Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Syyskuu 2018 MESTARIN ELÄMÄÄ – MEIDÄN OIVALTAMISTARINAMME

ViestiKirjoittaja hammer » 31.08.2018 08:05

MESTARIN ELÄMÄÄ – MEIDÄN OIVALTAMISTARINAMME

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Naureskelen itsekseni, kun ajattelen, miten Mestarin elämää -pilvikurssisarja syntyi. Suunnittelimme filmaavamme DreamWalker -syntymärsiirtymän päivitystä Crimson Circlen studiolla. Tuotantotiimi oli tullut aikaisin järjestelemään näyttämöä, valaistusta, kameroita ja mikrofoneja. Kathleen Haws, DreamWalker -syntymämateriaalin asiantuntija ja opettaja, oli lentänyt Salt Lake Citystä osallistuakseen Adamuksen kysymys- ja vastaussessioon. Linda ja minä olimme Vihreässä huoneessa valmistautumassa nauhoitukseen. Hengittelen aina noin 15 minuuttia silmät suljettuna ennen jokaista tapahtumaa, mutta tällä kertaa Adamus tupsahti esiin ja ilmoitti odottamatta, ettemme filmaisi tuota syntymäpäivitystä. Sen sijaan aloittaisimme uuden sarjan nimeltään Mestarin elämää.

En pidä yllätyksistä. Olen Neitsyt. Pidän asioista kivoissa, siisteissä ja järjestyksessä olevissa paketissa. Voit kuvitella tyrmistykseni, kun Adamus pudotti tämän pommin minulle. Aloin laukoa kysymyksiä hänelle: "Mikä on aihe? Miten monta sessiota? Miltä näyttämön pitäisi näyttää? Pitäisikö meidän odottaa tämän filmaamista toiseen päivään?", mutta hän oli jo poissa. Hemmetti! Joskus nämä olennot ärsyttävät minua todella aivan helvetisti.

En pystynyt enää hengittelemään – en tässä mielentilassa. Nyt Lindakin oli jo studiossa. Hän näki kalpean ja kauhistuneen ilmeeni, kun tulin sisään. Kysyin häneltä, voisimmeko jutella hetken, ja pyysimme anteeksi henkilökunnalta ja menimme yksityiseen nurkkaan.

"Mitä tapahtuu?" Linda kysyi minulta. "Näytät siltä, kuin olisit nähnyt aaveen." "Enemmänkin kummituksen", vastasin. Kerroin hänelle Adamuksen määräyksestä. Linda oli niin huoleton asiasta, että saatoin vain olettaa, että Adamus oli noitunut hänet. "Totta kai, tehdään se", hän sanoi. Miten hän saattoi olla noin tyyni ja rauhallinen tässä kriisissä? Kävelimme takaisin studioon ja kerroimme tuotantoryhmälle suunnitelmien muutoksesta. Lindan tapaan he olivat huolettomia. Ainoa kysymys tuli Jean Tinderiltä: "Mihin aikaan lounas pitäisi tuoda?"

"Mikä näitä ihmisiä vaivaa?" ihmettelin itsekseni. "He käyttäytyvät, kuin tämä olisi jokapäiväinen tapahtuma!" Myöhemmin he muistuttivat minulle, että tämä on jokapäiväinen tapahtuma, kun työskennellään Adamuksen kanssa.

Mestarin elämää on osoittautunut syvälliseksi ja hyvin näkemykselliseksi sarjaksi. Ajattelen kaikkea materiaalia, jota on kanavoitu kuluneiden 19 vuoden aikana, ja oivallan, että Mestarin elämää -sarja on elävä dokumentti matkastamme oivaltamiseen. Planeetalla ei ole tänä päivänä muuta sen kaltaista materiaalia. Dokumentoimme oman tarinamme tällä vähemmän kuljetulla polulla ja jätämme tallenteen niille, jotka tulevat tätä tietä meidän jälkeemme. Minusta Mestarin elämää -sarjan alaotsikko pitäisi olla jotain tällaista: "Näin me sen teimme." Mestarin elämää ei ole täynnä sääntöjä ja määräyksiä, tee-tätä ja älä-tee-tätä, vaan näkemyksiä siitä, mitä me koimme polun varrella.

Syyskuun 14. päivä julkaisemme uuden osan tässä sarjassa: Mestarin elämää 8 – Nova vita. Tämä seuraa kahta monumentaalista Mestarin elämää -jaksoa, jotka ovat ratkaisevia matkallamme: Mestarin elämää 6 – Ei enää! ja Mestarin elämää 7 – Minä olen luominen. Minusta tuntuu, että olen vasta koskettanut minä-olen-luomisen pintaa henkilökohtaisessa elämässäni, mutta kuitenkin olen nähnyt, millainen vaikutus sillä on, kun sallin energian palvella itseäni. Mestarin elämää 8 – Nova vita -jaksossa on kyse uudesta elämästämme (nova vita). Siinä on kyse siitä kohdasta, kun toukka alkaa tulla esiin kotelosta, levittää siipensä ensimmäistä kertaa ja oivaltaa, että jotain SUURTA on tapahtunut tuossa kotelossa. Olemme tulossa esiin ihmistilan ja henkisen murrosiän kotelosta. Olemme pääsemässä uuteen elämäämme, nova vitaan.

Mestarin elämää -sarja ei ole kaikkia varten. En suosittelisi sitä kenellekään, joka on vasta tuossa heräämiseensä, koska hän ei yksinkertaisesti pystyisi integroimaan näitä käsityksiä, ainakaan tällä erää. Kenties 10 tai 20 vuoden päästä, mutta tällä hetkellä tuo syvällisyys menisi hänen ymmärryksensä yli. En myöskään suosittelisi sitä kenellekään, joka käy läpi sielun pimeää yötä. Niin paljon kuin haluaisinkin antaa hänelle toivoa, tunnen, että hän käyttäisi sitä häiriötekijänä kiertääkseen tuon voi-niin-tärkeän-kuitenkin-traumaattisen pimeän yön kokemisen. Tämä kokemus on kuin laskeutumista tuohon koteloon – jotain mikä luo näyttämön kaikelle, mitä tapahtuu sen jälkeen. Olen alkanut ymmärtää pimeän yön merkityksen, ja vaikken haluaisin koskaan toistaa sitä, käsitän, mitä minulta olisi mennyt ohi, jos olisin yrittänyt mennä suoraan toukasta perhoseksi ilman transformoivaa kokemusta kotelossa.

En suosittelisi Mestarin elämää -sarjaa ns. Sedonan porukalle. Heidän henkinen kiinnostuksensa keskittyy avaruusolentoihin, Lemuriaan, entisiin elämiin, selvänäköisiin tulkintoihin, kristalleihin ja egyptiläisiin parannussauvoihin. Ei millään pahalla, mutta olen kävellyt muutaman korttelin Sedona-bulevardilla (vertauskuvallisesti sanottuna), New age -kadulla ja Avaruusolentotiellä, eikä se ole todellakaan se tie, jota shaumbrat kulkevat. Meidän tietämme ei löydy kartoista, eikä sillä ole myöskään katuviittaa. Ei ole kauppoja tai kiertomatkoja, ja on harvinaista kohdata toista ihmistä tällä reitillä. Itsesi kuitenkin kohtaat, eikä se ole aina kaunista.

Suosittelisin Mestarin elämää -sarjan sellaiselle, joka on käynyt läpi pimeän yön ja selviytynyt siitä. Hän on hukkunut Kakkajärveen ja oppinut ns. hengittämään veden alla. Hän alkaa tulla esiin kotelosta ja sisäinen ääni kysyy: "Mitä seuraavaksi?" Tästä Mestarin elämää -sarjassa on kyse: mitä tulee seuraavaksi? Seuraavaksi on se, mitä olemme luoneet Mestarin elämää -sarjassa, sisältäen:

Mestarin elämää 1 – Kirkastuminen
Mestarin elämää 2 – Minä olen tässä
Mestarin elämää 3 – Ruumiillistuminen
Mestarin elämää 4 – Aistillisuus
Mestarin elämää 5 – Ahmyo
Mestarin elämää 6 – Ei enää!
Mestarin elämää 7 – Minä olen luominen

Kun lukee yllä mainittuja otsikkoja, se on kuin katselisi perhosen kokemusta sen ilmestyessä esiin kotelosta – ensin eeppinen transformoituminen muodosta toiseen, sitten oivallus "minä olen tässä", sitten uuden kehon tunteminen ja sitten uudenlainen aistillisuus, mitä seuraa helppous ja vaivattomuus. Kun toukka (vanha itse) yrittää palata takaisin, täytyy sanoa "ei enää!" Ja siitä menemme todelliseen luomiseen, yrittämättä pelkästään selviytyä. Ja seuraavaksi olemme uudessa elämässämme (nova vita). Koskaan ennen minulle ei ole valjennut, että Mestarin elämää -sarjan järjestys kuvaa perhosen ilmestymistä esiin kotelosta.

Muuten, suosituin Mestarin elämää -jakso on Minä olen luominen (nro 7). Nimi on houkutteleva, ja olen varma, että jotkut shaumbrat päättivät hypätä Minä olen luomiseen, jotta he voisivat alkaa luoda yltäkylläisyyden kaltaisia asioita. Minusta kuitenkin tuntuu, että voidakseen ymmärtää todellista luomista on tärkeää saada hyvä ymmärrys kaikista muista Mestarin elämää -jaksoista, jotka johtavat siihen. Muiden jaksojen katsomista ensin ei vaadita, mutta niissä luotu perusta lisää valtavasti Minä olen luomisen arvoa.

Eräs henkilökunnan jäsen kysyi, miten monta Mestarin elämää -jaksoa suunnittelemme tehdä. Minulla ei ole aavistustakaan, paitsi että Adamus on antanut vinkkejä minulle kahdesta seuraavasta. Sen tiedän, että tämä sarja on elävä dokumentti matkastamme sielun pimeästä yöstä oivaltamiseen. Emme ole vielä oivaltaneet sitä vaikutusta, joka sillä on esiintuleviin ihmisiin seuraavina vuosikymmeninä. He näkevät, miten ensimmäinen ihmisryhmä teki sen, ja se antaa heille vakuutuksen, että hekin voivat tehdä sen. Minusta tuntuu, että se on merkittävin kirjasto, jonka olemme luoneet kuluneiden 19 vuoden aikana. Se on uutta pyhää materiaalia niille, jotka pääsevät pimeän yön läpi. Se on tarina siitä, miten me teimme sen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.9.2018 SHOUD 2

ViestiKirjoittaja hammer » 06.09.2018 21:40

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.9.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokemuksen. Ja kommentoidakseni sitä, mistä Linda on puhunut …

LINDA: Voi, ei!

ADAMUS: … koko ajan, että tunnun olevan maisemissa enemmän kuin koskaan. Koko tämä juttu saa oloni tuntumaan vähän ei-tervetulleelta (naurua).

LINDA: Ei, ei, ei! Älä ymmärrä väärin.

ADAMUS: On paljon ihmisiä, jotka maksaisivat mukavasti saadakseen ylösnousseen mestarin hengailemaan keittiössään ja makuuhuoneessaan (lisää naurua). Erityisesti makuuhuoneessa. Rakas Linda, ja kaikki te jotka olette ehkä ajatelleet samaa: ei, kyse ei ole siitä, että olen maisemissa yhtään enemmän tai vähemmän kuin ennen. Kyse on siitä, että teistä tulee tietoisempi. Teistä tulee tietoisempi …

LINDA: Voi, tietysti, tietysti! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: … niistä asioista, joita ei välttämättä voi nähdä silmillään tai kuulla korvillaan. Teistä kaikista tulee tietoisempia. Herkempiä tietenkin, mutta yksinkertaisesti tietoisempia. Tiedättekö miksi? Koska luotatte itseenne enemmän kuin koskaan.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Tiedättekö miksi? Teillä ei ole muuta paikkaa, mihin mennä! (Naurua) Voi, se on totta. Ei muuta paikkaa, mihin mennä. Teillä oli suurta epäluottamusta itseänne kohtaan. Annoitte luottamuksen pois. Luotitte kaikkeen muuhun, ja sitten opitte olemaan luottamatta siihen. Olitte niin nujertunut itseänne koskevista negatiivisista ajatuksista ja tunteista, niin huolissanne vanhojen virheiden toistamisesta, että pakenitte luottamista. Ja kun pakenitte luottamista, te sulkeuduitte. Kun sulkeuduitte, te tiedostitte vähemmän. Kun tiedostitte vähemmän, elämänne kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta. Kun kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta, niin te ikävystyitte. Kun ikävystyitte, te halusitte lähteä. Kun halusitte lähteä, minä sanoin: "Ei! Teidän täytyy jäädä!" (Naurua) Teidän täytyy jäädä. Tämä kaikki on osa täällä olemisen kokemusta. Siis ei – teistä tulee vain tietoisempi.

Ensin se on vähän pakahduttavaa. Ihminen kantaa kortensa kekoon ja sanoo: "Voi, Adamus on maisemissa koko ajan! Minulla ei ole yhtään aikaa itselleni." Kyllä, olen paljon maisemissa. Muistatteko, kun tulin yhdeksän vuotta sitten Crimson Circleen, oli syyskuu, aivan kuin nyt. Se oli tuolloin vuorilla, mutta sanoin: "Olen kanssanne matkan joka askeleella", tai kunnes potkaisen teidät ulos. Mutta olen kanssanne matkan joka askeleella, ja se on totuudenmukaisesti sanottu. Meillä on sopimus. Olen sitoutunut jokaiseen teistä.

Aion olla kanssanne. En kurki lakanoiden alle tai mitään sellaista. En välitä, mitä syötte. En välitä, poltatteko. En välitä, mitä teette. Olen kanssanne matkan joka askeleella.

LINDA: Poltamme mitä?



ADAMUS: Mitä tahansa (vähän naureskelua). Mutta se tekee kaikesta paljon vaikeampaa, jos poltatte kannabista. Menette silloin jonnekin muualle, mutta se on kokonaan toinen tarina.



Yritän sanoa sitä, että olen kanssanne matkan joka askeleella, enkä tuomitse mitenkään, ja yritän auttaa teitä näkemään saman itse. Ei tuomitsemista. Kaikki on ollut vain yhtä mahtavaa, suurta, valtavaa, hiton kokemusta. Siinä kaikki. Sitä se on. Ja tiedän, että te tiedätte sen mentaalisesti, mutta kun se oikeasti menee teille perille, kun oikeasti tunnette sen: "Kaikki on ollut vain mahtavaa, suurta kokemusta", saatte suurta helpotusta kaikesta tuomitsemisesta, kaikesta roskasta, joka on estänyt teitä tiedostamasta.



Siis, rakas Linda, ei, en ole maisemissa yhtään enempää kuin koskaan. Olet pelkästään tietoisempi siitä kuin aiemmin.



LINDA: Kiitos.





Turvallinen tila



ADAMUS: Siis aloitetaanpa tänään luomalla turvallinen tila, koska saamme kokemuksen tänään.



LINDA: Voi, pojat! (Joku sanoo "vau!, ja joku toinen sanoo "parasta olla varovainen!") (Adamus naureskelee) Voi, pojat!



ADAMUS: Kuulen vähän hurrausta ja vähän buuausta.



LINDA: Voi, pojat!



ADAMUS: Nimittäin, kun sanon "kokemus", on tiettyä innostusta tietyn ikävystymistason vuoksi, mutta on myös tavallaan: "Voi, ei! Mitä minä koen nyt?" Kerron teille tämän nyt: – ette välttämättä usko sitä, mutta alatte ymmärtää ja uskoa – teillä ei voi olla mitään huonoja kokemuksia eteenpäin mentäessä.



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Teillä ei voi olla. Voitte vaikka yrittää saada huonoja kokemuksia, ettekä yksinkertaisesti saa (vähän naurua), koska vedettyänne syvään henkeä, oivallatte oikeasti, mitä kaikkea sisältyy luomukseenne – ette enää yritä analysoida jonkin tilanteen yksittäisiä komponentteja ja katsotte, miten koko kuva kehittyy ja miten olette luoja omassa luomuksessanne – ja voitte valita, mitä haluatte kokea. Se on näin yksinkertaista, ja sitä teemme tässä.



Aloitetaanpa valitsemalla turvallinen tila. Valitsemalla turvallinen tila.



Kauan sitten Tobias sanoi: "Valitsette tuvallisen tilan. Turvallinen tila on olemassa, kun valitsette sen." Kun valitsette sen. Se on näin yksinkertaista. Ei tehdä tästä mitenkään monimutkaista. Ei ihmetellä, voitteko oikeasti tehdä sen vai nujertavatko pimeät voimat teidät tai jotain sellaista. Ei, vaan valitsette pelkästään tuon turvallisen tilan. Se on siinä. Yksi, kaksi, kolme (syvään henkeä): "Turvallinen tila!" (Vähän laulaen) Tarvitsemme pienen "turvallinen tila" -nauhan, jossa sanotaan: "Turvallinen tila!" (Muutama naurahdus) Se on siinä.



Aion lisätä vähän siihen, mitä Tobias sanoi. Turvallinen tila on valinta. Se on kokemus. Turvallinen tila on olemassa periaatteessa yhden asian vuoksi: laitatte tietoisuutenne siihen. Laitatte tietoisuutenne siihen. Siksi siitä tulee turvallinen tila.



Koko luomakunnassa ei ole olemassa mitään, ei ole olemassa mitään, ennen kuin tietoisuus on läsnä. Fyysistä universumianne ei ollut, ennen kuin tietoisuus oli siinä. Mikä helvetti luulitte alkuräjähdyksen olleen? Se oli yksinkertaisesti – pum! – tietoisuuden laittamista tyhjyyteen, ja – naps! – yhtäkkiä tämä koko universumi on olemassa. Se on siinä.



Tietoisuus ei ajattele suunnatonta suuruutta tai pienuutta. Tietoisuus ei sano: "Ai, se on suuri universumi. Minun täytyy supistaa sitä vähän." Ei. Se vain on, se on siinä, ja sitten kun tietoisuus on läsnä, niin tietoisuus ja lopulta ihmismieli arvioi sitä ja sanoo: "Miten iso se on? Miten suunnattoman suuri se on? Miten pieni se on?"



Mutta kun tietoisuus ensin on läsnä turvallisessa tilassa, se ei sano: "Aion luoda näin suuren tästä turvallisesta tilasta" tai "Aion luoda sen minulle ja ystävilleni" tai mitään sellaista. Se on pelkästään: "Minä olen läsnä turvallisessa tilassa. Minä luon." Pum! Alkuräjähdys. Se on siinä.



Sitten te menette siihen. Astutte tuohon turvalliseen tilaan, karistatte kaikki epäilykset ja pelot. Epäilykset ja pelot saastuttavat ainoastaan kokemustanne. Antakaa niiden kaikkien mennä. Miten se voisi mennä pieleen, jos olette valinnut turvallisen tilan, jonka sitten luotte, eikä teillä ole mitään rajoituksia koon ja iän tai merkityksen tai minkään muun osalta? Olette pelkästään omassa turvallisessa tilassanne. Ette voi epäonnistua, ellette salli tuon vanhan äänen, teidän äänenne, tulla sanomaan: "Voi, mutta mitä jos? Mitä jos se ei ole 100%:sti turvallinen? Mitä jos se on vain 40%:sti turvallinen?" No, mitä luulette tapahtuvan? Saatte 40%:sti turvallisen. Siis aloitetaanpa valitsemalla tietoisesti turvallinen tila ja kokemalla se täysin. Se on siinä. Ette voi epäonnistua.



Yksi ongelma jonka te kaikki koette mennessänne, tullessanne, Esiintulemiseen, on oma historianne, menneisyytenne. Kaikki muistot asioista, jotka ovat menneet pieleen, menneet pieleen. Kaikki asiat joita kannatte edelleen harteillanne huonoista kokemuksistanne, ja ne huolet, että teette sen taas, että toistatte nuo virheet. Ja olette vannonut paljon valoja ja tehneet lupauksia itsellenne. Teillä on paljon itse määrättyjä sääntöjä siitä, miten kauas menette, miten suureen menette. Kaikki nuo ovat perimmiltään rajoittaneet teitä. Luovutte noista kaikista tänään. Tänään. Ja Cauldre ihmettelee, puhunko vain vertauskuvallisesti, symbolisesti. En helvetissä. Luovumme vain niistä. Se on siinä.



Elämä … Viime kokoontumisemme lopun merabhissa sanoin: "Jos aiotte tehdä jotain, tehkää se hyvin." Elämä ei ole elämisen arvoista, jos teette sen surkeasti (suom. huom. sananmukaisesti "puoliperseellä"), jos teette sen pelokkaasti, jos teette sen rajoitusten kera. Voisitte yhtä hyvin …



LINDA: Kääntyykö "puoliperseellä" kovin hyvin?



ADAMUS: Kääntäjät? Puoliperseellä? He nyökkäävät päätään ja sanovat: "Voi, kyllä! Osaamme tehdä sen!" (Naurua) Puoliperseellä, kyllä.



LINDA: Tietävätkö kaikki, mitä "puoliperseellä" merkitsee?



ADAMUS: Kyllä. Puolinopeasti, n-o-p-e-a-s-t-i (Adamus käyttää samankuuloista sanaa) Puolivauhdilla. Puoliperseellä! (Muutama naurahdus lisää)



Elämä ei ole elämisen arvoista, jos teette sen puolittain, osittain, jos teette sen rajoitetusti, pienesti, pelokkaasti. Se ei ole. Voisitte yhtä hyvin pakata kassinne ja tulla toiselle puolelle. Meillä on paljon hauskanpitoa täällä. Mutta voisitte yhtä hyvin vaihtaa puolta, jos aiotte elää sillä tavalla. Se on vain … (Linda päivittelee) Mitä?!



LINDA: Sinä pelotat minua.



ADAMUS: Sanoinko jotain laitonta? (Vähän naureskelua)



LINDA: Sillä hilkulla.



ADAMUS: Sillä hilkulla. Voisitte yhtä hyvin olla olematta täällä, jos aiotte elää pienesti. Ja sanon näin, koska kanavoin heitä (osoittaen shaumbroja). He tietävät sen. Te tiedätte sen (kameralle). Se ei vain ole elämisen arvoista, jos aiotte elää pienesti. Siis, turvallinen tila.



Täällä tänään saamme kokemuksen, ja menemme täysin siihen. Se on mielenkiintoinen, kiehtova, ja sukeltakaa siihen ensin ja sitten vasta – sanottaisiinko – "yrittäkää tajuta se", mutta sukeltakaa siihen ensin ilman mitään kysymyksiä.



LINDA: Sallikaa.



ADAMUS: Sallikaa se. Sallikaa se. Sukeltakaa siihen nyt, tajutkaa sen myöhemmin, joo. Ja on tavallaan päinvastaista, mitä ihmiset tekevät. He haluavat tajuta ensin: "No, mikä on turvallinen paikka? Mitä minä koen tänään?" Ei, olemme valmiita sen osalta. Luojat sukeltavat luomuksiinsa ja sitten hämmästelevät, mitä he todellisuudessa loivat. Siis, tänään kokemus.



Puhun paljon kokemisesta. Olen puhunut siitä melko paljon keahakissa, vähän täällä kuukausittaisissa kokoontumisissa, mutta Esiintulemisessa on kyse uudesta kokemisesta. Uudesta kokemisesta tavalla, jolla ette ole kokenut pitkään aikaan, jos koskaan, kaikissa elämissänne.



Nimittäin kolminaisuuden ihmisosalla – teillä on "minä olen", jota jotkut kutsuisivat sieluksi, mestari joka on kaikkien elämien ja tulevaisuuden viisaus, ja sitten ihminen – on mielestäni kaikkein hauskin tehtävä, koska siinä on kyse vain kokemisesta. Ja kiva asia on, että silloin kun kaikki tämä tavallaan luotiin, koko tämä minä-olen/mestari/ihminen -juttu, ja "minä olen" lähetti ilmaisumuodon itsestään maan päälle ihmiseksi – jos muistatte tämän – ja sanoi: "Sinä olet kokemuksellinen osani. Sinä olet se puoleni, joka menee kokemaan. Ei oppimaan. Ei ole mitään opittavaa. Pelkästään kokemaan "minä olen" -olemuksen, olemassaolon, iloa." Nimittäin minä-olen on kuin jatkuvassa isossa orgasmissa (Linda haukkoo henkeään). Ei se ole kovin huono juttu (vähän naureskelua). Kokeile sitä. Minun täytyy olla tarkkana näihin perheasioihin sekaantumisessa …



Minä-olen on jatkuvassa iloisen ilmaisemisen tilassa. Minä-olen -malja vain täyttyy uudestaan ja uudestaan ja vuotaa yli. Se on jatkuvassa "olen olemassa" -ilossaan. Nimittäin minä-olen ei ole kovin monimutkainen. Sielu ei ole kovin monimutkainen. Se on jatkuvassa "olen olemassa!" -tilassa, ja sitten – pum! – henkinen orgasmi. Ja sitten taas "olen olemassa"! Pum! On jatkuvaa tämän tuntemista.



Kun työskentelen monien teidän kanssa ja sanon: "Palataan takaisin "olen olemassa" -tilaan", haluan teidän yhdistyvän tuon sielun iloon, joka on aina ollut olemassa. Sitä ei ole koskaan luotu. Sitä ei voi koskaan poisluoda. Se on yksinkertaisesti viattomassa "olen olemassa" -ilossa. Ja se lähetti matkaan osan itsestään, josta tuli lopulta ihminen ja joka on täällä olemassaolon kokemisessa.



Mutta matkan varrella ihminen alkoi pelätä kokemista. Ihminen tavallaan sulkeutui, mutta se on osa kokemusta. Ihminen lähti pois kaikista muista aisteistaan, tavasta hahmottaa todellisuus, aistillisuudesta, ja joutui pelkkään fokukseen. Pelkkään fokukseen. Ja voitaisiin sanoa, että se on äärimmäisen rajoittavaa, ja sitä se on, mutta se on osa tuota kokemusta.



Nyt Esiintulemisessa menemme takaisin – ei, emme mene takaisin, vaan menemme aitoon kokemiseen taas kerran. Ei vain selviydytä, ei vain tulla toimeen, vaan koetaan. Se pelästyttää paskat housuun joillakin teistä, koska olette piiloutunut syvälle alas. Olette ryöminyt kiven alle ja ryöminyt syvälle alas.



Siinä oli tavallaan mielenkiintoinen vertauskuva Atlantiksen jälkeisistä ajoista, jolloin Maan väestö, suuri osa väestöstä joka selviytyi tuosta romahduksesta, meni maan alle. He elivät maan alla pitkän aikaa käyttäen kristalleja ruuan kasvattamiseen, valolähteeksi, ja luulen, että monta kertaa jotkut teistä tavallaan menevät omassa sydämessään takaisin sinne ja yrittävät elää maan alla, yrittävät pysyä peitossa. Nimittäin ne olivat mielenkiintoisia aikoja teille, jotka olitte siellä, muttei se ole oikeasti elämistä. Teidän täytyy elää yläpuolella ja alapuolella. Ei ainoastaan alapuolella.



Aion puhua paljon lisää kokemuksista. Saamme kokemuksia. Huomaatte – jotkut teistä – että olette hyvin peloissanne, ja se on hyvä asia. Se on pelkäämisen kokemus, kuin: "Voi, peijakas!" Tällaisen vapauden saaminen, että voi valita turvallisen tilan ja valita kokemuksen, on vähän pelottavaa, vähän musertavaa. Mutta, hei, olette täällä, tällä planeetalla. Sen valitsitte, ja siihen olemme menossa.





Kokemus



Aloitetaanpa sitten oitis. Tarvitsemme sitä merabh-musiikkia, ja teidän täytyy vetää kunnolla syvään henkeä. Olemme valinneet turvallisen tilan – ja niin on. Niin on.



(Musiikki alkaa)



Olemme tässä kauniissa turvallisessa tilassa yhdessä.



Siis meillä on ihminen, jolla minun mielestäni on oikeasti tuon kolminaisuuden hauska osa. Ihminen saa mennä syvälle kokemiseen, löytämiseen, riemastumiseen.



Kokeminen. Kokeminen ja elämä ovat oikeasti sama sana, hieman eri tavalla kirjoitettuna.



Ja minä-olen sanoi ihmiselle: "Mene kokemaan. En koskaan tuomitse sinua, en koskaan." Minä-olen, sielu, on kyvytön tuomitsemaan, kyvytön oikeaan ja väärään.



Kuvitelkaa sitä hetki.



Joskus sanotte: "Minulla on suuri kaipaus tuntea taas jumaluuteni, sieluni. Minulla on suuri halu tuohon yhteyteen." Mutta niin kauan kun laskette asioita vioiksi itsellenne, käännätte selkänne "minä olen" -olemukselle, sielulle. Sielu ei välitä – koska sielu on aina läsnä. Se ei välitä. Se on vain osa sielun kokemusta, että teeskennellään, ettei ole yhteyttä sieluun.



Ihmisellä on hyvin mielenkiintoinen rooli, olla se osa sielua, joka kokee asioita. Sielu ei ole koskaan hetkeäkään huolissaan kuolemasta. Ei ole kuolemaa. Eikä sielu tuomitse, eikä sielu ajattele, että jokin päivä on parempi kuin toinen, jokin elämä on parempi kuin toinen.



Nyt meillä on ihminen, joka on täynnä kokemuksia, mutta se ei tiedä, mitä tekisi niillä – täynnä elämänkokemuksia eikä se tiedä, mitä tekisi niillä. Ja itselleen tyypillisesti ihminen sanoo: "Mitä minun pitäisi tehdä? Miten minun pitäisi tajuta tämä kaikki? Mitä tämä merkitsee? Kenties tein jotain väärin?" Mitä ihminen tekee sitten? Se menee suoraan uuteen kokemukseen. Se taitaa olla ihmisen pakkomielle, tai kenties se on vain rooli – olla se, joka kokee.



Kuitenkin tapahtuu hyvin usein niin – mikä itse asiassa loi tämän reinkarnaatio-ilmiön – että ihminen sanoo jatkuvasti: "Minun täytyy mennä takaisin ja takaisin ja takaisin kokemuksiin oppiakseni oppitunnin, päästäkseni kenties johonkin valaistuneeseen, henkiseen käsitykseen. Minun täytyy jatkaa menemistä takaisin."



Reinkarnaatio on luonnoton todellisuus. Ihmisten tietoisuus, motivaatio, loi sen. Tämän planeetan alkuperäisessä luomisessa ei ollut reinkarnaatiokaavaa. Silloin myöskään eläinkunta ja kasvikunta eivät reinkarnoituneet. Mutta sitten kun ihmiset alkoivat tehdä sitä, kaikki alkoi tehdä sitä.



On jouduttu tähän hulluun kiertoon, "jatkuvaan palaamiseen takaisin". Tavallaan tietoisuus sanoo: "Voidakseni ymmärtää kokemuksiani, minun täytyy saada lisää kokemusta." Se on tavallaan päättymätön tie: "Yrittääkseni tajuta kaiken tämän, minun täytyy sukeltaa vain lisäkokemuksiin ja toivoa, että kenties uusi kokemus antaisi vinkkejä, avaimia, vastauksia", eikä se anna. Se on vain uusi hemmetin kokemus.



Siis tulemme tähän kohtaan, tähän kauniiseen kohtaan. Ja rakastan tätä, koska menemme ohi monista luennoista ja käsitteistä ja teorioista, joista olemme puhuneet vuosia. Pääsemme tähän kohtaan, ja siinä on kyse sukeltamisesta tietoiseen kokemiseen, mutta kokemiseen, jossa on viisautta.



Siis, kutsutaanpa nyt sisään tuon osanne. Se on ollut piilossa pitkän aikaa, mutta minun laillani se on aina ollut siinä. Se ei ole koskaan ollut poissa, se on vain sivuutettu. Tuo puolenne on nimeltään viisaus.



Viisaus jokaisesta kokemuksesta, joka teillä on koskaan ollut tässä elämässä.



Se on myös mestari, kuten kutsun sitä. Nimittäin mestari on teidän yksi puolenne. Se on aina siinä. Kutsutaanpa se sisään nyt.



Miten teette sen? No, se on kuin turvallisen tilan valitseminen – "Valitsen tiedostavani mestarin." Ja siksi niin on.



(Tauko)



Siis kutsumme viisautta tämän elämän jokaisesta kokemuksesta olemaan läsnä. Ja sitten pyytäkää vain mestaria jakamaan tuo viisaus kanssanne, mutta ilman sanoja.



Kellukaa mestarin kanssa musiikilla. Älkää laittako sitä kuitenkaan sanoiksi. Menkää syvälle musiikkiin.



Tuntekaa, mitä viisaus on – älkää ajatelko, mitä viisaus on. Antakaa mestarin nyt jakaa kanssanne koko kauneus tämän elämän jokaisesta kokemuksesta. Mutta tehkää se ilman sanoja. Pelkästään musiikin kautta.



(Pitkä tauko)



Älkää taistelko sen kanssa. Virratkaa vain sen myötä. Siinä kaikki. Teitte jo valinnan vastaanottaa mestarin viisautta. Tehkää se ilman sanoja.



Rakastan musiikkia, koska se on puhtaan tietoisuuden upea kantaja.



(Pitkä tauko)



Ilman sanoja se on itse asiassa paljon helpompaa kuin sanojen kanssa. Tiedän, että ihmismieli kamppailee vähän – se haluaa sanoja. Se yrittää myös nyt laittaa sanoja tämän ympärille, mutta tulette oivaltamaan, että saatte ilman sanoja hyvin paljon enemmän alun perin. Se on tunne. Se on tietäminen. Se on aisti. Mieli sanoo: "Mutta se täytyy määritellä", mutta menemme mielen tuolle puolelle. Menemme käsittämättömään.



Ja mestari toimittaa sitten lempeästi kaiken viisauden tästä elämästä. Teidän ei tarvitse mennä jokaiseen päivään, jokaiseen vuoteen, jokaiseen kokemukseen – mestari tiivistää sen hyvin tehokkaasti. Tämä on teidän osanne. Tämä on teidän luonnollinen kykynne – tiivistää se, saattaa se yksinkertaiseksi, mutta syvälliseksi tunteeksi. Se on aivan siinä.



(Tauko)



Se on siinä. Kaikki viisaus. Ja kyllä, mieli sanoo: "Mutta mitä minä sain? Mitä minä sain?" Sait kaiken.



Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja rentoutukaa. Kaikki on siinä. Näin Tobias opetti Cauldren kanavoimaan. Ei lineaarisessa ajassa, vaan vastaanotetaan koko ydinolemus, ja sitten annetaan sen vain olla hetki. Annetaan sen olla kehossa. Annetaan sen olla tietoisuudessa. Ja sitten kun se on omaksuttu, sisäistetty ihmisolemukseen, se voidaan laittaa sanoiksi.



Näin nämä kanavoinnit menevät. Se puretaan ja laitetaan sanoiksi. Mutta koko tunne on siinä. Kun aiemmin katselitte videota, se oli kaikki siinä. Nyt menemme vain takaisin ja koemme ja kenties määrittelemme, mitä tuli.



Vetäkää nyt kunnolla syvään henkeä ja tuokaa se ihmiseen. Kaikki mitä tunsitte … vaikkette olisi tuntenut mitään.



Antakaa nyt mestarin ja itsenne laittaa tämä sanoiksi. Mikä on viisaus tämän elämän kaikista kokemuksista? Ja kuunnelkaa nyt tarkkaan, kun sanoja tulee.



(Tauko)



Se tulee mestarilta. Se saattaa kuulostaa teidän ääneltänne, mutta se on pelkästään tapa, jolla se näyttää tulevan. Mutta kuunnelkaa. Antakaa näiden mestarin sanojen tästä elämästä tulla teille.



(Pitkä tauko)



Okei, kunnolla syvään henkeä, ja antakaa sen imeytyä nyt.



Mieli haluaisi analysoida tai ihmetellä, onko se totta tai saiko se oikeasti sen. Pysähtykää. Olkaa vain tässä kokemuksessa hetki …



Itsenne kuuntelemisen kokemuksessa …



Siinä kokemuksessa, ettei tarvitse luoda taas uutta kokemusta yrittääkseen tajuta tämän kaiken, vaan saadaan kokemus pelkästä yhdistymisestä mestariin, viisauteen. Se on siinä.



(Tauko)



Avaten tuon oven ihmisen ja viisauden väillä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvää henkeä.



Aa, minulle sanottiin taannoin Ylösnousseiden mestareiden klubissa: "Älä koskaan aloita merabhilla kokoontumisianne, kuukausittaisia nettilähetyksiänne. Sinä nukutat heidät."



(Musiikki loppuu)



Minä sanoin: "Minulla on tapoja herättää heidät!" (vähän naureskelua), kun sytytämme yleisvalot ja pyydän Lindaa kulkemaan mikrofonin kanssa. Se herättäisi jopa kuolleen (muutama lisänaurahdus). Hyvä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja vain sallikaa.



Sisään tulee tämä virtaus. Tavallaan tietoisuus-, informaatio-, viisauspaketti tulee sisään, ja se on todellisuudessa aina siinä. Virtaus on aina siinä. Mutta ihmismieli sanoisi: "Mutta tarvitsen sanoja. Minun täytyy nähdä tuon seitinohuen hahmon kävelevän, tanssivan. Minun täytyy nähdä jotain." Ei, vaan annatte vain tuon virtauksen tulla sisään. Ja rakas Linda … (Adamus korjaa mikkinsä johtoa) Voi, Cauldrella on tämä. Hyvä.



LINDA: Hei, anna minun auttaa.



ADAMUS: Ei. Sinun täytyy juosta yleisöön ja pelotella ihmisiltä paskat housuun (vähän naureskelua).



LINDA: Voin tehdä kumpaakin. Olen multitaskaaja.



ADAMUS: Ai jaa! Hyvä, hyvä. Ei, vaan saimme sen jo korjattua (lisää naureskelua). Hei-hei-hei, ei lähdetä huoneesta nyt! (Tilasta poistuvalle naiselle, muutama kikatus)



LINDA: Hänen täytyy mennä vessaan. Anna hänen mennä.



ADAMUS: Ai, okei.



LINDA: Jessus!



ADAMUS: Okei, kiitos.



LINDA: Voi, olet niin ankara!



ADAMUS: Luulin, että meillä oli pelkuri tässä huoneessa, ja se on kuin …



LINDA: Minulla on jo ihmisiä tutkassani.





Mitä koit?



ADAMUS: Okei. Aloitetaanpa sitten. Mitä koitte? Mitä saitte? Ei makyoa tässä. Menkää vain suoraan siihen (Linda haukkoo henkeään ja sitten naureskelee pehmeästi).



Siis, miten se meni, kun pyysin, ettei olisi sanoja ja antaisitte sen vain tulla sisään musiikilla?



SHAUMBRA 1 (nainen): Mahtavasti.



ADAMUS: Mahtavasti. Hyvä, hyvä. Yhtään mielen kamppailua?



SHAUMBRA 1: Paljon.



ADAMUS: Paljon. Joo, mitä teit sille?



SHAUMBRA 1: Annoin sen mennä.



ADAMUS: Hyvä. Auttoiko musiikki?



SHAUMBRA 1: Paljon. Joo, se teki itse asiassa kaiken. Luulen niin (hän naureskelee).



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hyvä. Ja sitten sanat, kun niiden aika tuli. Nimittäin luotte esimerkiksi turvallisen tilan. Sallitte tuon virran tulla läpi. Teidän ei tarvitse tajuta sitä välittömästi. Sallitte vain sen. Tarkoitan, että oikeaa enkelikommunikointia ei tehdä sanoilla. Se kaikki on vain tietoisuusvirtaa, kuten voitaisiin sanoa. Mutta ihminen tarvitsee joskus sanoja, koska muuten se sanoo: "No, en tiedä, tapahtuiko mitään." Siis mitä sanoja sait sitten?



SHAUMBRA 1: En saanut mitään, kun minusta tuntui niin hyvältä.



ADAMUS: Ei sanoja.



SHAUMBRA 1: Ei. Tunsin vain kaikkien vanhojen ajatusteni ja vanhojen asioideni aallon kulkevan läpi.



ADAMUS: Ai. Miten määrittelisit sen, jos sinun pitäisi määritellä se?



SHAUMBRA 1: Melua.



ADAMUS: Melua.



SHAUMBRA 1: Joo, se keskeytti hyvän fiilikseni musiikin kanssa (hän naureskelee).



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Minusta se oli ärsyttävää.



ADAMUS: Jos sanoisit nyt, jos laittaisit sanoja tähän viisauteen mestarilta, tähän kommunikointiin, miten määrittelisit sen?



SHAUMBRA 1: Elämä. Minusta tuntui taas elävältä.



ADAMUS: Sinusta tuntui elävältä.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Hyvä. Se on hyvä, okei. Eikä tässä ole oikeaa tai väärää. Haluan teidän vain tottuvan olemaan jatkuvasti harmoniassa sen viisauden kanssa, joka on aina siinä. Ja ihmiset eivät ole tottuneet siihen. Hyvä, kiitos.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Oliko mikrofonin kanssa kamalaa?



LINDA: Ei.



SHAUMBRA 1: Kyllä. Itse asiassa näin käden …



LINDA: Näytit hyvältä.



ADAMUS: Näytit erittäin luontevalta ja viehkeältä.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos. Ole hyvä.



SHAUMBRA 2 (mies): Ai jaa! Viimeinkin minun vuoroni loistaa (Adamus naureskelee), joo. Käy ilmi, että kuulen mestaria paljon. Olen tavallaan tottunut siihen …



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: … sen …



ADAMUS: Mitä siis sait, kun ei ollut sanoja?



SHAUMBRA 2: Kun ei ollut sanoja, olen tottunut siihen. Kuvaan sitä äänettömäksi ääneksi.



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: Mutta se kertoo periaatteessa minulle: "Olet olemassa."



ADAMUS: Aivan.



SHAUMBRA 2: Ja se hokee jatkuvasti, että tämä on aikaa olla elossa. Tämä on tuskan ja ilon elämää, mutta tämä on aikaa olla elossa.



ADAMUS: Okei. Ja miten siis summaisit ne sanat, joita tuli läpi, sen lisäksi, mitä juuri sanoit, koska siinä on jotain muuta.



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: Siinä on jotain muuta.



SHAUMBRA 2: Se oli … Se on kummallinen anteeksiannon tunne itseäni kohtaan.



ADAMUS: Okei. Miksi se on kummallista?



SHAUMBRA 2: Se on kummallista, koska koko elämäni se tapa, jolla ihmiset ovat katsoneet minua, se tapa jolla olen katsonut itseäni, on tuntunut aina siltä, että jokin oli pielessä …



ADAMUS: Voinko keskeyttää sinut?



SHAUMBRA 2: Kyllä, okei. Aivan.



ADAMUS: Koska emme etene tässä mihinkään.



SHAUMBRA 2: Kyllä (naureskellen).



ADAMUS: Siis … Ei, vaan se on totta. Ja kun teimme tätä, olin yhtä läsnä kuin tuo itsen mestariosa, myös niillä jotka katselevat netissä. Nimittäin voisit sanoa "hei" heille, tuota punaista valoa kohti. Yksinkertaisesti ilmaistuna, mestari joka tuli viisaudessa läpi – voi, se tulee kuin vau!, monivärisenä, moniulotteisena. Mutta jos minun täytyisi ilmaista se ihmissanoina, ne ihmissanat jotka mestari välitti sinulle, olivat: "Lakkaa yrittämästä niin kovasti."



SHAUMBRA 2: Se sopii todella kuin valettu (hän naureskelee).



ADAMUS: Ai, voin kuvitella, että sopii. Mihin se sopii?



SHAUMBRA 2: Kaikkeen.



ADAMUS: Joo, okei. Joo, lakkaa yrittämästä niin kovasti. Olet luontainen kyky tässä, mutta yrität todistaa jotain ja mestari sanoo: "Sinun ei tarvitse tehdä sitä."



SHAUMBRA 2: Sitä on todella vaikea myöntää (hän naureskelee taas).



ADAMUS: Joo, joo. Mutta se on okei. Tarkoitan, että yritä vaan kovasti, jos haluat, mutta sinun ei tarvitse. Olet luontainen kyky tässä.



SHAUMBRA 2: Joo, olen tavallaan sellainen, että jatkaisin sormen hankaamista seinää vasten, kunnes luut katkeavat.



ADAMUS: Juuri niin. Ja miksi?



SHAUMBRA 2: (huokaisten) Se on kummallinen … Minulla on tämä kummallinen tunne – sen täytyy olla ihminen, jonka tunnen. Se on kuin sadomasokistinen tunne, että melkein nauttii rangaistuksesta.



ADAMUS: Joo, hyvä. Määrittelit sen erittäin hyvin. Hän nauttii rangaistuksesta. Hän on kiinnostunut kokemuksista …



SHAUMBRA 2: Joo.



ADAMUS: … vaikka ne olisivat tuskallisia.



SHAUMBRA 2: Se sattuu.



ADAMUS: Ja se sattuu. Mutta ainakin se on kokemus, eikö vain? Lopeta se! (Vähän naurua ja Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos.



SHAUMBRA 2: Lopultakin sain mikin.



ADAMUS: Joo, aivan.



SHAUMBRA 2: Kiitos.



ADAMUS: Linda ottaa lahjuksia, jep.



LINDA: Mary Sue.



ADAMUS: Hyvä. Ja tietysti rakastan sitä, koska Crashin täällä täytyy saada kuvia kaikista, kun mikki ojennetaan heille, kun se on puolen metrin päässä ja ilme on kuin "ääääh!" Mary Sue, mitä tunsit?



MARY SUE: Minusta tuntui: kyllä, tällaista se on. Mieleni kiinnittyi vain yhteen pikkuasiaan lopussa, ja se on, että se on aina ulottuvillamme.



ADAMUS: Kyllä, aina. Aina. Niinpä yksi asia tässä kokemuksessa, mitä oikeasti teemme täällä tänään, on koko tämän jutun muuttaminen, missä emme ole synkronissa mestarin kanssa tai emme ole tietoinen, koska se on aina siinä. Viisaus on aina siinä ja käytettävissä, enkä halua, että kukaan teistä jatkaa kokemista ja sitten odottaa elämänsä loppuun tai seuraavaan elämään, jotta viisautta tulee läpi. Se tapahtuu käsi kädessä, se on tanssia, joka tapahtuu samanaikaisesti.



MARY SUE: Se taisi olla luottamusta …



ADAMUS: Kyllä.



MARY SUE: … siihen, että kun tarvitsen tuota viisautta, se on siinä.



ADAMUS: Kyllä, joo. Enkä halua sanoa, että tarvitset sitä, mutta miksi ei? Miksi ei joisi tuosta kupista koko ajan?



MARY SUE: Kyllä.



ADAMUS: Se muuttaa kokemusten luonnetta. Nimittäin silloin kun tulitte alussa maan päälle, kokemus ja viisaus olivat tavallaan käsi kädessä, ja sitten ne erosivat. Ja sitten oli kokeminen, ja pitkän ajan kuluttua tulisi viisautta ja joskus ei kovinkaan paljon viisautta, ja synkronoimme ne nyt takaisin. Siis nyt on tämä kaunis synergia itsenne puolten välillä. Irrallisuuden tai epäsynkronin sijasta ne ovat synkronissa.



MARY SUE: Okei.



ADAMUS: Joo, hyvä. Erinomaista, kiitos.



MARY SUE: Kiitos.



ADAMUS: Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Pari vielä. Ole hyvä.



NANCY: Minä nukuin.



ADAMUS: Sinä nukuit. Hyvä (naurua). Joo, hyvä. Joo, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan! Joo, joo. Miksi luulet nukkuneesi?



NANCY: Olen aina miettinyt – teen usein sitä ja mietin – hankkiudunko vain eroon ihmisitsestäni salliakseni muun osan tulla sisään.



ADAMUS: Sinä sanoit sen. Se oli viisasta.



NANCY: Joo.



ADAMUS: Joo. Laita ihminen sivuun hetkeksi ja salli sen tulla vain läpi, ja se tapahtui. Nyt kun tunnet sitä, miten tulkitsisit tämän viisauden, jota tuli? Miten tulkitsisit sen, ilmaisisit sen ihmistermeinä?



NANCY: Miten tulkitsisin minkä?



ADAMUS: Mitä helvetti sinä sait? (Naurua)



NANCY: Minä nukuin! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Kyllä, sinä nukuit, mutta et nuku nyt. Vai nukutko?



NANCY: En.



ADAMUS: Okei, mitä tunnet? Jos mestari sanoisi …



NANCY: Täydellinen/valmis.



ADAMUS: Täydellinen. Jos mestari sanoisi mitään, viisauden, mitä luulet, että mestari sanoisi kaikesta tästä?



NANCY: Nukkumisestani vai … (naurua)



ADAMUS: Ei. Mestari ei välitä … Mestari pitää siitä joskus, kun nukut. Se on kuin: "Voi, luoja! Lakkaa kokemasta ja nuku." Mitä viisautta luulet mestarin välittäneen? Jos sinun pitäisi laittaa se ihmissanoiksi, mitä viisautta luulet juuri saaneesi?



NANCY: On täydellisyys, että …



ADAMUS: Okei, se on siitä.



NANCY: Joo.



ADAMUS: Vou! Kiitos.



NANCY: Joo.



ADAMUS: Täydellisyys.



NANCY: Mm hmm.



ADAMUS: Asioiden tuominen takaisin yhteen, matkan loppuunsaattaminen, kaikkea sitä muuta. Hyvä, erinomaista. Se oli sitä. Siis et oikeasti nukkunut.



NANCY: (naureskellen) Nukuin!



ADAMUS: Kuorsasitko? (Vähän naureskelua)



NANCY: En. (Katsellen vierelleen, ja ihmiset puhdistavat päätään)



ADAMUS: Ei, ei. Ei. Et ollut unessa. Sinä vain … Sitä tapahtuu hyvin usein shoudeissa. Se vaivasi todella Tobiasta aiemmin. Hän luuli kaikkien olleen ikävystyneitä, ja minun täytyi sanoa hänelle: "He eivät ole ikävystyneitä. Heillä on vain niin mukava olla, että he voivat päästää irti vähän." Joo. Heti kun aloin puhua turvallisesta tilasta, aloitte vaipua uneen ja se on kuin: koska olette turvassa. Teidän ei tarvitse olla varuillanne. Opitte vielä olemaan ajattelematta, että olette oikeasti unessa. Te ette nukkuneet – olitte syvällä. Hyvä. Kaksi vielä. Kaksi vielä.



LINDA: Pyydän psykologia antamaan kommenttinsa.



ADAMUS: Ai.



JULIE: Okei.



ADAMUS: Mitä koit ei-sanallisen osuuden aikana?



JULIE: Ensinnäkin rakastin kuvaustasi kellumisesta.



ADAMUS: Ai, hyvä.



JULIE: Koska oli vain näitä aaltoja ja näitä kauniita kuvia ja aaltoja, ja se tuntui täysin musiikilla kellumiselta. Siis se oli …



ADAMUS: Voi, musiikki on upea kuljettaja. Joskus jos teistä tuntuu: "Voi, en yhdisty oikein hyvin mestariin, viisauteen sisälläni", laittakaa vähän musiikkia soimaan – älkää ajatelko, älkää yrittäkö laittaa sitä sanoiksi, laittakaa soimaan vain vähän musiikkia – ja mestari tietää, miten kommunikoidaan tuolla musiikkiaallolla. Ja taas kerran, teen sen joka kerta aloittaessamme shoudin tai työpajan – pum! – musiikki kuljettaa sen, ja sitten meidän täytyy käydä läpi pitkä ja ankea prosessi ja puhua siitä ja käydä läpi ja selittää kaikki (vähän naureskelua). Saitte sen jo. Saitte sen jo. Siis, hyvä. Kaunista.



JULIE: Joo.



ADAMUS: Ja sitten kun oli aika laittaa se sanoiksi, mitä tapahtui?



JULIE: Se oli iloisuudesta ja olemisesta. Se oli, kuin olisin tiennyt tämän koko ajan.



ADAMUS: Joo.



JULIE: Siis se oli kovasti tuo tunne, että palaa takaisin.



ADAMUS: Joo. Siis mitä sanoja liittäisit siihen?



JULIE: Oli vähän olemista …



ADAMUS: Aivan.



JULIE: … vastakohtana ajattelemiselle ja huolehtimiselle ja yrittämiselle ja pyrkimiselle ja tekemiselle. Vain olemista. Vain elämistä.



ADAMUS: Hyvä. Joo, hyvää viisautta.



JULIE: Ja vähän iloa. Paljon iloa, pienen päättäväisyyden kera.



ADAMUS: Mm. Mm hmm. Hyvä. Ja yksi asia jonka kaikki huomaatte, on, että on ärsyttävää yrittää laittaa sanoja siihen. Se on epätäydellistä. Nimittäin olette ehkä tuntenut paljon enemmän ja yritys pukea se sanoiksi on todella rajoittavaa, mutta joskus se on tarpeellista, kun yrittää kommunikoida toisten ihmisten kanssa ja joskus myös itsen kanssa, joo.



Niin, minun täytyy kysyä. Sinussa on hehkua, jota ei ollut vuosi sitten. Mitä on tekeillä?



JULIE: Elämä on hyvää! (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Niinkö?



JULIE: Joo.



ADAMUS: Joo, ja hänen kasvoillaan on hymy.



JULIE: Se on. Kaikki.



ADAMUS: Mitä tapahtui? Tarkoitan …



JULIE: Vain hyvin paljon irtipäästämistä ja sallimista ja … joo.



ADAMUS: Joo, suuri ero.



JULIE: Ja paljon vain … Se on kuin menisi erilleen ja käynnistyisi uudelleen.



ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä (Julie naureskelee). Joo, energiassasi on suuri ero, mikä tulee esiin myös siinä, miltä näytät, ulkoisessa olemuksessasi. Mutta on selkeyttä, jota ei ollut vuosi sitten. Joo, hyvin vaikuttavaa. Hyvä, hyvä. Kiitos. Yksi vielä.



LINDA: Vau! Se oli siistiä. Et tee sitä kovin usein (Adamus kohauttaa olkapäitään).



ADAMUS: Ole hyvä. Mitä koit pelkässä musiikissa, virrassa?



KATE: Kuuntelemisen virrassa oli vain hiljaista tyhjyyttä.



ADAMUS: Joo, joo.



KATE: Kyllä.



ADAMUS: Rakastan sitä paikkaa.



KATE: Se on. Se oli suloista. En ollut lainkaan …



ADAMUS: Joo. Monet ihmiset eivät pysty käsittelemään tuota paikkaa, hiljaista tyhjyyttä. Heidän täytyy täyttää se jollain roskalla, melulla, millä tahansa. Aah, se on kaunis paikka, mihin mennä. Joo, hyvä. Ja sitten kun tuli joidenkin sanojen aika?



KATE: Hengittäminen ja avautuminen.



ADAMUS: Avautuminen, okei.



KATE: Joo.



ADAMUS: Ja taas kerran … Sanoitko sen uudestaan?



KATE: Hengittäminen ja avautuminen.



ADAMUS: Okei. Siis nuo sanat ovat vain sanoja, ja sanoja jotka olemme kaikki kuulleet aiemmin, mutta kun sanot ne, siinä on paljon muutakin, enemmän tunnetta, enemmän syvyyttä. Tarkoitan, että joku sanoo: "No, senkö viisauden sait mestarilta? Tarkoitan, että 42 vuoden jälkeen tällä planeetalla saan vain "hengitä ja avaudu"?" Siinä on hyvin paljon muutakin. Hyvin paljon muutakin.



KATE: Ehdottomasti. Tarkoitan, että siinä oli hyvin paljon tunnetta, kun nuo sanat tulivat.



ADAMUS: Joo, juuri niin.



KATE: Joo.



ADAMUS: Juuri niin. Siis hyvä. Kiitos kaikille. Kiitos.



Palataanpa puhumaan kokemisesta. Tämä on tavallaan ratkaiseva kohta, muutoskohta meille.



LINDA: Paska – mitä?!



ADAMUS: Muutoskohta (vähän naurua) (suom. huom. hyvin samalta kuulostava sana tarkoittaa "paskaa"). Teille jotka kuuntelette netissä, niin joku täällä yleisössä sanoi toisen muodon sanasta "muutos". Mutta sanoin selvästi "muutos". Ainakin luulisin. Siis, kokeminen.





Enkelien matka



Palaan Tobiaksen tarinaan Enkelien matka*. Kaunis tarina, sitä ei ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Se on tapa kertoa tarina. Mutta hän välitti kaikki energiapisteet puhumiensa sanojen ulkopuolella. Toisin sanoen, siinä oli kaikki tarkoituksenmukainen energia teidän matkastanne, mutta hän kertoi sen tavallaan tarinana. Koko tarina Tobiaksesta on vain tarina. Tarkoitan, että hänkin myöntää, että hänen raamatullinen tarinansa, joka heitettiin ulos raamatusta, on vain tavallaan suurta tarinaa – osittain totta, mutta paljon siitä on keksittyä. Mutta takaisin pointtiin, Enkelien matkaan, sen kauniiseen käsittelemiseen, miten tulitte tänne. Toisenlaiseen käsittelemiseen, kuin kenelläkään muulla. Ette lue mitään samanlaista tästä aiheesta mistään muualta. Hän pääsi todella, todella lähelle kuvauksessaan, mutta hän oli hyvin vaativa siinä, miten hän toimitti tuon energian.

*Journey of the Angels on saatavana kirjana (https://store.crimsoncircle.com/journey ... -book.html) ja kurssina (https://store.crimsoncircle.com/left-me ... hools.html) ja otteita siitä cd:llä (https://store.crimsoncircle.com/journey ... -3736.html).

Hän puhuu siitä, kun olitte enkeliulottuvuuksissa, ei-fyysisiä ja aivottomia (Adamus naureskelee). Sitä on vaikea kuvitella joskus, koska assosioitte nyt hyvin paljon asioita kehoon ja mieleen. Mutta enkeliulottuvuuksissa ei ole fyysistä kehoa – kuvitelkaa tätä hetki. Ja menen askeleen pidemmälle, mitä on todella vaikea kuvitella: ei ole valokehoa. Nykyään puhutaan paljon valokehosta, eikä teillä ollut edes valokehoa eikä mieltä ja fyysistä kehoa. Mutta kuitenkin … Ai niin, toinen asia: ei ollut aikaa. Enkeliulottuvuuksissa, teidän menneisyydessänne, ei ollut aikaa. Ei aikaa.



Kuvitelkaa kaikki sitä hetki. Se on outoa. Miten voisitte edes olla olemassa, jos teillä ei olisi kehoa tai mieltä ja valokehoa, ei aikaa? Mitä hel- …?! Mutta sellaista se oli. Se on todellisuudessa luonnollisempi tila. Ja on … tota … minun täytyy kanavoida tämä Cauldren läpi. Joskus hän antaa minulle näitä mitä-helvettiä-hetkiä.



Aioin sanoa, että oli tavallaan vähän avaruuden kaltaista, tavallaan pieni aavistus tilasta. Voitteko kuvitella sen? Ei aikaa, mutta pieni aavistus tilasta, ei kehoa tai mitään muuta.



Siis olitte enkeliolento muiden enkeliolentojen joukossa. Olitte sieluolento muiden sieluolentojen joukossa löytämässä … löytämässä, kokemassa. Sitä on tavallaan vaikea kuvitella. Miten se tehdään ilman kehoa? No, enkeliolennolla joka olitte silloin, ei ollut muistoja. Ei mitään muistoja. Siis miten voisitte … (Adamus huokaisee) No, sitä on vain vaikea kuvitella, eikö olekin?



Ja jos voisitte kuvitella, jos voisitte vain vapauttaa itsenne hetkeksi ja oivaltaa, että olitte siellä ei-fyysisessä todellisuudessa, mutta kuitenkin olitte olemassa ja teillä oli kokemuksia. Ei luonteeltaan fyysisiä kokemuksia, vaan itse asiassa loitte silloin alkuperäisiä aisteja. Puhun 200.000 aistista. Yli puolet niistä luotiin kauan sitten enkeliulottuvuuksissa, ajan ulkopuolella ja ilman kehoa.



Te leikitte. Loitte kaikkia näitä aisteja, tapoja hahmottaa todellisuus, jotta jonain päivänä, kun sallitte itsenne olla todellinen luoja, teillä olisi aisteja luomustenne havaitsemiseen.



Olette siis siinä ja teillä on paljon kokemuksia, mutta ilma aikaa. Kaikki – aioin sanoa "meni nopeasti", mutta teillä ei ollut edes aikaa, joten miten se voisi mennä nopeasti? Se oli jäsentymätöntä. Kokemus kokemuksen perään. Yksi asia rullasi suoraan toiseen eikä ollut muistikuvaa siitä. Se on tavallaan kummallista. Se on tavallaan mielenkiintoista. Ja näin oli koko luomakunnassa.



Kunnes lopulta tapahtui – no, Tobias puhui siitä ja sanoi kaiken energian hidastuneen. Minulla on eri versio siitä – ne ovat vain eri tapoja sanoa sama asia. Sanon, että kaikissa näissä kokemuksissa, joita tapahtui fyysisen todellisuuden ja ajan ulkopuolella, kaikissa näissä kokemuksissa joita tapahtui ilman muistia, energia ei välttämättä hidastunut. Energia lakkasi palvelemasta teitä entisellä tavalla. Kadotitte kosketuksen omaan energiaanne, jouduitte epäsynkroniin sen kanssa. Se lakkasi palvelemasta teitä.



Siis kai Tobias oli oikeassa. Se näytti hidastuvan. Oli pelko, että se pysähtyisi kokonaan. Oli pelko, että koko luomakunta romahtaisi, menisi tyhjyyteen, ehdottomaan tyhjyyteen. Nollapisteeseen.



Niin luotiin tämä ns. Arkin veljeskunta – ja tämä on totta, tämä ei ole vain vertauskuva – ja kaikki enkeliperheet kokoontuivat yhteen ja sanoivat: "Energia ei palvele meitä enää. Olemme epäsynkronissa. Etsitäänpä vastauksia. Selvitetään, mitä tässä tapahtuu." Niin luotiin Maa, ja te tulitte tänne.



Nyt sitten toiseen vaiheeseen. Olette maaplaneetalla ja otatte itsellenne ihmismuodon. Tavallaan jätätte taakse viisauden, mestarin, ja jätätte taakse "minä olen" -olemuksen, sielun. Ette jätä niitä taakse, vaan tavallaan suljette oven, jotta ette tiedosta niitä, jotta voisitte päästä eroon kaikista noista aisteista, joita loitte, koska se oli tavallaan hämmentävää nyt, ja menette sitten fokukseen ja kokemiseen. Menette syvälle kokemiseen. Ja kokeminen tällä fokusaistilla – tässä kokemisessa oli kyse vastausten löytämisestä. Vastausten löytämisestä kysymykseen "kuka minä olen?", mutta sanoisin, että oli lisäkysymys, joka tuli suoraan sen rinnalle, ja sielunne kysyi: "Olenko valmis olemaan luoja?"



Sielu on ollut aina olemassa, aina, aina, niin kauan kun on ollut aika ja myös ennen aikaa. Sielu on aina ollut olemassa ja aina tulee olemaan. Mutta sielu ei ole aina ollut luoja. Sielu ei ole ollut luoja. Niinpä matkanne rinnalla tälle planeetalle, asioiden kokemisen ja "kuka minä olen" -kysymykseen vastaamisen rinnalla oli melkein suurempi kysymys: "Olenko valmis olemaan luoja?"



Sitten menitte kokemiseen. Sukelsitte syvälle siihen. Tämän yhden fokusaistin kera menitte kokemiseen, ja kuten mainitsin aloittaessamme tänään, aloitte kokea ja sitten yrittää löytää vastauksia, annoitte itsellenne lisää kokemuksia, ja saamatta vastauksia niistä, annoitte vielä lisää kokemuksia. Melko pian teidän täytyi sanoa: "Minun täytyy kokea korkea, ja minun täytyy kokea matala. Minun täytyy kokea, millaista on olla masentunut, millaista on olla alkoholisti, millaista on olla luuseri, ja minun täytyy kokea, millaista on olla kuningas tai kuningatar. Minun täytyy kokea, millaista on aloittaa uskonto ja eksyä siihen. Minun täytyy kokea totaalinen eksyminen itseeni. Minun täytyy kokea korkea ja matala." Sitä olette tehneet.



Teillä on ollut sarja kokemuksia, mutta ette ole tarkoituksella käyttänyt hyväksenne viisautta, vastausta. Olette tarkoituksella pitänyt itsenne erossa siitä viisaudesta, joka on aina siinä, koska halusitte kai lisää kokemuksia. Halusitte rakentaa viisausvaraston, jotta sitten kun olitte valmis vastaanottamaan sen, viisaus olisi täydellistä, kuten Nancy sanoi. Viisaus olisi täydellistä. Ja se johtaa meidät tähän, tähän päivään, Esiintuleminen-sarjaan.



Se johtaa meidät sanomaan, että on kolmannen vaiheen aika. On aika vastaanottaa tuo viisaus, koska olette valmis. Muuten ette olisi täällä. Jos epäilette, oletteko valmis vai ette, niin ette olisi täällä, jos ette olisi valmis. Täällä ei olisi tietoisuusresonanssia teillä. Ette olisi virittynyt tähän. Teidät olisi potkaistu pois kauan sitten. Siis kyllä, olette valmis olemaan tuossa viisaudessa.



Ja samaan aikaan kaunis osa – varmaankin maksuosa – ja syy miksi sanon: "Lakkaa yrittämästä niin kovasti", on, että nyt olemme valmiita seuraavaan, tavallaan seuraavaan vaiheeseen, ja se on tietoinen kokeminen viisauden kera, kaikki samaan aikaan. Ei odottamista. Drive-in-viisautta (Adamus naureskelee) ja kokemista.



SART: Jee!



ADAMUS: Ei odottamista. Joo, joo!



Kyllä, tässä tapauksessa vastaukset noihin kysymyksiin: "Kuka minä olen?" ovat oikeasti siinä, oivallatte sen tai ette. "Kuka minä olen?" Olette tehneet kaiken voitavanne identiteetin rakentamiseksi ja sitten tässä elämässä kaiken noiden peilien rikkomiseksi. Rakensitte identiteetin nähdäksenne itsenne peilissä monin eri tavoin, ja sitten rikotte tuon peilin, koska haluatte nähdä, kuka oikeasti olette.



Sitten samaan aikaan tuodaan sisään viisaus. Sen myötä, juuri nyt vastaaminen tuon kysymyksen toiseen osaan: "Olenko valmis olemaan luoja?" on vähän pelottavaa.



Viime viikolla olen työskennellyt kaikkien shaumbrojen kanssa, henkilökohtaisesti ja ryhmänä, ja olen kulkenut esittämässä tuota kysymystä unitilassamme, jossa teemme paljon työtä yhdessä. Ja lupaan, että muutamme pian unitilaa. Ymmärrän, että se on vähän haastavaa ja riipaisevaa tällä hetkellä, mutta muutamme sitä pian. Mutta olen kulkenut kysymässä teiltä kaikilta: "Oletko oikeasti valmis olemaan luoja?"



Hmm, minun ei luultavasti olisi pitänyt esittää tuota kysymystä, koska vastaus ei ollut kovin hyvä. Se ei tosiaan ollut kovin hyvä.



Yleisesti ottaen kuulin – todellisuudessa tämä haastaa ihmisen ennen kaikkea, ja useimmat teistä sanoivat: "En aivan vielä" tai "Vain vähän". Mutta luoja on luoja. Ei ole mitään "vähän". Ei ole mitään junioriluojaa. Ei ole mitään sellaista, ei ole oppipoikaluojaa. Siis meillä on tässä vähän ongelma luomisen osalta, koska esitin kysymyksen: "Gary, oletko valmis olemaan luoja?"



GARY: Kyllä.



ADAMUS: Kyllä, mutta etkö pe- … Kerroit minulle aiemmin tällä viikolla: "Mutta pelkään räjäyttäväni koko universumin."



GARY: No, joo, niin voisi tapahtua.



ADAMUS: Joo, niin voisi tapahtua, ja kenties sinä räjäytit. Mutta sielu ei tuomitse sinua (he naureskelevat). Nuo muut miljardit olennot tuomitsevat, mutta sielu ei.



On huolta, koska yhtäkkiä katsotte menneisyyteenne, ja tämä on todella mielenkiintoista tässä elämässä. Teillä on muisti. Teillä on muisti, jota ei ollut aiemmin. Siis aiemmin olitte tavallaan ilman liekaa. Tekisitte mitä tahansa, ettekä muistaisi sitä. Nyt kanniskelette muistoja mukananne, kuin vanhaa ja kulunutta kassia, joka on täynnä raskaita painoja. Siis kanniskelette mukana näitä muistoja ja sanotte: "Mutta jos olen luoja, mitä jos … ? Mitä jos yliluon? Mitä jos puutun jonkun toisen luomuksiin? Mitä jos Jumala suuttuu, ei pidä luomuksistani?" Siis on edelleen paljon kysymyksiä.



Siis tartumme useisiin asioihin kerralla. Miten valitsette kokemuksenne tietoisesti ja miten luotte tietoisesti. Siinä on vähän tasapainottomuutta, mutta selvitämme sen.





Superaisti



Siis nyt siinä, missä olette tässä elämässä, tulemme pisteeseen, jossa pystytään kirjaimellisesti valitsemaan kokemukset. Mutta älkää määritelkö niitä pikkujutuilla, kuten: "Haluan kokea, millaista on syödä pihvipäivällinen tänä iltana." Ihan oikeasti! Se on pikkujuttu. Se ei ole kovin mestarillista. Kokeminen on tunne. Kokeminen on – miten sanoisi tämän … On yli 200.000 aistia, ja olette tietoinen vain yhdestä, kenties kymmenestä. Annan teille krediittiä – kymmenestä (joku sanoo "ainakin viisi!", ja vähän naureskelua). Kymmenestä, joo (Adamus naureskelee).



Kokeminen on kuin superaisti. Kokeminen on superaisti, mutta sitä ei ole laitettu vielä aistikategoriaan. Okei, minäpä annan teille esimerkin.



Ei ollut rakkausaistia, ennen kuin tulitte tälle maaplaneetalle. Ja sitten kokemustenne myötä itsen ja toisten kanssa, alkoi olla syvää intohimoa, kaunista intohimoa, jota nyt tavallaan kutsuisitte romanssiksi. Ja tästä romanssista, tästä romanssin palavasta halusta, tuli rakkausaisti. Se luotiin tällä planeetalla, rakkausaisti. Mutta se ei vain putkahtanut yhdessä yössä. Sen kehittyminen vei jonkin aikaa.



Sama on kokemisen kanssa, se kehittyy. Kokemista on, mutta siitä ei ole vielä tullut aistia. Ja sanon sitä superaistiksi, koska tavallaan kokemusaisti on paljon suurempi, kuin rakkaus- tai ykseys- tai kommunikointiaisti tai jotkut muut aistit, joista olemme puhuneet.



Siis kun istumme täällä tänään yhdessä, kun häiritsen vähän ja annan muuta ajateltavaa, tuomme kokemisen uudeksi aistiksi, mutta superaistiksi. Sillä on paljon enemmän merkitystä tai syvyyttä tai mitä tahansa, kuin millään muulla aistilla. Ja jotkut väittäisivät vastaan. Jotkut sanoisivat: "Ei, vaan rakkaus on suurin aisti." En usko sitä lainkaan. Rakkaus on mielenkiintoista, mutta kokemusaisti sisältää myös rakkauden, ykseyden ja muita aisteja, joista olemme puhuneet. Siis joka tapauksessa, synnytämme sitä juuri tässä.



Samalla kun synnytätte sitä, te, ihminen, joka on ollut vastuussa kolminaisuuden, mestarin ja "minä olen" -olemuksen kokemuksellisesta osasta – koska ilman teitä mestarilla ei olisi mitään tekemistä. Jos ihminen olisi poissa kokemasta, mestarilla ei olisi mitään tiivistettävää viisaudeksi ja lahjaksi "minä olen" -olemukselle. Siis ihminen käy läpi valtavaa kokemiskokemusta. Mutta kokeminen, kyky kokea jotain ja lopulta kyky kokea jotain itsensä ulkopuolella on se, mitä ihminen on oppinut tekemään erittäin hyvin. Kyky kokea itsensä omassa luomuksessaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti, on se, mitä teemme nyt. Tiedän, että se ravistelee mieltä, joten vetäkää vain syvään henkeä tässä.



(Tauko)



Olette tottunut kokemaan asioita ulkopuolella, ulkoisessa maailmassa. Hyvin, hyvin vähän sisällä, ja se kaikki on muuttumassa. Sen lisäksi, että kykenette kokemaan ulkoisesti, mikä ei ole välttämättä teidän, ei välttämättä teidän valintanne – pysytte edelleen tekemään sitä – mutta nyt siirrymme tänne ja koemme, millaista on olla omassa luomuksessanne.



Jos ette oikein ymmärrä sitä, vetäkää syvään henkeä, koska teidän ei tarvitse. Tarkoitan, että teidän ei tarvitse tajuta tätä kaikkea. Se on kuin tämä tietoisuusvirta, energia- – se ei ole energiaa – tietoisuus virta, joka menee ulos, säteily. Tulette vielä tajuamaan. Tulette tajuamaan.



Siis olemme tänään tässä muutoskohdassa – mainitsin muutoksen – jossa kyse ei ole enää vain ulkoisen kokemisesta. Ei ole enää kyse kokemusten uhrina tai syynä olemisesta. Toisin sanoen, ei kohtaloa, ei kävelemistä vain ulos ovesta sanoen: "Mitä tahansa tapahtuu tänään, se on ulottumattomissani." Lopetamme sen. No, korvaamme sen. Pystytte edelleen saamaan noita jokapäiväisiä "en tiedä, mitä helvettiä tapahtuu" -tyyppisiä ihmiskokemuksia. Mutta nyt myös valitsemme kokemuksia.



Miten pääsette siihen? Miten teette tämän? Te vain sallitte. Se on siinä. Se on luonnollista evoluutiota. Siinä ei ole mitään temppuja. Siinä ei tarvitse olla fiksu. Kyse on vain sen sallimisesta tapahtua.



Siis lähdimme kauan sitten enkeliulottuvuuksista, joissa ei ollut fyysisyyttä, ei ollut aikaa, ei ollut myöskään kokemusten seuraamuksia. Sitten menimme ihmismuodossa Maan, tämän planeetan, raskauteen, jossa ei olla kosketuksissa viisauteen, jossa kokemukset näyttävät tulevan ulkopuolelta, ja siitä syystä ihmiset loivat Jumalan ja uskonnot auttamaan sen ymmärtämisessä ja sanoivat: "No, sen täytyy tulla Jumalalta. Sen täytyy olla karmaani." Sitten menemme kaiken sen ohi tietoiseen, valittuun kokemiseen. Siitä syystä olemme täällä, tehdäksemme sen.





Tunnustuksen antaminen ihmiselle



Siis pidetäänpä taas hauskaa. Laitetaan musiikkia. Asettukaa mukavasti. Otetaan hetki tunnustuksen antamiseen ihmiselle.



(Musiikki alkaa)



Ennen kun menemme yhtään pidemmälle, annetaanpa tunnustusta ihmiselle. Ihminen heitettiin kaikkeen tähän ja sitä käskettiin: "Tota, selvitä sinä tämä kaikki." Ja muuten, mestari ja minä-olen tavallaan sanoivat: "Joo, sinä menet, me jäämme tänne." (Vähän naureskelua) "Soita, kun tarvitset apua. Älä soita kuitenkaan vastapuhelua." (Lisää naurua)



Annetaanpa ihmiselle tunnustusta kaikista kokemuksista. Tarkoitan, että on runsaasti tarinoita. Itse asiassa haluan ajatella kokemista vain tukkuna tarinoita. Ja sielu rakastaa tarinoita. Mestari rakastaa myös, ja ihminen alkaa rakastaa tarinoita itsekin.



Annetaanpa tunnustusta ihmiselle hyppäämisestä sinne, kaikkien näiden juttujen ottamisesta itselleen, muistista joka muistaa. Se saa teidät tavallaan haluamaan palata takaisin enkeliaikoihin, jolloin ei ollut todellakaan muistia.



Muuten, sanotte: "No, mitä tarkoitat, ettei ollut muistia?" Todellisuudessa sanon, ettei enkeliulottuvuuksissa ollut menneisyyttä tai tulevaisuutta. Enkeliolennot tiesivät vain nyt-hetken, nykyisyyden.



Joka tapauksessa, annetaanpa ihmiselle tunnustusta menemisestä kokemaan aika-avaruuden, fyysisen kehon ja tuomitsemisen. Vau, mikä kokemus kyetä tuomitsemaan itsensä. Muuten, minä-olen ei voi tuomita itseään. Ihminen on oppinut varmasti, miten se tehdään.



Annetaanpa paljon kunniaa ihmiselle kulkemisesta yksin, olemisesta yksin tällä matkalla. En puhu toisista ihmisistä. Puhun olemisesta ilman tietoista yhteyttä mestariin tai "minä olen" -olemukseen.



Se herättää hyvin mielenkiintoista keskustelua, jota käymme koko ajan Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Valitsiko ihminen eristäytymisen, yksinolemisen. Vai sanoiko minä-olen: "Tämän osani täytyy olla ilman kosketusta minuun?" Kiistelemme siitä edelleen melkein joka ilta.



Annetaanpa kunnia ihmiselle kaikista kokemuksista, joita sillä on ollut, melkein loputtomasti, elämä elämän jälkeen …



Inkarnaatioiden luomisesta alun alkaen, jotta se voisi palata takaisin kokemaan …



Menneisyyden ja tulevaisuuden luomisesta.



Se oli tavallaan nerokasta ja typerää samanaikaisesti. Jumala ei luonut menneisyyttä ja tulevaisuutta. Se oli ihmistietoisuus, massatietoisuus. Kuvitelkaa sitä hetki. Massatietoisuus loi menneisyyden ja tulevaisuuden.



Kun keräännymme pian 500 shaumbran kera tuohon paikkaan nimeltään Bled Sloveniassa, sanoisin, että se on suurin ryhmä ikinä, joka tietoisesti päästää irti massatietoisuudesta. Teemme sen siellä. Ja se vaikuttaa kaikkiin, se on olemassa kaikkia shaumbroja varten. Mutta teemme sen siellä.



Kun ihminen loi menneisyyden ja tulevaisuuden kokemisen, se oli tavallaan nerokasta, koska no, teillä oli aina paikka, josta tulitte, ja aina paikka, johon menitte. Se oli kokemus. Mutta tuli myös melko raskaaksi painoksi raahata tuota menneisyyttä mukana, mikä sai teidät pelkäämään tulevaisuutta. Mutta joka tapauksessa, meillä on menneisyys ja tulevaisuus nyt. Mikä kokemus.



Nyt tuo mestari – aikakausienne viisaus, teidän kaikkien menneisyys ja tulevaisuus – tulee luoksenne nyt, ja minä seuraan tuota mestaria teidän jokaisen luo. Ja jaamme – ei sanoilla, vaan musiikilla ratsastaen – kanssanne sen, mitä koette nyt elämässänne.



Olette päättänyt jäädä tälle planeetalle kehossa. Kerromme teille nyt tässä. Siinä ei ole kyse päivämääristä ja ajankohdista tai mistään sellaisesta. Se on tunne. Se on puhdas tunne.



Siis vetäkää syvään henkeä ja antakaa itsenne vain tuntea tämä ilman sanoja … mitä kokemuksia teille ehkä tulee.



Muistakaa, ettei kyse ole päivämääristä tai ajasta tai mistään sellaisesta. Tuntekaa kokemista valtavana tunteena, valtavana tietoisuutena.



Menkää yli sen, mikä on pelkkä ihmismääritelmä kokemisesta.



Sitten antakaa mestarin ja minun kertoa teille ilman sanoja, mitä tulee.



(Pitkä tauko)



Ei sanoja. Älkää yrittäkö laittaa tätä sanoiksi vielä.



(Tauko)



Antakaa sen tulla tunteena, aistimuksena.



(Pidempi tauko)



Tässä mitä tapahtuu, on monia kerroksia. Siinä on tietysti kyse elämästänne. Siinä on kyse siitä, mitä sanottaisiin tulevan seuraavaksi. Siinä on kyse meistä kaikista, kun synnytämme nyt kokemisen superaistiksi.



En malta odottaa, että pääsen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille kertomaan, mitä teemme. Olen pitänyt sen salaisuutena, myös Cauldrelta, tähän päivään saakka.



Nimittäin synnytämme todellisuudessa kokemuksen aistiksi. Hmm! Kuvitelkaa sitä. Vain joukko slummi-ihmisiä synnyttää aivan yhtäkkiä kokemisen aistiksi (Adamus naureskelee).



Vetäkää syvään henkeä, kun mestari ja minä jaamme kansanne, mitä kokemuksia tulee elämäänne, kun pysytte tällä planeetalla tässä kehossa.



(Tauko)



Nyt voitte antaa sen tulla sanoiksi. Annetaan sen tulla sanoiksi. Älkää vain ajatelko sitä. Tiedän, että se tuntuu kummalliselta, mutta älkää stressatko siitä. Nuo sanat tulevat teille.



Mestari ja minä olemme edelleen hyvin läsnä, ja nyt sanat tulevat teille. Mitä koette … mitä koette elämässänne?



(Tauko)



Jotkut teistä pidättelevät. Rajoitatte sen qualiaan, joka perustuu vanhoihin kokemuksiin. Älkää tehkö sitä. Antakaa sen tulla, koska siitä tulee hyvin erilaista kuin vanhat kokemukset.



Vetäkää syvään henkeä ja antakaa noiden sanojen pelkästään tulla teille. Teidän ei tarvitse edes yhdistää niitä. Antakaa vain noiden sanojen tulla. Teidän ei tarvitse liittää niitä lauseeksi.



(Pitkä tauko)



Mestari on viisaus, mutta tuossa viisaudessa mestari osaa matkia ihmistä – sanoisin, että olla hyvin ihmismäinen – joten antakaa mestarin pitää teitä kädestä. Ja sallikaa ne sanat, mitä kokemuksia teille tulee tässä elämässä. Antakaa noiden sanojen, tuon määritelmän, tulla nyt.



(Pitkä tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä … sillä se mitä teille tulee nyt turvallisessa tilassamme, on totuus, teidän totuutenne. Se mitä tulee nyt, on totuus, ja se mitä tulee nyt, saattaa tuntua vähän määrittelemättömältä monin tavoin. Mielenne yrittää edelleen tulkita sitä, mutta se on siinä ja alatte ymmärtää syvemmin sen. Kenties myöhemmin tänään, huomenna. Ei ole kiirettä.



Mutta mestari halusi teidän saavan vilauksen siitä, mitä tulee seuraavaksi, ja jos satuitte huomaamaan, niin mestari ei puhunut tavallisista asioista. Se ei puhunut siitä, mitä syötte aamiaiseksi tai uudesta autosta, jonka saisitte. Mestari ei välitä niistä. Mestari tietää, että kaikki nuo asiat, jokapäiväiset asiat, ovat vain siinä.



Mestari on kiinnostuneempi siitä, mitä tulee seuraavaksi kokemukseenne ihmisenä, eikä se taatusti seuraa menneisyyden kokemuksia. Tietysti siitä tulee hyvin, hyvin erilaista. Siitä syystä päätitte jäädä.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.



Meillä on tässä tavallaan käännekohta, muutos siinä tavassa jolla koette itsenne ja elämän.



(Musiikki loppuu)



Melko yksinkertaista, vai mitä? Ei mikään iso juttu. Meidän täytyi päästä pois tuolta vanhalta kokemispolulta, vanhasta asioiden tekemistavasta, koska se oli toistavaa, se toisti itseään uudestaan ja uudestaan, kuin huono elokuva, joka oli automaattitoistolla ja jatkoi pyörimistä uudestaan ja uudestaan. Meidän täytyi päästä yli siitä.



Siis sen teimme täällä tänään, sekä automme kokonaan uuden aistin synnyttämisessä koko luomakunnalle.



Tämän myötä, rakkaat ystäväni, minä olen mitä olen, Adamus.



En malta o- … Lopetan tämän vähän aikaisemmin tänään. En malta odottaa, että pääsen Ylösnousseiden mestarien klubille kertomaan, miten paljon rakastan tätä shaumbra-nimistä ryhmää.



Kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2018 RUOHON KASVAMISTA KATSELLEN

ViestiKirjoittaja hammer » 08.10.2018 16:58

RUOHON KASVAMISTA KATSELLEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kesä on virallisesti ohi. On syksyn ensimmäinen päivä täällä Toscanassa, vaikka sää tuntuu edelleen kesältä lämpötilan ollessa 26 astetta.

Rakastan kesäaikaa, erityisesti Coloradossa. Siellä ylhäällä missä asumme, 2500 metrin korkeudessa, ei ole koskaan liian kuumaa ja taivas on melkein aina selkeä ja kirkkaansininen. Kesällä uudistun muiden vuodenaikojen matkustamisen, työpajojen ja filmituotannon rankkuudesta. Aloitan työskentelyn noin klo 7 joka aamu, ja sitten ryntään pihalle, kun kello lyö 13. Meillä on noin 1.2 hehtaaria maata vuorilla, joten siinä on kesällä aina työtä. Lindan täytyy etsiä minut pihalta, kun alkaa tulla pimeä, ja tulla kertomaan, että päivällinen on valmis ja on aika lakata tekemästä töitä sinä päivänä. Tämä tuo mieleeni, kun olin nuori poika ja pelasin ulkona viimeiseen valonkajastukseen saakka.

Taisin ottaa tänä kesänä enemmän tehtävää, kuin pystyin pureskelemaan. Apurin kanssa petsasin koko latoni, kaksi valtavaa aurinkoterassia ja talon puukoristeet. Teimme myös valmiiksi edelliskesän 200 metrin salaojakaivuun. Sitten sain idean rakentaa uuden tukimuurin/penkereen. Vaikka oli elokuun alku, saatoin tuntea jo syksyn odottavan valmiina tuodakseen viileitä tuulenhenkäyksiä ja maalatakseen puut syksyn neonväreillä. Päätin aloittaa projektin joka tapauksessa, ja oikeutin päätökseni tarpeella istuttaa uusia puita siltä varalta, että misteli ottaisi valtaansa vieressään olevat korkeat männyt. Olin oksinut nuo puut keväällä, ja ne näyttivät suhteellisen terveiltä, mutta arboristi kertoi minulle, että ne voisivat olla poissa 3–5 vuodessa.

Olin vähän pakkomielteinen pihaprojekteissani. Linda kysyi jatkuvasti, tarvitsimmeko oikeasti uutta tukimuuria – olin rakentanut yhden joka kesä viimeiset kahdeksan vuotta. Viisi vuotta sitten meillä oli suuri tulva, jollainen ei ole tavallinen vuorilla, ja yksi muurini esti vettä tulemasta taloon. Sitten muistin, mitä Adamus oli kertonut minulle aiemmin tänä vuonna: hän kehotti varmistamaan, että kaikki Crimson Circlen sisäiset järjestelmät olivat huippukunnossa, koska 3–5 vuodessa näkisimme merkittäviä muutoksia Crimson Circlen yleisössä. Kenties projisoin tämän myös pihaprojekteihini: korjaa ja rakenna kaikki nyt sitä varten, mitä tulee myöhemmin. Minulla oli vähän ymmärrystä siitä, miltä Nooasta (arkkikuuluisuus) on täytynyt tuntua.

Takaisin tukimuuriin. Luonnostelin alustavan suunnitelman. Muuri ja pengerrys olisi 40 jalkaa pitkä, 25 jalkaa leveä ja 4 jalkaa korkea, yhteensä 1000 neliöjalkaa (105 neliömetriä). Siihen mennessä kun se oli valmis, olin käyttänyt 100 tonnia (90.000 kiloa) täytemaata ja kiviä. Kuorma-autollinen toisensa jälkeen uutta materiaalia saapui joka päivä, mikä sai naapurit nostelemaan kulmakarvojaan muutaman kerran. "Siinä sitä taas mennään", he varmaan ajattelivat. "Herra Muurinrakentaja." Mutta valitettavasti Lindalla ja minulla on jo jokseenkin kummallinen maine vuoristoyhteisössämme, joten en uhrannut sille paljon ajatusta.

Ystäväni ja shaumbra-toverini Joe Davinroy ja Horace Dinu olivat suuri apu projektin aikana. Sain jatkuvasti muistikuvia meistä kolmesta muurareina toisessa elämässä. Totta tai ei, se teki tästä muurinrakentamisesta enemmän mission kuin työtehtävän. Saimme projektin valmiiksi noin viikossa, paljon odottamaani nopeammin. Viimeisenä päivänä istutimme kolme kaunista Coloradon okakuusta penkereelle. Vaikka ne ovat nyt vasta kaksimetrisiä, voin jo kuvitella, miltä ne näyttävät 20 vuoden kuluttua.

En ole yhtä kätevä kuin Joe tai Horace. Nämä tyypit osaavat rakentaa melkein mitä tahansa. He ovat älykkäämpiä projektin suunnittelussa, kun taas minulla on taipumusta hypätä vain töihin ja katsoa, mitä siitä tulee. Heidän taitonsa sai aikaan sen, että muuri oli lopussa täysin suora ja tasainen verrattuna siihen, miltä se olisi näyttänyt, jos olisin tehnyt sen itse. Mutta yksi asia jonka olen oppinut, on hankkia oikeat työkalut. Hankin parhaat työkalut tehtävään, on kyse sitten yksinkertaisesta lapiosta tai suuresta betonisekoittimesta. Minulla on Kubota-traktori, jossa on kaikenlaisia siistejä varusteita. Olen myös oppinut kuluttamaan enemmän rahaa laadultaan parhaiden työkalujen ostamiseen. Halvat työkalut vaativat tuplasti työtä ja menevät puolta nopeammin rikki. "Osta parhaat työkalut tehtävään", muistutan itselleni joka kerta, kun menen rautakauppaan.

Nyt kun tukimuuri oli valmis ja sitä ympäröivä alue maisemoitu, oli aika kylvää ruoho. Tavallinen kaupunkiruoho ei toimi täällä ylhäällä. Sen sijaan hankin erityistä korkean paikan siementä, joka kasvaa hitaasti eikä vaadi paljon vettä. Mutta olin huolissani aikataulusta. Nyt oli jo syyskuun alku, ja pian sää muuttuisi syksyiseksi. Lisäksi kahden viikon päästä lähtisimme Eurooppaan, joten en olisi paikalla kastelemassa päivittäin, mitä uusi ruoho vaatii.

Tilannetta huononsi, että kuluneen kuukauden oli ollut kuivaa, joten olin huolissani veden loppumisesta. Meillä on pintakaivo (täällä ei ole kaupunkivettä) ja 7600 litran vesisäiliö, mutta säiliön täyttyminen veisi kauan, kun käytin 1100–1500 litraa päivässä kasteluun. Mutta jos en kylväisi ruohoa, talven ja kevään aikana tapahtuisi luultavasti paljon eroosiota, mikä merkitsisi monen tunnin lisätyötä maisemointiin ensi kesänä.

Kylvin ruohonsiemenet ehkä viimeisellä mahdollisella hetkellä. Valmistelin maaperän turpeella ja rikkaalla, tummalla savella. Sitten kastelin ja odotin. Kastelin ja odotin. Toisena päivänä kylvämisen jälkeen juoksin aamulla ensimmäiseksi penkereelle katsomaan, onko uusi ruoho itänyt. Ei mitään. Menin 4–5 kertaa päivässä katsomaan, näkyikö ruohoa. Ei mitään. Kastelin aluetta käsin hyvin huolellisesti runsaalla vedellä. Yhtenä iltapäivänä heti kastelurituaalini jälkeen Linda tuli ulos kertomaan, että meiltä on loppunut talosta vesi.

Vesisäiliö oli rutikuiva. Menin paniikkiin, enkä miettinyt niinkään suihkuja, astioita ja pyykkiä, vaan ruohoani. Onneksi maanalainen pumppu antoi riittävästi vettä sisäkäyttöön seuraavana päivänä, mutta nyt olin varma, että ruohoprojektini olisi pilalla.

Sitten muistin, että voisin saada vettä toimitettuna säiliöautolla, jopa 5700 litraa kerralla. Vesisäiliöauto oli talollani seuraavana päivänä ja täytti 2000 litran vesisäiliön, jotta voisin jatkaa kastelua. Kriisi vältetty, mutta noin 200 dollarin kustannuksella.

9. päivä klo 7 – Kun ei ollut merkkiä ruohon itämisestä, aloin menettää jo toivoni. Tulin ulos tarkistamaan uuden kasvun melkein tunnin välein, ja Linda alkoi kyseenalaistaa mielenterveyteni. Hän sanoi, että sehän on vain ruohoa, ja sitä täytyy ajaa, jos se joskus kasvaa.

10. päivä klo 6 – Mitään ei ole tapahtunut yön aikana. Voi paska.

10. päivä klo 17 – Menin tekemään päivittäistä kastelurituaaliani, tarkistettuani ensin vesisäiliöstä, että meillä oli riittävästi vettä. Merkki oli alle puolivälin, joten päätin, että se olisi viimeinen kastelu. Olin valmis antamaan periksi ruohoprojektissani tältä kesältä. Katsoin vielä viimeisen kerran tarkkaan maata, ja olin yllättynyt nähdessäni, että pieni ruohontaimi puskee esiin. Silmäillessäni pintaa näin kymmeniä ja sitten satoja ja sitten tuhansia hentoja ruohontaimia työntyvän esiin. Se oli taikaa! Pelkästä maasta aamulla, ruohoksi iltapäivällä. Juoksin sisälle kertomaan Lindalle tästä suuresta luonnonihmeestä. Hän näytti helpottuneelta ja kysyi, onko meillä vielä yhtään vettä.

Muutamassa päivässä koko alue oli vihreä uudesta nurmikosta. Jotkut alut kasvoivat parituumaiseksi tai pidemmäksi siihen mennessä, kun lähdimme Eurooppaan. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kotiin katsomaan taajan ruohomaton kasvamista uuden tukimuurini alapuolella.

Mutta tämä tarina ei oikeasti koske ruohon kasvamista. Minusta siinä on kyse shaumbra-matkasta. Jotkut meistä ovat olleet yhdessä 19 vuotta, ja muita on liittynyt mukaan matkan varrella. Jotkut jäivät pois, kun Tobias lähti 10 vuotta sitten, ja muita tuli Adamus-tuulten mukana yhdeksän vuotta sitten. Tietoisuussiemenet kylvettiin 2000 vuotta sitten Jeshuan aikana, ja sovimme, että tässä elämässä ne itäisivät ja kasvaisivat. Ei ole viikkoakaan kulunut, jolloin en olisi kysynyt: "Milloin?" Milloin alamme tulla esiin? Milloin olemme täysin tietoinen sisäisestä mestarista? Milloin ruumiillistunut oivaltaminen alkaa vaikuttaa? Ei Tobias, eikä Adamus ole koskaan vastannut kysymykseeni. Aivan kuten tarkistin ruohon merkit neljä kertaa päivässä, olen tarkastanut myös aidon valaistumisen merkit joka shoudissa ja työpajassa.

"Kastelumme" oli jatkuvaa viesti- ja aineistovirtaa Tobiakselta, Kuthumilta ja Adamukselta. Kuivina ja haastavina aikoina se piti meidät virkeinä ja ravittuina. Oli aikoja, jolloin minusta tuntui, että meiltä loppuisi vesi (viestit), koska mitä muuta voisi enää sanoa? Tobias sanoi, että kaikki on itse asiassa sanottu hänen muutamana ensimmäisenä vuotenaan. Adamus sanoo sen kaiken vain uudestaan, eri tavalla ja provokatiivisesti.

On ollut aikoja, jolloin toivoni shaumbrojen esiintulemisen suhteen on ollut vähäistä. Onnistuisimmeko siinä? Miten monta kipua, menetystä ja sielun pimeää yötä voisimme mitenkään enää kestää?

Työkalumme olivat parhaat mahdolliset: ja & salliminen, ja olen olemassa. Olimme kymmeniätuhansia siemeniä, jotka levitettiin ympäri maailmaa ihmishistorian loppukesänä (käännekohta). Mutta milloin tuo ruoho viimeinkin itäisi?

Sitten sitä alkoi tapahtua. Muutama shaumbra siellä, muutama shaumbra täällä. He tulivat esiin. Eivät huutaneet maailmalle, että he olivat valaistuneet, vaan tekivät rauhan ihmisitsensä kanssa. Ei enää taistelua, ei enää kamppailua, ei enää yrittämistä. Saatoin nähdä sen heidän silmissään ja kuulla äänessään.

Kaksinaisuus oli poissa. He oivalsivat, että olisi edelleen haasteita niin kauan, kun he pysyisivät planeetalla ja eläisivät muiden ihmisten keskellä, olisi edelleen töykeyttä, liikennettä, rikoksia, ihmisjoukkoja ja politiikkaa, mutta nämä asiat eivät ole heidän.

He oivaltavat sen, että heidän sisäinen kamppailunsa on ohi. Ei enää sisäisiä rikoksia. Ei enää sisäistä politiikkaa. Ei enää töykeyttä itselle. Minulla on suuri helpotuksen tunne nyt, kun tuo ruoho kasvaa. Se juurtuu tänä syksynä ja tulee takaisin keväällä vielä vahvempana. Enää ei ole kyse siitä, kasvaako ruoho, vaan miten pitkää ja vihreää siitä tulee. Kaikki tuon ruohon hoitaminen palveli tarkoitusta, ja kaikki murehtiminen oli turhaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuu 2018 MASSATIETOISUUDESTA MESTARISVIITTIIN

ViestiKirjoittaja hammer » 01.11.2018 10:27

MASSATIETOISUUDESTA MESTARISVIITTIIN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Meille on kerrottu kerta toisensa jälkeen: "Olette jo valaistunut. Nyt käytte vain läpi kokemusta, miten pääsette siihen."

Tobias sanoi sen Ylösnousemus-sarjassa 2001. Muistan ihmetelleeni ja olleen huolissani, kun hän sanoi minulle, että Ylösnousemus-sarjaa seuraava uusi sarja olisi nimeltään Luoja-sarja. Ylösnousemmeko oikeasti? Tobias selvensi minulle: "Olette jo ylösnousseet. Nyt käytte vain läpi sitä prosessia, miten pääsette siihen." Se ei mennyt minulla perille tuolloin. Halusin edelleen tietää, milloin ja miten ylösnousisimme.

Kuthumi sanoi sen 2007. Hän oli vieraana yhdessä Tobiaksen kuukausi-shoudissa, kun olimme vielä Coal Creek Canyonin -yhteisökeskuksessa. Kysymys- ja vastausosion aikana joku kysyi häneltä, miten kauan vielä kestäisi, ennen kuin hän valaistuisi. Kuthumi vastasi: "Olet jo valaistunut! Siis nyt voit rentoutua, pitää hauskaa ja nauttia siitä ihmiskokemuksesta, miten pääset siihen!" Hän lisäsi, että tämän tietäminen huuhtoisi pois tonnikaupalla ahdistusta, koska mietimme usein, teemmekö sen oikein ja mikä menee tiellemme.

Adamus kehottaa meitä rentoutumaan Oivaltamiseemme. "Se on jo tapahtunut", hän huomauttaa, "ja nyt voitte valita, miten pääsette siihen." Hän sanoo, että se on luonnollinen prosessi, joten sitä ei ole tarvetta työstää. Itse asiassa Oivaltamisemme työstäminen vain lisää makyo-tasoa. Ja jos tämä ei riitä, hän korostaa, että Oivaltaminen ei ole ihmisen vastuulla, eikä tämä pystyisi mitenkään tekemään sitä, vaikka yrittäisi. Kyse on mestarin päästämisestä/sallimisesta ihmiselämäämme.

Kaikesta tästä ylösnousseiden mestareiden informaatiosta huolimatta luulen, että useimmat meistä ovat edelleen varmoja, että keksimme jonkin tavan mokata sen. Joinain päivinä olen varma, että olen mokaamisen mestari. Adamus sanoo, ettemme voi tehdä väärää asiaa, vaikka yrittäisimme, ja kehottaa, että yritämme vain nähdä sen. Kuulostaa kivalta, mutta monien teidän tapaan en ole varma, haluanko ottaa sen riskin, että asiat menevät todella pieleen. Kenties toiset eivät munaa sitä, mutta minulla on taipumusta ajatella, että minä munaisin.

Kaikesta tästä on syvempi seuraamus, josta Adamus vasta alkaa puhua keahakissa ja pilvikursseissa. Olemme olleet aikagravitaation vankina niin kauan, kuin voimme muistaa. Kun päästämme mestarin sisään, yksi ensimmäisistä huomaamistamme asioista on, että integroimme jossain määrin ajattomuuden jokapäiväiseen elämäämme. Toimimme edelleen lineaarisessa ajassa ja menemme ajan ulkopuolelle. Meistä tulee kaksiaikaisia. (Keksin tuon sanan.)

Tulin hiljattain tietoiseksi yhdestä tämän ilmiön sivuvaikutuksesta, ja olen pannut merkille sitä myös muilla shaumbroilla. Se liittyy luomuksiimme, ihmiselämäämme ja epävarmuuteemme tulevaisuudesta. Se menee jotenkin näin: luomustemme lopputulos on jo valmis, mutta joskus menemme massatietoisuuden läpi päästäksemme siihen. Toisin sanoen, kaikki mitä tarvitset ja haluat jokapäiväisessä elämässäsi, on jo olemassa, mutta massatietoisuus aiheuttaa töyssyjä ja viivytyksiä, ennen kuin oivallat sen.

Lindalla ja minulla oli upea kokemus tästä hiljattain. Olimme olleet Toscanassa 12 päivää ja pitäneet Mestarin opas -työpajan. Sää oli täydellinen koko ajan, työpaja oli yksi parhaista ikinä, kanavoinnit ja musiikki olivat täydellisiä, eikä mikään voita viinisadonkorjausaikaa Toscanassa. Elimme tässä kuplassa 12 päivää ja lopulta meidän täytyi ottaa päivä matkustaaksemme Blediin, Sloveniaan. Takaisin massatietoisuuteen, ja melkein jouduimme kahteen auto-onnettomuuteen ajaessamme Florenceen. Istuin käytetyn purukumin päälle lennolla Florencesta Müncheniin, ja sitä oli joka paikassa housujeni takapuolessa ja lentokoneen nahkapenkissä. Münchenissä meille kerrottiin, että olimme varapaikoilla seuraavalle lennolle, vaikka olimme tehneet varauksen 8 kuukautta aiemmin. Pääsimme tuolle lennolle, mutta Ljubljanaan päästyämme oli pimeää, kylmää ja sateista. Pääsimme hotellille klo 22.30 ja huomasimme, ettei meillä ollut huonetta tuolle yölle. Kirjauduttuamme toiseen hotelliin pääsimme lopulta sänkyyn puoliltaöin ilman päivällistä. Keskellä yötä potkaisin varpaani metallikynnykseen vessan ja makuuhuoneen välissä, mikä periaatteessa repi irti varpaankynteni. Verta oli kaikkialla täällä Bledissä! (Suom. huom. "bled" on imperfekti englannin kielen sanasta "vuotaa verta".)

Seuraavana päivänä siirryimme takaisin alkuperäiseen hotelliimme. Huone oli kiva, ja siitä oli upea näkymä järvelle. Mutta pukeutuessamme päivälliselle Linda huomasi vesivuodon vessan katossa. Se oli tuhonnut suuren alueen katosta, ja vettä tippui tasaiseen tahtiin. Hän meni vastaanottoon kertomaan ongelmasta, ja hänelle sanottiin, että voisimme vaihtaa huonetta seuraavana päivänä. Ajatus viiden matkalaukun pakkaamisesta, raahaamisesta ja purkamisesta ei viehättänyt minua pätkääkään. Itse asiassa se sai minut äreälle tuulelle. Saatuaan uuden huoneen avaimen, fiksuna matkustajana Linda tarkisti huoneen, ennen kuin aloimme siirtää kaikkea seuraavana päivänä. Tutkittuaan uuden huoneen, Linda käski minua pakkaamaan ja lopettamaan kitisemisen. Hän vakuutti, että pitäisin uudesta huoneesta. Käveltyäni huoneeseen oivalsin, ettei se ollut ainoastaan erikoishuone, vaan se oli presidenttisviitti. Valtava makuualue. Ruokasali. Olohuone. Pukeutumishuone. Kaksi kylpyhuonetta. Ja kaksi valtavaa parveketta, uskomattoman järvinäkymän kera. Aah! Vedin syvään henkeä ja sallin luomukseni.

Tässä on pointti, ja näen sitä tapahtuvan kaikilla meillä tulevina aikoina: presidenttisviitti odotti jo meitä. Vaati epämukavuuksia ja töyssyjä rämpiessämme massatietoisuuden läpi päästäksemme sinne. Massatietoisuus on raskasta gravitaatiota sekoitettuna paksuun tervaan. Se on tottunut vanhoihin tapoihinsa eikä välttämättä pidä siitä, kun energiat hyppäävät pois sen otteesta. Massatietoisuus on ankkuroitunut aika-avaruuteen ja vaatii alistumista sen vanhoihin, kärsiviin, "juuri tarpeeksi" tapoihin. Mutta luojina Linda ja minä olimme jo luoneet täydellisen hotellihuoneen. Tiesimme, että olisimme superkiireisiä seuraavat viisi päivää 500 osallistujan Mestarien taikuus -tapahtuman kanssa, ja tarvitsimme tilavan paikan saadaksemme lepoa ja hiljaisuutta. Kyse ei ole siitä, että sanoimme: "Tarvitsemme presidenttisviitin", vaan enemmänkin hyvän huoneen sisäisestä valitsemisesta pitämään energiamme tasapainossa. Emme yrittäneet luoda presidenttisviittiä mantroilla tai affirmaatioilla, vaan loimme tilan, joka palveli meitä mestareina, ja sitten päädyimme, no, hotellin parhaaseen huoneeseen!

Se mitä ansaitset mestarina, on jo olemassa – yltäkylläisyys, terveys, ihmiset, resurssit, aika, energia, kaikki – ja miksi ei? Onhan energiaa yltä kyllin, ja se on valmis palvelemaan sinua. Joskus vaatii epämukavia töyssyjä massatietoisuuden läpi päästäksesi siihen, mitä tarvitset, mutta voit vetää syvään henkeä ja tietää, että kaikki selviää. Kyllä, joskus se on varsin epämukavaa, kuten matkamme Toscanasta Bled-järvelle, mutta loppujen lopuksi Linda ja minä löysimme itsemme kaunista sviitistä ja maksoimme siitä vain normaalin huoneen hinnan.

Käsittelemme edelleen vanhoja energiamalleja ja elämme massatietoisuudessa, joten olemme vielä jossain määrin töyssyjen ja ruhjeiden kohteena. Menemme sen yli, kun sallimme ja oivallamme, että voimme olla eri todellisuuksissa samanaikaisesti. Voimme olla massatietoisuudessa ja sen ulkopuolella. Voimme olla aika-avaruudessa ja sen ulkopuolella.

Adamus, Kuthumi, Blavatsky ja muut Ylösnousseiden mestareiden klubin jäsenet katselevat lumoutuneena ja kunnioittaen, kun me, tietoisuuspioneerit, sallimme täysin uuden olemistavan. He käsittävät, että kohtaamme monia haasteita jokapäiväisessä massatietoisuuselämässämme. He tietävät, että olemme edelleen epäluuloisia sen suhteen, mitä seuraavan kulman takana on ja mitä tulevaisuus pitää sisällään. Pelkäämme edelleen, että ihmisitsemme saattaa mokata kaiken mestarin läsnäolosta huolimatta. Mutta sitten he avaavat pullon hienoa vuosikertasamppanjaa ja nostavat maljan uudelle elämällemme, koska he näkevät sen jo. He tuskin malttavat odottaa, että mekin näemme sen.

Tulevaisuutemme ei ole sattumanvarainen tai mielivaltainen. Se sisältää kaiken, mitä haluamme ja minkä ansaitsemme ruumiillistuneina mestareina, jotka elävät ihmistodellisuudessa. Ja sen ulkopuolella.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuu 2018 MUISTOJA BLEDISTÄ – JA MESTARIEN TAIKA -TILAI

ViestiKirjoittaja hammer » 02.11.2018 23:11

MUISTOJA BLEDISTÄ – JA MESTARIEN TAIKA -TILAISUUDESTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En voinut kuvitella idyllisempää paikkaa Mestarien taika -tilaisuudelle, kuin Bled-järvi Sloveniassa. Adamus oli ilmoittanut, että vapauttaisimme itsemme massatietoisuudesta, joten paikka oli tärkeä.

Slovenia, pieni maa jossa on vain kaksi miljoonaa asukasta, asettuu Italian, Unkarin, Kroatian ja Itävallan väliin. Bled on pääkaupungista, Ljubljanasta, noin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen. Se on täydellinen meidän tyyppisellemme tapahtumalle, koska sitä ympäröi luonto, kaupunki on pieni ja kuitenkin on runsaasti hotelleja ja ravintoloita, kaikki kävelyetäisyydellä. Se on myös ainutlaatuista, että Bledissä on suuri juhlahalli, johon mahtuu 500 ihmistä ja joka on varustettu suurella näyttämöllä, "tekniikkakopilla" ja ammattitason valaistus- ja äänentoistolaitteistolla. Linda ja minä olemme matkustaneet ympäri maailmaa ja harvoin nähneet tämän tyyppistä ihanteellista yhdistelmää.

Vaikka olemme olleet Bledissä kolme kertaa aiemmin, olemme aina käyttäneet hotellin kokoustiloja, koska ryhmäkoko on ollut rajoitettu alle sataan henkeen. Emme itse asiassa olleet koskaan olleet tuossa juhlahallissa, ennen kuin saapumisemme jälkeisenä päivänä. Sattumalta sali oli remontoitu vuotta aiemmin, ja melko ankea tila – kuulemamme mukaan – oli korvattu lämpimältä ja mukavalta tuntuvalla tilalla, jossa oli mahtavat pehmustetut istuimet ja uutuudentuntua kaikkialla.

Muutamana aiempana vuotena olimme pitäneet suurempia Euroopan tapahtumia Münchenissä ja Sibussa, Romaniassa, mutta tarvitsimme suuremman tilan, koska emme voineet aiemmin ottaa mukaan kaikkia shaumbroja, jotka olisivat halunneet osallistua. Bled oli täydellinen, koska se oli Euroopan risteyksessä, siellä oli 500 hengen paikka, kohtuulliset hinnat ja kaikkea ympäröi upean kaunis luonto. Ainoa ongelmamme oli, että melkein kaikki hotellit oli jo varattu täyteen, mutta shaumbrat olivat hyvin kekseliäitä ja löysivät b&b-, Airbnd-, täysihoitola- ja leirintäaluepaikkoja.

Linda ja minä tulimme Blediin muutama päivä aiemmin, kahden uskomattoman viikon jälkeen Toscanassa. Suunnittelimme mennä Ljubljanan Ikeaan hakemaan kalusteita näyttämölle (tuoleja, pöytiä, matto jne.), mutta havaitsimme, että se avattiin vasta vuoden 2019 puolivälissä! Ei se mitään. Sen sijaan ajoimme Ikeaan Itävaltaan. Oli täydellinen syksypäivä ajella Itävallan maaseudun läpi. Muutaman seuraavan päivän kuluessa tunsimme Bledin energian muuttuvan, kun shaumbroja saapui 40 maasta ympäri maailmaa. Se oli osallistujamaaennätys, joka ohitti vuoden 2007 Kvanttihyppy-tapahtuman, jossa oli edustettuna 36 maata. Hassua on, että pystyimme sanomaan, kuka oli shaumbra ja kuka ei, kun kävelimme Bledin katuja ja läheisiä kävelyteitä. Shaumbroilla on ulkomuoto, josta ei voi erehtyä. He näyttävät tiedostavammilta ja kevyemmiltä kuin muut ihmiset.

Järjestelypäivä on tavallisesti stressaava. On paljon laitteita, jotka täytyy johdottaa, laittaa kuntoon ja testata. Tänä vuonna meillä oli myös useita dokumenttielokuvia testattavana, plus näyttämövalaistus, musiikkilaitteet, rekisteröinti- ja ruoka-alueet jne. Tällä kertaa järjestelyt olivat lähes täydelliset ja aiheuttivat paljon, paljon vähemmän stressiä kuin tavallisesti. Linda ja minä pystyimme itse asiassa lähtemään hallilta klo 16, tavallisen klo 20–21 sijasta.

Olin pettynyt, kun säätiedotus ennusti sadetta koko viikonlopuksi. Se tekisi shaumbroille haastavammaksi päästä juhlahallille ja lisäksi vähentäisi Bledin alueen luonnon kauneutta. Kyllä, ikään kuin taikaiskusta, sää oli hyvä, poikkeuksena sade lauantai-iltana, jolloin se ei haitannut tilaisuuttamme päiväaikaan.

Pääsimme hallille noin klo 8 lauantaiaamuna, tilaisuuden alkaessa klo 10. Shaumbrat jonottivat jo rekisteröitymistä ja hyviä paikkoja, ja energia ja innostuneisuus oli ylenpalttista! Oli kaunista katsella, kun shaumbrat tapasivat jälleen toisia shaumbroja, joita he eivät olleet nähneet vuosiin. Halausten määrä oli odottamattoman suuri tuona aamuna, ja oli innokasta ryntäystä, kun ovet auditorioon avattiin klo 9.30.

Vihreässä huoneessamme (valmistautumishuone) Linda ja minä istuimme hiljaa ja hengittelimme. Olimme kumpikin onnellisen-hermostuneita, eli olimme innostuneita kahdesta seuraavasta päivästä, mutta myös hermostuneita, koska seisominen 500 uskomattoman mestarin edessä tekee sitä. Tasan klo 10 Yoham ja ystävät ottivat näyttämön haltuunsa avauslaululla, innostuneen yleisön raivokkaiden taputusten jälkeen. Wulfing von Rohr toivotti tervetulleeksi osallistujat ja puhui lyhyesti siitä, mikä tekee shaumbroista erilaisia kuin mikään muu henkinen ryhmä, jonka hän oli kohdannut vuosien saatossa.

Seuraavaksi Wulfing esitteli Lindan ja minut. En koskaan unohda tuota näyttämölle kävelemisen hetkeä. Yleisössä oli 500 ihmistä, ja kuitenkin kaikki tuntui hyvin lämpimältä ja intiimiltä. Se tuntui olemiselta paremminkin rakkaiden ystävien joukossa, kuin suuressa auditoriossa. Kaikki muuttui hidastetuksi. Silmäni etsivät yleisöä, ja näin kasvoja, jotka olen tuntenut vuosia, ihmisten kasvoja jotka olivat käyneet läpi hyvin monia haasteita elämässään, mutta kuitenkin he hymyilivät nyt ja näyttivät nuoremmilta, ja todellisten mestareiden kasvoja. Jatkan tuon kuvan pyörittämistä mielessäni uudestaan ja uudestaan, koska tila oli täynnä rakkautta, henkeä ja iloa, jollaista en ole koskaan nähnyt. Hurraus ja juhlinta tuntuivat kestävän ikuisesti, kunnes meidän täytyi lopulta elehtiä kaikkia ottamaan paikkansa, jotta ohjelma voisi alkaa.

Päivä meni ohi sumussa. Wulfing von Rohr piti erinomaisen puheen shaumbrojen matkasta vuosien saatossa sellaisen perspektiivistä katsottuna, joka tekee paljon työtä henkisten ryhmien kanssa ympäri Eurooppaa sekä on kustantajan agentti pitkälle listalle henkisiä kirjailijoita. Seuraavana tuli tiimi Jonathan Kray, Sandra Roggerman ja Jorge Andrade esittelemään traileria tulevasta elokuvastaan Rude Awakening (= karu herääminen) (https://rudeawakening-film.com/). Elokuvassa on kyse henkisen heräämisen myrskyisästä puolesta sekä mestaruuden täyttymyksestä. Traileri oli näkemyksellinen, humoristinen, nopeatempoinen ja äärimmäisen hyvin tuotettu. Tämä oli tuon dokumentin trailerin maailmanensiesitys, ja Jonathan, Sandra ja Jorge astuivat sivuun valkokankaan edestä, kun yleisö katseli, eivätkä he tienneet, millaisen reaktion he saisivat. Heidän huolensa huuhdottiin pian pois, kun yleisö antoi seisaaltaan valtavat suosionosoitukset, jo ennen kuin esittelyfilmi loppui. (Rude Awakening julkaistaan aikataulun mukaan vuoden 2019 loppupuolella.)

Seuraavana ohjelmassa: rakastettu St. Germain. Olin vähän yllättynyt ja rauhaton, kun Adamus aloittikin puhumisen. Hän selitti, ettei hän voinut itselleen mitään, koska Adamus on me kaikki, St. Germainin puoli joka luotiin erityisesti työhön shaumbrojen kanssa heräämisestä mestaruuteen. Jonkin ajan kuluttua hän antoi näyttämön St. Germainille, joka johdatti meidät syvään ja koskettavaan DreamWalkiin Tienin temppeleihin Atlantiksella, keräämään aspektimme jotka ylläpitivät edelleen unelmaa Oivaltamisen ajasta. Yoham säesti DreamWalkia musiikilla, joka paransi energiaa ja kokemusta.

Lounaan jälkeen tuli kanavointi, josta olin eniten huolestunut ja hermostunut: Sam. En ollut koskaan kanavoinut Samia enkä ollut varma, mitä odottaa. Kuulostaisiko ja tuntisiko se Tobiakselta? Linda teki hengittelyt kanavointiin, mitä seurasi Yohamin musiikkia. Auditorio oli täysin hiljainen ja odottava, kun musiikki loppui. Sanon aina ihmisille, jotka haluavat kanavoida, että ensimmäiset sanat suusta ovat vaikeimmat, mutta tässä tapauksessa lempeä ja rakastava olemus pyyhkäisi ylitseni, kun Sam tuli sisään. Minun ei tarvinnut "löytää" häntä tai hänen ääntään. Hän oli aivan siinä. Olin vähän yllättynyt, ettei se ollut lainkaan kuin Tobias … ei energia eikä ääni. Samin energia oli silkkinen, kultainen, "pyöreä" ja selkeä. Tunsin enemmän myötätuntoa tulevan hänestä yleisölle, kuin olen tuntenut pitkään aikaan. Luulen, että näin on siksi, että hän kulkee meidän kengissämme, meidän aikakautenamme, ja siksi hänellä on syvä ymmärrys jokapäiväisestä elämästämme.

Yhdessä kohtaa ajattelin, että Sam tuntui "monotoniselta", eli hänen äänessään oli hyvin vähän ilmaisua tai vaihtelua, mutta sitten oivalsin, ettei hänen tarvinnut olla showmies, koska hyvin paljon enemmän tuli hänen energiastaan. Tunsin hänen päättävän viestinsä ja luulin, että vain puoli tuntia oli kulunut, mutta oivalsin myöhemmin, että hän puhui melkein tunnin. Kanavoinnin jälkeen pystyin tuskin toimimaan, ja Gerhard Frankhauserin täytyi saattaa minut hotelliin muutaman korttelin päähän, mikä oli tavallaan kuin sokea taluttamassa sokeaa, koska hänkin oli pökerryksissä musiikkisäestyksestä.

The Divine Joy -teatteri (https://divinejoytheatre.com/) kruunasi ensimmäisen päivän alkuperäistuotannollaan "Ollako vai eikö olla – suhteessa." He saivat yleisön nauramaan ja pohtimaan, kun yhdeksän shaumbra-näyttelijää viihdytti kaikkia konferenssin uskomattoman ensimmäisen päivän jälkeen.

Seuraava päivä alkoi Birgit Junkerin, Saksan shaumbra-nettisivuston isännän, hyvin vastaanotetulla esityksellä. Hän puhui mukavuustasomme ulkopuolelle menemisestä – aihe joka tuntui jollain tavalla tutulta jokaiselle yleisössä. Hän antoi näkemyksellisiä esimerkkejä omasta elämästään, jotka vaihtelivat humoristisista melkein pelottaviin tarinoihin. Lopussa hän muistutti meille, että tätä varten tulimme – menemään massatietoisuuden rajojen ja mukavuuksien yli. Hän huomautti, ettemme yksinkertaisesti voi palata nyt takaisin, vaikka mikä olisi, joten voisimme yhtä hyvin sukeltaa uuteen.

Sitten oli aika katsoa toinen elokuva, jonka ensiesitys oli Bledin tapahtumassa. Nikki Williams on työstänyt melkein 10 vuotta elokuvaa Time of the Sixth Sun (= kuudennen auringon aika) (http://www.timeofthesixthsun.com/). Elokuva on lopultakin valmis ja julkaistaan muutaman kuukauden kuluttua. Rakas Tobiaksemme toimii kertojana elokuvassa yksityiskanavointiin perustuen, jonka hän antoi Nikkille vain viikkoa ennen lähtöään vuonna 2009. Elokuvan kuvamateriaali on upeaa, viesti on uskomattoman sopiva niille, jotka tulevat heräämiseen, ja shaumbrat tunsivat, miten heidän matkansa oli vangittu dokumenttiin, jonka katsovat varmasti sadattuhannet – kenties miljoonat – ihmiset ympäri maailmaa.

Kuthumi – rakas, suloinen Kuthumi – otti seuraavana näyttämön. Hän aloitti perinteisellä "namaste, NAAAAMASTEEEE" -tervehdyksellään, kun koko yleisö puhkesi äänekkääseen "namaste"-vastaukseensa. Muutaman avausvitsin ja humoristisen kommentin jälkeen, hän aloitti koskettavan tarinan yhdestä kohtaamisestaan korkeamman itsensä, Ah-Ki-Raan kanssa. Kauniin ja viisaan viestinsä lopussa hän alkoi laulaa: "Hah-hah-haa, Ah-Ki-Raa", ja pian koko yleisö liittyi mukaan Yohamin musiikin tahdissa. Se oli yksi noita "muistan tämän aina" -hetkiä.

Lounaan jälkeen Adamus tuli takaisin näyttämölle tapahtuman viimeistä kokemustamme varten. Oli aika mennä massatietoisuuden yli. Hän sanoi, että tämä tapahtuma oli virstanpylväs, tietoisuusmielessä verrattavissa kvanttihyppyyn (2007) ja Tobiaksen lähtöön (2009). Hän puhui siitä, mitä oikeasti olimme tekemässä tällä planeetalla tässä elämässä, ja muistutti meitä sallimaan ponnistelun tai kamppailun sijasta. Sitten Yohamin musiikin säestyksellä aloimme päästää irti massatietoisuudesta. Aika ja pakka vääristyivät. Auditorio tuntui pyörivän. Kanavoin Adamusta ja shaumbroja, mutta sain myös kuvia omasta elämästäni, menneestä ja tulevasta. Yhtenä hetkenä minusta tuntui, että olin raskaiden painojen peittämänä, ja seuraavana hetkenä minusta tuntui, että olin vapaa kaikesta. Oli vaikea sanoa, miten kauan tämä kesti, enkä muista edes sanoja, mutta jotain tapahtui tuossa huoneessa tuona päivänä. En uskalla edes yrittää kuvata sitä, koska se on liian kallisarvoista, jopa kolme viikkoa tapahtuman jälkeen. Muistan vain, että Adamus kehotti yleisöä "soinnuttamaan" tiensä pois massatietoisuudesta. Shaumbran sointuja oli kaikkialla – ilmassa, sydämessäni, menneisyydessä, tulevaisuudessa, 3D:ssä ja muissa maailmoissa samanaikaisesti. Koko kanavoijana ja tarkkailijana olemisen kokemus oli surrealistinen, ylimaallinen ja ylevä.

Adamuksen kiitettyä yleisöä – niitä jotka olivat siellä henkilökohtaisesti ja niitä jotka olivat läsnä energeettisesti – Yoham soitti iloista ja dynaamista musiikkia seuraavat puoli tuntia, ja yleisö tanssi näyttämöllä, käytävillä ja myös seisoen tuolillaan. Oli juhlan aika, ja aika tunnustaa (antaa tunnustusta), mitä olemme tehneet maan päällä tässä elämässä.

Kolme viikkoa myöhemmin leijun edelleen tuossa energiassa. Toivon, ettei se häviä ikinä, koska Mestarien taika -tilaisuus oli yksi mieleenpainuvimmista ja liikuttavimmista shaumbra-tapahtumista tähän mennessä. Kamppailin tämän artikkelin sanojen kanssa, koska ne eivät yksinkertaisesti tee oikeutta tapahtuman kauneudelle. Kehotan sinua vain tuntemaan sen energioita, mitä tapahtui Bledissä, Sloveniassa, lokakuun alussa 2018, 500 shaumbran kera 40 maasta. Se oli mestarien taikaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

SHOUD 3

ViestiKirjoittaja hammer » 08.11.2018 22:01

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aistillista. Hyvin aistillista. Aah! Tässä on hyvin monia kerroksia (musiikkivideossa Fall on Me, joka esitettiin juuri (https://www.youtube.com/watch?v=ChcR2gK ... e=youtu.be). Hyvin, hyvin aistillista, ja se saa minut ihmettelemään – ja kenties te alatte ihmetellä – miksi olette vastustaneet aistillisuutta niin pitkään? Todellisia tunteita, todellista kauneutta, rikkautta. Miten kauan siitä on, kun teillä on ollut noita hyvin aistillisia tunteita, ja miten kauan siitä on, kun olette sallineet itsenne oikeasti tuntea suurimman rakkaustarinan, jota ei ole koskaan vielä kerrottu? Rakkaustarinan itsenne kesken – ihminen, mestari ja minä-olen. Miten kaunis, kaunis musiikkiavaus kokoontumiseemme tänään. Aah!

Tuntekaa sitä hetki, ja katsokaa, mitä teille tapahtuu. Olisitte voineet katsella tämän saman videon viisi vuotta sitten, jopa vuosi sitten, ja kenties ei olisi ollut samoja tunteita. Olette heräämässä. Olette avautumassa jollekin sisällänne. Olette sallimassa aistillisuuden pitkän, pitkän, pitkän ja harmaan ja lattean jakson jälkeen elämässänne. Olette lopultakin sallimassa sen.

Menemme siihen tänään – mitä tapahtuu ja miksi. Haluan teidän katsovan tätä päivää tavallaan perspektiivinä siihen, missä olette. Ei luentona – ette oikeasti opi mitään uutta – vaan havaitsette oikeasti, missä olette tällä hetkellä, ja yksi suurista asioista on paluu aistillisuuteen. Mutta se pyytää kysymään, miksi lykkäsitte sitä niin pitkään. Minne se meni? Miksi annoitte itsenne mennä harmaaseen ja latteaan niin hyvin, hyvin pitkäksi aikaa? Ja minun taitaa tarvita kysyä: "Oletteko nyt valmis syvään aistillisuuteen elämässänne?"

Rakastan tätä avausta myös siksi, että se on kaunis esimerkki kommunikoinnista (olemisesta läheisessä ja vastaanottavassa tilassa ympäristönsä kanssa). Sam puhui siitä paljon äskettäin tilaisuudessamme Sloveniassa (Mestarien taika), ja tuo tilaisuus ei ollut kovin kaukana sieltä, missä mysteerikoulut olivat menneisyydessä – 30 kilometrin päässä joistain mysteerikouluista. Niitä ei ole siellä enää, mutta oli hyvä olla taas kerran takaisin tuossa aikakaudessa ja tuolla alueella, ja mikä ero. Mysteerikoulut ovat todella, oikeasti upeita, mutta mikä ero onkaan shaumbra-energioihin nyt.

Sam puhui kommunikoinnista. Nimittäin hän oivaltaa ylösnousseena mestarina, että kaikki energia on kommunikointia. Se on sielun kommunikointia. Se laulaa teille. Aivan kuten tämä laulu lauloi teille, se laulaa teille. Jokainen energiahitunen missä tahansa, vaikka se olisi jotain, mitä pidätte huonona tai negatiivisena, on kuitenkin vain energiaa ja se on pelkkää kommunikointia.

Tämä laulu joka esitettiin juuri, kommunikoi kanssanne. Se on musiikkia, joka on tietysti yksi upeimmista tavoista kommunikoida. Se on musiikkia, mutta se kommunikoi monella eri tasolla. Ette kuulleet ainoastaan musiikkisäveliä ja laulamista korvissanne. Mentiin paljon sen yli. Se on tavallaan melkein – en halua kutsua sitä testiksi – mutta se on kysymys, joka laitetaan eteenne: "Oletteko valmis tuntemaan syvästi kaikkea?" Tällaista laulua. "Oletteko valmis tuntemaan syvästi omaa elämäänne, kaikkea mitä teette?" Koska siihen olemme menossa, syvään aistillisuuteen.

Sam puhui kommunikoinnista. Nimittäin hän on ylösnoussut mestari, joka tuli takaisin ihmismuotoon, ja teidän laillanne hänellä on edelleen ihmishaasteita. Hänen täytyy edelleen kestää jokapäiväistä massatietoisuutta. Hän kommunikoi. Hän kuuntelee ja tuntee kaikkia energioita. Se ei ole enää naapurin kovaäänisen koneen melua. Se on energioiden kommunikointia. Niin hän käsittelee sitä.

Ihminen ajattelee: "Voi, tuo kone naapurissa, naapurustossa, on niin kovaääninen ja meluava", tai liikenne tai mikä se sattuukin olemaan. Ihminen katsoo sitä niin, että se on ärsyke, ja tiedätte, millaista se on. Saatte paljon sitä, ärsykkeitä, toisten ihmisten energiasta. Sam ei katso sitä niin. Kaikki energiat kommunikoivat, eikä se olen hyvä eikä se ole huono. Ne vain laulavat, ovat jatkuvaa palveluksessa olemisen riemua. Sitä energia tekee.

Ja sitten Sam kommunikoi takaisin. Hän ei ala puhua puille. Hän ei puhu takaisin tällaiselle videolle. Hän avautuu ja antaa energiansa ja tietoisuutena kommunikoida takaisin. Hän ei yritä mielellä ohjata viestiä. Hän ei yritä pukea sitä sanoiksi: "Tämä on kaunista" tai "Tämä on inspiroivaa". Hän pelkästään avautuu. Tapahtuu luonnollista kommunikointia, kun avaudutte, kun annatte kaiken olla, kun sallitte. Ja sitten teistä, ihmisestä kokemuksessaan, menee virta kaikkiin energioihin ympärillänne, ja ne kommunikoivat. Ne laulavat takaisin. Ja taas kerran, ette edes yritä laittaa sitä sanoiksi. Olkaa kilttejä, älkääkä yrittäkö. Olkaa kilttejä, älkääkä määritelkö sitä. Sallikaa tämä avoin kommunikointi ja löydätte sen kauneuden, että energia on täällä palveluksessanne.

Tunnustakaa tämä kommunikointi. Tunnustakaa, että kaikki energia puhuu teille – kommunikoi, laulaa – ja sitten avautukaa. Se on seuraava askel. Luulen, että jotkut teistä ovat alkaneet jo tuntea tätä kommunikointia tapahtuvan. Ette ehkä ole varma, miten määritellä sen tai mitä se on, mutta tunnette jotain. Seuraava askel on avautua. Se on iso askel. Olette olleet kiinni hyvin pitkään. On hyvin, hyvin suuri askel paljastaa itsenne. Kun pääsemme tähän shoudiin tänään, selitän teille, miksi voitte tehdä sen nyt ja miksi se olisi ollut vaikeaa muutama vuosi sitten.

Aa, kyllä, rakas Sam, puhuessaan kommunikoinnista hän sanoi, että se on uutta hengittämistä. Vedä syvään henkeä, nyt vedä syvään kommunikointia. Hän oli täysin oikeassa siinä – se itse asiassa huvitti minua. Toivoin, että minäkin olisin ajatellut sitä (muutama naurahdus). Menemme yli pelkästä syvään hengittämisestä, toisin sanoen pelkästä selviytymisestä ja läsnäolemisesta, vuorovaikutukseen, ja enemmän kuin se, luovaan vuorovaikutukseen kaikkien energioiden kanssa.

Siis vedetäänpä syvään kommunikointia tässä kohtaa.

Aa, kyllä. Sam puhumassa siitä, että kommunikointi on uusi hengitys, uusi hengittäminen, ja rakas ystävämme Kuthumi … Kuthumi. Pidin myös siitä, mitä hän sanoi kohtaamisestaan Ah-Kir-Rah'n, oman sielunsa, kanssa. Voi, hän oli hyvin vihainen sielulleen. Voisitteko kuvitella sen, vihaisuuden sielullenne? Kyllä! (Naurua) Paljon se tekeekin hyvää teille! Hän oli hyvin vihainen sielulleen. Hän piti sieluaan vihollisena. Tarkoitan, että se oli oikeasti vihollinen. Ja oli aikoja, jolloin hän oivalsi, että se oli hänen sielunsa, mutta toisina aikoina hän luuli sitä paholaiseksi, demoniksi, ja hän teki sielusta vihollisensa. Mutta lopulta hän, no, teki joitain asioita, joista puhumme tänään. Lopulta hän pääsi kohtaan, jossa hän kykeni kuulemaan sielunsa kommunikoivan: "Kuthumi, kyse ei ole siitä, mitä uskot. Kyse on siitä, mitä sallit", ja näiden kahden välillä on suuri ero. Suuri ero.

Kyse ei ole siitä, mitä uskot. Mieli voi keksiä kaikenlaisia uskomuksia. Ei ole kyse siitä. Uskomuksenne eivät vie teitä paljon minnekään, paitsi laatikkoon. Kyse on enemmänkin siitä, mitä sallitte, mille olette valmis avautumaan. Ja salliminen on tietysti avoimuutta sinun ja "minä olen" -olemuksen välillä, sinun ja mestarin välillä, on tämän integroitumisen sallimista, niiden päästämistä elämäänne. Tässä ei ole kyse siitä, mitä uskotte.

Uskomukset ovat enimmäkseen vyyhtejä, harhakuvitelmia. Uskomukset ovat rajoittuneita. Uskomukset ovat hyvin väliaikaisia. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte – kyse on siitä, mitä sallitte. Ja se minkä sallitte, on oikeasti suurin rakkaustarina kerrottavaksi. Ei suurin rakkaustarina, joka on koskaan kerrottu, vaan suurin rakkaustarina kerrottavaksi – sinun ja Sinun välillä, sinun ja "minä olen" -olemuksen välillä.

En ihaile aina valittuja musiikkia, mutta rakastan tätä videota, koska se kuvaa kauneutta, ehdotonta kauneutta. Ja on myös mielenkiintoista huomata tässä – niin ei kyllä suunniteltu, mutta näin osoittautui olevan – että isä on sokea. Isä on sokea, ja niin on myös mestari. Mestari on sokea ihmisen heikkouksille, ihmisen ennakkoasenteille. Mestari on sokea kaikelle, mitä ihminen on tehnyt menneisyydessä. Se ei välitä. Se ei tuomitse. Se ei yritä edes opettaa. Se ei yritä tehdä ihmisestä parempaa. Mestari on sokea kaikelle, paitsi ilolle ja rakkaudelle, jota sillä on ihmistä kohtaan. Kenties esitämme tämän videon uudestaan ennen sessiomme loppua. Se riippuu siitä, mitä pitkälle pääsemme.

Tämän päivän kysymys

Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.

LINDA: Voi pojat. Voi pojat.

ADAMUS: On ensimmäisen vuorovaikutuksemme aika.

LINDA: Pelätkää (vähän naureskelua).

ADAMUS: Tämä on tavallaan mielenkiintoista – ja taas kerran, se ei ole testi. Tämä on enemmänkin tavallaan mittapuu, ja nähdään, missä te olette. Kolme tietoisuutta, jotka teillä on tällä hetkellä. Kolme tietoisuutta, jotka teillä on.



Siis Linda, aloitetaanpa. Kaikki ovat kuin: "Mitä se merkitsee?" Aaa! Vetäkää syvään henkeä. Kolme tietoisuutta (naurua), jotka elämässä on tällä hetkellä. Teidän elämässänne, niin kuin nyt. Kolme tietoisuutta. Ajattelet aivan liian paljon, rakas.



ALAYA: Äh!



ADAMUS: Rakastan sinua, mutta ajattelet hyvin paljon (Alaya huokaa syvään). Ne ovat aivan siinä.



ALAYA: Olen niin elossa!



ADAMUS: Olet niin elossa.



ALAYA: Vain niin elossa.



ADAMUS: Joo.



ALAYA: (tunteellisesti) Ja minusta tuntuu niin aistilliselta ja onnelliselta ja tunnen eron. Tässä, ole hyvä. Siinä on kolme.



ADAMUS: Hyvä, rakastan sitä. Hyvä. Ja päästit sen vain ulos. Hyvä, hyvä. Kiitos.



ALAYA: Kiitos.



ADAMUS: Kolme tietoisuutta, jotka ovat elämässäsi. Älä ajattele niitä liikaa.



MICHELLE C (nuori nainen): Kaikki muuttuu pian.



ADAMUS: Hyvä. Miten tunnet sen?



MICHELLE C: (naureskellen) Tuntuu tavallaan siltä, että asiat hajoavat.



ADAMUS: Kyllä, kyllä. Hyvä.



MICHELLE C: Mutta ei …



ADAMUS: Sanon "hyvä". Selitän hetken kuluttua.



MICHELLE C: Okei.



ADAMUS: Se on hyvä. Se on upeaa. Pelkäätkö?



MICHELLE C: Hmm …



ADAMUS: Kyllä.



MICHELLE C: En oikeastaan … (He naureskelevat) Ahdistusta …



ADAMUS: Ahdistusta, okei.



MICHELLE C: … tulee ja menee.



ADAMUS: Varmasti.



MICHELLE C: Joskus tunnen todella avautuvani sille ja olevani sujuva sen kanssa. Toisilla kerroilla minusta tuntuu, että saan paniikkikohtauksen.



ADAMUS: Hyvä. Voi, erinomaista. Rakastan tätä (Michelle naureskelee). Kyllä. Siis se on yksi tietoisuus.



MICHELLE C: Siis, hengittäminen muutokseen.



ADAMUS: Asiat tulevat muuttumaan, ja kuka tahansa kai voisi sanoa niin, mutta sinä tiedät, että ne muuttuvat oikeasti.



MICHELLE C: Isosti, joo.



ADAMUS: Isosti, joo. Hyvä. Seuraava. Kolme tietoisuutta.



MICHELLE C: (pitäen pienen tauon) Että tunnen ehdottomasti enemmän asioita.



ADAMUS: Kyllä.



MICHELLE C: Kyllä.



ADAMUS: Pelottavaa?



MICHELLE C: Ei.



ADAMUS: Ei! Ei. Ai, hyvä.



MICHELLE C: Tuntuu rentouttavalta.



ADAMUS: Monet shaumbrat joiden luona olen käynyt viime aikoina, tuntevat, että se on pelottavaa. He tuntevat yksinkertaisesti liikaa. He eivät tiedä, miten sitä käsitellään, ja se on hyvin yksinkertaista. Kun tunnette liikaa ja ajattelette sitä, niin olette mielessänne ja se jumittuu. Älkää ajatelko sitä.



MICHELLE C: Joo.



ADAMUS: Joo.



MICHELLE C: Nautin siitä.



ADAMUS: Hyvä.



MICHELLE C: Joo.



ADAMUS: Kuuluisat viimeiset sanat (vähän naureskelua).



MICHELLE C: Voi ei!



ADAMUS: Mitä muuta? Kolme tietoisuutta.



MICHELLE C: Integroin paljon.



ADAMUS: Aa! Hyvä, hyvä.



MICHELLE C: Joo.



ADAMUS: Joo. On siis paljon hälinää. On liikettä, hälinää.



MICHELLE C: Joo.



ADAMUS: Pärjäät hyvin.



MICHELLE C: Kiitos.



ADAMUS: Joo, selitän myöhemmin miksi.



MICHELLE C: Okei.



ADAMUS: Joo, hyvä. Tämä menee paremmin, kuin luulin.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Voi, totta kai, totta kai. Tuo katse. Tuo "rakastan sinua, Linda" -katse (naurua). Kolme tietoisuutta.



GARY: Terveyteni.



ADAMUS: Mitä terveydellesi tapahtuu?



GARY: No, minulla on ollut viime vuoden aikana tapahtumia, joita minulla ei ole ollut aiemmin …



ADAMUS: Joo.



GARY: … mikä herätti kysymyksiä kuolevaisuudestani ja vaihtoehdoistani.



ADAMUS: Kuolevaisuutesi on rajallinen.



GARY: Joo, käsitän sen.



ADAMUS: Joo.



GARY: Mutta valitsen elää ja …



ADAMUS: Mikä terveysongelmasi oli? Jos ei haittaa, että kysyn.



GARY: No, minulla oli pari niitä, mutta minulle laitettiin sydämentahdistin pari kuukautta sitten.



ADAMUS: Vau.



GARY: Koska sydämen syke oli reilut 40.



ADAMUS: Aivan.



GARY: Ja sitten sain kilpirauhaskyhmyn, josta menen tiistaina kirurgin luo.



ADAMUS: Mm hmm. Mm hmm.



GARY: Ja pari pienempää ongelmaa, jotka toivat terveyteni …



ADAMUS JA GARY: Fokukseen.



ADAMUS: Joo, hyvä. Se on yksi tietoisuus. Mikä on toinen?



GARY: Että olen ihmisryhmässä, jonka kanssa tunnen olevani täysin rento ja hyväksytty.



ADAMUS: Okei. Täällä? Vai …



GARY: Täällä.



ADAMUS: Joo, täällä. Hyvä. Ja kolmas tietoisuus.



GARY: Että olen kykenevämpi tuntemaan rakkautta, kuin olen koskaan ennen oivaltanut.



ADAMUS: Aa! Hyvä.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Siis ei luultavasti ole mitään yhteyttä sydänvaivan ja rakkauden välillä (vähän naurua, ja Linda nauraa ääneen).



GARY: Se on mahdollisuus.



ADAMUS: Joo, joo (lisää naurua). Olen varma, ettei ole, mutta luuletko, että kenties hankkiudut eroon joistain hyvin vanhoista ongelmista, jotka liittyivät rakkauteen. Ja sinulla on ollut joitain kokemuksia, mielenkiintoisia kokemuksia, sen kanssa, ja joitain vaikeita kokemuksia, jotka olivat todella torjuttuna, todella patoutuneena sinussa. Niinpä sait yhtäkkiä terveyskriisin, joka saa sinut ajattelemaan, että ympärilläsi on todella rakkautta, ja alat tuntea rakkautta. Ja – on enemmän kuin rakkautta, alat tuntea enemmän – mutta se kaikki on yhteydessä, ja täällä olet turvassa. Siis minun täytyy sanoa – ja ihminen saattaa sylkeä päälleni – mutta nämä terveysongelmat ovat parasta, mitä sinulle voisi tapahtua.



GARY: Voi, olen samaa mieltä.



LINDA: Pthyi!



ADAMUS: Hyvä. Ai, Linda sylkee puolestasi (vähän naureskelua).



GARY: Ei, vaan olen todella samaa mieltä.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja se on helvettiä käydä läpi toisinaan, erityisesti kun ajattelet: "Mikä minussa on vikana?" Mutta jos sanot: "Aaa! Ymmärrän, mitä minulle tapahtuu", siitä puhumme tänään.



GARY: Kiitos.



ADAMUS: Erinomaista, erinomaista. Tämä menee paljon paremmin, kuin luulin.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Kolme tietoisuutta.



LINDA: Lisää, lisää?



ADAMUS: Totta kai. Otamme pari lisää.



HENRIETTE: (nainen) No, olen elossa.



ADAMUS: Joo, se on hyvä. Tarkoitan …



HENRIETTE: Hengitän.



ADAMUS: … mutta tunnetko sen oikeasti vain sanotko vain niin? Tarkoitan, että tuntuuko sinusta oikeasti siltä, että "olen elossa!" (Nainen naureskelee), niin kuin hän sanoi (viitaten aiempaan vastaajaan)?



HENRIETTE: Nyt tapahtuu puristamista, ja se on tunnetasolla.



ADAMUS: Joo. Minkä puristamista?



HENRIETTE: Kolmivuotinen tilanne työssä, joka on ollut jatkuvaa vuoristorataa.



ADAMUS: Okei, mikä on tietoisuus tästä? Olet elossa, jotain puristetaan.



HENRIETTE: Kenties on murtautumista ulos vanhoista sykleistä.



ADAMUS: Joo.



HENERIETTE: Ja uuden luomista …



ADAMUS: Se joko on tai ei ole. Se ei ole "kenties". Okei.



HENRIETTE: Uuden luomista.



ADAMUS: Joo.



HENRIETTE: Odotan innolla täysin uutta tilannetta, joka on mahdollisuus tällä viikolla, ja se on 180 astetta siitä, mistä vetäydyn pois tällä hetkellä.



ADAMUS: Aivan. Tiedätkö mitä? Minun täytyy katkaista tässä. Sinä suunnittelet aiiiivan liian paljon (nainen kikattaa). Sinä vain ajattelet ja suunnittelet, ja minulla on yllätys sinulle tänään.



HENRIETTE: Voi ei.



ADAMUS: Joo. Mikä on kolmas tietoisuutesi?



HENRIETTE: Rakkaus.



ADAMUS: Ja miten?



HENRIETTE: Murtautuminen ulos harmaasta ja kyky oikeasti parantua ja …



ADAMUS: Tarkoitan, että teetkö sitä vai haluatko sitä?



HENRIETTE: Kumpaakin.



ADAMUS: Teet sitä. Miten?



HENRIETTE: Yksi on tiedostaminen (hän nauraa).



ADAMUS: Ei, vaan tarkoitan, onko sinulla uusi kumppani vai mitä tapahtuu rakkauden osalta?



HENRIETTE: Itseni rakastaminen oikeasti ja sen tietäminen, mitä se on. Mitä se yleensä on? Löydän sen. Se on uusi alue.



ADAMUS: Tiedätte, että olen erittäin hyvä havaitsemaan makyon (vähän naureskelua). Voi, rakastan sitä! (Nainen naureskelee) Kävelet suoraan ansaani tänään. Ja se on hyvä. Anna itsesi joutua ansaan. Anna itseäsi puristettavan tai mitä tahansa. Anna itsesi jauhettavan massaksi, ja sinulla on kaikki hyvin (nainen naureskelee taas). Joo, joo.



Nimittäin tunnen tuon halun, ja se on hyvä asia. Voin todella tuntea tuon ihmishalun. Mutta voin myös tuntea ihmisen uupumuksen ja turhautumisen ja "Milloin tämä loppuu?" Voitaisiin sanoa, että tämä päivä on tehty sinua varten. Joo.



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Joo. Mutta lopetetaanpa paskan jauhaminen (nainen naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Nimittäin ollessamme äskettäisessä tilaisuudessamme Sloveniassa, tein toteamuksen shaumbroille. Olemme noin 97%:sti vapaita makyosta. Yhdeksänkymmentäseitsemän. On tultu pitkä matka (yleisö hurraa ja taputtaa). Mutta ennen kuin hurraatte ja taputatte liikaa, ainoastaan 3% riittää ns. sotkemaan suunnitelmat (Linda haukkoo henkeä).



LINDA: Häh!



ADAMUS: Ei vaadita paljon makyoa. Makyo on niin viettelevää ja niin läpitunkevaa, että tarvitaan vain vähän pilaamaan paljon. Siis olemme pääsemässä siihen, mutta 3% on minun mielestäni edelleen noin 2.9999% liian paljon. Meistä täytyy tulla lähes makyottomia (nainen naureskelee). Siis lopetetaan makyon jauhaminen. Lopetetaan se, koska tiedämme, miksi olemme täällä …



LINDA: Mitä makyo taas olikaan? (Muutama naurahdus)



ADAMUS: Se on henkinen häiriötekijä. Se on vähän harhaista. Se on peitto, joka peittää totuuden, mutta miksei joku haluaisi vetää peittoa pois ja nähdä totuuden – minä en tiedä. Mutta tiedämme, miksi olemme täällä. Tiedämme, mitä teemme täällä tässä elämässä. Tämä ei ole vaikeaa. Keskustelemme siitä koko ajan. Tiedämme, mitä tapahtuu seuraavaksi.



Tiedämme, mitä tapahtuu seuraavaksi. Katsotte minua tuolla ilmeellä: "Mistä hemmetistä sinä puhut?" Puhun siitä tänään. Näytän teille tänään. Tiedämme, mitä tapahtuu seuraavaksi, eikä se ole hyvä tai huono. Se ei edes osu kaksinaisuuteen. Se vain tapahtuu seuraavaksi. Se on … no, selitän sitä kohta. Ja jos sinä vain kommunikoisit. Vedä kunnolla syvään kommunikointia. Älä suunnittele niin paljon. Älä ole huolissasi niin paljon. Huomaat, että pärjäät ehdottoman uskomattomasti, jos sinä pääset helvettiin tieltäsi (nainen naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Oikeasti. Hyvä, kiitos.



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos, että annoit minun olla tyypillinen, loukkaava itseni. En saanut tehdä sitä Sloveniassa (naurua). Minulla on varastoituna sisälleni kahden kuukauden tarve olla inhottava (lisää naurua). Kolme tietoisuutta.



SHAUMBRA 1 (nainen): Ilo, innostus ja pelko.



ADAMUS: Ai, hyvä. Mistä ilo on?



SHAUMBRA 1: Mukava olla täällä.



ADAMUS: Mukava olla täällä, joo. Mitä tapahtuu, kun lähdet täältä? Meneekö ilo pois?



SHAUMBRA 1: Ei.



ADAMUS: Ai, hyvä. Ja mistä pelko on? Tällä olemisesta (he naureskelevat), joo.



SHAUMBRA 1: Tuntemattomasta, koska luulen, että minun tarvitsee tietää se.



ADAMUS: Joo. Elämässäsi tapahtuu kuitenkin muitakin juttuja – tietoisuuksia joita tapahtuu elämässäsi. On yksi, jonka näen hyvin selvästi.



SHAUMBRA 1: Paljon muutoksia viime aikoina.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kyllä. Ja mietitkö koskaan, loppuvatko nämä muutokset ikinä?



SHAUMBRA 1: Muutoksien tapahtuminen jatkuu.



ADAMUS: Joo, niin tekee (nainen nauraa). Joo. Mietitkö koskaan: "Milloin tämä muutos loppuu? Milloin asetun uuteen korkeampaan olemukseeni, ruumiillistuneeseen mestari-itseeni?"



SHAUMBRA 1: Luulen, että aina on paljon liikkuvia osia. Se on minun tunteeni.



ADAMUS: Kyllä, hyvä tunne. Hyvä tietoisuus. Paljon liikkuvia osia, joo, mutta osat voivat liikkua harmonisesti. Ne voivat liikkua kommunikoiden, tai osat voivat törmätä toisiinsa, joo.



SHAUMBRA 1: Se on totta.



ADAMUS: Ja luulen, että haluamme näiden osien liikkuvan harmoniassa. Et halua liikkumattomuutta tai muuttumattomuutta. Haluat liikettä – kuten jos on orkesteri, niin ei halua sen vain istuvan siinä. Mutta haluat kaiken tavallaan yhdistyvän ja liikkuvan kauniissa ja suunnittelemattomassa luomisessa.



SHAUMBRA 1: Kyllä, näen sen.



ADAMUS: Hyvä, okei. Kiitos.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Yksi hyvä vielä. Voi, Lindalla on tuo mikrofoni. Hän juoksee, hän juoksee. Hän on ylivoimainen.



SHAUMBRA 2 (mies): Pystyin telepaattisesti tuntemaan, että hän tulee luokseni.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Terve. Joo.



ADAMUS: Terve.



SHAUMBRA 2: Luulen, että ensimmäinen on vain kai oleminen aito ja yritys seurata joitain ohjenuoria, joita teillä tyypeillä ja muilla on ja jotka ovat tehneet oloni sisältä erittäin tyyneksi. Niin kuin hyvinvoivaksi ja todella autuaaksi.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Toinen on se, minkä ihmiset ovat havainneet – tunnet vain rakkautta ja sitä on erittäin vaikea selittää tai sanoa, mitä se on. Tunnen vain iloa sisälläni.



ADAMUS: Joka päivä koko ajan?



SHAUMBRA 2: Koko ajan.



ADAMUS: Vau.



SHAUMBRA 2: Vain koko ajan.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 2: Koko ajan. Ja kolmanneksi sanoisin, että tunnen jonkin vastuun ja tietoisuuden, että on myös valoa, rakkautta ja energiaa, joka voidaan työntää pois. Ja tunnen tuon vastuun, ja tavallaan yritän työskennellä sen kanssa.



ADAMUS: Kyllä. Minun täytyy kuitenkin kysyä. Miksi havaitsen tätä turhautumisen tunnetta?



SHAUMBRA 2: Ei ole. Olen vain vähän hermostunut seisoessani tässä mikin kanssa.



ADAMUS: Ei, ei, en puhu vain tästä hetkestä mikin kanssa. Sinun elämässäsi – sanotaan, että yleisesti noin viimeisen kuukauden aikana tunnen turhautumista.



SHAUMBRA 2: Ei lainkaan.



ADAMUS: Ei lainkaan.



SHAUMBRA 2: Ei lainkaan. En ole turhautunut. Olen autuas.



ADAMUS: Minun täytyy olla sitten väärässä (vähän naurua, kun hän vääntelee naamaansa).



SHAUMBRA 2: Autuas kuin pupu. Autuas kuin pupu. No, okei, koska havaitsit sen, niin luulen, että turhautuminen olisi sitä, että … (Adamus kohauttaa olkapäitään, ja lisää naurua). Ei, vaan luulen … mutta se on samaa turhautumista, kuin kaikilla täällä. Jos haluaa yhdistyä mestariin, ja me vain kamppailemme, se on … Osaan ajatella, että se on ainoa turhautuminen, joka minulla on.



ADAMUS: Joo. Kärsimättömyyttä, ehkä. Minun ei olisi pitänyt sanoa …



SHAUMBRA 2: Kärsimättömyyttä, mahdollisesti kyllä.



ADAMUS: Minun ei olisi pitänyt sanoa "turhautuminen". Se on kärsimättömyyttä.



SHAUMBRA 2: Joo, se on …



ADAMUS: Turhautuminen ja kärsimättömyys.



SHAUMBRA 2: … että ihmisten täytyy käydä läpi tämä prosessi, ja luulen, että me kaikki tunnemme, että sen pitäisi tulla vähän nopeammin, kuin se luultavasti tulee. Ja se on ainoa asia.



ADAMUS: Aa! Haluatko sen tapahtuvan nopeammin? (Muutama naurahdus)



SHAUMBRA 2: (huokaisten syvään) Sillä ei itse asiassa ole oikeasti merkitystä.



ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä, mutta …



SHAUMBRA 2: Sillä ei itse asiassa ole oikeasti merkitystä.



ADAMUS: Okei. Niin kuin …



SHAUMBRA 2: Se on vain ihmisosa, joka sanoo: "Joo, saadaan se aikaan."



ADAMUS: Sanotaanpa, että kukaan ei katsele, kukaan ei kuuntele, niin miten moni teistä tavallaan salaa haluaisi tämän menevän nopeammin? Saadaan se vain … (Muutama käsi nousee) joo. Joo. Miten moni haluaa sen vain pysyvän tässä kohtaa, tavallaan heränneessä ja mestaritilassa – en tiedä – vielä 20, 30 vuotta? (Yleisö sanoo "ei") Luulen, että kaikki haluavat sen menevän nopeammin, joo.



SHAUMBRA 2: En ole ainoa. Siis joo.



ADAMUS: Joo, hyvä.



SHAUMBRA 2: Siinä ovat minun kolme kohtaani.



ADAMUS: Okei, kiitos.



SHAUMBRA 2: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Siis kysyin kolme tietoisuutta päästäksemme alkuun. Halusin nähdä, miten tietoisia olette. Halusin nähdä, oliko paljon pintakamaa vai oliko oikeasti joitain tietoisuuksia, ja minun täytyy sanoa, että täällä oli hyviä tietoisuuksia.



Toinen syy avaamiseeni tällä kysymyksellä – kolme tietoisuutta – on: lakatkaa ajattelemasta yksittäisenä. Lakatkaa ajattelemasta vain yhdellä tasolla. Joku sanoo: "Mitä sinulle kuuluu?" "Voi, minulle kuuluu hyvää", eikä teille oikeasti kuulu. Mutta antakaa hänelle kolme vastausta. Hämmentäkää häntä oikeasti, koska … (vähän naurua) Katsotaanpa: iloa, rakkautta ja pelkoa. Miten se on mahdollista?



Alkakaa tuntea asioita monella tasolla koko ajan. Koko ajan. Ja ihminen tavallaan vastustaa sitä. Se ei oikein pidä siitä. Se pitää yksittäisestä, latteasta, tiedättehän: "Mistä olet tietoinen?" "Olen tietoinen, että olen tavallaan väsynyt ja tavallaan kyllästynyt." Alkakaa tuntea, koska teillä voi olla nuo tasot – tämä on ja-tilanne – teillä voi olla turhautumista tai ärtyneisyyttä, mutta myös tasoja, joilla oivallatte, että valtavaa muutosta tapahtuu tällä hetkellä.



Suurin asia jonka tiedostan teillä kaikilla, on, että tunnette tällaisen hajoamisilmiön tai asioiden liikkuvan, voitaisiin sanoa, purkautuvan tai lähtevän pois. Tunnette melkein, kuin kaikki muuttuisi huonommaksi erittäin nopeasti, eikä se ole oikein sellaista, mitä olette tunteneet aiemmin irtipäästäessänne. Tämä on vähän erilaista. Tämä tuntuu siltä, että osianne putoaa pois tai asioita menee rikki, ja se on erittäin luonnollinen tunne tällä hetkellä. Tunnette sitä, ja samalla yritätte myös löytää: "Missä olen? Missä on ytimeni? Mistä tässä kaikessa on kyse?"



Tällä hetkellä tapahtuu valtavaa liikettä, erityisesti kun mestari ja ihminen integroituvat. Paljon vanhaa kamaa lähtee pois. Paljon julkisivusta jonka olette rakentaneet, tavallaan romahtaa, identiteettinne muuttuu nopeasti. Siinä missä ennen se olisi saattanut pelästyttää teidät ja olisitte sanoneet: "Mitä tapahtuu? Miksi kaikki, elämäni hajoaa?", tällä hetkellä teillä on enemmän viisautta, joten oivallatte, että paljon tästä osienne putoamisesta on itse asiassa hyvin, hyvin tarkoituksenmukaista ja niin on tarkoitus olla. Se on itse asiassa merkki, että olette juuri siinä, missä teidän pitäisi olla tällä hetkellä.



Siis te kaikki tunnette muutoksia jollain tasolla. Te kaikki ette sanoneet sitä, mutta riittävä määrä sanoi. Tunnette muutoksia, koska kaikki liikkuu. Kaikki virtaa. Tapahtuu tämä uskomaton – voi, jotkut sanoisivat melkein mahdoton – metamorfoosi, siirtymä, integroituminen, kaikki samaan aikaan, ja ihminen voi huonosti. Ihminen ihmettelee oikeasti toisinaan, mitä tapahtuu, ja toisina kertoina tavallaan riemuitsee siitä. Sanoisin, että ihmisen täytyy ottaa pitkä, kuuma kylpy, syödä lohturuokaansa ja istua töllöttimen ääressä peittoon kietoutuneena aina silloin tällöin, samalla kun tämä kaikki tapahtuu.



Se on uskomaton transformaatio, mutta huomaan, mistä olen todella erityisen ilahtunut, että jos tämä olisi tapahtunut ennen, olisitte seonneet ja ihmetelleet, mikä on pielessä, ja jääneet kiinni kaikkeen siihen. Nyt oivallatte itsellänne olevan sen tason tietoisuus, että jotain muuttuu ja vaihtuu. Eikä vain se, missä asutte tai mikä on seuraava työpaikkanne, ja tämä on teille melko ok. Paniikki- ja ahdistushetkiä, mutta se on melko ok kaiken kaikkiaan.



Se on kaunis asia. Se merkitsee, että olemme tulleet pitkän, pitkän matkan. Ja, no, siirrytäänpä keskustelun seuraavaan osaan. Olkaa vain hetki sen kanssa. Kommunikoikaa kaikkien tapahtuvien muutosten kanssa.





Kohtalo



Keskustelun seuraava osa. Ihminen voisi vähän järkyttyä tästä (muutama naurahdus, ja joku sanoo "voi ei"). Joo, ensimmäistä kertaa, eikö niin?



Olen sanonut aiemmin, että teillä ei oikeasti ole kohtaloa, ja minä rakastin astrologiaa. Tutkin sitä monta, monta elämää. Rakastin sitä, mutta lopulta – myönnän tämän julkisesti ensimmäistä kertaa – heitin pois kaikki ne kirjat. Heitin ne pois, hankkiuduin eroon kaikesta astrologiaan liittyvästä, koska turhauduin kovasti. Tutkittuani sitä syvältä monta elämää, turhauduin todella, koska se ei selittänyt kaikkea. Se ei ollut kiva, helppo ja siisti matemaattinen yhtälö. Ja löysin jatkuvasti asioita, jotka olivat pielessä siinä. "Miksi tämä ei toimi, jos olet Kalat tai olet Rapu, ja synnyit tänä päivänä?", ja tein tosiaan kaikki kartat ja kaikki. Silloin meillä ei ollut hienoja tietokoneitanne, ja minun täytyi tehdä ne käsin. Tein tosiaan kaikki kartat, eikä siinä silti ollut tolkkua. Minun täytyi lopulta heittää ne kaikki pois. Olin sairaan kyllästynyt siihen. Tiedätte, miten jotkut teistä ovat olleet kenties golffareita ja olette golfanneet koko elämänne ja sitten yhtenä päivänä turhaudutte niin täysin, että heitätte tuon mailabagin lampeen ja sanotte: "Ei koskaan enää! Olen kyllästynyt jahtaamaan tuota typerää palloa." (Muutama naurahdus) Se oli tavallaan yksi noista hetkistä, olin valmis astrologian osalta.



Oivalsin myöhemmin, monista syistä, että ensinnäkään astrologia ei ota huomioon monia asioita, kuten entisiä elämiä. Astrologia ei ota huomioon jakautumis-/eroamiskohtia, esimerkiksi herääminen. Se täytyy oikeasti ottaa lukuun, koska se muuttaa kaiken. Eikä astrologia ota huomioon kätkettyjä mahdollisuuksia – mahdollisuuksia jotka ovat ns. tähtien takana – jotka voisivat tulla esiin vain vähän liikuttamalla, vähän ravistamalla.



Mutta astrologia vaivasi minua myös, koska monet ihmiset uskoivat, kuten minä uskoin jonkin aikaa, että oli jokin tähtikohtalo, että kohtalonasi olivat tietyt asiat tähtien perusteella, syntymäpäiväsi ja kaiken muun perusteella. Oivalsin itse asiassa melko nopeasti, ettei se ollut tiukka kohtalo, mutta se oli liian tiukka minun makuuni. Miksi pitäisi syntyä tähtien vaikutuksen alla? Ja tiedän, että te jotkut astrologit huudatte siellä tällä hetkellä, mutta pääskää yli astrologiasta. Minä pääsin. Jättäkää se.



Oivalsin, että se rajoitti ihmistä, erityisesti jos hän oikeasti uskoi siihen ja ajatteli: "Nämä ovat työkalut, joita minulla on. Tämä tapahtuu minulle elinaikanani. Kohtaloni on tehdä näin."



Pari vuotta sitten sanoin: "Ei ole kohtaloa." Ei ole kohtaloa. Ei ole tähtiä, jotka … Te olette kaikki merkit ja monia muita merkkejä. Nimittäin astrologiassa puhutaan 12 merkistä. Löysin – sitä ei julkaistu koskaan, mutta löysin – että oli itse asiassa 144 ja luultavasti monia sen lisäksi. Siis yäk! astrologia.



Siis en pitänyt siitä ajatuksesta, että ihmisellä oli kohtalo, ja tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: "No, ne ovat vain vaikutuksia." Joo, mutta ihmiset jotka todella tutkivat omaa astrologiaansa tai tarkastelevat omaa astrologiaansa, ottavat sen sitten kohtalona. Sanoin: "Ei ole kohtaloa. Olette vapaa." Olette vapaita olentoja valitsemaan, mitä haluatte.



Mutta on yksi asia, jonka jätin pois. Siihen on yksi poikkeus, no, itse asiassa puolitoista poikkeusta, ja se on yksi asia, josta haluaisin puhua tänään – sielukohtalosta. Ja se ei ole huono asia. Jotkut teistä ovat todella huolissaan.



Sielukohtalo. Aloitetaanpa siitä lähtökohdasta, että tulitte tälle planeetalle, otitte itsellenne paljon elämiä, ihminen otti itselleen paljon kokemuselämiä. Pääsitte viimein siihen kohtaan – kenties se oli viime elämässä, luultavasti, joillakin teistä tässä elämässä – jolloin sanoitte: "Ei enää. Se on siinä. Olen kokenut, mitä on koettavaa. Olen käynyt läpi rakkauden, ja olen käynyt läpi vihan. Olen ollut köyhä, olen ollut profeetta, olen ollut …" Eikö siitä ole laulu? "Olen ollut kaikkia näitä asioita, ja olen saanut kaiken." Useimmiten sanoessanne tämän, se oli tavallaan inhoa. Se ei ollut autuuden ja täyttymyksen tunnetta. Se oli kuin: "Se on tässä. Tämä planeetta on syvältä. En halua olla täällä enää."



Tuo pohjusti tämän elämän, muutti sitä dynamiikkaa, milloin tulisitte sisään, mikä olisi perhe, polku jonka valitsisitte, ja kaiken muun. Jotkut teistä itse asiassa osuivat tuohon inhokohtaan vasta tässä elämässä, kenties ollessanne teini-iän lopussa, varhaisaikuisuudessa tai mitä tahansa. Ja sanoitte: "Se on siinä. Olen valmis. Olen valmis." Se oli ihminen, joka kutsui mestaria ja henkeä, vaikkei hän oivaltanut sitä tuolloin. Kutsui ja sanoi: "Loppu! Lähden pois tästä." Ja teillä on kaikki oikeus, ihmisellä on kaikki oikeus sanoa: "Olen valmis tämän osalta", koska mestari ja "minä olen" -olemus eivät koskaan sanoisi: "Ei, sinun täytyy mennä takaisin vielä." On ihmisen tehtävä sanoa: "Olen valmis."



Tämä aloitti heräämisen. Se aloitti heräämisen, ja monet teistä tunsivat omassa heräämisessään tavallaan valtavaa vapautumista ja helpotusta, koska olitte valmis. Se on siinä. Nyt teidän täytyy vain pakata tavaranne ja lähteä ulos ovesta – tavallaan.



Sitten aloitatte tämän koko polun siihen, mitä kutsun mestaruudeksi. Se on viisauden sallimista. Olette valmis, mutta ennen kuin lähdette, teidän täytyy päästää sisään viisaus, mestari. Osa teissä … Olette tavallaan konfliktissa, koska osa teissä tavallaan: "Haluan vain päästä ulos täältä, ja haluan vain mennä takaisin täysivaltaiselle alueelleni." Ja osa teissä tavallaan: "Ai jaa! Voin olla ihminen ja mestari. Voin tietää kaiken. Voin luoda, mitä haluan. Ehkäpä jään vielä joksikin aika ja katson, mistä siinä on kyse." Mutta takaisin pointtiini.



Teillä ei ole koskaan aiemmin ollut kohtaloa, mutta kuitenkin koko tänä aikana heräämisestä mestaruuteen oli kohtalo. Oli kohtalo. Tuo kohtalo tulee useilla eri tavoilla, mutta ensimmäisellä hetkellä kun sanotte: "Olen valmis. Kuunnelkaa minua! Mestari, minä-olen, ihminen on valmis kaiken tämän osalta", te olette toteutunut. Toteutunut, eli se on tehty – koko integrointi, koko valaistuminen, koko Oivaltaminen. Olette toteutunut, eli sillä hetkellä kun sanotte tuon, se tapahtuu siinä, mitä minä sanoisin potentiaaliksi, mitä te luultavasti sanoisitte tulevaisuudeksi, mutta se on jo tehty. Siis te olette valmis kaikkien elämienne osalta. Olette toteutunut tuossa kohtaa. Olette itse asiassa valaistunut.



Tobias sanoi sen kauan sitten, luulen sen olleen hänen toisessa tai kolmannessa sarjassaan. Hän sanoi: "Olette jo ylösnoussut. Nyt otatte vain selvää, millaista on päästä siihen." Monille se on edelleen älyllinen käsite, mutta se on hyvin, hyvin totta. Olette jo ylösnoussut.



Siis se on tehty. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta. Mutta hassu asia on, että ihminen jatkaa sitä ajatusta, että on tehtävä jotain muuta, ette ole oppinut jotain, on jokin oppitunti ja on salainen avain, joka teidän täytyy löytää. Ei lainkaan. Ei lainkaan.



Siis, se on toteutunut, mutta ette ole vielä oivaltaneet sitä. Toisin sanoen, olette edelleen ihminen, yritätte edelleen tehdä valaistumista, yritätte edelleen suunnitella sitä ja luoda sitä ja ohjata sitä ja johtaa sitä ja kaikkea muuta. Nauratte itsellenne jonain päivänä, jos ette tänään, ja sanotte: "Äh! Minun täytyi vain päästä pois tieltä ja sallia se." Mutta ihminen ei melkein voi mitään itselleen, joten sen täytyy jatkaa työntekoa siihen. Ja te teette – näen näitä uusia juttuja, se on tavallaan uusi ilmiö – näitä "sallimismantroja". Näen shaumbrojen menevän nukkumaan illalla: "Minä sallin. Minä sallin. Minä sallin." (Muutama naurahdus) Katselen heitä ja sanon: "Te ette salli. Sulkijalihaksenne on tiukkana." (Naurua, ja Linda huutaa "voi ei!") "Olette takaisin rukoilemisessa. Olette takaisin kaikessa siinä muussa. Vain sallikaa." Tiedättekö, miten helppoa salliminen on? Vain sallikaa! Se on siinä. Jessus!



On kuitenkin tietty kohtalo, joka toteutuu. Enkä oikeastaan halunnut puhua tästä ennen tätä, koska olisitte todella suuttuneet minulle siitä tai ymmärtäneet sen väärin, mutta tämä kaunis kohtalo alkaa sillä hetkellä, kun sanotte: "Olen valmis. Viimeinen elämä", ja menette heräämisestä mestaruuteen. Kohtalona on nyt, että mestari alkaa tulla sisään, ja mestari on tietysti viisautta – minä kutsun sitä mestariksi, mutta oikeasti se on viisautta. Sitä se vain on. Kaikkien elämien ja tämän elämän viisautta. Mestari tulee sisään ja tavallaan ohjaa elämäänne. Mestari tulee sisään eikä salli elämässänne asioita, joita ihminen olisi ehkä tehnyt. Nimittäin ihmiselämä perustuu usein tarpeisiin ja puutteisiin. Ihmiselämä perustuu egoon ja identiteettiin. Ihmiselämä perustuu sellaisiin asioihin kuin: "Minun täytyy saada parempipalkkainen työpaikka. Minun täytyy näyttää nuoremmalta. Minun täytyy, no, tehdä ihmisasioita", eikä mestari välitä tällä hetkellä. Mestari on sokea. Mestari ei välitä.



Mutta mestari tulee sisään nyt, tavallaan muodostamaan kohtalonne. Pääsette Oivaltamiseen, koska olette avautuneet. Olette sanoneet: "Valmis ihmiselämien osalta", sallitte jossain määrin mestarin, ja mestari tulee sisään.



Se on turhauttavaa ihmiselle toisinaan, koska on asioita, joita suunnittelette, joita ajattelette tapahtuvan. On asioita, joita ihminen sanoo tarvitsevansa – rahaa, kumppanin – pthyi! – lisää energiaa. E-ei. Ette tarvitse lisää energiaa. Ette yhtään. Teidän täytyy vain olla tehokkaampi sen kanssa, mitä teillä on.



Siis ihminen menisi nyt koko tähän elämänsä suunnittelemis- ja tekemisjuttuun, ja mestari vain – en halua sanoa, ettei se salli sitä – puuttuu asioihin ja estää tuota ihmistä harhauttamasta itseään tänä mestaruuteen menemisen aikana. Siksi ne asiat joita ihminen haluaa, eivät joskus toimi. Siksi ihminen turhautuu todella: "Miksi tämä ei toimi? Luulin olevani luoja!" Et juuri nyt. Tarkoitan, että te olette, mutta ette juuri nyt. Lähetitte sen tuonne. Teitte valinnan mennä Oivaltamiseen, ja tavallaan voitaisiin sanoa, että allekirjoititte sopimuksen mestarin kanssa, viisautenne kanssa, sanoen, että annatte tuon mestarin estää teitä tulemasta nyt totaalisen ihmismäiseksi.



Tämä on hyvin herkkää aikaa, hyvin, hyvin herkkää. Se on aikaa, jolloin makyo, vain vähän makyoa, voi heittää teidät ulos polulta. Tämä on aikaa, jolloin ihminen alkaa huutaa: "Entä tämä? Entä tuo? Minusta tuntuu kamalalta. En tiedä, mitä tehdä." Mestari ei anna teidän harhautua tällä hetkellä huonoon suhteeseen tai huonoon työpaikkaan tai mihinkään sellaiseen. Siis on kohtalo.



Tämä on yksi taso, josta mietin, olisiko joku tietoinen siitä tällä hetkellä. "Tunnen melkein kuin magneetin vetävän minua. Minusta tuntuu, että jokin muu kontrolloi kaikkea tätä, panee kaiken tämän tapahtumaan. En tiedä, mikä se on tai mistä se tulee, mutta tunnen sen. Ja tavallaan oikeastaan pidän siitä, mutta toisaalta se puuttuu vapauteeni, hitto soikoon. Se loukkaa vapauttani." Ehdottomasti se loukkaa, koska annoitte sille luvan. Ja muuten, se oli yksisuuntainen lupa. Sitä ei voi ottaa takaisin (vähän naureskelua). Ei, te ette voi. Ette voi sanoa yhtenä päivänä, että annatte tämän luvan, että on viimeinen elämänne, ja annatte tämän luvan mestarille todella tavallaan ohjata elämäänne tällä hetkellä. Tarkoitan, ettei mestari tule sisään ja anna teille rahaa tai mitään sellaista, mutta mestari varmistaa, että te ette joudu joron jäljille. Ette joudu johonkin valtavaan häiriötekijään. Se on itse asiassa melko kaunista, kun ajattelette sitä, kun tunnette sitä.



Siis tällä hetkellä toteutuu kohtalo hyvin kauniilla tavalla. On tuo magneetti, jokin vain vetää teitä, se kuin kuljettaa teitä asioiden läpi. Joillakin teistä on ollut vähän kokemusta siitä viime aikoina tavallaan. Yritätte suunnitella kaikkia näitä juttuja ja teette kaikkia näitä juttuja, ja homma hajoaa jatkuvasti eikä toimi, ja sitten vain päästätte irti. Jokin ohjaa teitä eteenpäin, ja haluatte joskus sanoa, että se on henkioppaat ja se on ufot tai mitä ikinä (muutama kikatus). Se on todellisuudessa sielun kohtalo. Se on mestari ohjaamassa teitä ja varmistamassa, että te ette harhaudu liikaa, ettekä myöskään tapa itseänne nyt – tee jotain niin vaarallista, että se vaarantaa tämän kauniin uuden elämän, joka on toteutumassa.



Niinpä minun täytyy esittää kysymys tässä, pari kysymystä – on kohtal- … Ainoa muu kerta, kun teillä on ollut tällainen kohtalo kaikissa maaelämissänne, oli, kun tulitte alussa tänne. Pari ensimmäistä elämää oli tavallaan se kohtalo, että integroituisitte aineeseen. Niin oli, koska suostuitte siihen, joten oli joitain asioita, jotka ohittaisivat ihmisvalintanne. Tämä on ainoa muu kerta, kun on ollut tuo sielukohtalo. Ja sanon tämän, koska olette turhautunut jossain määrin tällä hetkellä: "Miksi tämä ei toimi eri tavalla? Miksi tämä ei toimi, kun yritän sitä?" Pysähtykää hetkeksi. Kommunikoikaa "minä olen" -olemuksen ja mestarin kanssa. Ne opastavat teitä sen oivaltamiseen, mikä on jo toteutunut ns. tulevaisuudessa, teidän Oivaltamiseenne.



Se on itse asiassa tavallaan kaunis asia. Oivallatte: "Minun ei tarvitse tehdä työtä tähän. Saan vain kokea sen. Minun ei tarvitse täyttää sitä suurella määrällä filosofiaa ja makyoa, eikä minun tarvitse olla huolissani huomisesta. Minun ei tarvitse olla huolissani, mitä tapahtuu seuraavaksi. Minun ei tarvitse olla vähääkään huolissani siitä. Ei vähääkään." Teitä ohjataan.





Ihmispolku



Siis, minun täytyy esittää kysymys, vain huvin vuoksi. Missä olisitte tällä hetkellä, jos teillä ei olisi tätä kohtaloa? Jos Oivaltamisessa kaikki olisi kiinni ihmisestä, missä olisitte tällä hetkellä? Linda, mikrofoniin, kiitos.



LINDA: Hän aneli mikkiä.



ADAMUS: Joo. Missä olisit, jos se riippuisi ihmisestä?



JIN (mies): Ajaisin luultavasti Ferrarilla.



ADAMUS: Ai! Ai, ajaisit Ferrarilla. Hyvä, hyvä.



JIN: Mutta enimmäkseen olisin jonkinlaisessa – miten sen sanoisi – niin kuin opas tai johtaja tai liike.



ADAMUS: Niin kuin guru kenties?



JIN: Joo, jotain sellaista. Tai toimitusjohtaja.



ADAMUS: Joo. Ai, toimitusjohtaja. Joo, iso kiho.



JIN: Joo, iso kiho, mutta se olisi jotain sellaista, mikä ihmisperspektiivistä olisi – miten sen sanoisi – hyvin hyödyllistä.



ADAMUS: Joo, aivan. Joo, okei. Siis olisitko henkisellä polullasi?



JIN: Joo, luultavasti.



ADAMUS: Joo.



JIN: En ikään kuin pääse pois.



ADAMUS: Joo. Siis olisit niin kuin toimitusjohtaja, joka ajaa Ferrarilla, mutta on henkisellä polulla.



JIN: Tai hän luulisi olevansa.



ADAMUS: Tai hän luulisi olevansa. Se on hyvä vastaus, koska on rinnakkaispolku, polku jonka ihminen olisi valinnut ja jota ei eletä, mutta se on olemassa. Se on rinnakkaispolku, ihminen joka yrittää suunnitella omaa valaistumistaan, ja se on hauskaa vähän aikaa. Saat ajaa Ferrareilla. Ja tiedätkö, mikä on todella hauskaa siinä? Valta.



JIN: Juuri niin.



ADAMUS: Saat kaiken sen vallan!



JIN: Juuri niin.



ADAMUS: Voi hyvä luoja, se on niin addiktoivaa, ja ihminen rakastaa sitä. Ja silloin se ajattelee oikeasti tekevänsä jotain.



JIN: Kyllä, käyttämällä valtaa maailman parantamiseen.



ADAMUS: Joo, mutta maailman parantaminen … Tarkoitan, että olen kuullut nuo sanat (Jin kikattaa), mutta en ole todellisuudessa tavannut montaa ihmistä, mukaan luettuna Äiti Teresa, joka yrittää parantaa maailmaa. He yrittävät oikeasti …



JIN: Kasvattaa egoaan.



ADAMUS: … parantaa itseään. Nimittäin en ole todellisuudessa koskaan tavannut monia, jotka ovat yrittäneet oikeasti parantaa maailmaa. Se on suuri hevonpaskalause, yrittää parantaa maailmaa: "Voisitko antaa vähän rahaa? Yritän parantaa maailmaa." Se on kuin iso egojuttu. Ja kuka v--- yrittää parantaa …



LINDA: Noo!



ADAMUS: En sanonut sitä! (Jin kikattaa) Sanoin: "V---" (vähän kikatusta yleisössä, kun Adamus sanoo sen vähän kuin ilmaan). Kuka yrittää parantaa maailmaa?!? Mikä näissä ihmisissä on vikana, jotka yrittävät parantaa maailmaa?!



JIN: He ovat vain … He haluavat saada hyväksyntää toisilta ihmisiltä.



ADAMUS: Joo. He ovat kiinnostuneita vallasta. "Teen maailmasta paremman paikan."



JIN: "Palvokaa minua."



ADAMUS: Joo, joo. Mutta tiedättekö, mitä oikeasti tapahtuu? Sillä hetkellä kun yritätte parantaa maailmaa, se yrittää parantaa teitä.



LINDA: Hupsis.



ADAMUS: Hupsis. Se on myötätunnon periaate. Aito myötätunto sallii kaikkien asioiden olla, sallii maailman olla, mitä se on. Tarkoitan, että tiedän teidän täällä USA:ssa olevan vaalien keskellä, koska kun Cauldrella ja Lindalla on televisio päällä, kuulen vain sitä! Ja on suurta myötätunnonpuutetta. Nimittäin sillä hetkellä kun yritätte muuttaa toisia tai maailmaa, se yrittää muuttaa teitä. Se on tavallaan kiva, pieni peili-ilmiö, joten se tulee takaisin teille. Aidolla mestarilla on täydellistä myötätuntoa, mikä merkitsee hyväksymistä – kerjäläisestä kadunkulmassa aina kehen tahansa. Täydellistä myötätuntoa: "Hei, se on sinun matkasi, kaveri. Jos haluat muuttaa sitä, tee, mitä minä tein. Sanoin: "Viimeinen elämä", ja sitten asiat muuttuivat oikeasti."



Siis missä olimmekaan?



JIN: Ferrarissa.



ADAMUS: Ferrarissa! (Naurua) Okei, Ferrari. Okei, se on iso juttu. Okei, kiitos. Kiitos. Siis olisit henkisellä polulla, mutta se olisi erilainen kuin tämä.



JIN: Joo, siinä olisi paljon enemmän kyse ihmisestä, egosta ja enimmäkseen vallasta.



ADAMUS: Enimmäkseen vallasta valepuvussa …



JIN: Täysin vallasta, tarkoitan.



ADAMUS: "Olen henkisellä polullani" -valepuvussa.



JIN: Juuri niin.



ADAMUS: Joo, okei. Ei kovin huono juttu. Se on mielenkiintoinen kokemus.



LINDA: Näitkö hänen supersiistin vyösolkensa?



ADAMUS: Näin, kyllä.



LINDA: Ai!



ADAMUS: Kyllä, joo.



LINDA: Supersiisti (se on suuri Ranskan lilja).



ADAMUS: Tosi siisti (Linda naureskelee). Hyvä, kiitos. Seuraava.



LINDA: (naureskellen) Kiitos.



ADAMUS: Seuraava.



LINDA: Katsotaanpa. Okei. Etsin jotakuta, joka anelee mikkiä.



ADAMUS: Siis jos homma olisi jätetty ihmiselle, missä olisit tällä hetkellä?



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Linda etsii uutta uhria. Missä olisit tällä hetkellä, jos homma olisi jätetty ihmiselle?



JULIE: Ehdottomasti paljon työtä, hyvin vakavamielistä, roppakaupalla rahaa, yritysmaailma, koneistossa.



ADAMUS: Joo. Entä henkinen polkusi?



JULIE: Luulen, että se olisi hyvin mentaalinen. Tiedän, että se olisi hyvin mentaalinen.



ADAMUS: Aivan, joo. Jep, hyvä. Ja olisiko tuo parempi kuin se polku, jolla olet nyt?



JULIE: Se olisi erilainen!



ADAMUS: Se olisi erilainen (he naureskelevat), joo. Mitä tekisit kaikella sillä rahalla?



JULIE: Luultavasti kulutusta enemmän ja stressiä enemmän ja haluja enemmän …



ADAMUS: Olisitko onnellisempi?



JULIE: … ja egoa …



ADAMUS: Olisitko onnellisempi?



JULIE: Se on erilaista. Saattaisi olla havainto onnellisuudesta.



ADAMUS: Saattaisi olla, joo. Enkä tuomitse mitenkään. Olen nähnyt monia, jotka ovat kulkeneet tätä polkua, tätä reittiä, ja jonkin aikaa se on itse asiassa hyvin hauskaa, ja siinä on kyse vain vallasta ja se on suurta peliä. Mutta jonain päivänä se rysähtää alas. Se räjähtää ehdottomasti, koska se ei ole oikeasti aitoa, ja selitän hetken kuluttua. Siksi se rysähtää alas. Mutta se rysähtää, ja kunnolla. Hyvä. Vielä yksi.



LINDA: Okei. Ostaisit hänen housunsa, jotka sopivat paremmin.



ADAMUS: Kommentoitko muotia täällä studiossa?



LINDA: Kyllä, itse asiassa kommentoin.



JUHL (nainen): Voi jessus!



LINDA: Voi jessus?!



ADAMUS: Ai! Tiesit, että hän toisi sinulle tuon mikrofonin. Siis mitä jos ihminen ohjaisi koko tätä juttua?



JUHL: No, luultavasti olisin siinä kierteessä, että yritän saada suhteita itseni ulkopuolelta todistamaan, etten ollut tarpeeksi hyvä säilyttämään niitä ja ettei minua koskaan rakastettaisi.



ADAMUS: Kyllä. Ai, vau, vau! Ja miten henkinen polkusi voisi koko tämän ajan?



JUHL: Olisin edelleen henkisellä polulla ja yrittäisin todistaa ihmisille, että se oli arvokas polku.



ADAMUS: Olla henkisellä polulla ja mennä toisten luo hakemaan vastauksia.



JUHL: Kyllä.



ADAMUS: Emmekä salli sitä täällä. En anna sinulle, kenellekään teistä, vastauksia. Provosoin teitä ja ärsytän teitä helvetisti, mutta jokainen vastaus, kaikki mitä tulee esiin, on sisältänne. Ja olen nähnyt, että tuollaisessa teko-oivaltamisessa on myös paljon ripustautumista, riippuvuutta ryhmistä, ja erityisesti ryhmistä jotka kertovat, mitä tehdään, miten ajatellaan, miten pukeudutaan ja miten paljon lahjoitetaan. Se on upeaa, tavallaan upeaa – se kääntää huomionne pois todellisesta katsomisesta sisäänpäin, koska nyt se on kuin: "Osaanko noudattaa kaikkia sääntöjä? Osaanko pukea päälleni oikean jutun? Osaanko "mantrata" oikein? Osaanko meditoida oikein? Osaanko hengittää oikein?" Se on suuri häiriötekijä, koska ihminen ajattelee: "Näetkö? Olen henkinen. Kärsin, joten minun on pakko olla henkinen." Ja se on täysin toisin.



Mitä muuta tapahtuisi, jos sinulla ei olisi tätä henkistä kohtaloa, sielukohtaloa?



JUHL: Ajattelisin, että olisi vielä jotain, mikä minun täytyisi tehdä todistaakseni itselleni.



ADAMUS: Ajatteletko niin nyt?



JUHL: En, en nyt.



ADAMUS: Okei, hyvä.



JUHL: Tarkoitan, että ajattelin erittäin pitkään. Tarkoitan, että on jokin projekti ja: "Voi hyvä luoja. En ole tarpeeksi hyvä. En ole saanut sitä valmiiksi vielä. En saa mitään aikaan."



ADAMUS: Joo, "Mikä minussa on vikana?"



JUHL: Kaikkia niitä juttuja.



ADAMUS: Joo, joo.



JUHL: Ja ajattelin istuessani tässä: "Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut taas jossain ryhmässä erittäin pitkään aikaan", koska lähdin pois. Koska ollessani noissa ryhmissä, ajattelin aina, että oli jotain enemmän.



ADAMUS: Siis minun täytyy kysyä sinulta, ihan näin meidän kesken (vähän naurua), entä tämä ryhmä?



JUHL: He ovat onnellisia. Tämä ryhmä on onnellinen. He hymyilevät. Heillä on rakkautta silmissään. He toivottavat tervetulleeksi. He ovat upeita.



ADAMUS: Entä … Tällä tavalla minä … Tiedä siitä onnellisuudesta (naurua).



LINDA: Ai! Hmm.



JUHL: Kenties vähän ärsyyntyneitä.



ADAMUS: Minä sanoisin … Minä huomaan shaumbroista, että he ovat tietoisia. On tietoisuutta, jota ei näe useimmissa muissa ihmisissä, ja rakastan sitä, koska he ovat yksinkertaisesti tietoisempia, kyllä.



JUHL: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo, hyvä.



JUHL: Olen ollut shaumbra …



LINDA: (huutaen) Kiitos, Adamus! Kiitos! Jessus!



ADAMUS: Kiitos paljon.





Kypsyys



Tunnetaanpa sitä hetki, ja kiitos, Linda. Tunnetaanpa hetki koko tätä tavallaan sielukohtaloa. Siitä hetkestä, kun sanotte: "Ei enää. Viimeinen elämä. Olen valmis kokemusten osalta", teillä on mestari. Ei kertomassa, mitä tehdä – se ei ole kuin henkiopas tai mikään sellainen – vaan pitämässä teidät polulla, estämässä teitä harhautumasta, lähtemästä pois polulta. Joskus se on hyvin, hyvin turhauttavaa, koska haluatte vapautenne. Haluatte ajatella, että te teette kaikki valinnat. Haluatte ajatella, että voitte tehdä, mitä helvettiä haluatte.



Mutta tuntekaa sitä hetki, kaikesta tuosta mahdollisesta turhautumisesta huolimatta. Kun sanoitte: "Olen valmis, se on tässä. Oivaltamisen aika", ja mestari, viisaus tuli sisään ja on sitten estänyt teiltä valtavan määrän suurimpia kipuja ja särkyjä, eikö se ole kaunis asia? Eikö se ole todella kaunista? Palaan siihen videoon, jonka katselimme aiemmin. Eikö se ole todella kaunista, että teillä on tämän tasoista opastusta ja suojelua? Se taitaisi olla vielä parempi sana, tämän tason suojelua varmistamassa, että saatte Oivaltamisenne, varmistamassa, että saatte mestarin ja ihmisen integroitumisen. Miten kaunis asia.



Se johtaa keskusteluun henkisestä – ei henkisestä, väärä sana, Cauldre. Se johtaa keskusteluun kypsyydestä. Kypsyydestä. Tähän saakka tai suhteellisen lähiaikoihin saakka, teillä ei ollut kypsyyttä tehdä monia asioita. Kypsyys – ja koko tässä kulkemisessanne heräämisestä mestaruuteen sisäinen epäkypsyytenne paljastuu isosti. Isosti, ja se sattuu toisinaan. Se oli toinen asia, jonka ajattelin mahdollisesti tulevan esiin, kun puhuimme tietoisuustasoista. Se on ollut melko korkeilla oivaltamistasoilla viime aikoina. Sitä on ilmestynyt esiin unissanne. Epäkypsyyttä on paljastettu.



Epäkypsyys on periaatteessa viisauden puutetta. Se ei ole huono asia, se on vain epäkypsää. Epäkypsyys on perspektiivin ja havaintotavan rajoittuneisuutta, niin kapeaa – erittäin kapeaa asioissa – että te ette ole tunteneet kaikkia eri tasoja. Ette ole tietoinen kaikesta, mitä oikeasti tapahtuu. Se on minun määritelmäni epäkypsyydestä.



Palataan siihen lähtökohtaan, ettei ole todellisuutta, elämää, ennen kuin havainto on läsnä. Mitään ei ole olemassa, ellei ole tietoisuutta. Mutta tietoisuus tai havainto voi tulla monilla, monilla eri tasoilla. Se ei ole kaikki tai ei-mitään. Voi olla hyvin rajoittuneita havaintotasoja – itse aiheutettuja, rajoittuneita havaintotasoja – mitä kutsuisin epäkypsyydeksi. Niin fokusoitunut pelkkään selviytymiseen, egoon, kipuihin ja särkyihin, haavoihinne ja kaikkiin muuhun, että teistä tulee erittäin epäkypsä, erittäin rajoittunut havaintotavassanne.



Kaikessa tässä liikkeessä josta puhuimme aiemmin, tunnette kaikki nämä tapahtuvat muutokset. Se kaikki tapahtuu tilan tekemiseksi mestarille, mutta se paljastaa myös epäkypsyyden. Se paljastaa ne paikat, joissa olette rajoittaneet tiedostamistanne. Nyt se avautuu, ja jos ymmärrätte sen, niin se ei ole yhtä pelottavaa. Jos sallitte sen, alatte oivaltaa, miksi sitä on ja mitä tapahtuu. Mutta ilman sitä, ilman tuota tietämistä, voi olla hyvin hämmentävää tällä hetkellä. Tästä syystä erityisesti unet ovat nyt ihan sekaisin, ja tuntuu, että kaikki muuttuu ja mitä oikein tapahtuu. Epäkypsyytenne paljastuu.



Ihminen ei erityisemmin pidä siitä, että sille kerrotaan, että sillä on kohtalo – te ette pidä, ei teidän tyyppisenne. Toiset ihmiset pitävät, mutta te ette itse asiassa pidä siitä. Kapinoitte sitä vastaan. "En anna kenenkään kertoa minulle, mitä tehdään" -ajattelutapa tavallaan.



Mutta olette antaneet itsellenne tämän tilaisuuden tähän opastukseen, koska kun teillä on tämän tyyppistä suojelua – ei aivan oikea sana, mutta se on vakuutus. Teillä on vakuutus omalle Oivaltamisellenne. Alatte kehittyä, alatte päästää sisään viisautta. Kutsun sitä mestariksi, mutta se on vain viisautta, ja päästätte sen elämäänne, ja kun teette sitä nyt, kehitätte kypsyyden, kyvyn avautua havaitsemaan elämässänne monilla eri tasoilla ja monissa tietoisuuksissa.



Kun tuotte sisään viisautta, tuotte myös kypsyyttä, ja tuon kypsyyden myötä alatte vapautua sielukohtalosta. Toisin sanoen, sen ei tarvitse enää estää teitä menemästä harhaan, putoamasta tieltä tai miten tahansa sitä halutaan kutsua. Yhtäkkiä tuo kohtalo korvataan puhtaalla viisaudella, puhtaalla kauniilla viisaudella. Sitten murtaudutte vapaaksi tuosta sielukohtalosta tai päästätte siitä irti. Sitä ei enää tarvita. Ja yhtäkkiä alatte tuoda koko tätä, no, kypsyyttä elämäänne – viisaus ja ihmiskokemus yhdistettynä, kokonaan uutta kypsyyttä – ja sitä tapahtuu tällä hetkellä.



Ja se on täysin tasapainossa, täysin tasapainotettu sielukohtalotasolle, tähän juttuun joka on teidän vakuutuksenne siihen, että te ette harhaudu kamalasti. Kun tuotte sisään viisautta, tuo kohtalotaso vapautuu. Se kuoritaan pois. Se putoaa pois. Se on toinen asia, jonka tunnette tällä hetkellä tässä poisputoamisessa ja muutoksessa, ja se korvataan nyt teidän viisaudellanne. Tarkoitan, että "teidän" merkitsee "mestaria teissä". Se korvataan viisaudella, ja jälleen kerran, ette voi tehdä siinä virheitä. Ette voi mennä vikaan. Se on vanha ihmispelko: "Teen väärän asian." Tällä hetkellä ette voi. Tota, teillä on väärien asioiden tekemisen historia, mutta juuri nyt ette voi tehdä. Olette suojelumoodissa, vakuutusmoodissa.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa ja kommunikoidaan tuon viisauden kanssa, jota tulee sisään.



Ja yksi ensimmäisistä viisauksista, jonka alatte oikeasti tuntea, on pelkästään sallia. Sallia. Se päästää sisään lisää viisautta. Se on siinä. Se on oikeasti hyvin yksinkertaista. Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä, ja tunnetaan sitä todella.





Laulu



Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, esitetäänpä uudestaan se video, joka teillä oli alussa täällä. Esitetään se. Mutta ennen kuin teemme sen, tuntekaa todella sitä eri tasoilla. Tuntekaa sitä nyt, erityisesti tuolla ihmisen ja mestarin tasolla, ja antakaa itsenne olla hyvin, hyvin aistillinen. Antakaa itsenne tuntea hyvin syvillä tasoilla, ja se merkitsee vain avautumista ja sallimista. Siis, esitetäänpä se uudestaan.



(Tauko, kun video alkaa ääneti kuvalla avautuvasta ovesta)



Siis ok, juuri siinä. Juuri siinä. Juuri siinä. (Video pysäytetään) Mitä tapahtuu? (Yleisö sanoo "oven avaaminen") Oven avaaminen. Salliminen. Se on niin yksinkertaista. Oven avaaminen. Ja kun ovi avautuu, tässä tapauksessa mestarin ja ihmisen sallitaan tulla yhteen, sallitaan viisaus. Teidän ei tarvitse enää taistella elämän kanssa. Se merkitsee, että nyt teillä on kypsyyttä. Teillä on viisautta. Ette mene vikaan. Ihminen ei mene vikaan. Itse asiassa ihminen astuu nyt uuteen, aistilliseen kokemiseen. Katsokaa, mitä tapahtuu.



(Video jatkuu)



Ajattelin, että ennemmin tai myöhemmin valot ylhäältä

Tulevat alas ympyröinä ja ohjaavat minut rakkauteen



Pum! Pysäyttäkää juuri siihen. Teen teidät hulluksi siellä takana. Voisitteko kelata taaksepäin tuohon avauslauseeseen? Rakastan sitä. Tämä on hyvä! (Muutama naurahdus)



Okei. "Ajattelin, että ennemmin tai myöhemmin valot ylhäältä tulevat alas ympyröinä ja ohjaavat minut rakkauteen." Tässä mestari tulee sisään. Tässä viisaus tulee sisään. Tämä on se tietäminen, joka on aina ollut, mutta sen myötä tuli kohtalo. Päästitte mestarin sisään tai yhdistyitte mestarin kanssa ja sanoitte: "Viimeinen elämä", ja annoitte tämän kohtalon tapahtua.



Ihminen on toisinaan suuttunut kovasti, järkyttynyt kovasti. "Mitä helvettiä minulle tapahtuu?" ja "Miksi ihmeessä en saa tätä toimimaan?" ja "Miksi ihmeessä se ei tapahdu nopeammin?" Luojan kiitos, luojan kiitos, on tämä mestarin kohtalo.



"En tiedä, mikä on oikein minulle. En pysty näkemään selkeästi." Kuulostaako se tutulta? (Muutama naurahdus, ja joku sanoo "kuulostaa") En kirjoittanut näitä sanoja, mutta tavallaan autoin (naurua). Jatketaan. Olen pahoillani, teille siellä tuotantopöydän ääressä.



(Video jatkuu)



… En voi nähdä selkeästi

Olen ollut täällä liian pitkään enkä halua odottaa sitä



Okei! (Naurua, kun Adamus katkaisee välittömästi) Pysäyttäkää juuri siihen! Okei. Kelatkaa taaksepäin vähän (Adamus naureskelee) Okei. Okei, kertooko tämän kaiken vai mitä? Joo. "Olen ollut täällä liian pitkään. En halua odottaa sitä." Kuulos- … Joo, okei. Minulla oli näppini mukana sanojen kirjoittamisessa, mutta … (lisää naurua) … Jatketaan.



(Video jatkuu)



Lennä kuin tykinkuula suoraan sieluun

Revi minut kappaleiksi ja saa oloni tuntumaan ehjältä/kokonaiselta



Okei, meidän täytyy pysähtyä siihen (vähän naurua). Okei. No niin, ette oikeasti sanoneet: "Revi minut kappaleiksi", mutta … (Video pyöri edelleen, ja nyt se pysähtyi) Teidän täytyy tukea minua tässä, koska aion jatkaa pysäyttämistä ja käynnistämistä. Jotain minun repimisestä kappaleiksi. Tavallaan suostuitte siihen, ja se tapahtui (Adamus naureskelee) Ja se oli osa kohtaloa, sielukohtaloa.



Nimittäin ihminen olisi mennyt eteenpäin vahvistaen itseään lisää ja lisää ja lisää. Se olisi ostanut Maserateja, ja se olisi ollut rikas ja toimitusjohtaja ja yrittänyt olla lopulta guru. Se kaikki on hemmetin valtapeliä, eikä valtaa ole itse asiassa missään, mutta erityisesti valtaa ei ole aidossa Oivaltamisessa.



Okei. Hyvä, hyvä. Sanotte: "Olen halukas taistelemaan sen puolesta ja kantamaan sen painon." En usko. Mutta yrititte. Okei.



(Video jatkuu)



Mutta joka askeleella kyseenalaistan jatkuvasti, mikä on totta



Okei, tämä on niin totta. Tämä on niin totta (naurua). Tarkoitan, että tämä on niin totta: "Kyseenalaistan matkan joka askeleella". Ja tähän lauseeseen pitäisi lisätä: "Ja olen vaivannut joka yö Adamusta (lisää naurua), haluten hänen vastaavan kysymyksiini ja suuttuen Adamukselle." Minun täytyi ottaa nuo rivit pois, koska se olisi tehnyt laulusta liian pitkän.



Mutta okei (katsoen seuraavaa riviä). Ei pelkästään: "Tule luokseni, tullaan yhteen, juodaan kahvia." "Putoa päälleni." Tarkoitan: "Rakas mestari, hemmetti putoa vain päälleni, koska en tiedä mitään muuta tapaa tehdä sitä. Ei olla kivoja siinä, vaan "pum!" putoa päälleni." Ja se putosi, ja se todella sattui joskus, ja ihminen järkyttyi todella: "Mitä helvettiä tapahtuu? Tukehdun tästä isosta jutusta päälläni!" Se oli mestari.



"Putoa päälleni." Toisin sanoen: "Tuo se täydellä voimalla, koska muuten pysyn ihmistilassani. Olen valmis sen osalta. Olen valmis." Okei, jatketaanpa.



(Video jatkuu)



Putoa päälleni* syli avoimena

Putoa päälleni



(*Suom. huom. "putoa päälleni" -sanat merkitsevät myös mm. "kapsahda kaulaani", "romahda minua vasten", "turvaudu minuun", "käy kimppuuni" …)



Ja taas kerran … Sori (Adamus naureskelee). Taas kerran, mestari on sokea, kuten tässä isä on sokea. Mestari on sokea. Se on hyvin kaunis vertauskuva siitä, ettei tuomita mitenkään. Teidän ei tarvitse piiloutua miltään.



Itse asiassa, jos ihmisen on pitänyt tehdä jotain, jos teistä tutui, että teidän täytyi puuhata jotain ja tehdä itsestänne arvokas, niin se on anteeksiannon vastaanottaminen, koska ihminen tuntee hemmetin syyllisyyttä kaikesta. Ihminen luulee, että myös mestari tuomitsee sen. Käsitättekö, miten hullulta se kuulostaa? Ihminen luulee edelleen, että mestari tuomitsee ihmisen ja sanoo: "Voiii, olet tehnyt huonoja juttuja tässä elämässä. Olen katsellut." Mestari on sokea kaikelle sille. Jos teette jotain, vastaanottakaa anteeksianto ihmisenä olemisesta. Vastaanottakaa se yksinkertaisesti "minä olen" -olemukselta. Vastaanottakaa anteeksianto olemisesta ihmistilassa, koska minä-olen ei välitä eikä mestari välitä. He eivät oikeasti välitä, mutta ihminen välittää. Jatketaanpa.



(Video jatkuu)



… sieltä missä olet

putoa päälleni



Pum! Sillä tavalla.



Kaiken valosi kera

Kaiken valosi kera

Kaiken valosi kera



Presto una luca ti illuminerà (valo loistaa sinuun pian)

Seguila sempre, guidarti saprà (seuraa sitä aina ja se opastaa sinua)



Okei, pysähdytäänpä tähän hetkeksi.



Nyt siis mestari laulaa takaisin: "Valo loistaa sinuun", mutta mestari miettii, aiotteko todella päästää sen sisään. Tunnetteko olevanne tarpeeksi arvokas? Mutta mestari sanoo: "Tuon tätä valtavaa valoa." Valo on tässä tapauksessa viisautta. "Tuon sen sinulle. Toimitan sen sinulle. Oletko valmis siihen?"



Okei. "Seuraa sitä aina, ja se opastaa sinua aina." Ja tästä jutusta puhuin, henkisestä tai – Cauldre, ei sana "henkinen" – kohtalostanne, sielukohtalostanne. Seuratkaa sitä ja sallikaa se. Se ohjaa teitä. Se varmistaa, että tämä tapahtuu tässä elämässä, Oivaltaminen. Jonkin sellaisen oivaltaminen, joka on jo toteutettu, jo tehty. Okei, jatketaanpa. Tulen niin …



(Video jatkuu)



Tu non arrenderti, attento a mon perderti (älä anna periksi, ole tarkkana, älä eksy)



Okei. Pakko pysähtyä tässä (naurua). Leikkelen tämän jutun. Pystyykö kukaan samaistumaan siihen? (Joku sanoo "kyllä") "Älä eksy", ja ettekä te eksy. Tuon kauniin sielukohtalon kera ette eksy. Jatketaan.



(Video jatkuu)



E it tuo passato avrà senso per te (ja menneisyydessä on sinulle tolkkua)



Okei, minun täytyy pysähtyä tässä (lisää naurua). "Ja menneisyydessäsi on" – en tiedä, miten aiotte editoida tämän kaiken, mutta … (Lisää naureskelua) "Menneisyydessäsi on tolkkua sinulle." Tällä hetkellä ei oikeastaan ole. Nimittäin se on sarja idioottimaisia tapahtumia. Se on kokemuksia, eikä siinä ole mitään tolkkua, mutta mestari sanoo: "Minä olen viisaus. Tuon sen sinulle. Saamme tolkun tästä kaikesta." Tarkoitan, että siihen tulee tolkkua. Emme älyllistä sitä, mutta yhtäkkiä heräätte yhtenä aamuna ja se on kuin: "Voi jukra, se oli niin yksinkertaista. Sitä se oli." Okei, jatketaanpa.



(Video jatkuu)



Vorrei che credessi in te stesso, ma sì (haluaisin sinun uskovan itseesi, kyllä todellakin)

In ogni passo che muoverai qui (joka askeleella jonka otat täällä)

È un viaggio infinito, sorriderò se (se on loputon matka – hymyilen jos)

Nel tempo che fugge mi porti con te (ohikiitävässä ajassa otat minut mukaasi)



Okei, täytyy pysähtyä juuri tässä. Mestari laulaa taas: "Ota minut mukaasi. Ota minut mukaasi tälle kauniille matkalle. Päästä minut sisään. Kuljetaan yhdessä tässä. Tuodaan yhteen viisaus ja ihmiskokemus." Okei.



(Video jatkuu loppuun)



Putoa päälleni

Ascoltami (kuuntele minua)

Putoa päälleni

Abbracciami (syleile minua)

Putoa päälleni/turvaa minuun

Finché vorrai (niin kauan kuin haluat)

Finché vorrai (niin kauan kuin haluat)

Finché vorrai (niin kauan kuin haluat)

Finché vorrai (niin kauan kuin haluat)



Suljen silmäni ja näen sinut kaikkialla

Astun ulos, ja on kuin hengittäisin sinua ilmassa

Voin tuntea, että olet siinä



Putoa päälleni

Ascoltami (kuuntele minua)

Putoa päälleni

Abbracciami (syleile minua)

Putoa päälleni kaiken valosi kera

Kaiken valosi kera

Kaiken valosi kera



Mm. Ja mestari ja ihminen ovat lopussa edelleen yhdessä. Ovi on ollut suljettuna, mutta mestari ja ihminen ovat yhdessä, kun te, ihminen ja mestari, mestarin viisaus, tulette yhteen.



Kaikessa tässä teillä on ollut kohtalo, joka nyt vapautetaan – kenties yksi suurimmista liikkeistä, jonka tunnette olemuksessanne. Koko tämän ajan siitä lähtien kun sanoitte: "Viimeinen elämä, ei enää kokemuksia uusissa elämissä tällä planeetalla", tämä asia on ohjannut teitä.



Epäkypsyys, rajoitukset, olisivat estäneet teiltä sen, mitä haluatte todellisuudessa ennen kaikkea, ennen autoja ja rahaa ja kuuluisuutta ja kaikkea muuta. Epäkypsyys olisi estänyt teiltä sen. Siis sielukohtalo ohjasi teidät tähän kohtaan. Ja tässä kohdassa nyt mestari ja ihminen tulevat yhteen, kokemus ja viisaus, mikä vapauttaa tarpeesta – kyllä, vapauttaa, tosiaankin – tuohon kohtaloon. Nyt olette tulossa takaisin siihen kohtaan, että teette kypsiä valintoja itsellenne.



Tulette takaisin kypsien valintojen tekemiskohtaan, ja tähän olemme menossa. Tästä puhumme nyt – todellisten päätösten tekemisestä elämässänne uuden tyyppisen vapauden, mutta myös viisauden kera. He ovat yhdessä, mestari ja ihminen. Ihminen ei toimi enää rajoitusten, epävarmuuden, tarpeiden ja puutteiden paikasta, kun olette tässä kohdassa, että mennään energian syömisen yli. Meidän täytyi päästää ne pois, jotka halusivat vain syödä energiaa – meidän täytyi siirtää heidät ulos.



Menette tässä makyo-pisteen yli. Ei ole paljon makyoa jäljellä, eikä sille ole oikeasti tilaa todella kypsässä olennossa, joka osaa todella tehdä valintoja itselleen. Eikä ole enää tilaa tuolle epäkypsyydelle, joka johti tietoisuuden rajoittamiseen. Ei vain ole tilaa sille.





Merabh – kohtalosta viisauteen



Laitetaanpa tässä kohtaa vähän musiikkia, ja tullaan merabhiin, tuoden kaiken tämän yhteen.



(Musiikki alkaa)



Olemme nyt siinä kohdassa – voi, tämä on hyvin kaunis kohta – jossa teette todellisia valintoja ja todellisia päätöksiä elämässänne.



Kaunis kohtalo on tavallaan rajoittanut sitä viime aikoina, ja tiedän, että joskus se on turhauttavaa teille. Mutta nyt kun mestari tulee elämäänne tuoden kaiken viisauden, todelliset valinnat tuodaan taas ulottuvillenne.



Kun teette valintoja elämässänne, niissä on selkeyttä ja paljon viisautta.



Yksi iso asia joka tapahtuu epäkypsyyden paljastuessa, on, että mietitte, pystyttekö oikeasti käsittelemään sen. Mietitte, sotketteko asiat, teettekö asiat väärin. Se on ollut hyvin läpitunkeva ajatus, läpitunkeva tunne hyvin pitkään tällä henkisellä matkalla: "Sotkenko asiat?" Ette voi. Että viisauden kera. Ettekä voineet aiemminkaan tämän kohtalon vuoksi.



Kyllä, tämä kohtalo on siitä hetkestä saakka, kun sanoitte: "Olen valmis ihmiskokemusten vanhan tavan osalta", tavallaan rajoittanut tai varjostanut valintoja toteuttaakseen aidoimman toiveenne – täyttymys, Oivaltaminen.



Nyt tuo kohtalo antaa tietä aidolle viisaudelle. Isä voi siirtyä sivuun ja antaa pojan tai tyttären elää omaa elämäänsä.



(Tauko)



Annan tavallaan hyvin kummallisen esimerkin kypsyydestä, ainakin Cauldre pitää sitä kummallisena. Hän tarkistaa sen toistamiseen minulta.



Kypsyys. Käytän marihuanaa esimerkkinä, kummallista kyllä. Kenties 10, 20, 30 vuotta sitten altistuitte marihuanalle. Poltitte sitä tullaksenne humalaan, jännityksen tai kokemuksen vuoksi. Ja se oli laitonta. Se oli laitonta. Oli niitä, jotka sanoivat, että jos poltatte marihuanaa, teistä tulee riippuvainen huumeista ja pornosta ja kaikesta muusta tässä maailmassa, ja se oli paholaisen sekoitusta – älkää koskeko siihen. Mutta poltitte joka tapauksessa.



Monet teistä tulivat todella humalaan toisinaan. Monet teistä tulivat humalaan koko ajan. Voitaisiin sanoa, että yrititte löytää muita todellisuuksia, jotain tuolla puolen. Mutta epäkypsyydessä tulitte vain humalaan. Tulitte vain känniin. Piditte sitä pienenä, kivana pakona jokapäiväisestä elämästä, joten tulitte vain känniin. Se on erittäin epäkypsää. Hauskaa, mutta epäkypsää, ja lopulta se ei luultavasti antanut teille mitään suuria läpimurtoja tai oivalluksia tai mitään muuta.



Nyt pikakelauksena nykyaikaamme. Oivallatteko itse asiassa marihuanan kaikki hyödyt? Se helpottaa kipua ja särkyä ja tasapainottaa lapsia, joilla on epilepsia. Sen näytetään vielä ei-hallusinogeenisessä muodoissaan vähentävän kovasti Alzheimerin vaikutuksia. Enkä puhu välttämättä sellaisesta marihuanasta, mutta saa teidät humalaan, mutta ne olivat aina siinä. Ne olivat aina marihuanassa. Mutta epäkypsä ihminen tai yhteiskunta katsoisi sitä vain humalaan pääsemisen työkaluna. Kun taas kypsä olento, sellainen jolla on mestarin viisaus ja ihmisen kokemus, oivaltaa, ettei se ole paholaisen työkalu. Se ei ole vain humalaan pääsemistä varten ja yritykseen välttää elämää. Siinä on paljon muutakin. Sillä on uskomattomia lääkinnällisiä hyötyjä keholle ja mielelle. Teillä ei tarvitse olla niitä voimakkaita ainesosia, jotka laittavat pelkästään muuntuneeseen tilaan. Voitte tehdä sitä ilman niitä. Se on kypsyyttä. Se on tiedostamista. Mutta 30, 20 vuotta sitten, no, teillä ei ollut tietoisuutta, tiedostamista, kypsyyttä oivaltaa sitä, joten se oli vain ajanvietehuume.



Käytän tätä tavallaan outona esimerkkinä erosta kypsän ja epäkypsän olennon välillä. Alatte nähdä asioita, joita ette nähneet koskaan ennen, koska teillä oli kapea kaistaleveys. Ja ei, en mainosta tässä marihuanaa. Sanon vain, että se on esimerkki. On paljon muuta, minkä vain olento jolla on viisutta, voi tuntea tai kokea. Elämässä on kaikessa paljon muuta, mitä ei ehkä ole ollut epäkypsän olennon tietoisuudessa.



Mestarin viisauden päästäminen sisään – todella yksi syvällisimmistä asioista jonka olette koskaan tehnyt – tuo viisautta, oivallusta, kypsyyttä. Se tuo monia, monia tietoisuustasoja, ja se tuo aistillisuutta, valtavaa aistillisuutta.



Ilman tätä viisautta jota olette päästänyt sisään muutamana viime vuotena, ilman tätä viisautta, teillä ei olisi ollut tasapainoa käsitellä todella aistillista elämää. Olisitte vain humaltuneet aistillisuudesta, humaltuneet vain väliaikaisesti, oivaltamatta sen kaikkea kauneutta.



Kun sallitte mestarin tulla elämäänne, kun sallitte viisauden alkaa tulla sisään, ihminen halusi yrittää ottaa tuon viisauden itselleen, vaatia viisautta, vaatia älykkyyttä.



Mutta hitaasti, hitaasti, kun mestari on tullut sisään, kun valoa on tullut sisään, kun olette sallineet sen pudota päällenne (langeta (valon) teihin), olette oivaltaneet, ettei ole ihmisen tehtävä vaatia tätä viisautta tai vaatia älykkyyttä tai supervoimia. Ihmisen tehtävä on kulkea käsi kädessä, laulaa sydän sydäntä vasten mestarin kanssa.



Tulevan viisauden myötä olette alkaneet oivaltaa, ettei ole ihmisen tehtävä yrittää johtaa ja kontrolloida kaikkea. Se hoituu. Se hoituu, kun ihminen jatkaa kokemista, mutta antaa mestariosansa tuoda sisään viisautta, synkronismia, harmoniaa, resonanssia.



Teitte kaksi asiaa, jotka ovat merkittäviä.



Yksi, sanoitte: "Olen valmis planeetalla toistuvien elämien osalta. Olen valmis sen osalta." Ette sanoneet edes: "Haluan enemmän." Sanoitte vain: "Haluan pois."



Ja sitten toiseksi merkittävin asia oli avautua ja päästää mestari ja viisaus sisään.



Harva ihminen koskaan tekee sen. He pelkäävät päästää elämäänsä jotain niin suurta, joka he myös ovat.



Voi, he ovat valmiita siihen, että jokin toinen olento tai enkeli tulee sisään, mutta harvat ovat koskaan oikeasti valmiita päästämään elämäänsä jotain niin suurta – joka on myös osa heitä – koska he pelkäävät itseään. He eivät luota itseensä.



Te päästitte Itsenne elämäänne, ja se toi sisään viisautta.



Teidän on edelleen vaikea määritellä sitä – mitä se merkitsee, mitä se tarkkaan ottaen on – mutta teillä on tunne siitä.



(Tauko)



Ja tämä vapauttaa – juuri tällä hetkellä – tämän sielukohtalon.



Voi, se ei ollut lainkaan huono asia. Ei, ei. Se oli erittäin hyvä asia. Se oli kuin pelastusliivit. Mutta se aiheutti sen, etteivät jotkut ihmisvalinnat toteutuneet.



Sielukohtalo tarkoitti, etteivät tietyt ihmistarpeet ja -puutteet, epäkypsät tarpeet ja puutteet, vain toteutuneet.



Mutta nyt se muuttuu.



Se liike jonka tunnette, nuo asiat jotka tavallaan hajoavat, purkautuvat, tuo liike jonka tunnette tietyllä tietoisuustasolla, on pelkästään sitä, ettei sielukohtaloa tarvita enää. Se korvataan viisaudella, kypsyydellä.



(Tauko)



En ole varma, onko ihminen onnellinen vai surullinen kaikesta siitä. En ole varma, onko ihminen tavallaan närkästynyt tästä kohtalosta. Tiedän, että ihminen haluaa aina ajatella olevansa vapaa, mutta hyvin harvat todellisuudessa ovat. Ihminen haluaa aina ajatella, että sillä on vaihtoehtoja, mutta hyvin harvat todellisuudessa tekevät valintoja elämässään.



Teillä oli tämä kohtalo, joka esti teitä lähtemästä omille teillenne, eksymästä.



Nyt teillä on viisautta.



(Tauko)



Te ette tarvitse tuota suojatakkia enää. Se on hitaasti, hitaasti häviämässä pois. Ette tarvitse sitä. Teillä on nyt kypsyyttä.



Kommunikoikaa sen kanssa hetki. Tuntekaa sitä.



(Tauko)



Enkä voi korostaa tätä riittävästi: te ette voi tehdä sitä väärin. Ette voi tehdä virheitä. Kaikki mitä tapahtuu elämässänne tällä hetkellä, on osa Oivaltamistanne. On kyse sitten terveysongelmasta, raha-asioista, vain itsenne kanssa taistelemisesta, tämä kaikki on osa sen oivaltamista, mikä on todellisuudessa jo tehty, valmis.



Siis, rakas ihminen, lopeta. Lakkaa tekemästä sitä. Lakkaa suunnittelemasta sitä. Lakkaa pelkäämästä sitä. Se haluan sanoa todella: lakkaa pelkäämästä sitä.



(Tauko)



Kuvittele nyt – kuvittele jotain, mikä on itse asiassa täällä nyt – tekeväsi todellisia valintoja elämässäsi.



Ei sellaisia valintoja, millaista kahvia tilaat tai minkä värisiä kenkiä käytät. Tarkoitan, todellisia valintoja elämässäsi.



Ei pelottavia valintoja. Ei valintoja mustan ja valkoisen välillä, vaan valintoja mahdollisuuksista – mitä kokea seuraavaksi, mille avautua seuraavaksi.



Todellisia valintoja – miten sukeltaa syvälle "minä olen" -olemukseen ja saada se sukeltamaan syvälle sinuun. Todellisia valintoja.



Valintoja joita olisit pelännyt tehdä ennen tätä. Kyllä, jotain valintoja – isoja valintoja, ura ja asuinpaikka ja kumppani, kyllä, vähän tätä – mutta vielä suurempia valintoja elämässäsi.



Valintoja jotka eivät tavallaan olleet oikeastaan ulottuvillasi ennen tätä, tämän kohtalotekijän vuoksi. Mutta nyt ne ovat kypsyyden myötä, viisauden myötä.



Tunne sitä hetki – kypsä, viisas olento joka olet, pystyy nyt todella ja tietoisesti valitsemaan ilman pelkoa, ilman suurta sisäistä ahdistusta. Tunne sen valitsemista, mitä haluat kokea seuraavaksi.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.



Sinulla on elämässäsi ennen seuraavaa shoudiamme tosiaankin tilaisuus tämän tyyppisiin valintoihin. Ei, minne menet päivälliselle tai mitä katselet töllöttimestä, vaan todellisia valintoja taas kerran. Se tuntuu vähän hankalalta. Ne oli tavallaan otettu pois "mahdollisuuskaapistasi" joksikin aikaa. Ne eivät olleet käytettävissä. Nyt ne tulevat takaisin.



(Tauko)



Jos tunnet ahdistusta, kun oivallat, että valintatilanne on juuri siinä, jos on yhtään ahdistusta, niin vedä kunnolla syvään henkeä ja kommunikoi silloin viisauden, sinun viisautesi, kanssa.



Kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki loppuu)



Miten kaunis päivä meillä on ollut yhdessä. Se alkoi kolmella tietoisuustasolla. Ensin tietoisuus sielukohtalosta. Toisena tietoisuus, että se korvataan nyt hyvin syvään juurtuneella ja integroituneella teidän ja mestarin välisellä viisaudella, aivan kuten videossa. Ja lopuksi tietoisuus, että uusi valintataso on käytössänne. Ja se voi olla vähän musertavaa ensin, mutta silloin hengittäkää syvään ja oivaltakaa, että viisautta on aivan siinä. Kypsyyttä jota teillä ei ollut vielä muutama vuosi sitten, on siinä.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat ystävät, kunnolla syvään henkeä yhdessä.



Millainen päivä onkaan ollut. Millainen päivä onkaan ollut. Hyvin aistillinen, hyvin monin tavoin.



Tämän myötä, minä olen Adamus, palveluksessanne. Kiitos.



Ja muistakaa …



YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos. Kaikki on hyvin kaikissa teidän luomuksissanne (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Joulukuu 2018 KYSE ON VAIN ENERGIASTA

ViestiKirjoittaja hammer » 28.11.2018 18:16

KYSE ON VAIN ENERGIASTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Lopetimme juuri kaksi varsin vaikuttavaa Ahmyo-retriittiä täällä Konalla, Havaijilla. Olemme tottuneet siihen, että työpajan otsikosta riippumatta Adamus räätälöi viestin kullekin ryhmälle. Ei ole koskaan kahta samanlaista Adamus-työpajaa, koska joka ryhmällä on eri tarpeet.

Ensimmäisessä ryhmässä oli shaumbra-osallistujia 13 eri maasta, mm. Vietnam, Tanska, Australia, Israel ja Saksa. Toisen ryhmän osallistujat olivat kaikki Japanista, Hisako Hinon simultaanitulkkatessa kuulokkeisiin. Oli ensimmäinen kerta täällä Villa Ahmyossa, kun kaikki osallistujat olivat samasta maasta.

Tyypillinen Ahmyo-retriitti keskittyy Ahmyo-elämän ympärille, jota Adamus kutsuu "mestarin elämäksi, hyväksi elämäksi". Siinä on kyse siirtymisestä vanhasta, kamppailuntäyteisestä elämäntavasta Mestarin helppoon ja sujuvaan elämään. Nämä kaksi työpajaa erityisesti näyttivät minulle, ettemme ole tulossa ainoastaan Oivaltamiseen, vaan valmistaudumme myös uuteen elämäntapaan. Se on yhtä aikaa riemastuttavaa, vapauttavaa ja pelottavaa.

Adamus korosti, ettei hän tullut tänne opastamaan meitä ainoastaan Oivaltamiseen. Se olisi ollut helpompaa verrattuna siihen, mitä oikeasti halusimme. Sanoimme, että tämä olisi Oivaltamiselämämme ja halusimme pysyä fyysisessä kehossa tulevina vuosina. Emme ole ainoastaan ensimmäinen ryhmä sallimassa Oivaltamisen, vaan olemme myös maailmanlaajuinen, ja haluamme hengata planeetalla jonkin aikaa. Se vaatii täysin uutta opastustasoa, Adamus huomautti.

Oivaltaminen on yksi asia. Se vaatii valtavan määrän sallimista, luottamusta ja kärsivällisyyttä. Sitten se tapahtuu, ja seuraavaksi löydät itsesi "toiselta puolelta", koska ei ole enää tarvetta käsitellä jokapäiväistä elämää ja kamppailuja. Yhtenä päivänä Valaistuminen, seuraavana päivänä Ylösnousseiden mestareiden klubi.

Mutta jos suunnittelet jäädä maisemiin vähäksi aikaa … tarvitset uuden suhteen energiaan. Ja sitä olemme tehneet äskettäisissä Ahmyo-retriiteissä. Luulen, että lisäämme Ahmyo-retriitin nimeen alaotsikon: uusi suhteesi energiaan.

Tämä uusi informaatio on ällistyttävää. Adamus oli hyvin selkeä sanoessaan, ettei tämä ole henkistä informaatiota. Se on fysiikkaa. No, Adamus-fysiikkaa. Se on itse asiassa melko helppo kuvitella, mutta on toinen juttu kuvitella tämä uusi suhde energiaan omassa elämässään. Melkein kaikki osallistujat sanoivat, että siinä on järkeä, mutta se on vastoin kaikkia vanhoja tapoja, joissa tehdään työtä energian eteen. Se tuntuu enemmän science fictionilta kuin faktalta, mutta jopa ensimmäisen ryhmän filosofian tohtori shaumbra-fyysikko myönsi, että se on uusi ja hyvin uskottava tapa katsoa energiaa.

Energiasta puheen ollen, Adamus huomauttaa, että tieteellinen ymmärryksemme energiasta on erittäin naiivi. Tiedemiehet tietävät vähän siitä, mitä energia tekee, mutta he eivät tiedä, mitä se on. He tietävät, että energia on kyky tehdä työtä. Se voi olla potentiaalia, kineettisessä, kemiallisessa, lämpö-, sähkö-, ydin- ja muissa muodoissa. Fysiikassa energia on aineen, tilan, objektien ja kenttien ominaisuus. Sitä voidaan siirtää objektien välillä ja sen muotoa voidaan myös muuttaa. Mutta on erittäin pieni ymmärrys siitä, mistä se tulee ja miksi se reagoi niin, kuin reagoi.

Adamus-fysiikassa energia reagoi tietoisuuteen ja luo todellisuuden, jossa ihminen voi kokea. Pum. Hän laajensi aiempia esityksiään siitä, että aika-avaruus kulkee meidän lävitsemme – me emme kulje sen lävitse – ja sanoi, että suurin osa energiasta on neutraalissa tilassa ja siksi ihmisen nykyinstrumentit eivät havaitse sitä. Hän puhui kyvystämme "aistia" energiaa ja huomautti, että se on yksi ydinenkelitietoisuutemme. Hän puhui siitä, miten koko todellisuus jonka havaitsemme, on itse asiassa omaa energiaamme, ei mitään ulkoista.

Toisessa (japaninkielisessä) työpajassa Adamus puhui pitkään suhteesta energian, myötätunnon ja rakkauden välillä ja huomautti, että tulimme alun perin tälle planeetalle ratkaisemaan sen ongelman, että energia oli jumiutunut muissa maailmoissa, mutta löysimmekin jotain, mitä kutsutaan rakkaudeksi. Perimmiltään todellisen itserakkauden kokeminen vapauttaa energian enkelimaailmoissa.

On paljon enemmän, kuin voin kirjoittaa tässä, mutta riittää, kun sanotaan, että se oli tajunnan räjäyttävää. Ja vapauttavaa. Ja pelottavaa. Tiedän, että sanoin sen jo, mutta olen edelleen päihtynyt näiden tilaisuuksien energiasta. Tapahtuman jälkeisessä kyselyssä 90% marraskuun ensimmäisen Ahmyo-retriitin osallistujista sanoi, että se oli elämää muuttavaa. Olen todellakin samaa mieltä siitä, ja kanavoijana kuulen kaikki viestit. Nämä uudet jutut ovat todella syvällisiä.

Japanilaisten työpajan viimeisessä sessiossa Adamus puhui hetken siitä, mitä teemme shaumbroina. Hän sanoi, että muutaman seuraavan vuoden jatkamme Oivaltamiskirjaston rakentamista. Hän huomautti, että planeetalla on erittäin vähäin informaatiota Oivaltamisesta. Kaksi ensimmäistä vuosikymmentämme Tobiaksen ja Adamuksen kanssa ovat rakentaneet uskomattoman kirjaston tulevaisuuteen toisille, kun he menevät heräämisestä mestaruuteen ja lopulta ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen. Hän mainitsi, että Crimson Circle on tämän syvällisen kirjaston vartija ja intendentti. Se sisältää meidän kaikkien tarinoita, kokemuksia ja tietoisuutta matkastamme valaistumiseen, ja miten kaikenkattava kirjasto se onkaan. Crimson Circle -organisaatiolla on valtava vastuu säilyttää materiaalin koskemattomuus ja laatu ja saada se helposti niiden ulottuville, jotka ovat valmiita.

Kymmenenä vuotenamme Tobiaksen kanssa päästimme irti haavoista ja uhritietoisuudesta. Seuraavat 10 vuotta Adamuksen kanssa on ollut kyse makyosta ja siitä irtipäästämisestä, mikä ei ole meidän, mukaan luettuna esi-isien ominaisuudet ja massatietoisuus. Nyt olemme menossa uuteen suhteeseen energian kanssa, jossa emme ole enää energian orjia. Sillä ei olisi kovin paljon merkitystä, jos tarkoituksemme olisi tehdä vain tuo valaistumisjuttu, mutta koska olemme päättäneet jäädä fyysiseen kehoomme, niin se on oleellista.

Yksi suosikkini Adamuksen sanonnoista on: "Mestari sallii energian palvella häntä." Se on uusi suhteemme energiaan.

Suloinen sivujuonne. Meillä on Villa Ahmyossa uusi talokoira. Belle kuuluu todellisuudessa naapureille, mutta se on tullut käymään joka päivä, kun olemme olleet täällä. Se ei ole mikään tavallinen koira. Itse asiassa se näyttää rakkaalta koiraltamme Frediltä, joka kuoli noin 13 vuotta sitten, ja se käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla. Adamuksen mukaan Fredistä tuli Samin koira Raphael. Belle tulee aamulla tervehtimään osallistujia ja makaa Adamuksen jaloissa sessioiden aikana. Kenties, vain kenties, Fred kanavoi Bellen kautta? Pysykää virittyneenä tälle kanavalle saadaksenne Belle-päivityksiä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

8.12.2018 SHOUD 4

ViestiKirjoittaja hammer » 13.12.2018 22:13

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
8.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, otetaanpa kunnolla syvään henkeä päivän energioita, kun otan siemauksen ihmiskahvia. Kunnolla syvään henkeä tämän päivän energioita (Adamus siemaisee). Aah!

Voi, rakas Edith, näen sinun vaihtaneen tuolia, tavallaan. Yhden taaksepäin. Varataanko sinulle tämä paikka edelleen?

EDITH: Ei valitettavasti. Haluatko antaa sen takaisin?

ADAMUS: Ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Mutta kiitos, että siirryit muutaman kymmenen senttiä johonkin suuntaan.

Siis rakkaat ystäväni, suuri ilo olla täällä kanssanne, katsoa teitä ihmissilmin. Käytän Cauldren silmiä tällä hetkellä – sain hänet hankkimaan uudet silmät, jotta näyttäisitte vielä normaalia paremmilta – mutta mikä ilo nähdä teidät tällä ihmisnäkökyvyllä. Minun täytyy vain kertoa teille, että te näytätte todella huvittavilta (naurua). Ei, vaan tarkoitan, että te oikeasti näytätte. Tarkoitan, että olen tuntenut teidät kaikki pitkän, pitkän aikaa – ja voin nähdä kameran kautta myös teidät, jotka katselette netissä – ja näytätte tavallaan huvittavilta. Tarkoitan, että tämä ei ole teidän luonnollinen tilanne, kuten tiedätte. Crash, tämä et ole sinä tässä ihmiskehossa. Mistä sait tuon kehosi?

CRASH (DAVE): Searsilta.

ADAMUS: Searsilta! (Naurua) Searsilta! Ja Cauldre sanoo minulle: "Ei mikään ihme, että se on lopettamassa toimintansa!" (Lisää naurua) Ja tarkoitan – en yritä olla tässä töykeä – että tämä ei ole sinun kehosi.

CRASH: Aivan.

ADAMUS: Se on äitisi ja isäsi keho ja heidän äitinsä ja isänsä ja kaikkien muiden keho. Siis katson teitä, ja minun täytyy nauraa, koska olette edelleen niin sidottu kehoon – tarkoitan, että olemme jo selviytymässä siitä – ja identiteettiin ja kaikkeen muuhun, mutta se ette ole te. Sen voin vain sanoa. Se ei oikeasti ole.

Olemme edistyneet paljon. Voi, odottakaa hetki. Meidän täytyy keskeyttää kaikki. Minulle on tulossa lahja (yleisö sanoo "oiiii!"). Voi, kiitos. Voi, katsokaa (yleisö sanoo "vau!"), violetin liekin sateenkaari (viitaten rusettinauhaan). Voinko avata sen nyt?

SHAUMBRA 1 (nainen): Kyllä, tietysti.

ADAMUS: Ai, hyvä. Auttaisitko minua tässä? (Lindalle)

LINDA: Olisi hauskempaa katsella sinun taistelevan.

ADAMUS: Joo, tiedän! (Naurua) Tiedän! On hauskempaa katsella sinun taistelevan sen kanssa. No, hyvin ihana ajatus.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Tämä tuo esiin erään asian. Saatte lahjoja elämässänne, te kaikki, ette vain tällaista, mutta saatte lahjoja, kenties ei käärittynä näin kauniisti. Mutta kun saatte tuon lahjan, niin riippumatta mitä se on – joku antaa teille tukun rahaa, joku testamenttaa teille jotain; ei perheenne koska heillä ei ole yhtään rahaa (naurua), mutta joku muu testamenttaa teille jotain – niin ottakaa se vastaan. Älkää tehkö tuota vaatimattomuusjuttua. Älkää sanoko: "Voi, en oikeasti voi ottaa." Ottakaa se vastaan. Ottakaa se. Se on sinulle, jos haluat laittaa sen päällesi (Adamus antaa rusettinauhan Lindalle, ja hän laittaa sen päähänsä). Ottakaa se ja sallikaa se, koska siitä tulee elämäntapa. Asioita vain tulee teille. (Joku sanoo "joo!" Lindalle, sitten lisää hurrausta ja taputuksia). Kyllä, kyllä.

Minulla on kanavahämmennystä tällä hetkellä, koska yritän saada Cauldren kanavoimaan minua teille kaikille, mutta hän ei oikeasti kanavoi. Hän vain laulaa: "Baby, it's cold outside" (kulta, ulkona on kylmä). (Paljon naurua) Siis tämä on todella vaikeaa. Minun täytyy ehkä kutsua Kuthumi vähän auttamaan tässä. Ja mitä meillä on? (Hän saa poistettua kääreen paketista) Meillä on kaunis 3D-yövalo (yleisö sanoo "ooo!). Katsotaanpa … Katsotaanpa, mitä tässä on.

Siis kun saatte sen … Ai, vau (Adamus avaa laatikon). Ai! Tämä on – viitsisitkö koota sen? (Ojentaen sen takaisin lahjan antajalle)

SHAUMBRA 1: Tietenkin.

ADAMUS: Se on tavallaan kaunis. Kun saatte näitä lahjoja elämässänne, sallikaa ne, hyväksykää ne. Älkää tehkö tuota vaatimattomuusjuttua. Älkää tehkö: "En ansaitse sitä." Kysykää: "Onko sinulla mitään muuta?" (Naurua, kun nainen saa sen koottua)

SHAUMBRA 1: Voi hyvänen aika.

LINDA: Se on riikinkukko! Se olet sinä!

ADAMUS: Ai jaaa! Miksi kukaan sanoisi minua riikinkukoksi? (Adamus näyttää vihreää liiviään ja kirjavia joulusukkiaan) (Yleisö sanoo "ooo!", ja naurua, kun Adamus matkii riikinkukon tepastelua) Se on erittäin kaunis.

Annan tämän sinulle (Lindalle), kun jatkan. Katsokaa tuota, Linda hiuspannan ja riikinkukon kera, miten sopivaa! (Adamus naureskelee)

Asioita vain tulee teille, ja sallikaa ne. Hyväksykää vain se, älkääkä edes tunteko, että teidän täytyy tehdä mitään vastineeksi. Nimittäin on edelleen tuo, tavallaan ihmisehto: "Joku antoi minulle jotain. Minun täytyy antaa takaisin." Teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse. Sinä saat halauksen myöhemmin (lahjan antajalle), mutta se tapahtuu vain koska. Tästä tulee elämän tapa, asioita vain tulee teille, joten se oli erittäin sopiva tapa aloittaa päivä.

Mutta kuten sanoin … (Adamus ottaa siemauksen kahvia) Aah! Meillä ei vain ole tätä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Ja luulisi, että ylösnousseena mestarina olisi kaikkea, kaikki maistuisi mahtavalta, mutta se ei ole yhtä monimutkaista kuin tässä todellisuudessa. Ja monimutkaista hyvin rajoittuneella tavalla, jos voitte kuvitella sen. Kahvi on tavallaan kuin ihmistodellisuus. Se on erittäin monimutkaista ja kuitenkin hyvin pienessä laatikossa. Ja aina silloin tällöin on hauskaa siemaista kahvia, tuntea tuo pöhinä, tuntea Cauldren saavan pöhinää kehoonsa, ja sitten hänestä tulee hyvin puhelias ja sitten hän kanavoi liian nopeasti ja Vili-raukka tuolla takana pysyy hädin tuskin mukana. Nuo ovat jotain mahtavia asioita ihmisenä olemisessa.

Mutta todella mahtava asia on, kun on ihminen ja mestari, kun voit nauttia kupin kahvia, kun voit nähdä ihmissilmin ja vain ihmissilmin. Ja katsot ihmisten kasvoja, katsot heitä silmiin ja sitten katsot heidän käyvän läpi tunteita ja tuntemuksia, ja se on ok. Se on kaunista. Mutta on todella hämmästyttävää, kun on ja-tilanne. Kun voin katsoa teitä ja nähdä myös entisiin elämiinne, tavallaan tulevaisuuteenne, nähdä kaiken, mitä olette. On hämmästyttävä asia saada tämä ihmiskokemus, joka on vaikea joskus, kun luulette sen olevan ainoa asia, mutta kun teillä on ja-tilanne, voitte hahmottaa asiat myös sellaisena, kuin ne oikeasti ovat. Siitä puhumme tänään.

Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole oikeasti paikka. (Adamus antaa rypistetyn käärepaperin Andylle) Lahja minulta …

ANDY: Ai! Kiitos! (Naurua)



ADAMUS: Joo. Siinä saattaa olla jotain todella arvokasta.



LINDA: Miten huomaavaista.



ADAMUS: Todella huomaavaista.





Fyysisen todellisuuden ulkopuolella



Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole oikeasti paikka. Sitä ei ole olemassa aika-avaruudessa. Siksi tiede sanoisi, ettei sitä ole, mutta todellisuudessa se on. Tarkoitan, että se on hyvin todellinen – sitä ei vain ole aika-avaruudessa. Se on todellisuus, jota ei voi havaita silmillä tai korvilla, mutta kuitenkin se on olemassa.



Meillä on Ylösnousseiden mestareiden klubilla yli 9.000 – itse asiassa tällä viikolla ylitämme 9.800 ylösnoussutta mestaria (joku sanoo "jes" ja joku sanoo "oii!"). Joo, eikä ketään tästä ryhmästä, tietenkään (vähän naurahduksia). No, se johtuu siitä, että te ette välttämättä halua olla siellä. Haluatte olla täällä.



LINDA: Ai, aivan, aivan.



ADAMUS: Joo, joo, joo.



LINDA: Hyvä muistutus. Hyvä muistutus.



ADAMUS: Siis ei ollut töykeää, kun sanoin sen. Näin on, koska jäätte tänne. Ylitämme 9.800, ja kuitenkin jokainen ylösnoussut mestari on tullut Maan kautta. He ovat kaikki olleet ihmiskehossa, joka on luonnoton tila. He ymmärtävät tuon todellisuuden – 70 % todellisuudesta hahmotetaan silmillä ja vähän korvilla ja muilla ihmisaisteilla. Siis heillä tuo tausta, joten olemme kyenneet silloin ottamaan tämän tyhjyyden – koska Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole aika-avaruudessa, joten siksi sitä ei ole olemassa, mutta kuitenkin on – ja kuvittelemaan sen, koska olemme kaikki tulleet Maan kautta ja käyttäneet ihmisaisteja.



Meillä ei ole kehoa. Emme syö ruokaa niin, kuin te tekisitte täällä ja sitten teidän täytyisi sulattaa se. Mutta kuitenkin meillä on kaikilla ollut ihmiskokemuksia, joten voimme kuvitella sen ja siksi elää sen. Ja vaikka on yli 9.800 ylösnoussutta mestaria ja jokaisella oma perspektiivinsä Ylösnousseiden mestareiden klubista – kaikilla on oma perspektiivinsä klubista – meillä on yhteissopimus, että on tämä Ylösnousseiden mestareiden klubi, ja tietysti puheenjohtaja olen minä (naurua).



LINDA: Nimitettiinkö sinut?



ADAMUS: Se on minun todellisuushavaintoni. En ole varma, onko se heidän, mutta ainakin se on … (lisää naurua).



LINDA: Miten sinusta tuli puheenjohtaja?



ADAMUS: Ja jos se on minun todellisuushavaintoni, niin siksi …



ADAMUS JA YLEISÖ: … se on.



ADAMUS: Ja kenties Kuthumin todellisuus on täysin erilainen, mutta minun todellisuudessani olen johtaja.



Siis meillä on tämä paikka, jota ei oikeasti ole olemassa, mutta kuitenkin se on. Meillä on paikka, jossa voimme luoda uudelleen monia asioita, joita rakastimme maapallossa.



Ykkösenä listalla – yhteissopimuksessamme ylösnousseiden mestareiden kesken – on luonto, joten luontoa on kaikkialla ympärillä. Mutta minun versioni luonnosta saattaa olla erilainen, kuin Tobiaksen versio, mutta kuitenkin näemme kaikki luonnon. Rakastamme käydä pitkiä keskusteluja luonnon kauneudesta klubilla, koska jokaisen perspektiivi on vähän erilainen eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä.



Meillä on hienoja aterioita, ja pääkokki antaa menun, jossa selitetään, mitä päivällisenä on tuona iltana. Siis se on tavallaan sopimuksemme: "Ollaan yhteisellä päivällisellä suostuen samaan menuun", mutta jokainen ylösnoussut mestari maistaa sen eri tavalla, näkee sen eri tavalla ja hahmottaa sen eri tavalla.



Itse asiassa meillä ei ole näköaistia eikä kuuloaistia. Ei lainkaan, koska ei ole aika-avaruutta ja voidakseen saada näkökyvyn tai kuulon tai minkä tahansa ihmisaistin ominaisuudet täytyy olla aika-avaruus.



Siis voitte kuvitella, että olemme 9.800 ylösnousseen mestarin joukko, emmekä näe, emme kuule, emme tunne, emme haista. Ei mitään tällaista. Ja alatte ihmetellä: "No, onko se sitten totta? Onko sitä olemassa? Ja mikä se on, jos sitä ei näe? Miten sen hahmottaa? Miten on tavallaan yhteissopimus? Eikö tämä ole vain iso ei-mitään?" Ja tosiasia on, että se on kaikki. Se on kaikki, koska emme tarvitse silmiä nähdäksemme. Meillä on ollut ne aiemmin, ja ne ovat kivat jonkin aikaa, mutta silmät väsyvät ja lopulta ne vanhenevat eivätkä lopulta toimi enää ollenkaan. Ja sitten on todella eksyksissä, koska on ollut hyvin riippuvainen noista silmistä, ja sitten tuntuu uhrilta, kun silmät eivät toimi. Yäk! Mutta tosiasia on, ettei niitä tarvita. Ei tarvitse niitä. Tosiasia on, että ylösnousseena mestaria voi todellisuudessa havaita paremmin ilman ihmisaisteja, kuin niiden kera.



Siis te luulette esimerkiksi, että kun minä tulen tänne, pystyn kuulemaan musiikkinne tai kuulemaan teidät, kun olette mikrofonissa. En pysty. En pysty. Voin kuunnella Cauldren kautta, jolla on korvat ja uudet silmät, mutta minä en voi nähdä teitä. Niinpä kun nouset seisomaan, Edith, ja kerrot, miten paljon rakastat minua, en voi kuulla sinuakaan. Ja voitte sanoa: "Miten tämä on mahdollista?" No, voin kuunnella Cauldren kautta, ja on tavallaan hauskaa käyttää hänen silmiään ja korviaan ja kaikkea muuta hänessä, mutta silloinkin se on hyvin rajoittunutta, joten tavallaan teen sitä ja tavallaan en. Voin nähdä sinut, Merrick, tällä hetkellä Cauldren silmien kautta, mutta von nähdä hyvin paljon enemmän sinusta omalla aistillani.



Siis kun tulen tänne käymään teidän kaikkien luona, kun katselen teitä kameran läpi tietokoneruudullanne kotona – joo, katson teitä juuri nyt, suoraan teitä (kameralle) – minulla ei ole silmiä enkä näe. Ja ihmisen on vähän vaikea ymmärtää sitä, koska hän sanoo: "No, miten sitten – mitä sinä teet?" No, me, minä, havaitsen energiaa. Se on siinä. Ei värejä eikä valoa, koska energiassa ei ole väriä tai valoa. Ei ole väriä tai valoa, joten päästään siitä yli, että näette kimmeltäviä valoja, kun tulette toiselle puolelle. Ei oikeasti. Siihen täytyy olla ihmissilmät.



Teillä saattaisi olla joitain tuon tyyppisiä kokemuksia toisissa ulottuvuuksissa – kultaisia valoja ja violetteja liekkejä ja kaikkea sitä muuta – mutta oikeasti assosioitte sen vain siihen, mitä ihmismielenne tiesi maan päällä. Ja sitten tavallaan pääsette siitä yli ja oivallatte, että te ette näe kimaltavia valoja, ette kuule mitään kauniita enkelikuoroja tai mitään sellaista, ja sitten hetkeen ei ole mitään. Menette toiselle puolelle – olette vielä fyysisessä kehossa tai ette – ja päästyänne tavallaan läpi alkuharhoista, ei ole mitään. Se on vähän pelottavaa ensin. Ja meillä on ylösnousseita mestareita asemissa sitä varten, kun tämä tapahtuu teille, koska te sekoatte. Ajattelette: "Ei ole mitään! Meille valehdeltiin! Täällä ei ole mitään! Luulin, että oli Ylösnousseiden mestareiden klubi, muttei ole mitään. Ei ole ääntä. Ei ole valoa. En voi edes itkeä!" (Adamus sanoo ilman ääntä: "En voi tehdä sitä! Apua! Apua!" ja yleisö nauraa)



Ei ole mitään. Ja sitten me odotamme kärsivällisesti aivan vieressänne, mutta ette näe meitä, ettekä kuule meitä, ja odotamme kärsivällisesti, että pääsette läpi ihmisdraamoistanne, huutamisesta ja itkemisestä (Adamus ilmehtii taas: "Auttakaa minua!"). Ja minä tiedän, että sanotte: "Olen kristallivankilassa, sellaisessa johon Adamus päätyi. Nyt minä olen täällä!" Ja minä tavallaan nauran – tavallaan – koska sitten aivan yhtäkkiä jotain tapahtuu. Tuo katkaisin menee pois päältä, ja oivallatte, että te ette ole enää riippuvainen ihmisaisteista. Teidän ei tarvitse nähdä edes kimmeltäviä värejä ja energia-aaltoja, koska energiassa ei ole värejä eikä tavallaan edes aaltoja. Yhtäkkiä oivallatte: "Mutta olen hemmetin tietoinen! Miten voi olla ei-mitään, ja olen näin tietoinen?" Huomaatte, ettei Cauldre sanonut rumaa sanaa tässä, koska on joulu-shoud ja koska Edith loukkaantuisi. Yhtäkkiä te: "Olen hyvin tietoinen. Tietoinen …"



LINDA: Aikooko hän käyttää v-sanaa?



ADAMUS: Ei, ei tänään. Minä käyttäisin, mutta hän on pelkuri.



LINDA: Okei (vähän naurua).



ADAMUS: Yhtäkkiä oivallatte, että olette hyvin tietoinen, ja tuossa tietoisuudessa alatte tavallaan tehdä tutkimusta itsestänne. Teillä ei ole enää kehoa, teillä ei ole mitään – tarkoitan ei mitään – mutta teette tutkimusta itsestänne, arviointia. Teette tutkimusta: "Okei, missä tunteeni ovat? Onko tämä hyvä? Onko tämä huono? Hitto soikoon! Minulla ei ole mitään tunteita. Minulla ei ole ennakkoasenteita." Ja sitten yritätte saada jotain, mihin assosioida sen kaiken, koska ihmiset ovat erittäin hyviä tässä ns. qualiassa, assosioinnissa.



Joka kerta kun jotain uutta tulee elämäänne, yritätte assosioida: "No, se on kuin tämä asia, joka tapahtui." Mutta ei ole qualiaa, ei ole assosiaatiota, mutta kuitenkin sanotte itsellenne – koska tiedän, kun kävin tämän hiljattain läpi jonkun kanssa, joka tuli rajan taakse – "Olen hyvin tietoinen! Hypertietoinen, tavallaan minulla ei ole koskaan ollut tällaista selkeyttä, olen hypertietoinen kaikesta. Mutta ei ole tunteita. Ei ole näkökykyä tai ääntä. Ei ole voimaa tai painetta. En näe mitään, en kuule mitään. Mitä tämä on? Mistä olen tietoinen?" Ja sitten muistatte sen suuren mestarin opetukset, joka sanoi: "Olen olemassa. Olen olemassa." Se olin minä, tuo mestari (vähän naureskelua). Se oli taputusten paikka (yleisö taputtaa ja hurraa).



Minun täytyy sanoa tuotantotiimille, että todellakin, vakavasti sanottuna, tarvitsemme "taputusta"-merkkejä ja "naurua" ja "aplodeja", koska joskus olen niin kaukana edellä, etteivät he … tiedättehän. Mutta jos laitamme sen näyttöruudulle, tiedätte … (Adamus taputtaa innottomasti) taputuksia. Unohtakaa se. Huono ajatus.



Siis missä olin? Ai niin. Ensimmäinen asia on: "Olen olemassa. Siitä olen tietoinen. Olen olemassa. Minulla ei ole kehoa. Minulla ei ole identiteettiä, mutta jotenkin olen olemassa." Ja pääsette tuollaisen "itsenne rakastelun" läpi: "Voi, olen olemassa. Minä olen minun kanssani, ja vain sillä on merkitystä", ja sitten seuraavaksi oivallatte: "Olen tietoinen jostain. Olen tietoinen …" ja yritätte avata silmänne, mutta teillä ei ole niitä.



Tätä kaikkea on tavallaan todella hauskaa katsella. Toivon, että voisimme tehdä videoita meidän puolellamme, eikä ihmisäänentoistokaan olisi kovin hyvä. Mutta yhtäkkiä oivallatte, että on jotain, ja yritätte avata silmänne, mutta teillä ei ole niitä – koska teillä ei ole kehoa – ja yritätte kuulla. Mutta olette hyvin tietoinen, hyvin paljon enemmän kuin nyt, edes tällä hetkellä, ja yhtäkkiä oivallatte: "Se on energiaa. Olen tietoinen vain itsestäni. Olen olemassa, ja nyt olen tietoinen energiasta puhtaimmassa tilassaan. Ja se on neutraalia. Se ei liiku. Siinä ei ole pirteitä valoja. Siitä ei tule painetta. En tunne mitään fyysistä, mutta olen kuitenkin tietoinen siitä. Miten niin on? Miten niin on?" ajattelette.



Sitten kun teistä tulee tietoinen, käytte läpi tällaisen silmien avautumisen – tahallista sanaleikkiä, koska teillä ei ole silmiä – kun käytte läpi tämän heräämisen siihen tosiasiaan, että "Olen tietoinen energiasta, ja jostain syystä se ei tunnu olevan ulkopuolella. Ei tuolla jossain. Olen tietoinen energiasta, ja se on hyvin tuttua. Se on kuin … Olenko se minä?" Sitten tavallaan käytte läpi tämän jutun – kävin tämän kirjaimellisesti läpi viime viikolla ja kerron vain tarinaa ylösnousseesta mestarista, jonka tapasin – ja minä pyörittelen silmiäni. Minulla ei ole silmiä, mutta tavallaan simuloin, koska minulla oli ennen. Yhtäkkiä pyörittelen silmiäni ja te käytte läpi: "Kaikki on yhtä. Kaikki on yhtä! Minä olen yhtä. Olemme kaikki yhtä."



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: Shh! Anna minun kertoa loppuun tarinani (vähän naureskelua, ja Linda huokaisee). Sanotte: "Universumi on yhtä. Olemme yhtä Jumalan kanssa. Kaikki asiat ovat yhtä." Ja minä seison siinä: "Ai jaa." En oikeasti seiso, koska minulla ei ole kehoa, mutta tiedättehän, ja sanon siinä: "Voi ei, voi ei! (Adamus on päivittelevän näköinen) Päästään jo läpi tästä osasta. Pidän vähiten tästä osasta, joka meidän täytyy käydä läpi. Päästään jo läpi tästä "Olemme kaikki yhtä" -vaiheesta." Niinpä menen välillä Ylösnousseiden mestareiden klubille ja kuvittelen pienen kahvikupin – ei mitään sellaista, mitä teillä on täällä – ja sitten tulen takaisin. Vie tavallisesti viisi tai kuusi päivää käydä läpi "Kaikki on yhtä!" -vaihe. Ja monet ihmiset jäävät kiinni tähän. He eivät vain halua päästää siitä irti.



Ja sitten kun olette tavallaan ollut autuaana sen vuoksi hetken, yhtäkkiä sanotte: "Minä olen yhtä, ja tämä kaikki on minä. Minä olen yhtä. Painukoot hittoon kaikki muut." (Vähän naurua) Aioin sanoa todella ruman sanan, mutta "Minä olen yhtä. Havaitsin vain oman ykseyteni. Minä olen mitä olen!"



Minä tavallaan: "Miten kauan yritin kertoa sinulle sen?!" Ette edelleenkään kuule minua, joten sanotte: "Minä olen mitä olen! Tämä kaikki olen minä. Olen ykseys. Kaikki tämä energia, joka vain on tässä valmiina työskentelemään hyväkseni niin, kuin valitsen, universumi, koko universumi, olen vain minä!" Ja sitten ihmistapanne menevät tielle siinä ja sanotte: "Voi, mutta minun ei pitäisi ajatella niin." Ja minä sanon: "Ei, vaan niin pitää ajatella, koska koko universumi olet sinä."



Te tavallaan: "Olen yhtä Jumalan kanssa. Yhtä Jumalan kanssa, mutta kenties Jumala olen minä? Voi! En voi ajatella sillä tavalla. Saattaisin joutua helvettiin." Et sinä joudu helvettiin! Olet tielläsi Ylösnousseiden mestareiden klubille! (Naurua) Se on kymmenen metrin päässä! Voisit melkein nähdä kyltin, jos sinulla olisi silmät! (Lisää naurua) Ei, et sinä ole menossa helvettiin. Pääse yli siitä!"



Siis lopulta sanotte: "No, ehkäpä – kukaan ei katsele, koska täällä ei ole mitään – voin hetken ajatella, että minä olen ykseys ja minä olen Jumala." Ja sitten pum! Luovutte yhtäkkiä kaikesta viipyilevästä makyosta, jota teillä on ollut, ja yhtäkkiä oivallatte: "Voi! Tämä minun olisi pitänyt oppia maan päällä Crimson Circlessä, ja nyt minun täytyi kuolla ja tulla tänne selvittämään se, ja … Adamus, oletko siellä?"



Minä tavallaan: "Kyllä, olen aivan tässä."



"Adamus, oletko siellä?!



"Lakkaa yrittämästä katsoa silmäsi. Sinulla ei ole silmiä!"



"Adamus, kuuletko minut?"



"Kuulenko sinut? Lakkaa huutamasta! Minulla on päänsärkyä. Minulla on krapulaa eilenillasta!" (Naurua)



"Adamus!"



"Niin?"



"Adamus, jos kuulet minua, mene Maahan seuraavaa shoudiin kertomaan kaikille: "Olen olemassa. Minä olen mitä olen. Olen yhtä, ja olen Jumala.""



Minä tavallaan: "Joo, okei, teen sen, mutta olen kertonut sitä heille jo vuosia. Mutta, joo, toistan sen heille."

Ja hän tavallaan: "Tämä on paljastus! Todellinen paljastus."



Ja kun kaikki tuo asettuu, ja hän oivaltaa lopulta, että hän havaitsee vain energioita nyt – hän ei käytä mieltä, hän ei ole muistoissa, hän ei käytä ihmisaisteja – hän saa yhtäkkiä takaisin luontaisen enkeli- – jos halutaan kutsua sitä niin – energia-aistin. Kyvyn olla tietoinen energiasta. Siinä hän on tässä kohtaa.



Nyt yhtäkkiä hän oivaltaa, että minä olen aivan siinä, vaikkei minulla ole kehoa, minulla ei ole energiaa, minulla ei ole mitään. Olen pelkästään tietoisuus. Olen sieluolento. Ja yhtäkkiä hän tavallaan: "Adamus! Se olet sinä!" Minä tavallaan: "Joo, joo, joo! Se olen minä. Joo."



"Adamus, sinun olisi pitänyt nähdä tämä tarina, tämä juttu jonka kävin juuri läpi!" Minä tavallaan: "Olin tässä koko ajan, mutta sinä et aistinut minua. Olit vielä hyvin kiinni monissa ihmisen rajoittuneissa tavoissa, mutta minä olin tässä." Ja sitten sanon hänelle: "On tulossa myöhä" – vaikkei olekaan aika-avaruutta – "Mennäänpä Ylösnousseiden mestareiden klubille." Ja kävelen vähän hänen edellään, avaan oven ja 9.800 ylösnoussutta mestaria hurraa hänen saapumistaan klubille – tavallaan kiva tarina. Joo, ja pieni koira (joku sanoo "oih!"). Joo, joo, joo. Oli heitettävä se mukaan.



Siis tarinan opetus on, että rakastan olla täällä kanssanne, mutta minulla ei ole silmiä, minulla ei ole korvia. En havaitse teitä tai mitään täällä ihmisaisteilla. Kaikki on energiaa. Kaikki energiaa.



Siis energeettisesti, erityisesti oltuani tällä planeetalla, elettyäni ihmismuodossa – ja käyttäen Cauldren aisteja – voin yhdistää pisteet ja tavallaan nähdä, miltä näytätte, vaikka olisin mieluummin näkemättä, miltä näytätte (muutama naurahdus). Kyllä, koska todellinen energiaympäristönne on paljon parempi kuin vain se, mitä havaitaan ihmissilmillä.



Siis tänään pääsemme energia-aistiin, kykyyn olla tietoinen energiasta, eikä sitä voi verrata mihinkään, mitä teette silmillänne tai korvillanne tai millään muulla, koska se ei ole energiaa. Havaitsette vain illuusion. Se on sitä. Illuusion, jota kutsutte todellisuudeksi, mutta se ei ole totta. Se ei ole valhettakaan, mutta se ei ole totta.





Shaumbra-viisautta



Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, luulen, että on aika vaihtaa aihetta hetkeksi, ja antaa teidän tavallaan energeettisesti sulatella, mistä olen juuri puhunut. Luulen, että Lindan on aika hakea mikrofoni.



LINDA: Voi pojat.



ADAMUS: Voi pojat. Ja luulen, että on Shaumbra-viisauden aika.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Okei, Linda mikrofoniin.



LINDA: Minulla on se.



(Shaumbra-viisautta -video alkaa pyöriä)



ADAMUS: Aha, okei. Nyt aloitetaan. Shaumbra-viisautta. (Video jatkuu)



Okei. Ensimmäinen kysymys, ja minulla on kaksi kysymystä tänään. Ensimmäinen kysymys.



Joillain ihmisillä on ja toisilla ihmisillä ei ole. Laitetaan kirkkaammaksi nämä valot täällä. Haluan nähdä pelkoilmeen kaikkien kasvoilla (vähän naureskelua), erityisesti kaiken tuon pimeyden jälkeen, kun ei ole valoja ja … (Valot syttyvät) Oho! Sori siitä. Vince menettää kohta tajunsa siellä takana valohyökkäyksestä. Kenties voimme himmentää vähän, koska … Mutta, okei.



Kysymys on … Vähän lisää valoa. Haluan kaikkien netissä näkevän. (Valoja säädetään) Ai! Se on mahtavaa.



LINDA: Voi! Katso, miten komealta sinä näytät. (Takana olevalla näyttöruudulla)



ADAMUS: Joo.



LINDA: Siistiä. Katso. Katso.



ADAMUS: Ja laitetaan heidän kasvonsa tänne ylös (toiselle näyttöruudulle), jotta he voivat todella nähdä. Voitte nähdä, miltä näytätte. Tarkoitan, että koska minun täytyy nähdä teidät, niin kenties teidän pitäisi nähdä itsenne. Voimmeko tehdä sen, laittaa heidät näyttöruudulle? (Joku sanoo "voi ei!") Voi, kyllä, kyllä! Tämä on kaikki osa tämän päivän kaunista kokemusta. Se on kuin: "Asiat eivät ole sitä, minkä näette." Siis se ei ole oikeasti te. Ettekö ole iloisia siitä? (Adamus naureskelee) Menemme siihen myöhemmin.



Joillakin ihmisillä on ja joillain ihmisillä ei ole. Jotkut ihmiset syntyvät hopealusikka suussaan, ja jotkut ihmiset syntyvät hiilipalasen kanssa, jouluanalogiaa käyttääkseni. Jotkut … (Naurua, kun jotkut ihmiset vääntelevät naamansa kameralle) Okei, meillä on perhososasto täällä. Tarkoitan … okei. (Adamus naureskelee) Joillakin ihmisillä on ja joillakin … (Lisää naurua, kun ihmiset jatkavat näyttelemistä ja Adamus näyttää vähän tuohtuneelta)



– Ensimmäinen kysymys



Joillakin ihmisillä on, ja joillakin ihmisillä ei ole. Miksi niin on? Miksi niin on? Johtuuko se – no, en anna teille vastausta. Jotkut ihmiset risteilevät elämän läpi, ja heitä varten on kaikkea. Jotkut ihmiset törmäilevät elämän läpi. Jotkut ihmiset kärsivät ja konttaavat elämän läpi. Miksi niin on? Mitä tuon tekijät ovat? Rakas Linda, mikrofonissa, numero yksi.



LINDA: Menen suoraan fyysikon luo.



ADAMUS: Joillakin on, joillakin ei ole. Miksi?



LINDA: Okei.



ADAMUS: Ja tämä ei ole välttämättä sinun mielipiteesi. Tämä on massatietoisuuden mielipide. Miksi massatietoisuus luulee joillakin ihmisillä olevan ja joillakin ei? Olisi todella erityislaatuista, jos pitäisit tuota mikrofonia suusi edessä (Iiro nostaa sen ja se on ylösalaisin; naurua). Toisinpäin (Adamus naureskelee). Tästä tulee rankka päivä, kyllä.



(Pieni tauko)



Minäpä muutan sitä sitten vähän. Onko sinulla vai eikö?



IIRO: Joskus.



ADAMUS: Joskus. Asteikolla yhdestä kymmeneen, onko sinulla. Tarkoitan sinun elämässäsi? Onko sinulla tuo kultalusikka vai ei?



IIRO: Hyvin usein.



ADAMUS: Hyvin usein. Asteikolla yhdestä kymmeneen, mitä antaisit itsellesi?



IIRO: Yhdeksän.



ADAMUS: Yhdeksän. Se on melko hyvä. Se on melko hyvä. Okei. Nyt sitten muut ihmiset, massatietoisuus, mikä on heidän puolustuksensa? Joillain on ja joillain ei ole.



IIRO: (pitäen tauon) Ei voi saada vain hyviä juttuja. Saa kaikkia juttuja.



ADAMUS: Okei. Siis täytyy olla huonoja juttuja. Miksi joillain ihmisillä on enemmän huonoja juttuja elämässään?



IIRO: Koska he juoksevat niitä karkuun.



ADAMUS: Okei, okei. Hyväksymme sen. Tässä ei ole vääriä vastauksia, mutta on ainoastaan yksi oikea vastaus (Adamus naureskelee), kuten aina. Kiitos, kiitos.



Joillain on ja joillain ei ole. Miksi? Miten? Miten tämä toimii? Massatietoisuuden havaintona. Te olette viisaampia. Ihana asu tänään, kuten aina.



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Kyllä.



HENRIETTE: Massa …



ADAMUS: (keskeyttää hänet) Sinun pitäisi ehkä pitää kursseja pukeutumisesta eri aikajaksoilla, eri tyyleillä (muutama taputus). Joo, joo.



HENRIETTE: Rakastaisin sitä.



ADAMUS: Joo, ja miehille. Shaumbra-miehille.



HENRIETTE: Ehdottomasti.



ADAMUS: Joo, joo, (nainen kikattaa), koska he tarvitsevat sitä (naurua). Joo, massatietoisuuden havainto – joillain on, joillain ei. Miksi?



HENRIETTE: Ahneus, ego.



ADAMUS: Ahneus, ego. Okei, okei. Onko sinulla vai ei?



HENRIETTE: (pitää pienen tauon) Olen ja, joten olen mestari ja olen ihminen.



ADAMUS: Aivan, mutta et vastannut kysymykseeni. Kuulostat kuin poliitikolta (lisää naurua). Olen taitava pelaaja tänään, joten … Onko sinulla elämässäsi vai ei?



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Asteikolla yhdestä kymmeneen, miten paljon? Älä anna makyoa minulle. Näin, mitä aioit sanoa. Ja sitten … olet niin hassu. Näin, mitä aioit sanoa, ja sitten tunsin, mitä sinä tunsit, ja sinulla oli hetken ristiriitaa. Missä kohtaa olet? Eikä sillä ole merkitystä, koska muutamme sen joka tapauksessa. Missä kohtaa olet?



HENRIETTE: Seitsemän.



ADAMUS: Okei (pitäen pienen tauon). Lähestyen seitsemää. Lähestyen seitsemää. Hmm, ollaanpa vain … Olet noin viidessä ja yrität päästä 5.2:een. Ja teet liikaa työtä siihen – kerron sen sinulle nyt. Se on ongelman ydin. Teet vain liikaa työtä siihen. Ajattelet sitä. Teet kovasti työtä siihen. Ja minkä ajattelet olevan suurin syy, miksi sinulla ei ole seitsemän, kahdeksan tai yhdeksän? Minkä ajattelet olevan suurin syy, joka edelleen tarrautuu sinuun?



HENRIETTE: Minä. Olen kuin juuttunut suohon. Omaani.



ADAMUS: Joo, se ei ole oikeasti omaa jumittamistasi. Mistä se tulee? Tiedät sen.



HENRIETTE: Mieleen tulee esi-isät, mutta …



ADAMUS: Se on siinä!



HENRIETTE: … tein se jo!



ADAMUS: Mieleen tulee! Tiedän, älä edes sano, että se tulee mielestä. Se on vain, että …



HENERIETTE: Kävin tuon kurssin. Kävin sen! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Joo, mutta sinun esi-isäsi olivat todella oikeita noitia.



HENRIETTE: Voi, kyllä!



ADAMUS: Joo.



HENRIETTE: Voi!



ADAMUS: Esi-isäsi pitävät kiinni. He eivät halua sinun lähtevän. Kun tunnen energiaa, niin ei ole paljon muita, jotka jatkavat tätä sukuperinnettä.



HENRIETTE: Se on totta. Minä jatkoin tuota perinnettä.



ADAMUS: Joo, joo. Sinulla on siis iso taakka harteillasi. Sinulla on siis paljon esi-isäjuttuja, ja kävit tuon kurssin ja kaikkea muuta, mutta käy se uudestaan ja sano heille … Mihin käsket esi-isiäsi menemään? (Vähän naureskelua)



HENRIETTE: En voi toistaa tässä ensimmäistä sanaa, joka tulee mieleen.



ADAMUS: Totta kai voit.



HENRIETTE: Erityisesti Edithin vieressä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Edith on nyt muuttunut ihminen (vähän naureskelua). Kun hän vaihtoi tuolia, hänelle on ok rumat sanat. Siis mitä aiot sanoa heille? Älä pidättele. Kristuksen tähden!



HENRIETTE: Sanon …



ADAMUS: Joo, tiedän, että on syntymäpäiväsi (sanoen ylöspäin).



HENRIETTE: … "Painukaa v uun!" (Hän nauraa)



ADAMUS: Joo, tiedän, että on hänen syntymäpäivänsä. Siksi pyysin häneltä ensin anteeksi, ja se on kuin "Kristuksen tähden" (vähän naureskelua). Mutta lakataanpa pelaamasta pelejä. Käsketään heidän vain painumaan vittuun (yleisö sanoo "oho!", ja Linda haukkoo henkeään). Ei, vaan oikeasti, koska yritit olla kiva ja neuvotella: "No, minun on jätettävä teidät nyt, koska päästän irti esi-isäkarmasta ja kaikesta siitä." Nimittäin he vain nauravat ja tarttuvat kiinni vielä tiukemmin. Sano vain "ei". Joo.



HENRIETTE: Sisälläni tapahtuu jotain mielenkiintoista, ja on pieniä itsevarmoja elkeitä tietää, että he haluavat minun jatkavan, ja se on kuin: "Ai, tämä on hyvin siistiä!" Mutta toinen …



ADAMUS: Ai, totta kaikki, ja he …



HENRIETTE: Ja …



ADAMUS: Joo, joo. He sanovat sinulle, että olet suvun kuningatar ja he ovat odottaneet sinua ikuisuuden ja tulet joltain toiselta planeetalta pelastamaan heidät.



HENRIETTE: Niin, siinä on jotain seksikästä.



ADAMUS: Häh, viettelevää, ei seksikästä. Minä sinulle seksikkään näytän, mutta viettelevää …



HENRIETTE: Vauuuu!!! (Naurua) Kyllä!



ADAMUS: Ja Cauldre parka on kuin: "Voi ei! Se on kuin isäni …" (Lisää naurua) Okei, tämä on hyvin hämmentävää. Mutta siinä on siis jotain hyvin viettelevää.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, okei. Mahtavaa.



HENRIETTE: Kyllä, siinä on. Siis haluan tunnustaa, että se on viettelevää, koska tämä on todella laaja asia.



ADAMUS: Todella laaja.



HENRIETTE: Ja pitkälle ajassa taaksepäin.



ADAMUS: Etkä ole vielä täysin valmis päästämään irti. Ei.



HENRIETTE: Siinä on sitä.



ADAMUS: Joo! Siksi sanoin sen! (Naurua) Ei, et ole, ja niin sinulla on ristiriitaa.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Ja haluaisit sanoa, että olet päässyt – siinä mielessä, että sinulla on ja elämä on vain virtaavaa, armollista. Aioit sanoa, että kenties seitsemän, kenties kahdeksan. Ei, ei, ei, ei. Ollaanpa selkeitä tässä. Voisit olla helposti kymmenessä, mutta sano niille – yäk! – ettet ole enää osa niiden sukulinjaa. Sano niille, että aiot mennä menneisyyteen suuren kirveen kanssa ja – pum, pum, pum! – katkaista yhteyden, etkä ole enää heidän tulevaisuudessaan.



HENRIETTE: Se tuntuu oikealta (joku huutaa "vouuu!"). Kiitos.



ADAMUS: Kuulostaa melko hyvältä. Joo, joo. Joo, joo (vähän taputuksia).



HENRIETTE: Laitan sen silmukkaan.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, kiitos.



HENRIETTE: Kiitos.



ADAMUS: Pari lisää. Pari lisää. Joillain on, joillain ei. Mikä se juttu on? Onko se koulutuksesi? Olet fiksu. Olet erittäin fiksu.



IWONA: Valitettavasti.



ADAMUS: Valitettavasti (he naureskelevat). Ei, vaan ole fiksu. Onko koulutuksesi saanut sinut siihen, missä olet?



IWONA: Kyllä, itse asiassa on.



ADAMUS: Voi, kyllä, kyllä.



IWONA: No, tässä ihmiselämässä.



ADAMUS: Aivan, aivan. Siis onko siinä kyse koulutuksesta, että joillain ihmisillä on ja joillain ei ole?



IWONA. Ja uskomusjärjestelmistä, ja tietysti siitä, mistä tulee, perhe.



ADAMUS: Mistä tulee? Niin kuin sinun maasi?



IWONA: Yäk! Joo, siitäkin.



ADAMUS: Joo.



IWONA: Mutta perhe, myös maan sisällä.



ADAMUS: Miksi sinä lähdit omasta maastasi?



IWONA: (huokaisten) Se oli juoni.



ADAMUS: Joo, joo. Se oli suuri juoni.



IWONA: Se oli valtava juoni! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Joo, joo, valtava. Tiesit, että jotain tällaista oli tulossa.



IWONA: Tiesin, joo,



ADAMUS: Mutta lähdit maastasi. Miksi?



IWONA: No, tulin uuteen Atlantikseen, eikö?



ADAMUS: Varmasti.



IWONA: Tapaamaan shaumbroja. Tapaamaan …



ADAMUS: Varmasti (nainen naureskelee). Joo, jotain sellaista.



IWONA: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. No, koska se pidätteli sinua. Nimittäin …



IWONA. Joo, se pidätteli.



ADAMUS: Tietämättä sitä olet erittäin hyvä energian havaitsija. Olet hyvin tarkkanäköinen energiasta, mutta mielesi – fiksu mielesi – menee tielle koko ajan ja sitten estää sen.



IWONA: (kuiskaten) Niin tekee.



ADAMUS: Mutta tiesit vain intuitiivisesti, että sinun oli lähdettävä sieltä, koska se ei sallisi sitä armotasoa, jonka halusit elämääsi, hyvin yksinkertaisesti.



IWONA: Armoa ja kauneutta.



ADAMUS: Joo, joo. Eikä kyse ole siitä, ettet olisi voinut jäädä sinne ja tehdä tätä, mutta se olisi vain vaikeampaa. Se olisi vain vaikeampaa. Hyvä. Missä kohtaa olet tässä armossa ja siinä, että "sinulla on", asteikolla yhdestä kymmeneen?



IWONA: Sanoisin seitsemän.



ADAMUS: Seitsemän. Olisin samaa mieltä siitä, joo. Haluatko mennä kahdeksaan?



IWONA: Ehdottomasti. Kymmeneen!



ADAMUS: Kymmeneen, okei. Vau! Jessus, ahneet ihmiset! (Naurua) Ei, ei, ei! Se oli vitsi! Kyllä, kymmenen!



IWONA: Kyllä, kymmenen!



ADAMUS: Ehdottomasti.



IWONA: Ehdottomasti! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Okei. Yksi vielä. Yksi vielä. Joillain on ja joillain ei. Mistä siinä kaikessa on kyse? Vincen tapauksessa pakko olla hyvä ulkonäkö, eikö?



VINCE: Joo, sekin.



ADAMUS: Joo, joo. Joo.



VINCE: Ja fiksu.



ADAMUS: Olet hyvännäköinen kaveri.



VINCE: Joo.



ADAMUS: Kuulin, että nuoremmalla iällä olit melkoinen … köhöm!



VINCE: Suzy on kertonut taas tarinoita (Adamus naureskelee).



ADAMUS: Ai, se on vanha kunnon "Syytä siitä Suzyä". (Naurua) Siis mikä tekee sen? Joillain ihmisillä on, joillain ei. Mikä syy on?



VINCE: Luulen, että se on henkilökohtainen päätös.



ADAMUS: Henkilökohtainen päätös.



VINCE: Tehdä se.



ADAMUS: Puhun nyt massatietoisuudesta. Luuletko oikeasti, että he edes ajattelevat itsellään olevan vaihtoehto?



VINCE: Ei. En usko, että he ovat tietoisia edes …



ADAMUS: Kiitos.



VINCE: … vastatakseen sinulle.



ADAMUS: Joo, kyllä.



VINCE: Joo.



ADAMUS: Mutta jos tekisit gallupin kaduilla ja puhuisit keskivertoihmisen kanssa kadulla ja sanoisit: "Miksi joillain on ja joillain ei?", mitä vastaukset yleisesti ottaen olisivat?



VINCE: En tiedä, mitä heidän vastauksensa olisivat. Minun olisi …



ADAMUS: Kuulinko sen? Kuulinko vaimean kaiun, joka sanoi: "En tiedä"? Mutta menen sen ohi. Tämä on hanukka, joten annamme sinun mennä.



VINCE: Luulen, että kirkolla on paljon tekemistä sen kanssa tai muun syyllisyyden.



ADAMUS: Joo.



VINCE: Ja valitsisin sanan "kyvyttömyys" hyväksyä vastuu.



ADAMUS: Okei. Sanoisivatko he näin, vai onko tämä sinun havaintosi?



VINCE: He sanoisivat: "Joku otti minulta nirrin."



ADAMUS: Aivan. Niin sitä pitää. Kiitos, okei. Niin sitä pitää. Kiitos paljon. Missä kohtaa olet tässä armossa omassa elämässäsi?



VINCE: Kuusi ja puoli.



ADAMUS: Kuusi ja puoli. Se on melko oikea arvio, joo. Se oli ennen korkeampi. Mitä tapahtui?



VINCE: Elämä (naurua).



ADAMUS: Olet oikeassa. Okei, hyvä. Kiitos paljon vastauksestasi.



Tuon tämän esiin, koska se on tärkeä pointti, että maaplaneetalla on tämä juttu "joillain on, joillain ei ole". Jotkut ovat vain onnekkaita. Se on luultavasti yksi suurimmista tekosyistä (valoja himmennetään). Ai, pidetään valot päällä, palaamme takaisin (yleisö valittaa). Nyt tiedätte, mitä Cauldren täytyy käydä läpi. Hän sanoi sen, en minä.



Siis kun maaplaneetalla katsotaan sitä, että "joillain on, joillain ei" – itse asiassa ole tehnyt pientä tutkimusta tästä – syy numero yksi on, että ihmisillä on tämä uskomus tuurista siinä, missä he ovat. Se on todella mielenkiintoista. En olisi ajatellut sitä, ennen kuin lähdin ulos ja tavallaan ruumiillistuin uudestaan joksikin aikaa, hengasin eri kaupungeissa ja kysyin ihmisiltä: "Mikä tekee jostakusta hyväosaisen ja jostain ei?" Tuuri. Toinen yleinen vastaus oli perhe. "Perheellä on rahaa. Minun perheelläni ei ollut", mutta se, että tulee rahasta. Koulutus oli kymmenen kärjessä. "Nykyään täytyy olla koulutettu. Ei riitä vain yliopistoarvosana tai -mestari, vaan täytyy olla filosofian tohtori. Niin se tehdään. Silloin menestyy." Mutta tuuri – numero yksi. Se oli hyvin mielenkiintoista.



Hyvin monet ihmiset maailman tietyillä alueilla sanoivat, että sen Henki, Jumala, Allah, mikä tahansa, antaa sinulle. Se johtuu siitä, että olet joko hyvä tai huono, ja siksi enkelit tai jonkin tyyppinen kummallinen jumala tai mikä ikinä, antaa takaisin sinulle, koska olet kiltti ihminen. Noudatat sääntöjä. (Joku aivastaa) Terveydeksi!



Planeetalla on siis erittäin mielenkiintoinen havainto siitä, mikä sen tekee ja mikä ei. "Oletko hyvä?" Oletko hyvä Jumalan silmissä ja saat nyt "hänen" suosionosoituksiaan?" Jumala on aina mies. En ymmärrä sitä. Mielenkiintoista.



Itse asiassa suurena syynä on, että useimmat heistä ovat kiinni jonkinlaisessa uhrienergiassa. "Minulla ei ollut rikasta perhettä. Minulla ei ollut hyvää koulutusta. Se on "vallanpitäjät"." Nimittäin "99 % väestöstä elää tukahdutettuna, sorrettuna, yhdellä prosentilla on kaikki, ja he kaikki ovat salaliitossa avaruusolentojen kanssa saadakseen vielä enemmän (vähän naureskelua), ja he imevät verta sinusta yöllä, kun nukut. He lähettävät pieniä robotteja, jotka tulevat imemään vertasi ja soluttautuvat aivoihisi." Se mainittiin itse asiassa useammin, kuin olisin koskaan ajatellut. Mutta monet ihmiset uskovat tähän salaliittoon. "Joillain on, joillain ei. Näin monet perheet kontrolloivat planeetalla kaikkea varallisuutta ja pankkeja ja viljelysmaita ja julkisia maksullisia vessoja (lisää naurua). He kontrolloivat julkisia maksullisia vessoja tällä planeetalla!"



Nämä ovat kaikki hevonpaskatekosyitä. Ehdottomasti hevonpaskatekosyitä, vastuutonta, makyoa. Se on heidän havaintonsa, joten kai se on totta tietyssä määrin. On vain yksi asia, vain yksi asia. Perheellä, koulutuksella, tuurilla tai millään sellaisella ei ole mitään merkitystä. Se on – tarvitsen rummutusta tai jotain (yleisö rummuttaa). Se oli melko hyvää rummutusta, joo. Muuten, he eivät koskaan tajua sitä, joten älkää edes yrittäkö. Älkää yrittäkö. Siihen menee pitkä tovi, ennen kun he tajuavat sen, mutta se on suhteenne energiaan. Piste. Siinä ei ole kyse tuurista. Siinä ei ole kyse perheestä tai mistään muusta – se on suhteenne energiaan. Mutta suhteestanne energiaan tulee hyvin vääristynyt ja kieroutunut, jos pidätte kiinni monista uhrienergiajutuista, jos pidätte kiinni uskomuksista, että joku muu kontrolloi sitä kaikkea.



Nimittäin se on itse asiassa hauska tarina jonkin aikaa: "Se on vallanpitäjät. Nuo 42 perhettä kontrolloi kaikkea planeetan varallisuutta." Olen kurkistanut noihin perheisiin aina silloin tällöin. Tiedättekö, miten uskomattoman onnettomia he ovat? He ovat kurjia! Kurjia, ja kyse on vallasta. Se on tavallaan kummallista sukurutsausta – ei seksuaalisella tavalla – mutta kummallista sukurutsaista valtaa. He jatkavat tulemista noihin samoihin vaikutusvaltaisiin perheisiin, ja he ovat kurjia. Mutta se on toinen tarina. Kerron teille lisää siitä joku päivä. Mielelläni.



Siis perimmiltään kyse on suhteestanne energiaan. Ja jälleen kerran, älkää yrittäkö selittää tätä kenellekään ulkopuoliselle. He eivät vain ymmärrä, ja he taistelevat uhriutensa puolesta. He taistelevat: "No, en saanut hyvää koulutusta. Vanhempani olivat juoppoja." Mitä tahansa se onkin, se on pelkkää makyoa. Se on pelkää makyoa.



– Toinen kysymys



Siis seuraava kysymys, ja sidon tämän kaiken yhteen jossain kohtaa, ensi vuonna ehkä (muutama naurahdus). Seuraava kysymys. Voi, rakastan tätä kysymystä. Jotkut teistä suuttuvat todella. Kenties ei täällä, mutta jotkut netissä. Siis – minun täytyy ottaa Cauldren pikkutakki pois tätä varten, nämä ovat taistelusanoja (yleisö sanoo "oho!"). Joo, joo, joo.



LINDA: Takki pois, okei.



ADAMUS: Onko henkaria?



LINDA: Tässä, tässä! Tässä. Tässä, tässä.



ADAMUS: Seisoisitko vain siinä ja pitäisit tätä? Kuin … (puhuen jollekin yleisössä, naurua) Laitan sen vain tuolille.



Siis seuraava kysymys on, miten moni teistä on kuunnellut "Minä nukun" -videon, sarjasta "Mestarin tauko – Minä nukun?" Okei, mahtavaa. Melko moni. Hyvä. Miten moni teistä kuuli minun viestini – ei Cauldren eikä Crimson Circlen, vaan minun viestini alussa – jossa sanoin: "Joudut helvettiin, jos" – en sanonut sitä ihan noin, halusin sanoa sen niin – "Tämä on sinulle, ja jos tässä ei tapahdu energiavaihtoa, siinä ei ole energiaa sinulle." Miten moni teistä kuuli sen? Hyvä. Netissä? Miten moni teistä todella ärsyyntyi siitä? (Joku sanoo "en lainkaan") Puolikas. Hieman ärsyyntyi? Miten moni netissä? (Adamus haukkoo henkeään) Se on paljon (vähän naurua).



LINDA: Haluatko sen, joka nosti kätensä?



ADAMUS: Ei, ei.



LINDA: Ei, okei.



ADAMUS: Siis kysymys on, että laitoin sen tarkoituksella siihen ärsyttääkseni joitain teistä. Laitoin sen tarkoituksella siihen lähettääkseni jotkut teistä pois (kameralle). Hah-hah-hah-haa! (Muutama naurahdus) Ei, vaan meidän täytyy tehdä se. Emme voi mennä sinne, minne olemme menossa, paljon vanhan makyon kanssa.



Siis laitoin sen siihen tarkoituksella ärsyttämään, ja kysymys on: miksi laitoin sen siihen? Miksi laitoin sen siihen? Nyt Linda mikrofonin kanssa.



LINDA: Okei. Miksi laitoit sen siihen?



ADAMUS: Ja sen on oltava joku, joka on kuunnellut "Minä nukun" -videon.



LINDA: Okei, mennäänpä tänne.



IWONA: Niinkö?



LINDA: Sori.



ADAMUS: Miksi laitoin sen siihen?



IWONA: No, ärsyttämään kaikkia!



ADAMUS: Annoin teille jo vastauksen! Joo (Adamus nauraa).



IWONA: Eikä se ärsyttänyt minua. Olen samaa mieltä kanssasi.



ADAMUS: Miksi olet samaa mieltä?



IWONA: Koska ei ole vain mestarillista varastaa asioita.



ADAMUS: Aivan. Miksi?



IWONA: Koska kyse on suhteesta energiaan, kuten sanoit.



ADAMUS: Juuri niin. Tässä ei ole kyse moraalista, koska se on merkityksetöntä. Siinä on kyse suhteestanne energiaan. Hyvä. Pari vielä. Miksi laitoin sen siihen, muuten paitsi ärsyttämään shaumbroja?



LINDA: Ai, täällä. Olit ärsyyntynyt. Ole hyvä.



ADAMUS: Hyvä. Miksi laitoin sen siihen?



HENRIETTE: Sinun täytyi todeta standardi. Se oli todella tarpeellista.



ADAMUS: Aivan.



HENRIETTE: Se täytyi ilmaista sanoin, koska edelleen ihmiset kuuntelevat sitä.



ADAMUS: Aivan.



HENRIETTE: Siis kunnioitan ja arvostan sitä.



ADAMUS: Mutta ärsyynnyit siitä hieman.



HENRIETTE: Henkilökohtaisesti kyllä.



ADAMUS: Miksi?



(Hän pitää tauon)



EDITH: (kuiskaa hänelle) Koska se maksaa 25 dollaria.



HENRIETTE: Ei (naurua). Kyse ei ollut tuosta rahasta.



ADAMUS: Edith, kuuntelitko sinä sen?



EDITH: Osan siitä, mutta minä …



ADAMUS: Mistä sait sen?



EDITH: Netistä.



ADAMUS: Mistä?



EDITH: Saanko toivottaa sinulle hyvää joulua, rakas Adamus? (Lisää naurua)



ADAMUS: Edith? Onko tässä tunnustusten aika, Edith?



EDITH: En todellisuudessa oikein tiennyt, mitä tehdä sillä, koska en halunnut …



ADAMUS: Edith, menitkö Crimson Circlen kauppaan ja tilaisit sen käyttäen omaa luottokorttiasi?



EDITH: En (Linda haukkoo henkeään).



ADAMUS: Miksi et? Miksi et? Ja jos sanot: "Koska minulla ei ollut varaa siihen", minun täytyy pyytää sinua menemään vessaan istumaan.



EDITH: Menemään potalle.



ADAMUS: Miksi et?



EDITH: En ajatellut sitä. Olen pahoillani.



ADAMUS: Joo, luulen, että se oli hyvin, hyvin harkittua. Siis et maksanut siitä? Miten sait sen?



EDITH: Näin vain sen mainoksen ja katselin sitä vähän, ja sitten jatkoin vain, mitä olin tekemässä.



ADAMUS: Tarkoitatko, että näit vain – miten te kutsutte sitä – trailerin?



EDITH: Mainoksen.



ADAMUS: Mainoksen.



EDITH: Aivan. Aivan.



ADAMUS: Mainoksen. Ai, siinä kaikki, mitä näit?



EDITH: Aivan.



ADAMUS: Siis et katsellut koko juttua?



EDITH: Ei, en valitettavasti.



ADAMUS: Ai, se on ok. Luulimme täällä, että tarkoitit saaneesi kopion Mikeltä edessäsi, joka istuu sinun tuolillasi (vähän naureskelua).



EDITH: No, en saanut.



ADAMUS: Et saanut.



EDITH: Mike on paremmin informoitu.



ADAMUS: Haluatko sen?



EDITH: No, kai se olisi kiva.



ADAMUS: Miksi sinulla ei ole sitä?



EDITH: En tiedä. Voi! (Yleisö sanoo "voi ei!")



HENRIETTE: Voi ei!



ADAMUS: Tämä on ongelmana ihmisten kanssa työskentelyssä. Sanot heille uudestaan ja uudestaan: "Okei, hyvin yksinkertaista. Älä koskaan sano: "En tiedä". Kaikki muu käy." Mutta voi jessus! Voi, minulla on ahdistusta. Tiedättekö, millaista on, kun ylösnoussutta mestaria ahdistaa? Universumeja räjähtää (naurua). Pum! Niitä ei vain ole enää. Olen todella pahoillani siitä, universumi, mutta onneksi tuossa universumissa oli vain torakoita. Mutta, mutta … okei. Edith, annan sen lahjaksi sinulle.



EDITH: Ai jaa! Kiitos.



ADAMUS: Se sinun täytyy vain sanoa. Se sinun täytyy vain sanoa. Ja sen tehdessäsi on kunnon energiavaihtoa. Et maksa siitä, mutta se tulee lahjana.



Okei. Yksi vielä. Yksi vielä tässä, ja sitten siirrymme eteenpäin.



LINDA: Kenellä muulla oli käsi ylhäällä? En nähnyt …



ADAMUS: Kuka muu on kuunnellut sen? (Vähän naureskelua) Joo. Linda, luuletko oikeasti, että joku nostaa kätensä tässä kohtaa? (Lisää naurua) Voi hyvä luoja!



LINDA: Kyllä, luulen. Kyllä, luulen. Tämä on mahtava yleisö (Sart huutaa kommentin).



ADAMUS: Miksi luulet, että laitoin sen siihen?



LULU: Ymmärrän selkeästi sen, koska kiinnostus ja tietoisuusenergia laitetaan sinne, missä oma kiinnostus tai taso on.



ADAMUS: Kyllä.



LULU: Siis jos ei ole siinä kohtaa ja kuuntelee sen, ei ole ainoastaan arvostamatta sitä, vaan ei myöskään ymmärrä sitä.



ADAMUS: Aivan.



LULU: Ja se on ajanhaaskausta.



ADAMUS: Se on ajanhaaskausta. Okei, hyvä.





Energiatietoisuus



Laitoin sen siihen tylyin sanoin – ja taas kerran, henkilökunta, tuotantotiimi ei tiennyt mitään siitä, Cauldre ei tiennyt siitä, ja minä laitoin sen vain siihen, ja se on hyvin tärkeää tällä hetkellä – ja jotkut reagoivat: "Voi, laitoit siihen ilkeän viestin ja uhkailet meitä!" En uhkaile. Kerron teille elämän realiteetit.



Realiteetti on, että energia on täällä palvelemassa teitä. Ja energia jota tässä on, on vapaata/ilmaista, se on yltäkylläistä ja se on helppoa ja se on täällä palvelemassa teitä. Mutta jos olette edelleen uhritietoisuudessanne, jos edelleen varastatte – enkä tarkoita sitä moraalisena arvona; puhun siitä energiakäytäntönä – jos edelleen varastatte energiakäytäntönä, ette ole valmis seuraavaan askeleeseemme. Laitoin sen siihen tarkoituksella ärsyttämään, liikuttamaan tietyt ihmiset pois, tuomaan heidän ongelmansa esiin, jos he päättävät jatkaa, koska jos se oikeasti häiritsi teitä ja jos yrititte oikeuttaa sen sanomalla: "Olemme kaikki yhtä eikä meidän pitäisi velottaa mistään", silloin ette ole valmis energiaan. Ette ole valmis olemaan energiatietoinen, ettekä ole valmis siihen, että energia palvelee teitä.



Yritän tehdä tämän hyvin selväksi, ja olen melko empaattinen siinä, monista syistä. Se mihin olemme menossa tässä työssä – en tarkoita kaukaista tulevaisuutta, vaan tarkoitan juuri nyt – se missä olemme, vaatii kypsyyttä. Kypsyys tulee, kun päästätte viisauden sisään. Viisaus jota kutsun mestariksi, on kaikkien elämienne kumuloitua viisautta. Te, ihminen, olette päästäneet sen sisään auttamaan tasapainottumista. Siis teillä on ihminen, joka on kokemuksessa – sitä varten ihminen on – ja mestari joka tuo viisauden. Nyt teillä on kypsyyttä käsitellä jotain niin kaunista, että se ylittää sanat. Ja se on niin – sille mitä sanon seuraavaksi, ei ole oikeastaan ihmissanaa – tehokasta, ei voimakasta, vaan niin tehokasta*, että se saa energian palvelemaan teitä, ilman pelkoa. Ilman pelkoa. (Suom. huom. sanojen ero on vaikea kääntää suomeksi, koska ne merkitsevät kumpikin periaatteessa "voimakasta". Tarkoituksena on, että ei käytetä voimaa/valtaa, mutta silti on suuri vaikutus.)



Siis jos teillä on vielä ongelmia, jos vielä varastatte asioita – taas kerran, kyse ei ole moraalisesta arvosta – se vain merkitsee, että te ette ole valmis. Jos vielä uskotte, että teidän täytyy saada jotain joltain toiselta varastamalla ja ilman energiavaihtoa, ilman energiatietoisuutta, ette ole valmis siirtymään eteenpäin.



Useimmat teistä ovat. Olemme vähentäneet makyon nyt alle yhteen prosenttiin shaumbroilla täällä. Se on todella hämmästyttävää (yleisö taputtaa). On vielä – taputusta itsellenne – vähän makyo-jäämää, koska ette melkein voi mitään sille, mutta suurin osa makyosta on poissa. Päästätte sisään viisauden, ja nyt voimme ottaa tämän seuraavan askeleen – todellinen energiatietoisuus, uusi suhteenne energiaan.



Jos henkilö ei ole oikeasti valmis siihen, jos hänellä on vielä uhritietoisuutta ja hän on kuin: "Voi, joo, planeetalla on 52 perhettä jotka kontrolloivat kaikkea varallisuutta", jos olette vielä kiinnostunut siitä, jos olette vielä kiinnostunut salaliitoista, jos olette edelleen kiinnostunut: "Minulla ei vain ole. Minulla ei ole koskaan ollut paljon tuuria" tai mistään sellaisesta, se mitä tulee seuraavaksi seikkailuillamme energiaan, sattuu todella. Ja se ei ole uhkaus eikä se ole noituutta tai mustaa magiaa tai mitään muuta paskaa. Se on realiteetti. Jos teillä ei ole tuota kypsyyttä, tuota viisautta, se sattuu todella, koska yhtäkkiä käsittelette jotain, mikä on hyvin kaunista, mutta kuitenkin jos teissä on edelleen tasapainottomuutta, se potkaisee teitä takapuoleen niin, että toivotte, ettei sitä olisi koskaan tapahtunut.



Kirjoitin monia vuosia sitten kirjan. Kirjoitin kirjan tavallaan kuvaamaan tällaisia juttuja – ahneutta, henkistä kypsymättömyyttä – ja tiedätte sen nimen, "Red Lion" (= punainen leijona). "Red Lion" puhuu sellaisesta, joka varastaa eliksiirin mestariltaan ja juo sen, eikä hän ole oikeasti valmis siihen. Ja hassu asia on, että hän tappaa ensin mestarin ja sitten juo tuon eliksiirin, ja mestari tietää, että tämä kaikki tapahtuu ja hän sallii tappaa itsensä, koska sillä ei ole merkitystä. Ei ole oikeasti elämää tai kuolemaa. Ja sitten sen jälkeen Hans, tuo oppilas, käy läpi helvetillisimpiä tilannehelvettejä. Hän ei ollut valmis siihen, mitä tuli seuraavaksi, tuohon energiaan. Ja siksi laitoin tuon pienen ilmoituksen siihen. Kenties seuraavassa osassa se on vielä voimakkaampi: "Olet niin ruhtinaallisen kierossa, jos et …"



LINDA: Sssffft!



ADAMUS: "… tee kunnon energiavaihtoa."



SART: Joo!



ADAMUS: "Elämästäsi tulee helvettiä. Luulitko, että sinulla oli huonosti tähän saakka? Sinun pitäisi …" Se ei tule minulta. Se tulee niiltä, jotka astuvat porteista, jotka kohtaavat lohikäärmeen ja päättävät mennä eteenpäin. Jos he ovat tasapainottomia, se sattuu tosi pahasti. Se on uskomatonta. Siis jos kukaan teistä ihmettelee, miksi laitoin tuollaisia asioita siihen, niin se ei ole uhkaus. Sanon myötätunnosta: "Ole kiltti, älä mene yhtään pidemmälle."



Edith, annoin tämän sinulle. Sinun ei tarvinnut antaa mitään siitä. Siinä on energiavaihtoa. Se on siinä. Toiset teistä ostavat tuotteita tai paljon niistä on tietysti ilmaisia. Mutta ilmaisessa tuotteessa, esimerkiksi tämän päivän kaltaisessa ilmaisessa viestissä, on energiavaihtoa jo luonnostaan. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos teitä pyydettäisiin maksamaan tietty rahamäärä, niin se on vaadittava energiavaihto. Ei ole mitään tekosyitä. Niissä ihminen yrittää keksiä tekosyitä epäkypsille energia-asenteilleen.



Rakkaat ystäväni, kaikki on siinä – kaikki energia, kaikki raha, mitä tahansa haluatte – se on jo siinä. Teidät vapautetaan nyt siitä, mistä puhuin viime shoudissa – sielukohtalosta joka ei sallisi teidän todella möhlätä ja joka esti teitä jatkuvasti tekemästä sen, vaikka taistelitte sitä vastaan monta kertaa. Kaikki on siinä, ja olemme valmiita tuohon seuraavaan askeleeseen, enimmäkseen.



On joitain shaumbroja, jotka eivät ole aivan valmiita, ja he saavat sen selville. He saavat – mmm – vertauskuvallisesti poltettua vähän näppinsä tässä, mutta sitten he oivaltavat, että on aika "mestaroitua". Ja sitten on paljon niitä, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi, mutta jotka eivät oikeasti ole, eivätkä he kuulu tänne. He eivät oikeasti kuulu tänne. Enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla. Se mitä tutkimme nyt, ei ole vain sitä varten, missä he ovat. He ovat edelleen kiinnostuneita alkemiasta.



Alkemia on yksi suurimmista piloista, jonka olen tehnyt ihmisten kustannuksella aikanaan. "Laitamme kiviä pätsiin ja heitämme rikkiä sinne ja sitten pissaamme sinne ja laulamme laulun" – no, me teimme sen ja kerroin yhdelle kaverille kerran (vähän naureskelua) – "ja teemme kaikkia näitä kummallisia asioita. Hoemme ja laulamme näitä lauluja täysikuun aikaan", ja tyypit uskoivat sen ja yrittivät sitä. Silloin oli kokonainen alkemialiike, ja kaikki jahtasivat kiven tai maan tai virtsan muuttamista kullaksi. Ja se oli suuri häiriötekijä, koska meillä oli työtä tehtävänä silloin. Meidän täytyi selvittää heidät pois tieltä, niin kuin "leiripeikot" (Adamus naureskelee), ne jotka hengasivat aina mukana, koska he rakastivat tuota energiaa. He rakastivat energian syömistä, joten selvitimme heidät pois tieltä koko tuolla alkemialiikkeellä.



Tiedättekö mitä? Ei tarvita tulta, ei tarvita rikkiä, ei tarvita pissaa (muutama naurahdus) tuomaan elämäänne sen, mitä tarvitsette. Se on näin yksinkertaista, ja tässä me olemme.



LINDA: Onko se joululahjamme?



ADAMUS: Ei. Te olette joululahja itsellenne! Tota, joulu. Älä tuo joulua esiin. Se ei ole henkisesti korrektia. Silloin täytyy tuoda esille kaikki muutkin (uskonnolliset) juhlat. Välitänkö minä henkisestä korrektiudesta? No, vittu en! (Yleisö taputtaa). Siis …



SART: Kuulitte sen ensin täällä!



ADAMUS: Okei, muutama … (Naurua, ja Adamus naureskelee). Joo! Järkyttävä uutispäivitys. "Piip, piip, piip, piip! (Lisää naurua) Adamus ei välitä paskaakaan henkisestä korrektiudesta." (Hän huokaisee) Jos välttäisin, emme olisi tässä, emmekä puhuisi seuraavasta valtavasta askeleesta elämässänne.





Ruumiillistunut Oivaltaminen



Uskoakseni Cauldre kirjoitti siitä viime artikkelissaan ja sanoi – koska puhuin hänelle siitä ja sanoin: "Teidän tuomisenne Oivaltamiseen oli melko yksinkertaista", koska se tapahtuu joka tapauksessa. Kerron teille vain, miten se tapahtuu, ja vakuutan teille, että se tapahtuu. Melko yksinkertaista. Tulitte tähän elämään sellaisen varmuuden kanssa ruumiillistuneesta Oivaltamisesta, että sen täytyi tapahtua. Tiedän nuo päivämäärät. Ja se on tavallaan hassua, kun katson teitä ja te sanotte: "Voih! Pääsenkö siihen ikinä?", ja tuo päivämäärä putkahtaa esiin ja minä tavallaan … (Adamus vääntelee naamaa, ja vähän naurua) Joo. Siis 100 dollarista kerron teille (lisää naurua). En ole niin halpa! Tuhat! Ei, se on teidän yllätyksenne ja löytönne. Siis joka tapauksessa … Missä olimme? Cauldre lensi jonnekin. Tule takaisin tänne, Cauldre! (Lisää naureskelua) Jatka kanavointia.



Siis se oli helppo osa, Oivaltaminen. Saatte kaikki sen. Toivottavasti saatte sen ennemmin kuin myöhemmin. Toivottavasti ette tee Tobias-juttua – odota kolmeen viimeiseen päivään ennen kuolemaanne, sitten saatte sen ja sitten: "Tota, minulla on kolme päivää olla valaistunut tällä planeetalla." Tehdään se vain nyt. Mutta se oli helppo osa. Minun täytyi vain vähän häiritä, kertoa muutama vitsi ja kiroilla aina silloin tällöin, ja sitten se vain tapahtuu. Liu'utte siihen.



Mutta te kaverit teitte siitä todella vaikeaa. Sanoitte: "Tota, mutta odota. Ei vain valaistumista tässä elämässä, vaan aiomme jäädä tänne." Ai jaa! Mitä?! Mitä?! (Vähän naurua) Minulla on asioita tehtävänä. Minun täytyy mennä kalastamaan mielikuvituslammelleni (Adamus naureskelee). Ja sitten te vaaditte ja sanoitte: "Ei, vaan haluamme jäädä tänne." Muuten, "ruumiillistunut Oivaltaminen" ei ole minun termini, se on teidän. Minä tavallaan: "Miksi ette ota kuollutta Oivaltamista? (Vähän naureskelua) Se on helpompi." Te tavallaan: "Ei, vaan ruumiillistunut Oivaltaminen." (Adamus naureskelee) Teidän terminne.



Niinpä minun täytyi palata takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille ja piirustuspöytäni ääreen, kutsun sitä energiadesignhuoneekseni, ja olen kuin: "Pah! He haluavat jäädä!" Juoksen ympäri ja kysyin neuvoa muutamilta muilta ylösnousseilta mestareilta, ja he kaikki tavallaan sanoivat: "Hei, lähdin 20 minuuttia valaistumiseni jälkeen." Mahtavaa, kiitos. Joku toinen sanoi: "No, lähdin noin kuukauden päästä. Maksoin laskuni, kerroin perheelleni, minne mennä, ja lähdin" (vähän naureskelua). Tämä ei auta paljon.



Lopulta menin Kuthumin luo ja sanoin: "Kuthumi, sinä jäit joksikin aikaa." Hän sanoi: "Jep." "Mitä sinä teit?" Hän sanoi: "No, nousin ylös sairaalavuoteestani ja aloin vain kävellä." Minä tavallaan: "Tämä ei paljon auta, koska nykyään on modernia! Tämä on eri aika, Kuthumi. Nykyään ei voi vain nousta ja alkaa kävellä." Täytyy olla luottokortti, eikö vain, Merrick? Täytyy olla luottokortti ja passi. Jos alatte vain kävellä, tulette rajalle, teidät kyynelkaasutetaan ja teitä hakataan päähän. Yäk! Se on vain Donald, mutta ette pääse kovin pitkälle. Ja sitten teidät lukitaan vankilaan ja päädytte samanlaiseksi kuin Tobias – hän sai Oivaltamisensa ja kuoli vankilassa.



Niinpä sanoin: "Ei, kaverit, kenelläkään teistä ei ole sitä. Te vain … voi hitto! Tämä shaumbra-ryhmä, mikä haaste. He sanovat haluavansa jäädä." Ai niin! Se juolahti mieleeni yhtäkkiä – itse asiassa se juolahti mieleeni noin 500 vuotta sitten, mutta haluan pelata peliä, että se tapahtui yhtäkkiä – tämä se on! Heidän täytyy ymmärtää energiaa. Jos he aikovat jäädä, heidän täytyy ymmärtää, miten energia toimii, koska muuten he ovat täysin eksyksissä. Muuten he ovat köyhiä. He ovat rahattomia. Heidän kehonsa hajoaa. Meidän täytyy tavoitella energiaa.



Niinpä istuin valtavan työpöytäni ääreen ja aloin työstää energiadesigneja, leikitellä niillä. Aloin työstää opetussuunnitelmaa, milloin pääsisimme tähän kohtaan. On kyse vain energiasta, mutta ei energian vanhalla hevonpaskamäärittelytavalla. Ei energian huuhaa-tavalla. Silloin suunnittelin Adamus-fysiikan, ja sain hiljattain Nobelin rauhanpalkinnon siitä. Annoin sen itselleni (naurua). Se oli illuusio, mutta hitto! se oli hyvä juttu (lisää naurua).



Itse asiassa rohkenen sanoa, eikä Cauldre halua sanoa tätä, mutta minä aion sanoa. Rohkenen sanoa, että se minkä löydön teemme energiafysiikasta, raivaa lopulta tiensä valtavirtaan. Nimittäin paljon niistä jutuista joista puhuimme 10 vuotta sitten, näkyy nyt televisiomainoksissa! Eikä meille makseta siitä, hitto soikoon! Se ilmestyy esiin – toiset ihmiset opettavat tavallaan laimennettuja versioita siitä. Mutta joka tapauksessa, se mitä teemme nyt energian kanssa, löytää lopulta tiensä tieteeseen ja joku saa Nobelin rauhanpalkinnon – tai tieteen tai minkä ikinä saakin – siihen perustuen, mitä me teemme tällä hetkellä, koska se on vallankumouksellista.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Olen puhunut tästä viime aikoina joissain työpajoissa, kuten kutsutte niitä, kokoontumisissamme. Itse asiassa ne ovat hautomoja. En tiedä, miksi te kaverit kutsutte niitä työpajoiksi. Sitä teemme, kun keräämme pienen ryhmän, on se sitten 30 tai 80 ihmistä – haudomme, synnytämme ja sitten aloitamme täysin uusia käsitteitä.



LINDA: (taputtaen) Mahtavaa! Uusi nimi tapahtumillemme! Rakastan sitä.



ADAMUS: No, en tiedä, ilmoittautuisiko kukaan hautomoon (vähän naurua). Mutta ei, se mitä teemme, on idättämistä. Haluatteko ilmoittautua idättämiseen? Ei, luultavasti ette. Ei, ei.



LINDA: Kuhan se ei ole keinotekoista.



ADAMUS: Siis tuomme ideoita, käsitteitä, tietoisuutta, johon shaumbrat ovat valmiita – tuomme ne sinne. Teemme sitä myös keahakissa, ja sitten lopulta tuomme ne tänne. Olemme viime aikoina puhuneet paljon energiasta.



Energian täytyy olla teidän ystävänne, kun mennään eteenpäin ruumiillistuneessa valaistumisessanne. Sen täytyy olla ystävänne, joten aletaan tehdä sitä nyt. Menen yksityiskohtiin tässä myöhemmin, mutta energia on ystävänne ja realiteetti on, että … (Adamus pitää tauon, sitten huokaisee) Käyn tässä keskustelua Cauldren kanssa. Hän hävisi (naurua).



Aion sanoa jotain, mitä en pysty täysin selittämään tällä hetkellä, mutta tulemme siihen. Puhuin siitä hiljattain yhdessä kokoontumisessamme Villa Ahmyossa, jossa menimme yksityiskohtiin, mutta tosiasia on, että kaikki mitä havaitsette – kaikki mitä havaitsette, ilman yhtään poikkeusta, paitsi ehkä puolikas – on teidän. Katsotte tähtiä illalla, ja havaitsette vain itsenne. Se on sitä. Katsotte ruokaa, jonka syötte myöhemmin, ettekä näe mitään ulkopuoleltanne. Tämä kaikki on te. Kaikki on te. Ja menen tähän enemmän myöhemmin, mutta se ei ole täällä olemisen tarkoitus tänään. Energia on ystävänne, koska se on kaikki teidän. Kaikki mitä havaitsette – ohi ajava auto, se ei ole ulkopuolellanne, se ei ole kukaan muu. Se on teidän havaintonne. Sitä se on.





Energian aistiminen



Olemme täällä tänään toivottamassa tervetulleeksi energia-aistin, kyvyn olla tietoinen energiasta. Se on enkeliaisti, paremman sanan puutteessa. Se on luontainen aistinne, mutta ette ole ihmisenä käyttänyt sitä pitkään aikaan, koska ihmisaistinne estävät sen. Ajattelette, että vain se on totta, minkä näette.



On tapa aistia energiaa, ja sitä on erittäin vaikea selittää, joten aivan hetken kuluttua vain teemme sen. Ja sitten hämmennytte todella ja menette päähänne, ja sitten meidän täytyy pysähtyä ja meidän täytyy vetää syvään henkeä ja sukeltaa siihen uudestaan, kunnes – no, kuten kerroin aiemmin tarinan rakkaasta ystävästämme, joka siirtyi rajan taakse ollakseen ylösnoussut mestari – yhtäkkiä yhtenä päivänä vain tajuatte sen. Se on kuin: "Voi! Joo, energia-aisti, se ei juokse aivojeni läpi. Se ei mene silmieni läpi. Se on aisti. Se on tapa hahmottaa todellisuus."



Vedetään syvään henkeä tässä.



Energia on neutraalia. Se on täysin neutraalia. Siinä ei ole voimaa. Olemme puhuneet tästä tuhansia kertoja. Siinä ei ole valtaa. Sillä ei ole ennakkoasennetta. Se ei ole negatiivista tai positiivista. Se on vain siinä. Se on neutraalia. Energiaa on siinä tietoisuuden vuoksi. Se on tavallaan tietoisuuden lahja, "minä olen" -olemuksen lahja itselleen.



Energia, kaikki energia, on jo sisällänne. Ulkopuolellanne ei ole mitään. Se on valtava oivallus monille ihmisille, koska he ovat eläneet olettaen, että suurin osa energiasta on ulkopuolella. Olen ollut joidenkin teidän kanssanne, kun olette istuneet tai maanneet selällänne ja katselleet tähtiä ja sanoneet: "Universumi on valtava." Itse asiassa ei ole. Eikä mikään siitä ole teidän ulkopuolellanne. Ja sitten mieli ja silmät hyppäävät mukaan ja sanovat: "Mutta se on suuri. Se on 40 miljardin valovuoden päässä." Ei ole. Se ei ehdottomasti ole. Se on itse asiassa aivan tässä. Sitten kun alatte ymmärtää sen, alatte ymmärtää, miten energia on täällä palvelemassa teitä, ja jäätte tälle planeetalle ruumiillistuneena mestarina ja vain liu'utte kaiken läpi, koska energia työskentelee puolestanne, ei vastusta teitä.



Olemme puhuneet keahakissa vähän energiapeloista. Niin paljon kuin ihmiset haluavatkin energiaa, he itse asiassa pelkäävät sitä. He pelkäävät todellisuudessa saavansa enemmän, mitä heillä jo on elämässään. Jotkut ihmiset olettavat, että jos he saavat energiaa, elämästä tulee yhtäkkiä parempaa. Ei, se vain energisoi lisää ongelmianne ja tasapainottomuuksianne. Siinä kaikki. Siis ihmiset rajoittavat tiedostamatta tai tietoisesti energiaa elämässään, koska he eivät pysty käsittelemään sitä, mitä siinä on jo. He yrittävät selviytyä fyysisistä ja henkisistä tasapainottomuuksista, huonoista suhteista, huonoista esi-isistä, kaikesta muusta. He eivät halua lisää samaa, joten he rajoittavat energiaansa.



Siinä on jotain hyvin … Itse asiassa rakastaisin sitä, kun jotkut shaumbra-psykologit alkavat työskennellä tavallisten asiakkaidensa energiapelkojen kanssa. Energiapelkojen, ja ensin se kuulostaa kuin: "No, energiapelko? Mitä?" Kyllä, on valtavia energiapelkoja.



Siis tosiasia on, että energia on neutraalia. Siinä ei ole voimaa/valtaa. Sillä ei ole kokoa. Se ei ole valoa. Haluaisin teidän pääsevän yli tästä tarpeesta nähdä energia valona, valonsäteinä, pieninä valon tai äänen pirskahduksina. Se ei ole. Ja taas kerran, kuten tarinassa jonka kerroin shoudin alussa, ystäväraukka tulee Ylösnousseiden mestareiden klubiin ja tavallaan sanoo: "Ai, täällä ei ole mitään!", mutta oivaltaa sitten, että täällä on kaikki. Kaikki. Sitä ei vain havaita ihmisaisteilla ja ihmismielellä.





Energiatietoisuus-merabh



Pitemmittä puheitta, laitetaan musiikkia ja säädetään valoja ja – otan tämän takaisin hetkeksi (ottaen takkinsa) – tunnistetaan/tunnustetaan tämä kyky, tämä energiatietoisuus.



(Musiikki alkaa)



Teillä on monia enkeliaisteja. Yhtenäisyysaisti, joka sallii teidän nähdä kaiken yhtenä kuvana eikä sirpaleina, joita se todellisuudessa on. Rakkausaisti, myötätuntoaisti. Nämä ovat enkeliaisteja, joista olemme puhuneet. Mutta olen odottanut tähän saakka puhuakseni energia-aististanne.



Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja pyydän teitä sulkemaan nyt silmänne, koska silmät ovat suurin todellisuuspetkuttaja. Silmät ovat suoraan yhteydessä aivoihin.



Muuten, silmät eivät ole osa ns. evoluutioprosessia. Muu biologia liittyy paljon evoluutioon tai rappeutumiseen. Kummallista kyllä, silmät eivät liity. Ne eivät olisi voineet mitenkään kehittyä niin, kuin ne kehittyivät nopeammin kuin perusbiologia. Eivät mitenkään. Sen pitäisi kertoa teille jotain silmien kauneudesta, mutta myös silmien huijauksesta.



Teillä on kyky aistia energiaa, eikä siinä tarvitse olla hajua. Siinä ei tarvitse olla ääntä. Eikä sen tarvitse mennä ihmismielen läpi. Mieli ei pystyisi mitenkään ymmärtämään sitä. Siinä ei ole qualiaa. Siinä ei ole assosiaatiota. Mieli etsisi sitä, ikään kuin se maistuisi kanalta. Eikä siinä ole mitään.



Se on turhauttavaa ihmiselle, mutta teillä on mestarin viisautta, joten vedetäänpä syvään henkeä ja sallitaan vain kyky aistia energiaa. Vau!



Ja muistakaa, ettei ihmisellä ole resursseja tehdä tätä itse. Ette voi tehdä sitä mielellänne. Niinpä nyt on välttämätöntä pelkästään sallia mestarin ja-tilanne.



(Tauko)



Energiaa on kaikkialla ympärillänne, neutraalina. Se ei tanssi. Se ei välky valoja. Ei mitään tästä. Energiaa on kaikkialla ympärillänne. Ja se on kaikki teidän. Se ei kuulu vieressänne istuvalle henkilölle. Se on kokonaan teidän.



Ette välttämättä tunne fyysistä reaktiota siihen. Älkää etsikö sitä, että siinä täytyy olla sähköleimahduksia tai mitään. Ja jotain väriä. Antakaa näiden rajoitusten mennä.



Muistakaa, mitä sanon energiasta: se on sielun laulua. Jos siihen pitäisi laittaa jokin nimilappu, niin energia on pelkästään kommunikointia, mutta kommunikointia ilman laulua, ilman ääntä, ilman voimaa.



Se on sielun myötätuntoa ja iloa, joka tulee takaisin sielun iloksi. Sitä se vain on. Eikä mikään siitä ole ulkopuolellasi. Ei mikään.



Se on kaikki sinun.



Niin pitkälle kun silmä kantaa päivällä tai yöllä, niin pieni kuin voit havaita jonkin ihmismielellä, se on kaikki sinun.



Se on vain energiaa. Se on odottanut ja odottanut sinun palvelemistasi. Siinä kaikki. Ja miten olet juossut sitä karkuun. Miten olet vältellyt sitä. Miten olet pelännyt sitä. Se on odottanut sinun palvelemistasi.



Miten olet yrittänyt rationalisoida sen ja etsiä sitä ja tutkia sitä. Syljen sille. Miten olet yrittänyt oikeuttaa sen. Miten olet yrittänyt saada kohtuullisen osasi sitä.



Hyvin paljon siitä masennuksesta, jota ihmisillä on tänä päivänä, johtuu heidän huonosta suhteestaan energiaan. Voitte tehdä kaikkia tutkimuksia, joita haluatte, ja käyttää kaikkia lääkkeitä, joita haluatte, masennukseen liittyen. Mutta kun poistutte armosta energian kanssa, niin masennutte.



Itse asiassa ihmisillä jotka tekevät työtä käsillään ja tekevät kovaa työtä käsillään – esimerkiksi maanviljelijät – on paljon vähemmän masennusta. Ja voitaisiin päätellä, että no, se johtuu siitä, että he ovat luonnossa tai heidän ei tarvitse ajatella paljon. Ei. Itse asiassa näin on, koska he ovat energiatietoisempia. He eivät ajattele sitä, eivät älyllisesti. He vain työskentelevät energian kanssa.



Energiatietoisuus, kyky olla tietoinen energiasta ei-fyysisessä muodossa, ilman hiukkasia, atomeja, molekyylejä, aaltoja, väriä, ääntä, kyky olla tietoinen energian läsnäolosta, on luontainen sielullenne.



Vetäkää syvään hetkeä, ja vain tuntekaa sitä hetki.



(Tauko)



Silmänne ja ihmisaistinne ovat havainneet energiaa designina, puhelintolppana, stop-merkkinä, autona, talona. Se on havainnut energiadesigneja. Mutta tämä ei ole suhteenne energiaan, se on havaintonne energiasta.



Sanotte: "Mutta jos tämä kaikki on minun, miten ihmeessä näen puhelintolpan ja vieressäni oleva ihminen näkee puhelintolpan?" Se johtuu siitä, että planeetan massatietoisuudessa on niin suuri gravitaatio, on sopimus, että havaitsette kaikki yleisesti saman asian. Mutta se pirstoutuu tällä hetkellä.



Muistakaa, että aiemmin tässä sessiossa sanoin, että Ylösnousseiden mestareiden klubilla jaamme päivällismenun, jotta meillä kaikilla on havainto saman asian syömisestä, on yhteissopimus. Mutta se on tietoisesta ja tarkoituksellista. Täällä maan päällä ihmiset tekevät sitä tiedostamatta.



Palataanpa kykyyn aistia energiaa. Se ei merkitse, että näkee stop-merkin tai maistaa suklaajäätelön. Nämä ovat reaktioita ja havaintoja, mutta on tämä asia, jota kutsutaan energia-aistiksenne.



Kyse ei ole siitä, että sillä tarvitsee tehdä mitään. Teidän ei tarvitse mennä tekemään sillä mitään. Kyse on vain sen tunnistamisesta, että teillä on kyky aistia energiaa.



Vedetään kunnolla syvään henkeä hetki. Pysäytetäänpä musiikki.



(Musiikki loppuu)



Lisätään näyttämövaloja vähän.



Okei. Mitä saan tässä kaikilta netissä, kaikilta teiltä? Pirstoutunutta, hyvin pirstoutunutta – puuh! – yltympäriinsä. "Mistä helvetistä hän puhuu?"



Se on okei itse asiassa. Tämä on mielelle hyvin hämmentävää, ja mieli on yltympäriinsä. Jotkut teistä ajattelivat, mitä teidän täytyy tehdä huomenna. Tarkoitan, että oikeasti?! Olette täällä ja olette huolissanne siitä, mitä teette huomenna. Se on okei. Alamme vasta tunnistaa energian, sen faktan että teillä on kyky aistia se. Sillä ei ole tarkoitus tehdä mitään tällä hetkellä, mutta koko tämä ruumiillistuneen valaistumisen prosessi, pysyminen planeetalla, alkaa energian aistimisesta.



Älkää etsikö mitään fyysistä reaktiota. Jotkut teistä yrittivät tuntea sen. Palatte takaisin vanhoihin tapoihin. Tämä on täysin erilaista kuin mikään, mitä olette tehneet. Kukaan teistä – jotkut teistä väittävät: "Ai, olen tehnyt tätä aiemmin." Se on makyoa. Se on todellista makyoa. Te ette ole. Tämä on täysin uutta kaikille. Ette ole koskaan tehneet mitään sellaista aiemmin, joten poistakaa se. Antakaa sen mennä, jotta ette jatka tuon qualia-jutun tekemistä, koska mielenne yrittää assosioida. Päästäkää siitä irti. Tämä on uutta ihmiskokemuksessa, kuitenkin se on alkuperäinen, luontainen sieluaisti, enkeliaisti.



Siis vedetäänpä syvään henkeä ja puhdistetaan vain kaikki. Huuuuu! Puhdistakaa kaikki, ja sukellamme siihen takaisin. Antakaa sen tulla nyt teille, tämä kyky olla tietoinen energiasta, energia-aisti. Emmekä tee mitään sillä. Emme aktivoi sitä. Emme täytä sitä kuin ilmapalloa. Se on kyky olla tietoinen energiasta. Ei fyysistä reaktiota, ei mielen assosiaatiota, mutta kuitenkin se on … Jos annatte sen tulla läpi, erityisesti tuon mestariosanne, antakaa sen tulla läpi ja yhtäkkiä – on se sitten tänään tai viikon tai vuoden päästä – saatte: "Tajuan sen! Se on energiaa, ja sitä on kaikkialla ympärillä." Se ei ole tuulenvire. Se ei ole haju. Ne ovat tulkintoja energiasta.



Siis vedetäänpä syvään henkeä, ja tällä kertaa vain sallikaa. Musiikki takaisin, kiitos.



(Musiikki alkaa taas)



Päivän alussa sanoin, että rakastan tulla maisemiin, hengata kanssanne, koska teette asioista hyvin monimutkaisia hyvin rajoittuneella tavalla. Se on kuin elämistä pikkuruisessa, pikkuruisen pienessä sormustimessa, elämistä pikkuruisen pienen sormustimen sisällä. Mutta voi pojat, olette tehneet siitä monimutkaista (Adamus naureskelee). Se on hyvä. Se on hauskaa – no ei (muutama naurahdus).



Vedetään syvään henkeä ja vain sallitaan nyt. Sen vain teette.



Ja muuten, älkää pakottako sallimista. Salliminen on vain sallimista. Vain: "Okei, päästän sen sisään. Sallin sen."



Tällä hetkellä on hyvin paljon, mikä ylittää ihmisymmärryksen, mentaalisen ymmärryksen, joten vain sallitte sen, ja sitten vastauksia tulee täysin eri paikasta.



Kyky olla tietoinen energiasta on sielun luonnollinen aisti. Ja sielu ei määrittele sitä volyyminä tai painona, eikä voimana/valtana, eikä värinä.



Sen ei tarvitse liittää kuvaa siihen tai fyysistä aistimusta. Näitä asioita saattaa tulla jossain kohtaa, mutta salli nyt itsesi vain aistia energiaa.



(Tauko)



Ja jos huomaat yliajattelevasi, vedä vain syvään henkeä ja salli. Se tulee takaisin, tämä alkuperäinen aisti.



(Tauko)



Kun tämä energiatietoisuusaisti tulee takaisin, ihmismieli yrittää sanoa: "Ai, täällä on enemmän energiaa ja täällä on vähemmän." Ja ihmismieli sanoo: "Ai, tämä tuntuu hyvältä energialta ja tuo tuntuu huonolta", joten vedätte vain syvään henkeä ja oivallatte, että se on vain mielen ääntä, koska energiassa ei ole tiheyttä. Siinä ei ole hyvää tai huonoa.



Minä haluan sanoa, että ei ole hyvää tai huonoa energiaa, on vain hyviä tai huonoja ihmisiä (vähän naureskelua).



Kun jäätte maan päälle ruumiillistuneina olentoina, kehitätte täysin uuden suhteen energiaan.



Sanon "uuden", mutta ei se oikeasti ole uusi. Se on ydinolemuksenne. Se on ytimenne. Se on, mistä tulitte. Se on ollut unohdettuna aioneita, mutta se ei ole oikeasti uusi.



Kun sanon, että energia on täällä palvelemassa teitä, niin se ei ole jonkun toisen energiaa, ei ole jotain suurta energiakenttää toisissa ulottuvuuksissa. Nämä ovat hyvin ihmismäisiä käsityksiä.



Energia on täällä palvelemassa teitä. Se on kaikki teidän.



(Tauko)



Se ei kuulu kenellekään muulle. Ei mikään siitä.



Tästä tulee suuren spekuloinnin aihe shaumbrojen keskuudessa, ja on paljon makyota.



Kaikki minkä havaitsette, jokainen energiadesign, on teidän. Kaikki.



Voisitte mennä huomenna kävelemään mansikkapellon poikki ja ajatella, miten kaunista, miten maukasta ja visuaalisesti ällistyttävää tämä kaikki on, ja ajatella, että tämä on jotain ulkopuolellanne. Se ei ole. Se on teidän, kaikki on teidän energiaanne tai havaintonne.



Mutta palataanpa siihen, mitä olemme oikeasti tekemässä tässä, vetäen syvään henkeä ja sallien vain kyvyn olla tietoinen energian läsnäolosta. Se on enkeliaisti.



Se ei ole mitään, mitä voi opiskella tai myöskään parantaa. Se on vain jotain, minkä sallitte ihmiskokemuspalettiinne.



(Tauko)



Tuo paletti on ollut tähän saakka melko rajoittunut kokoon, väriin, aikaan, biologiaan ja tunteeseen. Nämä ovat olleet asiat ihmiselämänne paletissa. Mutta laitetaanpa nyt muutamia muita asioita siihen, aloittaen energiatietoisuudesta.



Ja taas kerran, te ette yritä tehdä sillä mitään tällä hetkellä. Tulemme vain tietoisuuteen energiasta, teidän energiastanne. Se on siinä.



Vetäkää vain syvään henkeä ja sallikaa. Sallikaa sen tulla ihmiskokemuspalettiinne.



(Pidempi tauko)



Kun kerroitte minulle, että suunnittelitte jäädä tälle planeetalle Oivaltamisenne jälkeen, sanoin teidän olevan hulluja. Ja kerroin teille, varoitin teitä ja sanoin: "Tiedättehän, että hyvin harvat ovat tehneet sen. Kaikki muut ylösnousseet mestarit ovat tavallaan lähteneet." No, heillä ei ollut mitään muuta tekemistä. Se ei ollut kovin hauskaa vanhassa energiadynamiikassa. Mutta Tobias on kai pumpannut kaikkiin teihin jonkinlaista ilomehua, koska sanoitte: "Ei, vaan haluamme jäädä. Haluamme jäädä tälle planeetalla todellisina mestareina."



Minä sanoin: "Sitten meidän täytyy ymmärtää energiaa." No, koska ilman sitä teillä olisi edelleen paljon samoja vanhoja kamppailuja.



Ilman todellista ymmärrystä energiasta – mitä se on, mistä se tulee, mitä se tekee – eläisitte hyvin vastakkainasetteluelämää, hyvin ristiriitaista elämää, ollen Oivaltanut, mutta kuitenkin ilman energiaa biologiaanne, tarpeitanne varten.



Nimittäin joillain teistä on ollut elämiä Intiassa. Tiedätte tarkkaan, mistä puhun. Hyvin henkistä, osittain valaistunutta, mutta missä kuitenkin on energia? No, kyse on energian kieltämisestä joissain näissä kulttuureissa. Missä on energia tervettä kehoa varten? Hyvää taloa, hyvää autoa, rahaa, matkustelua varten? Sitä teemme nyt.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä, kun laitamme energia-aistin palettiin.



(Musiikki loppuu)



Muistakaa, että kyse on vain kyvystä aistia energiaa, olla tietoinen energiasta. Emme tee sillä mitään tällä hetkellä. Emme itse asiassa koskaan tee. Te vain oivallatte, että sitä on aina siinä ja se palvelee aina teitä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä, juhlien ns. joulunaikaa, vuodenloppua – "Voi paska! Selvisimme taas yhdestä vuodesta (naurua). Miten se tapahtui? Meidän on parempi juhlia, koska se saattaa olla viimeisemme." Mutta tämän myötä minun täytyy sanoa, rakkaat shaumbrat, että se ei ole, meillä on paljon tekemistä yhdessä, kun menemme eteenpäin.



Ja palaan takaisin toteamukseeni tässä viimeisimmässä tuotteessa, "Mestarin tauko – nukun", hyvin tarkoituksellinen, ja teen sen uudestaan ja uudestaan eri paikoissa. Jos olette edelleen epäkypsä – henkisesti epäkypsä, miten ikinä sitä halutaan kutsua – jos teillä ei ole vielä tuota viisautta elämässänne, jos olette edelleen sulkeutunut mieleenne, niin se minne olemme menossa, ei ole teitä varten. Ei lainkaan. Jos manipuloitte edelleen energioita, Crimson Circle ei ole teidän paikkanne.



Jos todella sallitte kaiken viisauden, jos sallitte ihmisen riemuita kokemuksista yhdistettynä mestarin viisauteen, niin energiaa on tässä teitä varten. Ja mihin olemme menossa, on juuri se paikka, jossa teidän tarvitsee olla.



Niinpä tämän myötä, toivotan teille iloisinta joulunaikaa täällä maan päällä. Aion putkahdella esiin siellä täällä. Pidän tästä ajasta vuodessa. Aion matkustaa ympäri maailmaa ja tehdä tavallaan ihmisasioita, joten saatan kohdata joitain teistä kadulla tai ravintolassa jossain. Se ei ollut uhkaus! (Naurua) En tarkoittanut sitä niin! (Suom. huom. käytetty kohdata-sana merkitsee myös yhteenottoa) Tarkoitin, että minä vain … voi ihmisiä!



Tämän myötä, muistakaa, että kaikki on hyvin teidän koko energiassanne.



Minä olen Adamus. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Tammikuu 2019 INTOHIMO ON KÄRSIMISTÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 04.01.2019 18:45

INTOHIMO ON KÄRSIMISTÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

No, voi paska! Sain juuri yhden noista pienistä, mutta tärkeistä oivalluksista. Olin pitämässä huolta omista asioistani (eli päiväunelmoimassa), kun se tuli eetteristä. Pidä tuolistasi kiinni, kun jaan sen kanssasi. Vanhan ihmisintohimomme oli lähdettävä, koska … (rummutusta) intohimon alkuperäinen määritelmä on "kärsiä". (Suom. huom. englannin kielessä sama sana merkitsee "intohimoa" ja "Jeesuksen kärsimystä" (kärsimyshistoriaa).)

Hitto, kuka haluaa intohimoa, kun se merkitsee vain lisää kärsimystä? Se on, kuin pyytäisi lisää energiaa, vaikka se tuo elämääsi vain lisää kaaosta ja vastoinkäymistä. Kuka haluaa sitä lisää?

Kun olin saanut tämän pienen oivalluksen, katsoin sanan "intohimo" (= passion) alkuperän. Se on peräisin 1200-luvun vanhasta latinankielen sanasta "pati", joka merkitsee kirjaimellisesti kärsimistä. Meillä on luultavasti ollut ainakin puolentusinaa elämää, joissa käytimme "intohimoa" viittaamaan ihmiskärsimykseen. Kirkko vahvisti sitä koko Kristuksen kärsimysjutulla, eli Jeshuan kärsimisellä ja kuolemalla. Ihan oikeasti? Jeshuan intohimo oli kärsiä ja kuolla? Epäilen sitä suuresti, mutta vallanpitäjät välittivät tämän viestin massoille, ja yhtäkkiä 1200-luvun intohimossa oli kyse kärsimyksestä.

Yksi heräämisen haastavimmista osista on intohimon kadottaminen. Se oli kohta 11 Tobiaksen luettelossa henkisen heräämisen 12 merkistä, juuri ennen "halua mennä Kotiin". Tämä merkitsee, että se on melko tärkeä asia. Melkein kaikki shaumbrat joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet kadottaneensa tavallisen ihmisintohimon pian heräämisensä jälkeen. Useimmat shaumbrat odottavat jonkinlaisen intohimon paluuta – millaisen tahansa – ja tuntevat edelleen olonsa epätäydelliseksi ilman sitä.

Muistan oman intohimoni kadottamisen. Olin kiireinen (ei, vaan pakkomielteinen) perustaessani uutta ilmailualan yritystä sekä pyörittäessäni omaa markkinointikonsultointiyritystäni Dallasissa, Teksasissa. Lindalla ja minulla oli "jupahtava" ystäväpiiri, jonka kanssa vietimme paljon aikaa. Minulla oli paljon intohimoa ja yritin tasapainotella liiketoiminnan ja sosiaalisen elämämme välillä. Opin myöhemmin, etteivät nämä olleet oikeasti intohimoja, vaan joukko neuroottisia aktiviteetteja, jotka estivät minua katsomasta sisäänpäin.

Sitten yhtenä päivänä heräämisen suuri keisaku-keppi pamautti minua päähän. Se ei saanut huomiotani välittömästi, joten se pamautti minua vielä muutaman kerran. Auts! Tervetuloa heräämiseen. Tajusin sen lopulta, ja olin kolme seuraavaa kuukautta huimaavassa autuustilassa. Näin värejä ja enkeleitä, kuulin ääniä ja leijuin pilvissä. Linda oli melko huolissaan, mutta mikään ei tuntunut vaivaavan minua tässä surrealistisessa maailmassa.

Sain toisen jalan takaisin maahan noin 90 päivän jälkeen ja oivalsin yhtäkkiä, etten välittänyt mistään. Intohimo oli poissa. Lyhyessä ajassa myös monet ystävämme – luultavasti koska yritin puhua heille kokemuksistani. Myös intohimo työtäni kohtaan oli poissa. Oli melkein halveksittavaa ajatella asiakkaiden tapaamista, henkilökunnan johtamista ja rahan keräämistä tuohon käynnistyvään yritykseen. Huomasin olevani levoton, motivoitumaton ja innostumaton. Intohimo oli poissa. Soturi oli laskenut miekkansa. Se sinisilmäinen lapsi jolla oli suuria unelmia ja tavoitteita, oli vain harmaa haamu. Yritin sytyttää intohimon uudelleen monta kertaa, mutta joka kerta se tuntui autolta, jonka akku oli tyhjä. Kyse ei ole niinkään siitä tunteesta, kun kääntää avainta ja kuulee "klik-klik-klik", vaan tyhjästä tietämisestä, ettei se todellakaan käynnisty. Kaikki toiveet on romutettu, vaikka jatkaakin avaimen kääntämistä ja odottaa jotain tapahtuvan.

Intohimon kadottaminen oli kylmää ja sydämetöntä. Tuntui siltä, ettei pystynyt hengittämään syvään … oli vain lyhyttä ja pinnallista hengitystä. Olin varma, että olin tehnyt jotain väärin. Miten voisin mitenkään saada henkisen heräämisen ja sitten kadottaa intohimoni? Olisin olettanut täysin päinvastoin: saa heräämisen ja sitten kaikesta tulee suurempaa, parempaa ja helpompaa. (Voin kuulla ylösnousseiden mestareiden mylvivän naurusta tälle ihmishavainnolle.) Intohimon kadottaminen oli viimeinen asia, jota olin odottanut. Yrittäisin turhaan seuraavat 20 vuotta löytää sen taas.

Jonain päivänä olen kuin tuo mestari Adamuksen tarinoissa mestarista ja oppilaasta. Istun paviljongilla Havaijilla aurinkoisena aamuna, siemailen lattea ja syön suklaacroissantia, kun oppilas lähestyy minua.

Oppilas: Mestari G, olen kadottanut intohimoni.
Minä: Aivan, Heinäsirkka*, etkä koskaan enää löydä sitä.
Oppilas: Mitääää? Miten voin elää ilman intohimoa??
Minä: Ihmisintohimo tappoi sinut. Se perustui kärsimiseen. Sana "intohimo" merkitsee oikeasti "kärsiä".
Oppilas: Mutta mitä varten elää, jos ei ole intohimoa? Kärsin ilman intohimoani!
Minä: Elä kokemista varten, Heinäsirkka. Elä. Kokemista. Varten.
Oppilas: Mistä oikein puhut, sinä vanha pieru?! Ja miksi kutsut minua jatkuvasti Heinäsirkaksi? Aion etsiä toisen mestarin, sellaisen joka opettaa minua saamaan takaisin intohimoni.

Tarkemmin ajateltuna en halua olla kuin Adamuksen tarinan mestari. Jotkut ihmiset eivät vain halua kuunnella. Istun pelkästään paviljongilla Havaijilla latteni ja croissantini kanssa, ilman tuota oppilasosuutta. Miksi tehdä elämästä vaikeampaa, kuin sen täytyy olla?

Nyt takaisin intohimoon. Se kuulostaa niin romanttiselta ja oikeamieliseltä. Intohimo on kuin tuli vatsassa ja valo sydämessä. Se on syy, miksi nouset ylös aamulla ja jatkat pakertamista koko päivän, myös silloin kun tiedät, ettet ole oikeasti tyytyväinen. Mutta se voi olla myös valtava häiriötekijä. Emä-makyoa. Ainakin omani oli minulle. Intohimoni hukutti sen pienen ja hiljaisen äänen sisällä, joka oli kutsunut minua heräämään jo vuosia, ennen kun todella heräsin. Nyt oivallan, että intohimo oli egokakkuni kuorrutusta. Voi, niin makeaa! Se lisäsi paljon sokeria muuten mauttomaan kakkuun. Ainakin minulla intohimossa oli tosiasiassa kyse "draivista" ja tavoitteista, ei jostain todella merkittävästä.

Kun tuo pieni valaistuminen tapahtui minulle muutama päivä sitten – se, että intohimo lähti, koska siinä oli kyse kärsimisestä – esitin sen itsestään selvän kysymyksen, jonka kuka tahansa normaali, itseään epäilevä shaumbra esittäisi: "Jos ei ole intohimoa, mitä sitten on?" Vastaus tuli minulle samalla hetkellä, kuin tein tuon kysymyksen: "Kaikessa on kyse kokemisesta, Heinäsirkka. Kaikessa. On. Kyse. Kokemisesta."

Minusta tuntuu siltä, että tuo vanha intohimo oli kuin kahvikuppi aamulla stimuloimaan muuten väsynyttä kehoa ja mieltä. Käytin intohimoa päästäkseni päivästä läpi. Kutsuin sitä intohimoksi, mutta se oli vain mielenkiintoinen tapa saada minut taas yhdestä päivästä läpi eläintarhassa. Kun intohimo riisuttiin pois, minun täytyi katsoa sitä ankeaa todellisuutta, että olin häkissä eläintarhassa. Halusin intohimoryypyn tekemään häkistäni siedettävämmän.

Eikö ole mielenkiintoista, että intohimo-sanan latinankielinen alkuperä merkitsee "kärsiä"? Kun mennään eteenpäin vuodessa 2019, aion korvata tuon vanhan ja viettelevän sanan "intohimo" sanalla "kokemus". Intohimon palaamisen odottaminen on loppu osaltani (ja kenties olen helpottunut, ettei se palaa), ja olen valmis vain kokemaan minut. Siitähän ihmisosassa on vain kyse. Kokemisesta, tuomitsematta. Kokemisesta vain kokemisen vuoksi. Kokemisesta, joka tiivistetään viisaudeksi hetkessä, kun ihminen ja mestari kulkevat rinta rinnan, ilman tarvetta intohimoon.

Onnellista uutta vuotta, Heinäsirkalta minussa Heinäsirkalle sinussa!

*Selitys Heinäsirkka-viittaukseen täältä (lyhyt Youtube-video Kung Fu -televisiosarjan katkelmasta (https://www.youtube.com/watch?v=gbNCBVzPYak).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

5.1.2019 SHOUD 5

ViestiKirjoittaja hammer » 13.01.2019 15:53

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Vedetäänpä syvään henkeä, ja tervetuloa vuosi 2019. Tervetuloa vuosi 2019. Miten moni teistä ajatteli – laitetaanpa lisää valoa, koska tässä on vähän aikaa kyse teistä – että pääsisitte näin pitkälle, vuoteen 2019? (Naurua, yleisössä nostetaan käsiä) Te ajattelitte, että pääsisitte. Miten moni ei ajatellut pääsevänsä vuoteen 2019 tai on tavallaan ihmetellyt: 2019? Kun ajattelitte vielä 20 vuotta sitten: "Se tuntuu olevan hyyyyvin kaukana". Miten moni ei ollut aivan varma, että pääsisitte vuoteen 2019 saakka? (Muutama käsi nousee) Sanon, että pitäisi olla enemmän käsiä ylhäällä. Kenties he ovat kaikki netissä.

Nimittäin se on mielenkiintoinen asia. On melkein sisäistä taistelua. Osa teissä ajattelee, että te ette pysyisi täällä pitkää aikaa tässä elämässä. (Linda heiluttaa kättään innokkaasti) Jotkut teistä ajattelevat … joo.

LINDA: Mutta Adamus, sanoit meille, että pysyisimme maisemissa! Sinä sanoit meille! Eikö meidän pitäisi uskoa sinua?

ADAMUS: Ei, vaan sanoin: "Jos haluatte pysyä maisemissa." (Vähän naureskelua) Jos haluatte pysyä maisemissa. Siitä syystä sanoin myös yhdessä kohtaa, että jos teitä olisi vain viisi, koska jokseenkin ainoastaan sen verran odotin jäävän maisemiin, mutta …

LINDA: Pyhh! (Naurua)

ADAMUS: Mutta teitte sen. 2019, iso vuosi. 2019 on suurempi kuin 2020. 2020 kuulostaa paremmalla – 20-20 – mutta 2019 on suurempi, sanoisin jopa parempi vuosi teille kuin 2020. 2020 on tavallaan tylsä juttu tämän vuoden jälkeen (vähän naureskelua).

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Tarvitsette sitä, kivaa rentoutumista.

LINDA: Voi ei. Tylsä juttu? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Kuitenkin ennen kuin teemme mitään muuta, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, miten olisi kvanttihenkeä, sallimiseen.

LINDA: Mm.

ADAMUS: Sallimiseen. Kenties pyhin lahja jonka voisitte antaa itsellenne, on vain sallia.

Tämä matka on luonnollinen. Se tapahtuu. Vetämällä syvään henkeä ja sallimalla, sallitte itsenne. Sallitte jumalan, mestarin, sallitte koko "sinun" olla täällä. Ei levitettynä osina jonnekin. Ei jumaluus jossain tuolla jumalan-hylkäämässä taivaassa. Mutta kun vedätte syvään henkeä ja sallitte, annatte sen kaiken olla täällä. Mikään tästä ei ole todellinen mysteeri, paitsi silloin kun ihminen sekaantuu asiaan ja alkaa peukaloida hyvin luonnollista prosessia nimeltään Oivaltaminen. Ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu kaikille, jotka tulevat Maan kautta.

Olette luultavasti oppineet, huomanneet, tähän mennessä, että kun sekaannutte siihen, kun yritätte selvittää sen, kun yritätte tehdä töitä Oivaltamiseenne, se on todellista kamppailua. Asiat hajoavat. Kun pelkästään sallitte – tarkoitan, että sallitte Itsenne, sallitte oman matkanne, sallitte omat kokemuksenne, sallitte mestarin – niin näyttää olevan paljon synkronismia. Kaikki tavallaan loksahtaa paikoilleen ja vain tapahtuu. Ja sitten tietysti ihminen sekoaa: "Voi, minun täytyy kontrolloida! Minun täytyy johtaa. Minun täytyy sanella, mitä tehdään." Aloitetaan tämä vuosi suurella, mahtavalla, valtavalla sallimisella.

LINDA: Mm.

ADAMUS: Antakaa itsenne nauttia tästä vuodesta.

Tämä uusi vuosi

Tämä vuosi – kutsun sitä "uusien ystävien vuodeksi". Uusien ystävien vuosi (pari kikatusta). Joo. Ja jotkut teistä nauravat, koska teillä ei ole yhtään ystävää, ettekä osaa kuvitella sitä (naurua). Ja sekin on luonnollista, että menettäisitte paljon ystäviä matkan varrella, koska he eivät oikein ymmärrä. Heille oli tavallaan vaikea puhua siitä, mitä käytte läpi – (joku sanoo "sekopää") sekopää – joskus myös muille shaumbroille, joten tulette siihen, ettei piirissänne ole paljon ystäviä. Mutta tämä vuosi 2019 on uusien ystävien vuosi.

Näen joidenkin teidän ajattelevan: "En oikeastaan halua uusia ystäviä." (Jotkut shaumbrat huutavat "ei!") "Mitä? Ei! Se on jo nähty. Liikaa työtä." Nämä ystävät ovat erilaisia. Nämä ystävät ovat hyvin erilaisia, ja pääsemme siihen tämän päivän shoudissa. Mutta nyt, miten olisi tuo kunnon syvä sallimishengitys.

(Tauko)

Olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa uudenvuodenaattona. Olin päättänyt hengata siellä. Oli ollut pitkä vuosi. Olin tavallaan väsynyt, minun täytyi rentoutua vähän, ja yksi muista ylösnousseista mestareista tuli luokseni, Mezrah, erittäin viehättävä nainen. Ai niin, voiko niin sanoa nykyään? Nainen?

LINDA: Ei! Ei voi.

ADAMUS: Henkilö. Henkilö, aiempi henkilö tuli luokseni, Mezrah. Nimittäin kun pääsee Ylösnousseiden mestareiden klubiin, voi laittaa ylleen, mitä haluaa. Voi olla mies, nainen, kumpikin yhtä aikaa. Miksi ei? Voi tehdä, mitä haluaa, mutta on edelleen tavallaan se taipumus – minkä huomaatte päästessänne sinne – että ylösnousseet mestarit usein tavallaan vaatettavat itsensä viimeisimmän elämänsä mukaan maan päällä. He usein kulkevat edelleen tuossa identiteetissä ja projisoivat sitä toisille. Luulen näin olevan, koska he pitävät sitä erityislaatuisimpana elämänään. Nekään jotka olivat kuuluisia, eivät ehkä ota itselleen tuota kuuluisan ihmisen persoonaa. He ottavat itselleen viimeisimmän elämänsä persoonan.



Siis on tuo … Rakastan sitä Oivaltamisessa, Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja mestarina olemisessa, että voi pelata mitä tahansa haluamaansa peliä, esittää mitä tahansa haluamaansa tarinaa. Voi näytellä sen. Voi näytellä hyvin ihmistä Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Juomme paljon skottilaista ja bourbonia ja hienoa viiniä ja syömme paljon ruokaa. Voi edelleen tehdä näitä asioita, mutta oivaltaa, että se kaikki on kaunis tarina, kaunis illuusio. Ei jää sen vangiksi. Ei tule riippuvaiseksi siitä.



Ennen kuin menen yhtään pidemmälle tarinassa Mezrah'sta, olen sanonut sen aiemmin ja sanon sen taas: tällä maapallolla ei ole ehdottomasti mitään – kemikaaleja tai kivennäisaineita tai mitään muuta – mikä aiheuttaa riippuvuutta. Ei mitään fyysisesti addiktoivaa. Mentaalisesti addiktoivaa? Voi kyllä. Ja voitte uskoa olevanne riippuvainen jostain fyysisestä aineesta, mutta se on oikeasti mentaalista riippuvuutta. Siis tämän ymmärryksen myötä on suhteellisen helppoa päästä yli riippuvuuksista – mitä oikein tuijotat (Lindalle)? Luulen, että Eesan Linda puhuu jälkeenpäin Cauldrelle hänen mentaalisesta riippuvuudestaan savukkeisiin.



Siis ette voi oikeasti tulla riippuvaiseksi mistään, ja sanon tämän, koska haluaisin teidän alkavan vapautua pelostanne, että palaatte takaisin juomaan liikaa tai polttamaan pilveä liikaa – no, teette sen joka tapauksessa – tai mitä se sattuukin olemaan. Riippuvuudet ovat shaumbroilla oikeasti menneisyyden asia, koska uuden energiasuhteenne ja ymmärryksenne myötä siitä, mitä riippuvuus oikeasti on, siitä tulee menneisyyden asia. Olette nyt vapaa nauttimaan elämästä huolestumatta riippuvaiseksi tulemisesta. Eikö se ole kivaa? Joo, joo. Joo, joo (vähän taputuksia). Ja sitten alatte oikeasti tajuta heitä, jotka ovat riippuvaisia, sitä helvettiä johon he laittavat itsensä ja sitä syyttelyä ja toivottomuutta toisinaan, ja se on oikeasti vain mentaalinen asia. Se on eräänlaista hypnoosia.



Mutta tarinaani jatkaakseni, puhuin Mezrah'n kanssa, ja hän sanoi … Minua pilkataan joskus, koska taidan olla vähän mahtipontinen aina silloin tällöin (vähän naureskelua).



LINDA: Eeeei!



ADAMUS: Ei, ei. Ei, ei, ei. Ja olen silloin tällöin vähän – voi, kuulen kaikenlaisia sanoja tulevan (naurua) – ylimielinen voisi olla hyvä sana, mutta ennen kaikkea olen vain todella ylpeä, todella ylpeä kaikesta, mitä te teette. Ja tiedän, että se on vaikeaa, se on vaikeaa, ja te tiedätte, miten siitä tehdään todella vaikeaa (vähän naureskelua), mutta olen hyvin, hyvin ylpeä siitä, miten pitkälle olemme tulleet. Ja hän sanoi: "Adamus, mitä shaumbroille kuuluu nykyään? Mitä teette 2019? Mikä on iso juttu?" Ja ajattelin sitä hetken ja sanoin: "Mezrah, on oikeasti uusien ystävien aika" – uusien ystävien, ja sitä teemme tänä vuonna, ja sillä tavalla aloitamme asiat tänään.



LINDA: Ihmisten, ihmisystävien aika?



ADAMUS: En aio määritellä sitä aivan vielä. Jätän sen mysteeriksi, roikkumaan ilmaan.



LINDA: Hmm.



ADAMUS: Siis, ja on aina … Rakastan pitää myös teatteritunteja. Saatte olla mestari, ruumiillistunut mestari, tällä planeetalla. Teillä on asiat kunnossa, eikä mikään oikeasti hätkähdytä teitä, vaivaa teitä, pakahduta teitä, ellette halua sitä pelkästään sen hauskuuden vuoksi. Mutta mestarina opitte myös teatraalisuutta. Teatraalisuutta.



Tiedän, että minulla oli entinen inkarnaatio yhtenä maailman suurimmista näytelmäkirjailijoista (vähän naureskelua), maailman koskaan näkemistä. Mutta opin paljon tuossa elämässä – tuo Shakespeare on tavallaan halveksittava hahmo. Näyttelemään. Esittämään (puhuen dramaattisesti). Menemään harmaasta värikkääseen. Saamaan ajoituksentajua. Ajoituksen. Tiedättekö, mitä ajoitus on? (Lisää naureskelua) Kyse ei ole siitä, että kaikki toimitetaan vain samalla tavalla koko ajan (puhuen monotonisella äänellä), ja … on ajoituksentajua (puhuen dramaattisesti).



Olkaa ilmeikäs, ja kun työskentelette oppilaidenne kanssa, mitä monet teistä alkavat tehdä – tarkoitan, että ei välttämättä minkään tittelin kera, että olisi jokin henkinen valaistumisvastaanotto, mutta työskentelette toisten kanssa. Missä se kirja on?



LINDA: Se putosi lattialle.



ADAMUS: Putosi lattialle. Tuo kirja on hyvä alku. Se oli koko ajatus tuon kirjan takana. Ajatus ei ollut saada vain kaikkia keahakereita kirjoittamaan tarinoita.



LINDA: Tässä, ole hyvä.



ADAMUS: Se oli sanomaan, että opetatte tavalla tai toisella tarinoita, omia mestaritarinoitanne. Ja mestarina teillä alkaa olla hauskaa tarinoidenne kanssa. Ne eivät enää muserra teitä, tainnuta teitä ja vainoa teitä ja kaikkea muuta vastaavaa. Teillä alkaa olla hauskaa tarinoidenne kanssa. Mutta olkaa vähän teatraalinen oppilaidenne kanssa, kun he tulevat luoksenne. Tehkää paljon tällaista (naurua, kun Adamus nyökyttelee päätään vakavan näköisenä). Opetelkaa käyttämään silmiänne: "Mm hmm" (havainnollistaen katselee silmät sirrillään). Älkää istuko näin: "Ai jaa!" (lisää naurua, kun Adamuksen silmät meinaavat pudota päästä). Ja opetelkaa joitain eleitä – eleitä jotka (naurua, kun hän havainnollistaa ja hieroo partaansa mietteliäänä). Kun puhutte oppilaalle, saakaa hänet oikeasti huolestumaan, koska kun hän sanoo teille jotain sellaista: "Voi, Sart, en tiedä, haluanko enää elää" ja tyypillinen reaktio on: "Voi ei, ei! Oikeasti sinä haluat!", mutta te olette tai Sart on kuin … (kikatusta, kun Adamus nyökyttelee vain päätään tuumivan näköisenä), se saa hänen huomionsa. Se saat oikeasti hänen huomionsa. Siis olkaa vähän teatraalinen.



Siis kaiken muun lisänä – virallisesti tämä on uusien ystävien vuosi, mutta tavallaan alajuonteena tässä koko jutussa on: "Ihan oikeasti! Ole ilmeikäs. Ole vähän teatraalinen", kirjoitatte sitten kirjaa tai muuta. Näissä tarinoissa on mahtavaa teatraalisuutta (kirjassa). Tiedättekö, mitä shaumbrat tekivät? He ottivat henkilökohtaisia, tylsiä, ikäviä kokemuksiaan ja tekivät niistä tavallaan hauskoja, muuttivat ne tarinaksi ja tulivat kepeäksi niiden kanssa. He ottivat sen, mitä tuli heidän henkilökohtaisesta elämästään ja mikä on saattanut olla myös tragedia, ja tekivät siitä kauniin ja hauskan tarinan, joka on täynnä viisautta, huumoria ja vähän teatteria.



Siis tälle kirjalle oli syy. Ja halusin saada sen julkaistua 31.12. mennessä, vuoden loppuun mennessä, koska käynnistetäänpä tämä vuosi teatraalisilla tarinoilla. Pitäkää hauskaa sen kanssa. Te ette keksi sitä. Tarkoitan, että te ette keksi. Jos kaunistelette jotain elämässänne, te ette keksi sitä. Te vain kaunistelette sitä. Te vain lisäätte vähän väriä tarinaan, joka on muuten … Se on kuin, jos päivällislautasellanne olisi ruskeaa lihaa ja ruskeita perunoita ja ruskeaa kastiketta ja laittaisitte vähän vihreää ja keltaista siihen ja vähän punaista karpalokastiketta. Teette siitä vain vähän hauskemman.



Ihmiset ovat niin ankeita tarinoidensa kanssa. Haluaisin nähdä t-paitoja – pyydän aina t-paitoja eikä niitä koskaan tule – "En ole ankea". Yksinkertaisesti muistutuksena itsellenne: "En ole enää ankea." Okei. Tänä vuonna vähän teatraalisuutta tarinoihinne, okei? Älkää pelätkö näytellä sitä.



Siis, ystävien vuosi. Paljon liikkeen vuosi.



Aion puhua enemmän siitä ensi viikolla ProGnostissa – Lohikäärme astuu sisään (sanoen dramaattisesti). Tästä tulee hullu vuosi. Tarkoitan, että tästä tulee helvetinmoinen vuosi. Voitte jo nähdä sen. Teidän ei tarvitse olla profeetta, kuten minä, nähdäksenne sen. Ylä- ja alamäkiä, paljon jakautumista. Tästä ei tule kumbaja-vuosi, ei vaikka mielikuvitusta venyttäisi kuinka. Mutta teille sanon sen olevan tähän asti paras vuotenne, kenties 98 %:lla teistä (vähän taputuksia ja hurrauksia). Miksi luulette niin olevan? Koska olette kyllästyneet toiseen tekemistapaan. Olette kyllästyneet toiseen tapaan, ja tiedätte, että voi olla myös helppoa. Tiedätte, ettei tarvitse olla vaikeaa. Tiedätte, että kaikki nuo kokemukset ovat vain isoja, lihavia tarinoita.



Siis vedetäänpä syvään henkeä, kvanttihenkeä, tuolle mestarin, hengen, jumaluuden tulemiselle elämäänne, jossa ette ole enää yksin, jossa kaikkia muita asioita tulee.





Shaumbra-viisautta



Okei, Linda mikrofoniin, kysymys yleisölle. Tämän päivän kysymys ei ole kovin relevantti sille, mistä puhumme, mutta haluan tietää. Haluan oikeasti tietää jotain, ja tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tässä olemme vuoden alussa, ja kysymys on: onko ihmiskunta, planeetta siinä, missä odotitte sen olevan nyt? Oliko teillä eri odotuksia siitä, missä planeetta, ihmiskunta olisi nyt, 2019? Olemme ohittaneet Maya-kalenterin. Olemme ohittaneet Harmonisen lähentymisen ja Harmonisen sopusoinnun ja kaiken muun. Olemme kaiken sen ohi. Onko tämä sitä, missä odotitte planeetan olevan? Linda, ole hyvä. Tämä on syvällinen kysymys.



KELLY: Ei.



ADAMUS: Ei. Ja miksi ei?



KELLY: Mutta kun ajattelen sitä, siinä on tolkkua, koska me kaikki puramme, ennen kuin rakennamme uudelleen …



ADAMUS: Aivan.



KELLY: … ja yhdistymme uudelleen. Siis tuossa mielessä siinä on tolkkua.



ADAMUS: Aivan.



KELLY: Mutta en odottanut siitä tulevan näin myrskyisää tai näin …



ADAMUS: Puhun nyt tietysti planeetasta, en sinun elämästäsi (naurua).



KELLY: No, tarkoitan … joo! Olen tavallaan hämmästynyt, mitä maailmassa tapahtuu ja että on niin paljon vihaa, ja …



ADAMUS: Joo, tavallaan outoa, eikö vain?



KELLY: … sitä näyttää olevan paljon. Intensiivistä, joo.



ADAMUS: Joo. Siis kenties odotit – kenties ennen kun tulit tähän elämään tai kenties 20 vuotta sitten tai kun olit lapsi – että asiat kehittyisivät ja olisivat yhtenäisiä ja …



KELLY: Luulen, että tavallaan ajattelin, että kaikki kulkisivat mukanani, tavallaan.



ADAMUS: Aivan, aivan.



KELLY: Tai jotain.



ADAMUS: Ja miten moni kulkee mukanasi?



KELLY: En tiedä. Shaumbrat?



ADAMUS: Ei kovin moni! Joo, joo!



KELLY: Ei kovin moni shaumbra.



ADAMUS: No, se on hyvä pointti. Se on hyvä pointti. Ei kovin moni.



KELLY: Joo.



ADAMUS: Ei kovin moni. Hyvä, kiitos.



KELLY: Okei, kiitos.



ADAMUS: No, onko se sinusta koskaan masentavaa tai surullista? Makaatko yöllä valveilla ja ajattelet …



KELLY: Minulla on hetkeni.



ADAMUS: Joo. Planeetta, voi paska. Joo.



KELLY: Joo, ja minun täytyy todella ravistaa se pois ja hengittää se ulos tai mennä kävelylle, joo.



ADAMUS: Se on vaikea asia.



KELLY: Joo.



ADAMUS: Joo.



KELLY: Se on raskasta.



ADAMUS: Joo, hyvä.



Onko planeetta, ihmiskunta, siellä, missä sinä odotit sen olevan tällä hetkellä?



JULIE: Sanoisin, että se on ollut kaikenlaista. Se on mennyt ylös ja alas, ja minusta tuntuu, etten ole ollut kiinni siinä vähään aikaan. On tarpeeksi vaikeaa pysyä laskuissa, kuten "mikä päivä on?"



ADAMUS: Aivan, aivan! (He nauravat)



JULIE: Ja "missä olen?!" Ja "mitä nyt tapahtuu?!" Ja …



ADAMUS: Siis kun olit nuori, kun olit, sanotaan, alakoulussa ja tavallaan uneksit, niin missä odotit planeetan olevan? Olit alakoulussa, mitä, 20 vuotta sitten? (Julie kikattaa) Siis missä odotit planeetan olevan?



JULIE: Muistan kohdan, kun ajattelin, että planeetta räjähtäisi, että ihmiset räjäyttäisivät planeetan.



ADAMUS: Joo, joo.



JULIE: Siis … tähän mennessä olin melko tyytyväinen!



ADAMUS: Siis kenties tämä on hyvä asia! (He nauravat)



JULIE: Olin kuin "siistiä!", okei!



ADAMUS: "Emme ole tehneet sitä vielä!"



JULIE: Emme ole tehneet sitä vielä.



ADAMUS: Joo, okei.



JULIE: Siis minulla se on mennyt ylös ja alas, ja eri aikoina olen nähnyt asiat eri näkökulmista ja ollut huolissani ympäristöstä ja sitten käynyt läpi jaksoja, jolloin "kaikki on hyvin, ja siitä tulee, mitä tulee!" (Hän naureskelee)



ADAMUS: Heität pusseja ikkunasta ajaessasi tietä pitkin!



JULIE: Ei!



ADAMUS: Ja onko se sinusta surullista vai epäolennaista?



JULIE: Ei. Minulla on monia uskomattomia sieluja, joiden kanssa leikin, ja yhteyksiä luonnonhenkiin.



ADAMUS: Aivan.



JULIE: Ja näen ihmisiä koko ajan, nuoria ihmisiä jotka ovat eri paikoissa ja näkevät eri näkökulmista, ja ihmisiä jotka menevät politiikkaan, joten se on sekoitus kaikkea.



ADAMUS: Joo, se on sekoitus.



JULIE: On ehdottomasti hulluutta ja on enemmän kuin koskaan ihmisiä, jotka kertovat tarinoitaan ja kokevat asioitaan ja leikkivät. Siis se on ehdottomasti sekoitus.



ADAMUS: Entä omassa elämässäsi? Jos katsot taaksepäin, missä olit, sanotaan neljännellä luokalla, viidennellä luokalla, oletko siinä, missä sinä ajattelit olevasi?



(Tauko)



Katso omaa elämääsi nyt …



JULIE: Silloin oli niin erilaista. Olin niin … (hän huokaisee) Olin niin koneistossa, sanoisin, niin matriisissa.



ADAMUS: Ai, mielenkiintoista.



JULIE: Siis olin vain …



ADAMUS: Mielenkiintoista.



JULIE: Olin hyvin turvassa ja hyvin suojassa ja hyvin rakastettu ja hyvin hoivattu enkä ollut yhteydessä mihinkään …



ADAMUS: Siis miksi lähdit pois matriisista, jos oli niin mukava?



JULIE: Minulla oli niin kurjaa. Minut oli sullottu pieneen laatikkoon.



ADAMUS: Aha! Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Hyvä, erinomaista.



LINDA: Naapuri siinä.



ADAMUS: Voi, tunnen lisää mestarin tarinoita tulevan. Meidän täytyy ehkä tehdä uusi kirja melko pian. Ole hyvä. Onko planeetta, ihmiskunta, siinä, missä luulit sen olevan, missä odotit sen olevan?



ERIN: Aion olla rehellinen. En oikeastaan ajattele sitä. Olen itsekkäämpi. Ajattelen vain itseäni, en ihmiskuntaa …



ADAMUS: Itse asiassa pidän siitä. Kannustan siihen.



ERIN: … ja planeettaa (hän naureskelee).



ADAMUS: Kyllä, pidä huolta itsestäsi. Se on itse asiassa erittäin, erittäin hyvä asia. Miten se sujuu sinulla?



ERIN: Hyvin.



ADAMUS: Joo, hyvä. Okei.



ERIN: Tielleni tulee aina hyviä asioita.



ADAMUS: Kyllästytkö koskaan muihin ihmisiin, massatietoisuuteen?



ERIN: En.



ADAMUS: Et?!



ERIN: En.



ADAMUS: Ai, kyllästyt vielä (naurua).



ERIN: Olen vielä nuori! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Sinulla on kiva äiti, siitä syystä.



ERIN: Joo!



ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos kovasti.



LINDA: Kiitos.



ADAMUS: Pari vielä.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Onko planeetta siinä, missä odotit sen olevan?



CHERYL: Minun täytyy sanoa, että olen hyvin kaukana planeetasta yleisesti ottaen, joten minulla ei ollut oikeastaan odotuksia siitä.



ADAMUS: Cauldre pyytää minua heittämään yhden kysymyksen.



CHERYL: Mm hmm.



ADAMUS: En ohita häntä tällä kertaa (Cheryl naureskelee). Odotitko koskaan … (Adamus naureskelee) Odotitko koskaan, että Donald Trumpin kaltaisia olisi Amerikan presidenttinä? (Adamus naureskelee)



CHERYL: Tiedäthän …



ADAMUS: Siinä ei ole tuomitsemista.



CHERYL: … minusta meillä on ollut paljon idiootteja tuossa virassa, ja maa on onnistunut selviytymään niin hyvin, kuin se on selviytynyt, joten …



ADAMUS: Joo, joo.



CHERYL: Taas kerran, en äänestä. Äänelläni ei ole mitään merkitystä. Kaiken ratkaisee joka tapauksessa valitsijayhdistys, joten …



ADAMUS: Aivan.



CHERYL: Siis en oikeastaan …



ADAMUS: Mutta se saa tuntumaan hyvältä, kun ajattelee, että voi mennä vetämään vivusta, vaikkei sillä ole vaikutusta.



CHERYL: Ei. Ei tunnu minusta. En ole osallistunut siihen vuosiin.



ADAMUS: Joo, joo. Se on itse asiassa hyvin yleistä shaumbroilla – jotkut edelleen menevät edestakaisin siinä – on melko yleistä sanoa vain: "Se ei ole minun juttuni."



CHERYL: Se ei ole minun.



ADAMUS: "Ei minun taisteluani, ei minun peliäni", joten he tavallaan vain päästävät siitä irti.



CHERYL: Joo.



ADAMUS: Mutta haluan kuitenkin korostaa, että niin paljon kuin shaumbrat päästävät siitä irti ja oivaltavat, ettei se auta paljon tässä kohtaa – todellisuudessa se auttaa, kun teistä tulee Oivaltanut, se tekee maailmassa enemmän kuin mikään – monilla shaumbroilla on kuitenkin edelleen halua palata takaisin ja olla energiatyöntekijä planeetalla, palata taistelemaan – politiikkaa, Donald Trumpia vastaan, ympäristön puolesta, mitä se sattuukin olemaan. Se edelleen vetää heidät takaisin. Huomaan sitä aika paljon. Joo, kiitos. Hyviä vastauksia.



LINDA: Voimmeko kysyä tältä Israelin kaverilta? Olen todella utelias.



ADAMUS: Kyllä, mutta varoita kuitenkin, ettei hän pamauta päätään tuohon isoon juttuun (tv) seinällä.



SAGY: Minua on varoitettu, kyllä.



ADAMUS: Kyllä.



SAGY: Okei.



ADAMUS: Kyllä. Onko ihmiskunta siinä, missä odotit sen olevan? Muuten, mukava nähdä sinua. En ole nähnyt sinua pitkään aikaan.



SAGY: Kiitos.



ADAMUS: Kolmeen elämään, luulisin.



SAGY: Ainakaan.



ADAMUS: Joo. Joo, joo.



SAGY: Ainakaan.



ADAMUS: Hyvä.



SAGY: Kiitos kovasti.



ADAMUS: Joo.



SAGY: Minulla ei ollut mitään odotuksia.



ADAMUS: Ei odotuksia.



SAGY: Ei. Kun kasvoin, minussa oli paljon pelkoja.



ADAMUS: Joo.



SAGY: Ja …



ADAMUS: Pommien lentäessä pään yläpuolella joka päivä, niin sanoisin …



SAGY: Joka …



ADAMUS: … sen olevan ymmärrettävää.



SAGY: Joo, aivan. Kyse ei ollut vain siitä. Kyse oli kaiken näkemisestä synkkänä, ja sitten muutin perspektiiviäni, ja nyt näen kummankin puolen, ja se on melko siistiä.



ADAMUS: Joo, se on!



SAGY: Ja voin myös hyväksyä Donald Trumpin kaltaisen kaverin. Tarkoitan, että hän on karikatyyri. Hän on hyvin naurettava, mutta hän erottuu jonkin vuoksi, eikö?



ADAMUS: Juuri niin.



SAGY: Joo, ja hän on pelkää bisnestä omasta näkökulmastaan, ja siinä ihmiskunta on tällä hetkellä.



ADAMUS: Ja ainakin jokin liikkuu.



SAGY: Aivan.



ADAMUS: Emme ole varmoja, mihin suuntaan, mutta se liikkuu.



SAGY: Aivan.



ADAMUS: Joo. Ja se on parempi kuin jumittaminen, ehdottomasti. No, mennäänpä omaan kotipesääsi – onko Lähi-itä siinä, missä odotit sen olevan, sanotaan, kun olit nuorempi tai ennen kuin tulit tähän inkarnaatioon?



SAGY: Ei.



ADAMUS: Ei. Missä odotit sen olevan?



SAGY: En siinä, missä se on tällä hetkellä (hän naureskelee). Sen osaan vain sanoa.



ADAMUS: Tarkoitatko, että se on pudonnut kartalta? Vai että kaikki …



SAGY: Ei.



ADAMUS: … oivaltavat olevansa Hapiruja, samaa perhettä.



SAGY: Tavallaan toivoin enemmän sitä, että kaikki oivaltavat, ja kaikki on iso kumbaja-juttu.



ADAMUS: Joo, joo.



SAGY: Mutta ei ole, ja sekin on okei. Se on kuin …



ADAMUS: Mutta oivallat, että Lähi-idässä suurin osa olennoista tällä hetkellä on pääasiassa samasta henkiperheestä nimeltään Hapiru, ja perhetappelut ovat pahimpia. Ja sitten jos joku ulkopuolelta tulee sekaantumaan tuhon perheen tappeluun – pum! – häntäkin täräytetään.



SAGY: Joo.



ADAMUS: Siis joo, se on vanhaa perhetappelua.



SAGY: Aivan. Siitä syystä olen täällä enkä Israelissa (naurua).



ADAMUS: Joo, kiitos. Olen iloinen, että olet täällä. Olen ilahtunut saadessamme sinut tänne. Mukava nähdä sinut taas.



SAGY: Kiitos.



ADAMUS: Jonain päivänä kerron tarinan sinusta ja minusta.



SAGY: Okei.



ADAMUS: Joo.



SAGY: Kiitos todella paljon.



ADAMUS: Yksi vielä.



LINDA: Ai, yksi vielä.



ADAMUS: Onko planeetta tällä hetkellä siinä, missä odotit sen olevan?



LINDA: Ai, katsotaanpa.



ADAMUS: 2019.



LINDA: Tiesit sen.



MARY SUE: Ei.



ADAMUS: Ei. Se oli selvä vastaus.



MARY SUE: Se on erittäin selvää.



ADAMUS: Joo, joo. Ja missä odotit sen olevan?



MARY SUE: Luulin, että se olisi enemmän kumbajaa kuin tätä.



ADAMUS: Joo. Joo, ja kun tulit takaisin tähän elämään, kun tavallaan valmistauduit ja ajattelit: "Voi, planeetta pärjää oikeasti paremmin, ja lopetimme toisen maailmansodan. Se on pois tieltä. Nyt voimme oikeasti saattaa maailman yhteen ja ..." Vau.



MARY SUE: Olen järkyttynyt siitä, miten paljon tulee esiin. Käsitän, että noita asioita on tapahtunut myös silloin, kun olin pienempi, en vain tiennyt siitä.



ADAMUS: Aivan.



MARY SUE: Mutta olen hämmästynyt, miten avointa se on ja miten kukaan ei näytä välittävän.



ADAMUS: Aivan, aivan. Hyvä. Siis miten kuvaisit sitä tunnetta, joka sinulla on tästä?



MARY SUE: En ole koskaan katsellut saippuaoopperoita, mutta nyt tunnen olevani sellaisessa (he naureskelevat). Ja se on tavallaan hauskaa. Nautin katsella uutisia lyhyesti joka päivä, ja huomaan järkyttyväni siitä, mitä tapahtuu.



ADAMUS: Joo. Se on järkyttävää, ja se voi olla surullista toisinaan, ja se voi todella painaa raskaana teitä, ja voisi olla osianne, jotka ajattelevat, että teidän täytyy mennä jotenkin pelastamaan planeetta, enkä tarkoita, että sinä ajattelet niin. Mutta on tuo taipumus: "Minun täytyy tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Ja esitin tämän kysymyksen – kiitos – tämän vuoden alkuun parista syystä.



Monet teistä tulivat tänne suurien toiveiden kera. Poikkeuksetta jokainen teistä täällä tai netissä tiesi, että tästä tulee iso elämä teille. Oli paljon odotuksia, ennen kun tulitte, tai sanotaanpa ollessanne hyvin nuori, että tekisitte jotain merkittävää planeetan auttamiseksi. Joillakin teistä oli unia siitä, tarkoitan joko unia nukkuessanne tai valveunia. Monilla teistä oli pyrkimyksenä tehdä jotain, keksiä jotain, mikä oikeasti auttaisi ihmiskuntaa, tai perustaisitte yrityksen, jolla on valtava vaikutus planeetalla, eikä sitä sitten tapahtunut. Ja sitten elämänne suistui raiteiltaan monilla eri tavoilla. Ja sitten tavallaan tuo vanha uni, tuo tunne: "Tästä tulee varsinainen elämä, ja aion tehdä jotain merkittävää tämän planeetan hyväksi, mikä auttaa sitä yhdistymään, mikä auttaa "kumbajaamaan" koko homman, lopettaa sodat, lopettaa nälän ja lopettaa orjuuden."



Suistuitte raiteilta. Olette ehkä luulleet tehneenne virheitä tai jotain väärin, ja sitten asiat alkoivat romahtaa – työnne tai perheenne tai jokin muu alkoi hajota – ja sitten tuo unelma, tuo tietäminen, tuntui hyvin kaukaiselta kaiulta. Ja sitten päädyitte pisteeseen, jossa oli vain hädin tuskin selviämistä, tarkoitan, että pelkästään päänsä pitämistä kylmänä joka päivä ja yritystä pitää terveytensä tasapainossa ja kaikkea vastaavaa.



Mutta en halua, että tuo uni ei toteudu. En halua, että tuo uni painuu unholaan, koska se on suurempi kuin koskaan ennen. Se ei ehkä ole, mitä olette odottaneet. Ette ehkä ole se, joka parantaa syövän tai löytää tavan jakaa ruokaa köyhille tai keksii jonkinlaista uutta teknologiaa.



Teette jotain muuta, ja tiedätte täsmälleen, mitä se on. Sallitte Oivaltamisenne. Sen te tunsitte kauan sitten: "Tästä tulee hyvin tärkeä elämä. Aion tehdä jotain tärkeää." Ja monet teistä ajattelevat: "Voi jessus! Egoni meni tielle. Halusin olla iso kiho ja kuuluisa ja kaikkea muuta." Ei, itse asiassa motiivinne oli tehdä jotain planeetan hyväksi, jotain todella, todella tärkeää, mutta se ei ollut sellaista, mitä odotitte. Se ei ollut suuren yrityksen toimitusjohtaja tai USA:n presidentti. Se tehdään hyvin hiljaa. Sitä teette juuri nyt. Juuri nyt.



Ja niin paljon kuin jokin osanne sanookin: "Mutta minä en tee mitään", haluan huutaa, kun sanotte sen (muutama naurahdus). "En tee mitään. Istun vain kotona, enkä ole, tiedäthän, nimeni ei ole otsikoissa. Enkä ole vielä kirjoittanut kirjaa enkä aloittanut uutta hoitovastaanottoani." Teette sitä, mitä tulitte tänne tekemään, ja se tehdään hiljaa. Se täytyy tehdä hiljaa. Teette enemmän tämän planeetan hyväksi kuin se, joka keksii syöpähoidon. Se on iso toteamus, mutta se on täysin totta.



Vaaditaan vain muutama. Ei uskontoa, ei retoriikkaa. Vaaditaan vain muutama, joka sallii itsensä. Se vain vaaditaan. Meillä on iso keskustelu viikon päästä ProGnostissa siitä, mitä helvettiä tapahtuu tällä hetkellä ja miksi. Vaaditaan vain muutama. Se vaikuttaa muutokseen enemmän kuin mikään muu – eikä siksi, että yritätte ennakoivasti muuttaa maailmaa. Muistakaa, että se tapahtuu myötätunnosta. Mutta kun valonne säteilee – ilmaisten sen hyvin yksinkertaisesti – se valaisee mahdollisuuksia, joita ei ehkä muuten olisi koskaan nähty.



Voisitte seistä vain kahvilassa odottamassa kahvianne ja taaksenne tulee huumeriippuvainen, nisti – kuten sanotaan – hakemaan kahviaan rahoilla, jotka hän juuri varasti, eikä teidän tarvitse sanoa mitään. Teidän ei tarvitse tehdä hokkus-pokkusta hänelle tai Reikiä. Tarvitaan vain läsnäoloanne. Se on siinä, koska olemuksenne on – paremman sanan puutteessa – valoa. Se on tiedostamista, tietoisuutta. Ja yhtäkkiä hän saattaa nähdä mahdollisuuden, että hän ei ole nisti, että hän ei ole riippuvainen, ettei hänen tarvitse varastaa. Eikä hän ehkä koskaan edes tiedä sen tuleen teistä, ei koskaan. Hän tietää vain, että yhtäkkiä hän sai oivalluksen juodessaan kahviaan, ja kenties hän ajatteli, että hänen kahviaan oli terästetty jollain tai jotain muuta, mutta sitä varten tulitte tänne. Sitä varten tulitte tänne.



Aah, rakastan tuntea pyrkimyksiänne ja haluanne tälle elämälle, tietämättä tarkkaan, miten se sujuisi, mutta tietäen, että niin tapahtuisi. Ja teette sitä tällä hetkellä.



Tämä on yksi niistä lauseista, joiden sanomista minun täytyy jatkaa, koska ette vieläkään usko sitä. Olette edelleen kuin: "Häh, kuulostaa todella hyvältä, mutta Adamus puhuu varmasti vieressäni olevalle henkilölle, koska minä en tee kovin paljon." Ette voi mitenkään kuvitella ihmislogiikalla, mitä te teette, ja tästä syystä rakastan työskennellä kanssanne. Tästä syystä rakastan sekä provosoida teitä, potkia teitä persuuksille että rakastaa teitä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Odotukset. Planeetta ei ole, mitä odotitte sen olevan. Monet teistä ajattelivat, että se olisi räjähtänyt jo. Monet teistä ajattelivat, että kaikki yhdistyisivät, meillä olisi upeaa, globaalia planeettarakkautta ja kumbajaa. Eikä kumpikaan ole tapahtunut, mutta kuitenkin paljon tapahtuu.





Ego



Haluan puhua vähän egosta. Egosta. Ja kun puhuimme juuri siitä, mitä oikeasti teette tällä planeetalla, egossanne on osa, joka sanoo: "Aion olla tärkeä, kenties kuuluisa, kenties rikas, mutta" – ykkösprioriteettinne – "haluan tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Se on todella, todella yleinen punainen lanka teillä kaikilla. "Haluan tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Ja sitten alatte ajatella: "No, se oli egoni."



Nimittäin työskentelin Sigmund Freudin kanssa, tunsin hänet. Oikeasti tunsin (Adamus naureskelee) Oikeasti tunsin. Hän popularisoi egon, tuon koko termin. Siitä ei ollut oikeastaan puhuttu ennen sitä, mutta hän tavallaan auttoi määrittelemään egon ja popularisoi sen ja sai ihmiset ajattelemaan egoaan, mutta hän myös "rikollisti" egon. Se oli hänen työnsä surullinen osa. Egon rikollistaminen, kuin se olisi huono asia, kuin se olisi teidän varjonne. Hän teki egosta tavallaan negatiivisen ja tänäkin päivänä ihmiset sanovat: "No, sinulla on iso ego". No, okei! (Adamus naureskelee) Voi jukra, kiitti!



Muuten, egolla ei ole kokoa. Teillä ei voi olla isoa egoa tai pientä egoa. Teillä ei voi olla huonoa egoa tai mitään muuta. Ego on vain ego. "Ego" on peräisin latinankielisestä sanasta "minä menen", tai jotkut kääntäisivät sen merkitsevän eteenpäin liikkumista tai jonkin liikuttamista, tekemistä. Ego. Itse asiassa ego on kaunis asia hyvin monin tavoin, mutta no, se tavallaan rikollistettiin, se saatiin näyttämään pahalta.



Tunnetaanpa hetki ihmisegoa. Otetaan hetki. Tunnetaan vain tuota sanaa. Minkälaisen tunteen se tuo? Ego.



(Tauko)



Ja Linda mikrofonin kanssa. Olisin utelias: yksi sana, joka tulee mieleen ja määrittelee egon. Yksi sana.



SHAUMBRA 1 (nainen). Valta/voima.



ADAMUS: Valta. Joo, okei. Hyvä. Linda, jatkat vain tuon mikrofonin juoksuttamista. Ego, valta.



DIANE: Itse.



ADAMUS: Itse, okei. Millainen itse?



DIANE: Yksilöllinen identiteettini.



ADAMUS: Mm, okei. Millainen identiteetti? (Diane naureskelee) Haluatko saada sitä enemmän? Haluatko saada enemmän egoa? Vähemmän egoa? Jotain mitä sinun täytyy työstää – onko ego jotain, mitä sinun täytyy työstää?



DIANE: En ajattele … Minä en työstä omaani, sikäli kun olen tietoinen.



ADAMUS: Okei, okei. Muut?



DIANE: Voi, kyllä.



ADAMUS: Syytätkö koskaan, että jollakin on iso ego, tai edes ajattelet sitä?



DIANE: Olen varmasti ajatellut niin.



ADAMUS: Joo, okei. Kenestäkään erityisesti?



DIANE: Kyyylllä (naurua), se jääköön nimettömäksi.



ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä, hyvä.



LINDA: Hän ei seiso näyttämöllä, vai mitä? (Lisää naurua)



DIANE: Voisi seistäkin! (Linda nauraa)



ADAMUS: Ego. Mikä sana tulee mieleen, kun puhumme egosta. Egosta.



(Susan pitää tauon)



LINDA: Nancy haluaa mikin. Hän ei epäröi. Aivan siinä edessä.



ADAMUS: Ei! Hän oli antamassa hyvän sanan! Pidin siitä!



LINDA: No, odota! Nancy antaa omansa ensin, sitten tullaan takaisin häneen.



ADAMUS: Ei! Halusin kuulla, mitä aioit sanoa.



LINDA: Okei, anna mennä.



SUSAN: Ihmisen ydinolemus.



ADAMUS: Ydinolemus, okei. Joo.



SUSAN: Ihmisen.



ADAMUS: Ihmisen. Okei. Siinä … Okei, en lisää omia sanojani vielä.



NANCY: Minulle se on osa kolminaisuutta …



ADAMUS: Osa kolminaisuutta.



NANCY: … omaa kolminaisuuttani.



ADAMUS: Joo, jumala, mestari ja ego.



NANCY: Joo.



ADAMUS: Okei. Pidätkö egostasi?



NANCY: Jep.



ADAMUS: Okei. Jatketaanpa sanoja. Alamme vasta lämmetä. Ego. Mitä se tuo mieleen?



TOM: Ylpeys.



ADAMUS: Ylpeys, okei. Jatketaan kaivamista. Ego.



CAROLYN: Omahyväisyys.



ADAMUS: Omahyväisyys, okei. Oletko sinä ollut koskaan omahyväinen?



CAROLYN: Luulen niin (vähän naureskelua).



ADAMUS: Luultavasti olet ollut, ja se on okei.



Osa pointtia tässä on, että egoon liitetään hyvin monia, tavallaan negatiivisia ominaisuuksia – omahyväinen, ylimielinen, mahtipontinen ja kaikkea vastaavaa. Kun jatkamme keskusteluamme tässä, tuntekaa oikeasti kaikkia näitä sanoja, kaikkia näitä egon liitteitä.



Ole hyvä, jatkakaa. Ego.



ALI: Itsekorostus.



ADAMUS: Okei. Oletko sinä tehnyt sitä?



ALI: Joo.



ADAMUS: Joo. Onko se tuntunut pahalta?



ALI: Kyllä.



ADAMUS: Sinut pantiin matalaksi?



ALI: Minä panin itseni matalaksi.



ADAMUS: Juuri niin, minun pointtini.



ALI: Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Panit itsesi matalaksi. Pum! Vau! Jessus!



ALI: Paha Ali!



ADAMUS: Ai! "Paha Ali!" Ja sellainen ego, ja voi, sinä olet niin …



ALI: Ole vain hiljaa!



ADAMUS: Aivan, aivan! Katso, mitä tapahtuu, kun erotut! Joo.



ALI: Jep.



LINDA: Eikö se voi olla vain itseluottamusta?



ADAMUS: Anna heidän, kiitos.



LINDA: Olen yksi heistä.



ADAMUS: Ole hyvä.



LINDA: Olen yksi heistä (vähän naurua).



ADAMUS: "Olen yksi heistä", okei! Tiedän, kuka on seuraavana mikrofonissa.



SART: Sen täytyy olla Sart-ismia.



ADAMUS: Sart-ismia, joo (Sart nauraa). Ego.



SART: Huono osa.



ADAMUS: Joo, ego. Minkä sanan antaisit?



SART: (pitäen tauon) Syyllisyys.



ADAMUS: Anteeksi kuinka?



SART: Syyllisyys.



ADAMUS: Syyllisyys, okei. Joo, ilme kasvoillasi kertoi kaiken. Se oli kuin: "Äääh …"



SART: Joo.



ADAMUS: Ego, okei.



SART: Se on syyllisyyttä jonkin tekemisestä toisille ihmisille.



ADAMUS: Aivan, aivan. Okei, hyvä.



SART: Joo, ja heti tehtyään sen tietää vahingoittaneensa heitä.



ADAMUS: Joo, niin luulee.



SART: Niin luulee.



ADAMUS: Tai haluaa ajatella.



SART: Tai …



ADAMUS: Joo.



SART: Siis haluaa sen tapahtuvan sillä tavalla.



ADAMUS: Joo, joo. Siis mitä tapahtui egosi kanssa pahimmillaan?



SART: Ai, on täytynyt olla pahinta silloin, kun ryyppäsin.



ADAMUS: Joo, joo (Sart nauraa) Joo. Miten ryyppääminen vaikutti egoosi? (Muutama naurahdus)



SART: Se antoi minun sanoa kaiken, mitä tuli mieleen.



ADAMUS: Aivan, aivan. Ja sinä sanoit.



SART: Voi, minä sanoin!



ADAMUS: Joo. Ja jouduitko koskaan vaikeuksiin sen vuoksi?



SART: Voi, en koskaan.



ADAMUS: Joo, aivan. Aivan (he naureskelevat). Siis kun lakkasit ryyppäämästä, syytitkö egoasi suurelta osin siitä, tai syyttivätkö toiset siitä egoasi?



SART: Kyllä, ehdottomasti.



ADAMUS: Siis mitä teit egollesi?



SART: Heitin sen matkalaukkuun taakseni ja …



ADAMUS: Voi ei, ensin hakkasit siltä paskat housuun (Sart naureskelee). Sitten laitoit sen matkalaukkuun taaksesi, ja sitten menit potkimaan tuota matkalaukkua aika ajoin.



SART: Joo, sitten potkaisin tuon matkalaukun ulos ovesta.



ADAMUS: Vapahditko itsesi ja egosi, kun lakkasit juomasta?



SART: En.



ADAMUS: Et, okei.



SART: En.



ADAMUS: Taisteletko edelleen tuon egon kanssa?



SART: Joo, taistelen edelleen.



ADAMUS: Joo. Siitä syystäkö nouset tuohon suureen, valtavaan maansiirtolaitteeseen? Se on ikään kuin, että tiedät, että sinulta tulee tuo voima läpi, joten voisit yhtä hyvin kaivaa maata.



SART: Voi, se auttaa.



ADAMUS: Joo! (He nauravat)



SART: Ehdottomasti auttaa.



ADAMUS: Pystyisitkö kuvittelemaan, että olisit suuren yrityksen toimitusjohtaja? Minä en pystyisi.



SART: Luoja auttakoon työntekijöitä!



ADAMUS: Juuri niin (Sart nauraa). Juuri niin, joo, koska on tuo valtava ego! Voi peijakas! Olisit ollut suoraan ruokkimismaassa ego. Se olisi ollut egolle seisovapöytä.



SART: Minun olisi tarvinnut palkata uusia ihmisiä joka aamu.



ADAMUS: Aivan! (He nauravat) Aivan! Mutta työssä mitä teet nyt, olet luonnossa ja sinulla on suuria laitteita. Kukaan ei ryppyile sinulle, koska hän tietää, että seuraavana aamuna iso katepillari tulee panemaan hänen talonsa matalaksi, joten …



SART: Kerron hänelle: "Muista, että minulla on suuria kippiautoja."



ADAMUS: Aivan, juuri niin (he naureskelevat). Hyvä, kiitos.



SART: Kiitos.



ADAMUS: Pari vielä egosta. Mitä sanoja tulee mieleen?



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Meiltä puuttuu pari, pari todella tärkeää sanaa.



LINDA: Sylvia.



SYLVIA: Nyt olen hämmentynyt.



ADAMUS: Jaa "nyt?" Sanotko "nyt"?



SYLVIA: Nyt olen hämmentynyt.



ADAMUS: Mitä tulee mieleen, kun sanon sanan "ego"?



SYLVIA: Ego. Kun sanoit "minä menen", se on kuin varmuutta itsestäni.



ADAMUS: Joo, joo. Se olet sinä itse.



SYLVIA: Sitä toisaalta, ja toisaalta se voi olla itsekäs.



ADAMUS: Itsekäs, okei.



SYLVIA: Vain itseni ajattelemista.



ADAMUS: Teetkö sitä hyvin usein?



SYLVIA: Yritän.



ADAMUS: Yrität, joo, joo.



SYLVIA: Tai yritän olla tekemättä.



ADAMUS: Ai, yrität olla tekemättä.



SYLVIA: Joo.



ADAMUS: Se on surullista. Vau.



SYLVIA: Yritän, yritän …



ADAMUS: Mistä se kaikki tuli, että on huono asia huolehtia itsestään? Mistä helvetistä se kaikki tuli? (Joku sanoo "kirkosta") Juuri niin, juuri niin. En tee enää paljon kirkon parjaamista. Ei, koska tein uudenvuodenlupauksen. Joo, joo. Ei enää parjata kirkkoa. Tiedättekö miksi? Koska minun ei tarvitse enää. Nimittäin viime vuonna, vuosi sitten kun puhuimme täällä ja kysyin havaintojanne siitä, mitä tapahtuisi vuonna 2018, johtopäätökseni oli tavallaan kirkon romahtaminen. Ja "kirkolla" tarkoitan yleisesti kaikkia uskontoja. Ja minulle se on edelleen suurin asia, joka tapahtui viime vuonna. Ei se asia, josta tehtiin eniten uutisia.



Mutta kun yhteiskunnalla on myyttejä – ja uskonto on pelkkää myyttiä – nuo myytit auttavat muokkaamaan ja muodostamaan sen yhteisöjä ja arvoja ja moraalia ja lakeja, ja niitä maailmalla on melko paljon. Teillä on paljon myyttejä – uskontoja ja uskomuksia – jotka muodostivat yhteiskunnallisia arvoja ja lopulta lakeja. Niinpä teillä on se tällä tasolla saakka (ylhäällä). Teillä on tämä planeetan vakaus – niin sitä kai kutsuttaisiin – tapa jolla se toimii. Se kaikki perustuu näihin arvoihin, jotka tulivat alun perin myyteistä.



Ja myytit – itse asiassa ei ole kyse kirkosta sellaisena, kuin tunnette sen tänä päivänä. Se menee kauas, kauas taaksepäin, vielä sitä kauemmas. On inkojen ja mayojen ja aboriginaalien ja kaiken muun vastaavan myyttejä, jotka edeltävät kristinuskon myyttejä 5.000 vuotta, on egyptiläisten myyttejä, jotka edeltävät vielä sitä 25.000 vuotta. Siis myytit rakentavat yhteiskunnalliset arvot ja rakenteet. Se on gravitaatio, joka sisältää kaiken.



No, nyt planeetalla kirkko on heikentymässä, murenemassa – on kyse sitten kristityistä tai muslimeista tai juutalaisista tai jostain muusta. On valtavaa kunnioituksen puutetta ja voitaisiin sanoa, uskon puutetta moniin näihin uskonnollisiin arvoihin. Jos minä olisin ollut opastamassa jotain kirkkoa, olisin sanonut tavallaan: "Päivittäkää aika ajoin. Päästää yli koko tästä jutusta, etteivät naiset voi olla pappeja. Tarkoitan, että se on hyvin vanha ja typerä asia. Päivitetään aika ajoin." Mutta ne ovat hyvin vakaasti päättäneet pitää kiinni vanhoista tavoistaan.



Siis nyt se hajoaa. Näette sitä pinnalla, joitain juttuja. Koko tuo katolisen kirkon ja pappien seksuaalisen hyväksikäyttöjuttu, jota on tapahtunut paljon, paljon kauemmin, kuin kukaan haluaisi myöntää. Se ei ole viimeaikainen epidemia. Sitä on tapahtunut ikuisuuksia. Se aiheuttaa luottamuksen ja uskon puutetta uskoon, ja silloin kun teillä ei ole uskoa uskoon, teillä on suuria ongelmia.



Siis alla oleva myyttirakenne on hajoamassa. Ihmiset eivät usko tai seuraa kirkkoja enää. Tämä alkaa kolistella kaikkea pinnalla – miten yhteisö ja maa ja moraali ja arvot ja liiketoiminta rakennettiin. Tästä syystä sanon, että suurin viime vuonna tapahtunut asia oli uskonnollisten arvojen heikentyminen planeetalla, ja sillä on suuri vaikutus erityisesti tänä vuonna, kun se murenee vielä lisää.



Eikä tämä sinällään tahdo sanoa, että katolinen kirkko lopettaa toimintansa tai metodistit löytävät eri metodin (naurua). He saattavat löytää. Mutta sen on tarkoitus sanoa, ettei niillä ole läheskään samaa vaikutusta planeetan tietoisuusgravitaatioon, kuin niillä ennen oli. Ja kun ne tavallaan murenevat pois, niin tapahtuu myös arvoille, kuten olette luultavasti nähneet, jos katselette uutisia. Arvot ovat hajoamassa. Se luontainen gravitaatio joka pitää uskomuksia ja lakeja ja kaikkea muuta tavallaan yhdessä, hajoaa. Siis tätä tavallaan tapahtuu.



Ja sitten saatte Donald Trumpin kaltaisen hahmon presidentiksi, ja hän tavallaan potkaisee paskan ulos siitä kaikesta. Enkä sano, että se on hyvä tai huono asia. Sanon vain, että sen ihmiset ansaitsevat (naurua). He ansaitsevat! Ehdottomasti. Sitä kohtaan pitäisi olla perustavanlaatuista kunnioitusta, enkä ole lainkaan poliittinen. En äänestäisi, jos olisin planeetallanne tällä hetkellä. Tekisin, mitä Tobias kehotti: "Seiskää matalan aidan takana" ja naurakaa. Naurakaa.



Siis missä olimmekaan? (Joku sanoo "ego")



LINDA: Ego.



ADAMUS: Okei. Tarvitsen muutaman sanan lisää tässä. Valoa vähän lisää, koska Linda juoksee yleisön joukkoon.



LINDA: Aivan tässä.



ADAMUS: Ego. On muutama sana, joka meiltä puuttuu tässä.



MONICA: Minulle ego on kaksinaisuus …



ADAMUS: Kaksinaisuus.



MONICA: … tai tuomitseminen. Koska jos en ole egossa, niin on ykseys ja asiat vain ovat, mitä ovat. Se olisi sallimista. Siis minulla on ihmismieli tai egomieli ja henkimieli.



ADAMUS: Okei. Ai, mielenkiintoista.



MONICA: Siis joka kerta kun tuomitsen ja sanon: "Ai, se oli ihmismieleni. Mitä henkimieleni sanoisi?"



ADAMUS: Aivan, aivan.



MONICA: Joo. Siis se on tämä.



ADAMUS: Ai, mielenkiintoista. Nyt sinulla on konflikti käynnissä näiden kahden välillä. Se oli erittäin viisasta, kiitos. Tarvitsen vain jonkun sanomaan sen. Gary, oletko se sinä?



GARY: Itsetietoisuus.



ADAMUS: Itsetietoisuus. Joo, joo. Onko se hyvää itsetietoisuutta vai huonoa?



GARY: Ei kumpaakaan.



ADAMUS: Ei kumpaakaan?



GARY: Se on vain tiedostamista.



ADAMUS: Okei.



GARY: Se on tietämistä …



ADAMUS: Luotatko siis egoosi suuremassa itsetietoisuudessa?



GARY: En.



ADAMUS: Et. Mihin luotat suuremmassa itsetietoisuudessa?



GARY: (pitäen tauon) Mihin luotan suuremmassa itsetietoisuudessa …



ADAMUS: Jos et saa sitä egosta, mistä saat tuon itsetietoisuuden?



GARY: Siitä mitä tunnen, mitä aistin.



ADAMUS: Okei, rehellistä. Hyvä, koska se tavallaan ohittaa egon.



GARY: Joo.



ADAMUS: Joo, okei.



GARY: Toivottavasti.



ADAMUS: Hyvä. Hyvä vastaus. Kaikki hyviä vastauksia tähän mennessä. Kaipaan niitä aikoja, jolloin pystyin todella kiusaamaan teitä huonoista vastauksista (vähän naureskelua). Kaipaan sitä kovasti. Siitä sai mahtavia tarinoita, kun menin Ylösnousseiden mestareiden klubille.



LINDA: Moishe.



ADAMUS: Etkö voisi vain keksiä jotain typerää makyo-vastausta? Ei, ei!



LINDA: Älä!



ADAMUS: Voisit keksiä! (Adamus naureskelee)



MOISHE: Voisin yrittää.



ADAMUS: Voisit keksiä! Anna palaa, hyvä herra.



MOISHE: Se on ihmisen itseluottamus.



ADAMUS: Itseluottamus.



MOISHE: Ja luulen, että ihmiset halveksivat sitä, koska ihmiset halveksivat itseään. Mutta se on ihmisen itseluottamus.



ADAMUS: Okei, hyvä. Mahtavaa. En ole vielä saanut sitä. Tarvitsen pari lisää.



LINDA: Henrietta luulee tietävänsä tuon sanan. Tai hän luulee, että haluat kiusata häntä.



ADAMUS: Kumpaakin (Linda kikattaa).



HENRIETTA: Itsesäilytys.



ADAMUS: Itsesäilytys, okei.



HENRIETTA: Se on, koska mitä suurempi ego, sitä suurempaa esittämistä. Henkilö yrittää todella varmistaa, että hän on vankka ja horjumaton tässä ihmisesityksessä maailmalle. Hän yrittää sälyttää itsensä.



ADAMUS: Mutta mikä harhakäsitys siinä on? Olet pääsemässä siihen. Siis se on itsesäilytys. Se on tavallaan sinun puolustuksesi.



HENRIETTA: Kyllä.



ADAMUS: Se on suojasi.



HENRIETTA: Koska ihminen pelkää mennä tyhjyyteen.



ADAMUS: Aivan. Se pelkää kaikkea, mutta … (vähän naureskelua)



HENRIETTA: Kyllä.



ADAMUS: Siis sinulla on tämä ego, jonka tavallaan luot, ja sitten paisutat sitä. Pumppaat sitä, ja osa siitä on itsesäilytystä, mutta sitten ego joutuu tavallaan omille raiteilleen ja alkaa uskoa omiin juttuihinsa. Mutta mikä sille on luontaista, mikä on ongelmana? Pysäytetäänpä elokuva hetkeksi. Teillä on tämä iso ego, mikä siinä on ongelmana?



HENRIETTA: Koska se uskoo olevansa totta. Tarkoitan, että mitä suurempi ego, se on totta tuolle henkilölle. Se tekee siitä vankan ja horjumattoman ihmisesityksessään.



ADAMUS: Mikä on todellinen ongelma? Pääset todella lähell, ja inspiroit jotakuta, joka antaa tuon vastauksen täällä aivan hetken kuluttua.



CAROLE: Itsen tuomitseminen ja projisointi.



ADAMUS: Ollaan pääsemässä siihen. Olemme melkein perillä. Itsensä tuomitseminen ja projisoiminen. Teillä on tämä ego, joka on tavallaan paisunut, joka on tavallaan mahtipontinen ja ylimielinen, mutta se on identiteetti ja se olet sinä, mutta mikä siinä on ongelmana?



TAD: Pelko.



ADAMUS: Melkein perillä.



TAD: Ai! Pelohko! Pelkoinen! Pelko. (Roikkuen kiinni mikissä, kun Linda ottaa sitä pois)



ADAMUS: Okei. Tota, annan sinulle pisteen. Tuomarit antavat sinulle pisteen, mutta etsin toista sanaa. Olet hyvin lähellä. Hyvin lähellä.



ALICE: Menen vessaan (hän naureskelee).



ADAMUS: Hän menee vessaan! (Naurua) Joo. Keksi vain jotain. Mitä tahansa.



ALICE: Se on hyvä (joku kuiskaa), tunnistaminen.



ADAMUS: Tunnistaminen. Joo, okei. Minä olisin keksinyt jotain muuta (he naureskelevat).



ALICE: Aioin itse asiassa sanoa tavallaan, mitä Gary sanoi – ihmisen itsetietoisuus. Kun ajattelen omaa egoani, se on, kuka minä olen …



ADAMUS: Onko sinulla ego? Onko sinulla iso ego?



ALICE: Minulla on ego. Sillä ei ole kokoa, mutta olen tietoinen tästä ihmisen …



ADAMUS: Onko sinulla dynaaminen ego?



ALICE: Voi, kyllä!



ADAMUS: Voi, kyllä! (Naurua) Voi. Joo, joo, joo, joo. Mikä ongelma egossasi on?



ALICE: Minun egossani ei ole mitään vikaa! (Naurua, ja vähän taputusta)



LINDA: Se kertoi kaiken! (Linda naureskelee)



ADAMUS: Joo. Ja sinun pitäisi lisätä siihen: "Ja mitä vikaa on omassasi!"



ALICE: Joo, joo! Mitä vikaa on omassasi?!





Adamuksen määritelmä egosta



ADAMUS: Ego. Paljastan sen tässä. Olit hyvin lähellä tätä, Tad, mutta ego on hauras. (Yleisö sanoo "ai niin") Se on hauras! Se on tämä iso, dynaaminen, tavallaan makyo-itsesäilytys, identiteetti, kaikkea sitä muuta, mitä ikinä sanotte, ja se on hemmetin helposti särkyvä. Se on hyvin hauras, se on helpommin särkyvä kuin muna. Jos joku koskettaa sitä, se hajoaa (itkuisella äänellä). Se ei tiedä, mitä tehdä! Kaiken sen mahtailun jälkeen, joku katsoo sitä vain väärällä tavalla ja se hajoaa!! Se ei ole totta. Se on illuusio. Se on totta, mutta se on illuusio, eikä se ole oikeasti "sinä".



Kuitenkin ihmiset samaistuvat … Ja minulla on edelleen kana kynittävänä Freudin kanssa. Jos hän koskaan yrittää päästä Ylösnousseiden mestareiden klubiin, äänestän hänet kumoon (naurua). Kyllä, hänen täytyy hyvittää jotain tästä. Hän teki egosta pahan asian ja hauraan ja ilkeän ja kaikkea vastaavaa. Hän rikollisti egon oikeasti.



Mutta pointtiini tässä, ja … Mikä olikaan pointtini siinä, mitä teemme täällä? Minulla on todella pointti. Ego. Määrittelen … Kirjoittaisitko tämän taika-ihme-padillesi tai mikä se juttu onkaan, jota käytät?



LINDA: Okei.



ADAMUS: Onko se se?



Okei, ego, minun määritelmäni egosta. Se on kokemuksenne … (tauko, ja vähän naureskelua, kun on teknisiä vaikeuksia) Luulin, että sen piti ilmestyä kuvaruudulle kuin taiasta, eikä sitä ole siellä. Siis Linda kirjoittaa itselleen (Adamus naureskelee). Ettekö rakastakin teknologiaa? Voi, se on niin hyödyllistä. Missä on valkoinen fläppitauluni? Saisimme tämän tehtyä, jos voisimme vain kirjoittaa sen.



LINDA: Hys! Jatka.



ADAMUS: Jatka?! Sinun täytyy kirjoittaa. Sinun täytyy kirjoittaa.



LINDA: Ei ole minun vikani.



ADAMUS: Joo. Suunnataan kamera tähän pieneen hälinään tuolla. (Peter auttaa Lindaa iPadin kanssa) Ja vähän lisää valoa. Haluan kaikkien näkevän, mitä … "Voi, meidän täytyy selvittää tämä", joo.



LINDA: Kiitos, Adamus. Rakastamme todella tällaista huomiota.



ADAMUS: Tiedän. Ettekö arvosta … teknisen paineen alla. Voi, siihen on syy, miksi leikittelen kanssanne tällä tavalla.



LINDA: Niinkö?



ADAMUS: Joo, joo. Kuulette se aivan hetken kuluttua.



LINDA: Okei. "Kokemuksenne …" (Joku sanoo "jee!", kun kuva ilmestyy kuvaruudulle)



ADAMUS: "Kokemuksenne jotka perustuvat tunteikkaisiin tarinoihinne" – tämä on määritelmä, minun määritelmäni, egosta, mikä on ainoa määritelmä (muutama naurahdus) – "nähtynä toisten kautta."



LINDA: Ooo.



ADAMUS: Muuten, rakastan tulla tänne Adamuksena. Saan olla vähän huolettomampi kuin St. Germain. Ja lasken leikkiä. Esitän toisinaan vähän ylimielistä ja mahtipontista tarkoituksella. Ja puhun todella hyvää itsestäni, koska voin. Mutta haluan saada teidät siihen tapaan. Puhumaan todella hyvää itsestänne, mutta ei mitään vakavaa hyvää. Nimittäin ei: "Olen erityislaatuisin ihminen maailmassa." (Lisää naureskelua) Ei, vaan puhukaa hyvää itsestänne hymy kasvoilla, okei? Ja laskekaa leikkiä sillä, ja saakaa toiset ihmiset tavallaan nauramaan. Ja sitten tulee tuo pieni asia, joka sanoo: "Voi, se on egoni, ja olen niin ylimielinen." Voi, kyllä. Voi, kyllä. Ja se on hauskaa.



Siis missä olimmekaan? "Kokemuksenne jotka perustuvat tunteikkaisiin tarinoihin." Jokaisessa tarinassa on tunnetta. Kaikessa mitä tulee mielenne kautta, on tunnetta. Kaikessa. Ja minulla oli hiljattain väittely – ja minä voitin. Minulla oli hiljattain väittely erään ystävän kanssa, joka on täällä tänään – esittelen hänet aivan hetken kuluttua – ja ystäväni sanoi: "Mitä tarkoitat, Adamus, kaikessa on tunnetta? Entä jokin numero? Onko siinä tunnetta? Onko numero tunteikas?" Ja sanoin "6-6-6" (joku huutaa "oi!, ja joku toinen sanoo "bravo"), ja sitten sanoin "13" ja "44" ja "1.000.752", vain siksi.



Kaikessa on tunnetta. Jokainen tarina joka teillä on koskaan ollut, on pelkkää tunnetta. Siinä ei oikeasti ole mitään logiikkaa. On tavallaan väärin sanoa, että tällä planeetalla on oikeasti logiikkaa. Se kaikki perustuu tunteeseen. Jokainen päätös jonka teette, perustuu tunteeseen. Luuletteko etsivänne parasta autoa ostettavaksi? Se on tunnetta! Oikeutatte tunteenne tutkimalla ja sanotte: "Olen todella fiksu ihminen, koska ostin Priuksen." Ei, vaan se perustui tunteeseen, koska tunteenne tuo esiin: "Olen puunhalaaja. En käytä hiiltä autossani." Se on pelkkää tunnetta. Oikeutatte sen ja kutsutte sitä logiikaksi ja ositatte Priuksen, joka muuten on hieno auto. Missä olimmekaan? Ai niin, okei.



Egossa on mielenkiintoista, että se on hyvin hauras, koska se perustuu siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat teistä. Ego ei enimmäkseen perustu omiin havaintoihinne itsestä. Se on havaintoja siitä, miten ihmiset hahmottavat teidät. Siksi egonne on hyvin, hyvin hauras – kenen tahansa palautteen kohde, kenen tahansa vaikutelman kohde.



Ego on … Annan teille esimerkin. Menette kertomaan vitsin, eivätkä useimmat teistä ole kovin hyvinä vitsinkertojia. Ei, te ette ole, koska te ette ole, te ette ole … tota, te ette ole hauskoja (naurua). Ei, vaan olette edelleen liian vakavia. Keventykää, ottakaa pois nuo liian tiukat alusvaatteet ja sitten voitte kertoa vitsejä. Siis menette kertomaan vitsin, jota pidätte todella, todella hyvänä, ja kuulitte jonkun toisen kertovan sen ja kaikki nauroivat, ja kun te kerrotte tuon vitsin, kukaan ei naura. Itse asiassa aivan yhtäkkiä oivallatte, että heidän mielestään se oli poliittisesti epäkorrekti, koska vanhoista ihmisistä ei kerrota vitsejä tai mitä tahansa. Itse asiassa ne ovat hauskimpia. Mutta yhtäkkiä oivallatte, ettei kukaan nauranut. Nyt egonne muodostaa erään asian: "En ole hauska ihminen. Minun ei pitäisi koskaan enää kertoa vitsiä. Se oli todella huono." Se menee egoonne, kuten kaikki muukin.



Ego on tähän mennessä perustunut kokemuksiinne, mikä on aivan mahtavaa – kokemukset ovat mahtavia. Nyt se on tunteikas tarina, mikä on ok, kunhan tiedostatte sen sellaiseksi. Se on tunteikas tarina. Sitä se vain on, ja tuo tarina voi muuttua. Mutta osa joka ei toimi kovin hyvin, on "nähtynä toisten kautta". Miten he hahmottavat teidät.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun ilmaisen pointtini, että ego ei ole ollut ystävä, Freudin vuoksi ja teidän vuoksenne. Se ei ole ollut lainkaan ystävä. Se on ollut jotain, mitä pakoon olette yrittäneet juosta, miltä olette yrittäneet piiloutua, mitä olette yrittäneet kiillottaa, työstää, vahvistaa, minkä olette yrittäneet tuhota, räjäyttää hajalle, kaikkea muuta vastaavaa – tämän mitä kutsutaan egoksi.



Ja egon alkuperä, latinankielinen: "Minä menen. Minä menen eteenpäin. Minä koen. Minä laajenen. Minä menen eteenpäin." Niinpä ensimmäinen uusi ystävänne tänä vuonna on ego. Ego on hieno asia. Se on itsetietoisuus, kuten sanottiin aiemmin. Se on itsetietoisuus, mutta ei enää toisten silmin, sen mukaan miten he reagoivat teihin.



Nimittäin, pukeudutte päivää varten, laitatte jotain päällenne ja lähdette ulos, ja sitten joku katsoo teitä näin (hän katsoo halveksivasti), ja olette kuin: "Voih, voih! Tämä on kamalaa. Minun ei olisi pitänyt laittaa päälleni tätä. Minulla on oranssi …" millainen … se näyttää kuin metsurin paidalta, jossa on kuninkaallinen vaakuna (kuvaten, mitä Tadilla on yllään) Tarkoitan, että kuka nyt käyttäisi jotain sellaista? (Muutama naurahdus) Ja se näyttää upealta, mutta ego on kuin: "Voi, minun ei olisi pitänyt laittaa sitä päälleni! Minä erotun, ja tämä näyttää typerältä."



Pudotetaanpa siis ensimmäisenä asiana tästä pois tuo kolmas osa "nähtynä toisten kautta". Sillä ei ole enää merkitystä. Sillä ei ole enää merkitystä.



Tunteikkaan tarinan osa? Joo. Tarinoissa on tähän mennessä ollut tunnetta, ja tunteet voivat olla hyviä ja hauskoja. Ne ovat hyvin ihmisorientoituneita. Mutta muutetaanpa se. Ei enää "tunteikkaita tarinoita". Kutsutaan niitä sen sijaan – mikä sana korvaisi tunteet? Millaisia haluatte tarinoidenne olevan? "Jotka perustuvat" – mitä sanoisimme? (Joku sanoo "parhaat tarinat") Parhaisiin tarinoihinne, upeisiin tarinoihinne? Muutetaan se … Miten olisi (joku sanoo "luova") Luova? (Joku sanoo "viihde") Viihdyttävä? Miten olisi "viisas"? Miten olisi viisas? Nimittäin viisas voi olla edelleen tunnetta. Viisas voi olla upeaa ja merkillepantavaa, mutta tuoda mukaan viisauden. Tuoda mukaan nyt viisauden. Ette enää havaitse itseänne toisten ihmisten reaktioiden kautta, vaan nyt tarinoissanne on teidän viisauttanne. Ja ne voivat olla hauskoja. Ne voivat olla traagisia. Ne voivat olla sydämellisiä. Ne voivat olla brutaaleja. Sillä ei ole merkitystä, mutta nyt teillä on viisautta.



Niinpä samalla kun me olemme tässä, Linda …



LINDA: Odota, viimeistelen tätä (kirjoittaen Adamuksen uutta määritelmää).



ADAMUS: (naureskellen) "Tuoden sisään viisaat tarinanne."



LINDA: "Viisaus" vai "viisaat tarinat"?



ADAMUS: "Kokemuksenne jotka perustuvat viisaisiin tarinoihinne", joo.



Tunnetaanpa sitä todella tätä vuotta varten. Tarkoitan, että tähän olette menossa. Teidän ei tarvitse työstää sitä. Mutta … joo (naurua, kun kuva häviää taas pois). Minä en … Minä en … Se en ole minä, en tällä kertaa (joku sanoi "Linda voitti").



Siis parhaita ystävienne tänä vuonna, uusia ystäviänne joita tulee uusien ystävien vuotena, ensimmäisenä on "sinä". Ego. Hengitetään egoa sisään. Se ei ole paha asia. Se on ihminen kokemassa, ja sitä varten ihminen on täällä, kokemassa. Mutta kun hengitätte sisään uutta ystäväänne, egoa, se ei ole lainkaan huono asia – teillä voi olla sitä paljon. Tarkoitan, että voitte olla todella täynnä egoa. Se merkitsee vain: "Minä menen. Minä koen. Minä olen mitä olen", mutta nyt viisauden kera.





Toinen ystävä



Toinen ystävä joka tulee – joka on tullut jonkin aikaa, mutta huomaatte sen todella tänä vuonna – on mestari. Kutsun sitä mestariksi, ja todellisuudessa se on viisautta. Jotkut kutsuisivat sitä jumaluudeksi. Se kuulostaa vähän epätodelliselta. Pidän "viisaudesta" ja "mestarista", koska se on kaikkien tarinoiden ydinolemus, ovat ne sitten tunteellisia tai traagisia tai mitä tahansa. Se on ydinolemus.



Siis tänä vuonna tuo mestari, jota tavallaan aloimme tuoda noin vuosi tai pari sitten, jota aloimme integroida, esittää hyvin tärkeää osaa elämässänne tänä vuonna, koska te sallitte. Se on sitä. Sallitte osanne, jota ette oikeastaan tunne ja jonka vanha ego, ihmisego, on vääristänyt täysin. Mestari on puhdas, ettekä te voi tahrata mestaria. Ihminen on aina huolissaan: "Saastutanko jotain tai todella sotken tämän? Koska sotken aina kaiken." Ette voi tehdä sitä. Viisaus on viisautta. Sitä se vain on, eikä se ole tuomitsevaa tai mitään muuta.



Siis vedetään syvään henkeä mestarin tulemiselle. Tämä on toinen uusi ystävänne hyvin intiimillä tavalla.



Nyt toisaalta jotkut teistä ovat kuin: "Okei, Adamus, olemme puhuneet tästä aiemmin, puhuneet mestarin tulemisesta sisään. Olen yrittänyt soittaa sille. Mestari vastaa puhelimeen ja paiskaa luurin korvaani. (Naurua) En ymmärrä oikeasti tätä mestarijuttua. Onko se vain "super", niin kuin superego? Onko se sitä?" Ei, ei, ei, ei, ei. Ei, mestari ei ole superego. Mestari on yksinkertaisesti viisaus, ja kaikessa mitä teette, on luonnostaan viisautta. Olette vastustaneet ja välttäneet sitä ja sanoneet, että egonne … että teillä on liikaa egoa ettekä pysty käsittelemään kaikkea tätä muuta. Mutta nyt teille tulee mestari sisään, tulee viisaus sisään.



Niinpä keksimme täysin uuden sanan tässä. Linda, menisitkö uudelle sivulle … näytöllä?



LINDA: Ai.



ADAMUS: Täysin uudelle. Mahtavaa. Puhdas. Kirjoita 2/3 sivun päähän oikeasta laidasta sana "EGO" isoilla kirjaimilla. Se kävi nopeasti (vähän naureskelua, ja lisää teknisiä ongelmia). Kaikkeen tähän on syy. Pyydän anteeksi, ja kerron teille hetken kuluttua. Siihen on syy, eikä se liity mihinkään, mitä te teette. Selitän kohta.



Siis keksimme uuden sanan.



(Tauko)



Hän kirjoittaa sitä, mutta se ei näy ruudulla … (Tauko, kun Peter auttaa taas)



Tietääkö kukaan hyvää vitsiä? (Muutama naurahdus) Ette uskaltaisi kertoa vitsiä nyt, ettehän? (Adamus naureskelee) Kaikki katsovat teitä, kuin "Mitä?!" Joo. Miten moni teistä pitää itseään todella hauskana? Ai, muutama, okei. Joo, joo, okei. Hyvä. Tavallaan, tavallaan. Joo, okei.



Haetaan tuo valkoinen taulu tänne eteen, se juttu jossa on paperia ja joka oikeasti toimii. Joku sanoo minulle, että olen mulkku. Kyllä, niin olen (yleisö sanoo "ooo!)



LINDA: Okei.



ADAMUS: Okei. Yritetään sitä uudestaan, Linda. Kirjoita tuo sana 2/3 ruudun oikeasta laidasta.



LINDA: Kaksi kolmasosaa oikeasta laidasta?



ADAMUS: Isoilla kirjaimilla "EGO".



LINDA: Oikeasta laidasta?



ADAMUS: Kyllä. Aloita, joo. Ai, tämähän menee hyvin (näyttö toimii taas väärin, vähän naureskelua).



LINDA: Mitä?! Odota hetki.



ADAMUS: Tule tänne. Anna se Adamus-sedälle. Anna minulle uusi sivu.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Joo, täysin uusi sivu. Okei. Hupsista! (Tavaroita putoilee)



LINDA: Hyvää työtä (muutama naurahdus).



ADAMUS: Mikään tästä ei ole minun vikani. Selitän sen hetken kuluttua.



LINDA: Ei tietenkään.



ADAMUS: Se on jonkun huonoa huumorintajua. Okei, todella huonoa huumoritajua, maksat tästä myöhemmin (puhuen ilmaan). Tarvitsen uuden sivun. Nyt minä olen täysin sekaisin (lisää naureskelua).



LINDA: Sinä olet sekaisin?



ADAMUS: Toisella puolella nauretaan paljon. Selitän myöhemmin (vähän naureskelua). Okei, okei, keksimme uuden sanan vuodelle 2019 … (Hän yrittää kirjoittaa)



LINDA: Ilmeisesti ei (lisää naurua, kun homma ei toimi). Luulitko, että minä möhlin sen kanssa? En se ollut minä!



ADAMUS: Se ei ole … Katso, se mitä kirjoitan, ei tule näkyviin. Okei, mennään eteenpäin. Kuvitelkaa sana "ego", e-g-o. Ajatelkaa se kirjoitettuna tuonne näytölle, vaikkei se olekaan. Nyt laitamme … (Joku sanoo "paperia tulee", kun Sart tuo suurta fläppitaulua) Paperia tulee. Voi, luojan kiitos! Luojan kiitos! Takaisin kunnon vanhanaikaiseen paperiin, kyllä. (Joku huutaa "luotettava!") Kyllä, luotettavaan paperiin. Katsokaa vaan, niin kynä ei toimi. Miksi annat sen minulle (Linda antaa iPadia)



LINDA: Koska se toimii!



ADAMUS: Tarvitsen uuden ruudun.



LINDA: Ei, et tarvitse. Voit poistaa sen kirjoituksen.



ADAMUS: Ei, tarvitsen uuden … Ai, no poista.



LINDA: Okei.



ADAMUS: (huokaisten, ja vähän naurua) Tämä on … (Linda huohottaa, kun hän hankaa nopeasti tekstiä ruudulta Adamuksen sylissä) Se näyttää todella hassulta kamerassa, mitä teet siinä (lisää naurua). Lopeta se!



LINDA: Etkö pidä siitä?!



ADAMUS: Lopeta se!



LINDA: Sanotko, ettet pidä siitä?! (Naurua) Oikeasti, etkö pidä siitä?! Oletko varma? (Lisää naurua)



ADAMUS: Lopeta se! (Adamus nauraa) Okei, joo! Lapsia on katselemassa tätä! Okei, olemmeko valmiita aloittamaan?



LINDA: Ei, sinun täytyy painaa tätä. Paina merkkiä.



EDITH: Tässä on tablettisi.



LINDA: Paina merkkiä.



ADAMUS: Teknologia!



LINDA: Siinä, siinä.



ADAMUS: Okei, okei.



LINDA: Luulen, että saimme sen toimimaan (vähän naureskelua, ja tauko kun Adamus kirjoittaa)



ADAMUS: Voi, en pidä tavastani kirjoittaa.



LINDA: Oi, se toimii! Se toimii!



ADAMUS: Mutta tämä on hyvin huolimatonta. Cauldre ei ole hyvä …



LINDA: Tässä.



ADAMUS: Anna minulle … ei, ei. Tarvitsen uuden sivun. Tarvitsen uuden sivun.



LINDA: En voi antaa sinulle uutta sivua.



ADAMUS: Tämä menee aikakirjoihin … (lisää naurua)



LINDA: Kokeile tätä.



ADAMUS: Okei, okei. Sinä kirjoitat sen. Ensin … aloita oikeasta reunasta …



LINDA: Okei.



ADAMUS: … ja kirjoita sana "O".



LINDA: "O"?



ADAMUS: Se on kirjain.



LINDA: Se on kirjain.



ADAMUS: Okei. Kirjoita nyt "G" (naurua). Kirjoita nyt "E". (Adamus naureskelee)



Okei. Vetäkää nyt syvään henkeä. Keksimme täysin uuden sanan, tietoisuuden, kaikkea muuta, ja kirjoita … Anna minulle tämä (iPad).



LINDA: Osaat tehdä sen.



ADAMUS: Anna minulle tämä (hän kirjoittaa "W" "egon" eteen). Wego (joku toistaa "wego!") (Suom. huom. sana merkitsee "me menemme") Se on mestari ja ihminen yhdessä. Kaikki tämä johti … (Naurua) Se vei näin kauan! (Vähän taputuksia)



LINDA: Se oli rakettitiedettä.



ADAMUS: Se vei näin kauan! Voi jessus! Eikä se ollut kovin hauskaa! Jos minulla olisi ego, se olisi jo lannistunut/tyhjentynyt. Mutta minulla on wego (lisää naurua) Ja voimme viedä nyt tämän pois (fläppitaulu). Voi jukra!



Wego (Adamus naureskelee). Se ei ollut edes hauskaa. Se on mestari ja ihminen yhdessä, uusi ystävänne. Ette ole enää yksin.



Ego oli hyvin, hyvin yksinäinen. Hyvin yksinäinen. Sillä ei ollut ketään leikkikavereita. Sillä ei ollut kamuja. Kenelle ego puhuu? Teille, ja te hakkaatte sen. Egolla ei ollut ystäviä. Mutta nyt yhdistämme ihmisen ja mestarin, ja se on wego. Se on teidän identiteettinne. Se on viisas tarinanne. Siinä on kyse vain kokemuksistanne. Ne ovat mahtavia tarinoita elämästänne. Se on wego.



Voi pojat, siitä katosi koko puhti, eikö vain? (Adamus naureskelee)





Kolmas ystävä



Seuraavana listalla ystävistä, jotka ilmestyvät tänä vuonna. Teillä on ihminen ja mestari. Ne ovat uusia ystäviä, ja vielä yksi mukaan wegoon. Se on energia.



LINDA: Ai jaa.



ADAMUS: Energia. Ja olemme puhuneet siitä muutamana viime kuukautena, olemme puhuneet siitä jonkin aikaa keahakissa, mutta on ollut tavallaan ristiriitainen suhde energian kanssa. Se on ollut jotain, mitä ajattelette tai luulette haluavanne, mutta sitten pelkäätte sitä, koska no, se saattaa tehdä asiat vain huonommaksi elämässänne. Ego ei tiennyt, käyttäisikö se väärin kaiken tuon energian ja vallan ja kaiken muun.



Tänä vuonna vaadin, että jos aiotte pysyä Crimson Circlessä … Harvennan tässä rivejä, olen markkinointipäällikkö: "Menkää pois täältä! Menkää jonnekin muualle!" (Adamus naureskelee) Jos aiotte pysyä Crimson Circlessä, osana tätä shaumbra-vuotta, teidän täytyy sallia energian olla ystävänne. Se on siinä. Piste. Ei enää ristiriitaista energiasuhdetta. Ei enää energiataisteluja ja -kamppailuja. Teidän täytyy sallia energian olla ystävänne, muuten se on "hei-hei".



Siellä minne olemme menossa, ei ole tilaa vanhalle toiminnalle, kärsimiselle, energian orjana olemiselle. Ei ole ehdottomasti tilaa. Meillä muilla, teillä jotka sallitte energian olla ystävänne, on hauskaa. On helppoa. Ette ole huolissanne enää yltäkylläisyydestä ja kaikista noista asioista. Täysin uusi maailma avautuu.



Siis teillä on kolme asiaa. Teillä on uusi ego ja mestari – kutsumme sitä wegoksi. Se saa Freudin todella sekaisin. Hän ei tiedä, mitä tehdä sen kanssa. Voi, hän yrittää repiä sen hajalle. Ja teillä on energia.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa tälle vuodelle.



Siis nyt – minun täytyy juoda vähän tässä – pääsemme hauskaan osuuteen. Pääsemme merabhiin. Silloin minä lakkaan tavallaan puhumasta ja te saatte nukahtaa. Mutta ennen kuin menemme merabhiin, minäpä selitän vähän, mitä täällä on tapahtunut.





Tämän päivän vieras



Muistatteko rakkaan ystävämme, John Kuderkan? Hän ei ole ollut poissa kovin pitkään. John on tehnyt kiireisenä työtä laboratorioissa – ei käymälässä, vaan laboratoriossa (muutama naurahdus) (suom. huom. "käymälä" ja "laboratorio" kuulostavat melko samalta). Hänellä on suuri intohimo shaumbroja kohtaan. Hän istui siellä takana, työpöydän ääressä. Tunsitteko, että siellä oli vähän ahdasta ja kaoottista tänään? (Henkilökunta nyökkää "kyllä") Joo-o. Sillä hetkellä kun aloimme työskennellä teknologian kanssa, Johnin kasvoille tuli leveä hymy. Hän sanoi: "Minun täytyy sotkea vähän heitä tänään", ja niin hän on tehnyt. Kaikki tämä tohina täällä, juokseminen edestakaisin ja kaikki vastaava on ollut vain sitä, että John piti hauskaa. Hän oli hyvin insinöörimäinen, hyvin mentaalinen.



John ei ollut sellainen, jota olisin pitänyt mahtavana kommunikoijana (Leslie (hänen vaimonsa) nauraa, ja Adamus naureskelee) millään kuviteltavissa olevalla asteikolla, mutta hänellä oli ehdotonta rakkautta shaumbroja ja tätä työtä kohtaan. Hän on tehnyt sitä hyvin kauan, monta elämää. Tämä ei ollut hänen ensimmäisensä täällä.



Kun hän lähti, hän teki lupauksen. Kun hän pääsi toiselle puolelle, hän sanoi: "Aion työstää tätä" – hän kutsui sitä teknologiaksi – "kommunikointiteknologiaa, linkkiä", koska hän oivalsi, että yksi vaikeimmista asioista shaumbroille ja hänelle on, miten kommunikoidaan, miten yhdistetään ihminen/ego mestariin, puhumattakaan "minä olen" -jumaluuteen. Miten se tehdään? Koska silloin kun on kiinni mielessään ja tavallaan hyvin egonsa rajoittama tai on luottamuksenpuutetta egoon, miten murtaudutaan läpi ja muodostetaan tämä yhteys: mestari ja ihminen?



No, hän on ollut muissa ulottuvuuksissa työstämässä sitä. Hän on käynyt shoudeissa, ja hän on täällä tänään kanssamme, kuten voi huomata – köhöm – teknologiakaaoksesta. Nimittäin hänen pointtinsa meidän kaikkien nähtäväksi oli, että teknologia on ilman häntä vain paljon vaikeampaa, joo. Joo, vähän egoa siinä, John. Hän hymyilee ja nauraa, koska hän on työstänyt tätä, tätä linkkiä, tätä teknologiaa. Hän on tehnyt vähän yhteistyötä Teslan kanssa, mutta tehnyt sitä paljon itsekseen, koska hän ymmärtää todella syvästi shaumbroja.



Niinpä hän halusi tulla tänään esittelemään tämän, ja teemme sen nyt merabhilla, wegon ja uusien ystävien kera.



En ole aivan varma, mitä hänellä on mielessä, ja tämä voi olla vähän hämmentävää Cauldrelle, koska minä olen tässä, mutta John saattaa putkahdella sisään ja ulos. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu, kun tuomme tämän sisään.



Vedetäänpä syvään henkeä, ja toivotetaan John Kuderka tervetulleeksi takaisin. Tota, hän odotti vähän taputuksia tässä (yleisö taputtaa ja hurraa). Mahtavaa. Laitetaan vähän musiikkia, ja laitetaan tämä show liikkeelle.





Yhteys-merabh



Kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki alkaa)



Tänään puhuimme egosta. Siitä on todella tehty melko rikollinen, kuin paha asia. Se ei ole. Se on teidän tarinanne. Se on teidän kokemuksenne. Tähän saakka useimmat niistä olivat toisten silmien kautta, teidän havaintojanne siitä, mitä toiset ajattelivat teistä. Sillä tavalla ego luotiin ja kehitettiin, tuli se sitten vanhemmilta tai ystäviltä tai puolisolta tai mistä tahansa. Ja tuo ego oli hyvin, hyvin hauras, äärimmäisen hauras, koska se ei ollut oikeasti teidän.



Palataanpa nyt takaisin siihen, mikä on teidän – te, teidän tietoisuutenne, teidän havaintonne itsestä, ilman kenenkään muun palautetta.



Tämä oli – nyt puhun Johnin puolesta – yksi suurimmista haasteista, joka hänellä oli noin viimeisen vuoden aikana työstäessään tätä, mitä hän kutsuu ohjelmaksi. Hän oli ohjemistoinsinöörityyppinen kaveri, joten kaikki on hänelle ohjelmia, ja tämä oli yksi suurimmista haasteista: miten mennään egon yli, sen identiteettitunteen yli joka ei ole oikeasti teidän? Muut ovat rakentaneet sen. Miten päästään Sinuun?



Ja hän oivalsi, löysi – taas kerran jotain, mikä hämmensi Johnia – että te ette ole myöskään ajatuksenne. Ne eivät ole Sinä. Samaistutte niihin. Laitatte ne samaan koriin, kuin egonne. Mutta miten päästään ajatustensa yli ja takaisin kosketukseen Sinun kanssa?



Sitten hän oivalsi, että suurin osa ihmisistä ei tunne oikeaa Sinua. Useimmat ihmiset samaistuvat edelleen ajatuksiinsa, egoonsa, vanhaan egoon joka liittyi siihen, miten toiset hahmottivat heidät.



Ja sitten John tarkasteli koko tätä mestariin tai viisauteen yhdistymistä. Miten se tehdään ilman vanhoja ajatuksia ja rajoituksia? Miten tuodaan nämä asiat sisään, nämä asiat joista puhumme, tämän vuoden uudet ystävänne? Ja miten yhdistytään energiaan? Se kiehtoi häntä eniten: miten yhdistytään energiaan?



Tiedätte, että minä, Adamus, sanon, että energia on sielun laulua. Energia on kommunikointia, mutta miten siihen yhdistytään? Jos ei egostanne ja ajatuksistanne, niin miten yhdistytte siihen, kuka oikeasti olette, omaan havaintoonne, omaan tietoisuuteenne itsestä?



Siis, John on värkkäillyt laboratoriossa.



Olen käynyt katsomassa häntä aina silloin tällöin ja aloittanut ystävällisen keskustelun: "Hei, John Kuderka, miten siellä menee? Sinulla on ovi lukossa, kiinni. Olet ollut siellä pitkän, pitkän aikaa. Miten siellä menee?"



Ja John kääntyi ympäri, katsoi minua ja sanoi: "Mrrh (murahdus), työstän sitä" (muutama naurahdus). Hyvä kommunikoija. Mutta tiesin, että hän oli hyvin uuttera siinä, mitä hän teki.



Menin käymään hänen luonaan noin kuusi viikkoa sitten, koputin oveen ja kuulin hänen äänensä: "Ei täällä ole ketään." Koputin uudestaan ja sanoin: "John, tämä on Adamus. Et pysty huijaamaan minua."



Hän sanoi: "Minulla on kiire. Olen melkein valmis. Tule takaisin huomenna."



Siis menin takaisin seuraavana päivänä, ja Johnilla oli leveä hymy kasvoillaan – tarkoitan, ettei hänellä ole oikeasti kasvoja, mutta tavallaan – ja hän sanoi: "Luulen, että tajusin sen." Hän sanoi: "Kehitin korjaustiedoston (patch)" – hän oli ohjelmoija- ja insinöörityyppi, joten niin hän ajattelee. "Kehitin korjaustiedoston, jotain mikä yhdistää aidon ihmisen mestariin, aidon ihmisen energiaan."



Minä sanoin: "Miten se toimii, John?" Hän alkoi kertoa minulle, ja sanoin: "Häh? Ei. En tarvitse kaikkea tuota insinööripuhetta. Toimiiko se, John? Toimiiko se?"



Ja hän sanoi: "Kyllä se toimii."



Minä sanoin: "Mistä tiedät? Mistä tiedät sen?"



Ja hän sanoi: "Menin takaisin itseeni ihmisenä planeetalla, tässä elämässä ei kovin kauan sitten. Menin takaisin itseeni, sanotaan vuosi tai pari ennen lähtöäni, ja kokeilin sitä itseeni, menin tavallaan taaksepäin ajassa." Hän sanoi: "Se muutti elämäni. Jokin muuttui. Se oli koko lailla se ajankohta, kun jokseenkin tiesin, etten olisi planeetalla paljon pidempään, joten minua ei haitannut kokeilla sitä itseeni siinä tapauksessa, ettei se toimisi. Se vain tappaisi minut." Hän sanoi: "Mutta kokeilin sitä itseeni, ja se muutti. Aloin kommunikoida eri tavalla itseni kanssa, rakkaan Leslieni kanssa … (Adamus liikuttuu) … toisten kanssa." Hän sanoi: "Aloin olla tietoinen asioista toisissa ulottuvuuksissa, ja joo, ensin vanha egoni sanoi minun olevan vain hullu, mutta sitten oivalsin, etten ollut."



Niinpä sanoin: "John, odotetaan vuodenvaihteen yli ja tulet mukaan. Tulet mukaan, koska aion puhua uusista ystävistä, aion puhua energiaystävästä ja uudesta egosta nimeltään wego. Tehdään se." Siis tätä varten olemme täällä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan.



Mikä se on? John kutsuu sitä korjaustiedostoksi tai linkiksi. Hän oli aina paikkaamassa Crimson Circlen softaa.



Hän oli todella hyvä siinä: hän meni johonkin, mikä oli tavallaan rikki, ja paikkasi sen ja sai osat keskustelemaan keskenään. Bonnie soitti hänelle, kenties Jean soitti hänelle ja sanoi: "Voi, tämä softa ei toimi", ja hän paikkasi sen. Hän sai osat keskustelemaan.



Nyt hän on kehittänyt, voitaisiin sanoa eräänlaisen tietoisuuskorjaustiedoston, linkin, ja hän kehottaa teitä vetämään vain syvään henkeä ja sallimaan tämän asian – hän ei halua käyttää paljon aikaa kuvaamiseen, vain sallikaa se – joka avaa teidät tuohon yhteyteen, mestariin, jottei se ole vaikeasti tavoitettava, jossain muualla. Kyse ei ole siitä, että kuulette sanoja, vaan se on tietämistä, että mestari ja te olette yhdessä.



Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa se.



John sanoo itse asiassa: "Ottakaa se omaksenne." Se ei ole hänen. Hän kutsuu sitä ilmaisohjelmaksi. Avoin lähdekoodi. Jokainen joka on valmis, voi vain hengittää sen sisään. Se on – miten sanoisit sen, John? – energialinkki? Ei.



John sanoo: "Kokeilkaa sitä vain. Se toimii. Lakatkaa yrittämästä saada siitä selvää. Se vain toimii."



Mikä se on? Se on tuo linkki, joka yhdistää ihmisen ja mestarin. Se on kanava, polku, yhteys. Kaksi valopistettä jotka yhdistyvät nyt sujuvasti ja helposti, ihminen ja mestari, ilman kamppailua, ilman mieltä. Hän hoksasi tavallaan mikropiiristön, joka sallii mennä ajattelun tuolle puolen.



(Tauko)



Ja seuraavaksi tuo linkki ihmismestarista, wegosta, energiaan.



Energia on laulua. Se on kommunikointia, mutta se kaikui tavallaan kuuroille korville. Se ei tavallaan integroitunut elämäänne. Se oli todella mahtava käsite, mutta miten tuotte sen oikeasti sisään?



Miten oikeasti yhdistytte?



Miten ystävystytte jonkin kanssa, mikä te jo olette?



Miten ohitatte vanhan egon ajatukset, kritiikin, tuomitsemisen ja kaiken muun, kommunikoidaksenne nyt energian kanssa, antaaksenne sen olla ystävänne.



Siis John kehottaa teitä hengittämään tähän, tähän kauniiseen, eleganttiin mikropiiristöön, kuten hän kutsuu sitä. Hmm, varsinainen insinööri.



(Tauko)



Kuin polku, yhteys, teidän ja energian välillä – teidän energianne.



(Tauko)



Ja John korostaa hyvin huolellisesti, ettei hän omista tätä. Se ei ole hänen. Hän auttaa teitä vain tulemaan tietoiseksi siitä. Hän hoksasi tavallaan – kai sitä voitaisiin kutsua niin – polun, mikropiiristön, ohjelmiston energeettisesti sanottuna, joka oli jo sisällänne, mutta se oli hyvin haudattuna.



Kyse ei ole siitä, että saatte jonkin implantin tai mitään muuta. Teistä tulee vain tietoinen hyvin luonnollisesta ja hyvin kauniista yhteydestä – mestarista ihmiseen.



Ei tarvitse puhua paljon sanoja toistensa kanssa. Se on tämän mikropiiristön eleganssia. Ei tarvitse puhua paljon sanoja.



Tiedätte, millaista on todella hyvän ystävän kanssa, kun ei tarvitse puhua koko aikaa? Yhteys on vain siinä.



Vetäkää syvään henkeä, ja teidän tarvitsee vain sallia se.



(Tauko)



Tuo linkki mestarin ja ihmisen välillä.



Nimittäin olette viimeiset pari vuotta yrittäneet tajuta sen: "Mitä teen? Miten pääsen siihen? Mitä minun tarvitsee tehdä yhdistyäkseni mestariin?", ja John tavallaan avasi, voitaisiin sanoa tietoisuuden, polun, ja antoi esimerkin, jotta voisitte avata sen itsessänne.



Ja nyt tuon saman asian, tuon saman yhteyden ihmisen, mestarin ja energian välillä.



John sanoo, että tässä työssään hänen täytyi palata ehdottomaan yksinkertaisuuteen – hän käyttää termiä melkein "nollapisteyksinkertaisuus" – koska joka kerta kun hän alkoi tulla monimutkaiseksi, joka kerta kun alkoi yrittää käyttää logiikkaa siihen, se hajosi. Mutta hän meni lähes nollapisteyksinkertaisuuteen, ja sitten hänestä tuli hurjan tietoinen siitä luonnollisesta yhteydestä, luonnollisesta linkistä, joka on jo viisaan ihmisen ja energian välillä.



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Tuntekaa tämän yhteyden eleganttia designia.



Kunnolla syvään henkeä.



(Tauko)



Siis nyt tuomme tähän vuoteen uusia ystäviä – mestari, energia ja ego tai wego. Tuomme sen tähän vuoteen, ja avaamme nyt tuon linkin, yhteyden, jotta meillä kaikki tämä on vuorovaikutuksessa, virtaa ja liikkuu yhdessä.



Jos koskaan tunnette, että olette kadottaneet yhteyden mestariin tai että se häviää, jos koskaan tunnette, että kadotatte ystävyyden energian kanssa, palatkaa vain tähän.



Aioin sanoa, että kutsutaan sitä "Kuderka-linkiksi", mutta hän ei pitänyt siitä. Hän sanoi, että se on teidän. Se on kokonaan teidän.



Hän myös huomauttaa, ettei hän ole ensimmäinen, joka törmäsi tähän korjaustiedostoon, kuten hän sanoo. Hän ei ole ensimmäinen, joka törmäsi siihen. Toiset eivät vain jakaneet sitä. He eivät jääneet planeetalle, he eivät pystyneet kanavoimaan sitä toisen ihmisen kautta. Hän ei törmännyt ensimmäisenä tähän, mutta hän on ensimmäinen, jolla on ilo jakaa se.



Vedetään syvään henkeä.



Tämä korjaustiedosto, tämä linkki ihmisen, mestarin ja energian välillä.



Vedetään syvään henkeä, kun aloitamme uuden vuoden, parhaan vuotenne ikinä. Voi, maailma on sekasotkua, mutta (muutama naurahdus) tämä on teidän paras vuotenne ikinä.



(Musiikki hiljenee pois)



Tämän myötä, suuri kiitos ja tunnustus John Kuderkalle, joka sanoo tulevansa takaisin, ja ensi kerralla hän ei sekoita teknologiaa. Mutta hänen täytyi todistaa, että hän oli oikeasti täällä. Siis erityistunnustus Johnille ja kaikille teille.



Muistakaa vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, ja onnellista uutta vuotta. Onnellista uutta vuotta (kameralle, ja yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron