielenne palvelija. Te vain elää kituutatte. Meillä oli mahtavaa äskettäisessä Ahmyo-retriitissä. Siellä tapahtui muutos – ei vain siellä olleille ihmisille, vaan shaumbroille. Olemme nyt tässä kohtaa, jossa muutamme suhteen energian kanssa, dynamiikan, ja energia on tuo asia, joka tuo luomisen ilmaisumuotoon.



Nyt siis sanomme: "Hetkinen nyt. Minä en mene aika-avaruuden läpi, se menee minun lävitseni. En mene hakemaan energiaa, se virtaa elämääni." Se on valtava muutos, ja se tuo suuria epäilyksiä ja haluatte huijata. Sanotte: "No, okei, menen Adamuksen ohjelman mukaan tässä – kaikki tulee minulle, se tulee minulle – mutta tuolla sinnittelen edelleen ja teen edelleen kovasti työtä energian eteen ja kamppailen edelleen sen kanssa, kaiken varalta." Tesla ei tekisi sitä! Musk ei tekisi sitä! En usko. Elon, tekisitkö? (Katsoen kameraan, muutama naurahdus) Kiitos, että valvoit myöhään katsellaksesi tämän … noin viikon kuluttua. Siis (Adamus naureskelee). Minä tiedän.



Siis rakkaat shaumbrat, nyt minua on häiritty (lisää naureskelua). Ai niin! Muutamme koko sitä tapaa, jolla sallitte energian työskennellä hyväksenne. Se on suuri muutos, ja hämmennytte todella. Vince, hämmästyt todella, mitä tapahtuu elämässäsi, hämmennyt mielessäsi ja kaikkea muuta. Sitten vedätte syvään henkeä ja ymmärrätte, mitä tapahtuu, ja annatte energian palvella teitä (Linda ojentaa hänen mukinsa takaisin). Kiitos.



LINDA: Halusitko Partiotyttösuklaata, ohut minttu?



ADAMUS: En usko, että otan Partiotyttöä, mutta saatan pyytää teetä.



LINDA: Äh.



ADAMUS: (siemaisee kahviaan ja irvistää) Onko talossa teetä?



LINDA: Millaista haluaisit?



ADAMUS: Jotain yrttiä, vapana kasvanutta (naurua). En minä tiedä. Jotain muuta paitsi tätä kahvia. Yäk! Kuumaa teetä. Sitruunaa. Sitruunateetä. Missä olinkaan? Okei.



Olette muuttamassa suhdettanne energiaan. Tämä on valtava asia. Ja kuvitelkaa sitä näin. Okei, olette tässä, on vanhaa energiaa, ryömitte maassa, ryömitte mäkeä ylös, tuota loputonta mäkeä. Ryömitte. On kuivaa ja kuumaa, ja teillä on kova nälkä ja kaikki potkivat teitä. Tällaista oli ennen. Nyt vedätte syvään henkeä ja olette trooppisessa paratiisissa – Villa Ahmyossa – ja kaikki energia vain tulee teille. Se on vain siinä. Se on vain siinä. Ei ennen tai jälkeen, se on vain siinä oikeaan aikaan, ja sitä on juuri oikea määrä. Se on suunniteltu teille – teille – ja se on vain siinä. Sitä teette tässä elämässä, ja tämä on todella sen ydin, mitä työstämme tällä hetkellä – energiasuhteenne muuttaminen.



–Massatietoisuudesta irtipäästäminen



Samaan aikaan vapaudutte massatietoisuuden gravitaatiosta. Se on – aion sanoa – paskamaista. Massatietoisuus on kuin tervaa, liimaa. Se on taakka ja raskasta, ja se imee teidät takaisin. Teimme ensimmäisen kauniin massatietoisuudesta irtipäästämisemme Ahmyo-retriitissä, tavallaan testin, ja se meni todella hyvin.



Nyt tunnette joitain vaikutuksia. Se tulee takaisin ja yrittää tarttua teihin, mutta teemme periaatteessa näin … (Adamus nostaa kummankin keskisormensa ilmaan) massatietoisuudelle (yleisö huutaa "vuuuu!" ja hurraa). Tota, te vain (keskisormet) sille! Joo, tavallaan (poksauttaa etusormen suustaan) ja sitten (keskisormet) (naurua). Yritän pitää asiat yksinkertaisina ja olla käyttämättä liikaa sanoja, mutta on aika. On aika sanoa vain: "Massatietoisuus, olet kaunis, mutta olet siellä. En ole enää orjasi." (Joku sanoo "kyllä!") En ole enää orjasi (hän sanoo taas "kyllä!") Ei enää, ei enää (yleisö taputtaa ja viheltää ja joku huutaa "ei enää!"). Minusta tuntuu, että ole pappi sunnuntaikirkossa (lisää naurua). Missä kuoro on, kun sitä tarvitsee?! (Joku huutaa "anna minulle aamen") Aamen! Aamen! (Yleisö huutaa "vuuu" ja paljon naurua ja joku huutaa taas "aamen!") Y.T.A. – Ylistäkää tuota Adamusta (lisää naurua).



Tämä on siis iso juttu, ja se on hyvin vaikea ja se tekee joistain päivistä – olette vain uupunut massatietoisuuden vuoksi. Se on gravitaatiota.



Okei, kestäkää minua hetki tässä. Haluan saada teeni. Siis, meillä on Tesla, joka työskentelee Muskin kanssa. Meillä on Mark Twain, Teslan ystävä, ja he kommunikoivat edelleen monin eri tavoin.



Meillä on nyt Tesla, joka on kiinnostunut Crimson Circlestä, ei vain siksi, että puhun hänestä, vaan koska häntä kiehtoo – hän on energiainnovoija ja häntä kiehtoo koko tämä energiainnovaation uusi käänne, joka on tapahtumassa. Hänelle ei koskaan valjennut, että henkilökohtaisen suhteensa energiaan voisi itse asiassa muuttaa. Ei koskaan juolahtanut hänen mieleensä. Hän on … (Linda tuo hänelle teetä) Ai, siinä sitä ollaan. Kiitos. Vihaan todella olla näin nirso.



LINDA: Just joo.



ADAMUS: Mutta anna minun nyt maistaa sitä ensin, ennen kuin lähdet pois (muutama naurahdus, kun hän siemaisee sitä). Hmm, se on hyvää. Se on hyvää (yleisö huutaa "jee!" ja vähän taputusta; Linda tarjoaa hänelle taas keksejä). Mitä, ei. Pane ne kiertämään. Olkaa hyvä, olkaa hyvä.



Siis meillä on Tesla, joka on nyt kiinnostunut. Hänellä ja minulla on ollut hyviä keskusteluja. Hän on kiinnostunut Cirmson Circlestä – ei epätodellisten henkisten juttujenne vuoksi, joista hän ei edelleenkään pidä. Mutta hän sanoo: "Okei, tässä on joitain, jotka menevät todella syvälle fysiikkaan, todelliseen energiafysiikkaan" – aihe joka on aina kiehtonut häntä. Hän on siis kiinnostuneempi ja hän työskentelee nyt toisen olennon kanssa ja auttaa periaatteessa ns. kommunikointiohjelmistossa – se ei ole oikeasti ohjelmisto-ohjelmisto, se on kommunikointimalli – joka auttaa päästämään irti massatietoisuudesta. Se on taajuus.



Se jonka kanssa hän työskentelee – tämän ei pitäisi olla yllätys teille – on rakas John Kuderkamme, ehdottomasti (yleisö hurraa ja taputtaa). Ehdottomasti. Siis he … teidän pitäisi nähdä nämä kaksi. Voi (Adamus pitelee päätään, vähän naureskelua). He työstävät sitä, miten kehitätte tätä kommunikointia – minun täytyy kutsua sitä taajuudeksi, he eivät oikein pidä siitä sanasta. Ja olen sanonut aiemmin, että energia on vain kommunikointia. Sitä se vain on. Miten kehitetään jalostunutta kommunikointia, joka auttaa pääsemään irti massatietoisuudesta? Ja tästä alun massatietoisuudesta vapautumistyöstä se voi mahdollisesti laajentua muihin asioihin, kuten vanha hypnoosiohjelmointi ja vastaavat asiat. Mutta sitä Nikola ja John työstävät. Ja heillä on tavallaan laboratorionsa. Tarkoitan, ettei siinä ole – no, itse asiassa siinä on joitain fyysisiä instrumentteja, tavallaan fyysisiä. Siihen he kuluttavat päivänsä ja yönsä. En tiedä, milloin he ovat valmiita keskustelemaan siitä, mutta pidän teidät ajan tasalla (joku sanoo "vau"). Kyllä, kyllä (joku huutaa "vuuu!" ja lisää taputuksia). Siis joo, taidatte pitää kalvoista.



–Ei enää



Sen vuoksi mihin olemme menossa, mitä teemme tällä hetkellä, sanon "ei enää". Teidän yksinkertaisesti täytyy päästä yli vanhoista taisteluista, vanhoista aatteistanne. Ne ovat merkityksettömiä. Ne oikeasti ovat. Taistelette sitten Isiksen tai metsän puiden tai minkä tahansa vuoksi, se ei ole teidän taisteluanne enää. Se ei ole. Olette menneet pitkälle sen yli. Olette valmistuneet. On toisia, jotka tekevät sitä. Kaikki työ mitä olette tehneet menneisyydessä, ei mene hukkaan. On toisia. Teidän tarvitsi tavallaan siirtyä pois tieltä ja tehdä tilaa heille, jotta he voisivat käydä läpi evoluutiotaan, pandeluutiotaan (suom. huom. Adamuksen keksimä sana, joka merkitsee kehitystä joka suuntaan, ei ainoastaan lineaarisesti). Olette eri paikassa nyt. Olette tietoisuuden Tesloja. Siksi sanon "ei enää!" Meidän täytyy päästä yli näistä jutuista, jotta voimme siirtyä eteenpäin.



Teette kaiken tämän, kun ihmiskunta aloittaa uuden evoluutionsa. Kuulette paljon lisää siitä – ette välttämättä minulta, vaan toisilta – niistä kaikista niistä muutoksista, joita tapahtuu ihmisbiologiassa ja mielessä tällä hetkellä. Se on ollut maisemissa miljoonia vuosia. Se ei ole muuttunut paljon. Se muuttuu erittäin nopeasti nyt, erittäin nopeasti niiden asioiden tullessa, joista olen puhunut – tekoäly ja nanoteknologia.



Siis tässä kaikessa on kyse siitä, mitä näin ennalta kirjassa, joka kirjoitetaan uudelleen todella pian – Koneiden aika – miten ihmiskunta ja massatietoisuus menee yhteen suuntaan ja yrittää imeä teidät mukaan, ja me sallimme itsemme mennä toiseen suuntaan. Ei mikään ihme, että on huonoja päiviä ja jotain hyviä päiviä. Ei mikään ihme, että kehonne, mielenne, kaikki, unenne, kaikki näyttää olevan ylösalaisin, ja juuri siinä teidän pitäisi olla tällä hetkellä.



–Muinainen alkuperä ja yksinkertaisuus



Se mitä teemme yhdessä tässä, ei ole täysin uutta. Sillä on alkuperä pitkän ajan takana, ja se on hyvä asia, koska palaatte jatkuvasti takaisin siihen, mistä puhuimme, mistä sovimme – unelma Tienin temppeleistä Atlantiksella, unelma Jeshuan ajoista, jolloin kylvimme siemeniä mestarin tulemiselle, jumaluuden siemeniä, ja sitten se työ jota teimme mysteerikouluissa. Tämä ei siis ole täysin uutta. Se on tietämisen seuraamista, ja sanotte itsellenne koko ajan: "Teenkö oikeita asioita? Olenko aikataulussa?" Tuntekaa sitä hetki. Suurin ongelma on, että teillä on kaikkia noita epäilyksiä.



Miten tämä tehdään? No, se tehdään hyvin yksinkertaisesti. Ensinnäkin ymmärtäkää, mitä teemme, ja siksi puhumme tänään. Kun teillä on ymmärrys, mielen ymmärrys siitä, mitä tapahtuu, on paljon helpompaa. Kun mieli on hämmentynyt eikä teillä ole selkeää kuvaa, silloin joudutte todella vaikeuksiin. Ja sitten sallitte sen, mikä on luonnollista, mikä tulee joka tapauksessa.



Ja tämä ei ole tietenkään arkajaloille. Olin melkein puolitosissani, kun sanoin, että teidän pitäisi olla jo kuollut. Se ei ole niitä varten, jotka puuhastelevat metafysiikkaa. Se ei ole niitä varten, jotka yrittävät pelastaa maailman new-age-aktivismillaan. Se ei ole niitä varten, joiden tarvitsee ns. vain korjata muutama reikä laivassaan. Se on niitä varten, jotka ovat ehdottoman sitoutuneita – se on tärkein asia heille – ja jotka eivät anna tämän elämän mennä ohi tekemättä sitä. Tämä ei ole niitä varten, jotka ajattelevat: "No, kenties seuraavassa elämässä, kenties jossain muussa." Ei yksinkertaisesti ole. Se on liian ylivoimaista. Nimittäin tiedän, että joinain päivinä valitatte, kun käytte läpi yhtä noista vaikeista päivistä, erityisesti mielen hämmennystä, mutta ajatelkaa, mitä oikeasti käytte läpi. Se on melko pientä ottaen huomioon kaikki asiat. Ottaen huomioon kaikki asiat.



Mutta tämä ei ole puuhastelijoille. Tämä ei ole harrastelijoiden paikka, ja aivan alusta saakka olen yrittänyt heittää heidät pois. Olen tehnyt kaikkea. Olen ollut vastenmielinen. Tota, olisin tehnyt sen joka tapauksessa (vähän naureskelua), mutta olen tehnyt kaiken mahdollisen sanoakseni: "Tämä ei ole harrastelijoiden paikka, koska haluan energian olevan selkeää niille, jotka ovat todella valmiita muuttamaan suhteensa energiaan ja tietoisuuteen."



–Vaikutukset



Siis teillä on kaikkia näitä intensiivisiä muutoksia kehossanne, hämmennystä ajattelussanne ja luulette tulevanne hulluksi. Voi, ne ovat pahimpia, nuo pitkät myöhäisillat, kun ette pysty edes ajattelemaan. Tarkoitan, että te ette pysty lopettamaan ajattelua, mutta ette pysty ajattelemaan selkeästi. Ne ovat pahimpia. Käytte läpi kaikkea tätä erottautumista ystävistänne, perheestänne, vanhoista karmasuhteistanne, ja sitten teitä syytetään olemisesta jossain kultissa, koska hylkäätte perheen, joka puuttuu asioihinne koko ajan ja joka varastaa energiaa teiltä, ja sitten teissä on jotain vikaa, koska sanotte: "Ei enää. Ei enää tuota vanhaa karmaa."



Ne eivät ole hyviä suhteita, monet niistä. Ne oikeasti eivät ole, ja tiedätte sen, mutta olette tavallaan kiinni niissä, kiinni menneisyydessä. Hyvin monet teistä ovat päästäneet irti noista asioista – ne eivät oikeasti olleet hyväksi teille. Perimmiltään muutatte perhekuvioiden, vanhojen ystävyyssuhteiden, puolisoiden ja vastaavien asioiden koko dynamiikkaa, ette vain vapauttaaksenne itsenne, vaan myös tuon toisen henkilön, jotta voitte sitten toimia sielusta sieluun, eikä vanhasta karmasta vanhaan karmaan. Vapautatte itsenne.



–Haasteet



Siis mikään tästä ei ole helppoa. Kohtaatte hyvin monia haasteita, mutta ennen kuin jäätte kiinni siihen, niin tavallaan niitä on hyvin harvoja. Tiedän, että joinain päivinä haasteet ovat ylipääsemättömiä, mutta ne eivät kuitenkaan oikeasti ole. Tarkastellaanpa sitä.



Sanoisin, että suurin haaste teillä tällä hetkellä ovat epäilykset, joita aiheuttaa kaikki vanha ohjelmointi ja hypnoosi ja massatietoisuus. Ja siksi Nikola ja John työskentelevät "kellon ympäri", vaikkei heillä olekaan kelloja, koska he ymmärtävät, että tämä vanha hypnoosi ja massatietoisuus aiheuttaa epäilyksiä ja epäilykset ehdottomasti kuluttavat teidät loppuun. Kuluttavat teidät loppuun. Kadotatte intohimonne, kun on paljon epäilyksiä.



Mutta kuten sanoin, Teslalla ja Muskilla on ollut paljon epäilyksiä, mutta he tunnistavat sen. He sanovat: "Se on epäilys." He tunnistavat mielen puheen: "Se on epäilyä, enkä aio osallistua siihen mitenkään. Ei enää." Joo, epäily huutaa teille: "Joo, mutta olet …" mitä tahansa. On kuin: "Ei enää. Aion mennä näkökykyyni, tietämiseeni ja epäilysten yli." Epäilykset ovat todella suurin haaste, joka teillä on tällä hetkellä.



Ja sitten kärsimättömyys. Se on luultavasti se, josta kuulen eniten yöllisessä kommunikoinnissa kanssanne: "Milloin se tapahtuu? Miksei se ole jo täällä?" Ja tiedätte vastaukseni siihen. (Joku sanoo "vain salli") Vain salli. "Ja" sanoin: "Itse asiassa se on jo tapahtunut. Mistä oikein puhut?" "Häh, mutta sitä ei ole tapah- …" (kitisevällä äänellä, ja yleisö nauraa). Se on jo tapahtunut. "Jo, mutta, mutta, tiedäthän, ei minulle, ehkä jollekin muulle." Ja sitten yhtenä päivänä oivallatte yhtäkkiä, olette "toteutunut" ja sanotte: "Jukra, tämä on niin helppoa. Se on jo tapahtunut. Minun täytyi vain tavata se. Se minun vain täytyi tehdä. Miksi et kertonut sitä minulle, Adamus?" (Adamus katsoo taas merkitsevästi; naurua) Kiitos teestä, Linda.



Kärsimättömyys: "Miksi se kestää niin kauan?" Tapahtuu paljon energiamuutoksia, kuten tiedätte – keho, mieli, kaikki muu. Jos se tapahtuisi kerralla, ette olisi täällä. Kehonne yksinkertaisesti häviäisi, tapahtuisi ns. spontaani palaminen – puh! ja olisitte ulkona täältä. Ette menisi pahaan paikkaan, mutta olette päättäneet jäädä. On siis monia, monia, monia muutoskerroksia, joita tapahtuu monilla tasoilla, ja tiedän, että päivistä tulee todella rankkoja. Ottakaa kunnon kuuma kylpy, oikeasti. Merisuolaa. Juokaa todella hyvää viiniä. Ei tuota halpaa kamaa, jota normaalisti juotte, vaan hemmotelkaa itseänne. On aika hemmotella itseänne ja sanoa: "Teen tätä. Minä sallin." Mutta on siis kärsimättömyyttä.



Kun olen kertonut teille, että ylösnousemus- tai oivaltamispäivänne on jo määrätty, haluatte tietää tuon päivämäärän, tietysti. Se on kuin: "Ei, antakaa itsenne kokea, mitä käytte läpi tällä hetkellä." Älkää olko huolissanne tuosta päivämäärästä. Se on olemassa.



Vetäkää syvään henkeä sen myötä. Sitä johdetaan. Crimson Council on tällä hetkellä täysin fokusoitunut työskentelyyn kanssanne ja varmistamaan, että te ette räjähdä (joku sanoo "kiitos kaverit" ja vähän naureskelua) Kiitos, joo. Miten kiva.



Yksi iso haaste. Yksi iso haaste on matala energiataso. Muuten, kun lisäätte energianne tähän dokumenttiin, jota teemme, se on todella hyödyllinen niille, jotka tulevat jälkeenne. Siitä tulee pieni kirjanen, jonka he löytävät polullaan ja joka sanoo periaatteessa: "Okei, tässä kohtaa olet oivaltamisessa." Siis vedetäänpä syvään henkeä ja lisätään oikeasti energiamme tähän. Okei, hyvä.



Matala energiataso. Siitä tulee paljon valituksia, ja luulette usein sen johtuvan siitä, että olette tulossa vanhaksi. Se ei oikeasti ole syy. Itse asiassa, keho on mielenkiintoinen, ja te jotka olette lääkäreitä ja tiedemiehiä, haastatte ehdottomasti minut tässä. Keho tulee tehokkaammaksi vanhetessaan. Keho on suunniteltu olemaan energiatehokkaampi. Nykykäsityksenne on, että keho tulee vanhaksi ja sitten se sairastuu ja väsyy ja sitten se kuolee. Sitä ei ole itse asiassa suunniteltu niin.



Kehon alkuperäinen design, osittain teidän luomanne, on, että kun keho kypsyy ja saa kokemusta, se oppii sopeutumaan. Se oppii parantamaan itsensä nopeammin. Se oppii olemaan tehokkaampi energian kanssa. Se oppii hidastamaan ns. kuolemaprosessia. Se oppii olemaan paljon rennompi itsensä kanssa. Katsotte sitä niin, että kun olette nuori, teillä on paljon energiaa, ja sitten teistä tulee vanha ja kaikki tavallaan hajoaa. Se ei ole kehon alkuperäinen design, joten palataan takaisin siihen. Palatkaa viisauteen biologiassanne. Sen pitäisi itse asiassa tulla viisaammaksi ja viisaammaksi ja ymmärtää, miten hyödynnetään energiaa palvelemaan sitä, ei käytetä kuolemaa palvelemaan sitä. Tämä on yksi uudelleensuuntaaminen, jonka teemme energian kanssa. Heitämme pois näitä vanhoja käsityksiä, joita ei koskaan ollut alussa ja jotka eivät oikeasti palvele. Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä kohtaa.



Biologiallanne – myös tuotaessa sisään valokeho – tavallisella biologiallanne on sisään rakennettua viisautta olla paljon energiatehokkaampi. Älkää lainkaan uskoko, mitä sanotaan ikääntymisestä. Älkää uskoko sitä. On mainoksia ja on kaikki massamediatietoisuus. Se ei ole totta. Keho tulee viisaammaksi vanhetessaan (yleisö taputtaa). Kiitos. Siinä taputtivat vanhat ihmiset (hän naureskelee).



–Yltäkylläisyys ja energia



Seuraavana luettelossa, ja tämä vaivaa minua oikeasti. Se on minun ongelmani teidän ongelmistanne. Te joilla on edelleen yltäkylläisyysongelmia, miksi? Miksi? Voi, älkää kertoko minulle onnettomasta elämästänne. Ei, sitä saan koko ajan kysyessäni. Sanon: "Miksi sinulla on edelleen yltäkylläisyysongelmia?" ja mennään kuin ulkoa opittuun ohjelmointiin: "Koska minua on käytetty hyväksi ja olen uhri eikä kukaan pidä minusta ja miehet ja kommunistit ja hallitus ja avaruusolennot, ne kaikki – kyse on salaliitosta." Se on kuin: "Vau, sinulla täytyy olla hauskaa sen kanssa (muutama naurahdus)". Tarkoitan, että koska esität sitä todella hyvin. Sinulla täytyy olla mahtava elämys.



Jokainen täällä, jokainen katselemassa, voit olla yltäkylläinen koska tahansa. Teidän ei tarvitse tietää liiketoiminnasta. Teidän ei tarvitse olla superälykäs. Voitte itse asiassa olla tyhmä. Se tavallaan auttaa. Yltäkylläisyys on vain energiavirtaa ja sen antamista palvella teitä. Se on siinä. Se ei liity mitenkään pankkeihin tai luottokortteihin tai – mikä se teidän uusi valuuttanne on – Bitcoiniin, kybervaluuttaan tai mihinkään. Se ei liity mitenkään niihin. Se liittyy noihin hemmetin arvokkuunongelmiinne. Annatteko energian palvella itseänne vai ette? Se on siinä. Se on siinä. Sanotte: "Joo, mutta minä …" Pääskää yli noista arvokkuusongelmista. Nouskaa laivaan ja purjehtikaa kanssamme tai menkää helvettiin täältä. Emme halua kuollutta painoa. Vihaan olla niin – ei, en vihaa, itse asiassa rakastan olla tällainen (naurua).



Siellä minne olemme menossa, ei ole sijaa yltäkylläisyyden puuteongelmillenne. Jos teillä on yltäkylläisyyden puuteongelma, jos ruikutatte ja voivottelette edelleen rahasta ja siitä, mitä teillä ei ole ja milloin kultaharkkoja putoaa taivaasta ja mannaa tulee – ihan sama – pääskää siitä yli nyt. Se on siinä. Valmis, valmis. Sille ei ole sijaa siellä, minne menemme, koska siinä minne menemme, on kyse energiasuhteenne uudelleensuuntaamisesta, muuttamisesta. Mutta jos ette ole edelleenkään arvokas, jos olette edelleen uhri, jos haluatte olla köyhä – ja sen naulaan kaikkiin teihin: jos teillä on yltäkylläisyysongelmia, pidätte edelleen köyhänä olemisesta – sille ole sijaa. Kun opimme tietoisuudesta ja energiasta ja sovellamme sen elämäämme, sille ei ole sijaa.



Nyt epäilykset hyppäävät sisään ja sanovat: "Joo, mutta, mutta …" Okei, tehdäänpä Teslat. Mennään epäilyksien yli. Laajennutaan niiden yli. Teitä odottaa energiamaailma. Oletteko valmis antamaan sen palvella teitä? Se on siinä. Ei, teistä ei tule rikasta ettekä ole köyhä, koska sillä ei ole merkitystä. Nuo sanat poistuvat sanastosta. Olette vain yltäkylläisyydessä ja sallitte energian palvella teitä.



Tämä ei ole rikastu-nopesti-suunnitelma. Tässä ei ole kyse kaiken rahan saamisesta suihkukoneiden ja kaiken ostamiseen. Mikään siitä ei merkitse mitään tietyssä kohtaa, mutta silloin ne voivat tulla teille. Se taitaa olla kummallinen sattuma tai ironia tässä jutussa. Kun sillä ei ole enää mitään merkitystä, kun tiedätte energiaa olevan saatavilla 24/7 ettekä oikeasti välitä, teillä ei ole suurta pankkitiliä, suurta mitään, silloin voitte saada sen. Ja se on vain siinä. Mutta jos teette tämän sen vuoksi, jos olette täällä, koska haluatte saada vain paljon rahaa, olette tulleet väärään paikkaan ja se tappaa teidät. En tarkoita sitä vain kuvainnollisesti – tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Se tappaa teidät, koska energioista tulee liian intensiivisiä. Olette väärässä paikassa salliaksenne oikeasti uuden suhteemme energiaan.



Jos siis olette edelleen koko tässä köyhyysjutussa … tämä ei ole teidän paikkanne. Kehotan teitä sydämellisesti: olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja lähtekää näiden toisten vuoksi. Jos tarraatte edelleen köyhyyteen, jos se on edelleen toimintatapanne, elämäntapanne, jos se on edelleen paita ja mekko, jonka puette joka aamu, tämä ei ole teidän paikkanne. Ja kaikki nämä ihmiset ovat todella kilttejä. He eivät käske teidän painua helvettiin täältä, mutta minä käsken. Se vain … Ei, se ei ole julmaa. Se on "ei hevonpaskaa, ei enää". Olen kyllästynyt siihen. Se yksi asia joka todella vetää suurta osaa shaumbra-työstä alaspäin, ovat ne, jotka haluavat välttämättä olla köyhiä, koska he eivät ole energiainnovoijia. He eivät ole energia-Tesloja.



Emme yritä tehdä rahaa tai mitään vastaavaa. Muutamme dynamiikkoja voidaksemme sallia energian työskennellä hyväksenne. Käännämme sen ympäri. Sen sijaan, että olemme kaiken palvelijoita, käännämme sen minä-olen-tilaksi – "minä sallin, minä olen yltäkylläinen" – eikä ole tilaa, jos pelaatte köyhyyspeliä. Pääskää siitä nyt yli. Päästäkää siitä irti. Tehkää tuo valinta itsessänne ja katselkaa sitten, miten yltäkylläisyyttä virtaa elämäänne. Ja tiedän, että jotkut kiroilevat minulle nyt, mutta luulen, että useimmat teistä ymmärtävät, miksi minun täytyy sanoa tämä. Ja tiedän, että se tuntuu ikävältä joistakin teistä, jos teillä on edelleen yltäkylläisyysongelmia ja sanotte, ettei se ole teidän vikanne. Se on teidän vikanne – siitä näkökulmasta, että nautitte siitä edelleen. Nautitte siitä edelleen. Pääskää siitä yli. Meidän täytyy mennä paikkoihin.



Hyvä. Aah, pidän mulkkuna olemisesta! Okei, siirrytäänpä eteenpäin (naurua).



LINDA: Pärjäät siinä hyvin!



ADAMUS: Kiitos.



Siis ajankohtainen fokuksemme, missä olemme tällä hetkellä, merkitsemme tavallaan tämän aika-avaruuteen – ajankohtainen fokuksemme, hyvin yksinkertainen ja olen puhunut siitä paljon: muutamme henkilökohtaista energiasuhdetta. Se on siinä. Muutamme henkilökohtaista suhdettamme energiaan. Emme yritä muuttaa koko muuta maailmaa ja sen tapaa käyttää energiaa, vaan muutatte sen omassa elämässänne, annatte sen virrata elämäänne. Energia ei merkitse vain rahaa. Energia on kaikkea. Se on energiaa kehollenne. Se on energiaa luomustenne synnyttämiseen. Se on energiaa, jota teillä on luovuuteenne. Se on kaikkea. Muutamme tuon suhteen. Muutamme – miten sitä sanotaan – toimintamallia tai jotain vastaavaa, mutta se on suurin asia, jota teemme nyt. Ja siitä syystä sanon, ettei tässä ole tilaa köyhyyspelin pelaamiselle. Se toimii itse asiassa teitä vastaan. Pelaatte köyhyyspeliä ja samaan aikaan yritätte antaa energian tehdä työtä teille. Se tulee takaisin kuin bumerangi, se osuu teitä suoraan kaulaan ja tiedätte, mitä sitten tapahtuu.



Jos leikitte energialla sillä tasolla, jolle olemme menossa, ja perimmäinen asianne on, että olette köyhä ja teillä on yltäkylläisyysongelma, jos kanniskelette sitä edelleen, tuo energia tulee takaisin palvelemaan köyhyyttänne enemmän, kuin olisitte koskaan voineet kuvitella, koska energisoimme köyhyyttä. Energisoimme yltäkylläisyyden puutetta. Jos olette oikeasti valmis avautumaan ja saamaan ns. positiivista yltäkylläisyyttä, katselkaa, miten sitä tulee elämäänne ja miten se muuttaa asioita. Siis tässä kohtaa olemme. Se on ongelma numero yksi.





Vetovoimasta luomiseen



Menemme vetovoimanlaista – kuten ihmiset sitä kutsuvat – joka on ok, mutta hyvin mieleen suuntautunut ja hyvin ihmismäistetty, luomisen keskipisteeseen – kuten kutsun sitä – ja se olette te. Olette keskipiste, olette luoja ja säteilemme siitä. Emme yritä tehdä tätä mielen temppua ja sanoa: "Olen hyvä ihminen. Tapahtukoon minulle hyviä asioita. Olen hyvä ihminen. Vedän puoleeni hyviä asioita." Se on roskaa. Se on makyoa. Ette usko sitä. Sanotte nuo sanat, mutta ette usko sitä. Koko ajan kun sanotte, se on kuin: "Olen varsinainen idiootti (naurua). Olen arvoton. Kukaan ei pidä minusta. Olen hyvä ihminen. Tuon hyvää energiaa." Tuotte energiaa, mutta se tekee teistä vielä enemmän idiootin kuin ennen. Se on siinä. Niinpä menemme sen yli, luomisen keskipisteeseen. Se on iso juttu, koska normaalisti säästätte luomisen Jumalalle (Adamus katsoo taas pitkään merkitsevästi yleisöä), ja te olette myös Jumala. Tosi yksinkertaista.



Päästätte mestarin viisauden ihmiselämään. On suuri sopeutumisjakso. Ei niin, että mestari on kiusankappale tai mitään, mutta olette olleet miljoonia vuosia tässä kehossa ja mielessä, tässä olemistavassa, ja yhtäkkiä on tämä toinen olemus. Ja yhtenä päivänä voitte pitää sitä ärsyttävänä ja seuraavana päivänä voitte pitää sitä siunauksena. Se on viisautta. Se on viisautta, ja joskus viisaus voi olla todella ärsyttävää, kuten tiedän, että kertoessani teille jotain todella viisasta ärsyynnytte joskus. Ok, huono esimerkki (muutama naurahdus).





Ajattelusta tietoisuuteen



Se missä olemme tällä hetkellä ja mikä fokuksemme on, on myös ns. uusi ajattelu. Tobias toi sen esiin useita vuosia sitten ja tavallaan kylvi siemenen. Nyt annamme sen puhjeta kukkaan. Uusi ajattelu – sen sijaan, että käytämme vain aivoja ajatteluun, menemme tietoisuuteen. Menemme siihen. Tämä oli juuri se asia, josta puhuin teille sanoessani, että älkää antako tuon energian jumiutua aivoihin. Aivot ovat ok, mutta ne ovat hyvin rajoittuneet. Menemme pidemmälle. Menemme tietoisuuteen, gnostiin, ja se on vähän pelottavaa. Mutta yhtäkkiä oivallatte, että on upea uusi ajattelutapa. On upea uusi kokemistapa. Siis se on yksi asia, jota käymme läpi. Ei mikään ihme, että teillä on päiviä, jolloin olette tavallaan hämmentynyt.





Onko se totta?



Nyt tulee kysymys, mitä voitte tehdä, mitä teidän pitäisi tehdä. Koska kuulen teidän kysyvän koko ajan. No, on pari perusasiaa. Ymmärtäkää, että oivaltaminen tai valaistuminen on totta teille, ja se on luonnollinen tapahtuma. Tarkoitan, että ihmettelette joskus: "Onko tämä totta?" ja sitten pelaatte sen kanssa. Saatte siinä epäilyksiä ja saatte siinä toivoa ja pyrkimyksiä, ja sitten tuotte sisään pimeyden, ja sitten tuotte sisään … Pelaatte tätä peliä sen kanssa.



Onko se totta? Ehdottomasti. Ehdottomasti, ja se on luonnollinen tapahtuma. Ihminen ei itse asiassa voi työstää sitä mitenkään. Ihmisen tehtävä on sallia, ja kuten sanoin Ahmyo-retriitissä, uskon, että mestarilla on enemmän intohimoa valaistumiseen kuin ihmisellä. Luulette, että se on ihminen: "Voi, ole kiltti, ole kiltti, pelasta minut tästä paikasta." Itse asiassa tuntekaa sitä hetki. Mestarin viisaudessa on intohimoa, ja uskon, että mestarilla on suurempi intohimo ja halu tähän asiaan kuin ihmisellä. Jos tunnette sitä, oivallatte, miten merkityksellistä, miten intohimoista se on mestarille. Se tavallaan saa teidät ajattelemaan, että silloin on ok nostaa vähän omaa intohimoanne.



Oivaltaminen on hyvin totta teille, ja tämä on massatietoisuusasia ja erityisesti se asia, jota Tesla ja John työstävät tällä hetkellä. Se vetää teidät takaisin ja mietitte: "Onko se totta? Tapahtuuko se minulle? Onko tämä kaikki vain suurta peliä?" Se on hyvin totta.



Ja sitten teidät vedetään takaisin, ja ne ovat vaikeita päiviä katsella. Se on hyvin totta, ja tietämisenne tietää sen, ja sitten seuraavana päivänä massatietoisuus on saavuttanut teidät nilkkoja myöten, sitten vyötäröä myöten ja sitten tänne (nenä) saakka. Ne ovat noita vaikeita päiviä.



Mitä tehdä? No, ymmärtäkää, mitä tapahtuu. Palatkaa siihen, mitä luomme tässä – tähän dokumenttiin. Ymmärtäkää, mitä tapahtuu, ja yhtäkkiä ei ole paniikkia ja hämmennystä. Se on kuin: "Voi luoja, mitä tapahtuu elämässäni?" Siis ymmärtäkää, mitä tapahtuu, ja palatkaa tähän. Kyse ei ole vain sanoista, vaan energiasta jota laitatte tähän – kaikki te laitatte tällä hetkellä. Palatkaa tähän.



Ja sitten tietysti – olen sanonut sitä riittävästi saamaan teidät oksentamaan – mutta sallikaa, vastustamisen tai kontrolloimisen sijasta. Mitä sallitte? Oivaltamisenne, mestarinne, miten ikinä haluattekin sitä kutsua. Täyttymyksenne. Ja sitten tulee esiin huoli: "No, jos sallin, avaudun pimeille energioille." Ei ole mitään pimeitä energioita. Ei oikeasti ole. Se on vanhaa massatietoisuuspeliä.



Mitä sallitte … Muuten, kun puhumme sallimisesta, kyse on vain teistä. En käytä ulkopuolista maailmaa viitatessani sallimiseen. Puhun siitä, että sallitte Itsenne, minä-olen-olemuksen. Sallitte Sinun. Se on siinä. Antakaa Itsenne tulla itseenne. Se on siinä. Siinä ei ole kyse ulkoisesta maailmasta. Siinä ei ole kyse Garyn sallimisesta … (Tadin poikaystävä). No, voit sallia. Olet jo sallinut! (Vähän naureskelua) Siinä ei ole kyse toisen ihmisen sallimisesta. Siinä on kyse tuosta suhteesta itsenne kanssa. Se on siinä. Melko yksinkertaista, mutta jatkan sen sanomista, kunnes se tehoaa.



Tämä koko oivaltamisjuttu – numero yksi ihmisnäkökulmasta – ei ole, mitä luulette sen olevan. Se on siis tavallaan vitsi. Vitsi teistä. Teillä on jokin käsitys tai ajatus, millaista sen pitäisi olla. Se ei ole, joten päästäkää siitä irti. Mutta tämä oivaltaminen on hyvin totta niille, jotka valitsevat sen ja sitten sallivat sen. Älkää työstäkö sitä. Älkää ponnistelko siihen. Älkää yrittäkö kontrolloida sitä, koska se on hyvin erilaista, mitä ihminen luulee sen olevan.



Se ei ole niitä varten, jotka etsivät valtaa tai täydellistä ihmistilaa. Tämä toimii kirjaimellisesti heitä vastaan siellä, minne menemme, ja siitä syystä olen ollut hyvin selkeä sanoessani niille, jotka haluavat välttämättä pitää yltäkylläisyysongelmansa ja vaativat valtaa, että on aika lähteä. Näettekö, että koko tämä juttu, että Crimson Circle tulee vähän pienemmäksi, tapahtuu juuri nyt, koska pyydän kaikkia lähtemään (Adamus naureskelee). Meidän täytyy siivota talo aina silloin tällöin. Köhöm.



Nimittäin … (kuulumaton kommentti, naurua) Hanki robotti tekemään se puolestasi.



LINDA: Kyllä!



ADAMUS: Nimittäin jotkut tulevat ja menevät Crimson Circlessä, eikä siinä ole mitään oikeaa tai väärää. Jotkut teistä ovat lähteneet pariksi vuodeksi ja sitten tulleet takaisin – ei olemaan "bändäri", vaan lisäämään energianne koko tähän oivaltamisjuttuun. Nämä eivät ole opetuksia. Tämä ei ole menetelmä. Kokoonnumme yhteen kerran kuussa pelkästään vetämään syvään henkeä turvallisessa paikassa ja tavallaan muistuttamaan teille, miksi olette täällä.



Mutta jotkut tulevat ja menevät. Toiset tulevat tänne aina silloin tällöin saamaan vain muuta ajateltavaa jokapäiväiseen elämäänsä. He saavat vähän ja jatkavat, ja se on ok. Mutta on todella hyvin omistautunut ryhmä, todella muutama jotka sallivat ja antavat itsensä olla arvokkaita. Ja arvottomuus on iso juttu tällä hetkellä. Annatteko itsenne olla koko energiamuutoksemme arvoinen? Tarkoitan, että muutamme …On ihmismalli suhteessa fysiikkaan, tieteeseen, energiaan, kaikkeen muuhun. On hyvin erityinen malli siinä, miten ihmiset saavat energiaa jokapäiväiseen elämäänsä. Se on rakenne, ja sitä analysoidaan tieteellisesti, ja kaikki sitten uskovat sen olevan totta.



Muutamme sen, koska se ei ole totta. Vanha suhde ihmisen ja energian välillä ja nyt mestarin, ihmisen ja energian välillä – muutamme sen. Se on iso juttu. Se on todella iso juttu.



Siis Crimson Council on todella täällä palvelemassa shaumbrojen tarpeita. Monet lähtivät äskettäin jatkaakseen niiden palvelemista, jotka opettavat ympäri luomakuntaa, mutta Crimson Council periaatteessa fokusoitui uudelleen teidän kanssanne työskentelemiseen. Ja sanotte: "Mutta miten ihmeessä se ei sitten tee sitä puolestani?" Teidän täytyy tehdä se, mutta on energiatukea, joka on suunniteltu estämään teitä räjähtämästä. Eikö se ole hyvä uutinen? Joo (vähän naureskelua).



Ja nyt Crimson Council on omistautunut vain shaumbroille. He eivät tee mitään muuta työtä. Crimson Council on omistautunut vain shaumbroille, ja teemme sellaisia asioita, mistä olen puhunut Johnin ja Nikolan osalta ja menemme todella … Paras tapa sanoa se on: energiakommunikoinnin tai energiasuuntautumisen uusi muoto. Energia on vain kommunikointia. Miten suuntaamme sen? Miten laitamme kaiken yhteen todella palveleman teitä tavalla, jota ette olisi koskaan aiemmin kuvitelleet?





Unelmiin tuleminen



Mitä unelmista voi tulla? Aa, mitä unelmista voi tulla? Unelma tässä oli Atlantiksen unelma olla täällä oivaltamista varten. Tämä ei ole Jeshuan tyylinen oivaltaminen, jossa on tavallaan pysähtyneenä ilmaan ja leijuu valkoinen viitta päällä. Tämä on hyvin, hyvin erilaista. Kaikessa on oikeasti kyse suhteesta energian ja tietoisuuden välillä. Energian ja tietoisuuden. Sellaista oivaltaminen on todellisuudessa teillä. Se ei ole jokin guru istumassa vuorenhuipulla. Ei mitään sellaista. Se ei ole taikanäytöksiä muille ihmisille siitä, miten muutetaan kivet kullaksi, tai mitään vastaavaa. Se on hyvin erilaista, ja siinä kohtaa pyydän ihmistä vetämään vain syvään henkeä – teemme merabhin aivan hetken kuluttua. Mutta mitä unelmista voi tulla? Ja kirjoitin se vähän uudelleen (suom. huom. viitataan tarinaan/elokuvaan What Dreams May Come):



Heräämisessä, kenties unelmoimisessa, on aina ongelma, sillä mitä unelmista voi tulla tuossa heräämisessä, kun olemme kuolla kupsahtaneet, meidän täytyy pitää tauko.



Tämä merkitsee periaatteessa, että käydään läpi herääminen ja siihen liittyy kuolema. Koko heräämiseen liittyy kuolema, mutta nyt olemme tulossa unelmiin, oivaltamiseen. Nyt olemme tulossa vapautumiseen tästä kuolla-kupsahtamisesta, vapautumiseen vanhasta mallista ihmiselle. Mitä unelmista voi tulla kaiken tämän myötä? Se on hyvin hämmästyttävää.



Tämä oli siis pikku keskustelumme tälle päivälle. Vedetään kunnolla syvää henkeä tässä (yleisö taputtaa). Kiitos.





Merabh



Tuodaan tämä kaikki yhteen merabhilla, mutta emme … Teemme sen nyt ilman kaikkea sitä (tuotantoryhmälle).



Päivä on ollut pitkä ja olemme erittäin hyvässä paikassa energiamielessä, joten laitetaan vain musiikkia. Ja kyllä, voitte siirtää tämän, kiitos (puhujakoroke).



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki alkaa)



Tuodaan kaikki tämä yhteen. Minulla oli vähän muuta suunniteltuna, mutta päätin odottaa sen kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Siis kokoamme oikeasti elävän dokumentin tänään. Puhuimme siitä, missä olemme. En usko, että keskustelimme tänään mistään oikeasti uudesta-uudesta – se auttoi vain laittamaan asiat perspektiiviin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä, ja annetaan tunnustusta ihmispuolellenne, ihmiselementille joka on käynyt oikeasti paljon läpi.



Luulen, että kaikista koettelemuksista ja vastoinkäymisistä epäilyn täytyy olla pahinta. Luulen, että olette melko hyviä käsittelemään fyysistä kipua, mutta kun epäily tulee mukaan, se repii teidät riekaleiksi.



Siinä Crimson Council aikoo todella työskennellä kanssanne. Kun sanon "työskennellä kanssanne", kyse ei ole siitä, että he yhtäkkiä ilmestyvät esiin ja kehottavat teitä olemaan enää epäilemättä. Työskennellä energioiden suuntautumisen kanssa, kun ne liittyvät epäilyyn. Miten epäily on energiamuoto, kommunikointia ja miten voimme kirjaimellisesti alkaa työstää ja muuttaa noita energioita.



Voimme tehdä sen nyt, koska monet teistä päästävät oikeasti viisauden elämäänsä. Emme voineet tehdä sitä aiemmin. Kun alkaa sotkeutua todelliseen energiaan ilman viisautta, se voi napsahtaa teihin takaisin melko kovasti. Esimerkkinä käytän sellaista, joka pelaa köyhyyspeliä ja sitten pääsee energian ymmärtämiseen. Se voi oikeasti sattua ja laittaa hänet syvemmälle köyhyyspeliin.



Mutta kun olette alkaneet tuoda viisautta elämäänne, voimme alkaa oikeasti katsoa joitain näitä asioita. Voimme alkaa suunnata uudelleen sitä, miten energia palvelee uutta ihmistä. Vanhat ihmiset jatkavat vanhan energian tavoillaan, eikä se ole paha asia. Tarkoitan, että sen he valitsevat – tehdä kovasti työtä saadakseen vähän.



Muutamme tuon koko dynamiikan ja sallimme energian palvella nyt ihmistä. Mikä ajatus. Mikä ajatus. Energian joka ylittää sellaiset asiat, kuin rahan tai vallan tai minkään vastaavan. Puhun puhtaista energioista. Mutta takaisin ihmiseen.



On paljon empatiaa ja ymmärrystä siinä, mitä olette käyneet läpi. Paljon aitoa ihailua siitä, mitä olette kestäneet.



(Tauko)



Mutta muista, rakas ihminen, sinun tehtäväsi ei ole yrittää kovasti tätä. Ei ole. Et voisi tehdä sitä. Se on kirjaimellisesti mahdotonta. Mutta voit sallia sen.



(Tauko)



Miten usein, miten usein olen tullut luoksesi, kuullut kutsusi keskellä yötä, tullut luoksesi ja puhunut pitkän aikaa, tietäen, miten rankkaa on ollut.



(Tauko)



En tule maisemiin enää yhtä paljon yöllä, koska huomaat, että minun sijastani tulee mestari. Sinun on ensin vähän helpompaa … Olisi helpompaa, jos minä tulisin luoksesi. Sinulle on luultavasti tutumpi minun läsnäoloni, ja koska olemukseni ei ole yhtä lähellä kuin omasi, se on luultavasti helpompi tuntea.



Mutta alat kokea kahdelta aamulla mestarin, minä-olen-olemuksen viisauden. Ja kun olet puoliunessa – teidäthän, miten nukahdat joskus tuohon mukavaan tuoliin olohuoneessasi – ja ihmettelet kaikkea tätä, elämääsi, oletko saavuttanut riittävästi, teetkö riittävästi, ihmettelet, miksi elektroniikkasi hajoaa ja tulee yhtäkkiä uusi suuri lasku ja ihmettelet: "Teenkö tämän väärin? Teenkö tämän väärin?", et tunne enää niin paljon minua, vaan mestarin läsnäolon.



Mestari tulee vain luoksesi … tuntien sydäntäsi, tuota hyvyyttä sydämessäsi.



Mestari tulee haluten pyyhkiä kyyneleet silmistäsi.



Voi, se en ole enää minä yhtä paljon tai kukaan muu enkeli. He ovat tavallaan siirtyneet eteenpäin, siirtyneet pois tieltä antaakseen tilaa mestarin tulemiselle ja olemiselle rinnallasi.



Käytän tuota "kello kahdelta aamulla" esimerkkinä, koska, no, ensinnäkin silloin käyt läpi pahimpia aikojasi, kuten tiedät. Se on myös yksi ajankohta, jolloin olet kaikkein avoimin. Energiamelu on tavallaan hiljaista. Jos vain sallit, pääset pois mielestäsi hetkeksi ja tämä on aikaa, jolloin voit jopa tuntea mestarin laittavan kätensä olkapäillesi … pitelevän sinua hetken … kuiskaten, mitä unelmista voi tulla.



"Mitä unelmista voi tulla?



"Olemme uneksineet tästä ajasta, jolloin ihmiskokemus ja viisaus tulevat yhteen.



"Olemme uneksineet tästä ajasta, jolloin muutamme biologian ja mielen hyvin muinaista järjestelmää.



"Olemme uneksineet planeetalla ajasta, jolloin energia voisi olla puhtaassa palveluksessa, ajasta joka menee yli myös Tienin temppeleistä, ajasta josta uneksimme, ajasta joka menee myös enkeliperheisiin, jolloin lähdimme hyvin kauan sitten.



"Lähdimme hyvin kauan sitten, kun oli huoli, että kaikki universumissa pysähtyisi. Me – ihminen ja mestari – lähdimme enkeliperheestämme, lähdimme etsimään tuota syvempää ymmärrystä energiasta, mitä se on, miksi sitä on ja miten se palvelee meitä.



"Katso meitä nyt, rakas ihminen. Minä mestari, sinä ihminen, me yhdessä oikeasti yhtenä, mutta katso meitä nyt. Mitä unelmista voi tulla?



"Teemme sitä, mitä sanoimme tekevämme. Tulemme energian oivaltamiseen. Enkeliperheissä hyvin kauan sitten – niin kauan sitten, että se on melkein poissa kaikenlaisesta muistista – olimme kuin lapsia, jotka uivat energia-altaassa, mutta tietämättä, mitä se oli ja mitä tehdä sillä.



"Emme tienneet silloin, että tämä energia-allas oli tietoisuuden intohimoa.



"Uimme tässä suuressa altaassa ja sanoimme: "Mennään nyt etsimään, mitä tämä on." Ja tässä olemme – mitä unelmista voi tulla.



"Sinä ja minä, ihminen – mestari ja ihminen. Tiedän, että kello on kaksi aamulla. Tiedän, että olet väsynyt. Tiedän, että olet turhautunut, ja tiedän, että itket paljon, mutta mitä unelmista voi tulla, sillä nyt teemme juuri sitä, mitä lähdimme tekemään hyvin kauan sitten. Nyt kyse on vain energian ymmärtämisestä ja sallimisesta. Tätä teemme, rakas ihminen.



"Ja tiedän, että suurin huolesi, rakas ihmisystäväni, suurin huolesi on, onko sinulla tarpeeksi energiaa päästä oivaltamiseen saakka? Onko sinulla tarpeeksi bensaa autossa päästäksesi sinne, minne olet menossa.



"Siksi olen täällä – viisaus – koska yhtäkkiä kaikki energiadynamiikat muuttuvat. Ja rakas ihminen, tiedän, että nämä ovat vain sanoja minulta, mestarilta, mutta rakas ihminen, olet jo perillä. Olet jo perillä, ja tiedän, että nämä ovat vain sanoja eikä se tuota ihmiselle mitään konkreettista – rahaa taskuun tai bensaa tankkiin. Mutta olemme jo perillä.



"Jos voisin vain pyytää sinua ottamaan tuon ison, rohkean, valtavan askeleen ja oivaltamaan, että kyllä, on enemmän, on paljon enemmän kuin riittävästi energiaa päästä oivaltamiseen.



"Mietit, kuoletko, ennen kuin pääset siihen. Mietit, pystytkö maksamaan vuokrasi ja syömään, ennen kuin pääset siihen. Mietit, pakahduttaako yksinäisyys sinut, ennen kuin pääset siihen. Tiedän, että sinulla on noita epäilyksiä, mutta siitä syystä olen tässä – mestari, aikakausien viisaus.



"Siis, rakas ihminen, anna minun tulla luoksesi nyt kahdelta aamulla. Anna minun tulla luoksesi kahdelta iltapäivällä. Anna minun tulla luoksesi koska tahansa, milloin valitset, mutta pyydän sinua tekemään nyt yhden asian, rakas ihminen – minulta mestarilta yksi asia sinulle: kun heräät huomenaamuna, muista minut. Muista, että kuulit minut. Muista, että puhuimme. Muista kätesi olkapäilläsi.



"Olet antanut itsesi melkein unohtaa, mutta ei enää. Anna itsesi kuulla minut ja muistaa minut, ja kulje sitten kanssani, niin kuin minä kuljen kanssasi valvetilassasi.



"Siis, rakas ihminen, tunne hetki läsnäoloani ja pelkästään muista minut, kun heräät aamulla."



Vedetään syvään henkeä yhdessä …



(Tauko)



… sillä mestari seisoo rinnallanne, kanssanne, osana teitä tästä hetkestä eteenpäin, ja yhdessä tutkimme luomisen kauneutta ja sitä, miten energiat toimivat hyväksenne.



Tämän myötä, vähän hyvin lempeää hengittelyä Lindan kanssa, kun lähden luotanne tänään kera muistutuksen, että tietysti kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Olen Adamus, nöyrässä palveluksessa. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili Lähetä yksityisviesti  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 116 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 7, 8, 9, 10, 11, 12  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 1 tunti [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia