Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Helmikuun 2016 ERILAINEN MAAILMA

ViestiKirjoittaja hammer » 05.02.2016 16:37

ERILAINEN MAAILMA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tuulahdus menneisyydestä. Olin 18-vuotias, kun kuulin ensimmäisen kerran sanan "puolijohde". Asuin Mountain View'ssä Kaliforniassa, oli vuosi 1974 ja työskentelin NASA:n Ames-tutkimuskeskuksessa. Steve Jobs joka oli suurin piirtein samanikäinen kanssani, asui viiden kilometrin päässä asunnostani. Sana "Piilaakso" oli ainakin kymmenen vuoden päässä popularisoinnista

Pikakelaus tähän päivään. Äskettäisessä ProGnostissa 2016 Adamus puhui uuden maailman tulemisesta. Se on maailma, jossa teknologia muuttaa ihmiskunnan rakennetta. Hän puhui sensoreista ja roboteista, tavaroiden internetistä, 3D-tulostimista jotka voivat tehdä kaikkea ruuasta ihmiskehon osiin, nanoteknologiasta joka voi tehdä melkein mitä tahansa tyhjästä ja virtuaalitodellisuuskypäristä jotka muuttavat radikaalisti tulkintaa todellisuudesta. Puolijohteeseen liittyvästä naiiviudestani 1974 näkemykseen tulevasta maailmasta, joka on täynnä ällistyttävää ja elämää muuttavaa teknologiaa, ProGnost 2016 hätkäytti tietoisuuttani. Se maalaa kuvan siitä, mitä tulee seuraavaksi. Suuri muutostekijä ei ole politiikka, alue, talous tai terrorismi. Se on teknologia.

Adamuksen mukaan kaikki ne esimerkit joista hän puhui, ovat jo täällä joko edistyneessä tutkimus- ja kehitysvaiheessa tai tällä hetkellä saatavilla. Tietokoneen laskentavauhti kaksinkertaistuu joka toinen vuosi – tai nopeammin – ja kustannus puolittuu (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mooren_laki). Tämä merkitsee, että pystymme luomaan uusia teknologioita ja tuotteita ja löytämään vastauksia ihmiskunnan haastaviin tieteellisiin ja lääketieteellisiin kysymyksiin ennenkuulumattomalla vauhdilla. Ajattele tätä: Apple iPhone esiteltiin kesäkuussa 2007 (kolme kuukautta ennen Kvanttihyppyjuhlaamme Taosissa, New Mexicossa) ja alle 10 vuotta myöhemmin maailmassa on käytössä 2 miljardia älypuhelinta, puhumattakaan 2.5 miljardista tavallisesta kännykästä.

ProGnostin 2016 jälkeen olen lukenut läjäpäin artikkeleita teknologiakehityksestä. Ne vahvistavat Adamuksen puheet ja ylittävät ne. Teimme Crimson Circleen blogin nimeltään ProGnost Watch (http://blog.crimsoncircle.com/category/ ... arch-news/), johon postaamme uusia, aiheeseen liittyviä artikkeleita. Niitä tulee shaumbroilta nopeammin, kuin pystymme lukemaan ja postaamaan niitä. Tämä on kuuma asia. Tämä on keskeistä. Ja tämä on ProGnostin todellinen henki. Haluamme kaikki tietää, mitä kristallipallossa näkyy, ja Adamus antaa melko selkeän kuvan.

Adamus esitti kaavion, johon oli kuvattu mielen, tietoisuuden ja teknologian kasvu 1500-luvulta lähtien. Kaikki käyrät olivat melko tasaisia, kunnes tultiin ajankohtaan 50 vuotta sitten. Siitä lähtien teknologia ja tietoisuus ovat kasvaneet eksponentiaalisesti, kun taas mieli on kasvanut hyvin vähän. Hänen kaavionsa näytti kriittisen kohdan, jossa teknologian kyvyt ylittivät mielen kyvyt. Hän piirsi suuren nuolen osoittamaan tuota kriittistä kohtaa – vuosi 2015.

Hänen kysymyksensä: kun teknologia ylittää mielen, mitä tulee seuraavaksi? Onko meillä tietoisuutta teknologian käyttämiseen tavalla, joka palvelee kaikkia ihmisiä? Käytämmekö sitä puhtaan veden ja ravinteikkaan ruuan hankkimiseen sille 25%:lle maailman väestöstä, jota tällä hetkellä ei palvella? Käytämmekö teknologiaa yltäkylläisen ja terveen maailman luomiseen vai heikentyykö tietoisuutemme, kun robotit ja tietokoneet ajattelevat ja työskentelevät puolestamme ja sensorit valvovat jokaista liikettämme?

Pidän teknologiasta yhtä paljon kuin kuka tahansa. Olen ollut innokas Macin käyttäjä vuodesta 1989. Minulla on iMac-pöytätietokone, Mac-kannettava ja kaksi iPadia. Kotimme termostaatteja ja turvakameroita voi ohjata iPhonesta ympäri maailmaa ja meillä on myös pieni lemmikkirobotti (ensimmäisemme), joka imuroi ja siivoaa lattiat. Teknologia on tehnyt elämästäni helpompaa, nopeampaa, halvempaa ja hauskempaa. Mutta – ja tämä on iso mutta – milloin on liikaa teknologiaa? (Kirjoittaessani tätä artikkelia joku lähetti minulle linkin jääkaappiin, joka tekee langattomasti tilauksen kauppaan, kun maitoa, leipää tai muita tarvikkeita on vähän.)

ProGnostissa 2016 Adamus sanoi, että "aika-avaruuden liike (vauhti) lisääntyy, kun tietoisuus laajenee". Ei ihme, että kaikki näyttää kulkevan liian nopeasti nykyään, ja luultavasti kaikki tulee vielä nopeammaksi ja hullummaksi muutamana seuraavana vuotena. Työpaja jonka pidimme viikko sitten, tuntuu olleen 3-4 viikkoa sitten, koska hyvin paljon toimintaa ja laajentumista pakkautuu hyvin lyhyeen aikaan. Luulen, että se on nettovaikutus kaiken kulkemisesta nopeammin: laitamme nyt 2-3 kertaa enemmän tietoisuutta tiettyyn aikakehykseen. Se mitä tein viime kesänä, tuntuu olleen pari kesää sitten. Tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi muistaa, milloin jokin tapahtui, koska menneisyys siirtyy kauemmas, jos tässä on tolkkua.

Niin paljon kun Adamus puhuukin teknologian vaikutuksesta maailmaan tulevina vuosikymmeninä, ProGnost 2016 ei ole tarkoitettu nörteille ja scifi-faneille. Yksi katsoja postasi Facebookiin, ettei hän pitänyt ollenkaan tästä teknologiapuheesta, mutta Adamus teki katsauksen maailmasta tulevina vuosina ja sen merkityksestä, mitä teemme tällä hetkellä shaumbroina. Tässä oli kolme merkittävää shaumbra-kohtaa:

Tietoisuuden merkitys – Kun teknologia ylittää mielen kyvyt, tietoisuuden täytyy olla voimakkaasti läsnä, jotta estetään valtava epätasapaino ja mahdollinen hajoaminen. Adamus kertoi meille ProGnostissa, että nyt on aika – enemmän kuin koskaan – päästää "minä olen" –olemus elämäämme. Teemme sen sallimalla, koska kaikki muu on vain mentaaliharjoitusta ja se saa meidät sotkeutumaan vielä enemmän. Salliminen vaatii luottamusta Itseen ja se tehdään ponnistelematta. Se on vain … sallimista.

Mestarin aisti – Kohdatessamme ProGnostin 2016 kaltaista informaatiota, yksi ensimmäisistä kysymyksistämme on: "Mitä minun pitäisi tehdä?" Vastaus on melko yksinkertainen. Älä murehdi maailman pelastamista tai yritä selvittää, toimiiko teknologia meidän puolestamme vai meitä vastaan. Salli mestariaistin tulla esiin. Adamus osoittaa, että hahmotamme todellisuuden viidellä perusaistilla sekä mielellä/aivoilla. Mutta nuo aistit on lukittu 3D-todellisuutemme. Mestariaisti ylittää ne ja antaa perimmiltään meille jumalaisen tason havaintoja, ratkaisuja ja opastusta.

Uusi maa ja vanha maa – Adamus huomautti, että teknologian kiihtyessä nopeasti, uuden maan ja vanhan maan sulautumisen tai eroamisen seuraamukset tulevat etualalle enemmän kuin koskaan ennen. Palveleeko teknologia planeettaa tietoisella tavalla vai sallimmeko teknologian tulla uudeksi terrorismimuodoksi? Tämä on valtava kysymys, josta hän puhui yksityiskohtaisesti äskettäisessä keahak-sessiossa (antamatta tietenkään vastausta).

ProGnost 2016 oli erilainen kuin mikään muu ProGnost tähän mennessä. Meillä ei ollut muita esiintyjiä, kuten aiempina vuosina. Näyttämö oli pelkästään Adamuksen ja hän käytti sen täysin. Nautin aina työskentelystä muiden esiintyjien kanssa, erityisesti sellaisten kuin Jim Self, tohtori Douglas Davies ja Patricia Aburdene, mutta tänä vuonna oli hyvin tärkeää saada Adamuksen yhden mestarin show'n fokus ja selkeys.

Kuka tiesi vuonna 1974, kun kuulin ensimmäisen kerran sanan "puolijohde" asuessani Piilaaksossa, että olin maantieteellisessä ja energeettisessä keskuksessa, joka vaikuttaisi eniten nykyhistoriaan. Tuolloin en oivaltanut, että olin kosminen liftari, joka raivasi tietään uuteen maailmaan, jossa teknologia ylittäisi mielen. Ja nyt olemme tässä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

6.2.2016 KULJE ETEENPÄIN 6

ViestiKirjoittaja hammer » 14.02.2016 09:17

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 6
KULJE ETEENPÄIN 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.2.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Tervetuloa takaisin.

Kyllä, ennen mitään muuta kahvini (Sandra tuo hänelle kahvia). Cauldre ei juo – kiitos, Sandra, ja pyydän anteeksi, että Cauldre kutsui koiraasi Puddlesiksi (= lätäköt) (naurua), Sandrasta se ei ollut kovin hauskaa – kahvia iltapäivällä, mutta aah! niin kauan kun olen tässä ihmistilassa kanssanne vähän aikaa, kahvia olla pitää. Mmm.

Olin siis Ylösnousseiden mestareiden klubissa yhtenä iltana (vähän kikatusta). Nämä ovat aina osittain totta ja osittain kaunisteltuja. Olin … Meillä on täällä lattialla pipareita. No, kiitos. Kiitos, että toit tämän minulle. Onko tämä sinun, Edith? Ai, tämä on sinun (naiselle hänen takanaan).

EDITH: Se on hänen.

ADAMUS: Kiitos (naurua, kun hän ottaa piparilautasen). Minulla on ruokaa. Minulla on kahvia. Mmm. Haluatko vähän?

LINDA: Ei kiitos.

Jalokivet

ADAMUS: Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana (lisää kikatusta). Osittain totta, osittain totta. Kyse on lahjastani. Annan teille lahjoja tänään. Selitän sitä tässä tarinassa. Annan lahjoja.

Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana ja yksi uusista, vastatulleista mestareista sanoi: "Adamus, miksi valitsit helmikuun – erityisesti helmikuun 14. päivän – antaaksesi tuon viestin shaumbroille?", koska Ylösnousseiden mestareiden klubilla tietysti kaikki tietävät. Kaikki tietävät. He osallistuvat, katselevat ja näkevät, mitä mestarien mestari tekee sen (vähän naureskelua).

Siis tämä uusi mestari sanoi: "Adamus, miksi valitsit helmikuun 14. päivän shaumbra-viestille? Miksi et tammikuun 1. päivää? Miksi et syntymäpäivääsi? Miksi et jotain …" Jessus! (Hän melkein törmää kameraan) Kamera, jota kaikki ihmiset katselevat ympäri maailmaa (hän vääntelee typerästi naamaa kameralle, vähän naureskelua) Hmm.

"Miksi valitsit helmikuun 14. päivän?" Ja sanoin: "Rakas mestaritoveri – juniorimestari, mutta mestaritoveri silti – siihen on hyvä syy. On hyvä syy, koska itse asiassa tuon juhlapäivän alkuperäinen nimi, itse asiassa koko kuukauden, oli "St. Germainin päivä". (Yleisö epäilee hänen tarinaansa, joku sanoo "oikeasti?") Joo, oikeasti. Minä selitän, minä selitän. (Adamus naureskelee) Millaisia epäilijöitä te oikein olette? Millaista huumorintajuttomuutta teillä on? Koska itse asiassa – tämä nyt on tosi osa (naurua) – elämässäni St. Germainina, viime elämässäni, minulla oli tapana antaa jalokiviä. Ei valtavia, vaan pieniä jalokiviä, samanlaisia kuin …

LINDA: (Linda tulee käsi ojennettuna) Tiedän, ettei sinulla ole yhtään jalokiveä. Mitä taskussasi on?

ADAMUS: Ne jalokivet eivät ole sinua varten, beibi! (Paljon naurua, Linda leyhyttelee itseään) Siis (nauraen) … ai jaa, nyt Cauldre lakkasi kanavoimasta hetkeksi. Hänen täytyy tulla takaisin. Täytyy tulla takaisin. Okei.

Tapanani oli siis antaa jalokiviä – pieniä timantteja, safiireja, rubiineja. Tapanani oli antaa niitä ja mukana oli aina viesti niille, joille annoin niitä, aina muistuttamaan heille siitä, mitä oikeasti oli heidän elämässään, mitä voisi olla heidän elämässään. Useimmat heistä ottivat jalokiven, kirjaimellisen korukiven ja juoksivat pois yrittäen myydä sen saman tein, mutta jotkut ymmärsivät, mitä se oikeasti merkitsi.

Siis alun perin kuukautta kutsuttiin "St. Germainin kuukaudeksi". Todella kutsuttiin – en tiedä, onko mitään kirjoitettua todistetta vahvistamaan sitä, mutta oli liike sen kutsumiseksi "St. Germainin kuukaudeksi". Mutta sen muuttivat voimat, joita kutsutaan kirkoksi. He olivat hyvin hämmentyneitä. He tiesivät, että se oli muutettava St. Germainin kuukaudesta, jalokivien ja korukivien antamisesta, joksikin muuksi, joten he keksivät tämän St. Valentiinin.

Ensinnäkään ei edes usko, että Valentiini oli pyhimys tuolloin. He tavallaan tekivät hänestä pyhimyksen jälkeenpäin. He eivät osanneet edes päättää, kuka Valentiini se oli. Ei ollut ainoastaan yksi Valentiini, vaan oli monia.

He tutkivat vähän ja löysivät Valentiinin, joka oli vihkinyt paljon sotilaita, erityisesti roomalaisia sotilaita juutalaisten kanssa, ja muiden kansallisuuksien sotilaita, jotka olivat kukistetuissa maissa.

Sitä ei ole kovin vaikeaa tehdä, naittaa naisia ja miehiä nuorena. Niinpä siitä tuli pyhän Valentiinin päivä, ei St. Germainin kuukausi. Mutta ehdotan, että kenties meidän pitäisi anoa Vatikaania peruuttamaan se (vähän naurua). Mutta annoin tosiaankin jalokiviä.

Mahdollisuudet

Tänään Cauldren taskut ovat tyhjät Lindan vuoksi, joka varmisti, ettei niissä ole mitään, tai muuten antaisin rahaa, paljon. Mutta sen sijaan haluaisin antaa teille tänään mahdollisuuksia. Täällä on itse asiassa mahdollisuuksia kaikille. Kaikille.

Mikä mahdollisuus on? Jotain mitä ei ole vielä valittu ja koettu. Ja jokaisella teistä on valtavasti mahdollisuuksia. Vaikea nähdä joskus. Näette usein vain sen, minä on suoraan edessänne. Näette usein asioita, joiden kanssa kamppailette, asioita joita pelkäätte, ja pysytte usein tavallaan rajoittuneena sen vuoksi. Mutta avataanpa tänään mahdollisuuksia.

Haluaisin aloittaa Mary Suesta. Sinulla on tällä hetkellä mahdollisuus tuoda läpi Walter (Russell), kanavoida Walteria.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Mutta sinun täytyy vain tunnistaa tuo mahdollisuus. Sinun täytyy tunnistaa, että hän seisoo aivan tässä.

MARY SUE: Hei.

ADAMUS: Sinun täytyy tunnis- …hei. Hän on siinä, mutta joo. Aivan, sori, Walter. Mutta sinulla on tuo mahdollisuus. Hän työskentelisi kanssasi enemmän kuin mielellään.

Nyt Mary Sue aikoo sanoa: "Mutta en osaa kanavoida. Eikö se ole vain – öhöm – eliittiä varten?" (Adamus naureskelee) Se oli Cauldre, en minä. Lopeta se (muutama naurahdus). Mutta sinä osaat. Osaa kanavoida. Avaat vain suusi tai alat kirjoittaa. Menet pois mielestäsi, menet pois epäilyksistäsi ja vain aloitat.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Tuo mahdollisuus on täällä sinulle.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä. Aah! Syvään henkeä sille.

Ja Patricia. Aa, Patricia, siellä. Patricia, hei. Patricia, olet tavallaan työstänyt käytännönläheisempiä asioita elämässäsi – ihmiselämän asioita – mutta nyt tämä mahdollisuus joka on hyvin säteilevänä ympärilläsi tällä hetkellä – saisimmeko kuvan; katsokaa, miten säteilevältä hän näyttää! Mahdollisuus saada se tapahtumaan nyt. Tuo – miten sitä kutsuisi? – luovuus, tuo hämmästyttävä inspiraatio on kaikkialla ympärilläsi. Voin nähdä sen. Kaikki voivat nähdä sen. Nyt voit lisätä valosi siihen. Se on siinä. Et ajattele sitä. Et ole huolissasi siitä. Et palaa myöhemmin lukemaan tekstiä tästä sessiosta 50 kertaa – "Mitä hän sanoi? Oliko siinä kätkettyjä sanoja?" Ei! Se on tässä juuri nyt ja hengität sen vain sisään, tuon luovan aallon, tuon inspiraation joka saa sinut tekemään joitain, no, mitä et välttämättä odottanut tekeväsi. Se ei ole lineaarista. Se ei ole laajentuma siitä, mitä olet tehnyt aiemmin. Se on jotain erilaista, joo.

Vedä siis syvään henkeä sille.

Voi, tämä on parempaa kuin jalokivien antaminen, eikö vain? Saisitte mieluummin … (yleisö sanoo "joo") Voi, kyllä. Voi, kyllä. Puolet ryhmästä sanoo "kyllä" ja toinen puoli sanoo … (naurua) "ei".

Scott. Scott. Voi, kyllä. Sinulla on varsinainen mahdollisuus ja se on sinun ja se on kumppanisi. On tietty terveystilanne. Oikeasti kumppanillasi on kyse siitä – todella kirjaimellisesti – jääkö hän vai lähteekö, mutta paljon siitä perustuu sinuun. Vaikka vaikuttaa siltä, että kumppanisi, rakkaasi, käy läpi tätä traumaattista tilannetta, se on oikeastaan sinun. Nimittäin hän ottaa sen itselleen sinun uoksesi. Sinulla on mahdollisuus jäädä ja saada elämä haluamallasi tavalla, ilman kaikkia muita taakkoja, saada selkeyttä ja jäädä nauttimaan elämästä. Mietit sitä joskus. Mietit: "Voinko oikeasti nauttia elämästä? Onko se mahdollista? Kenties on parempi uudella maapallolla" ja kumppanisi näyttelee tämän puolestasi. Ja sinulla on tuo mahdollisuus tällä hetkellä valinnallasi. Mutta aion myös laajentaa sitä vähän, jos sinulle on ok …

SCOTT: Voi, kyllä.

ADAMUS: … että olen henkilökohtainen. Emme rukoile. Emme tee mitään suurta seremoniaa, vaan säteilemme kaikki mahdollisuuden valoa. Siis kumppanillesi, joka on Sam?

SCOTT: Samuel.

ADAMUS: Samuel. Kumppanillesi ja sinulle. Lisätäänpä nyt valoamme heidän iloisen elämän mahdollisuuteensa.

Emme työnnä parannusta. Emme yritä tuputtaa parannusta, koska siitä puuttuu myötätuntoa. Olemme pelkästään mestareita. Olette niitä mestareita, joita olette. Olette "sanoinkuvaamaton läsnäolo/olemus", kuten kutsun sitä. Menen siihen myöhemmin, mutta olemme vain siinä nyt, me kaikki. Meidän ei tarvitse tietää, miltä hän näyttää, missä hän on, mikä hänen tilansa on. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Kyse on vain niiden mahdollisuuksien valitsemisesta, joita ihmisten – sinun ja Samuelin – saattaa olla muuten vaikea nähdä.

Tehdäänpä se siis nyt, jos se on sinulle ok.

SCOTT: Rakastaisin sitä.

ADAMUS: Okei. Siis kaikki täällä ja netissä, vetäkää syvään henkeä ja tuodaan tähän vain valomme. Ei ole rukoilemista. Ei ole pakottamista. Emme yritä parantaa. Se on kuin valon sytyttämistä suureen pimeään huoneeseen, jotta voitte alkaa nähdä kaiken, mitä siellä on, myös mahdollisuuden todella iloiseen elämään ja iloiseen elämään yhdessä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Luulitte, että laskin leikkiä, kun sanoin, että tämän pitäisi olla St. Germainin kuukausi. Aah. Ja hassu asia on, että jokainen teistä osaa tehdä tämän. Jokainen teistä voi tehdä sen elämässään.

Ai, hei, Teresa. Hei. Nousisitko seisomaan? Kyllä, kiitos. Itse asiassa tulen luoksesi, koska luulen, että kaikki voivat nähdä.

Hyvin tyypillistä, että ihminen hämmentyy, erityisesti tullessaan omaan mestaruuteensa. "Mitä minun pitäisi tehdä? Missä minun pitäisi asua? Mitä seuraavaksi?" Voi, se ahdistus jota tulee tämän vuoksi. Ahdistusta, levottomia öitä: "Teenkö oikein? Teenkö väärin?" Pysähdytäänpä tähän. Valaistaanpa mahdollisuus. (Adamus sytyttää useita valoja lisää, naurua) Valaistaanpa mahdollisuus. Laitetaan valo mahdollisuuteen asioista, joita et edes katso. Nimittäin menet tavallaan mieleesi ja sinusta tulee lineaarinen: "Mitä Henki haluaa minun tekevän?" Ja yrität puhua minulle siitä ja sanon: "Sillä ei ole merkitystä." Oikeasti sanoin niin.

Siis vedät kunnolla syvään henkeä ja valaiset mahdollisuuksia. Avaudu asioille, joita et nähnyt vanhoilla silmillä. Tulet mestariaistiin.

Ensinnäkin, sillä ei ole oikeasti merkitystä, minne menet, kuten olet kuullut. Toiseksi, vastaus, tietäminen on siinä, kun vedät kunnolla syvään henkeä, ja se tulee sisään juuri nyt. Ja vastauksen avautuminen voi viedä päiviä, kenties noin viikon, mutta se on siinä. Lakkaa siis stressaamasta. Iso hali (he halaavat, yleisö sanoo "oiii"). Voi, pidän näistä oiiii-hetkistä. Joo (naurua). Ne ovat niin hyviä meille kaikille. Okei.

Voi, voisin tehdä tätä koko päivän, mutta meillä on paljon puhuttavaa, mutta puhun vielä sinulle, Paul.

PAUL: Niin.

ADAMUS: Niin Paul, ympärillä on paljon mahdollisuuksia, mutta miten sanoisin sen? Sinulle on tavallaan joskus mukavampaa epävarmuus ja sinulle on todella jotain – ei pakottavana, mutta todella läsnä – mutta tavallaan sanot: "No, en ole varma" ja "Kenties minä …" Voinko olla rehellinen sinulle?

PAUL: Totta kai!

ADAMUS: Leikit sen kanssa, mutta tavallaan sanot: "Kenties paras aikani suureen projektiin on jo ohi. Kenties minulla ei ole energiaa. Kenties otan vain varman päälle." On siis mahdollisuus, joka ei ole oikeastaan kovin turvallinen, mutta se on hauska. Tarkoitan, että se on todella hauska.

PAUL: Pidän hauskoista asioista.

ADAMUS: Pidät hauskoista asioista, mutta yleensä riskittömistä hauskoista asioista. Tavallaan … (vähän naureskelua) Olet ottanut paljon riskejä aiemmin elämässäsi – suuria, suuria riskejä – ja sitten sanoit: "Aion pysyä turvallisessa paikassa." Mutta voin kertoa, ettet ole täysin onnellinen tuossa turvallisessa paikassa. On tavallaan vähän tylsää. Mutta sitten sanot: "No, mitä minun pitäisi tehdä?" ja daa, daa. Tulet vain tuohon mahdollisuuteen, tuohon valaistuun tilaan etkä sitten murehdi siitä. Et ajattele sitä. Et murehdi, palaatko vanhoihin tapoihin. Et murehdi, pelaatko varman päälle. Se on niin oikein ja tuntuu niin hyvältä, että se on vain siinä. Teet sen. Kiitos.

PAUL: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Voisimme jatkaa ja jatkaa, mutta meillä on muita asioita. Voidaan siis sammuttaa nuo häikäisevät valot. Oi, ei sittenkään. Pidetään ne palamassa, koska teemme jotain (muutama naurahdus).

Mutta palataanpa St. Germainin kuukauteen. (Adamus naureskelee) Siinä on kyse mahdollisuuksista. Annoin todellakin ennen jalokiviä, kauniita pieniä korukiviä eräänlaisena muistutuksena kaikille elämänsä mahdollisuudesta, joille he eivät ole avautuneet.

Jollekin avautumisella ja jonkin tavoittelemisella on suuri ero. Tavoitteiden jahtaamisessa, istumisessa alas sanoen: "Aion suunnitella tämän." Mahdollisuuksille avautumisessa on suuri ero. Ne ovat kaikki siinä. Ne ovat kaikki siinä riippumatta siitä, oletteko huolissanne siitä, mitä teette seuraavaksi, minne muutatte, riippumatta siitä, tarjoatteko vain aikaanne, elättekö vain viimeistä muutamaa vuosikymmentänne tällä planeetalla. Avaudutte vain sille, eikä se vaadi mitään ponnistelua tai työtä. Teidän täytyy tunnustaa, että avaudutte sille, ja sitten se on siinä. Ja sitten kyse on valinnan tekemisestä – mitä haluatte tehdä?

Vedetäänpä siis syvään henkeä kaikille mahdollisuuksille, joita on elämässänne. Kaikille asioille. Se ei ole enää rajoittunutta niin kuin ennen. Se ei ole enää vain kapeaa ja pientä. On hyvin paljon kaikkea. Ja tiedättekö mitä? Teidän ei tarvitse kamppailla sen kanssa. Teidän ei oikeasti tarvitse. Teidän ei tarvitse ajatella sitä. Sallitte vain avoimuutenne. Se on siinä. Säteilkää valoanne omiin mahdollisuuksiinne.

Kunnolla syvään henkeä.

Ensimmäinen kysymys

Seuraava asia. Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Seuraavaksi esitän muutamia kysymyksiä ja ensimmäinen kysymys on: miksi esitän aina kysymyksiä? Linda, voisitko … Se on hyvä kysymys alkajaisiksi. Miksi esitän aina kysymyksiä, tavallisesti shoudien alussa? Kuka tahansa – shoudien alussa, miksi?

TAD: Haluat yhdistyä energiaamme, siihen missä olemme tällä hetkellä. Katsot, olemmeko täynnä hevonp-… makyota vai …

ADAMUS: Ei, tein sen jo kauan ennen kun pääsit siihen, joo. Mutta se oli hyvä.

TAD: En voi sanoa: "En tiedä", mutta …

ADAMUS: Joo, et voi sanoa: "En tiedä."

TAD: En, joten …

ADAMUS: Joo, koska jos teet sen, niin joudut "en tiedä" –helvettiin (naurua).

TAD: Ja olen ollut jo siellä.

ADAMUS: Joo, olet ollut siellä!

TAD: Joo, minä – joo! Se on …

ADAMUS: Joo. Siis miksi esitän kysymyksiä kokoontumistemme alussa?

TAD: No, vastaaminen saa minut olemaan tässä.

ADAMUS: Kiitos, hyvä, hyvä. Pari lisää. Saa teidät olemaan tässä, koska luuletteko, etten tiedä jo vastausta ennen kysymistä? Ole hyvä. Miksi kysyn?

MARY SUE: Luulen, että määrittelemme todellisuutemme esittämillämme kysymyksillä.

ADAMUS: Kyllä, niin määrittelette. Kyllä, niin määrittelemme.

MARY SUE: Ja näin olisin sanonut, että se olisi auttanut meitä … Sen laittaminen sanoiksi auttaa meitä ymmärtämään, missä olemme.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Pari vielä. Miksi esitän mielelläni kysymyksiä kuukausi-shoudiemme aluksi? Rakastan tuota reaktiota, kun joku – kun Linda antaa hänelle mikrofonin.

TIFFANY: Pelästyttää meiltä paskat housuun, kun mikrofoni tulee.

ADAMUS: Kyllä! (Naurua) Ehdottomasti! Se on hyvä vastaus.

LINDA: Olet puhunut Kerrin kanssa (Tiffany nauraa).

ADAMUS: Joo. Tiedätte, miten helppoa on vain istua siinä, ottaa mukava asento, katsella show'ta ja tavallaan vaipua omaan tuudittavaan maailmaanne. Kun tiedätte, että mikrofoni kiertää, yritätte välttää sitä … Muuten, pikku vinkki: jos ette halua saada mikrofonia, älkää sanoko Lindalle psyykkisesti: "Linda, älä anna mikrofonia minulle" (naurua) …

TIFFANY: Sanoin juuri niin.

ADAMUS: Koska hän kuulee vain: "Haluan mikrofonin! Haluan mikrofonin!" Siis kyllä, se on hyvä vastaus. Pelästytettiinkö sinulta nyt paskat housuun?

TIFFANY: Ei.

ADAMUS: Ei.

TIFFANY: Mutta tavallisesti kyllä, ja olen tehnyt sitä: "Ei, en minä. En minä", joten …

ADAMUS: Joo, joo. Joo, ja nyt sait sen. Eikö se tunnu kuitenkin hyvältä?

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Saat mikrofonin ja aah! Joo.

TIFFANY: Haluatteko kaverit, että laulan teille?

ADAMUS: Totta kai (naurua).

TIFFANY: Ei, en laula. Ei, en laula.

ADAMUS: Kyllä, sinä mainitsit sen. Pyysinkö minä häntä laulamaan? Toinko minä sen esille? Anna mennä. Kiinni veti.

TIFFANY: Ei, en aio tehdä sitä. En aio laulaa.

ADAMUS: Sinun on pakko.

TIFFANY: Ei.

ADAMUS: Joo, joo. Tee se.

TIFFANY: En aio tehdä sitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Nimittäin sanon näin, koska sinulla oli jokin syy sanoa se. Se ei ollut vain sattumaa. En aiheuttanut sitä. Kukaan muu ei hyräillyt vieressäsi, luulisin (Tiffany naureskelee). Okei?

TIFFANY: Minua on vähän viime aikoina nolottanut puhua ihmisten edessä. Minusta on tuntunut vähän epämukavalta. Sitä se luultavasti on.

ADAMUS: No, tehdäänpä uusi mahdollisuus. Tässä, annan sinulle yhden näistä mahdollisuusjalokivistä. Ole hyvä.

TIFFANY: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Äläkä kuluta sitä kokonaan yhteen paikkaan (Tiffany naureskelee). Nyt sinulla siis on tuo mahdollisuus, avaudut ja se on kuin: "Voi luoja, tuo mahdollisuus on tässä." Mitä aiot tehdä sillä?

TIFFANY: Laulaa? Voi, pyhä paska. Okei. (Laulaen) Onnellista St. Germainin kuukautta teille kaikille!!

ADAMUS: Hyvä.

TIFFANY: Miltä tämä kuulostaa? (Hän naureskelee ja vähän taputuksia)

ADAMUS: Joo, olen varma, että se pääsee lähellä listahuippua. Joo, joo. Kiitos. Nyt sanot: "Eikö tunnukin hyvältä?" Sukelsit tuohon mahdollisuuteen.

TIFFANY: Joo, mutta tietysti katselen sen myöhemmin. Katselen itseäni 50 kertaa ja kritisoin.

ADAMUS: Joo, joo, joo. Joo, joo. Eikö ole hassua, että ihmiset tekevät sitä? Miksei vain olla hetkessä, sanoinkuvaamattomassa hetkessä? Miksei vain olla hetkessä ja tehdä se? Mutta palaatte takaisin katsomaan ja kritisoitte – tiedättehän: "Miltä näytin? Miltä kuulostin? Luoja, se oli typerää. Jessus, jos minun täytyisi tehdä …" Olkaa vain hetkessä. Kuka välittää? Älä mene katsomaan. Ole kiltti, äläkä mene. Ei, älä. Okei.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Ei, aion siirtyä seuraavaan kysymykseen.

LINDA: Voi, älä viitsi! Haluan pyytää julkkista vastaamaan.

ADAMUS: Okei, okei, okei.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei. Miksi kysyn? (Naurua) Edith, Edith, Edith! Mitä kuuluu?

EDITH: Zi-pi-di-duu-daa! Zi-pi-dii-duu! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Lady Edith, kyllä.

EDITH: Sori.

ADAMUS: Edith, miksi esitän aina näitä kysymyksiä?

EDITH: Koska nautit siitä. Se miellyttää sinua.

ADAMUS: Niin tekee. Miksi?

EDITH: Koska olet fiksu (muutama naurahdus).

ADAMUS: Ilman muuta! Koska … Luuletko, että siksi, koska haluan pilkata ihmisiä?

EDITH: Ei.

ADAMUS: Ei.

SHAUMBRA 1 (nainen): Luulin niin.

ADAMUS: Ai, luulit niin! (Naurua) Tiesin, että se tuli jostain, koska minä vain pidän ihmisten pilkkaamisesta. Miksi esitän teille kysymyksiä?

EDITH: Haluat nähdä meidän rakastavan itseämme, olevan valppaana ja sallivan.

ADAMUS: Joo, pitäisin kiinni tuosta valppausosasta. Joo, joo.

Valppaus! Valppaus. Osallistumme kaikki tähän. Valppaus – läsnäoleminen. Jokainen teistä – olette sitten täällä tai katselette netissä – vastaa välittömästi, kun esitän kysymyksen. "Mitä tekisin, jos saisin mikrofonin Lindalta? Mitä tekisin? Voi luoja. Linda, älä anna minulle mikrofonia." Se tuo tietoisuutta. Tuo elämänvoimaenergiaa näihin kokoontumisiin, kun esitetään kysymyksiä, kun kaikki meistä osallistuvat, kun olemme osana tätä. Ja kysymykset ovat myös hyviä, koska ne ovat kaikki ajankohtaisia. Ne kaikki perustuvat kirjaimellisesti siihen, mitä käymme läpi tässä ja nyt. Hyvä.

Seuraava kysymys, ellei – Linda, oliko vielä joku muu, jonka sinä …

LINDA: Ei, näin on …

ADAMUS: Okei.

LINDA: Tällä erää näin on hyvä.

Toinen kysymys

ADAMUS: Okei, hyvä. Seuraava kysymys. Mikä on ensisijainen asia, joka on ollut menossa tämän vuoden alusta saakka? On ollut vain, mitä, 35, 36 päivää. Mikä dynamiikka on ollut menossa vuoden ensimmäisestä päivästä saakka? Hyvä, Mofo!

MOFO (Marty): Terve!

ADAMUS: Terve.

MOFO: Minun täytyisi sanoa …

ADAMUS: Näytät hyvältä, Mofo.

MOFO: No, kiitos.

ADAMUS: Joo, joo.

MOFO: Joo, samoin sinä, kamu.

ADAMUS: Joo, kiitos.

MOFO: Okei (Adamus naureskelee). Sanoisin, että kukkura-annos epävarmuutta.

ADAMUS: Pidän siitä.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Kukkura-annos epävarmuutta.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Mitään syitä siihen?

MOFO: Kaikki vain vyöryy ja vyöryy suuremmaksi ja pahemmaksi ja kaikista tulee epävarmempia, pelokkaampia, tai meistä shaumbroista tulee vain ilkeämpiä (vähän naurua).

ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, kiitos.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Kiitos, joo. Äläkä palaa kuuntelemaan sitä (naurua).

MOFO: Ai! Eikö se olisi ilkeää?

ADAMUS: No, ei, se oli hyvä vastaus! Se oli hyvä. Siksi. Koska otat jotain, mikä oli hyvä – olet humoristinen, hurmaava, nokkela – ja sitten palaat siihen sanoen: "Mitä sanoin? Haluan nähdä, mitä se on." Ja sitten …

MOFO: (nasaaliäänellä) Kuulostin niin honottavalta.

ADAMUS: Voi! Joo, kuulostin niin honottavalta.

MOFO: Voi, minulla oli räkäkökkäre!

ADAMUS: Linda sanoo sitä lepakoksi luolassa (naurua). Voi! Tai …

MOFO: Hurmaavaa.

ADAMUS: Tai sitten sanot: "Miksi seisoin käsi taskussa? Mitä tein sillä?" Ja … (Marty naureskelee) Olet hetkessä. Okei, kiitos. Hyvä vastaus. Pari lisää.

Mitä on tapahtunut vuoden alusta saakka? Miten määrittelisit sen? Vuoden alusta.

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Linda hiiviskelee.

LINDA: Takaisin Ms. Henryyn.

ADAMUS: Voi, kyllä.

MS. HENRY: Neiti? (Suom. huom. Ms = neiti)

LINDA: Ei.

MS. HENRY: Ms.

ADAMUS: Joo, vaikka istuisit kaukana rivin päässä, hän löytää tiensä sinne.

MS. HENRY: Hmm … hmm …

ADAMUS: Tarvitsisimme oikeastaan sellaisen suuren "puomimikrofonin", joka liukuu yleisön yläpuolella.

LINDA: Ei, pidän liikunnasta. Voin testata joustavuuttani.

ADAMUS: Ei, vaan voit juoksuttaa sitä pienellä ohjaimella.

LINDA: Ei, pidän joustavuudestani.

ADAMUS: Nyt olemme siis häirinneet sinua. Mitä on ollut menossa?

MS. HENRY: Epäilyn ohittaminen.

ADAMUS: Aha, okei.

MS. HENRY: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

MS. HENRY: Joo, joo. Se nousi esiin.

ADAMUS: Oman epäilysi?

MS. HENRY: Ryhmäepäilyn ja sitten pääseminen siihen, mikä on minun, ja omaan epäilyyni.

ADAMUS: Joo, joo.

MS. HENRY: Joo.

ADAMUS: Pidän siitä.

MS. HENRY: Paljon sitä.

ADAMUS: Hyvä.

LINDA: Okei, kiitos. Lisää?

ADAMUS: Toki, kolme lisää.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä on ollut menossa vuoden alusta? Mitä olet todella käsitellyt?

DIANE: Elämän valitseminen.

ADAMUS: Elämän valitseminen, joo. Se on hyvä asia. Se on huono asia, mutta se on hyvä asia. Se tavallaan tuo esiin kaiken, ja mainostan, ärsytän, provosoin koko tuota keskustelua tällä hetkellä.

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Joo. Sellaisissa asioissa provosoin sitä, kuin ProGnost, keahak, shoudit ja henkilökohtaiset keskustelumme. Tätä koko asiaa – uusi maa, vanha maa, minne menemme tästä? Se sattuu. Tarkoitan, että voisimme tehdä vain kivoja kumbajaa-asioita, mutta ei, luulen, että meidän täytyy todella oikeasti kulkea eteenpäin tässä kohtaa. Siis joo. "Pitäisikö minun jäädä?" Vaikea kysymys. Vaikea kysymys.

DIANE: Se on tuo kysymys.

ADAMUS: Se on iso kysymys. Ja kun tarkastelet tuota kysymystä: Pitäisikö minun jäädä?" ilman suurta valoa mahdollisuuksiin, kun katsot vain, ovatko 5, 10, 20, 30 vuotta tai enemmän tavallaan samaa, raportti on melko synkkä. Palaute ei ole kovin hyvä. Siis tästä syystä me avaamme mahdollisuuksia St. Germainin kuukaudessa.

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Joo, hyvä.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Kiitos. Voi, että rakastan tätä, kyllä. Ja voitte tuntea, ennen kun Linda antaa mikrofonia kenellekään, miten tämä … Voitteko tuntea ne energialiikekerrokset, joita huoneessa on tällä hetkellä? On pientä ja on suurta ja on sitä, että haluatte itkeä ja haluatte nauraa – joo, kaikki on siinä. Mm, kyllä. Miten määrittelisit sen?

LINDA F: Minulle kyse on ollut vapaudesta. Myin kotini. Tunne, että on mahdollisuuksia.

ADAMUS: Upeaa, hyvä. Saitko paljon rahaa kodistasi?

LINDA F: Tarpeeksi hyvin.

ADAMUS: Tarpeeksi hyvin, okei.

LINDA F: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Ja mitä aiot tehdä seuraavaksi?

LINDA F: Matkustaa.

ADAMUS: Hyvä, hyvä, erinomaista. Mihin paikkaan menet ensimmäisenä?

LINDA F: No, Havaiji on listalla.

ADAMUS: Joo.

LINDA F: Florida ja kuumat lähteet.

ADAMUS: Kuumat lähteet, hyvä. Olen iloinen, ettet sanonut Coloradon lähteet (naurua). Tarkoitan, että ne ovat vain tunnin päässä. Jotkut ihmiset eivät ajattele suuria. Tiedäthän: "No, taidan tehdä suuren matkan Coloradon lähteille. Käyn Jumalien puutarhassa yhtenä iltapäivänä", ja se on okei.

Hyvä, kiitos. Vielä yksi, vielä yksi. Mitä on ollut menossa vuoden alusta saakka? On …

LINDA: Yritän hämmentää sitä.

ADAMUS: On hyvin eräs huomattava shaumbra-energia. He siirtävät mikkiä eteenpäin, Linda! (Adamus naureskelee) Se vain jatkaa menoaan. Ole hyvä.

JOHN: No, yhtä valtavaa vuoristorataa, joten …

ADAMUS: Joo.

JOHN: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

JOHN: Vapaus, ehdottomasti.

ADAMUS: Vuoristoradan juttuna on, että … Tiedäthän, miten vuoristorata kulkee ylös ja alas?

JOHN: Joo.

ADAMUS: Tämä vuoristorata kulkee taaksepäin ja eteenpäin samanaikaisesti, ja ylös ja alas.

JOHN: Joo.

ADAMUS: Ja siinä ei ole mitään tolkkua. Miten vuoristorata voisi kulkea eteenpäin ja taaksepäin? Tässä ei ole tolkkua. Mutta itse asiassa se kulkee. Hyvä, kiitos. Kiitos, että olet täällä.

Minun vastaukseni, mitä olen havainnut, syy miksi tuon esiin tämän kysymyksen, on melko yksinkertainen: epäily. Epäily. Muutamat teistä sanoivat sen tai pääsivät lähelle sitä. Epäily

On paljon voimakasta itsenne epäilyä, mikä repii teitä monin tavoin, ja epäilyä maailmasta ja siitä, mitä seuraavaksi tulee. Tarkoitan, että on aina jonkin verran epäilyä, mutta nyt se on hyvin merkittävää. Se on hyvin huomattavaa ja toimii todella syvillä tasoilla. Epäilyä siitä, teettekö oikeita asioita, ettekä ole yksin tässä. Kun muut mestarit, ne hyvin harvat jotka ovat tulleet tätä tietä ennen teitä, pääsivät tähän kohtaan, oli paljon epäilyä. Se on huteraa maaperää. Se on vuoristorata, joka kulkee eteenpäin ja taaksepäin samanaikaisesti. Se on kysymistä, mitä tehdä, ja hyvin usein ette katso koko mahdollisuusvaloa – katsotte vain menneisyyttä, mistä tulette, ja yritätte projisoida sen tulevaisuuteen.

Ja teillä on sisällänne tunteita, että jokin on kohta pääsemässä irti – Patricia erityisesti on tästä esimerkkinä, on jotain valmiina pääsemään irti – mutta sitten alatte analysoida sitä. Alatte arvioida sitä mielessänne ja alatte käyttää menneisyyttä vertailukohtana, ainakin mittapuuna ja sanotte: "Mutta voinko oikeasti tehdä sen?" Ja sitten epäilette itseänne ja sitten Paulin tapaan teillä on upeita ideoita, hämmästyttäviä inspiraatioita – tuo kaveri on mestari – mutta sitten hän pelaa varman päälle. Anteeksi, että kiusaan sinua, mutta pelaat varman päälle, ja niin monet teistä tekevät.

Kyse ei ole siitä, että teidän tarvitsee tehdä mitään. Teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Voisitte vain matkustella. Voisitte vain ottaa rennosti, mutta sitten ette tee mitään, ja on hyvin, hyvin haastavaa, kun sisällänne on jotain, joka haluaa todella tehdä jotain, erityisesti tässä viimeisessä elämässänne – lähteä suurten fanfaarien kera, lähteä äärimmäisen luovuus- ja inspiraatiopuuskan ja niiden asioiden kera, joita olette aina halunneet tehdä tällä planeetalla. Vaikka se olisi vain kertomista todella isosti planeetalle: "Lähden pois täältä" (Adamus näyttää kumpaakin keskisormea, vähän naurua). "Lähden niin pois täältä. Pitäkää hauskaa paskalävessänne!" (Paljon naurua)

Ei, vaan käytän tätä esimerkkinä … Haluatte päästää sen ulos. Haluatte, mutta ette päästä ja tukahdutatte sen. En suosittele, että menette kaikki tekemään tämän huomenna, mutta eikö teillä ole ollut tuota tunnetta? Sanotte vain: "Lähden niin pois!"

Nimittäin tiedän, että jotkut teistä tekivät niin kouluaikana. Pääsitte tiettyyn kohtaan – jotkut teistä lukiossa, jotkut yliopistossa – ja yhtenä päivänä vain heräsitte ja sanoitte: "Tämä ei ole minua varten. Kenties se on toisia ihmisiä varten, mutta ei minua. En aio olla enää kahta tai kolmea vuotta." Jotkut teistä tekivät sen vain kuukausia ennen valmistumistanne. "Tämä ei ole minun polkuni. Se saattaa olla jonkun toisen. Lähden niin ulos täältä. En tiedä, mitä teen. En tiedä, minne menen. En tiedä, miten selviydyn, mutta olen varma, etten jää tähän tylsään helvetinloukkoon enää kauemmaksi aikaa. Aion olla minä." Tästä syystä siis olette shaumbra-merirosvoja. Tästä syystä olette hämmästyttäviä ja tästä syystä tuon tämän esille.

Tällä hetkellä on paljon epäilyä. Olkaa ok epäilyn suhteen. Nimittäin kun alatte epäillä epäilyä, voi pojat, rrr, rrr, saatte ison päänsäryn (Adamus naureskelee). Olkaa ok epäilyn suhteen. Se on vain tuo pieni itse menneisyydestä, joka yrittää pelata varman päälle, joka yrittää suojella teitä.

Okei, isosti syvään henkeä tässä.

Kolmas kysymys

Seuraavana kysymyslistalla. Aa, esitetäänpä vähän roolia tässä, okei? Olette noin 50 hengen ryhmän edessä. Nämä ovat vastaheränneitä ihmisiä. He ovat juuri lukeneet oman "Keskusteluja Jumalan kanssa" –kirjani – keskusteluja Itseni kanssa, kuten Kuthumi kutsui sitä. He olivat inspiroituneita. Heillä oli suuri avautuminen tai jotain tapahtui heidän elämässään. He vasta alkavat herätä. Tiedätte, millaista se on, mitä, 10, 15 vuoden takaa. Tiedätte tuon tavallaan naiivin inspiroitumistason, joka sanoo: "Voi hyvä luoja, katsokaa, mitä olen löytänyt."

Olette tässä nyt sellaisina, kuin olette tänään, olentoina jotka tulevat mestaruuteensa. Olette käyneet läpi vaikeita aikoja. Olette käyneet läpi tuon heräämisen alkueuforian – "Voi, on jotain muuta!" – ja nyt olette tässä monen vuoden päässä käytyänne paljon läpi. Mitkä kaksi tai kolme asiaa kertoisitte?

Olette ikään kuin ryhmän edessä. Olette mestari, olette opettaja ja teillä on rajallinen aikamäärä, joten teidän täytyy päästä suoraan asiaan. Mitä aiotte kertoa tälle ryhmälle vastaheränneitä olentoja? Mitä ovat – sanotaan – kaksi tai kolme pääkohtaa, tai vain yksi pääkohta, jos todella haluatte. Mitä aiotte kertoa heille tästä matkasta? Mitä viisaita, järkeviä neuvoja aiotte antaa heille?

Linda, tulisitko tänne taululle, ja käynnistetään taikalehtiösi tässä, ja … Teknologia on hämmästyttävää. Hän voi seistä siinä ja se näkyy tuolla. Uskomatonta. Mitä tulee seuraavaksi? Siis teemme roolileikkinäytöksen. Muistakaa vetää syvään henkeä, koska jotkut teistä sekoavat tällä hetkellä (vähän naurua). Tietoisuusnäytös. Kaikki on näytöstä. Okei?

Siis Linda kutsuu teitä, mutta hän seisoo myös täällä kirjoittamassa taululle, mikä merkitsee, että teidän täytyy tulla tänne …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … tuoliin. Siis valitse, Linda. Minä astun sivuun.

LINDA: Sart.

ADAMUS: Sart. Puhut siis … (naurua) Nyt tiedätte, oletteko Lindan hyvällä vai huonolla listalla (lisää naurua). En sano, kumpi on kumpi.

Siis Sart, puhut noin 50000 hengen edessä, jos otetaan mukaan kamera …

SART: Hei, shaumbrat!

LINDA: Toivon, ettet olisi niin ujo.

SART: Yritän olla olematta.

ADAMUS: Mitkä pari kohtaa sinulla olisi?

SART: Älkää kuunnelko ketään muuta. Kuunnelkaa itseänne heti. Mitä muuta? Ai niin, olkaa kuin Sart (naurua).

ADAMUS: Tota, Sart, minä …

SART: Olen todella …

ADAMUS: Eikö tässä ole ristiriita? (Lisää naurua) Etkö juuri sanonut – kuuliko joku muu sen vai onko kyse vain minusta? – "Kuunnelkaa itseänne, älkää kuunnelko ketään muita. Olkaa kuin Sart." (Lisää naurua)

SART: Okei, otetaan se pois.

ADAMUS: Okei. Ja Linda kirjoittaa nämä. Voimmeko saada taikataululle yhden asian? Okei.

LINDA: Mitä hän sanoi, mikä oli kirjoittamisen arvoista?

ADAMUS: Ei mitään (naurua).

SART: Hei! Ensimmäinen kohta oli hyvä!

ADAMUS: Hän sanoi: "Millään ei ole merkitystä". Joo. "Kuuntele itseäsi."

LINDA: Ok.

ADAMUS: Okei.

SART: Nauttikaa elämästä! Tehkää, mitä haluatte, silloin kun haluatte. Tiedän, että se on vaikeaa rahallisesti, ja kaikkia hyviä juttuja, joita voitte ajatella, mutta tehkää se itsenne vuoksi, silloin kun haluatte tehdä sen.

ADAMUS: Okei. Tämä on heräävien ihmisten ryhmä ja heillä on vielä vähän matkaa edessään. Haluaisitko jakaa jotain muuta, ennen kuin lähdet näyttämöltä? Jotain muuta heräämisestä mestaruuteen?

(Sart pitää tauon)

Koska minusta tämä vaikuttaa liihottelulta. He lähtevät ulos ovesta: "Voi!" – tiedäthän autuaana. Haluaisitko jakaa jotain muuta? Sanonpahan vain.

SART: Tavoitelkaa unelmianne, koska sitä ne ovat. Ne ovat hyviä. (Adamus katsoo yleisöön saadakseen reaktion, vähän naurua) Onko tämä makyoa?

ADAMUS: En sanonut niin, mutta yleisö tavallaan sanoi (lisää naureskelua). No, jos olisitte kaikki herääviä ihmisiä: "Voi kyllä, kyllä, kyllä!" Mutta ette ole herääviä ihmisiä, olette tulossa mestaruuteen. Ette välttämättä sano: "Kyllä, kyllä, kyllä." Sanotte tavallaan: "Emmekö puhu tuosta isosta elefantista huoneessa?" Huoneessa on todella suuri elefantti. Se on vain minun mielipiteeni. Sinulla on näyttämö, mestari. Siis "Kuuntele itseäsi, nauti elämästä ja tavoittele unelmiasi. Jee!" Tehdään juliste, missä on kissanpentu, ja sitten … (Naurua ja Adamus naureskelee)

SART: Vau!

ADAMUS: Joo, kiitos. Kiitos. Seuraava. Ja muuten, ei ole helppoa olla täällä edessä.

LINDA: Haluatko uuden sivun joka ihmiselle …?

ADAMUS: Ei, jatka vain kirjoittamista. En tiedä, miten tämä juttu toimii.

LINDA: Okei. Ai niin, uusi ihminen. Se olisi – se olisi tohtori.

ADAMUS: Ja olet myös tervetullut yleisön joukkoon antamaan mikrofonin jollekin.

LINDA: Okei, kiitos.

ADAMUS: Juokse tänne eteen.

LINDA: Voin tehdä sen.

CHERYL: Kiitos.

ADAMUS: Ole hyvä. Sinulla on nyt 50 vastaherännyttä ihmistä.

CHERYL: Kauniita, upeita olentoja täällä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

CHERYL: Ensimmäiseksi ajattelen, että on hyvin, hyvin tärkeää rakastaa itseään. Monet meistä kasvavat kaikenlaisten hyväksikäyttöjen kanssa ja meille kerrotaan asioita, jotka eivät ole totta. Ne ovat rajoituksia. Päästetäänpä siis irti rajoituksista ja rakastetaan tuota hämmästyttävää ja upeaa olentoa, joka olet.

Sanon tämän ensin, koska toinen asiani on, että teillä on helvetinmoinen tie edessänne (vähän naureskelua). Se on vaikea. Se on haastava. Se on kova. Se on pelottava. Se on kammottava. Mutta jos rakastatte itseänne ja luotatte itseenne, luotatte siihen luojaan, joka olette, pärjäätte hyvin siinä ja tulette ulos siellä, missä haluatte olla (vähän taputuksia).

ADAMUS: Sinulla oli itse asiassa hyvin uskottava esitys tässä. Hyvin uskottava, joo. Näen, että tosiaan teet tätä.

CHERYL: Olen tehnyt monta vuotta.

ADAMUS: Ai, siis upeaa. Hyvä.

CHERYL: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos, kiitos. Linda, kenestä teet vapaaehtoisen?

LINDA: Okei, teen vapaaehtoisen David McMasterista.

ADAMUS: Ai David! Minä tulen sinun tuolillesi.

DAVID: No, ensimmäiseksi suosittelisin, että nousette seisomaan, laitatte pään jalkojenne väliin ja pussaatte pepullenne hyvästit (vähän naurua).

LINDA: En aio kirjoittaa sitä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Voisitko havainnollistaa, David? (Lisää naurua)

DAVID: Tässä kohtaa menen yleisöön ja annan mikin.

LINDA: Anna minulle jotain, mitä voin kirjoittaa.

DAVID: Kyllä. Vedetään vain henkeä tässä.

EDITH: Voit pussata peppuasi, kun pääset kotiin.

DAVID: Teen sen (Adamus naureskelee). Kaikki selviää. Kaikki selviää. Kaikki tulee olemaan ok. Ihmisyytenne ei ole vastuussa valaistumisestanne, heräämisestänne.

LINDA: Miten se tiivistetään?

ADAMUS: "Kaikki tulee olemaan ok. Ihminen ei vastuussa."

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo.

DAVID: Samaan aikaan tämän prosessin läpikäyminen tuo esiin valtavasti ahdistusta ja epäilyä, ja se on aikaa todella luottaa itseensä, hyväksyä itsensä ja tietää, ettei ole koskaan tehnyt mitään väärin. Siis nauttikaa elämästä, hengittäkää ja sallikaa. Ja salliminen on yksinkertaisin, mutta vaikein asia, jonka koskaan teette, koska epäilette sitä päivästä toiseen. Mutta vain sallikaa.

ADAMUS: (taputtaen) Kiitos (vähän taputuksia).

LINDA: Oikein kiva. Seuraava.

ADAMUS: Huoneessa on paljon viisautta. Hyvä, hyvä. Seuraava.

LINDA: Okei, seuraava olisi Jan Luce (Jan on yllättynyt, Adamus naureskelee)

ADAMUS: Tämä on Lindan lista. Huomatkaa, että minä esitän kivaa kaveria. Minä en kutsu ketään. Anna palaa.

JAN: Luulen, että minua auttoi eniten pääsemään läpi se, ettei voi tehdä virhettä. Luulen, että se oli suurin ahaa-elämys minulle – koko elämäni olin aina tuntenut, että mitä tahansa tein, se ei ollut oikein. En seurannut oikeita asioita. En tehnyt oikeita asioita. Niinpä minulle oli valtava asia, että joku kertoi, etten tehnyt virheitä. Jos siis kertoisin teille, että kaikki mitä teette, on ok, että te ette voi tehdä virhettä, se olisi suurin asia, jonka mielestäni voin sanoa teille.

ADAMUS: "Ei voi tehdä virhettä." Hyvä. Ja noudatatko sitä omassa elämässäsi? Tarkoitan, että oliko tämä helppo omaksua?

JAN: Ei, työstän sitä edelleen (naureskellen). Joo.

ADAMUS: Mutta se on erittäin hyvä asia ymmärtää.

JAN: Kyllä, niin ajattelen.

ADAMUS: Hyvä.

JAN: Se oli …

ADAMUS: Ja miltä tuntuu seistä täällä edessä?

JAN: Vähän jännittää.

ADAMUS: Hyvä. Okei, mutta pääsit mahdollisuuteen tänään.

JAN: Pääsinkö?

ADAMUS: Pääsit.

JAN: Ai.

ADAMUS: Seistä täällä edessä näin.

JAN: Vau! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Joo, joo.

JAN: Okei! (Vähän taputuksia)

ADAMUS: Kiitos.

JAN: Kiitos.

ADAMUS: Okei, vielä kaksi.

LINDA: Suoraan takanasi.

ADAMUS: Minulla on muita asioita puhuttavana.

Ja nyt kaikki ajattelevat: "Voi hyvä, enää yksi tämän jälkeen. Toivottavasti – prosentteina on vain kahden prosentin mahdollisuus, että minut valitaan, ja kenties se en ole minä." Ole hyvä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Hyvää iltapäivää. Yksi suurimmista tämän prosessin lahjoista, jonka olen kokenut, on avautuminen sallimiselle – sallimiselle "olen olemassa" – mutta ei vain sen sallimiselle, vaan sen tunteminen itsessäni ja sen tunteminen niin syvästi, että alkaa elää "olen olemassa" jokapäiväisessä toiminnassaan. Ja se on ollut suuri lahja, meneminen todella syvälle sen tuntemiseen ja sallimiseen ja sen tietämiseen, että ihmisyyden rinnalla menemme mestariaistiin ja siirrymme mielen ja viiden aistin yli. Avaudumme tälle suurelle mahdollisuudelle, että vain sallimme, ja se on tunne, mistä ihminen ei minun mielestäni voi oikeasti saada tunnetta. Mennä viiden aistin ja mielentilan yli. Ja avautua tälle laajalle äärettömyydelle, sallia sisällään "olen olemassa", tulla äärettömyydeksi ilman alkua, ilman loppua, ilman päättymistä ja sen tunteminen sisällään.

ADAMUS: Hyvä. Tunnetteko intohimon?

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Tarkoitan, että se lähti pienestä jännityksestä.

SHAUMBRA 2: Olen todella hermostunut, kyllä! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Joo, mutta itse asiassa sinä …

SHAUMBRA 2: Join liikaa chaita ensin (vähän taputuksia).

ADAMUS: Liikaa chaita (naureskellen). Mutta kanavoit tuon hermostuneisuuden intohimoksi, ja sen voi tuntea. Se oli erittäin, erittäin hyvä. Kiitos. Vielä viimeinen.

LINDA: JoAnne.

JOANNE: Haluan vain esitellä Broncoseja (hänellä on Peyton Manningin, numeron 18, oranssi paita ja tämä pelaa Super Bowlissa seuraavana päivänä).

LINDA: No, sinulla on todella tyylikkään kaverin paita. Mm hmm.

JOANNE: Se on totta.

ADAMUS: Joo.

JOANNE: Hei, Peyton (he naureskelevat). Okei, se sattuu.

ADAMUS: Luuletko, että Peyton katselee?

JOANNE: Totta kai hän katselee!

ADAMUS: Ai, okei.

JOANNE: Olemme kavereita.

ADAMUS: Varmasti, okei (Joanne kikattaa).

JOANNE: No, hänellä on vähän kiire tällä hetkellä. Hän katselee myöhemmin.

ADAMUS: Joo, joo. Joo.

JOANNE: Kaverit, se sattuu. Teidän täytyy päästää irti monista asioista, joita olette kanniskelleet elämä toisensa jälkeen. Se sattuu. Niinpä ehdotan, että huolehditte itsestänne. Varmistakaa, että liikutte. Syökää todella paljon elävää ruokaa, juokaa paljon vettä ja rakastakaa itseänne. Menkää tanssimaan niin paljon, kuin voitte. Se vapauttaa paljon. Luottakaa minuun tässä. Ja minulla oli jotain muutakin. Älkää hikoilko pikkujutuista. Älkää olko ankara itsellenne. Emme ole täydellisiä. Kuka haluaisi ollakaan täydellinen? Älkää hikoilko pikkuasioista ja pitäkää vähän hauskaa, ok? Jihuu!

ADAMUS: Kiitos (vähän taputuksia). Kiitos. Ja unohdin, oli vielä yksi, jonka halusin – rakas Linda.

LINDA: Aion ampua …

ADAMUS: Ai, et tarvitse mikrofonia. Anna palaa, Linda. Olet luokanopettaja. Tässä on luokkasi vastaheränneitä, heräämisimpejä. Mitä siis kertoisit heille? Haluatko, että kirjoitan sen?

LINDA: Täytyykö sen olla jotain, mitä ei ole vielä sanottu?

ADAMUS: Ei, mitä vaan haluat. Mitä vaan haluat.

LINDA: (huokaisten) Itken kohta.

ADAMUS: Se olisi hyvä juttu.

LINDA: Elämä on kaunis kokemus, jos sallitte sen olla ja voitte vain olla sen kanssa, ja kun teette sen, todellinen "minä olen" –olemuksenne on välittömästi aina teitä varten (joku sanoo "kaunista" ja yleisö taputtaa).

ADAMUS: Okei.

LINDA: Ei ole reilua. Kaikki muut …

ADAMUS: Kiitos, kiitos. Okei, ja voimme himmentää näitä vähän, jotteivät ne häikäise silmiänne.

Adamuksen vastaus

Adamus opettamassa vastaheränneiden opiskelijoiden luokkaa on vähän erilaista, kuten voitte kuvitella.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Numero yksi – olette kaikki nyt vastaheränneitä. Numero yksi: ei ole paluuta takaisin. Unohtakaa se. On liian myöhäistä. Teidän olisi pitänyt ajatella sitä aiemmin (naurua). Olette niin … (joku sanoo "sekaisin" ja paljon naurua) En aikonut sanoa "sekaisin", kuten joku sanoi. Aioin sanoa, että olette nyt täysin heräämisessä, sekaisin. Se on pointtini numero yksi.

Pointtini numero kaksi: koko olemuksenne tuhotaan, murskataan, jauhetaan seuraavien 5, 10, kenties 20 vuoden aikana. Pääskää siitä yli, koska se tapahtuu. Se tapahtuu.

Se "sinä", joka istuu nyt tuolilla tuo leveä makyo-hymy kasvoillaan … (joku sanoo "oii!" ja vähän naureskelua) Tämän minä tekisin.

SHAUMBRA 3 (nainen): Se on kuitenkin totta.

ADAMUS: Joo, se on totta. Ajatelkaa taaksepäin.

SHAUMBRA 3: Kyllä.

ADAMUS: Kuten minä puhuin kaikille teille jokin aikaa sitten.

Missä olinkaan? Tuo leveä makyo-hymy kasvoillanne nyt, muistakaa se, koska menee pitkään, ennen kuin hymyilette taas (naurua ja kommentteja, joku sanoo "nauttikaa siitä nyt"). Puhun tässä elefantista, koska matka heräämisestä mestaruuteen muuttaa kaiken.

Oivallatte, ettei kyse ole ihmisen tulemisesta täydelliseksi, ei ihmisen yrityksestä olla parempi ihminen. Tämä on se asia, jota olette halunneet sydämessänne ja sielussanne – olla jumalainen, olla "minä olen". On useimmiten siis aikoja, jolloin teistä tuntuu ehdottomasti kamalalta.

LINDA: Se on jännittävää.

ADAMUS: Tunteellisesti … shh! Pidän puhettani. Jonkun olisi pitänyt sanoa teille tämä 15 vuotta sitten, eikö?

Tunteellisesti ja fyysisesti. Ja kun se tapahtuu, ymmärtäkää, että se on osa heräämistä. Kenties sitä ei tarvitse tapahtua tulevissa sukupolvissa. Kenties on joitain teidän kaltaisianne todellisia pioneereja, jotka käyvät tämän läpi ja raivaavat polkua ja tasoittavat tietä. Kenties. Mutta se mitä käytte läpi, kääntää teidät nurinpäin. Se laittaa teidät kohtaamaan kasvotusten omat demoninne ja lohikäärmeenne.

Se on painajaista ja jokainen teistä tulee siitä läpi. Jokainen teistä tulee lopulta mestaruuteensa eikä se ole mitään sellaista, mitä luulette nyt. Se ei ole mitään sellaista, mitä olette kuvitelleet sen olevan. Se on äärettömästi parempaa. Siinä on paljon enemmän potentiaalia. Siinä on paljon enemmän merkitystä ettekä vain puhu itsenne rakastamisesta, vaan olette rakastunut itseenne joka hetki. Sitä teidän täytyy odottaa innolla.

Seuraavat vuodet ovat vaikeita. Tiedän sen. Olen käynyt läpi sen, ja tämä shaumbra-ryhmä joka tuli ennen teitä, tietää, miten vaikeaa se on. Mutta haluan kertoa teille nyt, että kun menette alkuheräämisestänne mestaruuteenne, me – en vain minä, vaan me – olemme kanssanne matkan jokaisella askeleella. Minä, ne jotka oivalsivat mestaruutensa tässä elämässä, ne jotka kutsuvat itseään shaumbraksi, ne jotka kulkivat eteenpäin mitä vaikeimpina aikoina – me olemme kanssanne matkan joka askeleella. Tämän minä sanoisin.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä (vähän taputuksia). Kiitos, kiitos, kiitos. Koska haluan puhua elefantista huoneessa teidän kaikkien kanssa. Haluan puhua siitä, että se repii teidät kappaleiksi hyvin monilla tasoilla. Se laittaa teidät kasvotusten niiden osienne kanssa, joita ette ole halunneet katsoa.

Emme yritä värvätä ihmisiä tähän. Emme yritä lainkaan myydä heille valaistumisen ihmeitä. Itse asiassa, me kaikki olemme tehneet melko hyvää työtä ihmisten ajamisessa pois (vähän naurua), mutta oikein niin. Miksi maalata jotain makyo-kuvaa heille, kun kyse on vaikeimmasta asiasta, minkä koskaan teette?

Kun olette joutuneet puun ja kuoren väliin ja on luultavasti viimeinen kertanne maan päällä, kun kohtaatte joitain suurimpia pelkoja ja haasteita ja mietitte, pystyttekö siihen, onko teillä se sisällänne, on kirjoitettu joitain suuria sanoja – jos voitte palata tässä taaksepäin: luottaminen, salliminen. Nämä ovat perusasiat, kun olette päässeet alkuheräämisen läpi ja alatte päästä mestaruuteen. Luottaminen ja salliminen. Luottaminen ja salliminen, ennen kuin olette menneet … Itsenne rakastaminen, joo, mutta se on edelleen tavallaan epämääräinen käsite tuolla jossain – itsenne rakastaminen. Kuulostaa hyvältä, kovin monet ihmiset eivät oikeasti osaa tehdä sitä. Se tulee myöhemmin. Luottaminen, salliminen ja sen ymmärtäminen, että te ette voi tehdä virhettä, vaikka luulette tehneenne. Ajattelette, että olette tehneet suurimman ja tyhmimmän virheen lähdettyänne tähän kaikkeen, ja sitten oivallatte, että se oli suurin lahja, jonka koskaan olette antaneet itsellenne.

Siis vedetään syvään henkeä. Voi kyllä, ja nämä olivat vasta avauskommenttini (Adamus naureskelee).

Itse asiassa ennen kuin menen seuraavaan asiaan, haluan sanoa, että huomatkaa se viisaus, jota täällä tuli tänään läpi. Huomatkaa se viisaus, jota tuli teidän kaikkien läpi, kun tulitte tänne jakamaan. Ja kyllä, joskus on taipumusta päästellä vähän makyoa. Olette ryhmän edessä, olette lähetyksessä ympäri maailmaa, mutta alatte päästä joihinkin ydinasioihin, jotka ovat tärkeitä teille. Tämä on teidän viisauttanne. Tämän olette oppineet ja tätä jaatte, ja avataan vain tuo mahdollisuus tässä St. Germainin kuussa. Avataan tuo mahdollisuus kaikille teille opettajina riippumatta siitä, oletteko 50 vastaheränneen ihmisen edessä, koska teidän kirjanne ilmestyi juuri, kirja jonka nimi on: "Valaistuminen – älä tee sitä." (Naurua) Ei, vaan olen vakavissani. Se olisi upea otsikko.

Nimittäin jos teillä olisi kirja "Valaistuminen – polku, ruusuja ja pipareita", se on kuin, että kaikki tekevät sen. Joo, "Valaistuminen – pysy kotona". (Adamus naureskelee) Kuulin sen. "Valaistuminen – älä tee sitä", ja sitten pienellä präntillä alhaalla: "Ellet ole ehdottoman sitoutunut itseesi". Bestseller, ehdottomasti. Pelkästään tuo otsikko. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, mitä kirjoititte sisälle, vaan … (vähän naureskelua).

Mutta haluan siis kommentoida sitä, mitä kaikki tunsitte ja kuulitte täällä tänään. Paljon viisautta, ja katselitte itseänne 10, 15 vuotta sitten. Tarkastelitte, mitä yksinkertaisia totuuksia olette oppineet ja nyt jaatte, ja kyky tehdä se myös huumorilla. Todella hämmästyttävää. Jokainen teistä sai välähdyksiä mieleensä. Mitä sanoisin tälle 50 vastaheränneen ryhmälle? Ja kannustan teitä menemään sosiaaliseen mediaanne jakamaan sen toisten kanssa. Jakamaan, mutta ei kritisoimaan. Ei kritiikkiä. Jakakaa se. Laittakaa se sinne. Mitkä kaksi tai kolme asiaa sanoisitte tälle ryhmälle?

Okei, vedetäänpä syvään henkeä ja siirrytään eteenpäin. Mestariaisti.

Sandra, voisinko saada lämmintä kahvia? Tarkoitan, kuumaa kahvia. Tämä on yhtäkkiä jäähtynyt.

SANDRA: Okei.

ADAMUS: Kyllä. Vähän kermaa, ei sokeria, vastakeitettyä. Ei pannusta (muutama kikatus).

SART: Sinun täytyy mennä Starbucksiin.

ADAMUS: Ei sokeria, mutta kermaa. Vastakeitettyä.

LINDA: Haluatko hänen menevän Starbucksiin?

ADAMUS: Ei, ei, ei. Tee sitä, sinulla on laite siellä takana, kiitos. Hei, minä olen mestari ja niin on hänkin. Hän voi helposti sanoa: "Tee oma kahvisi", ja luultavasti tekisin (vähän naurua), joo. Se on mahdollisuus.

SANDRA: Onko minulla vielä tuo mahdollisuus? (Naurua)

ADAMUS: Ei, se meni juuri umpeen. Kyllä, se meni juuri umpeen.

Mestariaisti

Siis menemme nyt mestariaistiin ja aion puhua tästä jonkin aikaa. Puhun viidestä ihmisaististanne ja jotkut teistä kyllästyvät ja sanovat: "Hän puhuu jatkuvasti siitä". Kyllä, kunnes oivallatte sen. On suuri ero informaation, yksityiskohtien saamisessa ja sen ruumiillistamisessa, oivaltamisessa, tuomisessa kokemukseksi. Niinpä aion jatkaa puhumista ihmisaisteista ja mestariaistista. Ja taas kerran, kiitos ei kaikkia näitä kommentteja: "Haluan uutta joka kuukausi." Ei, vaan haluat jotain vain häiritsemään itseäsi. Tämä on sen ydinolemus, mihin menemme tällä hetkellä. Okei.

Ensimmäinen asia jonka huomaatte mestariaistissa – ja jotkut teistä ovat jo huomanneet – on hämmennys ajassa. Ensimmäinen asia. Se on kuin perusteet. Se on aakkoset. Ja aivan kuten puhuitte oppilaille aiemmin, herääville oppilaille, ja annoitte kaksi tai kolme asiaa, nyt minä puhun teille, mestareille, ja sanon, että ensimmäinen asia jonka oivallatte mestariaistissanne, on hämmennys ajassa. Se voi saada teidät voimaan pahoin. Se voi saada teidät tuntemaan, että hajoatte, ettei teillä ole enää mitään viitekohtia, ja se voi ehdottomasti saada tuntemaan, että tulette hulluksi.

Otatte pois tiettyjä perusasioita, joita olette pitäneet sisällänne – aika-avaruuden ollessa yksi perusasioista – ja alatte muuttaa sitä ja voitte luulla tulevanne hulluksi.

Kerron teille nyt, rakkaat mestarit, että antakaa sen olla ok. Kun alatte tuntea ehdotonta hämmennystä, huimausta eikä teillä ole suhdetta paikkaan – tarkoitan enemmän kuin koskaan ennen – olkaa ok sen osalta, koska jos vastustatte sitä, jos yritätte päästä takaisin ns. viitekohtaan, häkkiinne, jos yritätte päästä takaisin siihen, romutatte ajattomana ja ajallisena olentona olemisen vaikutukset.

Aika-avaruusjoki

Kuvitelkaa hetki, että seisotte hartioita myöten joessa, pienessä joessa, ja vesi kulkee ohitsenne. Se ei syöksy, ei kaada teitä, mutta voitte todella tuntea veden. Ja tehdäänpä jotain tavallaan merabh-maista. Laitetaan vähän musiikkia tähän.

Seisotte siis … ja himmennetään valoja.

(Musiikki alkaa)

Seisotte siis joessa, tietysti miellyttävän puhtaassa vedessä ja voitte tuntea sen virtaavan joka puolella kehonne ympärillä. Tunnette sen lämpötilan. Tunnette tuon voiman, paineen, kun vesi virtaa ohitsenne.

Tunnette veden rauhallisuuden. Vaikka se työntyy teitä vasten, se tavallaan virtaa ympärillänne.

Tunnette sen läsnäolon. Sillä on määritelty olemus, tällä vedellä. Ja se on aina siinä. Tuo virtaus on suhteellisen pysyvä, aina siinä.

Tuo virtaus, tunne veden virtaamisesta kehonne ympäri on jatkuva muistutus, että olette joessa, olette vedessä. Se sanoo jatkuvasti: "Olet tässä. Olet elossa. Olet olemassa", koska voitte tuntea veden virtaavan ympärillänne.

Tällainen aika-avaruus on. Se on jatkuvaa virtaa. On tavallaan jatkuva paine. Voitaisiin kutsua sitä lempeäksi vastustukseksi, iloiseksi vastustukseksi. Toisin sanoen, voitte tuntea sen. Ja tässä tapauksessa aika-avaruus kulkee lävitsenne, voitte tuntea sen. Se on biologianne joka osassa, mielenne joka osassa.

Aika-avaruus on kuin joki. Oli suurenlainen hyppäys, kun aloitte ymmärtää, että te ette kulje aika-avaruuden läpi, että se virtaa teidän lävitsenne ja ympärillänne. Ja nyt tässä esimerkissä, joessa, tuntiessanne sen itseänne vasten, siinä on tavallaan tolkkua – "Joo, aika ja avaruus ovat asioita, jotka virtaavat."

Ja jos liikutatte kättänne vedessä tai jalkaanne, aika-avaruus – tai tässä tapauksessa vesi – reagoi. Ette juokse joen läpi. Ette työnnä jokea kulkiessanne. Se virtaa teidän ympärillänne. Tällä periaatteella aika-avaruus todella toimii.

Mutta nyt on eräs vakio – joen virtaus. Se on pysyvä, aina siinä, siinä määrin, että unohdatte edes olevanne joessa. Alatte itse asiassa unohtaa, että on virtaus. Unohdatte, että on tavallaan voima. Voitte tuntea virtauksen. Unohdatte, että on vastustusta tai kitkaa.

Se on vakio. Se ankkuroi teidät, ja itse asiassa joen virtaus ei oikeasti koskaan muutu, eikä lämpötila, eikä paljon mikään. Se on aina siinä.

Niinpä melko pian alatte vain hyväksyä sen. Ette koskaan kyseenalaista sitä, ette koskaan mieti, millaista on, kun sitä ei ole. Se on aina siinä. Se on yhteys.

Tällaista se on, tällaista se on ollut teillä – aika-avaruuden virtaus. Liikuttakaa jalkaa, liikuttakaa kättä vedessä, sukeltakaa, laittakaa päänne veden alle ja se reagoi teihin. Se virtaa ympärillänne.

Tämä on aika-avaruus. Ja tätä ihmiset tekevät.

Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle. Se on tavallaan aika-avaruuden yleistunne, dynamiikka.

Siihen olette tottuneet. Mutta kuten alatte jo panna merkille, se alkaa muuttua. Se alkaa muuttua, ja tässä on esimerkki tuosta erosta.

Ajaton mahdollisuusallas

Tyypillisellä ihmisellä virta kulkee hänen luokseen, lävitseen ja pois. Hän ei edes tunnista sitä. Hän luulee kulkevansa aika-avaruuden läpi, mutta hän on joessa. Kun tulette mestariaistiinne, teillä on yhtäkkiä eri tilanne ja se menee näin. Vähän musiikkia.

(Musiikki alkaa uudestaan)

Nyt olette suuressa, lämpimässä ja ihanassa uima-altaassa. Ei ketään muita. Miellyttävän lämmintä ja puhdasta vettä, ja annatte itsenne mennä pinnan alle, painutte upoksiin, tavallaan kellutte. Tämä on suuri allas, ihanaa lämmintä vettä, jonka lämpötila on suurin piirtein sama kuin kehossanne, joten ette oikeastaan tunne vettä.

Eikä se liiku, se on vain siinä. Ei ole painetta. Ei ole voimaa. Tavallaan vain kellutte. Antakaa itsenne tuntea sitä hetki.

(Tauko)

Tämä on tavallaan ajattomuutta. Tuo vesi on nyt-hetkessä. Se ei työnnä teitä vasten. Se ei mene minnekään. Olette mahdollisuuksien, ajattomien mahdollisuuksien altaassa.

(Tauko)

Olette vain siinä. Olette vain siinä.

Tämä on ajattomuutta ja huomaatte mestarina ensimmäiseksi: "Tämä on kivaa, mutta mitä minun pitäisi tehdä sillä? Siis … kellun vain lämpimässä vesialtaassa. Mitä minun pitäisi tehdä?"

Sallikaa itsenne ensin tulla tietoiseksi siitä erosta, mikä on liikkuvassa joessa ja nyt uppoutumisessa tähän lämpimään vesialtaaseen. On joitain samankaltaisuuksia. Ne ovat kumpikin vettä. Mutta kaikki muu on tavallaan erilaista.

Tämä on ajattomuutta, mitä kutsun sanoinkuvaamattomaksi hetkeksi, sanoinkuvaamattomaksi läsnäoloksi. "Sanoinkuvaamaton" merkitsee "ilman kuvausta". Älkää yrittäkö määrittää sitä. Älkää yrittäkö määritellä sitä.

Vain kellutaan. Ei työnnetä sinne tai tänne. Vain kellutaan.

Sanoinkuvaamaton läsnäolo, minä olen, ympärillään tämä mahdollisuusmeri, joka on ajan ja paikan ulkopuolella. Sitä vesi on – kaikki mahdollisuudet.

Se on myös aika-avaruus, mutta hyvin erilainen kuin joki, koska sillä hetkellä kun päätätte kokea jotain, sillä hetkellä kun päätätte olla luova, sillä hetkellä kun päätätte ilmaista itseänne, yhtäkkiä tuo liikkumaton vesi, tuo aika-avaruus, joka ei liiku, aktivoituu. Yhtäkkiä. Sitten se liikkuu ja reagoi täysin haluunne. Mutta toisin kuin joki, se ei vain virtaa ikuisuutta. Voitte muuttaa sitä. Voitte liikuttaa sitä. Voitte sopeutua siihen tai paremminkin se sopeutuu teihin sillä hetkellä, kun valitsette jotain. Ja se on ajan ja avaruuden/paikan ulkopuolella.

Sillä ei ole merkitystä, oletteko tässä vesialtaassa, tässä liikkumattomassa aika-avaruudessa. Sillä ei ole merkitystä, valitsetteko tällä hetkellä jotain, mitä joessa oleva ihminen olisi pitänyt lapsuudessaan olevana, koska ei ole aikaa ja paikkaa, mestari. Ei ole menneisyyttä. On vain sanoinkuvaamaton läsnäolo.

Sillä ei ole merkitystä.

Sillä ei ole merkitystä tässä aika-avaruuspotentiaalin altaassa, päätättekö kokea jotain, minkä ihminen joessa ajattelee olevan tulevaisuudessa – ajattelee olevan jossain ylävirrassa. Ei tässä altaassa, koska se on ajaton.

Ihmiselle se on ällistyttävää. "Miten niin voi olla?" Ihminen on ollut tuossa joessa elämien ja elämien ajan eikä se tiedä mitään muuta kuin joen. Se luottaa jokeen. Se on riippuvainen joesta. Se käyttää jokea oikeuttaakseen olemassaolonsa. Mutta mestariaistissa kyse on teistä tässä aika-avaruuspotentiaalin lämpimässä altaassa.

Tuo lapsi joka olitte, tuo lapsi joka oli turvaton jossain kohtaa, on tässä nyt mestarin rinnalla. Mestarin jonka jotkut teistä sanoisi olevan tulevaisuudesta. Mutta se ei ole. Se on tässä altaassa kanssanne nyt.

Nuo aspektinne joiden kanssa olette kamppailleet, ovat tässä altaassa nyt, täysin integroidun Itsenne rinnalla. Kaikki aivan tässä, täysin integroituneena.

Nimittäin ei tarvitse olla lineaarista aika-avaruutta. Teidän ei tarvitse seistä tuossa joessa enää. Helvetti, toiset eivät edes käsitä, että on joki. Te voitte olla tässä altaassa.

Tuo lapsi joka olitte, joka tunsi suurta turvattomuutta, voi olla tässä ja nyt tämän altaan ehdottomassa turvassa, tuon mestarin kanssa. Tuo mestari joksi yritätte tulla, on tässä nyt.

Ei ole erillisyyttä. Ei ole etäisyyttä. Ne kaikki ovat täällä.

Ja yhtäkkiä erittäin hassu asia alkaa tapahtua, hyvin merkittävä asia alkaa tapahtua. Nimittäin ne ovat aina olleet tässä. Aina, aina. Ne ovat aina olleet yhdessä ja yhtäkkiä tuo lapsi, tuo haavoittunut turvaton lapsi oivaltaa, että se on myös integroitunut mestari. Myös. Ja.

Se ihminen joka luulette olevanne nyt, joka yrittää raivata tietään joen läpi, yrittää tulla mestariksi, oivaltaa yhtäkkiä tässä ajattomuudessa, että mestari on jo tässä. Ei ole enää erillisyyttä ja ne kaikki voivat olla tässä. Ne kaikki voivat jakaa tämän sanoinkuvaamattoman läsnäolon.

Ja yhtäkkiä kaikki muuttuu. Yhtäkkiä tuo turvaton lapsi ei ole enää turvaton. Tuo aikuinen joka epäonnistui joissain asioissa, ei ole enää epäonnistuja. Tuo ihminen joka yrittää tulla mestariksi, ei enää yritä, koska kaikki mahdollisuudet on valaistu tässä paikassa ilman aikaa tai paikkaa. Olette jo siinä.

Teidän ei tarvitse parantaa lasta. Teidän ei tarvitse oikeuttaa virheitä. Teidän ei tarvitse yrittää olla mestari. Ne ovat kaikki tässä.

(Tauko)

Ja sitten yhtäkkiä tässä kauniissa hetkessä: "Minä hukun! Mitä oikein ajattelin?! Olen veden alla. Kellun ympäri tätä allasta. Plääh! Yäk! Minä hukun! Missä … On saatava henkeä!" Se tulee tapahtumaan (naurua kun Linda vääntelee naamaa).

Haluaisitko, että sanoisin teille mieluummin: "Voi, opitte rakastamaan itseänne ja se on niin iloista ja teillä on …"?

LINDA: Kyllä!

ADAMUS: Kerron teille nyt, mitä tulee … (Adamus nauraa).

LINDA: Joo! Tänään, joo!

ADAMUS: Kerron teille nyt, mitä tulee tapahtumaan.

LINDA: (nauraen) Voi luoja!

ADAMUS: Koska oivallatte ensimmäisenä mestariaistissa, että on ajattomuus ja olette myös ajassa. Olette edelleen joessa ja olette altaassa, kummassakin samanaikaisesti. Ja menette mukana niin, kuin menimme nyt: "Voi, pidän tästä todella. Musiikki on niin ihanaa."

Muuten, se on Yohamin uudelta "Merabh Zone" –cd-albumilta (Adamus naureskelee). Ja sanotte: "Voi, tämä on niin ihanaa. Kellun vain altaassa." Ja sitten aivan yhtäkkiä saatte tuon paskaoivalluksen: "En saa henkeä! Miten kauan olen ollut veden alla?" Ihminen siinä huutaa: "Mikä sinussa on vikana?! Sinulla on kaikki nämä henkiset jutut, mutta unohdat käytännön asiat, kuten että sinun täytyy hengittää ja sinulla täytyy olla työpaikka ja sinun täytyy syödä ja sinulla on kaikkia näitä ongelmia menneisyydestä etkä pysty maksamaan vuokraasi."

Näettekö, mitä tapahtuu? Totutelkaa siihen (vähän naurua). Totutelkaa siihen.

Sanoinkuvaamaton läsnäolo

Teistä tuntuu ehdottoman hämmentyneeltä fyysisesti. No, käytte jo läpi sitä, mutta kehostanne tuntuu: "Mitä tapahtuu?" Se on tuo huuto, jonka juuri sanoin: "Sinä hukut!" Siinä kehonne sanoo: "Missä joki on?! Tarvitsemme joen! Oletko hullu?! Annat itsesi saada tämän kokemuksen – mikä sinussa on vikana?! Mene heti takaisin jokeen. Ilman tuota voimaa, ilman painetta, ilman seisomista joessa loputtomien elämien ajan, sinä kuolet. Sinä sekoat. Sinusta tulee hullu."

Esitän mielen roolia. "Mitä oikein ajattelet? Olet tehnyt tämän aiemmin. Muistatko, kun sallit itsellesi näitä huikentelevia fantasioita, yksisarvisia ja kaiken muun, mitä sinulla on, makyosi? Yritän auttaa sinua. Mene takaisin tuohon hemmetin jokeen nyt, niin kuin kaikki muut. Seiso vain siinä ja anna joen virrata ohi. Mitä ajattelet tuossa altaassa? Mitä jos joku muu omistaa sen? (Naurua) Mitä jos siinä on alligaattoreita. Sinun ei edes pitäisi olla … Et omista allasta. Sinulla ei ole riittävästi rahaa altaan omistamiseen ja kellut altaassa?! Ja mitä jos on alligaattoreita, joita et näe, koska niin voi tapahtua." (Adamus naureskelee)

Ja tämä on todellisuus, ystäväni. Aivan kuten te puhuitte oppilaille, jotka tulevat heräämiseen, minä puhun teille, jotka olette tulossa mestariaistiinne. Ensimmäiseksi menetätte ajan tasapainon tai joustamattomuuden. Se on todella siistiä ensin, koska kellutte vain tuossa ajattomuudessa, tuossa sanoinkuvaamattomassa läsnäolossa, tuossa "Voi luoja, että tämä tuntuu hyvältä. Se on niin vapauttavaa" ja sitten yhtäkkiä – pum! – todellisuus. Vanha todellisuutenne. Jokitodellisuus.

Valmistautukaa siis siihen. Onko se teille ok? Nyt kun tiedätte, että se tapahtuu, nyt kun voitte sanoa: "Voi kyllä, muistan. Olemme puhuneet tästä. Nyt en ole yhtä huolissani siitä. Nyt olen ok."

Tunnette siis ajattomuuden vaikutukset. Olkaa sen kanssa. Olkaa rohkea ja uskalias. Avautukaa mahdollisuuksille, okei? Okei? Tämä on St. Germainin kuukausi – historiallisesti tämä on nyt aina St. Germainin kuukausi. Avautukaa mahdollisuuksille, joita on ajattomuudessa.

Tuossa ajattomassa – käytän klassisia esimerkkejä, haavoittunut lapsi, epäonnistunut aikuinen ja kaikki ne muut ja mestari, integroitunut ylösnoussut mestari, joka tulee Ylösnousseiden mestareiden klubille yöllä ja mestaruuden havittelijat – ovat kaikki. Ja katsotte itseänne kasvoihin ylösnousseena mestarina, tulevana mestarina, katsotte sitä ja sanotte: "Voi, tein sen. En kaukana tulevaisuudessa, vaan tässä altaassa, tässä läsnäolossa. Tein sen." Ja tuo pieni lapsi jota hakattiin ja piestiin ja joka tunsi turvattomuutta ja kaikkea sitä muuta, mitä olette yrittäneet parantaa ja prosessoida, eikä mikään tarvitse kaikkea sitä. Täytyy vain olla siinä ja sanoa: "Voi! Hei, se selvisi. Hyvä. Palaan nyt leikkimiseen ja hauskanpitoon ja olen huolehtimatta lopputuloksesta, koska kaikki selvisi." "En murehdi" –tyyppinen asia.

Menetätte siis koko ajantajun, ja ajattomuudessa on hämmästyttävää, koska teillä ei ole enää valheellisia verhoja ja valheellista erillisyyttä hyvin lineaarisessa elämässä, jota elätte seisten tuossa joessa.

Mutta tunnette toisinaan pahoinvointisuutta. Älkää alkako ottaa huimauslääkettä tai mitään sellaista. Kenties jotain luonnon lisäravinteita, mutta tehkää jotain kehollista (suom. huom. jotain fyysistä, kuten hieronta, jooga, liikunta, rentoutus). Tehkää jotain kehollista. Se todella hämmentää teitä, koska … (Adamus naureskelee) Ei, vaan oikeasti, tehkää jotain kehollista – ei yrittääksenne pakottaa itsenne takaisin jokeen, vaan vapautuaksenne siitä ajatuksesta, että teidän ylipäätään tarvitsi olla siinä. Ja kun saatte "kehotyön" tehtyä, menkää altaaseen, lämpimään altaaseen. Ja muuten, omistakaa tuo allas ja hankkiutukaa eroon alligaattoreista, jos niitä on.

Ja yhtäkkiä oivallatte: "Hei, tämä aika-avaruusjuttu" – mikä on oikeasti osa plasmaprojektiota boniin ja kaikkea sitä muuta, todellisuutenne – "oli joka tapauksessa iso temppu." Aika ja avaruus ovat kuin vesi, lämmin vesi ihanassa altaassa, joka vain odottaa teitä. Voisitte kellutella siinä pitkän aikaa. Se on suuri mahdollisuusallas. Sitä se vain on. Kelluskelette siinä ja otatte rennosti – teette kelluessanne, mitä haluatte, kuuntelette kivaa musiikkia. Ja sitten sillä hetkellä kun haluatte ilmaista ja kokea, saada luovuutenne tulemaan karjuen esiin, alatte tuntea virtauksen, ajan ja avaruuden liikkeen nyt ehdottomana reaktiona teihin.

Kun olitte tuossa joessa ja se vain virtaisi, virtasi ja virtasi, se ei oikeastaan reagoinut teihin henkilökohtaisesti. Mutta nyt altaassa se alkaa reagoida henkilökohtaisesti. Se on hämmästyttävää.

Yhtäkkiä näette, mitä voitte luoda, mutta sillä hetkellä kun alatte leikkiä sillä tuossa suuressa altaassa, sillä hetkellä kun alatte leikkiä, saatte tuon huudon ihmiseltä, joka seisoo joessa sanoen: "Sinä hukut! Mitä sinä oikein teet?" Sillä hetkellä kun alatte periaatteessa vain liikkua ja ilmaista altaassa ja alatte tuntea, miten aika ja avaruus todella reagoivat, todella tuovat energioita, se on niin yksinkertaista, hätkähdyttävää ja hämmästyttävää, että ihminen huutaa: "Olet tunnut hulluksi nyt. Olet sekaisin nyt. Mitä oikein ajattelet? Minne olet menossa?" Silloin nauratte kovasti, hymyilette leveästi ja sanotte: "Sillä ei ole merkitystä", koska no, tuntekaa vain sitä. Mikä on oikeasti todellisempaa? Mikä on todempaa teille?

Tämä oli siis ensimmäinen asia. Toinen asia … (Linda irvailee)

Vedetäänpä syvään henkeä tälle. Meillä on koko ilta/yö. Te lähdette vasta huomenna (muutama naurahdus). Otetaanpa toinen asia.

Ei paikkaa

Okei, jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa sitä, pitääkö se ääntä?

Muuten, keksin tuon kysymyksen mysteerikouluissa. Tein paljon asioita, joista en ole koskaan kertonut teille (vähän naurua). Jos siis … ja tämä oli hyvä mysteerikoulukysymys. Jos siis puu kaatuu eikä kukaan ole kuulemassa, pitääkö se ääntä? Kyllä vai ei? (Yleisö miettii ja joku kysyy "onko sillä merkitystä?") Kyllä ja ei, tavallaan. Mutta ei oikeastaan, koska – voisimme mennä tähän Kankkulan kaivoon pitkäksi aikaa – jotta jokin on totta, olemassa, ilmentyy, tietoisuuden on oltava läsnä. Joo, tietoisuuden.

Nyt voisitte väittää vastaan ja sanoa: "Joo, mutta tuo puu kaatuu ja se pitää silti ääntä, koska voitaisiin laittaa mittauslaite …" – mikrofoni tai "statometer" tai miksi sitä kutsutaankin – "sinne ja se rekisteröi äänen." No, eikö tuo laite on ole osa sitä mittaavaa tietoisuutta?

Siis se on kuin, no, meidän täytyy antaa tuon kommentin mennä, koska tietoisuus oli läsnä.

EDITH: Kenties kettu tai orava kuuli sen siellä.

ADAMUS: Kenties oli kettu tai orava, mutta täytyy olla tarpeeksi tietoisuutta kyetäkseen puhumaan tuolle ketulle tai oravalle: "Oliko eilen ääntä klo 3.45?" (Vähän naurua) Ja sitten jos teillä olisi tuollainen tietoisuus, niin luultavasti olitte siellä, kun puu kaatui ja se luultavasti piti ääntä, mutta jos ette olleet siellä, pitääkö se oikeasti?

Itse asiassa voimme tuoda tämän melkein tieteelliselle tasolle. Jos se kaatui ettekä olleet siellä, siellä ei ole tietoisuutta eikä ole myös korvienne "aistilaitetta". Itse asiassa se ei pidä ääntä, se muodostaa värähtelyn. Korvat tulkitsevat asioita ääneksi. Joo. Ja kysymys on sitten, muodostaako se edes värähtelyä. Mutta pitäydytäänpä alkuperäisessä asiassa: pitääkö se ääntä? Ei, jos ette ole siellä. Ja käytän tätä esimerkkinä siinä, että pääskää mestariaistissa yli siitä, että teidän täytyy kuulla se. Kyse on läsnäolosta siellä. Ja se voi olla värähtelyä, joka havaitaan, se voi olla jotain muuta kuin kuulo tai lopulta silmät. Se on täysin eri shoud.

Haluan nyt tässä suhteessa jatkaa tuota kysymystä: onko paikkaa olemassa ilman tietoisuutta? Ilman tietoisuutta. Onko silloin olemassa toisia ulottuvuuksia, joissa sieluolennot eivät ole välttämättä koskaan käyneet tai olleet? Tämä on mestarin muoto puusta ja äänestä metsässä.

Jos tietoisuus ei ole koskaan ollut siellä, onko näitä kaikkia muita ulottuvuuksia olemassa? Ja esitän tämän kysymyksen, koska … Muuten vastaus on "ei". Vastaus on "ei". Tietoisuuden täytyy olla läsnä minkään ilmentymiseksi, olemiseksi totta – muuten sitä ei ole olemassa.

Ja tuon tämän esiin, koska seuraavaksi oivallatte mestariaistilla, että menette nyt paikkoihin – henkilökohtaisesti ja ryhmänä – joiden olette olettaneet olevan olemassa. Menette ulottuvuuksiin – menette matkoilla paikkoihin, joita ei ole olemassa. Niitä kutsutaan ei-paikaksi. Niitä ei ole. Kukaan ei ole ollut siellä. Kukaan …

EDITH: Entä uusi Maa?

ADAMUS: Entä uusi Maa? Täysin eri aihe. Se on täysin eri aihe, Edith, johon en halua mennä nyt.

Menette ajattomassa ja avaruudettomassa tilassanne paikkoihin, joita ei ole taivaassa. Niitä ei ole olemassa. Ja mestariaistissa tässä on täysin tolkkua – mennä jonnekin, jota ei edes ole. Siinä on täysin tolkkua, mutta ihmiselle tämä on valtava haaste. Se on vanha kunnon: "No, jos puu kaatuu eikä kukaan ole paikalla, pitääkö se ääntä?" Jos kukaan ei ole ollut siellä, onko sitä olemassa?

Menette – ne eivät ole oikeastaan edes ulottuvuuksia, ne ovat tietoisuustiloja, olotiloja. Ja kun menette sinne, ihmismieli, ihminen tuossa joessa, epäilee sitä. Siksi tämän pitkän shoudin aivan alussa sanoin: "Mitä on tapahtunut vuoden alusta saakka?" ja perusvastaus oli "epäily".

Menette sinne tietoisuudessa, oivaltamisessa, mutta menette näihin olotiloihin tavallaan mielessänne. Mielenne on tietoinen siitä ja se epäilee sitä ja sanoo: "Ellei sitä jo ollut" – Maan lähiulottuvuudet, unitila – "miten voisin olla täällä, jos en edes luonut sitä, jos en ponnistellut siihen? Olen yhtäkkiä täällä, mutta sitä ei ollut koskaan aiemmin. Olen varmaan tulossa hulluksi. Varmaan keksin kaiken tämän." Ettekä te keksi. Ette keksi.

On maailmoja, joihin menette – ei arkkienkelimaailmoja tai henkiperheulottuvuuksia tai galakseja. On paikkoja, joita ei ole olemassa nyt. Ne ovat suuressa ei-paikkaa-potentiaalissa. Ja menette sinne, yleensä yksilömatkoilla, yleensä yksin. Se on hemmetin hämmentävää mielelle. Se haluaa viitekohtia. Se haluaa aika-avaruusjoen. Se haluaa määritelmän. Se haluaa jotain, ja menette sinne sanoinkuvaamattomana läsnäolona, kuten sitä kutsun – määrittelemätön myös, erityisesti mielelle. Määrittelemätön. Ja kerron teille nyt, aivan kuten te luennoitte herääville oppilaille aiemmin – nyt minä luennoin teille, mestarit – se tuntuu kummalliselta ja ihanalta samanaikaisesti.

Ja kun ajattelette sitä tai paremminkin tunnette sitä, tunnette sitä, haluatte viitekohdan. Haluatte jotain … Sanon aina, että mieli on assosiatiivinen. Se tarvitsee jotain, mihin assosioida, mutta havaitsette, että ... no, hyvä esimerkki. Hyvä aika laittaa vähän musiikkia ja teemme pienen merabh-tsatsatsaan tässä (vähän kikatusta).

Annan teille hyvän esimerkin, kun musiikki alkaa soida.

(Musiikki alkaa)

Tiedätte kaikki, mitä värit ovat. Teillä on tänään täällä yllänne kivoja värejä ja väriasteikko on teille hyvin tuttu. Monet teistä osaavat sekoittaa värejä uusiksi väreiksi. Mutta esimerkki menemisestä paikkaan jonne ei ole koskaan menty, jota ei ole olemassa ja jonka luomiseksi teidän ei tarvinnut tehdä työtä, on kuin olemista värissä, jota ette ole koskaan ennen nähneet. Kukaan muukaan ei ole. Väri. Ei vihreä, ei sininen, ei oranssi, ei musta, ei valkoinen, mutta kuitenkin se on väri.

Mestariaisti ymmärtää tämän täydellisesti eikä sen tarvitse mennä kosmiseksi väriksi tai joksikin, jonka enkelit näkevät, mutta ihmiset eivät. Mestarilla on tietämys, että on värejä, joita ei ole ollut koskaan ennen, joita edes Jumala ei ole koskaan nähnyt. Ei koskaan.

Tämä on suuri juttu mielelle. Se on todella suuri juttu. Mieli on kuin: "No, ei. Jonkun on täytynyt tehdä se. Menen vain käymään."

Ei. On värejä, on asteikkoja, on ulottuvuuksia, joita ei ole olemassa, edes Jumalan mielessä. On paikkoja ja tiloja, jotka löydätte itse ja joihin kukaan ei ole koskaan mennyt, ja ihmettelette, miten pääsitte sinne. Ihmettelette, kuka sen loi, miten vanha se on – tämä paikka josta yhtäkkiä löydätte itsenne – kenelle se kuuluu, ja oivallatte, ettei kukaan ole koskaan ollut siellä, ei koskaan.

Näin kutsutaan tätä luovuutta ja bonia yhdessä. Tämä inspiraatio ja intohimo bon-taustalla, ruudulla jolle mikä tahansa todellisuus voidaan luoda, eikä kukaan ole tehnyt sitä.

On yksi asia sanoa, että lähdette matkalle, sanotaan lomalle, ja menette jonnekin, missä olette olleet aiemmin. Niin useimmat ihmiset tekevät. He menevät lomalle ja palaavat samaan paikkaan. Kenties he vaihtavat hotellia, mutta samaan paikkaan. Se on mukavaa. Ja sitten joskus kaksi ihmistä sanoo: "Aa! Haluan mennä Japaniin, en ole koskaan ollut siellä", mutta muut ihmiset ovat. Se on jo siellä.

Siinä on siis tavallaan tolkkua. Hyppäätte lentokoneeseen, menette Japaniin ensimmäistä kertaa, mutta se on ollut ikuisuuden. No, se on ollut pitkän aikaa. Sitten koette sen, mitä muut ihmiset ovat kokeneet pitkään, ja syötte ruokaa, jota muut ihmiset ovat syöneet pitkään.

Mitä tapahtuu, jos menette matkalle jonnekin, jota ei ole olemassa, jolla ei ole historiaa? Ja kukaan muu ei ole koskaan aiemmin ollut siellä, mutta yhtäkkiä se on siinä. Se on melko hämmästyttävää.

Mutta mielenne sanoo: "Sinä hukut. Hengitä! Olet tulossa hulluksi. Muistatko, kun teit näin aikaisemmin? Lopeta! Palaa takaisin!" Ja silloin mestarina jolla on mestariaisti, vedätte kunnolla syvään henkeä olemukseenne ja oivallatte, että te ette ole tulossa hulluksi. Olette vain pääsemässä pois eläintarhasta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle ja oivalletaan, että – hämmennyksen lisäämiseksi vielä lisää – että koette sen samanaikaisesti ns. jokirottaitsenne kanssa. Koette sitä samanaikaisesti ajaessanne katua pitkin, ajaessanne ruokakauppaan, kestäessänne liikennettä ja ajatellessanne lapsianne, laskujanne ja mitä täytyy tehdä myöhemmin tuona päivänä. Tämä tapahtuu samanaikaisesti sanoinkuvaamattomassa läsnäolossa.

Ja silloin vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Olen niin mestariaistissani."

Silloin pysähdytte ja muistatte tämän päivän, jolloin jotkut teistä pääsivät näyttämölle yrittämään kommunikoida niiden kanssa, jotka ovat vasta heränneet, kommunikoimaan, mitä heille tapahtuu ja puhumaan siitä, mitä tulee seuraavaksi, kun he menevät heräämisestä mestaruuteen. Muistatte, että tämä oli loistava häiriötekijä tässä St. Germainin kuukaudessa, minulta loistava tapa kertoa teille, mitä tulee nyt mestariaistinne myötä.

Meneminen ajattomuuteen, meneminen paikkoihin, joita ei ole koskaan ollut, ei ole hullua. Se on vain osa mestaruutta.

Ihmisitse huutaa. Se yrittää tehdä kaiken voitavansa pysäyttääkseen teidät. Se epäilee – epäilyä mitä olette tunteneet vuoden ensimmäisestä päivästä saakka, ja silloin vedätte syvään henkeä ja sanotte …

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Tämän myötä, rakkaat shaumbrani, nauttikaa, kunnes tapaamme jälleen. Kiitos. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

14.2.2016 HELMIKUUN 14. PÄIVÄN VIESTI SHAUMBRALLE

ViestiKirjoittaja hammer » 22.02.2016 18:45

HELMIKUUN 14. PÄIVÄN VIESTI SHAUMBRALLE

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
14.2.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.

Kokeaksesi tämän session koko energian on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen lukiessasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä.

LINDA: Tervetuloa tähän Adamus Saint-Germainin erikoisesitykseen.

Kuten kaikki muistamme, Adamus teki hyvin selväksi – se alkoi helmikuussa 2015 ja hän on vahvistanut sen, erityisesti toukokuussa 2015 – että hänen oli tarkoitus tehdä mittaus ja helmikuussa 2016 hän päättäisi, miten hän jatkaisi tai olisi jatkamatta shaumbrojen, meidän kaikkien, kanssa sen perusteella, miten olemme onnistuneet oivaltamisessa polullamme valaistumiseen. Tässä on siis tämä luvattu viesti. Geoff valmistautuu nyt tuomaan Adamuksen jakamaan tuon viestin.

Olemme täällä Crimson Circlen studiolla Louisvillessä, Coloradossa ja odotamme – odotamme innokkaasti, että Adamus Saint-Germain selvittää, missä olemme.

Vedä siis kunnolla syvään henkeä tässä. Tunne todella tämän Adamuksen esityksen energioita. Tunne todella itseäsi. Missä kukin meistä on valaistumisensa oivaltamisessa? Sallitko sen? Voitko hengittää sen? Anna energiasi todella säteillä Adamukselle.

Vedä siis kunnolla syvään henkeä. Tunne kaikella, mitä olet. Avaudu tietoisuuteesi ja tiedostamiseesi ja varaa aikaa tälle hyvin erityislaatuiselle esitykselle.

ADAMUS: Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni.

Miten tämä matka onkaan ollut pitkä, matka joka ulottuu aionien ajalle. Se vie meidät Atlantiksen aikojen läpi – Tienin temppelit, unelma ruumiillistuneesta valaistumisesta maan päällä, Atlantiksen tragedia ja sydämessä tuntuva tuska, joka monilla teistä on ollut sitä lähtien – jälleentapaamiseen 2000 vuotta sitten Jeshuan aikana, Kristus-tietoisuussiemenen kylvämiseen planeetalle ja sopimukseen palata takaisin tänä aikana, tässä elämässä, tänä mitä hämmästyttävimpänä aikana planeetalla tietäen, että tämä olisi tietoisuuden aikaa, mikä muuttaa Maaplaneetan todellisuuden. Päätitte tulla takaisin viimeiseen elämäänne maan päällä, valaistuaksenne ihmismuodossa – päätitte tuoda tietoisuuden tälle planeetalle.

Se on ollut pitkä matka, ja nyt elätte yhtä nopeimmin kulkevaa, haastavinta ja vaikeinta aikaa planeetalla, kuitenkin suurimman potentiaalin, suurimpien mahdollisuuksien ja suurimman yltäkylläisyyden aikaa, minkä tämä planeetta on koskaan nähnyt. Emme näe mitään Atlantiksen kaltaista tapahtuvan tällä planeetalla. Emme näe suurien yhteiskuntien romahtavan, mutta näemme ilmiömäisiä muutoksia seuraavien 10, 20 vuoden kuluessa.

Näemme muutoksia, joita synnyttää tietoisuus, unelmat, halut ja teidän kaltaisenne ihmiset, jotka ovat voimakkaasti sitoutuneet valaistumiseensa, oivaltamiseensa tässä elämässä.

Tässä siis olemme uudessa Crimson Circlessä. Katsokaa ympärillenne. Tuntekaa ympärillenne. Tämä on shaumbran uudet kasvot.

Meillä oli viime suuri muutoksemme kvanttihypyssä vuonna 2007, jolloin olentoja ympäri maailmaa ja olentoja muista ulottuvuuksista kerääntyi yhteen merkiksi tietoisuuden kvanttihypyn ajasta ja juhlimaan sitä – aikaa jolloin tämän planeetan tietoisuus lähti vanhalta lineaariselta käyrältä eksponentiaaliselle käyrällä ja aikaa jolloin muutokset todella alkoivat, muutokset jotka tällä hetkellä muokkaavat tätä planeettaa ja sitä, mitä tulee seuraavaksi.

Sanon, ettei Atlantista toisteta. Ei, pikemminkin näemme näiden kahden Maan jotka ovat nyt olemassa, näiden kahden erilaisen tietoisuuden ja todellisuuden, joko sulautuvan yhteen tai jakautuvan erilleen melko pysyvästi. Kaikki riippuu tietoisuudesta, ihmisistä ja siitä suunnasta, jonka ihmiset valitsevat.

Ja tiedän, että koska hyvin monet teistä ovat panostaneet tähän planeettaan, haluatte tietysti nähdä näiden eri tietoisuustasojen sulautuvan yhteen planeetan ja ihmiskunnan vuoksi, tämän "asian" jonka luomisessa olette auttaneet ja jota rakastatte kovasti. Ja saattaa käydä näin. Tiedämme muutaman vuoden kuluttua. Tai nämä kaksi maailmaa saattaa jakautua myötätunnosta ja kunnioituksesta, jotta ne jotka päättävät jäädä vanhempaan tietoisuuteen ja vanhempaan maailmaan ja käydä edelleen läpi rajoittuneita ihmiskokemuksia, voivat tehdä juuri sen. Ja ne jotka valitsevat korkeamman tietoisuusmuodon, uudentyyppisen Maan, joka ei ole rajoittunut vain fyysiseen todellisuuteen, joka ei rajoitu vain mieleen ja jossa on todellinen vapaus ja täysivaltaisuus, menevät sinne.

Kuten olen sanonut joissain muissa esityksissä, joita olemme antaneet viime aikoina, jos se tapahtuu, tuo muutos tapahtuu luonnollisesti, saumattomasti, sujuvasti, ilman romahdusta, ilman katastrofia, ilman tämän vanhan planeetan jakautumista. Se muuttuu vain yhtäkkiä uudeksi Maaksi. Se on myöhemmän keskustelun aihe tulevina vuosina, mutta olemme täällä keskustelemassa tänään uudesta Crimson Circlestä.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä, kun menen valmiiksi puhujakorokkeelleni.

Uusi Crimson Circle

Olen tänään luultavasti enemmän St. Germain kuin Adamus. Olette tottuneet Adamukseen. Olette tottuneet tuohon aspektiini, tuohon St. Germainin aspektiin, joka tulee provosoimaan teitä, irvailemaan teille toisinaan, nauramaan kanssanne, itkemään kanssanne ja jakamaan tämän matkan. Mutta tänään olen vähän enemmän St. Germain.

Te jotka kuuntelette tätä ja joita tämä koskettaa jotenkin, niin luultavasti tämä johtuu siitä, että te ja minä olemme olleet aiemmin yhdessä ihmismuodossa tällä planeetalla, entisissä elämissä, mysteerikouluissa, yhteistyössämme ihmiskunnan henkisen laadun hyväksi. Olemme luultavasti työskennelleet yhdessä ja siksi olette luultavasti täällä nyt.

Puhuin viime vuonna useissa tilaisuuksissa jäämisestä tai lähtemisestä, ja olen varma, että voitte jo tuntea vastauksen. Olen päättänyt – olen aina päättänyt – jäädä, mutta todellinen kysymys on, minne me menemme tästä. Mitä me teemme? Me – minä, jokainen teistä ja toiset olennot jotka auttavat, kuten Kuthumi – minne menemme tästä? Mitä tulee seuraavaksi?

Sanoin, että tämä on uusi Crimson Circle. Mitä se merkitsee? Käydäänpä läpi vähän yksityiskohtia, informaatiota mitä olemme saaneet omassa energiamittauksessamme.

Shaumbra

On tämä shaumbraksi kutsuttu. Shaumbra – tätä sanaa käytettiin ensimmäisen kerran 2000 vuotta sitten. Tobias selitti sen. Se oli ryhmä, joka muuttui myöhemmin essealaisiksi ja muiksi haaroiksi. Se oli Jeshuan aikana ryhmä, joka kutsui itseään shaumbraksi, perheeksi, vahvaksi perheeksi, kallion perheeksi, perheeksi joka oli täällä kylvämässä Kristus-tietoisuussiemenen maan päälle. Siitä tuo termi tuli.

Sen jälkeisinä vuosisatoina monet teistä menivät eri suuntiin – jotkut mysteerikouluihin, jotkut omalle polulleen tai matkalleen – mutta palasitte yhteen tässä elämässä. Maaplaneetalla on reilut 100 000 ihmistä, jotka tuntevat hengenheimolaisuutta tai yhteyttää tähän shaumbraksi kutsuttuun.

Shaumbrasta on tullut oma entiteettinsä. On shaumbra-entiteetti ja se on teidän kanssanne. Se on teidän kaikkien kanssa joka päivä. Se on tällä nettisivustolla. Se on Crimson Circlen henkilökunnassa. Se on teissä kaikissa. Olette luoneet shaumbran.

Ympäri planeettaa on niitä, jotka hyödyntävät tätä informaatiota, koska informaatio ei ole vain minä, St. Germain. Informaatio ei ollut koskaan myöskään vain Tobias. Se on kaikki me, ja kutsumme sitä shoudiksi. Shaumbra tekee shoudin. Me kaikki laitamme unelmanne, halumme, tietoisuutemme ja toivomme yhteen, ja olemme luoneet sen näiden vuosien aikana.

Shoud ei ole enää vain tuo kuukausittainen kokoontuminen, tuo kuukausittainen viestimme. Shoud on nyt paljon kattavampi. Shoud menee kaikkiin kursseihin, kaikkiin kokoontumisiin joita kutsutaan työpajoiksi, kaikkiin pilvikursseihinne. Shoud on koko sosiaalinen medianne. Shoud on shaumbran ydinolemus, tietoisuus tällä planeetalla.

Se on kasvanut, mutta kuten Tobias kerran sanoi Cauldrelle, siitä ei tule koskaan suurta. Cauldre luuli sen merkitsevän 20, 30, 40 ihmistä enimmillään. Tarkoitimme sen olevan 100 000, kenties vähän enemmän. Mutta sen ei koskaan suunniteltu olevan kaikkia varten, koska shaumbrana oleminen merkitsee, että teillä oli yhteys Atlantiksella, Jeshuan aikana, mikä tuodaan tähän elämään. Se ei ole eksklusiivinen – kaikki ovat tervetulleita – mutta tuo ydinyhteys on silti hyvin oleellinen osa teitä kaikkia ja kaikkea mitä teette.

Eteenpäin meneminen

Tulemme siis nyt tänne puhumaan siitä, mitä seuraavaksi tulee. Minne menemme tästä? Mikä tämä uusi Crimson Circle on? Kun mennään eteenpäin, viestit ovat selkeämpiä ja fokusoituneempia eli olemme paljon täsmällisempiä ja suorempia. Ja kun sanon "me", se olette te, se olen minä, se on Crimson Circlen henkilökunta. Se merkitsee, että meillä on suuri selkeys siitä, että tämä on se elämä, suuri selkeys tietoisuudesta planeetalla ja suuri selkeys sitoutumisesta valaistuneeseen oivaltamiseen tässä elämässä. Ei odottamista, ei sen työntämistä pois, ei pelkästään sen ajattelemista tai uneksimista, vaan tuon unelman tekemistä todeksi.

On suurta selkeyttä, on paljon fokusoituneempaa koko matkan ja kuten olen sanonut aiemmin Adamuksena, tässä ei ole tilaa niille, jotka syövät vain energiaa. Ei ole tilaa niille, jotka leikkivät henkistä. Tämä ei ole enää henkistä. Tämä ei ole enää new agea. Tämä ei ole tietenkään uskonto. Tässä on kyse tietoisesta ruumiillistuneesta valaistumisesta tällä planeetalla.

Se ylittää henkisyyden, koska siinä ei ole kyse vain käsitteistä. Se ei ole vain jotain muissa ulottuvuuksissa. Siinä ei ole kyse vain filosofiasta. Se on totta. Se elää. Se olet sinä.

Se ei todellakaan ole new agea. New age on synnyttänyt uutta tietoisuutta tälle planeetalle 1800-luvun puolivälistä saakka, ja se toi uuden ajattelutavan, uutta vapautta planeetalle. Mutta olemme ylittäneet sen. Olemme ylittäneet new ageksi kutsun asian ulkoiset merkit ja "pukeutumisen", ja olen varma, että voitte tuntea eron – että se mitä te ja me teemme täällä Crimson Circlessä shaumbrana, ylittää new agen.

Sallimme täällä ehdottomasti valaistumisen. Valaistuminen on luonnollista. Valaistuminen tulee sallimisen myötä. Valaistuminen ei ole sellaista, että joku toinen voi antaa sen teille tai välttämättä edes opettaa. Kyse on teidän sallimisestanne. Mutta kuten tiedätte, se voi olla hyvin vaikeaa, hyvin haastavaa, koska fyysisen todellisuuden kaikki tekijät ympärillänne voivat olla hyvin vietteleviä, voivat vetää teidät pois tuosta valaistumisesta ja suoraan takaisin ihmistilanne rajoituksiin.

Valaistuminen voi olla hyvin haastavaa ja vaikeaa, koska ihminen on tottunut hahmottamaan kaiken mielensä ja ihmisaistiensa kautta ja todellisessa valaistumisessa mennään noiden aistien yli. Nuo aistit ovat edelleen koskemattomia ja tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Mutta valaistuminen menee sen yli aisteihin, joita ei tällä hetkellä voi kuvata. Niinpä kutsun niitä pelkästään mestariaistiksi.

Valaistuminen voi olla vaikeaa, koska se muuttaa elämänne, ja erityisesti noina muutosaikoina jotka hyvin monet teistä tuntevat erittäin hyvin, kaikki voi näyttää olevan kaaoksessa. Kaikki alkaa näyttää hajoavan, vaikkei oikeasti hajoakaan.

Jokapäiväisessä tavassanne havaita elämän muutoksia, se voi olla huolestuttavaa mielelle, fyysisille aisteille, menneisyydellenne ja uskomuksillenne. Salliminen – luottaminen näihin muutoksiin, luottaminen, että kyse on vain omasta valaistumisvalinnasta – on hyvin yksinkertaista, mutta kuitenkin pelottavaa, tuskallista ja haastavaa. Tunnette jatkuvaa vetoa takaisin vanhoihin tapoihin, aistirajoituksiinne. Teidät vedetään takaisin perheenjäseniin ja massatietoisuuteen. Teidät vedetään takaisin vanhoihin käsityksiin siitä, miten tällä planeetalla selviytyy, miten saavuttaa edes vähän yltäkylläisyyttä.

Siis tavallaan niin yksinkertaista kuin se onkin, se voi olla hyvin haastavaa. Ette voi taistella sitä vastaan. Ette saa siihen tolkkua niin, kuin saatte yleensä tolkkua mielessänne. Niinpä kyse on vain sallimisesta.

On vaikea ja usein hyvin, hyvin yksinäinen matka ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Tästä syystä tämä juttu, jonka luomisessa olette auttaneet – tämä juttu jota kutsutaan shaumbraksi, Crimson Circleksi – on hyvin tärkeä. Se ei ole mikään klubi, kuten on sanottu monta kertaa. Ei ole jäsenyyttä. Ei ole jäsenmaksuja. Ei ole sääntöjä, määräyksiä tai vaatimuksia. Se on samanhenkisten kokoontumispaikka. Se on tuttu paikka, koska olette kaikki yleisesti samalla matkalla. Se on tuttu paikka, koska olette olleet yhdessä ja jakaneet yhdessä aiemmin.

Se on paikka, jonne voitte tulla, ja tuntea olevanne turvallisessa paikassa. Tavallisessa ihmistodellisuudessanne ei ole kovin turvallista. Mutta voitte tulla tänne saadaksenne tuon turvallisessa paikassa olemisen tunteen, myötätunnon tunteen, tunteen että toiset ymmärtävät ja rakastavat. Eivät ainoastaan shaumbrat, jotka ovat fyysisessä kehossaan, vaan myös shaumbrat jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, olennot jotka työskentelevät teidän kaikkien kanssa, ja kaikki Crimson Councilissa.

Tulette siis tänne. Tämä on turvallinen energiatila. Se ei ole rakenne. Se ei ole klubi tai veljeskunta tai mitään vastaavaa. Se on yksinkertaisesti hengenheimolaisten tila, turvallinen tila teille jokaiselle.

Shaumbra-tilastoja

Katsotaanpa vähän tilastoja, numeroita joita käsittelemme nyt.

Kuluneen vuoden aikana tämä Crimson Circlen energia kosketti jollain tavalla noin 130 000 ihmistä, oli kyse sitten shoudeista, kirjoista, työpajoista tai kursseista. Ja kun sanon "kosketti", se ei tarkoita ainoastaan niitä, jotka kuuntelivat, lukivat tai katselivat, koska on monia, jotka tulevat tähän tilaan, katsovat sitä, tuntevat energiaa ja siirtyvät eteenpäin. Kun sanon "kosketti", kyse on niistä ihmisistä, jotka tunsivat jotain ja joita jotkut sanat, energiat koskettivat täällä, ja se vaikutti heidän tietoisuuteensa. Tämä ei välttämättä merkitse, että he ovat tunteneet itsensä shaumbraksi. Se merkitsee vain, että se kosketti heitä.

On shaumbra-ydinryhmä, johon menen hetken kuluttua ja joka on todella auttanut tuomaan nämä energiat yhteen päivittäin, viikoittain ja kuukausittain ja jotka tulevat säännöllisesti kuukausittaisiin kokoontumisiimme – juuri tuolla hetkellä tai myöhemmin. Tämä noin 30 000 henkilön ydinryhmä ympäri maailmaa on täällä säännöllisesti ja he todella tuntevat shaumbran, ymmärtävät ja ovat osa sitä. On tosiaan monia, monia, jotka poimivat jotain, jotka saavat jotain tästä informaatiosta, mutta tämä todella omistautuneiden ihmisten ydinryhmä on noin 30 000.

Viime vuoden viesteissäni sanoin Adamuksena, että etsin vain viittä. Viittä ihmistä jotka oivaltavat valaistumisensa tässä elämässä. Ei vaadittu satoja tai tuhansia, vain pieni määrä.

Adamuksena laskin leikkiä siitä, jäisinkö vai lähtisinkö. Sanoin, että tarkastelisimme sitä nyt, kuten teemme. Missä olemme? Mikä on energian ja tietoisuuden mittaustulos? Ja mitä teemme eteenpäin mentäessä?

Tuon ajankohdan jälkeen 102 niistä 30 000 jotka kutsuvat itseään shaumbraksi, ovat siirtyneet toiselle puolelle valaistumismuodossa tai –tilassa. Kun he oivalsivat, kun he sallivat "minä olen" –olemuksensa, vapautensa, he yksinkertaisesti lähtivät. He tulivat takaisin tänne. Voitaisiin sanoa, että useimmilla heistä se tapahtui samanaikaisesti

- oivaltaessaan he vain lähtivät. Jotkut heistä jäivät päiviksi tai viikoiksi ja sitten päättivät vaihtaa puolta.

Jotkut heistä tunsivat voivansa palvella paremmin shaumbraa toisella puolella. Jotkut vain tunsivat tuolla oivaltamishetkellä, että he olivat tehneet kaiken voitavansa maan päällä. Ei ollut syytä jäädä. He ymmärsivät, että siitä olisi hyötyä, jos he jäisivät planeetalle valaistuneina olentoina, mutta heitä ei vaadittu jäämään. Heitä ei painostettu ja he yksinkertaisesti tunsivat, että olisi helpompaa mennä toiselle puolelle.

On muutama lisää, jotka lähtevät muutaman viikon kuluessa. Voimme tuntea energiat. Voimme tuntea vetäytymisen fyysisestä kehosta ja tästä todellisuudesta. Heidät toivotetaan tervetulleeksi tänne toiselle puolelle avosylin, rakastavalla sydämellä ja juhlien. Ei ole ehdottomasti mitään epäkunnioitusta. Toivotamme heidät todella tervetulleeksi, kun he siirtyvät tänne.

Perhe tai ystävät tuosta eletystä elämästä eivät ensimmäisenä tapaa heitä. He tapaavat ylösnousseita mestareita, jotka kunnioittavat heitä ja joilla on todellista myötätuntoa, ja heille siirtyminen on hyvin sujuvaa ja helppoa. Ja pian ylösnousseiden mestareiden jälkeen tulevat tietysti heidän lemmikkinsä tapaamaan ja joskus paljon myöhemmin kenties perheenjäsenet.

Viime keskustelumme jälkeen on ollut kaksi ihmistä, jotka ovat kutsuneet itseään shaumbraksi, jotka ovat valaistuneet ja jotka ovat vihdoin sallineet ja tunnistaneet sen itsessään hyvin todellisella ja selkeällä tavalla. Siitä ei ole epäilyä. Kyse ei ole siitä, että me tunnistamme sen tai mittaamme sen heissä – kyse on yksinkertaisesti siitä, että he sallivat ja vaativat sen. Pian tämän viestin ilmestymisen jälkeen tulee vielä yksi. Planeetalla on siis kolme valaistunutta mestaria – valaistunutta shaumbra-mestaria.

Se ei ole pettymys, ettei ole viisi tai 50 tai 1 000, ja muuten, sillä ei ole merkitystä, missä nämä kolme asuu tai miten vanhoja he ovat tai keitä he ovat. He tulevat esiin sopivana aikana, mutta todella nöyränä ja vaatimattomana – he eivät tao rintaansa. He eivät laita sitä sosiaaliseen mediaan tai mitään vastaavaa. He vain ilmestyvät, ja on sellainen tietäminen, ettei heidän tarvitse edes sanoa sanaakaan.

Tosiasia siis on, ettei ole viittä. Se ei ole pettymys, eikä se tietenkään riitä sanomaan, että me – minä ja arvostetut ylösnousseet mestarikaverini – emme jää, koska on ns. massa, suuri energeettinen osuus shaumbroista, joiden sanoisin olevan yhdennellätoista hetkellään. He ovat hyvin lähellä oivaltamistaan.

Tämän ryhmän koko on noin 6 500. Se ei ole tarkka lukumäärä, mutta se on riittävän lähellä. Noin 6 500 niistä jotka kutsuvat itseään shaumbraksi, ovat valaistumisensa aatossa, melkein perillä. Vain muutama hengitys lisää, vain muutama salliminen, vain muutama irtipäästäminen ja he ovat perillä.

Kun luetaan energioita ja katsotaan muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa, miten moni näistä jäisi maapallolle valaistuneina mestareina, niin laskimme karkeasti, että ainakin 5 000, aina 5 500 saakka. Tämä merkitsisi, että noin 1 000 – 1 500 päättäisi tulla meidän puolellemme, toisiin ulottuvuuksiin ja jättää fyysisen kehon. Ja taas kerran, se ei ole mikään häpeä. Ei ole mitään epäkunnioitusta. Ei ole mitään tuomitsemista. On yhtä paljon kunnioitusta, jos lähtee fyysisestä ulottuvuudesta valaistuessa ja tulee meidän puolellemme tai jos jää.

Mutta tähän jää merkittävä määrä ihmisiä – 5 000, 5 500 – jotka ovat valaistumisensa sallimisen partaalla, ja tämä antaa meille iloa, motiivin ja halun jatkaa työskentelemistä kanssanne. On hyvin monia, jotka tarvitsevat vain henkäyksen "minä olen" –olemukseltaan tuomaan heidät ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Se voi viedä kuukausia, se voi viedä vuosia – sillä ei ole oikeasti merkitystä. Mutta fakta on, että he, te olette tulleet näin pitkälle, kestäneet monia haasteita, monia esteitä matkan varrella ja olette tässä valaistumisenne aatossa.

Tiedätte, keitä olette. Teidän ei tarvitse kirjoittaa sitä otsaanne. Teidän ei tarvitse julistaa sitä sosiaalisessa mediassa. Tiedätte, keitä olette, ja me tiedämme, kuka kukin teistä on. Se on vaikuttavaa – lukumäärä, potentiaali, valaistumisen läheisyys. Se on todella, todella vaikuttavaa.

Olemme työskennelleet kanssanne matkan joka askeleella, kuten sanoin kauan sitten. Emme voi tehdä sitä puolestamme, emmekä haluakaan. Mutta olemme täällä varmistamassa, auttamassa teidät joiden haastavien myrskyjen läpi, joita tapahtuu valaistumisen kynnyksellä.

Sitten on suuri määrä niitä, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi – toinen noin 30 000 – ja jotka ovat sitoutuneet valaistumiseensa, mutta he horjuvat. He ihmettelevät. He harhautuvat usein kovasti. He jäävät kiinni omaan makyoonsa. He jäävät kiinni asioihin, jotka pitävät heidät ns. sidoksissa maahan tai tietoisuuden puutteessa monin tavoin. Ne eivät ole välttämättä tekosyitä, ne ovat kenties päteviä syitä, mutta he eivät halua tehdä tuota lopullista sallimista, kenties perheenjäsenten vuoksi – huolesta mitä tapahtuisi heidän perheelleen, jos he sallivat ja todella siirtyvät toiselle puolelle.

On niitä, jotka eivät vain ole valmiita ottamaan tuota viimeistä sallimisaskelta, koska on asioita, jotka he haluavat saada valmiiksi ja toteuttaa ihmisinä, ihmistilassaan. Ja on niitä, jotka vain odottavat vielä muutaman lisää menemään edellään ja varmistamaan heille, että valaistuminen on kaikkea, mitä he luulivat sen olevan.

Näitä shaumbroja on hyvin suuri ryhmä, ja taas kerran, tiedätte, keitä olette, eikä sitä mitenkään tuomita. Jos päätätte odottaa jonkin aikaa ja jatkaa kokemista ihmisenä ihmismuodossa, sitä ei ehdottomasti tuomita mitenkään, koska tiedämme, että ennemmin tai myöhemmin jokainen teistä sallii oman täysivaltaisuutensa.

Tämä on hyvin suuri määrä ja voitaisiin sanoa, että joskus on vähän haastavaa, koska yhdellä hetkellä tämä 30 000 ihmisen ryhmä on hyvin, hyvin sitoutunut valaistumiseensa, hyvin fokusoitunut valaistumiseensa, kuten voi huomata silloin, kun he tulevat kokoontumisiin, kun he kommunikoivat internetissä. Mutta seuraavalla hetkellä he hairahtuvat, menevän jonnekin muualle, tekevät jotain muuta ja unohtavat ruumiillistuneen valaistumisensa, sitoutumisensa sen tekemiseen tässä elämässä ja joskus unohtavat myös tämän unelman, tämän atlantislaisen unelman, Jeshuan ajan unelman, joka toi teidät kaikki yhteen. Eikä taaskaan ole mitään tuomitsemista, koska me olemme täällä, te olette täällä kaikkia heitä varten, kun he ovat valmiita, kun he valitsevat sen.

Tämä ei ole kilpailua. Tässä ei katsota, kuka pääsee perille ensimmäisenä, kuka tekee sen isommin, nopeammin ja paremmin. Se on pelkästään kokemus. Mutta heillä, tällä 30 000 ihmisen ryhmällä, on tosinaan hyvin haastavaa, koska heillä on "tieto" valaistumisestaan, he tuntevat tuon syvän sisäisen halun oivaltamiseensa, mutta kuitenkin he tietävät helposti harhautuvansa. He keskittyvät asioihin, jotka eivät ole erityisen oleellisia valaistumiselle tällä hetkellä, ja he turhautuvat kovasti itseensä.

Tämä aiheuttaa vähän energiaepätasapainoa tässä shaumbraksi kutsutussa. Tälle hyvin monet resurssimme Crimson Circlessä on omistettu – auttamaan heidät takaisin tietämiseen, auttamaan niiden mahdollisuuksien valaisemisessa, joita on heidän ympärillään ja auttamaan heidät yli peloistaan, huolistaan ja itsensä epäilemisestä.

Siis valtava määrä energiaamme, shaumbra-energiaa maan päällä, käsittelee tätä epätasapainoa. Mutta kuten jokainen teistä tietää, epätasapaino ei ole välttämättä väärin tai huono asia. Se on itse asiassa tilaisuus energioiden muuttamiseen. Jokaisessa epätasapainossa, luomisen kaikissa asioissa, on mahdollisuuksia. Epätasapaino luo hyvin monissa tapauksissa pelkästään liikettä, uusia muutoksia.

Sitten on hyvin suuri määrä niitä, jotka eivät välttämättä kutsu itseään shaumbraksi. He eivät samaistu voimakkaasti tähän nimeen. He tuntevat sen, he eivät työnnä sitä pois, mutta he eivät välttämättä samaistu siihen voimakkaasti. He eivät ole varmoja, haluavatko he olla osa ryhmää, joka tämä ei tietenkään oikeasti ole. He eivät ole varmoja, haluavatko he oikeasti tämän jutun, jota he kutsuvat ylösnousemukseksi – me kutsumme sitä ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. He eivät ole varmoja, mutta he tuntevat vetoa siihen hyvin samaan tapaan, kuin kärpänen tuntee vetoa hunajaan. Siinä on jotain.

He tuntevat vetoa siihen monien teidän energialaadun vuoksi, sen totuuden vuoksi. Mutta joskus totuus, selkeys siitä, mitä teemme kaikki yhdessä, on vähän liikaa heille. He palaavat ajoittain, joskus myös säännöllisesti. He antavat itsensä uppoutua tietyllä tasolla siihen tietoisuuteen, minkä te kaikki olette luoneet, mutta tavallaan se on rankkaa heille. Se on vaikeaa heille. He tuntevat edelleen suurta vetoa muuhun elämäänsä, ihmistilaansa, mutta he tulevat kuitenkin takaisin ajoittain, koska he tietävät, että on enemmän.

Siis meillä on shaumbrassa erittäin sitoutunut ryhmä. Ei lainkaan suuri ryhmä, mutta hyvin, hyvin sitoutunut – 6 500 – joka on valaistumisen, oivaltamisen yhdennellätoista hetkellä. Olemme sanoneet sitä aiemmin "popcorn-kattilaksi", jossa maissinjyvät ovat juuri valmiina poksahtamaan. Nyt on kova kuumuus, ja transformaatio, muutos on hyvin lähellä. He ovat tavallaan kahden tietoisuustilan välisellä rajalla. He ovat jossain keskellä ja tässä kohtaa he eivät voi palata. Te ette voi palata – juuri tuolla hetkellä, tuossa todellisen ruumiillistuneen oivaltamisen kohdassa tällä planeetalla.

Ydin

Kaiken tämän lisäksi haluan myös sanoa, että seuraavien vuosien kuluessa monet, monet useammat tuntevat vetoa Crimson Circleen, siihen työhön mitä olette kaikki luoneet. Olette luoneet perusydinmateriaalin. Kaikki Tobiaksen ajalta tähän hetkeen nyt, on todellisuudessa rakentanut sisällön, ydinmateriaalin perustan. Kyse on shaumbran historiasta. Kyse on teidän matkastanne. Kyse on astinkivistä, joita laitoitte polulle, jota ei ole oikeasti ollut koskaan ennen, ja tulevina vuosina useammat ja useammat tulevat tähän suuntaan. Jotkut tulevat loppuun saakka tätä polkua. Toiset pysähtyvät matkan varrella, koska se on liian haastava tai on liikaa häiriötekijöitä. Mutta se mitä olette tehneet tähän mennessä, luo tuon perusta, ydinmateriaalin.

Ydinmateriaalista puheen ollen, kun kokoonnumme kerran kuussa, luomme yhdessä materiaalia, informaatiota, mitä voi katsella, kuunnella tai lukea internetissä. Kerran kuussa teemme sitä yhdessä ja se on perusta sille, miten teemme.

On työpajoja ja kursseja niille, jotka haluavat päästä yhteen fyysisessä muodossa samanmielisten kanssa. Tarjoamme pilvikursseja, joita olette auttaneet jossain määrin luomaan. Se on jälleenyhdistymistapa. Se on tapa päästä takaisin sen ydinolemukseen, mitä teemme. Opitte ja kasvatte, mutta osallistutte myös tämän materiaalin tekemiseen.

Mutta asian ydin on, ettei ole mitään vaatimuksia, jotka sanovat, että teidän täytyy tehdä näitä asioita. Ei ole mitään, mikä sanoo, että teiltä menee jokin ohi, jos ette tee, koska kaikki, kaikki nämä energiat, ovat jo näissä kuukausittaisissa kokoontumisissamme, jotka tarjotaan ilmaiseksi internetissä.

Eteenpäin mentäessä fokusoidutaan vielä intensiivisemmin. Jotkut, itse asiassa aika monet, lähtevät, mutta heidät korvaa muut, jotka yhdistyvät yhtäkkiä shaumbraan ja Crimson Circleen. Jotkut lähtevät, koska on hyvin intensiivistä ja tavallaan hyvin vaativaa, ja joka kuukausi kun nousen Adamuksena tänne, katson teitä suoraan silmiin ja sanon: "Oletko valmis? Oletko uskollinen itsellesi? Aiotko mennä makyon yli?" Sanon teille: "Olet valaistumisen kynnyksellä. Mikä sinua pidättelee?" ja joillekin se on hyvin epämiellyttävää. Joillekin se on niin intensiivistä, että he löytävät tekosyitä, keksivät tekosyyn lähteä. Ja useimmat heistä palaavat jossain kohtaa, koska he oivaltavat, että he ovat olleet hyvin olennainen osa kaiken tämän luomisessa.

Eteenpäin meneminen

Rakkaat ystäväni, kun menemme eteenpäin, tuomme Crimson Counciliin mukaan muita. Crimson Council on enkeliryhmä, joka muodostuu enkeliperheistä ympäri luomakuntaa. Tuomme muita tähän Crimson Counciliin antamaan vielä dynaamisemman energiatasapainon sen vuoksi, missä te olette, koska nämä hetket juuri ennen valaistumista ovat todella haastavia hyvin monin tavoin. Se voi oikeasti hämmentää ihmistä. Siis Crimson Councilissa on myös niitä valaistuneita olentoja, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi, jotka ovat tulleet meidän puolellemme. Heillä on hyvin paljon empatiaa, ja vain muutama hetki sitten he olivat maan päällä fyysisessä muodossa. He siis liittyvät mukaan Crimson Counciliin toisella puolella.

Astumme lähemmäs teitä, erityisesti tätä 6 500 henkilön ydinryhmää ja myös niitä 30 000 muuta, jotka ovat lähellä valaistumistaan. Astumme lähemmäs kuin koskaan ennen. Lähemmäs jotta tunnette läsnäolomme. Tiedätte, että te ette ole yksin. Lähemmäs tavallaan myös pyynnöstänne, että estämme teitä harhautumasta ja muistutamme teitä – joskus ärsyttävällä tai provosoivalla tavalla – lupauksesta, jonka teitte itsellenne ruumiillistuneesta valaistumisesta.

Toisinaan teistä tuntuu, että haluatte työntää meidät pois, pitää meidät kaukana, mutta luottakaa minuun, kun Adamus-aspektinani olen siinä kanssanne ja katson suoraan silmiinne sanoen: "Oletko nyt valmis?" koska olette pyytäneet tätä, ja siksi olemme täällä.

Pyydän, että shaumbra-ryhmänä joka on lähellä valaistumista tai jokseenkin valaistunut, jokainen teistä kunnioittaa kaikkia muita. Tiedän, että tunnette sen sydämessänne, mutta joskus tuo kunnioitus ei tule läpi siinä työssä, jota teette toistenne kanssa. Vuorovaikutuksessa, kommunikoinnissa jota teillä on sosiaalisessa mediassa, siinä millaisena pidätte tätä koko shaumbra-juttua ja Crimson Circleä, ymmärtäkää, että ne ovat täällä palvelemassa teitä. Ne eivät toimi teitä vastaan, eivät yritä saada teitä tekemään mitään, mitä ette halua, eivät yritä olla mitenkään teidän yläpuolellanne.

Toiset shaumbrat ja Crimson Circle ovat täällä ehdottomasti palvelemassa teitä. Pyydän teiltä myötätuntoa, kunnioitusta ja arvostusta sitä kohtaan. Ja saatte vastineeksi heiltä – muilta shaumbroilta ja Crimson Circleltä – myötätuntoa, kunnioitusta ja arvostusta.

Nämä ovat joitain kaikkien vaikeimpia aikoja maaplaneetalla niiden muutosten vuoksi, joita tapahtuu hyvin nopeasti – niin nopeasti, että kehon ja mielen on vaikea pysyä niissä mukana. Ja teette ruumiillistunutta valaistumista juuri tänä vaikeimpana, haastavimpana ja nopeimmin muuttuvana aikana. Se on myös suurimpien energioiden aikaa, joita on koskaan nähty planeetalla – suurimpien mahdollisuuksien ja tilaisuuksien aikaa.

Voitaisiin sanoa, että on helpompaa tehdä ruumiillistunut valaistuminen aikana, kun asiat eivät liiku tai muutu näin nopeasti planeetalla, kun asiat ovat vähän hiljaisempia. Mutta muistutan kuitenkin teille, ettei silloin ole läheskään yhtä paljon energiapotentiaalia niiden käytettävissä, jotka pyrkivät oivaltamiseensa, jotka todella sallivat oivaltamisensa.

Pyydän teitä ymmärtämään, että Crimson Council ja Crimson Circle ovat täällä palvelemassa teitä. Syy niiden olemiseen täällä on palvella teitä. Pyydän teitä tarkastelemaan ja tuntemaan, miten nuo olennot minun puolellani verhoa ja ihmiset teidän puolellanne verhoa omistautuvat ja sitoutuvat ruumiilliseen valaistumiseenne.

Jotkut teistä ehkä ajattelevat, että Crimson Circle on yritys, liiketoimintaa ja tosiaankin, monin tavoin se on. Mutta todellinen syy heidän olemassaoloonsa on palvella teitä. Ja jokainen heistä sallii myös ruumiillisen valaistumisensa. Voisitteko siis hetken kuvitella sitä palvelua, jota he antavat tekemällä tätä työtä, antamalla sellaisia asioita kuin internet, kuukausittaiset shoudit, työpajat, kurssit, materiaalit ja tuki, käymällä samaan aikaan läpi omaa ruumiillistunutta valaistumistaan. Se on todellista palvelua.

Toisinaan se vaatii veronsa jokaisesta heistä. Toisinaan he eivät ole varmoja, kääntäisivätkö kasvonsa omaa valaistumistaan vai teidän palvelemistanne kohti. He tekevät kumpaakin. He tekevät ilmiömäistä työtä tasapainottamalla nämä kaksi. Mutta toisinaan näemme, miten vaikeaa se on jokaiselle heistä.

Pyydän, että jos aiotte osallistua tähän, niin ensimmäiseksi alatte ymmärtää hyvin tietoisesti oman halunne oivaltaa. Joskus ailahtelette sen kanssa. Joskus se ei ole kovin tasapainoista. Joskus se muuttuu energiapeliksi todellisen oivaltamisen sijasta. Siis katsokaa ennen kaikkea itseänne. Tuntekaa itseänne. Miksi valitsitte sen jossain kohtaa? Miksi valitsitte sen polun, joka toi teidät tähän tässä elämässä? Milloin aioitte todella sallia valaistumisenne?

Ei ole mitään yksityiskohtia. Teillä ei tarvitse olla päivämäärää. Sillä ei ole merkitystä, teettekö sen nyt vai myöhemmin, mutta mitä se itse asiassa merkitsee teille? Mikä on tuo unelma, joka teillä oli? Miksi olette täällä?

Selvittäkää kaikki nämä asiat. On kyse sitten työpaikastanne tai terveydestänne tai jostain muusta, siirtykää siitä pois hetkeksi. Siirtykää kaikkien niiden asioiden yläpuolelle, jotka näyttävät häiritsevän ja sekaantuvan asiaan – kaikkien asioiden jotka pitävät teitä maassa. Palatkaa valaistumisunelmaanne, -haluunne. Se tekee muutoksen tässä suuressa shaumbra-massassa, niissä 6 500 tai 30 000 ihmisessä – sen tiedostaminen itse, miksi päätitte olla täällä tässä elämässä.

Tuki

Seuraavaksi. Tukekaa sitä energeettisesti osana shaumbraa ja Crimson Circleä. Energeettisesti, ei muuten. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee rakkautenne lähettämistä, koska tämä Crimson Circleksi kutsuttu olette te kaikki. Tämä shaumbraksi kutsuttu olette te kaikki. Lähettäkää rakkauttanne ja tukeanne kaikille shaumbroille. Lähettäkää siunauksianne Crimson Circlelle, mutta ymmärtäkää, että tämä unelma on teidän kaikkien yhteinen. Te kaikki jaatte tämän halun. Tulitte tänne yhdessä, kenties sijoituitte ympäri planeettaa, mutta palasitte yhdessä tänä aikana jotain varten, mikä on kallisarvoisin asia teille ja kallisarvoisin asia toisille.

Tukekaa Crimson Circleä ja shaumbraa – ei kritiikillä ja kovilla sanoilla. Tukekaa heitä rakkaudella ja ihailulla, koska shaumbran ja Crimson Circlen matka on myös teidän matkanne. Kun on kriittinen, ei tarkastele hyvää, katsoo vain sellaista, mitä pitää huonoa, kritisoi muita ja on julma muille, on todellisuudessa julma itselleen.

Tämä ryhmä on käynyt erittäin paljon läpi yhdessä ja yksilöinä oivallatte täysivaltaisuutenne. Yksilöinä. Kyse ei ole siitä, että koko ryhmä tekee sen kerralla, mutta kuitenkin on myös tuo shaumbraksi kutsuttu entiteetti, tuo teidän kaikkien tietoisuus. On tapahtunut jakamista monien elämien aikana. On ollut aikoja mysteerikouluissa. On ollut aikoja minun, St. Germainin, kanssa. Jaamme todella paljon toistemme kanssa. Olemme käyneet läpi erittäin paljon toistemme kanssa ja nyt tulemme tähän hetkeen – planeetalla tähän hetkeen, jolloin asiat muuttuvat hyvin nopeasti, uuden Crimson Circlen hetkeen, suuren fokusoitumisen, suuren selkeyden ja hyvin sujuvan sallimisen kera.

Siis kyllä, kaikkien näiden sanojen ja kaiken odotuksen jälkeen, minä, rakastettu St. Germain, jatkan teidän kaikkien kanssa, lähempänä kuin koskaan – teidän kaikkien jotka valitsette ruumiillistuneen valaistumisenne tässä elämässä. Seuraani liittyy toisia, jotka työskentelevät kanssanne – joidenkin nimi tulee esiin aika ajoin ja jotkut pysyvät vain anonyymisti taustalla.

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, kun siirrymme taas yhteen tämän planeetan, Crimson Circlen ja shaumbran kvanttihyppyyn. Odotan innolla edessä olevia aikojamme.

Palaan useimmiten Adamukseksi kutsuttuna puolenani. Palaan uskomattoman huumorintajuni, suurenmoisen charmini, uskomattoman hyvän ulkonäköni ja nokkelan älykkyyteni kera. Palaan Adamuksena, koska no, itse asiassa te loitte hänet. Sanoitte: "Haluamme jotain erilaista. Haluamme jotain vähän energisempää. Haluamme jotain, joka viihdyttää, inspiroi ja motivoi meitä – koko ajan nauraen valaistumiseen."

Tämän myötä, rakkaat shaumbrat ympäri maailmaa, rakkaat ystäväni Crimson Councilissa, ne jotka ovat äskettäin lähteneet fyysisestä kehosta valaistumisessaan, minä olen rakastettu St. Germain. Kiitos.

------

© 2016 Geoffrey Hoppe

Golden, Colorado. Kaikki oikeudet pidätetään.

Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuutena, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen, Golden, Colorado, täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Maaliskuu 2016 MESTARIKOKEMUS

ViestiKirjoittaja hammer » 04.03.2016 18:24

MESTARIKOKEMUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minulla oli mystinen ja selväjärkinen matkakokemus hiljattain. Se oli noita syviä sisäisiä kokemuksia, jotka uhmaavat loogista selitystä. En edes yritä kuvata tuota kokemusta tässä, koska se oli aivan liian henkilökohtainen. Luulen myös, että tulisin hulluksi, jos yrittäisin ilmaista sen sanoina. Kun alan kirjoittaa tätä artikkelia, tietokone alkaa käyttäytyä omalaatuisesti – energiat ovat ikään kuin liikaa sen (ja mahdollisesti minun) käsiteltäväksi.

Minulla ei ole ollut kovin paljon mystisiä matkoja elämässäni, kenties vähemmän kuin muutama kymmenen. Koska olen kanavoija, luulisi, että minulla on niitä säännöllisesti, mutta kanavointi on työtäni. Ammattini on moniulotteinen kommunikointi, mutta se ei merkitse, että minulla on tasainen virta selväjärkisiä matkoja. Toivon, että tälle olisi parempi sana tai fraasi kuin "selväjärkinen kokemus" tai "henkinen matka". Nopea haku internetistä rinnastaa "selväjärkiset kokemukset" unennäköön, mutta tiedän eron unen ja kokemani välillä. Tämäntyyppiselle läpimurrolle on ominaista selkeys, joka ylittää kaiken unessa, ja se on jopa todellisempi kuin ihmisvalvetilani.

Oli muuten tapahtumaton päivä. Linda ja minä olimme Manly Beachissä, Australiassa aivan Sydneyn vieressä. Työpajat oli pidetty ja meillä oli muutama vapaapäivä, ennen kuin lähdimme takaisin Coloradoon. Heräsin varhain tuona aamuna nauttimaan kahvista patiolla ja katselin samalla auringon nousemista meren ylle ja surffaajien ratsastamista isoilla aalloilla. Menimme aamiaiselle yhteen suosikkiulkokahvilaamme ja poikkesimme sitten ruokakaupassa ennen palaamistamme takaisin hotellille. Kirjoitimme sähköposteja muutaman tunnin, koska kotona oli alkuilta ja Crimson Circlen henkilökunta tarvitsi panostamme ja vastauksia ennen nukkumaanmenoa. Sitten keskellä iltapäivää päätimme mennä hotellin altaalle uimaan ja torkkumaan. Altaalla ei ollut muita vieraita, joten uimme hiljaa rauhallisesti, ennen kuin uppouduimme leposohville rentoutumaan vähän silmät kiinni.

Muistan kuulleeni kahden kakadun kirkuvan, kun ne lensivät ylitse. Kakadut ovat kauniita ja älykkäitä valkoisia papukaijoja, mutta ne raakkuvat ärsyttävästi. Ajattelin tätä kummallista kauneuden ja kauheuden ristiriitaa, kun tunsin äkkiä olevani sisäisessä energiapyörteessä. Asioista ei tullut sumuisia, vaan itse asiassa selkeämpiä. Minusta ei tuntunut, että nukahdin, vaan ikään kuin heräsin. Olin edelleen tietoinen kaikesta 3D-todellisuudessani. Kuulin aaltojen ääntä, melua kadulta ja ihmisten puhuvan hotellihuoneidensa parvekkeella. Toinen todellisuus ei tullut toisen sijaan, vaan sisäinen matkakokemus tuli 3D-kokemukseni päälle.

Tuntui siltä, että valtava ovi avautui sisäiseen maailmaan, joka oli aina olemassa, mutta johon harvoin pääsi. Kokemus kesti noin puoli tuntia, mutta tuo kokemus oli ajaton. Ei ollut pelkoa tai hämmennystä, ei ihmettelyä tai mielen analysointia siitä, mitä tapahtui. Ihmisitse ei yrittänyt kontrolloida tai ohjata tuota kokemusta – se oli huomattavan tyyni ja pidättyväinen. Luulen, että se tiesi, ettei kannata sekaantua johonkin niin puhtaaseen.

Muistan Lindan puhuneen minulle tuon kokemuksen aikana muutaman kerran. Vastasin ihmisitsenäni, mutta se ei häirinnyt vähääkään kokemustani. Nämä kaksi todellisuutta tapahtuivat samanaikaisesti. En ihmetellyt, miten näin voi olla, koska tuossa hetkessä tiesin, että näin pitäisi olla. Tämä oli se "ja", mistä Adamus puhuu.

Tämä kokemus ei loppunut yhtäkkiä puolen tunnin kuluttua. Sen sijaan tunsin voimakasta halua hypätä uima-altaaseen tunteakseni viileän ja raikastavan veden ympärilläni. Pidättelin hengitystäni ja kelluin veden alla pitkiä aikoja. Tunsin tuon kokemuksen integroituvan kehooni ja mieleeni ilman ponnistelua tai tahtoa. Se oli niin luonnollista, kuin luonnollista olla saattaa. Mieleni oli epätavallisen hiljainen. Se ei yrittänyt selvittää mitään, se ei kyseenalaistanut itseään tai minua. Se oli pysähtynyt hyväksyntään, aivan kuten kehoni oli pysähtynyt veteen.

Kokemuksen energiat viipyivät loppuiltapäivän. Kun Linda ja minä menimme päivälliselle tuona iltana, en halunnut puhua siitä tai edes ajatella sitä, mutta kuitenkin kylvin edelleen sen loisteessa. Nuo energiat viipyvät edelleen, yli viikkoa myöhemmin. Muutaman kerran olen tuntenut halua yrittää muistaa kokemuksen yksityiskohtia, mutta sitten tunnen lempeän käden estävän minua tekemästä sen. Sen sijaan sallin vain tunteen tuosta kokemuksesta olla kanssani.

Tiedän, että monilla lukijoilla on ollut yliaistillisia kokemuksia. Siksi halusin kirjoittaa siitä kolumniini. Aiemmin tuollaisen kokemuksen euforiaa seurasi usein suru tai tyrmistys. Lyhyen korkeamman tietoisuusjakson jälkeen ihmistodellisuuden rajoittuneisuus tuli takaisin kuin paksu harmaa sumu. Eläintarhan häkin ovet sulkeutuivat taas seikkailun jälkeen vapauteen ja avoimuuteen. Tuollaisen syvällisen kokemuksen jälkimainingeissa alkaa miettiä, oliko kokenut vain aistiharhoja tai keksinyt kaiken. Yrittäisi luoda uudelleen tuon kokemuksen, mutta koska se tulee mielestä, siitä puuttuisi alkuperäisen kokemuksen aitous ja puhtaus.

Tuollaista kokemusta seuraavat päivät voisivat olla yhtä helvettiä. Haluaisi olla "siellä" ja tietäisi, että "täällä" oli vain ohut siivu todellisuutta … lisäksi vielä tylsä ja arkinen siivu. Huomaisi tuijottavansa tyhjää seinää, täynnä syvää kaipausta avautua uudestaan ja ihmetystä, miksei se onnistu. Mieli hyppäisi sekaan kyseenalaistamaan tuon kokemuksen pätevyyden, mutta sydämessä tietäisi sen olleen totta … Ja vaikkei olisikaan, haluaisi tämän uudeksi todellisuudekseen joka tapauksessa. Katsoisi toisia ihmisiä ja miettisi, oliko heillä ollut koskaan sellaista kokemusta ja voisiko heille puhua omastaan, mutta tiesi jo vastauksen. Heillä ei ollut ollut sellaista kokemusta eikä ollut ketään, jolle voisi puhua omastaan. Halusi itkeä, juosta ja huutaa. Osa itsestä toivoi, ettei olisi koskaan saanut tuota kokemusta kaiken sen piinan vuoksi, mitä se aiheutti, mutta oikeasti halusi elää, hengittää ja leikkiä tässä kokemuksessa ikuisesti. Mutta se oli poissa nyt kuin rakastaja, joka häipyy keskellä yötä jättämättä edes hyvästelyviestiä. Odottaa ja kaipaa hänen paluutaan, mutta päivistä tulee kuukausia ja alkaa miettiä, oliko koskaan ollutkaan mitään rakastajaa.

Tietokoneeni käyttäytyy taas hullusti. Se ei tallenna tiedostoani ja pieni "odota hetki kiitos" –pallo jatkaa pyörimistä, kun se yrittää selvittää, mitä tehdä. Energiat voivat olla melko kirjaimellisia toisinaan. Hengitä syvään. Vuosia sitten olisin luullut, että Henki tai jokin yritti kehottaa minua olemaan kirjoittamatta tätä artikkelia. Nyt tiedän, että kyse on vain energian sopeutumisjaksosta. Tietokoneen on sopeuduttava energioihini. Painan tallenna-nappulaa uudestaan ja kaikki on taas normaalisti. Nyt on pakko naureskella. Mitä helvettiä normaali ylipäätään on?

Saat omia kokemuksiasi uudesta tietoisuudesta. Niitä tulee mestariaistisi avaamisesta. Tiedät sitä tapahtuvan, koska siinä on jokapäiväisen ihmiselämän ylittävää selkeyttä ja puhtautta. Se ei työnnä pois 3D-todellisuutta, vaan on sen kanssa rinnakkain. Toisin kuin kosmiset kokemukset aiemmin, se ei häviä yhtäkkiä ja jätä sinua tyhjiöön. Se integroituu hitaasti jokaiseen kehosi soluun ja jokaiseen mielesi ajatukseen. Jälkeenpäin et tunne erillisyyttä ja kaipausta, vaan elämän ja laajentumisen lisääntyvän. Se ei tunnu unelta – se saa vanhan todellisuutesi tuntumaan unelta. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin hyväksyä tuo kokemus ja kulkea eteenpäin elämässäsi. Sitä olet odottanut ja se on täällä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.3.2016 KULJE ETEENPÄIN 7

ViestiKirjoittaja hammer » 16.03.2016 21:17

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 7
KULJE ETEENPÄIN 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.3.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Rakkaat ystäväni, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Rakastan sitä, että shaumbroilla on tyyliä. Rakastan siitä, kun teette jotain, kun kasaatte tällaisen videon* – se on tehty täällä Crimson Circlessä, ei jossain muualla – kun teette mitä tahansa elämässänne ja teette sen tyylillä. Sillä on vaikutusta. Se merkitsee, että laitatte energianne siihen. Laitatte luovuutenne siihen.

* Viitataan videoon "On children" (https://www.youtube.com/watch?v=5g0RZh0 ... e=youtu.be)

Useimmat ihmiset vain tekevät asioita. He vain tekevät niitä toistaen, lisäämättä tietoisuuttaan, intohimoaan, energiaansa siihen. Mutta te alatte laittaa Itsenne luomuksiinne, laittaa "sinut" siihen. Se ottaa suuren askeleen. On rohkea askel laittaa Itsenne elämäänne, luomuksiinne.

Jos ette laita, se ei ole sen väärti. Se ei ole sen tekemisen väärti. Jos ette tee sitä sydämenne intohimosta, se ei ole tekemisen arvoista. Sitten kuljette vain jokaisen päivän läpi ja toistatte samoja askelia uudestaan ja uudestaan. Olette arkisessa ja tylsässä elämänurassa. Mutta kun laitatte sydämenne siihen, tietäen myös, että se voi olla suuri riski – joku voi torjua sen, siitä ei ehkä pidetä, se ei ehkä toimi – sillä ei ole merkitystä. Ainakin elätte. Nyt otan kahvini (vähän naureskelua).

SANDRA: Minä odotin.

ADAMUS: Kyllä, kiitos (vähän taputuksia).

SANDRA: Tiesin, että hakisit sen lopulta.

ADAMUS: Kiitos. Ja sitä rakastan työskentelemisessä Crimson Circlen kanssa, nyt kun menemme eteenpäin. Teimme tuon päätöksen pari viikkoa sitten. Menemme eteenpäin, menemme tähän ns. ruumiillistuneeseen valaistumiseen, ja se on niin erilaista, niin täynnä intohimoa, niin riskaabelia, niin pelottavaa. On hetkiä, jolloin haluatte palata takaisin arkiseen, koska se oli turvallista. Mutta te ja minä tiedämme, että te ette voi elää enää niin. Ette aio elää enää niin. Lähdette pois, ennen kuin elätte enää niin.

Menemme enemmän siihen tänään, mutta nyt haluaisin teidän ottavan energiakuvan tästä hetkestä, olette sitten täällä studiossa tai katselette nyt netissä tai katselette myöhemmin. Ottakaa energiakuva – ei visuaalista kuvaa, vaan energiakuva – itsestänne ja kaikesta ympärillänne tällä hetkellä. Ottakaa energiakuva.

(Tauko)

Ja kun olemme valmiita tänään, ottakaa uusi kuva. Näette, miten voitte vaikuttaa muutokseen elämässänne. Hienovaraista kenties, hiljaista kenties, mutta tunnette eron, jos otatte uuden energiakuvan itsestänne ja todellisuudestanne tämän lopussa.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.

Kysymys

Aloitamme tänään kysymyksellä. Rakastan aloittaa kysymyksellä. Se saa teidät kaikki hereille, se saa teidät tuntemaan mahdollisuuksia ja potentiaalia.

LINDA: Tarkoittaako tämä mikkiä?

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Siis tämän päivä avauskysymys, ja se on haastava kysymys, se on esoteerinen kysymys. Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta on tietysti Adamuksen vastaus (naurua).

LINDA: Ilman muuta!

ADAMUS: Ja pyydän teitä todella tuntemaan tätä. Pyydän teitä todella tuntemaan, kun Linda silmäilee yleisöstä, kuka saa mikrofonin ensimmäisenä.

LINDA: Ette voi piiloutua.

ADAMUS: Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte?

Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Ja samalla kun mietitte, ennen kuin Linda tulee mikrofonin kanssa, haluan myös mainita, että sekä Kuthumi että minä olemme viettäneet melko paljon aikaa Kahlil Gibranin kanssa (jonka runoja esitettiin videolla), työskennelleet hänen kanssaan.

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Keskustelimme hänen kanssaan, kuten myös Blavatsky, mutta hän haisi aina vanhalta tupakalta (pari kikatusta). Mutta ehdottomasti hän oli yksi todellisista opettajista tällä planeetalla ja hän on nyt ylösnoussut mestari ja itse asiassa käytettävissä kanavoitavaksi.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Mutta on parempi olla hyvä kirjoittaja tai ainakin valmis laittamaan sydämensä siihen.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Siis kysymys on: onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Linda, mikrofoni, ja yleisö, vastaukset.

LINDA: Okei. Tunnen vetoa välittömästi … Tiesin, että tänne minun oli mentävä.

ADAMUS: Kyllä, mielenkiintoista. Olet vähän muuttunut.

TAD (pukeutuneena Gilda Radnerin hahmoksi Roseanne Roseannandanna): En tiedä miksi … minulla ei ole aavistustakaan … No, en ole – tulin tuolta ylhäältä. Teillä on aivan liian vitun hauskaa ja minä vain … (naurua) Kuuntelin "Mestarin elämän". Olin sängynpohjalla neljä päivää. Jalkani haisevat. Vatsaani koskee. Voi luoja, on kamalaa.

ADAMUS: Miten siis …

TAD: Joka tapauksessa.

ADAMUS: Minkä nimen, minkä tittelin antaisit itsellesi? Mitä roolia esität?

TAD: Ai, Roseanne Roseannadanna.

ADAMUS: Aha! Hyvä, hyvä, hyvä.

TAD: Joo. Hän on ollut (osoittaen taivaalle), tiedättehän, mutta katsokaa. Teillä on liian v- … joka tapauksessa.

ADAMUS: Ja selittäisitkö katsovalle yleisölle vähän – tänne näin, Rose – Roseanne Roseannadannaa.

TAD: No, se oli Gilda Radnerin hahmo. Ette olleet luultavasti kaikki edes syntyneet vielä silloin, mutta se oli Saturday Night Liven alkuaikoja ja hän oli hyvin … Hän oli hyvä hahmo ja Gilda kuoli ja hän on ollut lähiulottuvuuksissa melko kauan.

ADAMUS: Ja työskentelee kanssasi nähdäkseni.

TAD: No, hän yrittää.

ADAMUS: Joo, joo. Hän yrittää (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa).

TAD: En tiedä, miten hyväksi hän tulee, mutta joka tapauksessa kutsuin hänet alas.

ADAMUS: Gilda laittoi intohimonsa näyttelemiseen, rooleihinsa eikä hän pidätellyt. Monet kritisoivat, mutta se on "jos aiot tehdä jotain, tee se elämän ja intohimon kera" -esimerkki.

TAD: Kumpaankin.

ADAMUS: Kumpaakin.

TAD: Kumpaakin.

ADAMUS: Okei.

TAD: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei, miksi? (Vähän taputuksia)

TAD: Kumpaakin. En sano: "Minä en tiedä."

ADAMUS: Minä en tiedä.

TAD: Koska …

ADAMUS: Joo.

TAD: … se ei käy.

ADAMUS: Siis kumpaakin, okei. Aloitetaanpa valitsemisesta.

TAD: No, siinä täytyy olla tietoinen valinta. On oltava valinta, fokus, polku. Täytyy valita olevansa siinä, mutta kuten olet sanonut, se tapahtuu joka tapauksessa, joten oikeasti mitä helvettiä, tarkoitan …

ADAMUS: Kumman siis laittaisit ensimmäiseksi, hyväksymisen vai valinnan?

TAD: Luulen, että minun on hyväksyttävä se ensin ja sitten valittava.

ADAMUS: Okei. Se tuntuu tavallaan takaperoiselta, mutta okei. Joo, joo.

TAD: Hyväksyy valinnan (Adamus naureskelee): Okei.

ADAMUS: Hyvä. Hyvä, kiitos.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos vastauksestasi.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä (vähän taputuksia). Kiitos. Onko se vähän lämmin (viitaten hänen valtavaan peruukkiinsa)?

TAD: Siitä tulee …

ADAMUS: Siitä tulee (Adamus naureskelee).

TAD: … kohta. Minä vain ... joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Seuraava. Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte?

ANDY: Uskoakseni hän osui naulan kantaan, koska minun mielestäni täytyy tehdä tietoinen valinta mennäkseen siihen.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Mutta ei koskaan oikeasti päästä siihen. Se on sallittava.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Se on siis tavallaan …

ADAMUS: Siis kuitenkin, muna vai kana? Kumpi tulee ensin, valinta vai hyväksyntä?

ANDY: Koska olen ihminen, pidän valintaosasta.

ADAMUS: Pidät valintaosasta.

ANDY: Koska se on jotain, minkä voin tehdä.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Miksi kana meni tien yli?

ANDY: (pieni tauko) Luovutan. Miksi?

ADAMUS: En tiedä. Olen kysynyt tätä vuosisatoja (vähän naureskelee), kukaan ei tunnu tietävän vastausta. Minä vain …

ANDY: Meidän täytyy löytää kana.

ADAMUS: No, joo. Kyllä, kyllä.

ANDY: Joo, hyvä.

ADAMUS: Hyvä, seuraava. Valaistuminen – onko se valinta vai onko se hyväksyntä?

JEANNE: Olen myös samaa mieltä – kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin, ja mikä on sinun kanasi ja munasi?

JEANNE: Luulen, että hyväksyin sen ennen tulemista tähän elämään ja ihmisosani valitsi toteuttavansa sen.

ADAMUS: Okei, miksi sinun täytyisi sitten valita?

JEANNE: Koska ihmisosani haluaa …

ADAMUS: Haluaa peukaloida.

JEANNE: … olla kaksinaisuudessa.

ADAMUS: Joo, joo.

JEANNE: Mutta ihmisosani valitsi sen jossain kohtaa, pienenä lapsena ja – tarkoitan, että ihmisosani hyväksyi sen – ja tanssin sen kanssa ja sitten torjuin sen ja valitsin uudestaan. Sitten kun elämä … en voinut elää ilman …

ADAMUS: Siis missä olet enemmän tällä hetkellä, valinnassa vai hyväksynnässä?

JEANNE: Hyväksynnässä.

ADAMUS: Hyväksynnässä?

JEANNE: Hyväksynnässä.

ADAMUS: Okei, hyvä.

JEANNE: Vain hyväksynnässä, joo.

ADAMUS: Hyväksynnässä.

JEANNE: Joo. Ihmisen täytyy vain sallia se.

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia tähän mennessä. Mihin menemme tämän kanssa?

LINDA: Tähän mennessä?

ADAMUS: Tähän mennessä.

LINDA: Tähän mennessä?

ADAMUS: Otamme pari lisää.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Valaistuminen. Onko siinä kyse valinnasta vai onko siinä kyse hyväksymisestä?

LINDA: Scott.

SCOTT: Luulisin …

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan …

SCOTT: Ai, totta kai, kyllä.

ADAMUS: … jotta koko maailma voi nähdä sinut ikuisesti.

SCOTT: Luulen, että se on kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin.

SCOTT: Johtuen ja-voimasta.

ADAMUS: Kyllä.

SCOTT: Ja se on samaan aikaan. Kun valitsee sen, se on jo olemassa välittömästi toisessa todellisuudessa.

ADAMUS: Miten pärjäät sen hyväksymisessä, Scott?

SCOTT: Mm. Yritän tehdä parhaani tällä hetkellä (hän naureskelee).

ADAMUS: Miten hyvä sinun parhaasi on? Joo, se kuulostaa aina vähän välttelyltä …

SCOTT: Hyvä kysymys (hän naureskelee).

ADAMUS: "Yritän parhaani". Se merkitsee itse asiassa: "Epäonnistun (naurua), mutta epäonnistun hitaasti."

LINDA: Au!

ADAMUS: Epäonnistun hitaasti (he naureskelevat).

LINDA: Au!

ADAMUS: Siltä se kuulostaa. Luen energioita tässä. Miten siis pärjäät hyväksymisen kanssa?

SCOTT: Minusta pärjäsin melko hyvin vielä pari päivää sitten, ja sen jälkeen minusta on tuntunut, että nyt olisi tuelle vähän käyttöä.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: Siis.

ADAMUS: Melko hyvin. "Melko hyvin" on yksi noista termeistä: "Se on todella perseestä, mutten halua myötää tappiota vielä." (He naureskelevat)

SCOTT: Voi olla vähän.

ADAMUS: Rakastan ihmisiä. He eivät sano, mitä oikeasti tarkoittavat, mutta jos todella tunnustelee energiaa jonkun sanojen takana, se kertoo täysin erilaista tarinaa. Joten … mutta ainakin hymyilet.

SCOTT: Kyllä, se on totta.

ADAMUS: Joo. Se on noita hymyjä (vähän naurua, kun Adamus hymyilee väkinäisesti). Siis, kyllä. Tuo mikrofoni takaisin tänne. Emme ole vielä valmiita.

LINDA: Ai! Okei.

ADAMUS: No ei. Siis asiat tulevat todella rankoiksi. Mitä tapahtuu?

LINDA: Scott, Scott.

ADAMUS: Mitä tapahtuu?

SCOTT: Tota … kerroin ihmisille tullessani tänne tällä kertaa, että summaisin viime kuukauden "kauniiksi sotkuksi2. Näen kaunista kanssaluomista siinä, mutta luulen, että se oli hulluinta aikaa, mitä minulla on ollut tässä elämässä.

ADAMUS: Eleganttia kaaosta.

SCOTT: Eleganttia kaaosta, kyllä.

ADAMUS: Joo. Tiedäthän, että se on itse asiassa todella hyvä asia.

SCOTT: Se on, se on … joo.

ADAMUS: Vaikea käydä läpi.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Mutta se on todella, todella, todella hyvä asia, ja aion puhua siitä.

SCOTT: En usko, että olisin selvinnyt tämän tason intensiivisyydestä kymmenen, kenties edes viisi vuotta sitten.

ADAMUS: Joo, tai kenties vuosi tai pari sitten.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

SCOTT: Siis olen … Sen osalta olen melko ylpeä itsestäni …

ADAMUS: Pieni neuvo …

SCOTT: Okei.

ADAMUS: … Adamus-sedältä?

SCOTT: Kyllä (vähän naureskelua).

ADAMUS: Kamppailet asioiden kanssa tällä hetkellä.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Ei vain yhden. Yksi on polttopisteessä, mutta sen ympärillä on monia, monia muita ongelmia.

SCOTT: Mm hmm.

ADAMUS: Yrität ratkaista ne vanhoilla työkaluillasi.

SCOTT: Kyllä, kyllä. Näen sen.

ADAMUS: Vanhoilla tempuilla. Vanhoilla tempuilla.

SCOTT: Joo, "selvitän sen" –moodissa, joo.

ADAMUS: Koska ne tavallaan toimivat ennen.

SCOTT: Kyllä.

ADAMUS: Osittain ainakin, ja vanhat työkalut saivat sinut kriisin läpi.

SCOTT: Mm hmm.

ADAMUS: Se ei toimi enää. Ne eivät toimi, ja on pelottavaa, kun asiat joihin olet luottanut – pikkukliseet joita sanot itsellesi, sellaiset asiat kuin itsesi projisoiminen tulevaisuuteen ja "kaikki on hyvin" tai ne mallit ja rutiinit jotka saat siihen … No, hemmetti, jos otetaan kerran ryhmäkuvaa … (Linda nauraa) Mennään kaikki tähän. Okei (hän tulee yleisön joukkoon).

LINDA: Okei.

ADAMUS: Menen tähän, ja jatkan edelleen puhumista sinulle …

SCOTT: Häiriötekijä, joo.

ADAMUS: … koska olet tärkein asia minulle tällä hetkellä, mutta … (naurua, kun Adamus menee kuvaan Sartin ja Lindan kanssa). Siis vanhat työkalut eivät toimi enää ja siksi … pari asiaa. Rakastan häiriötekijöitä.

SCOTT: Joo-o.

ADAMUS: Ja rakastan tahallisia, tietoisia häiriötekijöitä, koska ihmisillä ja shaumbroilla on taipumusta jäädä kovasti kiinni malleihin, vanhoihin malleihin – "Palamme tekemään tätä. Palaamme … Jos kaikki muu epäonnistuu, niin helvetti, meditoidaan tai hoetaan mantraa tai jotain sellaista tai palataan vaikka rukoilemaan". Jäätte siis kiinni uraan, ja rakastan häiritä, koska se ottaa pois mielestä hetkeksi. Se napsauttaa tietoisuuden, niin kuin napsautetaan kuminauha, erityisesti ranteessa, ja se muuttaa tavallaan asiat. Häiritseminen napsauttaa tietoisuuden uuteen paikkaan. Nimittäin tietoisuus tavallaan vedetään kireälle kaikesta, mitä käyt läpi, ja yrität selvittää kaiken ja käytät vanhoja työkaluja. No, häiritset vain itseäsi, jos on pakko. Teet jotain itseäsi häiritsevää. Hyppäät ulos ikkunasta – tietysti ensimmäisestä kerroksesta (vähän naureskelua). Ensimmäisestä kerroksesta tai sinä …

SCOTT: No, etsin nyt yksikerroksista taloa, joten se olisi helpointa (he nauravat).

ADAMUS: Mutta teet vain jotain itsesi häiritsemiseksi, mallin rikkomiksesi, pääsemiseksi ulos siitä. Siis, hyvä.

SCOTT: Okei.

ADAMUS: Siis kamppailet ja yrität vetää vanhat työkalut esiin eikä se toimi.

SCOTT: Joo, ja se tuntuu, kuten puhuit viime shoudissa, menemiseltä tilaan, jota en – jota ei ole olemassa minulle.

ADAMUS: Juuri niin.

SCOTT: Ja niin …

ADAMUS: Juuri niin.

SCOTT: … täytyy vain tietää, että se on toisella puolella.

ADAMUS: Joo. Ja sitten yrität mennä paikkaan, jota ei ole, koska et ole koskaan ollut siellä, ja sinut on välittömästi kukistettu, ennen kuin teet sen. Niinpä sanot vain: "Aion vain tehdä sen. En ajattele sitä", ja sitten olet siellä.

SCOTT: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

SCOTT: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Seuraava.

LINDA: Adamus, tiedäthän, että Geoff on pukenut sinut melko fiksusti tänään (yleisö on samaa mieltä).

ADAMUS: Miten olisi, että minä puin Cauldren …

LINDA: Eiiiii! (Naurua)

ADAMUS: … koska muuten sitä ei olisi tullut tehtyä. Tämän tajuaminen ei vaadi ylösnoussutta mestaria! (Lisää naurua) Luoja! Katsokaa hänen vaatekaappiaan! Ole hyvä.

NANCY: Luulen, että minulla "hyväksyä".

ADAMUS: Hyväksyä, okei.

NANCY: Koska olen aina tuntenut, että minua on tavallaan työnnetty siihen suuntaan, johon minun täytyy mennä.

ADAMUS: Joo. Kuka on työntänyt?

NANCY: Sitä ihmettelen (he naureskelevat).

ADAMUS: Taas kerran, ei tarvitse olla ylösnoussut mestari tajutakseen tämän. Onko mitään arvauksia, mistä tuo työntäminen tulee?

NANCY: Joo, Yoganandalta.

ADAMUS: Mmm, onko mitään arvausta, mistä tuo Yoganandan työntö tulee? Yogananda ei työnnä, ellei jotain muuta ole läsnä.

NANCY: Minulta itseltäni, luulen niin.

ADAMUS: Luulen niin.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Jos minulla olisi Adamus-palkinto, antaisin sinulle sellaisen tänään, mutta en usko … (Sart tarjoaa yhtä omistaan) Ne ovat sinun ikuisesti, kyllä. Ensi kuussa. Palaamme takaisin Adamus-palkintoihin, mutta kiitos vastauksestasi.

LINDA: Mitä halusit? Onko sinulla jokin erityispyyntö?

ADAMUS: Adamus-palkintoja?

LINDA: E! Liian myöhäistä siihen.

ADAMUS: Viitsisikö joku toinen jakaa niitä? (Joku sanoo "ei") Laittakaa seuraavaksi listalle.

LINDA: Löydän sinulle niitä. Löydän sinulle niitä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

LINDA: Mutta ei tänään.

ADAMUS: Ei tänään.

LINDA: Ei tänään.

ADAMUS: Ensi kuussa, okei. Valaistuminen, onko kyse valinnasta vai hyväksymisestä?

SHAUMBRA 1 (nainen): (huokaa) No, ensin ajattelin, että tietysti valinnasta. Ja sitten ajattelin, että luonnollisesti kummastakin. Ja sitten ajattelin, että kyse onkin hyväksymisestä, ja toistaisin täsmälleen sen, mitä tämä kaunis Nancy sanoi, koska juuri sen tunsin. Tavallaan, se on hyväksyttävä, on oltava hyväksymisen tilassa ja sitten voi valita.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 1: Minusta hyväksyminen on ensin.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Ihmisperspektiivistä katsottuna se kuulostaa vähän takaperoiselta, mutta mielenkiintoista, joo.

SHAUMBRA 1: Joo, joo.

ADAMUS: Hyvä, joo.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Vielä yksi.

LINDA: Vielä yksi.

ADAMUS: Joo.

LINDA: Oi, valitaan Mofo.

ADAMUS: Kaikki sanovat: "Mofo! Mofo!" Joo, joo.

MOFO (Marty): Voi pojat, minun on parasta sanoa jotain hyvää! (Naurua)

ADAMUS: Tai häiritse kaikkia nopeasti, jompikumpi.

MOFO: Joo, joo.

ADAMUS: Häiritse nopeasti.

MOFO: Katsokaa! Elvis! (Lisää naurua) Hmm, aion tehdä tässä nyt jotain täysin poikkeavaa ja sanon "kumpaakin".

ADAMUS: Kumpaakin.

MOFO: Vau.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Järkyttävää, häh!

ADAMUS: Vau!

MOFO: Järkyttävää.

ADAMUS: Vau. Mutta taas kerran, muna vai kana? Kumpi tulee ensin? Kumpi on hallitsevampi elämässäsi tällä hetkellä?

MOFO: Hyväksyminen, varmasti.

ADAMUS: Hyväksyminen.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Valinta tulee ensin, mutta sitten täytyy hyväksyä se "pyhä shize" (suom. huom. kuulostaa englannin- ja saksakielisen "paskan" sekoitukselta).

ADAMUS: Anteeksi, mutta pyhä mikä?

MOFO: Shize.

ADAMUS: Shize.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Uusi sana?

MOFO: Totta kai, miksi ei?

ADAMUS: Totta kai. Hyvä, hyvä.

MOFO: Olen hyvä keksimään niitä.

ADAMUS: Pyhä shize! Hyvä, hyvä. Okei, sinulla siis tällä hetkellä on enemmän kyse hyväksymisestä, mutta valinta tuli ensin.

MOFO: Ehdottomasti, ehdottomasti.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia. Itse asiassa, kaikki hyviä vastauksia. Tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi hämmentää teitä, se tulee todella vaikeammaksi, ja te jotka istutte kotona, sanotte myös luultavasti: "Joo, sitä se on. Kumpaakin. Se on kumpaakin."

Ja nyt Adamuksen vastaus. Se on kumpaakin. Se on kumpaakin. Kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö on, johon jotkut teistä osuivat, ja sitten epäilitte itseänne, koska istutin teihin tuon epäilyn (vähän naurua), että valaistuminen tapahtui ensin. Valaistuminen tuli ensin. Koko polku valaistumiseen ja perimiltään hyväksyminen tuli ensin.

Se on mielenkiintoista. Kyse on evoluutiomallista. Monien elämien jälkeen tällä planeetalla, monien kokemusten jälkeen, päästään lopulta kokemusten loppuun ja periaatteessa sanotaan: "Okei, miten paljon vielä aion kokea tällä planeetalla? Mitä vielä minä, sielu, valitsen tehdä?" Jossain kohtaa tuo valaistumisprosessi alkoi evoluutiotietoisuudella tai –energiadynamiikalla. Se vain alkoi.

Sitten valitsitte sen mielenkiintoisessa kohdassa. Ihminen valitsi sen. Ihmisosanne tiesi jo, että paljon asioita tapahtui teidän elämässänne. Paljon asioita muuttui. Teistä tuntui erilaiselta kuin muista ihmisistä. Kävitte läpi paljon sisäistä myllerrystä, ja jossain kohtaa ihminen valitsi sen, antoi siihen sitten sysäyksen jokin kirja tai guru tai mikä tahansa muu.

Valaistumisen valitseminen oli pelkästään jonkin sellaisen vahvistamista, joka tapahtui jo. Valinta jonka teitte ihmisinä – valitsitte valaistumisen, valitsitte heräämisen – ja sanoitte: "Valitsen tämän suunnakseni, täyttymyksekseni." Voitte melkein kuulla sielun nauravan suloista naurua ja sanovan: "Se oli jo tapahtumassa." Tunnustatte ja vahvistatte sen vain lopulta. Ette enää ihmisenä vastusta ja kamppaile. Hyväksytte lopultakin jonkin, joka oli tapahtumassa joka tapauksessa.

Se on mielenkiintoinen kysymys ja vähän "muna vai kana" –kysymys, mutta halusin teidän kaikkein tiedostavan, että tämä koko matka valaistumiseen – tai itse asiassa koko ruumiillistuneen valaistumisen prosessi – oli tapahtumassa ja se on ollut tapahtumassa pitkään. Kenties ei tietoisesti. Kenties ihminen ei ollut tietoinen siitä, mutta se oli sielun evoluutiota. Se tapahtuu joka tapauksessa, ja kun pysähdyitte yhdessä kohtaa ja sanoitte: "Valaistuminen, sen valitsen elämässäni nyt", se tavallaan toi yhteen nämä energiat, toi vahvistuksen siitä, mikä oli jo tapahtumassa, toi sen vaivattomuuden, ettei enää luotu erillisyyttä ihmisen ja sielun välille, vaan tuotiin ne yhteen.

Niinpä silloin kun tietoisesti valitsitte sen, kun tiesitte heräävänne, kun tiesitte, että tämä oli tämän elämän polku, se oli kuin makea nauru hengeltänne: "Se tapahtuu joka tapauksessa. Rakas ihminen, hyväksyisitkö vain sen nyt?"

Te ette ohjaa valaistumista. Ette ole vastuussa valaistumisestanne, kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin. Se ei perustu siihen, mitä ylhäällä (pää) tapahtuu – miten ajattelette tienne kaikesta läpi, miten yritätte pakottaa tienne kaikesta läpi. Se on todella hyväksymisasia. "Minä olen" –olemuksenne, sieluitsenne hyväksyminen todella. Se tapahtuu jo ja kysymys tänään kaikille on, voitteko vain hyväksyä ja näin vahvistaa sen.

Sitä ei hallita mistään enkelineuvostosta. Henki ei tee sitä. Ei ole henkioppaita, arkkienkeleitä, mitään tällaista. Tiedätte sen. Se tulee "minä olen" –olemukselta. Eikä sitä voi ajatella "minä olen" –olemuksen valintana – se on sielun evoluutiota ja se tapahtuu tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin kaikille, mutta te olette kaikki olleet tällä planeetalla enemmän kuin muut.

Teillä on ollut enemmän elämiä. Olitte tämän planeetan alkuperäisiä olentoja. Olette olleet täällä. Kaikki on teille tuttua. Olette valmis melkein kaiken osalta, ja sieluevoluutiossa tämä sanoo, että nyt on integroinnin aika. On aika tuoda kaikki tämä yhteen suuressa ja mahtavassa huipentumassa, aivan kuten tuon musiikin lopussa, kun kaikki musiikki, valot ja energiat tulevat yhteen ja integroituvat. Sallisitteko siis vain itsenne hyväksyä sen? Lakatkaa ajattelemasta, että teidän täytyy suunnitella se. Teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Aah! Mm. Hyvä.

Linda, tarvitsemme sinua tällä taikalehtiösi kanssa.

LINDA: Voi hyvänen aika.

ADAMUS: Kyllä, minun kirjoitustauluni vietiin. Sanottiin, ettei se näyttänyt hyvältä kamerassa.

LINDA: Voi sinua raukkaa. Hah!

ADAMUS: Nyt hänellä on siis taikalehtiö.

Okei, neljä pääkohtaa tänään. Ensimmäinen kohta, johon menen.

1. Kaikki käy evoluutiotaan läpi

Kaikki käy evoluutiotaan, syklejään läpi. Kaikki luonnosta ns. aikaan ja kokemuksiin. Sielu käy läpi evoluutiotaan. Ihminen paljon enemmän kuin sielu, ihminen käy läpi sarjan syklejä ja sillä on taipumusta jäädä jumiin malleihinsa.

On sähkö-, magneetti- ja gravitaatioenergiaa, joka kirjaimellisesti vetää ihmisen sykleihin, malleihin. Ja ihmisellä on taipumusta jäädä noihin sykleihin ja toistaa niitä. Yksinkertainen esimerkki on entiset elämät, inkarnoituminen – toistoa, toistoa kerta toisensa jälkeen. Dynamiikka vetää, teidän valonne vetää sähkö-, magneetti- ja gravitaatioenergioita, jotka sitten pitävät teidät noissa sykleissä.

Ennemmin tai myöhemmin se on katkaistava. Energia ei voi pysyä paikallaan. Energia ei voi pysyä muodossa ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin sen on vapauduttava, palattava alkuperäiseen tilaansa. Mikään ei pysy samana ikuisesti. Mikään ei voi pysyä samana ikuisesti – paitsi tietoisuus, paitsi tietoisuus. Kaikki muu muuttuu.

Mutta meillä on tämä planeetta – tämä planeetta joka on kehittynyt miljoonia ja miljoonia ja miljoonia vuosia – ja meillä on ihmisbiologia. Meillä on luonto. Meillä on ajattelu ja kaikki muu. Ne menevät malleihin.

Mallit ovat tavallaan upeita, koska energioista, kokemuksista, tulee hyvin tuttuja teille. Mutta mallit voivat myös pidätellä teitä. Se on oikeasti yksi suurimpia haasteita. Nimittäin käytte läpi kaikkia mielen juttuja, "Mikä minussa on vikana?" –tyyppisiä juttuja. Voitte päästä eroon 99.99%:sti siitä, koska teissä ei ole mitään vikaa, vaan jäätte jumiin malleihin, joista tiedätte, etteivät ne ole enää oikeita.

Mutta ihmismieli yrittää mennä kirjaimellisesti syvemmälle malleihinsa, koska se on hyvin mallinnettu, hyvin strukturoitu. Se menee syvemmälle itseensä ja yrittää löytää vastauksen, eikä se pysty. Silloin tulette hulluksi tai asiat muuttuvat elämässänne tai kyllästytte niin siihen, mitä koette, että alatte lopultakin hyväksyä ja sallia. Alatte lopultakin sanoa: "Hei, vanha tapa ei toimi enää. Olen yrittänyt sitä tuhat kertaa eikä se vain toimi, joten luovutan. Päästän irti. En antaudu tuntemattomalle olennolle, Hengelle, Jumalalle, enkeleille tai millekään – päästän vain irti. Piste. En tarvitse sen jatkumista enää." Niinpä päästätte irti ja sitten tapahtuu muutoksia.

Ihmiset ja tämä planeetta, kaikki tällä planeetalla, tässä ulottuvuudessa on tapahtunut malleissa hyvin pitkään. Mallit ovat hauskoja. Nimittäin silloin on vähemmän pelottavaa. Mallit ovat hauskoja, koska ympyränne sulkeutuessa – jatkatte näitä malleja ja elämän syklejä – saatte kokea sen uudestaan ja kenties poimia jotain, joka teiltä meni ohi ensimmäisellä kerralla tai toisella kerralla tai 847. kerralla (muutama naurahdus). Mutta jonkin ajan kuluttua tavallaan sanotte: "Okei, tajuan sen nyt. Tajuan sen."

Siis tietyssä kohtaa se rikkoutuu, räjähtää. Tietyssä kohtaa on riittävästi tietoisuutta, on riittävästi hyväksyntää, että yhtäkkiä kaikki mallit alkavat hajota. Ne alkavat pudota pois, ensin hyvin henkilökohtaisella tasolla sisällänne ja sitten hyvin globaalilla tasolla, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä.

Helmikuussa tapahtui hyvin mielenkiintoinen asia, hyvin mielenkiintoinen asia. Kuuntelin puhetta aiemmin. Sanoitte, että helmikuu oli intensiivinen, helmikuu oli turhauttava kuukausi. Voimme käydä läpi nuo sanat: intensiivinen, turhauttava, pelottava, hauska – onko muita f-sanoja? (Naurua) (Suom. huom. monet luettelon sanat alkoivat f-kirjaimella, jolla alkaa myös "vittumainen".)

LINDA: Järjetön.

ADAMUS: Tai muita sanoja – voitte huutaa niitä ja toistan ne. Muita sanoja kuvaamaan helmikuuta? Pelottava? (Joku sanoo "kaunis") Kaunis, kiitos.

LINDA: Intensiivinen.

ADAMUS: Intensiivinen sanottiin jo, kyllä. (Joku sanoo "kaoottinen") Kaoottinen, ehdottomasti. (Joku sanoo "häiritsevä") Häiritsevä, isosti. Isosti. (Joku sanoo "järkyttävä") Järkyttävä, ällistyttävä. (Joku sanoo "ylimääräinen päivä") Upeaa, ylimääräinen päivä. (Joku naureskelee ja joku huutaa "jee!) Miksi ei? Laitetaan "ylimääräinen päivä". Polarisoitunut. Kaunis.

LINDA: Poliittisesti epäkorrekti (lisää naureskelua).

ADAMUS: Poliittisesti epäkorrekti. Ehdottoman hurmion hetkiä. Kummallisia unia.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Unista tulee kummallisempia ja kummallisempia.

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Me puhumme. Ai! Tuleeko niistä kummallisempia?

LINDA: Mmm!

ADAMUS: Mikä unissa on?

LINDA: Mm.

ADAMUS: Miksi – aion poiketa aiheesta hetkeksi – niin vähän työtä on tehty unien parissa, unien ymmärtämisen parissa? On joitain kirjoja ja on joitain nukkumis- ja uni-instituutteja, muttei niillä ole aavistustakaan, mitä tapahtuu.

Vietätte 1/3 elämästänne unitilassa. Useimmat ihmiset sivuuttavat sen olankohautuksella: "No, se oli vain unta." Ette voi olla tosissanne! Ette voi olla toisissanne, että kaikki se tapahtuu "tuolla" ja ihmiset vain ohittavat sen olankohautuksella: "No, se oli vain unta" – ikään kuin se olisi vain sarjakuva, jota esitetään mielessänne koko yön? Ikään kuin teillä ei olisi mitään parempaa tekemistä kuin laittaa tätä paskaa mielenne läpi? (Vähän naureskelua)

LINDA: Mitä se oli?

ADAMUS: Ja sitten heräätte sanoen: "Mitä se oli?" tai vielä pahempaa: "En muista uniani." Näette yöllä unta ainakin 12 tasolla yhtä aikaa. Näette unta tällä hetkellä, mutta se on täysin toinen asia. Siis takaisin asiaan.

Helmikuussa tapahtui mielenkiintoinen asia ja useimmat teistä tunsivat sen jossain määrin. Mutta mitä teette? Kohtelette sitä kuin unta. "Ai, se oli vain yksi kuukausi." Se on kuin: "Toivottavasti sitä ei tapahdu uudestaan kovin pian." (Vähän naureskelua) Ohitatte sen olankohautuksella ja sanotte: "Energiat ovat vain korkealla." Mutta mitä oikeasti tapahtui helmikuussa? Mitä oikeasti tapahtui? No, antakaa minun selittää.

LINDA: Okei (muutama naurahdus).

ADAMUS: Okei. Mielenkiintoinen ilmiö.

Uudeksi tuleminen

Siis kun on oltu miljoonia ja miljoonia ja miljoonia ja miljoonia vuosia sykleissä, jotka muuttuvat hitaasti, hitaasti, hitaasti; kun on miljoonia vuosia ollut periaatteessa sama biologia ja sama mielen prosessi; kun luonto on käynyt miljoonia vuosia läpi evoluutiotaan, elämän ja kuoleman prosessia, uudistumista ja sitten kuolemista vuodesta toiseen, vuodesta toiseen, kun aionien ajan asiat ovat olleet malleissa tai sykleissä ja aloittaneet alusta – aloittaneet alusta, mutta se tavallaan merkitsee vain samojen vanhojen energioiden muokkaamista uudelleen, kenties pientä energiapuun karsimista, mutta periaatteessa vain aloittamista alusta – mielenkiintoinen asia tapahtui helmikuun loppupuoliskolla.

Tästä planeetasta tuli uusi, uusimisen sijasta. Mitä tarkoitan tällä? Se merkitsee, että tietoisuus, halu ja intohimo saavuttivat tällä planeetalla tietyn pisteen, jota ei ole koskaan ennen saavutettu, ja tästä lähtien kaiken on oltava uutta.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Vau. "Mitä se merkitsee? Saanko uuden auton? (Vähän naurua) Menen ulos ja minun … " Joo. Joo, itse asiassa.

Palataan nyt takaisin siihen yksinkertaiseen lähtökohtaan, että kaikki on pysynyt malleissa hyvin pitkään. Se muuttuu hitaasti – se on teille todellinen turhautumisen aihe. Hemmetti, kaikki muuttuu niin hitaasti – kaikki malleissa. Yhtäkkiä planeetalla saavutettiin kohta, voitaisiin sanoa tavallaan kynnys. Nyt kaikesta on tultava uutta sen sijaan, että uusitaan.

LINDA: Alasti! (Naurua) (Suom. huom. "tultava uutta" kuulostaa samalta kuin "alasti")

ADAMUS: Tultava uutta. Jos joku heittää nyt vaatteensa pois ja juoksee ympäriinsä, ymmärrän sen (lisää naurua).

Kaikki on uutta. Aion puhua siitä enemmän ja paljon yksityiskohtaisemmin vuoden puolivälin ProGnostissamme. Teknologia tukee sitä. Teknologia ei aiheuta sitä, mutta se tukee sitä.

Kaikki on uutta, ja tämä on erilaista, koska sanotte: "Okei, no jukra, muutin uuteen taloon, joten eikö se ole jotain uutta elämässäni?" Ei. Se on sykli. Se on vain – se on edelleen talo. Se on vain muuttamista paikasta toiseen. Se on uusimista, ei täysin uutta.

Sanotte: "No, lähdin työpaikastani ja sain uuden, siitä saa enemmän rahaa ja pidän siitä enemmän." No, se on uusimista. Se ei ole uutta. Tai sanotte: "Vaihdoin autoa ja minulla on uusi auto." Ei, se on edelleen auto. Se ei ole uusi, se on vain uusittu. Samanlaista on ollut tavallaan myös elämienne kanssa. Tulette elämään ja se on kuin: "No, on uusi inkarnaatio". Se on kuin: "Ei, uusitte vain vanhan sopimuksen palata taas takaisin vanhaan biologiaan ja vanhaan mieleen.

Hassu asia tapahtui helmikuussa. Kaiken on mentävä uuteen, pois syklistä, pois mallista ja niin ihanalta kuin se kuulostaakin, se kuulostaa kamalan pelottavalta useimmille ihmisille – paitsi teille, koska sitä te olette halunneet. Kaikki menee uuteen.

Näette sitä, mutta näette myös sylkien jatkuvan ja tuntuu edelleen intensiiviseltä, ellette tiedä, mitä oikeasti tapahtuu energeettisesti. Näette sitä politiikassa – Linda käytti tätä esimerkkiä aiemmin. Se menee uuteen. Siinä on vanha tekemistapa – uskoakseni puhuitte aiemmin vaaleista – ja jokin tulee räjäyttämään sen. Se on räjäytettävä. Se on räjäytettävä (vähän taputuksia).

LINDA: Se on raiteilla! Se on raiteilla!

ADAMUS: Kyllä, mutta yhtä lailla minä sanon ja te sanotte: "No, katsokaa sitä, joka tuo uutta, tai sen viestintuojaa, toimittajaa. No, mikä tollo" tai mitä satuttekin tuntemaan. Minulla ei ole mieltymyksiä suuntaan tai toiseen. Ja te sanotte: "No, mikä idiootti".

No, katsokaa, mitä oikeasti tapahtuu. Kyse ei ole idiootista, kyse on asioiden muuttumisesta. Jonkin oli ravistettava puuta. Jonkin oli ravistettava asiat hajalle, räjäytettävä ne, ja se tapahtuu ja monet ihmiset ovat hyvin peloissaan, koska se ottaa pois heidän pienen tukialueensa. Se ottaa pois heidän syklinsä, heidän mallinsa, heidän mukavuusalueensa. He alkavat pelätä.

Peloissaan, pelko – toivottavasti olette kaikki saaneet hyvän annoksen pelkoa viime aikoina (Adamus naureskelee). Ei, vaan tarkoitan sitä, koska pelossa on uskomaton voima. Se on yhdistelmä magneetti-, gravitaatio- ja sähködynamiikkaa, joka imee kaiken sisään. Se tapahtuu, kun joudutte todelliseen pelkoon. Olen varma, että olette kaikki tunteneet ehdottoman todellista pelkoa. Ei vain pientä hermostumista, vaan todellista pelkoa. Se on kuin – kuvittelisitteko sitä hetken. Pelko saa kaiken luhistumaan, kutistumaan ja supistumaan ja menemään tavallaan pimeyteen. Se yrittää löytää turvan, mutta ei ole turvallista. Pelossa yritätte lakata olemasta, säteilemästä valoanne. Se on viimeinen asia, mikä teidän kannattaa tehdä.

Itse asiassa pelko voi toisinaan olla hyvin, hyvin dynaaminen muutosvoima. Se voi räjäyttää asiat, koska pelko vie teidät asioiden ydintasolle. Pelko ei välitä makyosta. Kokeilette makyoa pelkoon, muttei se toimi. Pelko ei välitä kivoista pikkukliseistä. Sanotte: "No, menen hierontaan päästäkseni pelostani yli". Tuskinpa. Ette lähde ulos ovesta, pelkäätte liikaa. Miten voisitte saada hieronnan?

Pelolla on siis tuo uskomaton … Se on kuin gravitaatio-, sähkö- ja magneettivoimien musta aukko. Se imee sisäänsä. Mutta sitten se räjäyttää kaiken. Se räjäyttää kaikki vanhat rakenteet, jos sallitte sen.

Ihmiset jäävät joskus jumiin pelkoon pitkäksi aikaa. He jäävät siihen kiinni, erityisesti lääkityksellä – sori, että tuon jatkuvasti sen esiin, mutta se ei ole hyvä asia. Alatte ottaa lääkkeitä voittaaksenne pelon ja yhtäkkiä olette jumissa siinä. Pääsette lopulta ulos, mutta useimmille teistä "Voi luoja, mitä tapahtuu seuraavaksi?" –pelko voi olla uskomaton asia. Se tuo teidät totuuden ja valon hetkeen siinä, mikä on oikeasti tärkeää. Takaisin pääpointtiini.

Kaikki menee nyt uuteen. Tämä planeetta ei voi jäädä enää sykleihin. Miten kauan tämä vie? En tiedä. Se ei ole oikeastaan tärkeä asia – satoja, tuhansia vuosia, kuka tietää; enemmänkin satoja – mutta kaikki muuttuu nyt. Uusimisen sijasta lähdetään polulle uuteen. Se saattaa käydä läpi muutaman lisäuusimisen, ennen kuin päästään uuteen. Se saattaa tuhoutua, ennen kun päästään uuteen, mutta kaikki menee uuteen. Tarkkailkaa sitä. Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Monet teistä ovat tavallaan menneet omaan luolaansa eivätkä halua nähdä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta nyt on hyvä aika tulla ulos ja katsoa, kun tämä dynamiikka tapahtuu maailmassa. Se liittyy suureen osaan siitä, mistä puhuin ProGnostissa, mutta ne ovat vain voimia, jotka tukevat uuteen menemistä.

Uusi vaikuttaa hallitukseen, rahoitukseen – kaikkiin tyypillisiin kategorioihin. Ruokaan, terveyteen, kaikkeen muuhun. Monet niistä hajoavat ensin, mutta ne menevät uuteen.

Mitä uusi merkitsee? Se merkitsee, että jokin on pois vanhasta urasta. Jotain mikä on kvanttista, voitaisiin sanoa. Jotain mikä on niin erilaista, miten ennen tehtiin, että sitä on vaikea yrittää edes kuvitella. Sitä olisi vaikea tajuta, ainakin vanhassa ihmismielessä, koska vanha ihmismieli on uusimisessa, eikä mene uuteen.

Mutta se tuo minut toiseen kohtaan – ensimmäinen asia, jonka huomaatte ja olette huomanneet uuteen menemisessä … Muuten, eikö ole mielenkiintoista, että "uusi" on myös sanassa "tietää", englanninkielisessä sanassa "tietää". Te siis tavallaan tiesitte uuden (vähän naureskelua). Tiesitte, että kyse oli menemisestä uuteen. Kyllä, tiesitte uuden. Voit kirjoittaa sen.

LINDA: Minkä osan?

ADAMUS: Tiesitte uuden (lisää naurua). (Suom. huom. nämä sanat lausutaan samalla tavalla)

LINDA: Okei, onko se kohta 2?

ADAMUS: Se oli vain häiriötekijä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Kaikki siis menee uuteen ja se alkaa, kuten tiedätte, mielestä ja kehosta teillä henkilökohtaisesti, ja se alkaa asioista, joista olemme puhuneet – vapaus esi-isistä. Se oli vaikea kohta, paljon vaikeampi kuin olisitte ehkä kuvitelleet, paljon vaikeampi kuin paljastin sen olevan teille, monille teistä, koska teillä on ollut elämiä tuossa samassa esi-isämallissa tai –syklissä.

Oli vaikeampaa sanoa tietoisesti: "Aion päästä pois siitä", sanoa: "Päästän irti esi-isien energiasta." No, valitsitte vain, vahvistitte vain sen prosessin, joka tapahtui joka tapauksessa. Te ette tehneet sitä – se tapahtui. Annoitte lopulta sille hyväksynnän, voitaisiin sanoa. Vahvistitte sen, mikä sallii teille tapahtua tämän asian, joka tapahtui jo elämässänne.

Kun lopulta sanoitte: "Joo, okei, perhe, päästän irti", monet teistä luultavasti havaitsivat: "Ai, se tapahtui jo joka tapauksessa."

Huomaatte sen siis kehossanne. Ette vain kierrätä ja uusi tuota kehoa, ja monet teistä yrittävät todella kovasti tehdä sen. Ajattelette mielessänne: "Minusta tulee nuorempi. Minusta tulee terveempi." Ei, menette uuteen. Ette vain virkistä tai nuorenna nykykehoanne.

LINDA: Paska! Oikeasti?!

ADAMUS: Ei. Lakkaa siis yrittämästä (Linda huokaa). Ei, ja olen tässä vakavissani. Se oli itse asiassa hyvä huomautus Eesan Lindalta. "Paska! Kaikki tämä aika, jonka olen käyttänyt voiteita. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti mielestäni. Olen yrittänyt olla nuorekas ja olen yrittänyt tuoda nuorekkaita energioita kehooni." Uusitte vain jotain vanhaa, jotain jota ette oikeasti halua kovin paljon …

LINDA: Oletko varma?

ADAMUS: … uuteen menemisen sijasta (vähän kikatusta). Uuteen menemisen sijasta.

Mitä uusi on? Mitä uusi on biologiaan liittyen? Sillä ei ole merkitystä (Linda huokaisee raivostuneesti). Teidän ei tarvitse ajatella tietänne sen läpi – ette ylipäätään pystyisi – joten mitä teette? (Muutama ihminen sanoo "sallitaan") Sallitte, hyväksytte. Voitte tehdä valinnan sanomalla: "Okei, aion mennä uuteen" tietämättä, mitä se oikeastaan on, tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja sitten sallia. Sitten antaa sen tapahtua. Ja teillä on puhtaan pelon, kauhun tai epäilyn hetkiä. En tiedä, kumpi on pahempi, pelko vai epäily. Kumpaa te pidätte pahempana? (Joku sanoo "epäily") Epäily. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Epäily. Epäily kalvaa. Epäily on harmaata ja tylsää ja se on tavallaan kuin tukehtumista hitaasti viiden vuoden aikana. Se vain piinaa, kun taas pelko (tukehtuen) – tunnette sen heti (muutama naurahdus).

Nimittäin hassu asia pelossa on, että yhtäkkiä tunnette elämän, ainakin sen halun, hyvin vakavana, kuoleman lähikokemuksena, kuin: "Voi hyvä luoja! Olen elossa, mutta kuolen hetken kuluttua". (Vähän naureskelua) Epäily on kuin: "No, en tiedä. Olenko elossa? Olenko kuollut?" Ja "Miksi minulla on tällaisia ajatuksia?" Ja "Eikö minulla pitäisi olla tällaisia ajatuksia? En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä." Häh, shh … Se on epäilyä. Se on nimittäin rumaa, rumaa energiaa.

Se siis tapahtuu kehossanne, uuteen meneminen. Mitä se on? Sillä ei ole merkitystä. Se tapahtuu joka tapauksessa. Se on hassu asia. Se on tavallaan valaistumisen vitsi – se tapahtuu joka tapauksessa (vähän naureskelua). Voitte olla huolissanne siitä. Joo, te nauratte. Ei, vaan itse asiassa se on hyvin kaunis asia ja uskoakseni Kuthumi toi sen ensimmäisenä Crimson Circlelle monta vuotta sitten, mutta se tapahtuu joka tapauksessa. Tavallaan voitaisiin sanoa, että se on tapahtunut, mutta miksi olla huolissaan? Miksi olla huolissaan? Ja se kuulostaa kivalta, hyvin filosofisen kivalta, mutta sitten menette ulos ovesta ja tavallaan sanotte: "Häh! Aion olla huolissani!" koska olette malleissa. Olette tavallaan vanhoissa malleissa.

Se tulee mieleenne – uusi – eikä mieli ymmärrä sitä, se ei oikein pidä siitä. Mieli yrittää uusia. Mieli yrittää huijata teidät ja itsensä ajattelemaan, että työstätte jotain yhdessä, ja tavallaan vain korjaatte asioita vähän – kutsutte psykiatrisen rakennusremontointiporukan ja tavallaan korjaatte asiat, koska ne ovat vähän pois tasapainosta tässä. Ja iskette vähän maalia siihen, laitatte uuden maton ja yritätte sivuuttaa sen pahan hajun, joka on aina ollut. Uh. Joo, on totta, että mielessä on haju. Se on vanhoja ajatuksia. Vanhat ajatukset ovat tavallaan kuin vanha juusto jääkaapissa. "Uh! Voi ei!"

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: (Yleisö sanoo "yäk!" ja Adamus naureskelee) Se siis tapahtuu ajatuksillenne. Uusi. Totutelkaa siihen. Se on pelottavaa ensin, koska teistä tuntuu, että teiltä menee järki. Yritätte palata malleihin. Yritätte palata moniin tapoihin, joilla asiat tehtiin ennen, sykleihin. Yritätte vain kiillottaa syklejä vähän ja tehdä niistä vähän parempia. Unohtakaa se. Mieli menee uuteen – uuteen ajattelutapaan.

Olen puhunut hiljattain, erityisesti keahaksissa … Muuten ilmoittautukaa nyt ensi vuoden ohjelmaan – siitä tulee dynaamisempi kuin aiemmat.

Olemme puhuneet keahakissa ja täällä mestariaistiin menemisestä, ja se on uutta. Se on uutta mielelle. Ja mieli yrittää, se teeskentelee tajuavansa mestariaistin. Mieli on kuin: "Joo, tätä mestariaisti on ja näin se toimii." Ei. Yritätte vain uusia mieltä. Menette ulos mielestä mestariaistiin. Se voi tapahtua ajaessanne katua pitkin. Se voi tapahtua millä hetkellä hyvänsä, missä kohdassa hyvänsä, mutta sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu, ehdottomasti.

Palataan kysymykseen, onko kyse valinnan tekemisestä vai sen hyväksymisestä, mikä tapahtuu jo. Hyväksytte sen. Kun valitsette sen, se on tavallaan: "Ai, okei. Tajuan. Ajan jo autolla tietä pitkin 200 km/h. Nyt vain hyväksyn, että näin on." Menette jo valaistumiseen. Sen pitäisi olla suuri lohtu teille. Todella suuri lohtu. Mutta on myös: "No, mutta eikö minun tarvitse tehdä mitään? Eikö … Tarkoitan, että eikö minun pitäisi …" Shh! (Joku sanoo "hengitä") Hengitä. Tee jotain intohimoista. Tee video. Kirjoita kirja, mitä tahansa, äläkä kanna huolta, miten se otetaan. Tee vain jotain. Laita itsesi elämään, jos ei muuta niin häiriötekijänä.

Mieli siis muuttuu täysin. Olette huolissanne siitä. Olette huolissanne ja sanotte: "Voi luoja, olen masentunut." tai "Voi jessus, olen psykoottinen." Joo, okei. No, tiedättekö mitä? Kaikki ovat. Joo, kaikki ovat. Liittykää kerhoon (vähän naureskelua). Ei, vaan olen tunnustellut paljon energioita ja kaikki ihmiset ovat täysin sekaisin.

LINDA: Oho!

ADAMUS: Ei, vaan se on totta! Teidän täytyy olla sekaisin ollaksenne täällä tekemässä tätä kerta toisensa jälkeen, pysähtymättä sanoen: "Hetkinen nyt. Mistä tässä on kyse? Mitä haluan tehdä?" Siis kaikki ihmiset ovat psykoottisia jossain määrin. Jotkut hyvin, hyvin suuressa määrin. Ne jotka kyseenalaistavat, ovat vähiten psykoottisia, mutta heidän olonsa saadaan tuntumaan psykoottisimmalta, joo. Ne jotka kyseenalaistavat, ovat itse asiassa tervejärkisiä, mutta he vertaavat itseään todella psykoottisiin, niihin jotka ovat tyytyväisiä malleihin, ja sitten teistä tuntuu, että teissä on jokin vikana. Ei lainkaan.

Siis kaikesta tulee uutta. Kaikesta. Eikä tämä ole mikään kiva pikku toteamus. Se ei ole jotain, joka tapahtuu – sanotaan – 20, 30 vuoden kuluttua. Se on jo alkanut.

Ylitimme tuon kynnyksen, tuon pisteen viikko, pari sitten. Se rakentui ja tunsitte sen, eikä ollut mitään sattumaa, että olin valinnut päivämääräksi 14.2.2016 meille jokin aikaa sitten: "Jatkammeko treffailua? (Adamus naureskelee) Ja milloin suutelemme?" (Lisää naurua) Koska tunsitte, että se oli huipentumassa näihin aikoihin. Uusi [Crimson Circle] nettisivusto, uudet asiat elämässänne.

Uusi on upeaa. Kaikki haluavat uutta – tai luulevat haluavansa uutta – mutta oikeasti he vain uusivat. Todellinen uusi on hyvin, hyvin erilaista. Se näkyy teknologiassa. Se näkyy bisneksessä. Se näkyy kaikessa, terveydenhoidosta suhteisiin.

Perheet menevät uuteen. On ollut perhemalli niin kauan, kun ihmiset ovat harjoittaneet haureutta (vähän naureskelua), ja tuo malli on ollut ikuisesti perheytimessä. Ja on ihmisiä, jotka yrittävät palata enemmän kuin koskaan uusimiseen tai siihen, mitä sanon vanhaksi. He yrittävät perääntyä, koska heitä pelottaa helvetisti. Ja he ajattelevat, että sen on pakko olla jotain – "Paholainen tekee tämän" tai "Ihmiskunta joutuu pois tasapainosta" tai "Jumala on vihainen". He keksivät kaikkia näitä idioottimaisia tekosyitä menneisyyteen palaamiselle, eikä se toimi heillä. Se ei toimi.

Olette havainneet sen omassa elämässänne. Kun yritätte palata taaksepäin ja tehdä vanhalla tavalla nyt, se ei toimi. Tehkää siis jotain uutta elämässänne. Pelottavaa jossain määrin, mutta se on hyvin vapauttavaa ja hyvin uutta. Se on hyvin erilaista. Tehkää jotain uutta.

Milloin viimeksi teitte jotain uutta elämässänne?

(Lyhyt tauko)

Ai niin kauan sitten? (Adamus naureskelee) Hiljaisuus laskeutuu yleisön ylle. Ei, vaan milloin viimeksi teitte oikeasti jotain uutta? Tarkoitan "uutta". Ei vain eri reitin valitsemista töihin. Se on vain eri reitin valitsemista töihin. Mutta jotain niin uutta, että te ette ole tehneet sitä koskaan aiemmin – ette tiedä, mikä lopputulos on. Se on itse asiassa melko hyvä määritelmä uudesta – teillä ei ole aavistustakaan, mikä lopputulos on, mutta teette sen (joku sanoi "minä ilmoittauduin keahakiin"). Ilmoittauduit keahakiin, näettekö? Se oli uutta. Jotain niin uutta, ettet tiennyt lopputulosta.

Ihminen pelaa varman päälle ja se merkitsee pysymistä uusimisessa sen sijaan, että sanoo: "Haluan murtautua täysin irti tästä. En tiedä, mitä tapahtuu. Se on pelottavaa ja se on vapauttavaa. Se on pelottavaa ja se on täynnä intohimoa. Se on pelottavaa ja jessus, miksi en tehnyt uutta ennen tätä? Miksi odotin näin pitkään?"

Ja mitä sitten tapahtuu? Epäily. Sitten alatte miettiä: "No, kenties minun ei pitäisi. Kenties minun pitäisi odottaa. Kenties minun …" Ei, vaan tehkää jotain todella uutta elämässänne. Hämmästyttäkää itsenne, ällistyttäkää itsenne tekemällä jotain täysin uutta. Ja katsokaa sitten.

Maailma menee uuteen. Mikään ei voi enää vain uusia. Tarkoitan, että käydään läpi joitain uusimisyrityskierroksia ja sitten kaikki räjähtää. Tätä voi soveltaa elämän joka osaan. Kaikkeen. Ja tiedän, että monet ihmiset spekuloivat ja sosiaalisessa mediassanne käydään keskustelua: "Mitä hän tarkoittaa tällä?" Kaikki menee uuteen. Voidaan murentua ensin, mutta sitten mennään uuteen, myös vanhat traditiot. Vanhat traditiot. Voi, niillä on vaikeinta tämän kanssa, mikä tahansa tuo vanha instituutio tai traditio onkin.

Ja tiedättehän – Cauldtre ei pidä tästä esimerkistä, mutta kerron sen joka tapauksessa. En oikeuta mitään, mutta annan teille esimerkin asioiden tavasta toimia. Teillä on paljon pyhiä, kauniita muinaistemppeleitä ympäri maailmaa ja ryhmät, organisaatiot ja uskonnot kunnioittavat niitä. Ne ylläpitävät niitä. Niistä on tullut pyhiä paikkoja heille. Se ei ole oikein tai väärin, näin vain on. Ja sitten saatte terroristeja, jotka tulevat räjäyttämään ne, ja maailma huutaa: "Voii! Katsokaa, mitä terroristit tekevät." No, onko tavallaan kyse terroristeista vai tarvitseeko tuo energia vain avata?

LINDA: Yääääk!

ADAMUS: Yäääk. En sano, että se on hyvä tai huono asia. Sanon vain …

LINDA: Yääääk!

ADAMUS: … että katsokaa, miten se tapahtuu. Enkä nyt kehota teitä menemään räjäyttämään muinaistemppeleitä.

LINDA: Voi, kiitos tuosta vastuuvapaudesta (naurua).

ADAMUS: Teidän ei tarvitse, koska jokin räjäyttää niitä. Jos ei joku terroristi, niin maanjäristys sitten. Jos se ei ole maanjäristys, taivaasta tulee meteori – pum! Olemme tulleet täällä planeetalla paikkaan – vain muutamana viime viikkona – jossa kaikki menee uuteen.

Kuvitelkaa sitä näin. Kaikki pyörii. Kaikki pyörii ja joskus pyörimismallit ovat vähän suurempia ja vähän hitaampia, joskus ovat vähän nopeampia ja vähän pienempiä, mutta pyöriminen vain jatkuu ja jatkuu. Joskus elämän kierrokset ovat kiillotettuja. Lisäätte niihin vähän maalia. Pyyhitte niistä pölyt. Voitelette niitä, puhdistatte niitä, mutta syklit jatkuvat ja jatkuvat. Se on kierrätystä. Se on uusimista eikä se toimi.

Teillä on siis näitä elämän syklejä ja ne pätevät elämän joka osaan, joka instituutioon elämässä, kaikkeen elämässä, mitä voitte mitenkään ajatella. Ne ovat siis malleissaan, kierrossaan ja sitten ne menevät uuteen. Toisin sanoen ne lähtevät pois syklistä, mallista ja rytmistä. Ne menevät uuteen. Kaikki menee siihen.

Jotkut asiat yrittävät epätoivoisesti pysyä mallissa, pysyä sykleissään ja ne oikeutetaan sanomalla: "Näin asioiden pitäisi olla ja näin Jumala haluaa olevan, ja näin olemme tehneet aioneita ja siksi pysymme siinä", ja sitten se on, kuin vetäisitte ja vetäisitte ja vetäisitte tuota kuminauhaa ranteessanne, kunnes se napsahtaa poikki. Ja sitten se menee uuteen. Sitten se menee seuraavalle todellisuustasolle. Tietoisuuden muuttuminen aiheuttaa tämän kaiken.

Jos luulitte helmikuun olleen intensiivinen, niin odottakaas maaliskuuta.

LINDA: Kivaa.

ADAMUS: Tai huhtikuuta. Olemme maaliskuussa. Tai huhtikuuta tai toukokuuta. Mutta kun teillä on viisautta ymmärtää, että kaikki tällä planeetalla – en sovella tätä koko universumiin – tulee uudeksi.

Katselkaa tuntemianne ihmisiä, kun he yrittävät pysyä mallissa. Katselkaa tuntemianne ihmisiä, kun jokin vaikuttaa heidän elämäänsä, koska uudessa – jos minulla olisi piirustustauluni, piirtäisin tämän. Mutta uudessa …

LINDA: Haluatko? Tule, voit tehdä sen.

ADAMUS: Ei. Toinen kohta – muutoksen fysiikka.

2. Muutoksen fysiikka

LINDA: Muutoksen fysiikka?

ADAMUS: Joo, muutoksen fysiikka.

LINDA: Onko tämä vasta kohta kaksi?!

ADAMUS: Joo, meillä on kymmenen.

LINDA: Ai jaa! Muutoksen fysiikka.

ADAMUS: Toinen kohta – muutoksen fysiikka. Onko sinulla kiire?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Onko sinulla hauskaa?

LINDA: Joo-o.

ADAMUS: Joo-o. Okei, hyvä hyvä (vähän naurua). Muutoksen fysiikka. Ja sitten kutsut minut piirtämään tuohon juttuun? (Hän irvistää)

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Ai, se on uutta. Se on minulle ok.

LINDA: Aaaa! (Yleisökin sanoo "aaa" ja vähän taputuksia)

ADAMUS: En tiedä, miten se toimii. En tiedä lopputulosta, mutta se on uutta ja haluan uskaltautua siihen, koska olen tavallaan uudenlainen tyyppi (naurua).

LINDA: Okei, annan sinulle uuden oman sivusi, jottet voi pilata mitään. Ole hyvä. Katso tätä. Katso tätä. Voimme tehdä sen.

ADAMUS: Jessus!

LINDA: Katso nyt itseäsi.

ADAMUS: Jessus!

LINDA: Katso itseäsi.

ADAMUS: Okei, minun täytyy olla enemmän …

LINDA: Otatko tämän haltuusi?

ADAMUS: Olen pahoillani, mutta valossa (hän siirtää puhujakoroketta).

LINDA: Otat sen haltuusi, se on ok.

ADAMUS: Siis … (hän piirtää viivan) Jessus! (Muutama naurahdus) Paholaisen työtä! (Naurua) (Huom.: Nähdäksesi Adamuksen kuvat, katso tämän viestin pdf-tiedosto tai video)

LINDA: Haluaisitko sen pois?

ADAMUS: Ei! Haluan pitää sen.

LINDA: Ai, haluatko?

ADAMUS: Joo, joo. Tämä on valo, jota tulee toisista ulottuvuuksista tälle planeetalle. Tämä on valovirta. Puhun tässä muutoksen fysiikasta, jotta ymmärrätte, mitä tavallaan tapahtuu. Ja matkan varrella valo vetää puoleensa energiaa, joka tulee plussina … Sanotaan, että plussina ja miinuksina, ja ne järjestyvät tämän valosäteen mukaisesti (Adamus piirtää + ja – merkkejä viivan ympärille). Ja tämä on vain esitys, ei kirjaimellinen piirros, mutta ne järjestyvät.

Siis tätä valoa tulee todellisuuteen. Energiaa tuodaan sisään. Energiaa kerätään valoviivojen ympärille, ja se kootaan tietoisuuden ja hyväksymistason perusteella, mikä saadaan aikaan valinnalla – mikä on oikeasti vain sanomista: "Okei, mitä tahansa" – ja sitten kaikki nämä energiat asettuvat riviin ja luodaan todellisuus monille eri tasoille. Tätä on siis jatkunut ikuisesti, tätä energioiden asettumista riviin.

Toisiaan nämä plussat ja miinukset jotka virtaavat valovirran mukana, tavallaan järjestäytyvät uudelleen. Ne oivaltavat, että ne ovat liikaa rykelmissä, liikaa sotkeutuneet yhteen, liikaa kerääntyneet yhteen. Niinpä toisinaan ne tavallaan mallintuvat uudelleen ja yrittävät päästä tasapainoon. Mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki energia etsii ratkaisua, kuten Tobias sanoi kauan sitten. Energia ei halua olla juuttunut malleihin. Niinpä ennemmin tai myöhemmin – miten saamme kaiken pois tästä?

LINDA: Okei. Okei, kosketa tätä.

ADAMUS: (hän kuiskaa) Uusi sivu.

LINDA: (hänkin kuiskaa) Uusi sivu, tässä.

ADAMUS: Hyvä! Näettekö, miten se hävisi? Ennemmin tai myöhemmin kaikki räjähtää ja menee pois (vähän naureskelua). Ja meillä on edelleen tuo valovirta – valo on periaatteessa tietoisuussäde, joten se ei muutu. Nyt meillä on tämän valovirta ja mitä teemme? Mitä teemme? Palaammeko takaisin plussiin ja miinuksiin? Ei. Palaamme energiaan, joka on itse asiassa yhdessä. On plussia ja miinuksia tietoisuuspiirissä. Nämä plussat ja miinukset eivät ole enää kaksinaisuudessa ja polariteetissa, vaan ne ovat yhdessä (hän piirtää + ja – merkkejä ympyrän sisään). Ne on tuotu yhteen. Se on uutta. Kyse ei ole vain maalaamisesta ja puhdistamisesta. Kyse ei ole samojen vanhojen plus- ja miinusenergiamallien tuomisesta. Ei ole enää kaksinaisuutta. Nämä pienet räkäpallerot tässä eivät ole …

LINDA: Räkäpallerot?

ADAMUS: … enää kaksinaisuutta.

Siis "uusi" merkitsee täysin erilaista ja se on todella kummallista kehollenne ja mielellenne. Ne eivät ymmärrä. Ne ovat käyttäneet vuosisatoja, aioneita, miljoonia vuosia plussia ja miinuksia. Se ovat tottuneet tietynlaisiin magneetti-, gravitaatio- ja sähkövoimiin, jotka toimivat energioiden kanssa todellisuuden luomiseksi, ja nyt se kaikki räjähtää. Ja nyt yhtäkkiä on periaatteessa yhtenäinen energia, yksi energia, maskuliininen ja feminiininen tuotuna yhteen, plussat ja miinukset nyt samaa, jolloin ette osaa enää erottaa niitä. Se on uutta. Se on uutta.

Yhtäkkiä olette tällaisessa paikassa, mutta käsitätte myös, etteivät seinät, lattia, katto, kaikki ole enää muuttumatonta tai vakaata. Kaikki on virtaavaa. Kaikki muuttuu, ja se aiheuttaa valtavaa epämukavuuden tunnetta.

Kun tätä tapahtuu teille, on valtavaa epäilyä, epämukavuutta ja halua palata vanhaan tapaan, koska tunsitte vanhan tavan. Teille tulee valtava tunne: "Teen jotain väärin tässä, ja minun täytyy pysäyttää se heti paikalla. Minulta menee järki." Mutta rakkaat ystäväni, teiltä ei mene. Teiltä ei lainkaan mene.

Kaikessa on kyse siitä, että menette uuteen. Saatatte käydä ensin läpi muutamia uusimiskierroksia. Se on melkein kuin tutkimista: "Olenko oikeasti valmis tähän? Uskonko oikeasti tämän? Hyväksynkö oikeasti jonkin, joka tapahtuu joka tapauksessa?" Yritätte siis uusia tai kierrättää ensin, mutta sitten se menee uuteen.

Kun tiedätte tämän, kun teillä on viisautta tästä, se ei ole läheskään yhtä pelottavaa. Voitteko kuvitella kaiken tämän tapahtuvan … Voitteko kuvitella, mitä ylösnousseet mestarit ennen teitä kävivät läpi? He menivät siihen yksin, enimmäkseen. Heillä ei ollut tällaisia kokoontumisia. He eivät oikeasti ymmärtäneet sellaisia asioita kuin kanavointi tai moniulotteinen kommunikointi. He menivät siihen yksin. Se oli pelottavaa. Helvetinmoinen kokemus, mutta kamalan pelottavaa, joten se repi heitä ytimeen saakka. Meillä siis on ainakin se kauneus ja etu, että teemme tämän yhdessä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Kaikki tulee uudeksi tällä planeetalla. Se voi viedä jonkin aikaa ja on tietysti vaikeuksia. Vaikeudet tulevat vastustamisesta, sitä ettei sallita sitä, mikä tapahtuu joka tapauksessa luonnostaan. Kaikki energia etsii ratkaisua, paluuta takaisin puhtaaseen tietoisuuden palvelemistilaan.

Tuntekaa sitä hetki. Kaikki energia, kaikki elämässänne on pelkästään palvelemassa tietoisuuttanne. Matkan varrella sitä on vääristetty, muutettu, pidätelty, murskattu, "mentalisoitu" eli olette yrittäneet ajatella tienne kaikkeen. Mutta tuo energia mikä nyt sulautuu yhteen, lähtee pois kaksinaisuudesta ja tulee uuteen, on pelkästään palvelemassa teitä.

Hassu asia on siinä, käytättekö valtavan määrän aikaa ajatellen omaa tietänne … Tarvitsemme mikrofonia tässä. Miten menestyksekästä se on ollut, yrittää ajatella tienne kaikkeen tähän? Olen vain utelias.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Millaista se on ollut teillä, tienne ajatteleminen asioihin?

LINDA: Katsotaanpa. Hmm.

ADAMUS: Vastaus on niin ilmeinen, että se sattuu.

LULU: Joo, tunsin sen täällä (hän naureskelee).

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

LULU: Okei. Mikä kysymys oli? (He naureskelevat)

ADAMUS: Kysymys on, oletko hereillä vai unessa. Ei, ei. Se ei ollut kysymys.

LULU: Ai.

ADAMUS: Kysymys on, kaikki tuo ajattelu mitä olet tehnyt elämässäsi – sinä et ole pakkomielteinen ajattelija, mutta olet vakava ajattelija – miten paljon se on auttanut sinua?

LULU: No, olen valmis antamaan periksi.

ADAMUS: Okei, hyvä.

LULU: On tehty kaikki, yritetty kaikkea ja olen vain valmis sen osalta.

ADAMUS: Joo. Joo, se on … tiensä ajatteleminen valaistumiseen tai elämään on tylsää. Se ei toimi.

LULU: Ei.

ADAMUS: Olen varma, että useimmat teistä tietävät, että suurin täyttymyksen tai menestyksen tunne – miten tahansa sitä halutaan sanoa – on silloin, kun vähiten odottaa sitä, nuo kummalliset asiat, hassut asiat joita tapahtuu. Kun ajattelee tiensä, se ei ole kovin menestyksekästä.

LULU: No, oivalsin, että pikku tyttönä kaikki meni tasaisesti ja sallin kaiken.

ADAMUS: Aivan.

LULU: Sitten kun olin tietoinen siitä, mitä tein, aloin ajatella ja törmätä asioihin koko ajan.

ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin. Eikä se vain toimi, ellei …

LULU: Ei.

ADAMUS: … pysy malleissa tai sykleissä koko elämänsä. Sitten se on ok. Mutta sinä et pysy. Et voi.

LULU: En niin.

ADAMUS: Joo. Evoluutio, muutos, uusi tuli elämääsi kauan sitten – tiesit siitä tai et – ja nyt kyse on vain siitä, hyväksytkö sen. Joo.

LULU: Hyväksyn, mutta tunnen samalla ikään kuin pakottavani sitä. Kuin olisin pienessä laatikossa ja tietäisin, että minun täytyy rikkoa se …

ADAMUS: Joo, joo.

LULU: … mutta pysyn edelleen sisällä. Niinpä se saa minut puskemaan.

ADAMUS: Se on ok, koska … Se on todella ok, koska jokin tulee räjäyttämään tuon pienen laatikon. Se ei voi yksinkertaisesti jäädä. Tarkoitan, että se on pelottavaa, kun asiaa ajattelee. Se on kuin: "Voi hyvä luoja, minun pikku laatikkoni, suojani …" Se on asia, jossa et halua olla. Niinpä jokin tulee räjäyttämään sen – jos vastustat, jos yrität epätoivoisesti vain uusia.

LULU: Joo, odotan vain, että saisin potkia vähän persuuksille (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo. Ja voisinko aloittaa tässä tuon persuuksille potkimisen hyvästä paikasta? Sinusta.

LULU: Voi hyvänen aika. Mmm.

ADAMUS: Joo, joo.

LULU: Olen potkaissut omaani jo hyvin monta kertaa (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo, mutta potkaise sitä mennäksesi eteenpäin, ei maahan. Okei?

LULU: Okei, kiitos.

ADAMUS: Vielä yksi tai kaksi. Poikkean aiheesta hetkeksi, mutta joskus mietin sitä energiamäärää, joka kulutetaan tien ajattelemiseksi sellaiseen, joka tapahtuu joka tapauksessa. Se on kuin ajaisitte autoa – pidän autoanalogioista; en ole koskaan ajanut autoa, mutta haluaisin ajaa (lisää naurua) – ja se on tuollainen älyauto ja se vain tekee omia juttujaan. Menette tietä pitkin 100 km/h ja se ohjaa itseään ja kaikkea muuta, ja sitten ajattelette, että teidän täytyy avata ovi ja nousta autosta työntämään sitä saadaksenne sen menemään 100 km/h. Mutta tällaista tienne ajattelemien kaikkeen tähän on. Se kaikki tapahtuu, se menee tietä pitkin. Miksi luulette, että teidän täytyy mennä ulos työntämään? Se on tavallaan vaarallista itse asiassa 100 kilometrin tuntinopeudella.

Yksi tai kaksi vielä. Aa, hyvä tyyppi jota kiusata, tarkoitan, jolta saada panos tähän (vähän naurua). Miten tuo ajattelu, Timothy?

TIMOTHY: Toimii hyvin huonosti.

ADAMUS: Joo, kiitos. Ja mitä aiot nyt tehdä?

(Hän pitää tauon)

Älä ajattele sitä, Timohty (naurua). Tiedätkö mitä? Jos ei mitään muuta – et melkein voi sille mitään – niin pidä sitten hauskaa sen kanssa. Lakkaa uurastamasta siinä, masentumasta siitä ja ajattelemasta liikaa kaikkea.

Tiedätkö, mikä muuttuu, Timohty ja te kaikki? Matematiikka. Matematiikka oli tapa mitata tai tajuta todellisuutta, periaatteessa tätä (hän piirtää), energian ja valon liikettä. Ja on matemaattisia kaavoja ja ne ovat upeita, koska supistatte vanhassa tavassa kaiken matematiikkaan. Mutta matematiikka menee ulos ovesta. Se räjähtää ja se on kuin: "Voi luoja, mitä teemme? Ilman matematiikkaa maailma hajoaa." Häh, maailma hajoaa joka tapauksessa.

Voitko kuvitella hetken – tuntea, koska et voi ajatella tätä. Kuvittele, tunne hetki jotain, joka on matematiikan tuolla puolen, yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden jne. tuolla puolen, joka on piin tuolla puolen, joka on algebran ja trigonometrian tuolla puolen (pieni tauko). Vau! Mieli ei pysty ymmärtämään sitä, koska se on uutta ja se tapahtuu. Se tapahtuu. Jotain niin uutta, että se korvaa matematiikan. Ilmiömäistä! Matemaatikot kertovat, ettei niin voi tapahtua, mutta he eivät ole vielä selvittäneet äärettömyyttä.

TIMOTHY: Totta.

ADAMUS: Totta. Okei, kiitos. Kiitos. Okei.

Miellä on vielä yksi täällä, käsi pystyssä. Aha, oikea vapaaehtoinen. Ei Lindan vapaaehtoinen. Joo, siis miten tuo ajattelu on onnistunut sinulla?

HENRIETTE: Se antaa minulle …

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan?

HENRIETTE: No, saan siitä migreenin.

ADAMUS: Joo, ilman muuta! Joo.

HENRIETTE: Ja minulla on todella polttava kysymys …

ADAMUS: Okei.

HENRIETTE: … tänään ja se on: onko tämä kaikki uusi – onko uusi fyysinen keho sitä, että keho tuntuu hajoavan, tai tuntee asioita, jotka ovat täysin vieraita koko entiselle elämällesi – tunnenko osan tätä uuteen menemisen prosessia? Vai onko tämä heijastusta siitä, että helmikuu oli hyvin intensiivinen. Minulla oli upea mahdollisuus työpaikassani ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, mutta intensiivisen viikon jälkeen kehoni otti sen kaiken.

ADAMUS: Joo, totta kai.

HENRIETTE: Ja onko se omaa inhimillistä vastustamistani vanhojen mallieni vuoksi vai onko tämä osa uutta? Haluan oikeasti ymmärtää tämän, koska …

ADAMUS: Voi, vastaan siihen …

HENRIETTE: … tunnen nyt hulluja asioita.

ADAMUS: Totta kai. Vastaan suurimpaan osaan siitä kolmannessa kohdassa, mihin menemme aivan hetken kuluttua. Mutta ennen sitä, tunnet seuraavaa. Oli kvanttimuutos – voitaisiin sanoa – muutaman kuluneen viikon aikana ja käynnistettiin taso, periaatteessa tietoisuus siitä, missä kaikki menee uuteen. Ja sitä ei ole tapahtunut aiemmin. Ennen voitiin sanoa: "Kaikki uusitaan eri vauhdilla ja eri intensiivisyystasoilla. Kaikki uusitaan", mutta nyt kaikki menee uuteen. Kaikki. Voitte antaa minulle minkä tahansa aiheen, kysymyksen ja se menee uuteen. Kaikki. Luonto. Luonto. Se vie kauimmin. Se on vanhimmissa malleissa tällä planeetalla ja sen meneminen uuteen vie pisimpään. Mutta se mitä kutsumme vuodenaikojen kierroksi, luonnon elämän- ja kuolemankierroksi – eikä se välitä siitä, se ei vaikuta siihen niin kuin ihmisiin – sekin muuttuu, kaikki mallit.

Ja alatte tuntea sen ja viime kädessä on kyse matematiikasta ja tieteestä. Varmasti tieteestä. Kaikki menee uuteen. Ja se on valtava paine ihmisille, koska he luulevat haluavansa uutta, muttemme puhu mainoksista tässä. Emme puhu vain uudesta ja paremmasta deodorantista. Puhumme kaiken menemisestä uuteen, ja mielenkiintoista on, että te olette olleet eturintamassa. Olette olleet eturintamassa ja tunteneet sen kehossanne.

Kolmas kohta, kolmas kohta taululle – hävitä se (Linda poistaa piirustuksen). Paljon parempaa kuin paperin haaskaaminen.

3. Eniten tiellä oleva asia olet sinä

Kolmas kohta: asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, olet sinä.

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Tarkoitan, että tiesitte sen, mutta halusin sanoa sen tässä kolmantena kohtanani. Asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, olet sinä. Siksi aloitin kysymyksellä, yksinkertaisella kysymyksellä: "Valaistuminen – hyväksytkö sen vai valitsetko sen?" Se tapahtuu, se on tapahtunut. Se on uuteen menemistä. Se on luonnollista. Se on evoluutiota ja jopa yli sen. Se on vallankumousta.

Ja sielu on aina uudessa. Se ei koskaan uusi, se on aina uudessa. Niin tekin tulette olemaan, mutta menette itsenne tielle.

Luulette, että teidän täytyy ponnistella valaistuminen elämäänne. Kuulette sanat ja sanotte: "Okei, lakkaan puskemasta niin kovasti", mutta piilotatte asioita taskuihinne kaikkialle. Piilotatte asioita: "Okei, menen uuteen. Päästän irti jutuista. Hyväksyn sen", mutta teillä on aina varasuunnitelma. "Okei, se oli pelkää paskaa. Ainakin minulla on tämä." (Linda haukkoo henkeään, kun Adamus teeskentelee laittavansa jotain taskuunsa) Ja se on uusi sana (Adamus naureskelee). "Ainakin minulla on varasuunnitelmani", ja kysyn teiltä jotain nyt, vaikean kysymyksen. Oletteko valmis luopumaan ihmiskeskeisestä, mieleen keskittyvästä varasuunnitelmastanne?

LINDA: Mmm (joku sanoo "kyllä").

ADAMUS: Sanot "kyllä" ja tiedän sinun tarkoittavan sitä. Tiedän teidän tarkoittavan sitä, mutta oletteko valmis luopumaan varasuunnitelmastanne? Ja joskus se on tavallaan luonnosmainen, tavallaan utuinen, ette ole oikein varma, mutta varasuunnitelma saattaa olla vain: "Käyn shoudeissa. Kuuntelen netissä, mutta annan toisten mennä ensin varmistaakseni, etteivät he häviä tyhjyyteen. Se on varasuunnitelmani. Olen neljäs tai viides. No, itse asiassa kuudes tai seitsemäs."

Oletteko siis valmis luopumaan tuosta varasuunnitelmasta? Koska suurin asia, joka menee tiellenne, olette te itse. Luuletteko valitsevanne valaistumisen? Ei. Valaistumisvalinta ihmisperspektiivistä oli vain lopullinen suostuminen: "Okei, se tapahtuu. Okei, teemme sen." Ja se toi tavallaan asioita rinnakkain, se toi asiat terveempään tasapainoon, mutta oletteko oikeasti valmis luopumaan varasuunnitelmasta, tuosta "mitä jos" –skenaariosta?

Ja minun täytyy kertoa, että kaikilla on niitä. Kaikilla on niitä. Se on ihmispiirre: "On oltava varasuunnitelmia. Mitä jos tämä ei toimi? Mitä teen seuraavaksi?" Mieli projisoi itsensä ns. tulevaisuuteen, mutta se ei ole sitä. Se on samaa sotkua, tavallaan vain eri päivä. Ja se projisoi itsensä sinne ja sanoo: "Mitä jos?" Se siis luo varasuunnitelman. Se on kuin sementin laittamista auton jarruihin. Se on kuin sellaisten osien liimaamista yhteen, joiden pitäisi liikkua. Tuo varasuunnitelma hidastaa kaikkea ja epäily sai aikaan sen. Epäily. "En ole varma, onko tämä totta."

Kerron teille yhden asian todellisuudesta. Toivon, että annatte itsenne todella tuntea sen.

Sillä ei ole merkitystä, onko mitään tästä tehty koskaan aiemmin. Sillä ei ole merkitystä, onko enkelineuvostoja ja Crimson Councilia. Sillä ei ole merkitystä, että on St. Germain. Sillä ei ole merkitystä, että on Jumala. Sillä ei ole merkitystä, että näette asiat tavallaan ylhäältä alaspäin, ja olette tavallaan pohjalla koko luomisen alaspäin tihkuvassa syklissä. Sillä ei ole merkitystä, että on uusi Maa. Sillä ei ole myöskään merkitystä, että on asia nimeltään Henki. Sillä ei ole tippaakaan merkitystä, koska sillä hetkellä kun sallitte tietoisuuden siitä, niin alkaa olla.

Ei ehkä ole koskaan ollut mitään ns. valaistumista, ei valaistunutta mestaria joka on kulkenut maan kamaralla. On saattanut olla pelkästään tylsää biologiaa, evoluutiota lampivaahdosta tähän kohtaan miljoonien ja miljoonien vuosien kuluessa eikä sitä luonut energiat tai Jumala tai mikään. Nimittäin hassu asia on, että sillä ei ole merkitystä, koska sillä hetkellä kun tietoisuus on siinä, sitten niin on. Silloin olette luoneet Jumalan. Silloin olette luoneet uuden. Olette luoneet jotain vanhan syklin ulkopuolella. Olette luoneet St. Germainin ja Adamuksen. Sillä ei ole merkitystä, onko sitä ollut koskaan aiemmin.

Voidaan luoda alhaalta ylöspäin ja voidaan luoda ylhäältä alaspäin. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Sillä on merkitystä, onko tietoisuutenne siinä. Sitten niin on. Sitten universumeita ja ulottuvuuksia luodaan.

Sillä ei ole merkitystä, oliko aika vakio ja energia vain energiaa, koska sillä hetkellä kun uneksitte jotain sen ulkopuolella, niin tapahtuu. Siksi rakastan luomista. Se toimii kumpaankin suuntaan. Se on ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin. Se on hämmästyttävä asia.

Jos siis olette huolissanne varasuunnitelmasta, olette huolissanne siitä, mitä tapahtuu, sillä ei ole merkitystä, koska periaatteessa luotte sen, sallitte sen. Se ei tule ihmismielestä, se tulee sallimisesta ja sitten niin on. Sitten niin on.

Ja ennen kuin te kaikki sekoatte ja sanotte: "Voi hyvä luoja, eikö oikeasti ole mitään korkeampaa kuin minä?" Kyllä ja ei. Se on kumpaakin. Siinä on todellinen "ja". Se on tavallaan se puuttuva osa, jota uskonnot ja filosofia eivät tunnista. Ne eivät tunnusta, koska tavallaan se on todellisen luojan – teidän – tunnustamista.

On oltava toinen luoja, suuri luoja, parempi luoja, ja näin ne eivät tunnista, että kyse on itse asiassa kummankin yhdistymisestä. Hämmästyttävää.

Suurin asia joka menee tielle, olet sinä. Ajatus on, mitä tarkoitan "sinulla". Suunnittelua, varasuunnitelmia, mitä josseja, "Minun täytyy raivata tieni valaistumiseen. Minun täytyy ansaita tieni valaistumiseen. Minun täytyy kärsiä tieni valaistumiseen." Menkää pois itsenne tieltä. Uskoakseni Tobias sanoi sen monta vuotta sitten? Menkää helvettiin itsenne tieltä.

Menkää nauttimaan elämästä. Tehkää jotain, mitä olette aina halunneet tehdä. Murtautukaa uuteen, mutta lakatkaa yrittämästä suunnitella tätä koko asiaa. Se tapahtuu joka tapauksessa.

Tämä koko valaistuminen on tapahtunut pitkän aikaa. Silloin kun luulitte valinneenne sen, kun luulitte olevanne se, joka saa sen tapahtumaan, te ette olleet. Tunnustitte vain sen.

Se on helppo sanoa, mutta vaikea tehdä – mennä pois tieltänne – koska elämän dynamiikka on, että haluatte pelata varman päälle, pelata varovasti. Mutta pysähtykää hetkeksi ja harkitkaa, mitä sanoin. Kaikki menee nyt uuteen.

Kaikki menee uuteen tällä planeetalla – biologia, tiede, matematiikka, politiikka, pankkitoiminta, teknologia, kaikki. Sairaudet menevät uuteen. Kenties tulee uusia sairauksia, mutta ne menevät uuteen. Kaikki menee uuteen. Se on yksi näistä ilmiöistä, joista puhumme tavallaan hiljaa täällä – pieni ryhmä netissä ja ne jotka ovat täällä. Katsotte taaksepäin viiden, kymmenen vuoden päästä ja sanotte: "Voi hyvä luoja, kaikki meni uuteen." Ihmiset ympäri maailmaa tulevat hulluksi: "Mitä tapahtuu?" ja heillä on kaikenlaisia ongelmia sen kanssa ja te vain sanotte: "Kaikki menee vain uuteen." Siis hyvä.

Ja neljäs kohta.

LINDA: Uusi sivu? Sama sivu?

ADAMUS: Ai, ei haaskata digitaalista tilaa tässä. Säästetään mahdollisimman paljon (vähän naureskelua). Kyllä. Neljäs kohta, sama sivu. Eiiii! Otetaan uusi sivu! Otetaan uusi sivu! Okei, hyvä.

Ja neljäs kohta, joka tuo tämän kaiken yhteen. Luulen tuntevani merabh-musiikkia tulevan nyt (Adamus naureskelee ja jonkun voi kuulla sanovan "hyvä"). "Voi hyvä", hän sanoo. "Turpa kiinni siellä. Saan nukkua vähän."

(Musiikki alkaa)

Himmennetään myös valoja, jotta katselevat ihmiset eivät näe teidän nukkuvan.

LINDA: Oletko edelleen neljännessä kohdassa?

ADAMUS: Joo, neljäs kohta. Olemme pääsemässä siihen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun "tuikemusiikki" alkaa.

Aah! Ennen kun teemme sen, niin pyysin teitä aiemmin ottamaan kuvan. Tuntekaa uudestaan. Tuntekaa uudestaan. Yrittämättä mitata tai määritellä sitä, vain todellinen tunne. Tunne jota teidän ei tarvitse määritellä tai mitata. Teidän ei tarvitse laittaa sanaa siihen. Muistatteko jokin aikaa sitten, kun puhuin "ilman määritelmää"? Se oli mestarin elämän alku. Jokin muuttui täällä ja teissä.

Antakaa itsenne vain tuntea sitä hetken. Mikä se oli?

No, sillä ei oikeasti ole merkitystä. Ymmärrätte sen myöhemmin.

Älkää nyt puskeko itseänne tajuamaan sitä. Aistikaa se vain. Tuntekaa se.

Puheemme ja häiriötekijöideni aikana asiat ympärillänne muuttuivat.

(Tauko)

4. Älkää pitäkö niin kiirettä

Nyt neljänteen kohtaan – yksinkertainen kohta, helppo kohta.

Kaiken sen myötä mistä olemme puhuneet tänään – kaikkea muutoksista, kaikkea asioiden menemisestä uuteen, kaikkea "onko valaistuminen jotain, mikä valitaan, vai jotain mikä hyväksytään?" – neljäs kohta on, älkää pitäkö kiirettä. Älkää pitäkö niin kiirettä.

Monet teistä yrittävät kiirehtiä tiensä valaistumiseen ja ajattelevat paljon, puskevat paljon. Miksi? Miksi? Se tapahtuu joka tapauksessa.

Kun istumme tässä nyt, kun olen antanut teille muuta ajateltavaa, se tapahtuu. Se ei ole aikapohjaista. Se ei ole arvopohjaista. Se ei ole edes määrä. Se on mittaamaton. Ettekä yritä kilpailla toisten ihmisten kanssa päästäksenne siihen. Ei ole oikeasti mitään, mitä voitte koskaan tehdä toisen ihmisen kanssa – "Olenko valaistuneempi kuin sinä?" Sillä ei vain ole merkitystä. Se ei ole edes ongelma.

Tässä ei ole kiirettä. Siinä on yksi tekijä, mutta minä … On yksi tekijä. Se on tämän hetken ja kuoleman välillä. Sanotte: "No, haluan saada tämän ennen kuolemaani." Mutta mennäänpä uuteen tässä. Mennään täysin uuteen.

Mitä jos tämä vanha, vanha, vanha kuolemasykli, kuolematapa, mitä jos se menee uuteen? Mitä jos kuolema ei ole sitä, mitä se oli muissa elämissä? Nimittäin käytätte vanhaa kuolemamerkitystä tahdittamaan valaistumistanne. "Minulla on 20, 30, 40 vuotta jäljellä", sanotte. "Aion saada sen ennen sitä ja minulla täytyy olla ainakin muutama vuosi valaistumisesta nauttimiseen." Mutta mitä jos kuolemamerkitys menee uuteen?

Sanotte: "No, mitä se merkitsee, jatkan vain elämistä? Tarkoitan …" Mitä jos se on niin laatikon ulkopuolella, niin erilaista kuin vanha elämän- ja kuolemankierto, ettei sillä kerrassaan ole enää merkitystä?

Mitä jos kuolema ei ole sitä, mitä muistatte sen olevan? Jos se ei ole tuo viimeinen hetki ihmiskehossa, kun yhtäkkiä kaadutte? Mitä jos se menee myös uuteen?

Silloin ei ole oikeastaan kiirettä valaistumiseen, koska kuolema oli ainoa todellinen mitta, mittari, syy valaistumiseen kiirehtimiselle. No, se ja pääseminen ulos nykyisistä elämänolosuhteista, mutta kuolema oli suurempi tekijä, suurempi ongelma. Vau.

Ja sitten laitatte omat juttunne itseenne. Sanotte. "Jessus, jos en saa sitä tässä elämässä, jos en saa valaistumista ennen kuolemaani, niin minun täytyy palata takaisin ja aloittaa taas alusta, toivottavasti muistaen jotain tästä, toivottavasti se ei ole yhtä vaikeaa seuraavassa elämässä." Ja sitten tavallaan sanotte: "Yäk! Toinen elämä?" Näettekö, ja sitten on tämä jatkuva paine – "Täytyy pitää kiirettä. Täytyy pitää kiirettä." Mutta miksi?

Itse kiirehtiminen on teidän menemistä itsenne tielle. Kiirehtimisestä tulee älyllistä, se laitetaan aikakehykseen ja sitten mittaatte itseänne. Oletteko 60%:sti perillä? Oletteko 90%:sti perillä? Ja yhtäkkiä olette takaisin aikasyklissä, elämän- ja kuolemansyklissä, takaisin yrittämässä tajuta, takaisin ajattelemassa, että valitsette valaistumisen sen sijaan, että vain sallitte sen.

Älkää pitäkö niin kiirettä, koska te – ihminen – ette tee sitä joka tapauksessa. Se ei ole teidän vastuullanne. Se ei ole koskaan ollut.

Juuri nyt se "minä olen" joka olette, pyytää teitä vain elämään, olemaan intohimossa, nauttimaan tästä koko valaistumisen, uuden kokemisesta.

Tässä tapahtuu hassu asia, hyvin mielenkiintoinen dynamiikka. Yritätte kiirehtiä valaistumiseen, yritätte työntää sitä, yritätte päästä pois vanhoista sykleistä mahdollisimman nopeasti, mutta "minä olen" –olemus ei itse asiassa anna teidän tehdä sitä. Se ei anna teidän vain rynnätä valaistumiseen, sen prosessin läpi joka vie valaistumiseen. Se ei anna teidän hypätä yli kauneimmasta kokemuksesta, joka teillä on koskaan ollut ihmismuodossa.

"Minä olen" sanoo: "Hidasta. Ei ole kilpailua. Hidasta. Tämä on se, minkä minä haluan kokea, minkä me haluamme kokea yhdessä."

Sielu, "minä olen" sanoo teille: "Haluan kokea sinun kauttasi. Haluan kokea tulemisen uuteen, tulemisen valaistumiseen ja oivaltamiseen. Siis hidasta, jotta voimme kokea tämän yhdessä."

"Minä olen", sielu sanoo: "Tämän halusin tuntea, tämän halusin aistia, tämä halusin olla. Ihminen, lakkaa siis kieltämästä tämä meiltä kummaltakin. Hidasta. Emme ole enää ajassa. Emme ole enää lineaarisia. Ole kiltti, koetaan oivaltaminen. Koetaan siirtymä yhdestä energiadynamiikasta moneen energiadynamiikkaan."

Sielu sanoo: "Tästä syystä olemme täällä nyt. Tämä ei ole kuin collegeen menemistä katsoen, pystymmekö valmistumaan kolmessa vuodessa, neljän tai viiden sijasta" – joillakin teistä seitsemän tai kahdeksan. "Emme yritä tässä päästä läpi esteradasta."

"Minä olen" sanoo: "Koetaanpa tämä."

Ihminen sanoo: "No, sinä et tiedä, miten vaikeaa tämä on. Sinä et tiedä." Ja sielu sanoo: "Koetaan sitten vaan sen kauneus. Koetaan vain energioiden ilo, intohimo ja muuttuminen. Koetaan sitten uusi luominen yhdessä."

"Minä olen" sanoo: "Minä en ole tehnyt siitä vaikeaa. Sinä olet. Menit tielle. Yritit puuttua tähän kaikkeen. Yritit hoitaa tiesi siihen, tehdä tiesi. En ole koskaan pyytänyt sinua tekemään sitä. Yritit olla tämän alkuunpanija, mestarisuunnittelija. En ole koskaan pyytänyt sinua tekemään sitä. Voisitko siis vain mennä pois tieltäsi, palata yhteen kanssani ja nauttia valaistumiskokemuksesta, tuntea ja aistia sen."

"Minä olen" sanoo: "Se on nimittäin kuin istuisimme ulkona kauniina kesäiltana, kaukana kaupungista, paikassa missä on hiljaista, ja katsoisimme taivasta yhdessä. Katselisimme tähdenlentoja ja galakseja ja tuntisimme kosmoksen upeaa energiaa. Se on kuin istumista tekemään tämä yhdessä sen sijaan, että sinä, rakas ihminen, ajattelet, että sinun täytyy saada se kaikki toimimaan ja kaikki hajoaa ilman sinua - että ajattelet, että ajatuksesi saavat aikaan nuo tähdenlennot taivaalla ja kaikki hajoaa, jos suljet silmäsi hetkeksi."

"Minä olen" siis sanoo: "Istutaan vain tässä yhdessä ja katsellaan tähtiä. Nautitaan kauniista hetkestä sen sijaan, että yritetään pitää kaikki yhdessä, korjata kaikki ja saada se tapahtumaan."

"Minä olen" sanoo: Istutaan tässä vain yhdessä – sinä ja minä, ihminen ja "minä olen" – ja nautitaan luomisemme syvästä kauneudesta. Ei ole kiirettä. Et voi kiirehtiä yötaivasta ja yrittää saada sitä aamuksi. Et voi kiirehtiä tietoisuuden luonnollisia liikkeitä."

"Minä olen" sanoo: "Nimittäin koemme tämän kaiken ihmismuodossa. Niin sovimme. Jaamme täällä tämän kokemuksen. Hitto soikoon, voisitko nyt vain antaa itsesi kokea sen?"

(Tauko)

Nyt sinä, ihminen, vedät syvään henkeä ja sinun täytyy tavallaan nauraa itsellesi ja ajattelet, miten olet yrittänyt siirtää vuoria eivätkä ne siirry kovin kauas. Ajattelet, miten olet yrittänyt tajuta tämän, ja se on ollut suurta ponnistelua ja suurta kamppailua.

Sinä, ihminen, ajattelet: "Voi kaikkea sitä ajattelua, mitä olen tehnyt. Ajattelen nyt myös ajatteluani – luullen, että se vaikuttaisi, ja ajatellen, ettei se on saanut minua oikeasti kovin pitkälle."

Ja sitten tuolla kauniilla hetkellä sinä ja "minä olen" istutte yhdessä tänä kauniina kesäiltana ja katsotte ylös kaikkia tuikkivia tähtiä. "Minä olen" ojentaa kauniin valokätensä sinulle ja sanoo: "Rakas ihminen, joka olen, ottaisitko vain minua kädestä? Ota vain minua kädestä hetkeksi. Se ei ole sinun asiasi. Pyydän vain, että nautit kokemuksesta, että elät kokemuksen ja tunnet kokemuksen. Sitä vain pyydän. Muusta huolehditaan.

"Rakas ihminen, voitko elää elämää? Voitko olla intohimossa? Voitko sallia luomustesi ilmentyä? Voitko sallia unelmiesi toteutua? Sitä vain pyydän, rakas ihminen. Muusta huolehditaan.

"Siis rakas ihminen, rakas ihminen, älä pidä niin kiirettä. Ole intohimossa ja nauti elämästä. Olen aina tässä silloinkin, kun ei tunnu siltä, että istumme tässä yhdessä tänä tähtisenä iltana. Olen aina tässä.

"Ja muista, rakas ihminen, tämä kaikki menee uuteen. Koko planeetta menee uuteen, ja vaikka mitä tapahtuisi, muista vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa."

Kiitos, rakas shaumbra. Seuraavaan kuukauteen, odottakaa kaiken muuttuvan. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

2.4.2016 KULJE ETEENPÄIN 8

ViestiKirjoittaja hammer » 10.04.2016 17:00

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 8
KULJE ETEENPÄIN 8



Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

2.4.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, Adamus Ben Saint-Germain.



Tervetuloa, rakas shaumbra. Tervetuloa kokoontumiseemme, tähän hyvin erityislaatuiseen paikkaan.



Tämä päivä on kolmen näytöksen kokemus. Kolme näytöstä ja ensimmäisessä näytöksessä esiintyy St. Germain, rakastettu St. Germain. Toisessa näytöksessä esiintyy Adamus ja kolmannessa näytöksessä esiinnytte te uudessa dreamwalkissa.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä. Tämä päivä on kokemus.



Laajentuminen



Ennen ensimmäisen näytöksen aloittamista annan teille näkemykseni laajentumisestanne (lisätietoa laajentumisesta täältä). Tämän studionne laajentuminen – tämän itse asiassa melko vaatimattoman paikan, mutta suuren energian ja tietoisuuden paikan – uuteen tilaan tapahtuisi joka tapauksessa. Se olisi tässä. Miksi? Koska myös jokainen teistä laajenee.



Se on niiden muutosten symboli, joita käytte kaikki läpi. Sen on kasvettava, ja sen kasvaminen jatkuu. Se ei laajennu vain tähän naapuritilaan, menee kauas sen yli, koska kun jokainen teistä vetää syvään henkeä, menee pois itsensä tieltä ja sallii, laajennutte. Kauas fyysisen tilan yli, kauas yksittäisyytenne yli pelkkänä ihmisenä, laajennutte "minä olen" –olemukseen, joka voi olla missä tahansa. Se voi olla monissa paikoissa samanaikaisesti. Se on valaistumista.



Valaistuminen ei ole vain psyykkisenä, voimakkaana, superälykkäänä ja täydellisenä ihmisenä olemista. Ei lainkaan. Tuo ihminen on olemassa edelleen kaikkine vikoineen, nauruineen, kyynelineen ja ihmistapoineen ja sitten vain löydätte itsenne "minä olen" –olemuksesta, joka on kaikkialla samanaikaisesti.



Siis tämä seuraava askel, tämä seuraava askel fyysisen tilanne laajentumiseen, on vain symboli askelistanne moniin tiloihin.



Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä ja aloitetaan ensimmäinen näytös rakastetun St. Germainin kanssa, kun olen saanut kahvini.



LINDA: Aa, tuotu etukäteen jo.



ADAMUS: Se täytyy ojentaa minulle (vähän naureskelua).



LINDA: Sandra toi se heti. Hän tiesi odottaa tarvettasi.



ADAMUS: Anteeksi (hän siemaisee). Siis … (hän menee puhujakorokkeelleen ja ojentaa iPadin Lindalle)



LINDA: Kiitos, luulisin (lisää naureskelua).



ADAMUS: Ensimmäinen näytös.



Ensimmäinen näytös



ST. GERMAIN: Olen rakastettu St. Germain ja olen tuntenut jokaisen teistä jo ennen sitä, kun Tobias tuli. Jokaisen teistä mysteerikouluissa, monissa, monissa elämissä, unitilassanne ja heräämisessänne.



Tunsin teidät jo aiemmin, ennen kuin otin Tobiaksen paikan. Tapasin jokaisen teistä "pukeutuneena" violettiin liekkiini, violetin liekin päivinä, ja tiesin, että olitte heräämässä ja olitte tulossa täysin erilaiseen maailmaan.



Tiesin, että olisimme erossa toisistamme melko pitkän aikaa Tobiaksen ottaessa ohjat. Oli Tobiaksen hoivaamisen ja hänen syvän rakkautensa ja ymmärryksensä aikaa. Se oli Tobiaksen lempeyden aikaa, mutta tiesin tulevani takaisin. Tiesin, että pääsisitte läpi heräämisen alkupäivistä Tobiaksen aikana ja olisimme taas yhdessä valaistumisen aikana, ja tässä olemme. Tässä olemme.



Olen edelleen kanssanne St. Germainina. Tulen luoksenne tietysti Adamuksena monissa kokoontumisissamme. Tulen eetterissä henkilökohtaisissa keskusteluissamme luoksenne joskus St. Germainina ja joskus Adamuksena, riippuen päivästä, riippuen mielialastanne ja riippuen tarvitsemastamme yhteydestä. Mutta tulen luoksenne hyvin usein St. Germainina ja muistutan teille siitä, miksi olette täällä. Se on helppoa unohtaa. Kuten monta kertaa olen sanonut, kuten monta kertaa Tobias on sanonut, on hyvin helppoa unohtaa, miksi olette täällä. On hyvin helppoa tulla vedetyksi vanhoihin tapoihin.



Useimmat ihmiset ovat tällä planeetalla nyt käymässä läpi evoluutiojaksoa. Useimmat ihmiset ovat täällä työn ja karmaperheen vuoksi. Useimmat ihmiset ovat täällä tekemässä elämästään vähän parempaa. Monet ovat maineen, rahan ja vallan vuoksi. Muutamat ovat täällä itsensä löytämisen vuoksi, mutta te olette täällä jonkin täysin erilaisen vuoksi. Olette täällä valaistumisen ja oivaltamisen vuoksi – hyvin, hyvin pitkän matkan vuoksi tällä planeetalla, joka on vienyt teidät läpi hämmästyttävästä määrästä hämmästyttäviä elämiä. Se on vienyt teidät läpi yhtä monesta kuolemasta kuin elämästä. Se on vienyt teidät läpi joistain planeetan suurista pimeyksistä ja myös suurista valoisuuksista.



On ollut vaikeaa toisinaan. Eksytte matkan varrella ja pelkäätte, että te ette löydä koskaan tietänne takaisin – takaisin itseenne. Olette pelänneet, että te ette muista, miten pääsee takaisin. Mutta minun on sanottava jokaiselle teistä, että te ette voi olla muistamatta. Voitte pelata pitkään sitä peliä, että olette eksynyt. Voitte pelata sitä peliä, että olette se identiteetti, joka ette todellisuudessa ole, mutta ette voi koskaan olla muistamatta. Se tulee takaisin. Se on ruusun hedelmä, josta Tobias puhui monta vuotta sitten. Se kutsuu teitä takaisin itseenne.



Hyvin usein unohdatte, miksi olette täällä tässä elämässä, ja sitten joudutte tuohon sisäiseen ristiriitaan ihmisitsen ja valaistuneen olennon välillä. Ihmisitse haluaa tehdä itsestään toisten kaltaisen. Se vertaa itseään toisiin ihmisiin. Se yrittää sopia biologiseen perheeseen, joka ei ole välttämättä sen todellinen perhe. Kyllä, tuossa perheessä on rakkaita ihmisiä. Kyllä, tuossa perheessä on paljon hämmästyttäviä kokemuksia. Mutta perimmiltään se ei ole, kuka oikeasti olette.



Yritätte sopia työpaikkoihin. Yritätte sopia tiettyyn ulkonäköön ja käyttäytymistapaan. Mutta kuten olette havainneet, se ei toimi. Se ei toimi, koska se on vain yksi. Se toimii ainoastaan silloin, kun se on vain yksi aspektinne tai ja-ilmaisunne.



Voitte olla kumpaakin. Voitte itse asiassa tavallaan sopia joukkoon – tavallaan. Se ei ole aina mukavaa, mutta voitte sopia. Ja nyt oivallatte, että voitte olla se, kuka todellisuudessa olette. Voitte olla "minä olen". Voitte olla kumpaakin.



Missä olette



On hyvin, hyvin, hyvin, hyvin harvoja ihmisiä, jotka ovat koskaan päässeet näin pitkälle tällä polulla, eikä koskaan aiemmin ole ollut ihmisryhmää ympäri maailmaa, joka on päässyt tähän paikkaan. Se on haastava ja vaikea paikka, koska te muututte. Muutatte tuota identiteettiä. Muutatte ajatuksianne. Biologianne muuttuu, ja ihminen pelkää, mitä tapahtuu. Ihminen yrittää pysäyttää prosessin, joka on luonnollinen ja tapahtuu joka tapauksessa, ja näin tehdessään se aiheuttaa paljon enemmän stressiä, paljon enemmän epäilyä, eikä se oikeasti anna teidän – jokaisen teistä – nauttia tästä asiasta, jota kutsumme "ruumiillistuneeksi valaistumiseksi". Se ei salli teidän nauttia siitä dynamiikasta, kun mennään yhdestä fyysisestä ihmisestä moniulotteiseksi ihmiseksi, jumalaiseksi ja kaikeksi muuksi yhdessä.



Olette huolissanne, teettekö sen oikein, ja kuten Adamus ja minä olemme sanoneet teille monta kertaa, ette voi tehdä sitä väärin. Mutta voitte taatusti ottaa paljon iloa pois siitä, helppoutta ja sujuvuutta, kaikella huolehtimisella, kaikella hermoilulla, kaikella ihmisitsen yrityksellä kontrolloida ja ohjata prosessia, jota ihmisitsen ei tarvitse kontrolloida ja ohjata. Itse asiassa sen ei pitäisi yrittää tehdä sitä. Yritätte manipuloida sisäistä Jumalaanne, manipuloida sisäisestä ihmisestänne, eikä se yksinkertaisesti toimi.



Olette tulleet tähän kohtaan sitkeydellänne, jääräpäisyydellänne, päättäväisyydellänne ja omistautumisellanne, mutta tästä eteenpäin nuo ominaisuudet eivät ole enää ihailtavia. Nuo ominaisuudet eivät toimi. Nuo ominaisuudet aiheuttavat itse asiassa gravitaatiota, joka kiskoo teidät takaisin vanhoihin tapoihin, vanhoihin ajatuksiin, vanhoihin epäilyihin ja vanhoihin ongelmiin.



Kun puhun shaumbroille siitä, mitä ihailtavimmat ominaisuutenne ovat, luettelon kärjessä ovat mm. omistautuminen ja sitoutuminen. Joitain luettelon kärjessä on myös sinnikkyytenne, silkka halunne ja yrityksenne, ja kyllä, ne ovat tuoneet teidät tähän. Mutta on aika antaa niiden olla menneisyyttä.



Ja tiedän, että olette ylpeitä siitä, miten hyvin pystytte pönkittämään itseänne elämänne suurimmissa vastoinkäymisissä. Olette ylpeitä siitä, että pystytte käymään asioiden kimppuun, "lukkiutumaan" tilanteeseen ja olemaan päättäväinen, ja se on saanut teidät läpi monista asioista tähän mennessä. Mutta to piirre ei toimi tästä eteenpäin.



Itserakkaus ja hyväksyntä, ihmiseltä ihmiselle, ominaisuus jota te kutsutte "luottamukseksi" ja minä "sallimiseksi", pätevät tästä lähtien. "Minä olen" –olemuksen armollinen hyväksyntä pistää töpinäksi tästä eteenpäin. Mieli ei voi käsittää sitä. Mieli tuntee, että sitä loukataan ja siltä kielletään jokin, jonka sen tuntee ansainneensa, kun sallitaan vain jumaluus, armo ja vaivattomuus.



Mieli sanoo teille: "Mutta ainoa asia johon sinun on täytynyt turvautua, ainoa asia joka on saanut sinut tähän pisteeseen, ainoa asia joka on tehnyt sinusta erilaisen ja erityislaatuisen, on tuo sinnikkyys, tuo päättäväisyys, tuo mielen tahto", mutta se ei toimi mentäessä tästä eteenpäin. Kyse on luottamuksesta, sallimisesta ja armosta. Kyse on hengen vetämisestä syvään tietämiseen, tuohon syvään ymmärrykseen, että tämä kaikki on hyvin, hyvin luonnollista, ja kyse on kyvystä vain antaa mennä.



Se on valtava askel. Hyvin harvat – hyvin harvat – pääsevät koskaan näin pitkälle, paljon vähemmän tulee tuohon kohtaan, jossa he voivat vain sallia ja sallimisessa tietää, että kaikki muuttuu. Tapanne ajatella, suhde kehoonne, syntymään, elämään ja kuolemaan, havainto elämästänne tähän saakka, havainto joka sisältyy muistoihinne, havainto maailmasta ja kaikesta ympärillänne – kaikki se muuttuu, ja se voi olla pelottavaa, hätkähdyttävää, mutta se voi olla myös yhtä lailla hämmästyttävää, taianomaista ja kaunista. Se on juuri se asia, jonka vuoksi tulitte tänne.



Juuri tästä asiasta olen puhunut jokaiselle teistä muissa ulottuvuuksissa, ja jotkut teistä muistavat sen, sillä jollekin se on ollut hyvin tietoinen kokemus. Mutta puhuin teille siitä vuosia ennen Tobiaksen ilmestymistä, kun tulin luoksenne violettina liekkinä ja sanoin: "Nyt on se aika. Olet valmis. Olen kanssasi matkan jokaisella askeleella. Mutta sinun on tehtävä se. Sinun on oltava se, joka sallii. En voi tehdä sitä puolestasi."



Tietäminen



Aiemmin aloitusvideossanne soi musiikki, hyvin erityislaatuinen musiikki – erityislaatuinen sävellyksenä, erityislaatuinen tavassaan esittää ja laulaa, mutta erityislaatuinen myös siksi, että olemme yhdessä täyttäneet sen tietämisolemuksella, tuolla asialla joka on opastanut teitä. Tuolla asialla joka on oikeasti opastanut teitä – ei jääräpäisyys, päättäväisyys, omistautuminen, henkilökohtainen sisäinen vahvuutenne, joiden ajattelette saaneen teidät tähän, vaan itse asiassa tämä tietäminen teki sen.



Siis me – te, minä ja muut jotka työskentelevät kanssanne – olemme valaneet tuohon lauluun muistutuksen tietämisestä, ja nyt tässä kokemuksessa haluaisin soittaa sen uudestaan. Ei videota, vain musiikki.



Vetäkää syvään henkeä tietämiseen, siihen asiaan joka oikeasti toi teidät tähän kohtaan – jatkuva muistutus huolimatta kaikista haasteista, kaikista vastoinkäymisistä elämässänne, kaikista ajoista jolloin olette ajatelleet kääntyä ympäri ja palata takaisin. Kyse on tietämisestä. "Minä olen" toi teidät tähän.



Vetäkää siis syvään henkeä tietämiseen, tähän musiikkiin sisältyvään energialähetykseen.



(Musiikki soi, Hayley Westenran "Quanta Qualia")



Olkoon siis laulu sydämessänne kuin tuo laulu, jonka juuri kuulitte. Ja tämän musiikin, tämän laulun sanat ja energia ovat vapaasti käännettynä: "Rakas sielu, ole täällä kanssani. Rakas sielu, olkaamme yhdessä taas. Rakas sielu, aikamme on tullut."



Se on kutsu "minä olen" –olemukselle. "Olen tässä – ihminen, jumala, mennyt ja tuleva. Olen tässä. Mitä tahansa valitsen, olemme tässä yhdessä, me kaikki – ihminen, jumala, mennyt, nykyinen, se mitä ei ole koskaan toteutettu ja se mikä on juuttunut uraan. Minä, me olemme tässä."



Se on sielun laulu – "Olen tässä. En enää yksi, en enää yksin, en enää polulla minnekään. Olen tässä ilman paikkaa, minne mennä, ja tarvetta mennä minnekään. Olen tässä. Ja tästedes kaikki tulee minulle. En mene mihinkään." Kaikki – kahvista elämään, energiaan ja kaikkeen, mitä tarvitsette – tulee tähän.



Vedetään syvään henkeä tässä.



Tuohon lauluun sisältyi muistutus tietämisestä.



Ja niin päätämme ensimmäisen näytöksen taputuksiin (yleisö taputtaa).



Toinen näytös.



Toinen näytös



ADAMUS: Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.



Tervetuloa, rakkaat ystävät. Huoneessa on tänään hyvä energia. Hyvä energia kaikille teille, jotka katselette netissä.



Aloitamme sessiomme kysymyksellä – tietysti. Minulla oli tapana katsella, kun teillä oli vuosia sitten Tobiaksen kanssa kysymyksiä ja vastauksia. Seisoitte jonossa ja odotitte niiden samojen kysymysten esittämistä, jotka oli kysytty kuukausi sitten ja sitä edellisenä kuukautena. Odotitte innokkaana pääsemistä eteen esittämään samoja kysymyksiä, jotka oli kysytty aiemmin. Nyt minä ole se, joka esittää kysymykset, koska tiedän, että teillä on vastaukset. Siis rakas Linda, ottaisitko mikrofonin ja valmistautuisit.



Mikä on uutta?



Mikä on ollut uutta elämässänne viimeisten 30, 31 päivän aikana, viime kuun kokoontumisestamme lähtien? Mikä on uutta elämässänne?



Aloittakaa, kiitos. Puhuimme uudesta viime kokoontumisessamme. Sanoin, että kaikki menee uuteen. Ei enää uusimista. Planeetta on ollut uusimisen tilassa, jatkuvassa kierrossa toistaen itseään – kyllä, pienen laajentumisen kera se on tavallaan pukeutunut vähän eri tavalla – mutta hassu asia tapahtui helmikuussa, pian sen jälkeen kun St. Germain oli puhunut shaumbroille. Jotain tapahtui. Ylitimme kynnyksen, missä tällä planeetalla ainoastaan te ette mene uuteen, vaan kaikki. Jotkut asiat jatkavat uusimiskiertoaan jonkin aikaan, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki menee uuteen. Tämä oli keskustelumme ydin viime kuussa.



Siis mitä elämässänne on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana? Joo, ole hyvä.



Aah! Nyt Linda …



SCOTT: Yllätys, yllätys.



ADAMUS: Ennen kuin menemme eteenpäin tässä, Linda, sinun täytyy vähän selittää. Lucy, sinulla on vähän selitettävää. Rakkaat vieraamme, mitä tuo hattu on? Mistä se tulee?



SCOTT: Vain jotain hauskaa.



ADAMUS: Vain jotain hauskaa.



SCOTT: Se on uutta – hiukseni. Päätin antaa hiusteni olla vapaasti (hänellä on pitkähiuksinen peruukki ja baseball-lippis).



ADAMUS: Joo, joo. Mutta näytät siltä, että olet osa jotain ryhmää, jotain järjestöä.



LINDA: Odota, odota. Kysyit, mikä on muuttunut viime kuusta, ja kun katselin ympäri huonetta, tämä oli selvästi yksi dramaattisimmista (naurua).



ADAMUS: Todellakin. Mitä se edustaa? Nouse seisomaan, kiitos. Sinulla on mielenkiintoinen hattu päässä. Sinulla on enemmän hiuksia kuin koskaan aiemmin ja muutama muu asia – merirosvojen t-paita, kyllä. Mitä tämä edustaa? Uutta sinussa.



SCOTT: Se oli vain hauska häiriötekijä, erilainen kuin muut häiriötekijät.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Pidän siitä. Pidän siitä. (Scott naureskelee) Enkö olekin nähnyt sinut jossain poliittisessa joukkokokouksessa viime aikoina? (Naurua) Joo. Tehtiinkö sinulle asetarkistus, ennen kuin pääsit tänne? (Scott nauraa) Joo, hyvä. Hyvä. Aiotko hakata ketään tänään? Tiedäthän, antaa turpiin?



SCOTT: Ei, ei.



ADAMUS: Ei, ei.



SCOTT: Se romuttaisi hatun tarkoituksen.



ADAMUS: Okei, joo. "Tee Amerikasta taas ystävällinen." Hyvä, hyvä. Pidän siitä. Okei, mikä on uutta elämässäsi?



SCOTT: Ai, katsotaanpa. Veljeni on kaupungissa.



ADAMUS: Se ei ole uutta. Hän on ollut kaupungissa aiemminkin, joo. Se on erilaista. Se on muutos.



SCOTT: Joo.



ADAMUS: Mutta se ei ole uutta. Tarkoitan – veljesi on mahtava kaveri, joo, joo. Mutta mikä on uutta?



SCOTT: Luulen, että uutta on … Se on uutta, ettei paljon ole muuttunut viime kuussa, koska kysymysmerkistä tuli suurempi. Näytti suuremmalta epävarmuudelta.



ADAMUS: Joo, en ole varma, sanoisinko: "Makyoa" vai "Älä jauha paskaa paskanjauhajalle" vai "En ole varma".



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Kaikki on tavallaan samaa, mutta mitä sanoit juuri? Sanoit, että haluat palata takaisin St. Germainiin …



SCOTT: Joo.



ADAMUS: Joo! Joo (Adamus naureskelee). Se on ystävällisempi …



SCOTT: No, ei, luulen odottaneeni enemmän muutoksia viime kuussa eikä niitä tapahtunut.



ADAMUS: Vähemmän muutosta, ja se on uutta.



SCOTT: Joo, oli vain enemmän epävarmuutta, enemmän tyhjää, enemmän kaaosta.



ADAMUS: Okei. Siis vähemmän muutosta kun normaalisti? Sitäkö sanot?



SCOTT: Ei, no – enemmän muutosta kuin normaalisti, koska …



ADAMUS: Enemmän muutosta.



SCOTT: … oli malleja – mistä puhuitkaan aiemmin? – toistuvia malleja.



ADAMUS: Joo, joo.



SCOTT: Se oli kuin ennuste.



ADAMUS: Joo.



SCOTT: Ja nyt sitten ei ole ennustetta.



ADAMUS: Onko sinulla sattumoisin ollut kummallisia unia?



SCOTT: On ollut (Adamus naureskelee). On ollut. En muista yhtään niistä nyt.



ADAMUS: "En muista." Joo, okei. Joo, okei.



SCOTT: Joo.



ADAMUS: Siis jotain uutta tapahtui, mutta et tiedä, mitä helvettiä se oli.



SCOTT: Olen varma, että tapahtui, joo.



ADAMUS: Aa, tapahtui. Okei.



SCOTT: Okei.



ADAMUS: Hyvä.



SCOTT: Aiotko kertoa minulle?



ADAMUS: Ei, ei, ei (he nauravat). Aion kertoa kaikille vähän ajan päästä. Voinko kätellä sinua, hyvä herra? (Scottin veljelle) Joo. Kiva nähdä. Olet tullut hyvästä perheestä.



LINDA: Olet tavannut hänet aiemmin.



ADAMUS: Hänen henkiperheensä, ei biologinen perhe. Kyllä, hyvä. Okei, kiitos.



SCOTT: Okei, totta kai.



ADAMUS: Kiitos. Seuraava



LINDA: Aa, Jan.



JAN: Ai.



ADAMUS: Joo. Siis mikä on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana? Anna mennä ja nouse seisomaan.



JAN: Auts. Ajattelen joka kuukausi, että minusta tulee parempi tässä, eikä tule.



ADAMUS: Joo, joo (Adamus naureskelee). Yritätkö koskaan harjoitella kotona? Tiedäthän, otat vain mikrofonin ja teeskentelet, että minä olen siinä ja miljoonat ihmiset katselevat. Tiedäthän, valmistaudut tähän?



JAN: En.



ADAMUS: Et.



JAN: Luultavasti se on yksi asia, jota en koskaan …



ADAMUS: Jos minä tulisin tänne yleisön jäsenenä, varmasti tekisin sen.



JAN: Joo.



ADAMUS: Joo, joo.



JAN: Muistiinpano itselle.



ADAMUS: Joo, muistiinpano itselle: harjoittele, harjoittele, harjoittele.



JAN: Harjoittele, harjoittele. Hmm, jotain uutta.



ADAMUS: Jotain uutta. Kolmekymmentä päivää (Adamus pitää kellon tikitysääntä)



JAN: Löysin itseni, hmm …



ADAMUS: Se on hyvä. Voisit pysähtyä siihen (he nauravat). Pysähdy vain siihen …



JAN: Joo, okei.



ADAMUS: … ja luovu mikrofonista, joo. Ei, vaan löysit siis itsesi … (suom. huom. sanonta tarkoittaa myös, että "havaitsee itsensä … (tekevän jotain)")



JAN: Miten pääsen tähän? En ole tietoinen hengittäjä, välttämättä.



ADAMUS: Aivan.



JAN: Mutta havaitsin sen tulevan paljon enemmän käytännöksi viime kuussa ja havaitsin, että minä … (hän alkaa itkeä) käytän fraasia "tiedän, että tiedän".



ADAMUS: Joo, hyvä.



JAN: Paljon enemmän kuin ennen.



ADAMUS: Se on hyvä fraasi. "Tiedän, että tiesin. Tiesin, että tiedän. Tiesin, että tiesin." Joo, joo. Voisi oikeastaan kirjoittaa lasten kirjan. Joo, hyvä.



JAN: Niin voisi.



ADAMUS: Joo, kiitos. Siis viimeisten 30 päivän aikana tietoista hengittämistä? Okei.



JAN: Tietoista hengittämistä ja sen muistuttamista itselleni, että tiedän, että tiedän.



ADAMUS: Joo! Ja itse asiassa se menee sen itsensä muistuttamisen yli, jolloin sinun täytyy ajatella sitä – "Tiedän, että tiedän" – koska sitten joskus sanot:" Ai, mitä tiedän?" Mutta se on vain kuin … Teet sen tietoisen hengityksen kera, "tiedän" – tuolla tavalla – ja se vain on. "Tiedän", ja sitten et ajattele, miten tiedät. Sinä vain tiedät, joo. Kokeillaan sitä yhdessä hengityksen kera. Tieeeedääään (laulaen).



JAN: Tieedään!



ADAMUS: Tuolla tavalla. Vähän teatteria, vähän draamaa! Ihan oikeesti! (Jan kikattaa) Herätys, ravistus! Kokeillaanpa sitä uudestaan.



JAN: Tieedään.



ADAMUS: Se oli ok, mutta et kyllä pääse oopperaan vielä, mutta kokeillaan sitä uudestaan.



JAN: Okei.



ADAMUS: Tieeeeedääään! Tuolla tavalla (Jan huokaa).



LINDA: Kuin sammakko (muutama naurahdus).



JAN: Tieedään.



ADAMUS: Okei, vielä kerran.



JAN: Haluatko sen musiikin kera?



ADAMUS: Totta kai. Kuka soittaa?



JAN: Tieedään.



ADAMUS: Hyvä, ja ilmastointi meni päälle (he naureskelevat). Upea ajoitus. Kiitos, kiitos. Ja nyt rentoudut siihen. Pidät hauskaa sen kanssa, koska jos se on "Tiedän. Tiedän" (vähän kireästi), muistatko, mitä sanoin ensimmäisessä näytöksessä. Enää ei ole tiensä ponnistelemista. Olette kaikki ylpeitä taisteluarvistanne ja vahvuudestanne ja päättäväisyydestänne. (Sylkäisy!) Menemme nyt se yli.



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: En sylkäissyt oikeasti … paljon (vähän naureskelua). Vedät syvään henkeä – "Tiedän" – ja päästät sen vain ulos … kunnes tunnet kehosi kihelmöivän, melkein kuin se olisi koko kehon orgasmi.



LINDA: Oi!



ADAMUS: Sitten … Saitko juuri sellaisen? (Vähän naureskelua)



LINDA: Myöhemmin. Myöhemmin.



ADAMUS: Kuulin: "Oi! Oi!" (Naurua)



LINDA: Myöhemmin.



ADAMUS: Se ei ollut kovin suuri. Se on "Oi!" (lisää naurua) Kunnes tunnet sen, tuon koko energiamuutoksen kehossasi, koska sallit sen. Et ajattele tai stressaa. Olet vain: "Tiedän. Aah! Tiedän!" Tuolla tavalla. Okei, anna mennä.



JAN: Ai, haluatko minun tekevän sen?



ADAMUS: Joo, haluan sinun tekevän sen. Et voi olla tosissasi, joo.



JAN: Joo.



ADAMUS: Joo.



JAN: Mutta kun miljoona ihmistä katselee.



ADAMUS: Haluatko suklaata?



JAN: (kikattaen) Se saattaisi auttaa.



(Hän pitää tauon)



ADAMUS: Hei, Edith. Miten menee?



EDITH: Hyvin.



ADAMUS: (kuiskaten) Odotan häntä.



JAN: Tiedän.



ADAMUS: Teitkö lupauksesi (suom. huom. liittyy uuden studion rahoitusprojektiin)



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Kaiken sen hemmetin rahan kanssa, jota olet saanut, minäkin olisin lahjoittanut! Anna mennä (muutama kikatus).



JAN: Sori, tein oman juttuni.



ADAMUS: Se on häiriötekijä.



JAN: Sori.



ADAMUS: Se on tahallinen häiriötekijä, koska menet päähäsi.



JAN: Joo.



ADAMUS: Tehdäänpä se yhdessä. Tieeedään! (Laulaen)



JAN: Voinko tehdä sen kaikkien kanssa?



ADAMUS: Totta kai.



JAN: Okei.



ADAMUS: Totta kai! Voit tehdä, mitä vaan haluat. Olet mestari.



JAN: Okei.



ADAMUS: Mikset kysynyt aiemmin? "Hei, kaikki, tehdäänpä se yhdessä!"



JAN: Hei, tehdäänpä tämä yhdessä, kaverit. Okei – yksi, kaksi, kolme.



KAIKKI: Tieeeedääääään!



ADAMUS: Kiitos.



JAN: Täydellistä.



ADAMUS: Kiitos. Kaunista, kaunista.



LINDA: Muuten, hänen shaumbra-pojallaan, Russel Andersonilla, on uskomaton uusi – miksi musiikkityyliksi sitä kutsutaan? Se on hyvin, hyvin ainutlaatuinen ja upea.



JAN: Se on tavallaan vaihtoehtoista …



LINDA: Vaihtoehtoista.



ADAMUS: Mitä tämä on – tuotemainontaa kesken show'ni?



LINDA: Joo, itse asiassa on. Miksi sitä kutsutaan?



JAN: Se on tavallaan vaihtoehtorockia. Se on – joo. Hänellä on video nimeltään "Liquid Lady".



ADAMUS: Liquid Lady.



JAN: Siinä on kyse aikamatkailusta ja …



ADAMUS: Ai, hyvä.



JAN: … madonrei'istä ja eri ulottuvuuksissa olemisesta.



ADAMUS: Erinomaista. Tuo se ensi kerralla.



LINDA: Joo, hänen shaumbra-poikansa …



ADAMUS: Laita se pöydälle. Myy sitä.



LINDA: … Russell, hänen shaumbra-poikansa.



ADAMUS: Tuo se ensi kerralla, joo.



LINDA: Joo, joo.



JAN: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos, okei. Mikä on uutta? Tähän saakka meillä on veljen tuleminen kaupunkiin ja hengittämään oppiminen. Okei (Linda nauraa).



Seuraava. Mikä on uutta? Aa, tervetuloa. Mikä on uutta?



TANIA: Täällä oleminen.



ADAMUS: Täällä oleminen.



TANIA: Ehdottomasti.



ADAMUS: Mistä olet?



TANIA: Tulen monista eri paikoista.



ADAMUS: Mm, anna jokin vinkki.



TANIA: Vinkki on Dallas.



ADAMUS: Dallas. Ei, ei. Et ole – tarkoitan, että asut ehkä Dallasissa. Nousisitko ylös seisomaan? Minäkin seison. Minä seison alas (muutama naurahdus, kun hän astuu alas näyttämöltä) Ennen Dallasia?



TANIA: Houston.



ADAMUS: Houston. Tota, sano jotain. Sano "minä olen mitä olen".



TANIA: Minä olen mitä olen.



ADAMUS: Mikrofoniin.



TANIA: Minä olen mitä olen.



ADAMUS: Et ole Houstonista (lisää naureskelua). Kokeillaan uudestaan. Mistä olet?



TANIA: Synnyin Lissabonissa, Portugalissa. Kasvoin Baselissa.



ADAMUS: Synnyin itsekin lähistöllä.



TANIA: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



TANIA: Kyllä.



ADAMUS: Ja sitten missä?



TANIA: Ja sitten menin Baseliin …



ADAMUS: Baseliin.



TANIA: … Ranskaan – lähelle Saksaa.



ADAMUS: Minäpä halaan sinua (yleisö sanoo "oiii") Ranska – oiii. Oi, oi! Ranska, okei. Miten helvetissä menit Houstoniin? (Naurua) No, ei mennä nyt siihen. Mikä on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana?



TANIA: Kolmenkymmenen päivän.



ADAMUS: Kolmenkymmenen päivän.



TANIA: Uutta?



ADAMUS: Uutta.



TANIA: Oli muutto Houstonista Dallasiin, Amerikan lentokentät ja uusi kaupunki, uusia ihmisiä, uusi työpaikka.



ADAMUS: Se on melko uutta.



TANIA: Hyvin uutta.



ADAMUS: Se on melko uutta, okei. Mutta olet muuttanut tietysti aiemminkin …



TANIA: Kyllä, mutten tällä tavalla.



ADAMUS: … joten se ei ole oikeastaan uutta, eihän? Se on vain vanhaa samaa menemistä johonkin muualle. Mutta se ei ole oikeasti uutta, hmm.



TANIA: Se on erilaista.



ADAMUS: Se on erilaista, mutta se ei ole uutta. Tajuatko pointtini tähän mennessä?



Okei. Haluan sinun todella tuntevan, mikä on uutta, mikä on oikeasti uutta, ja muutto fyysisestä paikasta toiseen – mikä ei ole oikeasti uutta, se on vain muuttamista – tapahtuu, koska jokin muuttuu toisella tasolla. Se saa ulkoisen maailman muuttumaan, mutta se johtuu siitä, että jotain uutta tapahtui sinulle sisäisesti.



TANIA: Luulen, että yhteys kaikkeen samanaikaisesti.



ADAMUS: Joo, joo.



TANIA: Kyllä. Tiedostaminen – se mitä kutsut tiedostamiseksi.



ADAMUS: Joo, mutta on jotain erityisesti. Sinun ei tarvitse muistaa tai sanoa nyt, mutta jokin tavallaan loksahti sisälläsi. Jokin joka oli uutta.



TANIA: Tulen tänne luoksesi, auta minua siinä.



ADAMUS: Ahaa! Hän haluaa minun sanovan. Okei. Olit hyvin syvästi yhdistynyt moniin menneisyytesi asioihin – tarkoitan menneisiin elämiin, menneeseen myös tässä elämässä – pysyit tavallaan samalla alueella, samoissa yhteyksissä ja jokin sanoi sisälläsi jonkin aikaa sitten: "Olen valmis tämän kaiken osalta."



TANIA: Kyllä.



ADAMUS: "Aion päästää irti ystävistä, perheestä ja kaikesta muusta". Se on uutta.



TANIA: Se vain tapahtui. En tehnyt mitään.



ADAMUS: Ahaa, ahaa! Ja itse asiassa on täydellinen asia sanoa: "Minun ei tarvinnut tehdä mitään, se vain tapahtui." Ehdottomasti, ja juuri siihen uusi menee. Kaikki vain tapahtuu. Ihminen sanoo: "No, mitä minun täytyy tehdä? Ja entä suunnittelu? Ja täytyykö minun istua meditoimassa ja hokea mantraa ja tehdä kaikkea sitä muuta?" Ja se vain tapahtuu. Ja haluan teidän jokaisen alkavan tiedostaa sen. Sanotte: "No, en tiedä. Se vain tapahtui." Ei, vaan sallitte sen tapahtua. Se on uutta. Se on oikeasti uutta. Okei (vähän naureskelua). Hyvä, kiitos. Etkö ole iloinen, että tuli tänne? (Vähän taputuksia)



Okei, vielä pari uutta lisää. Mikä on uutta?



LINDA: Okei, katsotaanpa. Oi, täällä. Olen utelias tästä.



ADAMUS: Aa, joo. Aa! Mikä on uutta? Sait hyvän paikan tänään.



SHAUMBRA 1 (nainen): Niin sain.



ADAMUS: Tulitko aikaisin tänne?



SHAUMBRA 1: Minulla on ystäviä, jotka tulivat aikaisin tänne.



ADAMUS: Ai jaa! On ihmisiä, jotka varaavat paikan sinulle?



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Onko se sallittua täällä?



LINDA: Ei!



EDITH: On.



SHAUMBRA 1: Tulin tänne melko aikaisin.



ADAMUS: Melko aikaisin. Okei, okei. Sitten annamme sen mennä.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Koska itse asiassa aioin pyytää sinua – että sinun ehkä täytyy mennä istumaan tuonne taakse.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Joo, hyvä. Mikä on uutta?



SHAUMBRA 1: Innostuin jonkin uuden mahdollisuudesta kaikkien näiden elämien jälkeen.



ADAMUS: Okei, pidän siitä. Hän innostui.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Ja mistä innostuit?



SHAUMBRA 1: No, sitten halusin miettiä ja kuvitella, mitä se oli, mitä en voinut tehdä.



ADAMUS: Ai.



SHAUMBRA 1: Mutta ainakin on mahdollisuus.



ADAMUS: Ai. No, innostuit jostain uudesta …



SHAUMBRA 1: Uusien asioiden …



ADAMUS: … muttet tiennyt, mitä se oli.



SHAUMBRA 1: … mahdollisuudesta kaikkien näiden elämien jälkeen.



ADAMUS: Uusia asioita, okei. Innostuit siis uudesta, ja onko mitään uutta tapahtunut?



SHAUMBRA 1: En ainakaan tiedä.



ADAMUS: Voi hitto!



SHAUMBRA 1: Olen pahoillani.



ADAMUS: Hän sanoo: "En ainakaan tiedä." Uutta tapahtui.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Tapahtui, ja siitä tavallaan puhumme tänään. Ihminen vain jatkaa samojen vanhojen asioiden tekemistä ja se luulee, että uusi on tietoista hengittämistä, mikä on kiva juttu, muttei uutta, tai suurempi määrä muutoksia kuin koskaan ennen. Se ei ole uutta, sitä tapahtuu aina. Ja ihminen luulee: "No, muutin eri paikkaan", ja se on uutta." Se on samaa vanhaa kiertoa, vain vähän eri virityksellä. Niinpä haluan teidän alkavan tiedostaa, mikä on oikeasti uutta.



Okei, innostuit siis uudesta. Et ajatellut mitään uutta tapahtuneen, koska katsot ja sanot: "Missä se on? Missä se on?" koska haluat jotain erilaista elämääsi, koska olette kaikki kyllästyneet olemaan jumissa samassa vanhassa. Nimittäin se on tavallaan hassu paikka olla. Olette todella kyllästyneet olemaan jumissa samassa vanhassa, ja kun kysyn vapaaehtoisia: "Kuka haluaisi palata taas uuteen elämään?", kaikki tavallaan sanovat: "Voi, voi. Ei." (Muutama naurahdus)



SHAUMBRA 1: Aivan.



ADAMUS: Mutta sitten kun sanon: "No, oletko valmis valaistumiseen nyt?", se on tavallaan: "No, tota, hmm." Niinpä olemme tavallaan ongelmavaiheessa.



SHAUMBRA 1: Aivan.



ADAMUS: Okei. Jotain uutta siis todellakin tapahtui. (Nainen katsoo häntä kysyvästi, Adamus naureskelee) Jotain uutta eikä uuden tarvitse olla ulkoista. Jokin muuttui sisälläsi.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Okei, onko mitään aavistusta, mitä se on saattanut olla?



SHAUMBRA 1: Luulen …



ADAMUS: Puhuisitko selkeästi …



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Minusta tuli vähän selkeämpi siinä, että olen oman todellisuuteni luoja.



ADAMUS: Joo, no, ei oikeastaan. Mutta – ja sanon sen täysin kunnioittaen ja arvostaen – on ihmisajattelua, että sinusta tuli vähän selkeämpi. Ei, ei oikeastaan. Ei oikeastaan. Ihminen on edelleen tavallaan yhtä epäselkeä kuin aina, ja ihminen yrittää edelleen saada selville kaiken, eikä se saa. Ja ihminen yrittää edelleen ottaa jotain sanojamme täältä ja "ihmistää" niitä, eikä niin tapahdu. Kerron sinulle hetken päästä. En halua paljastaa juuri nyt.



SHAUMBRA 1: Okei, kiitos.



ADAMUS: Okei. haluan vielä kaksi ja sitten teen suuren paljastuksen.



LINDA: Suuren paljastuksen? Okei, katsotaanpa.



ADAMUS: Kaksi vielä. Mutta ehkä joku tajuaa sen …



LINDA: Okei.



ADAMUS:… ennen kuin minun täytyy antaa se.



LINDA: Tajuaa sen?



ADAMUS: Kyllä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Sain valtavan muutoksen siinä, että itseluottamuksenpuute häviää valtavasti.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 2: Valtavan muurin sijasta se on nyt noin polvenkorkuinen.



ADAMUS: On silti edelleen muuri.



SHAUMBRA 2: On edelleen muuri.



ADAMUS: On edelleen muuri.



SHAUMBRA 2: Mutta se ei ole läheskään niin valtava kuin ennen.



ADAMUS: Voinko keskeyttää hetkeksi. Tein sen jo.



SHAUMBRA 2: Joo, aina.



ADAMUS: Lakataanpa käyttämästä "muttia". Ihmiset ovat "muttia" ja jumalaiset mestarit ovat "ja" (nainen kikattaa, suom. huom. "mutta" kuulostaa samalta kuin "peppu") He ovat! Ihmiset ovat vain suuria "muttia". On aina jokin "mutta". "Ja", joten …



SHAUMBRA 2: Ongelmana …



ADAMUS: Monet teistä sanovat: "Voi, pidän oikeasti enemmän St. Germainista." Ja se on kuin …



LINDA: Joo, joo. Tuo hänet takaisin.



SHAUMBRA 2: Aamen sille!



LINDA: Missä hän on?



ADAMUS: Aamen. Mutta on salaisuus. Se on "ja".



SHAUMBRA 2: Ja.



ADAMUS: Kumpikin. Olen "ja". Ei ollut vain St. Germain ja nyt Adamus. Se on "ja".



SHAUMBRA 2: Ehdottomasti.



ADAMUS: Se on "ja", ja sinäkin voit olla.



SHAUMBRA 2: Se on myös hyvin paljon lähempänä.



ADAMUS: Juuri niin. Olit oikeasti tavoitteessa, kunnes "mutta" tuli tielle.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Ja minulla on edelleen niitä.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Itseluottamuksenpuute on häviämässä. Olen nyt paljon lähempänä sitä, kuka olen. Näen sen. Tunnen sen. On vielä muutama "mutta" siellä täällä.



ADAMUS: Muutama muuri, muutama "mutta", joo.



SHAUMBRA 2: Mutta on paljon vähemmän kuin ennen. Niitä on hyvin paljon vähemmän, ja minä olen hyvin paljon lähempänä ja tunnen sen ja olen paljon tyytyväisempi siihen, kuka olen ja missä olen, kuin olen ollut koskaan aiemmin.



ADAMUS: Okei (vähän taputuksia). Hyvä, hyvä. Uskon suunnilleen tämän verran siihen (hän näyttää sormillaan pientä määrää).



LINDA: Ääääääh!



ADAMUS: Ei, ei, ei! Minä vain – selkeytän sitä. Uskon osan siitä, koska uskon, että sinusta – joistain teistä – itse asiassa tuntuu paremmalta ja elämässäsi on vähemmän muureja ja pienempiä "muttia", mutta on edelleen muureja ja "muttia". Niitä on edelleen. Ja tiedättekö mitä? Ne eivät mene pois, ja se on ok.



Emme yritä tuhota muureja ja räjäyttää "muttia". Me pelk- … (he kumpikin nauravat). Me pelkästään sanomme: "Minulla on näitä ihmisasioita. Minulla on tuo ihminen, jolla on epäilyksiä, joka ei luota, joka on vainoharhaisen skitsofreninen, hullu ja kuuluu kulttiin" (nainen nauraa) ja …



SHAUMBRA 2: Ja se haluaa hakata muutaman ihmisen paikassa, jossa asun.



ADAMUS: Joo, joo. Joo! Ja se on ok. Nimittäin kun yrität vain unohtaa identiteetin ja yrität sanoa: "Aion lähteä tästä persoonasta, josta en koskaan oikein pitänyt, työstää tieni tuon persoonan yli ja ajatella ja rukoilla tieni – en aio olla tuo persoona – niin hassu asia tapahtuu.



SHAUMBRA 2: Se ei toimi.



ADAMUS: Se ei toimi. Sinusta tulee enemmän juuri se persoona, josta et pidä. Niinpä vedät syvään henkeä ja sanot: "Aah! Olen tuo persoona …"



SHAUMBRA 2: Ja.



ADAMUS: Ja! Ja sitten yhtäkkiä, kuten näitte videolla aiemmin, yhden kynttilän sijasta on kaksi kynttilää. "Voi! Voi! Olen myös jumala." Ja sitten uusi kynttilä: "Vau! Olen avaruusolento." Ja uusi kynttilä: "Voi! Olen merkittävä näyttelijä". Ja uusi kynttilä: "Ja olen tämä onneton olento, mutta minulla on hauskaa tuon roolin esittämisessä." Yhtäkkiä sinulla on vapaus. Lakkaat toimimasta yhtenä yksittäisenä – "Työstän muurejani. Saan vähän pienempiä muureja. Saan "muttani" alas …" Tiedäthän …



SHAUMBRA 2: Seison muurin päällä.



ADAMUS: Juuri niin. Menemme siis "ja"-tietoisuuteen. Se on taikaa. Se on vapautta. Sitten itse asiassa huomaat, että pidit tuosta muurillisesta mutta-persoonasta. Se on kuin: "No, se oli mielenkiintoinen luomus, joka oli täynnä epäilyä, pelkoa, ahdistusta, huolta ja kaikkea sitä muuta. Se on hämmästyttävää, ja olen myös jumala. Olen myös suuri luoja. Ja, ja, ja", näethän.



SHAUMBRA 2: Joo!



ADAMUS: Se on uutta.



SHAUMBRA 2: Kyllä!



ADAMUS: Se on uutta" Haluan soittaa kelloa – ä-ä-ä – se on uutta!



SHAUMBRA 2: Ja on "ja", ja niitä on nyt paljon enemmän, mitä on koskaan ollut.



ADAMUS: Joo! Joo, ehdottomasti. Ja se on ja-staus (vähän naurua) (suom. huom. sanaleikkiä ja+vastaus).



SHAUMBRA 2: Somaa.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 2: Erittäin somaa.



ADAMUS: Erittäin somaa. Seuraava. Yksi vielä ja sitten paljastamme. Linda kulkee mikrofonin kanssa. Ai, suoraan Davidiin. David, mikä on uutta?



DAVID: Enemmän armoa elämässäni.



ADAMUS: Joo. Miten se tulee esiin? Tarkoitan, miten se toimii?



DAVID: Hmm … (hän pitää tauon)



ADAMUS: Ole varovainen, lähestyt siinä makyo-maita.



DAVID: Lähestyn (vähän naureskelua).



ADAMUS: Luistelet aivan tuolla kapealla viivalla.



DAVID: Joo, joo. Kenties jopa ylitin sen, joo.



ADAMUS: Mutta kuka minä olen huutamaan "makyoa".



DAVID: Joo.



ADAMUS: Mutta tunnen myös vilpittömyyttä. Miten armo tulee esiin elämässäsi?



DAVID: En voi saada sitä tarkkaan selville.



ADAMUS: Etkä haluakaan (Linda nauraa). Anna mennä.



DAVID: Ja siinä on enemmän kyse tietämisestä.



ADAMUS: Okei. Mutta anna minulle jokin esimerkki. Miten armo tuli viime kuussa esiin tavallisessa elämässäsi?



DAVID: (Hän pitää tauon) Muutama viikko sitten päädyin ostamaan säädettävän sähkövarsisahan, ja niinpä päädyin leikkaamaan puitani ja muuta, ja se tavallaan pelotti minua, mutta nautin siitä ja kaikki vain virtasi.



ADAMUS: Tavallaan reunalla elämistä.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo. Moottoroitu …



DAVID: Joo, sähkö, rrrrr …. rrrrr … (matkien moottorin ääntä).



ADAMUS: Sähkö, okei. Aivan, aivan. Vau. Täytyikö siihen hankkia lupa?



DAVID: Ei.



ADAMUS: Mutta melkein.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Melkein.



DAVID: Mutta se oli jotain, mitä välttelin, mutta tein sen joka tapauksessa.



ADAMUS: Hemmetin oikein.



DAVID: Ja sitten itse asiassa nautin sen tekemisestä, ja se oli muutos.



ADAMUS: Joo, hyvä. Siis hyvä. Se on kivaa uutta, joo. Se on armollista, armoa, luulisin.



DAVID: No, ei ollut sitä vastarintaa, mitä oli ollut aiemmin.



ADAMUS: Et tavallaan välittänyt hittoakaan?



DAVID: No, itse asiassa pääsin siihen sisään ja nautin siitä, joo.



ADAMUS: Hyvä. Pidän siitä. Pidän siitä. Jonkin sellaisen tekeminen josta nautit ja joka antaa vähän jännitystä. Okei, hyvä. Kiitos. Kiitos kaikille.



Meillä on siis yhdistelmä viime kuun uudesta – veli kaupungin ulkopuolelta, hengittämistä, puiden leikkaamista varsisahalla ja muutama muu asia.



Esitin kysymyksen, mikä on uutta, koska mieli menee vanhaan. Mikä on uutta? "No, jessus, ostin uuden asun." Olette ostaneet uuden asun monta kertaa aiemmin – useimmat teistä. Jotkut teistä käyttävät edelleen samaa. Mutta sanotte: "Muutin." Se on melko oikein, mutta mikä oli muuttamisen taustasyy? Olet muuttanut paljon aiemmin. Se ei itsessään ole uutta. Koit jotain vähän erilaista tässä tavallaan sujuvassa menemisessä sinne. Mutta se ei täyttäisi Adamuksen uusi-listan vaatimuksia.



Se uusi mitä elämässänne tällä hetkellä tapahtuu, on melko huomaamatonta, melko tiedostamatonta, koska se tapahtuu hyvin kauniilla, yksinkertaisella ja vaivattomalla sisätasolla. Ja se uusi jonka läpi menitte viime kuussa – kaikki jossain määrin – on menemistä vähän pois tieltänne. Hellittämistä. Menemistä "mutista" ja-tietoisuuteen (vähän kikatusta).



SART: Joo! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Rentoutumista vähän. Astumista pois tieltänne. Se on uutta.



Monta kertaa olette yrittäneet olla – miten sanotaankaan – rennompi tai ei ihan yhtä skitso, hermostunut ja huolissaan kaikesta. Se ei kestä kovin pitkään. Mutta viime kuussa jokainen teistä on antanut itselleen pienen vilauksen menemisestä pois itsensä tieltä.



Sitä ajateltiin paljon aiemmin. Olemme puhuneet "minä olen" –olemuksesta, jumalasta ja sitä on ajateltu paljon: "Okei, päästetään se sisään." Mutta se oli ajatus. Se ei ollut varsinaisesti sen tekemistä. Ja viimeisten 30 päivän aikana on ollut paljon tönimistä, paljon tyrmistystä ja monina päivinä herätyksiä klo 2.30 "herätän sinut riippumatta siitä, täytyykö sinun mennä töihin vai ei" –tyyliin, kun sanoimme: "Voisitko päästää irti riittävästi, päästää tuon pienen valohäivähdyksen sisään ja tuntea, millaista on tuntea, että on ok, ettei ihminen kontrolloi tätä kaikkea." Se on suuri askel. Se on uutta.



Meillä on ollut paljon ajattelua, paljon keskustelua siihen liittyen, muttei paljon kokemuksia. Se on valtavaa. Ette ehkä edes oivalla sitä ihmisenä, mutta-itsenä. Ette ehkä edes tiedosta sitä, mutta sitten asiat alkavat muuttua, tavallaan liikkua eri paikkaan, alatte tavallaan kokeilla jotain vähän erilaista. Se ei ole uutta – se on tulos ja ilmentymä siitä, mikä on uutta. Valmius muuttua, mutta se ei itsessään ole uutta. Uusi on sitä, että antaa vain mennä hetken. Antaa mennä. Se on iso juttu. Se on valtava juttu.



Uusi jota alatte kokea, on yleensä huomaamatonta. Pääsen siihen hetken kuluttua, mutta se ei tule mielestä vielä. Uusi tulee niin erilaisesta paikasta sisällänne, että te ette ehkä edes tiedosta, mitä tapahtuu ja mikä on uutta.



Kokemus



Tämä uusi merkitsee jotain, mitä ette ole koskaan sallineet itsenne kokea. Ja haluaisin havainnollistaa sen tässä. Haluaisin tehdä – tämä on kolmen näytöksen kokemuspäivämme, joten haluaisin havainnollistaa sen. Ja nousisitteko kaikki seisomaan, ja te jotka olette eturivissä, menkää takimmaisen tuolirivin taakse. Kaikki muut, tarttukaa edessänne olevasta tuolista kiinni. Pitkää – laittakaa kätenne vain sen selkänojalle. Teidän ei tarvitse tarttua kiinni siitä, laittakaa vain kätenne sen päälle. Te jota olette siirtyneet taakse, löytäkää tuoli, jonka selkänojalle laskette kätenne.



(Huriseva/suriseva ääni alkaa)



Vetäkää nyt kunnolla syvään henkeä. Ja haluan teidän – se on tavallaan kokemuksellinen asia – kuvittelevan hetken, pitäen kiinni tuosta tuolista, pitäen kiinni vain selkänojasta, että menette suurimman osan läpi elämästänne pitäen kiinni. Pitäen kiinni jostain – menneisyydestä, sellaisista asioista kuin perhe tai työ. Ja te jotka katselette netissä, kyllä, nouskaa ylös ja menkää tuolinne taakse.



Useimmat teistä pitävät kiinni ns. identiteetistään, jota pidätte suurena etunanne elämässä – vahvuutta, päättäväisyyttä, omistautumista, älykkyyttä, itsepäisyyttä. Pidätte kiinni noista asioista, koska on tunne, että teitä kohti tulee voima kuin tuuli, joka puhaltaa jatkuvasti. Teidän täytyy pitää kiinni.



Joskus pidätte todella tiukasti. Sitten sitä tulee paljon – näen teidät – kun koette fyysisen trauman. Silloin pidätte kiinni todella tiukasti. "Minun täytyy pitää kiinni terveydestäni. Minun täytyy pitää kiinni kehostani. En voi antaa tämän sairauden viedä minua. Minun täytyy pitää kiinni fyysisestä tasapainostani, koska se minulla on ihmisluontoni perimmäisenä osana. Minun täytyy pitää kiinni."



Tämä tuuli tulee teitä kohti, tämä voima tulee teitä kohti – elämä itse, työpaikka, laskut, maksut, rahan ansaitseminen, ruuan laittaminen pöytään. "Minun täytyy pitää kiinni, koska tämä tuuli, tämä voima voi puhaltaa minut kumoon. Minun täytyy pitää kiinni."



Joinain päivinä päästätte irti vähän jännitteestä, mutta teillä on edelleen käsi tuolilla. Joinain päivinä hellitätte ja sitten sanotte: "Voi, oli hyvä kuukausi, koska muuri oli vähän matalampi. Pidin kiinni vähemmän tiukasti", mutta teillä on edelleen käsi siinä asiassa, josta pidätte kiinni. Teidän täytyy edelleen pitää kiinni teistä, ajatuksistanne, kehostanne, identiteetistänne, koska tämä jatkuva energiavirta tulee teitä kohti kuin tuuli. Ja joskus myös tuo tuuli tyyntyy vähän ja hellitätte, mutta sitten yhtäkkiä se on takaisin ja teidän täytyy tarttua taas kiinni. Mitä siis teette? Päädytte pitämään kiinni aina. Pidätte kiinni myös uskomuksista ja henkisestä informaatiosta ja materiaalista.



Haluan teidän oivaltavan jotain nyt. Tuo tuuli, tuo energiahurina, ei itse asiassa tule edestä. Se tulee takaa. Se on gravitaatio. Se on energiaa. Se on massatietoisuuden imu, ja koko tämän kun olette pitäneet kiinni, olette ajatelleet, että se oli tuuli kasvojanne vasten.



Se on itse asiassa vetoa. Se ei ole työntöä. Ja mitä enemmän vastustatte, mitä enemmän pidätte kiinni, sitä voimakkaampaa tuo veto, imu, veto takaisin kehoon, veto takaisin yksittäisyyteen, veto takaisin mieleen, veto takaisin vanhaan, on. Sitä se on.



(Tauko)



Se on vanhaa … ja se on takananne, ei edessänne. Se imee teitä, ei työnnä edestä.



(Tauko)



Ja nyt haluan teidän oivaltaan jotain (hurina loppuu ja on hiljaista) – tärkein asia jonka sanon tänään. Uusi asia jonka oivaltaminen tai todella tunteminen ja ymmärtäminen voi viedä jonkin aikaa, mutta kerron teille, ettei energian tarvitse olla pakottavaa. Energian ei tarvitse olla voima, edestä tai takaa, ylhäältä tai alhaalta. Voitte ottaa kätenne pois tuolilta, ettekä te hajoa.



Energia ilman voimaa



Energiassa ei tarvitse olla mitään voimaa. Tuntekaa sitä hetki.



Olette olleet hyvin tottunut tähän hurinaan, tuohon meluun, tuohon kamalaan ja helvetilliseen jatkuvaan energiaääneen, koska olette olleet virittynyt siihen. Tulitte siitä. Oletitte sen tulevan edestä kuin tuuli, kun se todellisuudessa veti koko ajan teitä takaa, mutta pysähtykää nyt hetkeksi.



Uusi on, että energiassa ei tarvitse olla voimaa. Se voi tehdä sitä toisille ihmisille. He voivat elää tuossa hurinassa, tuossa jatkuvassa, melkein sietämättömässä melussa. Haluan teidän tuntevan nyt energiaa armossaan (tuuletin menee päälle). Sammuttakaa ilmastointi, kiitos. Tuntekaa energiaa armossaan …



Helppoa. Melutonta. Rauhallista. Ei vedä teitä, ei työnnä teitä. Teillä ei ole mitään vastustettavaa.



Kaikki uskovat, että energiassa on voimaa, ja teidät erottaa todella heistä se oivallus, ettei siinä ole. Se ei merkitse, ettei täällä ole energiaa. Voitte istua.



Se ei merkitse, ettei paikalla ole energiaa, ja niin useimmat ihmiset ajattelisivat. "En tunne mitään. En tunne tuota jatkuvaa painetta edestä tai takaa. En tunne mitään, joten energiaa ei varmaan ole. Siksi minun täytyy mennä takaisin draamaan, meluun – uskoakseni, että on energiaa", eikä se ole totta. Tämä on hyvin yksinkertainen perusasia, mutta kuitenkin harvat koskaan oivaltavat sen. He ovat tuossa melussa.



John, soita uudestaan tuota melua. Haluan teidän vain kuulevan tuon melun. Tämä on … Minun täytyi käydä Cauldren kanssa läpi kappale toisensa jälkeen löytääkseni jotain, joka on esimerkki ihmistietoisuushurinasta (hurina alkaa taas). Vähän kovemmalle.



(Tauko, kun huriseva ääni soi kovaa)



Tällaista se on. Tämän kanssa useimmat ihmiset elävät joka päivä. En sano, että kirjaimellisesti tuossa melussa, mutta sellaista se on, jatkuvaa energiamelua. Ja sitten he uskovat, että siitä on kyse, ja sitten he luovat vielä lisää melua ja yrittävät vetää puoleensa lisää energiaa. Ja kun sitä on riittävästi, he yrittävät luoda lisää melua. He elävät tässä hurisevassa, meluisassa, melkein helvetillisessä tilassa, kunnes he tottuvat niin siihen, että sanovat: "No, se on uutta. Sain jotain uutta tässä kuussa, melu väheni vähän." Se on silti melua. Se on edelleen melussa elämistä.



Energiassa – muistakaa tämä, kirjota tämä, ole hyvä – ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta.



LINDA: Energiassa …



ADAMUS: Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Energian ei tarvitse olla tuota melua. Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta – ruudulle, kiitos. Se voi olla hiljaista, ja sitä on edelleen yhtä paljon. Se voi olla lempeää ja armollista, ja sitä on edelleen yhtä paljon, mutta se on nyt rikkaampaa, moniulotteisempaa kuin kaikki tuo melu, jonka kanssa olette eläneet. Ja tuo melu menee päähänne ja tuo melu on ajatuksissanne, ja sitten ajatuksenne imetään takaisin vanhaan. Ja luulette, että se on painetta, joka tulee teitä kohti tällä tavalla, ja koko ajan ei ole. Se huijaa kaikki luulemaan, että se on tuuli, joka tulee teitä kohti, se on voima, joka tulee teitä kohti, ja hassu asia on, että se imee teitä takaa samalla, kun taistelette sitä vastaan edessä.



Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. (Linda yrittää kirjoittaa) Ongelmia? (Muutama kikatus)



LINDA: Olen vähän pihalla.



ADAMUS: Vähän pihalla.



Onko siinä järkeä? (Jotkut sanovat "kyllä") Kyllä ja ei. Se on "ja". Se on "ja". Jos ette muista mitään muuta tästä päivästä, tästä kuusta, niin muistakaa tämä. Kun tästä eteenpäin menette elämäänne, teillä ei tarvitse energiassa olla voimaa. Mutta kaikki on kasvatettu, kaikki on hypnotisoitu siihen, ja se kutsuu kaikkia. Kun heidän täytyy tehdä jotain elämässään, heillä on iso projekti. "Okei, täytyy saada tuo melu liikkeelle ja laittaa lisää melua tuohon meluun", ja melu menee mieleenne ja elämäänne ja luulette sitten, että teette jotain ja teette uutta, koska teillä on enemmän melua kuin koskaan ennen. Ei ole. Ei ole.



Voitte olla tuossa energia-armossa, meluttomassa energiassa joka palvelee teitä armollisesti ja vaivattomasti, ja saatte aikaan satakertaisesti sen, mitä ihminen joka käyttää energiamelua. Eikä se väsytä teitä. Se ei kuluta kehoanne. Se ei saa teitä ajattelemaan. Se ei saa teitä epäilemään.



Tuo melu saa teidät epäilemään, ja hassu asia on, ettei tuo melu tule sieltä, mistä suurin osa ihmisistä luulee sen tulevan. Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Energia on puhtaimmassa muodossaan ilman voimaa.



Olkaa sen kanssa.



Energia voi olla lempeää, mutta kuitenkin hyvin laajentavaa. Energia voi olla melutonta ja dynaamisempaa kuin kaikki vanha tietoisuusmelu, ja tämä on uutta. Tähän olette menossa. Se on siinä. Ette voi ajatella sitä. Tarkoitan, että te ette voi muodostaa ajatuksianne siitä, koska silloin olette takaisin tuossa melussa. Eikö se ole melkein mielenkiintoinen ristiriita? Menette silloin suoraan tuohon meluun.



Vetäkää syvään henkeä nyt tässä hetkessä.



Ei voimaa. Se on "minä olen".



Ei mitään vastustettavaa, ei mitään taisteltavaa, ei mitään kiinnipidettävää.



Ja mieli sanoo: "Mutta en tunne mitään". Se on kuin: "Turpa kiinni, mieli. Et tunne tuota vanhaa melua. Turpa kiinni, mieli, koska sillä hetkellä kun menen siihen, minut imetään suoraan takaisin tuohon meluun."



Energia ei tarvitse voimaa, se ei tarvitse hälinää, se ei tarvitse melua, ja voitte olla ehdottoman luova – rakentaa ehdottomasti, mitä haluatte, saavuttaa, mitä haluatte, ja olla, mitä haluatte, ilman tuota melua. Sitä on siinä, energiaa kaikkialla ympärillä, valmiina odottamassa teidän palvelemistanne.



Eläminen ilman melua



Uudessa huomaatte ensimmäisenä melun vähenemisen. Ensimmäisenä huomaatte, ettei ole meluisaa, kun pääsette pois tieltänne, avaudutte vähän, sallitte tuon kurkistuksen ja-tietoisuuteen ja lakkaatte huolehtimasta ja pitämästä kiinni tuosta tuolista. Ja sitten mieli sanoo: "No, mikään ei toimi tässä. En tehnyt sitä oikein, koska ei ole lainkaan melua. Eikö minulla pitäisi olla kaikkea tätä …" Ei. Se on siinä, jos pysähdytte ja sallitte.



Se ei ole samanlaista kuin vanha. Se ei ole kalisevaa ja meluavaa, eikä se edes anna teille suurta humalaa. Teistä tuli riippuvainen siitä: "Päästäänpä mielen humalaan tänään." En puhu huumeistanne, vaan puhun: "Päästäänpä tuohon humalaan. Tullaan oikein innostuneeksi, motivoituneeksi, stimuloiduksi ja kiihtyneeksi." Se on tavallaan riippuvuus. Se on melua. Se on vain lisää melua, ja sitten luiskahdatte takaisin masentuneeseen meluun. Ei ole mitään siitä. Nyt ollaan ilman voimaa, ilman melua.



Mieli on ensimmäinen paikka, ajatuksenne ovat ensimmäinen paikka, missä tämä ilmentyy. Ei ulkoisessa elämässänne, vaan kun sallitte, menette pois tieltänne, pois ihmisen tavoista, pääsette pois "mutista" ja menette ja-tietoisuuteen, ensimmäisenä huomaatte, että ajatukset ovat erilaisia. Ajatukset ovat meluttomampia. En puhu draamasta. En puhu masennuksesta versus innostus. Nuo ovat kaikki melutasoja. Masennus on melutaso, kuten jokainen teistä jolla on koskaan ollut masennusta, tietysti ymmärtää. Puhun ajatuksista.



Kuvitelkaa mielenne. Siinä kulkee kaikkia ajatuksia, se yrittää aina saada kaiken selville ja se yrittää aina pitää kiinni, mutta aivan yhtäkkiä teiltä lähtee "serpentiinejä" – suih! viuh! suih! – ja se on kuin: "No, se oli vähän erilainen. Mietin, mitä tässä tapahtuu." Ja sitten vanha mieli sanoo: "Voi, sinun on parempi lopettaa se. Se on vaarallista. Se on vaarallista toimintaa", ja sanotte: "Ei. "Serpentiinejä" lähti. Ja ne olivat ajatuksia, muttei ollut lainkaan melua. Oli ajatuksia, mutta ne eivät kyseenalaistaneet itseään."



Ajatus joka ei kyseenlaista itseään. Nimittäin jokainen ajatus joka teillä on nyt, kyseenalaistaa itsensä. Jokaiseen ajatukseen on rakennettuna, punottuna, itsensä kyseenalaistaminen. Yhtäkkiä saatte ajatuksen, kuin pienen pyörteen, joka lähtee: "Voi! Tuo ajatus ei kyseenalaistanut itseään. Se on erilainen. Tuo ajatus murtautui ulos eläintarhasta! Vau!" Ja sitten te kyseenalaistatte itsenne.



Mutta sen perusteella, mistä olemme puhuneet tänään, sanotte yhtäkkiä: "Muistan, että St. Germain puhui tästä" – ei, vaan se oli Adamus – "Adamus puhui, ettei tarvitse olla melua. Kenties se oli sitä. Vau! Kenties avaudun vähän lisää. Kenties alan oivaltaa, ettei tämä juttu täällä, tämä ihmisjuttu, ole ainoa asia. Kenties alan oivaltaa, ettei kyse ole tuosta kultaisesta jumalaisesta enkelistä, joka syöksyy kehooni, transformoi minut yhtäkkiä, on sielunkumppanini ja kumppanin ja …" Ei, se on vain oivallus, että on tämä "ja" ilman kaikkea melua samaan aikaan. Kaunista.



Ja hyvin nopeasti on tuo tärkeä kohta: energiassa ei tarvitse olla voimaa, melua, draamaa, levottomuutta. Se voi olla hiljaista. Se voi olla armollista ja kuitenkin hyvin dynaamista.



Mennäänpä nyt yli tarpeesta puskea elämän läpi, tarpeesta tehdä kaikesta vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Se ei ole hauskaa.



Etsikää tapa varmistaa, että tätä hurinakappaletta voi kuunnella aina, kun haluaa, muistaakseen, mitä vanha elämä on. Ei, vaan oikeasti. Teidän täytyy palata siihen aina silloin tällöin. Soittaisitko sen uudestaan, John. Vain hurinaa. Haluan teidän muistavan, että se on tällaista. Valitsin hyvin tarkkaan tämän saadakseni siihen oikean ärsytyksen.



(Tauko, kun hurina kuuluu taas, klikkaa tästä kuunnellaksesi sen)



Tällaista on 24/7 ja sitten ihmiset yrittävät tulla vielä meluisammaksi. Se on kuin: "Voi, kyllä. Sellaista on olla luova. Teet vain lisää melua." Olette edelleen tuossa melussa. Ja saarnaaja kertoo teille: "No, melu on helvetti. Se on rangaistuksesi. Se on Jumala, joka on suuttunut kaikista synneistäsi." Ja sitten on vielä enemmän melua. "Voi! Olen syntinen, ja nyt Jumalakin on vihainen minulle", ja on vielä enemmän melua.



Ja new age –terapeutti yrittää: "Ei, vaan hoivataan tuota melua. Löydetään merkitys ja rakkaus tuosta melusta ja hyväksytään kaikki melu, koska olemme kaikki yhtä." (Sylkäisy!)



LINDA: Voi hyvä luoja (vähän naureskelua)



ADAMUS: Kerron teille, mitä tapahtuu. Ja psykologit sanovat: "Mistä tuo melu tuli? Ja mitä tunnet tuosta melusta? Ja voitko olla rennompi tuon melun suhteen? Ja miksi yrität vastustaa melua? Kaikilla on melua. Ottaisitko näitä melulääkepillereitä? Se tekee tuosta melusta paljon nautinnollisempaa sinulle." Mutta se on edelleen melua. Ja ateisti vain ampuu itsensä eikä murehdi siitä, koska sitten …



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: … tuo melu loppuu!



LINDA: Oiii!



ADAMUS: Vähäksi aikaa (Adamus heittää lentosuukon Lindalle) Minäkin rakastan sinua.



Missä olimmekaan? Joo, energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Se on hiljaista. Se on kaunista. Se on lempeää. Menemme tuon melun yli.



Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.



Ottaisitko muutaman kuvan heistä kaikista? He ovat hyvin kiehtoutuneita tänään (puhuen Davelle, valokuvaajalle). He muuttuvat ja … Voit seistä siellä Lindan kanssa. Voit käyttää hänen olkapäätään kamerasi tasapainottamiseen (Adamus naureskelee). Hyvä.



Haluan luetella pari asiaa todella nopeasti. Toivon, että minulla olisi enemmän aikaa tähän, mutta minulla on treffit tänään, joten minun täytyy pitää kiirettä tässä. (Yleisö sanoo "ai jaa!") En sanonut, että jonkin henkilön tai olennon kanssa, minä vain – on kuin päivä ja ajankohta (suom. huom. sama sana kuin "treffit" on myös "päivämäärä") Minulla on muuta tekemistä (muutama naurahdus). Okei. Yleisö sanoo: "Missä on St. Germain? Missä on St. Germain?"



LINDA: Luet ikään kuin ajatuksia (lisää naureskelua).



Ihmiskokemuskerroksia



ADAMUS: Haluan teidän oivaltavan, missä kohtaa olette tavallaan tässä koko prosessissa. Yksinkertaistan liikaa, mutta hei, miksi ei? Okei.



Jos siis katsotaan tavallaan niitä kerroksia, tasoja, joita ihmiset käyvät läpi, ensimmäinen kerros on – kirjoittaisitko nämä ylös. Uusi sivu, kiitos.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Kiinnitä tarkkaa huomiota. Kirjoita nopeasti. Nyt mennään.



Ensimmäinen kerros – kirjoita alareunaan. Teemme pyramidikuvion. Okei, kirjoita se alas. Ensimmäinen taso on "tuleminen 3D:hen, tuleminen meluun".



LINDA: Miten haluat sanottavan sen?



ADAMUS: 3D, tuleminen 3D:hen. Vain "tuleminen 3D:hen/fyysiseksi". Se on ensimmäinen asia. Kaikki ovat tehneet sen. Kaikki jotka ovat koskaan olleet ihminen, menevät enkelitilastaan ihmistilaan. Se on järkytys. Se on meluisaa. Se on helvetinmoinen kokemus, mutta se on todella järkytys olennolle. Se on siis tämän koko kierron ensimmäinen taso tällä planeetalla – tuleminen sisään, tuleminen fyysiseksi, jotain jota ette koskaan unohda. Tuotte sen mukananne kaikkialle, minne menette, sen järkytyksen ja sen kauneuden. (Huom.: Nähdäksesi sanat kirjoitettuna, katso pdf-tiedosto tai video.)



Tuon kehitysjakson jälkeen oleminen menee tasolle, jota kutsuisin "perheeksi/yhteisöksi". Tulitte siis sisään, teillä oli muutama inkarnaatio. Jotkut teistä olivat tavallaan omillaan, mutta lopulta kehityitte perheeksi. Kirjoita vain – tee siitä yksinkertaista "perhe/yhteisö". Poista kaikki tuo muu roska … (muutama naurahdus).



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: Sinulta loppuu tila. Katso. Voi! Voi! Voi! Voi! Melkein loppuu tila. Voi! Pum! "Oleminen perheessä/yhteisössä".



Monien elämien jälkeen opitte, miten perheessä ollaan. Kun alussa tulitte, perhe oli hyvin luonnoton asia. Tarkoitan, että teidät synnytettiin, mutta sitten joko vanhempanne söivät teidät tai juoksitte karkuun ja teitte jotain muuta. Monien elämien jälkeen pääsitte tuttuun energiaan, perhe-energiaan ja yhteisöön. Jossain kohtaa oli oltava yhteisö. Teillä oli eräänlainen jengi yhdessä suojellaksenne itseänne – joitain omassa perheessänne ja joitain muissa perheissä. Siis tämä oli kauan, kauan, kauan sitten joissain varhaisemmissa inkarnaatioissanne. Mutta oli eräänlainen heimomentaliteetti. Heimon ihmiset eivät välttämättä pidä toisistaan oikeasti, mutta heistä se on kätevää. Se on hyvä suoja.



Sen jälkeen kehityitte siihen, mitä kutsun "yhteiskunnaksi" – vain kaksi sanaa tässä: yhteiskunta/tuottavuus.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Monien elämien jälkeen kehityitte yhteiskunnaksi. Ei ole vain yhteisöä nyt, vaan saitte koko yhteiskunnan, kulttuurin. Opitte sitten olemaan luova. Oli tultava ulos tekemään jotain.



LINDA: Yhteiskunta – mikä se oli? Minulla oli vähän teknisiä ongelmia. Mikä?



ADAMUS: Tuottavuus.



Ja vietitte monta elämää tässä – monta, monta elämää. Teistä tuli todella hyviä olemaan yhteiskunnassa, työskentelemään kulttuurissa, olemaan tuottava, oli se sitten maanviljelyä tai työpaikan saamista tai kopissa istumista, mutta opitte tekemään sitä todella hyvin. Mutta kun käymme tässä läpi jokaisen kerroksen ja jokaisen tason, näette, että jouduitte tavallaan vähän enemmän ja enemmän jumiin, vähän enemmän meluun. Nimittäin perhe/yhteisö-tasolla ei ollut paljon melua, mutta aletaan päästä yhteiskuntaan/tuottavuuteen, ja jos meillä olisi ollut tässä enemmän tilaa, olisimme voineet laittaa "/koulutus".



LINDA: Ai.



ADAMUS: Koulutus. Sitä ei tarvitse kirjoittaa. Mutta alatte kouluttaa, koska niin sovitte yhteiskuntaan ja tuottavuuteen. Saatte koulutuksenne, jotta opitte hemmetin hyvin sopimaan yhteiskuntaan ja teistä tulee sen tuottava jäsen. Se on todella meluista. Todella meluista.



Useimmat ihmiset ovat edelleen tässä. Useimmat ihmiset ovat tällä tasolla. He ovat yhteiskunnassa ja tuottavuudessa. Ei ole paljon heimoihmisiä enää. Sitten on iso hyppäys, valtava hyppäys, ja tuo hyppy on tasolle, jota kutsun nimellä "jumala/universumi".



Jossain kohtaa ne jotka ovat käyneet läpi nämä askeleet, alkavat sanoa: "On oltava jotain enemmän kuin tämä." Ja pohdiskellessanne Jumalaa ja universumia, katsotte ehkä tähtiä yöllä ja sanotte: "Voi, tuolla on paljon kaikkea. Meidän täytyy olla vain yksi piste" tai "Jumalalla on kätensä kaikessa tässä." Se on pohdiskelua. Se on ulkoistamista. Ja on epävarmaa, miten moni ihminen on tietoinen tästä elämässään. Monille heistä kerrotaan, että yhteiskunnan tuottavana jäsenenä on uskottava Jumalaan tai käytävä kirkossa. Useimmat kirkossakävijät eivät oikeasti usko Jumalaan. He eivät ole uskomatta – he pelkäävät olla uskomatta, mutta he eivät ole koskaan oikeasti tunteneet sitä. Se on nimittäin hassu asia. He eivät oikeasti koskaan tunne sitä. He ajattelevat sitä, mutta heillä ei ole ollut Jumalakokemusta.



On jotain, jotka tavallaan valmistuvat tuohon Jumalaan/universumiin. Heillä saattaa olla hämmästyttäviä tunteita tai kokemuksia, mutta yhtäkkiä he pohtivat, että on enemmän. Mutta se on ulkoista. Se on tuolla jossain. Se ei taatusti ole täällä tuossa vaiheessa. Tässä vaiheessa ei ole paljon ihmisiä. Tarkoitan prosentteina ja lukumääränä, mutta riittävästi.



Tuo vaihe on itse asiassa yksi tahmeimmista, meluisimmista. Ja se on tuo juttu, jonka teimme aiemmin, tuuli kasvoillanne, mutta todellisuudessa kyse on gravitaatiosta, joka vetää teitä takaa, ja he ovat juuttuneet tähän. Tässä on paljon pelkoa ja se tekee melusta kovempaa, ja sitten he rukoilevat Jumalalta jonkinlaista rauhaa ja melusta tulee vain suurempaa.



Sitten on seuraava askel, johon monet eivät ole menneet – on melko monia, jotka puhuvat siitä, mutta hyvin harvoja, jotka menevät siihen – ja kutsun sitä "tietoisuudeksi".



LINDA: Tietoisuus.



ADAMUS: Tietoisuus, ja käytän erityisesti tuota sanaa (suom. huom. sanaan sisältyy "mieli"). Yhtäkkiä menette sisäänpäin. Se ei ole vain Jumalan pohtimista tuolla jossain. Ja siinä on kyse "sinusta", siinä on kyse Itsestänne. Siinä on kyse itsestänne huolehtimisesta. Tulette tietoisemmaksi Itsestä, ja useimmat teistä ovat olleet tai ovat tässä. Olette käyneet sen läpi tai olette parhaillaan jossain sen osassa. Tietoisuus. Olette menneet ulkoisesta sisäiseen. Mutta kutsun sitä tietoisuudeksi syystä, koska te ajattelette sitä tai he ajattelevat sitä. Se on mielessä. Se yrittää selvittää sen. Se yrittää sanoa: "Kuka olen? Miten huolehdin itsestäni? Olen itsenäinen olento, mutta miten liityn Jumalaan? Mutta se on hyvin älyllistä. Hyvin älyllistä, ja monet jäävät jumiin tietoisuuteen. Siitä tulee taas yksi harjoitus, yksi tapa. Siitä tulee vanhaa melko nopeasti.



Ja sitten viimeisenä pyramidin huipulla – oletko valmis tähän?



LINDA: En (vähän naureskelua).



ADAMUS: Mutta haluan sinun kirjoittavan sen oikein.



LINDA: Yäk! (Lisää naurua) Onko se iso sana?



ADAMUS: Kyllä. "Uusi"! (Naurua) U-u-s-i. Siksi kehotin kirjoittamaan sen oikein. U-u-s-i. Uusi. Uusi, ja siihen olemme menossa. Otamme nyt tuon askeleen uuteen.



Se on pääsemistä pois kaikista näistä (muut kerrokset). Se on niiden kunnioittamista, tunnistamista, mutta se sanoo: "Menemme tässä uuteen", ja se on valtava asia. Se muuttaa kaiken. Ja se on pelottavaa ja se on kammottavaa, ettekä tiedä, mitä helvettiä tapahtuu, ja ainoa tapa jolla voitte päästä uuteen, on mennä pois tieltä. Ette voi päästä uuteen tiedostamisesta, sen ajattelemisesta. Niinpä hyvin harvat pääsevät koskaan siihen, koska he yrittävät ajatella tiensä siihen. Uusi merkitsee sallimista. Näitä sanoja voidaan nyt käyttää synonyymeinä – "uusi" ja "salliminen". Sama asia. Uusi. Ja siihen olemme menossa. Uuteen.



Ja uusi on "ja". Se on itsenne sallimista saada matalat muurit ja korkeat muurit. Se on itsenne sallimista olla epäpätevä, haista pahalle ja kaikkea muuta sellaista ja sanoa, että se on ok ja ei enää "muttia", vaan "ja". Okei.



Siis tämän myötä, rakkaat ystäväni, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Mikä oli se yksi asia, joka pyysin teitä muistamaan? Äläkä palaa takaisin siihen sivuun tai mikä se onkin, tuo juttu (iPadillä). Älä palaa siihen. Mitä pyysin - tämän päivän tärkein asia? (Yleisö sanoo "energiassa ei tarvitse olla voimaa") Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Ja se voidaan lyhentää: energia ei ole voimakasta, ellette halua sen olevan. Energia on armollista ja ilman melua. Antakaa sen palvella teitä.



Ja tämän myötä, minulle on ollut ilo osallistua täällä kanssanne toiseen näytökseen. Pidämme kymmenen sekunnin väliajan, ennen kuin aloitamme kolmannen näytöksen.



Minä olen mitä olen, Adamus, palveluksessanne. Kiitos.



Ja nyt yleisö alkaa taputtaa (yleisö taputtaa ja osoittaa suosiotaan).



Kolmas näytös



Kunnolla syvää henkeä, kun aloitamme kolmannen näytöksen. Verho nousee, ja taas kerran kaikki taputtavat valtavasti (yleisö taputtaa). Himmennetään valoja. Sammutetaan valot. Kaikki valot pois, koska teemme nyt dreamwalkin. Ei merabhia. Merabh on se juttu, kun vaihdamme tietoisuutta. Mutta tänään on kolmen näytöksen kokemuksemme, joten menemme dreamwalkiin.



(Musiikki alkaa)



Lisää musiikkia (musiikki kovenee).



Dreamwalk uuteen



Dreamwalk on kokemus. Ja teemme tämän dreamwalkin vähän eri tavalla, kuin olemme tehneet koskaan aiemmin. Vähän vähemmän musiikkia, joo (musiikki vaimenee vähän).



Olette kaikki menneet aiemmin kanssani dreamwalkissa toisiin ulottuvuuksin – astraalimaailmaan Halloweenina – menneet kanssani kristalliluoliin. Olette menneet kanssani näissä dreamwalkeissa maan lähiulottuvuuksiin, kuoleman maille. Emmekä koskaan enää teet tuollaista dreamwalkia, koska jokaisessa dreamwalkissa on nyt kyse kaiken tulemisesta teille.



Jokainen dreamwalk on yksinkertaisesti kaiken antamista tulla teille.



Aika ja paikka liikkuvat.



Energia liikkuu tullakseen teille.



Dreamwalkimme tänään on uuteen. Uuteen. Teidän ei tarvitse nostaa sormeannekaan. Teidän ei tarvitse pitää kiinni tuolinselästä.



Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Antakaa kaiken vain tulla teille. Teidän ei tarvitse tehdä työtä uuden vuoksi.



Teidän ei tarvitse tehdä työtä uuden vuoksi – se tulee teille.



Ei ole kaikkea tuota melua, kaikkea hälinää. Teidän ei tarvitse edes tietää, mitä uusi on. Teidän ei tarvitse anoa sitä tai yrittää sen vuoksi, istua tietyllä tavalla tai hengittää tietyllä tavalla.



Uusi tulee teille. Teidän ei tarvitse tietää, mitä teette sen kanssa, miten suuri se on.



Se tulee teille.



Se on itsessään uutta. On erilainen tapa tehdä se.



(Tauko)



Se on uutta. Se tulee teille.



Pyysin Cauldrea laittamaan hyvin erityismusiikkia tähän, musiikkia jossa on huiluja, koska huilu on erittäin kaunis instrumentti. Kuunnelkaa hetki.



(Pitkä tauko)



Huilussa on kaipausta. Kaipausta.



(Tauko)



Joskus mietitte, onko kaipaus palaamista muistoihin, muinaisiin paikkoihin, muinaisiin aikoihin.



Vai onko tuo kaipausta olla taas luonnollisessa tilassa, ja-tilassa? Kaipausta olla taas se jumalainen moniulotteinen ihminen, olento, joka olette.



Rakastin huilun soittamista elämässäni St. Germainina – pianon ja huilun – koska siinä on suurta kaipausta, mutta tuleeko se menneisyydestä? Vai tuleeko se siitä, mikä on uutta?



(Tauko)



On suurta yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.



(Tauko)



Tuossa huilussa on suurta syvyyttä.



(Tauko)



Onko suru hyvin monien asioiden jättämisestä taakse elämässänne?



Vai onko se tuon uuden suhteen kaipausta, joka on jumalan ja ihmisen välillä?



Onko se tuon unelman kaipausta?



Vai onko se kumpaakin?



(Tauko)



Onko se surua ja kaipausta?



Onko se hyvästit yksittäisyydelle, melulle, ponnistelulle?



Onko se tuo vanha talo, jonka jätätte taaksenne – kova työntekeminen, suuri melu?



(Tauko)



Tuo huiluko kutsuu teitä? Se on itse asiassa aina ollut siinä, mutta ette kuulleet sitä kaiken tuon melun läpi.



Huilu, sielu, "minä olen" … odottaa, vain odottaa sallimistanne. Huilu joka on aina kutsunut: "Tule luokseni."



(Tauko)



Tuo sielukas huilu – "Olen tässä, kun olet valmis" – kuin yksinäinen lintu, joka vain odottaa ja huutaa puun oksalla. Tuo yksinäinen kyyhky.



Sielu vain odottaa, kunnes ihminen on valmis.



(Tauko)



Rakastin huilun soittamista, koska minulle se oli kumpaakin. Tavallaan melankoliaa vanhojen tapojen, vanhan talon, vanhojen energioiden jättämisestä, sen muistelemista, millaista oli – muinaisia aikoja, vanhoja aikoja.



(Tauko)



Huilu joka jätti jäähyväiset …



(Tauko)



Tietäen, että oli aika mennä. Haluten mennä, mutta silti tuntien vähän surua.



(Pidempi tauko)



Rakastin huilun soittamista, koska se on tavallaan hyvin yksinäistä, hyvin hiljaista. Suurta kaipausta.



(Tauko)



Samaan aikaan huilu on uuden tulemista sisään.



(Tauko)



"Olen tässä. Ei enää taistelua, ei enää ponnistelua, ei enää yritystä saada selville kaikkea. Sallin. Annan mennä ja sallin."



(Tauko)



Ja näin tehdessäsi kuulet tuon huilun. Se tulee sielusta. Se on odottanut sinua, odottanut tätä hetkeä.



(Tauko)



Ja tässä olemme dreamwalkissamme. Ei samanlainen kuin muut, vaan olemme tässä. Meillä on huilumusiikkia, joka edustaa menneisyyttä, odottavaa sielua, ja olemme tässä ja odotamme uuden vain tulevan meille. Se on näin helppoa.



Energia ei tarvitse voimaa. Energian ei tarvitse olla kovaa. Energian ei tarvitse olla tuuli kasvoillasi, on kyse sitten jokapäiväisestä elämästäsi tai valaistumisesta.



Ja nyt uutta tulee.



(Tauko)



Ennen dreamwalkeissa menimme jonnekin. Matkustimme. Mutta emme enää koskaan tee sellaista dreamwalkia. Tästedes kaikki tulee meille.



Energia virtaa rauhassa, ilman voimaa, ilman jännitettä, ilman rosoisia kulmia, ilman polariteettia. Useimmat ihmiset eivät koskaan tunnistaisi sitä, koska he luulevat, että sen täytyy olla voimakasta, suurta, dynaamista, hullua. Ei.



Energiaa virtaa sisään nyt. Sitä virtaa huilusta



Näetkö, miten helppoa se on? Sinun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on vain siinä. Se virtaa sinuun. Ja tänään virtaa sisään uuden energiaa.



Uuden energiaa.



Se on hyvin armollista energiaa. Siinä ei ole lainkaan melua, tuollaista hurinamelua. Se on suloista. Sillä ei ole agendaa, muuta kuin palvella teitä.



Sen ei tarvitse olla vaikeakulkuista. Sen ei tarvitse olla voimakasta. Siinä ei tarvitse olla vastustusta. Sen ei tarvitse sattua.



Teidän ei tarvitse mennä jahtaamaan sitä. Teidän ei tarvitse ajatella tietänne siihen. Teidän ei tarvitse työstää tietänne siihen.



Tiedän, että kaikki nuo asiat saivat teidät tähän. Tiedän teidän luulevan, että teidän täytyy edelleen käyttää sitä, mutta kerron teille nyt, että se ei ole uutta. Tämä on, juuri tässä.



(Tauko)



Voi, miten kovasti olette tehneet työtä tai ajatelleet.



Ei mikään ihme, että sanat "ajatella" ja "taistella" sointuvat yhteen. Ne ovat hyvin samanlaisia. Miten kovasti olette taistelleet ja miten kovasti olette ajatelleet. Miksi? Miksi?



Tässä dreamwalkissamme uusi tulee teille. Tuntekaa se.



Teidän ei tarvitse edes hengittää sitä sisään – se on vain siinä.



Vedetäänpä kunnolla syvää henkeä, kaikki. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pidämme valot sammutettuna tässä. Musiikki vaimenee.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä.



Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Se voi olla hyvin hiljaista, hyvin rauhallista.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja päätämme sessiomme. Mutta pyydän, että kun päätämme tämän päivän, kun lähden tänään, soitamme taas tuon musiikkivideon. Se on hyvin sopiva. Sanat, laulu, musiikki, kuvat ja käytämme sitä päivämme päättämiseen.



Lindalla on muutama sana, ennen kuin aloitamme tuon musiikkivideon, mutta pidämme kaiken hiljaisena, ja hyvin hiljaa päätämme näytöksen tämän osan muistuttamalla kaikille, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Ja niin se on.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Toukokuu 2016 KULJE ETEENPÄIN … ONGELMIEN YLI

ViestiKirjoittaja hammer » 08.05.2016 20:04

KULJE ETEENPÄIN … ONGELMIEN YLI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan Crimson Circle –työpajojen pitämistä, luultavasti enemmän kuin mitään muuta, mitä Lindan kanssa teemme. Se on tilaisuutemme tavata sinut ja muita shaumbroja henkilökohtaisesti, katsoa teitä silmiin, kuulla tarinoitanne ja jakaa nauruja ja kyyneleitä. Myönnän, että se on vähän hermoja raastavaa, koska tiedän harvoin, mistä Adamus aikoo puhua. Kuvittele … valmistautuminen kolmeen intensiiviseen päivään noin 80 ihmisen kanssa ympäri maailmaa, tietämättä, mitä teemme. Liike-elämäaikoinani valmistin puheen ja sitten harjoittelin sitä lukemattomia kertoja ennen tapahtumaa. Vihasin puhua julkisesti, joten ylivalmistauduin välttääkseni julkisen nolaamisen. Nyt voin valmistella vain energiani ja sitten luottaa siihen, mitä tapahtuu muutamana seuraavana päivänä. Hassu juttu on, että se toimii aina ja paljon paremmin, kuin olisin koskaan voinut suunnitella.

BON-seikkailu Havaijilla oli tähtitapahtuma. Luulin, että se olisi samanlainen kuin Valointegrointi-työpaja kaksi kuukautta aiemmin Sydneyssä, mutta Adamuksella oli tietysti omat ajatuksensa. Ensimmäisen session alussa Adamus kulki tavanomaiseen tapaan ympäri huonetta ja katsoi jokaista osallistujaa silmiin. Hän kertoi yleisölle, että he näyttivät loppuunkuluneilta ja väsyneiltä, ja melkein kaikki huoneessa nyökyttelivät päätään ollen samaa mieltä, vaikka hänen suoruutensa nolostuttikin minua. Monet heistä eivät olleet ainoastaan matkustaneet maailman toiselta puolelta päästäkseen Havaijille, vaan he olivat väsyneitä myös elämänmatkastaan. Tämä valaistumisjuttu voi olla uuvuttavaa. Tietysti.

Ja (ei muttia tässä) JA … muutaman päivän päästä yhdessä sessiossaan Adamus kertoi yleisölle, että jotain erittäin ainutlaatuista oli tapahtunut tässä kokoontumisessa. Hän sanoi niin tapahtuneen ensimmäistä kertaa missään kokoontumisessa Tobiaksen ajasta saakka: osallistujien vallitsevassa energiassa ei ollut kyse heidän ihmisongelmistaan. Hän selitti, että aiemmin shaumbrat toivat mukanaan ihmisongelmansa – kenties tarkoituksenmukaisesti elämän haasteiden vuoksi – ja nämä yltäkylläisyys-, terveys-, suhde- ja itsearvostusongelmat olivat vallitseva energia huoneessa työpajan aiheesta riippumatta – oli kyse sitten kvanttisallimisesta tai valointegroinnista tai mistä tahansa muusta. Osallistujat tulivat mukanaan valtava agenda ja halu ratkaista ihmisongelmansa, ja se itse asiassa muokkasi työpajan yleissuunnan.

Adamus ilmoitti, että siitä uupuneisuudesta huolimatta jota hän näki BON-osallistujissa muutama päivä aiemmin, heidän ihmisongelmansa eivät varjostaneet työpajaa. Näin Adamus sanoi tästä läpimurrosta:

"Hassu asia tapahtui tässä kokoontumisessamme. Olin hyvin ilahtunut ja kerroin siitä Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Kaikissa shaumbra-kokoontumisissamme, olivat ne sitten Tobiaksen tai minun kanssa, kaikissa kokoontumisissa joita meillä on koskaan ollut, se valtava ongelmamäärä jonka toitte mukananne, muutti kokoontumisen luonnetta.

Tämä kokoontuminen on erilainen. Aloitimme toissapäivänä, ettekä te tuoneet mukana ongelmianne. Ette tuoneet ongelmianne, pelkojanne, myrskyjänne, neuroosejanne ja kaikkea muuta. Ette tuoneet niitä mukananne. Saattaa olla jotain, mutta ette sanoneet: "Menen tähän työpajaan ratkaisemaan tämän ongelman elämässäni, ratkaisemaan tuon ongelman." Se oli valtava askel. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, ettei ollut tuota valtavaa kuorikerrosta shaumbra-yleisössä. (Yleisö taputtaa) Teidän pitäisi taputtaa itsellenne, kyllä.

Eikä se ollut mitään, mitään minä tein. BON-seikkailu olisi voinut olla vain suuri ongelmasessio. Ette tulleet tänne sitä varten. Itse asiassa sanoitte: "Olen valmis sen osalta. Olen oikeasti valmis. On aika siirtyä eteenpäin." Oivalsitte, että saattaa edelleen olla joitain ongelmia, mutta sanoitte: "Ei keskitytä niihin enää. Ei prosessoida niitä enää." Ette tulleet tänne istumaan tuolissa sanoen: "Toivon, että hän sanoo jotain, tai toivon, että meillä on merabh ja jokin ihme tapahtuu." Sanoitte: "Kuljetaan vain eteenpäin. Mennään tuolle puolen. Aletaan olla elämässä. Ollaan vapaa.""

Adamuksen mukaan valtava läpimurto tapahtui Havaijilla, melkein 15 vuoden työpajojen ja shoudien pitämisen jälkeen. Kaikkien shaumbrojen puolesta BON-osallistujat menivät ihmisongelmien yli ja kohdistivat huomionsa sen sijaan ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Meillä oli 12 sessiota neljässä päivässä, ja se oli minulle helpointa kanavointia pitkään aikaan. Kummallista oli, että olin hyvin väsynyt joka iltapäivä, joten minusta oli tarpeellista (ja rentouttavaa) ottaa trooppiset iltapäivätorkut, mutta sillä ei ehkä ollut mitään tekemistä työpajan kanssa.

Minusta kaikkien shaumbrojen pitäisi juhlia tätä uutista, koska se on merkki siitä, mitä me kaikki teemme. Kuljemme eteenpäin, ihmisongelmavyyhdin yli. Ei niin, ettei meillä ole niitä, vaan ne eivät hallitse elämäämme. Teemme niistä "ja", eli oivallamme, että niitä on, mutta oivallamme myös, että ne on ratkaistu. Tämä on uutta kaksinaisuutta. Se on siinä, JA se ei ole. Voit leikkiä kummallakin, olematta "yksi". Se on mestarin tie.

Sanoisin jopa, että energiansa ja huomionsa valtaosan keskittäminen ihmisongelmiinsa (yltäkylläisyys, terveys, suhteet ja itsearvostus) on melko itsekästä ihmisosalta. Itsensä antaminen juuttua ihmisongelmiin on hemmottelevaa ja rajoittavaa. Riistät itseltäsi viisauden, jota Adamus kutsuu "sielun nektariksi". Hän sanoi yhtenä päivänä Keahakissa, että meillä on haasteita elämässämme vain kyetäksemme käyttämään luomisenergiaa niiden ratkaisemiseen. Se on tavallaan kuin ihmisten syy tehdä ristisanoja: ratkaista ne. Mutta sen ei tarvitse olla kovaa, julmaa tai rankaisevaa. Se voi olla stimuloivaa ja virkistävää. Kuvittelen muutamien shaumbrojen pyörittelevän silmiään nyt, mutta täysin vilpittömästi sanottuna, siirtäisin fokukseni mieluummin todella vanhoista ja tunkkaisista ihmisongelmista luomisenergioiden käyttämiseen. Laajentuisin mieluummin kuin pysähtyisin. Sen sijaan että annan itselleni tekosyitä, miksi en voi kulkea eteenpäin (huono lapsuus, ei älykkyyttä, ei yltäkylläisyyttä, pahoja välirikkoja elämässä), keräisin mieluummin luomisenergiani ja kulkisin eteenpäin ratkaisuun ja viisauteen.

Se on ollut pitkään tulossa, shaumbra-ystäväni. Meillä kaikilla on ollut valtavia elämän taakkoja, jotka ovat toisinaan näyttäneet ylitsepääsemättömiltä. Mutta se oli vain häijy harhakuva. Olemme mestareita uudessa energiassa. Luomme todellisuutemme tietoisuudella, ei voimalla tai vallalla. Todellisuutemme alkaa siitä, minne laitamme tietoisuutemme. Tämä ei ole positiivista ajattelua. Se on sallimista. Näiden kahden välillä on valtava ero. Toinen käyttää voimaa, toinen luonnollisia energioita – energioita jotka ovat jo täällä palvelemassa meitä, sitten kun sallimme.

En usko, että meillä on koskaan enää uutta Crimson Circle –shoudia tai –työpajaa, jossa vanhat ongelmat roikkuvat suurena pilvenä huoneen yllä. Olen innoissani teidän kanssanne siinä, mitä tulee seuraavaksi. Rakastan työpajojen pitämistä, joten voit kuvitella, miten valtava hymy kasvoillani on tällä hetkellä. Kuljemme eteenpäin – vallattomaan elämään, jossa kaikki tulee meille.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

7.5.2016 KULJE ETEENPÄIN 9

ViestiKirjoittaja hammer » 15.05.2016 18:44

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 9
KULJE ETEENPÄIN 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.5.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.



Millainen päivä meillä onkaan varastossa (naurua). Sanon, että no, ensinnäkin täällä Coloradossa – saisimmeko kuvan ulos ikkunasta, ei näy paljon – on Transilvania-päivä (lisää naureskelua). Tavallaan sumuista, tavallaan mystistä. Myös Transilvaniassa meillä oli monia kauniita päiviä, mutta niiden välillä oli päiviä, jolloin tuli sumua. Kaikkea pidettiin pakoillaan. Tiedättehän tuon raskauden, kun tulee sumua – se saa todella kääntymään sisäänpäin. Muistatteko, sillä monet teistä olivat Transilvanian mysteerikouluissa, kauniissa mysteerikoulussamme, jossa oli iso takkatuli ja kaunista musiikkia kaikui saleissa, mutta ulkona oli mystistä, sumuista, pilvistä, minkä katkaisi välillä suden ulvonta. Auuuuuuuuuu!



LINDA: Oliko tuo susi?



ADAMUS: Aa, täydellinen asetelma. Se oli …



LINDA: Oliko tuo susi?



ADAMUS: Se oli jokin koira … Matki sinä sutta.



LINDA: Enkä! Minulla on tytön ääni.



ADAMUS: Okei. Matkitaanpa kaikki sutta.



YLEISÖ JA ADAMUS: Auuuuuuuuuuuuuuuuuu! (Naurua)



ADAMUS: Vähän kuin pöllö, mutta tajuatte pointin.



Aa, aa! (Sandra ojentaa hänelle kahvin. Ja se tulee minulle. Kiitos, kiitos. Näettekö, ei tarvitse edes pyytää. Se vain tulee. Eikö näin pitäisi ollakin? (Yleisö sanoo "kyllä") Kaikki vain tulee. Jo ennen kuin edes ajattelin kahvia – olisin ajatellut kahvia kahden minuutin kuluttua – mutta ennen kuin edes ajattelin sitä, universumi – Sandran kautta – toi minulle tosiaankin kahvia. Siihen olemme menossa. Tätä haluan jokaisen teistä kokevan elämässään. Kyse ei ole vain kivasta, onnekkaasta ajatuksesta. Kyse on uudesta todellisuudesta. Kaikki vaan tulee teille. Ja sitten oivallatte: "Voi, juuri niin, aion pyytää kupin kahvia parin minuutin päästä."



LINDA: Näytät melko huolitellulta.



ADAMUS: Kiitos, kiitos. Nostetaanpa malja sille, että kaikki tulee teille (yleisö sanoo "kippi") Kippis.



LINDA: Kippis.



ADAMUS: Hyvä, kannatetaan.



Kerron teille nyt, että tänään on häiritsevä päivä. On helvetillinen energiapäivä, ja olemme tällä hetkellä keskellä, en tiedä miten monta – miten niitä kutsutaankaan – perääntymistä.



LINDA: Ai, viisi. Viisi planeettaa perääntyy.



ADAMUS: Viisi. Ja kun mennään yli kahteen, sillä ei ole merkitystä, onko se viisi vai 50. Tarkoitan, että kaikki vaan käännetään ympäri, ja huomaatte sen tänään. Jos teistä tuntui vähän pahoinvoivalta, ennen kuin lähetys alkoi, ennen kuin tulitte tänne, ennen kuin liityitte seuraamme netin kautta, jos teillä on tuollainen vatsareaktio asioihin, niin se johtuu siitä, että kaadamme pöydät nurin.



Aloitan nimittäin sanomalla, että tiedän teidän olevan "ei enää" –kohdassa. Olette vain kyllästyneet vanhaan tapaan. Ei enää. Ongelmana on, miten pääsette ulos siitä. Miten menette sen tuolle puolen? Koska monta kertaa kun olette yrittäneet, on kuin paksu kuminauha sidottuna vyötärönne ympärille ja kun kuljette eteenpäin – aivan kuten tämä sarja – niin ptruuuuuuuuuuuuu! Teidät vain vedetään suoraan takaisin massatietoisuuteen, vanhoihin malleihin. Tänään meillä on siis erittäin häiritseviä energioita.



LINDA: Ai!



ADAMUS: Suututan muutamia ihmisiä (Linda haukkoo henkeään). Ei mitään uutta.



LINDA: Lupaatko?



ADAMUS: Sama kuten aina, mutta muutaman tavallista enemmän. Saan muutamat teistä voimaan energeettisesti pahoin (Linda haukkoo taas henkeään). Ei mitään uutta (Adamus naureskelee) Saan aikaan todellista – sitä voitaisiin kai sanoa jäkätykseksi sosiaalisessa mediassanne, ja minua nimitellään monella tapaa, eivät välttämättä shaumbrat, vaan muut. Ja sitten koska minua nimitellään, teitäkin nimitellään, koska olette osa tätä.



Mestarien klubi



Muuten, onnittelut Mestarien klubistanne (yleisö taputtaa). Tiedättekö, miten kauan se on ollut tulossa? Miten kauan siitä on, kun Tobias, Kuthumi, joku meistä, minä, olemme odottaneet teidän julistavan itsenne mestareiksi, laittamaan kyltin, käyttäytymään kuin mestarit? Kaikki on näytöstä, ja se vaatii vain, että joku on riittävän rohkea sanoakseen: "Hemmetti, olemme mestareita", laittamaan kyltin seinään – siksi te olette. Se on oikeasti näin yksinkertaista. Ja koko tuo "kaikki tulee teille" –lähtökohta on myös niin yksinkertainen. Se ei ole paljon vaikeita askelia. Se on luvan antamista itsellenne. Se on tietoisuusnäytös, mikä on näyttelemistä. No, tietysti se on näyttelemistä.



Jotkut ihmiset sanovat: "No, joo, mutta sitä vain näyttelee niin, kuin olisi mestari." No, te näyttelette niin, kuin olisitte idiootti. Tarkoitan, että se on kuin … (haukkomista ja naurua)



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Tai, tai … Mutta se totta (vähän taputuksia). En aio pidätellä tänään, lupaan sen, joo (naurua).



Muuten, jos joku miettii, opetteleeko Donald Trump minun tapojani, niin tavallaan.



LINDA: Ai!



ADAMUS: Huonoa tulkintaa. Hyvin, hyvin huonoa, koska täytyy tietää oikeat repliikit. Mutta joo …



Joka tapauksessa, koko tämä juttu, että kaikki tulee teille, on hämmästyttävä. Kaikki. Ei se, mitä mielenne ajattelee, vaan se mitä sielunne ja sydämenne haluaa elämästä, tulee teille. Se on helppoa. Se on luonnollista. Sen eteen ei tarvitse tehdä kovasti työtä.



Voitteko kuvitella sen? Se on yksi asia, jota alamme rikkoa, pirstoa. Teidän ei tarvitse tehdä siihen kovasti töitä. En halua, että teette enää kovasti töitä siihen. Haluan, että sallitte kaiken tulla teille. En halua, että teillä on jatkuvasti kuminauha vyötäröllänne ja kun menette mestaruuteenne ja liu'utte eteenpäin, tuo kuminauha kiskaisee teidät yhtäkkiä takaisin vanhaan paikkaanne. Olemme valmiita sen osalta. Olemme valmiita.



Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat, ja niitä jotka eivät osallistuneet, lupaustempaukseen. Se oli shaumbra-energiaa riippumatta siitä, lupasitteko tai maksoitteko, vai ette luvanneet ja teillä oli vain hymy kasvoillanne ja osallistuitte energeettisesti. Haluan kiittää teitä.



Ja tässä on kaksi erittäin tärkeää asiaa. Toinen oli, että ryhmänä, shaumbroina, olitte henkilökohtaisesti valmiita laajentumaan. Helvetin peloissanne siitä, peloissanne siitä, mitä saattaisi tapahtua, mutta olette valmis. Olette tuossa jännitepisteessä – rakastan sitä – jossa pelkäätte, mutta ette vain kestä enää vanhassa. Siis olette tavallaan aidalla, ja se aiheuttaa kauniin jännitteen, joka on kuin tuo kuminauha. Mutta tällä kertaa sen sijaan, että pidätte sitä vyötäröllänne, laitatte sen takapuolenne ympärille ja vedätte sitä ja se sinkoaa teidät eteenpäin (naurua). Niin tuota kuminauhaa pitäisi käyttää. Muistakaa se. Älkää laittako sitä vyötärön ympärille. Laittakaa sen takapuolen alla ja antakaa sen – viuh! – kuin ritsan viedä teidät perille. Siinä kohtaa olemme.



Siis tämä lupaus laajentumisesta oli symboli teidän kaikkien valmiudesta laajentua, ja sitten laajennutte. Ja käyttäen esimerkkinä tätä uutta Mestarien klubia, siihen liittyi paljon jännitettä henkilökunnalla, Claudrella ja Lindalla, monilla teillä shaumbroilla: "Voimmeko saada sen tapahtumaan?" Siinä oli – niin kai sitä voitaisiin sanoa – jännitettä tai hermostuneisuutta sen lainmukaisuuteen liittyen. Olisi ollut helpompaa vain jäädä tähän. Ilmaistaanpa se niin. Vain helpompaa. Se on kuin: "No, uneksitaan mestariklubista maan päällä, mutta pysytään vain tässä, koska jessus, se on rahaa. Se on paljon lakiasioita. Se on paljon suunnittelua. Se on paljon koordinointia. Se on paljon ponnistelua" – niin luulisi. Se on siis liian helppoa.



Ja ajatelkaa sitä omassa elämässänne. Sanotte: "Haluan todella olla ruumiillistunut mestari, mutta on turvallisempaa, riskittömämpää jäädä vain siihen, mitä olen ennen tehnyt." Mutta olette tuossa kauniissa paikassa. Se on kuin: "Yäk! Öh!" Se on kuin huonot kalamarkkinat. Se vain haisee, ettekä vain voi palata takaisin sinne. Teidän täytyy tehdä jotain.



Niinpä otatte ns. riskin, muttei se ole oikeasti sitä. Se odottaa jo teitä, tuo hemmetin asia. Luulette sitä riskisi: "Mitä jos? Mitä jos se ei onnistu? Mitä jos teen vararikon? Mitä jos se vaikuttaa terveyteeni?" Menette tämän yli. Se odottaa jo teitä.



Tämä laajentuminen, tämä uusi Mestariklubi, on odottanut yli kaksi ja puoli vuotta. Vain odottanut teitä – kyllä, Crimson Circlen henkilökuntaa, Cauldrea ja Lindaa. Milloin aiotte tehdä sen? Mieli menee siihen: "No, en tiedä, olemmeko aivan valmiita. Se on paljon rahaa." Se on paljon rahaa (Linda pilkkaa). Mikään ei ole paljon rahaa. Ei, mikään elämässä ei ole paljon rahaa. En ole vielä nähnyt mitään, joka on oikeasti paljon rahaa. Se ei ole. Kyse on vain perspektiivistä.



Jos keräätte viiden ja kymmenen sentin kuponkeja, se on paljon rahaa, koska teillä on kuponginkerääjän perspektiivi. Minun on sanottava: "Turpa kiinni! Menkää siitä yli! Antakaa kuponki jollekin toiselle, joka on jäänyt kiinni tuohon ajattelutapaan, ja menkää te vain ostoksille." Se ei ole paljon rahaa. En välitä, mitä ajattelette ostamisesta – se ei ole paljon rahaa.



Me – te – vaaditte, että menemme tämän yli. Vaaditte ja vastustatte samanaikaisesti. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Mitä siis teemme? Täytyy sanoa, että silloin räjäytämme asiat. On pakko. Elämässänne, maailmassa, on valtava määrä tukahdutettua energiaa. Tarkoitan, että teidän elämässänne ei ole huono tilanne verrattuna muuhun maailmaan. On tätä tukahdutettua energiaa, ja silloin sanomme: "Räjäytetään se." Mutta räjäytetään se ja pidetään hauskaa katsellessamme sen räjähtävän. Teette niin ollessanne pikkulapsia – te vain räjäytätte jonkin, poltatte jonkin. Se on kuin: "Vau!" (Vähän naureskelua) "Sori, äiti ja isä, tuosta talosta, mutta luoja, että se oli siistiä". Te vain räjäytätte. Jotkut teistä ovat räjäyttäneet aiemmin autoja, vanhan auton, ja se on kuin: "Luoja! Miten pääsen eroon tästä autosta?" Phiuu! Räjäytämme sen, mutta teemme sen hauskanpitoperspektiivistä, ei: "Voi ei! Kaikki vain hajosi." Se on kuin: "Voi kyllä! Siinä se menee."



Tänään on häiritsevän energian päivä. Tämä vuosi – no, itse asiassa tämä elämä – mutta tämä vuosi on häiritsevää energiaa. Räjäytetäänpä se, ja tämän teemme tänään. Mutta varoitan teitä … (Linda haukkoo henkeään ja Adamus naureskelee) Oletko väsynyt vai ahdistunut? Huokaus …



LINDA: Hermostunut. Hermostunut.



ADAMUS: Hermostunut.



LINDA: Hermostunut.



ADAMUS: Menemme tänään pyhälle maaperälle, koska pyhällä maaperällä on suurimpia, hankalimpia ja ilkeimpiä hirviöitä. Menemme siis tuolle pyhälle maaperälle. Siksi teistä on saattanut tuntua vähän huonovointiselta, ennen kuin aloitimme tänään. Siksi sanon, että on joitain, jotka suuttuvat. He eivät pidä siitä. He haluavat tavallaan tehdä vastarintaa, eristää nuo pyhät alueet itsessään ja massatietoisuudessa: "Mutta emme voi mennä sinne." Meidän on pakko mennä sinne. Meidän on pakko mennä sinne.



Vedetäänpä siis ihanasti syvään henkeä, koska toinen osa koko tätä laajentumista, tätä Mestariklubia on, että se oli hyvin – epäilettekö sitä nyt? Tarkoitan, että kun näitte tuon Cauldren tekemän kuvan, kun näitte kiviseinässä pronssikyltin "Mestariklubi", se ei ollut mikään iso juttu. Se oli kuin: "Voi kyllä, se on luonnollista. Meidän on tarkoitus olla siinä." Mutta joskus on hyvin paljon vastustusta.



Tämän toinen osa oli, että kaikki tulee teille – kaikki. Tämä ei ole vain kaunis sanonta. Näin energia toimii, ja tietoisuus ja se mitä jotkut ihmiset kutsuisivat universumiksi. Teidän ei tarvitse tehdä asioiden eteen töitä. Voitte käyttää itseänne, silloin kun päätätte. Voitte käyttää luovuuttanne. Voitte käyttää fyysistä kehoanne toisinaan, silloin kun haluatte. Mutta teidän ei tarvitse tehdä töitä asioihin. Siinä on suuri ero.



"Työ" on mielen sana. Se tulee mielestä – työ – ja kun joku sanoo teille: "Mene töihin", niin "yäk!" Vau, mitä jos joku sanoisi: "Ala luoda." "Ai! Okei. Se on helppoa." Annatte sen vain tulla teille. Annatte energioiden asettua jonoon mestarin tavalla, upeassa energiasinfoniassa, joka palvelee teitä. Siis tämä Mestariklubi on esimerkki siitä, että annatte kaiken tulla itsellenne.



Crimson Circlen tiimi sanoi: "Okei, on aika." Se ei olisi voinut olla selvempää, jos heitä olisi lyöty kakkosnelosella päähän. Tila vapautuu naapurista – mitä he odottavat? Kaikki loksahtaa paikoilleen – "Mutta voi, se on paljon työtä ja paljon rahaa." Suu kiinni! Se on siinä.



LINDA: Miksi osoitat minua? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Osoitan tuota uutta paikkaa.



Suu kiinni, se on valmiina teille.



Siis kun he lopultakin – suurin haaste tässä koko asiassa oli sanoa lopultakin: "Tehdään se." Miksi ei? Miksei hankittaisi suurempi tila, tarvitsette sitä tai ette? Se ei ole asian ydin. Ihmiset oikeuttavat: "No, tarvitsenko tätä oikeasti?" Hankkikaa kiva auto, nopea auto, tarvitsette sitä tai ette. Miksi ei? En ymmärrä tuota ajattelutapaa: "No, minulla ei ole rahaa." No, siinä sitä ollaan. Se tulee teille. Teillä ei tarvitse olla rahaa. Alatte käyttäytyä kuin mestari, ja se on vain siinä. Se on vain siinä.



He siis viimein sanoivat: "Tehdään se." Voi, hermostuneisuutta, hermostuneisuutta, ahdistusta. Miksi? Sitten te, shaumbrat ympäri maailmaa, tulitte yhtäkkiä lupaustenne kanssa, rahojenne kanssa, ja se oli vain siinä. Se oli vain siinä. Tässä ei ole mitään mysteeriä. Ei tarvitse olla hyvä rahankeruussa. He eivät ole erityisen hyviä rahankeruussa! Sitä ei tarvitse markkinoida. Se on vain: "Shaumbra, liity mukaan", ja se on siinä, ja se tulee teille.



Kaikki tulee teille



Kaikilla jotka osallistuvat taloudellisesti tai energeettisesti, on samalla tavalla. Kaikki vain tulee teille. Ja te jotka todella oikeasti osallistuitte energeettisesti, taloudellisesti – tarkoitan, että todella tunsitte sen – haluan, että tunnette nyt omaa elämäänne ja annatte kaiken tulla teille samalla helposti ja sujuvasti, ilman kaikkea sen murehtimista etukäteen, ansaitsetteko sen tai tarvitsetteko sen. Antakaa sen osan mennä. Antakaa kaiken tulla teille.



Rakkauden. Rakkauden. Ja rahan. Totta kai, miksi ei? Ja terveyden. Ja vain energian, luovuuden – mitä tahansa se onkin. Teidän ei tarvitse edes määritellä sitä. Teidän ei tarvitse sanoa: "Universumi, haluan tätä." Teidän ei tarvitse, koska se on jo siinä, ennen kuin edes ajattelette sitä. Ja sitten kun olette tuossa tietoisuustilassa, ei ole enää koskaan mitään murehdittavaa. Ei koskaan. Ei oikeasti ole, ellette halua leikkiä tuossa hiekkalaatikossa jonkin aikaa. Jotkut teistä tekevät sen. Sanotte: "Tota, huolehtimisessa ja stressissä oli jotain, ja tunsin itseni sankariksi, kun voitin kaikki vaikeudet." Menkää leikkimään tuohon hiekkalaatikkoon, mutta älkää unohtako, että on tämä toinen hiekkalaatikko ja-ulottuvuudessa. Siitä on jo huolehdittu kauan ennen, kuin edes tiesitte sitä. Tämä on tapa elää.



Jos löydätte itsenne aivoista ja kamppailette sen kanssa, olette huolissanne siitä: "Teenkö tämän oikein? Täytyykö minun kääntyä nyt lähteen ja sitten pohjoiseen?", olette hukassa. Teette sen vain, ja sitten tunnette elämän sujuvan ja kaikkien sen energioiden tulevan palvelemaan teitä. Se on näin yksinkertaista. Kaikki muu on makyoa.



Ja tiedän, mitä tapahtuu. Menette leikkimään tällä ja teette sen puolitiehen. "Kokeilen sitä tavallaan. Katsotaan, tuleeko se minulle." Ei. Menkää tekemään se täysin ajattelematta sitä, arvioimatta riskejä ja todennäköisyyksiä, ja arvioimatta, teettekö sen oikein vai väärin, loukkaatteko muita ihmisiä – mitään tällaista. Vain tehkää se. Tämä on se vaikea kohta. Onko se harmoniassa ns. moraalinne ja arvojenne kanssa? Ne ovat joka tapauksessa roskaa. Siis tehkää se vain. Ei, vaan ne ovat roskaa. Ne ovat. Ne eivät enää edes sovi teille – moraalinne ja arvonne. Ne ovat hyvin vanhoja ja hyvin ihmismäisiä. Päästäkää siis irti niistä. Päästäkää irti niistä.



Fyysinen tasapaino



Mielenkiintoinen asia tapahtui upealla BON-seikkailullamme Isolla saarella. Pääsimme upeisiin keskusteluihin, hyviin energioihin, ja kaksi hyvin tärkeää asiaa tapahtui. Ensimmäinen, mistä puhun nyt. Ensimmäinen oli, että pääsimme yhtenä päivänä puhumaan liikunnasta – kyse taisi olla fyysisestä liikunnasta – ja oli melko paljon keskustelua pienestä vanhenemisesta, kehon pitämisestä kunnossa, kuntoilemisesta. Miten moni teistä täällä kuntoilee ainakin toisinaan, jos ei säännöllisesti – miten moni? Nostakaa kätenne. Ottakaa heidät kameraan, haluan nähdä tämän. Okei. Ette nostaneet käsiänne kovin korkealle. Mitä, oletteko kyllästyneet kuntoilemaan? Ihan oikeasti! (Vähän naureskelua) Nostakaa ne tosi korkealle.



Siis monet teistä kuntoilevat, ja siihen liittyy tietty ajattelutapa. En ole kuntoilua vastaan. Kun olin fyysisessä kehossa, rakastin tuota kokemusta. Mutta hyvin usein kuntoilu on – teette sitä eräänlaisessa suhteessa: "Jos laitan siihen näin paljon tuskaa, saan tällaisen vastineen." Miksi? Se on naurettavaa. Se on todella naurettavaa, ellette oikeasti pidä tuskasta tai ellette oikeasti luule, että teidän täytyy käydä se läpi.



Siis yhtenä päivänä aloitin keskustelumme sanomalla: "Kuntoilemme 60 sekuntia", ja kaikki nauroivat. Ja sanoin: "Kyllä ehdottomasti, 60 sekuntia joka päivä tiedostaen kehon ja voitte saada samat tai paremmat tulokset kuin tunnin fyysisessä, stressaavassa ja myös tuskallisessa kuntoilussa.



Jotkut teistä kuntoilevat, koska saatte tuon endorfiiniannoksen aivoihinne. Kuntoilun jälkeen sanotte: "Minusta tuntuu todella hyvältä." No, olette vain ruiskuttaneet joukon kemikaaleja aivoihin, mikä on ok, mutta sitten niiden taso laskee.



Te jotka haluatte vain hoitaa kehoa, mitä kutsuisimme joka osa kiinteyttämiseksi – lihakset, luut, elimet, kaikki osanne – se vaatii vain 60 sekuntia. Se on 60 sekuntia tietoisuutta fyysisestä olemuksestanne. Ette ole kehonne, mutta olette kehossa. Se ainoastaan tarvitaan, eikä siinä ole mitään stressiä. Ei ole ajattelua. Ei ole tarvetta ajatella kehon eri osia. Se on vain: "Olen olemassa kehossa." Ja sitten tunnette koko kehoanne tarkkailijana. Ei "Mitä vikaa kehossani on? Miksi kehoni vanhenee? Minkä sairauden …", ei. Vain 60 sekuntia "minä olen" –tietoisuutta fyysisessä kehossa. Se on siinä. Se vain tarvitaan.



Hassu asia on, kerron teille tämän – ja tämä pitäisi olla kaikissa iltapäivälehdissä viimeisimpänä dieettihullutuksena. Se tasapainottaa terveytenne. Se tasapainottaa hehkun kasvoillanne, silmissänne, kaiken. Kaiken. Mutta teette sen odottamatta tiettyjä lopputuloksia. Vain sallitte sen. Teette sen olematta huolissanne fyysisestä kehostanne. Oivallatte vain fyysisen kehonne. Se on siinä. Se vaatii vain 60 sekuntia. Niinpä valmistelin meille 60 sekunnin harjoituksen.



Pysykää sen aikana paikoillanne. Lysähtäkää tuoliinne, jos haluatte. Siinä ei tarvita fyysistä ponnistelua. Se on 60 sekunnin "minä olen" –tietoisuus kehostanne.



Teette tämän vain muutaman kerran, ja yhtäkkiä oivallatte, että on jotain uutta kommunikointia ja tapahtuu taikaa kehonne kanssa. Se alkaa yhtäkkiä herätä. Teidän ja sen välille muodostetaan yhteys, ja se alkaa oivaltaa: "Voi, kaverini on takaisin." Ja sitten te tavallaan sanotte: "Voi, kehoni on takaisin." Ja se on kuin … se on hyvin kaunista.



Teemme siis 60 sekunnin liikuntaharjoituksen tässä. Olkaa vain hyvin mukavasti, eikä pakoteta energioita. Kyse on vain kehonne tiedostamisesta 60 sekuntia. Se on siinä.



Vedetään siis kunnolla syvään henkeä, ja laitetaan se musiikki valmiiksi siellä takana. Kolmeen laskien 60 sekunnin harjoituksemme. Yksi, kaksi, kolme …



(Iloinen musiikki alkaa)



Se on siinä. Se on siinä. Helppoa. Muuten, nämä kappaleet on ladattavissa veloituksetta. Teen niihin lyhyen intron. Kuusikymmentä sekuntia. Laittakaa se iYammer-kapineeseenne, ja tehkää se aina silloin tällöin. Kuusikymmentä sekuntia.



Edith, minun täytyy nyt kertoa sinulle eräs asia. Kun me kokosimme kaikkea materiaalia, kaikkia nauhoituksia, John Kuderka sanoi: "Aion soittaa sen niin kovalla, että Edithin on peitettävä korvansa." Sinun täytyy siis puhua hänen kanssaan (vähän kikatusta).



Ja sen vuoksi valmistelin myös toisen kappaleen, ja se on vähän hiljaisempi, vähän lempeämpi, jos ette halua innostunutta musiikkia. Tehdäänpä se nyt. Kuusikymmentä sekuntia tietoisuutta kehostanne. Sen vain tarvitsette. Jos pidätte edelleen juoksemisesta, hölkkäämisestä, painojen nostelusta, mistä tahansa, se on ok. Mutta ainoastaan tämän tarvitsette fyysiselle kehollenne – tietoisuuden biologiastanne tuomitsematta. Vain tietoisuuden: "Olen fyysisessä kehossa."



Soitetaanpa toinen kappale. Kunnolla syvään henkeä tämän 60 sekunnin harjoitukseen.



(Rauhallisempi musiikki soi)



Helppoa. Ettekä tarvitse edes musiikkia. Joskus musiikki on tavallaan kivaa. Mutta itse asiassa vien tämän askeleen pidemmälle, enkä ole kertonut tätä Cauldrelle tai Lindalle tai kenellekään muulle, mutta aion pyytää vapaaehtoisia. Kuusikymmentä sekuntia päivässä, 21 päivää. Miten erilainen biologianne sitten on? Laitetaan nettiin jokin tutkimus, kysely, niin kuin he tekevät. He keksivät jotain. Minun ei nimittäin tarvitse kantaa huolta näistä asioista. Ilmoitan vain ne.



LINDA: Ei mikään iso juttu.



ADAMUS: Kaksikymmentäyksi päivää. Mitä eroa on, kun on 60 sekuntia päivässä tietoisena kehostaan? Ja mitä eroja tunnette kehossanne? Mitä eroja tunnette kehonne tasapainossa? He siis huolehtivat yksityiskohdista. He ilmoittavat siitä, miten ilmoittavatkin. Osallistukaa siihen ja nähkää, minkä eron se saa aikaan fyysisessä kehossanne. (Pääset kyselyyn tästä linkistä: 60 sekunnin harjoitus)



Okei, ja kumpikin kappale on vapaasti ladattavissa. (Klikkaa tästä ja lataa 60 sekunnin harjoitus -kappaleet) Teemme niihin lyhyen intron ja sitten menemme 60 sekuntiinne. Sovittu? (Yleisö sanoo "sovittu") Se on niin helppoa. Se oikeasti on. Ja hassu osuus on, että tällä hetkellä on skeptikkoja, epäilijöitä. He sanovat: "Joo, mutta, mutta …" Miksi ei? Miksi ei?



Nimittäin katsotaan sitä tällä tavalla. Sanotaan, että perinteisen tieteen ja lääketieteen mukaan se ei toimi. Jos nimittäin hahmottelisimme tämän heille, he sanoisivat: "Joo, mutta se ei voi mitenkään vaikuttaa." No, me olemme merirosvoja. Te olette merirosvoja. Hypimme rajojen yli. Okei, tieteellisin termein, ei, se ei toimi, mutta arvatkaapa mitä? Menemme kvanttiseksi ja panemme sen toimimaan. Ylitämme tuon rajan. Käytämme tietoisuutta voiman sijasta, vallan sijasta. Panemme sen tapahtumaan. Siksi haluan tehdä tutkimuksen, koska näytätte itsellenne, että voitte tehdä ja olla, mitä haluatte, kun käytätte tietoisuuttanne. En välitä, mitä tiede sanoo. Tieteellä on historia väärässä olemisesta. En välitä, mitä perinteinen viisaus sanoo, koska me emme ole perinteisiä. Menemme kaiken sen yli.



Siis miksi ei? Sanotaanpa esimerkiksi, että se on täydellistä hp:tä (suom. huom. lyhenne hevonpaskasta). Voinko käyttää rumia sanoja?



LINDA: Tuo oli kivempi.



ADAMUS: Sanotaan, että se on täydellistä hp:tä, mutta sanotaan: "Ei. Haluamme todellisuuden olevan tällaista. Tehdään siitä siis tällaista", ja sitten se on. Sitten se on. Yhtäkkiä olette luoneet sen. Yhtäkkiä se vaikuttaa – eikä positiivisen ajattelun vuoksi. Se ei toimi. Se toimii sallimisen vuoksi, tietoisuusnäytöksen vuoksi. Kuusikymmentä sekuntia – katsokaa, mitä tapahtuu. Se on siinä, joo. Ja se toimii.



Haluan teidän alkavan ymmärtää, että kaikki perinteiset ajatukset, tieteet ja uskomusjärjestelmät eivät ole enää päteviä. Eivät enää päteviä. Ette ole rajoittuneet niihin. Olette vapaa nousemaan paikoiltanne ja menemään massatietoisuuden yli. Siis, hyvä.



Päivän ensimmäinen kysymys



Päivän kysymys. Linda, mikrofonin kanssa, kiitos. Linda vie mikrofonin yleisölle. Päivän kysymys – kummalla aloitan? Okei. Teidän kaikkien pitäisi olla nyt hermostuneita. Linda on kuin aseistettu mikrofonilla (muutama naurahdus). Tässä shoudissa tapahtuu nyt ikään kuin ryöstö, ja hän on suoraan edessänne.



LINDA: Okei, näytän kovalta.



ADAMUS: Hän on kova.



Kysymys on: minkä prosenttiosuuden ajastanne ja energiastanne käytätte itsenne tuomitsemiseen, arviointiin ja kritisointiin?



LINDA: Yhtenä päivänä?



ADAMUS: Mikä prosenttiosuus jokapäiväisessä elämässänne käytetään itsensä tuomitsemiseen, arviointiin ja kritisointiin? Mikä prosenttiosuus? Siis Linda, mikrofoni yleisölle, kiitos. Mikä prosenttiosuus käytetään näihin asioihin?



KATARINA: Ai.



ADAMUS: Voi, kyllä.



KATARINA: Se oli ennen paljon, mutta viimeiset puoli vuotta se on ollut noin 5-10 prosenttia.



ADAMUS: Viidestä kymmeneen prosenttia käytetään tähän itsensä tuomitsemiseen, itsensä … ajatuksiisi, joita virtaa mielesi läpi. Viidestä kymmeneen prosenttiin. Mitä se oli ennen?



KATARINA: Satakaksikymmentä.



ADAMUS: (naureskellen) Okei, hyvä. Mikä sai aikaan tuon eron?



KATARINA: (pitäen tauon) En osaa sanoa (Adamus on tukehtuvinaan) Se tapahtui luonnostaan, se vain muuttui. Jossain kohtaa se muuttui ja uusi "minä" oli vain siinä, enkä välitä paskaakaan enää (vähän naurua).



ADAMUS: Okei, se on hyvä. Okei. Olet siis viidestä kymmeneen prosentissa. Mahtavaa. Kiitos, kiitos.



Mikä prosenttiosuus ajastasi, energiastasi, jokapäiväisestä elämästäsi, mikä prosenttiosuus niistä ajatuksista, joita kulkee läpi, on itsekritiikkiä, itsensä arviointia ja tuomitsemista? Ole hyvä.



MARTY: En osaa sanoa sitä numeroina, mutta se on kuitenkin liikaa.



ADAMUS: Joo, keksi vain jokin luku.



MARTY: Joo, lukemattomia prosentteja.



ADAMUS: Lukemattomia, joo. Se on hassu luku.



MARTY: Joo.



ADAMUS: Yli 50 prosenttia?



MARTY: Ei, luultavasti ei.



ADAMUS: Ei.



MARTY: Ei.



ADAMUS: Yli 30 prosenttia?



MARTY: Joo, jossain 30:n ja 50:n välillä.



ADAMUS: Jossain siinä, joo. Okei.



MARTY: Joo.



ADAMUS: Okei.



MARTY: Mutta suuntaus on alaspäin.



ADAMUS: Suuntaus on alaspäin.



MARTY: Joo.



ADAMUS: Onko päiviä, jolloin osut sataan?



MARTY: Häh, joo.



ADAMUS: Varmasti.



MARTY: Joo, joo.



ADAMUS: Joo, joo, okei.



MARTY: Ja on hassua, että se on tyhmempää juttua koko ajan.



ADAMUS: Aivan, aivan.



MARTY: Se on siis tavallaan … On helpompaa nähdä se, erityisesti noina 100 prosentin päivinä. Se on kuin: "Voi, olen typerä tässä."



ADAMUS: Olet typerä, aivan.



MARTY: Joo.



ADAMUS: No, siinä on tavallaan itsekritiikkiä: "Olen typerä typeryydestäni." (Vähän naureskelua)



MARTY: Hups! Joo, joo.



ADAMUS: Okei, hyvä. Onko sinulla koskaan varsinaisten ilkeyksien päivää? Tiedäthän, ei vain tyhmiä juttuja, joille voi melkein nauraa, vaan ilkeyksiä?



MARTY: Joo! Joo.



ADAMUS: Häijyyksiä.



MARTY: Hmm …



ADAMUS: Huh!



MARTY: Joo, ne eivät ole hauskoja.



ADAMUS: Ai! Vau. Mitä teet niiden käsittelemiseksi?



MARTY: Hopeareunus on siinä, että tiedän, että kyse on luultavasti aspektista. Kyse on ehdottomasti aspektista.



ADAMUS: Aivan, aivan.



MARTY: Se ei ole oikea minä, ja se menee ohi. Antaa asian vain olla.



ADAMUS: Antaa vain olla, antaa vain olla.



MARTY: Ja varastin pikku sanonnan kirkosta, joten älä kerro Jeesuksen isälle, koska hän saattaa suuttua (vähän naureskelua). Mutta noissa tilanteissa sanon vain: "Päästä irti ja salli Jumalan."



ADAMUS: Joo, joo.



MARTY: Ja se itse asiassa auttaa.



ADAMUS: Miten olisi: "Päästä irti, minä olen."



MARTY: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Tarkoitan, että miksi kiusata Jumalaa ja kaikkia muita?



MARTY: No, tarkoitan Jumalaa … (hän näyttää sisäänpäin).



ADAMUS: Aivan, aivan, aivan. Aivan. Joo, okei. Mikä uskonto?



MARTY: Kasvoin katolilaiseksi.



ADAMUS: Ai jaa!



MARTY: Siis, joo.



ADAMUS: Olen pahoillani siitä.



LINDA: Ylistä Mariaa täynnä armoa.



MARTY: Toivottavasti äitini ei katsele nyt.



ADAMUS: Joo, Jumala ei … (Adamus nauraa)



MARTY: Jos Jumala ei tuhoa minua, niin äitini tekee sen! (Naurua)



ADAMUS: Nimittäin … (Adamus naureskelee) Luuletko, että Jumala katselee nettilähetyksiämme?



MARTY: Ai! Se on hänelle varmaan kuin jokin noista suoihmisiä käsittelevistä tositv-ohjelmista.



ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan, aivan.



MARTY: "Voi, katso noita kreetalaisia tuolla alhaalla!"



ADAMUS: Joo, joo. "En voi uskoa, että on oikeasti tuollaisia ihmisiä", joo, kun niitä katsotaan. Joo, joo. Katsotko sinä niitä?



MARTY: En.



ADAMUS: Ai jaa.



MARTY: En.



ADAMUS: En tiennyt, saako se sinut tuntemaan itsesi paremmaksi.



MARTY: Voi, ei. Ei.



ADAMUS: Nimittäin tuon katseleminen …



MARTY: Oikea elämä on paljon parempaa kuin tuo paska.



ADAMUS: Aivan! Aivan! Hyvä, okei. Siis yleisesti sanoisit, mitä? Kolmekymmentä prosenttia, kolmekymmentä prosenttia ajastasi itsekritiikkiä?



MARTY: Joo.



ADAMUS: Okei, okei. Hyvä, kiitos.



Aa! Mikä prosenttiosuus ajastasi päivittäisessä elämässäsi, ajatusvirrassasi on itsekritiikkiä?



OLGA: Toivoisin, että se olisi vähemmän.



ADAMUS: Aivan.



OLGA: Mutta luulen, että se on samanlaista, noin 30, 40 prosenttia.



ADAMUS: Kolme-, neljäkymmentä.



OLGA: Kyllä.



ADAMUS: Okei, joo. Mitä teet käsitelläksesi tämän – tiedäthän, kun tuomitsemista tulee esiin?



OLGA: Tavallaan tunnen oikein hyvin "ja".



ADAMUS: Ahaa! Pidän tuosta.



OLGA: Ja tämä "ja" auttaa minua paljon. En siis usko, että silloin … okei. Joskus itseni tuomitseminen on kuin automaattista. Tiedäthän, kun olet tottunut käyttämään samaa reittiä joka päivä.



ADAMUS: Aivan.



OLGA: Joskus piti ehkä mennä eri suuntaan, mutta jotenkin automaattiohjaus meni päälle ja menet tänne ja sanot: "Voi, ei, ei! Tänään minun täytyy mennä tuonne." Ja sitä on helposti tuolla reitillä. Täytyy vain kääntyä ja mennä tähän suuntaan. Niinpä alkaessani tuomita, jatkan sitä, jos en huomaa. Mutta sitten sanon: "Ai, missä olen? Ai jaa, se oli väärä reitti."



ADAMUS: Joo, joo. Voi, kyllä.



OLGA: Menen nyt eri suuntaan.



ADAMUS: Pidän tuosta.



OLGA: Joten "ja" auttaa paljon.



ADAMUS: "Ja" on kaunista, koska se on kuin: "Okei, minulla on yksi noista ilkeistä päivistä, hyökkään itseni kimppuun, kannibalisoin itseäni" – onko sille sanaa, kun kannibalisoi itseään? – "Minulla on yksi noista ilkeistä päivistä. Voi, ja olen täällä. En ole "yksikkö". Ilkeä päivä täällä, toisaalta taas täällä on "ja". Voi! Vau! Mikä helpotus."



OLGA: Se on kaunista.



ADAMUS: Erittäin hyödyllistä, koska kukaan teistä ei ole vain yksi. Kukaan teistä ei ole vain yksi. Olette siis hyvin moniosaisia. Teillä voisi olla tuo huono päivä, ja täällä teillä voisi olla upea päivä. Miksi pitää sitä niin tylsänä? Se oli kuin televisio, jossa on vain yksi kanava, ja se on siinä. Ei, vaihtakaa kanavaa. Katsokaa, mitä muuta on tarjolla. Nimittäin tuossa televisiossa … Voi, Cauldre sanoo, ettei enää käännetä valitsinta (naurua). Joo, no, okei, painatte kaukosäädintä ja se on kuin: "Ai, en pidä tästä ohjelmasta. Siirryn toiseen ohjelmaan." Ja hassu asia on, ettei se ole lineaarista. Kyse ei ole siitä, että siirrytte aikajanalla ohjelmasta toiseen.



Pysähdyttekö koskaan ajattelemaan – te joilla on, mitä, 300, 500 eri kanavaa – että ne kaikki tapahtuvat samaan aikaan? Ne kaikki tapahtuvat samanaikaisesti. Eikö se ole hämmästyttävää? Se on kuin elämä, te ja aspektinne. Ne kaikki tapahtuvat samanaikaisesti. Kyse on siitä, mihin haluatte virittyä. Ja sitten melko pian alatte oivaltaa, ettei tehdä tarvitse edes virittyä vain yhteen. Melko pian olette virittyneet, mitä, kahdeksaan, kymmeneen samanaikaisesti, eikä teillä ole itse asiassa vaikeuksia ymmärtää ja tiedostaa ne kaikki täysin. Teidän ei tarvitse siirtyä vain kanavalta toiselle. Laitatte ne kaikki päälle ja pystytte ehdottomasti ymmärtämään jokaista niitä.



OLGA: Kaunista.



ADAMUS: Se on sitä. Joo, hyvä. Pari vielä. Mikä prosenttiosuus ajastasi?



EMI: Luulisin, että noin 60 prosenttia, mutta se oli 90 prosenttia.



ADAMUS: Joo, joo.



EMI: Joten se on paljon vähemmän ja …



ADAMUS: Kuusikymmentä. Mikä sai sen vähenemään?



EMI: Perheestäni? Vai …



ADAMUS: Roska-ajatukset joita kulkee mielesi läpi. Itsekriittiset …



EMI: Joo, mutta sain sen kiinni.



ADAMUS: Sait sen kiinni.



EMI: Joo.



ADAMUS: Ja se oli perheesi vuoksi?



EMI: Kritisoin itse itseäni.



ADAMUS: Itse.



EMI: Joo.



ADAMUS: Okei. Ja miten se on toiminut sinulla? Miten se on palvellut sinua?



EMI: Huonosti.



ADAMUS: Huonosti!



EMI: Erittäin huonosti. Joten pysähdym nyt ja hengitän syvään.



ADAMUS: Tekikö mikään siitä sinusta paremman ihmisen? Tekikö mikään itsekritiikki …



EMI: Ei koskaan.



ADAMUS: Ei koskaan.



EMI: Ei koskaan.



ADAMUS: Se on tavallaan hassu juttu.



EMI: Mutta teen sitä.



ADAMUS: Mutta teet sitä.



EMI: Mutta voin pysähtyä nyt.



ADAMUS: Kyllä, hyvä.



EMI: Ja hengittää.



ADAMUS: Kyllä.



EMI: Ja sitten menen toiseen suuntaan.



ADAMUS: Kyllä. Siis tänään … Haittaako, jos olen henkilökohtainen?



EMI: Ole hyvä.



ADAMUS: Olet … Ai, hän sanoi: "Ole hyvä" … (naurua) Se tulee minulle! (Naurua) Siis kun tänään valmistauduit tulemaan tänne, oliko sinulla yhtään itsekriittisiä ja tuomitsevia ajatuksia?



EMI: Ei, mutta meillä oli matkalla monta, monta onnettomuutta. Meillä on …



ADAMUS: Ai, mitä teitte väärin?



EMI: Ei viisumia.



ADAMUS: Ei viisumia!



EMI: Kyllä, mutta saimme lentokentältä. Ei autoa aluksi, tai …



ADAMUS: Miten pärjäsitte ilman viisumia, ilman …



EMI: Ostimme lentokentältä.



ADAMUS: Ai!



EMI: Internetistä.



ADAMUS: Yhtäkkiä "Voi, kyllä. Myymme teille viisumin nyt tässä." Okei, joo. Teidän olisi vain tarvinnut kertoa heille, että tunnette Adamus Saint-Germainin.



EMI: Okei, seuraavalla kerralla.



ADAMUS: Seuraavalla kerralla.



EMI: Seuraavalla kerralla.



ADAMUS: Ei, vaan käyttäkää minun nimeäni. En välitä siitä.



EMI: Okei.



ADAMUS: Ei, vaan oikeasti.



EMI: Kiitos.



ADAMUS: Oikeasti, koska he tekevät toisen kahdesta asiasta. Mitä vi- …(naurua). Tai, kun manaatte esiin minua nimelläni, olen yhtäkkiä siinä kanssanne. Yhtäkkiä se on kuin …



EMI: Ahaa!



ADAMUS: Ahaa! Aa! Se on nimittäin niin helppoa! Joo.



EMI: Emme sanoneet nimeäsi, mutta olemme ajatelleet sinua.



ADAMUS: Voi, kiitos.



EMI: Matkoilla.



ADAMUS: Joo, minäkin ajattelen teitä, mutta sanokaa minun nimeni. Manatkaa esiin minut nimelläni.



EMI: Okei.



ADAMUS: Nimittäin se saa tuon toisen ihmisen kadottamaan valppautensa. "Mistä hän oikein puhuu? 'Tunnen Adamus Saint-Germainin.' Pitäisikö minun tuntea tämä Adamus? Onko se pomoni nimi? Menikö minulta jotain ohi koulussa? Onko se terroristien salainen koodisana? Mitä tämä on?" (Yleisö nauraa) Ja sitten hän tekee kaikkea tuota itsekritiikkiä ja itsearviointia – "Mitä tein väärin? Tunnenko tämän St. Germainin?" Ja hän on niin sekaisin ja hämmentynyt, että kävelette vain ohi (naurua). "En tarvitse mitään hiton viisumia." Näettekö, miten se toimii? Se toimii.



EMI: Okei.



ADAMUS: Kyllä. Ja kun turvaudutte nimeeni, olen myös paikalla työskennelläkseni kanssanne.



EMI: Mutta riitti, kun ajattelimme sinua ja sanoimme toisillemme: "Voi, Adamus antaa meille iloa."



ADAMUS: Joo.



EMI: Joo.



ADAMUS: Ai, hyvä.



EMI: Joissain osissa matkalla Crimson …



ADAMUS: Se ei ollut Adamus – ei tehnyt sitä vaikeuksille.



EMI: Oikeasti?!



ADAMUS: Ei. Ei, ei. Voisinko halata sinua? Olet tullut näin kauas (yleisö sanoo "oiiii"). Joo (he halaavat).



EMI: Kiitos.



ADAMUS: Kyllä.



EMI: Kiitos.



ADAMUS: Tarkoitan, iso hali.



LINDA: Sinun pitäisi halata hänen ystäväänsäkin.



ADAMUS: Tulkaa nyt! Tulkaa tänne. Tulkaa molemmat.



Tulkaa tänne. Tulkaa tänne, molemmat …



LINDA: Sinä kanssa. Sinä kanssa. Anna mennä. Sinunkin pitäisi saada halaus.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Sinunkin pitäisi saada halaus. Heidän kummankin. Heidän kummankin.



HIROMI: En tarvitse mikrofonia (vähän taputuksia).



LINDA: Kummankin.



ADAMUS: Tulkaa tänne ylös. Tulkaa nyt. Se on okei. Se on okei (taputukset jatkuvat, kun he tulevat näyttämölle) En pure kamalan kovaa (puhuen kuin Dracula, lisää naurua) Okei. Me halaamme. Okei, valmiina? Onko meillä tämä kamerassa koko maailman nähtäväksi? Ja Jumalan – Jumala katselee tuon kameran kautta (lisää naureskelua) Okei, valmiina? (He halaavat ja sanovat "oiii!" ja yleisö "oooo") Okei, pysykää siinä.



EMI: Kiitos.



HIROMI: Kiitos.



ADAMUS: Okei. No niin, se … (he alkavat lähteä) Hetkinen (naurua). Se ei kiihottanut minua kovin paljon. Kerran Tobias oli Japanissa.



EMI: En tiedä.



ADAMUS: Kyllä, hän oli.



EMI: Ai, oikeasti?



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja Tobias meni Japaniin ja rakasti Japania. Ja Cauldre ja Linda rakastavat Japania.



EMI: Entä sinä, Adamus?



ADAMUS: Ei, en ollut siellä.



EMI: Ole hyvä ja tule.



ADAMUS: Kiitos. Tulemme sinne, jos teette yhden asian minulle.



EMI: Joo.



ADAMUS: Okei, koska Tobiaksella oli tämä sama ongelma. Hän rakasti Japania. Hän rakasti japanilaisia ihmisiä. Hän rakasti ruokaa. Hän rakasti viiniä todella, mutta Tobiasta vaivasi yksi asia Japanissa – halaukset.



EMI: Me emme halaa.



ADAMUS: Tiedän. Ei kovin hyvä (vähän naureskelua), joo. Kun siis tulette tänne eteen – tulisitteko tänne?



EMI: Tänne?



ADAMUS: Joo, tänne näin. Kun menet Japaniin tai tulet tänne, tunne tuo halaus, beibi. Tunnetaan se oikeasti (yleisö taputtaa). Okei, halaa nyt minua.



EMI: Japanilainen halaus?



ADAMUS: Ei! Adamus-halaus. Shaumbra-halaus. Halaa minua, kuin olisin koirasi. Tarkoitan, että halaa … (naurua)



EMI: Okei.



ADAMUS: Voi, ei. Suurempi halaus. Joo, okei.



EMI: Joo (he halaavat).



ADAMUS: Pah! Tule tänne! Tule tänne! Kokeile sinä (Hiromille). Halaa minua niin, että tarkoitat sitä. Ajattelet minua. Puhut minusta. Halaa minua niin, että olet todella onnellinen, kun olet tässä kanssani.



EMI: Mene (Hiromille, paljon naurua, sitten hän halaa Adamusta, joku sanoo "niin sitä pitää")



ADAMUS: Mitä?!! Halattiinko minua? (Yleisö sanoo "ei!")



LINDA: Ei!!



ADAMUS: Ei!



EMI: Kolme yhdessä?



ADAMUS: Kolme? Se on kummallista. Kolme yhdessä. Se on kummallista (lisää naureskelua). Okei, tulkaa tänne. Nyt aion havainnollista. Älkää … Vetäkää vain syvään henkeä tässä (Adamus liioittelee hengityksen) Okei. Tulkaa tänne (hän kietoo Emin suureen intohimoiseen karhun halaukseen, yleisö taputtaa).



EMI: Kiitos, kiitos. (Adamus halaa myös Hiromia intohimoisesti ja nostaa hänet ilmaan)



ADAMUS: Voi! Aah! Aah! Aa, aa, aa!!! (Lisää taputuksia ja naurua) No niin, tämä on – tämä on intohimoa. Näettekö eron? Se on intohimoa. Nimittäin, oi! Älkääkä pelätkö …



EMI: Okei.



ADAMUS: … pitää oikeasti jotakuta sylissänne tai itseänne. Tai itseänne. Jos teette sen, se on tällaista. Se on tällaista (hän halaa itseään intohimoisesti), joo! Siis oikeasti pidätte sylissänne … Tarkoitan, että se on intohimoa.



LINDA: Odottakaa! Näyttäkää meille se vielä kerran.



ADAMUS: Ei (naurua). Okei, kiitos.



EMI: Kiitos sinullekin.



ADAMUS: Kyllä, hyvä (yleisö taputtaa, kun he palaavat paikoilleen)



Halataanpa kaikki isosti tässä. Nouskaa seisomaan ja halatkaa jotakuta vieressänne. Ei kolmistaan. Ei kolmistaan. Vain kaksi. Ei kolmistaan. (Paljon melua ja toimintaa, kun yleisö seisoo ja halaa toisiaan) Okeiii! Eipäs nyt riehaannuta! Tämä ei ole tantra-tunti. Tämä on vain yksinkertainen halaus. Miksi annat hänelle kielesi siellä?



LINDA: Oho! (Yleisö jatkaa halaamista, sitten istuu alas lopulta)



ADAMUS: Okei. Tunnetteko nyt, miten energia muuttuu? Se vain muuttuu, okei. Ja kiitos, että tulitte Japanista saakka halattavaksi, kyllä. Ja nyt … (lisää taputuksia) Ja nyt loppupäivän kaikki täällä halailevat teitä ja näyttävät teille hyvän ja intohimoisen shaumbra-halauksen. Hyvä.



Okei, tässä on pointtini. Esitin teille kysymyksen, mikä prosenttiosuus ajastanne ja energiastanne jokapäiväisessä elämässänne on itsekriittisiä, tuomitsevia ja kontrolloivia ajatuksia. Jokaisella teistä se on 100 prosenttia. Sata prosenttia. Kirjoittaisitko sen taululle? Sata prosenttia, koska jokainen ajatuksenne on terästetty jollain määrällä tuomitsemista riippumatta siitä, tuleeko se ulos vai ei – en tiedä – mutta se on terästetty sillä. Jokainen ajatus.



Ajatelkaa halausta. Halausta. Mitä vikaa siinä on? Mutta siinä on tuo: "Huh! Mitä jos en tee sitä oikein? Mitä jos teen sitä liikaa? Mitä jos halaan Adamusta liikaa ja hän pitää minua pervona? Niinpä pidättelen. Mitä jos toiset ihmiset näkevät tämän?" He näkevät. Olette suorassa lähetyksessä. Niinpä vaikka kyse olisikin ns. hyvästä ajatuksesta, se on terästetty pimeydellä, siitä on mahdollisuus tulla hyvin pimeä. Jokaisesta ajatuksesta.



Ette voi taistella sitä vastaan. Ette voi voittaa ajatuksianne. Voitte "ja". Voitte mennä sen yli ja sanoa: "Okei, Adamus – tuo kusipää – sanoi, että kaikki ajatukseni ovat roskaa, ja aion mennä siihen pisteeseen, jossa ne eivät ole. En tarvitse itseni tuomitsemista, itsekritiikkiä." Se ei vie teitä minnekään. Se ei tee teistä parempaa ihmistä. Se ei tee teistä sosiaalisesti korrektimpaa. Se ei tee teistä kurinalaisempaa. Se ei saa oloanne tuntumaan paremmalta. Se ei tee teistä varakkaampaa. Se ei estä teitä olemasta addikti tai idiootti tai mitä tahansa muuta. Se ei tee sitä. Se ei tee sitä.



Haluan siis teidän tiedostavan, että ajatusvirrassa on tätä roskaa, eikä kyse ole yrityksestä voittaa sitä, koska se on vielä yksi itsekritiikkitaso lisää. "Voi, Adamus sanoi, että kaikki ajatukseni ovat vain mielen roskakasa." Ei, en sanonut niin. Sanoin, että se on niissä. Se on mahdollisuus, ja joinain päivinä se tulee enemmän ulos kuin toisina päivinä. Jotkut päivät ovat enemmän "Olen lihava. Olen typerä. En ole menestynyt. En ole selvänäköinen. En ole …"



Vetäkää syvään henkeä ja "ja". "Voi, olen täällä nyt. Olen rikkonut noita esteitä."



Nimittäin mieli on tavallaan ohjelmoitu siihen, ja se jatkaa sitä jonkin aikaa. Lopulta se päästää irti, kun pääsette ja-tilaan ja oivallatte, että siinä on paljon todella raskasta ohjelmointia, todella raskasta. Ette hyökkää sen kimppuun sisältä päin. Ette voita tuota roskaa sisältä. Ette tee sitä. Se on itse asiassa kuin yritys pyyhkiä kritiikki pois kritiikillä. Netto on edelleen kritiikkiä. Käyttämällä itsenne tuomitsemista tai hyökkäämällä oman itsenne tuomitsemisen kimppuun enemmällä itsenne tuomitsemisella, päädytte loppujen lopuksi paljoon itsenne tuomitsemiseen. Niinpä te "ja" sen. Sanotte: "Joo, se on osa minua. Vau! Hämmästyttävää. Mielenkiintoista. Ja olen täällä. En tarvitse sitä. Se ei vie minua mihinkään. Se on vain osani, ilmaisuni, mutta se ei ole koko minä."



Päivän toinen kysymys



Okei, toinen kysymys. Kunnolla syvään henkeä tähän kysymykseen.



LINDA: O-ou.



ADAMUS: Anna palaa, ota mikrofoni valmiiksi, ennen kuin esitän kysymyksen.



LINDA: Se on valmiina.



ADAMUS: Laita sen jonkun suuhun.



LINDA: Nytkö?



ADAMUS: Joo, ja sitten vasta esitän kysymyksen. Haluan nähdä yllättyneen ilmeen hänen kasvoillaan, koska kamera osoittaa häneen.



LINDA: Voit pitää sitä (naurua).



ADAMUS: Kamera.



LINDA: Pidä sitä lähellä.



ANTJE: Okei.



ADAMUS: Hyvä. Mikä on Saatanan suurin saavutus? (Linda haukkoo henkeä) Mikä on Saatanan suurin saavutus? Aa! Meidän ei pitäisi puhua Saatanasta!! (Adamus naureskelee)



ANTJE (nainen): Hmm, olen pajoillani, mutten ymmärrä kysymystä.



ADAMUS: Tunnetko Saatanan?



ANTJE: En.



ADAMUS: Saatanan!



ANTJE: En.



ADAMUS: Paholaisen! Paholaisen.



ANTJE: Joo!



LINDA: Sart tuntee! Odota! Sart tuntee! (Linda nappaa mikrofonin ja ojentaa sen Sartille) Sart tuntee paholaisen.



ADAMUS: Seis, seis, seis … (Linda nauraa ääneen) Voi tuo – pidä se! Pidä se. Pidä se! Pidä se.



LINDA: Sart tuntee paholaisen.



ADAMUS: Pidä se. Tuo oli klassinen pelastus. Se oli pelastus. Menemme Sartiin myöhemmin, mutta haluan … Tiedäthän, paholainen? Lucifer?



ANTJE: Kyllä.



ADAMUS: Saatana.



ANTJE: Joo.



ADAMUS: Mikä on Saatanan suurin saavutus?



ANTJE: Että menen hänen luokseen, kun kuolen.



ADAMUS: Okei. Menet helvettiin, kun kuolet. Menet hänen luokseen.



ANTJE: Menen hänen luokseen.



ADAMUS: Luciferin taloon, okei.



ANTJE: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Oletko koskaan huolissasi siitä?



ANTJE: En. Ei, en ole.



LINDA: Hän ei ole katolilainen.



ADAMUS: Okei, en sanonut katolilainen.



ANTJE: Ei. Ei, ei.



ADAMUS: Okei.



ANTJE: Ei.



ADAMUS: Hyvä, seuraava. Mikä on Saatanan suurin saavutus?



SART: Hän potkaisi minut ulos sängystä (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Se oli ex-vaimosi (paljon naurua). Ba dum, pum!



LINDA: Oho!



ADAMUS: Hän potkaisi sinut ulos sängystä.



LINDA: Ou!



SART: Hän ei antanut minun enää hengailla kanssaan.



ADAMUS: Ei antanut sinun hengailla. Hänen oli pakko, eikö?



SART: Joo.



ADAMUS: Joo, okei.



SART: Nyt kun olen "minä olen".



ADAMUS: Okei, hän potkaisi sinut pois sängystä. Okei, joo. Mitä jos Saatana ilmestyisi tänne, meidän kaikkien eteen? Mitä jos … (Adamus naureskelee) Ai jaa!



SART: Tässä sitä mennään!



ADAMUS: Aioin antaa sen yrittää livahtaa Cauldren ohi, mutta hän esti sen. Painimme nyt tässä. Mitä jos Cauldre kanavoisi yhtäkkiä Saatanaa, ja se tulisi läpi – Saatana – niin juttelisitko hänen kanssaan?



SART: Joo, luulisin.



ADAMUS: Mistä puhuisitte?



SART: Miten hauskaa meillä oli ennen vanhaan (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Te kaksi olitte tavallaan sellaisia, häh? Joo, joo, joo. Hyvä. Sinulla on siis värikäs menneisyys (lisää naureskelua).



SART: Minulle on sanottu niin.



ADAMUS: Hyvä, okei. Mahtavaa. Seuraava. Kiitos, Sart, kiitos.



Saatanan suurin saavutus. Ei koskaan tiedä, mitä saa, kun tulee tänne.



BARBARA: Että Saatana on täällä meitä kaikkia varten, periaatteessa.



ADAMUS: Okei.



BARBARA: Hän on.



ADAMUS: Aivan.



BARBARA: Se on.



ADAMUS: Mihin uskontoon sinut kasvatettiin?



BARBARA: Katolilaiseksi.



ADAMUS: Katolilaiseksi, okei. Näettekö, hän antoi hyvän vastauksen.



BARBARA: Sanon aina, että olen toipuva katolilainen.



ADAMUS: Toipuva katolilainen, joo, joo.



BARBARA: Olin.



ADAMUS: Okei. Miltä sinusta Saatana tuntuu nyt?



BARBARA: Ei vältä paskaakaan.



ADAMUS: Oikeasti?



BARABARA: En.



ADAMUS: Et. Okei, joo.



BARBARA: Minusta olimme kuitenkin aiemmin ystäviä.



ADAMUS: Aivan. Olette kaikki Saatanan kavereita … Minä en ollut edes Saatanan kaveri.



BARBARA: No.



ADAMUS: Okei, joo. Ja …



BARBARA: Ja olin aiemmin elämässäni kiinni tuossa Saatana-aspektissa, suuren osan elämääni.



ADAMUS: Joo, eli … Mitä se merkitsee?



BARBARA: Vain sitä, miten minut kasvatettiin, ja uskomuksia.



ADAMUS: Aivan. Eli oli Saatanan pelkoa?



BARBARA: Totta kai. Pelkoa helvettiin menemisestä sen vuoksi, kuka olin.



ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.



LINDA: Oho! Mitä sinä teit?



ADAMUS: Teit siis muutaman pahan asian? Mikä oli pahinta, mitä koskaan teit?



BARBARA: Tässä elämässä?



ADAMUS: Joo. No, niitä muita elämiä ei oikeastaan lasketa, joo.



BARBARA: Tota, hmm. En tiedä, voinko sanoa sitä.



ADAMUS: Cauldre pyytää minua olemaan esittämättä tuon kysymyksen. Niinpä olen herrasmies ja annan mennä sen ohi. Mutta ainakin sinulla oli hetken siitä tietoisuus.



BARBARA: Tajusit sen.



ADAMUS: Tajusin sen. Okei. Ei se niin paha asia ollut.



BARBARA: Muutkin ihmiset luultavasti tajusivat sen.



ADAMUS: Sart on tehnyt paljon pahempaa (nainen nauraa). Okei, kiitos.



BARBARA: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Saatanan suurin saavutus. Onko okei puhua täällä Luciferista, paholaisesta, kaikesta siitä? Mutta hetkinen nyt, koska minun täytyi itse asiassa puhua Cauldrelle etukäteen tästä sessiosta. Normaalisti en puhu, mutta tiesin, että hänen sulkijalihaksensa kiristyisi, kun puhutaan …



LINDA: Mikä?!!! (Naurua)



ADAMUS: … tästä. Kerroin teille, että tänään on häiritsevää. Haluatko minun olevan kiva? Meidän täytyi siis puhua siitä ja minun oli sanottava: "Rakas Cauldre, Geoffrey, menemme kiehtoviin aiheisiin – hän on syntynyt ja kasvatettu katolilaiseksi – ja sinun täytyy ymmärtää, miksi teemme tämän, mihin menemme siinä. Mutta hän oli huolissaan myös teistä. Ovatko jotkut teistä vähän pakahtuneita nyt? Kenties me … Mitä muut ajattelisivat ja sanoisivat, "Mitä teitte kulttitapaamisessanne tänään?" Voi, manasimme esiin Saatanaa (vähän naureskelua). On hermostunutta naureskelua – "ooo!" – ja toiset teistä tavallaan: "Voi luojani, tätäkö teemme?" Kyllä, tätä, juuri tätä teemme. Tuomme sen esiin. Keskellä huonetta on suuri punainen paholainen, ja se on tuotava esiin. Siitä on puhuttava. Linda hermostuu, kun puhumme Jeesuksesta – paljon vähemmän puhuessamme Saatanasta huoneessa (vähän naureskelua). Siis kyllä, puhumme siitä. Missä olemmekaan, kuka on seuraava?



LINDA: Täällä.



ADAMUS: Saatanan suurin saavutus on? Nousisitko seisomaan, jotta kaikki voivat nähdä, että osallistut tähän Saatana-keskusteluun? (Naurua)



SHAWNA: Okei, olen nyt vähän hämmentynyt tästä Saatana-jutusta.



ADAMUS: No, hän tekee sitä, tiedäthän (puhuen karmivalla äänellä). Saatana hämmentää teitä, joo.



SHAWNA: Mikä Saatana oikeasti on, koska rakastan Lucifer-ohjelmaa (televisiosarja).



ADAMUS: Aivan.



SHAWNA: Tarkoitan, että olen todella kiinnostunut …



ADAMUS: Lucifer-ohjelmasta?



SHAWNA: Joo!



ADAMUS: Se ei ole tuttu.



SHAWNA: On ohjelma nimeltään Lucifer, ja hän on paholainen, joka on tullut takaisin. Mutta siinä kaikessa on kyse intohimosta ja kaikkien intohimon toteuttamisesta.



ADAMUS: Kuten ihmisen halaamista todella intohimoisesti?



SHAWNA: Mitä tahansa intohimoisia haluja on, ne toteutuvat.



ADAMUS: Aivan, okei.



SHAWNA: Tai voi käydä kauppaa ja sitten menee oletettavasti helvettiin. Mutta …



ADAMUS: Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miten moni täällä katselee sitä? (Muutama ihminen nostaa kätensä) Vau, okei.



SHAWNA: Olen ainoa Luciferin katsoja (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, joo (he naureskelevat).



SHAWNA: Ai, okei.



ADAMUS: Siis kysymyksesi on, mikä Lucifer ylipäätään on?



SHAWNA: Ei. Nyt olen kuin – en ole paholaisen kiduttama.



ADAMUS: Aivan.



SHAWNA: Minua kiduttaa enemmän mieli ja se, etten tee oikeaa valintaa päättämättömyydessäni.



ADAMUS: Haluan sinun toistavan sen. Se oli hyvin syvällistä. Sinua ei kiduta niinkään …



SHAWNA: No, sellainen olen, onko se paholainen? Tarkoitan, että se on jokin, jolla tuomitsee … energiaa, ajatukset joita käyttää itsensä tuomitsemiseen.



ADAMUS: Etkö usko, että ensimmäisellä ja toisella kysymykselläni on mitään korrelaatiota?



SHAWNA: Kyllä! Siis olen sellainen, joten onko se paholainen? Siis olen tässä – minua on kidutettu viime lauantaista saakka, koska vein autoni huoltoon ja lähdin ulos uuden auton kanssa. Minulla ei ollut mitään aikomusta hankkia uutta autoa, mutta en ole vielä maksanut. Ja tämän jälkeen minun on täytynyt päättää, ja se on piinannut minua koko viikon.



ADAMUS: Miksi?



SHAWNA: Se on kuin: teenkö kahden vuoden leasing-sopimuksen, kolmen vuoden leasing-sopimuksen vai maksanko kaiken nyt ja pääsen siitä? En tiedä.



ADAMUS: Ja se kiduttaa sinua?



SHAWNA: Minua piinaa totaalisesti se, että voisin tehdä väärän valinnan.



ADAMUS: Ahaa! Ai, pysähdytäänpä tähän.



SHAWNA: Se on kidutusta.



ADAMUS: Pysähdytäänpä tähän – "Voisin tehdä väärän valinnan."



SHAWNA: Saattaisin katua sitä.



ADAMUS: Mitä siis päädyt tekemään pitkässä juoksussa? Mitä useimmat ihmiset päätyvät tekemään? "En tiedä, mitä tehdä. Menin huollattamaan autoni" – pysähdy hetkeksi. Mitä siinä tapahtuu? Autosi sanoo: "On aika. Emme ole enää yhteensopivia."



SHAWNA: Voi, autoni oli ehdottoman …



ADAMUS: Joo, se sanoo: "Se on siinä. Ei enää. Olen vienyt sinut niin pitkälle, kuin voin mennä." Tarvitset kivan auton, oikeasti kivan auton. Kivemman, minkä valitsit.



SHAWNA: En usko. Se on melko kiva (hän naureskelee).



ADAMUS: Mikä se on?



SHAWNA: Se on Lexus RX 350, täysin uusi muotoilu. Se on kiva!



ADAMUS: Se on ok.



SHAWNA: Mutta sitten on myös syyllisyyttä sellaisen rahan käyttämisestä autoon.



ADAMUS: Se on okei. Tarkoitan, että se on okei.



SHAWNA: Okei?



ADAMUS: Joo.



SHAWNA: Mutta minulla on kiinteistönhoitobisnes ja laitan ruoholeikkureita, trimmereitä ja heinäpaaleja autooni, kuten tein aiemman Lexukseni kanssa, ja se muuttuu kuorma-autoksi, ja minun olisi pitänyt luultavasti ostaa lava-auto, ja ostan tämän todella kivan, mukavan, kauniin … En ole vielä maksanut, mutta …



ADAMUS: Muuten, Cauldre sanoo: "Huomautus itselle, osta peräkärry" (naurua). Tämä ei ole vaikeaa! Tämä ei ole hankalaa!



SHAWNA: No, Sart ei varastoi peräkärryäni talveksi!



ADAMUS: Sart on paholainen! (Lisää naurua)



Käsitätkö, miten hauskaa elämä on, kun annat sen olla, kun et mutristele sille?



SHAWNA: Siis kidutin itseäni koko viikon.



ADAMUS: Mitä aiot siis tehdä? Aiotko ostaa sen heti vai "liisata"?



SHAWNA: Päätän vasta, kun menen takaisin.



ADAMUS: Tee tuo valinta nyt. On se oikein tai väärin, tee valinta, mikä tahansa valinta. Valitse yksi yllä mainituista. Mitä on kolmannen oven takana?



SHAWNA: Tiedän, että jos liisaan, voin muuttaa mieleni. No, voisin silti muuttaa mieleni, mutten ehkä menetä yhtä paljon … (naurua) Näetkö! Teen itsestäni … Käyn läpi kaikkea tätä …



ADAMUS: Katsokaa, mitä Saatana tekee hänelle. Hämmentää!



SHAWNA: Se on kamalaa! (Lisää naurua)



ADAMUS: Saatana tekee sen. Osta vain se hemmetin kapine, okei? Osta se hemmetin kapine. Kirjoita shekki tai mitä tahansa.



SHAWNA: Sart kehotti minua liisaamaan sen.



ADAMUS: Mutta katso …



SHAWNA: Toinen on taloudellisesti …



ADAMUS: Ei, vaan osta se. Osta se, ja jos et pidä siitä, myyt sen.



EDITH: Aivan, se on vain rahaa.



ADAMUS: Eikä sillä ole merkitystä. Et voi tehdä väärää päätöstä. Jos valitset kolmevuotisen leasing-sopimuksen tai ostat sen, se on silti – et voi … Voisitko vetää vain syvään henkeä?



SHAWNA: Mutta en pidä …



ADAMUS: Ei! Ei! En sanonut, että vedä syvään henkeä ja puhu. Sanoin vain … (Linda kikattaa) Se on jo ratkaistu. Se on jo ratkaistu. Ja nyt se vain pyytää sinua …



SHAWNA: Viimeistelemään sen.



ADAMUS: … antamaan sen tulla sinulle. Mutta kun on tuota tyrmistystä, mieli sanoo: "Voi, mitä minun pitäisi tehdä? Ja voisinko tehdä väärän päätöksen?" Räjäytämme sen kaiken tänään. Saat massiivisen päänsäryn, ja se on hyvä asia.



SHAWNA: Toivon, että siitä voisi päästä eroon – toivon, että voisin päästä eroon siitä itsessäni ja todella …



ADAMUS: Teet sen, koska – mutta yrität myös pitää kiinni siitä. Sanon: "Hemmettiin se kaikki! Osta se." Kirjoita shekki. En välitä, jos se tuhoaa säästötilisi, koska et voi tehdä enää väärää päätöstä.



SHAWNA: No, se ei ole väärä, mutta sitten sitä voi katua. En halua katua.



ADAMUS: Et koskaan kadu mitään, ellet valitse katumista. Se on näin yksinkertaista. Se on näin helppoa. Yrität tehdä työtä energioille ja ne haluavat tehdä työtä sinulle. Mestari sallii energian palvella itseään. Tämä on armon määritelmä.



Vedä syvään henkeä. En välitä, valitsetko sen, mitä on ensimmäisen, toisen tai kolmannen oven takana. Jokainen niistä on ehdottomasti sopiva. Mikään niistä ei ole parempi tai huonompi. Et voi tehdä virhettä.



SHAWNA: Mutta haluan olla täydellinen, joten haluan tehdä oikean …



ADAMUS: Jokainen valinta on täydellinen.



SHAWNA: Se on kidutusta minulle.



ADAMUS: Yksikään ei ole on enemmän tai vähemmän täydellinen. Ja tässä kohtaa te kaikki joudutte todella tiukkoihin alusvaatteisiin, koska sanotte: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mihin suuntaan minun pitäisi mennä? Pelkään tekeväni väärän päätöksen." Mitä sitten tapahtuu? Et päätä mitään.



SHAWNA: Aivan. Jään jumiin.



ADAMUS: Tai teet riskittömimmän päätöksen.



SHAWNA: Joo, en ole riskinottaja.



ADAMUS: Kerron sinulle, mitä minä tekisin. Kerron sinulle, mitä minä tekisin, ja tarkoitan tätä vakavissani. Mutta sinä et tee sitä. Menisin ostamaan kaksi kulkuneuvoa (Linda haukkoo henkeä).



SHAWNA: Minä melkein … Ajattelen sitä, koska … (vähän taputuksia)



ADAMUS: Tai laita mies ostamaan se. Ei, vaan miksi ei? Tässä on osa tämän päivän pointtia. Mieli hyppää sekaan ja sanoo: "Voi luoja, olet niin tuhlaileva. Sinulla ei ole varaa tähän. Se menee pieleen. Se menee huonosti." Ei, ei mene. Sinä vain "ja" sen tänne. On "ja", on todellisuus, jossa sinulla on kaksi kulkuneuvoa. Sinulla on kiva kulkuneuvo kauniille seksikkäälle "sinulle, kun ajelet kaupungilla – "Katsokaa kivaa kulkuneuvoani." Ja sitten sinulla on lava-auto – "Hei! Katsokaa minua. Häh! Ajan lava-autoani" (puhuen kuin landepaukku, naurua)



LINDA: Kiva!



ADAMUS: Tiedättehän …



LINDA: Tee se uudestaan!



ADAMUS: Ei, en enää koskaan. Ei koskaan. En tee sitä enää koskaan (lisää naureskelua).



Tämä on niin … Annat sen tulla minulle. Pelaatte tänään minun käteeni. Minun ei tarvitse edes tehdä töitä siihen (lisää naurua). Kuka sanoi, että sinulla voi olla vain yksi kulkuneuvo?



SHAWNA: No …



ADAMUS: Taistele sen puolesta. Ihan oikeasti, taistele sen puolesta.



SHAWNA: [kuulumattomasti] … se on tuon ohjelman tapa, ja sitten täytyy olla toinen parkkipaikka, toinen kulkuneuvo ja sitten on …



ADAMUS: Sitten hankit eri asuinpaikan!



SHAWNA: … kaikki kahden kustannukset ja minulla on jo …



ADAMUS: Kuunteletko tätä? Saat nyt eri asuinpaikan, jonne voit parkkeerata 10 kulkuneuvoa. Ja mieli hyppää sekaan kaikkien roska-ajatustensa, kaikkien rajoitustensa, itsensä tuomitsemisen ja historiansa kanssa ja sanoo: "Joo, mutta sinulla ei ole varaa siihen. Ja tämä …" Ja silloin tavallaan sanot: "Ei enää. En aio elää sillä tavalla. En aio elää huolehtien siitä, saanko lisätilaa ylimääräisen kulkuneuvoni parkkeeraamiselle." Ei tietenkään. Ja sitten mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Joo, mutta eikö tämä kaikki ole oikeasti vain kivaa fantasiaa ja emmekö keksi tätä ja eikö se kuulosta hyvältä?"



Tällä tavalla homman pitäisi toimia, mutta hyvin harvat ihmiset tekevät sitä. Tällä tavalla energioiden on tarkoitus tehdä töitä hyväksenne. Mutta jos vastustatte sitä, jos jatkatte vastustamista, jos jatkatte pidättelyä, se ei toimi. Tulee vähän lisäystä – mennään siitä, mitä luulitte 90 prosentiksi roskaa ajatuksissanne, 60 prosenttiin roskaa ajatuksissanne. Ja on teillä sitten 90 prosenttia tai yksi prosentti, se on sama asia. Yhden ja 90 prosentin välillä ei ole eroa. Se on edelleen roskaa. Ja räjäytämme siitä yli. Siis kiitos sinulle. Kyllä.



LINDA: Hei, Adamus, katso! Se tulee sinulle! (Hän laittaa Adamuksen tuolille kulhon, jossa on vähän rahaa; vähän naureskelua)



ADAMUS: Annoit varmaan minulle väärän kulhon, koska täällä on vain viisi dollaria. Olen Adamus Saint-Germain.



LINDA: Ei, ei, ei. Siellä on ainakin 24 – luulisin.



ADAMUS: Okei.



LINDA: Siis okei. Siis emme …



ADAMUS: No, se on silti väärä kulho.



LINDA: Ai! Okei.



ADAMUS: Ja väärä kulho teille, mitä se onkin – 24, 28.



LINDA: Kenties 30 (naurua).



ADAMUS: Alan laskea vasta tuhannesta, Linda (hän kikattaa). Okei, tänään siis osoitamme asian ytimen tässä. Katso rajoituksia, roska-ajatuksia – tarkoitan, ellei sinulla ole hauskaa kaiken tämän kanssa.



SHAWNA: Ei! Se on kidutusta!

ADAMUS: Okei. Vedät siis syvään henkeä ja vain teet sen. Hanki kaksi. Okei? Mutta sellainen Saatana on: "Voi!" Okei, haluan siirtyä eteenpäin tässä, koska meillä on melkoisesti tehtävää vielä. Siis kaksi vielä.



LINDA: Kaksi vielä.



ADAMUS: Kyllä. Mikä on Saatanan suurin saavutus?



VINCE: Meidän saaminen tähän pisteeseen.



ADAMUS: Just niin! Se on – joo!



VINCE: Paikkaan missä emme usko, emme luota itsemme, emme rakasta itseämme.



ADAMUS: Se on erittäin hyvä vastaus. Erittäin hyvä vastaus – "meidän saaminen tähän pisteeseen". Ehdottomasti. Hyvä, ja vielä yksi. Vince, olet hyvin lähellä sitä, mitä aion sanoa. Saatanan suurin saavutus.



HENRIETTE: Pelko-, kauhu- ja paniikkiskenaarion antaminen, ja se saa ihmiset vain pysähtymään, "peura ajovaloissa".



ADAMUS: Joo, ja kaikki ovat sellaisia, jotkut suuremmassa määrin kuin toiset, mutta sitä on. On koko tämä: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä teen väärin? Pelkään tehdä päätöstä, koska se saattaa olla väärä, ja se menee vain tuohon elämäni "lisää väärää" -joukkoon." Ette voi jatkaa elämistä sillä tavalla. Ette voi. Ette halua jatkaa, mutta ette voikaan jatkaa eläimistä sillä tavalla. Meidän on mentävä sen yli. Koko tämä roska- ja rajallisuusjuttu on hyvin syvään juurtuneena teihin.



Saatanan suurin saavutus



Ja muuten, vastaukseni Saatanan suurimpaan saavutukseen: ihmisten saaminen uskomaan, että hän on olemassa.



Saatana. Ei ole mitään Saatanaa, paitsi se jonka ihmiset ovat luoneet uskomuksissaan, ja siksi se on.



Jollekin se on jotain vakuuttamaan ihmisille, että maailmassa on pahuutta – se oli suuri saavutus. Jokin, joku tai jotkut ryhmät ovat siitä todella ylpeitä – että maailmassa on pahuutta – eikä ole. Ja tekin uskotte siihen, rakkaat ystäväni, kutsutte sitä sitten Saatanaksi, pahuudeksi, huonoksi energiaksi, pimeäksi energiaksi tai miksi tahansa muuksi vastaavaksi. Tosiasia on, että kaiken tuon suurin saavutus oli uskominen siihen, että se on olemassa. Emmekä voi mennä yhtään pidemmälle, jos jatkatte uskomista siihen.



Ei ole pahuutta. Ei ole huonoja päätöksiä. Ei ole virheitä. Ei ole syntiä. Ei ole karmaa.



Joillekin teistä tämä kuulostaa perusjutulta. Jotkut teistä sanovat: "Joo, no, tiedän sen jo." Mutta pyydän hartaasti teitä katsomaan omaa elämäänne, ajatuksianne, rajoituksianne – miten koko tämä pahuuden, pimeyden tai pahan käsite on kudottuna kaikkeen, mitä teette – ja se muokkaa kirjaimellisesti elämäänne. Se muokkaa elämäänne, ja pelkäätte lähteä ulos siitä. Pelkäätte, mitä sitten tapahtuu, kun ette tuomitse itseänne, kun teillä ei ole kontrollia, kun ette arvioi. Teettekö pahoja asioita? Siksi pidättelette, koska mietitte: "Teenkö taas pahoja asioita?"



Raahaatte mukananne menneistä elämistä juttuja, jotka eivät itse asiassa ole edes totta. Menette jollekin selvänäkijälle ja hän sanoo teille: "Voi, olit entisessä elämässä murhaaja", eikä oikeastaan ole niin. Luultavasti ei. Mutta se on paljon draamaa, te uskotte siihen, hän kerää rahanne ja te raahaatte tätä juttua ympäriinsä – "Olen varmaan ollut todella paha entisessä elämässä, koska katso nyt elämääni. Se on karmaani." Ei, ei lainkaan.



Ei ole Saatanaa, paitsi niille ihmisille, jotka uskovat siihen. Ei ole pahuutta koko luomakunnassa, paitsi se pahuus, johon ihmiset ovat päättäneet uskoa. Ja Linda, saisimmeko sinut kirjoitustaululle tänne. Kaipaan todella omaa kirjoitustauluani, mutta …



LINDA: Voi, sinua parkaa!



ADAMUS: Mestari kulkee pahuuden yli voidakseen elää. Mestari kulkee pahuuden yli voidakseen elää. Se on näin yksinkertaista.



Se on vaikea kohta, koska kutsutaan sitä synniksi, pahuudeksi, pimeydeksi, Saatanaksi, pahaksi, miksi tahansa – kaksinaisuudeksi tai joksikin muuksi – sillä on merkittävä vaikutus elämäänne riippumatta siitä, miten valaistunut luulette olevanne. Teillä on paljon itsenne tuomitsemista – mitä teitte väärin, mitä ajattelette tekevänne väärin. Tuomitsette maailman. Katsotte maailmaa ja usein sanotte: "Maailma on paha. Pahat ihmiset tekevät pahoja asioita." Itse asiassa ei oikeasti ole, mutta niin kauan kun ihmiset allekirjoittavat tämän, niin on. Mutta jos yritätte mennä katsomaan pimeyden lähdettä, pahuuden lähdettä, sellaista ei ole. Sitä ei oikeasti ole olemassa, ennen kuin ihmiset uskovat siihen.



Ja sitten ihmiset on juurrutettu siihen kovasti syntymästä saakka. Perisynti – "Olet paha jo, ennen kuin edes ajattelit sanaa 'hyvä'." Uskonnot sullovat tämän ihmisten mieliin. Ne ohjelmoivat mielen: "On vastustava voima."



Seuraava sivu. Kirjoita sana "pahuus".



LINDA: Miten suurella?



ADAMUS: Puoli sivua.



LINDA: Kiitos (hän kirjoittaa "EVIL" (= pahuus)).



ADAMUS: Ja sitten, kuten useimmat teistä tietävät jo, käännät sen toisinpäin, ja mitä se on?



LINDA: Oiiii! (Hän kirjoittaa "LIVE" (= elää))



ADAMUS: "Elää" englanniksi. Elää. Se on … ne ovat melkein …



LINDA: Pidän siitä.



ADAMUS: Ne ovat vastakohdat, mutta kuitenkin ne muodostuvat täysin samoista kirjaimista englannin kielessä. Elää ja pahuus. Toinen heikentää toista, aina. Toinen heikentää toista. Niinpä vaikka sanoisitte filosofisesti: "Voi, en usko paholaiseen. En usko pimeyteen", te uskotte, ja se on osa yhden osanne rakennetta.



Kuvitelkaa hetki, kuvitelkaa, ettei pimeyttä, syntiä, Saatanaa, pahaa, pahuutta olisi koskaan, ei koskaan, edes kuiskattu ihmisolennoille. Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa kenellekään ei syntymästä saakka koskaan kerrottaisi, että hän on paha, kenellekään ei koskaan kerrottaisi, että tämä Saatana vaanii varjoissa ja katselee kaikkea yrittäen saada hänen sielunsa. Kuvitelkaa, ettei olisi koko tätä pimeän ja pahan juttua. Miten syvällisesti se muuttaisi ihmisten tietoisuutta? Sitä ei olisi koskaan ilmaistu. Sitä ei olisi koskaan ollut myöskään massatietoisuudessa.



Jos kirkot joita seisoo kadunkulmissa ympäri maailmaa, eivät laittaisi kylttejä rakennustensa eteen: "Pelastu nyt tai Saatana vie sielusi". Kuvitelkaa, jos sitä ei olisi edes uskomusjärjestelmässä. Olisi vain elämistä, eikä se merkitsisi, että eläminen olisi täydellistä. Se merkitsisi, että eläminen olisi vain kokemista, ettei olisi oikeaa tai väärää. Yhdellekään lapselle ei koskaan sanoittaisi, että hän oli väärässä tai teki jotain pahaa tai oli Jumalan epäsuosiossa.



Kuvitelkaa sitä hetki – ettei teille olisi koskaan kerrottu, että olitte pimeä tai kamala, ettei teille olisi koskaan kerrottu, että paholainen saa teidät tai joutuisitte joku päivä helvettiin, ettei sitä olisi ollut edes uskomusjärjestelmässä, teille ei olisi koskaan kerrottu, että olitte tehnyt jotain pahaa.



Sitä on ehkä vähän vaikea kuvitella, ja useimmat ihmiset ovat itse asiassa alkaneet tarvita sitä elämässään – tuota tuomitsemista, tuota arviointia, tuota vastavoimien kaksinaisuutta. Mutta ei voi kulkea eteenpäin pitäen edelleen kiinni noista tunteista. Ei voi.



Vapaus on irtipäästämistä siitä ajattelusta, että olette joskus tehneet mitään pahaa. Vapaus – voit kirjoittaa sen – vapaus on vapautumista siitä ajattelusta, että olette tehneet joskus jotain pahaa. Ihmiset taistelevat sen puolesta. Te taistelette sen puolesta jossain määrin. Ja on hyvin sopivaa, että pidämme tämän session kaikkien näiden perääntymisten, koko tämän säätilan ja kaiken muun tapahtuvan kera. Ehdottomasti. On täydellinen aika hyödyntää energia, joka on käytettävissä, vaikka sitä sanottaisiin vastakkaiseksi tai vastaenergiaksi. Se auttaa kääntämään tilanteen.



Siis vapaus on irtipäästämistä siitä ajattelusta, että olette koskaan tehneet mitään pahaa. Ja tiedättekö mitä? Sanotte: "No, voin päästää irti, mitä, 50 prosentista, 60 prosentista, kenties 90 prosentista." Sillä ei ole merkitystä. Jos on edelleen 10 prosenttia tai 20 prosenttia, on edelleen 100 prosenttia. Se on irtipäästämistä kaikista niistä tunteista, että olette vähemmän kuin olette.



Ette voi olla vapaa, jos tunnette, että olette tehneet jotain väärää tai pahaa. Ette ole vapaa, jos elämässänne viipyilee edelleen Saatanan tai pimeyden tai pahan varjoja.



Tässä on yksi noista eroamiskohdista, joita minulla on ollut monissa opetuksissani mysteerikouluissa. Se on eroamiskohta, jossa monet väittävät vastaan filosofisesti: "Maailma on paha. Katsokaa asioita. Ihmiset tappavat toisiaan. Ihmiset varastavat toisiltaan. Ihmiset orjuuttavat toisiaan." Kyllä, koska on ydinuskomus, jota on jatkettu, ydinuskomus että ihmiset ovat pahoja ja on Saatana ja on pimeys. Mitä ihmiset siis tekevät? He seuraavat tuota tietoisuusnäytöstä. Heidät on ohjelmoitu siihen – "Olet paha. Olet tehnyt pahoja asioita. Olet väärässä." – joten jähmetytte. Pelkäätte tehdä päätöksen. "Saatan tehdä väärän päätöksen." Ette voi. Ette voi. Ette oikeasti voi. Vedätte vain syvään henkeä ja menette sen mukana, mutta useimmat ihmiset taistelevat noiden rajoitusten puolesta.



Pelkäätte levittää siipienne, koska teille on kerrottu, että olette paha, ja jos levitätte siipenne liian suuriksi, saatatte tehdä pahoja asioita, pienien pahojen asioiden sijasta. Pelkäätte avautua, paljastaa itsenne, koska uskotte, että olette käyttäneet valtaa väärin menneisyydessä. Joku kertoi teille tai luitte jostain kirjasta – se oli entisen elämän asia, olitte jonkin muinaisen maan kuningas tai kuningatar ja teitte pahoja asioita. Tosiasia on, että te ette luultavasti tehneet, ja tosiasia on, ettei sillä ole merkitystä, ja tosiasia on, että pelkäätte valtaa. Ei ole mitään valtaa.



Jokin osa teissä, teissä jokaisessa, pelkää kovasti valtaa, eikä sitä ole. Ette tarvitse sitä. Sitä ei ole. Ei ole sen tarvetta. Kaikki tulee teille. Kyse ei ole vallasta. Kyse ei ole energian kumuloinnista. Kyse on siitä tietämisestä, että kaikki energia tulee, on teitä varten sopivalla hetkellä. Teidän ei tarvitse kasata sitä. Teidän ei tarvitse pitää siitä kiinni ja pelätä, että joku vie sen teiltä. Se on kaikki siinä.



Tämä on suuri hyppy. Tämä on valtava hyppy. Tätä ei oikeasti voi tehdä pikkuaskelina. Se ei toimi. Joko menette vallattomuuteen, joko päästätte irti kaikista näistä paha-uskomuksista täysin, tai olette edelleen siinä sataprosenttisesti. Siksi sanoin, että vaikka sanottekin: "No, olen menossa alaspäin, etäännyn riippuvuudestani pahoihin ajatuksiin ja pelkoon ja siihen ajatukseen, että olen paha", vaikka sanottekin olevanne 30 prosentissa, olette 100 prosentissa.



Tämä on siis iso hyppy. Tämä on, kuten sanoin, häiriöiden ja muutoksen päivä – mennään siihen pisteeseen, jossa ymmärrätte vapauden olevan vapautumista siitä ajatuksesta, että olette joskus tehnyt jotain pahaa. Ette ole.



Älkää väittäkö tätä vastaan filosofisesti mielessänne, kuten: "No, okei, kun olin lapsi ja poltin talon, palvelin universumia." Pitäkää vain suunne kiinni. Menkää sen yli. Älkää yrittäkö oikeuttaa sitä. Silloin sotkeudutte kaikkeen paskaan. Te vain kuljette …



Ei ole pahuutta. Ei ole valtaa. Ja muuten, nuo kaksi asiaa ovat synonyymit massatietoisuudessa – pahuus ja valta – ja te pelkäätte sitä. Pelkäätte: "Mitä jos todella avaudun? Mitä jos todella annan itseni vain olla? Voi luoja, tuo valta ja pimeyden mahdollisuus." Ei sitä ole. Se on suurin valhe, joka on koskaan myyty ihmisille, ja se myydään jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Lunastus, pelastus, mitä se sattuu olemaankin. Se on kaikki valetta. Valta, pimeys, Saatana, kaikki nuo asiat ovat vain valheita.



Mikä on Saatanan suurin saavutus? Sen vakuuttaminen ihmisille, että hän on olemassa, eikä häntä ole, ellette usko häneen. Sama on vallan kanssa. Mikä on suurin harhaluulo vallasta? Ei ole valtaa. Ette tarvitse sitä. Nyt haluaisin tehdä merabhin.



Kuljetaan eteenpäin



Tämä merabh on nyt erityislaatuinen, koska olette tässä ja koska tämä on tavallaan se piste, jossa ei sanota: "Teen tämän ja sitten ajattelen sitä jälkeenpäin." Tämä merabh menee suoraan teihin. Toisin sanoen, tässä merabhissa on todella kyse siitä, että tietoisuus muutetaan pois pahuudesta, pois pahasta, pois pahoista asioista, joita ajattelette itsestänne, koska teille on kerrottu, että olette paha. Teille on kerrottu, että pahuutta on olemassa. Ei ole. Ei ole. Ja voin kuulla kaikki nuo oikeamieliset evankeliset kristityt ja muslimit ja kaikki muut ympäri maailmaa: "Voi! Joo, hän on Saatana."



Mutta sanotaanpa, että heidän johtajansa istuisi tässä, kirkkouskonnon johtaja istuisi tässä ja teillä olisi kaksi vaihtoehtoa, ja uskotte siihen, että on pimeyttä, pahuutta, paholainen ja että teidän täytyy selvittää tienne joko Jeesuksen tai Muhammedin tai jonkun muun pellen kautta, joita heillä on (joku haukkoo henkeään ja naureskelee). He ovat pellejä! He ovat. He eivät ole sitä, keitä heidän sanotaan olevan. Jeshua jonka minä tunsin, ei muistuta lainkaan sitä Jeesusta, jota mainostetaan. Voin siis – pthyi! – sylkäistä Jeesusta (Linda haukkoo henkeään). Ei, vaan voin sylkäistä Jeesusta, koska tunsin Jeshuan. Hän oli hämmästyttävä, mutta hän ei ole, mitä hänen väitetään olevan.



Teillä on siis valintatilanteenne nyt. Valitsette heidän tiensä – pimeys, pahuus, pahat ihmiset, taivas, helvetti, teidän on mentävä heidän kaverinsa kautta pelastukseen – valitsette tuon tien, tai valitsette tämän tien. Ei ole valtaa. Ei ole edes mitään pimeyttä. Ei ole Luciferia. Ei ole mitään tästä. Se on pelkästään peliä, johon ihmiset on ohjelmoitu.



Kumman valitsisitte? Kumman valitsisitte? Ja vaikka tuo valinta saattaa vaikuttaa selvältä, alatte yhtäkkiä ajatella sitä: "No, mitä jos Adamus on Saatana?" Olen kuullut sen aiemmin. Olen kuullut sen. "Mitä jos Adamus on Saatana ja hän vain yrittää myydä meille vapautta?" (Naurua) "Joo, en halua yhtään tuota vapautta. Se on Luciferin juttu." Mutta mieli katsoo tänne, aivan kuten sinä katsot: "Pitäisikö minun ostaa auto vai tehdä viiden vuoden leasing-sopimus?" Hassu asia on, että ette oikeasti voi tehdä virhettä. Kumman matkan haluatte käydä läpi?



Tehdäänpä siis merabh yhdessä. Kuten sanoin, tämä vaikuttaa elämäänne, koska annatte sen vaikuttaa.



LINDA: Mitä se merkitsee? (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Se merkitsee, että koko tämä harhakuva, joka teillä on ollut pimeydestä … Myös new age työntää pimeyttä. Se työntää sitä. Kaikki työntävät sitä, ja se on harhaa. Sama vallan kanssa, se on harhaa. Sama Saatanan kanssa, se on harhaa. Ne kaikki ovat. Tuntekaa sitä hetki. Jumala ja Saatana. Ne ovat kumpikin valtapelejä. Kumpikin. Ja ajattelette valtaa. Valtaa. Voi, ihmiset puhuvat vallasta. Se on valtava valhe. Se on valtava valhe. Ei sitä ole, eikä sitä tarvita. On energiaa, ja se palvelee teitä.



(Hän huomaa myrskyn ulkona) Luulen, että muutun Draculaksi (naurua) täällä Transilvaniassa. Vedätte siis syvään henkeä, ja mennään tähän merabhiin. Mutta muuten, jos ette ole – ja tarkoitan tätä hyvin, hyvin vilpittömästi – jos ette ole valmis muutokseen nyt, niin sammuttakaa lähetys tai kävelkää ulos.



LINDA: Muutokseen missä?



ADAMUS: Jos ette ole valmis muutokseen nyt, sammuttakaa lähetys tai kävelkää ulos, koska tämä ei ole yksi noista merabheista, joissa sanotte: "No, istun vain tässä energiassa ja sitten päätän myöhemmin, miten paljon pidän siitä. Pidänkö siitä 10 prosenttia vai 20 vai 30?" Tämä on "kaikki tai ei mitään" –aikaa.



Emme voi tehdä sitä niin lempeästi ja ujosti enää. Emme voi tehdä tätä: "Aion olla mestari tekemällä sen osittain." Olemme nyt kaikki tai ei mitään. Emme voi tehdä sitä yrittämällä vain hieroa teitä ja saada olonne tuntumaan hyvältä, ja te teette sen ja sitten palaatte takaisin roskaelämään, roska-ajatuksiin. Sen on muututtava. Niinpä tämä merabh on täynnä juuri sitä. Se muuttaa asioita.



Siis aloitetaan, laitetaan valot sopivaksi. Aloitetaan musiikki.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki alkaa)



Hassua, ainoa valo on kohdistettu minuun (Adamus nauraa).



"Pimeysvalheen yli" –merabh



Siis rakas shaumbra, kaikki ympäri maailmaa, myös täällä Mestariklubilla, on tämän siirtymän aika, tuon muutoksen aika, että mennään pois pahuustietoisuudesta, mikä on ollut hyvin ensisijainen voima kaikkien elämässä. Se on ollut iskostettuna teihin. En välitä, tuletteko uskonnollisesta tai ei-uskonnollisesta taustasta – imette sen massatietoisuudesta. Olette tuominneet itseänne paljon. Ja käytätte sitten sanaa "pahuus" tai "Saatana" tai vain "paha", on aika mennä täysin eteenpäin. Ei 10 prosenttia paremmaksi tai 50 prosenttia paremmaksi, vaan täysin.



On hyvin, hyvin paljon valheita, ja kyllä, minulla on ollut paljon filosofiaa ja keskusteluja filosofien kanssa kautta aikain, ja suurin osa siitä on makyoa. He yrittävät selittää minulle, miksi pahuus on totta, ja sanon, että se on totta vain, koska uskotte siihen.



Saatanan, pahuuden, pimeyden suurin saavutus oli saada ihmiset uskomaan, että se oli olemassa. Sitä ei ole. Sitä ei ole. Jos kaikki tällä planeetalla päästäisivät siitä irti, menisivät sen yli, tämä planeetta olisi täysin erilainen. Mutta he eivät aio tehdä sitä. He ovat panostaneet pimeyteen. He todella ovat.



Kaikkein suurimpia syyllisiä ovat uskonnot. Ne ovat panostaneet pimeyteen. Ne edistävät sitä. Ne käyttävät sitä markkinoinnissaan. Ne eivät puhu vapaudesta. Ne eivät puhu armosta elämässänne. Ne eivät puhu sielunne kauneudesta.



Mutta kun istutaan tässä nyt, hyvin pienen ihmisryhmän kanssa täällä Mestariklubilla, täällä internetissä, voitte päästää siitä irti ponnistelematta. Tässä on sen kauneus. Tässä on sen ironia. Teidän ei tarvitse päästä eroon pimeydestä taistelemalla sitä vastaan. Kuljette eteenpäin. Se on siinä. Ette ajattele siitä irtipäästämistä ja miten kauan se kestää ja miten paljon ponnistelua se vaatii. Te vain teette sen. Olette vain siinä.



Et ajattele: "No, tarvitseeko minun pitää vähän tuota pimeydenpelkoa, tuota uskoa pimeyteen, takataskussani kaiken varalta?" Annat sen kaiken vain mennä, 100 prosenttia. Ja sitten sitä ei ole olemassa sinulle. Muulle maailmalle, kyllä, muttei sitä ole olemassa sinulle. Se ei ole enää osa sinun todellisuuttasi ja luomisjärjestelmääsi. Piste.



Mestari oivaltaa, että hän ei ole tehnyt koskaan mitään pahaa, koska ei ole pahaa. Mestari oivaltaa, että hän ei yritä voittaa mitään, koska ei ole mitään voitettavaa. Elämä on vain kokemus. Kaunis, aistillinen, intohimoinen ja ilmaiseva kokemus. Ja vaikka toiset ehkä päättävät elää pimeyden varjossa omassa elämässään, vaikka toiset ehkä päättävät tuomita itsensä, arvioida itseään ja pitää osaa itsestään pahana tai pimeänä, me menemme sen yli.



Emme hävitä tai pyyhi pois sitä vain vähän. Emme päästä irti siitä vain vähitellen. Se on poissa. Se on poissa. Pimeysvalheessa ei ole gravitaatiota. Ei ole vetoa siihen ajatteluun, että olet paha tai voisit olla paha, jos et ole varovainen.



Menet tämän yli. Jos olet ollut huumeriippuvainen, ei ole huolijäämää siitä, palaatko joskus takaisin huumeisiin. Ei, et palaa. Ei itsesi pidättelemistä huolehtien, että jos olet juonut liikaa jossain kohtaa, palaat suoraan siihen. Ei, et palaa. Kuljet eteenpäin. Se ei ole enää osa sitä valhetta, jonka uskot. Kuljet vain eteenpäin.



Et taistele sitä vastaan. Et kamppaile sen kanssa. Et tee siitä seremoniaa. Kuljet vain eteenpäin … vallan yli, joka on valhe. Pimeyden yli, joka on valhe. Sen yli, että olet tehnyt joskus jotain väärää. Se on suurin valhe, jonka olet koskaan kertonut itsellesi. Se on suurin valhe, jonka olet koskaan uskonut – että olet tehnyt jotain väärää.



Mieli taistelee sinua vastaan tässä, se taistelee ehdottomasti sinua vastaan tässä. Siitä tulee älyllinen. Se yrittää oikeuttaa. Se yrittää tehdä tuon jutun ja sanoo: "No, okei, olemme 10 prosenttia parempia, päästämme irti 10 prosentista uskossamme pimeysvalheeseen." Mieli sanoo: "Mutta et ole valmis. Et voi päästää siitä kaikesta irti." Mieli tulee filosofiseksi siitä. Se väittelee siitä. Ei. Ei. Ei enää. Olemme valmiita.



Nimittäin koska on edelleen valhe, jos uskot, että olet tehnyt jotain väärää. On edelleen valhe, jos uskot valtaan. Vielä yhden prosentin uskossakin pimeyteen ja valtaan, uskot, että tuo yksi prosentti voittaa 99 prosenttia. Uskot, että yksi prosentti riittää tartuttamaan joka osasi. Uskot, että sinun pitää kantaa tuota yhtä prosenttia mukanasi, ja sitten tuo yksi prosentti on itse asiassa 100 prosenttia. Se varjostaa kaikkea.



(Tauko)



Saatanan suurin saavutus oli saada ihmiset uskomaan, että hän on olemassa.



Kuka Saatana on? Ihmisiä jotka eivät sallineet itsensä olla "minä olen". Ihmisiä jotka alussa käyttivät ajatusta Saatanasta ja pimeydestä toisten kontrolloimiseen. Ihmisiä jotka eivät voineet rakastaa itseään. Se on Saatana. Ihmisiä jotka eivät voineet uskoa, että he olivat jumalaisia, että he eivät voineet itse asiassa tehdä mitään väärin, ennen kuin alkoivat uskoa väärään.



Se on suuri askel. Se on hyvin suuri askel.



Se on tavallaan pelottavaa, koska on edelleen tuon jäämä, tuo pieni pala pimeyttä, tuo usko valheeseen, tuo usko, että teitte jotain pahaa, että te ette menestyneet bisneshankkeessa, että te ette menestyneet suhteessa, ette menestyneet lastenne kanssa. On suuri askel päästää siitä kaikesta irti. Suuri askel.



Sanoisin, että se on yksi kolmesta suurimmasta asiasta, kolmesta suurimmasta askeleesta jonka koskaan otatte. Se saattaa olla suurin.



Ja se aiheuttaa valtavaa pääpeliä. Haluan kertoa teille nyt, että se nyrjäyttää teidät. Mutta haluan myös kertoa teille, että se on jo ratkaistu. Olette jo kulkeneet sen yli. Vaikka se nyrjäyttää aivonne, ajatuksenne ja se saa teidät maahan, saa teidät huutamaan mielen ahdistuksessa, olette kulkeneet sen yli. Olette jo kulkeneet yli pimeys- ja valtavalheesta, kaikesta siitä muusta valheesta, mitä olette koskaan ajatelleet tehneenne. Olette jo kulkeneet sen yli. Huomaatte, että vallattomassa elämässä on oikeasti kyse vapaudesta.



Vapautta on, kun sallit sen, ettet ole koskaan tehnyt mitään väärää. Ja katso, miten mieli reagoi tähän. Katso, miten se yrittää saada sinut osallistumaan, vetää sinut mukaan. "Tietysti olet tehnyt asioita väärin", se sanoo. "Kenties voimme – neuvotellaanpa", mieli sanoo. "Tehdään siitä hieman vähemmän väärää, okei", mieli sanoo. "Nipistetään vähän vääryyttä tästä pois. Mutta se on edelleen väärin, mutta ei yhtä väärin." Katso, miten mieli yrittää saada sinut neuvottelemaan. Mestari ei neuvottele.



Tästä ei neuvotella, koska yhdenkin prosentin usko siihen, että olet tehnyt jotain väärää, että olet pimeyttä, että on valtaa, tuo yksikin prosentti on 100 prosenttia. Koska on ollut iskostettuna sinuun, massatietoisuuteen, että Saatana on niin vaikutusvaltainen, niin tehokas, että yksikin ajatus Saatanasta voi kaataa koko talon, kaataa oikeamieliset. Se ei ole totta, mutta siihen ihmiset uskovat, ja siksi niin on.



Emme voi toimia tässä vähitellen. Emme voi viettää seuraavaa vuotta nakertaen pois valheita pimeydestä, valheita että teit jotain väärää. Niinpä olen päättänyt tänään vipata sen kaiken pois.



Ja pyydän teiltä etukäteen anteeksi, hyvin aidosti. Pyydän anteeksi sitä, mitä jotkut teistä tulevat käymään läpi – henkistä ahdistusta, sisäisiä väittelyjä, omaa kamppailuanne paholaisenne kanssa. Mutta tiedän, että on parempi, että hoidamme tämän kerta kaikkiaan, ja olette lopulta ok. Olette lopulta ehdottoman loistokas, upea.



On vaikeaa, hyvin vaikeaa vain mennä yli kaikesta vanhasta helvetin ohjelmoinnista ja kaikesta muusta. Se on hyvin vaikeaa. Pahuuden ohjelmointi ja maailma yrittävät osoittaa sinulle: "Ei, pahuus on totta. Katso. Katso, mitä tapahtuu joka päivä." Se ei ole sinun todellisuuttasi, se on heidän todellisuuttaan. En puhu nyt pahuuskäsitteen poistamisesta koko tältä planeetalta. Puhun sinusta – henkilökohtaisesta elämästäsi. Kyse on siitä. Onko tuolla ulkona edelleen pahuutta? Joo, koska he uskovat siihen. He ovat riippuvaisia siitä. Siitä ja vallasta – he ovat riippuvaisia siitä.



Voitko olla sen kanssa rinnakkain? Joskus, kyllä. Ei aina. Sinun täytyy päästä pois. Tuo liikaa tuskaa sydämeesi nähdä, miten he jatkavat valheessa elämistä. He jatkavat uskomista pahuuteen, Saatanaan, pimeyteen, vaikka heidän ei tarvitse.



Itkeekö ylösnoussut mestari aika ajoin? Ehdottomasti. Koska sattuu nähdä, miten ihmiset jatkavat kärsimistä, vaikka heidän ei tarvitse. Mutta he eivät kuuntele. He eivät tee jotain niin helppoa kuin kulje ohi pimeydestä, pahuudesta, pahasta ja vallasta. Ja sitten me emme voi tehdä mitään.



Siis tänään lähdemme pois valheesta. Suoraan pois valheesta. Ei enää. Ei neuvottelua. Ei vähentämistä 10 prosentilla, 15 prosentilla. Ei.



Pois valheesta.



Oivallatko, että tuomme tällä hetkellä myös esiin paljon, mikä on tukahdutettu, mitä on pidätelty, soviteltu. Se tulee nyt esiin. Se taistelee selviytymisensä puolesta. Se taistelee identiteettinsä puolesta, tämän valheeseen uskomisen puolesta. Älä taistele sitä vastaan. Älä taistele sitä vastaan. Älä osallistu siihen. Kulje eteenpäin.



Kun sanon "kulje eteenpäin", kyse on siitä, mihin laitat tietoisuutesi. Pidätkö tietoisuutesi valheessa? Vai menetkö vapauteen?



(Tauko)



Vapaus on valheesta irtipäästämistä. Tämä on luultavasti helpoin tapa sanoa se. Vapaus on kulkemista valheen yli. Kyse on valtavasta valheesta.



Pääsette läpi tästä. Pääsette. Se on vaikeaa joillekin teistä, mutta pääsette siitä läpi. Miksi? Koska olette merirosvoja. Miksi? Koska olette jo valinneet sen. Koska olette todella mestareita ja tiedän, että voin olla ankara toisinaan, luultavasti en niin ankara, kuin minun pitäisi olla, mutta voin olla ankara toisinaan. Mutta en olisi täällä, jos en tietäisi jo, että olette mestareita.



(Tauko)



Istutaanpa tässä vain hetki ja oivalletaan, ettei teidän tarvitse tehdä mitään.



Sinun ei tarvitse kamppailla. Muistatko 60 sekunnin harjoitukseni? Sama pätee tähän. Sinun ei tarvitse tehdä työtä tässä. Annat itsesi vain mennä suuren valheen yli.



(Tauko)



Miten kauan olet elänyt tämän taakan kanssa, joka ei ole sinun, tämän taakan, että olet tehnyt jotain pahaa, että olet paha tai on pahuutta? Voitko kuvitella taas kerran yhteiskunnan, paikan, maapallon, jossa sitä ei ole, jossa kukaan ei ole koskaan myynyt tätä valhetta.



Paikan jossa ei ole tätä taakkaa. Ja kun joku uskoo johonkin, hän toteuttaa sen. Kun hän uskoo pahaan, hän toteuttaa pahan. Kun hän uskoo, että on valtaa, hän toimii vallassa.



(Pitkä tauko)



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä nyt. Vedetään kunnolla syvään henkeä.



Ja tämä on yksi merabh, jonka haluaisin saada kaikkien ladattavaksi, kuunneltavaksi. Luulen, että se oli suuri muutoskohta kaikille. Se ja 60 sekunnin liikuntaharjoitus. Ja tiedättekö mitä? Ne ovat "kirjatukeni" tänään. Aloitin 60 sekunnin harjoituksella ja päätän tällä merabhilla. Ja kaiken mistä olemme puhuneet tässä – valheen yli kulkeminen – teette 60 sekunnissa. Sen yli kulkeminen, että olette jotain muuta kuin mitä pyhin, upein ja jumalaisin olento. Kaikkien valheiden yli kulkeminen.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä sille.



Ja nyt kenties, kenties ymmärrätte, mitä tarkoitan sanoessani, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Seuraavaan kuukauteen, rakas shaumbra, suorana Münchenistä, minä olen Adamus, palveluksessanne.



Kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Kesäkuu 2016 UNET OVAT UNEKSIMISTA VARTEN

ViestiKirjoittaja hammer » 04.06.2016 09:11

UNET OVAT UNEKSIMISTA VARTEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamus mainitsi yhtenä päivänä jotain hyvin mielenkiintoista Kynnys-tapahtumassa Toscanassa. Hän sanoi, että massatietoisuuden gravitaatiosta on tullut niin voimakasta, että myös unissaan useimmat ihmiset jäävät mentaaliulottuvuuksiin.

Tällä oli merkittävä vaikutus minuun. Pidän unien näkemisestä yöllä (ja myös päiväuneksimisesta valveilla). Useita kertoja yössä ja joka aamu siirryn nukkumistilasta valvetilaan suoraan unesta. Olen aina tietoinen unikokemuksen jättämisestä ja paluusta 3D-ihmiselämään. Olen harvoin, jos koskaan, tietämätön unitarinastani. Joskus unet herättävät minut keskellä yötä ollessaan hyvin intensiivisiä tai realistisia. Voin olla hereillä 10-20 minuuttia ja sitten palata samaan uneen, kuin minulla olisi ollut vain lyhyt tauko.

En pidä joistain unistani, vaikka rakastankin unien näkemistä. Jotkut unet ovat pelottavia, kun taas toiset ovat turhauttavia. Noin 75%:iin unistani liittyy muita ihmisiä, kun taas 25%:ssa olen vain minä. Näen unta lentämisestä ilmassa – jostain kumman syystä olen aina lootusasennossa enkä kädet ja jalat levitettynä kuin Supermiehellä – ja uimisesta veden alla ilman tarvetta hengittää. Linda sanoo, että pidän varmaan tunteja yöllä, koska puhun ääneen unissani ja käteni liikkuvat kuin jollain luennoitsijalla. Hän sanoo, että puhun usein kielellä, jota hän ei ymmärrä. Minulla on myös noloja unia, joissa menen julkiselle paikalle ilman housuja ja unohdan high schoolin lokeron numeroyhdistelmän.

Unet ovat valtava osa elämääni. Kun ihmiset kertovat minulle, etteivät he näe koskaan unta, tiedän heidän itse asiassa näkevän – he eivät vain muista uniaan palatessaan valvetilaan. Mutta kaikki näkevät unta joka yö.

Unet vapauttavat meidät kehosta ja mielestä tietyksi aikaa joka vuorokausi. Ne ovat olleet jatkuvat muistutus, että tämä planeetta ei ole oikea kotimme eikä fyysinen todellisuutemme ole universumin keskus. Näemme unta voidaksemme mennä tuolle puolen, säilyttää linkin juuriimme enkeli- ja sieluolentona. Monella tapaa unet ovat todellisempia kuin valvetila.

Ja nyt Adamus sanoo, että useimmat ihmiset eivät mene mentaalimaailmojen ulkopuolelle unissaan, koska massatietoisuudesta on tullut niin tiheä. Seuraamukset ovat valtavia. On vähemmän yhteyttä vapaaseen itseen. On enemmän riippuvuutta omasta mentaaliaspektista. On vähemmän oivalluksia ja vähemmän visonäärisiä energioita. Perimmiltään on enemmän riippuvuutta vallasta ja vallan puutteesta. Maailmasta tulee enemmän ja enemmän älyllinen ja samalla vähemmän ja vähemmän aistillinen. Jos ihmiset pysyvät mentaalitilassa nukkuessaan, ei ole hengähdystaukoa jokapäiväisestä ihmiselämästä. Se on kuin työn tekemistä samatta koskaan taukoa tai lomaa.

Sanassa "uni" (suom. huom. sama sana on myös "unelma") ei ole kyse vain siitä, mitä tapahtuu yöllä nukkuessamme. Käytämme tuota sanaa myös viittaamaan isosti ajattelemiseen. Siinä on kyse pyrkimyksistä ja toiveista. Siinä on kyse menemisestä tuolle puolen. Lapset uneksivat astronautiksi tai olympialuistelijaksi tulemisesta. Nuoret uneksivat maailman ympäri matkustamisesta tai gourmet-ravintolan omistamisesta tai uuden teknologian keksimisestä. Me uneksimme maailmasta, jossa ihmiset elävät harmoniassa ja yltäkylläisyydessä. Tällaiset unelmat ovat laatikon ulkopuolella ajattelemista ja sydämen suurimpien toiveiden täyttämistä.

Kun Adamus sanoi, että uniammekin rajoittaa massatietoisuuden gravitaatio, se huoletti minua kovasti, koska unet ovat yhteys luoviin, ei-älyllisiin ja elämän antaviin maailmoihin. Se oli melkein, kuin olisi kuullut hänen sanovan, että luovuus on hiipumassa. Kuvittelin maailman, jossa kaikessa on kyse datasta, biteistä ja logiikasta, jossa ihmiset ovat vain vähän enemmän kuin biologisia koneita ja jossa tiede ja matematiikka ovat ainoat hyväksytyt ajattelumuodot. Kuvittelin ihmisten tulevan tylsiksi ja värittömiksi, ilman intohimoa ja toiveita. Jokapäiväisessä elämässä olisi kyse vain aikatauluista, tuottavuudesta, panos-tuotoksesta, tavoitteista, standardoinnista ja tehokkuudesta. Kaikkea laatikon ulkopuolista ajattelua halveksittaisiin ja kaikki luova ilmaisu johtaisi rangaistukseen. Tästä on luultavasti jo jokin kammottava tieteiselokuva, nimeltään jotain sellaista kuin "Päivä jolloin Maa lakkasi uneksimasta".

Pohdiskelin Adamuksen toteamusta muutaman päivän. Katselin ihmisiä ja mietin, minne he menivät yöllisillä matkoillaan. Luin uutisia internetistä ja tarkkailin, miten ihmiset olivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tilanne ei ollut niin paha kuin se synkeä kuva, jonka olin kuvitellut, mutta aloin ymmärtää Adamuksen pointin.

Jos massatietoisuuden gravitaatio jatkuvasti estää ihmisiä uneksimasta mentaaliulottuvuuksien ulkopuolella, elämän taika luiskahtaa pois.

Sitten muutama päivä myöhemmin oivalsin, miksi shaumbrat ovat täällä, ja Adamus vahvisti sen yhden Ahmyo-retriittisession aikana. Päätimme inkarnoitua tänä aikana tuodaksemme tietoisuutta maapallolle, ja tietoisuuden myötä tulee aistillisuus ja luovuus. Muutamana viime vuotena Adamus on puhunut pitkään sen tärkeydestä, että mennään ihmisaistien ja –mielen tuolle puolen. Hän on painottanut mielikuvituksen tärkeyttä. Hän on sanonut, että "taide muuttaa maailman", eli luovuutemme ja aistillisuutemme ovat valo maailmalle, josta on tullut hyvin älyllinen ja harmaa.

Unet ovat uneksimista varten … menemistä mentaaliulottuvuuksien tuolle puolen, joko yöllisessä unitilassa tai sydämensä toiveiden kuvittelemisessa. Ennen kuin menet nukkumaan illalla, tee tietoinen valinta nähdä unta massatietoisuusgravitaation tuolla puolen, enkeli- ja kristalliulottuvuuksissa. Ennen kuin sanot sydämesi toiveille: "Se ei ole mahdollista", tee tietoinen valinta kuvitella mahdollisuuksia, jotka uhmaavat jokapäiväistä arkielämää.

Ahmyo-retriitin kolmannen päivän lopussa Adamus sanoi: "Morgan le Fey, kuningas Artturin sisarpuoli, tuli luokseni, kun olin Merlin. Hän sanoi: "He (kristityt) tappavat taikamme. Kiroan heidän ihmisaistinsa." Kenties tämä on jotain enemmän kuin pelkkä ritarin tarina.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.6.2016 KULJE ETEENPÄIN 10

ViestiKirjoittaja hammer » 10.06.2016 17:50

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 10
KULJE ETEENPÄIN 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.6.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, rakastettu St. Germain, Adamus-tietoisuusnäytöksessä.



Tervetuloa, rakas shaumbra. Tervetuloa (yleisö taputtaa). Kiitos.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän virstanpylväs-shoudin. Virstanpylväs. Siitä tulee eeppinen. Siitä tulee epätavallinen. Siitä tulee jotain, jonka muistatte kauan merkkinä.



Näen sinut



Aaaaah! Kävelen ympäri. Rakastan kävellä ympäri ja katsoa kauniita silmiänne. Kyllä, katsoa jokaista teitä. Katson teitä – huokaus – ja joskus se saa minut nauramaan ja joskus se saa minut itkemään (naurua), koska ette oivalla, keitä te oikeasti olette. Tämä peli, kenties tämä gravitaatio estää teitä todella oivaltamasta. Mutta minä voin katsoa teitä silmiin ja minä näen, keitä olette. Hyvin, hyvin erityksiä tosiaankin, monista syistä, joista puhumme tänään.



Näen sen olennon, joka oli kanssani kauan sitten mysteerikouluissa. Näen sen olennon, jolta kysyin, jolle sanoin: "Olet valmis. Olet täysin valmis valaistumiseesi." Kauan sitten sanoin teille tämän ja te sanoitte: "Ei aivan vielä, ei aivan vielä." Ei siksi, että te ette ollut valmis, vaan halusitte palata hyvin erityislaatuiseen aikaan, hyvin erityislaatuiseen aikaan. Sanoitte: "Haluan odottaa. Lähden mysteerikoulusta, mutta haluan odottaa valaistumista, kunnes planeetalla on oikea aika." Ja täällä olette nyt (katsoen kameraan). Rakastan tehdä tätä ihmisten kanssa, jotka kuuntelevat internetissä. Aaa!



Mutta täällä olette nyt, melkein yksitellen valittuna, voitaisiin sanoa. Potkaisin monia ulos mysteerikouluista. Voi, heitä oli paljon. He eivät todellakaan olleet valmiita. He olivat valtatripillä tai egotripillä. He eivät olleet vielä fyysisesti tai tunteellisesti valmiita. Mutta te kaikki, te kaikki täällä olette valmiita. Ja sitten sanoin: "Palataan takaisin yhdessä muutaman sadan vuoden kuluttua." (Muutama naurahdus) Se ei ole pitkä aika, näyttää vain siltä. Sanoin: "Palataan takaisin yhdessä muutaman sadan vuoden päästä, tänä planeetan eeppisenä aikana." Selitän myöhemmin, mitä tarkoitan sillä.



"Keräännytään yhteen, ja vietetään ensin vähän aikaan rakkaan ystäväni kanssa, joka tunnetaan Tobiaksena. Vietätte jonkin aikaa hänen kanssaan, mikä auttaa parantamaan haavoja, rakastamaan taas itseänne, korjaamaan joitain vaurioita, joita on tullut ihmismuodossa olemisesta."



Niin valaistuneita ja nerokkaita kuin olettekin, palaaminen Maahan, erityisesti tässä elämässä, on ollut hyvin haastavaa ja aiheuttanut ongelmia. Jotkut teistä tulivat takaisin hyvin nopeasti vanhoihin perheisiin, vanhaan karmaan; jotkut teistä tulivat takaisin vanhoihin suhteisiin, jotka muuttuivat avioliitoiksi tai kumppanuuksiksi ja moniksi haavoiksi. Niinpä sanoin: "Viettäkää vähän aikaa rakkaan ystäväni Tobiaksen kanssa." Ja monet teistä viettivät ja muistelitte Tobiaksen kanssa, keitä olitte.



Hän teki loistavaa työtä. Jotkut teistä muistelevat häntä vielä rakastavasti, teillä on hyvin helliä hetkiä. Jotkut teistä tulivat Tobiaksen jälkeen, mutta te vietitte siis aikaa Tobiaksen kanssa ja sitten kun hän oli valmis inkarnoitumaan takaisin maan päälle, minä tulin sisään.



Tulin sisään ollakseni täällä hyvin pienen ja valikoidun ihmisryhmän kanssa – teidän, jotka kutsutte itseänne shaumbraksi, jotka tulette elämän kaikilta aloilta, kaikista mahdollisista ammateista ja maista ympäri maailmaa. Ei ole todella toista yhteistä sidettä, kuin oivaltamisenne tässä elämässä.



Tulin siis takaisin työskentelemään teidän jokaisen kanssa, ja näen, keitä olette, keitä todellisuudessa olette. Tiedän, keitä olette. Haluan teidän näkevän sen nyt. Haluan teidän näkevän tuon saman todellisen enkelin, tuon valaistuneen ihmisen, sen joka ei ole enää jumissa mielessä, sen joka ei ole enää jumissa tunnekysymyksissä – ja missä helvetissä on kahvini?! (Naurua) Työskentelen kahvipalkalla. Ei makseta mitään muuta, vain kahvia. Vain yksinkertaista kahvia. Missä on Sandra, kun tarvitsen häntä? (Lisää naurua) Missä on Edith, kun tarvitsen jonkun, jota pitää kovilla? (Lisää naureskelua)



Mutta mestarin lailla vedän syvään henkeä ja oivallan, että se tulee minulle. Se tulee tänne, joo. Teillä saattaa olla vaikeuksia löytää kahvia tauolla, mutta se tulee tänne (lisää naureskelua).



Oivallan siis, keitä olette. Tiedän, miksi olette täällä. Tiedän myös yleisesti ottaen, milloin teette tuon uskomattoman läpimurron, jota olette odottaneet. Tiedätte, mitä se on, mutta ette tiedä, miten siihen päästään. Voitte tuntea sen lähestyvänä ja selkeänä osana elämäänne, mutta ette tiedä, milloin se tapahtuu.



Heräätte aamulla ja mietitte: "Onko se tämä päivä? Tuleeko se nyt?" Kamppailette päivän läpi ihmetellen: "Mitä teen väärin? Mitä minun täytyy tehdä seuraavaksi? Milloin tämä oivaltaminen tulee?" Ja se on turhauttavaa – hyvin, hyvin turhauttavaa.



Mutta pari kohtaa tässä. Ensinnäkin, voitaisiin sanoa, että jumalaisella tasolla odotatte itse asiassa edelleen. Ette tee mitään väärin. Sisällenne jonkin sanoo: "Ei aivan vielä, ei aivan vielä."



Tiedän, että monet teistä väittelevät siitä kanssani. Suututte minulle: "Hitto soikoon! Hitto soikoon, Adamus! Haluan sen nyt! Olen pyytänyt sitä nyt. Missä helvetissä se on?!" Olette odottaneet. Odottaneet. Olette oppineet paljon. Olette edelleen selvittäneet joitain vanhoja asioita, mikä on hyvä asia, mutta olette vain odottaneet oikeaa aikaa.



Tiedän, kuka olette. Olen työskennellyt kanssanne aiemmin. Näen, kuka olette. Ette ole vain tuo kamppaileva ihminen, joka yrittää saada tolkkua elämästä ja päästä johonkin, mitä kutsutaan "henkiseksi valaistumiseksi", mistä ette ole oikein varma, mitä se on tai milloin se tapahtuu. Te vain odotatte.



Niinpä pidän sitä hetken siinä, ja palaamme siihen myöhemmin. Mutta katson ja joskus minun täytyy nauraa ja joskus minun täytyy itkeä. Nauran, koska ikään kuin oivallatte, miten yksinkertaista kaikki on, miten olitte tavallaan päättäneet kummallisella tavalla odottaa, ja oivallatte, miten se ei ole itse asiassa suurta kamppailua. Se on itse asiassa melko yksinkertaista. Ja itken joskus sen vuoksi, minkä läpi laitatte itsenne fyysisesti ja tunteellisesti, eikä niin tarvitse olla. Ei tarvitse.



Sanotte: "Mutta Adamus, minulla ei ole mitään kontrollia siihen, mitä kehossani tapahtuu. Adamus, mieleni tulee hulluksi. Minulla ei ole mitään kontrollia siihen." Mutta vedetäänpä syvään henkeä ja mennään sen yli. Joo, ole hyvä (vähän naureskelua, kun kahvi ojennetaan hänelle). Se tulee minulle, minä en tule sen luo.



SHAUMBRA (nainen): Se on kuumaa.



ADAMUS: Se on kuumaa.



SHAUMBRA: Ole varovainen, se on kuumaa.



ADAMUS: Kuumaa! Kuuma ei haittaa minua. Minä tunnen kuuman! Siis, kiitos (Adamus siemaisee kahviaan) Melko hyvää … Sandra. (Vähän naurua) Ai, ai! Hän katsoo minua nyt pahasti internetin kautta (lisää naurua).



Okei, missä olimmekaan? Ai, tiedän, missä olimme. Näen, kuka olette. Haluan nauraa. Haluan itkeä joskus. Ja ennen kaikkea haluan vain kehottaa rentoutumaan valaistumiseenne. Rentoutukaa vain siihen. Älkää tehkö siitä sellaista kamppailua. Älkää tehkö niin kovasti työtä siihen. Rentoutukaa vain. Ette ajattele tietänne siihen, ettekä pakota tietänne siihen. Rentoutukaa siis vain siihen. Siksi olemme täällä.



Päivän kysymys



Seuraavaksi Linda mikrofoniin. Joo, joo, on teidän vuoronne, on teidän vuoronne.



Linda mikrofoniin. Linda vie mikrofonin yleisön joukkoon ja antaa sen vapaaehtoiselle. Hän näkee kätenne nousevan silloinkin, kun se ei nouse. Anna se vapaaehtoiselle, ja aloitamme tämän shoudin kysymyksellä: millä tavalla olet erilainen nyt tänään kuin neljä vuotta sitten? Millä tavalla olet erilainen nyt kuin neljä vuotta sitten? Ole hyvä, rakkaani.



SHAUMBRA 2 (nainen): Voi, Adamus! Olen täällä!



ADAMUS: Voi, Adamus. Kyllä (he naureskelevat).



SHAUMBRA 2: Kaikki on erilaista.



ADAMUS: Kaikki on erilaista. Nimeä kolme asiaa, jotka ovat erilaisia.



SHAUMBRA 2: Olen hyvin tietoinen.



ADAMUS: Olet hyvin tiet- … hyvä.



SHAUMBRA 2: Olen täällä.



ADAMUS: Mm hmm. Mm hmm.



SHAUMBRA 2: Ja rakastan.



ADAMUS: Sinä …



SHAUMBRA 2: Rakastan.



ADAMUS: Rakastat mitä?



SHAUMBRA 2: Kaikkea (nainen naureskelee).



ADAMUS: Kaikkea?



SHAUMBRA 2: En kaikkea, mutta rakastan elämää.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Rakastat elämää, okei.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Ei suuria haasteita elämässäsi tällä hetkellä?



SHAUMBRA 2: Kyllä, on suuria haasteita, mutta se on hyvä. Se on ok.



ADAMUS: Pidät suurista haasteista.



SHAUMBRA 2: En! Mutta – kyllä. (Adamus naureskelee) Ei, vaan tavallaan rakastan sitä, koska – rakastan selvitä niistä.



ADAMUS: Aivan. Tunnetko itsesi paremmaksi elämässä nyt, kuin olit neljä vuotta sitten?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Oletko selkeämpi nyt kuin neljä vuotta sitten?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Oletko nyt onnellisempi?



SHAUMBRA 2: (pieni tauko) Kyllä.



ADAMUS: Oletko yltäk- … Tota, "Kyllä, tavallaan. Mitä onnellisuus on?" Oletko yltäkylläisempi nyt?



SHAUMBRA 2: Kyllä, kyllä.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Oletko fyysisesti terveempi?



SHAUMBRA 2: Tota, en oikeastaan.



ADAMUS: Et oikeastaan. Miksi?



SHAUMBRA 2: Koska on pieniä keho-ongelmia.



ADAMUS: Joo, joo. Joo, okei. Mutta sanon, että mentäessä tähän, minne olemme menossa, on tärkeää olla terve.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: On tärkeää olla kroppa kunnossa.



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Voitko antaa itsellesi tuon luvan saada kehon takaisin tasapainoon?



SHAUMBRA 2: Kyllä.



ADAMUS: Oletko kuunnellut Ancestral Freedomin (= vapaus esi-isistä)?



SHAUMBRA 2: En vielä (vähän naureskelua).



ADAMUS: Anna tänne se mikrofoni! (Lisää naureskelua) Anna se … Tein kantani selväksi vai mitä? (Vähän kikatusta) Ymmärrät myöhemmin. Kuuntele se. Linda antaa sen lahjaksi sinulle. Hän lähettää sinulle linkin, joten se on ilmainen. Kyllä, kyllä. En voi painottaa sitä liikaa. Puhun siitä aivan hetken kuluttua.



Seuraava, seuraava. Miten olet nyt erilainen kuin neljä vuotta sitten?



LINDA: Mmmmm.



ADAMUS: Voi, et voi mennä piiloon (muutama naurahdus). Hei, rakkaani. Hyvä nähdä sinut taas.



SHAUMBRA 3 (nainen): Olen todella onnellinen, että olen täällä. Odotin tätä innolla, enkä odottanut, että seisoisin täällä ja minun tarvitsisi puhua.



ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 3: En vain odottanut sitä (hän naureskelee).



ADAMUS: No, mitä odotit – istuvasi vain hiljaa tuolissa shoudin ajan?



SHAUMBRA 3: Kyllä! (He naureskelevat)



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 3: Toivoin sitä. Toivoin.



ADAMUS: Oletteko huomanneet, että silloin kun toivotte pysyvänne pienenä, ettei kukaan huomaa, saatte mikrofonin? Tässä on hyvin mielenkiintoinen dynamiikka. Selitän sitä myöhemmin shoudissa. Miten olet erilainen nyt kuin neljä vuotta sitten?



SHAUMBRA 3: Kun katson luovuuttani, se on hyvin erilaista.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 3: Kun katson työtäni, suhde potilaisiin tulee intiimimmäksi ja hyvin syväksi. Ja kun katson seminaarejani, energia on täydellistä.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 3: Todella täydellistä.



ADAMUS: Millainen terveytesi on?



SHAUMBRA 3: Terveyteni on – kuuntelin Ancestral Freedomin (naurua).



ADAMUS: No, en käytä sinua enää puhemiehenä! Millainen terveytesi on?



SHAUMBRA 3: Ei kovin hyvä.



ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 3: Ei kovin hyvä (hän huokaa). En tiedä. Tarkoitan, että olin paremmassa kunnossa aiemmin.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA: Olin paremmassa kunnossa aiemmin.



ADAMUS: Enemmän energiaa.



SHAUMBRA 3: Kyllä.



ADAMUS: Joo. Vähemmän kipuja?



SHAUMBRA 3: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Mistä siinä on kyse? (Nainen kohauttaa olkapäitään) Hmm. Älä sano sitä. Älä sano: "En tiedä." Keksi jotain, valehtele minulle, mitä tahansa. Älä vain sano: "En tiedä", joo.



SHAUMBRA 3: Olisin saman tein sanomassa, etten tiedä, mutten sano sitä.



ADAMUS: Joo (lisää naureskelua).



SHAUMBRA 3: Tarkoitan, että minulla on tunne … Kävin Thresholdin (= kynnys) ja siitä lähtien minusta on tuntunut – tarkoitan, että kenties se on normaalia – kaikkea on tullut esiin. Kaikkea vanhaa kamaa kehossa, vain kehossa, koska muu on täydellistä.



ADAMUS: Joo, hyvä. Siis vain keho. Mielenkiintoista.



SHAUMBRA 3: Kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos, ja kiitos, että halusit puhua kanssani tänään (vähän naureskelua).



Seuraava. Miten olet tänään erilainen kuin neljä vuotta sitten? Voi pojat.



Tervehdys, mestari.



SHAUMBRA 4 (mies): Tervehdys.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 4: Ai, tarkoitatko minä erilainen vai elämä yleisesti?



ADAMUS: Miten olet tänään erilainen kuin neljä vuotta sitten? Mikä on muuttunut elämässäsi?



SHAUMBRA 4: Ai, niin kun kaikki. Vaihdoin asuinmaata. Vaihdoin työpaikkaa. Vaihdoin – olen paljon yltäkylläisempi, paljon luovempi.



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 4: Teen, mitä rakastan.



ADAMUS: Hyvä. Enemmän selkeyttä?



SHAUMBRA 4: Joo, joo. Paljon enemmän selkeyttä.



ADAMUS: Haluaisitko palata neljän vuoden taakse?



SHAUMBRA 4: Ei.



ADAMUS: Ei. Ei, okei. Hyvä, kiitos.



SHAUMBRA 4: Se oli siinä?



ADAMUS: Joo, se oli siinä. Ei kovin tuskallista. Joo, ellette anna minulle väärää vastausta (muutama naurahdus). Hyvä.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Voi, toki, toki. Ole hyvä, miten olet tänään erilainen verrattuna neljän vuoden takaiseen?



GUDRUN (nainen): Olen ajatellut sitä. On vaikea muistaa, mutta voin sanoa, että minusta tuntuu paljon vähemmän uhrilta, jos lainkaan.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Vähemmän uhri.



GUDRUN: Kyllä, se oli varsinainen teema.



ADAMUS: Kyllä.



GUDRUN: Ja minusta tuntuu paljon tyynemmältä sisälläni.



ADAMUS: Kyllä.



GUDRUN: Ja olen paljon, paljon, paljon yltäkylläisempi. Se ei ole enää ongelma.



ADAMUS: Hyvä.



GUDRUN: Ja se on oikeastaan perusta monissa asioissa. Ja …



ADAMUS: Millainen energiasi on?



GUDRUN: Terveyteni alkaa vaivata minua vähän, sydän ja muutama muu pikkuasia, joiden luulen olevan yhteydessä tähän koko muutokseen yleisesti ottaen. En siis ole käynyt lääkärissä vuosiin, joo. Joo, se on – jos kysytään, niin tulee mieleeni aina silloin tällöin, että kenties on jotain, mistä minun pitäisi tietää.



ADAMUS: Miten nukut yöllä?



GUDRUN: Voi, tuskin yhtään.



ADAMUS: Joo, okei.



GUDRUN: Rehellisesti. Olen lakannut olemasta huolissani siitäkin, koska ajattelen, että okei, minulla on aikaa. Minulla on varaa nukkua myöhään tai olla vähän rennompi sen suhteen. Minun ei tarvitse nousta ylös kuudelta joka aamu. Mutta varmasti se on olemassa. Joskus ajattelen sen johtuvan melusta ympärilläni talossa, korttelissa, jossa asun.



ADAMUS: Voi, on melua, muttei se ole välttämättä ulkopuolella.



GUDRUN: Joo, joo.



ADAMUS: Joo, joo.



GUDRUN: No, joskus toivon, että voisin syyttää sitä siitä. Mutta tunnen joskus, että tunnin nukkumisen jälkeen – sen olen huomannut, että kyse on vain tunnista – olen tuntenut, että olen nukkunut ainakin 10 tuntia.



ADAMUS: Aivan.



GUDRUN: Kahdentoista ja yhden välillä aamulla tai ennen kolmea tai kolmen jälkeen, ja se on käytännöllisesti katsoen todella tuo tunnin nukkuminen. Ja katson herätyskelloani enkä voi uskoa, että se on vain yksi tai kaksi.



ADAMUS: Aivan.



GUDRUN: Sen olen huomannut.



ADAMUS: Okei, hyvä.



GUDRUN: Joo. Ja oivalsin, että olet sanonut aiemmin, että se unen pituus jonka luulemme tarvitsevamme, ei ole enää pätevä.



ADAMUS: Irrelevantti.



GUDRUN: Se on siis hyvin rauhoittavaa.



ADAMUS: Hyvä, kiitos.



GUDRUN: Okei, kiitos.



ADAMUS: Ja muuten, te jotka olette helpottuneita, että lähellänne istuva henkilö sai mikrofonin, ja luulette, että Linda lähtee pois, niin hän ei lähde (vähän naureskelua). Olette kuin: "Voi! Hyvä, hyvä! Olen niin iloinen, että Gudrun sai mikrofonin ja nyt minä en saa." Voi, ei, ei, ei, ei, ei. Joo (lisää naureskelua). Hyvä, kiitos.



Ja miten elämäsi on erilaista nyt kuin neljä vuotta sitten?



SHAUMBRA 5 (nainen): No, sanouduin irti aiemmasta työpaikastani vuosi sitten, ja olen tyytyväisempi elämään nyt.



ADAMUS: Mm hmm. Mitä kuuluu kaikelle mielen toiminnalle, aivopuheelle?



SHAUMBRA 5: Sitä on vähemmän, paljon vähemmän.



ADAMUS: Joo. Paljon vähemmän?



SHAUMBRA 5: Joo, paljon vähemmän.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 5: Joo.



ADAMUS: Hyvä. Oletko onnellisempi?



SHAUMBRA 5: Kyllä.



ADAMUS: Mikä on suurin valituksenaiheesi?



SHAUMBRA 5: (huokaisten) Tarvitsen uuden auton, kenties (hän naureskelee).



ADAMUS: Salli se sitten!



SHAUMBRA 5: Joo!



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 5: Sallin.



ADAMUS: Ja tiedän, että kun sanon näin, niin jotkut teistä tavallaan: "Yäk, yäk!" Se on kuin: "Ei, lopeta. Salli se, just joo." Okei. Millaisen auton saisit?



SHAUMBRA 5: Audin.



ADAMUS: Audin. Mikä malli? Cauldre haluaa tietää, minä en välitä.



SHAUMBRA 5: 380, luulisin.



ADAMUS: Okei, joo.



SHAUMBRA 5: Joo?



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



SHAUMBRA 5: Joo?



ADAMUS: Hyvä. Kiva auto, hän sanoo. Minä en tiedä. Minulla on edelleen hevoseni ja vaununi (naurua). Pidän niistä. Joo, hyvä. Kiitos. Pari vielä, Linda.



LINDA: Ei mikään ongelma.



ADAMUS: Miten elämäsi on erilaista kuin neljä vuotta sitten?



LINDA: Nainen, jolla on silmälasit, kiitos.



ADAMUS: Hei.



EDITH: Hei.



ADAMUS: Joo. Miten elämäsi on erilaista?



EDITH: Rakastan itseäni paljon enemmän kuin aiemmin.



ADAMUS: Rakastat itseäsi, hyvä.



EDITH: Ja se on …



ADAMUS: Oliko sinulla aiemmin ongelmia sen kanssa, itsesi rakastamisen?



EDITH: Kyllä, kyllä, kyllä.



ADAMUS: Miksi?



EDITH: Ajattelin, etten ollut tarpeeksi hyvä kaikkeen.



ADAMUS: Joo. Ja nyt olet ok.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ja mikä muu on erilaista kuin neljä vuotta sitten?



EDITH: Mmm. Olen paljon rennompi.



ADAMUS: Paljon rennompi.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Miten on yltäkylläisyytesi laita? (Edith vääntelee naamaansa) Mmmmm. Kuuntelitko Yltäkylläisyyteni – ilmaisen Yltäkylläisyys-kurssini?



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Hyvä. Kuuntele uudestaan (naurua).



EDITH: Kuuntelin muutama päivä sitten.



ADAMUS: Joo, okei. Muutama päivä sitten.



EDITH: Mm hmm.



ADAMUS: Okei.



EDITH: Ennen tätä päivää.



ADAMUS: Ai, kuuntelit sen juuri.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ai, okei. No, vie – mitä – kenties viikon, ennen kuin se tuo kaikkia rikkauksia (naurua). Älä siis ole kärsimätön. Se on joka tapauksessa ilmainen.



EDITH: Mm hmm.



ADAMUS: Joo. Millainen on terveytesi?



EDITH: Hyvä.



ADAMUS: Melko hyvä, okei.



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Ei epätavallisia särkyjä tai kipuja?



EDITH: Ei.



ADAMUS: Energiataso?



EDITH: Se on hyvä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos. Tuuraatko Edithiä?



EDITH: Kyllä.



ADAMUS: Joo, hänen nimensä on Edith (naurua). Edith, mitä tekisinkään ilman sinua? (Yleisö taputtaa) Mutta et puhunut minulle vihaisesti kuten Edith. Et pistänyt minua koville.



EDITH: En.



ADAMUS: Ja sitten sanot: "Voi eiii! Adamus!" Ja sitten minä sanon ruman sanan, ja sanot: "Voiii! Sinun täytyy kirota, Adamus!" (Lisää naureskelua) Okei. Vielä kaksi, Linda.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Miten elämäsi on erilaista kuin neljä vuotta sitten? Tervetuloa.



SHAUMBRA 6 (nainen): Kiitos. Hyvin mielenkiintoista.



ADAMUS: Hyvin mielenkiintoista.



SHAUMBRA 6: Joo.



ADAMUS: Se on mielenkiintoinen kommentti.



SHAUMBRA 6: Koska en tiedä, milloin minun täytyy tehdä jokin päätös, ja se on hyvin monimutkaista mielelleni ja sanon: "Unohda se. Hemmetti, minä sallin." Ja kaikki näyttää toimivan koko päivän. En suunnitellut tekeväni tätä ja tuota ja yhtäkkiä: "Ai! Ai! Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos." Ja sitä minulla tapahtuu nyt, ja lannistun aina silloin tällöin jostain. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä se on.



ADAMUS: Oletko kyllästynyt?



SHAUMBRA 6: Anteeksi kuinka?



ADAMUS: Oletko kyllästynyt? Kyllästynyt, tiedäthän kuin …



SHAUMBRA 6: Joo, joo, joo. En ole varma, koska olen hyvin aktiivinen. Olen hyvin aktiivinen.



ADAMUS: Hyvin aktiivinen.



SHAUMBRA 6: Joo.



ADAMUS: Ja millainen on energiatasosi?



SHAUMBRA 6: Tällä hetkellä ehkä viisi tai kuusi.



ADAMUS: Viisi tai kuusi, okei. Siis tavallaan …



SHAUMBRA 6: Kymmenestä. Kymmenestä.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 6: Joo.



ADAMUS: Joo, kymmenestä. Okei.



SHAUMBRA 6: Tällä hetkellä, joo.



ADAMUS: Entä terveytesi?



SHAUMBRA 6: Terveyteni, joo, se oli yllätys, koska en ollut koskaan ennen ollut sairas ja minulta poistettiin kaihi ja se meni jotenkin pieleen, ja se oli ensimmäinen kokemus oivaltaakseni, miten asiat toimivat, kun on sairas.



ADAMUS: Ai, joo, joo.



SHAUMBRA 6: Eikä minulla ollut koskaan ennen ollut sitä ja sanoin: "Huh!"



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 6: Joooooo! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Ei hyvä! Ei hyvä!



SHAUMBRA 6: Ja sitten sanoin: "Voi! Minä sallin!" Mutta sitten … (lisää naurua ja vähän taputuksia) Mutta nämä typerät asiat tulevat takaisin ja sanoin: "Jihuu! Vau! Hei! Lääkärisi ei ole tarpeeksi hyvä. Sinun täytyy selvittää, mitä tehdä" ja ihan sama. Se oli hullua, ja siksi energiani on sellainen, viisi tai kuusi tai ihan sama. Mutta salliminen …



ADAMUS: Salliminen.



SHAUMBRA 6: … on minun – en tiedä. Ajan ja sanoin …



ADAMUS: Miten vanha olet?



SHAUMBRA 6: Voi hyvänen aika! Vau! (Naurua) Miten kaunista! Täytän 73 muutaman päivän päästä.



ADAMUS: Seitsemänkymmentäkolme (yleisö taputtaa). Ja toin sen esiin …



SHAUMBRA 6: Kiitos.



ADAMUS: … koska elinvoimasi on paljon nuorempi kuin 73-vuotias.



SHAUMBRA 6: No, kiitos, Adamus.



ADAMUS: Ja sinulla on hyvin nuorekas energia.



SHAUMBRA 6: Kiitos, kiitos.



ADAMUS: Kiitos.



SHAUMBRA 6: Kiitos.



ADAMUS: Vielä muutama, rakas Linda.



LINDA: Vielä yksi?



ADAMUS: Vielä yksi.



LINDA: Vielä yksi.



ADAMUS: Vielä yksi.



LINDA: Mmmm, mmmm.



ADAMUS: Kaikki ovat hermostuneita (muutama naurahdus). Linda rakastaa rooliaan. Linda rakastaa mikrofonienkelinä olemista (lisää naureskelua).



Ole hyvä. Millaista elämäsi on?



SHAUMBRA 7 (mies): Se on ok, itse asiassa.



ADAMUS: Se on ok. Tuo kuulostaa kuin paskalta! (Naurua) Millainen se on verrattuna neljän vuoden takaiseen?



SHAUMBRA 7: Ensinnäkin, koko tämä ylösnousemustarina tuntuu itse asiassa kaukaiselta, mutta samaan aikaan tuntuu myös, että kaikki on paljon selkeämpää kuin silloin. Todella, ja kaikki.



ADAMUS: Millainen energiasi on?



SHAUMBRA 7: Se vähän riippuu, joskus todella hyvä ja sitten yhtäkkiä todella matala.



ADAMUS: Joo. Millainen on yleinen elämänilo, kuten sitä kutsutaan?



SHAUMBRA 7: Kuljemme nyt paljon luonnossa ja se on todella hyvin nautittavaa. Itse asiassa en ole huolissani enää niin paljon kuin neljä vuotta sitten. Se oli todella äärimmäistä silloin, ja nyt osaan nauttia todella pienistä asioista ja …



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 7: Joo, joo.



ADAMUS: Hyvä. Siis yleisesti ottaen parempi kuin neljä vuotta sitten? Huonompi? Vai …



SHAUMBRA 7: Erilainen.



ADAMUS: Vain erilaisia ongelmia.



SHAUMBRA 7: Erilainen. Joo, mieleni ei toimi enää. Se on myös erilainen asia.



ADAMUS: Ahaa! Mielesi ei toimi! (He nauravat)



SHAUMBRA 7: Joo!



ADAMUS: Hyvä, hyvä, hyvä.



SHAUMBRA 7: Se on myös erilainen asia.



ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Kiitos paljon.



SHAUMBRA 7: Kiitos.



ADAMUS: Ja kiitos Lindalle mikrofonin kuljettamisesta ympäriinsä.



LINDA: Se on minulle ilo.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Elämä neljä vuotta sitten – monet teistä ajattelivat sitä toisten vastatessa kysymyksiin. Mitä on tapahtunut viimeisenä neljänä vuotena? Mitä on tapahtunut viimeisenä 15 tai 20 vuotena tai viimeisenä vuotena, esimerkiksi?



Tämä ei ole helppo prosessi. Tämä koko herääminen ja valaistuminen voi olla hyvin, hyvin haastavaa. Teillä saattoi jokin aikaa sitten olla odotuksia siitä, mitä tapahtuu elämässänne, ja muita asioita tapahtui. Olette päästäneet irti paljosta, mitä sanoisin vanhoiksi ongelmiksi, mutta olette kohdanneet joitain muita asioita matkan varrella. Yksi niistä – luultavasti suurin jonka näen useimmilla teistä – on energiatasonne.



Teillä ei ole läheskään yhtä paljon sisäistä ristiriitaa kuin ennen. Teillä ei ole enää suuria taisteluja. Ette piinaa itseänne mielessä läheskään yhtä paljon. Sitä on tietysti edelleen joskus. Mutta yksi suurimmista asioista, jonka huomaan, on energiataso – joinain päivinä ylhäällä, joinain päivinä alhaalla, mutta yleisesti – eikä sillä ole mitään tekemistä pienen vanhenemisen kanssa. Se on vain, no, ilmiö, jota käytte läpi, ja puhumme siitä tänään, mutta näen, että on yleisesti ottaen enemmän rakkautta itseänne kohtaan. Olette tyytyväisempi itseenne nyt kuin neljä vuotta sitten, ehdottomasti tyytyväisempi kuin 10 vuotta sitten – "tyytyväisen" ollessa, ettei ole yhtä paljon mielen ongelmia – mutta on tämä energiajuttu. Ikään kuin yritätte vetää energiaa liiketoimintaanne, luoviin projekteihinne, pelkästään elämänne, suhteeseenne, ja on vähän jumiutunutta energiaa. Puhumme siitä tänään.



Kulunut vuosi



Mutta minäpä puhun viime vuodesta, kuluneesta yhdestä vuodesta. Se on ollut valtava, hämmästyttävä vuosi shaumbralle ja minulle. Ja minun on sanottava, että olin hyvin vakavissani sanoessani aiemmin, että olitte mysteerikouluissa ja olisitte voineet valita valaistumisen silloin omin päin, mennä Ylösnousseiden mestareiden klubiin, mutta ette tehneet sitä. Sanoitte: "Haluan odottaa. Haluan odottaa tällä erää."



Viime vuotena olemme todella nopeuttaneet asioita. Ennen sitä olen kehottanut ihmisiä lähtemään Crimson Circlestä. Olen sanonut, että jos et ole täällä ruumiillistunutta valaistumista varten, kehotamme sinua lähtemään. Voit tulla takaisin, kun olet valmis, mutta tämä ei ole paikka ihmisille, jotka puuhastelevat henkisyydessä. Tämä ei ole paikka ihmisille, jotka ruokkivat itseään energialla. En yksinkertaisesti salli sitä.



Tämä on paikka teidän kaikkien kaltaisille ihmisille, jotka ovat valinneet tämän elämän oivaltamiseen. Piste. En siedä niitä – enkä usko, että tekään siedätte – jotka vain kurkkivat ikkunoista, niitä jotka ilmestyvät paikalle vain tarkistamaan tilanteen, kenties tuntemaan energiaa. Esimerkiksi tänään tässä huoneessa on mahtava energia, ja se upea paikka energian syöjille. Tunnistatte heidät, jos he edes pääsisivät ovelle saakka. He pitävät draamasta. He pitävät paljosta makyosta. Mutta olemme periaatteessa pitäneet heidät ulkona energeettisesti, jotta voimme tehdä sitä työtä, jota varten tulitte tänne tässä elämässä.



Tiedän, että te ette halua sen tapahtuvan toisessa elämässä. Ette halua odottaa. Haluatte sen tässä elämässä. Niinpä juuri sitä teemme täällä yhdessä – minä teidän kanssanne.



Minulla ei ole opetussuunnitelmaa, jonka laadin kauniissa palatsimaisessa toimistossani Ylösnousseiden mestareiden klubilla. En ole selvittänyt tätä kaikkea etukäteen. Teemme sen yhdessä, kun sallitte valaistumisenne, kun laajennatte tietoisuuttanne. Siksi on hyvin vaikeaa – en voi koskaan oikeastaan kertoa rakkaalle Cauldrelle ja Lindalle ja Crimson Circlelle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Joskus menemme olettavasti yhdenlaiseen työpajaan ja tuolla hetkellä muutamme sen ja teemme jotain erilaista, koska kaikki on tilaustyönä räätälöity teitä ja ruumiillistunutta valaistumistanne varten.



Kun sanon, että näen, keitä olette, ettekä te oivalla sitä vielä, niin näen teidät, jotka olette hyvin sitoutuneita johonkin, johon sitouduitte elämiä sitten, mutta teette sen tässä elämässä. Se on hyvin erilaista kuin millään toisella ihmisryhmällä, millään toisella uskonnollisella tai henkisellä tai new age –ryhmällä. En tiedä, tunnistatteko tuon eron. Jos ette, niin menkää huvin vuoksi joku kerta yleiseen new age –tilaisuuteen tai jonkinlaisen metafyysisen asian viikonloppuretriittiin. Oivallatte yhtäkkiä, miten kauas te olette tulleet ja miten kauas me olemme tulleet.



Viime vuotena olemme kulkeneet kvantti – en halua käyttää "nopeutta" – mutta olemme olleet kvanttikiihdytetyssä energiaprosessissa. Aloitimme melkein päivälleen vuosi sitten Kryonin konferenssista Sedonassa. Työskentelen toisinaan läheisesti Kryonin kanssa, erityisesti jakaessamme näyttämön, ja keskustelin Kryonin kanssa ennen tuota tapahtumaa. Siellä oli – mitä – kahdeksan, yhdeksän sataa ihmistä. Se oli valtavankokoinen tapahtuma, ja tiesin, että oli aika sanoa jotain tärkeää tuolle yleisölle, mutta erityisesti teille.



* New agen tuolle puolen



Tarkistin Kryonilta etukäteen ja sanoin: "Tästä aion puhua", vain varmistaakseni, että se oli mukavaa tuon kokoontumisen koko tietoisuuden kannalta. Ja tein julkilausuman, hyvin voimakkaan julkilausuman, ja sanoin: "New age on ohi. Se on ohi." Se ei ole varsinaisesti mahtavin paikka tehdä tuo ilmoitus (vähän naureskelua). Sedona on new age –keskus USA:ssa ja itse asiassa suurelle osalle maailmaa. Se on myös makyo-keskus. Se ei ole suosikkivierailupaikkani. Mutta tein tuon ilmoituksen. Sanoin: "New age on ohi", eli että on aika lakata puhumasta siitä. On aika lakata tutkimasta kaikkia erilaisia modaliteetteja ja menetelmiä. On aika lopettaa se. (Adamuksen viesti on nimeltään "End of the New Age")



Blavatsky, Jung, Steiner ja muutama muu olivat hyvin tärkeitä vaikuttajia new agen aloittamisessa 140 vuotta sitten. Se oli aikaa, jolloin maailma tarvitsi uutta ajattelua ja uutta lähestymistapaa, sen tarvitsi sukeltaa mystiikkaan ja henkisyteen tavalla, jota mikään kirkko ei tarjonnut ja jota oikeasti mikään muu uskonto ei tarjonnut.



Mutta tuli aika päättää new age ja periaatteessa sanoa: "On joko aika palata takaisin tavalliseen elämään ihmisenä tai on aika tulla valaistumiseensa. On aika olla tuo ruumiillistunut mestari maan päällä."

Niinpä se aloitti hyvin nopeatahtisen prosessin, ja oivalsin, ettei minua kutsuttu takaisin taas tänä vuonna, joten … (naurua) Sitten viime kesänä teimme Ancestral Freedomin (= vapaus esi-isistä). Tiedän, että monet teistä ovat katselleet tai kuunnelleet sen. Se ei ole miellyttävä ohjelma. Se ei ole miellyttävä "pilvikurssi" – niin sitä kai kutsutaan. Se on vaikea. Se ei ollut kovin pitkä, mutta se on erittäin vaikea, koska tiesin, että oli aika päästää irti tuosta viimeisestä tasapainottomasta karmayhteydestä vanhaan perheeseen.



Monet teistä kävivät sen läpi ja teillä oli sen jälkeen viikkoja tai kuukausia haasteita – haasteita kehossa ja suhteissa, surua – koska päästettiin irti vanhoista suhteista, jotka eivät olleet enää oikeasti tasapainossa kanssanne. Ne pidättelivät teitä. Tarkoitus ei ollut käskeä teitä lähtemään pois perheestänne tai eroamaan puolisostanne tai heittämään lapsianne ovesta maailmaan. Tarkoitus oli sanoa, että teillä on ollut pitkä, pitkä sukulinja sen perheen biologian ja ajattelutavan kanssa, jota ehkä rakastatte – tai vihaatte, sillä ei ole merkitystä – mutta on aika päästää siitä irti. Ette voi raahata sitä valaistumiseen. Voitte rakastaa heitä. Voitte olla myötätuntoinen heitä kohtaan. Mutta kehotin teitä kaikkia tarkastelemaan esi-isätaustaanne. Ja se oli vaikeaa monille teistä, ja tiedän, että oli joitain fyysisiä ongelmia, mutta se oli seuraava askel, jonka otimme.



Sitten aloitimme "Kulje eteenpäin" –sarjan. Tämä on sarjan kymmenes osa, ja jostain syystä se tuntuu kolmannelta osalta, kuin olisimme juuri aloittaneet, koska se etenee nopeasti. Ja tutkimme paljon materiaalia, sukelsimme paljoon materiaaliin tänä vuonna. Olemme menneet moniin ongelmiin kuluneiden yhdeksän shoudin aikana.



Sitten tuli BON Adventuren (= BON-seikkailu) aika Havaijilla. Se oli upea ja kaunis työpaja, mutta se mitä siellä tapahtui, oli todella hyvin tärkeää. Kerroin tuolle ryhmälle – uskoakseni se oli toinen päivä – että tämä on ensimmäinen kerta, kun shaumbroilla joita olemme tavanneet, päällimmäisessä energiassa ei ollut ongelmat. Olemme pitäneet satoja ja satoja tilaisuuksia vuosien aikana, mutta yleensä shaumbrat ovat tulleet ongelmiensa kanssa, ja se on ok. Hiljaisten ongelmiensa kanssa. He eivät tulleet itkien ovesta sisään. He eivät tulleet vaatien vastauksia noihin ongelmiin, mutta ne olivat mukana. Se oli kuin pilvi, joka roikkui koko tilaisuuden yllä.



Minun täytyi työskennellä sen kanssa, Tobiaksen täytyi myös työskennellä sen kanssa, mutta se oli energeettisesti teidän tiellänne. Ihmisongelmat, perusasiat – yltäkylläisyys, terveys, suhteet ja itsearvostus. Jotkut teistä ovat kamppailleet sen kanssa, erityisesti suhteiden, ja siksi tunsin, että vapaus esi-isistä oli hyvin tärkeä. Mutta tuossa kokoontumisessa oli ensimmäinen kerta, kun se ei ollut kaiken ohittava, suuri asia. Se oli valtava läpimurto, ei ainoastaan tuolle ryhmälle, vaan se merkitsi kaikkia shaumbroja. Se edusti teitä kaikkia.



Ja se tapahtui uudestaan äskettäin, kun olimme Italiassa, sekä Thresholdissa (= kynnys) ja Ahmyo-retriitissä. Kummassakaan niistä tärkein energia ei ollut ongelmat elämässänne – tiedättehän tuo ihmisen kamppailu, melkein ratkaisemattomat ongelmat. Nyt voisimme todella kulkea eteenpäin. Voisimme todella edistyä paljon. Se on nopeutunut kirjaimellisesti kvanttitasolla. Se on yksi syy, miksi monet teistä tuntevat uupumusta kehossa.



Mieli menee edestakaisin, mutta huomasin oikeasti tässä shoudissa tänään, että energiatasolla, fyysisillä ongelmilla on ollut vaikutus kehoon, tällä valonnopeudella. Sillä on ollut vaikutusta. Hyvä uutinen on, ettei se ole pysyvää eikä se jatkuvasti pahene (muutama naurahdus), mutta voin kertoa, että sillä on ollut vaikutus.



On siis ollut hyvin, hyvin nopea vuosi. Paljon asioita on tapahtunut tänä vuonna. Ja kun katsotte, mistä olemme puhuneet, mitä asioita olemme kattaneet tänä vuonna, pysähtykää hetkeksi ja tuntekaa sen suuruus.



* Pimeyden tuolle puolen



Tänä vuonna olemme ottaneet käsittelyyn pimeyden ja sanoneet, että pimeys on harhaa. Se itsessään on noin kahden elämän työn väärti, ja teimme sen äskettäin. Pimeys on ehdottomasti harhaa. Jos uskotte siihen, niin sitä on ja se vaikuttaa elämäänne ja laittaa paljon asioita epätasapainoon. Pelkäätte aina pimeyttä tai taistelette sitä vastaan.



Sitten kun nousette tuon harhan yläpuolelle ja oivallatte, ettei oikeasti olet pimeyttä, erityisesti teidän elämässänne, voitte siirtyä kaikkien noiden kamppailujen yli. Se on todella harhaa. On ihmisiä, jotka taistelevat pimeyden puolesta, jotka vaativat valon ja pimeyden, enkelit ja paholaiset. Ja sallikaa se heille. Sallikaa se heille. Se on heidän peliään. Mutta me siirrymme sen yli.



* Kuoleman tuolle puolen



Menemme kuoleman tuolle puolen. Puhuimme siitä laajasti yhtenä päivänä Ahmyo-retriitissä. Kaikki tulivat paikalle haluten hyvää elämää, ja mitä minä tein? Puhuin kuolemasta (vähän naureskelua).



Mutta kuolema on varsinainen ongelma ihmisille, usko kuolemaan. Ei ole kuolemaa, mutta kuitenkin ihmiset vaativat sitä. He katsovat ruumista arkussa ja sanovat: "No, ilmiselvästi Adamus on väärässä." He näkevät ystäviensä, sukulaistensa, vanhempiensa, veljiensä ja sisariensa kuolevan ja sanovat: "No, se tapahtuu minulle." Kaikki sanovat: "Ennemmin tai myöhemmin kuolee." Se ei ole itse asiassa totta. On fyysisen kehon siirtymä, ja mestari ymmärtää, että jonain päivänä hän ehdottomasti integroi ja tuo fyysisen kehonsa koko tietoisuuskehoonsa, mutta ei ole kuolemaa. Ei ole kuolemaa. On siirtymä.



Olette enemmän elossa silloin kuin koskaan, erityisesti "olen olemassa" –ymmärryksen kera. Käsitättekö, että se mitä on kutsuttu kuolemaksi, on oikeasti biologian siirtymä – biologian siirtymä – eikä sen tarvitse olla sellainen ruma kuolema, jonka ihmiset ovat kokeneet. Mutta alatte käsittää, että olette enemmän elossa kuin koskaan, kun teette tuon siirtymän.



Kerroin ryhmälle Ahmyo-retriitissä muutama päivä sitten, että hyvin moni shaumbra on sanonut: "Tämä on viimeinen elämäni tällä planeetalla", ja minusta se tarkoittaa viimeistä elämää, jolloin käydään läpi se prosessi, joka teidän on tarvinnut käydä nyt läpi. Viimeinen elämä, jossa teidät synnytetään. Viimeinen elämä, jossa unohdatte, kuka olette. Viimeinen elämä, jossa elätte massatietoisuuden pilvessä, itse asiassa sen pimeässä varjossa, ja kaikkien sen epämiellyttävien asioiden varjossa, kuten yltäkylläisyyden puute, sairaudet, sodat, nälänhätä ja kaikki se muu.



Mutta kerroin tuolle ryhmälle taannoin, että teillä on vaihtoehtona olla ensimmäisiä, jotka tulevat takaisin – jos niin päätätte – ilman tarvetta käydä läpi syntymää. Voitte päättää integroida itsenne tulostettuun kehoon, nanokehoon. Tai ilmentää valokehonne muutamaksi päiväksi kerrallaan. Mutta kun puhuitte aiemmin, että te ette tule koskaan takaisin, tarkoititte vanhaa tapaa.



On uusia tapoja tulla takaisin ja kokea tämä planeetta tarvitsematta käydä läpi vanhaa systeemiä. On tapoja kokea tämän planeetan luonnon kauneus ja hyviä ja terveitä suhteita tarvitsematta tehdä sitä vanhalla tavalla. Olette ensimmäisiä, jotka tekevät sen.



Kun ylösnousseita mestareita tuli sisään, se oli vähän erilaista. He kävivät yleensä läpi syntymäprosessin, tavallaan muutamin poikkeuksin, kuten Tobias jolla oli kuorikeho, mutta hän kävi kuitenkin läpi ihmiskuviot tullakseen takaisin. Jos valitsette niin, olette ensimmäisiä, jotka todella nousevat koko kuolemamerkityksen yläpuolelle.



Kuolemamerkitys on, että kehonne kuolee, tavallisesti jostain sairaudesta tai onnettomuudessa, ja tulette takaisin toiseen elämään, mutta olette unohtaneet, kuka olette. Olette ensimmäisiä, joilla on mahdollisuus oikeasti uhmata kuolemaa, koska tulette ilman syntymää. Tulette takaisin ja tiedätte täsmälleen, kuka olette. Tulette takaisin eikä massatietoisuuden gravitaatio vedä teitä asioihin, joista tiedätte, että ne eivät ole ok – toisten ihmisten draamaan, yltäkylläisyysongelmiin, laajaan valikoimaan asioita.



Niinpä kun olen kuullut – ja Tobias kuuli aina – teidän sanovan: "En koskaan tule takaisin", tavallaan tiesimme teidän sanovan: "Ei vanhalla tavalla. Luomme uuden tavan. Muutamme kuolematietoisuutta tällä planeetalla." Ja teette sen. Teette sen ehdottomasti. Ja jokaisella teistä on tilaisuus. Siinä on kaikki, minkä tarvitsette ruumiillistuneeseen valaistumiseen tässä elämässä ja kuoleman ylittämiseen tilanteessa, jossa voitte tulla takaisin tänne niin, kuin haluatte, silloin kun haluatte, ja todella nauttia elämästä niin, kuin pitäisi.



Siis tänä vuonna olemme kvanttitietoisuusavautumisessamme menneet kuoleman tuolle puolen.



* Jumalan tuolle puolen



Olemme menneet Jumalan tuolle puolen. Se oli vaikea paikka, koska Linda pisti aina minut koville siinä. Miten voin sanoa niin Jumalasta ja Jeesuksesta? Olemme puhuneet Jumalasta ja katsoimme – olemme puhuneet siitä monena muuna vuotena, mutta tänä vuonna oikeasti sanoimme: "Tämä vanha Jumala ei toimi enää", emmekä pelänneet sanoa sitä. Emme olleet huolissamme, että salama iskee.



Jumala on vitsi, huono ihmisen vitsi. Se on heijastus ihmistietoisuudesta. Sillä ei ole mitään tekemistä jumaluuden tai henkisyyden kanssa. Ne ihmiset jotka ovat luoneet tämän ihmis-Jumalan, eivät ole saaneet jumalaista kokemusta, koska silloin siitä ei kirjoitettaisi vaisuja kirjoja (muutama naurahdus).



Olemme ottaneet käsittelyyn kirkot. Olemme ottaneet käsittelyyn uskonnot. Olemme ottaneet käsittelyyn myös new agen, jossa on paljon makyoa, ja sanoneet: "Se ei ole Jumala. Se ei ole Henki. Henki, Jumala, on aivan tässä. Minä olen myös Jumala."



Olemme sanoneet "ei enää" joillekin näistä pelottavista vanhoista uskomusjärjestelmistä, karmalle, synnille, katumusharjoituksille ja kärsimykselle. Näin ei ole tarkoitus olla, ja näiden asioiden on aika muuttua tällä planeetalla. Eikä se muutu luentojen ja kirjojen avulla. Se muuttuu sillä, että muutamat teidän kaltaisenne ihmiset menevät tuolle puolen ja luovat täysin uuden mallin tälle planeetalla.



* Vallan tuolle puolen



Tänä kuluneena vuotena otimme käsittelyn vallan. Vallan. Useimmat ihmiset uskovat valtaan. He eivät kyseenalaista valtaa – "Elämä on valtapeliä." Teillä joko on sitä tai ei ole. Jos teillä on sitä, pelkäätte aina, että menetätte sen. Niinpä yritätte saada lisää. Jos teillä ei ole sitä, toivotte aina, että saisitte sitä, ja pelkäätte ihmisiä, jotka ovat vaikutusvaltaisia.



Valta on harhaa. Se on ehdottomasti harhaa. Sitä ei ole missään muualla kuin ihmistietoisuudessa ja ihmismielessä. Muuten sitä ei ole olemassa. Ja sanoimme: "Kuljetaan eteenpäin. Mennään vallattomaan elämään", koska valtaelämässä on aina pakottamista. On kovuutta. On aina pelkoa. Valtaelämässä katsotaan aina ulospäin, ei sisäänpäin. Ei ole vallan tarvetta, mutta ihmiset eivät ymmärrä energiaa ja tietoisuutta. Niinpä he tavoittelevat sen sijaan valtaa.



Valtaa on kaikkialla tällä planeetalla. Sitä on tietysti liiketoiminnassa. Sitä on uskonnoissa ja kirkoissa, ehdottomasti hallituksissa. Sitä on terapiassa. Sitä on lääketeollisuudessa. Sitä on kaikessa. Tämä maailma toimii vallalla. Vallalla.



Ja se on itse asiassa mielenkiintoista, koska fossiilisen polttoaineen, vanhan polttoaineen, koko dynamiikka on heijastusta tästä koko valtatietoisuudesta. Teidän täytyy räjäyttää jotain siirtämään eteenpäin. Teillä täytyy olla voimadynamiikka, ja periaatteessa tämä planeetta ei löydä todellista energiaratkaisua niin pitkään, kun se uskoo valtaan.



Olemme ottaneet sen käsittelyyn, ja sanat tulevat minulta Cauldren kautta, mutta teidän tietoisuutenne tulee läpi. Te sanotte "ei enää" kuolemalle, "ei enää" uskolle pimeyteen, "ei enää" vanhalle Jumalalle. Olemme muuttuneet, te olette muuttuneet yhdessä lyhyessä vuodessa.



* Aika-avaruuden tuolle puolen



Olemme ottaneet käsittelyyn ajan ja paikan. Se on iso juttu. Sanoimme, että aika-avaruus kulkee teidän lävitsenne. Te ette liiku lineaarisen projektion, aika-avaruuden läpi. Aika-avaruus kulkee teidän lävitsenne. Se on hyvin yksinkertaista fysiikkaa. Minun on melkein vaikea kuvitella, että tiedemiehet ja fyysikot eivät ole tajunneet sitä. Se on hyvin yksinkertaista. Se on vallankumouksellista. Ja kun he lopulta tajuavat sen ihmisaivoillaan, se muuttaa koko ymmärryksen tieteestä, Jumalasta, vallasta ja kaikesta muusta. Mutta tällä hetkellä he ovat lukossa siinä.



Mutta te muutatte sen. Jotkut teistä ovat ehdottomasti tunteneet sen. Toisilla teistä on se tietämys, että aika ja paikka liikkuvat lävitsenne. Olette mestari. Ette ole aika-avaruuden armoilla.



Siitä puheen ollen – ajasta, erityisesti historiasta. Historia on aikajärjestys. Olemme puhuneet – olemme itse asiassa jopa uhmanneet historiaa. Historia on periaatteessa lineaarinen ihmistarina. "Nämä asiat tapahtuivat näinä päivinä", ja ihmiset uskovat sen kyseenalaistamatta. He sanovat: "No, olet hullu, jos et usko, mitä näihin kirjoihin on kirjoitettu."



Alamme ymmärtää, että historia on ajan aspekti ja tuo aika on joustavaa – ei tarvitse olla enää lineaarisen ajan vankina – ja että kun tarkastelette menneisyyttänne, historiaanne, se ei välttämättä ole sitä, minkä mielenne muistaa. Se ei ole välttämättä myöskään sitä, mikä on kirjoitettu kirjoihin. Ja ihmiset haastavat tämän ja sanovat: "No, olet hullu. Tämä tapahtui." Mutta mestari alkaa havaita, että se on hyvin joustavaa, ja se mitä tapahtui menneisyydessä, voidaan muuttaa – perspektiivi siitä ja myös ymmärrys kaikesta dynamiikasta. Ette ole lukittuna aikaan. Ette ole lukittuna enää historiaanne.



* Muuta



Ja taannoin otimme käsittelyyn myös rakkauden Ahmyo-retriitissä. Puhuimme syvällisesti rakkaudesta. Monta kertaa kun kuulen ihmisten puhuvan rauhasta, rakkaudesta ja ilosta, haluan oksentaa (vähän naureskelua). Se on makyo-klisee. Ja sanon tämän, koska he eivät oikeasti ymmärrä, mitä nämä asiat ovat. He sanovat sen melkein hypnoottisesta näkökulmasta – "Rauha, rakkaus ja ilo". Puhuimme syvällisesti rakkaudesta ja todellisesta syvästä rakkaudesta, mitä se oikeasti on. Olemme ottaneet käsittelyyn isoja kysymyksiä kuluneena vuotena, ja te olette olleet oleellinen osa kaikkia näitä asioita.



Olemme liikkuneet tällä valonnopeudella, ja tiedätte, että olen viimeiset pari vuotta puhunut melkein kyllästymiseen saakka, kunnes ikävystytte, viidestä ihmisaististanne ja mielestä ja sanonut, että nämä luovat todellisuusperspektiivinne. Mieli ja ihmisaistit antavat teille todellisuusperspektiivin, mutta se ei ole kaikki. Siirrytään eteenpäin. Laajennetaan sitä. Mennään mestarin aistiin, joka on hyvin, hyvin erilainen kuin mikään ihmisaisti ja mieli. Aletaan tutkia, mitä muuta täällä jo on.



Siis kuluneena vuotena puhuttaessa paljon aisteista ja mielen tuolle puolen menemisestä, olemme tehneet sen. Olemme alkaneet avata – te olette alkaneet avata – mestarin aistin. Se on vielä tulossa. Olette edelleen – jotkut teistä kyseenalaistavat, onko sitä tai teettekö sen oikein. Se on tulossa. Älkää työstäkö sitä. Oikeasti. Älkää ponnistelko sen kanssa. Tuntekaa vain sitä ja sallikaa se.



Olemme tehneet uskomattoman määrän tänä vuonna, ja paljon lisää on tulossa. Valtavan paljon, hyvin paljon on tulossa. On paljon lisää tulossa, ja halusin puhua tänään jostain hyvin, hyvin erityislaatuisesta, jostain jonka huomasin 10 päivää sitten arvioidessani, katsoessani shaumbrojen energiaa. Ja oivalsin, että ensimmäistä kertaa ikinä – se oli iloinen yllätys – energianne olivat muuttuneet suunnattomasti.



Ja pyydän Lindaa kirjoittamaan tämän taululle, virtuaalitaulullemme (muutama naurahdus, koska ei ole mitään taulua). (Adamus vetää esiin taulun, vähän taputuksia). Vain Lindaa varten.



Läpimurto



Taannoin tapahtui uskomaton läpimurto. Se oli muutos tietoisuudessanne. Jotkut teistä ovat luultavasti tietoisempia siitä kuin toiset, mutta se oli tietoisuusmuutos, joka oli ensimmäinen todellinen läpimurto ja-tietoisuudessa. Olemme puhuneet siitä jonkin aikaa, siitä että olette ihminen "ja" olette mestari, mutta yhtäkkiä havaitsin tämän muutoksen.



Katsottaessa energiakenttäänne, tietoisuuttanne, energiaanne, se oli melkein – voitaisiin sanoa – kuin munanmuotoinen, ja olette olleet tässä munanmuodossa pitkän aikaa. Olette tunteneet paljon asioita, kokeneet – tarkoitan, että elämänne muuttuu, joillain tavalla se tulee paremmaksi ja jollain tavalla vähän vaikeammaksi – mutta yhtäkkiä noin 10 päivää sitten oli säteilyä tuosta vanhasta kovakuorisesta munanmuodosta ja-tietoisuuteen. Sitä ei tapahtunut vain muutamalla teistä. Se tapahtui monilla teistä, ja tämä merkitsee, että sitten se tulee lopuille.



Useimmat teistä eivät luultavasti tiedostaneet sitä. Ette heränneet yhdeksän päivää sitten ja sanoneet: "Voi! Yhtäkkiä olen "ja"", mutta se oli huomattava muutos. Ja kirjoitan sen tällä tavalla, koska sitä on vaikea ilmaista sanoilla, mutta sanon huomanneeni, että teistä tuli vallaton ja energiapitoinen. Energiapitoinen. Siksi kysyin aiemmin, minkä eron olette huomanneet elämässänne? Millainen energiatasonne on?



Energiatasonne on ollut … Olette kuluttaneet paljon energiaa viimeiset neljä vuotta. Olette kuluttaneet paljon erityisesti kuluneena vuotena. Se vaikuttaa kehoonne. Ei niinkään ajatuksiinne, mutta se on vaikuttanut todella kehoonne, yleiselinvoimaanne. Mutta yhtäkkiä kun tämä muutos tapahtui, kun päästiin pois vanhasta valtatietoisuudesta ja siirryttiin ja-tietoisuuteen, oli yhtäkkiä uutta energiapitoisuutta.



Haluaisin teidän tuntevan sitä hetken tässä. Kuvitelkaa taas: olette tässä ihmisenä, mielenä, viitenä aistina ja on syvä halu siirtyä niiden tuolle puolen, mutta toisinaan se on hyvin vaikeaa. Ette pystyneet läpimurtoon. Kuulitte sanani ja turhauduitte minuun, koska sitä ei tapahtunut elämässänne. Kuulitte ja-tietoisuudesta tai puhuimme yltäkylläisyydestä tai mestariaistista, mutta tavallaan sanoitte: "Hitto! Milloin se tapahtuu?" Ja sitten, taas kerran, huomasin sen alkavan tapahtua noin 10 päivää sitten.



Tämä merkitsee, tämä johtaa lopulta olemiseen tietoisessa ja-tilassa. Ei enää puhuta siitä älyllisesti tai filosofisesti, vaan todella ollaan tietoisessa ja-tilassa. Olette ihminen. Ei koskaan suunniteltu, että teistä tulisi täydellinen ihminen. Ei ollut koskaan tarkoitus, että ihminen ylösnousi ihmisitsenään. Ei ollut koskaan tarkoitus, että luomme täydellisen ihanneihmisen. Ei koskaan.



Ihminen on ihminen. Ihmisellä on biologiansa. Sillä on mielenkiintoisia tapoja tehdä asioita. Kyse oli avautumisesta ja-tilaan, myös mestariksi, ja tätä olette itse asiassa tehneet.



Kun tämä tapahtuu, on valtava irtipäästäminen vallantarpeesta. Olette käyttäneet valtaa suurimman osan elämästänne. Käytätte edelleen valtaa hyvin säännöllisesti elämässänne, mutta yhtäkkiä oivallatte, että te ette halua mennä siihen. Se ei tuo teille sitä, mikä sydämenne todellinen toive on. Niinpä olette itse asiassa päästäneet siitä irti. Ja kun teitte sen, kun teette sitä, se avaa energian – runsaan, runsaan energian – tulemisen elämäänne.



Se on maamerkki. Se on virstanpylväs, koska jos teillä menneisyydessä oli suuri määrä energiaa, olisitte käyttäneet sitä vallalla/voimalla. Niinpä tavallaan pysyitte tarkoituksella erossa siitä, tavallaan: "En ole vielä valmis, joten pysyn erossa siitä."



Mutta nyt olette rento ja luotatte riittävästi itseenne. Olette kohdassa, jossa sanotte: "Tämä kaikki tulee yhteen hyvin pian. On aika päästä energiapitoiseen elämään."



Neljä vuotta sitten olisitte sanoneet: "Saattaisin käyttää hyväksi tai väärin tuota energiaa", ja olisitte kutsuneet sitä vallaksi. Neljä vuotta sitten olisitte ehkä sanoneet: "Energiapitoisuus heittää minut pois tasapainosta." Mutta nyt? Nyt se on muuttunut, ja se oli kaunis asia tarkkailla. Ajattelin tehdä täysin erilaisen shoudin, mutta oli kuin, että nyt voimme todella oikeasti mennä eteenpäin.



Haluan teidän tuntevan hetken tätä koko laajentumista. Tässä on ihminen, kuten sanon, melkein kuin munanmuotoinen ja taistelee tai tekee työtä kovasti valaistumisen, tietoisuuden eteen, ja sitten yhtäkkiä kun luovutte taistelusta ja lakkaatte yrittämästä niin kovasti, se alkaa avautua, laajentua. Muna on edelleen siinä. Tuo munanmuotoinen energia on edelleen siinä, mutta yhtäkkiä on uusi kerros, eikä se ole ihmismuna. Se on ns. mestari, jumala, ja se tuo runsaasti energiaa – energiaa joka ei ole kovaa.



Yksi syy monien teidän pysymiseen erossa energiasta on, että jos teillä olisi jokin suuri ongelma elämässänne, viimeisenä haluaisitte tuoda lisää energiaa siihen. Jos teillä on yltäkylläisyysongelma ja tuotte energiaa siihen, saatte suuremman yltäkylläisyysongelman tai suuremman terveysongelman tai suuremman suhdeongelman. Niinpä välttelitte energiaa mielenkiintoisella tavalla, koska se oli valtaenergiaa. Se oli vanhaa energiaa. Mutta lopulta sanoitte: "Ei enää. Muutun nyt", ja sallitte sen tapahtua.



Se on "ja". Sitä on mestari. "Olen ihminen ja olen mestari. Olen älykäs ja olen tavallaan myös tyhmä. Minulla on valtavasti huumorintajua ja olen hyvin vakava. Olen valokeho ja olen fyysinen keho."



Ehkä ihmettelette, miksi tähän pääseminen vei niin kauan. Oli paljon ongelmia. Oli paljon asioita, joista piditte edelleen kiinni, ja sanoitte: "Itse asiassa emme ole aivan valmiita. Emme aivan valmiita. Planeetalla tapahtuu joitain muita asioita, emme ole aivan valmiita. Haluamme ajoittaa tämän hyvin kauniisti." Ja nyt se avautuu.



Lopetetaan nyt siis puhuminen siitä ja koetaan se tässä jutussa, mitä kutsumme merabhiksi. Sammutamme yleisvalon. Asettukaa mukavasti.



Merabh



Vallaton ja energiapitoinen.



Haluaisin teidän tämän merabhin aikana todella kokevan runsaasti energiaa. Tuntekaa se. Tuntekaa se fyysisessä kehossanne. Mutta haluan teidän huomaavan yhden hyvin, hyvin tärkeän ominaisuuden siinä.



Se ei ole kuin ne vanhat energiat, joihin olette tottuneet, joita kutsun voimaenergiaksi, kovaksi, jossa joskus vain halusitte jotain. Teidän tarvitsi tavallaan säätää pienemmälle, pehmentää sitä.



Nämä ovat erilaisia energioita. Energia on runsasta armossaan. Se on runsasta helppoudessaan. Se ei ole vaikeaa kehollenne tai mielellenne.



Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja mennään tähän merabhiin. Tämä on tietoisuuden muuttamisaikaamme, siirtymistä tilasta toiseen.



(Yohan aloittaa musiikin)



Olen puhunut paljon ja-tietoisuudesta keahakissa edellisvuodesta alkaen ja jatkuen tähän vuoteen saakka. Olen puhunut siitä shaumbrojen kanssa. Tajuatte sen älyllisesti. Ymmärrätte sen. Se ei ole oikeasti vaikeaa. Se on kaksi kirjainta, ei edes vaikea kirjoittaa. Ja. J-a.



Ja olisitte voineet tuntea sen, mutta oli vastustusta – sanoisin – tai kenties haluttomuutta. On myös keskitytty kovasti ihmisitsen, sinun, tekemiseen paremmaksi. On melkein vaikea kuvitella meneminen nyt ja-tietoisuuteen, toiseen sinuun (Adamus naureskelee), mutta se ei ole vaikeaa.



On hyvin kaunista katsella, kun siirrytte pois älyllisestä, filosofisesta ja henkisestä käsityksestä ja sitten lopulta alatte kokea sen kehossanne ja todellisuudessanne. Se tapahtui 10 päivää sitten.



On sinä, ihminen, ja on tämä toinen, mestari – niin sitä kai kutsuttaisiin, vapaa itse, jumala – ettekä sanoneet: "No, okei jos tämä mestari on täällä, minun täytyy olla rikas ja minun täytyy olla terve." Ette sanoneet niin, koska oivalsitte, että se on niin ihmismäistä.



Ette yrittäneet käyttää valtaa tähän ja-itseen. Ette yrittäneet tulla korjaamaan ihmistä. Tunsitte vain sitä. "Ja minussa on hyvin paljon enemmän. Ja miksi minun täytyi tehdä ihmisestä parempi? Olen nyt jumala ja ihminen."



Oli valtavaa siirtymistä pois vallasta, ja kun se tapahtui, se avasi oven energialle, uudelle energialle, sellaiselle josta olemme puhuneet vuosia – runsaalle energialle, yksinkertaiselle energialle.



Sillä ei ole kaksinaisuuden tai vallan vanhoja ominaisuuksia.



Siinä on runsautta eikä se vain tule ja mene. Teidän ei tarvitse olla huolissanne sen menettämisestä. Teidän ei tarvitse pakottaa sitä kehoonne parantaaksenne sen tai pakottaa sitä yltäkylläisyysongelmiinne. Se on rikasta itsessään.



Vallatonta ja energiapitoista.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Voi hyvänen aika, miten nopea vuosi on ollutkaan. Kuoppainen toisinaan. Se on kuin menemistä huviajelulle, joka kulkee nopeammin, kuin voitte kuvitella. Miten jännittävää, vähän pelottavaa, mutta olemme tulleet pitkän matkan tänä yhtenä vuotena tähän pisteeseen. Jo ennen kuin lopetamme tämän "Kulje eteenpäin" –sarjan, voimme puhua energiapitoisuudesta.



Tiedän, että muutamat teistä sanovat: "Kuka, minäkö? Tarkoitatko minua?" Joo, tarkoitan jokaista teistä.



Kuunnelkaa musiikkia hetki ja tuntekaa tätä, tätä tulemista ja-tietoisuuteen. Ei vain ajatella sitä, vaan koetaan se.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun musiikki soi.



(Pitkä tauko)



Jokin muuttui äskettäin – ja luullakseni se on alku monille muille muutoksille – ja-tietoisuuden todellinen oivaltaminen, mestari ja ihminen, poistuminen valtatarpeesta elämässänne, ja se toi runsaasti energiaa.



Miten se näkyy ihmiselämässänne? Näette sen seuraavan kuukauden tai vuoden aikana, mutta se muuttuu ehdottomasti. Esitin tämän päivän kysymyksen – miten elämäsi on erilaista – ja jos esittäisin sen neljän vuoden tai vuoden kuluttua, niin katsoisitte taaksepäin hämmästyneenä. Jotain todella suurta muuttui.



Nyt energiaa vain on, ja se on rikasta eikä se ole kovaa. Teidän ei tarvitse taistella sen kanssa. Nyt yksi ihminen, lineaarinen ihminen, on "ja", monta. Jotain suurta muuttui.



Ja teitte sen sallimalla.



Kun tulee aikani siirtyä eteenpäin, haluaisin teidän muistavan minut ainakin kahdesta yksinkertaisesta sanasta: salliminen ja "ja".



Salliminen. Sitä teette. Sallitte valaistumisenne. Sallitte Itsenne, Sinun, Minä olen -olemuksen.



Emme voi ajatella tietämme tämän läpi. Ette voi päästä mielellä pois mielestänne. Ei ole mitään temppuja. Ei ole mitään salakäytäviä. Kyse on vain sallimisesta – sen sallimisesta, joka on alun alkaenkin luonnollista.



Ja sitten "ja". Se tosiasia, ettei koskaan ollut tarkoitus valaista ihmistä. Oli tarkoitus oivaltaa mestarin valaistuminen ja olla edelleen ihminen ja paljon muuta. Emme ole vielä edes alkaneet puhua siitä.



Mutta juuri nyt, vedetään kunnolla syvään henkeä. Tässä ei ole mitään työstettävää.



Joskus puhun siitä, mihin menemme seuraavaksi, mutta tänään puhun siitä, mitä näin juuri tapahtuvan – vallattomuus ja energiapitoisuus.



Voitteko tuntea sen omassa itsessänne? Ei mentaalista stressitunnetta, vaan voitteko vain tuntea sen hetken itsessänne, kun musiikki soi?



Pitkän aikaa on ollut melkein energianälänhätä. Nyt on runsaasti energiaa.



(Pitkä tauko)



Se tapahtuu nyt tässä huoneessa. Se tapahtuu nyt teillä, jotka katselette. Luonnollinen vaihtaminen vallasta energiapitoisuuteen elämässänne.



Se tapahtuu, koska sallitte sen. Se tapahtuu, koska olemme kerääntyneet tänne yhteen. Ei sanojeni vuoksi, vaan pelkästään siksi, että sallitte sen.



Haluan teidän todella tuntevan tätä energiapitoisuutta tästä seuraavaan shoudiimme saakka. Ei ajattelevan sitä, vaan todella tuntevan sen. Miten se koskettaa teidän, ihmisen, joka osaa ja teidän, mestarin, joka osaa. Se on siinä. Teitte sen. Teitte tuon todella historiallisen muutoksen.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä tässä shoudissa 10.



Ja kuten aina, rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: onayajeo ja 5 vierailijaa

cron