Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

7.2.2015 KHARISMA 6

ViestiKirjoittaja hammer » 13.02.2015 18:31

Kharisma-sarja, shoud 6
KHARISMA 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.2.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Miten olisi rakkaiden ystäviemme pieni kunnioittaminen? (Yleisö taputtaa Gerhardille ja Einatille) Kaunista musiikkia, kaunista musiikkia.

Niin rakas shaumbra, mistä aloitamme? Mistä aloitamme? Aloitetaanpa lopusta.

SHAUMBRA 1 (nainen): Adamus, pyynnöstäsi. (Hän ojentaa Adamukselle lautasen, millä on Adamuksen edellisessä shoudissa pyytämiä tonnikalaleipiä)

ADAMUS: Minulleko?! (Joku sanoo "vau!") Moi?! (Joku sanoo "ooh!") Tonnikalaleipiä.

LINDA: Oi, tonnikalaa! Oi!

ADAMUS: Mmm! (Joku naureskelee) Perunalastujen ja suolakurkkujen kera. Palaamme tunnin päästä shoudin loppuosaan. (Naurua) Kiitos, rakkaani.

SHAUMBRA 1: Ilo minulle.

ADAMUS: Otan vain pikkuhaukun. Mm-mm, mmmmm, mm-mm, mm-mm, mmmm. (Hän maistelee sormin monia ruokia)

LINDA: Niin tyylikästä, niin tyylikästä (naurua).

ADAMUS: Mmm! Ihmisruokaa. Mmm.

LINDA: Tässä, tässä. Anna mennä.

ADAMUS: Mm, mm-mm. Ei.

LINDA: Sinulta meni tonnikala ohi.

ADAMUS: Ei. Tarvitsen pöydän, missä on pöytäliina, ja sopivan tuolin, kynttilän, vähän viiniä tietysti ja kauniin daamin. (Hän katsoo Lindaa, vähän naureskelua)

LINDA: Oi! Aah! Sait minut puolellesi. (Lisää naurua)

ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta. Aloitetaanpa lopusta tämä, koska siihen asiat ovat tavallaan menossa. On todella tylsää aloittaa aina alusta ja mennä loppuun. Mennään siis loppuun ja katsotaan, mitä helvettiä tapahtuu.

Tämän loppu – teillä on paljon jäämiä kaikkialla. Olette tavallaan kuin todella likainen tuulilasi, joka tarvitsee kunnon puhdistamista. Totutte niin katsomaan tuon tuulilasin läpi, että te ette edes oivalla, miten likainen se on, ennen kuin se pestään ja sitten sanotte: "Hämmästyttävää! Voin taas nähdä! Voi!"

Siinä te tavallaan olette. Olette likaisia. (Vähän naureskelua) Se on totta. Jäämiä, energiajäämiä. Tiedän, että olette käyneet läpi paljon …. Älä, ei minun voileipääni.

LINDA: En koskenut siihen! Yritin vain laittaa sen ulottuvillesi.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Tarvitsetko viiniä välittömästi?

ADAMUS: Teemme merabhin ja minä syön …

LINDA: Näykkien.

ADAMUS: … merabhin aikana. (Muutama kikatus) Niin, rakas shaumbra …

LINDA. Kuin Costco.

ADAMUS: Aa, missä olimmekaan? Ai niin, olette likaisia. (Lisää kikatusta) Teillä on energiajäämiä. Olette tehneet valtavan määrän irtipäästämistä. Voi, tuo irtipäästäminen on jatkunut vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia ja itse asiassa se on erittäin lyhyt aika ottaen huomioon ne kerääntyneet uskomukset, ajatukset, haavat ja kaikki muut, mistä täytyi päästää irti. Olette tehneet hyvää työtä riisumisessa. Et sinä henkilökohtaisesti (naurua) Minun on kanavoitava jotain tuolla. (Adamus naureskelee)

Olette tehneet hyvää työtä noiden kerrosten irtipäästämisessä eikä se ole ollut helppoa. Se ei ole ollut helppoa, koska no, on huolta. Mitä jos otatte seuraavan kerroksen pois? Miten haavoittuva ja vereslihalla sitten olette? Noista vanhoista kerroksista ja haavoista on myös tiettyä lohtua, uhritunteesta on tiettyä lohtua. Siitä on. Minulla on ollut sitä itselläni. Täällä on vielä vähän sitä energiaa, mutta olette päästäneet irti suurimman osan siitä, mikä on hyvä asia, ja siksi voimme tehdä, mitä teemme nyt. Mutta on edelleen joitain jäämiä, jotka haluamme puhdistaa. Teemme sen tänään.

Tuo jäämä itse asiassa vetää edelleen samanlaisia tilanteita elämäänne. Vain vähän jäämää – on vähän tuota vanhaa jäämää teissä, vähän tuota uhrienergiaa, vähän tuota pelkoenergiaa. Joillakin teistä täällä – en katso ketään erityisesti – on pimeyttä, pimeysenergiaa. (Adamus naureskelee)

Okei. Jokainen teistä on leikkinyt pimeyden kanssa, se on vain osa kasvamista. Olette leikkineet pimeyden kanssa. Se on myös hyvin aistillista – tuo pimeys – hyvin aistillista ja pimeydessä on paljon valtaa/voimaa. Melkein ihmettelisi: "Miksi edes haluaisin mennä valoon? Valossa ei ole mitään tuota suurta energiaa. Se on pimeydessä. Siinä on valtavaa voimaa, valtavaa viettelyä, joo." Ei siis mikään ihme, että teillä on edelleen vähän tuota jäämää.

Muuten, kasvatte ja opitte, ettei tarvita voimaa/valtaa, sitten kun todella päästätte irti tuosta vanhasta pimeydestä. En katso ketään … mutta te (katsoen kameraan). Te jotka katselette netissä, joo te. Tiedätte, että puhun teistä nyt. Joo, kyse on teistä.

Aiomme siis puhdistaa sitä tänään. Teemme erittäin kivan merabhin, joo, kauniin maailmanluokan musiikin kera ja päästämme irti siitä. Teemme sen vaivattomasti, kauniisti.

Kuten Cauldre ja Linda sanoivat aiemmin, ystäväni, yksi asia missä olette todella hyviä kerääntyessänne yhteen, on turvallisten tilojen luominen. Yksin ette ole yhtä hyviä. (Adamus naureskelee, Linda haukkoo henkeään, vähän naureskelua yleisössä) Ette ole! Ette ole oikeasti kovin hyviä henkilökohtaisesti luomaan turvallista tilaanne, koska tuotte aina roskanne siihen. Mutta silloin kuin joku kehottaa teitä luomaan yhdessä turvallisen tilan, olette hyvin kohteliaita ja jätätte roskanne turvattomaan paikkaanne ja tulette itse turvalliseen paikkaan.

Teidän pitäisi kaikkien nauraa nyt hysteerisesti. Osuinko arkaan kohtaan? (Vain muutama naurahdus)

LINDA: Oikeasti?!

ADAMUS: Luulen, että pidämme tänään todella pitkän puhdistussession. Yhdessä olette hyviä luomaan turvallisia tiloja, tällaisen tilaisuuden kuin nyt. Täällä on melko turvallista, kunnes alan kuljeskella. Melko turvallista. Voitte vain rentoutua valaistumiseenne täällä. Itse asiassa huomasiko kukaan musiikin soidessa, että täällä on jotain hyvin erilaista tänään, erilaista tässä huoneessa. Huomasiko kukaan? Se ei ole tonnikalaleipäni. (Adamus naureskelee) Hyvin erilainen dynamiikka, josta puhun hetken kuluttua, mutta palataanpa loppuun.

Annamme todella tuon jäämän puhdistua ja sitten annamme tuon kharisman säteillä, tuon valon säteillä. Tuon valon mikä on teissä tällä hetkellä, mutta tavallaan pidättelette, ette ole aivan varma, mikä tuo valo on. Ette ole aivan varma, oletteko valmis päästämään sen ulos.

Kerron teille tämän: jos ette päästä sitä ulos tänä vuonna – tarkoitan nyt, juuri nyt – tulee hyvin epämiellyttävää. On hyvin kurjaa. Olette tavallaan "tee se tai kuole" –kohdassa. Tee se … (Adamus naureskelee)

LINDA: Häh!

ADAMUS: Ei kuolla kuolla, vaan kuolla – tiedättehän – käytän vain ihmissanontaa. Tee se tai kärsi helvetisti. (Muutama naurahdus) Kenties ilmaisen sen vähän liian voimakkaasti. Tee se tai tuhoudu. Ei, se …

LINDA: Voi eiii!

ADAMUS: Se ei kuulosta oikealta.

LINDA: Se oli parempi! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Miten pystyn pehmentämään sitä?

LINDA: Haluatko suolakurkun?

ADAMUS: En voi! Miten voin olla selkeämpi? On aika säteillä valoanne. On aika antaa tuon kharisman tulla ulos, muuten kehoanne särkee ja mielenne on täysin tolaltaan, kuten se on jo. Ja siitä tulee kurjaa ja sitten päästätte lopultakin tuon valon ulos ja sanotte: "Miksi et kertonut minulle sitä aiemmin?"

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tälle.

Voitaisiin siis sanoa, että olemme mielenkiintoisella tavalla jo tehneet tuon puhdistuksen. Olemme jo päässeet eroon tuosta jäämästä. Tuosta jäämästä, tuosta asiasta mikä saa teidät jatkuvasti saamaan samoja kokemuksia uudestaan ja uudestaan, koska tuo jäämä on kuin magneetti. Se vetää jatkuvasti samantyyppisiä ihmisiä, samantyyppisiä kokemuksia, vaikka sanotte itsellenne: "Aion olla valaistunut. Aion olla korkeassa tietoisuudessa", mutta tuo tahmea aine tuo silti jatkuvasti samoja vanhoja kokemuksia.

Laitetaanpa siis tietoisuutemme kaiken tuon jäämän puhdistamiseen, irtipäästämiseen. Huh! Voi, jokin muuttui huoneessa.

Olemme shoudin alussa nyt. Huomasitteko jotain todella erilaista täällä tänään? Joo, päästitte jo irti jäämästä.

KERRI: Jihuu!

ADAMUS: Kiitos. (Naurua) Yksinäinen mutta voimakas ääni huoneen takaosasta. (Adamus naureskelee)

Pointtini on tämä: se on jo tapahtunut. Siitä syystä tähän meneminen tuntui erilaiselta, kun aloitimme, kun musiikki soi. Siitä syystä jotain erilaista tapahtui. Meidän ei tarvinnut valita lineaarista polkua siihen pääsemiseksi. Se oli jo olemassa. Odottakaa enemmän, enemmän ja enemmän sitä elämässänne. Teidän ei tarvitse enää polkea pyörää elämäntietä pitkin. Kuten Tobias sanoi vuosia sitten: "Te olette paikoillanne. Nyt kaikki liikkuu. Kaikki tulee teille." Aah, mikä ajatus. Voitteko oikeasti sallia sen? (Muutama ihminen huutaa "kyllä") Kolme ääntä, kolme ääntä tällä kertaa. Tilanne paranee, hyvä.

Saint Germain ja shaumbra

Kerron teille pienen tarinan, jonka kerroin Kvanttisallimisessa, mutta halusin todeta sen kaikille shaumbroille.

Vähän ennen kun Tobias lähti 2009, lähti reinkarnoituakseen taas tänne maan päälle … Ja muuten, Sam on tullut paljon aktiivisemmaksi Crimson Circlen toiminnassa … Ja meidän on pysähdyttävä tähän hetkeksi, kunnes tulevaisuus kohtaa nykyisyyden ja kahvini tuodaan nopeasti. Luulisi – luulisi, että vaikka olen vain ylösnoussut mestari, joka on opettanut enemmän ylösnousseita mestareita kuin kukaan toinen ylösnoussut mestari, luulisi, että kahvi ilmestyisi taianomaisesti.

LINDA: Älä viitsi! Sait tonnikalaleivän, suolakurkkuja ja perunalastuja! Ja vikiset edelleen?!

ADAMUS: Mutta miten syön sen ilman kahvia?

LINDA: Coke lightin kanssa.

ADAMUS: Yäk!

LINDA: Jossa on Splendaa.

ADAMUS: Oho! (Yleisö sanoo "äh")

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Voi ei! Ja katsoisitteko tätä (viitaten kuppiin, jonka joku antoi Geoffille ja Lindalle) Oikeasti. Sanoin, että olette hyviä luomaan turvallisen tilan ollessanne yhdessä, mutta kun joku oli yksin eikä ollut turvallisessa tilassa, hän teki kynttilänjalan, kristallikynttilänjalan ja laittoi sen päähän muovimukin, ihan kuin joisin siitä tätä litkua, mitä tässä on?

LINDA: Tässä, minä vaihdan. (Linda tarjoaa hänelle Sandran tuomaa kahvia)

ADAMUS: Kunnioittakaa enemmän … aah!

LINDA: Vaihdan kanssasi.

ADAMUS: Ja kunnon …

LINDA: Ole hyvä.

ADAMUS: … kunnon muki.

LINDA: Ole hyvä.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ole hyvä.

ADAMUS: Aah, hmm.

LINDA: Okei, onko valittamiset nyt jo tehty?

ADAMUS: Kyllä. Ja muuten … (hän näyttää keskisormia Sandralle) tässä keskisormen näyttämisestä minulle aiemmin.

LINDA: Gulp! Voi ei! (Naurua)

ADAMUS: Minä näin sen! Näin sen. Peitän sinut nyt kaikilla täällä ja netissä olevien jäämillä. (Yleisö sanoo "voi ei!", kun hän elehtii taas)

LINDA: Voi ei! Mitä "keskisormi" merkitsee? En ole varma, kääntyykö se.

ADAMUS: En usko, että meidän täytyy mennä nyt sille tielle.

Siis, missä olimmekaan? Ai niin, olin kertomassa teille koskettavaa tarinaa, mutta …

LINDA: Keskisormi häiritsi sinua.

ADAMUS: Minua häirittiin.

Siis kyllä, Tobias, 2009 valmiina tulemaan takaisin maapallolle, inkarnoitumaan takaisin maapallolle ja hän sanoi minulle: "St. Germain, jonain päivänä opit rakastamaan shaumbroja yhtä paljon kuin minä."

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Hän rakasti todella teitä kaikkia hyvin syvästi. Hän halusi todella ottaa kaikki ongelmanne, kaikki heikkoutenne, kaikki epävarmuutenne pois, mutta hän tiesi, ettei voisi tehdä sitä.

Hän rakasti teitä todella ja kun hän sanoi minulle tämän, se kosketti minua syvästi. Ja sitten tunnustelin teitä. (Vähän naurua, Adamus naureskelee) Tunnustelin tätä ryhmää. Hämmästyttävä ryhmä. Jos ei mitään muuta, niin todella sitoutunut, kenties pakkomielteisen sitoutunut omaan valaistumiseensa. Mutta se on hyvä asia.

Tunnustelin sitä ja tiesin, että meillä olisi hyviä aikoja yhdessä ja meillä olisi rankkoja aikoja. Tiesin, että minun olisi käytettävä lähes kaikkea, mitä laukussani oli … no, ei temppulaukussani, vaan oivaltamislaukussani. Minun olisi vedettävä esiin melkein kaikki, koska te olette kaikki käyneet läpi melkein kaiken. Olette käyneet läpi elämiä uskonnollisissa veljeskunnissa, mysteerikouluissa ja kirkoissa. Teitä on rääkätty kaikin tavoin, mitä voitte kuvitella, ja olette rääkänneet toisia melkein kaikin tavoin. Niinpä tiesin, että minun olisi käytettävä melkein kaikkea – provosoinnista siihen, että jotkut teistä suorastaan suuttuvat minulle. Ei niin paljon ollessamme yhdessä tällä tavalla, mutta tiedätte, keitä olette – en katso ketään, paitsi netissä katselevia. Suututtamista, viihdettä, häiriötekijöitä ja myös menemistä ydinenergioihin merabheilla hyvin turvallisessa paikassa.

Niin se on, ystäväni, että aloin työskennellä kanssanne ja oivalsin, miten sitoutuneita olitte – ja hämmentyneitä toisinaan, mutta todella sitoutuneita siihen, että homma tulee tehtyä.

Toinen kaunis asia oli oivaltaa, että te ette ottaneet asioita itsestäänselvyytenä. Käytitte arvostelukykyä myös minun kanssani, palasitte aina, aina siihen, tuntuiko jokin oikealta teille vai ei – ja riippumatta siitä, mitä sanoin ja tein, oli hyvin suurta tinkimättömyyttä ja arvostelukykyä.

Se vaikutti valtavasti. Olemme kulkeneet pitkän tien suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedän, ettei se teistä tunnu lyhyeltä ajalta, mutta se todella on. Ja uskollisena Tobiaksen sanoille, olen oppinut rakastamaan teitä kovasti ja sen yli. Minulla on valtavaa kunnioitusta jokaista teitä kohtaan siitä, mitä teette. Se ei ole helppoa. Se ei ole helppoa.

Olisi melkein helpompaa vain jättää fyysinen keho ja lähteä kuin pysyä tässä rajoittuneessa tilassa. Melkein helpompaa sanoa: "Menin pidemmälle, mihin ajattelin kykeneväni tässä elämässä. Ja nyt – huh! – siitä on tulossa vähän vaikeaa, joten aion lähteä pois. Palaan takaisin myöhemmin. Annan jonkun toisen ottaa johtopaikan." Mutta ette ole tehneet sitä. Olette pitäytyneet siinä ja käsitän, miten vaikeaa, hämmentävää, ahdistavaa ja kaunista se on.

Nyt on se aika

Siis, ystäväni, sanon tämän, koska tiedän myös, että tämä on oivaltamisen vuosi vaihtelevassa määrin ja vaihtelevilla tavoilla, mutta saatte ainakin vilauksia siitä, ainakin konkreettisia kokemuksia siitä. Se ei välttämättä merkitse, että tiedätte yhtäkkiä kaiken, koska sitä valaistuminen ei ole. Mutta saatte noita läpimurtoja ja vilauksia, mitkä ovat erittäin tärkeitä. Erittäin tärkeitä, koska sitten kun saatte niitä, tiedätte sen mahdolliseksi. Tiedätte sen todeksi. Sitten kun saatte todellisen tietoisuusläpimurron, niin tiedätte, että voitte saada sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten alatte oivaltaa, että voitte saada tuon täyden tietoisuustilan ja voitte saada myös rajoittuneen ihmistilan. Ne voivat olla yhdessä. Voitte edelleen kokea ihmiselämää tavalla, millä olette aina halunneet kokea, ja olla silti hyvin tietoinen, oivaltanut ja jumalainen yhdessä – yhdessä ja erikseen – mutta voitte kulkea tällä planeetalla mestarina ja voitte nauttia tästä planeetasta ihmisenä.

Tämä on oivaltamisvuosi jokaiselle teistä. Kyse ei ole tästä kalenterivuodesta, mutta nyt on tuon oivaltamisen aika. Olette maksaneet kaikki maksut. Olette käyneet kaikki kurssit. Olette tehneet kaiken kärsimisen ja nyt on se aika.

Jokin on muuttunut teissä ja planeetassa. Jokin jatkaa muuttumista tässä, mitä kutsumme Uudeksi Maaksi – oivallus, että Uusi Maa voi olla täällä, tällä maapallolla. Kenties vanha maapallo ei edes tunnista sitä tai tiedä, mikä se on, mutta te tiedätte ja se on tärkeää.

On oivaltamisvuosi tavalla, mitä ette ole ehkä odottaneet, ja kenties se tulee teille, silloin kun vähiten odotatte sitä. Se voi tulla, kun istutte täällä shoudissa. Se voi tulla, kun kävelette puistossa. Se voi tulla jonkin myllerryksen keskellä. Mutta alatte saada näitä läpimurtoja. Alatte ymmärtää, mitä tietoisuus on.

Käytän sitä termiä paljon – tietoisuus. Se on tiedostamista. Se on sitä, mihin laitatte oivalluksenne. Se on sitä, mihin laitatte tiedostamisenne. Se on sitä, mihin laitatte Itsenne.

Se on mielenkiintoinen sana. Sitä on käytetty ikuisuuksia eivätkä vieläkään monet ihmiset oikeasti ymmärrä sitä, koska perimmäinen tietoisuus on kokemus ja sen saatte tänä vuonna – sanat ylittävän oivalluksen, kokemuksen siitä.

Se on jotain hyvin henkilökohtaista ja intiimiä. Siinä ei ole kyse Jumalasta ja enkelien tulemisesta alas. Siinä olette te itsenne kanssa. Ja tuossa kokemuksessa, tuossa läpimurrossa, oivallatte asioita itsestänne, jotka ovat hyvin laajentavia … "kaunis" ei ole läheskään oikea sana. Se on hyvin loistavaa. Sitten oivallatte, että se oli aina olemassa. Aina olemassa.

Se on erittäin kummallinen tunne. Tiedän sen omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja työskentelystäni toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa. Se on hyvin kummallinen kokemus, koska tuolla oivaltamishetkellä tavallaan sanotte: "Tiedän sen olleen aina olemassa. Vaikken oivaltanut sitä, tiesin, että se oli aina olemassa." Se oli jotain, mikä oli varjossa, aina läsnä kanssanne, mutta yhtäkkiä se valaistaan ja se on sinä. Se on todellinen "sinä". Se on hämmästyttävä "sinä".

Se on erittäin kummallinen kokemus – "No, jos tiesin, että se oli olemassa, ja jos se oli hyvin tuttua, jos tiesin, että se oli olemassa, miksen oivaltanut sitä aiemmin? Mikä esti minulta sen? Miksi en vain sallinut sitä?"

Siihen on paljon syitä. Voitaisiin sanoa, että tuo vapaa Itse – oivallettu Itse ns. tulevaisuudesta, mutta se ei oikeasti ole – tuo oivallettu Itse salli teidän, ihmisen, käydä läpi omat kokemuksensa, mitä olivat sen kokemuksia. Ei oppituntien tai evoluution vuoksi, vaan pelkästään kokemisen vuoksi. Se salli itsensä saada syvän kokemuksen ihmisenä olemisesta. Ja siksi oli tällainen keinotekoinen erillisyys ihmisen ja jumaluuden väillä.

Ja voisitteko kuvitella myös jumaluuden tällä itsensä kosmisen oivaltamisen hetkellä sanovan: "En täysin oivaltanut, mitä kävin läpi ihmisenä. Se oli aina olemassa. Kokemukset olivat aina olemassa, mutta en oikeasti oivaltanut niitä."

Se on siis tämän Itsen kaikkien osien kaunista oivaltamista ja saatte tämän kokemuksen eri muodoissa. Kerron teille sen nyt. Saatte tämän kokemuksen, koska olette valmis. Olette ehdottoman valmis.

Ja puhun kaikille tässä huoneessa, mutta myös katselemassa. Ja tämä kokemus, tämä läpimurto – tai läpimurrot – on myös hyvin vaikea, koska teistä tuntuu siltä, että teidät vedetään takaisin rajoittuneeseen todellisuuteen. Teistä tuntuu, että teidät vedetään takaisin massatietoisuuteen, ja olette siinä monin tavoin. Yritätte tarttua tuohon kokemukseen ja toistaa sen, tehdä sen uudestaan. Ette voi saada sitä tapahtumaan. Se vain tapahtuu.

Se johtaa jonkinasteiseen masennukseen, ahdistukseen (Linda ojentaa hänelle kahvia), kahviin (naureskelua) ja silloin nauratte. On erittäin vaikeaa nauraa, mutta silloin nauratte. Haluatte kokea sen uudestaan. Kun olette maistaneet tuota vapautta, mikään muu ei riitä. Kun olette maistaneet tuota Itsenne osaa – voitaisiin kutsua sitä ehkä "Itsen rakkaudeksi" – on erittäin vaikeaa palata takaisin rajoittuneeseen ihmistietoisuuteen, ja on masennusta, vihaa, liikayrittämistä toistaa tuo kokemus.

Sanotaanpa, että saatte tuon kokemuksen ollessanne kalastamassa. On kaunis kesäpäivä ja kalastatte, kuten mestarit mielellään tekevät, ja saatte tämän kokemuksen ja se on yksi näistä asioista, mitä on vaikea ilmaista sanoin. Ja palaatte rannalle, palaatte kotiinne, palaatte elämäänne ja masennutte, koska yhtäkkiä teistä tuntuu kaikki taas supistuvan tai rajoittuvan.

Mitä te siis teette? No, menette seuraavana päivänä veneelle, soudatte samaan paikkaan ja alatte taas kalastaa. Se on kuin: "Hitto soikoon! Missä on oivallukseni?" Ajattelette melkein, että kyse oli veneestä tai kaloista tai vavasta tai mistä tahansa. Ette pysty luomaan sitä uudestaan tällä tavalla.

Voitte oivaltaa, että sitten kun läpimurto tapahtuu – tarkoitan todellinen oivaltaminen, tiedän teidän kaikkien saaneen sitä jossain määrin, mutta tämä ylittää kaiken, mitä olette aiemmin kokeneet – kun saatte tämän kokemuksen, on tuo sisäinen tietämys, että se on olemassa. Se ei ole enää vain puhetta. Se ei ole vain kokoontumistamme tällä tavalla kerran kuussa. Se on hyvin totta ja se on aikaa, jolloin vedätte pari kertaa kunnolla syvään henkeä ja vain sallitte. Se ns. kiertää takaisin.

Ylipelkistän sitä, mutta saatte tämän läpimurto-oivalluksen, tämän hämmästyttävän "Voi! Tämä osa oli aina olemassa" –kokemuksen – rakkauden, myötätunnon ja vaivattomuuden – saatte tuon oivalluksen ja palaatte ihmiselämäänne. Voitaisiin sanoa, että läpimurto tekee tavallaan mielenkiintoisen spiraalin – ylipelkistän sitä – mutta mielenkiintoisen spiraalin ylös jumaluuteenne ja sitten taas takaisin alas. Teillä kulkee näitä kauniita energiaspiraaleja ja ne kohtaavat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja jossain kohtaa ne pysyvät yhdistyneenä. Ne pysyvät tietoisuudessa toisistaan.

Silloin teillä on leveä hymy kasvoillanne, tavallaan typerä hymy. Nimittäin mestarit hymyilevät typerästi, koska he voivat. (Adamus havainnollistaa sen, vähän kikatusta) Typerä hymy. Teillä on tuo leveä, typerä hymy kasvoillanne ja tiedätte, että olette oivaltanut, että olette "minä olen" ja voitte olla edelleen ihminen. Ja se on hämmästyttävä asia.

Käsitättekö, ettei muilla mestareilla ollut koskaan tilaisuutta jäädä maisemiin ja esittää edelleen ihmistä? Te voitte esittää rajoittunutta ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte esittää "minua raukkaa" ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte esittää ehdottoman hämmästyttävää luovaa olentoa, ihmisolentoa ja olette sitä, mutta olette myös jumala. Voitte esittää mitä tahansa haluatte.

Siksi odotan kirjani julkaisemista, "Tietoisuusnäytös", koska silloin todella ymmärrätte. Kyse on vain tietoisuusnäytöksestä, näytöksestä. Voitteko kuvitella näyttelevänne, mitä haluatte, huolehtimatta, että jumiudutte siihen? Ajattelematta, että vain teeskentelette sen – leikitte vain tietoisuudella. Kenties se on alaotsikko kirjaan, mitä ei ole vielä julkaistu "Tietoisuudella leikkiminen". Aah, se on hämmästyttävää! Hämmästyttävää.

LINDA: Tässä on nenäliina ongelmaasi varten. (Vähän naureskelua)

ADAMUS: (teeskennellen itkevänsä) Tässä on nenäliina, mihin voi kirjoittaa Cauldrelle muistutuksen kannen viimeistelystä.

Siis, rakas shaumbra, vedetäänpä syvään henkeä tälle.

Kyllä, olen alkanut rakastaa teitä kovasti ja tämä on vuosi, jolloin alamme oivaltaa. Se on joko tai. Kerro teille, että jos emme ala oivaltaa nyt, joko te lähdette pois turhautumisesta ja inhosta minua tai itseänne kohtaan. Joko te lähdette, koska olette vain niin valmis, että te ette halua pidätellä enää. Joko te lähdette tai minä lähden. Se on lupaus. (Joku sanoo "ei") Joo, joo. Itse asiassa kyllä, ja itse asiassa se on hyvä uutinen. Koska jos te ette pääse tietoiseen oivaltamiseen, sanotaan, tänä vuonna, seuraavien kahden- … ensi vuoden ystävänpäivään mennessä – siihen on vähän yli vuosi. Jos te ette pääse, en tunne, että olen tehnyt työni ja hakannut teitä riittävästi (naurua), viihdyttänyt teitä, tehnyt mitä tahansa. En tunne, että olen tehnyt työni. En tunne, että olen näyttänyt teille, keitä oikeasti olette. Niinpä lähtisin, jos ei tapahdu oivalluksia.

Se ei merkitse teitä jokaista, ainoastaan viittä. Ainoastaan viittä. Siis olkaa kilttejä, olkaa kilttejä te viisi. Tulkaa esiin. Tulkaa nyt! Aloitetaan kampanja "Pidä Adamus messissä", joten tarvitsen viisi! (Tauko) Se oli hauskaa minun mielestäni. (Muutama naurahdus)

Luulen siis, että se on hyvä lupaus tehdä toisillemme nyt – ensi vuoden helmikuuhun mennessä. Merkitsemme muistiin tuon päivämäärän. Joko te olette lähteneet tai minä lähden tai saamme oivalluksen.

LINDA: Miltä lähteminen näyttää?

ADAMUS: Tota, tällaiselta. Odota hetki. Sammutetaan valot ja suljetaan internet. (Huone pimenee, vähän naureskelua)

(Tauko)

Riittääkö?

LINDA: Ok.

ADAMUS: (naureskellen) No niin, en ole vetoa lyövä mies tai vetoa lyövä mestari, ellen tiedä voittavani. (Vähän kikatusta) Älä koskaan lyö vetoa, ellet tiedä voittavasi. Tämän siis pitäisi kertoa teille jotain siitä, mitä tiedän tulevaisuudesta. En ole selvänäköinen. En ennusta. Olen jos siinä, joo. On 14.2.2016. Adamus teki hyvää työtä! (Yleisö taputtaa ja Adamus naureskelee, sitten heittää lentosuukon Lindalle)

Jatketaanpa sitten.

Tämä on … Muuten, se on hyvin kaunista. Haluan teidän kaikkien alkavan tehdä sitä. Ajattelette tulevaisuutta jonain, mitä ei ole vielä tapahtunut. Roskaa. Se on jo tapahtunut. Kyse on oikeasti siitä, miten haluatte järjestää elementit. On elämän elementtejä – vähän energiaelementtejä ja muuttujia ja asioita, syitä ja seurauksia ja seuraamuksia. Mutta ne ovat kuin pelipöydän nappuloita. Voitte järjestellä ne haluamallanne tavalla. Teidän ei tarvitse järjestää niitä lineaariseen järjestykseen tästä päivästä huomiseen ja ensi viikkoon, ensi kuukauteen. Ei! Sekoittakaa niitä. Tuokaa tulevaisuus tähän nyt. Se on ehdottomasti mahdollista. On erittäin hauskaa, kun voi leikkiä sillä tavalla.

Tietoisuusvuosi

Tämä on tietoisuusvuosi, kuten sanoin ProGnostissa. Tota, joka vuosi on tietoisuusvuosi itse asiassa, mutta se kuulostaa hyvältä. Se on kiva otsikko. Tämä on tietoisuusvuosi, mutta niin oli viime vuosikin. Mutta tämä on todella tietoisuusvuosi. (Naurua) No, itse asiassa se on, koska viime vuosi oli tietoisuusvuosi ja sitten tuli vähän tietoisuutta. Niinpä tämä vuosi on oikeasti … Tämä on supertietoisuusvuosi. (Naurua ja joku sanoo "kvantti") Kvantti! Korkeaoktaaninen kvanttisupertietoisuus.

Ja se on. Miksi? Miksi? Koska minä sanoin niin ja koska te sanoitte niin ja – ja tiedättehän, tämä on kaunis asia ymmärrettäväksi – todellisuus luodaan sinne, minne laitatte tietoisuutenne. Yhtäkkiä todellisuus tulee sinne, missä ei ollut ennen mitään, koska tietoisuus on siellä.

Jos siis sanotaan: "Joo, tämä on tietoisuusvuosi", sitten se on! Se on nimittäin näin yksinkertaista. Se on näin yksinkertaista. Jos sanotte: "Tämä on läpimurtovuosi minulle", sitten se on! Siihen laitatte tietoisuutenne, tiedostamisenne.

Yhtäkkiä puhun ja ikään kuin sanon: "Joo, aion lähteä, jos te ette saa läpimurtoa tai te lähdette ja sitten minulla ei ole ketään, kenelle puhua", ja laitan tietoisuuteni siihen. Siinä oli tavallaan tyhjiö ja täytimme sen. Ja nyt vain sukellamme siihen ja nautimme siitä, rakastamme sitä.

Kun siis sanon, että tämä on tietoisuusvuosi, no, kenties se ei ollut 10 minuuttia sitten, mutta siitä tulee nyt, koska tietoisuus on siinä. Voi laittaa tietoisuuden ehdottomaan tyhjiöön – ei-mihinkään, tyhjään tilaan, ei edes tilaan – ja se herää henkiin.

Miten luulette, että maapallo luotiin? Luuletteko, että pieniä perhosia tuli tänne enkeliperheistä ja ripotteli pientä perhospölyään? No, tavallaan vähän. (Naurua) Niillä oli tietysti yksisarvisten apua ja … (lisää naurua) Ei! Tapahtui tavallaan: "Vau. Tarvitsemme jonkin paikan. Paikan mikä on todella erilainen kuin mikään muu paikka, missä olemme olleet. Tarvitsemme paikan, missä voimme näytellä todella eriskummallisella, oudolla, kummallisella ja sekopäisellä tavalla. Laitetaanpa siis tietoisuutemme tähän kummalliseen paikkaan." Ennen sitä ei ollut kummallista paikkaa ja sitten se yhtäkkiä tulee. Sitä kutsutaan maapalloksi ja universumiksi. Ja yhtäkkiä se alkaa olla.

Se ei vaatinut yhtään energiaa. Se ei vaatinut yhtään energiaa. Se ei vaatinut yhtään voimaa. Se ei vaatinut joukoittain enkeleitä. Se ei vaatinut Jumalaa. Ei, ei. Se vaati vain pari meitä hengailemassa sanoen: "Lähdetäänpä löytömatkalle. Laitetaan tietoisuutemme Planeetta Kummalliseen ja sitten annetaan sen tapahtua."

Ja se on hämmästyttävää. Tietoisuus – puh! – loi yhtäkkiä universumin tuosta vaan. Naps! Se vei itse asiassa seitsemän päivää – kuusi päivä ja pidin seitsemännen vapaata. (Paljon naurua) Aah!

LINDA: Aah! Hah, hah, hah!

ADAMUS: Aah! Hah, hah.

LINDA: Aah! Hah, hah.

ADAMUS: Ja arvatkaa mitä? Niin tekin teitte? Niin tekin teitte. Me vain: "Aah, levätäänpä tänään." Joo. (Adamus naureskelee) Yritän vain nähdä, kuka on hereillä ja kuka ei.

Siis laitoimme vain tietoisuuden siihen ja sitten peräännyimme ja osittain tässä kohtaa ihmiset joutuvat vaikeuksiin. Laitatte siis tietoisuutenne jonnekin ilman energiaa, ilman voimaa. Se on vain tiedostamista. Siinä kaikki. Vain: "Voi kyllä, kummallinen planeetta." Tiedostaminen, tietoisuus on siinä ja sitten se alkaa kukoistaa. Sitten peräännytään. Hyvä luoja luo ja sitten – puh! – vapauttaa luomuksen. Miksi? Koska sitten se jatkaa laajentumista. Se jatkaa luojan perimmäistä ilmaisemista tavalla, mitä luoja ei ehkä olisi pystynyt kuvittelemaan itse.

Luot jotain. Se on kaunista. Joo tarkoitan, että luominen on kaunista. Luot jotain, kuten Planeetta Kummallisen ja sitten peräännyt ja katsot, kun omat luojaenergiat jatkavat laajentumista ja ilmaisemista takaisin sinulle, luojalle, tavoilla jotka ovat rajattomia, tavoilla joita et ehkä olisi edes pystynyt kuvittelemaan.

Mielikuvitus ja luovuus – ne ovat tavallaan yhdessä – ovat sellaisia, että ne jatkavat laajentumista. Joo! Luovuus ei ole yksittäistä. Kyse ei ole siitä, että luot maalauksen ja se on sitten siinä. Se roikkuu seinällä. Tarkoitan, että niin voisi luulla, mutta ei, se jatkaa laajentumista moniulotteisesti. Siitä syystä jotkut suuret mestarit pystyivät todella maalaamaan ihmisiä maalauksiin, vangitsemaan heidät sinne, vangitsemaan heidän – tota, se ei ole heidän sielunsa, mutta he luulivat sitä heidän sielukseen – heidän energiaolemuksensa. Ja tuo maalaus jatkaa laajentumista ja ilmaisemista.

En halua mennä siihen nyt, mutta osa maailman voimakkaammasta mustasta magiasta on tehty maalauksilla ja vähän musiikilla. Voi, erittäin helppoa! Erittäin helppoa. Jotkut ihmiset ajattelevat, että heidän täytyy tehdä kirouksia (naurua, kun Adamus nostaa taas keskisormet) tai vastaavia asioita ja yrittää vaikuttaa … Teen sen uudestaan kameralle (hän näyttää taas keskisormiaan) Kiitos. Joo, tässä on ylösnoussut mestarinne, joka peukuttaa teille! (Lisää naurua)

Okei, nyt välipalalle. Hän toi minulle tämän … Sandra, oliko sinulla mitään tekemistä tämän tonnikalaleivän kanssa?

SANDRA: Ei, se on turvallinen.

ADAMUS: Ai jaa, sitten voin turvallisesti syödä sitä. (Muutama naurahdus, Linda huokaisee, kun Adamus haukkaa suuren palan) Mmm, mmm. Haluaako joku haukata? (Joku sanoo "joo") Laita kiertämään, mutta säästän tämän minulle. (Hän antaa lautasen jollekin yleisössä) Mmm! Te jotka katselette, koettakaa kestää minua, kun syön. Mmm. Mm-mm? (Tarjoten Lindalle)

LINDA: Ei kiitos! Rakastan sinua, mutta ei.

ADAMUS: Mmm. Mmm. Mmmmm. Okei, missä olimmekaan? Voimakasta mustaa magiaa maalauksilla. Älkää juosko tänä iltana kotiin aloittamaan anoppinne, ex-vaimonne maalaamista siihen. (Naurua) Tunnen teidät, shaumbra. Rakastan teitä, mutta tunnen teidät. (Adamus naureskelee)

Siis tosiasia on, että aina kun luoja … mikä te muuten olette. Muistatteko sen? Olemme luojia. Olette unohtaneet sen. Mutta luoja luo jotain, mitä tahansa, ja se siunataan ja sitä rakastetaan … On hyvä ihailla omia luomuksiaan. Lakatkaa nöyristelemästä. Kun luotte jotain, on todella hyvä sanoa: "Hitto soikoon, se on hyvä!" Ajatelkaa minua. "Helvetti soikoon, se on hyvä!" (Vähän naurua) Sitten perääntykää. Tuo luomus jatkaa laajentumista ja luomista moniulotteisesti ja mitä tahansa muuta. Mutta se ei pysähdy, koska se on teidän pikkuvauvanne. Se on teidän luomuksenne. (Edith pudottaa jotain syliinsä) Katsokaa tuota. Tuo tonnikala pomppii vielä, suoraan voileivältä syliisi. (Vähän naureskelua)

Tuo luomus haluaa jatkaa ilmaisemista takaisin luojalle – teille – ilmaista omaa iloaan, omaa rajattomuuttaan. Se haluaa jatkaa ilmaisemista takaisin teille, ilmaista armoaan ja täyteyttään. Niinpä se jatkaa kasvamista tai laajentumista, miten tahansa haluattekin kutsua sitä. Se on hämmästyttävä asia luomisessa. Sillä on paljon seuraamuksia, kuin pysähdytte hetkeksi tuntemaan sitä. Kaikki mitä teette, on periaatteessa luomista riippumatta siitä, luodaanko se hypnoosin alaisuudessa, toisin sanoen vanhan ohjelmoinnin alaisuudessa. Se on silti luomista ja se jatkaa silti ilmaisemista takaisin teille, jatkaa kasvamista.

Tuodaanpa nyt tietoisuus tuohon yhtälöön, missä sitä ei ole tavallisesti ollut.

Olette siis yhtäkkiä tietoinen luoja. Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että te ette vain kompuroi päivänne läpi yrittäen päästä sen loppuun. Koska käännämme sen nyt joka tapauksessa, päivän loppu tapahtuu ennen päivän alkua. Siis sen sijaan, että pelkästään kompuroitte päivän läpi käyden läpi tavalliset liikkeet päästäksenne sen loppuun, teistä tulee yhtäkkiä tietoinen. Teistä tulee tietoinen siitä, että olette päivässä. Tarkoitan, että se näyttää yksinkertaiselta, mutta useimmat ihmiset eivät oivalla sitä: "Tänään on päivä." Pyysin Kvanttisallimisessa kaikkia aloittamaan aamunsa jo ennen sängystä nousemista sanomalla: "Minä olen olemassa". Se on oikeasti yksi suurimmista asioista, mitä voitte tehdä hyväksenne. "Minä olen olemassa", ennen kuin jalkapohjat osuvat lattiaan. Kuulostaa hyvältä, eikö vain? – "Minä olen olemassa". Tulette tuohon tietämiseen ja tuohon selkeyteen: "Aa, vau! Olen luoja. Olen tässä."

Kuulostaa todella yksinkertaiselta, eikö vain? (Joku sanoo "kyllä") Ja teet sen kerran ja sitten unohdat sen. (Joku sanoo "jep") Joo. (Adamus naureskelee) Jep! Miksi niin on? No, se on täysin toinen shoud, mutta ihmettelen sitä joskus. Se on hyvin helppoa. Oivallatteko, miten paljon aikaa, energiaa ja tietoisuutta kulutatte ongelmiinne? Miten paljon aikaa, tietoisuutta ja energiaa luulette kuluvan ongelmiinne, sanotaan keskimääräisestä 16 tunnin valveajasta joka päivä?

SART: Kuusitoista.

ADAMUS: (naureskellen) Sart, 16. Mitä, anna itsellesi enemmän kunniaa. Viisitoista ja puoli! (Naurua) Ei, sanoisin, että realistisesti noin 60-70 prosenttia ajasta ihmiset käyttävät energiansa ongelmiin.

Miksi siis on niin, että kun kehotan aloittamaan päivän yksinkertaisella "minä olen olemassa" – ei "minä olen olemassa" (äreästi), vaan "minä olen olemassa!" – tuntemaan sitä, tuota oivallusta, että olette olemassa! Tarkoitan, että se on hyvä uutinen, eikö vain? (Ei vastausta) Ai jaa. (Joku sanoo "kyllä") Kenties 14.2. ensi vuonna ei ole kovin hyvä ... (Adamus nauraa)

Siis miten vaikeaa on aloittaa päivänne yksinkertaisella "minä olen olemassa" ja tuntea se. Se muuttaa ehdottomasti perspektiiviänne. Sen sijaan, että kulutatte 70 prosenttia ajastanne ongelmiin – aikaa ja tietoisuutta – se alkaa mennä 50, 40, 30, 20 prosenttiin. Edelleen 15 tai 20 prosenttia ajastanne, energiastanne ja tietoisuudestanne pysyy ongelmissa. Se on tavallaan hauskaa. Se on. Se on kuin … Kieltäydytte heittämästä sitä pois. Se on tavallaan pieni itsensä rääkkäämisaika joka päivä. (Vähän naurua) Se on pientä ruoskimista. Se on kuin (hän elehtii piiskaavansa itseään), mutta se on tavallaan hauskaa. Ja sitten voitte edelleen yhdistyä toisiin ihmisiin ja kertoa itsellenne, miten hyvä olette, kun pääsette pois niistä. Pidätte siis edelleen noin 15 prosenttia. Se on hyvä asia. Se on hauskaa ja suuri muutos siihen, että 70 prosenttia ajasta, energiasta ja tietoisuudesta menee ongelmiin.

Oletteko koskaan … (Adamus naurahtaa hieman) Oletteko koskaan pysähtyneet hetkeksi … Minun on vastattava omaan kysymykseeni, ennen kuin jatkan – ei vais! (naurua). Oletteko koskaan vain pysähtyneet hetkeksi ja sanoneet itsellenne: "Näitä ongelmia vain tapahtuu uudestaan ja uudestaan." Juuri niin, itse asiassa sama ongelma. Sama ongelma. Miten monta elämää sama haiseva ongelma? Sama ihminen. Sama … tiedättehän? Tarkoitan, että voimme puhua avoimesti, eikö? (Joku sanoo "aivan")

LINDA: Ehkä.

ADAMUS: Tälle puolelle huoneesta on ok. (Naurua) Mutta sanotaan, että puhumme toisista ihmisistä. Ei tietenkään teistä. Mutta pysähtyvätkö he koskaan sanomaan: "Miksi nämä ongelmat eivät koskaan lopu?! Nämä ongelmat vain jatkuvat." Ihmiset joita tunnen, joita katselen – en katso ketään – ovat olleet naimisissa viisi, kuusi kertaa. (Adamus vääntelee epäuskoisena naamaansa, vähän naurua) Ja valitatte siitä??! Tarkoitan, että voin ymmärtää, että teette sitä, koska pidätte tuosta kokemuksesta, mutta sitten te valitatte siitä?! Ja ongelmana on, että sitten kuulen heidän puhuvan päässään eivätkä he muista edes exiensä nimiä. (Lisää naurua) Tarkoitan, että muistavat, jos oikein pakotan heitä, mutta heille se on vain yhtä suurta valitusta. Se on yhtä suurta huonoa suhdetta ja jotkut heistä eivät edes oivalla sitä. He heräävä aamulla ja sanovat: "Kuka hän on? Ai niin, se on neljänteni. Okei." (Lisää naurua)

Se aika- ja energiamäärä … Hei rakas (Lindalle, vähän naurua). Se aika- ja energiamäärä mikä menee ongelmiin, ja voitte muuttaa sen tuosta vain – naps! – tietoisuudella. Tietoisuudella.

Haluan teidän nyt katsovan itseänne. Miten paljon … Voitteko antaa minulle vain "minä olen olemassa" ensimmäiseksi aamulla, ennen kuin nousette ylös sängystä? (Yleisö sanoo "kyllä") Sanotte niin, mutta voitteko vain antaa itsellenne "minä olen olemassa", ennen kuin nousette ylös sängystä? Se ei ole taikakaava. Se on oivallus. Se on tietoisuus. Minä olen olemassa. Pum! Perustietoisuus – päihittää kaiken muun. Jos voitte herätä aamulla tietoisesti sen sijasta, miten teette sen nyt, se muuttaa ehdottomasti päivän.

Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta. Teidän ei tarvitse sanoa sitä 20 minuuttia. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta. Herätkää vain aamulla ja tuntekaa se – "minä olen olemassa" – ja nouskaa sitten ylös ja jatkakaa päiväänne, mutta tarkkailkaa, miten päivänne järjestyy hyvin, hyvin eri tavalla. Te järjestytte eri tavalla.

Tietoisuusvuosi on tiedostamisvuosi – tietoisuus päivästänne, tietoisuus tiedostamisestanne. Tietoisuus ei ole voimaa eikä energiaa, se on vain tiedostamista. Ja se on mielenkiintoista, koska väitettäisiin: "No, ihmisten täytyy tiedostaa. Heidän täytyy pystyä ajamaan autoa, kirjoittamaan nimensä ja muistamaan sosiaaliturvatunnuksensa." No, se ei ole tiedostamista. Se on kaikki ulkoa opettelua. Siinä on vähän tai ei yhtään tiedostamista. He eivät kirjoita nimeään tiedostaen. He vain kirjoittavat nimensä. Se on kuin itsestäänselvyys. Se on vain mekaanista. He tekevät sen uudestaan ja uudestaan.

Tämä on tietoisuusvuosi teille. Se on tiedostamisvuosi. Se on niin yksinkertaista. Teidän ei tarvitse oikeastaan edes työstää sitä. Teidän täytyy vain tiedostaa se. Se muuttaa kaiken.

Se muuttaa planeettaa – se muuttaa ehdottomasti planeettaa – kun tiedostamista tulee enemmän ja enemmän. Ja kuten puhuimme ProGnostissa, on joitain, jotka taistelevat ehdottomasti sitä vastaan. He eivät halua sitä. He eivät halua tiedostamista. Miksi niin olisi? Miksi ei haluttaisi tiedostamista? (Yleisö huutaa eri vastauksia) Valta, muutos, pelko. Pelko … tiedostamisen mukana tulee, no, tiedostaminen. Tulee oivallus, tulee tietäminen. Ja kenties on monia, jotka eivät halua sitä, jotka pelkäävät sitä. "Mitä tapahtuu, jos minun täytyy katsoa itseäni enkä pidä näkemästäni?"

Minulla on mielenkiintoinen kysymys teille – ja Linda, luulen, että tässä on mikrofonin aika. Missä ihmistietoisuus on asteikolla yhdestä sataan – sadan ollessa tietysti suurin lukema ja ykkösen pienin? Olen vain utelias näkemään. Ei teidän tietoisuutenne, vaan planeetan tietoisuus.

LINDA: Planeetan.

ADAMUS: Yhdestä sataan.

LINDA: Okei, menen ekspertin luo.

ADAMUS: Missä tietoisuus on? Aha! Yhdestä sataan. Mihin sijoittaisit sen?

PATRICIA: Kaksikymmentäviisi.

ADAMUS: Minulla on lukema ja … okei.

PATRICIA: En tiedä, sain sen vain.

ADAMUS: Okei, hyvä. Erinomaista. Missä tietoisuus on? Yhdestä sataan. Käsittäkää, että ihmiset ovat olleet tällä planeetalla miljoonia ja miljoonia vuosia …

SHAUMBRA 2 (nainen): Kymmenen.

ADAMUS: Kymmenen, okei. Menemme nopeasti alaspäin. (Naurua)

PETE: Kaksi.

ADAMUS: Kaksi! Jessus, Pete! Voi Peten tähden! (Naurua)

LINDA: Hah-hah-haa! Peten tähden! Hah-hah-haa!

ADAMUS: Voi Pete!

LINDA: Tämä on tosi hauskaa!

ADAMUS: Okei. Kaksi, 10, 25. Kuulenko … kuulenko …

SHAUMBRA 3 (nainen): Viisi.

LINDA: Ai, hän sanoi "viisi".

ADAMUS: Viisi. (Adamus huokaa) Vau … lähden ensi vuonna! (Adamus naureskelee)

SHAUMBRA 4 (mies): Kahdeksantoista.

ADAMUS: Kahdeksantoista. Okei, meillä on toivoa takaisinpaluusta. Joo, meillä on toivoa takaisinpaluusta. Mikä …

TAD: Kolmekymmentä.

ADAMUS: Kolmekymmentä. Ikuinen optimisti täällä. (Adamus naureskelee) Hyvä.

MARY SUE: Menen ylöspäin 35:een.

ADAMUS: Kolmekymmentäviisi. Vau, vau! Kuulenko 40? (Naurua)

LINDA: Okei, odota. Tässä. Tonnikalaleipiä sinulle.

SHAUMBRA 1: Neljäkymmentä.

ADAMUS: Neljäkymmentä.

SHAUMBRA 6: Sitä ajattelin ensin.

ADAMUS: Neljäkymmentä, okei.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Ei ole oikeaa tai väärää. On kuitenkin minun vastaukseni. (Vähän naureskelua)

LINDA: Kiitos. Haluaako kukaan muu sanoa?

ADAMUS: Pari vielä. Olemme siis tavallaan kahden ja 40:n välillä.

SHAUMBRA 5 (nainen): Sata, koska olemme jo tässä.

ADAMUS: Joo. No, puhun ihmisistä tuolla jossain. Ei … (Joku sanoo "koko universumi")
Luuletteko, että se on sadassa? Minä lähden.

SHAUMBRA 5: Koska …

ADAMUS: Enkä odota ensi vuoteen.

SHAUMBRA 5: … olemme tässä ja nyt.

ADAMUS: Menen nyt. (Adamus naureskelee)

SHAUMBRA 5: Menemme loppuun nyt.

ADAMUS: Kyllä.

PETE: Kolme.

ADAMUS: Voi Pete! Jukra (naurua), lisäsit 50 prosentilla kahdessa minuutissa. Hämmästyttävää.

SCOTT: 22,33.

ADAMUS: 22,33. Okei, se on hyvä. Ekstrapoloitko sitä enää?

SCOTT: Piste, piste, piste.

ADAMUS: Piste, piste, piste. Joo, okei, hyvä. Yksi vielä.

ALI: Ensin ajattelin 24.

ADAMUS: Kaksikymmentäneljä, okei. Hyvä, mielenkiintoista.

LINDA: Ai, vielä yksi. Vielä viimeinen.

ADAMUS: Vielä viimeinen.

SART: Se on vain Sart. (Naurua) Ei, sanoisin noin 40.

ADAMUS: Noin 40, okei. Olen yllättynyt, ettei kukaan teistä sanonut: "Sillä ei ole merkitystä", koska sillä ei ole. Oma lukemani on itse asiassa 26. Kaksikymmentäkuusi. Ylitimme tavallaan juuri 25:n neljänneskohdan. Eikä muissa ulottuvuuksissa ole virallista lukemaa, mutta teen mittauksen. Katson ruumiillistuneen elämisen ja tietoisuuden todellista potentiaalia tällä planeetalla.

Sanoisin, että ennen kuin jotain supermegakvanttista tapahtuu, planeetta menee ensin jonnekin muualle, mutta planeetan nykyolosuhteissa lukema olisi noin 26.

En tiedä, onko se hyvä uutinen tai huono uutinen. Luulen, että se on hyvä uutinen, koska meillä on paljon kasvunvaraa. (Muutama naurahdus) Luulen, että se on … Jos katsotaan sitä kaikkien näiden miljoonien vuosien perspektiivistä, miten paljon pidempään vie päästä siihen, sanotaan 60:een, jos vei miljoonia vuosia päästä 26:een?

LINDA: Kolmekymmentäviisi vuotta.

ADAMUS: Kolmekymmentäviisi vuotta vielä?

LINDA: Joo.

ADAMUS: Päästä 60:een?

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Ja ilman merkittäviä häiriöitä planeetalla?

LINDA: En sanonut niin.

ADAMUS: Aha, aha! Okei.

Antaisin siis noin 26, toisin sanoen on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta Linda on ehdottomasti oikeassa – ei vie miljoonia vuosia …

LINDA: Mitä se oli?!! Voi hyvä luoja! Tuliko se nauhalle?! Voitko sen soittaa Geoffille?!

ADAMUS: Kerrankin … (Linda nauraa äänekkäästi) Tänään Linda on ehdottomasti oikeassa, koska kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin, tietoisuus synnyttää tietoisuutta. Kyse on tavallaan lumipalloilmiöstä ja se alkaa juuri tapahtua. Ei siis vie kolmea tai neljää miljoonaa vuotta päästä 50:een. Se voi olla 10 tai 15 vuoden asia. Tavallaan sillä ei ole merkitystä perimmiltään, mutta antamaan teille vain käsityksen siitä, että tietoisuus on itse asiassa tavallaan pientä. Ja se hiipuu. Se menee ylös ja alas. On ollut kohtia, missä se on voinut olla 14, se on mennyt 20:een ja takaisin kahdeksaan. Tietoisuus tavallaan tulee ja menee. Mutta tällä hetkellä se paahtaa täyttä höyryä ja ruumiillistuneiden mestarien myötä, teidän myötänne hyvin tietoisessa ihmistilassa, se kiihtyy nopeasti.

Siinä tulee ongelmia, koska vanhat järjestelmät eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tietoisuutta. Eikä välttämättä ole kyse sodista tai mistään sellaisesta, mutta vanhat järjestelmät eivät vain pysty käsittelemään sitä. Tämä siis merkitsee, että ihmisten on oltava hyvin joustavia, hyvin sopeutuvia.

Ylösnousseet mestarit

Ja jotain mielenkiintoista tapahtui myös äskettäin tietoisuudessa ja teidän tietoisuudessanne. ProGnost-tapahtumassa puhuin tästä Ylösnousseiden mestareiden huoneesta – kokoontumisesta kerran kuussa ylösnousseiden mestarien kanssa. Se oli melko merkittävää. Emme olisi todellisuudessa voineet tehdä sitä aiemmin – kaksi vuotta sitten, kolme vuotta sitten. Ensinnäkään ylösnousseet mestarit jotka ovat nyt lapsia enimmäkseen – kaksi, kolme, viisi, kuusi, seitsemän vuotta vanhoja – eivät olleet aivan valmiita siihen. Te ette olleet aivan valmiita siihen. Olisitte menneet tuohon huoneeseen ja alkaneet jäkättää ja keksiä paljon makyoa. Mutta nyt voimme tehdä sen. Näen nyt, miten menette tuohon Ylösnousseiden mestareiden huoneeseen täydenkuun aikaan ja olette vain tuossa suloisuudessa. Olette vain tuossa energiassa ilman tuota rupattelua ja makyoa ja kaikkea muuta. Voitte tuossa paikassa vain olla, kuka olette. Erittäin kaunista.

Se oli tärkeä kohta myös, koska näillä ylösnousseilla mestareilla on pienen lapsen keho ja tavallaan heillä on mestarin sydän ja tietoisuus, mutta edelleen lapsen mieli. He siis käyvät läpi monia muutoksia. Mutta he ovat nyt siinä kohtaa, missä he voivat tulla jokaiseen kokoontumiseemme. He eivät tehneet sitä aiemmin. Mutta kun sanoin aiemmin, oletteko huomanneet jotain erilaista tänään, niin he ovat kokoontumisissamme nyt. He eivät ole täällä oppimassa tai opettamassa. He ovat täällä ollakseen tässä turvallisessa tilassa, jotta he voivat oivaltaa itsensä.

Heidän oivaltamisensa on vähän erilaista kuin teidän. Teillä on kyse "minä olen" –olemuksenne oivaltamisesta, mutta he tulevat oivaltaakseen ihmisyytensä tavalla, millä he eivät ole oivaltaneet sitä aiemmin. Voitteko siis kuvitella nyt tapahtuvan energioiden yhdistymisen? He ovat täällä. He ovat täällä ja liittyvät meihin shoudeissa ja he ovat jatkossakin täällä. Te sallien oivalluksen tai tietoisuuden jumaluudestanne ja he sallien oivalluksen ihmisyydestään. Melko vakuuttavaa. Melko hämmästyttävää. Jokin on ehdottomasti erilaista täällä.

Vedetäänpä siis syvään henkeä ja tunnetaan vain näitä ylösnousseita mestareita vähän … On joskus vaikea kuvitella suuren ylösnousseen mestarin juoksentelevan ympäriinsä kuolaten, kun räkää valuu hänen nenästään ja hän unohtaa laittaa housut jalkaan tai vastaavia asioita. Ja nämä ovat niitä kypsiä. (Naurua)

Ottakaa hetki vain tunteaksenne sitä, miten he liittyvät seuraamme. He pyrkivät todella oivaltamaan ihmisyyden, mitä he eivät ole todella koskaan sallineet elämissään.

Mikä yhdistyminen meillä täällä tapahtuukaan.

(Tauko)

No niin, vielä yksi asia ja sitten pääsemme merabhiimme.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Mmm. Mitä, sitä sinä vain haluat, merabheja.

Jumala

Vielä yksi asia. Aion jatkaa pienellä Jumala-saarnalla ja jos ette pidä Jumala-saarnoista, nukahtakaa.

LINDA: Oho.

ADAMUS: Ja teen tämän siksi, että tämä tietoisuusaika ja planeetan tietoisuus – tietoisuuslukema 26 – on suora tulos Jumalasta … Jumalasta. Kyse ei ole siitä, että Jumala aiheuttaa sen, vaan kyse on Jumalasta. Se on tietoisuuden lasikatto. Se on ihmiskunnan laajentumiskyvyn lasikatto. Jumala, Jumala. Käsitys Jumalasta, tietoisuus Jumalasta pitää asiat tavallaan pullossa.

No niin, voin seistä tässä puhumassa Jumalasta huolehtimatta, että salama iskee, koska minun Jumalani ei tee sitä. Se on jonkun muun Jumala ja hänen pelkonsa. En pelkää Jumalaa, koska olen oma Jumalani, aivan kuten te olette omanne.

Mutta tällä planeetalla on tällä hetkellä Jumalan lasikatto. Tosin sanoen, se pitää asiat keinotekoisesti paikoillaan. Kyse on ihmisen erittäin vanhasta käsityksestä, mikä Jumala on. Ja osa jäämäänne, ystävät, on edelleen tuo Jumala, on edelleen jotkut vanhat Jumalaa koskevat kysymykset, osittain kasvatuksenne vuoksi ja osittain koska massatietoisuus luo sen.

Jumala ei ole mitään muuta kuin massatietoisuus. Se on niin yksinkertaista. Sitä Jumalaa mitä ihmiset oletettavasti palvovat, ei ole oikeasti olemassa. Tuo Jumala ei ole luoja. Se Jumala mitä ihmiset palvovat, on vain massatietoisuus.

Ja se on hassua, koska joillain oikeamielisimmillä ja usko-orientoituneimmilla olennoilla joita olen koskaan tavannut, on suurimpia epäilyksiä – niillä jotka todella ylistävät Jumalaa. He jauhavat raamatusta, he paasaavat kirjoituksista, he jatkavat Jumalasta ja Jeesuksesta eikä heillä ole mitään käsitystä, mitä kumpikin niistä on. He ovat todellisuudessa suurimpia epäilijöitä. Mutta mitä he tekevät omassa epäilyssään? Heistä tulee suurimpia puolustajia. Heistä tulee suurimpia puolustajia ja toisten tuomitsijoita. Jos katsotaan jonkun sydämeen näistä hyvin konservatiivisista, oikeaoppisista kiihkoilijoista – suuria epäilijöitä. Miksi? No, se on ilmiselvää. He puhuvat Jumalasta. He saarnaavat Jumalasta. He tuomitsevat Jumalaan perustuen, mutta he eivät ole vielä kokeneet sitä. He eivät ole vielä tunteneet sitä.

Eikö tämä siis aiheuttaisi epäilyä teillä omaan mieleenne? Jos olisitte jonkin suurin puolestapuhuja, sitruunamarenkipiirakan suurin puolestapuhuja, mutta ette olisi koskaan maistaneet sitä, niin eikö se aiheuttaisi jonkinlaista sisäistä ristiriitaa siitä, että paratiisissa on jotain pielessä? Ja juuri tätä meillä on tällä planeetalla – niitä jotka pitävät pontevasti kiinni Jumalasta, jota ei ole olemassa. Heillä ei ole mitään käsitystä. Kyse on hyvin vanhasta ihmisen Jumalasta.

Tuon tämän esiin, koska tämä kysymys on edelleen jossain määrin jokaisessa teistä. Jossain määrin. Jumala on se, minkä ihmiset asettavat itsensä yläpuolelle ja ulkopuolelle. Suurempi voima, tuntematon, mystinen. Mutta on ollut kummallinen tietoisuus Jumalasta – laitetaan se itsensä ulkopuolelle, tehdään siitä jokin jossain muualla. On melkein epäkunnioittavaa sanoa, että se on tässä.

Missä tietoisuus siis on? Jossain muualla. Tuntematon tuntematon. Löydettävä suurempi olento. Tietoisuus on laittanut Jumalan tuonne jonnekin ja siksi olemme edelleen 26:ssa. Mutta tällä ryhmällä – tällä ryhmällä – on kyky laittaa se tänne (sisälle). Laittaa se tänne – tietoisuus Lähteestä, Hengestä, "minä olen", "minä olen olemassa". Siitä ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse. Ei tietoisuus Jumalasta tuolla tai luojasta tuolla, vaan aivan tässä. Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta. Se on, se on … joo.

Siitä missä ei ollut ennen todellisuutta, ei ollut mitään, ei ollut totuutta, yhtäkkiä tulee se, kun tietoisuus on siinä. Voitte väittää vastaan ja sanoa: "No, miten tiedän? Miten Jumala on yhtäkkiä täällä?" Koska tietoisuutesi on täällä, koska tietoisuutesi Jumalasta on yhtäkkiä integroitu, ruumiillistettu, hyväksytty ja sallittu sisällä. Ja sitten siitä tulee se.

EDITH: Tuntuu suurenmoiselta.

ADAMUS: Se tuntuu suurenmoiselta.

Mutta sanoin alkumme lopussa, että on edelleen vähän likaa. On edelleen kiinnittymistä massatietoisuus-Jumalaan, mikä ei ole lainkaan Jumala – Jumala auttaa kaikkia niitä, jotka uskovat tuohon Jumalaan – koska se ei ole totta, sillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Jos joku tulisi sanomaan minulle: "Adamus Saint Germain, mikä Jumala on?" Tietoisuus, tiedostaminen, "minä olen" –olemus. Ja sitten kaikki kumpuaa siitä – elämä, luovuus, kokemukset, ilo, kamppailut, kaikki. Mutta se alkaa … Jumala on vain "minä olen olemassa". (Joku sanoo "saarnaa sitä, veli!") Eikä se ole tuolla jossain. Se on aivan tässä. Joo, joo! Kuulin sinut, veli! Joo, joo! Ojenna kori! Nopeasti, Linda! Nopeasti, nopeasti! (Naurua) Meillä on kulho tässä, kierrättäkää sitä ympäri! Okei.

Siis ystäväni, asian ydin on 26, tuo lukema, koska on Jumalan lasikatto. Ihmiset pelkäävät murtautua sen läpi. He ovat kauhuissaan sen läpi murtautumisesta. He kohtaisivat itse asiassa mieluummin Saatanan kuin yrittäisivät murtautua Jumalan lasikaton läpi, koska se pirstoo kaikki uskomusjärjestelmät. Se pirstoo kaikki heidän kiinnikkeensä ja yhteytensä siihen, mitä he luulevat todellisuudeksi, mikä ei ole oikeasti todellisuus. Se muuttaa kaiken. Se muuttaa. Ja te teette sen. Se ei ole paha asia.

Puhdistus-merabh

Mutta tehdään pikkukylvetys. Tuodaan Einatin ja Gerhardin kaunista musiikkia. Ja pyydän teiltä tätä: älkää yrittäkö mitään tässä. Sallikaa vain teidän, tietoisuutenne, "minä olen" –olemuksenne taianomaisten energioiden puhdistaa noita jäämiä – uskonnollista jäämää, new age –jäämää, henkistä jäämää – ja antakaa niiden vain puhdistua. Ja sen tehdessänne hävittäkää oma Jumala-lasikattonne.

Nimittäin niin kauan kun on tuo Jumala-lasikatto, on tietoisuusraja. Niin kauan kun on tuo keinotekoinen tietoisuuskatto, tunnette pusertumista ja pidättelemistä, tunnette tuskaa kehossa ja hulluutta aivoissa.

Vedetään siis syvään henkeä ja himmennetään yleisvaloja. Tämä on siis tavallaan puhdistus-merabh.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki alkaa)

Se on kuin menemistä autopesun läpi, tavallaan – sinun ei tarvitse tehdä mitään. Et mene kuuraamaan autoa, poistamaan piintynyttä likaa. Rullaat vaan autosi sisään ja painat tuota pientä nappulaa.

Tiedän, että jotkut teistä sanovat: "Voi! Tuli merkki: "Autopesu ei toimi tänään."" (Adamus naureskelee) Ei. Painat vain tuota nappulaa, rullaat sisään ja annat kaikkien energioiden palvella sinua.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Tietoisuus on hyvin kaunista. Se on vain tiedostamista. Se on "minä olen", "minä olen olemassa". Siihen ei liity ajatusta tai energiaa. Se ei tarvitse sitä. Se on tavallaan sisäinen rytmi, harmonia, jatkuva virta – minä olen olemassa, minä olen – ja elämä kumpuaa siitä. Luominen tulee siitä.

Mutta silloin kun tuo tietoisuus on tukahdutettu, kun tuo tietoisuus periaatteessa sivuutetaan, kun tuon tietoisuuden periaatteessa peittää elämän lika, vanhat uskomukset, vanha jäämä, elämästä tulee tavallaan rankkaa. Silloin ihmiset toistavat jatkuvasti samoja malleja, samoja kokemuksia, samoja toimia samojen ihmisten ja samojen lopputulosten kera elämästä toiseen.

Silloin tulet tavallaan hulluksi ja sanot: "Miksi kaikkien näiden asioiden tapahtuminen jatkuu minulla?" No, se on melko yksinkertaista. Kyse on vain siitä, että olet peittänyt tietoisuuden.

Mutta sillä hetkellä … sillä hetkellä minkä valitset, hetkellä jolloin sinusta tulee tietoinen tietoisuudesta, kaikki tulee takaisin. Sillä hetkellä tietoisuus laitetaan taas tietoisuuteen – aah! – ja kaikki alkaa taas laajentua.

Siis rullaa tässä vain itsesi omaan kosmiseen autopesuusi ja anna pesun alkaa.

Anna energioiden palvella sinua.

(Tauko)

Puhdistaa lempeästi kaiken vanhan jäämän.

(Tauko)

Siinä on todella mukavaa se, ettei sinun tarvitse tehdä mitään työtä. Laitat vain tietoisuutesi tähän ja kaikki tapahtuu.

Rakastan tiedostamista. Se on hyvin yksinkertaista. Se on minusta aina outoa, etteivät ihmiset salli tiedostamista. Itse asiassa he välttelevät sitä. He itse asiassa välttelevät tiedostamista. Voitaisiin väittää vastaan ja sanoa, että kenties se on liian tuskallista, valo säteilee liian kirkkaasti, mitä tahansa. He häviävät tieltään, tiedostamistieltään.

He ajattelevat niin, koska se luulevat elävänsä, mutta siinä on valtava ero.

Voit ajatella, miten aiot ratkaista tietyt ongelmat työssä. Voit ajatella, mitä teet töiden jälkeen. Voit ajatella, miten olet elänyt elämääsi. Mutta se ei ole oikeasti tiedostamista. Se on ajattelua. Ajattelussa ei ole paljon elämää.

Mutta sitten on tiedostaminen. On tietoisuus ja sillä hetkellä kun laitat tietoisuutesi johonkin, minne laitat sydämesi – voitaisiin luullakseni sanoa – se tuo yhtäkkiä elämää.

Se on niin yksinkertaista, että luulisi kaikkien tekevän sen. Niin yksinkertaista, että ihmettelet, miksi et ole tehnyt sitä aiemmin.

Joskus tätä jäämää kerääntyy ja sn on vaikea tehdä ja päädyt kuluttamaan 70 prosenttia valveajasta ongelmiesi työstämiseen. Ja unohdin mainita, että 30 prosenttia valveajastanne – ajasta, energiasta ja tietoisuudesta – kulutetaan uusien ongelmien luomiseen.

LINDA: Auts.

ADAMUS: (naureskellen) Kulutetaan! Seitsemänkymmentä prosenttia vanhojen ongelmien ratkaisemiseen ja 30 prosenttia – okei, 29 prosenttia – uusien ongelmien luomiseen.

Niin ei tarvitse lainkaan olla. Ei lainkaan.

Vedät vain syvään henkeä ja ole tietoisuudessa. Tiedosta tiedostamisesi. Siinä kaikki. Vain "minä olen olemassa".

Missä tietoisuus on, sinne tulee elämä – todellinen elämä, luova elämä.

(Tauko)

Kun olemme tämän puhdistus-merabhin keskellä, kun saatte tätä sielunne autopesua, meillä on tänään erityisbonus. Saatte nyt myös tilaisuuden tuntea luovuutta.

Jotkut teistä ajattelevat, että te ette ole luova – monet teistä ajattelevat, että te ette ole. En puhu sellaisesta luovuudesta kuin runon kirjoittaminen. Puhun jonkin tekemisestä tyhjästä. Se taitaa olla tietoisuuden määritelmä: tuoda tietoisuus siihen, missä ei ole mitään, ja sitten se puhkeaa elämään.

Kyse ei välttämättä ole siitä, mitä teet käsilläsi tai hoksaat mielessäsi, vaan täysin avoimesta luovuudesta. Tietoisuuden tuomisesta elämääsi, mihin tahansa.

Puhuin aiemmin siitä, miten todellinen luoja luo, siunaa, on kamalan vaikuttunut itsestään ja sitten perääntyy. Tunne nyt hetki luomistasi, mikä jatkaa laajentumista ja ilmaisemista, periaatteessa laulaen takaisin sinulle kaikkea olemiseniloaan, haluaan jatkaa ilmaisemista ja laajentumista.

Se on hämmästyttävää. Ja nuo luomukset – ovat ne sitten fyysisiä tai ei-fyysisiä – ne vain jatkavat kulkemista aika-avaruuden läpi.

Voitko kuvitella sitä hetken? Jotain mitä luot. Sanotaanpa, että luot laulun. Olet ulkona kävelyllä ja teet pikkulaulun ja laulat sitä itsellesi. No, loit juuri jotain eikä se kuole koskaan. Ei koskaan kuole. Ihmismielesi saattaa unohtaa sen kymmenessä minuutissa, mutta se kulkee nyt periaatteessa koko luomakunnassa, ulottuvuuksissa ja ilmaisee jatkuvasti ilossa.

Kiva asia on myös se, että voit tuntea uudestaan kaiken, mitä olet koskaan luonut, kaiken mitä olet koskaan luonut. Voit tuntea sen olemisenilon. Se ei ole sieluolento kuten sinä, vaan jotain minkä loit ja mikä riemuitsee jatkuvasti.

Voitko kuulla sen? Voitko tuntea sen?

(Tauko)

Monet unesi yöllä ovat luomuksia. Voi, ne ovat edelleen olemassa. Ne laajentuvat, ovat ja riemuitsevat edelleen.

Usein saat pieniä inspiraatioita päivän aikana, ajatuksen jostain tai kenties myös pienen keksinnön tai joskus näen teidän kirjoittavan kirjoja. Kirjoitatte kirjoja sydämessänne, kovin monet teistä eivät kirjoita niitä paperille. Mutta oivallatteko, että nuo luomukset ovat edelleen olemassa? He eivät menneet pois. Kenties niitä ei koskaan paineta kirjaksi. Sillä ei ole merkitystä. Loitte sen. Se on edelleen ja se on myös aivan tässä.

Tunne sen riemuitsevan nyt. Teit sen. Sitä ei ollut ennen. Teit sen ja nyt se laulaa takaisin sinulle.

(Tauko)

Miten tuo peseminen sujuu? Miten tuo puhdistaminen sujuu? Melko helppoa, eikö vain?

(Tauko)

Tulemme muutaman hetken kuluttua lopulliseen huuhteluvaiheeseen, sitten kunnon kuivaukseen.

Vedä nyt syvään henkeä ja tunne, miten energiat palvelevat sinua, jos vain sallit sen.

(Tauko)

Se on tavallaan hämmästyttävä. Teille on opetettu, että teidän täytyy teettää energioilla, kuin pitäisitte karjalaumaa, ja saada ne tekemään työtä itsellenne. Ei, ei. Teidän ei tarvitse valvoa niitä. Teidän ei tarvitse jatkuvasti työntää niitä. Ne vain ovat täällä työskentelemässä hyväksenne.

Teit valinnan olla tässä tilassa tänään.

Autoit luomaan tämän tilan tänään.

Nyt nuo energiat saippuoivat sinua, kuuraavat sinua ja auttavat tuon vanhan pinttyneen lian irtipäästämisessä. Tuon vanhan pinttyneen lian, mitä on kerääntynyt ja mikä on estänyt sinua todella tiedostamasta tietoisuutesi. Paljossa tuosta vanhasta pinttyneestä liasta, tuosta todella tahmeassa aineessa on kyse Jumalasta.

Joskus se on noita vanhoja ääniä, joita soi päässäsi – opettajia, nunnia, rabbeja – mutta kuten sanoin aiemmin, ihmistietoisuus laittoi tavallaan Jumalan jonnekin muualle. Ei niinkään uskomus, vaan tietoisuus ja siinä on valtava ero.

Ihmistietoisuus on laittanut Jumalan jonnekin muualle. Tehnyt hänestä melko lailla jonkun tyypin, miehen. Tehnyt hänestä todella mystisen, tehnyt hänestä tavallaan ihmisen samaan aikaan. Koskemattoman, koskemattoman.

Ja sitten kävi niin. Siellä Jumala sitten asui. Siellä tietoisuus oli. Siellä se oli rajoittunut ja siksi luominen oli myös rajoittunutta.

Mutta rakkaat ystäväni, Jumala kuuluu teille.

Jumala kuuluu teille.

Henki, Lähde, luova olento, ikuinen olento, "minä olen" kuuluu teille.

Yhdistetäänpä sitten pisteet. Muistakaa minun sanoneen, että tietoisuus voi mennä mihin tahansa ja se tuo elämän. Missä on tietoisuutta, siellä on elämää. Jos tietoisuus on, että Jumala on teissä, niin se sitten on.

Siksi meidän täytyi tehdä tämä puhdistus tänään, päästä eroon vanhasta käsityksestä Hengestä, Jumalasta, Luojasta.

(Tauko)

Se on sinussa tällä hetkellä. Se olet sinä. Hassu asia: se on aina ollut.

Voi, tiedän, että pääsi papattaa vähän nyt, ei kykene aivan ymmärtämään. Mutta se on sinussa. Se on aina ollut, hyvin tuttu … sinussa.

Tietoisuusajassasi tuomme Jumalan takaisin, Hengen takaisin, Lähteen takaisin – takaisin sinuun.

Vau.

(Tauko)

Voitteko tuntea ylösnousseet mestariystävämme, inkarnoituneet mestarit? Täällä tapahtuu jotain. Energiassa muuttuu jokin.

Jotain tavallaan hassua tapahtuu nyt noin 1500:lle 2-, 3-, 4-vuotiaalle. Jotain tavallaan hassua tapahtuu tuhansille 40-, 50-, 60-vuotiaille, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi.

Tietoisuus. Minä olen. Minä olen olemassa.

Murtaudumme tuon Jumala-lasikaton läpi.

Kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta tämä oli iso juttu. Tämä oli oikeasti iso juttu.

Mennäänpä siis kuivausvaiheeseen nyt. Olemme saaneet kunnon pesun. Mennään kuivausvaiheeseen ja kuunnelkaa musiikin soivan.

Vedä kunnolla syvään henkeä, kun kuivaaja ympäröi sinut lämpimällä virtauksella.

(Pitkä tauko)

Kuten Cauldre ja Linda sanoivat, olette todella hyviä luomaan turvallisia tiloja, tiloja kokeaksenne oman oivaltamisenne.

Muistakaa, että missä on tietoisuus, siellä on elämää. Missä on tietoisuus, siellä on elämää. Missä on tietoisuus, siellä on iloa.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä … kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni.

Voin kuulla nyt erään keskustelun. Menette kotiin ja lapsenne sanoo: "Äiti, mitä teit tänään?" Sanotte: "Voi, toin Jumalan takaisin minuun."

Tämän myötä, rakkaat ystäväni, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Tietoisuusmuutos - Maaliskuun 2015 Shaumbra-lehdestä

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 06.03.2015 14:59

Hoppe 03 15: Tietoisuusmuutos


*_TIETOISUUSMUUTOS_*

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com
<http://www.crimsoncircle.com>)

Maaliskuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Toivon, että sana "consciousness" (= tietoisuus) olisi lyhyempi ja
helpompi kirjoittaa ja lausua. Vie kauan aikaa kirjoittaa
c-o-n-s-c-i-o-u-s-n-e-s-s. Englannin kielessä sanan keskipituus on 5
kirjainta. "Tietoisuudessa" on huikeat 13 kirjainta ja 4 tavua. Se ei
sovi kovin hyvin kahvimukiin tai t-paitaan. Periaatteessa nukahdan, kun
hitaasti puhuvat ihmiset yrittävät sanoa sen.

Merriam-Websterin sanakirjan mukaan sanaa "consciousness" tiedetään
käytetyn ensimmäisen kerran 1629. Sana tulee latinan kielen sanasta
"conscius", mikä merkitsee tiedon tietämistä tai jakamista. Panee
miettimään, olivatko ihmiset tiedostamattomia ennen vuotta 1629. Miten
puhuttiin tietoisuudesta, jos sitä sanaa ei ollut olemassa? Sanan käyttö
saavutti suosiohuippunsa 1890 ja sitten se väheni alimmas noin vuoden
1943 paikkeilla. Siitä tuli taas suositumpi noin vuonna 1973, mutta
käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa vähentynyt. Nyt ihmiset sanovat vain:
"Mitä tapahtuu?" Mietin, olemmeko menettämässä tietoisuutta vai onko tuo
sana vain liian vaikea sanoa ja kirjoittaa.

Tarkistin joitain käännöksiä tuosta sanasta enkä saanut kovin paljon
lohtua. Islanniksi se on "meðvitund". Hitto … en edes yritä lausua sitä.
Irlannin kielellä se on "chonaic". Se kuulostaa kuin joltain entisaikain
sairaudelta. Puolaksi se on "świadomość". Et ole tosissasi. Saksaksi se
on "bewusstsein". Se kuulostaa kuin isoäitini ennen valmistamalta
kaalikeitolta, mikä pieretti. Zulun kielellä se on "ukwazi". No,
anteeksi aivastukseni! (Anteeksi kansainväliselle yleisöllemme, joille
englannin kielen sana "consciousness" ei ole yhtään sen parempi!)

Adamuksen mukaan tietoisuus on kaikki. Mutta minusta se ei kuulosta
kovin makeelta sanalta, eivätkä monet ihmiset ymmärrä, mitä se
merkitsee. Kun eräs hapan maahantulovirkailija kysyi, mitä teen
elääkseni, sanoin pitäväni tietoisuusseminaareja. Vastaukseni kohtasi
tyhjän tuijotuksen ja lisäkysymyksen. "Miksi olet täällä?", hän kysyi
viitaten matkani tarkoitukseen, mutten pystynyt vastustamaan esoteerista
vastausta: "Koska valitsen olla." Seuraavaksi tunsin
maahanmuuttoluukulla seistessäni Lindan jalan potkivan säärtäni.

Toivon, että "tietoisuus" olisi sellainen makee sana kuin "zero" (=
nolla). "Zero" on makee, koska ei ole monia z-alkuisia sanoja ja se on
helppo kirjoittaa. Kun sanot jotakuta "nollaksi", hän tietää tarkkaan,
mitä tarkoitat, kun taas sanoessasi häntä "tiedostamattomaksi", hänellä
on tuo "lehmä niityllä" –ilme kasvoillaan. Sanan "tietoisuus" pitäisi
olla lyhyt, iskevä ja ytimekäs. Miten olisi "azi"? Siinä on kaikki a:sta
z:aan (= suomessa ö:hön) ja lisäksi "i" (= minä). Sen vastakohta olisi
"häh?"

Se on ainakin varmaa, että "consciousness" on vaikea kirjoittaa
iPadillani sängyssä maaten. Herään usein keskellä yötä keskustelemaan
Adamuksen kanssa ja haluan tehdä muistiinpanoja sen jälkeen.
Yrittäessäni olla korkean tietoisuuden kaveri, käytän iPadiä
muistiinpanojen tekemiseen vanhanaikaisen kynän ja paperin sijasta.
Mutta katsoessani niitä seuraavana päivänä, näen että olen kirjoittanut
sanan "consciousness" sijasta "cnscikusnss", "csscnsscnss" jne. En taida
olla kovin hyvä kirjoittamaan tai tavaamaan kahdelta yöllä.

Tietoisuus ei ole ainoastaan vaikea kirjoittaa – se on myös monille
ihmisille vaikea ymmärtää. Ihminen ei tiedä, mitä hän ei tiedä. On
paljon fiksuja ihmisiä, mutta se ei merkitse, että he ovat hyvin
tietoisia. He saatavat kyetä muistamaan ulkoa lakikirjoja tai
kirjoittamaan monimutkaisia tietokonekoodeja, mutta se ei merkitse, että
he ovat tietoisempia kuin muut. Itse tiedän vain sen, että olen
tietoinen. Kaikki muu riippuu havaintotavasta ja kyseenalaistamisesta.

Adamuksen opetusten kautta olen alkanut ymmärtää, että tietoisuus on
kaiken perusta. Ilman sitä ei olisi universumia, ei edes ihanaa
maaplaneettaamme. En voisi mitenkään nauttia Yohamin musiikista (näiden
hämmästyttävien muusikoiden häpeämätöntä mainostamista), en voisi
mitenkään nauttia hyvästä ateriasta tai viinistä, kokea elämän
aistillisuutta enkä nauraa kunnolla elämän hulluudelle. Ilman
tietoisuutta minua ei olisi. Tietoisuutemme mahdollistaa meille kaiken
havaitsemisen ja kokemisen kaikissa todellisuuksissa, mutta mikä
tärkeintä, tietoisuutemme loi nuo todellisuudet.

Ihmisälyn on vaikea tajuta tietoisuuden ydinolemusta. Tietoisuus ei ole
energiaa, mutta se teki energiasta mahdollisen. Se ei ole ajassa ja
avaruudessa, mutta se loi ajan ja avaruuden. Tietoisuudessa ei ole
pakkoa, voimaa tai liikettä, mikä vasemman aivopuoliskon ihmisten on
kenties vaikeinta ymmärtää. Ei voi puristaa aivoja uuttamaan omaa
tietoisuuttaan, koska se ei ole fyysisten aivojen osa. Se on kuitenkin
kaiken ajattelun osa.

Tietoisuus on kaikki ja kaikella on tietoisuus. Vuosia sitten Tobias
opetti minulle, että myös sellaisilla esineillä kuin tuoli, katuviitta
ja kivi, on "alitietoisuus", kuten hän sitä kutsui. Toisin sanoen,
kaikki tiedostaa luontaisesti itsensä. Tuoli tiedostaa itsensä tuoliksi,
mukaan luettuna sen alkuperä puuna, taimena ja sukulinjansa emopuuhun.
Kivi tiedostaa itsensä kiveksi, mukaan luettuna sen yhteys maapalloon ja
niihin kosmisiin ja energeettisiin olosuhteisiin, jotka loivat fyysisen
maapallon. Nämä alitietoisuudet eivät ole sieluolentoja, kuten sinä ja
minä, eikä niillä ole luojakykyjä, mutta niillä on tietoisuus ja
yhteysverkko alkuperäiseen luomiseensa. Tobias opetti minua yhdistymään
esineen tietoisuuteen voidakseni tuntea ja kokea sen. Saman voi helposti
tehdä yhdistyttäessä ihmisiin.

Simuloivatko tietokoneet koskaan ihmistietoisuutta? Älä koskaan sano "ei
koskaan", mutta näillä näkymin se on hyvin epätodennäköistä.
Tietokoneella voi simuloida säätilaa, muttei se ei koskaan koe märkää.
Tulevaisuuden tietokoneet pystyvät luultavasti muuttamaan säätilaa,
mutta ne eivät koskaan todella koe kuumaa tai tuulista tai kuivaa.

Sitä odotellessa Adamus jatkaa työskentelemistä shambrojen kanssa
tietoisuuden tutkimiseksi tiedostamalla enemmän tietoisuuden. Se on
tavallaan kuin oppisi enemmän vedestä sukeltamalla isoon mereen. Kenties
hän keksii näppärän uuden sanan korvaamaan vanhanaikaisen ja vaikeasti
kirjoitettavan sanan "consciousness". Kenties sen pitäisi olla vain
ääni, kuten "aaaaaahhh!"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa,
lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio
omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

7.3.2015 KHARISMA 7

ViestiKirjoittaja hammer » 15.03.2015 22:16

Kharisma-sarja, shoud 7
KHARISMA 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen, mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat ystävät. Tervetuloa, tervetuloa. Kiitos kauniista musiikista (Einat ja Gerhard esittivät). Aah! Vedetäänpä syvään henkeä, kun pääsemme alkuun.

Millainen ryhmä täällä onkaan. Millainen ryhmä siellä (netissä). Aah! Tuodaanpa kaikki yhteen. Kaikki teidät sieltä tuodaan yhteen kaikkien kanssa täällä ja haluaisin aloittaa shaumbra-arvoituksella, hmm. Kyllä, tämä on helppo – shaumbra-arvoitus.

Mutta ennen shaumbra-arvoitusta minun on luultavasti esitettävä relevantimpi kysymys. Sandra, missä kahvin on? (Naurua) Aah! (Sandra ojentaa sen hänelle) Melkein kuin tilauksesta ja miten jumalaisesta kupista minulle tarjoillaankaan tänään. Ei enää noita muovimukeja. Ei enää noita pahvimukeja, vaan todella eleganttia todelliselle mestarille.

LINDA: Niin kuin pitäisikin olla. (Yleisö on samaa mieltä)

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja kuten kuulin sanottavan tänään, tämä on Louisville Colorado. (Adamus pilkkaa Geoffin ääntämistä) Louie-ville (ranskalaisittain äännettynä) Louie-ville. Louie-ville. "Lou" kuin kuninkaat, aah "ville" kuin kodit. Kyllä, kyllä. Miten sopivaa, että olemme tällä Louievillessä, kyllä. Ei Louisvillessä. (Naurua)

Siis malja teille kaikille (nostaen kahvikuppiaan), aah, kyllä, katselemassa netissä ja istumassa täällä henkilökohtaisesti.

Ja mitä meillä on täällä? (Katsoen Lindaa, joka on pukeutunut vulkaaniksi kunnioittaen Leonard Nimoyn äskettäistäistä kuolemaa)

LINDA: Ei mitään erityistä.

ADAMUS: Spock, Spock. Aa, kyllä, Spock (hieroen Lindan hartioita) Aa, minun on otettava tässä hetki, Spock. Rentoudu, Spock, kyllä.

LINDA: Se ei ole loogista. (Naurua)

ADAMUS: Rentoudu. Kuulen siis kerrottavan, että hän joka esitti, joka näytteli Spockia, on kuollut äskettäin. Ja mitä luulette Spockin olemuksen kokeneen, kun tämä olento kuoli? Tämä olento joka esitti sitä rooliolentoa, joka oli hyvin kiinni mielessä? Mitä luulette Spockin yhtäkkiä oivaltaneen?

LINDA: Hän on myös Jumala.

ADAMUS: Tuskinpa vaan. (Naurua) Tuskinpa, tuskinpa, tuskinpa.

Siis kun Spock, mikä on nyt osa tietoisuutta … Voi, toisissa ulottuvuuksissa on Spock-niminen olento. Ei ainoastaan hän joka esitti Spockia, tämä rakas Leonard, vaan toisissa ulottuvuuksissa on nyt Spock.

Ja kun Spock vaihtoi maisemaa, siinä ei ollut järkeä. Se ei ollut loogista – tämä rajan ylittämisen kokemus, tämä kuoleman kokemus. Siinä ei ollut lainkaan järkeä ja se aiheutti Spockin tietoisuudessa vähän myllerrystä. Heitettiin tavallaan nurinpäin ja ylösalaisin. Siinä ei ollut järkeä. Ja niin paljon kuin Spock yritti saada logiikkaa tähän rajan ylittämiseen, siinä ei yksinkertaisesti ollut.

Ja niin paljon kuin Spock yritti vastustaa ja saada järkeä ja logiikkaa siihen ja yritti halveksia tätä vain tarpeettomana ihmisen kuolemakokemuksena, Spockille tapahtui jotain, tietysti tuon näyttelijän kuvaamana. Mutta jotain todellakin tapahtui. Spock oivalsi, että on muutakin kuin logiikka – paljon, paljon enemmän kuin asiat, joissa on järkeä.

Ja erityisesti Spock oivalsi, että maapallo on ehdottomasti suurin kaikista planeetoista. (Vähän naurua)

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Ja kaikessa alentuvuudessaan maapalloa ja ihmismatkaa ja ihmisasioita kohtaan, joita hän ei tietenkään oikeasti ymmärtänyt, ja kaikessa ihmisten halveksunnassaan, hän yhtäkkiä oivalsi, ettei siinä ole koskaan järkeä.

LINDA: Ei hän halveksunut, hän ei vain ymmärtänyt!

ADAMUS: Sama se. (Adamus naureskelee) Hän oivalsi yhtäkkiä, ettei universumissa ole perimmiltään aitoa logiikkaa. Universumissa ei ole myöskään totuutta. Hän oivalsi yhtäkkiä, että on jotain paljon, paljon suurempaa, ja se on elämän aistillinen kokeminen.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Jotain minkä voi kokea täysimmillään vain maapallolla, vain maapallolla. Ja mitä Spock, tuo tietoisuus, tekee tällä hetkellä?

LINDA: Juhlii.

ADAMUS: (naureskellen) Suunnittelee inkarnoitumista. Kyllä, Spockin tietoisuus – ei tuo näyttelijä, vaan Spockin tietoisuus – suunnittelee ottaa fyysisen muodon, ottaa mielen. Mutta ennen kaikkea ottaa sen sydämen ja intohimon, mitä ei voi löytää edes älykkäimmiltä planeetoilta, koska perimmiltään älykkyys ei merkitse mitään ilman sydäntä.

Siis Spock, toivotamme sinut tervetulleeksi kokoontumiseemme, ja kenties opit tänään jotain ihmisen koettelemuksista ja kärsimyksestä, ihmisen tragedioista ja komedioista. Kenties opit jotain koko ihmiskokemuksesta, mikä lopulta tuo sinulle, rakas looginen ystäväni, todellisen valaistumisen. (Adamus siemaisee kahvia) Aah!

LINDA: Pidättelen hengitystäni.

ADAMUS: Ja kahvia. Ja kahvia, kyllä.

Arvoitus

Siis tuo arvoitus on, shaumbra, tuo arvoitus on: mikä on täällä ja mikä puuttuu?

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Mikä on täällä, mutta saman aikaan myös puuttuu? Sen selvittämisen ei pitäisi viedä sinulta kovin kauan. Rakas Spock, Linda – ihan sama – ottaisitko mikrofonin, kiitos. Meillä on useita kysymyksiä. Mikä on täällä ja puuttuu? Hyvin yksinkertaista.

SHAUMBRA 1 (nainen): Oivaltaminen.

ADAMUS: Oivaltaminen. Toki, hyvä. Mikä on täällä ja puuttuu? Älä anna sitä tänne. Hän ei halua sitä. (Adamus naureskelee) Mikä on täällä ja puuttuu samanaikaisesti?

SHAUMBRA 2 (mies): Tietoisuus.

ADAMUS: Tietoisuus, joo. Se on melko ilmeistä. Meidän ei tarvitse alleviivata tätä kysymystä tässä kohtaa …

LINDA: Voi hyvä.

ADAMUS: … mutta se on upea shaumbra-arvoitus. Kyse on siitä, mikä on täällä ja mikä puuttuu samanaikaisesti – tunne, intohimo, tietoisuus, "minä olen" ja "minä olen olemassa". Se on täällä, mutta myös puuttuu. Menemme siihen tänään ja annan teille vähän paremman ymmärryksen siitä, miten se voi olla täällä ja puuttua samanaikaisesti.

Kysymys

Vedetäänpä syvään henkeä, kun pääsemme tähän päivään ja shoudin päivän kysymykseen.

Meillä on vähän yli kaksi kuukautta takana tätä vuotta. Vuodesta tulee mielenkiintoinen, paljon erilaisia tapahtumia – joo, ei tarvitse olla mestari oivaltaakseen sen – mutta paljon kaaosta, paljon levottomuutta. Se on väsyttävää useimmille ihmisille – hyvin, hyvin väsyttävää, kun monet asiat muuttuvat tällä planeetalla. Ja juuri kun ajattelit: "Miten mikään voi muuttua lisää?", se muuttuu lisää. Ehdottomasti.

Siis kysymys on …

SART: Kaikki laivaan!

ADAMUS: Joo, aika innostua.

Kysymys on: millaisia sisäiset kokemuksenne ovat olleet näiden kuluneiden parin kuukauden ja yhden viikon aikana? Haluan teidän ottavan hetken – sisäiset kokemuksenne.

En halua tarinoita. En halua mitään "en tiedä". (Adamus kuiskaa) Ei mitään sellaista. Kymmenen sanaa tai vähemmän. Ja jos sanotte: "No, katsotaanpa, sisäiset kokemukseni ovat olleet", olette käyttäneet juuri suurimman osan sanoistanne. (Vähän naurua) Siis menkää asiaa, kuten sanotaan.

Ja haluan tehdä tämän, koska haluan teidän kaikkien täällä – istutte sitten täällä Louisvillessä tai katselette netissä – oivaltavan samankaltaisuutta kokemuksissanne, koska on taipumusta tuntea, että olette yksin, että olette ainoa, joka käy läpi näitä kokemuksia.

Käytte läpi omia henkilökohtaisia kokemuksianne, syviä kokemuksianne, mutta on myös samanhenkisiä ihmisiä, jotka käyvät läpi tätä teidän kanssanne.

Siis Linda, voisitko mennä mikrofonin kanssa – ota erityisesti uusia. Joo, kouluta heitä.

LINDA: Ai jaa, uusia?

ADAMUS: Kouluta heitä.

LINDA: Oi-oi. (Vähän kikatusta)

ADAMUS: Summatkaa sisäiset kokemuksenne vuoden alusta lähtien.

SHAUMBRA 3 (mies): Todella henkilökohtaisia ja että tiedän jo.

ADAMUS: No, henkilökohtaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia.

ADAMUS: Että tiedän jo.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 3: Että tiedän jo. Tuntuu, että se mitä haluan tietää, on todella ohikiitävää. Se tulee ja sitten haluan sen olevan jotain muuta, mutta kun pääsen loppuun, niin tiesin sen. Tavallaan tiedän jo, joten …

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

SHAUMBRA 3: En tiedä, miksi haluan sen olevan eri vastaus, mutta …

ADAMUS: Todellakin. Ja osa siitä on, että sinä ja muut alatte tulla ajattomaksi. Ja kun teistä tulee ajaton, se on kummallinen sekoitus mennyttä ja nykyistä, tavallaan mennyt ja tuleva ohittavat toisena, pysähtyen joskus lyhyesti ja siinä on lyhyeksi tavallaan järkeä tai ainakin teistä tuntuu asettuneelta. Mutta se jatkuu, tuo tietämisen/ei-tietämisen tunne. Voitko rentoutua siihen?

SHAUMBRA: Joo, voin.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Sinulla ei ole oikeasti vaihtoehtoa. (Naurua)

LINDA: Hyvä vastaus.

ADAMUS: Se on, mitä on. Kyllä, hyvä. Kiitos, kiitos.

LINDA: Ja sinä et ole uusi, mutta sinä olet. (Seuraava shaumbra huokaisee)

ADAMUS: Joo.

LINDA: Sinun oli pakko nähdä sen tulevan.

ADAMUS: Olit samassa tuon mikrofonin …

TERESA: Hitto!

ADAMUS: … vaikka mikä olisi.

TERESA: Hitto!

ADAMUS: Yritin suojella sinua.

TERESA: Tiedän, kiitos.

ADAMUS: Joo. Sisäiset kokemukset vuoden alusta.

TERESA: Hullua, kaoottista, tunteellista, musertavaa ja sitten kaunista, järjetöntä ja lahjoja joita ne antavat.

ADAMUS: Okei, hyvä. Tekisitkö yhden sitoumuksen itsellesi?

TERESA: Kyllä!

ADAMUS: Ei enää oppitunteja. Et tarvitse kaikkea tuota hulluutta.

TERESA: Tiedän! Eikö niin?

ADAMUS: Joo, aivan!

TERESA: Kerroin … kyllä! Kyllä, tiedän, tiedän. (Adamus naureskelee) Kyllä.

ADAMUS: Et tarvitse kaikkea tuota hulluutta ja älä erityisesti yritä sitten saada tolkkua tuosta hulluudesta. Spock teki niin. Mutta älä yritä saada tolkkua siitä. Se on vanhaa. Se on tavallaan heräämistä, jopa esiheräämistä. Se tavallaan hipoo makyoa. Yrität sanoa: "No, tämä minun pitäisi oppia siitä." (Sylkäisy) Tällä tavalla. (Naurua) Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, koska saat itsesi enemmän ja enemmän "no, tarvitsen lisää oppitunteja" –kuvioon, etkä sinä tarvitse.

Tätä tapahtuu …

TERESA: Okei.

ADAMUS: … aivan kuten edessäsi olevalla herrasmiehellä. Mennyt ja tuleva menevät sivuttain nyt ja ne kohtaavat toisensa. Ne tanssivat toistensa kanssa, ne sylkevät toisiaan, ne käyttävät hyväkseen toisiaan eikä siinä ole mitään järkeä, Spock. Siinä ei ole mitään järkeä.

LINDA: Se oli 60-luvun puolivälissä! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: En näe, että olet tällä hetkellä pukeutunut vuoden 2015 tyyliin.

LINDA: Tämä ei näytä vuodelta 2015?!

ADAMUS: Sanoit juuri, että se oli 60-luvun puoliväliä.

LINDA: Kun Spock meni siitä ohi.

ADAMUS: Mutta – se on hyvä pointti, olen iloinen, että tuot sen esiin – eikö ole edelleen paljon kiinnittymistä vanhaan? En välitä, tapahtuuko se Jeesuksen vai Buddhan vai Spockin kanssa. Ei silti, että he ovat välttämättä samaa kategoriaa. (Naurua)

LINDA: Jokseenkin!

ADAMUS: Jokseenkin – hänelle, kyllä.

LINDA: Trekkeri on trekkeri. (Suom. huom. Star Trek –fani)

ADAMUS: Jeesusta ei arvostettu aivan yhtä korkealle, Spock on paljon korkeammalla.

Se on yksi mielenkiintoinen asia. On aika … tiedättehän, että olette vaalineet uskomuksia. Teillä on patsaanne alttarilla kotona tai sisäisellä alttarillanne ja melkein pelkäätte päästää irti. Ja kyllä, kunnioittaminen on upeaa. Mutta huomaatte noiden kiintymysten muuttuvan – ja odottakaa sitä. Hyväksykää se. Sallikaa se. Niiden asioiden oleellisuus ja yhteys teihin muuttuu, joista olette pitäneet kiinni. Ne eivät mene pois, mutta jos teillä on syvä yhteys, no vaikka minuun (Adamus naureskelee), sekin muuttuu. Se muuttuu.

Okei, jatketaanpa. Kokemuksia, sisäisiä kokemuksia vuoden alusta.

EMMA: Valtavia, intensiivisiä, moniulotteisia ja upeita.

ADAMUS: Joo, hyvä. Entä fyysinen puoli?

EMMA: Voi jukra! (Hän naureskelee) Kehoni on tulossa hulluksi.

ADAMUS: Joo!

EMMA: Mutta okei, ei hulluksi kuin …

ADAMUS: Miksi?

EMMA: Okei, tota …

ADAMUS: Ei, vaan se on tulossa hulluksi kuin. Se on sama asia. Keho ja mieli – oikeasti periaatteessa sama asia.

EMMA: Kyllä. Okei, se on kuin. Se on …

ADAMUS: Tuntuuko oudolta olla kamerassa ja kaikki ystäväsi katselevat?

EMMA: Hei!

ADAMUS: Ja olet lähetyksessä maailmanlaajuisesti ja moniulotteisesti. Tuntuuko se oudolta?

EMMA: Vähän.

ADAMUS: Vähän.

EMMA: Joo.

ADAMUS: Okei. Näetkö, mitä tein juuri?

EMMA: Häiritsit minua!

ADAMUS: Häirintää! Joo, miksi? Olit tulossa älylliseksi kanssani enkä halunnut sitä. Haluan sinun jakavan. Keho – mitä tapahtuu kehossa?

EMMA: Se tavallaan transformoituu.

ADAMUS: Joo, joo.

EMMA: Joo.

ADAMUS: Sattuuko se?

EMMA: Joskus kyllä.

ADAMUS: Joo. Ja yritätkö kontrolloida sitä aivojutuillasi?

EMMA: Joo, melko paljon!

ADAMUS: Melko paljon, joo. (Nainen kikattaa) Joo, tavallaan joo. Eikä se toimi. Vai toimiiko?

EMMA: Ei lainkaan.

ADAMUS: Ahaa! Näetkö?

EMMA: Mm hmm.

ADAMUS: Et ole ainoa …

EMMA: Ei, ei olla ainoita.

ADAMUS: … joka käy läpi tätä.

EMMA: Usko minua.

ADAMUS: Joo.

EMMA: Okei, joo.

ADAMUS: Hyvä. Muut kokemuksesi, sisäiset kokemuksesi. Onko sinulla ollut mitään, tavallaan ns. verhon avautumisia? Toisin sanoen "ahaa!" aivan yhtäkkiä …

EMMA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Hyvä.

EMMA: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä. Kuten jonkin paljastuminen hyvin syvältä sisältäsi.

EMMA: Mm hmm.

ADAMUS: Ja sitten sinun on vaikea selittää sitä muille ihmisille.

EMMA: Annan periksi.

ADAMUS: Okei.

EMMA: Joo.

ADAMUS: Siis sinulla ei ole vaikeaa. Annat vain periksi. (Nainen kikattaa) Okei, siinä on järkeä.

EMMA: Luovun yrityksestä selittää.

ADAMUS: Joo, koska se ei toimi. Vai toimiiko?

EMMA: Ei se toimi.

ADAMUS: Se itse asiassa … kiitos, kiitos.

EMMA: Oi. (Hän lähettää lentosuukon)

ADAMUS: Se itse asiassa … (Adamus lähettää lentosuukon takaisin) Se itse asiassa …

EMMA: Olet upea. (Lindalle, naurua ja ihmiset kääntyvät katsomaan)

ADAMUS: Okei, huomio tänne. (Lisää naurua) Olette yrittäneet selittää ystävillenne, perheellenne, myös toisille jotka ovat tavallaan shaumbroja. Se ei oikeasti toimi ja tavallaan se on hyvä asia, koska tällä hetkellä neuvoisin teitä saamaan tuon sisäisen säteilyn. Tavallaan pitämään sen itsellänne. Tuntemaan sen itse. Sillä hetkellä kun alatte hölöttää sitä ulos, se on makyoa ja sitten se ei toimi kovin hyvin ja sotkeudutte sanoihin ja sitten turhaudutte. Sitten teistä tuntuu typerältä ja sitten kaikki katsovat teitä kuin: "Hmm, okei". Ja te tavallaan: "Plääh, miksi teen niin? Pidän vain suuni kiinni …" Joo, vain lurps! (Vetäen sisään henkensä)

Olemme menossa paikkaan, missä todellinen kharisma säteilee sisältänne, huokuu sisältänne, sen sijaan, että sanotte: "Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak." Tuolla tavalla, joo. Sillä tavalla kuulette itsenne tulevaisuudessa. Katsotte itseänne ja sanotte: "Se oli vain "kvaak, kvaak, kvaak". Tuollaista, mitään ei tullut ulos!" Ja seisotte vain siinä mestarina, joka olette – hmm – tai ette. (Muutama naurahdus) Vain kharismassanne. Vau! Aaah! Okei, siihen olemme menossa. Kiitos.

Pari vielä. Sisäisiä kokemuksia.

SHAUMBRA 4 (mies): Vaikea selittää. Se on jo sanottu.

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä.

(Pieni tauko)

Korkeaa? Matalaa? Pimeää? Valoista?

SHAUMBRA 4: Mm, luultavasti vähän kumpaakin.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 4: Tavallaan sekoitusta.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 4: Ei koskaan oikeastaan samanlaista.

ADAMUS: Voisinko kysyä sinulta jotain?

SHAUMBRA 4: Mm (nyökäten).

ADAMUS: Sinun pitäisi aina sanoa "ei" siihen. (Naurua)

SHAUMBRA 4: No, en oikeasti voi sanoa "ei". Sinä kysyt joka tapauksessa, eikö?

ADAMUS: Onko sinusta tuntunut henkilökohtaisesti turralta, tunnottomalta?

SHAUMBRA 4: Joo, on aika ajoin.

ADAMUS: Joo. Ja tavallaan olet ihmetellyt miksi …

SHAUMBRA 4: Mitä se on?

ADAMUS: Mitä se on? Aivotunnottomuutta ja kehotunnottomuutta ja herkkyystunnottomuutta, joo. Ja toisinaan tuntuu niin avoimelta, että haluaisit olla tunnoton.

SHAUMBRA 4: Sitäkin.

ADAMUS: Sitäkin. Se sopii ponttiini. Teillä kaikilla on tätä ja tunnottomuusaikaa. Tiettyjä päiviä, jolloin tavallaan: "Missä kaikki on? Minusta tuntuu, kuin olisin kivi. Ja se on … en innostu mistään. En halua ajatella edes seksiä tai ruokaa tai mitään. Ei …" Se oli muuten hauskaa. (Muutama naurahdus) Ai, ei tässä ryhmässä, okei. Jotkut nauravat netissä. Kun tälle ryhmälle kertoo seksivitsin, niin: "Häh? Häh? (Naurua) Ai niin, muistan. Se oli 60-luvulla Spockin kanssa. (Lisää naurua) Se oli loogista seksiä." (Adamus naureskelee) Spock harrastamassa seksiä … (Adamus esittää sitä seisomalla tikkusuorassa ilmeettömänä, sitten lyhyt mutta iloton hymy. Paljon naurua)

LINDA: Oikeasti?! Oikeasti?!

ADAMUS: Tehdäänpä se kerran vielä.

SHAUMBRA 4: Muuten, kiitos, että jaat sen kanssamme.

ADAMUS: Spock harrastamassa seksiä. (Adamus ottaa saman asennon)

LINDA: Kenen kanssa?! Miten sinä tiedät? (Lisää naurua, Adamus kikattaa)

ADAMUS: Rakkaani, sinä se olet pukeutunut. Sinä se esität tuota osaa. Olet vain …

LINDA: Olen pahoillani. Voin samaistua todella vulkaanina olemiseen.

ADAMUS: … "suora mies" mestaruudessani. (Suom. huom. viitataan luultavasti koomikon apuriin)

LINDA: Sori, sori.

ADAMUS: Toisinaan siis tuntuu todella turralta ettekä nauraisi edes hyvälle seksivitsille, puhumattakaan Spock-vitsistä. Toisilla kerroilla tunnutte olevan vereslihalla, hyvin vereslihalla. Tarkoitan, että kaikki häiritsee – pelkkä lähellä olevan mehiläisen ääni, jopa perhonen. Se on vain voimakasta – värit ovat voimakkaita ja kaikki.

Mitä tässä tapahtuu? Tunnoton yhtenä päivänä, yliherkkä seuraavana. Mitä tässä tapahtuu?

SHAUMBRA 4: Uutta energiaa?

ADAMUS: Joo, no. (Naureskellen) Kyllä ja ei. Kaikki on uutta energiaa, kyllä. Mutta selitän hetken kuluttua, mitä tapahtuu. Järjestäydyn täydellisiä selityksiäni varten. Sitä vain teen.

SHAUMBRA 4: Sori, että sotkin sen.

ADAMUS: Tulevaisuuteni tulee nykyhetkeen. Joo, täydellinen integrointi. Mutta näitä asioita tapahtuu. Joo, hyvä. Ja rentoutukaa siihen. Älkää yrittäkö saada tolkkua siitä tai logiikkaa siihen. Älkää yrittäkö kontrolloida sitä. Häh? Täällä on paljon hyviä kontrolloijia, mutta älkää yrittäkö kontrolloida sitä. Hyvä, kiitos.

Oletko nauttinut tästä kokoontumisesta tähän saakka?

SHAUMBRA 4: On se parempaa kuin katsominen kameran välityksellä.

ADAMUS: Joo!

LINDA: Kiitos, että olet täällä.

ADAMUS: Piditkö tämän katselemisesta kameran välityksellä?

SHAUMBRA 4: Se oli ok.

ADAMUS: Häh, se oli ok.

SHAUMBRA 4: Tämä on parempaa. Mutta se oli aivan ok.

ADAMUS: Se oli ok.

LINDA: Kiitos, että olet täällä.

ADAMUS: Okei, kiitos.

LINDA: Ja kiitos, että teit yhteistyötä Adamuksen kanssa.

SHAUMBRA 4: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, seuraava, joo.

SAM: Minusta on tuntunut siis …

ADAMUS: (matkien häntä ja laskien sanoja) Minusta on tuntunut siis …

SAM: Ai, okei. Montako sanaa siinä on?

ADAMUS: Olet jo valmis, kiitos.

SAM: Olen valmis? Jee!! Okei! (Vähän naurua) Irrottautuminen massatietoisuuden elämänkäsityksestä.

ADAMUS: Kyllä.

SAM: Ja omista sisäisistä merkeistäni ja identiteetistä myös sen mukana. Ja itseni salliminen olla turhautunut siihen ja se on ok.

ADAMUS: Aivan. Mitä sinä sanoit? (Adamus naureskelee)

SAM: Oliko se pelkkää muminaa? Olen pahoillani.

ADAMUS: Kuulin "kvaak, kvaak" ja se on tavallaan … Haluan sinun pääsevän suoraan tänne (sydän). Mene taloon, jos tiedät, mitä tarkoitan.

SAM: Sinä haluat, minä haluan. (Pitäen pienen tauon) Irtipäästäminen …

ADAMUS: Joo, ei.

SAM: … ajatuksista, miten elämää pitäisi elää, ja vain elän sitä.

ADAMUS: Joo, kuulostaa tavallaan uniselta.

SAM: Olen ollut uninen! Olen ollut todella uninen.

ADAMUS: Nyt aletaan päästä johonkin! (Vähän naurua)

SAM: Joo, olen nukkunut vaikka kuinka paljon.

ADAMUS: Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Nyt alamme päästä johonkin.

SAM: Joo.

ADAMUS: Näetkö, päästyämme kaiken tämän pintakaman läpi, miksi olet nukkunut? Mitä on tapahtunut?

SAM: No, inspiroidun ja lähestyn ihmisiä, joiden tunnen olevan mukana tai ainakin kiinnostuneen siitä, mitä minulla on sanottavana.

ADAMUS: Nukkuessasi?

SAM: Ei, ei, valve-elämässäni,

ADAMUS: Okei.

SAM: Aivan.

ADAMUS: Puhutaanpa nukkumisestasi.

SAM: Okei. Mitä teen nukkuessani?

ADAMUS: Joo, joo.

SAM: Se on …

LINDA: Ei kuulu sinulle. (Naurua)

SAM: Se on aktiivista, muttei mitään kovin fantastista. Se on tavallaan lähiulottuvuuksien juttuja.

ADAMUS: Joo, joo. Mutta mitä tapahtuu? Miksi nukut paljon? Mitä tässä oikeasti tapahtuu?

SAM: Tuntuu rajoittuneelta. Stimuloimattomalta.

ADAMUS: Voisinko antaa oman perspektiivini siihen?

SAM: No, sinä aiot antaa – haluaisin sinun antavan. (Naurua)

ADAMUS: Minne sinä olet menossa?! (Adamus naureskelee) (Suom. huom. sanaleikkiä)

Nukkuminen. Sillä ei ole oikeasti merkitystä nyt. Myös unitila on hyvin erilaista ja joskus vain tylsää. Tällä hetkellä usein vanhoja juttuja tulee unitilaasi ja usein se on vain … Nuo unet vain jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat eikä niissä ole todellisuudessa mitään tolkkua. Ja haluaisit nähdä hyviä seksikkäitä unia aina silloin tällöin, mutta niitä ei vain ole. Uni on erittäin tärkeää teille kaikille tällä hetkellä, kun se kutsuu, ja nukkumistavat muuttuvat. Mutta käytte läpi intensiivisiä muutoksia. Se on keholle ja mielelle aikaa olla tavallaan hiljaa. Se on tavallaan uudistumisaikaa.

SAM: Joo.

ADAMUS: Talon remontointia, kuten sanotaan.

SAM: Kyllä.

ADAMUS: Joo, kyllä. Hyvä, hyvä, kiitos.

SAM: Mm hmm.

ADAMUS: Okei, vielä yksi. Mitä on tapahtunut vuoden alusta saakka?

LINDA: Voi hyvä luoja, hän nosti kätensä.

ADAMUS: Sisäisiä tuntemuksia ja perspektiivejä, kyllä.

LADONNA: No, minulla on kysymyksiä. Olen siis ollut henkisellä matkalla. Tiedän, en edes aio – emme laske asioita, joten …

ADAMUS: Okei.

LADONNA: Okei, minä vain.

ADAMUS: Minä lasken.

LADONNA: Neljä vuotta olen muuttanut elämääni. Lakkasin olemasta kristitty – parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

ADAMUS: Voi ei! (He naureskelevat)

LADONNA: Älä puhu vanhemmilleni siitä!

ADAMUS: Voisinko esittää sinulle kysymyksen? Miten lakataan olemasta kristitty?

LADONNA: Sitä …

ADAMUS: Allekirjoitetaanko vain jokin paperi: "En ole enää kristitty"?

LADONNA: No, se on iso juttu.

ADAMUS: Aivan.

LADONNA: Pidin siitä kiinni 10-15 vuotta tai ylikin … se on valtava asia.

ADAMUS: Miksi?

LADONNA: Koska niin minut kasvatettiin.

ADAMUS: Joo, mutta ollaksesi ylipäätään kristitty, mitä sinun täytyi tehdä, täyttää vaatimukset?

LADONNA: Uskoa Kristukseen ja tehdä kaikkia asioita, jotka olivat oikeita.

ADAMUS: Mitä, uskoa Kristukseen? Tarkoitan, mitä … Mitä epäuskottavaa siinä on?

LADONNA: No, en tiedä.

ADAMUS: Tarkoitan … okei.

LADONNA: Kasvoin sillä tavalla ja meidät iskostettiin. Siitä oli vaikea luopua. Niinpä löysin tämän …

ADAMUS: Kyllä, niin muuten on.

LADONNA: Olen ollut tällä matkalla neljä vuotta.

ADAMUS: Kyllä.

LADONNA: Ja …

ADAMUS: Onko tämä toinen kristityn matka?

LADONNA: Ei, en usko, mutta minusta tuntuu … (Adamus naureskelee) Okei, tämä on siis kysymykseni.

ADAMUS: Pysähdytään nyt!

LADONNA: Tämä on kysymykseni.

ADAMUS: Pääsemme siihen.

LADONNA: Olen yrittänyt oikein kovasti olla jumalainen sisältä.

ADAMUS: Joo.

LADONNA: Ja minulla on kroonista kipua (itkun partaalla).

ADAMUS: Varmasti.

LADONNA: Enkä tiedä, miksi se tulee fyysisesti esiin tällä tavalla? Yritän olla kovasti …

ADAMUS: Sanoit sen! Juuri ennen kuin sanoit "kroonista kipua" – "yritän oikein kovasti".

LADONNA: … en kroonisessa kivussa. Mutta yritän olla kovasti jumalainen.

ADAMUS: Mutta yrität oikein kovasti jumaluuttasi. Se ei ole mitään kovasti yrittämistä, rakkaani.

LADONNA: (nyt itkien) No, miksi se tulee ulos kipuna?

ADAMUS: Koska yrität niin kovasti, koska kanniskelet edelleen vanhaa Kristusta. Ota Kristus, ota Jeesus pois ristiltä.

LADONNA: Aivan.

ADAMUS: Joo. Ja itsesi. Siellä oleminen sattuu. Se todella sattuu. Kokeilin sitä kerran.

LADONNA: Mutta en tajua, mistä tuo kipu tulee. Yritän – olisi luullut, että kun vuosia sitten elin näissä uskon siteissä …

ADAMUS: Aivan.

LADONNA: … ja …

ADAMUS: Pysähdy siihen.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Etkö ole nyt siteissä?

LADONNA: Luulin, etten ollut …

ADAMUS: No …

LADONNA: En vain tarvitse tuota kipua.

ADAMUS: Jotkut näistä asioista menevät hyyyvin syvälle. Sanoit sen ja rakastan sitä sinussa, teissä kaikissa. Sanotte sen, mutta ette oivalla sitä. Se on aivan tässä, mutta se puuttuu. Jeesus! (Naurua)

LADONNA: Ei Jeesus! (Nauraen ja kyyneliä pyyhkien)

ADAMUS: Sanoit sen! Se on aivan siinä, mutta se menee sinulta ohi – "Teen niin kovasti töitä jumaluuteni eteen." Miksi?? Tämä ei ole kristillinen kirkko. (Nainen naureskelee) Tämä ei ole synagoga. Tämä ei ole moskeija. Me emme yritä kovasti.

LADONNA: Okei, mutta nyt kun tiedän, mitä haluan …

ADAMUS: Et kuullut, mitä sanoin. Ja se on niin merkitsevää … voi ei! (Nainen kikattaa) Me … voi eiii! (Naurua) Me emme tee työtä siihen. Me emme tee työtä jumaluutemme, valaistumiseemme, oivaltamiseemme, koska se on luonnollista. Vain silloin kun joku pitää sitä luonnottomana, hän tekee työtä siihen. Silloin kun hän ei pidä itseään arvokkaana, hän tekee työtä siihen. Kun sinä … (Adamus lepuuttaa käsiään jonkun pään päällä, LaDonna nauraa, Adamus suutelee tuon ihmisen päätä) Kun sinä lakkaat tekemästä työtä siihen, myös taistelemasta omia uskomuksiasi vastaan …

LADONNA: Okei.

ADAMUS: … myös itseäsi ja kristinuskoa ja kaikkea muuta vastaan, kun pelkästään sallit, rakkaani, kun vain sallit, se on kuin myrsky, kuin vuolas hurrikaanimyrsky, joka iskee sinuun ensin, mutta se puhdistaa sinut. Siinä kaikki. Etkä sinä toimi tuota myrskyä vastaan etkä yritä ymmärtää myrskyä – "Miksi Jeesus lähetti tämän myrskyn?" – ja kaikkea muuta. Sinä vain sallit, koska tämä oivaltaminen on ehdottoman luonnollista. Kehosi haluaa saada tämän, mutta tavallaan on edelleen vastustusta vanhojen implanttien vuoksi, jotka sanovat: "Ei, keho ei ole … voi, keho tekee pahoja asioita." Tarkoitan, että se harjoittaa haureutta, ja se tekee sitäkin, joo. Se tekee kaikkia noita asioita.

Sinulla on siis kaikkia näitä asioita ja yrität ymmärtää niitä. Yrität löytää logiikkaa niistä. Sinun ei tarvitse.

Jos siis valitset sen juuri nyt tässä hetkessä, voit lopettaa kaiken tuon yrittämisen, kaiken ponnistelun, kaiken "Mitä teen väärin?" Et mitään.

Mikä on tässä ja mikä puuttuu samaan aikaan? Tässä on luonnollinen oivaltamistila, jumalainen ihminen. Sen salliminen puuttuu.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Lakkaa ajattelemasta. (Nainen naureskelee) Ei, vaan olen vakavissani.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Tämä ei ole enää polku. Tulit polkua pitkin tiettyyn pisteeseen. Ei ole polkua.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Ei polkua. On vain vastaanottamista …

LADONNA: Olen sanonut "olen olemassa" joka aamu.

ADAMUS: Joo, häh. Nyt haastan sinut tässä.

LADONNA: Käskit meitä tekemään niin!

ADAMUS: Nouse ylös. Kuulen sinun sanovan "olen olemassa" ja sitten lisäät siihen asioita, rakkaani. (Nainen haukkoo henkeä) Kuulen sinut.

LADONNA: Voi hyvä luoja!

ADAMUS: Voi hyvä luoja, Jeesus! (Vähän naureskelua) Siinä on kyse … "Olen olemassa" on vain sitä – olen olemassa. Turpa kiinni! Ei enää "jäkä, jäkä, jäkä! Olen olemassa ollakseni yltäkylläinen. Olen olemassa, koska …" Se on siinä – olen olemassa. (Nainen haukkoo taas henkeään).

LADONNA: Oi vau!

ADAMUS: Se on siinä – olen olemassa. Ja ennen kuin tunnet sen ja sinulla on ehdoton älyllinen, fyysinen ja henkinen orgasmi joka paikassa, et ole tajunnut sitä vielä. "Olen olemassa, koska tänään on aurinkoista. Olen olemassa, koska …" Turpa kiinni! (Nainen naureskelee) Tiedät tarkkaan, mitä tarkoitan.

LADONNA: Joo, joo. Teen sitä joka päivä.

ADAMUS: Ehdottomasti ja lista pitenee! "Olen olemassa, koska olin ennen kristitty, ja edelleen olen." Mitä?! "Olen olemassa …" Yäk! Kuuntelen joskus ja huudan. (Nainen naureskelee) Älä tee sitä! Olen olemassa. okei?

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Okei.

LADONNA: Vau.

ADAMUS: Olen olemassa. Ja kunnes se ehdottomasti ravistaa kehoasi ja vavahtelee mielessäsi ja tunnet sen kuin ehdottoman aistillisen orgasmin, lopeta kaikki muu paska sen kanssa. Se on: "Olen olemassa. Olen olemassa". Se on kenties liian yksinkertaista sinulle. Mikä on tässä ja mikä puuttuu? Olen olemassa – se on tässä, mutta sinä puutut, koska sinun on lisättävä siihen kaikki nuo muut asiat.

Olen olemassa. Ja sitten siitä tulee tunne.

Se ei ole loogista. Siinä ei ole järkeä tässä hyvin hullussa maailmassa. Mutta sitten kun tajuat sen, kun tunnet sen, se on siinä – olet kotona.

Vielä yksi.

Minä muuten katselen. En yksityisiä yksityisiä hetkiäsi, vaan tiedäthän … no, muutamia. (Naurua) Minulla ei ole mitään nauhoituskeinoa, mutta työstän sitä. (Lisää naurua)

SART: Vain toisella silmällä!

ADAMUS: Spock-orgasmi. (Adamus ottaa taas tuon asennon typerä ilme kasvoillaan, naurua) Okei, kyllä.

CRISTIAN: Ne olivat kaksi rankkaa kuukautta.

ADAMUS: Kaksi rankkaa kuukautta.

CRISTIAN: Kyllä.

ADAMUS: Miksi?

CRISTIAN: Keholle, yskimistä.

ADAMUS: Kyllä.

CRISTIAN: Nenä, myös korvat ja silmät.

ADAMUS: Kyllä.

CRISTIAN: Vatsa.

ADAMUS: Lopetetaanpa siihen. (Naurua)

CRISTIAN: Jotain erilaista.

ADAMUS: Kyllä.

CRISTIAN: Kuin en pystyisi tunnistamaan kehoni reaktioita niin kuin ennen.

ADAMUS: Joo. Haluan kuitenkin tietää, mitä tapahtuu.

CRISTIAN: Ja myös …

ADAMUS: Anna palaa. Älä anna minun keskeyttää.

CRISTIAN: Myös …

ADAMUS: Mutta haluan tietää, mitä … (naurua) Kyllä.

CRISTIAN: Mielessä on myös erittäin paljon jännitettä ja myös taipumusta suhteissa torjua toiset … (Hän huokaisee)

ADAMUS: Voisinko mennä tässä suoraan ytimeen?

CRISTIAN: Kyllä.

ADAMUS: Joo, kiitos. Sinun pitäisi sanoa "ei", mutta … (Adamus naureskelee) Onko sinulla ollut musertavia pelkoja, erityisesti parin viime kuukauden aikana, syviä, syviä pelkoja, selittämättömiä? Voi, ei pimeyttä, ei synkkien asioiden pelkoa, vaan pelkoja joita et ole koskaan tuntenut niin syvällä aiemmin.

CRISTIAN: Kyllä, se on totta.

ADAMUS: Kellään muulla? (Jotkut yleisönjäsenet ovat samaa mieltä) Mistä se tulee?

Tarkoitan, että on jokapäiväisiä pelkoja. On nimittäin eri juttuja. Huolehditte rahasta, huolehditte terveydestä, huolehditte ex-miehestä ja ex-vaimosta – sellaisia asioita. Tai mitä teette ex-vaimonne ja –miehenne kanssa. (Vähän naurua) Mutta puhun pelosta, mikä on hyvin erilaista, hyvin henkilökohtaista ja hyvin musertavaa ja ihmettelette, mistä se tulee. Ja teillä on melkein taipumus sulkeutua, koska pystyisitte hallitsemaan vanhat, päivittäisen roskan pelot. Nimittäin vain tavalliset asiat, joita tulee esiin, ja jopa fobianne – en katso ketään – mutta myös fobianne ja pelkonne. Käsitätte niiden olevan tavallaan hallittavia, mutta tässä on pelko, mikä on niin henkilökohtainen, että ette osaa edes käsitellä sitä. Arvasin vain.

CRISTIAN: Ikään kuin kaikki fobiat ja pelot tulevat yhteen ja mieli yrittää selvittää, mistä on kyse, mutta ei ole mitään mahdollisuutta.

ADAMUS: Joo, hyvä. Voisinko halata sinua?

CRISTIAN: Kyllä.

ADAMUS: Oi. (He halaavat lempeästi) Kaipaan vanhaa maatani. Mm. (Cristian on Romaniasta)

CRISTIAN: Kiitos.

ADAMUS: Transilvania.

CRISTIAN: Kiitos.

ADAMUS: Mm, oi. (Vähän naureskelua) Uskomaton paikka. Uskomaton. Käy läpi paljon omia transformaatioitaan. Kiitos, että olet täällä, kiitos. Tuot jotain hyvin, hyvin erityistä takaisin mukanasi.

Siis ystäväni, miksi esitän näitä kysymyksiä kenenkään ärsytykseksi? (Adamus naureskelee) Koska haluan teidän tuntevan, haluan teidän kuulevan, että toisetkin käyvät läpi sitä, minkä luulette olevan vain omaanne. Tämän pitäisi kertoa teille jotain – että käymme läpi tätä siirtymä- ja muodonmuutosprosessia. Olemme menossa johonkin, mutta sillä on haasteensa. Siinä ei ole järkeä. Se ei ole loogista. Haluatte taistella sitä vastaan ja kontrolloida sitä. Haluatte tehdä työtä siihen, mutta te ette voi. Teidän ei pitäisi tarvita.

Ensinnäkään teidän, ihmisen, ei pitäisi tarvita ottaa vastuuta kaikesta tästä. Tavallaan … te ette luoneet sitä! Ei, te ette oikeasti luoneet, hyvin mielenkiintoisella tavalla. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on hyvin luonnollista. Se vain on. Ja näen teidän, kaikkien teidän, tekevän työtä siihen. Vetäkää vain syvään henkeä. Pidämme kivan ei-työskentelemisen merabh-session hetken kuluttua, mutta vetäkää nyt vain syvän henkeä.

Oivaltaminen

Nimittäin valaistuminen – pidän nyt enemmän sanasta "oivaltaminen" – on palapeli, missä on vain yksi pala. Se on palapeli, missä on vain yksi pala, ja kuitenkin mestari joka raivaa tietään, tuntee, että se on erittäin haastava sokkelo. Tavallaan labyrintti minkä läpi hänen on mentävä ja tavallaan Henki testaa häntä ja laittaa kaikkien ankarien olosuhteiden läpi nähdäkseen, onko hän sen arvoinen. Ja kysytte koko ajan itseltänne – siis tältä hengeltä minkä laitatte tuonne jonnekin – "Olenko sen arvoinen?" ja "Mitä testejä minun on läpäistävä?" Kyse on vain teistä.

Voimme oikaista paljon siitä nyt. Paljon tuosta itsensä testaamisesta ja tästä "olenko tarpeeksi arvokas?" ja "olenko tarpeeksi vahva?" ja "olenko tarpeeksi valoa?" Voimme oikaista paljon siitä vain sanomalla, että oikaistaan paljon siitä. (Vähän naureskelua) Laittamalla vain tietoisuutemme sen yli, tuon vanhan kristinuskon Jeesuksen tai mikä sattuukin olemaan tiellänne. Sen yli, että teidän täytyy todistaa itsenne itsellenne. Ollaanpa valmiita sen osalta.

Ette koskaan pääse siihen. Ette ehdottomasti koskaan pääse siihen. Ja tuntien paljon ylösnousseita mestareita tai kaikki heidät, kuten minä tunnen, he yrittivät. He yrittivät saada tolkkua siitä. He yrittivät selvittää sitä. He yrittivät testata itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes he romahtivat uupumuksesta tai kuolemasta tai kummastakin ja oivalsivat: "Minun täytyi vain laittaa tietoisuuteni tuohon oivallukseen ja sitten se oli siinä." Sitten se oli siinä – astu pois tieltä ja salli sen tulla. Kyllä, asiat muuttuvat elämässänne ja kehoonne sattuu.

Sanoisin jopa, että suurimman kehon sattumisen aika on tavallaan oikea juuri nyt. Olemme juuri tulossa astrologiseen "kehoon sattuu helvetisti" –jaksoon ja se kestää luultavasti kesän puoliväliin tai loppuun. Se ei ole huono asia.

SART: Jee! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Voi, helppo nakki.

Ja on tarkoituksenmukaista, että kehoonne sattuu, koska se käy läpi muutoksia. Jotkut teistä ovat tulleet hyvin, hyvin sairaaksi, koska kehonne käy läpi muutoksia. Se ei petä teitä. Se ei yritä kertoa teille mitään.

Sattuu enemmän, kun alatte murehtia: "Mitä teen väärin? Mikä oppitunti tässä on?" ja alatte vetää esiin paljon vanhoja uskomuksia ja vanhaa roskaa. Kehonne käy silloin läpi edelleen samaa perustransformaatiota, mutta siinä on vain enemmän vastustusta ja sen te tunnette. Miksi kaikki kipu? Kaiken vastustuksen vuoksi. Se on melko helppoa.

Vedätte siis vain syvään henkeä ja oivallatte, että tämä fyysinen olemus joka on ollut tavallaan monien huonojen tunteiden, huonojen ajatusten lähde – pidätte sitä myös tavallaan huonona aspektina ja teillä on tavallaan outo suhde. No, totta kai, siinä on vähän kipua integroituessa, koska se yrittää karistaa kaikki jutut ja kaiken, mitä siihen on laitettu.

Siis kehossanne on kipua. Mielenne on kaaoksessa. Kaikki tämä jatkuu ja se ok. Se on tavallaan makeeta. Näytän teille hetken kuluttua.

Mutta tämä valaistuminen on oikeasti vain yhden palan palapeli. Sitä ei ole vaikea ratkaista, ellette yritä selvittää sitä, tehdä siitä loogista, saada siihen tolkkua, selvittää, mikä polku on, ja laittaa kaikkea muuta älyllistä kamaa siihen. Ja näen teidän kaikkien tekevän sitä melkein joka päivä. Silloin vedätte syvään henkeä "vau". Tämä on luonnollinen tapahtuma, oivallus. Se tapahtuu. Mutta mitä enemmän vastustatte, mitä enemmän yritätte tajuta ja tehdä kaikenlaisia kummallisia seremonioita ja muita asioita siihen liittyen, sitä enemmän se sattuu.

Mitä teemme, shaumbra, mitä teemme, sanotaan loppuna aikanani … Ja lakatkaa ennustamasta, milloin minä lähden. (Adamus naureskelee) Se on suurta shaumbra-draamaa – "Miten kauan Adamus on täällä?" No, siihen saakka kunnes meillä on noin viisi, jotka oikeasti oivaltavat.

Mihin siis menemme, mitä teemme, tavallaan astuessamme seuraavaan vaiheeseemme – voitaisiin sanoa? Kolme asiaa. Ja Spock, osaatko kirjoittaa? Vai ajatteletko vain ja se ilmestyy ruudulle? Osaatko …

LINDA: Se riippuu sinusta. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Okei. Vain …

LINDA: Rakas Adamus, sinä kehotat meitä pukeutumaan, esittämään rooleja ja sitten leikit kanssani tällä tavalla?!

ADAMUS: Kyllä! Kehotan näyttelemään. Etkö ole tyytyväinen kaikkeen huomioon? Kaikkeen leikkisään …

LINDA: Katsotaanpa. Huono huomio on parempi kuin ei mitään.

ADAMUS: Leikkisyys, leikkisyys. Ja oivallat, että ensi kuussa puolet kaikista pukeutuu tänne tullessaan joksikin. Ei, vaan he ihailevat sinua. "Voi pojat! Linda saa pukeutua kuolleiksi ihmisiksi. Voi, eikö se ole upeaa!"

LINDA: Sinä käskit meitä pukeutumaan!!

ADAMUS: Rakastamme sitä. Rakastamme sitä, eikö vain? (Yleisö taputtaa) Kyllä, okei.

Spockin partneri harrastamassa seksiä. (Adamus seisoo täysin liikkumatta ja ilmeettömänä)

LINDA: Mitä?!! (Naurua ja vaikerointia yleisössä, Adamus nauraa) Jumalattomille ei ole rauhaa.

ADAMUS: Hyvä. Hämmästytän jopa Cauldren tänään. Normaalisti hän on paniikissa.

Minne olemme menossa – kolme asiaa

Minne siis olemme menossa – kolme asiaa. Voit kirjoittaa ne tai voit ajatella ne. Laitetaan se tänne taululle, jotta ne jotka eivät kuule sanoja, voivat ainakin nähdä kuvia. (Adamus naureskelee)

* Tietoisuus

Siis ensimmäisenä "tietoisuus". Aah, kyllästytte vielä sanaan "tietoisuus". Cauldre kirjoitti jopa artikkelin tietoisuudesta. Se on vaikea sana ja kyllä, sille on parempia sanoja.

LINDA: Haluatko sen taululle?

ADAMUS: Tietoisuus. Osaatko kirjoittaa sen?

LINDA: Kyllä. Osaatko sinä?

ADAMUS: Se on vaikea kirjoittaa, erityisesti …

LINDA: Ei se ole!

ADAMUS: … kun joku puhuu ja yrität kirjoittaa ja yrität olla looginen ja turhaudut minuun ja sitten kirjoitat sen väärin. Unohdat toisen s:n.

LINDA: En unohtanut sitä. Yritin saada tilaa sille. (Hän kirjoittaa sen "consciouss") Se ei ole oikein! (Paljon naurua) Olet tosi paha. Paha, paha, paha, paha, paha!

ADAMUS: Zzzzzz! Ei logiikkaa. Ei osaa edes tavata. Zzzzz! (Lisää naurua)

Siis tietoisuus. Voit mennä seuraavalle sivulle tai poistaa tai tee ihan mitä vaan.

Tietoisuus tulee olemaan hyvin tärkeä. Tietoisuus on yksinkertaisesti tiedostamista, oivaltamista, mutta tasolla mitä ette voineet kuvitella aiemmin loogisessa mielessänne.

Tietoisuus – tiedostaminen mikä menee joka tasolle, joka ulottuvuuteen. Ei ainoastaan yksityiskohtien tiedostamista. Ne ovat melko merkityksettömiä. Ei vain sen tiedostamista, että vieressäsi istuu joku ihminen. Se on ilmiselvää. Vaan tiedostamista, tietoisuutta – mihin pääsemme hetken kuluttua – paljon rikkaammista ja tyydyttävämmistä asioista.

Siis tietoisuus, tiedostaminen. Se on "olen olemassa". Ja tiedän joidenkin teistä sanovan: "Voi jee, tajuan sen. Olen olemassa." Ei, te ette tajua sitä – muuten ette sanoisi sitä enää. Olisitte vain säteilevä, karismaattinen.

LINDA: Looginen.

ADAMUS: Kyllä. "Olen olemassa" ei ole mantra, mitä sanotaan uudestaan ja uudestaan kyllästymiseen saakka. Kyllästytätte itsenne muilla tavoin. Ette tarvitse enää uutta tapaa itsenne kyllästyttämiseen. (Adamus naureskelee) Seksi. (Adamus menee taas tuohon asentoon)

SART: Vau! (Vähän naurua)

ADAMUS: Shaumbra-seksiä. (Hän seisoo silmät pyörien edestakaisin, kuin ihmetellen, mitä tapahtuu, lisää naurua)

LINDA: Tuo ei ole hauskaa! Tuo ei ole hauskaa! Olet tuhma! (Adamus nauraa)

ADAMUS: Teidän on naurettava aina silloin tällöin. Mahtavin asia tämän planeetan ihmisissä on kyky nauraa, huumori. On valtavaa ristiriitaa, mutta jossain matkan varrella ihmiset muuttivat sen huumoriksi, nauruksi tai saippuaoopperaksi. Se on jompaakumpaa. Mutta tämä ristiriita, tämä haaste voi olla itse asiassa melko huvittavaa toisinaan. Kun voitte nauraa itsellenne – aah! – silloin se on mestaruutta.

Tietoisuus, tiedostaminen, mutta ei ajattelutiedostaminen. Tiedostamista, missä ei itse asiassa melkeinpä ole aktiivista ajattelua. Tiedostamista niin, ettei ole enää mitään sanoja. Ei ole sanojen tarvetta. Ei ole määritelmän tarvetta, mitään sellaista. Se on tietoisuutta. Ja sitten mestari oppii tuon aidon tietoisuustilan jälkeen, miten se kommunikoidaan. Ja olemme menossa siihen – enemmän ja enemmän on kyse kommunikoinnista

Nyt kommunikointi on mielenkiintoinen asia, koska kun puhun tässä ja kommunikoin, kuulette sanoja, erityisesti jos puhutte englantia. Jos ette, se on kuin "kvaak, kvaak, kvaak!" Mutta todellinen kommunikointi tässä on silmissä, kyllä, ja eleissä. Mutta itse asiassa todellinen kommunikointi tulee hyvin syvästä yhteydestä. Kaikki muu on tavallaan häiriötekijöitä. Luulette kuulevanne sanoja tai näkevänne jotain tai tuntevanne kosketuksen tai jotain. Se on vain osa. Todellinen kommunikointi tapahtuu eri tasolla.

Ja koska olen täällä ja teen loistavaa työtä teidän häiritsemisessänne ja … Muuten, täällä on vähän viileää. On jäätävää. (Yleisö on samaa mieltä) On jäätävää. Näettekö tämän uuden häiriötekijän? Minä en oikeasti välitä, koska minulla ei ole kehoa, mutta pikku häiriötekijä. Voi, se on hyvä asia.

Missä olimmekaan? (Joku sanoo "kommunikointi") Joo, kommunikointi. Ette muista sitä, eikö niin? Kommunikointi.

Olen täällä häiritsemässä ja tuplahäiritsemässä. Pystyn menemään ihmisten kanssa viisi tai kuusi kerrosta syvemmälle häiritsemisessä, ennen kuin heiltä menee taju. (Vähän kikatuksia) Todellisuudessa te kommunikoitte itsenne kanssa tällä hetkellä.

Mikä on täällä ja mikä puuttuu? Tämä on shaumbra-arvoitus, kyllä. Aa, t-paitoja – voin nähdä niitä. Voiko joku teistä siis tehdä? Sinä kommunikoit itsesi kanssa.

Haluan teidän olevan tietoisia. Haluan teidän tiedostavan … Haluan vain istua tässä ja … (Hän istuu Einatin tuoliin ja teeskentelee sotkevansa hänen äänilaitteensa)

LINDA: Voi eiii!

ADAMUS: Haluan teidän tiedostavan, miten kommunikoitte itsenne kanssa, kun annan teille muuta ajateltavaa. Se on tilaisuuksiemme todellinen hyöty, kun kokoonnumme tällä tavalla. Analysoitte, mitä sanon, ja ajattelette, mitä sanon, mutta todellisuudessa vaivutte uneen. Käsitättekö, että noin 6% huomiostanne on täällä ja loput jonkinlaisessa sotkussa? Ja sanon "jonkinlaisessa sotkussa", koska … no, en tarkoita sitä negatiivisesti, mutta se on melko hassua.

Se on tavallaan äh, äh, tavallaan plääh ja yritätte tajuta asioita. Ja voi, sitten saatte muistikuvia jostain ja ajattelette, mitä ette tehneet ja mitä aiotte tehdä. Tämä koko mekanismi, tämä tavallaan Rube Goldbergmäinen outo härveli, joka toimii sisällä … Siis noin 94% ajasta mitä olemme yhdessä tänään, teillä pyörii kaikkia näitä juttuja. Aina silloin tällöin: "Joo, Adamus puhuu. Ai, hän aikoo tehdä seksitemppunsa taas. Okei, hyvä, hyvä." (Adamus naureskelee)

LINDA: Oikeasti?!

ADAMUS: En tee sitä enää. (Adamus naureskelee) Mitä … Kertoisitko minulle, miten … Miten planeettasi olentoja kutsutaankaan?

LINDA: Vulkaanit.

ADAMUS: Vulkaanit. Tule tänne. (Joku sanoo "voi ei") Voi kyllä. (Joku sanoo "joka seitsemäs vuosi") Joka seitsemäs vuosi, tarvitsevatko he vai … joo. Siis miten vulkaani harrastaa seksiä? (Adamus istuu yleisötuoliin)

LINDA: En tiedä enää. Olen niin täysin kehittynyt. Te vain harrastatte seksiä kuin apinat. (Vähän kikatusta)

ADAMUS: Ihmisenä vai vulkaanina?

LINDA: Olen puoliksi vulkaani, puoliksi ihminen.

ADAMUS: Okei, näytä meille, miten vulkaani ja ihminen harrastavat seksiä.

LINDA: Geoff ei pystyisi käsittelemään sitä. (Naurua ja vähän taputuksia)

ADAMUS: Hauskaa, hauskaa. Geoff ei ole täällä nyt. (Naurua)

LINDA: Ai jaa, mutta hän kuulisi siitä.

ADAMUS: Voisin saada hänet unohtamaan … (Lisää naurua)

LINDA: Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.

ADAMUS: … sadaksi vuodeksi, joo.

LINDA: Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.

ADAMUS: Joo. (Lisää naurua) Miten olisi näin. (Adamus laittaa kätensä Lindan hartioille, tämä vastustaa) Ei, ei, ei, tule tänne. (Naurua) Saamme sivukuvan, joo. Näin he harrastavat seksiä. (Naurua, kun hän näyttelee sen) Miten olisi vain nnnnnnnnnnn! (Seisten lähellä hänen edessään) Aaah! Aaah!

LINDA: Voi, se on hyvä syy olla, joo.

ADAMUS: Hän ei edes hymyile sen jälkeen. (Lisää naurua) Ei edes "aaaah!" Se oli vain: "Siinä ei ollut järkeä." (Puhuen kuin robotti, lisää naurua) Kokeilemme sitä myöhemmin.

Okei, tietoisuus, kyllä. Missä tuo sana on taululla? Haluan sen erottuvan.

LINDA: Oi-oi, odota, odota.

ADAMUS: Tietoisuus. Siihen olemme menossa. Tietoisuus, tiedostaminen, olen olemassa. Tämä ei ole vain uusi harjoitus. Se ei ole uusi käytäntö. Se on kaikki.

Tietoisuus on kaikki. Olen kertonut ryhmille viime aikoina, ettei ole universumia, missä on pieni … (Naurua, kun Lindalla on vaikeuksia kirjoittaa sanaa oikein) En halua tuoda huomiota hänen kirjoittamiseensa, mutta aion leikkiä, että tämä ruutu on universumi. Leikitään, että tämä ruutu on universumi, fyysinen universumi. Täällä ei ole vain pieni tietoisuuspiste. (Linda kirjoittaa lopultakin oikein "tietoisuus", yleisö sanoo "jee" ja taputtaa). Ei ole niin, että on pieni tietoisuuspiste suuressa universumissa – tee pieni piste siihen, vain pieni, joo. Mutta niin ihmiset elävät – enimmäkseen muut, te ette niin paljon enää.

He tavallaan: "Olen tässä suuressa universumissa" eivätkä he kutsu sitä edes tietoisuudeksi, vaan "Tässä olen minä ja suuri universumi. Olen vain pieni täplä." Käsitättekö, että se on uskon perusta – se on suurempi uskomus kuin Jeesus. Se on: "No, olen vain tämä pieni asia suuren asian sisällä enkä tiedä, minne menen kaiken tämän kanssa, mutta katsomme, minne se haluaa viedä minut." Tämä on ihmisten tietoisuus.

Onko teillä nyt lämpimämpi? (Yleisö sanoo "kyllä") Onko teillä liian kuuma? (Yleisö sanoo "ei")

LINDA: Ei vielä.

ADAMUS: Joo, hyvä.

Pyöräytetäänpä se ympäri. Tietoisuus on kaikki ja tuossa koko tietoisuudessa on pienen, pienen pieni piste nimeltään universumi, joo. Ja tuo suuri tietoisuus – enkä puhu sinusta ja miljardeista muista ihmisistä ja miljardeista muukalaisolennoista ja muutamasta vulkaanista ja muista. Puhun sinusta. Sinä olet koko ruutu ja tuon ruudun sisällä on vähän universumia, mutta paljon muita asioita.

Mikä on täällä ja mikä myös puuttuu? Tietoisuus, tietoisuus. Ja valitettavasti – tai kenties onneksi – mutta valitettavasti ette pysty ajattelemaan tietänne tietoisuuteen. Tiedättekö sen? No, ette tiedä, koska olette yrittäneet. Ette pysty ajattelemaan tietänne tietoisuuteen. Se voidaan vain kokea.

Olemme siis menossa siihen ja olemme "sovellettu tietoisuus" – kuten Cauldre keksi yhden markkinointijuttunsa. Emme puhu liikaa tietoisuudesta, koska muuten siitä tulee älyllistä. Sovellamme tietoisuutta. (Joku sanoo "kiitos") Joo, kiitos.

Mutta sen tehdessänne käytte läpi paljon haasteita. Yritätte ajatella tienne sen läpi. Yritätte saada siihen logiikkaa. Yritän painia teidät mattoon ja saada teidät mielestä itseenne. Itseenne.

Sovellettu tietoisuus, koska sinne tulee elämää, missä sovelletaan/käytetään tietoisuutta.

No niin, haluan teidän tuntevan – ajattelette vähän, mutta haluan teidän tuntevan – missä tietoisuutenne on ollut, sovellettu tietoisuus mikä luo todellisuuden. Missä se on ollut? Eivät ajatuksenne. Ajatusten ja tietoisuuden välillä on valtava ero. Siitä syystä aloitin kysymällä teiltä tänään, mikä sisäinen tunteenne tai matkanne on ollut kuluneet pari kuukautta. Ja monet teistä aloittivat ajatuksistanne. Mitä olette tunteneet? Oletteko tunteneet syvän pelon otteen? Toivon niin. Ei, vaan todella toivon niin, koska sitten kun alatte sallia sen, se merkitsee avautumistanne. Joo, se on pelottavaa, mutta sitten se on hämmästyttävää, koska tuo pelko, tuo musertava pimeys tuntuu kuin magneetilta, pimeyden magneetilta, mikä vetää teitä.

Ensinnäkin oivallatte: "Olen elossa!" koska tunnette sen niin voimakkaasti. Toiseksi jotain hämmästyttävää tapahtuu, kun pääsette tuohon pisteeseen. "Aion vain sallia sen, koska se on kaikki minun. Se on kaikki minun." Toisin sanoen, ei ole mitään kummitusta, mitään demoneja, paholaisia, Saatanaa tai mitään muuta.

Voitko sallia itsesi? Voitko olla sellaisessa armon paikassa sanoaksesi: "En välitä. Tuo pelkomagneetti voi vetää minut suoraan sisään, koska se on kaikki minun. Se kaikki on vain osa näytöstä, osa kokemusta."

Menemme tietoisuuteen hyvin sovelletulla, mutta hyvin ei-älyllisellä tavalla. Se minne laitatte tietoisuutenne, on todellisuutenne. Enkä puhu mistään triviaaleista asioista, kuten itsenne tekemisestä viisi vuotta nuoremmaksi tai viiden kilon laihtumisesta tai mistään vastaavasta. Se on lasten leikkiä. Osa siitä on tarkoituksellisia häiriötekijöitä. Osa siitä on tahattomia häiriötekijöitä. Se on lasten leikkiä, kuten on myös alkemia, vanha ajatus alkemiasta: "Muutan kiven kullaksi". Olen hyvin iloinen, että opimme tuon tempun kauan sitten – miten päästään eroon niistä, jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneet oivaltamisesta. He ovat kiinnostuneet vain ihmispelin pelaamisesta ja siinä kaikki, tavallaan melko kavalalla tavalla. Niinpä hankkiudumme niistä eroon noilla häiriötekijöillä.

Menemme sovellettuun tietoisuuteen täysin uusissa maailmoissa.

Toinen ja hyvin tärkeä – ja haluat ehkä vähän apua tämän kirjoittamisessa. (Linda ivaa) Kenties uusi sivu.

LINDA: Työstän sitä. Työstän sitä.

ADAMUS: Älä tee työtä siihen. Tuosta vaan, viuh!

LINDA: Se tekee jatkuvasti tätä outoa asiaa.

ADAMUS: Viuh!

LINDA: (kuiskaten) Minä tulen, minä tulen. (Hän juoksee käytävää pitkin hakemaan John Kuderkalta teknistä apua)

ADAMUS: Seuraava. Niin loogista. toinen vulkaani menee hakemaan apua toiselta vulkaanilta. (Naurua ja yleisö sanoo "ai jaa")

Okei, teen paljastuksen tässä. Paljastan jotain koskaan kertomatonta ja hyvin henkilökohtaista. He tunsivat toisensa ns. toisella planeetalla, toisessa paikassa, muukalaispaikassa ja olivat hyviä kavereita, hyviä ystäviä. He ovat kumpikin suhteellisen uusia tällä planeetalla ja yrittävät tavallaan edelleen selvittää tilannetta. On siis side, tavallaan Spock- tai haamuside. (Adamus naureskelee) Olenko oikeassa? (Joku vastaa) "Kiitos", sanoo hänen vaimonsa (viitaten Johnin vaimoon, naurua). Kyllä! (Adamus naureskelee) Ja lasketaanpa vähän lämpöä. Okei, leikimme lämpötilalla tänään.

* Ja

Okei, pitikö sinun kysyä häneltä, miten seuraava sana kirjoitetaan? (Joku sanoo "emme edes tiedä sitä") Ai jaa, emme tiedä seuraavaa sanaa. Seuraava sana, erittäin tärkeä. Olemme puhuneet siitä keahakissa ja siitä tulee tärkeämpi ja tärkeämpi osa sanastoanne ja se sallii teidän saada rikkautta ja iloa elämään. "Ja". J-a.

LINDA: Pyh!

ADAMUS: Ja. (Adamus naureskelee) Se on J … A. (Linda kirjoittaa sen taululle)

"Ja" tulee olemaan erittäin tärkeä siinä, mitä teemme, koska oivallatte, että kehonne voi olla kipeä ja olla olematta. Teillä voi olla muita hämmästyttäviä kokemuksia. Ette ole enää yksittäisiä. Voitte olla looginen ja ehdottoman aistillinen. Voitte olla tämän magneettisen pelon otteessa ja istua järven rannalla katselemassa perhosia, laulelemassa ja nauttimassa pullon viiniä.

Ihmiset ovat … Oletko kyllästynyt?

LINDA: Tuskin.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. (Adamus naureskelee) Ihmiset …

LINDA: Miten olisi ärsyyntynyt?

ADAMUS: Joo. Ihmiset, ja tiedätte tämän ihmisistä. Ihmiset ovat yksittäisiä. Oletko ärsyyntynyt ja mitä muuta? Hurmaantunut? Näen sen. Näen ehdottomasti sen. Kyllä, ärsyyntynyt ja niin rakastunut Spockiin. (Adamus naureskelee)

"Ja." Voi, hyvin yksinkertaista! Mutta jos menisitte ulos ja yrittäisitte selittää sitä toisille, he vain tavallaan katsoisivat teitä. Mutta te alatte elää ja-elämää eli teillä voi olla huono päivä ja yhtä hyvä päivä.

Tässä ei ole loogisesti järkeä. Se ei ole loogista.

LINDA: Itse asiassa siinä on.

ADAMUS: Siinä on! (Adamus naureskelee) Siinä ei ole järkeä, mutta se on ehdottomasti luonnollista. Eikö se ole hauska asia?

Nimittäin ihmiset menevät tähän yksittäisyyteen ja he menevät enemmän ja enemmän laatikkoon. Itse asiassa he tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi/määritellympi. Ihmiset tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi mielessään, kehossaan, teoissaan ja ajatuksissaan. Voi ei! Se on uuvuttavaa, koska yritätte kontrolloida ajatuksianne, kehoanne ja kaikkea elämässänne. Tiedätte täsmälleen, mistä puhun. Yritätte kontrolloida kaikkea. Teistä tulee konfiguroitu. Se on kiva sana "hypnotisoidulle", "kontrolloidulle". Kontrolloitte itseänne. Teistä tulee niin laskelmoitu kaikessa, että puristatte elämän pois elämästä.

Vielä pahempaa, otatte tietoisuuden pois tietoisuudesta. Mikä on tässä ja mikä puuttuu samanaikaisesti? Tietoisuus. Itse elämä. Se on tässä. Se on kaikki tässä. Emme ole menossa minnekään. Emme ole menossa minnekään. Me vain oivallamme, että se on tässä ja se ei ole tässä ja sen mestari tietää. Ahaa, ahaa!

Mestari ei saa yhtäkkiä oivallusta, mikä lopettaa hänen oman typeryytensä, oman viattomuutensa, oman haavoittuvuutensa. Hän ei saa yhtäkkiä oivallusta, mikä antaa hänelle kaiken maailman älykkyyden. Ei, ei. Hänestä tulee "ja". Hän on älykäs ja tyhmä. Hän on haavoittua ja hyvin avoin. "Ja".

Ja ihminen ajattelee tyypillisesti hyvin, hyvin lineaarisesti. Hän heittää sekaan vähän suolaa ja pippuria, vähän kaksinaisuutta todellisuuteensa, fokukseensa – vain riittävästi estääkseen sitä olemasta kuolettavan tylsää. Niinpä hän heittää sekaan vähän kaksinaisuutta – vähän valoa, vähän pimeyttä, vähän nautintoa, vähän tuskaa, vähän hyvää, vähän pahaa.

Siis seuraava tietoisuustaso yksittäisyyden jälkeen on vain vähän tätä kaksinaisuutta. Hän ei mene sen yli. Kaksinaisuuden jälkeen ei ole mitään. Useimmat ihmiset eivät ajattele mitään mustan ja valkoisen, ylhäällä ja alhaalla ulkopuolella. Se on siinä.

Käsitättekö, että se on luultavasti tietoisuuden ulkoraja?

LINDA: Oho!

ADAMUS: Ulkoraja! Oho! (Naurua)

LINDA: Oho! Vau!

ADAMUS: Se on tavallaan tietoisuuden ulkoraja, mutta me menemme hämärän rajamaille.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Tein tuon hänelle.

LINDA: Voi, laulat minun lauluani. Haluatko saada seksiä? (Paljon naurua)

ADAMUS: No niin, useimmat ihmiset … joo. (Hän havainnollistaa taas vulkaaniseksin, mutta ainoastaan hermostuneen puolihymyn kera, lisää naurua) Oi! (Adamus naureskelee) Siis …

LINDA: Hävytöntä.

ADAMUS: Voitteko kuvitella tai tuntea hetken, ei vain yksittäisyyttä, ei vain kaksinaisuutta, vaan itse asiassa ja, ja, ja, ja.

"Mitä on kaksinaisuuden tuolla puolen?" voitaisiin sanoa. "Mitä on pimeän ja valon tuolla puolen?"

Rakkaat ystäväni, siellä on maailmoja. Tuolla puolen on maailmoja. Kaksinaisuus on tavallaan vain tämän todellisuuden perusohjelmointia. Mutta on muita todellisuuksia, jotka eivät tarvitse koodia, ohjelmointia.

Kaunis asia on, että voitte kokea sen täällä ja voitte olla yksittäinen samaan aikaan.

Kuvitelkaa hetki kaikkia näitä ominaisuuksia. "Ja" – hämmästyttävä kyky olla viaton, naiivi, melkein tyhmä ja tietää kaikki. Hämmästyttävää, hämmästyttävää. Sinne olemme menossa – "ja".

Emme siis ole oikeastaan menossa valaistumiseen. Se olisi hyvin yksittäistä. Ei. Se on "ja". Ja. Voitte olla tuo ihminen ja ehdoton mestari.

Se on kaunista, koska oivallatte yhtäkkiä, ettei itsenne näytös ole enää rajattu itsenne näytökseen. Se on "ja".

No niin, se tuntuu epämukavalta ensin. Ja jotkut teistä keahakissa ovat saaneet vilauksia siitä. Se on vähän epämukavaa ensin, koska mieli ei ole tottunut siihen. Mieli sanoo: "Seuraa tuota polkua. Teet tämä asia" tai "Mene nukkumaan", mutta se ei ole tottunut moneen. Se ei ole tottunut "ja".

Mitä siis teette, kun teistä tuntuu epämukavalta? "Voi kyllä, ja minulla on epämukavaa ja oivallan. Ja hitto, se on todella vaikeaa keholleni ja se ei oikeastaan ole, heh. Ja minulla ei ole kehoa ja minulla on valokeho."

Voisi periaatteessa sanoa, että se on tavallaan skitsofreenista. (Naurua) Muuten, älkää kertoko terapeutillenne tästä. (Lisää naurua) Ei sanaakaan. Tämä on vain meidän välistämme.

Se näyttää vähän pirstoutuneelta, mutta se ei ole. Se ei lainkaan ole. Yhtäkkiä oivallatte, että oli syy alun perin kyetä luomaan aspekteja – ei hätistää niitä pois, vaan luoda niitä – ja voitte alkaa elää tällä kauniilla, moniulotteisella, "aspektoidulla", loogisella tavalla, olematta enää rajattuna vain siihen. Tarkoitan, ettei se ole huono asia, ja pidän todellakin paidastasi ja se on monisinä. Monisinä.

Tämä tuo esiin hyvin mielenkiintoisen kysymyksen. Sanotte: "No, mikä on totuus? Mikä on todellisuus?" Ja ei ole mitään totuutta. Ei ole. Lakatkaa etsimästä totuutta. Se ei toimi. Elämällä ei ole mitään merkitystä. Sori vaan. Ei ole totuutta, koska kaikesta tulee totuus.

Johonkin universumin ytimeen ei ole kätkettynä yhtä totuutta. Ei ole. Totuus on, että kaikki on totuus.

Jos haluatte todella sanoa: "Mutta mistä löydän perustani, tasapainoni? On niin kaoottista, että minun täytyy löytää tuo mukava paikka aina silloin tällöin." Olen olemassa – se on siinä. Se on siinä. Ja loppu on "ja".

Koemme "ja". Se on ehdottoman epämukavaa teille ja luultavasti suututte vähän minulle, kuten tapahtuu aina silloin tällöin, koska sanotte: "En käsittänyt, että siitä tulee näin hullua." Kerron teille nyt, että siitä tulee hullua ja hauskaa ja hyvin erilaista monin tavoin. Ja voitte edelleen näyttää keskivertoihmiseltä supermarketissa eikä teitä vaivata. Teitä ei luultavasti edes nähdä.

Oivallatte, että voitte olla vain ihminen, voitte pitää edelleen hauskaa ihmisnäytöksessä ja samaan aikaan kuljette ruokakaupassa ja hedelmät ja vihannekset puhuvat teille. Voi, ne puhuvat jo. Se on eri ongelma. (Vähän naurua) Ja kuljette ruokakaupassa ja voitte olla nälkäinen. Näen muutamien teidän syövän ruokakaupassa enkä puhu nyt maistiaisista, vaan puhun vain tarttumisesta ruokiin ja niiden syömisestä. Mutta voitte kulkea ruokakaupassa – minä näin – ja voitte syödä vain energeettisesti ja olla nälkäinen samaan aikaan.

Sanoisitte: "Ei, jos olen nälkäinen, se täytyy tyydyttää, minun on syötävä." Ei, ei. Voitte tehdä kumpaakin. Syöminen ja nälkäisenä oleminen on tavallaan mielenkiintoinen cocktail, koska syödessänne ja ollessanne edelleen nälkäinen, teillä on vielä tuo aistillinen tunne. Okei, joudun sivuraiteille. "Ja".

* Synkroninen

Ja kolmas erittäin tärkeä tässä työssämme – ei, vaan ilossamme – mitä teemme yhdessä. Meillä on "tietoisuus", meillä on "ja" ja sitten lopuksi erittäin tärkeä tekijä on "synkroninen" tai kaiken synkronointi yhteen, laittaminen yhteen.

Hyvä analogia, hyvä vertauskuva on, että useimmilla teistä on kannettava, pöytäkone, kännykkä, tabletti ja kaikkia näitä eri laitteita – GPS ja kellot ja uudet kellot. Teillä on kaikkia näitä laitteita ja helvetillistä niissä on, etteivät ne ole samassa tahdissa. Niitä ei ole synkronoitu. Eikö niiden synkronointi ole yksi suuri turhautumisen aihe … ?(Hän pysähtyy ja irvistelee sille, mitä Linda on kirjoittanut)

LINDA: Sanoit "synchronous" (hän on kirjoittanut sen "synchronis") Se ei ole edes sana. Ehkä on. N-o-u-s? Ok, ihan sama.

ADAMUS: Kyllä. Spock ei siis ole aina kovin looginen. (Adamus naureskelee)

Siis rakkaat ystäväni, synkroninen.

Kun käytetään analogiaa kaikista laitteistanne, ne kulkevat epätahtiin. Ja sitten te suututte niille ja suututte sille, joka valmisti ne ja joka teki ohjelmiston. Ja se on kuin: "Jeesus, eikö kukaan voi …" Tässä sitä mennään taas Jeesuksen kanssa. "Eikö kukaan voi laittaa …" Miksi Jeesusta käytetään tällä tavalla? (Naurua) Jeesus! Se on melkein kirosana nyt. Jessus … ja sitten pukeudutaan ja tullaan shoudeihimme Jeesuksena ja Maria Magdaleenana, voi jessus.

LINDA: Mestari joka kuussa.

ADAMUS: Synkroninen, niiden tuominen yhteen. Toinen sana sille voisi olla "integrointi". Integrointi, mutta se on tavallaan synkronista.

Meillä on siis tämä tilanne kannettavien laitteidenne kanssa. Ne ovat epäsynkronissa. Kalenterit eivät toimi ja kontaktinne ja tietokantanne ja kaikki muu. Eikö se oikeasti merkitse vain ihmistä? Se on oikeasti maailman yksinkertaisin järjestely. Olen yllättynyt, että siitä tehdään niin suuri numero, ettei voida tuosta vain – naps! – selvittää sitä. Mutta voi, on kaikkia näitä ohjelmistoja ja teidän täytyy ostaa …

Sitten teidän täytyy ostaa synkronointilaite muiden laitteidenne synkronoimiseksi eikä se toimi hyvin synkronissa toisten kanssa ja sitten soitatte asiakastukeen ja siellä sanotaan: "No, kyllä, ostit synkronointilaitteen, mutta sinun täytyy hankkiutua eroon kaikista muista laitteistasi." Sitten sanotte tavallaan: "Mutta sitten minulla ei ole mitään laitteita!" Ja sitten he sanovat: "Sitten olet synkronissa." (Naurua) Vau.

"Joo, mutta minulla ei ole enää muita laitteitani." "No, mikä on tärkeämpää – kaikki roska mitä kannat mukanasi, vai synkronissa oleminen?"

"Synkronissa ei minkään kanssa", sanotte. "Minulla ei ole … Mitä synkronoitavaa enää on?" "Aa, ratkaisimme ongelmasi." Just joo. (Vähän naurua)

Ja teillä voi olla laitteenne. Teillä voi olla roskanne oivaltamisessa, valaistumisessa. Teillä voi olla roskanne ja se voi olla synkronissa tai epäsynkronissa. Sillä ei ole merkitystä. Kyse on siitä, mihin laitatte tietoisuutenne.

Mikään siitä ei ole ns. ikuista tai korjattu, koska voitte olla yhtenä päivänä epäsynkronissa. Nimittäin kuvitelkaa olevanne sellainen mestari, joka ei välitä siitä, oletteko epäsynkronissa. Ette välitä, onko teillä kaikkia näitä sirpaleita, aspekteja, oivaltamaton Itse ja kaikkea tätä. "Vau, tänään on tavallaan hauskaa olla epäsynkronissa", koska tiedätte, että sillä hetkellä kun sovellatte tietoisuuttanne – sovellettu tietoisuus – sanotte: "Jes, nyt aion palata takaisin integraatioon, synkroniin". Tämä on hauska osa.

Itse asiassa ei ole kovin hauskaa, jos olette aina synkronissa. Se ei ole. Se on tavallaan tylsää. Voi luoja, kaikki toimii. (Vähän naureskelua) Kaikki on vain, tiedättehän: "Herään aamulla ja olen terve ja sitten rahaa vain ilmestyy ja kaikki rakastavat minua eikä ole mitään liikennettä ja vau, olen täydellisen painoinen enkä ole vanhentunut vuosiin. Olen hyvin kyllästynyt elämään tällä planeetalla." (Yleisö naureskelee)

LINDA: Kuulostaa tavallaan vulkaanilta.

ADAMUS: "Toivon, että auto osuisi minuun, mutta olen niin täydellinen, ettei niin tapahdu. (Naurua) Olen täällä 500 vuotta. Minun on päästävä yhteen toisten vampyyrien kanssa." (Adamus naureskelee) Se on siis tavallaan tylsää.

Kuvitelkaa siis, että tässä ja-mestaruudessa voitte yhtenä päivänä vain olla epäsynkronissa. "Voi paska! Tämä on hauskaa! Taloni paloi juuri. En kuitenkaan välitä, koska toista suurempaa taloa rakennetaan. Enkä välitä siitäkään." Se on ruumiillistunutta mestaruutta. Ihmisillä on tunteita. Olen kertonut ryhmille aiemmin, että mestarit ovat varsinaisia paskiaisia. He ovat yliherkkiä. He eivät siedä mitään paskaa. Sitten seuraavassa hetkessä he sietävät sitä. Ja,

Voitko kuvitella läksyttäväsi todella jonkun? (Puhuen hänelle hyvin vihaisesti) Et tee sitä, koska rajoitat itseäsi. "En voi tehdä sitä. Se on paha asia." Häh, se on itse asiassa tavallaan hauskaa aina silloin tällöin. "Oooooo!" ajattelet. "Mutta missä määrin? Voisinko tapaa hänet?" (Vähän naureskelua) Kysy häneltä ensin. Sitten vain tee se. (Lisää naureskelua)

Kyky olla "ja", olla kaikkia näitä asioita, mihin tahansa haluatte käyttää tietoisuuttanne, eikä se koskaan jää jumiin siihen. Ei edes täydellisyyteen. Luottakaa minuun, se on todella tylsää. Pitäkää hauskaa sen kanssa.

Ja sitten alatte liukua edestakaisin ajassa. Alatte kulkea ulottuvuuksissa. Alatte kokea "ja", sovellettua tietoisuutta. Ja sitten sen jälkeen alatte oppia – ei ole hyvää sanaa vielä, keksin sellaisen – mutta alatte kyetä jakamaan tietoisuuden. Nimittäin ajattelette nyt: "Okei, laitan tietoisuuteni tähän synoronissa olemiseen ja sitten tähän." Yhtäkkiä olette kumpaakin kerralla. Ja sitten olette synkronoidun tuolla puolen ja kyky olla monitietoisuus, monitietoinen vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Se on hämmästyttävää. Todella hämmästyttävää.

Aah! Vedetäänpä syvään henkeä.

Ja pääsette siihen luonnostaan. Siinä ei ole työtä. Siinä ei ole työtä, ellette halua sanoa "sallin". Se on ainoa työ, mikä teidän täytyy tehdä. Salliminen ei ole oikeasti työtä, mutta useimmille ihmisille se näyttää työltä, koska he eivät edes halua sallia. He haluavat vain sanoa: "Voi, aion katsoa, mitä tänään tapahtuu." Se on kuin … No, voisitteko ottaa herätessänne aamulla hetken: "Olen olemassa"? Ja sitten myöhemmin eri lauseessa: "Sallin"? He eivät halua tehdä sitä. (Joku nostaa kätensä)

Kysymys. Linda juoksuttaa mikrofonin. Ja ottaisitko tämän (Spockin "tahdistaja") siltä varalta, että sinun täytyy sädettää hänet. (Vähän naurua)

LINDA: Okei.

ADAMUS: Vain siltä varalta.

SHAUMBRA 5 (mies): Pääseekö tuohon synkronismikohtaan ja sitten haluaa vain olla epäsynkronissa, koska se on tylsää?

ADAMUS: Tai tekee kumpaakin kerralla. Voitko kuvitella kummankin kerralla? Miten voit olla synkronissa ja epäsynkronissa samanaikaisesti? Miksi ei?

SHAUMBRA 5: Joo, miksi ei?

ADAMUS: Miksi ei? Se on kysymys. Ei ole mitään fysiikanlakeja, jotka estävät sitä tapahtumasta. Ei mitään. Ei ole mitään tunne- tai mielilakia, mikä estäisi sitä tapahtumasta. Kukaan ei ole edes ajatellut sitä aiemmin.

SHAUMBRA 5: Joo, siitä tulee ehdottomasti tylsää ja sitten oivaltaa, miten paljon pitää siitä. On kuin: "Voi hyvä luoja, pidän siitä oikeasti."

ADAMUS: Juuri niin. Se on pointti.

SHAUMBRA 5: Joo, se ehdottomasti … Se on melko makeeta.

ADAMUS: Joo, ihmiset eivät pärjää kovin hyvin ilman draamaa. Siitä tulee tylsää.

SHAUMBRA 5: Joo.

ADAMUS: Niinpä he mokaavat tarkoituksellisesti asioita, jotta he voivat saada sitä taas.

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Joo, he tekevät niin koko ajan. Siinä ei ole mitään vikaa, kunnes väsyt tuohon yksittäisyyteen – draamaa, draamaa, draamaa, draamaa. Mutta mestaruudessa tavallaan: "Minulla on vähän draamaa ja minulla on draamattomuutta. Aion vain …" Se on "ja".

Kun olet niin vapaa, että voit valita, haluatko soveltaa tietoisuuttasi ja saada monia paikkoja samanaikaisesti, aah, ystäväni, se on mestaruutta. Ruumiillistunutta mestaruutta.

Voitaisiin siis sanoa näiden olevan suuret kategoriat siinä, mitä teemme ja koemme ja tunnemme. Jos haluat tietää: "Pitäisikö minun pysyä Crimson Circlessä?", olen juuri antanut hahmotelman, ja jos se ei ole sinua varten, se on ok. Se on täysin ok.

Keahak

Aion tehdä yhden huomautuksen keahakista. Cauldre ja Linda puhuivat siitä aiemmin.

Keahak on sovellettua tietoisuutta, kuten nyt sanotaan. Olen pyytänyt keahak-henkilökuntaa pitämään sen edelleen "henkenä liikkeessä", mutta olemme yhdessä kaksi kertaa kuukaudessa ja meillä on kokemuksia, keskusteluja – no, ei keskusteluja, vaan minä puhun – ja kaikkien näiden juuri mainitsemien asioiden syvällistä penkomista.

Keahak antaa teille tilaisuuden sitoutua siihen, että työskentelemme henkilökohtaisesti vuoden yhdessä – sinä ja minä. Kyllä, meillä on ryhmäkokoontumisia, mutta se on vain jäävuoren huippu. Kun osallistut tähän, sanot periaatteessa, että olet valmis minun olemiseeni maisemissa joka päivä. Kuulostaa hyvältä toiseen päivään saakka (naurua), koska provosoin joitain ihmisiä.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Ärsytän joitain toisia.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Mutta se on jatkuvaa sanomista: "Päästä irti. Lakkaa tekemästä työtä siihen. Lakkaa ponnistelemasta siinä. Lakkaa …" Jos teillä on kipua, se on vastustamista. Siihen on syy. Vastustatte jotain. Pitäkää siis turpanne kiinni, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. Se on niin yksinkertaista.

Ja minun tehtäväni – olen yksinkertaistaja. Olen pääyksinkertaistaja, joka työskentelee kanssanne, koska te harhaudutte. Teette siitä hyvin vaikeaa. Tuotte sisään paljon kaaosta. Pakahdutatte itsenne ja tulen paikalle yksinkertaistajasauvani kanssa. Se näyttää tavallaan tällaiselta (Einatin nuija soivia kulhoja varten), mutta se on pidempi. Ja autan teitä yksinkertaistamaan. Sanon: "Yksinkertaistat tai haemme tällaisen." Mm, joten …

LINDA: Mielenkiintoista.

ADAMUS: Mielenkiintoista, kyllä. Se on yksinkertaistajani. Voisinko saada tämän ikuisiksi ajoiksi (Einatille)? Kiitos.

Siis rakkaat ystäväni, tähän menemme keahaksissa. Pointtini on, ettei teidän tarvitse liittyä keahakiin ollaksenne hyvä shaumbra. Ei lainkaan. Itse asiassa haluan teidän todella kyseenalaistavan, pitäisikö teidän osallistua siihen vain siksi, että puhumme siitä täällä. Sen on oltava oikein teille. Haluan teidän todella tuntevan sitä.

Itse asiassa … Voisinko sädettää sinut ulos hetkeksi? (Linda huokaa raskaasti ja kävelee huoneen takaosaan) Itse asiassa kannustaisin teitä olemaan yhtäkkiä liittymättä tähän keahak-ryhmään, koska se on hyvin, hyvin intensiivinen ja maksaa paljon ja se on iso sitoutuminen. Älkää siis vain hypätkö siihen. Ja estän teitä, ennen kuin kutsun teidät, koska jos hyppäätte vain siihen: "Voi! Tuhlaan kaiken tämän rahan ja korjaan elämäni" – ei, ei, ei, ei, ei. Ette korjaa. Jos teette sen tästä syystä, se sattuu ja se on rankkaa. Siitä tulee rankka vuosi teille.

Jos teette sen, koska todella tunnette, että haluatte käydä läpi suuren uudistumisen, muutoksen joka toisinaan on erittäin haastava ja jossa sitten minä tulen ja yritän yksinkertaistaa sitä, niin harkitkaa toki sitä. Mutta tuntekaa sitä. Tuntekaa hyvin syvästi sitä.

Se on vuoden kaunis matka monien muiden kanssa ympäri maailmaa, mutta toisinaan – ei sessioidemme aikana, vaan muina aikoina – se voi olla – miten sanoisit sen, rakas Linda? – vähän musertava. Joo, hyvä tapa ilmaista se, kiitos.

Okei, seuraava kohta. Teemme merabhin ennemmin tai myöhemmin. (Linda viittoo johonkin, minkä hän toi Adamukselle) Hän yrittää lahjoa minua pipareilla.

No niin, käsitän, että meiltä alkaa loppua aika ja meiltä ei lopu. Saamme tämän kaiken tehtyä, joo. Kestää se sitten 10, 20 tai 30 minuuttia, sillä ei ole merkitystä.

Ympäröivät maailmat

Seuraava kohta. Ympärillänne on tällä hetkellä maailmoja. Ympärillänne on maailmoja. Siitä syystä sanon: mikä on täällä, mutta mikä puuttuu. Ympärillänne on maailmoja, suurenmoisia maailmoja – ei vain perhosia, keijuja ja sellaisia asioita, vaan aistillisten luomiskokemusten maailmoja, ja ne ovat kaikkialla ympärillänne. Ne eivät ole tuolla. Ne ovat aivan tässä. On monia maailmoja, mutta on myös osia, jotka ovat ihmissanoilla tai ihmismielelle kuvaamattomia.

Mutta ette kuitenkaan näe niitä. Sanotte: "Mutta missä ne ovat? En näe mitään. En tunne mitään." Sen ymmärtäminen, että ympärillänne on maailmoja, on perimmiltään sallimisasia ja tuohon tietoisuuteen menemisessä teistä tuntuu toisinaan, että teistä on tulossa hullu. Ja se on itse asiassa luultavasti hyvä merkki, koska se rikkoo paljon vanhoja rajoituksia. On hyvin monia maailmoja ja teillä on suuri halu niihin. Tiedän sen. Teillä on suuri halu …

Ilmaistaanpa se näin. Se on kuin eläisi luolassa ja odottaisi näkevänsä auringonnousun eikä näe. Voi ajatella auringonnousua ja auringonlaskua. Voi ajatella myrskypilviä. Voi ajatella tuulta. Mutta jos elää luolassa, se on vain ajatus.

Taustalla on tietämys, että tuon luolan ulkopuolella on jotain – on tunne, syvä halu. Mutta auringonnousua ei koe, ennen kuin astuu ulos luolasta. Hyvin selvää, hyvin yksinkertaista.

Ja joku sanoisi: "Okei, no, astutaanpa ulos luolasta", mutta haluan teidän ajattelevan, mitä on tuon luolan ovella. Ensinnäkin on Jeesus ja hän on vihainen. (Naurua) Mutta ei se Jeesus, vaan teidän Jeesuksenne ja vanhan massatietoisuuden Jeesus. Ja on tiikereitä ja dinosauruksia ja ihmisiä, jotka ovat satuttaneet teitä aiemmin, ja on ansoja ja odottamatonta ja käärmeitä ja hyönteisiä. Ja kaikki pahat unenne ja kaikki pahat kokemuksenne ovat suoraan tuon oven ulkopuolella.

Niinpä silloin kun joku sanoo: "No helvetti, kävellään vain ulos tästä luolasta katsomaan auringonnousua", olette luolassa syystä. Tuossa luolassa ei ole ovea. Tiedätte sen. Mutta kuitenkin on monia esteitä. Niinpä pysytte luolassa ja puhutte auringonnoususta ja yritätte tuntea sitä, mutta jonkin ajan kuluttua myös nuo tunteet ovat poissa. On tunnottomuutta.

Sitten yritätte tehdä luolasta paremman. Maalaatte vähän seiniä. Lakaisette vähän. Yritätte kaivaa vähän syvemmälle ja tehdä luolasta vähän tilavamman. Sitten ihmettelette koko ajan, miksi menetätte elämän intohimon. Sitten sanotte: "No, en koskaan hoksaa sitä." Niinpä palaatte kaivamaan, siivoamaan ja siistimään luolaa vähän lisää, aina siihen pisteeseen saakka, että melkein unohdatte auringonnousun.

Auringonnousu on siellä. Kävelemme suoraan ulos tuosta luolasta. Kävelemme pahoihin uniinne, Jeesuksen, demonienne ja kaikkien niiden ihmisten luo, jotka satuttivat teitä, ja te tunnette sen. Tullette kaiken tuon pelon ja kauhun ja kaiken. Se tuo esiin kaiken ja kuljemme suoraan sen läpi, koska se on "ja". Ja. "Ja aion nähdä auringonnousun. Nähdään taas luolassa. Hei muuten, ei ole ovea. Ei ole ovea." Vauu! Ja he kaikki seisovat siinä: "Ei, hän on hullu. Hän on hullu." Ei, vaan hän menee katsomaan auringonnousua.

Ympärillänne on maailmoja tällä hetkellä, mutta kun elätte tuossa luolassa ja pelkäätte astua ulos siitä, pelkäätte olevanne hullu, pelkäätte fobioitanne, pelkäätte riippuvuuksianne ja pelkäätte itseänne, voitte seistä aivan tuon luolan oviaukolla, tuolla sisäänkäynnillä ja olla astumatta ulos.

Aion provosoida ja ärsyttää teitä ja tehdä kaikkea, mitä voin, viihdyttää teitä, mitä tahansa vaaditaan sanoaksenne: "Sillä ei ole merkitystä enää. En välitä, tulenko hulluksi. En välitä, meneekö kehoni päin helvettiä. En välitä, jos häviän. En välitä, koska kaikki on vain yksi suuri "ja". Sitä se vain on. Yksi suuri "ja". Pelot, fobiat, ilot, aistillisuus, valaistuminen ja typeryys – se on "ja". Se on kaikkea yllä mainittua – elämistä luolassa ja elämistä sen ulkopuolella. Ystäväni, se on oivaltamista.

Vedetäänpä valtavan syvään henkeä. Ooh! Mmm, mm, mm. Voi tuntea, että tämä on menossa jonnekin. Hmm, hyvä.

Ja nyt kauniin musiikin säestyksellä, no, se on itse asiassa enimmäkseen musiikkia ja vähän puhetta. Tässä kauniissa … Tehdään merabh tai miten haluattekin kutsua sitä. Tehdään merabh.

Vedetäänpä nyt kunnolla syvään henkeä ja valmistaudutaan. Himmennetään valoja ja kaikki te jotka katselette netissä, liittykää meihin tässä merabhissa. Tekin olette täällä. Olette kanssamme täällä Louisvillessä, Coloradossa.

EDITH: Voinko esittää yhden pienen kysymyksen?

ADAMUS: Haluatko rikkoa tämän kauniin hetken esittämällä kysymyksen, johon tiedät jo vastauksen?

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Anna palaa. Mikrofoni.

EDITH: No, olen miettinyt …

ADAMUS: Mikki. Meillä on oltava mikki, kyllä. Ja laitetaan valot takaisin. Muutamme kaiken täällä, kyllä.

EDITH: Mikä ero on … ?

ADAMUS: Nousisiko seisomaan?

EDITH: Toki.

ADAMUS: Hyvä.

EDITH: Mikä ero on harhan ja "ja":n välillä?

ADAMUS: Aa, se on hyvä kysymys. "Ja" ja harha – mikä on ero? Minä kysyn sinulta.

EDITH: Minä kysyin ensin. (Naurua)

ADAMUS: Minä kysyin sinulta toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, viidenneksi, kuudenneksi, seitsemänneksi, kahdeksanneksi, yhdeksänneksi, kymmenenneksi, loppuun saakka. Otin kaikki loput numerot, joten …

EDITH: Ei.

ADAMUS: Ei, ei. Ei ole totuutta, ystäväni, sillä tavalla, kuin haluaisitte ajatella olevan. Ei ole yksittäistä/yhtä totuutta. Jos on jokin totuus, se on "ja". Kaikki on totta. Harhan ja todellisuuden välillä ei ole eroa. Kyse on vain siitä, miten se sattuu, kun juoksette sitä päin.

LINDA: Auts.

ADAMUS: No, se on hyvin sananmukaista, koska tämä on harhaa. Tämä seinä on ehdottomasti harhaa. Mutta jos juoksette sitä päin – jos juoksette sitä päin tässä ulottuvuudessa – se tavallaan sattuu. Mutta sitten parannutte tai mitä tahansa. Mutta toiset harhakuvat eivät ole yhtä fyysisiä, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän harhaa. Yksittäisyys sanoo: "Jos jokin on kiinteä, se on totta. Jos ei ole, sitä ei ole olemassa." Mutta tietysti vastaukseni tuohon on, erityisesti kirjoituspäivistäni: entä rakkaus? Sillä ei ole massaa. Sitä ei voi kaataa lasiin, mutta kuitenkin se sattuu enemmän kuin juokseminen pää edellä seinään. Kyllä, tämä on ihana ajatus, eikö vain? (Vähän naurua)

Mutta mikä on totta? Mikä on harhaa? "Ja". Kaikki on totta ja kaikki on harhaa. Mikään ei ole totta, mutta mikään niistä ei ole valetta. Se on ja-juttu taas. Oivallat, että tämä Edith-näytös on harhaa. Se on mielenkiintoinen näytös ja on paljon muutakin. Kyse ei ole siitä, että Edithistä tulee enemmän – kyse on Edithistä ja muista maailmoistasi, joo. Haluaisitko mennä siihen?

EDITH: En osaa vastata.

ADAMUS: Et osaa vastata. Se on parempi kuin sanoa "en tiedä". (Adamus naureskelee)

EDITH: Minun ei siis tarvitse mennä vessaan?

ADAMUS: En voi … Mene vessaan. Vien sinut vessaan.

EDITH: Ei.

ADAMUS: Ole hyvä.

EDITH: Ei.

ADAMUS: Siitä on jo aikaa, kun olen vienyt naisen vessaan. (Adamus naureskelee) Minä menen, jos sinä menet.

EDITH: Ei.

ADAMUS: Minä menen, jos sinä menet. Sinä menet ensin. Minä tulen perässä.

EDITH: Miksi?

ADAMUS: Koska sinun täytyy mennä. En halua nolata sinua kaikkien edessä.

EDITH: Minun ei tarvitse mennä vessaan. Ei, en halua mennä.

ADAMUS: Ai, hän ei halua mennä – nyt hänen ei tarvitse mennä. "Ja". Se on kuin sinä menet, sinä et mene – ja – samanaikaisesti. Okei.

Voiko … Edith? Okei, himmennetään valoja. (Adamus naureskelee)

Aistillinen merabh

Okei, syvään henkeä. Syvään, syvään henkeä.

Ja ennen kuin musiikki alkaa, haluan esittää kysymyksen ja himmensin valoja, jotta te ette nolaa itseänne tai minua. Milloin teillä oli viimeksi todella, todella hyvä aistillinen kokemus? Milloin? (Joku sanoo "hetki sitten", Adamus naureskelee) Se joka on huoneen takaosassa ilman housuja, sanoo: "Hetki sitten". (Naurua)

SART: Voiko se olla tässä elämässä?

ADAMUS: Joo, tässä elämässä. Minäpä palaan tavallaan purevuuteen tässä. Okei, onko yleisöllä muita huomautuksia? Tarvitseeko kenenkään mennä vessaan tai … okei.

Vedetään syvään henkeä ja tullaan tähän hetkeen.

Aistillinen kokemus. Voi, tämä on tavallaan valtava aalto, tavallaan valtava ja pakahduttava, tavallaan valtava aistillisen kokemuksen tuulahdus elämässänne. Sellainen aistillinen kokemus, minkä tunnette koko kehossanne. Se hiljentää mielen ja mieli tuntee olevansa harmoniassa. Tuon aistillisen kokemuksen todellinen maininki. Uskaltaisin sanoa, että joko siitä on melko kauan tai sitä ei ole riittävän usein.

(Musiikki alkaa)

Joskus tästä on jopa syyllisyyttä, koska no, teidän täytyy olla konfiguroitu. Pidän tuosta sanasta. Teidän täytyy olla konfiguroitu. Mutta valtava aistillinen kokemus joka tulee teille ja se voi olla seksuaalinen, kyllä. Voitaisiin varmaan kysyä, voisin kysyä, milloin viimeksi kukaan teistä on saanut todella hyvän fyysisen orgasmin?

GERHARD: Eilen illalla. (Adamus nauraa, vähän kikatusta yleisössä)

ADAMUS: Okei, lopetetaan musiikki, sytytetään valot ja puhutaan tästä. (Naurua) Laskin leikkiä. Okei, ja ennen sitä, ystäväni?

GERHARD: Edellisiltana. (Lisää naurua)

ADAMUS: Ja ennen sitä?

GERHARD: En muista.

ADAMUS: Einat hymyilee. Hän hymyilee. Hyvä. Hyvä sinulle.

EINAT: Tämä on outoa. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Hyvä sinulle.

Sanoisin, ettei tarpeeksi usein – oli se sitten eilen illalla tai koska tahansa, niin ei tarpeeksi usein.

Ja jatkaakseni tätä kysymyslinjaa, milloin saitte viimeksi mielen hyvän orgasmin? Mitä, vastako te nyt hoksaatte, että voitte saada mielen orgasmin? Miten ihmeessä kukaan ei ole kertonut teille tästä? Mitä? Joo, mielen orgasmi. Se ei ole silloin, kun laitatte kaiken yhteen ja saatte tolkun kaikesta. Kyse on siitä, kun sillä ei ole merkitystä. Se on hyvä mielen aistillinen orgasmi – tuntea olonsa niin mukavaksi, että voisitte sanoa: "Sillä ei ole merkitystä. Minun ei tarvitse jatkaa konfigurointia. Voin päästää siitä irti."

Käsitättekö, mikä helpotus se on mielellenne – mieliraukallenne – kun sanotte: "Minun ei tarvitse selvittää tätä. En koskaan kuitenkaan selvitä. Sitä ei ole kirjoitettu sopimukseen. Se ei ole osa sopimusta. Minun ei tarvitse selvittää sitä." Ja siitä ei tule koskaan loogista. Siinä ei ole koskaan tolkkua, ei koskaan.

Kaikki mestarit ovat löytäneet sen. Voi, he tekivät kovasti työtä – filosofit – ja yrittivät saada tolkkua siitä eikä siinä ole tolkkua. Ja sitten kun voitte "jata" sen – tässä "ja":sta tulee verbi – kun voitte "jata" sen, siinä ei tarvitse olla tolkkua. Sillä ei ole edes merkitystä.

Sitten alatte saada mielen orgasmeja. Orgasmi on vapautuminen, vapautuminen konfiguroinnista, vapautuminen normista. Joskus se on hyvin voimakas, koska asiat ovat olleet tukahtuneena sisälle. Vapautus on valtava – valtava, käyttääkseni Lindan sanaa.

Milloin teillä viimeksi oli hengen orgasmi? Minusta on mukava katsella teidän mieliänne, kun leikitte tällä: "Miten henki saa orgasmin?" Se on vähän kuin Spock. (Adamus naureskelee) Se on niin sisäistä, että sitä tuskin huomaa, mutta jotain suurta tapahtuu sisällä.

Hengen orgasmi, vapautuminen, hengen konfiguroimattomuus, vapautuminen koko uskonnollisesta uskosta ja myös henkisestä uskosta, koska ne ovat todellisuudessa hengen ummetusta – uskonnot, filosofiat ja uskomukset.

Milloin teillä oli viimeksi henkinen orgasmi? Kenties teillä on ollut muutamia kokemuksia matkan varrella, joidenkin oivallusten, näkemysten, ahaa-elämysten kera, mutta ei riittävästi.

Sitä pitäisi olla koko ajan – tietoisuuskehon fyysistä, älyllistä ja henkistä orgasmia eli täydellistä vapautumista, avautumista, ilon virtaamista ulos.

Milloin teillä viimeksi oli suuri tietämisen aistillinen aalto? Ei älyllinen, yrittämättä selvittää asioita, vaan ainoastaan sallien tietämisen siinä määrin, että se vei lähes jalat altanne? Ei riittävän usein.

Ansaitsette sen.

Milloin teillä oli viimeksi tuo musertava aalto, tuo kaunis viisausaalto – aistillisen viisauden aalto – missä on tunne eikä mitään muuta? Ei sanoja. Ei "miten fiksu olen", vaan viisausaalto. Aistillinen tunne – "Minä tiedän, että tiedän. En tiedä, miten helvetissä voin tietää. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Minun ei edes tarvitse yrittää tietää."

Mutta rakkaat ystäväni, näiden asioiden pitäisi olla tavallisia, koko ajan. Ei aina silloin tällöin, ei fyysistä orgasmia kerran kolmessa vuodessa, ei ihmettelyä, mikä mielen orgasmi tai henkinen orgasmi on. Näitä pitäisi olla koko ajan.

Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että haluatte sitä. Voitteko sallia sen?

Siihen ei mitenkään liity: "No, minulla on liian kiire" tai "Huolehdin toisista". Ei. Ne ovat tekosyitä. Ne ovat makyoa. Kaikki tekosyyt olla antamatta itsellenne jotain, mitä ajattelette ansaitsevanne.

Se on viisautta, se ei ole ajattelua.

Se on aistillisuuden sallimista kehossanne, ei sen rajoittamista.

Se on aistillinen sallimisaalto, tuomitsemisen ja rajoittamisen sijasta.

"Sinun" aistillinen aalto, aistillinen ja olennainen.

Milloin viimeksi tällainen pakahduttava aalto tuli kehoonne, ajatuksiinne, uniinne, sydämeenne?

Tämän pitäisi olla luonnollista. Tämän pitäisi virrata. Ja tämän voitte sallia.

Aistillisuus merkitsee tiedostamista joka tasolla. Puhun tietoisuudesta. Tietoisuus on tiedostamista, mutta aistillisuus on sitä, kun tuota tiedostamista ns. sovelletaan ja koetaan, voitaisiin sanoa.

Aistillisuus … silloin tietoisuus todella koetaan.

Ette voi tehdä tätä aistillista orgasmia. Ette voi tehdä sitä, vaatia, että se on täällä. Voitte sallia sen. Ette voi pakottaa itseänne ajatuksilla saamaan sen. Mutta voitte avautua ja sallia sen, vastaanottaa sen.

Tehdäänpä se siis nyt.

Emme yritä konfiguroida aistillisuutta tässä, vain sallia sen.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Kun musiikki soi, vapauttakaa itsenne.

Vapauttakaa itsenne.

(Pitkä tauko)

Voitteko kuulla teidän kommunikoivan itsenne kanssa ilman sanoja? Ainoastaan tuolla aistillisuudella.

Kerroin teille aiemmin, että tietoisuudessa minne olemme menossa, on myös kyse kommunikoinnista. Kerroin teille, että me kommunikoimme – minä puhun teille, rakas Eesan Linda puhuu, Gerhard ja Einat kommunikoivat kauniin musiikkivärähtelyn kautta – mutta voitteko kuulla tuon todellisen kommunikoinnin? En puhu päänne ajatuksista teille, vaan Teidän kommunikoinnista teille? Aah, se on aistillista. Se on erittäin aistillista.

Kuunnelkaa. Kuunnelkaa tuota aistillista ilmaisua tapahtuvan teissä joka tasolla, "ja":ssa.

(Pitkä tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Miten kauan siitä on, kun teillä oli tuo hyvin syvä henkilökohtainen sisäinen aistillinen kokemusaalto kehossa, mielessä, hengessä, "minä olen" –olemuksessa? Luultavasti liian kauan.

Kun kysyin teiltä aiemmin, millaista on ollut tämän vuoden kaksi viime kuukautta, uskaltautuisin sanomaan, että luultavasti kenties tavallaan samanlaista kuin viime vuosi tai viisi vuotta. Ei tarpeeksi tuota todellista aistillisuutta, tuntemista, tiedostamista intiimeillä tasoilla, luovuudessa, viisaudessa, "minä olen" –olemuksessa.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Millainen päivä onkaan ollut. Millainen päivä onkaan ollut. Erityiskiitos mestari G:lle ja Einatille.

Tämän päivän lopuksi luultavasti esitätte kysymyksen, joten vastaan. Sanotte luultavasti: "Miltä se näyttää, kun Adamus rakastelee?" (Adamus kääntyy ympäri ja halaa itseään, naurua)

Tämän myötä, rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos. Siunausta teille kaikille. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Huhtikuu 2015 HYPNOOSI VAI TIETOINEN VALINTA?

ViestiKirjoittaja hammer » 01.04.2015 00:18

HYPNOOSI VAI TIETOINEN VALINTA?

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Äskettäisessä "Tietoisuus irti" –työpajassa Medellinissä, Kolumbiassa, Adamus puhui pitkään hypnoosista. Hän sanoi, että ihmismieli on monien erilaisten hypnoottisten suggestiotasojen kohde, ulottuen televisiomainoksista, internet-informaatioon ja –energioihin, perheeseemme ja muihin ihmisiin. Hän puhui myös tarkoituksellisen pahansuovasta hypnoosista – käyttäen esimerkkinä Malesian Airin lentoa MH370 – miten sitä voidaan käyttää hyökkäämiseksi tiettyjen ryhmien tai ihmisten kimppuun. Jos muistat, lento MH370 hävisi Intian valtameren yllä yli vuosi sitten. Siitä ei ole löydetty jälkeäkään. Auktoriteeteilla ja ilmailuasiantuntijoilla ei ole tietoa siitä, mikä aiheutti suuren Boeing 777 –koneen katoamisen.

Työpajan aikana, sunnuntaina 22.3., Adamus sanoi, että se tapahtuisi pian uudestaan. Tiistaina 24.3. GermanWingsin lento 9525 putosi Ranskan Alpeilla. Kun kuulin onnettomuudesta, jo kauan ennen syyn tietämistä minulla oli sama pahaa aavistava pahoinvoinnin tunne vatsassa, kuin kuullessani MH370:sta. Jokin oli pielessä. Todella pielessä. Oli liikaa sattumaa, että Adamus oli juuri puhunut toisesta kummallisesta lento-onnettomuudesta.

Uutinen putoamisesta vaivasi minua. Tunsin valtavaa surua niiden vuoksi, jotka kuolivat, ja erityisesti heidän perheidensä vuoksi ja kaikkien Saksassa ja Espanjassa. Miten kummallista se olikaan, kun sää oli hyvä eikä näyttänyt olevan mitään teknisiä ongelmia, koska koneen kunto oli tarkastettu. Lisäksi ohjaamosta ei tullut hätäkutsua. Olin 10 vuotta lentobisneksessä ja vaikken ollut itse lentäjä, opin paljon lentämisestä. Jokin oli kamalan pielessä.

Keskiviikkoaamuna puhuin Adamuksen kanssa onnettomuudesta. Hän sanoi, että tämä oli "tahallinen kaukohypnoositapaus". "Katso uutiset", hän sanoi. "Paljastuu, että törmäys oli tahallinen. Sanotaan, että pilotti tunnettiin hiljaisena mutta mukavana kaverina. Lopulta tulee tietoon, että hänellä oli mielenterveysongelmia ja hän käytti masennuslääkkeitä."

Seuraavana päivänä tiekoneruudulleni tuli uutissähke. Oli määritelty, että perämies oli lukinnut kapteenin pois ohjaamosta ja laittanut tyynesti lentokoneen laskeutumaan, mikä aiheutti lopulta kaikkien koneessa olleiden kuoleman.

Päivä päivältä tuli lisää informaatiota perämiehestä. Tosiaankin ne jotka tunsivat hänet, sanoivat hänen olleen mukava kaveri: "En voinut kuvitella hänen tekevän jotain tällaista", naapuri sanoi. Sunnuntaiaamuna se uutinen tuli tietokoneruudulleni: "Perämiehen asunnosta on löydetty masennuslääkkeitä." Olin surullinen, mutten yllättynyt.

Jokin on kamalan pielessä. Mikä saisi älykkään nuoren miehen, jolla ei ole väkivalta- tai fanatismihistoriaa, riistämään oman ja 150 matkustajan hengen? On neljä päätekijää:

1. Elämme älyllisessä yhteiskunnassa, mitä hallitsee mieli – ei "korista" henkemme. Myös uskontomme ovat älyllisiä, täynnä sääntöjä ja lakeja ja vanhaa historiaa. Aito aistillisuuden tunne on poltettu lähes jokaisesta uskonnon osasta.

2. Mieli on ylikuormittunut ja yhteiskunta hoitaa ongelmaa ahdistus- ja masennuslääkkeillä. Myös psykologit ja terapeutit käyttävät hyvin älyllisiä lähestymistapoja hoidoissaan. Hoidamme mieltä mielestä.

3. Mieli on hyvin altis hypnoottiselle suggestiolle. Osa siitä on hyvin laajaa – kuin kalastamista dynamiitilla – ja osa hyvin tähdättyä ja tahallaan kohdistettua määrättyihin yksilöihin ja ryhmiin.

4. Vallan viettelys ja vallanhalu tekee hypnoosista erityisen tehokasta.

En puhu näyttämö- tai terapeuttisesta hypnoosista. Monia suggestiivisia implantteja tulee niiden kommentteina, joiden lähellä olemme. "Sinusta ei ole koskaan mihinkään", vanhempi sanoo lapselle. Tämä hypnoottinen implantti voi jäädä lapseen elämän ajaksi ja saada hänet joko epäonnistumaan tai menemään äärimmäisyyksin pakkomielteisessä suorittamisessa (esim. lukuisat oppiarvot). Toisia implantteja tulee laajoista informaatio- ja viihdelähteistä, kuten tv-mainokset, internet, sanomalehdet jne. Ja itse massatietoisuudella on erittäin hypnoottinen vaikutus. Olemme monien tuhansien viestien kohteena joka päivä ja sitä erotellaan vähän, minkä hyväksymme itsellemme.

Adamuksen mukaan on ryhmiä, jotka käyttävät tarkoituksellisia hypnoosimuotoja sekasorron aiheuttamiseksi yhteiskuntaan. Hän kutsuu sitä "kaukohypnoosiksi". Koulutetut hypnotisoijat (Adamus kutsuu heitä "(elokuvan) koneenkäyttäjiksi") lähettävät suggestioita "ilma-aalloille" ja ne voidaan kohdistaa tiettyyn persoonallisuusryhmään, kuten lentäjät. Heidän ei tarvitse tuntea tiettyä lentäjää tai olla henkilökohtaisessa kontaktissa hänen kanssaan. He lähettävät vain räätälöidyn taajuuden, mikä on lastattu suggestioilla, ja toivovat jonkun lentäjän nappaavan sen. Sitten he jäljittävät ja valvovat reaktioita ja tuloksia hienovirittääkseen työtään. Kuten Adamus sanoi minulle, "kuka tarvitsee pommeja, kun voidaan käyttää hypnoosia horjuttamaan yhteiskuntaa?"

Tunnustelin muutamia näitä ryhmiä ja minua kuvotti. Adamus varotti minua sitten olemaan yhdistymättä näihin energioihin, koska riippumatta siitä, miten tasapainoinen luulen olevani, he voivat päästä päähäni ja aiheuttaa paljon kaaosta. En halua mennä yksityiskohtiin siitä, miten nämä ryhmät voivat saada nuoren lentäjän tahallaan romuttamaan matkustajasuihkukoneen, mutta Adamus näytti minulle erittäin selvän polun, miten se tehdään. En halua teidän tuntevan tuota kuvottavaa, vallanahnetta energiaa, enkä halua teidän leikkivän noilla energioilla. Sanotaan vain, että se on hyvin todellista ja tehokasta.

Takaisin työpajaan ennen tuota onnettomuutta. Adamus puhui pitkään hypnoosista. Kun hän kävi läpi luettelon kaikista niistä tavoista, joilla saamme hypnoottisia implantteja, hän itse asiassa hypnotisoi yleisön osoittaakseen pointtinsa. (Tietysti hän antoi suotuisan suggestion, mikä liittyi täysivaltaisuuteen, ja sitten välittömästi poisti sen.) Voin tuntea ahdistusta huoneessa hypnoosikeskustelun aikana. Minuakin pakahdutti tietää, miten helppoa on napata hypnoottisia suggestioita.

Mutta hoito on hämmästyttävän helppo. Ja vaikka Tobias ja Adamus ovat puhuneet siitä vuosia, monien shaumbrojen täytyy todella kuulla se:

Vain se on sinun, minkä valitset. Anna kaiken muun mennä.

Adamus sanoi, että jopa 95% ajatuksista mielessämme ei ole oikeasti meidän. Ne tulevat jostain muualta – toiset ihmiset, menneet elämät, aspektit, massatietoisuus jne. Mutta harvat ihmiset käyttävät riittävästi arvostelukykyä valitakseen omat ajatuksensa ja antaakseen kaiken muun mennä. Itse asiassa he yrittävät hallita näitä ajatuksia ja vielä pahempaa, taistella niitä vastaan. He luulevat tekevänsä ajatuksistaan parempia työstämällä niitä, mutta todellisuudessa nuo ajatukset eivät ole edes heidän.

Toisin ilmaistuna: Voit purkaa hypnoosisi valitsemalla tietoisesti, minkä pidät omanasi, ja antamalla kaiken muun mennä. Et ole menneisyytesi (ainakaan se, miten muistat sen). Et ole osa kollektiivitietoisuutta, ellet tietoisesti valitse sitä. Sinun ei tarvitse kantaa ihmiskunnan taakkaa harteillasi. Tämä on yksi suurimmista hypnoottisista implantista ja sellainen, minkä hyvin monet henkiset ja new age –ihmiset hyväksyvät kyselemättä.

Ala elää jokainen päivä tietoisena siitä, mikä on sinun ja mikä ei. Jos ajatuksia puutteesta, sairaudesta, huonosta itsetunnosta, hämmennyksestä ja masennuksesta tulee, kysy itseltäsi: "Valitsenko nämä?" Jos et, anna niiden mennä. Ne EIVÄT ole sinun.

Adamuksen sanoin: "Mestari valitsee, kuka hän on, ja antaa kaiken muun mennä. Mestari ei kanna mitään muuta kuin oman "minä olen" –olemuksensa." Tämä on vapauden ja täysivaltaisuuden määritelmä. Se ei vaadi ponnistelua eikä energiaa. Se vaatii vain tietoista valintaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

HULLUNA VALAISTUMISESTA - Toukokuun 2015 Shaumbra-lehdestä

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 29.04.2015 13:26

HULLUNA VALAISTUMISESTA



Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Toukokuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Keahak-neuvontaryhmä – tohtori Doug Davies, Alain Bolea, Linda ja minä – rupatteli viime viikolla puhelimessa. Olimme tulleet Lindan kanssa juuri takaisin Kasama-työpajasta Kauailta. Keskustelun aikana totesimme kaikki, miten rankkoja energiat olivat viime aikoina olleet. Koimme sen kaikki omalla tavallamme ja meitä kaikki ärsytti sen intensiivisyys, mitä koimme. Tohtori Doug, lahjakas astrologi, ei pystynyt yhdistämään mitään tiettyjä astrologisia vaikutuksia tilanteeseen ja puolen tunnin myötätunnon ja spekuloinnin jälkeen päätimme lopulta kysyä Adamukselta, miksi kaikki on ollut niin intensiivistä viime aikoina.



Kutsumme harvoin Adamusta henkilökohtaisiin kanavointeihin. Viime kerrasta on reilusti yli vuosi, mutta me kaikki tunsimme tuon intensiivisyyden niin syvällä tasolla, että päätimme katsoa, mitä hänellä oli sanottavana. Kokoonnuimme konferenssipuheluun muutama päivä myöhemmin ja aloitimme session Lindan hengittelyllä, kuten tavallista.



Adamus oli paljon rennompi kuin tavallisesti – hyvin erilainen, millaisena hän tulee shoudiin tai työpajaan. Tuntui siltä, että hän oli siinä kanssamme ja istui jalat ristissä suuressa nojatuolissa siemaillen espressoaan. Yksityissession energia muutti kirjaimellisesti meidän kaikkien tuntemistapaa ja hänen sanansa olivat inspiroivia. Haluaisin jakaa joitain Adamuksen kommentteja kanssanne, koska luulen, että monet shaumbrat kokevat intensiivistä energiaa tällä hetkellä. Olen vähän editoinut kohtia selkeyden vuoksi, mutta muuten nämä ovat Adamuksen sanoja:



ADAMUS: Olosuhteet huomioon ottaen pärjäätte kaikki uskomattoman hyvin. Ennen niiden jotka kävivät läpi ruumiillistunutta ylösnousemusta, täytyi häipyä maalle ja eristäytyä muista ihmisistä. Heidät täytyi laittaa sinne, jotta he pystyivät käymään läpi hulluutensa erillään muista.



Periaatteessa järjestätte kaiken uudelleen sisällänne, mistä olemme tietysti puhuneet aiemmin, mutta nyt todella koette sen. Ja on kohta – itse asiassa monta kohtaa – missä ei ole tolkkua.



-----------



Se tapa muuttuu kokonaan, millä olette yhdistynyt itseenne. Olemme puhuneet tästä aiemmin laajasti vuosien saatossa, mutta nyt käytte läpi sen syvempiä tasoja.



-----------



Huomaatte olevanne erittäin herkkä asioille – äänille, valolle, on se sitten auringonvaloa tai rakennusten valoa tai loistevaloa. Olette hyvin, hyvin herkkä toisten ihmisten energioille, heidän ajatuksilleen ja tunteilleen ja erityisen herkkä – kummallista kyllä – niille, jotka tukahduttavat tunteensa. Teidän on helpompi käsitellä ne ihmiset, joiden tunteet ovat silmiinpistäviä, koska heidän tunteensa ovat avoimia ja virtaavia. Mutta jotkut ihmiset pitävät asiat sisällään, pidättelevät tunteita eivätkä anna niiden virrata ulos. Olette hyvin tietoinen näistä asioista ja se vaivaa teitä, koska tiedätte, ettei se ole oikein eikä luonnollista, mutta voitte kuitenkin tuntea sen, mitä he tukahduttavat.



Teistä tulee erittäin herkkä ruualle. Se tekee tästä vaikeaa, että se mille olette herkkä, muuttuu lähes päivittäin. Jotkut teistä täällä ja monet shaumbrat kokevat herkkyyttä vatsassaan ja suolistossaan ja sitten seuraavana päivänä teillä on herkkyyttä asioille mielessä.



-----------



Kaikki muuttuu ja siksi sanon, että olosuhteet huomioon ottaen pärjäätte oikein hyvin. Pystytte edelleen (enimmäkseen) toimimaan yhteiskunnassa, tekemään työnne. Huomaatte, että on voimakas tarve paljoon aikaan itsellenne, koska no, tarvitsette sitä. Tarvitsette tuota integrointia.



Ja siinä missä ennen löysitte helpotusta unitilassa, sielläkään ei näytä olevan teille turvapaikkaa enää, koska samoja asioita tapahtuu – ei vain tällä ihmistasolla, vaan myös muilla tasoilla.



Periaatteessa on valtavasti vanhan itsenne kyseenalaistamista. Kyseenalaistatte sen, koska alatte todella integroida uuden Itsenne, ja se on hyvä uutinen. Mutta integroitte tuota uutta Itseä ja se aiheuttaa melkein pakkomielteisen määrän vanhan itsenne kyseenalaistamista. Ymmärtäkää, että kaikki tämä on aivan luonnollista. Luultavasti teitä ei tarvitse raahata maalle ja lukita siellä mihinkään.



Mieli on ottamassa toissijaisen aseman elämässänne – ajattelussa ja myös suunnittelun kaltaisissa asioissa, mutta enemmän intohimon kaltaisissa asioissa – kun luova voima tulee läpi. Ja kuten mainitsin (huhtikuun) shoudissa, suurin osa ihmisistä käyttää erittäin pienen osan luovuutta pelkästään elämän ongelmien ratkaisemiseen, mutta se on luovuuden suurta alikäyttöä. Tällä hetkellä luova kyeper-energia on tulossa teihin, teidän lävitsenne ja se hämmentää täysin mielen. Se hämmentää mielen ja tietysti mieli tiukentaa sitten valvontaa. Se menee moodiin, missä se yrittää selvittää kaiken, eikä se pysty. Lopulta mieli tekee omanlaisensa antautumisen. Siitä tulee "minä olen" –olemuksen ja luovan Itsen käskyläinen. Mutta tällä hetkellä se taistelee työnsä puolesta. Se taistelee tehdäkseen sitä, mihin se on koulutettu, eikä se yksinkertaisesti ymmärrä kyeperiä, luovuutta.



-----------



Tavallaan jaatte itsenne. Ja vaikka tämä voi kuulostaa vähän neuroottiselta, se ei johdu siitä, että jakaudutte uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, vaan nämä persoonallisuudet – nämä JA-itset jotka ovat joko ristiriidassa toistensa kanssa tai tietämättömiä toisistaan –ovat hyvin tietoisia. Tavallaan se on kuin monen elämän elämistä, mutta hyvin yhteensopivalla ja sujuvalla tavalla. Menemme tähän syvällisesti Keahak V:ssä. Koette monena olemisen – tämän JA – tavalla, mitä yksittäinen itse ei voisi mitenkään kuvitella. Kun pääsette tähän kohtaan – itsenne monipuolistumiskohtaan – on paljon tilapäistä epämukavuutta. On paljon mielen kaaosta. Sitä olette kokeneet viime aikoina.



Valaistumisessa mestari voi yhtenä päivänä olla vain tavallinen ihminen ja tuon päivän seuraavassa hetkessä hän voi olla valaistunut olento ja seuraavassa sekä valaistunut että unessa. Voitte olla hyvin herkkä ja seuraavassa hetkessä hyvin ei-herkkä fyysisesti ja tunteellisesti tai voitte olla kumpaakin kerralla.



-----------



Olette Itsen monipuolistumiskohdassa ja kyllä, on hyvin, hyvin epämukavaa tällä hetkellä. Mutta sitten alatte tottua siihen ja oivallatte, miten uskomatonta tanssia tämä on. Se ei ole aspektologiaa, vaan eri tilanne. Kutsun sitä "diversitologiaksi" – hulluna valaistumista.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

2.5.2015 KHARISMA 9

ViestiKirjoittaja hammer » 08.05.2015 21:27

Kharisma-sarja, shoud 9
KHARISMA 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.5.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä syvään henkeä, rakas shaumbra, ja muistetaan, että tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa teille.

Ette voi mennä vikaan

Kuulen teidän puhuvan siitä, miten vaikeaa on – ajatukset ja tunteet, mitä tapahtuu kehossanne, kaikki käännetään ylösalaisin. Mutta tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa. Teette tämän vain kerran, tämän transformoitumisen ihmisestä jumalaiseksi itseksi, "minä olen" –olemuksen oivaltamiseen – vain kerran.

Tietysti voitte palata takaisin ja käydä siinä uudestaan myöhemmin, mennä ajan ja paikan läpi, muttei se ole samanlaista, mitä koette nyt. Tuskallista, tunteikasta, haastavaa – kyllä. Transformoivaa, kaunista, intohimoista – kyllä.

Älkää niin kovasti kiirehtikö ulos tästä, mitä pidätte sotkuna, vaikeutena, haasteena. Pysähtykää hetkeksi nyt miettimään, mitä käytte läpi. Riippumatta terveydestänne, suhdetilastanne, talousasioistanne ja väsymyksestänne luihin ja ytimiin saakka, pysähtykää hetkeksi. Katsokaa, mitä te teette. Joo te – katsokaa, mitä teette, mitä koette. Ja kaunis asia on – voin kertoa tämän teille tältä näyttämöltä ja tiedän, että teidän on vaikea käsittää sitä – että te ette voi mennä vikaan siinä. Ette voi mennä vikaan.

No niin, kuitenkin määrittelen tämän sanomalla, ettei se ehkä mene oikein ihmiskäsityksenne, ihmisodotustenne mukaan, mutta jumaluudesta, sielusta, "minä olen" –olemuksesta katsottuna ette voi mennä vikaan.

Tämä johdattaisi uskomaan, että on aika päästää irti joistain ihmisodotuksista, kyllä, ja sallia jotain suurempaa.

Onko teillä koskaan ollut sellainen hetki, jolloin jotain tapahtuu ja ajattelette: "En olisi voinut suunnitella sitä yhtään paremmin, jos olisin yrittänyt. Jotenkin se toimi erittäin hyvin yli sen, miten olisi voinut suunnitella sen. Miten se tapahtuu?" Hyvin usein tämän tapahtuessa annatte ansion jollakin enkelivaikutukselle, enkeliavulle. Ei, vaan te teitte sen.

Kun se tapahtuu, olette sallineet itsenne mennä pelkän itsenne ulkopuolelle, siihen joka oikeasti olette, ja sitten tapahtuu hämmästyttäviä asioita. Tapahtuu ihmeitä.

En halua keskittyä niin paljon … Haluan järjestellä tätä päivää varten (hän tuo eteen puhujakorokkeen, joku sanoo "voi ei") Voi ei!

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Voi ei! Sinun ei tarvitse juosta, rakkaani (Lindalle, naurua). Mutta sinun täytyy ottaa tämä laite (iPad). Mitä ihmettä tapahtui pelkälle paperille? Kyllä.

LINDA: Voi mestari!

ADAMUS: Valmistaudun.

LINDA: Vau!

ADAMUS: En ole … (Adamus naureskelee) Kyllä. En ole … ole hyvä. Huhuu? Aa, Sandra! Sinulla on tuuraaja. Täytyikö hänen maksaa sinulle kahvin tuomisesta tänne? Ei. Kiitos, rakas Deniseni (hän antaa myös jotain muuta). Kiitos … ooo! Vähän suklaata. Voisimmeko palata … lopettaa lähetyksen viideksi minuutiksi, kun syön tässä? Aah. Anna minun – ja voit laittaa tämän kiertämään, phuu. (Hän hengittää lautaselle, naurua)

LINDA: Se on Kuninkaan suklaata. Luulen, että se on Kuninkaan suklaata.

EDITH: Mitä tipahti lattialle?

LINDA: (haukkoo henkeään) Mitä sinä touhuat?

ADAMUS: Öhöm … (nostaen kynän ja hiuslenkin, jotka putosivat puhujakorokkeen sisään hänen mutustellessaan suklaata) Mm hmm. Mmm. Mmm. Mm.

LINDA: Auts, se on hämähäkki!

ADAMUS: Hmm, hyvää.

Tietoisuusvaikutukset

Kuten sanoin hyvin vakavasti, oletteko huomanneet viime aikoina – tämä on ennen kuin pääsen vakaviin asioihin – että asiat menevät tavallaan sekaisin kaikkialla ympärillänne, pois tasapainosta, epäkuntoon enemmän kuin koskaan? Elektroniikkanne ei toimi kovin hyvin, kuulette outoa poksahtelua ympäri taloa tietämättä, mitä se on. "Mitä tuo poksahtelu on?" Tietysti kohdistatte sen johonkin perustan tapaiseen, mutta itse asiassa teistä huokuu niin suuri tietoisuus, että se vaikuttaa energiaan ympärillänne ja aiheuttaa näitä kummallisia tapahtumia. Ette näytä pystyvän hallitsemaan edes itseänne, kharismaanne – tämä on Kharisma-sarja, ei Kasama (korjaten Lindan lipsahduksen alussa).

Kharisma on valonne. Se säteilee niin kirkkaasti nyt – kaikesta hämmennyksestä ja muusta huolimatta – että se vaikuttaa energioihin ympärillänne ja ihmisiin ympärillänne. Olette ehkä huomanneet.

No niin, luulisi että kharisman myötä he tuntisivat vetoa valoanne kohti. Ei kovin paljon (naurua, Adamus naureskelee). Mutta tiedätte, millaista on, kun valo säteilee hyvin kirkkaasti – joskus haluatte jopa peittää silmänne, käyttää aurinkolaseja tai löytää vähän pimeämmän paikan jostain. Se on sellaista, kun olette heidän lähellään. Olette itse asiassa, no, vähän niin kuin minä teidän lähellänne, silloin kun olette ihmisten lähellä – ärsyttävä (naurua).

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Koska valo on niin kirkas, niin voimakas, he eivät osaa suhtautua siihen. Ja kun säteilette valoanne, kharismaanne, se paljastaa heissä asioita, jotka he ovat yrittäneet kätkeä, ja on vain jotain – myös magneetti-impulsseja joita tapahtuu valonne tuloksena ja ne ovat enimmäkseen ärsyttäviä ihmisille, autoille, tietokoneille ja muille laitteille. Se on tavallaan ärsyttävää ympärillänne olevalle ilmalle.

Ärsyttävää, koska massatietoisuus on eräänlaisessa kauniissa, mutta tylsässä hypnoosissa – vain riittävästi energiaa, vain riittävästi kaikkea – ja enimmäkseen ihmiset ovat melko tyytyväisiä siihen. Hämmästyttävää. Te ette ole, siksi olette täällä, mutta useimmat ihmiset ovat tyytyväisiä siihen – vain pääsemiseen päivästä läpi. Ja yhtäkkiä tulee tämä eloisa ja kirkas valo – en puhu vain fyysisestä energiastanne, vaan läsnäolostanne. Se on ärsyttävää, koska se oikeastaan kertoo heille, että on jotain muutakin, jotain mitä vaille he jäävät, että he ovat hyvin uneliaita ja tylsiä. Ja te tulette paikalle ja te ette ole tylsä. Ei, se on viimeinen asia. Te ette ole tylsä (vähän naureskelua). Tietysti unelias aina silloin tällöin kehossa ja mielessä, koska hyvin monia asioita muuttuu hyvin nopeasti. Mutta tulette paikalle kharismanne kera ja se on ärsyttävää. Tottukaa siis siihen, ainakin jonkin aikaa.

Tiedän, että olette kuulleet tarinoita entisistä mestareista, jotka menevät väkijoukkoon, ja yhtäkkiä koko sakki tuntee autuutta. Sitä ei ole koskaan tapahtunut! (Naurua) Ei todellakaan ole. En voisi edes kuvitella. Elleivät he tahallaan yrittäneet hypnotisoida tuota ryhmää, niin sitä ei tapahtunut.

Kun mestari on läsnä, se tuo kiistaa ja ristiriitaa. Se paljastaa sekä valon että pimeyden todelliselle valolle. Se paljastaa kaiken, mitä on ollut piilossa. Se paljastaa todellisen intohimon. Se paljastaa jotain, mistä puhumme myöhemmin tänään – teidän, sielunne aidon vangitsevuuden.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä vaiheessa.

Tänään minulla on ohjelmassa kaksi kysymystä. Viemme siis mikrofonin tälle kauniille yleisölle, kyllä. Ärsyttävää, eikö olekin? (Joku sanoo "voi ei", Adamus nauraa). Saat mikrofonin ensimmäisenä (naurua).

Kaksi kysymystä, ja aion puhua kahdesta tärkeästä trendistä, mitkä vaikuttavat planeettaan tällä hetkellä, ja jos tiedostatte nämä, pystytte paremmin selviytymään siitä, mitä kaikkialla ympärillänne tapahtuu. Sitten haluan puhua yhdestä musertavasta trendistä, mikä tapahtuu teissä henkilökohtaisesti, ja sitten teemme merabhin, jos on aikaa. Siis kyllä, säästämme jälkiruuan viimeiseksi (naureskellen).

Mutta ennen kuin aloitan kysymyksillä, haluan pitää puheeni tässä, pienen kahvin kera (hän ottaa kulauksen). Katsokaa, miten mestari voi olla ärsyttävä (hän naureskelee).

Shaumbra

Niin, rakkaat ystäväni – ja tarkoitan tätä hyvin vilpittömästi – olen työskennellyt monien yksilöjen ja ryhmien kanssa kuluneiden satojen, tuhansien vuosien saatossa eikä minulla ole koskaan – Cauldre aikoo syyttää minua pehmenemisestä tässä, mutta vain hetkeksi – ollut niin hauskaa ja niin tyydyttävää kuin työskentely teidän kaikkien kanssa.

LINDA: Voi hyvä luoja, missä Adamus on?! (Yleisö sanoo "joo", naurua ja vähän taputuksia)

ADAMUS: Voi, mutta tämä ei merkitse, että olemme valmiita yhteisen ohjelmamme osalta (naurua). Se merkitsee vain, että pidämme tauon.

Olen työskennellyt upeiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet henkisellä polulla ikuisuuksia, niiden jotka itse asiassa auttoivat luomaan aivan ensimmäisen kabbalan. Teille kaikille jotka ette tiedä, niin se on oletettavasti juutalaisten mystinen kirja, mutta se tuli jo kauan, kauan aiemmin, kuin juutalaisilla oli se.

Kabbala merkitsee totuutta tai periaatteessa ydintä, keskusta. Kyllä, uusi K- tai C-sana lisättäväksi luetteloon. Mutta kabbala merkitsee totuutta ja totuuden tavoittelua, lopulta totuuden oivaltamista. Kabbala on ollut maisemissa aioneita ja aioneita. Se tuli itse asiassa esiin Egyptissä, joissain alkuperäisissä egyptiläisissä kirjoissa ja myöhemmin muut kulttuurit omaksuivat sen.

Olen siis työskennellyt niiden kanssa, jotka ovat olleet mukana joissain kabbalan alkuperäisissä kirjoituksissa. Heidän kanssaan työskenteleminen oli itse asiassa haaste, ei läheskään niin hauskaa kuin shaumbran, teidän kanssanne.

Minulle on ollut todellinen ilo olla kanssanne, kulkea rinnallanne, kulkea matkan joka askeleella kanssanne. Vaikeaa, tiedän. Ja on päiviä, erityisesti öitä jolloin tunnette pakahtuvanne. Teistä tuntuu, että te ette pääse minnekään, mutta voin todella kertoa teille, että tämä ryhmä joka kutsuu itseään shaumbraksi, on todella hämmästyttävä. Se mitä olette käyneet läpi, haasteet, ja se vauhti jolla käytte kaiken läpi, on todella hyvin vaikuttava.

Vitsailen, että menen Ylösnousseiden mestareiden klubille ja kerron väestäni, shaumbroista, ja se on täysin totta. Se on hyvin, hyvin totta.

Muutama kuukausi sitten sanoin, että katsomme helmikuussa 2016, missä olemme. Onko riittävä määrä shaumbroja oivaltanut riittävästi valaistumisestaan, jotta menemme kaikki eteenpäin? Muuten se on teidän aikanne ja minun aikani haaskaamista. Mutta tunnen, että olemme tähän mennessä erittäin, erittäin, erittäin hyvällä polulla yhdessä. Vaikealla ja haastavalla. Kuten olen sanonut monta kertaa, valaistuminen on julmaa ihmiselle. Ei sielulle, ei "minä olen" –olemukselle, ei totuudelle, mutta ehdottomasti julmaa aspektille nimeltään ihminen.

Olemme sitten täällä shoudeissa tai keahakissa, menemme kauas tämän ihmisfokuksen yli, ja-tilanteeseen, moniin. Ei mennä lainkaan yhteen/ykseyteen. Jos siis se on odotuksenne, petytte kovasti. Emme tuo kaikkea takaisin yhteen, ykseyteen. Se on suorastaan perseestä (naurua). Ne ovat teknisiä henkisiä termejä, kyllä. Ne ovat kabbalassa, jos lukee tarpeeksi tarkkaan. Menemme moniin ja siinä kohtaa hommasta tulee hauskaa ja siitä olen erityisen innostunut.

Kun teemme tämän, haluan teidän ymmärtävän, mistä olette tulleet ja missä olemme nyt. Hyvin paljon tästä shaumbra-energiasta palaa Jeshuan aikaan ja tiedän, että monet teistä tuntevat läheisyyttä, hengenheimolaisuutta, syvää rakkautta Jeshuaan, Mariaan – Maria Magdaleenaan – kaikkiin niihin joita oli siellä tuolloin. Samaistutte siihen kauniilla, mutta joskus vihaisella tavalla. Selitän sitä hetken kuluttua, mutta sieltä aloititte yhteentulemisen. Sieltä shaumbran ydinolemus … tietysti Atlantikselta, mutta se oli kauan, kauan, kauan, kauan, kauan sitten.

Hyvin paljon siitä tuli yhteen Jeshuan aikana, jolloin sitouduitte tuomaan sisään jumalaisen siemenen, Kristus-tietoisuuden. Monta, monta, monta elämää sitten olitte kaikki osa sitä – myös sinä, rakas Eesan Linda. Et ollut fyysisessä kehossa, mutta olit täällä. Tulit toisista ulottuvuuksista niin lähelle, kuin pystyit, ollaksesi täällä, ollaksesi niiden seurana, jotka tulivat maan päälle. Voitaisiin sanoa, että olit enkelimuodossa – useimmat teistä olivat ihmismuodossa.

Sillä ei ole merkitystä, tunsitteko henkilökohtaisesti Jeshuan tai muita noita hahmoja. Olitte jossain tällä planeetalla tuona aikana. Olitte sitoutuneet tuomaan sisään jumalaisen siemenen, Kristus-tietoisuuden, puhtaan tietoisuuden ja sitten palaisitte takaisin ja jossain kohtaan niittäisitte sitä, mitä olitte kylväneet. Korjaisitte sen satoa, minkä olitte kylväneet itseänne ja kenties toisia varten. Niinpä tuolla ajalla on suuri merkitys teille, suuri syvyys teille, kun pari tuhatta vuotta sitten tulitte tänne ihmismuotoon – jotkut teistä olivat enkelimuodossa – ja sanoitte: "Nyt. Nyt."

Monet teistä tapasivat toisensa silloin. Tapaatte toisenne taas kokoontumisissamme tai internet-tilassanne ja tapahtuu tuo äkillinen muistaminen. Tapasitte Tobiaksen kaltaisia, joilla oli suuri vaikutus teihin – myös enkelimuodossa Jeshuan aikana. Mutta voitaisiin sanoa, että silloin paljon tästä oikeasti alkoi saada otteen.

Sitten useimmat teistä kävivät pitkän ja mielenkiintoisen elämäjakson kirkoissa, uskonnoissa ja henkisissä liikkeissä. Jotkut teistä menivät nunnaluostariin, jotkut teistä menivät munkkiluostariin, jotkut teistä maailman eri osien temppeleihin ja sitten opiskelitte, rukoilitte, meditoitte ja keskityitte. Paljon kurinalaisuutta. Tavallaan se oli hyväksi teille. Opitte, miten fokusoidutaan johonkin, miten laitetaan kuriin itsenne, ihmisitsenne, joka oli joskus hyvin, hyvin kuriton, hyvin pirstoutunut monin tavoin. Opitte tuomaan takaisin ne osanne, jotka olivat todella eksyneet. Teidän täytyi tehdä se tämäntyyppisissä hiljaisissa luostareissa tai temppeleissä.

Teitte tätä monta, monta elämää ja siinä on tiettyä kauneutta, kun muistelette noita aikoja. Hyvin hiljaista, hyvin yksinkertaista, hyvin tylsää (Adamus naureskelee).

Tavallaan hyvin tylsää, mutta tavallaan erittäin, erittäin hyvä asia teille tuolloin. Oli aika tehdä sisäinen matka itseenne, mutta siihen liittyi paljon kurinalaisuutta, paljon rutiineja, paljon ruokavalioita, paljon ryhmäajattelua. Ei ollut paljon tilaa yksilölliselle ajattelulle – oli paljon ryhmäajattelua.

Ja tietyssä kohtaa lähditte pois pettyneenä – kenties 300 tai 500 vuotta sitten, sillä ei ole merkitystä – pettyneenä siihen, että todelliset mysteerit ja salaisuudet jäivät mysteereiksi ja salaisuuksiksi. Riippumatta siitä, miten tarkkaan katsoitte, kenen luokse menitte puhumaan tai saamaan konsultointia, kukaan ei oikeasti tiennyt vastausta. Todellinen mysteeri oli se asia, mikä oli mysteerien ympärillä. Kukaan ei tiennyt. Tiesitte, että oli vastauksia. Tiesitte, että henkinen polkunne, paikkanne jumalaisena kylväjänä oli totta. Näitte toisia, jotka pelkästään opettelivat ulkoa kirjoja, lauseita ja sääntöjä eivätkä menneet pidemmälle, syvemmälle itsessään. Niinpä lähditte tai teidät potkittiin ulos pettyneenä.

Se oli hyvin, hyvin vaikea jakso teille – kenties jollakin teistä kolme, neljä elämää sitten, ehkä jopa vain yksi tai kaksi. Hyvin vaikea jakso, koska se oli kuin kaiken sen jättämistä, mikä oli ollut tärkeää, sen polun jättämistä minkä luomisessa olitte alun alkaen auttaneet, niiden jättämistä joita piditte opettajianne. Lähditte siis pois ja kuljitte yksin monta elämää. Tavallaan vaelsitte erämaassa, aivan yksiksenne.

Toisinaan noissa elämissä ja myös tässä elämässä yrititte päästä takaisin henkisyyteen, mystisyyteen ja toisilla kerroilla yrititte juosta karkuun sitä. Toisinaan yrititte löytää ryhmän, johon voisitte taas kerran samaistua, tunsitte tuota syvää ystävyyden, ihmisyhteyden tarvetta. Toisina kertoina ette halunneet olla missään tekemisissä ryhmien kanssa. Tunsitte eksyneenne, tulleenne hylätyksi ja sitten kuulitte Tobiaksen kaltaisilta, että jopa henkioppaanne olivat poissa. Nyt olitte todella yksin.

Löysitte läheisyyden tähän ryhmään – mutta ryhmään ilman sääntöjä, ryhmään jolla ei ole mitään harjoituksia, joita pitää tehdä, ryhmään jolla ei ole mitään vaatimuksia, koska jos tällä ryhmällä olisi, jos tällä Crimson Circleksi kutsutulla ryhmällä olisi mitään, mitä teidät vaaditaan tekemään, juoksisitte. Lähtisitte pois.

Samanmielisten, hengenheimolaisten luontainen vetovoima tuo teidät tänne, mutta se ei pidä teitä täällä, se ei sido teitä tänne. Jotkut teistä ovat lähteneet joksikin aikaa, menneet muihin paikkoihin, mutta oivaltaneet, että tämä on koti. Tämä on turvapaikka, missä voitte tulla ja mennä koska tahansa. Se on täällä aina teitä varten.

Ja olette alkaneet oivaltaa, että kun sanon olevani kanssanne matkan joka askeleella, minä olen. En tee asioita puolestanne. En korjaa ongelmia elämässänne, koska en näe ongelmia elämässänne – muita kuin te itse (vähän naureskelua). Ja työstämme sitä.

En oikeasti näe ongelmia elämässänne niin kuin te. Näen tilanteita, jotka ovat epämiellyttäviä ihmispersoonalle, mutta juuri sen yli yritätte laajentua – ette hankkiutua eroon siitä, ette siirtyä ihmisestä pelkästään jumalaksi, ette mennä ykseyteen, vaan mennä pelkästä ihmisfokuksesta, ihmistietoisuudesta moniin, moniin, moniin itseihinne, ilman yhtä ydintä, ilman että jonkin noista Itsen osista täytyy hallita toisia osia. Ihmismielen on vaikeaa ymmärtää sitä, mutta kun menette yhdestä/yksittäisestä moniin itseihin, oivallatte, ettei edes sielu yritä pitää kaikkea kasassa. Ei ole tarvetta pitää. Ystäväni, se on vapautta ja siihen olette menossa.

Nämä viime elämät, kun vaeltelitte yksin, olivat todella vaikeita. On ollut aikoja, jolloin jokin osanne tuntee: "Aah, palaan takaisin taas ryhmään, temppeliin, luostariin, johonkin vastaavaan", mutta te ette voi palata takaisin, ei. Ensinnäkään ette kestäisi kovin pitkään siellä. Teitä pyydettäisiin lähtemään useista syistä (vähän naureskelua). Toiseksi muistaisitte, miten todella tylsää ja pitkästyttävää se on, melkein ihmisyytenne kieltämistä. Ei ole kyse sen kieltämisestä, on kyse siitä nauttimisesta, sen syleilemisestä ja myös sen tuolle puolen menemisestä.

Siis mikä ilo tämä on ollutkaan minulle. Voitaisiin sanoa, että minulla oli oman epäilyni siitä ajasta, jolloin Tobias lähti: "Haluaisinko työskennellä ryhmän kanssa – ei vain ryhmän, vaan maailmanlaajuisen ryhmän – jolla ei näytä olevan mitään todellista yhteyttä? Eikä vain minkä tahansa ryhmän, vaan …" (Adamus huokaisee) Joo, tiedättehän (muutama naurahdus).

Teillä oli tietty maine muissa ulottuvuuksissa. Oikeasti. Teillä oli tietty maine Ylösnousseiden mestarien klubissa. Silloinkin kun ollut nimeä, mikä olisi syvästi liittynyt teihin, se oli kuin: "Just joo, ne" (lisää naurua). Näkymättömät. Teillä oli maine rajojen rikkomisesta, olemisesta viheliäinen, olemisesta pioneeri – kuten sanotaan. Olitte yksi vaikeimmin opetettavista ryhmistä.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Niinpä tullessani tänne sanoin: "Minulla ei ole mitään opetettavaa teille. Ei mitään. Olen tässä. Olen kanssanne askel askeleelta. Yritän vakuuttaa teidät, yritän näyttää teille, että olette rakastamisen arvoisia, mutta minulla ei ole mitään opetettavaa teille. Käännän huomionne muualla, kyllä. Rakastan teitä, kyllä. Mutta opetanko? Teette sitä jo itsellenne. Ette tarvitse toista opettajaa."

Ensimmäinen kysymys

Siis tämän myötä, shaumbra, päivän kysymykset. Ensimmäinen on vähän haastava. Voimme siirtää tätä nyt (hän siirtää puhujakoroketta).

Ensimmäinen kysymys. Linda, valmiina mikrofonin kanssa?

LINDA: Kyllä vaan.

ADAMUS: Ensimmäinen kysymys: olisitte voineet ylösnousta, valaistua viime elämässä, kaksi tai kolme elämää sitten. Sanoisin, että viimeisinä 300-400 vuotena. Olisitte voineet. Mikään ei pidätellyt teitä. Teidän ei tarvinnut tulla tähän elämään ja käydä läpi kaikkea, mitä olette tehneet. Olisitte voineet periaatteessa valaistua ollessanne noin 8-vuotias. Miksi? Miksi?

Ja tarvitsen todella hyviä vastauksia tänään, koska …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … on kaksi asiaa. Tämä menee kirjaan (Adamus naureskelee)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Ja sitä käytetään myös Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Siellä on joitain, jotka haluavat edelleen olla opettajia. Niinpä se on hyvää materiaalia heille. Mutta siellä on myös joitain, jotka ovat vain uteliaita.

Olisitte voineet – naps! – välittömästi ilmentää valaistumisenne, ylösnousemuksenne kaksi, kolme elämää sitten, myös tässä elämässä. Miksi ette ilmentäneet? Vaikea kysymys. Aloita, ole hyvä. Ehdottomasti, kyllä.

CHERYL: Kiitos.

ADAMUS: Miksi?

CHERYL: Onko mikrofoni päällä? Kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

CHERYL: Ennen kuin vastaan siihen, haluan vain sanoa, miten paljon arvostan sitä, että olet kanssamme.

ADAMUS: Kiitos.

CHERYL: Todella, todella arvostan. Se on vaikuttanut valtavasti elämässäni ja …

ADAMUS: Älä pistä minua itkemään tässä.

CHERYL: No, se on ok – itkemisessä ei ole mitään väärää. Ja "Act of Consciousness" –kirja on ollut todella hyvä.

ADAMUS: Joo, se on hyvä. Se on hyvä.

CHERYL: Todella, todella arvostan sitä (vähän taputuksia).

ADAMUS: Enkä ota kunniaa siitä, vaikka nimeni on räiskitty ympäri etusivua (nainen nauraa). Se on teidän kirjanne.

CHERYL: No …

ADAMUS: Ja siksi se on niin hyvä.

CHERYL: Se on todella hyvä ja on hyvä saada kaikki ne asiat yksissä kansissa.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

CHERYL: Kuten sanot, mikään ei ole uutta. Tiedämme jo kaiken.

ADAMUS: Ehdottomasti.

CHERYL: Mutta on kiva saada se yksiin kansiin, mistä voimme lukea sen, ja mennä kokemaan ja ajatella sitä.

ADAMUS: Joo. Alkakaa nyt jättää tuota kirjaa – kulutan muutaman taalan tässä – epätavallisiin paikkoihin, esim. sovituskoppiin tavaratalossa.

CHERYL: Ai jaa!

ADAMUS: Sovituskoppiin.

CHERYL: Ai jaa!

ADAMUS: Bussin penkille.

CHERYL: Se on hyvä idea.

ADAMUS: Niin minustakin. Minä sanoin sen (naurua). Kahvilan pöydälle ja jos tarjoilija juoksee peräänne sanoen: "Hei, unohdit kirjasi" – kaikkialla paitsi Ranskassa tehtäisiin niin – "Hei, unohdit kirjasi" ja te: "Ei, ei, se on sinulle."

CHERYL: Se on upeaa.

ADAMUS: Joo, joo. Älkää koskaan työntäkö sitä kenellekään. Älkää koskaan menkö antamaan kenellekään tuota kirjaa. Jättäkää se jonnekin tietäen, että oikea henkilö löytää sen. Kyllä, hyvä.

CHERYL: Erittäin hyvä.

ADAMUS: Muita kohteliaisuuksia? (Naurua)

CHERYL: Voisin luultavasti keksiä paljonkin, mutta olen valmis vastaamaan kysymykseesi.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä. Sori, rakas Linda.

CHERYL: Syynä siihen, että olen edelleen täällä, on, että olen hemmetin valmis hyviin asioihin elämässäni.

ADAMUS: No, etkö voisi olla valaistunut ja saada hyviä asioita elämääsi?

CHERYL: Olen valmis olemaan valaistunut, täysin ja kokonaan.

ADAMUS: Okei. Käsitän sen, mutta miksi … miksi kaksi elämää siten matkustit jonnekin lähelle Tiibetiä ja olisit voinut saada sen – naps! – tuosta vaan. Energiat olivat todella oikeat tuolloin, olit valmis – miksi et tehnyt sitä? Miksi odotit?

CHERYL: Tiedostan tässä kohtaa, että olen valmis ja valitsen täydellisen valaistumisen ollessani kehossa.

ADAMUS: Milloin?

CHERYL: Ollessani siinä.

ADAMUS: Milloin?

CHERYL: Juuri nyt on ok minulle.

ADAMUS: Okei, hyvä.

CHERYL: Jotta voin luoda – puhuit viime shoudissa kyeperistä – täysin sen, mitä haluan. Ei ainoastaan sitä, mikä putoaa minulle, vaan mitä tietoisesti valitsen elämääni. Ja olen valmis uusiin asioihin.

ADAMUS: Huomaatko, miten et vastaa kysymykseeni?

CHERYL: Luulin vastanneeni!

ADAMUS: Kaikki muut huomasivat (naurua). En tiennyt, oliko kyse vain minusta vai … Se on vaikea kysymys. Miksi odotit? Kymmenen sanaa tai vähemmän.

CHERYL: (pitäen tauon) Luullakseni en oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut.

ADAMUS: Ai jaa! (Adamus naureskelee) Hyvä, erinomainen vastaus.

CHERYL: Onko se ok?

ADAMUS: Erinomainen vastaus – "Luullakseni en oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut" tai "Hei, halusin odottaa sen tekemistä ollakseni ruumiillistunut", koska olisit kuollut tuolloin.

CHERYL: Joo.

ADAMUS: Pum! Juuri siinä …

CHERYL: Haluan olla ruumiillistunut ja nauttia siitä ollessani täällä fyysisesti.

ADAMUS: …vuoren harjanteella aivan yksin, tiikereiden ja leijonien syötävänä.

CHERYL: Olen käynyt läpi sen. Olen saanut tarpeeksi niistä jutuista.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Annoit siis hyvän syyn: odottaa ruumista. Erinomaista.

CHERYL: Täydellinen valaistuminen ruumiissa, jotta voin nauttia siitä.

ADAMUS: Kiitos, kiitos.

CHERYL: Joo, kiitos.

ADAMUS: Näytät häikäisevältä tänään.

CHERYL: Ai, hyvä.

ADAMUS: Pitäisin pitkästä ja hyvin laskeutuvasta häkäisevästä viitasta.

LINDA: Sanotko, että ihmisten pitäisi pukeutua rooleihin ja sallia se?

ADAMUS: Emmekö pukeudu? (Adamus naureskelee)

LINDA: Ai jaa! Hyvä pointti.

ADAMUS: Okei, eteenpäin, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Miksi odotit? Tämä on hyvä stimuloiva kysymys, mutta haluan oikeasti tietää, miksi odotit. Ole hyvä.

HERRA SINGH: Kenties tässä elämässä oli uuden energian mahdollisuus, mitä ei ollut ennen, kaksi tai kolme elämää sitten.

ADAMUS: Okei.

HERRA SINGH: Siis siksi valitsimme erityisajan.

ADAMUS: Oletko varma, että odotat? Kerron sinulle, että noin 150 vuoden kuluttua on superparantunutta uutta energiaa. Aiotko odottaa sitä?

HERRA SINGH: (naureskellen) En.

ADAMUS: Okei. Miksi odotit valaistumista?

HERRA SINGH: Se on ainoa syy, mitä voin ajatella, koska kaikki sanovat, että nyt meillä on uutta energiaa, mitä ei ole koskaan ennen ollut. Niinpä ajattelin, ettei kaksi tai kolme elämää sitten ollut paikkaa sille.

ADAMUS: No, sanotaanpa, ettei ole uutta energiaa. Sanotaan vain, että on samaa vanhaa energiaa. Odottaisitko silti?

HERRA SINGH: En.

ADAMUS: Okei, kiitos. Kiitos, että olet täällä. En ole nähnyt sinua pitkään aikaan … henkilökohtaisesti.

Ole hyvä, mitä odotit?

DEAN: En oikeastaan halunnut vastata tähän kysymykseen.

ADAMUS: Aivan.

DEAN: Tässä elämässä?

ADAMUS: Niin.

DEAN: Tota … minä … (naureskellen).

ADAMUS: Missään elämässä. Olisit voinut ylösnosta pari elämää sitten. Miksi odotit?

DEAN: Kuka sanoo, että olen odottanut aiemmissa elämissä? Tarkoitan, että joskus ajattelen olleeni valaistunut aiemmin ja tulin tähän elämään tavallaan tekemään sen uudestaan eri tavalla ja saamaan uuden kokemuksen.

ADAMUS: Ai, luulisin, että kyse on aste-erosta. Sinulla on ollut upeita kokemuksia, mutta puhun todellisesta ja täydellisestä ruumiillistuneesta oivaltamisesta ja valaistumisesta.

(Tauko)

Ja kun palaan toteamukseesi, se on vielä oudompaa (naurua).

DEAN: Kiitos!

ADAMUS: Sanotaan, että valaistuit täysin tuolloin – miksi palaisit takaisin? Ole tarkka siinä, miten vastaat. Miksi tulisit takaisin?

DEAN: Kokeakseni sen eri tavalla.

ADAMUS: Kokeaksesi valaistumisen eri tavalla?

DEAN: Joo, kenties eri polkua pitkin, vain ymmärtääkseni sen vähän paremmin. Kenties "ymmärtää" ei ole paras sana. Kokeakseni.

ADAMUS: Nimittäin … Tule tänne, tule tänne. En ole tehnyt tätä vähään aikaan.

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Ja … en ole tehnyt tätä vähään aikaan, mutta me … okei. (Adamus läpsäyttää häntä poskelle, Linda haukkoo henkeään ja yleisö huutaa "oi!")

Milloin lakkaat ajattelemasta niin paljon (tuhahtaen)?

DEAN: Huomenna.

ADAMUS: Ei, vaan tänään (naurua). Tänään, tänään! (Adamus naureskelee) Linda on aina huolissaan, kun läpsäytän isoa kaveria, enkä aio läpsäyttää pientä ihmistä, naista, vaan isoa kaveria. Voi, halataan nyt. Mieshali. Voi, rakastan sinua, mutta ajattelet liikaa. Okei.

DEAN: Tiedän. Ajattelen, että ajattelen liikaa.

ADAMUS: Tiedän, joo, joo. Ja sitten saat minut ajattelemaan ja hämmennyn täysin ja unohdan, mistä puhuimme. Mistä puhuimme?

DEAN: Olen harhauttamisen mestari.

ADAMUS: Niin olet, joo (vähän naurua). Missä olimme?

DEAN: Valaistumisessa.

ADAMUS: Valistu- … Ai joo, joo, joo. Se on yliarvostettua (lisää naurua). Hyvä. Haluaisin, ettet ajattelisi sitä …

DEAN: Niin minäkin.

ADAMUS: … ainoastaan tuntisit vähän aikaa, miksi odotit. Ei, älä vastaa, koska ajattelet heti. Mutta tunne sitä vain vähän aikaa.

Teiltä menee kohta telttaa tuolla (henkilöstölle, huomaten ulkona myrskyävän). Ei teiltä.

Okei, seuraava.

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Miksi odotit? Miksi odotit?

LINDA: Hän. Faith.

FAITH: Ai jaa.

ADAMUS: Kyllä.

FAITH: Minusta tuntuu, että tässä hetkessä on jotain hyvin hämmästyttävää, ja se liittyy siihen mahdollisuuteen, että teemme kaikki tämän yhdessä. Siinä on jotain hyvin syvällistä ja jännittävää – se että ollaan täällä ja tehdään se, on paljon enemmän "jotain", mitä se olisi ollut ennen.

ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä vastaus.

FAITH: Joo.

ADAMUS: Enkä sano, että on oikea tai väärä (vähän naureskelua). Kysyn vain, ihmettelen vain, mistä siinä kaikessa on kyse.

Eikö se kiehdo teitä aina silloin tällöin, koska olisitte voineet oivaltaa, valaistua tai mitä tahansa pari elämää sitten? Luulen, että ajattelette vielä työstävänne sitä, että teidän täytyy käydä läpi kaikki nämä toistot ja oppimiset ja kaikki muu, eikä teidän tarvitse. Minusta se on vain hämmästyttävää. On kiehtovaa, että joku odottaisi, mutta on oltava jokin syy.

Sitten kun se oivalletaan, paljastetaan, saatte suuren ahaa-elämyksen. Ahaa. Koska teissä on tällä hetkellä osa, mikä ajattelee, että te ette ole vielä aivan valmis. Teissä on osa, mikä ajattelee, että on lisää opittavaa, lisää tehtävää. Teidän täytyy laittaa asiat riviin oikein sen tapahtumiseksi. Fakta on, että se olisi helposti voinut tapahtua kaksi, kolme elämää sitten. Myös tässä elämässä. Sitten kun tämä ymmärrys on teissä jokaisessa, sillä on valtava vaikutus oivaltamiseenne tällä hetkellä.

Kun kierrämme mikrofonin kanssa, mitä teemme vähän lisää hetken kuluttua, oivallatte, että ne ovat hyvin pintavastauksia, hyvin makyo-vastauksia. Emme mene siihen, koska teidän ei välttämättä kannata mennä siihen. Koska sitten kun kuulette sen – tulee se sitten joltakulta muulta tai sisältänne – kun tiedätte, että olisitte voineet saada valaistumisen pitkän aikaa sitten … Miten kasvot jaksavat?

DEAN: Hyvin.

ADAMUS: Hyvin, okei.

Olisitte voineet saada sen kauan sitten, mutta ette saaneet. Sitten kun saatte tuon ahaa-elämyksen, mitä olisi voinut olla, se laittaa teidät todella valokeilaan nyt. Se laittaa teidät valokeilaan sanoen: "Mitä odotat?"

Otetaan vielä muutama. Rakas Linda, mikrofoni kiitos. Millainen lämpötila täällä on? (Yleisö sanoo "kylmä")

ADAMUS: Kylmä.

LINDA: Voimmeko mennä klassisesti tässä?

ADAMUS: Toki. Kylmä. Nostetaan lämpöä vähän. (Naurua) Et sinä! Ei kylmä. Klassinen, kyllä.

EDITH: On vaikeuksia aina, kun avaan suuni.

ADAMUS: Joo, eikä sinulle avata enää mikrofoniakaan. Se on hyvin surullista. Hyvin surullista. Ei, älä avaa sitä. Sitä kontrolloidaan tuolta takaa. Anna palaa. Miksi odotit, Edith?

EDITH: No, pidän siitä vastauksesta, minkä kaunis nainen tuolla antoi. Ajattelin, että se olisi inno- … Halusin tulla ja liittyä kauniiseen shaumbra-perheeseeni, jotta voimme kaikki tehdä sen yhdessä. (Adamus alkaa laulaa taustalla) Ja halusin tulla kuuntelemaan komeaa Adamusta ja … (Edith nauraa)

ADAMUS: Okei, pysähdytäänpä siihen. Joo. Mitä muuta, Edith? Emme pääse tässä asian ytimeen. Tanssimme yhden tärkeimmän kysymyksen ympärillä, minkä voit esittää itsellesi. Älä viitsi, oikeasti? Aiotko odottaa heitä kaikkia? Pidämmekö mahtavan suuren kumbaja-juhlan?

EDITH: Totta kai.

ADAMUS: Ei. Kuulet minun kaatavan sen ajatuksen aivan hetken kuluttua. Miksi, Edith?

EDITH: On varmaan ollut hyvä syy (naurua, kun Adamus istuu askelmalle hänen eteensä). Olen varmaan ajatellut …

ADAMUS: Keksi jotain.

EDITH: Okei. Luulen, etten ollut aivan tarpeeksi selkeä ja tarpeeksi valaistunut ja tarpeeksi iloinen ja tarpeeksi onnellinen ja …

ADAMUS: Tajuan. Okei. Murrmurr! (Nousten ylös)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Näetkö, mitä tässä tapahtuu? Ja annoin jopa vinkin sinulle. Olen pahoillani, Edith. Kyse ei ole sinusta. Kyse on kaikista. Kyse on teistä kaikista. Miksi odotit? Sitten kun pystyt menemään näiden pintavastausten ohi ja tajuamaan sen, saat …

EDITH: Kerro meille, ole hyvä.

ADAMUS: Ei, en aio kertoa, koska viivyttelette syystä ja haluan teidän löytävän sen syyn. Koska jos kerron teille, se pelästyttää paskat pihalle teistä. Jos selitän teille, miksi olette odottaneet, se tulisi ensinnäkin täysin päin naamaanne, koska odotatte edelleen. Silloin kun olette valmis eikä teidän tarvitse pelata enää odotuspeliä, oivallatte, miksi olette odottaneet, ja sitten tuolla hetkellä olette valmis.

Se on jotain teillä jokaisella, jos olette valmis, kuten sanotte olevanne. Jos olet oikeasti valmis, miksi odotit?

EDITH: Luulen, että meidän täytyi oivaltaa … Luulen, että minun täytyi oivaltaa, että olen olemassa, minä olen mitä olen.

ADAMUS: Anna se minulle (mikrofoni). En välitä, Edith, oletko se sinä vai joku muu. Vastausta ei ole, ennen kuin olet oikeasti valmis siihen.

Nyt sanot: "Voi, minä olen, minä olen. Olen valmis valaistumiseen." Et riittävästi. Itse asiassa et oikeasti ole, et oikeasti. Siihen on syy, miksi odotat, ja kätket sen myös itseltäsi. Ja naamioit sen, peität sen ja sanot: "Voi! Jotta voimme kaikki olla yhdessä shaumbrana ja mennä Facebookiin." (Vähän naurua) Edith, FB-kuningatar (lisää naurua ja Adamus naureskelee) Ja "Teemme kaikki tämän yhdessä" tai mitä tahansa … Miksi? Sinulla ei ole vastausta tällä hetkellä. Ja sanot, että minun pitäisi kertoa teille. Se olisi hyvin musertavaa – teidän täytyy oivaltaa se, kun olette valmis.

Mutta haluan teidän lähtiessänne täältä tänään – tai mennessänne, minne menette, jos kuuntelette netissä – tuntevan tuota kysymystä. Haluan teidän tuntevan … ei yrittävän vastata siihen täältä (pää). Se ei tule sieltä. Se ei ole: "Voi, koska minun täytyin tulla oikeaan aikaan, kun meridiaanit ja verkot olivat harmoniassa ja keijut, deevat ja haltiat olivat kaikki tukemassa." Voi, turpa kiinni! Ette silloin ilmiselvästi ole valmis kuulemaan omaa vastaustanne.

Voitaisiin väittää: "Voi, voisit sanoa niin kenestä tahansa." Ei oikeasti. Useimmat ihmiset eivät ole valmistautuneet siihen niin kuin te. Useimmat eivät ole käyneet läpi Jeshuan aikaa. Useimmat eivät ole menneet luostareihin ja temppeleihin syvää sisäistä tutkimista varten. Useimmat eivät tiedä kabbalasta sisällään niin kuin te. Muistakaa, ettei se ole vain juutalaisten pyhä kirja. Kabbala on totuus ja se palaa aikaan kauan ennen sitä.

Useimmat eivät ole, joten kysymykseni ei sovellu useimpiin ihmisiin, ei lainkaan. Ei edes useimpiin newagelaisiin. On mielenkiintoista, koska te, shaumbra, olette ryhmänä menneet new agen yli. Kauas yli. Se ei enää sovellu.

Olette menneet henkisyyden yli. Oikeasti olette. Tämä ei ole enää henkinen ryhmä, koska henkisyyttä määrittelevät liian monet käsitteet, rakenteet, historia ja makyo. Tämä ei ole edes okkultismia enää. Olette menneet sen yli. Olette vieneet tämän eri tasolle. Olette vieneet itsenne eri tasolle. Siksi ette löydä mukavuustasoa monien henkisten new age –ryhmien kanssa, koska me emme ole sitä. Kyse ei ehdottomasti ole uskonnosta.

Mutta tulemme tähän kiinnostavaan pisteeseen, tähän "rämisevään" ja kireään hankauskohtaan oivalluksessanne ja ihmettelette, miksi asiat ovat olleet rankkoja viime aikoina. Koska te muututte. Mutta minun on esitettävä tuo kysymys. Olisitte voineet tehdä sen. Olin vieressänne. Olisitte voineet tehdä sen jokin aikaa sitten. Miksi ette? Mitä odotitte?

Tuo vastaus teidän täytyy löytää itsellenne. Eikä kyse ole siitä, että voimme tehdä sen kaikki yhdessä. Se on sivuetu. Mitä odotitte?

Silloin kun olette valmis kohtaamaan sen osanne, joka tietää, olette valmis valaistumiseen. Silloin kun ette pysty vastaamaan siihen selvästi ja ytimekkäästi, kun keksitte paljon makyo-tekosyitä, kun ajattelette sitä liikaa, niin teissä on jotain, mikä ei aivan vielä halua sitä. Ei aivan halua. Se ei ole huono asia. Voitte odottaa viisi vuotta, 20 vuotta, 10 elämää – sillä ei ole merkitystä. Mutta on jokin dynamiikka, ja olkaa kilttejä, älkää tuomitko sitä huonoksi asiaksi. On vain jotain, mitä saatte vielä ihmisroolin esittämisestä. Jotain minkä tunnette häviävän ja menevän pois valaistumisessa.

Kenties kyse on pelosta. Kenties kyse on kuolemanpelosta. Kenties se on niin yksinkertaista. En usko. Kenties se on jotain muuta.

Kyllä, mikrofoni komealle herrasmiehelle.

PETER: Kiitos.

ADAMUS: Ole hyvä.

PETER: Tunnen, etten ollut halukas olemaan vastuussa. En ollut … Sanon sen niin yksinkertaisesti, kuin osaan: en ollut halukas olemaan vastuussa.

ADAMUS: Ja voisinko viedä sen askeleen pidemmälle?

PETER: Kyllä.

ADAMUS: Ja muistakaa, tämä on Peterille. Sen ei tarvitse päteä kaikkiin, tämä on Peterille. Ei ainoastaan haluttomuus ottaa tuota vastuuta. Katsotaan sitä positiivisesta näkökulmasta: sinulla oli hauskaa.

PETER: Aivan.

ADAMUS: Sinulla oli hauskaa. On toinen asia, jonka sanon. Kaikista tulee riippuvaisia. Pidämme itse asiassa riippuvuustilaisuutemme täällä elokuussa. Kaikista tulee riippuvaisia, koska riippuvuudet ovat hauskoja. Hiton hauskoja. Se antaa syyn herätä aamulla ja päästä taas omaan riippuvuutensa. Sillä ei ole merkitystä, onko se fyysistä, tunnepuolen vai mentaalista riippuvuutta.

PETER: Siinä on osa, mihin voin tuntea tottuneeni, rentoutuneeni ja mistä itse asiassa nautin.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

PETER: Enkä halua luopua tuosta pelistä.

ADAMUS: Et ehdottomasti.

PETER: Tiedäthän ja …

ADAMUS: Miten kuitenkin olisi, jos teemme tuosta pelistä vähän helpompaa?

PETER: Okei.

ADAMUS: Pidät siitä.

PETER: No, en koko aikaa.

ADAMUS: Vähän …

PETER: En koko aikaa.

ADAMUS: Tota, mutta tehdään …

PETER: Ei koko aikaa, tiedäthän. Mahdoton on hauskaa, koska kun teet sen, vau! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Teemme pelistä vähän helpompaa, vähän lisää rahaa pelattavaksi tuossa pelissä.

PETER: Okei.

ADAMUS: Olemme nyt uhkapelipöydässä, sait pelirahaa vähän lisää ja teemme pelistä vähän palkitsevamman.

PETER: Okei.

ADAMUS: Ja laitamme sinut sille paikalle, minkä haluat pelipöydässä. Teemme pelistä vain vähän helpomman. Miltä kuulostaa?

PETER: Olen mukana.

ADAMUS: Sitä ei tapahdu. (Naurua) Ja siltä teistä kaikista tuntuu tällä hetkellä, ja se on osa tehtävääni. Te ette tee pelistä parempaa. Te ette tee – et vain sinä. Ja hyvin monet henkiset, uskonnolliset ja vastaavat liikkeet yrittävät tehdä vain pelistä vähän paremman. Se ei ole minun tehtäväni eikä se ole teidän todellinen halunne. Teidän intohimonne ei ole tehdä pelistä vähän parempaa.

Siihen ihmiset jäävät jumiin valaistumisessa. Yrittämään vain tehdä ihmiselämästä vähän parempaa – tehdä riippuvuuksista vähän voimakkaampia, tehdä niistä nautinnollisempia, tehdä riippuvuuksista, mitä tahansa ne ovatkin, vain vähän hauskempia. Emme ole täällä sitä varten. Emme ole täällä lainkaan sitä varten. Aiomme mennä sen yli.

Siis yksi vielä, rakas Linda. Kaksi vielä. David on nostanut kätensä. David saa tuskin koskaan puhua. Kyllä.

MARY SUE: Tunnen, että olen luottanut muihin ihmisiin enemmän kuin itseeni.

ADAMUS: Hyvä. Muutetaanpa se vähän ympäri: et luota itseesi. Sillä ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten kanssa, joo. Se voisi olla hänelle erittäin, erittäin hyvä syy: "En luota itseeni."

Valaistumisessa on eräs valtava tekijä. Menen siihen hetken kuluttua, mutta on valtava tekijä irtipäästämisessä ja se on juurtunut teihin jokaiseen, silloin kun oikeasti päästätte irti. Ja tarkoitan irtipäästämistä siitä, että lohikäärmeet, demonit, saatana ja kaikki muut odottavat teitä, hotkaisevat teidät. Tämä pelko on iskostettu jokaiseen teistä. Ja on tämä: "Mitä jos päästän irti ja tämä kaikki oli vitsiä?" Annan teille yksinkertaisen vastaukseni sen tuolla puolen.

Elämä on periaatteessa kaikkea, mitä kuvittelette, ja valitsette sen olevan kyeperillä. Kyeperillä. Ilma, fyysinen ilma, eteerinen ilma luo kudoksen, joka on kuin materiaalia, kaunista, kimaltavaa materiaalia. Heitätte kyeperinne tuolle kankaalle ja se luo elämänne. Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä eivätkä tee sitä tietoisesti – he tavallaan vain roiskivat tuolle kankaalle (muutama naurahdus). Mutta on tämä kaunis kangas ja voitte luoda kyeperillä, mitä tahansa haluatte.

Te olette menossa, me kaikki olemme menossa tuolle puolen, siihen mitä haluatte. On pelko, että tulee jotain pimeyttä. Nauratte vain pimeydelle. Joo, sitä on. Se on teidän. Nauratte vain sille ja sitten teistä tulee se, miksi päätätte tulla, ja jatkatte sen kehittämistä, laajentamista – teette enemmän tuosta maalauksesta tällä ilma- ja eetterikankaalla. Se on näin yksinkertaista.

Toisin sanoen, millään siinä ei ole merkitystä. Kyse on vain siitä, mitä te valitsette. Mutta osa siitä on itseenne luottaminen.

Se palaa vanhaan asiaan, mihin olen todella kyllästynyt nyt: "Voi, tein pahoja asioita entisessä elämässä ja tapoin ihmisiä. Olin sodassa." Joo, me kaikki teimme niin. Se on osa ihmismatkaa. Pääskää sen yli. Pääskää vain sen yli. Sitä ei tapahdu kenellekään teistä uudestaan. Kestään teistä – varmistan vielä (vähän naurua) – ei tule murhaajaa tai terroristia tai mitään vastaavaa. Sitä ei siis tapahdu. Pääskää sen yli.

Okei. Vielä yksi nopea, meidän täytyy kuitenkin siirtyä eteenpäin.

LINDA: Sanoit jo Davidin.

ADAMUS: David. Kyllä, David. Mitä odotit, David?

DAVID: Luulen, että tein sen – ja kaikki me täällä, shaumbrat – rakkaudesta ihmiskunta kohtaan. Tiesimme, että tästä tulisi intensiivinen siirtymäaika ja voisimme palvella. Samaan aikaan sisällämme on kalvava epäilys siitä, että hölmöilimme …

ADAMUS: Aivan.

DAVID: … ja meidän olisi pitänyt valita helppo reitti ja epäilemme nyt …

ADAMUS: Kuten aikainen lintu nappaa madon tai jotain vastaavaa. Se on kuin: "Olisiko se pitänyt tehdä silloin", joo.

DAVID: On siis …

ADAMUS: Kyllä, ja haluaisin puhua siitä. David, kiitos. Se on erittäin hyvä asia – "olla täällä palvelemassa ihmiskuntaa". (Vähän naurua)

Se on kirjoitettu kabbalaan, kyllä. Linda, mikrofoni uudestaan? Pidetään sinut juoksemassa.

DAVID: Ja jos sanoin "palvella", se johtuu hermoistani, koska olen teidän kaikkien edessä. Mutta tarkoitin sanoa rakkautemme, syvä intohimomme ja rakkautemme ihmiskuntaa ja Gaiaa kohtaan.

ADAMUS: Kyllä. Okei, ja se on pätevä syy. Tota, se on pätevä tekosyy.

DAVID: Okei. (Naureskellen)

ADAMUS: Mutta minäpä annan teille pienen tarinan siitä.

Kun palataan taaksepäin 500-600 vuotta, oli yleisesti hyväksyttyä henkisissä piireissä, mysteerikouluissa, kaikkialla, että ylösnousemuksenne, valaistumisenne riippui kaikista muista. Se oli muotia tuolloin: "En mene, ennen kuin olemme kaikki valmiita." Se kuulosti upealta ja se oli hyvin, hyvin suosittua ja sillä tavalla suurinta osaa henkisistä järjestöistä pyöritettiin. Ja niin oli itse asiassa … eiliseen saakka. (Naurua) Ei, mutta sanon, että sillä on historiaa. On ns. filosofinen, henkinen usko siihen ja melkein kaikki uskoivat niin. Ne harvat jotka eivät uskoneet, heitettiin periaatteessa ulos. "Teemme kaikki tämän koko ihmiskunnan puolesta."

No, tapahtui mielenkiintoinen asia. Minä tulin mukaan (Adamus naureskelee). Oikeasti puhuin ensimmäisenä tätä vastaan hyvin käytännönläheisesti. Muistan ne pitkät väittelyt, joita kävimme satoja vuosia sitten. Olin itse asiassa vähän epäsuosittu hyvin lyhyen jakson – uskokaa tai älkää (vähän naurua). Ja shaumbra … Joo, joo, joo, joku on jo sähköpostissaan tai Facebookissa tai missä hyvänsä ja sanoo: "Miten hän voi olla niin ylimielinen?" Tiedätkö mitä? Kyse on näytöksestä ja kenties sinun pitäisi lakata näyttelemästä tuollaista typerystä.

LINDA: Oho!

ADAMUS: En puhu heille kaikille. Vain yhdelle henkilölle tuolla – "Voi, hän on niin ylimielinen."

LINDA: Älä muuta sano! Älä muuta sano!

ADAMUS: Miksi et lakkaa käyttäytymästä kuin juntti, okei? Tiedät, kuka olet (Adamus naureskelee). Kaikki on nimittäin näytöstä ja jos näyttelee vähän mahtipontista, se on parempi kuin "Voi, olen uhri." Kokeile sitä! Näyttele vähän. "Joo! Elämä on ollut hyvä minulle! Olen siis vähän parempi. En välitä! (Naurua)" Se on vain näytös! Ja tiedätkö, mitä sitten tapahtuu? Käyttäydyt niin. Se on kuin: "Okei, sain siis enemmän rahaa kuin sinä. Okei? Ja se on minulle ok. Ei sinulle." (Lisää naureskelua) Alat käyttäytyä sillä tavalla ja tiedätkö mitä? Energiaa toimitetaan sinulle niin. Se on tavallaan outo juttu. Sitä kutsutaan – missä on kirjani? tarvitsen tukea – tietoisuusnäytökseksi, kyllä. Jollain on … Niin sitä pitää (joku ojentaa hänelle kirjan), joo.

Kyse on tietoisuusnäytöksestä. Se on kaikki tässä. Se on itse asiassa 150 sivua. Mielenkiintoista huomata, että noin kymmenen niistä on tyhjää. Miksi niin tehdään? Kaikki on näytöstä. Käyttäydytte niin, kuin olisitte valmis ylösnousemukseen tai valaistumiseen. Ja arvatkaapa mitä? Se on siinä. Kaikki on näytöstä.

Joku väittäisi, ettei näytteleminen ole totta. Voi paska! Katso itseäsi! (Puhuen kameralle, Adamus naureskelee) Se on näytöstä eikä se ole totta ja se on todella väsyttävä nyt. En puhu teille kaikille netissä – siellä on vain tuo yksi. Tuo yksi. Tuo "Äh! Adamus. Äh! (Naurua) Kirjoitan kyllä jotain pahaa Facebookiin!"

Kaikki on näytöstä ja voitte näytellä miten haluatte. Voitte näytellä omalaatuista – voi, te näyttelette jo. Voitte näytellä miten haluatte! Voitte näytellä, että olette hyvin kasassa, ja vaikka tuo ihmisosanne sanookin: "Voi, sinä teeskentelet sitä", niin sanotte: "En välitä! Niin sinäkin, typerä ihmisosa teeskentelet. Aion näytellä niin, että olen todella kasassa, että olen yltäkylläinen. Aion näytellä niin, että terveyteni on hyvä, että minulla on nuorekas ja energinen keho." Kaikki on näytöstä, ja sillä hetkellä, kun alatte uskoa teeskentelyynne, näytökseenne ainoastaan rajoittuneena ihmisenä, teillä on pitkä, pitkä, pitkä tie kuljettavana.

Näytelkää siis mitä tahansa. Ja näytelkää monia, kaikkia samanaikaisesti. Kyse on kaikesta samanaikaisesti. Se ei ole yksi yksittäinen. Voitte olla monta näyttelijää näyttämöllä samanaikaisesti – mitä tahansa haluatte.

Missä olimmekaan harhautumishetkellämme? David. Historiassa oli muotia 300-400 vuotta sitten, että teemme kaikki tämän ihmiskunnan puolesta. Olen unohtanut, kuka sen aloitti, mutta olisin läimäyttänyt häntä, jos olisin ollut paikalla ja tiennyt, koska kaikki omaksuivat sen. Se oli kiva tarina. Käsitättekö, miten kauan vie, että kaikki planeetalla valaistuvat?

Ensinnäkin tulee uusia jatkuvasti hyvin nopeaa tahtia. Heidän on ehkä käytävä läpi tuhat elämää. Okei, vähennetään se 700 elämään. Aiotteko odottaa heitä? Ja sitten heidän lapsiaan ja sitten heidän lapsiaan? Ooh!

Niinpä ehdotin joidenkin tuon ajan ruumiillistuneiden mestareiden kokoontumisessa: "Mitä jos se onkin itsenäinen matka?" Kaikki sanoivat: "Oi-oi, oi-oi."

"Mitä jos lakkaamme keskittymästä tähän massaan: "Kaikkien on mentävä ensin. Tulen viimeisenä ovesta. Kapteeni jättää viimeisenä laivan?" Roskaa, kapteenin pitäisi hypätä ensimmäisenä laivasta ja mennä etsimään vene ja tulla pelastamaan kaikki (Adamus naureskelee). En ymmärrä sitä ajattelutapaa.

Niinpä ehdotin ja sanoin silloin: "Mitä jos luopuisimme tuosta – miten se sanotaan - "ketään, viimeistä ei jätetä taakse" –ohjelmasta?"

LINDA: Ketään ei jätetä taakse.

ADAMUS: Ketään ei jätetä taakse. Jättäkää kaikki taakse (naurua) – se on parempi ohjelma.

Koska ehdotin ja sanoin: "Mitä jos yksi tai kaksi tai viisi pääsisi läpi valaistumiseen?", hiljaisuus laskeutui huoneen ylle, tavallaan mitä täällä tapahtuu. "Voi, mitä sitten, Adamus?"

Sanoin: "Nimittäin sanotaan, että on viisi ja he jäävät ruumiiseen ja kulkevat maan päällä – juoksematta ympäri sanoen: "Olen valaistunut", vaan pelkästään kulkevat maan päällä – ja heistä tulee standardi." Koska miten moni ihminen uskoo, että hän saavuttaa henkisen oivaltamisen tässä elämässä? Ei moni. Heillä ei ole mitään toivoa. Heillä on vanhoja tarinoita vanhoista mestareista. Heillä ei ole mitään toivoa. Niinpä he eivät usko voivansa tehdä sitä. He odottavat menemistä toiselle puolelle hakemaan vastauksia ja pelastusta ja useimmat heistä uskovat taivaaseen ja helvettiin ja jotain siltä väliltä. Niinpä he odottavat. He eivät usko, että he voivat tehdä sen. Mutta jos laitetaan viisi tänne näyttämölle tai kävelemään puistoon, ostoskeskukseen, lentokentälle – viisi joiden ei tarvitse sanoa sanaakaan, mutta heidän kharismansa loistaa – se vaikuttaa.

Ja sitten huoneessa oli muiden mestareiden "hmmm". He eivät olleet aivan valmiita ostamaan sitä, koska he olivat panostaneet tai addiktoituneet vanhaan ajattelutapaansa. Mutta sanoin: "Vain mitä jos …"

Mitä jos meidän ei tarvitsisi kanavoida enää? Mitä jos täällä seisoisi ihminen, joka on oivaltanut mestari? Eikö se olisi paljon parempi kuin koko ihmiskunnan odottaminen ja odottaminen ja odottaminen ja odottaminen? Eikö heidän olisi parempi saada todellisia esimerkkejä? Hmm, hmm.

Se ei ole edelleenkään kovin suosittu idea. Edelleen useimmat ryhmät tekevät kumbajaa "Meidän täytyy kaikkien mennä. Meidän täytyy kaikkien olla yhtä." Ei.

Voin kertoa tämän sinulle – juuri sinulle, sillä katselet ja kirjoitat edelleen "Äh, Adamus, äh!" (Adamus naureskele). Kerron sen teille kaikille, pikkusalaisuuden ja se on yksi suosikkiaiheistani – no ei – ykseys. Jos etsitte ykseyttä, tämä ei ole se paikka.

Ei ole paluuta ykseyteen, kuin paluuta Jumalaan ja "Voi, uppoamme vain kaikki takaisin Jumalaan". Ei. Itse asiassa ei ole oikeasti Jumalaa, mutta se on toinen aihe. On, mutta ei ihmisjumalaa. Olen hyvin kyllästynyt tuohon ihmisjumalaan. Tämä on jumalapaasausta, okei? Antakaa minun paasata aina silloin tällöin. Mutta ei ole paluuta takaisin tuohon ykseyteen. Ei ole mitään universaalia ykseyttä – "olemme kaikki yhtä." Meillä kaikilla on samanlaisuutta, mutta te ette ole yhtä. Olette täysivaltainen. Olette täysivaltainen.

Täysivaltaisella olennolla on paljon parempi perspektiivi ja myötätunto kaikkia muita kohtaan, paljon parempi myötätunto kaikkia muita kohtaan heidän matkastaan, heidän tiestään, heidän ainutlaatuisuudestaan, heidän erilaisuudestaan verrattuna sellaiseen, joka yrittää palata takaisin ykseyteen. Ihminen joka yrittää palata takaisin ykseyteen, yrittää varmistaa, että kaikki muut tekevät hänen tavallaan. Se on yhtä helvettiä. Tarkoitan, että se on kirjaimellisesti helvettiä, koska he kuvittelevat palaavansa takaisin johonkin ykseyspilveen, mutta he haluavat sen olevan heidän laillaan, heidän kaltaisensa. Voitte siis kuvitella sen aiheuttaman ristiriidan, kun he yrittävät tuoda kaikki muut ykseyteen omalla tavallaan. Se ei toimi.

Olette täysivaltainen. Ette mene takaisin edes omaan ykseyteenne, koska havaitsette – ja keskitymme erityisesti tähän keahakissa – että te ette ole yksi. Olette monia. Ehdottomasti. Ette uppoa takaisin johonkin kuohkeaan hattarasieluun, mikä tekee kaiken teidän puolestanne. Sitä ei ole. Aivan kuten ei ole Jumalaa, ei ole sielua, koska ne ovat ihmiskäsityksiä. Ette ole menossa siihen. Olette menossa moniin "sinuihin" – moniin, moniin, moniin, moniin "sinuihin" – ja se on suurta vapautta, suuri siunaus.

Okei, eksyn aiheesta, mutta teen sen tarkoituksella.

LINDA: Onko tämä lämmittelyä kesäkuun esityksiisi?

ADAMUS: Olen päässyt vasta 10% tämän päivän keskustelustamme täällä (Adamus naureskelee).

LINDA: Tämä kuulostaa lämmittelyltä kesäkuuhun.

ADAMUS: Se on … Selitän teille hetken kuluttua. Seuraava kysymys.

EDITH: Se on kuin Tobiaksen tarkastelua.

ADAMUS: Tobiaksen tarkastelua?!

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Kenties (Adamus naureskelee).

Toinen kysymys

Okei, seuraava kysymys. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista?

LINDA: Käy kakalla (naurua).

ADAMUS: Okei. Ehkä alan ymmärtää sinua (kameralle)! (Lisää naurua) No, se voi olla totta.

SART: Se voisi olla!

ADAMUS: Voi paska! Kuten Sart sanoisi.

Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Puen sen sanoiksi erittäin huolellisesti. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista?

Okei, teemme tämän nopeasti, koska meillä on paljon katettavaa tässä. Ole hyvä.

SHAUMBRA 1 (nainen): Mm.

ADAMUS: Häh?

SHAUMBRA 1: No.

ADAMUS: Viimeinen asia.

SHAUMBRA 1: Haluan sanoa kirosanan.

ADAMUS: Ai jaa, se on okei. Minulta on kielletty se, mutta sinä voit sano. Mikä olisi tuo kirosana ollut? Olen vain utelias.

SHAUMBRA 1: Voi paska.

ADAMUS: Ei se ole kiroamista. Se on tavallista kieltä. (Vähän naureskelua)

SHAUMBRA 1: No, näyttää vain siltä …

ADAMUS: "Paskaa" käytetään luultavasti englannin kielessä enemmän kuin mitään muuta sanaa, paitsi sellaisia kuin "ja", "the", "a" ja "of" (artikkeleita ja prepositio). Mutta joo, se on kaikki, se on "paskojen paska, kyllä vain." Tarkoitan sitä, miten ihmiset puhuvat nykyään.

SHAUMBRA 1: Näyttää vain siltä, että on jotain … Ainakin sen mukaan mitä kuulen, on oivallus, että on enemmän kyse ja-olemisesta kuin yhdestä asiasta ja luultavasti minulla olisi surua siitä yhdestä …

ADAMUS: David …

SHAUMBRA 1: … yhdestä osasta.

ADAMUS: David, ota kuvani. Ota kuvani. (Adamus irvistää kamalasti kameralle, naurua)

SHAUMBRA 1: Voi paska!

ADAMUS: Mitä?!

SHAUMBRA 1: Minusta kirosana oli paras vastaus.

ADAMUS: Tee siitä todella yksinkertaista. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Naps!

SHAUMBRA 1: Hän vain ottaa askeleen ja tekee sen.

ADAMUS: Okei, se on hyvä vastaus. Okei, kiitos. Huomaatko eron siinä, että tavallaan jouduit mielen hetteikköön, tai "vain ottaa askeleen ja tekee sen", koska se johtaa vastaukseeni?

Seuraava. Otamme vain pari tässä. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Ole hyvä, Vince.

VINCE: "Miksi odotin niin kauan?"

ADAMUS: Joo. Se on ajatus, mutta mitä teet viimeiseksi?

VINCE: Annan vain periksi.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on vastaus kysymykseeni. Sen minä olisin vastannut. Lakkaa yrittämästä – viimeinen asia, minkä joku tekee.

Kenties joku teistä ajatteli, että on jokin mahtava, suuri ja mystinen asia, minkä teette. Joo, lakkaatte yrittämästä. Päästätte vain irti. Kutsun sitä sallimiseksi. Lakatkaa yrittämästä. Lakatkaa ponnistelemasta. Lakatkaa puskemasta. Lakatkaa yrittämästä hoksata sitä. Se tapahtuu, joten miksi kikkailla sen kanssa? Miksi puuttua siihen? Se tapahtuu.

Jokaisen teistä pitäisi huokaista helpotuksesta nyt: "Voi Luoja!" Ei, vaan oikeasti. Jos tutkitte ylösnousseita mestareita ja heidän polkujaan, on paljon yhteisiä asioita, joita he tekivät. He kaikki opiskelivat paljon. He olivat kaikki hyvin kurinalaisia. He olivat kaikki ahdistuneita paljon, tunsivat olonsa huonoksi kaikesta … syyllisyyttä, syyllisyyttä, syyllisyyttä. Se on tavallaan outo prosessin osa: "Voi, tein kaikkia näitä pahoja asioita! Antakaa minulle anteeksi, olkaa kilttejä." Mutta sitten he lakkaavat yrittämästä. He antavat periksi. Ja tulen takaisin vähän tarinaan Jeshuasta ja teistä, jotka tulitte tänne kylvämään jumaluuden siemeniä – sitten opiskelitte, eristäydyitte näihin pyhiin järjestöihin, sitten olitte vihainen ja kyllästynyt siihen ja lähditte pois pettyneenä.

On melkein sellaista nyt. Olette melkein vihainen ja kyllästynyt omaan polkuunne, siihen mitä olette tehneet, henkisyyteenne. Edes tuo sana ei kuulosta enää kovin hyvältä. Se on kuin yäk, yäk! Henkisyys on vain yksi tekosyy olla olematta ihminen elämässä, itsessään, joten kyllästytte siihen ja yhtäkkiä lakkaatte yrittämästä – tehdään se sitten tietoisesti tai tiedostamatta. "Olen niin kyllästynyt siihen. Se ei vienyt minua minnekään. Kaikki nämä vuodet Crimson Circlessä tai missä tahansa ryhmässä, katso nyt minua. Elämäni on sekaisin. Olen uupunut. Olen varaton. Minulla ei ole mitään. Ihmiset eivät pidä minusta. Haisen pahalle. Annan periksi. Annan periksi. Kuihdun vain elämääni." On itse asiassa erittäin hyvä asia, kun pääsette tuohon pisteeseen.

Ensinnäkään te ette kuihdu elämään. Ette vain palaa takaisin tavallisuuteen. Mutta hyvä asia siinä on, että olette lopultakin antaneet periksi. Olette lopultakin lakanneet yrittämästä olla henkinen, lakanneet yrittämästä ylösnousta.

Valaistuminen on tässä. Kysyin teiltä aiemmin, miksi odotitte – olettaen, että olisitte voineet tehdä sen pari elämää sitten tai aiemmin tässä elämässä. Se on jo tässä. Kaikki valmistelut on tehty. Kaikki prosessointi on tehty, kaikki itsenne valmistelu. Se on tässä. Lakatkaa siis yrittämästä.

Mutta tuo vastaus kysymykseen, kun sanotte: "Lakkaa yrittämästä", indikoi, että jos lakkaatte yrittämästä, se on tässä, koska se olisi jo voinut olla. Ja tämä palaa ensimmäiseen kysymykseeni, miksi odotatte.

Älkää kuitenkaan ajatelko sitä, koska teette itsestänne hullun ajattelemalla sitä. Alatte käydä läpi kaikkea mielen pyörittelyä. Ette pysty selvittämään sitä, mutta voitte antaa itsenne tuntea sen, oivaltaa sen ja saada tuon ahaa-elämyksen. Se ei ole huono syy. Ei, se ei ole. Ei negatiivinen syy tai mitään. Se on erittäin syvä syy. Se on erittäin puhdas ja todellinen syy.

Kun kuulette itsenne hölöttävän, hölöttävän, hölöttävän ja hölöttävän, laittakaa se pois, koska vastaus on vain muutama yksinkertainen sana. Oivallatte sen ja sitten kun tämä tapahtuu, oivallatte olevanne valmis. Ja se on pelottavaa. Oivallatte, että on vastuun aika, jos sitä halutaan kutsua niin. Se ei ole oikeastaan niinkään vastuuta niinkään – on vain aika. Ja sitten kun saatte tuon hyvin yksinkertaisen, syvällisen ja puhtaan vastauksen sisältänne – miksi olette odottaneet, miksi odotatte – tiedätte olevanne valmis. Sitten teidän on vastattava vielä yhteen kysymykseenne: oletko valmis juuri nyt?

Voin kertoa teille jo tuon vastauksen. Sitten kun oivallatte, miksi olette odottaneet, sitten kun tajuatte sen, ette voi odottaa enää. Ette voi viivyttää sitä enää.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Voi! Rakastan teitä, kaverit. Rakastan, ettei meidän tarvitse olla täysin pyhiä täällä. Rakastan, että annatte itsenne tuntea joitain syvimpiä tunteita.

Maailman trendit

Seuraava aihe. Lupasin meidän puhuvan kahdesta trendistä. Nämä ovat maailman trendejä. Käyn ne läpi hyvin, hyvin nopeasti. Ensimmäisen tiedätte eikä se ole Tobiakselta, vaan se on minulta. Yksi suurimmista trendeistä maailmassa tällä hetkellä on valta. Kaikki haluavat valtaa. Tiedostetaan se tai ei, kerätään valtaa. Se voidaan tehdä rahan, politiikan, hallituksen, seksin, teollisuuden, kaupan ja uskonnon avulla. Siinä kaikessa on kyse vallasta.

Tällä planeetalla on valtava tarve valtaan. Ei vain tämä, vaan tämän planeetan vallanhalu saa itse asiassa toiset ulottuvuudet – ei pikkumiehet avaruusaluksissa, vaan muut olennot – kiinnostumaan erityisesti tästä planeetasta, koska on tämä valtapakkomielle. Näette sitä kaikkialla, mutta sitä on enemmän kuin koskaan. Se ilmestyy esiin.

Lukekaa tai kuunnelkaa rivien välistä uutisia tapahtumista. Pysähtykää hetkeksi ja sanokaa: "No, miten tässä on kyse vallasta?" Oivallatte, että melkein kaikessa mitä tapahtuu, on kyse valtapelistä. Teillä on luullakseni suosittu televisiosarja nimeltään Game of Thrones (= valtaistuinpeli) – se on tavallaan sama asia, mutta Game of Power (= valtapeli). Kyse on vallan siirtämisestä ja liikkumisesta.

Valta on harhaa. Selkeissä ulottuvuuksissa ei ole valtaa. Ei ole vallantarvetta. En puhu voimaenergiasta – siitä asiasta, bensiinistä mitä laitatte autoonne, jotta se kulkee (suom. huom. samoja sanoja). Se on polttoainetta. Puhun psykologisesta vallasta, henkisestä vallasta ja se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa jatkuvasti.

Ihmiset ovat riippuvaisia vallasta enemmän kuin mistään muusta. On itse asiassa melkein mahdotonta – sanoisin, että on mahdotonta – addiktoitua fyysiseen aineeseen – alkoholiin, tupakkaan, huumeisin. On mahdotonta tulla riippuvaiseksi fyysisesti. On niitä, jotka ovat eri mieltä kanssani tästä, mutta voitte tulla riippuvaiseksi vallasta monin erilaisin ja joskus salakavalin tavoin. Voitte addiktoitua valtaan ja sitten käyttää tuota riippuvuutta sellaisiin asioihin kuin huumeet ja alkoholi tai käyttää huumeita ja alkoholia yrittääksenne tappaa tuon vallantuskan. Kummallista kyllä, valta on nautinnollista ja tuskallista, mutta näette sitä enemmän ja enemmän ja enemmän tällä planeetalla.

Kun menette eteenpäin, oivaltakaa itse, ettei ole mitään vallantarvetta. Ei ole. On niitä, joille olen puhunut yösessioissamme, ja he ovat erimieltä – he tekevät myönnytyksiä. He sanovat: "Okei, vähennän vallantarvettani, mutta minulla täytyy olla edelleen jotain suojaksi muita ihmisiä vastaan, koska he pelaavat vallalla. Siksi tarvitsen vähän." Ei. Se on tavallaan kaikki tai ei mitään – kaikki tai ei mitään. Valta on harhaa.

Valta toteaa teidän uskovan, että on asioita, joita teidän tarvitsee saada itsenne ulkopuolelta, eikä teidän tarvitse. Ei yhtään mitään. Kaikki energia – energiahoukutin – on jo olemassa, erityisesti kun alatte käyttää sitä.

Kyeper, luovuutenne, henkenne on jo olemassa. Mutta jos olette edelleen riippuvainen vallasta – ja se on puheosuuteni fokus elokuussa – yritätte edelleen saada lisää valtaa ja varmistaa tuon vallan. Toisin sanoen, teidän tarvitsee tuoda valtaa sisään ja pitää sitä valtapankissanne.

Sitten kun oivallatte, että valta on harhaa, ette tarvitse sitä elämäänne. Teistä tulee näkymätön niille, jotka pelaavat vallalla. He eivät ole mitenkään kiinnostuneita teistä. He eivät yritä tulla ottamaan mitään teiltä, koska kaapissa ei ole ruokaa. Siellä ei ole mitään. Heitä ei kiinnosta – te ette ole pelaaja. He pyytävät teitä poistumaan pöydästä, koska ette ole pelaaja. Teillä ei tarvitse olla mitään taskuissanne. Silloin olette vapaa, todella vapaa.

Valta on suurin ja voitaisiin kenties sanoa ainoa todella riippuvuutta aiheuttava voima tällä planeetalla. Se on harhaa. Sitten kun pääsette valtatarpeen yli persoonallisuudessanne ja elämässänne, olette vapaa. Oivallatte, että te ette tarvitse yhtään valtaan. Energiaa on aina. Se on luonnollinen asia. Kun olette tietoisuudessa, on energiaa. Kun olette intohimoinen, on energiaa. Ette tarvitse valtaa. Se on hyvin, hyvin valheellista.

Pitäkää tämä mielessä, ja nyt yhtälön toisella puolella – toinen päätrendi siinä, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä – on monipuolistuminen, uskokaa tai älkää. Moninaisuus. Kummallista, koska luulisi, että jos valta olisi täällä (toinen puoli), sitä ei olisi. Mutta on moninaisuusliike ja jotkut kutsuisivat sitä hyväksynnäksi, mutta se on vähän kumpaakin. On moninaisuutta.

Katsokaa planeettaa tällä hetkellä. On ennenkuulumaton liike hyväksyä erilaisia ajatuksia, erilaisia elämäntapoja. Katsokaa, mitä tapahtuu monissa tämän maailman maissa – samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen. Oho! Miten suuri askel tälle planeetalle! (Adamus naureskelee) Ensinnäkin pitäisi käsittää, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun sitä tapahtuu tällä planeetalla. Ensinnäkin Lemuriassa oli enimmäkseen, useimmilla teistä oli sekä miehen että naisen elimet ja keho-osat. Se tavallaan antaa … Ei, en halua edes mennä siihen (naurua). Siis ette vain menneet naimisiin jonkun samaa sukupuolta olevan kanssa, vaan olitte kumpaakin ja olitte yhdessä samassa kehossa. Tarkoitan, mitä Jumala ajattelisi siitä? (Adamus naureskelee)

SART: Voi paska.

ADAMUS: Paska. Katsokaa, mitä tein (lisää naureskelua).

Olette jokainen maskuliininen ja feminiininen yhdessä ja todellinen tasapaino tuo ne kummatkin takaisin. Mutta joka tapauksessa, takaisin moninaisuuteen, takaisin saman sukupuolen avioliittoon. Se oli yleistä Altantiksella. Itse asiassa avioliitto ei ollut yleistä, mutta oli yleistä rakastaa, ketä halusi rakastaa, ilman kenenkään puuttumatta asiaan ja sanomatta: "Niin, mutta heidän täytyy olla vastakkaista sukupuolta."

Näette siis enemmän ja enemmän moninaistumista – ns. transsukupuolisten hyväksyminen. On nimittäin mielenkiintoista nähdä, mitä siinä tapahtuu. Se on mennyt kummallisesta ja poikkeavasta "Voi vau, siinä on jotain" –tilanteeseen. Ei niin, että teidän kaikkien täytyy mennä leikkauksiin, mutta … (muutama kikatus) Olette maskuliininen ja feminiininen. On vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa elää kehossa, missä yritätte olla yksi – vain mies tai vain nainen. Olette kumpaakin! On aika päästää se ulos, avata se ja sitten antaa näiden kahden tavallaan sulautua yhteen, olla rinnakkain yhdessä.

Ja joo, on joitain, jotka tulevat tähän elämään, koska heidän vanhempansa eivät toteuttaneet syntymä-DreamWalkia – syytetään siitä vanhempia – ja vanhemmat halusivat todella pojan ja saivat tytön. Miten vaikeaa se on tuolle tulevalle? Mutta tuleva joka odotti ensimmäistä mahdollista kehoa, sanoi: "Voi, ei mikään ongelma. Pystyn käsittelemään tuon perheen. Pystyn käsittelemään maskuliinisen kehon. Ratkaisen asian, kun pääsen sinne." Tota, ja sitten on todella vaikea ratkaista perheasia ja kehoasia. Mutta tiedättehän, että voi olla pakottava halu edes elämän puolivälissä sanoa: "Joo, olin ensimmäiset 40 vuotta mieskehossa. Kenties olen nyt nainen." Mitä vikaa siinä on?

Siis joka tapauksessa tällä planeetalla on tällä hetkellä moninaistumistrendi. Ei ainoastaan seksuaalinen, vaan melkein kaikessa. Muiden kulttuurien, muiden ajatusten, täysin muiden elintapojen hyväksyminen ja sitä tulee enemmän ja enemmän. Muistakaa siis, että täällä (toinen puoli) on valta ja täällä (toinen puoli) moninaisuus, monipuolistuminen. Siitä on tulossa yksi suurimpia ongelmia planeetalla.

Nämä kaksi eivät välttämättä sovi yhteen (muutama naurahdus). Ne eivät toimi kovin hyvin, mutta teillä on ne. Teillä on nämä kaksi valtavaa tekijää, mitä siis odottaa?

Muuten, takaisin hetkeksi. Ihmiskulttuurin melkein joka osa monipuolistuu tällä hetkellä. Se on osa ei-ykseysohjelmaani (Adamus naureskelee), kaikesta tulee omansa ja täysivaltaisensa – kaikesta paitsi uskonnosta. Tota, se ei monipuolistu kovin hyvin. Toisin sanoen, uskonnoilla on vaikeuksia hyväksyä muita uskontoja. Olet muslimi tai kristitty tai juutalainen tai mitä tahansa ja jos et ole, Jumala ei rakasta sinua. Tämä johtuu siitä, että valta on uskonnossa niin voimakasta, että se kukistaa sen moninaisuuden. Tämä kostautuu uskonnoille. "Kostautuminen" merkitsee, että noin tulevan vuosikymmenen aikana enemmän ja enemmän ja enemmän ja enemmän ihmisiä lähtee kirkoista. He sanovat niitä vanhoiksi, mutta ihmiset tuntevat, että ne ovat oikeasti valtaan perustuvia. Ja sitten planeetalla on paljon ihmisiä, jotka ovat tavallaan eksyneet, koska heillä ei ole enää tuota kirkkoa, minkä antamiin vastuksiin he ovat ennen luottaneet – itse asiassa ne eivät ole antaneet vastauksia, vaan teeskennelleet antavansa vastauksia.

Niinpä tämä aiheuttaa suurta kaaosta. Tämä aiheuttaa paljon hämmennystä. Valta, monipuolistuminen ja ihmiset joita pidetään kirkoissa ja ihmiset jotka haluavat moninaisuutta – nämä eivät mene hyvin yksiin. Tulee yhteentörmäyksiä jatkuvasti. Ja valta luulee voittaneensa. Se yrittää voittaa todella kovasti, mutta planeetalla on tällä hetkellä suuri moninaisuusliike. On teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka hyväksyvät toiset, koska tiedätte, mitä olette käyneet läpi. Mutta monipuolistutte myös itse. Ette ole menossa ykseyteenne. Olette menossa moniinne.

Siis kaksi suurta trendiä. Palaan siihen myöhemmin, mutta nyt on aika vetää syvään henkeä. Aika … Voi, ystäväni – se joka kirjoitti tämän kaiken – nukahti. Ihmettelen, miten se tapahtui (muutama naurahdus).

Aika vetää kunnolla syvään henkeä ja on pienen merabhin aika, joo. Olette ansainneet sen. Voitte nukahtaa, jos haluatte.

Siis himmennetään valoja vähän ja aivan hetken kuluttua laitetaan jotain suloista musiikkia. Mutta ennen sitä haluan vain taas kerran kiittää teitä, antaa tunnustusta jokaiselle teistä. Antaa tunnustusta siitä, kuka sinä olet. Ei siitä, mitä teette yhdessä ryhmänä, vaan mitä teet itsenäsi. Tiedän, että se on vaikeaa, ja tiedän, miten monta kertaa voisit yrittää kääntyä ja juosta toiseen suuntaan. Se ei toimi, mutta miten monta kertaa voisit yrittää laittaa pääsi pensaaseen. Sekään ei toimi kovin hyvin. Miten monta kertaa olisit voinut mennä täydelliseen makyoon, mutta olet täällä. Olet täällä.

Haluan sinun huolella ja tarkkaan tuntevan tätä kysymystä, miksi odotit, kun olisit voinut ruumiillistua pari elämää sitten tai myös tässä elämässä. Siinä on kaunis lahja. Älä ajattele sitä, vain tunne se. Tunne sitä. Se antaa sinulle vastauksen, mitä olet etsinyt pitkään.

Mutta vaihdetaanpa nyt merabhiin.

Valaistumismerabh

(Musiikki alkaa, musiikkia levyltä "Into Knowingness")

Toinen kysymykseni – mikä on viimeinen asia, mitä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista – on tavallaan vähän sanaleikkiä, koska sanoin "mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee", ikään kuin jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikeasti. Kyse on yrittämisen lopettamisesta. Yrittämisen lopettamisesta.

Ja se voi tuntua vähän intuitionvastaiselta, tavallaan "Voi ei, mutta eikö minun tarvitse tehdä jotain?" Ei.

"Eikö minun tarvitse opiskella, Adamus?" Ei.

"Eikö minun tarvitse tehdä 15 minuutin hengittelyä päivittäin?" Ei, ei oikeasti.

"Eikö minun tarvitse ehdottomasti tarkkailla ruokavaliotani?" Ei.

"Eikö minun tarvitse ajatella henkisiä ajatuksia?" Ei.

"Mitä helvettiä minun sitten pitäisi tehdä??" Ei mitään, ei mitään.

Voit tehdä, mitä haluat. Mene pyöräilemään. Haluat ehkä tehdä joitain asioita kotona, mitä et ole tehnyt – vaihtaa tuon lampun, mikä sammui puoli vuotta sitten. Tiedän, että tämä saa olosi tuntumaan siltä, että olet niin ihminen, mutta haluat ehkä tehdä sen.

Korjaa tuo rikkoutunut ovenkahva. Tiedän, ettei se ole kovin henkistä, mutta koska sinulla ei ole muuta tekemistä, voisit tehdä myös sen.

Tee, mitä haluat, koska tämä on nyt aikaa – tavallaan evoluution, transformaation reaaliaikaa, miten sitä halutaankin kutsua – jolloin sinua pyydetään lopettamaan kaikki nuo ihmisjutut, koska on jotain pakottavaa, mikä ylittää ihmisjutut.

Jotain niin pakottavaa, että se menee kauas, kauas sen yli, mitä ihminen voi yrittää ohjata, mitä ihminen luulee, että sen tarvitsee ohjata.

"Pakottava" merkitsee hyvin intohimoista, todellista, rakastavaa ja suurta.

Ei kutsuta sitä sieluksi. Alamme siirtyä yli tuosta sanasta. Kyse on vain sinusta.

Se ei ole kaukaisessa paikassa. Sillä ei ole pieniä keijukaisen höyhensiipiä. Se on vain sinä.

Tämä jokin mikä on niin pakottavaa – niin pakottavaa, niin intohimoista, että sen vain täytyy olla – se ei voi olla olematta – ja tämä on oivaltamisesi, valaistumisesi.

Se tapahtuu. Kun mestari pääse tähän kohtaan, viimeinen asia minkä hän tekee, on lakata yrittämästä, koska hän oivaltaa, että se kaikki oli naurettavaa. Se oli vain rajoittuneen mielen tai persoonallisuuden toimintaa ja hän antautuu itselleen, "minä olen" –olemukselle. Hän lakkaa syytämästä makyoa itselleen ja toisille.

Hän lakkaa miettimästä, milloin ja missä ja miten …

Ja hän lakkaa yrittämästä tehdä valaistumisesta inhimillistä.

Ihminen ei joka tapauksessa ole vastuussa tästä. Niin kauan kun ihminen ajattelee, että se tekee sen, "minä olen" –olemus istuu takana ja odottaa kärsivällisesti.

Kun ihminen lopettaa – lakkaa yrittämästä, lakkaa ponnistelemasta, lakkaa jäsentelemästä – pakottava valaistuminen tulee. No, oikea tapa sanoa on, että sitten oivallat valaistumisen pakottavuuden ja luonnollisuuden vuoksi, että se on aina ollut olemassa.

En tarkoita tätä pelinä. Se ei ole sanaleikkiä. Kun vedät vain syvään henkeä ja lakkaat yrittämästä, lakkaat tekemästä valaistumisesta painiottelun, tunnet tuon oman oivaltamisesi pakottavan, hyvin pakottavan luonteen. Sitten se tapahtuu.

Pidän sanasta "pakottava". Se merkitsee, että siinä on suurta dynamiikkaa, suurta intohimoa.

Se ei ole "jos" tai "kenties" tai "milloin" tai "miksi". Se on pakottavaa, intohimoista.

Niin pakottavaa, ettet voi mennä vikaan. Se ei voi mennä vikaan.

Ota tämä hetki lakataksesi yrittämästä, ota edes pari lyhyttä minuuttia tässä lakataksesi yrittämästä. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä.

Tunne tässä hetkessä valaistumisesi pakottavuus …

intohimo …

läsnäolo …

Tämä valaistuminen ei tee myönnytyksiä. Se ei tee myönnytyksiä tai neuvottele ihmisen kanssa, ei lainkaan. Ei ole tarvetta.

Se ei pelaa valtapelejä tai mielen pelejä.

Niin pakottavaa, että se tietää, mitä tapahtuu.

Vedä syvään henkeä tässä.

Tiedän, ihminen, että sinä olet väsynyt, usein hämmentynyt ja mietit, mitä seuraavaksi. Vedä vain syvään henkeä. Tämä valaistuminen on sinun tuolla puolen. Tarkoitan, rajojesi ulkopuolella.

Tämä oivaltaminen ei ole mitään, minkä on oltava jäsenneltyä tai suunniteltua. Se täytyy vain vastaanottaa.

(Tauko)

Hyvin pakottavaa, eli se tietää jo olevansa oivallettu. Se tietää jo olevansa toteutettu.

Se ei ole tavoite. Se ei ole "minä olen" –olemuksen tavoite. Niin pakottavaa, että se on jo olemassa.

Se haluaa vain jakaa sen ihmisen kanssa.

Se on jo oivallettu, toteutettu.

"Pakottava" merkitsee, että se on jo tapahtunut. Se haluaa vain jakaa sen sinun kanssasi.

Mutta sinun täytyy lakata yrittämästä.

Sinun täytyy lakata ajattelemasta, että laitat sen tapahtumaan tai että sinun täytyy laittaa se tapahtumaan.

Tämä ei ole sokkelo. Tämä ei ole mikään valtava palapeli, mikä sinua pyydetään selvittämään. Se olisi julmaa. On vain aika lakata yrittämästä, ole kiltti.

Se kuulostaa yksinkertaiselta. Ihminen ajattelee: "No, minun täytyy tehdä jotain". Okei. Vaihda tuo lamppu, korjaa tuo rikkinäinen ovenkahva, lakaise autotalli, mene kävelylle, osta koira, rakasta koiraa. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta lakkaa vain yrittämästä olla valaistunut.

Ihminen ei koskaan selvitä sitä. Joka tapauksessa, se ei ole sinun vastuusi. Voit vain vastaanottaa sen.

(Pitkä tauko)

Tämä valaistumisjuttu on niin pakottava, että se on jo täällä. Siinä on niin paljon intohimoa, niin paljon ilmaisua, että se on jo täällä.

Siksi et voi tehdä mitään vääriä käännöksiä. Et voi tehdä sitä väärin. Et voi välttää sitä. Voit odottaa, niin kuin olet odottanut pari elämää. Mutta "minä olen" –olemuksen pakottava luonne tekee siitä sellaisen, että se on jo täällä.

Siihen on pari kuukautta, kun olemme taas yhdessä tällä tavalla shoudissa. Kaipaan sitä. Puhun muissa ryhmissä, mutta kaipaan sitä.

Jätän sinulle suuren kysymyksen ennen sitä.

Mitä odotat?

Älä anna itsellesi niitä makyo-vastauksia, joita monet antoivat tänään. Se on somistusta. Se on tavallaan peittämistä. Kun tuo vastaus tulee, se tulee hyvin yksinkertaisesti, hyvin selvästi.

Mitä odotat?

Ja kun se tulee, olet oikeasti valmis.

Sitä odotellessa rakkaat ystäväni, matkustan maailmalla Cauldren ja Lindan kanssa ja menen kaukaisiin paikkoihin ja niiden tuolle puolen, ei vain tällä planeetalla, vaan kaikissa maailmoissa. Ja ollessani poissa luotanne fyysisessä ulottuvuudessa, tietäkää, että olemme todellakin yhdessä matkan joka askeleella.

Ja niin kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos suopeudestanne. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Heinäkuu 2015 ELEFANTTI HUONEESSA

ViestiKirjoittaja hammer » 03.07.2015 21:35

ELEFANTTI HUONEESSA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sain hämmästyttävän oivalluksen muutama viikko sitten, yhden noista ahaa-elämyksistä joita en koskaan unohda.

Linda ja minä olimme Sedonassa sarjassa tapahtumia, mm. kanavointi Grand Canyonissa Lee Carollin kanssa (kansainvälisen tason Kryon kanavoija) ja Kryon Master's Channeling Summitissa sekä oma valointegrointityöpajamme Jim Selfin kanssa. Olimme juuri päässeet takaisin kolmen viikon matkalta Kreikasta ja Italiasta toukokuussa ja hyppäsimme välittömästi taas lentokoneeseen ja seikkailuihimme Sedonassa, Arizonassa.

Jos et ole koskaan ollut Sedonassa, se on matkan arvoinen. Se on keidas valtavassa Arizonan erämaassa, mukavasti Hopi- ja Navajo-intiaanireservaattien rajalla ja tunnettu upeista punaisista hiekkakivimuodostelmistaan. Wikipedian mukaan "Muodostelmat näyttävät hehkuvan kirkasta oranssia ja punaista, nousevan ja laskevan auringon valossa. Punaiset kivet muodostavat suositun taustan monenlaiselle toiminnalle, mikä ulottuu henkisestä toiminnasta satoihin vaellus- ja vuoristopyöräilypolkuihin." Se on ollut lukuisten Hollywood-elokuvien tapahtumapaikka ja magneetti portaalinmetsästäjille ja ufo-intoilijoille. Sedona tunnetaan Pohjois-Amerikan new age –mekkana, joten tuskin pystyy ajamaan kortteliakaan näkemättä kristallikauppaa, energiaterapialiikettä, parannusklinikkaa tai joogastudiota. Siellä on paljon mielenkiintoisia asioita nähtävänä ja tehtävänä ja riittävästi makyoa tuomaan hymyn kenen tahansa shaumbran kasvoille.

Pidän Sedonasta, mutta useita vuosia sitten, erästä dokumenttia kuvattaessa tuottaja kysyi Adamukselta, mitä hän ajatteli siitä. Hän oli erittäin selkeä: hän sanoi, että portaalienergiat siirtyivät pois vuosikymmeniä sitten ja nyt sitä pitäisi kutsua Makyovilleksi. Tästä huolimatta se on edelleen uskomattoman kaunis alue, joten pidän siellä käymisestä. Mutta olen aina vähän huolissani, kun Adamus on matkassa – en ole varma, mitä hän aikoo sanoa.

Grand Canyonin tapahtumassa Adamus antoi inspiroivan yhteenvedon shaumbra-matkasta kuluneina kuutena vuotena. Yleisössä oli noin 150 ihmistä, vain muutamia shaumbra-kasvoja joukossa. Henkäisin helpotuksesta, kun Adamus oli kohtelias – ei sellainen kun hän on joskus kuukausi-shoudeissa. Hän sanoi vain yhden ruman sanan … luulen, että "ikäluokituksen" saamiseksi. Lee antoi lyhyen Kryon-kanavoinnin ja Peggy Dubro lyhyen viestin Jumalaiselta feminiinisyydeltä.

Muutamaa päivää myöhemmin Master's Channeling Summit alkoi. Lee oli kutsunut 11 tunnettua kanavoijaa näyttämölle yhdessä historian suurimmista kanavointitapahtumista. Tapahtuma pidettiin Sedonan Performing Arts Centerissä, huippuauditoriossa mihin mahtuu yli 800 ihmistä. Lindalle ja minulle se oli jälleentapaaminen monien ystävien ja ikätovereiden kanssa, jotka olimme tunteneet vuosia, mutta joita emme olleet nähneet pitkään aikaan. Meillä oli aikaa päivälliseen ja keskusteluun Steve ja Barbara Rotherin (lightworker.com) ja Jonette Crowleyn (Markin kanavoija) kanssa ja aikaa käydä monien tyyppien luona, mm. Robert Coxon, Anders Holte ja Jan Tober.

Istuin monissa esityksissä ja kanavoinneissa kolmipäiväisen tapahtuman aikana ja oli kiehtovaa katsella muita kanavoijia näyttämöllä. En lue muuta kanavoitua materiaalia, koska en halua se vaikuttavan työhöni Adamuksen kanssa, mutta minusta tämä oli mielenkiintoinen mahdollisuus. Tarkkailin, miten he menivät kanavointiin, miten he yhdistyivät olentoihinsa ja tulkitsivat niitä ja mitä viestejä tuli toisista maailmoista.

Jokaisella meistä oli tunti aikaa puhua työstämme ja kanavoida. Linda ja minä päätimme sanoa vähän Crimson Circlestä sen sijaan, että kutsuimme yleisön käymään nettisivuillamme. Kun oli Adamuksen vuoro, Linda ohjasi muutaman minuutin hengityksen, teemalaulumme soi (Michael Hoppen This Majestic Land) ja melko pian Adamus seisoi suuren yleisön edessä. Hänen kanavointinsa ei ollut, no, kovin sopiva Sedonaan. Hän julisti, että new age oli loppumassa, erityisesti 6.6.2015 (6-6-6). Hän sanoi, että monet ihmiset roikkuisivat kiinni new agessa noin seuraavat 15 vuotta, koska he ovat panostaneet siihen (taloudellisesti tai tunteellisesti), mutta meidän pitäisi henkisinä olentoina oivaltaa, että olemme nyt astumassa tietoisuuden aikaan. Hän antoi hyvin historiallisen selityksen new agesta ja hyvän syyn, miksi on aika siirtyä eteenpäin. Adamus puhui myös tietoisuuden merkityksestä sekä tieteessä että henkisyydessä tulevina vuosina sekä siitä, miten tietoisuus on tärkein yksittäinen tekijä kummassakin.

Sitten hän teki toisen Sedonaan sopimattoman huomautuksen, kun hän selitti, miksi hän ei ihaile kovasti avaruusolentoja. Hän teki hyvin selväksi, ettei "ole mitään suurempaa olentoa kuin ihminen". Yllätyksekseni tämä sai raikuvat aplodit, mutta hän sinetöi kohtalonsa siinä, ettei Sedona Journal of Emergence –lehti julkaise koskaan hänen kanavointejaan. He pitävät avaruusolennoista. Paljon, paljon avaruusolentoja.

Tämä tuo minut pointtiini. Toisen kanavointipäivän loppuun mennessä minusta tuntui ärsyyntyneeltä, epämukavalta, äreältä ja turhautuneelta, mutten tiennyt miksi. Olin tässä ystävien ja ikätovereiden kanssa ja auditorio oli täynnä ihmisiä, jotka pitävät kanavoijista. Miksi olin niin pahalla tuulella? Tunsin Adamuksen naureskelevan taustalla ja se ärsytti vielä enemmän. Mikä vika minussa oli?

Ajaessamme takaisin hotellille illalla, keskustelimme Lindan kanssa päivän tapahtumista ja kanavoiduista viesteistä. Hemmetti! Äkkiä tajusin – hämmästyttävä oivallukseni. Läimäytin otsaani muutaman kerran ja päästin ulos muutaman hämmästyksen sanan, ennen kuin selitin oivallukseni – ja ahdistukseni syyn – Lindalle:

Kaikista 12 näyttämöllä kanavoidusta olennosta jotka antoivat näkemyksiään, neuvojaan ja opastustaan, Adamus oli AINOA olento, joka on ollut ihmismuodossa ja tullut ylösnousseeksi mestariksi! Muut 11 kosmista ja galaktista olentoa – miten suuria ehkä ovatkin – eivät ole olleet ihmismuodossa eivätkä käsitä heidän valaistumistaan fyysisessä kehossa. Hemmetti! Se vaivasi minua. Olin kuunnellut kanavoituja viestejä useita päiviä – jotkut olivat hyvin humoristisia, jotkut hyvin meditatiivisia ja jotkut tekivät aktivointeja. Mutta kukaan, rakasta, rakasta Adamusta lukuun ottamatta, ei ollut todellisuudessa koskaan tehnyt sitä – valaistumista ihmisenä. Purskahdin melkein kyyneliin, mutta pelkäsin, että jos tekisin sen, kaikki Sedonassa haluaisivat tehdä Reiki-parannusta minulle.

Minun mieheni … MEIDÄN miehemme! Adamus Saint Germain. Ei mikään ihme, että resonoin hänen viestiensä kanssa. Se on hänelle tuttu juttu. Hän ei nojaa toisen ulottuvuuden viesteihin – hän on kanssamme tässä ulottuvuudessa, matkan joka askeleella. Ja hän on kumppaninamme omassa valaistumisoivalluksessamme. Hän ei kerro meille, miten se tehdään – hän vain kertoo, että voimme tehdä sen.

Channeling Summitin lopussa olivat kaikki 12 kanavoijaa näyttämöllä samaan aikaan. Jokaisella olennolla oli kahdeksan minuuttia omaan viestiinsä. Anoin Adamusta osoittamaan ainutlaatuisen asemansa ainoana, joka on kulkenut ihmiskengissä ja päässyt omaan valaistumiseensa. Halusin kaikkien oivaltavan sen, minkä minä olin oivaltanut. Hän piti puheensa alle kuudessa minuutissa. Hän avasi sanomalla, että huoneessa oli suuri violetti elefantti, mutta kukaan ei ollut puhunut siitä. Hän huomautti, että tuolit olivat täynnä kanavoijia, jotka kanavoivat inkarnoitumattomia olentoja. Hän sanoi palaavansa tällaiseen tilaisuuteen vasta, kun tuolit olisivat täynnä ihmisiä … ihmisiä jotka ovat oivaltaneet mestaruutensa ja valaistumisensa. Hän kertoi, että paras esimerkki tai standardi, kuten hän sitä kutsuu, on kävelevä, puhuva ja hengittävä valaistunut ihminen. Ei joukko olentoja.

Hän antoi tunnustusta muiden näyttämöllä olevien olentojen palveluksesta (ja kannaltani livahti kohteliaasti olemiseensa ihmismuodossa) ja lopetti sanomalla: "Tämä on elefantti huoneessa. Sitä jokainen näistä kauniista olennoista haluaa ja toivoo. Se on myös minun unelmani. Rakkaat ystävät, nyt tulee teidän aikanne. Kun kokoonnumme taas tällä tavalla, te jaatte täällä rakkauttanne, tarinoitanne ja valaistumistanne."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.7.2015 KHARISMA 10

ViestiKirjoittaja hammer » 09.07.2015 20:44

Kharisma-sarja, shoud 10
KHARISMA 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.7.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Rakas Eesan Linda sanoi: "Kuka tulee tänään?" Kuka tulee sisään? Onko se Adamus – rohkea, uhmakas ja aggressiivinen. Onko se St. Germain – lempeä, syvällinen ja rakastava?

Kuka se on? No, se on mielenkiintoinen kysymys, koska vastaus on aina sama: se olette te. Te tulette sisään. Tämä on teidän aikaanne. Tämä on meidän kokoontumisemme. Musiikki soi – hyvin kaunista musiikkia* vaihteeksi. Kaunis musiikki soi tänään ja te tulette sisään ja saatte muuta ajateltavaa kuvista ja musiikista. Silloin asetutte ja sallitte "sinut".

*Viitataan "Book of Love" –kappaleeseen, mikä soi juuri ennen kanavointia.

Turvallinen tila. Kaunis ympäristö muiden rakastavien olentojen ympäröimänä. Tulette sisään ja sanotte: "Tehdään se. Siirrytään seuraavalle tasolle. Karistetaan asioita, jotka tarvitsi karistaa kauan sitten. Teeskennellään kuuntelevamme jotain, mutta oikeasti vain sallitaan se. Kun emme ole olleet yhdessä pariin kuukauteen, sallitaan." Voi, hullu, tuo hullu ulkoinen maailma, kaikki tuo melu ja tohina – tuleeko se koskaan paremmaksi? Ei. Sallitaan vain nämä 90 minuuttia tai enemmän, jotka vietämme yhdessä. Se olette siis te.

Minä tulen sisään erilaisten kasvojen ja näytösten, tietoisuuteni näytösten, kera. Tänään se on kaunis yhdistelmä Adamusta ja St. Germainia, mutta enimmäkseen te. Havaitkaa siis päivän aikana, milloin kyse on Adamuksesta ja milloin St. Germainista. Hmm. Annan teille vihjeen. Se ei ole Adamus aina kaikkein sopivimmalla hetkellä.

Adamus, Adam-energia. Ei Adam niin kuin mies, vaan Adam Kadmon –energia, maapallon ihmisen lähtökohta. Sillä ei ole mitään tekemistä maskuliinisen tai feminiinisen kanssa, vaan se on Adam. Se on Adam-us (suom.huom. us = me), Adamus, Adam, me kaikki – kaikki te jotka olette ottaneet ihmismuodon ja lähteneet tälle matkalle. Aah! Miten hämmästyttävä matka se onkaan!

Vapaus

Ja tässä olemme, 4.7.2015. Suuri kunnia. Heinäkuun 4. päivä kuulostaa erityislaatuiselta minulle. Se on itse asiassa 2.7., mutta ei sotkeuduta historiallisiin yksityiskohtiin. Mutta 4.7. on aina erityislaatuinen. Miksi? Koska olin tärkeänä vaikuttajana tämän mahtavan maan luomisessa. Ja vaikket olisikaan USA:sta, tämä ei ole isänmaallinen saarna. En usko juurikaan isänmaallisiin saarnoihin. Se oli uusi mahdollisuus, vapauden ja täysivaltaisuuden mahdollisuus, mikä ei mitenkään liity – tarkoittanut mitenkään liittyä – hallituksiin, vaan teidän vapauteenne ja täysivaltaisuuteenne. Ja olette tulleet tänne ympäri maailmaa, esi-isänne ovat tulleet tänne ympäri Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa, Aasiaa, kaikkialta maailmasta, ollaksenne täällä ja salliaksenne jotain, mitä sanotaan vapaudeksi.

Onko se toiminut? Suurelta osin, kyllä. Maailma on äärettömän erilainen kuin vuonna 1776. Valovuosien päässä kunnioituksen ja tasavertaisuuden osalta ja näette sitä enemmän ja enemmän joka päivä ympäri maailmaa. Se on tarttuvaa nyt, tämä koko vapausjuttu.

Kuten tiedätte, tultuani rakkaan Tobiaksen lähdettyä sanoin, että tässä on kyse vapaudesta. Ja mitä maailmassa tapahtuu – jos haluatte tietää, miksi energiat tekevät sitä, mitä tekevät, niin kaikessa on kyse vapaudesta.

Jotkut ihmiset ovat valmiita siihen, monet eivät ole. Jotkut ihmiset pitävät tuosta sanasta ja ajatuksesta, mutta he eivät ole valmiita ottamaan sitä elämäänsä. Vapaus vaatii valtavaa vastuuta.

Se on vapautta kaikesta, mihin pääsemme tänään. Se ei ole vain vapautta veroista. Se ei ole myöskään vapautta vain uskonnosta tai politiikasta. Se on teidän vapauttanne – itsestänne, itsenne kanssa.

Niiden jotka paasaavat hallitusvapaudesta, pitäisi pysähtyä hetkeksi ja katsoa, ovatko he vapaa itsessään. Se ei liity mitenkään salaliittoihin, liikeyrityksiin, hallituksiin, uskontoihin tai mihinkään muuhun, koska ihminen voi olla vapaa myös kaikkien noiden tekijöiden suurimmassa tiheydessä. Voitte olla vankilassa ja ehdottoman vapaa. On itse asiassa valtava kokemus olla vangittuna ja pakotettu löytämään oman vapautensa. Valtava kokemus. Elämä ei ole koskaan entisensä.

Olin tärkeä vaikuttaja ja työskentelin Euroopassa erityisesti niiden kanssa, jotka tunnetaan vapaamuurareina, tämän vapaan paikan luomiseksi. Kyse ei ollut itse asiassa yhdestä paikasta. Oli monia paikkoja muissa maissa ympäri maailmaa, erityisesti Australia. En halua mennä tuohon luetteloon, koska alatte vertailla, mutta tämä oli yksi noista paikoista. Sillä oli sopivat energiat. Sillä oli sopivat aikomukset, joten asiat alkoivat yhdistyä.

Kolmetoista siirtomaata, 13 alkuperäistä siirtomaata – ja tietenkään luku 13 ei ole lainkaan huono. Itse asiassa se on hyvin, hyvin pyhä luku. Mutta se on saanut huonon maineen – perjantai 13. päivä, kuten monet teistä tietävät. Mistä perjantai 13. päivä tulee? Miksi 13.? No, se liittyi temppeliherroihin, jotka kutsuttiin kirkon ja hallitusten taholta kauan, kauan sitten eri paikkoihin Euroopassa perjantaina 13. päivä – kutsuttiin tapaamiseen, suureen kokoontumiseen ja juhlaan ja heidät telotettiin tuona päivänä. Niinpä siitä lähtien perjantailla 13. päivä on ollut tämä maine, tämä energia ympärillään.

Useimmat eivät ymmärrä sitä. He vain kuulevat "perjantai 13. päivä". He ovat taikauskoisia. Kolmetoista – erittäin kaunis luku. Kolmetoista siirtomaata aloitti USA:n.

Ja allekirjoitettiin itsenäisyysjulistus, mitä ei itse asiassa kutsuttu tuolla nimellä silloin. Itse asiassa siitä äänestettiin mannerkongressissa tuolloin, äänestettiin 2.7. – ei 4.7., mutta se oli vähän parempi numerologinen päivämäärä – ja se ratifioitiin lopulta, lopulliset hahmotelmat. Mutta siinä on tiettyjä asioita – ja taas kerran olin tavallaan ruumiillistuneena ja työskentelin perustajaisien kanssa. Lisäksi minulla ja vapaamuurareilla oli hyvin suuri vaikutus tämän kehittämisessä.

Ja yksi yleisimmistä fraaseista tietoisuudessa oli "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa se ei ollut alkuperäinen sanamuoto. Haluamamme sanamuoto muutettiin myöhemmin. Halusimme sen olevan: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi". Mutta kaikki perustajaisät olivat miehiä, joten siinä sanottiin: "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa olin kirjoittanut alkuperäiseen versioon: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi, mutta joillain on vain enemmän karmaa kuin toisilla." (Naurua) Se tietysti poistettiin.

Se on täysin totta. Kaikki sieluolennot ovat tasavertaisia. Tasavertaisia mahdollisuuksien, potentiaalin ja vapauden osalta, mutta monilla on paljon karmaa. Karmaa entisistä elämistään, karmaa esi-isiltään ja karmaa yhteiskunnasta. Monet niistä kantavat sitä eivätkä siksi anna itselleen todellista vapautta, minkä ne oikeasti ansaitsevat.

Karmakeskustelu palaa Tobiakseen aikaan, joka sanoi, että se on vain uskomus. Se ei ole totta. Sitä ei ole kosmoksessa. Kukaan ei pidä kirjaa. Ei ole oikeasti akaasisia tiedostoja, mitkä tallentavat tämän kaiken. Yksilö on vapaa karmastaan sillä hetkellä, kun hän päästää siitä irti. Teillä voi olla maailman pahin rikosrekisteri, teillä voi olla elämä toisensa jälkeen pahoja tekoja ja sillä hetkellä, kun sanotte: "Päästän irti tuosta taakasta, tuosta karmasta, päästän irti siitä ilman syyllisyyttä", vapaudutte siitä. Se on vaikea tehdä, kun tunnette itsenne huonoksi satutettuanne toisia ihmisiä ja satutettuanne itseänne. Se tuntuu melkein vastuuttomalta. Mutta se on itse asiassa vastuullisin teko, minkä voitte tehdä, koska sillä hetkellä kun päästätte irti karmastanne, kun päästätte irti havainnoistanne, mitä menneisyys oli, se muuttaa tulevaisuuden potentiaalia. Kuten Tobias sanoi, tulevaisuus on parannettu menneisyys, irtipäästetty menneisyys.

Niinpä perustajaisät laittoivat alkuperäistä dokumenttia kirjoittaessaan siihen rivin: "Kaikilla olennoilla on oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun." Itse asiassa alkuperäinen versio, mikä tietysti muutettiin, on: "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus …" (Muutama naurahdus), koska muukalaisten ei pitäisi puuttua ihmisiin ja ihmistapaan mitenkään. Mitä he tietävät ihmismatkasta? "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus elämään, vapauteen ja valaistumisen tavoitteluun." Valaistumisen tavoitteluun. Itse asiassa Benjamin Franklin sanoi: "En pidä tuosta sanasta kovin paljon. Valaistuminen – mitä se merkitsee? Miten ihmiset hahmottavat sen?" Ja tietysti hän halusi muutettavaksi sen "onnellisuudeksi". Ja minä sanoin: "Ben, …" (Naurua) Minä sanoin, oikeasti sanoin. Sanoin: "Ben, mitä onnellisuus ylipäätään on?" Ja Ben otti leveän hymyn kasvoilleen.

Ben oli vähän hedonisti – hän rakasti ruokaa, juomaa, naisia ja kaikkea mikä kutitti hänen vanhaa kunnon mielihyväkeskustaan. Ja hän sanoi leveä hymy kasvoillaan: "Onnellisuus – kaikki tietävät, mitä se merkitsee." Niinpä se muutettiin. Myöhemmin sanoin: "Ben, mene vaikka lennättämään leijaa." (Naurua) En pidä muutoksesta, joka siihen tehtiin. Mutta se on, mitä on – "Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu". Ja jos uskotte tarinani, rakastan teitä. (Lisää naureskelua) Enimmäkseen kuitenkin totta. Olin todella paikalla. Muurareilla, vapaamuurareilla, oli uskomaton vaikutus tämän maan perustamisessa. Siinä on kyse vapaudesta.

Vapaus. Palaan siihen, mistä puhuin vuosia sitten ja mikä sai monet ihmiset suuttumaan. Oletteko valmis siihen, omaan vapauteenne – vapauteen siitä, miten hahmotatte itsenne, itsenne havaitsemisen rajoista? Vapaudella ei ole mitään tekemistä ulkoisen maailman kanssa. Vapaus on erittäin henkilökohtainen asia itsessänne. Vapaus olla sinä. Vapaus syyllisyydestä tai häpeästä tai menneisyyden taakasta.

Kun pääsette sen ohi, ei ole mitään hallitusta, uskontoa, naapuria tai ketään, joka voi sanoa teille, miten eletään. Lähdette yksinkertaisesti pois tuosta algoritmista. Puhun siitä myöhemmin.

Tässä siis ollaan, on 4.7.2015. Tässä me olemme – tässä te olette – oivaltamassa – ei tavoittelemassa, vaan oivaltamassa – oman elämänne, miten haluatte luoda sen, vapauden ja valaistumisen.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä.

Hämmästyttäviä energioita virtaa juuri läpi, hmm.

Okei, aloitetaanpa. Hmm. (Adamus viheltelee ja sitten hyräilee) Hmm, mmm, mmm, mmm.

Miksi odotitte?

Viime shoudissa kysyin, mikä teitä pidättelee. Miksi odotitte? Miksi odotitte valaistumista? Mitä se oli? Ja sanoin, että sitten kun oikeasti tajuatte sen – vain muutaman sanan – sallitte sen. Mitä tunsitte? Kun lähditte täältä, muistitteko sitä edes? Luultavasti ette.

No, kierretään kuitenkin hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Miksi odotitte? Ja kerron teille jotain nyt. Linda ojentaa jollekin mikrofonin ja hän järkyttyy – kuka tahansa sen saakin. Pysähtykää hetkeksi. Älkää ajatelko sitä. Sanokaa vain se, mitä tulee suustanne ulos – kunhan se ei ole liian pitkä. Sanokaa vain se, koska tiedätte sen jo. Alatte ajatella sitä ja annatte minulle jonkin makyo-vastauksen ja sitten energiat tulevat kummalliseksi. Sanokaa vain se. Miksi odotitte? Linda, otamme vain neljä.

Miksi odotit, David?

DAVID: No, itse asiassa rakastin todella Geoffin kommenttia aiemmin – riippuvuus elämästä.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

DAVID: Tarkoitan, että se resonoi kanssani.

ADAMUS: Kyllä.

DAVID: Ja sitten toinen osa on – se on "ja" – etten halunnut vain saada valaistumista ja lähteä, vaan todella oikeasti nauttia elämästä ensimmäistä kertaa.

ADAMUS: Hyvä, erinomaisia vastauksia. Erinomaisia.

Seuraava. Miksi odotit? Linda vaanii. Miksi odotit?

SUE: Mieleeni tuli syyksi: olla täällä tänä aikana, erityisesti juuri tänä aikana.

ADAMUS: Okei, ja mikä tässä ajassa on?

SUE: Se on taianomainen.

ADAMUS: Hyvä, kyllä.

SUE: Joo, ymmärtää ja tuntea …

ADAMUS: Mutta oli taianomaista myös …

SUE: Ei.

ADAMUS: … elämä, kaksi tai kolme sitten. Tota, oli melko makeeta.

SUE: Ai, okei.

ADAMUS: Joo, joo.

SUE: Joo.

ADAMUS: Taianomaista, okei. Onko sinulla taikaa elämässäsi?

SUE: Häh, ei. (He nauravat) Ei tällä hetkellä.

ADAMUS: Okei, mutta odotamme.

SUE: Kyllä.

ADAMUS: Vau. Olen ollut tulevaisuudessa ja näen, että vuosi 2077 on todella taianomaista aikaa, ja voisit odottaa ja tulla takaisin silloin.

SUE: Ei.

ADAMUS: Ei. Haluat sen nyt.

SUE: Joo, tehdään se nyt.

ADAMUS: Miten aiot tehdä sen?

SUE: Antautua, sallia.

ADAMUS: Antautua mille?

SUE: Itselleni.

ADAMUS: Hyvä, kutsutaan sitä "sallimiseksi".

SUE: Salliminen, aivan.

ADAMUS: Antautuminen kuulostaa niin alistuvalta.

SUE: Aivan. No, joo, ihmiset …

ADAMUS: Lyö minua! Lyö minua! (He nauravat)

SUE: Salliminen.

ADAMUS: Salliminen, hyvä.

SUE: Ja sallimisen tunteminen sisälläni.

ADAMUS: Okei.

SUE: Joo.

ADAMUS: Kiitos.

SUE: Ole hyvä.

Kaksi vielä. Miksi odotit?

ALI: Mieleeni tuli, että odotin, koska en luottanut itseeni.

ADAMUS: Okei. Luotatko itseesi nyt?

ALI: Luotan itseeni enemmän ja enemmän.

ADAMUS: En kysynyt sitä.

ALI: Kyllä, luotan.

ADAMUS: Koska "enemmän ja enemmän" jatkuu ikuisesti.

ALI: Luotan itseeni.

ADAMUS: Hyvä, pidän siitä. Vaikket uskoisikaan siihen, niin koska uskomukset ovat melko ohuita ja valheellisia, näyttele se. Näyttele se – (hän läimäyttää puhujakorokettaan) pidän tästä!

ALI: Okei.

ADAMUS: Ja tiedätkö mitä sitten?

ALI: Niin on.

ADAMUS: Näet myöhemmin, että niin on. Aion puhua myöhemmin algoritmeista ja siitä, miten se kaikki tapahtuu. Hyvä, rakastan sitä. Yksi vielä. En ole saanut sitä vastausta vielä, mutta saamme joitain hyviä vastauksia. Muuten, se vastus on Adamuksen vastaus. (Adamus naureskelee)

Ole hyvä, miksi odotit?

SART: Norkoilen jäätelöä. (Naurua)

ADAMUS: Vihaan sanoa tätä sinulle, että lehmä on kuollut.

SART: Luultavasti pelko.

ADAMUS: Pelko.

SART: Joo.

ADAMUS: Se on hyvä.

SART: Pelko.

ADAMUS: Minkä pelko?

SART: Fyysisyydestä lähtemisen pelko.

ADAMUS: Joo.

SART: Ja …

ADAMUS: No, olet tehnyt sen monta kertaa.

SART: Joo.

ADAMUS: Olet tekemässä sen – et oitis, mutta myöhemmin. Pelko. Mitä luulet tapahtuvan tuolla?

SART: Luulen sen olevan pelkoa siitä, ettei ole saanut asioita valmiiksi tällä puolella.

ADAMUS: Ahaa! Siinä se on – valmiiksi saamattomuuden pelko.

SART: Joo.

ADAMUS: Mikä on saatava valmiiksi?

SART: Ei aavistustakaan (he nauravat).

ADAMUS: Näetkö tämän aiheuttaman ongelman? Olet itse asiassa hyvin täsmällinen ja avoin siinä. Ei ole saanut valmiiksi. Tämä on yksi riippuvuus elämään, josta puhumme elokuussa. "En ole saanut valmiiksi". Valmiiksi mitä? "En tiedä." Mutta et ole saanut valmiiksi.

SART: Jep.

ADAMUS: Eikö se sinusta jatkuisi ikuisesti, ja se jatkuu. Se on riippuvuutta elämään. Kyllä, hyvä.

SART: Jep.

ADAMUS: Kiitos.

Esitin siis kysymyksen, miksi odotitte. Vastaukseni olisi, jos minulla olisi mikrofoni, mikä minulla on: "En odottanut. En odottanut." Se on vähän hulluttelua, mutta "En odottanut. Elän ja koen. Olen ihminen, joka käy läpi haasteita, mutta myös hämmästyttävää heräämistä, mikä on jo tapahtunut – itse asiassa se on jo olemassa, mutta pidän hauskaa, Adamus. Minulla on paljon hauskaa. Miksi? Koska oivallan, että se on jo olemassa. Olen jo valaistunut. Ja oivallan, että voin edelleen pelata peliä. Voin olla edelleen riippuvainen elämästä. Voin pitää edelleen hauskaa. Voin edelleen … Nimittäin oppimisessa on paljon hauskaa. Ja kukoistamisessa, kehittymisessä on paljon hauskaa, joten teen sitäkin, Adamus."

Niinpä kun seuraavan kerran kysyn: "Miksi odotit?" "En odottanut. En odottanut. Olen valaistunut ja minulla on myös hauskaa tätä peliä pelatessa. Hemmetti! Luon asioita niin kuin sinäkin. Hemmetti! Minulla on vain hauskaa niiden asioiden tekemisessä, joita en sallinut itseni tehdä muissa elämissä! Minulla on juhlat tänään iltapäivällä. Se johtuu siitä, että voin, Adamus. Siksi."

(Pieni tauko)

Hiljaisuus laskeutuu yleisön ylle (vähän naurua). En ole varma, oliko se yksi noista viisaista "Voi kyllä" vai yksi noista "Mistä hän oikein puhuu? (Adamus naureskelee) Avaisitko oluen ja jatkat!"

Uskotteko Jumalaan?

Okei, seuraava kysymys. Linda valmiina, seuraava kysymys. Muuten, haluan pitää tämän päivän yksinkertaisena. Tiedän, että teillä on juhlat, joten haluan vain edetä asioissa. Emme siis mene kovin syvälle. Tämä ei ole mikään klassinen shoud, jos se on ok. Jotkut vain ovat. Tarkoitan, että niin vain on – oli ns. se aika kuukaudesta ja meidän täytyi tehdä se.

Siis seuraava kysymys on: uskotteko Jumalaan?

Okei, käsitättekö, että tällä planeetalla noin 78% maailman väestöstä uskoo jonkinlaiseen Jumalaan? Vaihtelevassa määrin tietysti ja erilaisiin Jumaliin tietysti, mutta noin 78% uskoo tuohon Ylimmäiseen olentoon tai voimaan ulkopuolellaan. Jää noin 22% ja itse asiassa vain noin 10% on julkisesti ateisteja – "Ei ole mitään Jumalaa".

Sillä ei tietysti ole merkitystä. Voi tietysti kieltää Jumalan, mutta hassua ateistissa on, että todellinen ateisti ei koskaan edes ajattele sitä. Ei tunne koko sanaa. Se ei ole hänen tietoisuudessaan. Se on todellinen ateisti. Hän on tavallaan: "Mitä sinä sanot? Mistä sinä puhut?" Hänellä ei ole mitään ymmärrystä Jumalasta. Ns. ateistit menevät koko ajan edestakaisin älyllisessä mielessään Jumalan osalta. Minulle ei ole merkitystä sillä, uskovatko he vai eivät. Itse asiassa ateistien kanssa on helpointa työskennellä. Heillä ei ole paljon ennakkokäsityksiä tai suuria toiveita tai haluja. He elävät ja kuolevat.

Kun he kuolevat, heidän kanssaan on hauskaa työskennellä. "Huhuu! Olet kuollut!" Hän sanoo tavallaan: "Ei, en ole. Voin tuntea edelleen itseni. Olen edelleen tietoinen." "Mutta olet kuollut. Sinulla ei ole kehoa! Katso, minäpä näytän sinulle. Näetkö tuon auto-onnettomuuden tuolla alhaalla? Se olet sinä." "Aaa! Voiii! Oli siis Jumala! Voi ei! Minun olisi pitänyt kuunnella äitiäni." (Naurua)

Sitten he alkavat tietysti tehdä tunnustuksia, mitä en halua kuulla. He luulevat, että nyt on aika tunnustaa ja … Ei, ei, ei, ei, ei. Se on kuin: "Olet kuollut, sinulla ei ole vain kehoa enää, mutta voit olla edelleen ateisti. Voit olla edelleen ateisti. Se on ok." Menemme siihen myöhemmin. Se on itse asiassa melko hauskaa.

Ja sitten on jokin prosenttiosuus väestöstä, mikä ei vain tajua sitä. Tarkoitan Jumalaa, mitään. He eivät vain tajua sitä. He eivät halua tajuta sitä. He eivät ole ateisteja, he ovat epäuskonnollisia. He eivät vain tajua sitä. He eivät halua tajuta sitä. Siinä on liikaa ajateltavaa, jos yrität puhua heille kuoleman jälkeisestä elämästä tai Hengestä tai Jumalasta tai ihmeistä tai mistään sellaisesta. He ovat keskittyneet niin elämän perusydinasioihin, että he eivät tajua sitä.

Mutta 78% tämän planeetan ihmisistä uskoo jonkinlaiseen Ylimpään olentoon. Tämä on luultavasti suurin yksittäinen massatietoisuuskäsitys mistään, yhtään mistään tällä planeetalla. Voitte siis kuvitella sen vaikutuksen.

Siis Linda, juostaanpa yleisön joukkoon tässä. Esitän kysymyksen: uskotko Jumalaan?

Ole hyvä, April. Uskotko Jumalaan?

APRIL: En tyypilliseen määritelmään Jumalasta, ei.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mihin määritelmään sitten?

APRIL: (pitäen tauon) Tietoisuuteen, luulisin. Se olisi tietoisuus, voima.

ADAMUS: Rukoiletko?

APRIL: En.

ADAMUS: Et. Se olisi ok, jos rukoilisit. Uskotko, että on joku korkeampi olento?

APRIL: Ei korkeampi, ei.

ADAMUS: Alempi?

APRIL: Ei alempikaan (he nauravat). Ei, minä …

ADAMUS: Ja käsität – te kaikki – että leikin kanssanne näin saadakseni vain energiat liikkeelle. Joo, okei. Ei korkeampi, ei alempi. Mikä?

APRIL: (pitäen taas tauon) Yritän päästä pois päästäni tässä.

ADAMUS: Se on vaikeaa. Joo, sen tekeminen on vaikeaa.

APRIL: Kyllä!

ADAMUS: Kyllä, todella vaikeaa. Vedät syvään henkeä ja sitten sylkäisen sinua. (Nainen haukkoo henkeä, yleisö sanoo "voi ei!") Se herätti hänet!

APRIL: (nauraen) Kyllä!

ADAMUS: Hän meni … En oikeasti tee sitä, mutta näettekö? Voi, sanon sen uudestaan ja uudestaan, että jos aiotte opettaa, teidän täytyy häiritä. Teidän oikeasti täytyy, koska ihmiset menevät päähänsä ja sitten heistä tulee hyvin rajoittuneita ja tukkoisia. Teidän on tehtävä jotain häiritsevää. (Adamus teeskentelee sylkäisevänsä taas, muutama naurahdus) Saimme siis nyt sinut pois päästäsi. Kaiken tämän häiritsemisen aikaan sinulla oli tavallaan hyvä tunne tai jotain tuli esiin. Mitä se oli Jumalasta?

APRIL: Jumala on minä.

ADAMUS: Hyvä.

APRIL: Kaikki on osa minua.

ADAMUS: Eikö sitä paremmaksi tule?

APRIL: Kyllä, se on hiton hyvä! (He naureskelevat)

ADAMUS: Hyvä, te ihmiset opitte. Ja anna minulla vain yksi sana kuvaamaan Jumalaa, minkä tunnet.

APRIL: Suloisuus.

ADAMUS: Suloisuus. Häh, en käyttäisi tuota sanaa kuvaamaan Jumalaa, mutta pidän siitä. Pidän siitä.

APRIL: Aioin sanoa "rakkaus".

ADAMUS: Tuodaanpa oikea kirjoitustaulumme tänne eteen. Ei tätä – tämä (iPad) on hyvin kummallinen.

LINDA: Ei ole, mutta sinä olet!

ADAMUS: Tuodaan kirjoitustaulu tänne eteen. (Fläppitaulu tuodaan näyttämölle)

Siis okei, suloisuus. Hyvä, kiitos.

APRIL: Kiitos.

ADAMUS: Huh! Eikö ole helpotus, että se on ohi?

APRIL: Kyllä.

ADAMUS: Ai niin, mutta tiedätkö, mitä tapahtuu myöhemmin? Elät uudestaan tämän hetken, mikä nauhoitettiin historiaan ja mikä on videonauhalla. Elät sen uudestaan ja kuljetat sitä edestakaisin mielessäsi: "Mitä minun olisi pitänyt sanoa? Mitä minun olisi pitänyt sanoa? Hitto soikoon! Adamus laittoi minut valokeilaan. Hitto soikoon, Adamus oli … Tiesin, mutten vain osannut sanoa." Ja sitten tajuat sen. Hyvä.

LINDA: Voi, katso tuota!

ADAMUS: (katsoo fläppitaulua ja huomaa, ettei jalkoja ole pidennetty) Ai, okei. Teen vain tämän kirjoittaessani (polvistuen lattialle). Kiitos, hyvät herrat. (Paljon naurua)

SART: Hei, minä kysyin!

ADAMUS: Ei, se on ok. He haluavat minut polvilleen koko ajan. En tiedä miksi.

LINDA: Kyselet Jumalasta.

ADAMUS: Totta kai. Miksi ei? (Lisää naurua, joku tulee korjaamaan kirjoitustaulun) Odottaessamme tätä, niillä 78%:lla jotka uskovat Jumalaan, on monia erilaisia tapoja määritellä se. Jotkut uskovat deismiin, suureen Jumalaan tuolla ylhäällä. Yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen, todella etäiseen, mutta tavallaan kaiken päällä olevaan – kaiken, ihmisten asioiden, universumin asioiden – mutta kaukana tuolla jossain, jumaluus tuolla jossain.

Ja on paljon eri uskontoja, joilla on oma määritelmänsä jumaluudesta. Jotkut kutsuvat sitä Allahiksi, jotkut Jumalaksi. Jotkut kutsuvat sitä Hengeksi tai miksi tahansa, mutta joksikin jumalolennoksi.

On niitä, joilla on panteistinen näkemys Jumalasta – Jumala kaikessa. Jumala on luonto. Jumala on ilmassa. Jumala on meissä kaikissa. Mutta tuossakin uskomusjärjestelmässä Jumala on edelleen suurempi. Se on kaikessa, mutta se on silti jotenkin suurempi. Nämä ovat kaksi pääasiallista tapaa määritellä yksilön usko Jumalaan.

Kierretäänpä vähän lisää. Uskotko Jumalaan? Tässä ei tuomita. Kirjoitamme … Viitsisitkö sinä kirjoittaa "suloisuus"?

ALAYA: Suloisuus.

ADAMUS: Joo, joo. Ei, en kutsu sinua suloisuudeksi. Se on tuonne laitettava sana, mutta olet melko suloinen, hyvin suloinen itse asiassa, kyllä.

VINCE: Totta kai!

ADAMUS: Totta kai uskot Jumalaan, okei.

VINCE: Joo.

ADAMUS: Ja miten määrittelisit tuon Jumalan tai miten luonnehtisit sitä?

VINCE: No, se on kaikkialla läsnä oleva. Kaikkialla.

ADAMUS: Ommmmm (suom. huom. liittyy käytetyn sanan alkuun)

VINCE: Minä täällä, tuolla ylhäällä.

ADAMUS: Joo, iso om. Kaikkialla läsnä oleva, kaikkivoimainen, kaikkitietävä. Onko tämä sinun Jumalasi?

VINCE: Ei. Siksi hän loi meidät lähtemään ulos ja hankkimaan kokemuksia hänelle (miespuolinen) tai hänelle (naispuolinen), sille.

ADAMUS: Aivan, aivan. Eikö ole vaikeaa? Mies- vai naispuolinen, mitä käytät?

VINCE: Se.

ADAMUS: Joo, se on vaikea kohta. Uskot siis, että Jumala on …

VINCE: Hei, olen edelleen elossa kaiken sen paskan jälkeen, mitä olen suoltanut.

ADAMUS: On siis Jumala!

VINCE: On Jumala!

ADAMUS: On Jumala! (Naurua) Rakastan sitä. Upeaa, hyvä. Anna minulle sana tai pari taululle.

VINCE: Universaali.

ADAMUS: Universaali. Okei, hyvä. Entä sitten universumin tuolla puolen? Universumi on tavallaan pieni paikka, otettaessa huomioon kaikki asiat.

VINCE: No, mennään multiversumiin, kaikkiversumiin.

ADAMUS: Kaikkiversumi. Hyvä, hyvä! Pidän siitä.

VINCE: Anna minulle delta ja minä annan sinulle ypsilonin.

ADAMUS: Kaikkiversumi. Laitamme tänne alle toisen kohdan – vain "kaikki". Kaikkiohjaava, kaikkiseksuaalinen, kaikkikaikki, eikö? Vain … (Tussi on kuivunut) Voi, tässä. Minäpä lataan sen uudelleen sinulle. (Hän pitää sitä päätään vasten hetken, vähän naurua)

Okei, seuraava. Ole hyvä.

Uskotko Jumalaan? Kevyt aihe tänään. Jos olisi Jumala, meillä olisi parempia tusseja. (Vähän naurua) Ole hyvä.

DONNA: Minä.

ADAMUS: Ai, sinä olet Jumala.

DONNA: Joo.

ADAMUS: Okei. Siis mitä?

DONNA: Siinäs kuulit!

ADAMUS: Tarkoitan … (naurua) Mitä teet sillä? Tarkoitan, mitä teet sillä. Sanomalla "Olen Jumala …"

DONNA: No, sen olemme täällä selvittämässä, luulisin – mitä teemme sillä.

ADAMUS: Joo, mitä teet sillä? Tarkoitan: Olen Jumala ja …" Loitko universumin?

DONNA: Kyllä (epäröiden, he nauravat). Se oli yksi parempi päiväni!

ADAMUS: Yksi parempi päiväsi. Loit myös helvetin.

DONNA: Joo, joo, joo, tein sen.

ADAMUS: Anna minulle siis pari sanaa taululle. Jumala, jumala. (Nainen huokaa syvään) Kun mietit sitä, käsitättekö, että yhtä moni ihminen uskoo enkeleihin kuin Jumalaan – itse asiassa vähän suurempi prosenttiosuus. Melkein 80% ihmisistä uskoo jonkinlaiseen enkeliolentoon – ei aivan Jumala, mutta ei ihminen. Jokin olento jolla on vähän enemmän voimaa, vähän enemmän charmia, joka on vähän kivempi kuin ihmiset.

Useammat ihmiset uskovat ns. väliolentoon kuin Jumalaan. Se on mielenkiintoista. Miten voi uskoa enkeleihin, jos ei oikeasti usko Jumalaan? Ihmiset ovat todella outoja. Kyllä, okei. Takasin sanaasi.

DONNA: Kivaa häiritsemistä.

ADAMUS: Joo (he nauravat). Se on hyvää. Todellista häiritsemistä tapahtuu, silloin kun sitä tuskin huomaa. Se tunnetaan, mutta ollaan hyvin aulis menemään sen mukana. Ei olla niin epäkohtelias, että mainitaan siitä. Virrataan vain sen mukana: "Ai, okei." Kyllä, sinä et tietenkään ollut epäkohtelias. Olit neuvokas.

DONNA: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä.

DONNA: Tietoinen luovuus.

ADAMUS: Häh. Ahaa, okei, okei. Annan sen mennä ohi tämän kerran.

DONNA: Liian makyoa?

ADAMUS: On menossa siihen.

DONNA: Menossa siihen.

ADAMUS: Menossa siihen.

DONNA: No, se on luomista …

ADAMUS: Luomista

DONNA: … mutta tietoisena siitä – ei sen tekemistä unessa, vaan todella valiten luomisen.

ADAMUS: Kyllä! Okei.

DONNA: Sitä tarkoitin.

ADAMUS: Kiitos.

DONNA: Ole hyvä.

ADAMUS: Laitammeko vain "tietoinen luoja", "tiedostava luoja"?

DONNA: Kumpi vaan.

ADAMUS: Joo, kumpi vaan.

DONNA: Kumpi vaan.

ADAMUS: Okei, laita "kumpi vaan".

DONNA: "Tiedostava luoja" on kaunis.

ADAMUS: Kirjoita "kumpi vaan".

KIRJURI: "Kumpi vaan"? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Kirjoita vain k-u-m-p-i v-a-a-n.

DONNA: Tiedostava luoja.

ADAMUS: Joo, "tiedostava luoja". Okei, pari lisää.

Kaikki jotka katselette netissä tällä hetkellä, esitän teille saman kysymyksen kuin kaikille täällä: uskotko Jumalaan?

Muuten, ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Ei ole oikeaa tai väärää. Keskustelu on tärkeä ja pääsen asian ytimeen viimeistään ensi vuonna.

LINDA: Voi hyvä! Hyvä.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Kyllä. Uskotko Jumalaan? Jos olisi Jumala, ihmisiä ei kuolisi. Niin sanotaan: "Jos olisi Jumala, maapallolla ei olisi kaikkea tuskaa ja kärsimystä." Uskotko Jumalaan?

NICOLE: Uskon itseeni.

ADAMUS: Uskot itseesi. Okei, mutta uskotko Jumalaan?

NICOLE: Jossain määrin.

ADAMUS: Jossain määrin, okei. Mikä uskonnollinen taustasi on?

NICOLE: Olin katolilainen.

ADAMUS: Olit katolilainen, mennyt muoto. Uskon sen.

NICOLE: Joo.

ADAMUS: Joo. Etkö koskaan tunne kirkon pitkää kättä, kun se tavallaan edelleen tunnustelee sinua?

NICOLE: En.

ADAMUS: Oikeasti?

NICOLE: En.

ADAMUS: Ai jaa, tulet näkemään, että se tunnustelee. Ja näet, mutta se on ok.

LINDA: Voit sanoa Adamukselle, että hän valehtelee.

ADAMUS: Totta kai, totta kai.

LINDA: Etkö luota häneen?

ADAMUS: Voi en, voin nähdä suoraan hänen lävitseen (naureskellen). Olen aina hämmästynyt siitä, että ihmiset sanovat asioita eikä se ole oikeasti sitä, mitä on. Se on yksi asia, minkä olet havaitsemassa itsestäsi. Se mitä olet ajatellut itsestäsi, ei ole oikeasti sinä.

Alat oivaltaa sen. No, synnyit ja sinut kasvatettiin katolilaiseksi ja … Nunnia elämässäsi?

NICOLE: Ei yhtään (naurua). (Suom. huom. vastaus ääntyy samalla tavalla kuin "nunna")

ADAMUS: Oliko silloin ennen?

NICOLE: Ei.

ADAMUS: Pappeja?

NICOLE: Tota, ei koulussa.

ADAMUS: Millaista katolilaista koulua oikein kävit? Ei nunnia, ei pappeja. Mikä …

NICOLE: No, meillä oli …

ADAMUS: Hindumunkkeja kenties?

NICOLE: Meillä oli kirkko joka päivä, tavallisesti lounasaikaan, joo.

ADAMUS: Joka päivä lounasaikaan.

NICOLE: Joo, mutta koulussa ei ollut nunnia. Vain …

ADAMUS: Vain pappeja?

NICOLE: Vain pappeja.

ADAMUS: Veljiä?

NICOLE: Ei.

ADAMUS: Vain pappeja. Vau, okei.

Mutta missä olimmekaan? Häiritsit minua (naurua ja vähän taputuksia). Alat havaita, että on kerroksia, ja vaikka et enää käy katolilaisessa kirkossa, sillä on edelleen vaikutusta, eräänlainen kuorikerros. Ei paha, mutta se on edelleen jossain määrin. Näytän sinulle myöhemmin.

Ja miten määrittelisit Jumalan sanalla tai parilla?

NICOLE: (pitäen tauon) Mieleen ei tullut mitään (hän naureskelee).

ADAMUS: Se on okei. Tullaan toista kautta. Mitä tunnet, kun puhun Jumalasta – mitä juolahtaa mieleen välittömästi?

NICOLE: Makyo.

ADAMUS: Makyo, joo. Se on hyvä. Voisinko lisätä muutaman asian? Vähän pelkoa. Vähän epäilyä. Tavallaan … käyttäisin sanaa "varjostava". Varjostava. Se on tavallaan olemassa. Älyllisesti et usko siihen, Jumalan makyo-osaan, mutta varjostus on olemassa, tavallaan pilvi. Vähän, vähän. Ei niin paljon, että se aiheuttaa sinulle suuria ongelmia elämässä, mutta se pidättelee sinua vähän – teitä kaikkia. Okei, kiitos.

NICOLE: Kiitos.

ADAMUS: Ja yksi vielä. Kiitos. Eikö se ole valtava paine? Huh! Vau.

LINDA: Olet tiukka!

ADAMUS: Kun otamme huomioon, että kamara, miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja Jumala katselivat sinua (vähän naurua). Jumala oli erityisen kiinnostunut: "Mitä hän aikoo sanoa minusta tänään?" Okei, seuraava. Uskotko Jumalaan?

ELIZABETH: Kyllä.

ADAMUS: Ja se Jumala olisi?

ELIZABETH: Minusta tämä on erittäin hyvä kysymys, Adamus.

ADAMUS: Totta kai.

ELIZABETH: Koska kuulemme …

ADAMUS: Jumala pyysi minua esittämään sen.

ELIZABETH: No, aion selittää sen hänelle (mies), hänelle (nainen), sille.

ADAMUS: Hänelle, hänelle (mies) (kuiskaten).

ELIZABETH: Ilmaisemme jossain vaiheessa polullamme: "Olen myös Jumala."

ADAMUS: Kyllä.

ELIZABETH: Olen Jumalan kanssaluoja.

ADAMUS: Kyllä.

ELIZABETH: Minusta on mielenkiintoista yrittää hoksata kysymyksesi ydin.

ADAMUS: Joo, joo.

ELIZABETH: Ja luulen, että minulle Jumala – tuo sana – merkitsee kaikkialla läsnä olevaa voimaa, kaikkea, mitä me yksilöinä ilmaisemme, ja luomme itsestämme tuon Jumalan ilmaisun ja siksi olemme ilmaiseva Jumala.

ADAMUS: Okei, okei (vähän naurua). Minun täytyy, minun täytyy antaa sinulle … (he halaavat) Kiitos, Jumala. Kirjoitetaanpa "Jumala on hämmentävä" (lisää naurua).

ELIZABETH: Mutta eikö siinä ole sinusta järkeä?

ADAMUS: Missään ei ole minusta järkeä!

ELIZABETH: Ei niin, että järki on …

ADAMUS: Enkä välitä. Siinä ei tarvitse olla.

ELIZABETH: Aivan, koska järki ei ole vastaus kysymykseen.

ADAMUS: Aivan, loogista, kyllä.

ELIZABETH: Mitä tietämiseen tulee, niin luulen, että yksilöinä, erityisesti shaumbrat, tunnemme toisiaan tuon ykseyden, tuon yhteyden, tuon tietämisen "Tiedän että tiedän".

ADAMUS: Aivan.

ELIZABETH: Niinpä siinä tapauksessa olemme se, tuo se.

ADAMUS: Kyllä.

ELIZABETH: Mutta minusta näyttää, että näyttelemme ilmaisuja tuosta yhdestä kaikesta.

ADAMUS: Ei oikeastaan.

ELIZABETH: Ai, no.

ADAMUS: Tarkoitan, kyllä jossain määrin, ja menen tähän aivan hetken kuluttua …

ELIZABETH: Okei.

ADAMUS: … ja todistan pointtini. Mutta itse asiassa autoit minua siirtymisessä siihen, kiitos.

ELIZABETH: Ai, olen siitä tyytyväinen.

ADAMUS: Kiitos.

ELIZABETH: Varmasti.

ADAMUS: Mitä siis kirjoitamme tänne? Mikä on …

ELIZABETH: Ai, okei. Hyvä kysymys. Ääretön kaikkeus Jumala. Mikä on Jumala? Kaikki mitä on.

ADAMUS: Kaikki mitä on. Okei, okei. Ääretön makyo.

ELIZABETH: Oikeasti?! Koska minkä …

ADAMUS: Enkä kiusaa sinua.

ELIZABETH: Minkä kanssa me luomme? Minkä kanssa … Mikä on tuo lähde? Tiedän, että se on sisällämme.

ADAMUS: Sanotko niin vai tiedätkö sen? Elätkö sen vai ajatteletko sitä?

ELIZABETH: Olen tuntenut sen. Olen elänyt sen toisinaan.

ADAMUS: Miten monta kertaa tässä elämässä?

ELIZABETH: Ai jaa, katsotaanpa. Neljäsataaseitsemänkymmentä … En tiedä. (Naurua)

ADAMUS: Minä vain kysyn. Kiitos, kiitos.

ELIZABETH: Rakastaisin tuota vastausta, sinun vastaustasi tuohon kysymykseen.

ADAMUS: Joo. Uskotko Jumalaan?

ELIZABETH: No, "Jumala" on sana ja mitä se merkitsee, kun esität tuon kysymyksen?

ADAMUS: Mutta 78% tämän planeetan ihmisistä uskoo johonkin versioon …

ELIZABETH: Uskon johonkin korkeampaan.

ADAMUS: … Jumalasta. Se on pointtini. Ja on tämä kuorikerros, tämä valtava turmeltunut pilvi ihmiskunnan päällä. Ja sanoin, että pidämme tämän kevyenä tänään, joten räjäytämme Jumalan.

ELIZABETH: Okei.

LINDA: Ai jaa, se on kevyttä. Se on kevyttä.

ADAMUS: Ei, vaan olen hyvin vakavissani.

LINDA: Joo, se on kevyttä.

ADAMUS: Se on kevyttä. Teistä tuntuu paljon paremmalta jälkeenpäin. (Linda kikattaa) Siis kiitos.

ELIZABETH: Kiitos paljon.

ADAMUS: Henkilökohtaiset vastaukset eivät olleet kovin tärkeitä. Haluan teidän tuntevan, mitä tässä huoneessa tapahtuu. Se on hyvin selvää.

Jumala

Puhumme Jumalasta. Se on asia … Sanoisin, että se on luultavasti ainoa asia, jolla on suurempi tietoisuus ihmiskunnassa kuin Super Bowlilla (naurua). Se on totta! Mutta … se on itse asiassa fakta.

Se on tietoisuudessa ja ihmiset … Se on hyvin hämmentävää. Sanat joita käyttäisin kuvaamaan ihmisten havaintoa Jumalasta, ovat "hämmentävä, musertava, etäinen, epämiellyttävä, epämääräinen, älyllinen, miespuolinen, erittäin ärsyttävä" – kaikkia näitä asioita ja siihen ihmiset uskovat! He uskovat itseään suurempaan olentoon tuolla jossain. Sanotte "Jumala" tai "Allah" – mikä se sattuukin olemaan – ja yhtäkkiä olemme polvillamme palvomassa. Mistä siinä on kyse?

Mutta tämä on yksi pääkudelma ihmistietoisuudessa, ihmisyydessä. Se on yksi algoritmi, mikä luo jokapäiväistä elämäänne.

Ymmärrys Jumalasta on tällä planeetalla parhaimmillaan uskomattoman naiivi ja pahimmillaan ehkä äärettömän turmeltunut. Se on hyvin eilistä. Se on erittäin kontrolloitu eikä se ole ehdottomasti täsmällinen – ellette halua sen olevan, ellette usko siihen.

Esitin tämän kysymyksen, yksinkertaisen kysymyksen: "Uskotko Jumalaan ja mitä sitten Jumala on sinulle?" Olette paljon tietoisempia ja älykkäämpiä ja kaikkea muuta kuin monet muut ihmiset. Silti on vähän kamppailua. Teistä tuli älyllisiä. Yrititte käyttää oikeita sanoja. Yrititte samaistua tähän asiaan, mikä on tavallaan vain epämääräinen käsite tuolla jossain.

Ottaen huomioon, että teillä on parempi ymmärrys ja enemmän valaistumista, niin ajatelkaa nyt, että menette ulos ovesta ja kysytte ihmisiltä kadulla.

Vastaukset ovat ehdottoman säälittäviä – minun nöyrästä mielestäni, ehdottomasti säälittäviä. Noista 78% ihmisistä jotka uskovat Jumalaan, ehkä noin 60-62% antaa jonkun muun tehdä oman ajattelunsa Jumalasta, antaa jonkun muun määritellä, mikä tämä Jumala on. He eivät esitä kysymyksiä, kun sanotaan: "Jumala, Isä taivaassa". Miksi se on isä? Missä on taivas? Mitä Jumala tekee kaiken päivää? He antavat jonkun muun käsitellä sen.

Kysytään monilta ihmisiltä: "Mikä on Jumala?" "En tiedä. Tiedäthän, hän on taivaassa." Mitä vikaa tässä kuvassa on? Ja se jatkuu. Se jatkuu, ja sitten ihmiset saadaan tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa Jumalasta. "Voi, minulla ei ole oikeita ajatuksia tai uskomuksia Jumalasta." Olen sanonut täällä, tällä samalla näyttämöllä, että vihaan Jumalaa. En ole huolissani siitä. En tietysti ole ihmismuodossa. Minulla ei ole mitään menetettävää. Mutta … (vähän naureskelua)

Ei, sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä, koska Jumala on ihmistietoisuuden rakennelma, ihmistietoisuuden heijastus ja se on siinä. Jumalalla ei ole mitään tekemistä ihmisen nykyisten uskomusjärjestelmien kanssa. Mutta et voi kertoa sitä heille, koska he tappavat sinut, etkä voi kertoa sitä heille, koska he hermostuvat kovasti. Heistä tulee hyvin älyllinen. Älyllisestä tulee tunteellista ja tunteellisesta irrationaalista. Ihmiset on koulutettu ja opetettu pelkäämään Jumalaa ja palvomaan Jumalaa. Siinä ei ole mitään järkeä.

Jumalan tarkistaminen

Niinpä tuon tämän esiin 4.7., itsenäisyyspäivänä, jotta me – me kaikki täällä ja myös te (kameralle) – voimme tuoda sisään uuden Jumalan. Se kuulostaa isolta tehtävältä, mutta oikeasti ei ole kovin vaikea tuoda eri Jumalaa tälle planeetalle. Ei sellaista, jota täytyy palvoa. Ei sellaista, jota täytyy rukoilla. Ei sellaista, joka on tuolla jossain. En puhu vain asioista, joita teette itsellenne – puhun ihmiskunnan tietoisuudesta.

Nykyinen Jumalatietoisuus on luultavasti 5000 vuotta vanha, jotain sellaista. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta se on vanha. Se on todella vanha. Se on säälittävä. Se on hyvin miehinen, se on hyvin vihainen, kostonhaluinen – kaikkia noita muita asioita. En tietenkään kerro teille mitään, mitä ette jo tiedä, mutta sitä vaikutusta ette ehkä oivalla, mikä Jumalakäsityksellä on tällä planeetalla – valtava vaikutus. Ja kun puhutaan Jumalasta, myös oppineiden teologien kanssa, he eivät tiedä. He laittavat paljon sanoja siihen – sanoja joissa ei ole järkeä kenestäkään, myös heistä itsestään – ja he yrittävät määritellä sen ja heillä on kaikkia akateemisia termejä, mutta he eivät tiedä.

On niitä, jotka palaavat raamattuun tai muihin pyhiin kirjoituksiin. "Jumala on tämä". Pyh! Ei, se kirjoitettiin kauan sitten eikä se sovellu.

Sedonassa muutama viikko sitten mainitsin, että oli new agen loppu. Sitä en sanonut – en voinut sanoa siellä, mutta täällä voin – että on itse asiassa Jumala-ajan loppu. Vanhan Jumalan, tuon ajan loppu. Nyt on tietoisuuden aika.

On vaikea puhua Jumalakäsityksestä, koska siitä tulee älyllistä. Kuten Tobias sanoi kerran, Jumala on kokemus, ehdottomasti kokemus. Siitä voi puhua koko päivän eikä mikään muutu, mutta perimmiltään se on henkilökohtainen kokemus.

Niin arvostettuja kuin kaikki olettekin, kannatte edelleen päällysteitä mukananne, Jumalanpelkoa. Riippumatta siitä, mitä sanotte, mitä olette oppineet, on edelleen eräänlainen Jumalastigma. Tavallaan: "No, tuolla jossain on jotain, suuri olento, suuri luoja, suuri kaikkivoimainen, kaikkivaltias, kaikki …" Teillä on edelleen tuo kuorikerros ja on aika päästää siitä irti. On aika päästää siitä irti.

Taas kerran, sanat tekevät tästä vaikeaa, mutta käytän joitain. Jumala on ehdoton yksinkertaisuus. Vain ydinyksinkertaisuus. Tässä asiassa ei ole mitään monimutkaista.

Se ei pidä kirjaa. Se ei tunne aikaa. Se ei oikeasti tunne menneisyyttänne. Se tuntee vain teidät. Se ei laske pisteitä. Se ei tee teitä olemaan itsensä arvoinen, ei lainkaan. Se ei välitä. Se on piittaamaton Jumala ja tarkoitan sitä erittäin hyvällä tavalla. Se ei anna palveluksia, sillä ei ole suosikkiurheilujoukkueita – päinvastoin kuin monet ihmiset luulevat (muutama kikatus).

Kuten joku täällä mainitsi, Jumala on periaatteessa tietoisuus. Vain tietoisuus. Mutta mikä tietoisuus on? Yksinkertaisesti vain tiedostamista ilman muotoa tai rakennetta, ilman kokoa, ilman valtaa/voimaa. Ei valtaa.

Nykyinen käsitys Jumalasta on valtakäsitys. Näitä sanoja voidaan käyttää vaihtoehtoisesti. No, voitaisiin käyttää muitakin uskonnollisia sanoja vaihtoehtoisesti. "Uskon valtaan. Uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan." Sanotte: "Uskon kaikkivaltiaaseen voimaan." Se on todellinen ydinongelma tällä planeetalla: suora korrelaatio Jumalan ja voiman/vallan välillä.

Jumalan on elettävä jossain kaukana. Se on niin voimakas, ettei se – hän – voi olla täällä. Näettekö ongelmat, joihin törmäämme määrittelyssä.

Tietää kaiken. Jumala, Henki – miten sitä kutsutaankin – ei välitä. Ei välitä lainkaan. Se on muuten suurinta myötätuntoa. Se ei ole piittaamaton, välittämätön. Se on niin suurta myötätuntoa, koska Henki, Jumala, ei näe teitä niin, kuin näette itsenne.

Tässä uudessa tietoisuusajassa suurin muutos mikä voi tapahtua tällä planeetalla, on irtipäästäminen vanhoista Jumalakäsityksistä. Se on vaikeaa, silloin kun on iskostettu varhaisvuosinanne, myöhempinä vuosinanne, elämien aikana, jotain kaukaista olentoa.

Mitä teemme? Mitä teemme?

Ensinnäkin alamme tuntea, ajatella, assosioida uskomuksianne Jumalasta. Sanotte jotain, mutta samaan aikaan myös Lindan ojentaessa mikrofonin tai yksityisesti sanotte: "Uskon rakastavaan Jumalaan." Odottakaas hetki. Sanotte, että uskotte rakastavaan Jumalaan, mutta on myös syvään juurtunut ydinusko kostonhimoiseen Jumalaan tai vihaiseen Jumalaan tai Jumalaan – vaikkei se olisikaan kostonhaluinen ja vihainen – jonka kunnioitusta ette ole ansainneet, joka ei anna tunnustusta teille.

Niinpä siitä huolimatta, mitä sanotte, on edelleen tuntemuksia ja kuorikerroksia. Tiedän ilman epäilyksen häivää, että niin paljon kun opitte, keskuudessanne on edelleen vaihtelevassa määrin kuolemanpelkoa, ihmettelyä, mitä tapahtuu. Ja tuotte sisään koko Jumalajutun, koska se liittyy kuolemaan – ai niin, tarkoitin valta-asian, kun se liittyy kuolemaan. Mitä tapahtuu, kun pääsette toiselle puolelle? Keitä tapaatte? Pystyttekö puolustautumaan? Iso kysymys: "Kun kuolen ja pääsen toiselle puolelle, voi jessus! Pystynkö käsittelemään kaikki nuo olennot, kaiken tämän …"

Haluatko oluen? Mene ulos. (Adamus naureskelee) Linda elehtii, että minun pitäisi juoda. Sandra, miten kauan olemme tunteneet toisemme?

SANDRA: Tein sen sinulle.

ADAMUS: Kolmekymmentäseitsemäntuhatta vuotta, muutama vuosikymmen sinne tänne.

SANDRA: Tein jo …

ADAMUS: Kolmekymmentäseitsemäntuhatta vuotta ja luulisi, että hän olisi tarpeeksi intuitiivinen ymmärtääkseen, että oli kahvin aika. Äläkä näytä minulle keskisormea.

LINDA: Hän näyttää sinulle käsivartta. (Vähän naurua)

MOFO (Marty): Minulla on mansikka-cappuccino.

ADAMUS: Joo, mutta sinulla on ollut se jo. Palataanpa Jumalaan.

Huolehditte siis edelleen Jumalasta. Keräännymme tällä tavalla yhteen ja puhumme fiksuja ja sanotte: "Voi kyllä, olemme yli noista uskomuksista", mutta ei oikeasti. On edelleen tuota pelkoa.

Yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa, ei ole vain fyysinen tuska. Mitä helvettiä tapahtuu, kun pääsen sinne? Mikä on valtadynamiikka toisissa ulottuvuuksissa? Tai mitä Jumala on toisissa ulottuvuuksissa? Se on suuri huolenaihe. Miten torjutte pahoja henkiä muissa ulottuvuuksissa? Nämä voimakkaat olennot, Saatana ja Jumala – miten käsittelette kaiken sen? Kykenettekö pysymään siellä Jumalan tutkakatveessa, kuten olette yrittäneet tehdä täällä?

Kierretäänpä siis takaisin tässä. (Hänen kahvinsa toimitetaan) Onko se tuoretta? (Adamus haistelee kahviaan)

LINDA: Ei yhtä tuoretta kuin sinä. (Naurua)

ADAMUS: Mmm, okei. (Hän siemaisee ja sitten yskäisee)

SART: Tehtiin juuri pari tuntia sitten.

ADAMUS: Okei. Kestämme sen.

Siis iso, iso, iso – tullaanpa uuteen Jumalatietoisuuteen. Tehdään se. Ensin te ja annetaan sen sitten säteillä ihmiskuntaan, joka on edelleen jumissa hyvin vanhassa ja vaikutusvaltaisessa Jumalassa. Mennään yli Jumalakäsityksistä, joita edelleen pidetään mielessä, koska te sanoitte sen, en minä. Viittasitte Jumalaan miehenä. Sanoitte sellaisia sanoja kuin "voimakas, universaali" – ja näitä muita asioita. Olisimme voineet jatkaa ja jatkaa, mutta kaikki tiivistyy samaan asiaan. Se on hämmennystä, kaaosta, epävarmuutta ja pelkoa tavallaan.

Jumala ei ole tehnyt mitään hyväksenne elämässä. Pidän tällaisten toteamusten tekemisestä … voi! Toivon, että kristittyjä katselisi tätä. Mutta he eivät katsele. Mikä heissä on vikana? Häh? Voi, he katselevat kristillistä televisiota. Okei.

Tehdään tämä (Linda huokaisee). Muutetaan seuraavaan lähetykseen nimi internetissä, kenties luodaan uudet nettisivut: "uutta kristillistä ohjelmaa" (muutama naurahdus).

LINDA: Ei!

ADAMUS: Ja laitamme show'n sinne.

LINDA: Ei!

ADAMUS: Kyllä, uutta kristillistä ohjelmaa. Rakastan sitä.

LINDA: Ei! Ei helvetissä!

ADAMUS: Ylistystä ja palvontaa ja sitten me …

LINDA: Ei Jeesus!

ADAMUS: Jatkamme keskusteluamme niin kuin nyt.

Siis Jumala ei ole tehnyt mitään hyväksenne ja niin pitäisikin olla. Ei ole tehnyt teille mitään palveluksia. Ei pelastanut teitä tuolta mahdolliselta pahalta onnettomuudelta. Ei tuonut teille elämänne rakkautta, josta erositte joka tapauksessa. Ei ole tehnyt mitään. Ei ole tehnyt teistä fiksumpaa, lahjakkaampaa tai mitään muuta. Ihmiset uskovat kummalliseen Jumalaan. He rukoilevat aina.

Itse asiassa aina yöaikaan jossain päin maailmaa 9-10% ajatusenergiasta menee rukouksiin. Luultavasti noin 60% on seksuaalista, mutta loppu on rukoilua (vähän naurua) ja sitä lähtee joka yö. Tarkoitan, että voin tuntea sen riippuen siitä, missä oleskelen. Mutta kun ilta tulee ja ihmiset menevät nukkumaan, rukoukset alkavat.

En tiedä, onko se huvittavaa, se on todella mahtava komedia. En tiedä, onko se surullisin asia planeetalla, koska Jumala ei vastaa rukouksiin. Jumala ei välitä. Jumala ei edes rakasta teitä (Adamus naureskelee).

LINDA: Voi eiii! (Yleisö vaikeroi) Voi eiii!

ADAMUS: Ai! Näettekö! Osuin hermoon!

LINDA: Voi eiiii!

ADAMUS: Osuin lopultakin hermoon! Voi!

LINDA: Voi eiii!

ADAMUS: Voi eiii! Siinä se on. Siinä se on. Näitte sen tässä. Se on videoitu. Kaikki te siellä, voi eiii! Teette saamaa "voi eiii!". Ei, Jumala ei rakasta teitä. Eikö se ole vaikea kohta?

Kun sanon sen, se näyttää teille yhteytenne. Teillä täytyy olla Jumala rakastamassa teitä. Teillä täytyy olla itseänne fiksumpi Jumala, suurempi ja vaikutusvaltaisempi kuin te. Jumala ei rakasta teitä. Miksi? Koska itse asiassa ihmiset loivat rakkauden, ensimmäisen koetun rakkauden. Jumala ei tiennyt rakkaudesta, ennen kuin ihmiset tulivat mukaan.

Ihmiset ovat niitä, suuresta, suuresta intohimostaan … Se on tavallaan kummallista intohimoa. Se oli intohimoa olla elämässä. Se oli intohimoa, mikä perustui yksinäisyyteen, toisen löytämiseen. Se oli intohimoa päästä takaisin kotiin, missä Jumala ei myöskään ole. Jumala ei ole koti. Koputtakaa ovelle, huhuu? Jumala? Ei siellä ole ketään.

Se loi rakkauden. Se loi tämän hämmästyttävimmän asian, mikä on nyt ympäri kosmosta. Mutta Jumala ei luonut sitä. Jumala ei rakastanut teitä (Linda haukkoo henkeään) eikä edelleenkään rakasta. Tämä on perimmäinen Jumalatesti. Kuulen kaikki sanat ja kuulen kaikki käsitykset ja kaiken keskustelun Jumalasta. Menkää joku päivä rabbin luo: "Jumala ei rakasta sinua." Voi eii! Voi ei! (Naureskelua) Ei, vaan se on todella hyvä asia. Se on perimmäinen testi hänen erittäin vanhalle Jumalavarjostukselleen.

Haluatte Jumalan rakastavan teitä. Haluatte Jumalan tunnistavan teidät. Haluatte Jumalan olevan parempi kuin te. No, se ei ole mitään yllä mainittua (Linda alkaa nyyhkyttää, vähän naureskelua). Voitatte vähän, häviätte vähän (lisää naurua).

Haluan teidän tuntevan tätä hetken. Ei ole tarvetta siihen, että Jumala on ylin. Ei ole tarvetta.

Nyt mieli raksuttaa. Yritätte täyttää tyhjiötä tällä hetkellä, täyttää vanhan Jumalan tyhjiötä. Mihin sitten uskotte? Mihin sijoitatte tämän Jumalan? Pysähtykää vain hetkeksi. Lakatkaa yrittämästä niin kovasti korvata Jumalaa.

Ei ole mitään tarvetta siihen, että Jumala on ylin tai että sillä on valtaa. Olen iloinen, ettei Jumala rakasta teitä, koska rakkaus voi olla hyvin tuskallinen asia. Rakkaus voi kääntyä teitä vastaan koska tahansa. Tiedätte sen. Rakkaus voi olla hyvin julmaa toisinaan – hyvin kaunista tietenkin, mutta myös julmaa.

Ja annan sen takaisin teille. Nimittäin jos Jumala rakastaisi teitä, teidän ei tarvitsisi rakastaa itseänne. Antaisitte Jumalan tehdä sen. Hmm.

Jumalalla ei ole tarvetta rakastaa teitä lainkaan, sillä ei tarvitse olla rakastuneita tunteita teitä kohtaan, koska Jumala, Henki on pelkästään myötätuntoa ja tiedostamista.

Nämä ovat ihmisominaisuuksia, jotka laitatte jollekin, mitä sanotaan Jumalaksi, Allahiksi, miksi tahansa – heijastuksia ihmishaluista, jotka menevät tähän pilveen ja luovat tämän Jumalaksi kutsutun jutun eikä se ole mitään yllämainittua. Se ei ole mitään siitä.

Haluatte määritellä sen. Haluatte ilmaista sen sanoina. Perimmiltään se on määrittelemätön. Se on vain kokemus.

Uuden "Jumalan" määritteleminen

Yritämme antaa muutamia määritelmiä, mutta joustavia määritelmiä. Sanoisin, että ensimmäinen on "yksinkertainen". Yksinkertainen. Henki on yksinkertainen. Sillä ei ole mitään tarvetta monimutkaisuuteen eikä ole teilläkään. Ei ole teilläkään.

Henki on tiedostaminen tai tietoisuus, oivaltaminen – kutsutaan sitä niin. Tiedostamisen ei tarvitse olla itsekorostusta. Se ei tarvitse ketään palvomaan. Se ei tarvitse sääntöjä ja määräyksiä. Se on pelkästään "minä olen". Ja tämä tietoisuus on teilläkin.

On paljon keskustelua sieluolentona olemisesta – oletteko Jumalan laajentumia ja onko Jumala edelleen iso pelaaja? Ei, ei, ei. Ei mitään tästä. Haluatte edelleen jotenkin roikkua kiinni hyvin syvässä ja vanhassa uskomuksessa, että olette Jumalasta, että teidät luotiin, eikä teitä luotu. Te ette ole, te ette ole Jumalasta. Te ette ole Jumalan pieniä koiranpentuja. Te ette ole myöskään Jumalan lapsia. Te ette ole Jumalan liekanarussa. Te ette mene takaisin kotiin, kuten tiedätte, mutta te ette ole myöskään minkäänlaisessa Jumalalieassa, mikä kontrolloi teitä, vetää teitä takaisin tai haluaa teidän tekevän tiettyjä asioita.

On erittäin kummallinen tunne sanoa yhtäkkiä: "Jumala ei rakasta minua" ja "Jumala ei luonut minua". Hyvin kummallinen, melkein tyhjä tunne, ja pyydän teitä vain olemaan tuon tyhjyyden kanssa vähän aikaa. Yritätte määritellä sen. Yritätte sanoa: "No, näin Adamus sanoi ja näin aion määritellä tämän uudestaan. Ja yritän kiillottaa vähän Jumalakakkapötköä (Linda haukkoo henkeä, naurua) ja teen siitä vähän paremman. Ja …" Mutta se on! Se on iso juttu ja se istuu aivan keskellä ihmistietoisuuden boolimaljaa (Adamus naureskelee). Se on …

MOFO: Herkullista!

ADAMUS: Kanavoin sinua, Mofo (lisää naureskelua).

Yritätte määritellä sen uudestaan ja pyydän teitä kaikki olemaan tekemättä sen, tästä seuraavaan kokoontumiseemme. Käytte läpi Jumalatyrmistyksen ja kerron teille nyt, että sitten kun painatte päänne alas illalla ja yritätte nukahtaa, olen paikalla ja puhumme Jumalasta lisää. Jatkan tämän puskemista. Ja yritätte olla piittaamatta siitä. Yritätte sanoa: "Voi, se on liikaa käsiteltäväkseni" ja sivuutatte sen. Mutta olen paikalla, koska tuomme yhdessä uuden tietoisuuden ja tajunnan Jumalasta tälle planeetalle.

Emme kirjoita paljon pitkähköjä kirjoja. Meillä ei ole sääntöjä ja määräyksiä. Se on tunne, kokemus uudesta Jumalasta.

Ja kerron teille nyt, että meillä on uudelleenmäärittely, talon siivoaminen ja uuden tunteen sisääntuominen, eikä se ole perimmäinen totuus. Se muuttuu. Kenties kymmenen vuoden päästä, kenties 100-500 vuoden päästä, mutta se muuttuu taas tietoisuuden myötä.

Jumala – en edes pidä tuosta sanasta. Kutsun tätä tietoisuutta Theoksi. Theo. Kirjoittaisitko sen taululle (Lindalle)? Theo. Minulla oli kerran koira nimeltään Theo. Sillä oli tapana purra minua koko ajan.

SART: Jukra, minkähän takia?!

ADAMUS: Theo … (Adamus nauraa) Häh, minulla oli toinen koira nimeltään Sart ja … (naurua)

Kutsun sitä Theoksi, Ikuiseksi. Ikuinen, olen aina pitänyt tuosta nimestä. Se on ikuinen. Se oli ykseys. Se on ikuinen. Se jatkuu. Ei aikaa. Se ei varaa paikkaa. Sen yksinkertaisuus on sen ykseys.

Uskoakseni Theo merkitsee myös Jumalaa kreikaksi, joten se on erittäin hyvä sana. Theo, Ikuinen. Se on minun sanani. Lakkasin kauan sitten käyttämästä Jumalaa tai Henkeä. Sitäkin alettiin käyttää vähän liikaa tietoisuudessa. Minulla on siis vain Theo. Lisäksi se kuulosta Theodorilta, naapurin kaverilta, joo.

SHAUMBRA 6 (nainen): Entä Thea?

ADAMUS: Thea. Thea naispuolisesta versiosta, totta kai, mutta se ei toimi Ikuisen kanssa (suom. huom. sanaleikkiä). The eternal one. The eternal "A"?

SHAUMBRA 8: Miten olisi the eternal everything?

ADAMUS: "Everything" on "E". The eter- … Thee. Näetkö? Siksi käytän vain Theoa. Eikä se ole miehen nimi. Se on vain Ikuinen.

SHAUMBRA 6: Eikö Theodore ole miespuolinen?

ADAMUS: Theodore on miespuolinen, mutta Theolla, alkuperäisellä kreikkalaisella, ei ollut mitään tekemistä mies- tai naispuolisen kanssa. Se on vain Jumala. Ja tuon kreikankielisen Theo-sanan alkuperä merkitsi – tämä on erittäin tärkeää – "on". Se merkitsi "on". Jumala on. Se merkitsi vain "on". Ja siitä voimme mennä mihin vaan, koska Jumala on. Jumala on kaikessa ja se on myös tavallaan tuolla ylhäällä. Jumala on yksi/yksilö, mutta kaikkialla.

Ilmaistaan se näin: Jumala on määrittelemätön parhaalla mahdollisella tavalla, koska Jumala on. Mitä tahansa joku päättää uskoa ja tuntea – se on. Siksi se on Jumala. Se on osa teitä. Se on osa tietoisuutta. En edes pidä sanasta "luominen/luomakunta" siinä.

Ja mennäänpä askel pidemmälle. Haluan aina sanoa: "Jumala on minun _____" ja sitten täytän puuttuvan osan. "Jumala on minun kaikkeni – ajatukseni ja tunteeni, kehoni, tuntemukseni, mahdollisuuteni" ja kyllä, koska sinä olet Jumala – suljetaan ympyrä. Olet Jumala.

Sitä ei ole tarkoitettu rehenteleväksi. Sitä ei ole myöskään tarkoitettu laittamaan painetta teille sanoaksenne: "Voi, mutta jos olen Jumala, miksi ihmeessä en pysty yhtäkkiä ilmentämään viinilasillista?" Ne ovat …

LINDA: Sandra! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: … ihmisen haluja. Siis "Jumala on minun ______" ja sitten täytätte puuttuvan osan. Jumala on minun mitä tahansa. "Jumala on ajatukseni tällä hetkellä. Jumala on kaikki tunteeni."

Niinpä pyydän teitä taas, sanokaa tästä seuraavaan sessioomme saakka: "Jumala on minun _____" mitä ikinä se sattuukin olemaan.

Haluaisin siirtyä yli tästä koko käsityksestä, jostain tuolla jossain, joka on luultavasti, erityisesti miehisempi, kontrolloivampi ja jolla on valtaa. Se on hyvin yksinkertaista, hyvin, hyvin yksinkertaista, mutta siitä tulee vaikeaa. Kuten olette jo oppineet, yksinkertaisimmat asiat voivat olla hyvin haastavia.

Jumala-algoritmi

Mennäänpä askel pidemmälle tässä. Tiedättekö, mitä algoritmit ovat? Algoritmia käytetään ohjelmoinnissa. Se on prosessi, mikä tapahtuu tietyn lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tai matematiikassa on algoritmeja – on matemaattisia kaavoja, jotka johtavat lopulliseen vastaukseen.

Algoritmi merkitsee periaatteessa virtaa, mallia, joka pääsee tiettyyn lopputulokseen.

On Jumala-algoritmi, -algoritmeja. Ne ovat … Ne eivät ole sellaisia kuin digitaaliset algoritmit tai tieteelliset algoritmit tai luonto. Luonnossakin on mallinsa, algoritminsa.

Algoritmit perustuvat perimmiltään uskomusjärjestelmiin. Ja sanotte: "Ei, mutta se on matemaattinen. Se on totuus." Matematiikka on vain uskomusjärjestelmä. Tai sanotte: "No ei, se on digitaalinen ja tietyn ohjelmiston algoritmin on oltava tietynlainen." Ei, se on silti vain uskomusjärjestelmä. Se on tietoisuusvirta, mikä vetää puoleensa energioita ja tuo tietyn tyyppisen lopputuloksen, jonkin tyyppisen ilmentymän.

Siis perimmiltään jokainen algoritmi on uskomusjärjestelmän tulos. Planeetalla on tällä hetkellä Jumala-algoritmi. Se on virta, prosessi, mikä tapahtuu. Se tulee ihmisten uskomusjärjestelmien tuloksena ja luo tiettyjä malleja, jotka päättyvät tiettyihin ilmentymiin tai luomuksiin

Rajoittamaton ja vapaa Jumala-algoritmi on juuri se asia, joka … Tiedätte, miten sanotte joskus: "Aa, olosuhteet. Jotain tapahtui. Tapasin erään ihmisen. Mahdollisuus sille, että me kaksi tapaamme tänä aikana tässä paikassa kaikkien muuttujien kera, on melkein mahdottomuus. Taianomaista." Ei. Itse asiassa Jumala-algoritmi luo kaikki olosuhteet, vaikka niihin sisältyisi satoja muita ihmisiä. Vaikka se näyttää olevan sattumaa, se on vain Jumala-algoritmi. Joskus kun ajattelisitte jonkun olevan hyvin, hyvin monimutkaista, koska on kaikkia kerroksia, kaikkia asioita tapahtuu, on kaikkia mahdollisuuksia ja epätodennäköisyyksiä ja kaikkea muuta, Jumala-algoritmissa, Theo-algoritmissa – mitä sanoisin valoalgoritmiksi – se on hyvin helppoa.

Ihmismielelle se on hämmentävää ja ylivoimaista: "Mutta jos en olisi kääntynyt tiettynä hetkenä kuuntelemaan ääntä, joka tuli yhtäkkiä, ja nähnyt ihmistä, joka juuri vilkaisi sivulleen ja oli joku, joka minun täytyi tavata, koska hän kertoi minulle jostain uudesta tilaisuudesta. Jos tuota ääntä ei olisi ollut …" ja tavallaan ajattelette: "Voi hyvä luoja, elämä on riskaabelia." Ja ikään kuin: "Mitä jos?" Jumala-algoritmissa se ei ole mikään ongelma. Se vain virtaa. Se vain tapahtuu. Se vain on siinä.

Tuo algoritmi tulee periaatteessa intohimosta ja halusta. Ei ihmisen intohimosta kovin paljon, vaan syvästä sisäisestä intohimosta, mikä luo valoa – kuten haluan kutsua sitä – muttei tällaisia valoja; valovirran, periaatteessa eräänlaisen tietoisuusvirran, muttei aivan. Kutustaan sitä siis vain valovirraksi, tietoisuussäteilyksi mikä menee ulos.

Se vetää puoleensa tässä todellisuudessa periaatteessa kolmen tyyppistä energiaa – sähköinen, magneettinen ja jotain, mitä kutsun nimellä "plunk". Se on suoraan siinä. Kukaan ei tunne sitä vielä. Tiede ei tiedä siitä, mutta plunk on periaatteessa – se on todellinen sana, mitä käytämme – gravitaatio, mutta eri tavalla, miten tunnette gravitaation ja sillä on valtava vaikutus perusilmentymiseen.

On gravitaatio, kuten tiedätte, koska kun pudottaa jotain lattialle, se putoaa. On myös antigravitaatio, eräänlainen käänteisgravitaatio. Kyse ei ole siitä, että se imee, vaan gravitaatiovoima tuo jotain tai torjuu jotain.

Gravitaatio ei ole vain fyysinen ilmiö, se on tunneilmiö. Tunteissanne on gravitaatio. Se on myös teidän intohimonne, halunne ilmiö. Se vetää puoleensa tai torjuu asioita. Se siis laitetaan yhteen magnetismin ja sähkön, sähköimpulssien kanssa ja siis on tämä valonsäde, eräänlainen tietoisuusvirta, joka poimii kaikki nämä energiat, positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet, sähkön, magnetismin ja plunkin muodossa – ja yhtäkkiä on todellisuus. Yhtäkkiä on Jumala-algoritmi. Yhtäkkiä on ilmentäminen.

Minäpä vedän tämän kaiken nyt yhteen.

On uuden Jumalatietoisuuden aika tällä planeetalla ja monet vastustavat sitä. Teidän ei tarvitse mennä käännyttämään ketään. Kyse on vain sen oivaltamisesta itse ja sitten se on tuolla ulkona. Se on yksi vapauden suurimmista estäjistä tällä planeetalla. Jumala, uskonto – hyvin vanhoja, hyvin vanhoja käsityksiä.

Sitten kun pääsette vapaaksi näistä vanhoista Jumalakäsityksistä, sitten kun siitä tulee kokemus, vapauttava kokemus, alatte ymmärtää, miten tämä kaikki toimii. Ei biologiassa, ei tieteessä, vaan Jumala-algoritmissa ja sitten olette yhtäkkiä siinä. Ette ole sen ulkopuolella. Ei ole mysteeri, miten nämä asiat tapahtuvat.

Teidän ei tarvitse enää olla tekemisissä vallan/voiman kanssa, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne universumin räjäyttämisestä tai jonkun toisen vahingoittamisesta. Oivallatte yhtäkkiä, miten kaikki yhdistyy, ja sitten alatte yhtäkkiä oivaltaa, miten te olette Jumala-algoritmi, miten vaikutatte kaikkeen ja miten luotte kaiken.

Tämä on paljon käytäväksi läpi yhtenä päivänä ja haluaisin lopettaa tämän lyhyellä merabhilla. On paljon ajatuksia ja paljon ihmettelyä, minne olemme menossa, mitä teidän pitäisi ymmärtää, mitä teidän pitäisi tajuta. Pysähtykää vain hetkeksi.

Pysähtykää vain hetkeksi. Kyse on kokemuksen saamisesta Jumalasta, Hengestä, sen sijaan että se on vain tämä epämääräinen mysteeri tuolla jossain.

Himmennetään valoja merabhia varten.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki alkaa)

Theo-merabh

Merabhissa sallimme tietoisuusmuutoksen. Sinun ei tarvitse ajatella sitä. Sinun ei tarvitse ponnistella sen kanssa.

Puhuin paljon sanoja tänään. Paljon … Voit tuntea energioiden lentelevän ympäri huonetta, lentelevän ympäri siellä, missä satut olemaan.

Vedetään syvään henkeä ja alat oivaltaa vapautesi – vapautesi vanhasta voiman ja kontrollin, pelon ja kyllä, myös rakkauden Jumalasta.

Ja puhuessani olet miettinyt: "No, olenko huono ihminen, jos en pidä kiinni tuosta vanhasta Jumalasta enkä usko enää Jumalaan?" Ei. Sinä vain muutut. Vain muutut, jotta perimmiltään Theosta tulee paljon henkilökohtaisempi, säteilevämpi, elävämpi ja todellisempi.

Tapahtuu yhtäkkiä tieteen ja Hengen yhdistyminen. Sitten kun alat todella ymmärtää Jumala-algoritmin, tietoisuuden virtaamisen ilmentymään, yhtäkkiä se tuo yhteen nämä kaksi maailmaa, jotka ovat olleet erillään pitkän aikaa – tiede ja uskonto. Sitä teemme täällä.

Yhtäkkiä alat todella tuoda elämään Theon, tuoda sen todella kokemukseksi, ei uskomusjärjestelmäksi tai ajatuksiksi.

Niinpä kysyn sinulta: onko sinun mukava olla määrittelemättä Jumalaa? Onko sinun mukava mennä uudelle tietoisuustasolle? Jumalan ei tarvitse olla tuolla jossain. Jumalan ei tarvitse rakastaa sinua. Se on vaikea pala.

Onko sinulle ok, että laitat sen vain syrjään ja annat itsesi alkaa kokea Ikuisen? Päästäen irti myös käsityksistä luojana, alat oivaltaa, ettei se ole sellainen suhde. Et ole Jumalan sätkynukke. Jumala ei oikeasti luonut, rakentanut ja suunnitellut sinua. Tavallaan outo asia, "No, mistä sitten tulin?" Shhh!

Jumala on.

Jumala on minun tunteeni, minun tietämiseni.

Jumala on minun intohimoni.

Jumala on minun jokapäiväinen elämäni.

Jumala on minun naiiviuteni ja älykkyyteni.

Pidän siitä: "Jumala on minun _____ " ja sitten mitä tahansa.

Sen ei tarvitse olla myöskään vain hyviä juttuja. Se voi olla vaikeita juttuja. "Jumala on kaikki roskani. Kaikki roskani, kaikki syyllisyyteni ja häpeäni." Jumala ei välitä.

Olemme siis menossa suhteellisen kartoittamattomalle alueelle tässä. Ja sen tekeminen vaatii melko rohkeaa ja uskaliasta olentoa, mutta on aika.

Olemme menossa sinne, missä puhumme – rakastan tätä – Jumala-algoritmeista, tietoisuusvirrasta, kun se poimii energiaa, poimii dynamiikkoja ja elämää ja sitten niin tulee olemaan.

Vedä siis kunnolla syvään henkeä ja ota tämä hetki sallimiseen.

On kiehtovaa katsella, tuntea omassa kokemuksessasi, omassa oivalluksessasi, kun olet rento sanomaan: "En tarvitse Jumalaa rakastamaan minua. En tarvitse sitä." Taaskin on aluksi eräänlainen tyhjä ja kummallinen tunne, mutta sitten yhtäkkiä: "Voi vau, se oli melko iso matka, jonka tein Theoon. Se oli melko iso matka, minkä tein itse asiassa itseeni."

On siis itsenäisyyspäivä täällä Amerikassa. On täysivaltaisuuspäivä täällä Crimson Circlessä – vapauden, elämän ja valaistumisen aika.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.

Myrsky menee ohi, hmm, kuten aina. Puhun niille, jotka ovat täällä Crimson Circle –keskuksessa. Myrsky menee ohi. Vähän tuulta ja sadetta. Myrsky tulee puhdistamaan. Oletteko koskaan huomanneet, miten myrskyt vain näyttävät tulevan oikealla tai kenties väärällä hetkellä? Se vain tulee. Miksi se tulee juuri nyt? Se on Jumala-algoritmi. Ja taaskin mieli yrittää selvittää: "Miten kaikki tämä tapahtuu ja miksi?" Sitten yhtäkkiä vedät syvään henkeä ja oivallat, että se on ehdottoman täydellistä. Se on tarkoituksenmukaista.

Ja sitten vedät syvään henkeä ja oivallat: "Tajuan lopultakin, mitä Adamus sanoo."

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Tämän myötä, rakkaat ystävät, palaamme ensi kuussa saamaan lisää. Kiitos, on aina kunnia palvella teitä. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Elokuu 2015 RAKAS JOHN …

ViestiKirjoittaja hammer » 31.07.2015 16:38

RAKAS JOHN …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakas John,

Sain yhtenä päivänä kirjeesi ulkomailta ja olen lukenut sen kymmenen kertaa. Minua vaivasi tieto ahdistuksestasi ja yksinäisyydestäsi. En ole varma, mitkä tapahtumat elämässäsi johtivat sinut siihen, missä olet nyt, mutta haluan sinun tietävän, että kuulen ja tunnen sinut. Kuten sanoit kirjeessäsi, tilanteesi estää sinua saamasta postia tai sähköpostia tai osallistumasta työpajaan, joten vastaan tässä. Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle ja myös muille shaumbroille.

Elämme kaikki jonkinlaisessa vankilassa, tulee se sitten menneisyydestämme, uskomuksistamme tai rakkaudettomuudesta itseämme kohtaan. Kuten ehkä muistat, Tobias sai valaistumisensa ollessaan kirjaimellisesti vankilassa ja tietysti Adamus päihittää kaikki 100000 vuodella kristallivankilassaan (oletko kuullut tarinan?). Olemme tehneet tietoisen valinnan mennä massatietoisuuden ulkopuolelle ja nyt pelkästään sallimme sen, mitä tulee seuraavaksi – mitä tahnansa se onkin. Sanoit, että muutama kuukausi sitten kaikki alkoi yhdistyä, ja tuntui siltä, että vapautuisit vuosikymmenten ahdingosta. Ja sitten yhtenä päivänä, hämmästyttävästi järjestetyssä tapahtumasarjassa kaikki meni katastrofaalisesti pieleen. Menetit kotisi, ystäväsi, omaisuutesi, maineesi, tulosi, työmahdollisuutesi ja oikeuden valtion avustukseen.

Kysyit: "Kun Adamus sanoi, että hän tarvitsee vain viisi ruumiillistunutta mestaria, merkitseekö se, että muut meistä epäonnistuvat?" Ei, vaan se oli Adamuksen tapa sanoa, että vaaditaan vain muutama valaistunut shaumbra toisten oivaltamiseksi, että sen voi tehdä. Esimerkkimme ylösnousseista mestareista ovat vuosisatojen takaa, kuten Buddha, Kuthumi, Tobias ja St. Germain. Nyt on uuden mestarisukupolven aika ja hän sanoo, että me päätämme jäädä kehoon voidaksemme nauttia kaikesta, mitä elämällä on annettavana, sekä elää standardeina muille ihmisille. Vaaditaan vain muutama tuomaan toivoa ja valoa monille.

Kysyit: "Mitä Adamus tarkoitti, kun hän sanoi, että "menisimme eteenpäin". En osaa kuvitella jäämistä tällä hetkellä ja ainoa syy olemiseeni täällä edelleen on, etten halua laittaa vanhempiani käymään läpi itsestään selvää itsemurhaani." John, menemme eteenpäin, koska unelma valaistumisesta ja vapaudesta tulee muinaisista ajoista saakka. Sinä, minä ja moni, moni muu shaumbra kylvi Kristus-tietoisuussiemeniä yli 2000 vuotta sitten ja olemme palanneet tähän aikaan lopullista oivaltamista varten. Toisaalta tämä on syvin halumme ja toisaalta epäröimme valaistumisen kynnyksellä, koska emme ole varma, olemmeko todella valmis. Kyse on shaumbra-ahdistuksesta. Toinen tapa vastata kysymykseesi on sanoa: "Koska emme voi mennä taaksepäin, emmekä halua mennä taaksepäin, joten menemme eteenpäin."

Sanoit: "Ja-tietoisuuteen meneminen auttaa, mutta ei riittävästi ja näytän olevan jo sallimisenkin yli. Edes melkein 20 vuoden heräämisessä mikään ei ole valmistellut minua tähän." John, kuulemme kaikki, mitä sanot. Mikään ei ole voinut valmistella meitä tähän kokemukseen, kuitenkin kaikki on tuonut meidät tähän. Sielumme tietää, että olemme jo valaistunut, joten se ei jää kiinni matkaan. Se pyytää vain meitä pysähtymään hetkeksi ja oivaltamaan, ettei ole mitään muuta opittavaa, saavutettavaa ja työstettävää. On vain aika vastaanottaa se, mikä on jo olemassa. Se kuulostaa yksinkertaiselta, kuitenkin se on hyvin vaikeaa, silloin kun hukumme omaan fyysiseen ja tunnetuskaamme. Mutta ennemmin tai myöhemmin, sinä, minä ja shaumbrat ympäri maailmaa luopuvat ristiretkestä, koska ei ole enää mitään, mitä vastaan taistella, edes itseämme.

Sanoit: "Anteeksi, että vaivaan teitä tällä, mutta maailmassa ei ole ketään, jolle voin puhua, ja hädin tuskin pääsen nettiin lakiongelmien vuoksi, vaikka katson kyllä nettisivuja ja kuuntelen shoudeja uudestaan ja uudestaan, koska ne ovat ainoa lohtuni." John, et ole yksin. Vaikka saatat olla eristäytynyt tilanteesi vuoksi, et ole yksin. On kymmeniätuhansia shaumbroja ympäri maailmaa, jotka tuntevat sinun laillasi olevansa vanhan elämäntavan vanki ja yrittävät parhaansa salliakseen uuden todellisuuden, pysyen samalla fyysisessä kehossa. Jokainen shaumbra joka lukee tätä, tuntee osan itsestään sinussa. Itse asiassa, haluaisin pyytää kaikkia jotka lukevat tämän, yhdistymään Johniin – ei säälistä tai surren, vaan kunnioittaakseen sitä nerokasta tilannetta, jonka hän on luonut itselleen. Se on todella nerokas, vaikkei hän ehkä tunnistakaan sitä tällä hetkellä. Lähestykää Johnia säteilyllänne ja kharismallanne ja kertokaa hänelle, ettei hän ole yksin.

Ja John, ehdotan, että luet Maria Szepesin kirjan "The Red Lion". Se on yksi vaikeasti löydettävistä kirjoista, mutta luulen, että se on saatavilla pdf-muodossa jostain Australian kirjastosta. Muuten sitä on Amazonissa aina silloin tällöin saatavilla kova- tai pehmeäkantisena versiona. Se kertoo nuoresta mestarista, joka saa itsensä kurjuuden maailmaan ja tulee siitä ulos todellisena mestarina St. Germainin ohjauksessa. Kirja kirjoitettiin 1945 ja se oli kielletty pitkän aikaa, mutta nyt shaumbrat ovat herättäneet sen henkiin. Tavallaan se on kertomus heräämisestä. Se on hyvin synkkä toisinaan, mutta sillä on tietynlainen loppu … No, lue itse. Näet, miksi ehdotan sitä.

Minäpä lopetan sanomalla näin: kaikki on ok, John. Sinun ei tarvitse jäädä vanhaan enää, on kyse sitten vanhasta itsestäsi tai maapallon vanhasta tietoisuudesta. Etsi hiljaista aikaa ja sano sitten ääneen selvästi: "Olen valmis!" Pian sen jälkeen Adamus vie sinut matkalle uusiin mahdollisuuksiin ja hän työskentelee kanssasi henkilökohtaisesti, kuten kaikkien shaumbrojen jotka ovat tietoisesti valmiita. Elämäsi alkaa muuttua tavoilla, joita et olisi voinut kuvitella energeettisen vankilasi muurien sisäpuolella. En sano, että siitä tulee helppoa, koska meillä kaikilla on kerroskaupalla syyllisyyttä, häpeää ja rajoituksia irtipäästettävänä. Meillä kaikilla on aspekteja, jotka ovat panostaneet rajoituksiin ja kaaokseen, meillä kaikilla on epäilyksiä arvoisuudestamme ja me kaikki mietimme, onko unelma vapaudesta edes mahdollinen. Se on. Tiedän ilman epäilyksen varjoa, että on. Niin haastava kuin tilanteesi onkin nyt, se on jumalaisesti tarkoituksenmukainen. Yhtenä päivänä pikapuoliin haluaisimme kaikki lukea artikkelisi omasta oivalluksestasi tästä Shaumbra-lehdestä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.8.2015 KHARISMA 11

ViestiKirjoittaja hammer » 09.08.2015 12:18

Kharisma-sarja, shoud 11
KHARISMA 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.8.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, päivänselvästi Adamus. Aah!

Ei ole St. Germain tänään, ei ehdottomasti Kuthumi – tänään on pelkkää Adamusta, tähtiesiintyjäpäivä (yleisö hurraa ja taputtaa). Taputatte nyt, mutta vähänpä tiedätte, mitä minulla on mielessä.

Ja rakas Edith, sanottiin, että video olisi vähän epämiellyttävä sinulle (viitaten ennen kanavointia esitettyyn Anoukin videoon Lost).

EDITH: Voi, ei. Ei se saanut oloani tuntumaan epämiellyttävältä.

ADAMUS: Ei saanut oloasi tuntumaan epämiellyttävältä?

EDITH: Ei. Siinä on vain kyse itsemme rakastamisesta.

ADAMUS: Ehdottomasti! Kuulitte sen Edithiltä! (Yleisö taputtaa) Adamus-palkinto sinulle tänään.

EDITH: Ai, vau!

LINDA: Haa! Minulla on yksi. Minulla on yksi. Ha, haa! Ha, haa, haa!

ADAMUS: Saat Adamus-palkkion.

LINDA: Minulla on yksi!

ADAMUS: Siinä on kyse vain itsensä rakastamisesta, kyllä.

LINDA: Tulossa.

ADAMUS: Itse asiassa minun täytyy kertoa pikku tarina. Valitsin sen. Ei suosikkimusiikkiani, mutta kenties suosikkiaiheeni – itsensä rakastaminen. Ja yhdessä kohtaa rakas Geoffrey, Cauldre, vähän hermostui ja aikoi laittaa jotain laimeaa, ei-loukkaavaa, ei-epämiellyttävää. Ja hän käytti jopa Edithiä tekosyynä ja sanoi: "Edithille tämä video saattaa olla epämukava." Olinko oikeassa, rakas leidini? (Hän antaa suukon Edithille ja yleisö sanoo "oiiii!")

EDITH: Kiitos (Adamus suutelee uudestaan). Kiitos.

ADAMUS: Ei lainkaan epämiellyttävää. Voi, joku rakastaa itseään ja laulaa … oi.

LINDA: (tuoden Adamas-palkinnon) Se on ainoa.

ADAMUS: Ja haluaisimme saada hyvän kuvan tästä. Edith, sinulle (Adamus antaa palkinnon hänelle).

EDITH: Kiitos oikein paljon.

ADAMUS: Sinulle. Kyllä, kyllä (vähän taputuksia). Käsitätkö, ettemme anna kovin monia näitä enää – nyt kun sellaisen voi osaa netistä 44 dollarilla (muutama naurahdus). Mutta se on sinun.

Aah, yksi suosikkiaiheeni on itsensä rakastaminen ja meillä on taipumusta – teillä on taipumusta – tuntea se epämukavaksi toisinaan ja melkein nolostua siitä joskus. Tässä meillä on kaunis musiikkivideo, joka puhuu eksymisestä – tiedän monien teistä tuntevan niin, eksyneeltä omaan lauluunne – ja grafiikkaa, erittäin ammattimaisesti tehty, mutta painaudutaan itseään vasten kylpyammeessa (naurua kun Adamus asettuu mukavasti Edithin viereen). Tai kutsukaa minua. (Adamus naureskelee)

Niin rakkaat ystäväni, teemme tänään vähän eri tavalla, vähän eri tavalla.

Ensinnäkin ymmärtäkää, että olen itse asiassa täällä tässä shoudissa – ja shoud on me kaikki. Shoud on heijastus meistä kaikista. Silloin kun on hyvin mahtava shoud, virstanpylväs-shoud, se johtuu siitä, että olette valmiita ottamaan seuraavan askeleen. Se ei aina tunnu hyvältä tuolla hetkellä, se ei ole aina mukavaa silloin, mutta sallitte menemisen seuraavalle tasolle. On helppoa joskus jäädä elämässänne vallitsevaan tilaan ja vain ajatella elämän olevan erilaista, muttei koskaan salli sen olla erilasta, ei tee rohkeita liikkeitä.

Jumalan kaataminen

Viime kuussa teimme rohkean liikkeen. Teimme Jumalan kaatamisen (naurua). Teille jotka ette tiedä, mistä puhun, niin on joitain, mitä kutsutaan "lehmän kaatamiseksi". Lehmän kaatamiseksi. Kyllä, amerikkalaiset täällä tietävät, mitä se on. Uskon, että sitä on harrastettu melko paljon täällä. Mutta te joille se ei ole tuttua ja haluatte tehdä jotain tänä iltana … (Naurua ja yleisö sanoo "ei!") Menkää lehmälaitumelle, kun lehmät nukkuvat. Ja kun näette, että lehmä nukkuu, kaadatte sen yhdellä sormella, ilman varsinaista ponnistusta (Adamus naureskelee). Ei, ei, lehmä ei välitä, kunhan se saa syödä seuraavana päivänä.

Teimme Jumalan kaatamisen. Se oli valmis, koska Jumala on melko uninen. Jumala on melko veltto ja Jumala on laitumella, tavallaan … (hän näyttää väsynyttä naamaa). Voi, olen vakavissani. En kutsu Jumalaa lehmäksi (muutama naurahdus). No, kenties kutsun (lisää naureskelua). Se oli täysin valmis kaadettavaksi, menemään kumoon. Se oli iso askel. Ette ehkä oivaltaneet sitä viime kuussa, mutta on valtava askel, että voimme edes puhua siitä huolestumatta, että joku katselee tai kuuntelee, koska no, teidän ei tarvitse huolestua. Kukaan ei kuuntele tätä! (Adamus nauraa)

Huolestumatta jälkiseuraamuksista, koska niin paljon kuin Jumala onkin osa massatietoisuutta, ihmiset haluavat sen muuttuvan. Ihmiset haluavat todella muutoksen Jumalassa, mutta he pelkäävät. He pelkäävät, että se olisi liian suuri muutos tai muutos väärään suuntaan, mutta he ovat tavallaan kyllästyneet Jumalaan sellaisena, kuin ihmiset ovat tunteneet sen. He haluavat jonkin vähän dynaamisemman, virkistävämmän, yksinkertaisemman – ei vain joidenkin kärttyisten vanhojen miesten opettamaa.

Itse asiassa asiat tekevät oikeasti läpimurron Jumalarintamalla, sitten kuin naiset yhtä lailla kuin miehet jakavat tämän Jumala-asian, kun he saarnaavat. Minusta se on hyvin kummallista – se oli kummallista 300 vuotta sitten, mutta vielä kummallisempaa nyt – että pappien täytyy olla miehiä ja rabbien yleensä miehiä ja saarnaajien ja kirkkoherrojen yleensä miehiä. Ei aina, mutta yleensä. Se on erittäin kummallista. Se oli kummallista silloin. Kaikki tiesivät, että jotain puuttui, mutta kukaan ei aikonut puhua siitä. Ja tässä olemme 300 myöhemmin ja se puuttuu edelleen. Mutta tiedätte, milloin tapahtuu muutoksia jossain pääkirkossa ja uskonnollisissa järjestöissä ja sallitaan naisten seistä edessä.

Mutta joka tapauksessa teimme vähän Jumalan kaatamista viime kuussa ja se meni kumoon ja on jälkiseuraamuksia. Tarkoitan, että sitä on hauska tehdä ja katsella, kun koko Jumala, tämä suuri ja voimakas, kaikkitietävä olento– pum! kaatuu tuosta vaan.

Teillä on kuitenkin jälkiseuraamuksia. Se alkaa ravistella ja horjuttaa sitä perustaa, jolle monet asiat oli rakennettu. Se alkaa repiä asioita alas sisäisesti. Vaikka tiedän, että kaikki teistä ajattelevat, että te ette ole uskonnollisia, mutta oli edelleen jonkinlainen vanha panostus Jumalaan. Alatte päästää irti siitä ja asioita tulee esiin, koska Jumala on kuin suuri tukahduttava peitto monien asioiden päällä – pelko, syyllisyys, häpeä ja muistojen piilottaminen – kaikki tämä samalla, kun rukoilette Jumalaa. No, kun se lähtee pois, asioita tulee esiin.

Sandra.

SANDRA: Olen juuri tulossa.

ADAMUS: Kahvia.

SANDRA: Olen juuri tulossa (muutama kikatus).

ADAMUS: Kyllä. Kiitos, rakkaani. Kiitos. (Vähän taputuksia) Kippis. Ryntää vain vapaasti tänne koska tahansa, kunhan kyse on kahvistani, ei mistään muusta.

Se siis ravistelee monia asioita ja luultavasti huomasitte, että monin tavoin oli hullu kuukausi, erilainen kuin tavallinen hullu. Oli hullu kuukausi – tuntui vähän eksyneeltä, irtonaiselta, ankkuroimattomalta ja vähän epämukavalta, kun vanhaa perustaa ei ollut – ja se on ehdottomasti tarkoituksenmukaista. Se tuo esiin asioita, kuten "Rakas John" –kirjeen, josta puhuitte aiemmin. Se tuo esiin "Rakas Susan" –kirjeitä. Se tuo esiin "Rakas Mary" –kirjeitä, "Rakas Benjamin" –kirjeitä, "Rakas Richard" –kirjeitä. Se toi esiin paljon asioita ja se toi ne pintaan. Ja silloin kun asioita tuodaan pintaan ja ne paljastetaan ns. valolle tai tietoisuudelle, se sattuu jonkin aikaa. Se on epämukavaa, ettekä te tai minä halua palata mukavaan pikku paikkaanne ja yritä tehdä siitä vain vähän mukavamman. Menemme tästä läpi. Menemme siitä läpi ja se on vähän epämukavaa ja se tavallaan repii ihmisalgoritminne kudelmaa ja se tarvitsi repiä. Ja se jatkuu.

Hämmästyttävä asia kuitenkin on, että kun ymmärrätte, mitä tapahtuu, vaikka onkin vähän tunne-, mentaali ja kenties fyysistä kipua, sanotte: "Ai, okei. Tätä tapahtuu." Se on paljon helpompaa kuin olla ehdottomassa pimeydessä ja sanoa: "Mikä minussa on vikana?" Se on kamalaa. Kyllä, on epämukavia aikoja, sopeutumisaikoja, mutta kun ymmärrätte, että se on tarkoituksenmukaista ja laajennutte sen yli, se on paljon miellyttävämpi, paljon helpompi ottaa vastaan.

Kaikki nyt-hetkessä

Kun seison tässä nyt puhumassa, puhun jokaiselle teistä. Tämä on teidän shoudinne. Tämän te luotte. Mutta teen sitä yhtä paljon myös itselleni, yhtä paljon minua varten, koska kun puhun tässä ja periaatteessa tulkitsen tai ilmaisen teidän viestinne ja omani, minussa on osa joka kuulee tämän nyt – osa minua. Se on osa, joka ei ole ylösnoussut mestari. Se on osa, jolla on erittäin vaikeaa 2600 vuotta sitten. Se on osani, joka on hyvin turhautunut, hämmentynyt ja eksyksissä. Niinpä seison tässä puhuen itselleni, sanoen itselleni: "Käyt läpi evoluutiota, avautumista. Tulee valaistumisen aika." Seison tässä puhumassa menneisyydelleni eikä menneisyys ole tuolla jossain. Itse asiassa menneisyys on aivan tässä.

Teette samaa itsenne kanssa tällä hetkellä. Puhutte menneisyydellenne. Puhutte nykyhetkellenne, ajankohtaiselle ajallenne. Ja teissä on osa, jonka sanoisitte puhuvan teille tulevaisuudesta – mutta se ei oikeasti ole, kaikki on nyt-hetkestä – sanoen: "Kaikki selviää." Sen on pakko. Sen on pakko. Kaikki yhdistyy ehdottomasti mitä kauneimmalla ja hämmästyttävimmällä tavalla, jonka te loitte – ei kukaan muu. Jonka te loitte. Niinpä huolimatta monista asioista, joista olette huolissaan ja joita ihmettelette tällä hetkellä, kun ihminen istuu täällä ja ajattelee, että on jotain, mitä ette ole vielä tajunneet, ihmettelee, mitä tulee seuraavaksi, ja kenties on huolissaan siitä, kenties turhautunut elämään, on tuo osanne, joka puhuu teille juuri nyt ja sanoo: "Vedä syvään henkeä. Rentoudu. Rentoudu."

Nimittäin mielenkiintoista on, ettei ole oikeasti menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kaiken on tapahduttava nyt-hetkessä. Kaiken on tapahduttava nyt-hetkessä. Mitään ei voi tapahtua menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Niinpä myös tuo ylösnoussut mestarinne on nyt-hetkessä, samassa nyt-hetkessä kuin tämä ihminen on ja menneisyys.

"Mikä on siis ongelma?" sanotte. "Miten ihmeessä en tajua sitä?" No, koska näette tai tiedostatte vain pienen osa nyt-hetkeä. Kaikki tapahtuu nyt. Ei ole menemistä tulevaisuuteen – se on aivan tässä. Ja tavallaan voitaisiin sanoa, että sanotte itsellenne nyt: "Avaa tietoisuutesi. Salli tietoisuutesi. Salli itsesi oivaltaa kaikki, mitä on tässä nyt-hetkessä." Ei mielessä, ei älyllisesti. Teet sen olemalla ehdottoman rohkea ja uskalias ja sanomalla: "Minulla ei ole mitään menetettävää. Aion ehdottomasti avautua nyt." Ja lakkaa sitten ajattelemasta sitä. Se on hyvin tärkeää. Ja Itsesi, valaistunut, oivallettu Itsesi sanoo sen sinulle nyt: "Lakkaa ajattelemasta sitä. Jatka vain sitä, mitä haluat tehdä." Sallit. Avaudut ja sallit ja sitten lakkaat ajattelemasta sitä. Jatkat jokapäiväistä elämääsi. Jatkat sitä, mitä haluat tehdä.

Vedetäänpä syvään henkeä ja tehdään se nyt.

Ei mitään uutta

Tänään en aio kertoa teille mitään uutta. Sori. Olette kuulleet jo kaiken, mitä aion kertoa teille – oli se sitten tällä tai ns. menneisyydessä tai valaistunut Itsenne kertoo teille tämän. Olette jo kuulleet sen. Tiedätte sen jo. Niinpä ei ole mitään uutta tänään. Ja minun oli mainittava tämä, koska on melko monia, jotka seuraavat tätä saadakseen uutta: "Mitä uutta hän sanoo tänään?" Jäätte kiinni uuteen. Kaiken on oltava uutta. Ei ole. Ei ole oikeasti mitään uutta.

Voin kertoa teille samat vanhat jutut täysin uudella tavalla, jota voitaisiin ajatella uudeksi, mutta se ei oikeasti ole. Jos palaatte aiempiin shoudeihin Tobiaksen kanssa – Luoja-sarjaan, Mestari-sarjaan, joihinkin muihin sarjoihin – mikään ei ole uutta. Hän on sanonut sen jo aiemmin. Sanon sen vain eri tavalla – huvittavammalla tai häiritsevämmällä tavalla, sanon sen vain eri tavalla – mutta sen lisäksi ei ole mitään uutta, koska valaistunut oivallettu Itse on jo kertonut teille kaiken. Se on jo kertonut teille.

Mainitsen tämän siis teille, jotka tulette tänne vain saamaan uutta ja raportoitte vain uutta – "Mitä uusia asioita hän sanoi?" – ja vain haukottelette sille, minkä luulette kuulleenne aiemmin. Teidän ehkä kannattaa lähteä nyt. Soitan teille sitten, kun puhumme jostain uudesta – en koskaan (vähän naureskelua).

Siinä on viehätyksensä. Se on kuin riippuvuus. Puhun enemmän siitä tulevassa Riippuvuudet-tilaisuudessamme. Mutta on pakkomielle uudesta – "On pakko löytää jotain uutta." Pakko löytää jotain uutta ensinnäkin, jotta voin olla se, joka kertoo kaikille muille: "Kuulin juuri jotain uutta." Sen on oltava jotain uutta, koska olette todella kyllästyneet vanhaan. Teidän on saatava tuota uutta melkein häiriötekijänä, koska ette oikeasti koskaan tehneet tuota vanhaa, mitä sanottiin aiemmin, ette koskaan oikeasti vieneet sitä loppuun tai sallineet sitä, joten on oltava jotain uutta. Ja olen vähän kyllästynyt siihen. Seiskää minun sandaaleissani hetki – aina on keksittävä jotain uutta joka kuukausi vain noille "uutta"-ihmisille, niille jotka pitävät uudesta.

Niinpä päätin: ei tänään. Ei tänään. Tänään ei ole mitään uutta. Ja nyt jos pääsemme eroon kaikista niistä, jotka tulevat tänne vain saamaan uutta, voimme äästä asiaan. Okei, tehdäänpä jotain uutta nyt, kun he ovat poissa (naurua).

Se on energiaruokkimista. Se on ärsyttävä. Se on kuin: mikä minä oikein olen, jokin viihdyttäjä täällä edessä? (Joku yleisöstä sanoo "joo" ja vähän naurua) Okei! Tehdäänpä jotain uutta!! (Lisää naurua)

Te ette tule tänne saamaan uutta. Tulette tänne vain avautumaan. Olen vain suuri purkinavaaja elämässänne (Adamus naureskelee). Tulette tänne vain avautumaan. On helppoa jäädä jumiin "tuolla ulkona". Ette näe minun jäävän maisemiin shoudin lopussa. Lähden, koska on erittäin helppoa jäädä jumiin ja ansaan tuonne. Oikeasti on – ettekä ole ainoastaan jumissa jokapäiväisissä toimissanne, vaan olette jumissa myös kehossa. Minä tulen sisään ja vuokraan tämän kehon muutaman kerran kuussa ja siirryn eteenpäin. Mutta on rankkaa. Tulemme tänne vain antamaan teille vähän – aioin sanoa "henkistä hierontaa", mutta se ei ole sitä, vaan tietoisuushierontaa ja teemme vähän ihmisenne kaatamista (Adamus naureskelee).

Oletko koskaan tehnyt sitä, Kerri? Lehmän kaatamista?

KERRI: Ei, en ole.

ADAMUS: Kokeile sitä.

KERRI: Voisin harjoitella sinulla.

ADAMUS: Kokeile sitä (vähän naurua). Joo.

KERRI: Minulla on hauskan kaatamista.

ADAMUS: No, minun täytyy nukahtaa ensin enkä koskaan nuku.

KERRI: Ai.

ADAMUS: Siis kyllä, kokeile sitä. Ota kuvia, joo, ja haluaisimme nähdä videon ensi kuussa (Adamus naureskelee).

KERRI: Okei. Onko se jokin tehtävä, professori?

ADAMUS: Ei. Se on kuin menemistä huvipuistoon (Adamus naureskelee).

Siis ei mitään uutta. Kaikki on tässä. Miksi ette tiedä sitä? Koska ette ole vain avautuneet sille. Siinä kaikki. Miksi? Se on suuri haaste? Ja miksi? Menen siihen taas tulevassa tilaisuudessamme, mutta teistä tulee riippuvainen elämästä. Teistä tulee riippuvainen siitä. Teistä tulee riippuvainen matkasta. Teistä tulee riippuvainen ongelmista. Teistä tulee riippuvainen koko jutusta ja tulette tänne kuuntelemaan Itsenne, valaistuneen Itsenne sanovan: "Vedä vain syvään henkeä. Vedä vain syvään henkeä ja salli."

Ristiriitaisuuksia

On toinen asia, jonka halusin tuoda esiin. Havaitsette luultavasti jo tai havaitsette vielä enemmän, että elämästä on tulossa sarja ristiriitaisuuksia ja se on vaikeaa. Ihminen pitää siitä, että asiat ovat kivasti järjestetty ja se tietää, missä piste A, piste B ja piste C ovat. Huomaatte luultavasti valtavia ristiriitaisuuksia itsessänne, siinä mitä kerron teille – ristiriitaisuutta siinä, että toisaalta sanon: "Olkaa elämässä. Olkaa elämän ilossa", mutta seuraavassa hetkessä sanon, että olette riippuvaisia elämästä. Sanotte: "No, eikö siinä ole ristiriita?" Ei lainkaan. Ei lainkaan.

Yhtenä hetkenä puhumme avoimuudesta, seuraavana hetkenä puhumme fokusoitumisesta. Eikö se ole ristiriitaista? Ei. Ei oikeastaan. Ei oikeastaan, erityisesti kun alatte sallia itsenne olla ja-tilassa, koska ristiriitaisuuksia on eri todellisuus-, värähtely- ja energiatasoilla. On suuria ristiriitaisuuksia ns. luonnon ja sen välillä, mitä on muissa todellisuuksissa. Ja siitä syystä on vaikeaa nähdä niitä, koska tarkastelette asioita odottavin silmin – että kaiken on oltava tietyllä tavalla toisissa ulottuvuuksissa, ja sitten menette sinne ettekä löydä sitä. No, koska se on "ja". Se on erilaista. Gravitaatio joka toimii täällä, voi olla hyvin erilaista kuin gravitaatio jossain muualla, energiareaktio täällä hyvin erilainen kuin toisissa paikoissa.

Totutelkaa siis siihen. Ristiriitaisuuksiin. Mielessänne ei ole mitään vikaa, kun alatte havaita suuria ristiriitaisuuksia asioissa ja itsessänne – ei ollenkaan mitään vikaa. Itse asiassa, on oikeasti aika katsoa pelkän lineaarisen ajattelun ja sen yli, että kaiken täytyy olla samanlaista.

Se on aluksi erittäin vaikeaa mielellenne, todellisuusmaisemallenne. Olette hyvin pahalla tuulella. Missään ei ole mitään tolkkua ja on epätoivoisia yrityksiä laittaa kaikki takaisin yhteen. Ja sitten masennutte ja ahdistutte ettekä saa unta yöllä. No, pääsette siitä yli. Pääsette siitä yli ja alatte oivaltaa, että ruumiillistuneena mestarina on monia eri todellisuustasoja eikä niiden kaikkien tarvitse sopia yhteen toistensa kanssa. Tämän planeetan fysiikan ei tarvitse sopia vähääkään yhteen toisten ulottuvuuksien fysiikan kanssa.

Siksi se on huvittavaa. Pidätte sitä huvittavana jossain kohtaa. Cauldre puhui tauolla jollekin gravitaatiosta ja siitä energialähteenä, jonka Tesla alkoi ymmärtää. Mutta tiedemiehet eivät näe sitä tällä hetkellä, koska he olettavat, että tämä todellisuus toimii myös tässä toisessa todellisuudessa – dynamiikat tässä (yksi paikka) soveltuvat tähän (toinen paikka) eivätkä ne sovellu. On hyvin erilaista. Ja ne kaikki voivat olla rinnakkain yhdessä, vaikka ne eivät olekaan järjestyksessä. Vaikka ne ovat yhteensopimattomia, ne voivat olla rinnakkain yhdessä. Se on valtava pointti.

Siksi sanon, että kaikki on nyt-hetkessä. Mitään ei voi mitenkään tapahtua nyt-hetken ulkopuolella. Nyt-hetken ulkopuolella ei ole mitään. Mutta te hahmotatte, että on menneisyys ja tulevaisuus, ja on erittäin vaikea havaita, että valaistunut olento on aivan tässä ja myös törppö on aivan tässä. Kaikki on aivan tässä eikä kaiken tarvitse olla yhteensopivaa – yhteensopivaa fysiikkaa, yhteensopivaa energiaa, yhteensopivaa tietoisuutta – kuitenkin kaikki voi olla rinnakkain. Se on valtavaa, erittäin tärkeää.

Mieli kamppailee nyt sen kanssa, kuten muutamat teistä tekevät tällä hetkellä: "Miten se toimii?" Mielenne ei saa selvää siitä ja selitän sitä hetken kuluttua. Rentoutukaa siis vain siihen. Rentoutukaa siihen. Se on avautumista. Se on avautumista ja on aikoja, jolloin teistä tuntuu hyvin kiusalliselta eikä missään ole tolkkua fyysisesti, älyllisesti, henkisesti ja teistä tuntuu, että teidät käännetään ylösalaisin, ja se on okei. Se on okei.

Mieli

Monet teistä ovat huolestuneita tulemisesta vähän vanhemmaksi ja mielen sekoamisesta. Nimittäin ei ole kovin paljon eroa vanhaksi tulemisen ja valaistumisen välillä (vähän naurua). Ei ole. Ei ole, paitsi kyky ymmärtää, mitä tapahtuu.

Käytän esimerkkiä. Kuvitelkaa taskulamppu. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hänen mielensä – no, taskulampun paristot eivät ole aivan yhtä voimakkaat kuin ennen. Ja tämän lisäksi sen sijaan, että valokeila on hyvin tarkkaan fokusoitunut, se on vähän epätarkempi ja laajempi. Niinpä usein vanhemmat ihmiset joiden ajattelette tulleen vähän höpsöksi – ja he ajattelevat olevansa vain kummasti onnellisempia kuin koskaan ennen (naurua) – heidän ei tarvitse enää käsitellä kaikkea. Jotkut heistä muuten teeskentelevät sen, jottei heidän tarvitse enää olla tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta mielestä tulee puuromaisempi ja se alkaa ajelehtia toisiin ulottuvuuksiin. On kyse sitten kuolemaulottuvuudesta tai muista ulottuvuuksista, joita jo on, he alkavat ajelehtia sinne.

Ns. tervejärkinen, rationaalinen ihminen kuuntelee heidän pölpöttävän ja ajattelee: "Voi, heiltä alkaa mennä järki ja toivon, ettei minusta tule koskaan sellaista." No, teistä tulee sellainen (Adamus naureskelee). Se oli huvittavaa! (Lisää naureskelua) Mutta yhdellä erolla. Kyse ei ole vanhenemisesta. Teille tapahtuu niin, että laajenette mielen tuolle puolen ja alatte havaita toisia ulottuvuuksia. Ja kun kuulette minun puhuvan siitä, sanotte: "Ai! Se kuulostaa upealta. Se on kuin mahtava tieteiselokuva ja minä olen tähti. Tämä on upea uusi maailma – Star Trek, Tähtiensota", ja kaikkea muuta. Mutta sitten kun se alkaa tapahtua, sanotte: "Voi ei! Mikä minussa on vikana?! En muista mitään. Voi! Mikä aivoissani on vikana?"

Ne ovat kuin vanhan ihmisen aivot. Ne vain laajentuvat. Mutta fokusenne kadottamisen sijasta, teillä on edelleen – tämä on hyvä uutinen ja huono uutinen – fokus ja paristot täyteen ladattu. Kyllä, ne ovat. Teillä on edelleen fokus, mutta nyt teillä on yksi fokus täällä ja toinen fokus täällä ja kolmas fokus täällä ja neljäs täällä (osoittaen eri paikkoihin). Teistä tulee nimittäin monifokuksinen. Teillä on kaikki nämä eri valokeilat. Yhden valokeilan sijasta – niin kuin 30-vuotiaalla on vain yksi valokeila fokusoituneena tähän – alatte laittaa niitä kaikkialle. Se on hyvin outoa ensin, mutta haluan teidän menevän kanssani hetkeksi paikkaan, missä se ei ole outoa. Okei?

Tässä siis ihmettelette nyt: "Mitä minulle tapahtuu? En muista kaikkea." Laitatte vain fokuksenne moniin eri todellisuuksiin. Mieli yrittää ymmärtää sen, muistaa sen, saada tolkkua siitä, mutta se ei pysty. Se ei pysty. Suurin virhe on – odotan loppuun, ennen kuin paketoin tämän – se ei pysty. Lakatkaa siis yrittämästä. Se on niin yksinkertaista.

Mielellänne on fokus täällä ja se pysty fokusoitumaan vain tänne – kenties tänne (toinen paikka) ja vähän sen yli, mutta ei kuitenkaan paljon – joten lakatkaa panemasta mieltä ymmärtämään sellaista, mihin se ei pysty. Se ei pysty.

Tulkaa siis kanssani nyt. Emme tarvitse musiikkia tai mitään, mutta tulkaa kanssani nyt-hetkeen, siihen mikä ei ole uutta. Okei? Ensimmäinen asia. Se ei ole uutta. Emme mene mihinkään uuteen tässä, koska olette jo siellä. Ja tämä ei ole mielen peliä – tämä on nimeltään "Todellisuuden 101" (eli todellisuuden perusteet). Tulkaa kanssani hetkeksi sinne, missä teillä on tämä fokuspaikka tällä maapallolla – kehonne, ajatuksenne, identiteettinne. Sen pitäisi olla helppoa. Tätä teette joka päivä – missä ovat tapanne ja missä teillä on tasapainon ja havaitsemisen tunne.

Okei. Nyt meillä on se. Se on selviö. Mutta juuri nyt tällä samalla hetkellä, älyllisen ajattelun tuolla puolen, on toisia asioita, joita kutsuttaisiin ulottuvuuksiksi. Haluaisin myös päästä puolessa vuodessa siihen, ettemme käytä enää sanaa "ulottuvuus". Se kuulostaa niin new age –äitelältä. Ne ovat vain todellisuuksia. Ne ovat vain ilmaisuja ja juuri nyt teillä on niitä. Juuri nyt ne ovat olemassa.

No, voin todistaa sen. Teette sitä unissanne joka yö. Jotkut teistä muistavat, jotkut teistä eivät, mutta menette toiseen todellisuuteen, toiseen ilmaisuun, toiseen kokemukseen. Ja usein se menee fyysis-älyllisen yli, joten siihen on vaikea samaistua, mutta se on siinä. Esimerkiksi sielunne, "minä olen" –olemuksenne vain laulaa tarvitsematta käyttää äänihuulia, koska niitä ei tarvita. Se vain laulaa, tuntee tuon ilmaisun tulevan läpi. Se on yksi todellisuus.

On myös todellisuus, fokus, "ja", missä olette tyytyväinen. Tyytyväinen – en halua käyttää sanaa "rauha", koska silläkin on väärä merkitys – mutta teille on vain ok kaikki, mitä tapahtuu monilla tasoilla.

Se on tässä nyt. On sinä, fokus joka on opettaja, upea opettaja. Sen ei tarvitse olla täällä fyysisessä kehossa, mielessä. Se voi olla, mutta sen ei tarvitse olla. Ja siinä jaatte kharismaanne, valoanne. Teillä ei tarvitse olla 100 ihmistä istumassa edessänne kovilla tuoleilla ihmetellen, milloin he saavat pizzaa (muutama kikatus). Ei. Voisitte olla vain toisessa fokuksessa ja säteillä kharismaanne. Se on opettamista. Kuka sanoi, että sen täytyy tapahtua ryhmän edessä? Sellainen ei itse asiassa aina toimi kovin hyvin – mutta olette vain säteilevä.

Teillä on toinen fokus, niin ei-ihminen että sitä on melkein vaikea ymmärtää, niin ei-keho, ei-mieli, että se on vain olemista. Olemista. Se on aivan siinä.

Ja on toinen fokuksenne, ilmaisu joka – uskokaa tai älkää – haluaa tehdä kaiken uudestaan, koko ihmisjutun uudestaan. Ei, vaan oikeasti. Oikeasti. Se pelottaa minua (Adamus naureskelee). Ei, vaan se ymmärtää tämän jutun, monimuotoisuuden, "ja". Ja se ymmärtää, ettei oikeasti ole tuskaa tai traumaa, ja se ymmärtää, että kyse on vain hämmästyttävästä kokemuksesta, ei testistä ja se haluaa tulla takaisin. Se todella haluaa. Ja on toinen fokus, joka on jo tullut. Toinen elämä. En sanonut "tämän jälkeen" – se voi olla ennen tätä. Se voi olla ennen tätä.

Kyllä, voitte olla ylösnoussut mestari ja teillä on uusi elämä eikä sillä ole merkitystä, missä se on. Sillä ei ole merkitystä, onko se ennen valaistumista vai sen jälkeen, koska millään siitä ei ole merkitystä tietyssä pisteessä. Sillä ei ole. Voitte olla ehdottomasti ylösnoussut ja sanoa: "Haluan tehdä uuden ilmaisun." Ja voitte tehdä sen eri tavalla, tarvitsematta käydä läpi tavallista syntymäprosessia, kuten Tobias kävi. Ja voitte tehdä sen vain pitääksenne hauskaa. Voitte tehdä sen tulematta täysin päihtyneeksi ja filosofiseksi ja jumiutuneeksi ja kaikkea muuta. Ja olette kaikkia näitä asioita.

Nyt minä sanon sen, te sanotte sen – valaistunut Itsenne joka on ehdottomasti tässä, sanoo sen, yrittäen tehdä asia selväksi ihmisfokukselle, joka istuu näissä tuoleissa tai katselee internetin kautta – ja te sanotte tavallaan: "Just joo! Tämä ei ole uutta. Tiedän tämän kaiken. Tiedän tämän. Se on hyvin helppoa. Olen ja-olento. En ole paskan vankina!" Tein se herättääksenne teidät (muutama naurahdus). Jotkut teistä olivat tavallaan puolinukuksissa. Ette ole missään vankina – betonissa, paskassa, missään. Ette ole! Se oli vain se fokus, missä olitte. Mutta kuten tiedätte, osa teistä – eivät kaikki – kävelee ulos ovesta ja sammuttaa myöhemmin internetin ja palaa takaisin yhteen fokukseen. Kun teette sen, pysähtykää.

Pysähtykää. Vetäkää syvään henkeä – ja – te ette ole.

Tässä tapahtuu niin, että höllennätte. Höllennätte lineaarista todellisuutta, joka on ollut aikakausia – olette tavallaan olleet tuon todellisuuden vankina, samalla kun myös kaikki nämä muut todellisuudet ovat olemassa, mutta höllennätte sitä. Pääsette ulos omista tiukoista alusvaatteistanne ja se on haastavaa, koska jokin osanne haluaa kovasti vain tehdä tuosta lineaarisesta todellisuudesta vähän paremman. Ja suututte minuun, koska joka kuukausi tulette tänne tavallaan sanoen: "Haluan vain tehdä elämästäni paremman" ja minä tavallaan räjäytän elämänne. Sitä te itse asiassa haluatte, koska jäätte kovasti jumiin, kun ette ole "ja".

Jokainen mestari, myös te, tajusi sen: "Ai! Yritin vain tehdä ihmiselämästäni täydellisen", ja se on syvältä. Jos yritätte tehdä sen, se tekee teistä kirjan "Red Lion, numero 2" (Adamus naureskelee). Seuraava kirjani. Etsin kirjoittajaa työskentelemään kanssani siinä. "Red Lion, numero 2" tulee, silloin kuin ihmiselle on pakkomielteenä oma … (Crash ottaa kuvan) Kiitos. Täytyy pysähtyä aina silloin tällöin ja saada kuva otetuksi. Se on Zen-sanonta – "Pysähdy aina silloin tällöin kuvaa varten." Missä olinkaan?

LINDA: Tee se vielä kerran. (Crash nappaa toisen kuvan ja Adamus nauraa)

ADAMUS: Linda-ilme (lisää naurua). Mitä sanot, rakkaani? Mitä yrität kertoa minulle tässä? Mitä … Joo, pidä kiirettä, ota kuva. Paina nappia. Okei. Nyt hän siis lähtee pois näyttämöltä (Adamus kulkee käytävää pitkin). Crash miettii: "Mitä teen seuraavaksi? Seuraanko häntä ympäri huonetta? Seuraanko häntä kuin pieni koira ja otan kuvia hänestä?" No, tietysti seuraat! (Naurua) Koska meidän täytyy näyttää Adamuksen monet poseeraukset ja kasvot (hän poseeraa takapöydällä). En ole pelkkä näyttämökaveri. Pidä kiirettä, ota kuva. En ole vain näyttämökaveri (naureskellen). Voi, missä on tuo häiriötekijä, jonka juuri kylvin? Voi, rakastan sitä!

"Red Lion, numero 2". "Red Lion, numero 1" on adeptista, oppilaasta joka yrittää kovasti tehdä valaistumista. Voi, se on kuin hänen kantamansa risti ja se on asia, jolla hän pitkästyttää kaikki, myös itsensä, ja hän yrittää kovasti. Ja hän sanoo aina: "Voi minua raukkaa. Teen työtä siihen. Ei läpimurtoa. Ei läpimurtoa. Mikä on vikana?" Ja niin hänestä tulee vielä oikeamielisempi omasta valaistumisestaan. Voi – haukotus – tuttu juttu.

Hän yrittää niin kovasti rakentaa ihmisyyttään, että häneltä katoaa koko hemmetin pointti. Hän yrittää niin kiireisenä tehdä pienestä häkistään vähän suuremman tai paremman, että häneltä katoaa koko pointti. Me räjäytämme tuon häkin. "Voi ei! Et voi. Olen tehnyt niin kovasti työtä siihen. Voi! Ja olen hyvä oppilas ja voi minua raukkaa ja voi!" Minä tulen vain mukaan ja – pum! – räjäytän häkin tai tökkään, kaadan sen kumoon.

"Voi! Miten voisit tehdä sen, Adamus? Voi, Jumala ei rakasta minua." Ei, ei ole Jumalaa eikä hän rakasta sinua missään tapauksessa" (naurua). Niinpä tökkään – pum! – kaikki menee nurin. "Voi! Elämäni hajoaa. En tiedä, haluanko jäädä planeetalle. Voi!" Turpa kiinni! Pum!!

"Voi luoja! Kiitos, Adamus. Tarvitsin sitä. Tarvitsin jonkun räjäyttämään todellisuuteni, koska olin niin jumissa siinä ja luulin, että oli tarkoitus kehittyä ja tehdä siitä vain mukavampi. Ja nyt oivallan, voi luoja, miten suuri ylösnoussut mestari oletkaan. Räjäytit sen." (Vähän naureskelua) Hei, teen sitä elääkseni. Kuulen tavallaan puolittaista naurua tässä (lisää naureskelua). Voi, ei kai.

Arvatkaapa mitä? Sen sijaan, että minä räjäytän sen, annan teidän räjäyttää sen.

KERRI: Hyvä!

ADAMUS: Hyvä (naureskellen). Joo, odottakaa ensi kuuhun.

Mutta tavallaan – ja sanon, että on pelkkää Adamusta tänään, ei mitään muuta kuin Adamusta – sitä tapahtuu ja joskus se on hyvin vaikeaa ja joskus tiedän joidenkin teistä hiippailevan pois Crimson Circlestä. Petkutatte minua. Menette toisiin ryhmiin ja avaruusolentojen luo, jotka sanovat teille: "Voi sinua raukkaa! Sinua rakastetaan kovasti" ja "Tulemme tänne ja annamme teille kaiken informaation ja teemme teistä paremman." He eivät tee sitä! Olen kuullut tuota sontaa noin kolme miljoonaa vuotta. "Voi! Tulemme maapallolle auttamaan teitä." He eivät tule! Ja itse asiassa en minäkään. Kerron vain, miten asiat ovat.

Käytte läpi tätä hämm- … Eikö tämä olekin tavallaan hauskaa tänään?

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä (Adamus naureskelee). Tapahtuu hämmästyttävä, haastava, vaikea ja kaunis asia ja pääsette pois tuosta yhdestä ihmisfokuksesta ja se on rankkaa. Se on rankkaa. Mutta se on upeaa ja kiitätte minua myöhemmin. Ehkä. (Joku sanoo "joo") Joo, joo.

Missä siis olimmekaan? Ai niin, tänään pidämme "kysymyksiä ja vastauksia" -osuuden. Normaalisti emme tee sitä. Mutta Linda, hakisitko mikrofonin? Minä esitän kysymykset ja te annatte vastaukset (vähän naureskelua).

LINDA: Järkyttävää.

ADAMUS: Ja tänään on tavallaan … on erilainen energia. Olkaa siis vapaasti, kuka tahansa haluatte olla, ja oma itsenne. Olkaa vapaasti. Tänään on rennompaa. Lähetin pois puolet ihmisistä, jotka halusivat uusia asioita, joten me vain puhumme ja muutama kaunis sielu kuuntelee. Pidetään homma siis rentona, pidetään se avoimena. Epäilen, että kukaan koskaan palaa kuuntelemaan tätä.

LINDA: Just joo (vähän naureskelua).

ADAMUS: Vain me ylösnousseet mestarit.

Kysymyksiä ja vastauksia

Siis ensimmäinen kysymys, ja muistakaa pitää vastaus ytimekkäänä. Okei, ensimmäinen kysymys. Etsi joku ensin ja sitten esitän kysymyksen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aa! Etsi joku. Ai jaa, okei. Saat kysymyksen, ja viitsisitkö seistä. Mistä olet huolissasi? Ja kirjoittaisiko joku taululle? Onko joku tarpeeksi armollinen kirjoittaakseen?

LINDA: Tad.

ADAMUS: Tad, upeaa. Kiitos.

LINDA: Voi, odota, odota! Okei, kaikki hyvin. Joo, Tad. Anna mennä, Tad.

ADAMUS: Tad, ja hän saa Adamus-palkinnon tulemisesta tänne saakka …

LINDA: Minulla ei ole enää!

ADAMUS: … huoneen takaosasta.

LINDA: Ne ovat loppu!

ADAMUS: Saat rahaa. Voi, Geoffilla ei ole yhtään rahaa.

LINDA: Voi sinua raukkaa!

ADAMUS: Yäk!

TAD: Veloituksetta tänään.

ADAMUS: Vau, vau. Se oli typerää.

TAD: Olen opettaja.

ADAMUS: Olin antamassa sinulle 100 dollaria. Okei. Siis kysymys on: mistä olet huolissasi?

NANCY: En pysty oikein ajattelemaan mitään, mistä olen huolissani.

ADAMUS: Oikeasti?! Haluatko minun antavan jotain mistä huolestua?

NANCY: Totta kai (vähän naureskelua).

ADAMUS: Okei. Oikeasti? Ei unettomia öitä?

NANCY: Tiedäthän olen …

ADAMUS: Raha?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Terveys?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Tota, siinä on vähän epäröintiä.

NANCY: Joo, minulla on pieni ongelma silmässä tänään, mutta …

ADAMUS: Mutta et ole huolestunut siitä.

NANCY: No, se menee pois.

ADAMUS: No … Näettekö tämän? Voi, te tyypit olette liian hyviä minulle. Okei, kiitos. Kirjoittaisitko "huoli" (Tadille) ja sitten vastaus numero yksi "nada", kiitos. Ei mitään. Et ole huolissasi perheenjäsenistä tai ystävistä tai mistään?

NANCY: En oikeastaan.

ADAMUS: Et oikeasti välitä heistä, okei (naurua). Hyvä, kiitos.

NANCY: Okei.

ADAMUS: Okei, seuraava.

LINDA: Täytyy ottaa vierailija.

ADAMUS: Joo, joo, vierailija. Vierailijat ovat reilu peli. Mistä olet huolissasi elämässä?

LEONARD: Joskus en tiedä, mitä teen ajallani.

ADAMUS: Joo, ajallasi vai koko elämälläsi?

LEONARD: Ajallani.

ADAMUS: Kyllä. Vaivaako se sinua?

LEONARD: Ei oikeastaan.

ADAMUS: Ai jaa. Mitä tämä on – "ei huolta" -osa täällä?! (Naurua) Kaikki muut kärsivät ummetuksesta, ahdistuksesta, kaikesta muusta. Mutta täällä, joo, Linda vain sattui valitsemaan ne kaksi. Vai onko se makyoa?

LINDA: Mmm.

LEONARD: Mmm.

ADAMUS: Hmm.

LEONARD: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Mistä olet huolissasi?

LEONARD: (pitäen tauon) Tiedän, että pääsen perille …

(Tauko)

ADAMUS: Mutta?!

LEONDARD: Mutta milloin?

ADAMUS: Mutta milloin, okei. Murehditko sitä paljon?

LEONARD: En.

ADAMUS: Hmm. Oletko huolissasi rahasta?

LEONARD: Vähän, en paljon.

ADAMUS: Joo, et paljon. Miten paljon sinulla on taskussasi?

LEONARD: Ei yhtään.

ADAMUS: Olisin huolissani, jos olisin sinä (naurua), joo. Se oli hyvä vastaus, koska olisin ottanut ne (lisää naurua). Oletko huolissasi siitä, mihin olet menossa elämässä?

LEONARD: En.

ADAMUS: Et. Asutko vanhempiesi luona?

LEONARD: Mmm. Olen vanhempieni luona, mutta en …

ADAMUS: Ahaa! Ahaa! (Naurua) Olet heidän luonaan vaikka 50 vuotta? (Adamus naureskelee)

LEONARD: Ei, ei! Kuukauden tai jotain.

ADAMUS: Ai jaa, okei.

LEONARD: Mutta se on mukavaa, koska vierailen isäni luona, jota en näe paljon.

ADAMUS: Ehdottomasti, ehdottomasti. He nauravat, en minä. Minä ymmärrän. Mutta ajatteletko koskaan – et huolestu musertavasti, mutta ajattelet vain: "Äh, missä olen viiden vuoden päästä?"

LEONARD: En.

ADAMUS: Onko sinulla työpaikka?

LEONARD: Tällä hetkellä ei.

ADAMUS: Ei huolia, hyvä. Olen hämmentynyt ja ällistynyt, ja huomauttaisin makyostasi, jos tuntisin sitä.

LEONARD: Okei.

ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä, erinomaista.

TAD: Nada.

LINDA. Okei.

TAD: Nada.

ADAMUS: Nada, nada, kyllä. Ja kaikki te netissä katselevat, tiedän teidän olevan hämmästyneitä myös, niin kuin minä – ei huolia tähän mennessä. Mutta tässä luulen meillä olevan sellaisia.

DIANE: Ei kai! (Hän naureskelee) Muutama.

ADAMUS: Muutama. Mistä olet huolissasi?

DIANE: (huokaisten) Tyttärestäni.

ADAMUS: Tyttärestäsi. Miten paljon huolestumisestasi kohdistuu tyttäreesi?

DIANE: No, ei 24/7, mutta …

ADAMUS: Mutta kaikesta huolehtimisestasi, miten suuri prosenttiosuus liittyy tyttäreesi?

DIANE: Kolmekymmentä.

ADAMUS: Kolmekymmentä, viisikymmentä.

DIANE: Mmm. Viisikymmentä, okei.

ADAMUS: Joo, viisikymmentä, kuusikymmentä, okei. Miten se auttaa häntä?

DIANE: Voi, ei se auta. No, on asioita, joita teen auttaakseni häntä, mutta jään vanhanaikaiseen …

ADAMUS: Sanooko hän koskaan: "Voi äiti, kiitos, kun olet huolissasi minusta, koska se auttaa todella paljon"?

DIANE: Ei.

ADAMUS: Ei, okei. Ja mistä muusta olet huolissasi?

DIANE: Aivovammasta.

ADAMUS: Hmm, joo.

DIANE: Se kulkee suvussa

ADAMUS: Joo.

DIANE: Ja tiedän, että meidän pitäisi päästää irti …

ADAMUS: Ei.

DIANE: … esi-isistämme.

ADAMUS: Ei.

DIANE: Mutta sitä on.

ADAMUS: (tökäten) Esi-isien kaataminen. Kyse on – tökkää, työnnä ne vain kumoon, joo. En tiedä miksi, mutta Cauldre ja Linda eivät ilmoittaneet, että teimme juuri yhtenä päivänä hämmästyttävän ja upean nauhoituksen nimeltään "Vapaus esi-isistä", ja kahdessa ja puolessa tunnissa se parantaa koko jutun.

DIANE: Upeaa!

ADAMUS: Jep, jep.

DIANE: Varmasti hankin sen.

ADAMUS: Kyllä. Teen pientä ennakkomainontaa siitä, kyllä.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Saat ilmaisen kappaleen.

DIANE: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Onko mitään muuta, mistä olet huolissasi?

DIANE: Hmm, ei mitään merkittävää, ei.

ADAMUS: Ei.

DIANE: Mmm.

ADAMUS: Mmm. Mm-mm-mm-mm. Okei, vielä yksi, vielä yksi asia.

(Nainen pitää tauon)

Joo.

DIANE: No, koko valaistumisjuttu.

ADAMUS: Koko valaistumisjuttu. Kyllä, kyllä (naurua). Joo. "Katsotaanpa, en voi ajatella mitään muuta. Voi, kyllä! Maailma! Universumi! Jumala! Koko … voi kyllä! Tavallaan unohdin tuon pienen stressin elämässäni." Joo.

Mikä siis on huolenaiheesi siitä?

DIANE: Voi, tiedäthän. Teenkö sen oikein? Pääsenkö perille? Ymmärrän, että olen jo perillä.

ADAMUS: Ai, mennäänpä suoraan ytimeen. Onko sitä olemassa?

DIANE: (pitäen tauon) Okei.

ADAMUS: Minä olisin huolissani siitä. Jos olisi kuka tahansa teistä, olisin huolissani: "Onko se edes totta?" Joo. Tarkoitan, että olisin kovasti huolissani siitä.

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Joo.

DIANE: Uskomme siihen.

ADAMUS: Totta kai, totta kai. Ja mitä todisteita teillä on?

DIANE: Ei mitään.

ADAMUS: Ei ehdottomasti mitään. Mutta kerron teille yhden pikku salaisuuden.

Vaikka se ei olisi totta, vaikka se olisi vain kaunistelua, hassu asia tapahtuu tietoisuuden luonteen vuoksi – jos jotain ei ole olemassa, tietoisuus saa sen olemaan, luo sen olemaan. Jos käytän tarinaani vihreästä lampivaahdosta, niin sanotaan, ettei ollut Jumalaa, tapahtui vain tämä kummallinen evoluutio vihreästä lampivaahdosta ja se loi maapallon ja ihmiset ja kaiken muun. Ei ole Jumalaa, ei ole enkeleitä ja tietoisuus, minkä täytyy olla minkään muun olemiseksi olemassa, luo nyt Jumalan, taivaan, enkelit, ylösnousemuksen, valaistumisen ja sen täydellisen kukoistamisen, mikä oli vain vihreää lampivaahtoa, suurenmoisiksi valaistuneiksi mestareiksi.

Tämä on sen kauneus. Se ei itse asiassa välttämättä tule ylähäältä alaspäin – Jumala, enkelit, ihmiset, eläimet, vihreä lampivaahto – vaan se voi syntyä toisinpäin. Se on hämmästyttävä asia. Se on tietoisuuden kauneus. Jos kaikki muu vääristyy tai ei ole totta tai ei ole olemassa, sillä hetkellä kun tietoisuus lisätään mukaan, niin tulee olemaan. Se on hämmästyttävä asia.

Sanotaanpa siis, ettei ole sellaista asiaa kuin valaistuminen. Synnytte ja kuolette ja se on siinä. Yhtäkkiä sillä hetkellä kun tietoisuutenne sanoo: "Ei, on enemmän", niin sitten on. Se on hämmästyttävä asia. Ja tämä pätee kaikkeen, on kyse sitten tästä tai ihmiselämästänne, ja tätä tavallaan tapahtuu tällä hetkellä ihmiselämässänne. Laitatte tietoisuutenne siihen ja se laajenee ja luo. Oli sitten jokin aiemmin tai ei, nyt on. Hämmästyttävä ihme tapahtuu, vaikka olisi vain vanha raamatullinen Jumala eikä olisi muuta ja kuolette ja menette taivaaseen tai helvettiin – sanotaan, ettei ole muuta – niin yhtäkkiä se muuttuu tietoisuudesta. Yhtäkkiä tavallaan: nyt haluan enemmän. Nyt on enemmän. Okei. No, kiitos. Kiitos, että annoit minun jatkaa.

Vielä yksi huolista – mitä ovat huolesi? Mitä ovat huolesi?

Esitän tämän kysymyksen, koska kuulen hyvin paljon huolestumista koko ajan – huolta, huolta, huolta, huolta, stressiä, stressiä, stressiä – ja se vaikuttaa nukkumiseenne, terveyteenne ja kaikkeen muuhun. Ja nyt en kuule kovin monia huolia. Te jotka katselette netissä, annatte huolienne tulla ulos. Sanotte: "Mitä helvettiä! Heillä on mikrofoni. Jos se olisin minä, puhuisin kaikista näistä asioista!"

Pete, mitä se on?

PETE: No, syöpä.

ADAMUS: Syöpä. Se on iso murehdittava asia.

PETE: Joo.

ADAMUS: Joo.

PETE: Kävin juuri läpi syöpäleikkauksen.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

PETE: Ja viidellä veljellä oli syöpä. Isälläni oli syöpä ja hänen veljellään oli syöpä. Se on kuin geeni suvussani ja se vain – se on ainoa huoleni.

ADAMUS: Se on enemmän kuin geeni.

PETE: Joo, sellainen on, ihan sama.

ADAMUS: Joo. Se on energiaominaisuus, joka on juuttunut sukulinjaan.

PETE: Aivan.

ADAMUS: Aiomme mennä pois siitä ja menemme. Se on yksi suurimmista intohimoistani työskentelyssä kanssanne.

PETE: Mutta toinen asia …

ADAMUS: Perheen kaataminen – tökkääminen.

PETE: Joo. No, toinen asia oli, että sanoin, mikä on oppitunti tässä syövässä on.

ADAMUS: Aivan.

PETE: Ja kävi ilmi, etten ole kontrollissa tai tekijä. Ja minun täytyy antautua ja antaa periksi. Niinpä luovun huolesta.

ADAMUS: Luovut huolesta.

PETE: Joo.

ADAMUS: Ja Pete …

PETE: Ja tiedäthän …

ADAMUS: Huolehtiminen ei ratkaise sitä.

PETE: Ei, ei ratkaise. Ei ratkaise.

ADAMUS: Ja yritys voittaa se älyllisesti ei ratkaise sitä …

PETE: Ei.

ADAMUS: … lainkaan. Mitä siis teet?

PETE: Minun oli antauduttava sille.

ADAMUS: Sanot "antautua" …

PETE: Se merkitsee …

ADAMUS: Lakkaa yrittämästä kontrolloida …

PETE: Aivan.

ADAMUS: … ja huolehtimasta.

PETE: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

PETE: Miehenä olin aina kontrollissa. Siitä sain omanarvontuntoni.

ADAMUS: Varmasti.

PETE: Tiedäthän ole tuottava ja kaikki nuo jutut, ja se on hevonpaskaa.

ADAMUS: Aatamin haava.

PETE: Joo, okei.

ADAMUS: Tarkoitan tiedäthän: "Voi, olen mies ja minun täytyy …" Joo, joo.

PETE: Joo.

ADAMUS: Aiomme puhua siitäkin pian, joo. Annan sinulle ilmaisen kappaleen.

PETE: No, kiitos. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Siis okei. Ja miten voit nyt?

PETE: Todella hyvin.

ADAMUS: Hyvä.

PETE: Myös tänään … Olin muissa ajatuksissa viimeiset kolme kuukautta, kuten voit nähdä miksi.

ADAMUS: Kyllä.

PETE: Mutta tänä aamuna nousin ylös ja sanoin: "Hei, menet ihanaan paikkaan, paljon enkeleitä. Pidän itsestäni."

ADAMUS: Taivaaseenko? Taivaaseenko?

PETE: Ei.

ADAMUS: Ai jaa, tarkoitat tänne! Tänne! (Naurua)

PETE: Joo, täällä on paljon enkeleitä.

ADAMUS: Luulin, että jättäisit meidät tänään. Jaa, tarkoitit täällä, joo.

PETE: Ja täällä on ihana energia. Ja harmonisoidun tuon energian kanssa.

ADAMUS: Täällä on.

PETE: Ja virityn.

ADAMUS: Joo. Ja se on mielenkiintoista. Riippumatta siitä, miten paljon mieli yrittäisi keskittyä siihen ja selvittää: "Miksi minulla on syöpä ja mitä teen ja mitä Jumala yrittää kertoa minulle? Mikä on oppitunti?" Sylkäisy! kaikelle sille.

Olet edelleen sukuenergiassa ja se oli herätys sinulle. Se on tavallaan, ettet ole enää sukuasi. Ja näitä asioita kannetaan, on kyse sitten henkisestä sairaudesta tai fyysisestä … Puhuin siitä. Miksi emme julkaise sitä? Miksi emme julkaise tuota nauhoitusta nyt, Linda?

PETE: Se riisui pois paljon asioita. Tunnen sen.

ADAMUS: Joo, ja se riisuu. Ja se on kuin … Se vain päästää siitä irti. "Se ei ole minun."

PETE: Joo.

ADAMUS: Ja samaan aikaan on melkein epämukavuutta. Sanot: "Joo-o. Päästän irti perheperustastani ja noiden energiaperinteiden kantamisesta. Kuka olen nyt?" On siis tuo osa, mutta sitten pääset siitä läpi. Hyvä. Kiitos, Pete.

Seuraava kysymys ja meidän täytyy siirtyä eteenpäin. Meillä on paljon puhuttavaa. Seuraava kysymys on, ja Linda, tämä on kenelle tahansa – suoraan takanasi.

LINDA: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Tämä on kenelle tahansa, suoraan takanasi.

LINDA: Okei, okei, okei (Adamus naureskelee). Ai jaa, ai jaa! Ei aivan kuka tahansa.

ADAMUS: Joo, joo, joo.

LINDA: Mutta kuka tahansa. Tajusin.

ADAMUS: Ei, ei. Aivan tässä.

LINDA: Tajusin.

ADAMUS: Kathleen.

LINDA: Tajusin.

ADAMUS: Joo, okei.

LINDA: Esitä kysymys.

ADAMUS: Ei. Anna mikrofoni. Ei, vaan Kathleenille.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Kyllä. Mitä vastaan taistelet? Tule esiin, tule valoon, kuten haluan sanoa (vähän naurua). Tule, tule, tule valoon, kyllä. Olet edelleen varjossa siellä.

KATHLEEN: Mitä vastaan taistelen?

ADAMUS: Mitä vastaan taistelet? Voi, tämä on hyvä (nainen huokaisee). Aah!

LINDA: Pelottavaa.

KATHLEEN: Sallin kaiken.

ADAMUS: Kuinka …

KATHLEEN: Oivallukseni.

ADAMUS: Joo, okei. Mutta mennään …

KATHLEEN: Koska se on …

ADAMUS: Mitä vastaan taistelet? Se on kunnon taistelu. Olen katsellut tuota taistelua jonkin aikaa.

(Nainen pitää tauon)

Nyt minun on häirittävä sinua, koska sinusta tulee liian älyllinen.

KATHLEEN: Menet syvälle.

ADAMUS: Mm hmm. Mm.

KATHLEEN: Ja haluat minun menevän sinne.

ADAMUS: Todella syvälle. Voi, rakastan sitä. Ja seisomme molemmat (hän nousee ylös). Pysymme molemmat seisomassa. Siis mitä vastaan taistelet siellä?

(Nainen pitää taas tauon ja huokaa)

Höyryä nousee korvista (muutama naurahdus), kyllä.

KATHLEEN: Sydäntäni.

ADAMUS: Joo, joo. No …

KATHLEEN: Koko minua.

ADAMUS: Joo, mitä vastaan taistelet? Mitä nämä taistelut ovat? Tiedätkö, mitä ne ovat?

(Tauko)

Voinko … Onko sinulle ok, jos sanon?

KATHLEEN: Olen ollut melko onnellinen, mutta kuuntelen sinua.

ADAMUS: Häh! Jos se on onnellisuutta, menen helvettiin! (Naurua) Voi pojat! On niin paljon enemmän, rakkaani. Älä tyydy siihen onnellisuutena. Se on … Saanko kirota? Se on hevonpaskaa. Älä tyydy siihen onnellisuutena. Se ei ole. Hallitset kurjuutta – enkä kiusaa sinua, yritän vain räjäyttää sinut vähän tässä – ja se on hallittua kurjuutta ja siinä on suuri ero, rakkaani. Olet pärjännyt paremmin …

KATHLEEN: Päätin olla valmis kurjuuden osalta viime vuonna.

ADAMUS: Pärjäät mielestäsi paremmin, mutta on silti paljon enemmän. Ja voinko kertoa, mitä vastaan taistelet? Vai haluatko, että mieluummin en?

KATHLEEN: Kuuntelen sen.

ADAMUS: En tiedä.

KATHLEEN: Kuuntelen sen.

ADAMUS: Tarkoitan, että kaikki katselevat.

KATHLEEN: Kuuntelen sen.

ADAMUS: Okei. Valmiina? Älä syytä … Cauldre sanoo, että älä syytä Cauldrea.

KATHLEEN: Tutisen kengissäni tällä hetkellä.

ADAMUS: Sinun pitäisikin, koska olemme tulossa totuuden hetkeen tässä.

KATHLEEN: Paska!

ADAMUS: Pojat! Tämä on intensiivistä!

KATHLEEN: Paska! Vittu!

ADAMUS: Joo! (Nainen kikattaa) Joo, okei. Sinulla on noita sisälläsi.

KATHLEEN: Ai jaa.

ADAMUS: Noita joka olit. Olen pahoillani, mutta pum! (Nainen huokaa) Noita joka olit ja jonka tunsit epäonnistuneen kurjasti, ja se vainoaa sinua edelleen. Ja puhun entisen elämän todellisesta noidasta. Tarkoitan, oikeasta noidasta. Oikeasta noidasta. Ja tuo valta jonka kanssa leikit ja jolla tavallaan tuhosit, ja nyt taistelet sitä vastaan joka päivä. Eikä sillä ole edes kasvoja, mutta se on siellä. Ja rakkaani, ei ole mitään tarvetta taistella enää, koska kukaan ei voita. Kukaan ei voita. Sinä et voita, noita ei voita. Siis taistelu on valmis. Siinä oli kyse vallasta, hyväksikäytöstä, väärinkäytöstä – pidättelit itseäsi. Pidättelit itseäsi, haluamatta olla koskaan enää noita, mutta sitten kerrot minulle, että olet onnellinen, ja se on kuin: "Voi pojat, onko se onnellisuutta? Vau."

Lopeta. Vedä syvään henkeä. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä, okei? Noita on magee. Noita ei ollut, mitä luulit sen olevan, okei? Et välitä siitä, mitä sinulle kerrottiin.

KATHLEEN: Se tapahtuu, kun seison ihmisten edessä.

ADAMUS: Joo!

KATHLEEN: Joo.

ADAMUS: Joo. Ja se tapahtuu enimmäkseen, kun seisot itsesi edessä.

Siis tapahtuu valtavaa tukahduttamista, tavallaan: "Laita se alas, laita se alas, laita se alas". Ja noita tavallaan sanoo: "Painu helvettiin" ja se käyttää noitajuttujaan sinuun ja se olet sinä. Se on kummallista (vähän naureskelua), mutta se on täysin totta. Se tavallaan sanoo: "Aion jatkaa sinun noitumistasi. Aion pitää sinut jatkuvasti varpaillasi." En anna sinun asettua Onnenkylään, ennen kuin pääsemme jonkinlaiseen ratkaisuun tästä, okei? Päästä siis noita ulos.

KATHLEEN: Okei.

ADAMUS: Ei, vaan olen vakavissani. Ja pysykää te muut poissa tieltä (naurua). No, se on – en pidä näistä entisten elämien jutuista, mutta tässä tapauksessa kyse on siitä ja se pidättelee tarkoituksella ja se on paljon: "Yritän olla hyvä tyttö. Yritän käyttäytyä. Yritän …" eikä se toimi. Se ei toimi. Ja räjäytät asioita ja sitten tavallaan sanot: "Ai, minun täytyy olla yksin, koska räjäytän kaikki ja mokaan kaikkien kanssa." Ja kyse on tavallaan siitä, että pysähdyt hetkeksi, okei? Päästä tuo noita ulos. Päästä se vapaaksi. Se on niin yksinkertaista. Okei.

Pointtini tässä on, että on paljon näitä sisäisiä taisteluja, ja kun kuulen jonkun teistä sanovan: "En ole huolissani mistään" tai "Ei, elämäni on onnellista", krrrr! Oikeasti?! Oikeasti?! Tarkoitan, kuka luulette minun olevan, Kuthumi vai? Huijaatteko minua? Ha, ha? (Vähän naurua) Sori. Päästä se ulos, okei? Ja on … Kysyn sinulta, mitä vastaan taistelet ja a) et tiedä – no, tiedät, mutta et myönnä sitä – ja b) et voita. Et voita tuota taistelua. Noita voittaa. Sillä on enemmän valtaa, koska se tietää, miten noita asioita käytetään. Sinua pidätellään. Yrität sulkeutua ja se voittaa joka kerta. Okei? Päästä noita ulos.

Okei, olemme todella raiteilla tässä. Niinpä en esitä enää tuota kysymystä. Menen viimeiseen kysymykseen, jonka olen esittänyt aiemmin ja esitän taas. Mikrofoni jollekin.

Ai jaa! Haluat pantata kysymystäni. Miksi aiot jäädä?

LARRY: Jäädä minne? (Vähän kikatusta) En …

ADAMUS: Miksi aiot jäädä?

LARRY: Ai, planeetalle. Ai jaa, kysyn sitä koko ajan.

ADAMUS: Tiedän. Etkä ole ainoa, Larry.

LARRY: Ai jaa.

ADAMUS: Et ole. Miksi siis jäät?

LARRY: Hmmmmm (pitäen tauon). Valaistumisen vuoksi (Adamus päästää äänen). En vai?

ADAMUS: Okei.

LARRY: Ok.

ADAMUS: Miksi jäät? Haluatko minun olevan julman rehellinen siitä?

LARRY: Totta kai.

ADAMUS: Okei. Ja tämä on monille …

LARRY: Miksi ei? Olet tehnyt sitä täällä. Annat tulla!

ADAMUS: Totta kai, totta kai. Sanoin, että on "pelkkää Adamusta" –päivä, "pelkkää Adamusta tähtiesiintyjät" –päivä.

LARRY: Aivan, on pelkkää sinua. Anna tulla.

ADAMUS: Koska pelkäät lähteä.

LARRY: Ai jaa, okei.

ADAMUS: Ja teille muille, jotka tunnette tämän kysymyksen – koska pelkäätte lähteä, muuten lähtisitte.

LARRY: Joo.

ADAMUS: Mutta pelkäätte ja tiedättehän: "Mitä tapahtuu?" ja "Olenko epäonnistunut?" ja "Onko tämä todellista. Mitä oikeasti on toisella puolella?" ja "Onko siellä mitään?" Muuten monet teistä olisivat jo lähteneet. Mutta pelkäätte lähteä, joten hengaatte mukana vankkurikaravaanissa ja tavallaan: "Okei, menemme kuukausitapaamisiin ja sanomme olevamme henkisiä." Ja itse asiassa se pidättelee kaikkea. Itse asiassa lähteminen ei ole epäkunnioittavaa, enkä puhu ainoastaan sinulle, Larry. Mutta Larry ja monet muut, odotatte näkevänne: "No, kenties kaikki muuttuu huomenna." Luultavasti ei. Olemme puhuneet siitä aiemmin. Se on kuin sää – on samanlaista. "Kenties hyvä tuuri osuu eteeni." Kuunnelkaa, jos hyvä tuuri ei ole osunut taloosi tähän mennessä, se ei koskaan osu (Adamus naureskelee).

Tapahtuu siis eräänlaista apaattista viivyttelyä ja: "Voi, en halua olla täällä, mutta pelkään lähteä" ja "Odotamme vain ja katsomme, mitä tapahtuu." Ja sitten minun on tultava läimäyttämään sinua muutaman kerran ja pieksemään sinut ja tökkäämään! – kaatamaan sinut kumoon ja kaikkea vastaavaa. Teen sen uudestaan – tökkään! kameralle (naurua). Kuva vastaa tuhatta muistoa.

LARRY: Joo.

ADAMUS: Mutta tiedättehän – ja voit antaa mikrofonin Lindalle, koska puhun nyt kaikille – katsokaa asiaa minun näkökulmastani hetki. Teeskennelkää olevanne ylösnoussut mestari.

Teillä on tämä dynamiikka: "Voi, en tiedä, haluanko jäädä. Ja voi, on rankkaa. Ja …" Okei, okei. Mutta ette myöskään lähde. Se on itse asiassa tavallaan vastenmielistä. Tarkoitan, että se on oikeasti vastenmielistä. Se ei todellakaan näytä hyvältä teillä ja se näyttää huonolta tilastossani Ylösnousseiden mestareiden klubilla. He sanovat: "Hei, miten moni haluaa lähteä?" "Kolme, kenties neljä." Siinä kaikki (naurua). Siinä kaikki. Mutta teen työtä heidän kanssaan." Ja on koko joukko, joka on tavallaan välitilassa.

Välitilassa oleminen on kamala paikka, kuten Kathleenella. Välitila on kamala, kamala paikka, koska ette ole täällä ettekä siellä. Ette ole nyt-hetkessä. Ette ole missään. Olette vain välitilassa. Mitä haluaisitte kirjoitettavan hautakiveenne? "En muista, kuka hän oli. En muista nimeä hautakivessä tai vuotta, mutta hän oli välitilassa." "Kuka se oli?" "En tiedä. Hän oli välitilassa."

Se on kamala paikka. On siis tavallaan inhottavaa, kun sanotte: "Voi! En tiedä, haluanko olla täällä", ja toisaalta: "No, odotan ja katson, mitä huomenna tapahtuu." Emme pääse mihinkään tässä. Emme pääse. Ja se on Aatamin haava … öhöm … Adamuksen (hän naureskelee) haava. Se oli hauskaa. Kerron sen ystävilleni. Adamuksen haava. "Mitä teen?" Meillä on kaikkia näitä shaumbra-kokoontumisia ja se on kuin: "Voi, en halua olla täällä, mutten halua lähteä." Mitä?! Se on inhottavaa. Valitkaa vain jomkikumpi. Olette täällä tai ette ole. Se on siinä. Sitoutukaa hemmetti olemaan täällä tai lähtekää helvettiin. Olkaa kilttejä. Itse asiassa olette huolestuneita kuolemisesta – olette tehneet sen tuhat kertaa tai useammin. Se on hyvin helppoa. Se oikeasti on. "Voi! Mutta se on niin tunteellista ja minun täytyy ottaa pillereitä tai ajaa autoni alas kielekkeeltä" (muutama kikatus). Mutta se on oikeasti helppoa.

Siis jatkakaa tavalla tai toisella sen osalta. Eläkää tai kuolkaa. On pelkkää Adamusta tänään (Adamus naureskelee). Ei ole myötätuntoa, eihän? Mutta sinä naurat.

TAD: Minä nauran.

ADAMUS: Kyllä, joo. Okei, mennäänpä nyt asian ytimeen.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Olen hämmentänyt kattilaa käyttämällä mikrofonia. Olen todella hämmentänyt. Ja "Mistä tässä kaikessa on kyse? Pääsisikö hän jo asian ytimeen? Pääsisikö hän asian ytimeen?" Kyllä, pääsen.

Asia ydin on … Olen valmis (Tadille). Kiitos kovasti ja saat 20 dollaria aarreaitasta tuolla takana. Lesliellä on rahaa. Voi, maksa hänelle tästä päivästä. Maksa kaikesta. Ok?

Meneminen ihmisen tuolle puolen

Asian ydin on – onko asiassa ydintä? Kyllä, on asian ydin. Se on itse asiassa hyvin yksinkertainen.

Asian ydin on kaksiosainen. Monia fokuksia tapahtuu samaan aikaan, mutta olette niin lukkiutuneet pelkkään ihmiseen, että te ette näe muita. Okei?

Toinen on – eikä tämä ole uutta – että yritätte tehdä elämää tai valaistumista ihmismielellä ja –havaintotavalla eikä se toimi. Yritätte tehdä heräämistä, henkisyyttä, valaistumista, oivaltamista – miksi sitä halutaankin sanoa – ja yritätte tehdä sitä ihmishavaintotavalla. Se ei toimi ollenkaan. Turhaudutte, suututte, väsytte, sairastutte ja sitten kuolette – ja kuolette tuhrautuneena, vihaisena, sairaana, väsyneenä ja rahattomana, yritettyänne niin kovasti saada tätä kaikkea toimimaan ihmisyydestä käsin.

Olen sanonut sen aiemmin, mutta minun täytyi ottaa tämä päivä sanoakseni sen uudestaan. Lopeta se, veli John. Lakkaa yrittämästä tehdä sitä veli Johnista käsin. Se ei toimi. Ja te kaikki teette sitä ja päädytte kaikki kurjuuskujalle, joka on päättyvä katu, eikä kukaan voi pelastaa teitä. Lakatkaa yrittämästä tehdä sitä mielestä, uskomuksista ja ihmisyydestä käsin. Se ei toimi.

Se on melko yksinkertaista. Kysymys kuuluu: "No, miten sitten teen sen? Mitä teen, Adamus? Jos minun ei ole tarkoitus tehdä sitä ihmismielestä, mistä tai miten minun on tarkoitus tehdä se?"

Palaan erittäin tärkeään toteamukseen. Kuten sanoin, meidän täytyi vain pysäyttää kaikki ja palata vanhaan aiheeseen. Te ette ole vastuussa valaistumisestanne, ok? Ja sanoin sen, olen sanonut sitä nyt puolitoista vuotta, mutta päädytte palaamaan siihen ja yritätte tehdä sen. Miksi? Miksi? Minä ihmettelen. Onko teille pakkomielle sen tekeminen? (Joku sanoo "kyllä") Kyllä, kiitos. Kaikki nostavat kätensä: "Jep!"

SART: Jokseenkin! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Palatkaa takaisin. Miten se toimii teillä? "Ei kovin hyvin". Miksi siis jatkat sen tekemistä.? "En osaa paremmin." Kyllä osaat. "Dialogia Itsen kanssa" – aion kirjoittaa kirjan siitä.

Siis yritätte jatkuvasti. Mistä siinä on kyse? Miksi palaatte jatkuvasti johonkin, mikä ei ole toiminut aiemmin eikä toimi vieläkään – ihminen joka yrittää tehdä valaistumisen? Tiedän miksi, joku sanoi sen täällä – kontrolli. Joo, Pete. Kontrolli. "Minun on oltava mies" tai "Se on ainoa asia, joka minulla on. En osaa paremmin." Lopettakaa se. Lopettakaa se.

Te ihmisenä istutte täällä nyt samassa paikassa kuin valaistunut olento tai noita – te ihmisenä ette ole vastuussa. Teitä pyydetään tekemään vain kaksi yksinkertaista asiaa. Toisen olette jo tehneet – valinta. Olette jo tehneet sen, muuten ette olisi täällä. Muuten ette laittaisi itseänne niin sietämättömän tunne- ja joskus fyysisen tuskan läpi. Olette jo tehneet valinnan.

Toinen asia: olkaa tietoinen. Olkaa tietoinen. Siinä kaikki.

"Minä olen" huolehtii kaikesta muusta. Ei Jumala – pääsimme eroon Jumalasta – ei enkelineuvostot tai minkään muu, vaan "minä olen". "Minä olen" –olemuksenne tekee kaiken. Kaiken. Ette ehkä pysty havaitsemaan sitä, koska teillä on odotus, joka tulee rajoittuneesta ihmisperspektiivistä. Ette ehkä ymmärrä, mutta "minä olen" tekee kaiken. Teidän täytyy vain tiedostaa ja sallia.

Salliminen

Meillä sulkeutuu siis suuri ympyrä eikä se ole uutta. Kyse on sallimisesta. Mutta sallimiselle tapahtui hassu asia matkalla valaistumiseen – ihminen kaappasi sen. Ihminen sanoi: "Okei, minun täytyy ottaa salliminen hallintaan", ja luulette nyt, että salliminen on toisten ihmisten sallimista varastaa energiaanne. Se ei ole sallimista – se on typeryyttä. Luulette, että salliminen on vain pysymistä vanhoissa tavoissanne. Se ei ole sallimista – se on jääräpäisyyttä.

Salliminen merkitsee ehdotonta avautumista itsellenne, vaikka mikä olisi – riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Jotkut teistä käyttävät sallimista parkkipaikan löytämiseen ostoskeskuksessa. Hävetkää! (Vähän naureskelua) "Sallin itseni – plaa, plaa, plaa! – luoda parkkipaikan." Se ei ole sallimista. Se on psyykkistä hevonpaskaa. Ja tiedättekö mitä? Olento joka todella aidosti sallii – eikä leiki pakottavaa valtapeliä Adamuksen sanoilla – ei koskaan ajattele parkkipaikkoja. Hänen ei tarvitse. Se on vain siinä. Hänen ei tarvitse olla huolissaan: "Saanko parhaan paikan?" Pysäköikää parkkipaikan toiseen päähän ja kävelkää kenties, mutta lakatkaa käyttämästä sitä valtatyökaluna. Se ei ole sitä lainkaan. Se on antiteesi.

Jotkut teistä ovat kaapanneet sallimisen sanoen: "Sallin yltäkylläisyyden, sallin yltäkylläisyyden." Miltä se oikeasti kuulostaa: "Sallin yltäkylläisyyden. Sallin yltäkylläisyyden"? (Joku sanoo: "ettei ole yhtään") Juuri niin. Ei ole yhtään. Ihmisen joka oikeasti sallii, ei tarvitse koskaan ajatella yltäkylläisyyttä. Hänen ei tarvitse tehdä siitä mantraa, tästä sanasta "salliminen". Hän on sallinut eikä hänen tarvitse työstää sitä. Hänen tarvitsee muistuttaa itselleen aina silloin tällöin: "Hei, piristy vähän". Ja kun ajattelette sitä, muistatte: "Ai niin, juuri niin. Olen taas palaamassa tuohon tiukkaperseiseen, ummetuksella olevaan, älylliseen itseeni." Tökätkää vain itseä. Pum! Kumoon, kumoon. Vetäkää nyt syvään henkeä ja rentoutukaa.

Teemme 12 minuuttia sallimista. Tiedän, se ei ole uutta, mutta se on tärkeää tällä hetkellä.

Himmennetään siis valoja. Laitetaan jotain musiikkia ja sallitaan oikeasti – laajaa ja rohkeaa sallimista.

Sallimis-merabh

(Musiikki alkaa)

En vain pysty sanomaan sitä tarpeeksi, rakkaat ystäväni. En pysty sanomaan sitä tarpeeksi. Tämä ihmisen keho-mielikokoonpano/identiteetti ei tee valaistumista. Kuljette hyvin rankkaa umpikujapolkua, jos luulette niin.

Se on luonnollista, kyllä. On luonnollista palata siihen aina silloin tällöin ja silloin tulen muistuttamaan teitä. Mutta tuo ihmisaspektinne ei tee sitä. Se ei osaa. Sillä ei ole laajuutta sen tekemiseen. Eikä sitä myöskään pitäisi pitää vastuullisena.

Hyvä luoja! Silloin kun olin pelkkä kuolevainen, en tiennyt, miten se tehdään. En pystynyt selvittämään sitä. Siinä ei ollut kyse olemisesta hyvä tai asioiden tekemisestä oikein, vaikka luulinkin niin jokin aikaa ja kuljin tuota suoraa ja kapeaa polkua. Se ei toimi. Ja kuitenkin hyvin moni teistä yrittää kovasti. Minua satuttaa joskus nähdä teidän yrittävän valaistua. Siis lopettakaa se.

Haluan sinun panevan tämän merkille tänä seuraavana kuukautena, tavallaan hauskana kotiläksynä. Haluan sinun joko menevän fyysisesti jonnekin, missä on henkisiä ihmisiä tai uskonnollisia ihmisiä, tai jos et elä paikassa, jossa voit tehdä sen, niin mene vain henkisille tai uskonnollisille nettisivuille, ja haluan sinun näkevän, miten paljon yritystä noissa harjoituksissa on. Älä tuomitse, vaan haluan sinun näkevän, miten kovasti he yrittävät työstää sitä ja miten myös johto panee jäsenensä, seuraajansa työstämään sitä.

Ja sitten haluan sinun katsovan itseäsi, miten kovasti olet tehnyt sitä itsellesi. Se ei ole sinun vastuusi. Tavallaan kummallista, mutta se ei ole. Sinua pyydetään vain tekemään valinta ja sitten vain olemaan tietoinen. Tarkoitan, että tiedosta vain muutokset, joita tapahtuu. Tiedosta muutokset, joita tapahtuu sisälläsi. Mutta lakkaa yrittämästä saada selvää siitä. Tätä kutsutaan sallimiseksi.

Ei ole ihmisen vastuulla avautua Itsen toisten todellisuuksien muille aspekteille. Ei ole.

Ei ole sinun tehtäväsi selvittää valaistumista. Ei ole.

Sinua pyydetään vain sallimaan – sallimaan sinun, "minä olen" –olemuksen.

On asia nimeltään kharisma. Se on tuo sisäinen valo, tuo säteily.

Tuossa säteilyssä on sellaisia asioita kuin tietäminen ja myötätunto. On sellaisia asioita kuin oivaltaminen ja integrointi. Ja tämä kharisman valo säteilee aina, on aina olemassa. Sinua pyydetään vain sallimaan se.

Sinun ei tarvitse luoda kharismaa. No, minäpä ilmaisen sen eri tavalla. Olet luonut sen jo.

Sinun ei tarvitse yrittää saavuttaa jotain korkeaa, henkistä, ylevää ja yliluonnollista itseä. Et pysty siihen. Et pysty, mutta se on jo olemassa.

Se on jo olemassa. Sinua pyydetään vain sallimaan sen. Siinä kaikki.

Sinun pyydetään vain vastaanottamaan se, avautumaan sille.

Mutta et voi tehdä sitä, jos luulet, että sinun täytyy selvittää kaikki. Et yksinkertaisesti pysty. Silloin kun otat tuon taakan ihmisitsellesi, sinusta tulee niin pakkomielteinen, niin uppoutunut ja olet niin muissa ajatuksissa, ettei sitä nähdä, mikä on aivan siinä, ettei tuota kharismaa, tuota valoa edes huomata, koska olet niin kiireinen. Ihmisitse yrittää kovin kiireisenä selvittää valaistumista.

Voitaisiin sanoa, että monilla teistä oli "Rakas John" –kuukausi, syvää turhautumista ja toivottomuutta.

Voin kertoa sinulle ja voin kertoa Johnille tämän erittäin yksinkertaisen asian: lakkaa yrittämästä tehdä valaistumistasi.

Ihminen, ihmishavainto ja ihmisrajoitukset yrittävät selvittää kaiken ja poltat vain itsesi loppuun.

Mitä voit tehdä? Mitä voit tehdä ihmisenä? Salli. Ei Jeesuksen, ei Jumalan, ei Buddhan, ei minkään muun. Sallit Itsesi.

Ota siis kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Sinussa on monia, monia, monia puolia ja ilmaisuja, jotka ovat täällä nyt, jotka menevät yli kaiken, minkä ihmismieli voisi koskaan kuvitella, joten et yritä. Et yritä. Pelkästään sallit.

On asioita nimeltään "valaistuminen" ja "jumaluus", joita ihminen ei voi mitenkään tehdä tai pakottaa tai käskeä, mutta voit sallia.

Joskus salliminen merkitsee, että elämässä on erilaisia mutkia ja käänteitä, kuin ihminen odotti. Tällä ihmisellä joka yrittää kovasti olla valaistunut, on odotus siitä, mitä tulee seuraavaksi.

Se mitä tulee seuraavaksi, on todellisuudessa osa Jumala-algoritmia, jumalaista algoritmia, mutta se ei ehkä ole johdonmukaista sen kanssa tai on ristiriidassa sen kanssa, mitä kutsutaan "ihmisalgoritmiksi". Ihmistä pyydetään vain sallimaan tämä.

Ihminen on saattanut ajatella, että hänestä tulee joku suuri henkinen opettaja tässä elämässä, eikä se ole tullut edes lähelle. Mutta se oli hyvin ihmisodotus.

Niin rakas ihminen, sinua pyydetään vain sallimaan.

Se on kuin Itsensä vastaanottamista, mutta ei Itsen, joka on sinun, ihmisen rajoittama. Sinua pyydetään vastaanottamaan kaikki, mitä olet, mutta se voi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen odotti. Voitko sallia sen?

Voitko sallia sen, että saattaa olla paljon enemmän kuin vain yritys hioa ihmiselämän teräviä kulmia, jotta siitä tehdään vähän mukavampaa, ja että tällä hetkellä tapahtuu muita asioita, jotka saavat ihmisen tuntemaan olonsa vähän epämukavaksi?

Palaan perhosen ja toukan hyvin perusanalogiaan. On täysin totta, että silloin toukka katsoi taivaalle ja näki kauniin perhosen ja sanoi: "Jonain päivänä haluaisin olla tuollainen", toukalla ei ollut toukkana kykyä saada sitä tapahtumaan. Toukka yritti ja yritti ja yritti olla perhonen – yritti liimata siivet selkäänsä, yritti leikata osan jaloistaan – mutta ei silti pystynyt olemaan perhonen. Se turhautui kovasti ja ajatteli: "Voi, tämä perhosunelma on typerä."

Tavallaan sama tapahtuu monilla teistä. Yritätte laittaa jumalaiset enkelinsiivet selkäänne, ihmisselkäänne eikä se vain toimi.

Vasta kun toukka lakkasi yrittämästä, lakkasi niin kovasti ponnistelemasta ja pelkästään salli sen perhosen, joka oli ole olemassa – pelkästään salli sen – se oivalsi, että se oli itse asiassa kumpikin. Se oli kumpikin samaan aikaan. Se oli toukka ja se oli perhonen.

Tämä osa on aina jätetty pois tuosta tarinasta, koska se ei vain muuttunut toukasta perhoksesi. Se oli itse asiassa kumpikin.

Juuri tämä tapahtuu sinulla. Et muutu ihmisestä jumalaiseksi. Olet kumpikin ja paljon muuta.

Lakkaat yrittämästä sitä niin kovasti ihmisperspektiivistä.

Se on tavallaan "helppo lippusi" tänään, joka sanoo, ettei sinun tarvitse enää työstää sitä niin kovasti. Vain salli. Salli mitä? No, se on "minä olen" –olemuksen sallimista. Mutta salliminen merkitsee myös irtipäästämistä odotuksista, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten se tapahtuu. Sallit vain sen.

Se on yksi yksinkertaisimmista asioista. Mutta kuten sanoin aiemmin, kun puhuin ristiriitaisuuksista, se voi olla yksi vaikeimmista ja haastavimmista asioista. Voi olla yksinkertaisinta ja haastavinta sallia.

(Tauko)

Noin 83% teistä lähtee täältä tuntien olonsa vähän paremmaksi jonkin aikaa ja sitten heräätte huomenaamuna ja taas kerran alatte yrittää tehdä valaistumista, niin kuin toukka yrittää liimata perhosensiipiä selkäänsä, eikä se vain toimi.

Turhaudutte, masennutte ja kulutatte itsenne loppuun. Menetätte toivon. Mutta sitten jokin pärähtää sisällänne kuin kello soimaan, kenties sireeni, ja se sanoo: "Pysähdy hetkeksi. Minun ei tarvitse tehdä tätä. Ihmisen ei tarvitse tehdä tätä. Minun täytyy vain sallia."

Sitten vedätte oikein kunnolla syvään henkeä ja vain elätte elämäänne, millaista haluattekin sen olevan.

Siis … hyvä. Olen iloinen, että pääsimme jonnekin tänään. Olen iloinen, että pääsimme jonnekin tänään.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tänään ja aah! Pitäisi itse asiassa olla virkistävää, ettei tuo vastuu ole teidän – todella virkistävää. Tarkoitan, rajoittuneen "sinun". Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Asiat liikkuvat. Asiat muuttuvat. Pitäisi olla oikeasti todella virkistävää, että teidän tarvitsee vain sallia.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle ja tunnetaan oikeasti tuota eroamislausetta, että …

ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Mwuahh!

Kiitos, kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron