Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

5.4.2014 LÖYTÄMINEN 8

ViestiKirjoittaja hammer » 12.04.2014 22:47

Löytäminen-sarja, shoud 8

LÖYTÄMINEN 8



Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)

5.4.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.



Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.



Tiedän, mitä teette, kun olette täällä tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä shoudia.



Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää. Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.



Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja "ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa mestareita.



Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.



KERRI: Sinä olet huvittava.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on. Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee) Lopultakin.



Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka olen.



Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette. Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi, kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.



SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on vuohenmaitoa.



ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua) Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)



Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus. Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen, helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.



Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina läpikulkumatkalla.



Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään. Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.



On ollut se harha, että se on tässä, että olette jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte – toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren vapauden.



SANDRA: Ja siinä on myös chaita.



ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa, missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt, että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)



Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.



Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen ajatteluorientoitunut.



Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa. Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat ongelma.



Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.



Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla" –merabhilla.



Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte. Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista on olla vain läpikulkumatkalla.



Vain läpikulkumatkalla



(Musiikki alkaa)



Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se parantaa kokemuksia.



Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän avaus-merabhiin.



Olen vain läpikulkumatkalla.



Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."



Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".



Olet vain läpikulkumatkalla.



Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden, kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.



Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti. Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista vastaan.



Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi, vain koska voit tehdä sen.



Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.



Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.



Olet vain läpikulkumatkalla.



Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.



Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai olentoliitto, eikä kukaan enkeli.



Olet vain läpikulkumatkalla.



Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on kyse vain sallimisesta.



Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että olit vain läpikulkumatkalla.



Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä – ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.



Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä. Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan. Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille, täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.



Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja niin hekin.



Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi, voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain näyttää – yksi noista harhoista.



Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.



Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita, miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse, miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista, haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät, että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti, tietoisesti.



Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy juhlaan, että teit sen.



Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta olette vain läpikulkumatkalla.



Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.



Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään "elää". Elää.



Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.



Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina – tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.



Eläkää.



Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.



Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa, rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten "elä?" Eläkää!



Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin, joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin – "Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.



Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?" vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi elää enää pienesti.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja suljetaan musiikki.



Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo "Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.



Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No, elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista. Neuvottelemista.



On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.



Se on yksi noista asioista, mikä on melkein huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme, jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)



Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää, koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä, ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto. Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne ovat kenties ilmaisumuotoja.



Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet! Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"



Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.



Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden ja planeetan läpi.



LINDA: "Ei enää" mitä?



ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän naureskelua)



LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")



ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.



Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff! Törmäätte yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos. Joo, tai jonkun. Joo.



Jumala



Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee) Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne. Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan kiitos – tämän luojan/jumalan.



Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!



LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!



ADAMUS: Joo, joo, joo.



LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.



ADAMUS: Ja hassu asia on …



LINDA: Joo!



ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon "me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa. Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme! Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen päälle, lisää naurua)



Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika. (Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on, koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä. Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä, että Cauldre kasteli housunsa!



Missä siis olimmekaan? Jumala.



EDITH: Missä juhlani ovat?



ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään, Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla. Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.



Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu – paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.



Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan – muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti. (Adamus kävelee takahuoneeseen)



LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti. (Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun todella.



ADAMUS: (takaa) Häh …



LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)



ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.



LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä. (Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää … ja Adamus, joten …



ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Okei.



LINDA: Siitä tulee rumaa.



ADAMUS: Katso sitten tänne.



LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen olevan tulossa!



ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.



On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä. On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä! Kyllä.



Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele: "Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy pienenä."



LINDA: Joo.



ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa, kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.



Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b) vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo … Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.



Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.



Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu. Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?



Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.



Ajankohtaiset energiat



Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta? (Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.



Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti, laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili, kirjoittaisitko jotain näistä.



Mitä energioissa tapahtuu, Pete?



PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän, mitä minulle tapahtuu.



ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?



PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän sisälleni.



ADAMUS: Puserretaan.



PETE: Puserretaan.



ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen kehossasi? Sattuuko kehoosi?



PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.



ADAMUS: Okei.



PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia. Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.



ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan itseksesi.



PETE: Kyllä.



ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.



PETE: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?



PETE: Voi, upealta.



ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)



PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on luotu.



ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.



PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.



ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.



PETE: Siellä minä olen.



ADAMUS: Joo.



PETE: Joo.



ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on hyvä asia.



PETE: Rakastan sitä!



ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.



Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?



LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa. On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation" ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan, etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana, että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä asioita kuin tällä hetkellä.



ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä on ja miten nopeasti se liikkuu.



Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina, niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.



Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava, kyllä.



LINDA: Täällä.



ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?



JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)



ADAMUS: Joo. Miten?



JIN: Sisältä ulos.



ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?



JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.



ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan? Tappeletko?



JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin tavallaan periksi.



ADAMUS: Joo, joo.



JIN: Ja näin on hyvä.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät, jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.



Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti. Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.



Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat tällä hetkellä.



SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.



ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?



SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.



ADAMUS: Hyvä, erinomaista.



SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.



ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte itsenne kuvitella.



Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on aivan tässä.



Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi, tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.



Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä. Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …



LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?



ADAMUS: Anteeksi kuinka?



LINDA: Kuin hulluksi vedestä?



ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)



Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen, osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista. Sallimista.



Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.



Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä (Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne, "minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta. Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.



SHEEMA: Hei.



ADAMUS: Hei.



SHEEMA: Minä olen Sheema.



ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa) Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?



SHEEMA: Voi luoja, en.



ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä, hän oli hyvin mukava.



SHEEMA: Ei, minä olen.



ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.



SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri siitä, mitä minulle tapahtuu.



ADAMUS: Miten teen sen?



SHEEMA: En tiedä, mutta …



ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän … kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä, Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään. Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla rankkaa.



SHEEMA: Ai, hyvä.



ADAMUS: Kyllä. On rankaa.



SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin aprillipäivään …



ADAMUS: Joo, joo.



SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa. Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut edes nousta sängystä.



ADAMUS: Joo.



SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …



ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?



SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.



ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.



SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin takaisin.



ADAMUS: Aha. Joo, joo.



SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä. "Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."



SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.



ADAMUS: Joo, joo.



SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa kaikenlaista kamaa tulee ulos.



ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!



SHEEMA: Sinä tiedät.



ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)



LINDA: Oho!



ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.



SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!



ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)



SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä yksi. Energia, mitä tapahtuu?



LINDA: Oi-oi. Oi-oi.



ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?



LINDA: Oi-oi.



MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.



ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.



MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä, mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?



MARTY: Risteile siitä vaan läpi.



ADAMUS: Joo.



MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.



ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.



Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa, hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä. Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava, riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa todella suuren peilin.



LINDA: Okei, se ei ole ongelma.



ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus! Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää. Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.



On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on, että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.



Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä. Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat, luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.



Hypnoosi



Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.



Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns. todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus – ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.



Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä") Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)



Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.



Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.



Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena – tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee) Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan! Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.



Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse seisomaan, kiitos.



DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo "vau!")



ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei mitään galaksienvälistä portaalia?



DAVID M: Ei.



ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.



ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")



ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.



ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista, hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24. ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.



DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan syöksyi maahan.



ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.



DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä etsitään.



ADAMUS: Kyllä, hyvä.



DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä harkkeroitiin.



ADAMUS: Hyvä.



DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä tehdä. Teknisen kaukokatselun.



ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?



DAVID S: Kyllä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.



DAVID S: Tämä on tuolta puolen.



ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.



LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.



ADAMUS: Okei, hyvä.



CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli hydrauliikkaongelmia ja he …



ADAMUS: Ufolla oli?



CAROL: Ufo, Ashtar …



ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?



CAROL: Ei.



ADAMUS: Ai jaa, hyvä …



CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …



ADAMUS: … koska en ole koskaan ollut ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)



CAROL: Ja vei heidät planeetalle …



ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?



CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.



ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta silti hävytöntä.



CAROL: Hävytöntä!?



ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.



CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.



ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.



LINDA: Viimeinen vastaus.



ADAMUS: Kyllä.



JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen. (Vähän naurua)



ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin sanoa, että olet oikeassa.



No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin – se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti. Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta, jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.



Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi. Ja se toimi.



Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen, joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen – ja sitä tulee enemmän ja enemmän.



Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.



Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa täällä.



Ajatteleminen



Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa "mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa. Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa täällä.



Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.



Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan. Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen avulla se pystyttiin tekemään.



Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn, mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän erottelukykyä siitä.



Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä. Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee hyvin upeaa tarkoitusta tässä.



Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.



Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.



Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä, mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia. (Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.



Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin. Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.



Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa. Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.



Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte lakimiehen ja haastatte oikeuteen.



Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.



Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen … Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa … (Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä. Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)



Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?



Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. (Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.



Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.



No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä. Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä – etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" – se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä se ole.



Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.



Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten ajatukset yhdistyivät.



Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus: "Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut: "Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."



Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan.



Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden sakokaivosta?



Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään, että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen. (Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen. Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte. Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa. (Vähän naureskelua)



Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta. Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille, niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä – ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat: "En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää, onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.



Erillisyyden harha



Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.



Teillä on harhakuva, että olette erillään korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole. Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen. Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.



Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä, erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia. Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien välillä.



Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.



Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti. Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain …" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää erillisyystekijöitä.



Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa, mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.



Käytän kanssanne termiä "rajoittunut itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.



Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen … (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"



Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.



Salliminen



Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa, olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä, jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.



Mitä tehdä? Mitä tehdä?



Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.



Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin, missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.



Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki nuo ajatukset.



Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle, joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.



Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö … Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.



Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.



Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa, että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.



Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.



Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"



Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.



Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit – sinut.



Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus "sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen tässä, mutta …



Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.



Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.



Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti olette. Se on siinä.



Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru." Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää – sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee) aivopieru.



Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta melko pelottavaa tavallaan.



Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois, ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen. Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.



Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä. Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu. Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.



Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia. Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi, koska … (lisää naurua).



LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en tehnyt sitä.



ADAMUS: (naureskellen) Joo.



Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule todellakaan aivoistanne.



Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä. Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne, tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne eivät tule mielestä tai sydämestä.



Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan, että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.



Ajatuspierut



Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia, yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa … (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah, kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa. Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.



LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!



ADAMUS: Tule nyt.



LINDA: Eeeeen!



ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se yhdessä.



LINDA: En ... !



ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku tietoisuus tekee sitä. Valmiina?



LINDA: Joo.



LINDA: Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)



ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin … ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli. Niiden tuleminen vain jatkuu.



Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella: "Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä. Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä näen sen.



Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)



LINDA: Niitä on helppo löytää!



ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.



LINDA: Se on helppo löytää!



ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin: "Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.



Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."



Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten, rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne. Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.



On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen, salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.



Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä hetken, mmm.



Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.



Todellinen mielikuvitus



Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne on uudistunut.



Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla …" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo: "Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta ja tuskin koskaan makua.



Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.



Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.



Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin, ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian – se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on vain kiva pikku kuva aivoissanne.



Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus. Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa. Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)



Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.



Siis kun teette esimerkiksi "minä olen", teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen" –olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua, ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.



Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne. Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi! Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä. Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.



JIN: Sano hyvä vitsi!



ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö nauraa)



Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …



JIN: Tärkeää.



ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava siitä, mikä on pidätellyt tätä.



Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme mielikuvituksesta.



Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan, miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi. Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.



Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste, mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei. Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.



Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta ilman kuvia. Ilman kuvia.



Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"? Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus) Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella täysin ilmaisemaan ydinolemusta.



Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä, ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.



Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman ajattelua.



Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on sen elämä, ydinolemus, energia.



Mielikuvituskokemus



Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.



(Musiikki alkaa)



Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.



(Tauko)



Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla. Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.



Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te ette jää koskaan jumiin.



Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.



Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden säteillä sisältänne.



Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä vastaan, ei mikään.



Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla, silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen, kokonaisuuden.



Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän, että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.



Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään ydinolemukseen.



Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani tuntemiseen, ydinolemukseen.



Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.



Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.



Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.



Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan tuota ydinolemusta.



Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA, molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa liikkeessä.



Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa liikkuvan valon ydinolemusta.



Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.



Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.



Se on todellinen sinä.



Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli, ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi biologian kautta.



Olet vain siinä.



Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta. Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien on tehtävä, vaan ollaan siinä.



Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen kehonne. Se on siinä.



Se on todellinen kehonne.



Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.



Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.



Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.



Ajattelun tuolle puolen.



Ponnistelun tuolle puolen.



Rajoittuneisuuden tuolle puolen.



Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli, älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat ystäväni.



Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän todellisuuteen.



Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat, mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on vaikeampaa olla siinä.



Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …



ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja taputuksia)







*Tästä viruksesta puhutaan pitkään Seksuaalienergiakoulussa (SES).
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Toukokuun 2014 ÄRSYYNTYNYT MESTARI

ViestiKirjoittaja hammer » 29.04.2014 06:58

ÄRSYYNTYNYT MESTARI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olet ehkä kuullut termit "tietoinen raha", "tietoinen syöminen" tai "tietoinen hengittäminen". Haluaisin lisätä luetteloon "tietoinen ärsyyntyminen".

Muutaman viime kuukauden aikana olen huomannut tulevani erottelevammaksi ja tämän myötä ärsyyntyneemmäksi. Koko tämä valaistumisjuttu on upea, mutta en odottanut ärsyyntyneisyyden lisääntymistä.

Minä olen … suvaitsemattomampi kuin koskaan. Elämän pikkuasiat eivät tavallisesti hermostuta minua. Pystyn sietämään hankalaa liikennettä ja olemaan piittaamatta töykeistä ihmisistä. Jos huoneessa on liikaa melua tai valoa, kestän sen tyynesti. Yritän olla ystävällinen, silloinkin kun muut ovat tunkeilevia tai määräileviä. Useimpien tapaamieni shaumbrojen tapaan yritän olla sivistynyt ja kohtelias.

Mutta nyt minusta on tulossa ärsyyntynyt mestari. Sietämistasoni on kaikkien aikojen alhaisin. Kuvat itsestäni autuaan tomppelina ja buddhamaisen tyytyväisenä mestarina ovat ohikiitäviä ja ne korvataan konkreettisella ärsyyntyneisyydellä kaksinaisuuteen, rajoituksiin ja joskus ihmisiin yleensä.

Kenties voin kirjata suvaitsemattomuuden lisääntyneen herkkyyden piikkiin. Adamus on kertonut meille, että kun sallimme enemmän jumaluudestamme, meillä on korostunut aistitietoisuus. Meistä tulee tietoisempi energialiikkeistä toisissa ulottuvuuksissa, joten siinä olisi tolkkua, että tiedostamme enemmän myös tässä 3D-maailmassa. Mutta tunnen osittain syyllisyyttä uudesta kärsimättömyydestäni. Se ei ole täsmälleen se "kiva" kuva, mikä minulla oli tulevasta valaistumisestani.

Minusta on tullut myös tietoisempi ajatuksistani. Useimpien ihmisten tapaan ajatuksia virtasi mieleni läpi, mutta olin vain hämärästi tietoinen useimmista niistä, elleivät ne olleet dramaattisia tai niillä ei ollut välitöntä vaikutusta minuun. Nyt olen terävän tietoinen loputtomasta ajatusvirrasta enkä ole innoissani siitä, mitä havaitsen. Oletan, etteivät monet näistä ajatuksista ole oikeasti minun, kuten Adamus sanoi. Luojan kiitos, koska ne ovat banaaleita, ahdasmielisiä ja joskus vain rumia. Hyvä uutinen on, että ajatusmelu saa minut tiedostamaan, mikä tietoisuuteni on verrattuna mieleni pälpätykseen. Ennen niputin kaiken yhteen, mutta nyt alan hahmottaa, mikä on MINUN tietoisuuteni ja mitä ovat ajatukset, jotka eivät kuulu minulle. Muuten, vuosia sitten Tobias esitti kysymyksen: "Mitkä ajatukset ovat sinun ja mitkä eivät ole?" Hänen vastauksensa oli yksinkertainen: "Ne jotka valitset, ovat sinun. Anna loppujen mennä."

Suvaitsemattomuuteni tulee esille, silloin kun olen julkisissa tilanteissa. Kun olen täydellä lentokentällä, suvaitsemattomuuteni leimahtaa kuin vaikea peräpukama. Pinnalla kyse on sellaisista asioista kuin, ihmiset jättävät roskia ympäriinsä, puhuvat äänekkäästi, tönivät jonossa, ovat loukkaavia palveluhenkilökunnalle, tunkevat ja puskevat. Mutta hermostukseni taustalähde on matala tietoisuus. Korkeamman tietoisuuden ihminen ei pudottaisi vessassa paperipyyhkeitään tai jättäisi pikaruokaroskiaan pöydälle. Hän ei puhuisi kännykkäänsä kovaan ääneen junassa. Hän ei huutaisi myyjälle, koska tietty tavara on loppu. Näen tällaista tapahtuvan koko ajan ja suvaitsemattomuuteni kiehahtaa.

En siedä huonoa palvelua, ihmisiä jotka eivät käytä autossa vilkkua, pitkiä jonoja, töykeitä asiakaspalvelijoita, myynti-ihmisiä yleensä, puskurissa kiinni ajajia, ihmisiä jotka eivät siivoa koiriensa jätöksiä, poliittisia televisiomainoksia, uskonnollisia fanaatikkoja, mitään fanaatikkoja, ihmisiä jotka syövät suu auki, kauppojen kapeita käytäviä, internetin salaliittosivustoja, vaikeasti surffattavia nettisivustoja ja roskapostia. Luettelo jatkuu ja jatkuu, mutta sen voi summata sanomalla, en siedä "mitään, mikä on matalaa tietoisuutta".

En tuomitse asioita matalaksi tai korkeaksi tietoisuudeksi. Tiedän vain, mikä ärsyttää minua ja mikä ei. En koskaan toimi sen mukaan.

Toisin sanoen, en koskaan käske toisia keräämään roskiaan. Itse asiassa siivoan heidän jälkensä, kun he ovat lähteneet. Vältän ärsyttäviä tilanteita aina, kun voin, mutta valitettavasti se on vaikeaa, silloin kun matkustan tai olen ostoksilla tai syön ravintolassa. Verenpaineeni ei nouse enkä ahdistu näistä asioista. Ainoastaan ärsyynnyn.

Sitten mietin … Teemmekö näitä asioita uudella maapallolla? Ottaako kukaan kahta parkkipaikkaa, ajaa hitaasti vasenta kaistaa, luo tietokoneviruksia, postaa vastenmielisiä mainoksia sosiaalisen median chattipaikkoihin tai ilmestyy myöhässä tapaamisiin? Onko meillä loistevaloja, äänekästä ilmastointia, pitkiä jonoja, turvatarkastuksia lentokentällä, pitkiä kokouksia, identiteettivarkauksia, vakuutuslaitoksia, poliitikkoja jne.?

Luultavasti ei. Luulen, että uusi maapallo on korkean tietoisuuden paikka, missä ei tarvita sellaisia asioita kuin autot, tietokoneet ja kaupat, mitkä ovat välttämättömiä tällä planeetalla. En usko töykeiden ihmisten löytävän tietään uudelle maapallolle – he ovat täysin tyytyväisiä vanhan maapallon tapoihin. Luulen myös, että uuden maan oppitunnit korvataan kokemuksilla, kontrolli korvataan vapaudella ja energian syöminen korvataan energiaomavaraisuudella.

Haasteemme tällä planeetalla elävinä ruumiillistuneina mestareina on kaksiosainen. 1) Pystymmekö sietämään ihmiselämän ärsyttäviä asioita – asioita joista tulee paljon selvempiä, kun sallimme oman jumaluutemme? Ja 2) pystymmekö tuomaan uuden maan korkeamman tietoisuuden piirteet tänne vanhalle maapallolle? Onko tapa olla tässä maailmassa, mutta saada uuden maan sujuvuus ympärillemme?

Sitä odotellessa minulla on enemmän ja enemmän päiviä ärsyyntyneenä mestarina. Rakastan ja arvostan todella ihmisiä, mutta on aikoja, jolloin suuri yleisö yksinkertaisesti ärsyttää minua. Ne ovat aikoja, jolloin en jaksa odottaa pääsemistä taas shaumbrojen seuraan. Vaikka minun tarvitsee mennä läpi vanhan maapallon ärsytyksestä matkustaakseni shaumbra-tilaisuuksiin, samanhenkisten ihmisten kanssa oleminen on sen arvoista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

3.5.2014 LÖYTÄMINEN 9/1

ViestiKirjoittaja hammer » 11.05.2014 08:45

Löytäminen-sarja, shoud 9

LÖYTÄMINEN 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
3.5.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen ja vapaan alueen Adamus.

Tervetuloa tämän shoudin energioihin. Kaunista energiaa huoneessa. Hmm, suloista musiikkia tänään 1). Tavallaan juhla, erään aikakauden loppumisjuhla. Aika siirtyä eteenpäin. Kuten laulussa sanottiin, on aika vaeltaa eteenpäin 2). Ette ole luultavasti kuulleet koskaan ennen tuota laulua. (Adamus naureskelee)

Tässä on tavallaan vertauskuva, mikä liittyy kaikkiin elämiinne. Työstätte asioita, koette asioita, kulutatte vuosia ja elämiä tehden asioita ja sitten on aika lähteä, aika mennä seuraavalle tasolle.

Tiedätte, että on oikein mennä seuraavalle tasolle. Tiedätte, että on tullut sen aika. Itse asiassa, olette hyvin monin tavoin kyllästyneet siihen tapaan, miten asiat olivat. Niinpä loitte uuden kokemuksen ja tilaisuuden.

Sitten kun vanha aikakausi tulee loppuunsa, muistelette muutaman hetken, kuten teitte tänään. Suloisia, suloisia muistoja. Aah, miten toivottekaan, että olisitte voineet todella kokea sen yhtä kauniina, kuin muistatte sen. (Naurua)

Ja hassu asia muistoissa on, että ne ovat todellisia. Ette muuttele tai manipuloi niitä. Nuo tunteet olivat silloinkin, nuo kauniit ja lämpimät tunteet. Ja täällä kokoontuessanne Tobiaksen toveruus ja siunaukset alkoivat. Hyvin suloisia muistoja.

Ja juuri nuo muistot, rakkaani, nuo suloiset, kauniit ja kirpaisevat muistot tuovat sinut takaisin uuteen elämään. (Adamus naureskelee) "Voi, se oli niin suloista! Oi, oi!! Rakastin sitä niin paljon, että on mentävä hakemaan lisää muistoja!" (Yleisö sanoo "eiiii!" ja Adamus naureskelee)

Energioiden sisäänhengittäminen

Siis rakkaat ystävät, energia täällä on hyvin kaunista. Mutta ihmettelin vähän, kun rakas Aandrah (Norma Delaney) oli täällä hengittämässä teidän kanssanne. Oletteko viime tilaisuutemme jälkeen unohtaneet, miten hengitetään? Koska tapahtui paljon enemmän ajattelua kuin hengittämistä. Te tiedätte sen ja minä tiedän sen. Ei ollut paljon hengittämistä.

Hengittäminen – älkää antako hänelle (Linda) yhtään vettä tänään – hengittäminen oli tällaista. (Adamus hengittää pinnallisesti ja lyhyesti) Hengittämisen pitäisi olla tällaista (hän hengittää hyvin syvään). Tehdäänpä se yhdessä. Tehdään Aandrah ylpeäksi hengittämällä kuin mestari. (Adamus vetää uudestaan kunnolla syvään henkeä ja puhaltaa ulos äänekkäästi, yleisö ei yhtä paljon) Vähän ummetusta (muutama naurahdus). Kokeillaanpa uudestaan. Jos aiotte todella hengittää elämää ja energiaa sisään, ette melkein pysty istumaan paikoillanne. Kokeillaanpa sitä … (Adamus vetää taas kunnolla syvään henkeä, yleisö ei taaskaan yhtä syvään ja Adamus huokaisee)

Aandrah, tule tänne. Meillä on tässä vähän töitä. (Vähän naureskelua) No niin, ilmiselvästi, ilmiselvästi heillä on ollut rankka kuukausi (naurua) eivätkä he oikeaan hengitä. He ajattelevat hengittämistä ja he toivovat myöhemmin saavansa ehkä muiston hengittämisestä. (Naurua) Mutta he eivät oikeasti hengitä. Anna siis heille hetki helvettiä tässä. Pidä heille Ohamah'n hengityskoulu.

AANDRAH: Vou! Aah!

ADAMUS: Aaaaah!

AAHDRAH: Oletteko valmiita tähän?

ADAMUS: Täällä tarvitaan mikrofonia. No, ei tarvita sitä, mutta …

AANDRAH: Niin sitä pitää. Varokaa. Hassua, koska meillä alkaa se koulu maanantaina. Valmistautukaa.

Oletko valmis vastaanottamaan niin paljon rakkautta? Se tulee hengityksessä. Tunne se! Oletko valmis vastaanottamaan? Oletko valmis sallimaan tämän tapahtua sinulle?! (Viittoillen Adamukselle, paljon naurua)

ADAMUS: Meidän pitäisi luultavasti lopettaa tähän paikkaan. (Lisää naurua) Hengittäminen on hyvin henkilökohtainen kokemus! (Lisää naurua)

AANDRAH: Okei.

ADAMUS: Seison täällä. (Lisään naureskelua, kun Adamus siirtyy sivuun)

AANDRAH: Tämä huone on niin täynnä uskomatonta rakkautta. Oletko valmis hengittämään sitä sisään? Hengittämään sisään nenän kautta, alas saakka. Tunne sen täyttävän vatsasi, ytimesi. Oletko valmis elämään niin, että ytimesi on kuin suurta rakkausvirtaa? Hengitä sitä sisään, alas saakka. Alas saakka.

Tunne, kun se täyttää sinut, ja sitten rakkaussuhteen kautta päästät irti. Päästät irti kaikesta, mitä oli, ja valmis vastaanottamaan uuden hengenvedon suurta rakkautta.

Hengitä sisään, hengitä ulos … syvemmälle ja syvemmälle ytimeesi.

Vastaanota, vastaanota.

Tunne itsesi sulavan syvemmälle ja syvemmälle kehoosi. Suloiseen, suloiseen kehoon, mikä luotiin sielun kodiksi, sinun ihmeeksi, tämä rakkaussuhde.

Hengenveto kerrallaan. Hengenveto kerrallaan. Syvemmälle ja syvemmälle, kyllä.

Suuri rakkaussuhde. Sielu ja ihminen. Sielu ja ihminen. Sinun todellinen valokehoihmeesi. Sinun täytyy vain hengittää. Hengitä.

Hengitä ja vastaanota näin paljon rakkautta, näin paljon iloa. Hengenveto kerrallaan. Hengenveto kerrallaan, kyllä.

ADAMUS: Kiitos. Ja nyt todella iso ja pöyristyttävä hengenveto. Pöyristyttävä. Silmät auki, täysin läsnä ja tietoisena. Pöyristyttävä hengenveto, mikä vetää sisään energiaa. Täällä on vähän energia ehtynyt – puhumme siitä hetken kuluttua – mutta hyvä ja pöyristyttävä hengenveto. (Adamus vetää syvään henkeä ja vääntelee naamaa) Joo, silmienne pitäisi pullistua ulos päästä! (Vähän kikatusta) Käsien melkein täytyy levitä. Pöyristyttävä hengenveto, ystäväni. Syvä. Tuokaa sisään tuota energiaa. Olette viime aikoina ihmetelleet: "Missä energia on? Missä energia on?" Hengittäkää siis sitä sisään.

Se on kirjaimellisesti energian vastaanottamista kehoonne. Se on elämänvoimaenergian tuomista tähän fyysiseen kehoon. Se on tulemista pois mielestä vähäksi aikaa. (Adamus vetää taas syvään henkeä) Kyllä, kaunista.

Sitä hengittäminen tekee. Sitä hengittäminen tekee.

Kun siis tulitte tänne tänään, istuuduimme ja hengitimme vähän pinnallisesti. Oli edelleen paljon ajattelua eikä se ole mikään ihme. Se ei ole mikään ihme – maailmassa tapahtuu erittäin paljon tällä hetkellä.

Meillä oli äskettäin kardinaalisuurristi, astrologinen tapahtuma. Astrologia ei kontrolloi elämäänne, mutta sillä on taatusti vaikutusta, erityisesti tällaisena aikana. Energiat välillä 22.4. – sanotaan 10.5. ovat sietämättömiä, jos ette ole sattuneet tuntemaan sitä. Jos ette ole tunteneet sitä, ette ole luultavasti elossa. (Vähän naureskelua) Ne ovat murskaavia, sietämättömiä, tuskallisia – tuskallisia kehossa, tuskallisia mielessä. Se on kuin huhmare ja survin ja ne vain jauhavat kaikkea, kunnes ette usko enää kestävänne sitä. Mutta jotenkin vain kestätte. Jotenkin vain selviydytte. Jotenkin vain pääsette päivästä toiseen.

Kun kehotin hengittämään sisään, tuomaan näitä energioita sisään, on luontaista haluttomuutta tehdä se. Miksi? Jotta voitte hengittää sisään lisää tätä sietämätöntä energiaa? (Vähän naureskelua) Ei, vaan ehdottomasti. Lakkaatte hengittämästä selviytyäksenne siitä. Tuotte vähemmän energiaa sisään. Tavallaan sulkeudutte, koska kaikkialla on uskomatonta painetta.

Kyse ei ole vain teistä, ei vain teistä. Sitä on kaikkialla planeetalla nyt. Sitä on joka puussa, joka ruhonkorressa, joka moskiitossa. Sitä on ns. Gaian sisuksissa. Sitä on kaikkialla ja tunnette sen. Niinpä luonnollinen reaktio on sulkeutua ja odottaa, kunnes tämä menee ohi.

Voitte tuntea jollain intuitiivisella tasolla, että se menee ohi. Sen on mentävä ohi. Jotain on tapahduttava. Se on hämmästyttävää. Jotkut teistä katselevat uutisia joka päivä odottaen jotain draamaa, jotain suurta ja katastrofaalista tapahtumaa. Se tapahtuu, mutta juuri nyt on painevaihe. On painetta. Se saa kaiken valmiiksi siihen.

Mitä siis teette? Sulkeudutte. Lakkaatte hengittämästä. Lakkaatte kutsumasta lisää energiaa, koska se sattuu, koska se on vaikeaa.

Mekin voimme tuntea sen toisella puolella. Joo, voimme tuntea sen energiat, mitä maan päällä tapahtuu, ja nyt on kaikkien aikojen painetta. Se on hämmästyttävää.

Kokeillaanpa sitä nyt taas. Vetäkää syvään henkeä, koska toinen osanne sanoo: "Missä energia on? Miksi kehoni on niin väsynyt? Mitä aivoissani tapahtuu? Minulla ei ole yhtään elämänvoimaa. Luulin olevani mestari, missä on elinvoima?" Joo? Sitä on. Sitä on, mutta sen kanssa tunnette tätä valtavaa ja sietämätöntä painetta. Tunnette sen kehossanne ja tunnette sen tunteissanne. Sitä on.

Niinpä teillä on tässä mielenkiintoinen valintatilanne. Kiitos kahvista (Lindalle). Teillä on mielenkiintoinen valintatilanne: sulkeutua ja odottaa myrskyn menemistä ohi, mutta tunnette silti asioita, tai juoda sitä sisään – aah! (Adamus siemaisee kahviaan)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä! Terästitkö kahvini? (Vähän naureskelua) Vetäkää kunnolla syvään henkeä nyt. Sukeltakaa siihen. Tuntekaa noita energioita ja muistakaa, että energia on täällä palvelemassa teitä.

Tällä hetkellä on valtavasti energiaa. Jokin osanne tuntee sietämättömän ja murskaavan voiman ja se on luultavasti ok, koska se todella jauhaa paljon asioita, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia. Se ei tapa useimpia teistä. (Naurua) Sanoin "ei" – ei tapa useimpia teistä! Mutta on aina poikkeuksia.

(Hiljaisuus yleisössä)

Ai, sehän meni hyvin! (Adamus naureskelee) Mutta sitä odotellessa elämme. Elämme ja nautimme. Mutta joskus on vaikea elää, kun on paljon kuolemanpelkoa.

Siis vaihtoehtona on nyt juoda sitä sisään, hengittää sitä sisään – tätä energiaa. Sitä on täällä teitä varten. Energia … (Jotkut yleisössä hulluttelevat) Ei enää heille. (Naurua)

Muistakaa energiaperusteet. Sillä ei ole mitään agendaa. Sillä ei ole mieltä. Sillä ei ole suuntaa. Se ei välitä. Se on vain energiaa. Sillä ei ole tunteita. Se ei ole kuin pieni koiranpentu, jolla on tunteet ja halut. Se on vain energiaa ja se on palvelemassa teitä.

Monet teistä ovat tulleet pisteeseen, missä tavallaan pelkäätte energiaa, ja selitän hetken kuluttua vähän, miksi tätä pelkoa on. Se on vain energiaa ja se on teitä varten. Kun siis tunnette tämän massiivisen energiapallon, mikä on tullut tälle planeetalle nyt, vetäkää syvään henkeä. Se voi vaikuttaa toisiin ihmisiin hyvin haastavalla tavalla, mutta teille se on vain energiaa elämäänne, siihen mitä valitsette.

Okei, vedetäänpä nyt oikein kunnolla ja syvään henkeä … ja tuodaan tätä sisään. Ei pelkoa. Sallikaa sen virrata teihin. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella sitä, minkä valitsette elämässänne. Älkää piiloutuko tältä energialta.

Ja hassu asia tapahtuu. Kun juotte sitä sisään, kun tuotte sitä sisään ilman kontrollia tai rajoituksia, se ei yhtäkkiä enää satu. Oivallatte yhtäkkiä, ettei se ole tuskallista. Se ei tee ajatuksistanne vieläkin monimutkaisempia. Se ei satuta kehoanne.

Silloin kun suojaatte itsenne energioilta, joita täällä on nyt, ja kyyristytte niitä, se sattuu, koska teillä on puolustusmekanismikerroksia. Pidättelette. Kontrolloitte.

Silloin kun tuotte sitä sisään avoimesti, vapaasti ja kontrolloimatta, se ei satu. Se ei satu.

Vedetäänpä taas todella kunnolla, syvään, rohkeasti ja pöyristyttävästi henkeä. Se on ilmaa. Se on energiaa. Se on myös symboli siitä, että avaudutte, sallitte. Hyvä.

Kysymys

No niin, kirjoitamme vähän taululle – Linda mikrofonin kanssa ja Vili taululle, kiitos.

Kysymys on … Kun Linda kulkee mikrofonin kanssa, pyydän kahta asiaa. Kun pääsemme asiaan, pidetään ensinnäkin energia yksinkertaisena, okei? Pidetään se hyvin yksinkertaisena. Ei ole mitään tarvetta olla monimutkainen. Muistakaa – palaten yhteen aiempaan oppituntiin – että vain mieli pitää monimutkaisuudesta, koska silloin sillä on jotain tekemistä. Se tavallaan työskentelee. Elämä itsessään ja te sieluolentona olette hyvin yksinkertaisia. Syviä, mutta yksinkertaisia. Pidetään siis energiat hyvin yksinkertaisina tänään.

Toiseksi, kun kuljemme mikrofonin kanssa, olkaa vapaasti hyvin suoria ja avoimia. Toisin sanoen, esitän tämän kysymyksen hyvästä syystä eikä se tapahdu vain siksi, että voimme imeskellä tikkareita täällä.

LINDA: Hmph.

ADAMUS: Siihen on hyvä syy. (Adamus naureskelee)

Kysymys on – Linda on valmiina juoksemaan mikrofonin kanssa ja kesken juoksun esitän kysymyksen, joten hän ei edes tiedä …

LINDA: Juoksen, juoksen nyt. Juoksen, juoksen nyt.

ADAMUS: Joo, juokse, juokse, juokse …

LINDA: Pidä vesi pois kädestäni!

ADAMUS: Juokse, juokse, juokse.

LINDA: Pidä vesi pois kädestäni.

ADAMUS: Kysymys on: mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne?

Sanotaan – jos kysytte "minä aikana?" – parina viime viikkona, jopa parina viime päivänä. Mikä on mielialanne tällä hetkellä?

SHAUMBRA 1 (mies): Tällä hetkellä?

ADAMUS: Tarkoitan viimeisten viikon, parin aikana, yleismielialasi.

SHAUMBRA 1: Pakahtunut.

ADAMUS: Pakahtunut. Hyvä, erinomaista. Se on hyvä vastaus taululle – pakahtunut. Ja miten sinulla on ollut pakahduttavaa?

SHAUMBRA 1: Tapahtuu paljon asioita.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Yritän muuttaa. Yritän saada eri työpaikan. Kyse on siis …

ADAMUS: Tota, on jotain muuta, mitä tavallaan piilottelet.

SHAUMBRA 1: … kaikesta. (Hän naureskelee)

ADAMUS: Mitä muuta? On jotain muuta.

SHAUMBRA 1: On jotain muuta?

ADAMUS: Joo, jotain muuta tapahtuu. Työ, muutto, mitä muuta? Mikä sinua on oikeasti ottanut päähän?

SHAUMBRA 1: Ajatukseni?

ADAMUS: Voi, nekin! (Naureskellen)

SHAUMBRA 1: Koska ajattelen liikaa? (Naurua) Ajattelen niin kuin kaikkea? (He nauravat)

ADAMUS: Jotain muuta, mikä kalvaa sinua, jonkin ongelma.

SHAUMBRA 1: Hmm … taitaa olla perhetilanne.

ADAMUS: Se on melko hyvä arvaus. (He naureskelevat kumpikin)

SHAUMBRA 1: No, tiedän sen olevan osa sitä.

ADAMUS: Joka neljäs ongelma koskee perhettäsi. (Lisää naureskelua) Se on tosi väite. Se on hyvin tosi väite. Hyvä.

SHAUMBRA 1: (Naureskellen) Kyllä.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja kiitos, kun et sanonut "en tiedä". Joo, olemme pääsemässä lähelle, kyllä. "En tiedä" –tyyppien täytyy istua tänään viisi minuuttia käymälässä.

Okei, seuraava. Mikä on mielialasi? Ja minulla on erittäin hyvä syy kysyä tätä. Mikä on mielialasi? Ole hyvä.

KAREN: Olen saanut juuri valmiiksi kirjani, mitä olen tehnyt …

ADAMUS: Hyvä, onneksi olkoon.

KAREN: … viimeiset kymmenen vuotta. Se on sarjakuvakirja, maalauksiani. Ja minä …

ADAMUS: Olenko minä kirjassa?

KAREN: Kyllä.

ADAMUS: Ai! Näettekö? (Adamus naureskelee)

KAREN: Kyllä, Crimson Circle on myös.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Huomautuksena, että jokaisessa kirjassa missä minä tai Crimson Circle on, on ekstraenergiaa. (Yleisö sanoo "ooo!") Hyvä. Millainen on siis mielialasi?

KAREN: No, minusta tuntui upealta, riemukkaalta ja juhlavalta sen loppuun saaminen ja sitten tuli jotain muuta, joka …

ADAMUS: Muuten, huomaatko "ja sitten"?

KAREN: Ja sitten.

ADAMUS: Joo, joo. Hoo! Pam! Joo, meteoriitti tulee! Anna mennä. Ja sitten?

KAREN: Näytti siltä, etten pystynyt siirtymään eteenpäin tällä tasolla, koska muuta kamaa tuli ns. korkeammilta tasoilta.

ADAMUS: Joo, joo. Muuten, se on semantiikkaa, mutta ei ole mitään korkeampia tasoja.

KAREN: Aivan.

ADAMUS: Tarkoitan, että tämä on korkeampi taso – valitettavasti. (Vähän naureskelua ja Adamus naureskelee)

Ei ole – ja aion olla tässä intoilija, koska haluan mestareilta vähän sanaston hallintaa – mitään korkeampia tasoja, mutta on vapaustasoja, okei.

LINDA: Mmmmmm.

ADAMUS: Joo, joo. Laita se kirjaasi.

LINDA: Mmmmmm.

ADAMUS: Ei, vaan oikeasti – aivan kuten ei ole mitään korkeampaa itseä tai suurta enkeliä. Tapetaanpa tuon suuri enkeli … (Linda haukkoo henkeään)

LINDA: Voiiii! Ei vettä Lindalle! (Naurua)

ADAMUS: Hävitetään nyt käsite "korkeampi itse". Tapetaan se. Ei, ei, vaan tappaminen on hyvä asia, koska se merkitsee, että se päästää energ- … Palaan vielä sinuun, olen kierroksella täällä. Se vapauttaa tuon energian pysähtyneestä tilasta. Se on kuin … Pullossa on vettä … Sori, mutta minä saan tehdä vesijutun tänään. Tule tänne hetkeksi. (Lindalle, joka läiskytti Adamuksen päälle vettä kuukausi sitten, naurua)

LINDA: ¡No es posible!

ADAMUS: Voi, Lindaaaa!

LINDA: ¡No es posible! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Jos sitä katsotaan tällä tavalla …

LINDA: Stupido!

ADAMUS: … asiat ovat pysähtyneessä tilassa. Nimittäin jos tämä (vesipullo) olisi esimerkiksi tunteenne tai ongelmanne tai fyysinen kehonne, kaikki on tavallaan vankina täällä. Eikä ole mitään korkeampaa vettä, mutta on vapaata vettä! (Adamus puristaa pulloa ja purskauttaa vettä ulos, vähän naurua). On vapaata vettä. Ja se vapautuu rakenteesta, missä sitä pidettiin, on se sitten uskomus tai biologia tai rajoite.

Siis – ja Karen, ei ole tarkoitus eksyä siitä, mitä sanoit – mutta koko tämä korkeamman itsen ja suuren enkelin käsite ja kaikki se muu, annetaan sen olla loppu. Jätetään ne tänne Coal Creek Halliin. Kun siirrytte eteenpäin, siirrytään eteenpäin myös tuon käsityksen osalta.

On vapaa itse, todellinen itse. On aina ollut niin ja se on edelleen sisällänne tällä hetkellä – kaikkialla ympärillänne, vapaa itse – mutta sanotaan, että ilmaisu ja tietoisuus ovat nyt pysähtyneessä tilassa. Nyt olen pudottanut teidät kelkasta täysin.

Siis jotain tuli ja korkeammat tasot ja mitä nyt?

KAREN: No …

ADAMUS: Millainen mielialasi on?

KAREN: Nyt en siis tiedä, aloitanko alusta jotain muuta vai siirryn eteenpäin ja viimeistelen kuluneen vuoden kirjani kanssa.

ADAMUS: Aha, okei, mutta millainen on mielialasi?

KAREN: Juhlava.

ADAMUS: Juhlava. Hyvä, hyvä. Ärsyyntynyt?

KAREN: Ei.

ADAMUS: Hyvä.

KAREN: Se on juhlava, tuo tuolla keskellä (viitaten yhteen maalaukseensa).

ADAMUS: Se on juhlava, se on.

KAREN: Sen maalasin hiljattain.

ADAMUS: Siitä tulisi kaunis t-paita. (Joku sanoo "joo!") Aa, hyvä, saan 10%. (Naurua) Kiitos, kiitos.

Seuraava. Mikä on mielialasi tällä hetkellä? Mikä on mielialasi? Tiedätte kaikki, mikä mieliala on. (Joku sanoo "joo-o") Kyllä, joo-o.

EDITH: Kerro meille.

ADAMUS: Ai, olen menossa siihen.

LESLIE: Okei. Ärtyisä.

ADAMUS: Ärtyisä.

LESLIE: Hyvin ärtyisä. Suurin piirtein eiliseen saakka kaikki häiritsi minua.

ADAMUS: Ai!

LESLIE: Jopa koirani.

ADAMUS: Joo, koirasi. Joo, joo.

LESLIE: Tarkoitan, että kaikki olivat …

ADAMUS: Se on huono juttu. Se on todella huono juttu, kun oma koira häiritsee. (Naurua)

LESLIE: Tarkoitan, että koira …

ADAMUS: Tarkoitan, että silloin on todella ärtyisä.

LESLIE: Todella oikeasti.

ADAMUS: Joo, joo.

LESLIE: Joo, todella ärtyisä.

ADAMUS: Joo.

LESLIE. Kuin …

ADAMUS: Ärsyyntynyt.

LESLIE: Ärsyyntynyt.

ADAMUS: Kaikkeen.

LESLIE: En sano itselleni edes "pöö", koska minä vain – yäk!

ADAMUS: Joo.

LESLIE: Kaikki.

ADAMUS: Joo. No, näytät upealta.

LESLIE: Kiitos.

ADAMUS: Joo, hurmaavalta.

LESLIE: Minusta tuntuu upealta, kiitos.

ADAMUS: Nuorekkaalta.

LESLIE: Kiitos.

ADAMUS: Aistilliselta.

LESLIE: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Millainen mielialasi on nyt? (Vähän naureskelua)

LESLIE: Mielialani – mielialani muuttui eilen …

ADAMUS: Okei.

LESLIE: … ja tänään oli paljon … viikon tai pari olin todella ärtyisä.

ADAMUS: Mitä olet tehnyt tälle ärtyneisyydelle? Miten olet ilmaissut sitä? Selviytynyt siitä? Ja John, ei kommentteja kiitos. (Viitaten hänen aviomieheensä, John Kuderkaan, naurua)

LESLIE: Olut! (Adamus naureskelee) No … (hän huokaisee) Yrittänyt – no, en halua sanoa "yrittänyt" – joo, yrittänyt olla piittaamatta siitä.

ADAMUS: Kyllä.

LESLIE: Tarkoitan, että se vain on.

ADAMUS: Kyllä.

LESLIE: Enkä ole käynyt paljon julkisilla paikoilla, koska on kanssaihmisiä ja ihmisiä pankissa ja haluan kurist- …

ADAMUS: On vain ihmisiä.

LESLIE: On ihmisiä.

ADAMUS: On vain ihmisiä. (Adamus naureskelee)

LESLIE: Ja he ovat tielläni. (Hän naureskelee) Ja on typeriä ihmisiä!

ADAMUS: (naureskellen) Kyllä, typeriä ihmisiä!

LESLIE: Enkä halua tuntea heistä niin, mutta olen kuin "voi ei!".

ADAMUS: Eikö siinä ole pulmatilanne? Haluat olla niin rakastava ja myötätuntoinen …

LESLIE: Yäk!

ADAMUS: … ja no, tiedät. Mutta kuitenkin se on kuin … (Adamus tekee törkeän eleen) Oho! (Vähän naureskelua)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Oho!

LESLIE: Menkää vain pois.

ADAMUS: Joo, joo, menkää vain pois.

LESLIE: Antakaa minulle, mitä haluan, ja tehkää se – eivätkä he tee sitä hyvin. Se on ongelma.

ADAMUS: Kyllä.

LESLIE: He eivät tee haluamallani tavalla …

ADAMUS: Ei, eivät tee.

LESLIE: … millään tavalla, millään muotoa … (Naurua)

ADAMUS: Joo. "Tämä on minun planeettani. Sinä olet vain vieras. Hyvästi." (Lisää naureskelua)

LESLIE: No, eivätkä he palvele minua hyvin.

ADAMUS: Joo, kyllä. Ei, he eivät palvele.

LESLIE: He eivät palvele.

ADAMUS: He eivät palvele. Ärsyttävää.

LESLIE: Millään tavalla.

ADAMUS: Oletko ärsyyntynyt nukkuessasi, unitilassasi?

LESLIE: Olen todella kiireinen uni- …

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

LESLIE: Herään siis keskellä todella aktiivista aikaa – tarkoitan, että olen todella kiireinen. Siis en ole …

ADAMUS: Kyllä. Onnellisia unia?

LESLIE: Tota, teen ikään kuin töitä.

ADAMUS: Kyllä.

LESLIE: Teen ikään kuin töitä ollessani valveilla. Teen töitä nukkuessani. Teen töitä …

ADAMUS: Miten ihmeessä pääset päivästä ja yöstä läpi?

LESLIE: Mmm, en hyvin. (He kumpikin naureskelevat)

ADAMUS: Joo. Minä vain …

LESLIE: En hyvin.

ADAMUS: … havaitsen, että on kenties aika lähteä automatkalle itseksesi.

LESLIE: Ai jaa! Haluan ajaa Maineen yksin, myös ilman koiraani.

ADAMUS: Joo, joo.

LESLIE: Ajattelin, että otan koiran mukaan, sitten etten ota. Kuristan sen, jos otan.

ADAMUS: Näin paha tilanne on. (Naurua)

LESLIE: Joo.

ADAMUS: Ei edes koiraa.

LESLIE: Joo, ei edes koiraa.

ADAMUS: Joo, joo.

LESLIE: Ei, ei.

ADAMUS: Mutta jos otat koiran, ajattele sitä muistoa, mikä sinulla on myöhemmin. (Naurua) "Voi, oli niin hauskaa koiran kanssa. Melkein tapoin sen, mutta voi, se oli niin hauskaa."

LESLIE: Haluan olla autossa yksin, niin kuin hotellihuoneessa missä ei ole ketään ympärillä. Tiedätkö?

ADAMUS: Kyllä.

LESLIE: Eikä autossa ole ketään muita kuin minä.

ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti.

LESLIE: Joo, joo, joo.

ADAMUS: Joo.

LESLIE: Se on jokseenkin siinä. (Joku kysyy "ei edes John?") En halua häntä lähelle – lasketko leikkiä?! (He kumpikin naureskelevat)

ADAMUS: Otetaan kuva Johnista takana. (Naurua) Hän hymyilee.

LESLIE: Hänkin on ollut ärtyisä!

ADAMUS: Hän ymmärtää. Ei, vaan hän ymmärtää täysin, ja osa haastetta minkä monet teistä kokevat, on se, että olette suhteessa – ja erityisesti jos olette kumpikin tässä itse nimitetyssä mestaruudessa, se on yääkk!! Se on vaikeaa toisinaan. En katso tässä ketään, mutta … (Naurua) Se on oikeasti vaikeaa! Se on … Lindaaaaa. (Lisää naureskelua)

Ja tiedättekö mitä? On vain naurettava aina silloin tällöin. On vain naurettava sille, että olette todella pahasisuinen ämmä mestari. (Lisää naurua) Ja se on ok.

LINDA: Sanoitko mulkkumestari?! (Paljon naurua ja vähän taputuksia, Adamus ottaa veden käteensä) Oho!

ADAMUS: Voi Lindaaaaa!! (Lisää naurua)

Yksi vanha stereotypia oli, että mestari on niin rakastava, niin rauhallinen, niin kuollut, koska sitä ei koskaan tapahtunut! Silloin kun mestari pääsi menneisyydessä tähän pisteeseen, hän lähti! Hän ei pystynyt käsittelemään sitä. Hän ei ollut vain haluamatta koiraansa mukaan, hän antoi pois koiransa. Hän teki muita asioita, joita en edes mainitse. (Lisää naureskelua) Mutta tulee kohta, jolloin olette vain saaneet tarpeeksenne! Olette saaneet tarpeeksenne! Ja selitän sitä hetken kuluttua muutaman lisäkommentin jälkeen.

Mikä mielialasi on nyt? Mikä mielialasi on? Haluan kuulla Bonnielta. Näin hänen juuri sanovan: "Ole kiltti." Terve, Bonnie.

BONNIE: Hei.

ADAMUS: Hei.

BONNIE: Tiedät, miten vihainen olen.

ADAMUS: Tiedän!

BONNIE: Erityisesti sinulle.

ADAMUS: Kyllä, kyllä! (Vähän naureskelua) Mutta mitä minä olen tehnyt?

BONNIE: Pitäisikö minun kertoa sinulle? (He naureskelevat)

ADAMUS: Tiedän. Painelin muutamaa nappia. Voi, se ei ollut ihan rauhoittavaa balsamia jatkuvaan ärsytykseesi. Ei ihan. Ei ihan tulemista avuksesi, kun sanoit: "Voi, Adamus, Adamus! Tule auttamaan minua." Ja mitä olen itse asiassa tehnyt viime aikoina? No, tavallaan … No, olin kuin koirasi. Juoksin nurkkaan piiloon ja annoin sinun olla ärtynyt.

Millainen mielialasi siis on?

BONNIE: No, olen edelleen ärtyisä.

ADAMUS: Joo, miksi? (Nainen huokaa) Teet liian kovasti töitä.

BONNIE: Jep.

ADAMUS: Joo, miksi?

BONNIE: Se on sinun syysi! (Naurua)

ADAMUS: No, määritelläänpä tätä hetki. Puhutko rakastavalle ja rakastetulle Adamukselle? Vai puhutko Cauldrelle?

BONNIE: Ei, vaan puhun sinulle. Se oli sinun ideasi.

ADAMUS: Ai, rakastetulle Adamukselle, kyllä. Ja mitä olen tehnyt?

BONNIE: Pinssit.

ADAMUS: Anteeksi kuinka? (Naurua ja muutama taputus) Nyt minä lähden.

Bonnie, Bonnie, Bonnie, nyt on puhujakorokkeen aika sinulla. Bonnie! (Lisää naureskelua) Ajattele niitä miljardeja tai tuhansia shaumbroja ympäri maailmaa, jotka käyttävät pinssiään tällä hetkellä.

BONNIE: Hyvin onnellisena, tiedän.

ADAMUS: Ajattele muistojasi. (Vähän naureskelua) Pyydämme Jeania tekemään kuvaohjelman, videon – koska hän on hyvä siinä – kaikista käyttämässä pinssiään. He kulkevat katua pitkin käyttäen pinssiään, tavallaan osoittaen sitä. He menevät kauppaan ja myyjä sanoo: "Haa! Mikä tuo pinssi on?" He näkevät unta yöllä ja menevät enkelimaailmoihin ja kaikki sanovat: "Sinulla on mestarin pinssi!" (Naurua) Ja kaunis musiikki soi ja kaikkia laulavat ja tanssivat. Ja sitten lopuksi he laulavat: "Kiitos, Bonnie! Kiitos, Bonnie! Bonnie, Bonnie, Bonnie. 'My Bonnie lies over the ocean! My Bonnie sends me my pin!'" (= Bonnieni on meren takana. Bonnieni lähettää minulle pinssini) (Paljon naurua)

BONNIE: Voi luoja! Sinä olet kamala!

ADAMUS: Millainen mielialasi on, Bonnie? Millainen mielialasi on?

BONNIE: No, nyt nauran.

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Ja itse asiassa se on erittäin hyvä kohta, koska kyllä, olet tehnyt enemmän töitä, kuin pitäisi olla inhimillisesti mahdollista. Sinun pitäisi oikeasti puhua noille ihmisille, mutta syytät siitä työtä.

Aion todistaa sinulle hetken kuluttua ja haukot henkeäsi oivalluksesta. Aion todistaa sinulle, ettei sillä ole mitään tekemistä pinssien tai työmääräsi kanssa. Itse asiassa se on suurin siunaus elämässäsi tällä hetkellä ja voit kiittää siitä minua. (Naurua)

BONNIE: Joo-o.

ADAMUS: Kiitos, Bonnie. (Nainen heiluttaa) Kyllä, heiluta näkemiin. Näkemiin Bonnie. (Adamus heiluttaa ja naureskelee)

Yksi vielä. Millainen mielialasi on tällä hetkellä? Ai niin, kirjoitammeko näitä muistiin? (Vilille) "Ärtynyt" – laita vain neljänneksi "pinssit". "Hemmetin pinssit". Hemmetin pinssit. Hemmetin pinssit.

Kyllä, millainen mielialasi on?

SHAUMBRA 2 (nainen): Turhautunut.

ADAMUS: Turhautunut mihin?

SHAUMBRA 2: Jos jokin voi mennä pieleen, se on mennyt.

ADAMUS: Aha! Eikö se ole totuus. Kyllä, eikö se ole Peterin periaate tai jotain vastaavaa.

SHAUMBRA 2: Jep.

ADAMUS: Peterin periaate henkisille ihmisille.

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Jos jokin voi mennä pieneen, se menee nyt.

SHAUMBRA 2: Mm hmm.

ADAMUS: Joo. Itse asiassa se on tavallaan hyvä asia. Mene siitä yli. Voisit pitkittää sitä vuosiksi, mutta mennään siitä vain yli. Tehdään, tehdään … (Hän huokaa) Cauldre suodattaa tällä hetkellä. Hävitetään kaikki nuo vanhat vaikutelmat siitä, millainen sinun pitäisi olla, koska sitä ei koskaan tapahdu. Se on vielä masentavampaa kuin se, mitä tapahtuu.

SHAUMBRA 2: Yääk!

ADAMUS: Vanhat käsitykset siitä, mitä luulit henkisyyden olevan, ja vanhat käsitykset Jumalasta – voi luoja! – ne ovat niin entisiä. (Vähän naureskelua) Ja vanhat käsitykset – kaikki vanhat käsitykset – ja tämä on paljon siitä, mitä kaikille tapahtuu tällä hetkellä. Ne vain murennetaan, murskataan.

SHAUMBRA 2: Mm hmm.

ADAMUS: Ne muuttuvat hienoksi jauhoksi ja sitten tuuli puhaltaa sen pois.

SHAUMBRA 2: Aha, paljon tuulta.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 2: Huonoa tuulta.

ADAMUS: Paljon tuulta.

Tällä hetkellä on siis upea aika käydä vain läpi prosessia. Kaikki menee pieleen. Kaikki … ei, vaan kaikki mikä on tasapainotonta, kaikki mitä ette ole vielä käyneet läpi – hei Wendy – kaikki mitä ette ole vielä käyneet läpi, mennään tästä vain yli.

Ja tiedättekö mitä? Olettakaa, olkaa kilttejä ja olettakaa, että kaikki mitä tapahtuu tällä hetkellä, on vain osa mestaruutta. Kaikki. Ei oppitunti. Ei ole mitään oppitunteja. Ei ole mitään opittavaa. Tällä hetkellä te vain annatte itsenne käydä läpi transformaatioprosessia, alkemiaprosessia. Ja kuulkaa kaikki minua. Kyse on vain alkemiaprosessista ja se muuttaa hyvin vanhat ja jumiutuneet energiat hyvin vapaiksi energioiksi. Sitä vain tapahtuu. Mutta kuitenkin sen keskellä on paljon panikointia – "Mitä minulle tapahtuu? Mitä teen väärin?" Et mitään! Et mitään.

SHAUMBRA 2: Hyvä.

ADAMUS: Ja sanotte: "No, miksi se sattuu?" Häh, koska olet ihminen. Tiedät miksi … (Linda laittaa kulhollisen popcorneja hänen puhujakorokkeelleen, muutama kikatus) Miksi … Kiitos. Voinko luottaa sinuun?

Miksi olette niin vakavia? On tämä "mitä en tajua?" –juttu. Et mitään. Eikö se olekin hämmästyttävää? Ei ole mitään, mitä et tajua. Ei ole mitään tajuttavaa. On kyse vain tämän alkemian läpikäymisestä.

Ja kun luotte oman pikkumielikuvitusvideonne – "Ihanan elämäni upea aika" – teillä on kaikki nämä muistot ja sanotte: "Luoja, se oli niin hyvää aikaa". Ja sitten minun on istuuduttava puhumaan kanssanne, koska sanotte: "Tehdään se uudestaan."

SHAUMBRA 2: Voi ei.

ADAMUS: Voi ei. (He kumpikin nauravat) Voi ei!

SHAUMBRA 2: Tehdään jotain erilaista. Jotain muuta!

ADAMUS: On jotain muuta.

SHAUMBRA 2: Okei.

ADAMUS: Ja se on niin yksinkertaista, niin lähellä, että sitä on vaikea nähdä.

SHAUMBRA 2: Mm.

ADAMUS: Ja on taipumusta yrittää saada selvää siitä. Te ette saa. Se vain tapahtuu. Ja koko tässä prosessissa, mikä tapahtuu, tässä valtavassa alkemiassa, on myös taipumusta olla luottamatta siihen, mitä tapahtuu.

Mitä siis teidän kaltaisenne hyvät mestarit tekevät? No, teillä on edelleen tapana ladata siihen epäluottamustekijöitä. Kun otatte paljon roskaa, vitamiineja ja teidän täytyy syödä tiettyjä ruokia – ja olette kuulleet minun puhuvan tästä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan – sanoisin, että on luultavasti enemmän käyttöä ja väärinkäyttöä. Enkä puhu mielialalääkkeistä. Puhun vain sen ajattelemisesta, että teidän täytyy saada uusi parantaja, uusi terapeutti, uusi hoitokuuri, uusi mikä tahansa.

Ystäväni, kaikki mitä teette, on luottamattomuutta itseenne. Jos vain olisitte …Unohtakaa kaikki vitamiinit ja kaikki vedet ja kaikki … Mikä meitä nyt kiinnostaa – rakkolevä? Onko se päivän uusi juttu?

SHAUMBRA 2: Ei minulla. (Hän naureskelee)

ADAMUS: Ei sinulla, mutta … Ja rakkolevän jälkeen se on jotain muuta.

Pysähtykää hetkeksi. Lopettakaa, lopettakaa, lopettakaa. Sillä ei ole merkitystä, mitä syötte. Sillä ei ole merkitystä. Eivätkä maailman kaikki vitamiinit auta teitä. (Nainen huokaa) Ja kaikki terapiat ja lääkkeet ovat vain suuria häiriötekijöitä. Piste.

Tiedän, että jotkut teistä – et sinä – sanovat: "Joo, mutta Adamus, sinä et ymmärrä." Okei, nähdään seuraavassa elämässänne. Minä todellakin ymmärrän. Minä todella ymmärrän. Ja minun on toisinaan mentävä vähän äärimmäisyyksiin, vähän painettava joitain nappuloita. Minä todella ymmärrän. Olettakaa vain, että kaikessa mitä käytte läpi, on kyse sinusta – ei mistään ylimmästä järjestyksestä, vaan sinusta – ja sallit sen elämässäsi.

Sillä hetkellä kun sanoitte: "Valitsen ruumiillistuneen ylösnousemuksen", kaikki alkoi. Eikä se ole aina kaunista ja mukavaa, mutta se on erittäin tehokasta, jos annatte sen olla. Hyvä.

SHAUMBRA 2: Okei, kiitos.

ADAMUS: Kiitos, kiitos, kiitos. Vielä yksi.

Millainen mielialasi on tänään? Voi, millainen energia huoneessa on! Kenties meidän pitäisi esittää kiva video ja muistella jonkin aikaa, tai antaa vain mennä.

Kyllä, millaisia muistosi ovat? Millainen mielialasi on?

SHAUMBRA 3 (nainen): On ollut ylä- ja alamäkeä.

ADAMUS: Ylä- ja alamäkeä.

SHAUMBRA 3: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 3: On ollut hyvin matalalentoa ja sitten minulla on ollut halua tehdä asioita, joita en ole halunnut tehdä pitkään aikaan.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 3: Siis minulla on halua tehdä, en ole löytänyt energiaa tekemiseen. Siis …

ADAMUS: Ai jaa.

SHAUMBRA 3: … minun on työnnettävä itseni sen läpi.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 3: Ja on ollut siis ylä- ja alamäkeä, mutta minusta säätila on ollut kiehtova.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 3: Tuuli. En tiedä.

ADAMUS: Ei puhuta nyt säästä. Puhutaan sinusta.

SHAUMBRA 3: Joo. (Adamus naureskelee) No, se on vaikuttanut minuun …

ADAMUS: Mm hmm.

SHAUMBRA 3: … jotenkin, tuulet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

ADAMUS: Voi toki, tuulet. Tuulet vain – ne puhdistavat kirjaimellisesti vanhaa energiaa.

SHAUMBRA 3: Kyllä.

ADAMUS: Mutta jotkut ihmiset eivät pidä siitä.

SHAUMBRA 3: Eivät. Se on ollut tavallaan mielenkiintoista.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 3: Joo. Joka tapauksessa on siis ollut kumpaakin – ylä- ja alamäkeä. Mutta luulen olleeni onnellisempi tässä kuussa kuin muutamassa viime kuussa.

(Jatkuu seuraavassa viestissä)
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

3.5.2014 LÖYTÄMINEN 9/2

ViestiKirjoittaja hammer » 11.05.2014 08:47

(Jatkuu)

ADAMUS: Joo. No, yksi asia minkä haluaisin tehdä, on siirtyä yli onnellisuuden ja surullisuuden käsitteistä, koska ne ovat oikeastaan häiritseviä. On erittäin kummallinen ihmistarve olla onnellinen ja fakta on, että teistä ei tule onnellista. Se on saavuttamaton tavoite.

SHAUMBRA 3: No, olen ollut …

ADAMUS: Vain hetkellisesti.

SHAUMBRA 3: Mielialani on ollut miellyttävämpi. Miltä se kuulostaa?

ADAMUS: Mielialasi on korkealla ...

SHAUMBRA 3: Niin.

ADAMUS: .. ja ilmeisesti ilman erityistä rytmiä tai syytä siihen. Se menee vain ylös ja alas tavallaan arvaamattomasti.

SHAUMBRA 3: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mutta juo sitä vain sisään.

SHAUMBRA 3: Olen juonut.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

SHAUMBRA 3: Ei, vaan erityisesti tuulen tullessa hengitin syvään. Kun menit hengittämiseen, ajattelin: "Olen tehnyt tätä tuulen kautta ja se on ollut riemastuttavaa."

ADAMUS: Joo, erinomaista, kiitos. Kiitos, hyvä. Ja uskoakseni Edith haluaisi kuollakseen esittää kysymyksen tai tehdä kommentin.

EDITH: Ei, vaan elän esittääkseni sinulle kysymyksen.

ADAMUS: Kyllä.

EDITH: Meille on opetettu ja uskomme koko ylösnousseesta sydämestämme, että meillä on vapaus valita!

ADAMUS: Teillä on.

EDITH: Miksi kukaan siis haluaisi olla surkea?

ADAMUS: Aha! Tämä on hyvä siirtyminen … Mikrofoni kiitos. (Hän ottaa sen Edithiltä) Kiitos. (Adamus naureskelee ja jotkut yleisössä nauravat) Se on hyvä siirtyminen …

Ei, vaan se on hyvä siirtyminen enkä halua keskustella siitä enää. Haluan antaa teidän kokea sen. Väitän, että tällä hetkellä on paljon mielialoja.

Mielialat

Mikä mieliala on? Mieliala on tunne. Mieliala on mittari siitä, missä olette. Mutta ennen kaikkea mieliala on ajatus, tuomitseva ajatus ja sanoa: "Olen onnellinen. Olen surullinen. En tiedä, mitä teen. Tiedän, mitä teen. Olen riemukas, olen maassa." Se on mieliala. Ja ihmiset elävät mielialojen mukaan. Ihmiset elävät mielialojen mukaan. He oikeasti elävät. Ja on niitä, joilla on tieteellinen … En halua kaataa näitä tässä, pankaa ne kiertämään. (Hän antaa popcornit jollekin) Aa, kyllä. Minäpä hengitän niihin ensin. (Adamus hengittää popcorneihin) Okei. (Yleisö vastaa "ai jaa!") Jakakaa hengitys! Jaatte paljon muita asioita – ei pikku hengitys satuta. (Vähän naurua)

Ihmiset elävät mielialojen mukaan. He heräävät aamulla – enkä minä liioittele – ja kysyvät itseltään omalla tavallaan: "Olenko hyvällä tuulella vai huonolla tuulella?". He pohtivat, mitä edellispäivänä tapahtui ja mihin kohtaan pitkä ja joskus ankea tarina jäi. Ja he sanovat: "Ai niin, olen hyvällä tuulella, koska ____" – täyttäkää tyhjä tila. Tai "Olen huonolla tuulella" ja he jatkavat samaa rataa. Mielialat muuttuvat jatkuvasti joidenkin muuttujien perusteella, joista puhumme kohta.

Mutta mielialat generoituvat tavallisesti ajatuksista ja niistä tulee ajattelun tapa saada tietynlainen tunne. Ja taas kerran – palaten tähän käsitteeseen – mielellä, aivoilla, ajatuksilla ei ole todellista aistitietoisuutta. Mutta aivot ovat kehittyneet niin, että ne uskovat olevan. Niinpä ne luovat jonkin mielialan. Mielialan.

Voitaisiin sanoa, että mieliala on tehty tai luotu pieruista, ajatuksista, kuten puhuimme viime kokoontumisessamme. Siis joukko mielenkiintoisen rajoittuneita … (muutama naurahdus) – kiitos (Linda ojentaa hänelle kupin) – luovat mielialan. Mieliala luo sitten energian, mikä tulee päiväksi, kokemukseksi.

Useimmat ihmiset uskovat, ettei heillä ole kontrollia mielialoihinsa tai vaihtoehtoa mielialoihinsa. Niinpä he elävät mielialojensa mukaan.

Ja vain pikkufaktana, 100% päätöksistä joita ihminen tekee, perustuu tunteisiin. Myös päätökset, jotka liittyvät, sanotaan tieteeseen tai matematiikkaan tai johonkin hyvin mustavalkoiseen. Työpaikkoihin, asioihin joita teette työssä joka päivä, päätös jostain asiasta yrityksessä – pitäisikö tietyn divisioonan tai paikan valmistaa enemmän? Sanottaisiin: "No, se ei ole tunteellista." Ehdottomasti on. Kaikki tulee tunteista, jotka tulevat ajatuksista, mitkä eivät ole oikeasti totta. Ne ovat rajoittuneita.

Kuvittele siis, mitä se tekee elämässä, Edith. Se luo, se generoi kaikki nämä harhakuvat. Ajatukset muuttuvat mielialaksi, mikä on myös tunne, mikä on myös tapanne vetää energiaa elämäänne, mikä on myös tapanne hengittää, mikä on myös tapanne vastaanottaa. Ja yhtäkkiä energiat menevät melko jumiin.

Sisällänne on jotain ja se tulee pintaan enemmän ja enemmän ja se on melko ärsyttävää. Ja tämä jokin on se, mitä ennen kutsuimme verhoksi. Tuo jokin on tämä harha. Tuo verho on tietysti erillisyys. Piste. Tuo verho on erillisyys, usko erillisyyteen.

Mutta olette tulossa lähemmäs ja lähemmäs tätä totuutta, tätä tietämystä, että kaikki nämä ajatukset ja kaikki nämä mielialat ja kaikki nämä tunteet eivät ole oikeasti sinä. Kenties voitaisiin sanoa, voitaisiin väittää, että ne ovat jossain määrin – ne ovat hyvin rajoittunut osanne. Mutta ne eivät ole todellinen sinä. Ne eivät ole sisäinen sinä.

Ja tulee tätä raivostuttavaa ärsytystä tällä hetkellä, koska tiedätte, että on jotain parempaa. Ette pysty määrittelemään sitä. On vaikeaa edes luottaa jonkun toisen tarinaan hänen matkastaan, koska oikeasti ei ole – sanon tämän erittäin suoraan – ketään teidän edellänne. Eivät edes ne tyypit, jotka istuvat luostareissa tai temppeleissä laulamassa mantraansa. He ovat upeita ihmisiä, mutta he eivät ole teidän edellänne.

Eikä ole ketään, joka voi oikeasti kertoa teille siitä. Mutta kuitenkin on tämä tietäminen. Nyt yhdistätte sen näihin valtaviin energioihin, joita täällä on, ja tähän syntymiseen, esiintulemiseen ja tunnette: "Jumalauta, on jotain muuta! Tiedän, että on jotain muuta." Mutta sitten joudutte ajatusmalliin ja alatte ajatella: "Mutta mitä se on? Ja mistä löydän sen? Ja mitä minun pitäisi tehdä? Ja olenko oikeassa linjassa? Käytänkö oikeita värejä?" Ja sitten yhtäkkiä suistutte raiteilta. Olette pois tasapainosta.

Sitten olette huonolla tuulella, koska teillä oli paljon ajatuksia, jotka rakensivat tuota mielentilavaihetta. Ja sitten sulkeudutte, koska se ei ole sitä, mitä toivoitte.

Tavallaan kaikki tämä ärsyyntyminen, kaikki tämä turhautuminen on valtava siunaus ja se on patoutunutta energiaa, mikä vapautuu. Ja kun se vapautuu, se vapauttaa paljon vanhoja asioita, jotka olivat hyvin, hyvin jumissa sisällänne, jotta voitte lopultakin alkaa kokea vapautta. Sitä sielu on – se on vapautta. Se on vapaa itse, ei korkeampi itse. Se on vapaata tietoisuutta, ei rajoittunutta tietoisuutta, ei matalaa ihmistietoisuutta. Se on vain vapautta.

Teidän ei todellisuudessa tarvitse työstää sitä tai tehdä työtä sen vuoksi. Itse asiassa se toimii teitä vastaan. Väitän osana pikkuharjoitustamme – mikä on mielialanne – että olette kyllästynyt. Olette kyllästynyt.

Tylsyys

Tuhannenneljänsadan elämän jälkeen, käytyänne läpi melkein kaiken, mitä ihminen voi kokea, melkein kaiken mitä voi saada … Teillä on ollut suhteita, hyviä ja huonoja. Teillä on ollut terveyttä, hyvää ja huonoa. Teillä on ollut rahaa ja rahattomuutta. Inkarnaatioidenne, elämienne, kautta olette nähneet suurimman osan maailmasta. Teidän ei tarvitse hypätä lentokoneeseen, koska luultavasti olette olleet siellä – muutamin poikkeuksin. Ei ole paljoa enempää. Niinpä olette kyllästynyt.

Mitä siis teette tylsyydessänne? No, järjestätte … No, ensinnäkin se on turhauttavaa, koska Leslie, olet vain kyllästynyt. Se on sitä.

Ajattelet: "En voi sietää toisia ihmisiä tai koiraani" tai tätä tai tuota. Se on kyllästymistä, mikä johtaa suvaitsemattomuuteen ja yhdistettynä tähän tunteeseen tulee intuitio: "On oltava enemmän kuin tämä", ja onkin. Se on silkkaa tylsyyttä. Katsot toisia ihmisiä ja sanot: "Voi hyvä luoja, heillä on ainakin 75 elämää vielä. (Naurua) En halua olla heidän kanssaan. Olen niin valmis kaiken läpikäymisessä. Olen kyllästynyt typeriin kysymyksiin." Ja sitten toinen osanne, rajoittunut osanne – saisinko tussin – rajoittunut osanne … (Hän alkaa piirtää ympyrää, missä on piste keskellä)

Teillä on siis rajaton "minä olen". Täysin vapaa. Riippumaton mistään, edes Jumalasta. Jumala sanoi: "Tässä. Ota "minä olen" –olemuksesi ja – huis! – mene pois täältä." Ja sitten teillä on näitä pieniä rajoittuneisuuslaatikoita, jotain mikä on tavallaan kiinni tässä vapaassa itsessä, mutta ne ovat tavallaan linnoittautuneet. (Adamus piirtää pieniä laatikoita)

Teillä on siis kaikkia näitä rajoittuneita laatikoita ja yksi näistä laatikoista jonka olette luoneet, on tämä asia, joka sanoo: "No, minun pitäisi olla mestari. Adamus sanoi minun olevan mestari. Hän varmaan valehtelee, koska en voi sietää toisia ihmisiä nyt. En halua olla koirani lähellä." Koiraparkasi. Haluaako joku täällä adoptoida koiran? (Vähän naureskelua) Meillä on yksi koira adoptoitavana. (Lisää naurua)

Olette siis luoneet toisen rajoittuneen itsen, joka on tuo "minun pitäisi olla mestari". No, mitä helvettiä mestari ylipäätään on? Olen kertonut sen teille, olen kertonut toisille ryhmille. Ensinnäkään mestari ei siedä mitään roskaa. Se ei kuulosta vanhalta käsitykseltä mestarista – tiedättehän istumassa vuorenhuipulla laulamassa mantraa. Se ei ole mestari. Se on joku, joka käy läpi jotain, minkä te kävitte läpi kahdeksan, 12, 15 elämää sitten. Olette olleet siellä. Olette olleet vuorella. Olette tehneet rutiineja ja voisitteko kuvitella palaavanne takaisin? Tylsää, tylsää, tylsää.

Väitän, että ärsytys, turhautuminen mitä teillä kaikilla on, on silkkaa tylsyyttä. Ja itse asiassa olette kuuluisassa puun ja kuoren välissä, koska olette kyllästynyt, mutta ette halua kuolla. Siksi sanon, että lakatkaa olemasta huolissanne kuolemaa. Se on helppoa.

Mutta te ette halua lähteä, koska ette ole todella varma – tarkoitan, että te ette ole todella oikeasti varma, kenties 80%:sti varma, 90%:sti varma, mutta te ette ole todella oikeasti varma, mitä tapahtuu … (hän elehtii, muutamia naurahduksia) en osaa edes sanoa sitä – lähdettyänne. Siis pidetään edelleen kiinni, on edelleen rajoituksia, mutta hitto soikoon, pystyttekö sietämään yhtään päivää enää tämän planeetan tapoja?

Suuri tämän päivän innostuksenne on uusi teknologia – "Jippii, koska minulla ei ole koskaan ollut super deluxe iPadia, X-modemia mallia V aiemmin missään muussa elämässä. Nyt sain sen." Okei, puolen tunnin päästä olette taas ikävystynyt.

On siis käynnissä kokonainen tylsyysilmiö ja mitä te teette? Keksitte vain asioita pysyäksenne kiireisenä. Nimittäin monet teistä osallistuvat äärimmäiseen toimintaan, mitä kutsun "hatuntekijätoiminnaksi", niin kuin "Hullussa hatuntekijässä". Vain toimintaa, vain jotain pitämässä liikkeessä, vain jotain, koska jos vain pysytte mukana jossain, kenties pysytte planeetalla. Jos osallistutte, kenties se tuo vähän energiaa tai jotain, eikä se tuo.

Todellisuudessa raivokas toimintaan osallistuminen on neuroottista ja se ruokkii "ajatuksesta mielialaan" –kiertoa. Se ei anna teille tilaisuutta pysähtyä ja sanoa: "Minä olen. Minä olen olemassa." Se ei anna teille tilaisuutta hidastaa ja vain sallia hyvin luonnollisen prosessin tapahtua, koska osa teissä ei halua kohdata tuota luonnollista prosessia. Se sattuu vähän. Tota, se sattuu paljon.

Se sattuu kehossa vähän aikaa, koska se päästää irti … se pääst- … Minäpä ilmaisen sen näin. Jos kertoisin teille, että päästätte täysin irti esi-isienne biologiasta ja vanhasta ihmismallistanne ja integroitte valokehon, ettekö luulisi sen sattuvan vähän? Ettekö luulisi, että se olisi vähintään "Voi hyvä luoja!" tai vähän energiahytkähtelyä tai –ärsytystä? No, tietysti. Olette "läiskineet" tätä juttua miljoonia vuosia, tätä fyysistä kehomallia. Sattuu vähän, kun se vapautuu. Se on kuin … (Adamus puristaa taas pullosta vettä ilmaan) Linda opetti minulle tämän.

Mutta se oli itse asiassa hyvä esimerkki, koska teillä on kaikki tämä vanha esi-isien biologia jumissa siinä ja yritätte ajatella tietänne ulos siitä – "En ole enää esi-isäni. En ole enää esi-isäni" – eikä siitä ole paljon hyötyä.

Pysähdytte hetkeksi ja sitten uusi vesiruiskaus ja se vain vapautuu. Ja sanotte: No, mitä se vapauttaa? Tarkoitan, että kerro minulle tarkkaan, jotta tiedän, haluanko sen tapahtuvan." Sillä ei ole merkitystä. Se vapauttaa. Se päästää irti.

Siis tätä valtavaa tylsyyden tunnetta tulee ja haluan teidän todella tuntevan sitä. Olette suuri luoja, suuri luoja. Mutta vastauksena kysymykseesi, jotkut valintanne eivät ole suuren luojan valintoja. Jotkut niistä ovat. Jotkut niistä ovat. Mutta jotkut niistä ovat pieniä tylsyysvalintoja, pieniä rajoittuneen itsen valintoja. Ei suuria valintoja.

Ja aion kertoa sinulle salaisuuden, Edith, vain meidän kesken. Olemme puhuneet valinnoista jo vuosia kokoontumisissamme, koska unohditte, että voitte todella tehdä valinnan. Sinä, kuka tahansa, joutuu matriisiin, joutuu hypnoottiseen rytmiin ja unohtaa, että hän voi tehdä valinnan. Tai hän luulee tekevänsä, koska hän voi valita, ottako hän suklaa- vai vaniljajäätelöä jälkiruuaksi, ja sitten hän sanoo: "No, en voi ottaa mitään, koska se on huono asia minulle. Kuulin sen televisiosta. Siinä on gluteiinia tai luoja tietää mitä. Ja voin syödä vain rakkoleväjäätelö", joten … (Naurua) Te nauratte, mutta nämä ovat tosielämän esimerkkejä! Ja sitten on valitsemattomuutta.

Niinpä me – Tobias, Kuthumi ja minä – olemme tehneet vuosia töitä sanoen, että voitte tehdä valinnan. Mutta sitten sanotte: "No, mutta pelkään valinnan tekemistä. Mitä jos teen väärän valinnan?" Te ette voi tehdä väärää valintaa. Te ette voi. Te ette voi. Tehkää vain valinta. (Joku aivastaa) Kiitos. Tehkää vain valinta.

No niin, mestari ymmärtää tietyssä pisteessä, Edith – hengittäkää tämä sisään – että se kaikki on roskaa. Pääsette tiettyyn pisteeseen sen jälkeen, kun teillä on tietoisuus valinnan tekemisestä, pääsette siihen kohtaan, että sanotte: "Aha, voin tehdä valinnan. Voin tehdä isoja valintoja, valtavia valintoja" ja sitten teette niitä. Ette vain sano, että voitte tehdä niitä, vaan teette niitä.

Pääsette tuohon mestaruuspisteeseen eikä teidän tarvitse koskaan enää ajatella valintaa, ei koskaan enää. Se on jo siinä. Se on jo siinä. Ei ole enää valintoja tehtävänä, koska olette mestaruudessanne. Ette ole enää rajoittunut. Ette enää kuljeskele sanoen: "No, en tiedä. Ja milloin seuraava tähtiasetelma tulee? Ja milloin avaruusolennot tulevat?" Olette ulkona siitä kaikesta. Olette ulkona rajoituksista. Vapaana ja täysivaltaisena olentona teidän ei tarvitse koskaan enää tehdä valintaa.

Miksi? Kaikki on vain siinä tarkoituksenmukaisesti, ajattelematta asiaa, tarvitsematta sanoa: "Pitäisikö minun tehdä tämä vai tuo?" Teidän ei tarvitse koskaan enää tehdä valintaa. Se on siinä – naps! Se on siinä. Ei ole mustaa. Ei ole valkoista. Ei ole erillisyyttä. Ei ole "pitäisikö minun tehdä tämä vai pitäisikö minun tehdä tuo?" Kaikki on vain siinä.

Kenties ette tunne, että olette aivan vielä siinä pisteessä, että olette aivan tuossa luottamispisteessä, missä kaikki on vain siinä – mutta te olette. Kenties se on melko pelottavaa ja ajattelette: "Voi hyvänen aika. Tarkoitatko, että voin vain päästää irti kontrollista?" Hmm.

Muuten, miltä se tuntuisi? Miltä tuntuisi, Linda Hansen, päästää irti kontrollista? Mikrofoni on tulossa. Keskustelu mitä olemme käyneet – miltä se tuntuisi?

LINDA H: Minä nukuin.

ADAMUS: Tiedän.

LINDA H: Herätit minut! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Kyllä. Se on parasta tässä, koska silloin et tiedä kaikkia edeltäviä tapahtumia.

LINDA H: Se on totta.

ADAMUS: Miltä tuntuisi päästää irti kaikesta kontrollista, rakas Linda?

LINDA H: Melko hemmetin pelottavalta.

ADAMUS: Melko hemmetin pelottavalta. Kiitos rehellisyydestäsi.

LINDA H: Joo.

ADAMUS: Hyvin pelottavalta. Hyvin pelottavalta.

Ajattele – ajatelkaa kaikki hetken – kontrollista irtipäästämistä. Aah, se kuulostaa hyvältä. "Olen mestari. Olen päästänyt irti kontrollista." No, kun katsotte kaikkea, mitä kontrolloitte päivän aikana ja elämässänne, aikaa – ajan kontrolloimisesta … Millaista olisi vain päästää irti ajan kontrolloimisesta? Voi, ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka suuttuisivat teille. Näettekö, ette voi päästä irti ajasta.

Mitä jos päästäisitte irti biologianne kontrolloinnista? Täh? Joo, tiedätte, millaista se on! Hupsis! Voi pojat! (Muutama kikatus)

Päästää irti ajatustenne kontrolloinnista päiväksi. Se on melkein käsittämätöntä. Päästää irti kontrolloinnista. Muuten, kontrollointi on se asia, joka tekee niitä pikku laatikoita, tuon rajoittuneen itsen, rajoittuneen "minä olen" –olemuksen.

Muuten, huomasitteko, etten piirtänyt näitä laatikoita kiinni toisiinsa, koska niin tilanne tavallaan on. Rajoittuneet aspektit tai itset eivät ole oikeastaan yhteydessä. Kenties jollain oudolla tavalla, mutta ne eivät oikeastaan ole yhteydessä tai puhu toistensa kanssa.

On siis paljon kontrollointia – kontrollointia pukeutumistavassanne – ja hyvin usein se tulee siitä, mitä ajattelette toisten sanovan, koska se on osa tätä valtavaa matriisia, mitä teidän pitäisi ja ei pitäisi tehdä. Ja …

Tuntekaa minun turhautumiseni teidän puolestanne – ei teidän vuoksenne, vaan teidän puolestanne. On tylsää, on kuolettavan tylsää. Pääsette tiettyyn pisteeseen tällä matkalla tällä planeetalla ja on todella tylsää.

Voitteko kuvitella hetken elämäänne. No, lopetatte työnne, jäätte eläkkeelle ja sitten oivallatte, ettei teillä ole riittävästi rahaa, joten teidän on mentävä tervehtijäksi Wal-Martille (vähän naureskelua) ja ajettava töihin ja takaisin joka päivä ja katsottava aikaa. Sitten terveytenne alkaa vähän pettää ja toivotte, ettei sitä tapahdu paljon, mutta sitä on vähän. Ja yritätte teeskennellä, ettei ole, mutta sitä tavallaan on.

Ja sitten te vain mitä? Elätte jäljellä olevia päiviä, tavallaan sairastutte ja noin viidessä vuodessa tavallaan romahdatte vastenmielisyystilaan ja sitten kuolette.

Ja ystävät, sanon tämän, koska tekisitte melkein mitä vain muuta kuin sen. Toiset ihmiset ovat tavallaan ok, tyytyväisiä siihen, koska he eivät tiedä mistään paremmasta, koska he eivät tiedosta.

Tiedostaminen tuo turhautumista, ärsytystä ja vihaa ja siksi hyvä mestari on vihainen mestari! (Naurua ja taputuksia) Se on hyvin totta. Se on hyvin, hyvin totta. Siis koko tämä käsitys … Muuten, ajatelkaa, kuka loi ja periaatteessa istutti tämän käsityksen, että teidän pitäisi olla mukavia – pyhimykset ovat mukavia ja Buddhat ovat mukavia – eikä se ole totta.

On äärimmäistä ärsytystä, kärsimättömyyttä, suvaitsemattomuutta ja vihaa, erityisesti juuri nyt siinä kohtaa, missä olette. Ja sitten käytätte paljon energiaa sen tukahduttamiseen eikä se oikein toimi. Ja sitten teitä kaikkia vit- … (hän sanoo äänettömästi kirosanan) mielessä, sotkeudutte mielessä ja yritätte hoksata – uuvutatte itsenne. Ikävystytätte itsenne myös, mutta uuvutatte itsenne eikä teillä ole energiaa jäljellä. Ja kaadutte sänkyyn toivoen levähdystaukoa yön tunteina eikä sitä tapahdu. Sitä ei tapahdu. Tervetuloa mestaruuteen. (Vähän naureskelua ja marinaa yleisössä)
Antakaa ensinnäkin itsenne todella oikeasti tuntea tämä kaikki – vihanne, turhautumisenne, hämmennyksenne, olkaa vihainen minulle halutessanne – koska se on todellista. Se tapahtuu ja siihen on syynsä, koska olette kyllästynyt, haluatte jotain enemmän, mutta koska on edelleen laatikoita ja rajoituksia ja kontrolloinnista irtipäästämisen pelkoa, pysytte kuosissa.

Takaisin kysymykseesi – valinta. Valinta voi olla päästä pois urasta. Mutta ystäväni, sitten kun pääsette ulos tuosta vanhasta mallista, kun pääsette valokehoonne, jumalainen älykkyytenne, "minä olen" –olemuksenne, muuttaa kaiken. Ja on erittäin monia, jotka haluavat vähän muutosta. Mestaruus on kaikki tai ei mitään. Mestaruus ei ole vain vähän parempi matriisi, kuin teillä oli viime viikolla. Se on kaikki tai ei mitään. On joko vapaus tai on rajoittuneisuus. Ei ole tavallaan vapaata rajoittuneisuutta. Ei ole. Eikä ole oikeasti edes rajoittunutta vapautta. Ei ole oikeasti edes rajoittunutta vapautta.

Haluan tehdä harjoituksen, ennen kuin menemme seuraavalle tasolle tässä. Miten olemme aikataulussa? Sillä ei ole merkitystä! Kiitos.

Muista …

Haluaisin tehdä kokemuksen, ja saisimmeko valoja himmennettyä ja jotain kivaa musiikkia taustalle.

EDITH: Millaista kerma on tänään? Onko se hyvää?

ADAMUS: Kerma ei ole yhtä hyvää kuin viime kuussa.

EDITH: Ai jaa.

ADAMUS: Kyllä.

(Musiikki alkaa, Timeless Prayer, Anders Holtin levyltä Lemurian Home Coming)

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun valot himmenevät. Voi, hyvin paljon tapahtuu.

Hyvin kaunista se, mitä tapahtuu. Voi! Kuvittele, mitä muistoja sinulla on tästä upeasta ajasta viimeisessä elämässäsi tällä planeetalla. "Voi luoja! Haluan tehdä sen uudestaan!" (Yleisö nauraa ja sanoo "eiiii!", Adamus naureskelee) "Tuo koko mestaruusjuttu – voi, millainen räjähdys! Voi, niin hämmentävä, niin tuskallinen, mutta niin hyvä minulle! Enkö voi tehdä mestaruutta taas alusta saakka?" Ei, ei, et voi olla tietämättä sitä, minkä tiedät. Et voi unohtaa sitä, minkä olet oppinut.

Vedä siis kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän kokemukseen.

Muista pitää tämä kokemus yksinkertaisena.

On sanottu, että sinulla on suunnittelutilaisuus, ennen kuin tulet takaisin, tulet uuteen elämään. Joillakin todella on. Useimmilla ei kuitenkaan ole. Ei, useimmiten jonkun tullessa uuteen inkarnaatioon, hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä tapahtuu. Häntä vetävät tunteiden, muistojen, karman ja muiden ihmisten pakottavat magneettivoimat, ja hänet imentää takaisin planeetalle edes tietämättä, minne hän päätyy. Mutta tavallaan tiedämme, minne hän päätyy. Hän päätyy suoraan siihen perheeseen, mihin hän on ollut yhteydessä pitkän aikaa.

Niinpä useimmilla ihmisillä ei oikeasti ole koskaan tämäntyyppistä suunnittelutilaisuutta. He menevät elämästä toiseen ja sitten toiseen ja kompuroivat ajassa ja paikassa, kompuroivat haasteiden ja vaikeuksien läpi ja kompuroivat omien demoniensa ja oman pimeytensä läpi – joskus harvoin tullen pintaan hakemaan vähän ilmaa, muttei kovin usein.

Mutta te, ystäväni, te olette tätä viisaampia ja teillä tosiaan oli pohtimisaikaa, ennen kuin tulite tähän elämään. Ympärillänne ei välttämättä ollut paljon muita enkeleitä. Puhuitte joidenkin olentojen kanssa. Mutta sitten menitte tavallaan itseksenne omaan kauniiseen ulottuvuuteenne tietäen, että olitte palaamassa maapallolle.

Olitte tietoinen siitä. Lähditte erillenne, pois kaikkien muiden olentojen luota. Voi, olitte olleet maan päällä hyvin monta kertaa. Tunsitte ohjelman. Tiesitte, mikä oli suosittua ja mikä poissa muodista. Tunsitte puut, joet, taivaan, myrskyt, lumen, erämaat ja kuumuuden.

Tunsitte luonnon kauneuden, mutta myös vaarat.

Tunsitte ruuan ja seksin. Tunsitte ihmiset ja niiden tavat. Tunsitte sen kaiken. Mikään, ei mikään olisi todellisuudessa uutta teille.

Lähditte valmistautumaan yksin elämäänne, tähän elämään. Se oli melkein kuin eilen.

(Tauko)

Ja sinulla oli hyvin syvä ja intohimoinen syy tulla takaisin. Tuo syvä ja intohimoinen syy on ollut joskus hukassa sinulta ollessasi täällä.

Joskus olet huijannut itsesi uskomaan, että tulit takaisin parantamaan ihmiskuntaa. Se ei ollut se syy.

Se ei ollut edes kadonneen sielukumppanin löytäminen, koska tiesit, tiesit jo, että suuren osan matkastasi olisit yksin, itseksesi. Tiesit sen jo.

Sinulla oli syvä intohimo palata takaisin. Vähän sellainen tieto, että tämä oli luultavasti viimeinen elämä.

Tiesit, että halusit saattaa loppuun tiettyjä asioita.

Tänä yksinäisenä pohdiskeluaikana kävit läpi mielenkiintoisen muodonmuutoksen. Hajosit menneen elämäsi ja tuon identiteetin kautta sieluitsesi sirpaleiksi ja samalla täksi uudeksi identiteetiksi, joka sinusta tulisi tässä elämässä. Kaikki nämä kuvat, identiteetit ikään kuin sekoittuivat yhteen, liukenivat toisiinsa.

Transformoiduit pois vanhasta identiteetistäsi …

Hajosit tavallaan "minä olen" –olemuksen osiksi …

Tunsit tämän elämän mahdollisuuksia …

Mikä tuo intohimo oli? Mikä tuo intohimo oli tulla takaisin?

Voin kertoa sinulle nyt, ettei se ollut hyvittäminen. Se ei ollut minkään oikeuttaminen tai minkään itsesi ulkopuolisen ratkaiseminen. Se on ehkä ollut lisäsyy, muttei se ollut syvä intohimo.

(Tauko)

Tämä syvä intohimo ei ollut mitään, mistä olennot sanovat, että sinun oli tehtävä se. Tämä ei ollut mitään, minkä teit henkiperheesi tai Kaaren veljeskunnan puolesta. Kaaren veljeskunnan palvelu oli osaltasi päättynyt.

(Tauko)

Oli syvä intohimo, mikä ylitti kaiken sen, mikä liittyy menneisyyden selvittämiseen tai ihmiskunnan pelastamiseen. Se oli jotain sisälläsi, palava halu, sydämen halu.

Se on ollut aina siellä, vaikka se on usein vaikeasti tavoitettava. Jäät usein kiinni siihen hälinään, mitä luulet, että sinun pitäisi tehdä tässä elämässä – olet tavallaan kuin Hatuntekijä, joka juoksee hätääntyneenä sinne tänne. Mutta se on silti siellä. Voin nähdä sen. Voin tuntea sen teissä jokaisessa.

Eikä se ole mikään oikeutus. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse oikeuttaa olemistasi täällä. Se on pelkästään intohimo.

Pyydän sinua tuntemaan sitä nyt.

Se menee yli menneiden elämien muistoista. Se menee yli muiden ihmisten vedosta, tuosta vetovoimasta, niistä muista ihmisistä jotka ovat ehkä tuoneet sinut tänne. Tämä oli sinun. Sinun.

(Tauko)

No niin, sanon teille, että mennään nyt yli ajatuksista ja yrityksestä määritellä sitä sanoin, koska se on tunne. Ajatukset vain rajoittaisivat sitä.

Kutsun teitä siis menemään tunteeseen ilman sanoja, ilman kuvia.

Kutsun teitä menemään tuon intohimon tunteeseen, koska se on melkein määrittelemätön.

Vetäkää nyt pöyristyttävästi henkeä ja menkää tuohon tunteeseen.

(Pitkä tauko)

Vetäkää kuunnolla syvään henkeä.

Itse asiassa on hyvin hämmästyttävää. Energioidenne tunteminen on hyvin hämmästyttävää.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Hämmästyttävää, että sallitte itsenne mennä ajattelun tai sanojen tai määrittelyn yli. Ystäväni, se on vapaaksi murtautumista.

Pyysin teitä kokemaan jotain, mikä oli hyvin henkilökohtaista, hyvin läheistä ja hyvin, hyvin todellista. Sytytetään taas valot.

Mutta tunsin useimpien teistä antavan tässä kokemuksessa itsenne mennä ajattelun ulkopuolelle. Kamppailitte vähän ensin, mutta koska olemme turvallisessa paikassa – ja myös te katselevat – yhtäkkiä sallitte itsenne mennä yli tarpeesta määritellä se. Ensin oli vähän makyoa – makyon ollessa tavallaan henkistä hevonpaskaa – mutta sallitte itsenne mennä sen yli ja mennä ajattelun tuolle puolen.

Nimittäin ihmismielellä on taipumusta ajatella, miksi tulitte tänne, mutta se ei ole oikeasti sitä, miksi tulitte. Ajatus, jokainen ajatus siitä, miksi tulitte tänne, jokainen ajatus intohimosta, on rajoitus. Se on itsessään rajoittunut, koska se on ajatus.

Jokainen ajatus on rajoittunut. Piste. Poikkeuksetta. Ajatukset ovat kivoja. Ne ovat ok. Niitä tulee ja menee. Ne palvelevat teitä jollain tapaa, mutta ne ovat aina rajoittuneita.

Tässä kokemuksessa sallitte siis itsenne mennä ajatusten tuolle puolen, koska on tuo juttu, tuo tunne, tuo intohimo aivan siinä, mikä aiheuttaa suuttumuksenne, vihanne, turhautumisenne ja levottomuutenne. Muuten, levottomuus on paljon parempi kuin sairaus. Ja siihen päädytään, jos sivuutatte sen. Jos ette tiedosta sitä, päädytään sairauteen.

Sallitte siis itsenne päästä vähän tuntemiseen ja se ehkä toi esiin joitain tunteita, kyyneliä – ajatuksiin liittyviä tunteita – mutta se synnytti monilla teistä myös todellisen aistillisen kokemuksen. Ei seksuaalista, vaan aistillisen.

Ja tunsitte taas kerran hetken tässä turvallisessa tilassa, mukavan musiikin soidessa. Tunsitte. Saitte aistillisen tuntemuksen. Ei vain ajatusta, ei vain tunnetta – teillä oli niitäkin – vaan aistillisen tuntemuksen.

Useimmat teistä pystyivät menemään määritelmien eli sanojen yli, sen ilmaisemistarpeen yli – "Miksi tulin tänne maan päälle? Koska haluan olla mestari." (Sylkäisy) Ne ovat vain sanoja. Ja myös kuvan – kuvan itsestänne tavallaan hehkuvana, leijuvana olentona, mikä on kiva – annoitte itsenne mennä senkin yli aistilliseen tuntemukseen, aistituntemukseen, vaikka vain ohikiitäväksi hetkeksi.

Vapaus

Sitä enkelit ovat luonteeltaan ja ihmiset eivät. Se kenties, kenties – yrittämättä edes ilmaista sitä sanoin – on yksi syy, yksi viehätys tulla tälle planeetalle tässä elämässä – aistitiedostaminen, aistillinen tiedostaminen.

Tietoisuus. Tietoisuus – mikä on tiedostamista – aistillisen tuntemisen kera.

Ihmisinä olette olleet kyllästynyt. Äärimmäisen kyllästynyt. Ehdottomasti. Olette yrittäneet löytää tapoja selvitä siitä. Olette yrittäneet olla mukava. Teillä on ollut näitä kamppailevia ajatuksia. Nimittäin ajatus, että olette kyllästynyt, ja ajatus, että teidän on oltava mukava. Ajatus, että teidän pitäisi sanoa elämän olevan upeaa, ja ajatus, että elämä on perseestä.

Teillä on siis kaikkea tätä massiivista toimintaa, ja Bonnie, takaisin sinuun. Bonnie, olisit mielisairaalassa, jos Crimson Circleä ei olisi. (Vähän naureskelua) Ja minun pinssiohjelmaani, koska – ja kenties ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti – Bonnie, kaikki tämä toiminta on pitänyt sinut työntouhussa, kiireisenä. Toimintaa, toimintaa, toimintaa. Ja voitaisiin sanoa: "Mutta katsokaa suurta merkitystä maailmalle kaikesta tästä toiminnasta, pinssien lähettämisestä." Ei, se on ollut vain toimintaa, ja se on tietysti tehnyt jotain hyvää, mutta olisit repinyt itsesi riekaleiksi, koska olet melkoinen ajattelija ja Bonnie, sinä kontrolloit. Miten paljon selväsanaisempi voin enää olla?

BONNIE: Voi kyllä, erittäin kontrolloiva.

ADAMUS: Olenko selvännäköinen vai mitä? (Muutamia naurahduksia) Mutta toiminta on todellisuudessa kauniilla tavalla sallinut sinun käydä läpi tätä prosessia, kun menet omaan vapauteesi. Mutta sinulla on toimintaa pitämässä mielesi ja sinut kiireisenä, koska muuten olisi järkyttävää yhtäkkiä tiedostaa kerralla se, että elämästäsi riisutaan kontrolli. Kontrollointi revitään pois sinulta ja se on yksi asia, mihin olet samaistunut. Se on yksi asia, minkä laitat esiin.

Kontrolli on menossa pois, Bonnie, ja jos se olisi tapahtunut aivan yhtäkkiä ja kerralla – pum! – niin hei, hei Bonnie. Bonnieni on meren takana toisella puolella. (Vähän naurua) Meni toiselle puolelle.

Siis tavallaan olet nerokas. Pysy kiireisenä, pysy aktiivisena. Mutta sinun ei tarvitse nyt. Oivallat, mitä varten se oli. Ja hyvin monet teistä kaikessa tässä toiminnassa ja kaikessa tässä hämmennyksessä ja eksymisen tunteessa … Mutta ystäväni, kaikessa tässä tapahtuu se, että pääsette takaisin vapauteenne.

Vapaus ei aina tule helposti, silloin kun on ollut lukittuna pitkän aikaa. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kenelle tahansa vangille joka on ollut vankilassa, linnassa 20 vuotta, se on vaikeaa. He kehittävät tapoja. He kehittävät käyttäytymismalleja ja lohdukkeita ja useimmiten he eivät selviydy hyvin ulkona eli vapaudessaan, joten he tekevät asioita päästäkseen takaisin.

Mikä on paluuaste niillä vangeilla, jotka ovat olleet vankilassa enemmän kuin, sanotaan 10 vuotta? Jopa mitä? – 60, 70, 80 prosenttia. Se ei johdu siitä, että he ovat pahoja ihmisiä. Se johtuu siitä, että heillä on tapoja. Heillä on systeemejä. Heillä on kontrolleja. Ja oltuaan vankilassa on vaikea olla vapaassa tilassa. Ja minun pitäisi tietää paremmin kuin kenkään olennon luomakunnassa. Olenko koskaan kertonut teille tarinaa … 3) (Vähän naureskelua ja muutama taputus) Tiesitte sen tulevan. Tiesitte sen tulevan.

Sanon siis, että voitte saada vapauden tai voitte pysyä rajoituksissa, mutta ette voi saada rajoittunutta vapautta. Se ei vain toimi. Ja te yritätte. Te yritätte. Jatkakaa vaan yrittämistä, koska se ei toimi. Olette vapaa tai ette ole. Ette ole.

Palataan ehdotukseen, kysymykseen, jonka esitit, Edith: voitteko valita? Ehdottomasti. Teitte valinnan kauan sitten, jokainen teistä. Ette istuisi muuten täällä. Olisitte jossain ryhmässä Boulderissa. (Naurua) Teitte jo valinnan ja tästä syystä olette täällä, eikä se ole aina helppoa.

Kysyn, voitteko ottaa hetken, kallisarvoisen hetken, ja kiittää vähän itseänne. Emme tee merabhia tai mitään, mutta voisitteko vain kiittää itseänne. Se ei ole helppoa, se ei ole helppoa, mutta teette sen. Totesitte sen. Teit tuon valinnan, Edith, jokin aikaa sitten.

Ja tavallaan yritätte tehdä vastavalintoja – sinä ja muut olette yrittäneet tehdä – ja sanotte: "Okei, mutta en halua tätä, en halua tuota." Sori, juna on menossa Vapauskylään ja olette kyydissä eikä tässä kohtaa pääse pois. Koska teitte tavallaan valinnan – ja yliyksinkertaistan tätä – mutta valintanne silloin oli: "Valitsen mestaruuteni, mikä on tietoinen vapauteni. Valitsen sen enkä anna minkään tulevan, typerän ja rajoittuneen valinnan mitätöidä tätä valintaa." Laitoitte tavallaan siihen oudon jutun, dynamiikan. Sanoitte: "Teen tämän valinnan ja riippumatta siitä, mitä teen tai sanon tulevaisuudessa, en voi kääntyä takaisin, vaikka haluaisinkin." Lukitsitte sen.

Ja sitten tehdäksenne siitä vielä hullumpaa, kutsuitte minut (vähän naurua) varmistamaan, että te ette palaa takaisin. Niinpä te ette palaa. Ette palaa.

Ajatukset

Puhutaanpa hetki tämän koko asian liittymisestä ajatuksiin. Viime kuussa aiheena olivat ajatukset.

Ajatukset ovat rajoittuneita. Jokainen ajatus on rajoittunut. Piste. Jos se ei olisi rajoittunut, se ei olisi ajatus. Se olisi aistitietoisuutta, tuntemus. Ja todelliseen aistitietoisuuteen ei ole laitettu mitään älykkyyttä, analyysiä, tuomitsemista tai rajoituksia. Ei mitään. Muuten jokainen ajatus on rajoittunut.

Tuotatte paljon ajatuksia koko ajan. Ne perustuvat uskomuksiin ja ajatukset luovat sitten uusia uskomuksia ja ajatuksia. Teillä tulee uusia ajatuksia yrittäessänne tukahduttaa muita ajatuksianne ja ajatussaastutus jatkuu. Ympäristöongelmista puhuttaessa, ajatuksenne luovat valtavan sisäisen ympäristöongelman.

Teillä on siis kaikkia näitä ajatuksia ja sitten ajatukset saavat aikaan mielialoja. Voitte kuljeskella sanoen: "Olen huonolla tuulella." Miksi? "No, koska meillä oli kardinaalisuurjokin tai muu. Siksi." Ei, ei. Ei siksi. Sillä on pieni vaikutus, vähäinen vaikutus, mutta olette huonolla tuulella ajatustenne vuoksi.

Mikä aiheuttaa mielialoja?

Puhutaanpa nyt muista asioista, jotka aiheuttavat mielialoja, ja sitten menen askeleen pidemmälle – ja voisimmeko saada sinut kirjoittamaan taululle. Mikä muu aiheuttaa mielialoja paitsi ajatuksenne? Mitkä muut asiat vaikuttavat mielialoihin? Tämä on niin ilmiselvää, että se sattuu. Linda juoksee mikrofonin kanssa. Ole hyvä.

KERRI: Alkoholi.

ADAMUS: Alkoholi. (Vähän naureskelua) Se on totta. Joo, joo. Kutsutaan sitä kemialliseksi syötteeksi.

KERRI: Totta.

ADAMUS: Huumeet, alkoholi. Miten pilven poltto edistyy nyt, kun se on laillista?

KERRI: Kiitos vaan julkisesta "ratsaamisesta".

ADAMUS: Nyt kun se on laillista, voit …

KERRI: Menin ja ostin.

ADAMUS: … tulla ulos kaapista.

KERRI: Menin hankkimaan vähän.

ADAMUS: Joo, joo.

KERRI: Joo, en ollut oikeastaan kaapissa.

ADAMUS: Lääkinnällisiin tarkoituksiin, aivan.

KERRI: Valehtelin ainoastaan Lindan kaltaisille kunnon ihmisille, olin hyvä tyttö. Mutta koko ajan pidin hauskaa.

ADAMUS: Varmasti, joo.

KERRI: Kenties et tiennyt sitä – tiedä häntä.

ADAMUS: Katso sen rajoitusta – että sinun täytyi peitellä sitä, että olit huumeriippuvainen. Tarkoitan …

KERRI: Oho!

ADAMUS: … että poltit marihuanaa. (Adamus naureskelee)

KERRI: Olet perseestä!

ADAMUS: Mutta, mutta …

KERRI: En ollut!

ADAMUS: … katso tuota "minun on peiteltävä …"

KERRI: Täällä on vaikeaa, okei. Teet töitä 40 tuntia viikossa …

ADAMUS: Linda …

KERRI: … eikä saa olutta.

ADAMUS: En tekisi koskaan töitä 40 tuntia. Älä viitsi! Oikeasti?! Voitko nähdä minut kävelemässä toimistolle?! Yrittämässä löytää parkkipaikkaa? Huolehtimassa, olenko viisi minuuttia myöhässä?

KERRI: Jos istuisit kopissa, sinäkin polttaisit vähän.

ADAMUS: En tekisi sitä. Miksi sinä teet, rakkaani?

KERRI: En tiedä.

ADAMUS: Voi! Mene vessaan.

KERRI: Voi vittu! Voi paska! (Yleisö sanoo "voi ei!")

ADAMUS: Pöntölle! Ei, vaan pöntölle! Et vain seiso siellä, menet pöntölle. Vedä housut alas ja istu vessanpöntölle. (Naurua) Ja sitten puhumme sinun … Näetkö, se on sinun koppisi. Mene vain koppiisi, samaan paikaan kuin joka päivä. Ajat autollasi. Olet huolissasi myöhästymisestä. Olet huolissasi rahasta ja menet istumaan pöntölle joka päivä koppiisi. Se on elämää. Irrotamme sinut siitä. Mene vessaan! (Naurua ja Kerri menee ulkopuolelle)

Missä olimmekaan? Ai niin, alkoholi. Mitä seuraavaksi? Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne? (Joku sanoo "sää") Odota mikrofonia, mutta olet oikeassa.

SHAUMBRA 4 (mies): Ympäristömme, mukaan luettuna ihmiset.

ADAMUS: Ihm- … Siis ihm- … Sanotaan suhteet, ihmiset, kyllä. Mikä muu? Voisimme tehdä tämän nopeasti. Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne?

SHAUMBRA 5 (nainen): Uni.

ADAMUS: Uni, ehdottomasti. Uni, unenpuute, vaikuttaa todella mielialaanne, koska väsytte ja olette todella ärtyisä. Itse asiassa – te buuaatte minulle – jossain määrin väsymys on hyvä asia teille nyt, kun ette saa hyviä yöunia. Koska tiedättekö mitä? Se rikkoo joitain puolustuksianne, kontrolleitanne ja rajoituksianne, koska teistä tulee niin hemmetin väsynyt, ettei teillä ole energiaa pystyttää kaikkia näitä psyykkisiä esteitä ja muureja. Niinpä hajotatte ne. Älkää siis syyttäkö minua itsenne herättämisestä klo 2.22 aamulla. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä te puhutte. Siis kyllä, väsymys.

Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne? (Joku sanoo "ajatukset") Odottakaa mikrofonia. Kyllä.

SHAUMBRA 6 (mies): Ajanpuute.

ADAMUS: Aika, ajanpuute. Hyvä, joo. Mutta palaan raivokkaaseen toimintaan – neuroottiseen ja raivokkaaseen toimintaan – ja Bonnie, jos et olisi ollut töissä niin hienossa yrityksessä ja tehnyt niin hyvää työtä shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa, olisit osallistunut johonkin muuhun raivokkaaseen toimintaan. Oikeasti olisit, te kaikki. Tarkoitan, että on melkein neuroottinen taipumus tehdä jotain, erityisesti tietäessänne lopun tulevan. (Adamus pitää tauon, sitten naureskelee) Vanhan aikakautenne lopun, vanhan asioiden tekemistapanne lopun. Siis ikään kuin teidän täytyy pysyä kiireisenä oikeuttaaksenne hengittämänne ilman ja viemänne tilan, eikä teidän tarvitse. Ei, itse asiassa ei. Olkaa kilttejä.

Okei, mikä muu? Mikä muu? Hyvin nopeasti, mikä vaikuttaa mielialaan?

Älkää huudelko noita sanoja. Mitä tahansa. Mikä vaikuttaa mielialoihinne?

GARRET: Musiikki.

ADAMUS: Musiikki, ehdottomasti. Voi, se voi olla ilahduttavaa. Kyllä, hyvä, kiitos.

Haluan teidän alkavan oivaltaa mielialanne. Mielialanne ja asiat, jotka vaikuttavat siihen. Mikä muu? Nopeasti, nopeasti, nopeasti, nopeasti!

LINDA: Minä juoksen, minä juoksen!

ADAMUS: Yksi tai pari sanaa. Se on siinä.

SHAUMBRA 7 (nainen): Sää.

ADAMUS: Sää, ehdottomasti. Sää vaikuttaa mielialaanne. Barometrinen paine putoaa, se vaikuttaa kehoonne. Kehonne on jatkuvasti … Oletko valmis palaamaan seuraamme? (Kerrille) Kiitos. Miksi et käskenyt minun vain painua helvettiin?

EDITH: Juuri niin!

ADAMUS: Ei sinun tarvinnut mennä istumaan vessanpöntölle.

KERRI. Ajattelin sitä. Minä …

ADAMUS: Joo. Jessus!

KERRI: En pystynyt sanomaan sitä.

ADAMUS: Tässä, kun seuraavan kerran teen sen, sano: "Adamus, olen mestari. Painu helvettiin."

KERRI: (huutaa) Olen mestari! Painu helvettiin!

ADAMUS: Kiitos. Olen pahoillani, että minun täytyi antaa sinulle nuo sanat.

Okei, vielä yksi. Sää vaikuttaa teihin. Mikä muu? Mikä vaikuttaa mielialaanne?

SHAUMBRA (nainen): No, suhteet ovat siellä jo.

ADAMUS: Suhteet, ehdottomasti.

SHAUMBRA 8: Perhe.

ADAMUS: Keksitään kuitenkin jotain uutta.

SHAUMBRA 8: Luonto, kyllä.

ADAMUS: Luonto, varmasti. Luonto voi vaikutta mielialaanne.

Siis pointtini on, että on paljon asioita, jotka vaikuttavat mielialoihinne. Tähtiasetelmat, kosmiset asetelmat voivat ehdottomasti vaikuttaa mielialaanne. Sitä tapahtuu juuri tällä hetkellä. Se ei pelasta päiväänne. Se ei laita teitä vankilaan tai vapauta teitä, mutta se vaikuttaa mielialaanne. Se muuttaa sitä tapaa, millä olette vuorovaikutuksessa itsenne ja teitä ympäröivän keinotekoisen todellisuuden kanssa. Erittäin paljon.

Tuon mielialat esiin, koska teistä tulee usein mielialanne orja. "Olen huonolla tuulella, koska sää … Olen huonolla tuulella, koska maailma romahtaa. Olen huonolla tuulella, koska …" Itse asiassa tavallisesti ihmiset olisivat tässä luettelossa ensimmäisenä.

Yksi mitä ei mainittu tässä, on terveytenne, fyysinen hyvinvointinne. Monta kertaa heräätte aamulla ja sanotte: "Sattuuko tänään vai ei?" Kyllä, kehokivuilla on valtava vaikutus mielialaanne. Jos teillä on nivelreuma, jos teillä on diabetes, jos teillä on päänsärkyä, jos teillä on jonkinlaista fyysisistä kipua, se vaikuttaa ehdottomasti mielialaanne.

Mutta teistä tulee mielialan orja. Toisin sanoen, "Olen huonolla tuulella tänään, joten aion vain … (joku sanoo "rypeä") rypeä siinä. Tämä on kohtaloni." Tai "se on aiheutettu minulle" tai "joku vihaa minua" tai mitä tahansa tai "en hallitse mielialaani". En sanonut "kontrolloi", sanoin "hallitse mielialaani". Niinpä siedätte sen ja mitä teette? Ja taas kerran, tämä on kuin säätila. Olette huonolla tuulella ja mitä teette? Toivotte sen muuttuvan.

Toivotte sen muuttuvan, mutta fakta on, että mielialat ovat hyvin … Useimmat mielialat kestävät noin kaksi päivää, kenties enintään kolme – ihmisen lyhytaikaiset pikku mielialat. Teillä on suurempia mielialoja, mutta se on toisen shoudin aihe.

Teillä on siis näitä mielialoja ja elätte mielialasta toiseen. Ajatukset luovat mielialoja. Ajatukset eivät ole todellisia. Ne ovat rajattuja ja te elätte mielialasta toiseen. Ja kun sanon "te", puhun ihmisistä yleensä. Te olette siirtymässä yli siitä kaikesta.

Alatte tulla tietoiseksi. Teistä tulee hyvin tietoinen: "Hei, näitä dynamiikkoja on tapahtunut elämässäni. Haa! Tätä on tapahtunut. Luulin olevani hullu." Te ette ole. Ette ole vain tulleet täysin tietoiseksi siitä vielä. Te ette ole hullu.

Teissä ei ole mitään hullua. Olisitte hullu vain, jos hyväksyisitte rajoitukset, ja te ette hyväksy. Ette hyväksy lainkaan ja siksi olette täällä. Olisitte hullu vain, jos sanoisitte: "Näin se on ja olen todella tyytyväinen siihen." (Vähän naureskelua) Minä kyseenalaistaisin, todella kyseenalaistaisin silloin teidät. Sanoisin, että olette joko jonkin vaikutuksen alaisena tai olette löytäneet uskomattoman tavan olla niin harhainen, että pystytte hymyilemään. Ja sitä tehdään harvoin. Harhaiset ihmiset voivat teeskennellä hymyilevänsä, mutta yleensä he ovat todella piinattuja sisältä. Mutta he ovat niin harhaisia, että he voivat sanoa: "Olen onnellinen. Entä sinä?" Joo. "Eikö tämä ole ihana asuinplaneetta?" (Vähän naurua hänen teeskennellylle hymylleen) "Tuskin maltan odottaa seuraavaa elämääni." (Adamus naureskelee) "Hei. Menen leikkimään delfiinien kanssa."

Siis rakkaat ystäväni, mielialoja on kaikkialla. Ja yritän saada teidät tiedostamaan nämä asiat, jotka vaikuttavat ymmärrykseenne itsestä, vaikuttavat asemaanne.

Missään tästä ei ole mitään taikaa. Ei ole taikasauvojen heilauttelua. On pelkästään tulemista tietoiseksi siitä, miten pääsitte tähän.

No niin, henkilökohtaisten kokemusteni kautta – Cauldre pyytää minua lopettelemaan, mutta pääsemme vasta alkuun. (Muutama naurahdus) Henkilökohtaisten kokemusteni kautta opin yhden erittäin tärkeän asian pitkässä sulkeutumisessa omaan vankilaani: mihin tahansa saatkin itsesi, saat itsesi myös ulos siitä. Toisin sanoen, kukaan toinen ihminen ei tee sitä puolestasi. Jos menit siihen, pystyt myös selvittämään sen. Jos sait itsesi rajoittuneeseen tietoisuuteen, pystyt myös astumaan siitä ulos.

Mutta kysymys minkä esitän erityisesti herääville ihmisille, en niinkään mestareille, on, oletko oikeasti valmis. Ja olemme käyneet sitä läpi keskusteluissamme aiemmin. Oletko oikeasti valmis astumaan ulos tuosta vankilasta, rajoituksistasi? Ja yleensä saan: "No, mutta …" Ne ovat tavallisesti ensimmäiset sanat "no, mutta …" Tai joskus "kyllä, mutta …" tai joskus vain "en tiedä". (Adamus naureskelee)

Voitte astua suoraan ulos ja periaatteessa olette tehneet sen ja nyt käytte läpi transformaatioprosessia.

Teidän ei tarvitse työstää sitä. Olette jo astuneet ulos tuosta vankilasta. Se päätettiin kauan sitten, Edith, ja sanoit: "Lähden pois täältä, koska oli hauskaa olla tuossa rajoittuneisuudessa jonkin aikaa ja esittää eri rooleja ja tehdä asioita, joita tein, mutta olen valmis. Lähden pois."

Olette nyt siis tehneet tuon päätöksen, se on tehty ja nyt vain käytte läpi transformaatiota. Alkemia tapahtuu päätöksen jälkeen, ei ennen sitä. Käytte siis vain läpi sitä.

Jos saan teidät vain vetämään syvään henkeä, rentoutumaan valaistumiseenne ja lopettamaan huolehtimisen siitä, tuleeko se. No, joo. Kysymys kuuluu, miten se tulee – ja se riippuu teistä.

Vedätte syvään henkeä yksinkertaisuuteen ja tiedostamiseen, "minä olen" –olemukseen ja annatte sen vain tulla.

Nyt haluan mainita vielä yhden asian tässä hyvin nopeasti ja sitten teemme pienen, todellisen merabhin.

Pimeys

On kaksi asiaa, jotka ovat monille teistä todella haasteellisia liittyen mielialoihin, ajatuksiin ja koko tähän juttuun, ja ne kaksi asiaa ovat, yksi pimeys – pimeä puolenne, negatiivinen puolenne. Ette halua kohdata sitä, joten juoksette karkuun. Ette halua ruumiillistaa sitä. Ja olen pahoillani, mutta ette voi ruumiillistaa vain valoa. Ette voi ruumiillistaa vain valoa.

On termi, mitä käytämme toisella puolella, ja se on kummallista kyllä "anost". Se on kuin gnost, mutta tavallaan a-gnost, ja se merkitsee valon ennakkoasennetta.. Yritätte olla valoa. Se ei toimi. Ja yritätte olla onnellinen ja miellyttävä ja valoa ja … Se on henkinen tutti eikä se vain toimi. Ja jokainen mestari on oivaltanut sen matkan varrella. Se on kuin: "Voi paska, olen myös pimeyttä."

Itse asiassa on juuri alkamassa tavallaan mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö ja teidän pitäisi tietää tarkkaan, mistä se tulee. Sitä sanotaan "pimentymiseksi". Pimentymiseksi. Tiedättehän, meillä on valaistuminen ja uusi sosiaalipsykiatrinen liike, mitä kutsutaan pimentymiseksi. Mielenkiintoista. Ihmettelen, mistä se tuli! (Muutama naurahdus) Koska suuri osa mielialatekijöistä on siirtymistä poispäin pimeydestä. Toisin sanoen: "Olen huonolla tuulella. Se on pimeyttä. On jotain, mistä en pidä. Aion siirtyä poispäin siitä."

On siis taipumusta siirtyä poispäin kaikesta pimeästä itsessänne, myös kaikista muistoista joita teillä on ollut menneisyydestä ja menneestä tässä elämässä, ja pyyhkiä ne mielestä, työntää ne pois, yrittää korjata ne ja prosessoida niitä. Ei, ystäväni, juokaa ne sisään – pimeys, valo, kaikki – koska jos olette epätasapainossa tätä valoa kohti, opitte mielenkiintoisia asioita vaikealla tavalla, tuskallisella tavalla.

Ette pääse valaistumiseen valon kautta. Se on myös pimeyden juomista sisään.

Välittömästi tulee hengen haukkomista! "Jos juon, hengitän sisään pimeyteni, enkö hyväksy huonoja asioita itsestäni?" No, joo tavallaan, mutta ne eivät ole oikeasti huonoja.

Seuraava suuri este on: "Voi hyvänen aika, jos menen pimentymiseen ja hyväksyn pimeyden, mitä jos minusta tulee paha?" Paha. Ja katsokaa sitä – saisinko kynän – katsokaa sitä. (Hän kirjoittaa taululle) Sana "paha" on "elää" ja siinä on myös "verho". (Suom. huom. englanninkieliset sanat ovat evil, live ja veil) Siis tässä on Saatana. Englannin kielessä – teille jotka ette puhu englantia – tässä on mielenkiintoinen sanaleikki.

Sanotte siis: "Mitä jos menen pimentymiseen ja sallin pimeyteni? Sallin …" Mitä pimeys on? Tobias kertoi teille vuosia sitten. Se on asioita, joita ette rakastaneet itsessänne. Se on jumaluuttanne. Asioita joita ette sallineet itsessänne. Mutta on tätä valtavaa pelkoa "Mitä jos minusta tulee paha?" Ja mitä pahuus on?

No, ihmiset sanovat sen olevan pimeyttä. Se on – tämä on ennen kaikkea filosofista – mutta pahuus on pelkästään massatietoisuusilmaisua yksilöiden tukahdutetusta pimeydestä. Siis monet yksilöt tukahduttavat henkilökohtaisen pimeytensä. No, se menee tavallaan massatietoisuuteen, tavallaan suureen matriisiin, ja se käy siellä ja siitä tulee todella löyhkäävää ja se on kaasumaista ja räjähtää.

Joku ihminen, joku yksilö nappaa sen ja hänestä tulee paha. Mutta tavallaan hän ilmaisee vain pimeyttä kaikissa ihmisissä. Ei välttämättä palvele kaikkia ihmisiä, kun tämä yksi ihminen ilmaisee pahuutta, mutta juuri sitä tapahtuu. Joku vain menee pimeyteen steroideista ja hänestä tulee paha.

Kysymys siis kuuluu: mitä jos pimennytte ja valaistutte, tuleeko teistä paha? Mitä se on? Se on ajatus. Niinpä pyydän teitä tuntemaan sitä eikä ajattelemaan.

Mitä jos sallitte myös sen, mitä olette kutsuneet pimeydeksi, ovat ne sitten muistojanne tai tunteitanne? Nimittäin myös tämä ärsyyntyminen, mikä on hyvin yleistä tällä hetkellä, tämä turhautuminen, on vähän pimeyttä, tavallaan harmaata. Voitte nauraa sille, mutta jos se menee liian pitkälle, ääh, se voi olla melko pimeää.

Siis mitä jos pimennytte, toisin sanoen sallitte sen? Jos pystyy sanomaan turvallisesti: "En halua edes koiraani mukaan" – tarkoitan, että jos se laitettaisiin sanomalehtiotsikkoon, olisit suoraan Don Sterlingin kanssa. (Naurua) Tarkoitan, että ihmiset ajattelisivat: "Mitä vikaa tässä naisessa on?! Hän ei halua edes koiraansa. Tätäkö Crimson Circle opettaa? He eivät voi sietää toisia ihmisiä? Heistä toiset ihmiset ovat vastenmielisiä." Joo, itse asiassa ja erityisesti ei siedetä toimittajia, jotka kirjoittavat tällaisia typeriä tarinoita. (Muutama naurahdus)

Tämä johtaa vielä yhteen asiaan ja tästä tulee vaikea. Puhumme tässä sen tiedostamisesta, mitä rajoituksia on ollut, jotta voitte todella liukua vapauteen.

Masennus

Toinen asia on masennus. Masennus. Se on mielenkiintoinen asia. Ennen meillä ei ollut masennusta. Atlantiksella ei ollut sellaista kuin masennus. Ei. Miksi? No, koska olitte aina toisten ihmisten kanssa. Teidän täytyi aina projisoida. Teillä oli aina jotain työstettävää yhdessä ja se oli yhtä suurta ja mahtavaa – siellä Kumbaya alun perin oli, Atlantiksella. Ei, vaan kirjaimellisesti. Oli paikka nimeltään Kumbaya ja se on tuotu ilmaisuksi ja on tehty jopa laulu siitä! (Vähän naurua) Minä olin siellä, monet teistä olivat siellä, Kumbayassa, ja nyt se on vitsi. Mutta … (Hän naureskelee)

Silloin ei ollut masennusta. Masennus on suhteellisen uusi ilmiö. Masennusta tulee, kun ajatukset tukahduttavat elämänvoimaenergian ja ajatukset tukahduttavat "minä olen" –intohimon siinä määrin, että se aiheuttaa sellaisen verhon, ettei mitään näytä olevan enää jäljellä. Sanoisin, että masennuksesta puuttuu energiavirta. Energia on vain paikoillaan.

Masennuksessa on paljon energiaa. Jos löytäisimme tavan porata masennusta, louhisimme paljon energiaa, mutta se on sonnassa, tervassa. Se ei liiku. Se on inspiroitumatonta.

Masennus on siis sitä, että mieli on generoinut niin monia ajatuksia, ideoita, uskomuksia, pikku temppuja ja pikku menetelmiä, ettei mikään niistä toimi. Ja mieli sanoo periaatteessa: "En enää tiedä, mitä tehdä, joten menen vain masennustilaan."

Masennus on enemmänkin eloisan pysähtyneisyyden tila. Ei kovin eloisa itse asiassa, se on vain pysähtyneisyyden tila. Jotkut sanoisivat sitä tyhjyydeksi, mutta se on itse asiassa hyvin täysi. Se on itse asiassa hyvin täysi. Ja ne joilla on masennusta, olisivat luultavasti eri mieltä ja sanoisivat, ettei ole mitään. Ei, vaan pärjäisitte paremmin tyhjyyden kanssa, kuin pärjäätte masennuksen kanssa. Masennus on valtava määrä inspiroitumatonta energiaa. Se ei mene minnekään.

(Linda elehtii ajasta) Aika? Ai, pidät asustani tänään, sitäkö sanot? Aa, on paljon aikaa.

Masennus on siis pysähtynyt energiatila ilman inspiraatiota, motivaatiota, vapautta ja se on antanut periksi. Se on seisahtunut. Mitä ihmiset tekevät yrittäessään saada toiset pois masennuksesta? He antavat lääkkeitä ja tiedätte, etten ole sen ihailija. Ja sanoessani, etten ole ihailija, haluan määritellä sen ja sanon, että puhuessani siitä, puhun teille. En puhu muulle maailmalle. En yritä olla lääkäri tai psykiatri muulle maailmalle. Sanon sen shaumbroille. Ja on hyvin eri syyt, miksi teidän ei pitäisi – tai miksi en suosittelisi sitä teille – kuin väestöllä yleisesti. Mutta toisaalta …

Siis masennus, pimeys ja masennus, ovat kaksi hyvän haastavaa tekijää. Ja aivan hetken kuluttua pyydän teitä juomaan niitä sisään tai hengittämään niitä sisään tai sallimaan/päästämään ne sisään.

Olette sallineet valon, onnellisuuden, hyvänolontunteen ja kaiken sellaisen, mutta fakta on, että on paljon muutakin. Myös pimeydessä on energiaa. Ärsyyntyneisyydessänne on tietoisuutta. On hyvyyttä, on hyötyä joissain vaikeissa asioissa, joita käytte läpi. Ja pahin asia, mitä teette, oikeastaan ainoa asia, mitä teette ja mikä tavallaan pilaa sen, on miettiä, mitä teette väärin. Ja muuten, se johtaa masennukseen, koska se on ajatus. Se on rajoite. "Mitä teen väärin?" No, on oletus, että teette jotain väärin. Ja kehotan teitä olettamaan, että kaikki tehdään oikein. Ja te sanotte tai mielenne sanoo: "No, en ole varma, voinko olettaa kaiken. Oletan vähän" ja sitten ette nuku yöllä.

Niinpä ainoa todellinen ongelma tässä – ja tiedätte täsmälleen, mistä puhun – on, että sanotte jatkuvasti: "Mitä teen väärin?" Ja minä sanon: "Et mitään", ja sitten suututte minulle. Meillä on yöllä pitkiä väittelyitä ja sanotte: "Mutta tiedän tekeväni jotain väärin, muuten …" Ja minä sanon "ei". Valitsit kauan sitten, Edith, tehdä tämän, transformoitua ja yrittää tehdä sen yhdessä elämässä. Ja se toimii. Ja se toimii, jos voisit vain hengittää sitä sisään.

Niinpä palaan tämän päivän alkuun, kun astuin eteen ja sanoin: "Vedetään syvään henkeä", ja sain tuon pinnallisen, pienen, heikon, aneemisen ja inspiroitumattoman hengityksen. Ja Aandrah tuli tänne ja yritti saada teidät hengittämään ja jotkut teistä nukahtivat. (Muutama naurahdus) Ja sitten meidän on tarvinnut puhua viimeiset kaksi tuntia – kaksi tuntia – jostain hyvin yksinkertaisesta ja siinä on kyse sallimisesta. Siinä on kyse teistä. Siinä on kyse sen juomisesta sisään. Siinä on kyse lakkaamisesta sanomasta: "Mitä teen väärin?" Et mitään.

Voisitteko vain … Pääsette läpi tästä, kun lopultakin sanotte: "Ai joo, okei. Lakkaan vain huolehtimasta siitä." Sanotte: "Luoja, miten mahtavia muistoja!" Ette tee sitä kuitenkaan aivan vielä.

"Elämän hengittäminen syvään" –merabh

Vedetäänpä siis syvään henkeä. Teemme suhteellisen lyhyen merabhin tässä. Saisimmeko valoja himmennettyä, kiitos.

Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä, vähän musiikkia. Musiikki on aina kiva asia. Kyllä, musiikki vaikuttaa mielialaan eri tavoin.

(Musiikki alkaa: Full Moon Dance, Anders Holten levyltä Lemurian Home Coming)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja tässä hyvin pyhässä ja kallisarvoisessa hetkessä, pyydän sinua taas kerran antamaan itsesi mennä ajatusten tuolle puolen.

(Tauko)

Mestari juo sisään. Mestari juo syvälle. Mestari juo hyvin syvälle kaiken – pimeytensä, masennuksensa, ilonsa ja valonsa. Mestari juo hyvin syvälle elämää.

Ja olet ollut tässä – monien, monien elämien jälkeen olet lopulta päässyt tähän pisteeseen. Tuttu juttu. Olet ollut kyllästynyt mestari jonkin aikaa, koska olet rajoittanut energiavirtaa.

Et halua lisää samaa vanhaa, ja kiittelen sinua siitä. Et halua lisää eilistä. Et halua lisää samoja rutiineja ja kuvioita. Sinun pitäisi kiitellä siitä itseäsi.

Et halua jatkaa kuvioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan. Et halua vain ansaita elantoasi. Et halua vain saada suhdetta. Voi, haluat olla mieluummin ilman suhdetta, kuin saada vain uuden suhteen.

Et halua mennä vain pintaa hipoen terveytesi kanssa, vain toivoa, ettet sairastu johonkin vakavaan sairauteen.

Voi ystäväni, olette niin valmiita kaiken osalta. Niin valmiita ja samaan aikaa niin valmiita johonkin uuteen.

Tiedätte, että sitä on. Tiedätte, että mitä tahansa se onkin – tämä asia mikä ylittää sanat – tiedätte sitä olevan. Olette valmis.

Kuitenkin mielenkiintoinen paradoksi on tässä kohtaa: koska et halua vain lisää samaa, rajoitat, pidättelet. Et hengitä sisään kuin hirviö, hullu hirviö. Sinä pidättelet.

Tässä koko päivässä on kyse siitä, että mestari juo syvälle, hengittää syvään, elää syvästi, nukkuu erittäin syvästi.

Mestari ymmärtää, että ainoan kontrollin pitäisi olla hyvin tietoista kontrollia. Toisin sanoen, olet tietoinen siitä, että kontrolloit tarkoituksella. Kaikki tiedostamaton kontrollointi ei ole tarkoituksenmukaista. Sitä tapahtuu joka päivä, tuhansia kertoja päivässä – tiedostamatonta kontrollointia ja rajoittamista. On ok kontrolloida ja hallita, mutta tietoisesti.

Mestari juo syvälle, myös pimeyttään. Yrittämättä kontrolloida sitä. Yrittämättä välttää sitä. Erityisesti juo syvälle omaa pimeyttään, omaa suruaan.

Mestari juo syvälle elämää.

Ja vaikka on ehkä huoli, että jos juot syvälle elämää nyt, jäät ehkä jumiin siihen, sinun on ehkä tultava takaisin ja eksyt ehkä taas, mutta et tee sitä. Et tee sitä, koska olet tehnyt tuon sitoumuksen ja päätöksen itsellesi. Et tee sitä, koska minä en anna sinun.

Voit juoda syvälle elämää etkä jää siihen jumiin.

Mikä se oli, mikä oli tuo intohimo, tuo syvä, syvä intohimo mistä puhuimme viime musiikkikokemuksessamme? En halua oikeastaan ilmaista sitä sanoin, mutta annan teille vihjeen. Se oli elää. Se oli elää.

Eikä vain olla olemassa. Ei vain käydä läpi elämää, vaan kaikkien näiden elämien ja inkarnaatioiden jälkeen intohimona oli elää. Sitä se oli.

Et jää jumiin. Et eksy. Sinä elät.

Saatat toisinaan elää ärsyyntyneenä ihmisiin. On ehkä aikoja, jolloin planeetan jotkin hyvin rajoittuneet energiat ja rajoittunut tietoisuus tekee sinut hulluksi, mutta voit silti elää. Se on intohimo. Se on aistillinen sitoumus.

Paljon muita asioita tapahtuu. Kun elät, sinusta tulee standardi muille. Kun elät, sinulla on elinvoimaa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Kun elät, inspiroit muita. Mutta ilo, intohimo on vain elää – avoimesti, ilman jarruja, alttiina.

Niinpä kutsun sinua käyttämään tämän hetken juodaksesi syvälle, syödäksesi syvälle, rakastaaksesi syvästi, hengittääksesi syvään ja kokeaksesi kaikki nämä asiat syvästi.

Mestari juo syvälle.

Heräämättömät juovat hyvin pinnallisesti. Mutta mestari juo hyvin syvälle, pelottomasti ja ilman rajoja.

(Tauko)

Vedä taas henkeä, pakottamatta, mutta kuitenkin syvään. Mitä se merkitsee? Et pakota hengitystä sisään tai ulos, mutta kuitenkin se on syvää. Miten teet sen? Vain teet sen.

Kun hengität syvään ilman lihaksia ja voimaa, yhtäkkiä tuota ilmaa ja energiaa vain virtaa ja tulee kehoosi, ajatuksiisi. Voit hengittää syvään pakottamatta mitään.

Näetkö, miten se toimii? Voit juoda syvälle elämää pakottamatta mitään.

(Tauko)

Rakastan sitä, että annatte itsenne mennä ajattelun tuolle puolelle tällä hetkellä. Tarkoitan, että nykyään yleisesti menette ajattelun tuolle puolen, todelliseen aistitietoisuuteen, elämän aistillisuuteen. Se on todellista vapautumista. Se on todellista menemistä vankilan ulkopuolelle.

Sitä tapahtuu vähän täällä tänään – vain tuntemista.

Vedetään kunnolla syvään elämän henkeä yhdessä.

Olette siirtymässä uuteen vaiheeseen, uuteen vaiheeseen. Jättämässä kirjaimellisesti tämän paikan. Se on palvellut teitä hyvin. Olette siirtymässä uuteen tilaanne kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Ei aina helppoa. Sanotaan, että on vaatinut paljon työtä rakentaa tämä uusi paikka, vaatinut paljon rahaa, mutta se kaikki on palvelemassa.

Sama asia tapahtuu teille henkilökohtaisesti. Olette jättämässä taakse esi-isienne biologian. Olette jättämässä taakse ajatukset. Olette jättämässä taakse massatietoisuuden ja menossa omaan tilaanne nyt. Ei aina helppoa. Paljon hyviä muistoja myös, mutta rakkaat ystävät, sen valitsitte ja siksi niin on.

Ja jos teillä koskaan on mitään epäilyksiä, pelkoja tai huolenaiheita, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa …

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Kiitos, rakas shaumbra. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
________________________

1) Ennen shoudia soitettu musiikki oli Passengerin "Heart's On Fire"
2) Viitataan "Jäähyväiset Coal Creek Hallille" –videoon, mikä näytettiin edellisessä osiossa
3) Lue lisää Adamuksen tarinasta, kun hän oli lukittuna kristallivankilaan 100 000 vuotta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Kesäkuu 2014 AHMYO-ELÄMÄÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 31.05.2014 08:14

AHMYO-ELÄMÄÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kirjoitan tätä artikkelia lentokoneessa jossain Amsterdamin ja New Jerseyn välillä. Alla on loputon sininen meri. On täydellinen paikka pohdiskella kuluneita 24 päivää Euroopassa niiden uskomattomien mestarien kanssa, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi. Luulen olevani korkeammalla näistä tapahtumista kuin lentämisestä 10 kilometrin korkeudella tässä suihkukoneessa.

Ennen kuin sanon enemmän näistä viimeaikaisista tapahtumista Italiassa ja Sloveniassa, haluaisin palata ajassa taaksepäin huhtikuuhun 2013, vähän reilu vuosi sitten. Olimme valmistautumassa ensimmäiseen Kvanttisallimistyöpajaan Kauailla, Havaijilla. Poltin hiljaa tupakkaa yhtenä aamuna rannalla ja katselin auringon nousemista, kun valaat leikkivät etäämmällä. Adamus tupsahti sisään – käytän sanaa "tupsahti", koska siltä se tuntuu, kun teen omia asioitani ja yhtäkkiä voin tuntea hänen läsnäolonsa. Hän ei tule kovin usein, ellei hänellä ole jotain tärkeää sanottavaa.

Adamus katseli hetken silmieni kautta valaiden leikkiä. Olennot tekevät sitä joskus, koska se antaa niille inhimillisemmän perspektiivin kuin pelkkä energian näkeminen enkelitavalla. Sitten hän sanoi: "Kvanttisalliminen on vain yksi monista uusista työpajakokemuksista shaumbroille. Crimson Circle on siirtymässä uuteen suuntaan nyt, kun 21.12.2012 on takana. Sinun on pystyttävä hyvin avoimena, koska pyydän sinulta viestintuojanani enemmän selkeyttä kuin koskaan." Hän sanoi sen hyvin rakastavasti, pystyin kuitenkin tuntemaan hänen toteamuksensa syvemmän merkityksen. Oli aika siirtyä seuraavalle tasolle ja minun täytyi pysyä valppaana.

Nyt, ainoastaan 14 kuukautta myöhemmin Crimson Circlessä on tapahtunut valtavia muutoksia. Muutokset olivat mahdollisia, koska shaumbrat ovat muuttuneet. Olemme kasvaneet monin tavoin. Olemme kypsyneet draaman, tekosyiden, prosessoinnin ja paljon makyon yli. Olemme menossa vallan/voiman yli vapauteen.

Adamus iski naulan päähän toukokuun 2014 shoudissa sanoessaan, että olimme kyllästyneitä. Kyllästyneitä vanhoihin ihmismalleihin ja jokapäiväiseen puurtamiseen. Kyllästyneitä siihen, että on "vain riittävästi". Kyllästyneitä keskinkertaisuuteen ja yritykseen sopia mukaan. Tulimme tälle planeetalle tässä elämässä kokemaan jumaluutemme ja elämään tietoista, yltäkylläistä elämää, emme opiskelemaan henkisyyttä harrastuksena tai ajanvietteenä. Haluamme sen ja haluamme sen nyt.

Kauain ensimmäisen Kvanttisallimistyöpajan jälkeen ja Adamuksen puhuttua minulle rannalla, on tullut uusi sarja syventäviä kursseja. Kvanttisallimisessa on kyse älyllisten ja voimaan perustuvien havaintotapojemme muuttamisesta, voidaksemme päästää "minä olen" –olemuksemme tähän todellisuuteen ilman perinteisiä esteitä. Kynnys on hyvin voimakas kokemus kohdata todellinen valaistumishalumme sekä ne pelot ja epäilyt, jotka liittyvät tietoisen valinnan tekemiseen ruumiillistuneeseen ylösnousemukseen astumisesta. Ensimmäinen Kynnys-tilaisuus pidettiin helmikuussa Cancunissa, Meksikossa. Meillä on lisää näitä tilaisuuksia tulevaisuudessa. Kaksi viimeisintä luomusta ovat Ahmyo-retriitti ja Tietoisuus valloillaan. Kumpikin näistä pidettiin ensimmäisen kerran tämän Euroopan kiertueemme aikana. Molemmat ylittivät sen, mitä olisin voinut kuvitella, ja todellinen ansio menee shaumbra-osallistujille, jotka auttoivat synnyttämään ne.

Ahmyo-retriitti pidettiin Italiassa Toscanan alueella. Jos muistat kanavoinneista, ahmyo merkitsee elämistä armontilassa ja energian sallimista palvella itseään. Tilaisuudessa oli melkein kaikessa kyse ahmyosta. Lucia Ligi löysi meille täydellisen paikan nimeltään Borgo San Luigi. Maaseudulla missä on kumpuileva maasto ja reheviä viinitarhoja, Borgo on hurmaava, hoivaava ja melkein oma ulottuvuutensa. Ympäristö on vihreä ja hyvin hoidettu, henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Myös omistaja oli henkilökohtaisesti kiinnostunut ryhmästä, mikä on epätavallista, koska harvoin tapaamme yleisjohtoa, hotellin omistajasta puhumattakaan.

Energiat olivat vähän raskaat ja sakeat ensimmäisenä päivänä. Luulen tämän johtuneen suurista odotuksista ja levottomuudesta osallistujien keskuudessa. Koskaan ei tiedä, millaisena tällaisesta tilaisuudesta lähdetään ja mitä muutoksia tapahtuu omassa elämässä. Toiseen päivään mennessä energiat vapautuivat ja ne laajenivat ja tanssivat koko loppuretriitin ajan. Ilo oli melkein sanoinkuvaamatonta. Noiden kallisarvoisten päivien aikana jotka olimme yhdessä, ahmyo muuttui sanasta todellisuudeksi. Luulen, että kaikki saivat henkilökohtaisen kokemuksen ahmyosta ja alkoivat ilmentää ahmyo-elämää.

Ahmyo-elämä on sujuvaa. Synkronismi on normaalia eikä poikkeus. Yltäkylläisyys on aina läsnä. Biologiamme uudistuu luonnostaan elämänhalumme mukaisesti. Vastauksia tulee, ennen kuin kysymyksiä esitetään. Meidän ei tarvitse nojata toisiin ihmisiin luvan, onnellisuuden tai tunnustuksen saamisessa. Tiedostamme, erityisesti elämän, luonnon ja itsemme taiteellisen kauneuden. Ahmyo-retriitin aikana murtauduimme vanhojen ajatusmallien ja kaksinaisuusvoimien läpi, unelmaamme ilontäyteisestä ja sujuvasta elämästä.

Tämä ei tarkoita, että kaikki palasivat kotiin täydelliseen elämään, vaan että murtauduimme läpi siitä tiheästä ja vanhasta energiasta, mikä on pitänyt meitä lukemattomia elämiä. Saimme maistiaisen ahmyo-elämästä Toscanassa ja sen kukoistaminen jatkuu kaikilla, jotka osallistuivat tähän pyhään tapahtumaan. Tunnen, että se oli läpimurto myös kaikille shaumbroille. Adamuskin itki muutaman ilon kyyneleen viimeisessä sessiossamme. "Teitte sen", kuulin hänen sanovan. "Murtauduitte läpi. Antakaa sen nyt kukoistaa."

Toscanan jälkeen matkasimme Bled Lakeen, Sloveniaan Yohamin kanssa, jonka musiikki oli antanut hyvin tärkeän osan ahmyo-retriittiin. Viikon aikana Linda veti koulutuksen 30 uudelle DreamWalker Life –opettajalle. Se oli yksi suurimmista opettajakoulutuksista, joita olemme pitäneet vuosiin, ja täydellinen, koska valaistunut elämä näyttää olevan shaumbrojen vilpitön halu kaikkialla. Linda oli intohimossaan ja ilossaan työskennellessään syventävien opintojen opettajien uskomattoman ryhmän kanssa.

Minä menin joka päivä Ljubljanaan Yohamin kanssa nauhoittamaan uusia merabheja Davor Božič –studiolle. Kuthumi tuli kahden uuden musiikkitarinan ja yhden merabhin kanssa ja Adamus teki kolme merabhia. Ensimmäinen sessio alkoi vähän takkuisesti, sitten heitimme pois kaikki nuottimme ja annoimme vain virrata. Se oli … ahmyoa! Muut sessiot pidettiin ilman harjoittelua tai suunnittelua ja saimme ne kaikki purkkiin ensimmäisellä kerralla. Rakastin sitä, että sallimme ahmyon ja tulokset olivat upeita. Ei kamppailua, ei kitkaa, vain armoa/sujuvuutta. (Uudet tarinat ja merabhit ovat saatavilla noin 14.6., kun Davor on tehnyt viimeisen miksauksen ja masteroinnin.)

Matkamme viimeinen etappi oli Tietoisuus valloillaan –työpaja. Bled Lakessa on kuin eläisi kuvakortissa. Sää oli ollut täydellinen koko matkamme ajan ja Bledissäkin oli aurinkoista ja lauhaa.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä Adamus tekisi työpajassa. Tämä on vähän hermostuttavaa, kun täytyy olla yleisön edessä kaksi päivää. Mutta vedin syvään henkeä ja no, pääsin ahmyoon. Ensimmäisen päivän sessio oli melko vaikea ja viipyilevä koko päivän. Energiat tuntuvat siltä, kuin raskas mielen sumu olisi asettunut huoneeseen ilman mitään toivoa hälvenemisestä. Aloin oppia, että sakeat ja jumiutuneet energiat näyttävät lisääntyvän tapahtuman alussa, jotta todella arvostamme sitä, minkä läpi siirrymme. Toinen päivä oli … ahmyoa! En ole varma miten tai miksi, mutta yön aikana nämä sakeat energiat olivat puhdistuneet. Kaikki tunsivat sen. Toinen päivä oli rock and rollia! Se oli täynnä naurua, kyyneliä, syvällisiä oivalluksia ja parhaimpia viestejä, joita minulla on ollut ilo kanavoida pitkään aikaan. Menimme mielen tuolle puolen, uudelle gnostin, tietämisen ja "minä olen" –tietoisuuden alueelle.

Tämä matka oli yksi kaikkien aikojen parhaista. Luomme yhdessä uusia tilaisuuksia, jotka on suunniteltu valaistuneeseen elämiseen. Emme vain puhu valaistuneesta elämisestä, vaan teemme läpimurron siihen. Rakas shaumbra, ahmyo-elämä on täällä. Jumala tietää, että OLEMME valmiita siihen. Kyllä, on edelleen jokapäiväisiä haasteita ja huonoja uutisia otsikoissa niin kauan, kun olemme edelleen täällä vanhalla maapallolla. Ahmyo ei merkitse, ettei ole liikenneruuhkia. Se merkitsee vain, että sinä et ole jumissa niissä. Se ei merkitse, että tiedät yhtäkkiä kaiken. Se merkitsee vain, että tiedät täsmälleen, mitä pitää tietää juuri oikealla hetkellä. Ahmyo-elämä ei merkitse, että voitat lotossa huomenna. Se merkitsee, ettei sinun tarvitse voittaa lotossa, koska elämäsi on jo yltäkylläistä.

Tietoisuus valloillaan –tilaisuudessa Adamus sanoi, ettei shaumbra sovi new ageen, eikä se ole myöskään henkinen ryhmä. Se on tapa elää valaistunutta elämää … ahmyo-elämää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

14.6.2014 LÖYTÄMINEN 10

ViestiKirjoittaja hammer » 20.06.2014 14:14

Löytäminen-sarja, shoud 10

LÖYTÄMINEN 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
14.6.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

VASTUUVAPAUSLAUSEKE – OLE HYVÄ JA LUE

Seuraava esitys antaa henkisiä näkemyksiä ja informaatiota, mitä on antanut ylösnoussut mestari Adamus Saint Germain Geoffrey Hoppen kanavoimana. Niitä ei ole tarkoitettu lääketieteelliseksi tai psykologiseksi neuvoksi tai konsultoinniksi eikä niitä pitäisi käyttää sellaisena. Konsultoi lääkäriä kaikissa terveydentilasi haitallisissa muutoksissa tai ennen reseptilääkkeiden käytön muuttamista.

***

Minä olen mitä olen, täysvaltaisen alueen Adamus.

(Hän vetää syvään henkeä ja avaa silmänsä) Hmm, hmm. (Yleisö taputtaa) Hmm, hmm.

(Tauko, kun Adamus alkaa tutkia ja ihailla kaikkea; naurua kuin hän kiillottaa puhujapönttönsä logoa)

Hmm.

LINDA: Oho! (Adamus korjailee näyttämön taustapaneeleja)

(Hän jatkaa kävelyä ympäri huonetta tutkien kaikkea sanomatta mitään, nyt hän on huoneen takaosassa ja katselee ympärilleen)

ADAMUS: Hmm, hmm.

(Yleisö nauraa, kun hän menee miestenhuoneeseen, huuhtelee vessan ja tulee ulos korjaillen housujaan)

ADAMUS: Häh! (Hän avaa naistenhuoneen oven ja sulkee sen nopeasti)

LINDA: Oikeasti?

(Adamus avaa lukitun oven ja menee Geoffin ja Lindan "lämpiöön"; lisää naurua kun hän tulee ulos konjakkipullon kanssa, mikä annettiin aiemmin; laitettuaan sen pöydälle hän menee ulos, kävelee rakennuksen eteen, tarkkailee etuosan kylttiä ja palaa takaisin sisälle)

ADAMUS: Hmm.

(Hän menee tuotantoalueelle ja katselee laitteita)

LINDA: Lähetys ei ole keskeytynyt. Adamus kulkee ympäri tutkien uutta tilaansa.

(Naurua, kun Adamus heiluttaa kameralle ja sitten viittoo Joseph Collinsin nousemaan seisomaan ja tervehtii häntä – yleisö taputtaa; sitten hän menee tulkkauskoppiin ja heiluttaa kaikille, naurua)

LINDA: Kuuntelijoille tiedoksi, että Adamuksen tarkastus jatkuu edelleen.

(Lisää naurua, Adamus menee lopultakin eteen näyttämölle)

ADAMUS: Julistan nyt Crimson Circle Connection Centerin (yhteyskeskuksen) avatuksi valaistumiselle. (Yleisön hurrausta ja taputuksia)

LINDA: Luojan kiitos! Ai niin, Adamuksen kiitos.

ADAMUS: Ymmärrän, että teidän oli käytävä tässä läpi lupaprosessi, mutta siihen saakka kunnes myönnämme energiadynamiikan, se ei ole virallista. Mutta nyt se on.

Siis rakas shaumbra, teidän kotinne, kenties ensimmäinen monista tulevista. Aa, kyllä.

Kun tänä iltana palaan Ylösnousseiden mestarien klubiin (vähän naureskelua), olen kuin ylpeä isä. Aion puhua joillekin kaikkien aikojen suurista ylösnousseista mestareista ja sanoa: "Millainen teidän ryhmänne yhteyskeskus on? (Naurua) Millaista sen teknologia on? Millainen valaistus heidän näyttämöllään on? Miten kauniisti näyttämö on asetettu?" Aah, ja aion olla hyvin ylpeä, koska heidän täytyy kamppailla. Heidän täytyy yrittää saada ryhmänsä kasaamaan jotain yhtä kaunista. Siis, shaumbra, hyvin tehty. Erittäin hyvin tehty, kiitos. (Yleisö taputtaa) Hyvin tehty.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tähän kauniiseen paikkaan, tähän paikkaan joka on todella uutta energiaa, kuten Cauldre ja Linda sanoivat – se tapa millä se toteutui, tapa millä se alkaa toimia ja energiat joita täällä on. Cauldre pyytää minua kertomaan, että kun eilen pidimme Keahak-tapaamisen täällä, päätin olla avaamatta silmiäni, sillä halusin säästää sen tähän hetkeen.

Nimittäin me enkeliolennot näemme asiat vähän eri tavalla. Näemme energiaa, kuvioita, pyöriviä värejä, kaaosta ja sellaisia asioita. Mutta se ei ole sama asia, ennen kuin näemme ihmissilmin ja tässä tapauksessa Cauldren silmin. Niinpä säästin tuon hetken tälle päivälle ja lopultakin avaan silmäni ja näen tämän paikan kauneuden.

En näe vain ikkunoita, seiniä ja varusteita. Näen potentiaalin, mahdollisuudet siihen transformaatioon mitä voi tapahtua täällä. Eikä sillä ole merkitystä, oletteko tässä studiossa vai yhteydessä netin kautta. Se on sama asia. Emme menetä mitään, erityisesti kun kaikki jotka ovat osallistuneet, jotka ovat antaneet panoksensa ja jotka ovat laittaneet energiansa siihen, ovat rakentaneet sen suurella intohimolla, suurella sitoutumisella. Voi, ja Cauldre pitää tästä kivasta matosta, missä on vaahtomuovipehmuste.

Mutta kun se on tehty tällä tavalla, energia virtaa kaikkien näiden laitteiden läpi suoraan kaikille, jotka katselevat netissä. Vaikka siis istuisitkin maailman toisella puolella, olet yhtä yhdistynyt tähän yhteyskeskukseen kuin kaikki täällä.

Näen ne mahdollisuudet, mitä täältä käsin voi tapahtua. Ei vain minulle – tämä ei ole vain minun näyttämöni, tämä on shaumbra-näyttämö. Älkää vain käyttäkö puhujapönttöäni. (Vähän naureskelua) Tämä on kaikille, joilla on jotain jaettavaa, jotain opetettavaa, jotain tuotavaa toisille uudesta energiasta.

Mutta ennen kuin sanotte: "Voi kyllä, haluan olla tuolla näyttämöllä, haluan olla siellä loistavien valojen alla". Ennen kuin sanotte sen, pysähtykää hetkeksi, koska täältä voidaan esittää vain niitä asioita, jotka ovat uutta energiaa, joissa on kyse valaistumisesta, joissa ei ole kyse vallasta tai kontrollista tai manipuloinnista – vain niitä asioita jotka ovat uutta energiaa ja valaistumista varten.

Se on dynamiikka, minkä te rakensitte tähän – en minä. Kyse oli teidän sitoutumisestanne, te kaikki sanoitte: "Sitä haluamme. Siihen olemme valmiita."

Kun tammikuussa sanoin: "Rakkaat ystäväni, lähtekää. Lähtekää tästä paikasta", en ajatellut, että veisitte sen näin pitkälle! (Naurua) "Lähtekää Coal Creek Canyonista, lähtekää tuosta salista ja älkää palatko, ellette olet mestari ja todella valmis tuohon vastuuseen, tuohon vaivattomuuteen ja tuohon sujuvuuteen. Älkää tulko takaisin, ellette ole valmis."

Rakkaat ystäväni, se oli maaginen hetki. Se oli todella maaginen hetki. Se ei ollut vain jotain sanoja, joita minä sanoin. Se oli sitä, mitä te halusitte. Te sanoitte sen: "Olemme valmiita. Mennään eteenpäin tässä. Lakataan puhumasta siitä ja tehdään se. Mennään tähän uuden energian juttuun. Hittoon kaikki vanhat tavat. Hittoon epäilykset ja pelot ja annetaan palaa." Oikein? Luulen kuulleeni teidän sanoneen niin.

Valaistuminen

Sitä missä olemme uudessa energiassa, ympäröi edelleen kaksinaisuusmaailma. Puhuin siitä eilen "keahakereiden" kanssa. On todellinen haaste ja myös hämmästyttävä kokemus kulkea ja puhua nyt mestarina tässä uudessa energiassa, mutta olla edelleen kaksinaisuusmaailman ympäröimänä. Jotain mitä muut mestarit eivät ole tehneet. He lähtivät. He jättivät fyysisen kehon. Se oli vaikeaa heidän fyysiselle keholleen. He eivät olleet valmistelleet fyysistä kehoa.

Itse asiassa, fyysinen keho melkein torjuttiin. Niinpä he lähtivät pian valaistumisensa jälkeen. Mutta te sanoitte: "Aiomme jäädä." Olette alkaneet oivaltaa, ettei valaistuminen ole älyllinen juttu. Ei, ei, ei. Voitte lukea kaiken filosofian maailmassa eikä mikään siitä anna teille sitä valaistumiskokemusta, minkä voitte antaa itsellenne.

Valaistumisessa ei ole kyse kaiken tietämisestä. Kuten Cauldre kirjoitti hiljattain, valaistuminen on sen tietämistä, että tiedät oikean asian oikealla hetkellä. Ei ole kyse kaiken tiedon ja yksityiskohtien kanniskelemisesta, vaan ehdottomasta ja täydellisestä luottamuksesta, että tiedät juuri sillä hetkellä, kun sinun pitää tietää. Eikä se tule jostain muualta. Se tulee sinusta.

Valaistuminen on todella kokemus, minkä hyvin harvat ovat koskaan antaneet itselleen. Sanoisin, että vain rohkeat ja pöyristyttävät. Jotkut teistä sanoisivat "hullut". Se on kokemus. Voitaisiin sanoa, että se on eheytymistä. Se on teidän täydellistä eheytymistänne. Se on hyväksymistä. (Linda nousee istuakseen jossain muualla) Sinun ei tarvitse lähteä nyt, rakkaani. Mutta ole hyvä …

LINDA: Aiotko motkottaa minulle?

ADAMUS: Se on Itsen hyväksymistä rakastavalla tavalla. Se on sen tunnistamista, ettei tarvita valtaa/voimaa, ja se on vaikea kohta. Ja taas kerran, olemme puhuneet siitä kerta toisensa jälkeen kokoontumisissamme. Se alkaa älyllisenä tai mielen käsityksenä. Mutta sitten kun sallitte itsenne kokea sen, ei ole voiman tarvetta, koska kaikki energia mitä koskaan tarvitsette, on täällä.

Rakkaat ystäväni, toisinaan minulle kerrotaan, että olen vähän ankara joillekin teistä.

LINDA: Ei toki!

ADAMUS: Ai jaa, sinä olet se, joka kertoo sitä minulle! (Naurua) Mutta se johtuu siitä, että olette olleet päättäväisiä. Luullakseni voitaisiin sanoa, että olette olleet ankara itsellenne ja halunneet tämän valaistumiseksi kutsutun jutun tässä elämässä ja tässä kehossa nyt. Ette halua odottaa enää. Haluatte sen nyt. Niinpä etenemme siinä. Siirrymme siihen.

Ja kenties sen voi summata, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Se on luonnollista. Teidän täytyy vain olla siinä. Teidän täytyy vain sallia se. Mutta ette voi opiskella sitä. Ette voi painostaa itseänne siihen. Ette voi kurittaa itseänne siihen. Voitte sallia sen. Voitte ottaa rennosti ja sitten kokea sen.

Yksi suurimmista haasteista, yksi ensimmäisistä asioista joihin haluan tarttua kanssanne, on biologianne. Biologianne. Usein kaikki valaistumisessa on tavallaan älyllistä – kuten paljon ajattelua, paljon ajatuksia – mutta pääsette tähän kohtaan ja meidän on aika tarttua biologiaan.

Sen haluan tehdä tänään. Menemme biologiaan liittyviin kokemuksiin.

Biologiassa oleminen

Kaikilla teillä tässä huoneessa, kaikilla kuuntelijoilla on joitain ongelmia biologian kanssa ja se on ymmärrettävää, koska tämä biologinen astia on ollut vieras pitkän aikaa. Kun tulitte tänne maan päälle ensimmäistä kertaa enkelikehossanne, ei-fyysisessä olemuksessanne ja aloitte yhtäkkiä ottaa itsellenne biologian, se oli erittäin kiusallista, erittäin epämukavaa.

Yrititte monta elämää tottua siihen, mutta ennen kaikkea biologia on ollut kuin apina selässänne – apina joka jatkuvasti läpsii teitä päähän, jatkuvasti visertää korvaanne, jatkuvasti paskantaa selkäänne – ja sieditte sitä. Sieditte sitä ja vain totuttelitte tuohon apinaan selässänne, mutta jokin kertoo teille intuitiivisesti, että se on vieras esine. Sitä ei oikeasti pitäisi olla.

Sopeuduitte kehoonne, mutta se on edelleen kuin vieras esine, ei oikeasti teidän ja se on epämukava teille.

Olemme puhuneet aiemmin esi-isäbiologiastanne. Kannatte sukunne biologiaa – ja isovanhempienne ja heidän vanhempiensa ja heidän.

Jossain määrin tajuatte sen, mutta on edelleen hyvin ristiriitainen, joskus riidanhaluinen ja aina vieras suhde fyysiseen kehoon. Mutta jos aiotte mennä todelliseen mestaruuteenne, valaistumiseen, tuo keho tulee mukananne. Tuo keho integroidaan – yksi asia mitä teitä edeltävät muut mestarit eivät tehneet. Itse asiassa, he yrittivät monta elämää kieltää kehon ja yrittivät myös manipuloida kehoa ja kontrolloida kehoa mielellä. Se ei yksinkertaisesti toimi. Mutta jos aiotte mennä todelliseen mestaruuteen, olla todella kävelevä mestari, on elintärkeää, että keho on terve.

On itse asiassa kaksi valtaavaa ongelmaa: keho ja toinen on yltäkylläisyys. Säästämme sen toiseen kertaan. Teillä on taipumusta olla piittaamatta kehosta, mutta sitten se huutaa teille. Teillä on taipumusta haluta vain teeskennellä, että keho – kuin apina selässänne – vain seuraa teitä valaistumiseen. Mutta sitten siinä on kipuja ja särkyjä. Se sairastuu. Huolestutte siitä. Huolestutte siitä – sanoisin – mennen pois korkeammasta tietoisuusmuodosta. Alatte hermoilla. Alatte palata takaisin hyvin vanhoihin malleihin.

Tuo keho voi pysäyttää mestarin siihen paikkaan raiteillaan – kirjaimellisesti kuolleena (suom. huom. osa tässä käytettyä sanontaa) raiteillaan, mutta myös pysäyttää hänet – sillä miten voi nauttia elämästä, miten voi saavuttaa valaistumisen, jos tuossa kehossa on kipuja ja särkyjä tai sairauksia tai se hajoaa tai jos ette vain rakasta tuota kehoa?

Haluan teidän tuntevan hetken fyysistä olemustanne.

(Tauko)

Monet teistä ovat elämässään siinä kohtaa, missä mittaatte massatietoisuuden mukaan, olette 50-, 60-, 70-vuotias ja sanotte: "No, minulla on x vuotta jäljellä – 10, 20, 30 vuotta jäljellä", ja kestätte sen. Siedätte sen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä olette oppineet matkan varrella, kaikesta valaistumisesta huolimatta, keho on kuin veneen ankkuri tosinaan. Sanotte: "Minulla on 20, 30 vuotta jäljellä. Mietin, saanko syövän. Mietin, saanko Alzheimerin tai Parkinsonin tai jonkin muun sairauden."

Ja sillä hetkellä kun alatte ajatella tuolla tavalla, erotatte "minä olen" –olemuksen, tietoisuuskehon* fyysisestä kehosta. Ette päästä fyysistä kehoa tietoisuuskehokäsitteeseen. Se on tämä karkeatekoinen ja vieras astia, mitä teidän on raahattava mukana.

Kuvittele hetken, tunne hetken, että tuo keho uudistuu, kehosi on tehokas verkosto ja keho on heräämässä henkiin eikä kuolemassa, että tuo keho on rakkain ystäväsi.

(Tauko)

Monien teidän on vaikea kuvitella sitä. Keho rakkain ystävä? Keho? Se asia mikä voi pettää teidät? Olette nähneet toisten ihmisten kuolevan, sairastuvan ja kuolevan, monet teistä omien vanhempiensa. Ja se herättää kysymyksen: "Onko se minunkin DNA:ssani?" Lääkärikin kysyy teiltä: "Mikä on perhehistoriasi? No, huono tilanne, koska sinulla on se sama perusjuttu. Vanhempasi kuolivat 71-vuotiaana, saatat päästä 72 vuoteen."

Tähän liittyy siis myriadeja kuorikerroksia ja pelkoja ja se on yksi kahdesta – no, kolmesta – pääsyystä tällä hetkellä, mikä estää teitä pääsemästä yli tuosta esteestä. Kuulen jonkun teistä sanovan: "Mutta Adamus, pyysin mestaruutta. Sanoin, että haluan valaistua, joten missä se on?" No, se on siinä, mutta osa ongelmaa on fyysinen keho.

Ei ole aina hauskaa puhua tästä. On muita aiheita, jotka ovat valaistuneempia, paljon kevyempiä kuin puhuminen fyysisestä kehosta. Mutta työskennellessäni teidän kaikkien kanssa ja tunteissani energioita, mitä tapahtuu, tunsin tärkeäksi tänään, että puhumme biologiasta.

Biologian integroiminen

Rakkaat ystäväni, on aika integroida se, tämä biologia, teidän biologianne. On aika tuoda se sisään. Kyse ei ole sen korjaamisesta. Monet teistä ovat yrittäneet tehdä sen täältä ylhäältä käsin tai jostain tai menemällä lääkärille tai ottamalla paljon erilaisia lääkkeitä. Antakaa kaiken sen mennä. On aika integroida se.

Nyt minä sanon ja jotkut teistä sanovat: "Haluatko minun integroivan tämän?! Haluatko minun tuovan tämän tietoisuuskehoon? Eikö minun tarvitse korjata se ensin? Eikö minun tarvitse parantaa se tai tehdä siitä nuorempi tai jotain?" Ei lainkaan. Kyse on sen ehdottomasta integroimisesta, sen hengittämisestä sisään, suoraan tietoisuuskehoon. Suoraan tähän kauniiseen keittoon, mikä sisältää mielenne, henkenne, "minä olen" –olemuksenne.

Ennen on ollut suurta hauttomuutta tehdä tämä, mutta tänään – miten kaunis päivä tehdä se. Miten kaunis päivä integroida.

Menemme aivan kohta merabhiin, mutta haluan muistuttaa teille, ettei kyse ole tienne ajattelemisesta siihen. Ette ajattele tietänne siihen. Kyse on sallimisesta.

Saatatte tuntea vastustusta, koska sanotte: "No, tämä kehoko? Minäkö? Olenko todella päässyt eroon esi-isä-DNA:sta? Olenko oikeasti valmis siihen?" Ehdottomasti, ehdottomasti.

On se odotus, että yhtäkkiä merabhin jälkeen katsotte peiliin ja olette 30 vuotta nuorempi. (Vähän naureskelua)

SART: Joo!

ADAMUS: Mutta kyse ei ole joltain näyttämisestä. (Adamus naureskelee) Kyse ei ole … (Joku sanoo "jes!") Kyse ei ole nuoremmalta näyttämisestä ja siinä kohtaa tulee paljon ongelmia. Sanotte: "Voi, aion hengittää, jotta näytän nuoremmalta." (Muutama naurahdus) Ei. Tai "Aion hengittää, jotta olen kauniimpi tai minulla on enemmän energiaa." Enemmän energiaa. Ei, siinä ei ole kyse tästä.

Ne ovat kenties tuloksia tai ne ovat asioita, joita tapahtuu sen jälkeen, kun todella sallitte integroitumisen. Painon pudottaminen tai polvien, lonkkien tai muiden keho-osien saaminen kuntoon. Emme keskity tänään minkään erityisen parantamiseen, minkään sairauden tai epämuodostuman tai minkään muun parantamiseen. Tässä päivässä on kyse vain fyysisen kehonne integroimisesta sellaisena, kuin se on. Sellaisena kuin se on juuri nyt.

Tässä on pikkusalaisuus. Se on itse asiassa kaunis sellaisena, kuin se on juuri nyt. Ja tiedän joidenkin teistä sanovan: "Ei minusta" – erityisesti jos olette hyvin sairas tai teillä on paljon kipuja. Mutta mahdollisuus ja todellisuus tähän integroituun terveeseen ja energiseen fyysiseen olemukseen on aivan siinä. Se on aivan siinä. Emme vedä sitä jostain muulta. Teemme useita harjoituksia ja toinen tai kolmas harjoitus, minkä teemme tänään, näyttää siltä, että vedämme sen sisään, mutta kyse ei ole oikeasti siitä. Tuomme sen esiin.

Tuolla kehollanne, biologialla on kaikki mahdollisuudet olla sulava ja energiatehokas. Sillä on kaikki mahdollisuudet olla valokehonne.

Ja kun käymme tänään läpi merabheja, sitä juuri teemme. Sallimme fyysisen olemuksenne transformoitua sellaisena, kuin tunnette sen nyt. Viallisena tai tasapainottomana tai kauniina – sillä ei ole merkitystä. Sallimme tuon transformoitumisen nykyisestä fyysisestä tilastanne valokehoksi.

Älkää kysykö minulta, miten kauan transformoituminen kestää. On useita eri tekijöitä eikä sillä oikeastaan ole merkitystä, koska kuten olette kuulleet tarinassa tästä keskuksesta, aika on melko epäolennaista. Hassuja asioita tapahtuu matkan varrella. Se vain tapahtuu. Meidän ei tarvitse suunnitella sitä. Meidän ei tarvitse määrätä sille aikaa. Se vain tapahtuu. Se vain on siinä. Parasta mitä voitte tehdä, on sallia se ja luottaa siihen, että se tapahtuu.

Ette voi taistella sitä. Voitte vastustaa ja sanoa: "No, tapahtuuko tämä oikeasti tämän merabhin aikana? Teinkö minä oikeasti …" (Sylkäisy) Vetäkää syvään henkeä ja rentoutukaa, koska tänään integroimme oikeasti biologian tietoisuuskehoon ja muunnamme tämän biologian valokehoksenne.

Siis vedetäänpä syvään henkeä. Laitetaan merabh-valot. Ymmärtääkseni voimme tehdä sen nyt. (Valot himmenevät) Aha! Kuin taiasta. Haa! Hmm.

Muuten, teemme useita kokemuksia, ja ei ajattelua, kiitos. Ymmärrättekö sen? Ymmärtäkää, että kun sanon "ei ajattelua", teidän ei tarvitse keskittyä: "Teen tämän merabhin. Tuon sisään valokehoni." Se on itse asiassa häiriötekijä ja se tuo myös esteitä. Kyse on vain fyysisen kehonne integroitumisen sallimisesta tietoisuuskehoonne – tämän veneenankkurin mitä olette raahanneet mukananne ja mitä olette yrittäneet paikata ja korjata. Teemme sen tänään.

Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja aloitetaan mukava klassinen musiikki vaihteeksi.

(Musiikki alkaa, useita raitoja Bernward Kochin albumilta "Gentle Spirit")

Biologia-merabh

Vedä kunnolla syvään henkeä.

Olemme täällä uudessa Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. Miten sopivaa, koska eikö se ole tavallaan uusi kehonne? Symbolisesti? Siksi halusin käyttää tämän päivän tähän kokemukseen fyysisessä kehossa.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja tunne fyysistä kehoasi.

Fyysinen keho – lihaa, luita, elimiä ja verta, soluja ja DNA, kamaa mitä sinun ei edes tarvitse tietää käydäksesi läpi tämän transformaation. Itse asiassa sanoisin, että on melkein helpompaa käydä tämä läpi, jos et tiedä paljon tieteestä ja fysiikasta, koska teillä on taipumusta jäädä vähän kiinni mieleen.

Tunne tätä kehoasi. No, se on sinä suunnilleen yhtä paljon kuin nimesi. Se ei oikeasti ole. Joku muu antoi sen sinulle.

Siitä lähtien kun tulit tälle maapallolle ja ruumiillistuit, otit fyysisen kehon, tiesit jossain sisälläsi, että tulisi se päivä, jolloin tämä keho transformoituisi, kun tämä keho ei olisi enää vain fyysistä biologiaa. Tiesit, että jonain päivänä tulisi todellinen ruumiillistuminen. Ei vain kulkemista fyysisessä kehossa, vaan todellinen ruumiillistuminen ja integroituminen.

Ja tuo päivä on täällä. Tuo integroitumispäivä on täällä nyt. Ja taas kerran, se on kaunista, ettei sinun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa sen tapahtua.

Fyysisen kehon koko idea on, että voit kokea kaksinaisuuden, ajan ja paikan sekä tiheyden tekijöitä, että voit kokea, miltä tuntuu kulkea maan pinnalla ja hengittää ilmaa.

Keho sallii sinun nähdä auringonlaskun. Kuten sanoin aloittaessani tänään, pidin silmäni – tai Cauldren silmät – suljettuna tähän päivään saakka, koska ihmissilmien, tämän näköaistin, tämän kauniin osasi – silmiesi – avulla voit olla maailmassa. Voit nähdä maailman.

Sinulla on kaikki eri ihmisaistit, jotka sallivat sinun saada aistillisia kokemuksia fyysisessä kehossa. Voi, mitä jotkut enkelit antaisivat saadakseen tämän – kyvyn koskettaa, kyvyn syödä hyvä ateria, haistaa kukkien tuoksua.

Keho sallii sinun saada aistillisia kokemuksia planeetalla. Mutta keho on ollut myös tyrmistyksen, uhan, pelon ja pettymyksen lähde. Lopulta keho kuluu loppuun ja aiheuttaa tämän asian, mikä tunnetaan kuolemana. Se on mielenkiintoista, koska ihmiset pelkäävät kuolemaa, koska he luulevat sen olevan enemmän kuin vain biologian kuolema. He luulevat, että se on identiteetin kuolema. Oikeasti keho vain päästää irti.

Keho on antanut sinulle kipuja ja särkyjä. Tiedät, millaista on, kun olet sairas, olet vilustunut tai flunssassa. On vaikea edes ajatella valaistumista tai hymyillä. Ja kun vanhenet vähän, alat saada ryppyjä, harmaat hiukset ja yrität epätoivoisesti peittää niitä ostamalla kaikenlaisia voiteita.

Luulen, että kun seuraavan kerran kokoonnumme tänne keskukseen, teidän kaikkien pitäisi tuoda kaikki voiteet, salvat ja lääkkeet, joita on lääkekaapissanne, kaapeissanne, autotalleissanne, vuokratuissa varastoissa, ja heittää ne pois. Miten paljon rahaa olette kuluttaneet niihin? Miten paljon ne ovat oikeasti toimineet? Ne voivat toimia jossain määrin, mutta perimmiltään eivät.

Katsot siis peiliin ja olet pettynyt – pettynyt ikääntymiseen, biologiaan. Kuulet minun puhuvan esi-isäbiologiastasi ja kiroat nuo äidit, jotka antoivat sinulle tuon kehon – ja isät. Sanot: "Miksi päädyin tähän hiton sukulinjaan?" No, sinä aloitit sen kauan sitten. (Naurua ja Adamus naureskelee) Ja lopetat sen kohta.

Keho siis sallii sinulle aistilliset kokemukset. Se sallii sinulle nautinnot. Se sallii sinun olla tässä todellisuudessa. Se on myös monien ongelmien lähde. Se on ollut yksi niistä merkittävimmistä asioista, jotka ovat tehneet tästä siirtymisestä mestaruuteen melko vaikeaa. Joillakin teistä on todellisia ongelmia tällä hetkellä. Teillä muilla on mahdollisuus todellisiin ongelmiin.

Miksi henkisillä ihmisillä, niillä jotka ovat oikeasti henkisellä polulla, on tilastollisesti luultavasti enemmän terveysongelmia kuin muilla? Miksi niillä joita kutsuisitte terveysfanaatikoiksi, on usein enemmän ongelmia? Kyse ei ole vain siitä, että heillä on pakkomielle asiasta, vaan itse asiassa he ovat herkempiä niille. Kun tulette tietoiseksi, alatte oivaltaa, että tämä keho on vaikea asia. Sen on muututtava. Tämä keho oikeasti pidättelee teitä.

Voi, toiset mestarit ovat käyneet läpi saman asian: "Jos ei olisi tätä hemmetin kehoa, voisin olla valaistunut." Tällä keholla on taipumus tulla vähän riippuvaiseksi asioista, vähän nautinto-orientoituneeksi tai tällä keholla on taipumus hajota. On siis tämä todella mielenkiintoinen dynamiikka fyysisen kehon osalta.

Yritätte korjata sitä. Yritätte mennä kaikenlaisille terapeuteille ja lääkäreille, vaihtoehtohoitajille. Tämä laittaa vain siteitä siihen, mutta perimmiltään paljon ydinenergia on edelleen jäljellä. Paljon ydintasapainottomuuksia on edelleen.

Niinpä haluaisin nyt sanoa ilman mitään hokkuspokkuksia tai monia muita sanoja, että mennään vain uuteen fysiikkaan, uuteen biologiaan. Integroidaan tuo keho, mikä teillä on juuri nyt. Integroidaan se tietoisuuskehoon.

Miten se tehdään? Vetämällä kunnolla syvään henkeä ja sallimalla.

(Tauko)

Vetämällä toisen kerran kunnolla syvään henkeä ja rentoutumalla uuteen kehoonne.

(Tauko)

Keho on itse asiassa ydinolemusta. Se on ydinolemusta. Toisin sanoen, tiede näkee kudoksia, elimiä ja luita, mutta juureltaan kehonne on ydinolemusta. Se on osa "minä olen" –olemusta, osa tietoisuuskehoa.

Se on "minä olen" –olemukselle tie syvään kokemiseen.

Siinä ei tarvitse olla luita ja kudoksia. Siinä ei tarvitse olla hiuksia, silmämunia, kieltä, varpaita. Se on tavallaan vain päätynyt sellaiseksi. Mutta oikeasti se on ydinolemusta, ydinolemusta.

"Minä olen" –olemuksen osan ei tietenkään tarvitse seurata vanhaa esi-isien mallia. Sen ei tarvitse noudattaa myöskään sitä tapaa, miltä ihmiset näyttävät. Keho on ydinolemusta, mikä sallii teidän kokea oman luomuksenne luomuksestanne käsin.

Ja juuri nyt kun puhun tai oikeastaan annan muuta ajateltavaa ja musiikki soi, se tapahtuu, koska olette luoneet tämän. Tuo vanha biologia – ei "vanha" niin kuin ikänne, vaan biologian vanhat mallit – transformoituu kirjaimellisesti juuri nyt.

Hämmästyttävä asia on, että teidän ei tarvitse työntää sitä. Minä en työnnä sitä. Minä en tee tätä. Te teette.

Veditte lopultakin syvään henkeä, lakkasitte taistelemasta kehoa vastaan, lakkasitte juoksemasta sitä pakoon ja sanoitte: "Tämä on minun – minun ydinolemukseni, minun tapani ilmaista itseäni."

Kun istumme tässä tämän kauniin uuden keskuksen avajaispäivänä, se tapahtuu. Se tapahtuu. Kyse on todella monista vanhoista malleista irtipäästämistä, hyvin vanhan biologisen rakenteen transformoimisesta sellaiseksi, mitä voitaisiin kutsua valokehoksenne.

Valokehonne ei ole asunut jossain toisessa ulottuvuudessa. Se on aina ollut aivan siinä. Se on aina ollut aivan siinä. Valokeho ei tule taivaasta tai jostain enkelivarastolaatikosta. Valokeho oli ydinolemus – ruumiillistumisen ydinolemus, aistien ydinolemus, kyky olla muissa ulottuvuuksissa ja elementeissä, tässä tapauksessa maaulottuvuudessanne. Se oli aina siinä, tuo ydinolemus. Sitä kutsuttaisiin kehon liekiksi tai intohimoksi.

Unohtakaa koko tai paino tai ikä. Tuntekaa vain hetki tuota ydinolemusta – intohimoa, aistillista intohimoa olla kehossa. Sitä on valokeho, rakkaat ystävät. Sitä on valokeho.

Vetäkää syvään henkeä ja ilman mitään ponnistelua sallikaa tämä transformaatio, tämä alkemia pois hyvin, hyvin vanhoista malleista.

(Tauko)

Rakastan tätä, koska tämä on tavallaan hyvin helppoa minulle tänään, koska tätä olette halunneet. Olette puhuneet siitä, olette murehtineet siitä, olette stressanneet siitä – on sellainen halu saada tuo valokeho.

Aivan kuten olette luoneet tämän yhteyskeskuksenenergian, luotte nyt tuon mahdollisuuden ja tuotte sen sisään valokehoa varten.

Unohtakaa yksityiskohdat. Unohtakaa, miten paljon nuoremmalta näytätte. Unohtakaa, miten syöpä lähtee elimistöstänne. Unohtakaa sydänkohtaussukuhistorianne. Unohtakaa ruokavalionne. Unohtakaa se kaikki. Se on ollut kaikki tukku makyoa.

Pyydän teitä tässä merabhissa nyt unohtamaan myös anayatroninne. Tobias ja minä olemme puhuneet anayatronista, kehonne valoverkosta, mutta arvatkaapa mitä? Se on menossa pois. Se oli todellisen valokehonne vanha paikanpitäjä.

Se oli olemassa. Se oli todellinen. Mutta se oli vain paikanpitäjä, kunnes olitte valmis hyväksymään ydinolemuksen, valokehon. Sekin transformoituu. Ette tarvitse sitä enää.

Kun integroitte fyysisen kehon koko tietoisuuskehoon, ei ole mitään syytä tai tarvetta mihinkään verkkoon, mihinkään järjestelmään mikä kommunikoi koko kehossanne solusta toiseen. Siihen ei ole tarvetta, koska jokainen solu kommunikoi aina, sillä on aina valokehon koko ydinolemus sisällään.

Kun istumme tässä syvällisessä ja pyhässä paikassa ja sallimme kehonne integroitumisen "minä olen" –olemukseen, pyydän myös, että alatte päästää irti noista ruokavalioista ja hoitokuureista, joilla olette olleet. Jos suosittelisin jotain valokehoa varten, niin vähän hengittelyä, vähän kevyttä liikuntaa kuten kävely ja vähän vettä pysyäksenne nesteytettynä. Se on näin yksinkertaista.

Voin kuulla jo kysymyksiä – muuten, otan kysymyksiä myöhemmin. "Voinko syödä suklaapipareita koko päivän?" Sinuna minä söisin. (Naurua) Ja voin kuulla muita kysymyksiä – ja taas kerran, otan kysymyksiä myöhemmin. "Mutta Adamus, olen allerginen tietyille ruoka-aineille." Et enää, et enää.

Sitten kuulen teidän sanovan: "Adamus, olen koko elämäni työstänyt tätä biologiaa. Voiko se olla näin helppoa? Onko tämä vain jotain pientä hyvää mieltä tuovaa, mitä teemme tänään?" Se riippuu teistä. Minä en välitä. Voitte todella saada tuon täydellisen transformaation nyt tai voitte jatkaa sitä, mitä olette tehneet. Se riippuu teistä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä nyt.

Yksi kysymys mikä tulee vääjäämättä esiin: "Voiko se olla näin helppoa?" No, olette mestareita. Miksi ei? Miksi ei?

On taipumusta tänään myöhemmin lähteä ulos täältä sanoen: "Voi, en saanut sitä. Kaikki muut saivat, mutta minä en." No, ensinnäkin, et ole niin erityislaatuinen. (Vähän naureskelua)

SART: No hemmetti.

ADAMUS: Sori, Sart. (Naurua)

Ensinnäkään et ole niin erityislaatuinen ja joo, sinä sait sen. Sait sen. Se on aivan tässä. Anna sen vain olla nyt. Voi, voit leikkiä epäilemisleikkiä. Voit leikkiä "no, mitään ei tapahtunut" –leikkiä tai voit vain saada sen.

Tehdäänpä se siis uudestaan. Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Meillä oli upea kokemus ahmyo-retriitissämme, kun puhuimme yltäkylläisyydestä. Voi, se oli kuin paiskautumista seinää vasten ensimmäisellä kerralla. Toisella se oli kuin itsensä sytyttämistä tuleen, mutta kolmannella kerralla pääsimme läpi.

Tehdäänpä se siis uudestaan. Vedetään kunnolla syvään henkeä. Ja tehdään mitä? No, "ei mitään" on itse asiassa se, mitä teemme. Sallimme. Luullakseni teemme sallimista.

Biologia-merabh – toinen otto

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Käydään läpi faktat.

Olet tietoisuus. Tietoisuutesi tuo sisään energiaa. Tietoisuutesi halusi saada todella aistillisen kokemuksen ja sanoi: "Tuo sisään tämä energia, mitä kutsutaan kehoksi." Niin loit sen. Olet elänyt siinä noin tuhat elämää tai enemmän.

Olet elänyt biologiassa, mikä oli perimmiltään tavallaan sekoitus kaikkien muiden biologiasta, erityisesti omasta sukulinjastasi. Siis perimmiltään se ei ollut oikeasti sinun.

Mutta yhtäkkiä heräsit. "Seis! Haluan oman kehoni. Haluan energiani tuovan oman kehoni sisään. Hyvästi perhe. Hyvästi massatietoisuus. Hyvästi vanhat fyysisen kehon mallit. Siirryn valokehooni tästä päivästä lähtien."

Vedät siis kunnolla syvään henkeä … ja sitten vain sallit sen. Se on näin yksinkertaista.

Kuvittele olevasi mestari ja keho vain virtaa intohimosi myötä. Kuvittele olevasi tuo mestari etkä tunne väsymystä ja kipuja, tuo mestari ja kehosi uudistuu helposti ja nopeasti. Joo, vaikka pudottaisit tiiliskiven varpaallesi ja se murtuu, se on ok. Älä kokeile tätä heti. Odota päivä tai pari. (Vähän naureskelua) Pudotat tiiliskiven varpaallesi ja se murtuu. "Se on ok, koska olen valokeho. En ole fyysinen keho. Olen oma ydinolemukseni. Olen oma tietoisuuskehoni. Minun ei tarvitse odottaa varvasparan parantumista kahta tai kolmea kuukautta." Ei, vaan se tapahtuu välittömästi.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni, kehoonne, tietoisuuskehoonne.

(Tauko)

On edelleen paljon papatusta. "Mutta, mutta, mutta Adamus, et ymmärrä." Normaalisti sanoisin, että turpa kiinni, mutta en sano sitä tänään, koska tämä on herkkä asia. Tota, sanon sen. Turpa kiinni! (Naurua) On paljon papatusta. "Mutta Adamus, et ymmärrä ongelmaani." Ymmärrän. "Adamus, et ymmärrä, miten vaikeaa tämä on." Niinkö? "Adamus, jos tämä ei toimi, järkytyn." Ei, vaan olet jo järkyttynyt. Tämä toimii. (Vähän naureskelua)

Siis tehdäänpä se uudestaan. John, keskeyttäisitkö musiikin hetkeksi. Palaamme takaisin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, okei? Palaan perusasioihin.

Olet tässä kehossa, eikö? Ja oletan, ettet halua lähteä kehosta. Haluaako joku lähteä kehosta? (Muutama ihminen sanoo "ei") Okei. Oletan siis, että haluat jäädä kehoon, mutta haluat tuon kehon olevan omasi. Haluat sen olevan energinen. Haluat sen olevan terve, herkkä. Haluat todella, että tuo keho on oikeasti aistillinen ja tuntee ja aistii asioita.

Niin paljon kuin tietoisuutesi tavallaan turtui aikojen saatossa, kehosi turtui todella. Kuulo heikkenee ja keho tuskin pystyy haistamaan enää – ei niin että te haisette (suom. huom. "haistaa" ja "haista" ovat sama sana – ja näkökyky. Kaikki tämä! Voi, se on todella masentavaa. Se on todella masentavaa.

EDITH: Tiedän.

ADAMUS: Joo, ehdottomasti. Haluatko olla mainoslapsi tässä?

EDITH: Ei kiitos.

ADAMUS: Oikeasti? Terveen ja uudistuneen kehon vuoksi?

EDITH: Voi kyllä!

ADAMUS: Se on Edith-keho! (Adamus naureskelee) Ja muuten, en puhu hahmostanne tai teistä verrattuna toisiin. Puhun teistä kehonne kanssa, teistä suhteessa kehoonne. Se on ollut hyvin vihamielinen.

Siis kehonne on vain tapa tuntea ja ilmaista eikä sen tarvitse ikääntyä. Sen ei tarvitse kulua loppuun. Sen ei tarvitse sairastua. Sen ei tarvitse. Haluan jättää kaiken sen taakse, teillä kaikilla. Jotkut teistä nukahtavat netissä. (Naurua, kun hän menee katsomaan suoraan kameraan)

Te täällä tunnette olevanne unessa. Olette niin huolestuneita kehostanne. Herätkää siellä. Tarvitsemme valot vähän takaisin. (Valot sytytetään) Herätkää. Menen eri kameraan, täällä. Menemme Aasiaan täällä. Hyvä. (Vähän naureskelua) Herätkää! Herätkää. Uudistamme tuon … tuon … (Adamus lähettää lentosuukon) Teille myös … tuolle keholle.

Okei, valot voidaan himmentää taas. Tehdäänpä se siis uudestaan ja jatkamme sitä, kunnes tunnen meidän murtautuneen läpi. Okei.

Teistä tulee liian älyllisiä. Mietitte, mitä helvettiä tässä tapahtuu. Niin minäkin. (Adamus naureskelee, musiikki alkaa)

Biologia-merabh – kolmas otto

Okei. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Kiitos musiikista.

Keho on vain hengen laajentuma. Se on tapa kokea tällä planeetalla. Kehon ei tarvitse sairastua. Siihen ei tarvitse sattua. Sen energiatason ei tarvitse laskea.

Tänään integroimme fyysisen kehon koko tietoisuuskehoon, "minä olen" –olemukseen. Kun teette sen, kun sallitte sen, lakatkaa ajattelemasta sitä. Kun sallitte sen, tapahtuu transformaatio. Tapahtuu alkemiaprosessi, mikä vapauttaa teidät esi-isien biologiasta. Se vapauttaa teidät massatietoisuuden vanhenemiskäsityksistä. Se vapauttaa teidät hyvin vanhasta energiarakenteesta.

Ja tässä vapautumisessa, tässä alkemiassa se sallii ydinolemuskehon. Jotkut teistä kutsuvat sitä valokehoksi, mutta se on ydinolemuskeho.

Vedätte siis syvään henkeä … ja vain sallitte sen.

(Tauko)

Hämmästyttävä pikkuasia tapahtuu. Transformaatio alkaa tapahtua riippumatta iästänne tai nykyisestä terveydestänne, riippumatta siitä miten henkisesti viisas tai typerä olette. Sillä ei ole merkitystä. Voi muuten, henkisesti typerä on paljon parempi kuin henkisesti viisas. Sillä ei ole merkitystä.

Vedätte siis syvään henkeä … ja sallitte sen vain tapahtua.

(Tauko)

Olen pahoillani. Minun on pysäytettävä musiikki taas. Meillä on edelleen vastarintaa, paljon vastarintaa. Enemmän vastarintaa kuin siinä yltäkylläisyysjutussa, minkä teimme Italiassa.

En ole varma, mitä täällä tapahtuu – ei vain täällä, vaan myös tuolla (netissä). En ole oikein varma, onko se luottamuksen puutetta itseenne siinä, että tämä oikeasti tapahtuu vai hmm. Miksi en tullut ajatelleeksi tätä aiemmin: olette todella panostaneet tuohon kehoon. Olette todella panostaneet siihen. Niin paljon kuin olettekin sanoneet, että haluatte sen olevan terveempi, että haluatte sen olevan valokehonne, niin tunnen melko syvää panostamista tuohon kehoon.

Tavallaan outo viha-rakkaussuhde, melkein pelkäätte päästää siitä irti. Haluatte roikkua kiinni joissain osissa, mutta vapautua toisista osista. Miksi näin siis on? Miksi näin on?

Kenties pelko siitä, mitä saattaa tapahtua seuraavaksi? Mahdollisesti. Kenties itse asiassa kummallisella tavalla – en halua leikkiä lääkäriä tässä – rakastatte tätä kokemusta kehossa. Oikeasti rakastatte sitä. Ja itse asiassa ajattelette, että on myös vähän surullista, ettei sitä enää ole.

Olette siis tavallaan jääneet välitilaan. Teillä on matala energiataso, aistinne eivät toimi ja vanhenette, mutta on myös tämä toinen dynamiikka: "Itse asiassa todella rakastan tätä kehoa. Oikeastaan rakastan tätä koko fyysistä juttua. Ja kuulostaa tavallaan tylsältä olla vain enkeli valokehossa."

Mitä siis tehdään? No, palaan takaisin alkuun ja soitamme taas vähän musiikkia. Menemme tähän taas. (Musiikki alkaa soida)

Ymmärtäkää, että me vain integroimme, tuomme fyysisen kehon tietoisuuskehoon. Emme hankkiudu eroon kehosta, rakkaat ystävät. Me vain integroimme sen tai imemme sen suoraan tietoisuutenne uumeniin/suoliin. (Naurua, Adamus naureskelee) Minun oli tehtävä jotain rikkoakseni tämän tiheän energian täällä, mutta se oli hyvä kuva. (Lisää naurua) Voitte siteerata minua ja voitte tehdä myös t-paidan.

Imetään se suoraan tietoisuutenne uumeniin. Tehdään se. Laitetaan musiikkia soimaan. Vähän – onko jotain kenties vähän pirteämpää? (Johnille, vähän naureskelua) Tota, vähän onnellisempaa?

Samalla kun John yrittää löytää jotain, vetäkää syvään henkeä. Rentoutukaa, rentoutukaa, rentoutukaa. Kaikki nämä jutut mitä täällä on meneillään ... ja teidät jäädytetään samaan aikaan. (Huone on hyvin kylmä) On kuin lihavarastossa. (Naurua) Kenties voisimme tehdä jotain lämmitykselle täällä, rakkaat insinöörit? (Yleisö on innoissaan samaa mieltä) Meillä on jäätynyt keho, ennen kuin meillä on valaistunut keho! (Naurua)

Biologia-merabh – neljäs otto

Okei, vedetään oikein kunnolla syvään henkeä. Oikein kunnolla syvään henkeä. (Uusi musiikki alkaa)

Tuomme vähän lämpöä, kenties vähän innostavampaa musiikkia. Ja saimme vähän naurua liikkeelle tässä. Okei, menemme siihen uudestaan ja tällä kertaa se on vain fyysisen kehon antamista integroitua – integroitua täysin tietoisuuskehoon.

Mitä se merkitsee? En tiedä, mutta antakaa sen tapahtua. Antakaa sen tapahtua, okei?

Tuomme fyysisen kehon täysin uudelle tasolle.

Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä. Onko tämä parasta, mitä meillä on, John? Onko tämä … Se kuulostaa hautaustoimistolta. He jäätyvät. He muuttuvat siniseksi. He … (naurua) Yritän puhua kehosta ja näen sinisiä varpaita. Ai, se olikin kynsilakkaasi.

Meidän on liikuttava täällä hetken kuluttua. (Adamus naureskelee)

Okei, kunnolla syvään henkeä.

(Tauko, kun Adamus arvioi musiikkia) Vähän onnellisempaa. Lisäisitkö vähän ääntä, John? (Musiikki kovenee) Onko tämä sitä musiikkia, mitä haluatte kuunnella loppuelämänne? (Yleisö sanoo "ei") Sulje musiikki! (Naurua)

Okei, nyt mennään. Ei musiikkia, ilman musiikkia. Teemme tämän raakana. Olemme sisukkaita tässä. Teemme vähän suoleenimemistä tässä. (Naurua)

Hassu asia on, että kun sanon näin ja laskemme leikkiä siitä, näen joidenkin teistä tuolissa … (Naurua, kun hän vääntelee naamaa ja elehtii) Näen sen. Nämä ovat aivan uudet tuolit! (Lisää naurua) Ei teidän ole tarkoitus tuoda sitä ylös.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja himmennetään valoja vähän.

Okei, nyt olemme murtautuneet energian läpi. Hyvä. Luulen, että pystymme siihen.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Siirrytään vanhasta biologiasta, todella karkeatekoisesta vanhasta järjestelmästä ydinolemuskehoon, valokehoon.

Se on paljon energiatehokkaampi, se uudistuu. Keho mikä vapautuu epätasapainosta ja myrkyistä helposti ja nopeasti. Keho missä voi olla sellaisia asioita kuin syöpätekijöitä tai –potentiaalia, mutta se ei aktivoi niitä, laukaise niitä. Se tietää täsmälleen, milloin vapautua niistä. Keho mikä on aistillinen ja herkkä, muttei niin herkkä, että yhtäkkiä ette pysty käsittelemään muutamaa pölyhiukkasta nenässänne tai vähän gluteiinia vatsassanne. Keho mikä on sopeutuva ja joustava. Keho mikä on rennosti tässä maailmassa. Keho mikä on rennosti tietoisuuskehossanne.

Keho mikä todella edustaa tietoisuuttanne, "minä olen" –olemustanne, teidän kehoanne – teitä.

Vetäkää syvään henkeä ja tuokaa se sisään. Antakaa sen kohdata tuo vanha keho, missä olette kulkeneet.

Ja antakaa nyt tuon alkemian, tuon kauniin transformaation tapahtua – vanhan kehon integroitua nyt uuteen kehoon ja uuden kehon integroitua "minä olen" –tietoisuuteen.

Ja istukaa vain hetki sen kanssa. Antakaa itsenne olla mukavasti sen kanssa.

(Tauko)

Antakaa itsenne olla rennosti kehossa.

Teidän ei tarvitse tajuta mitään fysiikkaa. Teidän ei tarvitse mitenkään fokusoitua. Kyse on vain sen sallimisesta ja sitten se on.

(Tauko)

Kun menette kotiin tänä iltana, merkitkää kalenteriinne, että tämä oli se päivä. Tämä oli se päivä, jolloin mestari otti oman biologiansa. Tämä oli se päivä, jolloin transformaatio alkoi.

Ja älkää sanoko, että teimme jonkin parannuksen tänään. Emme tehneet. Emme tehneet. Se oli valokehon, ydinolemuskehon sallimista/päästämistä tietoisuuskehoon, biologian integroimista henkeen. Sen teimme tänään.

Lopputulos voi olla parantuminen. Se voi olla nuorekkaampi ulkonäkö. Mutta emme ryhtyneet tekemään parannusta. Ryhdyimme tekemään integroimista ja se on tässä juuri nyt.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja rentoutukaa valokehoonne.

(Tauko)

Vetäkää uudestaan kunnolla syvään henkeä ja antakaa itsenne rentoutua ydinolemuskehoonne.

(Tauko)

Vetäkää uudestaan kunnolla syvään henkeä ja antakaa tuon valokehon, ydinolemuskehon aktiovoitua, olla aktiivinen tässä ja nyt. Ei mielessänne, ei edes vanhassa fyysisessä kehossanne, vaan tässä ja nyt.

Voitaisiin sanoa, että integroimme ja sitten aktivoimme valokehon täällä tänään.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja rentoutukaa siihen. Sallikaa se.

(Tauko)

Ja tällä kertaa se siis toimi. Hyvä.

Syvään henkeä, syvään henkeä. Hyvä.

Voisimmeko saada nyt vähän valoja takaisin.

Matematiikkaa ja kokemus

Nyt teemme jotain vähän outoa. (Vähän naurua) Kuin "itsestäänselvyyden mestari". Kaikki mitä teemme, on outoa!

Nyt teemme jotain vähän mielenkiintoista, kummallisen mielenkiintoista eikä se ehkä näytä olevan täysin linjassa … Voimme sytyttää myös nämä, koska haluan nähdä kaikki. (Valot syttyvät) Kiitos.

Se ehkä näyttää olevan poissa linjasta joidenkin asioiden kanssa, joista olen puhunut aiemmin täysivaltaisuutena, mutta itse asiassa toivon, että voitte nähdä ja ymmärtää, että se on hyvin täysivaltaista, mitä teemme seuraavaksi.

Jos tarkastellaan matematiikkaa, yksinkertaista matematiikkaa … Minulla pitäisi oikeastaan olla tauluni, mutta en tarvitse sitä nyt. Ensi kerralla kuitenkin haluan kirjoitustauluni. Matematiikassa yksi plus yksi on tyypillisesti kaksi. Kuitenkin ihmisen energiadynamiikassa yksi plus yksi on 2,0001. Mitä se merkitsee?

Laitetaan kaksi ihmistä yhteen, he yhdistävät energiansa ja saadaan pienen, pienen, pienen pieni lisäpanos kuin kaksi ihmistä yksinään, elleivät he ruoki itseään toistensa energioilla. Silloin saadaan negatiivinen vaikutus. Mutta yleensä jos kahdella ihmisellä on ajatus tehdä jotain ja he yhdistävät tietoisuutensa, energiansa ja intohimonsa, lopputulokseksi saadaan vähän enemmän kuin kaksi.

Mestarien tapauksessa, shaumbrojen tapauksessa, yksi plus yksi voi helposti olla viisi, kenties kuusi. Toisin sanoen, silloin kun todellinen mestari joka ei välitä hittoakaan mistään muusta – ja siitä mestarina olemisessa on kyse, hän ei jää lainkaan kiinni asioihin – mutta kun kaksi mestaria yhdistää intohimonsa, tietoisuutensa ja halunsa yhteen, voidaan saada yksi plus yksi on viisi.

Se tavallaan tapahtui tässä. Yhdistitte kaikki energianne – oli se sitten taloudellista, varsianista työntekoa tai vain energiaanne – ja yhtäkkiä saitte tämän upean uuden kodin.

Kävimme siis juuri läpi harjoituksen, missä keho integroitiin valokehoon, tietoisuuskehoon, mutta haluan tehdä tässä kokeilun, ja tämä on todella vain kokeilu. Se mitä teimme aiemmin, ei ollut. Se oli lasten leikkiä.

Mutta haluan tehdä kokeilun tässä huoneessa ja tuomme mukaan myös kaikki linjoilla. Ja pidämme oman pienen kumbajaa-hetkemme. (Muutamia naurahduksia) Mutta täällä on mielenkiintoista energiadynamiikkaa.

Esitän kysymyksen – ja saamme vastauksen melko pian – mitä tapahtuisi, jos noin 70 mestaria tässä huoneessa plus tuhannet ja tuhannet netissä kuuntelevat shaumbra-mestarit yhdistäisivät energiansa mestareina – ei tarvitsevina olentoina, vaan mestareina, kokonaisina/eheinä mestareina. Mitä tapahtuisi, jos yhdistäisimme kaikki yhteen? Mikä vaikutus sillä olisi sinun integroitumiseesi, sinun integroitumiseesi ja sinun?

Ja haluaisin saada sen selville nyt sillä olettamuksella, että teoriassa silloin kuin me kaikki yhdistymme pitäen kädestä kaikkien linjoilla olevien kanssa – niin että jonkun on pidettävä kameraa ja jonkun on pidettävä kameramiestä kädestä. (Muutama ihminen sanoo "aa") Miten suloista. Ja kaikki huoneen takaosassa, kaikki tekniset ihmiset. Ja voitteko te tulla tuosta ikkunasta (tulkkauskoppi) ulos hetkeksi ja vain … (Vähän naureskelua) Se riittää. Okei, sitten kun sanon "antaa mennä".

Mitä tapahtuisi shaumbra-tietoisuudessa, shaumbra-mahdollisuudessa hyvin nopeaan ja sujuvan valokehon integroimiseen fyysiseen kehoon? En tiedä vastausta, mutta luulen, että voimme selvittää sen.

Siis käyn läpi perusasiat. Sallitte juuri oman valokehonne. Se tapahtuu nyt. Kyse on tietoisuuskehoon integroinnista. Siis keho ei ole vain jokin mukananne raahattava asia. Kaikki on siis integroitu – tietoisuus, energia, mieli, gnost, keho – kaikki yhteen.

Mitä tapahtuu nyt, jos nousette seisomaan (yleisö nousee seisomaan) ja on vähän kivaa musiikkia – mitä tahansa valitset, John. Laita musiikki soimaan, koska tekin siellä takana pidätte kädestä. Mitä tapahtu- … Tulkaa kaikki takaisin. Ei kahvia, ei pissaamista nyt, eikä pissaamista kahvia juodessanne. (Muutama kikatus) Tulkaa takaisin. Kaikkien on osallistuttava tähän.

Laitetaan siis vähän musiikkia ja … (Musiikki alkaa) Asettakaa kamerat niin, kuin haluatte, ja sitten kaikki osallistuvat. Asettakaa kamerat. Okei, musiikki soi, vedetään kunnolla syvään henkeä.

Olet mestari. Olet yhdistynyt toiseen mestariin. Olemme kaikki yhdistyneet mestareihin, jotka katselevat ympäri maailmaa, ja yhdistymme mestareihin, jotka tulevat kuukauden, vuoden, 10 vuoden päästä tähän hetkeen, jonka jaamme yhdessä.

Olet täysivaltainen olento, joka on ylittänyt tuon rajan, tuon biologisen rajan, ja sallinut/päästänyt valokehosi tietoisuuskehoosi. Tuonut valokehon fyysiseen todellisuuteen nimeltään maapallo, kokeaksesi elämää uudella, terveellä, tasapainoisella ja energisellä tavalla.

Ja kun sinä, rakas täysivaltainen mestari, yhdistyt toisiin mestareihin, jotka pitävät kädestä, jakavat intohimon ja halun, mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu tuolle vanhalle yhtälölle "1 + 1 = 2". Miten pitkälle tämä voi mennä, kun näin monta mestaria, tietoista mestaria, jakaa hetken? Miten pitkälle energia voi laajentua yhden yli?

Tämä voidaan tehdä vain, silloin kun sallitte itsenne olla kokonainen ja täysivaltainen, kun olette yksi. Ei ½, ei ¾, vaan 1. Silloin kun olette yksi ja seisotte täällä päästäneenä juuri valokehonne sisään, kun olette yksi ja jaatte toisen yhden ja toisen yhden kanssa, mitä tapahtuu potentiaalille, transformaatiolle ja integroitumiselle?

Vedetään syvään henkeä ja sallitaan sen vain laajentua ilman rajoja.

Sallikaa sen laajentua uuden energian tavalla, mikä uhmaa koko vanhaa fysiikkaa ja kaikkia vanhoja menettelytapoja. Miten pitkälle yksi voi mennä, kun hän on rinta rinnan toisen yhden kanssa?

(Tauko)

Tulemme tähän ruumiillistuneen mestaruuden kohtaan sanoaksemme: "Olen keho. Tämä on kehoni, valokehoni. Tämän kautta koen elämäni uudella tavalla, terveellä tavalla. Keho on monin tavoin pitänyt minua vankina tähän saakka. Mutta nyt keho on tieni vapauteen, tieni kokemaan vapaasti tämän aistillisen todellisuuden nimeltään Maa. Olen keho. Olen tietoisuuskeho. Minä olen mitä olen."

Vetäkää kunnolla syvään henkeä yhtenä, sinuna, yhdistyneenä toisiin yksiin.

(Tauko)

Miten paljon valoa voi tulla sisään? Miten paljon integroitumista voidaan tehdä tässä hetkessä? (Ukkonen jyrisee, vähän naureskelua) Voi, olette hyviä, shaumbra. Voi, olette hyviä. (Kovempaa jyrinää, paljon hurraamista ja yleisön ja Adamuksen taputusta) Kiitos, kiitos.

Istukaa, olkaa hyvä. Lakatkaa pitämästä kädestä siellä takana (tekniselle henkilökunnalle). Se näyttää hassulta. (Lisää naureskelua)

Siis hyvä. Erinomaista. Näettekö, se on todella näin helppoa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Haluan käyttää muutaman minuutin kysymyksiin vastaamiseen. Linda tuo mikrofonin. Ei mennä liikaa mieleen tässä, mutta tiedän, että joillakin teistä on palava halu esittää muutama kysymys biologiasta, kyllä. Ja tämä on – nostakaa kätenne, kiitos. Ole hyvä.

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei Adamus. Kiertää sellainen new age –juttu, että jos kysyt, miksi olet sairas, sanotaan: koska teit jotain sopimatonta tai väärin – vihaan tuon sanan käyttämistä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

SHAUMBRA 1: Mutta se on siis sinun vikasi. Ja jos olemme todella eheytyneitä, merkitseekö se, ettemme koskaan enää sairastu?

ADAMUS: Ei, ei, ei. Te sairastutte.

SHAUMBRA 1: Okei, sairastumme, mutta … okei.

ADAMUS: Mutta oivallatte sen olevan erilaista sairastumista. Ensinnäkään se ei ole yhtä tuskallista. Toiseksi tiedätte hetkessä tarkkaan … Kehonne ei ole enää erillään teistä. Se ei ole tämä outo asia, mitä raahaatte mukananne. Tiedätte hetkessä: "Ai, on aika sairastua", mikä merkitsee periaatteessa menemistä yksikseen tai muutaman vapaapäivän pitämistä. Mutta se ei ole oksentamista, hikoilua, kipua – ei enää sellaista. Se on vain: "Ai, minusta tuntuu … Tavallaan alennan energiaa. Teen tavallaan vuosittaisen tai puolivuosittaisen puhdistukseni." Luonnollisen puhdistumisen. Ei sellaista, mitä useimmat teistä ovat tehneet. Lakatkaa tekemästä … ja ok. Aion … aion … minulla on pieni kiista Cauldren kanssa.

Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo. Tämä on viisautta. (Naurua) Ei Cauldre enkä minä ole lääkäri. Olemme fiksumpia. (Vähän taputuksia)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Siis kyllä, ei ehdottomasti lääketieteellinen neuvo, luojan kiitos.

Monet teistä ovat siis oudolla tavalla pakkomielteisiä kehostaan. Niinpä saastutatte sitä jatkuvasti eri asioilla ja kutsutte sitä vaihtoehtoiseksi ja luonnolliseksi. Eikä se ole luonnollista – ne asiat joita teette kehollenne. Vaikka se olisi … Laitatte merileväuutetta kummallisiin paikkoihin. (Vähän naurua) Se on vain kummallista. Tämä on malliesimerkki kummallisesta. Se on pelottavan kummallista. Oikeasti kummallista.

Parantuminen, transformoituminen – mikä tahansa – tasapainottuminen on niin luonnollista, että se on melkein hassua. Sairastutte siis aina silloin tällöin, mutta se ei ole vanhanlaista sairautta. Olette vähän maassa. Haluatte vain istuskella ja kuunnella kivaa hiljaista musiikkia. Haluatte nauttia kupin teetä ja olla näkemättä ketään päivään tai pariin. Ja se on siinä. Se on siinä. Ja se on "uusi sairas". (Muutama naurahdus)

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Vakavasti puhuen. Ja jos viillätte partakoneenterällä käteenne, vuodatteko verta? Ehdottomasti, vain vähän. Cauldre sanoo: "Älkää kokeilko tätä kotona", mutta … Okei, teillä on pikku onnettomuus ja vuodatte verta. Mutta huomaatte ensinnäkin, että se parantuu nopeammin, koska olette nyt eheytynyt. Kyse ei ole tuosta kummallisesta biologiasta. Se parantuu nopeammin eikä tulee suurta arpea.

SHAUMBRA 1: Mitä jos on kipua ja haluaa vain päästä eroon siitä?

ADAMUS: Voitaisiin sanoa, että kipu on sisäisen itsenne tapa kertoa teille, että jokin on poissa tasapainosta. Siis jos olet mestari ja olet integroinut valokehosi, kipu menee periaatteessa pois. Se ei ehkä tapahdu yhdessä yössä, se voi kestää vähän pidempään. Mutta koko kipu on eräänlainen vertauskuva epämukavuudestanne fyysisen kehon osalta, ette rakasta kehoa, ette integroi kehoa. Kipu siis menee periaatteessa pois.

Saattaa olla – ja laitan tähän lisähuomautuksen – vähän vaivoja, kun käytte läpi tätä transformaatiota vanhasta fyysisestä kehostanne valokehoksenne, koska se on tavallaan vähän kiusallista ja häiritsevää. Mutta sitä ei jatku kovin kauan.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä. Kysymyksiä. Ole hyvä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Minulla on ongelma. Minulta on menossa näkökyky oikeasta silmästä. Lähestynkö asiaa menemällä lääkäriin ja leikkauksella vai odotanko? Ja tiedän, että se on lääketieteellisen neuvon antamista.

ADAMUS: Kyllä, toki. Ei minua haittaa antaa … (Vähän naureskelua)

SHAUMBRA 2: Mutta sitä tarvitsen.

ADAMUS: No, katsotaan asiaa maalaisjärjellä. Voit mennä lääkäriin koska tahansa. Mutta kun menet, se tavallaan lähettää kehollesi viestin.

Mitä siis tehdä? No, antaisitko tälle pienen tilaisuuden? Sallisitko näkökyvyn tulla takaisin … Ei, se ei tule takaisin sillä tavalla. Se … Näkökyky määrittelee itsensä tai yhdistyy itseensä hyvin eri tavalla. Antaisitko tälle mahdollisuuden kolme kuukautta?

SHAUMBRA 2: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 2: Annan.

ADAMUS: Hyvä, se riippuu täysin sinusta. Ja tiedän, että se on ongelma, ja tiedän, että sosiaalisen median sivustoillanne on kaikkia kysymyksiä ja …

LINDA: Vain Facebookissa.

ADAMUS: … kaikkia kysymyksiä tästä. Voisitko vain – te kaikki – antaa sille pienen mahdollisuuden? Ja tiedän, että huolestut siitä. Tiedän, että mietit sitä. Tiedän, että mietit, onko tämän tekeminen oikein. Ja jos tunnet tarvetta mennä lääkäriin ja leikkaukseen, se on ok. Leikkaus ei estä integroitumista, mutta se viivästyttää sitä.

SHAUMBRA 2: Okei, kiitos.

ADAMUS: Ja tiedän, että Linda … Hän käyttäytyy niin sujuvasti ja luontevasti.

LINDA: Teen parhaani.

ADAMUS: Hän todella aikoo keskustella Cauldren tai minun kanssa jälkeenpäin.

LINDA (pyörähdellen): Tämä mekko auttaa. Tämä mekko auttaa. (Adamus naureskelee) Menen vain tällä tavalla. (Hän pyörähtelee lisää)

ADAMUS: Siis kysymyksiä. Kysymyksiä biologiasta.

LINDA: Kysymyksiä? Sinne mennään.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 3 (nainen): Hei Adamus. Minulla on epilepsia. Niinpä jos en ota lääkettä kahden vuorokauden kuluessa, voin alkaa kouristella.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 3: En siis tiedä, onko minulla kolmea kuukautta johonkin sellaiseen. Mitä suosittelisit?

ADAMUS: No, ensinnäkään sinulla ei ole epilepsiaa. (Linda tulee tuijottamaan Adamusta kasvoihin, yleisö sanoo "oi-oi!")

SHAUMBRA 3: (naureskellen) Okei.

ADAMUS: Ensinnäkin sinä itse asiassa… Hei, hei (Lindalle). (Vähän naureskelua)

Olet uskonut sen. Epilepsia on tapa … Se on tavallaan mukava harhautus joistain muista asioista. Niinpä tavalla tai toisella sillä ei ole merkitystä. Voit jatkaa lääkkeiden ottamista, koska olet tehnyt sitä jonkin aikaa. Mutta melko pian oivallat: "No, mitä jos odotan vain vähän, odotan vähän pidempään ottamisen välillä …" ja yhtäkkiä oivallat, että se oli hyvin vanha kärsimys, itse asiassa hyvin, hyvin vanha. Et todellisuudessa tarvitse sitä enää. Et tarvitse sitä oppitunniksi. Et tarvitse sitä tiedäthän – mihin tahansa, mihin tahansa. Ja päästät siitä vain irti. Sinä vain tiedät, milloin päästää irti.

Mutta sitä odotellessa, jos olet tehnyt asioita kauan, jos sinulla malleja niiden tekemisessä, voit jatkaa ja sitten yhtäkkiä oivallat, ettei sinun tarvitse tehdä sitä enää. Tuo epilepsia oli vanhasta kehosta. Se ei ole osa uutta valokehoa.

SHAUMBRA 3: Okei, ja alkuperäinen kysymykseni: entä savukkeiden polttaminen?

ADAMUS: Mitä siitä? Onko sinulla savuke?

SHAUMBRA 3: Tai marihuanan?

ADAMUS: Jos haluat jakaa, se on mahtava. (Naurua)

Kerron sinulle tämän. Valokehossa … Kaikki nämä vanhat asiat, kaikki nämä vanhat säännöt eivät päde valokehossa. Pätee ainoastaan: "Tuntuuko minusta siltä, että teen sitä? Onko se jotain, mitä haluaisin tehdä?" Mutta valokehossa sillä ei ole merkitystä. Se …

LINDA: Puhuuko Jumala sinulle? (Lisää naureskelua ja Linda kikattaa)

ADAMUS: Se on … Se on … kirjaimellisesti tuon vanhan fyysisen kehon puhdistamista, pesemistä pois.

Valo ei … Sellaiset asiat kuin "Onko tämä hyvä?" Onko tämä paha?" – se ei välitä. Valokeholle se on vain kokemus. Ja puhut siinä mielessä, että voiko jokin vahingoittaa valokehoa. Ei, ei voi. Ei voi. Ajattelet vanhaa kaksinaista fyysistä kehoa, jonka jotkut asiat saavat epätasapainoon.

On eritäin paljon kontrollointia, voimaa, pelejä ja manipulointia sellaisissa asioissa, jotka ovat oletettavasti terveellisiä, ympäristönsuojelullisia, luonnollisia ja holistisia. Ne ovat yhtä täyteen ladattuja vallalla/voimalla, kontrolloinnilla ja manipuloinnilla kuin salaliittojuonet, pimeät hallitukset ja kaikki muu sellainen. Ne ovat vain yksi vallan ja kontrolloinnin muoto. Päästä irti kaikista noista jutuista ja siitä, mitä kaikki ovat kertoneet sinulle siitä, mitä syödä, juoda, polttaa ja tanssia. Ole vapaa kehossa, mielessä ja hengessä, joo. Kiitos.

SHAUMBRA 3: Joo! (Yleisö taputtaa)

ADAMUS: Kiitos.

SHAUMBRA 3: Kiitos.

LINDA (etsien uutta kysyjää): Olet mykistänyt heidät. (Joku sanoo "pelkäämme") Joo, he pelkäävät!! (Naurua)

ADAMUS: Ei, vaan keskustelu on hyvä asia, koska on monia, monia kysymyksiä. Jotkut teistä eivät nosta kättään, Jane. (Vähän naurua) Sinulla on niiiin monia … joita haluat kuollaksesi esittää, kyllä.

SHAUMBRA 4 (nainen): Adamus, mietin, voisiko lemmikeillemme puhua shaumbra-lemmikkeinä?

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 4: Minulla on ollut se tunne. Näen niiden siirtymän. Näen niiden valaistuvan. Näen niiden peilaavan. Tiedän siis, että hengitän elämää niihin. Tiedän, etteivät ne ole sieluolentoja.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 4: Ja niinpä mietin, voisiko niille puhua.

ADAMUS: No, kyllä. Itse asiassa sitten kun tulette valokehoonne, lemmikkinne elävät pidempään, ja syynä on, että ne imevät hyvin rakastavalla ja myötätuntoisella tavalla paljon myrkkyjänne, roskaanne. Ne ovat niin rakastavia, että ne ottavat sitä teiltä. Mutta sitten se lyhentää monien niiden elämää. Ne tulevat elämään pidempään. Koiran pitäisi helposti elää 60-, 70-vuotiaaksi. Helposti. Miksi koirat lähtevät – mitä 9-,10-, 12-vuotiaana? Koska ne ottavat itselleen teidän juttujanne.

SHAUMBRA 4: Ja niinpä olen lakannut ottamasta lisäravinteita ja nähnyt muutoksia ja kaikkea. Minussa on paljon enemmän fyysistä mukavuutta ja joustavuutta.

ADAMUS: Kyllä, ja omistamista. Myös omistamista.

SHAUMBRA 4: Ja tunnen lemmikkieni osalta, että minulla on lahja tietää, mikä ruoka tasapainottaa niitä tai mitkä terapiat tai asiat ja milloin niiden energia tai milloin ne ottavat itselleen minun asioitani.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 4: Ja niin että yritän tuntea – en parannuspeliä, vaan autan niitä tasapainottumaan …

ADAMUS: Ja se on hyvä sana – "parannuspeli" – ja voin ymmärtää, miksi ihmiset haluavat sitä, mutta jonkin ajan päästä se on peliä. Miten paljon enemmän voimme enää parantaa itseämme? Ja perimmiltään kyse ei ole parantamisesta. Kyse on fyysisen kehon integroimisesta tietoisuuskehoon.

Minäpä ilmaisen sen toisin. Voit jatkaa tuon vanhan kehon parantamista tai voit päästä valokehoosi. Hyvä. Enkä vieläkään vastaa kysymykseesi lemmikeistä.

SHAUMBRA 4: No, ja minusta tuntuu myös, että lemmikit heijastavat massatietoisuutta. Ja niin voin tuntea, miten lemmikkini ottavat itselleen …

LINDA: Mikä kysymys on?

SHAUMBRA 4: Olen siis utelias lemmikkieni osalta. Minusta tuntuu, että voin myös vain päästää irti ja luottaa ja tuntuu siltä, että se mitä teen niiden kanssa …

ADAMUS: Kun tuot sisään valokehosi, niiden vastuu fyysisen kehosi tasapainottamisen auttamisessa on paljon pienempi. Niistä tulee onnellisempia lemmikkejä.

SHAUMBRA 4: Okei.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 4: Kiitos.

ADAMUS: Joo, hyvä. Hei.

JANE: Hei. Minulla on monia kysymyksiä enkä edes tiedä, mitä kysyä, paitsi että olen käynyt hyvin paljon läpi viimeisten kolmen, neljän vuoden aikana ja tunnen nyt oloni paremmaksi kuin ikuisuuksiin. Ja luulen, että osa siitä on tekemäni eheytymistyö ja osa terveellinen ruoka ja olen ottanut täysarvoisia lisäravinteita, joiden luulen todella vaikuttaneen. Ja niin …

ADAMUS: Tiedätkö, miksi ne vaikuttivat?

JANE: Koska uskoin siihen.

ADAMUS: Ehdottomasti, erittäin viisasta.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Koska uskoit siihen. Koska joku sanoi sinulle, että nämä ovat hyviä ja sitten energisoit nuo lisäravinteet. Olisit voinut syödä Hershey's Kisses – otan tämän Caudrelta, en ole varma, mitä ne ovat – mutta olisit voinut syödä hillokaramelleja. Jos joku arvostettu terapeutti jota joku suositteli sinulle, olisi sanonut niiden olevan hyviä, olisit energisoinut ne samalla tavalla. Ja tässä ei ole kyse vain minusta. Tämä on plasebo-vaikutus. Se on uskomus.

JANE: Uskon sen kyllä.

ADAMUS: Uskot, että sinussa on jokin vialla. Uskot, että jokin voi auttaa siinä jossain määrin, ja näin olet – rakastan sinun sanaasi – parannuspelissä. Se on upeaa peliä jonkin aikaa. Se on kuitenkin kallista. Minun tapani on paljon halvempi. Viisikymmentä dollaria ja sinä parannut. (Naurua) Ei, vaan pitäisitkö siitä? Viisikymmentä dollaria ja parannut.

JANE: Totta kai!

ADAMUS: Annan sinulle 50 dollaria. (Paljon naurua, kun Adamus ottaa rahaa Cauldren taskusta ja Linda hyppää näyttämölle ja yrittää ottaa ne häneltä) Itse asiassa 60. Olet velkaa minulle 10.

JANE: Okei.

ADAMUS: Olet velkaa minulle 10. (Naurua ja taputuksia) Mutta on yksi ehto. Et voi ottaa tuota rahaa ja mennä parantajalle tai terveellisille ruokamarkkinoillesi ostamaan lisää roskaa. Käytä se todella hyvään päivälliseen – mihin tahnansa, mitä haluat syödä.

JANE: Tein sen eilen illalla ja minusta tuntuu surkealta tänään.

ADAMUS: No totta kai, koska uskot, että se oli huono asia sinulle.

JANE: Ei!

ADAMUS: Juu!

JANE: Ei!

ADAMUS: Juu!

JANE: Nautin siitä. Meillä oli todella hauskaa eilen illalla.

ADAMUS: Joo!

JANE: Ja söimme paljon …

ADAMUS: Mutta sinussa on edelleen jotain. Miten henkilökohtaisuuksiin haluat minun menevän?

JANE: Anna palaa.

ADAMUS: Oikeasti?

LINDA: Oho!

ADAMUS: Anna 10 dollariani ensin.

LINDA: Oho! (Naurua)

ADAMUS: Koska …

JANE: Ei, ei!

ADAMUS: … en ehkä koskaan saa sitä tämän jälkeen!

JANE: Et saakaan.

ADAMUS: Siinä on peliä – ei vain sinulla, vaan teillä kaikilla. Pelaat parannuspeliä, fyysistä peliä, "minussa on jotain vialla" –peliä, kunnes lopulta sanot: "Nautitaan vain elämästä." Mutta siitä huolimatta, monista pitkistä keskusteluista huolimatta, jatkat sen inttämistä, että sinussa on jotain vialla. Niin sitten on. Jatkat sen inttämistä, että on jotain, mitä et vielä tiedä tai … Näetkö, teet sen kohta minulle enkä aio …

JANE: Ei. En tunne niin enää. Olen tuntenut erittäin pitkän aikaa, mutta en enää. Tunnen, että olen integroinut hyvin paljon ja minulla on paljon viisautta jaettavana tästä matkasta.

ADAMUS: Sinulla on. Sinulla ehdottomasti on, mutta uskot edelleen, että on vielä vähän jäljellä.

JANE: Jalassani.

ADAMUS: Ja pyydän sinua päästämään irti siitä tänään, tuosta pienestä osasta mistä edelleen pidät kiinni. Ennen kuin keskeytin musiikin ja ryhmän ja sanoin: "Mitä tapahtuu? On edelleen vastarintaa. On edelleen …" No, fyysiseen kehoon on panostettu. On tuo: "No, on tavallaan kivaa roikkua kiinni tuossa fyysisessä kehossa." Sinussa – ja kaikissa täällä – on edelleen vähän, mikä pitää vähän kiinni.

Kävelet ulos täältä – useimmat teistä – sanoen: "No, opin tänään vähän" tai "Koin vähän. Se oli mukavaa, se oli hyvä asia." Mutta lähdette edelleen täältä sanoen: "Mutta peijakas, käsivarteeni tai selkääni sattuu edelleen" tai "Minua tuntuu edelleen yrjöttävän tänään", koska se on edelleen peliä.

Mutta haluan sinun palaavan siihen, mitä teimme, ja sanovan: "Se on valokeho. Kyse on valokehosta." Joo.

JANE: Kiitos.

LINDA: Adamus, minulla on kysymys. Miksi huoneen tällä puolella on enemmän kysymyksiä kuin tuolla?

ADAMUS: Tällä puolella on enemmän ihmisiä. (Naurua) Oliko se muna vai kana?

LINDA: Nerokasta!

ADAMUS: Muna vai kana?

LINDA: Nerokasta!

ADAMUS: Hyvä. Vielä kaksi kysymystä. Hei Edith.

EDITH: Jos tämä ei hyödytä kaikkia, sinun ei tarvitse vastata.

LINDA: Anna palaa. Nouse seisomaan. Ihmiset pettyvät.

ADAMUS: Edith, voisinko käskeä sinua? Ei, saat istua. Minä istun. Edith, olet hyvin suosittu ympäri maailmaa. Kaikkialla on Edith-tekijä. Kyllä. Siis anna mennä.

EDITH: Kiitos, rakas mies. Et ole suudellut minua vielä tänään. Mutta joka tapauksessa.

ADAMUS: Päivä ei ole vielä loppu. (Vähän naureskelua) Aioin tehdä sen yksityisesti, rakkaani!

EDITH: Okei. Jos tämä on sopimaton, sinun ei tarvitse välittä siitä, mutta rakas poikani on diabeetikko ja hän on ollut 12-vuotiaasta saakka. Nyt hän on 47. Ja meillä on talossamme paljon makyo-draamaa, minkä haluaisin menevän pois.

ADAMUS: Okei.

EDITH: Ja mietin vain, olisiko sinulla mitään nerokkaita ehdotuksia auttamaan huushollia olemaan …

ADAMUS: Ei!

EDITH: Okei.

ADAMUS: Ei. Ei, koska en puhu huushollistasi. Puhun tänään Edithistä ja puhun jokaisesta teistä yksilönä. En todellakaan … En puhu lapsistanne.

EDITH: Et.

ADAMUS: En puhu myöskään koiristanne. En puhu vanhemmistanne tai kenestäkään muusta. Se mistä puhun, on teille.

EDITH: Aivan.

ADAMUS: Ja vain teille.

EDITH: No, se tavallaan sattuu sydämeeni, joten … (Hän naureskelee vähän)

ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Ehdottomasti, ymmärrettävästi. Ja jos summaisimme sen, niin kyse on siitä ongelmasta, mikä hänellä on rakkauden hyväksymisessä elämäänsä. Puhumme vielä (Lindalle joka ottaa mikrofonia Edithiltä). Mutta haluan sinun, Edith – ja katson sinua suoraan silmiin – haluan sinun työstävän Edithiä. Haluan sinun sallivan Edithin hyväksi, ei poikasi hyväksi. Ymmärrätkö sen?

EDITH: Kyllä, ymmärrän.

ADAMUS: Okei. Ja haluan sinun sallivan omaksi hyväksesi. Haluan sinun olevan mestari. Lakkaa murehtimasta muita. Miten vanha poikasi on?

EDITH: Neljäkymmentäseitsemän.

ADAMUS: Olet 40 vuotta myöhässä tässä koko ohjelmassa. (Muutama naurahdus) Sinun olisi pitänyt päästää irti kauan sitten. Onko tässä järkeä?

EDITH: Minun olisi pitänyt päästää irti vai hänen olisi pitänyt päästää irti mistä?



ADAMUS: Miten vanha hän on?

EDITH: Neljäkymmentäseitsemän. No, hän asuu kotona, koska hän kuolisi, jos hän ei asuisi. Koska jos hän menee insuliinishokkiin eikä ole ketään saamassa hänet pois siitä tai kutsumassa apua. Siksi hän asuu edelleen luonani.

ADAMUS: Se on mielenkiintoista, mielenkiintoista peliä, eikö vain? Joo, haluan sinun pitävän huolta sinusta.

EDITH: No, minä pidän huolta. Minä pidän huolta – enimmäkseen. (Adamus pyörittelee päätään, Edith kikattaa)

ADAMUS: Makyoa.

EDITH: Luulin pitäväni huolta. (He naureskelevat)

ADAMUS: Edith, pidä huolta itsestäsi.

EDITH: Okei.

ADAMUS: Katso sitten, mitä hänellä tapahtuu.

EDITH: Okei.

ADAMUS: Onko tässä järkeä?

EDITH: Kyllä. Lähetän hänelle …

ADAMUS: Mitä? Ei. Vain kyllä vai ei.

EDITH: Okei, kiitos.

ADAMUS: Ei, vaan kyllä vai ei. Ei "okei". Okei on hevonpaskaa. Kyllä vai ei. Onko siinä järkeä? Pidä huolta Edithistä.

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Osaatko tehdä sen?

EDITH: Kyllä, osaan.

ADAMUS: Häh, sinä tavallaan …

EDITH: No, minä – on …

ADAMUS: Älä viitsi, Edith. Osaatko pitää huolta Edithistä? Edith …

EDITH: Osaan.

ADAMUS: … osaatko pitää …

EDITH: Luulen, että minun on tehtävä se paremmin. On toinenkin ihminen, joka luullakseni haluasi …

ADAMUS: Edith, Edith. Sulje hänen mikrofoninsa.

LINDA: Ai jaa!

EDITH: Okei.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Edith, se on yksinkertaista. Se on joko kyllä tai ei. Ei ole mitään muuta.

EDITH: Kyllä … (loppu ei kuulu)

ADAMUS: Ei, sinä vaan jatkat, jatkat puhu- … Se on kyllä tai ei. Edith, puhut edelleen. Sinulla ei ole edes mikrofonia. Edith, kyllä vai ei?

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Kiitos! Pysähdy siihen paikkaan. Hyvä, kiitos. Okei. Pidä huolta Edithistä. Katso sitten, mitä pojallasi tapahtuu.

On … Älä vastaa minulle, mutta tässä tapahtuu eräs dynamiikka, koska Edith ei pidä huolta itsestään. Tapahtuu kummallinen dynamiikka, energia. Sanoit sen itse – "paljon makyoa talossa". Se on siellä (osoittaen Edithiä), tuossa talossa. Rakasta itseäsi, Edith. Huomaat äkkiä, mikä vaikutus sillä on poikaasi. Hän ottaa paljon juttuja sinulta. Hän on tavallaan – no, ei koira – mutta tavallaan hän ottaa itselleen sinun juttujasi. Siis ei enää. Pidä huolta Edithistä.

EDITH: Okei …

ADAMUS: Sitä ei tarvitse ajatella.

EDITH: Mietin vain, mitä juttuja hän ottaa minulta vai … (loppu ei kuulu)

LINDA: Luulin, että se oli kyllä tai ei.

ADAMUS: Joo. Ottaa itselleen vain paljon siitä, ettei Edith rakasta itseään. Huh! Vau!

Okei, vielä yksi. Viimeinen kysymys. Hei.

MARY BETH: Hei. Sanotko siis, että jos tiedämme jonkin auttavan, meidän ei pidä tehdä sitä, koska haluan puhua vaihdevuosista hetken. (Hän kikattaa)

ADAMUS: Toki.

MARY BETH: Tiedän, että jos otan tasapainottavia hormoneja, oloni tuntuu paremmalta, elämäni on parempaa. Ajatuksia? Ehdotuksia?

ADAMUS: Minulla ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa! (Paljon naurua)

MARY BETH: Sanon vain. Naiset tietävät, eikö vain? Eikö ole vaikea selvitä ilman mitään? Kenties kyse on vain minusta. (Muutama nainen sanoo "ei")

ADAMUS: Kehossa on nyt kaikki …

MARY BETH: On paljon.

ADAMUS: … energiapotentiaali tai kaikki dynamiikat järjestää vitamiinit, entsyymit, muut asiat, joita tarvitaan – siinä on jo kaikki. Kyllä, voit ottaa näitä asioita, koska uskot, koska joku on kertonut matkan varrella, että ne auttavat, ja sitä suositeltiin. Ystävä kertoi sinulle tai valvoit myöhään yhtenä yönä, kahteen aamulla ja televisiossa oli vaihdevuosimainos. (Nainen nauraa) Koska sitä vaihdevuosissa olevat naiset tekevät, he katselevat televisiota kahdelta aamulla.

Siis uskoit sen ja luulet, että se auttaa sinua. Niinpä otat sitä ja se tavallaan auttaa.

MARY BETH: Aivan.

ADAMUS: Mutta mitä tapahtuu, jos samalla intohimolla sanot: "Helvetti, kehoni tietää, miten huolehditaan asiasta." Lisäksi, valokeho ei edes tunne sellaista asiaa kuin vaihdevuodet. Vaihdevuodet liittyvät jotenkin – teemme koko jutun siitä joku kerta – Isis-seksuaalienergiaan ja sitten muuttumiseen enemmän arvostetun kypsän naisen energiaksi. Sen ei tarvitse olla enää niin seksuaalista, siitä tulee äidillistä energiaa.

Ja keho käy läpi muutamia muutoksia ja viime sukupolvina tai aikakausina siitä on tullut todella, todella rankkaa, koska naisella ei ole aavistustakaan siitä, pitäisikö hänen olla seksikäs vai ei-seksikäs vai mies vai nainen vai ei mitään enää. Niinpä vaihdevuosista on tullut enemmän ongelma ja sitten otetaan kaikkea roskaa. Otat kaikkia näitä juttuja, koska et ole varma, pitäisikö sinun olla seksikäs vai äidillinen vai fiksu vai mies vai ei mitään enää.

MARY BETH: Olen molempia. (Hän kikattaa)

ADAMUS: Se on hyvin hämmentävää.

LINDA: Milloin viimeksi olit nainen?!

MARY BETH: (kikattaen) Juuri niin!

LINDA: Herran tähden!

ADAMUS: No, itse asiassa noin viikko sitten …

LINDA: Ai jaa! (Paljon naurua)

ADAMUS: Nyt kun kysyt. Täytyykö sinun olla niin henkilökohtainen ja karkea siitä? (Lisää naureskelua) Ja pukeudun paremmin kuin monet teistä. (Lisää naurua) Ooo! Ooo! (Yleisökin sanoo "ooo")

MARY BETH: Olitko siis seksikäs vai äidillinen?

ADAMUS: Siis kyllä mutta … Siis sanon näin. Lähdet täältä – monet teistä lähtevät täältä – ja sanot: "Joo, mutta jatkan edelleen sen ja sen ja sen ottamista." Minä en välitä. Annoin teille kaikki perusasiat valokehossanne olemisesta. Sanoin, että se on yhtä helppoa kuin hengen vetäminen syvään ja transformaation salliminen. Mutta te kävelette ulos ovesta ja juoksette apteekkiin kadun päässä ja sanotte: "No joo, olen melkein irti omista …" mistä tahansa.

Voitte tehdä sen, jos haluatte, mutta te muut jotka sanotte: "Aion päästä pois tästä vanhan energian biologiasta, aion astua valokehooni ja aion olla sulava ja rento ja aion säästää paljon rahaa näin tekemällä - olet minulle edelleen kympin velkaa (Janelle) – siis aion tehdä sen sujuvasti". Ja sitten koette sen. Se tapahtuu.

Se on luonnollista evoluutiota. Kaikki muu on melko luonnotonta. Ja ihmiset on ehdollistettu, että heidän täytyy ottaa kaikkia juttuja.

Aina silloin tällöin istun joidenkin teidän kanssa – erityisesti Pohjois-Amerikassa – ja katselen kanssanne televisiota. Käsitättekö, miten paljon sisällöstä on roskan laittamisesta elimistöönne? Se on hämmästyttävää. Sen pitäisi olla laitonta, koska – en mene nyt siihen. Mutta perimmiltään mestari oivaltaa, että hänen kehonsa on vapaa kaikista vanhoista jutuista, kaikista vanhoista biologisista malleista. Hän voi olla valokeho ja se tapahtuu luonnostaan. Se tapahtuu helposti.

inäpä ilmaisen sen näin. Te kaikki - kaikki jotka kuuntelette netissä, te kaikki täällä – mestarina jokainen askel minkä otatte fyysisesti, jokainen askel, on askel valokehoonne. Ajatelkaa sitä tällä tavalla. Sen sijaan että mietitte sitä, menkää kävelylle, ja joka askel on valokehoonne. Mestari joka kävelee kuin mestari, kävelee valokehossaan.

Sitten huolestutte vähän ja sanotte: "Joo, mutta mitä jos?" Ja sitten vedätte syvään henkeä ja sanotte …

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Heinäkuu 2014 MAAILMAN PARAS TYÖ

ViestiKirjoittaja hammer » 03.07.2014 21:25

MAAILMAN PARAS TYÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mitä teet työksesi? Tunnen monia shaumbroja, jotka ovat lääkäreitä, psykologeja, parantajia ja ohjelmoijia. Jotkut työskentelevät valtionhallinnossa tai opettavat yliopistossa, kun taas toiset ovat graafisia suunnittelijoita tai laskentapäälliköitä. Monet shaumbrat ovat jääneet eläkkeelle ja yllättävällä määrällä on omaa liiketoimintaa.

Minulla on yksi maailman parhaista työpaikoista. Teen töitä Crimson Circlen omistautuneiden uuden energian ammattilaisten kanssa täällä Coloradossa, USA:ssa. Crimson Circlellä ei ole toimistoa, henkilökunta tekee töitä kotoaan. Ajettuani monta vuosikymmentä töihin ja takaisin ja kestettyäni yritysmaailman toimistodynamiikkaa, on siunaus työskennellä tämän tiimin kanssa ja kotoa käsin. Saan matkustaa ympäri maailmaa Lindan kanssa, tavata upeita shaumbroja ja nähdä paikkoja, joita en ole koskaan kuvitellut. Teen pitkää päivää, mutta se on aina ilo, koska se on todellinen intohimoni. Lisäksi pomoni on enkeli.

Olet sitten rakennusmies, arkkitehti, insinööri tai lääkäri, se ei ole oikea työsi. Se on tapa ansaita elantosi, maksaa laskusi ja kenties ilmaista lahjojasi.

Oikea työsi on tietoisuuspioneeri. Se on maailman paras työ.

Tietoisuuspioneeri tutkii tietoisuuden ja tajunnan uusia maailmoja. Monilla ihmisillä ei ole tätä titteliä – useimmat tyytyvät seuraamaan vanhaa karma- ja kohtalopolkuaan. Heitä puistattaa pelkkä ajatuskin uusien tietoisuustasojen tutkimisesta, jos he edes tietävät, mitä tietoisuus on. Itse asiassa useimmat ihmiset ovat tietämättömiä tietoisuudesta. Nopea Google-haku osoittaa, että on 26 (0.459) miljoonaa tulosta sanalle "tietoisuus", verrattuna sanoihin "uskonto" 191 (2.18) miljoonaa, "jalkapallo" 235 (1.9) miljoonaa, "muoti" 686 (2.63) miljoonaa, "raha" 714 (12.7) ja "seksi" 761 (33.7) miljoonaa. (Suom. huom. suluissa vastaavat hakutulokset suomenkielisille sanoille)

Tietoisuuspioneeri sukeltaa tuntemuksiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Jossain kohtaa hän menee ajattelun ja tunteiden tuolle puolen, syvälle aistitietoisuuteen. Hän murtautuu ulos massatietoisuusrajoista ja menee selittämättömään ja käsittämättömään. Hän kuvittelee kuvittelemattomissa olevaa ja luo uusia tietoisuustasoja.

Tietoisuuspioneerit tekevät tämän sisällään ja itseään varten. He usein luulevat tekevänsä tätä jonkin sisäisen ratkaisun vuoksi omiin ongelmiinsa, mutta todellisuudessa he tekevät sen syvästä halusta enempään, mennä tuolle puolen ja kokea jotain vanhan ja arkisen lisäksi.

Vaikka tietoisuuspioneerit eivät tee työtään pelastaakseen maailman tai ollakseen henkisiä sosiaalityöntekijöitä, heidän työllään on s y v ä v a i k u t u s … k a i k k e e n. He tekevät reikiä massatietoisuuden kattoon, jotta toiset voivat lopulta murtautua vapaaksi omista rajoistaan. Tutkimalla tuntematonta ja luomatonta, he asettavat standardin toisille, jotka jonain päivänä ehkä valitsevat oman vapautumisensa.

Kuka tahansa ei voi olla tietoisuuspioneeri. Se vaatii katsomaan elämien ajan sisäänpäin, kuorimaan kerros kerrokselta vanhoja uskomuksia ja haavoja, ottamaan vastuun omista luomuksistaan, olemaan seuraamatta guruja tai käyttämättä vanhoja pyhiä kirjoja kainalosauvana ja olemaan ottamatta itseään koskaan liian vakavasti. Huumorintaju on yksi tärkeimmistä vaatimuksista tähän työhön. Myös myötätunto on erittäin korkealla tällä listalla. Myötätunto Tobiaksen määrittelemänä on: "Kaikkien asioiden hyväksymistä sellaisina, kuin ne ovat." Adamus sanoisi sen: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Yksi haastavimmista vaatimuksista on erottelukyvyn käyttö, erityisesti sen ymmärtäminen, että "kyse ei ole minusta". Useimmat tietoisuuspioneerit ruksaavat tämän kohdan hakiessaan työhön, mutta heillä ei ole oikeasti hajuakaan, mitä se merkitsee, ennen kuin he ovat jo pitkällä tietoisuusurallaan.

Vaikka tietoisuuspioneeri on maailman paras työ, sillä on omat haittapuolensa. Toisinaan se on yksinäistä työtä. On kuukausittaisia shoudeja ja työpajoja silloin tällöin, mutta enimmäkseen olet omillasi. Se on yksinäistä (sole) työtä tai kenties sielutyötä (soul). (Suom. huom. sanat lausutaan samalla tavalla) On voimakas taipumus ottaa melkein kaikki omakseen eli tunnet kaikkea ympärillä, mutta oletat, että sen on pakko tulla sisältä. Ennemmin tai myöhemmin opit, että vain ne ajatukset tai tunteet ovat sinun, jotka valitset tietoisesti, mutta jopa ylösnousseilla mestareilla oli vaikeuksia tämän kanssa.

Niiden jotka ovat energiavampyyrejä, ei tarvitse hakea tätä paikkaa. Jos viipyilet uhrienergiassa, et murtaudu koskaan ulos vanhoista malleista, energiasyötöstä tai massatietoisuuden alemmista tasoista.

Varoitus: toisinaan on ylivoimainen taipumus ajatella, että sinusta on tulossa hullu. Tavallaan onkin tulossa, koska opettelet menemään mielen, lineaarisen todellisuuden ja omahyväisyyden normien yli. Tietoisuuspioneerina mielesi yrittää liittää uudet kokemuksesi entisiin asioihin, mutta se ei yksinkertaisesti käy. Massiivisten hulluuskohtausten ja kenties myös masennuksen jälkeen opit lopulta sanomaan vanhalle mielellesi: "Turpa kiinni!" Ja lopulta se toimii, erityisesti jos aktivoit huumorintajusi.

Palkalla ei oikeastaan ole merkitystä tietoisuuspioneerille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietoisuuspioneerit itse asiassa mieluummin MAKSAVAT palkan saamisen sijasta, koska todelliset palkkiot ovat tasolla, mitä ei voi mitata rahassa. (Päivitys: tietoisuuspioneerit huomaavat nyt, että he ovat suuremman palkan väärti "ansaintatyössään". Ajattele!)

Tietoisuuspioneerin perimmäinen raja on vapaus. Se on "minä olen" –olemuksen oivaltamista. Se on vapautta harhakuvista, joissa luotetaan/turvataan toisiin, karmaan, ajanvietteeseen, rajoituksiin ja menneisyyteen. Sitten kun tämä vapaus on oivallettu ja ruumiillistettu, tietoisuuspioneeri lisää uuden rivin käyntikorttiinsa: VAPAA OLEMAAN MINÄ.

------

Lisähuomautus: kirjoittaessani tätä artikkelia tarkistin nopeasti internetistä sivunimen "consciousnesspioneers.com" (= tietoisuuspioneerit). Yllätyksekseni ja ilokseni se oli vapaana. Se taisi vain odottaa meitä tai kenties kenelläkään muulla ei ole ollut tietoisuutta omia sitä ennen tätä. Michelle MacHalle rekisteröi tuon nimen – myös .org, .net ja .us –päätteet – ja on alustavasti osoittanut ne Crimson Circle –nettisivuille. Jos sinulla on jotain ehdotuksia, miten voimme käyttää niitä, "postaa" ne Crimson Circlen facebook-ryhmäsivulle.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.7.2014 LÖYTÄMINEN 11

ViestiKirjoittaja hammer » 15.07.2014 19:09

Löytäminen-sarja, shoud 11
LÖYTÄMINEN 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
5.7.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tärkeä huomautus: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinua varten, ellet ovat täyttä vastuuta omasta elämästäsi ja luomuksistasi.

***

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen intohimoinen Adamus.

Tervetuloa, tervetuloa, rakkaat ystävät. Tervetuloa Shaumbra-saarelle, missä voitte rentoutua valaistumiseenne.

Jonain päivänä puhutte minulle ja sanotte: "Adamus, miksi et kertonut minulle heti silloin Tobiaksen lähtemisen jälkeen? Miksi et vain kertonut minulle, että voisin rentoutua valaistumiseeni? Miksi annoit minun käydä läpi koko tämä helvetin, koko tämän helvetin?" Minä sanon: "Rakas ystäväni, kehotin sinua kerta toisensa jälkeen rentoutumaan valaistumiseen."

Se on luonnollista. Se on itse asiassa … no, "helppo" ei kenties ole oikea sana. Se on luonnollista. (Adamus naureskelee) Se tapahtuu. Sitä tapahtuu juuri nyt, kun puhumme. Rentoudutte valaistumiseen.

Tänään aion puhua asioista, jotka saattavat näyttää ristiriitaisilta, mutta ne eivät ole. Kaikki on hyvin yhdenmukaista.

Vetäkää siis syvään henkeä ja vain rentoutukaa valaistumiseen. Aah.

Valokehon salliminen

Viime kuussa puhuimme valokehosta. On oleellista jokaiselle mestarille saada tuo keho, missä kokea tämän upean asian nimeltään "ruumiillistunut mestaruus". Oletteko huomanneet noin viimeisen kuukauden aikana tai luulen sen tapahtuneen viime viikkojen aikana – oletteko huomanneet tunteneenne, että tarvitsette ylimääräisen suihkun? Tunteneet itsenne vähän normaalia likaisemmaksi? Tunteneet, että jos laitatte päällenne täysin uudet vaatteet, teistä ei tunnu puhtaalta? Hmm, joo.

Yritätte ostaa uusia vaatteita, kuten rakas Linda tekee koko ajan, ja seisotte sovituskopissa. Olen kanssanne tavallaan – en kurki, mutta olen kanssanne. (Naurua) Ja riisutte vaatteet, mitä teillä on päällä kaupassa, ja sovitatte uusia vaatteita, mutta teistä ei tunnu oikealta. Ne ovat liian puhtaita eikä teistä tunnu riittävän puhtaalta. No, se on vain osa valokehointegrointia, koska vanha fyysinen kehonne vapautta valtavia määriä vanhaa energiaa tällä hetkellä. Sitä tulee ulos huokosistanne, ihostanne, jokaisen osanne kautta. Olette ehkä tunteneet, että hiuksenne tuntuvat vähän erilaiselta tai näkökykynne tai mikä tahansa. Nämä ovat vain joitain kohtia valokehoon siirtymisessä.

Teissä ei ole mitään vikaa. Ei ole. Se vain vapauttaa elämien aikaista vanhaa, vanhaa energiaa, mistä olette nyt valmis vapautumaan. Olette valmis päästämään irti.

Ottakaa siis ylimääräinen suihku, jos tahdotte, mutta ennen kaikkea vetäkää syvään henkeä ja sallikaa valokehonne.

Ja kyllä, tulemme puhumaan, tulemme puhumaan … Sandra, oletko unessa? Oletko unohtanut Adamuksen? Kahvia? Kerman kera? (Muutama naurahdus) Tiedän, että olet lumoutunut keskustelustamme, mutta …

Mestarin muistelmia

Niin rakkaat ystävät, kirjoitan muutamaa uutta kirjaa tällä hetkellä ja se mistä olen innostunein, koska se perustuu löyhästi teidän kokemuksiinne – minun kokemuksiini teidän kanssanne – on nimeltään "Mestarin muistelmia". Joo, mielenkiintoista. Se on helppolukuinen monille ihmisille. Se ei ole erityisen pitkä kirja, mutta se on täynnä mielenkiintoisia ja hyvin syvällisiä tarinoita tapaamisistamme.

Minäpä kerron teille yhden tarinoista tänään. Teen tätä toisinaan shoudeissamme ja kokoontumisissamme. Jos siis saisin valot hieman himmeämmälle ja vähän tunnelmaa tänne. Aa, kyllä, paljon parempi.

Siis Mestarin muistelmia, tarina mestarista ja oppilaasta.

Uudella oppilaalla joka oli ollut mysteerikoulussa muutaman kuukauden, oli lopultakin tapaaminen mestarin edessä. Uusi oppilas oli kuullut tarinoita, millaista on mennä mestarin eteen, ja hän oli täynnä ahdistusta, mutta myös innostusta. Hän tiesi, että silloin kun tapaaminen mestarin kanssa tuli, se merkitsi, että oppilas oli saavuttanut tietyn tason tai valaistumisasteen – menestysasteen, voitaisiin sanoa.

Niinpä oli uuden oppilaan – nimeltään Henry, Henry Smith – päivä. Nuori mies, hyvin kiinnostunut henkisyydestä ja valaistumisesta, mutta myös hyvin viaton, hyvin naiivi. Henryn tuli siis aikaa lähestyä mestaria – mestaria joka tietysti istui tuolissaan kahvikupin kanssa. (Naurua, kun Adamus ilmehtii, koska hän ei ole saanut vielä kahviaan)

Ja Henry lähestyi mestaria, vähän hermostuneena tietysti, mutta ennen kaikkea innostuneena, koska no, tämä olisi kuin todistuksen saamista teidän ollessanne koulussa. Arvion saamista, arvostelun saamista mestarilta. (Linda tuo hänelle kahvia, mutta pysähtyy näyttämön ulkopuolelle)

Lähestykää. (Linda tuo kahvin ja kumartaa hänen jalkojensa juuressa; paljon naurua ja vähän taputuksia; Adamus ottaa hörpyn) Asiaankuuluvaa, asiaankuuluvaa.

Siis … (naureskellen) Henry lähestyi mestaria, joka joi nyt kahviaan tuolissa, ja sanoi mestarille: "Mestari, miten pärjään? Olen ollut muutaman kuukauden täällä ja olet tehnyt kovasti töitä ja yrittänyt, ollut hyvin ahkera kaikessa täällä Mysteerikoulussa. Mestari, miten pärjään?"

Ja mestari istui rennon mestarillisesti, silmät suljettuna ja sanoi: "Oppilas" – sillä mestari ei koskaan puhuttele oppilasta oikealla nimellä. "Oppilas, minun tehtäväni ei ole mitata tai arvostella."

Tietysti Henry oli vähän pettynyt, koska hän halusi oikeasti mestarin arvion. Niinpä Henry veti syvään henkeä, keräsi energiansa, ajatteli asiaa toiselta kannalta ja sanoi: "Mestari, mestari, tarkistaisitteko henkioppailtani, miten pärjään."

Ja mestari veti syvään henkeä, puri vähän hammasta ja sanoi: "Oppilas, sinulla ei ole henkioppaita. (Vähän naurua) Sinulla oli henkioppaita ja he olivat kanssasi monta, monta, monta elämää. Mutta oppilas, he kyllästyivät ja lähtivät." Minusta se oli hauska juttu. (Naurua) Kirjastani ei ehkä tule bestselleriä. (Lisää naureskelua)

Nyt Henry oli hyvin lannistunut ja pettynyt, mutta Henry oli päättäväinen, kuten kaikki oppilaat. Kaikki oppilaat ovat hyvin päättäväisiä, mutta joskus niin naiiveja, etteivät he tajua. Niinpä Henry keräsi taas itsensä, veti syvään henkeä ja sanoi: "Mestari, miten pärjään arkkienkelien mielestä?" (Vähän naureskelua)

Ja mestari istui silmät suljettuna pitkän aikaa, ravisti hyvin, hyvin hienoisesti päätään, veti syvään henkeä ja sanoi: "Oppilas, arkkienkelit ovat kaikki hyvin kiireisiä, koska nyt hyvin monet ihmiset kanavoivat arkkienkeleitä (naurua), paitsi Rafaelia. Emme ymmärrä, miksi kukaan ei halua kanavoida Rafaelia."

LINDA: Oi.

ADAMUS: "Mutta keneltäkään arkkienkeliltä ei ole mitään palautetta."

Nyt Henry on jo hyvin, hyvin pettynyt, lannistunut ja järkyttynyt. Hänestä tuntui, että tässä pelattiin jotain peliä ja hänen kanssaan leikittiin. Mutta oppilas oli niin päättäväinen, niin jääräpäinen tavallaan, että hän veti syvään henkeä ja sanoi itselleen: "Mestari pelaa kanssani vain jotain peliä. Hän yrittää nähdä, miten päättäväinen olen. Yritän vielä kerran." Ja oppilas sanoi: "Mestari, miten pärjään Jumalan mielestä? Tarkistaisitteko Jumalalta?"

Mestari veti syvään henkeä ja sanoi: "Pieni hetki" ja meni transsimaiseen tilaan. Ja muutaman minuutin jälkeen hän palasi ja sanoi: "Mikä nimesi on?" (Vähän naureskelua) Ja oppilas sanoi: "Se on Henry. Se minä olen, Henry." Mestari sanoi: "Pikku hetki."

Ja mestari odotti jonkin aikaa – näytellen tietysti – ja tuli yhtäkkiä takaisin, avasi silmänsä, katsoi oppilasta suoraan silmiin ja sanoi: "Jumala ei tiedä, että sinä olet olemassa." (On hiljaista, sitten Adamus elehtii "hauska juttu", vähän naureskelua)

Oppilas lähti ulos lannistuneena, ahdistuneena ja järkyttyneenä. Seuraavana aamuna hän pakkasi tavaransa ja lähti mysteerikoulusta. Hän toimii nyt ashramissa, missä työstetään tietysti ääntä ja yhteyttä Henkeen. (Muutama naurahdus)

Tuon kohtaamisen jälkeen mestari oli illalla Ruumiillistuneiden mestarien klubilla, kun joku toinen mestari sanoi: "Miten meni Henryn, oppilaan kanssa?" Ja mestari sanoi: "Ei hyvin, ainakaan nyt. Ei lainkaan hyvin. Oppilas ei vielä oivalla yhtä valaistumisen perusperiaatetta."

Ja toinen mestari sanoo:" No, miten se kuuluu? Mitä tarkoitat sillä?" Ja hyvin viisas seniorimestari sanoo toisille: "Koska silloin kun yksilö ei tunnista itseään, Henkikään ei tunnista häntä."

Se on suurin myötätuntolahja, minkä Henki voi antaa. Hmm, hmm, hmm.

Silloin kun ette tunnista omaa olemassaoloanne, kun luotatte toisten mittareihin ja arvionteihin siinä, teettekö oikein vai väärin, kun ette näe itseänne omin silmin ja kuule itseänne omin korvin, Henkikään ei tunnista teitä. Henki tietää olemassaolostanne vasta sillä hetkellä, kun te tiedätte olemassaolonne.

Tämä on siis yksi luku Mestarin muistelmista – jokseenkin tosi tarinoita, jotka perustuvat löyhästi kokemuksiini shaumbrojen kanssa.

LINDA: Ai jaa! (Vähän naureskelua ja taputuksia)

ADAMUS: Nämä eivät ole välttämättä sellaisia tarinoita, jotka saavat ihmiset hurraamaan ja taputtamaan tarinan aikana. Mutta pointtini on tehdä nämä tarinat ja saada aikaan: "Hmm, hmm, nyt tajuan sen."

Okei, emme tiedä, milloin kirja ilmestyy, mutta olen varma, että se on, hmm, mielenkiintoinen.

Pistokkaat

Pistokkaiden aika. Pistokkaat ovat jotain, minkä pidämme hetken mielijohteesta, ja Linda juoksuttaa mikrofonia yleisön joukossa. Siinä tarkistetaan, arvioidaan, missä te olette, millaisia vastauksia annatte.

Tänään siis pistokkaidemme, "hetkessäkokeemme", aihe liittyy todellisuuteen versus havaintoon.

LINDA: Oho!

Ensimmäinen kysymys – totta vai havainto?

ADAMUS: Oho, oo. Mielenkiintoinen kysymys, totuus vai havainto.

Linda, ole siis valmiina mikrofonin kanssa. Voit kävellä, kun esitän kysymyksen. (Vähän naureskelua)

Onko totta vai havainto, että alle 5% planeetan ihmisistä kontrolloi 95%:ia kaikesta varallisuudesta? Onko se totta vai havainto? Viisi prosenttia kontrolloi valtaosaa, valtavaa valtaosaa varallisuudesta planeetalla – kyllä vai ei, totta vai havainto?

KAREN (nainen): Totta.

ADAMUS: Nousisitko seisomaan? Kyllä.

KAREN: Totta.

ADAMUS: Totta. Miksi sanoisit niin? Minkä perusteella?

KAREN: Oman kokemukseni.

ADAMUS: Oman kokemuksesi. Okei, hyvä. Hyvä vastaus. Ja Linda näyttää – teille kaikille – että pidä mikrofonia suun edessä, joo.

KAREN: Okei.

ADAMUS: Hyvä, okei. Eikä tässä ole oikeaa tai väärää. Pointti on: totta vai havainto.

Se on itse asiassa havainto. Havainto. Fakta tosiaan on, että hyvin pieni määrä ihmisiä tai sukuja tai hallituksia – tai paremminkin liikeyrityksiä – kontrolloi valtaosaa planeetan rahoista. Se on kuitenkin havainto. Se on havainto, koska vain se, että hänellä on paljon rahaa – sanotaan, että hänellä on 20% maailman kaikesta varallisuudesta – ei merkitse, ettei sinulla voi olla varallisuutta tai sinulla ei voi olla varallisuutta tai sinulla ei voi olla varallisuutta. Ei ole mitään rajaa tai kattoa sille varallisuusmäärälle, mitä tällä planeetalla voi olla, puhutaan sitten rahoitusvälineistä, luonnonvaroista tai puhtaasta energiasta. Sille ei ole kattoa.

On se havainto, että tietyt ihmiset kontrolloivat sitä eivätkä toiset ihmiset voi saada sitä. On se havainto, että planeetalla on rajallinen määrä rahallista yltäkylläisyyttä, ja tuohon havaintoon ihmiset jäävät jumiin, että nämä 5% tai vähemmän kontrolloivat – käytän hyvin harkitusti sanaa "kontrolloivat".

He eivät kontrolloi lainkaan. Heillä on, heillä on. Heillä on sitä, toisilla ei ole. Mikään ei sano, ettei sinulla voisi olla sitä ja sinulla ja sinulla. Ei lainkaan ja riippumatta siitä, miten paljon he ehkä haluaisivat kontrolloida omaa prosenttiosuuttaan, dollari- tai euromääräänsä pankissa, he eivät voi. He eivät voi.

Siis rakkaat ystäväni, totuus, asioiden tämänhetkinen tila, on, että on muutama, joilla on enemmän kuin toisilla. Mutta mikään ei sano, ettei jokaisella teistä voisi olla juuri sitä, minkä valitsitte, ja enemmän kuin sallitte.

Siis totta versus havainto, hyvä.

Seuraava. Seuraava kysymys. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on enemmän saasteita kuin 15 vuotta sitten – totta vai havainto?

DAVE (Crash): Kyllä.

ADAMUS: Kyllä. Millä perusteella?

DAVE: Tieteellisen datan perusteella.

ADAMUS: Hyvä, havainnon perusteella. Ehdottomasti on vähemmän saasteita kuin koskaan 15 viime vuoden aikana – sanoin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. On paljon uutta teknologiaa, mikä vähentää päästömääriä. On paljon enemmän huolta ympäristöstä ilman ja veden osalta. Vaikka on enemmän ihmisiä, enemmän kulkuneuvoja, enemmän koneita kuin koskaan ennen, saastemäärä laskee.

Maailmanlaajuisesti ei välttämättä, koska on …

DAVE: Kuten Kiina, Intia.

ADAMUS: … muita maita, jotka lisäävät paljon. Mutta sanoin erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Siis todellisuus on itse asiassa "ei" ja havainto – esittäessäni tämän kysymyksen, ihmiset sanovat yleensä: "Voi kyllä, tilanne pahenee."

Tuon tämän esiin, koska tämä toteamus tehdään tietämättä oikeasti faktoja – valitettavasti – mutta myös uskotaan, että kaikki nämä pahuudet, kaikki nämä kamalat asiat tehdään katsomatta, mitä tehdään.

Samaan aikaan on valtavaa kiinnostusta ympäristöä kohtaan, koska oivallatte kaikki, että tämä kuuden miljardin asukkaan planeetta pystyy todellisuudessa käsittelemään vain noin 10 miljardia ja olette nopeasti lähestymässä tuota lukemaa. Täytyy siis huolehtia enemmän maasta, ilmasta, vedestä ja eläinkunnasta. Se on kuitenkin myös valtavan kontrolloinnin ja manipuloinnin kohde.

Tämä on hedelmällistä "ruokkimismaaperää" niille, jotka ovat kiinnostuneita kontrolloinnista, ja usein tietämättä oikeasti mitään itse aiheesta – viittaamatta tietenkään sinuun, Dave, vaan toisiin jotka ovat ympäristöfanaatikkoja – käytetään lukumääriä ja informaatiota, mikä ei ole oikeasti totta. Se on eräänlaista kontrollointia. Se on vain yksi asia, minkä lisään hypnoosi- ja massakontrollointilistaani.

Todellisuudessa tilanne paranee monissa paikoissa ja toisissa on pitkä matka kuljettavana. He vahingoittavat itseään, omaa kansaansa eikä ole tosiasiassa tietoisuutta. Mutta erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on tietoisuutta ja se muuttaa asioita. Kenties ei riittävän nopeasti, kuin haluaisitte. Kenties on edelleen niitä, joilla ei ole tietoisuutta tästä planeetasta, tästä kappaleesta minkä pinnalla asutte, mutta se on tulossa. Mutta olkaa samaan aikaan myös tietoisia omista havainnoistanne – mikä on totta, mikä ei ole, mikä on kontrollointia tai hypnoosia ja mikä ei ole. Hyvä.

Seuraava kysymys samassa linjassa: onko nyt enemmän vai vähemmän rikollisuutta kuin 15 vuotta sitten – merkittävää rikollisuutta enemmän vai vähemmän?

DAVID McMaster: (pitäen pienen tauon) No, en halua lähteä vessamatkalle. (Naurua)

ADAMUS: Vapaasti vaan. (Adamus naureskelee)

DAVID: Ja tunnen, että vähemmän.

ADAMUS: Vähemmän. Onko jotain erityistä syytä siihen?

DAVID: Kyllä. Maailman lisääntynyt tietoisuus, erityisesti sen jälkeen kun shaumbrat ovat tulleet kuvaan mukaan viimeisten 15 vuoden aikana.

ADAMUS: Niin sitä pitää. Niin sitä pitää, joo. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

Joskus on tunne, että on enemmän, sellaisten asioiden vuoksi kuin internet, uutiset, blogit ja hyvin, hyvin nopea tiedonvälitys, mutta ns. kehittyneemmissä maissa on itse asiassa vähemmän rikollisuutta. Olet oikeassa.

Taas kerran, toisissa paikoissa rikollisuutta on edelleen valtoimenaan, mutta tietoisuus on se asia, joka saattaa sen paremmin tasapainoon.

Samaan aikaan kun sanon, että on tilastollisesti vähemmän rikollisuutta useimmissa paikoissa kuin 15 vuotta sitten, on kuitenkin suurempi potentiaali ns. katastrofaaliseen rikollisuuteen, terrorismin tyyppisiin hyökkäyksiin. Ja terroristit, ne jotka eivät välitä toisten ihmisten hengistä, jotka tappaisivat suuren määrän ihmisiä oman henkilökohtaisen aatteensa vuoksi – siihen on suurempi mahdollisuus kuin koskaan ennen teknologian ja heidän päättäväisyytensä vuoksi.

Niinpä tavallaan roikkuu jatkuva pelkopilvi, erityisesti teillä, ja teillä netissä kuuntelevilla, koska voitte tuntea sen. Voitte aistia sen. Se on melkein: "Milloin jotain pahaa tapahtuu? Milloin pohja putoaa?" Tunnette sen ikään kuin vatsakuopassa tai joskus sydämen tai kurkun alueella – "Mitä seuraavaksi?"

Se on vaikea tapa elää – murehtia jatkuvasti, mitä seuraavaksi, ja pyydän teitä vetämään vain syvään henkeä ja elämään omaa elämäänne parhaan kykynne mukaan ja mahdollisimman tietoisesti. Edes yrittämättä estää niitä, joilla on omat poliittiset, uskonnolliset tai taloudelliset agendansa, ja elämään omaa elämäänne ruumiillistuneen mestarin korkeimmassa muodossa. Se vaikuttaa eniten tällä planeetalla. Se lisää tietoisuustekijän, mikä puuttuu hyvin monista paikoista.

Kuten olen sanonut uudestaan ja uudestaan, suurin asia minkä voitte tehdä tämän planeetan hyväksi – itse asiassa tämän universumin, koko luomakunnan hyväksi – on olla se mestari, mikä todella oikeasti olette.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tälle.

Voisimme jatkaa ja jatkaa, mutta pointtini tässä on: totta vai havainto. On todella monia havaintoja. Kun todella aletaan katsoa asiaa, havainnot eivät välttämättä sovi todellisuuteen. Mutta luullakseni voitaisiin sanoa, että kaikki on havaintoa riippumatta siitä, mitä se on.

Niinpä pyydän teitä katsomaan omia havaintojanne – havaintoanne maailmasta, havaintoanne paikastanne maailmassa, havaintoanne valaistumisesta, havaintoanne siitä, mitä valaistumisen, ruumiillistuneen valaistumisen salliminen vaatii. On edelleen paljon havaintoja, että teidän on tehtävä kovasti töitä tai kärsittävä, että se on syvälle juuttuneena tuohon pikku huoneeseen, melkein kuin pikkuruiseen kaappiin ihmistietoisuuden talossa. Pikkuruisessa kaapissa joka on sullottuna sivuun, on ovessa sana "valaistuminen" hädin tuskin luettavissa. Ja tuossa pikkuruisessa varastossa on valaistumisen tai tietoisuuden perusta. Se on myös hyvin lähellä paljon, paljon suurempaa huonetta nimeltään filosofia. Mutta tässä pikkuruisessa, sivuun sysätyssä kaapissa on tietoisuus valaistumisesta – mitä se on.

Olemme kokoontumisissamme ja työpajoissamme pelanneet aiemmin peliä, missä sanon: "Mitä valaistuminen on?" Ja tehtyäni sitä monta vuotta lopetin tuon kysymyksen esittämisen, koska ei ollut hyviä vastauksia. Ei … No, oli joitain huonoja vastauksia, mutta erittäin harvoja hyviä vastauksia. Ja perimmiltään oikea vastaus on, että se on tunne. Valaistumista ei voi oikeastaan määritellä. Luullakseni voitaisiin määritellä valaistumisen nettotulos, se mitä ihmisosa saa – parempi elämä, terveempi keho, enemmän onnellisuutta, vaikka onnellisuus on todella huono havainto. Voisin sanoa joitain hassuja asioita onnellisuudesta.

Mutta koko tässä valaistumisjutussa on kyse myös havainnosta, siitä havainnosta, mitä teidän täytyy tehdä. Tässä piilotetussa pikkukaapissa on muutama tunnettu mestari, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen, mutta heidän tarinansa eivät ole kovin hyviä, kuten olemme puhuneet. Ne olivat täynnä kärsimystä. Ne olivat täynnä vastoinkäymisiä, yksinäisyyttä, ahdistusta ja lopussa oli – kenties voitaisiin sanoa – täydellinen romahdus tai kuolema. Ei kovin hyvä havainto.

Pyydän teitä katsomaan tuota totuutta ja havaintoa todellisuudesta. Pyydän teitä katsomaan sitten sitä tunnetta, mikä teillä on valaistumisesta. Tämä on asia, mikä on kaikkien muiden asioiden yläpuolella teidän useimpien elämässä. Tärkein asia, syynne tulla tälle planeetalle. Mutta kuitenkin siitä on edelleen kummallinen havainto – havainto, miten kovasti teidän on tehtävä työtä ja kaikkia filosofisia, uskonnollisia ja henkisiä opintoja päästäksenne siihen ja hyvin usein keskeneräisyyden, täyttymättömyyden, tyytymättömyyden tunne tai tunne, ettei tiedä vastausta, havainto, että jokin on edelleen pielessä, on edelleen jotain, mitä ette ole selvittäneet.

Monet teistä menevät illalla sänkyyn sanoen: "On edelleen jotain, mitä en tajua", kuin tämä olisi testi tai jonkinlainen sokkelo, minkä läpi teidän täytyy päästä. Sanotte edelleen itsellenne: "Mitä se on? Mitä se on? En ole aivan vielä perillä." On päiviä, jolloin tunnette ns. edistyvänne vähän, mutta hyvin usein sanotte: "Mitä en tee oikein?"

Se mitä ette tee oikein, on valaistumisen ajatteleminen – havaintonne valaistumisesta, havaintonne siitä, mitä täytyy tehdä ja millainen olette valaistuneena.

Rakkaat ystäväni, teidän ei oikeasti tarvitse tehdä mitään muuta kuin sallia. Mutta se on luultavasti yksi vaikeimmista asioista ihmiselle, koska on suuri taipumus sanoa: "Minun täytyy jatkaa kovaa yrittämistä. Minun täytyy tehdä jotain, kuten meditoida tai laulaa mantraa tai valella itseni öljyillä" tai jokin asia toisensa jälkeen. Ihmistietoisuudessa on osa, mikä ei voi hyväksyä, että voitte vain sallia valaistumisen. Teidän ei tarvitse pakottaa sitä. Teidän ei tarvitse tehdä töitä sen eteen. Ei ole mitään valta/voimapeliä.

Teidän ei tarvitse puskea sitä. Teidän ei tarvitse painia sen kanssa. Se ei ole mitään, minkä demonit tai pimeys tai edes saatana estää teiltä. Pimeys, teidän pimeytenne itse asiassa toivoo, että sallitte sen, koska se vapauttaa tuon pimeyden. Se vapauttaa tuon kärsimyksen ja tuon syvän sisäisen haavan.

Siis havainto ja totuus, havainto ja totuus valaistumisesta. Kuten ylösnousseet mestarit sanoisivat, havainto valaistumisesta on hyvin kaukana totuudesta, totuus valaistumisesta on hyvin lähellä juuri tässä ja nyt.

Okei, vedetään syvään henkeä. Siirrytään eteenpäin.

Toinen kysymys – mitä olette löytäneet?

Tämä on viimeinen kanavointimme, kokoontumisemme Löytäminen-sarjassa. Niinpä kysymys tänään on – Linda taas mikrofonin kanssa – mitä olette löytäneet tämän sarjan 11 osassa? Ja tarvitsen fläppitaulua täällä, jos voisitte. Mitä olette löytäneet? Ja Linda, kuka tahansa.

Meillä on ollut tämä Löytäminen-sarja. Tavallaan te valitsitte nimen, en minä. Mitä olette löytäneet? Ja se voi olla jotain onnellista tai surullista, hyvää tai huonoa – kuten sanottaisiin – sillä ei ole merkitystä. Mutta mitä olette löytäneet itsestänne? Kiitos, herrat (Larrylle ja Sartille, jotka toivat fläppitaulun) Carol Merrill (visailuohjelman isäntä) ja hänen apurinsa. Hyvä. Ole hyvä.

Mitä olet löytänyt, Edith?

EDITH: Olen saanut monia erinomaisia muistutuksia siitä, että minä olen mitä olen, olen olemassa ja olen luova suuri mestari.

ADAMUS: Kuulostaa hyvältä. Mitä se merkitsee? (Vähän naureskelua) Tuodaanpa se suppiloon. Tiivistetään se ja anna minulla alle kymmenen sanaa. Mitä olet löytänyt?

EDITH: Minä olen mitä olen.

ADAMUS: Hyvä. Ja olet löytänyt sen?

EDITH: No, olen saanut muistutuksia. Olemme työstäneet sitä ikuisuuden.

ADAMUS: Kyllä, niin olemme! (Naurua) Voi kyllä! Mistä tuo muistutus tuli?

EDITH: Sinulta. (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Tuliko se sinulta?

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Heräsitkö koskaan keskellä yötä ja sanoit: "Joo! Tajuan sen viimeinkin."

EDITH: Ei, nukun erittäin hyvin öisin.

ADAMUS: Okei. (Vähän naureskelua) Kokeillaanpa tätä eri kulmasta. Oletko koskaan ajanut autoa katua pitkin ja tiellä keskellä päivää yhtäkkiä todennut: "Tajuan sen! Minä olen mitä olen."

EDITH: No, tiesin se jo.

ADAMUS: Ai jaa. Okei, hyvä. Ja mitä löysit elämisestä tänä vuonna?

EDITH: (huokaisten) Liikaa puhuttavaksi tässä.

ADAMUS: Okei. (Adamus naureskelee) Yksi asia?

EDITH: No, tota … (hän pitää tauon)

ADAMUS: Ole varovainen. Olet "Mestarin muistelmia" –kirjassani. (Adamus naureskelee) Edith, olet ikoni.

EDITH: Olen kuin David. En halua mennä vessaan.

ADAMUS: Aivan. Voisimme mennä sinne yhdessä, jos haluat. (Adamus naureskelee ja joku yleisöstä nauraa) Edith, olet ikoni, kyllä.

EDITH: Sain vain hyviä muistutuksia. Minä … hmm … koska en tiedä, mitä kertoa … tarkoitan, etten voi sanoa "en tiedä". Katsotaanpa, hmm … minä vain …

ADAMUS: Hoipertelemme tuolla näppärällä reunalla. (Naurua)

EDITH: Se tuo …

ADAMUS: Hoipertelemme.

EDITH: Iloa.

ADAMUS: Iloa, kiitos. Olin juuri sanomassa: "Sano mitä tahansa!" (Lisää naurua) Tämä on hyvin, hyvin tosi toteamus. Silloin kun mestari epäilee, kun mestari ei pysty enää ajattelemaan, hän teeskentelee. Keksi mitä tahansa. Sano mitä tahansa. Iloa. Rakastan sitä, kiitos.

Tuntuuko hyvältä sanoa "iloa"?

EDITH: Kyllä. Kyllä!

ADAMUS: Kiitos! Näetkö, miten helppoa se on. Kaksi sanaa. Paljon iloa. Okei. (Hän huokaa ja kirjoittaa taululle) "Paljon iloa (paljon puhetta)". Okei. (Muutama naurahdus) Hyvä. Olet kirjassani. Muutan kyllä nimet. Joo, mutten sinun nimeäsi. (Adamus naureskelee)

Hyvä. Seuraava. Mitä löysit tänä vuonna?

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei. Löysin sieluni.

ADAMUS: Ai jaa, missä se oli?

SHAUMBRA 1: Hah, hah, hah. Aloin yhdistyä sen kanssa ja sitten yhtenä päivänä yhtäkkiä oivalsin, tunsin, että olin nukkunut koko elämäni …

ADAMUS: Ahaa, joo, joo.

SHAUMBRA 1: … ja tunsin herääväni.

ADAMUS: Joo, kumpikin on totta. Kyllä, kyllä.

SHAUMBRA 1: Tiedäthän, aloin aistia elämää.

ADAMUS: Mitä kieltä sielusi puhuu sinulle? Espanjaa tai ranskaa? (Nainen naureskelee)

SHAUMBRA 1: Ei.

ADAMUS: Useimmat sielut puhuvat nimittäin ranskaa. Olen vähän ennakkoasenteinen.

SHAUMBRA 1: Se on enemmän tunne.

ADAMUS: Tunne.

SHAUMBRA 1: Se on enemmän aistimus.

ADAMUS: Okei, kyllä.

SHAUMBRA 1: Se on enemmän tietämistä.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Ja sitten tavallaan olen hengittänyt sieluani kehoon enemmän ja enemmän ja enemmän ja tunnen alkavani integroitua ja olen todella hyvin innostunut. Yhtäkkiä minusta tuntuu, että voin nähdä valoa tunnelin päässä ja on mahdollista, että valaistun tässä elämässä.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Ja tiedäthän, minä …

ADAMUS: Mikä estäisi sinulta sen? Sanot "valoa tunnelin päässä", mutta tiedätkö mitä?

SHAUMBRA 1: Mitä?

ADAMUS: Se on …No, se ei ole juna, mutta on kenties uusi tunneli ja uusi valo sen jälkeen. Kenties tuo valo on vain katuvalon tyyppinen valo.

SHAUMBRA 1: En usko.

ADAMUS: Oletko varma?

SHAUMBRA 1: Voi, olen varma. (Nainen naureskelee)

ADAMUS: Koska emmekö ole käyneet tämän läpi … me. Etkö ole käynyt tämän läpi aiemmin? Paljon valoa tunnelin päässä, paljon lähestymistä, mutta …

SHAUMBRA 1: En ole koskaan kokenut tätä aiemmin.

ADAMUS: Okei, pidän tavastasi sanoa sen. Rakastan tuota intohimoa. Pysäytit minut.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 1: Ja haluan todella käyttää tämän tilaisuuden ja kiittää sinua, koska sinä …

ADAMUS: Olen tehnyt hyvin vähän.

SHAUMBRA 1: Ei, todella olet! Olet oikeasti opastanut minua tämän läpi ja kiitos sinun, alan …

ADAMUS: Voi jukra! Sinä teet kaiken. (Naurua, kun hän näyttelee hyvin vaatimatonta)

SHAUMBRA 1: Siis, eikä vain …

ADAMUS: Voi, kyse on täysin sinusta!

SHAUMBRA 1: Ei vain minusta.

ADAMUS: En voi ottaa siitä mitään ansioita.

SHAUMBRA 1: Niin kuin monet shaumbrat.

ADAMUS: Palkinto! (Adamus teeskentelee antavansa itselleen palkinnon, naurua)

SHAUMBRA 1: Meitä on joko joukko ja alamme …

ADAMUS: Voi, se on ok. Sinun ei tarvitse sanoa enempää. (Lisää naurua)

SHAUMBRA 1: Joka tapauksessa.

ADAMUS: Okei, Adamus. (Hän kirjoittaa taululle "Adamus", yleisö taputtaa)

SHAUMBRA 1: (naureskellen) Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

SHAUMBRA 1: Voinko saada halauksen sinulta?

ADAMUS: Toki! Jotain muuta?

SHAUMBRA 1: Oi, oi-joi.

ADAMUS: Suukko, suukko. (He halaavat) Kiitos. Hyvä. Meidän täytyy … Mestari nauraa. Meidän täytyy nauraa, täytyy nauraa. Hyvä.

Seuraava, sama kysymys. Mitä olet löytänyt tänä vuonna? Hyvää, huonoa, rumaa, mitä tahansa. Mitä olet löytänyt?

SUE: Halusin kertoa tarinan tänä aamuna peilin edessä ja osa minusta sanoi: "Haluan olla rokkitähti, aivan kuin Edith."

ADAMUS: Joo!

SUE: Tiedäthän. (Naurua ja vähän taputuksia) Ja …

ADAMUS: Katso, mitä olet luonut itsellesi, Edith. Tällä hetkellä ihmisiä ympäri maailmaa katselee sinua ja he rakastavat sinua. Olen tosissani. He rakastavat sinua, Edith, koska edustat hyvin monia – kysymykset ja vaarat, mutta kuitenkin läpimurrot ja kaunis viattomuus tästä heräämisestä. He näkevät, mitä käyt läpi, ja he ovat nähneet uurtamasi uran. Olet siis todella ikoni ja rokkistara, kyllä. (Vähän taputuksia)

SUE: Silloin tuli vastaus, että minä olen.

ADAMUS: Minä olen.

SUE: Minä olen.

ADAMUS: Kyllä.

SUE: Minä olen.

ADAMUS: Hyvä.

SUE: Ja se on kuin …

ADAMUS: Oletko tuntenut oikeasti sen tänä vuonna?

SUE: Kyllä, kyllä. Ja nauroin ja se oli kuin "kyllä, tajuan sen".

ADAMUS: Joo, hyvä.

SUE: Tajuan sen.

ADAMUS: Koska on "minä olen mitä olen". (Hän sanoo sen vaisusti)

SUE: Häh, mitä. Ei.

ADAMUS: Ja sitten on "minä olen!!" Ja silloin haluat sanoa sanat, ei koska ne ovat epämiellyttäviä, vaan se on kuin "Vi- …! (Naurua) Jessus! Miksei minulle kerrottu tätä aiemmin?!! Minä olen!" Ja sitten yhtäkkiä tämä koko nauhoitus ikään kuin soi äänennopeudella mielesi läpi kehoon. Ja sinä tavallaan sanot: "Voi! Muistan, kun Adamus oli kimpussani omalla äänelläni puhumisesta, sanomisesta "Käsken sinua palvelemaan". Pidin sitä silloin typeränä ja nyt tajuan sen. Ja muistan, kun Adamus sanoi: "Olen olemassa" ja pidin sitä kaikkien aikojen tyhmimpänä asiana. Koirani on olemassa ja minä sanon "olen olemassa". Nyt tajuan sen!"

SUE: Olen olemassa.

ADAMUS: "Tajuan sen!"

SUE: Joo.

ADAMUS: Kyllä.

SUE: Ja on kiva huutaa autossa. (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Niin on, niin on. Erinomaista. Okei, kaksi vielä. Mitä löysit tänä vuonna? Ole hyvä.

KERRI: Löysin … Löysin, että minulla on merkitystä, että voin rakastaa itseäni enkä tarvitse mitään itseni ulkopuolelta.

ADAMUS: Maaakyoa!

KERRI: Mitä?!

ADAMUS: Makyoa.

KERRI: No, on se parempi kuin "en tiedä". (Naurua) Keksin jotain!! (Naurua ja taputuksia)

ADAMUS: Löysit, miten kierretään kysymykseni. Se on hyvä juttu.

KERRI: Minä, minä …

ADAMUS: Siis (kirjoittaen taululle) "Adamus x 2". Kertaa kaksi. Olet löytänyt. Hienoa, ja se on saavutus.

KERRI: Mikä oli saavutus?

ADAMUS: Minun kiertämiseni. Sen sijaan että sanoit "en tiedä" ja jouduit menemään vessaan.

KERRI: En tee sitä uudestaan. Otin niin paljon paskaa naisilta.

ADAMUS: Kyllä.

KERRI: He olivat pettyneitä minuun.

ADAMUS: Joo, ei ole tarkoitus leikkiä sanoilla, mutta kyllä. (Naurua) Joo, hyvä. Löysit siis, miten ainakin …

KERRI: Ainakin.

ADAMUS: … seistään mestarin edessä. Sinäkin olet kirjassani.

KERRI: Ai oikeasti?

ADAMUS: Joo, joo.

KERRI: Suosikkisi, mitä?

ADAMUS: Kyllä. Voi, en sanonut … (Lisää naurua)

KERRI: Se on vale. Älä valehtele.

ADAMUS: Panit minut sanomaan sen.

KERRI: Aivan, aivan.

ADAMUS: Ymmärsit, miten seistään mestarin edessä.

KERRI: Helvetti, joo.

ADAMUS: Kyllä, ja siksi …

KERRI: Pidän puoleni sinua vastaan.

ADAMUS: Ja siksi puolustat itseäsi.

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä. Voinko olla hyvin rehellinen?

KERRI: Voi luoja, joo, se on ok.

ADAMUS: Voi luoja, heidän pitäisi vain sanoa "ei". Olet oppinut – ja opettelet edelleen, harjoittelet edelleen – mutta olet oppinut puolustautumaan tuota kakaramaista pikkutyttöä vastaan …

KERRI: (kuiskaten) Voi, haista vittu. Okei, mutta kyllä, kiitos.

ADAMUS: … sisälläsi. Ja olet oppinut, ettet anna tuon aspektin juoksuttaa sinua …

KERRI: Käskin sitä matkalla tänne pitämään - p.t.k. Sanoin sen.

ADAMUS: Voit sanoa sen ääneen.

KERRI: Pidä turpasi kiinni jo.

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Se ei ole minun.

ADAMUS: Ei, mutta …

KERRI: Eikö?

ADAMUS: Mutta sen sinulta vaati lopultakin sanoa: "Ei enää, minä olen" ja olla antamatta tuon pienen, pilalle hemmotellun ja erittäin loukkaantuneen pikkukakaran jatkaa elämäsi pyörittämistä.

KERRI: Okei, kiitos.

ADAMUS: Kiitos. (Vähän taputuksia) Mutta eikö tunnu hyvältä …

KERRI: Kyllä!

ADAMUS: … sanoa …

KERRI: Tiesin olevani kakara ja pilalle hemmoteltu. En …

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei. Lopeta. Sinä et ole.

KERRI: En ole enää.

ADAMUS: Se on totta.

KERRI: Tiesin, että …

ADAMUS: Tuo aspekti joka pyöritti elämääsi – tuo pilalle hemmoteltu pikkukakara – pelkäsi itse asiassa helvetisti elämää ja mitä seuraava hetki toisi. Se pelkäsi olla yksin, mutta sillä oli kuitenkin aina kurjaa monien muiden seurassa …

KERRI: Jeesus Kristus, anna tulla vaan. Päästä se kaikki ulos. (Naurua)

ADAMUS: Jeesus on jossain muualla tänään. Hän hoitaa toista asiaa. Olet vain sinä ja minä.

Mutta oli varsinainen löytö sanoa viimeinkin: "En tarvitse sitä enää." Ja ystäväni, elämässänne ei ole toisia ihmisiä, jotka tekevät teidät hulluksi – se olette te itse. Se ei ole perheenjäsenet tai ystävät. Se olette te ja te teette itsenne hulluksi.

Ja ensinnäkin, vaatii tiettyä selkeyttä tunnistaa, että "sinä" on monia, monia asioita, monia, monia aspekteja, että "sinä" ei ole vain tuo sumuinen, tavallaan iso kaikkien eri tunteiden, tuntemusten, ajatusten ja ohjeiden sotku, että teissä on monia eri puolia tai säteitä, mutta älkää antako minkään puolen tai säteen – erityisesti jos se on toimimaton säde – pyörittää koko show'ta. Vasta sitten löydätte, että te pyöritätte show'ta joka tapauksessa.

No niin, sinulla on valtavaa päättäväisyyttä, valtavaa draivia ja jääräpäisyyttä ja käytät sitä lopultakin etkä anna tämän aspektin käyttää sitä. Ja silloin asiat elämässäsi muuttuvat, rakas ystäväni. Voit puhua siitä, ettet kenties tee elämäsi intohimoa, sitä mitä todella haluat tehdä ihmisten kanssa yltäkylläisesti, koska olet antanut tuon pikku kakaran pyörittää asioita. Ei enää.

KERRI: Tiedätkö, miten monet naiset täällä sanovat: "Lopultakin hän sanoi tuolle pahasisuiselle ämmälle sen, mitä olen halunnut sanoa!"

ADAMUS: (nauraen) No, miehet myös. (Naurua)

KERRI: Joo, juuri niin! Lopultakin!

ADAMUS: Mutta vielä enemmän miehet, luulisin.

KERRI: Voi no, he …

ADAMUS: Lakatkaa nyökyttelemästä, hyvät herrat. (Lisää naureskelua) Hyvä, erinomaista, kiitos. Voi, joitain läpimurtoja täällä.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä. Viimeinen vastaus. Mitä löysit?

CAROL: Yhdentymisen.

ADAMUS: Yhdentymisen. Hyvä, pidän siitä. Ja mitä löysit siitä? Mikä yhdistyi?

CAROL: Siis kuvana, jos olisi kaksi polkua ja ne yhdistyvät – ihmisosani toisella ja muu osani toisella. Polut yhdistyvät. Ensimmäisenä tulet tietoiseksi, että on toinen polku, mutta sitten tiedostat, että ne yhdistyvät. Eikä tarvitse mennä tuolle toiselle polulle … ne yhdistyvät. Nyt ne ovat hyvin lähellä, niin lähellä, että voi pitää kädestä toisella polulla olevan kanssa.

ADAMUS: Kyllä!

CAROL: Se on upeaa!

ADAMUS: Kyllä!

CAROL: Ja ensin piditte kädestä tuossa ulottuvuudessa. Mutta nyt kuljet ihmisenä. Tavallaan "pidät kädestä minua, joka kulkee täällä maan päällä". Näin lähellä se on. Siis pointtina on, että se on täällä, ja niinpä kun sanot "rentoudu", se ei ole kuin: "Okei, sinun on tehtävä jotain, plaa, plaa, plaa …"

ADAMUS: Aivan. Voi, on taipumusta ajatella niin.

CAROL: Ai jaa!

ADAMUS: Joo, joo.

CAROL: On paljon stressiä, mutta sanot vain: "Ei, se on luonnollista. Pidätte jo kädestä. Mikä on siis ongelma? Saavutte tuohon pisteeseen yhdessä."

ADAMUS: Kyllä. Kysymys: milloin aiotte lakata pitämästä kädestä ja rakastelette?

CAROL: Joo! Sen haluan tietää. Mutta sitten mieli! Mieli! (Adamus naureskelee) Jos aloitan sen enkä rentoudu, niin mieli: "Mitä minun täytyy tehdä? Miten teen sen? Miksi en rakasta itseäni? Miksi en ole jo valaistunut?" Ja sitten: "Olet jo valaistunut." Olen tavallaan: "Ok, ok, mutta milloin se toteutuu täällä maan päällä?" Mutta älä puske, joten.

ADAMUS: Luulen, että se on toinen luku Mestarin muistelmissani.

CAROL: Luku? Se on kokonainen kirja!

ADAMUS: Tiedäthän: "Kädestä pitämisestä rakasteluun".

CAROL: Kyllä!

ADAMUS: Ja tuon suuren askeleen ottaminen, salliminen.

CAROL: Kyllä.

ADAMUS: Puhun tietysti itsensä rakastamisesta.

CAROL: Itsensä, juuri niin.

ADAMUS: Ja voit pitää kädestä pitkän aikaa, mutta jonkin ajan kuluttua se on kuin "pus kii", tiedäthän.

CAROL: Joo, se on "pus kii!"

ADAMUS: Pelkkää puhetta, ei toimintaa, joo.

CAROL: Okei! (He nauravat)

ADAMUS: Pelkkää ajattelua, ei integroitumista.

CAROL: Miten olisi ainakin pussaaminen?!

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

CAROL: Jotain!

ADAMUS: Hyvä.

CAROL: Joo.

ADAMUS: Erinomaista. Rakastan tätä. Rakastan tätä tarinaa. Hyvä.

Kolmas kysymys – mitä olisitte toivoneet löytävänne?

Okei, seuraava kysymys, ja tämä on johdatteleva kysymys – johdattelee teitä ja seuraavaan osaan. Mitä olisitte toivoneet löytävänne, mutta ette löytäneet? Mitä olisitte toivoneet löytävänne, mutta ette löytäneet? Hmm, aha.

JANE: Aha.

ADAMUS: (kuiskaten) Keksi jotain. Teeskentele. (Vähän naureskelua)

JANE: Olisin halunnut löytää aiemmin sen, mitä löysin.

ADAMUS: Joo, pidän tästä. Pidän tästä. Kyllä, tavallaan zen-mäistä. Joo, kyllä. Halusit löytää … Miten paljon aiemmin?

JANE: Elämiä sitten. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Miksi?

JANE: Koska olisin nauttinut elämästä paljon enemmän.

ADAMUS: Ahaa!! Rakastan tätä. Rakastan tätä. Lämmitit Cauldren sydäntä. Hänellä on kuitenkin suuri syylä sen päällä. (Muutama naurahdus) Kyllä. Ei siksi, että on kilpailua, että yrität lyödä toiset valaistumisessa tai mitään, vaan olisit voinut vain nauttia elämästä vähän enemmän.

Itse asiassa tulet katsomaan taaksepäin ja sanot: "No, se oli tavallaan hauskaa, kaikki nuo hullut asiat, kaikki nuo kahjot hetket ja kaikki stressi ja pelko." Mutta kieroutuneella tavalla se oli tavallaan hauskaa, muuten et olisi tehnyt sitä. Joo.

JANE: Totta.

ADAMUS: Totta. Mutta joo, tietyssä pisteessä siitä tulee vanhaa. Siitä tulee tylsää.

Osa … Ihmiselämä tarjoaa hyvin paljon, mutta osa haastetta on, että sillä on taipumusta joutua malleihin, uriin ja toistaa itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja sitten ihmiset sanovat: "En tiedä, miten pääsen ulos. En tiedä." Ja sitten he vain odottavat eikä mitään muuta tapahdu, paitsi muodostuu suurempi ura. Ja vaatii erittäin rohkeaa, urheaa, pöyristyttävää ja uskaliasta ihmistä sanomaan: "Ei enää. Ei enää. Olen valmis sen osalta."

Sanotte "ei enää", mutta sitten tapahtuu outo asia ja ihmisitse, pikkuitse tulee sisään ja sanoo: "No, nyt minun on tehtävä jotain." Ei, olette jo tehneet sen sanomalla "ei enää". Silloin kun todella tarkoitatte sitä, kun todella oikeasti tarkoitette sitä – "ei enää" – se muuttaa koko tietoisuusmääränne, sen tietoisuusmäärän mitä pystytte hyödyntämään ja käyttämään jokapäiväisessä elämässänne. Se on kuin suuri magneetti, joka vetää puoleensa energiaa. Se tuo energiaa, mikä automaattisesti muuttaa kaikki nuo asiat elämässänne.

Monta kertaa pieni ihminen sanoo: "Joo, mutta se ei tapahtunut naps! tuosta vaan." No, ei. Joskus se tapahtuu armollisesti. Joskus paljon muita energioita monissa muissa ulottuvuuksissa ja myös monia muita ihmisiä on järjesteltävä. Mutta todellinen mestari vetää syvään henkeä ja sanoo: "Työni on tehty. Minulla on syvä sitoutuminen. Sanoin "ei enää" ja siksi odotan, että kaikki muuttuu, eikä minun tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia elämästäni."

JANE: Joo.

ADAMUS: Siis upeaa. Kyllä, ole hyvä ja nauti elämästäsi.

JANE: Kyllä, kiitos.

ADAMUS: Ehdottomasti, kiitos. (Taputuksia)

Mitä olisit toivonut löytäväsi tässä Löytäminen-sarjassa? Koska sinulla on vielä tilaisuus. Meillä on 47 minuuttia jäljellä sen löytämiseen. Mitä olisit toivonut löytäväsi? (Seuraava henkilö irvistää, kun Linda antaa hänelle mikin) Hän on vain viestintuoja mikrofonin kanssa.

Voisinko pysäyttää hetkeksi, koska aioit ajatella liikaa tässä. Voisitteko vain tuntea energiaa hetken? Se melkein kihelmöi. Se on hyvin kaunista, hyvin todellista täällä ja toivottavasti myös kaikilla katselijoilla. Joo, okei.

SUSAN: Toivon, että olisi löytänyt vapauteni aiemmin.

ADAMUS: Vapauden, hmm. Ja mitä olisi tehnyt sillä, jos olisit löytänyt?

SUSAN: Kaikkea. (He naureskelevat)

ADAMUS: Hyvä. Onko jotain syytä, miksi se vei näin kauan?

SUSAN: Vanhat tarinat, vanhat mallit, vanhat tavat, vanhat …

ADAMUS: Vanha paska.

SUSAN: … kahleet, jotka ostin edelleen.

ADAMUS: Myös monista muista ihmisistä huolehtiminen.

SUSAN: Joo.

ADAMUS: Joo, joo, joo. Se on vaikea rasti, monista muista ihmisistä huolehtiminen. Sitä kutsutaan "viivytetyksi valaistumiseksi". "Odotan, kunnes kaikista muista on huolehdittu." No, tuollaisella havainnolla vedätte ainoastaan elämäänne lisää tarvitsevia ihmisiä. Ja huolehditte monista muista ihmisistä ja todella viivytätte tai lykkäätte tai mitä tahansa, omaa valaistumistanne. Ja perimmiltään sitä valaistuminen on – vapautta. Viittaan korkeampaan itseen tai kultaiseen enkeliin tai mihin tahansa – se on oikeasti vain vapaa Itse, ja ihmisitse on tavallaan pikkuitse, vangittu itse. Ja hassu asia on, että voitte olla kumpikin vain vetämällä syvään henkeä ja valitsemalla.

Mutta useimmat ihmiset eivät tee sitä. He eivät vedä syvään henkeä. He ajattelevat sitä. He ajattelevat ja sitten haluavat harkita: "No, katsotaanpa. Pikkuihmisitseni, vapaa Itsen- …" He joutuvat tähän mielen hetteikköön eivätkä koskaan tee sitä. He ajattelevat tehneensä.

Minulle on tullut tässä elämässä shaumbra-kokoontumisiimme ihmisiä, jotka ovat edellisissä elämissä luulleet tehneensä valinnan. Ja sitten he ovat vihaisia minulle, koska he sanovat: "No, sitä ei tapahtunut. Se ei toiminut." Ja – yksi luku Mestarin muistelmissani – itse asiassa he eivät koskaan tehneet valintaa.

"Ai jaa", he sanovat. "Kyllä tein valinnan. Tein yltäkylläisyysvalinnan." Ei, ajattelit yltäkylläisyyttä ja uneksit vähän yltäkylläisyydestä. Mutta havaintosi oli, että kaikilla muilla oli rahaa ja sinulla ei ollut etkä ollut vapaa ja he käyttivät hyväkseen sinua. Et siis koskaan tehnyt valintaa. Ajattelit sitä ja tavallaan ajattelit, miten kivaa se olisi, mutta sitten lähdit ulos mysteerikoulun ovesta, luokan ovesta – mikä tahansa se olikin – ja palasit takaisin vanhoihin tapoihisi.

Siis vapaus – se tulee tuon valinnan tekemisen myötä.

SUSAN: Mm hmm.

ADAMUS: Joo.

SUSAN: Joo.

ADAMUS: Niinpä olen iloinen, että olet … On vaikea antaa muiden ihmisten mennä. Todella vaikeaa ja ymmärrän sen oikeasti. Saada heidät ottamaan vastuu omasta elämästään. Ja sinä olet – sinä, te kaikki – olet ollut niin ohjelmoitu tarpeeseen huolehtia toisista ja tietysti pitämään huolta ensin tosista. Se on hyvin, hyvin vanha, mutta voimakas dynamiikka tällä planeetalla. Ja on syyllisyyden tunnetta, kun sanotaan: "Ei, vaan pidä huolta itsestäsi. Kuluta rahat itseesi. Ota aikaa itsellesi. Rakasta itseäsi." Ja sitten tulee tämä välitön ajatus: "Joo, teen sitä vähän enemmän kuin ennen." Ei, vaan tavallaan se on, että teet sen täysin tai unohdat sen, koska muuten olosi on aina kurja. Yrität huolehtia toisista, yrität huolehtia itsestäsi ja epäonnistut kummassakin. Tee se täysin. Kiitos.

SUSAN: Joo. Ja nyt paljon uusia asioita alkaa avautua minulle, koska olen tehnyt tuon valinnan ja jättänyt vanhan elämäni. Uusi intohimo kuplii sisälläni ja uusia tilaisuuksia, uusia ovia avautuu, yltäkylläisyyttä. Sain sen tehtyä.

ADAMUS: Ja sitten ajatus on: "Miksi en tehnyt tätä aiemmin?"

SUSAN: Mm hmm.

ADAMUS: "Miksi en tehnyt?" Joo. Ja sitten vaikea kohta on, toinen osa sitä on, että kun alat tehdä sitä, yltäkylläisyyttä, tilaisuuksia ja kaikkea muuta tulee, mutta voi olla vähän yksinäistä, koska suurin osa ihmisistä joiden kanssa olet ollut tekemisissä, ovat edelleen tuossa toisessa ulottuvuudessa, tuossa toisessa tietoisuudessa. On vähän yksinäistä, mutta se muuttuu, kun useammat ja useammat ihmiset vetoavat itseensä oman makyonsa vuoksi ja ymmärtävät, milloin se on todellinen häiriötekijä, ja lopulta sallivat oman vapautensa. Ehdottomasti.

Vapaus on edelleen suurin tämän planeetan kohtaama ongelma. Suurin ongelma ja ihmiset puhuvat vapaudesta, mutta hyvin harvat oikeasti ymmärtävät, mitä se on. He luulevat vapautta kyvyksi käydä jossain toisessa kaupassa tai saada tällainen tai tuollainen työpaikka. Se ei ole vapautta. Se ei ole vapautta. Vapaus on itsensä rakastamista, vastuun ottamista itsestä ja vain sallimista. Joo, hyvä. Vielä yksi.

Mitä olisit toivonut löytäväsi tänä vuonna, muttet löytänyt?

KATHLEEN: (pitäen tauon) Löysin, että kokonaisuuteni on maadoittunut tänne, rakastan itseäni täysin ja annan oman itseni loistaa.

ADAMUS: Hyvä. Mitä et löytänyt?

KATHLEEN: Niinpä en …

ADAMUS: Mitä olisit toivonut…

KATHLEEN: Tantra-kumppanin.

ADAMUS: Tantra. Oi, se on hyvä. Joo, tantra-kumppanin.

KATHLEEN: Jonkun jonka kanssa jakaa energeettisesti.

ADAMUS: Joo. Onko vapaaehtoisia? (Vähän naureskelua) He ovat kaikki liian ujoja. (Adamus naureskelee) Ei, vaan itse asiassa se on erittäin, erittäin hyvä juttu. Nimittäin tässä oli kyse löytämisestä ja … Pääsimme puhumaan kehosta ja biologiasta, kumppanin saamisesta jakamaan sen – uskomatonta.

Siis osa ongelmaa – kuten juuri sanoin - on yksinäisyys, vähän sitä, koska ei ole vielä paljon olentoja, jotka ovat valmiita. Seksissä on hyvin paljon kyse energiaepätasapainosta – valitettavasti – tai puutteellisuudesta. Mutta hyvin usein se ei ole vapaata jakamista. Siihen liittyy hyvin paljon syyllisyyttä. Hyvin monia estoja.

Minulla on sinulle kuitenkin kumppani. Minulla …

KATHLEEN: Missä?

ADAMUS: Hän pitää mikrofonia. (Adamus naureskelee)

KATHLEEN: Tiedän sen. Omistan sen.

ADAMUS: Hyvä.

KATHLEEN: Mutta joo, silti jonkun saaminen fyysisesti lähelle jakamaan sen.

ADAMUS: Kyllä, voisit myös saada.

KATHLEEN: Rakastan itseäni todella täysin.

ADAMUS: Kyllä, se on hyvin tärkeää. Hyvin tärkeää. Ja läpimurto, löytö siinä on, että yksilö voi todella jakaa fyysisellä ja henkisellä tasolla avoimesti ja vapaasti vain, silloin kun hän rakastaa itseään avoimesti ja vapaasti. Hyvä.

LINDA: Kathleen siis sanoo, että hän on sinkku ja vapailla markkinoilla. Muuten, hän on Crimson Circlen Facebookissa. (Vähän naureskelua)

ADAMUS: (naureskellen) Joo, joku luultavasti aloittaa shaumbra-tantran. Kyllä. Siis kiitos.

Vedetäänpä syvään henkeä, kun siirrymme varsinaiseen ytimeen, varsinaiseen …

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Linda luuli, että olimme jo valmiita. Ei, ei, ei. Me vasta lämmittelemme. Mennäänpä sen varsinaiseen ytimeen, mitä varten olemme täällä tänään.

Kaiko

Tämä oli Löytäminen-sarja ja monet teistä löysivät eri asioita, paljon siitä on edelleen älyllistä. Se edelleen leijuu täällä: "Minä olen, minä olen olemassa", mutta te ette ole tunteneet sitä. Ette ole oikeasti kokeneet siihen pisteeseen saakka, että se olisi kuin rakastelua itsenne kanssa. Se olisi kuin fyysinen, henkinen ja älyllinen massaorgasmi. Ja jos ette löytäneet sitä tänä vuonna, no, teillä on vielä noin 36 minuuttia sen tekemiseen.

Osa ongelmaa, haastetta on kenties keskinkertaisuus, omahyväisyys ja valaistumisen ajatteleminen sen sijaan, että on intohimoinen siitä. On eräs sana, minkä aion laittaa shaumbra-sanastoon – sana mikä kuulostaa vähän tutulta. Tuo sana on "kaiko", kirjoitetaan tai lausutaan myös "kaiho". Mutta pidän enemmän kaikosta, koska joku tekee pilaa sanasta kaiho ja vääntää sen joksikin. Joo, sinä. (Linda nauraa ja yleisö nauraa) Minun ei tarvitse olla selvänäköinen tietääkseni, että hetken kuluttua hän sanoo: "Eikö se kuulosta kovasti "reiältä"?" (Lisää naurua) Siis pelkästään sinun vuoksesi minun oli keksittävä uusi sana, kaiko.

LINDA: Okei-ho. Okei-ho. (Hän kikattaa)

ADAMUS: Kaiko. Kaiko on intohimoa. Kaiko on syvää ja merkityksellistä. Kaiko on melkein räjähtävää. Ja monet teistä eivät löytäneet kaikoa kaikista niistä upeista asioista huolimatta, joita ehkä löysitte. Kaiko on tuo intohimo sisällänne, mutta olette sementoineet sen. Olette sinetöineet sen. Olette laittaneet teräsovet sen ympärille. Olette piilottaneet sen. Olette tukahduttaneet sen. Panitte sen matalaksi ja sitten ajattelitte sitä liikaa niin, että se näytti hävinneen.

Kaiko on tuo syvä pohjakerros, tuo intohimo mikä menee niin syvälle, että pelkäätte päästää sen ulos (puhuen hyvin intohimoisesti). Kaiko – syvä sisäinen totuus. Se on karjuva leijona, mutta olette oppineet tukahduttamaan sen. Opitte panemaan sen matalaksi, muuttamaan sen maksimissaan kissanpennuksi. Ja sitten sanotte, että olette henkinen, haluatte valaistua, kun koko ajan päädytte keskittymään sellaisiin asioihin, kuin yltäkylläisyys, kumppani, hemmetin terveys ja kaikki muu, koska olette tukahduttaneet kaikon.

Olette kätkeneet tämän kaikon, tämän syvän tunteen, koska jos ette olisi tehneet sitä, ette istuisi täällä. Tanssisitte parkkipaikalla kaikkien muiden istuessa täällä. Teillä olisi niin paljon poltetta, intohimoa ja innostusta, että te ette pystyisi hillitsemään sitä, hädin tuskin pystyisitte hillitsemään sen kehoon. Kaiko ajaisi demonit pois mielestänne, aspektit kauas teistä – tuo syvä intohimo. Mutta sen sijaan olette tyytyneet omahyväisyyteen ja keskinkertaisuuteen valaistumisessa.

"Otamme muutaman askeleen joka kuukausi matkan varrella. Opimme vähän lisää. Löydämme vähän lisää", ja minä sanon: ei helvetissä. Kyse on tuon intohimon antamisesta tulla ulos, sen antamisesta tulla esiin.

Elämässänne ei pitäisi olla mitään tärkeämpää kuin vapautenne ja valaistumisenne. Ei työnne, ei perheenne, eivät lapsenne, ei terveytenne, ei statuksenne, eivät mitkään prenikat rinnassanne. Mikään ei ole tärkeämpää, siihen pisteeseen saakka, että sanon se olevan sellaista, kun ennen mysteerikouluissa otin oppilaita tukasta – mitä en tee täällä – ja pidin heidän päätään veden alla, kunnes he olivat kohta vetämässä viimeisen kerran henkeä tässä elämässä. Sitten vedin heidän päänsä vedestä – tätä pystyi tekemään ennen lakimiehiä. (Naurua) Vedin heidän päänsä vedestä ja sanoin: "Millaista oli haluta hengittää niin epätoivoisesti ja mennä mielen tuolle puolen yrittämättä selvittää, mitä tapahtui ja minkä oppitunnin yritin opettaa? Millaista tuollainen epätoivo oli, tuo päättäväisyys saada henkeä? Se on ainoa asia, millä oli merkitystä." Ja he sanoivat: "Kyllä, vain sillä oli merkitystä. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Halusin vain hengittää, jotta voin elää." Ja sanoin: "Nyt olet alussa, kaikon ymmärtämisen aivan alussa." Tuon intohimon, tuon karjuvan intohimon, mikä on hyvin syvällä teissä jokaisessa, mutta olette jotenkin onnistuneet kätkemään sen.

On annettava teille kunnia sen piilottamisesta niin hyvin. Jonkin joka on niin kaikenkattavaa, joka on niin suurta ja niin karjuvaa. Annan teille kunnian siitä, että olette jotenkin onnistuneet tukahduttamaan sen. Mutta tiedättekö mitä? Se on edelleen siellä. Se on edelleen siellä. Ja se teidän olisi pitänyt löytää tänä vuonna. Tuo karjuva ja huutava intohimo omaa vapauttanne kohtaan, koska vain Jumala tietää, miten kauan siitä on, kun teillä on ollut vapaus. Miten kauan siitä on, kun olette olleet tyytyväinen itseenne, onnellinen itsenne kanssa. Miten kauan siitä on, kun kaikki vain tapahtui elämässänne synkronistisesti, vaivattomasti ja helposti. Mutta kuitenkin jatkatte kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen ja elämästä toiseen jonkinlaisessa henkisessä omahyväisyydessä.

Usein mietin, onko tuo omahyväisyys ja keskinkertaisuus itsenne osalta pahempi asia kuin täysi tiedostamattomuus. Mietin joskus, onko parempi pysyä tietoisesti unessa, kunnes olette todella oikeasti valmis heräämään, koska mitkä askeleet voisivat olla kurjempia kuin pikkuaskeleet valaistumiseen.

Nuo pikkuaskeleet sattuvat, ovat tuskallisia, aiheuttavat kaikki tunteet, tuntemukset ja hämmennyksen. Tuo keskinkertaisuus, tuo jonkin vähemmän sietäminen kuin täydellinen vapaus ja valaistuminen tekee polusta ja matkasta hyvin vaikeaa.

Kenenkään teistä ei tarvitse sietää sitä. Kukaan ei kontrolloi teitä. Ja jos luulette kontrolloivan, tarkastelkaa omaa perspektiiviänne. Kukaan ei estä teiltä valaistumista. Kukaan ei pidättele teitä – ei edes massatietoisuus, ei lainkaan. Se on omahyväisyys. Se on halukkuus vain raahustaa eteenpäin.

Rakkaat ystäväni, se sattuu. Se on tuskallista. Minulle on tuskallista katsoa. Minulle on tuskallista joutua keksimään uusia temppuja joka kuukausi yrittäessäni saada ajanvietettä, yrittäessäni saada jotain liikkeelle.

Kaiko on intohimoa, mikä ei halua mitään muuta kuin oman valaistumisensa.

Pyydän teitä vetämään kunnolla syvään henkeä ja tuntemaan sitä. Antakaa sen tulla esiin.

(Tauko)

No, se oli melko kurja esitys. (Muutamia naurahduksia) Yritetäänpä uudestaan.

Kaiko tai kaiho merkitsee syvää kaipausta, syvää kaipausta, sielukasta kaipausta, hyvin syvää ja voimakasta kaipausta. Se on halua ja intohimoa. Se ei ole ihmisluonteen ahneutta. Se ei ole vain paremman elämän haluamista. Se on tämän vapauden haluamista tai muuten ei eletä lainkaan. Ei eletä.

Ja miten moni teistä on ollut niin rohkea ja uskalias, että on sanonut: "En välitä hetkenkään elämisestä, jos se ei tapahdu vapaudessa. En välitä, jos kuolen." Eikä teidän pitäisi. Teidän ei pitäisi. Vapauden pitäisi olla tärkeämpää kuin kaikki nämä säännöt, määräykset, omahyväisyydet, ajattelut ja "mitä-jossit". "Kuolisin mieluummin tällä hetkellä kuin eläisin hetkeäkään rajoittuneisuudessa." Näin sen pitäisi olla, mutta kukaan teistä, jonka voin nähdä, ei ole vielä siinä. Ajattelette sitä. Luulette tehneenne päätöksen ja valinnan valaistumisesta ja vapaudesta ja rakkaat ystäväni, se on hyvin hatara. Siinä ei ole intohimoa. Se on hyvin paljon ajatuksia ja ajattelua, asioiden pohdiskelua ja raahustamista, myönnytysten tekemistä ja omahyväisyyttä.

Minun on paljon helpompi katsoa niiden ihmisten tekojen yli, jotka eivät ole hereillä, jotka eivät ole edes maistaneet Henkeä ja vapautta. Minun on paljon helpompi katsoa heidän tasapainottomuutensa ja heikkoutensa yli kuin jonkun teidän silmiin, joka tietää paremmin, joka on istunut näillä tunneilta aikakaudesta toiseen, joka kutsuu itseään opettajaksi ja joka luulee olevansa henkinen, mutta missä on kuitenkin kaiko? Missä on tuo syvä ja karjuva sisäinen polte, jolloin millään muulla ei ole merkitystä? Ei millään. Ja vasta sitten kun pääsette siihen, ymmärrätte valaistumisen ja vapauden.

Muuten se on peliä. Se on peliä, mitä voitte pelata pitkän aikaa – ajatellen, että olette tehneet valinnan, ajatellen, että olette tehneet jonkinlaisen löydön, kun todellisuudessa olette kaivaneet itsellenne vain syvemmän kuopan. Olette vain laittaneet kiiltoa päälle, maalanneet ja lakanneet sellakalla tämän todellisen sisäisen intohimon nimeltään kaiko. Millään muulla ei ole merkitystä. Ei perheellä, ei hengellä, ei terveydellä – ei millään. Silloin alatte olla tosissanne itsenne kanssa.

Silloin emme kuule paljon makyoa tässä huoneessa. Silloin ei ole paljon sanoja ilman … Tunnetteko joskus sanoja ilman tunnetta? Ilman merkitystä? Kuin matkimista tai papukaijana olemista, jonkin sanomista, mutta no, te luulette, että on oikein sanoa jotain.

Jos haastan teidät kaikon kera, annatte takaisin ja sanotte: "Haista vittu, Adamus" ja tuntisin sen ja lakkaisin kiusaamasta teitä. Todellisen kaikon kera tanssisitte. Säteilisitte. Säteilisitte. Karjuisitte. Olisitte täällä edessäni sanomassa: "Adamus, mennään eteenpäin. Olen kyllästynyt kaikkeen tähän puheeseen. Olen kyllästynyt …"

LINDA: Adamus! Mennään eteenpäin! (Yleisö hurraa ja taputtaa)

ADAMUS: Kiitos! Kiitos!

Vapaus (hän sanoo vaisusti, sitten naureskelee). Vapaus (taas vaisusti). Ei, vaan se on VAPAUS! NÄIN!!!! (Yleisö huutaa "vapaus!")

Kuulen sen nyt ja kuulen suuret sananne, mutta milloin aiotte oikeasti tarkoittaa sitä? Kuulen: "Voi kyllä, vapaus. Haista vittu, Adamus", mutta milloin aiotte oikeasti sanoa sen? Ja milloin aiotte sanoa sen itsellenne? Aa, on yksi asia käskeä minut painumaan vittuun, mutta käskeä itsenne. (Muutama naurahdus) Käskeä itsenne …

KERRI: Minä käskin.

ADAMUS: … intohimoisesti. Tavallaan, et oikeasti.

KERRI: Ei, vaan oikeasti.

ADAMUS: Ei, et kovin paljon.

KERRI: Ei, vaan oikeasti!

ADAMUS: Se oli tukahdutettua. Se oli piilotettua. Se oli, se oli …

KERRI: Haista vittu! Sanoin sen! Okei! Sanoin sen.

ADAMUS: Siinä tuo pikku tyttö huutaa minulle. Haluan kuulla sinun huutavan minulle.

KERRI: Mitä haluat minun sanovan nyt? (Adamus huokaisee) Pidä turpa kiinni jo!

ADAMUS: Pidän tästä. Pidän tästä! Ja eikö tuntunutkin hyvältä?

KERRI: Se tuntuu upealta. Rakastan sanoa niin. P.T.K. (Adamus naureskelee) Haluan oikeasti sanoa sen, kun juon ja poltan samaan aikaan. Se on elämistä.

ADAMUS: Okei, hakekaa joku hänelle olut ja savuke. (Naurua) Tänne ylös. (Adamus kutsuu hänet näyttämölle)

KERRI: Ai jaa!

ADAMUS: Tule nyt. Tule nyt. Tule nyt! (Joku huutaa "vou!" ja taputtaa)

KERRI: Sinä oikeasti …

ADAMUS: Joo. Okei, siis nyt – kaiko.

KERRI: Kaikooo!! Kaikoooo!! Sen on oltava kuin karateisku. Kaikooo!

ADAMUS: Se tavallaan on.

KERRI: Näin tekeväni sen kuin haiyaaa!!!! Chakaaa!

ADAMUS: Joo, joo. Anna palaa. Oikeasti …

KERRI: Tein se juuri.

ADAMUS: Ei, tee se oikeasti.

KERRI: (hän potkaisee jalallaan) Kaikoooo! Kaikooo! Haiyaa! (Vähän naurua ja taputuksia)

ADAMUS: Siinä oli vähän intohimoa.

KERRI: Olen kaivannut sitä. Tiedän, että olen kaivannut sitä.

ADAMUS: Tiedän!

KERRI: Olen kuin, missä … Onko tämä sitä?

ADAMUS: Voisinko olla …

KERRI: Se on kuin tuo pieni liekki.

ADAMUS: Voisinko olla taas rehellinen kanssasi tässä?

KERRI: Voi luoja, joo.

ADAMUS: Tavallaan olet kuin … Astun pois tältä näyttämöltä, jottet potkaise minua. (Vähän naureskelua) Tavallaan olet kuin malliesimerkki …

KERRI: Ai jaa.

ADAMUS: Ei, vaan …

KERRI: Täysin häiriintynyt tunari? Vai … (Vähän naurua)

ADAMUS: Jessus. En aikonut sanoa niin, mutta nyt kun ajattelen asiaa ... (Lisää naurua)

KERRI: Hyväksyn sen!

ADAMUS: No, joo! Se on siinä! Tavallaan malliesimerkki sellaisesta, jolla on ollut paljon saavutuksia menneisyydessä – entisissä elämissä, myös joitain tässä elämässä – malliesimerkki sellaisesta joka huijaa itseään. Huijaa itseään siinä mielessä, että hajottaa itsensä liikaa eikä ole mitään substanssia. Ei ole syvyyttä. Sinulla on valtavasti kapasiteettia. Sinulla on valtava keskittymiskyky.

Keskittyminen on yksi enkeliaisti. Hän voisi olla keskittymisen malliesimerkki. Mutta mitä hän tekee? Hän hajoaa, laimentuu ja vuotaa kaikkialle. Ei ole mitään fokusta.

Ja sinä …

KERRI: (puhuen jollekin yleisössä) Sinä toivot. Sinä olet iloinen, että se olen minä, eikö vain? Näen sen kasvoiltasi. Olet kuin: "Voi paska! Olen iloinen, että se on hän."

ADAMUS: Joo, sinä olet seuraava. Sinä olet seuraava. (Vähän naureskelua) Et siis keskity ja sitten sanot itsellesi, että sinulla on liian monia ongelmia ja elämä on ollut liian vaikeaa etkä tiedä, mitä tehdä. Sanot itsellesi koko ajan: "En tiedä."

KERRI: Tiedän. Niin teen.

ADAMUS: Ja sitten toivot, etten minä kuullut. Minä kuulen. Pidän lukua. Olet kirjassani.

Rakkaani, sinulta puuttuu yksi asia – vähän intohimoa.

KERRI: Kyllä! Tarvitsemme saavin. Olen valmis. Pidä päätäni! Olen kyllästynyt tähän paskaan! En halua tehdä tätä enää kahta vuotta!

ADAMUS: Me menemme vain …

KERRI: Hakekaa saavi!

ADAMUS: Joo, kiitos. Me vain …

KERRI: En välitä meikeistä. Painetaan pää vain alas.

ADAMUS: Menemme vain naisten …

KERRI: Okei. (Linda ja Sandra etsivät sankoa) Siinä on verkkoa. Se ei pidä vettä.

ADAMUS: Menemme naistenhuoneeseen.

KERRI: Linda on niin valmis videoimaan sen. (Naurua)

ADAMUS: Naistenhuoneen vessanpönttöön.

KERRI: Ei vessanpönttöön, Linda! Ei vessanpönttöön! (Lisää naurua) En mene sinne.

ADAMUS: Tarvitsemme kaukokameran seuraamaan meitä vessaan, kun upotan hänen päänsä.

KERRI: Ei, ei – ei vessanpönttöön. Meidän pitäisi painia.

ADAMUS: Minäpä kysyn sinulta.

KERRI: Häh?

ADAMUS: Kun aloin puhua kaikosta, tunsitko jonkin pienen alkavan sisälläsi helistä?

KERRI: Kyllä, kyllä, kyllä. Tavallaan kuulin tuon "kaikooo!" (pienellä ja kimeällä äänellä) todella syvältä sisältä.

ADAMUS: En sanonut "kaikooo"! (Matkien häntä)

KERRI: No, se kulkee …

ADAMUS: Kaiko!!

KERRI: Joo.

ADAMUS: Tällä tavalla.

KERRI: Oikeasti, oikeasti.

ADAMUS: Ai jaa! Ja muuten, se ei ole … Se on itse asiassa vanha lemurialainen sana. Se ei ole välttämättä aasialainen sana tai japanilainen.

KERRI: Mutta se kuulostaa paremmalta.

ADAMUS: Tiedätkö, mistä se tulee? Mistä maasta alun perin?

KERRI: Ai, Romaniankielestä?

ADAMUS: Uudemmassa historiassa.

KERRI: En tiedä miksi, mutta Romaniankielestä?

ADAMUS: Suomenkielestä.

KERRI: Ai jaa.

ADAMUS: Suomenkielestä mikä … joo, joo. Niin, niin suomalaista – syvää kaipausta. He täyttävät sankoa. (Naurua, Linda täyttää sankoa)

SART: Löydämme vain vessanpöntön! (Naurua)

KERRI: Hän on kuin, voi hyvä luoja … Ei, ei. Hän oikein tosissaan auttaa minua tekemään sen.

ADAMUS: Voi toki. Voi toki. Kyllä.

KERRI: Nyt minua pelottaa.

ADAMUS: Miten syvälle siinä voi mennä? (Lisää naurúa, joku sanoo "se on melko syvä")

KERRI: Hän ikään kuin …

ADAMUS: Pystytkö ottamaan kameralla kuvan, kun teemme sen … (Linda tuo vesiämpärin)

KERRI: Voi hyvä luoja! Et voi pilata mattoasi. Miten pääni muka mahtuu tuohon?! Oletko menettänyt järkesi?

LINDA: (näyttäen sankoa Adamukselle) Haluatko enemmän vettä vai riittääkö tämä?

KERRI: Voi hyvä luoja! Mitä helvettiä?!

ADAMUS: Luuletko, että voisin laittaa tuon suuren pään tänne?! (Naurua) Ei, se on suuri kuin …

KERRI: Se on likainen! Oletko hullu? Ei helvetissä! Vessanpönttö on parempi kuin tuo. (Lisää naurahduksia)

ADAMUS: Okei, tule nyt.

KERRI: Sinun täytyisi pitää – sinun täytyisi painia kanssani. Se olisi hauskaa. (Lisää naurahduksia)

ADAMUS: No niin, näet …

KERRI: Mutta olen vakavissani. Hankimme suuren saavin.

ADAMUS: Jokin hänen sisällään herää ja se on viihdyttävää. Se on hauskaa tietyssä määrin, tietyssä määrin. Voisitko kuvitella hukkuvasi tuohon?

KERRY: En helvetissä.

ADAMUS: Miten se selitettäisiin?

KERRI: En tiedä, pystyisitkö pitämään minut alhaalla. Se on osa haastetta.

ADAMUS: Voi kyllä! (Adamus naureskelee)

KERRI: Ikään kuin se olisi hauskaa katseltavaa. (Naurua)

ADAMUS: Voi kyllä!

KERRI: Koko päivän.

ADAMUS: Mutta, mutta – tästä tulee yksi mestaritarinoistani – en aio pitää päätäsi alhaalla. Pyydän sinua tekemään sen itse.

KERRI: Ei hitossa! Voi, ei helvetissä. En tee sitä. En! Linda, oikeasti? Likaiseen sankoon? Pilaan kaiken tämän?

LINDA: Se on melkein uusi. (Naurua)

ADAMUS: Ei se niin paha ole. Kuthumi sanoisi sinulle, että Intiassa on paljon pahempaa.

KERRI: Voi kyllä. He kakkaavat ja pissaavat samaan paikkaan, minne he menevät pesulle.

ADAMUS: Oikeasti? Onko se havainto vai totta?

KERRI: Tota, totta.

ADAMUS: Okei. (Adamus naureskelee)

KERRI: Ja tiedät sen. Okei.

ADAMUS: Siis rakas Kerri, rakas shaumbra, rakas shaumbra, tuo intohimo.

No niin, kosketimme sitä vähän tässä, mutta todennäköistä on, että kun olemme valmiita tämän päivän osalta, kävelet ulos ovesta, sytytät savukkeen ja menet hakemaan oluen. Menet ulos ovesta ja sanot: "No, jukra, että tänään oli tosi hauskaa. Tuskin maltan odottaa ensi kuuhun." Ja sitten palaat vanhoihin tapoihisi tehdä asioita. Palaat takaisin keskinkertaisuuteen, omahyväisyyteen ja tekosyihin ja annat tuon pikku kakaran pyörittää elämääsi.

KERRI: Sanoit juuri, että olen päässyt siitä ohi. Se oli niin eilistä jo. Olen kuin …

ADAMUS: Joo, mutta …

KERRI: Löytäminen-sarjaa viisi minuuttia.

ADAMUS: Mutta sitten istuttuasi tuolissa vähän aikaa se tuli takaisin.

KERRI: Paskat.

ADAMUS: Mutta ei, ei. Sano "ja paskat" niin, että tarkoitat sitä.

KERRI: Ja paskat!!

ADAMUS: Niin että tarkoitat sitä. Hyvä.

KERRI: Ja paskat.

ADAMUS: Okei, kiitos.

KERRI: Se tyttö on kuollut.

ADAMUS: Kiitos, kyllä.

KERRI: Ei likaista sankoa! (Vähän taputuksia)

ADAMUS: Aa, kysymys. Kysymys on: merkitseekö se, että teidän pitäisi läksyttää ihmisiä, silloin kun teistä tuntuu siltä? (Jotkut ihmiset sanovat "kyllä" ja toiset "ei") Miten moni sanoo "kyllä"? Antaa vain lentää. Oi, kiitos! Miten monta kättä nousi? Okei. Meillä ei siis ole riittävästi Adamus-palkintoja, mutta sinun olisi tarvinnut tuoda enemmän. Meillä on siis muutamia. Kaikki jotka nostivat kätensä, kysykää Lindalta Adamus-palkintoa. Kyllä!

LINDA: Ai jaa, te kaikki kolme. Niin monta minulla juuri on.

ADAMUS: Ei, ei. On noin 12, 15, enemmän. (Adamus naureskelee, kun lisää ihmisiä nostaa kätensä)

Vedetäänpä syvään henkeä.

Kysymys on – ja se on erittäin hyvä kysymys – "Tarkoitatko, että minun pitäisi vain kertoa ihmisille, miltä minusta tuntuu? Käskeä painumaan vittuun? Pitämään tupansa kiinni?" Teoriassa kyllä. Muuten teillä on tämä säätelijä, tukahduttaja päällä. Muuten ei ole kaikoa. On joukko tekosyitä ja on pidättelyä.

Niinpä voitte antaa itsellenne luvan sanoa, mitä ikinä haluatte. Tämä tuo esiin ongelmia – "Voi peijakas" – koska sanoitte itsellenne kauan sitten: "En tee sitä enää koskaan. En puhu enää koskaan pahaa. En loukkaa enää koskaan ketään. Aion aina yrittää sopia joukkoon. En keikuta venettä. En suutu, kun olen puhelimessa jonkun asiakaspalvelijan kanssa. En sano ihmisille, mitä oikeasti ajattelen." (Vähän naureskelua)

Totuus on nyt – kyllä, haluaisin teidän antavan itsellenne luvan tehdä sen – että te vain avaudutte. Ja jos teillä on itse asiassa jotain vihaa … Nimittäin jokainen oppilas joka tulee valaistumiseen, yrittää tukahduttaa vihansa, mutta oppii olemaan vihainen. Päästämään sen ulos. Taas sanotte välittömästi: "No, mitä jos tapan nämä ihmiset?" No, te ette tapa. Te ette tapa. Teillä on liikaa tietoisuutta tehdäksenne sen. Mutta sanotte: "Kyllä, mutta Adamus, et näe ajatuksia, joita minulla on mielessäni." Voi, kyllä näen. (Vähän naureskelua) Joo, siksi minulla on luodinkestävät liivit. (Lisää naurua)

Mutta se on neuvottelua itsenne kanssa. "No, en voi antaa itseni suuttua" ja "Valaistuneet ihmiset eivät suutu." Saanen olla eri mieltä. Jokainen mestari joka on kulkenut edellänne, on käynyt läpi kiihkeän vihan. Se on yksi valaistumisen viidestä vaiheesta – viha. Viha, ja sitten …

CAROL: Soimaavatko he itseään jälkeenpäin? Ei.

ADAMUS: Ovatko itsensä jälkeenpäin?

CAROL: Joo, tehtyään oman intohimonsa ja läksytettyään ihmisiä.

ADAMUS: Kysymys on: soimaavatko he itseään jälkeenpäin? Tuntevatko he syyllisyyttä? Eivät! Tiedättekö miksi? Koska he eivät päädy tekemään sitä. He vapauttavat paljon energiaa, kun he pääsevät kaikoon, kun he sanovat: "Annan itselleni luvan sanoa juuri sen ja olla juuri sitä, kuka olen. Annan itselleni luvan tehdä sen ilman kaikkia näitä itseni tukahduttajia ja kontrolleja, ilman koko havaintoa, että minun täytyy kontrolloida." Ja sitten he antavat itselleen vapauden ja nauravat. He nauravat, koska oivalletaan, että teillä on vapaus tehdä se, huutaa kurkku suorana kuulle ja käskeä Jumalan painua vittuun. Teillä on lupa tehdä se ja tuntuu hyvältä vain tietää, että teillä on se. On todennäköistä, että kun oivallatte sen, teidän ei luultavasti tarvitse koskaan tehdä sitä tai ette koskaan halua tehdä sitä. Pelkästään oivallatte.

Alkakaa olla todellisia. Alkakaa olla vapaita. Saakaa kaikoa elämäänne. Ei, se ei ole mikään lisäravinne. (Naurua) Luoja! Kuulin juuri neljä internetissä kuuntelevaa ihmistä: "Ahaa! Kirjoitan sen muistiin. (Lisää naurua) Joo! Kaiko, tehty luonnollisista meren antimista. Ai jaa!" Ei, ei, ei.

EDITH: Voinko esittää kysymyksen sinulle?

ADAMUS: Lindan antaman mikrofonin kanssa voit ehdottomasti esittää kysymyksen.

EDITH: Miksi …

ADAMUS: Eikä tunnu hyvältä? Äläkä seuraavalla kerralla pyydä lupaa. Sano vain: "Linda, anna minulle se vitun mikrofoni." (Naurua)

LINDA: Et halua vastaustani.

EDITH: Et pidä kysymyksestäni. Kysyn sinulta, miksi sinusta vapauden täytyy olla karkeaa.

ADAMUS: Ei tarvitse, ei tarvitse. Ja luonnostaan te ette ole sitä, minä en ole. Mutta joskus teillä on niin paljon tukahdutettuna sisällenne. Älä anna minun kiusata itseäsi, koska sinulla on valtava määrä tukahdutettua energiaa. Yrität tehdä oikein, yrität – kuten olemme puhuneet – pitää muut ihmiset tyytyväisinä ja se on kaikki roskaa.

EDITH: Ei, vaan elämää.

ADAMUS: Karkeaa. Ensinnäkään se ei merkitse mitään. Kaikossa voit sanoa "vittu" 8000 kertaa peräjälkeen eikä sillä ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä.

EDITH: Sillä on minulle. Se sattuu korviini.

ADAMUS: Miksi?

EDITH: Se vain sattuu korviini. En halua kuulla sitä.

ADAMUS: No, vittu! Mikä on tärkeämpää – valaistuminen vai muutama pikku asia joka sattuu korviisi? (Taputuksia)

EDITH: Pidän intohimosta ja ihmiset voivat olla intohimoisia haluamallaan tavalla.

ADAMUS: Kontrolloidusta intohimosta.

EDITH: Ei!

ADAMUS: Voi luoja! Siitä puhumme tässä! (Hän haluaa iskeä turhautuneena näyttämön taustakangasta, mutta pysähtyy) Ai. (Naurua) Näin sen (henkilökunnalle) Äh! En voi sille mitään! (Hän kaataa vesiämpärin matolle, jotkut yleisössä kirkuvat) Tällä tavalla, Edith!!! Tällä tavalla!!! (Lisää naurua) Edith, Edith …

EDITH: Intohimo voi olla kaunista ja upeaa. Sen ei tarvitse olla …

ADAMUS: Kyllä, intohimo voi olla kaunista.

EDITH: … hävytöntä, vastenmielistä ja mattojen pilaamista. Sen ei tarvitse olla moskaa!

ADAMUS: Se ei pilannut mattoa. Edith, olen iloinen, että suutut minulle. Lopultakin! Voi luoja! Saat sen ulos! Mutta se vaatii minua suuttumaan sinulle. Ei ole luontainen tilani olla aggressiivinen. (Edith nauraa) Mutta mitä sillä on merkitystä? Miten paljon aiot kontrolloida tätä valaistumiseen pääsemistä?

EDITH: Olen siinä. En kanna huolta sen kontrolloimisesta. Nautin siitä. Se on upeaa. Tiedän, että minä olen mitä olen.

ADAMUS: Kyllä. Nyt takaisin pointtiini. Ympyrä sulkeutuu. Aloitin päivän kehottamalla rentoutumaan valaistumiseenne. Ja sanoin, että olisin ristiriidassa itseni kanssa, koska nyt puhun intohimosta. Puhun kaikosta. Puhun tuosta syvästä kaipauksesta.

EDITH: Se on mahtavaa. Se on mahtavaa!

ADAMUS: Kyllä. Ja palaan nyt siihen ja sanon, että sitten kun tunnet sen, tuon niin syvän halun, Edith, millään muulla ei ole merkitystä. Ei tehdä myönnytyksiä. Sillä ei ole merkitystä, miten monta pahaa sanaa tai vesisankoa tai lisäkiloa tai ikävuotta tai huonoa suhdetta tai rahanpuutetta on. Millään muulla ei ole merkitystä kuin vapaudella. Tuolla intohimolla! Tuolla tunteella.

Ja en välitä, onko teidän suututtava löytääksenne sen. En välitä, onko teidän huudettava ja kiruttava. En välitä, mitä sen löytäminen vaatii, mukaan luettuna kuolema. Sitten kun palaatte tuohon paikkaan, tuohon kaikoon, niin olette vapaa. Sitten voitte todella rentoutua, vetää syvään henkeä ja palata siihen samaan asiaan, mikä toi teidät henkiselle polulle, tuohon tietämiseen mistä olemme puhuneet aiemmin ja mikä tapahtui muutama elämä sitten, tuo asia mikä sanoi: "On oltava enemmän, mitä sallin itseni kokea. Elämässä on oltava enemmän."

Ja se johti sinut ulottuvuuksien, vaihtoehtoisten menetelmien ja Jumalan eri versioiden tutkimisen polulle. Mutta matkan varrella se kuitenkin laimeni ja kadotti intohimonsa. Ja on jotain, mitä et löytänyt tänä vuonna. Se oli intohimo. En puhu vain sinulle, puhun kaikille.

Kuka välittää sangollisesta ei kovinkaan likaista vettä – se ei ollut kovin huono asia. Kuka välittää? Tiedättekö, mitä tämän maton vaihtaminen olisi maksanut, jos se olisi mennyt pilalle, mitä ei tapahdu? Se on kuin pyhää vettä (naurua), paljon sitä. Se on sivuseikka. Vaikka se maksaisi 1000 tai 5000 dollaria, vaikka sanoisitte: "Adamus, on hyvin vastenmielistä, että kaadat vettä tälle uudelle näyttämöllesi. On vastenmielistä, että teet sen." Joskus minun täytyy saada oma intohimoni liikkeelle, jotta voisin kenties sytyttää omanne.

Rakkaat ystäväni, sanotte kyllästyneenne vanhoihin tapoihin. Olette kyllästyneet tähän pitkään ja kiemurtelevaan, kieroutuneeseen henkiseen polkuun. Kehotan tuomaan esiin kaikon, tuomaan esiin tuon intohimon, mutta se tuo esiin ongelmia. Ja kerron teille nyt, että te neuvottelette, teette myönnytyksiä, sanotte: "Okei, menen ulos ovesta ja olen vähän intohimoisempi" ja huomisaamuun mennessä olette unohtaneet sen, mistä puhuimme tänään.

EDITH: Voi ei.

ADAMUS: Kyllä!

EDITH: Ei.

ADAMUS: Kyllä. Mallit. Mallit ja todennäköisyydet. Mallit.

EDITH: Ei.

ADAMUS: Ei. Kerro minulle sitten, mikä muuttaa sen, Edith?

EDITH: Miksi unohtaisin sen? Kuuntelen sitä joka ilta mennessäni nukkumaan. En koskaan unohda sitä.

ADAMUS: Aivan, hyvä. Et koskaan unohda mitään siitä?

EDITH: En tavallisesti.

ADAMUS: Et tavallisesti. Etkä tee myönnytyksiä siihen?

EDITH: Minun täytyy saada sinut määrittelemään, mitä tarkoitat myönnytyksien tekemisellä siihen. Minä …

ADAMUS: Laimennat sitä. Vesität sitä. Joo, se on kuin …

EDITH: Olemme tällä polulla. Olemme olleet sillä pitkään. Me rakastamme sitä. Me valitsimme sen. Me …

ADAMUS: Mitä, olenko Mooses?

EDITH: Rakastamme itseämme. (Naurua) Kyllä, olet Mooses. Rakastamme itseämme. Tarkoitan …

ADAMUS: Ja se on ollut enemmän … Tiedäthän, että Mooses ja juutalaiset olivat vain 40 vuotta ja me olemme tehneet tätä elämien ajan.

EDITH: Tiedän sen.

ADAMUS: Lopetetaan erämaassa vaeltelu. On aika jatkaa eteenpäin.

EDITH: En vaella. Tiedän, että olen Jumala, ja rakastan itseäni. Vaikene siis.

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Olet pääsemässä siihen. Se oli noin 2 asteikolla 1-100. Se on kuin: "Turpa kiinni, Adamus!" Hyvä. Ja sitten voimme nauraa. Ja sitten voimme rentoutua valaistumiseen.

Rakkaat ystäväni, haluan teidän tekevän läpimurron, koska tunnen, että haluatte tehdä läpimurron. On suurta kaipausta tehdä läpimurto, suurta oivalluksen ja yksinkertaisuuden kaipausta. Mutta sitten juoksette ympyrää. Ajattelette sitä. Laimennatte sen. Vesitätte sen. Teette myönnytyksiä siinä. Sitten pelkäätte sellaisia asioita kuin, vanhenetteko, kuoletteko, tuleeko teistä köyhä. Sillä ei ole merkitystä! Sillä ei ole merkitystä. Ja minäpä esitän sen toisella tavalla.

Menetätte kaiken matkalla valaistumiseen. Ja luulitte jo menettäneenne paljon. Menetätte kaiken, ellette vedä syvään henkeä ja anna tuon sisällä raivoavan tulen tulla esiin. Teidän ei tarvitse kantaa huolta ihmisten päiden katkaisemisesta. Te ette tee sitä. Mutta antakaa itsellenne lupa, että voitte tehdä sen, jos haluatte. (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa vähän) Tarkoitan sitä vertauskuvallisesti. Toisin sanoen, jos joku syöttää teille paskaa, lakatkaa olemasta joku kiva ja epätodellinen new age –makyoihminen. Sanokaa: "Haista vittu! Olen mestari. Haluan parempaa palvelua nyt!" (Yleisö taputtaa) eikä "Voi, levitän valoa sinulle". Se on kuin: "Turpa kiinni!" (Lisää naureskelua)

On nimittäin paljon ihmisiä, jotka tyytyvät vain harrastelemaan ja harrastelemaan ja harrastelemaan henkisyyttä. Te ette ole täällä sitä varten. Te ette ole. Olen kitkenyt nuo ihmiset pois jo kauan sitten. (Adamus naureskelee) Te ette ole. Olette täällä sitä varten nyt. Mutta kun tarkastelin Löytäminen-sarjaa – katoimme monta asiaa, teimme monia upeita asioita – sanoin: "Adamus …" Viekää tuo likainen ämpäri pois täältä näyttämöltäni. (Vähän kikatusta) Sanoin itselleni: "Adamus, mitä meiltä jäi puuttumaan? Mitä emme tehneet? On jotain … " Onko teillä koskaan sitä? Tiedätte, että on jotain, mutta ette tiedä, mitä se on? No, minä tiesin, mitä se oli.

Niinpä sanoin: "Se on intohimo. En tunne intohimoa. En tunne palon tulevan esiin. Tiedän, että sitä on. En tunne sen tulevan esiin."

Olen saarnannut ja paasannut viimeiset 28.5 minuuttia kaikosta havainnollistaakseni sitä vähän, koska jos olisin sanonut vain: "Okei, on kiva sana "kaiko", mmmmm" … (Muutamia naurahduksia) Haluan teidän ymmärtävän. Haluan teidän tuntevan sen sisällänne. Se on siellä. Teidän ei tarvitse mennä todella kauas etsimään sitä. Teidän täytyy antaa vain itsellenne lupa sen esiintulemiseen.

Unohtakaa se, suututteko. Sillä ei ole merkitystä. Mitä sitten jos suututte? Unohtakaa se, menetättekö kaiken. Mitä sitten? Se on kaiko. Mitä sitten jos menetätte kaiken? Muutama teistä ehkä olisi valmis siihen. Ja tiedättekö mitä? Teidän ei tarvitse. Teidän täytyy olla vain valmis siihen. Se ei merkitse, että menetätte. Teidän täytyy olla vain valmis siihen.

Silloin kun tuo intohimo tulee esiin, se vapauttaa teidät.

Kaiko-merabh

Pyydän teitä siis tuntemaan sitä. Teemme pienen merabhin. Soitamme musiikkia 14.5 minuuttia ja tuskin puhun lainkaan. Niinpä John voi laittaa musiikin vähän kovemmalle. Tämä ei ole tyypillistä merabh-musiikkia. Toisin sanoen, se ei ole vain tuikkivaa pikku musiikkia. (Joku nousee ylös) Olen pahoillani, vessat on suljettu. Ei, ei, ei. Ole hyvä ja istu alas, koska kyse on kaikosta. Sinun täytyy haluta pissalle niin kovasti, niin kovasti, kyllä.

HEATHER: Ulkona sataa!

ADAMUS: Siis tule takaisin ja istu alas. Sinulta menee ohi tämän hämmästyttävä merabh. Mikä on tärkeämpää?

HEATHER: Tulen takaisin!

ADAMUS: Mikä on tärkeämpää – kuivat housut vai valaistuminen? (Naurua)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja himmennetään valoja vähän. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Siis valitsemani musiikki ei ole tyypillistä merabh-musiikkia, mutta sen ei myöskään tarvitse olla kovaa ja rajua. Siinä on vähän aistillisuutta.

(Musiikki alkaa: PremiumBeat.comin "Liquid Groove")

Pyydän teitä tuntemaan tätä tulta, tätä kaikon tulta – syvällä sisällä. Se on siellä.

Se on se, joka sanoo: "Vain vapaus, millään muulla ei ole merkitystä." Ei tekosyitä. Ei kompromisseja. Ei pidättelyä.

Kaiko.

(Pitkä tauko)

Sinun ei tarvitse suuttua antaaksesi tämän kaikon tulla läpi. Joskus se auttaa. Sinun on oltava vain todellinen.

Tunteva. Tiedostava.

Kun musiikki soi, haluan sinun vain tuntevan hetken, miten paljon olet peittänyt tämän. Tämän tulen. Tämän intohimon. Ja sitten pelkästään sen ajattelemisen sijasta pyydän sinua tekemään valinnan, päätöksen, selkeän ja fokusoituneen päätöksen.

Oletko valmis sallimaan tämän syvän sisäisen kaipauksen, tämän kaikon, vapaudenhalun, tulla elämääsi?

Ja sitten sallimaan itsesi tuntea sen?

(Pitkä tauko)

Kaiko. Se on sisällä palava polte, syvä sisäinen palava intohimo, kaipaus, kyltymätön sisäinen jano.

Se on intohimoa.

Mutta se voi olla tuli, mikä ei polta, tuli mikä ei tuhoa, muuntamistuli omahyväisyydestä intohimoon, tuli mikä liikuttaa energiaa, mikä on ollut jumissa hyvin pitkään, tuli mikä palaa mielessä, mutta polttamatta mieltä, tuli mikä avaa asioita, jotka ovat olleet suljettuna pitkän aikaa – viileä tuli kun tarvitaan viileää, kuuma tuli kun tarvitaan kuumaa.

Kaiko voi olla intohimoa. Se voi tuntua vihalta toisinaan. Mutta se on fokus. Se on todellinen.

Kaiko voi toisinaan näyttää raivoavalta myrskyltä, mutta todellisuudessa se on myös lempeä valosadekuuro.

Kaiko voi näyttää paljolta intohimolta, mutta ilman vallan/voiman tarvetta, paljolta energialta, paljolta halulta, mutta ilman ahneutta. Pelkästään halua elää, tuntea ja olla vapaa sen tehdessään.

Miten helppoa henkistä polkua kulkevan on täyttyä omahyväisyydestä.

Miten helppoa valaistumistiellä olevan on harhauttaa itsensä, laimentaa itsensä, pettää itseään ja unohtaa tuo tuli, mikä on syvällä sisällä, tuo kaipaus. Kaipaus mitä jotkut teistä sanoisivat kaipuuksi mennä takaisin Kotiin, mutta oikeasti se on kaipuuta olla Koti – olla oma Kotinne.

Miten helppoa se on peittää kaikilla säännöillä, kontrolleilla ja havainnoilla elämästä.

Miten helppoa on neuvotella itsenne pois valaistumisesta.

Mestarit, ne muutamat mestarit jotka ovat tulleet ennen teitä, ovat kaikki käyneet läpi tämän kokemuksen, ajattelun, uskomisen, havaitsemisen, että he olivat polulla, ja jossain määrin he olivatkin. Mutta matkan varrella he muuttivat tuon kauniin henkisen polun hyvin ihmistieksi – ja ajattelivat koko ajan kulkevansa edelleen henkistä polkua, kunnes jotain hyvin dramaattista, hyvin valtavaa oli tultava heidän elämäänsä.

Eikä se ollut ulkopuolinen käsi tai olento, joka tuli sekoittamaan heidän elämänsä täysin. Se oli heidän oma kaikonsa, tuo syvä sisäinen halu. Sen täytyi repiä heidät – repiä heidät irti omahyväisyydestään, irti harhakuvitelmistaan, irti – voitaisiin sanoa – laiskuudestaan.

Tuo kaiko ei välitä. Se ei välitä, oletko edelleen inkarnoituneena fyysiseen kehoon. Se ei välitä, miten paljon rahaa tai miten monia ongelmia sinulla on. Se ei välitä kaikista ihmisen kitinöistä ja paasauksista.

Kaiko on tuota intohimoa, sielun intohimoa tuntea ja kokea itsensä. Tuon pienen ihmiskakaran sekaantumatta asiaan. Noiden aspektien kontrolloimatta, jotka eivät tiedä, mitä todellisuudessa haluavat.

Kaiko on tuli, mikä on ikuinen. Olet tehnyt suuren työn sen tukahduttamisessa, sen sivuuttamisessa ja selkäsi kääntämisessä sille, mutta se on edelleen siellä.

Aivan yhtä paljon kuin se voi olla erittäin kuuma liekki, hyvin kaoottinen, se voi olla myös viileä liekki. Se voi olla myös oma lempeytensä. Se voi olla myös oma lahjansa.

Kaikosi, tämä syvä sisäinen kaipaus kysyy sinulta, oletko valmis siirtymään eteenpäin nyt, valmis siirtymään eteenpäin, myös todellisuuden ja havaintojen tuolle puolen, valmis siirtymään syvään totuuteesi.

Tunne hetki sitä.

Se on siellä. Oletko valmis tekemään, mitä ikinä, mitä tahansa se vaatii?

(Pitkä tauko, kunnes musiikki loppuu)

Se on kuuma liekki tai viileä liekki – sytytetään valot – kuuma liekki tai viileä liekki. Se ei välitä. Mitä tahansa se vaatii. Kyse on vain siitä, että teet valinnan. Teet valinnan. Olet valmis tuomaan tämän intohimon takaisin. Valmis avaamaan sen.

Jos teet valintasi, se on siinä. Mutta ole kitti ja tee valinta. Älä vain ajattele sitä. Meidän ei tarvitse palata seuraavassa elämässä tekemään tätä uudestaan.

Ja riippumatta siitä, minkä valinnan teet – joko "kyllä, olet valmis" tai "ei, et ole" – älä murehdi sitä, koska no, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Elokuun 2014 Shaumbra-lehdestä: JUMALAINEN PUUTTUMATTOMUUS

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 02.08.2014 13:47

JUMALAINEN PUUTTUMATTOMUUS



Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Elokuun 2014 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Yksi yleisimmistä minulle esitetyistä kysymyksistä on: "Miksei Adamus tee jotain xxx:lle (täytä kohta)?" Tämä kysymys on esitetty minulle lukuisia kertoja viime viikkoina, erityisesti dramaattisten maailmantapahtumien sarjassa. On ollut kolme lento-onnettomuutta ja sotilaallinen konflikti Ukrainassa ja Israelissa.



"Pyytäisitkö Adamusta tekemään jotain Lähi-idän sodalle?" nuori israelilaisshaumbra pyysi äskettäin. "Voisitko saada hänet tuomaan rauhan maahamme?" Pyyntö oli hyvin vilpitön ja vakava. Linda ja minä päätimme järjestää erityissession Adamuksen kanssa Israelin shaumbroille Joseph Ronen ja Gilt Romin avustuksella Israelissa. (Myöhemmin viesti julkaisiin kaikkien shaumbrojen käyttöön. Voit ladata sen pientä korvausta vastaan kaupasta.)



Joku kysyi kerran minulta, antaisiko Adamus hänelle ilmaisen ja puhtaan energian kaavan. (Jos se olisi näin helppoa, ettekö usko, että olisin pyytänyt jo?) Toinen shaumbra ei voinut ymmärtää, miksi Crimson Circlen täytyy veloittaa rahaa tapahtumista ja tuotteista, koska hän luuli Adamuksen rahoittavan henkilökohtaisesti yritystämme.



Kun valitin lentoyhtiöillä matkustamista, joku sanoi, että minun pitäisi pyytää Adamukselta Gulfstream-yksityiskonetta (hinta noin 10 miljoonaa USD). Jos se olisi näin helppoa, pyytäisin Adamusta teleportoimaan Lindan ja minut seuraavaan työpajaan. Sädetä minut, Scotty Saint Germain!



Fakta on, että hyvin harvoissa tilanteissa kukaan olento tai enkeli puuttuu ihmisten tekemisiin. Voin muistaa vain muutaman kerran, kun tarvitsin todella apua ja sain jumalaisen väliintulon. Kun vuosia sitten yritimme lähteä Lindan kanssa Israelista pidettyämme siellä työpajakierroksen, turvatarkastus veti meidät sivuun. Olimme jo myöhässä lennoltamme ja kun töykeät turvatarkastajat alkoivat käydä läpi kaikkia matkatavaroitamme, kutsuin Tobiasta apuun. Muutamassa hetkessä valtava torakka juoksi lattian poikki turvapoliisinaisia kohti, jotka huusivat, hyppäsivät kaksi metriä taaksepäin ja käskivät meidän lähteä. Tobias väitti, että minä ilmensin tuon torakan, mutta tiedän sen olleen oikeasti hän. Minä olisin ilmentänyt valtavan tulta syöksevän lohikäärmeen.



Jokin aikaa sitten Adamus pystytti energia-aidan, jotten menisi tilanteeseen, mikä olisi mahdollisesti erittäin vaarallinen Lindalle ja minulle. Oma päättäväisyyteni (eli jääräpäisyyteni) olisi saanut minut etenemään, vaikka kaikki merkit kehottivat minua olemaan tekemättä sitä, joten Adamus teki periaatteessa kehostani ja mielestäni liikkumattoman. Tähän päivään saakka hän on väittänyt, että omat "anturini" aiheuttivat väliaikaisen sulkeutumisen, mutta tiedän sen olleen ainakin osittain Adamus.



Enkeliolennot eivät puutu tai sekaannut asioihin. Kyllä, ne antavat apua, kun pyydämme sitä, mutta apu on tavallisesti lempeitä tönäisyjä ja viisaita neuvoja. Niin kauan kun ihmiset valitsevat sodan, olennot sallivat myötätuntoisesti meidän käydä taistelumme. Niin kauan kun päätämme valehdella, pettää ja varastaa, ne kääntävät toisenkin posken ja antavat meidän tehdä sen, koska se on osa evoluutiota. Niin kauan kun käytämme ydinteknologiaa, missä on tuhomahdollisuus, ne eivät puhu meille vielä tehokkaammista ja puhtaista energiaratkaisuista.



Tämä on vapaan valinnan planeetta. Planeettamme ympärillä on itse asiassa energiakilpi, mikä estää ulkopuolisen sekaantumisen. Asetimme tämän kilven, kun tulimme Arkkienkeliveljeskunnan läpi, koska halusimme ympäristön, missä voisimme löytää itsemme. Jotkut muukalaiset ovat keksineet vähän kiertoteitä siihen, kuten mielen manipulointi, mutta niiden on vaikea vaikuttaa kehenkään, joka on edes puolittain järkevä tai jolla on edes puolittain tasapainoinen ego.



Edes aiemmat henkioppaamme eivät tehneet asioita puolestamme. Niiden roolina oli ylläpitää yhteys ihmisaspektin ja jumaluutemme välillä, jotta emme eksyneet täysin tänne. Mutta niiden rooli ei ollut luoda terveyttä, varallisuutta tai tilaisuuksia meille. Ne eivät neuvotelleet puolestamme, luoneet parkkipaikkoja tai kirjoittaneet kirjojamme. Ne lähtivät sillä hetkellä, kun olit valmis hyväksymään jumaluutesi ja alkamaan ruumiillistaa sen.



Enkelit ja olennot voivat olla upeita ystäviä. Rakastan rupattelua niiden kanssa. Mutta aitojen ystävien tapaan, ne eivät anna sinulle rahaa, tee sinusta kuuluisaa tai peruuta ikääntymisprosessia. Sinun on tehtävä nämä asiat itse, jos sinulla on sellaisia haluja.



Pidän olentoja enemmän kuin ryhmäterapeutteina. Esitän paljon kysymyksiä ja ne kysyvät tavallisesti minulta, minkä ajattelen vastauksen olevan. Niiden viisaan tönimisen ja provosoinnin myötä keksin usein vastauksen itse. Ne opastavat minut veden luo, mutta minun on itse juotava.



On aika oivaltaa, että voimme luoda itsellemme. Meillä on valtavasti rakkautta ja tukea olennoilta. Ne kertovat, että rakastavat meidän kanssamme työskentelemistä ja haluavat ihmisten kutsuvan niitä enemmän tukemaan. Mutta ne vetävät rajan siihen, kun haluamme niiden tekevän puolestamme sen sijaan, että kaivamme syvemmältä itsestämme ja käytämme luontaisia luojakykyjämme.



Jos sinulla on ollut kokemuksia jumalaisesta väliintulosta, katso tilannetta uudestaan. Kenties se olit oikeasti SINÄ, joka loi onnellisen lopputuloksen? Kenties olit niin vakavassa tilanteessa, ettei sinulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tulla ulos päästäsi ja luoda se, mikä näytti Jumalan inspiroimalta ihmeeltä. Mutta kenties, vain kenties, sinä teit sen oikeasti. Ja kenties, vain kenties, jos teit sen kerran, voit tehdä sen uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Mutta kenties ilman kriisitilannetta. Kenties päivittäin?



Luoja-sarjan kanavoinnissa Tobias sanoi: "Kiitä itseäsi." Minulta on vienyt vuosia ymmärtää todella, mistä hän oikeastaan puhui. Me teemme ihmeitä. On aika lakata antamasta kunnia henkioppaille, arkkienkeleille ja eurooppalaisille kreiveille. Sillä hetkellä kun alat tunnustaa, että todellisuudessa sinä luot ihmeitä (ja kaiken muun elämässäsi), pystyt luomaan vielä lisää ihmeitä. Tietysti silloin sinun täytyy lopultakin vastata kysymykseen: "Mitä oikeasti haluan?" Ei ole enää mitään tekosyitä tai viivyttelynaihetta.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

2.8.2014 Kharisma-sarja, shoud 1

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 11.08.2014 10:56

Kharisma-sarja, shoud 1

KHARISMA 1



Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)

2.8.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.



Tervetuloa kokoontumiseen. Te jotka selvisitte takaisin, tervetuloa takaisin. (Adamus naureskelee) Olen aina hämmästynyt, aina hämmästynyt. En tiedä, oletteko jääräpäisiä, sinnikkäitä vai eikö teillä ole mitään parempaa tekemistä lauantai-iltapäivänä kuin olla täällä, mutta tervetuloa takaisin, rakkaat ystävät.



Ylösnousseiden mestarien klubissa on kyltti, itse asiassa suoraan ovesta kävellessä on kyltti, missä sanotaan: "Luovuin kaikesta enkä odottanut vastineeksi muuta kuin itseni."



Persoonallisuuden tuolle puolen



Jokainen ylösnoussut mestari käy läpi eräänlaisen henkisen puberteetin, missä hän luopuu kaikesta. Ja voi, kyse ei ole vain rahasta tai tavaroista – autosta, talosta, työpaikasta ja perheestä. Mutta sitten kun päästään siihen, kun todella luovutte kaikesta, minkä tiesitte itseksenne, se on varmasti yksi haastavimmista asioista, minkä te tai kuka tahansa heräävä ihminen koskaan tekee, koska on aina halu rakentaa persoonallisuutta, rakentaa itseänne. Teette sitä sellaisilla asioilla kuin vaatteet, työpaikka, asema yhteisössä, suhde itseenne. Yritätte aina määritellä itsenne mielenkiintoisella ja uudella tavalla. Mutta lopulta se kaikki romahtaa alas tai se revitään rikki tai päästätte siitä irti armollisesti. Armollisesti.



Ja sen toivon meidän tekevän seuraavassa sarjassamme, tässä sarjassa, minkä nimen kerron teille hetken kuluttua, hmm. (Muutama naurahdus) Annan odotuksen vähän kasvaa.



Mutta tosiaankin mennään persoonallisuuden tuolle puolen. Mieli ei pysty käsittämään sitä. Se ei pysty. Mieli yrittää oikeuttaa sen tavallaan sanomalla: "Okei, aion olla hieman vähemmän minä", mutta ette voi olla joko tavalla tai toisella. Mieli sanoo: "Aion hankkiutua eroon pahoista tavoistani." No, huomaatte – ja sanon julkisesti tämän – että itse asiassa pahat tapanne ovat palvelleet teitä oikeastaan erittäin hyvin. Hyvistä tavoistanne olen huolissani. (Naurua) Oikeasti. Ne ovat tapoja, ne ovat asioita, joissa olette oikeamielisiä, joita puolustatte, joista pidätte kiinni, ja silloinkin kun yritän ottaa niitä teiltä, kun yritän potkaista ne pois teistä, pidätte kiinni niistä.



Pahoista tavoistanne ette tietenkään pidä ja yritätte päästä eroon niistä, yritätte voittaa ne. Ne ovat oma sisäinen valtataistelukenttänne – kiitos (kameralle) – joten en ole huolissani pahoista tavoista, vaan kyse on niistä, joita pidätte hyvinä tapoina, itsetuntonne ja persoonallisuutenne rakennuspalikkoina.



Olette hyvin hassusti – heh, hassusti minusta – vaihtamassa ns. persoonallisuutenne, identiteettinne joksikin, mikä on kuin syvä kuilu. Se ei ole sitä, mutta teidän on lähestyttävä sitä kuin kuilua. Teidän on lähestyttävä sitä tietämättä, mitä tulee seuraavaksi. Muuten persoonallisuutenne yrittää tarttua siihen ja muokata sen kuvaksi, minkä se haluaisi saada itselleen. Ja kuten olette havainneet, tuo kuva millaisen haluaisitte saada itsestänne, on melko saavuttamaton – melko saavuttamaton.



Mutta kuitenkin jatkatte yritystä saada sen. Jatkatte sen tavoittelemista. Voin kertoa teille nyt – ja tämä viesti on tietysti teille, ei ulkopuoliselle maailmalle – että te ette voi saada sitä. Lakatkaa siis yrittämästä. Siksi en ole kaikkien tavoitteiden, suunnitelmien ja ohjelmien suuri ihailija. Ne ovat kuolevaisia varten, heh. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Ja sanoessani "kuolevaiset", en puhu fyysisestä kehosta. Puhun niistä, jotka pitävät kiinni jostain harhakuvasta, sanotaan havainnosta, mitä elämä on ja mihin he sopivat siinä. Ja todellisuudessa sitä on erittäin paljon ihmisten elämässä – yritystä sopia mukaan, jatkuvaa tuon kysymyksen esittämistä: "Mihin sovin? Miten sovin mukaan?" ja tuon kammottavan kysymyksen esittämistä kautta historian: "Kuka minä olen?"



Älkää koskaan enää kysykö sitä. Aa, sillä hetkellä kun tunnette sen tulevan sisältänne – tuon "kuka minä olen?" –kysymyksen ja minkä tahansa muunnelman tai muodon, miten ilmaisette sen – vetäkää syvään henkeä ja "Minä olen mitä olen. Turpa kiinni!" (Vähän naureskelua)



Päivitys Samista



Aloitetaanpa tämän päivän sessio pienellä päivityksellä Samista. (Yleisö vastaa "voi") Voi. Samista. (Tobiaksen nykyinkarnaatio)



Kuulen, että Crimson Circle on ollut 15 vuotta ja kummallisesti Sam on ollut 15 vuotta. Eikö olekin varsinainen sattuma? Tai sitten ei. Ei, ei vähääkään.



Sam on nyt siis 15-vuotias. Kuvitelkaa hetki, millaista oli, kun olitte 15-vuotias. Tämä on se paha, mistä puhuin aiemmin. (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa vähän) 15 hyvin haastava ikä. Olet kaiken välissä. Et ole vielä aikuinen, muttet ole lapsikaan. Et ole riittävän vanha ajaaksesi autolla, mutta näytät typerältä ajaessasi polkupyörää. (Naurua) Sinulla ei ole vielä taitoa tai viisautta käsitellä elämää, mutta yrität. Kuten kuulen Cauldren sanovan nyt, että siinä iässä hän luuli tietävänsä kaiken – kuten myös hyvin monet teistä. Vanhemmat eivät tienneet mitään. Hän luuli ymmärtävänsä, mikä oli makeeta, eivätkä vanhemmat ymmärtäneet pätkääkään.



Mutta on hyvin kiusallinen ikä olla 15-vuotias – pojilta on puberteetti loppumassa, toivottavasti, ja tytöt katsovat tuonikäisiä poikia ajatellen: "He ovat niin keskenkasvuisia." (Adamus naureskelee)



Sam on 15-vuotias ja hän on viettänyt hyvin mielenkiintoista elämää. Itse asiassa hänellä ei ole ollut paljon elämää, koska monta, monta vuotta hän oli vain kehokuori. Voitteko kuvitella sen? Pelkkänä kehokuorena olemisen. Niin kuin tyhjä pahvilaatikko, joka vain odottaa jonkun laittavan jotain siihen ja lähettävän sen UPS:lla pois. (Joku kikattaa) Kiitos. Luulin, että teille tulisi tänne taputus- tai nauruvalot tai …



LINDA: Voisin käyttää toppausta.



ADAMUS: Okei. Hän on siis 15-vuotias ja tuossa välitilassa, mutta monta vuotta hän oli vain kehokuori. Hän itse, Tobias, ei ollut vielä täyttänyt sitä koko energialla tai tietoisuudella.



Sitten kun hän, Tobias, Tobiaksen olemus, alkoi käyttää tuota kehoa, hän alkoi kehittää omaa identiteettiä. Mutta hänen sisällään oli aina jotain vastustusta määritellä itsensä, kehittää persoonallisuus, kuten te olette tehneet – aina haluttomuutta tehdä jotain, mikä lukitsisi hänet tiettyyn rooliin tai malliin, tai määritellä itsensä.



On mielenkiintoista huomata nyt, että Samin matka on myös teidän matkanne. Hyvin erilainen – te ette olleet kehokuoria, joistakin teistä tuli sellainen, mutta ette olleet sitä silloin. (Naurua) Ei tietenkään kukaan teistä. Ei kukaan teistä. (Adamus naureskelee)



No, itse asiassa siinä on vähän totuutta, koska osa teistä lähti joksikin aikaa. Osa teistä lähti osittain pois – ei mikään tai kukaan muu tullut tilalle, mutta se oli hyvin hämmentävää, tämä henkinen puberteettiaika. Niin hämmentävää, että te ette tienneet, mitä tehdä. Peräännyitte kirjaimellisesti joksikin aikaa.



Ja kun teitte sen, huomasitte, että resurssinne, yltäkylläisyytenne, innostuksenne ja elämänhalunne näytti häviävän. Mutta te ette pystyneet käsittelemään tilannetta. Ette pystyneet käsittelemään enää saman tekemistä uudestaan ja uudestaan. Tiesitte, ettei se resonoinut kanssanne. Tiesitte, ettei se vienyt teitä mihinkään, minne halusitte mennä, mutta ette tienneet, mitä tehdä.



Se on hyvin samanlaista kuin lapsen puberteetti. Ei tiedä, mitä tekee kehollaan. Ajatukset muuttuvat. Kaikki muuttuu. Niinpä monet teistä perääntyivät.



Mielenkiintoista panna merkille, että yrititte itse asiassa hypätä syvemmälle. Yrititte aktivoida vanhoja intohimoja eikä se vain toiminut, se ei toiminut. Oli sisäistä vastustusta, sanoisin jumalaista älykkyyttä, mikä sanoi sisällänne: "Tämä ei vain toimi." Ja tavallaan heititte kädet ylös. Antauduitte. Teistä tuli oma kuorenne.



Keho reagoi edelleen. Persoonallisuus oli kuin automaattiohjauksella. Se pystyi toimimaan, puhumaan. Ja tavallaan tuossa automaattiohjaustilassa se yritti rakentaa tai määritellä itseään uudelleen. Se teki teidät hulluksi, ehdottomasti hulluksi. Ja sitten esititte itsellenne kysymyksen, mitä olen pyytänyt teitä olemaan kysymättä enää. Sanoitte jatkuvasti: "Kuka minä olen?" Hiivitte komeroon myöhään yöllä, kun luulitte minun juhlivan Ranskassa, ja sanoitte: "Mutta kuka minä olen? Kuka minä olen? Rakas Jumala, rakas kuka tahansa muu kuin Adamus, kuka minä olen?" (Naurua)



Ja sitten hiivitte selvänäkijälle. Tiedän teidän tehneen sitä. Olen nähnyt sen. Tiedän, että häpesitte sen tekemistä. Tunsitte syyllisyyttä ja olonne kurjaksi – ja niin teidän pitikin. Mutta livahditte jonkinlaiselle selvänäkijälle, lukijalle, mille tahansa – mille tahansa muulle kuin te itse. Mille tahansa muulle kuin te itse ja kaivoitte syvemmälle sisäänne, koska sattui ja tietyssä määrin sattuu edelleen. Ja jossain määrin tavallaan ymmärrän, että livahditte sinne, miksi petkutitte minua (naurua) ja menitte saamaan tulkinnan, koska oli epätoivoa. Ette tienneet, mitä muutakaan tehdä, ja ajattelitte, että varmasti jollain jossain on oltava vastaus.



Ja mitä sitten tapahtui? No, tunnemme sen tarinan. Minun ei edes tarvitse tehdä siitä Mestarin muistelmia –tarinaa, mutta teen. Livahditte lukijalle ja sotkeuduitte vielä lisää, sillä hän antoi teille joksikin aikaa vähän identiteettiä. "Voi kyllä, olit prinsessa Egyptissä." No, itse asiassa sinä olit, mutta se ei ole pointtini. (Naurua) Sori, minun on poistettava se. Et koskaan enää muista. Kuin elokuvassa "Men in Black – miehet mustissa" – zzzzz! – et muista sitä. (Naurua) Voi, katselen typeriä elokuvianne. (Adamus naureskelee)



Hän siis antoi teille väliaikaisen lisäyksen identiteettiin. Rakensitte sen uudestaan. Teistä tuntui hyvältä muutaman päivän ja mitä sitten? Viuuuuh! Suuri törmäys. Suuri törmäys. Mutta eksyn nyt aiheesta. Puhuimme Samista – vai puhuimmeko teistä? Hmm, hmm.



Siis Sam 15-vuotias ja hyvin mielenkiintoista, ei ole koskaan oikeastaan kehittänyt persoonallisuutta. Jotkut sanoivat häntä vähän tylsäksi. Jotkut sanoivat häntä vähän pitkästyttäväksi. Jotkut sanoivat, että hän oli täysin maadoittumaton, kun hän ei pystynyt saamaan yhteyttä mihinkään, että hän päiväunelmoi aina – ja niin hän tekikin. Hän kävi läpi erittäin tärkeää prosessia itsessään.



Hän opetteli elämäntaitoja, muttei kovin hyvin. Sam, 15 v, ei ollut hyvä oppilas, ei. Tavallaan kuin useimmat teistä. (Vähän naureskelua) B:tä pidettiin erittäin hyvänä. Se oli juhlapäivä kotona. C oli hyväksyttävä. Ei varsinainen lukutoukka, mutta uskomattoman intuitiivinen.



Kun hän pääsee ulos päästään, kun hän lakkaa yrittämästä tajuta rakenteita, malleja, lakkaa menemästä mieleen ja logiikkaan – uskomaton. Hän pystyy ratkaisemaan minkä tahansa nopeasti. Hänen ei tarvitse tietää yksityiskohtia.



15-vuotiaana Sam ei ole kiinnostunut menemään yliopistoon. Hän menee luultavasti lyhyeksi aikaa ja sitten on uskomattoman kyllästynyt kaikkeen siellä – no, tylsiin opetuksiin joilla on erittäin vähän tekemistä reaalielämän kanssa, elämänilon kanssa. Ei erityisen hyvä oppilas, mutta uskomattoman intuitiivinen, kuten monet teistä.



Erona on, ettei Sam ole saanut 20-30 vuoden ohjelmointia peittämään tuota intuitiota. Sam jätettiin suhteellisen puhtaaksi ja selkeäksi. Vaikka hänen vanhempansa – nyt eronneet – olivat kumpikin yliopiston professoreja, he eivät ymmärtäneet Samia. Puhunko Samista vai teistä? He eivät todellakaan ymmärtäneet häntä – teitä – kovin hyvin ja niinpä he tavallaan olivat piittaamatta hänestä, mikä antoi hänelle paljon vapaata aikaa olla itsekseen.



On mielenkiintoista, että nyt 15-vuotiaana Samilla puberteetti vähenee ja nyt voimme puhua hänestä enemmän. Jätimme hänet tavallaan rauhaan näiden hyvin herkkien puberteettivuosien ajaksi. Puhumme hänestä enemmän ja enemmän, koska hän tuntee syvän yhteyden teidän jokaisen kanssa, aivan kuten Tobias tunsi ja tuntee edelleen.



Hän tuntee yhteyden. Hän ei tiedä vielä, mitä se on, eikä hän välitä tietää täsmälleen, mitä se on. Hän ei välitä tietää tästä asiasta, mitä sanotaan Crimson Circleksi, ja yksittäisistä shaumbroista ja yksityiskohdista, koska hän tuntee sen. Ja tämän hän antaa tulla esiin sisältään. Hän tietää, että siellä on jotain.



Hän tietää, että on tukea, toveruutta, hyväksyntää ja myötätuntoa – luulisin, että sitä voisi kutsua näin. Hän tietää, että on, mutta ei tiedä tarkkaan, missä se on. Mutta hän ei välitä ja se on erittäin tärkeä asia. Hänen ei tarvitse tietää yksityiskohtia. Itse asiassa tavallaan se ottaisi vähän pois siitä rikkaudesta, mitä hän tuntee tällä hetkellä, koska jos hän yhtäkkiä löytäisi Crimson Circlen ja shaumbrat, se menisi liikaa yksityiskohtiin. Mutta tällä hetkellä hän tuntee teidän jokaisen rikkauden, kyllä.



En yllättyisi lainkaan … Cauldre vähän suodattaa tässä, joten tainnutamme hänet. Mutta en yllättyisi lainkaan, jos hän alkaa puhua jollekin teistä, yhdistyä joidenkin teidän kanssa.



Hän on töissä maatilalla tänä kesänä ja hän rakastaa sitä. Hän rakastaa maan kanssa työskentelemistä. Tilalla ei ole kovin monia eläimiä, on enimmäkseen vihanneksia ja hedelmiä. Mutta hän rakastaa työskennellä tuossa ympäristössä, päästä ulos, koskettaa luontoa, katsella asioiden kasvavan ja nähdä elämän kauneuden. Hän on joidenkin ystäviensä kanssa, jotka ovat lähteneet kaupungista ja työskentelevät maatiloilla, ja tästä hän löytää intohimoa. Intohimoa mitä hän ei ole koskaan ennen tuntenut, löytää kaikonsa. Eikä kyse ole vain kasveista ja maasta tai toveruudesta iltaisin, vaan hän tuntee jotain sisällään, jonkin avautuvan.



Samaan aikaan hän tuntee myös elämän aistillisuuden. Hän alkaa – sanotaan – tuntea tuon hyvin seksuaalisen ja kauniin asian tulevan esiin. Joidenkin koulukavereidensa kanssa hän on nähnyt monta kertaa pornoa internetissä. Ei ole koskaan oikein välittänyt siitä. Itse asiassa hänelle se on hämmentävää, koska hän tuntee sen energian. Hän tuntee hyväksikäytön ja "ruokkimisen" ja ihmettelee itsekseen, että läheisyydessä ja seksuaalisudessa on suurta kauneutta, mutta missä se on? Kukaan ei puhu siitä. Seksi on joko jotain pahaa tai kiellettyä tai sitä on näissä pornoyhteyksissä. Niinpä hän on erittäin hämmentynyt tällä hetkellä siitä, miksi toiset ihmiset eivät puhu seksuaalisuudesta pyhällä tavalla, kauniilla tavalla.



On tietysti joitain, jotka puhuvat, mutta yleisesti ottaen massatietoisuudessa se on joko syyllisyyttä ja häpeää tai jotain synkkää ja turmeltunutta energiaruokkimista. Tämä työskenteleminen yhdessä tilalla innostaa häntä tällä hetkellä siihen, mitä hän tavoittelee myöhemmin elämässään. Tapahtuu suurta kehitystä tällä hetkellä.



Sam on pitkä ja häntä voitaisiin pitää komeana, mutta yllättäen hän ei ole enää vanhempiensa näköinen. Hän oli nuorempana. Ja käydessään läpi puberteetin hän teki jotain hyvin upeaa, jotain minkä pyydän jokaista teitä tekemään – luopumaan esi-isien biologiasta. Se ei ole teidän. Se on vuokrattu. Se on peritty.



Hän ei itse asiassa viettänyt kovin kauan esi-isiensä biologiassa. Hän käytti sen osia, sen ominaisuuksia, syntyäkseen fyysiseen kehoon, mutta puberteetin aikana hän kävi läpi hyvin intensiivisen vaiheen, missä hän itse asiassa päästi irti. Hän ei tiennyt tekevänsä tätä, mutta hän itse asiassa päästi hyvin korkealla tasolla irti esi-isiensä biologiasta.



Siitä on vielä muutamia jälkiä jäljellä, mutta hän ei ole vanhempiensa näköinen – hyvin komea ja pitkä. Tietysti sekä miehet että naiset tuntevat vetoa häntä kohtaan. Eikä ainoastaan fyysisen seksuaalisuuden vuoksi, vaan hänen persoonallisuutensa tai uskaltaisinko sanoa, persoonallisuuden puutteensa vuoksi.



Sam on hyvin rakastava ja hyvin herkkä, mutta teidän laillanne hän huomaa asioiden vaikuttavan itseensä. Hänen on suojattava itsensä. Hänen on päästä kauas asioista ja siksi maatilalla työskenteleminen tänä kesänä on ihanteellista hänelle.



Kyllä, hänellä on ollut intiimejä suhteita naisten kanssa. Hän on harrastanut seksiä, vaikka hän on vielä hyvin nuori, mutta hyvin, hyvin kauniilla tavalla. Toisin kuin, no, useimmat teistä – suljen silmäni hetkeksi. Ajatelkaa hetken, kun olitte tuon ikäinen eikä teillä ollut mitään todellista herkkyyttä tai tietoisuutta, oli kömpelyyttä tai kiirehtimistä … (Adamus naureskelee) Voi, okei, siirrytään eteenpäin. (Vähän kikatusta)



Sam on hyvin lahjakas, taiteellinen, etevä, mutta hänellä ei ole mitään todellisia kanavia vielä sen ilmaisemiseen. Niinpä paras asia mitä hänelle on tapahtunut pitkään aikaan, oli tämä kesä poissa kotoa, kesä maatilalla missä hän löytää monia asioita, kuten monet teistä löysivät ollessaan tuossa iässä.



Tässä on pieni päivitys Samista. Pysymme nyt lähemmin kosketuksessa, kun hänen puberteettinsa loppuu.



Henkinen puberteetti



Kun puhutaan puberteetin, henkisen puberteetin loppumisesta, mitä hyvin monet teistä kokevat, niin se on kiusallista. Tulette pois hyvin tiukasta persoonallisuudesta – persoonallisuudesta, mitä on kehitetty monta, monta, monta elämää – ja nyt se häviää pois.



On vastustusta. Yritätte pitää kiinni siitä monin tavoin. Ja hyvin usein – kuten taitaa olla luonnollista – haluatte päästää irti joistain asioista ja sitten keskittyä toisiin asioihin itsessä tai kehittää niitä.



Ja periaatteessa henkisessä kehityksessä, erityisesti tässä puberteetin loppumisosassa, oivallatte, että olette päästäneet irti joistain asioista ja kuoritte kuin monia, monia, monia sipulin kerroksia, sipulin kuoria, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Pääsette siihen oivaltamispisteeseen, että jatkatte vain kuorimista ja sanotte: "Milloin tämä kerrosten kuoriminen loppuu?"



Kun oikeasti pääsette tuohon pisteeseen ja olette todella väsynyt kuorimaan asioita pois ja olette ehdottomasti kuolemanväsynyt siihen kaikkeen, voitaisiin sanoa, että silloin kaikki räjähtää, häviää, hajoaa, menee pois.



Se on pelottava prosessi, koska taaskin monet teistä alkavat ajatella … Tapahtuu kaksi tasoa. Oli sisäinen perushalu henkisyyteen, Itsen tai Jumalan ymmärtämiseen, todellisen Itsen löytämiseen. Teillä oli aina tuo perushalu, mutta ette kuitenkaan käsittäneet, mitä se oli. Ette välttämättä pystyneet ilmaisemaan sitä sanoin. Ette pystyneet sanomaan: "No, syvällä ytimessä on tämä syvä halu." Se oikeutettiin muilla tasoilla, erityisesti älyllisti, sanomalla: "Olen kyllästynyt ja tympääntynyt elämääni. Haluan joidenkin asioiden muuttuvan" tai "Haluan asioiden olevan paremmin."



Niinpä toisella tasolla päässä sanoitte: "Haluan lisää yltäkylläisyyttä. Haluan olla nuorempi. Haluan olla fiksumpi. Haluan saavuttaa tavoitteeni." Tämä siis jatkuu täällä ylhäällä, kun taas alhaalla on syvä halu vain tuntea itsensä aidosti, todella. Nämä kaksi asiaa ovat olleet ristiriidassa monin tavoin, koska persoonallisuus ei halua tuhoutua. Ei lainkaan. Persoonallisuus haluaa parantaa itseään. Sitä on ohjelmoitu elämien ajan parantumaan, ohjelmoitu ja ohjelmoitu – paranna älykkyyttäsi, paranna yltäkylläisyyttäsi, paranna ulkonäköäsi, paranna kykyäsi ystävystyä ja voittaa ihmiset ja kaikkia muita asioita. Niinpä persoonallisuus, identiteetti, ei pysty käsittämään, että se on häviämässä pois.



Mutta alhaalla jokin sanoo: "Glory hallelujah, on aika. Milloin se tapahtuu? Milloin lakkaamme ylläpitämästä tätä julkisivua? Milloin pääsemme yli peleistä ja aitouteen?"



No, sitten mieli hyppää esiin ja sanoo: "Voi kyllä, aitous. Sitä se on." Koska mieli tunsi jotain, persoonallisuus tunsi "joo, aitous". Ja sitten se yrittää olla aito eikä se pysty. (Vähän naureskelua) Se ei pysty. Ja se on naurettavaa jossain määrin, koska yritätte olla aito jossain, mikä ei ehdottomasti ole aito. Se ei ole paha, mutta se ei ole aito. Ette ole se oikeasti.



Valokeho



Tuntekaa itseänne nyt. Tuntekaa itseänne, kehoanne, ajatuksianne, itseänne. Se mikä on pinnalla, mikä on vaikutelma toisille, mitä heijastetaan – ei se, mitä on oikeasti sisällä, vaan mitä heijastetaan – on vanha biologia. Työstämme kovasti valokehoa. Itse asiassa emme työstä sitä, vaan sallimme valokehon.



Teillä on se ja tiedän joidenkin teistä olevan hyvin turhautuneita, koska – ja kiinnittäkää erityisesti huomiota tähän – yritätte tehdä valokehon vanhasta ihmismielestänne käsin eivätkä nämä kaksi toimi hyvin yhdessä. Yritätte käyttää persoonallisuutta, mielen käsityksiä siitä, mikä valokehon pitäisi olla, tuomaan valokeho sisään. Väännätte tässä vain vanhaa kehoanne. Aiheutatte ristiriidan vanhassa kehossanne, koska mietitte sitä.



Teillä on se käsitys, että tavallaan kuljette puoli metriä maanpinnan yläpuolella ja hohdatte kuin neonvalo sumuisena iltana ja bzzzt!, bzzzt!, bzzzt! (Naurua) Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ei sitten yhtään mitään. Niinpä ennen kuin voimme oikeastaan paljon tehdä mitään valokehon kanssa, meidän on päästävä eroon monista niistä ajatuksista, mitä valokeho on.



Se on mielenkiintoista. Teillä on ristiriita. Sanotte: "No joo, mutta haluan kovasti valokehon. Olen kyllästynyt tähän ihmiskehoon. Siitä tulee joka hetki vanhempi, painavampi ja tasapainottomampi." Tunnette hyvin syvällä tasolla tuon palavan sisäisen tulen ja tästä syystä puhuin kaikosta, sisäisestä intohimosta, sisällä palavasta tulesta. Puhuin siitä viime kuussa, koska tuo kaiko, tuo intohimo, tuo selittämätön ja tuntematon tietäminen itse asiassa tuo esiin valokehon.



Ja sitten päänne ottaa sen omakseen ja antaa kaikki syyt, miksi haluatte valokehon, ja tiedän, että jotkut teistä alkavat jo kirjoittaa valokehokirjoja eikä teillä ole aavistustaan, millainen se on. Ja sekoitatte vain muita ihmisiä väärinkäsityksillänne valokehosta. Pääsemme siihen ja pääsemme siihen teistä huolimatta, koska on tämä syvä sisäinen tietämys, ettei tuo biologia ole oikeasti teidän. Hankkiutukaa siis eroon kaikista tempusta ja kikoista ja kaikesta, mitä teille on opetettu tässä kirjassa, minkä kohta kirjoitatte, ja kursseilla joita annatte valokehosta. Antakaa sen kaiken mennä joksikin aikaa, kunnes oikeasti ymmärrätte, mikä valokeho on, kunnes oikeasti ymmärrätte ja tunnette kaikon – tuon palavan, palavan, palavan halun.



Kuten sanoin, jos olette siinä, jos sallitte sen, tämä kaikon liekki on viileä tuli – viileä siinä mielessä, ettei se polta teitä. Se on muuntamistuli ja todellinen transformaatiotuli tai alkemia on viileä liekki. Mutta jos seisotte ulkopuolella ja yritätte manipuloida sitä ja hioa sen nykypersoonallisuudeksenne, se polttaa helvetisti. Tarkoitan helvetisti, todella helvetisti. Se polttaa paljon.



On siis kyse pääsemisestä tuohon intohimoon ja sen sallimisesta. Mutta eksyn taas aiheesta. Hmm.



Siis tämä valokeho ja biologianne tapahtuu luonnostaan. Ymmärrättekö sen? Se tapahtuu luonnostaan. Sen olette tunteneet. Siksi viittaan nyt Samiin sanoen, että Sam ei ole kovin fiksu, mutta voi että, kun hän on viisas ja intuitiivinen, hetkessä – miksi sitä halutaankin kutsua. Hän ei ajattele, hän sallii.



Identiteetin ja vahvistuksen saamisen tuolle puolen



Siis tämän henkisen puberteetin loppuun tulemisen rinnalla on ollut suurta yritystä parantaa tai kehittää persoonallisuutta. Ja taaskin palaan niihin syihin, miksi en suosi suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Ne vain voimistavat tai tiukentavat persoonallisuutta. Ja ihmisillä on suuri halu tehdä se – määritellä itsensä joksikin, jollain. Siksi he muodostavat hengenheimolaisryhmiä. He kuuluvat klubeihin ja yhdistyksiin, jotta he voivat samaistua. He yrittävät jatkuvasti parantaa itseään.



No, aiomme vapautua siitä ja se voi olla pelottavaa. No, teillä on ollut jo paljon kokemuksia siitä. Voi olla pelottavaa toisinaan, todella päästää irti ns. persoonallisuudesta.



Mutta persoonallisuus, se asia mihin samaistutte, yhdistytte, mistä yritätte saada vahvistusta, ei ole enää pätevä. Oivallatte, mitä hyvin usein tapahtuu, silloin kun ihmisten on saatava vahvistusta – tiedättehän, jokapäiväisessä elämässä asiat mitätöivät teitä jatkuvasti ja yritätte koko ajan saada vahvistusta. Yritätte laittaa paloja paikoilleen, "kuka minä olen" –palloja. Sillä ei ole merkitystä, oletteko äiti vai isä, johtaja vai taksikuski, oletteko tässä vai tuossa iässä, oletteko tyhmä vai fiksu. Vahvistuksen saamisessa ei ole suurta eroa siinä, sanotaanko "olen fiksu" tai "olen tyhmä". Ainakin se on vahvistus tai määritelmä, mikä sanoo: "Minulla oli huono lapsuus. Minulla oli hyvä lapsuus. Olen hyvännäköinen. Olen ruma." Kaikki on vahvistusta, vaikka se olisi negatiivista vahvistusta.



Laitatte asioihin koukkuja itsenne määrittelemiseksi. Ja mitä enemmän määrittelette itseänne, sitä enemmän yhdistytte muihin asioihin ja sitä paremmalta teistä tuntuu jonkin aikaa. Mutta sitten se alkaa haihtua ja sitten keksitte jonkin uuden suunnitelman, ohjelman, tavoitteen tai mitä tahansa.



Älkää ymmärtäkö minua väärin. On upeaa ilmaista sitä luovaa olentoa, mikä olette. Mutta joskus nämä suunnitelmat ja ohjelmat eivät ole ilmaisutapoja, vaan ainoastaan vahvistuksen saamistapoja tai joskus tapa saada muuta ajateltavaa itsenne sijasta.



Menemme nyt kauniiseen ja todelliseen persoonallisuudesta irtipäästämisen aikaan. En puhu nyt persoonallisuuden tappamisesta, vaan kaikkien noiden yhteyspisteiden irrottamisesta – niiden vahvistuspisteiden, kuka olette.



Olette luultavasti huomanneet, että on tilanne, kenties paljon tilanteita, joissa on hyvin mielenkiintoisia, intensiivisiä ja eriskummallisia unia. Yritätte saada tolkkua niistä eikä niissä ole mitään tolkkua. Ne eivät ole enneunia. Niissä ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu maailmassa, mitä tapahtuu teille. Ne ovat asioita, joita tapahtuu kirjaimellisesti elämässänne.



Tämän identiteettinne vahvistamisyrityksen kautta, olette luoneet enemmän ja enemmän aspekteja ja teillä oli alun alkaenkin jo paljon. Mutta olette luoneet vielä lisää aspekteja.



Ja se on ollut mielenkiintoista. Aspektologian ymmärtäminen on hyvin, hyvin tärkeää, mutta siinäkin tullaan kohtaan, missä siitä tulee vähän pakkomielle teille. Ja toisin, mitä Tobias alun perin sanoi, olette yrittäneet kontrolloida näitä aspekteja, kuin ne olisivat hauvoja tai lapsianne.



Tai pelkäätte niitä, kuin niillä olisi enemmän valtaa kuin teillä tai ne olisivat enemmän olemassa kuin te – kenties parempi ilmaus. Hyvin mielenkiintoista, ja olisi erittäin mielenkiintoista käydä henkisen psykologian keskustelua, miten aspektologian ymmärtäminen luo itse asiassa lisää aspekteja jonkin aikaa ja luo – sanoisin – aspektien tai luojaolennon pelkoa. Kuvitelkaa tämä, se olisi hyvä scifi-elokuva tai –kirja. Luojaolento joka alkaa ymmärtää aspekteja, joita sillä on itsellään, antaa vallan/voiman tai enemmän olemassaoloa yhdelle tai monille aspekteille. Toisin sanoen: "Pimeät aspektini ovat voimakkaampia, olemassa olevampia kuin minä." Ja sitä tapahtuu. Olen nähnyt sitä hyvin monilla teistä. En katso ketään teistä silmiin. Katson kameraan. Olen nähnyt sitä tapahtuvan siellä. Annatte enemmän olemassaoloa, auktoriteettia, identiteettiä joillekin näistä aspekteista, ikään kuin ne olisivat fiksumpia kuin te tai lahjakkaampia tai etevämpiä kuin te. Se on mielenkiintoinen ilmiö, koska te olette kaikkien noiden aspektien luojaolento.



Kenties on kätketty halu tai toive, että yksi niistä on parempi kuin te. Toive, että "Jumala, toivon, että on jotain parempaa kuin tämä, joten on kenties aspekti, mikä on suurenmoisempi kuin minä" tai myös kieroutuneella tavalla "voimakkaampi kuin minä, niin pimeä, että se on suurempi kuin minä." Jonkinlainen kieroutunut toive, että on jotain suurempaa kuin te itse, koska ette ole tyytyväinen tuohon itseen. No, koska se on persoonallisuus, mikä ei ole teidän.



Tietysti on helppoa ymmärtää, kun sanon, ettei keho ole teidän. Sanotte: "No, helvetti. Näytän äidiltäni. En halua näyttää äidiltäni. Haluan näyttää isältäni." Niinpä on suurta kannatusta, kun puhumme esi-isäbiologiastanne irtipäästämisestä. "No hemmetti, on jo aika." Mutta sanon, että on myös aika tunnistaa, ettei tuo persoonallisuus ole oikeasti teidän. Kummallista. Tietysti mieli hyppää esiin ja sanoo: "No, kuka se sitten on?" Ei kukaan. Mutta se ei ole aito sinä. Se ei ole todellinen sinä.



Olen tuntenut, kuullut kysymykset itsellenne viime aikoina ja yksi suurista kysymyksistänne on: "Olenko aito? Olenko väärentämätön?"



Kun olitte nuorempi – erityisesti te joilla oli jokseenkin uskonnollinen tausta – se oli: "Olenko hyvä vai paha?" Tai jos uskoitte joulupukkiin: "Olenko hyvä vai paha?" Ja sitten nyt sen on korvannut: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen itseni osalta?" No, et tietenkään! Et tietenkään.



Haluan teidän tarkastelevan persoonallisuuttanne. Puhun ulkokuoresta. Puhun julkisivusta, näyteikkunasta. En puhu takahuoneesta. Pääsemme siihen myöhemmin. Mutta puhun tuosta ulkokuoresta, minkä luotte. Mihin se perustuu? No, se perustuu osittain kasvatukseenne, toisin sanoen ympäristöön, vanhempiin, sisariin ja opettajiin. Se perustuu tähän. Se ei ole oikeasti teidän.



Persoonallisuutenne perustuu moniin menneisyyden reaktioihin olosuhteisiin, joita ette oikeasti hahmota kokonaisuudessaan. Olemme puhuneet siitä monta kertaa. Näette ohuen siivun siitä, mitä tapahtui menneisyydessä. Mutta laitatte tuon siivun persoonallisuutenne kehittämiseen, laitatte sen itseenne ja sitten omaksutte sen sanoen: "No, tämä olen minä."



Hyväksytte vain asioita, joita teille on tapahtunut elämässä, oikeasti ymmärtämättä, mitä tapahtui, tai pitäisikö sanoa, tiivistämättä viisautta. Riisuen pois pelon, yksityiskohdat, trauman ja kaiken muun ja tiivistäen vain totuuden. Meillä on paljon viisauden tiivistämistä tehtävänä tässä. Otatte asioita, joita lentelee ulkopuolelta, uutisia – otatte ne omaksenne.



Ja muuten, tämä koko prosessi mitä käytte läpi – ja Marty, kiitos vinkistä tässä. Hän haukotteli. Tämä koko prosessi väsyttää teidät ja siitä on myös tylsä puhua. Etkö laulaisi mieluummin? Mutta se väsyttää teitä ja sitten ihmettelette, että kun tämä koko persoonallisuuden kehittäminen menee nyt alamäkeä ja suistuu raiteiltaan, olette kuin puberteetissa. Muistatteko, kun olitte 13-, 14-, 15-vuotias? Ette saaneet tarpeeksi unta. Ja ette saaneet myöskään tarpeeksi ruokaa – mutta ette saaneet tarpeeksi unta. Olitte aina väsynyt, teistä tuntui aina aneemiselta, energiattomalta, paitsi tilapäisessä seksiajatusten ja –kokemusten energiapuuskassa. Mutta muuten se oli … (vähän kikatusta) Puhun enemmän pojille. Pojat nauravat, tai miehet. Pitäisi sanoa "miehet".



Nyt siis olette usein erityisen väsynyt ja mitä sitten teette? Sanotte: "Voi, minusta on tulossa vanhempi." Mitä siis teette seuraavaksi? Tämä on hyvin klassinen. (Joku sanoo "nukumme") Nukutte. Ei, vaan sanotte: "Mikä minussa on vikana? Mikä minun on? Tarvitsen lisää liikuntaa, koska kuulin uutisista tai kuulin jonkun lääkärin sanovan "lisää liikuntaa". Itse asiassa ette tarvitse. Oikeasti. Kun menemme valokehoon, huomaatte, että suuri osa tuosta kuntoilusta on täydellistä hevonpaskaa. Se oikeasti on. (Yleisö taputtaa) Ei, vaan se oikeasti on, koska kuulitte sen jostain: "Minun on kuntoiltava ja minun on tehtävä sitä monta tuntia viikossa ja se on …" Voi jessus! Miten ilotonta elämää.



Niinpä sanotte: "Sitten minun on syötävä eri tavalla ja … " Näettekö, mitä te teette? Rakennatte kaikkia näitä ominaisuuksia – rakennatte persoonaa. Ei. Olette väsynyt, koska käytte läpi henkistä puberteettia. Se on erittäin kuluttava prosessi. Pääsette eroon kaikesta roskasta, mitä olette raahanneet pitkän aikaa ja mikä ei ole teidän. Se ei ole teidän persoonallisuutenne.



Kun menette kotiin tänä iltana tai kun heräätte aamulla, katsokaa peiliin, koska tuo keho ei ole teidän. Ja tuo persoonallisuus? Teidän pitäisi hurrata nyt hetki, mutta se ei ole teidän! (Naurua) Luojan kiitos! Se ei ole, se ei ole.



Tämä tuo esiin monia asioita. Mikä sitten on persoonallisuutenne? No, siksi puhuin kaikosta viime kuussa. Intohimo. Ja toiseksi teidän ei tarvitse samaistua asioihin enää. Teidän ei tarvitse sanoa: "Olen 42-vuotias mies, joka on 1.80 metriä pitkä, ja koulutukseni on se ja se." Nämä asiat eivät ole tärkeitä. Ne eivät oikeasti ole. Ne eivät ole tärkeitä siellä, minne olemme menossa.



Niillä on hauska leikkiä, kun oivallatte niiden olevan vain leluja. Niillä on todella hauska leikkiä. Ja silloin pääsette todelliseen näyttelemiseen – luiskahdatte sen näyttelemiseen, mitä ikinä haluattekin olla, ja sitten luiskahdatte siitä ulos. Mutta tällä hetkellä ette usko näyttelevänne. Uskotte tämän olevan totta. Yritätte löytää enemmän aitoutta. Kuulette jatkuvasti sen tulevan syvemmistä osistanne: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen? Olenko väärentämätön?" Se tulee esiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Te ette ole. Te ette lainkaan ole. Ja se on hyvä uutinen.



Tämä jättää suuren tyhjän tilan. Tavallaan: "Vau, mitä teen? Millä täytän sen? Miten olen minä?" Eikö olekin mielenkiintoista tässä koko pyrkimyksessä olla sinä, että otamme sinut pois sinulta, jotta voi todella ymmärtää, kuka olet. Hyvin suuri osa tästä on vain ulkokuorta.



Voi, siinä on upeita asioita. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Upeita asioita, mutta teidän on oivallettava, että se on peliä. Se on luovuutta toiminnassa. Teidän on päästävä yli yrityksestä jalostaa tuota itseä, tuota kehoa, tuota persoonallisuutta tai tuota mieltä.



Uusi sarja



Kun tämä on sanottu, niin käytin paljon aikaa miettien, miksi seuraavaa sarjaamme pitäisi sanoa. Katsoin, mihin olemme menossa ja mitä teemme sarjassamme. Hetken halusin kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi ja … (joku sanoo "hmm"). Hmm. Ja johtamiseksi Itsen rakastamiseen. Rakkaus – hyvin kaunis kokemus. Ja kyllä, kirjoittaisitko tämän tehtävälistallemme. Ei, ei sinne.



LINDA: Ei sille listalle.



ADAMUS: Ei, vaan sinun listallesi, tehtävälistalle. Tarvitsemme tämän – Kirja rakkaudesta. Kirja rakkaudesta.



LINDA: Tietysti.



ADAMUS: Rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla. Jumala, Henki ei tiennyt hittoakaan rakkaudesta, ennen kuin koitte sen täällä. On koko tämä "Jumala on rakkaus" –juttu. Jumalalla ei ollut hajuakaan rakkaudesta. Miten hänellä olisi voinut olla, kun hän ei ollut koskaan kokenut sitä, ennen kuin hän koki sen sinun kauttasi ja sinun?



Ajattelin siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta se on vähän halpa. Se on vähän helppo. Joo, halusin tehdä siitä näkemyksellisemmän. Mutta tietysti puhumme rakkaudesta, mutta ei siitä vanhasta persoonallisuuden rakkaudesta, missä sanotaan rakastavansa jotakuta toista, koska se ei ole rakkautta. (Linda laittaa itseliimautuvan muistilapun Adamukseen, muutamia naurahduksia kun hän katsoo sitä ja ojentaa takaisin Lindalle) Okei, pidä sinä se.



Kirja rakkaudesta. Muistuttakaa Lindaa. Joka kerta nähdessänne hänet, halatkaa häntä sanoen: "Kirja rakkaudesta!" (Vähän naureskelua)



Halusin siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta ajattelin, että se olisi liian helppo. Se olisi liian halpa. Halusin kutsua sitä Valokeho-sarjaksi, koska me …



LINDA: Haluatko minun laittavan sen tähän? (On uudenlainen kirjoitustyökalu)



ADAMUS: En aivan vielä. Voi kyllä, kutsumme sitä Valokeho-sarjaksi, kun ajattelin, että puhumme valokehosta, teemme valokehon. Ja vaikka sanotte: "Miten hauskaa ja tästä tulee upeaa", niin siitä tulee rankkaa, ellette vedä syvään henkeä, lakkaa tekemästä työtä sen eteen ja luovu odotuksista. Saatte sen luonnostaan, joo.



Niinpä ajattelin, että ei, en halua kutsua sitä valokehoksi, koska tulee kummallisia odotuksia. Kaikkien pitäisi tulla kauniimmaksi, seksikkäämmäksi ja nuoremmaksi. Ja vaikka se saattaa tapahtua, sen ei pitäisi olla var- …joo. (Muutamia naurahduksia) Miksi ei? Mutta onko se todellinen syy tehdä se? (Muutama ihminen vastaa "ei") Ei. Sanotte nyt "ei", mutta tiedän todellisen vastauksen … "kyllä". (Naurua)



Tutkimme valokehoa, mutta ajattelin, että se lähettää väärän signaalin ja vedämme puoleemme … Hitto soikoon, saamme takaisin samoja ihmisiä, jotka heitimme jo ulos! (Paljon naurua)



LINDA: Joooo! Vauuu!



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Ei, älkää tehkö sitä. Olemme päässeet liian pitkälle.



Siis pohdin. Itse asiassa konsultoin joitain muita Ylösnousseiden mestarien klubissa ja sanoin: "Kyllä, on uuden sarjan aika shaumbrojen kanssa. Tarkastelen useita eri asioita. En kerro edes Cauldrelle tai Lindalle vielä. Mutta miksi sitä pitäisi kutsua?" Ja heilläkin oli joitain ehdotuksia siitä ja kenties joillakin teistä on ehdotuksia. Onko mitään ehdotuksia?



(Tauko)



Ai jaa, kukaan ei välitä! (Adamus naureskelee) Muut kun Pete. Pete, miten nimittäisit sitä?



PETE: Salliminen …



ADAMUS: Salliminen.



PETE: Ylösnousemukseni salliminen.



ADAMUS: Ylösnousemukseni salliminen. Tota, se ei ole huono.



LINDA: Mm hmm. Oi-joi! Toinen sarja.



ADAMUS: Siitä puuttuu kuitenkin tavallaan sähinä. Luulen, että olemme tavallaan kyllästyneet nyt sallimiseen. Se on kuin "roskaa!" Joo, mutta …



PETE: No, sanoit "sallimisen" aiemmin.



ADAMUS: No, aiemmin ja sitten kyllästyimme siihen! (Naurua)



PETE: Ai jaa! Minä en, mutta sinä kyllästyit. Okei.



ADAMUS: Joo, miten nimittäisit sitä?



SUE: Valaistumismatkani.



ADAMUS: Kokonainen sarja valaistumismatkastasi? Vain sinun?! (Naurua) Kulutammeko vuoden matkastasi puhumiseen? Tuskinpa.



Ymmärrän, mitä sinä …



SUE: Mutta jokainen ottaa sen henkilökohtaisesti.



ADAMUS: Valaistumismatkani. Joo, nimittäin …



SUE: Tai vain "valaistuminen".



ADAMUS: Valaistuminen, joo.



SUE: Kyllä.



ADAMUS: Emmekö tehneet sitä vai …



SUE: Tavallaan tylsä.



ADAMUS: Joo.



SUE: Tavallaan.



ADAMUS: Ei, mutta olemme pääsemässä siihen. Olemme pääsemässä siihen. Tämä on … Caulde sanoo minulle, että minun pitäisi … Ei ole huonoja ideoita.



SUE: Okei.



LINDA: Oiii! (Yleisö sanoo myös "oiii!")



ADAMUS: Olemme pääsemässä siihen.



LINDA: Kuulolla, joo.



ADAMUS: Mikä muu? Muita ajatuksia? Ei, se ei ole huono. Se on vain tavallaan – mikä on seuraava askel? Mikä on …



SUE: No, sinä kerrot meille …



LINDA: Odota, odota, odota! Puhu mikkiin, että ihmiset kuulevat.



SUE: Kerrot meille, että käymme läpi valaist- … Meistä tulee kevyempi keho. Totta?



ADAMUS: Kyllä.



SUE: Niinpä …



ADAMUS: Mahdollisesti. No …



SUE: Mahdollisesti.



ADAMUS: Joo.



SUE: Mutta emme lentele ja pörise. (Naurua)



ADAMUS: Haluatko tehdä sen nyt? Päästä siitä? (Lisää naurua) Sinulla on koko näyttämö. Soitamme vähän musiikkia. Saamme vähän …



SUE: Ei, ei, ei. Emme tee sitä.



ADAMUS: No, sinä voisit.



SUE: Sinä voisit.



ADAMUS: (naureskellen) Ei toimi tämä kanavoijan kanssa! (Naurua)



SUE: Ai jaa!



LINDA: Oi-oi! Mistä siinä oli kyse? Oi!



ADAMUS: Pffffzzzz! Olen takaisin! (Lisää naurua) Jään. Hän ei työnnä minua pois. Seuraava, seuraava.



Sarja, miten nimittäisit tuota sarjaa?



LINDA: Mofo.



ADAMUS: Mofo-sarja.



MARTY (Mofo): "Mennään eteenpäin tässä paskassa" –sarja. (Naurua ja yleisön taputuksia) Onko tämä tarpeeksi uskallettu?



ADAMUS: Pidän siitä.



MARTY Siinä on vähän puhtia, häh?!



ADAMUS: Pidän siitä. Joo, se on hyvä.



MARTY: Joo.



ADAMUS: Mutta meidän on lyhennettävä sitä vähän. Anna minulle vain kaksi tai kolme sanaa.



MARTY: Pannaan haisemaan!



ADAMUS: Pannaan haisemaan. (Naurua) Joo, mutta voimme vetää vääränlaisia ihmisiä sillä.



MARTY: Totta. Täysin totta, joo.



ADAMUS: Joo, joo.



MARTY: Emme halua mennä taaksepäin!



ADAMUS: Joo. Haluamme, että yleisöllämme on munaa – jos tiedät, mitä tarkoitan. (Lisää naurua)



LINDA: Oletko valmis hänen kanssaan?



ADAMUS: (naureskellen) Kyllä. Seuraava. Muita ideoita, ennen kuin teen paljastuksen? Ole hyvä, miten nimittäisit sitä?



ALAYA: On vaikea panna paremmaksi kuin "Pannaan haisemaan"!



ADAMUS: Joo, joo!



ALAYA: Vihkimys-sarja.



ADAMUS: Vihkimys mihin?



ALAYA: Vihkimys enemmän itseemme.



ADAMUS: Joo. Ei itse asiassa huono ja se on oikeastaan hyvä, mutta new age –bisneksessä tapahtuu paljon vihkimyksiä joka päivä. Itse asiassa juuri nyt joku vihkii Tyynenmeren keskellä jotain portaalia, mikä on vain täynnä kaloja eikä mitään muuta. (Naurua) Mutta hän luulee avaavansa jotain. Mutta pidän siinä itseen vihkimisestä, mitä ihmisten luulisi enemmän tekevän, mutta he eivät tee.



LINDA: Oooh!



ADAMUS: Kyse on aina jonkin muun vihkimisestä.



Tämä planeettaraukka – voisinko hetkeksi nousta saippualaatikolleni – kaikkien näiden valotyöntekijöiden juostessa ympäriinsä vihkimässä kaikkea kookospuista kiviin maassa ja vastaavia asioita. Jättäkää Gaia rauhaan! Olkaa kilttejä! Lakatkaa vihkimästä. Nimittäin vihkiminen on kuin paskantamista ympäriinsä.



Ja he käyttävät vihkimistä, vihkimystä, pyhiä vihkimyksiä ja kaikkea muuta häiriötekijöinä. Valtavina häiriötekijöinä, jottei heidän tarvitse vihkiä itseään.



ALAYA: Itsensä vihkiminen.



ADAMUS: Joo. Tavallaan siis pidän siitä, mutta meidän olisi määriteltävä se. Ei minkään muun vihkimistä, vain itsenne. Ei minkään muun. Mutta sitten ketään ei kiinnostaisi, koska he haluavat mennä vihkimään jotain. Kyllä, hyvä.



LINDA: Mutta se saa tuntumaan suurelta.



ADAMUS: Kyllä. Seuraava.



SHAUMBRA 1 (mies): Käytä omaa sanaasi, kaiko. (Lausuen näin eri tavalla)



ADAMUS: Kaiko. (Adamus toistaa hänen väärän lausumisensa) Sillä on negatiivinen sivumerkitys. Se on kaiko.



SHAUMBRA 1: Kaiko.



ADAMUS: (naureskellen) "Kikoon" liittyy tavallaan kulttuurillista negatiivisuutta. Juuri siitä syystä en halunnut kutsua sitä kaihoksi, koska joku – öhöm, Linda – vääntäisi sen "jokin muu" –ho sarjaksi. (Vähän naureskelua) Mutta pidän siitä ja itse asiassa mietin sitä ja mietin paria asiaa. Ja jos saisimme kirjoitustaulumme tänne. (Linda menee Adamuksen puhujakorokkeelle, missä iPad on). Ei, vaan kirjoitustaulun.



LINDA: Ai, sen ison ruman kapistuksen?



ADAMUS: Mikä se on?



LINDA: Pieni kirjoitustaulu. Anna olla!



ADAMUS: Mutta miten … miten minun pitäisi … herran pieksut. Hän kirjoittaa … aah, ooh! Tuskin maltan odottaa kertomista ylösnousseille mestareille tästä. Olen taivaassa. Katsokaa, mitä meillä on täällä. Mikä laite! Mikä työkalu! Voisimmeko näyttää sitä?



LINDA: Laita se valkokankaalle.



JOHN (K): Se ei ole yhdistetty.



ADAMUS: Vie se Johnille. (Linda juoksee taakse tabletin kanssa)



Ajattelin siis kutsua sitä "Kaiko-sarjaksi" ja annan Lindalle kaikon oikean kirjoitusmuodon hetken kuluttua. Ja olin hyvin vähällä kutsua sitä niin, koska tässä vuodessa – ja itse asiassa olet ehdottomasti oikeilla raiteilla – on kyse tuosta intohimosta. Ei vääristä intohimoista. Ei vanhasta "yritän kaivaa jotain esiin, mikä sytyttää teidät vähän" –tyyppisistä intohimoista. Puhun palavasta, liekehtivästä, kauniista, polttavasta, transformoivasta ja hämmästyttävästä intohimosta. Tuosta asiasta mikä on aina ollut pinnan alla, mutta ette ole sallineet sen tulla esiin, ja mikä sivuuttaa persoonallisuuden, mikä sivuuttaa yrityksen kehittää persoonallisuuttanne. (Yleisö nauraa, kun Lindan sana "jästipää!" ilmestyy valkokankaalle) Luulen, että haluan kirjoitustauluni takaisin, oman kirjoitustauluni.



Ensimmäiset sanat kirjoitettuna tällä uudella laitteella, mistä aioin kertoa ylösnousseille mestareille tänä iltana. Ja tiedättekö, mitä he sanoisivat? "No, miten upeaa teknologiaa, mitä sille kirjoitettiin?" (Lisää narua) Poistetaan se.



Kaikho. Puhui siitä viime kerralla, sanasta kaikho, tuosta sisäisestä intohimosta, mikä kirjoitetaan joko "ko" tai "ho", mutta keksitään uusi sana. Miksi ei? Itse asiassa sanat ovat helpoimmin luotavia asioita. Keksikää vain oma sananne, vaikkei sillä on juurensa merkityksessä "aito sisäinen intohimo".



Ajattelin siis kutsua sitä Kaikho-sarjaksi, koska olemme tekemisissä intohimon kanssa. Tuo intohimo, tuo tuli tulee esiin ja polttaa armollisesti persoonallisuutenne eikä rakenna parempaa persoonallisuutta vanhan päälle. Paul, se polttaa kaiken, minkä tiesit Paulin olevan.



Ja kun sanon "polttaa", se ei tuhoa eikä se … No, aioin sanoa, ettei se tapa teitä. En usko, että tappaa. (Vähän naurua) Mutta se polttaa kaiken, mitä Paul oli, myös nimen "Paul", koska se ei ole oikeasti nimesi. Se polttaa hyvin kauniilla, hyvin armollisella tavalla ajatuksesi. Kuten sanoin aiemmin: "Katsokaa, kuka luulette olevanne. Katsokaa peiliin.", olette yhdistelmä biologiaa ja ajatuksia, jotka eivät ole alkujaan oikeasti teidän. Siksi on ollut vaikeaa.



Mitä lähemmäs pääsette ydintä ja mitä enemmän pääsemme läpi tästä henkisestä puberteetista, sitä vaikeampaa itse asiassa on, koska todellinen aitous on olemassa. Se on olemassa, mutta se on ollut ansassa. Se on ollut ansassa aivan kuten kaikho. Aito "minä olen" on ollut ansassa ja sen päälle on laitettu kaikenlaisia varustuksia ja aktivointeja ja kaikkea muuta kamaa. Se ei ole teidän.



Ja ensin tuntuu paljaalta, kun kaikho alkaa polttaa sitä. Tuntuu paljaalta, koska on tuo halu rakentaa uudelleen, määritellä uudelleen itsenne. Ja on aikajakso, noin 21 päivää, jolloin tuntuu hyvin yhteydettömältä. Mutta toisin kuin ennen, jolloin se on ollut kurjaa, se on itse asiassa hyvin vapauttavaa – vähän pelottavaa, mutta yleisesti ottaen hyvin vapauttavaa. Se tapahtuu luultavasti tänä seuraavana vuonna.



Kaksikymmentäyksi päivää tuntuu, että te ette ole enää mitään, että kaikki on poissa, kaikki on historiaa. Tuona aikana sielunne ottaa jokaisen yksityiskohdan, jokaisen ajatuksen, jokaisen kokemuksen – kuten puhumme keahakissa – ja riisuu yksityiskohdat, koska ne ovat merkityksettömiä, riisuu tunteet, koska ne ovat valheellisia, ja tiivistää kaiken viisaudeksi.



Ja sitten tänä seuraavana vuonna opimme todella antamaan tuon viisauden tulla ulos, koska se ei tule nyt. Se on kuin jossain muualla. Se on tavallaan haudattuna – ja tuodaan hyvin, hyvin vähän aikaa läpi tuota viisautta. Mutta sen Sam on itse asiassa oppinut tekemään. Hän on ohittanut kaiken tuon muun kaman. Hän menee suoraan viisauteen.



Ja siksi ensinnäkin, kaikki näyttää vain toimivan hänellä siinä määrin, että muut ihmiset tulevat kateelliseksi. Hän vain tekee asioita eikä hän ole kovin fiksu. Nimittäin jos häneltä kysytään maailmanhistoriasta tai matematiikasta tai jostain vastaavasta, hän ei tiedä eikä hän oikeastaan välitä eikä hänen tarvitse välittää.



Hän pääsee käsiksi viisauteen, tuohon aitoon sisäiseen viisauteen.



Ajattelin siis erittäin vakavasti kutsua sitä Kaikho-sarjaksi. Sitten vedin monta kertaa syvään henkeä ja sanoin: "Mutta mikä on ydinolemus? Mitä yritämme oikeasti tehdä täällä?"



Ja sitten se juolahti mieleeni. Valmis kirjoittamaan seuraavalle sivulle? (Lindalle) Se juolahti mieleeni. Ja mistä tässä on kyse kaikhon, Itsensä rakastamisen, sallimisen, vapautumisen ja kaiken muun kanssa, mitä teemme tullessamme valokehoksi, niin tässä on kyse hyvin tärkeästä sanasta – karismasta. Kharismasta. Ja haluaisin kutsua tätä Kharisma-sarjaksi, joo. Mutta kirjoitamme sen k:lla. Voit kirjoittaa … Ei, vaan kirjoita sillä lailla ensin, Linda, ja sitten kirjoita se alle k:lla eikä c:llä.



Kharisma



Kharisma tulee kreikankielen sanasta "kharis". Kharis merkitsee armossa antamista. Armossa antamista, armollista antamista.



Sitten kun todella pääsette siihen … Muuten on tavallaan … Englanninkielessä karisman määritelmässä ajatellaan usein karismaattista henkilöä. Ja se on osittain totta. On jotain karismaksi kutsuttua. Ei tiedetä, missä se on. Sitä ei näytetä pystyvän kiteyttämään. Sitä ei pystytä muuttamaan kemialliseksi kaavaksi. Olen varma, että tämän iltapäivän jälkeen joku tulee markkinoille Kharisma-pillereiden kanssa, jotka on suunniteltu juuri shaumbroille. (Vähän naureskelua ja joku sanoo "gluteiinittomana") Joo, joo. Itse asiassa luulen tulevan. (Adamus naureskelee)



Mutta karisma, mitä se on? No, sanotte, että se on ihminen, jossa on tiettyä säteilyä – luulisin – jolla on tietty persoonallisuus. Poliittiset hahmot joilla on karismaa – standardimääritelmää käyttäen – voivat vetää puoleensa ihmisiä. Olette kaikki tavanneet karismaattisia ihmisiä. Olette heidän kanssaan ja heissä vain on jotain, no, karismaattista.



Mutta tässä se on vähän erilaista. Siinä ei ole kyse vain säteilevästä ja onnellisesta persoonallisuudesta. Kharisma on sisäistä armoa. Kharismassa tuo luontainen, todella aito sinä – ilman sitä persoonallisuutta, mikä et ole – tulee esiin. Se on aito sinä. Se on "minä olen" –olemuksen ilmaisemista.



Nyt on taipumusta juosta ulos täältä sanoen: "Aion kehittää kharismaani. Aion päästä kosketukseen. Aion akt- …" - se meidän pitäisi tehdä, kharisman aktivointisessio – "Aion aktivoida kharismani." Missä on vesi, mitä heittää, ämpäri minkä heittää? Ei, ei.



Kharisma. Se on jo olemassa. Se on jo sisälläsi. Se on jo sisällä valmiina tulemaan ulos. Se on aito sinä, se josta jatkuvasti kysytte itseltänne. Sanotte jatkuvasti: "No, olenko aito?" No, et. Itse asiassa et ole ollut. Siis peräänny, että aitoutesi voi tulla esiin, jotta aito sinä voi tulla esiin.



Sinulla, veli John (M) – kiusaan sinua, koska hymyilit minulle leveästi – hyvin mielenkiintoista persoonallisuuskehitystä. Mutta katson sinua – tarkoitan, että katson sitä, joka luulet olevasi – ja minun on naurettava vähän, hymyiltävä. Se et ole sinä. Ja tiedät sen ja kamppailet sen kanssa – aivan kuten te kaikki, mutta kiusaan tässä Veli Johnia – ja sanot: "Mutta minun on jatkettava itseni työstämistä, itseni kehittämistä, itseni tekemistä paremmaksi ja sitten menen etsimään itseäni." No, se saa minut oksentamaan. Ei enää. Sinun ei tarvitse tehdä mitään niistä.



Sinun ei tarvitse tehdä mitään, John – ex-John, entinen John. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin antaa tuon kharisman tulla ulos. Se on jo siellä. Sinun ei tarvitse aktivoida sitä. Sinun ei tarvitse kastella sitä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään sille ja se on haaste. Haluat tehdä jotain. Sanot tai persoonallisuutesi sanoo: "No, voi paska, minun on tehtävä jotain kharismalleni. Minun on kehitettävä sitä. Minun täytyy hengittää siihen." Ei mitään muuta kuin antaa sen tulla läpi. "Salliminen" oli siis oikein. Kyse on siis myös Salliminen-sarjasta, mutta se on yksi asioista, minkä teet.



Kharisma on tuo ns. valo sisällänne. Mutta en halua kutsua sitä myöskään valoksi. Kharisma on "minä olen" –olemuksen ilmaisemista, kun pyyhitte pölyt, puhdistatte pois nuo kaikki muut asiat – esi-isien biologian ja persoonallisuuden, mikä ei ole teidän. En voi painottaa tätä tarpeeksi. Henkilöllisyytenne, persoonallisuutenne ei ole oikeasti sinä. Se on kyhätty kokoon monista tiilistä, jotka ovat tulleet vierailta mailta. Kyhätty kokoon sattumanvaraisen mielenkiintoisella tavalla, voitaisiin luullakseni sanoa tavallaan taiteellisella tavalla, mutta olette nyt kyllästyneet siihen, ja minä tiedän sen ja te tiedätte sen. Me kaikki tiedämme sen. No, useimmat meistä tietävät sen.



Kharisma on luonnollisen Itsen tulemista esiin. Mielenkiintoista kharismassa on, että se on jo olemassa, jos vain annatte sen tulla ulos. Ette pysty määrittelemään sen ominaisuuksia, kaikkia eri asioita.



Enkö lähettänyt psyykkisesti viestiä kahvista kermalla?



LINDA: Kyllä, kyllä, kyllä! Sain sen!



ADAMUS: Kyllä, mutta sitä odotellessa tarvitsen sinut kirjoittamaan …



LINDA: Ai jaa … (Naurua)



ADAMUS: Ei, ei. Hae … joo. Rakas Linda, voisit delegoida sen jollekin.



Siis kharisma. Tärkeä asia kharismasta – ja olen vähän haluton edes mainitsemaan tätä, koska se asettaa odotuksia ja sitten unohdamme kharisman ja sitten minun on pidettävä kharisma-perseeseenpotkaisusessio ensi kerralla. (Muutama naurahdus)



Kharisma on …



SART: Aiotko heittää vettä taas matolle?!



ADAMUS: (naureskellen) Joo.



Kharisma on todellinen houkute. Todellinen houkute. On kirjoitettu kirjoja vetovoimanlaista. Mielenkiintoista, ne menevät oikeaan suuntaan, mutta ne ovat usein hyvin älyllisiä. Kaikki alkavat ajatella, mitä he haluavat – jzzz, jzzz, jzzz, jzzz – se ei toimi. Se ei ole kovin tehokasta. Ja sitten he masentuvat, tuntevat itsensä huonoksi ja määrittelevät itsensä: "En ole kovin tehokas vetämään asioita puoleeni. Kukaan ei pidä minusta ja siksi en pysty vetämään puoleeni mitään." Ei. Et ole vain kovin aito siinä. Olet hyvin älyllinen siinä.



Älyllisyydessä on vähän tai ei yhtään kaikhoa, tulta, intohimoa. Se ei ole aitoa. Joka kerta kun teillä on jokin ajatus, suurin osa sitä ei ole oikeasti teidän. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia siitä kun ajattelette jotain, ei ole edes teidän. Mutta kuitenkin teeskentelette olevan. Toimitte niin kuin olisi. Toimitte niin kuin olisi. Ei ole. Niinpä riisumme kaiken sen ja pääsemme siihen, mikä on teidän.



Kharismanne ei merkitse, että teidän on oltava ulospäin suuntautuva. Se ei merkitse, että teidän on kuljettava kadulla ja paiskattava kaikkien kättä ja kerrottava vitsejä ruokakaupassa. Ei, näytätte idiootilta, jos teette sen. (Vähän naureskelua)



Kharisma on luontainen houkute. Se vetää luonnostaan energiaa puoleensa. Se vetää ihmisiä puoleensa.



Itse asiassa on mielenkiintoista, koska Sam ei ole kova puhumaan. Hän ei puhu paljon sanoja, mutta hänen ei tarvitse. Sanat joita hän sanoo, ovat selkeitä, ja hän puhuu ne ulos itsestään. Niinpä hän ei mumise niitä tänne alas (mumisten). Kun Sam puhuu, on harvoja sanoja, mutta ne ovat selkeitä ja kaikki kuuntelevat. He eivät kuuntele vain hänen suustaan tulevia ääniaaltoja. Hän tuntee kharismansa ja hänellä on paljon sitä.



No niin, ihmiset sanovat, että hän on, no, karismaattinen tai hän on viehättävä, koska hän on fyysisesti houkutteleva tai koska hän on … hänessä vain on jotain. Hänellä on kiva hymy tai kivat silmät. Mutta he yrittävät vain oikeuttaa sen, koska he eivät osaa määritellä, he eivät tiedä, miten puhutaan hänen kharismastaan. Niinpä heidän on ajateltava muita asioita. Hän on karismaattinen, koska hän antaa itsensä tulla ulos – ei kaikkien noiden muiden ajatusten – eikä hän saastuta itseänsä joukolla asioita, jotka eivät ole hänen. Hän on käynyt tässä biologisessa puberteetissaan läpi myös henkisen puberteettinsa. Hänellä on tonneittain kharismaa.



Kharisma – jos mennään todelliseen määritelmään – on lahja tai armo, mikä annetaan itselleen ensin ja sitten se annetaan luonnostaan toisille.



Kharisma on aitoutta. Se on "minä olen". Se ei tarvitse persoonallisuutta. Sen ei tarvitse määritellä itseään. Kharisma ei tarvitse suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Ei tarvitse. Ihminen tarvitsee tavoitteita puuhastellakseen ja saadakseen olonsa tuntumaan paremmaksi jonkin tavoitteen saavuttamisesta. Kharisma ei tarvitse sitä.



Kharisma on sinä. Ja tiedän, että puhun nyt sanoja. Ne ovat vain sanoja, mutta pyydän sinua nyt tuntemaan sitä tässä pienessä – se on vähän merabh, mutta se on enemmän vain 10-15 minuuttia kharismasi tuntemista.



Kharisma-merabh



Saisimmeko siis musiikin valmiiksi. Älkää aloittako, ennen kuin annan vinkin.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja valot himmeämmälle, kiitos.



Olet etsinyt jotain pitkän aikaa, jotain minkä tiesit olevan olemassa, muttet tiennyt, miten siihen päästään. Se on ollut monien ajatusten peitossa, jotka eivät ole oikeasti sinun. Sitä on kannettu kehossa, mikä ei ole sinun.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja pyydän sinua tuntemaan tätä juttua nimeltään kharisma.



Ei ajattelemaan sitä, vaan antamaan sen tulla esiin. Ei menemään etsimään sitä, vaan oivaltamaan, että kharisma on jo olemassa. Ei määrittelemään sitä edes omalla nimelläsi. Se ei ole Tammien kharisma. Se ei ole Johin kharisma, Stephanin kharisma. Se on "sinun" kharisma.



Se ei ole osa persoonallisuuden rakentamista. Se ei ole osa persoonallisuuden rakentamista.



(Musiikki alkaa, valikoima kappaleita PremiumBeat.comilta)



Se ei ole yksi tiili seinässä. Se on ollut tiiliseinän takana.



Sinun ei tarvitse tehdä mitään sille. Sinun ei tarvitse aktivoida sitä.



(Tauko)



Sinun ei tarvitse punoa sitä elämäsi tarinoihin.



(Tauko)



Kharisma, sisäinen armo, armolahja, on aito osa sinua, se osasi joka halusi vain tulla tunnetuksi.



Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja himmennetään valoja – kiitos – ja musiikkia kovemmalle.



(Tauko)



Luontainen "minä olen" –olemuksen tila on kharisma.



Se virtaa itsestään, ystäväni. Sitä ei kontrolloida. Sitä ei laiteta kivoihin pikkulaatikoihin. Se on ilmaisua.



(Tauko)



Kharisma ei tunne luonnostaan koskaan turvattomuutta. Persoonallisuus – persoonallisuutesi – on tuntenut monta kertaa turvattomuutta. Kharisma ei ole koskaan turvaton. Se ei yritä suojella kehoa tai identiteettiä, joten miten se voisi olla turvaton.



(Tauko)



Kharisma on kuin säteilyä. Se ei ole lainkaan mielessä. Jos yrität ajatella kharismaasi, se on vähän hämmentävää. Mieli ei voi ymmärtää sitä.



Ja jos persoonallisuusjohtajasi yrittää selvittää sitä, se ei pysty. Siitä ei tule koskaan osa persoonallisuuttasi, ei koskaan.



Se tavallaan turhauttaa persoonallisuusjohtajaasi, koska se haluaa ottaa asioita sisään ja johtaa niitä, tehdä niistä osan persoonallisuusseuruetta.



Kharismalla ei ole aspekteja eikä se koskaan anna itselleen tulla aspekteja.



Kharisma ei välitä henkisistä ja taloudellisista asioista, ei mistään sellaisesta.



Kharisma leijuu, lentää korkeuksiin, laajenee, tanssii.



(Tauko)



Se ei kärsi yksityiskohdista. Se ei kärsi menneisyydestä. Se ei kärsi filosofiasta.



(Tauko)



Se ei siedä asioita, jotka eivät ole aitoja.



(Tauko)



Sitä ei voi saada ansaan, kontrolloida, työstää eikä haavoittaa.



Se on kaikhon paras ja kenties ainoa ystävä. Kaikho asuu ihan kharisman naapurissa.



Ne jakavat monia lauluja yhdessä.



Ne ymmärtävät toisiaan, koska ne ovat kumpikin määrittelemättömiä, jäsentymättömiä ja estottomia.



Kharisma, kaikho, intohimo.



Selkeys ja armo.



(Tauko)



Tämä kharisma ei ole mitään, mitä voitte valmistaa. Et voisi parantaa sitä koskaan. Niinpä pyydän sinua olemaan yrittämättä. Älä yritä parantaa sitä, tehdä siitä suurempaa, koska siinä vain hyvin epäaito persoonallisuus pelaa makyo-pelejään.



Kharisma on sydämien sydän. Se on aito Itse.



Ole siis kiltti ja anna periksi, ennen kuin koskaan edes ajattelet yrittäväsi hallita sitä, johtaa sitä, tehdä siitä työkalun tai huijata sitä.



(Tauko)



Olet esittänyt kauan kysymyksen: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen?" Et.



Sinun on vedettävä syvään henkeä hetki. Lakkaa yrittämästä johtaa kaikkea itsessäsi.



Lakkaa yrittämästä ohjata luonnonvesiä, luontaisia energioita ja anna vain tämän kharismasi säteillä läpi, tulla yli kaiken, millä olet määritellyt itsesi tähän mennessä – kaikkien ajatusten, kaikkien persoonallisuuspiirteiden, kaikkien epäonnistumisten ja kaikkien saavutusten.



Anna kharisman nousta pintaan ja tulla esiin.



Alat oivaltaa, että oli todellisuudessa turhaa yrittää kehittää tämä persoonallisuus ja sitten jalostaa sitä – sitten yrittää tehdä siitä kuolematon, mikä siirtyy elämästä toiseen, kenties eri kehossa. Mutta yritit tehdä tämän persoonallisuudelle.



Kun tunnet kharismaa – sinun kharismaasi – oivallat sen olleen todella turhaa. Sinun ei tarvinnut tehdä sitä.



Miten paljon energiaa laitettiin jonkin sellaisen suojelemiseen, muokkaamiseen, puolustamiseen, mistä hemmetin hyvin tiedät, ettei se ole oikeasti sinä?



(Tauko)



Mutta kuitenkin tämä kharisma – jos jätät sen rauhaan, jos et yritä vain kutoa sitä nykypersoonallisuuteesi, jos vain jätät itsesi olemaan vapaa – alat ymmärtää, kuka oikeasti olet.



Kharisma on vapaa persoonallisuus, vapaa "minä olen".



Alatte oivaltaa, ettei tämä kharisma vaadi työtä. Olette niin tottuneet tekemään työtä kaikessa eikä tämä vaadi työtä.



Tämä ei vaadi aikaakaan. Olette tottuneet asioiden kehittyvän ajan kuluessa. Sanotte jopa minulle: "Mennään eteenpäin tässä." Okei. Tässä se on. Tämä on kharismanne, kaikhonne. Kharsima, intohimo, "minä olen" –armon intohimo.



Voitko antaa sen tulla läpi?



Voitko antaa tämä olla se, kuka oikeasti olet?



(Tauko)



Se on tunne, ystäväni. Se ei ole ajatus. Se on tunne. Se on tietämistä.



(Tauko)



Se on kuin puhtaan rätin ja jonkin ikkunanpuhdistajan ottamista ja kaiken pölyn, vanhojen kerääntymien puhdistamista, jotta voit antaa tämän kharisman säteillä läpi.



Se vie sinut paikkoihin, joita mielesi, persoonallisuutesi ei olisi voinut kuvitella. Älä siis yritä. Älä yritä kontrolloida tai manipuloida sitä.



Se vetää teille asioita, joita ette olisi voineet kuvitella ennen. Kharisma on todellinen magneetti. Se on. Se on magneetti. Olemme puhuneet vetovoimanlaista ja siitä, miksi en ole sen erityisen suuri ihailija, koska se on älyllistä. Siihen ei sisälly kaikhoa, intohimoa. Se tulee mielestä ja on rajoittunutta.



Mutta tämä, kharismanne, on houkute, magneetti, magnetismia ja se tuo asioita teille. Ei siksi että ajattelette sitä, ei siksi että kamppailette tai stressaatte sen vuoksi, ei siksi että keskitytte mielellänne siihen. Se tuo niitä hyvin luonnostaan, niin helposti ja sujuvasti, että se on vähän järkytys aluksi. Se tuo ihmisiä. Se tuo tilaisuuksia. Se tuo enkeliolentoja. Se tuo maaolentoja – deevoja, keijuja. Se tuo näitä asioita armossa. Ei voimalla, vaan armossa, hyvyydessä. Se tuo energiaa, koska olette lopultakin aito. Annatte itsenne lopultakin olla vapaa.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, sillä tämä on Kharisma-sarja, k:lla.



Kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa taas kerran tuo kharisma. Tuntekaa, millaista on antaa sen virrata kehonne läpi avoimesti, vapaasti.



(Tauko)



Tota, näen joidenkin teistä yrittävän kontrolloida sitä. Ei, vaan avoimesti, vapaasti. Älkää muodostako älyllisiä ajatuksia, mitkä saavat sen menemään parantamaan tiettyjä paikkoja kehossanne. Nimittäin yhtäkkiä te taas johdatte. Siirtykää pois siitä.



Antakaa tuon kharisman, sielun armon, antakaa sen tulla ajatuksiinne. Ajatuksenne ovat vaikeita ja vanhoja paskiaisia, mutta antakaa tuon kharisman virrata suoraan sisään. Voi, ne ovat. Kärttyisiä vanhoja merimiehiä – sellaisia ne ovat. Olleet merillä aivan liian kauan.



Antakaa tuon kharisman, teidän kharismanne tulla ajatuksiinne, mieleenne – tämä ei ole jotain universaalia ykseysenergiaa, tämä on teidän.



No niin, jos voitte päästää sen mieleenne, pärjäätte hyvin, koska olette tehneet tuosta mielestä varsinaisen linnoituksen. Ette aio päästää sisään kaikkia näitä vieraita asioita, vaikka oikeasti päästätte.



Vetäkää siis syvään henkeä ja tuntekaa hetki, millaista se on – kharismanne, aitoutenne joka tulee suoraan ajatuksiinne. Tavallaan kuin öljyä ja vettä, eikö vain? (Adamus naurahtaa vähän)



Kharismalla on upea tapa huuhtoa pois kaikki jäte, puhdistaa ns. röörit, jos vain sallitte sen, jos ette pakota sitä. Siinä on kyse sallimisesta.



Tuntekaa hetki, millaista on, kun kharisma vain virtaa suoraan ajatuksiinne.



(Tauko)



Voin melkein nähdä tämän – se on mahtava näytelmä – kun ajatuksenne sanovat: "Hei, olen Ajatukset. Sinun täytyy olla Kharisma. Tervetuloa. Omistan tämän paikan. Loin tämän paikan. Olet tervetullut tänne, kunhan teet, mitä sanon, kunhan teet minusta paremman, saat minut näyttämään paremmalta. Kyllä, koska olet vain Kharisma. Minä olen persoonallisuus täällä." Kharismanne – phyi! – sylkäisee lattialle. Sitä ei kontrolloida, ei voi kontrolloida, manipuloida tai ei voi panna jotain typerystä kertomaan sille, mitä tehdä.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystävät, kunnolla syvään henkeä kharismaan.



Katamme tänä vuonna kharisman, valokehon, kaikki nämä upeat asiat – rakkauden ja kaiken muun. Ja ytimenä on kharisma.



Selkeytys



No niin, haluan korostaa yhtä asiaa, ennen kuin päätämme päivän. Olette tottuneet sanan "karisma" merkitsevän tavallaan hurmaava, kenties vähän seksikästä. Tuntematonta persoonallisuusominaisuutta, mitä ei voi vastustaa.



Tämä menee kauas sen yli. Tämä on ydinolemuksenne. Taas kerran, menkää sen sanan juureen, mitä kreikkalaiset käyttivät keksiessään sen. Se merkitsee armolahjaa. Sillä tarkoitettiin oikeasti itsensä kunnioittamista – itsensä kunnioittamista – ja sitten kunnioitetaan luonnostaan toisia. Sitä ei tehdä aikomuksella, että toiset kunnioittavat teitä. Sitä ei tehdä aikomuksella, että ihmiset luonnostaan tuntevat vetoa teitä kohtaan, koska olette karismaattinen.



Siinä on kuitenkin hyvin voimakas ja luontainen houkute. Se vetää luonnostaan puoleensa energioita ja ihmisiä ja kaikkia muita asioita. Se vain tuo niitä teille. Siksi karismaattisilla ihmisillä on vähän tätä ominaisuutta. Ihmiset haluavat olla lähellä, energiat haluavat olla lähellä, perhoset haluavat olla lähellä ihmisiä, jotka ovat karismaattisia. Mutta tämä ei ole mitään, minkä tuotamme keinotekoisesti. Tämä on jonkin hyvin aidon tuomista esiin sisältänne.



Mitä siis odottaa? No, kuten mainitsin, on noin 21 päivän jakso – nyt tai kenties myöhemmin tämän vuoden aikana – jolloin on tunne, että olette tulleet reunalle, persoonallisuutenne reunalle. Olette tulleet taas suuren kuilun partaalle. Mutta tämä kuilu ei ole pelottava. Se ei satu. Se pelottaa teitä jossain määrin, kun tulette tähän seuraavaan kohtaan, mutta siinä on kyse ennen kaikkea persoonallisuutenne petoksen paljastamisesta – sen paljastamisesta, miten olette yrittäneet kovasti tehdä siitä todellisen ja tehdä siitä oikean ja tehdä itsestänne oikean, mutta kuitenkaan se ei ollut. Se ei ollut oikeasti sinä. Ja sitten päästetään sisään tämä kharisma-virta.



Se – aioin sanoa "korvaa" – mutta se polttaa sen, mitä kutsuitte ennen persoonallisuudeksenne, itseksenne, ja kietoo sen sisäänsä.



Ette pysty määrittämään sitä heti. Se on tunne. Se on kokemus. Ette käy läpi viittä tai kymmentä askelta tai mitä tahansa siihen liittyy, aivan kuten emme käy läpi valokehon eri tasojen integrointiaskelia. Onko eri tasoja? Tavallaan, muttei se ole tärkeää.



Voisimme käydä läpi nämä valokehon tai kharisman tasot ja ruotia niitä tieteellisesti ja sanoa, että kharismassa on 18 kohtaa tai ominaisuutta – niin kuin on – mutta sallitaan se vain. Sama valokehon kanssa. Voisimme sanoa, että on kaikki nämä tasot ja voimme tieteellisesti määrittää ne ja puhua siitä, mitä ne tekevät eri tasoilla, mutta miksi? Se vain kääntää huomionne muualle.



Me vain vedämme syvään henkeä ja sallimme.



Hassu asia on, että olette jo siinä. Hassu asia on, että olette jo saapuneet perille. Kuten Tobias sanoi usein, olette jo ylösnousseet ja nyt vain käytte läpi, millaista on päästä siihen. Älkää siis unohtako, että se on jo tehty. Se on jo tehty. Lakatkaa tekemästä niin kovasti töitä sen eteen.



Vetäkää vain syvään henkeä ja oivaltakaa, että …



ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos teille, rakkaat ystävät. Kiitos.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron