Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Syyskuu 2015 KULJE ETEENPÄIN

ViestiKirjoittaja hammer » 03.09.2015 16:02

KULJE ETEENPÄIN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Uuden 5.9. alkavan shoud-sarjan nimi ja suunta on jo päätetty – Adamus päättänyt tietenkin. Uusi nimi on "Kulje eteenpäin – vallaton elämä".

Nimen pitäisi antaa sinulle merkin siitä, minne menemme seuraavien 11 shoudin aikana. Se on vähän arveluttavaa, jopa kovan linjan shaumbralle. Adamus on maininnut "vallattoman elämän" ohimennen joissain viimeaikaisissa shoudeissa ja mennyt enemmän yksityiskohtiin Keahak-sessioissa, mutta nyt meitä kutsutaan ylittämään tuo kuuluisa veteen piirretty viiva ja alkamaan elää sitä.

Muistan, kun puhuin toiselle kanavoijalle jokin aikaa sitten. Keskustelimme tulevasta työpajasta, jonka pidimme yhdessä, kun hän mainitsi puhuvansa omassa esityksessään tulemisesta voimakkaaksi olennoksi (suom. huom. sama sana merkitsee mm. voimaa ja valtaa ja vastaava adjektiivi mm. voimakasta ja vaikutusvaltaista). Nieleskelin ja mainitsin Adamuksen näkemyksen vallasta tai paremminkin valtaharhasta vapautumisesta. Ystäväni näytti hyvin yllättyneeltä ja yritti sivuuttaa sen sanomalla, että liiallinen valta ei ole hyvä asia, mutta useimpien ihmisten täytyy päästä omaan voimaansa. Selitin, ettei Adamuksen kirjoissa ole kompromissia. Kyse on siirtymisestä valtatarpeen yli täysin. Onneksi kanavoijakaverini ei käyttänyt V-sanaa liikaa esityksensä aikana, mutta luulen, että hän oli vähän eksyksissä ilman sitä.

Itse asiassa nimi "Kulje eteenpäin – vallaton elämä" tuli esiin John Flahertyn kanssa pidetyn Addiction Unplugged –työpajan aikana elokuun lopussa. Työpajassa oli kyse riippuvuuksista, mutta Adamus käänsi tavalliseen tyyliinsä kaiken ylösalaisin toteamuksellaan, että KAIKKIEN riippuvuuksien ydinsyy on vallanhalu. Hän totesi, että sekä fyysiset että ei-fyysiset riippuvuudet laukaisevat aivoissa dopamiinierityksen ja antavat meille tyydytyksen- tai euforiantunteen jo ennen ryhtymistämme riippuvuusaineen nauttimiseen tai riippuvuuskäyttäytymiseen. Dopaniinilisäys on yksilön täysivaltaisen energian valheellinen korvike ja se aiheuttaa väliaikaisen valtaharhan. Kun harha häviää, riippuvuus tuohon aineeseen palaa uudestaan ja uudestaan vallantunteen saamiseksi.

Ajattele ujoa ja hiljaista miestä, joka juo muutaman cocktailin ja yhtäkkiä hän tuntee itsensä voimakkaammaksi – vähemmän epävarmaksi ja haavoittuvaksi. Hänestä tulee äänekäs ja aggressiivinen ja hän heittää estonsa, suodattimensa ja sisäisen tuskansa pois. Hän luulee olevansa Supermies, ainakin viinan ja dopamiinin haihtumiseen saakka. Seuraavana päivänä hän tarvitsee taas tuon valtaruiskeen, koska hän tuntee olevansa fyysisesti ja henkisesti maassa ja nyt hän on pitkän riippuvuusprosessin alussa.

Addiction Unplugged –työpajassa Adamus sanoi, että myös monet ylösnousseet mestarit olivat riippuvaisia jostain. Riippuvuutta voi olla fyysisiin aineisiin, mutta monissa tapauksissa sitä on asioihin, joita emme normaalisti liittäisi riippuvuuskäyttäytymiseen – kuten kuntoilu, uskonto, henkisyys ja kyllä, myös kanavointi. Se laukaisee samanlaisen dopamiinisyöksyn, joka saadaan alkoholista, huumeista tai seksistä. Jotkut mestarit olivat riippuvaisia hengitysharjoituksista ja toiset meditoinnista tai henkisistä rituaaleista. Adamus huomautti, että valaistumisen tuleminen saa ihmisen usein riippuvaiseksi elämästä itsestään, erityisesti kun hän oivaltaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen elämänsä maan päällä. Hänestä on vaikeaa päästää irti elämän upeista ja ihmeellisistä asioista, mukaan luettuna oleminen fyysisessä kehossa kaikkien sen nautintojen ja mysteerien kera.

Mutta ei huolta. Adamus totesi myös: "… ennemmin tai myöhemmin teillä on jokin riippuvuus ja voisitte myös pitää hauskaa sen kanssa". Jotkut riippuvuudet ovat haitallisia keholle ja mielelle, kun taas toiset pelkästään käyttäytymis- ja mielihyvämalleja. Mutta Adamuksen mukaan jokaisen riippuvuuden ydin on vallanhalu.

Valta on halu ja yritys saada energiaa itsensä ulkopuolelta. Se liittyy suoraan seksuaalienergiavirukseen, josta Tobias puhui Seksuaalienergiakoulussa. Valta on hyvin viettelevää (ja riippuvuutta aiheuttavaa). Sitä voi tulla rahasta, kuuluisuudesta, auktoriteetista, toisten kontrolloinnista, fyysisestä vahvuudesta, fyysisestä aistillisuudesta, älykkyydestä, hypnoottisesta karismasta ja monesta muusta. Ne jotka etsivät valtaa, etsivät oikeasti valheellista energiaa itsensä ulkopuolelta, ja se on perimmiltään totta, mutta todellisuus on vähän haastavaa. Miten ollaan vallaton vallan motivoimassa maailmassa? On yksi asia istua kotona lukemassa inspiroivaa kirjaa, mutta miten kuljet vallattomana ajaessasi liikenneruuhkassa, osallistut tärkeään kokoukseen töissä tai menet vain ostoksille? Elämä voi olla kuin suuri flipperi, kun kaikki "puskurit" tönivät ympäriinsä yrittäessäsi säilyttää edes jotain tasapainolta ja arvokkuudelta muistuttavaa. Helppoa ja yksinkertaista, vallan motivoimat ihmiset pelaavat valtapelejään sinuun, jos annat pienenkään tilaisuuden. Myös kivat ja rehelliset ihmiset pelaavat valtapelejä, koska he eivät tiedosta muuta.

Miten siis elämme vallattomana valtamaailmassa? Älä ajattele tässä heikkoa ja vahvaa, vaan kahta hyvin erilaista todellisuuden toimintamallia. On valtaulottuvuus ja luomme vallatonta ulottuvuutta. Nämä kaksi voi olla rinnakkain, koska valtaulottuvuus ei näe eikä tiedosta vallatonta ulottuvuutta. Sen silmät saattavat nähdä sinut ja korvat kuulla, mutta se ei tiedosta tietoisuuttasi.

On turvallista sanoa, että tämä seuraava shoudien (ja elämän) vuosi on hyvin mielenkiintoinen. Astumme toiseen maailmaan, vallattomaan maailmaan. Olen varma, että saamme oman osamme törmäyksistä ja mustelmista ja paljon upeita tarinoita kerrottavaksi joku päivä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mutta tiedäthän, tämä työ on henkisiä merirosvoja varten, ei papukaijoja. Itse asiassa luulen, että on uuden shaumbra-t-paidan aika: "Aina merirosvo, ei koskaan papukaija".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.9.2015 - KULJE ETEENPÄIN 1

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 11.09.2015 09:10

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 1

KULJE ETEENPÄIN 1



Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

5.9.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, Sanctus Germanus. Kyllä, pyhä veli. Pyhä veli. (Adamus naureskelee)



Minä olen mitä olen, Adamus Saint Germain.



Ole hyvä, ole hyvä (Sandra tuo hänen kahvinsa). Otan kahvin, pidä sinä koira (viitaten Sandran uuteen koiranpentuun). Kiitos. Kiitos kovasti. Näettekö, minun ei tarvitse edes pyytää. Se on vain siinä, silloin kun tarvitaan – koira, ei kahvi (naurua).



Kulje eteenpäin – vallaton elämä



Niin rakkaat ystäväni, tervetuloa tähän kokoontumiseen. Aah! Tervetuloa uuden shoud-sarjamme alkuun. Rakastan aina uuden shoudin alkua – hyvin monia jännittäviä asioita on tulossa meille tänä seuraavana vuonna.



Tämä on "Kulje eteenpäin" –shoud – "Vallaton elämä". Kutsun sitä näin, koska on aika kulkea eteenpäin niistä asioista, jotka eivät enää palvele teitä. Aika kulkea eteenpäin, no, vanhasta historiastanne. Aika kulkea eteenpäin tuosta biologiasta. Aika kulkea eteenpäin tuosta mielestä. Kulkea siihen, mistä olette uneksineet, siihen minkä tiedätte olevan, mutta ette ole voineet mitenkään selvittää sitä nykymielessänne, nykykehossanne. Aika vain kulkea eteenpäin – ja juuri sen aiomme tehdä.



On mielenkiintoista tulla tähän kohtaan, koska olen ollut kanssanne nyt kuusi vuotta, aloittaen seitsemättä vuottamme ja tiedän, että on aikoja, jolloin monet teistä sanovat: "Mutta milloin oikeasti pääsemme siihen? Milloin alamme tehdä taikatemppuja ja ilmentää kultaa tyhjästä ja kaikkia näitä muita asioita?" Kyllä, kyllä (yleisö on samaa mieltä ja taputtaa). Aa, mutta tiedän, että nämä asiat ovat oheistuotteita teille. Ne eivät ole oikeasti kovin tärkeitä (lisää naureskelua). Tiedän, mikä on oikeasti tärkeää – mikä on todella oikeasti tärkeää. Se on yhteys taas itseenne. Se on siinä. Sen myötä kaikki muu on oheistuotetta.



Kyllä, voitte todella ilmentää asioita tyhjästä halutessanne, mutta teillä ei ole ylivoimasta halua tehdä sitä. Ette yritä paeta ihmisitsen vankilasta, koska olette jo vapaa. Olette jo ulkona.



Rakastan työskentelyä shaumbrojen kanssa. Rakastan kutsua itseäni vapauden professoriksi. Sori, että väsytän sinua. Iso haukotus. Hän tavallaan sanoo: "Jatketaan kullalla. Unohdetaan kaikki muut asiat." (Vähän naureskelua) Vähemmän luentoja, enemmän kultaa. Kyllä, voin nähdä jo t-paitoja.



Haluan kutsua itseäni vapauden professoriksi, koska perimmiltään siitä valaistumisessa on kyse. Se on siinä. Valaistuminen, ylösnousemus – hienoja sanoja vapaudelle. Vapaus mistä? Vapaus kaikista vanhoista esteistä, koko vanhasta identiteetistä, kaikista asioista jotka ovat pidätelleet teitä. Vapaus tehdä mitä tahansa ja tähän sisältyy "ja".



Rakastan "ja", koska se merkitsee, että voitte olla ihminen, teillä voi olla ongelmia eikä teillä lainkaan ole. Se on todellista vapautta, kun voitte leikkiä joka areenalla, joka ulottuvuudessa, silloin kun valitsette niin. Teidän ei tarvitse livahtaa pois osittain tietoisena ihmisenä olemisesta ja siirtyä tuoksi suureksi ylösnousseeksi olennoksi, joka istuu vuorenhuipulla "joikaamassa" ja meditoimassa. Ei. Se on "ja". Se on kaikkia noita asioita ja se on todellista vapautta. Todellista vapautta.



Mutta se surettaa minua vähän toisinaan – muulloin se saa minut nauramaan. Palaan yhteen alkuperäiseen kysymykseen, jonka esitin shaumbroille: "Ovatko ihmiset, oletteko te, oikeasti valmiita vapauteen?" Tosiasia on, että useimmat eivät ole, ja se on ok. Se on ok, kunnes he puhuvat vapaudesta. He haluavat vapautta, he taistelevat vapauden puolesta, mutta kuitenkaan he eivät ole oikeasti valmiita siihen. He eivät oikeasti ole. He haluavat paremman ihmiskokemuksen, mutteivät todellista vapautta.



Niinpä tässä kun astumme seitsemänteen vuoteemme, minun täytyy kunnioittaa jokaista teitä täällä olemisesta. Monet ovat lähteneet ja oikein niin, hyvä niin, koska on vaikeaa tehdä tätä työtä, jota teemme, tietoisuus ja halut pirstoutuneena. Sitä on vaikeaa tehdä, silloin kun on niitä, jotka ovat mukana vain tehdäkseen ihmisidentiteetin paremmaksi, mutta jotka eivät oikeasti sitoudu itseensä henkiolentona, jumalana – niitä jotka vain puuhastelevat tai vielä pahempaa, jotka oikeasti yrittävät vain ottaa energiaa. Meillä oli sitä. Tobiaksella erityisesti oli sitä, niitä jotka tulivat kokoontumisiin vain ottamaan energiaa, jotka eivät oikeasti kuunnelleet, eivät oikeasti tunteneet yhteyttä, mutta he tunsivat, että tämä oli upea paikka varastaa energiaa.



Vuosien saatossa he ovat lähteneet. He ovat lähteneet, koska tämä ei ole enää kovin hyvä energian varastamispaikka. Ei ole. Ette salli sitä. Ette pelaa enää tuota vanhaa peliä, joten he ovat menneet toisiin paikkoihin, tai heille ei ollut tarpeeksi lumousta, taikatemppuja tai avaruusolentoja.



Avaruusolentoja. Voisin myydä lippuja avaruusolennoilla – jos puhuisimme avaruusolennoista ja noista muista ulottuvuuksista. Mutta itse asiassa se ei ole edes tärkeää. Ne eivät ole ihmismuodossa. Ne eivät ole käyneet läpi näitä kokemuksia. Ne eivät ole lähellekään yhtä tietoisia tai valaistuneita kuin te. Ne eivät lainkaan ole. Pelkästään se, että niillä on vihreä suomuinen nahka ja ne elävät eri planeetalla jossain, ei merkitse, että ne ovat viisaita niin kuin te tai rakastavia niin kuin te. Ja pelkästään se, että ne tulevat kaukaisesta galaksista tai ulottuvuudesta, ei merkitse, että niillä on enemmän tietoa, tietämistä, intuitiota kuin teillä.



Olemme siis pystyneet siirtämään heidät pois. Olemme kirjaimellisesti kehottaneet heitä lähtemään ja nyt meillä on ympäri planeettaa jäljellä ydinryhmä, joka sallii ehdottomasti oman vapautensa. Voimme nyt mennä paikkoihin.



Olette nähneet kuluneina vuosina, jotka olemme olleet yhdessä, mikä ohjelma on. En anna teille valtavia unelmalupauksia. En voi. Voin kertoa teille vähän siitä, mitä koette tällä hetkellä ja minne voisitte mahdollisesti mennä. Sanojeni lisäksi yritän toki kutittaa teitä, aktivoida tuon paikan teissä, joka jo tietää, mutta en voi antaa sitä teille. Voin kenties vain inspiroida sitä tai yrittää auttaa teitä tunnistamaan sen – yrittää auttaa teitä tunnistamaan, mistä tässä oikeasti on kyse.



Kaukana poissa ovat ne henkisen uutuuden etsijät, jotka ennen maleksivat maisemissa, ja kaukana poissa ovat ne, jotka etsivät nopeaa fyysistä parantumista. Emme tee parannuksia täällä. Minä en tee. Te ette tee. Niinpä he menevät jonnekin muualle, koska he eivät oikeasti halua parantua – he eivät halua. Muuten he parantuisivat. Tämä on kova toteamus, jonka olen tehnyt aiemmin, mutta jonka jokainen teistä alkaa nyt ymmärtää.



He eivät halua sitä todellista vapautta, jonka parantuminen voisi antaa. He haluavat vähän huomiota. He haluavat vähän tilapäistä helpotusta. Mutta tiedättehän, he palaavat suoraan takaisin – olette nähneet heitä. He vaihtavat sairaudesta toiseen. He vaihtavat tunnedraamasta toiseen.



Tiedän, että monet teistä ovat käyneet läpi omia ongelmiaan – fyysisiä ja henkisiä – mutta te ette tee sitä dramaattisella huomionsaamistavalla, energiaruokkimistavalla. Teette sitä, koska teette valtavaa transformoitumista kehossanne, psyykessänne, tietoisuudessanne ja joskus nuo transformaatiot ovat hyvin merkittäviä. Ne tuovat esiin sairautta, ne tuovat esiin tasapainottomuutta, jotta voitte päästää siitä irti. Ei niin, että joku toinen voi parantaa sen puolestanne. Tuotte esiin nämä, jotta voitte päästää niistä irti, ja olette tehneet juuri näin, mitä joku teistä voi sanoa ihmeeksi, mitä jotkut teistä hämmästyvät. Miten voi päästää irti jostain syövän tapaisesta tai sairaudesta, kun lääkärit sanovat sen olevan lähes mahdotonta? Opitte, että voitte. Ei tahdolla, ei positiivisilla affirmaatioilla, ei minkäänlaisella ponnistelulla, vaan pelkästään tietoisuudella, valitsemalla sen.



Tuotte siis näitä ongelmia esiin elämässänne ja tiedän, että niitä on ollut runsaasti, on kyse sitten tunneongelmasta, psyykkisestä ongelmasta, dramaattisesta terveysongelmasta, tasapaino-ongelmasta, henkisestä tasapaino-ongelmasta. Tuotte nämä esiin, jotta voitte päästää irti niistä, jotta voitte nähdä viisauden ja ilon niissä ja voitte päästää niistä irti vaivattomasti.



Se useimpien ihmisten on vaikea ymmärtää, tämä vaivattomuus, koska ihmiset ovat tottuneet ja ohjelmoitu puskemaan jotain saadakseen asiat toimimaan, käyttämään energiaa ja pakotusta, valtaa saadakseen jonkin muuttumaan. Mutta todellinen maagi ymmärtää, ettei ole ehdottomasti mitään tarvetta voimaan tai valtaan. Maagi ymmärtää, että kyse on vain tuon valinnan tekemisestä ja ihmistavasta poistumisesta.



Itse asiassa Cauldre oikeastaan summasi tämän koko shoudin sanomalla alussa: "Asiat tapahtuvat tasoilla, joita ihminen ei ymmärrä, eikä sen pitäisi tarvita ymmärtää. Mutta kyse on tuon ihmisen saamisesta pois tieltä, jotta "minä olen" –olemus voi synnyttää sen, mikä on suurempaa, kuin mieli tai mielikuvitus voi mitenkään kuvitella."



Siinä on hyvin paljon, shaumbra. Kamppailette ja uurastatte toisinaan sen kanssa, mitä luulitte rajoittuneesta ihmisvankilasta katsottuna haluavanne saada, ja sitten yritätte käyttää valtaa saadaksenne sen tapahtumaan. Yritätte pakottaa sen ja sitten olette hyvin ankara itsellenne, kun se ei toimi niin, kuin ihminen haluaa sen toimivan. Sätitte itseänne. Yrittäkää nyt vain saada itsenne pois tieltä. Yrittäkää käsittää tämä, kun etenemme tässä – teillä on ihmisen haluja, ihmisen ongelmia ja huolia ja teillä on myös "ja". Teillä on myös ns. jumalainen perspektiivi, hyvin vapaa ja avoin perspektiivi.



Ymmärtäkää, että mitä tahansa valitaankin – ei ainoastaan ihmisen selviytymismoodista, vaan "minä olen" –moodin armosta – tulee yksinkertaisesti ponnistelematta. Se on haastavaa. Haastavaa, koska teistä tuntuu, että te, ihminen, ette tee mitään ja ihmisen täytyy ponnistella, puskea, käyttää valtaa.



Opitte näissä 11 seuraavassa shoudissamme, ettei ole mitään tarvetta puskea. Se tuntuu kiusalliselta. Se tuntuu siltä, että kävelette ruuhkaisella julkisella kadulla ilman vaatteita, alasti. Oikeasti, koska se tuntuu kiusalliselta ja teistä tuntuu, että olette unohtaneet jotain. Mitä ihmiset sanovat?



No, ensinnäkään he eivät näe teitä. Se ei ole keisarin vaatejuttu. He eivät näe teitä, koska he ovat täysin eri pelikentällä nimeltään "valta". He eivät näe teitä – he eivät välitä teistä, ellette valitse, että he välittävät.



Teistä tuntuu alastomalta, koska teillä ei ole sitä valtahaarniskaa, jota kaikki käyttävät. Teistä tuntuu haavoittuvalta hetken ja sitten oivallatte, ettei ole enää tuon haarniskan tarvetta. Elämässänne ei ole enää tuon vallan tarvetta. Ja sitten oivallatte, että asioita vain tulee teille tavoilla, joita ihmismieli ei olisi voinut uneksia tai kuvitella. Se on toinen haaste.



Olette hyvin tottuneet ajattelemaan, mitä haluatte, mutta tuo ajattelu ei yleensä tule todellisista ajatuksistanne. Ne eivät ole oikeasti teidän. Ne kuuluvat esi-isillenne. Ne kuuluvat massatietoisuudelle. Ne eivät ole oikeasti teidän. Olette hyvin tottuneet ajattelemaan perusasioita – palkka, auto joka toimii, talo jossa voitte nukkua ja tällaisia asioita – eikä niillä ole oikeasti merkitystä. Niillä ei oikeasti ole. Tiedän, että ihmiselle se on: "Voi, minun täytyy saada ne ensin." Ei, itse asiassa oivallatte, ettei niillä ole merkitystä.



Ja osutte asian ytimeen tänä vuonna, jolloin suututte ensin itsellenne ja sitten minulle ja sanotte: "Miksi olen haaskannut niin paljon aikaa, niin monia elämiä näin ihmisasioiden tavoitteluun, ehdottomasti unohtaen tai ollen näkemättä, mikä oli oikeasti tärkeää? Miksi haaskasin niin paljon aikaa asioihin, joita olisi ollut joka tapauksessa, jos olisin vain sallinut itseni mennä seuraavalle tietoisuustasolle? Miksi olin niin lyhytnäköinen ja keskityin vain laskujen maksamiseen, itseni ruokkimiseen, työpaikan saamiseen, noihin asioihin, kun ne tulevat luonnostaan, kun olen vapaa?"



Nuo asiat … Se on huvittavaa jossain mielessä ja surullista toisessa. On huvittavaa nähdä kaiken tämän ponnistelun kohdistuvan hyvin arkisiin asioihin, hyvin arkisiin asioihin. Selviytyminen – melko arkista. Se on tylsää ja siksi olette täällä. Oivalsitte sen olevan tylsää. On surullista nähdä, miten paljon ihmisen elämästä ja potentiaalista tavallaan haaskataan, silloin kun noista asioista oikeasti huolehditaan. Minun on alleviivattava ja korostettava sitä. Noista asioista joista olette huolissanne, perusasioista – Tobias puhui niistä vuosia sitten: yltäkylläisyys, terveys, suhteet ja jossain määrin itsearvostus – huolehditaan automaattisesti vallattomassa elämässä. Nuo asiat toteutuvat automaattisesti tavoilla, joita ette voisi kuvitella.



Voi, tiedän. Näen ne lineaariset ajatuspolut, joita kuljette toisinaan. Suunnittelette elämää. "Mitä minun täytyy tehdä työpaikan kanssa? Mitä minun täytyy tehdä ihmisen jokapäiväisistä, fyysisistä asioista huolehtimisen kanssa? Mitä minun täytyy tehdä kehoni kanssa ja sen kanssa, mitä syön, kemikaalien ja kaiken muun?" Ja sitten kaikki pysähtyy siihen. Kaikki rajoittuu siihen. Ja kaikki suunnitellaan sitten näiden ihmisen perusselviytymisasioiden ympärille.



Alatte oivaltaa – enkä tarkoita tätä viisasteluksi – ettei tämä valtava este nimeltään kuolema oli oikeasti kovin tärkeä. Se ei oikeasti ole paha tai kamala. Ja fakta on, että teillä jokaisella on kuolema kuin kello, joka tikittää – "Milloin se tapahtuu?" Ja teillä on halu elää 150-vuotiaaksi, mutta luultavasti tavallaan tiedätte ja sanotte: "En luultavasti pääse paljon yli 80 tai 90 vuoden." Jotkut teistä ovat huolissaan perhetaustanne vuoksi – tuo sairaus voi viedä teidät nyt tai ensi vuonna. Kuolema on siis valtava asia eikä se ole itse asiassa kovin paha asia.



Voin kuulla mielen huutavan nyt: "Mitä tarkoitat, ettei se ole paha asia?!" No, pysykää kanssani vähän aikaa. Otetaan pois tuska – tuska jota voisi olla jonkin sairauden tai auto-onnettomuuden tai jonkin vastaavan kanssa – ja sanotaan, että lähdette vain rauhallisesti keskellä yötä ja yhtäkkiä ilman suurta traumaa tai ruljanssia oivallatte: "Ai, olen kuollut." Katsotte alaspäin, niin kuin tuo kamera katsoo alaspäin teitä: "Voi jestas! Keho makaa tuolla sängyssä ja olen vapaa. Aah! Olen vapaa."



Se on itse asiassa … Täällä ei paljon naureta (nyt vähän naurua ja Adamus naureskelee). Mutta se on iso este, koko tämä kuolemanpelko. Se laittaa teidät eräänlaiseen ansaan. Kuolema ei ole kovin paha asia. Itse asiassa se on tavallaan hauskaa. En suosittele kokeilemaan sitä tänä iltana. Tämä on Cauldren lääketieteellinen – mikä onkaan, vastuuvapauslauseke? Älä kokeile tätä kotona.



LINDA: Tämä on vain viihdetarkoitukseen.



ADAMUS: Aivan, aivan, aivan, aivan (vähän naureskelua). Mutta eksyn nyt aiheesta. Takasin pointtiini, jos muistan sen (Adamus naureskelee).



Niillä asioilla ei ole merkitystä, joista olette huolissanne nyt, ja suututte itsellenne ja sitten minulle joskus suunnilleen puolen vuoden päästä ja sanotte: "Miksi murehdin niin kauan asioista, joista on jo huolehdittu?" Te olette huolehtineet. "Miksi kannoin huolta arkisista asioista?"



Nimittäin on hämmästyttävää, mitä tapahtuu, kun menemme vallattomaan elämään. Elämänne kääntyy ylösalaisin monin tavoin ja se on ok. Se on "ja". Olette edelleen täällä, jatkatte edelleen, elämänne kääntyy ylösalaisin ja se on hämmästyttävää ja hauskaa, koska tällä kertaa se ei tapahdu yhdestä perspektiivistä. Se ei ole: "Voi, koko elämäni kääntyi ylösalaisin." Se on: "Voi, elämäni täällä kääntyi ylösalaisin ja tässä olen suuri vapaa olento. Sillä ei ole merkitystä!" Saatte kokea sen kaiken.



Ja oivallatte, että elämässänne tapahtuu asioita, jotka ovat yli sen, mitä tätä ihminen täällä olisi voinut kuvitella, koska minun on kerrottava teille nyt mennessämme tähän uuteen sarjaan, että olette todella rajoittuneita siinä, mitä kuvittelette itsellenne. Todella rajoittuneita. Se on ikään kuin sellaista, että jos olisitte taitelija, jolle annetaan koko studio täynnä kankaita, siveltimiä, akryyli- tai öljyvärejä, hitsausvälineet ja kaikkea muuta taideteoksen tekemiseen, ja ottaisitte vain väriliidut, lasten kouluväriliidut, yhden sivun paperia ja repisitte senkin kahtia, koska ette halua haaskata sitä, ja piirtäisitte sille (vähän naurua).



Ja sen tulette oivaltamaan – että ihmisen unelmat olivat hyvin rajoittuneita, hyvin rajoittuneita. Ymmärrän, miksi ihmisunelmia on, mutta oikeasti ne ovat epäonnistuneita unelmia. Ne oikeasti ovat. En tarkoita, että uneksitte epäonnistumisesta, mutta te epäonnistutte. Uneksitte jostain hyvin ihmismäisestä ja sitten se ei toimi ja sitten hitaasti ajan kuluessa lakkaatte unelmoimasta. Hitaasti, hitaasti luovutte unelmista, koska tavallaan: "Voi, se ei toiminut. Olin varsinainen typerys." Ei. Kyse ei ollut siitä, että olitte typerys. Kyse on itse asiassa siitä, että te ette uneksineet ihmisen ulkopuolella. Ette avautuneet "minä olen" –olemuksen unelmille. Ja sitten kun teemme sen, kun kuljemme ihmisrajoitusten ja –unelmien tuolle puolen, kuljemme vallattomaan elämään, kaikki nuo asiat vain ovat siinä – työpaikat, raha – ja oivallatte kovasti nauraen: "Miksi olin niin fokusoitunut siihen, kun se vain on tässä?" Se ei ole taikaa. Menemme fysiikkaan tänä vuonna ja selitämme, miksi se ei ole taikaa. Se on vain tietoisuutta. Siinä kaikki. Siinä kaikki.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun menemme "Kuljemme eteenpäin" –sarjaan.



Mitä on edessä?



Tästä tulee merkittävä vuosi. Sanon jo, että siitä tulee merkittävin vuotenne tähän mennessä. En sanonut "helpoin", sanoin "merkittävin" (Adamus naureskelee). Merkittävin vuotemme tähän mennessä, koska kuten koemme tänään, aion tehdä useita asioita kanssanne, mutta erityisesti teemme eräänlaisen – tuota – dreamwalkin. Luennoin vähemmän ja menemme enemmän kokemuksiin, henkilökohtaisiin kokemuksiinne, ainakin tänään – ei ehkä koko vuotta.



LINDA: Mitä "merkittävin" merkitsee?



ADAMUS: Olen pääsemässä siihen.



Tänään siis teemme pari asiaa. Ensin teemme, tuota noin, vain kävelyn – ei edes dreamwalkia (suom. huom. dreamwalk = unikävely) – vallattomaan elämään. Olemme aloittaneet tämän jo keahakissa ja keahakerit voivat kertoa, että se muuttaa asioita. Menemme uudelle tasolle siinä tänään, vallattomaan elämään. Se on yksi niistä asioista … Pyydän teitä oikeasti olemaan varma itsessänne, kun valitsette tämän, koska jos sanotte: "Aion testata vallattomuuden vesiä", se ei toimi. Ette voi testata sitä vähän, koska teidät vedetään suoraan takaisin valtaan.



Valta on tällä hetkellä suurempi magneetti kuin vallattomuus. Lopulta ei, mutta tänä päivänä se on suurempi magneetti. Jos siis sanotte: "No, aion tehdä vähän vallattomuutta" ja yritätte ottaa pikkuaskelia, valtamagneetti vetää teidät takaisin erittäin voimakkaasti – hyvin, hyvin voimakkaasti – ja olette pettynyt itseenne. Sanotte: "No, se ei toiminut kovin hyvin", ja suututte ensin itsellenne siitä, että olette henkinen törppö, ja sitten suututte minulle. "No, Adamus kertoo meille kaikkia näitä juttuja eivätkä ne toimi".



No, kerron teille nyt, että teillä on tilaisuus mennä vallattomaan elämään, missä ette tarvitse taistelua. Ette tarvitse puskemista. Ette tarvitse valtamaailmassa elämisen kitkaa, mutta menette siihen täysillä. Menette siihen täysillä, ei vain vähän, koska se ei toimi kovin hyvin. Se itse asiassa sattuu.



Mitä siis "merkittävin" tarkoittaa? Merkittävin vuosi? Merkittävin vuosi – näette merkittävintä transformaatiota. Näette merkittävintä tietoisuusmuutosta eikä se ole lainkaan sitä, mitä mieli tällä hetkellä luulee. Se ei ole. Jos sanotte: "Ai, hyvä. Pystyn kävelemään vetten päällä ja pystyn tietämään kaiken …", niin ei, ei, ei, ei. Ei, ei, ei (muutama naurahdus). On jotain, mikä menee kauas sen yli.



Tietoisuus on nimittäin mielenkiintoinen asia, koska olette todella tietoisuuspioneereja tai tietoisuusmerirosvoja, ja tietoisuus on hassua, koska silloin kun teillä ei ole sitä tai olette rajoittunut, ette oivalla, mitä teette. Ette oivalla, miten tietoisuus on muuttanut historiaa uskomattomasti hyvin, hyvin lyhyenä aikana.



Vain 1500 vuotta sitten tietoisuus oli hyvin erilainen. Ajatelkaa tai tuntekaa hetki sitä. Älkää ajatelko, vaan tuntekaa hetki. Monet teistä olivat inkarnoituneena 1000, 1500, 2000 vuotta sitten. Ihmismieli ajattelee nyt: "Voi, se olin minä, muttei minulla ollut autoa tai internetiä ja käytin tavallaan hassuja vaatteita, mutta olin tällainen silloin." Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Teillä ei ollut läheskään samaa tietoisuutta.



Käsitättekö, että 1500, jopa 1000 vuotta sitten, useimmat ihmiset olivat orjia? Ei vain muutamat. Kuninkaalliset omistivat useimmat ihmiset. Omistivat! Ja se on vielä oudompaa, etteivät he kyseenalaistaneet sitä. Ei tarvinnut olla paljon vartijoita, armeijoita ja poliiseja pitämässä orjia orjina, koska sitä ei kyseenalaistettu. Se oli heidän osansa elämässä.



Voitaisiin sanoa, että oli tavallaan kuorikerros, joka piti ruodussa, ja yksi suosikkiasiani olla puhumatta on roomalaiskatolinen kirkko. Se oli suuri … Teille joilla on tuo tausta, niin voidaan ottaa mikä tahansa kirkko ja laittaa se tähän paikalle ja se on samaa makyoa. Kirkko piti teidät ruodussa. Hyvin tiedostamaton usko johonkin Jumalaan, jota ei oikeasti ole olemassa – Luojan kiitos siitä (vähän naureskelua) – mutta teille kerrottiin, että teidän täytyi olla palvelijoita. Teidän täytyi palvella Jumalaa. Teidän täytyi palvella isäntiänne. Teidän täytyi elää kovaa kärsimyselämää, koska sitä Jumala vaati. Ja uskoitte siihen! Ette oikeasti kyseenalaistaneet sitä silloin. Se jatkui ja jatkui.



Taputtamatta itseäni selkään, koska annan Lindan tehdä sen ...



LINDA: (hieroen Adamuksen selkää) Ai jaa.



ADAMUS: Taputus selkään.



LINDA: (taputtaen häntä selkään) Ai jaa.



ADAMUS: Minä yhdessä muutaman muun arvostetun, nyt ylösnousseen mestarin kanssa, puhuimme ensimmäisenä avoimesti vapaudesta. Avoimesti. Käsitättekö, että jos 500 vuotta sitten puhui avoimesti vapaudesta … (Adamus laittaa käden kurkulleen). Joo. Puhut avoimesti vapaudesta ja sinut olisi pidätetty, olisi pidetty oikeudenkäynti 10 minuutin päästä ja sinut olisi hirtetty tai poltettu tai sinulta olisi katkaistu pää välittömästi. Nyt voimme puhua siitä tällä tavalla, mutta tietoisuus oli hyvin erilainen.



Tietoisuus oli tiedostamaton ja voisin jatkaa ja jatkaa esimerkkejä. Tiedättekö, että tässä maailmassa ensimmäinen todellinen demokratia oli vasta noin 100 vuotta sitten? Ja sanotte: "Ei, mutta kreikkalaiset." Ei, ei, ei, ei, ei, ystäväni. Kreikkalaiset ja room- … ei niinkään roomalaiset, vaan kreikkalaiset – he puhuivat demokratiasta. He pohdiskelivat sitä ja heillä oli tiettyjä demokraattisia toimia eliitin kanssa. Eliitin kanssa – se ei ollut avointa kaikille. En pidä sitä oikeana demokratiana, kun se ei ole avointa. Se ei ole demokratiaa, kun 10 rikasta tyyppiä istuu äänestämässä siitä, miten valtakuntaa pyöritetään.



Ja sanotte: "Okei, mutta Amerikka, ensimmäinen käytännön demokratia on vuodelta 1776." Ei. Minun mielestäni ei ollut demokratiaa, ennen kuin noin 40 tai 50 vuotta sitten, eikä se ole edelleenkään vapaata. On edelleen niitä, joilla ei ole samoja oikeuksia kuin toisilla. Tilanne on paljon parempi kuin 300, 500 vuotta sitten, mutta ystäväni, ei ole edelleenkään vapautta. Älkää puijatko itseänne. Älkää ollenkaan puijatko itseänne.



Siis takaisin pointtiini, mikä tahansa se olikaan (vähän naureskelua). Tietoisuus. Seuraavan vuoden aikana teillä on tilaisuus tulla paljon tietoisemmaksi, tiedostavammaksi, tietävämmäksi ja se yllättää teidät ja hämmästyttää teitä toisiaan vuoden aikana. Kirjoittakaa se muistiin itseänne varten, jos haluatte, tai jakakaa se: miten paljon olitte tiedostamaton aiemmin, miten paljon luulitte olevanne henkisellä matkalla, mutta olitte oikeasti tiedostamaton.



Henkimatka on minusta ihmisen vilpitön ja hyvää tarkoittava, mutta epäonnistuva yritys olla vapaa. Henkiset matkat ovat täynnä makyoa – ne ovat – ja johtajia, guruja ja kaikkea itsenne ulkopuolista. Henkiset matkat ovat häiriötekijöitä parhaimmillaankin. Henkiset matkat ovat usein valtava karikko, joka johtaa kerta toisensa jälkeen uusiin inkarnaatioihin. Ja mitä ne tekevät? Ne saavat teidät suoraan takaisin henkiselle tielle.



Tiedän, että nyt jotkut teistä siellä, kenties myös yksi tai kaksi täällä, sanoo: "Voi! Tässä Adamus pilkkaa kaikkea." Ehdottomasti (vähän naureskelua). Miksi ei?! Minusta melkein tuntuu, että minulla on kivääri ja istun vesitynnyrissä, jossa on kaloja (Adamus naureskelee). Se on helppoa. On helppoa pilkata sitä kaikkea. On todella helppoa katsoa huumorilla kaikkea elämässänne – suurella huumorilla – ja oivaltaa, että se syntyi rajoittuneesta tietoisuustilasta.



Emmekä jatka rajoittuneen tietoisuuden korjaamisyritystä. Emme yritä jatkuvasti korjata sitä ja saada sitä tuntemaan oloaan paremmaksi ja kertoa sille, että sillä on ollut niin kova elämä. Ei, emme yritä. Emme ole täällä korjaamassa sitä, mikä oli. Olemme täällä avautumassa jollekin, joka on täysin vapaata ja uutta. "Vapaa" vapaudessa ja "uusi" siinä mielessä, että te ette ole tuoneet sitä elämäänne aiemmin – se on aina ollut, mutta te ette ole tuoneet sitä sisään aiemmin.



Ymmärtäkää siis, että vallattomassa elämässä emme palaa korjaamaan kehoa, aivoja. Emme palaa takaisin ja yritä korjata vanhoja asioita. Miksi? Tiedättekö miksi? Ensinnäkin koska on "ja" ja se on edelleen olemassa ja se voi edelleen olla. Katsotte taaksepäin yhtenä tulevan vuoden päivänä ja oivallatte, miten elämä on ollut yksi ja lineaarinen tähän saakka. Se on kuin: "Miksi ajattelin, että minun täytyi jatkaa tuota lineaarista ihmispolkua pitkin ja yrittää laastaroida itseäni, korjata itseäni, parantaa itseäni? Pthyi! Miksi?"



Miksi parantaa – tarkoitan tunteellisesti, fyysisesti ja henkisesti – kun voi olla "ja"? Teillä voi edelleen olla se. Teillä voi edelleen olla tuo rikkinäinen, säälittävä, rajoittunut, jääräpäinen ihmisitse (vähän naurua). Miksi ei, kun teillä voi olla myös "ja"? Ja vallattomassa elämässä on kyse menemisestä "ja"-tilanteeseen, ei törpön korjaamisesta. Annamme sen jatkaa.



Se on ihme, siunaus, kauneus. Se on kuin, tehdään se kaikki. Tehdään se kaikki. Ollaan tietoinen "minä olen" –olemuksesta ja kaikista eri persoonista, joita se voi tuoda. Siinä on paljon vähemmän työtä kuin yrityksessä korjata ihmisitse, veli John. Annetaan veli Johnin jatkaa veli John-tyyppisten asioiden tekemistä, mutta tutkitaan, mitä muuta on.



Sanon "tutkitaan". Meidän ei tarvitse tehdä asioita. Emme rakenna mitään. Emme yritä luoda uusia identiteettejä. Ne ovat jo olemassa ja heräätte tietoisuudessanne joku päivä ja sanotte: "Haa! Miksi kulutin niin paljon aikaa yrittäen korjata sitä, minkä luulin olleen rikki, sen sijaan että vain avauduin kaikelle, mitä ole? Hämmästyttävää. Miksi kulutin niin paljon aikaa yrittäen tavoitella uraa, maksaa laskuja, saada auton, kun siitä kaikesta oli jo huolehdittu? Miksi olin niin tiedostamaton?" Tähän siis olemme menossa tänä vuonna.



Miten selittää?



Ennen kuin jatkamme yhtään pidemmälle, minulla on kysymys. Jos jollakin teistä on kännykkä, kannattaa ehkä sulkea se nyt (Adamus naureskelee), jos se on päällä. Mutta minulla on tärkeä kysymys, koska se liittyy kännyköihin.



Tehdäänpä pieni matka tässä. Se ei ole merabh vielä tai dreamwalk. Tämä on esimatka. Lähdetäänpä matkalle, koska voidaan. Muistatteko "ja"? Ette siis yritä sysätä tuota ihmistä 100 vuotta taaksepäin, vuoteen 1915. Olette vain "ja", okei? Suu tukkoon. Lakatkaa ajattelemasta (Adamus naureskelee). Se on hyvin yksinkertaista. Olemme vain vuodessa 1915. "Joo, mutta …" Suu tukkoon! Siinä vanhat ihmissilmät katsovat asiaa. Olemme vuodessa 1915, okei? (Yleisö sanoo "okei") Okei. Huh!



Okei. Olemme vuodessa 1915 ja leikimme tässä pikkuleikkiä. Teillä on iPhone tai iPad. Käsitätte, että iPhone kehitetään – milloin se olikaan – 2007? Olemme vuodessa 1915. Se kehitetään 2007 ja iPad 2011, joo. Muuten, minun täytyy ottaa kunnia tuosta nimestä. Kyllä, koska Steve Jobs halusi kutsua sitä "Cool Phoneksi" (= makea puhelin) tai hän halusi itse asiassa kutsua sitä "Door Padiksi" (= ovilehtiö), niin kuin paremmaksi kuin Windows (= ikkunat) ja … (Yleisö vaikeroi) Hänellä oli kaikkia näitä kamalia nimiä. Hän oli kamala asioiden nimeämisessä ja sanoin: "Steve, Steve, mitä tuo puhelin oikeasti tekee? Mitä se tekee?" Ja hän sanoi: "No, se tavallaan antaa minulle vapauden. Se on minulle, se olen "minä"." Sanoin. "Juuri niin! iPhone. "Minä olen puhelin (suom. huom. i = minä)."



Haluan teidän siis … Se on tositarina! Se on tositarina (vähän taputuksia) ja se vaati paljon töitä, mutta … (Lisää naurua, joku sanoo "joo, joo")



Olemme siis vuodessa 1915 ja teillä on tämä laite, jonka olette tuoneet ajassa mukananne. Teillä on tämä laite. Menemme 100 vuotta taaksepäin. Teillä on tämä laite nimeltään iPhone tai joillakin teistä on halpoja pöllittyjä jäljitelmiä nimeltään Android. Autoin Applen luomisessa. Kyllä, olen puolueellinen.



LINDA: Onko sinulla osakkeita?



ADAMUS: En tarvitse osakkeita. Omistan sen energeettisesti, kosmeettisesti … tai kosmisesti! (Naurua) Tai kosmeettisesti.



Yritin työskennellä Bill Gatesin kanssa, mutta oletteko koskaan yrittäneet työskennellä insinöörin kanssa? (Adamus naureskelee) Ei onnistunut kovin hyvin. Sanoin: "Windows? Windows?!! Pthyi!"



Mutta joka tapauksessa, olemme vuodessa 1915. Kuvitelkaa nyt tämä. Tuokaa tietoisuutenne tänne – naps! tuosta vaan. Älkää ajatelko sitä – olette vain siellä. Teillä on tämän iPhone, jonka olette tuoneet mukananne ja aiotte jakaa – toitte useampia - en tiedä, tusinan, pari tusinaa näitä iPhoneja 1915.



Muistakaa, että 1915 autoja vasta alkaa olla. Monilla ihmisillä ei ollut niitä, vaan niistä oli vasta tulossa tavallaan päivän muotivillitys. Sähkö – muutamissa kodeissa oli, joissain yrityksissä oli, mutta ei tietenkään kaikissa kaupungeissa ja taloissa. Puhelin – joillakin ihmisillä oli, monilla ei ollut. Ja yhteisiä puhelinlinjoja – muuttuvasta tietoisuudesta puheen ollen. Voisitteko kuvitella yhteiset puhelinlinjat? Ovatko jotkut teistä riittävän vanhoja, että olette puhuneet sellaisella? (Muutama ihminen sanoo "kyllä") Kyllä, kyllä. Tai riittävän köyhä, että olette puhuneet sellaisella (Adamus naureskelee).



Teillä on tämä iPhone ja menette jakamaan muutamia ja selitätte toimintaa lyhyesti. Ette puhu tulevaisuudesta. Olette tuossa hetkessä, 1915, ja selitätte lyhyesti, mitä tämä puhelin tekee, mutta hämmennytte vähän sanoissa, koska he eivät ymmärrä monia asioita. Niinpä teidän täytyy ilmaista se vuoden 1915 termeillä. Ja minulla on kaksi kysymystä teille ja Linda vie mikrofonia ympäri.



Ensimmäinen kysymys on, miten selitätte, mitä se voi tehdä? Ja mitä ihmiset tekevät sillä? Mitä ihmiset tekevät sillä?



Heidän käsissään on tässä pala taikaa. Ajatelkaa vuoden 1915 termein, vuoden 1915 ihmistermein. Mitä he haluavat tehdä tällä puhelimella? Te tiedätte, mitä se tekee. He eivät oikein ymmärrä sitä.



Linda, valitsepa siis ensimmäinen kandidaattimme.



LINDA: Okei. Valitsen jonkun?



ADAMUS: Joo.



LINDA: Okei, voin tehdä sen.



ADAMUS: 1915. Ensin hyvin yksinkertaisesti, rakkaani, mitä aiot kertoa sen tekevän?



SUE: Minulla ei ole todella aavistustakaan.



ADAMUS: Hyvä vastaus itse asiassa.



SUE: Joo.



ADAMUS: Joo. Mutta sinulla on se ja he sanovat: "Mikä se on?" "Mikä se on, rakkaani?"



SUE: No, joo, jos ei voi sanoa, että se on tulevaisuudesta.



ADAMUS: Ei, ei.



SUE: Aivan. Se on kuin …



ADAMUS: Koska silloin he tappaisivat sinut.



SUE: Joo (vähän naurua). Olen tehnyt sen, joo (hän naureskelee).



ADAMUS: He tekevät sen. He tekevät sen, joo. Sinulla on siis tämä juttu. Onko jollain rekvisiittaa, jota voin käyttää? iPhone. En halua halpaa pöllittyä Android-jäljitelmää.



KERRI: Minulla on aitoa tavaraa tässä.



ADAMUS: Aitoa tavaraa tässä, kyllä. Onko tämä viimeisin malli?



KERRI: Ehdottomasti.



ADAMUS: Kiitos. Muuten … Okei, pidät siis kädessäsi tätä laitetta – ottaisitko – mitä aiot kertoa heille nyt? Ensin, mitä sillä voi tehdä?



PETE: Ei voi tehdä paljon siellä, koska ei ole linkkitorneja! (Naurua)



ADAMUS: No, kenties rakennan muutaman.



SUE: Ai jaa.



PETE: Ai jaa, muutit sitä.



ADAMUS: Sitä kutsutaan luovaksi mielikuvitukseksi, ystäväni.



SUE: Okei.



PETE: Hei, minä … (epäselvä kommentti, paljon naurua)



ADAMUS: Ahaa, ahaa! Ja onko sinulla iPhone, herra?



PETE: Ei helvetissä! Minulla on Android.



ADAMUS: Ahaa! Suoraan pointtiini! (Naurua) Suoraan pointtiini!



SUE: Kyllä!



ADAMUS: Rakastan teitä tyyppejä. Okei, ensinnäkin …



SUE: Okei, poikani on insinööri, joten ajattelen myös kun insinööri.



ADAMUS: Ai jaa, okei. Kerro siis minulle nyt – 1915, selitä kolme helppoa asiaa. Mitä tämä laite tekee?



SUE: Se näyttää sinulle mahdollisuuksia. No, he eivät tajuaisi sitäkään (Adamus kakistelee) Joo (Sue nauraa).



ADAMUS: Ja he haluavat ottaa sen ja he haluavat …



SUE: Leiki sillä.



ADAMUS: … katsoa sitä tietysti. Ja sitten he haluavat heittää sen pois.



SUE: Ei, älä heitä sitä. Ei.



ADAMUS: Okei, mutta sen he tekevät.



SUE: Joo.



ADAMUS: Nopeasti, nopeasti. Meillä on paljon tekemistä tänään.



SUE: Joo, meidän täytyy siirtyä eteenpäin.



ADAMUS: Pizza jäähtyy, ennen kuin olemme valmiita tässä (Sue kikattaa). No, mitä tämä tekee heille? Annan sinulle vihjeen.



SUE: Okei.



ADAMUS: Voit katsoa kuvia.



SUE: Kuvia.



ADAMUS: Kyllä.



SUE: Okei. Voit nähdä …



ADAMUS: Onko sinulla mitään hyviä kuvia siinä?



KERRI: He voivat katsoa videoita.



ADAMUS: He eivät tiedä, mitä videot ovat.



SUE: Ei, 1915.



KERRI: Ai niin, joo.



ADAMUS: Okei.



SUE: Siis kuvia. He voivat katsoa kuvia.



ADAMUS: Joo, okei. Ja mitä muuta he voivat tehdä?



SUE: He voivat kuulla ääniä siitä.



ADAMUS: He voivat kuulla ääniä. Hyvä. Ei, vaan pidin siitä (Sue nauraa). He voivat kuulla – tietysti he saattavat jo tehdä sitä. Mutta he voivat kuulla ääniä, katsoa kuvia ja mitä muuta?



SUE: Musiikkia. He voivat kuulla musiikkia siitä.



ADAMUS: Ja kuulla musiikkia. Nyt he ovat kerrassaan hämmästyneitä. Tietysti demoat sen heille. He ovat täysin hämmästyneitä.



Tiedät sen mahdollisuuden, mitä tämä laite tekee, ja kyllä, meillä on torneja ja kaikkea muuta vastaavaa. Olemme rakentaneet joitain saadaksemme nämä toimimaan 1915. Mitä he tekevät tällä hyvin hämmästyttävällä laitteella?



SUE: Heillä ei olisi aavistustakaan, mitä sillä tehdään.



ADAMUS: Joo, mutta sanotaan, että näytit heille muutama asian. Mitä he yrittäisivät tehdä?



SUE: Tappaa minut (nauraen).



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mutta leiki tässä mukana. Mitä he tekisivät seuraavaksi?



SUE: No, varastaisivat sen.



ADAMUS: Juuri niin, okei. Ja miten paljon hyötyä heille olisi siitä, että he varastavat sen?



SUE: Ei mitään, koska he eivät ymmärtäisi sitä.



ADAMUS: Koska he eivät tiedä, miten homma tehdään. Hyvä pointti. Erinomaista. Okei, hyvä.



SUE: Hyvä.



ADAMUS: Siirrytäänpä eteenpäin. Joo, se oli hyvä.



Seuraava. Sama kysymys. Mitä aiot kertoa heille siitä, mitä se tekee, ja mitä he tekevät sillä sitten? (Linda antaa mikrofonin Laralle, joka tarjoaa sitä Martylle)



MARTY (MOFO): Sinä ole iPhone-ekspertti.



LARA: Kertoisin heille, että he voivat yhdistyä ihmisiin ympäri maailmaa, että he voivat oppia uusia asioita, että he voivat pelata …



ADAMUS: Mitä uusia asioita he oppisivat?



LARA: He voisivat oppia soittamaan selloa. He voisivat oppia soittamaan selloa.



ADAMUS: Okei, tuolla pikkulaatikolla?



LARA: Joo-o.



ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä.



LARA: Joo.



ADAMUS: Ja vielä yksi asia. Mitä muuta? Opitko sinä soittamaan selloa sillä?



LARA: Työstän sitä (he nauravat).



ADAMUS: Kutsu tänne näyttämölle ensi kuussa.



LARA: Ai, vau.



ADAMUS: Sellon kanssa.



LARA: Parasta panna töpinäksi.



ADAMUS: Joo (he nauravat).



LARA: He voisivat pelata pelejä toisten kanssa. Minä en tee sitä, mutta ymmärtääkseni voidaan pelata pelejä ja yhdistyä sillä tavalla.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja mitä he tekevät sillä nyt? Annat sen heille, mitä he tekevät sillä?



LARA: Luulen, että he luultavasti yrittävät pelata jääkiekkoa sillä, mailojen kanssa.



ADAMUS: Pelata jääkiekkoa.



LARA: Joo.



ADAMUS: Jääkiekkoa. Oliko se iso juttu 1915?



LARA: En tiedä (hän kikattaa).



ADAMUS: En tiedä … Etsin … Ei. Vain Kanadassa, joo.



LARA: Ai jaa, okei. Joo.



ADAMUS: Muu maailma ei tuntenut sitä, joo. Okei, hyvä. Otetaan kaksi lisää.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Aion todistaa yhden asian tässä hetken kuluttua. Te kaikki sanotte: "Ahaa!"



EDITH: Ai!



ADAMUS: Edith! Edith! Mitä siis aiot kertoa heille sen tekevän?



EDITH: Se mutkistaa heidän elämäänsä järjettömästi (paljon naurua ja vähän taputuksia).



ADAMUS: Siinä on totuus, rakkaani. Ja mitä he tekevät sillä, kun annat sen heille?



EDITH: Painavat näyttöä.



ADAMUS: Ei, ei fyysisesti, vaan …



EDITH: Ai jaa.



ADAMUS: Tarkoitan … koska annat heille lyhyen demon ja sanot: "Tee näin ja tee noin." Miten he hyödyntävät sitä elämässään?



EDITH: Luulen, että kaikki vastasivat ne ainoat asiat, joita voin ajatella. En tiedä, he voivat pelata pelejä. He voivat nähdä kuvia, kuulla musiikkia.



ADAMUS: Okei.



EDITH: En usko, että he voivat tiedostaa, että he ovat "minä olen mitä olen" (naurua).



ADAMUS: Ei, luultavasti eivät. Hyvä. Todistan erään asian tässä. Vielä yksi, hyvin nopeasti.



LINDA: Okei, vielä yksi.



ADAMUS: Vielä yksi, hyvin nopeasti. Se on vaikeaa, haastavaa. Se on sinun puhelimesi.



KERRI: He pelkäävät sitä ja piilottavat sen. Ja he katsovat sitä myöhään illalla peiton alla, kun kukaan ei näe.



ADAMUS: Niinkö sinä teet? (Naurua)



KERRI: Häh, en. No, jos he voisivat ladata pornoa, taatusti he tekisivät senkin! (Lisää naurua) Mutta minä en tee sitä. E-ei.



ADAMUS: Oliko porno keksitty 1915?



KERRI: Hmm, kyllä. Voi, kyllä.



ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä. Okei, mutta unohdit sen, mitä kerrot heille tämän tekevän.



KERRI: Häh?



ADAMUS: Mitä aiot kertoa heille tämän laitteen tekevän?



KERRI: Hmm, menin ihan blankoksi (Adamus naureskelee). Se on paras ystäväsi. Kun kaikki muut ovat lähteneet, niin sinulla on vielä puhelin ja voit katsoa Facebookia.



ADAMUS: Hei, tämä on liian henkilökohtaista! (Naurua)



KERRI: Voisit mennä Facebookiin katsomaan ihmisten menevän lomalle (naurua).



ADAMUS: Tämä on surullista (Adamus naureskelee).



KERRI: Se on surullista – vähän.



ADAMUS: Okei, kiitos. Kiitos paljon.



Kun siis laitamme sen tuohon asiayhteyteen ja viemme teidät 100 vuotta taaksepäin – mikä ei ole itse asiassa kovin kaukana, mutta oli täysin erilaista – pointti numero yksi: tietoisuus muuttuu nopeasti ettekä voi alkuunkaan tiedostaa sitä, ennen kuin se tapahtuu.



Palataan 100 vuoden taakse – oli hyvin erilaista. Ei vain teknologia. Ystäväni, tietoisuus oli hyvin erilainen. Yritätte selittää jotain, minkä tunnette nyt, mitä pidätte nyt itsestäänselvyytenä, mutta se on ollut vasta vuodesta 2007 saakka. Kahdeksan vuotta, ystäväni. Teidän olisi vaikeaa palata vuoteen 2006 ja selittää, mitä tämä laite tekee.



Kerron teille kaiken tämän, koska se mitä tapahtuu teille, meille tämän seuraavan vuoden aikana, on tuossa samassa mittakaavassa, mutta paljon enemmän. Sitä on vaikea kuvitella, vaikea pukea sanoiksi, joten älkää yrittäkö, olkaa kilttejä. Älkää yrittäkö suunnitella, mitä tapahtuu, koska voin taata teille, että se on täysin erilaista. Mutta sallisitteko sen vain tapahtua?



Jos teille olisi annettu tuo laite 2006 – sanotaan 2005, tasan 10 vuotta sitten – ja sanottu: "Mitä haluaisitte tämän laitteen tekevän teille?", ette olisi voineet edes kuvitella, mitä se voi tehdä nyt 10 vuotta myöhemmin. Ette olisi voineet. Olisitte olleet rajoittunut.



Tämä on pointtini, ensimmäinen pointtini tänään. Menisittekö pois sen sallimisen tieltä, mitä tulee seuraavaksi? Ihmisen ei tarvitse suunnitella eikä se pysty. Ette olisi pystyneet kuvittelemaan 10 vuotta sitten, mitä iPhone voi tehdä teille, puhumattakaan 100 vuotta sitten.



Toinen pointti on tämä: mitä aiotte tehdä sillä? Voitte tehdä vähän aikamatkailua, voitte palata taaksepäin ja antaa heille tämän laitteen. Annatte heille vähän koulutusta siitä ja mitä he tekevät? Valitettavasti ihmisluonto sanoo, että he tekevät jotain monista asioista. Luovuttavat teidät viranomaisille. Todella. He ovat niin peloissaan, niin peloissaan, etteivät he tiedä, mitä tehdä. Niinpä he ilmiantavat teidät. Tai he löytävät tavan käyttää tätä laitetta – mitä te vain kannatte taskussanne ja pidätte itsestäänselvyytenä, se on paras ystävänne – itsensä, henkilökohtaisen elämänsä tuhoamiseen. Se on liikaa heille. Se pakahduttaa heidät. He löytävät henkilökohtaisessa elämässään tavan yrittää rakentaa tuota ihmisidentiteettiä vuodesta 1915, joka ei selviydy siitä teknologiasta ja vapaudesta, joka on ulottuvilla tuossa pienessä puhelimessa. He tuhoavat elämänsä. Näin tapahtuu hyvin usein ihmisillä – he ovat itsetuhoisia. He eivät pysty käsittelemään sitä. He sanovat haluavansa jotain suurempaa ja parempaa. He eivät osaa käsitellä sitä. Jokainen teistä – jokainen teistä – tietää henkilökohtaisesta kokemuksesta sen.



Tai he käyttävät sitä maailman räjäyttämiseen. Joku sanoo: "Aa, tämän laitteen avulla voimme luoda uusia aseita. Voimme vakoilla pahoja tyyppejä. Voimme kerätä varallisuutta ja valtaa ja valtaa ja valtaa ja valtaa." Takaan, että jos se tulisi esiin 1915, jos menisitte takaisin, he käyttäisivät sitä jonkinlaisen vallan hankkimiseen. Manipuloisivat ystäviään, työtovereitaan, hallituksen virkamiehiä, maailmaa – sillä ei ole merkitystä. He käyttävät sitä valtaan.



Siis pointti numero kaksi tässä on: kun pääsemme tähän vuoteen, ei ole valtaa. Ja kun uusia asioita tulee teille, niitä ei käytetä lainkaan vallan saamiseen. Älkää käyttäkö niitä valtaan. Tunnette houkutusta. Tunnette viettelyä. Annatte minulle ja muille shaumbroille tekosyitä. On muita shaumbroja, jotka sanovat: "Älä tee sitä. Sinun ei tarvitse saada sitä itsesi ulkopuolelta. Et tarvitse sitä, mitä opimme, hankkiaksesi lisää asioita ihmisidentiteetille." Ja väittelette kanssani ja sanotte heille, miten Adamus on väärässä ja miten he ovat väärässä ja miten Adamus kontrolloi kaikkia.



Ystäväni, kerron teille nyt, että aivan kuten joku 1915 saadessaan iPhonen, sitä käytettäisiin valtaan ja lopulta tuhoutumiseen. Emme mene valtaan. Emme tarvitse sitä. Ette tarvitse sitä. Hengittäisittekö tätä vain hetken sisään ja tuntekaa, onko se oikein teille – vallaton elämä. Ette tarvitse sitä lainkaan.



Mitä on tulossa?



Seuraava kysymys. Minäpä pohjustan sitä. Seuraava kysymys. Olette tässä vuodessa 2015 ja teille annetaan eräs laite. Teille annetaan laite, joka vetää energiaa puoleensa pelkällä valinnalla. En sano, miltä tämä laite näyttää, mutta sanotaan, että se näyttää tavallaan tältä (hän pitää kädessään pientä kaukosäädintä). Se on todella yksinkertainen. Se vetää puoleensa energiaa valinnasta silloin, kun tarvitsette sitä. Ja tämä laite myös neutralisoi tunteet, teidän tunteenne. Ei muiden ihmisten, vaan omanne. Neutralisoi tunteet – vähän pelottavaa. Seis. Kokeilen sitä nyt. (Adamus osoittaa punaista laserosoitinta itseensä ja vääntelee hassusti naamaansa, naurua). Se neutralisoi tunteet.



Tämä laite sallii teidän myös olla, missä tahansa valitsette. Kun sanon "missä tahansa valitsette", se ei saa kehoanne häviämään ja ilmestymään maailman toiselle puolelle. Olemme nyt "ja". Olemme nyt "ja". Kehonne pysyy täällä, mutta tietoisuutenne voi kaksoispaikantua. Ja sanotte: "No, mitä arvoa siinä on, jos en voi ottaa kehoani?"



Kaksi asiaa. Oivallatte, että te ette tarvitse sitä. Olette niin kiinni kehossa – haluatteko ottaa sen mukaan, kun matkustatte toisiin universumeihin ja ulottuvuuksiin? Oikeasti? Valitatte siitä, se sairastuu, piereskelette ja teette kaikki noita muita asioita (naurua) ja haluatte ottaa sen mukaan?? Todellinen kaksoispaikantuminen on tietoisuusasia, ei fyysisen kehon asia (hän osoittaa laserilla taas itseään, vähän naureskelua). Kyllä. Ette tarvitse sitä.



Todellisuudessa, käytännönsovelluksissa, kun sallitte tietoisuutenne olla siellä, missä haluatte olla, tuotte mukananne – ja teistä tulee taitavampi siinä – fyysiset ominaisuudet, ette varsinaista fyysistä muotoa, vaan sen ominaisuudet. Tavallaan kuin energiasormenjäljen. Tavallaan sen luontaisen tiedon tietoisuudessanne, millaista on olla kehossa, ja siksi te olette.



Mutta pääskää pois ajattelusta: "Voi, minun täytyy ottaa tämä keho" – ja mitä tehdään Star Trekissä? He haihtuvat tai dematerialisoituvat. (Joku sanoo "sädetä minut") Sädetä minut … mutta mikä se prosessi on? Voi, olette joukko Star Trek –nörttejä. Tiedätte kaikki vastauksen (Adamus nauraa). Se ei ole … (Joku sanoo "teleportointi") Ei. Kyse ei ole kehon hajottamisesta ja laittamisesta jonnekin muualle. Tämä keho pysyy siinä, missä se on, ja ilman mitään voimaa/valtaa – kuulkaa minua, ei valtaa, ei ponnistelua ja kuulostaa oudolta, mutta pelkästään kantapäitä napsauttamalla kolme kertaa – olette yhtäkkiä Kansasissa (vähän naurua). Seuraavalla kerralla ette napsauta kantapäitä. Seuraavalla kerralla vain taputatte otsaanne ja olette siellä, missä haluatte olla.



Teidän ei tarvitse ottaa mukaan kehoa, okei? Olette nyt "ja". Yhtäkkiä lähdette yksittäisyydestä kaikkeen, mitä on, ja teillä on kehon kaikki tieto. Tavallaan siis keho on siellä hengessä – pidän tästä, keho on siellä hengessä – mutta sen ei tarvitse olla siellä fyysisesti. Ja sitten itse asiassa makee asia on, että tämä on yhtä hyvä, ellei parempi. Teillä on kehon kaikki tieto, kaikki mallit. Tiedätte, millaista se on. Miksi siis ottaa mukaan todellista kehoa? Miksi ottaisi vain kehon parasta puolta? Ja siksi olette siellä. Siksi toiset voivat nähdä teidät, silloin kun haluatte heidän näkevän, ja eivät näe, silloin kun ette halua sitä.



Näen kuitenkin jo, että meillä on ongelma tässä. Voin nähdä … että ihmismielenne pyörii tässä. Haistan vallan ja se haisee koiranpaskalta, vai oliko se uusi Dottiemme (Joen ja Sandran koiranpentu). Ei, ei. Okei (vähän naurua). Koska puhuessani tästä, teette sen yhtäkkiä, menette valtaan. "Voiii! Aion kaksoispaikantua ja aion mennä tekemään jotain", mitä tahansa, ja teillä on valtaa siinä. Pääskää sen yli. Se sattuu todella, jos teette tämän vallassa.



Muistakaa esimerkkini. Annan iPhonen jollekin 1915. Ystäväni, he tuhoavat itsensä tai teidät tai maailman. Älkää siis menkö siihen. Muistakaa se. Laittakaa se tietoisuuteen, silloin kun ajattelette, että voitte mennä minne tahansa.



Nyt teillä on siis tämä laite, joka neutralisoi tunteet. Miksi sanoisin näin? No, tulette huomaamaan, jos ette jo huomaa, että tunteet ovat hyvin ohuita, halpoja, valheellisia ja vallalla ladattuja verrattuna aistillisuuteen. Kuka tarvitsee tunteita, silloin kun on todellista aistillisuutta, kyky tuntea – kyky oikeasti tuntea – joka eri tasolla pelkkien fyysisten aistienne yli?



Tiedätte, millaista se on – ero siinä, että menette tunteisiin jonkun tai itsenne kanssa, verrattuna siihen, että sanotaan vaikka, kuulette todella hyvän laulun ja se koskettaa teitä ja saatte valtavan tunteen – mutta ei emootiota? Ja tiedätte, että tämä on aitoa, ja se on kuin: "Voi!" Se todella koskettaa teitä aistillisesti korviin ja kehoon ja kaikki alkaa elää tuolla hetkellä. Kuka tarvitsee tunteita/emootioita, kun teillä on tunteita/tuntemuksia tai aistillisuutta?



Siis tämä pieni laite neutralisoi vaadittaessa. Paina vain tuota nappulaa (Adamus osoittaa sillä kasvojaan). Voi ei! (Vähän naurua) Olen lentokoneen kapteeni … (lisää naurua). Siis okei, se sallii teidän laittaa tietoisuutenne vaivattomasti sinne, missä haluatte olla.



No niin, kysymys – Linda mikrofonin kanssa, meiltä loppuu aika, mutten välitä. Kysymys on: mitä aiotte tehdä tällä? Se vetää puoleensa energiaa kuin magneetti – viuh! – ja kaikki on teidän – kaikki mitä tarvitsette tai haluatte tai toivotte. Se vetää puoleensa energiaa. Se neutralisoi tunteet ja se sallii teidän laittaa tietoisuutenne, tajuntanne, minne tahansa haluatte. Linda mikrofonin kanssa – mitä aiotte tehdä?



Ja aion kutsua tätä nimellä iYammer (naurua). (Suom. huom. "yammer" tarkoittaa mm. puhua vuolaasti ja usein äänekkäästi) iYammer, okei. Rekisteröisikö joku tuon tavaramerkin minulea oitis – iYammer. i-y-a-m-m-e-r, iYammer (hän lausuu vahingossa "why-yammer" ja naureskelee) (Suom. huom. "why" merkitsee miksi)



Nousisitko seisomaan, rakkaani, kiitos. Mitä helvettiä – tässä, ota tämä, tunne sitä.



JULIE: Okei.



ADAMUS: Tunne sitä, kyllä.



JULIE: Ensin menin jonnekin ja leikin meressä.



ADAMUS: Varmasti.



JULIE: Ja sitten ajattelin tuhota itseni. Kyllä, leikin vain. Leikin vain jossain.



ADAMUS: Varmasti, tuhoat. Okei. Tuhoat itsesi, joo.



JULIE: Uin ja snorklaan ja leikin.



ADAMUS: Etenet siis delfiinien kanssa uimisesta itsesi tuhoamiseen.



JULIE: Sanoit, että … Etkö sanonut vuonna 1915?



ADAMUS: Ei, ei (vähän naurua). Ei, olemme tässä. Olemme tässä.



JULIE: Okei.



ADAMUS: Ei, vaan olemme tässä. Se oli yksi kokemus. Nyt olimme tässä hetkessä. Olemme studiossa. Joo, ja olemme täällä nyt, mutta toin laitteen – sanotaan sen olevan tulevaisuudesta. Toin sen shaumbroille nyt. Tulen – en 100 vuoden päästä, vaan 27 vuoden päästä – tulevaisuudesta mukanani iYammer ja annan se noillekin shaumbroille. Siinä on monia ominaisuuksia. Hyvin monia, paljon enemmän kuin yksinkertaisessa iPhonessa, mutta tärkeät ominaisuudet ovat, että se neutralisoi tunteita, vetää puoleensa energiaa niin paljon, kun valitsette – se vain tuo sitä – ja se sallii teidän laittaa tietoisuutenne minne tahansa. Ei fyysisessä kehossa, mutta tavallaan fyysisesti. Mitä aiot tehdä tällä? Aivan kuten annoimme ihmisille iPhonen 1915, annan tämän sinulle nyt. Mitä aiot tehdä sillä?



JULIE: Haluan edelleen leikkiä. Mennä moniin paikkoihin, kokea paljon asioita.



ADAMUS: Okei, anna minulle esimerkki.



JULIE: Alkaa matkustaa ja …



ADAMUS: Anna minulle esimerkki, minne aiot matkustaa.



JULIE: Matkustan Eurooppaan.



ADAMUS: Voit nousta lentokoneeseen ja tehdä sen.



JULIE: Tiedän, mutta …



ADAMUS: Mutta entä muut ulottuvuudet?



JULIE: Varmasti.



ADAMUS: Okei.



JULIE: Teen sitä jo, joten.



ADAMUS: Anna iYammerini takaisin (naurua)! Se on minun. Asia ymmärretty.



JULIE: En tiedä …



ADAMUS: Asia ymmärretty. Menet Eurooppaan? Sait iYammerin ja aiot mennä Eurooppaan? Mene toiseen ulottuvuuteen! Mene helvettiin (naurua). Tarkoitan, että katso, millaista on, ja sitten päätä tulla takaisin. Mene taivaaseen. Mene tutkimaan. Ihminen menisi Eurooppaan. Mihin henkesi haluaa mennä? Minne sielusi haluaa mennä? Voi ei!



Okei, seuraava. Täällä (hän heittää sen jollekin). iYammer on iskunkestävä, joo. Sitä ei voi tuhota. Okei.



Mitä aiot tehdä sillä, Scott? Nousisitko seisomaan?



SCOTT: Totta kai. Tiedän, koska ajattelin myös matkustamista. Veljeni matkustaa kaikkialla.



ADAMUS: Minne matkustaisit?



SCOTT: Voi, hän menee kaikkiin paikkoihin. Menisin meren alle. En ole koskaan tehnyt sitä, joten tutkisin …



ADAMUS: Meren alle.



SCOTT: No, valtameren alle, valtamereen.



ADAMUS: Tarkoitatko pinnan alle?



SCOTT: Joo, tutkimaan – en tiedä – haaksirikkoutuneita laivoja. Asioita, joita en koskaan normaalisti tekisi, ellen yritä suunnitella.



ADAMUS: Anna iYammerini takaisin (naurua)!



Pete! Auta minua, Pete! Peten tähden! Sinulla on iYammer. Mitä aiot tehdä sillä?



PETE: (puhuen vahingossa iYammeriin mikrofonin sijasta) Kenties jotain …



LINDA: Seis, seis, seis!



ADAMUS: Voi, joo, joo (naurua). Okei, sinulla on iMic ja iYammer (lisää naurua). Mitä aiot tehdä sillä?



PETE: Heitän sen pois.



ADAMUS: Miksi?



PETE: Koska en tarvitse sitä.



ADAMUS: Se on totta.



PETE: Voin tehdä kaikkia noitä juttuja. Opettelen tekemään kaikkia noitä juttuja.



ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.



PETE: Okei, osana ylösnousemustani.



ADAMUS: Mutta tämä on lahja minulta sinulle. Et voi heittää lahjaani pois.



PETE: Okei, lasken sen vain kädestäni (naurua).



ADAMUS: Pete, pidän sinusta, mutta otan hemmetti lahjani takaisin.



PETE: Okei!



ADAMUS: Annan sen jollekin. Voi, Sart! Auta minua, Sart! Okei, Sartilla on iYammer nyt. Mitä aiot tehdä sillä?



SART: Aion nauttia elämästä.



ADAMUS: Okei, makeeta, mutta mitä aiot tehdä sillä?



SART: Laitan sen tekemään taikoja loppuelämäni ajan täällä.



ADAMUS: Anna minulle jokin esimerkki. Mitä aiot tehdä sillä?



SART: Aion saada pizzaa (paljon naurua).



ADAMUS: Anna se takaisin! David! David, uneksi – saatuasi mikrofonin – uneksi! Voi, miksi minä (Adamus nyyhkyttää, vähän kikatusta). Miksi!



DAVID: Joo, hmm …



ADAMUS: David.



DAVID: Tulen tietoiseksi luojaksi …



ADAMUS: Joo, joo, joo, joo.



DAVID: … että tiedän, että minä olen (vähän naureskelua).



ADAMUS: Miten?! Mitä aiot tehdä?



DAVID: No, esimerkkinä …



ADAMUS: Mitä aiot luoda viiteen mennessä tänä iltana? Mitä aiot luoda?



DAVID: On peli nimeltään Diskball.



ADAMUS: Okei.



DAVID: Joo, se on itse asiassa aerobic-peli, joka edesauttaa kehotasapainoa ja energialiikettä ja iloa elämässä.



ADAMUS: Miten vanha idea tuo on?



DAVID: No, olen pohtinut sitä liian pitkään!



ADAMUS: Luovu siitä ja mene johonkin muuhun.



DAVID: Joo, siis …



ADAMUS: Jos se ei toimi, luovu siitä. Tee jotain muuta, ole kiltti.



DAVID: Kiitos.



ADAMUS: Ehdottomasti. Jätä se taakse. Mitä aiot tehdä nyt iYammerillani?



DAVID: Okei. Kokea oikeasti ilon itsestäni.



ADAMUS: Ihan oikeasti! Anna minulle esimerkki!



DAVID: Joo, hmm.



ADAMUS: Se neutralisoi tunteet. Toisin sanoen, sallii sinulle todella aistillisen tuntemuksen, jos tiedät, mitä tarkoitan.



DAVID: Miten siis olisi 24/7-orgasmi (naurua ja vähän taputuksia)?



ADAMUS: Okei. Lopultakin!



DAVID: Joo! Mitä?



ADAMUS: Lopultakin murtauduimme esteen läpi tässä.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Se on alku, Kristuksen tähden.



DAVID: Se on hyvä alku.



ADAMUS: Ei sinun, Kristus (katsoen ylöspäin), vaan … ei … ei Jeesus (naurua). Tämä on siis alku.



Se neutralisoi tunteet. Se vetää energioita puoleensa ja voit mennä minne tahansa pelkästään "minäolemalla". Minne tahansa. Mitä aiot tehdä? Anna minulle jotain muuta. Sinulla on tämä iso orgasmi. Mitä nyt?



DAVID: Aivan. Tutkia ulottuvuuksia ja itse asiassa tehdessäni sen jakaa "minä olen" –olemukseni potentiaalin sen kanssa, joka valitsee … (Adamus vääntää naamaansa epäuskoisena). Ei vai. (David naureskelee)



ADAMUS: Jaa, perseeni! He tappaisivat sinut ensin!



DAVID: Joo, no, heidän täytyy löytää minut.



ADAMUS: Ääh! Äh!



DAVID: Minä vaan teleportoidun. Minä vaan …



ADAMUS: Anna se minulle! Anna minulle hemmetin iYammerini! (Naurua) Okei, tämä on viimeinen. Sinun on parasta ... Sinun on parasta ... Tule tänne eteen.



EDITH: Mene, Tad.



ADAMUS: Okei, ole hyvä.



TAD: (huokaisten) Menisin kaikkialle. Ampuisin itseni ylös … Mitä helvettiä tapahtuu tuolla tähdessä? Voin nähdä sen. Projisoisin itseni paikkoihin. En pysty edes kuvittelemaan, mutta ne ovat siellä ja kenties olen hoikka ja 188-senttinen upea nainen ja kävelen vain ympäriinsä ja … Teen helvetti, mitä tahansa haluan tehdä.



ADAMUS: Miten teit tuon kävelyn?



TAD: (Hän tepastelee vähän) Jotain tällaista. En tiedä. (Adamus vääntelee naamaa, naurua)



ADAMUS: Joo. Ostaisin iYammerin deluxe-version siinä tapauksessa! (Lisää naurua)



TAD: Kenties se olen minä 96-senttisenä ja yritän olla hoikka … Joka tapauksessa menisin vain kaikkialle, minne en edes tiennyt voivani mennä, ja kokisin asioita, joita ihmiseni …



ADAMUS: Anna minulle esimerkki. Ihan oikeasti! Olet epämääräinen. Minne …



TAD: Epämääräinen. Menisin toiseen tähtisumuun (naurua). (Suom. huom. sanaleikkiä)



ADAMUS: Varmasti. Minulla on ystäviä siellä. Annan sinulle heidän nimensä.



TAD: Kiitos. Joisin olutta jossain muualla.



ADAMUS: Voit soittaa heille ensin iPhonellasi.



TAD: Minä, minä … Kokisin asioita, joita sallisin itseni kokea – aivoni puhuvat nyt. On asioita, jotka …



ADAMUS: Anna se minulle! Anna se minulle! Anna mikrofoni hänelle. Hänelle (osoittaen Lindaa).



TAD: Hänelle.



ADAMUS: Hänelle.



Täsmälleen asian ytimeen. Tulette ihmisperspektiivistä. Teillä on tämä taikalaite, aivan kuten 1915 heille annettiin iPhone, joka tekee hämmästyttäviä asioita, mutta nyt teille annetaan tämä taikalaite, iYammer, ja te menette Eurooppaan?! Se on teidän vi- … unelmanne??! Ja uitte merenpinnan alapuolella etsien laivahylkyjä?! Mitä minä … ?! Voitteko nähdä huumorin tässä? Ja aiotte, mitä, matkustaa? Sitäkö haluatte? Onko se valaistumista – matkustaminen jonnekin?



Kaikista asioista David luultavasti oli ainoa, joka osui edes lähelle asiaa – hän saa 24/7-orgasmin. Tiedämme, mistä hän tulee (naurua). Ja tiedämme, että hän saa paljon ystäviä (lisää naurua). Sinun on parasta ottaa salainen puhelinnumero (lisää naurua).



En olisi pystynyt käsikirjoittamaan tätä paremmin, jos olisin yrittänyt. Minun ei tarvinnut yrittää. Teitte sen puolestani. Käsikirjoititte tämän upean klassikon. Tämä on klassikko. Mitä joku tekee iPhonella? Miten voit edes selittää sitä 1915? Mitä he tekevät sillä? Ja hämmennyitte sanoissa. Ette pystyneet selittämään. Se oli heikko esitys. Heikko esitys. Ja yritin havainnollistaa pointtini tietäen, että antaisin teille iYammerin, ja tietäen, että se olisi tulossa, sitä ollaan toimittamassa tällä hetkellä. Teille on iYammer tulossa, ja oletteko valmis siihen?



Mennä Eurooppaan, uida veden alla ja saada orgasmeja (naurua ja vähän taputuksia). Tähänkö olemme tulleet? (Adamus nauraa) Tässäkö tiemme eroavat? (Lisää naurua)



Pointtini on, että ihmisitse ei voi mitenkään tietää, mitä tehdä, tai edes kuvitella, mitä tulee seuraavaksi, ja tämä iYammer tulee seuraavaksi. Tarkoitan, että se on postissa. Se on tulossa teille. Se ei ole edes lahja minulta, se on teiltä itsellenne. Ja kun saatte sen, menkää helvetti pois tieltä, viekää ihmisitsenne pois tieltä.



Näitte juuri, mitä tapahtuu hyvin, hyvin … (Naurua) En olisi voinut käsikirjoittaa sitä paremmin. Kun ihminen pysähtyy ajattelemaan, se on rajoittunutta, ja me olemme menossa sinne, missä ei ole rajoja. En tarvitse ihmistä menemään, vaan tarvitsen "minä olen" –olemuksen menemään.



Kun saatte tämän "minä olen" –olemuksen lahjan … Ja olen hyvin vakavissani siinä, että se neutralisoi tunteet. Se vetää puoleensa energioita. Se sallii teidän olla, missä päätätte olla, ajattelematta sitä, yrittämättä loihtia sitä tai kuvitella sitä, koska ette pysty siihen. Ihminen ei pysty. Antakaa siis "minä olen" –olemuksen, todellisen "sinun" tulla esiin. Se tietää, mitä tehdä. Se tietää täsmälleen, millaista on vetää automaattisesti energiaa puoleensa pidättelemättä, menemättä valtaan, ilman vaisuja ja rajoittuneita ihmistoiveita siitä, mitä se voi tehdä. Se tietää, mitä tehdä kaikella tuolla energialla.



Se, sinä, se osa joka on enemmän kuin pelkkä ihminen, voi olla missä tahansa koska tahansa. Se on niin helppoa. Teidän ei tarvitse mennä mysteerikouluihin tietääksenne, miten se tehdään laittaen tietoisuutenne minne tahansa. Mutta jos ihminen ponnistelee ja käyttää valtaa tehdäkseen sen, ette pääse minnekään, paitsi turhautumiseen, koska ihminen – kuten näitte tässä esimerkissä – ei oikeasti ymmärrä, ei tiedä, ei pysty kuvittelemaan. Ja se on hyvin ihmismäistä, mitä se haluaa. Enkä hauku ihmistä. Olen sellainen tällä samalla hetkellä, kun olen ylösnoussut mestari. Se on mitä upein kokemus, mutta se voi myös pidätellä teitä, jos sallitte itsenne olla vain se.



Näitte sen tässä kauniissa – en olisi voinut tehdä sitä itse paremmin – esimerkissä rajoittuneisuudesta, pelosta, makyosta, inspiroimattomuudesta. Siis ihminen, kun tämä tulee sinulle, tämä iYammer, ole kiltti ja mene pois tieltä, että koko "sinä" voi mennä tälle seuraavalle tasolle.



Tässä ei ole valtaa. Tämä hajoaa käytettäessä valtaa. Menkää siis pois tieltänne, olkaa kilttejä. Hyvä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Oi! Aah! Aah!



Vallan tuolle puolen



Haluan teidän tekevän kaksi asiaa nyt. Meillä ei ole paljon aikaa, mutta meillä on kaikki maailman aika. On kumpikin. Se on "ja". Koskaan enää ei pitäisi olla vain jompikumpi. On aina "ja", ja tämä erottaa teidät muista ihmisistä. Ja – mitä sanoinkaan – noin puolen vuoden päästä suututte ja sanotte: "Miten ihmeessä et kertonut meille tätä aiemmin?"



Nyt sitten haluaisin, että valot himmennetään. Teemme kaksi kokemusta. Ensimmäinen jonka haluaisin tehdä kanssanne – yritän päättää, kumpi tehdään ensin – on erittäin lyhyt, koska emme tarvitse paljon aikaa siihen. Kuljemme vallan tuolle puolen. Vallan tuolle puolen, joten John, haluamme vaihtoehtoisen kappaleen, ei ensimmäistä, joka oli sävelletty tätä päivää varten.



Mutta haluan tehdä lyhyen kokemuksen. Se on tavallaan dreamwalk, mutta te kuljette itsenne kanssa.



Vetäkää siis syvään henkeä tässä ja muistakaa iYammer. Se sallii teidän olla, missä tahansa päätätte olla, kenties ei fyysisen kehonne kera, kenties ei aivojenne kera, mutta iYammer antaa teidän olla, missä tahansa haluatte. Siinä ei ole tahtoa. Siinä ei ole valtaa.



(Musiikki alkaa)



Olemme siirtymässä nyt täysin uuteen aikaan. Sitä kutsutaan nimellä "ilman valtaa". Ja kuten sanoin aiemmin, se ei ole … Ette yritä pitää toista jalkaa vallassa ja toista ulkona. Menette vain sen tuolle puolen.



Valta on niiden harhaa, jotka eivät ymmärrä, että he, heidän tietoisuutensa, luo kaiken energian, mitä koskaan tarvitaan kaikkeen.



Mitään ei tarvitse saada ulkopuolelta. Mitään ei tarvitse ottaa toisilta.



Kaikki energia on jo sisällä.



Kun menemme vallan tuolle puolen, astutte täysin eri maailmaan, hyvin erilaiseen maailmaan. Se on hyvin vapauttava maailma. Ja oivallatte, että vedätte luonnostaan puoleenne energiaa. Oivallatte, että olette aina vetäneet, mutta ette ehkä sellaista, mitä tietoisesti valitsitte.



Oivallatte, että teidän ei enää koskaan tarvitse katsoa kehenkään toiseen saadaksenne energiaa, jota vedätte luonnostaan puoleenne – kentästänne, universaalista kentästä, mistä tahansa, sillä ei ole merkitystä – mutta vedätte luonnostaan sitä puoleenne. Sitä tulee teille.



Käyttäen pientä analogiaa, tavallaan kliseetä, mutta erona on se, että kun nousette ylös aamulla ja teillä on nälkä, teidän on mentävä ulos metsästämään jokin eläin ruuaksenne ja sitten nyljettävä se, kypsennettävä se ja lopulta syötävä. Tavallaan sellaista teillä on ollut ja sellaista on useimmilla ihmisillä – tarve jahdata kaikkea.



Erona tässä vallattomassa elämässä on, että heräätte aamulla ja tunnette tuon todella upean pienen näläntunteen. Se on nimittäin hyvin aistillista. Oi! Tuntuu hyvältä ruokkia kehoa. Ja menette avaamaan etuoven ja ateria on valmiina siinä – valmistettuna ja valmiina nautittavaksi. Mitä tahansa haluatte.



Ja ihmismieli yrittää hypätä välittömästi sanomaan: "No, miten tämä tuli tähän?" ja "Onko tässä jotain epäilyttävää? Onko tässä jonkinlainen kepponen?" Ja te sanotte: "Ihminen, suu tukkoon. Syö. Olet vetänyt tämän puoleesi. Se on tullut sinulle." Tämä on vallatonta elämää.



Vuosia, vuosia sitten luulen sen olleen Adamus … tai Tobias – minä olen Adamus (muutama naurahdus) – Tobias joka sanoi: "Kaikki tulee teille. Se tulee teille" ja se tulee. Vallan tuolle puolen mentäessä kaikki vain tulee teille.



Se on hyvin, hyvin erilainen todellisuus, ettekä voi yrittää kontrolloida tai ohjata sitä.



Vallaton elämä merkitsee, että kaikki on siinä ja tulee olemaan. Ja ihmisyydessänne on osa, joka huutaa: "Mutta et ymmärrä, mitä jos? Olen kokeillut tätä aiemmin eikä se toiminut."

Astumme siis tähän aikaan, tähän ulottuvuuteen, tämän vallattoman elämän tietoisuuteen.



Älkää tehkö mitään nyt, olkaa kilttejä. Jos mietitte: "No, mitä minun täytyy tehdä? Miten kovasti minun täytyy tehdä työtä tässä?" Älkää tehkö. Olette jo siinä.



Ymmärrättekö sen? Olette jo siinä.



Tämä ei ole taikaa. Tämä on vain tietoisuutta.



Siinä ei ole ponnistelua. Ei ole yritystä selvittää sitä. Ei ole analyysejä. Ei ole edes keskittymistä. Olette jo siinä.



Ja se on hämmästyttävä asia – se tehtiin ilman valtaa.



Nyt ihmisen tarvitsee vain sallia se. Se on siinä.



Vetäkää siis syvään henkeä. Olette nyt vallattomassa elämässä.



Kun huomaatte itsenne, ihmisitsenne, sanovan: "Joo, mutta mitä jos", shhhh! Olette vallattomassa elämässä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Olette vain siinä. Katsokaa nyt, miten asiat muuttuvat, miten ne ovat erilaisia.



Tämä ei ole kovaa työtä. Ei ole ponnistelua. Olette vain siinä. Antakaa nyt itsenne kokea se.



Tiedän. Tiedän, että päässänne lentää nyt: "Mutta mitä jos?" ja "Miten minun pitäisi tehdä se? Mitä …?" Shhhh. Se on vain tuo ihmisääni. Mutta muistakaa, että se on "ja", elämä missä tietoisuus, "minä olen" –olemus vetää puoleensa kaiken, mitä tarvitaan. Se vetää sen puoleensa.



Vedetään syvään henkeä, kun vaihdamme seuraavaan osaan siitä, mitä halusin tehdä kanssanne tänään.



Vedetään syvään henkeä.



(Musiikki loppuu)



"Kulje eteenpäin" –merabh



Menemme nyt tavallaan merabh-walkiin, dreamwalkiin. Teen nämä peräjälkeen, mitä en aiemmin olisi tehnyt, mutta nyt voimme tehdä.



Vedetään siis syvään henkeä ja annetaan musiikin alkaa.



(Musiikki alkaa)



Ja liittykää seuraani tähän kokemukseen, vetäen ensin syvään henkeä ja sallien itsenne vain olla tässä kokemuksessa. Teidän ei tarvitse paljon ajatella tässä. Kaikki tulee teille.



Teidän ei tarvitse tehdä mitään työtä tässä. Se tulee teille. Seuratkaa vain minua, kun palvelen oppaananne.



Vedä siis kunnolla syvään henkeä.



Ja kuvittele suuri kartano, kartano jossa on monia, monia, monia huoneita. Se voi olla nykyaikainen, se voi olla vanha klassikko, mutta todellinen kartano. Ja itse pidän sitä, että kartanoissani on jotain vettä ympärillä, muutama järvi, puroja kenties, luontoa. Mutta millainen vain haluat kartanosi olevan.



Ja pyydän sinua myös tuntemaan sen, pelkän näkemisen lisäksi.



Ja muista, että iYammerilla voit olla ponnistelematta, missä tahansa valitset. Olet vain siellä.



Kerron teille, että yksi asia minkä koette, kun menemme matkallemme tässä, on, että asiat muuttuvat ja se on ok. Toisin sanoen, saatatte kuvitella kartanon, mutta asiat, maisema muuttuu tai talo tai tyyli muuttuu. Ja ihmismielelle se on turhauttavaa, mutta "ja":ssa se on sopivaa. Ihmismieli haluaa asioiden olevan vakaita ja pysyviä, jokainen tiili paikoillaan. Mutta "ja":ssa ne voivat muuttua.



Älkää siis olko ankara itsellenne, kun menemme tähän kokemukseen, jos asiat muuttuvat, transformoituvat, eivät pysy kiinteässä fyysisessä 3D-tilassa.



Nyt olemme siis astumassa kartanoon, mutta kerron siitä yhden asian. Se on täynnä huoneita, mutta siinä ei ole käytäviä tai eteisiä. Olette tottuneet taloon tai rakennukseen, jossa on käytäviä, eteisiä, joista mennään huoneisiin, mutta ei täällä. Ei täällä.



Menemme huoneesta toiseen ilman eteisiä. Ja huoneet voivat muuttua ja se on ok.



Astutaanpa nyt sisään ja menemme ensimmäiseen huoneeseen. Tämä huone on täynnä biologista sukuasi tässä elämässä, ovat he sitten kuolleita tai edelleen elossa. Se on täynnä sukuasi – veljiä, sisaria, vanhempia, tätiä, setiä, sisarusten lapsia, serkkuja, mitä tahansa. Ja pyydän sinua olemaan hyvin läsnä huoneessa, tietoisuudessasi. Sinussa.



Tunnustele nyt ympäri huonetta. Näet sukusi kasvoja, kehoja.



(Tauko)



Näkevätkö he sinut? Ovatko he tietoisia sinusta? Ovatko he vuorovaikutuksessa kanssasi?



(Tauko)



Onko täällä mukava tunne vai onko se huone, missä sinun ei ole mukava olla? Mitä he tekevät? Muuten, on ok, jos asiat muuttuvat ja liikkuvat.



(Tauko)



On aika siirtyä eteenpäin.



Vedä siis syvään henkeä ja kävellään eteenpäin nyt. Kävellään seuraavaan huoneeseen. Muista, ettei ole eteisiä tai käytäviä. Menemme vain seuraavaan huoneeseen. Ja tässä huoneessa ovat ne, jotka ovat olleet ystäviä elämässäsi.



Tunnustele ympäriinsä. Mitä kasvoja kenties lapsuuden ystävistä, koulukavereista? Onko tämä huone täynnä vai onko täällä vain muutamia? Huomaavatko he sinut vai oletko näkymätön? Voitko nähdä heidät vai ovatko he tavallaan kasvottomia?



(Tauko)



Onko rakkauden, toveruuden tunteita vai onko pettämisen tunteita?



(Tauko)



Huomaa, että joskus ei välttämättä ole sitä, mitä olisit odottanut – kasvot, ne jotka tulevat esiin, ne jotka panet merkille.



Onko tämä huone mukava? Haluaisitko jäädä pitkäksi aikaa tänne? Vai tuntuuko se kenties tukahduttavalta tai rajoittavavalta tai vain epämukavalta?



(Tauko)



Ovatko he tietoisia sinusta? Mitä he tekevät?



(Tauko)



Menevätkö ajatuksesi, meneekö tietoisuutesi itse asiassa jonnekin muulle – se ei ole edes tässä huoneessa?



(Tauko)



Vedetään kunnolla syvään henkeä. On aika mennä eteenpäin. Meillä on muita vierailtavia huoneita. Aika kulkea seuraavaan huoneeseemme.



Ja tässä huoneessa ovat kaikki rakkaudet ja rakastajat, joita sinulla on ollut tässä elämässä. Sillä ei ole merkitystä, miten pitkään. Se on voinut olla päivän, se on voinut olla 10 vuotta, 30, 50 vuotta. Sillä ei ole merkitystä, mutta ne kaikki, jotka ovat oikeasti koskettaneet sydäntäsi.



(Tauko)



Kaikki rakkautesi ja rakastajasi.



(Tauko)



Onko heitä paljon vai ainoastaan muutama?



(Tauko)



Onko tämä mukavaa vai epämukavaa?



(Tauko)



Huomaavatko he sinut vai oletko näkymätön täällä?



(Tauko)



Onko tämä selkeyden vai hämmennyksen paikka?



(Tauko)



Vedä siis syvään henkeä tässä rakkauksien ja rakastajien huoneessa. On aika kävellä eteenpäin. Mennä seuraavaan huoneeseen.



Tämä huone on täynnä niitä, joita kutsuisit työtovereiksi, siitä lähtien kun sinulla on ollut työpaikkoja. Siinä olisivat pomosi, kollegasi, alaisesi, kaikki vuosien kuluessa. Nimittäin on tavallaan erityislaatuinen – kummallinen, mutta erityislaatuinen – side, silloin kun ihmiset käyvät samassa paikassa töissä. Heillä on samat tavoitteet, kuviot – voitaisiin kai sanoa. Heidät on tavallaan heitetty tähän ympäristöön vieraiden kanssa, joilla kaikilla on tehtävä ja työ, mitä he tekevät.



Näkevätkö he tässä työtovereiden, kollegojen huoneessa sinut vai oletko näkymätön?



(Tauko)



Onko tämä mukava paikka? Tuntuuko hyvältä olla taas täällä? Vai onko se paikka, jonka tunnet vievän elämänenergian pois sinusta?



(Tauko)



Nimittäin suuri osa elämästänne on vietetty työssä – toimistoissa tai tehtaissa tai kaupoissa. Suuri osa elämästänne, mutta on kuitenkin hassua, etteivät useimmat ihmiset oikeastaan kiinnitä paljon huomiota siihen. Luulisin, että se on jotain, mitä he ajattelevat, että heidän täytyy tehdä, ja usein ihmisten kanssa joihin heillä ei oikeastaan ole yhteyttä, mutta paljon tapahtuu täällä työssä. Ajattele hahmoja, joita olet tavannut, ja miten he ajattelevat sinun olevan hahmo.



Vedä siis syvään henkeä tässä kollegojen ja työtovereiden huoneessa. Sinulla on itse asiassa hämmästyttäviä tarinoita täältä. Ihmisiä jotka tapaat tavallaan vain ohi mennen, yhteisenä asiana työ, mutta joitain ihmisiä jotka haluat unohtaa ja ihmisiä jotka todella vaikuttivat elämässäsi.



Mutta, no, on aika kävellä eteenpäin, joten kokoa itsesi. Meillä on vielä vierailtavia huoneita.



Kokoa itsesi, kun menemme seuraavaan huoneeseemme. Tämä huone on mielenkiintoisin, koska tässä huoneessa ovat ne, jotka ovat olleet oppaitasi, ne joita olet kutsunut henkioppaiksesi, enkeliystäväsi jotka työskentelivät kanssasi tässä elämässä ja joissain muissa elämissä. Ja he ovat täällä.



Ei fyysisessä kehossa, kenties et edes muista tai tunnista, mutta he ovat täällä.



Pyydän sinua hetken todella tuntemaan ja annan sinulle pienen vinkin tässä. Tiedän, että voit tuntea, voit aistia, mutta yrität yhdistää pisteitä. Monta kertaa ne tulivat luoksesi, erityisesti ollessasi pieni, lelun tai lemmikin kautta – ne eivät olleet tuo lemmikki, mutta ne tulivat sen kautta – ja usein niiden kautta, joita vanhempasi kutsuivat mielikuvitusystäviksi. Ne ovat nyt tässä huoneessa.



(Tauko)



Ovatko ne tietoisia sinusta?



(Tauko)



Miltä tämä huone tuntuu? Onko se mukava? Voisitko jäädä tänne pitkäksi aikaa?



(Tauko)



Älä kamppaile liikaa yrittäen tehdä niistä fyysistä tai inhimillistä. Anna itsesi vain tuntea niiden energia. Miltä ne tuntuvat ja miten se tuntuu erilaiselta kuin, no, sanotaan vaikka työtovereiden huone tai biologisen perheen huone?



(Tauko)



Saatat tuntea jotain läheistä, läheisempää kuin ystävät, läheisempää kuin rakastajat, läheisempää kuin biologinen perheesi. Ne olivat hyvin lähellä sinua, lähempänä kuin kukaan muu.



(Tauko)



Mutta saatat tuntea myös vähän, no, hylkäämistä. Miksi ne lähtivät?



(Tauko)



Miksi ne vain lähtivät yöllä jättämättä edes lappua tai selitystä?



(Tauko)



Mutta ei viivytä täällä liian pitkään. On aika kulkea eteenpäin, ystäväni. On aika kulkea eteenpäin.



Astumme seuraavaan huoneeseemme, mielenkiintoisimpaan huoneeseen, koska tässä huoneessa ovat kaikki entiset ihmiselämäsi, jokainen aspekti joka oli entinen elämä, jokainen elämänilmaisumuoto siitä lähtien, kun olet ollut täällä maan päällä – kaikki ovat tässä.



(Tauko)



Onko kasvoja vai onko kaikki vain suurta sekasortoa?



Mitä ovat todelliset tunteet tässä huoneessa? Onko identiteetin tunnetta? Välinpitämättömyyden tunnetta? Kenties edes vähän sitä tunnetta, joka sinulla oli biologisen perheen huoneessa?



Onko tämä entisten elämien huone mukava?



Näetkö kasvoja?



Näkevätkö he sinut?



(Tauko)



Onko se paikka, johon haluat jäädä?



(Tauko)



Haluaisitko elää täällä entisten elämien kanssa?



Onko selkeyttä vai onko tavallaan tiheää ja hämmentävää?



Ja annan sinulle pienen vihjeen. Se voi olla kaikkea, "ja".



Mutta on aika vetää syvään henkeä ja kävellä eteenpäin. Kävellään eteenpäin.



Itse asiassa, mennäänpä ulos. Kävellään pois kartanosta, kävellään kauniille pihalle, luontoon.



Aah, luonto. Pysähdytäänpä tässä. Tunne luontoa.



Olen huomannut työssäni shaumbrojen kanssa, että luonto on itse asiassa kallisarvoisin asia shaumbralle, ihmiselle. Arvokkaampi kuin Jumala, arvokkaampi kuin perhe, asia jota tullaan kaipaamaan eniten.



Tunne ympäriinsä luonnossa. Miltä se tuntuu?



(Tauko)



Miten se on erilainen kuin ne huoneet, joissa juuri kävimme?



(Tauko)



Tunne energiaero täällä luonnossa – taivas, puut, maaperä, kauniit eläimet. Miten se eroaa huoneista talossa?



(Tauko)



Onko tämä paikka, johon voisit jäädä? No, sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy kävellä eteenpäin, ystäväni. Meidän täytyy kävellä eteenpäin. On lisää vierailupaikkoja.



(Tauko)



Haluaisin viedä sinut nyt hyvin mielenkiintoiseen paikkaan. Se on paikka kehon ja mielen tuolla puolen. Siinä kaikki. Paikka jossa sinulla ei ole kehoa, jossa sinulla ei ole mieltä. Sitä ei ole oikeasti vaikea kuvitella – kenties ihmiselle on, mutta olet hyvin paljon enemmän.



Miltä täällä tuntuu?



(Tauko)



Onko selkeää vai hämmentävää?



(Tauko)



Ei kehoa, ei mieltä. Onko se mukava? Onko se paikka, johon haluaisit jäädä vai haluatko päästä takaisin kehoon ja mieleen?



(Tauko)



Sillä ei ole merkitystä. On aika kävellä seuraavaan. On aika kävellä Jumalaan, Jumalaan. Miltä se tuntuu?



(Tauko)



Miltä tuntuu Jumalan seurassa?



(Tauko)



Onko selkeyttä? Onko se yhtään erilainen kuin biologisen perheesi huone tai rakastajiesi tai ystäviesi huone? Miten se on erilainen, jos mitenkään?



(Tauko)



Onko siellä hyväksyntää ja rakkautta? Vai tuntuuko se jollain tavalla rajoittavalta?



(Tauko)



Tunne tätä asiaa, jota olet kutsunut Jumalaksi.



(Tauko)



Vedä kunnolla syvään henkeä, koska menemme Jumalan tuolle puolen. Jumalan tuolle puolen, kyllä. Voitaisiin kysyä: "Onko Jumalan tuolla puolen mitään?" Ja sanon: "Otamme siitä selvää."



Vedä siis syvään henkeä ja kuljetaan eteenpäin.



Ja nyt menemme tyhjyyteen.



(Musiikki loppuu)



Ei mitään. Ei kerrassaan mitään.



(Tauko)



Ei ole kehoa. Ei ole mieltä. Ei ole perhettä. Ei ole henkioppaita. Ei rakastajia, ei entisiä elämiä. Ei luontoa. Ei mitään.



(Tauko)



Ei mitään.



(Pidempi tauko)



Miltä tämä tuntuu?



Ilman mitään muuta ympärillä, vain sinä. Ei häiriötekijöitä, ei mitään mihin verrata. Ei historiaa eikä tulevaisuutta.



Ei ole muuta kuin sinä.



Täällä ei ole epäonnistumisia eikä onnistumisia.



Täällä ei ole taisteluja itsen tai toisten kanssa. Ei ole mitään paitsi sinä. Ei kehoa jonka kanssa kamppailla. Ei valtaa. Ei tunteita.



Vain sinä.



Täällä ei ole kuolemaa.



Täällä ei ole tuskaa.



Ei tavoitteita, ei suunnitelmia, ei taisteluja. Ei mitään.



(Tauko)



Ei mitään. Ei ole edes pimeää. Ei ole edes hiljaista. On tyhjyys.



(Tauko)



Se on "minä olen". Minä olen olemassa.



(Tauko)



Ei "olen olemassa, jos minulla on perhe" tai "olen olemassa, jos on enkeleitä" tai "olen olemassa, jos on entisiä elämiä" tai "olen olemassa, jos on tulevaisuus". Ei ole mitään, vain "minä olen olemassa".



Ei ole voitettavaa historiaa. Ei ole selvitettävää ja murehdittavaa tulevaisuutta.



On vain "minä olen olemassa". Minä olen.



Täällä ei ole valtaa. Täällä ei ole kehon tai mielen tai sielun nälkää. Vain minä olen olemassa.



(Tauko)



Älä koskaan lähde tästä paikasta.



Älä koskaan lakkaa olemasta täällä, älä koskaan.



Tämä olet sinä. Ei ole Jumalaa. Ei ole energiaa. Ei ole mitään paitsi sinä. Minä olen.



Älä koskaan lakkaa olemasta täällä.



Voit edelleen olla kaikissa muissa huoneissa. Voit olla perheen kanssa. Voit olla ystävien, rakastajien, enkelien, luonnon ja kaiken muun kanssa. Voit olla kaikissa noissa muissa asioissa, mutta älä koskaan lakkaa olemasta täällä.



Älä koskaan lakkaa olemasta Itsesi, "minä olen" –olemuksesi kanssa.



Kaikki muu on vain tietoisuusnäytöstä. Tämä on tietoisuus.



Kaikki muu on ilmaisua ja kokemusta, mutta tämä on tietoisuus.



Se ei tarvitse mitään. Ei ruokaa, ei rahaa, ei valtaa, ei ihmisiä, ei jumalia, ei enkeleitä, ei mitään. Ei ole menneisyyttä tai nykyisyyttä. On vain "minä olen olemassa".



Ole täällä aina. Ole, missä tahansa valitset, mutta ole täällä aina.



Vedä kunnolla syvään henkeä ja tuossa hengityksessä laajenna nyt tästä "minä olen olemassa" –paikasta tietoisuus, tajunta, elämä kartanoosi. Tee noista huoneista, mitä tahansa päätät niiden olevan. Valitse, keitä haluat olevan huoneissa. Ole luonnossa, joka ympäröi kartanoasi. Mutta ole aina, aina tässä huoneessa, missä ei ole mitään, paitsi sinä.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni, kun kuljemme vallattomaan elämään, uusin ulottuvuuksiin, uusiin kokemuksiin, mutta takaisin "sinuun". Takaisin "minä olen olemassa" -olemukseen.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Rakas Lindani tekee hitaasti, hitaasti hengittelyä kanssanne, kun otan tämän kallisarvoisen hetken palatakseni omaan "minä olen olemassa" –olemukseeni, palatakseni omaan "minä olen" -olemukseeni.



Vain nopea muistutus, että olette kaikki saamassa ilmaisen iYammerin, joka tulee teille pian. Käyttäkää sitä hyvin, mutta älkää koskaan valtaan.



Ja tämän myötä, rakkaat ystäväni, kuten jo tiedätte, kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja tyhjyydessä. Kiitos. Ilo minulle. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

Lokakuu 2015 ON UPEA ILTA KUUTANSSILLE

ViestiKirjoittaja hammer » 01.10.2015 20:49

ON UPEA ILTA KUUTANSSILLE

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sain taianomaisen kokemuksen yhtenä iltana lentäessäni Frankfurtiin. Se tuli tyhjästä – en olisi voinut suunnitella sitä, jos olisin halunnut.

Linda ja minä olimme matkalla Romanian Sibiusta Frankfurtiin. Matkan ensimmäinen osa vei meidät Wieniin ja sitten Frankfurtiin. Se oli yksi noista "vihaan lentämistä" –päivistä. Lentokenttä oli täynnä väkeä ja ihmiset tönivät ja olivat tavallista töykeämpiä. Linda oli saanut pahan flunssan aiemmin matkalla ja nyt hänellä oli keuhkoputkentulehdus. Hänestä tuntui kaiken tavoin kurjalta. Olin kamalan pahoillani hänen puolestaan ja oli minun tehtäväni saada meidät lentokenttien läpi lennoille. Koneen säilytyslokerot olivat täynnä. Lindalla ja minulla oli paikat eri riveillä, vaikka meillä oli varaus vierekkäisistä paikoista. Mies vieressäni piti ärsyttävää ääntä ja nyppi jatkuvasti korviaan. Kyllä, toisinaan vihaan oikeasti lentämistä.

Lentokoneen moottorit vähenisivät kierroksia, kun aloimme laskeutua Frankfurtiin. Katsoin ulos ikkunasta ja näin epätavallisen valon horisontissa. "Kummallista", ajattelin. "Mikä voisi saada aikaan tuollaisen valon?" Sen hehku oli ylimaallinen – kirkkaanvalkoinen keskeltä ja reunat loistivat oranssinpunaisena. Se tuli itäiseltä taivaalta, joten tiesin, ettei se ollut aurinko. Yhtäkkiä täysikuu alkoi tulla esiin horisontista kuin taivaallisen junan ajovalo.

Kuu nousi nopeasti – ei hitaasti, kuten näkee tarkkaillessaan maasta, vaan nopeasti ja sulavasti kuin valtava valopallo, joka heitetään iltataivaalle. Yhtäkkiä muistin, että oli täysikuuilta. Ei ainoastaan täysikuu, vaan myös verikuu jolloin se vaikuttaa suuremmalta kuin koskaan vuoden aikana, koska se on lähimpänä Maata. Ilmaperspektiivissäni kuu hallitsi nopeasti taivasta koollaan ja säteilyllään. Taivaalla ei ollut mitään muuta – ei pilviä, vain valtava säteilevä valopallo.

Linda ja minä olimme viimeisessä osassa kolmiviikkoisesta matkastamme Ranskasta Romaniaan. Työpajat olivat olleet kaikin tavoin tyydyttäviä, mutta olimme väsyneitä ja valmiita palaamaan takaisin kotiin, jos ei muuten, niin Lindan terveyden palaamiseksi. Kynnys-tilaisuus Saintes-Maries-de-la-Mer'ssä Ranskassa matkan alussa oli malliesimerkki viimeaikaisista Crimson Circlen työpajoista: intensiivinen, täynnä yllätyksiä, mystinen, aito, tietoisuutta muuttava ja hyvin henkilökohtainen. Silloin kun tullaan Kynnykselle, astutaan omalle makyo-vapaalle alueelle. Kynnyksellä ei ole tilaa muulle kuin Itselle.

Merlinin taika –tilaisuus Sibiussa Romaniassa oli … taianomainen. Siellä oli 170 shaumbraa 27 maasta. Adamus puhui elämästään Merlininä, Avalonin Kammetina. Hän opasti meidät useiden kokemusten läpi, mitä säesti upean synkronisesti Yohamin (Gerhard, Einat ja Amir) musiikki. En koskaan ymmärrä, miten heidän musiikkinsa sopii niin täydellisesti Adamuksen viestiin ja rytmiin, vaikkemme koskaan harjoittele mitään.

Kaikki tapahtuu hetkessä ja he tietävät harvoin, mitä seuraavaksi tulee. Mutta Adamuksen sanat ja Yohamin musiikki sulautuvat yhteen niin, kuin he olisivat työskennelleet yhdessä elämien ajan. (Itsestäänselvää!) Sanoilla on vaikea kuvata tunteita ja energiaa kokoontumistilassa noiden kahden päivän aikana, mutta olen päättänyt korvata aivan liikaa käyttämäni sanan "hämmästyttävää" "taianomaisella". Tämä tilaisuus oli todella taianomainen. Ei niinkään "taikaa" sanan vanhassa merkityksessä – kuten pupujen katoaminen ja lautasten roikkuminen ilmassa – vaan se oli merkityksellistä taikaa, kuten yhdistyminen syviin sisäisiin paikkoihin itsessä, mielikuvituksen antaminen lentää ja näkeminen sen yli, minkä ihmissilmät voivat nähdä.

Viimeisen osan lopussa Adamus oli sanomassa tyypilliset sanat, joiden myötä hän poistuu lavalta: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Mutta hän tunsi niin pakahduttavaa myötätuntoa ryhmää kohtaan, että hän kakisteli. No, minä kakistelin, koska tunsin sen, mitä hän tunsi. Hän/minä purskahti melkein kyyneliin. Hän sai hädin tuskin ulos: "Kaikki on hyvin …", kun hän pysähtyi hetkeksi ja sanoi suurimmalla sydämellä, jonka olen koskaan tuntenut: "Hitto, rakastan teitä kaikkia!" En tiedä, miten pääsin käytävää pitkin hotellihuoneeseeni, kun Adamuksen rakkaus- ja myötätuntoaalto toisensa jälkeen tuli läpi. Tunsin, miten paljon professori Adamus välittää shaumbroista. Luulen, että se yllätti hänetkin.

Nyt istuin katselemassa ulos lentokoneen ikkunasta ja laskeutuisin 10 minuutin kuluttua Frankfurtiin, jossa Linda ja minä viettäisimme yön ennen matkamme jatkamista kotiin. Ikkuna oli täynnä upeaa täysikuuta syvänsinistä iltataivasta vasten. Siinä oli katsottavaa. Olen nähnyt tuhansia täysikuita elämässäni, mutten koskaan mitään tällaista. Tunsin vetoa siihen hyvin mystisellä ja taianomaisella tavalla. Sitten se iski minuun. Olen kuin tämä täysikuu. Olen loistava ja kylven valossa, säteilen jumalaisessa kirkkaudessa loputtoman iltataivaan taustaa vasten. Tuolla hetkellä oivalsin, ettei millään muulla ole merkitystä. Ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei ole enkeleitä tai jumalia. Tutkinnot, raha ja omaisuus eivät tee minua. Olen olemassa. SE on taikaa. Minä olen mitä olen. Taikaa on, että olen olemassa, vaikka miljardien tähtien valo häviää. Olen olemassa. Kuu lipui tyhjällä iltataivaalla ja sitä ympäröi vain sen oma hehku, mikä kutsui minua näkemään, ettei muuta tarvita kuin tietoisuuteni … sydämeni ja sieluni.

Olin eksynyt syvälle tähän mitä taianomaisimpaan oivallukseen, kun lentokone yhtäkkiä nytkähti ja tärisi. Helvetti pääsi irti, kun laskusiivekkeet nousivat ja moottorit "käänsivät suuntaa". Olimme laskeutuneet Frankfurtiin. "Tervetuloa elämääsi, ei ole muuta aikaa kuin nyt", ajattelin kuulevani, mutta sitten oivalsin, että lentoemäntä sanoi: "Tervetuloa Frankfurtiin, paikallinen aika on 19.15." Vedin syvään henkeä ja olin ajattelemassa: "Ahaa, takaisin todellisuuteen", kun oivalsin, että se minkä olin juuri kokenut, OLI todellisuus ja kaikki muu on vain muuttuva perspektiivi.

Linda ja minä saimme matkatavaramme ja lähdimme läheiseen hotelliin sukkulaliikenteellä. Katsoin taas taivaalle ja näin kuun – se oli edelleen täysi ja kirkas, muttei läheskään yhtä suuri nyt noustessaan korkeammalle taivaalla. Muistin, ettei tämä ollut ainoastaan verikuuilta, vaan myös täydellinen kuunpimennys. Haa! Taianomaista aikaa todella. Kun istuin sukkulajunassa tuijottaen kuuta ja hämmästellen elämää, tunsin 1500+ ylösnousseen mestarin läsnäolon, kun he hymyilivät minulle kuun kasvojen kautta. Tosiaankin, miten olisin voinut unohtaa kuukausittaisen kokoontumisen mestarien kanssa!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2015 SE ON MAHDOLLISTA

ViestiKirjoittaja hammer » 01.10.2015 20:51

SE ON MAHDOLLISTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi ilmaisu joista vähiten pidän, on "se ei ole mahdollista." Se sanotaan monissa eri muodoissa, kuten "en voi/osaa tehdä sitä", "se ei ole sallittua" tai heitto "et voi olla tosissasi!"

Miten monta kertaa olenkaan kuullut ihmisten sanovan: "Se ei ole mahdollista", kun olen matkustanut ympäri maailmaa! Pyysin vaihtaa hotellihuonetta, koska, no, olen mestari enkä halua meluisaa huonetta, joka on vilkkaan kadun yläpuolella. Vastaanottovirkailija sanoo minulle: "Se ei ole mahdollista", koska hotelli on täynnä. "Mutta kello on vasta 14.00 eivätkä kaikki ole varmaan vielä kirjautuneet sisään", huomautin. Virkailija ei pidä haastamisesta, koska tämä on hänen aluettaan (ja valtaansa) kullatun tiskin takana. Hän teeskentelee katsovansa huoneluetteloa tietokoneelta. Muutaman hetken kuluttua hän palaa takaisin vahingoniloisesti hymyillen ja toistaa: "Se ei ole mahdollista. Meillä on aivan täyttä tänä iltana." Piste: virkailijalle. Nyt pallo on taas minun kentälläni.

Siirrän sivuun "uupunut matkustaja" –aspektini ja puen ylle mestaripersoonani. Kuvittelen itselleni kivan, rauhallisen huoneen. "Milloin rauhallinen huone olisi mahdollinen? Olen täällä seitsemän yötä." Nyt saan hänet nurkkaan. Hän tietää, etten mene pois kuten useimmat asukkaat, jotka hän on vahvistanut. (On tavallisesti vähemmän työtä sanoa "ei", kuin löytää ratkaisu. Suom. huom. kommentti liittyy sanaan "vahvista", joka alkaa kirjaimilla "ei".) Hän tietää, että palaan joka päivä seuraavan viikon.

"Minäpä tarkistan takaa". Hän poistuu "pulpetistaan" ja menee takahuoneeseen. Tämä on tavallinen juoni … hänen täytyy saada tilanne näyttämään siltä, että hän tekee kovasti työtä vuokseni, vaikka kaikki hänen tarvitsemansa on tiskin tietokoneella. Muutaman hetken kuluttua hän tulee takaisin tiukka hymy kasvoillaan, kuin hän olisi juuri taistellut paholaisen kanssa puolestani ja voittanut. "On onnenpäivänne, herra, meillä sattuu juuri olemaan peruutus. Saankin teille rauhallisemman huoneen."

"SE EI OLE MAHDOLLISTA" on ärsyttävää, loukkaavaa ja no, pientä. Kyllä, kenties se on paras sana kuvaamaan, miltä minusta tuntuu tämä loukkaava lause. Se on PIENI, isoilla kirjaimilla. Minusta vain PIENET ihmiset käyttävät tuota lausetta. (En puhu "vertikaalisesti vajavaisista" ihmisistä. Kaikki ystäväni ovat minua lyhyempiä, joten minun on parasta olla koskaan käyttäytymättä alentuvasti niitä kohtaan, jotka pitävät päänsä lähempänä maata ja heidän kehonsa vähemmän pitkulainen.) Ei, puhun PIENISTÄ ihmisistä, jotka käyttävät tuota lausetta kuin ampuja luoteja. Pam!

Muutama päivä sitten olin Hotellin Hiltonin pubissa Sibiussa Romaniassa. Gerhard ja minä menimme puhumaan poikien juttuja ennen päivällistä ja nauttimaan hämmästyttävän taianomaisesta tapahtumasta, jonka olimme juuri saaneet loppuun. Sievä ja muodokas nuori tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme. (Mainitsen muodokkuuden vain, koska hänellä oli erittäin avonainen asu ja hän nautti nojaamisesta miesasiakkaita kohti.) Pyysin lasin cabernet-viiniä. "Ei cabernetia", oli hänen eloton vastauksensa. "Okei, entä merlota?" Jokaisessa baarissa on näitä punaviinejä. "Ei. Ei merlota. Ei punaviiniä. Juot roseeta tai valkoviiniä." Mietin, oliko se ohje vai vaihtoehto.

Nyt sietokyvytön mestari-itseni tuli esiin. Mutta pidin hymyn kasvoillani ja miellyttävän sävyn äänessäni. "Tarkistaisitko ystävällisesti hotellin kahdesta muusta baarista, voivatko he lähettää pullon punaviiniä?" kysyin.

"SE EI OLE MAHDOLLISTA", hän vastasi. Hän ei huutanut niin kuin sanani tässä paperilla, mutta minä huusin sisälläni. Tämä nuori tyttö meni loppuelämänsä "se ei ole mahdollista" –asenteella, vielä pitkään sen jälkeen kun hänen nuorekas rintavarustuksensa alkoi roikkua. Hän kertoisi miehelleen: "Se ei ole mahdollista", kun tämä puhui unelmistaan menestyvänä yrittäjänä. Hän kertoisi lapsilleen: "Se ei ole mahdollista", kun nämä halusivat mennä musiikkitunnille tai rakentaa puulinnoituksen. Minun oli jotenkin pysäytettävä tämä PIENI käyttäytyminen tähän paikkaan, tulevien sukupolvien vuoksi!

Nyt olimme silmätysten (minä istuin ja hän seisoi, mutta hän oli myös hyvin lyhyt). Siinä oli PIENEN mestari mahdollisuuksien mestaria vastaan: "Ahaa, sitten minun on varmasti ok avata oma viinipulloni?" sanoin kädessäni pullo, jonka suunnittelin vieväni päivälliselle hotellinravintolaan. En yleensä kanniskele viinipulloja, jos satuit ihmettelemään (ja sinun pitäisi), mutta oli viimeinen iltamme eikä minulla ollut matkalaukussani tilaa sille. Edellisiltana ravintolan johtaja antoi meidän tuoda oman viinimme, mistä hän sai hyvin avokätisen juomarahan. Kyllä, paljon viiniä virtaa shaumbrojen tilaisuuksissa, mutta kuuleman mukaan niin virtasi myös Jeesuksen tilaisuuksissa. Voit lukea siitä raamatusta.

"Ei, se ei ole mahdollista", hän sanoi. Nämä sanat olivat kuin tuhat kynttä raapimassa liitutaulua. (Huomautus Itselle: selvitä, miksi kynsien ääni liitutaululla vaikuttaa niin moniin ihmisiin? Onko se atlantislainen implantti tai avaruusolentojen salaliitto??)

"Se on mahdollista, neitokaiseni. Minulla on korkkiruuvi mukanani ja voin helposti kaataa tätä viiniä tuohon vesilasiin. Se ON mahdollista. Jos viettäisit vähemmän aikaa esitellen runsaiden rintojesi väliä ja enemmän aikaa kuvitellen mahdollisuuksia, et päätyisi kahteen kurjaan ja psykoottiseen lapseen ja juoppoon aviomieheen tulevaisuudessa! Lopettaisit tämän alentavan tarjoilijantyön, menisit yliopistoon opiskelemaan kvanttifysiikkaa, opettelisit, miten otetaan puhdasta ja ilmaista energiaa runsaista gravitaatioenergioista ympärillämme, ja pelastaisit maailman uhkaavalta PIENTEN ihmisten katastrofilta. Minun ON mahdollista saada lasi punaviiniä! Se pelastaa meidät molemmat!!"

Edellinen kappale on valetta. Peräännyin kerrottuani hänelle, että se on mahdollista – minun täytyi vain kaataa oma punaviinini vesilasiin – mutta en halunnut saattaa häntä vaikeuksiin esimiehensä kanssa, koska tämä oli PIENTEN ihmisten Iso johtaja. Kaduttaa todella, etten sanonut hänelle sitä, minkä totesin edellisessä kappaleessa. Kyllä, se olisi saanut hänet kyyneliin. Hän olisi käynyt muutaman vuoden terapiassa, mutta olisin suositellut erittäin hyvää shaumbra-psykologia (sekä SES:iä) ja hyvin lyhyen ajan päästä hän olisi suunnannut yliopistoon pelastamaan maailmaa. Kadun haluani pelata "mukavasti", ei ISOSTI, mutta Gerhard oli tilannut teetä, joten tiesin, ettei minulla ollut oikeaa ryyppykaveria tuolla hetkellä. Siksi peräännyin.

Ehdotan välitöntä "se ei ole mahdollista" –lauseen käytön lopettamista tästä eteenpäin tällä planeetalla! "Uneksija!" sanot. "Edes tiukka laki ei voisi estää ihmisiä sanomasta: "Se ei ole mahdollista"", varoitat minua.

"Ole hilaa ja ota vaari", vastaan. "Pelkästään ehdotan sitä. Ehdotus ON mahdollinen, joten se on tehty. Ehdotan, että kaikki ihmiset lakkaavat vähättelemästä itseään tuon kirotun lauseen epätaianomaisella ja tukahduttavalla käytöllä. Huuleni eivät koskaan enää sano tätä mautonta lausetta eivätkä korvani enää välitä näitä sanoja mieleeni, jos toiset sanovat sen. Tunnen vain mahdollisuudet eikä mitään sen vastaista ole maailmassani."

Se ON mahdollista, jos sallit sen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

3.10.2015 KULJE ETEENPÄIN 2

ViestiKirjoittaja hammer » 10.10.2015 08:30

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 2
KULJE ETEENPÄIN 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.10.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, hyvän laivan, HMS Täysivaltaisuuden kapteeni Adamus.

Aah! Rakkaat shaumbrat, rakkaat shaumbrat, tervehdys, tervehdys, tervehdys. Hienonnäköinen miehistö meillä on tänään! (Suurin osa yleisöstä on pukeutunut merirosvoasuun) Ette tuoksu kovin hyvälle (Adamus puhuu kuin merirosvo), mutta näytätte hyvältä, kaikki ovat pukeutuneet matkallemme uusille maille, uusille alueille. Hmm.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja kyllä, piika, olen valmis nyt kahviini (naurua).

SANDRA: Missä?!

ADAMUS: No, haluan, että se ojennetaan minulle, piika.

EDITH: Voi, veli!

ADAMUS: Kyllä. Ja jos …

SANDRA: Olenko piika?

ADAMUS: On oltava vähän teatraalinen – "Joo, piika! Missä on kahvini? Agh!"

SANDRA: Olen piika.

ADAMUS: Joo! Arhh! (Hän ottaa siemauksen) Arhhh! (Lisää naurua) Maistuu yhtä hyvältä kuin viimeksi.

Suosisitteko korviani sanomalla kunnon merirosvojen "aargh"?

ADAMUS JA YLEISÖ: Aarrrgh!!

ADAMUS: Tuo ei kuulosta siltä, että olette valmiita purjehtimaan uusille kartoittamattomille alueille. Suosisitteko toista korvaani sanomalla kunnon "aargh"?!

ADAMUS JA YLEISÖ: (kovempaa) Aarrrggggh!!!

ADAMUS: Tuon halusin kuulla. Halusin tietää, että nostan purjeet arrgonauttien kanssa. (Naurua) Arrgonauttien, kyllä. Olette kuulleet astronauteista, he menevät kuuhun. Arrgonautit menevät, minne haluavat. Aarrgh! Aarrgh! (Vähän kikatusta)

Shaumbra, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle päivälle, sillä menemme paikkoihin. Olemme "kulje eteenpäin" –sarjassa. Ei ole luultavasti riittävä nimi (suom. huom. sama merkitsee myös "kävellä") – sen pitäisi olla "lennä eteenpäin", "nouse korkeuksiin", kyllä, arrgonauttijoukon kanssa.

Mitä siis on varastossa tälle päivälle? Mitä on varastossa meille? Matka. Muutos. Siirtymä, jotain minkä olette luultavasti tunteneet muutaman päivän, ehdottomasti tänään – "Jokin on eri tavalla, jokin muuttuu" – ja olette ehdottomasti oikeassa. Seuratkaa intuitiotanne. Seuratkaa tietämistänne. Älkää yrittäkö sulkea sitä mielestänne, kun keho tai mieli tuntuu vähän tukalalta. Älkää sulkeko sitä pois. Kutsukaa sitä, ruumiillistakaa se, olkaa se, koska muutoksia on tulossa. Merkittäviä muutoksia.

Ja sitä varten olette täällä. Juuri sitä varten olette täällä. Tietoisuusmerirosvoja, merirosvoja, henkisiä merirosvoja, jotka menevät uusiin paikkoihin, joihin harvat, jos ketkään, ovat koskaan menneet.

Tarvitsen kirjoitustauluni tänne. Älkää nyt kaikki nousko kerralla ylös (Adamus naureskelee, kun kukaan ei liikahda) Kokeillaanpa uudestaan. Tarvitsen kirjoitustauluni tänne, kyllä. Katsokaa, miten he juoksevat.

Ennen kuin nostamme purjeet matkallamme tänään, haluan tehdä nopean katsauksen, hyvin nopean katsauksen. Olette kuulleet sen monta kertaa aiemmin, mutta on tärkeää tuoda se takaisin tajuntaan, tuoda se takaisin tietoisuuteen.

Miltä sinusta tuntuu, rakkaani?

LINDA: Hyväntuuliselta.

ADAMUS: Hei (suom. huom. sanat "hyväntuulinen" ja "hei" kuulostavat samalta) Hei sinullekin, mutta miltä sinusta tuntuu?

LINDA: Hmm, hyvältä.

ADAMUS: Hyvältä.

LINDA: Olen humalassa merirosvokilpailusta.

ADAMUS: Aha, kyllä. Kyllä.

LINDA: Joo, joo, täydellistä ajanvietettä ja upeaa.

ADAMUS: Hyvä.

Lyhyt katsaus

Tietoisuus on kaikki. Kaikki, piste. Siinä ei ole "jos", "ja" tai "mutta". Tietoisuus on alku ja loppu. Kaikki alkaa tietoisuudesta. Tussi? Hyvä. Ja kuten olette nähneet minun piirtävän monta, monta kertaa, tämä ympyrä jossa on piste keskellä, edustaa tietoisuutta. Tiedän, että olette kuulleet tämän, mutta usein unohdatte sen.

Se on "olen olemassa". Ei "olen olemassa jonkin ympärilläni olevan kanssa". Todellisessa "olen olemassa" ei ole mitään. Ei ole edes mustaa. Se ei ole edes vain pimeää. Se ei ole vain hiljaista. Se ei ole mitään.

Ei ole enkeleitä. Ei ole minua. Ei ole menneisyyttä. Ei ole tulevaisuutta. Olet vain sinä – "olen olemassa". Kun pääsette tuohon tilaan, kun todella oikeasti koette sen, kaikki mikä on hyvin ihmismäistä, hyvin triviaalia, menee pois, koska oivallatte, että olette aina olleet olemassa ja tulette aina olemaan.

Muutatte ilmaisujanne ja havaintojanne. Muutatte kokemuksianne. Muutatte tietoanne "minä olen" –olemuksesta. "Olen olemassa" on aina olemassa. Tämä on ydin. Ja ystäväni, tämä yksinkertainen ympyrä, jonka keskellä on piste, muuttaa ihmishistorian kurssia melko lähitulevaisuudessa. Tuo yksinkertainen pikkusymboli muuttaa asioita elinaikananne.

Tulevat muutokset

Tällä hetkellä tiedetään erittäin vähän – jos mitään – tietoisuudesta ja sen suhteesta elämään. Tiedemiehet eivät ajattele tietoisuutta, kun he tekevät kokeilujaan, kun he esittävät teorioitaan. On harvoja, jotka ovat ottaneet puheeksi tietoisuuden.

Jossain määrin ne jotka ovat mukana ns. new agessa tai henkisyydessä, ovat puuhastelleet sen kanssa. Mutta suurimmaksi osaksi he kohtelevat sitä samalla makyo-tasolla kuin kaikkea muuta – henkioppaitaan, rituaalejaan ja kaikkea muuta. Mutta tämä pieni symboli on muuttamassa ihmisten tapaa kokea ja se muuttaa sitä teidän elinaikananne.

Kauan sitten eräs nimekäs fyysikko sanoi: "Tietoisuudella ei ole paikkaa tieteessä ja se pitäisi laittaa samaan paikkaan kuin lohikäärmeet, keijut ja yksisarviset." Ja hän on oikeassa. Hän on ehdottoman oikeassa, koska tiede ymmärtää asioita, jotka ovat lineaarisia ja jotka voidaan toistaa. Tiede ymmärtää omia kaavojaan. Tiede on omanlaisensa rajoittunut tietoisuusmuoto.

Minulla ei ole mitään tiedettä vastaan. Olen viettänyt monia, monia vuosia entisissä elämissä puolustaen tiedettä aikana, jolloin oli valtava määrä taikauskoa ja valtava määrä uskonnollisten järjestöjen kontrollia, joka vastusti perustiedettä. Niinpä Illuminati-nimisen järjestön kautta, joka oli ryhmä tiedemiehiä, filosofeja ja matemaatikkoja, toimme, tuotiin tälle planeetalle ymmärrys, josta lopulta tulisi tieteellinen menetelmä, joka käyttää perustana faktoja määritellessään nykyisen todellisuuden luonnetta. Mutta tiede, kuten hyvin monet muutkin ihmispyrkimykset, jäi kiinni omiin valtapeleihinsä ja omiin rajoituksiinsa, tuli hyvin suljetuksi, hyvin rajoittuneeksi ja rajatuksi ja nyt se katsoo todellisuuden luonnetta vain omilla tiedesilmillään tai omista tiedeperspektiiveistään, vaikka on paljon muutakin.

On yksisarvisia, ystäväni. Niitä ei ehkä juoksentele kotikaupunkienne kaduilla tai kylissänne. On lohikäärmeitä ja niitä on teidän jokaisen sisällä ja myös ulkopuolella. On keijuja. On luonnon deevoja ja elementaaleja, jotka esittävät hyvin tärkeää roolia luonnossa, tämän planeetan elämänvoimassa. Ne ovat todellisia – eivät ehkä tieteen määritettävissä, koska se katsoo asioita hyvin lyhytnäköisesti. Se tarkastelee vain lineaarista perspektiiviä.

Tämä fyysikko oli siis ehdottoman oikeassa havainnossaan, ettei tietoisuus kuulu tieteeseen. Mutta se on hyvin todellinen ja hyvin tärkeä ja pian tiede alkaa ottaa sen omalle alalleen ja alkaa harkita tietoisuutta tekijänä.

Se hämmentää heitä, koska tietoisuutta ei voi mitata. Tietoisuudessa ei ole energiaa, kuten tiedätte keskusteluistamme. Se hämmentää heitä, koska tietoisuutta ei voi nähdä. Sitä ei voi kontrolloida ja usein uuden tietoisuuden tulokset ovat ennustamattomia. Ne eivät seuraa samoja polkuja kuin lineaarinen tiede, nykytiede.

Toisin sanoen, kuten tiedätte uutta energiaa koskevista keskusteluistamme, uusi energia ei ole samanlaista kuin vanha energia. Se ei ole samanlaista siinä mielessä, ettei se ole sama joka kerta, kun sitä käytetään johonkin tilanteeseen. Se muuttuu joka kerta käytettäessä johonkin tilanteeseen. Jos nykytieteessä ja –tietoisuudessa jotain kaavaa sovelletaan johonkin, se pätee kerta toisensa jälkeen, kunnes laitetaan mukaan muita tekijöitä. Uuden energian kanssa ei ole sellaista. Se muuttuu joka käyttökerta.

Tiede ei siis tarkastele sitä. Se hämmentää tiedettä. Mutta ystäväni, jokaisella teistä on jo tieto tietoisuudesta. Ja erityisesti muutamana seuraavana vuonna on hyvin merkittäviä läpimurtoja tieteessä, teknologiassa ja fysiikassa. Merkittäviä läpimurtoja, sellaisia läpimurtoja joita tällä planeetalla ei ole nähty yli tuhanteen vuoteen, samanlaisia läpimurtoja kuin se havainto, ettei Maa ole litteä. Käsitättekö, että on edelleen joitain ihmisiä, jotka uskovat niin – että Maa on litteä? Voi, he tuovat menneisyytensä nykyhetkeen. He haluavat jatkaa uskomista siihen. Ja jos ymmärretään tietoisuusdynamiikkaa, oivalletaan, että se on tavallaan totta heille.

Maa on litteä ja siksi kaikki mitä he näkevät, vahvistaa litteän Maan. Heille voi antaa kuvia, jotka on otettu ulkoavaruudesta – astronauttien ottamia, ei arrgonauttien – ja niissä näkyy pyöreä kiekko, mutta he väittävät edelleen, että Maa on litteä. He väittävät, että tuo kiekko heidän edessään on näin (kämmen yleisöön päin) eikä näin (kämmen ylöspäin).

Mutta näette muutoksia muutamana seuraavana vuotena – ensin omituisina pidettyinä teorioina ja sitten niistä tulee enemmän ja enemmän hyväksyttyjä valtavirtafysiikassa ja –tieteessä. Se muuttaa havaintotapaa tällä planeetalla ja lopulta tämän planeetan toimintatapaa – muuttaa uskomusjärjestelmiä, muuttaa koko sitä tapaa, miten tämä planeetta energisoituu.

Se tuo esiin tärkeän asian, josta puhumme, ennen kuin lähdemme matkallemme. Tulevat muutokset ovat ns. kvanttisia tai taianomaisia, mutta ne eivät oikeasti ole sitä. Vain mieli … (Suuri hämähäkkikoriste alkaa tulla alas katosta, Adamus ja yleisö naureskelevat) Upea häiriötekijä. Ai jaa, pieni siemaus kahvia siitä? (Hän pitää kahvikuppiaan hämähäkille) Ota jalkasi pois sieltä! Kyllä, kyllä, minulla on ystäviä kaikissa maailmoissa. Kiitos (hämähäkille), on ollut kiva nähdä sinut taas. Kyllä, kyllä, mene tekemään verkkoa jonnekin muualle. Kiitos.

Missä olinkaan, pitkässä tutkielmassa niistä muutoksista, joita on tulossa tälle planeetalle, ja kysymykseni on – mikä liittyy hyvin sopivasti juuri katsomaanne musiikkivideoon (Pharrell Williamsin "Freedom" (= vapaus)) – onko tämä planeetta valmis siihen? Onko tämä planeetta valmis kvanttimuutokseen fysiikassa, muutokseen joka räjäyttää monet teoriat, joita nyt on?

Nämä tieteen teoriat ja käytännöt tarjoavat – tai ovat tarjonneet – perspektiivin todellisuudesta. Mutta ne jotka auttoivat niiden luomisessa, ne jotka jatkuvasti työstävät niitä ja tutkivat niitä, ovat panostaneet kovasti niihin. Eikä tässä ole mukana ainoastaan instituutioita, fyysikkoja, tiedemiehiä, laboratorioita ja yliopistoja, vaan sitten se valuu tuotevalmistukseen, kaikenlaisten uskonnollisten tai henkisten ryhmien uskomusjärjestelmiin. On panostettu valtavasti siihen tapaan, miten asiat ovat nyt, ja on valtavaa vastarintaa itse asiassa kaikenlaiselle todelliselle muutokselle.

Muutos on yksi niistä hassuista asioista – ihmiset haluavat aina muutosta, mutta he eivät oikeasti halua muutosta. He haluavat pieniä lisäparannuksia elämäänsä, mutta annettaessa tilaisuus valtavaan muutokseen, en tiedä, ovatko he oikeasti valmiita siihen. En tiedä, pystyykö tämä planeetta sulattamaan tai kestämään järkytyksen siitä uudesta fysiikasta, joka on parhaillaan suunnitteilla. En tiedä, aiheuttaako se merkittävän tietoisuuskohoamisen ja –evoluution vai aiheuttaako se sotia, taisteluja, valtavia erimielisyyksiä. Erimielisyyksiä kaikilla tasoilla – akateeminen taso, yritystaso, kulttuuri, maat, kaikkialla. En tiedä, onko tämä planeetta oikeasti valmis. Mutta sitä tapahtuu. Se tapahtuu joka tapauksessa.

On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoivat. On mielenkiintoista nähdä, pystyvätkö ne jotka ovat panostaneet nykyiseen rajoittuneeseen tieteeseen ja kaikkeen muuhun, sallimaan tämän uuden tavan olla.

Voin kertoa teille nyt, että se fysiikka joka tulee esiin – ensin teorioina ja sitten myöhemmin hyväksytympänä ajatteluna – ravistelee tämän planeetan uskontoja. Uskonnot eivät ole muuttuneet tuhansiin vuosiin ja niillä on suuri valta ihmisiin, uskonnoilla jotka eivät oikeasti – olen pahoillani – opeta mitään todellisesta Hengestä ja Itsestä, sielusta. Se siis aiheuttaa paljon muutoksia niissä ja kaikessa muussa.

Näitä muutoksia tulee, koska on ihmisiä – ei monia, mutta on teidän kaltaisianne ihmisiä – joilla on ollut tuo tietämys jonkin aikaa, jotka ovat heränneet sisäisesti. Tiedätte, että on jotain muuta. Voitaisiin väittää, että haluatte vain uskoa, että on jotain muuta. No, se otetaan myös lukuun, mutta tiedätte, että on jotain muuta, ja se on saanut teidät jatkamaan kaikista vaikeuksista huolimatta, monista vaikeista matkoista huolimatta, joilla olette olleet, elämänne ongelmista huolimatta. Tiedätte, ja nyt tiedätte, että se on hyvin lähellä. Hyvin lähellä. Voitte tuntea sen. Ja tulee vähän pelottavaksi, kun oivallatte, että asiat muuttuvat dramaattisesti.

Olette niitä, jotka ovat monia elämiä, tuhansia ja tuhansia vuosia tutkineet tietoisuutta – tiedätte siitä tai ette, kutsuitte sitä niin tai ette. Jotkut teistä ovat sanoneet sitä "tuonpuoleiseksi", se on vain jotain erilaista. Jotkut teistä ovat sanoneet sitä fantasiaksi, eikä se ole sitä. Ei voi olla fantasiaa, toisin sanoen keksittyä. Se lähtee jostain. Nuo ajatuksenne, nuo unelmanne eivät ole vain keksittyjä, uskoa tai fantasiaa. Se tulee jostain sisältänne, tuo tietäminen, että on jotain muuta.

Ja tämän planeetan muuttaa tietoisuus, tietoisuus tietoisuudesta. Jotkut eivät ehkä sano sitä tietoisuudeksi ensin, he saattavat antaa sille muita sanoja ja nimiä, mutta se kaikki kiteytyy tähän yksinkertaiseen asiaan – tietoisuus.

Kuvitelkaa hetki, että yhtäkkiä on tiedemiehiä ja fyysikkoja, jotka alkavat ajatella tietoisuutta tieteen ja matematiikan yhtälöissä. Kuvitelkaa jonkun sanovan, että on jotain tyypillisen lineaarisen tutkimuksen ja kehityksen ulkopuolella, on jotain kaiken tämän takana, ja se on tietoisuustekijä. Ja silloin kun he alkavat vakavissaan harkita sitä – vakavissaan niin kuin Einstein teki harkitessaan suhteellisuusteoriaansa (aika, avaruus, gravitaatio), eli siitä huolimatta, miltä näyttää ja mitä toiset sanovat, hän tiesi, että oli jotain muuta. Hän taisteli sen kanssa vuosia ja vuosia ja vuosia ja yritti laittaa sen yksinkertaiseen kaavaan, yritti tavallaan todistaa sen. Eikä se saanut aluksi "ooh" ja "aah" –ilmaisuja ja hyväksyntää. Ei, se torjuttiin, koska vallankumouksellisimmat käsitykset torjutaan.

Mutta muutamana seuraavana vuotena tämä tietoisuusmuuttuja alkaa lyödä läpi ja se jatkuu lisää ja lisää ja lisää. Se muuttaa ymmärrystä fysiikasta ja tieteestä ja lopulta se muuttaa elämää tällä planeetalla. Kaikkea niin yksinkertaista kuin energialähteet, polttoainelähteet, kaikkea asioiden jakelutavassa tällä planeetalla, ymmärryksessä mistä me tulemme, mistä te tulette. Kaikki on valmiina muuttumaan.

En tiedä, onko ihminen yleisesti ottaen valmis tähän. Se on kuin kysymykseni vuosia ja vuosia sitten: on ihmiskunta valmis vapauteen? Ja kaikki nyökkäsivät: "Kyllä, vapaus, vapaus." Mutta kysyn sitä edelleen, koska vapaus vaatii vastuuta. Vapaus itsellenne vaatii valtavaa vastuuta. Ei ottamista toisilta tai itsensä ruokkimista toisilla. Ei toisten syyttelemistä. On valtava määrä vastuuta, joka sanoo: "Minä olen. Olen luoja. Mikään ei ole tielläni. Mikään ei estä minulta varallisuutta tai terveyttä tai mitään muuta." Se on vapautta. Se on luoja, mutta se vaatii myös valtavan määrän vastuuta, vastuuta itsestänne luojana.

Sanon kaiken tämän valmisteluna siihen, mihin menemme tänään. Sanon kaiken tämän auttaakseni todella maadoittamaan sen ymmärryksen, että tietoisuus on kaikki. Se luo. Tietoisuus vetää puoleensa energiaa. Tietoisuus loi tämän universumin ja kaikki muut universumit.

Se ei ole henkistä. Koko tämä ymmärrys ei ole henkinen. Se ei ole ehdottomasti new agea, ei ehdottomasti uskonnollista, mutta se ei ole edes henkistä, koska heti kun alamme kiinnittää henkisiä ominaisuuksia siihen, menemme uskomusjärjestelmiin ja jumaliin ja moniin asioihin, jotka itse asiassa rajoittavat tietoisuusymmärrystä.

Se ei ole oikeastaan tiedettä, mutta siitä tulee. Se ei ole oikeastaan harkittua fysiikkaa vielä, mutta siitä tulee. Mutta tämä – tämä asia nimeltään tietoisuus, joka te olette – on kaikki. Se on kaikki.

On kummallista katsoa taaksepäin 20, 30 vuoden päästä. Tuleville sukupolville on kummallista sanoa: "Mikä noissa ihmisissä oli vikana 1800-, 1900-, 2000-luvuilla? Heillä ei ollut mitään ymmärrystä tietoisuudesta. Sitä ei ollut oikeastaan edes sanastossa. Tarkoitan, että se oli sana, mutta kukaan ei oikeasti tiennyt, mitä se merkitsi." He katsovat taaksepäin sukupolvien päästä ja ovat hämmästyneitä, etteivät ihmiset ymmärtäneet tuolloin edes tietoisuuden perusteita.

Ja taas kerran, tämä ei ole henkistä. Tämä ei ole new agea. Tämä ei ole filosofista. Tämä on kaikkien asioiden ydin universumissa, omniversumissa, kaikkialla. Tästä syystä olen ollut hyvin järkähtämätön kanssanne, kun puhun "olen olemassa" kokemisesta, tietoisuuden ymmärtämisestä ja tietoisuuden ja energian välisen eron ymmärtämisestä. Kuulette sanat ja alatte ymmärtää, mutta teillä on edelleen taipumusta liittää nämä kaksi yhteen – tietoisuus ja energia ovat sama asia, eivätkä ne ole.

Joidenkin äskettäisten kokemusten myötä, joita meillä on ollut menemisestä tietoisuuteen – sellaiset asiat kuin merabh, jossa mentiin talon läpi, sitten ulos ja lopulta päästettiin irti kaikesta, oltiin tyhjyydessä – jotkut teistä alkavat todella ymmärtää. Ja se tavallaan soittaa kelloa sisällänne, tämä "olen olemassa", tämä tietoisuus ja se riisuu pois kaiken makyon. Se riisuu pois kaikki vanhat uskomusjärjestelmät. Ja se huuhtoo pois sellaiset asiat, joita luulitte ongelmiksenne, ja kaiken muun. Ja yhtäkkiä oivallatte: "Olen olemassa." Kuolemalla ei ole merkitystä. Sukulaisillanne ei ole merkitystä. Työpaikallanne ei ole merkitystä. Kun sanon: "Sillä ei ole merkitystä", tarkoitan, ettette ponnistele kohtuuttomasti ja fokusoidu näihin asioihin. Niillä ei ole merkitystä.

Todellisen tietoisuuden myötä kaikki tämä tavallaan vain loksahtaa paikoilleen. Elämästä tulee synkronista. Se vain tapahtuu ja kaiken sen kärjessä on tietoisuus. Missä haluatte tietoisuutenne olevan?

Kokoontumisessamme viime kuussa sanoin, että on laite nimeltään iYammer … (hän nappaa pienen kaukosäätimen) paremman laitteen puutteessa. Se on tainnut kutistua (naurua), mutta iYammer on pienentynyt. Niin tapahtuu teknologiassa, kaikki pienenee. Teillä on siis iYammer. Mitä aiotte tehdä sillä? Ja tiedän laittaneeni jotkut teistä koville sanomalla "menkää tuolle puolen". Menkää toisiin ulottuvuuksiin. Näissä toisissa ulottuvuuksissa kokemukset ovat erilaisia kuin ihmiselämässänne, mutta menkää tuolle puolen. Avautukaa. Älkää pelätkö.

Mutta älkää myöskään – tämä on erittäin tärkeää ja puhuin siitä viikko sitten Merlin-tilaisuudessamme Romaniassa – odottako, että kun menette "ulos", kun menette tuolle puolen, kun sallitte itsenne tiedostaa tietoisuutenne, toisin sanoen "minä olen" –olemuksenne, raahaatte itsekkään ihmisitsenne mukana.

On se odotus, josta puhuin tuolle ryhmälle, että kävelette seinän läpi. Kaikki ajattelevat sen olevan hyvin taianomaista – kävellä seinän läpi – ja sanoin, että ehdottomasti, se on helppo tehdä. Tehkää se, mutta älkää odottako, että otatte lihanne ja luunne mukaan. Se on itsekästä. Se on itsekäs ihmisitsenne.

Se on tavallaan kummallista, se on paradoksi, koska toisaalta sanotte: "Voi, tämä keho! Se vanhenee. Se väsyy. Voi, lihaa ja luuta ja se on nimittäin …" Mutta kuitenkin haluatte ottaa sen mukaanne kävellessänne seinien läpi tai mennessänne toisiin ulottuvuuksiin. Miksi? Se ei ole "sinä". Se on itsekäs, pieni ja kypsymätön ihminen. Se on ok, kunhan tunnistatte sen, kunhan olette tietoinen, että tämä ihmisitse toisaalta sanoo, että haluatte taikaa, haluatte matkustaa kosmoksen muihin osiin ja toisaalta sanotte: "No, mutta vaadin, että kehoni ja aivoni tulevat mukaan." Ei, eivät tule. Itse asiassa ette halua niiden tulevan. Ette todella oikeasti halua niiden tulevan. Ne rajoittavat teitä.

Olette "minä olen". Olette "olen olemassa". Siinä ei ole aivoja. Siinä ei ole kehoa. Siinä ei ole kumpaakaan. Ette tarvitse niitä. On vain puhdas tietoisuus.

Sen vastakohtana tai muoto jossa jotkut teistä ovat edelleen jossain määrin, muoto jossa useimmat ihmiset ovat, on "minä". Minä. Toisaalta teillä on "minä olen" –olemus, suurenmoinen, vapaa, täysivaltainen, luova "minä olen" –olemus. Ja sitten on "minä" – kypsymätön, itsekäs pikkuihminen. Se on okei. Emme puhu sen eliminoimisesta, puhumme perspektiivin avaamisesta "minä olen" –olemukseen, joka voi kävellä tuon seinän läpi. Teidän ei tarvitse ottaa kehoanne. Teimme sen Romaniassa. Kävelimme suoraan läpi ja tarkkailimme itseämme toiselta puolelta.

Mutta ymmärtäkää, ystäväni, että kun käytätte iYammeria, kun menette kehon ja mielen rajojen yli, havaitsemistunne, tapa jolla havaitsette asiat, muuttuu. Älkää odottako, että kävellessänne seinän läpi tai mennessänne toiseen ulottuvuuteen, teillä on silmät tai kuuloaisti. a) Ette tarvitse niitä, b) ne rajoittavat ja c) se on kovin "minua", kovin pientä ihmisminua.

Voitte matkustaa, voitte mennä näihin tosiin ulottuvuuksiin helposti, hyvin helposti "minä olen" –olemuksena, mutta älkää odottako näkevänne silmillä, kuulevanne korvilla. On täysin erilaiset ns. aistit toisissa ulottuvuuksissa. Vaaditaan vähän tottumista niihin. Mutta yhtäkkiä kun sallitte itsenne käyttää näitä aisteja, näitä ei-fyysisiä ihmisaisteja, muistatte, että nämä ovat luonnolliset aistinne.

Silmät ovat luonnoton tapa nähdä maailma. Ne oikeasti ovat. Ne rajoittavat. Teidän pitäisi pystyä näkemään kaikkialle ympärillenne, tai havaitsemaan kaikkialle ympärillenne. Teillä pitäisi olla täydellinen näkökyky mille tahansa fyysiselle etäisyydelle, mutta silmät rajoittavat sitä.

Siis sanon tässä sitä – ennen kuin menemme matkallemme – että te olette "minä olen" -olemus, mutta tunnistakaa "minä". Teillä on "minä olen", mutta teillä on pikkuminä, itsekäs ihminen. En sano sitä väheksyvästi. En sano sitä negatiivisesti, mutta se on olemassa ja sillä on taipumus yrittää ottaa kontrolli. Kun se kitisee riittävästi, kapinoi riittävästi ja vääristelee riittävästi, lankeatte siihen. Teistä tulee tavallaan pikkuminun uhri. Ei enää, ei enää, ei enää. Ollaan kypsiä "minä olen" –olentoja. Ei enää itsekästä ja lapsellista pikkuihmistä, joka vaatii tyhjänpäiväisiä pikkutapojaan. Olette "minä olen" -olemus, joten alkakaa käyttäytyä niin. Hyvä.

Summatakseni sen, mitä olemme tehneet tähän mennessä – ei paljon. On puhuttu tietoisuudesta – se on erittäin tärkeä. Puhuttu muutoksista, joita tapahtuu, erityisesti parina tulevana vuotena. Ei itse muutos, vaan muutoksen alkaminen, sen paljastuminen, että tietoisuus on kaiken ydin, paljastuminen fysiikkaympäristössä, lopulta tieteessä.

Te tiedätte sen jo. Teidän ei tarvitse odottaa artikkeleiden ilmestymistä. Teidän ei tarvitse odottaa väittelyjä. Te tiedätte sen jo. Ette vain tiedä, että tiedätte. Olette epävarma tietämyksestänne. Ette tiedä tällä hetkellä, miten määrittelette tietämyksenne, mutta pyydän teitä luottamaan itseenne, sallimaan, koska asiat muuttuvat.

Havaintoesimerkki

Pyydän nyt, että jaetaan pala paperia kaikille täällä, myös minulle (henkilökunta jakaa paperiarkkeja). Yksi paperiarkki, ei kynää. Se on osa kokemustamme tänään. Te jotka katselette kotona, ottakaa pala paperia. Minkä kokoinen – sillä ei ole merkitystä. Minkä värinen – sillä ei ole merkitystä. Esitetään monia kysymyksiä: "Minkä kokoinen? Minkä värinen? Voiko sille kirjoittaa?" En välitä, vain pala paperia. Vain pala paperia. Mahtavaa, kiitos.

Useimmat teistä tietävät jo, miten tämä tehdään, mutta käyn sen vielä kerran läpi. Haluaisin teidän tekevän paperilennokin. Taitatte arkin pitkittäin keskeltä (hän näyttää). Näettekö? Tämä meillä oli aiemmin ja tämä meillä on nyt. Okei, tämä on paperilennokkimme alku. Jotkut teistä ovat kehittyneitä paperilennokin tekijöitä. Antakaa vain palaa.

Seuraavaksi tehdään kumpaankin kulmaan koirankorvat eli taitatte tämän kulman ja taitatte sitten tämän kulman.

LINDA: Ooh!

ADAMUS: Okei. Teillä on siis jotain tämän näköistä.

Kyllä, jotkut teistä voivat tehdä todella monimutkaisen tästä. Olette tehneet paljon paperilennokkeja – joutilaat kädet, joutilas mieli (Adamus naureskelee). Okei, hyvä, hyvä. Aloitimme siis tästä ja nyt olemme tässä. Nyt taitatte tämän. Näettekö? Taittakaa se, jotta saatte tämän muodon. Okei, nyt laitamme siivet, joten käännätte toisen reunan näin ja saatte yhden siiven. Ja sitten käännätte toisen reunan ja saatte toisen siiven. Hyvä. Nyt teillä on peruspaperilennokki. Hämmästyttävää, eikö olekin? Hämmästyttävää, mitä teemme täällä Crimson Circlessä (vähän naureskelua).

SART: Uskomatonta.

ADAMUS: Uskomatonta. Ja palaan hetkeksi taaksepäin sanoen, että se minkä löydätte, mihin menette, minkä löydätte, on Sinä, "minä olen". Se on hyvin erilainen kuin "minä", tarkoitan pikkuminä sisällänne. On suuri ero. Oivallatte, että tämä minä on huutanut ja kirkunut: "Minä, minä, minä, minä, minä", ja se on oikeasti "minä olen, minä olen, minä olen". Se on löytö.

Tuo pikkuminä lakkaa huutamasta "minä", koska siitä alkaa lopultakin tuntua turvalliselta. Se alkaa lopultakin tuntea saavansa tunnustusta. Ihminen, pikkuihminen, itsekäs ihminen alkaa yhtäkkiä tuntea saavansa tunnustusta. Se tuntee, että siitä huolehditaan. Se tuntee sitten vapautta saada minä-kokemuksiaan, mutta ilman kaikkea kitinää, ilman kaikkea kakaramaista vaatimista. Siis se mihin olette menossa, minkä olette löytämässä, on "minä olen" -olemus.

Teillä kaikilla on siis paperilennokki valmiina. Nousisitteko seisomaan ja aivan hetken kuluttua pyydän teitä kaikkia heittämään ne tännepäin, ja te jotka olette lähellä kameraa, varmistakaa, jos voitte, että se lentää kameran yli ja luo kauniin vaikutelman. Ja ennen kuin heitämme niitä, Cauldre ja Linda pyysivät minua tiedostamaan turvallisuuden, joten teen sen. Teidän ehkä kannatta laittaa kätenne lipaksi silmien yläpuolelle siltä varalta, että harhautunut paperilennokki lentää eteenne, ettekä tiedosta sitä, tai laittakaa turvalasit silmille, jos olette nynny (naurua). Laittakaa turvalasit, aurinkolasit tai mitä tahansa. Suojatkaa silmänne, muu keho pärjää. Ja kolmeen aarghiin laskemalla – aargh, aargh, aargh; aargh, aargh, aargh – heitetään paperilennokit. Suojatkaa silmät. Aargh, aargh, aargh! Joo! (Yleisö heittää lennokkinsa ja huutaa "vouuuu!")

Hyvä. Erinomaista! Hyvä, joitain oikein mukavia paperilennokkeja siellä. Se oli hauskaa, eikö vain? (Yleisö on samaa mieltä)

Mikä oli idea? (Joku sanoo "en tiedä!") En ollut heittänyt paperilennokkia pitkään aikaan ja ajattelin, että se olisi hauskaa! (Adamus nauraa ja yleisö naureskelee)

Siirrytäänpä eteenpäin. Siirrytäänpä seuraavaan kohtaan. Siirrytäänpä päivän asiaan, miksi olemme täällä (yleisö nauraa edelleen ja heittelee paperia). Toivon, että se on vain rypistettyä paperia eikä vessapaperia, mikä lensi tänne. Ja kun seuraavan kerran teette sen, rypistäkää setelinne ja heittäkää se tänne.

Todellisuuden luonne

En esitä teoriaa, se on itse asiassa todellisuus. Jotkut saattavat sanoa sitä teoriaksi, mutta tämä on todellisuutta. Aion esitellä sen.

Cauldre on ollut vähän hermostunut tästä kanavoinnista, koska useimmiten kun meillä on shoud, en kerro hänelle paljon etukäteen, ja jos kerron, se on valetta (vähän naurua), vain kääntääkseni hänen huomionsa muualle. Mutta tästä puhuin hänelle yhtenä iltana. Selitin, mitä teemme, myös paperilennokkien heittäminen, ja hän on ollut hermostunut siitä. Minä en, koska minun ei tarvitse ottaa vastaan raivoa – hänen täytyy.

Mutta aion esittää perustavanlaatuisen peruskäsitteen todellisuudesta, joka saa jotkut nostelemaan kulmakarvojaan, joka saa jotkut sanomaan: "Adamukselta on mennyt oikeasti järki" ja joka saa jotkut väittelemään rajusti. Se voi lähteä internetiin. Se voi löytää tiensä akateemiseen yhteisöön ja useimmat heistä hyökkäävät ehdottomasti sen kimppuun. Useimmat heistä eivät ymmärrä tai hyväksy. Mutta seuraavien viiden, 10, 15 vuoden kuluessa – sillä ei ole merkitystä – on riittävästi tutkimusta, riittävästi ymmärrystä ja riittävästi kvanttiteoriajuttuja, että jotkut ihmiset alkavat sanoa: "Ahaa! Tajuan sen. Tajuan sen." Ja sitten alkaa sen soveltaminen fysiikan ja matematiikan perusteisiin ja muihin tieteellisiin pyrkimyksiin.

On joitain, jotka kuulevat tämän, eikä se merkitse paljon mitään. He lähtevät pois, he sulkevat televisionsa kotona ja sanovat: "Se oli mielenkiintoista, mutta ehkä tavallaan scifiä (science fiction)", ja se on ok.

Viitsisittekö siivota kaiken roskan täältä? (Vähän naurua) Yritän pitää luentoa. Siivoaisiko joku tämän? Olen ylösnoussut mestari. Tunnen käveleväni paperiroskassa joka paikassa. Aiotteko kierrättää tämän vai lähettää maan täytteeksi? (Ihmiset alkavat kerätä kaikkia paperilennokkeja)

LINDA: Mikä idea näissä oli? Mikä idea?!

ADAMUS: Käännetään huomio muualle! Ehdottomasti häiriötekijä, joo. Seuraavalla kerralla pyöritämme hulahula-vanteita. Miksi ei? (Yleisö sanoo "voi ei!") Kiitos.

Siis muuten, aina kun …

EDITH: Missä se on? (Adamus keskeyttää, kun Edith ja Crash puhuvat toisilleen)

ADAMUS: Halusitko jakaa jotain kaikkien kanssa? (Naurua)

EDITH: Tietysti, sinun kanssasi.

ADAMUS: Hyvä. Minun kanssani, hyvä.

EDITH: Ihmettelin, minne se Daven punainen bandanna meni, joka hänellä oli.

ADAMUS: Se oli tärkeää (lisää naurua). Kesken yhtä syvällisintä havaintoa, hän halusi tietää – ja tämän kanssa minun on tultava toimeen – missä Davidin, Crashin, punainen bandanna oli.

LINDA: Kuka se on?

ADAMUS: Edith!

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Kesken paljastuksen siitä, mistä fyysikot puhuvat ja väittelevät – ei välttämättä siitä, mitä sanomme täällä tänään, mutta tuosta käsityksestä – jostain mikä muuttaa maailmaa, muuttaa teidän maailmaanne, puhumme sinun … Missä se on?

CRASH: Se on upea bandanna. Se on itse asiassa …

ADAMUS: Missä bandanna on? (Joku huutaa "jes!", kun Dave pitää sitä ylhäällä). Laittaisitko tuon bandannan yllesi?! Pidä Edith rauhallisena. Tarkoitan pah! Edith, Edith, olet hyvin kiinnostunut Davesta, Edith. (Yleisö sanoo "oooo!")

Muuten, joka kerta kun energiasta tulee sakeaa ja jumiutunutta – ja voitte tuntea sen, teidän ei tarvitse ajatella sitä, voitte vain tuntea sen – joka kerta kun teistä tuntuu, että jännite kasvaa, jotain tapahtuu, ilmasta tulee sakeaa, kääntäkää huomio muualle. Ehdottomasti. Ihmisistä tulee älyllisiä. Kääntäkää huomio muualle. Sitten voimme palata raikkaana ja todella päästä asiaan, ja juuri sen teimme. Paperilennokit, voi, Daven bandanna, mikä tahansa asia – hänen alasuojuksensa ja kaikki muu (naurua) – se on häiriötekijä.

Nyt havaintooni. Jotkut ihmiset väittävät vastaan, toiset eivät oikeastaan välitä ja toiset sanovat, että olemme joukko new age –friikkejä, jotka ovat tulleet hulluksi, mikä ei ole totta. Ja toiset, kuten te, saavat ahaa-elämyksen ja sitten uuden ahaa-elämyksen ja sitten uuden ahaa-elämyksen jne., ja siihen olemme menossa tässä.

Muistakaa, että hyvin pieni ryhmä tällä planeetalla vaikuttaa tietoisuuteen, koska useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä se on. Useimmat ihmiset luulevat, että "tietoinen" on hereillä olemista ja hengittämistä. Se on rajoittunut tietoisuus ja tietoisuus on paljon, paljon suurempi. Tässä on siis minun panokseni todellisuuden luonteeseen. (Adamus pitää tauon ja sitten naureskelee)

SART: Anna tulla! (Joku sanoo "rummutusta" ja yleisö tekee rummutusääntä)

Te ette siirry ajan ja avaruuden läpi – aika ja avaruus siirtyy teidän lävitsenne.

Ehdoton ristiriitaisuus, ehdoton paljastus, vallankumous nykyajatteluun. Aika ja avaruus liikkuu teidän lävitsenne tällä hetkellä, te ette liiku sen läpi.

Itse asiassa ei ole mitään kappaleita, jotka liikkuvat ajan ja avaruuden läpi. Nykyajattelua on, että kappale kulkee ajan ja avaruuden läpi. Ja käsittelemme aikaa ja avaruutta yhteensulautuneena yksikkönä. Kutsumme sitä aika-avaruudeksi, yhdeksi asiaksi. Toista ei voi oikeasti olla ilman toista. No, voi, mutta koko juttu romahtaa. Kutsumme sitä siis aika-avaruudeksi. Ja nykyisin ajatellaan, että kappale liikkuu aika-avaruuden läpi. Siksi se vauhti jolla kappale liikkuu, määrittää ajan ja avaruuden. Ja fakta on, ettei se ole totta.

Todellisessa fysiikassa, kvanttifysiikassa, itse asiassa aika-avaruus liikkuu teidän lävitsenne. Kun heittelitte noita paperilennokkeja aiemmin, ne eivät liikkuneet. Aika ja avaruus liikkui. Ahaa! Ahaa! (Yleisö sanoo sellaisia asioita kuin "makeeta!" ja "joo!") Miten olisi "aargh" sille! Aargh! Aargh!

Kaikilla on siis se todellisuushavainto, että on yksi aika-avaruus ja kappaleen liikkuminen sen läpi luo gravitaation. Eikä se ole totta. On itse asiassa kappale – teistä, tietoisuudestanne joka on nyt jähmettynyt ihmiskehoon – ja aika-avaruus liikkuu sen läpi.

Katsokaa sitä näin. Jotkut teistä tietävät, millainen vanhanaikainen filmiprojektori oli. Oli filmikeloja ja filmi kiersi läpi ja oli valo ja valo kulki filmin läpi ja heijasti sen valkokankaalle. Tässä on sama tilanne, siinä että aika-avaruus liikkuu. Aika-avaruus on kuin … (hän piirtää) Sanotaan, että meillä on projektori, jossa on valo, ja filmi kulkee sen läpi. Projektori ei liiku. Projektori ei "tutki" filmiä. Projektori ja valo ovat paikallaan – filmi liikkuu, menee siitä läpi ja luo jonnekin valkokankaalle harhan liikkuvasta kuvasta. Mutta te – tietoisuus, valo – ette todellisuudessa liiku.

"Hmm", sanotte. Kun siis liikutan Cauldren kättä, sanotte: "No, eikö se ole liike?" Itse asiassa ei, itse asiassa ei. Se on havainto, että jokin on liikkunut. Ihminen uskoisi käden liikkuvan ja todellisuudessa aika-avaruus liikkuu. Hmm, hmm.

Voitaisiin sanoa, että tässä analogiassa filmi joka on tullut jo läpi, on menneisyys; filmi joka on vasta tulossa valaistavaksi, on tulevaisuus, ja juuri tässä, tuo yksi kuva, joka menee läpi ja valaistaan, on nyt-hetki.

Voitaisiin siis sanoa, että olette aina nyt-hetkessä, mutta ongelmana on, että vanhassa ymmärryksessä ajasta, avaruudesta ja fysiikasta ette ole tässä. Useimmat ihmiset eivät toimi tässä, juuri heijastustasolla. He ovat täällä (tulevaisuus). He ajattelevat: "Voi, mitä tapahtuu, kun seuraava kuva tulee läpi?" ja "Voi! Kamalia asioita" tai he ovat huolissaan siitä tai pelkäävät tulevaisuutta. Ja sitten he ovat myös jossain tässä filmikelassa, joka on jo mennyt läpi, ja sanovat: "Voi! Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä, ja kadun tämän tekemistä, ja voi minua raukkaa, olin kaikkien olosuhteiden uhri." He eivät siis ole tässä. He eivät ole juuri heijastuskohdassa, tietoisuuskohdassa. Niinpä heidän on erittäin helppoa uskoa, että he liikkuvat aika-avaruuden läpi. Mutta itse asiassa he eivät liiku. Itse asiassa te ette liiku.

Se on erittäin mielenkiintoinen käsitys, mutta se on myös todellisuus. Aika-avaruus liikkuu lävitsenne tällä hetkellä ja liikkuessaan se luo gravitaatioilmiön. Käyttäessäni sanaa "gravitaatio" puhun enemmästä kuin vain Newtonin gravitaatiosta, jonkin putoamisesta maahan. Gravitaatio on tässä tapauksessa imuvoima. Se tiivistää. Se luo tiheyttä. Kun aika ja avaruus siis liikkuu lävitsenne tällä hetkellä, se luo gravitaatioilmiön eikä gravitaatio ole vain fyysistä. Se ei kohdistu vain kehoonne, sillä tämä todellinen gravitaatio pitää kiinni tunteista ja ajatuksista, saa ne ansaan.

Kuvitelkaa hetki ajatuksianne ja tunteitanne niin, että ne ovat fyysinen kappale, jota tämä gravitaatio imee sisään. Niinpä alatte uskoa, että asiat joita on tapahtunut menneisyydessä, ovat todellisia, ja ne eivät ole – ei teidän havaitsemallanne tavalla. Ne ovat hyvin, hyvin erilaisia, mutta gravitaatio pitää kiinni näistä asioista.

Gravitaatio pitää kiinni uskomusjärjestelmistä – henkilökohtaisista uskomusjärjestelmistä, kulttuurillisista uskomusjärjestelmistä. Se pitää kiinni uskonnollisista uskomusjärjestelmistä. Aika ja avaruus joka siis liikkuu ihmisten läpi tällä hetkellä, ei luo ainoastaan fyysistä todellisuutta, mitä kutsutaan 3D:ksi, ja saa ihmisiä uskomaan, että vain tämä on totta, vaan tämä gravitaatioilmiö saa ihmiset myös sanomaan: "No, tätä se on. Maailma on litteä. Tätä se on. On typerää ajatella, että maailma olisi pyöreä - alapuolen ihmiset putoisivat pois." Siis ajan ja avaruuden gravitaatio ei pidä kiinni vain fyysisistä kappaleista, vaan myös uskomuksista, ajatuksista, rajoituksista ja kaikesta muusta.

Tämä gravitaatioilmiö on ehdottomasti hämmästyttävä – miten se pitää kaiken kasassa. Se pitää siitä kiinni. Se pitää asiat kiinteinä. Se estää asioita muuttumasta.

Ajan ja avaruuden gravitaatio auttaa teitä luomaan kokemuksia, joita voitaisiin sanoa kiinteiksi, todellisiksi kokemuksiksi. Se auttaa teitä fokusoitumaan silmiinne ja korviinne ja fyysisiin aisteihinne sen sijaan, että teillä on tieto, että on paljon muutakin. Tämä gravitaatio – kun aika-avaruus liikkuu lävitsenne tietoisuuden aktivoimana ja on gravitaatio, jonka se luo – pitää kaikesta kiinni. Ja olette yrittäneet murtautua ulos siitä, koko ajasta – minkä avulla? Mielen tietoisuudella, mielen rajoittuneella tietoisuudella. Olette yrittäneet murtautua siitä ulos. Tietäminen sanoo: "On jotain sen häkin ulkopuolella, jossa asun." Mutta kun ajattelette sitä, kun yritätte tajuta sen, aika-avaruus liikkuu lävitsenne nopeammin. Aika-avaruus aiheuttaa lisää gravitaatioilmiötä, joka pitää kiinni siitä tosiasiasta, että olette ansassa.

Ja tämä, ystäväni – niin suhteellisen yksinkertaiselta kuin se saattaa kuulostaakin joillekin teistä – on ehdottoman syvällistä. Koette sen omassa elämässänne. Vanha tapa, jossa kappale liikkuu aika-avaruuden läpi versus uusi ymmärrys, että se liikkuu teidän lävitsenne. Se on radikaalia fysiikkaa, mutta se on myös yleisesti ottaen todellista fysiikkaa.

Useimmilla on se havainto, että jos tämä on aika (hän piirtää laatikon), niin he liikkuvat sen läpi (hän piirtää viivan laatikon läpi). Ja he laskevat sitä kellostaan. He sanovat: "Joo, vei niin paljon aikaa päästä jostain läpi." Useimmat ihmiset ajattelevat, että aika-avaruus on määritelty, kiistaton ja melkein muuttumaton asia, eikä se ole. Se ei ole.

Elämäänne tällä planeetalla hallitsee – on hallinnut – aika-avaruus. Olette joutuneet siihen. Olette hyväksyneet aika-avaruuden – että liikutte sen läpi. Uskotte, että synnyitte, sitten kuljette läpi elämän, sitten kuolette ja teillä on tiettyjä vuosia siinä ja teette tiettyjä asioita. Liikutte ajan ja avaruuden läpi. Kuljette tästä päivästä huomiseen ajan ja avaruuden läpi, ja se on hyvin lineaarista. Mutta fakta on, ettei se ole.

Fakta on, ettei aika määrittele teitä, liikettänne, menneisyyttänne, nykyisyyttänne ja tulevaisuuttanne. Aika ei tee sitä. Tosiasia on, että tässä on tietoisuus – ympyrä jonka keskellä on piste – ja aika-avaruus liikkuu lävitsenne ja näin tehdessään se luo gravitaation (G), joka pitää kaikesta kiinni.

Aika-avaruus ei ole kiinteä. Se ei ole muuttumaton. Se muuttuu. Ja se muuttuu Davidista (McMaster) Davidiin (Schemel). Vaikka teillä kummallakin on sama nimi, se on erilainen. Sinun aika-avaruutesi on erilainen kuin Davidin aika-avaruus. Joka kerta kun liikut, aika-avaruusmuuttuja liikkuu lävitsesi ja se on erilainen kuin Davidin liikkeet. Sen aika-avaruuden joka liikkuu lävitsesi, David, määrittävät ajatuksesi, uskomusjärjestelmäsi, fyysiset tekosi ja se tietoisuustaso, jonka sallit. Se määrittää aika-avaruuden liikkeen tai virran lävitsesi. Ja se on erilainen kuin sinun (toinen David), koska sinun ajatuksesi ovat erilaisia, sinun tekosi ovat erilaisia.

Näiden kahden välillä tapahtuu kaksi erilaista gravitaatioilmiötä. Ja sanotte: "Hetkinen, Adamus, luulin, että aika-avaruus on muuttumaton ja gravitaatio on muuttumaton." Ei. Ja sitten kun päästätte irti siitä – että on jokin voima, joka määrittää elämänne tason, gravitaationne, virtaamisenne elämään – kun voitte päästää irti siitä, että tuolla jossain on aikajumala – aika-avaruusjumala, jota ei ole – ja kun päästätte irti siitä, että on jokin voima yläpuolellanne, alatte kokea vapauden.

Alatte kokea tämän, siksi olemme täällä. Siksi lähdimme tälle matkalle tänään. Koette sen ja puhutte joillekin ihmisille siitä. (Joku sanoo "ei!") Ja he … (Adamus naureskelee) Meillä on täällä viisas yksilö. Hän sanoo: "Ei todella!" (Naurua) Mutta takaan, että puhutte. Takaan, että saatte kokemuksen tästä – en tiedä, viikon päästä, kuukauden päästä, sillä ei ole merkitystä – ja sillä merkittävä vaikutus elämäänne. Se ravistelee uskomusjärjestelmiänne, se ravistelee kaikkia asioita, joista olette pitäneet kiinni, erityisesti vanhoja tunteita ja vanhoja rajoituksia. Saatte "jukra" tai "ahaa"-elämyksen ja ryntäätte katua pitkin yrittäen kertoa ihmisille siitä tai ainakin ystävillenne ja naapureillenne ja saada heidät pois aika-avaruudesta. Joo, joo-o. Okei, okei. Eikä sillä ole merkitystä. Ja oivallatte tuon syvällisen kauneuden.

Kun yritätte puhua heille tästä, katselette, miten aika-avaruus liikkuu heidän lävitseen. Katselette, miten heidän tietoisuutensa, heidän ajatuksensa ja kaikki muu luovat virran tai liikkeen. Mutta tärkeämpi on gravitaatio, imu joka pitää kiinni asioista.

Sanotte: "Mutta odotas hetki, on tehty paljon tieteellisiä kokeiluja ja on tiettyjä gravitaation ominaisuuksia, jotka ovat … ne vain ovat. Se on Maan fysiikkaa. Ja kerrot meille nyt, Adamus, että kaikilla on oma aika-avaruutensa. Ei ole yhtä suurta aika-avaruutta? Kaikilla on oma gravitaatiotasonsa, joka pitää kiinni ja pitää todellisuuden muodossa? Miten se siis on? Onko "meillä kaikilla on omamme" vai onko yksi suuri mahtava aika-avaruusjumala?"

Se on yksilöllistä. On yksilöllinen aika-avaruus, gravitaatio niin, kuin tietoisuus motivoi, ja on myös sinun (jonkun muun). Mutta on alkanut olla, aika-avaruuden gravitaation vuoksi, keskinäinen yhteisymmärrys, yhteinen ymmärrys. Se on kuin yhteisöaika-avaruus.

Useimmat ihmiset itse asiassa luopuvat ilomielin itsenäisestä aika-avaruudestaan ja hyväksyvät aika-avaruusjumalan. He sanovat: "Näin asiat ovat. Minun täytyy mennä vain mukana. Kellonviisarit liikkuvat tiettyä tahtia, kappaleet liikkuvat avaruuden/tilan läpi tiettyä tahtia. Näin asiat ovat." Seuraava rekvisiitta. Minulla täytyy aina olla rekvisiittaa käsillä. (Adamus naureskelee, kun hän tuo esiin punaisen pallon) Useimmat ihmiset hyväksyvät sen, että kun pallo heitetään näin – hyvä koppi – se liikkuu ajan ja avaruuden läpi ja aika ja avaruus on muuttumaton, koska heittäessäsi pallon takaisin sillä on ennustettu ja hyvin määriteltävä vauhti, kaari ja kaikki muu. Näin on vain, koska on yleinen, tavallaan massahypnoosi ajasta ja avaruudesta. Ja se on totta. Se on totta ja samaan aikaan on myös totta, että teillä on omanne.

Sitten kun alatte ymmärtää tämän seuraamukset, teistä voi tulla näkymätön. Lähdette vain pois ajasta. Olette edelleen olemassa. Teillä on edelleen fyysinen keho. Teillä on edelleen "minä olen" -olemus, mutta lähdette pois heidän ajastaan. Pelkästään poistutte massatietoisuusmuuttujasta.

Se on hämmästyttävää, koska se on taianomaista, koska voitte edelleen tarkkailla heitä, voitte edelleen olla heidän kanssaan, mutta he eivät näe teitä. He eivät tiedä, että olette siinä, ellette päätä olla. Hallitsette omaa aika-avaruuttanne.

Mikä on aika-avaruus? Ja miten vallitseva se on? No, tämä johtaa moniin mielenkiintoisiin keskusteluihin. Nimittäin tällä hetkellä tämä pallo ei liiku (hän heittää sen ilmaan ja ottaa kiinni). Paperilennokkinne eivät liikkuneet. Tuo hämähäkki … no, se liikkui (naurua). Tuo hämähäkki ei liikkunut. Tavallaan kummallista – se tuntuu kiusalliselta ensin. "Mitä tarkoitat, että se …" (Hämähäkki tulee taas alas) Joo, joo (naurua). Kiva nähdä sinut taas. Tässä, ota koppi.

Se tuntuu oudolta ensin, koska sanotte: "No, silmäni kertovat minulle, että tuo pallo liikkuu." (Joku sanoo "se on havainto") Kokeile sitä. Se on havainto. Ehdottomasti. Eikä tämä ole taikatemppu. Tämä ei ole uskomusjärjestelmä. Tämä on todellisuutta.

Katsokaa nyt, kun heitän pallon ilmaan, ja astukaa hetkeksi pois vanhasta uskomuksesta "roikumme kaikki aika-avaruudessa", aika-avaruusjumalassa ja katsokaa, kun heitän pallon nyt – ilmaan, en teille – ja katsokaa sitä siitä perspektiivistä, että heittäessäni sen aika-avaruus liikkuu. Aika-avaruus liikkuu. Pallo ei itse asiassa liiku, vaan aika-avaruus liikkuu. Se mukautuu siihen todellisuuteen, joka on päättänyt heittää pallon. Se mukautuu haluun heittää ja pompotella palloa. Pallo, Cauldre, te ette oikeasti liiku.

Kummallista ensin, hmm. Kummallista ensin, mutta yhtäkkiä kun annatte sen alkaa, alatte nähdä ja hahmottaa sen eri tavalla. Ja eräänä päivänä pian sanotte: "Tajuan sen nyt. Tajuan sen." Se on kvanttimuutos ja yhtäkkiä elämästä tulee leikkisää, koska oivallatte, ettei tämä aika-avaruus, tämä jatkumo josta puhutaan usein, kontrolloi teitä lainkaan. Se palvelee teitä, ja tässä on merkittävä ero.

Nykyinen "litteä Maa" –uskomus on, että aika-avaruus on muuttumaton, suhteellisen muuttumaton. Nykyinen uskomus on, että olette aika-avaruuden sisällä. Se vastaa tiikeriä häkissään, jonka ovi on auki, ja tiikeri sanoo: "Olen vankina täällä. Tämä on todellisuuteni. Tässä olen olemassa." Tuo hiton ovi on auki, aivan kuten se on jokaisella teistä.

Aika-avaruus liikkuu lävitsenne. Olette muuttumaton. Olette tietoisuus. Tämä on syvällistä.

Bon

Mikä on aika-avaruus? Se on mielenkiintoinen kysymys – ja miten kauas se ulottuu? No, on itse asiassa parempi sana, jota käytämme aika-avaruudesta, koska se on suhteellisen rajoittunut sana. Aika-avaruudesta käyttämämme sana on – haluatko kirjoittaa tämän, Linda, koska Cauldren käsiala on kamala.

Se on erittäin yksinkertainen sana. Pyydän teitä tuntemaan sitä hetken. Älkää ajatelko sitä liikaa, mutta se on yksinkertainen sana: bon, b-o-n. Bon, b-o-n.

LINDA: Yksi sana?

ADAMUS: Yksi … (Hän pysähtyy ja irvistää, naurua)

LINDA: Onko se yksi sana?!

ADAMUS: No, siitä voisi tehdä myös kaksi sanaa – be-on. En ole koskaan ajatellut sitä aiemmin. Näettekö, miten nokkela hän on? Hän hahmottaa sen kahdeksi sanaksi. Be-on. Ei, se on bon.

ELIZABETH: B-y-o-n-d, by-ond?

ADAMUS: Ei, vaan bon. B-o-n, bon. B-o-n. Kai se voisi olla be-on. Be-on. Mutta se on bon. Bon on kuin hologrammi, kuin kudelma – muttei fyysinen kudelma – kuin hologrammi, joka on kaikkialla, mihin tietoisuus menee.

Se on tietoisuuden tapa havaita ja kokea itsensä. Se on hologrammi, jolla tietoisuus pystyy näkemään, tuntemaan ja kokemaan – ei näkemään silmin, vaan tuntemaan ja kokemaan – tuntemaan itsensä. Se on kaiken ydin koko luomakunnassa. Se ei ole ainetta. Se ei millään tavalla mitattavissa nykytieteessä.

Tiedemiehet eivät oikeasti edes tiedä siitä. Mutta auttamaan teitä ymmärtämisessä, niin ytimessä on bon ja se luo sen, mistä tiedemiehenne tietävät vähän – plasma. Plasma. Ei sellainen plasma kuin veressä, vaan plasma, joka on aine, joka on … Käsitättekö, että plasma on yleisin aine universumissa? Mutta siitä keskustellaan tai tiedetään erittäin vähän.

Musta aukko on periaatteessa – tässä kohtaa Cauldre hermostuu, koska hän ei ole mitenkään fyysikko – mutta musta aukko on periaatteessa hyvin, hyvin, hyvin tiivistynyttä plasmaa. Bonista tulee siis plasma. Plasmasta tulee sellaiset asiat kuin ionit, se tapa miten neutronit, protonit, atomit ja kaikki muu toimivat. Mutta bon on ihan sen ytimessä. Voitaisiin sanoa, että bon on aika-avaruus, mutta se on enemmän kuin pelkkä aika-avaruus, jonka tunnette ihmisinä, ajan ja paikan ollessa lineaarisia.

Bon on tavallaan tietoisuuden näyttämö tai tietoisuuden valkokangas, jolla esittää. Bon tai aika-avaruus on joka ulottuvuudessa. Teillä on tämä aika-avaruus, joka on melko ainutlaatuinen ihmismatkalle, mutta jos menette toiseen ulottuvuuteen, siellä on jokin aika-avaruusmuoto. On oltava, mutta se on bon. Se ei ole aika, niin kuin kellossa ja avaruus niin kuin koossa. Se on pelkästään parametri, muuttuja, jonka on palvelemassa tietoisuutta, koska tietoisuus ei ole energiaa. Tietoisuus ei ole fyysinen todellisuus.

Tietoisuus päättää saada jotain, "ydinjotain" jonka kokea itse. Suurin kokemuksenne täällä maapallolla on aika-avaruus. Se sallii teidän tehdä kaikkea, mitä teette – aika, avaruus ja gravitaatio. Bon siis on kaikkialla, minne tietoisuus matkustaa kokemaan. Se muuttuu tavallaan ulottuvuudesta toiseen. Sen vaikutus, se tapa millä se sallii tietoisuuden kokea, on erilainen, mutta peruselementti on edelleen olemassa. Voitaisiin siis sanoa tavallaan, että jokin aika-avaruusmuoto on kaikissa ulottuvuuksissa, mutta ei välttämättä samalla tavalla kuin täällä.

Jonkinlainen gravitaatio tai imu tai vetovoima on kaikissa ulottuvuuksissa, mutta ei sillä aromilla, mikä teillä on täällä.

Mutta palataanpa pääpointtiini. Tämän päivän tilaisuuden ydin on, että aika ja avaruus, bon, liikkuu teidän lävitsenne. Se palvelee teitä. Te ette palvele aika-avaruutta. Se palvelee teitä.

Kysymys? Viitsisitkö? Otetaan mikrofoni, jotta kaikki universumissa voivat kuulla sinut. Siis nopea kysymys ja harkitsen kysymyksiä tiettyyn pisteeseen saakka, koska on paljon kysymyksiä?

MARY SUE: Siis energia ei ole mitään muuta kuin havainto?

ADAMUS: Energia on havainto, mutta hyvin, hyvin todellinen. Energia on bon-muoto, joka palvelee teitä. Voitaisiin sanoa – ja taaskin tästä tulee vähän konstikasta – että bonia voidaan kutsua yhtenäiseksi energiakentäksi, mutta siitä on väärinymmärryksiä.

On energiapotentiaalikenttä, -varasto, joka on aivan tässä ja kaikkialla ja joka on ehdottoman neutraali tila. Siinä ei ole positiivista tai negatiivista varausta. Se odottaa tietoisuutta aktivoimaan sen. Se odottaa muuttumista sitten aktivoiduksi energiaksi, positiiviseksi tai negatiiviseksi energiaksi. Se odottaa muuttumista plasmaksi. Se odottaa aktivointia lopulta atomeiksi ja molekyyleiksi ja kaikeksi muuksi todellisuudessanne, jonka gravitaatio mahdollistaa. Taas kerran, gravitaatio on aika ja avaruus.

Havainnollistetaanpa vielä yksi asia puhuessamme. Aika-avaruuselementti on tavallaan kuin suppilo/putki tai venturi – teille jotka tiedätte mikä se on, venturi joka liittyy nestedynamiikkaan. Periaatteessa, nestettä virtaa astian läpi ja astia on kapea yhdeltä kohtaa ja sitten se taas avautuu. On tietty määrä painetta. Tässä on aika ja avaruus. Tätä kutsutaan venturiksi (hän piirtää). Se liittyy nesteisiin, mutta sitä voitaisiin käyttää muihinkin asioihin. Kun se virtaa tänne ja sitten putki kapenee, mitä tapahtuu? (Joku sanoo "se nopeutuu") Se nopeutuu. Ehdottomasti. Täällä on joitain fiksuja ihmisiä. Mitä muuta sille tapahtuu? (Joku sanoo "se menee nopeammin") Se menee nopeammin. No, nopeutuu, menee nopeammin – se on sama asia (naurua). Lähellä. Se kulkee nopeammin. On korkeampi paine ja suurempi energisoituminen, suurempi energiapotentiaali – voitaisiin sanoa – ja sen aiheuttaa paine ja vauhti. Siis syvemmällä tuossa samassa nesteessä on enemmän energiaa, kun se kulkee venturin läpi, ei pelkästään vauhdin ja paineen vuoksi, vaan se aktivoituu nyt. Se aktivoituu.

Aika-avaruus toimi samalla tavalla. Tavallaan se on kuin suppilo ja täällä se liikkuu eri tahtia ja sillä on eri energiahoukutinpotentiaali tuolla.

Mikä tämä (kapea kohta) olisi? Tämä on nyt-hetki. Tämä on menneisyys ja tämä on tulevaisuus. Tässä on siis menneisyys, nyt ja tulevaisuus. Ja tämä on yksi periaate aika-avaruuden liikkuessa lävitsenne.

Jos olette läsnä, jos olette tietoinen – ei ajasta, vaan itsestänne, tietoinen tietoisuudestanne, "olen olemassa" – aika-avaruuden virtaustahti on erilainen. Ei kuitenkaan välttämättä nopeampi. Itse asiassa alatte ymmärtää, että se vaikuttaa kulkevan hitaampaa. Se ei todellisuudessa kulje. Kaikki muu kulkee hitaammin, mutta havainto on, että asiat hidastuvat.

Silloin kun olette nyt-hetkessä, aika-avaruuden virtaus on harmonisempaa, se on yhdenmukaisempaa, se palvelee teitä enemmän, kuin ollessanne menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tämä on fysiikan syy nyt-hetkessä olemiseen. Se ei ole vain jotain kivan epätodellista, vaan sillä on dramaattinen vaikutus teihin. Teihin.

Palataanpa hetkeksi tuohon periaatteeseen. Missä palloni on? Aivan. Pallo ei itse asiassa liikkunut. Kummallista, mutta se ei liikkunut. Aika-avaruus liikkui ja kun heitän tätä palloa, kun heitän sen ilmaan, aika-avaruus liikkuu ja luo gravitaation, imun joka pitää kiinni fyysisestä aineesta, tunneaineesta, uskomusaineesta ja luo todellisuuden. Se on kaunista – kykynne tietoisuutena saada tämä tapahtumaan. Kun tietoisuudella ei ole käsiä, jalkoja, aivoja tai silmiä, teille tämän saaminen tapahtumaan tietoisuutenne tuloksena on todella hämmästyttävää! Todella hämmästyttävää!

Ja silloin kun opitte myös astumaan massatietoisuusaika-avaruudesta omaan aika-avaruuteenne, kun opitte, että te ette ole enää riippuvainen aika-avaruusjumalasta, että olette itsenäinen olento, jolla on oma bon, oma plasma, oma kaikki, niin olette vapaa. Mielenkiintoista, mielenkiintoista, mielenkiintoista.

Haluaisin nyt tässä kohtaa lakata puhumasta siitä ja alkaa kokea sen. Lisään tähän huomautuksen sanomalla, että joistakin teistä on tuntunut todella kummalliselta pari päivää ja on ollut kummallisia unia ja uskon, että ennen tapaamista täällä jotkut henkilökunnasta puhuivat aikavääristymistä. Uskon, että täällä keskusteltiin: "Eikö aika ole ollut kummallista päivän tai pari?" Ehdottomasti, ehdottomasti.

Huomaatte, että aika ja avaruus/paikka alkaa höllentyä. Siitä alkaa tulla joustavampaa, mutta se ei ole ensin aina mukava tunne, kun keho on ollut säädetty pysymään vanhassa aika- ja avaruususkomuksessa, sen vanhassa liikkeessä. Kun lähdette pois siitä, se tuntuu kummalliselta, hämmentävältä – kummalliset aivot ja erityisesti kummallisia unia.

Uni

Jos Cauldrea ei haittaa, kerron unen, jonka hän näki yhtenä yönä. Häntä ei haittaa. Heh, en edes löydä häntä nyt. Miten häntä voisi haitata? (Naurua) Hän nukkuu.

Tuossa unessa siis – kerron vain osan siitä – häntä ja jotain ryhmää, luultavasti teitä, ajettiin takaa tietysti ja he löysivät turvapaikan kuin suurelta tontilta, jonne varastoitiin kaupan roskaa, rautaa, henkilö- ja kuorma-autoja - suuri teollisuustavaroiden varasto. Ja he löysivät turvapaikan sieltä ja katselivat, kun juna, nopeasti liikkuva juna tuli raiteita pitkin heitä kohti, ja sitten juna vain pysähtyi. Se ei hidastanut. Se vain pysähtyi ilman tyypillistä vauhdin hidastumista. Juna vain pysähtyi siihen paikkaan.

Tämä on hyvä esimerkki. Ensinnäkin taka-ajo. Takaa-ajossa oli kyse siitä, että muut ajattelevat teidän olevan hulluja ja ajavat teitä takaa sanoen tavallaan: "Mikä näitä ihmisiä vaivaa?" Murtaudutte joidenkin vanhojen toimintamallien läpi ja on niitä, jotka eivät pidä siitä. He sanovat: "Keksit tämän. Tämä on typerää. Tämä on hullua. Todista se tieteellisesti." Ja tässä kohtaa palaan toteamukseeni, että eräs nimekäs fyysikko sanoi, ettei tietoisuudella ole sijaa tieteessä, vaan se kuuluu yksisarvisten, keijujen ja kaiken muun maailmaan. Ja se on totta jossain määrin.

Murtaudutte siis tietoisuuden läpi ja on monia, jotka eivät pidä siitä, ja he sanovat: "Keksit tämän. Todista se." Teidän ei tarvitse todistaa sitä. Teidän ei tarvitse todistaa sitä, koska ette yritä muuttaa heitä, käytätte sitä itseenne. Teidän ei tarvitse todistaa hemmetti mitään.

Juna siis pysähtyy ilman vauhdin hidastumista ja sellaiseksi tulee. Ja se edustaa myös asioiden vauhtia elämässänne, junia elämässänne, asioita jotka seuraavat lineaarista polkua ja joilla on valtava painolasti takanaan – tunteellinen, historiallinen tai muu. Ne liikkuvat raiteita pitkin, mutta – naps! – se loppuu sen ymmärryksen myötä, että aika-avaruus liikkuu lävitsenne. Se pysäyttää sen.

Yhtäkkiä juna on pysähtynyt, mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Joukko sotilaita nousee junasta ja alkaa ajaa takaa Cauldrea ja teitä muita, jotka olette hänen mukanaan. Voi ei! Sotilaita ajamassa takaa. He yrittävät jatkuvasti horjuttaa teitä, sanovat, että olette hulluja, teidän pitäisi mennä lääkäriin ja yrittää olla normaali. Se ei toimi.

Tässä teitä siis ajetaan takaa, mikä edustaa tietysti tosia, jotka eivät ole samaa mieltä kanssanne, eikä sillä ole merkitystä. Kun he pääsevät lähemmäs ja lähemmäs, Cauldre huutaa yhtäkkiä kaikille: "Ei ole aikaa. Tehkää itsestänne näkymätön." Ja jotkut kuuntelivat ja välittömästi, vaikka he olivat vielä paikalla fyysisesti, vaikka he olivat vielä läsnä tuossa hetkessä – he eivät menneet minnekään muualle, he eivät transformoineet kehoaan valosäteeksi ja menneet toiseen galaksiin – he vain astuivat pois aikajatkumolta, massatietoisuuden aikajatkumolta. Se on siinä! Yhtä yksinkertaista kuin sanoa: "Minä valitsen." Ponnistelua ei tarvita, ei kamppailua. "Olen pois massatietoisuuden aikajatkumolta", ja he menivät omalleen.

Tämä on sen kauneus. Voitte tehdä jommankumman. Voitte olla kummallakin samanaikaisesti, jommallakummalla – sillä ei ole merkitystä. Sitten kun ymmärrätte aika-avaruuden, bonin joustavuuden, teidän ei tarvitse olla edes huolissanne siitä.

Jotkut muut eivät tietenkään kuunnelleet. He olivat täynnä pelkoa ja paniikkia, kun sotilaat ajoivat takaa, ja heidät saatiin kiinni.

Seuraavaksi Cauldre on vanhassa autossa – en tiedä, miksi vanhassa autossa – ja kulkee maantietä pitkin yrittäen löytää ne, jotka otettiin vangeiksi. Hän pääsi sinne, missä luuli kaikkien olevan, ja tietysti he olivat siellä, mutta heillä oli pirskeet (naurua), suuri juhla ja he joivat hyvä viiniä – ei laatikosta, vaan pullosta. Joivat hyvää viiniä. Pointti on, että on juhla eikä kukaan ole oikeasti vankina. Perimmäinen juhla on teidän kaikkien sanoessa: "Teimme sen." Ette olleet koskaan vankina, teitä ei koskaan tuomittu mistään. On vain suuret juhlat lopussa. Kaikki on tapa sanoa, että käytte läpi joitain kuoppaisia kohtia, jos edes päätätte tarkastella tätä omassa elämässänne. Käytte läpi joitain kuoppaisia kohtia, mutta perimmiltään on vapaus. On vapaus.

Aika ja paikka liikkuu jokaisen kappaleen läpi. Jokaisen kappaleen. Koiranne, missä tahansa se on. Liikkuu näiden seinien läpi. Ei vain teidän lävitsenne, vaan kaiken läpi. Aika-avaruuden, bonin virta palvelee teitä nyt, jos valitsette sen.

Kyllä, on edelleen massatietoisuuden aika-avaruus. Voitte olla siinä, voitte olla pois siitä. Voitte olla kumpaakin kerralla. Se on vapautta.

Siis … (hän heittää taas palloa). Se ei liikkunut, aika-avaruus liikkui. Kummallista.

Aika-avaruuskokemus

Nyt haluaisin teidän todella tuntevan sen. Himmennetään siis valoja. Soitetaan vähän kivaa aika-avaruusmusiikkia.

Muuten, käytän tässä terminologiaa, joka on tavallista useimmille kuuntelijoille. (Musiikki alkaa) Se ei välttämättä ole ns. täsmällistä fysiikan tai tieteen termein, ja teen sen tarkoituksella selkeämmän yleisen ymmärryksen vuoksi. Älkää repikö erilleen sanoja, vaan tarkastelkaa koko käsitystä, todellisuutta. Tarkastelkaa koko asiaa.

Katsokaa, mihin olemme matkalla, kun sanon meidän olevan "Kulje eteenpäin" –sarjassa. Menemme myös tuolle puolen, noiden vanhojen aika- ja avaruusrajoitusten tuolle puolen.

Himmennetään valoja. (Edith haluaa esittää kysymyksen) Pidättele kysymyksesi ja itsesi.

"Olen olemassa", Edith. "Olen olemassa". Sano se itsellesi. Shh, shh, shh.

Muuten, se aiheuttaa ärsytystä. "Voi! Minulla on näitä kysymyksiä." Ei, sinulla ei ole. Tiedät jo vastauksen, Edith. Jokainen teistä tietää jo vastauksen.

Muuten, kun teillä on kysymys elämästänne, mistä tahansa, hyvä asia on sallia itsenne vastaanottaa vastaus. Se on jo olemassa. Tämä on se kauneus. Se on jo olemassa.

Mutta jos pikkuihminen jatkuvasti inttää: "Minun tarvitsee tietää, minun tarvitsee tietää", menette jatkuvasti itsenne ulkopuolelle. Tiedätte jo. Tiedätte.

Vedetään syvään henkeä.

Pyydän teitä olemaan hyvin paikoillanne. Voitte liikahtaa ja raapia vähän, mutta olkaa yleisesti ottaen paikoillasi.

Ja haluaisin sinun tuntevan, aistivan – todella aistivan nyt – tämän aika-avaruuden liikkuvan lävitsesi. Olet muuttumaton. Tietoisuutesi on muuttumaton. Se on aina siinä. Se on aina, aina, aina, aina nyt-hetkessä. Tietoisuus ei voi olla pois nyt-hetkestä.

Itsekäs minä-ihminen voi olla pois. Se voi mennä menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mutta nyt-hetki on tietoisuus. Tietoisuus on nyt-hetki.

Olet muuttumaton.

Olet tuo valo, tuo projektorivalo, josta puhuin.

Ja salli itsesi tuntea meneminen mielen tuolle puolen ja ns. rationaalisten ajatusten tuolle puolen ja salli itsesi tuntea, että aika-avaruus liikkuu lävitsesi … liikkuu lävitsesi.

No niin, aika-avaruus liikkuu myös tuon musiikin läpi. Musiikki ei itse asiassa liiku aika-avaruuden läpi.

Kuuntele hetki. Kuuntele.

(Tauko)

Perinteistä ajattelua on, että musiikki on tilassa. Siinä on aikatekijä, lyönti, rytmi ja myös tietty määrä minuutteja. Perinteinen ajattelu sanoisi, että musiikki on aika-avaruudessa, mutta muuta perspektiiviäsi hetkeksi.

Aika-avaruus liikkuu itse asiassa musiikin läpi.

Mitä musiikki on? Se on tietoisuuden luomus. Tietoinen luoja laittaa yhteen sarjan – paremman sanan puutteessa – värähtelyjä, impulsseja. Eikä musiikki liiku aika-avaruuden läpi tällä hetkellä.

Kuuntele sitä tästä uudesta perspektiivistä.

(Pidempi tauko)

Kun tietoisuus on läsnä, musiikki aktivoituu. Muuten ei ole mitään. Mutta kun tietoisuus on läsnä nyt-hetkessä havaitakseen musiikin, se aktivoituu. Ja kuulet itse asiassa aika-avaruuden virran.

Tietoisuutesi on tietoinen. Korvasi kuulevat sen tietysti, mutta ennen kaikkea sallit itsesi avautua, sallit.

Joku sanoisi: "No, tämä on digitaalitallenne." Ei. Se on aika-avaruuden liikkumista luomiskuvioiden läpi, mikä saa aikaa resonanssin, joka havaitaan musiikkina.

Vedä syvään henkeä ja kuuntele. Se on melkein kuin virtaava aika-avaruusjoki.

(Tauko)

Olet tietoisuusolento ja tuo tietoisuus aktivoi energian.

Luot, koska olet tietoisuus, ja luomukset aktivoivat energioita. Ja energiat kutsuvat tätä aika-avaruustekijää tai sitä, mitä kutsun mieluummin boniksi, ja joki alkaa virrata. Joki liikkuu. Tämä joki, kaunis elämänjoki virtaa nyt lävitsesi.

Sydämesi ei liiku. Voi, on se havainto, että se liikkuu, mutta todellisuus on, että aika-avaruus liikkuu. Sinä olet muuttumaton.

Kun heitin pallon ilmaan, todellisuudessa aika-avaruus vääntyi, muuttui, liikkui. Pallo loi tavallaan omassa aika-avaruudessaan oman gravitaationsa, jonka ihmissilmät havaitsivat, ja ne luulivat pallon liikkuvan. Mutta katso sitä nyt, tunne ja aisti, mitä oikeasti tapahtui – aika-avaruuden liikkuminen.

(Tauko)

Autosi ei oikeasti liiku, kun ajat sitä – aika-avaruus liikkuu. Oma aika-avaruutesi, joka liittyy hyvin monisyisesti myös massatietoisuuden aika-avaruuteen, mutta auto ei liiku. Sinä et itse asiassa liiku. Kudelma, tämä hologrammi liikkuu ja se palvelee sinua.

(Tauko)

Tuntekaa se nyt. Tuntekaa tämän elämän hologrammin, bonin, aika-avaruuden liikkuvan lävitsenne, ajatustenne ja kehonne läpi. Se palvelee teitä, ystäväni.

(Tauko)

Silloin kun olette hiljaa paikallanne tällä tavalla, kun ei ole fyysistä liikettä ja on vähän normaalia vähemmän ajattelua, kun olette hiljaa tällä tavalla, tuolla liikkeellä on eri tahti tai dynamiikka lävitsenne. Voitaisiin sanoa, että on parempi virtaus. Ei välttämättä nopeampi tai hitaampi, vaan siinä on erilainen resonanssi, erilainen dynamiikka.

Aika-avaruus liikkuu hyvin eri tavalla, kun olet myöhässä töistä, olet paniikissa ja ajattelet myöhästymistä palaverista, olet huolissasi, mitä pomo sanoo, huolissasi, miltä näyttää mennä myöhässä tuohon palaveriin, erityisesti tietäen, ettet ole oikeastaan valmistautunut. Ja sitten alat ajatella kaikkia muita kertoja, jolloin myöhästyit. Näetkö, että nyt olet menneisyydessä ja olet tulevaisuudessa. Aika-avaruus reagoi eri tavalla tässä.

Kun olet tuossa kaoottisessa tilassa, se toimii hyvin, hyvin erilailla. Se palvelee sinua silti. Se ei yritä toimia sinua vastaan. Se vain käyttäytyy eri tavalla, reagoi eri tavalla tietoisuuteesi.

Ja mestari ymmärtää, että hän voi komentaa bonia, aika-avaruutta, tätä hologrammia. Hän voi komentaa tätä hologrammia palvelemaan itseään.

Yhtäkkiä aika alkaa laajentua.

Yhtäkkiä aika alkaa muuttua.

Yhtäkkiä mestari on nyt-hetkessä.

Yhtäkkiä vanhat asiat eivät ole enää tärkeitä.

Yhtäkkiä pikkuminun ihmisongelmat eivät ole enää tärkeitä. Draamat eivät ole enää tärkeitä. Kamppailu elämän kanssa, elämän vuoksi, ei ole kovin tärkeää enää.

Yhtäkkiä mestari hetkessä oivaltaa, että aika-avaruus reagoi häneen, hologrammi reagoi hänen tietoisuuteensa – ei hänen ajatuksiinsa, vaan hänen tietoisuuteensa. Yhtäkkiä paniikki ja ahdistus vähenee ja vähenee. Resonanssi, vapaus joka hänellä on itsessään ja kyky antaa tämän hologrammin palvella häntä muuttuu – ei toisinpäin – yhtäkkiä kaikki muuttuu.

Yhtäkkiä hän pääsee pois vanhasta ajasta ja vanhasta tilasta/avaruudesta. Yhtäkkiä hän on omassaan. Hän voi olla yhdessä toisten kanssa. Hän voi olla massatietoisuuden kanssa. Mutta yhtäkkiä hän toimii – te toimitte – omassa aika-avaruudessanne valitsemalla, sallimalla.

Yhtäkkiä kaikki asiat joista ennen olitte huolissanne, eivät ole enää merkityksellisiä.

Yhtäkkiä ette ole enää vankina häkissä.

Yhtäkkiä menneisyys ja tulevaisuus eivät ole enää tärkeitä tai niitä ei edes ole.

Yhtäkkiä kysymykset loppuvat.

Yhtäkkiä asiat joista olitte ennen huolissanne, ovat hyvin vähäpätöisiä.

Tässä tilassa – tuntien "minä olen" –olemuksen ja sallien tämän hologrammin, bonin, palvella teitä – oivallatte yhtäkkiä "minä olen luoja".

Yhtäkkiä kaikki pikkuminun ihmisongelmat ovat mitättömiä ja ihmettelette, miksi olette kamppailleet. Ihmettelette, miksi kaikki ne taistelut. Ihmettelette, mikseivät asiat hyvin usein menneet mielenne mukaan.

Sitten oivallatte, että yrititte olla kappale, joka liikkuu ajan ja avaruuden läpi. Olitte aika-avaruusjumalan alamainen, mutta ette enää. Nyt se toimii hyväksenne.

Tässä oivalluksessa arvoitte itse asiassa kaikki asiat, joita luulitte tärkeiksi tai ei-tärkeiksi. Oivallatte, että kaikki on mahdollista.

Olette nyt-hetkessä. Olette takaisin tietoisuudessa.

Se on yksinkertaista. Se ei ole monimutkaista. Se ei ole lineaarista. Se on "minä olen".

Vedä syvään henkeä ja tunne, kun aika-avaruus liikkuu lävitsesi.

Se virtaa lävitsesi.

On yksi suuri, suuri ero. Kun oivallat, että bon liikkuu lävitsesi, tämä hologrammi liikkuu lävitsesi, kun oivallat sen, gravitaatio muuttuu.

Se on tavallaan asian ydin: gravitaatio muuttuu.

Vanhassa tilanteessa jossa olit kappale, joka liikkui ajan ja avaruuden läpi, gravitaatio oli hyvin kuoppaista. Gravitaatio oli syvää ja sakeaa, siitä oli vaikea päästä pois. Se piti sinusta kiinni. Mutta gravitaatiomuuttuja muuttuu, kun yksilö oivaltaa, että hän on muuttumaton ja aika-avaruus liikkuu hänen lävitseen.

Gravitaatiotekijä joka rajoitti sinua ennen ajatuksissasi, kehossasi, unissasi ja pyrkimyksissäsi – kaikessa – gravitaatio joka teki kehosta vanhan, gravitaatio joka piti sinut inkarnaatiokierrossa, muuttuu yhtäkkiä. G-voima on erilainen.

Silloin kun yksilö sallii tai oivaltaa, että aika-avaruus on palvelemassa häntä, gravitaation, vetovoiman vaikutus, asioiden pysyminen todellisuudessa, muuttuu yhtäkkiä.

Ja tähän palaamme seuraavassa kokoontumisessamme.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja pyydän teitä nyt todella tuntemaan – tuntemaan seuraavan kuukauden aikana – miten aika-avaruus palvelee teitä. Tuntekaa, miten se virtaa läpi. Pysähtykää aina silloin tällöin, istukaa alas – emme puhu tässä meditoinnista, puhumme virtauksen tuntemisesta, aistimisesta.

Saatatte tuntea sen kirjaimellisesti fyysisessä kehossanne, se voi olla vain erityyppinen aistimus, mutta tuntekaa, miten se virtaa. Tuntekaa ero siihen, miten olette yrittäneet raivata tienne aika-avaruusjatkumon läpi, taistelleet tienne läpi, kamppailleet ja väsyttäneet itsenne – ja nyt kaikki se muuttuu.

Se mitä tarkastelemme, vastaa eroa litteän Maan ja pyöreän Maan välillä, eroa vanhan aika-avaruustietoisuuden ja jonkin välillä, joka on itse asiassa paljon todellisempi.

Voitte väitellä fysiikasta vaikka koko päivän. Voitte käyttää nykyisiä kaavoja ja todistaa järjestelmillä, ettei se ole totta. Tai voitte sallia itsenne tuntea sen itseänne varten, elääksenne sen itse. Se on perimmäinen todiste.

Kyse ei ole filosofiasta. Kyse ei ole uskonnosta. Kyse ei ole new agesta. Näin asiat ovat.

Katselkaa omassa elämässänne seuraavien 30 päivän aikaa tuota virtausta, mutta myös eroa G-voimassa, gravitaatiovaikutuksessa – ja taaskin sanoessani "gravitaatio", se on kyky jähmettää, pitää todellisuus kasassa. Katselkaa, miten se muuttuu elämässänne.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Olemme juuri kulkeneet eteenpäin, kulkeneet tuolle puolen.

Kaikki täällä, kaikki jotka kuuntelevat, keskustelkaa siitä sosiaalisessa mediassanne. Keskustelkaa siitä sisällänne. Mutta mikä tärkeintä – kaikkien keskustelujen yläpuolella, kaikkien niiden väittelyjen yläpuolella "Onko Adamus tulossa hulluksi? Olenko minä tulossa hulluksi?" – tärkeintä on sallia itsenne tuntea se tai kokea se omassa elämässänne.

Jos mitään ei tapahdu, jos kaikki oli vain kiva iltapäivä studiolla, niin sitten olkoon. Palatkaa litteään Maahan (vähän naurua). Tai tuntekaa se omassa elämässänne. Sillä ei ole merkitystä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Meillä on paljon kulkemista ja tämä on vasta alkua.

Tämän myötä otetaan vielä yksi "aargh" arrgonauttien kanssa.

ADAMUS JA YLEISÖ: Aarghhhh!

ADAMUS: Älkääkä koskaan unohtako, että kaikki on hyvin koko luomakunnassanne.

Aargh! Rakkaat shaumbrani, se on aargh. Aargh! (Yleisö on samaa mieltä ja taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuu 2015 HULLUNA TIETOISUUDESTA

ViestiKirjoittaja hammer » 05.11.2015 20:54

HULLUNA TIETOISUUDESTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimpien mittareiden mukaan sinä ja minä olemme hulluja. Minä erityisesti tekemäni työn vuoksi, mutta sinä tulet hyvänä kakkosena. Kliininen diagnoosi meillä kummallakin osuisi samaan yleiskategoriaan: (aisti)harhainen.

(Voi hyvä luoja! Menin juuri Wikipediaan katsomaan, oliko sanavalintani "harhainen" täsmällinen tämän artikkelin kannalta. Wikipedian mukaan olen todella harhainen! Tavallaan vain vitsailin kirjoittaessani tämän sanan. Artikkeli totesi seuraavaa. Omituiset harhakuvitelmat: harhakuvitelmia pidetään omituisina, jos ne eivät ole selvästi ymmärrettäviä saman kulttuurin ikätovereille eivätkä juonnu tavallisista elämänkokemuksista. Suureellisista harhakuvitelmista kärsivällä ei ole käsitystä kosketuksensa katoamisesta todellisuuteen. Yksilö on vakuuttunut siitä, että hänellä on erityisvoimia, -taitoja tai –kykyjä. Joskus yksilö saattaa uskoa olevansa joku kuuluisa henkilö tai hahmo.) (Kirjoittajan huomautus: Mietin, osuuko tähän harhakuvitelmakuvaukseen myös yksilö, joka uskoo kanavoivansa kuuluisaa kuollutta henkilöä.)

No, nyt kun olen saanut tuon pikkupaljastuksen minun – ja sinun – persoonallisuudesta, minäpä jatkan artikkeliani. Kirjoitan tätä lentokoneessa. Luulen, että takanani istuva vanhempi nainen lukee olkapääni yli. "Henry", hän kuiskaa nukkuvalle miehelleen: "tuo mies sanoo olevansa harhainen. Pitäisikö minun kutsua lentoemäntä?" Ei rouva, vaan lakata lukemasta olkapääni yli, koska pyörryt siitä, mitä tulee seuraavaksi.

Meillä on erityistehtävä, sinulla ja minulla. Sitä kutsutaan "tietoisuuden tuomiseksi elämään". Siinä on kyse tietoisuuden – mikä on itse elämä – luonteen ymmärtämisestä ja sen päästämisestä jokapäiväisiin kokemuksiimme. Siinä ei ole kyse takanani olevan naisen pelastamisesta. (Hän potkaisi juuri Henryä.) Siinä on kyse aikamme suurimman mysteerin paljastamisesta: tietoisuus on kaiken perusta. Se ei ole tiedettä, mutta se vaikuttaa tieteeseen tulevina vuosina. Se ei ole uskonto tai henkisyyttä, mutta se muuttaa niiden luonnetta elinaikanamme. Se ei ole edes "ajattelua" tai kognitiota, ja tässä on ongelma. Mitä se sitten on, tämä tietoisuudeksi kutsumamme asia? Ja miten se liittyy valaistumiseen? Emmekö ole täällä valaistumista varten? Emmekö ole kaikki inkarnoituneet siksi tähän hyvin erityislaatuiseen aikaan?

Kaikki me olemme oppineet ajattelemaan ja toimimaan lineaarisessa maailmassa. Joistakin teistä tuli melko hyvä siinä. Jotkut teistä ansaitsivat vaikuttavia yliopistotutkintoja ja teistä tuli lääkäreitä, bisnesjohtajia, terapeutteja, opettajia, taiteilijoita tai kirjailijoita. Opimme pelin ja pelasimme sitä hyvin. Mutta koko ajan – koko hemmetin ajan – tiesimme, että oli jotain muutakin. Emme tienneet, mitä se oli, emme tienneet, miten kuvata sitä, emmekä luottaneet siihen, minkä tiesimme. Mutta tiesimme sen.

Voi luoja, miten tämä on johtanut turhautumisen, masennuksen, ahdistuksen, vihan ja epäilyn vuosiin! Miten se on ottanut energiaa meistä! Miten monta kyyneltä olemme vuodattaneet tämän vuoksi? Miten monena päivänä emme ole voineet olla tavallisten ihmisten joukossa, koska emme sovi heidän maailmaansa emmekä ole vielä oivaltaneet omaa maailmaamme? Miten toivoimmekaan, että olisi nappula, josta sulkea ihmismielen lakkaamattoman pölinän, voidaksemme kuulla todelliset tunteemme ja oman totuutemme!

Mutta siinä kaikessa on kyse tietoisuudesta. Siinä missä monet henkisesti orientoituneet ihmiset pyrkivät mielenrauhaan ja yhteyteen kosmoksen kanssa, meissä on kyse tietoisuudesta. Tiedostamisesta. Oivaltamisesta. Heräämisestä. Adamuksen mukaan tietoisuus synnytti taivaat ja maat, se antaa muodon fyysiselle maailmallemme ja on läsnä koko luomakunnan joka ulottuvuudessa. Se ei sisällä energiaa, valtaa tai voimaa. Siksi sitä on mahdotonta havaita nykyisillä mittausjärjestelmillämme. Mutta kuitenkin se on Lähde.

Oma haasteeni on mennä mielen ajattelun yli puhtaaseen tietoisuuteen. Syyllistyn yritykseen käyttää mieltä tieni ajattelemiseen tietoisuuteen, mutta vuosien yrittämisen jälkeen olen alkanut oivaltaa, ettei se toimi. Päädyin ainoastaan suurempaan määrään mielen ajatuksia – joita minulla on jo liian paljon. Olen yrittänyt tuntea tieni tietoisuuteen, vain aistimalla todellisuuttani, mutta se on ollut kuin seisomista huterien pahvilaatikoiden päällä, mistä romahtaa alas toisen tai kolmannen kerroksen jälkeen. En näytä pystyvän pääsemään mielen ajatusten yli.

Mutta kuitenkin "tiedän" tietoisuudestani. Silloin kun en yritä ajatella sitä, tiedän, että se on siinä. Mutta kun ajattelen sitä, se menee pois. Se on kuin noiden valkoisten tai sinertävien valoleimahdusten näkemistä silmänurkassa. Tobias sanoi minulle kerran, että se oli tietoisuus – joko omani tai lähellä olevan olennon. Mutta sillä hetkellä kun katson suoraan noita valoja, ne menevät pois. Miten turhauttavaa! Haluan nähdä ne selvästi silmilläni, mutta mieleni menee tielle ja sitten ne näyttävät häviävän. Hiton mieli!

Puhdas tietoisuus – mieleni puuttumatta asiaan – näyttää tulevan, silloin kun vähiten odotan sitä. Viimeisin kokemukseni tapahtui yhtenä aamuna Kynnys-työpajassa Vernonissa, Kanadassa. Menin ulos aikaisin aamulla katselemaan auringonnousua vuorten takaa. Oli upea ja selkeä aamu. Normaalisti olisin ajatellut, miten kaunis aamu oli, mutta tällä kertaa vain istuin puistonpenkillä, vedin syvään henkeä ja oivalsin olevani puhtaassa tietoisuudessa. En määritellyt tai ajatellut tuota hetkeä. En ajatellut, miten kirkas taivas oli tai miten täydellinen lämpötila oli tai ettei ketään ollut ympärillä. Se vain oli. Millään muulla ei ollut merkitystä kuin tuolla hetkellä ja tuossa hetkessä olin täysin vapaa ja selkeä. Se ei ollut kokemus mielenrauhasta, vaikkei ollut mielen toimintaa, vaan paremminkin tietoisuus kaikesta ja ei-mistään samanaikaisesti.

Myöhemmin oivalsin, että puhdas tietoisuus on aina tässä, mutta en oivalla sitä, koska minulla on liian kiire kaiken määrittelemisessä sisälläni ja ympärilläni. Yritän jopa määritellä tietoisuuden, mutta jos se on kaiken lähde, ei ole mitään tarvetta tai syytä määritellä sitä. Määrittely tulee mielestä ja se sulkee välittömästi pois oivalluksen tietoisuudesta. Se vain on siinä aina, eikä sitä voi laittaa kognitiiviseen rakenteeseen. Sillä hetkellä kun menen mieleen tietoisuuden osalta, se ei ole enää tietoisuutta. Se on vain ajatus tietoisuudesta.

Nyt tuohon hulluusjuttuun: on hullua sallia jokin niin määrittelemätön kuin tietoisuus, ainakin konventionaalisten ihmissääntöjen mukaan. Vaikka mielen uskoa Jumalaan ja enkeleihin pidetään hyvänä, koska monet muutkin ihmiset uskovat niihin, tietämisen sallimista jostain "enemmästä" (tietoisuus) pidetään harhaisena, koska se ei ole peräisin mielestä. Itse asiassa mieli on tietoisuuden ilmaisumuoto, ei toisinpäin. Sillä hetkellä kun mieli yrittää määritellä sitä, se menee pois. Se on aina siinä, mutta näyttää häviävän, kun mieli tulee mukaan. (Tuo vanhahko nainen takanani kuiskasi juuri nukkuvalle miehelleen: "Henry, hän ei usko Jumalaan! Hän uskoo johonkin, jota sanotaan "tietoisuudeksi".)

Vaatii suurta itseluottamushyppyä mennä konventionaalisen ajattelun yli tietoisuuteen. Jotkut sanoisivat, että se on hullua. Toiset sanoisivat, että se on fantasiaa. Mutta tulee se päivä, luultavimmin meidän elinaikanamme, jolloin maailma tunnustaa jonkin sellaisen olemassaolon, joka on kaukana mielen tuolla puolen. Fyysikot ja tiedemiehet löytävät uuden tekijän, joka saa valon, energian ja hiukkaset toimimaan ja reagoimaan. Tietysti on valtavaa väittelyä siitä, mikä tämä tekijä on ja mistä se tulee. Jotkut sanovat sitä Jumalaksi, toiset väittävät sen tulevan muukalaisilta ja toiset sanovat sen olevan pimeää energiaa. Mutta me tiedämme, että kyse on tietoisuudesta. Oivallamme, että kaikissa noissa vuosissa, kun mietimme, olimmeko hullu vai harhainen vai täynnä fantasiaa, oli kyse olemisesta yhden kaikkein suurimman paljastuksen eturintamassa: tietoisuus.

Tunnen lentokoneen moottoreiden hiljentävän, kun alamme hiljalleen laskeutua Denverin lentokentälle. Katson taakseni, miten vanhemmalla naisella ja Henryllä menee. Nainen on sammunut, hänen päänsä nojaa Henryn olkaa vasten ja hänen suunsa roikkuu auki. Tietoisuudella on hassu tapa tainnuttaa ihmiset, koska mieli ei pysty käsittämään sitä. Hän herää muutaman minuutin kuluttua ja on täysin unohtanut, mitä hän luki olkapääni yli. Hänestä tuntuu vähän hämmentyneeltä, hän ei muista unia lyhyiden torkkujensa ajalta ja hän yrittää saada mielensä taas fokusoitumaan. Hän jatkaa monien muiden tapaan tiedostamattomana tietoisuudesta. Mutta jokin on herännyt syvällä hänen sisällään eikä sitä voi laittaa koskaan enää uneen, kunnes se oivalletaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

7.11.2015 KULJE ETEENPÄIN 3

ViestiKirjoittaja hammer » 15.11.2015 07:48

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 3
KULJE ETEENPÄIN 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.11.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

[Omistettu Pete Gibbonsille, pitkäaikaiselle shoudeihin osallistujalle, joka teki siirtymän 29.10.2015]

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. (Sandra tuo hänen kahvinsa) Aah! Kuin tilauksesta – taianomaista, intuitiivista. Gracias. (Yleisö sanoo "jee!" ja joku taputtaa) Kiitos. Mm. Voinko saada hitusen vaniljaa siihen?

SANDRA: Vähän mitä?

ADAMUS: Vaniljaa.

SANDRA: Mistä? (Naurua)

ADAMUS: Tuota, takataskustasi? Lähikaupasta? Sillä ei ole … Anna olla (lisää naurua)

Rakkaat ystäväni, ainakin pystytte hymyilemään ja nauramaan. Kerron teille lopun tässä alussa: silloin kun ette pysty enää nauramaan kaikelle, kun ette pysty hymyilemään kaikelle, peli on menetetty. Se todella on. Sitten koko tämä oleminen todellisen psykoosin keskellä (naurua) on totta… olette yhtäkkiä tuon todellisuuden vankina. Se ei ole enää vain peliä.

Ja miten moni teistä tuntee ihmisiä, jotka eivät pysty nauramaan elämälle? He eivät pysty. He ottavat sen niin hiton vakavasti. He eivät pysty hymyilemään ja nauramaan ja saamaan silmiään säteilemään. Ette te. Ei kukaan teistä, mutta miten monia ihmisiä tunnette – ystäviä ja sukulaisia – ja he ovat vankina tässä elämän psykoosissa ja elämästä on tullut psykoosia hyvin monilla ihmisillä.

Palaan siihen myöhemmin, mutta nyt tervetuloa pyhään kokoontumiseemme. Ja minun on kysyttävä, miksi sana "pyhä" (sacred) on niin lähellä sanaa "peloissaan" (scared)? (Naurua) Vaihdetaan vain pari kirjainta ja saadaan "peloissaan". Miksi on niin, että on yhtä pelottavaa kuin pyhää? Mmm. Se on pelottavaa, koska menette normin ulkopuolelle.

Menette kaiken koulutuksen, kaikkien sääntöjen ulkopuolelle. Menette kaiken sen ulkopuolelle, minkä teille kerrotaan olevan normaalia, koska hyvin yksinkertaisesti, ette voi sietää enää normaalia. Ette voi. Tiedätte, että on jotain enemmän, ja onkin, mutta miten sinne pääsee? "Miten sinne pääsee", on iso kysymys. Tiedätte sen, teillä on ollut sitä jokapäiväisessä elämässänne. Olette valmis sen osalta. Tiedätte, että on jotain enemmän. Teistä tulee hyvin intohimoton, hyvin loppuun kulunut, ylirasittunut – tunnen vain teidän energioitanne – hyvin kyllästynyt siihen kaikkeen. Ette halua kuolla, mutta ette oikeasti halua enää elääkään, ette sillä tavalla.

Siitä syystä pystytte itse asiassa nauramaan. Tiedätte, että on enemmän. Voitte laskea leikkiä siitä, koska tiedätte, että kaikki on yhtä suurta psykoottista harhaa. Ja se on. Voi, suututan tänään jotkut ihmiset. Se saatatte olla te (naurua). Kyllä, tarkoituksella. Harkittua suututtamista. HS – harkittua suututtamista.

LINDA: Mikä siinä on uutta? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Teen sen vähän paremmin tänään kuin aiemmin. Teen sitä vähän enemmän. Vähän harkittua suututtamista, koska a) sitä te tarvitsette, b) sitä te haluatte ja c) sen tekemisestä minä pidän (naurua). Olemme siis siinä.

Sanon joitain asioita, jotka eivät mene kovin hyvin läpi shaumbra-perheemme ulkopuolella ympäri maailmaa.

LINDA: Auts.

ADAMUS: Ja ne otetaan pois asiayhteydestä, niitä vääristellään ja kaikkea muuta. Mutta te kaikki jotka aiotte lähettää sähköpostia myöhemmin, tiedätte, että siinä on totuutta, mitä sanon. Siksi … (Linda huokaa äänekkäästi) Siksi se … (Adamus nauraa) Luulen, että tarvitsemme nauhoitettuja taputuksia, naurua ja kaikkea muuta. Saamme vain huokailua täältä. "Ai jaa! Huolta, ahdistusta – mitä hän aikoo tehdä tänään?" Teen, mitä te haluatte minun tekevän ja mitä te haluatte tehdä (Linda huokaa taas) - läpimurron (taputuksia ja joku huutaa "vouvou!")

LINDA: Nyt te kyllä taputatte. Nyt te kyllä taputatte!

ADAMUS: Kerron siis teille heti, että aion sanoa muutamia asioita, jotka otetaan pois asiayhteydestä. Mutta ystävät, kaikessa siinä on vähän, ei vaan, paljon totuutta. Kaikessa siinä.

Pete

Ennen kuin menemme pidemmälle, haluaisin myös – Pete haluaa, että puhun vähän hänen siirtymästään, koska useita asioita tapahtui. Ja Pete on täällä. En puhu hänen kuolleen ruumiinsa takana (Adamus naureskelee, vähän yleisön kikatusta). Se oli hauskaa – okei, suututtaminen numero yksi. "Voi! Hän puhuu kuolleista ihmisistä." Te kaikki kuolette. Naurakaa sille. Pete nauroi tehdessään siirtymän.

Hän oli tehnyt puolitietoisen päätöksen jokin aikaa sitten, että hän halusi todella työskennellä kaikkien teidän kanssa – kaikkien teidän. Miten hän voisi palvella parhaiten? Hän katsoi elämäänsä, hän katsoi ikäänsä, hän katsoi kehoaan – esi-isäkehoaan – ja sanoi: "Voin työskennellä ja auttaa shaumbroja parhaiten toisella puolella." Hän sanoi, että kaikesta siitä huolimatta, mitä olemme puhuneet ruumiillistuneesta valaistumisesta, hän ei tuntenut sen olevan häntä varten. Ja se on ok. Teidän ei tarvitse valita sitä. Se ei ole itse asiassa tavoite.

Hän sanoi: "Se ei ole minua varten. Olen valmis." Eikä Pete pelännyt kuolemaa. Hän pystyi ylittämään sen, mitä pelkoa vähän oli. Ja niinpä hän teki siirtymän hyvin hiljaa.

Ja tärkeä asia on, että todellinen siirtymä tapahtui neljä päivää ennen hänen fyysisen kehonsa kuolemista. Ette tee siirtymää, silloin kun fyysinen kehonne lähtee, kun olette kuollut. Siirtymä tapahtuu ennen sitä, myös melkein kaikissa niissä tapauksissa, joita sanottaisiin katastrofaalisiksi onnettomuuksiksi, myös väkivalta- tai sotatapauksissa, tällaisissa tilanteissa. Sielu tietää, että sen ihmistila lopettaa ilmaisunsa, ennen kuin se tapahtuu.

Monet ihmiset näkevät unta omasta kuolemastaan, ennen kuin kuolevat. En puhu niistä unista, joissa putoatte, putoatte, putoatte maahan. Mutta he tavallaan harjoittelevat kuolemaa, ennen kuin kuolevat. Joo, se antaa heille tavallaan tietoa, lohtua, sitten kun he lopulta menevät rajan taa. Ei tietoa kaikista yksityiskohdista, vain todellisesta siirtymästä. Pete siis lähti neljä päivää ennen kehonsa kuolemista.

Kuvitelkaa, millaista se on Petelle, jolla on leveä hymy kasvoillaan ja joka katselee kehoa ja sanoo: "Mene! Mene! Ole valmis! Ulos! Pois!" Ja häntä turhauttaen täällä lääkärit yrittivät elvyttää kehoa. Lääkärit yrittivät saada selville, mikä oli vikana, eivätkä he tietenkään pystyneet siihen, koska mitään ei sinänsä ollut vikana – oli vain Peten aika.

Perhe kerääntyi ympärille ja itki epämääräisiä ja vilpillisiä kyyneliä, jotka … (Muutama naurahdus) Suututtamispäivä! (Lisää naureskelua) Okei (Adamus naureskelee), tässä sitä mennään. Okei? Tässä on rehellisyyden paikka.

LINDA: Ooi!

ADAMUS: Miten moni teistä on ollut hautajaisissa ja itkenyt krokotiilin kyyneleitä, jotka eivät olleet kovin vilpittömiä? Miten moni teistä tuntee ihmisiä, jotka ovat menneet hautajaisiin ja juuri viikko tai pari sitten ennen tuon ihmisen kuolemaa ovat puhuneet siitä, millainen paskiainen hän oli (Linda haukkoo henkeään), ja hautajaisissa he sanovat: "Voi, voi, voi!" (Ikään kuin itkien)

Se ei siis huolestuttanut Peteä erityisesti. Se ei ollut mikään iso asia. Hän oli jo mennyt yli suuresta osasta perheyhteyksiään. Oli jo mennyt yli. Mutta on kummallista katsella – ja kerron teille tämän, koska se on tavallaan surrealistista ja jotkut teistä ovat jo tavallaan kokeneet sen. Mutta on kummallista katsella itseään – en halua sanoa, että katsotaan alaspäin, se on tavallaan ihmisperspektiivi – mutta sitä tavallaan vain on siinä ja tavallaan ei ole. Olet tavallaan huoneessa, mutta et tavallaan ole. Tavallaan Pete on täällä tänään, mutta hän on myös minun kanssani toisella puolella – tavallaan kumpaakin. Ja lääkärit – pum, pum, pum – takovat rintaasi ja pistelevät neuloilla – ja tavallaan sanot: "Antakaa minun vain mennä."

Ja perhe kerääntyi ympärille kyynelissä, mutta oikeasti – ollaanpa rehellisiä – miettien testamenttia. (Adaumus naurahtaa vähän) Edith, se on totta. Niin tapahtuu. Nimittäin ihmiset tekevät niin – "Nyyh, mutta entä testamentti?"

Siis …

LINDA: Hmm. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Aa! Hyvä. Pete siis katselee alas ja oikeastaan melkein kärsimättömänä odottaa kehoa päästämään irti, ja on jo ennen sitä tullut toiselle puolelle ja oivaltanut: "Tämä on enemmän todellisuutta kuin toisella puolella." Tietysti minä olin siellä. Tietysti muut shaumbrat jotka ovat lähteneet aiemmin, erityisesti kuluneina kahdeksana, kymmenenä vuotena, tekemään juuri saman asian – ollakseen siellä, ollakseen toisia shaumbroja varten, jotka menevät ruumiillistuneeseen valaistumiseensa, ollakseen siellä, koska on vaikeaa jäädä tänne. Pete kertoo sen teille oitis. Se on erittäin vaikeaa. Eikä siinä ole mitään hävettävää, että menee toiselle puolelle. Kuolemassa ei ole mitään todellista tuskaa, jos joku teistä on pelännyt sitä. Ei ole pahaa. Pete ei tunne itseään lainkaan epätäydelliseksi. Hän tuntee itsensä hyvin, hyvin täydelliseksi.

Ja hän oivaltaa, että siellä missä hän on nyt, ei ole kyse ylösnousemuksesta. Hän ei ehkä koskaan palaa uuteen elämään. Hänen ei tarvitse. Ei ole kyse ylösnousemuksesta. Itse asiassa todellisuudessa ei ole kyse valaistumisesta, tavallaan. On kyse vain olemisesta "minä olen". Ja Pete on valtavan onnellinen tällä hetkellä verhon kummallakin puolella – myös täällä ollakseen teitä jokaista varten, joka jää. Ja jos ette jää, siinä ei ole mitään hävettävää.

Pete oli valtavan helpottunut päästessään fyysisestä kehosta. Hänen kehonsa oli taakka hänelle, kuten se on monille teistä. Mutta ennen kaikkea Pete oli helpottunut ollessaan vapaa ihmismielen monista rajoituksista.

Ihmismieli ei kuole tai lähde, silloin kun olento lähtee. Ja itse asiassa, silloin kun keho kuolee, kun fyysinen keho pysähtyy, mieli – tietoisuuden ihmisosa, ihmismieli – jatkaa jonkin aikaa. Se ei integroidu välittömästi, ellei ihminen ole hyvin tietoinen. Se vie jonkin aikaa.

Pete oli yllättynyt, että vaikka keho kuoli, mieli oli edelleen olemassa, edelleen hölötti ja hän sanoi tavallaan: "No, keho on kuollut. Eikö mielen, ajatusten pitäisi loppua?" Ei, ne voivat jatkua. Petellä vain muutaman päivän, toisilla vuosia – monia vuosia – jälkeenpäin. Kaikilla teillä siitä tulee helppoa. Mielen jutut loppuvat välittömästi, koska alatte ymmärtää jonkin, mitä sanotaan "tietoisuudeksi".

Petellä on useita mielenkiintoisia asioita sanottavana ja hän haluaisi itse asiassa tulla käymään shoudeissa hyvin usein. Yksi asia jonka hän oivalsi, oli hyvin syvällinen ja hän sanoi: "Eläkää elämää täysillä tai lähtekää. Eläkää ehdottomasti täysillä". Ja hän oivalsi tehtyään siirtymän, että hän pidätteli elämässään. Kaikki ihmiset pidättelevät jossain määrin.

Eläkää sitä täysillä. Eläkää sitä pidättelemättä. Eläkää niin, kuin näitte tässä kauniissa videossa*. Se on elämää. Se on elämää.

*Viitataan "Vida la Vida" -videoon, jossa esiintyi David Garrett ja joka näytettiin juuri ennen kanavointia.

Ei pidättelyä. "Sillä ei ole merkitystä", Pete sanoi minulle. "Sillä ei ole merkitystä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, koska heidän tuomitsemisensa on merkityksetöntä. Ja kaikki mitä he ajattelevat sinusta, perustuu heidän määritelmäänsä siitä, mitä he ajattelevat, että heidän pitäisi tehdä ja mitä sinun pitäisi tehdä. Eläkää elämää ehdottomasti täysillä. Hullusti, jos toiset kutsuvat sitä niin. Sillä ei ole merkitystä. Vastuuttomasti – eli vastuuttomasti toisille ihmisille. Vastuullisesti itselle, mutta vastuuttomasti, huolimatta toisista ihmisistä. Eläkää sitä täysillä tai lähtekää."

Ja hän pyysi minua tuomaan tämän esiin tänään, koska hän lähti. Hän tiesi, ettei hän elänyt sitä itselleen täysillä – hän ei tuntenut fyysisesti tai taloudellisesti voivansa. Niinpä hän lähti ja oli onnellinen, että lähti, onnellinen, ettei pitkittänyt sitä enää 5, 10, 20 vuotta.

Elä täysillä tai lähde

Eläkää elämäänne ehdottomasti täysillä tai lähtekää. Tämä on vaikea paikka, koska useimmat ihmiset sanovat: "No, minä yritän. Minä vain yritän ja jatkan." Kuten Pete huomasi oitis, se on säälittävää. On säälittävää, kun jatkatte samoilla vanhoilla tavoilla, silloinkin kun tiedätte paremmin. On säälittävää, kun pelkäätte elää täysillä. On säälittävää, kun elätte pienesti, kun elätte vähän. Eläkää täysillä tai lähtekää, aivan kuten hän teki. Lähtekää, koska perimmiltään turhautatte vain itseänne. Perimmiltään te tavallaan periaatteessa tuomitsette itsenne, silloin kun elätte valheellisesti, kun elätte pienesti.

Siinä kohtaa "pyhä" ja "peloissaan" tulee sisään. Se mitä teette, on pyhää. Se oikeasti on. Mutta se on pelottavaa, ja se on kenties asia, mitä ette odottaneet, kun lähditte kaikkeen tähän. Se on pelottavaa, koska kehonne tuntuu erilaiselta toisinaan. Ihmettelette, mitä sille tapahtuu, ja shaumbroilla erityisesti, noin 99% siitä, mitä kehollenne tapahtuu, on sopeutumista korkeampaan tietoisuustilaan. Kyse ei ole siitä, että olette sairas. Te sairastutte, mutta se on eräänlaista irtipäästämistä ja puhdistumista. Ja tiedän, että se tuntuu kamalalta. Teistä tuntuu toisinaan, että kuolette. Ja menette mieleenne: "Mikä minussa on vikana? Mitä olen tehnyt väärin?" Ette mitään. Kyse on sopeutumisesta. Ja jos lähdette, jos kehonne antaa periksi, ainoastaan kuolette ja te kuolette joka tapauksessa. Nauretaan siis sille. (Adamus naureskelee, mutta kukaan muu ei) Ei kai, vaikea ryhmä. (Adamus naureskelee taas) Aa! Silloin kun voitte nauraa kuolemalle, ongelmanne ovat oikeasti ohi.

Mutta se on pelottavaa, koska myös fyysisen kuoleman jälkeen on pelottavampaa se, mitä täällä (osoittaen mieltä) tapahtuu. Keho on itse asiassa helpompi käsitellä kuin se, mitä tapahtuu täällä. Ja asiat alkavat muuttua ja niistä tulee kummallisia ja se on hämmentävä ja se on pelottavaa ja mietitte, teettekö oikeita asioita. Tunnette tulevanne vainoharhaiseksi. Oikeasti ette tule, mutta teistä tuntuu siltä, ja teistä tuntuu, että kaikki ajatuksenne ovat hulluja. Mikään mielen järjestys, mitkään kontrollit, mitkään vanhat temput eivät toimi enää. Ja sitten tuntuu epätoivoiselta. Tuntuu erittäin epätoivoiselta. Mitä teette?

Tietysti yritätte mennä takaisin, kulkea taaksepäin, palata siihen, mitä teitte aiemmin, ja tiedätte, ettei se toimi. Tiedätte, ettei se toimi.

Sitten teistä tuntuu, että olette pimeässä kuilussa, tyhjiössä jossa ei ole mitään, ja te olette. Se on kova paikka. Se on todella vaikea kohta, mutta silloin tutustutte Itseenne parhaiten. Ette itseenne ihmispersoonana, vaan silloin tutustutte "minä olen" –olemukseen. Silloin havaitsette, kuten Pete: "Olen olemassa. Myös tässä tyhjyydessä olen olemassa." Se on siinä.

Siis pyhää, kyllä – pelottavaa, erittäin. Erittäin. Ja mielenkiintoista on, että olette kova ryhmä, koska pyydätte jatkuvasti lisää (pari naurahdusta). Ja jatkatte nauramista. Kaksi teistä nauroi. Pyydätte jatkuvasti lisää. Se on vaikea juttu, ystäväni, mutta meillä on pieni keskustelu parin kuukauden kuluttua. Taisin mainita muutama shoud takaperin, että 14.2. keskustelemme: "Missä olemme? Miten pärjäätte valaistumisen oivaltamisen sallimisessa?" Ja käytän noita sanoja hyvin huolellisesti – oivaltamisen salliminen. Kyse ei ole sen työstämisestä. Kyse ei ole sen työstämisestä.

Ihmisitse ei voi tehdä sitä eikä sen pitäisi yrittää. Kyse on sallimisesta. Ja miten te kamppailettekaan sen kanssa, miten työstätte sitä, miten raadatte sen kanssa ja miten turhautuneeksi tulette. On kyse sen sallimisesta.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on konstikasta, koska se vaatii luottamusta, antamista mennä, sallimista. Minkä sallimista? Saatte sen selville. Saatte sen selville.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sille.

Kysymys

Minulla on kysymys. Tarvitsemme kirjoitustaulua tänne, Linda mikrofonin kanssa. On parasta aikaani …

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: … silloin kun meillä on kysymyksiä ja vastauksia shaumbrojen kanssa.

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Kyllä. Tiedän, että rakastaisitte vain istua kuuntelemassa minua, mutta haluan saada teidän panoksenne.

Siis kunnolla syvään henkeä. Kysymys on, kun Linda on valmis mikrofonin kanssa – enkä pyydä mitään makyo-vastauksia tässä. Muuten, se on yksi asia, jonka Pete mainitsi heti siirtymän jälkeen: "Voi! Minulla oli paljon makyoa." Ja se on tavallaan: "Niinkö Pete? Oikeasti?" Joo. Ja hän itse asiassa sanoi, että yksi upeimmista asioista on oivaltaa oma makyonsa ja nauraa sille. Oivaltaa oman makyonsa.

Okei, kysymys: mikä on suurin asia, josta olet huolissasi jokapäiväisessä elämässäsi ihmisenä? Suurin asia josta olet huolissasi – viitsisitkö kirjoittaa nämä? (Tadille) – jokapäiväisessä ihmiselämässäsi, huoli joka vie hyvin paljon aikaa ja on pakkomielle jokapäiväisessä ihmiselämässäsi?

LINDA: Ja hyvää syntymäpäivää, Andy.

ADAMUS: Hyvää syntymäpäivää, Andy (vähän taputusta). Hyvää syntymäpäivää, ja monia vielä lisää.

ANDY: Mikä kysymys oli? (Naurua)

ADAMUS: Kanavoitko Peteä?! (Lisää naurua) Mistä olet eniten huolissasi? Ihmisitsenä, jokapäiväisessä elämässä, mistä olet eniten huolissasi?

ANDY: Valitettavasti olen huolissani toisten hyvinvoinnista. Ja olen alkamassa käsittää, että minun täytyy olla huolissani itsestäni.

ADAMUS: Okei. Olet huolissasi toisista. Ja miten suuren osan ajasta käytät toisista murehtimiseen?

ANDY: Puolet tai enemmän.

ADAMUS: Huh! Auts! Siinä menee yksi hyvä elämä ollen huolissaan muista.

ANDY: Joo!

ADAMUS: Joo! (He naureskelevat) Mmm. Houston, meillä on ongelma. Okei, hyvä. Anna minulle mutu-tuntumasi siitä, miksi teet niin?

ANDY: Minusta tuntuu, että minun täytyy pelastaa maailma.

ADAMUS: Miltä?

ANDY: On käymässä ilmi, että minun täytyy pelastaa se minulta (naurua).

ADAMUS: Hyvä. Annan sinulle vähän apua tässä. Suuri osa ajasta, jonka käytät toisista murehtimiseen, on mahtava häiriötekijä itsellesi. "Olen huolissani maailmasta" – pyh, minkä takia, minä en tiedä. "Aion olla huolissani maailmasta, jotta voin harhauttaa itseni itsestäni." Oo, se on itse asiassa upean luova häiriötekijä. Miten paljon olet auttanut maailmaa kaikella tällä murehtimisella?

ANDY: En tippaakaan.

ADAMUS: (naureskellen) Miten paljon olet estänyt sitä?

ANDY: Tota, luulen, että on ehkä ollut jotain aikoja, jolloin olen saattanut tehdä sitä …

ADAMUS: Eiii! Et tippaakaan. Et tippaakaan, ei.

ANDY: En ollenkaan?

ADAMUS: Sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.

ANDY: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

ANDY: Pääsin eroon ainakin syyllisyydestä, eikö?

ADAMUS: Joo, joo. No, syyllisyyttä tai voitaisiin sanoa: "Jessus! Se vei paljon aikaa eikä se vienyt mihinkään." Siis voisi olla syyllisyyttä siitä. Joo, okei.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Mahtavaa. Mutta sanotaan, mikä on tuo pieni asia, jonka sallit tulla itsellesi pakkomielteeksi? Mistä olet huolissasi – silloin kun otat vähän aikaa ollaksesi huolissasi sinusta – mistä olet huolissasi?

ANDY: Ilostani tulevaisuudessa.

ADAMUS: Okei.

ANDY: Ja sen tekemällä poistan sen tietysti nykyhetkestä.

ADAMUS: Sanos muuta! Hyvä.

ANDY: Olen oppimassa! Olen oppimassa! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Mutta se on tavallaan hauskaa, kun sen oivaltaa. Nimittäin kun voi nauraa sille, se on tavallaan hauskaa. Se on kuin: "Voi luoja! Katso, mitä teen – olen huolissani ilosta tulevaisuudessa, joten minulla ei ole sitä nyt. Tulevaisuutta ei koskaan tule. Minulla ei ole iloa. Olen sen sijaan huolissani toisista ihmisistä." (Vähän naurua)

ANDY: Hyvä on, joo.

ADAMUS: Joo! Ei, ja kun oivallat sen, se on itse asiassa hyvin hauskaa, koska yhtäkkiä et ole enää kiinni siinä, joo. Sitten se on vain peliä.

ANDY: Ja sitten asioita alkaa tapahtua.

ADAMUS: Niin alkaa. Hyvä. Hyvää syntymäpäivää.

ANDY: Kiitos.

ADAMUS: Joo, hyvä. Seuraava. Mistä olet eniten huolissasi jokapäiväisessä ihmiselämässäsi? Mistä olet eniten huolissasi? Ja muuten, lopetamme Peteen. Hän haluaa jakaa näkemyksensä. Nimittäin sitä kuolee ja on sitten yhtäkkiä filosofi (naurua). Hän nauraa. Anna palaa. Mistä olet eniten huolissasi?

JANE: Voinko saada kaksi vastausta?

ADAMUS: (naureskellen) Saat vaikka kahdeksan, jos haluat, ja se on tuskin riittää.

JANE: Terveys ja raha.

ADAMUS: Terveys ja raha. Ai, hyvä, hyvä. Miten paljon aikaa kulutat terveytesi murehtimiseen?

JANE: Melko hyvän määrän.

ADAMUS: Miten paljon rahaa kulutat asioihin …

JANE: Paljon!

ADAMUS: (naureskellen) Nyt meillä on rahaongelma! Haa! Hassua, miten asiat ratkaistaan – terveys ja raha. Mitä tässä tapahtuu oikeasti?

JANE: Annan itselleni muuta ajateltavaa.

ADAMUS: Joo, joo. Miksi?

JANE: Koska on pelottavaa.

ADAMUS: Terveytesi vai häiriötekijä?

JANE: Eläminen.

ADAMUS: Joo, se on.

JANE: Tämän prosessin läpikäyminen.

ADAMUS: Joo. Minun täytyy kysyä, mistä olet huolissasi terveydessäsi. Tarkoitan, mikä terveydessäsi saa sinut huolestumaan? Oletko sairas?

JANE: En (he naureskelevat).

ADAMUS: Näetkö, miten paljon tolkkua tässä on?

JANE: No, minulla on paljon …

ADAMUS: Oletko ollut koskaan todella, todella, todella, todella sairas? Tarkoitan "kuolen huomenna" –sairas?

JANE: En.

ADAMUS: Flunssaa, vilustumista?

JANE: Toisinaan.

ADAMUS: Joo, joo, toisinaan.

JANE: Joo.

ADAMUS: Vesirokkoa, tuhkarokkoa?

JANE: Luultavasti.

ADAMUS: Joo. Ja sukupuoli- … Ei, en mene siihen (naurua). Ei. Kerrot siis minulle, ettei sinulla ole koskaan ollut mitään merkittäviä terveysongelmia. Sukusi – onko suvussasi paljon terveysongelmia?

JANE: Joillain on, joo.

ADAMUS: Ei henkisiä, vaan fyysisiä.

JANE: Joo.

ADAMUS: Joo, okei. Mutta mitään joka todella erottuu …

JANE: MS-tauti.

ADAMUS: … enemmän kuin muut? MS-tauti, okei. Onko sinulla MS-tauti?

JANE: Ei.

ADAMUS: Okei, hyvä. Siis olet kaiken tämän ajan pakkomielteinen siitä ja se maksaa paljon rahaa. Ja sitten jatkat työn tekemistä jossain, mitä et oikeasti halua tehdä, saadaksesi rahaa terveyspakkomielteiden maksamisen, jottet joudu vararikkoon.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Käsitätkö, ettei tässä ole mitään tolkkua?

JANE: No, minulla on ollut paljon kehojuttuja viimeisten viiden vuoden aikana. Paljon hermosärkyä ja sellaisia juttuja. Mutta kyse ei ole siitä, että minulla on syöpä …

ADAMUS: Mitä lääkärit ovat sanoneet hermosärystäsi?

JANE: He eivät koskaan tiedä, mikä on vikana.

ADAMUS: Ai jaa! Jessus! Olenko selvänäköinen? Aha! Mitä tapahtuu, Jane?

JANE: Ylösnousemusoireita?

ADAMUS: (naureskellen) Totta kai. Joo …

JANE: Nimittäin jalkani. Kaksi ja puoli vuotta jalkoihini on sattunut.

ADAMUS: Joo.

JANE: Ja vaikka tekisin mitä, sattuminen vain jatkuu.

ADAMUS: Ja ajattelematta, mihin jalat liittyvät symbolisesti?

JANE: Eteenpäin liikkumiseen. Kyllä, tiedän.

ADAMUS: Minkä tekemiseen?

JANE: Eteenpäin liikkumiseen.

ADAMUS: Liikkumiseen … vain olemiseen maan päällä, maadoittumiseen!

JANE: Joo, se on totta.

ADAMUS: Joo, olemiseen stabiloituneena.

JANE: Jalkapohjat, joo.

ADAMUS: Sinulla on siis tämä joko juttu menossa. Se on mielenkiintoista peliä, jos et välitä, että sanon niin – kenties suututan sinut.

JANE: Et lainkaan.

ADAMUS: Se on mielenkiintoista peliä. Haluat päästä pois.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Tiedän sen.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Me puhumme.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Muttet tiedä miten.

JANE: Aivan.

ADAMUS: Okei. Tänään menemme siihen, muttet usko sitä. Tänään menemme kaikki kokemaan sen, miten päästään pois. Menemme koko tähän "aika-avaruus, bon, tuolle puolen" -juttuun. Et usko sitä ensin.

JANE: Okei.

ADAMUS: Ja useimmat teistä eivät usko. Mutta sitten alatte oivaltaa: "Voi paska! Jos se on ainoa ovi, niin valitsen sen. Jos se on ainoa tie tuolle puolen, valitsen tuon tien, vaikka vaikuttaakin siltä, että se on yksisuuntainen katu, joka menee väärään suuntaan, vaikka vaikuttaakin siltä, että kun menee tuosta ovesta, se vain johtaa hulluuteen." Mutta mitä "hullu" on? Mitä "hullu" on? Menen siihen hetken kuluttua – se suututtaa ihmiset todella.

Okei. Voin kertoa tämän sinulle nyt. Katson sinua silmiin – siellä on pimeää, joten on saatava valoa – eikä sinussa ole mitään fyysistä vikaa. On muutamia pienempiä outoja tasapainottomuuksia, mutta ne ovat sellaisia, että ne muuttuvat itsestään. Ei ole mitään …

JANE: Miten?

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

JANE: Miten ne muuttuvat itsestään?

ADAMUS: Annat niiden muuttua. Sallit kehosi muuttua. Se muuttuu. Keho on fiksumpi kuin mieli. Keho on fiksumpi kuin mieli. Siis vain sallit. Ihmisen kehossa menee aina asioita pieleen, syntymästä kuolemaan saakka. Jokin on muuttumisprosessissa. On kemiallisia tasoja, sähkömagneettitasoja. On elinten välistä epätasapainoa. Pidät turpasi kiinni, annat niiden palata tasapainoon ja ne palaavat. Ne tekevät sen automaattisesti. Se on kehon kauneus. Mutta täytyy kyetä sallimaan ja se on pelottavaa, koska tavallaan jos et valvo kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen?

JANE: Mm hmm. Se voi pahentua.

ADAMUS: No, itse asiassa ainoastaan silloin kun valvot sitä, asiat menevät pieleen ja menet vararikkoon ja otat kaikkia näitä … Joka kerta – yksi näistä suututtamistoteamuksista – kun otatte lisäravinteita, joka kerta jokin ulkoinen terapia on pakkomielteen, muu kuin jokin fyysinen "kehotyöskentely", jota te kaikki tarvitsette – hieronta, sinunlaisesi työ (Laralle) – joka kerta kun teette tätä – otatte pillereitä, menette kummallisiin terapioihin, juotte kristallivettä ja kaikkea muuta roskaa – kerrotte kehollenne, että te ette luota siihen. (Linda tekee inhoavaa ääntä) Ja keho on niin hyvä, niin fiksu, että se sanoo: "Okei, leikin kanssasi ja menen pois tasapainosta, koska rakastan sinua, ja tätä vaikutat haluavan." Niinpä sillä on sitten aina oikkuja ja outoja asioita tapahtuu. Ja menette lääkärille ja hän sanoo: "Sinussa ei ole mitään vikaa." Niinpä menette toiselle lääkärille, kunnes löydätte sellaisen, joka on valmis sanomaan: "Sinussa on jotain vikaa", mutta ei oikeasti ole! Se on siis kummallinen asia.

Voinko kysyä sinulta jotain, Jane?

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Oletko valmis – tarkoitan todella valmis, hullun valmis, vihaisen valmis – pääsemään tästä pois?

JANE: Kyllä!

ADAMUS: Vai onko se ok?

JANE: Ei, se ei ole ok.

ADAMUS: Okei. Ja oletko valmis siihen, ettei tavallaan ei ole merkitystä – Pete nauraa ja katsoo sinua tällä hetkellä – oletko valmis elämään tai lähtemään? Elämään tai … (Linda reagoi) Mitä?! Elämään vai lähtemään. Tarkoitan vain lähtemään rakennuksesta, lähtemään Crimson Circlestä (vähän naurua). Minun on kysyttävä sitä – oletko valmis elämään tai lähtemään? Oletko jo siinä kohdassa?

JANE: Kyllä! Kysyn sitä itseltäni koko ajan.

ADAMUS: Okei.

JANE: Ja olen valmis elämään.

ADAMUS: Joo.

JANE: En vain tiedä miten.

ADAMUS: Okei, menemme siihen. Menemme siihen. Ja sanot: "Ai tämä – ei. Se ei toimi", ja sitten oivallat, että se toimii, joo. Se tuntuu vähän oudolta ensin. Se saa kehosi tuntumaan todella kummalliselta.

JANE: Mahtavaa (naurua).

ADAMUS: No, sitten naurat kehollesi. Hah, hah, hah, hah, haa! Nimittäin on oikeasti hyvin tärkeää nauraa, silloin kun näitä fyysisiä asioita tapahtuu. Silloin kun olette siinä kohdassa, kun voitte nauraa itsellenne, myös fyysisesti, niin olette siinä – olette valmis ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Mutta silloin kun keho on iso hirviö ja se aiheuttaa aina teille ahdistusta ja häiritsee teitä, niin ette ole valmis ruumiillistuneeseen valaistumiseen.

Hyvä. Pari lisää, kyllä, David?

DAVID: Niin.

ADAMUS: Mistä olet huolissasi ihmisen jokapäiväisellä tasolla?

DAVID: Elämänvoimaenergiastani.

ADAMUS: Elämänvoimaen- … Ai jaa, millainen se on?

DAVID: No, se on perseestä ja suoraan sanottuna, en ole elänyt. Olen ollut … joo.

ADAMUS: Elämänvoima, tarkoitatko, ettei ole energiaa?

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Loikoilet koko päivän?

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Saatko hädin tuskin kasaan energiaa tullaksesi shoudiin?

DAVID: Ei, se on …

ADAMUS: Se on hyvä juttu.

DAVID: Se on hyvä juttu.

ADAMUS: Okei, hyvä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Vaikeuksia mennä ostoksille?

DAVID: Itse asiassa nautin ostoksilla käymisestä.

ADAMUS: Okei. Vaikeuksia mennä hyvälle aterialle hyvään ravintolaan?

DAVID: Nautin menemisestä.

ADAMUS: No, jessus! Mikä tässä on ongelmana?! (Paljon naurua)

DAVID: Tiedäthän minä … Mutta ei, en tee sitä kovin usein (Adamus naureskelee). Ja …

ADAMUS: Miksi et tee sitä kovin usein?

DAVID: No, rahakysymys.

ADAMUS: Okei. Tämä on kummallista.

DAVID: Mikä on roskaa, tiedän.

ADAMUS: Joo, se on. Se on. Nimittäin voisit itse asiassa saada kunnon aterian … Cauldre sanoo minulle "Taco Bellissä". (Yleisö sanoo "yäk") Eikö? Missä tahansa muualla kuin siellä, mutta okei.

Kuulen, David – ja tämä pätee teihin kaikkiin ja Pete on suuri osa tätä kaikkea – että silloin kun teet jotain, mistä pidät, energiaa sattuu vain olemaan. Mutta usein et tiedä, mitä oikeasti haluat tehdä. Usein rajoitat itseäsi, koska sanot, että kyse on rahasta, eikä ole.

DAVID: Aivan.

ADAMUS: Se on tavallaan kuin Janen ongelma – terveys ja raha. Ne kulkevat käsi kädessä. Käytät paljon terveyteen, joten ei ole rahaa, koska se kaikki … ja sitten hänen täytyy tehdä töitä ja kaikkea tätä. Tämä on hullua. Tarkoitan, tämä on todella hullua, mutta tiedättekö mitä? Joka päivä miljardit ihmiset – noin kuusi miljardia – ympäri maailmaa nousevat ylös ja tekevät juuri sitä, mistä puhumme, mutta he eivät voi puhua siitä, koska he eivät oivalla, ja he eivät naura sille, koska he ovat niin kiinni siinä. Mutta me olemme siinä kohtaa, missä voimme puhua siitä ja nauraa sille.

Olen tarkistanut sinut, jos ei haittaa – tein pikkututkimuksen puhuessamme.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Ja … (Adamus ravistaa kättään)

LINDA: Oho! (Naurua) Mitä?!

ADAMUS: Se oli energiatutkimus.

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Ja se oli … (naurua)

LINDA: Jessus!!

ADAMUS: Sinua ei haittaa pieni …

DAVID: Ei, itse asiassa …

ADAMUS: … ei-tungetteleva energiatutkimus. Energiatasosi on ok. Se on ok. Siinä ei ole oikeasti mitään vikaa. Kyse on – ai niin, Linda, kirjoita muistiin – intohimosta. Kyse on intohimosta. Ja hyvin monet teistä ovat jääneet kuin tuolle välialueelle – elämään elämää, joka on tavallaan perseestä, elämään epäinhimillistä elämää ja ihmettelemään, miksi kehoonne sattuu, missä energianne on ja miksi olette rahaton. Ystäväni, tässä ei ole tolkkua, ei ollenkaan, ja tiedätte sen.

DAVID: Minä tiedän sen.

ADAMUS: Ja voitte nauraa sille ja se on tavallaan …

DAVID: Hah, hah, haa!! Ei enää!

ADAMUS: Ja se on tavallaan hauskaa. Ja int- … Haluan tehdä uudestaan Intohimo-kurssimme. Tiedän, että Tobias teki alun perin Intohimo-kurssin. Voimme tehdä Intohimon kahdessa, kenties kolmessa, sessiossa.

LINDA: Sinulla on intohimo tehdä uudestaan kaikki, mitä Tobias teki.

ADAMUS: Ehdottomasti (Linda kikattaa). Mutta se on yksi ongelma tällä hetkellä, intohimo. Kun näännytte elämässä, jonka tiedätte psykoottiseksi – ei teidän elämänne, mutta maailma on psykoottinen – kun se ei ole oikein, mutta ette tiedä, miten siitä pääsee ulos, se kuluttaa rahanne, energianne, intohimonne, ilonne ja kaiken sen muun. Siis tehdään se uudestaan. Joo, okei.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Shaumbroille, joo.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Ja nyt aion suututtaa todella jonkun täällä – Lindan.

LINDA: Haa! Miksi olen sinun tutkassasi?

ADAMUS: Koska siitä tulee ilmainen kurssi.

LINDA: (ulvoen) Voi eiii!

DAVID: Jees! (Yleisö hurraa ja taputtaa, Linda nauraa ääneen) Jooo!! Okei!

ADAMUS: Okei.

LINDA: Voi! Meillä ei olekaan mitään parempaa tekemistä! Tehdään se!

ADAMUS: Ei ole mitään parempaa tekemistä.

LINDA: Tehdään se! (Hän jatkaa kikattamista)

ADAMUS: Se on suuri juttu. Se on jotain, mikä on osa teitä kaikkia. Katselen huonetta ympäri. Yritän olla osoittamatta ketään erityisesti, mutta tämä koko juttu – Jane, ilmaisit sen erittäin hyvin – "Olen huolissani terveydestäni ja olen huolissani rahasta", mutta sitten menette töihin ja se vie ilon ja intohimon. Tämä on Peten shoud monin tavoin. Elä hyvin tai lähde. Se on siinä. Se on siinä. Ja olemme tuossa kohtaa, ja tämä on hyvä – minulle. Teille se on perseestä. Se on rankkaa (naurua). Elä tai lähde. Elä suuresti, elä mahtavasti, elä hyvin. Elä tyylillä tai lähde. On tultu siihen, koska tämä toinen tapa ei toimi kovin hyvin.

Okei, vielä kaksi. Nopeasti, nopeasti, meillä on paljon tehtävää tänään. Ole hyvä. Ahaa!

TIFFANY: Ai jaa.

ADAMUS: Yllätimme sinut, eikö niin?

TIFFANY: Jep.

ADAMUS: Luulit, että olit piilossa siellä takana.

TIFFANY: Aivan, tavallaan.

ADAMUS: Joo, joo, joo.

TIFFANY: Minun ei sallita käyttää makyoani, eikö?

ADAMUS: Joo. Ei, ei.

TIFFANY: Okei. Hmm …

ADAMUS: Voit kuitenkin tehdä, mitä haluat.

TIFFANY: Tiedäthän, on shoud-päivä. Pääsen tänne ja en ole ikään kuin huolissani mistään. Istun täällä ja kaikki … ratkeaa todella hyvin.

ADAMUS: Totta kai.

TIFFANY: Tarkoitan, todella oikeasti hyvin.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Mutta sitten …

ADAMUS: Ennen kuin tulet tänne vai sitten kun pääset tänne?

TIFFANY: Ei, ei. Shoud-päivänä oivallan, miten upeasti kaikki on.

ADAMUS: Meidän pitäisi sitten pitää shoud useammin.

TIFFANY: Joo, joka päivä (Adamus naureskelee). Joka ikinen päivä. Ei, vaan olen vakavissani, koska kun istun täällä ja esität tuon kysymyksen, en ole tavallaan huolissani mistään. Kaikki on hemmetin upeasti. Ja kuitenkin …

ADAMUS: Kuitenkin.

TIFFANY: Ja kuitenkin …

ADAMUS: Kuitenkin.

TIFFANY: … se ei ole aina totta.

ADAMUS: Okei. Kerro minulle sitten ne asiat …

TIFFANY: Mutta se on tavallaan noloa enkä oikeastaan halua puhua siitä.

ADAMUS: Ai, joo, joo. Miten kukaan voi olla nolona siitä, että shaumbroja katselee ympäri maailmaa? (Joku naureskelee)

TIFFANY: Se on vähän noloa.

ADAMUS: Minäpä ilmaisen sen toisella tapaa. Silloin kun joku on todella avoin ja totuudenmukainen, kaikki tuntevat sen ja se auttaa kaikkia.

TIFFANY: Totta.

ADAMUS: Katso siis, mitä teet pelastaaksesi maailman.

TIFFANY: Se on tositarina. Okei.

ADAMUS: Ai jaa! Se oli jonkun toisen juttu, ei sinun (pari kikatusta).

TIFFANY: Totuus on, että silloin kun menen todella typerään pakkomielteiseen huolehtimiseen, kyse on ikääntymisestä.

ADAMUS: Mitä vikaa siinä on?

TIFFANY: Haluan olla kaunis ja nuori ikuisesti.

ADAMUS: Okei, mutta se ei ole ... Tarkoitan, miksi se on … Luulin, että aioit kertoa meille jotain …

TIFFANY: Minulla ei ole aavistustakaan miksi.

ADAMUS: … todelle mehukasta.

TIFFANY: En tiedä, miksi se on tärkeää.

ADAMUS: Tarkoitan, pelkkä ikääntyminen?

TIFFANY: Joo!

ADAMUS: Mitä siis teet tässä ikääntymisasiassa?

TIFFANY: No, yritän vain pysyä nuorena kaikin tavoin, mihin pystyn.

ADAMUS: Miten teet sen?

TIFFANY: Tunnen itseni nuoreksi.

ADAMUS: Miten teet sen?

TIFFANY: Hmm …

ADAMUS: "Olen nuori, olen nuori, olen nuori." (Adamus naureskelee)

TIFFANY: Hoidan ihoani ja juoksen ja joogaan.

ADAMUS: Okei.

TIFFANY: Ja pelaan.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Siis tunnen itseni nuoreksi. Siis se on typerää.

ADAMUS: Voinko olla todella avoin kanssasi?

TIFFANY: Ole hyvä.

ADAMUS: Et halua. (Adamus naureskelee)

TIFFANY: Ole hyvä.

ADAMUS: Rääkkäät itseäsi.

TIFFANY: Joo-o.

ADAMUS: Miksi?

(Tiffany pitää tauon)

Tarkoitan, myös henkisesti …

TIFFANY: Jostain syystä minä …

ADAMUS: Itsensä henkinen rääkkääminen, se on suurin juttu.

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Joskus sitten teet sen toisilla tavoilla, mutta miksi? Pum! Pum! Pum! Pum!

TIFFANY: Luulen, että se on vain tapa. Olen samaa mieltä kanssasi, se on väkivaltaista.

ADAMUS: Okei. Mutta osoitan …

TIFFANY: Ainakin se on minusta huvittavampaa koko ajan.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ainakin naurat sille …

TIFFANY: Joo, nauran.

ADAMUS: … ennen kuin piiskaat itseäsi (Adamus naureskelee).

TIFFANY: Nauran, nauran. Ja kuten sanoin, shoud-päivänä tulen ja kaikki on upeasti. Tarkoitan, että katson kaikkea. Ansaitsen rahaa, pidän hauskaa, teen vain työtä, jota haluan tehdä. Minulla on kaikki nämä upeat ystävät.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Tarkoitan, että kaikki on mahtavaa.

ADAMUS: Mutta entä ahdistus, lähes masennus toisinaan? Mistä se tulee? Miksi sitä on? Miksi rääkkäystä on?

TIFFANY: Luulen sen johtuvan siitä, että minun täytyy olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa (naurua, erityisesti Linda nauraa). Jos olisi vain minä ja ystäväni, olisi helppoa.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Mutta toiset ihmiset sanovat asioita ja ajattelevat asioita ja tekevät asioita, ja sitten minusta tulee vähän, minusta tulee vähän …

ADAMUS: En aio ostaa tuota vastausta, jos ei haittaa.

TIFFANY: Okei.

ADAMUS: Se on hyvä tekosyy, mutta – tarkoitan, että se on osittain totta, toiset ihmiset voivat todella viedä energiaa – näen, että synkimmät aikasi ovat silloin, kun olet itsesi kanssa. Ja …

TIFFANY: Okei, miten lopetan sen?

ADAMUS: Hyvä kysymys (Tiffany kikattaa).

TIFFANY: Olen valmis.

ADAMUS: Ai jaa, haluat minun vastaavan!

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Ai, okei.

TIFFANY: Joo, haluan sinun …

ADAMUS: Aion mennä siihen hetken kuluttua, mutta haluan sinun oivaltavan, että sinä – kuten hyvin monet – otat askeleen eteenpäin ja sitten piiskaat itseäsi ja tunnet syyllisyyttä askeleen ottamisesta. Siinä ei ole tolkkua. Okei? Se on psykoottista.

TIFFANY: Mm hmm.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja kiitos avoimuudestasi.

TIFFANY: Kiitos.

ADAMUS: Yksi vielä ja sitten Pete.

LINDA: Yksi vielä.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Saamme kaikkia näitä hyviä kohtia – ikääntyminen. Kyse ei ole oikeasti ikääntymisestä. On paljon muita asioita. Ole hyvä.

SAMUEL: Kyllä. Mistä olen huolissani?

ADAMUS: Niin.

SAMUEL: Miten minä vastaanotan ja miten minut vastaanotetaan.

ADAMUS: Erittäin hyvä, erinomaista.

SAMUEL: Ja …

ADAMUS: Ja … jatka.

SAMUEL: No, samaistun tuohon edelliseen – otan askeleen eteenpäin, olen ahdistunut siitä ja sitten piiskaan itseäni siitä vähän.

ADAMUS: Joo. Ja perimmiltään kyse on oikeasti tavallaan siitä, miten vastaanotat itsesi …

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: … nähtynä toisten silmin.

SAMUEL: Joo, joo.

ADAMUS: Joo. Ja miten pärjäät siinä?

SAMUEL: En hyvin viime aikoina.

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Ja tarkoitan sitä. Miksi? Miksi se ei toimi kovin hyvin?

SAMUEL: Hmm …

ADAMUS: Jos sinun täytyisi sanoa, miten muut ihmiset määrittelisivät sinut, mitä sanoja käyttäisit?

SAMUEL: Miten toiset ihmiset määrittelevät minut?

ADAMUS: Joo, joo.

SAMUEL: Itsenäinen.

ADAMUS: Joo, se on huono juttu. "Voi, tuo hemmetin itsenäinen kaveri". (Vähän naureskelua) Mitä muuta?

SAMUEL: Älykäs.

ADAMUS: "Yäk! Tyyppi luulee olevansa niin fiksu."

SAMUEL: Joo, siis apinoit prosessia ja sitä, miten käytän sitä itseäni vastaan.

ADAMUS: Voi, ehdottomasti, joo.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Ja mitä muuta?

SAMUEL: Hauska.

ADAMUS: Hauska. He käyttävät sitä negatiivisena asiana?

SAMUEL: Ei. En sano, että nämä ovat negatiivisia asioita.

ADAMUS: Okei. Miten he hahmottavat sinut? Okei.

SAMUEL: Joo. Se oli kysymys, eikö?

ADAMUS: Oletko hauska?

SAMUEL: Nauran itselleni joskus (naurua).

ADAMUS: Hyvä.

SAMUEL: Joo, joo.

ADAMUS: Mitä muuta? Tässä on muukin asia, siinä miten luulet ihmisten hahmottavan sinut.

SAMUEL: Vähän naurettava kenties.

ADAMUS: Naurettava.

SAMUEL Joo, tai piittaamaton.

ADAMUS: Joo.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Piittaamaton tai kenties epärealistinen.

SAMUEL: Joo, joo.

ADAMUS: Joo, epärealistinen. Ja millaista työtä teet, ystäväni?

SAMUEL: Tällä hetkellä olen konsultoinnissa, myynnissä ja olen tekemisissä asiakkaiden unelmien kanssa.

ADAMUS: Niin sitä pitää, kiitos.

SAMUEL: Tiedäthän.

ADAMUS: Niin, mutta tämä sopii mukaan täydellisesti. Siis näet heidän hahmottavan sinut älykkääksi, mitä he sanoisivat "ylimieliseksi", ja hauskaksi, mitä he sanoisivat "kieroutuneeksi huumorintajuksi", tavallaan hulluksi. Itsenäisyyden merkitessä …

SAMUEL: Ei välitä paskaakaan.

ADAMUS: Juuri niin.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Joo, kaikessa on kyse sinusta eikä mistään muusta.

SAMUEL: "Mitä tämä kaveri tekee minun hyväkseni?" Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Ja teet hyvin luovaa työtä ollen tekemisissä ihmisten unelmien kanssa, mikä oikeastaan … Työssä jota teet, on perimmiltään kyse sinun unelmistasi.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Mutta käytät alustana tuota työtä, jossa konsultoit heidän mahdollisia patenttejaan ja tekijänoikeuksiaan, koska käytät toisia itsesi hahmottamiseen.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Ja voit nähdä omat unelmasi heidän unelmiensa kautta.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Se on upea järjestely.

SAMUEL: Joo-o.

ADAMUS: Mutta mitä tapahtuu, jos lakkaat käyttämästä toisia itsesi hahmottamiseen?

SAMUEL: Se on pelottava ajatus. En pääse kovin pitkälle siinä.

ADAMUS: Joo, joo, okei.

SAMUEL: Tai pääsen ja siitä tulee suurta erittäin nopeasti. Siitä tulee tavallaan sellaista, joka on ulottumattomissani tällä hetkellä.

ADAMUS: Aivan, helpompi nähdä itsesi toisten silmin.

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Toiset ihmiset ovat mahtavia peilejä sinulle, koska näet välittömästi, ovatko he, kuin olisit jokin paha haju vai nauravatko he sinulle, tuntevatko he vetoa sinua kohti vai sinusta poispäin. Ja se antaa tavallaan mittarin: "Pitäisikö minun vetäytyä itseeni vai loukkaanko itseni?"

SAMUEL: Joo.

ADAMUS: Se on hyvin yleistä. Kiitos, kiitos.

Ja viimeisenä Pete. Antaisitko Petelle mikrofonin? Pete, sinun vastauksesi tähän. Mistä asiasta olit eniten huolissasi? (Linda laittaa mikin Peten tyhjälle tuolille) Okei, kiitos. Se oli hyvä vastaus, ja laittaisitko sen taululle, kiitos. Siis … (Naurua, Tad kirjoittaa "ei mitään") Ai jaa! Pete sanoo, että minun pitäisi ehkä sanoa se ääneen. Ettekö kuulleet Peteä? (Joku sanoo "ei") Vähän kovempaa, Pete.

(Pieni tauko)

Ei, se ei toimi, Pete. Peten vastaus on, että hän oli eniten huolissaan siitä, tekikö hän oikein. Se oli suurin huoli: "Teenkö oikein?" – toisten ihmisten silmissä tai siinä, miten näkee itsensä toisten silmin. "Teenkö oikein" siinä mielessä, että "Kontrolloiko itseäni riittävästi pitääkseni terveyteni ja talouteni?" "Teenkö asiat oikein?" tai myös "Mitä teen väärin? Energiatasoni on matala. Mitä teen väärin?" Ja sitten sitä yrittää ajatella tiensä tämän kaiken läpi eikä se toimi. Se ei toimi. Ja tätä Pete tarkoittaa sanoessaan: "Eläkää hyvin tai lähtekää." Se on siinä.

Hän käytti – kuten moni teistä – valtavan määrän aikaa murehtien: "Teenkö oikein?", oli kyse sitten henkisyydestä, työpaikasta, terveydestä, ikääntymisestä tai mistä tahansa muusta. "Teenkö oikein?"

Ei ole mitään oikeaa. Ei ole enää – ei teillä. Ihmisille tuolla muualla on kenties oikea ja väärä, mutta te pääsette tähän kohtaan eikä ole enää mitään oikeaa tai väärää. Se on erittäin vaikea asia, koska mielenne huutaa. Mielenne melkein vaatii sitä, koska se on tottunut tuomitsemiseen perustuvaan elämään, oikeaan ja väärään.

Pääsette tähän kohtaan ja se on erittäin turhauttava kohta. Haluatte tehdä oikein. Haluatte tehdä monia asioita oikein. Haluatte tätä ns. valaistumista tai ruumiillistunutta oivaltamista, koska tiedätte sen olevan olemassa, mutta ette tiedä, teettekö sen oikein vai ette. Ja sitten ihminen yrittää epätoivoisesti tehdä sen oikein. Se ei pysty, ja haluan teidän muistavan sen, kunnes se on täysin oivallettu sisällänne. Se ei pysty. Tuo ihminen ei lainkaan pysty.

Useimmat ihmiset yrittävät koko elämänsä tehdä pikku ihmiselämästään parempaa. He rukoilevat jumalilta vähän helpompaa elämää. He rukoilevat Jumalalta – eivät lainkaan valaistumista, eivät oivaltamista, eivät selkeyttä, vaan muutamaa lisädollaria käytettäväksi muutamaan lisälääkäriin. He rukoilevat, että muutama useampi ihminen pitäisi heistä vähän enemmän. He rukoilevat helpompaa elämää. Ja ystäväni, sitä ei tapahdu. Sitä ei tapahdu, ja sanon sen leveästi hymyillen.

Ihmiselämä

Elämä on todella riesa (muutama naurahdus). Ihmiselämä on todella riesa, ja tässä kohtaa aloitan "Suututan monia ihmisiä" –vuodatukseni.

Ihmiselämä on epäinhimillistä. Se on. Elämä ja ihmiset ovat tulleet siihen pisteeseen, että ne ovat säälittäviä. Säälittäviä – se on todella surullista ja Pete jos kukaan, nyökyttää päätään ja sanoo "kyllä", koska hän käsittää sen. Hän on uusi tyyppi, hän on juuri ylittänyt rajan (vähän naureskelua) ja hän käsittää, että on kaikkea tätä puhetta: "Voi, meidän pitäisi rakastaa elämää. Meidän pitäisi rakastaa toisia ihmisiä." Ei hitossa. Tarkoitan oikeasti "ei hitossa", koska näen jatkuvasti ihmisten yrittävän kovemmin ja kovemmin ja epätoivoisemmin tehdä pienestä itsekkäästä ihmiselämästä parempaa. Ja tiedätte, ettei se toimi.

Olette menneet tuon kohdan yli, missä sanotte: "Siivoan vain pienen laatikkoni, jossa asun. Yritän tehdä siitä siistimmän. Teen itsestäni onnellisemman. Jatkan onnellisuuskursseilla käymistä ja onnellisuuspillerien ottamista." Se ei toimi. Tullaan kohtaan, jossa oivallatte, että elämä on todella säälittävää.

Elämän pitäisi olla kokemista, mutta sitä ei ole pitkään aikaan ollut tämän planeetan ihmisten elämässä, oikeasti. Elämä voi olla hämmästyttävä ja kaunis kokemus, mutta sitä ei ole pitkään aikaan ollut tällä planeetalla. Ihmiset kärsivät. Ihmisistä tulee hulluja ja se jatkuu. Tarkoitan, että tulevina vuosina näette sitä enemmän ja enemmän. Heistä tulee hulluja, koska elämästä on tullut epäinhimillistä. Elämästä on tullut … No, kuvitelkaa tämä.

Menette eläintarhaan päiväksi ja ajattelette: "Eläintarhaan meneminen on mahtava kokemus ja näen eri eläimiä. Ostan kotiin eläintarhan pehmoeläimiä ja syön eläintarharuokaa ja hattaraa ja popcornia ja limsaa ja kaikkea sitä. Tulee hauska päivä." Menette eläintarhaan ja alatte kävellä ympäri. Menette apinataloon ja menette leijonahäkeille ja näette elefantteja. Jäätte niin kiinni siihen, että unohdatte olevanne eläintarhassa. Unohdatte, että tulitte tänne saamaan kokemuksen, tulitte käymään. Ja melko pian ulkopuolinen maailma, todellisuus, oikea todellisuus, häviää pois. Unohdatte. Nyt olette vankina eläintarhassa ja melko pian olette yhdessä häkissä. Ja melko pian olette jumissa. Olette ansassa. Melko pian istutte häkissä ja huomaatte, että ihmisiä tulee pilkkaamaan teitä, katsomaan teitä, ja sitten melko pian murisette heille (vähän kikatusta).

Olette häkkinne vankina eläintarhassa ja yritätte siivota häkkiänne ja rukoilette vähän parempaa ruokaa. Rukoilette vähän lisää lämpöä kylminä öinä. Rukoilette vähän parempaa kaveruutta toisilta, jotka on lukittu samaan häkkiin kanssanne. Unohditte, ettei se ole todellisuus. Unohditte, ettei se ole totta. Mutta väitätte niin. Työstätte sitä. Yritätte olla parempi häkkieläin eläintarhassa. Yritätte olla vähän fiksumpi kuin muutama muu eläin. Yritätte olla vanhenematta eläintarhassa. Yritätte olla hyvin sievältä näyttävä apina eläintarhassa. Unohditte, että te ette kuulu sinne. Ja vielä pahempaa, kaikki muutkin ympärillänne ovat unohtaneet.

Se on psykoottista. Tarkoitan, että se on todella psykoottista. Todellista psykoosia eivät ole ne ihmiset, jotka yrittävät olla itsenäisiä, ette te, eivät ne jotka sanovat: "Tämä ei ole oikein." Ne ovat psykoottisia, jotka yrittävät tehdä häkistään eläintarhassa vähän paremman, ettekä te ole niitä.

Olette siis tässä pulmatilanteessa, ystäväni, ja tämä pulmatilanne on jumissa tavallaan tuossa välitilassa. Elämä, vanhan tavan elämä, joka oli psykoottista, on psykoottista. Maailma on tällä hetkellä epäinhimillinen. Pelkkä reunojen kiillottaminen – teeskennellen, että olemme kaikki onnellisia ja elämä on parempaa huomenna – on perseestä. Se ei toimi ja tiedätte sen. Olette siinä kohtaa.

Olette tuossa kohtaa – eikä se ole myöskään huono kohta – olette melkein läpimurtokohdassa. "Mitä seuraavaksi on? Minne menemme tästä tässä hullussa, psykoottisessa ja säälittävässä maailmassa?"

On niitä, jotka sanovat: "Voii! Adamus puhuu pahaa ihmisistä. Me rakastamme ihmisiä. Teemme rukouspiirin tänä iltana kynttilöiden ja mantralaulun kera." Te teette sen häkissänne. Teette sen eläintarhassa eikä se ole totta. Ja voitte tehdä sen. Teistä tuntuu paremmalta huomisaamuun saakka tai kenties seuraavaan päivään – sitten olette taas siinä, missä olitte.

He sanovat: "Adaums ei pidä ihmisistä. Adamus on ylimielinen." Ei. Tiedän ja tunnen tuskanne. Tunnen tunteenne, että räjähdätte ettekä tiedä, haluatteko jäädä vai lähteä. Se on pahinta, kuten Pete kertoo teille.

Eläkää hyvin tai lähtekää, muuten teette itsenne hulluksi. Ei tee vain ihmismielestä hullua, mikä menee lopulta pois, vaan sieluhullun. Tarkoitan syvästi hullun. Ette halua sitä – sitä mihin mielelläni viittaan "punainen leijona" –hulluna, eikä siihen ole ollenkaan mitään tarvetta.

Tämä maailma on psykoottinen. En puhu pahaa ihmisistä. Ihmiset ovat ok, mutta he uskovat näihin juttuihin. He uskovat rakkauteen. He puhuvat rakkaudesta ja minä näen monissa tarvitsevuutta. He puhuvat hyväntekeväisyydestä ja minä näen monnissa syyllisyyttä. He puhuvat onnellisuudesta ja minä näen vain porkkanan hevosen edessä, mikä saa heidät läpi uudesta päivästä. He puhuvat uskonnoistaan ja jumalistaan, mutta minä näen vain kontrollointia. He puhuvat edistyksestä ja minä näen vain häiriötekijöitä. He puhuvat oikeiden asioiden tekemisestä kaikkien hyväksi ja minä näen vain, että he yrittävät saada enemmän itselleen.

Olenko vähän tympääntynyt ihmisiin? Ei, vaan rakastan ihmisiä. Minä olen, minä olin ihminen. Sanon "minä olen, minä olin", koska olen ollut siinä ja edelleen olen. Samaistun edelleen siihen. Säteilen edelleen ihmisyyttäni siellä, minne menen, mutta olen päässyt myös ulos eläintarhasta. Se vei 100000 vuotta. Olenko koskaan kertonut teille tuota tarinaa? (Naurua, joku sanoo "en ole kuullut sitä" ja "kerro toki") "Kerro toki, ole kiltti." Joku päivä tulee elokuva, jonka David on aina halunnut tehdä. Elokuva "St. Germain ja hänen 100000-vuotinen kristallinsa". Aa, siitä tulisi upea elokuva. Ja kuka siinä olisi tähtenä? Joku – Cauldre sanoo "Robert Downey, Jr". Kyllä.

Siis 100000 vuotta vain istumista kristallissa. Tämä on tuo elokuva. Ja sitten yhtenä päivänä: "Ai niin, sain itseni tänne, voin saada itseni myös pois." Ja tämä on tuo elokuva. Sen tekeminen vie noin viisi minuutti. Se on siinä! (Adamus naureskelee)

Kyllä, olen tällä hetkellä vähän tympääntynyt ihmiskuntaan, koska se on niin jumissa. Kommunikointiyhteydet ovat tavallaan auttaneet ihmisten vapaudessa ja itsenäisyydessä, mutta tiedättekö, mitä tapahtui? Kaiken tuon upean teknologian, kommunikointiyhteyksien, maailmanlaajuisen yhteyden ja kaiken sen muun myötä, ihmiset nauttivat lyhyen hetken vähän suuremmasta vapaudesta ja sitten se uppoutui tuon saman teknologian ja noiden kommunikointiyhteyksien ja kaiken muun kanssa syvemmälle häkkiinsä eläintarhassa. He ovat käyttäneet tuota samaa juttua, joka olisi voinut antaa vapautumisen ja lisää vapautta tälle maailmalle, vielä suurempaan psykoosin ja jumiutumiseen.

Olette hassussa paikassa – hah, hah, haa – hassussa, kun olette aivan sen keskellä. Tuo gravitaatio vetää teitä joka päivä ja joka hetki ja kuitenkin tiedätte, että se ei ole totta. Tiedätte, että on jotain enemmän. Olette kiinnostavia, koska niin vaikeita kuin asiat ovat olleetkin, haluatte silti lisää. Ja vaaditte sitä, minkä vuoksi rakastan teitä. Vaaditte sitä, kunnes olette ulkona siitä, kunnes olette kävelleet ulos häkistä ja eläintarhasta, ja voitte nauraa sille.

Ja sitten kun se tapahtuu, ystäväni, oivallatte, että ne asiat joista olette huolissanne tässä, olivat vain kokemus – sitten kun menette sen yli, kun pääsette ulos eläintarhasta, kun seisotte porttien ulkopuolella ja nauratte sille . Pääsette ulos ja sitten tuossa kohtaa voitte kävellä takaisin sisään koska tahansa ettekä jää enää koskaan jumiin. Eläintarhan ja häkin ja kaiken muun gravitaatio ei enää koskaan saa vedettyä teitä siihen. Ei koskaan.

Silloin, rakkaani, ikääntyminen lakkaa tavallaan, koska olet ajaton tuossa kohtaa. Mutta ette voi ajatella tietänne sen läpi säälittävästä – anteeksi vain – säälittävästä ihmisnäkökulmasta, itsekkäästä ihmisestä käsin katsottuna. Ette voi voittaa terveys- tai talousongelmianne niiden sisältä. Ette voi, ja tämä on asian ydin tänään.

Olen sanonut sen aiemmin – jos kuuntelette ja yritätte saada jotain uutta. Jatkan sen sanomista eri tavoin, kunnes saatte tuon suuren ahaa-elämyksen.

Terveysongelmat, keskittyminen terveyteen, on itsessään psykoottista – neuroottista, kumpaakin – eikä ole mitään syyttämistä. Ettekä korjaa sitä. Se vain pahenee. Se pahenee, koska uppoudutte jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle, kuten kaikissa muissakin asioissa. Gravitaatio on ottanut teitä jaloista kiinni ja vetää teitä sisään.

Ette pääse perille ihmisyytenne kautta. Siis sitten kun oivallatte sen, kun olette valmis päästämään irti ja oivallatte, että tämä on yksi suuri hullu maailma ettekä te sovi mukaan, ette lopeta ikääntymistänne tai terveysongelmianne tai mitään noita muita asioita eläintarhan häkin sisältä. Ette vain lopeta. Sitten kun oivallatte sen, kaikki asiat selviävät yhtäkkiä itsestään. Ei siksi, että työstätte terveyttänne tai ikääntymistänne tai rahaanne tai mitään muuta, vaan koska olette menneet tuolle puolen. Olette kulkeneet tuon kaiken tuolle puolen.

Sitten ne tasapainottuvat. Sitten ette enää koskaan ole huolissanne terveydestä tai jos olette, olette sitä hauskalla tavalla. Tavallaan nyt se on vain peliä, mutta sitten kyllästytte tuohon peliin ja siirrytte johonkin muuhun.

Olen järkyttynyt maailmasta tällä hetkellä, koska tiedän, mitä se voi olla. Tiedän, millainen kokemus se voi olla. Olen järkyttynyt, koska näen tuon gravitaation, näen massatietoisuuden vetävän ihmisiä syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle sisään. Ja mitä he tekevät? He ottavat pillereitä. He käyvät kaikenlaisessa terapiassa. He tappavat toisiaan. He sotivat. Tämä on planeetta, joka jatkaa sotimista. He ovat varkaita. He ovat ryöstäjiä. He ovat sotureita. Ja tiedän, että jotkut teistä kirjoittavat jo sähköpostejaan: "Adamus sanoo kaikkia näitä pahoja asioita ihmisistä." Valehtelenko minä? Keksinkö kaiken? (Yleisö sanoo "ei") Tuskinpa. Minusta on psykoottista teeskennellä, ettei sitä ole. Ja asian ydin on, että siitä on tulossa selvempää.

Mutta te ystäväni, olette hassussa, kummallisessa, epätavallisessa ja epämukavassa kohdassa. Olette maailmassa ja ette ole siinä. Yritätte tehdä ihmiselämästänne vähän parempaa ihmisyydestänne käsin. Puhun siitä erityisesti keahakissa, tuosta itsekkäästä ihmisestä joka yrittää korjata asioita, yrittää tehdä asioita paremmaksi. Siistitte vain vähän häkkiänne eläintarhassa. Se on siinä. Mitä siis tehdä? Mitä tehdä? Hmm.

Ymmärtää – ymmärtää ensin mieli ja keho, ymmärtää tietoisuus, mistä olemme puhuneet usein, ja sitten tulla hulluksi, ja olemme siinä kohtaa nyt.

"Hullu" on jotain, mikä määritellään normin ulkopuolella olemiseksi. Siis hullu on ok. Psykoottinen määritellään … Psykoottisella ihmisellä ei ole enää suuntautumista tai maadoittumista tai yhteyttä todellisuuteen. Mutta silloin kun yksi eläintarhan hoidokki kirjoittaa "psykoottisen" määritelmän käyttäen itse eläintarhaa määritelmänä maadoittumisesta, siinä on jotain pielessä. Ja siksi sanon tämän – ihmiset ovat psykoottisia ja he ovat epäinhimillisiä, ei-ihmisiä.

Ihmisyys, perusihmisyys on upeaa. Mutta ihmisyydessä oleminen on tarkoitettu kokemukseksi. Se ei ole rangaistus. Sen on tarkoitus olla kokemus. Siinä kaikki. Sitä ei ole tarkoitettu viimeiseksi asiaksi. Ette pysty koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan tekemään ihmisyydestänne täydellistä. Sen ei ole tarkoitus olla sitä. Se on tarkoitettu vain koettavaksi ja kaikki eläintarhan hoidokit yrittävät tehdä siitä täydellistä.

Fantasia

Mitä teemme? Menemme johonkin hyvin yksinkertaiseen. On monia eri tapoja määritellä tämä. Pidän sen mahdollisimman yksinkertaisena, koska perimmiltään siinä on kyse kyvystä mennä mielen tuolle puolen. Sitä kutsutaan fantasiaksi. Fantasiaksi. Niin haluan kutsua sitä.

Fantasia merkitsee, ettei tarvitse miettiä kaikkea loppuun saakka, tehdä kaikesta loogista. Silloin kun ajatellaan fantasiaa, siinä on tietty määrä onnellisuutta. "Oi, fantasia, fantasiamaailma!" Ja sitten teille sanotaan: "Se on kaikki fantasiaa." Kuka tässä on hullu? Ne jotka uskovat elämän epäinhimilliseen tietoisuuteen? Vai ne jotka sanovat: "Ei enää, ei enää"?

Fantasia – yksinkertainen, puhdas fantasia. Koette paljon sitä nähdessänne unta. Unennäkö on tavallaan mielenkiintoinen olotila, koska unet eivät ole peräisin aika-avaruudesta. Unilla ei ole sitä tavallista gravitaatiota kuin ihmiselämässänne, sitä normaalia vetoa joka ihmisyydessänne on.

Silloin kun näette unta, erityisesti te jotka muistatte unenne, oivallatte: "Mieleni, ihmismieleni ei ole voinut keksiä sitä." Mistä tämä tulee, koska mieli ei olisi voinut keksiä sitä? Se on tavallaan puolifantasiaa, mutta mieli tulkitsee sen tasoilla, jotka se voi ymmärtää, symboleina jotka se voi ymmärtää. Mutta silloin kun näette unta, päästätte tavallaan irti. Ette täysin, mutta tavallaan.

Tavallaan unennäkö on kuin fantasiaa, mutta on vielä suurempaa fantasiaa, suurempaa irtipäästämistä ja sen haluaisin tehdä tänään. Saamme musiikin valmiiksi aivan hetken kuluttua.

Fantasiat ovat mielenkiintoisia. Lapset rakastavat niitä, koska lapset ovat melko … Voi, ennen lapset pysyivät avoimena 8- tai 9-vuotiaaksi, nyt 2- tai 3-vuotiaaksi. He joutuvat eläintarhaan. Heistä tulee hyvin älyllisiä. Heistä tulee hyvin ohjelmoituja.

Tässä olette menossa fantasiaan – ette tietenkään enää pieniä lapsia. Ja mieli sanoo teille, kun sallitte itsenne tehdä tämän: "Voi, keksin tämän" tai "Tämä on vain fantasiaa" tai "Minulla ei ole mitään kontrollia" tai "Tämä ei vaikuta elämääni". Ei lainkaan totta.

Fantasia on menemistä logiikan tuolle puolen, mielen konventionaalisten kontrollien tuolle puolen. Fantasia ei ole asioita, jotka ovat keksittyjä. Ette voi keksiä mitään, koska kaikki mistä olette tietoinen, on totta – kaikki mistä olette tietoinen. Ette voi keksiä jotain. Ette voi. Voitte ohjata ajatuksianne siihen, mutta mikään mitä tulee, ei ole keksittyä. Se on hyvin, hyvin totta.

Kysymyksenä on ollut hyvin kauan: "Miten menemme tuolle puolen? Miten kuljemme eteenpäin?" Aloitamme fantasialla.

Tässä on haaste – soitamme musiikkia aivan hetken kuluttua – ja mielenne höpöttää ja se on ok. Älkää yrittäkö pysäyttää sitä. Mietitte, teettekö se oikein. Ette voi tehdä sitä väärin. Voitte miettiä, oletteko hyvä fantasioinnissa. Ei ole hyvää tai huonoa. Mietitte omaa määritelmäänne fantasiasta. Ei ole mitään. Fantasia merkitsee vain menemistä tuolle puolen. Emme eliminoi mieltä tai tavallisia ajatuksia. Koemme vain menemisen tuolle puolen. Niin kokemuksellista, etten halua teidän yrittävän pakottaa mitään – ei mitään. Se tuntuu epämukavalta.

Työskentelemme fantasian kanssa. Työskentelemme tämän avoimuuden kanssa ja teistä tuntuu hullulta. Aivan kuten sanoin aiemmin, "pyhä" ja "peloissaan" liittyvät hyvin läheisesti yhteen. Teistä tuntuu epämukavalta. Teistä tuntuu tavallaan: "Voi, tämä ei ole minua varten. Tämä on lasten leikkiä. Keksimme tämän." Haluan teidän vetävän syvään henkeä. Haluan teidän pysähtyvän hetkeksi. Mikä muu ovi teillä on? Mikä muu ovi teillä on päästäksenne hyvin rajoittuneen ja nyt epäinhimilliseksi muuttuvan maailman tuolle puolen? Mikä muu ovi teillä on mennäksenne tuolle puolen?

Fantasia on aivan tässä. Se on käytettävissä. Ja se on tuo käytävä, tuo käytävä ulos eläintarhasta. Se saa teidät ihmettelemään: "Mitä tapahtuu? Tavallaan eläintarhassa oli turvallisempaa, koska kaikki eläimet olivat häkeissä. Mitä tapahtuu täällä ulkona?" Annan teille yhden pienen vihjeen. Olette olleet siellä aiemmin. Se on itse asiassa oikea kotinne, ei tämä eläintarha. Se ei ole oikeasti tuntematon maailma. Se ei vain ole ollut kovin tietoinen viime aikoina – "viime aikoina" tarkoittaa viimeistä viittä miljoonaa vuotta (vähän naureskelua). Se ei ole vain ollut teille oikein tuttu.

Vedetään siis kunnolla syvään henkeä. Himmennetään valoja. Fantasia. Lisätään lämpöä asteella. Jäädytämme osallistujat täällä tänään. Saamme heidät lähtemään ennen hauskanpitoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja rentoudutaan. Kyllä, laittakaa takki päälle. Okei. Onko lämpöä nostettu? Joe? Sammutetaan ilmastointi kokonaan. Emme pidä tuosta äänestä. Okei. Täytyy olla mukavasti kyetäkseen olemaan fantasiassa.

Ja muuten, muutamille teistä: en sanonut "seksifantasia". Sanoin vain "fantasia". (Naurua) Voi luoja! Aina on pari, aina on pari. Olen pahoillani, Sart.

SART: Joo!

ADAMUS: Olen pahoillani (Adamus nauraa).

Fantasiaan

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja soitetaan vähän musiikkia tässä ja vain rentoudutaan. Rentoudutaan.

Nimittäin tuolla on maailma – on aina ollut …

(Musiikki alkaa)

… joka on ajattelun tuolla puolen, joka on rutiinien ja elämän huolien tuolla puolen. On fantasia, kuten sitä kutsutaan, mutta itse asiassa se on todellisuus. Haluan sanoa "fantasia", koska se antaa teille luvan mennä pois mielestä. Ja kenties sinulle fantasia merkitsee yksisarvisia ja haltioita, menninkäisiä. Ne ovat osa sitä. Ne ovat totta. Ne ovat itse asiassa hyvin, hyvin totta.

Fantasiasta voi tulla tieteisfantasiaa, tavallaan sciense fictionia. Sitä on, kun puhumme aika-avaruuden liikkumisesta lävitsenne. Useimmat ihmiset sanoisivat: "Se on fantasiaa. Se on kaikki vain keksittyä", mutta se ei ole. Ja rakastan sitä, että te tiedätte, te tiedätte intuitiivisesti, että se on totta.

Voit laajentaa itsesi fantasiaan. Ei niin, että ole vain enemmän ihmisitse, vaan "minä olen" –itsesi. Oivallat, miten vaikeaa "minä olen" –tietoisuudellesi on ollut, kun olet ollut hyvin pitkään lukittuna häkkiin eläintarhassa. Se ei voinut sietää sitä enää. Se ei vain voinut. Ja kaikki tuo kalvaminen, tuo ärsytys, kaikki tuo kärsimättömyys ja ahdistus oli hyvä asia. Se oli hyvä asia, usko tai älä – kaikki terveysongelmat ja varallisuusongelmat ja kaikki muu – koska se esti sinua uppoutumasta syvemmälle tuohon pieneen haisevaan häkkiin eläintarhassa.

Se olit Sinä. Se oli "minä olen" –olemus, joka sanoi: "Tämä ei ole oikein. Tämä ei ole oikein. On enemmän."

Se esti sinua menemästä enemmän ja enemmän ja enemmän elämiin, joissa olet rajoittunut, massatietoisuudessa, häkkieläin ja epäinhimillisessä maailmassa. Tavallaan kaikki tämä oli siunaus. Oli toisia, jotka olivat hyvin unessa, hyvin tyytyväisiä häkkiinsä, mutta et sinä. Sanot: "On enemmän. On oltava enemmän." Ja niin on.

Et pääse sinne ajattelemalla tietäsi sinne. Et pääse sinne sisältä. Niinpä lopulta tulet sallimiskohtaan. Tulet fantasiakohtaan.

Voin jo kuulla sanoja ja ihmiset shaumbrojen ja Crimson Circlen ulkopuolella sanovat: "Ai jaa, katsokaa heitä. Fantasiaa. He keksivät sen." Ei, ei. Tullaan vain takasin sinuun. Tullaan vain takaisin sinuun.

Nimittäin tässä fantasiassa emme vedä mukaan mitään muuta. Emme tuo sisään ulkopuolisia voimia ja pyhiä kristalleja ja arkkienkeleitä ja kaikkia muuta. Tässä on kyse vain sinusta, tulemisesta takaisin sinuun.

Olet lähtenyt etsimään ja löysit Itsesi.

Olet mennyt ulos, etsinyt pitkään ja yrittänyt löytää vastauksia elämän tarkoitukseen, vastauksia luomiseen, vastauksia ongelmiin ja löysit Itsesi. Ei itsekästä ihmisitseä, tuota pientä ihmisitseä joka ajattelee, että sen pitäisi kulkea seinien läpi. Ei. Pientä ihmisitseä joka ajattelee, että se teleportoi itsensä maailman toiselle puolelle kehonsa ja mielensä kera. Ei, ei. Pientä ihmisitseä joka haluaa hieroa käsiään ja sanoa muutaman taikasanan ja yhtäkkiä ilmestyy kultaa. Ei. Tämä on vain eläintarhan ja häkin kalterien kiillottamista. Ei.

Se mitä on tuolla, mitä on tuolla puolen, mitä on fantasiassa – mikä merkitsee vain enemmän, ei enemmän samaa, vaan enemmän – mitä on tuolla, ei ole vain siistitty ihminen, ihminen joka ei vanhene tai ihminen joka ei koskaan sairastu. Ei. Se mitä on tuolla, olet Sinä ihmisyyden ulkopuolella. Olet edelleen ihminen. Se on "ja". Mutta tuolla sinun ei tarvitse ajatella, sinun ei tarvitse enää ajatella.

Jotkut ihmiset pelästyisivät kovasti sitä, mutta sinä pääset tähän fantasiassa ja oivallat, ettei sinun tarvitse ajatella ja suunnitella ja työskennellä niin kovasti ja ponnistella ja käyttää valtaa.

Tässä kaikki vain on. Ei ole taisteluja. Ei ole tappeluja. Ei ole arvoituksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole mielen monimutkaisuutta.

Tuolla puolen, tässä fantasiapaikassa, oivallat, ettei ole asioiden tekemistä oikein tai väärin. On tietenkin kokemista, mutta ei ole sen tekemistä oikein tai väärin.

Täällä ei ole kehoa, josta olla huolissaan, ei fyysistä kehoa josta olla huolissaan.

Täällä on niin luovaa, niin upean luovaa, että mitä tahansa tuleekin sydämestäsi, se toteutuu. Se on luovuutta – tietoisuuden säteilemistä bonin näyttöruudulle, mikä kutsuu kaikkia energioita, jotta voit kokea Itsesi.

Et pääse sinne ajattelemalla tietäsi, paljastamalla suuria salaisuuksia tai mysteerejä tai mitään muuta sellaista. On kyse vain fantasiasta.

Sinut haastetaan ajatuksilla: "No, keksinkö vain tämän? Onko tämä vain harhautus tai häiriötekijä? Tekeekö tämä oikeasti mitään?"

Se riippuu täysin sinusta. Minun tehtäväni on näyttää sinulle tuo ovi, näyttää, että on täysin toinen maailma, täysin toinen tietoisuus, täysin toinen olemistapa. Ja sinun täytyy vain antaa itsesi kokea se. Fantasia.

Ihminen sanoo: "No, mitä se merkitsee? Miten teen sen?" Shh! Fantasia.

(Tauko)

Minun oli vähän aikaa mietittävä, mikä on paras sana, mikä on tuo ovi. Sitten tunsin teitä kaikkia, tunsin shaumbroja ympäri maailmaa ja se oli tavallaan yksi yhteinen sana – sana joka saa teidät hymyilemään, sana joka tuo tavallaan paljon lapsuusmuistoja. Voi! Joitain mahtavia fantasioita, joita teillä oli lapsena, ja ne olivat totta.

Voitaisiin kai sanoa, että tavallaan ympyrä sulkeutuu. Lapsuuden fantasia, avoimuus – lapsena et ajatellut kaikkea loppuun saakka, sinulla ei ollut ahdistusta kaikesta, menit vain kokemaan – ja tulemme tavallaan takaisin, mutta eri tavalla.

Tulemme siis tässä kohtaan, jossa sanotaan: "Oletko valmis antamaan itsellesi luvan olla fantasiamaailmassa?" Se ei merkitse hankkiutumista eroon vanhasta maailmasta. Sinulla on edelleen ihmisjuttusi, mutta annatko itsellesi luvan? Voi, jotkut teistä ajattelevat kovasti tällä hetkellä.

Annatko itsellesi luvan olla myös eläintarhan ulkopuolella, olla myös fantasiassa?

Sanotte: "No, mitä se tekee? Mitä se tekee ajatuksilleni? Mitä muut ajattelevat minusta? Vaikuttaako se terveyteeni? Jäänkö siihen jumiin? Rakastanko tuota fantasiamaailmaa niin paljon, etten tule takaisin? Olenko harhainen? Putoanko jyrkänteeltä pikkufantasioissani?"

Ystäväni, vaihtoehtona on vain palaaminen takaisin eläintarhaan ja portti suljetaan takananne. Menette pikkuhäkkiinne – ällöttävään pikkuhäkkiinne – teille heitetään vähän ruokamurusia joka päivä ja lukitaan ovi. Se on vaihtoehtona. En usko, että kukaan teistä on valmis siihen – muuten ette olisi täällä.

Fantasia on sallimista, mutta sallimista tuon rajoittuneen ihmisen rajojen ulkopuolella.

Sinusta tuli erittäin hyvä tässä eläintarhaelämisen pelissä, erittäin hyvä. Sinulla on siis nyt haaste mennä tähän fantasiaan. Vähän haaste. Mitä tehdä? Yrität tehdä kumpaakin. Ei ja-tavalla, vaan pidät fantasioinnista aina silloin tällöin ja sitten sinut vedetään takaisin. Kaunis asia tässä shaumbra-fantasiassa, tässä ovessa on, että sitten kun oikeasti annat itsesi kokea sen, oivallat, miten vapauttavaa se on.

Oivallat, miten oikeasti psykoottisia ovat ne, jotka elävät eläintarhassa eivätkä koskaan yritä paeta. Se on psykoottista.

Tämä siis olisi upea aika ja paikka, jos niin valitset, antaa itsellesi lupa olla fantasiassa – tavallisessa maailmassa, mutta saada myös fantasia sen tuolla puolen. Ja kaunis asia siinä on, ettei sinun tarvitse tehdä mitään. Se tulee sinulle.

Muistatko, mistä puhuimme viime kuussa? Se tulee sinulle.

Sinun ei tarvitse istua työstämässä sitä. Se tulee sinulle.

Oletko siis valmis?

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kunnolla syvään henkeä.

Kunnolla syvään henkeä. Voi!

Haluan kiittää erityisesti Peteä täällä olemisesta. Hän sanoo tulevansa takaisin shoudeihin. Teidän ei tarvitse varata paikkaa hänelle, hän leijailee. Hyvin erityiskiitos hänelle siitä työstä, jota hän tekee auttaessaan, tavallaan ollessaan täällä.

Yksi suurimmista haasteista tässä koko jutussa on tuo gravitaatio, tuo imu joka vetää teitä sisään, mutta kuitenkin on halu päästä ulos, ja sitten jäätte siihen välille tuntien, että tulette hulluksi. Ette tule. Ette lainkaan tule, ehdottomasti ei.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä, shaumbra. Tuntekaa päivän energioita. Oooh! Ja sen myötä, sanotaanpa nämä viimeiset sanat yhdessä. Kuten aina …

ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

14.11.2015 PARIISIN ISKUISTA

ViestiKirjoittaja hammer » 18.11.2015 19:41

PARIISIN ISKUISTA

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
14.11.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei ole luultavasti sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.

Kokeaksesi tämän session koko energian on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen lukiessasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä.

LINDA: Tervetuloa tähän Crimson Circlen erityissessioon. Olen Linda Benyo Hoppe, yhdessä Geoffrey Hoppen kanssa valmiina kanavoimaan Adamus Saint Germainia.

Tätä Crimson Circlen sessiota kutsutaan erityiseksi Pariisin tapahtumien vuoksi, siellä tapahtuneiden pommi-iskujen ja tragedioiden vuoksi. Olemme saaneet monia tiedusteluja ihmisiltä, jotka miettivät, voisiko Crimson Circle, Adamus tuoda jotain näkemystä tähän tilanteeseen. Niinpä pidämme tämän erityissession ja yritämme antaa lisäperspektiiviä siihen, mitä näissä Pariisin tilanteissa on tapahtunut.

Siis tervetuloa, Adamus. Haluaisimme kuulla, mikä on perspektiivisi.

ADAMUS: Tosiaankin. Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Olette pyytäneet minua puhumaan Pariisin pommi-iskuja koskevasta tilanteesta. Haluaisin ensin tunnustaa, että viimeisessä elämässäni kreivi St. Germainina vietin monta, monta vuotta Ranskassa. Se oli yksi planeetan miellyttävimmistä paikoista ja tähän päivään saakka minulla on ollut edelleen syvää rakkautta Ranskan ihmisiä ja maata kohtaan, vaikka en eläkään nyt ihmismuodossa täällä maan päällä. Mutta ymmärrän myös, että tämä tilanne ulottuu kauas, kauas Ranskan ja myös Euroopan rajojen yli. Se on maailmanlaajuinen tilanne.

Olen siis tullut tänään puhumaan tästä, ja ymmärtäkää, ettei ole mitään ennakkoasennetta mitään ryhmää tai asiaa kohtaan. Olen Pariisissa vähän tämän tragedian jälkeen antamassa neuvoja, rakkautta ja tukea kaikille, joihin tämä tapahtuma on vaikuttanut. Keskitän energiani erityisesti Pariisiin, mutta ne ovat myös ympäri maailmaa kaikkien niiden käytettävissä, jotka pelkäävät, jotka miettivät, mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä – ei ainoastaan niiden käytettävissä, jotka olivat hyökkäyksen uhreja, niiden joita sanottaisiin ei-terroristeiksi, vaan kenen tahansa. Ja seuranani on monia, monia muita enkeliolentoja. Niitä enkeliolentoja jotka ovat kulkeneet aiemmin maan päällä ja joita pidetään nyt ylösnousseina mestareina, niitä enkeliolentoja jotka palvelevat ihmisiä toisista maailmoista ja auttavat heitä matkallaan tällä planeetalla.

Haluan siis tehdä hyvin selväksi, että vaikka rakastan valtavasti Ranskaa, kaikkea Ranskassa, palvelen tässä myös koko planeettaa ja ihmiskuntaa, kuten hyvin monet muut tänä aikana.

LINDA: Kiitos. ProGnost-sessiossamme tammikuussa 2015 sanoit, että vuoden 2015 loppuosassa tapahtuisi jotain, joka pakottaa maailmanjohtajat kerääntymään yhteen ja puhumaan tämän planeetan tulevaisuudesta ja todellisesta vapaudesta ja rauhasta. Tähänkö viittasit tammikuussa?

ADAMUS: Ei ole ketään olentoa – ihmistä tai muuta – joka pystyy todella ennustamaan tarkkoja tapahtumia. Katsomme trendejä. Katsomme suuntia, joihin maailma on menossa, ja viittaat sessioomme, jonka teimme vuoden alussa, vuosittaiseen sessioomme jossa puhumme planeetan trendeistä. Ja sanoin silloin, että 2015 olisi monien erilaisten tapahtumien vuosi – tapahtuma toisensa jälkeen. Kenties mikään niistä ei olisi valtava itsessään, mutta olisi hyvin väsyttävä vuosi ihmisille, koska juuri kun alkaa tuntea olonsa taas mukavaksi, yhtäkkiä tulee uusi tapahtuma, niin kuin tämä mitä tapahtui Pariisissa – ja sitten kun se näyttää rauhoittuvan, taas uusi asia tapahtuu. Ei siis tiedetty, että Pariisissa räjähtäisi pommeja, vaan tiedettiin, että planeetalla on tällä hetkellä valtavaa levottomuutta.

Tämä peruslevottomuus kumpuaa planeetan yleistrendistä ja halusta vapauteen. Ihmisiä herää ympäri maailmaa. On enemmän ja enemmän todellista vapauden halua. Kuitenkin samaan aikaan on vastaisku, vastavaikutus, koska on myös niitä, jotka yrittävät mennä taaksepäin – yrittävät mennä taaksepäin ajassa, yrittävät palata vanhoihin arvoihin, yrittävät palata vanhoihin perinteisiin. He pelkäävät vapautta itselleen ja toisille. He pelkäävät tätä ihmisten heräämistä, joten he yrittävät vetää taaksepäin ja rajoittaa kirjaimellisesti vapautta.

Mutta tässä tulee mukaan toinen tärkeä tekijä, koska tällaisina aikoina jolloin tapahtuu siirtymää ns. uuteen energiaan tai uuteen tietoisuuteen, kuten monet sitä kutsuvat, tällä planeetalla on myös paljon valtapeliä. On valtavaa valtaan pyrkimistä ja ne joita kutsutaan terroristeiksi, ovat huomanneet, ettei tämä ole heille vain aate, vaan myös upea tapa saada valtaa.

Mutta loppujen lopuksi vapaudenhalu vie voiton tai syrjäyttää kaiken vallanhalun. Loppujen lopuksi – tapahtuu se sitten seuraavina vuosina tai vuosikymmeninä – tämä maailma alkaa oivaltaa, että valta on oikeasti vain harhaa. Valta on vanhaa ihmispeliä eikä sillä ole enää sijaa tällä planeetalla.

LINDA: Onko tämä uskonsotaa?

ADAMUS: Se tulee uskonsodan verhon tai fasadin alla. Tietysti tässä on mukana uskonnollisia ryhmiä, mutta perimmiltään siinä on enemmän kyse vallasta kuin mistään muusta, mutta mikä on mahtavampi tapa saada valtaa kuin tämä uskonnollinen julkisivu, tämä uskonnollinen fasadi. Siis perimmiltään ei oikeasti ole, mutta se on mahtava tapa kalistella sapeleita, se on upea tapa kiihottaa ihmisiä ja se on upea tapa värvätä ihmisiä oman aatteensa taakse. Mutta ei, perimmiltään se ei oikeasti ole sitä.

Toisaalta sillä on paljon lähtökohtia uskonnoissa – kristinuskossa, islaminuskossa ja muissa uskontotekijöissä. Siinä palataan – siinä mitä nähdään tällä planeetalla sellaisissa tapahtumissa kuin Pariisissa – siinä ei ole kyse ainoastaan vuosikymmenen tai vuosisadan aikaisesta tilanteesta. Siinä palataan tuhansia, tuhansia ja tuhansia vuosia taaksepäin. Esimerkiksi Pariisin pommi-iskut tapahtuivat perjantaina 13. päivä. On oikeastaan hyvin synkronistista, että näin tapahtui, koska alkuperäinen perjantai, tuon 13. päivän tapahtuma liittyi yli 700 vuotta sitten temppeliherroihin.

Temppeliherrojen ritarikunta oli kristitty ryhmä, joka auttoi Jerusalemiin matkalla olevia pyhiinvaeltajia ja suojeli heitä ryöstäjiltä ja varkailta, mutta se sai lopulta myös paavin hyväksynnällä valtavasti valtaa ja varallisuutta.

No, Ranskassa oli tietty kuningas, joka ei pitänyt siitä, mitä temppeliherrojen osalta tapahtui, ei pitänyt siitä, että he pysyivät suhteellisen itsenäisinä, joten hän järjesti tilanteen, jossa nämä kutsuttiin Euroopan eri osista perjantaina 13. päivä tapaamiseen ja pitoihin ja heidät todellisuudessa teloitettiin.

Voidaan nähdä, että vanhoihin uskonnollisiin tapahtumiin on paljon lankoja ja yhteyksiä, koska perjantaita 13. päivä on siitä lähtien pidetty taikauskon päivänä. Useimmat ihmiset eivät edes ymmärrä sen alkuperää, mutta se on tietoisuudessa ja se on myös planeetan taikauskoa. Siis kyllä, se on hyvin, hyvin vanha tilanne, joka taas kerran uskonnon fasadin takana tulee esiin tällä planeetalla.

LINDA: Monet ihmiset haluavat tietää, onko tämä aikaa rukoilla maailmanrauhan hyväksi.

ADAMUS: Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, ja on aika olla tietoinen siitä, mitä planeetalla tapahtuu. On aika tiedostaa oma tasapainonsa. On aika tiedostaa, miksi asioita tapahtuu – ei ainoastaan uutisotsikoiden tai sen perusteella, mitä kommentaattorit kertovat, vaan sen taustasyyt, mitä tapahtuu. Ja taas kerran tiivistän nämä taustasyyt hyvin yksinkertaiseen vapaustekijään, ihmisten haluun olla vapaa – mutta miten moni ihminen oikeasti ymmärtää, mitä se merkitsee ja miten monet ovat valmiita vapauteen? – ja tähän koko valtatekijään.

Mutta onko tämä aikaa rukoilla maailmanrauhan puolesta? Suoraan sanottuna, katsottuna minun perspektiivistäni muissa maailmoissa on ihmisiä, jotka rukoilevat ja jotka eivät tiedosta, mitä he rukoilevat tai ketä he rukoilevat. Rukoilevatko he Jumalaa? Sääteleekö ja valvooko Jumala oikeasti tämän planeetan toimintaa? Rukoilevatko he oikeasti oman agendansa puolesta? Rukoilevatko he myötätunnosta uhreja kohtaan? Rukoilevatko he oman turvallisuutensa puolesta? Tämä tuo siis esiin hyvin, hyvin suuren kysymyksen siitä, mitä rukous on.

Siksi kannustan teitä kaikkia, jotka kuuntelette tätä, alkamaan todella ymmärtää oman Itsenne tässä, oman tietoisuutenne, oman ymmärryksenne siitä. Tulemaan siihen ymmärrystilaan, että suurin palvelu mitä voitte tehdä tämän planeetan hyväksi nyt, on palvella itseänne.

Tämä saattaa kuulostaa hyvin kummalliselta näissä viimeaikaisissa tapahtumissa, mutta jos sallitte oman valaistumisenne, integroitte oman pimeytenne ja valonne, maskuliinisuutenne ja feminiinisyytenne, integroitte kaikki itsenne osat ja sallitte itsenne valaistumisen fyysisessä kehossa pysyen, sillä on syvällinen vaikutus planeetan tietoisuuteen. Sillä on syvällinen vaikutus tämän planeetan tulevaisuuden mahdollisuuksiin, koska tämä planeetta tarvitsee todellisuudessa nyt eläviä, ruumiillistuneita, valaistuneita mestareita – niitä jotka ovat sallineet jumaluuden tulla tähän hyvin fyysiseen ja joskus hyvin tiheään ja kovaan 3D-ympäristöön.

Tämä planeetta ei tarvitse tällä hetkellä lisää guruja, lisää saarnaajia ja lisää henkisiä opettajia, vaan niitä, jotka ovat todella oikeasti valaistuneita. He antavat esimerkin kaikille muille.

Siis vaikka on hyvä olla myötätuntoa ja ymmärrystä niitä kohtaan, jotka olivat osallisina näissä Pariisin pommi-iskuissa, on hyvä olla myötätuntoa kaikkia kohtaan tällä planeetalla nyt, niin todellisuudessa tarvitaan sen tilaisuuden käyttämistä, että sallitte oman valaistumisenne.

LINDA: Kiitos. Se oli todella ihana neuvo. Toinen esiin tullut kysymys oli, miksi vaaditaan jonkin tapahtumista länsimaissa, vaikka tällaisia asioita tapahtuu Lähi-idässä ja muissa maissa koko ajan ja ne tuskin koskaan saavat mitään huomiota. Ne pääsevät tuskin otsikoihin. Miksi tämä on vanginnut ihmiset?

ADAMUS: Kun otetaan Pariisin kaltainen paikka, joka tunnetaan valojen kaupunkina, romanttisena paikkana, hyvän viinin ja hyvän ruuan paikkana, se on paikka, jonka ihmiset tietävät ympäri maailmaa. Riippumatta asuinpaikasta ja kulttuurista, he tietävät Pariisin glamourin. Niinpä tavallaan tällainen tapaus, joka ei ole mitenkään sattumanvarainen, tuo tietoisuutta. Se tuo tiedostamista. Se aiheuttaa shokkiaaltoja ympäri maailmaa ja se saa ihmiset tulemaan tietoisemmaksi. Sen sijaan että he seuraavat vain jokapäiväistä elämänpolkuaan ja ovat itse asiassa hyvin tiedostamattomia ympäröivän maailman suhteen, hetkeksi heistä tulee hyvin paljon tietoisempia. Ja he kysyvät itseltään: "Mitä minä haluan elämältä?" He katsovat ihmiskunnan mahdollisuuksia ja sanovat: "Mitä me haluamme? Mitä muutoksia?" He menevät hyvin syvälle sisäänsä.

Niinpä tällaisissa tapauksissa joissa terroristit oikeasti yrittävät aiheuttaa pelkoa ja ottaa ilon pois elämästä, joissa he yrittävät saada ihmiset vetäytymään pienuuteen, niin he eivät ymmärrä, että tämä saa itse asiassa tietoiset ihmiset tulemaan tietoisemmaksi ja hyvät ihmiset paremmaksi. Se saa ihmiset pysähtymään hetkeksi ja katsomaan perhettään sanoen: "Tämä on tärkeä asia minulle." Katsomaan ympäristöään sanoen: "Tämä on meidän planeettamme." Katsomaan ihmiskuntaa sanoen: "Ympäri maailmaa on rakkaita sieluja, jotka ansaitsevat vapauden, jotka ansaitsevat myötätuntoa ja jotka ansaitsevat yltäkylläisyyttä."

Niinpä se on itse asiassa melkein haitallista terroristien halulle aiheuttaa pelkoa, saada asiat taas pieneksi. Se saa todellisuudessa tietoiset tulemaan tietoisemmaksi.

En sano, että tämä on tapa tehdä se, ei mitenkään. Sanon, että todellisuudessa sen vastaisesti, mitä terroristit luulivat tapahtuvan – että he pitäisivät ihmiset poissa kaduilta ja juhlimasta elämää ja saamasta vapauden pitää mitä tahansa uskonnollisia tai henkisiä arvoja, joita he haluavat – se saa keskittymään enemmän niihin. Se aiheuttaa enemmän halua tätä perimmäistä vapautta kohtaan.

Planeetalla tapahtuu tällä hetkellä siirtymistä vapauteen. Ja taas kerran, kuten sanoin, useimmat ihmiset eivät oikeasti ymmärrä vapautta, mutta heillä on vilpitön halu suurempaan vapauteen.

Tässä valtavassa planeettamuutoksessa tällä hetkellä, instituutiot, järjestöt ja uskomusjärjestelmät, jotka ovat tukahduttaneet vapauden, jotka ovat pitäneet ihmisiä pienessä ihmismaailmassa – tämä kaikki muuttuu. Sen on muututtava. En sano, että tässä on mitään konnia tai mitään pahaa. Tällä tavalla ihmiskunta on vain kasvanut aikakausien saatossa. Mutta on pankkijärjestelmiä, jotka ovat antiikinaikaisia, pankkijärjestelmiä jotka pitävät valtaa ja estävät todellista energiaa jakautumasta vapaasti virraten ympäri planeettaa.

En puhu tässä rahan jakamisesta, vaan siitä, että rahoituksen energiavirtakanavista tehdään ympäri maailmaa paljon avoimempia, jotta siitä tulee kaikkien mahdollisuus, ei vain harvojen.

Planeetan nykyinen pankkijärjestelmä on hyvin, hyvin vanha. Kun katsotaan, mitä teknologialle on tapahtunut viimeisten 30, 40 vuoden kuluessa, niin pankkijärjestelmä on 500, 600, 700 vuotta vanha. Itse asiassa nykyinen pankkijärjestelmä on aina temppeliherrain ajalta saakka, 1200-, 1300-luvulta ja jossain määrin jopa kauempaa. Sen täytyy muuttua.

Politiikassa, poliittisissa järjestelmissä myös ns. planeetan kehittyneimmissä maissa on muutoksen aika. Ne eivät ole oikeasti vapaita järjestelmiä. Ihmiset puhuvat demokratiasta ja ajattelevat, että koska heillä on oikeus äänestää, he ovat vapaita ja prosessi on demokraattinen. Mutta kyse on hyvin, hyvin kontrolloidusta prosessista, jossa pieni ihmismäärä tekee periaatteessa päätökset niistä kahdesta tai kolmesta, joita voitte äänestää.

Kaikki nämä asiat ovat muuttumassa. Kaikkien näiden asioiden täytyy muuttua. Ja taas kerran, en sano, että tässä on kyse mistään salaliitosta. Se on vain tapa, jolla ihmistietoisuus on kehittynyt vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana.

Liikeyritysten organisoitumis- ja johtamistapa. Yritykset tekevät uskomatonta työtä – ottaisin melkein mieluummin yrityksen johtamaan maata kuin poliitikot – mutta ne keskittyvät edelleen voittoon.

Yrityksissä tapahtuu muutosta. Paljon useammat niistä ovat tulossa paljon tietoisemmaksi – tietoisemmaksi ympäristöstä, tietoisemmaksi asiakkaista, tietoisemmaksi siitä hyvästä, mitä ne tekevät tuotteillaan – mutta on edelleen aivan liian paljon niitä, jotka keskittyvät voittoon ja osakkeenomistajien tuottoon. Ja tulevina vuosina, muutamassa lyhyessä vuodessa, havaitaan siirtymistä pois tästä. Havaitaan, ettei se vain toimi enää. Yritykset jotka keskittyvät vain voittoon, törmäävät ongelmiin, joita ne eivät olisi voineet koskaan ennen kuvitella. Se saa ne joko lopettamaan tai alkamaan tiedostaa.

Yrityksillä jotka selviytyvät tulevaisuudessa, on "sydämen viiva", jossa ei ole ainoastaan ymmärrystä oman liiketoiminnan taloudesta, vaan myös siitä, miten yritys palvelee planeettaa, miten se säilyttää ja suojelee luontoa, miten se liittyy perimmiltään vapauden antamiseen ihmisille väärinkäyttämättä valtaa.

LINDA: Ihmisten on mm. vaikea kuvitella, miten tätä äärimmäisen väkivaltaista ja julmaa käyttäytymistä tapahtuu, millaista ei olla nähty satoihin ja satoihin vuosiin – miten joku edes voi palata tuollaiseen käyttäytymistapaan?

ADAMUS: No, puhut periaatteessa siitä, miten joku olento voi olla niin väkivaltainen ja suhtautua niin piittaamattomasti ihmishenkeen ja perimmiltään ihmisen vapauteen. Mutta tosiasia on, että he uskovat aatteeseensa. He eivät ymmärrä, että heidän aatettaan ajaa itse asiassa valta ja pelko. He kätkeytyvät tämän uskontoverhon taakse. He sanovat, että Allah, Jumala haluaa heidän tekevän näin, ja tietoiset olennot tietävät, ettei se ole totta. Jumalalla ei ole mieltymystä. Jumalalla ei ole mieltymystä uskonnoissa. Jumala ei välitä, oletko ateisti vai omistautunut kirkossakävijä – se ei välitä yhtään – mutta on niitä, jotka ovat olleet vallassa ja jatkavat vallankäyttöä kontrolloidakseen toisia ihmisiä. Valta on heidän ruokaansa ja taas kerran, he piiloutuvat uskontojen tai politiikan tai liiketoiminnan tai minkä tahansa muun naamion taakse ja he tekevät mitä tahansa sen vuoksi. He oikeuttavat sen sanomalla: "Tämä on Jumalan tahto", vaikka se ei todellakaan ole.

He ovat siis niin rajoittuneessa ja kapeassa tietoisuudessa, että se oikeuttaa heille väkivallan. Mutta tämä ei riitä enää tällä planeetalla. On niitä, jotka eivät enää suvaitse sitä, eivätkä he tartu aseisiin näitä terroristeja vastaan. He tarttuvat tietoisuuteen sisällään.

Tietoisuus on hyvin erilainen kuin ajattelu tai uskomus – hyvin, hyvin erilainen. Tietoisuus on valo, joka perimmiltään luo kaiken. Tietoisuus on valo, joka vetää energiaa sisään ja ilmentää – se tekee todellisuuden. Tietoisuus on valoa, jota ihmiset tuovat nyt sisään – eivät suuret ryhmät, vaan riittävä määrä ihmisiä ympäri planeettaa. Se ei enää yksinkertaisesti siedä tällaista väkivaltaa.

Sen ei tarvitse olla aggressiivinen. Sen ei tarvitse taistella terroristeja vastaan, koska tietoisuuden valo säteilee hyvin voimakkaasti kaikkiin – ilman agendaa, yrittämättä muuttaa heitä, se on pelkästään potentiaali, valo. Ja tällaisissa tapauksissa kun on esim. terroristiryhmiä, jotka eivät piittaa elämästä, jotka todellisuudessa pyrkivät vain valtaan, tietoisuus tulee heidän keskelleen ja saa heidät tekemään sellaisia asioita, kuin tappelemaan keskenään, tuhoamaan itsensä sisältä käsin. Tietoisuus on tuo valo, joka muuttaa tämän planeetan.

Ja ymmärtäkää, että tietoisuus ei ole uskonto. Se ei ole new agea. Se ei ole henkisyyttä. Se on "minä olen" –olemus. Se on täydellistä tiedostamista, joka ei tarvitse energiaa, joka ei tarvitse uskontoa, joka ei tarvitse rahaa tai mitään. Se on vain tietoisuus ja useammat ja useammat ja useammat yksilöt sallivat sen tällä planeetalla joka päivä. Se muuttaa planeetan.

LINDA: Vau, täytyy sanoa, että luulen, että kaikki kysymykset listallani on jo katettu tässä. Onko muuta, minkä haluaisit lisätä tähän?

ADAMUS: Haluaisin sanoa, että tällaiseen tapahtumaan liittyy suurta surua ja murhetta.

LINDA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Meille jotka olemme muissa maailmoissa, joita kutsutaan enkelimaailmoiksi, meille jotka olemme kulkeneet ihmismatkaa ja olleet aiemmin fyysisessä kehossa, se tuo suurta surua, koska tiedämme, ettei näin tarvitse tehdä. Tiedämme, että viattomia henkiä menetettiin, enkä allekirjoita sitä teoriaa, että kaikki jotka ovat osallisena tässä, valitsivat jollain tavalla tämän omalla polullaan. En yksinkertaisesti allekirjoita, koska vaikka heidän polullaan on ehkä ollut jokin elementti tai mahdollisuus, on myös muita mahdollisuuksia, ettei heidän tarvitse olla tämän julmuuden kohteena.

Toisissa maailmoissa on siis surua, mutta se saa meidät tulemaan tällä planeetalla niiden ihmisten luo, jotka tekevät työtä vapauden hyväksi, jotka oivaltavat, että valta on todellisuudessa harhaa ja kun on valtaa, on väärinkäyttöä. Ja työskentelemme lähemmin nyt kaikkien niiden kanssa, jotka sallivat/päästävät tietoisuuden elämäänsä, sallivat "minä olen" –olemuksensa elämäänsä.

Näitä tapahtumia jatkuu seuraavat 5 tai 10 vuotta, koska planeetalla on tällä hetkellä niin suuri taustamyllerrys. Uskonnoissa, yrityksissä ja hallituksissa on suurta epätasapainoa. On paljon kontrollointia ja pettämistä. Internetin kaltaiset asiat tekevät nyt mahdolliseksi, että kaikki nämä asiat tulevat esiin, että se mikä on ollut piilossa, tulee esiin. Niinpä ihmiset sietävät vähemmän ja vähemmän ja vähemmän vallan väärinkäyttöä, politiikan tasapainottomuutta ja sotia, mitä on tällä planeetalla.

Niinpä sen vuoksi emme saa jotain "yhdessä yössä" –ihmettä, joka lopettaa väkivallan, mutta kun väkivalta lisääntyy, se tuo lisää tiedostamista, lisää tietoisuutta siitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat. Se tuo enemmän huomiota valtaan ja sen väärinkäyttöön tällä planeetalla ja se tuo ihmisten eteen ympäri planeettaa kysymyksen: "Oletko valmis vapauteen?"

Ja vaikka vastaus tuohon kysymykseen voi näyttää selvältä, silloin kun se tulee eteesi – "Oletko valmis vapauteen? Oletko valmis vastuuseen?" syyttelemättä enää muita, syyttelemättä enää menneisyyttäsi, pelkäämättä enää tulevaisuutta, vaan tietäen, että se mitä sinulle tulee tulevaisuudessasi, on ehdottoman tarkoituksenmukaista, koska sinä luot sen – niin vastaus ei välttämättä ole selvä, koska se vaatii valtavaa vastuuta. Se vaatii tunnustamaan, että olet luoja, olet elämäsi luoja.

Se siis tuo esiin tämän kysymyksen ympäri maailmaa tänä iltana, huomeniltana ja seuraavana iltana. Se tekee tietoisista ihmisistä tietoisempia ja se saa ihmiset jotka jatkavat uhrina tai uhriroolin esittämistä, putoamaan lisää uhritietoisuuteen.

Seuraavat 5, 10 vuotta, kenties pidempään, tällä planeetalla on suurempi kuilu tai jakautuminen niiden välillä, jotka sallivat täysivaltaisuutensa, vapautensa ja niiden jotka pelaavat edelleen vanhaa valtapeliä uskontojen, yritysten, politiikan, uhriuden tai minkä tahansa muun naamion takana.

Niinpä pyytäisin jokaista teitä tarkastelemaan itseänne rakastavasti ja myötätuntoisesti. Tarkastelkaa omaa elämäänne ja sitä, mitä valitsette itsellenne – ei sitä, mitä valitsette muulle planeetalle tai perheellenne tai yhteisöllenne, vaan mitä etsitte omassa elämässänne. Käyttäkää tällainen tilaisuus, kun energiat ovat korkealla, kun uutismediassa on monia kertomuksia, myös dramaattisia kertomuksia tällaisista tapahtumista; käyttäkää tämä tilaisuus, missä on pelkoa – kyllä, on pelkoa ja hyvin monet miettivät, pitäisikö koskaan enää nousta lentokoneeseen, onko turvallista mennä elokuvateatteriin tai yökerhoon – käyttäkää tämä tilaisuus tarkastellaksenne sisällänne, mitä te valitsette ja mitä te haluatte elämäänne, koska tuo valo jonka löydätte sisältänne, on juuri se asia, joka lopulta muuttaa planeetan.

Tämän myötä, minulle on kunnia olla täällä vastaamassa muutamaan kysymykseen. Kenties en antanut logiikkaa siihen, mitä tapahtuu. En antanut minkäänlaista järkeä tai mitään vastaavaa tähän tilanteeseen, mutta ymmärtäkää, että elätte hyvin hämmästyttävää, mutta hyvin haastavaa aikaa tällä maaplaneetalla.

Ja tietäkää myös, että te ette ole tässä kaikessa yksin. On muita olentoja, samanhenkisiä ympäri planeettaa, joilla on samanlaisia tunteita, joilla on samanlaisia näkemyksiä kuin teillä. Ja ymmärtäkää, että on joukoittain enkeliolentoja, monia meitä jotka olemme olleet aiemmin ihmismuodossa, jotka tuomme myötätuntomme ja rakkautemme tälle planeetalle näinä synkkinä hetkinä.

Tämän myötä, olen täysivaltaisen alueen Adamus.

LINDA: Kiitos, Adamus. Arvostamme perspektiiviäsi ja tukeasi. Kiitos kovasti.

Kiitos Geoffreylle Adamuksen kanavoimisesta.

Mene Crimson Circleen (www.crimsoncircle.com) jos olet kiinnostunut lisäinformaatiosta.

Kiitos, että olet kanssamme tänä aikana.

------

© 2015 Geoffrey Hoppe
Golden, Colorado. Kaikki oikeudet pidätetään.

Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuudessaan, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Tammikuu 2016 TÄHTIEN SOTA – MEIDÄN SOTAMME?

ViestiKirjoittaja hammer » 31.12.2015 09:01

TÄHTIEN SOTA – MEIDÄN SOTAMME?

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Linda ja minä menimme naimisiin 19.5.1977. Samana päivänä oli ensimmäisen Tähtien sota –elokuvan ensi-ilta teattereissa ympäri USA:ta. Suhteeni Tähtien sotaan (ja Lindaan) on jatkunut siitä lähtien.

Linda oli kova scifi-fani. Hän oli intona Gene Roddenberryn Star Trek –televisiosarjasta ja rakasti sellaisia ohjelmia kuin Hämärän rajamailla ja Äärirajoilla. Itse en ollut kiinnostunut scifistä – vähän nolona myönnän olevani romanttisten komediaelokuvien tyyppi. (Voin kuulla sinun naureskelevan, mutta ota huomioon, että "tyttöjen elokuvissa" on aina onnellinen loppu eikä niissä vuodateta verta.)

Nuorena 22-vuotiaana istuimme teatterissa, kun nyt jo ikoninen Tähtien sota –musiikki aloitti elokuvan ja avaussanat – teksti joka häipyy vähitellen kauas valtavaan universumiin – tulivat kankaalle. "Kauan sitten hyvin, hyvin kaukaisessa galaksissa …" Luulin, että tämän piti olla science fictionia? Mitä? Olin varma, että joku oli tehnyt virheen. Miten voi olla avaruusaluksia ja avaruusolentoja kauan sitten? Kauan sitten oli primitiivisiä paimentolaisheimoja, jotka taistelivat dinosauruksia vastaan – ei avaruusmiehiä jotka kiisivät tähtialuksissa. Toivoin, että olisimme menneet katsomaan Woodie Allenin Annie Hall –elokuvaa. Se oli vuosikymmenen katkeransuloinen ja älyllinen romanttinen komedia ja minä katselin tässä jotain teennäistä scifi-elokuvaa, joka ei erottanut menneisyyttä tulevaisuudesta.

Ei kestänyt kauan, kun uppouduin täysin elokuvaan. Noin puolen tunnin jälkeen oivalsin, että se oli hyvin erilainen leffa. Siinä ei ollut kyse vain galaktisesta taistelusta. Siinä oli kyse valosta pimeyttä vastaan, hyvästä pahaa vastaan. Siinä puhuttiin Voimasta, Jumalan ja Saatanan sijasta. Jedi-mestarit olivat enemmän munkkien kuin soturien kaltaisia. Niillä oli taianomaiset voimat ja ne käyttivät sapeleita aseiden sijasta. Ne matkustivat planeetalta toiselle yhtä helposti, kuin minä ajoin kotoa töihin. Vaikka tämä saattaa näyttää kyllästyttävältä tänä päivänä, se oli radikaalia 40 vuotta sitten.

Muistan kävelleeni ulos teatterista pökerryksissä, suu auki ja pää täynnä uusia ajatuksia. George Lucas, kirjoittaja ja ohjaaja, oli onnistunut esittelemään uusia käsityksiä ja perspektiivejä tässä nerokkaassa elokuvaluomuksessa. Se kosketti sitä sisäistä tietämistä, että todellisuuden luonne oli enemmän, mitä olin oppinut koulussa tai kirkossa. Elokuva näytti todellisemmalta kuin jokapäiväinen elämä. Kenties, vain kenties, Tähtien sota onnistui vangitsemaan tositarinan menneisyydestämme?

Näin seuraavat kaksi osaa – Imperiumin vastaisku 1980 ja Jedin paluu 1983 – mutta niillä ei ollut samaa vaikutusta kuin alkuperäisellä elokuvalla. En nähnyt seuraavaa trilogiaa (jaksot I-III), koska minusta tuntui, että saagasta oli nyt tullut kaupallinen, ilman edellisten osien syvyyttä.

Ostimme Lindan kanssa äskettäin koko kuusiosaisen Tähtien sota –saagan valmisteluna uusimman osan katsomiseen teatterissa – Star Wars VII: The Force Awakens (= tähtien sota VII, Voima herää). (Jo otsikkokin kuulostaa niin … shaumbralta.) Menemme Crimson Circlen henkilökunnan kanssa katsomaan tämän uuden osan muutaman viikon päästä, joten energian pitäisi olla ekstrakorkealla. Pitkän jouluviikonlopun aikana sytytimme Lindan kanssa takkaan tulen, heitimme muutaman lisätyynyn sohvalle, avasimme pullon hyvää viiniä ja asettauduimme mukavasti Tähtien sota –elokuvamaratoniin – kuusi osaa neljässä päivässä.

Siitä oli melkein 30 vuotta, kun olin katsonut Tähtien sota –elokuvan. Täytyy myöntää, että oloni alkoi tuntua vähän ikivanhalta, mutta sitten muistin, että olin melkein lapsi, kun ensimmäinen osa julkaistiin JA … iällä ei ole enää mitään merkitystä. (Just joo.) Elokuvat tekivät minuun valtavan vaikutuksen – ei elokuvallisten ominaisuuksien tai näyttelijätyön vuoksi, vaan juonen. Elokuvien taustakonseptilla on kovasti yhtymäkohtia siihen, mitä Tobias ja Adamus ovat puhuneet. Mietin, oliko Adamuksella sormensa pelissä Tähtien sodan kirjoittamisessa, mutta tätä kirjoittaessa hän ei ole vahvistanut eikä kieltänyt tätä hypoteesia.

Tässä on joitain monista yhtäläisyyksistä Tähtien sodan ja shaumbra-opetusten välillä, joita poimin elokuvamaratonin aikana:

Mestarit – Tähtien sota käyttää laajasti sanaa "mestari". En ole tiedostanut tätä koskaan aiemmin. Ei ole mitään hävettävää kutsua jotakuta mestariksi tai tulla viitatuksi mestarina. Adamus puhuu shaumbroista ruumiillistuneina mestareina, vaikka jotkut ovat haastaneet hänen sanavalintansa. Hän ei muuta mieltään: mestari on mestari, piste.

Voima – Tämä on taustateema Tähtien sodassa. "Olkoon Voima kanssasi" on yksi planeetan suosituimpia fraaseja. Obi-Wan Kenobi sanoo: "Voima on … kaikkien elävien asioiden luoma energiakenttä. Se ympäröi meitä ja tunkeutuu lävitsemme. Se sitoo galaksin yhteen." Onko tämä se, mihin Adamus viittaa sanalla "bon", tietoisuuden luoma elämänvoimakudelma? Roman Kroitor, elokuvaaja joka keksi IMAX:n, totesi: "Monet ihmiset tuntevat, että luontoa tutkiskellessaan ja kommunikoidessaan toisten elävien asioiden kanssa he tulevat tietoiseksi jonkinlaisesta voimasta tai jostain tämän naamion takana, jonka näemme edessämme, ja he kutsuvat sitä Jumalaksi." Lucas käytti ilmeisesti Kroitorin kommenttia kehittäessään Tätien sota –käsikirjoitusta.

Pimeä puoli – Ihmisten uskonnot puhuvat Jumalasta ja hänen vastustajastaan, Saatanasta. Mutta Tähtien sodassa puhutaan Voimasta. Sekä pimeys että valo käyttää samaa Voimaa, vaikkakin eri tarkoituksiin. Niin kauan kun Tobias ja Adamus ovat työskennelleet kanssamme, he ovat kehottaneet olemaan ennakkoluuloton pimeyttä ja valoa kohtaan. He kutsuvat valon epätasapainoa anostiksi. "Valon epätasapaino on pimeyden kieltämistä. Se on puolikkaansa, jos ei suuremman osan, kieltämistä." –Tobias

Imperiumi vs. kapinalliset – Tämä kuulostaa aavemaisesti vanhoilta enkeliperheiden sodilta, joista Tobias puhui "Enkelien matkassa". Nämä sodat joita käytiin 144000 enkeliperheen välillä energian ja vallan saamiseksi, johtivat lähes koko kosmoksen pysähtymiseen, koska kumpikaan puoli ei voinut mitenkään voittaa. Tulimme Maahan löytääksemme ratkaisun tähän pattitilanteeseen.

Tunteminen – Pane merkille, miten usein sanaa "tuntea" käytetään Tähtien sodassa, erityisesti Jedi-mestarien kouluttaessa noviiseja. He kehottavat oppilaita tuntemaan ajattelemisen sijasta. Tähän viitataan kymmeniä kertoja saagan aikana. Juuri tähän Adamus on kannustanut meitä. Hän käyttää sanoja "tuntea" ja "aistia" puhuessaan menemisestä lineaarisen ajattelun tuolle puolen. Tobiaksella oli tapana sanoa, että emootiot eivät ole todellisia tunteita, vaan intuitio ja gnost.

Ihmisaistit – Obi-Wan Kenobi kehottaa Luke Skywalkeria sulkemaan kypärän luukun osana koulutusta: "Silmäsi voivat pettää sinut – älä luota niihin". Adamus sanoo, että fyysiset aistimme ja erityisesti silmät estävät meitä havaitsemasta muita todellisuuksia ympärillämme. "Et oivalla muita ulottuvuuksia ympärilläsi, koska haluat välttämättä havaita ne mielesi ja viiden fyysisen aistisi kautta. Seison aivan edessäsi. Sinun täytyy tuntea ja aistia minut, ei nähdä", Adamus sanoi eräälle työpajaan osallistujalle. Ja Moniulotteinen eläminen –työpajassa hän sanoi: "Näköaisti on suurin petkuttaja, koska odotatte näkevänne asiat toisissa maailmoissa samalla tavalla, kuin näette fyysisillä silmillänne."

Antigravitaatio – Adamus sanoo, että avain vapaaseen ja saasteettomaan energiaan on gravitaatio. Sitten kun ymmärrämme antigravitaation, ymmärrämme, miten saamme gravitaatioenergian toimimaan hyödyksemme.

Midi-chlorianit – Midi-chlorianit ovat mikroskooppisia organismeja, jotka sallivat Jedien ja muiden Voimaherkkien olentojen yhdistyä Voimaan. Kuulostaa hyvin samanlaiselta, mitä Tobias ja Adamus ovat puhuneet fyysisen kehon anayatroneista. He sanovat niiden olevan kommunikointiverkko, jota energiahiukkaset käyttävät kommunikointiin kaikkien muiden energiahiukkasten kanssa, erityisesti tietoisuuskehossa.

Samankaltaisuudet jatkuvat ja jatkuvat. Mietin, kanavoiko George Lucas tarinan enkeliperhesodista samalla tavalla, kuin Linda uskoo Gene Roddenberryn kanavoineen suuren osan Star Trekistä. Tai kenties Lucasilla on jonkinlainen energiayhteys shaumbroihin? Hän kutsuu itseään buddhalais-metodistiksi, mutta hänen tietoisuutensa näyttää menevän kauas kummankin opin yli. Tai mietin, auttoivatko shaumbrat ympäri maailmaa luomaan energeettisesti tämän tarinan muistutukseksi itsellemme ja muille ihmisille alkuperästämme ja tulevaisuuden potentiaalistamme. Joka tapauksessa Tähtien sota pystyy herättämään taian, fantasian, mysteerin ja Voiman meissä kaikissa. Kenties olemme energeettisesti kirjoittamassa saagaa, joka tulee Tähtien sodan jälkeen ja jonka nimi on jotain "Tähtien Voima – mestarit keskuudessamme".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.1.2016 KULJE ETEENPÄIN 5

ViestiKirjoittaja hammer » 08.01.2016 18:24

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 5
KULJE ETEENPÄIN 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.1.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

LINDA: Luonnollinen nainen? (Naurua viittaukselle musiikkivideoon, joka soitettiin juuri)

ADAMUS: Olen ollut. Olen ollut. Voisin olla.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. (Sandra tuo hänen kahvinsa) Aah! Ei tarvinnut edes ajatella sitä. Aah! Ja vuohen maitoa?

SANDRA: Et pitänyt siitä.

ADAMUS: Olet oikeassa. Siksi kysyin (naurua, kun hän siemaisee). Mmm. Aah! Ihmisenä olemisessa jotkut asiat ovat niin hienoja. Aah, enkelimaailmoissa ei voi saada tällaista kahvia. Enkelimaailmoissa ei voi olla tällaista iloa ja intohimoa, joita teillä on nyt. Vain täällä, vain täällä. Siellä ei ole mitään tämän kaltaista. Ei mitään tämän kaltaista.

Mutta kuitenkin toisaalta te kaikki olette valmiita pääsemään pois täältä (naurua). Ja vaikka se voi tuntua ristiriitaiselta, se ei lainkaan ole sitä. Tiedätte, että on enemmän kaikkialla. Tiedätte, että on enemmän tuolla jossain. Tiedätte, että olette tavallaan vankina eläintarhassa, palataksemme tuohon analogiaan, minkä hakkaan kuoliaaksi tänään (Adamus naureskelee). Tiedätte, että olette valmis menemään jonnekin muualle, ja kaunis osa on, että teette kumpaakin – osa mitä ette olisi koskaan kuvitelleet, osa mitä uskonnot, henkiset ryhmät tai new age –ryhmät eivät koskaan näytä oikein ymmärtävän. Pysytte ja-tilassa. Pysytte ihmisenä ja nautitte siitä kauneudesta ja inspiraatiosta, jota näitte juuri ruudulla, ja syntymäpäiväkakun syömisen kauneudesta, kuten teitte aiemmin. Teille jotka katselette netissä – kaikki ovat täynnä sokeria. Ei ihme, että he ovat niin onnellisia (naurua). Se on salaisuus – heidät täytettiin sokerilla.

Siis shaumbra, tulemme tähän vuoden 2016 ensimmäiseen shoudiimme. Vuosilla ei oikeasti ole merkitystä, mutta niillä on, sillä ihmisille se on mitta. Ihmisille se on liikettä, jonkin tapahtumista, tapa katsoa menneisyyteen, tapa katsoa, minne he ovat menossa. Ja voin kertoa teille nyt, että 2016 on hyvin erilainen vuosi. Hmm.

Meillä on siis tässä vuoden 2016 ensimmäinen shoudimme. Tässä olemme tapaamisessa, jota sanotaan "shoudiksi". Shoudissa me kaikki, te kaikki tuotte energianne yhteen, tuotte toiveenne ja pelkonne; tuotte inspiraationne, tuotte elämänne tyhjät renkaat tänne. Mutta täällä sallimme niiden sitten avautua ja laajentua. Täällä tuomme mukaan vähän jokaista teitä ja luomme viestin lennossa, ei ennalta valmisteltuna – luomme viestin elämänne hetkessä.

Toivottavasti teidän ei ole ainoastaan hyödyllistä kuulla se, mitä sisällänne jo on, minkä jo tiedätte ja mitä joskus jopa ajattelette, vaan se luo myös kirjaa, niiden merirosvojen ja pioneerien historiaa, jotka astuivat uuteen energiaan tavalla, jota useimmat muut ihmiset eivät olisi koskaan voineet kuvitella, haaveilla.

Eikä minun tarvitse tietenkään sanoa, koska tiedätte jo, että on vaikeaa toisinaan – tietysti on – mennä yhdestä todellisuusmuodosta moniin todellisuusmuotoihin pysyen samalla ihmiskehossa. Kun palataan aina Tobiaksen varhaisiin opetuksiin saakka, kyse on aina ollut pysymisestä kehossa. Avautumisesta ja sallimisesta itsellenne tämän ns. valaistumisen tai oivaltamisen elämänne hiipuvina tunteina tai päivinä.

Se tapa jolla muut mestarit ovat tehneet sen, on suhteellisen helppo. On helppoa saada tuo suuri inspiraatio, kuolinvuodeoivallus – suhteellisen helppoa. Mutta sen tekeminen kulkiessanne edelleen toisten joukossa, käsitellessänne edelleen maailman, ihmisten ja vanhan energian tapoja? Se on vaikeaa, ja sitä olette tekemässä.

Menemme siis vuoteen 2016. Siitä tulee – no, en halua määritellä sitä, koska pyydän teitä määrittelemään sen aivan hetken kuluttua. Siitä tulee myös vuosi, jolloin jotkut häädetään – mistä olen tunnettu – koska siellä, minne menemme, ei ole tilaa niille, jotka hukkuvat makyoon.

LINDA: Mitä tarkoitat "häätämisellä"?

ADAMUS: He lähtevät, menevät jonnekin muualle. Menevät jonnekin muualle, toiseen ryhmään joka on kenties sopivampi. Kuten olen sanonut – ja josta olen saanut vähän harmia – ei ole tilaa niille, jotka välttämättä haluavat jatkaa puutetta, tietämättömyyttä tai rajoittuneisuutta. Ei vain ole tilaa. Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, on monia, monia ihmisiä, jotka tekevät mieluummin niin. He oikeasti tekevät. He haluavat opiskella metafyysisyyttä, henkisyyttä. Se antaa heille jonkinlaista väliaikaista ajanvietettä. Mutta me teemme sen oikeasti. Menemme paikkaan, minne hyvin, hyvin harvat muut ovat menneet aiemmin. Kyllä. (Adamus naureskelee ja vähän naurua ja taputuksia, kun hänen toteamuksensa muistuttaa Star Trek –televisiosarjaa)

LINDA: Vau!

ADAMUS: Joo, joo, syvällistä.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Kuten mainitsin aiemmin, autoin käsikirjoituksen tekemisessä.

Siis rakas shaumbra, vedetäänpä syvään henkeä sille. Syvään henkeä. Aah!

On hyvä seistä täällä teidän kaikkien kanssa, olla teidän kaikkien kanssa tietäen, mitä olette käyneet läpi, tietäen, että vaikein osa on ohi. Todella on. Kyllä, kyllä! (Muutama hurraus ja vähän taputusta) Mutta … ja, ja on edelleen haasteita, mutta meillä on tämä. Meillä on tämä, mitä kutsutaan "shoudiksi". Meillä on kokoontumisia yhdessä. Meillä on niitä täällä henkilökohtaisesti ihmisinä, meillä on niitä myös muissa ulottuvuuksissa.

Luota itseesi

Teen yhden toteamuksen, ennen kuin menemme kysymyksiin ja vastauksiin: luottakaa todella itseenne. Tiedän, että usein suurin ongelma shaumbroilla on oikeasti, että kyseenalaistatte itsenne. Kysytte: "Teenkö oikeita asioita? Menenkö oikeaan paikkaan? Ajattelenko oikein? Syönkö oikeita ruokia?" On valtavan paljon kyseenalaistamista ja epäilyä.

Voisitteko kuvitella hetken, että käytätte kaiken sen tietoisuuden ja kaiken sen energian, mitä kulutatte itsenne kyseenalaistamiseen, kiitoksen antamiseen itsellenne? Kyllä, kaiken tuon energian – "Heräsinkö sängyn oikealla puolella tänään? Luinko oikean kirjan? Kenties minun pitäisi lukea muita kirjoja. Sanoinko asiat oikein?" Ja enimmäkseen "Ajattelinko asiat oikein?" Karkotamme koko tuon ajattelun tänään. Menemme sen yli, koska se saa teidät hyvin kiinni, hyvin asioiden ja tuon ajattelun vangiksi, ja ajattelette sitten edelleen (muutama naurahdus), mutta teillä on uusi työkalu.

Kaikki tuo aika jonka kulutatte kyseenalaistamiseen – "Teinkö oikeita asioita tässä elämässä? Otinko oikean työpaikan? Otinko lomani oikeaan aikaan?" – kaikki nuo asiat, päästäkää niistä irti. Päästäkää niistä irti. Vastaus on hyvin, hyvin yksinkertainen: ette voi tehdä virhettä. Ette voi.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Ette voi. Voitte yrittää, ja joskus teillä voi olla tunne- tai fyysistä tuskaa, mutta ette todellakaan voi tehdä virhettä. Eikä se ole vain kiva vertauskuvallinen, metafyysinen sanonta. Tarkoitan sitä. Ette voi. Ette voi olla lukematta oikeita kirjoja tai menemättä oikeisiin paikkoihin tai mitään sellaista. Ette voi. Teillä on syvään juurtuneena jotain, mikä ylittää kovasti ihmiskykynne, ihmisitsen kyvyt, niin syvällä sisällänne, että se opastaa teitä ihmisestä huolimatta, ja se on usein haaste. Usein haasteena on, että ihminen ajattelee: "No, sen pitäisi olla näin." Mutta tuo jumalainen opastusjärjestelmä tuo teidät perille.

Huomaatte, että olette paljon vähemmän väsynyt, paljon vähemmän stressaantunut, paljon vähemmän hämmentynyt, jos oivallatte vain, että te ette voi tehdä virhettä. Ette voi.

Älkää siis yrittäkö olla tekemättä virheitä (vähän naureskelua). Nauttikaa elämästä. Se tulee teille. Se tulee teille. Se on yksi asia, jonka todella oivallatte tänä vuonna: kaikki vain tulee teille. Lakatkaa siis kyselemästä. Lakatkaa epäilemästä. Ette voi tehdä virhettä. Eikö se ole upea helpotus? Ette voi tehdä virhettä. Ette oikeasti voi (vähän taputusta). Kaikki on siis hyvin yksinkertaista. Se vapauttaa teidät nauttimaan elämästä, olemaan elämässä.

Kaksi kysymystä

Aloitetaanpa nyt kyseleminen. Tarvitsemme kirjoitustaulun tänne. Tarvitsemme Lindan mikrofonin kanssa ja jonkun vapaaehtoisen kirjoittamaan taululle.

LINDA: Mary Sue haluaa kirjoittaa taululle.

ADAMUS: (Mary Sue on haluton) Just joo, hän ei halunnut (he naureskelevat).

LINDA: Ei, vaan tiedän, että hän kykenee.

ADAMUS: Muista, ettet voi tehdä väärää asiaa, mutta toiset ihmiset voivat aiheuttaa sen sinulle (naurua).

LINDA: (Mary Suelle) Onko kaikki hyvin?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Se on ehdottoman sopivaa, koska olet yksi maalitauluni tänään.

LINDA: Ouuu!

ADAMUS: Se oli siis täydellistä (yleisökin sanoo "ouuu!")

LINDA: Ouuu!

ADAMUS: Se oli täydellistä.

LINDA: Ja hänellä on päällään violettia!

ADAMUS: Niin minullakin!

LINDA: Joo, niin minullakin! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Hyvä. Tuomme siis taulun tänne ja Linda valmistautuu mikrofonin kanssa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mary Sue kirjoittaa taululle ja totuttautuu uudenlaiseen kuuluisuuteen.

LINDA: O-ou.

ADAMUS: O-ou. Aah!

- Kysymys: osa 1

Kysymys siis on … Tämä on vuoden 2016 alku ja palaamme tarkastelemaan sitä, koska Jean muistuttaa meitä kaikkia tekemään sen. Palaamme tarkastelemaan tätä vuoden lopussa. Pyydän teitä kuvaamaan viidellä tai harvemmalla sanalla tätä vuotta ihmiskunnan, maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Viisi sanaa tai vähemmän tästä vuodesta – se voi olla yksi sana, kaksi, kolmen, neljä, viisi, mutta ei enempää tai teiltä viedään mikrofoni, kuvaamaan, millainen vuodesta tulee tällä planeetalla.

LINDA: Vuodesta 2016.

ADAMUS: Vuodesta 2016, kyllä.

LINDA: Tajusin.

ADAMUS: Vuodesta 2016.

Muistakaa nyt, että te ette tee niinkään ennusteita. Kyse on sen tuntemisesta, mitä planeetalla tapahtuu. Millainen vuodesta tulee? Jos teidän täytyisi antaa nimi kirjalle "2016" – tiedättehän, että nimien pitäisi olla kolme, neljä, kenties viisi sanaa pitkä – mikä on tämän kirjan nimi ihmiskunnalla?

Aloita siis, Linda, ja saisimmeko sinut kirjoitustaululle. Haluaisin sinun vetävän viivan keskelle ja kirjoita nyt vasemmalle puolelle.

LINDA: Tarvitaan lisää paperia. Haetaan uusi pinkka.

ADAMUS: Tarvitsemme lisää paperia.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja paperia tulee meille.

LINDA: Ja niin sitä tulee. Okei.

ADAMUS: Näin homma hoituu.

Siis 2016, viisi sanaa tai vähemmän. Mitä se on? Aloita.

LINDA: Värvään yhden Nashin lapsista. He saavat siis päättää, kenestä tulee Nashin perheen puhemies.

ADAMUS: Nashin lapset. Ai, kyllä.

LINDA: Nashin lapset, heitä on kolme.

ADAMUS: He eivät näytä minusta lapsilta.

LINDA: No, he ovat. Isoveli on värvännyt heidät kaikki.

ADAMUS: Ja he antavat sinun puhua, Scott.

SCOTT: Ai.

LADONNA: (Scottin sisar) Keskimmäinen lapsi.

ADAMUS: Keskimmäinen lapsi (naurua). Istuu keskellä, elämänsä keskivaiheessa, keski-…

SCOTT: Silmät avaava tiedostaminen. Silmät avaava tiedostaminen.

ADAMUS: Silmät avaava tiedostaminen kuvaamaan … Okei, hyvä. Tämä olettaa, että monet ihmiset avaavat silmänsä.

SCOTT: No, heidän on lopulta pakko, luulisin.

ADAMUS: Lopulta pakko … Ai, aha! Vai voisivatko he kaivautua vain syvemmälle?

SCOTT: Jep.

ADAMUS: Sanon vaan. Mahdollisuus.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Joo. Vai voisiko olla niin, että se avaa joidenkin ihmisten silmät tiedostavalla tavalla ja toiset ehdottomasti sulkevat silmänsä. He sulkeutuvat. Mahdollisesti. Hyvä.

SCOTT: Myös se on silmät avaavaa tiedostamista heille.

ADAMUS: Sulkea silmänsä?

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Luulen, että heidän silmänsä ovat tällä hetkellä suljettuna joka tapauksessa, mutta kyllä. Hyvä. Mutta pidän sanoissasi siitä, että asioita tapahtuu tänä vuonna. Kyllä, hyvä.

LINDA: Okei. Katsotaanpa, minne menemme täällä. Da, da, da, da na, da. Da, da, da na (hyräillen).

ADAMUS: Mennäänpä sisareen, napataan hänet (yleisö huutaa "oho!") Siirsit sen veljelle, mutta entä sinä? Viisi sanaa. Tiedät jo. Näin jo, mitä ajattelit, muttet välttämättä halua sanoa sitä.

LADONNA: Ei (hän naureskelee).

LINDA: Anna mennä. Näytät upealta. Nouse seisomaan! Hänellä on päällään karmiininpunaista. Hei!

LADONNA: Hmm. Luulen, että pääsemme pelon yli tänä vuonna. Viime vuonna oli paljon pelkoa.

ADAMUS: Me, niin kuin sinä, minä ja shaumbrat?

LADONNA: Shaumbrat.

ADAMUS: Vai maapallo?

LADONN: Ai.

ADAMUS: Planeetta.

LADONNA: No, luulen, että yritämme päästä yli pelosta.

ADAMUS: Planeettana?

LADONNA: Joo.

ADAMUS: Okei.

LADONNA: Sitä haluan.

ADAMUS: Palaamme näihin joulukuussa (Adamus naureskelee).

LADONNA: Sitä haluan. Sitä haluan.

ADAMUS: Sitä haluat. Ahaa!

LADONNA: Joo.

ADAMUS: Ahaa! Kuulitko sen? "Sitä haluan." En kysynyt sitä.

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Mitä tunnet? Palataanpa todellisuuteen – kyllä, sitä minäkin haluan – mutta tunne vain tätä maapalloa, tätä planeettaa, kaikkia ihmisiä. Mihin se kaikki on menossa tänä vuonna?

LADONNA: (pitäen tauon) Hmm.

ADAMUS: Voi, sinulla oli se aiemmin. Yhdistyin sinuun, ja se oli aivan hyppysissäsi.

LADONNA: (huokaa) Hmm. (Muutama naurahdus) Mmm.

(Tauko)

Luulen, että yritämme kaikki vain olla vähemmän pelokkaita.

ADAMUS: Vähemmän pelokkaita, okei. Laitetaan se tänne – "vähemmän pelokkaita".

LADONNA: Joo.

ADAMUS: Väestö.

LADONNA: Koska parina viime vuotena on ollut niin paljon pelkoa …

ADAMUS: Voi kyllä! Joo.

LADONNA: On siirryttävä eteenpäin.

ADAMUS: Ja yhtäkkiä lännestä tulee tuuli ja puhaltaa pois pelon planeetalta (naurua). Kyllä, kyllä. Voi olla, voi olla. Joo, joo. En tuomitse mitenkään (vähän naureskelua). Vähemmän pelkoa planeetalla. Joo, palaamme näihin.

LINDA: Kysytäänpä psykologilta.

ADAMUS: Okei. Se voisi olla visailuohjelma – "Kysytäänpä psykologilta!" (Muutama naurahdus) Kyllä.

CHERYL (nainen): Sanoisin, että jatkamme väkivallassa.

ADAMUS: Jatketaan väkivallassa. Enemmän vai vähemmän väkivaltaa?

CHERYL: Suunnilleen saman verran.

ADAMUS: Luovempaa väkivaltaa vai samaa vanhaa väkivaltaa?

CHERYL: No, enemmän teknologiaa mukana.

ADAMUS: Joo. Teknisempää väkivaltaa?

CHERYL: Mm hmm.

ADAMUS: Laitamme sen, hyvä (Mary Suelle). Teet luovaa …

LINDA: Sanoitko "hyvä"?

ADAMUS: Teet upeaa työtä siellä.

CHERYL: Se oli hyvä vastaus.

ADAMUS: Nyt tiedät, millaista on yrittää kirjoittaa taululle, olla tässä energiassa ja kirjoittaa oikein (vähän naureskelua). Normaalisti voisi helposti kirjoittaa oikein. Sitä ei edes tarvitsisi ajatella, mutta täällä edessä ollessa: "Miten kirjoitetaan "but"?" (= mutta) (Vähän naurua)

MARY SUE: Kaksi t:tä.

ADAMUS: B-u-t-t. (= mm. peppu)

MARY SUE: Kaksi t:tä (he naureskelevat).

ADAMUS: Kaksi t:tä, okei. Upeaa, kiitos.

CHERYL: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei. Saatiin energia liikkumaan tässä. Otetaan …

LINDA: Voi, odota, odota! Voi! Yksi Nash vielä (naurua).

LADONNA: Yksi Nash vielä!

CHAD (Scottin veli): Okei, sanoisin …

ADAMUS: Ai jaa, kenties tunsin sinut, en häntä (Ladonna). Oi, sinä olet hyvin selkeä.

CHAD: Ai jaa!

ADAMUS: Okei.

CHAD: Sanoisin "tietoisen tietämättömyyden valitseminen". Tunnen, että maailman on tehtävä valinta. Ja toisinaan on laajentumista kaikilla alueilla, mutta on ihmisiä, jotka keskittyvät pelkoon, kauhuun ja paikallisiin asioihin – on kyse sitten asioista tai mistä tahansa, niin se on paikallista – ja luulen, että tietoisen tietämättömyyden valitseminen on tietoinen valinta jättää laajentuminen pois.

ADAMUS: Hyvä, joo. Mitä on oven yksi, kaksi tai kolme takana: tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja hölmöyttä. (Adamus imitoi visailuohjelman isäntää) Joo. (Naurua) Valitset, minkä haluat, koska ne ovat kaikki samaa. Hyvä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Itse asiassa pidän siitä. Siihen liittyy paljon, koska sitä monet ihmiset tekevät. Heillä on itse asiassa vaihtoehto suoraan edessään hyvin usein ja he valitsevat tietämättömyyden, typeryyden tai "tietoisuuden puutteen", mikä on kiva tapa sanoa se, mutta se on typerää. He valitsevat sen, joskus pelosta, joskus siksi, että he ovat riippuvaisia tietoisuuden puutteesta. He ovat oikeasti riippuvaisia siitä, ja selitän syyn, ennen kuin tämä päivä on pulkassa. Kenties en täällä, mutta ennen kuin päivä on pulkassa (Adamus naureskelee), selitän sen jollekin. Kenties en teille. Jatketaanpa.

LINDA: Kuullaanpa nuorta shaumbraa.

ADAMUS: Nuorta shaumbraa. Olette kaikki nuoria shaumbroja minun kirjoissani.

LINDA: Ei, mutta tämä on todella nuori.

ADAMUS: Ei, vaan oikeasti. Vanha shaumbra on 900 vuotta vanha, te olette nuoria. Sinä olet todella nuori (naurua)!

WYATT: Niin olen.

ADAMUS: Kyllä.

WYATT: Kuilu.

ADAMUS: Kuilu, okei.

WYATT: Kuilu. Siis kuvattuna kaikella, mitä on jo mainittu, mutta myös kuilu: on ihmisiä, jotka jatkavat urista nauttimista, kuten se energian rajoittaminen, mitä he jatkavat, ja heistä tuntuu, että taistelu rajoituksia vastaan on parempi kuin niiden jättäminen.

ADAMUS: Joo, hyvä.

WYATT: Ja on niitä, jotka ovat menneet niin kauas yli, melkein kääntymispisteen yli, että välillä on kirjaimellisesti kuilu.

ADAMUS: Niin nuori ja niin viisas.

LINDA: Aah!

ADAMUS: Vau, vau.

LINDA: Niin viisas (vähän taputuksia).

ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Se on hyvä havainto. Kuilu, lisää erillisyyttä. Puhuimme viime shoudissamme ajattelijoista ja tietäjistä, ja siitä voitaisiin käyttää monia muita määritelmiä. Mutta joo, suurempi kuilu, suurempi juopa planeetalla, ja se tekee elämisestä vähän haastavampaa. Hyvä. Vielä kaksi.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä planeetalla tapahtuu?

SHAUMBRA 1 (nainen): Minäkö?

ADAMUS: Niin, niin.

LINDA: Nostit kätesi aiemmin. Näin sinut.

SHAUMBRA 1: Ai, nostinko?

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Kenties sielusi nosti, en tiedä (naurua).

SHAUMBRA 1: Ajattelen kahta eri asiaa: ihmiset laittavat päänsä pensaaseen vielä lisää, koska he eivät pysty käsittelemään, mitä tapahtuu.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Ja sitten, sanon sitä "ei enää", vallankumous eskaloituu.

ADAMUS: Aivan. Kaikkea ei enää siedetä.

SHAUMBRA 1: Monet ihmiset ovat vain sairaan kyllästyneitä lopultakin ja luulen, että kuulemme siitä ja näemme sitä vielä enemmän kaikkialla. Ja sitten on ne ihmiset, jotka eivät vain pysty käsittelemään kaikkea.

ADAMUS: Hyvä havainto, ja olet täysin oikeassa, ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Toisin sanoen, ihmisiä jotka laittavat päänsä pensaaseen, ja he tietävät, ettei sen pitäisi olla siellä ja heistä tulee suvaitsevia ja suvaitsemattomia – kumpaakin itse asiassa – ja sellaista tapahtuu tällä hetkellä planeetalla. Ihmiset – teillä taitaa olla sana, jota käytetään – menevät koteloon, vetäytyvät, sulkeutuvat monin tavoin ja samaan aikaan he eivät voi sietää sitä. Ette voi sietää sitä. Ei ole luonnollista olla niin sulkeutunut, joo, olla pää pensaassa. Hyvä, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Vielä yksi.

LINDA: Odota, odota, odota. Minusta tuntuu, että on jokin voima – minun on siirryttävä huoneen tälle puolelle (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Tuo katse, tuo katse joskus. Linda rakastaa sinua. Hän tulisi antamaan sinulle ison halin, jos voisi. Hän voi. Hän voisi siirtää tuoleja. Hän voi tulla antamaan sinulle halin. Joo, joo.

SHAUMBRA 2 (nainen): Erilainen, jännittävä (hän yrittää antaa mikrofonin takaisin Lindalle).

ADAMUS: Erilainen ja jännittävä.

LINDA: Hän ei ole valmis osaltasi.

ADAMUS: (naureskellen) Joo, joo. Se ei ole näin helppoa.

LINDA: Hän ei ole valmis osaltasi.

ADAMUS: Erilainen ja jännittävä. Erilainen millä tavalla?

SHAUMBRA 2: En tiedä. Siitä tulee erilainen (hän naureskelee).

ADAMUS: Erilainen, okei.

SHAUMBRA 2: Voi, kyllä.

ADAMUS: Tunne sitä vain hetki. Erilainen. Älä ajattele. Sinä ajattelet.

SHAUMBRA 2: Ai jaa.

ADAMUS: Ajattelet. Sinä ajattelet. Ajattelet. Joo, puhelimesi soi. No, ei soi! Mutta häiritsin sinua. Siis okei, nyt kun et enää ajattele, tiedät jo sen. Erilainen koska?

SHAUMBRA 2: Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja mikä se toinen oli?

SHAUMBRA 2: Jännittävä.

ADAMUS: Jännittävä. Oikeasti? Kenelle? Donald Trumpille (vähän naurua). Hän tulee tänne puhumaan seuraavassa shoudissa: mistä oikein puhutte. Voi, lasken leikkiä! (Lisää naureskelua) Mitä hän tuo? Sano nyt. Muutosta. Murtautumista pois vanhoista tavoista, joo. (Joku sanoo "Bernie Sanders") Bernie Sanders, toinen tyyppi. Teille jotka ette ole USA:sta, niin hän on sosialisti ja hullu m- … Tota, hän on sos- … (naurua). Hän on! Eikä hän välitä. Hän ei välitä. Okei, emme mene tässä politiikkaan. Teemme sen myöhemmin.

Okei, seuraava. Se on siinä, okei. Seuraava kysymys.

LINDA: Sanoit "kaksi vielä".

ADAMUS: Olet oikeassa.

Meillä on siis luettelo tässä. Palaamme tarkistamaan sen myöhemmin tänä vuonna. Se on hyvä, muttei upea.

LINDA: Oho.

ADAMUS: Nimittäin ne ovat tavallaan B-tason vastauksia. Odotan enemmän shaumbroilta tulevaisuudessa. Okei? Sovittu, koska odotatte enemmän itseltänne. Ihan oikeasti! Melkein tylsää. On joitain hyviä juttuja … (Linda haukkoo henkeään) Turpa kiinni! Melkein tylsää. (Naurua ja Linda haukkoo henkeään taas) Ihan totta! Hän sanoo sitä minulle koko ajan (Linda nauraa), erityisesti kahdelta aamulla, kun yritän käydä keskustelua shaumbrojen kanssa: "Turpa kiinni! Turpa kiinni! Mene pois täältä, Adamus."

Okei, siis ei kovin hyvä. Oikeasti? Onko tässä mitään läpimurtoa? Mitään mikä … ei, ei, ei.

EDITH: Mikä on sinun vastauksesi?

ADAMUS: Annan sen hetken kuluttua (Adamus naureskelee). Voit olla varma siitä. Edith … (naurua). Edith, kerron sinulle jotain mestarista. Mestari ei esitä koskaan kysymystä tietämättä vastausta.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Muuten järjestät itsesi suoraan pois tuolta kauniilta jalustalta, jonka olet tehnyt itsellesi. On oltava aina vastaus.

EDITH: Olet täysin oikeassa (Linda haukkoo henkeään).

ADAMUS: Haluan kuulla sen uudestaan.

EDITH: Olet täysin oikeassa, rakas Adamus.

ADAMUS: Voisiko kääntää kovemmalle mikrofonin? (Lisää naurua)

EDITH: Olet hyvin fiksu, komea ja ihana.

ADAMUS: Ja minä rakastan sinua.

ADAMUS JA EDITH: Moiskis! (Vähän taputuksia)

ADAMUS: Hyvä, okei. Toinen osa. Toinen osa tässä. Nyt te kaikki … menette sosiaaliseen mediaan: ovatko nämä teistä todella hyviä vastauksia? Koska teidän vastauksenne kotona olivat todella hyviä, mutta teillä ei ollutkaan mikrofonia naamanne edessä …

LINDA: Ooo.

ADAMUS: … ja kaikki katselevat.

- Kysymys: osa 2

Siis kysymyksen toinen osa. Sama peruskysymys, mutta maailmanlaajuisen tilanteen sijasta viisi sanaa tai vähemmän siitä, millainen tämä vuosi on teille. Teille.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Joo, teidän vuotenne.

Tuntekaa sitä hetki. Älkää ajatelko sitä. Olette nyt tietäjiä, muistatteko? Ette ole ajattelijoita. Millainen se on teille? Ei välttämättä vain toiveitanne ja halujanne, vaan minne elämänlaivanne on nyt menossa? Mihin olette menossa kaiken tämän kanssa? Millainen vuodesta tulee?

Okei, aloitetaanpa. Viisi sanaa tai vähemmän, teille tämä vuosi. Aa, hyvä! Kerri, Kerri, Kerri.

KERRI: Hei.

ADAMUS: Hei.

KERRI: Minäkin olen kaivannut sinua.

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan?

KERRI: Totta kai!

ADAMUS: Hyvä.

KERRI: Hmm, minulle tässä vuodessa on kyse vain minusta.

ADAMUS: Tota, olet jo ylittänyt viisi sanaasi, mutta se on ok (Adamus naureskelee).

KERRI: Voi paska! Okei. Aloitan alusta. Kaikkien siteiden purkaminen.

ADAMUS: Siteiden purkaminen.

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Pidän siitä.

KERRI: Enimmäkseen esi-isiin, ja se on oikeastaan melkein valmis, uskoisin.

ADAMUS: Melkein valmis.

KERRI: Joo, joo.

ADAMUS: Tarkoitan …

KERRI: Mutta se oli aiemmin purkamista, jossa minä olin kuin "Aaaaaaa! Ooooooo! (huitoen käsivarsiaan), ja nyt se on kuin "oo, oo" (paljon rauhallisempaa).

ADAMUS: Tekisitkö sen uudestaan?

KERRI: Aaaaaaaaaaaaaaa!

ADAMUS: Joo, joo.

KERRI: Tavallaan sillä tavalla.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mikä purkamisen vaikein osa on? Onko se fyysinen vai tunnepuoli?

KERRI: No, se oli ennen supertunteellista, mutta se on vähentynyt. Tavallaan iYammer-jutun tullessa mukaan.

ADAMUS: Joo, joo.

KERRI: Ja nyt minä … Voi, tämä on suosikkiosani – etkä sinä hyväksy sitä (Lindalle) – mutta en vittu välitä enää ikinä! Sanoin "painu vittuun", ei ole enää annettavaa.

ADAMUS: No, nyt tämä ei ole enää tylsää. Menemme uudelle alueelle!

KERRI: Lakkaa vittu välittämästä, shaumbra! (Adamus naureskelee) Ei ole enää vittu väliä. Sori, Linda (hän nauraa). Älä nolostu.

ADAMUS: Ainakin se liikutti energiaa.

SART: Joo!

KERRI: Joo, tai jotain sellaista.

ADAMUS: Se liikutti energiaa.

KERRI: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

KERRI: Se on kuitenkin totta. Lopetin todella sen.

ADAMUS: Joo, okei.

KERRI: En välitä enää.

ADAMUS: Joo.

KERRI: Sori siitä.

ADAMUS: Joo (Adamus naureskelee).

KERRI: Se ei mennyt tukkaasi (naiselle joka hänen edessään koskettaa hiuksiaan).

LINDA: Hänen tukkansa on tulessa, mutta mitä siitä!

ADAMUS: "Älä koske …" Hän sanoo: "Älä koske minuun." No, se on todella hyvä tietää.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Ja mikä sen ydin on? Miksi? Tarkoitan …

KERRI: Miksi lakkasin – pitäisi sanoa "piip" – välittämästä. Lakkasin piip välittämästä, koska se oli tuskallista!

ADAMUS: Joo, joo, mutta tarkoitan …

KERRI: Pidin vain kiinni kaikista noista asioista, joista piip en välittänyt.

ADAMUS: Kenties kyse oli vähän itsekunnioituksen saamisesta?

KERRI: No, joo! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Hyvä!

KERRI: Pidin puoleni mestaria vastaan ja sanoin: "Haista v sinäkin".

ADAMUS: Varmasti.

KERRI: Se oli käännekohta.

ADAMUS: Sellaiset asiat eivät vaivaa mestareita.

KERRI: Joo.

ADAMUS: Sellaiset asiat itse asiassa vaivaavat muita ihmisiä.

KERRI: Joo, he eivät pidä v-sanasta. Tulee valituksia.

ADAMUS: Varmasti, varmasti. Voi, on tullut jo.

KERRI: Ehdottomasti. Haista v sinäkin. En välitä.

ADAMUS: Tarkoitan oikeasti, että nyt puhuessasi Facebook syttyy.

KERRI: No, haista v, Facebook, koska olette joukko valittajia! (Adamus nauraa) Tuo koko kiista, että niistä jutuista pitäisi maksaa? Älkää nyt viitsikö.

ADAMUS: Joo. Okei, no …

KERRI: Paha juttu.

ADAMUS: … kiitos. Mitä meillä on siis täällä? "Siteiden purkaminen". Joo, sitä ajattelinkin.

KERRI: Voi, kyllä!

ADAMUS: Ajattelin, että kirjoittaisimme sen (naurua). Okei, hyvä. Siis on vanhojen siteiden purkamisen vuosi.

KERRI: Ei purkamista holtittomalla ja sotkuisella tavalla, menemällä mielisairaalaan, vaan armollista purkamista.

ADAMUS: Rakastan sitä.

KERRI: Armollista.

ADAMUS: Tarkistamme tilanteen vuoden lopussa.

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Miten tuo purkaminen meni ja missä olet itsesi paljastamisen osalta.

KERRI: Kuulostaa siltä, ettet ole varma minusta.

ADAMUS: Olen minä … tiedän jo sen tapahtuneen.

KERRI: Mutta kauniilla tavalla.

ADAMUS: Mutta en aio kertoa tässä kohtaa, mitä tapahtui (Adamus naureskelee).

KERRI: (huokaisten) Ai, kiitos.

ADAMUS: Tiedän sen jo … Kerri.

KERRI: Adamus.

ADAMUS: Katson sinua suoraan silmiin …

KERRI: Anna tulla.

ADAMUS: … ja sanon, ettei sinulla ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.

KERRI: Mitä?!

ADAMUS: Sinulla ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.

KERRI: Annat minun tulla silti tänne.

ADAMUS: Ei, vaan tarkoitin … (naurua) Kokoonnumme tänä iltana Crimson Councilissa …

KERRI: Minäkin mietin joskus sitä.

ADAMUS: … ja keskustelemme siitä! (Adamus nauraa)

KERRI: Joo, joo. Ajaessani tänne mietin: "Päästävätkö he minut sisään?"

ADAMUS: Kerri.

KERRI: Mitä?

ADAMUS: Kuten hyvin monilla muilla, ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.

KERRI: Vakavoidutaanpa. Olet oikeassa.

ADAMUS: Mennäänpä siis sinne, minne oikeasti haluat mennä, ja se tapahtuu.

KERRI: "Minä olen" –olemukseeni.

ADAMUS: Olet kokeillut kaikkea muuta ja kaikki muu on joko epäonnistunut tai hajonnut tai et ole vain sietänyt sitä. Otat siis seuraavan askeleen.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Vedä kunnolla syvään henkeä (Kerri hengittää syvään sisään). Kiitos jakamisesta. Kiitos …

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: … jännityksen lisäämisestä tähän päivään.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä, aina vähän väriä.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Pari vielä, viisi sanaa tai vähemmän tästä vuodesta. Kyllä, viisi sanaa tai vähemmän sinulle tästä vuodesta. Millainen vuosi siitä tulee?

CAROLINE: Itseni rakastamista.

ADAMUS: Pidän siitä, hyvä. Minkä yhden asian teet rakastaaksesi itseäsi?

CAROLINE: Oivallan, että on okei olla vain minä.

ADAMUS: Juuri niin. Yrittämättä korjata sinua.

CAROLINE: Korjata toisia.

ADAMUS: Okei?

CAROLINE: Kyllä.

ADAMUS: Ei ole mitään korjattavaa. Päädyt nimittäin … Se on kuin omaa häntäänsä jahtaava koira. Et saa sitä koskaan kiinni. Ei ole mitään korjattavaa – terveys, mieli, arvot, sydän, sielu – ei mitään. Se on varsinainen väärä havainto, varsinaista tietoisuuden puutetta: "Minun on korjattava jotain itsessäni." Kaikki on periaatteessa hypnotisoitu korjaamaan jotain ja huolehtimaan kaikista muista – kaksi suurinta hypnoosikerrosta: "Sinun täytyy korjata jotain. Sinussa on jotain vikaa. Et ole aivan oikeanlainen." No … (Adamus naureskelee) Ei oikeanlainen vanhalla oikean ja väärän määritelmällä. Täytyy siis korjata jotain. Itse asiassa ei tarvitse, ellet usko tarvitsevan, ja sitten yrität jatkuvasti korjata jotain, ja jokin muu hajoaa ja antaa uutta korjattava sinulle. Ei ole mitään korjattavaa. Vedetäänpä siis kunnolla syvään ja maadoittavasti henkeä sille. Ei ole mitään korjattavaa – ei mitään.

Pysähtykää hetkeksi. Miten paljon elämästänne on – ei vain itsenne kyseenalaistamista, vaan yritystä korjata jotain? "Mitä, mutta näin uutisissa tänään, ettei pitäisi juoda enempää kuin …" Mitä se oli, Linda? Sinä reagoit. Ei pitäisi juoda enemmän kuin, mitä? Puoli lasia viiniä päivässä, jos olet …

LINDA: Ei, vaan miehet yhden. Ei, ei, sori. Miehet kaksi ja naiset vain yhden.

ADAMUS: Ahaa, ymmärrän, joo.

LINDA: Mutta pitäisi hengittää pieruja parantamaan syöpä. (Joku huutaa "mitä?!" ja joku kikattaa)

ADAMUS: Sinun …

LINDA: Se oli uutisissa!

ADAMUS: Sinun ja Kerrin täytyy istua …

LINDA: (huutaen) Se oli uutisissa! (Naurua)

ADAMUS: Teidän täytyy istua yhdessä.

LINDA: Pierujen rikkidioksidi parantaa syöpää. Se oli uutisissa!

ADAMUS: (joku mies nousee hakemaan vettä) Ja hän lähtee! Hän ei kestä enää. Hän sanoo: "Lähden niin ulos täältä."

LINDA: Näin sen oikeasti uutisissa!

ADAMUS: Okei.

LINDA: Tarkoitan, että "älkää nyt viitsikö"!

ADAMUS: Autatte kaikki minua pääsemään pointtiini (Linda kikattaa).

Tehdäänpä siis … Missä olimmekaan? Okei, ei mitään korjattavaa. Ei ole mitään korjattavaa. Lakatkaa korjaamasta kaikkea ja lakatkaa tekemästä kummallisia asioita kaiken korjaamiseksi, koska kerrotte silloin vain itsellenne, että pidätte itsenne korjaamisesta ja on lisää korjattavaa, joten teidän täytyy hajottaa jokin tai jonkin on hajottava sen korjaamiseksi. Lakatkaa siis yrittämästä korjata mitään, okei?

LINDA: Näytät melko komealta tänään (hän kikattaa).

ADAMUS: Hän yrittää harhauttaa minut ja teidän kaikki pois toteamuksesta, joka tehtiin muutama minuutti sitten ja jossa on itse asiassa tieteellistä pätevyyttä, mutta useimmat ihmiset eivät haistele pieruja voidakseen parantua syövästä (naurua). He eivät vain haistele, en välitä. He tekevät kaikkea muuta. He todella tekevät, enkä edes halua mennä siihen.

Nyt pääsemme tässä johonkin. Okei? Olemme tavallaan tulleet ulos vaikeuksista ja olemme … tätä ja tuota. Meillä on nyt kehotoimintoja. Pari vastausta vielä. Millainen vuosi tästä tulee … Kathleen?

LINDA: Ei, ei, vaan David. David.

ADAMUS: Ai, David. Ai jaa.

LINDA: Hänellä on mikki.

ADAMUS: Mutta Kathleen on hyvin valmis.

LINDA: Ei, kun Davidilla on mikki. Hänelle annettiin …

ADAMUS: En välitä.

LINDA: … sitten Kathleenille.

ADAMUS: Joo, sitten palaamme Davidiin.

LINDA: Hyvä on.

ADAMUS: Joo. Meillä on energiaside tässä. Vuodesta tulee?

KATHLEEN: Päätän nauttia elämästä.

ADAMUS: Okei.

KATHLEEN: Valitsen itselleni.

ADAMUS: Okei.

KATHLEEN: Menen paikkoihin ja näen konsertteja.

ADAMUS: Mahtavaa.

KATHLEEN: Minulla on jo lippu katsomaan Jesse Cookia.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Vau, joo.

KATHLEEN: Ja hän tulee Boulderiin.

LINDA: Missä se lippu on? Onko se laukussasi? (Linda on penkovinaan hänen laukkuaan)

KATHEEN: Hmm, se on e-lippu (Linda kikattaa). Se on e-lippu. Minun täytyy vain tulostaa se.

ADAMUS: Siis viis sanaa tai vähemmän (hän laskee) – Jesse Cook, konsertit, matkustaminen …

KATHLEEN: Tanssin enemmän.

ADAMUS: Joo, okei.

KATHLEEN: Lähden ulos.

ADAMUS: Nauti, nauti. Miten kauan siitä on? Tarkoitan, miten monta elämää …

KATHLEEN: Liian kauan.

ADAMUS: Miten monta elämää? Karkea arvio. Kaksikymmentä?

KATHLEEN: Tuhat.

ADAMUS: Kyllä, luultavasti tuhat vuotta siitä, kun todella olet nauttinut elämästä. Okei. Yksi vielä ja sitten minun täytyy jatkaa pointtiani. Meillä on paljon työtä tehtävänä tänään ja ymmärtääkseni …

LINDA: Kaksi vielä.

ADAMUS: … pizzaa on tulossa. Kaksi vielä. David.

DAVID: Tunnen "minä olen" –olemukseni, "olen olemassa".

ADAMUS: Okei. Tiivistä se …

DAVID: Tiedostaminen.

ADAMUS: … viiteen tai vähempään.

DAVID: Esiintuleminen.

ADAMUS: Esiintuleminen. Pidän siitä. Hyvä. Esiintuleminen. Hyvä. Pidän siitä.

LINDA: Viimeinen vastaus.

ADAMUS: Okei, viimeinen vastaus ja sitten vielä yksi sinulle, rakas. Näytät niin ihastuttavalta tänään, mmm! Hyvä, ole hyvä.

ELIZABETH: Itseni rakastamiseen liittyen haluan kiittää sinua Haavat-pilvikurssita tai mikä se olikaan (viitataan tunnehaavoista vapautumisen Dreamwalkiin). Noin vuosi sitten oli sellainen ja se oli hyvä.

ADAMUS: Aivan.

ELIZABETH: Mutta tunsin, että yhteenvetoa kaikista näistä "haavoista", suurin oli sallia itsensä rakastaa itseään sen kysymisestä, miksi rakastaa tai ei rakasta tai missä määrin jne.

ADAMUS: Miten siis laitat sen viiteen sanaan tälle vuodelle?

ELIZABETH: Ai niin, sori! Okei.

ADAMUS: Livautimme siihen pikku mainoksen (vähän naurua).

ELIZABETH: Joo, tiedän. Minäpä teen sen sinulle.

ADAMUS: Pilvikurssi, tunnehaavat. Et voi elää ilman sitä. Anna palaa (lisää naureskelua).

ELIZABETH: Jokaisessa haavassa, on se sitten mikä tahansa, sinulta tai toisilta, on aina rakkaustekijä.

ADAMUS: Kyllä. Et taida olla kirjanpitäjä? (Vähän naureskelua)

ELIZABETH: Ei, ole huonoin ihmisen tuntema kirjanpitäjä.

ADAMUS: Se on ilmiselvää. Viisi sanaa tai vähemmän (naurua).

ELIZABETH: Kiitos. Onko tämä valmis?

ADAMUS: Kyllä, kyllä, kiitos paljon. Kiitos. Hyvä. Kyllä, vielä yksi. Tässä.

SHAUMBRA 3: Transformoiva rauha.

ADAMUS: Transformoiva osa/pala, häh …

SHAUMBRA 3: Ja vakaus.

ADAMUS: Transformoiva pala/osa mitä? (Suom. huom. "pala/osa" ja "rauha" kuulostavat samalta) Osa, niin kuin aspekti vai rauha …

SHAUMBRA 3: Niin kuin "minä olen" –olemuksessa.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 3: Olen rauha.

ADAMUS: Olet rauha, okei.

SHAUMBRA 3: Miltä rauha näyttää?

ADAMUS: Miltä se näyttää … joo.

SHAUMBRA 3: Ja rauha … Olen pystynyt ilmentämään merkittävän transformaation …

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 3: … viime kuussa ja tiedän tietäväni, että olen valopiste siinä, missä olen tässä uudessa paikassa, ja sillä on hyvin suuri vaikutus.

ADAMUS: Hyvä. Kyllä, sillä on. Ja haluaisin sinun jakavan sen, kun aika on oikea – ei nyt – jakavan, mitä oikeasti tapahtui.

SHAUMBRA 3: Se olisi minulle kunnia.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 3: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Kaunis tarina.

SHAUMBRA 3: Kyllä, kiitos.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos teille kaikille panoksestanne, tavallaan (naurua ja joku sanoo "vau"). Vau. Se sattuu. Ja kiitos sinulle kirjoittamisesta.

Meillä on siis paljon juttuja taululla. Palaamme tähän. Haluan varmistaa, että tuosta saadaan kuva. Kun sanon sen, hän klikkaa. Miten se tapahtuu, en tiedä. Palaamme siis tarkastelemaan sitä vuoden lopussa, ja sanotte: "Voi! Mutta oikeasti halusin sanoa sitä ja sitä, enkä sanonut. Tavallaan vesitin sen. Tavallaan käytin plaa-plaa-sanoja." Okei.

Adamuksen vastaus

Sanani tälle kaikelle – teille, maailmalle, kaikelle muulle – on yksi sana, koska olen mestari ja pidän asiat yhdessä yksinkertaisessa sanassa.

LINDA: Mmm. (Linda tekee ddddrrrr-ääntä)

ADAMUS: Soiko puhelin? (Adamus naureskelee)

LINDA: Se oli rummutusta. Se oli pienenpientä rummutusta. Olen innoissani!

ADAMUS: Yksi yksinkertainen sana …

LINDA: Sain liikaa sokeria.

ADAMUS: Häiritsevä.

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Todella häiritsevä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Totaalisen häiritsevä. Häiritsevä planeetalle.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Siitä tulee yksi noista "voi hyvä luoja" –tyyppisistä vuosista.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Eikä se merkitse, että täytyy olla pelkoa, mutta on. Se ei merkitse, että täytyy olla kaaosta, mutta on; tai väkivaltaa, mutta on; tai tietämättömyyttä, mutta sitä on paljon. Se on vain totaalisen häiritsevä vuosi, kaikki tulee hulluksi.

LINDA: Kivaa.

ADAMUS: Kaikki on ylösalaisin. Ei, vaan se on itse asiassa todella kivaa. Linda heittää pieniä toimituksellisia kommentteja sivusta – "kivaa". Se on itse asiassa erittäin kivaa, ja juuri siinä kohtaa asioiden täytyy olla. Ne eivät voi enää elää vanhoilla, tylsillä ja valtaorientoituneilla tavoilla. Eivät voi. Kukaan teistä ei halua sitä.

Tiedän, että haluaisitte jonkun tulevan ripottelemaan taikaenkelipölyä ympäri planeettaa ja tekemään kaikesta hyvää. Sitä ei tapahdu. On häiriöiden vuosi ja se saa jotkut ihmiset pistämään päänsä pensaaseen tai mihin tahansa voivat sen piilottaa. Se saa jotkut ihmiset ehdottomasti heräämään. Se luo kuiluja ja juopia, ja se kaikki on tarkoituksenmukaista.

Nimittäin voitaisiin sanoa, että tämä planeetta astui uuteen aikaan, uuteen tietoisuuteen noin 1980-luvun lopulla, jossain niillä main. Jotkut teistä yhdistävät sen Harmoniseen yhdentymiseen ja Harmoniseen sopusointuun, mikä on osatotuus. Se oli energian toimitusmekanismi. Asioita ei tapahtunut tuon asetelman vuoksi – asetelma toi energioita ja ne tekevät aina sitä. On aina asetelmia ja energioita tulee aina, mutta hyvin usein ne menevät suoraan ohi. Ihmiset eivät ole valmiita niille. Ne kiitävät ohi. Se tulevat myöhemmin takaisin toisessa muodossa, toiseen aikaan. Mutta voitaisiin sanoa, että ihmiset olivat oikeasti valmiita tälle energialle tuolloin – energialle tietoisuuden tuloksena.

Siis asiat todella muuttuivat paljon. Voitte käydä läpi ja kartoittaa kaiken teknologisista muutoksista, läpimurtoihin lääketieteessä, parantamisessa, politiikassa, kaikessa. Voitte alkaa todella eritellä asioita ja sanoa: "Pojat, asiat ovat oikeasti muuttuneet paljon 1980-luvun lopun jälkeen."

Paljon siitä on ollut asettumista linjaan, järjestelyä, valmistautumista, pienten muutosten ja siirtymien tekemistä. Aivan kuten usein ennen suurta maanjäristystä on sarja pienempiä maanjäristyksiä ja sitten on suuria järistyksiä – häiritsevä järistys iskee. Voitaisiin sanoa, että samaa tapahtuu tällä hetkellä planeetalla. Kaikki on tavallaan muuttunut ja asettunut linjaan tavalla, että se tuo eräänlaista tuhoutumista – tota, häiriöitä maapallolle …

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Katson vain, oletko hereillä. Tuo sellaisia häiritseviä kuvioita maapallolle, jotka ovat tarkoituksenmukaisia muutoksen kannalta. Jotkut ihmiset eivät pidä siitä. Jotkut ihmiset eivät jää sitä varten. Toiset pistävät päänsä pensaaseen, mutta se tapahtuu. Eikä tämä ole lainkaan pelkojuttu. Näen, että jotkut teistä ovat valmiita kirjoittamaan jotain. Ei ole mitään pelkoa.

Kun muutatte uuteen taloon tai remontoitte nykyisen talonne, se on tavallaan häiritsevää, mutta tarkoituksena mennä parempaan paikkaan se on hyvin nautittavaa. Matkan varrella on häiriöitä. Tänä vuonna on.

Pyydän teitä nyt juhlimaan noita häiriöitä, maailmanlaajuisia ja henkilökohtaisia. Henkilökohtaisesti on häiriöitä, mutta ne eivät ole sellaisia, joihin olette tottuneet menneisyydessä – nimittäin keho-ongelmia tai tunnepuolen ongelmia. Ne ovat malleihin liittyviä kysymyksiä – häiriöitä siinä tavassa, jolla yltäkylläisyyttä tulee teille, jolla näette unta yöllä, häiriöitä siinä, miten johdatte energiaanne. Mikään näistä ei ole huono asia. Älkää siis kyseenalaistako itseänne. Älkää ajatelko, että olette tehneet jotain väärin.

Tulee jokin häiriö, joka saattaa saada teidät sairastumaan yhtäkkiä, ja teidän täytyy lähteä sieltä, missä olette, mutta sen tarkoituksena on oikeasti tietoisuus, te, tietoinen ihminen.

Häiriöitä työpaikoilla, häiriöitä perheyhteyksissä, kaikkea muuta vastaavaa. Voisitteko hyväksyä nyt, että te tuotte nämä häiriöt itsellenne – ei kukaan muu kuin te – tuotte ne itsenne vuoksenne? Teidän vuoksenne. Monia järjestelmiä täytyy häiritä, koska muuten jatkatte niiden seuraamista, ettekä pääsisi minnekään eikä elämä muuttuisi. Ja sitten turhautuisitte todella. Nimittäin silloin kuin elämä ei muutu – on samaa puurtamista joka päivä, samaa roskaa kulkee päässä – se on kurjaa. Se on kamalaa. Mutta teillä on näitä häiriöitä, jotka muuttavat malleja muuttamaan elämäänne ja tekemään teistä todellisen mestarin tälle planeetalle.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tälle. Ei enää itsenne kyseenalaistamista. Ei enää kaiken epäilemistä. Paljon aikaa ja energiaa on kulutettu siihen.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Se on tämä

Tämä on elävän mestarin vuosi. Se on tämä, ja palaamme taaksepäin joulukuussa tarkastelemaan kunnolla kaikkea. Meillä on suuret juhlat niille, jotka ovat edelleen täällä (muutama naurahdus). Olette edelleen täällä.

SART: Pukeutukaa!

ADAMUS: Olette edelleen täällä. Joo, pukeutukaa. Jep. Pidämme suuret juhlat ja tarkastelemme sitä, mutta tämä on mestarin vuosi. Se on tämä, rakkaat shaumbra-ystäväni. Se on tämä. Olemme puhuneet paljon, valmistautuneet paljon – se on tämä. Se on "nyt tai ei pitkään, pitkään aikaan" –tyyppinen juttu.

Ette sietäisi sitä. Tunnen teidät. Ette sietäisi sitä, jos sanoisin, että no, voitte palata takaisin ja tehdä sen seuraavassa elämässä tai sitä seuraavassa elämässä tms. Ette sietäisi sitä. Niinpä olette järjestäneet dynamiikan, että se on tämä, eikä se johdu kalenterivuodesta – se johtuu siitä, että satumme tavallaan olemaan siinä kohtaa kalenterissa. Se on tämä.

Siis eikö olisi luonnollista, että on paljon häiriöitä, eivätkä häiriöt ole huono asia. Ne ovat todella, todella hyvä asia. Mutta se on tämä, Kerri. Se on tämä.

On aikoja, jolloin törmäätte seinään. On aikoja, jolloin itkette maassa. Haluan teidän pysähtyvän siihen paikkaan, vetävän syvään henkeä ja oivaltavan, että se on ehdottomasti täydellistä, joo. Luovutte joistain niistä vanhoista asioista, jotka eivät oikeasti palvele teitä.

No niin …

KERRI: En pelkää.

ADAMUS: Et pelkää (naurua) Ääni pimeydestä sanoo: "En pelkää! Heittäisikö joku alas köyden, valon ja vähän ruokaa, mutten minä pelkää."

Mestariaisti (ja sen osat)

On yksi erittäin tärkeä kohta, johon menemme nyt, yksi erittäin tärkeä kohta, koska olemme nyt mestareita, olette tässä – yksi erittäin tärkeä kohta. Sitä kutsutaan "mestarin aistiksi". Mestarin aisti.

Päästätte sen sisään. Olette sitten hyvin hämmentynyt siitä, ja sitten lopulta ymmärrätte sen. Muutamalla teistä se on jo tapahtunut elämässä, mutta ette ole varma, mitä se on. Minäpä selitän mestarin aistia. Kirjoittaisitko sen taululle, Linda? Pyydän Lindaa kirjoittamaan tänne. Aivan ylälaitaan isoilla kirjaimille "mestarin aisti".*

Jotta jokin voidaan aistia – palaamme tässä perusteisiin – täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia. Numero yksi – ja kirjoita tämä keskelle ja meille tulee noin viisi asiaa alaspäin, viisi tai kuusi – numero yksi: tiedostaminen. On oltava tietoisuus.

Useimmat ihmiset eivät tiedä, että on oltava tietoisuus. Eivät todellakaan. Jotkut teistä puhuivat aiemmin siitä, että ihmisistä tulee jopa vähemmän tietoisia, he sulkeutuvat, pistävät päänsä pensaaseen eikä heillä ole mitään tiedostamista. He eivät ole lainkaan tietoisia.

Numero kaksi – vedä nuoli tästä ja kirjoita sitten seuraava sana. Numero kaksi – voidakseen aistia mitään, seuraavaksi on oltava valoa. Valoa. V-a-l-o-a. Kirjoita keskelle, suoraan alle. On oltava valoa.

Valo tulee luonnostaan. Silloin kun on tietoisuus, "minä olen" –tietoisuus – ei mielen, vaan "minä olen" –tietoisuus, "olen olemassa" –tyyppinen tietoisuus – se säteilee periaatteessa valoa. Mutta ei tällaista valoa (lampusta), vaan sitä on kutsuttu intohimon valoksi, valaisemiseksi. On siis valoa. Valo tulee ns. sielusta, tiedostamisesta. Valoa säteilee, kun on tietoisuutta.

Henkilö joka on tietoinen edes ihan perustasolla – tässä, "minä olen" –tasolla – lähettää, säteilee valoa kaikille muille. Siksi ihmiset tuntevat, aistivat jotain erilaista teissä kaikissa. He eivät tiedä, mitä se on – se hämmentää heitä. Se itse asiassa ärsyttää heitä. He kamppailevat sen kanssa ja löytävät tavan työntää sen pois, koska se ei sovi heidän kivaan hypnoosilaatikkoonsa. Niinpä he työntävät sen pois. Mutta on valoa.

Te jotka olette olleet keahakissa tai olette keahakissa, voitte palata luomisdiagrammin aakkosiin.

Tästä valosta tulee energia. Energia – olemme puhuneet siitä, nämä ovat perusteita, joista tiedän puhuneemme – on periaatteessa sielun myötätuntoa, joka on niin tiivistynyttä, niin tuotu itseensä, että se käy läpi kiteytymisprosessin, mikä muuttaa sen energiaksi. Tietoisuus oli riittävän tietoinen antaakseen itselleen keinon kokea itsensä ja se on energia.

Energia on, kuten tiedätte puheistamme, neutraalia, ehdottoman neutraalia, kunnes se aktivoidaan intohimolla ja halulla, ei ajattelulla – kunnes se aktivoidaan. Energia siis tulee sitten palvelemaan mestaria. Energia on palvelemassa teitä. Se ei koskaan toimi teitä vastaan, se ei ole koskaan teidän tai kenenkään muun kerättäväksi. Ja tässä skenaariossa, jos meillä olisi tilaa – voit kirjoittaa tähän hyvin pienellä (sanan "energia" viereen) – tässä kohtaa tulee mukaan valtadynamiikka. Tämä on ollut ongelmana luomisessa pitkän aikaa, koska tällä planeetalla ja kaikkialla muualla on monia, monia olentoja, jota ovat sekoittaneet vallan todelliseen energiaan.

Valta on sakariinia. Se on keinotekoista. Sitä ei ole olemassa, mutta on riittävästi niitä, jotka eivät rakasta itseään tai kunnioita itseään riittävästi ollakseen omassa energiassaan. He eivät pidä itseään riittävän arvokkaana saadakseen omaa energiaa omiin luomuksiinsa, ja he ottavat sitä joltain toiselta. He ovat tiedostamattomia tai sokeita sille tosiasialle, ettei ole valtaa. Ette tarvitse energiaa keneltäkään toiselta. Kaikkea on teitä varten – voitaisiin sanoa – rajattomia määriä. On paljon.

Tämä hyvin pieni hassu asia tässä – valtadynamiikka – on saanut paljon mielenkiintoisia asioita tapahtumaan ympäri luomakuntaa. Olette olleet valtanännillä hyvin pitkään (vähän naurua), ja, ja … Hei kuunnelkaa nyt, jos Kerri voi puhua … (lisää naurua). Valta on vietellyt teidät pitkään – onko näin parempi? – valta on vietellyt teidät pitkään ja oivallatte lopultakin, että te ette tarvitse sitä. Mutta hassu asia tapahtuu. Saatte tuon pienen tyhjän tilan, josta puhuitte aiemmin ja jossa sanotte: "Okei, irrotan otteeni vallasta", mutta voi ei! Sitten on tämä suuri aukko, tyhjiö ja yhtäkkiä tavallaan: "Minulla ei ole energiaa enää ja menetän kaiken, mitä minulla on. Putoan kuiluun, koska minulla ei ole valtaa, vanhaa valtaenergiaa."

Hassu asia tapahtuu. Oletteko koskaan nähneet sellaista unta, jossa putoatte, putoatte, putoatte, putoatte, putoatte syvään pimeään reikään – "Voi luoja, mitä tapahtuu? Kuolen. Paiskaudun, iskeydyn pohjaan." – ja yhtäkkiä juuri ennen iskeytymistänne, tarkoitan millimetrin ennen paiskautumistanne maahan, transformoidutte yhtäkkiä. Yhtäkkiä ette paiskaudukaan maahan tai teistä tulee suuri lintu ja lennätte pois tai yhtäkkiä pysähdytte ja sitten nousette ylös.

No, tällaista on ollut monilla teistä. Olette olleet vanhassa valtapelissä ja yhtäkkiä pääsette pois siitä, mutta tunnette kuin putoavanne, koska no, teillä ei ole enää tuota vanhaa dynamiikkaa. Mutta juuri ennen iskeytymistänne pohjaan oivallatte yhtäkkiä: "Minä olen mitä olen. Tämä on minun valoani, ei kenenkään muun. Tämä on minun energiaani, ei kenenkään muun." Mutta eksyn nyt aiheesta.

Seuraavana tässä luettelossa on asia, josta olemme puhuneet viime aikoina. On "liike", kutsun sitä niin. "Liike" seuraavaksi.

Liike. Käytän tuota sanaa ja se edustaa aikaa, paikkaa, toimintaa, mennyttä, tulevaa ja kaikkea muuta, koska te ette itse asiassa liiku, kuten olemme puhuneet pari shoudia sitten. Te ette liiku. Kaikki muu liikkuu teidän lävitsenne. Mutta täällä ylhäällä (pää) ja jokaisessa ihmisaistissa teidät on opetettu, ohjelmoitu, hypnotisoitu, mitä tahansa, ajattelemaan, että te liikutte.

Se tekee teistä hyvin pienen, kun ajattelette: "Minun täytyy liikkua koko suurta universumia vasten." Mutta vaihdatte perspektiiviä ja yhtäkkiä oivallatte, että kaikki liikkuu teitä varten. Kaikki. Se tulee teille. Jos ette ole tietoinen, jos ette ole tiedostava, jos ette ole valmis, kuten sanotaan, kaikki kulkee silti lävitsenne, mutta ette ole yhdistymispisteessä hyödyntääksenne sitä. Se menee suoraan ohi, mutta se tulee takaisin myöhemmin. Ette voi tehdä väärin.

Voidaksenne aistia mitään, teillä on oltava jossain määrin tietoisuutta, jolloin luotte automaattisesti ja säteilette tätä ns. valoa, yhdistytte energiaan ilman valtaa, ja nyt on liikettä. Nyt teillä on elävä kokemus ja tästä kohtaa – seuraava kohta alhaalla – pystytte havaitsemaan. Havaitsemaan tai aistimaan.

Mainitsin aiemmin Mary Suen ja minä …

LINDA: I-e vai e-i (suom. huom. kirjoitusohjeita englanninkielen sanaan "havaita" (= preceive)) (Muutama ihminen sanoo "e-i")

ADAMUS: E-i-e-i-o (naurua).

*MESTARIN AISTI

1. tiedostaminen

2. valo

3. energia (valtadynamiikka)

4. liike

5. havaitseminen

Siis Mary Sue kirjoitti taululle aiemmin ja tietää vähän Lindan ongelmista. Tulistiko tänne eteen hetkeksi?

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Mahtavaa. Tänne Lindan paikalle.

Walter Russell

Annan teille nyt esimerkin, ennen kuin menemme seuraavaan askeleeseen. Mary Sue – Mary Sue Dickerson – kaunis, älykäs, hyvin älykäs, ja ujo nainen (Adamus naureskelee). Miltä tuntuu olla täällä edessä?

MARY SUE: Ok.

ADAMUS: Hyvä. Hän on siis tutkinut ja tuntenut ja käynyt läpi hämmästyttäviä henkilökohtaisia kokemuksia, joita hän ei ole todellisuudessa jakanut kovin monen ihmisen kanssa, ja hän on kyseenalaistanut itsensä tietysti – tietysti koska sitä shaumbrat tekevät. Mutta tutkimuksissaan hän on törmännyt johonkin, josta hän ei vielä edes oivalla, miten intiimisti hän on mukana siinä, ja se palaa kauas taaksepäin.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Olet paljon enemmän mukana, mitä tiedät tällä hetkellä.

Hän on siis tutkinut jotakuta. Antaisitko hänelle mikrofonin, kiitos. Ketä olet tutkinut tai mitä olet tutkinut?

MARY SUE: Walter Russellia.

ADAMUS: Walter Russellia. Kirjoittaisitko sen seuraavalle sivulle (Lindalle)? Kerro meille vähän Walter Russellista.

MARY SUE: Hän meni jumalaiseen tilaan 39 vuorokaudeksi ja kun hän tuli takaisin …

ADAMUS: Hän tuli siis hulluksi. Okei, joo (muutama naurahdus).

MARY SUE: (naureskellen) Aivan.

ADAMUS: No, hän tuli.

MARY SUE: … hänellä oli uusi käsitys universumista.

ADAMUS: Uusi käsitys universumista. Ja mihin aikaan tämä sijoittuu?

MARY SUE: Se oli 1921.

ADAMUS: 1921. Milloin hän suurin piirtein eli? Mistä mihin, vuosilukuina?

MARY SUE: Hän syntyi 1870-jotain ja kuoli 1962.

ADAMUS: Suunnilleen missä iässä?

MARY SUE: 92-vuotiaana.

ADAMUS: 92-vuotiaana. Ei huono, ei huono. Ja mistä hän oli kotoisin?

MARY SUE: Hän syntyi Bostonissa.

ADAMUS: Bostonissa. Ja keitä pari hänen ystäväänsä oli?

MARY SUE: Mark Twain (hän naureskelee, yleisö sanoo "ooo!") Se on hyvää seuraa, jos minulta kysytään. Ja kuka muu?

MARY SUE: Thomas Watson.

ADAMUS: Thomas Watson.

MARY SUE: IBM.

ADAMUS: IBM, joo. Ja kuka muu?

MARY SUE: Tota … (Adamus kuiskaa "Tesla") Tesla. Nikola Tesla.

ADAMUS: Nikola Tesla.

MARY SUE: Ja hän tunsi myös Einsteinin.

ADAMUS: Ja hän tunsi Einsteinin. He eivät nähneet silmästä silmään koko ajan, mutta … Hän oli siis hyvässä seurassa. Tämä nimi on uusi hyvin monille. (Joku kysyy "miksi?") Miksi? Ja mitä – et ehkä tiedä tätä – mutta mitä Tesla kertoi hänelle hänen työstään?

MARY SUE: Hän kehotti tätä …

ADAMUS: Sinä tiedät sen!

MARY SUE: Hän kehotti tätä laittamaan sen sivuun tuhanneksi vuodeksi, koska silloin maailma ehkä olisi valmis siihen.

ADAMUS: Hyvin tosi tarina. Hyvin, hyvin tosi tarina. Ja mikä oli sinun roolisi kaikessa tässä?

MARY SUE: Satuin kuulemaan haastattelun hänestä.

ADAMUS: Ei, vaan oikea rooli.

MARY SUE: Ai.

ADAMUS: Mikä oli suhteesi Walteriin?

MARY SUE: Ai jaa! Minulla ei ole aavistustakaan! (He naureskelevat)

ADAMUS: Mitä meidän ei pitäisi sanoa tällä kurssilla? Meidän ei pitäisi sanoa niin. Keksi jotain.

MARY SUE: Hmm, tunsinko hänet?

ADAMUS: Joo, no, se on melko selvää. Miten? Keksi se.

MARY SUE: Hmm.

ADAMUS: Keksi vaan jotain!

EDITH: Olit hänen toinen vaimonsa.

MARY SUE: Olin hänen toinen vaimonsa? (Hän naureskelee) En tiedä.

ADAMUS: Ei, ei. Et toinen vaimo, mutta … no, tavallaan lähellä. Okei.

MARY SUE: Hänen ensimmäinen vaimonsa?

ADAMUS: Lähellä. Se on tavallaan vaimo, mutta ei …

MARY SUE: Ai jaa! (Naurua ja "oho!" yleisöltä)

ADAMUS: Älkää minua "ohotelko". "Ohotelkaa" häntä! No … no …

MARY SUE: En tiedä hänestä. Sinun täytyy kertoa minulle.

ADAMUS: Myöhemmin, myöhemmin (Mary Sue nauraa). Olit kovasti mukana ja inspiroit häntä.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Okei. Eikä meidän tarvitse kertoa hänen vaimoilleen – he ovat kuolleet joka tapauksessa (Mary Sue kikattaa). Siis, miten kauan hän oli naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa?

MARY SUE: 55 vuotta.

ADAMUS: 55 vuotta. Se on pitkä aika. Ja mitä sitten tapahtui?

MARY SUE: Sitten tuli toinen nainen, joka soitti hänelle puhelimella, ja Walter sanoi: "Olen kuullut äänesi vuosikymmeniä."

ADAMUS: Meidän täytyy pysähtyä tässä. Oliko tämä viisas mies, mitä? "Voi kyllä. Olen kuullut äänesi vuosikymmeniä (naurua). Ja mikä on horoskooppimerkkisi?" Okei. Hänenkin oli siis pakko olla melko vanha.

MARY SUE: Hän oli vähän nuorempi.

ADAMUS: Joo, niin kuin 35 vuotta nuorempi, siis hieman. Okei. Toin sinut tänne eteen ja kysyn sinulta tätä. Olet tehnyt työtä ja mitä oivalsit siinä? Tehdessäsi hiljaa sivussa tätä pientä asiaa, mitä oivalsit?

MARY SUE: Se auttoi minua ymmärtämään substanssittoman universumin käsitteen.

ADAMUS: Joo, okei. Se on suuri ei-mitään (vähän naurua). Se oli vitsi.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Se oli vitsi, okei. Tarkoitan, ettei se ole kritiikkiä. Se oli vitsi. Substanssiton universumi. Mutta ei, tämä liittyy tavallaan henkilökohtaisempaan tasoon Russellin ja minun välillä.

MARY SUE: Tunsinko sinut?

ADAMUS: Kauan ennen kuin tunsit hänet, mutta emme tehneet … Ei, emme … (naurua)

MARY SUE: (kikattaen) Ai, okei.

ADAMUS: Ei. Havaitsit matkan varrella – ei ole tarkoitus laittaa sanoja suuhusi – "Voi, hyvin paljon siitä, mitä Adamus on puhunut …"

MARY SUE: Okei, okei. Minä …

ADAMUS: Olit hämmästynyt. Olit ällikällä lyöty.

MARY SUE: No, minä …

ADAMUS: Olit hyvin innoissasi.

LINDA: (huutaen) Anna hänen puhua! (Adamus naureskelee)

MARY SUE: Se on auttanut … olet … okei. Se auttoi minua ymmärtämään, että olen tietoisuus, ja se on auttanut minua ottamaan vastuun itsestäni ja siitä, mitä minulle tapahtuu.

ADAMUS: Aivan.

MARY SUE: Ja se osa, jota tunnen sinun esittäneen, mikä on erittäin suuri osa …

ADAMUS: Joo, okei.

MARY SUE: … on …

ADAMUS: Odota hetki. Ennen kuin menet … (Adamus vetää esiin nenäliinan ja teeskentelee pyyhkivänsä kyyneleitä silmistään, naurua)

MARY SUE: … auttaa minua ymmärtämään, että ihmisitseni ei tarvitse tietää kaikkea.

ADAMUS: Kyllä.

MARY SUE. Että voin luottaa omaan …

ADAMUS: Ei, vaan kerro minusta (naurua).

MARY SUE: Ai jaa. Teit siitä pilaa?

ADAMUS: Joo, okei. Se on hyvä. Se seisoo henkisessä hautakivessäni: "Hän teki siitä pilaa". Okei.

Halusin tuoda sinut tänne eteen parista syystä: olet tehnyt tutkimusta, kirjoitit paperin, jota epäröit a) julkaista, ja b) siirtyä seuraavaan askeleeseen, eikö?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Lopeta itsesi kyseenalaistaminen.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Okei, koska teit lupauksen kauan sitten Walterille, että aiot jatkaa tuota työtä.

MARY SUE: Vau.

ADAMUS: Joo, vau.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Harmi. Jos siis et tee sitä, ajat itsesi hulluuteen. Miksi siis mennä kaiken turhautuisen ja epäilyn mukana? Oli tavallaan sopimus, jossa sanoit: "Okei, emme piilota sitä tuhanneksi vuodeksi, vaan tuomme sen takaisin oikeaan aikaan", mutta uudenlaisella energialla, koska suuri osa siitä on todella vaikeaa luettavaa.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvin, hyvin vaikeaa ja tavallaan unettavaa, mutta erittäin, erittäin hyviä pointteja. Hän ei ollut hauska kaveri.

MARY SUE: Joo.

ADAMUS: Toisin kuin jotkut tuntemani ihmiset.

MARY SUE: Ja autoit minua tänään myös määrittelemällä energian.

ADAMUS: Joo, näetkö?

MARY SUE: Koska se on ollut aina hämmentävää minulle.

ADAMUS: Varmasti. Ja Walter sai paljon siitä oikein. Hänellä oli todella kosminen tietoisuutensa, joka kesti melkein 40 vuorokautta. Hän melkein teki sen, mutta Jeesus sanoi: "Ei. Olen ainoa, jolla on 40 (Mary Sue kikattaa). Sinulla on melkein neljä tuntia vajaa." Mutta siinä oli hyvin monia periaatteita. Hänellä oli suurta ymmärrystä. Yhdestä merkittävästä asiasta olen eri mieltä hänen kanssaan, mutta emme mene siihen, mutta oli hyvin paljon järkeä ja hän oli kaukana aikaansa edellä. Hän ja Tesla olivat hyvin kaukana aikaansa edellä.

Mutta mitä tapahtuu nyt? He tulevat takaisin. Eivät reinkarnoidu, vaan he tulevat takasin sinun kaltaistesi kautta ja kaikkien teidän kaltaistenne kautta, koska nämä eivät ole salaisuuksia. Nämä eivät itse asiassa ole monimutkaisia, mutta Walterin kaltaiset joutuvat päähänsä ja heistä tulee hyvin teoreettisia. Mutta se on tulossa takaisin nyt.

Siis tuon sinut tänne eteen a) muistuttaaksesi sinua, b) lakkaa epäilemästä itseäsi ja c) hän haluaa sinun jatkavan sen kehittämistä ja sinä haluat jatkaa. Jatka kirjoittamista ydinmateriaalista eteenpäin. Koska siis aiot julkaista tämän?

MARY SUE: Hyvä kysymys?

ADAMUS: Tiedän, että se on hyvä kysymys, mutta keksi päivämäärä. Mikä tahansa, keksi se vaan. Milloin aiot … He haluavat kuollakseen tietää. Haluatteko kaikki kuollaksenne tietää? (Yleisö on innoissaan) Haluatteko ensimmäisen luvun? (Yleisö sanoo "kyllä!") Okei. Haluatko velottaa siitä vai onko se ilmainen?

MARY SUE: En ole vielä ajatellut sitä.

ADAMUS: No, ajattele nopeasti.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, ei ole kovin vaikeaa, toinen tai toinen.

MARY SUE: Veloitan siitä.

ADAMUS: Veloitat sitä. Okei, hyvä. Hyvä, kiitos.

MARY SUE: Okei (vähän taputusta).

ADAMUS: Ja sitten sinulla on velvollisuus jatkaa seuraavaan askeleeseen.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Okei. Milloin meillä on tämä ulkona?

MARY SUE: Ainakin vuosi.

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ensimmäisenä tullee se, mitä olet jo kirjoittanut, vähän siistittynä.

MARY SUE: Okei. Hmm …

ADAMUS: Kenties sen pitäisi olla ilmainen teaser?

MARY SUE: Okei, se voisi olla ilmainen.

ADAMUS: Joo, se voisi olla ilmainen. Okei.

LINDA: Voisiko se olla lehdessä?

ADAMUS: Liian pitkä, mutta voi olla katkelmia ja lopun voi ladata netistä.

MARY SUE: Okei, voin tehdä lyhyen.

ADAMUS: Joo, okei. Hyvä.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Okei, kiitos, kiitos.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Älä siis epäile itseäsi (yleisö taputtaa). Joo, kaunista, kaunista.

Kaunista työtä. Aika on oikea ja jokaisella teistä on jotain. Jokaisella teistä on jotain – tarina kerrottavana, kokemus jaettavana, totuuksia, oikeita totuuksia – ja teille nauretaan eikä sillä ole merkitystä. Russellille nauroivat kaikenlaiset olennot.

Akateemiset ja filosofiset yhteisöt karsastivat häntä todella. Hän kuoli ilman mitään tunnustusta – siksi ette tunne hänen nimeään. Hän ei itse asiassa oikeastaan välittänyt siitä loppujen lopuksi, mutta se tavallaan hiersi häntä, ettei hän saanut tunnustusta siitä, mitä hän oli tehnyt. Hämmästyttävää, yksinkertaista informaatiota universumin toiminnasta ja hyvin yhtenevää sen kanssa, mitä puhumme täällä, koska se mitä olemme puhuneet täällä, on teidän totuutenne ja se on universaali totuus. Ja vasta sitten kun joudutte aivoihinne, ajattelette liikaa, epäilette myös liikaa ja mutkistatte liikaa, olette vähän hakoteillä.

Takaisin asian ytimeen: vaaditaan tiedostamista, mikä säteilee valoa, joka sitten yhdistyy energiaan, ja tämä lähtee liikkeeseen – aktivoitu energia liikkeessä – ja luo havainnon todellisuudesta. Onko siinä järkeä? Onko se suhteellisen yksinkertaista? Jos olisi kyse Walterista, hänellä olisi kaikkia akateemisia teorioita – minä pidän sen todella yksinkertaisena. Siis voidaksenne aistia mitään, teillä täytyy olla nämä hyvin yksinkertaiset askeleet. Se päättyy havaitsemiseen. Siinä olette tällä hetkellä. Olette havaitsemisenne keskellä.

Mutta te tiedätte ja minä tiedän teidän tietävän, ettei havainto ole täysin totta. Havainto on liian rajoittunut ja huudatte päästä pois. Tiedätte, että on enemmän. Tiedätte, että on ns. parempaa, onnellisempaa, kaikkea muuta. Nämä ovat kaikki sanoja sille, että "on jotain muuta", ja on. Se on hyvä uutinen.

Ihmisaistit

Okei, tarkastellaanpa nyt viittä ihmisaistianne. Nämä ovat aistimekanisminne. Haluan teidän kuvittelevan hetken … No, teillä on viisi ihmisaistia, jotka ovat toiminnassa melkein koko ajan – sulkekaa silmänne hetkeksi. Menetätte yhtäkkiä näkökyvyn. Mielenne luo oman kuvansa, koska se on nähnyt silmienne kautta, joten se voi luoda kuvia uudestaan päähänne. Mutta nuo kuvat päässänne – tämä on hyvin tärkeä asia – edustavat vain keinotekoisesti kuvia, joita on tullut silmienne kautta. Kun siis sanon "omena", olette nähneet omenan, joten mielenne luo kuvan omenasta, mutta se on silti rajoittunut.

Kuvitelkaa nyt hetki, että menetätte täysin näkökykynne, ulkoisen näkökykynne, kyvyn avata silmät ja nähdä asioita ympärillänne ja sisäisen näkökykynne. Aivoihinne ei tule mitään kuvien keinotekoisia edustajia. Menetätte sen kaiken. Kuvitelkaa sitä hetki. Älkää kamppailko sen kanssa, antakaa sen vain olla. Elämä muuttuu yhtäkkiä. Elämästä tulee hyvin, hyvin erilaista ilman näköä.

(Tauko)

Ja maku. Menetätte yhtäkkiä makuaistin. Puh! Se menee ulos ikkunasta. Teillä ei ole sitä enää. Makunystyränne lakkaavat toimimasta. Ette maista enää koskaan ruokaa. Teillä on muistikuva mausta, kun olette maistaneet pipareita ja parsakaalia ja hampurilaisia tai te vegaanit tofua. Teillä on muistikuva siitä, mutta ette koskaan enää maista sitä. Tuo aisti on mennyt näön mukana.

Ja yhtäkkiä menetätte hajuaistin. Se meni suurin piirtein samaan aikaan kuin makuaisti. Ei enää hajuja. Ette koskaan enää haista ruusua. Ette koskaan haista enää pierua, josta Linda puhui (vähän naurua), joten tuo syöpälääke ei toimi teillä. Ette haista koskaan kevätpäivää, ilman raikkautta. Ette haista enää koskaan rakastajaanne, tuota toisen ihmisen tuoksua. Menetätte sen nyt makuaistin ja näköaistin rinnalla.

Sitten menetätte kosketusaistin. Ihon hermopäätteet jotka sallivat teidän tuntea kehonne, tuntea, kun silitätte koiraa, tuntea kätenne vedessä – aistimuksen ja vähän painetta – ette enää koskaan pysty tuntemaan toisen ihmisen syleilyä. Menetätte sen. Se on poissa.

Ja lopulta menetätte kuuloaistinne.

(Pitkä tauko)

Mitä tapahtuu ihmiselle, joka menettää kaikki viisi pääaistiaan? Hän tulee hulluksi. Mieli ei pysty käsittelemään sitä.

Mieli yrittää luoda uusia aisteja. Ensin se yrittää saada vanhat aistit toimimaan. Kun sitä ei tapahdu, se yrittää luoda uusia aisteja, mutta se on liian myöhäistä. Tulette hulluksi, jos menetätte aistimekanisminne. Teistä tulee järjetön.

Aistit ovat mielenne laajentuma. Mieli käyttää noita viittä aistia kerätäkseen, tulkitakseen ja mitatakseen dataa ja luodakseen todellisuutenne. Näin elätte. Ne ja mielenne luovat todellisuutenne. Näin hahmotatte kaiken kaikkialla ympärillänne.

Mieli estää kaiken muun. Mieli estää periaatteessa kaikki muut liikkeet, valot, energiat joita kulkee läpi, koska se ei kykene havaitsemaan niitä viidellä aistilla itse. Tämä on hyvin, hyvin tärkeä kohta.

Voitte avata silmänne koska tahansa. Saatte näkönne takaisin – ihmeitä tapahtuu.

Siis hyvin tärkeä kohta: todellisuus perustuu viiteen aistiin. Kaikki käyttävät niitä. Kaikki – myös henkisellä polulla, uskonnollisella polulla, kaikki jotka ovat mukana jonkin tyyppisessä itsensä kehittämisessä, henkilökohtaisessa kehittämisessä – käyttävät näitä viittä aistia ymmärtääkseen todellisuutensa.

Palataanpa eläintarha-analogiaamme. Jos olette eläintarhassa, vankina eläintarhassa ja ajattelette ja aistitte jatkuvasti eläimenä, ette koskaan pääse pois sieltä. Ette koskaan pääse, koska käytätte aistejanne selviytyäksenne eläintarhassa, elääksenne eläintarhassa, kenties joskus ajatellaksenne pääsemistä pois eläintarhasta, mutta teistä tulee tyytyväinen eläintarhassa. Ja käytätte pelkästään aistejanne, eläinaistejanne, joten pysytte aina eläintarhassa, vaikka portit jätettäisiin auki. Ja juuri näin tapahtuu ihmisille. Viittä aistia, melko vanhaa ja melko alkeellista aistia, käytetään todellisuutenne tulkitsemiseen, mutta kaikkialla ympärillä on paljon muuta.

Lisää mestariaistista

On jotain nimeltään "mestariaisti" eikä siinä ole järkeä toisille aisteille. Minäpä havainnollistan vähän, miten tämä toimii.

Mestariaisti ei ole riippuvainen näistä muista aisteista ja hädin tuskin yhdistynyt niihin. Mestariaisti avaa uusia maailmoja, mutta David, et pysty koskaan maistamaan tuota maailmaa tai ajattelemaan tuota maailmaa tai kuulemaan tuota maailmaa, koska tarvitset mestariaistin tämän pikkutodellisuuden ulkopuolella – ei ihmisaistejasi. Ne eivät toimi siellä, eikä niiden oikeasti pitäisikään toimia.

Ihmisaistien toiminta jatkuu tässä todellisuudessa, tässä ympäristössä, mutta pääsette toisiin ns. ulottuvuuksiin, todellisuuksiin, mahdollisuuksiin ja potentiaaleihin, eivätkä nämä aistit toimi enää, ja se on vaikea osa.

Tämä on vaikeinta, haastavinta informaatiota, mitä olen koskaan yrittänyt opettaa pian mestariksi tuleville tai mestareille, koska yritätte epätoivoisesti käyttää viittä ihmisaistianne ja mieltänne tulkitsemaan jotain, joka on jo olemassa, mutta jota ei voi aistia.

Pysähdytäänpä hetkeksi ajattelemaan tätä. Olette aistilaite – maku, näkö, ääni, haju ja kosketus. Muistatteko, mitä juuri tein – otin ne pois. Mitä tapahtuu? Teistä tulee hullu, koska ette voi … Ette pysty jatkamaan todellisuutenne tulkitsemista, joten teistä tulee hullu. Teistä ei tule hullua – tapahtuu eräs hyvä asia. Lähdette pois mielestänne. Menette mielen tuolle puolen, mutta kehonne luultavasti kuolee myös, koska se tarvitsee jatkuvaa palautetta.

Minäpä piirrän siis esimerkin. Ihmiset elävät periaatteessa lineaarisessa todellisuudessa ja heidän viisi aistiaan, jotka laitan tähän "vitosena", ovat sopeutuneet hyvin lineaariseen todellisuuteen. Tämä todellisuus on todellinen. Se on olemassa. Se on tässä, mutta aistinne ja mielenne tulkitsevat kaiken tällä todellisuusjanalla. Kaiken. (Huom.: katso shoudin video tai pdf-tiedosto nähdäksesi Adamuksen kuvat)

On siis erittäin vaikeaa päästä pois tästä, ja harhakäsitys, ongelmana uskonnoissa ja itsensä kehittämisohjelmissa on, että kaikki käyttävät edelleen viittä aistia ja mieltä yrittääkseen selvittää, miten saadaan parempi elämä. Mutta teistä tulee vain parempi eläin eläintarhassa. Siinä kaikki. Aistitte edelleen todellisuuden noilla melko rajoittuneilla ihmisaisteilla. Ne ovat lineaarisia. Ne ovat hyvin lineaarisia. Yritätte edelleen tulkita elämää niillä.

Mestariaisti lähtee pois kaikesta tästä. Mestariaisti ei ole sidottu aivoihin tai ihmiseen tai fyysisyyteen. Mutta ihmiset yrittävät edelleen tehdä tätä, ja he menevät kumpaankin suuntaan siinä. He yrittävät tulkita menneisyyttä ja tulevaisuutta, ja se on hyvin lineaarista. Se pysyy samana ja se synnyttää lisää samaa, kunnes joku tulee mukaan – joku Walter Russellin kaltainen, teidän kaikkien kaltainen – joka sanoo: "Ei, on jotain erilaista. Tiedän. Tiedän, että on jotain erilaista, mutta hitto soikoon, joka kerta kun yritän saada sen selville, joka kerta kun yritän aistia sen, ei ole mitään." Se on turhauttavaa. Tiedätte, että se on siinä, mutta yritätte käyttää viittä melko karkeaa aistianne ja aivojenne selvittämän sen. Se ei toimi.

Mitä voi tehdä? On hyvin turhauttavaa – "No, mutta miten muuten teen sen?? Se minulla vain on. Minulla on viisi aistia. Minulla on mieli. Miten se tehdään?"

No, ennen kuin pääsemme siihen, haluan teidän oivaltavan jotain: tämä ei ole lineaarista. Tämä on liikettä – liikettä mihin sisältyy aika, paikka ja se kaikki muu – liikkeeseen ja aikaan perustuva todellisuus tulkittuna aistien kautta. Mutta kun puhumme nyt, on muutakin liikettä, on muita ulottuvuuksia, muita asioita tapahtuu. Se ei ole lineaarista – teillä ei vain ole tajua/aistia sen ymmärtämiseen, mitä siellä tapahtuu.

Yhtä lailla teillä on matematiikka. Tämä on hyvä esimerkki, matematiikka (hän piirtää vaakaviivan, jossa on nolla keskellä). Ja se kulkee 0, 1, 2, 3, 4 ja -1, -2, -3, -4. Mitä?! Sinä kirjoitat (Lindalle).

Muuten, käsitättekö, ettei ole kovinkaan kauan siitä, kun historiassa ei edes tajuttu, että on nolla? Ei oikeasti. Tarkoitan, että se oli suuri paljastus. "Vau! On nolla." Ja sitten ihminen joka sanoi sen, mestattiin seuraavana päivänä (pieni tauko). Se on hyvä tarina. (Adamus nauraa) No, okei, kaksi päivää myöhemmin (vähän naureskelua). Miksi? Koska se häiritsi silloista ajattelua. "Miten voi olla nolla? Aloitamme yhdestä." Ja vasta paljon myöhemmin hoksattiin: "Ai, on nolla." Ja sitten se ihmisraukka, joka keksi negatiiviset luvut – "Miten voi olla negatiivisia lukuja?" – laitettiin vain vankilaan ja sitten häntä kidutettiin. Ja sitten myöhemmin sanottiin: "Joo, on negatiivisia lukuja."

No, on myös lukuja, jotka menevät tähän suuntaan (pystysuoraan ylös) ja jotkut teistä todella fiksuista sanovat: "En usko, Adamus." Kyllä on. On 1, 2, 3, 4, jotka menevät tuohon suuntaan (pystysuoraan alas) ja lukuja jotka menevät tähän suuntaan ja lukuja jotka menevät tuohon ja tuohon suuntaan (viistottain jne.). Mutta silloin kun aistitte vain lineaarisen, vain paikallisen ja vain mentaalisen, ette näe sitä. Ette näe sitä, kun yritätte käyttää nykyaistejanne päästäksenne tänne ja tänne ja kaikkialle muualle …

Nimittäin täällä ylhäällä on 4. Kun … Voi, innostun kovasti siitä, mihin olemme menossa! Kun fyysikot ja tiedemiehet lopulta alkavat ymmärtää, että kun yhdistätte tämän 4:n (vertikaali) tähän 4:ään (horisontaali) – ja tämä 4 täällä ylhäällä on täysin erilainen todellisuus, täysin erilainen ulottuvuus, jota ei voi aistia, mutta se on olemassa – kun he selvittävät sen, se antaa sillan tai polun todellisen kvanttifysiikan ymmärtämiseen.

Tällä hetkellä he puuhastelevat kvanttifysiikassa. He yrittävät ymmärtää sitä nykyaisteillaan. Sitten kun saadaan selville 4 täällä ja 4 tällä ja 4 tuolla ja 4 tuolla ja aletaan yhdistää niitä, on todellista eksponentiaalista laajentumista, evoluutiota.

Tällä hetkellä evoluutio tavallaan laahustaa eteenpäin lineaarisesti, viiteen aistiin perustuen. Se on hidasta eikä se toimi enää. Sitä häiritään tänä vuonna ja se aiheuttaa melkoisen helvetin. Sille joka tulee esiin teorioiden kanssa matematiikasta eri ulottuvuuksissa, nauretaan, niin kuin Walter Russellille naurettiin hyvin monista asioista, joita hän julkaisi. Mutta havaitsimme myöhemmin, että ne ovat totta.

Niinpä sanotaan, että käyttämällä viittä aistia ja mieltä, ette pääse sinne, minne yritätte päästä – valaistumiseen, oivaltamiseen. Miten siis pääsette sinne? Se on turhauttava asia, mitä hyvin monet teistä ovat ihmetelleet viime aikoina. Se on turhautumisen aihe ja intohimo – "Miten pääsemme sinne?"

Se on hyvin yksinkertaista. Palaamme johonkin hyvin, hyvin perusasioihin. Se on … Ai, Linda aikoo kritisoida. Se on – kirjoittaisitko – tiedostamisen aakkoset. Kirjoita se ylös. Tiedostamisen aakkoset. Mitä se on?

Olen olemassa. Olen olemassa.

Olen pyytänyt teitä vuosia tuntemaan sen. Ei ajattelemaan sitä, vaan tuntemaan "olen olemassa". Monet teistä kyllästyivät, koska jatkatte sen ajattelemista. Yritätte tehdä siitä jotain, mitä se ei välttämättä ole. Yritätte jatkuvasti aistia sen mielellänne ja odotatte – "No, en tunne koko kehoni kihelmöivän" tai "En näe sitä. En …" Ei, niin ei tapahdu. Mestariaisti ymmärtää sen. Se ei ole mitään viiden ihmisaistin kaltaista. Se ei ole mitään mielen kaltaista.

Kun Walter sai ilmestyksensä, hän yritti kirjoittaa siitä. Hän kirjoitti siitä vähän, mutta hän oli itse asiassa hyvin älyllinen eivätkä myöskään hänen kirjansa ilmaise sitä, ja hän laittoi niihin vastuuvapauslausekkeen: "Miten voi kirjoittaa jostain, mitä mieli ei yksinkertaisesti ymmärrä? Tiedän kokeneeni sen, mutten voi kuvata sitä", hän sanoi, ja hän koki. Hän yritti kuvata sitä aistitermein ja mielen termein, jotka ovat hyvin, hyvin rajoittuneita. Hän ei siis voinut kirjoittaa siitä.

Mitä sitten teette? Mestariaisti. Miten pääsette siihen? Palatkaa tiedostamisen aakkosiin. Kirjoita sinne alle "olen olemassa". Se ei ole ajatus, se on tietäminen. Se ei ole mantra tai meditaatio – se on tiedostaminen.

Kerroin jokin aikaa sitten, että teistä tulee vielä sairaan kyllästyneitä siihen, kun puhun siitä, koska haluatte jonkin hokkuspokkuksen, jotain taikaa. Haluatte jotain, joka kiihottaa viittä ihmisaistianne, ainoaa asiaa jonka luulette tuntevanne tällä hetkellä.

Palaatte "olen olemassa", "minä olen" –tietoisuuteen ja mestariaistiin, mitä on hyvin vaikea yrittää opettaa, mutta mikä on erittäin helppo kokea, ja yhtäkkiä teistä tulee eksponentiaalinen. Tiedätte, mutta ette tiedä, miten tai miksi teillä on se.

Yhtäkkiä menette ajan ja paikan tuolle puolen ja yhtäkkiä oivallatte sen, mistä olen puhunut vuosia: yhtäkkiä tulevaisuus on vain tässä. Se mikä on ratkaisematon tässä hetkessä, on ratkaistu toisessa ulottuvuudessa, ja yhtäkkiä se on tässä. Se on aina ollut, oivallatte sen, mutta se on mennyt teiltä ohi, koska olette aistineet vain viiden aistin ja mielen kautta.

Kun avaudutaan mestariaistille, mikä ei ole yksi, muttemme hajota sitä älyllisiin termeihin, emme yritä tehdä siitä kaaviota – älkää koskaan, koskaan yrittäkö tehdä sitä. Kun mestariaisti avautuu ja se hyväksytään ja sallitaan, pidätte hemmetin kätenne, korvanne, silmänne ja kaiken muun irti siitä, koska älkää yrittäkö muuttaa sitä ihmisaistiksi. Kun sallitte sen, kun annatte itsenne tulla tarpeeksi hulluksi oivaltaaksenne, että se on olemassa, kun ette ajattele sitä ja yritä rakentaa sitä aivoissanne tai nähdä silmillänne, kun vain oivallatte, että se on olemassa, kaikki muuttuu. Peli muuttuu. Ja sen 2016 tuo ja tätä on sen kaikki häiritsevyys ja kauneus.

Sen opettaminen on kaikkien haastavinta, koska tähän pääseminen kestää kauan. Se todella kestää. Kun otetaan kadulta joku, joka viettää normaalia, säännöllistä ja suhteellisen tiedostamatonta elämää, häntä ei voi vain tuoda tähän, kuten kuulitte Cauldren ja Lindan tarinan haastattelustaan. Ja se mikä näyttää hyvin selvältä ja järkevältä teille, se räjäyttää jonkun muun. Tarkoitan hänen kehonsa, mielensä ja kaiken muun.

Tähän pisteeseen pääseminen kestää kauan – on paljon sanoja monien vuosien saatossa ja paljon kanavointeja – ja nyt olemme tässä ja tavallaan en voi oikeasti opettaa sitä teille. Voin kertoa, että se on olemassa. Voin kertoa teille mestaritunteesta ja mieli sanoo: "Mutta mikä se on? Mistä se tulee? Miten suuri se on? Miten voin tehdä siitä paremman? Haluan sen nyt elämääni. En tunne mitään. En tunne mitään." Pyh! Okei. Siksi sanoin päivän alussa, että paiskaudutte seinään, kunnes teette vain mitä? (Yleisö sanoo "sallitaan") Sallitte, ehdottomasti, ja olette valmis siihen ettekä voi tehdä sitä väärin. Ette itse asiassa pysty pakenemaan sitä. Se on hassu asia. Se on täällä teille jokaiselle.

Rikon tavallaan omia sääntöjäni. Nimittäin jos tekee sääntöjä, voi rikkoa säännöt, kuten sanotaan (vähän naureskelua). Ja aion soittaa vähän merabh-musiikkia ja sallimme pelkästään mestariaistin, ja mielenne sanoo: "Mutta mikä se on? Missä se on?" Aistinne yrittävät tuntea sen eivätkä ne pysty. Ja sitten tulette todella hiljaiseksi.

Melu vs. hiljaisuus

Muuten, minun täytyy mainita pari asiaa ensin. Hiljaisuus. Ihmiset puhuvat paljon. Koko ajan tulee läpi paljon melua ja se on lineaarista. Se havaitaan eri aisteilla, ei ainoastaan korvilla, vaan myös kosketuksella – voitte tuntea äänen. Mutta se menee näin (hän vetää vaakasuoran viivan).

Kaikella elämässänne on – en halua kutsua sitä vastakohdaksi – erilainen aspekti. Meillä on siis ns. melua. On aina … gravitaation vastakohta tai erilainen gravitaatio. "Vastakohta" ei ole oikea sana. On … kutsutaan sitä vain sanalla "anti". Se ei merkitse vastakkaista, se merkitsee vain erilaista. Siis kaikella on tuo toinen aspekti, jota ei aistita tavallisesti ihmisaisteilla.

Hiljaisuus on pelkästään toinen suunta hyvin lineaarisella melutasolla. Hiljaisuus, koska tyypillisessä ajattelutavassa luulette aistivanne hiljaisuuden, mutta aistitte vain vähän hiljaisempaa. Koskaan ei ole itse asiassa hiljaisuutta.

Mutta hiljaisuus on olemassa. Sen on oltava. Jos on melu, on hiljaisuus. Jos on gravitaatio, on ei-gravitaatio. Olette tottuneet gravitaatiovoimaan, voimaan joka vetää asioita alaspäin, voimaan joka on vastakohta asioita ylöspäin työntävälle voimalle. Mutta ne ovat itse asiassa kumpikin ihmisen lineaarisia aistiominaisuuksia. Todellinen hiljaisuus on tällaista (hän piirtää 90 asteen kulman janaan). Se tapahtuu täällä ja se tapahtuu tuolla ja se tapahtuu täällä (lisää kulmia vaakasuoraan janaan). Mutta ette tiedosta sitä, koska etsitte hiljaisuutta ihmisaisteilla. Ette löydä sitä. Löydätte vain vähän hiljaisempaa.

Sama dynamiikka tässä todellisuudessa on työntövoima – kirjoittaisitko sen, kiitos (Lindalle). Meidän on pidettävä hänet valppaana tässä. Työntövoima.

LINDA: Uusi sivu?

ADAMUS: Toki, miksi ei? Haaskataan paperia. Elämän ongelmissa ei ole kyse ympäristöstä, nälästä, ei edes energiasta tällä planeetalla. Ne ovat mahtavia harhauttajia. Ongelmana on, voitteko olla "minä olen" –olemus. Ongelmana … paperin haaskausta, sillä ei ole merkitystä. Kun ihmistietoisuus nousee tiettyyn pisteeseen, oivallatte, että olette katsoneet ja työstäneet koko ajan kamelin väärää päätä (naurua ja joku kysyy "voiko se parantaa syövän?"). Kyllä – ei kamelit. Ei, ei. Mutta ne ovat upeita häiriötekijöitä. Ne ovat kaikki lineaarisia. Ne ovat kaikki viidessä aistissa.

Näissä asioissa ponnistellaan hyvin paljon, ja se vain saa … Ne ovat valtapelejä ja ne ovat vain uusia tulkintoja vanhasta energiasta ja valtapeleistä, mutta en mene nyt siihen.

Työntövoimatodellisuus

Elätte työntövoimatodellisuudessa. Kaikki vaatii työntämis-, pakottamisdynamiikka tai asioita pakotetaan teille. Kun haluatte saavuttaa jotain elämässänne, teidän täytyy ponnistella sen eteen ja kamppailla sen kanssa ja pakottaa sitä. Kun haluatte siirtää maljakkoa, St. Germain –maljakkoa tuolla jalustalla, teidän täytyy mennä nostamaan sitä ja käyttää voimaa siihen – ettekä edes ajattele sitä enää. Se on vain yksi todellisuuden aspekti.

Minä olen vain siirtänyt tuon maljakon – se on mennyt jonnekin muualle. Minun ei tarvinnut koskea siihen. Minun ei tarvinnut ponnistella mitenkään. Valoni toi sisään moniulotteista energiaa, joka siirsi sen. Edith katsoo taaksepäin: "En näe, se on edelleen siinä." Okei. (Naurua)

Mutta asian ydin on, että olette niin tottuneet työntövoimatodellisuuteen, energiapinnistelydynamiikkaan, että te ette näe mitään muuta, koska jokainen ihmisaistinne on ehdollistettu ja hypnotisoitu vain tuohon hituseen todellisuutta. Mutta on paljon muuta. Jokaista fysiikan ominaisuutta kohti on myös monta muuta ominaisuutta. Mutta ette näe, kuule, kosketa, haista ja maista niitä tai voi ymmärtää niitä mielellänne. Niinpä menette pois mielestänne. Menette mielen tuolle puolen.

Haluan mainita toisenkin asian nopeasti, ennen kuin teen yhteenvedon ja teemme merabhimme, koska pizzaa on tulossa.

Käytätte mieltä – näen joidenkin yrittävän käyttää mieltä – psyykkiseen ilmiöön. "Siirrä tuo pallo – mmmmm – pois jalustalta. Mmmmm." Edelleen työntövoimaa. Ehdottomasti työntövoimaa. Ehdottomasti painetta. Dynamiikkana on ehdottomasti panna jokin tapahtumaan sen sijaan, että se sallitaan.

Olette panneet asioita tapahtumaan koko elämänne, vaikka olette kamppailleet toisiaan, mutta unohditte koko ajan, että voitte valita 90 asteen kulman, joka ei vaadi ponnistelua. Sen sijaan, että panette jonkin tapahtumaan, sallitte sen. Tapahtumaan paneminen on edelleen totta. Piirrän tämän. Jotkut teistä ihmettelevät, mistä helvetistä oikein puhun.

Tässä siis käytätte ponnistelua ja voimaa pannaksenne jotain tapahtumaan. Ajattelette liikuttavanne asioita elämässänne, on kyse sitten opiskelusta, oppiarvon ja työpaikan saamisesta tai autotallinne siivoamisesta. Luulette liikuttavanne jotain. Voi, hänen käsialansa on kamalaa. Luulette liikuttavanne jotain elämässä. Kiellätte sen hyvin oleellisen faktan, että kaikki liikkuu teistä huolimatta. Kaikki on jo liikkeessä valonne vuoksi. Luulette siis, että teidän täytyy ponnistella, pakottaa asioita tapahtumaan elämässänne, kuten psyykkinen energia. Tiedän, että jokainen teistä on kokeillut sitä aiemmin. Olette yrittäneet siirtää esinettä koskettamatta sitä. Mokasitte, koska käytitte viittä aistianne ja ponnistelua.

On toinen tapa tehdä se. Ei korvata sitä, ei yhtäkkiä ylösnousta lineaarisella tavalla. Ette tee sitä. Se on "ja". Yhtäkkiä oivallatte, ettei ole ehdottomasti mitään ponnistelua, voimaa, yritystä.

Mielenne ei pysty ymmärtämään tätä. Se sanoo: "No, paska, minun täytyy ajatella tuon asian liikuttamista, eikö niin? Minun täytyy kuvitella se liikkumaan." Ei, ei täydy. Se on mestarin aisti. Se ymmärtää. Teidän ei tarvitse tehdä hokkuspokkusta, koska käsittelette vain työntövoimatodellisuutta ja käsittelette mieltä ja aisteja. Oivallatte yhtäkkiä, että mestarin aisti on jo liikuttanut. Se ei vaatinut mitään ponnistelua. Se oli sallimista.

"No, eikö minun tarvitse käynnistää jotain? Eikö minun tarvitse valita?" Ei, itse asiassa ei tarvitse.

"No, eikö minun tarvitse … Mitä jos teen sen väärin? Mitä jos pallo vain alkaa sinkoilla ympäri huonetta ja tappaa ihmisiä?" Ajattelet taas kuin ihminen. Olet takaisin eläintarhassa. Olet eläin eläintarhassa. Tiedät jo, että kaikki on täydellistä. Se on mestarin aisti. Se on hämmästyttävää.

Muuten, aion kertoa teille yhden asian vielä, ennen kuin teemme merabhin, koska tuo pizza on kuumaa nyt. Mikä on tärkeämpää, pizza vai oivaltaminen? (Yleisö huutaa "oivaltaminen!") Kumpikin! Kumpikin! (Adamus nauraa) Kumpikin! Ihan oikeasti! Eletään. Paska! Kuka sanoi … näettekö? Näettekö, että menitte tuota polkua pitkin: "Voi, meidän täytyy liikuttaa …" Ei, ei. Pizza, oivaltaminen, kaikki kerralla.

Hypnoosi

Vielä yksi asia. Olen puhunut aiemmin hypnoosista ja kaikki ihmiset on hypnotisoitu, myös te vaihtelevassa määrin. Niin kauan kun teillä on viisi aistia toiminnassa ja käytätte ainoastaan niitä, olette herkkä hypnoosille, altis sille. Tiedän, että jotkut teistä ovat huolissaan: "Voi, soiko puhelin ja yhtäkkiä olen ostoskeskuksessa konekiväärini kanssa?" (Joku sanoo "ai, no") Ai, no, vain yksi päivä. Ei! Sanoin, että te ette voi mennä vikaan.

Teillä on vaihtelevassa määrin hypnoosia, koska nuo viisi aistia ja mieli ovat herkkiä hypnoosille. Herkkiä. Siksi teette asioita, jotka eivät ole oikeasti teidän, siksi teette asioita, joiden tekemisestä ette pidä, siksi toistatte malleja, jotka yritätte rikkoa käyttämällä voimaa ja ponnistelua nimeltään tahdonvoima, eikä se toimi. Se ei toimi. Teidät on hypnotisoitu siihen. Ja sitten yritätte päästä ulos siitä. Miten yritätte päästä ulos siitä? Mielenne kautta, hypnoosinne kautta, eläinaistinenne kautta eläintarhassa. Yritätte päästä ulos siitä sillä samalla asialla, jonka kanssa jouduitte siihen, ja sitten hautaudutte syvemmälle. Teistä tulee vain enemmän ja enemmän eläintarhan eläin.

Teitä ei voi hypnotisoida … tai se osanne jota ei voi hypnotisoida, on mestariaisti, fantasia, mielikuvitus. Mielikuvitustanne ei voi hypnotisoida, ei voi – tai fantasiaanne. Pari shoudia sitten sanoin avainsanan – fantasia. Itsenne vapauttaminen. Sitä ei voi koskaan hypnotisoida, ei koskaan.

Jos etsisin hyvää kohdetta hypnoosiin, en menisi – yritän ajatella poliittisesti korrektia sanaa. Hei, tehdään näin vuonna 2016: ei enää poliittisesti korrekteja sanoja. Se on liikaa työtä. En menisi hullujenhuoneeseen, pöpilään, mielisairaalaan – miten sitä halutaankin kutsua. En menisi sinne yrittämään hypnotisointia. Noita upeita ihmisiä ei voi hypnotisoida. Ei voi. He ovat jo mielettömiä. Ei voi hypnotisoida jotain, mitä ei ole. He ovat jo tuolla jossain. He eivät vain oikein sovi kaikkien muiden joukkoon. Ei, ei, ei. En menisi sinne. Menisin ostos- … menisin – Cauldre kertoo minulle – menisin Walmartiin (yleisö voihkii). Siellä on paljon ihmisiä. On paljon ostajia. Se on mahtava paikka jonkun hypnotisoimiseen – "Ostat tuota roskaruokaa." Tota, he ostavat joka tapauksessa, joten se ei ole hyvä esimerkki (vähän naurua).

En menisi psykiatriselle osastolle sairaalassa. Ei, en menisi. Itse asiassa helppoja kohteita ovat ne, jotka ottavat masennuslääkkeitä. He ovat todella helppoja. He ovat hyvin avoimia monin tavoin, paitsi itselleen. Niinpä pysyisin samalla tavalla erossa niistä. Fantasiaa, mielikuvitusta tai mestariaistia ei voi hypnotisoida.

Ihmisaistinne on hypnotisoitu. Se ei ole lainkaan huono asia. Tarkoitan, että voitte pitää hauskaa sen kanssa. Mielenne on ehdottomasti hypnotisoitu. Mutta tätä toista osaa, mestariaistia, ei voi hypnotisoida. Se on vapautuksenne. Monet teistä ovat olleet huolissaan siitä lähtien, kun puhuin puhelimen soimisesta. [Gulp!] Joillekin teistä on tullut puhelinfobia. Ette vastaa enää puhelimeen (Adamus naureskelee). Vaikka kuka soittaisi: "En voi vastata siihen. Minut saatetaan hypnotisoida." Tiedättekö mitä? He tekevät jotain muuta – soittavat kelloa tai painavat kameran laukaisinta (naurua, koska Dave napsii valokuvia). Okei.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä mestariaistille. Tähän olemme menossa.

Teillä on viisi ihmisaistia, menemme niiden ulkopuolelle. Teemme 90 asteen käännöksen, 90 asteen käännöksen polulla ja oivallamme, että jos on viisi ihmisaistia, on viisi ei-aistia tai 15 tai 1000 tai vain yksi.

Mestariaisti-merabh

Laitetaanpa vähän merabhimaista musiikkia, John.

(Musiikki alkaa)

Himmennetään valoja. Jos pizzakaveri kävelee sisään, kutsukaa hänet istumaan kanssamme. Antakaa hänelle kivasti tippiä.

Aah! Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Moiskis! Rakastan teitä kaikkia. Oikeasti rakastan.

Olen odottanut, pelännyt tähän kohtaan tulemista. "Pelännyt", hän sanoo. "Miksi pelännyt?" Voi, tätä on vaikea opettaa. Jotain mitä et voi aistia mielessäsi tai sormillasi tai mitä et voi haistaa. Ei, et voi nähdä sitä. Et voi kuulla sitä. No, meillä on musiikkia, mutta …

Vedä kunnolla syvään henkeä.

Olen pelännyt sitä tavallaan, sanonut itselleni: "Olenko riittävän hyvä opettamaan tätä?" (Paljon naurua ja "oho")

SART: Tämän hän sanoi ensimmäiseksi tänä aamuna.

ADAMUS: "Olenko riittävän mestari ylösnousseiden mestareiden joukossa opettamaan tätä? Voisiko Kuthumi tehdä parempaa työtä? Kenties Tobiaksen ei olisi pitänyt lähteä niin aikaisin (surullisella äänellä) (lisää naurua). Kenties hänen olisi pitänyt opettaa tämä. El Moryan, voi, hän on niin komea. He kuuntelisivat häntä."

Ja sitten heräsin hevonpaskaunestani ja sanoin: "Tietysti voin opettaa tämän!" Aivan kuten jokainen teistä, herätkää tuosta hevonpaskaunesta, okei?

LINDA: Vau!

ADAMUS: Se on totta. Sanoin, etten aio olla poliittisesti korrekti. Se vaatii liikaa ponnistelua.

Ai niin muuten, te tiedätte sen, eikö niin? Minä tiedän sen. On paljon enemmän. On paljon enemmän, mitä ette tiedä niillä asioilla, joiden kanssa olette tottuneet työskentelemään, ettekä edes osaa ajatella tietänne siihen. Se oli rakkaan Walterin ongelma. Hän yritti ajatella tiensä sen läpi. Hänellä oli erittäin hyvää informaatiota, mutta siitä tuli hyvin älyllistä, ja sanoin: "Walter, turpa kiinni. Salli. Salli."

Mestarin aisti – luulen, että voisimme sanoa sitä intuitiiviseksi. Se on tietämistä. Se on yksinkertainen. Oivallatte, että sanasto on rajoittunut aisti, aivan kuten muutkin ihmisaistit. Hyvin rajoittunut.

Pääsemme siis tähän kohtaan. Kyse on vain sallimisesta. On okei ajatella. Todella on, koska ette voi sille mitään. Ja sitten mietitte, teittekö sen oikein. Myöhemmin mietitte: "Miten tuon sen takasin." Ette tuo.

Muista, mistä olemme puhuneet aiemmin. Luominen on liikkeessä, sinä et ole. Annat kaiken tulla sinulle.

Annat sen vain tulla sinulle.

Mennäänpä vielä askel tai kaksi taaksepäin, kauemmas taaksepäin. Muistatko? Olen sanonut, että oivaltaminen kehittyy luonnollisesti. Se on vaivatonta kehittymistä. Tee tuo tiukka käännös oikealle vaivattomuuteen. Lähde tuolta lineaariselta polulta ehdottomaan vaivattomuuteen.

(Tauko)

Haluaisin tehdä tässä pienen lupauksen, kun menemme tähän vuoteen: joka kerta kun luulet, että sinun täytyy ponnistella oivallustasi, mestaruuttasi varten – mentaalisesti, fyysisesti, tunteellisesti – teemme samanaikaisesti 90 asteen käännöksen vaivattomuuteen. Voit tehdä kumpaakin.

Sitten tunnet tuon vaivattomuuden. Tunnet, miten tämä mestariaisti jotenkin – ei, en aio kutsua sitä kuudenneksi aistiksi, älkää tekään, koska se on pysymistä lineaarisena – mutta yhtäkkiä oivallat, että se on ollut aina.

Sitä ei vain aistittu.

Sitä ei tiedostettu – oivallettu.

Jokin aikaa sitten sanoin, että korvataan sana "ylösnousemus" "valaistumisella". Sitten sanoin, että korvataan "valaistuminen" "oivaltamisella". Mitä oivaltaminen on? Se on vain, no, aistimista, mutta viiden ihmisastin ulkopuolella, sen ulkopuolella, mihin olette tottuneet.

Muistatko, kun sanoin, että tästä vuodesta tulee todella häiritsevä, eli häiritsemme riippuvuutta viiteen ihmisaistiin tai niiden viettelyä. Äläkä ylläty, jos no, kuulosi tulee vähän oudoksi tai silmäsi eivät toimi niin kuin ennen. Mitä tahansa. Sanon vain, että häiritsemme vanhoja malleja. Et korvaa nykyistä ihmisnäköä supernäöllä, bionisella supernäöllä. Kyse ei ole siitä, koska olet silloin edelleen lineaarisuudessa.

Sallimme tämän asian, jota kutsutaan "mestariaistiksi", hyvin erilaisen tavan oivaltaa. Se ei ole myöskään älyllistä. Tämä on sen kauneus. Tämä on parasta siinä. Mestariaisti ei ole älyllinen. Se ei ole uusi ajattelutapa. Mestariaisti on täysin vanhojen käyrien ulkopuolella.

Ei ole mitään ponnistelua. Ei ponnistelua. Ei ole mitään houkuttelua tai anelua. Muista, että valo saa energian lähtemään liikkeeseen ja tulemaan sinulle. Sinun tehtäväsi on vastaanottaa.

(Tauko)

Se näyttää vähän oudolta ensin. Se on erittäin ymmärrettävää, kun on tuo halu käyttää aistejaan tai mieltään kaiken selvittämiseen. On vähän outoa olla vain vaivaton, salliva. Yritätte myös tehdä älyllisiä laajentumisharjoituksia. Kuivittelette työntävänne itseänne ulospäin, tekevänne mielestänne tai mistä tahansa suuremman. Nekään eivät toimi.

Menemme johonkin täysin nykyaistienne ulkopuoliseen maailmaan ja lasken mielen mukaan aisteihin – täysin tuon maailman ulkopuolelle – ja sinun tehtäväsi on vain sallia, vastaanottaa.

En välitä, miten hyvä tai huono olet ollut, miten fiksu, miten tyhmä, mies tai nainen, viisi elämää vai 500. Sillä ei ole merkitystä.

Ei ponnistelua, kiitos. Tiedän, että se tuntuu kummalliselle, mutta tässä ei ole työntövoimaa.

(Tauko)

Mestariaisti, se on melkein sanoinkuvaamaton. Se on nykyisen fysiikan, tieteen ja matematiikan ulkopuolella. Ne pääsevät siihen.

(Tauko)

Toiset ovat käyttäneet eri nimeä siitä. Minä pidän mestariaistista. Toiset ovat yrittäneet kutsua sitä eri asioiksi. Sillä ei ole merkitystä. Se on sen tavan ulkopuolella, millä tällä hetkellä havaitset, mittaat ja arvoit elämää ympärilläsi.

Se on mestariaisti.

Se muuttaa elämäsi. Se vapauttaa sinut tuosta eläintarhasta. Ja sinun ei tarvitse koskaan, koskaan, koskaan murehtia joutumista takaisin.

Ole tässä vaivattomassa hetkessä itsellesi.

Vedä kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Minulla oli hyvin kirottua, kun mestariaistini tuli pysyväksi. Olin nimittäin saanut murusia siitä, vähän tietoisuutta siitä. Mutta kun se oli siinä, yritin todella saada sen sopimaan yhteen kaiken muun kanssa. Yritin saada sen sopimaan mieleeni eikä se vain sopinut. Yritin saada sen sopimaan ihmisaisteihini, mikä oli kaikki, minkä tunsin tuolloin. Mutta se ei sopinut. Niinpä lakkasin lopulta yrittämästä. Ja sitten, ja vasta sitten, mestariaistini valo todella säteili. Sitten ja vasta sitten, kun lakkasin yrittämästä.

Mestariaisti ei sisällä valtaa/voimaa, ei mitään valtaa.

(Tauko)

Se liikuttaa energiaa hyvin eri tavalla. Se liikuttaa energiaa sinulle "sujuvasti", "vaivattomasti", kuten kutsun sitä. Mutta muistan yrittäneeni käyttää voimaani, työntöäni, tavallaan koko tuota syyn ja seurauksen dynamiikkaa, joka on osana lineaarista todellisuutta. Yritin sitä, se ei toiminut.

(Tauko)

Se on ok. Et tee sitä väärin, jos mielesi jaarittelee tai jos yrität nähdä sen. Et tee sitä väärin, mutta tehdään myös tuo 90 asteen käännös samaan aikaan.

On antityöntövoima, antigravitaatio, antiaistit. Sen sallimme. Mestariaisti ei ole inhimillinen.

(Tauko)

Emme ole enää eläimiä eläintarhassa.

(Pitkä tauko)

Vedä kunnolla syvään henkeä.

Näetkö, miten helppoa se on? Hassu asia on, että jotkut teistä sanovat: "Mutta mitään ei tapahdu." Ei ihmisaisteillasi. Etkä haluakaan sitä. Sanot: "Mutta miten sitten tiedän, että jotain tapahtuu." Koska sallit sen.

Et voi tuntea sitä vanhalla tavalla tai ajatella sitä vanhalla tavalla. Se on tavallaan kuin tuo vanha Zen-juttu. "Miten tiedän, että minä olen täällä?" "Koska minä olen."

"Miten tiedän, että mestariaisti on täällä?" "Koska se on." Se ei voisi olla yhtään yksinkertaisempaa.

"No, mutta eikö minun tarvitse tehdä työtä sen eteen?" Vain jos haluat.

(Tauko)

"Miten tiedän, mikä tämä mestariaisti on?" kysyt ehkä. Koska sinulla on aina ollut se.

"Miten tiedän, etten vain keksi sitä?" Keksit kaiken. Sinut vain hypnotisoitiin keksimään elämäsi samanlaiseksi kuin kaikilla muilla, ja teillä oli yksi suuri sotkuinen sepite. Kaikki on keksittyä.

Miksi et siis keksi, no salli sitä, mikä oikeasti olet, mitä oikeasti haluat?

(Tauko)

Minulla alkaa olla nälkä! (Adamus naureskelee)

Se on vaivaton, mestariaisti. Se on tässä. Sitä ei kielletä keneltäkään. Jos olet turhautunut siihen – "Missä se on? En tunne sitä." – se on ok. Vedät syvään henkeä ja sallit.

Muista tuo 90 asteen käännös Lineaarisuusbulevardilta Fantasiakujalle. Se on oikopolku Valaistumisvaltatielle, joka johtaa lopulta Oivaltamiseen.

Okei. Vedä kunnolla syvään henkeä.

Vedä kunnolla syvään henkeä, rakas shaumbra.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Aah! Ooh! No, taisin kuitenkin opettaa sen (Adamus naureskelee).

Joo, menen tänä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubille ja sanon: "Hitto, juuri niin!" (Naurua) "Tiesin, että he tajuaisivat sen. Tiesin, että oli aika."

Siis rakkaat ystäväni, jatkamme tätä. Meillä on paljon asioita menossa tänä vuonna. Ilmiselvää. Meillä on paljon tehtävää, mutta lähdemme nyt tähän toiseen suuntaan. Tuntuu kummalliselta ja epätodelta toisinaan. Onko se oikeasti siinä? Onko se oikeasti konkreettista? Mutta muistakaa, ettei kyse ole enää tuosta viiden aistin lineaarisesta elämästä. Ette koskaan pääse Valaistumisbulevardille sillä tavalla. Ette koskaan.

Sallimme siis toiset perspektiivit, ei vain fyysistä perspektiiviä. Sallimme kaikkien muiden perspektiivien alkaa tulla sisään.

Se tuntuu oudolta. Takaan teille sen. Se tuntuu ehdottomasti oudolta. Mutta sitten toinnutte ymmärtäen, että tämä on hyvin luonnollista ja oleminen tuo eläin eläintarhassa niin kauan oli itse asiassa luonnoton tila.

Vedetäänpä siis syvään henkeä sen myötä ja tiedätte, miten lopetamme tämän. Tiedätte, että vedämme syvään henkeä yhdessä ja sanomme "onnellista uutta vuotta!" (Yleisö sanoo "onnellista uutta vuotta!")

Ja kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, rakkaat ystäväni. Olkoon mestariaisti kanssanne (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron