Elonaalto

Henkinen foorumi
Tänään on 17.10.2017 01:14

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 91 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: 6.5.2017 SHOUD 9
ViestiLähetetty: 13.05.2017 08:07 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, vapaan olemisen Adamus. (Linda alkaa taputtaa ja yleisö seuraa mukana)

Kiitos. Voitte säästää taputuksenne myöhemmäksi. Katsotaan, ovatko ne rehellisempiä siihen mennessä, kun olemme valmiita tänään. Ei, vaan se oli kaunista, mutta kauneudesta puheen ollen, tunnetteko, mitä huoneessa tapahtui? Ja te kaikki jotka katselette, tunnetteko, mitä tapahtui muutaman viime minuutin aikana? Jokin tavallaan pyyhkäisi kaikkien yli, pyyhkäisi shaumbrojen yli, hmm. Kenties on vähän vaikea edes kuvata sanoin, mutta on tunne todellisesta – voitaisiin kai sanoa – laadusta, tunne aistillisuudesta. Aistillisuudesta.



Olen puhunut aika kauan aisteista. On ollut paljon sanoja ja paljon älyllisiä käsitteitä, mutta sitten lopulta ne tavallaan imeytyvät sisään, olemukseenne. Alatte ymmärtää – ei mielen sanatasolla, vaan sydämen tunnetasolla – mitä merkitsee olla aistillinen, mennä yli sen, mitä kutsuisin suhteellisen harmaaksi, latteaksi ja usein huumorittomaksi elämäksi, jossa olette hyvin vakavana elämästä ja myös valaistumisestanne. Ja sitten vedätte syvään henkeä ja yhtäkkiä maailmanne muuttuu.



Puhumme vähän siitä tänään, mutta onko se tapa, jolla hahmotatte maailman ja itsenne? Tapahtuuko asioita oikeasti ja muuttuvatko asiat? Tarkoitan, että voiko tämä olla totta? Onko koko tämä valaistuminen jota olette niin kovasti työstäneet, lopultakin täällä?



Aistillisuuspuu



Ja huomaan jotain. Huomasin paljon asioita, mutta musiikin soidessa – kauniin musiikin, vähän liian rauhallisen omaan aloitukseeni, pääsemme siihen hetken kuluttua – mutta kauniin musiikin* soidessa, jokin muuttui. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu, joka paljastettiin tänään – kaunis puu, hyvä symboli monin eri tavoin siitä, mitä tapahtuu. Nimittäin meillä ei olisi voinut olla tuota puuta aiemmin. Ei todellisen arvostuksen kannalta, koska jos meillä olisi ollut se vuosi tai kaksi sitten, siinä ei olisi ollut aistillisuutta. Se ei olisi kutittanut aistejanne niin kuin nyt.



*Viitataan tähän videoon (https://www.youtube.com/watch?v=9OJ6d8zT1EI)



Se on odottanut vuosia, vain odottanut tänne tulemista ja kanssanne olemista. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu – ja ei, en pelkää enää kristalleja (vähän naurua), en ole huolissani niiden sisään juuttumisesta – mutta tämä kaunis puu on aistien symboli. Olen sanonut, että teillä on yli 200.000 muuta aistia. Ihmisinä olette fokusoituneet yhteen aistiin, ja se on fokus. Olette yhdessä aistissa. Voitteko kuvitella tämän uskomattoman matkan tulla tälle planeetalle ja omaksua aika, avaruus ja fyysinen muoto, tulla tälle planeetalle ja omaksua hyvin rajoittunut energia? Se on fokusaisti, ja se toimi! Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Se on ainoa aistinne. Se on ainoa todellinen ihmisaisti – fokus. Sellaiset asiat kuin näkö, kuulo, maku ovat vain työkaluja. Mutta on yksi aisti – fokus. Nyt olette avautumassa muille aisteille – on 200.000 aistia. Ette avaudu kaikille niille oitis. Kuten olen sanonut, sitten kun pääsette noin 11 tai 12 aistiin, joita todella käytätte tai jotka sallitte elämässänne, teillä on tuo leveä hymy ja tiedätte, että olette todella ruumiillistunut mestari.



Tämä puu edustaa aistillisuutta, johon olette tulossa. Se on kaunis riippumatta muista. Se on tehty luonnosta. Kaikki tässä on luonnosta. Se edustaa luontoa. Hyvin usein puhutaan elämänpuusta. Mikä on elämänpuu? Minulle se on aistien puu, avautuminen aisteillenne. Tässä näette sen visuaalisen kauneuden, mutta pyydän teitä hetken tuntemaan sen energiaa.



Kristalleissa itsessään ei ole mitään uhkaa teille. Kristallit eivät vapauta teitä rajoittuneen ihmiselämän kahleista. Mutta kristallit ovat kaunis muistutus hyvin monin tavoin. Kuten Linda sanoo, ne tulevat maasta, ne on tehty paineen alla ja ne muuttuvat hyvin kauniiksi asioiksi, niin kuin te. Kaikki paine mitä teillä on ollut, kaikki tuo valtava paine – ja sitten päästätte siitä irti, lakkaatte tekemästä töitä niin kovasti, lakkaatte yrittämästä niin kovasti, lakkaatte käyttämästä painetta itseenne ja teistä tulee se Kristos, se kristalli, Kristus, joka todella olette.



Tämä kaunis aistillisuuspuu – kuten sanoin, puhutaan elämänpuusta, mutta oikeasti kyse on aistillisuuspuusta – tämä kaunis puu edustaa kristalleja, sitä asiaa jolla enkeliolennot kylvivät tämän planeetan kauan sitten, ennen ihmisten saapumista. Kristalleissa oli energiaa. Ne säteilivät valoa ja ne säteilivät energiaa, mutta erityyppistä energiaa, hyvin erilaista energiaa, jotain josta puhumme tänään.



Kristallit upotettiin Maahan. Itse asiassa Maan ydin ei ole vain kuumaa sulaa laavaa. Se on valtava kristalli, ja se on ollut hyvin tärkeä osa tätä planeettaa, koska kristalli edustaa selkeyttä. Kristalli on Kristoksen tai Kristuksen symboli. Ei Jeshua Kristuksen, vaan Kristus-tietoisuuden symboli teidän jokaisen sisällä.



Itse asiassa menen niin pitkälle, että yleistän ja sanon sanan "Kristos", "kristalli", "Kristus" merkitsevän aisteja. Todellisessa sananmukaisessa määritelmässä se merkitsee aisteja, kykyä havaita enemmän kuin pelkillä silmillä, pelkällä fokuksella.



Tämä puu siis edustaa minulle ihmisiä, teitä, jotka tulette ruumiillistuneeseen mestaruuteenne tässä elämässä. Minulle on kerrottu, että tässä puussa on yli tuhat kristallia. Miten monta? Miten monta lisää? Miten monta puuta lisää meidän täytyy saada? Milloin pääsemme ensimmäiseen tuhanteen tai enempään teitä, jotka olette sallineet tuon tietoisuuden kehossa? Miten monta tällaista puuta lisää näyttämölle, kun pääsemme tuhannen, kahden tuhannen ja kolmen tuhannen yli? Tämä on toivoakseni vasta alkua, ja yksi näistä arvokkaista kauniista kristalleista edustaa sinua, sillä on sinun nimesi, kun tuo aika tulee.



On tavallaan melkoinen hetki saada tämä tänne seuraamme, kun puhumme aistillisuudesta, aisteista. Se on tie ulos – tie pois fokuksesta. Olette luultavasti jo oppineet, että te ette voi päästä pois fokuksesta fokuksella, ja te ette voi päästä pois mielellänne ettekä yrittämällä. Ette vain voi. Ja te olette yrittäneet. Olette yrittäneet sitä lukien kirjoja, käyden kursseja. Olette yrittäneet jokaista temppua itseenne siinä, miten pääsette ulos, ja mitä se tekee? Se saa teidät vain enemmän fokusaistiin.



Se on tavallaan hassu asia fokusaistissa – se synnyttää itseään. Se saa teidät fokusoituneemmaksi, ja sitten yritätte epätoivoisen kovasti päästä taas pois … koska tiedätte, että on paljon muuta. Tiedätte, että on paljon muuta. Tieto on sisällänne, mutta miten siihen päästään käsiksi? Miten pääsette sinne? Ja kun mieli kamppailee ja yrittää selvittää sitä, te ette voi selvittää. On yksi asia – salliminen.



Sanotte: "No, Adamus, jos se on niin yksinkertaista, miksi se ei vain tapahdu?" Hyvä kysymys. Se on oikeasti luottamuskysymys. Luottamus. Sallia "minä olen", joka on jo täällä, universumit jotka ovat sisällä, aistit jotka ovat jo täällä – sallia tämä ponnistelematta, manipuloimatta, ilman rakennetta, todella vain sallia. Se on luottamusta syvimmällä tasolla. Tasolla "luotan niin paljon, että olen valmis kuolemaan sen vuoksi, olen valmis kuolemaan". Sellaista luottamusta.



Mutta harvat ihmiset tekevät sen. Useimmat ihmiset ajattelevat, että he luottavat vähän. Ja olen kuullut tämän toteamuksen hyvin monta kertaa: "Minusta tulee vähän parempi siinä joka päivä." (Sylkäisy!) Ei, ei tule (vähän naureskelua). Ei tule. Valehtelette itsellenne: "Minusta tulee vähän parempi joka päivä." Ei, ei tule. Juoksette ympyrää. Olette kuin hamsteri juoksupyörässä. Onko se parempi? Onko hamsteri pidemmällä? Hamsteri luulee olevansa, mutta se ei ehdottomasti ole yhtään pidemmällä. Olen pahoillani, Kerri, tuo mutruinen ilme kasvoilla: "Ai! Olenko hamsteri?" Joo.



KERRI: Tiedän, että olen lihava hamsteri juoksupyörässä. Olen sanonut niin.



ADAMUS: Minusta olet hyvin kaunis. Tule tänne, suudellaan (vähän naurua). Tule tänne.



KERRI: Ai, koska tahansa!



ADAMUS: Ole hyvä! (Lisää naurua, kun hän tulee eteen) Tule tänne, rakas. Tule tänne, tule tänne. Mmm. Aa, tässä puun edessä!



KERRI: Joo. Älä katso, Linda.



ADAMUS: Missä muualla? Valmis? (He teeskentelevät muhinoivansa, naurua) Moiskis! (Adamus suutelee häntä poskelle) Hyvä, tässä puun edessä. Hyvä. (Taputuksia, kun Kerri palaa paikalleen)



Missä olimmekaan? Ai niin, hamsteri … Muuten, älkää koskaan, koskaan aliarvioiko häiritsemisen voimaa, häiritsemisen kauneutta. Ihmiset nimittäin fokusoituvat. He pysyvät lineaarisena. He pysyvät samalla polulla. (Naps!) Napsauttakaa heidät pois siitä. Napsauttakaa itsenne pois siitä. Tehkää jotain totaalisen törkeää saadaksenne itsenne … Nimittäin kun teistä tulee onneton, mitä teette? "Voi, miksi olen onneton?" Ajattelette tätä onnettomuutta ja "mikä sai minut tähän?" ja "olen niin huono ihminen". Suu kiinni. Menkää tekemään jotain törkeää. Oikeasti, se tekee ihmeitä. Huoneen energian voi muuttaa hyvin nopeasti pienellä häiriötekijällä, aidolla häiriötekijällä. Rakastin pusua, ja tuoksut erittäin hyvältä – tarkoitukseni oli mainita siitä. Mutta yhtäkkiä se napsauttaa energiaa, saa sen pois fokuksesta ja sallii sen virrata luonnollisesti.



Takaisin pointtiin. Kaunis, kaunis aistillisuuspuu. Oli sen aika, ja luulen, että alatte ymmärtää sen enemmän, kun jatkamme.



Adamus Saint Germain -show



Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy myöntää, että no, kerroin yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla – se on muuten todellinen paikka. Käytän sitä tarinana, toimitusmekanismina, mutta se on todellinen paikka. Tarkoitan, että kokoonnumme, juttelemme, nauramme teille (vähän naureskelua). Meillä on hyvin hauskaa, ja tarinani kiehtovat heitä kovasti. Nimittäin, jotkut heistä opettavat myös, mutta muita ryhmiä, kuten Sedonassa ja vastaavissa paikoissa. Mutta shaumbrat kiehtovat heitä kovasti. "Miten se sujuu, Adamus?"



Se on melkein kuin kilpailua. Meillä kaikilla on tavallaan omat ryhmämme – no, ei heillä kaikilla, mutta monilla meistä on ryhmiä, joiden kanssa työskentelemme – ja kun istuskelemme poltellen sikaria ja ottaen drinkin melkein kuin kysytään: "Miten ryhmällä sujuu, Adamus?" No, itse asiassa en kerro heille. Haluan antaa heidän jatkaa arvailua. Ja jotkut heistä rehentelevät: "Voi, minulla on kaksi tai kolme, jotka ovat lähellä." Se on kuin "pyh!" (Adamus naureskelee) Niinpä he kyselevät aina: "Miten tuo shaumbra-ryhmä pärjää?" enkä sano kovin paljoa, koska en halua pilata sitä. Haluan ilmestyä paikalle joku päivä ja sanoa: "Minulla on yli tuhat. Mistä oikein puhut? Sinulla on vain – sinulla ei ole yhtään? Ei yhtään? Minulla on tuhat tai enemmän. Aiomme tilata itse asiassa toisen puun, suuremman tällä kertaa. Tehkää tilaa useammalle."



Mutta minun täytyy myöntää (Linda vaikeroi) … Mitä? Ei se niin kallis ollut (vähän naureskelua). Ei, vaan tässä on hyvä pointti. Tässä on erittäin hyvä pointti, ja itse asiassa tämän puun todellinen pointti: eläkää elämäänne laadukkaasti tästä eteenpäin. Olen kyllästynyt – olen todella kyllästynyt – että halvennatte itseänne. Te olette kyllästyneet siihen, mutta minä olen todella, todella kyllästynyt siihen. Käsitättekö, millaista ylösnousseelle mestarille on olla tekemisissä jonkun kanssa, joka halventaa itsensä? Tarkoitan, joka pelkää ehkä kuluttavansa liikaa? Se ei ole kovin ylösnoussut-mestarimaista. Ei! "Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan", sanon minä. Te sanotte: "Tota, en ole oikein varma." Mutta hankkikaa kiva puu, kiva auto, kiva talo.



LINDA: Okei, okei.



ADAMUS: Kiva talo (muutama naurahdus). Tehkää se vain, vaatteet …



Osa teissä – monet teistä ovat olleet aiemmin katolilaisia – syyllinen katolilainen osanne sanoo tavallaan: "Voi, minun ei pitäisi käyttää sellaista rahamäärää ja mitä jos …" Tehkää se. Hitto soikoon, vain tehkää se ja katsokaa, miten elämänne muuttuu. Jos istutte murehtimassa tällaisen puun budjettia, kymmenen vuoden päästä konttaatte edelleen maassa ihmetellen, mistä yltäkylläisyys tulee. Jos teette sen ja annatte energian virrata, se on siinä ja kymmenen vuoden päästä teillä on viisi tällaista puuta tai enemmän.



Se on seuraamus. Yltäkylläisyys seuraa yltäkylläisyyttä. Laatu seuraa laatua. Ja kun halvennatte itsenne, teette itsellenne suurimman karhunpalveluksen. Kun halvennatte itsenne … Ja tiedän, kuulen sen kaiken, kuulen monien teidän netissä tällä hetkellä sanovan: "Mutta Adamus, et ymmärrä. Minulla ei ole rahaa. Minulla ei ole seteleitä." No, kyllä, koska olette eläneet halvasti, ja jos olisitte eläneet yltäkylläisesti, teillä olisi kaikki asiat, joita haluatte. Ehdottomasti. Eläkää yltäkylläisyydessä. Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan. Mm-mm-mm-mmmm. Näen sen nyt kotisivullanne netissä.



Siis pointtiini, johon olin pääsemässä. Minua on purrut kärpänen. Kerroin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana … Minulla on ollut eräänlainen teatteritausta. Minulla oli muutama elämä, missä harjoitin teatteritaiteita. Rakastan niitä, koska se saa teidät ulos surkealta tieltänne. Kun oivallatte, että tämä kaikki on näytöstä, kun oivallatte, että voitte oikeasti aktivoida minkä tahansa puolenne koska tahansa, näytellä ja olla koskaan kadottamatta "minä olen" -ydinidentiteettiänne, näytteleminen on upeaa. Se on luovaa ilmaisua, mutta se myös avaa teitä, saa teidät nauramaan ja leikkimään monien puolienne kanssa.



Kerroin siis ylösnousseille mestareille: "Minua on oikeastaan purrut näyttämökärpänen." Ennen minulla oli teatterikärpänen. Rakastin näytellä teattereissa, mutta jos yleisöä oli sata tai kaksi sataa, se oli valtavasti, koska täytyi todella huutaa kuuluakseen taakse. Nyt on mikrofoneja.



Sanoin: "Minua todella puraisi kärpänen. Nimittäin pidän tästä. Minulla on mukavaa näyttämöllä, vaikkei Caulrella olekaan. Olen rento yleisön kanssa. Meillä on hyvin hauskaa." Sanoin: "Luulen jääväni vähän pidemmäksi aikaa. Kenties shaumbrat tavallaan pidättelevät ruumiillistunutta valaistumistaan, jotta voimme jatkaa tätä keikkaa jonkin aikaa. Pidän siitä todella." Ja sanoin: "Nimittäin katselen joidenkin shaumbrojen kautta televisio-ohjelmia ja se on sellaista talk-show'ta, sellaista myöhäisillan show'ta. Istun siinä – ja tietysti he ovat unessa, he ovat sammuneet, mutta katselen tavallaan heidän kauttaan – ja on hauskaa nähdä noita myöhäisillan isäntiä. Näen itseni tavallaan …"



LINDA: Tarkoitatko niin kuin Adamus Saint Germain -showta?



ADAMUS: Joo, joo.



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: Esiintyy Adamus Saint Germain.



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: On ohjannut Adamus Saint Germain.



LINDA: Millainen avaus olisi?



ADAMUS: Tähtenä on Adamus Saint … No, itse asiassa sanoin, kun Cauldre oli ajamassa tänne tänään – keskeytin hänet ja sanoin: "Haluaisin vähän näytellä tätä. Etsi minulle musiikkia." Joten tehdään koko aloitus uudestaan. Teillä oli tuo kiva, suloinen, itkuinen, aistillinen musiikki ja kuvia, mutta tällä tavalla haluaisin aloittaa Adamus-show'n, menen vain ensin tänne taakse. Ja Linda, sinä olet edessä …



LINDA: Okei.



ADAMUS: … ja olet kakkosisäntä.



LINDA: Okei, osaan tehdä sen, ehkä.



ADAMUS: Jaaaa annetaan mennä!



(Talk-show-musiikki alkaa)



LINDA: Hei! On Adamus Saint Germain -show. Tässä sitä mennään, kaikki! (Yleisö hurraa ja taputtaa) Tervetuloa, Adamus Saint Germain! Jee! Hän on täällä studioyleisössämme! (Lisää yleisön hurrausta ja taputusta)



ADAMUS: Aa! Kiitos, Linda! (Adamus juoksee elehtien näyttämölle)



LINDA: Ilo minulle.



ADAMUS: Erittäin hyvä olla täällä teidän kaikkien kanssa!



LINDA: Ilo minulle.



ADAMUS: Ah! Tämä on yksi parhaista yleisöistä!



LINDA: Katso tätä upeaa yleisöäsi täällä ja netissä! Tervetuloa!



ADAMUS: Oi! Oi! Tämä on yksi parhaista yleisöistä, joka meillä on koskaan ollut täällä! (Lisää hurrausta ja taputusta) Cauldre-raukka, hän kuolee (naurua).



Siis tervetuloa Adamus-show'hun! Joo, meillä on paljon käsiteltävää tänään. Puhumme joistain viimeisimmistä tapahtumista maaplaneetalla. Puhumme siitä, miten ei ole aikaa, ja puhumme täysin uudesta energiasta, joka voi muuttaa elämänne.



LINDA: (huutaen) Jeee! (Lisää yleisön hurrausta) Anna palaa, Adamus!



ADAMUS: Ennen kuin teemme sen, mennään monologiin Adamus Saint Germain -show'ssa.



Nimittäin olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana. Puhuimme ihmismatkasta ja Ylösnousseiden mestareiden klubilla on sanonta: "Tämä planeetta ei ole mestareille." Tämä planeetta ei ole mestareille. Tavallaan se on kuin elokuvanne Menetetty maa (suom. huom. englanninkielinen nimi suoraan suomennettuna "ei maa vanhoille miehille"), mutta "tämä planeetta ei ole mestareille". Ja repesimme kaikki nauramaan, koska huumori toisella puolella on vähän erilaista kuin täällä. Ymmärsimme, että on hyvin vaikeaa. On ollut meillä kaikilla, kaikilla 9.699 ylösnousseella mestarilla. Meidän oli niin vaikea jäädä harmauteen, jäädä yhteen fokusaistiin, niin vaikea jäädä toisten ihmisten joukkoon – ihania ihmisiä, mutta melko tiedostamattomia – niin vaikea jäädä, kun maailma ja ihmiset voivat toisinaan olla hyvin julmia, hyvin ilkeitä, hyvin tylsiä, että tämä planeetta ei ole ylösnousseiden mestareiden paikka.



Ja nyökytimme kaikki päätämme ollen samaa mieltä. Sanoimme: "Jääminen viikoksi valaistumisemme jälkeen tuntui koko elämältä." Joillakin jotka jäivät pariksi vuodeksi, kuten Kuthumi, se oli melkein ikuisuus. He huomasivat, että heidän täytyi eristäytyä, tulla erakoksi, oikeasti poistua kaikesta, paitsi luonnosta.



Tämä planeetta ei ole oikeasti ylösnousseille mestareille, koska se sattuu. Se sattuu kehoon. Se on puristumista hyvin tiukkaan. Toimit mielestä, joka on rajoittunut ja todellisuudessa melko järjetön. Et ole aisteissasi. Et ole edes sinä, kun on täällä. Et ole sinä. Mutta et tunnista sitä, et oivalla sitä. Tiedät vain, että jokin on pielessä, jokin on ollut pielessä kaikissa ihmiselämissäsi. Niistä monista, monista elämistä joita sinulla on ollut, tiedät, että jokin ei ole oikein, mutta et tiedä, mikä se on. Mitä siis teet? Syytät itseäsi. Tämä asia joka on pielessä, syy siihen ettet tajua sitä, ettet ole onnellinen, syy siihen että elämä tuntuu kamppailulta, on, että teet jotain väärin.



Tämä planeetta ei ole ylösnousseille mestareille. Ja mitä teet elämä toisensa jälkeen? Yrität saada sen toimimaan. Yrität kovemmin tulla fokusoituneemmaksi, tulla enemmän sellaiseksi, mitä toisten ihmisten odotukset ovat. Menet kauemmas siitä, kuka oikeasti olet. Yrität piilottaa ja naamioida tämän tietämisesi, että on paljon muuta. Sitten alat pelätä, alat epäillä ja lopulta piiloudut itseesi, mutta hyvin, hyvin pieneen osaan itsestäsi. Tästä syystä tämä planeetta ei oikeasti ole mestareiden paikka. Se ei oikeasti ole.



Nyökytimme kaikki päätämme. "Hemmetin totta. En malttanut odottaa päästäkseni pois sieltä. En malttanut odottaa valaistumistani, mutta ei malttanut odottaa päästäkseni pois sieltä", koska miksi kukaan haluaisi jäädä? Miksi he haluaisivat jäädä paikkaan, joka ei ole oikeasti he tai heille? Paikkaan joka ei toivota tervetulleeksi mestareita, joka ei oikeasti kunnioita, keitä te todella olette, joka yrittää saada teidät takaisin suvun, esi-isien karmasukulinjaan, maailma joka yrittää saada teidät takaisin mieleenne, maailma joka yrittää saada teidät palvelemaan toisia ja olemaan rakastamatta itseään. Miksi?



LINDA: (taputtaen) Tämä on masentava monologi. Mihin tämä on menossa (muutama naurahdus)?



ADAMUS: Se menee suoraa helvettiin, jos ette ole varovainen (naurua). Tämä on minun monologini. En sanonut show'ni olevan hauska. Sanoin vain, että se on monologi (Linda nauraa). Se on minun monologini. Odota. On enemmän (lisään naureskelua). Kiva häiriötekijä.



LINDA: Minä yritän.



ADAMUS: Siis istuskelimme ja puhuimme ja lopulta yksi ylösnoussut mestari, Xena, sanoi: "Mutta odotas hetki, Adamus. Sanot, ettei tämä planeetta ole mestarien paikka, mutta kuitenkin seisot ryhmän edessä ja käyttäydyt joskus vähän typerästi ja kannustat heitä jäämään."



LINDA: Niin.



ADAMUS: "Miksi?"



LINDA: Niin.



ADAMUS: Miksi?



LINDA: Niin.



ADAMUS: Tämä on hauska osa.



LINDA: Joo (lisää naureskelua).



ADAMUS: Ja sanoin: "En todellisuudessa välitä siitä suuntaan tai toiseen."



LINDA: Ai.



ADAMUS: En oikeasti välitä.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Tulette minun puolelleni. Tulette kirkkaalle puolelle, tulette helpolle puolelle tai pysytte siellä. Sanoin: "Mutta he haluavat jäädä. He haluavat jäädä!" Ja toinen ylösnoussut mestari sanoi: "Mutta miksi? Miksi he haluavat jäädä? Se on melkein, kuin olisi vankilassa ja vartija tulee yhtenä päivänä sanomaan: "Shea, olet vapaa. Tässä ovat paperisi", ja Shea sanoo: "Ei, haluan jäädä." Miksi? Miksi he haluavat jäädä?" Ja sanoin: "Puhun siitä Adamus Saint Germain -show'ssa. Puhun siitä ja otan selvää syystä."



Miksi jäädä?



Minulla on melko hyvä tuntuma siitä, miksi jäätte, mutta haluaisin kuulla teiltä hyvin nopeasti, miksi haluaisitte jäädä. Ja poistetaanpa heti aluksi yksi asia. Se ei ole siksi, että pelkäätte kuolla. Luulette, että siksi haluatte jäädä, koska: "Voi jessus! En oikein tiedä, sitten kuolen." Ei, itse asiassa olette tuon pelon yli. Tarkoitan, että te ette odota sitä innolla, ja tiedän, että jokainen teistä sanoo: "Okei, kun on minun aikani, ei tuskaa, ei sairauksia, lähden vain pois." Se on ok, mutta kyse ei ole kuolemanpelosta.



Siis miksi jäädä? Ole hyvä, Linda.



LINDA: Etsin vapaaehtoisia?



ADAMUS: Aina.



LINDA: Okei. Tässä sitä mennään.



ADAMUS: Ole hyvä. Miksi?



(Fanfaarimusiikki soi)



ADAMUS: Anna palaa.



JOE: Miksi jäädä?



ADAMUS: Miksi jäädä?



JOE: Hmm, vaikuttaakseen asioihin.



ADAMUS: Millä?



JOE: Värähtelyn ylläpitämisellä.



ADAMUS: Mille?



JOE: Muulle planeetalle.



ADAMUS: Okei.



JOE: Mestarina.



ADAMUS: Mitä – kysyn vain hypoteettisesti – mitä jos he eivät haluaisi värähtelyn muuttuvan? Mitä jos he kääntyisivät sinua vastaan?



JOE: Itse asiassa teen sen itseäni varten.



ADAMUS: Okei, hyvä.



JOE: Ja se on sivutuote.



ADAMUS: Hyvä.



JOE: Joo, ylläpidän sitä vain itseäni varten.



ADAMUS: Okei. Uskaltaisinko sanoa, että teet sen melkein vain nähdäksesi, pystytkö?



JOE: Joo, osa on sitä.



ADAMUS: Okei.



JOE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo, joo. "Miksi ei?"



JOE: Joo, miksi ei?



ADAMUS: Joo, joo.



JOE: Se on uusi seikkailu.



ADAMUS: Hyvä. Voisinko myös sanoa, että kenties tämä on oikeasti juurtunut sinuun hyvin syvälle monta elämää? "Aion jäädä. Aion tehdä sen. Aion olla täällä valona, joka säteilee planeetalla toisille."



JOE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Okei.



JOE: Joo.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kiitos. Seuraava. Miksi jäädä?



BRENDA: Tiesin, että tekisit sen (Lindalle). Se on seikkailu.



ADAMUS: Se on seikkailu. Mutta tiedäthän, minulla on toisella puolella seikkailuja, jotka ylittävät kaiken, mitä voisit edes kuvitella. Tarkoitan, että teemme asioita joka päivä eivätkä ne maksa mitään, ja ne ovat seikkailuja tuonpuoleisen tuolla puolen. Sanot: "Se on seikkailu". Pyh! Se on tylsää! Se on todella tylsää. Minun on vaikea tulla – nukahdan joskus tullessani tänne (Brenda nauraa). Se on niin tylsää, ja sanot sitä seikkailuksi. Millä tavalla?



BRENDA: Sitä ei ole tehty aiemmin.



ADAMUS: Se on totta. Se on totta. Siis mitä haluat, "tein sen ensimmäisenä" -merkin?



BRENDA: Joo (he naureskelevat).



ADAMUS: Okei. Se on hyvä pointti. Totta kai, totta kai. Mitä muuta? Miksi jäädä?



BRENDA: Minulla on vain tämä syvä tunne – en tiedä – kai se on sinun opetuksistasi ja Jeshuan opetuksista …



ADAMUS: Huomasin, että laitoit minut ennen Jesuhaa. Se on okei … (joku kikattaa). Voi, lakatkaa olemasta varsinainen tikku takapuolessa! Hän ei välitä! (Naurua) Jeshualla on hyvä …



BRENDA: No, show on sinun.



ADAMUS: Kerron teille tarinoita, joo.



BRENDA: Tarkoitan, että loppujen lopuksi …



ADAMUS: Tämä on minun show'ni.



BRENDA: … show on sinun.



ADAMUS: Aivan, aivan. Joo, joo (lisää naureskelua).



BRENDA: Okei.



ADAMUS: Tämä ei ole Adamus Saint Germain -show, jossa esiintyy myös Jeshua, Jeesus H. Kristus. Ei ole! Tämä on minun show'ni (naurua). Hommaa oma show'si, Jeesus! Hänellä taitaa olla monta show'ta tällä planeetalla. On Jeesus-show! Ja se on kuin "vau", okei. Hänellä on muutama. Anna palaa. Mitä muuta?



BRENDA: Luulen, että kyse on syvästä tunteesta tuoda Kristus-energia sisään ja elää tuo energia.



ADAMUS: Okei. Voisit tuoda sen sisään ja sitten tulla äkkiä toiselle puolelle. Meillä on joukko shaumbroja …



BRENDA: Kokeilin sitä. Se ei toiminut.



ADAMUS: Ei toiminut?



BRENDA: Ei.



ADAMUS: Toiselle puolelle tuleminen on helppoa.



BRENDA: Se ei ollut minulle.



ADAMUS: Oikeasti?



BRENDA: Halusin todella lähteä. Oikeasti halusin.



ADAMUS: Halusit lähteä.



BRENDA: Se ei vain onnistunut.



ADAMUS: Vau.



BRENDA: Joo.



ADAMUS: Ja mikä sitten muuttui?



BRENDA: En tiedä. Menin vain rannalle, join muutaman oluen ja katselin merenaaltojen tulevan (hän ja yleisö nauravat).



ADAMUS: En aio kertoa Ylösnousseiden mestarien klubilla tuota tarinaa. "Tota, otin muutaman oluen ja päätin jäädä tälle kurjalle hemmetin planeetalle!" (Adamus sammaltaa vähän) Se on kuin "justiinsa". (Lisää naurua) Juotko edelleen?



BRENDA: En juo kovin usein.



ADAMUS: Et kovin usein. "Vain tunteissani, että lähden planeetalta, otan pari olutta ja …" Okei. Haluatko Kool-Aidia?



BRENDA: En.



ADAMUS: Ai, laskin vain leikkiä! (Suom. huom. Kool-Aid on juomajauhe, jota käytettiin 1978 joukkoitsemurhassa USA:ssa)



BRENDA: En!



ADAMUS: Se oli leikkiä, se oli leikkiä.



BRENDA: En (Linda nauraa kovaa).



ADAMUS: Laskin leikkiä.



BRENDA: En (naurua).



ADAMUS: Missä on fanfaari? Antaa tulla, "ba-rum, ba-rum!"



BRENDA: En halunnut oikeasti lähteä.



ADAMUS: Et halunnut oikeasti lähteä, okei.



BRENDA: Jos olisin oikeasti halunnut lähteä, olisin lähtenyt.



ADAMUS: Aivan, aivan, okei.



BRENDA: Joten minun täytyi …



ADAMUS: Kerro minulle yksi pakottava syy, miksi haluat jäädä.



BRENDA: (pitäen tauon) Siksi minä tulin.



(Fanfaarimusiikki pärähtää soimaan)



ADAMUS: Kiitos (he naureskelevat). Vähän viivästynyt reaktio … "Jeesus, lopeta se!" (Lisää naurua) Kiitos. Pari vielä, todella nopeasti. Miksi, miksi, miksi haluaisit jäädä? Miksi haluaisit jäädä? Voitte jakaa mikrofonin (pariskunta nousee ylös, Duke naureskelee). Kyllä.



DUKE: No …



ADAMUS: Tämä on kaksi-yhden-hinnalla-sopimus.



DUKE: Tämä on kaksi yhden hinnalla.



ADAMUS: Joo.



DUKE: No, olen täällä, joten miksi en yrittäisi kokea mestaruutta ollessani täällä.



ADAMUS: Okei. Mutta mitä jos kyllästyt siihen? Kolmen päivän päästä saat suuren oivalluksen – ei aivo-oivallusta, vaan suuren oivalluksen – miksi jäädä?



DUKE: En tietäisi, minne muualle mennä.



ADAMUS: Ai, minulla on muutama hyvä paikka.



DUKE: Okei! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Minulla on hyviä lomapaikkaehdotuksia toiselle puolelle.



DUKE: Kun se aika tulee, soitan sinulle (he naureskelevat).



ADAMUS: Joo.



DUKE: Okei.



ADAMUS: Lastesi vuoksi?



DUKE: Ei. Haluaisin henkilökohtaisesti kokea mestaruuden kehossa.



ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus. Pidän siitä. Hyvin selkeä. Kiitos. Joo, hän vei sinun vastauksesi.



SOUSAN: Juuri niin.



ADAMUS: Joo.



SOUSAN: Hän vei vastaukseni, ja luulen myös, että luonto. Haluan kokea luonnon maaplaneetalla.



ADAMUS: Joo, meillä on Theosilla luonto, joka on …



SOUSAN: Ai.



ADAMUS: Mm, todella kiva luonto (Sousan naureskelee). Kuin tämä (viitaten puuhun), mutta elävä. Joo. Luonto, okei.



SOUSAN: Ja lapseni.



ADAMUS: Ja lapsesi.



SOUSAN: Ja ihmiset joita rakastan.



ADAMUS: Okei.



SOUSAN: Siis, joo.



ADAMUS: Reilua, reilua.



Okei, siis en tiedä, onko se hulluuttanne vai todellista omistautumista, myötätuntoa vai ainoastaan, koska voitte, että aiotte yrittää sitä. On erittäin syvä ja erittäin vanha sitoumus, jonka olette tehneet ja joka palaa aina Jeshuan aikaan saakka, missä te tulitte ensimmäisen kerran, missä kutsuitte itseänne shaumbroiksi. Sanoitte: "Aiomme tehdä sen jonain päivänä. Aiomme jäädä", koska näitte aika ajoin toisten lähtevän. Näitte Jeshuan lähtevän – ei kovin kaunista. Ja sanoitte: "Ei. Aiomme tehdä se, koska voimme." Mutta tiedätte myös, tiesitte silloin ja tiedätte nyt, että se transformoi … en halua sanoa planeettaa, vaan se transformoi sieluja. Sieluja.



Sillä on vaikutusta tähän planeettaan. Mutta kun on tuhat tai enemmän teitä, jotka olette sallineet valaistumisenne, se muuttaa planeettaa, mutta ei odottamallanne tavalla. Se ei ole suuri kumbaja-hetki planeetalle. Se aiheuttaa itse asiassa enemmän hankausta, enemmän vastustusta, enemmän jännitettä tällä planeetalla. Nimittäin joitain suuria profeettoja joita on tullut tänne, ei ole ihailtu ja rakastettu vuosisatoja myöhemmin.



Saatte siis paskan tulemaan esiin tällä planeetalla, mutta siinäkin on tavallaan jotain, mistä pidätte (muutama naurahdus). Mutta luotte myös – jos summaisin tämän – tiedätte, että edes ilman välittömiä vaikutuksia luotte suuren mahdollisuuden toisille. Lisäätte tietoisuuteen mahdollisuuden, jota ei oikeastaan ole – sitä ei ole kovin paljon tällä hetkellä.



Perintönne, se mitä jätätte taaksenne toisille, jotka tulevat teidän jälkeenne, jotka käyvät läpi nuo vaikeat ajat heräämiseensä, nuo vaikeat ajat elämässään, jolloin he menettävät kaiken tullessaan valaistumiseensa; jotka epäilevät itseään, joilla on kärsimystä ja piinaa – jätätte mahdollisuuden, joka ei ole kovin näkyvä tällä hetkellä. Se on oikeasti se syy, minkä vuoksi tunnen teidän jäävän tänne. Se ei ehkä tapahdu oitis, tämä mahdollisuus jonka lisäätte toisille ihmisille, jotka tulevat mestaruuteensa. He eivät ehkä tajua sitä oitis. Se voi viedä heiltä elämiä, mutta laitatte sen siihen. Kristallisoitte sen heille. Siis yhtenä noista sielun pimeistä öistä, jolloin kaikki näyttää menetetyn ja toivottomalta ja he ovat lopun lopussa eivätkä tiedä, mitä tehdä, yhtäkkiä loistaa valo. Se ei merkitse, että he ottavat sen, hyväksyvät sen, sallivat sen tai mitään, mutta ainakin se on siinä.



Tiedätte, millaista on, kun ei ole tuota valoa. Tiedätte, millaista on olla pimeimmässä hetkessänne ja tuntea vain enemmän pimeyttä, ja tiedätte, miten kamalaa se oli. Ja osa sitoumusta – jos menemme tässä lineaarisen ajan ulkopuolelle – osa sitoumusta joka teillä on tulevaisuudessa ja joka on iskostuneena teihin nyt, on jättää tuo mahdollisuus. Tuo valo, tuo toivo – ilmestyy se heille sitten enkelin äänenä tai pelkkänä selkeytenä mielessä, he näkevät yhtäkkiä oman kauneutensa, mitä se onkin – mutta tuo valo on heitä varten. Siitä syystä. Eikä se ehkä tapahdu oitis. Ja hassulla tavalla tulevaisuuden itsellänne ei ole agendaa siitä, ottavatko he vastaan tuon valon vai eivät – ei agendaa – mutta ainakin se on siinä.



Jos hyvin monilla teistä olisi ollut tuo – oli pieniä häivähdyksiä siitä, mutta melkein näkymättömiä – mutta jos teillä olisi ollut tuo – kutsutaan sitä valoksi – tuo toivontunne pimeimpinä hetkinänne, miten eri tavalla asiat olisivat voineet olla. Sen jätätte taaksenne. Siksi jäätte.



Ja se on vaikea tehdä. Se on erittäin vaikea tehdä, jos saatte valaistumisenne ja sitten lähdette kolmen päivän päästä. Mutta kun pysytte ruumiillistuneena, kun pystytte olemaan ja-tilassa, olemaan melko harmaassa ja melko epäaistillisessa maailmassa, mutta kulkemaan myös ja-mestarina, kuljette myös aistillisuudessanne, väreissänne ja "minä olen" -olemuksessanne.



Kyse on – jos tavallaan voisin summata tämän – koko tästä ajatuksesta jättää valo ja kyetä olemaan todellisessa ja-tilassa. Olette ihminen. Teette virheitä, kuten kutsuisitte niitä. Lyötte päänne matalaan kattoon. Jatkatte sen tekemistä. Emme yritä voittaa sitä. Olette ihmistilassa. Unohdatte, että ruoka on levyllä ja se palaa ja talo on täynnä savua ja palohälytin alkaa soida ja sanotte: "Voi! Minun pitäisi olla ylösnoussut mestari", ja täsmälleen samalla hetkellä olette ylösnoussut mestari, joka nauraa teille. Tämä on monologini komediaosuus (Linda nauraa kovaan ääneen ja yleisön naurua).



LINDA: Ihan oikeasti! (Yrittäen saada yleisön reagoimaan lisää)



ADAMUS: Ai! (Adamus naureskelee ja lisää yleisön naurua ja vähän taputuksia)



LINDA: Jessus!



ADAMUS: Siis pointtina on, miksi ette alkaisi nauraa nyt, koska olette ja-tilassa. Se ei ole kamalan selvää, mutta miten pääsette siihen? Teette vain sen. "Olen tässä. Ole ja-tilassa. Olen ihminen. Olen kuolevainen, ja lyön pääni kattoon ja lyön varpaani, ja olen samaan aikaan mestari."



LINDA: (huutaen) Se on siistiä! Joo! (Fanfaarimusiikki alkaa soida) Se on siistiä! Joo! Joo! (Yleisö huutaa "vou! vou! vou!" ja vähän taputuksia)





Törkein/sokeeraavin tekosi



ADAMUS: Okei, okei. Nyt tämän päivän vieras! Show'mme tämän päivän vieras olette te. Minulla on kysymys teille. Linda siis laittaa teidät vapaaehtoisena tulemaan tänne vierastuoliin ja vastaamaan seuraavaan kysymykseen suorassa televisiolähetyksessä kaikkien edessä.



Mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt tässä elämässä?



Ennen kuin tulette tänne eteen show'n tässä osassa, haluan muistuttaa teille, että pystyn lukemaan kaikki ajatuksenne (muutama naurahdus). Minun siis täytyy tietää, mikä on törkein asia, ja kerron sitten teille törkeimmän asian, joka minä tein viimeisessä elämässäni maan päällä.



LINDA: Voi, hyvä luoja! Tämä kuulostaa hauskalta!! (Fanfaarimusiikki alkaa soida taas) Olenko valmis?!



ADAMUS: Joo, joo, joo!



LINDA: Jihuu!!!



ADAMUS: Okei, vapaaehtoinen.



LINDA: Jihuu! Erinomaista!



ADAMUS: Mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt tässä elämässä?



David, tule eteen. Isot taputukset Davidille (taputuksia ja fanfaarimusiikkia, kun David hyppelee eteen). Käy istumaan, David.



DAVID: Ai, kiitos.



ADAMUS: Haluaisitko kupin kahvia?



DAVID: Ei, kiitos. Olen hyvin tyytyväinen.



ADAMUS: Ajattelet sitä … Voi, kivat bootsit.



DAVID: Ai, no, kiitos.



ADAMUS: Joo, pidän niistä oikeasti.



DAVID: No, kuten tiedät, ostin ne suurenmoisen kurssisi jälkeen, jonka pidit Breckenridgessä.



ADAMUS: Jep, jossa kehotin menemään ostamaan jotain itsellenne. Ja ihmiset käyttivät paljon rahaa, paljon rahaa. En tiedä, paljonko nuo bootsit maksavat, mutta ne näyttävät tuhannen dollarin bootseilta.



DAVID: Itse asiassa sain ne alennusmyynnistä (naurua, kun Adamus elehtii taivastellen ja inhoten). Mutta ne ovat upeat.



ADAMUS: Joo.



DAVID: Ne olisivat luultavasti maksaneet sen verran ilman alennusmyyntiä.



ADAMUS: Kuka alennusmyynnit ylipäätään keksi?



DAVID: Pidän hyvistä kaupoista.



ADAMUS: Okei, kivat bootsit. Mutta mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt tässä elämässä. (David huokaisee) Voi! Ja olet tässä ystävien keskellä.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Voit sanoa, mitä vain haluat.



DAVID: Meneminen Eurooppaan 1963, jolloin olin kolmannella collegessa ja lähdin kesäksi ja vietin siellä noin kahdeksan viikkoa, matkustelin ympäriinsä.



ADAMUS: Miksi se oli törkeää?



DAVID: No, minulle se oli täysin laatikon ulkopuolella.



ADAMUS: Joo.



DAVID: Minulla ei ollut rahaa sillä hetkellä, kun päätin tehdä sen, mutta päätin kuitenkin tehdä sen.



ADAMUS: Kadutko sen tekemistä?



DAVID: Ehdottomasti en.



ADAMUS: Mutta sinulla ei ollut rahoja ja sinusta tuntui tavallaan: "Voi, ehkä minun ei pitäisi tehdä tätä."



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Hyvä, hyvä. Ja oletko mennyt takaisin tai tehnyt jotain vastaavan törkeää sen jälkeen?



DAVID: Se oli parhaista parhain.



ADAMUS: Kyllä.



DAVID: Itse asiassa siellä, Pariisissa, tapasin sinut ensimmäisen kerran, kuten tiedät.



ADAMUS: Joo.



DAVID: Joo. Ja hengailimme kolme päivää, joten ei homma siitä enää parane.



ADAMUS: Niin. Paha krapula, mutta …



DAVID: Ei, se oli melko … (naurua).



ADAMUS: … se on toinen tarina. Siis hyvä. Ja mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt viime aikoina?



DAVID: Ostanut itselleni uusia huonekaluja.



LINDA: Voi jessus! Onko se törkeää?!



DAVID: Se oli minulle (David nauraa kovaa ja fanfaarimusiikkia alkaa soida).



LINDA: Voi pojat, täytyy kehittää näitä valintoja!



ADAMUS: Miksi uudet kalusteet olivat törkeä asia?



DAVID: Minulla on ollut tuota hevonpaskan rahan säästämistä.



ADAMUS: Joo, joo.



DAVID: Joo, se vain oli.



ADAMUS: Joo, joo. Ovatko kalusteet kivoja?



DAVID: Joo, ne ovat ihania. Ne ovat upeita.



ADAMUS: Rakastat niitä? Joo. Tuhlasitko liikaa?



DAVID: Ei, sain … (naurua).



ADAMUS: Älä!



DAVID: Ei, ne ovat ihania! Ostin juuri ne, mitkä halusin.



ADAMUS: Hankit ne jostain huonekalunavetasta, olen varma.



DAVID: Ei.



ADAMUS: No, ei.



DAVID: Mutta minä …



ADAMUS: Kivat huonekalut.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä. Kiitos. Tuon tämän asian ytimeensä – toivottavasti – aivan hetken kuluttua. Mutta kiitos.



DAVID: Kiitos.



ADAMUS: Joo. Onko sinulla yhtään syyllisyyttä törkeistä seikkailuistasi elämässä? Yhtään katumusta?



DAVID: Tässä kohtaa sitä olisi, jos ei olisi törkeämpi asioiden tekemisessä – jos ei tekisi törkeästi koko ajan.



ADAMUS: Aivan, okei.



DAVID: Joo, tarkoitan oikeasti – minun juttuni on, että laatikosta tuli tavallaan mukava.



ADAMUS: Joo!



DAVID: Mutta tavallaan myös ahdas.



ADAMUS: Oletko valmis törkeään?



DAVID: Ehdottomasti.



ADAMUS: Jihuu! Okei.



DAVID: Jihuu!



ADAMUS: Aa! (Vähän naurua) Hyvä. Pari vielä. Kiitos, David.



DAVID: Kiitos paljon.



ADAMUS: Kiitos, joo (vähän taputuksia).



LINDA: Okei. Kehitän jotain törkeämpää.



(Fanfaarimusiikki alkaa soida)



ADAMUS: Okei.



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Todella törkeää!



ADAMUS: Linda etsii vapaaehtoista.



LINDA: Todella törkeää!



ALICE: (naureskellen) Voi luoja.



ADAMUS: Ahaa! Tule tänne. Tule tänne, joo. Tervetuloa Adamus-show'hun, jossa esiintyy Adamus ja …



ALICE: Ja Alice.



ADAMUS: … kumppanit. Joo, Alice. Mukava saada sinut tänne. Mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt? Haluammeko kuulla tämän?



LINDA: Anna palaa, tyttö.



ADAMUS: Se on kuin …



LINDA: Anna palaa.



ADAMUS: Kuulen sen tulevan nyt.



LINDA: Yllytän sinua.



ALICE: On niin monia.



ADAMUS: No, anna minulle vain …



LINDA: Joo, tiedän! (Alice kikattaa)



ADAMUS: … törkein asia.



ALICE: Hmm, harrastin seksiä autossa.



ADAMUS: Kuuletteko kaikki tämän hyvin? Se on kuin … (vähän naurua)



ALICE: Hei, maailma.



ADAMUS: Okei, okei.



ALICE: Harrastin seksiä Disney Worldin parkkipaikalla (lisää naurua, Adamus ei ole vaikuttunut). Se oli melko siistiä. Ei, vaan oikeasti oli.



ADAMUS: Pyysin törkeintä asiaa.



ALICE: Se oli … ai!



ADAMUS: Mitä?



ALICE: Mutta ihmisiä oli kaikkialla … (lisää naureskelua)



ADAMUS: Oliko se tässä?



ALICE: Ja oli kuumaa ja meillä oli peitto päällämme ja …



ADAMUS: Miksi teillä oli peitto päällänne, jos oli kuumaa?



ALICE: Jotteivät ihmiset nähneet.



ADAMUS: Kukaan ei välitä!



ALICE: Okei. No, se kerta jolloin tein sen …



ADAMUS: Miten moni teistä on nähnyt ihmisten harjoittavan haureutta, ja …



ALICE: … ilman peittoa. Mitä siitä sanot? (Hän kikattaa)



ADAMUS: Ihmiset ovat vain: "Yäk, ai, joo, joo." Okei, okei. No, se on – okei.



ALICE: Se ei ole huono.



ADAMUS: Itse asiassa hyvä asia on, ettei Mikki Hiiri kulkenut ohi ja saanut sydänkohtausta saman tein (Alice kikattaa), joo.



ALICE: Pelottelee lapsia!



ADAMUS: Miten vanha olit, kun teit sen?



ALICE: Ai, 24, 25.



ADAMUS: Kaksikymmentäneljä, okei.



ALICE: Mm mmm.



ADAMUS: Tunsitko syyllisyyttä siitä?



ALICE: En!



ADAMUS: Et.



ALICE: Se oli tosi hauskaa.



ADAMUS: Toivotko, ettet olisi tehnyt sitä?



ALICE: En.



ADAMUS: Hyvä.



ALICE: Monta muuta kertaa.



ADAMUS: Monta muuta kertaa! (Alice nauraa) Joo, joo. Hyvä.



ALICE: Ympäri maailmaa.



ADAMUS: Ja mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt viime aikoina?



ALICE: Hmm …



LINDA: Voi, yllytän sinua.



ALICE: Joudun vaikeuksiin Lindan kanssa!



ADAMUS: Ei, ei. Linda ei välitä.



ALICE: Se oli BON:ssa.



ADAMUS: Ai, yhdessä tapahtumassamme.



LINDA. (haukkoo henkeään) Olet tuhma!



ALICE: Ja …



(Fanfaarimusiikki alkaa soida)



ADAMUS: Ja?



ALICE: … te ette olleet huoneessa. Oli pizzajuhlailta.



ADAMUS: Se oli hauskaa.



ALICE: Ja tiedäthän, miten teillä oli tuolit edessä?



ADAMUS: Joo, joo.



ALICE: Tiedän, että sinä olit siellä, joten en voi valehdella. Mutta … (He naureskelevat) Nikolai, auta! Tavallaan istuimme … minä tavallaan istuin sylissäsi.



ADAMUS: Joo.



ALICE: Tuolillasi.



ADAMUS: Joo.



ALICE: Ja tanssin kanssasi.



ADAMUS: Joo, joo. Ja …



LINDA: Teit sylitanssia Geoffin kanssa (vähän naureskelua). Pidän tästä.



ALICE: Lyhyt versio.



ADAMUS: Minun täytyy kysyä, miten kauan se kesti.



ALICE: Monta minuuttia! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Minun täytyy kysyä, olinko hyvä. (Naurua)



ALICE: Sinä vain istuit siinä!



ADAMUS: Tarkoitan tanssimisessa! Tanssimisessa!



ALICE: Istuit vain siinä! Minun täytyi tehdä kaikki …



ADAMUS: Sitten se en ollut minä! (Alice naureskelee) Se oli luultavasti Kuthumi tai Tobias. Luultavasti Tobias (lisää naureskelua). "Mitä? Mitä? Häh, seksiä?! Tuskin muistan harrastaneeni seksiä. Se on kuin, antakaa minulle drinkki sen sijaan." Se on kuin …



ALICE: Ei, ei, ei! Me tanssimme. Vain tanssimme.



ADAMUS: Tanssimme, tiedän.



ALICE: Ei seksiä, mutta se oli hyvin aistillista tanssimista.



ADAMUS: Aistillista, joo.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Okei. Oletko valmis törkeään elämässäsi?



ALICE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Okei. Voi, rakastan tätä!



ALICE: Ai! Toivon …



ADAMUS: Te kaikki sitoudutte …



ALICE: Jeee!



ADAMUS: … Jeesuksen, minun ja kaikkien muiden edessä (lisää naurua). Olen nimittäin menossa tässä johonkin.



ALICE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Sinun täytyy tietää se. Okei, kiitos.



ALICE: Mm mmm!



ADAMUS: Kiitos jakamisesta. Pari vielä. Pari vielä (naurua).



LINDA: Pelkuri (Alicelle)! Katsotaanpa.



(Mies hyppää tuoliin)



ADAMUS: Ai, meillä on vapaaehtoinen, Linda. Meillä on vapaaehtoinen.



LINDA: Ai, hyvä!



ADAMUS: Se on hyvä. Hyvä, hyvä. Mikrofoni, kiitos.



LINDA: Voi, kyllä.



ADAMUS: Mikrofoni, hyvä. Mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt?



DONALD (mies): No, en halua paljastaa liikaa, mutta olen itse asiassa fiktiivinen hahmo, joka roolipelaa ei-fiktiivistä hahmoa.



ADAMUS: Joo.



DONALD: Olen päässyt kirjaimellisesti neljännen seinän läpi.



ADAMUS: Aivan.



DONALD: Ja se on …



ADAMUS: Miksi se on törkeää? Eikö me kaikki tai ettekö te kaikki tee sitä?



DONALD: No, neljännen seinän läpi pääsemisessä on eri tasoja, ja minä tein sen superkorkealla tasolla. En tiedä, on vaikeaa …



ADAMUS: Sattuiko se?



DONALD: (naureskellen) Ai, sanoisin, että vähän joskus!



ADAMUS: Joo, joo. Oliko sillä mitään vaikutuksia, joiden kanssa taistelet?



DONALD: Joskus taistelen niiden kanssa, mutta suurimman osan ajasta on todella hauskaa.



ADAMUS: Joo, joo. Ja miksi teit sen?



DONALD: Tota, puuuuh! Koska haluan aiheuttaa väittelyä tässä maailmassa.



ADAMUS: Okei. Puhut pääsemisestä neljännen seinän läpi, mutta entä yhdeksännen?



DONALD: En ole koskaan ennen kuullut siitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei. Oletko valmis siihen?



DONALD: Okei!



ADAMUS: Okei. Hyvä, se on tulossa.



DONALD: Okei.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Ja kerro minulle, teitkö tämän suhteellisen äskettäin?



DONALD: Joo, ehkä viime vuonna.



ADAMUS: Viime vuonna, okei. Joo. Oletko valmis lisätörkeään, muuhun kuin yhdeksänteen seinään?



DONALD: Joo, varmasti olen!



ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos. Kiitos olemisesta täällä ja kiitos olemisesta Adamus-show'ssa.



(Fanfaarimusiikki alkaa soida)



Hyvä, vielä yksi.



LINDA: Vielä yksi uhri, kyllä.



ADAMUS: Vielä yksi.



LINDA: Voiko se olla henkilökunnan jäsen?



ADAMUS: Se voi olla kuka tahansa.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kuka tahansa. Teemme vain pientä järjestelyä tässä. O-ou!



LINDA: Yllytän sinua kertomaan totuuden.



ADAMUS: Tule tänne, Bonnie. Tule tänne. Tule tänne.



LINDA: Yllytän sinua kertomaan totuuden.



ADAMUS: Näytät prinsessalta tänään. Kiitos. Kiitos, että olet täällä.



(Fanfaarimusiikkia soi ja yleisö taputtaa)



Käy istumaan, ole hyvä. Bonnie ei pidä tulemisesta eteen kanssani. Meillä on ollut …



BONNIE: Meillä on ollut …



ADAMUS: … kohtaamisia!



LINDA: Voi, hän haluaa tulla eteen kanssasi (naureskellen).



ADAMUS: Okei. Mikä on siis törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt?



BONNIE: En oikeasti voi kertoa sinulle sitä (vähän naureskelua).



ADAMUS: Älä kerro minulle, kerro heille. Minä tiedän jo.



LINDA: Kerro totuus.



BONNIE: En voi (Linda aloittaa yleisön huudattamisen "Bonnie! Bonnie!")



ADAMUS: Sitten …



LINDA: Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie!



BONNIE: En vain voi.



ADAMUS: Tervetuloa Adamus Springer -show'hun.



BONNIE: Se on yksityisasia (lisää naurua). En voi.



ADAMUS: Et voi? Entä toiseksi tör- …Yksi törkeä asia, jonka olet tehnyt. Mikä tahansa.



BONNIE: No, tämä teidän pitäisi tietää minusta, ja sitten kaikki tietävät eikä sillä ole oikeasti merkitystä.



ADAMUS: Joo, joo.



BONNIE: Olen viettänyt …. Olen yksinäinen nainen.



ADAMUS: Et koko aikaa.



BONNIE: Mutta päätän olla, ja pahinta siinä on, että minulla on tavallisesti suhteita naimisissa oleviin miehiin.



ADAMUS: Ei, vaan pyysin jotain törkeää, ei jotain jokapäiväisen tyypillistä suurimmalla osalla ihmisistä (naurua).



BONNIE: Okei (Linda nauraa kovaa).



ADAMUS: Anna minulle jotain törkeää. Mikä on pointtisi? Tarkoitan, että kerro minulle se törkein asia, joka tapahtuu näiden miesten kanssa, jotka ovat naimisissa? (Lisää naurua)



BONNIE: No, heidän kanssaan tapahtuu ihania asioita.



ADAMUS: Okei. No, sinä hymyilet. Ja … (Naurua). Ei, vaan törkeää olisi, että hän menee kotiin, vaimo saa tietää …



BONNIE: Ei.



ADAMUS: … ja heittää hänet pihalle.



BONNIE: Ei.



ADAMUS: Hän ilmestyy ovellesi, sinulla on toinen mies siellä (naurua), nämä kaksi kaveria alkavat tapella ja he ampuvat toisensa ja jättävät sinulle perintöä testamentissaan. Se on törkeää.



BONNIE: Ei, olen paljon varovaisempi.



ADAMUS: Olet varovaisempi. Miksi?



BONNIE: Koska näitä ihmisiä täytyy suojella.



ADAMUS: Miltä?



BONNIE: Katastrofilta! (He naureskelevat)



ADAMUS: Katastrofilta! Mitä?! Se on katastrofi. Okei, no, kerro minulle …



BONNIE: Jos heidät nähtäisiin …



ADAMUS: Siis jotain törkeää viime aikoina elämässäsi. Eikö sinulla ole jotain …



BONNIE: En oikeasti tee törkeitä asioita.



ADAMUS: No, sinulle on tulossa jotain törkeää todella pian (yleisö sanoo "ai niin!")



LINDA: Ai niin! Se on totta!



ADAMUS: Etkö täytä … Eikö syntymäpäiväsi ole pian?



BONNIE: Kyllä.



ADAMUS: Etkö täytä pian jotain 55?



BONNIE: No, mitä törkeää siinä on?



ADAMUS: Törkeää?! Ei … Voinko paljastaa sinun …



BONNIE: Ai, tietysti.



ADAMUS: Joo, yritin olla herrasmies. Cauldre aikoi vain höläyttää sen. Minä olen kuin: "Ei, ei, ei! Ole herrasmies." Siis rakas Bonnie, joka näyttää 55- tai kenties 50-vuotaalta, täyttää 75 kuun lopussa (yleisö taputtaa).



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: Se on törkeää. Se on törkeää, koska itse asiassa sinulla oli alun perin elämänsuunnitelma, että olisit lähtenyt noin 37-vuotiaana.



BONNIE: Oikeasti?



ADAMUS: Voi, kyllä, kyllä. Ja no, katso taaksepäin elämääsi. Elämänsuunnitelmasi oli noin 37 vuotta. Hän on tavallaan jatkoajalla, mutta hän aikoo jatkaa. Hän käsittelee kaikki teidän ongelmanne (Bonnie naureskelee) – anteeksi tarkoitan Crimson Circlen asiakaspalvelun – ja rakastan sitä.



BONNIE: Kyllä.



ADAMUS: Ja käsittelee kaiken tämän energian ja on voimissaan. Se on törkeää. Et hidasta.



BONNIE: Aion jatkaa vielä paljon pidempään. Tämä ei ole paljon.



ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Sinulla on vielä 60, 70 vuotta jäljellä Crimson Circlen asiakaspalvelua! (Naurua ja fanfaarimusiikki soi)



BONNIE: Voi pojat! Miten hauskaa!



ADAMUS: Se on törkeää! Miksi kukaan tekisi niin?! Siis, kiitos.



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos, arvostan sitä.



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: Ja näytät tosiaan kauniilta.



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: Ja teet mahtavaa työtä shaumbrojen kanssa. Hän todella …



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: … tekee (yleisö taputtaa).



LINDA: Bonnie.



ADAMUS: Todella tekee.



BONNIE: Kiitos.



ADAMUS: Hän tietää nyt paljon kirosanoja, joita hän ei ennen tiennyt, mutta … (lisää naureskelua)



Törkeää. Törkein asia, jonka olen tehnyt viimeisessä elämässäni. Minulla oli – ja tämä on tosi tarina. Minulla oli audienssi paavin luona. Olin hyvin huolissani Ranskan tulevasta vallankumouksesta. Olin huolissani siitä suunnasta, johon asiat olivat menossa, ja paavi oli suoraan kaiken sen keskellä. Paavi Pius VI, suoraan sen keskellä. Oli vuosi 1783. Niinpä pyysin audienssia paavin luo. Häntä revittiin jesuiittojen tukemisen ja tukemattomuuden välillä. Hän oli ennen kaikkea vallankumousta vastaan. Hän oli sitä vastaan, että tavalliset ihmiset saisivat täysivaltaisuutensa, mutta hän oli tavallaan pahassa asetelmassa Ranskan hallituksen kanssa tuolloin. Hän ei tiennyt sitä, mutta hänet oltiin tulossa ns. ottamaan alas.



Minulta vaati kaiken, että sain audienssin paavin luo. Hän oli melko vaikea ja häijy mies. Mutta tiesin myös, että minun täytyi olla törkeä, koska jos vetoaisin vain politiikan, maan, kirkon tai minkä tahansa puolesta, se kaikuisi kuuroille korville, koska kaikki vetoavat paaveihin ja kuninkaisiin ja kaikkiin muihin. Niinpä tiesin, että minun täytyi tehdä jotain saadakseni hänen huomionsa.



Niinpä minut tuotiin suureen saliin, jossa tapaamisemme pidettäisiin. Vartijat toivat minut, ja tiesin, että istuisin odottamassa jonkin aikaa, ennen kuin paavi tuli, koska sitä paavit ja huonot toimitusjohtajat tekevät – odotuttavat pitkään, jotta saavat etulyöntiaseman. Tiesin, että olisi ainakin puolentoista tunnin odotus.



Niinpä otin pienet torkut, koska voin. Ja hengittelin vähän, koska tiesin, että minun täytyi. Ja sitten otin pois kaikki vaatteeni (vähän naurua). Tosi tarina. Ehdottomasti tosi tarina. Otin pois kaikki vaatteeni ja istuin siellä itsekseni – takan vieressä, koska oli vähän viileää. Istuin siellä täysin alasti.



Yhtäkkiä suuri ovi paavin paikasta avautui ja paavi käveli sisään. Se oli mahdollisen kuoleman hetki. Se oli kenties tyrmään heittämisen hetki. Mutta mielenkiintoinen asia tapahtui, jotain niin mielenkiintoista, että siitä kirjoitettiin kirjoja, tarinoita myöhemmin. Paavi ei räpäyttänyt silmiään. Paavi ei sanonut sanaakaan. Paavi ei tuijottanut Adamustani tai mitään muuta (naurua). Hän piti kasvot täysin peruslukemilla, ja kukaan hänen apulaisistaan, henkilöstöstään – paavilla oli silloin aina noin 20 ihmistä ympärillään – ei räpäyttänyt silmiään.



Tietysti nauroin itsekseni kovasti. Nauroin ja tiesin, että paavin täytyi tässä tavallaan hullussa tilassa ainakin kuunnella. Kuka oli tämä kummallinen mies, joka istui siinä – seisoi nyt – seisoi ilman vaatteita? Siitä tuli ydinmateriaalia tarinaan Keisarin uudet vaatteet (Linda tuhahtaa ja muutama naurahdus). Ja tämä on tosi tarina. Tämä on hyvin tosi tarina.



Hänellä ei ollut tietoisuutta puhua alastomuudestani. Hän pelkäsi niin paljon itseään ja muita, että hän ajatteli, että jos hän mainitsisi jotain luonnonmukaisesta olotilastani, toiset katsoisivat häntä kuin hullua, koska kenties he näkisivät minut vaatteet ylläni. Kenties paavi ajatteli: "Kukaan ei koskaan kävele tänne ja ota vaatteitaan pois, joten minussa täytyy olla jotain vikaa."



Ja hän kuunteli, ja istuimme siinä puolitoista tuntia. Aloin täristä jossain kohtaa, koska oli hyvin kylmää, mutten voinut paljastaa sitä. Puhuimme yli puolitoista tuntia Euroopan politiikasta, kirkosta ja kaikista tapahtumista. Se oli törkein asia, jonka koskaan tein.



Kävelin ulos …



LINDA: Se on melko törkeää.



ADAMUS: Se oli melko törkeää.



LINDA: Se on melko törkeää! Luulen, että voitat tänään (fanfaarimusiikki alkaa soida ja yleisö taputtaa). Kyllä, sinä voitat! Voitat tänään!



ADAMUS: Se on hyvin, hyvin tosi tarina (fanfaarimusiikki loppuu). Kiitos. Se on hyvin, hyvin tosi tarina, ja se oli törkeää. Mutta … (joku huutaa "tee se uudestaan!" ja paljon naurua).



LINDA: Suu kiinni!



ADAMUS: Minä teen!



LINDA: Suu kiinni!



ADAMUS: Jerry Springer Show! Linda lyö häntä. Se on kuin: "Pidä vaatteet päälläsi!" (Lisää naureskelua) Ja puhun törkeästä, koska alamme olla tavallaan törkeitä.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Kerrotte minulle tarinoita täällä edessä. En kuullut mitään törkeää. En oikeasti kuullut. Kuulin asioita, jotka tekivät ehkä olonne vähän epämukavaksi, mutta en mitään törkeää. Tarkoitan, oikeasti törkeää, kummallista. Enkä pidä törkeänä, että uskaltaa seistä kymmenenkerroksisen rakennuksen katolla ja hypätä alas. Se on vain uhkarohkeaa.



LINDA: Typerää.



ADAMUS: Typerää (Linda kikattaa). Puhun pääsemisestä pois mukavuudestanne asioiden suhteen.



Olette olleet mukavasti, olette olleet fokuksessa niin pitkään, että tällä hetkellä törkeytenne on vain kaukaisia muistoja. Ja kuten David sanoi, tilanne tulee teille vähän mukavaksi. Alatte ostaa jopa uusia huonekaluja kotiinne saadaksenne enemmän … (naurua) mukavuutta kuin ennen. "Minulle tulee vielä mukavampaa." Ja törkeytenne oli yleensä jotain sellaista, mitä teitte kaksi- kenties kolmikymppisenä, mutta te ette ole olleet törkeä pitkään aikaan. Olette olleet tavallaan jumissa pitkän aikaa.



Nyt …



LINDA: Eikö Bonnie pärjää sinusta vähän paremmin?



ADAMUS: Paremmin kuin mikä?



LINDA: Kuin muu törkeä.



ADAMUS: Se mitä Bonnie tekee, on tavallista. Tarkoitan, että sitä on noin 50% naimisissa olevista ihmisistä. Se ei ole törkeää, Bonnie. Joo, joo. Tarkoitan, että voisit tehdä siitä törkeää. Voisit tehdä joitain asioita, mutta emme mene siihen (vähän naurua). Jos menisimme, vaatteeni olisivat pois. Siis … (lisää naurua)



BONNIE: Okei, tehdään se.



ADAMUS: Siitä on aikaa, kun olette olleet törkeä. Olette unohtaneet, mitä törkeä on, ja luulette, että se on vain jonkin tekemistä, joka saa tuntemaan vähän syyllisyyttä tai mitä tahansa, eikä se ole. Törkeä on, no, sitä, mihin menemme seuraavaksi. Törkeä on elämistä tuonpuoleisessa. Törkeä on itse asiassa alkamista nauttia elämästä tällä planeetalla, mutta tekemättä sitä vanhalla tavalla. Ette osta vain uusia huonekaluja. Ostatte uuden talon. Ostatte huvilan jostain. Teette jotain todella törkeää ja odottamatonta ja katsotte, mitä tapahtuu.



Nimittäin ihmiset joutuvat uraan. He alkavat elää malleissaan ja mutista ja vaikeroida omista kuvioistaan. Tehkää jotain törkeää. Tämä oli vähän törkeää (viitaten kristallipuuhun näyttämöllä). Tarkoitan, ettei kamalan törkeää, mutta tavallaan vähän. Tarkoitan, että näette puun Brasiliassa ja sitten ostatte sen näkemättä uudestaan ja luotatte, että se vain ilmestyy. Mutta törkeys – se ei todellisuudessa ole kovin törkeää, koska tiesitte sen. No, Cauldre ja Linda tiesivät sen. Se oli tunne, jonka he sallivat, ja sitten se tapahtui. Eikä raha merkitse mitään.



Ne halvat puut, joita teillä oli aiemmin täällä, nuo kuolleet puut? Se oli vain tylsää. Se oli kuin: "Mitä?! Kutsutte sitä sisustukseksi?! Ne ovat kuolleita puita eikä niissä ole elämää." Nyt olemme pääsemässä siihen. Nyt olemme pääsemässä siihen.



Haluan tuoda tänään esiin kaksi asiaa. Aloitamme, ja se johtaa törkeyteen. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin sallia ja oivaltaa, mitä tapahtuu.



Vedetään siis kunnolla syvään henkeä. Voimme himmentää yleisövaloja, ja kaksi asiaa joita käsittelemme Adamus-show'ssa.



Vapaa aika



Ensimmäinen on aika. Aika.



Siis, aika etenee vähitellen. Elätte vähitellen etenevässä ajassa – sekunti, minuutti, tunti, päivä, viikko jne. – ja olette niin tottuneet siihen, että te ette tunnista, että on erityyppisiä aikoja.



Aika on fokuksen funktio. Teillä on tuo yksi ihmisaisti, ainoa todellinen ihmisaisti – fokus. Kun aika koetaan jollain uudella ja erilaisella tavalla, se sallii teidän laajentaa fokustanne. Fokuksesta on tuli niin fokusoitunut, että on kuin gravitaatio, joka imi sen sisään, ja sitten alatte elää vähitellen etenevää aikaa – yksi sekunti, yksi minuutti, yksi tunti – ja hyväksytte sen normaaliksi, eikä se ole. Se ei ole.



Ajalla on monia puolia – monia, monia, monia puolia – ja haluaisin tänään aloittaa tuon vapaan ajan. Kyse on melkein ristiriidasta, koska aika itsessään ei ole vapaa käsite. Aika on matematiikkaa. Se on rakenne.



Mutta mitä jos, vain mitä jos, ajassa olisi muuttujia, erilaisia puolia. Toisin sanoen, tässä elämme sekunneittain, minuuteittain, tunneittain, mutta mitä jos samaan aikaan, kenties samassa tietoisuudessa, olisitte vähittäisen ajan yläpuolella ja enemmän vapaassa ajassa? On edelleen aikatekijä. On edelleen tavallaan menneisyys- ja tulevaisuustekijä, mutta nyt se ei etene vähitellen. Se olisi samanlainen ero kuin, että olisi maatasolla kaupungissa ja kävelisi katuja ja kujia pitkin tai olisi vuorenhuipulla ja katselisi alas kaupunkiin ja näkisi sen kaiken, ei ainoastaan sitä katua tai kujaa, jolla on.



Vapaa aika merkitsee, ettei se ole järjestynyt samalla tavalla. Se ei etene vähitellen. Vapaa aika on hyvin todellista. Tiedemies tai matemaatikko väittäisi koko päivän, että keksitte sen. Itse asiassa todellinen vastaus siihen on: "Kaikki tämä on keskittyä". Kaikki tämä on keksittyä. Kyse on ihmisten taipumuksesta uskoa, että on vain yksi aikamuoto.



Tosiasia on, että aikaa ei ole lainkaan. Ei ole. Aika on oikeasti tavallaan rakenne tai mittausjärjestelmä, mutta tavallaan sitä ei ole lainkaan olemassa. Ei voi löytää universumista aikaa – aikaplaneettaa tai aikaportaalia. Sitä ei ole. Se on tavallaan ihmisten sopimus. Siitä on tullut totta tuon sopimuksen vuoksi, mutta teille on unohdettu kertoa, että se on joustavaa.



Siis törkeää tässä on, että jatkatte elämistä vähittäin etenevässä ajassa. Kehossanne on nyt kirjaimellisesti aikakello ja pommi. Kehonne on ajoitettu kuolemaan. Se on ok. Tarkoitan, ettemme yritä voittaa kuolemaa. Yritämme vain laajentaa aikaa.



Elätte siis täällä vähitellen etenevässä ajassa, mutta nyt lyhyessä merabhissamme jonka teemme aivan hetken kuluttua, alamme mennä vapaaseen aikaan. Sanotte: "Voi, vau, se kuulostaa upealta!" Mutta varoitan teitä etukäteen, että se vie tasapainosta ajoituksenne. Se vie tasapainosta tuon hyvin kurinalaisen vähittäin etenevän tavan, jolla olette eläneet.



Jotkut teistä alkavat jo kokea tätä, ja se on pieniä asioita, kuten sen unohtaminen, mikä päivä tai vuosi on – ei siksi, että olette tulossa vanhaksi, vaan alatte mennä vapaaseen aikaan. Jotkut teistä alkavat kyetä tavallaan projisoimaan tai ennustamaan tulevaisuutta – kuten sanottaisiin. Tavallaan. Alatte tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja niin tapahtuu ja olette sitten yllättynyt. No, teidän ei pitäisi olla yllättynyt. Kun olette vapaassa ajassa, ette ole noissa tiukoissa vähittäisissä jaksoissa, joissa olette olleet. Nyt vapaa aika sallii teidän leijua yläpuolella. Se olisi tavallaan kuin seitsemän vuoden aikajakson näkemistä, tuntemista ja kokemista kerralla. Ei tarvitse purkaa sitä seitsemälle vuodelle.



Vapaassa ajassa on monia kerroksia. Olette alimmalla tasolla, vähittäin etenevässä ajassa – sekunnit, minuutit, tunnit. On muita aikakerroksia. Jotkut niistä liittyvät menneisyyteen, ja mennessänne vapaaseen aikaa alatte erityisesti unissanne huomata joitain kummallisia asioita, jotka näyttävät olevan menneisyydestä, tai ajatuksia, tunteita, mielleyhtymiä joita teille on ollut menneisyydessä. Sanotte: "No, jessus, luulin päässeeni jo yli menneisyydestäni." Menneisyys on edelleen olemassa.



Nyt teemme asian, jota kutsun "ajankuluksi ajan ympäri", jossa tavallaan melkein kierrätte takaisin menneisyyden läpi ajattomalla tai vapaan ajan tavalla. Ei elääksenne sen uudestaan, vaan kun kierrätte sen läpi ilman vähittäisiä jaksoja, nyt tavallaan vapaammassa muodossa, huomaatte, että menneisyys ei ole, mitä luulitte sen olevan.



Mieli muistaa menneisyyden vähittäin etenevällä tavalla. Kun palaatte takaisin vapaassa ajassa, kun tavallaan ohitatte sen ja kierrätte sen ympäri, on erilaista, mutta se tuo esiin muistoja, mielleyhtymiä, ajatuksia. Älkää tulko hulluksi. Älkää alkako kysellä: "Voi, luulin päästäneeni irti kaikesta tuosta kauan sitten." Pääsitte irti sen gravitaatiosta, ja tuo asia tapahtuu edelleen tällä hetkellä. Tuo asia tapahtuu edelleen. Se ei vain tapahtunut vähittäin etenevässä ajassa ja sitten loppunut. Tämä on hyvin törkeää. Se tapahtuu edelleen. Kaikella on edelleen elämä ja se jatkuu. Se on tarina, joka tavallaan lähtee omilleen, ja sitä eletään monilla tasoilla, eikä teidän tarvitse osallistua siihen. Teidän ei tarvitse kärvistellä se läpi, mutta tarinanne – se on kuin kirjoittaisi kirjaan luvun ja sitten antaa sen mennä, ja tuo luku jatkaa itsensä kirjoittamista, kaikkia sen muita mahdollisuuksia ja toistoja. Se jatkaa elämäänsä.



Tämä on itse asiassa luojan kauneutta. Teidän ei tarvitse täysin sotkeutua siihen. Teidän ei tarvitse traumatisoitua siitä. Mutta kun alkaa oivaltaa, että on vapaa aika, se on törkeää, ja se muuttaa tapaanne elää tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina. Muuten, todellinen vastaus tuohon kysymykseen Ylösnousseiden mestareiden klubilla: "Miksi he haluavat jäädä?" – nuo ylösnousseet mestarit eivät ymmärtäneet vapaata aikaa. He eivät ymmärtäneet aikaa mitenkään, mutta he eivät ymmärtäneet myöskään vapaata aikaa. Siksi heillä ei ollut tuota mukavuutta, luksusta, jännitystä elää eri tavalla. He ajattelivat vain, että aika on lineaarista. Se on kuin: "Voi, sain valaistumiseni. Minun täytyy päästä pois täältä, koska on vain enemmän samaa." Todellinen vastaus on, että sitten kun alatte tulla aisteihinne ja olla vapaassa ajassa, Maa ei ole enää harmaa ja eloton paikka. Yhtäkkiä kaikki herää henkiin.



Vapaa aika. Puhumme siitä jatkossa lisää, mutta haluan aloittaa prosessin tänään. Kaikki on kohdallaan sitä varten – puu, te. Kaikki on kohdallaan.



Vedetään siis kunnolla syvään henkeä, ja tämä on suhteellisen lyhyt merabh, koska minulla on toinenkin asia käsiteltävänä tänään Adamus-show'ssa.



LINDA: Mmmm.



ADAMUS: Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä.



Vapaa aika -merabh



Vapaa aika. Se merkitsee, että alatte oivaltaa (musiikki alkaa), alatte olla monilla eri tasoilla. Se merkitsee, että teillä on vähittäin etenevä tasonne – sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, vuodet – ja se on ok. Se ei välttämättä muutu. Haluatte edelleen pitää sen monien asioiden tekemistä varten, mutta nyt vedämme syvään henkeä, jolloin olemme vapaassa ajassa ja sallimme vapaan ajan. Se merkitsee, että voitte ottaa seitsemän vuotta, esimerkiksi, ja kokea sen kerralla.



Vapaa aika on sitä, kun olette tietysti tässä hetkessä tietysti läsnä, mutta nyt teillä on … Kuvitelkaa, että on kuin ajan kiertorata. Kuvitelkaa kuin komeetta, joka kulkee kiertoratoja, mutta nuo kiertoradat ovat teidän ympärillänne – te olette vakio, te olette tietoisuus – ja niiden koko voi muuttua ja ne voivat mennä menneeseen aikaan ja ns. tulevaan aikaan.



Siis koko aikaperusta alkaa muuttua vähän.



Se tapahtuu joka tapauksessa. Se on hyvin luonnollista. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti töitä sen eteen. Teidän ei tarvitse ajatella sitä, mutta haluan teidän olevan tietoinen, koska se alkaa johtaa törkeisiin asioihin elämässänne. Todella törkeisiin, upeisiin, mutta törkeisiin asioihin.



Kun mennään lineaarisen ajan yli, kun mennään vapaaseen aikaan, se muuttaa perspektiiviä. Se muuttaa jokapäiväisen ihmiselämän näännyttävyyttä.



Kuvitelkaa siis, jos haluatte, kuvitelkaa vuorokausirytminne. Vähittäin etenevä aikaperustanne on edelleen, mutta nyt sallitte itsenne oivaltaa nuo muut aikakiertoradat, eli nähdä sen suurempana kuvana pelkkien sekuntien ja minuuttien sijasta, kyetä ymmärtämään suurempia aikamääriä kerralla. Se hämmentää mieltä, mutta se on ok. Ja nämä kiertoradat, tavallaan nämä komeetat jotka kulkevat kiertorataa teidän ympärillänne, avautuvat myös ns. menneisyyteen ja tulevaisuuteen.



Normaalisti tämän salliminen tekisi yksilön kirjaimellisesti hulluksi, koska hän on niin juurtunut vähittäin etenevään lineaariseen aikaan, ettei hän pysty käsittelemään sitä. Hänen tasapainonsa – hänen fyysinen tasapainonsa korvissa – alkaisi hävitä ja hän alkaisi tulla hulluksi. Mutta me olemme kohdassa, jossa voimme tehdä tämän.



Vapaa aika – se on törkeää, se on upeaa. Yksi asia jonka alatte huomata vapaan ajan myötä, on, että koko aikakäsite – sanotaan menneisyys ja tulevaisuus – perustuu oikeasti kokemuksiin. Kokemuksiin.



Nimittäin Hengellä ei ole kelloa makuuhuoneessaan. Ylösnousseet mestarit eivät käytä kelloa. Heitä ei ole lukittu aikaan. Ja tavallaan ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. On vain kokemusten kehittyminen.



Voitaisiin sanoa, että tulevaisuudessa ei tapahdu mitään, ennen kuin se on koettu, mutta kuitenkin aina on tulevaisuus. Sitä ei itse asiassa oivalleta, ennen kuin se koetaan, mutta kuitenkin se on olemassa. Kaikki mitä teette tulevaisuudessa, on jo olemassa.



Kaiken jokainen mahdollisuus, kaiken jokaisen mahdollisuuden jokainen toisto, jonka voisitte koskaan kokea, kaikki mitä koskaan sanoisitte, mitä koskaan tekisitte, oli olemassa, kun menitte tulimuurin läpi lähtiessänne Kotoa.



Tämä oli se asia, josta Tobias puhui, pirstoutuminen miljardeiksi ja miljardeiksi osiksi – se oli vain kaikkien kokemustenne ennalta luomista. Ja hyvin monet niistä ovat edelleen ns. tulevaisuudessa, mutta tulevaisuus on vain mahdollisuusvarasto ja kaikki vielä kokemattomat toistot.



Tätä jotkut ihmiset sanoisivat ajaksi. Tästä syystä kukaan ei ole koskaan ollut oikeasti hyvä tulevaisuuden ennustamisessa, koska ei ymmärretä, ettei tulevaisuus tapahdu huomenna ja sen jälkeen – se on tässä hetkessä vielä kokemattomana.



Halusin olla teidän kaikkien kanssa yhdessä ryhmänä, erityisesti tänä kauniin aistillisuuspuunne päivänä, jotta me yhdessä, shaumbrat, voisimme alkaa mennä vapaaseen aikaan. Älkää tehkö töitä sen eteen. Älkää kamppailko sen kanssa. Jäätte silloin vain kiinni vähittäin etenevään aikaan. Mutta voimme sallia sen. Se on törkeää, mitä tapahtuu vapaan ajan myötä.



Se tuntuu kummalliselta toisiaan, koska olette olleet lukittuna tähän vanhaan tapaan. Se tuntuu melko kummalliselta, mutta se on törkeää.



Kuvitelkaa, että nousette ylös aamulla ja oivallatte, että nousette ylös aamulla menneisyydessänne, nousette ylös aamulla tulevaisuudessanne, kaikki samaan aikaan. Se on törkeää. Se heittää teidät tasapainosta vähän, mutta sitten sopeudutte ja totutte.



Nimittäin tätä ruumiillistuneet mestarit tekevät. He eivät vain oivalla ja sitten käytä samoja vanhoja hiton työkaluja, joita muut ylösnousseet mestarit käyttivät. Ei mikään ihme, että me kaikki lähdimme. Mutta te lähdette uusille poluille. Te tulette vapaaseen aikaan.



Vedetään syvään henkeä.



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Palaamme takaisin tähän. Puhumme siitä enemmän ja enemmän, tuomme sen tilaisuuksiimme.



Vedetään syvään henkeä vapaan ajan myötä.



Sillä on tavallaan tuplamerkitys. Vapaa aika merkitsee, ettei ole enää jumissa vähittäisessä etenemisessä, mutta teillä on lopultakin myös vapaa-aikaa elämässänne. Vapaa-ajalla tarkoitan, että teillä on todella aikaa itsellenne. Sen sijaan, että jokaisen päivän joka hetki on täynnä velvollisuuksia ja työtä ja asioita, joita teidän täytyy tehdä, oivallatte yhtäkkiä, mitä vapaa-aika oikeasti on.



Vapaa energia



Vedetään syvään henkeä. On toinenkin asia, johon haluan mennä tänään, ja nämä ovat hyvin läheisesti sidoksissa. Ne ovat hyvin kauniita, hyvin yhteydessä toisiinsa.



Tästä seuraavasta aiheesta puhuin vähän äskettäisessä keahak-tapaamisessamme, ja sanoi keahakereille, että halusin tuoda sen kaikille shaumbroille shoudissa. Tuon sen – vapaan ajan ja tämän seuraavan oivalluksen – teille, koska on tavallaan helpompaa, kun olemme kaikki tietoisia siitä. Ette ole aivan yksin, vaan meillä on todellinen ryhmätietoisuus. Ette ole tuon tietoisuuden vanki, mutta on tavallaan kiva saada koko ryhmä meitä, jotka tuntevat ja kokevat sen yhdessä.



Seuraava käsite liittyy energiaan. Energiaan. Tiedätte Adamus-aakkosistani, että on tämä ns. tietoisuus, ympyrä jossa on piste keskellä. On "minä olen", on "minä olen olemassa", ja tämä on ainoa asia, jolla on oikeasti merkitystä. Ainoa asia.



Se tuo tavallaan aina esiin kysymyksen: miksi luoja luo? Nimittäin luoja, Henki, kaikki olevainen, olisi voinut olla täysin tyytyväinen olemaan vain "minä olen", tarkoitan ensimmäinen "minä olen", Lähde. Miksi kukaan haluaisi luoda? Mitä siinä on?



DONALD: Kokeakseen luomisen.



ADAMUS: Olen pahoillani, tarvitsemme mikrofonia, ja itse asiassa esitän retorisen kysymyksen, jotta voin itse vastata siihen (Adamus naureskelee). Ei, Linda. Linda, ei. Linda, ei, ei, ei. Se oli retorinen kysymys.



LINDA: Kiitos.



ADAMUS: Joo (muutama naurahdus).



Siis miksi luoja haluaa luoda? Miksi ei vain ole "minä olen mitä olen"? Vain tiedosta tietoisuuden itsestään. Miksi ylipäätään luoda? Tarkoitan, että voisi mahdollisesti luoda sotkua! Heh-heh. Voisi mahdollisesti luoda kaaosta. Miksi luoja luo? Aion jättää tämän kysymyksen teille. En itse asiassa vastaa siihen. Jätän teille tämän kysymyksen. Emme ole vielä lopussa, mutta se on kotitehtävä.



Miksi luoja haluaisi luoda?



Teillä on "minä olen", "minä olen olemassa". Tarkoitan, että se on melko hyvä. Se on oikeasti ainoa asia, jolla on todella merkitystä. Miksi mennä luomaan? Palaamme siihen seuraavassa shoudissamme, ei kesäkuussa, vaan sen jälkeen.



Siis takaisin pointtiin. Energia. Teillä on tietoisuutenne, minä olen, minä olen olemassa. Siitä tulee intohimo. Intohimo. Nimittäin kun oikeasti sallitte tuon tunteen – "Olen olemassa! Hittoon kaikki muu." Tarkoitan, että ei "olen olemassa, koska … olen olemassa, jos …" "Olen olemassa" ja se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Se on ainoa tietoisuus, joka on hitonkaan arvoinen. Ja kun oikeasti oivallatte sen, tulee suuri intohimo. "Olen olemassa!! Fyysisen kehon yli, kaiken roskan yli, identiteettini yli, olen olemassa!" Se luo niin suuren intohimon, innostuksen – "rakkaus" ei ole aivan oikea sana, mutta sellaisen "Aaah! Suurenmoista, olen olemassa" – että valo lähtee ulos. Tarkoitan, että säteilee – ei lähde ulos, vaan säteilee. Valoa säteilee, ja puhun vertauskuvallisesti, mutta valoa säteilee ja se menee ns. varastoon, energiakenttään ja vetää puoleensa tuota energiaa, aktivoi tuon energian, ja sitten se luo todellisuuden.



"Minä olen" -olemuksenne, sielunne intohimo … Juuri nyt sielunne on edelleen ajattomassa innostuksessaan "olen olemassa". Tarkoitan, että se värähtelee edelleen. Sanotaanpa, että aikanäkökulmasta katsottuna kauan sitten sielunne oivalsi: "Olen olemassa!! En ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään. Olen olemassa ja tulen aina olemaan." Ja sitten se alkoi värähdellä "minä olen" -olemuksessa. Se värähtelee edelleen juuri nyt, ja se luo edelleen valosäteilyn, joka menee kaikenlaisiin ulottuvuuksiin, vetää puoleensa energiaa ja luo todellisuuden. Tämän.



Kun se tapahtuu, kun tämä valo säteilee ja kun periaatteessa te olette sielunne toisessa päässä – nimittäin teillä on kaikki tämä valo, joka lähtee ulos, olette tavallaan heijastus, sielun toinen pää – todellisuutenne luodaan aktivoimalla ns. positiivisia ja negatiivisia energiahiukkasia. Valoa lähtee ulos ja te omalla perusteellanne – vastaanottaja täällä alhaalla ja tapa jolla koette – vedätte puoleenne eri suhteessa positiivisia ja negatiivisia energiahiukkasia.



Elämä on ollut aina sellaista. Ihmiselämä on ollut aina sellaista. Näyttäisi törkeältä tehdä jotain erilaista. Juuri nyt negatiivisten ja positiivisten – tai plus- ja miinus-, miten halutaankin sanoa – hiukkasten virta tulee teihin ja säteilee tai huokuu teistä.



Kuvitelkaa vain hetki tätä energiavirtaa, joka aktivoidaan positiiviseksi tai miinukseksi – niin kuin ohjelma on nolla tai yksi, energia on tavallaan samanlaista, se on tavallaan digitaalista – joka virtaa teihin positiivisena tai negatiivisena, ja samaan aikaan virratatte sitä ulos itsestänne. Se luo todellisuuden. Näin energia on aina toiminut. Näin asiat ovat aina syntyneet.



Tiedätte myös, että yksi ihmisten ja muiden olentojen suurimmista haasteista on, että ne yrittävät aina varastaa energiaa. Opitte sen Seksuaalienergiakoulussa. Ne yrittävät varastaa energiaa, koska kukaan ei ole oikeasti päässyt – no, hyvin harvat ovat – siihen oivallukseen, että kaikki on tässä. Kaikki on tässä. Teidän ei tarvitse varastaa keneltäkään muulta. Kaikki on tässä.



Se on törkeää, ettei enää tarvitse turvautua positiivisiin ja negatiivisiin energiahiukkasiin. Se on todella törkeää, koska jopa kvanttifysiikka sanoisi: "No, sitten kuolee tai kaikki lakkaa olemasta, koska niitä täytyy olla." Mutta ei tarvitse. Ei tarvitse.



On ns. vapaata energiaa. Se on energiaa, jota on aina, jota ei ole aktivoitu positiiviseksi tai negatiiviseksi. Se on energia ilman ennakkoasennetta. Se on näkymätöntä energiaa, koska kenelläkään ei ole työkaluja sen mittaamiseen. Sitä ei voi mitata. Siinä ei ole voimaa. Siinä ei ole työntövoimaa. Siinä ei ole dynamiikkaa. Se ei ole voimaenergiaa. Siinä ei ole valtaa.



Maailma on virittynyt valtaan, voimaan, voimaan ja vastavoimaan, jatkuvaan energioiden murskaamiseen tai energioiden harmoniaan ja hankaukseen. Näin planeetta toimii.



Ruumiillistuneina mestareina teidän ei tarvitse kuitenkaan turvautua siihen enää. Se on törkeää. Se uhmaa jokaista tällä planeetalla elettyä elämää. Se ei uhmaa ainoastaan tiedettä, vaan se uhmaa kaikkea, mitä tiesitte energiasta ja sen tavasta toimia. Olette niin virittyneet vastakohtiin – maskuliininen, feminiininen, valo, pimeys, ylhäällä, alhaalla – että tämä on ehdottomasti törkeää. Vapaa energia.



Menemme siihen aivan hetken kuluttua. Ette tunne sitä vanhalla tavalla, koska vanha tapanne on ehdottomasti virittynyt tuntemiseen, no sanotaan joko kevyeen tunteeseen tai raskaaseen tunteeseen tai jonkin työntävän teitä tai jonkin vetävän pois. Jos siis lähestytte sitä tyypillisellä tietoisuudella, sanoisitte itsellenne: "En tunne mitään." No, ette helvetissä tunne. Mutta voitte aistia jotain.



Ennemmin tai myöhemmin jokin alkaa soida sisällänne ja sanotte: "Tajuan sen. Minulla ei tarvitse olla konfliktia tai vanhaa suhdetta, jossa positiiviset ja negatiiviset energiahiukkaset törmäävät toisiinsa, kilpailevat toistensa kanssa." Se on hankauksen tekemää todellisuutta. Hankauksen aiheuttamaa elämää.



Elämä on hankausta. Tämä planeetta ei ole mestarille, kun hän käsittelee hankausenergiaa, voimaenergiaa.



Vedetään syvään henkeä. Soitetaan tuo pieni musiikkipätkä todella nopeasti. Vain tuo lyhyt pätkä. Teistä tuli aivan liian totisia, joo. Tämä on minun show'ni ja yleisö nukahti. Tarkoitan, ikävystyi ja "mitä vi- … missä on viihde?" Joo, okei.



(Fanfaarimusiikki alkaa soida)



Joo, okei. Hyvä. Paljon parempi, paljon parempi.



(Musiikki loppuu)



Aa! Hyvä! Takaisin asiaan! (Vähän naureskelua)



Törkeä. Tulitte aiemmin tänne eteen ja kerroitte minulle törkeitä asioita. En oikeasti kuullut mitään törkeää. Entä te, jotka kuuntelitte tänään? Onko teillä törkeitä tarinoita, joita voisitte jakaa? Pitäkää huolta, että postaatte ne sosiaalisen median suosikkisivullenne (lisää naureskelua). Tarinat täällä olivat lievästi mielenkiintoisia hiljaisena uutispäivänä, mutta eivät törkeitä.



Törkeää: ottaa pois vaatteensa. Se on hyvin tosi tarina. En tiedä, kirjoitettiinko siitä koskaan, mutta voitte tarkistaa jotkut yksityiskohdat. Se oli 1783, paavi Pius VI ja minä alasti. Ei mitään päällä. Ei mitään. Tuli kuitenkin vähän kylmä. Muistan kyllä sen. Hrrr!



Se ei ole kovin imartelevaa … Tota, en mene siihen (naurua). Minun täytyi naurattaa täällä! Täällä oli tullut niin vakavaksi. Se on kuin … (Adamus nauraa) Oli vain liian vakavaa. Okei!



(Fanfaarimusiikki alkaa taas soida)



Älkää koskaan aliarvioiko häiritsemistyökalua.



LINDA: Työkalua?! (Linda nauraa kovaa ja yleisö nauraa)



ADAMUS: En tajua sitä. En tajua sitä. Älkää koskaan aliarvioiko häiritsemistä. Jos olette opettamassa, jos opetatte toisia, niin sillä hetkellä kun tunnette energian laskevan, häiritkää. Ja häiritkää erityisesti itseänne. Sillä hetkellä kun alatte tulla liian totiseksi, kun ajattelette mielessänne: "Miten selvitän tämän kaiken? Mistä elämässä on kyse? Mitä olen tehnyt väärin?" Suu kiinni! Häiritkää itseänne. Vetäiskää pois vaatteenne tai jotain (vähän naurua).



Muuten, se on ehdottomasti tosi tarina paavista ja minusta, ja ehdottomasti totta, että se oli Keisarin uuden vaatteet -tarinan alku. Hän ei uskaltanut mainita siitä, koska hän ajatteli: "Olen varmasti tulossa hulluksi", eikä kukaan muu – hänellä oli noin 22 apulaista mukaan – sanonut mitään. Teidän olisi pitänyt tuntea energia tuossa huoneessa (vähän naureskelua ja joku sanoo "vau!"). Ja istuin vain siinä niin luonnollisena, kuin mahdollista, ja näyttelin, ettei mikään ollut pielessä. Käyttäydyin niin, kuin olisin ollut pukeutunut elegantisti, kuten itse asiassa olin.



LINDA: Mitä se oli, etteivät he nähneet?



ADAMUS: Mitä se oli, etteivät he nähneet?



LINDA: Joo, tarkoitan, miksi, mitä tapahtui?



ADAMUS: Paavi pelkäsi, että … Hänellä oli kova stressi ja hän joi rankasti ja hänessä oli muitakin kummallisia asioita, mutta hän pelkäsi, että hän oli menettämässä järkensä. Hän kuuli ääniä (Adamus naureskelee) – kenenkähän (vähän naurua) – ja hän pelkäsi romahtavansa. Ja hänellä oli suurta jännitettä kirkon kanssa – tarkoitan, että kirkon kanssa tietysti – mutta myös hallituksen ja koko jesuiitta- ja vallankumouskäsitteen kanssa. Se oli kamalaa. Hän luuli, että hän oli menettämässä järkensä, joten hän teki kaiken voitavansa pysyäkseen piilossa, tukahduttaakseen, ollakseen olematta törkeä.



Kun hän siis käveli huoneeseen ja näki minut seisomassa takan vieressä (Adamus poseeraa), "teidän armonne", hän ei uskaltanut sanoa sanaakaan, koska hän luuli, tarkoitan, että hän oikeasti luuli – pienen hypnoosin avulla – hän todella ajatteli: "Voi hyvänen aika! Minulta on oikeasti menossa järki, ja jos ilmiannan sen, jos huudan ja sanon: "Orja, palvelija! Miksi olet täysin alasti Jumalan ja paavin ja kaikkien edessä?" ja olenkin väärässä, minulta katkaistaisiin välittömästi pää." Niinpä hän piti suunsa kiinni. Ja kun hän piti suunsa kiinni, se asetti sellaisen energian kaikille muille, että he pitivät suunsa kiinni. Ja tietyssä kohtaa – en tiedä – keskustelun jatkuttua noin 20 minuuttia, he olivat unohtaneet sen. He itse asiassa luulivat, että olin vaatteissani. Se oli törkeää.



Takaisin pointtiin. Energia, vapaa energia. Tämä on niin törkeää, koska olette eläneet, olette addiktoituneet positiivis-negatiiviseen energiaan, vetäneet sitä puoleenne eri suhteissa. Joskus teillä on ollut kuin 62% negatiivista – ei pahaa negatiivista, pelkästään negatiivista – täällä ja toinen osa oli positiivista, ja suhteet muuttuvat edestakaisin koko ajan, ja on jatkuvaa aktivoidun energian sisään- ja ulosvirtausta. "Aktivoidun" tarkoittaessa, että se on laitettu positiiviseen tai negatiiviseen ennakkoasenteeseen. Meidän ei tarvitse tehdä sitä, ja tämä on niin törkeää, koska kukaan ei ole aiemmin tehnyt sitä maan päällä. Kukaan ei ole koskaan tehnyt sitä.



Se tuntuu kummalliselta, koska tässä vapaassa energiassa ei ole voimaa. Vapaata energiaa on kaikkialla. Tarkoitan, että se on tämä uskomaton … Jotkut kutsuvat sitä – miten sitä sanotaan – kentäksi, Lähdekentäksi tai vastaavaksi. Se on vain energiaa, joka odottaa aktivoimista, mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Miksi meidän täytyy aktivoida se? Sallitaan se vain."



Menemme seuraamuksiin myöhemmin, mutta nyt haluan palata merabhiin ja alkaa aistia sitä. Ja taas kerran, mielenne sanoo: "En tunne mitään", koska se on tottunut tuntemaan työnnön tai vedon. Mieli on tottunut voimaenergiaan, aktivoituun energiaan, mutta tämä on täysin erilaista.



Aloitetaan musiikki ja himmennetään valoja.



(Musiikki alkaa)



Vapaa energia -merabh



Tämä on enemmän kuin törkeää. Tämä on totaalisen törkeää, puhua sellaisista asioista kuin vapaa aika ja vapaa energia. Huomatkaa, miten ne ovat hyvin yhteydessä. Menemme siihen myöhemmin. En halua mennä liikaa luennoimiseen tänään. Mutta on vapaa energia, jota kutsuin ennen "neutraaliksi energiaksi". Sitä ei ollut aktivoitu.



Kehonne on tullut riippuvaiseksi aktivoidusta, ennakkoasenteisesta energiasta, positiivisesta ja negatiivisesta. Niin se toimii. Niin verenkierto jatkuu ja niin kaikki entsyymit toimivat. Ne ovat jatkuvasti positiivisen ja negatiivisen erisuhteisessa virrassa.



Mutta tuntekaa nyt hetki tai aistikaa nyt hetki, ovatko ovet kehoonne auki vapaalle energialle, jota ei ole vedetty valoon tai pimeyteen, positiivis-negatiiviseen. Se vain on. Se vain on.



Se ei tarvitse erillisyyttä.



Puhuimme Isiksestä ja Adamista, maskuliinisesta ja feminiinisestä, vanhasta erillisyydestä. Puhuimme niiden tulemisesta takaisin yhteen. Tavallaan on tällaista vapaan energian kanssa. Tuon positiivisen ja negatiivisen energian.



Mutta mitä jos kehonne alkaisi käyttää vapaata energiaa, puolueetonta, koskaan erottamatonta. Energiaa, joka ei ole erotettu, jaettu.



Vapaata energiaa.



Energiaa jossa ei ole valtaa. Haluan kutsua vapaata energiaa myös "voimattomaksi energiaksi".



Ja mitä tapahtuu, jos mieli joka on käyttänyt aina kaksinaisuusenergiaa, positiivista tai miinusta, mitä jos mielen ohjelmointi on, että jokaiseen ajatukseen joka kulkee sen läpi, jokaiseen uskomukseen joka siinä on, se on vetänyt vanhaa kaksinaisuusenergiaa ja nyt puhdasta energiaa jota ei ole koskaan erotettu tai jaettu – voitaisiin sanoa, että se tulee suoraan "minä olen" -olemuksen intohimosta jakamatta – mitä jos sitä tulee mieleen ja ajatuksiin ja uskomuksiin ja älyynne? Puhdasta vapaata energiaa.



(Tauko)



Ja mitä jos miettiessänne yltäkylläisyyttä tai itsenne ruokkimista tai fyysistä ihmisenergialähdettänne, mitä tapahtuu, kun olette törkeä ja vain päästätte sisään vapaata energiaa, ja se on yltäkylläisyytenne lähde vanhan voimaenergian sijasta?



Hyvin suuressa määrin energia on korruptoitunutta planeetalla, "korruptoituneen" merkitessä, että ihmiset liittävät sen nyt valtaan. Ei ole tarvetta minkäänlaiseen valtaan. Energia, valta, voima – kaikki tavallaan sama asia.



Mitä jos, mitä jos me ryhmänä tulemme todella törkeäksi ja nousemme sen yläpuolelle? Ei valtaa. Ei voimaa. Ei hankausta. Ei vastustusta.



Mitä jos avaamme ovet ja ikkunat olemukseemme ihmisinä ja sallimme vapaan energian? Voitteko tuntea sen puhtauden? Sitä ei ole koskaan erotettu, ei koskaan jaettu, ei koskaan laitettu vastakohdiksi.



(Tauko)



Mitä tapahtuu, jos sitä tulee sisään?



Mitä tapahtuu, jos voitte vain hengittää sitä sisään – ilman voimaa tietysti? Mitä tapahtuu, jos voisitte vain hengittää sitä sisään ja päästää sen kehoonne, antaa sen olla kehossanne?



Mitä tapahtuu, jos se tulee ajatuksiinne ja mieleenne?



(Tauko)



Se on törkeän puhdasta, ja se saa kaikki muut energiat näyttämään vanhoilta ja työläiltä ja harmailta.



(Tauko)



Kun siis kysyn, miksi mitenkään haluaisitte jäädä tälle planeetalle, planeetalle joka ei ole mestareille, niin itse asiassa muutamme toimintamallia, muutamme kaiken. Emme jää aikaan. Emme jää vanhaan energiaan. Muutamme sen.



(Tauko)



Jäädessämme tälle planeetalle emme pysy samoissa vaatteissa, samassa talossa, vertauskuvallisesti sanottuna. Muutamme sen kaiken.



Emme jatka tylsyyden ja turhautumisen kestämistä. Muutamme vain koko toimintamallin.



Se alkaa juuri tästä, todellisen transhumanismin keskeltä.



Minun täytyy nauraa, oikeasti nauran, kun katson kaikkea, mitä tapahtuu teknologiassa, transhumanismissa, kun ajatellaan tietokonesirun istuttamista aivoihin tai menemistä naimisiin robotin kanssa tai jotain vastaavaa, joka on kehittynyttä. Se ei ole kehittynyttä. Se on samaa vanhaa paskaa, vain nopeampaa.



Minulle transhumanismi on, mitä teemme juuri tässä. Muutamme peliä. Menemme vapaaseen aikaan. Ja vähitellen etenevä aika on edelleen olemassa. Kyse on mestarina olemisen ja-tilasta. Se on kumpaakin. Ja muutamme energian.



Voi, vanha energia, ennakkoasenteinen tai erillinen energia, on edelleen elämäntapa, mutta menemme myös vapaaseen energiaan. Ja minulle se on tämän planeetan todellista transhumansimia. Kun muut leikkivät teknologialla ja oikeasti kehittävät vain uusia miekkoja – kevyempiä miekkoja, nopeampia miekkoja, mutta ne ovat silti miekkoja – me menemme jumalaiseen transhumanismiin.



Siksi te jäätte. Siksi olette päättäneet olla tällä planeetalla. Tämä on se mahdollisuus, josta olen puhunut aiemmin.



Jätätte taakse perintönne. Miksi? Koska, no hemmetti, olette luoja, koska voitte olla. Jätätte perinnöksi todellisen muutoksen, mahdollisuuden toisille, jos he päättävät jatkaa sen kanssa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tänä päivänä.



Riippumatta siitä, ymmärrättekö tai tunnetteko sen todella nyt, se mitä teimme tänään, oli törkeää, ja jatkamme sitä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Ja haluan luoda sellaisen kuvan mieleenne, tietoisuuteenne, sellaisen kuvan törkeydestä, että kun katsotte omaa elämäänne ja ajattelette, oletteko valmis todellisen törkeyteen, oletteko todella valmis astumaan pois elämän vaikeuksista ja tylsyydestä, haluan teidän kuvittelevan minut seisomassa paavin salissa täysin alasti. Ja hetkeä ennen paavin ja hänen seurueensa tulemista sisään – olin silloin vähän peloissani, täytyy myöntää – vedin syvään henkeä ja sanoin: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa."



Ja niin se on.



Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa). Miten olisi fanfaarimusiikkini, kun poistun. Kiitos, kiitos.



(Fanfaarimusiikki soi)


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 31.05.2017 17:16 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
CRIMSON CIRCLE -SÄÄTIÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istumme Lindan kanssa lentokoneessa matkalla Saksan Frankfurtista Tanskan Billundiin. Emme ole aivan vielä Euroopan kiertueemme puolivälissä, joka alkoi Norjasta ja loppuu muutaman viikon kuluttua suurten mestarien juhlaan Münchenissä. Tänään on 40. hääpäivämme, joten on hyvin sopivaa, että nautimme yhdessä tästä päivästä lentokoneessa. Se on ollut elämässämme tapana viimeiset 16 vuotta siitä lähtien, kun aloimme matkustaa ympäri maailmaa shaumbroja tapaamassa. Juhlimme varsinaisesti vuosipäiväämme ensi viikonloppuna Tanskassa mukavalla intiimillä päivällisellä ja poikkeuksellisen hyvällä pullolla ranskalaista punaviiniä.

Vuosipäiväjuhlanamme haluaisimme kertoa teille uutisen. Epäröimme vähän mainita siitä – se on henkilökohtainen asia, kuitenkin se vaikuttaa melkein kaikkiin shaumbroihin. Se liittyy Crimson Circlen tulevaisuuteen ja kaikkeen siihen työhön, jota olemme tehneet vuosien saatossa, joten meistä tuntuu, että on parasta kertoa siitä. Lisäksi se ehkä auttaa teitä ymmärtämän joitain muita asioita, joita teemme CC:n pääkonttorissa Coloradossa.

Perustimme Lindan kanssa hiljattain Crimson Circle -säätiön. Se on voittoa tavoittelematon säätiö, jolla on lupa jatkaa Crimson Circlen työtä meidän lähdettyämme planeetalta. Meillä ei tietenkään ole suunnitelmissa lähteä lähiaikoina, mutta halusimme sälyttää ja suojata kaiken Crimson Circlen työn myös tulevaisuudessa.

Tähän liittyen kaikki henkilökohtaiset varamme menevät voittoa tavoittelemattomaan Crimson Circle -säätiöön lähdettymme fyysisestä ulottuvuudesta. Tämä sisältää fyysisen omaisuuden, eläkerahastot, osakkeet ja obligaatiot, käteisen, ajoneuvot ja kaiken muun, mitä omistamme. Se sisältää myös kaikki Crimson Circlen osakkeet, tekijänoikeudet ja tavaramerkit, kaikki kirjalliset, audio- ja video-kanavoinnit siitä lähtien, kun aloitimme 1999. Kaikki menee säätiölle tarkoituksena jatkaa tätä työtä pitkään sen jälkeen, kun olemme lähteneet.

Yksinkertaisesti ilmaistuna, Crimson Circle -säätiöllä on varoja jatkaa tämän materiaalin tarjoamista monta tulevaa vuotta ja vuosikymmentä. Se myös omistaa aineiston laillisesti, jotta se voidaan pitää puhtaassa ja alkuperäisessä tilassaan, toisten vääristelemättä tai kaupallistamatta sitä.

Crimson Circlen materiaali on shaumbrojen matkahistoria tässä elämässä. Se on päiväkirja pääsemisestämme oivallukseen. Lindalla ja minulla on ollut kunnia olla mukana tämän työn luomisessa teidän kanssanne shoudeissa, työpajoissa, pilvikursseilla ja keahakissa. Olemme palvelleet aineiston valvojina ja henkilökunnan kanssa varmistaneet, että se jaetaan ja arkistoidaan asianmukaisesti. Tunnemme suurta velvollisuutta Crimson Circlen laillisesta ja taloudellisesta elinkelpoisuudesta sekä tekijänoikeussuojasta shaumbroja varten nyt ja tulevaisuudessa.

Linda ja minä olimme bisnesmaailmassa, ennen kuin aloitimme kokopäiväisen työn Crimson Circlessä 2002. Meillä oli urallamme ylä- ja alamäkiä ja olimme mukana perustamassa useita yrityksiä, joista yksi menestyi erittäin hyvin. Olemme kumpikin tehneet työtä 16-vuotaasta saakka, ja olimme ennen Crimson Circleä noin 45-vuotiaana ansainneet erittäin mukavan elintason itsellemme. Sitten syntyi Crimson Circle ja siitä tuli intohimomme, syymme olla täällä planeetalla. Olimme siunattuja, ettei meidän tarvinnut tehdä Crimson Circlen työtä rahasta, vaan saatoimme keskittyä sen rakentamiseen shaumbrojen hyödyksi.

Lindalla ja minulla ei ole lapsia. Se ei ollut tietoinen valinta, vaan se oli "korteissa". Siihen mennessä kun olimme 35-vuotiaita, olimme hyväksyneet tämän, niin tuskallista kuin se olikin toisinaan, ja siirtyneet eteenpäin elämässämme. Taaksepäin katsottaessa emme olisi koskaan aloittaneet Crimson Circleä, emmekä siihen liittyvää matkustamista ja pitkiä tunteja, jos meillä olisi ollut perhe, koska huomio olisi mennyt lapsiin, eikä työhömme. Se oli uhraus, mutta kenties pieni henkilökohtainen uhraus siinä valossa, mitä Crimson Circlestä on tullut.

Meillä ei ole lapsia, joille jättää perintömme. Veljemme ja sisaremme (kaikkiaan 14) ovat kypsiä aikuisia, joilla on koti ja turva, ja vaikka rakastamme heitä edelleen kovasti, Crimson Circlen materiaalin pysyvyys on prioriteettimme. Enemmän hyvää tulee perintömme jättämisestä Crimson Circlelle ja shaumbroille, kuin jos se menisi biologisille sukulaisillemme. Ja kun ajattelimme jättävämme jotain hyväntekeväisyyteen, emme pystyneet ajattelemaan parempaa aatetta ihmiskunnan kannalta kuin Crimson Circle.

Monet ihmiset ovat kysyneet, mitä Crimson Circlestä tulee, kun jäämme eläkkeelle tai kuolemme. Emme luultavasti jää koskaan eläkkeelle, koska rakastamme sitä, mitä teemme. Olen varma, että hidastamme vauhtia jossain kohtaa, mutta niin kauan kun on ihmisiä menossa heräämisestä mestaruuteen ja niin kauan kun Adamus jatkaa työskentelyä kanssamme, jatkamme sen tekemistä, mitä teemme. Myös lähdettyämme on monia, monia ihmisiä, jotka etsivät opastusta ja vahvistusta matkallaan oivallukseen. Haluamme, että he pääsevät käsiksi siihen viisaus- ja tietokirjastoon, jota on tullut Tobiakselta, Kuthumilta, Adamukselta ja shaumbroilta vuodesta 1999 saakka.

Oli kummallinen prosessi käydä läpi asiaa säätiön lakimiehen kanssa ja puhua siitä, mitä tapahtuu, kun me … no, kuolemme. Meidän täytyi kirjoittaa luettelo kaikista varoistamme, kaikesta mitä omistamme ja kaikesta minkä eteen olemme tehneet kovasti töitä kuluneet 40 vuotta. Toisaalta oli todellinen ilo tietää, että kaikki menee lopulta Crimson Circle -säätiölle. Oli syvä täyttymyksen tunne, kun allekirjoitimme lopulliset asiakirjat säätiön perustamisesta.

Nämä ovat olleet elämämme parhaita vuosia. Olemme matkustaneet lähes 1.5 miljardia mailia 32 maahan ja olemme tavanneet arviolta 10.000 shaumbraa henkilökohtaisesti. Toivon, että olemme koskettaneet sydäntänne ja sieluanne yhtä paljon, kuin te olette koskettaneet meidän. Kun Adamus sanoo: "Koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja kuin ihmiset", tiedämme täsmälleen, mitä hän tarkoittaa. Olemme tavanneet joitain planeetan hienoimmista ihmisistä – niitä jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: 3.6.2017 SHOUD 10, OSA 1
ViestiLähetetty: 10.06.2017 20:24 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 10, OSA 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, Adamus ja St. Germain.

Tervehdys, rakas shaumbra. Suuri ilo olla täällä kanssanne. Tervehdys. Kiitos, rakas Yoham. Kiitos.

Energia tässä huoneessa on muuttunut valtavasti kuluneiden 24 tunnin aikana (naurua). Eilen kun laitettiin käyttökuntoon laitteita, kun henkilökunta teki kovasti töitä valmisteluna teitä varten – tervehtimään teitä ja toivottamaan tervetulleeksi teidät – energia täällä oli melko pimeää ja nyt se on valoisampaa, kun sytytämme valot (muutama naurahdus). Energia täällä oli raskasta. Täällä oli melkein kuin portaali, kuin imu, koska kaikki energiat jotka olivat täällä entisestä – muista ryhmistä, muista ajoista – siirrettiin pois tilan tekemiseksi teille.

Voitte kuvitella, miltä niistä jotka järjestelivät täällä, tuntui olla keskellä valtavaa energiapuhdistusta. Eikä vain tämä, vaan olentojen jotka tulivat tekemään järjestelyjä teitä varten, minä mukaan luettuna, tarvitsi vakiinnuttaa se korkeammalle värähtelytasolle, korkeammalle tasolle, muuten olisimme törmänneet ongelmiin teknisten laitteiden kanssa. Tehtiin muita värähtelymuutoksia, jottei aiheutettu ongelmia rakennuksen rakenteelle tai toivottavasti niille asukkaille, jotka asuvat lähellä. Mutta tapahtui valtava muutos.

Ja tiedätte, etteivät muutokset ole aina helppoja. Tiesittekö sen? (Vähän naureskelua) Joo. Muutoksia on joskus hyvin, hyvin vaikea käydä läpi. Mutta kun ne ovat valmiita, kun kaikki on paikoillaan, kun kaikki on valmiina teitä varten, aah, se luo hyvin hämmästyttävän ja uuden energian.

Ja sitten te tulitte tänne. Sitten te kävelitte sisään tänään. Täytitte tämän huoneen, no, tietoisuudella. Täytitte tämän huoneen itsellänne, "minä olen tässä" -energialla. Hyvin suuri ilo olla teidän kaikkien kanssa täällä. Mm.

Täytitte huoneen itsellänne eikä tämä huone ole luultavasti koskaan enää entisensä. Aion rikkoa sääntöjä, koska säännöt eivät ole minua varten. Kävelen tällä kielletyllä alueella (vähän naurua ja taputusta). Mutta nuo takana informoivat minua, että säännöt ovat teitä varten. Ei kävelyä (lisää naureskelua).

Tervetuloa

Siis rakkaat shaumbrat, olemme täällä, ja aloitetaanpa kutsumalla kaikki muut shaumbrat, kaikki shaumbrat ympäri maailmaa kaikista maista seuraamme tänne. Vedetään syvään henkeä ja toivotetaan heidät kaikki tervetulleeksi. Hyvin monet katselevat tätä nyt tai myöhemmin. Hyvin monet heistä ovat odottaneet tätä päivää ja haluaisivat olla täällä henkilökohtaisesti, mutta eivät voi. Siis toivotetaan heidät tervetulleeksi.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kutsu kaikille shaumbroille.

Ja sitten toivotetaan tervetulleeksi sisään – ja meillä on paljon tilaa täällä – kaikki ne, jotka ovat heräämässä tällä hetkellä tai matkallaan heräämisestä mestaruuteen. Ne jotka saattavat löytää Crimson Circlen tulevina vuosina, ne jotka saattavat löytää jalanjälkenne tästä kauniista, kauniista ruumiillistuneen valaistumisen tarinasta. Ne jotka käyvät nyt läpi sitä, minkä te kävitte läpi monta vuotta sitten matkalla heräämiseen.

Voi, herääminen on hyvin kaunista. Puhun siitä vähän muutamana seuraavana päivänä, mutta heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Useimmilla ei ole edes tiettyä elämää, joka on määrätty heidän heräämiseensä. Se tavallaan vain tapahtuu – he käyvät läpi heräämisen. Voi, muistatteko ne muutokset, jotka kävitte läpi? Muistatteko yhtenä hetkenä heräämisen kauneuden ja ilon, tunteen että olette löytäneet jotain – jotain hyvin kallisarvoista, jotain jota ehkä kukaan muu ole tiennyt? Mutta herääminen, "On muutakin, kuin vain standardi-ihmiselämä." Herääminen, kun oivallatte, että pääsette pois tästä karusellista, tästä ihmiselämästä toisensa jälkeen. Herääminen, "Nyt on täyttymyksen aika".

Voitaisiin sanoa, että heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Ei ole todellakaan asetettu päivämäärää, milloin tulette heräämisen läpi ja olette nyt matkallanne mestaruuteen. Olette käyneet läpi heräämisen hauskan osan ja nyt olette osassa, jossa teiltä viedään kaikki, revitään kaikki rikki, on kaikki hämmennys, kaikki sisäiset muutokset. Sille ei todellakaan ole asetettu päivämäärää, ja se on tavallaan hankalaa, koska ihmettelette: "Miten kauan tätä kestää? Miten kauan se vie? Tapahtuuko se oikeasti tässä elämässä?" Kuulette minun sanovan niin, mutta ihmettelette: "Tapahtuuko se oikeasti?"

Ihmettelette, teettekö oikeita asioita, otatteko oikeita askelia. Ihmettelette, elättekö oikeanaista elämää, ja sanon sinulle jatkuvasti, rakas shaumbra, että lopeta kaikki ponnistelu. Lopeta kaikki yrittäminen. Olet sitoutunut. Olet sitoutunut itsessäsi ruumiillistuneeseen valaistumiseen, mutta kuitenkin epäilet sitä, mietit sitä, stressaat paljon siitä ja melkein tarkoituksella viet huomiosi muualle.

Ja sitten tulet kohtaan, jossa melkein mitään ei ole jäljellä. Ns. tankissa ei ole enää melkein bensaa. Ei ole mitään jäljellä, ja lopulta muistat nuo sanat, joita olen sanonut: "Lakkaa yrittämästä. Valaistumisessa ei ole ponnistelua. Se on sallimista. Ei ole ponnistelua." Ja kun tämä tapahtuu, ystäväni, kun lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Ei tarkka sekunti, minuutti tai tunti, mutta sanotaan noin viikko. Päivämäärä on asetettu.

Kun lakkaatte yrittämästä ja ponnistelemasta ja vääristelemästä ja manipuloimasta ja olemasta huolissanne ja ihmettelemästä, tuo ruumiillistuneen valaistumisen päivämäärä on asetettu. Kun vedätte syvään henkeä ja sallitte, se tapahtuu. Se on siinä.

Nauttikaa vain tuosta hetkestä lähtien ruumiillistuneen oivaltamisenne ajankohtaan saakka. Pitäkää hauskaa. Seuratkaa sydäntänne, tietämistänne. Tehkää asioita, joita olette aina halunneet tehdä. Mutta lakatkaa olemasta huolissanne siitä, teettekö sen oikein ja milloin se tulee.

Jotkut teistä täällä, jotkut teistä katsomassa tällä hetkellä, tekevät vielä erittäin kovasti työtä siihen. Edelleen yritätte ja ponnistelette ja ajattelette, että siihen on jokin taianomainen ratkaisu. Tulette kohtaan, jossa päästätte siitä irti. Uupumuksesta, turhautumisesta tai silkasta mielen kaaoksesta päästätte siitä irti, vedätte syvään henkeä ja sallitte, ja sitten päivämäärä on asetettu.

Älkää kysykö minulta nyt, mikä tuo päivämäärä on (vähän naureskelua, Adamus naureskelee). Älkää kysykö itseltänne, mikä tuo päivämäärä on, koska sillä ei ole merkitystä. Mutta tietäkää, että tuo päivämäärä on olemassa. Tietäkää, että se on jo olemassa, ja nyt käytte vain tuon kokemuksen läpi, elätte tuon elämän ja sitten olette perillä.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Puhumme siitä vähän seuraavina päivinä, mutta katsokaa itseänne nyt, omaa henkistä matkaanne, omaa polkuanne. Teettekö edelleen töitä siinä? Yritättekö edelleen? Yritättekö edelleen selvittää sitä? Onko se jokin kaava? Onko se jokin vaikeasti tavoitettava salaisuus, jonka saatte vain tietyllä käyttäytymisellä, olemalla tietyllä ruokavaliolla, ajattelemalla tiettyjä ajatuksia? Jos näin on, päivämäärää ei ole asetettu. Mutta jos vedätte syvään henkeä ja luotatte täysin itseenne ja vain itseenne, "minä olen" -olemukseenne, kun vedätte syvään henkeä ja lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Mikä valtava helpotus. Mikä valtava helpotus. Se on olemassa. Nauttikaa nyt vain.

Monet teistä ovat tuossa kohdassa, jossa olette lakanneet yrittämästä, ja kenties se tuntuu teistä vähän pahalta. Teillä ei ole mitään jäljellä. Ette tiedä, mihin suuntaan kääntyä tai mihin suuntaan mennä. Lakkasitte vain yrittämästä, ja se on itse asiassa hyvä asia. Jos teette edelleen työtä siihen, vetäkää vain syvään henkeä ja päästäkää nyt irti. Teidän ei tarvitse tehdä työtä valaistumiseen. Olen sanonut melkein alusta saakka, kun aloitin kanssanne, että valaistuminen on luonnollista. Se on luonnollista. Se ei ole mitään sellaista, minkä ihminen tai ihmismieli tekee tai mikä sen täytyy koota tai mihin sen täytyy ponnistella. Se on luonnollista.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan, joo.

Kutsutaan siis kaikki shaumbrat, jotka katselevat, kaikki ne jotka menevät heräämisestään noihin mestaruuteensa tulemisen vaikeisiin, vaikeisiin, mutta kauniisiin aikoihin.

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan sisään myös ne 1590 ruumiillistunutta mestaria, ylösnoussutta mestaria jotka ovat tulleet takaisin Maahan, kuten Tobias ja monet muut jotka ovat tulleet – monet heistä ovat tällä hetkellä vasta 7-8-vuotiaita, vasta nuoria, mutta jotka tulevat maailmaan hyvin mielenkiintoiseen aikaan. He eivät tule maailmaan pelastaakseen sen, vaan nauttiakseen elämästä, mitä he eivät ehkä ole tehneet aiemmassa elämässään – nauttimaan elämästä – mutta he tulevat myös yhdistämään tämän ns. tietoisuuden, yhdistämään sen jokaiseen teistä.

Vedetään siis syvään henkeä nyt ja toivotetaan tervetulleeksi kaikki ruumiillistuneet mestarit, 1590 jotka ovat tulleet takaisin, inkarnoituneet fyysiseen kehoon. Toivotetaan myös heidät tervetulleeksi.

(Pieni tauko)

Ja huone tulee hyvin täyteen (Adamus naureskelee).

Uni/unelma

Olette nyt keskellä unelmaa. Olette todella keskellä unelmaa. Se on uni, joka teillä on ollut, ja uni joka tulee Atlantikselta saakka. Se on Atlantiksen uni. Teillä on osa, joka on tällä hetkellä Tienin temppelissä, osa joka tällä hetkellä uneksii ajasta, jolloin tulisitte maan päälle, ajasta kaukana, kaukana tulevaisuudessa, mutta jolloin tulisitte Maahan, kun kaikki olisi valmista vastaanottamaan teidät. Uneksitte Atlantiksen aikoina siitä, milloin lopultakin kutsuisitte, toisitte jumaluutenne kehoon ja jäisitte ainakin joksikin aikaa.

Tienin temppeleissä Atlantiksella menimme tavallaan muuntuneeseen tilaan, vain puolen henkäyksen päähän tuosta ulottuvuudesta tuolloin. Menimme yhdessä muuntuneeseen tilaan ja kuvittelimme projektiolla – niin kai sitä kutsuttaisiin – astraaliprojektiota vastaavalla tavalla. Mutta matkustimme Atlantikselta ajassa tänne saakka ja tunsimme, näimme ja aistimme hyvin syvällä tasolla tuon ajan, jolloin te, jolloin muut tulisivat takaisin ruumiillistumaan.

Olette siis keskellä unta tällä hetkellä. Uneksitte Tienin temppeleissä Atlantiksella. Uneksitte, projisoitte tulevaisuuteen, tuohon valaistumisaikaan.

Tuolloin se tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta, mutta nyt olette tässä. Teitte sen. Minä olen tässä. Te olette tässä. Atlantiksen uni on toteutunut.

Ei ole aina ollut helppoa. On ollut monia, monia haastavia elämiä, tämä elämä yksi niistä. Ei ollut helppoa saada tätä unelmaa sisällänne, kun toiset eivät ole jakaneet sitä. Ei ollut helppoa tulla tähän elämään tietäen, että tuon unelman oli aika toteutua, kun toiset pilkkaisivat teitä, kun toiset nauraisivat teille ja toiset syyttäisivät teitä hulluudesta, mutta olette tässaä. Se on Atlantiksen uni.

Niitä oli paljon enemmän, paljon enemmän, jotka aloittivat tämän Atlantiksen unen ja jotka eivät päässeet näin pitkälle. Jotkut heistä putosivat pois entisissä elämissä – häiriötekijät, pimeyden kanssa leikkiminen, jääminen kovasti kiinni massatietoisuuteen, tuon unen unohtaminen. Vaikka se on edelleen heissä, se on unohdettu.

Toisia oli kanssamme Tienin temppeleissä Atlantiksen unessa, mutta he eivät ole kanssamme tänään – täällä tai katsomassa netissä – koska heidän oli tässä elämässä liian vaikeaa jatkaa. He lähtivät. He häipyivät.

Oli myös joitain, jotka saavuttivat valaistumiskohdan, joitain shaumbroja, erityisesti näiden muutaman vuoden aikana, mutta kun he tekivät sen, oli hyvin vastustamatonta, hyvin kauniin viettelevää jättää keho ja mennä toiselle puolelle, päästää irti fyysisyydestä. Monet shaumbrat ovat lähteneet. Voitte nähdä sen nettisivuillanne (https://www.crimsoncircle.com/More/About-Us/Memoriam), ja on myös monia, monia muita, jotka eivät onnistuneet siinä.

Tienin temppeleissä oli monia, monia, jotka ovat olleet tässä elämässä henkisellä matkalla, mutta jotka ovat kovasti hämmentyneet. Matka voi olla hyvin hämmentävä, voi, kamalan hämmentävä, erityisesti kun ihmisitse, ihmistarpeet huutavat, mitä ne haluavat, ja varjostavat sisällä todellisen, todellisen "minä olen" olemuksen, hengen.

Mutta te onnistuitte siinä. Olette tässä. Pääsitte siitä läpi sinnikkyydellä, kyllä, päättäväisyydellä, ehdottomasti, mutta seuraamalla tietämistänne, seuraamalla sydäntänne. Myös joinain vaikeimmista ajoista, jolloin halusitte antaa periksi tässä kaikessa, tunsitte tuon unelman, Atlantiksen unelman, ja siksi olemme tässä.

Ja sitten kun otatte tuon viimeisen askeleen ja päästätte irti kaikesta yrittämisestä ja kovasta työntekosta henkisyydessä ja kovasta työnteosta matkalla, kun päästätte vain irti, tuo päivämäärä on asetettu. Ja siitä kohdasta eteenpäin, kyse on vain elämästä nauttimisesta. Miten teette sen? Siksi olemme täällä muutaman päivän puhumassa siitä.

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan Yoham eteen, ja tehdään kaunis merabh muistaen tuon unen.

Unen/unelman muistaminen

Tuo unelmointi ikään kuin tapahtuu tällä hetkellä Atlantiksella, kauan, kauan, kauan sitten. Olette siellä temppeleissä. Me kaikki vaihdoimme puolen ulottuvuuden päähän, jotta voimme vapauttaa itsemme, jotta voimme projisoida itsemme tulevaisuuteen, ruumiillistuneen valaistumisen ajankohtaan.

Unelma, halu olla tällä planeetalla ja olla yhtä jumaluutemme kanssa, oli niin syvä ja niin voimakas, että ette koskaan, koskaan anna sen unohtua.

Tuo unelma tuoda todellinen jumaluus tälle planeetalle – niin ettei se ollut vain muuntuneessa tilassanne, niin ettei se ollut vain toisessa maailmassa, vaan todella tuoda se tälle planeetalle – oli niin syvä, niin todellinen ja niin intohimoinen, että teitte sen. Olette tässä.

(Musiikki alkaa)

Se on tämä, rakkaat ystäväni, olette tässä. Ja tiedän, että toisinaan mielenne ehkä epäilee. Saatatte miettiä, onko tämä Hölmön paratiisi. Saatatte miettiä, onko se vain hullun mielen vaeltelua, mutta ei lainkaan. Enkä vain minä sano sitä. Te tiedätte jo sen.

Se oli unelma elää fyysisessä muodossa ja kuitenkin tuoda "minä olen" sisään, tuoda todellinen tietoisuuskeho sisään.

Unelma on kaukaa, kaukaa Atlantiksen ajoista, ja se on lopultakin tässä. Ei huomenna, ei ensi vuonna, ei seuraavassa elämässä. Se on tässä.

Ja teidät toi tähän, kun muistitte Atlantiksen unelman – tietoisuusajan maan päällä, todellisen transsendenssin ajan, täyttymyksen ajan ja ajan, jolloin kulkisitte maan päällä todellisena mestarina, todellisena oivallettuna olentona, kun kulkisitte maan päällä edelleen fyysisyydessä, mutta valaistumisen ja-tilassa.

Atlantiksen unessa näitte kyyneleet, jotka joutuisitte kestämään päästäksenne tähän. Näitte vastoinkäymiset.

Atlantiksen unessa tiesitte, että olisi häiriötekijöitä. Voi, suhteet erityisesti, perheet. Tiesitte, että olisi häiriötekijöitä, mutta unessa näitte, miten lopulta pääsitte perille. Pääsitte lopulta tuohon kohtaan.

Olette nyt unen keskellä, Atlantiksen unen, uneksitte siitä atlantislaisena Tienin temppeleissä, mutta olette myös unessa, jossa se on hyvin totta teille nyt ja tulee valmiiksi. Olemme tässä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja kuten rakas ystävä, Tobias, sanoi, kiittäkää itseänne. Kiittäkää itseänne.

Olette kamalan ankara itsellenne toisiaan, mutta vetäisittekö tässä hetkessä vain henkeä ja kiittäisitte itseänne?

Atlantiksen unessa näitte, miten olisi vaikeita ja pimeitä päiviä – päiviä jolloin olisitte hyvin hämmentynyt ja eksyksissä. Mutta tuossa unessa toitte itsenne takaisin lempeästi joka kerta.

Tuossa unessa tulitte itseenne, ihmiseen joka kävi läpi vaikeuksia, tulitte omaan uneenne ja sanoitte: "Rakas, enkeli joka olet, seuraa sydäntäsi. Seuraa tuota unelmaa. Et voi epäonnistua, jos teet sen. Seuraa vain sydäntäsi."

(Tauko)

Olette tässä. Olette tässä, ja aivan viimeinen asia on lakata yrittämästä, jos ette ole jo lakanneet. Aivan viimeinen asia on lakata tekemästä työtä siihen.

Tiedän, että se tuntuu oudolta – olette tulleet näin pitkälle ja puskette tuon viimeisen kilometrin, tuon viimeisen mailin – mutta tämä on yksi aika, jolloin vedätte syvään henkeä ja nyt annatte unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan.

Lakatkaa yrittämästä, lakatkaa tekemästä töitä siihen, ja antakaa unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan ruumiillistuneeseen valaistumiseen.

(Tauko)

Se on ikivanha unelma, ikivanha unelma, ja se on tässä nyt. Vedetään syvään henkeä, ja antakaa nyt vain unelman siipien kantaa teitä oivaltamiseen. Se on niin helppoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä tässä kauniissa kokoontumisessa, tässä huoneessa joka on täynnä shaumbroja, täynnä niitä jotka tulisivat heräämisen läpi mestaruuteensa, ja täynnä muita ruumiillistuneita mestareita, jotka kulkevat planeetalla tällä hetkellä.

Vedetään syvään henkeä.

Tämän myötä, minä olen mitä olen. Olen Adamus. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: 3.6.2017 SHOUD 10, OSA 2
ViestiLähetetty: 10.06.2017 20:44 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 10, OSA 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, pyhä veli Adamus Saint Germain (yleisö hurraa ja taputtaa).

Minun täytyy sanoa, että näytätte vielä paremmalta henkilökohtaisesti, mitä olette pelkkänä henkenä. Miten upea ryhmä. Ja lisätään vähän valoja. Kävelemme ja puhumme tänään (naurua).

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Aaah!

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Pari asiaa, ennen kuin aloitamme kuljeskelun.



Transhumanismi



Tämä on shoudimme, kuukausittainen shoudimme. Olemme Transhumaani-sarjassa, ja kutsun sarjaa näin tarkoituksella, koska planeetalla on tällä hetkellä liike, joka liittyy tekoälyyn ja robotiikkaan. Tuo liike on nimeltään transhumanismi. Tuossa liikkeessä on kyse vain ihmismielen ja ihmiskehon korvaamisesta kehittyneemmällä teknologialla. Nimittäin keho ja mieli – sellaisena kuin ne ovat – ovat olleet maisemissa hyvin pitkään, aionien ajan.



Evoluutio on erittäin hidasta, erittäin hidas prosessi. Mutta nyt ihmiskehoa ja mieltä voidaan kasvattaa teknologialla. "Kasvattaminen" merkitsee paremmaksi tekemistä – saatte uuden raajan, saatte uuden sydämen, uuden maksan tai mitä tahansa. Sitä voidaan kasvattaa, ei vain ihmisen tavallisella kudoksella, vaan kudoksella jonka koneet ovat kehittäneet laboratoriossa ja joka laitetaan kehoon. Se tekee … No, jos saatte tekolonkan tai tekokäsivarren tai jotain muuta, se nopeuttaa ja tekee asioista kivuttomampia.



Tuota samaa teknologiaa käytetään jo mielen kasvattamiseen. Kuvitelkaa, että aivoihinne istutetaan pieni laite, joka parantaa muistia, parantaa tasapainoa, parantaa yleistä älykkyyttä, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. Tämä ei ole vain tieteiskirjallisuutta. Tämä ei ole jotain tulevaisuudesta. Sitä tapahtuu tällä hetkellä.



Pelottavaa? Kenties. Hyvä asia ihmisille? Ehdottomasti, jos teillä on jokin lääketieteellinen vaiva, joka täytyy parantaa. Ehdottomasti se voi olla hyvin, hyvin positiivinen ja suotuisa asia. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että ihmiskehon täytyy olla vain biologista kudosta. Se voisi olla tulostettu jollain koneella. Se voisi olla kehitetty nanoteknologialla. Sen ei tarvitse olla vain biologiaa.



Onko se hyvä asia vai huono asia? Se jää määriteltäväksi, ja seuraavat 10-12 vuotta ovat planeetalla mielenkiintoisimmat, kun kaikki tämä teknologia tulee laboratoriosta ulos ja tuodaan teidän jokaisen ulottuville – korvausta vastaan tietysti.



Mutta koko tämä transhumanismi-liike, liike teknologiseen kehoon ja mieleen, voisi osoittautua myös katastrofiksi, jos siihen liittyy sellaisia asioita kuin valta ja ahneus. Jos se vie ihmiset pois tietoisuudestaan, sydämestään ja todellisesta Itsestään, se voisi aiheuttaa hyvin mielenkiintoisia pulmatilanteita tällä planeetalla.



Niinpä kutsuin tätä sarjaa, jossa olemme, transnumaani-sarjaksi, koska on myös toinen lähestymistapa. Transhumaani mikä merkitsee vanhan ihmisbiologian ja -mielen ylittämistä. On toinen tapa, ja sitä jokainen teistä tekee.



En sano, että älkää ottako teknologiaparannusta, vaan kehotan aina tiedostamaan – aina tiedostamaan – että teillä on tämä ns. tietoisuus. Teillä on kyky olla monissa todellisuuksissa käyttämättä mitään elektroniikkaa, kyky olla ja-tilassa, monissa teknologoissa.



Teillä on kyky tällä hetkellä, kun istutte täällä – jokaisella teistä poikkeuksetta ja jokaisella kuuntelevalla – uudistaa biologianne, uudistaa kehonne, ei vain uudessa lihassa ja luissa, vaan sellaisessa, mihin viitataan valokehona.



Kehollanne on jo kyky sen avulla, jota olen kutsunut anayatroniksi, kehon valokommunikointiverkoksi, vapautua sairauksista, tehdä kehostanne joustavamman, tehokkaamman ja energisemmän. Se on olemassa tällä hetkellä. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä siitä, ja nekin jotka tietävät, eivät tule pois mielestään ja anna sen tehdä kehon uudistumisprosessia.



Muuten, teille kaikille: minä olen täällä. En ole siellä (osoittaen televisioruutuja, vähän naurua). Teknologia. Teknologia! Te katsotte ruudulta. Olen tässä, tai voitte sulkea silmänne, jos haluatte (lisää naurua).



Se on uskomatonta. Se on uskomatonta. Katselen teidän kaikkien katsovan sinne. Se on täydellinen esimerkki tästä koko – no, voitaisiin kutsua sitä virtuaalitodellisuudeksi (yleisö taputtaa, kun ruudut sammutetaan). Kiitos. Vähemmän häiriötekijöitä. Se oli noin helppoa (Adamus naureskelee).



Missä olinkaan? Transhumanismi. Olette transhumanisteja. Muuten, energia muuttui juuri, kun nuo sammutettiin. Se oli dramaattinen muutos.



Olette transhumanisteja hyvin uudella ja erilaisella tavalla. Kehonne voi uudistua itse anayatronin avulla sallimalla. Kehoonne ei tarvitse laittaa teknologiaa – voitte tehdä sen nyt. Voitte sallia valokehonne tulla sisään. Juuri nyt.



Vetäkää syvään henkeä. Menkää pois tieltänne. Kuulette minun puhuvan usein näistä asioista, joita syötte ja nielette kehoonne. Ette luota anayatroniin. Vetäkää syvään henkeä ja antakaa sen tehdä työ nyt.



Joskus, kyllä, on vähän tuskallista käydä läpi syvän tason biologiamuutosta. Siihen liittyy vähän kipua. Mutta vetäkää syvään henkeä ja menkää syvälle sallimiseen, anayatronin sallimiseen uudistaa fyysinen keho.



Kehon pitäisi itse asiassa tulla paremmaksi iän myötä, koska sillä on enemmän kokemusta, enemmän viisautta, joka solussa. Sen pitäisi tulla paremmaksi, ei vanhemmaksi, ei kuluneemmaksi. Ja monet teistä ovat edelleen tuolla ikäpolulla, lineaarisella ikäpolulla. "No, vanhenen, joten näköni, kuuloni, selkäni, mikä tahansa, antaa periksi. Tulen vanhaksi, ja sitten se on kaiken loppu." Ei lainkaan! Transhumanisti ymmärtää, että valokeho tulee sisään. Se laajentaa biologista kehoa, se jakaa sen kanssa ja biologinen keho uudistuu ja virkistyy yhtäkkiä.



Teoriassa suurimman kysymyksenne tai ongelmanne pitäisi olla: "Jessus, nyt minulla on tämä elinvoimainen keho, dynaaminen keho, joustava keho ja olen paljon pidempään tällä planeetalla. Mitä oikein teen? (Vähän naureskelua) Mitä teen?" Puhumme siitä vähän ajan päästä.



Siis transhumanisteja mielessänne. Emme istuta siruja aivoihin. Emme käytä minkäänlaista erityiselektroniikkaa vapauttamaan meidät aivojen rajoituksista ja rajoista.



Aivot ovat upea työkalu eläimelle tai ihmiselle, jonka tarvitsee tehdä sellaisia asioita, kuin tietää, miten ajetaan autoa tai kaadetaan lasi viiniä, toiminnallisia asioita. Mutta aivot eivät ole luovuuden lähde. Aivoissa ei ole mitään luovuutta. Tiedän, että tiede kiistää tämän, mutta lopulta se on samaa mieltä. Tiede on lopulta samaa mieltä kaikesta, mitä sanon (naurua). Se on totuus. Sanon sen nöyrästi (yleisö taputtaa).



Sallimalla vapautatte mielen lukon. Vapautatte rajat, joita olette asettaneet itsellenne kulkemalla vain mielen mukaan. Laajennutte yksinkertaisesti toisiin maailmoihin.



Se on vähän kummallista aluksi. Teitä huimaa vähän, olette vähän hämmentynyt – no, huimaa todella paljon, olette todella hämmentynyt – mutta alatte mennä ja-tilaan. Ette ole vain ihminen. Olette ihminen ja olette mestari ja atlantislainen ja Merlin ja tuleva Itse ja kaikkia muuta. Elätte monitodellisuudessa, ei vain yhdessä. Ei vain yhdessä.



Se on osa vastusta kysymykseen: "Mitä teen koko päivän nyt, kun minulla on tämä keho, joka kestää ikuisuuden?" Olette nyt ja-tilassa. Ei ole enää hyvin lineaarista ja hyvin ikäperustaista ja hyvin tylsää ja pitkästyttävää. Olette aistillinen.



Huomenna, huomenna keskitymme aistillisuuteen. Olen puhunut siitä paljon, koska se on hyvin tärkeää. Ilman aistillisuutta ette halua jäädä tälle planeetalle. Ilman aistillisuutta ette halua viettää vielä 50, 75, 200 vuotta tällä planeetalla. Sanotte: "On niin tylsää. Niin tylsää. Mitä teen?" Mutta aistillisuuden myötä ette koskaan kysy sitä. Ette koskaan ihmettele, mitä teette, koska vedätte vain syvään henkeä ja menette moniin todellisuuksiin, jotka ovat jo olemassa.



Olemme siis transhumaani-sarjassa. Puhumme eri lähestymistavasta, teknologian käyttämisen sijasta. Hyvin, hyvin eri lähestymistavasta.



Kaikessa tässä työssä, jota olemme tehneet näiden vuosien saatossa, minun täytyi tehdä hiljattain suuri muutos työssäni Adamuksena, työskentelyssäni teidän kanssanne. Työskentelin monta vuotta kanssanne saadakseni teidät vain ymmärtämään valaistumisen tai oivaltamisen, kuten kutsun sitä mieluummin. Pelkästään ymmärtämään, että oivaltaminen on tässä, se on ulottuvilla. Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä työtä siihen, te oikeasti vain sallitte sen.



Olemme puhuneet paljon oivaltamisen, ruumiillistuneen oivaltamisen käsitteistä. Oivaltaminen, joka merkitsee oikeasti vain tiedostamista, tietoisuutta. Tiedostamista. Ja useimmat teistä sanoisivat: "No, jessus, olen tietoinen. Tiedän, että olen tässä." No, te olitte noilla ruuduilla (Adamus naureskelee).



Oivaltaminen on yksinkertaisesti tietoisuutta monissa maailmoissa ja vielä enemmän aistillisuuden kaltaisten asioiden tiedostamista. Siis rakkaat ystäväni, rakkaat transhumanistini, siihen me olemme menossa. Siihen te olette menossa. Ja taas kerran, se ei vastusta mekaanisia ja teknologisia transhumanisteja, jotka korvaavat keho-osia ja mielen teknologialla. Kyse ei ole lainkaan meistä vastaan he. Ei lainkaan. Teknologia on upea asia, mutta se on pelkästään vaihtoehto. Se on pelkästään eri suunta.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kaikelle sille työlle, mitä teemme.



Se tapahtuu



Minun on tarvinnut muuttaa sitä, miten työskentelen shaumbrojen kanssa, ja mennä ruumiillistuneen oivaltamisen teorioista, valaistumisen kaltaisten asioiden puhumisesta, energeettiseen ja verbaaliseen työskentelyyn kanssanne varsinaisessa valaistumisessa. Toisin sanoin, mennä filosofiasta ja käsitteistä sen tekemiseen oikeasti.



Teette sitä. Oikeasti teette. Kun istutte tässä nyt, on evoluutiota. Transsendenssiprosessi toimii tällä hetkellä, ja se toimii todellisuudessa parhaiten useimmiten silloin, kun huomionne viedään muualle, kun ette ajattele sitä. Kuten olen usein sanonut, en ole oikeasti opettaja, olen pelkästään häiritsijänne. Siinä kaikki.



Se nostaa esiin paljon ongelmia, kuten tiedätte. Se nostaa esiin paljon ongelmia. On rankkaa olla transhumanisti, jollainen olette. Ette ole enää samanlainen kuin toiset. Olette oivaltaneet sen. Ette ole parempi tai huonompi, ette vain ole kovin samanlainen kuin muut. Ymmärrätte heitä, koska olette tulleet sieltä. Teillä on valtavasti empatiaa, koska tiedätte, missä he ovat. Tiedätte, miten he ovat kiinnostuneita synti- tai karmarutiinista. Ymmärrätte, koska tulitte sieltä, mutta ette ole oikeasti enää sellainen.



Suhteesta perheeseen ja ystäviin ja yhteiskuntaan yleisesti tulee hyvin, hyvin erilainen, ja se on kiusallista toisinaan. Teistä ei tunnu, että sovitte mukaan. Teistä ei tunnu, että edes kestätte olla ihmisten lähellä pitkiä aikoja. On hyvin yksinäinen, tavallaan eristäytynyt tunne, jonka jokainen ylösnoussut mestari on käynyt läpi. Jokainen heistä.



Ja sitten sisään tulee epäily. Epäily: "Mitä olen tekemässä? Toimiiko tämä oikeasti?" Ja kun epäily tulee, teillä on taipumusta palata takaisin työntekoon siinä. "Minun on parempi meditoida vähän enemmän. Minun on parempi hengitellä enemmän. Minun on parempi tehdä jotain pitämään minut sellaisessa tietoisuudessa, jossa olin." Epäily tulee sisään ja nyt teistä tuntuu, että teidän on alettava tehdä työtä siihen. Mieli alkaa toimia ja kalvaa teitä: "Mitä olet tekemässä? Milloin tämä tapahtuu? Mitä minun täytyy tehdä pannakseni sen tapahtumaan? Onko tämä kaikki vain suuri Hölmön paratiisi? Onko se suuri Hölmön paratiisi?", lainattuna tietysti Shakespearelta (muutama naurahdus).



Ja se on mielenkiintoinen kysymys. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, enkä edes haluaisi vastata siihen ilmeisellä tavalla: "Ei, tämä on totta", koska se tuo esiin esimerkiksi kysymyksen, mikä ensinnäkin on Hölmön paratiisi. No, "hölmön paratiisi" on suhtautuminen, viittaus sellaiseen, joka elää itsepetoksessa, mutta on itse asiassa hyvin tyytyväinen siihen. Toiset katsovat sitä ulkopuolelta ja sanovat: "Amir on Hölmön paratiisissa." (Vähän naureskelua) No, olen pahoillani, he ovat sanoneet niin (lisää naurua, Adamus naureskelee). "Hän on Hölmön paratiisissa. Hän ei ole oikeasti läsnä. Hän ei ole oikeasti tietoinen. Hän on tavallaan omassa maailmassaan, haavemaassa." Et vain sinä, Amir, vaan kaikki (lisää naurua).



Siis epäily tulee sisään ja mietitte: "Olenko Hölmön paratiisissa? Keksinkö tämän?" Ja sitten yritätte oikeuttaa sen sanomalla: "No, jos vain keksisin sen, miksi täällä olisi 300 muuta?" No, kenties teillä on Hölmön paratiisin vain suuri vene (naurua). Ja sitten sanotte itsellenne: "No, on kymmeniätuhansia, kenties satojatuhansia muita shaumbroja, joten en voi olla täysin hullu. Ainakin minulla on seuraa Hölmö paratiisissa." (Lisää naureskelua)



Ja sitten alatte oivaltaa, kuka on oikeasti Hölmön paratiisissa, koska jos sanoisin teille: "No, olen pahoillani, mutta tämä kaikki on vitsi ja teidän täytyy mennä takaisin. Kaikki on vain vitsi. Teidän täytyy mennä takaisin tavalliseen ihmiselämään. Olen pahoillani, mutta tiedän täytyy mennä takaisin ja hakea 8-16-työpaikka tai tehdä töitä tehtaassa. Olen pahoillani, mutta teidän täytyy mennä uudestaan naimisiin ja hankkia lapsia (naurua) ja kasvaa samassa perheessä kuin aiemmin. Olen pahoillani, mutta tämä kaikki oli suuri vitsi. Menkää takaisin. Menkää takaisin." Luulen, olisi vähän vastarintaa (lisää naurua).



Ai niin, sen lisäksi, älkää menkö ainoastaan takaisin, vaan kyllä, taivaassa on Jumala ja hän on suuttunut (naurua). Olette suututtaneet hänet. Se on mies ja hän on todella vihainen, koska teille sanottiin: "Istu alas ja rukoile", mutta te ette tehneet sitä. Teille kerrottiin: "Vietä hyvää elämää ja tee asioita kaikkien muiden hyväksi, mutta älä koskaan itsesi hyväksi." Teille kerrottiin, ja katsokaa, mitä tapahtui. Jumala on vihainen.



Siis päädytte eräänlaiseen ahdinkoon. Päädytte todelliseen ahdinkoon. Tässä olette omanlaisessanne Hölmön paratiisissa. Tässä olette, mutta en usko, että kukaan teistä haluaisi oikeasti palata takaisin. En oikeasti usko.



Ongelma siis on: "No, okei, olen tässä Hölmön paratiisissa. Pannaan se toimimaan. Tehdään se. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin keksityltä kuin se kuulostaakin, hankitaan jotain nimeltään tietoisuus. Miksi ei? Se kuulostaa melko helpolta. Hankitaan jotain nimeltään ruumiillistunut valaistuminen, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen olemassa. Vaikkei olisi ketään muuta ylösnoussutta mestaria, tehdään se", koska ette halua mennä takaisin. Ette halua jatkaa tuota karusellia ja mennä elämästä toiseen.



Sanotte siis: "Tehdään se. Ruumiillistunut valaistuminen. Sallitaan enemmän Itseämme, kuin olemme koskaan ennen sallineet. Kuka tietää, mitä se on. Kuka välittää? Olemme hölmöjä. Kuka välittää? Avaudutaan ja annetaan sen tulla sisään. Tullaan hulluksi. Meitä pidetään jo hulluna. Keksitään tämä kaikki vielä enemmän. Luodaan tuo todellisuus, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen, koska se on paljon parempi kuin se, mitä teimme tuossa toisessa Hölmön paratiisissa."



Se tuo esiin koko sen kysymyksen, missä Hölmön paratiisi oikeasti on. Missä se on? Onko se vanhassa maailmassa, vanhassa Maassa? Onko se siellä työpaikoissa ja kenties suhteissa, jotka eivät ole täysin tyydyttäviä? Väritön elämä ja massatietoisuus ja hypnoosi? Kenties se on Hölmön paratiisi, kun ajatellaan, että täytyy noudattaa kaikkia yhteiskunnallisia standardeja, ettei pitäisi rakastaa itseään ja pitää huolta itsestään, että on seurattava monia, monia sääntöjä, jotka muuttuvat joka päivä – ovat ne sitten poliittisia sääntöjä tai terveyssääntöjä tai ympäristösääntöjä. Kenties se on Hölmön paratiisi. Ja kenties sen oikeuttaa, että he ovat vielä unessa, mutta te ette ole. Olette heränneet johonkin. Johonkin. Jokin tuli mukaan ja herätti teidät ja toi tähän pisteeseen, toi teidät tähän Hölmön paratiisiin. Joten pannaan se toimimaan, koska se voi toimia. Kaikki minkä sallitte, tulee. Se on oikeasti hyvin yksinkertaista.



Hölmön paratiisi? Itsenne epäileminen? Ihmettely, onko tämä totta? Kyllä, on ehdottomasti luonnollista ja tavallista ihmetellä, koska mielellä on edelleen kuvionsa, se muistaa edelleen menneisyyden, näkee edelleen toisten ihmisten elävän normaalia elämäänsä ja mietitte: "Keksinkö vain tämän? Olenko Hölmö paratiisissa?" Mutta tuossa kohtaa vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Pane se tapahtumaan. Pane se tapahtumaan." Ja sitten niin on.



Vedetään siis kunnolla henkeä Hölmön paratiisillemme. Mutta onko se oikeasti Hölmön paratiisi? Vai onko se yksinkertaisesti ruumiillistunut valaistuminen? Miksi ei? Kunnolla syvään henkeä.



Kysymyksiä ja vastauksia



Ja nyt on kysymyksien ja vastauksien aika.



LINDA: Oo!



ADAMUS: Minun kysymykseni, teidän vastauksenne. Mutta tämä on vähän erilaista tällä kertaa. Pelaamme vähän peliä. Se on peli ja testi kiedottuna yhteen.



LINDA: Okei. Olen valmis.



ADAMUS: Linda mikrofonissa.



Tässä on pohjustus. Puhuin aiemmin Atlantiksen unelmasta/unesta ensimmäisessä sessiossamme. Muistatteko sen? Siitä ei ole kovin kauan (naurua), aiemmin tänään. Atlantiksen unelma. Ja saitte kokea sen omakohtaisesti. Atlantiksen unelman.



Leikkikää nyt hetki, että olette toimittaja, journalisti, joka kirjoittaa tarinaa tästä, no, Hölmön paratiisista, ryhmästä joka kutsuu itseään shaumbraksi. Olette Sedona Gazetten toimittaja (naurua). Ja teette tarinan tästä shaumbraksi kutsutusta ryhmästä, koska, no, se on epätavallinen ryhmä. Se ei oikeastaan sovi lainkaan muiden new age -ryhmien joukkoon. Itse asiassa yksi kilpailijalehti, Sedona Journal, ei edes puhu Crimson Circlelle, ei kirjoita artikkeleita siitä, mutta se on hyvä asia. Olette toimittaja, joka kirjoittaa tarinaa tästä ryhmästä nimeltään Crimson Circle.



No niin, toimittaja työskentelee yleensä viiden tekijän kanssa saadakseen aikaan hyvän tarinan. Ne ovat kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Onko kukaan teistä toimittaja, joka ymmärtäisi tämän? Tiedän, että hänen ylhäisyytensä, herra von Rohr, on journalisti. Kuka, mitä, missä, milloin ja miksi?



No niin …



WULFING (von Rohr): Ja miten.



ADAMUS: No, pääsen siihen, miten (vähän naureskelua). Jätin sen tarkoituksella pois, mutta kiitos.



Linda ottaa nyt mikrofonin, ja sanotaanpa, että nostakaa kätenne, ettei hän vain heitä sitä syliinne. Mutta jos kukaan ei nosta kättään, niin meidän täytyy heittää se syliinne (muutama naurahdus).



- Kuka?



Ja ensimmäinen kysymys Sedona Gazetten toimittajana on "kuka". Kuka? Siis Linda … Kenestä kirjoitatte tarinaa? Yhtään kättä? Aloitamme Wulfingista (vähän naurua), hänen ylhäisyydestään. Ja hänen ylhäisyytensä, se oli tositarina paavista ja otin pois vaatteeni.



WULFING: Kuka?



ADAMUS: Joo, kuka.



WULFING: Hulluja ihmisiä. He kutsuvat itseään henkisiksi. He juovat. He polttavat. He syövät lihaa. He ovat mielettömiä.



ADAMUS: Harjoittavatko he haureutta?



WULFING: He ovat mielettömiä.



ADAMUS: Ei kovin usein (Adamus naureskelee).



WULFING: Ei, he eivät harjoita haureutta. He saavat kunnon panon! (Naurua) Ja heillä on tämä "pano" hyvin monin tavoin, kuten "haista vittu!" (Lisää naurua) (Suom. huom. englanninkielessä käytetään tässä yhteydessä samaa sanaa "panosta" ja "vitusta")



ADAMUS: Voi, kyllä!



WULFING: "Se ja se on hyvä pano. Oletko kuullut?"



ADAMUS: Joo.



WULFING: Siis "kuka" tässä ryhmässä: se on törkeä ryhmä, joka kurkottaa tähtiin ja melkein koskettaa niitä – jotkut itse asiassa koskettavat niitä.



ADAMUS: Hyvä, erinomaista.



LINDA: Vau!



ADAMUS: Se oli hyvä alku tarinallemme (yleisö taputtaa).



LINDA: Vau!



ADAMUS: Hyvä alku.



LINDA: Vau! Vau!



ADAMUS: Haluaako kukaan puhua siitä, kuka? Kuka? Joku muu? Kyllä, kuka? Ja Wulfing, se oli erittäin hyvä vastaus. Kuka on …



LINDA: Luulen, että hän on juonut Kool-Aidia, mutta okei (muutama naurahdus).



ADAMUS: Ole hyvä. Kuka on … Anna mennä, kyllä.



JESSICA: Joo, shaumbra on ryhmä …



ADAMUS: Nousisitko seisomaan, jotta voimme kaikki nähdä sinut?



JESSICA: Minulla on paljon peittoja ympärillä.



ADAMUS: Ai, pysy sitten istumassa.



JESSICA: Yäk! Jeesus Kristus! (Naurua)



ADAMUS: Onko sinun vilu?



JESSICA: Joo, joo.



ADAMUS: Kylmä?



JESSICA: Joo, on kylmä.



ADAMUS: Joo.



JESSICA: Sanoisin, että shaumbra on ihmisryhmä, joka ei tunne syyllisyyttä masturboinnista (paljon naurua ja taputuksia).



LINDA: En koske tuohon mikkiin enää!



ADAMUS: Artikkelista tulee mielenkiintoinen. Haurauden harjoittamista, masturbointia. Okei. Nimittäin minun täytyy pysähtyä hetkeksi. Tuolla tavallako haluatte olla tunnettuja? (Lisää naurua) Näen sen Wikipediassa. "Joo, shaumbra, ryhmä joka masturboi ja harjoittaa haureutta, mutta he luulevat olevansa henkisiä." Rrrr! (Naurua) Okei, hyvä. Joku muu siitä, kuka? Kuka? Shaumbra.



FINN: Okei. Shaumbrat ovat ihmisiä, jotka nauttivat elämästään eivätkä oikeasti välitä vittuakaan, mitä massatietoisuus sanoo.



ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Luulen, että paljastamme todellisen shaumbran tässä (naurua). Hyvä, pidän siitä. Kyllä. Kuka? Joku muu?



LINDA: Okei. Tämä ja tämä. Okei. Voi e! Voi ei! (Naurua) Voi ei! Tämä on … Voi ei. (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Ole hyvä, anna mennä. Kuka? Kuka?



SHAMBRA 1 (nainen): Australiassa meillä on sanonta: "He ovat outoa sakkia."



ADAMUS: Outoa sakkia.



SHAUMBRA 1: Siis "sakki" on ryhmä – mikä se on? yleispronomini? – ja heitä on kaikissa valepuvuissa. Heitä on pyöreitä, pitkiä, laihoja ja he pukeutuvat outoihin asuihin.



ADAMUS: Siihen liittyen, voisimmeko saada kuvan tuolta takaa tyypillisestä shaumbrasta, jolla on lasit, joo, ja asu. Joo, tyypillinen shaumbra. Kuka, joo (naurua). Haureuden harrastajia ja bilettäjiä (lisää naurua). Hyvä, hyvä.



SHAUMBRA 1: Eivätkä he leiki ainoastaan itsensä kanssa, he leikkivät todella kovasti toistensa kanssa. He tanssivat ja laulavat, joo.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei. Joku muu siitä, kuka? Kuka? (Vähän taputuksia)



LINDA: Tämä alkaa vaikuttaa USA:n uutisilta (he naureskelevat). Katsotaanpa …



ADAMUS: Joku muu? Oli vielä yksi. Kuka?



LINDA: Täällä, täällä. Tuolla. Ojentaisitko sen hänelle? Kiitos.



SHAUMBRA 2 (nainen): Okei. Minusta olemme kaikki ihmisiä, jotka kuullessaan sanan "mahdoton" sanovat: "Menen sinne. Se on minua varten." (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Hyvä, pidän siitä.



SHAUMBRA 2: Ei ole mahdotonta (yleisö taputtaa).



ADAMUS: Ei ole mahdotonta. Kiitos, kiitos. Vielä yksi, vielä yksi.



LINDA: Vielä yksi. Missä on käsi?



ADAMUS: Kuka.



LINDA: Ai! Täällä. Anna mennä.



SHAUMBRA 3 (nainen): Se on ryhmä, joka rakastaa itseään.



LINDA: Oo.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ryhmä joka rakastaa itseään.



LINDA: Kiva.



ADAMUS: Hyvä. Minun versioni siitä, kuka, on ryhmä, joka on tuntenut toisensa Atlantiksen ajoista saakka, Tienin temppeleistä saakka, kun he tiesivät, etteivät asiat muuttuneet kovin hyvään suuntaan. Ryhmä joka ymmärsi, että elämässä oli muutakin kuin se, mikä vaikuttaa ilmeiseltä fyysisen kehon ja mielen kautta. Ryhmä joka tiesi, että oli jotain nimeltään Henki tai tietoisuus, ja tuo ryhmä yhdistyi hyvin läheisesti ja syvästi tuona aikana ja uneksi yhdessä. He uneksivat juuri siitä ajasta, josta puhuin ensimmäisessä sessiossamme.



Suuri osa tuosta ryhmästä palasi yhdessä takaisin Jeshuan aikana, sen joka tunnetaan myös Jeesuksena. Tuo ryhmä tuli takaisin kylvämään ns. Kristus-tietoisuuden siemenen – jotkut kutsuvat sitä jumaluudeksi, minä kutsun tietoisuudeksi – ja he tiesivät, että veisi jonkin aikaan, että tuo siemen itäisi ja versoisi. Mutta tuo sama ryhmä teki myös lupauksen itselleen ja toisilleen tulla takaisin sitten, kun aika olisi oikea, osallistuakseen tuohon siemeneen, joka oli nyt kasvanut kauniiksi kasviksi. Tosin sanoen, syömään ja juomaan ja olemaan jumaluudessa ruumiillistuneella tavalla. Se on minun versioni siitä, kuka (yleisö taputtaa). Kiitos.



- Mitä?



Nyt "mitä?" Mitä? Mitä? Linda, mikrofoni. Mitä? Meillä on "kuka, mitä".



JAZIEL. Se on hyvä kysymys (naureskellen).



ADAMUS: Kyllä.



JAZIEL: Mitä? Hmm … (hän pitää tauon) … hmm …



ADAMUS: Keksi vain jotain. Se on todella …



JAZIEL: Minusta olemme tavallaan sekä ensimmäisiä että viimeisiä. Se on siis "mitä".



ADAMUS: Joo. Mitä, hyvä.



JAZIEL: Joo.



ADAMUS: Hyvä.



LINDA: Miten ihmeessä et sanonut "merirosvoja"? Miten ihmeessä et sanonut "merirosvoja"?



JAZIEL: (nauraen) Kyllä, sitäkin. Mutta …



ADAMUS: Merirosvoja.



JAZIEL: Joo, olemme myös merirosvoja. Olemme henkisiä merirosvoja, itse asiassa.



ADAMUS: Hyvä, pidän siitä.



JAZIEL: Tavallaan näen sen ja rakastan sitä.



ADAMUS: Muuten, sait mikrofonin ja energiasi jäi jumiin päähän, mitä tapahtuu. Silloin teidän on kaikkien aika – jos jäätte jumiin – vetää vain syvään henkeä ja keksiä jotain. Se saa energian liikkeelle, sitten saatte nauraa, sitten pääsette takaisin aitoon itseenne. Joo, hyvä. Pidän siitä. Merirosvoja.



JAZIEL: Kiitos.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



LINDA: Hän on Pirates (merirosvot) -isäntä (viitaten Shaumbra Pirates-facebook-ryhmään).
(https://www.facebook.com/login/?next=ht ... Pirates%2F)


ADAMUS: Mitä? Kirjoitatte artikkelia Sedona Gazetteen. Mitä? Mitä … anna mennä. Nouse seisomaan, jotta voimme … Itse asiassa sinun täytyy tulla tänne. Tulisitko tänne eteen, jotta voimme kaikki nähdä sinut? (Yleisö taputtaa, kun hän on pukeutunut asuun, jossa on törkeä oranssi peruukki ja valtavat oranssit lasit)



ADAMUS: Tämä on siis "mitä" (naurua ja lisää taputuksia). Ihana, ihana asu. Ja missä on täysin koristeltu ystäväsi? Aivan, sinun täytyy myös tulla eteen. Tätä on "mitä". Tarkoitan, että mitä? (Muutama naurahdus) Rakastan pukuja. Rakastan pientä näyttelemistä. On nimittäin hyvin helppoa jäädä jumiin energioihin. Vain vähän teatteria, vähän näyttelemistä ja joskus voitte … (Hänen ystävällään on törkeän vihreä peruukki ja kumiankkavesilelu, vähän taputuksia) Joskus voitte näyttää typerältä … (Hän lukee tekstin toisen matkalaukusta) "Maan ulkopuolelta, terveisiä Theosilta." Suoraan Theosilta! (Yleisö taputtaa) Kyllä. Kaunista, kaunista.



Miten Theosilla menee yleisesti?



SHAUMBRA 4 (nainen): Hienosti. Voit tehdä, mitä haluaa.



ADAMUS: Joo, se on totta! (Naurua) Miksi tulit takaisin?



SHAUMBRA 4: Voi, liittyäkseni seuraasi.



ADAMUS: Liittyäksesi seuraani, ollaksesi täällä.



SHAUMBRA 4: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Pitämään hauskaa.



SHAUMBRA 4: Pitämään hauskaa täällä.



ADAMUS: Joo, näyttää siltä, että teillä on hauskaa. Kyllä. Kiitos teille kummallekin. Kyllä, kiitos. Halusin vain kamerat, jotta teidät nähdään. Voit antaa sen Lindalle (lisää taputuksia).



LINDA: Mitä?



ADAMUS: Seuraava. Mitä? Mitä? Mitä?



SHAUMBRA 5 (mies): Mitä minun pitikään tehdä, jos jään jumiin? (Naurua)



ADAMUS: Vedät syvään henkeä … (Adamus naureskelee) Vedät syvään henkeä ja keksit jotain. Mitä tahansa.



SHAUMBRA 5: Okei.



ADAMUS: Joo, ajattelematta sitä. Tämä on todella hauskaa. Joo (lisää naureskelua). Kirjoitat siis artikkelia Sedona Gazetteen tästä oudosta ryhmästä. Nyt sinun täytyy kirjoittaa "mitä". Mitä he tekevät? Mitä he tekevät?



SHAUMBRA 5: Minusta tuntuu, että pidämme itsemme kiduttamisesta.



ADAMUS: Aa! Pidän siitä, "masturboivat ja kiduttavat itseään." Pum! Pum! Pum! Pum! (Naurua)



LINDA: Herran pieksut!



ADAMUS: Okei. Tästä tulee todella hyvä artikkeli. Kiitos. Ja itse asiassa siinä on totuutta. Siinä on ehdottomasti totuutta. On vähän tarve aiheuttaa itselleen kärsimystä, koska jos ette kärsi, ette oikeasti yritä tosissanne. Mitään ei tapahdu. Niinpä teidän täytyy tavallaan kärsiä sen läpi. Mutta annetaan kaiken sen olla ohi nyt. Uh! Okei, vielä pari "mitä". Mitä?



SHAUMBRA 6 (nainen): He itse asiassa uskovat, ettei aika toimi heillä enää, että he ovat vapaata energiaa, eikä mikään mihin normaalit ihmiset uskovat, toimi heillä enää. (Adamus naureskelee) Joten …



ADAMUS: Hyvin kummallista.



SHAUMBRA 6: Kyllä.



ADAMUS: Hyvin kummallista. He eivät siis ole ajassa. He luulevat, että energia on vapaata.



SHAUMBRA 6: He siirtyvät pois mielestä. He siirtyvät pois ajasta. He siirtyvät pois normaaleista säännöistä. Joten …



ADAMUS: Joo. Sen on pakko olla Hölmön paratiisi.



SHAUMBRA 6: Ehdottomasti.



ADAMUS: Okei, pari vielä.



LINDA: Joku täältä kaukaa. Ole hyvä, täältä kaukaa. Ole hyvä! Mennään pitkälle! (Naurua)



ADAMUS: Ja sitten menemme taas huoneen tälle puolelle (lisää naurua). David pärjää hyvin kameran kanssa. Kyllä, mitä?



SHAUMBRA 7 (nainen): Sanoisin, että kaavan rikkoja ja kaaoksen luojia.



ADAMUS: Ai, pidän siitä! (Yleisö taputtaa)



LINDA: Oiiii! Oooo!



ADAMUS: Pidän siitä.



LINDA: Se oli hyvä! Vau!



ADAMUS: Kaavan rikkojia, kaaoksen luojia.



LINDA: Vau! Se voittaa palkinnon! Jihuu!



ADAMUS: Vielä yksi "mitä".



LINDA: Vielä yksi. Odota. Tuolla oli … Voi, tässä on mielenkiintoinen tapaus. Tämä on ammattilainen. Okei, en tiedä, mitä teemme tälle.



ADAMUS: Mitä.



OLE: Vaikka jotkut ihmiset haluavat harrastaa haureutta, toiset haluavat tutkia tietoisuutta, mennä oikeasti reunalle ja sen yli.



ADAMUS: Joo, hyvä. Pidän siitä. Mitä.



Kuvaisin "mitä" sanomalla, että se on ryhmä, joka tietää, että on jotain muuta, ja hitto, he aikovat löytää sen. He löytävät sen. He löytävät sen, vaikka mikä olisi. Tiedätte vain, että on jotain. Kutsutaan sitä "tietoisuudeksi" tai "jumaluudeksi" tai "hengeksi" tai pelkästään "joksikin enemmäksi". Tämä ryhmä on päättänyt löytää sen. Se on "mitä". Ja lisäksi tämä ryhmä on myös "mitä v- … (Linda haukkoo henkeään, vähän naureskelua) En sanonut sitä, mutta tiedätte, mitä ajattelen. "Mitä v- … (Linda haukkoo taas) Joo, "mitä v- …" (Lisää naurua) Tavallaan siitä tulee elämäntapa. Nimittäin tiedätte kaikki säännöt ja kaavat ja sanotte: "Mitä vi- … (Linda haukkoo) ja pelkästään – en sanonut sitä (lisää naureskelua). "Mitä vit- ..." (Linda haukkoo, naurua) Joo, joo! Ja toisin sanoen, olette vain valmiita päästämään irti kaikista vanhoista kaavoista, vanhoista toimintamalleista. "Mitä v- …" (Linda haukkoo) En koskaan sanonut sitä! (Adamus naureskelee)



- Missä?



Missä? Missä? Se on seuraava kohta. Kuka, mitä, missä. Kirjoitatte tätä artikkelia.



SHAUMBRA 8 (mies): Tiesin sen.



ADAMUS: Missä tämä tapahtuu?



SHAUMBRA 8: Tiesin sen. Kaikkialla.



ADAMUS: Kaikkialla.



SHAUMBRA 8: Ympäri maailmaa.



LINDA: Ai jaa!



SHAUMBRA 8: Paitsi kenties Pohjois-Koreassa.



LINDA: Au! (Naurua) Au!



SHAUMBRA 8: … ja kuulin, ettei ole kovin monia …



ADAMUS: He toivottavat huonoa kimchiä sinulle! (Lisää naurua) Siis uudestaan missä?



SHAUMBRA 8: Kaikkialla maailmassa.



ADAMUS: Kaikkialla maailmassa. Aha, hyvä, hyvä. Onko mitään yhtä tiettyä paikkaa tai paikkoja?



SHAUMBRA 8: Täällä.



ADAMUS: Täällä, hyvä.



SHAUMBRA 8: Nyt.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 8: No, Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tietysti enemmän shaumbroja.



ADAMUS: Miksi niin on?



SHAUMBRA 8: No, koska ihmiset Euroopassa ovat yleisesti tietoisempia ja on enemmän … (paljon naurua ja taputuksia).



LINDA: Oh-hoh!



SHAUMBRA 8: Ja … joo. Ja sanotaan, että ns. länsimaissa on enemmän vapautta.



ADAMUS: Kyllä, paljon enemmän vapautta.



SHAUMBRA 8: Joo.



ADAMUS: Paljon enemmän vapautta. Paljon suuremmat mahdollisuudet eivät tee jostain paikasta parempaa kuin toiset. Itse asiassa, joissain maailman paikoissa se tulee hyvin kauniina lahjana muille, koska he asuvat paikoissa, joissa on diktaattoreja tai uskontojen tai hallitusten tekemää valtavaa nujertamista. Mutta kyllä, maailman joissain paikoissa on paljon enemmän vapautta ja se antaa teille tilaisuuden tutkia. Mutta älkää koskaan unohtako niitä, jotka elävät paljon vaikeammissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa, koska he ovat aivan yhtä lailla osa meitä kuin kuka tahansa. Joo, hyvä, kiitos.



SHAUMBRA 8: Kiitos (yleisön taputuksia).



ADAMUS: Vielä yksi "missä". Missä?



LINDA: Kukaan näistä ei ole riittävän kaukana (Linda kikattaa).



SHAUMBRA 9 (nainen): No, he väittävät, että heillä on valokeho ja he voivat olla monissa paikoissa samaan aikaan.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 9: He voivat olla täällä, he voivat olla tuolla, he voivat olla monissa todellisuuksissa.



ADAMUS: Kyllä.



SHAUMBRA: En tiedä.



ADAMUS: Joo, en …"Mitä v- … mitä v- …" (Vähän naureskelua)



LINDA: Se oli hyvä. Pidän siitä.



ADAMUS: Minun vastakseni siihen missä. Missä? Se riippuu perspektiivistä, mistä perspektiivistä artikkeli kirjoitetaan. Mutta missä? Kaikkialla maailmassa. Kaikkialla maailmassa. Se on vähän helpompaa joskus maissa, joita antavat enemmän vapautta, mutta sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Ihmisiä herää ja tulee mestaruuteensa. Shaumbroja on kaikkialla maailmassa.



Mutta "missä" viittaa myös siihen, missä tämä tapahtuu. No, se tapahtuu tällä planeetalla tässä todellisuudessa. Mutta "missä" on myös "ja". Se on kaikkialla. Se ei ole yksi paikka. Se ei tapahdu ainoastaan täällä tänään, kun olemme yhdessä. Se tapahtuu unitilassanne. Se tapahtuu muissa todellisuuksissa. Ja sillä mitä teette nyt, on syvällinen vaikutus jokaiseen entiseen elämään, jonka olette koskaan eläneet. Ne käyvät nyt samaa prosessia läpi. Nuo entiset elämät muuttuvat niin paljon, että niistä tulee tunnistamattomia, se tapahtuu myös silloin.



En halua mennä liian pitkälle siihen nyt, mutta kaikki mitä teette, muuttaa kaikkea, mitä olette koskaan tehneet, koskaan. Kyse ei ole vain siitä, että olette tänään täällä Saksassa tai missä satuttekin katselemaan. Kyse on jokaisesta entisestä elämästä, kyse on jokaisesta tulevaisuuden mahdollisuudesta, kyse on jokaisesta ulottuvuudesta, kyse on enkeli- ja henkimaailmasta ja se on täällä. Kyse ei ole yhdestä paikasta, se tapahtuu kaikkialla. Hyvä.



- Milloin?



Milloin? Milloin? Kuka, mitä, missä, milloin tässä artikkelissa. Milloin tämä tapahtuu?



LINDA: Ai, menemme sinne. Vapaaehtoinen.



SHAUMBRA 10 (mies): No, se on eilen, se on tänään ja se on huomenna.



ADAMUS: Kyllä.



SHAUMBRA 10: Se on kaikkialla.



ADAMUS: Kaikkialla, ehdottomasti, joo.



SHAUMBRA 10: Joo.



ADAMUS: Eikä meidän tarvitse mennä yhtään pidemmälle tässä kohdassa. "Milloin" on nyt, mutta kuten sanoin, se vaikuttaa kaikkeen. Se tapahtuu myös tuolle entiselle elämälle neljä elämää sitten. Tuo elämä käy läpi valtavia muutoksia.



Tuosta elämästä on historiallisia faktoja – syntymäaika, kuolinaika, päivämäärät jolloin tiettyjä asioita tapahtui. Voitaisiin sanoa, että se on kuin video, filmi tuosta elämästä, ja se tapahtui. Mutta nyt, juuri tällä hetkellä, niiden muutosten myötä jotka sallitte elämäänne, luodaan uusi video sen yläpuolelle ja alapuolelle ja joka sivulle. Joten tuo elämä ei ole enää vain lineaarinen historia, joka kulkee syntymästä kuolemaan. Se muuttaa ehdottomasti sitä.



Se mitä teette tässä, muuttaa kaikkea menneisyydessä, ja voitaisiin sanoa, että myös tulevaisuudessa. Kyse ei ole vain siitä, että istutte täällä nyt Janne Törppönä tai Mari Törpponä tässä elämässä (naurua). Se muuttaa kaikkea.



- Miksi?



Seuraava on "miksi". Miksi? Miksi? Kirjoitatte artikkelia siitä, kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Miksi, herra?



OTMAR: Koska voimme.



ADAMUS: Koska voitte. Hyvä. Mutta miksi? Voitte tehdä paljon muita asioita.



OTMAR: Joo. Koska kaikki muu olisi vain liian tylsää.



ADAMUS: Kaikki muu on liian tylsää. Hyvä.



OTMAR: Kyllä.



ADAMUS: Oletko kokeillut useimpia muita asioita?



OTMAR: Melkein. Sanoisin, että melkein kaikkia niitä, joo. Kokeilin kaikkia niitä (vähän naureskelua), tunnen ne ja nyt olen valmis tähän.



ADAMUS: Kyllä.



OTMAR: Siis ehdottomasti.



ADAMUS: Tylsyys, joo.



OTMAR: Tylsyys, joo.



ADAMUS: Joo, tylsyys. Tylsyys on oma vankilansa. Tylsyys on, no, tylsää. Se on ikävystyttävää. Se on kamalaa, ja se innostaa teitä menemään siitä yli.



Siis miksi? Miksi?



SHAUMBRA 11 (nainen): Koska olemme odottaneet tätä hyvin pitkään.



ADAMUS: Joo, hyvin pitkään. Ja miksei ennen tätä?



SHAUMBRA 11: Koska nyt on oikea aika.



ADAMUS: Miksi on oikea aika? Miksi et tehneet sitä silloin?



SHAUMBRA 11: Koska olemme valinneet niin.



ADAMUS: Joo, okei. Miksi valitsitte sen? (Naurua)



SHAUMBRA 11: Koska haluamme tätä niin paljon, ettemme halua mitään muuta enemmän.



ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä. Hyväksyn sen. Joo (lisää naureskelua).



LINDA: Lisää "miksi"?



ADAMUS: Vielä pari "miksi". Saatko sen?



LINDA: Okei. Katsotaan …



ADAMUS: Viisas. Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?



DENIS: Kuulin sen, "miksi ei?" Mutta tärkein asia oikeasti on, että meistä tuntuu, että olemme juosseet riittävän pitkään ympäri. Olemme odottaneet. Olemme päättäneet tehdä sen, mutta emme ole tehneet. Ja nyt tunnemme, että intohimo kasvaa sisällä oikeasti. Yhdistymme ensimmäiseen intohimoon, joka koskaan on ollut – "olen olemassa" – emmekä voi pidätellä enää.



ADAMUS: Aivan. Tiedätte liikaa.



DENIS: Juuri niin.



ADAMUS: Hyvä.



DENIS: Tunnemme liikaa.



ADAMUS: Joo, tunnette liikaa.



Hyvä. Yksi vielä. Miksi? Miksi?



LINDA: Mennään pitkäääälle huoneen toiselle puolelle. Tämä on hauskempaa (naurua).



ADAMUS: Älä tapa valokuvaajaa! (Lisää naureskelua, kun Linda törmää kuvaajaan rynnätessään) Ole hyvä, miksi?



MARIANNE: Koska olemme myös Jumala.



ADAMUS: Hyvä, joo. Ja luojia.



MARIANNE: Ja luojia, kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Miksi? Menen siihen aivan hetken kuluttua. Mutta miksi? Koska voitte. Miksi? Koska olette merirosvoja. Haluatte olla ensimmäisiä, jotka tekevät sen ryhmänä. Miksi? Vain siksi. Ja selitän hetken kuluttua vähän enemmän miksi.



- Miten?



Ja lopuksi, tämä on ilmiselvää – ilmiselvä vastaus, yksinkertainen vastaus. Miten? Miten?



(Tauko, ja muutamia naurahduksia)



Miten? Mistä helvetistä olen puhunut pari viime vuotta?! (Paljon naurua) Miten?! (Yleisö huutaa "sallimalla") Sallimalla! Sallimalla.



Tämä kaikki on hyvin luonnollinen prosessi. Voitte kutsua sitä evoluutioksi tai miksi tahansa, mutta se on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu joka tapauksessa. Teidän ei itse asiassa tarvitse ansaita sitä tai tehdä työtä sen enteen tai olla fiksu sen vuoksi tai katsoa, kuka pystyy elämään suurimman määrän elämiä tai pienimmän määrän elämiä. Se vain tapahtuu, ja se tapahtuu, kun sallitte. Useimmat ihmiset eivät oivalla tätä. Se on kuin pieni avain ovessa. Se on salaisuus – sallikaa. Sallitte vain. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.



Salliminen merkitsee, että sallitte sen. Toisin sanoen, ette salli ja sano: "Milloin? Miten nopeasti ja miten iso? Ja miten …" Sallitte vain, ja sitten se tapahtuu. Se tapahtuu hienovaraisilla tavoilla ja hyvin syvällisillä tavoilla. Mutta "miten" on pelkästään sallimista. Se on siinä. Se on siinä.



Kuten sanoin ensimmäisessä osiossamme, sitten kun lakkaatte yrittämästä valaistua, oivaltaa – miten haluattekin kutsua sitä – sitten kun lakkaatte yrittämästä, niin on kuin taikaa. Yhtäkkiä päivämäärä tiedetään. Päivämäärä tiedetään. Jos teette edelleen kovasti töitä sen eteen, jos ponnistelette edelleen, yritätte edelleen selvittää, se tekee päivämäärästä tuntemattoman. Se voi olla mitä tahansa, missä tahansa. Mutta kun lopetatte ja vain sallitte, yhtäkkiä päivämäärä on siinä. Teidän ei tarvitse enää tehdä kovasti töitä siihen. Nyt hypitte ja tanssitte ja laulatte tienne oivaltamisen loppukokemuksen läpi. Se on niin yksinkertaista.



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Olen vähän aikataulusta perässä, mutta haa! kuka tarvitsee aikatauluja? (Vähän naureskelua)



Koneiden aika



Haluaisin selittää vähän enemmän sitä, miksi ja auttaa teitä ymmärtämään tämän kauniin tarinan miksi-osaa, joka teistä kirjoitetaan.



Haluan viitata kirjaan, jonka kirjoitin. Olen kertonut joillekin teistä siitä, erityisesti yhtenä iltana kirjasigneerauksessamme. Se on kirja, jonka kirjoitin elämäni muutamana viime vuotena, ei itse asiassa kovin kaukana täältä. Ja kirja syntyi niin, että istuin yhtenä päivänä vain kirjoittamassa muistojani, muistiinpanoja, jotka jättäisin taakse, ja yhtäkkiä tunsin olevani ikään kuin portaali, joka avautui valtavaan tarinaan, hyvin, hyvin kauniiseen tarinaan – teidän tarinaanne – Atlantiksen unelmasta.



Huomasin meneväni tulevaisuuteen. Löysin itseni ensin aikakaudesta, jossa oli kehitetty koneita, koneita jotka toisivat teollisen aikakauden, koneita jotka korvaisivat hevoset, koneita jotka korvaisivat ihmistyön, koneita jotka tekisivät raskaan työn, koneita jotka rakentaisivat toisia koneita. Ja taas kerran, tämä oli teollisen vallankumouksen aika.



Mutta kun jatkoin kirjan kirjoittamista, löysin itseni yhtäkkiä uudesta ajasta, jota kutsuin "koneiden ajaksi". Se on myös kirjan nimi, "Koneiden aika", ja löysin itseni tästä uskomattomasta ajasta.



Käsitätte, ettei minulla ollut sanoja tai viitekehystä moniin asioihin, joista kirjoitin. En tiennyt, mikä tietokone oli. Kutsuin sitä yksinkertaisesti "kuvastimeksi". Mutta löysin itseni tästä uskomattomasta ajasta, jossa kehitettiin sellaisia asioita, kuin tekoäly, ja tuo tekoäly joka kasvoi hyvin nopeasti, ainoastaan 50-60 vuodessa käyttöönotosta siihen pisteeseen, jolloin se, no, jolloin sitä kutsuttiin "singulaariseksi", eli se kehittyi tuolle puolen.



Löysin itseni tästä uskomattomasta koneiden ajasta, elektronisten koneiden ajasta, jolloin ihmiset olivat koneillaan koko päivän. Ne eivät olleet noita raskaita koneita, jotka nostaisivat kiviä ja rakentaisivat rakennuksia tai ajaisivat ihmisiä ympäriinsä, vaan nyt oli koneita, jotka olivat hyvin pieniä, hyvin kompakteja, mutta jotka pystyivät tekemään uskomattomia asioita.



Ja kirjoitin tässä kirjassa, joka palaa takaisin, kirjoitin tässä kirjassa, että planeetalla tulisi kohta, ihmiskunnalla tulisi kohta, jolloin olisi ns. virtuaalitodellisuus, missä nämä pienet, hassut koneet joita ihmiset kantoivat koko ajan mukanaan, olisivat niin vangitsevia ja vietteleviä, että heidän päänsä olisi kiinni niissä koko ajan. Jopa kävellessään (naurua, kun hän havainnollistaa), ajaessaan autoa, syödessään päivällistä toisten ihmisten kanssa, harrastaessaan seksiä (lisää naurua), heidän päänsä oli näissä koneissa kiinni koko ajan. Ihan sama mitä he tekivät – harjasivat hampaitaan, kampasivat hiuksiaan. Ja nämä koneet, nämä elektroniset koneet olisivat niin vangitsevia ja realistisia, että voitaisiin luoda toisia todellisuuksia. Ja se alkaisi peleistä ja leluista ja hauskoista asioista, mutta lopulta se korvaisi seksin monilla ihmisillä, nämä koneet, koska ne pystyisivät luomaan eri todellisuuden, muuntuneen todellisuuden johon voitiin uppoutua. Tekoäly.



Näistä koneista tuli niin tehokkaita ja niin todentuntuisia ja niissä oli sellainen voima, että nämä koneet korvasivat lopulta useimmat asiat, joita ihminen tekisi itselleen, ja lopulta ne korvasivat ihmismielen siinä määrin, etteivät ihmiset enää ajatelleet itse. He eivät olleet enää tietoisia mistään muusta, kuin siitä virtuaalitodellisuudesta, jota he katsoivat. Nämä koneet olivat niin hypnoottisia, että ihmiset kadottivat pian kosketuksen tähän ulottuvuuteen. Ei niin, että tämä ulottuvuus on ainoa, mutta ihmiset kadottivat kosketuksen siihen, uppoutuneena koneisiinsa.



Ja tuli kohta, jossa ihmiskunnalla oli eeppinen risteys, risteys jollaista ei ollut koskaan ennen tullut ihmiskunnan historiassa, risteys jossa nämä koneet tulivat niin nopeiksi ja niin fiksuiksi, että ne pystyivät luomaan oman energiansa, koska tekoäly on suunniteltu jatkuvasti tulemaan älykkäämmäksi ja älykkäämmäksi ja ottamaan älykkyyttä kaikkialta, mistä voi. Älykyyttä joka sallisi se luoda myös energiaa itselleen. Niinpä myös irrotettaessa pistorasiasta, koneiden toiminta jatkuisi.



Koko planeetalla oli koneiden aika, ja se sai ihmiset kaikkialla kadottamaan kosketuksen itseensä, identiteettiinsä, sieluunsa, ja näistä koneista tuli hyvin tehokkaita ja myös ihmismäisiä. Koneet joilla oli tekoäly, voisivat yrittää kopioida tunteita, tuntemuksia ja suhteita. Näistä koneista tuli niin älykkäitä, että ne ylittivät sen, mitä ihminen voisi tehdä. Ja puhun kävelemisestä, ajattelemisesta, kaikesta – tuntemisesta, hengittämisestä. Koneita jotka olivat niin älykkäitä, että ne matkisivat hengittämistä. He kopioivat kaikkea, mitä ihminen tekisi. Ja ne jatkoivat ja jatkoivat ja etsivät lisää, koska sitä tekoäly tekee.



Planeetalla oli tuolloin pieni ryhmä, hyvin pieni ryhmä, joka ymmärsi, mitä tapahtui, eikä kyse ollut siitä, että he yrittivät taistella tätä ns. virtuaalitodellisuutta ja tekoälyä vastaan, mutta he oivalsivat, että oli paljon muutakin. Virtuaalitodellisuuden sijasta jossa ollaan pää ruudussa koko ajan, tämä ryhmä oivalsi, että kaikkialla ympärillä oli monia todellisuuksia. He oivalsivat, että on tämä ulottuvuus, mutta he oivalsivat myös, että monissa todellisuuksissa – ei virtuaalitodellisuuksissa – tapahtui paljon.



Ja tämä ryhmä oivalsi, että kaiken, kaiken, kaiken, kaiken ytimessä oli ns. tietoisuus, tiedostaminen, jotain mikä ei sisältänyt energiaa tai valtaa, jotain mitä ei voisi mitata, jotain mitä ei voisi ottaa heiltä tai mitä he eivät voisi ottaa toisilta. He oivalsivat, että oli ns. puhdas tietoisuus.



Kuten tarinassa oli, näistä koneista oli tullut niin hallitsevia ja ne olivat ottaneet melkein kaiken hallintaansa planeetalla, että oli vain yksi asia jäljellä. Vain yksi asia jota koneet eivät pystyneet kopioimaan, jota niillä ei ollut, ja ne halusivat sen. Tämä asia oli tietoisuus. Tietoisuus.



No niin, kirjassa – ja kenties toteutettuna tässä todellisuudessa – koneet halusivat niin epätoivoisesti sen, mitä tällä pienellä ryhmällä oli, tämän ns. tietoisuuden, että ne yrittivät älykkyydellään selvittää sen, toistaa sen, mitata sen, saada vallan siltä, saada energiaa siltä, mutta ne eivät pystyneet. Ne eivät pystyneet, koska tietoisuus on puhdasta ja se on Hengeltä, mikään kone ei voi tehdä sitä, mikään kone ei voi ottaa sitä, eikä sitä voi antaa millekään koneelle. Kone voi teeskennellä, että se ymmärtää tietoisuuden, mutta suurinkaan tekoäly ei oikeasti pysty edes aistimaan sitä.



Niinpä tässä tarinassa jossa planeetalla on nämä tietoisuuspioneerit, jotka tuovat sisään tätä ns. tietoisuutta, koneet yrittävät niin epätoivoisesti saada tämän viimeisen asian, jota niillä ei ole, ne yrittävät niin kovasti saada tietoisuuden, että älykkyydessään ne päätyvät tuhoamaan itsensä. Yrittäessään niin kovasti saada jotain, mitä se ei voi yksinkertaisesti saada, ne tuhoavat itsensä. Ne lähtevät pois tekoälystään. Niistä tulee hulluja, ehdottomasti hulluja, ja siitä tulee koneiden ajan loppu.



Kirjoitin tämän kirjan 1793 tietämättä kaikkia termejä, joita teillä on nyt, mutta kirjoitin kirjan tietäen, että tulisi aika, voitaisiin sanoa, että tulisi oikea "miksi" sille, että olette täällä, miksi olette planeetalla tällä hetkellä. Ei kirjan vuoksi. Kirja oli pelkästään kurkistus teidän matkaanne ja siihen, miksi tulisitte tiettynä aikana, miksi päättäisitte nyt olla tällä planeetalla, miksi tietoisuuden tarve on suurempi kuin koskaan. Se oli kirja, voitaisiin sanoa fiktiota, mutta se oli myös katsomista planeetan tulevaisuuteen. Tulitte tänne tietoisuutta varten, ollaksenne tietoisia ruumiillistuneita mestareita planeetalla.



En sano, että tulee suuri sota koneita vastaan tai mitään vastaavaa. Vaikka loiventaisitte kirjan todellisuutta, sitä mitä oikeasti tapahtuu, teillä on edelleen ongelma virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn kanssa. Siksi olette täällä. Siksi valitsitte tämän hetken. Siksi teette juuri sitä, mitä teette.



Tein kirjan parhaan viisauteni mukaan – ja käsikirjoitus on vielä olemassa – mutta olen pyytänyt Cauldrea teidän energiallanne ja tuellanne kirjoittamaan tuon kirjan nykyaikaan ja nykyajan termeillä – artikkelin, tarinan, kuka, mitä, missä, milloin ja miten teistä, shaumbroista, koneiden ajassa ja tietoisuuden ajassa.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



(Tauko)



Tietoisuus-merabh



No niin, haluaisin tehdä lyhyen merabhin Yohamin kanssa tietoisuudesta, ja haluan ilmaista yhden asian: joskus puhuessani tästä kirjasta, joka todella kirjoitettiin, on pelkoa, "Mitä tapahtuu seuraavaksi?" Juuri tästä syystä tulitte tänne – ei pelosta, vaan tuomaan tietoisuutta aikana, jolloin sitä ehdottomasti tarvitaan planeetalla. Tulitte tänne korjaamaan niiden jumaluussiementen sadon, jotka kylvitte kauan sitten. Siksi olette täällä.



(Musiikki alkaa)



Vedetään kunnolla syvään henkeä, tietoisuushenkeä.



Ei tapahdu taisteluja koneita vastaan. Ei lainkaan. Koneet päätyvät tuhoamaan itsensä, ja eikö se ole kuin mieli? Mieli yrittää aina löytää vastauksia, mieli yrittää tulla älykkäämmäksi, kaunistella itseään. Mieli eristää ihmisen muista todellisuuksista ja aisteista ja tunteista. Mieli suojaa ihmisen elämän suuruudelta ja keskittyy pelkästään itseensä – älyyn.



Nimittäin mieli – ei vain tekoäly, vaan ihmismieli – tekee lopulta saman, tulee lopulta hulluksi, jos se tavoittelee aina enemmän älykkyyttä, pyrkii olemaan fiksumpi, nopeampi, tehokkaampi.



Tämä on iso osa sitä kokemusta, joka teillä kaikilla on ollut elämässänne – tarve päästää irti asiasta nimeltään mieli, joka on sinänsä ok. Mutta kun siitä tulee ainoa asia, kun siitä tulee fokus, kun siitä tulee valtatyökalu, kun se estää teitä aistimista ja tuntemasta ja muistamasta, tuon mielen on aika päästää irti, sallia ja tuoda sisään tietoisuus.



Vedetään syvään henkeä tietoisuudelle.



Se ei sisällä energiaa. Sillä ei ole valtaa. Se ei ole suurempi kuin kenenkään toisen tietoisuus. Sitä ei voi ottaa teiltä. Ette voi koskaan tehdä siitä suurempaa. Se on pelkästään tiedostamista, puhtautta.



Sitä ei voi mitata. Teillä ei voi olla suurempaa tietoisuustasoa kuin millään toisella olennolla, mutta se voidaan oivaltaa, sallia – sallitte sen tulla elämäänne.



Jokainen teistä on käynyt niin monta kamppailua mielen kanssa ja tunteiden kanssa matkallanne, että se on tuonut paljon epäilyä, paljon hämmennystä elämäänne.



Mutta menemme nyt mielen yli. Yrittämättä hankkiutua siitä eroon, yrittämättä kieltää sitä. Menemme pelkästään sen yli … tietoisuuteen, tiedostamiseen. Se kaikki tehdään sallimalla, koska yrittäessänne tehdä kovasti töitä tietoisuuteenne, kyse on oikeasti vain mielestä. Yrittäessänne ponnistella valaistumiseen, se on oikeasti vain mielen toimintaa. Mutta kun vedätte syvään henkeä ja vain sallitte, avaudutte, tietoisuus voi olla tässä kanssanne.



(Tauko)



"Koneiden aika" on kirja teistä, matkastanne, tietoisuuden tuomisesta elämäänne ja näin ollen tämän planeetan mahdollisuuksiin. Kenties nimi muuttuu. Se oli hyvin sopiva silloin – "Koneiden aika" – mutta tiedän yhden asian varmasti: alaotsikko on "tietoisuuden aika".



(Tauko)



Vedetään syvään henkeä tässä ja vain sallikaa. Vain sallikaa.



Nyt haluaisin, että Linda tulee takaisin näyttämölle. Kiitos, rakkaani.



Teemme pienen siirtymän, vähän hengittelyä Lindan kanssa, vähän Yohamin musiikkia ja tuomme sisään meidän kaikkien rakkaan ystävän, Kuthumi lal Singhin (yleisö hurraa ja taputtaa).



Lähden nyt Adamuksena. Suuri ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa. Palaan huomenna Aistillisuuspäivään, mutta siirrytäänpä nyt Kuthumiin.



LINDA: Ja niin se on. Ja niin se on.



Pyydän jokaista teitä, kun Geoff sallii tämän siirtymän Adamuksesta Kuthumiin, olemaan siinä tukena, eli vetäkää kunnolla syvään henkeä, sallimishenkeä, tuota henkeä joka avaa meidät tietoisuuteen, jokaisen meistä.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa, kun nämä Kuthumin energiat – oi! hänen täytyy olla hyvin lähellä. (Paljon naurua, kun musiikki muuttuu Intia-sävytteiseksi, mikä saa Cauldren/Kuthumin kikattamaan) Voi, kyllä. Voi, kyllä, hengitys toimii.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, hyvänen aika, se on jo täällä. Voi, hyvänen aika. Pysykää hengityksessä. Pysykää hengityksessä, ja hengittäkää, tuntekaa ja sallikaa.



Hengittäkää. Hengittäkää, kun musiikki soi. Voi ei, voi ei.



Voi, kyllä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Hengittäkää syvään, virraten, jokainen meistä. Sallien tietoisuuden, tiedostamisen. Voi! Hyvänen aika, jatkakaa hengittämistä (naurua). Mmmm. Voi, tätä ei tapahdu kovin usein. Jatkakaa hengittämistä. Voi!



(Musiikki nopeutuu)



Hengittäkää! Hengittäkää!



Voi, hyvänen aika! Hengittäkää! Hengittäkää namaste! (Lisää naurua)



Hengittäkää! (Kaikki alkavat taputtaa ja Gerhard laulaa)



Olen yksinkertainen mestari

Hyvä tuuri tielläni

Olen katastrofin kuningas

Älkää "piip" aivojani



Olen yksinkertainen mestari

Hyvä tuuri tielläni

Olen katastrofin kuningas

Älkää "piip" aivojani



Nurinpäin, ylösalaisin

Elämä on vuoristorataa joskus

Korkeaa tai matalaa, rikasta tai köyhää

Se on oikeasti vain mielentila



(Musiikki jatkuu ja yleisö jatkaa taputtamista musiikin tahtiin, kun Kuthumi tulee sisään)



KUTHUMI: Namasteeeeeee! (Paljon hurrausta ja taputuksia) Namaste! Namaste! Se olen minä, Kuthumi, täällä vuosittaisella vierailullani shambrojen luona (naurua). Hyvin onnellinen, onnellinen ja lämmin tunne olla täällä teidän jokaisen kanssa. Namasteeee! (Linda ja yleisö vastaa "namaste!")



Nimittäin Adamus saa näyttämön teidän kaikkien kanssa ainakin kerran kuussa, jos ei enemmän. Mutta minulla, Kuthumilla, on ilo ja nautinto olla kanssanne koko ajan, koko ajan. Työskentelen kanssanne jokapäiväisessä elämässänne ja unissanne, kerron teille vitsejä aikoina, jotka ovat vaikeimpia elämässänne, saadakseni teidät taas hymyilemään. Työskentelen kanssanne muistuttaakseni teille, että koko tämän polku mestaruuteen on vain sallimista, saadakseni teidät vähän kevyemmäksi jaloillanne ja tietysti paljon kevyemmäksi mielessänne. Se on iloni, se on sitoutumiseni jokaiseen teistä.



Niinpä vaikka tulen tänne vain kerran vuodessa, olen aina, aina kanssanne. (Joku huutaa "mene naimisiin kanssani", paljon naurua) Mutta minulla on jo 22 vaimoa! (Lisää naureskelua)



Haluaisin nyt kertoa teille vähän elämästäni oivaltamisen jälkeen, niin kuin olen tehnyt monta kertaa aiemmin, mutta haluaisin kertoa sen vähän eri perspektiivistä, koska hyvin monilta teistä tulee kysymys: "Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu oivaltamiseni jälkeen? Onko se tylsää? Mietinkö koko päivän, mitä teen? Onko minusta täysin sietämätöntä olla planeetalla, kuten Adamus joskus vihjaa?"



Mutta olin täällä monta vuotta oivaltamiseni, romahtamiseni jälkeen. Voi, tuo mielen romahtaminen oli mielestäni paras lahja ikinä, todella oli. Olin hyvin masentunut. Olin hyvin älyllinen. Etsin niin kovasti vastauksia matematiikan tai tieteen tai filosofian avulla, että olisin voinut jäädä kovasti ansaan ja jumiin. Mielen romahtaminen oli kenties paras asia, joka on koskaan tapahtunut. Makasin kaksi vuotta sängyssä, mutta se oli hyvin lyhyt aika niistä monista lahjoista, joita sain.



Siis teiltä tulee kysymys: "Mitä tehdään koko päivä oivaltaneena, ruumiillistuneena mestarina?" Minäpä kerron vähän tarinaani.



Kuthumin tarina



Puhuin viime vuonna, että aloin vain kävellä. Laiton tossua toisen eteen ja aloin vain kävellä. En tiennyt, minne olin menossa, koska mieleni oli lakannut esittämästä noita kysymyksiä. Olin noussut kaiken sen yläpuolelle, joten ei ollut mitään merkitystä, minne menin. Se oli vain tossun laittamista toisen eteen ja alkamista kävellä.



Niinpä aloitin matkani, matkan Itseeni, matkan pelkästään vierailemaan tälle planeetalle. Aloin kävellä ja aloin vierailla ja aloin puhua, puhua kaikelle. Puhuin kaikelle, minkä kanssa olin kontaktissa, ja jotkut sanoisivat, että on hullua puhua puulle, mutta kokeilkaa sitä joskus. Ruumiillistuneena mestarina se on ilmiömäistä, koska nyt puu alkaa puhua teille.



Niinpä kävellessäni yhtenä päivänä pysähdyin suuren kauniin puun alle ja sanoin: "Hei, puu. Mitä sinulle kuuluu tänään?" Ja puu vastasi. Se vastasi ja sanoi: "Olen puu. Minulle kuuluu hyvää. Entä mitä sinulle kuuluu?"



Ja sanoin: "Olen mestari. Minulle kuuluu hyvää." Ja puu sanoi minulle: "Olet vähän erilainen kuin muut ihmiset, jotka ovat pistäytyneet. Sinä puhut minulle. Sen sijaan, että vain pissaat päälleni, istut tässä puhumassa minulle. Mikä tekee sinusta niin erilaisen, ihminen?"



Ja sanoin: "Minusta tuli järjestön. Olen hullu ja rakastan sitä." (Vähän naureskelua)



Ja sanoin puulle: "Puu, muistutat minua paljon, ennen kuin tulin hulluksi. Nimittäin jalkani olivat juuttuneet maahan, samaan tapaan kuin sinun. En pystynyt oikeasti liikkumaan. Tarkoitan, että minulla oli jalat, mutta olin niin juuttunut siihen, mitä tein, etten pystynyt oikeasti liikkumaan. En pystynyt oikeasti tutkimaan. Niinpä tavallaan olin kuin sinä, puu, ja olin kaltaisesi myös siksi, että minulla oli oksat – oksat jotka törröttivät – ja nämä oksat olivat esi-isäni, perheeni. Ja pidin kiinni tästä esi-isäpuusta. Pidin kiinni kaikista esi-isieni haamuista ja myös omasta menneisyydestäni. Siis tavallaan oli kovasti sinun kaltaisesi, puu, mutta nyt olen vapaa. Nyt kuljen ulkona vierailemassa, kävelemässä ympäriinsä ja puhun puille. Ja rakas puu, siunattakoon sinua samalla vapaudella, jolla minua siunataan, jolloin et ole niin juuttunut maahan, etkä ole niin juuttunut kaikkiin vanhoihin perhemuistoihin, jolloin olet vapaa olemaan sinä, puu." Ja silloin puu kirjaimellisesti kurkotti alas kahdella suurella oksallaan ja halasi minua mitä suloisimmalla ja hellimmällä tavalla.



Olinko hullu? Olinko siinä Hölmön paratiisissa, josta Adamus puhuu? Ei, ystäväni. Olin vapaa. Olin vapaa.



Ja sitten jatkoin kulkemista ja vierailemista ja yhtenä päivänä tulin joen rantaan. Ja istuin joen penkereelle ja sanoin:" Hei, joki." Ja joki sanoi takaisin minulle: "Hei, ihminen."



Nimittäin oivaltamisessa, vapaudessa, havaitsette, ettei ole koskaan tylsää päivää, koska puut ja joet voivat puhua teille.



Ja joki sanoi: "Mitä teet, ihminen? Useimmat ihmiset haluavat vain ylitseni, mutta sinä istut puhumassa minulle. Mitä teet, ihminen?" Ja sanoin: "En tiedä, eikä sillä ole merkitystä, koska olen vapaa."



Ja sanoin: "Rakas joki, olin ennen kaltaisesi. Juoksin ennen joko ajan. Yritin ennen löytää lähteeni. Yritin ennen palata takaisin suureen mereen, takaisin ykseyteen." Ja sanoin: "Mutta sitten lopetin. Lakkasin. Lakkasin etsimästä ja vaeltamasta ja yrittämästä päästä takaisin johonkin, josta minulla ei ollut aavistustakaan, missä se oli tai mitä se oli. Lakkasin yrittämästä päästä takaisin isoon mereen. Vapautin itseni. Siis rakas joki, siunattakoon sinua samalla vapaudella yrityksestä löytää aina lähteensä, yrityksestä mennä aina takaisin ykseyteen, mereesi. Ole täysivaltainen, rakas joki." Ja suuressa ilossaan joki heitti vesiroiskeen, joka peitti minut täysin ja puhdisti minut kokonaan ja virkisti minua.



Jatkoin kulkemista ja sitten yhtenä päivänä törmäsin lintuun, kauniiseen lintuun. Kauniiseen lintuun, ja sanoin: "Hei, lintu. Mitä sinulle kuuluu tänään?" ja lintu vastasi: "Minulle kuluu hyvää, entä mitä sinulle kuluu, rakas ihminen?"



Ja sanoin: "Minulle kuuluu hyvää. Olen vapaa." Ja lintu sanoi: "Olet hyvin epätavallinen ihminen. Useimmat ihmiset eivät pysähdy puhumaan linnuille, mutta sinä pysähdyt. Mikä sinussa on?"



Ja sanoin: "No, rakas lintu, olen vapaa. Olen hyvin vapaa." Ja lintu keskeytti minut ja sanoi: "Mutta sinulla ei ole siipiä, niin kuin minulla, joten miten voit olla vapaa?"



Ja sanoin: "Rakas lintu, jos katsot vähän tarkemmin, näet siivet. Ne eivät ole fyysiset kuin sinulla, mutta minulla on siivet, ja ne ovat kaikki unelmani, kaikki toiveeni, ja nämä siipeni vapauttavat minut. Ne sallivat minun mennä myös fyysisen kehon rajoitusten yli. Nämä enkelin siivet jotka minulla on, sallivat minun mennä ja-tilaan. Siis rakas lintu, siinä missä sinulla on siivet, jotka tuovat sinut ilmaan, minulla on siivet, jotka tuovat minut ja-tilaan."



Lintu oli niin riemua täynnä, niin kiitollinen, että se otti yhden sulan kehostaan ja antoi sen minulle siunauksena.



Ja sitten kun jatkoin kulkuani, törmäsin perhoseen ja sanoin: "Hei, rakas perhonen. Mitä sinulle kuuluu tänään?" Ja perhonen sanoi räpsyttäen siipiään innostuksesta: "Minulle kuuluu hyvää, rakas ihminen. Entä mitä sinulle kuuluu?"



Ja sanoin: "Minulla kuuluu hyvää, rakas perhonen, koska olen vapaa. Olen vapaa vain kävelemään, aistimaan, tuntemaan." Ja perhonen sanoi: "No, rakas ihminen, olet hyvin erilainen. Useimmat ihmiset yrittävät saada minut kiinni ja kiinnittää minut johonkin ja laittaa seinälle, mutta sinä puhut tässä minulle. Sinussa on jotain erilaista."



Ja sanoin: "Kyllä, tosiaankin olen, rakas perhonen. Jotkut sanovat, että olen hullu, mutta olen itse asiassa vapaa."



Ja sanoin: "Rakas perhonen, millaista oli olla hyönteinen, toukka, ja sitten mennä koteloon ilmestyen esiin perhosena?" Ja perhonen nauroi ja sanoi: "Rakas ihminen, tuskin muistan sitä. Tuskin muistan. Olen kuullut tarinoita, että se on vaikein asia käydä läpi, mutta tuskin muistan sitä, koska sitten kun olin vapaa, kun olin ilmestynyt esiin perhosena, millään siitä ei ollut enää merkitystä."

Perhonen ja minä vain istuimme siinä hetken yhdessä, hämmästellen koko tätä heräämisprosessia ja sitten lopulta vapautta. Perhonen laskeutui päähäni hetkeksi, räpytti siipiään antaen minulle siunauksen, kun jaoin siunauksen sen kanssa, ja sitten se lensi pois. Ja pystyin tuntemaan vapauden, vapautumisen, saman jonka olin käynyt läpi transformaatiossani. Ja minäkään hädin tuskin muistin mieleni romahdusaikaa.



Jatkoin kävelyä ja vierailua, kunnes yhtenä päivänä tulin kylään, pieneen kylään. Pieneen kylään jossa oli ihmisiä – ihmisiä jotka tekivät jokapäiväistä työtään ja jokapäiväisiä askareitaan – ja tunsin energian muuttuvan, kun oli ihmisten kanssa. Se oli hyvin erilaista, kuin käyminen perhosten luona tai puhuminen puille, kommunikointi joen kanssa. Tulin tähän kylään, ja se tuntui hyvin kovalta ja erilaiselta.



Mutta jatkoin hymyilemistä, koska olin tosiaan onnellinen. Jatkoin viheltelyä, koska se täytti sydämeni ja sieluni omalla laulullani. Ja kun tulin kylään, nyökkäilin ja hymyilin eri ihmisille, jotka näin, ja sanoin: "Hei, kylän ihmiset, mitä teille kuuluu tänään? Hei, kylän ihmiset", ja melkein järkytyin siitä, mitä seuraavaksi tuli. Ilon ja onnellisuuden sijasta, sen sijaan että he olisivat puhuneet minulle kuin perhoset ja puut ja joet ja linnut, no, aistin ja tunsin, että he tosiaan ajattelivat minun olevan Hölmön paratiisissa ja hullu.



Ja sitten heidän sanomatta sanaakaan, melkein kuulin heidän laulavan tai huutavan minulle, huutavan jotain, joka meni jotenkin näin:



EINAT: Hänestä on tullut …



GERHARD: … hourupää, tärähtänyt, kahjo ja aivan hullluuuu!



EINAT: Tuijottaa seiniääää!



GERHARD: Mutta ei siksi, että hän on laiskaaa.



AMIR: Hänen mielensä on täysin sekaisiiiiin!



EINAT: Mutta aistinsa ovat heränneet!



GERHARD: Hänen aspektinsa kapinoivat.



EINAT, GERHARD JA AMIR: Mutta hän on niin, hän on niiiiiin iloinen! (Vähän naurua)



KUTHUMI: Ja tämän kuulin kylän ihmisiltä, ystäväni. Ja tämän kuulin.



Miten surullista se olikaan oltuani luonnossa ja puhuttuani puille ja perhosille ja joelle. Miten surullista tosiaan oli saada tämä tunne, että kutsutaan hölmöksi ja idiootiksi vain siksi, että olin vapauttanut itseni, että olin antanut itseni hellittää.



Ja saatatte huomata tätä myös siinä, mitä teette, ruumiillistuneessa valaistumisessanne. Saatatte kuulla noiden kylän ihmisten ääniä aika ajoin, niitä jotka sanovat ehkä, että olette hullu, että olette tosiaankin hölmö. Saatatte kuulla noita ääniä niiltä, jotka ovat lähimpiä teille. Saatatte kuulla noita ääniä niiltä, jotka kutsuvat itseään ystäviksenne, niiltä joiden kanssa olette jakaneet monta kertaa tällä planeetalla. Saatatte kuulla noita ääniä uudestaan ja uudestaan. Mutta rakkaat ystävät, muistakaa vain, mikä on oikea Hölmön paratiisi. Mikä on oikea Hölmön paratiisi, ja ketkä ovat oikeasti hulluja?



Jatkoin matkojani, jatkoin kulkemista kylästä toiseen, metsästä toiseen, jatkoin puhumista taivaalle, kiville, maalle, kuten tekin teette, ja opitte, ette ne puhuvat takaisin – eivät ehkä ihmissanoilla, mutta ne puhuvat takaisin.



Tapaatte uskomattomia ihmisiä matkan varrella. Ei kovin monia, mutta tapaatte riittävästi uskomattomia ihmisiä tekemään siitä sen arvoista, ja sitten aina silloin tällöin kuulette kylän ihmisten äänen. Kuulette niiden ihmisten äänen, jotka pitävät teitä hulluna. Kuulette heidät – teemme sen uudestaan – kuulette jotain tällaista:



EINAT: Hänestä on tullut …



GERHARD: … hourupää, tärähtänyt, kahjo ja aivan hullluuuu!



EINAT: Tuijottaa seiniääää!



GERHARD: Mutta ei siksi, että hän on laiskaaa.



AMIR: Hänen mielensä on täysin sekaisiiiiin!



EINAT: Mutta aistinsa ovat syttyneet!



GERHARD: Hänen aspektinsa kapinoivat.



EINAT, GERHARD JA AMIR: Mutta hän on niin, hän on niiiiiin iloinen!



KUTHUMI: Todellakin, todellakin.



Siis rakkaat ystäväni, suuri kunnia olla täällä taas teidän kanssanne. Vain muistutus, ettei ruumiillistuneella mestarilla ole koskaan, ei koskaan, tylsää päivää. Kaikki puhuu. Kaikella on ääni. Kaikki kommunikoi sanoilla tai tunteilla. Kaikki avautuu ja tulee hyvin, hyvin aistilliseksi.



Mutta muistakaa, että teillä on kohtaamisia kylän ihmisten kanssa, niiden jotka eivät ymmärrä, niiden jotka pitävät teitä hulluna, niiden jotka yrittävät lannistaa teidät ja pilkata teitä. Mutta silloin vedätte syvään henkeä ja pelkästään sallitte, pelkästään aistitte ja pelkästään tunnette.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun päätämme tämän päivän. Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä Yohamin musiikin kera.



Tämän myötä, minä olen, minä olen, tosiaankin, Kuthumi. Namaste.



LINDA JA YLEISÖ: Namaste.



KUTHUMI: Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.06.2017 17:48 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
MUISTIINPANOJA ITSELLE – MüNCHEN 2017 -KOKEMUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei ole mitään parempaa kuin kokoontuminen suuren shaumbra-ryhmän kanssa, jotka ovat ympäri maailmaa. Äskettäinen kokoontumisemme Münchenissä (3.-4.6.) oli täynnä energiaa, naurua, toveruutta, musiikkia, kanavointeja ja halauksia. Ai niin, ja valtava määrä aistillisuutta. Kaksipäiväisen "Mestarit Münchenissä" -tapahtuman ensimmäisenä päivänä oli live shoud, jota täydensi Yohamin inspiroitunut musiikki. Tyypillisen kaksiosaisen lähetyksen sijaan (Geoff ja Linda, jota seuraa Adamuksen kanavointi) meillä oli ylimääräinen Adamus-sessio. Katso koko päivä täältä (https://www.crimsoncircle.com/Library/T ... man-Series).

Adamus kertoi meille, että seuraava päivä olisi aistillisuudesta – ei mikään yllätys, koska hän on puhunut nyt melko pitkään aisteista, erityisesti keahakissa – ja mikä olisi parempi tapa kokea aistillisuutta kuin musiikin kera? Kun vuoden 2016 lopussa puhuimme Lindan kanssa tapahtumajärjestelyistä, muistelimme joitain aistillisia kokemuksia, joita meillä oli ollut matkoillamme. Pieni ravintola nimeltään El Campo, joka sijaitsee Saintes-Maries-de-la-Merissä Etelä-Ranskassa. Olemme pitäneet työpajoja Camarguen alueella vuosia ja pistäydymme aina El Campoon syömään paikallista ruokaa, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan ravintolan bändin, Soyn, musiikkia. Meiltä ei ole jäänyt koskaan huomaamatta, että "soy" merkitsee "minä olen" espanjaksi.

Soy on perhejuttu. Isä on pääkitaristi ja bändin muut jäsenet hänen ja hänen sisarustensa poikia. Soyn jäsenet ovat sukua Gypsy Kingseille, maailmankuululle flamenco-bändille. Linda on taivaassa joka kerta, kun menemme El Campoon – monena iltana olemme sulkeneet paikan ovet, koska hän ei ole halunnut lähteä.

Oli valtava riski edes harkita Soyn tuomista Müncheniin. Ensinnäkään he eivät puhu englantia. Olemme kommunikoineet heidän kanssaan Frankin, ravintolan johtajan, kautta. Toiseksi, he soittavat pienessä ravintolassa, jossa ihmiset syövät ja juovat eivätkä anna koko huomiotaan musiikille. Mietin, miten tämä istuisi suureen konferenssisaliin, jossa on satoja shaumbroja konserttimaisessa astelemassa. Ja viimeisenä, emme olleet koskaan työskennelleet heidän kanssaan. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat soittaneet pienemmässä Crimscon Circle -tapahtumassa aiemmin. Aloitimme kylmiltään tietämättä, oliko yhteensopivuutta, ja kuitenkin halusimme kokeilla sitä.

Lennätimme neljä Soy-bändin jäsentä Etelä-Ranskasta Müncheniin päivää ennen tapahtumaa. He pääsivät Bürgerhausiin myöhään lauantai-iltapäivänä, juuri näkemään Kuthumin. Tämä oli heidän esittelynsä Crimson Circleen ja kanavointiin. Linda ja minä tapasimme kahden tulkin kanssa Soyn illalla päivällisellä keskustellaksemme seuraavan päivän logistiikasta. Se ei tietenkään mennyt suunnitelmieni mukaan. Muusikkoina he eivät olleet kiinnostuneita palaverista. He halusivat syödä ja nauraa ja puhua ja tupakoida ja juoda … Kaikkea muuta paitsi kuunnella minun Neitsyt-suunnitelmaani seuraavalle päivälle. Antauduin lopulta kaaokselle ja otin toisen lasin viiniä.

Heräsin klo 2.30 yöllä melkein paniikissa tulevasta päivästä. Mitä oikein ajattelimme – toimme pienen ravintolan flamenco-bändin Etelä-Ranskasta suureen shaumbra-kokoontumiseen Müchenissä?? Bändin jonka kanssa emme olleet koskaan työskennelleet ja joka ei puhunut englantia? Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Adamus hahmottelisi päivän tai miten integroisimme Soyn kanavointeihin. Olin kauhuissani ja ahdistunut, lisäksi hukkasin nopeasti paljon-kaivattua unta. Tällaisina hetkinä jolloin haluan olla traktorini päällä Coloradon vuorilla, olen tehnyt monia tällaisia "muistiinpanoja itselle". Muistiinpano: älä koskaan enää toteuta hetken mielijohteesta tällaista ideaa! Muistiinpano: älä koskaan anna Jousimies-kuuni ohittaa Neitsyt-aurinkoani. Muistiinpano: älä koskaan enää riskeeraa Crimson Circlen työpajaa tällä tavalla. Muistiinpano: lakkaa olemasta typerä. Muistiinpano: ala valmistella valtavaa anteeksipyyntöä, jos tämä ei toimi. Muistiinpano: ota esiin miekka … minun täytyy ehkä kaatua siihen.

Ei ole mitään paljon pahempaa kuin nämä "mihin olen laittanut itseni??" -ahdistus- ja paniikkikohtaukset klo 2.30 yöllä. Et nukahda uudestaan, koska mieli pyörii hallitsemattomasi. Et halua nousta sängystä, koska se merkitsee, että päivä on alkanut ja tilanne toteutuu. Mitä tehdä? Pystyin lopulta vähän hengittämään, ja menin sitten puhtaaseen sallimistilaan. On helppoa sallia, kun istuu hiljaisella rannalla auringon laskiessa. Se riivaa, kun on keskellä paskamyrskyä. Yritin liian kovasti sallia. Jopa minä tiedän paremmin. Älä yritä sallia – vain sallit. Vaivuin lopulta levottomaan uneen noin klo 4.

Seuraavana aamuna satoi, kun Linda ja minä kävelimme Bürgerhausiin. Se sopi mielialaani … ankea ja harmaa. Mielialani kohosi vähän, kun näin kaikki hymyilevät shaumbra-kasvot, kun he juttelivat toisilleen ennen päivän alkua, mutta sitten Tuho ja Hävitys -aspektini hyppäsi sisään ja kysyi hyvin sarkastisella äänellä: "Miltä sinusta tuntuu, kun tuotat pettymyksen kaikille?" "Missä on puistonpenkki, kun tarvitsen sellaista?" ajattelin itsekseni.

Tunsin Adamuksen tulevan noin puoli tuntia ennen, kun menimme näyttämölle. Hän tuntui hilpeältä ja pirteältä, mikä ärsytti minua todella jostain syystä. Miten hän voi olla kupliva niin aikaisin aamulla, erityisesti kun minulla on kaikki tämä närästys? Istuuduin tekemään tavanomaisen hengittelyni ennen päivän avausta, mutta olin niin suunniltani, etten pystynyt edes istumaan tuolissa. Menin sen sijaan näyttämön takaovesta tupakalle. Kaikki neljä Soy-bändin jäsentä seisoi siellä tupakoiden, nauraen ja vitsaillen toistensa kanssa. He alkoivat puhua minulle ranskaa ja lyhyen hetken itse asiassa ymmärsin, mitä he sanoivat, mutta heti kun ajattelin sitä, en ymmärtänyt enää. Kummallista. Ahaa! Sitten tajusin sen. Kyse oli ranskalaisuusyhteydestä! Adamuksella ja Soyllä oli syvä yhteys ranskalaisuuden vuoksi. No, loistavaa heille … he voisivat kaikki nauraa ja tupakoida ja mennä kahville ranskalaiseen kahvilaan, mutta entä show? Pystyisivätkö he soittamaan synkronissa Adamuksen kanssa melkein 300 shaumbran edessä? Ei vain yhtä laulua, vaan koko päivän?

Vedin kolme tai neljä henkosta American Spirit (= amerikkalainen henki) -savukkeestani (raskas painotus "amerikkalaisessa") ja jätin ranskalaisyhteyden omaan arvoonsa. Vannon kuulleeni Adamuksen sanovan: "Ne vous inquiétez pas pour lui. Il va être ok." ("Älkää välittäkö hänestä. Kyllä hän asettuu.") Soy purskahti nauramaan.

Sitten olimme näyttämöllä. Shaumbrat istuivat täysin hiljaa paikoillaan, kun Linda opasti hengityksen. Näyttämövalojen alla oli uskomattoman kuumaa. Kaikki ärsytti minua, mutta nyt oli totuuden hetki. Minun oli annettava kaiken mennä voidakseni sulautua yhteen Admuksen kanssa. "Olen tässä" tunsin olemukseni ytimessä. Se oli Adamus kertoen, että hän oli valmis. "Olen tässä", toistin kertoen Adamukselle, että olin vaivattomasti liukunut ahdistuksen ja pelon ohi, ja nyt olin valmis siihen, mitä tahansa – ja tarkoitan MITÄ TAHANSA – tulisi. Ja sitten se alkoi. Adamus seisoi jaloillaan (itse asiassa minun sukillani) ja silmät täysin auki toimittaen päivän ensimmäistä viestiä.

En muista mitään, mistä hän puhui, mutta noin puolen tunnin päästä hän kutsui näyttämölle Carlosin, ensimmäisen bändin jäsenen. Oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan, kun Carlos otti paikkansa ja nosti kitaran syliinsä. Vedin syvään henkeä. Se oli tässä. Tee tai kuole. Uppoa tai ui. Vangitse energia tai kaadu naamallesi. Muutama ensimmäinen sävel lähti Carlosin kitarasta, ja tunsin aistillisen energia-aallon virtaavan huoneeseen. Se oli "voi hyvä luoja" -hetki. Ei ainoastaan lempeä kitaramusiikki kuulostanut kauniilta ensimmäiseksi aamulla, vaan aistillisuus syttyi ympäri huonetta, kuin kaikki olisivat odottaneet juuri sitä. Seuraavana tuli Mario, joka yhdistyi Carlosin kitaransoittoon. Aistillinen tunne voimistui. Sitten Adamus kutsui Danin, jota seurasi Michel.

Näiden neljän flamenco-soittajan ja heidän kitaroidensa äänet olivat hyvin suloisia. Kenties se johtui siitä, että ahdistukseni suli pois, mutta en muista kuulleeni mitään niin aistillista pitkään aikaan. Kenties kyse oli asetelmasta, monia shaumbroja turvallisessa ja pyhässä tilassa, mutta kitaran lempeä ään meni suoraan aisteihini. Oivalsin, että kaikki tuntemani pelko ja ahdistus tulivat mielestäni, eivät sydämestäni tai olemuksestani. Se tuntui tunkkaiselta ja melkein keinotekoiselta verrattuna todelliseen aistillisuustunteeseen.

Loppupäivä meni paremmin, kuin olisin voinut koskaan odottaa. Adamuksen ja Soyn välillä oli luonnollista synkronismia. He eivät tarvinneet ihmissanoja, koska he yhdistyivät musiikin ja aistien avulla. He näyttivät tietävän, mitä soittaa ja miten soittaa, juuri oikealla hetkellä. Adamuksen viestit yhdistettynä Soyn musiikkiin ei jäänyt uupumaan loistavasta.

Tulin pois kaksipäiväisestä tapahtumasta Münchenissä syvällisten oivallusten kera. Ensinnäkin, aistillisuus ei ole mielen käsite. Se on ihmisaistit ylittävä kokemus. Sitä ei voi melkeinpä määritellä, mutta sen tietää olevan totta, kun tuntee sen virtaavan olemuksensa joka osan läpi. Toiseksi, luota intuitioon. Linda ja minä tiesimme, että Soy olisi täydellinen shaumbra-tapaamiseen sillä hetkellä, kun tunsimme sitä. Emme olisi ajatelleet sitä, jos se ei olisi ollut hyvä idea. Ei ollut sattumaa, että bändin nimi oli Soy (minä olen). Itsestään selvää! Salli sen nyt vain tapahtua. Ja kolmanneksi, revi kaikki muistiinpanot itselle! Ainoa muistiinpano itselle jolla on merkitystä, on: "Minä olen mitä olen …" Soy lo que soy!

Tsekkaa Adamuksen aistillisuusklinikka (pilvikurssi) täältä (https://store.crimsoncircle.com/adamus- ... inic2.html)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: 1.7.2017 SHOUD 11
ViestiLähetetty: 09.07.2017 11:04 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.7.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa, kyllä! Se mitä koitte juuri (viitataan videoon, https://www.youtube.com/watch?v=0nUlUVYO-0Y) ja mitä koimme viime kokoontumisessamme Münchenissä, oli aitoa henkistä – aistillisuutta, tuntemista, tunnetta, onnellisuutta, kaikkea, aitoutta, ollen hyvin, hyvin todellinen.

On koko tämä henkisyyskäsite – istutaan temppelissä ja "ommataan" – eikä ole mitään sitä vastaan. Olette kaikki tehneet sitä, ja se sai teidät tiettyyn paikkaan. Ja on edelleen aikoja, jolloin tiedän monien teistä tuntevan viehätystä temppeleihin tai luostareihin aina silloin tällöin – "Voi, palata vain takaisin tuohon hiljaisuuteen."

Mutta muistakaa, että suljimme mysteerikoulut. Se oli pieni pakopaikkamme. Se oli saaremme pois kyläihmisten luota. Se oli hiljainen paikkamme, mutta suljimme ne satoja, satoja vuosia sitten. Pyysin monia teitä lähtemään. Voi, oli paljon kyyneleitä. Jotkut teistä hautovat edelleen pahoja tunteita minua kohtaan, kun heitin teidät ulos (vähän naurua) ja lukitsin oven takananne. Mutta meidän oli aika lähteä. Oli aika päästä ulos maailmaan.



Kyllä, teidän täytyy edelleen ottaa aikaa itsellenne. Teidän täytyy edelleen päästä luontoon, tietysti kuunnella musiikkia. Joskus vain luonnon hiljaisuutta, vain itsenne, "minä olen" –olemuksenne, ykseytenne kanssa olemisen kauneutta. (Hän tulee lähemmäs kameraa) Voi, pidän tämän tekemisestä. Voin katsoa suoraan maailmaan tätä kautta, joo.



Tarvitsette sitä silloin tällöin, mutta tämä on toisenlaista aikaa, toisenlaista henkisyyttä. Ja suuttukaa minulle, jos haluatte, mutta siirrymme "ommaamispäivien" yli. Pohjustatte tosiasiassa täysin uutta henkisyyttä – parempien sanojen puutteessa – mutta se on täysin uutta aitoutta "minä olen" -olemuksessa, Itsessä, ilman kaikkia harjoituksia. Kuka niitä tarvitsee? Te ette oikeasti tarvitse niitä. Ilman kaikkea kärsimystä ja kaikkea karmaa ja kaikkia rutiineja, joita teidän täytyy käydä läpi.



On monia, jotka eivät pidä siitä, mitä teemme, monia jotka pudistavat päätään, monia jotka ovat lähteneet, koska: "Voi, se ei ole kovin henkistä. He soittavat kaikkea tuota villiä musiikkia. Ja seuraavaksi huomaat heidän tanssivan." (Naurua) He ovat new age -väkeä. On monia, jotka eivät pidä siitä, koska he ovat mallintuneet meditoimaan, seuraamaan gurua ja tekemään noita rutiineja elämässä ja elämässä – ei vain yhdessä elämässä, vaan monissa elämissä – ja se antaa heille tietyn määrän onnellisuutta. Mutta onnellisuus – haluaisin heittää pois koko sanan "onnellisuus". Haluaisin teidän kaikkien heittävän sen pois sanastostanne. Se on ihmissana.



Onnellisuus



Muissa ulottuvuuksissa ei ole sanaa, perusolemusta sanalle "onnellisuus". Se on ihmissana. Se perustuu tuomitsemiseen. Oletko onnellinen vai surullinen? Mutta kun pyytää jotakuta todella tutkimaan: "Mikä tekee sinut onnelliseksi?" hän ei oikeastaan tiedä. Hän etsii aina onnellisuutta eikä koskaan pääse siihen. Se on ihmisen tuomitsemista, koska jos et ole onnellinen, olet surullinen. No, miksi et kumpaakin? Tai miksi et heitä pois koko sanaa. "Minä olen mitä olen. Olen ihminen. Olen mestari, eikä minun tarvitse käydä läpi koko tätä "olenko onnellinen?" -juttua."



Annan teille pienen vinkin tässä. Ette koskaan saavuta onnellisuutta tässä ihmiselämässä tai missään muussa ihmiselämässä. Ette koskaan saavuta onnellisuutta. En tiedä yhtään ylösnoussutta mestaria, joka on saavuttanut onnellisuuden. Valaistumisen, kyllä. Oivaltamisen, ehdottomasti. Mutta onnellisuuden? Se on ihmisominaisuus. Se on kuin sanoisi haluavansa olla superälykäs. Ette koskaan ole, koska on tuo toinen puoli, joka on tyhmä (naurua), ja se tavallaan tasapainottaa tuon superälykkyyden.



SART: Vau!



ADAMUS: Et voi koskaan saada tarpeeksi älykkyyttä, Sart (lisää naurua). Joten älä edes yritä. Päästä siitä irti. Ja hyvä luoja, mikä tämän pitäisi olla? (Viitaten pieneen veistokseen Norjasta, jossa on peikkoja).



LINDA: Voi, se olet sinä, Adamus.



ADAMUS: Ai!



LINDA: Oii!



ADAMUS: Se näyttää aivan minulta (hän tekee typerän ilmeen, naurua).



LINDA: Joo, niin minustakin. Niin minustakin.



ADAMUS: Itse asiassa joissain unissanne, kyllä, saatan vaikuttaa tuolta, pieneltä peikolta. Mutta on tehtävä, mitä on tehtävä. Missä olimmekaan? Onnellisuus.



LINDA: Peikot ovat hyviä tyyppejä.



ADAMUS: Peikot ovat hyviä tyyppejä. Siinä sitä ollaan. Hyvä ja huono. Ovatko he onnellisia? Ovatko Geoff ja Linda onnellisia siinä?



LINDA: Riittävän. Riittävän onnellisia. Riittävän Hoppeja (suom. huomautus onnellinen = happy)



ADAMUS: Mutta katso, onko tämä Cauldre? Hän katsoo toiseen suuntaan.



LINDA: Mutta se näyttää autuaalta, olevan omassa maailmassaan.



ADAMUS: Eikä hänellä ole kenkiä jalassa.



LINDA: Hän ajattelee sitä, "joo!"



ADAMUS: Ja sinä näytät siltä, että teet kohta käytännön pilan hänelle, kuten työnnät veteen (naurua). Siltä se näyttää.



KERRI: Työnnä hänet!



ADAMUS: Hän työnsi kerran. Melkein tappoi hänet. Minun täytyy pelastaa hänet alligaattoreilta. Tosi tarina vai ei, rakas Linda?



LINDA: Se on tosi tarina (lisää naureskelua).



ADAMUS: Onnellisuus. Onnellisuus. Nimittäin se on mielen peliä. Se on mielen – teillä on sana sille. En voi sanoa sitä, koska siinä on viisi kirjainta. Se alkaa v:llä ja loppuu u:hun. (Linda haukkoo henkeään) Mutta se on … (naurua) Se on mielen …



LINDA: Perseestä?



ADAMUS: En sanonut sitä. Se on mielen kierre, tuo yritys saavuttaa onnellisuus. Heräätte aamulla: "Olenko onnellinen tänään?" Miten olisi vain: "Olen tässä tänään. Minä olen mitä olen." Ja antakaa sitten aitouden tulla sisään: on monia eri tunteita ja teillä voisi olla … kehoanne voi särkeä vähän. Teillä voisi olla yksi noista ihmismäistä päivästä, jolloin asiat eivät vain loksahtele. Mitä sitten? Mitä sitten? Antakaa itsenne kokea se.



Teemme nyt näitä asioita, joita näette, tuomme musiikkia, ja olen pahoillani, jos loukkaan jotakuta, mutta todellisuudessa en loukkaa. Musiikki ei ole helähtelevää hindumusiikkia ja "ting, tsig", tuon tyyppistä (muutama naurahdus) – no, aina silloin tällöin – vaan elävää musiikkia ja aistillista musiikkia. Se on uutta henkisyyttä. Toivoaan, ettei tästä tule koskaan uskontoa, mutta se on uusi tunne hengestä maan päällä, ja siihen menemme. Sitä te teette.



Teette todella perustaa asioille. Tarkoitan, ettei tämä ole äitinne new agea. Tämä ei ole tyypillistä new agea. Luotte perustaa joissain näissä asioissa, joita teemme, ja se on toisinaan haastavaa, joo, mutta seuraatte tietämistänne ja olette pääsemässä perille.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Tämä päivä



Annan teille vaihtoehdon tänään, koska elämä on täynnä vaihtoehtoja, tavallaan. Siis voimme tämän päivän shoudissa – on viimeinen shoudimme transhumaani-sarjassa ja aloitamme uuden sarjan – ja se riippuu teistä, jotka istutte täällä, mutta myös te kaikki voitte äänestää, jotka katsotte netissä. Haluaisitteko mieluummin vakavan luennon tänään? Tuon puhujakorokkeen tuolta tähän, ja meillä on vakava luento. Enimmäkseen St. Germain – Saint Germain (ranskalainen ääntämys), rakas Cauldre. "St. Germain" (naurua, kun Adamus liioittelee amerikkalaista ääntämystä) Tai voimme pitää hauskaa. Voin olla vähän provosoiva.



LINDA: Sinäkö?!



ADAMUS: Voin, kyllä. Voin olla viihdyttävä ja hurmaava ja toivottavasti heijastaa teille vähän sitä viisautta, jota teillä on. Ja kysyn erittäin hyvästä syystä, jonka selitän hetken kuluttua. Siis kaikki jotka haluavat vakavan luennon puhujakorokkeelta, nostakaa kätenne (yksi tai kaksi kättä nousee, vähän naureskelua). Muutama, okei. Okei. Ja ne jotka haluavat hauskaa, provosoivaa, nokkelaa, viihdyttävää, kaikkea muuta, tyypillistä Adamusta (joku sanoo "totta helvetissä!" ja monta kättä nousee). Luulen, että voitimme. Ja on niitä, jotka eivät oikeasti edes tiedä, missä ovat tällä hetkellä (naurua), he ovat täysin eksyksissä, eivät varmoja.



Kysyn, koska henkisiin ja metafyysisiin luentoihin on ohjelmointi. On ohjelmointi. Ihmiset haluavat nähdä jotain muuta kuin vain – miten se sanotaan – ihmislaatua. Olen ollut ihminen. Voin tehdä laatua laadukkaasti. Ja jotkut ihmiset haluavat nähdä kanavoijan tuolissa, silmät suljettuna, oikeastaan erillään yleisöstä ja tavallaan omissa oloissaan, koska se näyttää erilaiselta, se tuntuu erilaiselta. Siihen heidät on ohjelmoitu. Eikä olento tietenkään sanoisi koskaan … (hän muodostaa huulillaan sanan) se alkaa v:llä ja päättyy u:hun. Hän ei koskaan sanoisi "vittu" (naurua), koska sen pitäisi olla henkistä. Eikä olento koskaan kulkisi ympäri ja olisi kiusankappale ja kaikkea muuta. Siis heidän odotuksensa särkyvät joskus. He haluavat mennä vanhaan tyyliin, koska se on heistä mukava ja he haluavat vain suhteellisen kuivan viestin. Se menee mieleen. Se menee mieleen. Se oli minun ongelmani.



Kun Tobias lähti, minä tulin, ja minun täytyi oikeasti harkita, halusinko työskennellä tämän ryhmän kanssa (Adamus naureskelee).



SART: Merirosvoja!



ADAMUS: Merirosvoja, joo, joo. Mutta rakastin teissä sitä, että tiesin teidän olevan avoimia erilaiselle tyylille, ja tiesin, että minun täytyisi tuoda eri tyyli, koska minun tyylini on teidän tyylinne. Te pyydätte tätä.



Tyylin täytyi olla hauska. Halusitte näkyä. Ette halua kuluttaa loppuun polvianne kaikesta polvistumisesta ja matelemisesta. Halusitte nauraa, koska elämä on itse asiassa melko hauskaa. Se on tavallaan iso vitsi. Vaikka kävisitte läpi omasta mielestänne elämänne pahinta asiaa tällä hetkellä, loppujen lopuksi se on oikeasti tavallaan iso vitsi. Tarkoitan, että se todella on.



Ja sanoin itselleni: "Miten suunnittelen tämän? Miten suunnittelen kokoontumisemme? Mikä sen energiadesign on?" Ja se ei ollut mielen ajatus. Ja muuten, olette menossa siihen itse. Teillä on energiadesigneja, jotka ylittävät ajattelun. Tiedän, että monet teistä ovat jo siinä. Muotoilette energioita, asioiden ajattelemisen sijasta.



Katsoin siis energiadesignia, jonka tunsin toimivan. Ensinnäkin se ajaisi pois ne, jotka eivät ole täällä ruumiillistunutta valaistumistaan varten.



LINDA: Ooo.



ADAMUS: Se oli melkein ensimmäinen tehtävä, koska tätä on joka tapauksessa vaikea tehdä. Mutta jos olisi paljon niitä, jotka olisivat pelkästään kiinnostuksen vuoksi ja pelkästään istuisivat unettavan kanavoinnin läpi, jossa on unettavaa musiikkia ja unettavia sanoja, ja vaipuisivat uneen – mikä ei ole lainkaan huono asia – mutta jos he olisivat vain sitä varten ja jos se olisi harrastus, eikä sitoutuminen, syvä sitoutuminen, meillä olisi epätasapainoa. Niinpä osa järjestelyä oli löytää tapa antaa heidän lähteä. He eivät pystyneet käsittelemään tuota energiaa, jumaluuden ihmismäistämistä. Ja kun pyysin Cauldrea avaamaan silmänsä ja kulkemaan ympäri, ja kun kerron huonoja vitsejäni ja kun minusta tulee melko kerskaileva, mitä kaikkea tehdään tarkoituksella ja häiriötekijänä, haluan ihmismäistää jumaluuden. Haluan tuoda sen tähän maailmaan, jotta te ette yritä mennä tuonne jonnekin etsimään sitä. Haluan tuoda sen tänne.



Niinpä sen tekemiseksi näyttelen edelleen vähän ihmistä. Se ei ole Jerry Lewis -tyyppistä kermakakkukomediaa, vaan teemme Adamus-tyyppistä juttua, ja tavallaan ihmismäistämme sen, mitä teemme täällä.



LINDA: Kukaan ei tiedä, kuka Jerry Lewis on. Hän on todella vanha (muutama naurahdus).



ADAMUS: Kuka tietää, kuka Jerry Lewis on? Kaikki ranskalaiset tietävät, kuka Jerry Lewis on. Tarkoitan, useimmat ranskalaiset. Jerry Lewis, koomikko, kakku naamaan.



Siis joka tapauksessa, taidamme tehdä enemmän viihdyttävää ja provosoivaa …



LINDA: Okei, antaa mennä.



ADAMUS: … ärsyttävää ja …



LINDA: Okei.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Olet ekspertti siinä.



ADAMUS: Joten sanon julkisesti, että olen bi. Voin tehdä kumpaakin. Voin pitää (naurua) suoraviivaisen luennon tai voisimme pitää hauskaa ja olisi koko ajan valtavia häiriötekijöitä – kutsuisin niitä aidoiksi häiriötekijöiksi – pitäen hauskaa ja antaen jumaluuden livahtaa sisään hyvin kauniisti.



Opitteko mitään tämän avulla? Käyttekö läpi mitään? Luulen niin. Eikö olisi kamalaa, jos tämä olisi vain suuri, kylmä temppeli ja tulisimme tänne kaikki pukeutuneena kuin munkit ja polttaisimme suitsukkeita? En usko, että se toimisi kovin hyvin tällä ryhmällä. Luulen, että polttaisitte paikan poroksi saman tein.



LINDA: Ei kovin hyvin.



ADAMUS: Ei kovin hyvin.



Siis okei, aloitetaanpa tämä shoud.



Itsenäisyyspäivä



Ymmärrän, että on itsenäisyyspäivän viikonloppu, heinäkuun 4. päivän viikonloppu, USA:ssa ja myös Kanadan päivä. Neljäs heinäkuuta, ja minulla on erityinen yhteys ja intohimo siihen. Tulin USA:han fyysisesti useissa eri tilanteissa, laivalla meren yli. Otin eri nimen. En halunnut kulkea nimellä kreivi Saint Germain, joten otin eri nimen. Sanoin olevani Englannista. Sukunimeni oli Abbott, ja tulin meren yli tänne ja olin mukana siinä, mitä nyt kutsutaan itsenäisyysjulistukseksi.



LINDA: Ai, niin tietenkin.



ADAMUS: Tietenkin. Ei, vaan tämä on täysin tosi tarina, ja minulla oli hyvin voimakas yhteys Vapaamuurareihin, koska silloin Vapaamuurarit olivat kivityöläisiä. Ja useimmat ihmiset eivät todellisuudessa tiedä sitä, että täytyi olla killassa ja kirkko kontrolloi kiltaa, ja kirkko päästi sisään ainoastaan, jos olit valmis – öhöm – huolehtimaan … (Adamus alkaa jakaa rahaa) Cauldrella ei ole enää paljon rahaa mukanaan. Antaisin sinulle … voi, jessus! Okei, tässä me … (Linda puuttuu asiaan) Lopeta se. Lopeta se. Öhöm (vähän naurua).



Siis kilta. Oli maksettava kirkolle tehdäkseen työtä. Ja jos et ollut killassa, jos et maksanut kunnolla, et saanut tehdä työtä. Niin alkoivat Vapaamuurarit. Vapaamuurareilla oli myös hyvä ymmärrys mysteereistä. He ymmärsivät oikeasti. He ymmärsivät pyramidit. He ymmärsivät paljon pyhää geometriaa. Kirkko ei sallinut sitä, mutta Vapaamuurareissa sitä tutkittiin. Enkä halua sanoa sitä salaseuraksi, mutta oli tiettyjä asioita, jotka pidettiin Vapaamuurarien keskuudessa. Siis työskentelin läheisesti heidän kanssaan ja vastaavien – enkä liioittele, Linda aina miettii, liioittelenko tarinoita, ja usein teen sen (Linda nauraa). Työskentelin läheisesti George Washingtonin kanssa.



LINDA: (naureskelee) Totta kai.



ADAMUS: Kutsuin häntä Georgeksi (Linda nauraa taas). Hän kutsui minua Dickiksi.



LINDA: (nauraa kovaan ääneen) Juuri niin! Uskon sen! (Suom. huom. "dick" on myös mm. "mulkku") (Hän jatkaa nauramista kovaan ääneen ja vähän yleisön naurua)



ADAMUS: Nimeni oli Richard Abbott ja aina silloin tällöin hän kutsui minua Dickiksi. No, en ymmärrä huumoria siinä (lisää naureskelua). Richard, Dick, lempinimi? Onko kenelläkään teistä lempinimeä?



Siis George sanoi: "Dick (Adamus naureskelee), miten hahmottelemme tämän? Miten muotoilemme itsenäisyysjulistuksen?" Ja toimme mukaan Hancockin ja Jeffersonin kaltaisia, ja olin tekemisissä monien heidän kanssa – en kaikkien – tavallaan kulissien takana.



Tämä paikka jota nyt kutsutaan "Amerikan yhdysvalloiksi" luotiin uudeksi maailmaksi, uudeksi Maaksi. Se oli paikka vapaudelle, vaikka se ei ole koskaan ollut oikeasti vapaa. Se ei ole koskaan ollut vapaa. Oli oletus vapaudesta, mutta koska varhaiset ihmiset jotka tulivat meren yli, olivat kovasti mukana kirkossa, ei ollut kovin paljon vapautta. Oli hyvin paljon ahdistusta muista uskonnoista, jos osallistui Englannin kirkkoon – ja siksi päätin olla englantilainen, jotta pystyin taktikoimaan paremmin – mutta oli suunniteltu, että ihmisillä joita tulee ympäri maailmaa sulautumaan yhteen, on tiettyjä vapauksia. Sitä ei ollut suunniteltu demokratiaksi niinkään kuin tasavallaksi, mutta ihmisillä oli siellä ääni, jota heillä ei ollut oikeastaan useimmissa muissa maailman paikoissa ja erityisesti Euroopassa.



Oli melkoista ponnistelua yhdistää Eurooppa takaisin 1700-luvulla, ja jossain määrin se toimi. Jossain määrin ihmisillä oli enemmän vapautta kuin koskaan ennen, mutta se ei vielä tyydyttänyt niiden hyvin monien ihmisten vaatimuksia, jotka etsivät jotain erilaista. Niinpä heitä tuli tänne ympäri maailmaa, kirjaimellisesti. Tämä on yksi suurimmista sulatusuuneista maailmassa, paitsi kenties Brasilia. Heitä tuli ympäri maailmaa etsimään uskonnollista vapautta, vapautta tehdä työtä, mutta kummallista kyllä, monet heistä tekivät aluksi palvelijasopimuksen. He suostuivat olemaan orjia tavallisesti noin 10 vuotta. Mutta se merkitsi heille niin paljon, että he luopuivat 10, joskus 15, 20 vuodesta elämässään, jos he toivat perheensä, jotta heidän jälkeensä tulevilla olisi paljon useampia vapauksia elämässään.



Minulla oli suurta intohimoa sitä kohtaan, mitä tehtiin täällä, koska tiesin, että sen oli mahdollista levitä ympäri maailmaa, ja jossain määrin se on levinnyt. Muuten, Amerikan varasuunnitelmana – varasuunnitelmana siinä tapauksessa, etteivät asiat toimineet täällä kovin hyvin – oli Ah-taRa, Australia. Ja tavallaan Australia oli myös vankilasiirtokunta. Kaverinne, sellitoverinne, menivät sinne. Se oli paikka, jossa vaadittiin vapautta itse asiassa niiden vuoksi, jotka olivat olleet vankilassa – monet heistä vangittuna perusteetta.



Niinpä kaiken tämän dynamiikan tapahtuessa, ja samaan aikaan Euroopan käydessä läpi omia muutoksiaan, muutoksia politiikassa, päästen eroon monarkeista ja kuninkaallisista – oli paljon työtä. Se oli hyvin haastavaa. Ei niinkään siksi, että monarkit tai kuninkaalliset eivät halunneet luopua vallastaan. Tavallaan heillä ei ollut vaihtoehtoa, koska no, talopojat, kansa oli niin kapinallista tuolloin, että he vain tappaisivat nämä. Ja meillä on tulossa hyvin pian sellaisia asioita, kuin Ranskan kansallispäivä – Bastiljin vankiloiden avaaminen ja ihmisten päästäminen pois.



Mutta tuon tämän esiin nyt, koska on tämä kysymys: "Ovatko ihmiset oikeasti valmiita vapauteen?" – kysymys jonka nostin esiin monta vuotta sitten shoudissa ja ihmiset olivat hyvin vihaisia siitä, mutta väitän edelleen, että sitä ei ole päätetty ja mahdollisesti kallistutaan siihen, etteivät he ole. Joihinkin vapauksiin, kyllä – tai siihen, mitä kutsun vapauden teeskentelyksi, vain siksi että voisitte päättää, haluatteko päiväksi valkoiset vai mustat sukat, mutta myös vangeilla on toisinaan tuo vapaus. Vapaus tehdä työtä. No, miten typerää se on? Vapaus tehdä työtä? Miksi haluaisitte tehdä työtä? Miksi haluaisitte, että tarvitsee mennä töihin, vaikka voisittekin valita työpaikkanne? Paitsi jos nautitte sen tekemisestä, mutta miksi tehdä työtä? Se ei ole vapautta.



Ovatko ihmiset oikeasti valmiita saamaan vapauden itsensä kanssa, vapauden ilman hypnoosia, vapauden olla jumalainen, vapauden mennä mielen tuolle puolen? Luulen, että se on kenties suurin vapaus, jota me, te ja minä, työstämme tällä hetkellä – vapaus mennä mielen tuolle puolen - ja se on hyvin vaikeaa, hyvin vaikeaa, osittain siksi että teidät on ohjelmoitu siihen. Se on hypnoottista. Siitä ei ole mahdotonta murtautua ulos. Ei ole mahdotonta avata Bastiljin ovia ja kävellä vain ulos – tai eläintarhan tai miten haluammekin kutsua sitä tässä – ei lainkaan mahdotonta, mutta sen tekeminen vaatii hullun linnun (muutama naurahdus). Se oikeasti vaatii.



Te itse pidätte itsenne siellä, viime aikoihin saakka, ja suuressa määrin esi-isänne ja heidän ajattelumallinsa. Massatietoisuus pitää teidät siellä. Teidät pidetään siellä, koska ette halua tehdä vääriä asioita. Ette halua, että teidät nähdään hulluna. Ette halua erottua joukosta. Ja monilla teistä on hyvin, hyvin syvä huoli, että teistä tulee mielisairas – erittäin syvä huoli. Jotkut teistä ovat lähennelleet sitä tai ovat olleet sitä menneisyydessä – tai masennusta tai muita psyykkisiä sairauksia – joten tiedätte, millaista on olla siinä.



Jotkut teistä ovat päässeet melko lähelle sitä huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena, tunne millaista on melkein seota, roikkuen kiinni sen identiteetin jokaisessa mahdollisessa viime säikeessä, jonka ajattelitte itsellänne olevan – tunne, että syöksyy, ettei ole mitään, roikkuen kiinni tuossa identiteetissä ja tuntea, millaista olisi menettää järkensä. Ja se on kamala tunne, neuvoton tunne.



Voin kertoa teille nyt, että jos olette täällä, jos kuuntelette tätä, ette menetä järkeänne. Saatatte luulla menettävänne järkenne, mutta ette todellisuudessa menetä. Ette menetä. Aivan kuten ette tartu kivääriin ja mene ampumaan ihmisiä kaupungille, aivan kuten ette mene uuteen huonoon suhteeseen, aivan kuten ette jatka toisten ihmisten vahingoittamista tai kenties edes itsenne. Olette liian pitkällä nyt. Aivan liian pitkällä. Tuo pelko on edelleen olemassa, huoli: "Mitä tapahtuu, jos tavallaan annan mennä? Jos vapautan itseni, teenkö jotain todella typerää? Vahingoitanko toista ihmistä?" Ja kuten tiedätte, vahingoittaisitte paljon ennemmin itseänne kuin ketään muuta ihmistä, kuin edes eläintä, lemmikkiä. Tekisitte paljon ennemmin sen itsellenne, koska no, olette vahva ja tiedätte, miten se käsitellään. Tiedätte, miten toivutaan siitä, enimmäkseen.



Siis vapaus, tuo kysymys, ovatko ihmiset oikeasti valmiita vapauteen. Luultavasti eivät. Luultavasti eivät. Vaatisi pitkää keskustelua siitä, mitä vapaus on. Se ei ole pelkästään mahdollisuus palvoa, missä haluaa, tai saada tiettyä työpaikkaa tai nousta ylös kolmelta aamulla ja käydä suihkussa. Nämä asiat eivät ole oikeasti vapautta.



Vapaus on oikeasti itsenne kanssa. Vapaus on itsenne vapauttamista siitä humanistisesta osastanne, joka teille on tullut hyvin tutuksi – mieli, fyysinen, pelot, rajoitukset. Ne ovat tavallaan mukavia. Mutta tosiasia on, että vaikka luulisitte, että edelleen ajattelette sitä, edelleen jahkailette siinä – kuten kai sanottaisiin – tai istutte aidalla, niin se tapahtuu. Se tapahtuu. Olette tässä elämässä tuota vapautumista varten.



Ette tulleet tänne selvittämään karmaa. Ette tulleet tänne olemaan vain äiti. Ette tulleet tänne mitään muuta varten, kuin vapautenne, ja tulitte tänne hyvin, hyvin selkeiden suuntaviivojen kanssa. Tämän täytyi olla se elämä.



Jos ette ole sattuneet huomaamaan viime aikoina, asiat menevät hyvin, hyvin nopeasti, hyvin nopeasti – niin nopeasti, että te ette melkein pysy perässä, mikä on hyvä asia. Niin on suunniteltu. Asiat eivät välttämättä mene nopeasti kaikilla muilla. Monet ihmiset ikävystyvät tällä hetkellä, mutta teillä menee nopeasti, koska asiat muuttuvat. Esimerkiksi aikavääristymä sopii pointtiini. Monet teistä tuntevat ajan vääristyvän. Se menee nopeasti tai joskus se voi tuntua menevän hitaasti. Mutta kaikki menee hyvin nopeasti tällä hetkellä. Biologinen järjestelmänne, mentaalinen järjestelmänne kulkee hyvin, hyvin nopeasti.



Ajankohta on määrätty



Muutokset ovat välittömiä. Olen puhunut siitä uudestaan ja uudestaan – muutokset ovat välittömiä. Sanoin myös viime shoudissamme – Cauldren ja muutaman muun järkytykseksi – että kun lakkaatte työstämästä valaistumistanne, kun lopetatte harjoitukset, kun lopetatte kaiken etsimisen, kun lopetatte nousemisen aamulla sanoen: "No, on uusi päivä matkallani valaistumiseen", kun lopetatte kaiken tuon melun, kun lakkaatte tuntemasta, että teidän täytyy lukea kaksi henkistä kirjaa viikossa tai epäonnistutte tässä, kun lopetatte pakkomielteenne totuuden löytämisessä – se on pakkomielle, koska ei ole yhtä totuutta, kaikki on totta, se on "ja" – kun lopetatte kaiken tuon melun, kaiken tuon hätääntyneen ja neuroottisen toiminnan ja vedätte syvään henkeä – vedätte vain syvään henkeä ja sallitte – ajankohta on määrätty. Tarkoitan sitä hyvin kirjaimellisesti.



Jos jahtaatte henkisyyttä, seuraatte guruja, teidän täytyy tehdä tietyt harjoitukset joka päivä, myös jos käytätte Crimson Circleä edelleen vain eräänlaisena "voi, minun täytyy saada kuukausittainen annokseni ja kenties ensi vuonna valaistuminen, kenties pitkän ajan päästä", ajankohta on epämääräinen. Ajankohta on sumun peitossa. Sitä ei oikeasti ole. Tarkoitan, että voisimme katsoa sitä – jos veisin teidät matkalle tulevaisuuteenne, näkisitte monia, monia, monia, monia päivämääriä. Ja myös jotkut niistä olisivat sumun peitossa, joitain niistä ei erottaisi, mutta näkisitte monia päivämääriä, koska ajankohtaa ei ole oikeasti määrätty vielä. Ne ovat kaikki vain mahdollisuuksia. Ne kaikki kelluvat siinä, suuressa mahdollisuusmeressä, ja se voisi olla mikä tahansa niistä. Mutta kun pysähdytte, vedätte syvään henkeä, "minä olen tässä, minä olen mitä olen", vedätte syvään henkeä ja sallitte Sinun, sallitte ihmispuolenne ja jumaluutenne.



Ette ajattele sitä. Ette mieti: "No, sallinko tarpeeksi? Olinko oikeanvärisissä vaatteissa, kun sallin? Söinkö – voi luoja, söin lihaa viikko sitten. Olen kasvissyöjä, mutta tavallaan lipsahdin". Se on kuin: "Voi, se ei tapahdu" ja sitten se ei tapahdu. Mutta jos voitte olla todella aito itsenne kanssa, "minä olen mitä olen", se on melkein kuin "en välitä hittoakaan" -tyyppinen asenne, muttei negatiivinen – "en vain välitä, koska tuo ajankohta on jo tässä". Teidän ei tarvitse tietää, mikä se on, tuo tietty päivämäärä – itse asiassa se työntäisi sen tavallaan havaintokentän ulkopuolelle – vaan aah! Silloin ajankohta on määrätty noin viikon tarkkuudella, ja sitten se tarkentuu, kun sallitte oikeasti. Ja sitten teidän ei tarvitse enää olla huolissanne siitä. Teidän ei tarvitse murehtia: "Miten käsittelen asioita? Miten käsittelen asioita tästä valaistumiseen saakka?" Ette käsittele. Se tulee teille. Se vain tapahtuu.



Teille annetaan tietysti vaihtoehtoja, ja voitte luoda oman vääristyneen todellisuutenne suuressa määrin, mutta se vain tulee teille. Ja se on kummallinen tunne – "Se vain tulee minulle". No joo, saatte edelleen tehdä töitä ja kuntoilla ja kaikkea muuta, mutta ette enää hermoile siitä. Se on vain siinä. Ajankohta on määrätty, eikä se merkitse myöskään, että kuolette. Se merkitsee vain, että ajankohta on määrätty. Itse asiassa se muuttaa koko ohjelmointia kuolemasta. Se muuttaa sen jonnekin muualle.



Ja sitten tulee se kysymys, jonka Kuthumi toi esiin viime kokoontumisessamme Münchenissä. "Luoja, mitä teen? En työstä enää valaistumistani, koska se vain tapahtuu. Voi jessus, olen menettänyt suurimman osan ystävistäni. Minulla ei enää niitä vanhoja intohimoja kuin ennen. Mitä teen?" Se on ihmiskysymys. Se on tavallaan siinä onnellisuuden kanssa – "Olenko onnellinen? Mitä teen?" Ne menevät pois sanastosta. Niitä ei enää vain ole. Niitä ei enää vain ole mielen pelissä, mielen leikissä – "Mitä teen?"



Eikö ole kummallista, että ihmisten täytyy tehdä jotain koko ajan? "No joo, mutta sitten vain nousen ylös aamulla ja lihon ja … olen arvoton." Turpa kiinni, ihminen. Tuki suusi vain hetkeksi, koska kuten Kuthumi osoitti, kaikki alkaa puhua. Hän alkoi vain kävellä, hän kirjaimellisesti alkoi.



Kuvitelkaa se. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mihin hän oli menossa, eikä hän välittänyt päästyään mielisairaalasta (Adamus naureskelee). Hassu asia tapahtui matkalla valaistumiseen (vähän naureskelua). Mutta hän väittää, että se oli hänen elämänsä kaksi parasta vuotta – kuolata päällensä ja tarvita joku auttamaan alusastian kanssa. Hän sanoo, että se oli hyvä asia. Hän sanoo, että se oli paras kokemus. Hän olisi voinut tehdä sitä pitkään ja hitaasti monen elämän kuluessa – uuvuttavaa, tuskallista, nauttimatta oikeasti elämästä – ja hän sanoi: "Aion vain saada sen tehtyä, kaksi vuotta ja se on siinä." Sitten hän oli Kuthumi ja alkoi kävellä. Hänen ei tarvinnut tietää, minne oli menossa. Hän tiesi, että kaikki selviäsi, mutta hän ei tiennyt miten. Se on ongelma. Sanotte: "No, okei, aion vain matkustaa ympäri maailmaa", ja sitten alatte suunnitella. Ei, ei. Vedätte vain syvään henkeä ja sallitte, ja se on siinä. Se on hyvin yksinkertainen ja kaunis asia.



Mutta sitten hän kuuli kaiken puhuvan hänelle, mitä hän ei ollut oikeastaan koskaan kuullut. Kenties vähän ollessaan pieni lapsi. Yhtäkkiä puut kirjaimellisesti puhuivat hänelle: "Hei, ihminen! Hei, ihminen!" Ja Kuthumi ajatteli: "Vau, mitä? Puut puhuvat." Sitten hän nousi ylös ja varmisti, ettei kukaan katsellut: "Hei, puu! Mitä kuuluu?" Puu tavallaan: "Hei, olen todella maadoittunut (vähän naurua). Joo, mutta haluaisin oikeasti haarautua. Olen ollut tässä koko ajan." (Lisää naurua) Enkelihuumoria.



Se ei puhu sanoina – no, joskus – mutta se puhuu energioina. Ja itse asiassa huomaatte, että linnut ja puut ja kalat ja vesi ja ilma ovat oikeasti tosi hauskoja. Ne eivät ole niin juuttuneet mieleen. Niillä ei ole mieltä. Ne ovat oikeasti tosi hauskoja, kun tuntee niitä. Ne eivät kerro vitsejä. Ne eivät ole yhtä hauskoja kuin minä. Ne eivät kerro vitsejä näyttämöllä, mutta niillä on tavallaan hyvin "kiehkurainen" tapa hahmottaa asiat. Niissä on suurta viattomuutta. On oikeasti viattomuutta. Ne eivät ole huolissaan myrskyn tulemisesta tai salaman iskemisestä niihin. Ne sallivat kaiken. Ne eivät ole sieluolentoja niin kuin te. Niillä ei ole mielen älykkyyttä. Niillä ei ole iPadeja tai kannettavia tietokoneita tai mitään. Ne vain nauttivat olemisesta ja niillä on tavallaan todella hauska huumorintaju.



Sitä Kuthumi teki. Hän vain lähti ja alkoi tuntea kaikkea ilman suunnitelmaa, ja kaikki alkoi puhua.



Ymmärtäkää tämä. Ruumiillistuneena valaistuneena ihmisenä ei ole koskaan tylsää päivää. Ei koskaan. Kaikki herää henkiin. Itkette, kun oivallatte, miten tylsää jokapäiväinen ihmiselämä on. Teillä on luultavasti jo aavistus siitä. Rutiinit ja kaavat ja elottomuus – itkette. Mutta takaisin pointtiini, mikä ikinä pointtini …



LINDA: Oletko aloittanut puheesi jo? On kulunut jo 45 minuuttia.



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. En ole vielä aloittanut. Pääsen siihen. Minulla on hauskaa. Tämä on minun …



LINDA: Joo, joo.



ADAMUS: Pyysin luvan, eikö? Okei. Ja itse asiassa sanoin …



LINDA: Onko tämä hauska esitys vai puhujakoroke-esitys?



ADAMUS: Sanoin: "Haluatteko kuivaa puhetta, puhujakorokepuhetta, luennon vai hauskaa?" Luulen, että olemme jossain sillä välillä (joku sanoo eturivissä "hah-hah"). Heh-heh (naurua). Meidän täytyy varata eturivi todellisille ihailijoille ja palvojille (Adamus nauraa).



Siis rakkaat ystäväni, vapaus. Halusin tuoda sen esiin nyt, koska siihen olette matkalla, älkääkä ponnistelko siihen pääsemisessä. Sallitte siihen pääsemisen. Siinä ei ole yhtään työtä. Sanoisin sen olevan tällaista: Bastiljin ovet ovat jo auki. Ne ovat jo auki, ja sanotte itsellenne nyt: "Lähdetään ulos." Se on, hmm … Pääsen siihen hetken kuluttua, mutta … joo.



LINDA: Ota hörppy kahvia.



ADAMUS: Minä otin. Paljon hörppyjä. Nyt tapahtuu vain niin paljon tässä huoneessa ja netissä teidän kaikkien kanssa. Tapahtuu paljon. Laskette alas hyvin paljon. Tarkoitan, että laskette puolustuksen. Laskette ihmismielen. Te vain sallitte, ja se on erittäin hyvä tunne. Kenties meidän pitäisi vain istua ja "ommata" hetki (naurua). Antaa sen vain tulla alas.



Mutta minulla on kysymys, kuten aina. Minulla on kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Kyllä.



LINDA: Ilo minulle.



Päivän kysymys



ADAMUS: Tätä jotkut pitävät show'n ärsyttävänä osana. Se on minun suosikkiosani, koska kyse on teistä. Kyse on teistä. Se on vuorovaikutusta. Miten tylsää olisi, jos istuisin vain täällä edessä koko ajan, mutta minun täytyy saada hauskuutta.



Muistatteko, kun Tobiaksella oli tapana pitää kysymys- ja vastausosio? Joo, joo. Eikö se ollut hauskaa? (Joku sanoo "kyllä!")



LINDA: Ei!



ADAMUS: Ei, ei. Ja minullakin on, mutta minä esitän kysymykset.



Tämän päivän kysymys on: jos – vihaan olla niin suora siitä – mutta jos kuolisitte tänään – tänään! – mitä tuntisitte jääneen tekemättä? Mitä katuisitte? Valitkaa asia numero yksi. Mistä sanoisitte: "Voi, jessus!" Ja kysyn tätä, koska viime viikolla pari – ei pari, niin kuin mies ja nainen, tai mies ja mies, vai mitä? – mutta viime viikolla pari ihmistä, kaksi yksilöä tuli toiselle puolelle – shaumbraa. Muuten, meillä on nyt 33. Kolmekymmentäkolme jotka ovat sallineet oivaltamisensa, ja uskoisitteko, että he ovat hiljaisia ihmisiä.



LINDA: Mmmm. (Joku sanoo "ei")



ADAMUS: Ei. Ei, ei, ei. Tarkoitan, että te ette näe heitä. He eivät pidä paljon meteliä. He ovat hiljaisia ihmisiä. Kolmekymmentäkolme – olemme pääsemässä siihen. Helvetin hitaasti, mutta olemme pääsemässä siihen (muutama taputus). Joo, joo. Kun taputusvalo syttyy palamaan, silloin taputatte. Kun nauramisvalo syttyy palamaan, silloin nauratte (Adamus naureskelee).



Siis kysymys – enkä kysy vain siksi, että nuo kaksi jotka tuli rajan taakse viime viikolla, pyysi minua kysymään tätä, vaan sitä tapahtuu hyvin, hyvin usein, kun shaumbra tulee toiselle puolelle: heti kun hän on ilman ruumista, hän oivaltaa: "Voi jessus! Jätin sen taakseni planeetalle." Minä tavallaan: "Hei, siivoaisitko jälkesi? Tuo kehosi tänne." Mutta hän alkaa vaikeroida heti, jo ennen koiransa tai perheensä tapaamista, jos hän haluaa tehdä sen, jo ennen kuin he haltioutuu siitä, että minä seison siinä. Te ajattelisitte: "Aaa! Ooo! Olen toisella puolella, eikä se ole Jeesus, se on St. Germain!" (Naurua)



LINDA: Ouu!



ADAMUS: Olen nähnyt joidenkin tekevän sen. He sanovat tavallaan: "Voi jukra, olen violetissa liekissä. Olen – voi! – aivan tässä kanssasi! Ylösnoussut mestari, se joka on kouluttanut enemmän kuin kukaan muu ylösnoussut mestari. Se kuuluisa. Se …" Okei, antaa olla (lisää naureskelua).



Siis ongelmana oli, että aivan heti, ennen kuin hän huomasi mitään – minä olin vain lyhtypylväs tuossa kohtaa – hän tavallaan sanoi: "Voi ei, voi, voi, voi! Kadun, etten tehnyt tätä. Kadun, etten tehnyt tuota." Ja annan hänen käydä läpi katumisensa ja katumisensa ja sitten hän lopulta oivaltaa, etten ole lyhytpylväs, vaan Adamus Saint Germain, ja hän on totaalisen vaikuttunut. Ja sitten hän haluaa tietää, miten hän pääsee takaisin alas. Minä tavallaan sanon: "Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Olen lukinnut putken. Et mene takaisin alas. Jäät tänne vähäksi aikaa. Meidän täytyy vähän puhua."



Mutta on aina katumisia, ja se on hyvin mielenkiintoista. Teen pientä tutkimusta, ja vien sen Ylösnousseiden mestareiden klubille – teen tutkimusta henkisestä psykologiasta. Mitä ne katuvat, jotka ovat omistautuneella, aidolla henkisellä polulla ruumiillistuneeseen oivaltamiseen? Mitä ongelmat ovat? Ja tästä syystä esitän tämän kysymyksen. Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Mitä katuisit, jos kuolisit tänään? Ja kun Linda ojentaa sinulle mikrofonin, se ei merkitse, että kuolet. Hei, Ricki (vähän naureskelua).



RICKI (nainen): Hei.



ADAMUS: Tämä on hypoteettista.



RICKI: Joo.



ADAMUS: Takaan, ettet kuole.



RICKI: Hyvä.



ADAMUS: Hyvä. Mutta onko sillä merkitystä?



RICKI: Ei, mutta minusta tuntuu, että katuisin oikeasti sitä, ettei minulla ollut tilaisuutta arvostaa perille pääsemistä ja oivaltamista ja kykyä – kaikkia niitä juttuja, joista puhut, ettei ole tylsää.



ADAMUS: Aha. Ei, ei.



RICKI: Kaikkia noita juttuja. Haluan kokea sen.



ADAMUS: Siis, minä olen lyhtypylväs, sinä olet kuollut. Tavallaan: "Voi jessus!" Miten lähellä ajattelet olleesi? Sanot: "Olin …" Miten lähellä?



RICKI: Tunsin jo kauan sitten, että se on askeleen päässä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, miten tuo askel otetaan. Joten …



ADAMUS: Aha.



RICKI: … se pysyy siinä, kunnes tiedän …



ADAMUS: Voisinko antaa pienen viisaan neuvon?



RICKI: Joo.



ADAMUS: Anna sen tulla sinulle.



RICKI: Joo.



ADAMUS: Joo, ei ole askelia.



RICKI: Ei, olen samaa mieltä.



ADAMUS: Ei ole enää askelia.



RICKI: Jep.



ADAMUS: Ei lainkaan. Anna sen tulla sinulle. Se on tuo askel. Se on tuo viimeinen askel. Monien askelten elämien jälkeen viimeinen askel on pysähtyä, vetää syvään henkeä ja antaa sen tulla sinulle.



RICKI: Kyllä.



ADAMUS: Ja olla sitten tekemättä tuota mielen juttua: "Milloin se tulee? En tunne sitä." Turpa kiinni! Salli. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Olen sanonut kerta toisensa jälkeen, että nämä ovat minkä tahansa elämän parhaita aikoja. Ette vielä tajua sitä, mutta olette itse asiassa tajuamassa sen. Joo.



RICKI: Joo.



ADAMUS: Siis okei. Se oli hyvä vastaus. Kuin: "Voi hitto! Halusin tehdä sen." Annan teille pienen vinkin tässä. Puhuin ryhmällemme Norjassa, peikkopaikassa (muutama naurahdus), ja kerroin heille ensimmäisenä päivänä: "Minulle olette kuolleita. Olette kuolleita. Olette käveleviä, eläviä kuolleita." Se tavallaan ravisteli vähän huonetta, ja kun he olivat lakanneet itkemästä – lasken vain leikkiä, Norja. Pointtini oli, että olette jo kuolleet. Kuolema ei nimittäin merkitse, että teidän täytyy jättää fyysinen keho. Kuolema on siirtymä, josta puhun tulevassa uudessa ja kiiltävässä, parannetussa ja päivitetyssä versiossamme (DreamWalker Deathista). Kuolema ei ole fyysinen, ja tämä on yksi asia oikeasti poistettavaksi ajattelutavasta, uskomusjärjestelmästä. Kuolema on vain siirtymä toiseen elämis-, havaitsemistapaan. Siis periaatteessa olet jo kuollut, olet kävelevä kuollut, ja se on hyvä asia, koska et ole enää lukittuna sisään.



RICKI: Joo.



ADAMUS: Olette tavallaan – ei zombi – vaan olette päästäneet kaikista jutuista irti. Kun päästätte esi-isistä irti, kun annatte kaikkien kehojuttujen mennä ja karmanne ja kaiken sen muun, olette käytännöllisesti katsoen kuollut, ja se on hyvä asia. Voitte siteerata minua tässä. Laita se seuraavaan syntymäpäiväkakkuusi, shaumbra. "Olen niin kuollut!" (Naurua) Kun voitte nauraa kuolemalle: "Hah-hah-haa! Nauran kuolemalle. Minä (sylkäisy)!" Kun voitte nauraa kuolemalle, olette ylittäneet yhden valaistumisen viimeisistä esteistä, koska ihmiset pelkäävät edelleen kuolemaa, eikä siihen ole mitään tarvetta. Se on itse asiassa hauskaa.



(Pieni tauko)



RICKI: Joo.



ADAMUS: Ei kovin paljon reagointia siihen. Se on kuin: "Okei, en kokeile sitä tänään." Mutta muistakaa, mitä sanoin – kuolema ei ole fyysistä. No, se itse asiassa on, käytte tällä hetkellä läpi fyysistä kuolemaa, mutta se ei merkitse pysyvää lähtemistä tuosta kehosta. Se merkitsee vain, että kaikki vanha häviää pois tehdäkseen tilaa "minä olen" -olemukselle, ja se on todella suuri. Ja "minä olen" on perseelle potkija, joka vain tulee olemukseenne, ja teidän täytyy tehdä tilaa sille. Teidän täytyy kuolla. Jep. Lämmittelen DreamWalker Deathia (= unikulkija/kuolema) varten.



Kuolema, otetaan se pois mielestä nyt. Kuolema ei merkitse tästä fyysisestä kehosta lähtemistä iäksi. Ei merkitse. Se on hyvin, hyvin vanha käsitys. Se on vähintään – mitä – neljä tai viisi miljoonaa vuotta vanha. Se on todella pitkä aika. Kuolema on pelkästään siirtymistä toiseen maailmaan. Se on evoluutiota. Se on niiden asioiden jättämistä taakse, jotka eivät enää palvele teitä. Eikä teidän tietenkään kannata tulla haudatuksi maahan, koska se pitää teidät kiinni monissa vanhoissa asioissa. Päästäkää siitä vain irti. Eikä se merkitse fyysisen osanne, mielenne tai minkään muun kuolemaa, vaan se merkitsee evoluutiota.



Seuraava, ole hyvä. Mitä katuisit, Iiro?



IIRO: En mitään.



ADAMUS: Et mitään.



IIRO: Jos haluaisin tehdä jotain muuta, tekisin jotain muuta.



ADAMUS: Okei. Olet hyvin paljon sitä, mitä kutsuisin vapaaksi.



IIRO: Minä olen.



ADAMUS: Oletko töissä tällä hetkellä?



IIRO: En.



ADAMUS: Et. Missä asut?



IIRO: Vähän kaikkialla, pääasiassa Suomessa.



ADAMUS: Onko sinulla paljon huolta asioiden tulemisesta sinulle?



IIRO: Ei.



ADAMUS: Ei. Ja pilkkaavatko ihmiset sinua sen vuoksi?



IIRO: Ei.



ADAMUS: Perhettä, vanhoja ystäviä tai ketään muita, jotka tavallaan haluavat puhua sinusta vähän selkäsi takana?



IIRO: Ei.



ADAMUS: Ei? Hyvä. Siis sallit itsesi todella olla vapaa. Meillä oli yksi ongelma, josta olemme puhuneet – mieli – sitä vastaan taisteleminen. Olet tavallaan oppinut elämään mielen kanssa?



IIRO: Se tavallaan sulaa hitaasti.



ADAMUS: Hitaasti, joo.



IIRO: Käytän sitä, eikä se ei käytä minua enää.



ADAMUS: Aha, niin sitä pitää. Ja sallit sen sulaa hitaasti – pidän siitä. Se merkitsee, ettet yritä hajottaa sitä. Annat vain … Nimittäin mitä enemmän sallit, sitä enemmän se sallii. Ja sitten et ole tässä jatkuvassa kamppailussa mielen kanssa ja sitten olet todella vapaa. Joo, hyvä. Ei katumisia, okei.



Pari vielä, ja pääsen pointtiini.



LINDA: Okei, katsotaanpa.



ADAMUS: Luulen.



LINDA: Uhri.



ADAMUS: Aina tuo tuskallinen ilme. Dave, Crash, sinun täytyy olla paikalla juuri silloin, kun Linda ojentaa mikrofonin. Ota kuva siitä, kun se tulee tuolle henkilölle, ja hän on kuin: "Vihaan sinua, Linda." (Naurua)



CRASH: Arkisto tekee sen.



ADAMUS: Arkisto! Joo, joo! Ole hyvä. Mitä katuisit?



SHAUMBRA 1 (nainen): Tarkoitatko sen lisäksi, että oppisin, miten ollaan todella hyvä miljonääri?



ADAMUS: Totta kai.



SHAUMBRA 1: Katuisin sitä, etten hengailisi lasteni kanssa, kun he kasvavat aikuisiksi.



ADAMUS: Okei. Etkö ole hengaillut heidän kanssaan paljon?



SHAUMBRA 1: Joo, 21 ja 23 vuotta – olen hengaillut heidän kanssaan aika kauan.



ADAMUS: Ai, siis …



SHAUMBRA 1: Mutta kun he kasvavat vanhemmaksi.



ADAMUS: Aivan, okei. Pieni neuvo tässä: päästä irti. Ja se on vaikea paikka. Ihmiset alkavat heitellä minua omenoilla ja mädillä kanamunilla tässä kohtaa. "Voi, olet niin perhevastainen." Ei, en ole. Mutta antaaksesi heille vapauden, sinun täytyy päästää irti. Nimittäin on edelleen voimakas yhteys, "hyvä äiti" -yhteys, mutta tietyssä kohtaa päästä irti ja ole enemmän ystävä heidän kanssaan, enemmän kuin heidän vanhempansa. Siinä on valtava ero. Heistä tulee kuin ystävä, ihailija, mutta ei ole enää vanhempi-lapsi-suhdetta, jonka täytyy muuttua tällä planeetalla, vanha lapsi-vanhempi-malli. Olen pahoillani teidän puolestanne, jolla on lapset täällä. Mutta päästäkää heistä irti, jessus.



SHAUMBRA 1: Minun täytyy päästää irti.



ADAMUS: No, ei päästää irti siinä mielessä … Lapsen ja vanhemman välillä on hyvin, hyvin vanha dynamiikka, ja se palvelee lasta siihen saakka, kunnes hän on noin 2-vuotias, ja sen jälkeen sen täytyy muuttua. He eivät ole teidän. Heillä on se onneton tilanne, että heillä on teidän DNA:tanne (muutama naurahdus), ja olen pahoillani kaikkien lasten puolesta, koska heidän täytyy saada se jostain, ja sitten he viettävät loppuelämänsä käyden terapiassa ja Crimson Circlessä päästääkseen irti tuosta DNA:sta. Mutta on todella aika muuttaa se. Tulkaa ystäviksi heidän kanssaan, koska olette olleet menneisyydessä. He ovat olleet vanhempianne, nyt olette heidän vanhempansa. Olette tehneet kaikenlaisia juttuja heidän kanssaan, mutta olkaa nyt vain ystäviä. Okei.



Hyvä. Kaksi vielä. Ole hyvä.



DUSICA: Minulla ei ole …



ADAMUS: Nousisitko seisomaan.



DUSICA: Kyllä!



ADAMUS: Olen pidempi kuin sinä (nainen naureskelee). Se oli häiriötekijä. Hän oli menossa suoraan mieleen. Olen kertonut teille aiemmin, että todella hyvät opettajat pystyvät tuntemaan sen heti. Häiritkää. Nyt mitä?



DUSICA: Minulla ei ole katumisia. Ainoa katuminen olisi, etten ole nauttinut elämästäni ennen.



ADAMUS: Kyllä.



DUSICA: Siis kun nyt … nautin paljon enemmän elämästä.



ADAMUS: Paljon enemmän nauttimista, okei.



DUSICA: Kyllä, Kvanttisallimisen jälkeen.



ADAMUS: Okei, hyvä.



DUSICA: Kyllä!



ADAMUS: Ei katumisia. Oikeasti, ei katumisia.



DUSICA: Kiitos, Adamus. Ja kun olen täällä ja tulen Sloveniasta saakka Coloradoon, tarvitsen halauksen.



ADAMUS: Kyllä, pidätkö Coloradosta?



DUSICA: Joo!



ADAMUS: Joo.



DUSICA: Kyllä (hän astuu näyttämölle halatakseen).



ADAMUS: Ai!



DUSICA: Halaus! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Kiitos (vähän naureskelua).



DUSICA: Kiitos, kiitos.



ADAMUS: Kiitos, että olit riittävän rohkea noustaksesi näyttämölle. Mietin: "Antaako hän tuon näkymättömän esteen estää itseään?" Ja se on kuin: "Aikooko hän … On jonkinlainen kirjoittamaton laki: "Älä tule tänne ylös, kun Adamus kanavoi."" Olen iloinen, että hän rikkoi sen.



Yksi vielä. Et koskaan kadu sitä – "Voi, toivon, että olisin astunut sinne ylös."



LINDA: (kimeällä äänellä) Kyllä, sinä!



SHAUMBRA 2 (nainen): Olin hyvin rennosti – hän ei kutsu minua taas tänään.



ADAMUS: Joo, joo. Lähetät energiaa. Olette kaikki energiavälittäjiä, jotkut paljon voimakkaampia, mutta lähetät tuota energiaa: "Hän ei valitse minua." Linda ei kuule tuota ei-osaa, hän kuulee vain "valitse minut, valitse minut!" (Vähän kikatusta) Siis mitä katuisit, jos tulisit minun puolelleni tänään?



SHAUMBRA 2: (pitäen pienen tauon) Kun en ole herännyt aiemmin.



ADAMUS: Joo, no, itse asiassa ajoitus oli täydellinen.



SHAUMBRA 2: Tai olen ollut nauttimatta nyt, kun tiedän niin paljon.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Ja pidän sen edelleen toisella puolella, ikään kuin en tietäisi.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: Joo, katuisin sitä.



ADAMUS: Okei. Et herännyt aiemmin, mutta oivallat, että ajoitus oli itse asiassa täydellinen. Teissä jokaisessa, ja myös netissä, teissä jokaisessa on yksi asia: olisitte voineet sallia valaistumisenne, oivaltamisenne elämiä sitten. Useimmat teistä noin kaksi, jotkut kenties jopa kolme ja jotkut teistä yksi. Mutta olisitte voineet sallia sen, ettekä tehneet sitä. Ja on tavallaan: "Voi, mikä minussa on vikana? Jessus, olin niin lähellä silloin ja sitten mokasin. Söin vähän lihaa ja oli perjantai ja paavi oli todella vihainen. Ja sitten oli tuo alaston kaveri puhumassa paaville. Mistä siinä kaikessa oli kyse?"



LINDA: Yksi vielä pelkän viihdearvon vuoksi?



ADAMUS: Hetkinen, anna minun lopettaa pikkujuttuni tässä.



LINDA: Ai, et ole vielä valmis. Sori.



ADAMUS: Missä olinkaan? Ai niin.



Siis monet teistä olisivat voineet sallia oivaltamisen. Meillä oli tavallaan erinomainen järjestely mysteerikoulujen jälkeen, erinomainen järjestely, että olisitte voineet mennä tuhon seuraavaan elämään ja vain sallia sen. Ette sallineet. Ette sallineet, eikä kyse ole siitä, että mokasitte. Kyse ei ole siitä, että olette hidas oppimaan. On tähän mennessä vain 33, jotka ovat tulleet läpi sitten – no, taidatte olla vähän hitaanlaisia. Vaan (muutama naurahdus) halusitte olla täällä tänä aikana, ja yritän saada Cauldren kirjoittamaan kirjan – olen yllättynyt, ettei sitä ole tehty vielä, olen pudotellut riittävästi vinkkejä – mutta kyse on olemisesta täällä nyt, kun planeetta etsii tietoisuutta, kun on koko uuden Maan ja vanhan Maan dynamiikka, ja tiedän, että jotkut teistä eivät pitäneet tuosta ProGnost-tyyppisestä uutisesta. ProGnostista on tulossa kirosana joillakin teistä. "Voi! Älä prognostaa minua." Joo (vähän naureskelua). "Vie prognostisi pois täältä." "Olet varsinainen prognost. En voi uskoa sitä." Kokeilkaa sitä puolisoonne tai kumppaniinne seuraavan kerran, kun teillä on riitaa: "Painu prognostiin!"



Missä olinkaan? Joo, häiritsen itseäni. Se on huono juttu, kun häiritsijää häiritään! (Naurua) Sitten olemme kaikki todella sekaisin.



LINDA: Sinun täytyy olla vähän keskittyneempi.



ADAMUS: Vähän keskittyneempi, okei. Siis fokus on, että päätitte olla täällä, koska on transformatiivisinta aikaa ihmishistoriassa. Koko vanhan Maan ja uuden Maan kysymys tulee etualalle. Kaikki tämän planeetan dynamiikat ovat hyvin merkittäviä nyt. Halusitte olla täällä, ja sanoin: "Teidän ei tarvitse olla. Tehkää se silloin, kun on vähän helpompaa – hevosten ja kärryjen aikaan. Menkää johonkin nunnaluostariin tai mitä tahansa, menkää Egyptiin 300 vuotta sitten ja tehkää se siellä." Mutta olitte kuin: "Ei, aion tehdä sen tänä aikana."



Kuvitelkaa, mitä on olla ruumiillistunut ja palloilla ihmishistorian kriittisimmässä risteyksessä, eikä vain ihmishistorian. Sillä mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä, on merkittävä vaikutus kaikkiin henkiperheisiin, Arkkiveljeskuntaan. Voitaisiin melkein sanoa, että Arkkiveljeskunta – se on kaikki arkkienkelit, se on portaali jonka läpi tulitte päästäksenne tänne maan päälle – on tavallaan … Älkää käsittäkö tätä väärin, mutta he ovat tavallaan violetissa hälytysvalmiudessa. En sanonut punaisessa hälytysvalmiudessa, vaan violetissa. He ovat tavallaan: "Huh! Asiat todella voimistuvat tällä planeetalla", ja ihmiset ovat yleisesti ottaen tietämättömiä siitä, mitä tapahtuu.



Poikkean tässä todella aiheesta, mutta haluan antaa teille valtavan häiriötekijän. Mihin huomio menee tänä päivänä mediassa, uutisissa, ihmisten mielissä, vesiautomaattikeskustelussa? Missä tuo huomio on? Donald Trumpissa.



En välitä, pidättekö hänestä vai ette, mutta sinne huomio menee. Se ei ole synkkä juoni tai mitään muuta. Tämä on ihmisyyttä. Sanoisin, että tämä on ihmisten tietoisuuden puutetta. He haluavat mennä tuonne ruokkimaan itseään – joukko murisevia koiria luun perässä tuolla puhumassa Donald Trumpista. Olen täällä sanomassa: "Kaverit, ettekö oivalla, mitä tapahtuu? Oivallatteko teknologian ja tietoisuuden lähentymisen? Ymmärrättekö, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä? Ymmärrättekö henkisen sairauden?" Se on suurin sairaus tällä planeetalla, ja se on sairaus. Se ei ole heikkous, se ei ole mitään. Se on ehdottomasti sairaus, ja miten ihmiset käsittelevät sitä? Kemikaaleilla, jotka oikeasti kohtelevat mieltä huonosti, huonosti, huonosti. Mutta me emme puhu Donald Trumpista täällä. Kyse on yhteiskunnallisesta ilmiöstä, ja ihmiset puhuisivat mieluummin siitä – ja julkkiksistanne ja tähdistänne, jotka ovat yleensä melko tietämättömiä. On joitain, jotka ovat tavallaan tietoisia, mutta monia ei pääse tuosta ovesta Hollywoodiin.



Se on häiriötekijä, ja päätitte tulla tälle planeetalle tänä aikana tuomaan tietoisuutenne, "minä olen" -olemuksenne, miksi tahansa haluatte kutsua sitä. Sanoitte: "Aion olla oivaltanut mestari planeetalla. En yritä muuttaa kaikkea tuota." Se ei ole teidän tehtävänne. Ette ole enää energian ylläpitäjiä, planeetan muuttajia tai mitään vastaavaa. Ei ole teidän tehtävänne muuttaa tätä, vaan tuotte sisään valon, mahdollisuuden.



Valolla ei ole mitään ennakkoasennetta. Valo ei ole feminiininen tai maskuliininen. Se ei ole hyvä tai huono. Se on "minä olen" -olemuksen intohimo. Se vetää puoleensa energioita. Se auttaa alkuun ja ilmentää todellisuuden, mutta valolla itsellään ei ole ennakkoasennetta, tuomitsemista, hyvää, huonoa. Sillä ei ole onnellisia päiviä. Valolla ei ole onnellisia päiviä, eikä huonoja päiviä. Se on säteilevää intohimoa "minä olen, olen olemassa". Se on siinä.



Tulitte tänne ja sanoitte: "Aion tehdä tämän tempun. Aion sallia oivaltamiseni, valaistumiseni. Aion pysyä kehossa." Ja olette sitoutuneet. Ennen tänne tulemistanne sitouduitte siihen, että pysyisitte täällä ainakin seitsemän vuotta fyysisessä kehossa, ainakin seitsemän vuotta valaistumisen jälkeen – kenties pidempään, kenties 50 vuotta. En usko, että haluatte olla täällä 50 vuotta, mutta sanoitte: "Ainakin seitsemän vuotta." Se ohjelmoitiin teihin jossain kohtaa.



Jotkut heistä lähtevät, koska houkutus mennä toiselle puolelle on niin voimakas. Mutta haluan sanoa sen jokaiselle teistä: seitsemän vuotta valaistuneessa muodossa tällä planeetalla, kenties pidempään. Teidän täytyy vain tarttua siihen. Teidän täytyy vain tarttua.



Olemme siis kulkeneet ympäri huonetta. Meillä on vielä yksi viihdyttävämpi vastaus kysymykseen katumisista. Minne helvettiin Linda meni? Linda, vessa on täällä (Linda tuo mikrofonin henkilölle Mestarien klubissa). Mennäänpä Mestarien klubiin tätä varten (yllättynyttä naurua kuuluu Klubista). Aaa!



MOFO (MARTY): No, hei, naiset ja herrat.



ADAMUS: Mitä ovat katumisesi, jos lähtisit tänään?



MOFO: Tämä on tylsää teille kaikille, jotka odotatte …



ADAMUS: Okei, pysäyttäkää kamera (Adamus naureskelee).



MOFO: … fantastista vastausta tässä. Olen samaa mieltä nauttimisesta, koska hyvin monta kertaa on svengissä, oikeasti elää ja sitten mieli luiskahtaa sinne ja todella v-…



ADAMUS: Mutta aion kiusata sinua, koska olet toisessa huoneessa ja koska voin.



MOFO: Ai, hienoa.



ADAMUS: Sinulla on mahtava huumorintaju, kun olet toisten ihmisten kanssa.



MOFO: Mm hmm.



ADAMUS: Olet vähän mielikuvitukseton (suom. huom. sananmukaisesti "keppi mudassa"), kun olet yksin tai ihanan kumppanisi kanssa (Mofo naureskelee). Nappasin sinut, eikö? (Naurua) Pojat, että olen iloinen, että hän on toisessa huoneessa.



MOFO: (naureskellen) Voi pojat.



ADAMUS: Ja kerrot tarinaa asioista nauttimisesta, mutta hitto! Olet itsesi pahin vihollinen – niin ihmiset kai tapaavat sanoa.



MOFO: Varmasti, joo.



ADAMUS: Ja menet päähäsi.



MOFO: Joo-o.



ADAMUS: Joudut mutaan. Nimittäin joskus kutsun sinua Mofon sijasta Mud-foksi (suom. huom. "mud" on "muta", vaikeasti käännettävää sanaleikkiä) (lisää naurua). Mud-fo. Joudut mutaasi ja sitten sinun on mentävä ulos ihmisten pariin, ja annat tuon nautittavan puolen tulla ulos. Mutta pahin ystäväsi olet sinä itse.



MOFO: Aivan.



ADAMUS: Tuliko selväksi?



MOFO: Joo!



ADAMUS: Okei. Voimmeko zoomata häneen vähän? Haluan saada todella hyvän lähikuvan. Joo, joo. (Mofo näyttää kieltä hymyillen) Aaa! Joo, joo, joo, joo.



Se on täydellinen alustus sille, mistä haluan puhua. Siis kadut sitä, ettet oikeasti nauttinut vähän enemmän?



MOFO: Joo, joo.



ADAMUS: Okei.



MOFO: Ja luulen, että olet ollut kanssani muutaman kerran …



ADAMUS: Joo, joo.



MOFO: … yksityisesti.



ADAMUS: Joo. Äläkä käsitä sitä väärin, ole kiltti.



MOFO: Meillä on melko hauskaa aina silloin tällöin.



ADAMUS: Joo. Ja se on melkein luonnollista. Joudut tuollaiseen olotilaan itseksesi, ja epäilykset ja kaikki haamut tulevat esiin, eikä mikään ole enää oikein hauskaa.



MOFO: Aivan.



ADAMUS: Ja ihmettelet, miten pääset seuraavasta päivästä läpi. Ja sitten ne ovat psyykkis-henkisiä ongelmia, kuten kutsuisin niitä. Mutta sitten ilmennät ne, melkein tahallaan muina ongelmina – jollakin teistä ne ovat biologisia asioita, joillakin teistä taloudellisia asioita, jotkut teistä tulevat vain tunteettomaksi itselleen, liikkumattomaksi itsessänne. Se on huono asia. Tarkoitan, että se on huono asia. Ja olet täydellinen vaihto toiseen aiheeseen. Kiitos, Mofo, Marty.



MOFO: Ei lisäveloitusta.



ADAMUS: Kiitos. Se oli täydellinen vaihto. Linda valitsi täydellisen vastaajaan, kuten aina (Mofo hymyilee suloisesti). Kiitos. Palaamme nyt takaisin minuun (Adamus naureskelee).



Katto



Tuon tämän esiin hyvin, hyvin tärkeästä syystä. Olette kaikki kuulleet termin, ihmistermin, "lasikatto". Lasikato. On olemassa siipikatto. Siipikatto.



Lasikatto naisilla, lasikatto on kyvyttömyys nousta yrityshierarkiassa. Muuten, ette nouse käyttäytymällä kuin mies, okei? Ette tuo esiin maskuliinista soturi-Adamia ja yritä käyttäytyä kuin yksi pojista. Ette tee sitä, koska ette pääse kovin pitkälle. Se ei ole aitoa, ja he näkevät sen ja haistavat sen ja he käyttävät teitä hyväkseen. Feminiinisyys on paljon luovempaa ja tehokkaampaa kuin maskuliinisuus. Se todella on. Feminiinisyydessä on enemmän liikettä kuin maskuliinisuudessa, ja se suunniteltiin tavallaan niin. Kenties on aika päästä siitä yli, mutta maskuliinisuus on kuin metsuri ja feminiinisyys on kuin pikajuoksija, vapaa pinkaisemaan niittyjen poikki, kun taas maskuliinisuudella on lihaksia ja se kaataa puita, muttei pääse koskaan kovin pitkälle.



On tämä ns. lasikatto ja se on kyvyttömyyttä nousta ylös ja yläpuolelle. Se on harhaa, sitä ei oikeasti ole, mutta ihmiset uskovat siihen. He uskovat, että on tämä lasikatto, että jos he tulevat köyhästä perheestä, he eivät koskaan rikastu taustansa vuoksi. Kyllä, se tekee siitä vähän vaikeampaa, mutta itse asiassa se voi tehdä siitä paljon helpompaa.



On ihmisiä, jotka liittävät tuon lasikaton älykkyyteensä. Älykkyys on hyvin, hyvin yliarvostettua, ja itse asiassa älykkyys ei ole oikeasti kovin fiksua. On yksi asia muistaa yksityiskohtia, mutta täysin toinen elää elämässä ja omata maalaisjärkeä tai kenties paremmin sanottuna jokin muu aisti kuin pelkkä fokus.



Mutta on paljon lasikattoja. On yksi, johon te kaikki osutte aika ajoin. Se on siipikatto tai kenties ajatellaan sitä höyhenkattona. Se ei ole kiinteä, se ei ole kuin kivimuuri. Se on vain enkelinsiipiä. Hassu asia on, että ne ovat teidän omat enkelinsiipenne, eivätkä ne katumiset joita saan koko ajan, koske niitä asioita, joita mainitsitte tänään. Kun he tulevat toiselle puolelle, he sanovat: "Voi hitto!" ja kyse on sen katumisesta, että he antoivat epäilyjensä hukuttaa heidät. Katumusta, etteivät he vain tehneet sitä. Ja se voi olla mitä tahansa, myös hyvin maallista asioita ihmiselämässä, mutta sovellan sitä tässä sallimiseen henkisessä oivaltamisessanne.



Teillä on ollut hämmästyttäviä läpimurtoja – jännittäviä, ehdottomasti jännittäviä läpimurtoja – ja sitten on tuo seuraavan-päivän-syndrooma: "Olen varmaan hullu. Se oli varmaan vain, koska söin pizzaa ja se alkoi närästää, ja se vapautti jotain kemikaalia aivoissani ja minulla oli tavallaan selväjärkinen kokemus vessasta" (vähän naureskelua), mutta oikeutatte sen pois olemasta. Nimittäin syvimmillä tasoilla itsessänne tiedätte ehdottomasti – tiedän, että tiedätte, puhumme siitä, voitte aistia sen – mutta sitten annatte tämän höyhenkaton, tämän siipikaton tulla tiellenne.



Siivet ovat siellä. Ne ovat omanne. Ne kutsuvat teitä menemään tuolle puolen. Ne kutsuvat teitä nousemaan niillä. Muistatteko, mitä sanoin viime shoudissamme: antakaa unelmienne siipien kantaa teidät oivaltamiseen. Unelmien jotka teillä on ollut Atlantiksen päivistä saakka, unelmat ruumiillistuneesta oivaltamisesta – antakaa noiden siipien kantaa teitä. Mutta melkein kuin pelkäätte niitä. Se on kuin: "Vau, tuolla ylhäällä on nuo siivet enkä pääse niiden ohi." Ne ovat teidän, ja ne haluavat viedä teidät yli epäilystä, pidättelystä ja tunteesta, että tulette hulluksi.



Te ette tule hulluksi. Voin kertoa sen teille nyt. Ainoa poikkeukseni siihen on – ja luultavasti saan muutaman arvosteluviestin – että olette SSRI-lääkityksellä. Enkä halua väitellä tuosta tosiasiasta ja mitään muuta, koska fakta on, että ne tekevät ihmiset hullummaksi. Ihmiset tekevät järjettömiä asioita, koska se laittaa hyvin märän peiton mielen luonnollisen rytmin päälle, ja erityisesti jos yksilö on tulossa heräämiseen. Se tekee niin paljon vahinkoa, että se aiheuttaa korjaavien toimien elämiä.



On pari asiaa, joita teemme toisissa maailmoissa tällä hetkellä. Toinen on, että meidän täytyy kouluttaa enkeliolentoja, jotka ovat olleet aiemmin maan päällä – ei tulokkaita tai ei-koskaan-olleita, vaan sellaisia jotka ovat olleet aiemmin maan päällä – siinä, miten käsitellään olentoja, jotka kuolevat ja jotka ovat olleet SSRI-lääkityksellä. He ovat turtuneita. He ovat pieniä harmaita pellettejä ilmestyessään. He ovat täysin vailla tietoisuutta. Ja kun yrittää työskennellä heidän kanssaan, kun ei ole elinvoimaa, ei ole intohimoa, se on vaikeampaa, kuin työskentely itsemurhatapauksen kanssa, kun he tulevat toiselle puolelle, jos he ovat olleet lääkityksellä jonkinlaisen ajan. Cauldre kysyy minulta, tarkistaa faktoja, mutta se on mikä tahansa aika yli kahden vuoden, jos he käyttävät niitä edelleen kuollessaan.



He haluavat myös kuolla. He haluavat lakata olemasta. He eivät kestä enää. He tietävät, että on jotain, mutta se on harmaantunut. Se on peittynyt heidän näkyvistään. He haluavat vain lakata olemasta, joten voitteko kuvitella, kun yrittää työskennellä heidän kanssaan?



Toinen ryhmä jota varten kouluttaudumme tällä hetkellä, ovat – koska tiedämme sen olevan tulossa, olemme nähneet jonkin verran sitä – ne, jotka eksyvät virtuaalitodellisuuteen. Puhuin siitä ProGnost-päivityksessä.



Virtuaalitodellisuudesta tulee niin todellinen, niin houkutteleva ja vangitseva, että on niitä, jotka eksyvät niin silmälaseihin ja maskeihin tai pelkästään jatkuvaan päivästä toiseen näitä videopelejä ja muita asioita, joita tulee seuraavaksi, että he kuolevat virtuaalitodellisuudessa. Hassu asia – siinä ei ole mitään hassua – kummallinen asia siinä on, että joskus heidän kehonsa ei ole kuollut ja he ovat kuolleet siellä. Heillä on robottikeho. Tarkoitan, että se on automaattiohjauksella, heidän biologiansa on automaattiohjauksella, mutta siellä ei ole mitään jäljellä. He ovat kuolleet virtuaalitodellisuudessa. Meidän täytyy … (Adamus huokaa) Meidän täytyy auttaa heitä pääsemään takaisin "minä olen" -olemukseen, "olen olemassa". Näitä haasteita kohtaamme muuttuvassa maailmassanne.



En halua eksyä siihen. Puhuin siitä ProGnostissa, ja me tulemme puhumaan siitä, mutta haluan päästä takaisin siipikattoon. Nuo siivet ovat teidän. Ne ovat kantamassa teidät valaistumiseen, mutta teidän täytyy vetää syvään henkeä ja mennä epäilynne yli: "No, ovatko nuo siivet riittävän vahvat kantamaan minua?" Turpa kiinni. "Mihin ne kantavat minut?" Turpa kiinni tuplasti.



"Miten tiedän, että ne ovat oikeasti minun?" Teette minut hulluksi kaikilla näillä kysymyksillä (vähän naureskelua). Ja on kyse menemisestä epäilyn yli. On tunne, että tulette hulluksi, koska toiset ihmiset eivät näe, tunne ja aisti, mitä te aistitte.



Aioin esittää toisen kysymyksen, mutta meiltä loppuu aika, ja minä … No, ei helvetissä, meiltä ei lopu aika, mutta säästän sen silti.



Teillä on ollut näitä tuntemuksia, kun olitte hyvin nuori, ja sitten ne peittyivät – tunne, että olette erityislaatuinen, mutta ette anna itsenne tuntea sitä. En puhu erityislaatuisesta parempana kuin muut, mutta olette erityislaatuinen ja olette peittäneet sen. Epäilette sitä, ja sitten olette sallineet itsenne raahustaa omassa henkisessä etsinnässänne noiden epäilyjen vuoksi. Ja kun kysyn heidän tullessaan toiselle puolelle: "Mitä kadut?", se on kuin: "Etten vain tehnyt sitä. Että pidättelin, että epäilin, että olin huolissani hulluksi tulemisesta, että olin huolissani siitä, mitä muut ajattelisivat minusta."



Jos olette huolissanne siitä, mitä toiset ajattelevat teistä, kerron teille tämän nyt. He etsivät sankaria tällä planeetalla. He etsivät sankaria. Keihin he laittavat energiansa? Pinnallisiin malleihin ja tähtiin ja urheilijoihin – luultavasti kaikki mukavia ihmisiä, mutta he etsivät jotain syvempää. Heistä ei tunnu mukavalta enää – eikä teistä – laittaa standardiksenne jotain poliitikkoa. En usko, että kovin moni teistä nousee ylös aamulla ja tavoittelee olevansa Donald Trump, paitsi kenties noita hiuksia (muutama kikatus).



Tällä planeetalla ei ole enää sankareita, ja sitten niitä luodaan – sarjakuvasankareita, niitä kaivetaan esiin 20- ja 30-luvuilta – ja pinnallisia sankareita, mutta se ei ole tyydyttävää. Se on samanlaista, kuin jos teillä on todella nälkä ja istuisitte syömään kulhollisen Jell-O-hyytelöä – se ei ole oikein se juttu. Joo, syötte, suunne käy, muutamaa makunystyrää stimuloidaan, mutta se ei ole sitä. He etsivät jotakuta, jolla on – Cauldre, "rohkeus" ei ole oikea sana. He etsivät jotakuta, olla on vapaus vain olla, mennä epäilyjen yli.



Tiedätte jo sen. Se ei ole mitään, minkä kerron teille. Tiedätte jo valaistumisestanne, oivaltamisestanne. Tiedätte jo, ettei kyse ole superihmisenä olemisesta, mistään sellaisesta, ja kyse on todellisesta transformaatiosta. Se on tavallaan kuolema, mutta kuolema joka antaa teille lopultakin elämään vapauden.



Teillä on noita tuntemuksia. Pyöritätte sen mielenne kautta ja sitten se saastuu ja vääristyy, ja sitten pelkäätte siipikattoa, kuin lasikattoa. Pelkäätte sitä ja kiroatte sen: "No, tielläni on kaikkia näitä esteitä, ja on" – mikä se oli? teillä on kaikenlaisia nimiä sille – "maailmojen välinen verho". Maailmojen välillä ei ole verhoa. Olen etsinyt sitä. Olen mennyt kaikkialle (muutama naurahdus): "Näettekö te verhon? Verhon?" Näen hunnun joillakin musliminaisilla, mutta en näe sitä ympäri planeettaa estämään heiltä ylösnousemuksen. Ja syytätte siitä verhoa: "Voi, verho." Ei ole verhoa, mutta on teidän siipenne. Siivet jotka haluavat kantaa teidät oivaltamiseenne. Ne ovat teidän. Ainoa asia teidän ja siipienne välillä ovat epäilyksenne. Se on siinä. Se on siinä. Se on siinä.



Siivet-sarja



Nimeämme seuraavan sarjamme, joka alkaa elokuussa, Siivet-sarjaksi. Menemme niiden epäilyjen yli, sattuuko se. Sallimme noiden siipien kantaa teidät sujuvasti ja kauniisti oivaltamiseenne. Nuo siivet ovat teidän. Olette vältelleet niitä, vastustaneet niitä ja esittäneet tekosyitä: "Minun täytyy odottaa, kunnes lapseni kasvavat." Tehkää se nyt. Sillä ei ole merkitystä, ovatko he 21- ja 23-vuotiaita vai 5-vuotiaita. Tehkää se nyt. He ansaitsevat sen, ja vielä parempi, te ansaitsette sen.



Tässä ei ole ponnistelua. Kyse on vain sallimisesta, mutta salliminen on vaikeaa, kun teitä pidätellään epäilyksillä: "Pitäisikö minun vai eikö minun pitäisi?" Ja "Voi, tulenko hulluksi?" Mikä on hullu? Hullu on tätä. Hullu on pysymistä kaavoissa, pysymistä pienenä ja rajoittuneena, ja tiedätte sen.



Joskus haluan upottaa muutaman teistä kylmään veteen ja pitää veden alla noin 10 minuuttia (muutama naurahdus). Ei, vaan haluan oikeasti. Kymmenen minuuttia, joo, koska teille tulee niin mukavaksi olla kurja, ja sitten itkette sitä minulle. Tulette sanomaan: "Voi, mitä tapahtuu? Missä valaistuminen on?" Se on kuin: se on aivan siinä. Siivet, ne ovat aivan siinä. "Voi, mutta en ole varma" – epäilette ja olette huolissanne ja pelkäätte. Laitatte siivet yllenne. Saatte ne yllenne seuraavassa sarjassamme – Siivet-sarjassa – ja tunnette, miltä tuntuu olla oikeasti vapaa.



Aloitin tämän päivän puhumalla vapaudesta ja että tämä maa ja muut olivat alkuna ihmisten vapaudelle. Mutta nyt transhumanismissa menemme "minä olen" -vapauteen, ei vain ihmisitsenne vapauteen, vaan Hengen.



Tämä sarja oli nimeltään Transhumaani, ja se oli vitsini. Se oli sanaleikkiä, koska tällä hetkellä planeetalla on kokonainen liike – ei niin, että se on hyvä tai huono – korvaamaan ihmisbiologia, joka on hyvin, hyvin vanha, hyvin, hyvin vanha, mutta tekemään sen nopeana päivityksenä käyttäen nanoteknologiaa ja muita teknologioita, jotka eivät ole vielä tulleet ulos työpöydältä. Periaatteessa korvaamaan syntymäprosessi, joten on suhteellisen epätavallista noin 30 tai 40 vuoden kuluttua, että nainen kantaa lasta vatsassaan. Hyvin epätavallista. Sitä tapahtuu aina silloin tällöin, ja kaikki sanovat: "Voi, mitä helvettiä sinulle on tapahtunut?" (Muutama naurahdus) "Sain ainakin seksiä. Sinä et." (Lisää naurua)



Sitä tapahtuu hyvin monilla muilla tavoin – keinotekoinen kohtu, erityyppiset "hautomot". On yksi, jolle nauran. Se on nimeltään Johnny-heti-valmiina. Annoin sille sen nimen. Siinä tulostetaan keho ja sitten yritetään täyttää se tietoisuudella teknologian avulla, laittamalla paljon dataa siihen. Se ei ole ihminen. Se on ehkä palvelija, robotti, mutta se ei ole ihminen.



Transnumanismi, perinteisin termein, kehittyy hyvin nopeasti. Teknologiat kehoa ja mieltä varten, ovat ne sitten mekaanisia, elektronisia, kemiallisia tai energeettisiä, kehittyvät hyvin, hyvin nopeasti. Teknologian kehittämiseen käytetään miljardeja dollareita joka vuosi, mikä on ok. Mestarille teknologia on ok, koska mestari sallii energioiden, kaiken, palvella itseään. Mutta kun joku kehittää tätä salamavauhtia eikä hän ole mestari eikä ole ymmärrystä tietoisuudesta, jokin menee pois tasapainosta.



Olemme täällä transhumanismin kera, oman versiomme siitä, ja sallimme itsemme vapautua vanhasta DNA:sta – se et ole sinä – ja sallimme "minä olen" -olemuksen valon, teidän valonne – ei Jumalan, ei Jeesuksen, ei minun, vaan teidän valonne – tulla sisään. Se muuttaa kehoa. Kuolette, eli transformoidutte kehossa, "koeputkikuolemassa" – pysytte siellä ja transformoidutte. Jatkatte eteenpäin, mutta teistä tuntuu hyvin erilaiselta. Ajattelette hyvin eri tavalla.



Kyse ei ole kilpailusta, ei lainkaan, mutta minun täytyy selittää, että tämä transhumanismiliike kehittyy hyvin, hyvin nopeasti. Siinä ei ole mitään väärää. Taas kerran, mestari voi saada kaiken palvelemaan itseään. Mutta se liikkuu hyvin nopeasti, ja koska tämä planeetta on vielä valtaorientoitunut, hyvin valtaorientoitunut, on suuri todennäköisyys, että asiat menevät pieleen. En ennusta romahdusta tai mitään vastaavaa, mutta sanon, että maaperä on melko hutera, kun teknologia kehittyy niin nopeasti ilman tietoisuutta.



Muuten, kun viittaan tietoisuuteen, en puhu moraalista tai arvoista, koska ne ovat edelleen ihmisen keksimiä. Puhun tietoisuudesta, tiedostamisesta, valosta, ja se puuttuu täältä tällä hetkellä. Kenties tilanne muuttuu. Olemme täällä omassa transhumanismissamme, kyvyssä parantaa keho käyttämällä anayatronia, mutta vain sallimalla sen. Olemme täällä menossa mielen tuolle puolen. Ja tiedän, että monet teistä luulevat tulevansa hulluksi. Te tulette. Hullu merkitsee "mielen tuolle puolen". Mutta ette tule hulluksi sanan vanhassa merkityksessä, jossa teidät laitetaan lukkojen taakse. Ette tule hulluksi. Menette aisteihinne, aistillisuuteen.



Menemme tänne, missä ei ole enää vanhaa syntymä-kuolema-prosessia, missä voitte tehdä Sam-jutun kuin Tobias, tulla fyysiseen kehoon sen synnyttyä, on se sitten tuotettu biologisesti miehen ja naisen välillä tai laboratoriossa.



Tobias tuli tänne tällä pikku tempulla ja teki kuorikehon tietäen, että ihmiskunta oli menossa epäperinteisten biologisten kehojen suuntaan. Hän sanoi: "Voiko sen tehdä biologisessa kehossa? Koska sitten se voidaan luultavasti tehdä nanobiologikehossa." Niinpä hän järjesti oikeasti melkein testin, kokeilun sanomaan: "Voiko sen tehdä? Voimmeko ohittaa syntymän? Koska sitä tehdään tuolla teknologialla, voimmeko tehdä sen täällä valollamme?"



Liikutte hyvin, hyvin nopeasti ensi vuonna. Kompuroitte ja kompastutte toisinaan ja huolestutte siitä, teettekö oikeita asioita, teettekö oikeita siirtoja tai mitä tahansa. Muistutan teille jatkuvasti siitä, että te ette anna epäilyn mennä tiellenne. Se on vähän pelottavaa, koska olette tottuneet epäilemään, tavallaan itsenne hillitsemiseksi. "No, jos epäilen itseäni, niin minusta ei tule hullua ja eriskummallista." Olette tottuneet pitämään itsenne sisällä, mutta meidän on mentävä siitä yli. Se tekee teidät hulluksi, ja meillä on vasta 33. Ihan oikeasti. Ensi vuoden loppuun mennessä meidän täytyy onnistua vähän paremmin. On kolmekymmentäkolme ruumiillistunutta mestaria.



Vedetään syvään henkeä, ja sori, nyt pääsemme alkuun. Olen valmis … (muutama naurahdus) Haluan puhua yhdestä asiasta, ja tarvitsemme tässä mikrofonia. Vain pari vastausta.



Ykseys



Mistä koko tämä ykseyskäsitys tuli? Kuulen ihmisten …Voimme lisätä valoja, Linda kiertää mikrofonin kanssa. Mistä tämä ykseyskäsitys tuli: "Olemme yhtä, palaamme takaisin ykseyteen"? Teen tämän osana tutkimusprojektiani Ylösnousseiden mestareiden klubille. Me emme ymmärrä. Mistä ykseys tuli?



SHAUMBRA 3 (nainen): Hyvä kysymys.



ADAMUS: Joo, tiedän. Ja kun tulee tällainen aika, ettet tiedä, vedät syvään henkeä ja katsot, kun Dave ottaa kuvasi – yäk! (vähän naurua) – ja keksit jotain.



SHAUMBRA 3: Osaan sanoa vain, mistä se tulee minulla.



ADAMUS: Tulee sinulla?



SHAUMBRA 3: Minulla se tulee …



ADAMUS: Oletko kuullut tuota ilmaisua aiemmin? Oletko koskaan ollut Ykseyskonferenssissa?



SHAUMBRA 3: (naureskellen) En.



ADAMUS: No, älä menekään.



SHAUMBRA 3: Tunsin vain arvottomuutta, joten halusin tehdä jotain …



ADAMUS: Okei. Tunsit arvottomuutta, joten "mennään kaikki takaisin ykseyteen".



SHAUMBRA 3: … suurta, tiedäthän.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 3: Mutta olen yli siitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei, joo. Sinä itse asiassa olet. Se on tämän kauneus. Sinä olet. Epäilet edelleen, oletko, mutta minä tiedän, että olet. Seuraava. Mennään nopeasti tässä. Meillä on töitä tehtävänä.



LINDA: Osaan mennä nopeasti. Juoksen kuin apina.



ADAMUS: Tavallaan – nuuh! nuuh! nuuh! – haisee sellaiselta. (Joku sanoo "voi ei!") Ei, vaan sanoin, että minä haisen apinalta.



SHAUMBRA 4 (nainen): Ai, minulta meni jokin ohi.



ADAMUS: Cauldre halusi motata minua siitä hyvästä.



SHAUMBRA 4: Kenties siksi, että ihmiset tunsivat riittämättömyyttä, pienuutta …



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 4: … ja etsivät jotain suurempaa, jota kohti mennä, merkittävämpää kuin he.



ADAMUS: Uskoitko sinä koskaan ykseysjuttuun?



SHAUMBRA 4: Ei, en oikeastaan.



ADAMUS: Et, okei. Joo, pari vielä. Mistä ykseys tuli?



LINDA: Okei. Raahataan tämä takaisin Garyyn.



ADAMUS: Tiesin, että hän valitsee sinut. Itse asiassa kehotin häntä siihen.



GARY: Sen ainoan kerran, kun en halunnut hänen tekevän sitä.



ADAMUS: Aivan, aivan, aivan. Joo, joo.



LINDA: Niin homma toimii.



ADAMUS: Viitsisitkö nousta seisomaan, jotta kaikki koko maailmassa voivat nähdä sinut. Mistä koko tuo ykseysjuttu tuli?



GARY: Riittämättömyydentunteesta, tarpeesta olla yhdistynyt.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Uskoitko siihen missään kohtaa, edes vähän?



GARY: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo. Kävitkö Ykseyskonferenssissa?



GARY: En sillä nimellä.



ADAMUS: Joo. Miten sitä kutsuttiin?



GARY: Henkinen tämä, guru tuo.



ADAMUS: Aivan, aivan, aivan.



GARY: Kirkko tämä.



ADAMUS: Huomasitko yhtään ykseyttä siellä?



GARY: Vain itsessäni.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Erinomaista. Pari vielä. Kaksi vielä. Mistä ykseys tuli? Ylösnousseet mestarit ihmettelevät sitä, ja kerroin heille – vaikka tiedänkin kaiken – että tarkistan asian. Haluan kuulla, mitä ihmiset sanovat.



MARY SUE: Luulen, että se tuli halusta saada rauha kaikkien kanssa.



ADAMUS: Joo.



MARY SUE: Kaikki on – vihaan käyttää sitä sanaa …



ADAMUS: Voinko saada halauksen?



MARY SUE: … hyyyväää. En …



ADAMUS: Halataan vain.



MARY SUE: Ai!



ADAMUS: Olemme yhtä (he halaavat). Sisareni, olemme yhtä. Joo, hyvä.



MARY SUE: Joo.



ADAMUS: Se oli makyo-näytökseni.



MARY SUE: Okei (hän naureskelee).



ADAMUS: Hyvä. Mutta se tuntui tavallaan hyvältä, hetki siinä.



MARY SUE: Joo.



ADAMUS: Voi, kyllä.



MARY SUE: Joo.



ADAMUS: Joo, okei. Hyvä. Se oli hyvä.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Vielä yksi. Mistä ykseys tuli? Ihan oikeasti, kuka sen keksi? Kuka sen loi? Kuka istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: "Voi, meidän täytyy saada ykseys." Joo. (Joku sanoo Coca Cola") Coca Cola! (Naurua) Ole hyvä, anna palaa ja nouse seisomaan. Ykseys.



KATHLEEN: Yksi ylin olento, joka me kaikki kerran olimme ja kreationismi, räjähdys, alkurähähdys.



ADAMUS: Joo.



KATHLEEN: Ja meistä tuli erillisiä.



ADAMUS: Itse asiassa mitään siitä ei oikeasti tapahtunut. Se on tapa kertoa tarinaa, mutta sitä ei itse asiassa koskaan tapahtunut.



KATHLEEN: Se on vanha historia.



ADAMUS: Se on vanha historia. Joo, okei. Joo, tulimme kaikki yhdestä. Joo, myös Tobias mainosti sitä Enkelien matkassa, koska ei ollut parempaa tapaa selittää … Itse asiassa olisitte pelästyneet niin, että teiltä olisi tullut paskat housuun, jos hän olisi kertonut, miten se oikeasti tapahtui. Niinpä hän kertoi kivan tarinan: "Olimme kaikki ykseydessä" ja hän itse asiassa uskoo niin edelleen. Mutta (muutama naurahdus) hän herää.



Kiitos. Ykseys. Missä se luotiin? Minä vuonna, mihin aikaan, kenen toimesta? Voi, noin 1700-luvulla, suurin piirtein minun aikaan, vaikken luonut sitä. Se oli mukavaa kirkolle. Se on siinä, puhtaasti ja yksinkertaisesti. Ykseys ei ole kovin vanhaa. Jotkut ihmiset sanovat, että sen löytää joistain vanhoista buddhalaisista tai hinduopetuksista, mutta ei kovin paljon. Tarkoitan, että ihan oikeasti. Jos hindut puhuvat ykseydestä, minkä he toisinaan tekevät, ja he haluavat ajatella, että siitä puhuttiin 5000 vuotta sitten, niin tämä on ryhmä upeita ihmisiä, joilla on 100 000 jumalaa. Se ei ole ykseyttä (naurua). Kun he siis puhuvat siitä, olen kuin: "Oikeasti?! Missä on ykseys sadassatuhannessa?" Sori, te kaikki hindut – ai, ketään hindua ei katsele tänään. Okei, teitä on kaksi. Näen teidät, joo. "Hei. Kiva nähdä teidät." (Adamus matkii intialaista aksenttia, vähän naureskelua) Oliko se poliittisesti epäkorrektia, henkisesti epäkorrektia?



LINDA: Kyllä, se oli poliittisesti epäkorrektia.



ADAMUS: No, okei. Sitten koko tämän päivän juttu on poliittisesti epäkorrekti, koska puhun ja käyttäydyn kuin amerikkalainen (vähän naurua).



LINDA JA YLEISÖ: Oh-hoh. Ooo! Ptruu! (Adamus naureskelee)



ADAMUS: En tiedä. Ne jotka eivät ole täältä, nauravat katketakseen tällä hetkellä! (Lisää naurua)



SART: Menevät helvettiin siitä hyvästä!



ADAMUS: Okei, joo. Setä Adamuksenne. En voinut vastustaa tätä. Joo, olen amerikkalainen tänään.



Siis kirkko loi ykseyden edu-… Mikä helvetti tämä on? (Vähän naureskelua, kun Adamus nappaa jokin vaatteen, joka on on Amerikan lippu, ja laittaa sen ympärilleen) Onko tämä jonkinlainen mekko, hame? Okei, en tiedä. En ole ollut maan päällä pitkään aikaan. Auttaisitko minua tässä, Linda? Pitäisikö minun solmia se tai jotain? (Lisää naureskelua)



LINDA: Pärjäät hyvin. Pärjäät hyvin (Linda sitoo lipun hänen vyötärölleen).



ADAMUS: Okei. Siis ykseys … häiritsemisen taito.



Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Kirkko tavallaan loi ykseyden. Tavallaan. "Olemme kaikki yhtä. Palaamme takaisin ykseyteen." Pysykää ruodussa. Hypnoosia. "Olemme yhtä. Olemme yhtä. Olemme yhtä. Palaamme takaisin ykseyteen." Se kuulosti todella hyvältä, ja tiedätte, että uuden ajattelun ihmiset nappasivat sen todella 1800-luvun lopulla, ja se sai todella vauhtia 1960-luvun alussa. "Olemme kaikki yhtä, koska en ole …" (Naurua hänen "hameelleen") "Olemme kaikki yhtä, koska en ole itsenäisyyden arvoinen. En ole oman jumaluuteni arvoinen. Minun täytyy palata takaisin ykseyteen." Miten tylsää se on? On paskanhuono vitsi, jos Jumala olisi oikeasti sellainen. Olen pahoillani, Edith. Edith katsoi minua kuin: "Milloin lopetat kiroilemisen?" Vai oliko se ihailua?



EDITH: Ehdottomasti ihailua.



ADAMUS: Ehdottomasti. Olisi todella huono vitsi, jos kuolet ja sitten – ooo! – näet tuon valkoisen valon – ooo! – ja se vie sinut ykseyteen. Ja olisit kuin: "Kaikki se työ! Olen olemassa. Minä olen mitä olen. Ei! Olen vain osa tätä suurta maitokulhoa kaikkien muiden kanssa. Kaikki se työ oli turhaa! Kaikki tuo yritys löytää identiteettini. Palaisin mieluummin takaisin ihmisten maailmaan, kuin katoaisin tähän ykseyteen. Tämä on niin tylsää. Tarkoitan, ettei tässä suuressa ykseydessä ole mitään identiteettiä. En edes pitänyt tuosta henkilöstä tuolla, ja nyt hänkin on ykseydessä? Kaikki pääsevät mukaan! Voi luoja! (Naurua) Jos vain pääsen pois ykseydestä, palaan takaisin Maahan ja puhun kaikille, huudan kaikille: "Älkää menkö! Ykseys on perseestä! Siinä ei ole aistillisuutta! Se on vain paskan tylsää. Se on kuin olisi maidossa koko ajan, lämpimässä maidossa, rasvattomassa maidossa (lisää naurua). Se ei ole koskaan yhtään erilaista! Se on aina samaa. Voi hyvä luoja." Minulla oli niin hyvin maan päällä. Miksi en vain arvostanut sitä? Tarkoitan, miksen arvostanut täysivaltaisuuttani, ainutlaatuista olemustani?"



Ja sitten luultavasti sanotte itsellenne: "Nimittäin tajuan sen nyt. Tajuan sen nyt." Itse asiassa kirkko oli tavallaan pääsemässä siihen, mutta he veivät sen väärää polkua pitkin, valtapolkuaan pitkin.



Tällä toteamuksella tarkoitettiin oikeasti: "Tulen omaan ykseyteeni. Kaikki nämä aspektini lentelevät tuolla, kaikki nämä entiset elämät" – jotka muuten luottavat siihen, että te teette sen tässä elämässä, jotteivät ne leiju ympäriinsä. "Minulla on kaikkia näitä osia, ne ovat irrallaan ja ne ovat aina minun puoliani. Mutta kyse oli niiden tuomisesta ykseyteeni, "minä olen mitä olen" -olemukseeni. Sen kristallin monet, monet pinnat, joka olen, mutta ykseyteen itseni kanssa. Voi jukra, heiltä meni ohi asian ydin. Minun täytyy palata maan päälle opettamaan "minä olen ykseys, olen yksi" ja tuomaan kaikki itseni yhteen – jumalainen ja ihminen ja mestari ja oppilas ja kaikki entiset elämäni ja kaikki mahdollisuudet. Ne ovat minun. Ne ovat minun. Kyse on minusta."



Ilman yhtään lisäsanaa, merabhataan tämä. "Merabh" on verbi. Se merkitsee tietoisuuden muuttamista.



Pidätkö hameestani?



LINDA: Kovasti.



ADAMUS: On siis päivän varsinainen pointtini. Kaikki muu oli vain hauskanpitoa.



Ykseys-merabh



Ykseys olet sinä. Se on aina ollut. Se on tuo täysivaltainen olento, joka olet.



(Musiikki alkaa)



Et ole kiitollisuudenvelassa millekään olennolle, ei vähääkään. Ei ole pimeää olentoa, joka voisi koskaan, koskaan, koskaan viedä tietoisuuttasi, "minä olen" -olemustasi. Jotkut teistä epäröivät tätä siipikattoa. Epäröitte, koska pelkäätte, että jos olette tuolla jossain, olette altis olennoille, jotka ovat voimakkaampia kuin te. Täällä on helpompaa. Tuolla on demoneja, pahoja juttuja.



Kun pääsette yli koko tästä asiasta, että valta on totta – koska ne käyttävät valtaa, pimeä puoli käyttää valtaa pettämiseen; ei ole valtaa, vetäkää vain syvään henkeä ja sanokaa: "Aa, ei ole valtaa" – niin alatte sallia unelmienne siipien viedä teidät oivaltamiseen. Mutta olemme tässä nyt ykseyttä varten.



Tuntekaa sitä vain hetki – "minä olen, olen olemassa" -ykseyttä.



(Tauko)



Vedä kunnolla syvään henkeä. Sinun ykseytesi. Olet täysin täysivaltainen.



Täysin täysivaltainen.



(Tauko)



Toinen tapa katsoa sitä, on omavaraisuutesi. Ei ole mitään, myöskään energiaa, jota tarvitset ykseyden, sinun ykseytesi ulkopuolelta.



(Tauko)



Jokainen aspektisi, jokainen entinen elämä, jokainen persoonallisuuspiirre tässä elämässä, on osa tuota ykseyttä. Ne pyytävät päästä kotiin. Ne pyytävät sinua tulemaan takaisin siihen täysivaltaiseen ykseyteen, joka olet.



Tuon esiin ykseyden Transhumaani-sarjan lopussa, koska tarkoitus on todella kertoa jokaiselle osalle, jokaiselle aspektille ja jokaiselle puolelle, että nyt on aika. Ei enää vitkastelua. Ei enää roikkumista "minä olen" -olemuksen reunalla. Ei enää sinun pilkkaamistasi, halveeraamistasi, kuten jotkut aspekti tekevät.



Sinussa, ykseydessä, on niin monia osia, jotka haluavat tulla takaisin. Ne haluavat lähteä tälle matkalle kanssasi. Ne eivät voi tehdä sitä, jos ne ovat irrallaan, erossa.



Niinpä istumme tässä, tällaisessa kokoontumisessa Transhumaani-sarjan lopussa, ennen kuin alemme oikeasti kohota korkeuksiin, ja pelkästään tunnemme ykseyttä. Se sinun vain tarvitsee tehdä, tuntea omaa "minä olen" -ykseyttäsi.



Ja kun teet sen, se tuo kaikki nuo osat, vaikka luulisit niiden olevan rikki, haavoittuneita, loukkaantuneita, traumatisoituneita. Se tuo takaisin maskuliinisuuden ja feminiinisyyden. Se tuo takaisin hyvän ja huonon, valon ja pimeyden, ja laittaa sinut tavallaan … Näen sen tavallaan valtavana orbina, monipintaisena orbina. Se tuo kaiken takaisin tuohon orbiin, tuohon hehkuvaan ja kimmeltävään muotoon, joka olet sen miljoonien ja miljoonien puolien, eri pintojen kera. Ja kun peräännyt kauas tarkkailemaan, se on kuin yksi valtava kimaltava valopallo. Kun tulet todella lähelle, tässä orbissa on miljoonia täydellisiä pintoja, miljoonia ja miljoonia puolia – voitaisiin sanoa – ja jokainen on täydellinen.



Voi, on joitain näitä puolia, ne ovat kuin lasinsirpaleita, kuin kristalleja, jotka leijuivat tämän orbin ulkopuolella haparoivina, epävarmoina siitä, halusivatko ne tulla siihen, tulla takaisin kotiin – kuin avaruusjätettä, roinaa, Saturnuksen renkaat –roinaa kiertoradalla sen ympärillä. Mutta kuin vedämme syvään henkeä tässä ja sallimme – no, lakkaan puhumasta ja annan sinun saada sen kokemuksen.



Kun vedät syvään henkeä, anna itsesi tuntea, mitä tapahtuu kaikelle tuolle jätteelle, joka leijui orbin ulkopuolella.



Vedä kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Kyse on vain sallimisesta. Muista, ettei mieli osaa vetää kaikkia näitä osia yhteen. Ihmisitse ei ole vastuussa valaistumisesta. Siinä on kyse vain sallimisesta.



Kun aistit tätä kaunista orbia, ykseyttäsi, täysivaltaisuuttasi, se on kuin kaikkien osien kutsumista takaisin kotiin.



(Pidempi tauko)



Tämä on transhumanismia, mitä minä kutsun transhumanismiksi. Se on tulemista takaisin Itseen. Tämä on metamorfoosia niistä kaikista osista, joita oli ympäri kosmosta, joita oli kaikkialla ajassa ja avaruudessa, sinun sirpaleistasi.



Ja todellinen transhumanismi sallii kaikkien näiden palata yhteen.



Muista, et voi mielelläsi laittaa niitä takaisin. Voit vain sallia.



(Pidempi tauko)



Sinulla on ollut paljon kamppailuja ns. aspektiesi ja osiesi kanssa. Ne ovat syy moniin epäilyksiin. Ne ovat syy monien unelmien väheksymiseen, pidättelyyn.



Vedätkö nyt syvään henkeä ykseyteesi, täysivaltaisuuteesi?



(Tauko)



Joissain essealaisten ja gnostikkojen hyvin varhaisissa opetuksissa puhuttiin ykseydestä. Ei ykseydestä koko universumissa – ne puhuivat Itsen ykseydestä. Sitä vääristeltiin. Se ymmärrettiin väärin. Miten helppoa on hypnotisoida ihmiset, kun puhutaan ykseydestä – tavallaan 1984-maista (Orwellin kirja), isovelimäistä.



Mutta näissä varhaisissa opetuksissa, joista puhumme joissain shoudeissa ja ehdottomasti keahakissa, ja tuon joitain niistä takaisin. Näissä varhaisopetuksissa oli kyse täysivaltaisuuden todellisesta luonteesta, olennon ykseydestä, integroidusta olennosta, ykseydestä itsessään.



Ja vaikka se saattaa tuntua hyvin loogiselta, hyvin luonnolliselta kai, on valtavaa vastustusta sitä kohtaan. Se merkitsee itsensä hyväksymistä ja sallimista. Menemistä epäilyjen yli. Tulemista hulluksi, sanottaisiin kai. Mutta mikä on hullu?



Vedetään syvään henkeä meidän transhumanismimuodossamme. Kehon, mielen ja hengen kehittymistä tietoisuuskehoksi, kehittymistä esi-isäbiologian yli, luonnollista kehittymistä mielen pelkojen yli.



Meidän transhumanismimuotomme ei ole näiden asioiden työstämistä, ei ihmisen laittamista luonnollisen valaistumisprosessin tielle, vaan ihminen on osallistuja ja sallii yhdessä jumaluutensa, ykseytensä kanssa. Ihminen oivaltaa, ettei hän ole vastuussa oivaltamisestaan. Sitä pyydetään vain sallimaan ja kokemaan. Siinä ei ole ponnistelua, siinä on pelkästään sallimista, luottamista.



Meidän transhumanismimuotomme on tietämistä, että keho, biologia pystyy ehdottomasti parantamaan itsensä ilman ulkopuolista sekaantumista asiaan, paitsi ehkä kävely luonnossa tai istuminen lämpimässä kylvyssä.



Meidän transhumanismimuotomme ei ole tarkoitus kerätä ja tallentaa kaikkea dataa, minkä mitenkään voimme, kuten ihmistietokoneet tekevät, vaan oivaltaa, ettei meidän tarvitse tallentaa mitään. Ei mitään.



Meidän ei tarvitse tallentaa dataa, yksityiskohtia, koska on tämä ns. tietäminen. Se on kuin henkilökohtainen ykseyspilvesi. Se on meidän tietämisemme, eikä se tallenna dataa niin, kuin mieli tekee. Se ei muista niin, kuin mieli muistaa, vaan tietäminen vain tietää. Eikä se tiedä, ennen kuin sen tarvitsee tietää. Tässä on sen kauneus. Se ei ole varastointipaikka – sinun tietämisesi, gnostisi.



Paras tapa ilmaista se on, että tietäminen toimii ajan ja paikan ulkopuolella. Siksi sen ei tarvitse olla lineaarinen. Sen ei tarvitse tallentaa päivämääriä. Jos sinun täytyy tietää jotain ja se tapahtui menneisyydessä, se menee menneisyyteen. Se ei tallenna sitä, se on vain siinä. Se on "olen tässä". Se on tietoisuus.



Ihmismielen ei enää tarvitse tallentaa muistoja ja informaatiota ja pitää salaisia holvejaan, joihin se tallentaa identiteettijälkesi. Menet kaiken sen yli. Se on meidän transhumanismiamme.



Meidän ei tarvitse upottaa suuria tietokoneita olemukseemme. Menemme vain tietämiseen. Se on aina siinä. Se ei tarvitse mitään energiaa, tämä ns. tietäminen.



Se on aina siinä. Se on meidän transhumanismimme, meidän ykseytemme.



Minne ihmiset menevät teknologian kanssa? Paljon mahdollisia suuntia. Pidän teidät ajan tasalla siitä, mutten tunne vetoa viettää kovin paljon aikaa siinä. Puhun mieluummin teille omasta transhumanismistanne.



Pyydän – kun olemme tässä merabhissa – sinua tuntemaan yhtä asiaa. Pyydän sinua tuntemaan tuota seitsemän vuoden sitoumusta: sitten kun tapahtuu oivaltaminen, pysyt täällä ruumiillistuneena ainakin seitsemän vuotta. Se oli lupaus itsellesi pysyä – ja se voi olla pidempään, se voi olla paljon pidempään. Ei lentää pois kehosta, ei lähteä planeetalta, vaan jäädä.



Kutsun sinut tuntemaan sitä.



(Tauko)



Sanoisin, että tuossa tunteessa on iloa, todellista iloa.



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä tänä itsenäisyysviikonloppuna täällä Amerikan yhdysvalloissa, tasavallassa, ei demokratiassa. Täällä vapaiden maassa ja rohkeiden kodissa.



Mutta haluan teidän katsovan, todella tuntevan tätä ennen seuraavaa kokoontumistamme, analogiaa Amerikasta ja ns. kehittyneestä Maasta – mutta Amerikkaa, vapaushalua, halua parempaan elämään ja sitten sitä, mitä tapahtuu nyt parhaillaan vanhan Maan ja uuden Maan kanssa. Ei kovin erilaista, ystäväni.



Kyllä, aivan kuten pioneerit jotka tulivat tänne ja laittoivat alkuun tämän uuden paikan, he kaipasivat sitä, mistä he tulivat. He kaipasivat perhettä ja perinteitä ja tapoja, olivat he sitten Euroopasta tai Aasiasta tai Etelä-Amerikasta – he kaipasivat niitä paljon. Mutta he olivat pioneereja. He tulivat tänne vapauden vuoksi.



Nyt meillä on uusi Maa ja vanha Maa. Uusi Maa – ja Theos – jossa olemme laittaneet oikeasti alkuun seuraavan vapauskierroksen. Se ei merkitse, että te ette voi edelleen olla täällä maan päällä tai tulla käymään koska tahansa. Tiedän, että te ette koskaan valitse uutta tavallista inkarnaatiota, mutta aivan kuten pioneerit jotka tulivat Amerikkaan ja panivat alulle siirtokuntia, joista tuli pikkukaupunkeja, joista tuli suuria kaupunkeja, aina silloin tällöin he menivät takaisin käymään. He menivät takaisin ja vierailivat Irlannissa tai Englannissa tai Ranskassa, ja he oivalsivat, etteivät he voisi koskaan palata takaisin. Heillä oli liikaa vapautta, liikaa uutta. He eivät voisi koskaan palata takaisin. Oli kiva käydä, mutta he eivät voisi koskaan palata takaisin.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä. Kunnolla syvään henkeä ykseyteenne.



(Musiikki loppuu)



Tämän myötä, rakkaat ystävät, en tiedä, oliko päivän luento vakava vai oliko se vähän viihdyttävä. Mutta yhden asian tiedän: olen vapaiden maassa ja kummallisten kodissa (naurua).



ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05.08.2017 10:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
KUUROJA KORVIA JA SULJETTUJA MIELIÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minun on tarvinnut viime aikoina selittää Crimson Circle monille ihmisille ja organisaatioille. Olemme työstäneet suurta ja jännittävää uutta projektia, ja toivon, että voimme ilmoittaa siitä virallisesti shaumbroille lokakuun shoudissa. (Sori tästä … Etkö vihaakin, kun joku sanoo, että hänellä on salaisuus, muttei kerro sitä? Miksi silloin edes mainita, että on salaisuus? Omani ei ole salaisuus konventionaalisella, "salailevalla" tavalla. Sitä ollaan synnyttämässä ja me [CC:n henkilökunta ja minä] haluamme varmistaa, että se tulee pää edellä, ennen kuin teemme ilmoituksia.)

Huomaan tanssivani (kuvaannollisesti, ei kirjaimellisesti), kun ihmiset kysyvät minulta Crimson Circlestä – en ole oikein varma, minne laitan jalkani seuraavaksi. Työskentelin yhtenä päivänä pihalla, kun uusi naapuri tuli esittäytymään. Keskustelu eteni tyypillisesti: "Mitä siis teet työksesi?" Käy ilmi, että hän on patenttilakimies, joka on hiljattain vaihtanut ammattisuuntaustaan. Nyt patenttien sijasta hän on marijuanalakimies. Vain Coloradossa! Marijuana on laillista Coloradossa, mutta edelleen laitonta liittovaltiotasolla. Jos on marijuanakauppa Coloradossa ja allekirjoittaa sopimuksen ostaakseen rakennuksen liiketoiminnalleen, sopimus on arvoton, koska USA:n hallituksen silmissä kyse on laittomasta liiketoiminnasta. Ei voi olla laitonta liiketoimintaa koskevaa laillista sopimusta. Miten siis saa mitään tehtyä, kun kukaan ei tee sopimusta kanssasi tietäen, ettei tuo sopimus ole edes niiden (sätkänkäärimis)papereiden arvoinen, joille se on kirjoitettu?

Sitten keskustelu kääntyi minuun. "Ja millä alalla sinä olet?" "pilvilakimies" kysyi. Tarkistin hänen silmiensä punaisuuden nähdäkseni, nauttiko hän ammattinsa ydinolemuksesta, mutta hän ei vaikuttanut olevan pilvessä. Kakistelin ja takeltelin ja mutisin jotain "ontologisesta psykologiasta". Hän näytti suhteellisen vaikuttuneelta. Hän ajatteli luultavasti, että olin filosofian tohtori ja yritin tehdä häneen vaikutuksen, mutta yritin vain harhauttaa hänet. Seuraavana päivänä kun työskentelin taas ulkona, hän tuli mukanaan esite lääketieteen konferenssista, joka pidettiin Boulderissa seuraavalla viikolla. Hän ajatteli, että olisin kiinnostunut osallistumaan, koska olin mukana … No, hän luuli minun olevan kiinnostunut onkologiasta, syöpää käsittelevästä lääketieteen alasta. Minun täytyi tunnustaa. Sanoin: "Ei, en ole lääkäri. Olen ontologisen psykologian alalla. Ontologia on olemisen tutkimista." Hänen kasvoillaan oli tyhjä katse, tuollainen mitä-helvettiä-peura-ajovaloissa-ilme. "Minkä olemista?" hän kysyi minulta kuin asianajaja, joka kuulustelee rikollista. "No, tiedäthän, olemista elämässä, olemista aito itseni, olemista tietoinen …", vastasin. Hän keskeytti, ennen kuin pääsin jaaritteluni loppuun. "Uskotko Jumalaan?" hän kysyi nostaen skeptisesti kulmakarvojaan. "Minä olen Jumala", vastasin omahyväisesti. Aika pysähtyi hetkeksi ja hänen peura-ajovaloissa-ilmeensä muuttui ei-ole-peuraa-eikä-ajovaloja-tyhjyydeksi. Hetken kuluttua hän hymyili ja ojensi minulle tuon lääketieteellisen konferenssin esitteen. "Tsekkaa se", hän sanoi, "saattaisit nauttia olemisesta muutaman päivän muiden lääkäreiden seurassa." Hän ei ollut kuullut sanaakaan, mitä sanoin. Hassua, miten energia toimii. Jokin oli paiskannut hänet toiseen todellisuuteen lyhyeksi hetkeksi, koska hän ei halunnut kuulla – tai ollut valmis kuulemaan – vastaustani. Hän käveli pois sanoen: "Älä tee liian kovasti töitä, tohtori. Tänään on melko kuumaa."

Mitä se on, mitä teemme, ja miten selitämme sen? Asiat olisivat niin paljon yksinkertaisempia, jos voisin sanoa vain: "Olen katolilainen" tai "Olen juutalainen". Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä se merkitsee, mutta he nyökkäävät päätään jotenkin ymmärtäen. Mutta "Olen shaumbra" -lauseella ei ole laskeutumispaikkaa heidän todellisuudessaan. Miten selitetään jokin niin yksinkertainen, kuitenkin hyvin monimutkainen?

Tapasin äskettäin naisen, joka on kovasti kiinnostunut new age -jutuista. Hän tiesi, että olin kanavoija, joten hän oli hieman vaikuttunut, kun esittelin itseni hänelle. Hän ei tiennyt mitään Crimson Circlestä, vaikka hän oli hyvin perehtynyt St. Germainiin (mutta ei Adamus Saint Germainiin). "Ystäväiseni, mikä Cirmson Circle ON?" hän kysyi ärsyttävä tauko ja painotus jokaisen sanan välissä. Ottaen huomioon hänen taustansa, minusta tuntui mukavammalta puhua hänen kanssaan kuin pilvilakimiehen, joten vastasin tyynesti: "Meissä on kyse ruumiillistuneesta valaistumisesta." Epäröimättä hetkeäkään hän keskeytti minut ja julisti: "Voi ystäväiseni, olen valaistunut viisi kertaa tässä elämässä, ja kaikki entiset elämäni ovat valaistuneita. Sielunkumppanillani oli kolme valaistumista, kun hän oli Balilla viime vuonna. Eikö ole aivan iiihanaaa valaistua??" Ennen kuin sain suunvuoroa, hän jatkoi: "Henkinen neuvonantajani sanoi, että olin 12. ulottuvuuden jumalatar. Olen itse asiassa delfiini ihmiskehossa, ja odotan vain pääseväni takaisin ykseyden suureen valkoiseen mereen!" Ainakin hän oli niin syventynyt itseensä, ettei minun tarvinnut selittää enää mitään Crimson Circlestä tai siitä, mitä teen elääkseni. Noin viiden minuutin kuluttua poistuin kohteliaasti teeskennellen, että minun täytyi osallistua En-Kestäsitä-energiaterapiasessioon intialaisen gurun kanssa.

Sitten oli rahoituslaitos, jonka kanssa minun täytyi olla tekemisissä äskettäin, ja siihen liittyi paljon kaavakkeiden täyttämistä. Oli helppoa kirjoittaa nimeni ja osoitteeni, ajokortin numero ja sosiaaliturvatunnus. Mutta kun tuli tuohon kamalaan kohtaan, jossa kirjoitetaan ammatti, aloin hikoilla. Tuo tyhjä tila suureni ja suureni, ja päästi sairaan naurahduksen. Kaveri pöydän toisella puolella kysyi, oliko kaikki ok. "Tarvitsen lasin vettä", pihisin. "MITÄ MINÄ TEEN?" huusin sisälläni. "KUKA MINÄ OLEN? MIKÄ ON TARKOITUKSENI?" Tärisevät käteni tarttuivat vesilasiin, nieleskelin ja sitten kirjoitin tuohon tyhjään kohtaan: marijuanalakimies. Ainakin se oli helppo selittää, erityisesti Coloradossa.

Linda ja minä olimme Havaijilla alkukesästä ja meillä oli tapaaminen hotellilla keskustellaksemme Cirmson Circlen tulevista varauksista. Myyntijohtaja, suuri alkuperäinen havaijilainen mies kysyi: "Aloha. Mitä sinä teet?" Katsoin Lindaa saadakseni vahvuutta ja selkeyttä, ja hän antoi minulle tuon katseen: "Parempi sitten olla kakistelematta!" Vedin syvään henkeä ja sallin. Sitten vastaus vain virtasi suustani: "Olen suuri kahuna." Hän tuijotti minua hetken ja repesi nauramaan. "Kyllä, olet erittäin pitkä … et vain kahuna, vaan ISO kahuna." Käy ilmi, että "kahuna" on saarella tavallinen sana, joka merkitsee "pappia, noitaa, taikuria, velhoa tai minkä tahansa ammatin asiantuntijaa".

Itse asiassa on 40 erityyppistä kahunaa, mm. "kahuna la'au lapa'au" (yrttilääketieteen asiantuntija) ja "kahuna haha" (sairauksien diagnosoinnin asiantuntija). Käy ilmi, että kuka tahansa voi nimittää itseään kahunaksi, jos hän ajattelee olevansa asiantuntija omalla alallaan, on kyse sitten kaupasta, parantajasta tai henkisestä opettajasta. Taidan antaa itselleni titteliksi "kahuna la'au'ahmyo" (luottamuksen asiantuntija). Temppuna itsensä kutsumisessa kahunaksi on, uskovatko muut ihmiset sen vai eivät.

Kompuroituani ja änkytettyäni vuosia ihmisten kysyessä, mitä minä teen ja mikä Crimson Circle on, olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei sillä ole merkitystä, mitä sanon, koska kukaan (paitsi shaumbrat) ei halua kuulla oikeaa vastausta. Tai kenties kyse on siitä, etteivät he voi kuulla vastausta? En tarkoita sitä väheksyvästi, mutta kenties vastaus ei vain laskeudu mihinkään heidän tietoisuudessaan. Lindan ja minun suku ei oikeasti tajua sitä, vaikka olemme tehneet tätä 18 vuotta. He tietävät, että kierrämme ympäri maailmaa pitämässä työpajoja ja että se on jotain new-age-maista ja kummallista, mutta sen lisäksi he eivät halua oikeasti tietää.

Se on minulle ok … He eivät oikeasti halua tietää! Sen oivaltamisesta on tiettyä lohtua, että ihmiset eivät halua tietää tai kuulla. Niin julma kuin tämä planeetta voi toisinaan olla, on kiva saada jossain määrin näkymättömyyttä. Emmehän yritä myydä mitään uskomusjärjestelmää tai saada uusia jäseniä. Adamus teki erittäin selväksi jokin aika sitten, ettei hän välitä, on heitä 5 vai 5000, jotka sallivat oivalluksensa. Ihmiset tulevat Crimson Circleen, kun ovat valmiita siirtymään heräämisestä mestaruuteensa ja ruumiillistuneeseen valaistumiseensa – emme voi värvätä heitä, emmekä haluakaan. Se energiadynamiikka olisi täysin yhteensopimaton shaumbrojen ja sen työn kanssa, mitä teemme.

Mikä on työni? Mitä Crimson Circle tekee? Sillä ei ole merkitystä, eikä suurin osa ihmisistä halua kuulla sitä. Näkymättömyydessä on valtava vapauden tunne. Seuraavan kerran kun joku kysyy, aion sanoa vain: "Olen "pääenergiatoimihenkilö" (suom. huom. alkuperäisessä tekstissä käytetty kirjainlyhennettä, joka merkitsee myös toimitusjohtajaa) Minä Olen Rajattomassa (suom. huom. "rajaton" on myös "avoin yhtiö"). Tutkin häiritseviä eksistentiaalisia teknologioita ja katson sitten, miten ne toimivat arjessa. Yrityksemme slogan on "Shaumbran elämä on muutosten elämää". Tai yksinkertaisesti "Mitä vittua?""

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 11.08.2017 00:05 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
Siivet-sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.8.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, professori Adamus Saint Germain.

Rakkaat ystäväni, tämän päivän tilaisuus, Siivet-sarjan ensimmäinen, saattaa olla vähän tavallista lyhyempi.

LINDA: (tuoden lahjapussia) Tämä on erään shaumbran lahja sinulle …

ADAMUS: (keskeyttäen hänet) E-ei! E-ei! Saattaa olla vähän lyhyempi. Olen vähän huonolla tuulella tänään.

LINDA: Tajusin! Ai jaa! (Yleisö sanoo "ai jaa!)

ADAMUS: Se ei ole krapulaa. Se on vain mieliala. Selitän sen aivan hetken kuluttua, mutta unohdamme nyt kohteliaisuudet, kun pääsemme siihen. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä (Adamus naureskelee yleisön reaktioille)

Ei, vaan olen vähän huonolla tuulella. Selitän sen aivan hetken kuluttua. Mutta haluan tietää, ennen kuin aloitamme – Linda mikrofoniin, kiitos …

LINDA: Kanavoitko Blavatskya? (Naurua)

Ihminen vai mestari?

ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuka on täällä tänään? Onko se ihminen vai onko se mestari? Yleisölle, kiitos.



LINDA: Ai! Okei.



ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuten sanoin, olen vähän huonolla tuulella, vähän äreä. Hei, Edith.



LINDA: Niinkö?



ADAMUS: Mitä tapahtuu? (Muutama naurahdus)



EDITH: Hei, komistus. Rakastan sinua.



ADAMUS: Valvotit minua muutama yö sitten, Edith.



EDITH: Hyvä.



ADAMUS: Joo. Et valittamalla, vaan kaikella mairealla puheella. (Joku sanoo "ai!" ja "hei, hei nyt!"; Linda kikattaa). Siis rakas Edith, kuka on täällä tänään? Edith, ihminen vai mestari?



EDITH: Kumpikin.



ADAMUS: Kumpikin. Missä suhteessa? Prosenttiosuus?



EDITH: Hmm, 95% mestari ja 5% ihminen.



ADAMUS: Köh-köh! (Adamus teeskentelee kakistelevansa, vähän naurua) Okei, okei. Joo, laitamme tuon vastauksen filmille, säästämme sen myöhempää tarkoitusta varten. Okei, joo. Miksi mestari on täällä?



EDITH: Oppiakseen lisää sinulta.



ADAMUS: Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään opittavaa. Kahdeksantoista vuotta, yli 200 shoudia, riittävästi työpajasisältöä täyttämään 22 kirjaa. Ei ole mitään opittavaa, mestari. Miksi olet täällä? Sanoin olevani vähän huonolla tuulella tänään.



EDITH: Kyllä, tosiaankin. Voitko antaa minulle vinkin?



ADAMUS: En (muutama naurahdus). Jos mestari on täällä, mestari ei tarvitse mitään vinkkejä.



EDITH: No, olen täällä vain kuuntelemassa sinua, joten en tiedä, mitä muuta sanoa.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Tai ei kovin hyvä, itse asiassa.



Seuraava. Kuka on täällä tänään? Haluan tietää, kuka on täällä, mestari vai ihminen. Ole hyvä.



PATTI: Olen tässä, mestarini.



ADAMUS: Olen tässä.



PATTI: Kyllä.



ADAMUS: No, onko se enimmäkseen ihminen vai enimmäkseen mestari? Missä määrin?



PATTI: Enimmäkseen mestari.



ADAMUS: Enimmäkseen mestari. Mikä prosenttiosuus? Mikä suhde?



PATTI: Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia.



ADAMUS: Köh-köh! (Adamus yskii taas ja Patti nauraa kovaa) Onko teillä siellä takana makyo-summeri? "Prrrr!" Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia. No sitten, mestari, miksi olet täällä?



PATTI: Tanssimassa.



ADAMUS: Tanssimassa. Miksi ihmeessä et tanssi?



PATTI: Mutta mehän tanssimme.



ADAMUS: Ei huono vastaus. Annan sen mennä.



Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Mitä tuossa paidassa lukee?



DAMIAN: Olen virallisesti Sartin "painu vittuun" -klubissa.



ADAMUS: En ymmärrä. Puhuin sujuvasti seitsemää eri kielt- … (Damian havainnollistaa, että hänen t-paidassaan lukee "painu vittuun", kun se taitetaan tietyllä tapaa; vähän naureskelua)



DAMIAN. Kiitos, Sart (lisää naureskelua).



ADAMUS: Lisää vaikeuksiani, lisää huoliani. Olen pahalla tuulella tänään, ja se paheni juuri. Mitä se merkitsee sinulle?



DAMIAN. Tämä t-paita?



ADAMUS: Joo, joo.



DAMIAN: Se on uusi mottoni elämässä, rehellisesti sanottuna.



ADAMUS: Se on mottosi.



DAMIAN: Joo.



ADAMUS: Okei. Sanooko sen mestari vai ihminen?



DAMIAN: (pitäen pienen tauon) Täytyy sanoa, että se riippuu tilanteesta.



ADAMUS: Joo. Tilanne on tässä nyt, sinä ja minä vastakkain, mestari tai ihminen käskemässä minua …



DAMIAN: Ai, ilmaiset sen noin. Okei.



ADAMUS: Niin ilmaisen. Sanoin olevani huonolla tuulella tänään (joku sanoo "voi paska", naurua) Ja tilanne pahenee joka sekunti.



DAMIAN: Joo, mestari.



ADAMUS: Mestari.



DAMIAN: Mestari, joo.



ADAMUS: Mestari.



DAMIAN: Varmasti.



ADAMUS: Sen hyväksyn. Hyväksyn. Jos ihminen käskisi minun tehdä Sart-jutun, e-ei. Ihmisellä ei ole mitään syytä ja oikeutta siihen, mestari voi tehdä sitä vaikka koko pitkän päivän. Kiitos, että olet mestari.



Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Tämä on melkein pahempaa, kuin se, kun olin krapulassa. Kuka on täällä? Ihminen, mestari?



JANE: Mestari.



ADAMUS: Mestari. Missä suhteessa, mikä prosentti?



JANE: Sata prosenttia, kyllä.



ADAMUS: Mm! Silmäsi syttyivät, kun sanoit sen. Miksi? (Jane pitää tauon) Millainen tähän johtava viikkosi oli? Ihminen vai mestari?



JANE: Vähän kumpaakin.



ADAMUS: Paljon kumpaakin.



JANE: Paljon kumpaakin.



ADAMUS: Joo. Miksi siis mestari on täällä? Mistä syystä?



JANE: Sen vuoksi, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä.



ADAMUS: Miltä sinusta tuntuu?



JANE: Minusta tuntuu avoimelta ja laajentuneelta.



ADAMUS: Miten kauan se kestää?



JANE: Niin kauan kuin kestää (muutama naurahdus).



ADAMUS: Kerron teille hetken kuluttua, miksi se ärsyttää minua todella (lisää naureskelua). Eikä siinä ole kyse sinusta, vaan siinä on kyse minusta, että se ärsyttää minua. Joo, niin kauan kuin kestää. Mitä tapahtuu, kun se ei kestä? Kun kaikki hajoaa ja olet heti takaisin ihmisyydessä.



JANE: Kyllä, mutta tällä hetkellä …



ADAMUS: Mitä aiot tehdä, kun se tapahtuu?



JANE: Luultavasti romahdan ja itken.



ADAMUS: Okei. Hyväksyn sen.



JANE: Joo.



ADAMUS: Joo. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun romahdat ja itket?



JANE: Mestari tulee takaisin ja sallin.



ADAMUS: Okei, hyvä. Pidän tauon tässä. Mitä halusit näyttää minulle? (Lindalle) Joo, ja palaamme siihen … Ajattele sitä, koska saatat saada mikrofonin – ihminen vai mestari? Mitä tässä pussissa on?



LINDA: Elokuun 3. päivä, hyvää syntymäpäivää.



ADAMUS: Se oli hemmetin syntymäpäiväni. Siis hyvä.



LINDA: Sinun hemmetin syntymäpäiväsi? (Joku sanoo "ou, vau!")



ADAMUS: Siis … (Avaten lahjan, joka on kaksi kahvimukia) Voi, se on kaunis. Ei, vaan se on oikeasti kaunis (vähän taputuksia). Fleur de lis, kurjenmiekka. Lauletaanpa "Paljon onnea" minulle.



ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan.



ADAMUS: Riittää jo (Linda naureskelee).



YLEISÖ: (jatkaa laulamista) Paljon onnea, Adamus. Paljon onnea vaan.



ADAMUS: Siinä lauloi ihminen (Linda nauraa). Nämä ovat kauniita. Kiitos.



LINDA: Tylyä! (Joku huutaa "vau!") Tylyä!



ADAMUS: Meillä on asioita tehtävänä. Meillä on asioita tehtävänä.



LINDA: Kiitos, Alice. Kiitos, Alice.



ADAMUS: Kiitos. Kiitos siitä, Alice. Se oli kaunis (vähän taputuksia). Voitit kaksi pistettä minulta tänään. Kyllä, kiitos.



LINDA: Luulen sen merkitsevän, että hän ansaitsee mikin! (Linda nauraa)



ADAMUS: Hän ansaitsee mikin! (Vähän naureskelua) Mestari vai ihminen istuu täällä? Ja vielä kerran kiitos kauniista lahjasta.



ALICE: Ole hyvä.



ADAMUS: Hyvin kaunis.



ALICE: Se muistutti minua sinusta. Oli pakko hankkia se.



ADAMUS: Voisimmeko saada lähikuvan siitä? Hetkinen. Teemme kuvausstudiojutun (Adamus naureskelee, kun kamera zoomaa hänen mukiinsa). Se on kaunis. Minä hymyilemässä mukin kanssa. En ole huonolla tuulella. Pakko saada naamani tähän. Niin sitä pitää (Adamus vetäisee teennäisen hymyn kuvaa varten; Linda nauraa taas kovaa ja yleisö nauraa) Kiitos. Okei, jatketaan. Okei, palataan asiaan. Ihminen vai mestari?



ALICE: Tällä hetkellä kumpikin.



ADAMUS: Kumpikin.



ALICE: Luultavasti 50-50.



ADAMUS: Viiskyt-viiskyt. Toisin sanoen, et hemmetti pysty päättämään.



ALICE: Häh, en.



ADAMUS: (matkien häntä) Häh, en!



ALICE: Joo, en.



ADAMUS: Viisikymmentä, joo.



ALICE: Ehdottomasti tänään on enemmän ihminen kuin muina päivinä.



ADAMUS: Joo, joo. Miksi niin on?



ALICE: Kyllä, varmasti. Tunsin sen myös ajaessani tänne.



ADAMUS: Mitä tapahtui?



ALICE: Olin ärsyyntynyt.



ADAMUS: Ärsyyntynyt, joo.



ALICE: On vakavuutta.



ADAMUS: Pahalla tuulella, joo.



ALICE: On jotain raskautta.



ADAMUS: Raskasta, vakavaa.



ALICE: En tiedä, mitä se on.



ADAMUS: Joo. Ryhmä täällä …



ALICE: Enkä usko, että mestari tuntisi sitä, joten sen on pakko olla ihminen.



ADAMUS: Onko se ryhmäenergiaa?



ALICE: Minusta sen tuntui shaumbroilta.



ADAMUS: Joo.



ALICE: Eikä massatietoisuudelta.



ADAMUS: Joo, joo. Tämä ryhmä täällä.



ALICE: Joo, voisi olla.



ADAMUS: Joo, joo.



ALICE: Joo, mitä tapahtuu? Se on Sartin paidat. Se on ne, nuo hemmetin paidat.



ADAMUS: He tietysti vihaavat sinua tämän jälkeen!



ALICE: Heeh, heeh, heeh!



ADAMUS: Joo, sinulla meni hyvin …



ALICE: Ei, otan sen itselleni.



ADAMUS: Oli täydellisen hyvä päivä ja yhtäkkiä: "Voi ei! Äh! Sain tämän tunteen." Joo.



ALICE: Mm-mmm.



ADAMUS: Joo.



ALICE: Joo.



ADAMUS: Luultavasti tunnet tuon kahden prosentin ihmisyyden, joka täällä on tänään.



ALICE: Ouu! (Linda nauraa)



ADAMUS: Okei.



ALICE: Heeh! Heeh!



ADAMUS: Joo, hyvä. Seuraava ja viimeinen.



LINDA: Haluaako kukaan olla vapaaehtoinen? Tämä on itse asiassa tavallaan pelottavaa.



ADAMUS: Ei, ja voit kiusata myös henkilökuntaa tänään.



LINDA: Ai, kiusata myös henkilökuntaa tänään.



ADAMUS: Totta kai. He ovat osa sitä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Aa! Hyvä, hyvä. Ihminen vai mestari tänään?



LINDA: Mark, tänne.



ADAMUS: Joo, jonkun täytyy pyörittää kameraasi.



JEAN: Anna palaa, vastaa.



ADAMUS: Kyllä, ymmärtääkseni on syntymäpäiväsi tänään. Lauletaanpa "paljon onnea" sinulle.



ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea, rakas Gaelon …



ADAMUS: On hyvä olla 22.



YLEISÖ: Paljon onnea vaan.



ADAMUS: Okei, hyvä.



GAELON: Se ei ole tarpeellista. Kiitos.



ADAMUS: Joo, joo. Mutta rakastit sitä. Se on … joo. Nyt se menee Crimson Circlen aikakirjoihin. Ihminen vai mestari täällä?



GAELON: Tunnen paljon kummankin.



ADAMUS: Mikä on prosentti?



GAELON: Tota … (hän pitää tauon ja huokaa)



ADAMUS: Keksi joku luku.



GAELON: Kuin 80% kumpaakin, periaatteessa.



ADAMUS: Kahdeksankymmentä prosenttia.



GAELON: Joo.



ADAMUS: Ai, se on itse asiassa – ostan sen. Joo, joo.



LINDA: Mielenkiintoista matikkaa.



ADAMUS: Joo, kuka voittaa? Kuka voittaa tässä? Kuka voittaa juuri nyt?



GAELON: Ihminen luulee voittavansa.



ADAMUS: Ihminen luulee voittavansa, okei. Reilu vastaus. Hyvä vastaus. Miksi?



GAELON: Mitä tarkoitat?



ADAMUS: Miksi ihminen voittaa tämän ihmisen ja mestarin välisen jutun, kuka on läsnä täällä?



GAELON: Koska se haluaa.



ADAMUS: Koska se haluaa. Ai jaa. Pikku kakara, okei.



GAELON: Joo (vähän naurua).



ADAMUS: Hyvä, joo. Hyvä. Kiitos, kiitos.



Nyt kerron teille, miksi olen vähän huonolla tuulella.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Ja kerron teille nyt, että tässä shoudissa, Siivet-sarjan ensimmäisessä, on kaksi pääpointtia, ja kerron teille ensimmäisen ja toisen, ja sitten päivän lopussa yritätte muistaa, mitä ne olivat. Ne ovat kaksi yksinkertaista pointtia, ja luultavasti unohdatte ne. Mutta siksi teemme teille yhteenvedon shoudista.



Adamuksen mieliala



Olen huonolla tuulella tänään, koska minulla on menneiden ja tulevien elämien aspekteja, jotka ovat kaoottisia, ja ne panettelevat minua ja ne panettelevat toisiaan, ja elämä on varsinaista sotkua.



Joo, eikö ole kamalaa? Se on kuin olisi huoneessa, jossa lapset tappelevat ja huutavat. Sanotte nyt luultavasti: "Mutta Adamus, olet niin uskomaton ylösnoussut mestari, luultavasti kaikkein uskomattomin." Tiedän, että sanotte niin (vähän naureskelua).



SART: Ja fiksu!



ADAMUS: Ja fiksu, joo, ja kaikkea muuta. Ja luultavasti sanotte: "Joten luulin, että kaikki ongelmasi ovat lähteneet pois, kun sinusta on tullut ylösnoussut mestari."



Aa! Siinä on hyvin tärkeä pointti. Se ei ole toinen noista kahdesta pointista, mutta hyvin tärkeä pointti. Pelkästään se että on sallinut oivaltamisensa, pelkästään se että on ruumiillistunut mestari tällä planeetalla, ei merkitse, ettei kuule aspektiensa hälinää. Ne eivät ole menneisyydessä, ne ovat tässä nyt. Ne eivät ole tulevaisuudessa, ne ovat tässä nyt.



Siis rakas mestari joka istuu täällä – ja se on noin 20% mestari, olen pahoillani, ja 80% ihminen, mutta puhun nyt mestarille – aina silloin tällöin kuulet tämän melun ja hälinän, ja aina silloin tällöin se kuluttaa ylösnousseen perseesi loppuun (pari naurahdusta). Ja olet kuin äiti kotona huutavien lasten kanssa ja haluat juosta karkuun. Haluat kieltää nuo lapset tai lähettää heidät leirille ikuisiksi ajoiksi (lisää naurua), ja kyllästyt niihin tosissaan. Se ei ole epätavallista eikä sitä pitäisi kieltää. Ne pitävät melua.



Kerron nyt, miten paha tuo tilanne on. Heräsin keskellä yötä ja päätäni särki. En oikeasti nuku, mutta se sopii tarinaan. Heräsin keskellä yötä. Minulla on aspekti, joka itkee parhaillaan, kirjaimellisesti, että se menee vararikkoon. "Voi! Menetän kaikki rahani. Minulta viedään kaikki. Olen hyvin upea olento, mutta menen vararikkoon. Voi, rakas Jumala, ole kiltti ja auta minua." Eikä tämä ole mikään uskonnollinen elämäni, se tunnetaan Mark Twainina. Hän oli melko kyyninen kaikesta. Mutta tuo kyynisyys yhtäkkiä huuhtoutuu pois pienestä asiasta, kuten vararikko, koska hän ei käsitellyt rahaa kovin hyvin, koska hän ei käsitellyt energiaansa kovin hyvin. Ottakaa siitä vinkki – raha on vain energiaa. Hän meni vararikkoon, koska hän ei osannut käsitellä energiaa.



Nyt hän itkee kaiken menettämistä, enimmäkseen maineensa. Maineensa. Hänestä oli tulossa melko tunnettu. Kaikki olettivat, että oli paljon rahaa, mutta hän ei osannut käsitellä sitä. Niinpä hän itkee nyt: "Voi, rakas Jumala, siunattu neitsyt Maria, Jeesus ristillä, ole kiltti, ole kiltti, ole kiltti. Tarvitsen vain vähän apua nyt, vain vähän rahoitusta." Ystäväni, eikö tämä kuulosta vähän tutulta joillekin teistä? "Ole kiltti! Teen mitä tahansa. Alan käydä ripittäytymässä. Teen, mitä tahansa täytyy. Tarvitsen vain apua."



Ensinnäkin, typerä Mark Twain, Jumala ei välitä. Jumalalla on vanha hymy ja hän sanoo: "Katsokaa Mark Twainia, osa St. Germainia" – St. Germain, Mark Twain, kaikki toimivat yhdessä (muutama naurahdus) – "katsokaa tuota. Katsokaa, mitä tapahtuu."



Luulisi, että vanha Mark kutsuisi kaiken nokkeluutensa, älynsä ja kyynisyytensä kera itseään tai minua, sama asia, ja sanoisi: "Hei, iso kaveri siellä ylhäällä! Sinä! St. Germain, jolla on kiire Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja joka tunnetaan ympäri maailmaa, itse asiassa ympäri universumia, suurista tekemistään, miten olisi pieni apu tänne? Menen vararikkoon." Jos hän olisi avautunut jollekin, mikä on jo hänen sisällään, olisin voinut auttaa vähän. En paljoa, mutta olisin voinut järjestää lyhytaikaista lainaa matalalla korolla (naurua). Olisin voinut auttaa vähän, saada hänet tuosta kumpareesta yli. Ja sitten katsella hänen parin kuukauden päästä joutuvan vararikkoon, koska todellinen luoja ja todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle luomukselleen ja ilmaisulleen. En pidä kiinni Mark Twainista. En ole panostanut hänen arkipäivän elämäänsä. Hän johtaa sitä. Kyllä, se on osa minua. Se on osa minun ykseyttäni, mutta en yritä sanella hänen elämäänsä.



Tämä melkein saa sen kuulostamaan vanhemman ja lapsen suhteelta tai välinpitämättömältä suhteelta. Ei lainkaan. Sitä kutsutaan aidoksi myötätunnoksi. Luodaan elämä, sallitaan elämä, ja sitten annetaan sille vapaus tutkia ja kokea ja saada oma tarinansa, ja mestari joka alkaa olla vähän enemmän läsnä tässä huoneessa nyt – olemme noin 24%:ssa mestaria. Se nousee hitaasti, hitaasti – kenties ei ihan niin korkealla. Olen antelias tänään, kuten aina.



Siis todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle osalleen, ei yritä kontrolloida, ei yritä tehdä hyvää tuolle elämälle, koska – pääsen siihen myöhemmin – se kaikki on vain tarinaa. Sitä se vain on.



Minulla on toinen aspekti, toinen kirjailija, joka tekee minut oikeasti hulluksi, joka ärsyttää minua loputtomasti. Nimittäin koska olen elänyt monta elämää maan päällä teidän laillanne, voin samaistua kaikkeen tuohon ihmisen meluun, kaikkeen ruikuttamiseen ja valittamiseen ja pelkoihin ja huoliin (joku haukottelee) ja haukotteluun ja kaikkeen muuhun, unisuuteen. Kun mestari tulee sisään, ihmisestä tulee vähän uninen. Se on ok.



Mutta minulla on tämä toinen kirjailija-aspekti. Nimittäin minulla oli tämä kirjailijajuttu ja vietin melko monta elämää kirjailijana. Toinen kirjailija, jonka saatatte tuntea Shakespearena. Shakespeare. Tämä kirjailija on varsinainen riesa. Tarkoitan, että se aiheuttaa enemmän stressiä ja enemmän ongelmia.



Luulisi – kun ottaa huomioon, että se on yksi suurimmista kirjailijoista ikinä – että tämä aspekti olisi hyvin tyyni, hyvin rauhassa, mutta ei. Tämä aspekti – en melkein kehtaa väittää sitä omakseni, mutta kai minun täytyy – ei pidä omista kirjoituksistaan. Minä tavallaan: "Ihan sama! Teet rahaa. Ihmiset parveilevat ympärilläsi. Sinut tunnetaan historiassa tuhansia vuosia. Puistossa on kesänäytelmiä sinun vuoksesi, ja sinä ruikutat?" – niin kuin hän tekee koko ajan – "Sinä ruikutat?" Hän ruikuttaa, koska hän ei pidä kirjoituksistaan. Hän ei pidä kirjoituksistaan! Se taitaa päteä moniin luoviin tyyppeihin. He luovat jotain nerokasta, mutta he eivät pidä siitä jostain syystä. He eivät halua näyttää sitä julkisesti tai se ei ollut riittävän hyvä tai heidän olisi pitänyt hioa sitä enemmän.



Shakespeare ei pidä kirjoituksistaan, koska hän ajattelee kirjoittaneensa yleisölle, eikä sydämelleen. Hän ei oikeasti halunnut kirjoittaa sitä – sitä yritän sanoa – mutta se toimi. Se veti suuria väkijoukkoja. Se teki hänestä kuuluisan ja se tekee hänestä edelleen kuuluisan. Hän siis käy läpi sisäistä myllerrystä itsestään: "Pitäisikö minun kirjoittaa itselleni sydämestä aitona runoilijana, joka olen? Vai pitäisikö minun kirjoittaa kaupallisesta tarkoituksesta?"



Se on niin yksinkertaista kuin sanoa: "Rakas Shakey (naurua), tee kumpaakin. Tee kumpaakin! Kirjoita salanimellä muita juttuasi, jos olet huolissasi siitä, että ihmisiltä menee pointti ohi tai se hämmentää heitä. Kirjoita eri nimellä. Kirjoita sydämestäsi." Mutta hänellä on itse aiheutettu psyykkinen ja tunnepulmatilanne ja suoraan sanottuna, olen vähän kyllästynyt siihen. Olen todella kyllästynyt siihen.



Hän ei lähesty minua. Hän ei lähesty Jumalaa. Kyse on vain tuosta haavoittuneesta sisäisestä kirjailijasta, ja hänelle se on pakkomielle, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.



Ja samaan aikaan kun kuulen kaiken tuon melun – ja te luulette, että elämänne on rankkaa, kun kuulette kaiken tuon melun – minulla on vielä yksi aspekti. Se on itse asiassa alkuperäinen "ollako vai eikö olla" -aspekti, uskokaa tai älkää. Voi, ei Shakespeare kirjoittanut noita sanoja ensimmäisenä. Se oli aspektini, joka tunnetaan Platonina. "Ollako vai eikö olla." Niin filosofista. Niin täynnä … juttua.



Platonia pidetään modernin länsimaisen yhteiskunnan todellisena suunnittelija, toimeenpanija, vaikka hän on ajassa kauas, kauas taaksepäin. Hän on hyvin ristiriitainen tällä hetkellä. Hänestä tulee silloin filosofinen.



Nimittäin kun sanon teille, että voitte sanoa, mitä tahansa haluatte, paitsi: "En tiedä", se johtuu siitä, että kyllästyn todella Platoniin. "En tiedä. Ollako vai eikö olla? Maailma on musta. Maailma on valkoinen." Hän tekee minusta hullun ylösnousseena mestarina. Luulette, että teillä on rankkaa tänään, luulette, että teillä on ongelmia, mutta minulla on kaikki nämä entisten elämien – ja tulevien elämien – aspektit, jotka valittavat jatkuvasti, käyvät jatkuvasti läpi pulmatilannettaan.



Olen tänään matkallani Ylösnousseiden mestareiden klubilta studiollenne ja alan kuulla kaikki teidän valituksenne ja teidän ongelmanne ja teidän pulmatilanteenne ja ristiriidat, joita on elämässänne, ihmispuolelta, ei mestaripuolelta. Ja minäpä kerron teille, kumpi on paljon äänekkäämpi, ihminen vai mestari. Ihminen. Ihminen haluaa jäädä jumiin. Oikeasti, oikeasti, oikeasti. Tarkoitan, että Shakespeare ... Ettekö te kaikki haluaisi olla Shakespeare? Ettekö te kaikki haluasi jäädä historiaan? Ja hän istuu siinä: "Voi, en kirjoita sydämestäni. Kirjoitan yleisölle." Turpa kiinni. Kirjoita sitten sydämestäsi. Tarkoitan, miten yksinkertaista se voi olla.



Ja kun hän tarvitsee apua, vähän rakkautta, vähän energiaa, hän ei tule vapaan, korkeamman itsensä luo. Hän ei tule sen ylösnousseen mestarin luo, joka sattuu ylösnousseen loistavasti tältä planeetalta melko vähän aikaa sitten. Ei. Hän menee kirkkoihin. Hän menee toisten ihmisten luo. Hän menee alkoholiin, huumeisiin tai muihin vastaaviin asioihin. Minulla on tämä sanonta: "Kaikkialle, paitsi sisälle. Kaikkialle, paitsi itseensä."



Siis katselen häntä. Katselen häntä kaiken tämän valituksen kera, kaikkien hänen elämänsä ongelmien kera, kun vastaus on juuri siinä. Haluaako hän kuunnella, kun tulen maisemiin? Haluaako hän kuunnella Adamus-setää (vähän naurua), joka sanoo: "Vastaus on hyvin yksinkertainen." Hän ei halua kuulla sitä. Hänellä on liian hauskaa pelinsä kanssa.



Siis olen vähän huonolla tuulella tänään, en ole saanut paljon unta viime aikoina. Kuulostaako se tutulta (yleisö sanoo "joo"), rakkaat mestarit?



Ja ajattele, rakas mestari, joka istut täällä tai katselet, sinun täytyy käsitellä periaatteessa vain yksi ihmisaspekti tällä hetkellä. Minun täytyy käsitellä kymmeniä (joku sanoo "au"). Oo! Oo! Siksi olen vähän huonolla tuulella. Ja pyydän sinua, rakas mestari – olemme nyt noin 27 prosentissa ja tilanne paranee koko ajan – todella tuntemaan, mitä lintuhäkissä tapahtuu. Mitä lintuhäkissä tapahtuu? Mitä sisälläsi tapahtuu?



On paljon hälinää. On paljon hämmennystä. On paljon ruikutusta, ja tuo ihmisaspekti ei oikeasti kovinkaan paljon sano: "Ollaan selkeä. Saadaan vastauksia tässä ja mennään läpi." On paljon mekastusta, ja se jatkuu. Se ei mene pois, koska kaikki entiset elämänne ja tulevat elämänne tapahtuvat juuri nyt.



Vedät vain syvään henkeä, rakas mestari. Et jää kiinni siihen. Sallit sen. Sallit sen, joo. Sinulla tulee esiin entisiä elämiä – ei vain tämä elämä, vaan entisiä ja tulevia elämiä – ja ne pitävät kovaa mekastusta. Vedä syvään henkeä ja sallit sen. Ja jossain kohtaa yksi noista entisistä tai tulevista elämistä on saanut tarpeekseen ja sanoo: "Okei, minä olen mitä olen, mutta tota, en oikeastaan tajua sitä. Joten auta minua, minä olen mitä olen, olen lopultakin avoin ja sallin. Olen viimeinkin valmis kuuntelemaan." Ja silloin on tuo aspekti – entinen tai tuleva, oikeasti juuri nyt – jonka kanssa voit työskennellä. Eikä siinä ole kyse konsultoinnista. Siinä ei ole kyse prosessoinnista. Siinä ei ole kyse sanomisesta: "Voi, sinua Shakespeare-kirjailijaraukkaa", tai mitään vastaavaa. Siinä on kyse: "Vedä syvään henkeä ja salli", ja näistä kahdesta pointista, joista puhumme tänään. Sen kerrotte sille.



Sitä odotellessa sinä, mestari, joka olet nyt – olemme nyt yli 30 prosentin, pääsemme siihen; kenties lähetyksen lopussa olemme tuon 50 prosentin merkin yli – et raivaa tietäsi mestariksi, et yritä olla mestari, sinä vain sallit mestarin. Mestari, vedet syvään henkeä, kuulet kaiken tuon melun, kaiken tuon hälinän ja kaiken muun ja istut puistonpenkillä tai mukavassa tuolissa ja otat kulauksen kauniista mukistasi, jossa on toivottavasti jotain muuta kuin kahvia, kenties vähän viiniä tai jotain, vedät syvään henkeä ja tunnet jokaista tarinaa, joka olet koskaan ollut ja tulet koskaan olemaan.



Ja yhtäkkiä se on kuin voitelisi jarrukengät, voitelisi vaihteet. Yhtäkkiä vedät syvään henkeä mestarina ja tunnet kaikkia noita uskomattomia tarinoita, jotka jatkuvat. Ja yhtäkkiä se ottaa siitä pois hankauksen, kitkan, jännitteen. Ja yhtäkkiä se on sama, mitä minä tein viime yönä – vedät vain syvään henkeä ja otat mukavan asennon ja katselet elokuvaa olemuksistasi. Se on siinä. Et kietoudu niihin, koska mestari oivaltaa, että kaikki selviää. Shakespeare kirjoitti uskomattomia asioita. Mark Twain, rakastan noita kirjoituksia ja ne ovat jääneet historiaan. Miten moni olento voi sanoa sen, että heillä on Platon, Shakespeare ja Twain mukanaan? Ota vain mukava asento ja rentoudu ja oivallat, että ne ovat kaikki vain mahtavia, suuria ja upeita tarinoita.



Tehdään se nyt. Otetaan hetki, rakas mestari. Se on niin helppoa.



Joo, se on suuri "ja", koska on menossa kaikkia näitä juttuja. Mestari ei salli itsensä juuttua kaikkeen tähän kamaan. Itse asiassa mestaria kiehtoo tarkkailla sen tapahtumista. Tämä on seuraava taso. Tähän olemme menossa. Tätä teette tällä hetkellä.



Niinpä olen nopeasti pääsemässä yli huonosta tuulestani. Olen nop- … sanotte "kyllä" (naureskellen), "luojan kiitos". Se ei merkitse, että olen kiva tänään. Tiedättehän, millaista on, kun olette pahalla päällä, ja yhtäkkiä kun sumu ja hämmennys ja kaikki muu alkaa hävitä, se on kuin: "Voi paska! En halua olla hyvällä tuulella. Minulla oli hauskaa huonolla tuulella. Älä naurata minua. Älä hymyilytä minua." Olen tavallaan siinä tilassa. Mieliala kohoaa, mutta pidän siitä tavallaan edelleen, tiedättehän? Ja tiedän, että tekin pidätte.



Ei mitään kommenttia Lindalta tähän.



LINDA: Olen piilossa (naurua).



ADAMUS: Linda on piilossa. Otetaanpa kuva Lindasta piilossa, ja hän on kuin …



LINDA: (naureskellen) Linda on piilossa!



ADAMUS: Hän on kuin: "Riittää!" Hän ei ole edes yleisöalueella, hän on niin piilossa (Linda naureskelee).



Hämähäkinseitti



Ihmiselle joka istuu siinä, on yksi hyvin tärkeä asia. Elämässäsi tulee jatkuvasti asioita esiin. Ihmisellä on pelkoja, eivätkä ne vain huuhtoudu pois. Ne ovat siinä. Tarkoitan, että teissä on energiajälki. On pelkoja, on epäilyksiä, ja näen teidän yrittävän voittaa pelot ja epäilykset.



Elämässänne on haasteita, ja näen teidän yrittävän vaikuttaa noihin haasteisiin. Mutta tiedättekö, mitä tapahtuu? Jäätte tavallaan kiinni pelkoon – pelkotunteeseen jossa ei ole mitään tolkkua, mutta se on siinä – ja se on kuin jäämistä kiinni hämähäkinseittiin. Ja tuo hämähäkki on pelko tai epäily tai epävarmuus tai mikä se sattuu olemaankin. Jäätte kiinni tuon hämähäkin verkkoon.



Nyt hämähäkki on saanut teidät. Nyt on taistelua ja kamppailua säilyttääksenne itsenne, pelastaaksenne itsenne pelko- tai epäily- tai epäpätevyyshämähäkiltä tai mitä se sattuu olemaankin. Nyt olette mukana taistelussa. Mutta voin kertoa sinulle yhden asian, rakas ihminen. Olet hämähäkin verkossa. Olet hämähäkin alueella. Hämähäkki kutoi sen sinua varten, ja hämähäkki tietää, että aiot taistella. Ja tiedät, mitä tapahtuu hämähäkinseitissä, kun alat taistella siinä – sotkeudut siihen lisää.



Hämähäkki haaskaa tuskin hitustakaan energiaa taisteluun. Sen ei tarvitse. Se antaa vain sen vaikutelman, että se taistelee, tyydyttämään ihmisen, joka on jäänyt kiinni hämähäkinseittiin. Se sanoo: "Krrrr! Krrrr!", mutta siinä ei ole oikeasti mitään, koska hämähäkki tietää, että sinut on jo johdettu harhaan. Olet verkossa. Sillä hetkellä kun alat taistella, olet valmis, olet kiinni ja olet päivällinen (Adamus naureskelee).



Mielialani paranee. Minä nauran! (Vähän naurua) Minä nauran nyt. Se paranee paljon, upean paljon.



Mitä se merkitsee ihmissinulle? Paria asiaa. Kun kohtaat tuon pelon, mikä tulee tapahtumaan, koska elät tällä planeetalla ja elät kehossa, kun kohtaat tuon pelon tai epäilyksen tai mitä se sattuu olemaankin, hämmennyksen: "En pysty tekemään päätöstä. En tiedä, mitä tehdä", kun olette siinä, menkää siitä läpi. Kun alat huomata meneväsi hämähäkinseittiin ja tiedät sen olevan vääjäämätöntä, tiedät sen olevan siinä, mene läpi. Älä pysähdy. Älä taistelko. Älä prosessoi tuota ongelmaa. Älä yritä miettiä perusteellisesti tuota ongelmaa, koska olet verkossa. Jäät kiinni. Älä yritä järkeillä itseäsi siitä ulos. Älä yritä meditoida itseäsi siitä ulos. Älä yritä etsiä terapeutteja, jotka auttavat sinua pääsemään siitä ulos, koska tuot vain heidätkin hämähäkinseittiisi. Siinä kaikki.



Kun huomaat kohtaavasi pelon tai epäilyn tai epävarmuuden tai elämäsi on täysin sotkussa, vedä syvään henkeä ja mene siitä läpi. Mene siihen syvemmälle. Siinä ei ole ihmistolkkua, mutta siinä on energiatolkku, joka on täysin tarkoituksenmukainen.



Ihminen ei halua mennä yhtään syvemmälle. Se kohtaa tuon tunteen, kauhun keskellä yötä, ahdistuksen ilman selvää syytä. Teillä on ollut sitä. Ihminen vastustaa: "Voi, ahdistusta. Mitä teen? Minun täytyy ajatella tieni läpi tästä. Minun täytyy keksiä jokin kiva pikku klisee. Minun täytyy tehdä jonkinlainen seremoniatanssi tai mitä se sattuukin olemaan."



Olette verkossa. Taistelette nyt, ja se on hassua, koska ajattelette: "Ei, ei! Olen henkinen. Olen pyhä ja laulan tai mitä tahansa." Olette niin hämähäkinseitissä. Ette vain oivalla sitä. Ja tuo hämähäkki heristää nyrkkiä vain silloin tällöin – heristää kaikkia nyrkkejään – antaakseen sen vaikutelman, että teillä on jotain taisteltavaa, mutta se on saanut teidät jo. Pelko on saanut teidät. Epävarmuus on saanut teidät. Ja erityisesti, kun tulette tähän mestaruus- ja valaistumiskohtaan, on edelleen pelkoja ja epäilyjä ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu lapsilleni? Mitä tapahtuu fyysiselle keholleni? Menetänkö mielenterveyteni? Mitä ihmiset ajattelevat?"



Nämä ovat kuin hämähäkkejä, joita on kaikkialla, ahdistuksia joita on kaikkialla. Ette taistele niitä vastaan. Ette voita niitä. Ette voi voittaa, koska te teitte nuo pelot. Teitte nuo epäilykset. Ne tuntevat teidät itse asiassa paremmin, kuin te tunnette ne. Olette nyt hämähäkinseitissä, ja sotkeudutte vain lisää.



Mitä siis teette? Vedätte syvään henkeä ja sallitte itsenne mennä siihen, täysin ja perinpohjin. Siinä ei ole tolkkua. Ei lainkaan. "Miten niin? Jos sallin itseni mennä pelkoon, se nielaisee minut." Ei, koska menette suoraan läpi hämähäkinseitin keskeltä, mutta jatkatte matkaa. Menette suoraan läpi jokaisesta pelosta, ahdistuksesta, ongelmasta joka on elämässänne, mikä se ikinä onkin. Vedätte syvään henkeä ja sidotte selkäänne nuo unelmienne siivet ja lennätte suoraan läpi. Ette vastusta tai yritä muuttaa tai yritä taistella tai yritä ajatella tietänne läpi siitä. Sidotte vain kiinni nuo siivet ja menette. Se on siinä.



Ja on kauhun hetki, kun menette suoraan tuohon hämähäkinseittiin ja teillä on nuo siivet selässä, ja sanotte tavallaan: "Voi paska, Adamus! Toivon, että olit oikeassa tässä, koska menen suoraan epäilyn ja pelon ytimeen …" ja mitä tapahtuu seuraavaksi?! Olette toisella puolella. Olette kaiken sen toisella puolella. Hämähäkinseitti on ihmistietoisuus, teidän tietoisuutenne. Nyt olette toisella puolella ja katsotte taaksepäin ja oivallatte, ettei oikeasti ollut hämähäkinseittiä. Oivallatte, että kaikkia pelkoja joita pelkäsitte, ei oikeasti ollut. Tarkoitan, että muodostitte ne mielessänne, energiakentässänne. Muodostitte ne. Nyt olette niiden toisella puolella. Ei ollut taistelua, ja nyt on viisauden makeaa nektaria, joka on teidän ihmisenä ja joka ei ole ollut tähän saakka ulottuvilla.



Luuletteko, että aion antaa nektariviisautta Shakespearelle ja Platonille? Mitä he tekevät sillä? He möhlivät elämänsä vielä lisää. Siis, en. Tuo nektari, tuo viisaus on hämähäkkiseittihavainnon takana. Sitä ei oikeasti ole.



Mitä sanon? Lakatkaa taistelemasta kaikkea vastaan. John Kuderka totesi aiemmin jotain, mikä sai minut haukkomaan henkeäni, ja minun täytyy sanoa, John ja jokainen teistä jolla on jokin terveysongelma, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa se. Älkää taistelko. Älkää taistelko syöpää vastaan, koska olette silloin suoraan hämähäkinseitissä. Menette siitä läpi. Laitatte nuo siivet selkään "en välitä enää" -tyyppisessä hetkessä ja menette siitä läpi. Ette taistele syöpää vastaan. Menette siitä vain läpi.



Se on sallimista. Ja riippumatta siitä, mitä tapahtuu, mitä ihminen pelkäisi tapahtuvan – lisää syöpää, mahdollinen kuolema, ettei ole tarpeeksi hyvä luoja luodakseen terveyttä – riippumatta siitä, mitä ihminen pelkää, menet siitä läpi, mestari. Menet siitä läpi, ja löydät toiselta puolelta viisauden. Ei niin, että menet siitä läpi etsien parannusta tai etsien jotain muuta. Menet läpi siitä, koska se ei ole enää sinun. Et omista sitä. Et taistele sitä vastaan. Ei mitään tällaista.



Mikä tahansa ongelma on elämässänne, vanha lapsuustunne, joka tulee jatkuvasti esiin, se tulee jatkuvasti esiin, koska jatkatte leikkimistä sillä. On jotain, minkä läpi ette ole pystyneet raivaamaan tietänne, mutta ette prosessoi sitä. Ette prosessoi sitä. Prosessoiminen on hämähäkin jälkiruokaa. Nyt olette kiinni verkossa ja prosessoitte. Teette itsestänne vain makeamman. Päällystätte itsenne prosessointisokerilla ja odotatte hämähäkin tulevan hotkaisemaan teidät. Siinä kaikki. Ette prosessoi tässä. Ette ajattele sitä. Että älyllistä sitä. Sidotte kiinni nuo siivet ja menette suoraan siitä läpi. Se on siinä.



Missään ei ole enää taistelua jäljellä. Ei ole taistelua jäljellä. Ihminen, kuuntele minua! Ihminen, kuuntele minua ja huonoa tuultani tänään. Kuuntele minua. Ei ole taistelua jäljellä, kun pääset tähän kohtaan. Mitä vastaan ylipäätään taistelet, yhteiskunnan epäkohtia? Taisteletko itseäsi ja heikkouksiasi vastaan? Miksi taistelet, valo ja pimeys? Maskuliinisuus ja feminiinisyys? Voisimmeko päästä jo ohi jumalaisesta feminiinisyydestä ja mulkkumaskuliinisuudesta? (Naurua) Tuosta jatkuvasta taistelusta, joka on … (vähän taputuksia) Kiitos. Olen kyllästynyt siihen! Olen kyllästynyt siihen, koska omat aspektini, Shakespeare ja Platon ja kaikki muut valittavat ja kaikkea muuta. Olen kyllästynyt siihen, ja teidänkin pitäisi olla. Se on taistelua. Se on hämähäkinseitti ja jäätte siihen kiinni. Sinä naurat (jollekin yleisössä). Se oli melko hyvä, eikö? (Adamus naureskelee) Joo, minun täytyi harjoitella tätä juttua.



Missä siis olinkaan? Huonossa tuulessani. Päästään siitä yli. Ei ole taistelua. Ei ole taistelua ihmisen ja mestarin välillä. Ei ole taistelua teidän ja avaruusolentojen välillä. Teillä ei ole taistelua Donald Trumpin kanssa (vähän naureskelua ja taputuksia).



KERRI: Oikeasti!



ADAMUS: Voi, monet ihmiset ovat kuin: "Ai jaa, oik- … Minulla oli hauskaa." Ei ole taistelua. Kun pääsette tähän kohtaan, ei ole taistelua, ja se on hyvä asia, tavallaan. Mutta olette tottuneet taistelemaan. Olette tottuneet olemaan vahva myös silloin, kun olette heikko. Olette tottuneet taistelemaan, koska se auttaa vahvistamaan identiteettiänne. Olet tottunut taistelemaan, Kerri (Adamus naureskelee) … Ei, Kerri, tuo taistelu …



KERRI: Mitä?!



ADAMUS: …auttaa sinua vahvistamaan identiteettiäsi. Älä anna hänelle mikrofonia (vähän naureskelua). Tämä on yksisuuntaista keskustelua.



KERRI: Olen laskenut miekkani. Olet väärässä!



ADAMUS: Kiitos.



KERRI: Tämä on ohi.



ADAMUS: Kiitos. Hyvä.



KERRI: Elämäni muuttui.



ADAMUS: Kiitos.



KERRI: Ihan oikeasti se on muuttunut.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on muuttunut.



KERRI: Voi, painisin kuitenkin kanssasi hyytelössä (naurua).



ADAMUS: Voimmeko editoida tuon pois? Voimme vain teeskennellä … Huonon tuulen päivänä haluat painia kanssani hyytelössä?



KERRI: Kyllä!



ADAMUS: Ja se on kuin … (lisää naurua)



KERRI: Kyllä, aina.



ADAMUS: Okei. Siis pontin ollessa, palataanpa takaisin … Kiitos häiritsemisestä. Minun mielialani oli paranemassa ja me putosimme taas takaisin alas – olemme nyt taas noin 24 prosentissa mestaria (vähän naureskelua). Se voi mennä takaisin ylös.



Ei ole taistelua syövässä, köyhyydessä tai missään muussa. Ei. Ymmärrätkö sen, ihminen? Lakkaa taistelemasta.



Laita itsesi minun asemaani hetkeksi. Nyt se on mestari. Se on valaistunut itsesi, ja mitä kertoisit tuolle ihmiselle, joka käy läpi pulmatilanteita, joka käy läpi kaikkea kurjuuttaan ja kärsimystään ja "Voi, minulle ei oltu reilu, ja minä …" Suu kiinni! Se on kuin: "Pääse yli siitä. Sido kiinni nuo siivet ja mene pelkoihisi, mene huonoon lapsuutesi, mitä tahansa se onkin." Ja tiedän, että se tuntuu täysin väärältä asialta. Jep, se on oikein, koska olette tehneet sen väärin tähän saakka. Olette taistelleet näitä asioita vastaan. Voi, ja sitten oltuanne 40, 50 vuotta tällä planeetalla: "Katsokaa kaikkea etenemistä, jota olen tehnyt! Katsokaa, miten pitkälle olen päässyt." Tuosta tuohon?! Onko se siinä?! Koska ette koskaan pääse kovin pitkälle, kun tuo hämähäkinseitti on todella suuri, todella valtava.



Tuo hämähäkki leikkii vain kanssanne, antaa teidän luulla, että pääsette jonnekin. Tuo hämähäkki vain odottaa ja odottaa ja odottaa. Se nappaa muutaman muun kärpäsen ansaansa, ja se sanoo vain: "Se tulee minulle. Se kaikki tulee minulle." Jep.



Vedätte siis syvään henkeä. Jos jokin vanha tunnehaava, sanotaan kumppaniin tai vanhempaan liittyen, tulee esiin, katsokaa vain itseänne, tarkkailkaa itseänne, koska se tulee esiin ja sanotte tavallaan: "Voi! Voi! Se on vanha muisto. Voi! Olen paha ihminen. Minulla ei pitäisi olla näitä ajatuksia." Turpa kiinni! Sitokaa ne kiinni ja menkää läpi. Laittakaa nuo siivet selkäänne ja pääskää siitä yli. Ja toisella puolella on tuo viisaus, tuo nektari. Se on siinä.



Sido hihna kiinni ja mene läpi



Siis ensimmäinen pointti muistettavaksi: sido hihna kiinni ja mene läpi. Kuulostaa kamalalta, mutta … (naurua). Niin totean asiat. Kerroin teille olevani huonolla tuulella tänään. Minulla ei ole aikaa "vahata" kaikkea runolliseksi. Sitokaa hihna kiinni ja pääskää siitä ohi. Menkää sairautenne, itsearvostuksenpuutteenne läpi. Käsitättekö, miten kyllästynyt olen Shakespeareen ja ruikutukseen – hän on kuin: "Minun kirjoitukseni …" Menkää vain läpi siitä, okei? Meillä ei ole enää aikaa pelleillä kaiken ihmisen itse aiheuttaman kurjuuden kanssa. Teen se hyvin selväksi – itse aiheutetun. Yhteiskunta ei tee sitä. Maapallon keskuksessa ei elä olentoja, jotka tekevät sen teille. En välitä, miten paljon avaruusolentoja on – he eivät tee sitä teille. Se on itse aiheutettua, ihminen … teet sitä melkein jonkinlaisen kummallisen ilon vuoksi. Päästään siitä vain yli, okei? Okei. Hyvä.



Vedetään syvään henkeä tässä. Mielialani paranee. Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Iso lihava tarina



Seuraava, toinen pointti: kaikki on tarinaa. Kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Sitä se vain on. Elämänne, ihmiselämä, on upea iso lihava tarina. Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään oppitunteja, joita joku yrittää tuputtaa. Ei ole, uskokaa tai älkää. Ja haluatte uskoa, että tämä elämä – tai mikä tahansa elämä – on hyvin vakava ja erityislaatuinen ja kaikkea oppimista. Hevonpaskaa! Kaikki on tarina, sitä se vain on. Iso, lihava ihmistarina.



Tiedän, etteivät ihmiset halua kuulla tätä. He haluavat tulla hyvin vakavaksi, vaikkapa henkisyydessä. Ja järkytän joitain ihmisiä, uskokaa tai älkää. Järkytän joitain ihmisiä, koska meistä ei tule täällä todella vakavia. Pidämme kaiken kevyenä, pelaamme pelejä, pidämme hauskaa, häiritsemme ja sidomme vain hihnan kiinni ja menemme läpi. Saamme sen vain tehtyä.



Kuulostaa kamalalta! Tarvitsen uuden tekstittäjän tässä (naurua).



LINDA: Okei, mikä siis oli ensimmäinen pointti? (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)



ADAMUS: Mielialani paranee vähän. Olette noin 37%:a mestari tällä hetkellä. Edistymme.



Kaikki on tarinaa, tuo ihmiselämä. Minun elämäni Shakespearena, Platonina, Mark Twainina – ne ovat vain tarinoita. Ei oikeasti ollut mitään opittavaa, ja se on vapautta. Se on helpotuksentunne.



Ette tulleet tänne oppimaan mitään. Olette teeskennelleet, että tulitte tänne oppimaan jotain. Teeskentelitte, että teillä oli karmaa. Teeskentelitte, että teillä oli sarja entisiä elämiä. Muuten, entiset elämät väittelevät keskenään! Minulla on Twain täällä ja Platon tuolla, ja ne kiistelevät, ja luulen, että Twain on voitolla tällä hetkellä, koska Platon oli niin tylsä. Tarkoitan oikeasti tylsää. Lukekaa joitain juttuja. Haukotuttaa. Ja hän oli hyvin vakava. Ei koskaan ollut päissään, ja minusta ei ole enkeli, ennen kuin on ollut päissään (naurua). Täytyy olla, koska muuten on vain tiukkapipo kaikesta. On liian vakava.



Se kaikki on tarina. Se on uskomaton tarina. Se on tunteellinen tarina, tarkoitan tunteellista hyvänä asiana. Se on kirvelevä tarina. Se on rikas tarina, mutta se on vain iso lihava tarina.



Iso lihava tarina luulee, että se on uhri, luulee, että elämä on vaikeaa ja luulee, että se tekee todella kovasti töitä saadakseen jotain, raivatakseen tiensä takaisin johonkin – luoja ties mihin. Näin ei ole. Mestari istuu tässä ja minä katselen, katselen Platonia – voi jessus – ja se on kuin: se on vain tarina. Ja hänellä on sairauksia. En mene niihin tässä, koska tämä on perheohjelma, mutta hänellä on sairauksia (vähän naurua). Ei, vaan tarkoitan, ettei halua olla karkea jalkasienestä, joo, tai mitä se onkin. Ja hän on koko ajan kuin: "Voi minua, koska minulla on tämä." Mutta hän luulee, että se on jokin upea iso oppitunti kosmokselta, ja huudan jatkuvasti hänelle: "Hei Plat, ei ole! Sinulla on vain jalkasieni. Miten olisi vähän vettä ja saippuaa noihin varpaisiin? Se tekisi ihmeitä!" (Lisää naurua) Ja hän on filosofinen. Hän yrittää selvittää tämän universaalin tarkoituksen ja hyvän ja pahan, "jalkasieni ja ei jalkasientä" -kaksinaisuuden (lisää naurua). Olen kuin: "Se on vain … " (Linda ottaa hänen mukinsa ja haistaa, mitä siinä on; paljon naurua). Joo. "Se on vain tarina! Sitä se vain on."



Ihmiselämänne jäävät todella kiinni itseensä. Ne oikeasti jäävät. Ne tulevat hyvin vakavaksi siitä. Ne tulevat vakavaksi itsestään. Ottakaa hetki ja olkaa se mestari, joka istuu täällä. Ottakaa hetki. Olette puistonpenkillä tai missä tahansa, ja katsotte tarinaanne hetken. Katsokaa tuota ihmistarinaa. Tarina taistelusta, ehkä? Tarina olemisesta altavastaaja, ehkä? Tarina siitä, ettei kukaan ymmärrä teitä. Se on vain tarina, okei?



Siis ihminen, pysähdy hetkeksi ja ymmärrä, että se on vain tarina. Siinä ei ole loppupeliä. Ei ole voittamista tai häviämistä, se on vain iso lihava tarina. Ja kun mestari saa tämän tavallaan läpi ihmiselle, kertoo ihmiselle: "Sillä ei ole merkitystä! Tämä ei ole kilpailua. Et yritä ansaita tietäsi takaisin taivaaseen. Ei mitään sellaista."



Kun mestari voi istua siinä, vetää syvään henkeä ja ottaa vähän kahvia – tai mitä helvettiä tässä ikinä onkin (muutama naurahdus) – ja vain katsoa kaikkia näitä entisiä elämiä ja tulevia elämiä – muistakaa tämä, "ja tulevia elämiä" – ja sanoa: "Se on vain iso lihava tarina", no, tavallaan inhimillistätte sen silloin. Sanotte: "Pyh! Mitä haluan katsella tänään? Mitä elämää pyöritän 5K-systeemissäni täällä ylhäällä? Ja mitä katson?" Rakkaudella ja myötätunnolla tietysti, mutta yrittämättä puuttua asiaan. Yrittämättä muuttaa mitään, vaan sanoen: "Se on vain upea iso lihava tarina. Sitä se vain on."



Kun ihminen alkaa tuntea sen, kun hän alkaa oivaltaa sen ja oivaltaa, että koko tämän ajan kun hän luuli joidenkin korkeampien olentojen katselevan itseään, ja jumalien ja muiden jumalien ja monien jumalien ja kansankiihottajien ja jumalatarten ja kaikkien muiden … se on hassua peliä. Ihminen luulee, että hän katsellaan koko ajan, ja se on melkein kuin esitystä jumalille. "Katsokaa minua. Olen uhri. Katsokaa minua. Synnyin vammaisena. Katsokaa minua. Olen typerä. Katsokaa minua. Olen henkisellä polullani." Se on kuin olisitte teatterissa – luulette aina, että se on esitystä.



Mutta sitten kun ihminen kuulee mestarilta: "Hei, se on vain iso lihava tarina! (Vähän naurua) Sillä ei ole merkitystä. Lopeta jo! En edes katsele useimmiten, koska se on tylsä tarina. Se on uusinta! Se on vain uusinta edellisestä ja sitä edellisestä elämästä. En edes katsele. En välitä!" "En välitä, Platon. Tietysti olet kuuluisa, mutta en oikeasti välitä, koska se on …" Se on kuin katselisi PBS:ää, kun katselee Platonia (lisää naureskelua). Se on kuin: "Katsovatko ihmiset tätä?!" Ja se on kuin: "Ei, minä vaihdan kanavaa. Katson" – Cauldre sanoo "jotakin tyttöjen leffaa tai romanttista komediaa tai jotain sellaista" – "jotain hauskaa, koska kaikki on vain iso lihava tarina." Sitä se vain on.



Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari. Olemme 47 prosentissa. Voi, olemme melkein perillä. Luulen, että merabh pystyy kallistamaan vaa'an. Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari.



Käännä kanava – tahatonta sanaleikkiä – ihmistarinaan tästä elämästä. Onko se länkkäri? Onko siinä "ammu ne, pam, pam, valkohattu, mustahattu" -tyyppinen tilanne?



Onko elämäsi upea länkkäri vai onko se avaruusolento-sci-fi? Juu, useimmilla teistä se on sitä (Adamus naureskelee). Onko se upea iso mielen matka? "Ptruu! Mitä tämä on? Avaruusolentoja ja juttuja multiversumeista ja sen sellaista, ja ihminen taistelee tiensä läpi ja lopulta taistelee suuren avaruusolennon kanssa ja peittyy limaan monta kertaa." Onko se sinun elämäsi? Upea suuri sci-fi?



Vai onko elämäsi tällainen – en tiedä, miten sitä kutsutaan – kirvelevä ja sydäntä raastava, tiedättehän: "Mukava ihminen menee ulos ja maailma potkii hänestä paskat pihalle. Mukava ihminen – voi! – haluaa lopettaa kaiken ja sitten lopussa hän löytää aidon rakkauden tai jotain vastaavaa, ja kaikki itkevät ja musiikki soi." Onko se sinun elämääsi? Jos on, se on vain upea suuri lihava tarina, ja siinä kaikki.



Onko elämäsi uutislähetys? Katselen niitä joidenkin teidän kautta. Avaatte uutislähetyksen, ja toimituksessa istuu joukko ihmisiä ja he väittelevät tuntitolkulla eivätkä pääse mihinkään! Ja he väittelevät edestakaisin: "Daa, daa, daa! Ja minä olen oikeassa ja sinä väärässä!" Ja sitten melko pian he vihaavat toisiaan. Miksi sitä näytetään uutisissanne? Siinä ei ole mitään tolkkua. Onko se elämäsi tarina? Suuri mahtava tiski ja kaikki väittelevät edestakaisin eikä kukaan pääse mihinkään. Onko se elämäsi tarina?



Vai onko elämäsi tarina enemmän ns. piirrosfilmi? (Vähän naureskelua) Joo, piirretty. Tavallaan hauska, tavallaan kevyt. Ketään ei oikeasti satu, koska et ole ihminen. On piirroksia. Eikö ole uskomatonta, miten ne luotiin? Ne ovat piirroksia. Siis vaikka pahantekijä tulee ja kolauttaa sinua päähän ja aivosi roiskuvat, niin kahden minuutin kuluttua aivosi ovat taas kassassa, koska et ole oikeasti ihminen, olet piirroshahmo. Tällaistako elämäsi on?



Toisin sanoen, pidätkö tavallaan hauskaa siinä? Et oikeastaan ole huolissasi seuraamuksista ja sanot: "Tämä on vain yksi upea iso lihava piirrosfilmi, jossa elän. Piirsin sen. Kirjoitin sen. Käsikirjoitin sen. En tiedä, mihin se on menossa, mutta se on vain piirrosfilmi." Voisit yhtä hyvin pitää hauskaa siinä. Voisit yhtä hyvin vetää syvään henkeä ja piirtää itsesi oivaltamiseen. Tarkoitan, miksi ei?



Vai onko elämäsi yksi upea iso – miten sitä kutsutaan – romanttinen draama? On tavallaan aina vähän pimeää ja viulut soivat jossain taustalla ja joku käy läpi jotain eeppistä tapahtumaa elämässään. Ja sitten hän rakastuu ja se on hänen elämänsä rakkaus, mutta avaruusolennot sci-fissä ottavat hänen elämänsä rakkauden yhtäkkiä pois. Ja yhtäkkiä … ja se on pelkkää draamaa, se on tunnedraamaa ja tiedättehän, tunnedraamoissa on aina perhe mukana – äiti, isä, lapset, kaikki muut, suku. Ja sitten se tuodaan työpaikalle. Ja on paljon kyyneliä ja paljon sydänsurua. Herran tähden, sammuttakaa se! Tarkoitan, koska sillä ei ole koskaan todella hyvää loppua, kuten piirretyissä. Niissä on hyvä loppu, mutta näissä suurissa romanttisissa eeppisissä draamoissa on aina: "Voi!" Mutta tavallaan se saa olonne tuntumaan hyvältä (joku sanoo "saippuaooppera"). Saippuaoopperan tyyppinen juttu. Päivien viemää. Miten kauan se on tullut? (Joku sanoo "50 vuotta") Viisikymmentä vuotta. Suurin piirtein yhtä kauan kuin olette eläneet. Onko noissa saippuaoopperoissa päästy mihinkään? Oletteko te päässeet mihinkään? Enemmän kuin saippuaoopperoissa, joo. Siis joo, suurta saippuaoopperaa.



Ja sitten ovat vain komediat. Vain komediat. Jotkut komediat ovat todella tyhmiä, mutta se on komediaa. Ei tarvitse ajatella kovin paljon. Jotkut komediat ovat todella hyviä, todella hauskoja. Jopa katsoessani huonolla tuulella teidän kauttanne, nauran joskus komedioille, koska ne laskevat leikkiä ihmiselämän ristiriidoista. Ihmisillä on mahtavaa komediaa. Meidän komediamme toisella puolella eivät ole kovin hyviä, paitsi minä (vähän naureskelua). Mutta komedia toisella puolella ei ole kovin hauskaa. Ihmisillä on upeaa komediaa, kyky nauraa itselleen.



Ja tämä tavallaan tuo minut pointtiini. Elämä on yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Siinä kaikki. Ette saa pisteitä. Ette saa parempaa paikkaa paremmassa taivaassa. Ette saa mahdollisesti parempaa paikkaa Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on vain yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Eikä ihminen ole se, joka valaistuu, tekee valaistumisen, siitä huolimatta mitä ihmisen elokuva kertoo hänelle. Ihminen voi sallia sen. Ihminen voi kirjoittaa pienen piirretyn, joka herää henkiin, ja se on kuin: "Jessus, mitä tapahtui, kun sidoin hihnan kiinni, menin hämähäkinseitistä läpi ja sallin?" Yhtäkkiä toisella puolella oli tämä kaunis viisaus, enkelipölyä kaikkialla ja lopussa tulee kaunista musiikkia ja trailerit ja lopputekstit. Ja lopputeksteissä joka kohdassa on sinun nimesi: "Kirjoittanut, tuottanut, ohjannut, valaistus, assistentti", kaikki muu, sinä olet se. Sinä olet kaikki.



Ihmiset ottavat elämänsä hyvin vakavasti. He oikeasti ottavat. Ja he uskovat sen. He uskovat tuon roskan – ison lihavan tarinan – ja se taittaa tehdä siitä tavallaan hyvän, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta he ottavat sen hemmetin vakavasti ja jäävät kiinni siihen. Ja siitä syystä olen puhunut pitkään joistain henkisistä ryhmistä. He ovat mitä tylsimpiä jumissa-omissa-tavoissaan ihmisiä. He ottavat asiat hyvin vakavasti, eivätkä he välttämättä pidä tästä, koska nauramme. Laskemme leikkiä.



Olette kaikki viettäneet paljon elämiä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa, eikö vain? Ja on paljon hiljaisuutta, paljon todella vakavia juttuja, ja Jumala katselee aina. Äläkä mokaa, Kerri, koska Jumala katselee (vähän naureskelua). Ja elämä tuli hyvin tylsäksi näissä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa. Todella tylsäksi. Millainen elokuva siitä tulisi? Tylsä. "Okei, ensimmäisellä viikollamme …" ja sitten näytätte kaikkia vain "ommaamassa" ja laulamassa mantraa ja sytyttämässä kynttilöitä. Toisella viikolla "ommaamista", laulamista, kynttilöiden ja vähän suitsukkeiden sytyttämistä. Sitten jatkamme noin 50 vuotta ja "ommataan" ja lauletaan edelleen. Mitään ei ole tapahtunut. Jumala ei ole ilmestynyt. Jeesus ei ole ilmestyt, eikä ilmestykään. Luuletteko, että hän tulisi niin tylsään ...



KERRI: Eikä lainkaan seksiä.



ADAMUS: Ei s- … No, heillä oli.



KERRI: Ja tragediaa.



ADAMUS: Joo, joo. Eikä tarkoitus ole "kerriä" (jatkaa) siitä, mutta tiedättekö miksi … (Naurua, kun yleisö tajuaa sanaleikin; suom. huom. sanat "kerri" ja "jatkaa" ovat samankaltaisia) Ja tämä on fakta, sen pitäisi olla Wikipediassa. Tämä on ehdottomasti fakta, mutta tiedättekö, miksi pieruhuumori on niin hauskaa? Tiedättekö miksi? Pieruhuumori, ilmavaivat, kaasu perseestänne (lisää naurua). Tiedättekö, miksi se on hauskaa? Se ei oikeasti ole kovin hauskaa, kun sitä ajattelee. Se ei oikeasti ole, mutta kaikki räkättävät täällä, jos katselette netissä. "Voi, nämä pienet hah-hah pierut!"



Tiedättekö miksi? Koska kuvitelkaa 600, 700 vuotta taaksepäin. Olette nunna- tai munkkiluostarissa (naurua) eikä kukaan puhu. Tarkoitan, ettei teidän anneta puhua, ja istutte siellä – itse asiassa olette polvistuneena – ja olette tulossa juuri hulluksi. Mutta yritätte tavallaan: "Okei, aion tehdä tämän. Kenties se toimii. Sanotaan, että se toimii, ja Jumala katselee joka tapauksessa." Ja istutte vain siellä, olette vakava ja yritätte tehdä oikein ja olette täysin kietoutunut itsesääliin, ja aivan yhtäkkiä joku "prrrr!" (Naurua, ja Linda lisää ääniefektiä) Kaikki repeävät, ja aivan yhtäkkiä joku toinen päästää pierun. Se oli hauskin asia, mitä oli tapahtunut koko vuonna! (Lisää naurua) Eikä myöskään pää-äiti ja pääpappi voi kuin nauraa.



Se oli ainoa huumori silloin, ja se juuttui teihin – ei tahallista sanaleikkiä (lisää naureskelua). Mutta se pysyi teissä tähän elämään saakka. Se on kuin: "Muistan sen! Kirkko oli täysin hiljainen, muutama kynttilä paloi ja aivan yhtäkkiä, tyhjästä "prrrrr!" Kaikki katsovat ympärilleen: "Kuka sen teki?" Mutta sitten oli spontaania nauramista ja kaikki piereskelevät. Kukaan ei sano sanaakaan. Kaikki piereskelevät! Ja se on kuin: "Voi ei!" Sitten alatte miettiä: "Mitä söimme lounaaksi tänään?"



Pointtini kaiken naurun keskellä on, että kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Elämänne, kaikki muut elämät – ne ovat vain upeita isoja tarinoita.



Kun teistä tulee hyvin vakava niiden suhteen, kun otatte itsenne vakavasti, energia jumiutuu, ja sitten unohdatte, minne laitoitte siivet ja mitä sanoin täällä – nämä kaksi yksinkertaista pointtia – ja alatte tulla taas todella vakavaksi ja jäätte päänne sisään. Olette hämähäkinseitissä tuossa kohtaa, kun teistä tulee noin vakava. Vasta sitten kun voitte vetää syvään henkeä ja nauraa isolle lihavalle tarinallenne, oivallatte, ettei teitä mitata tai valvota. Ei ole oikeaa tai väärää. Teillä on elämiä, joissa käytiin läpi kaikenlaista paskaa, ja toisista selvisitte leikiten. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä.



Tämä on erityisen ainutlaatuinen elämänne. Sitä ei kuitenkaan pidä ottaa vakavasti. Erityisen ainutlaatuinen elämä, koska olette täällä tekemässä mitä? "Opiskelemassa valaistumista." Voi hyvä luoja! Sallimassa. Sallimassa. Pitämässä hauskaa. Sallimassa. Olette täällä sallimassa. Sitä se oikeasti on. Onko teidän oltava vakavissanne sallimisesta? Ei lainkaan! Itse asiassa, mitä enemmän hymyilette, sitä enemmän sallitte. Joo, voisimme laittaa sen puskuritarraan ja isoäidin jumpperiin.



Olette täällä sallimassa. Se on siinä. Miten vakava teidän on oltava sallimisessa? Ei kovin! Miten paljon työtä se vaatii? Ei yhtään! Mutta saako se teidät tuntemaan, että te ette oikeasti yritä kovasti, että te ette luo hyvää elokuvaa? Sillä ei ole merkitystä. Vedätte vain syvään henkeä ja sallitte. Tiedätte olevanne siinä, kun voitte nauraa isolle lihavalle tarinallenne, kun voitte lakata ottamasta itsenne niin hemmetin vakavasti ja lakata ajattelemasta, että teillä on maailman taakat harteillanne ja "Tätä valaistumista on niin vaikea tehdä". Ei ole. Ei ole. Sitä ei koskaan suunniteltu sellaiseksi. Kyse on niistä jästipäistä, jotka yrittävät tehdä siitä tylsää, yrittävät palata takaisin hiljaisuuden päiviin luostareissa ja yrittävät tehdä siitä jonkinlaista ihmisen valaistumispeliä, eikä se ole sitä. Se on todella helppoa. Se on hengen vetämistä syvään ja isolle lihavalle tarinallenne nauramista.



Otetaanpa huikka tätä, mitä tässä ikinä onkin (Adamus naureskelee).



Rentoudu ja salli



Olemme Siivet-sarjassa ja aloitin tänään – se on minun tarinani. Keksin se. En ole huonolla tuulella. Rakastan teitä. Rakastan minua vielä enemmän, mutta rakastan teitä (yleisö sanoo "jee!" ja vähän taputuksia) En ole huonolla tuulella. Se on tarina, ja sitä vaan oivaltaa – se on kuin piirrosfilmi – "Pidetään hauskaa tänään ja leikitään vähän. Tulen sisään, olen huonolla tuulella "krrr, krrr, krrr!"" Jotkut teistä järkyttyivät oikeasti. Jotkut teistä olivat kuin: "Voi luoja! Aikooko hän purra minulta pään pois tänään?" Ajattelin sitä, mutta …



Vetäkää syvään henkeä omassa elämässänne, alkakaa pitää hauskaa, koska tiedättekö mitä? Sillä hetkellä kun teette sen, sillä hetkellä kuin olette leikkisä sen kanssa, sillä hetkellä kun oikeasti rentoudutte ja sallitte, koko energiadynamiikka muuttuu. Ette ole enää siinä skenaariossa, että lennätte tuohon hämähäkinseittiin ja jäätte jumiin. Silloin oivallatte, että kaikki liikkuu lävitsenne. Miten voisitte jäädä jumiin? Kaikki liikkuu lävitsenne – aika, paikka, hämähäkinseitit ja kaikki muu. Kaikki pelkonne, kaikki huolenne ja ahdistuksenne – ne kulkevat vain läpi. Siinä kaikki. Ne tekevät itsensä tunnetuksi aina silloin tällöin. Joo, on tunne, joka kulkee kehonne yli. Se saattaa aiheuttaa jopa vähän myllerrystä. Annatte sen vain mennä läpi. Siinä kaikki. Siinä ei ole taistelua.



Ihmisperspektiivi on, että jäätte kiinni hämähäkinseittiin ja yritätte taistella tienne ulos. Se on ihminen. Siksi kysyin: "Kuka täällä on tänään?" Mestarin perspektiivi on – olemme melkein 50:ssä – "Se kulkee vain lävitseni." Ja itse asiassa teidän ei tarvitse sitoa mitään kiinni tai lentää minkään läpi. Sallitte vain nuo siivet, jotka ovat jo siinä, ja levitätte ne ja katselette, miten kaikki virtaa sisään ja lävitsenne. Ja sitten otatte vain sen, mitä haluatte isoon lihavaan tarinaanne, vain sen mitä haluatte elämäänne, vain sen mitä valitsette itsellenne, ja oivallatte, että se kaikki vain virtaa lävitsenne. Se on niin yksinkertaista.



Nyt tulee Siivet-sarja – uskoakseni on 19. vuosi, jonka olemme olleet yhdessä, ja kuten sanoin aiemmin, on 200 shoudia. Se on paljon. Riittää sisällöksi 33 kirjaan, paksuun kirjaan, ei ohueen. Kaikki Tobiaksen opetukset, kaikki uskomaton viisaus minulta ja kaikki, mitä tulee – uskomaton, joo – sen mukana. Ja itse asiassa – vetäkää syvään henkeä tässä – sekin on osa isoa lihavaa tarinaa, kaikki tämä. Mutta minun täytyy sanoa, että se on ilmiömäinen tarina. Se on ilmiömäinen.



Kun teimme vuosia sitten siirtoa Tobiaksen ja minun välillä, konsultoin muutamia muita ylösnousseita mestareita tulemisesta tähän Crimson Circleen. Kuulin tästä ryhmästä, tavallaan samalla tavalla kuin jotkut teistä ovat ehkä kuulleet siitä, ennen kuin tulitte tänne. Kuulin siitä, mutta olin vähän epäluuloinen. Shaumbra? Merirosvot? Tämä kapinallisten ja yllyttäjien ryhmä? Ja minä tavallaan: "Olen mukana. Olen mukana." (Naurua) Toiset sanoivat, että se kestäisi kaksi, kolme, neljä elämää. Tiesin, ettei kestäisi. Tiesin, että olitte hyvin valmiita. Teitä tarvitsi vain hakata muutaman kerran päähän ja ojentaa ja teidän täytyi vetää henkeä ja oivaltaa, että se on vain iso lihava tarina. Sitä se vain on. Elämänne ei ole kovin tärkeä, paitsi "minä olen" -olemukselle. Ja se on tärkeä sen kauniissa tarinassa. Mutta muuten lakatkaa ottamasta sitä niin hemmetin vakavasti, okei?



Mitä oikeasti sanon? Menkää elämään. Nauttikaa. Pitäkää hauskaa. Kun tunnette ahdistusta tai pelkoa tulevan läpi, sallikaa sen vain mennä suoraan läpi sen sijaan, että juoksette sitä karkuun tai yritätte taistella sitä vastaan mielessänne. Sallikaa sen mennä suoraan läpi. Oivallatte, ettei oikeasti ole mitään hämähäkinseittiä. Mutta sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, on se sitten syöpä, taloudellinen vararikko, itsearvostus tai mitä tahansa muuta, sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, jäätte siihen jumiin. Se on itse asiassa pahempaa nyt teille kuin koskaan ennen. Pääsette tähän tietoisuuspisteeseen ja jäätte enemmän jumiin kuin koskaan. Olette herkempi, joten jäätte enemmän jumiin. Silloin pysähdytte ja sanotte: "Mitä ne pointit olivat, joista Adamus puhui?"



SART: Olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin.



ADAMUS: Teidän olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin (vähän naureskelua). Siksi teemme nauhoituksia teille. Tämän nauhoituksen kyllä myymme. Ei ilmaislahjoja … Vitsi, vitsi.



Se on tarina, pitäkää hauskaa sen kanssa. Olette upea iso piirrosfilmi.



Siivet-sarjassa alatte oivaltaa, että nyt vain teemme sen, okei? Siis keräännymme yhteen, pidämme hauskaa, minä keksin tarinoita, kuten "Olen huonolla tuulella." Miten voin olla koskaan huonolla tuulella? Itse asiassa se mitä sanoin noista elämistä, on totta. Platon on varsinainen kiusankappale. Hän ei osaa koskaan päättää, ja Shakespeare tuskailee sisäisen päätöksensä kanssa, kirjoittaako yleisölle. Ja Mark Twain, hän on hauska, mutta hyvin skeptinen toisinaan, hyvin negatiivinen kaikesta, enimmäkseen itsessään. Hänellä on energiaongelmia – ei mikään ihme, että hän joutui vararikkoon. Kaikki nuo asiat ovat totta, mutta se ei vaivaa minua vähääkään. Vedän syvään henkeä ja katson heidän isoja lihavia tarinoitaan ja oivallan kauneuden niissä ja minussa. Ja oivallan, etteivät he koskaan oikeasti jää jumiin verkkoon. He luulevat jäävänsä, mutta he eivät jää. He eivät itse asiassa koskaan törmää ja pala. He luulevat niin, mutta he eivät tee sitä. Ja he ovat itse asiassa kaikki osa minun ykseyttäni.



Kun meiltä loppuu aika – kerroin teille, että tämä olisi tavallista lyhyempi, noin kaksi minuuttia tavallista lyhyempi (naurua) – tehdäänpä merabh. Miksi? Olen kyllästynyt puhumaan, ja te olette kyllästyneet minun puhumiseeni.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tehdään siivet-merabh. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Nyt mennään.



Siivet-merabh



Olemme nyt Siivet-sarjassa.



(Musiikki alkaa)



Se merkitsee, että näiden vuosien jälkeen, kun olette todella avautuneet, sallineet ja katsoneet huvittuneena itseänne, olemme lopultakin siinä pisteessä, että nousemme korkeuksiin. Nousemme korkeuksiin. Se merkitsee laajentumista.



Ihmisellä on edelleen päiviä, jolloin sillä on paniikkia tai ahdistusta tai se on vain vihainen. Silloin vedät syvään henkeä, kuten teemme nyt. Voin melkein kuulla tuon ihmisen huutavan taustalla – silloin vedät syvään henkeä ja oivallat, että kaikki on vain upeaa isoa lihavaa tarinaa. Silloin tunnet siipesi, tarkoitan kirjaimellisesti.



Tunnet siipesi.



Olen sanonut joissain kokoontumisissamme aiemmin, että teillä on energiasiivet. Selkä, hartiat, ovat herkin osa kehossanne. En puhu suurista höyhensiivistä, vaan puhun kyvystä laajentua ja avautua. Vedät vain syvään henkeä ja sallit sen.



Sanot: "No, en tiedä miten." Juu, tiedät. Se on vain osa tarinaa. "Yhtenä päivänä kasvatin siivet – siivet jotka sallivat minun laajentua. En enää pelännyt elämää, en enää pelännyt lentää, en enää pitänyt itseäni valaistumisen siipikaton alla. Tein vain sen."



Vedä syvään henkeä, ja isossa lihavassa tarinassasi tulet lukuun, jossa vain sallit siipien avautua.



Nämä siivet voivat viedä sinut läpi jokaisesta havainnosta, että saattaisi olla pelkoa, epäilyä, vaaraa – jokaisesta uskosta, ettet osaa päättää, ettet tiedä, mitä tehdä seuraavaksi. Tunnet vain näiden siipien avautuvan ja vievän sinut tuolle puolen.



Kyllä, ihmisellä joka istuu täällä, on päiviä … on kurjia päiviä. Se on vain osa isoa lihavaa tarinaa, ja se on okei. Se on okei. Ja on mestari, jolla on siivet. Ei yritetä taistella, ei yritetä voittaa epäilyä ja epävarmuutta ja pelkoa. Ei yritetä lainkaan, vaan oivalletaan, että se on vain yksi ja-tilanne, yksi monista tavoista hahmottaa todellisuus.



Tässä tulevassa sarjassa, tänä vuonna joka meillä on yhdessä, alat todella kokea asioita. Sen sijaan, että puhutaan sallimisesta, sallit itsesi kokea sen. Platonmaisen valaistumispuheen sijasta, koet sen. Ilosta puhumisen sijasta, se todella on siinä.



Joskus kokemukset joita sinulle tulee tänä vuonna, järkyttävät sinua helvetisti, koska ne ovat hyvin todellisia. Tarkoitan, että ne ovat totta.



Joskus tietoisuuden avautuminen pökerryttää sinut. Ihmettelet, pystyykö kehosi tai mielesi edes käsittelemään sen. Se on niin hämmästyttävää – kokemus, eikä pelkkää puhumista.



Kyllä, pystyt käsittelemään sen, erityisesti kun vedät syvään henkeä ja tunnet nuo todellisen mestarin siivet.



Siirrymme luokkahuoneluennoista todellisiin, merkityksellisiin ja hauskoihin elämänkokemuksiin. Muutat tarinaa, kirjoitat sen eri tavalla ja yhtäkkiä näissä ison lihavan tarinasi myöhemmissä luvuissa oivallat, että nyt osallistut sen kirjoittamiseen. Ihminen, osallistut tuon seuraavan luvun kirjoittamiseen.



Sinulla on tietämys ja tunne, että oli kirja, iso lihava kirja elämästäsi, mutta sinulla ei oikeasti ollut kovin paljon sanottavaa siihen, mitä siinä kirjoitettiin. Se muuttuu.



Puhuimme hiljattain keahakissa siitä – sitä kutsutaan rinta rinnan elämiseksi. Mestari ja ihminen. Oivallat, että et oikeasti luottanut itseesi kirjoittaaksesi tarinaa, uutta lukua.



Nyt sinä, mestari ja minä olen kirjoitatte ja elätte nyt uusia lukuja, lukuja vapaudesta, lukuja todellisesta elämän kokemisesta. Ei vain tavallista arjen monotoniaa, vaan todellista elämän kokemista. Se on ero. Juuri nyt se on ero – sinä osallistut.



Mitä siis on istuminen tässä nyt? Mitä tämän merabhin aikana tapahtui? Missä prosentissa olemme nyt? No, paras tapa sanoa se, kun joku pääsi erittäin lähelle sitä: olet 100-prosenttisesti ihminen ja 100-prosenttisesti mestari. Olet kumpaakin.



Ette ole ristiriidassa toistenne kanssa. Et yritä mennä 20-prosenttisesta ihmisestä 80-prosenttiseen mestariin – olet kumpaakin, olet rinnakkain. Kumpikin.



Vedetään syvään henkeä.



Lennä pelkojesi läpi. Lennä henkisen ahdistuksen läpi. Lennä tunneongelmien läpi. Älä pysähdy yrittämään selvittää niitä tai prosessoida niitä. Älä juokse niitä enää karkuun. Lennä niiden läpi.



Se on vähän pelottavaa ensin, koska tuntuu siltä, että lennät suoraan hämähäkinseittiin. Mutta oivallat, että on vauhti, voitaisiin sanoa intohimo, energia – melkein tietoisuus, muttei ihan – mutta on vauhti, joka sinkoaa sinut suoraan syvimpien pelkojesi läpi. Älä välttele niitä enää, mutta älä myöskään prosessoi niitä. Mene suoraan läpi.



Toiseksi oivalla, että se kaikki on iso lihava tarina, mutta nyt olet osa sen kirjoittamista. Ja sanon "osa", koska mestari tekee edelleen oman osansa kirjoittamisesta. Mutta nyt sinä, ihminen, kirjoitat myös, osallistut. Nämä ovat nuo kaksi pointtia.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä yhdessä.



(Musiikki loppuu)



On aika juhlia, rakas shaumbra. Aika juhlia. Siis avaa nuo siivet ja päästään liikkeelle. Ja muista aina, että kaikki on hyvin isossa lihavassa tarinassasi! (Naurua)



Tämän myötä, kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 31.08.2017 18:25 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
MUUTOSTEN ELÄMÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Päätin erään aiemman artikkelini Shaumbra-lehdessä sanoihin: "Shaumbran elämä on muutosten elämää." Matka oivaltamiseen ei ole aina helppo, vaikka sekin muuttuu valtavan irtipäästämis-, puhdistamis- ja sallimismäärän jälkeen. Se alkaa valtavalla muutoksella, joka tapahtuu heräämisen aikana, ja siihen liittyy usein työpaikka ja suhteet. Työpaikka tai urapolku muuttuu, koska monta kertaa se on ollut vain tapa ansaita "juuri riittävästi" -elämä, intohimo- ja iloelämän sijasta. Suhteet muuttuvat, koska hyvin usein ne perustuvat vanhaan karmaan todellisen rakkauden ja kunnioituksen sijasta.

Muutokset jatkuvat ja menevät vielä syvemmälle, kun siirrymme mestaruuteemme ja lopulta ruumiillistuneeseen valaistumiseemme. Niitä tulee siinä, miten hahmotamme sekä itsemme että maailman ympärillämme. Uskomuksemme muuttuvat (usein niitä ei korvata uusilla uskomuksilla, vaan "vapaalla tilalla"), kehomme muuttuu, kun päästämme irti esi-isäbiologiasta, ja taatusti herkkyys- ja tiedostamistasomme muuttuu. Nämä muutokset voivat olla pakahduttavia ihmisaspektille, mutta mestari tietää, että muutokset ovat jo tapahtuneet ja kaikki on hyvin.

Pyysimme muutosta tässä elämässä – itse asiassa vaadimme sitä – koska emme aio sietää enää uutta "samaa vanhaa" -elämää. Vanhan tavan elämän oli vain muututtava, eikä muuttumattomuus ollut yksinkertaisesti vaihtoehto. Perimmiltään muutoksissa on kyse vain siitä, miten tuomme energiaa elämäämme ja käytämme sitä ilmaisunvapauteen, sekä sielun viisaudesta. Shaumbroina olemme alkaneet rakastaa muutoksia yhtä paljon sen vuoksi, mitä ne tuovat, kuin kiroamme ne häiriöiden vuoksi. Shaumbran elämä on muutosten elämää … ja häiriöiden.

Myös Crimson Circlen elämä on muutosten elämää. Organisaationa olemme käyneet läpi monia muutoksia vuosien saatossa. Ajattelen tätä, kun juhlimme Kvanttihyppytapahtuman 10. vuosipäivää, joka pidettiin Taosissa, New Mexicossa syyskuussa 2007. Melkein 700 shaumbraa yli 30 maasta kerääntyi New Mexicon pohjoisosaan merkiksi tietoisuuden kvanttihypystä tällä planeetalla. Se oli yksi Crimson Circlen ikimuistoisimmista tapahtumista ikinä. (Huom. voit ladata ja katsoa tunnin mittaisen Kvanttihyppy-koostevideon velotuksetta syyskuun loppuun saakka. Voit myös lukea tai kuunnella Kvanttihyppy-kanavoinnit veloituksetta Kirjastossa.)

Crimson Circle on muuttunut hyvin selvästi, esim. shoudit on siirretty olohuoneemme tiipiistä ensin Coal Creekin monitoimitaloon ja lopulta upeaan studioon ja Mestarien klubiin. Olemme muuttuneet täysin vapaaehtoisesta henkilökunnasta (alun perin Michelle MacHale, John Kuderka, Joe Collins ja Sandra Harris) 10 kokoaikaisen ja 5 osa-aikaisen jäsenen tiimiksi. Olemme siirtyneet vuoden 2001 yhdestä 12 sivun nettisivustosta vuoden 2017 kolmeen yritystason nettisivustoon, joissa on tuhansia sivuja.

Vuonna 2009 kävimme läpi ennenkuulumattoman muutoksen, kun Tobias lähti työskenneltyään kymmenen vuotta shaumbrojen kanssa ja Adamus otti hänen paikkansa. Kanavoinnit ja viestit muuttuivat, ja tämä johti muutokseen shaumbrojen keskuudessa. Jotkut jotka olivat olleet hyvin läheisiä meille, eivät kokeneet mukavaksi Adamuksen tyyliä, minkä itse asiassa ymmärrän, koska minulta vei melkein puoli vuotta rentoutua siihen tapaan, jolla Adamus työskentelee kanssamme. Siinä missä Tobiaksella oli lempeä ja isoisämäinen käyttäytymistapa, Adamus on provosoiva ja hänen persoonallisuutensa on kuin aggressiivinen ja omalaatuinen collegen professori. Hän ei ehdottomasti ole kaikkia varten.

Nyt mentäessä vuoden 2017 loppua kohti, olemme taas uuden muutoksen keskellä. Voin kuulla jo joidenkin teistä vaikeroivan, mutta odottakaa hetki. Luulen, että pidätte tästä muutoksesta. Minäpä annan vähän taustaa ennen menemistä yksityiskohtiin.

Vuoden alussa palaveerasimme muutaman kerran studion näyttämödesignin muuttamisesta. "Puut ja pensaat" olivat olleet siellä jonkin aikaa ja päätimme, että oli päivityksen aika. Henkilökunnalta tuli muutamia hyviä ideoita, mutta mikään ei tuntunut oikein loksahtavan. Sitten yhtenä päivänä Adamus tupsahti sisään ja muistutti minulle kauniista violetista ametistikristallipuusta, jonka olimme nähneet Brasiliassa. Ensimmäiset ajatukseni olivat, että sen ostaminen oli liian kallista ja se oli liian suuri ja helposti särkyvä lähetettäväksi. Tunsin Adamuksen pyörittelevän silmiään, joten huvittaakseni häntä otin yhteyttä Conrado Justus Machadoon Iguacu Fallsissa, Brasiliassa ja tarkistin hinnan. Se oli tosiaan aivan liian kallis, mutta muutaman päivän päästä Conrado lähetti sähköpostin, että hän oli neuvotellut paljon kohtuullisemman hinnan, johon sisältyi toimitus. Tarpeetonta kai sanoa, että alle kuukauden kuluttua Aistillisuuspuu oli studion näyttämöllä ja Adamus oli tyytyväinen.

Sitten Adamus kertoi motiivinsa minulle: oli uuden muutoksen aika Crimson Circlessä ja shaumbroilla. Siirtyisimme mestarin elämän aikakauteen … hyvään elämään. Vuosien (elämien?) kamppailemisen ja etsimisen jälkeen nyt oli aika elää aistillisuudessa, helppoudessa ja sujuvuudessa. Olimme siirtyneet prosessointi- ja irtipäästämisaikojen ohi ja tulimme nyt sallimisaikaan, ja Adamus huomautti, että tuo kaunis (ja jokseenkin kallis) Aistillisuuspuu Crimson Circlen näyttämöllä edusti juuri sitä. Se nähtäisiin shoudien, pilvikurssien ja melkein kaikkien tapahtumien aikana studiolla ja se huokuisi kaikille katsojille viestiä, että oli ahmyon aika.

Elokuun alussa nauhoitimme Mestarin elämää -sarjan viidennen osan, eikä ole mikään ihme, että Adamus valitsi aiheeksi ahmyon. Hän jopa sanoi, että hän halusi sen olevan edullisempi kuin aiemmat Mestarin elämää -jaksot, koska hän haluaa kaikkien shaumbrojen kokevan sen. Siksi alensimme hintaa tavanomaisesta 195 dollarista 95 dollariin 31.10. saakka (lisäinfoa täältä). Ahmyo on sitä, kun ihminen ja mestari elävät yhdessä harmoniassa, kaikki vain tulee sinulle ja oivallat, että aika-avaruus kulkee todellisuudessa sinun lävitsesi, eikä toisinpäin. Ahmyo on sitä, kun sallit energian palvella sinua, etkä kamppaile saadaksesi riittävästi energiaa, jotta pääset päivästä läpi. Ahmyossa on kyse rentoutumisesta valaistumiseen. Kuten meille on muistutettu hyvin usein, ihminen ei ole vastuussa valaistumisestaan. Ihmisen tehtävä on vain sallia luonnollinen evoluutio oivaltamiseen ja lopulta, monien kamppailuelämien jälkeen, nauttia kaikesta, mitä tällä planeetalla on tarjottavana.

Nyt, vain 10 vuotta Kvanttihyppyjuhlan jälkeen, olemme valmiita ahmyo-elämään. On aika elää hyvää elämää, kun mestari ja ihminen aloittavat rinnakkaiselon. Sano hyvästi kaikille vanhoille tunneongelmille. Päästä kunnioittaen irti kehon ja mielen esi-isäsukulinjasta. Päästä irti puutteesta ja anna yltäkylläisyyden tulla sinulle. Riippumatta siitä, miten monta vuotta kehosi matkamittarissa on, anna kivun ja sairauden haihtua pois. Luovu vanhoista konflikteista, vaikka olisit kantanut "feminiinisyys vs. maskuliinisuus", "valo vs. pimeys" tai "ihminen vs. jumaluus" -taistelun lippua. Taistelut ovat ohi. Meillä on tehtävä – tehtävä jota olemme suunnitelleet ja johon olemme valmistautuneet monta elämää – ja se on nauttia elämästä. Ahmyo-elämästä.

Shaumbran elämä on muutosten elämää. Ahmyo on se muutos, josta olemme uneksineet Atantiksen ajasta saakka, ja nyt se on täällä. Oletko valmis sallimaan sen? Olen varma, että Adamus muistuttaa meille uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että on lopultakin aika nauttia elämästä … ahmyo-elämästä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04.10.2017 19:58 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 03.11.2013 23:02
Viestit: 2130
ADAMUKSEN SILMIN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Linda ja minä olemme kotimatkalla tehtyämme huomionarvoisen viiden viikon pyörremyrskymatkan Eurooppaan. Itse asiassa kirjoitan tätä artikkelia 11 kilometrin korkeudessa lennollamme Münchenistä Denveriin. Tiedän, että editori Jean Tinder odottaa levottomana artikkeliani, koska lokakuun Shaumbra-lehti täytyy saada ulos ennen saman viikon shoudia.

Adamus ja shaumbra-yleisö eivät lakkaa koskaan hämmästyttämästä minua. Kun Crimson Circlen henkilökunta kysyi viimeaikaisista tapahtumista Euroopassa, vastaukseni oli: "Kaikkien aikojen parhaita!" He luultavasti osasivat odottaa tuota vastausta, koska niin sanon yleensä jokaisen tapahtuman jälkeen. Mutta ne todella paranevat joka kerta. Viime viikon Kynnys-jälleentapaamisessa Toscanassa Adamus muistutti taas kerran osallistujille, että kanavoinnit ovat heijastusta yleisöstä. Hän peilaa pelkästään meitä ja laittaa sanoiksi sen, minkä jokainen yleisössä alkaa jo oivaltaa. Hän laittaa ryhmän ydinolemuksen sanoiksi ja parantelee sitä teatterillaan, häiriötekijöillään ja merabheillaan. Oletan, että tilaisuuksista tulee jatkuvasti parempia, koska meistä tulee jatkuvasti mestarillisempia.

Kanavoijana tehtäväni on tulkita Adamuksen energialähetykset sanoiksi. Päinvastoin kuin monet ihmiset luulevat, Adamus ei anna minulle sanoja toistettavaksi kuin sätkynukke. Sen sijaan hän virrattaa energiaa ja käännän sen nopeasti sanoiksi. Käytän amerikanenglannin sanoja, koska se on ainoa kieli, jossa olen sujuva. Silloin tällöin joku kysyy, miksi Adamus ei puhu ranskaa, kieltä jonka hän valitsi elämäänsä St. Germainina. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että minä en puhu ranskaa. Adamukselta tulevaan virtaan sisältyy intonaatio, keholiikkeet, kasvojenilmeet, äänenkorkeus ja monia muita sanattoman kommunikoinnin kerroksia. Se on äänten, liikkeiden ja energian sinfoniaa toistamaan shaumbroille sen, mikä jo kukkii heidän sisällään.

Kanavoinnissa yhdistyy satoja elementtejä samaan aikaan. Adamuksen silmin (hänen tietoisuutensa kautta) voin tuntea yleisön jäsenet, erityisesti hänen puhuessaan henkilökohtaisesti jonkun shaumbran kanssa. En näe ainoastaan tuota ihmistä tuolla hetkellä, vaan myös joitain aspekteja ja entisiä elämiä. Se on kuin katselisi televisiota kymmenien kanavien ollessa päällä samaan aikaan tai katsoisi kaleidoskooppiin ja näkisi myriadeja kuvia. Ensin se oli hämmentävää, mutta nyt se on minusta kiehtova ja-tila.

Toisinaan tiedostan muita olentoja huoneessa. Joskus ne ovat osa Adamuksen taivastiimiä, vaihdelleen kourallisesta muutamaan sataan. Ne tulevat tarkkailemaan shaumbroja, auttamaan energioiden tasapainottamisessa ja katselemaan suurta ylösnoussutta mestaria työssään omistautuneiden ihmisten kanssa. Tunnen Kuthumin huoneessa melkein joka shoudissa ja monissa työpajoissa. Kenties tämä selittää huumorin, joka on hyvin tärkeä osa tilaisuuksiamme. Esimerkiksi eräs osallistuja kysyi hiljattain, miksi hänen koiransa tärisee ja vapisee joka kerta, kun se on autossa hänen kanssaan. Vastaus oli välittömästi: "Koska SINÄ ajat". Tuolla hetkellä tunsin enemmän Kuthumin tulevan läpi kuin Adamuksen. (Muuten, Adamus ehdotti myöhemmin, että ryhmä pidättäytyy esittämästä koiraan ja kuolleeseen isoäitiin liittyviä kysymyksiä.)

Joskus olennot eivät ole osa Adamuksen ryhmää. Ne ovat energiaa syöviä haamuja, ärsyttäviä "kiehkuroita" ja hämäriä muukalaisia, joita vetää puoleensa kokoontumistemme valo. Olen oppinut olemaan kiinnittämättä huomiota niihin, mutta aina silloin tällöin naureskelen hiljaa, kun katselen Adamuksen hätistelevän niitä pois kuin ärsyttäviä kärpäsiä. Toisinaan Metatron poikkeaa visiitille. Adamus käyttäytyy vähän eri tavalla, kun Metatron ilmestyy – lopettaa temput ja muuttuu vakavammaksi. Tämä tuo mieleeni sen, kun rehtori tuli luokkaan tekemään opettajatarkastusta. Yhtäkkiä opettajasta tuli "ammattimaisempi". Millään muulla olennolla ei ole aivan samaa vaikutusta Adamukseen.

Yksi kiehtovimpia asioita on tarkkailla, kun Linda antaa jollekin mikrofonin, Adamuksen kysymykseen vastaamiseksi. Muuten, tämä kysymys- ja vastausmuoto – kun Adamus esittää kysymykset ja shaumbrojen odotetaan vastaavan – on osa työpajojen ja shoudien ainutlaatuista sekoitusta. En tiedä kenenkään muun kanavoidun olennon tekevän tätä, erityisesti Adamuksen tavalla muuttaa vastaukset vielä suuremmiksi oivalluksiksi. Hetkellä jolloin joku tarttuu mikrofoniin, tunnen koko tilanteen tapahtuvan. Esimerkiksi, äskettäisessä Kynnys-jälleentapaamisessa Toscanassa Adamus kysyi yleisöltä: "Mikä on hyvyytenne?", tarkoittaen lahjoja ja intohimoja. Jo ennen kuin eräs nainen sanoi sanaakaan, tunsin vastauksen Adamuksen kautta: kyky kuunnella toisia. Nainen kierteli ja kaarteli noin minuutin ja antoi vähän makyo-vastauksen. Adamus jatkoi hänen painostamistaan kysymällä, millaista työtä hän teki. Hän osoittautui bisneskonsultiksi. Adamus toisti kysymyksen – nainen ei pystynyt artikuloimaan hyvyyttään. Lopulta Adamus pyysi luvan vastata siihen hänen puolestaan: kyky kuunnella toisia. Nainen syttyi kuin hehkulamppu ja sanoi: "Kyllä, kyllä, kyllä!", kuin Adamus olisi osunut naulankantaan. Oli kiehtovaa katsella koko asetelmaa ja sananvaihtoa, nähdä vastaus etukäteen ja katsella sen kehittyvän. Muuten, monet ihmiset kertovat, etteivät he edes muista, mitä sanoivat Adamukselle, koska energiat ovat niin voimakkaita. Heidän täytyy mennä lukemaan puhtaaksikirjoitus nähdäkseen, mitä he sanoivat.

Kun mies huoneen toisella puolella otti mikrofonin, tunsin välittömästi vastauksen Adamukselta, kuin se olisi kirjoitettuna suurin kirjaimin hänen otsaansa: kyky inspiroida muita. Mies hapuili yrittäessään etsiä mielessään vastausta. Hän sanoi muutaman asian, mutta Adamus jatkoi selkeämmän vastauksen painostamista. Adamus häiritsi miestä hetken saadakseen hänet pois päästään ja yhtäkkiä mies huudahti: "Inspiroin muita!" Bingo! Oli todella kiehtovaa katsella, miten Adamus saa ihmiset oivaltamaan omat vastauksensa. Olin kuin eturivin paikalla teatterissa.

Joskus kanavointi on niin tasaista ja helppoa, että tunnen pitkän session lopussa virkistyneeni. Tätä tapahtuu erityisesti, kun Adamus tekee häirintäänsä … kun hän kertoo tarinoita, pelleilee, kirjoittaa taululle ja tekee provosoivia toteamuksia. On kertoja, jolloin minun täytyy pidätellä, etten repeä nauruun yleisön ohella, koska osa siitä on hemmetin hauskaa! Adamus saa meidät nauramaan itsellemme, ja kun teemme sen, enemmän ja enemmän mestariamme sekä ja-tilaa livahtaa ihmiselämäämme.

On kertoja, jolloin energia huoneessa on niin tiheää ja sameaa, että olen luihin ja ytimiin saakka väsynyt jälkeenpäin. Tämä tapahtui hiljattain Yksinkertainen mestari -tapahtumassa Toscanassa. Adamus puhui ihmispsykologiasta ja kysyi yleisön omista kokemuksista ammattiterapeutteina tai terapeuttien asiakkaina. Yhtäkkiä huone tuntui hyvin lämpimältä ja minua alkoi huimata. Mietin, oliko kyse jostain, mitä söin aamiaiseksi. Pystyin tuskin hengittämään, käteni vapisivat ja pelkäsin menettäväni tajunnan. Etsin jopa avointa tilaa lattialta, jotten päätyisi jonkun osallistujan syliin. Sen sijaan, että tunsin Adamuksen sisälläni, hän tuntui hyvin kaukaiselta kaiulta. Aloin hikoilla ja pyysin tuuletinta. Näköni hämärtyi ja kaikki huoneessa muuttui ruskehtavaksi, ja sitten näin keltaruskean pilven leijailevan yleisön yläpuolella. Kuulin Adamuksen kehottavan minua jatkamaan ja olemaan kiinnittämättä huomiota siihen, mitä tapahtui, mutta olin todella paniikissa. Ihmisaspektini mietti, olinko saamassa sydänkohtauksen tai jonkinlaisen romahduksen. Jotenkin pääsin seuraavien 15 minuutin läpi, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kanavoin tuona aikana.

Menin hotellihuoneeseeni tauolla ja huuhtelin runsaalla kylmällä vedellä kasvojani, istuin sitten alas ja hengittelin syvään. Käteni lakkasivat vapisemasta ja tunsin tyyneyden palaavan hitaasti. "Mistä helvetistä siinä oli kyse?" kysyin Adamukselta. "Valtava vapautuminen", hän vastasi. "Kun aloimme puhua psykologiasta, shaumbrat tunsivat henkilökohtaisia kokemuksiaan psyykkisistä ongelmistaan, mutta niiden vatvomisen, prosessoinnin, sijasta he päästivät niistä irti. Energiapilvi leijaili huoneessa jonkin aikaa. Et voi antaa tuollaisten pikkuasioiden vaivata itseäsi kanavoidessa." (Se sympatiasta.) Hän jatkoi selittämällä, että pakahduin tuosta äkillisestä ja valtavasta vapautuksesta, koska otin sen omakseni, enkä muistanut, ettei se ollut minun. Olin uupunut suurimman osan loppupäivästä, kunnes Linda vaati, että menimme pitkälle kävelylle myöhemmin iltapäivällä. Tunnin kävely Toscanan maaseudulla selvitti pääni ja sai minut takaisin tasapainoon.

On kiehtovaa tarkkailla Adamusta merabhin aikana. Meraghin hidas tahti antaa minulle tilaisuuden tuntea kokemuksen laajuutta. Hän virittyy musiikin nyansseihin ja käyttää niitä muodostamaan energiavirran, jolla kuljettaa kokemusta. Hän tietää tarkkaan, milloin liioitella jotain sanaa tai lausetta musiikista riippuen ja milloin olla sanomatta sanaakaan. Hän katselee huoneen energiaa kuin kotka, terävän tietoisena henkilökohtaisista kokemuksista. Hän tietää, milloin yleisö menee mieleensä tai milloin se sallii syvän tietoisuusmuutoksen. Merabhin aikana kanavoin noin 50%:sti, koska Adamus ottaa läsnäolollaan hallintaan huoneen, eikä välttämättä käytä kehoani tai sanoja välittämään viestiään tai luomaan turvallisen tilan. Olen tavallisesti hyvin hämmentynyt merabhin jälkeen – vaatii hetken karistaa tuo "epämääräisyys".

Linda kurkisti olkani yli, kun kirjoitin artikkeliani, ja sanoi: "Sinun pitäisi kirjoittaa kirja kokemuksistasi Tobiaksen ja Adamuksen kanavoinnissa." Täyttäisin luultavasti paljon sivuja noilla uskomattomilla, hauskoilla ja syvällisillä kanavointikokemuksilla, mutta heti kun nuo sanat tulivat ulos Lindan suusta, kuulin Adamuksen sanovan: "Sen jälkeen kun olet kirjoittanut minun "Koneiden aika" -kirjani! Löysin sinulle kirjoittamispaikan, aletaanpa nyt naputella." Aa, ei koskaan tylsää hetkeä ylösnousseen mestarin hengaillessa maisemissa!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

_________________
The Sound Of Silence
Amazing Grace
Walking With The Angels
Toccata
Wind Of Change
Listen To Your Heart


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 91 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Hyppää:  
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö