Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 3
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (
www.crimsoncircle.com)
5.11.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.
On hyvä olla täällä taas ystävien kanssa, taas Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa. Aah! Taas tässä kauniissa energiassa, jonka te kaikki luotte. Taas teidän kaikkien netissä katsovien kanssa. Aah!
Ystäviä tosiaan olette. Olen opettanut monia, olen työskennellyt monien, monien kanssa vuosien saatossa, vuosisatojen saatossa. Olen opettanut mysteerikouluissa. Olen opettanut salaseuroissa. Minulla on ollut muita kanavoijia menneisyydessä, muttei ole mitään aivan tämän ryhmän kaltaista, mitään teidän kaikkien kaltaista. Shaumbrat, olette harvinainen rotu, mielenkiintoinen rotu (vähän naurua), kapinallisia ja merirosvoja, ja rakastan sitä. Rakastan sitä, ja tänään, no, pääsemme siihen energiaan.
Minulla ei ole ollut koskaan aiemmin kanavoijaa, joka on pukeutunut moottoripyöräilijäksi, ja se taitaa olla hyvä asia. Nimittäin voisitte kai olla munkin kaavussa, voisitte kai olla bisnespuvussa, mutta sitä rakastan tässä ryhmässä. Aah! Niin sinnikkäitä, niin täynnä huumoria, myös joinain vaikeimpina hetkinä. Ja käytte tällä hetkellä läpi yhtä parhaimmista ja yhtä vaikeimmista ajoista, ja pystytte edelleen hymyilemään. Voitte edelleen ilmestyä paikalle. Tiedän, että ilmestytte paikalle kahvin ja ilmaisen ruuan vuoksi, mutta teeskennellään, että ilmestytte paikalle kaiken muun vuoksi.
Kahvista puheen ollen, missä helvetissä … (yleisö sanoo "se on takanasi") On vain takanani? Eikä sitä tarjoilla kunnolla?! Linda, viitsisitkö ojentaa minulle kahvini? (Vähän naureskelua)
LINDA: Se oli minun vikani. Minä tein sen. Se oli aivan tässä.
ADAMUS: Ai! Kiitos. Nimittäin haluan teidän näkevän tämän uudestaan. Tehdään se uudestaan. (Naurua) Ei, vaan … Katsokaa, mitä tapahtuu energiavaihdossa. Antaminen ja vastaanottaminen, rakkaus ja kiitollisuus (lisää naureskelua, kun Linda vääntelee naamaa). Tiedän, että tämä on … (lisää naurua, kun Linda polvistuu). Hän pilkkaa minua. Hän pilkkaa minua, ja tässä puhuu Adamus, ei Cauldre. Hän pilkkaa minua. Tehdäänpä se uudestaan. Haluan sinun … (yleisö sanoo "voi ei!") Ei, vaan minä …
LINDA: Älä luota liikaa onneesi.
ADAMUS: Aa. Tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti – hyvin tärkeä pointti – jokaiselle teistä. Kyse ei ole vain Lindan olemisesta rakastaen palveluksessa, vaan haluan teidän katsovan energiavaihtoa (lisää naurua, kun Linda kieltäytyy ojentamasta kahvia takaisin Adamukselle).
LINDA: Voisitko olla kiltti?
ADAMUS: Osoitan tässä asian, jota jokainen teistä voi käyttää elämässään.
LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa (pitäen edelleen kahvin poissa Adamukselta, vähän lisää naureskelua). En tee tätä palvelijajuttua.
ADAMUS: Osoitan hyvin tärkeän asian, ja tämä menee alamäkeä nopeasti (lisää naureskelua). Okei, leikitäänpä se uudestaan. Laita se tähän. Laita se tähän. Anna mennä. Anna mennä, laita se tähän. Okei. Ja ruuasta ja kahvista puheen ollen, missä on kahvini?
LINDA: Voi, Adamus! Voi, Adamus! Se on tässä.
ADAMUS: Jähmety nyt paikallesi. Katsokaa energiavaihtoa (yleisö nauraa, kun he havainnollistavat). Ei, vaan tässä tapahtuu kaunis energiavaihto. Sen sijaan että kahvikuppi vain on tässä pöydällä, mistä se on otettava itse, energiavaihdossa on jotain hyvin eleganttia, hyvin pyhää. Niinpä käytän sitä …
LINDA: Saanko palvella sinua vielä kerran? (Lisää naureskelua)
ADAMUS: Käytän tätä … Ei, voit istua nyt (naurua). Käytän sitä pointtina jokaiselle teistä, hyvin, hyvin tärkeänä pointtina. Kun jokin tulee teille, kun se tuodaan ja palvellaan teille, pankaa merkille energiavaihto. Olkaa tietoinen siitä.
Hyvin monet teistä ovat olleet tavallaan tukossa vastaanottamisessa, sallimisessa. Kaikki tulee teille hyvin kauniilla, uusilla tavoilla. Vastaanottakaa se. Olkaa tietoinen energiavaihdosta, jos se tulee teille toisen ihmisen kautta – rakkaus, ihailu, kunnioitus, oleminen todella palveluksessa …
LINDA: Ei, rakastan sinua! Rakastan sinua! Olen pahoillani.
ADAMUS: … kun se tulee teille.
LINDA: Olen pahoillani. Musta nahka vain yllättää minut.
ADAMUS: Ja sallikaa sitten itsenne vastaanottaa se ilman syyllisyyttä tai häpeää. Kaikessa tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti, koska se tulee teille. Se on siinä. Vastaanottakaa se. Älkää antako sen, mitä tulee teille, olla jossain pöydällä, olla ullakolla tai autotallissa. Antakaa sen tulla perille saakka. Antakaa energian palvella teitä. Älkää vain menkö nappaamaan omaa mukianne – se ei ole energian antamista todella palvella itseänne. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella teitä.
Tämä on hyvin kaunis aloitus päivälle, koska menemme vanhoihin malleihin tänään. Rikomme ne. Vanha malli on esimerkiksi, että täytyy hakea oma kahvinsa. Monet teistä tekevät sen joka aamu, mutta on myös kahvia – energiaa, yltäkylläisyyttä – joka tulee teille, ja vain vastaanotatte sen sujuvasti (hän ojentaa kahvin Lydialle eturivissä) ja panette merkille energiavaihdon. Ei, ei. Ota se. Ota nyt hemmetti hörppy (naurua).
LYDIA: (ottaen siemauksen) Mm.
ADAMUS: Melko hyvää.
SART: Juo koko kuppi!
LYDIA: Melko hyvää.
ADAMUS: Melko hyvää, joo. (Naurua) Haluaisitko oman? Sandra, toinen kahvi, kiitos. Lattea? Rasvatonta? Kookosmaitoa?
LYDIA: Samanlaista kuin sinulla.
ADAMUS: Samanlaista kuin minulla. Toinen kahvi, Sandra. Huuda se (lisää naurua).
SANDRA: (toisesta huoneesta) Okei!
ADAMUS: Miten helvetissä hän kuuli sen?
LINDA: Tulee pitkä iltapäivä.
ADAMUS: Häh, tulee lyhyt iltapäivä (Adamus naureskelee).
Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, kyllä, olette todella hyviä ystäviä. Minulle on ollut hyvin ilahduttavaa työskennellä teidän kaikkien kanssa, ja se jatkuu vielä jonkin aikaa. On suurta epäkunnioitusta (vähän naurua), on suurta huumoria, on suurta kauneutta tässä kaikessa. Minä – ja tämä on hyvin, hyvin totta – käyn tosiaan Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Se ei ole vain tarinaa. Menen tosiaan sinne, ja he todella kysyvät, koska monet heistä opettavat toisia ryhmiä ja he haluavat tietää: "Miten shaumbra-ryhmällä menee?" Ja he haluavat tietää: "Teettekö läpimurron?"
Jotkut ylösnousseet mestarit kamppailevat omien ryhmiensä kanssa. He kamppailevat oikeasti, koska ihmiset ryhmissä ovat usein hyvin lukossa, he pelkäävät kovasti todellista muutosta. Voin mennä sinne kuin ylpeä isä ja kertoa heille, miten teemme sen. Me ehdottomasti teemme sen. Siis … (joku sanoo "vou vou!) Joo, kiitos. Yksi "vou vou" (nyt yleisö sanoo "vouuuu!" ja vähän taputusta).
Muistutus
Muistutus, asia muistettavaksi – luultavasti teen tämän useammin shoudeissa, koska meillä on paljon asioita, joista olemme puhuneet – mutta asia jonka haluan teidän muistavan ja joka on erityisen oleellinen tulevina viikkoina: jos on jotain … Nämä ovat pikku asioita, joita olen sanonut aiemmin, mutta toistan niitä, koska tavallaan tunnen, mitä on tulossa. Tämä on myös tärkeä asia.
Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä, katsokaa kunnolla sitä, koska siinä on jotain, mikä palvelee edelleen teitä. Tämä on hyvin perusasia, hyvin tärkeä.
Joskus kamppailette näiden asioiden kanssa. Ette pidä yltäkylläisyyden puutteestanne. Ette pidä terveysongelmistanne. Ette pidä kumppanistanne – mitä se sattuukin olemaan. Ette pidä surkeasta elämästänne, kenties. Ja tiedän, että olen suututtanut muutaman shaumbran sanoessani näin. "No, et ymmärrä. Minulla on tämä sairaus" tai "Pystyn tuskin maksamaan laskujani. Asun autoni takaosassa." Okei, katsokaa sitä. Siinä on jotain, mistä edelleen pidätte. Se palvelee teitä jollain tasolla. Ja on todella rankkaa mennä siihen ja olla todella tietoinen siitä. On helpompaa syyttää ongelmistanne tuota asiaa – sanotaan yltäkylläisyyden puutetta – helpompaa syyttää niistä sitä ja sanoa: "No, en voi tehdä sitä – mitä tahansa – yltäkylläisyydenpuutteen vuoksi." Ei, itse asiassa oikeasti pidätte siitä vielä. Siinä on jotain, mistä pidätte.
Sukeltakaa syvälle siihen. Mistä pidätte? No, monilla teistä – tämä ei päde kaikkiin – yltäkylläisyydenpuute estää, ettei teidän tarvitse tehdä todellisia muutoksia elämässänne. Yltäkylläisyydenpuute – tekosyy jossa roikkumista jatkatte – sallii teidän olla päästämättä enemmän valoa sisään. Mitä tahansa se on – täyttäkää puuttuva kohta; teillä on päänsärkyä koko ajan, sanotaan, että se on tuo tekosyy – se palvelee teitä jollain tavalla. Muuten sitä ei olisi. Se on perusasia, universaali periaate, kuten sitä kutsuttaisiin. Tämä on hyvin, hyvin yksinkertaista.
Sairaalat, lääkärien vastaanotot, ovat täynnä ihmisjonoja – jonokaupalla ihmisiä – joilla on tekosyitä. Jonoittain ihmisiä jotka yrittävät löytää vastauksia, mutta eivät oikeasti yritä löytää vastausta, eivät ehdottomasti oikeasti yritä löytää vastausta. He yrittävät löytää tekosyitä.
Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä – tämä ei ole tuomitsemista – selvittäkää, miten se palvelee teitä edelleen. Kysykää itseltänne, olkaa mestari ja kysykää itseltänne: "Miten se palvelee minua edelleen?" – mitä se onkin, mistä ette pidä. Voi, Lydialle tässä (Sandra tuo hänen kahvinsa), ja se maksaa kolme dollaria (naurua ja yleisö sanoo "oh-hoh!) Lasken leikkiä.
SART: Pistä se tiliin (Adamus naureskelee).
ADAMUS: Vedetäänpä siis syvään henkeä sille.
Asia muistettavaksi näiden seuraavien kolmen, neljän viikon aikana, ennen kuin taas kokoonnumme, koska se tulee esiin: miten elämässänne jokin, jotkut asiat, joista ette pidä, palvelevat teitä? Perhe, suhteet. Nimittäin kyse on perusjuitusta, kuten Tobias hahmotteli monta vuotta sitten: teillä on terveysongelmia, teillä on yltäkylläisyysongelmia ja teillä on suhdeongelmia – ja itsearvostusongelmia, mutta se aiheuttaa nämä kolme muuta – miten ne palvelevat teitä edelleen? Älkääkä sanoko minulle: "En tiedä." Se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syy. Siis, miten kaunis tapa aloittaa se, että energia palvelee teitä (hän siemaisee kahviaan). Aaaah!
Keho-ongelmat
Mitä on tapahtunut viime kokoontumisemme jälkeen? No, sanoisin, että suuri asia jota on tapahtunut monilla teistä – ei kaikilla, mutta monilla teistä – ovat keho-ongelmat (joku sanoo "voi, kyllä"). Keho-ongelmat. Kipuja kehossa, keho toimii kummallisesti, keho tekee outoja asioita. Jotkut teistä luulevat, että saatte sydänkohtauksen ja kuolette keskellä yötä. Joillakin teistä keho on hidas, keho ei reagoi, ja mitä syytätte siitä? Minua, tietysti (naurua). Joo, kiitos! Ikää. Ikää. Joo, nekin teistä jotka ovat parikymppisiä. Ai, en näe 20-vuotiaita täällä. Kaksikymmentäviisi? Ikää. Voi, se on vain: "Minä vanhenen." Ei, se ei ole sitä. Olkaa kilttejä, riippumatta siitä, miten vanha, miten nuori olette, se ei ole ikääntymisjuttu. On liian helppoa syyttää siitä vanhenemista. Kyse on niistä intensiivisistä muutoksista, joita käytte läpi. Intensiivisistä muutoksista.
Se mihin olette menossa ruumiillistuneena mestarina – olet niin rakas (Edithille) – ruumiillistuneena mestarina tällä planeetalla, vaatii paljon muutoksia. Muutoksia tietoisuuskehossa, johon sisältyy fyysinen keho. Tuotte täysin uusia tietoisuus-, valo- ja energiatasoja kehoonne.
Useimmat teistä ovat päästäneet irti monista – kenties ette kaikista, mutta monista – vanhoista esi-isäenergioista, joita oli kehossanne. Teillä on kehossa vielä joitain, joita kutsun "karmaenergioiksi" – omianne – mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä, kuin esi-isienne energiat olivat. Jos ette ole kuunnelleet Ancestral Freedomia, tehkää se. Jos teillä ei ole varaa – miten paljon Ancestral Freedom maksaa, 500-600 dollaria? Miten paljon? (Joku sanoo "Luulen, että se on 300 dollaria, eikö vain?"). Kolmesataa.
LINDA: Ei!
ADAMUS: Miten paljon?
JEAN: Seitsemänkymmentäviisi.
ADAMUS: Seitsemänkymmentäviisi! Senkö verran vain veloitatte siitä?! Jos teillä ei ole 75 dollaria esi-isäkarmaan, katsokaa yltäkylläisyysongelmianne (naurua). Tai katsokaa luottokorttianne, joo. Se on todella yksi upeimmista asioista, jonka voitte tehdä hyväksenne.
Olette päästäneet – useimmat teistä – irti noista esi-isäjutuista. Sille teidät on rakennettu. Sille kehonne on rakennettu – vanhat esi-isäongelmat, DNA, kudokset, kaikki muu. Päästätte siitä irti. Nyt kehonne käy läpi muutosta, kun se sallii enemmän valoa ja enemmän tietoisuutta.
Voitaisiin sanoa myös, että nyt tapahtuu tietoisuuskehossanne integrointi, jossa – kuvitelkaa, että "minä olen" –olemuksenne kaunis hehkuva pallo, fyysinen kehonne, joka oli erillään ja kuului tavallaan esi-isillenne, mielenne – luoja tietää, mistä se tuli – ja kaikki muu integroituu, tuodaan tietoisuuskehokokonaisuuteen, pisteeseen jossa – kuten olen sanonut aiemmin – ette oikeasti tunne eroa fyysisen kehon, mielen, tietämisen ja tietoisuuden välillä. Kaikki on integroitu.
Se mitä olette käyneet läpi erityisesti kuluneet kolme tai neljä viikkoa, tapahtui kehossa. Voi, se on rankkaa. Se on rankkaa, koska olette kipeä, teillä ei ole energiaa ja jokin alkaa olla hyvin, hyvin tuskallista. Kehonne ei reagoi niin kuin ennen, ja tietysti – minä katselen – näen monien teistä tunkevan lisäravinteita suuhunsa. Monet teistä kokeilevat jonkinlaisia uusia lääkkeitä. Voisitteko välttää niitä pari viikkoa? Lakata ottamasta kaikkia noista lisäravinteita?
Kerrotte vain kehollenne: "Sinussa on jotain vikaa, rakas keho, joten lastaan sinuun vitamiineja tai kaktusmehua tai retiisipillereitä" tai mitä ikinä. Joitain kummallisimpia asioita, joita olen nähnyt. Joitain kummallisimpia asioita. Itse asiassa teidän pitäisi laittaa Facebookiinne, sosiaaliseen mediaanne "Kummallisimpia asioita, joita olen ottanut tielläni mestaruuteen", koska on jotain outoja asioita, joita en laittaisi koskaan omaan kehooni, jos minulla olisi fyysinen keho, ja te tungette niitä omaanne sanoen: "Se on luonnollista." No, ei. Se on roskaa! (Naurua) Ja se maistuu pahalta ja se tekee vielä kummallisempia asioita kehollenne. Se todella tekee.
Teillä tapahtuu tällä hetkellä elegantti, sujuva ja joskus tuskallinen prosessi. Älkää sotkeko sitä. Nukkukaa enemmän. Se on luultavasti yksi suurimmista asioista, jota voisi neuvoa – lisäuni – ja tiedän, että olette nukkuneet jo paljon, koska yöllä kuin te, mielenne, ihmismieli sulkeutuu vähän, keho voi tehdä, mitä tekee.
Tämä prosessi jota käytte tällä hetkellä, esi-isäbiologian poistaminen ja kaiken tuominen tietoisuuskehoon – meillä oli pieni kokous Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Katsoimme sitä ja sanoimme: "Miten kauan normaalisti veisi, että joku käy läpi koko tämän prosessin?" Ja pääsimme 179 vuoteen (joku sanoo "huh!"). No, meistä se oli itse asiassa melko lyhyt aika. Sataseitsemänkymmentäyhdeksän vuotta, montako inkarnaatiota? Luultavasti kolme.
Tyypillisesti 179 vuotta tämäntyyppisen asian läpikäymiseen tulematta hulluksi. Ja te teette sen – missä – kenties 20 vuodessa? Tai jotkut vähemmässä, jotkut vähän enemmässä. Tämä ei ole kilpailu, mutta käytte läpi sitä sellaisella vauhdilla, että se vaikuttaa polviin, selkään, niskaan, hartioihin, vatsaan, suolistoon, sydämeen, maksaan – yksi suuri juttu on maksa – ja munuaisiin. Se vaikuttaa kaikkeen. Se vie ne pois vanhoista malleista ja muuttaa niitä. Mutta se on todella luonnollinen prosessi. Se tapahtuu luonnollisesti, sujuvasti.
Te ette kuole. Teillä ei ole mitään sairautta. Teissä ei ole mitään vikaa. Voitte mennä lääkäriin, kuten monet teistä ovat menneet. Menette lääkäriin melkein toivoen, että lääkäri löytää jotain, koska mitä sitten? Sitten saatte siihen lääkettä ja teeskentelette, että se menee pois, eikä se oikeasti mene. Menette lääkäriin ja lääkäri sanoo: "Hmm, itse asiassa Elizabeth, olemme tehneet kaikki testit, päivätolkulla testejä, emmekä ole itse asiassa löytäneet mitään vikaa. Mutta annan sinulle reseptin joka tapauksessa. Tohtori Mindful, psykiatri, voit mennä sen sijaan hänen luokseen." Vinkki, vinkki, vuu, vuu, vuu (elehtien "olet hullu", naureskelua)!
ELIZABETH: Niinkö?
ADAMUS: Moiskis! (Adamus antaa hänelle pusun) Olet niin kaunis. Tiedäthän, että jos tulet tänne, on leikittävä mukana (lisää naureskelua).
Siis jotkut teistä ovat menneet lääkäriin ja lääkäri sanoo: "No, kehossasi ei ole mitään vikaa", koska ei ole, ja yleensä ei löydetä mitään. Nyt sanomme vastuuvapauslausekkeen.
LINDA: Ai. Tällä on vain viihdearvoa. Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo.
ADAMUS: Kiitos. Ja nyt kun se on sivuutettu (vähän naureskelua) … Olette siis käyneet läpi kehojuttuja, ja sanoisin, että suurimpia asioita, joita olen havainnut teillä, on yleinen särky. Yleinen. Ylhäältä alas, sivulta toiselle. Yleistä särkyä. Nimittäin on erilaista, kun vain yhtä kehon osaa särkee – sanotaan vaikka selkää – ja sitten keskitätte kaiken sinne. Mutta jessus, mitä tehdään, kun koko kehoa särkee? Silmäripsiänne särkee (naurua).
LINDA: Punaviiniä.
ADAMUS: Kipua on kuin joka osassa – ei terävää kipua, vaan "yäääk!"-tyyppistä kipua. Mitä tehdään?
Ymmärtäkää siis, että käytte oikeasti läpi muodonmuutosta, transformaatiota kehossa ollessanne täällä. (Joku nostaa kätensä) Hetki vain. Ja toisilla kerroilla ei yhtään energiaa, ei lainkaan. Pidän siitä. Se on yksi suosikeistani, koska sanotte: "En pääse edes ylös. Katselen sohvalla … En tiedä, mitä katselen (naurua). Ai, ne ovat vaalit. En pääse edes ylös. Minulla ei ole energiaa." Pidän siitä paljon, koska se saa teidät eroon tuosta vanhan energian tuttipullosta, se estää menemästä samoihin vanhoihin paikkoihin saamaan energiaa.
Kun olette tuossa tilassa – ja se on kuin: "Voi hyvä luoja, ei ole mitään jäljellä" – silloin ovet avautuvat, silloin energia tulee palvelemaan teitä eri tavalla. Pääsette pois vanhasta tavasta saada fyysistä energiaa sisältä ja ulkoa. Ja tiedän, että monet teistä ovat syöneet hyvin kummallisesti viime aikoina ja sitten tunteneet syyllisyyttä. Se ei tee teille juuri hyvää. Syökää hullusti, jos haluatte. Oikeasti. Syökää hullusti tai jotkut teistä, älkää lainkaan. Mutta kehojutut ovat olleet iso asia viime aikoina.
Se jatkuu jonkin aikaa, mutta on suuri helpotus, kun tiedätte, miksi sitä on. Siinä ei ole kyse teistä. Siinä on kyse tästä kauniista prosessista, jota käytte läpi, tuotte valoa kehoon, tulette valokehoksi, ja juuri sitä teette. Teemme merabhin aivan hetken kuluttua – aloitamme merabhilla – jotta voitte tuntea, mitä oikeasti tapahtuu, ja olla ok sen kanssa, lakata olemasta huolissaan siitä. Joo, teille tulee joitain alakuloisia vanhan energian päiviä. Mutta teillä on myös – joillakin teistä on jo ollut – hyvin hilpeitä, hyvin – no, "hilpeä" ei ole oikea sana – laajentavia uuden energian kehopäiviä. Kysymys.
HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu …
ADAMUS: Laitan Lindan tuomaan sinulle mikrofonin.
HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu mielessä, kallossa? Toisin sanoen kokemukseni … Olen kiitollinen, että puhut tästä tänään.
ADAMUS: Aivan.
HENRIETTE: Jokapäiväisessä työssäni täytyy käyttää mieltä ja suunnitella logistiikkaa ja kaikkea tätä.
ADAMUS: Totta kai.
HENRIETTE: Ja on oltava siinä. (Naps! Naps!)
ADAMUS: Aivan. Ei oikeastaan.
HENRIETTE: Huomaan …
ADAMUS: Joo, mutta ei oikeastaan (kuuluu kovaa takaisinkytkentä-ääntä). Keho-ongelmia (naurua). Ole hyvä.
HENRIETTE: Huomaan tuntevani, että olen kuin merabhissa jokapäiväisessä elämässäni. Jotain päivinä enemmän kuin toisina.
ADAMUS: Varmaan.
HENRIETTE: Mutta okei, esimerkiksi, kun olen merabhissa …
ADAMUS: Mennään … Yhteenveto.
HENRIETTE: Kun olen merabhissa, minusta tuntuu, kuin aivojani hierottaisiin. Niitä huuhdellaan, selvitetään – en tiedä – uudelleenjohdotetaan, jotain sellaista. Miksi tätä tapahtuu, kun olen juuri tekemässä jotain, missä minun täytyy …
ADAMUS: No, ei.
HENRIETTE: Miksi?
ADAMUS: En mene mieleen tänään. Tänään on enemmän kehopäivä. Mieli tulee … (Adamus naureskelee) Tota, mieli on kokonaan toinen asia. Kumpaa pidät helpompana käydä läpi, keho-ongelmia vai mielen ongelmia?
HENRIETTE: Minulla se on tasatilanne.
ADAMUS: Joo.
HENRIETTE: Tunnen kumpaakin, ja arvostan siitä puhumista, mutta tämä on kuin … mitä tässä tapahtuu? Onko se osa uudelleenjohdotusta? Onko se osa uuden energian tulemista?
ADAMUS: Vastaus on "kyllä". Vastaus on "kyllä".
HENRIETTE: Se nimittäin tuntuu fyysiseltä mielen sisällä, kallon sisällä.
ADAMUS: Sanoisin, että on vaikeampaa käydä läpi keho-ongelmia. Jos kehoon sattuu, jos siinä on kipua, jos yhtäkkiä stressaatte, koska luulette, että teillä on syöpä ja diabetes ja kaikkea muuta samaan aikaan, se pysäyttää teidät. Se pysäyttää teidät todella nopeasti. Käsittelemme mieltä myöhemmin, se on tavallaan eri asia. Tänään halusin puhua kehosta.
Merabh keholle
Tehdäänpä siis lyhyt merabh. Ennen kuin menemme tämän päivän loppukeskusteluun, tehdään lyhyt merabh teidän fyysiselle kehollenne. Hyvä. Ja menemme myöhemmin mieleen, mutta asia kerrallaan. Jep.
Ja Cauldre pyytää minua kysymään teiltä, millainen lämpötila täällä on. (Yleisö sanoo "kylmää") Kylmää. Lisätään lämpöä vähän. Mikä tämä täällä on, ruumishuone tai jotain? (Vähän naureskelua) Se on kuin: "Puhumme kehosta, ja sitten teidät jäädytetään." Okei.
(Musiikki alkaa)
Ai, Cauldre käskee minua istumaan tuolille, mutta en halua istua, mutta istun (lisää naureskelua). Okei.
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.
Keho siis käy läpi valtavia, valtavia muutoksia tällä hetkellä. Kehossanne ei ole itse asiassa mitään vikaa, ei mitään vikaa. Se käy vain läpi muutoksia, jotka olisivat vieneet 179 vuotta, lineaarista vuotta.
Haluan teidän tuntevan hetken, mitä käytte läpi tällä hetkellä, sallimalla nämä muutokset, monet muutokset. Kutsuisin niitä "rajan työntämisen" tyyppisiksi muutoksiksi.
Tuntekaa kehoanne, myös sen särkyjä tai kipuja tai matalaa energiatasoa tai mitä tahansa, mitä ajattelette tapahtuvan. Tuntekaa kehoa ja sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Nimittäin tartutte siihen, mitä tapahtuu pinnalla – yleinen särky – mutta tuntekaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu biologiassanne.
Ennenkuulumatonta irtipäästämistä yhdessä elämässä.
(Tauko)
Vanhoista malleista irtipäästämistä.
(Tauko)
Ja ennenkuulumatonta uusien energioiden tuomista, energioita palvelemaan teitä.
(Tauko)
Tämän päivän kahviesimerkkimme mukaan annatte noiden energioiden tulla teille. Ojentaa itsensä teille, ojentaa itsensä biologiallenne, ja hyväksytte, sallitte energiavaihdon siinä, mikä on ollut hyvin, hyvin vanha biologiamalli, ikivanha ja muinainen malli. Annatte sen mennä ja hyväksytte nämä uudet energiat, joita tulee, aivan kuten kahviesimerkissämme.
Kyllä, annatte niiden tulle teille – teidän ei tarvitse mennä etsimään näitä energioita. Annatte niiden tulla teille, ja sitten hyväksytte ne. Oman biologianne.
(Tauko)
"Olen tässä. Olen tässä, tässä valokehossa joka on minun. Olen tässä uuden biologian kera, joka ei ole enää vain fyysinen eikä läheskään yhtä altis kaikille ulkoisille voimille, ei läheskään yhtä turvaton kuin vanha biologia", koska nyt se on teidän. "Olen tässä, tässä tietoisuuskehossa."
(Tauko)
Taisin itse asiassa aloittaa tämän koko prosessin muutama kuukausi sitten. Tönäisin tavallaan sitä, mitä olette käyneet läpi viime kuukauden. Ja sitten tunsitte sen. Sanoin, että kuolema on harhaa, ja se on. On transformaatio, siirtymä, mutta kuolemaa ei ole – eli sinä et ole täällä enää, olet poissa ja jossain muualla, että sinä et ole enää sinä. Sitä ei ole lainkaan.
Aloitin siis sen puhuessani, että kuolema on harhaa. Ajattelitte sitä, tunsitte sitä ja kehonne alkoi reagoida myös.
Kuolema voi tapahtua vain niille, jotka pitävät vanhan kehonsa, esi-isäkehonsa, mutta ei niille jotka tuovat sisään oman kehonsa, ovat valokehonsa.
(Tauko)
Kuolema on vanhan fyysisen kehon malli, emmekä mene siihen. Emme anna kehonkaan mennä siihen.
(Tauko)
Keho reagoi teihin, tietoisuuteenne, toiveisiinne ja intohimoihinne. Ja sillä on edelleen mallinsa, se yrittää edelleen palata siihen, minkä se on tiennnyt kenties tuhansia elämiä tai enemmän.
Ja sitten kun se ei toimi, keho, tietoisuuskehon biologia, tulee valoon. Se tekee itsensä uudestaan, ja juuri sitä olette käyneet läpi.
Tiedän, että se on epämukavaa, mutta kaunein asia jonka voitte tehdä, on saada oma tietoisuuskehonne.
(Tauko)
En halunnut puhua mielestä paljon tänään, koska on todella vaikeaa edes sallia mestarin "ja"-tila, joka olette. On vaikeaa olla tuossa kauniissa, jatkuvan sallimisen tilassa, kun kehossa on vaikeaa, se on tuskaisa, särkevä tai pelästyttää teidät helvetisti.
Vetäkää syvään henkeä tähän kauniiseen tilaan ja tuntekaa tuota muuttuvaa biologiaanne.
(Tauko)
Ja sen sijaan, että olette huolissanne kehosta tai taistelette sitä vastaan tai yritätte nujertaa sen mielen ajatuksilla, haluaisin teidän nyt vain sallivan … vain sallivan.
Mitä tahansa tapahtuu kehossanne, mikä tahansa muuttuu, liikkuu, millaisia tahansa vaikutuksia teillä on tai tunnette, vain sallikaa se oivaltaen, että tulitte tähän elämään tekemään jotain, ja teette sitä. Se on näin yksinkertaista.
(Tauko)
Sallitte sen tapahtua, mitä biologiassa tapahtuu. Tapahtuu luonnollinen evoluutio, luonnollinen transformaatio, kun sallii itsensä olla mestari – keho muuttuu.
Me kaikki jotka olemme käyneet läpi tämän, tiedämme, että on hyvin epämukavia aikoja. Mutta sitten se näyttää yhtäkkiä menevän pois ja on uusi suhde fyysiseen olemukseen, täysin uusi suhde, mikä summataan parhaiten sillä, että yhtäkkiä sanotte: "Tämä olen minä. Tämä olen minä!"
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.
Kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki loppuu)
Tätä on tapahtunut viimeiset kolme tai neljä viikkoa. No, joillain vähän pidempään, mutta keho, keho muuttuu, joo.
Siis hyvä. Eikö tunnukin hyvältä? Voi, mikä helpotus! Voi, oi! Joo, hyvä.
Tämän päivän kysymys
Hypätäänpä suoraan seuraavaan asiaan, haluamme pitää asiat liikkeessä tänään. Seuraava asia, kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa.
LINDA: Ilomielin.
ADAMUS: Aivan.
LINDA: Palveluksessa.
ADAMUS: Kiitos. Rakastan kahvia. Kysymys on, ja Lindan kiertäessä mikrofonin kanssa, kaikki panikoivat: "Mietin, valitaanko minut."
Kysymys on: mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Ei, mikä yllättää teidät ulkopuolisessa maailmassa – minulla ei ole aikaa siihen keskusteluun. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Mikä on se yksi asia, josta sanotte: "Jessus, se on yllätys. En …" No, annan teidän lopettaa tuon lauseen. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Aloitetaanpa.
Muuten, miten voit?
JANE: Hyvin.
ADAMUS: Joo, hyvin. Tunnetko virtauksen kehossasi?
JANE: Tunnen.
ADAMUS: Hyvä.
JANE: Joo, minusta tuntuu melko hyvältä.
ADAMUS: Joo. Jos ei haittaa, että olen vähän henkilökohtainen, niin olet käynyt läpi monia muutoksia. Oli hyvin monia vanhoja lukkoja ja koukkuja asioihin – vanhoihin perheasioihin, vanhoihin muihin asioihin.
JANE: Joo.
ADAMUS: Olet käynyt paljon läpi niistä irtipäästämisessä. Pelottavaa toisinaan.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Todella pelottavaa.
JANE: Mietin, että sitä on ollut noin kuusi vuotta.
ADAMUS: Joo, todella pelottavaa.
JANE: Hyvin pelottavaa.
ADAMUS: Mutta nuo päivät ovat, peruutuspeilissä, kuten Cauldre sanoisi, joo.
JANE: Sormet ristissä.
ADAMUS: Joo (Jane naureskelee).
JANE: Mutta se johdattaa minut siihen, mitä mieleeni tuli ensin. Se ovat kerrokset. Minut yllättää eniten pelkokerrokset, tietoisuuskerrokset, ilokerrokset, vihakerrokset. On hyvin monia kerroksia ja kerroksia ja kerroksia, ja minut yllättää aina se, etteivät ne koskaan lopu.
ADAMUS: Joo. Jos sinun pitäisi antaa jokin kerroslukumäärä, minkä olet käynyt läpi, miten monta luulet olevan?
JANE: En pysty edes …
ADAMUS: Keksi jokin luku.
JANE: Minusta tuntuu, että minulla on ollut monta elämää tässä elämässä, ja jokaisessa niistä on kerroksia. Siis, en tiedä, 2000.
ADAMUS: Neljä? Ai, hyvä.
JANE: Ei.
ADAMUS: Kaksi tuhatta (Adamus naureskelee).
JANE: Ei, vaan sanon "kerroksia ja kerroksia".
ADAMUS: Sanoisin luultavasti enemmän, jotain 17000, mutta se on ok. Paljon kerroksia.
JANE: Paljon kerroksia.
ADAMUS: Joo, joo. Ja siksi normaalisti veisi 179 vuotta käydä kaikki tämä läpi, koska kun kuorit yhden kerroksen, on toinen. Itse asiassa jonkin ajan kuluttua se on lannistavaa. Sanot tavallaan: "Loppuuko tämä koskaan?"
JANE: Kyllä.
ADAMUS: "Onko lisää kerroksia? Mitä tulee seuraavaksi? Mikä sipuli minun täytyy kuoria?" Olemme siis kummallisessa dynamiikassa. Vaihtoehtona on vain – pum! – tehdä se kaikki kerralla tai parissa isossa askeleessa. Ongelmana on, että se on ylivoimaista.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Se on todella ylivoimaista. Ja kun shaumbrat ovat yrittäneet sitä – he yrittävät tehdä sen supernopeasti, kuin kilpailisimme – niin he löytävät itsensä minun puoleltani verhoa, ilman fyysistä kehoa – tapahtuu sellainen muutos. Ja se on ok, mutta sitten he tuntevat pakkoa tulla heti takaisin jatkamaan siitä, mihin he jäivät.
JANE: Mm hmm.
ADAMUS: He eivät oleskele toisissa ulottuvuuksissa paria sataa vuotta kuten ennen. He tuntevat pakkoa tulla heti takaisin, ja kun joku tulee heti takaisin, tietää, mitä he tekevät. He valitsevat tuon saman perheen.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Sama perhe, koska perhe tavallaan sanoo: "Okei, tule sisään. Joku tulee raskaaksi ensi yönä, ja se voit olla yhtä hyvin sinä!" (Naurua) Ja sitten he tulevat suoraan takaisin ja sitten he ovat takaisin hyvin vanhassa mallissa. Ja se on tavallaan kuin 20 askeleen ottamista taaksepäin. Siis kyllä, se on vaikeaa. Voisimme tehdä sen paljon nopeammin, mistä jotkut teistä pitäisivät, mutta on henkinen ja fyysinen tasapaino, ja siitä tässä päivässä on oikeasti kyse – tämän kaiken tekemisen henkisessä ja fyysisessä tasapainossa, joo.
Sinut siis yllättää kerrosten määrä.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Okei. Miten pärjäät noiden kerrosten kanssa?
JANE: Paremmin nykyään, varmasti.
ADAMUS: Hyvä.
JANE: Kommentoit merabhissa sitä, että kun keho hajoaa, on vaikea olla mestaruudessaan. Se on hyvin häiritsevää.
ADAMUS: Kyllä.
JANE: Minusta tuntuu, että olen päässyt (tunnelista) läpi kehon kanssa. Pystyn nyt pääsemään läpi asioista paljon helpommin ja sujuvammin kuin aiemmin. Ei ole yhtä paljon pelkoa.
ADAMUS: Miten keho-ongelmat, nuo haamukeho-ongelmat, palvelivat sinua?
JANE: Tota! (Hän huokaa) Tarkoitan, luottamuskerroksia. Irtipäästäminen pelosta ja luottaminen todella itseeni siinä, että oikeasti on aina ratkaisu.
ADAMUS: Aivan. Tuijotan sinua tässä. Ja jos ei haittaa, että sanon, niin se antoi sinulle hyvän syyn olla olematta ensimmäinen tai ensimmäisten ensimmäisiä. Se antoi sinulle todella hyvän syyn olla olematta siinä. Osa sinusta haluaa olla siinä – "Haluan todella olla tuo uudistaja, tuo pioneeri muiden shaumbrojen edessä" – ja olet hyvä siinä, mutta sinulla on ollut joitain ongelmia sen kanssa menneisyydessä. Ja se oli siinä: "En koskaan aio tehdä sitä uudestaan, olla ensimmäinen", tiedäthän. Taitaa olla paras tapa ilmaista se, että tunsit olevasi tuo lehmä, joka käveli alas jyrkänteeltä (Jane naureskelee). Putosit ensimmäisenä ja kaikki muut seurasivat sinua ja melko pian oli kasa lehmiä pohjalla (vähän naurua). Ja se on kuin: "Voi eiii! Se oli minun vikani. Minun ei olisi koskaan pitänyt …"
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Ja niin olet pidätellyt tarkoituksella.
JANE: Joo.
ADAMUS: Ja olet käyttänyt biologisia asioita pidättelyyn, ja sinulla on hyvin paljon lahjakkuutta. Ja menemme alas jyrkänteeltä, mutta sen sijaan että putoamme kuin joukko lehmiä – ja joku valittaa jo netissä: "Siinä hän jatkaa taas lehmistä." Kuuntele, tämä ei ole Eläinten oikeuksien puolustajat. Tämä on Crimson Circle ja voimme puhua lehmistä. Eivätkä ne ole kuolleet, se on kuviteltu asia. He uskovat sen!
Siis jyrkänteeltä putoamisen sijasta liidämme. Älä siis pelkää olla taas tavallaan lauman edessä. Okei.
JANE: Kyllä. Kiitos.
ADAMUS: Seuraava. Mikä yllättää sinut eniten itsessäsi tässä elämässä? Mikä yllättää sinut eniten?
JIM: Kun esitit alussa tuon kysymyksen, mieleeni juolahti, miten paljon aliarvioin itseni.
ADAMUS: Aha! Mielenkiintoista. Miten paljon aliarvioit. Mitä olet erityisesti aliarvioinut itsessäsi?
JIM: No, tavallaan käytin paljon aikaa irtipäästämiseen, korjaamiseen, täysivaltaisuuteen astumiseen ja unohdin, että sallin itseni hyväksyä toisen puolen.
ADAMUS: Jep. Miksi?
JIM: (pitäen tauon) En sanonut sitä (he naureskelevat ja Jim huokaa). Tämä ei oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta pelkään, etten ole enää erityinen.
ADAMUS: Mielenkiintoista.
JIM: Pelkään hukkuvani ihmismereen, he todella astuvat siihen nyt.
ADAMUS: Joo. No, voin kertoa sinulle, että olet erityinen, mutta et sillä vanhalla tavalla, jolla olisit luullut. Se on hyvin erilaista erityisyyttä. En halua sanoa liikaa nyt, mutta katsele ProGnost ja todella ymmärrät. Ymmärrät henkilökohtaisesti seuraavan askeleesi, joo.
JIM: Kiitos.
ADAMUS: Hyvä. Hyvä, hyvä.
Yksi ongelma on – sinulla ja monilla ihmisillä – "Onko kaikki tämä totta? Tarkoitan, onko tämä totta? Onko se vain …" ja se on hyvä kysymys. Siinä ihmisitse sanoo: "Onko tämä totta? Mikä on …" Ainoa vastaus jonka voin antaa, on se vastaus, jonka Tobias antoi monta vuotta sitten: "Jos sallit sen olla." Onko se ole hullua? Ehdottomasti. Ehdottomasti, verrattuna tuonne. Ehdottomasti, verrattuna perinteiseen ihmiseen tämä on ehdottoman hullu homma.
JIM: Olen mukana.
ADAMUS: Juuri niin, koska jos kertoisin sinulle, ettet voi tulla kyytiin mukaan, ettei ole mestaruutta ja sinun täytyy odottaa pari elämää lisää, sinun täytyy pysyä tuossa vanhassa ihmistilassa, se olisi kuin helvetti.
JIM: Järkyttävää.
ADAMUS: Järkyttävää. Järkyttävää.
Eikä se johdu edes siitä, että olet toivonut tätä – se johtuu tietämisestä. Se ei ole enää vain porkkana hevosen edessä – olet maistanut sitä nyt. Olet tuntenut sen, ja tiedät, että se on totta. Turhautuminen on siinä, että olet riittävästi aistinut tai maistanut sitä, tätä mestaruutta, saanut riittävästi vilauksia siitä, että haluat sen kokonaan nyt. Kuin: "Okei, sain tuon pienen vilauksen. Anna se kaikki minulle." Ja se on hassu raja, hassu tasapaino, jossa olemme ja josta olemme puhuneet tänään. Ja se on kuin: "Nyt olen saanut sen. En halua palata takaisin tuohon vanhaan tapaan. Haluan sen kokonaan nyt, mutta miksi se vie niin hiton kauan?" Siis hyvä. Kiitos.
JIM: No, luulen, että se vie minulla näin kauan, koska minulla on ollut joitain melko intensiivisiä kokemuksia. Ja minulle on hyvin selvää, että jos tekisin sen yhtään nopeammin kuin nyt, kärventyisin.
ADAMUS: Olet oikeassa. Olet hyvin oikeassa, ja se pätee todellisuudessa kaikkiin täällä, kaikkiin kuuntelemassa. Jos tekisitte sen paljon nopeammin, niin kärventyisitte. Kuljemme hienovaraista tasapainoa pitkin, kehon ja mielen loppuun palamisen, poroksi palamisen ja tämän ruumiillistuneen mestaruuden sallimisen välillä. Se on erittäin hienovarainen raja, ja jotkut shaumbrat ovat ylittäneet tuon rajan tai he ovat tulleet pisteeseen, jossa he eivät vain enää kestä sitä. Ja aion sanoa jotain, mikä ehkä kuulostaa vähän karkealta, mutta ne jotka ovat lähteneet, tulleet toisiin ulottuvuuksiin meidän kanssamme, ovat tulleet jääräpäiseksi, uppiniskaiseksi ja voitaisiin sanoa melkein vähän liian egoistiseksi siinä, ja he unohtivat sallia. He ovat tehneet työtä siinä ja polttaneet itsensä loppuun. Joo, hyvä.
JIM: Tiedän sen.
ADAMUS: Joo, joo. Ja tiedän, että jotkut teistä sanovat: "Voi, mutta he olivat niin upeita ja rakastimme heitä ja sitten he siirtyivät rajan taakse", mutta he polttivat itsensä loppuun. He kulkivat liian nopeasti.
Sen lisäksi, että tulen puhumaan teille joka kuukausi ja joskus joka päivä, on kokonainen joukko olentoja, jotka auttavat. Satoja, tuhansia olentoja jotka työskentelevät kanssanne kulissien takana. Minä taidan päästä parrasvaloihin, saada näyttämökunnian, mutta on monia, monia olentoja, jotka työskentelevät kanssanne. He eivät voi tehdä sitä puolestanne, mutta heitä on – voitaisiin sanoa – monissa energiatukirooleissa, ja tapaatte heidät oikeaan aikaan. Mutta se mitä teette, on monumentaalista – monumentaalista – eikä tietenkään pelkureille.
Jatka, kiitos. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?
GEORG: Suurin asia minulle oli, että katkaisin välit "ikivanhoihini" (suom. huom. tarkoitettaneen esi-isiä).
ADAMUS: Katkaisit välit …?
GEORG: Katkaisin välit ikivanhoihini, vanhempiini, isovanhempiini, sekä erityisajan poikieni kanssa.
ADAMUS: Mm hmm.
GEORG: Tämä oli hyvin tärkeää minulle, yltäkylläisyydelleni – sanon sen näin. Ei vain rahan vuoksi (hän naureskelee), vaan myös tunteiden.
ADAMUS: Siis suhteiden katkaiseminen.
GEORG: Suhteiden katkaiseminen. Olen heitä varten aina, kun he haluavat olla kanssani.
ADAMUS: Aivan.
GEORG: Mutta aiemmin tulin aina heidän luokseen eivätkä he tulleet minun luokseni.
ADAMUS: Aivan.
GEORG: Aa?
ADAMUS: Aa, aa. Aha!
GEORG: Joo, ja oli virta, suuri energiavirta minusta heihin.
ADAMUS: Aivan. Mutta he eivät tulleet sinun luoksesi.
GEORG: Mutta ei takaisin.
ADAMUS: Aivan. He eivät tulleet sinun luoksesi.
GEORG: Tämä on yhteensopimatonta energiaa.
ADAMUS: He eivät siis ilmestyneet tarjoamaan sinulle kahvia?
GEORG: Tällä tavalla (Adamus tarjoaa kahviaan).
ADAMUS: Joo, ota hörppy.
GEORG: Voi, kyllä.
ADAMUS: Se on yhteisölähde täällä.
GEORG: On yhteisomistus (naurua).
ADAMUS: Ei, vaan anna palaa ja ota hörppy. Joo, joo (Georg siemaisee Adamuksen kahvia) Joo. Kukaan muu? Haluaisitko oman kahvisi?
GEORG: Okei! (Hän nauraa, ja yleisö naureskelee lisää)
SART: Sandra!
ADAMUS: Miksi ei? Hei, täällä on kone.
GEORG: Tiedän.
ADAMUS: Sinäkin voisit saada.
GEORG: Aivan.
ADAMUS: Hyvä. Miksi se yllättää sinut, suhteiden katkaiseminen?
GEORG: Koska minulta vaati paljon energiaa tehdä se. Aa, ja olin onnekas, että muutin jotain elämässäni, oikeasti. Yksi muutoksista on tietysti vaimoni Lydia (hän naureskelee). Tapasimme hyvin myöhään elämässämme. Meillä oli elämä aiemmin.
ADAMUS: Mm hmm. Joo, tämä on toinen, kenties kolmas elämänne.
GEORG: Ja nyt vietimme vuosia elämissämme (hän naureskelee).
ADAMUS: Joo, joo.
GEORG: Joo, tämä on kolmas elämä.
ADAMUS: Kolmas elämä, kolmas elämä, joo.
GEORG: Joo, joo. Se on hienoa, mitä? (He kumpikin nauravat)
ADAMUS: Siis paljon suhteita on muuttunut. Oletko yksinäinen?
GEORG: En lainkaan.
ADAMUS: Okei.
GEORG: En lainkaan.
ADAMUS: Hyvä.
GEORG: Olen itseni kanssa. Minusta tuntuu paremmalta ja paremmalta ja paremmalta.
ADAMUS: Hyvä. Millainen terveytesi on?
GEORG: Terveyteni on melko hyvä.
ADAMUS: Melko hyvä.
GEORG: Voimakas (hän naureskelee).
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä.
GEORG: Voimakas.
ADAMUS: Kiitos.
GEORG: Jep.
ADAMUS: Pari vielä. Pari vielä. Suurin asia joka yllätti …
LINDA: Miss Brasilia!
ADAMUS: Suurin yllätys itsessäsi tässä elämässä. Ole hyvä. Oletko miss Brasilia? Kuulinko niin?
LIGIA (nainen): Ei, olen Brasiliasta, ja olin kuin: "Toivon, ettei Adamus pyydä minua!" (Vähän naurua)
ADAMUS: Tiedän. Tiedäthän, että minä en pyydä, eikä kukaan voi syyttää minua. Hän tekee sen (osoittaen Lindaa). Joo, joo. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?
LIGIA: On tunne, että tiedän asioita. Tiedän tien, mutta tavallaan en mene tuota tietä. Jatkan katselemista.
ADAMUS: Joo, joo.
LIGIA: Tiedän sen, mutta menen vastakkaiseen suuntaan.
ADAMUS: Miksi teet niin?! Minun täytyy … (naurua). Miksi ihmeessä tekisit niin?
LIGIA: Se mikä yllättää minut – mitä kysyit – on, että tiedän enkä tee.
ADAMUS: Aivan.
LIGIA: Se yllätti minut.
ADAMUS: Tiesit siis, että aioin kysyä … Tiesit, että sinua pyydettäisiin, mutta et halunnut, että pyydetään, mutta tässä sinua pyydetään. Mitä dynamiikkaa et halunnut siinä; mitä et halunnut tuntea? Ja se liittyy kaikkeen muuhun, mitä tapahtuu – tietäminen, mutta menet toiseen suuntaan. Turvallisuus. On turvallisempaa mennä toiseen suuntaan, kuin mennä tietämisen mukaan. Tietäminen on tavallaan kartoittamatonta aluetta. Ja on melkein turvallisempaa: "No, jään vain siihen, minkä tekemistä vihaan. Jään siihen, minkä tekemisestä en pidä. Jään vanhaan tapaan, ja uneksin vain uudesta tavasta. Uneksin vain tietämisestä. Uneksin mestarina olemisesta, mutta paska, en aio mennä siihen, koska mitä tapahtuu?"
LIGIA: (pitäen pienen tauon) Miten tietää?
ADAMUS: Kyllä, kiitos. Seuraava. Kiitos.
LINDA: Seuraava.
ADAMUS: Kiitos, arvostan vastaustasi.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Viimeinen vastaus. Mikä yllättää sinut itsessäsi eniten tässä elämässä?
APRIL (nainen): Luulen se, että tähän mennessä olisin luullut olevani vähän kärsivällisempi asioiden suhteen. Ja minusta tulee vähemmän ja vähemmän ja vähemmän kärsivällinen joka päivä.
ADAMUS: Varmasti. No, siinä osut naulan kantaan (April naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Osut naulan kantaan. Taas kerran, puhumme kaikesta tästä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, ja puhumme siitä, mitä kävimme läpi. Ja on tämä – en tiedä, mistä se tuli – "Sinusta tulee kärsivällinen ja olet rento kaiken suhteen." Ei! Olen sanonut aiemmin, että mestari on suvaitsematon paskiainen (naurua).
APRIL: No, sitten olen todellinen paskiainen, koska olen todella suvaitsematon!
ADAMUS: Kerron vain, millainen olet (he nauravat). Ja se on kamppailua, koska yrität: "Minun pitäisi olla niin pyhä ja rakastaa delfiinejä ja yksisarvisia ja olla kaikkien kanssa." Ja nimittäin, Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari (joku sanoo "ai jaa"). Sanon sen uudestaan: Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari, ja hänellä on vielä pitkä matka jäljellä. Rakastakaa häntä, ei erityisen hauska nainen, mutta … (naurua). Kamala huumorintaju, mutta hänellä on pitkä matka jäljellä. Hän oli tavallaan esimerkkitapaus tämän ajan marttyyriudesta. Ja hän teki jonkun verran hyvää työtä, mutta paljossa siitä oli kyse – viuh! viuh! viuh! (kuin ruoskien itseään). Onko siitä oikeasti mitään hyötyä kenellekään?
Nimittäin haluan sinun ajavan uutta … Millaisen auton haluat?
APRIL: Haluan aivan uuden Subarun.
ADAMUS: Mitäääää?! (Naurua)
APRIL: En pidä muista autoista!
ADAMUS: Oletko Boulderista?!!
APRIL: En! (Paljon naurua ja vähän taputuksia) En pidä muista autoista. Pidän Subarustani.
ADAMUS: Ei. Haluan jotain vaikuttavampaa. Haluan … Joku sanoi "Tesla". Mennään Teslalla.
APRIL: Okei, okei.
ADAMUS: Mutta super deluxena ja moottorilla, joka ei kuulosta sähköautolta. Siinä on vrum, vrum, vrum, vaikka se on sähköauto.
APRIL: Ja tehoa, eikö?
ADAMUS: Joo, joo. Mutta se kuulostaa vaikuttavalta. Ja haluan nähdä sinun ajavan leprayhteisöön tai lasten orpokotiin hienoimmalla autolla ja menevän sisään – ei tällaisena (Cauldren pukeutumistyyli) – hienoissa vaatteissa ja haluan sen kaiken valo ympärilläsi, ei tuo – (ruoskimista) – kärsimys. Se vaikuttaa enemmän ihmisiin.
Nimittäin nämä ihmiset, lapset orpokodissa ja vastaavassa, ovat siellä syystä. Tarkoitan, että se on heidän sielusyynsä. Kyse ei ollut siitä, että yhteiskunta laittoi heidät sinne, tai mitään vastaavaa. Jotenkin siellä oleminen palvelee heitä. Muuten he eivät olisi siellä! Tämä ei ole rakettitiedettä. Ei ole vaikea selvittää tätä. He ovat siellä syystä – heidän sielunsa syy, heidän ihmisensä syy, mikä vaan. Niinpä heille ei ole kovin paljon hyötyä nähdä joku toinen heidän kaltaisensa – vaikeuksia, yltäkylläisyyden puutetta, ongelmia elämässä, polvillaan jonkun Jumalan edessä, joita he eivät edes tunne. He haluavat nähdä – tai minusta heidän pitäisi nähdä – todellinen mestari. "Olen tässä. Olen läsnä, olen yltäkylläinen, ja arvaa mitä? Sinäkin voit tehdä sen, mutta sinun täytyy päästää irti tuosta paskasta. Meidän täytyy oikeasti päästää irti joistain perusjutuista. Esi-isäkehosta" – tässä puhut nyt pienille lapsille – "esi-isäsukulinjasta. Tiedät, mitä – joo, sinulla ei ole vanhempia. On luultavasti hyvä asia, ettet muista heitä, koska silloin et ole yhtä kiinni siinä." Kiitos (Sandra tuo kahvia Georgille).
SANDRA: Kiinnitän huomiota (vähän naureskelua).
ADAMUS: Joo. Ja tämä yltäkylläisyyden puute, kaikki muut asiat. Heidän täytyy nähdä mestari, ei joku, joka on varaton, kärsii ja pelaa koko tällä ihmisen kärsimysroskalla. Se on peliä. Voi, toivon, että voisimme tehdä ProGnostin nyt, koska lyön sen suoraan maaliin (naurua).
APRIL: No, tunnen, että pidättelen itseäni, koska en voi päästää irti.
ADAMUS: Joo. Joo, joo. Mutta voit päästää irti. Päästämme irti tänään.
APRIL: Okei, hyvä. Olen valmis.
ADAMUS: Voitko päästää irti tänään?
APRIL: Olen valmis siihen.
ADAMUS: Okei. Oikeasti?
APRIL: Olen.
ADAMUS: Hän pääsi 90-prosenttisesti siihen. "Oleen …"
APRIL: Ai (hän naureskelee).
ADAMUS: Hmm. Tehdäänpä se uudestaan, "olen valmis".
APRIL: Minä olen!
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä, sinä olet. Me kaikki olemme, ja teemme sen niin, että te ette kärvennä itseänne tai pala loppuun. Mutta meidän täytyy tavallaan tehdä hyppy tässä. Meidän täytyy tavallaan ottaa hyppy palamatta loppuun, ja siitä tässä päivässä on kyse. Siis kiitos.
APRIL: Kiitos.
ADAMUS: Joo. Ja tämä riittää nyt. Kiitos vastauksistanne.
Adamuksen vastaus
Asia joka yllättää minut eniten teissä kaikissa, on omistautumisenne, sitoutumisenne, että olette vielä täällä. Se yllättää minut. Tässä huoneessa, katsomassa netissä. Tässä kehossa. Se on vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Ja tuhansia on lähtenyt – luultavasti tuhansia ja tuhansia ja tuhansia on lähtenyt Crimson Circlestä – monista syistä. Siinä ei ole oikeaa tai väärää, mutta te jäitte itsenne vuoksi. Te jäitte. Sitkeytenne, sitoutumisenne ja jääräpäisyytenne on hämmästyttävää. Se yllätti minut, koska tullessani Tobiaksen lähdettyä mietin: "Miten pitkälle voimme mennä tässä? Miten moni lähtee?" Ja palaa itse asiassa … no, todellinen yllätys, kuten osoitit, on tietäminen. Se on siinä. Tietäminen on voimakasta. Se aiheuttaa pelkoa. Tiedätte, että tietäminen on siinä, mutta te tavallaan: "Palataan vain mukavaan ja turvalliseen tapaan tehdä asioita."
Olette nähneet tuon tietämisenne tulevan esiin viime aikoina – viime aikoina, kahtena tai kolmena viime kuukautena – ja jotkut teistä sanovat siitä, että teistä tulee selvänäköinen aivan yhtäkkiä. Tiedätte jotain, ennen kuin se tapahtuu. Tiedätte, että puhelin soi. Tiedätte, että törmäätte johonkuhun kaupassa. Teillä on tuo tietäminen, ja se on tavallaan selkeyttää, joka alkaa kehittyä. Mutta samaan aikaan pelkäätte sitä – pitäisikö minun seurata sitä? – koska sen seuraaminen on tuntematon polku. Ja siitä syystä en halunnut mennä mieleen tänään. Puhumme siitä myöhemmin, mutta tuo tietäminen alkaa tulla läpi, ja pyydän teitä vain tiedostamaan sen. Teidän ei tarvitse seurata sitä nyt, ainoastaan tiedostaa, koska kun tiedostatte, se on kuin valo, jota tulee vielä lisää.
Siis minut yllättää eniten kaikissa teissä se, että olette pitäneet kiinni siitä. Olette pitäneet kiinni siitä. Se on vaikeaa! Se on todella, todella vaikeaa. On helpompaa viivytellä pari elämää tai enemmän. On helpompaa olla olematta ensimmäinen, joka menee siitä läpi, ja on taipumusta joskus haluta mennä piiloon, mutta olette roikkuneet mukana. Siis siunausta. (Joku huutaa "jes!") Jes (yleisö taputtaa).
Siis, seuraava. Seuraavana tämän päivän aikataulussa. Juodaanpa kuppi kahvia. Haluaako kukaan kahvia? (Naurua) Välitän niitä tänään.
SART: (huutaen) Sandra!! (Lisää naurua)
ADAMUS: Hänen pitäisi kuunnella täällä shoudeja. Mitä hän tekee sen sijaan? Keittää kahvia.
Mallit
Seuraava asia josta haluan puhua, päästen tämän päivän ytimeen, on, että teillä on ollut paljon elämiä, ja vaikka olisittekin sellainen, jolla ei ole ollut paljon, jolla on ollut vain muutama elämä, teillä on silti elämien malleja. Te joilla on ollut täällä yli tuhat elämää, olette kehittäneet hyvin selkeitä malleja, selkeitä kehon, mielen ja kaiken malleja.
Toistatte noita malleja, ja olitte toistaneet niitä. Hassu asia itse asiassa on, että aiemmissa elämissänne teitte töitä noiden mallien luomiseksi. Halusitte tulla takaisin fyysisen kehon ja mielen malliin. Ette halunneet sinkoilla seinistä, joten hyvin pian olitte noissa malleissa. Nyt tulette kohtaan, jossa mallit eivät toimi enää.
Mallit ovat sellaisia asioita kuin vanheneminen. Vanheneminen. Vanheneminen ja itse asiassa kuolema. Vanheneminen on malli, jonka olette alkaneet hyväksyä – "Minä vanhenen" – koska olette tehneet sen tuhat kertaa. Vanheneminen on teille melko tuttua. Teille on melko tuttua siirtyä syntymästä kypsymiseen fyysisesti, seksuaalisesti, älyllisesti, päästä sitten huippuunne ja sitten hitaasti, hitaasti, hitaasti, hitaasti vanhentua.
Se on melkein kuin hypnoosi, mutta kyse on enemmän vain siitä, että olette malleissa, ja teissä on valtava osa, joka sanoo: "No, niin se on. Tulemme vanhaksi ja sitten kuolemme." Ei. Ei. Rikomme nuo mallit tai päästämme niistä irti tai miten haluattekin kutsua sitä.
Sen ei tarvitse olla totta. Sen ei tarvitse olla sillä tavalla. Mutta teillä on ollut niin monta elämää, jolloin olette tehneet sen, kokeneet sen, että menette tavallaan vain virran mukana. Ja sitten kun jotain tulee, yritätte muuttaa sen. Kun tietäminen tulee – tiedätte jo kaiken, mitä olen sanonut tänään tähän mennessä – kun tietäminen tulee, tavallaan sanotte: "Uh! Siinä on liikaa käsiteltävää minulle. Mitä tarkoitat, etten vanhene? Mitä tarkoitat, ettei minun tarvitse seurata enää kehon vanhoja tapoja?" Ja sanotte tavallaan: "No, odotetaan vain ja katsotaan, mitä huomenna tapahtuu ja sitten ensi viikolla." Joudutte siis näihin malleihin.
Toinen ruma malli on täyttymättömyys. Menette elämänne läpi, ja saatte tiettyä asioita tehtyä ja toisia asioita ette saa tehtyä. Teillä ja ihmisillä yleensä on täyttymättömyyden malli – "En oikeastaan tehnyt, mitä halusin tuossa elämässä." Ja kun tulette toiselle puolelle, kokoonnumme ja on tavallisesti melko välittömästi: "No, minun olisi pitänyt. Toivon, että olisin voinut. Minulla oli hyvin korkeat toiveet tuolle elämälle", ja on täyttymättömyyden malli. Jonkin ajan jälkeen melkein vain hyväksytte, että teillä ei ole täyttymystä elämässä. Melkein hyväksytte sen – "No, halusin omistautua taiteelle" tai "Halusin oikeasti saada läpimurron joillakin henkisillä metafyysisillä tasoilla" tai "Halusin todella matkustaa maailmassa". Ja kuulen tätä koko ajan shaumbroilta, ja sitten katselen joitain muita ja on suurta täyttymättömyyttä. Siitä tulee malli, hyväksytty malli. On ok, ettei saa täyttymystä.
Murtaudumme siitä läpi, koska se ei ole ok. Tulitte tänne jotain varten. Olitte riittävän sinnikäs, riittävän jääräpäinen ja riittävän sitoutunut päästäksenne näin pitkälle. Emme päädy moniin täyttymättömiin asioihin, kun tulette toiselle puolelle – "Olin nimittäin näin lähellä todellista ruumiillistettua oivaltamista. Mutta tavallaan jänistin noiden muutamien viime askeleiden ottamisessa, enkä tehnyt sitä." Se ei toimi enää. Nuo mallit eivät kuulu teille, mutta roikutte niissä vähän. Roikutte niissä syistä, joista puhumme hetken kuluttua.
Perhemallit tietysti. Ne joista useimmat teistä ovat menneet jokseenkin yli. Mitä muita malleja on?
Kerron teille vielä yhden, kun mietitte sitä. On levon ja valmistautumisen malli. Olette niin hiton väsynyt kehossa ja mielessä, että mallina on: "Kuolen saadakseni vähän lepoa. Kuolen pysähtyäkseni ja levätäkseni muissa ulottuvuuksissa. Luon pienen ruohikkoisen paikan, jossa on lehmiä, kukkia ja lintuja, ja aion vain nukkua siinä noin 100 vuotta. Aion vain nukkua. Aion levätä ja valmistautua seuraavaan elämään, koska nimittäin" – ja tämä on malli jonka teette, jonka sanotte – "olisin voinut tehdä sen, mutta minulta loppui polttoaine. Minulla ei ollut energiaa. Niinpä aion mennä nukkumaan 100 vuodeksi toiselle puolelle ja sitten palaan takaisin täysin uudistuneena." Tulette takaisin täysin surkeana. Tulette takaisin, ja kaikki alkaa kaukaa taaksepäin, unohdatte kaiken, mitä kerroitte itsellenne, käytte läpi kaikki prosessit, palaatte esi-isäperheisiinne, palaatte tylsään fyysiseen kehoon valokehon sijasta. Se on siis malli.
Malli "En osaa tehdä sitä. En osaa tehdä sitä. Tämä on niin ylivoimaista. En vain osaa tehdä sitä." Ja täyttäkää tyhjä kohta, mitä se onkin. "En pysty saamaan sitä toimimaan. Olen yrittänyt. Olen yrittänyt valaistumista, ja Adamus, teen sen väärin. En osaa tehdä sitä. Siinä on jokin pielessä. Kenties minun täytyy vain lähteä planeetalta ja tulla puhumaan kanssasi ja tarkistaa itseltäni. Minulla on enemmän selkeyttä, kun tulen toiselle puolelle."
Ei. Ei se niin mene, että pääsette toiselle puolelle ja – pum! – saatte yhtäkkiä oivalluksen. Pääsette toiselle puolelle ja saatte "voi paska" –hetkiä. "Voi, jessus! Minun olisi pitänyt" ja sitten hyppäätte takaisin alas ja yritätte tehdä sen uudestaan.
Mitä siis on muita malleja, joita teillä on täällä? Ole hyvä. Linda juoksuttaa mikrofonin sinulle.
LINDA: Kyllä, kyllä! Minä juoksen.
ADAMUS: Miljardit olennot katselevat netissä.
JIM: Voimmeko nähdä sen uudestaan, Linda? (Hän naureskelee) Yksi suosikkini on, ettei ole ketään, joka voi olla suhteessa tasolla, mihin minä kykenen nyt.
ADAMUS: Okei, joo. Itse asiassa se on mielenkiintoinen vastaus. En sanoisi, että se on vanha malli. Vanha malli olisi: "Minulla on oltava suhde ollakseni oikeanlainen." Itse asiassa se mihin olette menossa, on täysin uusi asia – "Ei ole suhdetta, joka resonoi kanssani tällä hetkellä", joo.
Vanha malli on malleja. Synnytte pienen vauvan fyysiseen kehoon. Teidän ei tarvitse. Tobias näytti sen meille. Hän aloitti 10 vuodesta. Pääskää ohi kaikesta housuun kakkaamisesta ja kaikesta siitä muusta – itkemisestä ja sairastumisesta. Tulkaa silloin, kun keho on pääsemässä tuohon testosteronin ja kaiken muun lisääntymiseen. Tulkaa silloin.
Seuraava malli jossa ihmiset ovat nyt, ei ollut ennen näin: "Minun täytyy saada koulutus. Sitten minulla täytyy olla kumppani. Sitten minulla täytyy olla lapsia kumppanini kanssa. Sitten" – uusi malli – "minun täytyy erota, ja sitten minun täytyy erota uudestaan ja taas uudestaan (naurua), ja sitten taas, ja sitten tulen vanhaksi ja sitten minulla ei ole rahaa eikä urani ollut tyydyttävä. Miksi kävin koulua tuon typerän työn vuoksi, joka oli niin epätyydyttävä? Minä kuolen." (Lisää naurua)
Nämä ovat malleja, eikä kukaan kyseenalaista niitä. Kukaan ei sano: "Pysähdy hetkeksi. Tätäkö oikeasti haluat?" Suosittelisitteko tätä lapsillenne? (Joku sanoo "ei!") Tai lapsenlapsille? Suosittelisitko tätä kaikkea Tobinille?
KERRI: Ei, en suosittele.
ADAMUS: Mikrofoni, kiitos.
LINDA: Kuka huutaa? Ei, ei Kerri. Hän ei huutaisi (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Siis Kerri, olet langennut malleihin, mutta …
KERRI: Surullista kyllä, se totta (naurua).
ADAMUS: Ei, se on ok.
KERRI: Se on ok. Olen hyväksynyt sen.
ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä, kunhan on ok, että pääsee pois niistä.
KERRI: Tunnistan sen.
ADAMUS: Okei, hyvä.
KERRI: Itsensä sabotointia.
ADAMUS: Sinulla on loistetta silmissäsi tänään.
KERRI: Niin on!
ADAMUS: Joo, sinulla on.
KERRI: Vain sinun vuoksesi.
ADAMUS: Siinäs näette (vähän naurua). Mitä siis suosittelit Tobinille?
KERRI: Olen suositellut Tobinille, että "olet täällä elääksesi (heittäen nyrkin ilmaan)! Ja se on ainoa asia, joka sinun täytyy tehdä." Ja tiedätkö, mitä hän sanoi minulle kaksi iltaa sitten?
ADAMUS: Oliko se – iskitkö häntä nyrkillä, kun sanoit sen?
KERRI: Ei, ei. Makasimme sängyllä.
ADAMUS: Ajattelin vain tarkistaa (Adamus naureskelee).
KERRI: Menen tavallaan hänen päänsä yli, mutta …
ADAMUS: Joo. Pum! Pum!
KERRI: Ei, vaan oikeasti poikani sanoi minulle: "Selvitin elämän tarkoituksen, ja se on, että me kuolemme! Ja mitä itua on nousta ylös sängystä?" Ja minä sanoin: "Elää, poika! Mennä retkelle ja haistella kukkia ja olla faunassa", eikö?
ADAMUS: Joo, miten se sujuu?
KERRI: Ja sanoin: "Sinulla on 90 vuotta jäljellä. Älä edes murehdi sitä."
ADAMUS: Joo, joo. Miten hän pärjää kaikessa tässä?
KERRI: Olemme vähän kiihkeitä, hänen vanhempansa (vähän naurua).
ADAMUS: Joo, joo.
KERRI: Mutta hän pitää siitä, ja hän valitsi minut, ja olemme tässä yhdessä.
ADAMUS: Joo.
KERRI: Liian myöhäistä nyt (lisää naureskelua).
ADAMUS: Et siis luultavasti suosittelisi hänelle vanhoja malleja?
KERRI: En. En halua hänen menevän collegeen ja ottavan 50.000 dollaria lainaa humanististen aineiden oppiarvoa varten. Ei.
ADAMUS: Aivan, aivan.
KERRI: Ei, en halua sitä.
ADAMUS: Luultavasti kerrot hänelle kaiken ytimenä: "Seuraa vain sydäntäsi."
KERRI: Niin kerron.
ADAMUS: Okei.
KERRI: Ja sanon: "Älä anna kenenkään pilata suunnitelmiasi, lapsi."
ADAMUS: Aivan.
KERRI: Kun joku kusipää tulee luoksesi ja alkaa olla ilkeä …
ADAMUS: Käytätkö tuota kieltä pienen poikasi kanssa?
KERRI: No, sanon: "Kun tuo pikku paskiainen tulee luoksesi (naurua) ja yrittää pilata hauskasi, sanot: "Hei, tyyppi! Meillä olin hauskaa, kunnes sinä ilmestyit." Kirjaimellisesti. Opetan hänelle nimittäin seksuaalienergiaviruksesta ja sellaisia asioita.
ADAMUS: Hyvä. Mutta et haluaisi vanhoja malleja hänelle.
KERRI: En. Haluan hänen olevan vapaa. Hän on niin täynnä valoa ja iloa koko ajan. Ja tätä haluan hänelle, ja kerron hänelle koko ajan: "Olemme täällä elääksemme, eikä millään muulla ole merkitystä."
ADAMUS: Tiedät, mitä minun on kysyttävä.
KERRI: (kuiskaten) Kysy.
ADAMUS: Oletko hyvä standardi siinä?
KERRI. En ollenkaan aina. Ei (vähän naureskelua). Koska huhkin töissä kopissani.
ADAMUS: Ei työssäsi ole mitään vikaa.
KERRI: Aion kuitenkin kaivaa syvältä ja selvittää tämän antamasi neuvon mukaan.
ADAMUS: Joo, se palvelee sinua. Se palvelee sinua.
KERRI: Se tosiaan palvelee minua. Kasvatin lapsen. Sain katon päämme päälle, ja olen viimeinkin kunnioittanut sitä, että olen tehnyt tämän, kun melkein lähdin monta kertaa planeetalta, kuten tiedät.
ADAMUS: Ja aioin kertoa sinulle henkilökohtaisesti, antaa tavallaan vastauksen, mutta annan Cauldren tehdä sen myöhemmin.
KERRI: Voi, hienoa!
ADAMUS: Se on vähän henkilökohtaista.
KERRI: Varmasti – ai.
ADAMUS: Joo, mutta …
KERRI: En välitä, anna palaa.
ADAMUS: No, käytät lasta tekosyynäsi.
KERRI: Ai, joo! Tiesin sen.
ADAMUS: Joo, joo.
KERRI: Tiesin tuon asian!
ADAMUS: Mutta heität kaikenlaista huonoa energiaa häneen osana sitä. Otat eräänlaisen vainoamisroolin. Hän tuntee sen: "Äiti tekee tämän vuokseni, muuten hän olisi jo ylösnoussut mestari."
KERRI: Tiedän, eikö?
ADAMUS: Aivan, aivan.
KERRI: Tiesin sen, mutta pitäisikö minun sitten viedä hänet orpokotiin? (Naurua) Kenties se olisi hänelle parempi.
ADAMUS: Ei sinun ehkä tarvitse … (Adamus naureskelee)
KERRI: Kehotin hänen isäänsä ottamaan hänet. "Kokeile sinä tätä!"
ADAMUS: Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.
KERRI: Okei, teen sen.
ADAMUS: Lakkaa käyttämästä …
KERRI: Olen käyttänyt.
ADAMUS: "Minun täytyy huolehtia …" Haluan sinun katsovan Tobinin tulemisen ajankohtaa, omaa evoluutiotasi ja asioita, joita tapahtui elämässäsi ja jotka olisivat voineet saada popcorin poksahtamaan. Ja toit Tobinin tänne, mikä on upeaa, mutta olet käyttänyt häntä tekosyynä asioihin elämässäsi. Ja hän tuntee tuon energian jollain tasolla. Ihmettelet, miksi hän reagoi voimakkaasti joskus. Koska hän tuntee tuon energian. Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.
KERRI: Okei, teen sen. Ja tunnistan sen. Oikeasti, rehellisesti … Tarkoitan, että ystäväni tietävät, että olen sanonut sen.
ADAMUS: Siis ensi kuussa tuot kolmisivuisen raportin ja luet sen kaikkien edessä (lisää naurua).
KERRI: Voinko laulaa laulun ja tanssia sen sijaan? Koska se on hauskempaa.
ADAMUS: Joo, myöhemmin.
KERRI: Okei, okei.
ADAMUS: Hyvä.
KERRI: Mutta kiitos, tunnistan sen tosiaan.
ADAMUS: Kiitos. Ei enää tekosyitä.
KERRI: Ei enää!
ADAMUS: Se on malli. Se on tyypillinen malli. Toinen malli … kiitos. Kiitos, että annoit minun olla niin henkilökohtainen.
Toinen malli, jonka mainitsen tässä hyvin nopeasti, on siitä huolehtiminen, mitä kaikki muut ajattelevat. Voi, se on hyvin raskas! "Mitä he ajattelevat?" Sillä ei ole merkitystä, ja eikö olisi surullista, jos tulisitte toiselle puolelle ilman täyttymystä ja minä sanoisin: "Mistä siinä kaikessa oli kyse? Miksi … Olit melkein perillä. Olit vain muutaman hengenvedon päässä tuosta todellisesta ruumiillistuneesta valaistumisesta."
"Tiedän, mutta pelkäsin, mitä toiset ajattelisivat." Eikö se olisi … Ylösnousseet mestarit nauraisivat katketakseen. He oikeasti nauraisivat. "Oikeasti?! Annatko sen, mitä muut ihmiset ajattelevat, annatko vanhan tietoisuuden oikeasti ohjata, mitä teet?" Ja minä nauran sille ja he nauravat sille, mutta te jäätte kiinni siihen, "mitä muut ajattelisivat" –malleihin. Erilaisena olemisen malleihin.
Olette jo erilainen, ja se on hyvä asia. Olette jo erilainen. Itse asiassa olette jääneet erilaisena olemisen välialueelle. Olette riittävän erilainen, mutta ette ainutlaatuinen vielä. Ymmärrättekö eron? Olette alkaneet olla erilainen kuin valtavirta ja he pilkkaavat teitä siitä, mutta ette ole alkaneet olla vielä ainutlaatuinen.
Oli suuria taidemaalareita, jotka tunsin satoja vuosia sitten. He olivat erilaisia. He opettelivat ensin, miten maalataan niin kuin kaikki muut, ja se muistuttaa teitä – opettelitte, miten ollaan ihminen niin kuin kaikki muut. Sitten he alkoivat olla erilaisia. He alkoivat tehdä omilla tyyleillään ja menetelmillään, ja kaikki muut pilkkasivat heitä kovasti. Pilkkaaminen loppui, kun heistä tuli ainutlaatuisia, kuin he menivät oikeasti loppuun saakka sen tavan muuttamisessa, miten taidetta tehtiin, hyvin käytännönläheisestä maalaamisesta abstraktiin maalaamiseen. Sitten heistä tuli ainutlaatuisia ja sitten kaikki hyväksyivät heidät, itse asiassa kunnioittavat ja palvoivat heitä, koska he vapautuivat. Ja … (joku sanoo "he kuolivat") Ei välttämättä. Jotkut heistä kuoleman jälkeen, kyllä. Jotkut heistä vielä ollessaan elossa – tapasin melko monia heistä. He kävivät läpi oman pilkkaamisjaksonsa. Te olette erilaisia, mutta ette ole antaneet itsenne olla ainutlaatuisia. Olette erilainen, mutta ette ole antanut itsenne mennä loppuun saakka ja olla ehdottoman ainutlaatuinen, täysivaltainen ja vapaa kaikista näistä malleista. Sitä varten olemme täällä.
Muutama malli lisää, hyvin nopeasti. Näin muutaman käden ylhäällä. Linda juoksuttaa mikrofonin. Kiitos, Linda. Haluaisitteko kahvia siellä takana?
LINDA: Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm.
ADAMUS: Malli.
SHAUMBRA 1 (nainen): Pelko seistä omassa voimassani.
ADAMUS: Seistä omassa voimassasi, joo. Muutetaanpa tuo sana: seistä omassa valossasi. Voima (suom. huom. sama sana on myös "valta") on harhaa. Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitit – olla "minä olen". Olen ytimekkäämpi siinä – olla "minä olen tässä". Olen tässä eli "Kaikkien sitä koskevien ajatusten ja unelmien sijasta, ruumiillistuneesta oivaltamisesta uneksimisen sijasta, olen tässä. Olen mestari." Ja sitten ihmisosa hyppää mukaan ja sanoo: "Joo, mutta katso, katso. Olet edelleen …" Ja se on kuin: "Hetkinen, hetkinen, ihminen. Kuulen sinua. Minä olen tässä ja sinä, ihminen, olet edelleen tässä ja olemme yhdessä." Se on "ja". Siis oleminen omassa valossasi, oleminen "olen tässä". Osa jonka tiedät hyvin, tunnet hyvin – tuo suuruus, "Olen tässä. En ole tuolla. En odota. Olen tässä." Hyvä. Minusta tulee intohimoinen tässä.
Vielä yksi käsi, joka todella nousee ylös, Linda. Mitä muuta? Mitä muita malleja?
MARY SUE: Tämäkin loppuu. Ja kun se on ohi, kaikki on paremmin.
ADAMUS: Joo, joo, aivan (Adamus naureskelee). Anna jokin tosielämän esimerkki.
MARY SUE: Ai, no, minulla on tämä asia, joka minun täytyy tehdä. Minun täytyy keskittyä siihen enkä voi elää elämääni, ennen kuin se on ohi, koska se hallitsee elämääni.
ADAMUS: Aivan.
MARY SUE: Ja sitten kun se on ohi, voin nauttia olostani.
ADAMUS: Kaikki on ok.
MARY SUE: Kyllä.
ADAMUS: Kunnes sinulla on seuraava asia, joka sinun täytyy …
MARY SUE: Juuri niin!
ADAMUS: Ja on seuraava asia.
MARY SUE: Se tulee aina esiin. Ja joskus saa useampia, joo.
ADAMUS: Joo. Kaunista – se on kaunis esimerkki.
MARY SUE: Okei.
ADAMUS: Ja vielä yksi malli, ja sitten haluaisin tavallaan siirtyä eteenpäin. Tuo yksi malli lisää on, että … okei.
LINDA: Odota. Joo, joo.
ADAMUS: Pari vielä. Hyvä, hyvä.
LINDA: Kuuluisa Patricia Aburdene.
PATRICIA: Joo, kuuluisa Patricia Aburdene. Okei, tässä se on. Se liittyy tuohon.
ADAMUS: Kyllä.
PATRICIA: Tämä on todella hevonkukkua, mutta se on totta minulle. Siis, joo, voit tehdä oikeasti upeita asioita, mutta sinun täytyy käsittää, että se on hyvin stressaavaa.
ADAMUS: Aivan.
PATRICIA: Pläääääh! Mutta se on minussa! Voi hyvä luoja, että se on niin minussa!
ADAMUS: Miten olisi toimiva esimerkki siitä?
PATRICIA: Häh! Minun elämäni!! (Naurua)
ADAMUS: Voit tehdä todella upeita asioita, mutta …
PATRICIA: Varmasti se on stressaavaa ja vaikeaa.
ADAMUS: Aivan.
PATRCIA: Mutta jotenkin stressaavaa.
ADAMUS: Joo.
PATRICIA: Sinun täytyy osata odottaa sitä.
ADAMUS: Stressaavaa, kamppailua.
PATRICIA: Se on stressaavaa, jos haluat tehdä oikeasti upeita asioita.
ADAMUS: Joo, joo. Mistä se tulee?
PATRICIA: Pyh! No, se on malli.
ADAMUS: Juuri niin. Se on malleja. Se on elämiä. Sillä ei ole edes merkitystä, tunnistatko se olemiseksi nunnana tai jotain vastaavaa. Mutta se on …
PATRICIA: Nunnilla ei ole stressaavaa.
ADAMUS: Tota …
PATRICIA: Ainakaan minun päässäni.
ADAMUS: On eräänlaista stressiä, pyhää stressiä.
PATRICIA: Pyhää stressiä! (Naurua)
ADAMUS: Nunnilla on paljon stressiä – teille jotka olette nunnia ja katselette netissä tänään. On paljon stressiä, koska ei voi koskaan olla riittävän hyvä. Ei voi koskaan – on isä, tarkoitan isä (pappi) ja Isä (Jumala) … Naiset eivät ole koskaan riittävän hyviä. Naiset eivät ole – mm-mm-mm – riittävän hyviä. Ja näin ollen jos olet naiskehossa, et voi missään tapauksessa olla koskaan riittävän hyvä, olen pahoillani. Nunnilla on siis paljon stressiä.
PATRICIA: Siis kenties minä – kenties …
ADAMUS: Joo!
PATRICIA: … se on osa järjettömyyttäni/hölynpölyäni.
ADAMUS: Kyllä. Nunnatuntua, niin kutsun sitä (naurua). (Suom. huom. sanaleikkiä, hyvin samanlainen sana kuin "järjettömyys") Te kaverit annatte tänään minulle näitä repliikkejä (lisää naureskelua). Kyllä, se on nunnatuntua. Ja kyllä, se on malli. Se on ohjelmointia: "Minun on tehtävä kovasti työtä siihen. Minun täytyy stressata siitä. Sen täytyy olla vaikeaa, jotta sillä on mitään arvoa. Minun täytyy antaa verta, hikeä, kyyneleitä ja sieluni, jotta sillä on mitään arvoa." Se on hauskaa, koska saat todistaa jotain itsellesi. Ja tehdä sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
PATRICIA: Paitsi se ei ole oikeasti hauskaa.
ADAMUS: Ensimmäisellä kerralla on.
PATRICIA: Voi, kyllä, ensimmäisellä kerralla se on.
ADAMUS: Onhan … ensimmäinen kerta kuin: "Tein sen! Voitin kaikki todennäköisyydet. Pysyin keskittyneenä siihen. Se oli hyvin intensiivistä ja olin sairas ja kaikkea muuta." Ensimmäinen kerta. Sen jälkeen se on vanha malli. Se on vanha malli. Miten vapaudut siitä?
PATRICIA: En tiedä.
ADAMUS: En pidä tuosta fraasista.
LINDA: Voi ei!! (Naurua) Eii! Sinä teit sen!
PATRICIA: Minä tein sen (hän haukkoo henkeään).
ADAMUS: Mitä, sinä teit sen.
PATRICIA: Minä tein sen.
ADAMUS: Keksi vain jotain. Mitä tahansa. Se saa energian liikkumaan, kun vain keksit … jotain. Esitetäänpä se uudestaan.
LINDA: Näytä hänelle, Patricia!
PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen.
ADAMUS: Se on ok. Menemme ajassa taaksepäin …
PATRICIA: Annan periksi!
ADAMUS: … ja sanot. Miten käsittelet sen? Mitä teet? Miten pääset yli siitä?
PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen: annan periksi.
ADAMUS: Annat periksi. Annat vain periksi! Pidän siitä tai mistä tahansa vastauksesta, jonka olisit antanut. Mutta joo, annat periksi. Mutta se on malli, joten se yrittää vietellä sinun takaisin …
PATRICIA: Joo, niin yrittää.
ADAMUS: … malliinsa. Miksi? Koska se on mukavaa, se on tuttua. Vaikkei se saa oloasi tuntumaan erityisen hyvältä, se on malli ja tunnet sen.
PATRICIA: Annoin periksi, eikä mitään tapahdu.
ADAMUS: Joo, okei. Hyvä (joku naureskelee kovaan ääneen).
PATRICIA: Annoin periksi! Mitään ei tapahdu.
ADAMUS: Okei. Milloin annoit periksi? (Patricia naureskelee) Milloin annoit periksi?
PATRICIA: Viime kirjani jälkeen.
ADAMUS: Okei. Tota …
PATRICIA: No, en antanut oikeasti periksi, vai mitä? (Paljon naurua)
ADAMUS: Okei, okei. Annoit periksi 8.2 prosenttia.
PATRICIA: 8.2 prosenttia?
ADAMUS: Sadasta. Annoit vähän periksi.
PATRICIA: Ai, sadasta (Adamus naureskelee). Luulin, että asteikolla 1-10 se on melko hyvin! (Lisää naurua)
ADAMUS: Ei, ei, ei, ei!! Vai oliko se tuhannesta? Ei, annoit periksi 8.2 prosenttia, joten annoit periksi vähän, ja se on hyvä alku. Mutta se on täydellinen siirtymä siihen, mitä tulee seuraavaksi tässä. Okei.
PATRICIA: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Arvostan sitä. Ja kiitos kaikille, jotka osallistuivat.
Kuten sanoin, rakastan shaumbroja. Voimme leikkiä. Voimme pitää hauskaa. Voimme puhua joistain elämänne syvimmistä, tuskallisimmista ja kipeimmistä osista, ja te jäätte. Olette täällä. Se on siis kaunista. Kiitos. Kiitos.
Mihin siis menemme seuraavaksi tässä kaikessa? No, tänään on päivä, jolloin puhumme malleista. Malleista kehossa. Olemme käyneet läpi kehokipuja, matalia energiatasoja.
Nostetaanpa lämpöä vielä asteella, koska … (yleisö on samaa mieltä). Joo, joo, joo. On vähän viileää, ja teemme merabhin aivan hetken kuluttua. Haluan teidän olevan hyvin rentoutuneita ja …
LINDA: Unisia?
ADAMUS: Totta kai. Unisia. No, joo. Haluaako kukaan kahvia, ennen kuin aloitamme?
LINDA: Ääääääähhh!
ADAMUS: Kaikki menevät käymään vessassa merabhin aikana.
Oivaltaminen
Asian ydin. Mallit ovat palvelleet teitä monin tavoin. Aloitimme tänään periaatteessa sanomalla: "Katsokaa elämäänne." Katsokaa, mitä tapahtuu, vaikkette pitäisikään siitä. Se on siinä, koska se palvelee teitä. Katsokaa sitä. Yrittämättä taistella sitä vastaan, kyse on oivalluksesta. "Voi! Malleja oli, koska ne olivat mukavia. Ne olivat tuttuja. Minun ei tarvinnut olla oikeasti erilainen. Minun ei tarvinnut olla ainutlaatuinen. Voisin olla tavallaan vain vähän erilainen." Malleja oli, koska, no, ette ajatelleet niiden tappavan teitä, mutta ne tappavat. Malleja oli, koska oli muistinmenetys. Oli hypnoosi. On tavallaan peitto todellisen tiedostamisen päällä, ja te vain teette sitä. Menette vain paraatiin ja marssitte niin kuin kaikki muutkin, vaikka tietämisenne sanoo: "Minun ei pitäisi olla tässä paraatissa enää. Minun ei pitäisi marssia."
Kysymys kuuluu, miten menette sen yli. Ette voi – voin kertoa sen teille nyt – taistella sitä vastaan. Voitte yrittää ja siitä tulee pakkomielteistä peliä, jossa yritätte päästä itsenne yli, yritätte taistella itseänne vastaan ja yritätte tahtoa itsenne. Se ei toimi. Se ei lainkaan toimi. Silloin kaivaudutte vain syvemmälle.
Siis mitä teemme? No, ensin meillä on oivallus siitä, mitä tapahtuu – teette mallin mukaisesti, se pitää teidät tavallaan sisällä, se estää teitä tekemästä läpimurtoja – ja sitten tehdään hyvin selkeä ja tietoinen valinta sallia kvanttimuutos. Ei pikkumuutosta, ja se on yksi elämän muista malleista – vähittäinen eteneminen, kuin kilpikonnatyylillä (vähän naureskelua). Ja sitten voitte kertoa itsellenne: "No, edistyn. Katso, miten pitkälle olen päässyt." No, sanon tavallaan, että jessus, olet tullut noin kaksi metriä kuluneina 20 vuotena. Hyvä sinulle, mutta mennään kvanttisuuteen. Sallitaan. Ja kyse on – jatkan palaamista tähän uudestaan ja uudestaan – sallimisesta. Se on siinä. Salliminen.
Salliminen merkitsee menemistä pois itsenne tieltä, pääsemistä pois ihmistavoista. On luonnollinen evoluutio, luonnollinen kierto, joka tuo yksilön salliessa uusia valotasoja, kirjaimellisesti valoa kehoonne, valoa joka ottaa teidät pois malleista, jos sallitte – silloinkin kun ihminen yrittää edelleen pitää kiinni niistä.
Ja sanon taas "valo", koska valo on – emme puhu tässä auringon tai studion valosta – "minä olen" –olemuksen intohimon liikettä. Se on valoa, ja tämä valo vetää sitten puoleensa energiaa. Energia on se, mikä muuttaa kirjaimellisesti rakenteita ja mekaniikkoja ja ulkoista maailmaa, mutta kehoon päästetty valo muuttaa kehon mallit. Mieleen päästetty valo muuttaa lopulta mielen.
Ihminen vastustaa sitä, ehdottomasti. Ihminen haluaa ensinnäkin fysiikan kaavion, haluaa minun näyttävän sen ja sitten se haluaa minun leijuvan ilmassa päänne yläpuolella todistamassa, että sen voi tehdä. Tätä on ihminen.
SAM: Se olisi siistiä.
ADAMUS: Se olisi siistiä, joo. Ja miten tiedät, etten leiju? Miten tiedät, etten leiju? (Vähän naureskelua)
SAM: No, tarkoitan, että kun esität tuon kysymyksen, kyse on havainnosta. En havaitse sinua ilmassa, havaitsen sinut vain siellä.
ADAMUS: Joo, kyse on havainnosta ja aisteista. Mitä aisteja käytät tällä hetkellä?
SAM: Näköä, enimmäkseen. Saan todisteen, että olet siellä.
ADAMUS: Kuusikymmentä prosenttia kaikista havainnoistasi perustuu näköön, ja on muita aisteja. Ja voisin helposti leijua pääsi päällä tällä hetkellä, tulla olkapäällesi, mutta jos olet vain silmien aistissa ja vähän kuulossa tällä hetkellä, et tiedosta sitä.
SAM: Aivan.
ADAMUS: Avaudut sen yli muihin aisteihin, 200.000 muuhun aistiin, ja yhtäkkiä maailma avautuu. Sinä avaudut, joo.
SAM: Nimittäin minulla juttu on …
LINDA: Ptruu, ptruu, ptruu, ptruu. Jos aiot jatkaa puhumista, tarvitset mikin.
ADAMUS: Joo, joo, mikrofoni.
SAM: Ai, okei.
ADAMUS: Halusitko kahvia? (Vähän naureskelua)
SAM: Ei, kiitos. Minulla juttu on kuitenkin siitä, että sitten kun sallit sen – pääset pois mallista, olet uudessa täysivaltaisessa paikassa – mikä sen merkitys on? Käytännössä. Se on haaste minulle, luulisin.
ADAMUS: Merkitys mille? Työllesi? Tyttöystävällesi?
SAM: Kaikkea sitä ja niin edelleen, eikö? Tarkoitan, että olemme täällä ja …
ADAMUS: Kehottaisin sinua lakkaamaan ajattelemasta kuin ihminen, koska ajattelet viidessä aistissa ja mielessä.
SAM: Aivan.
ADAMUS: Ja ajattelet: "Miten tämä hyödyttää minua?" Tavalla, jota et pysty mitenkään edes kuvittelemaan, ennen kuin sallit sen. Ja ihminen sanoo: "Okei, mitä hyvää minä saan tästä? Mikä etu tässä on ihmiselle?"
SAM: No, se on käyttäytymisasia, eikö? Tarkoitan, että jotta osallistun, olen maadoittunut tässä uudessa kokemuksessa ja sallin sen, täytyy olla jotain merkitystä ihmisasteikolla, luulisin.
ADAMUS: Totta kai, totta kai.
SAM: Ja siihen jään silloin tällöin jumiin.
ADAMUS: Minkä luulet merkityksen olevan?
SAM: Luulisin, että jonkinlainen helppous, eikö? Tarkoitan, että se on universaalia valuuttaa.
ADAMUS: Joo, mutta kyse ei ole vain siitä. Sanoisin, asian rajaamiseksi – ja meiltä loppuu tavallaan aika – että merkitys on, että tiedät eläväsi mustavalkoisessa tai harmaassa maailmassa ja tiedät, että kaikkialla ympärilläsi on värillinen maailma.
SAM: Kyllä.
ADAMUS: Tiedät, että on paljon enemmän. Tämä on merkitys ihmiselle. Kyse ei ole olemisesta nuorempi, seksikkäämpi, rikkaampi – mitään tällaista. Ne ovat vanhoja malleja. Ja ihminen on tehnyt niistä melkein saavuttamattomia malleja. Se luo riittävästi esteitä noille asioille. Todellinen merkitys on meneminen harmaasta värilliseen, pois hyvin rajoittuneesta aistillisesta kokemuksesta.
SAM: Mm hmm.
ADAMUS: En ole täällä tekemässä viiden aistin 3D-kokemustanne paremmaksi. Voitte mennä kirjakauppaan ja hankkia paljon kirjoja parantaaksenne vähän elämäänne. Olemme täällä mennäksemme täysin uuteen aistikokemukseen. Emme ole tyydyttämässä vain ihmistä, vaan tuon mestarin, joka on koputtanut ovellanne sanoen: "Ihminen, päästä minut sisään." Ja ihminen sanoo: "No, mutta miten tiedän, ettet ole iso, paha susi? Mitä tuot? Miten aiot tehdä talostani paremman?" Ja käytte läpi koko litanian asioita. Sitä varten emme ole täällä. Olette täällä ruumiillista valaistumista varten, ei ihmisen parantamista.
SAM: Mm hmm.
ADAMUS: Joo. Onko siinä tolkkua?
SAM: On siinä. En tiedä, onko se aivan sitä, mitä esitin, mutta siinä on tolkkua.
ADAMUS: Joo.
SAM: Kyse ei ole niinkään pelosta, että se on iso, paha susi. Kyse on siitä, ettei ole paljon paikkoja ilmaista tai laittaa sitä maahan tässä todellisuudessa, jonka jaamme kaikkien muiden kanssa. Tässä fyysisessä maailmassa, jossa meidän täytyy elää, olet 3D:ssä ja sitten tuot sen sisään ja olet tavallaan mallin ulkopuolella, mutta kuitenkin löydät edelleen täältä itsesi, eikö?
ADAMUS: Aivan. Siis kysymys kaikille: haluatteko jatkaa sitä elämää, jossa olette nyt? Rukata sitä vähän, hioa vähän karheita reunoja, mutta periaatteessa haluatteko jatkaa siinä elämässä, jossa olette nyt, siinä perspektiivissä elämästä, joka teillä on nyt? Ja jos haluatte, se on ok, mutta uskallan sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kyllästytte siihen. Tai sitten on tietämys – on tietämys, joka teillä on jo ja joka tuo teidät tänne: "Hitto! On jotain rikkaampaa, intohimoisempaa ja merkityksellisempää. On jotain muuta." Ja olette saaneet maistaa sitä ja nyt haluatte sen kokonaan, ja se on ok. Joo.
Mutta uskallan sanoa, että ihminen hyötyy, mutta emme tee tätä ihmisen hyödyttämiseksi, jos siinä on tolkkua. Ihminen hyötyy ehdottomasti. Siis ihminen, joka katselet tällä hetkellä, kenties kehon kivut ja säryt menevät pois, kenties sinusta tulee nuoremman näköinen, terveempi, onnellisempi, sinulla on uutta intohimoa – kaikkea tätä muuta – mutta emme tee sitä ihmisen hyödyttämiseksi. Muuten jäisimme jumiin samoihin vanhoihin malleihin.
Jos haluatte tietää, mikä saa ihmisen jumiin tässä tavoittelussa, menkää kirjakauppaan ja katsokaa – miten sitä kutsutaan nyt? – okkultismia, oma-apua, itse-mitä-tahansa. Menkää katsomaan. Ne ovat asioita ihmisen hyödyttämiseksi. Katsokaa nimiä, suurin osa niistä hoitaa kaiken leikiten. Sanoisin, että hyvin harvoin poikkeuksin ne ovat ihmisen hyödyttämistä varten, emmekä me tee sitä.
Se mitä teet täällä, rakas mestari, hyödyttää ihmistä, mutta emme tee sitä ihmisen vuoksi. Se on vanha malli, ja se pitää teidät täällä. Ja me murtaudumme siitä läpi.
Vedetään syvään henkeä, himmennetään valoja ja valmistaudutaan merabhiimme.
Rakastan kokoontumista kanssanne! Rakastan kertoa tarinoita, kun pääsen takaisin Ylösnousseiden mestarien klubiin (muutama naurahdus ja taputuksia). Ei, vaan ne tarinat. Ja sitten sanoin: "Olen siis näyttämöllä ja Linda kurkottaa iskemään minua ja heittää kahvia päälleni! Ja sitten jotkut yleisön jäsenet alkavat sylkeä päälleni ja heittävät omenoita (naurua). Ja sitten alkaa nyrkkitappelu, ja melko pian kaikki energiat yhdistyvät ja tanssimme kaikki alasti, ja …" (Naurua)
LINDA: Sinun unissasi! (Lisää naurua)
ADAMUS: Pidän tarinoiden kertomisesta. Muuten, hekään eivät usko sitä, koska suuri osa heistä tulee tänne.
Merabh mallien yli
Soitetaan jotain musiikkia ja himmennetään valoja.
(Musiikki alkaa)
En tiedä, mikä ajassa on tänään. Se näyttää kulkevan kummallisesti. Rakas Cauldre ja Linda hämmensivät – lopettivat diaesityksensä etuajassa. Minä? Saatan jatkaa hyvin pitkään tänään. Mutta eikö vaikuta siltä, että vasta aloitimme? (Yleisö on samaa mieltä)
Nämä ovat muita malleja, vanhoja aikamalleja. Ne alkavat kuolla.
(Tauko)
Mikään ei vastaa hyviä ystäviä ja hyvää musiikkia ja melko hyvää kahvia. Kaipaan jotain asioita ihmisenä olemisesta, mutta voin tuntea ne tai kokea ne Cauldren ja teidän kautta. Kaipaan, kyllä, hyvää kahvikupillista. Kaipaan ateriaa, jossa on kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä. Riittävästi saamaan minut kuolaamaan nyt.
(Tauko)
Itse asiassa luulen, että asia jota kaipaan todellisuudessa eniten kaikista, on ihmisnauru. Luulen, että kaipaan sitä eniten. Olen työskennellyt muiden kanavoijien ja muiden ihmisten kanssa, eikä ollut paljon naurua. Ja sitten kun tein temppujani ja yritin saada vähän naurua, he lähtivät (naurua). No, he ajattelivat … No, he olivat henkisessä mallissa ja kaiken täytyy olla tietynlaista.
Tulemme siis kohtaan, johon yritin päästä tänään. Kaikki nämä mallit joita on muodostettu, nämä tavat tehdä asioita – tavat joilla keho elää ja kuolee, tapa jolla mieli ajattelee – ne muuttuvat. Mallit, henkilökohtaiset mallit, tarve tehdä kovasti työtä tai stressata asioita. Voi, ne ovat hyvin juurtuneita! Hitto! Todella juurtuneita. Ja tiedättekö, mitä tapahtuu? Kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, ne juurtuvat itse asiassa enemmän. Eikö se ole kummallista? Ne juurtuvat enemmän. Sitä samaa hiton asiaa, jota yrititte olla tekemättä, teette nyt vielä enemmän, koska mielen energiafokus pitää vanhat mallit lineaarisena ja paikallisena. Se pitää mallit juurtuneena.
Kun yritätte taistella näitä asioita vastaan mielessänne, kun yritätte taistella vanhenemista vastaan, esimerkiksi – "Olen nuorempi. Olen nuorempi." tai "Minusta tuntuu paremmalta" – en ole koskaan pitänyt affirmaatioista. Minut melkein heitettiin ulos Sedonasta kahdeksan vuotta sitten sen sanomisesta, mutta jotkut ihmiset alkavat oivaltaa miksi. Te vain affirmoitte tasapainottomuutta, affirmoitte juuri sitä asiaa, josta ette pitäneet, ja se pysyy.
Mitä siis tehdä? Mitä tehdä? Tehdä juuri sitä, mitä teemme nyt. Nauraa vähän, juoda vähän kahvia ja sallia energian palvella teitä.
Muistatteko, miten aloitimme tänään? Improvisoituna, sitä ei harjoiteltu, siitä ei edes puhuttu. Kukaan ei tiennyt, että se oli tulossa. "Missä on kahvini?" Ja energian salliminen palvella. Toivon, että se teki vaikutuksen teihin. Vastustus antaa energian vain palvella, ja se palvelee, jos sallitte.
Salliminen on tässä tapauksessa kvanttimuutos. Kenties se on ylikäytetty sana, "kvantti", mutta ei-lineaarinen, ei-ennustettava muutos, murtautuminen ulos vanhoista tavoista – kehon vanhoista tavoista, työnteon vanhoista tavoista – ettekä voi taistella niitä vastaan, mutta voimme sallia ne.
Salliminen toimii, koska nuo mallit olivat luonnottomassa energiatilassa.
Ne olivat melkein kuin savea, joka oli laitettu savenvalajan käsiin, ja siitä tuli ruukku, maljakko, ja se oli hieno ja se oli kaunis. Mutta lopulta on luonnotonta pysyä sillä tavalla ikuisuuden. Siksi asiat menevät rikki, asiat hajoavat. Ne palaavat luonnolliseen tilaansa.
Mallit, saviesineet, olivat kauniita jonkin aikaa. Mutta niin ei ollut tarkoitus olla ikuisesti. Mallienne ei ollut koskaan tarkoitus pysyä ikuisesti, olivat ne sitten itse luotuja tai massatietoisuuden, tuhansien elämien luomia.
Mestari oivaltaa, että on aika sallia energioiden muuttuminen.
On aika päästä pois tieltä ja sallia. Todella sallia. Ei vain puhua sallimisesta, vaan sallia kvanttinen, eli paljon enemmän kuin tavallinen.
(Tauko)
Tuhansien elämien mallit muuttuvat nyt.
Se on vähän pelottavaa ihmiselle, mutta mestarille se on ihastuttavaa. Ihastuttavaa.
(Tauko)
Tuhansia elämiä on tehty maljakoita, ja nyt menemme johonkin täysin erilaiseen.
(Tauko)
Tässä kohtaa on kyse sallimisesta, energioiden sallimisesta palvella teitä, tuon kahvin sallimisesta tulla käsiinne.
(Tauko)
Katsoen, mitä elämässänne on, asioita joista ette ehkä pidä, asioista joista olette valmis pääsemään yli, mutta ne ovat edelleen siinä. Miksi? Tässä kohtaa sallitte itsenne kuulla vastauksen, miksi se on vielä siinä, miksi tarvitaan kärsimystä tai stressiä, miksi huonoja suhteita, miksi selkeyden puutetta. Tämä johtuu siitä, että se palvelee teitä jotenkin edelleen, ja se on hyvin valmis muuttumaan, hyvin halukas muuttumaan, kun sallitte.
(Tauko)
Mikään tästä ei ole oikeasti kovin vaikeaa tai kovin hankalaa. Missään tästä ei ole mitään suuria salaisuuksia.
(Tauko)
Eikö ole kummallista, että muutoksen, malleista luopumisen edesauttaminen on itse asiassa antiteesi sille, mitä ehkä olette luulleet? Kyse ei ole kovasta työnteosta. Kyse ei ole jonkin salaisuuden selvittämisestä. Hitto, kyse on vain luonnollisen tilan, luonnollisen evoluution, sallimisesta.
Voitaisiin sanoa, että tapahtuu tavallaan energialiike pois malleista, energialiike joka tuo valoa kehoonne, tuo kehonne tietoisuuskehoon. Se on luonnollista liikettä. Se on sujuvaa liikettä.
Tuntekaa sitä hetki. Tuntekaa hetki tuota sujuvaa liikettä, joka tuo valoa kehoon. Se integroituu tietoisuuskehoon.
(Tauko)
Tuntekaa nyt tuota sujuvaa liikettä, tuota laajentavaa, vapaata energialiikettä …
(Tauko)
… verrattuna sen ajattelemiseen, sen ponnistelemiseen mielessä, yritykseen saada se tapahtumaan, sen tahtomiseen tapahtumaan. Tuntekaa energiaeroa näiden kahden välillä. Jonkin yrittäminen mielellä …
(Tauko)
… verrattuna sen sallimiseen.
(Tauko)
Iso ero, eikö olekin?
Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: "No, sallia. Eikö minun pitäisi tehdä jotain?" Ei. Ei. Siitä syystä loimme merabhit. Ei. Hengittäkää vain sitä sisään.
(Tauko)
Jotkut teistä ajattelevat: "No, eikö meidän pitäisi "veisata" jotain nyt?" Ei. Voitte kuunnella musiikkia nyt. Tai voisitte ottaa myös torkut.
Olemme tässä tietoisuudessa, halussa ja tietoisuudessa sanoa: "Päästetään irti tuhansien elämien vanhoista malleista. Sallitaan niiden mennä takaisin luonnolliseen tilaan." Ja sitten annatte sen vain tapahtua.
(Tauko)
Se on yksinkertaisuutta. Voitaisiin kai sanoa, mestarin yksinkertaisuutta, ja sitten tapahtuu kaunis asia. Yhtäkkiä: "Olen tässä. Olen tässä ulkona malleista. Olen tässä valossani. Vau! Kunpa olisin tiennyt, että se oli näin helppoa. Joo, olen tässä valossani, valossani joka on kehoni."
(Tauko)
Valossani joka on tietämiseni.
(Tauko)
Valossani joka tulee uniini yöllä.
(Tauko)
Valossani joka tulee tietoisuuteeni joka valvehetki. Olen tässä valossani.
Ja sitten olette.
(Tauko)
Muutokset joita käytte läpi tällä hetkellä, ovat eeppisiä, todella eeppisiä keholle ja mielelle, ettekä voi ajatella tietänne näihin muutoksiin. Ette voi mielessä yrittää suunnitella näitä asioita. Ette voi yrittää tehdä näitä muutoksia. Se ylittää mielen kapasiteetin, se ylittää sen, mitä mieli pitää mahdollisena.
Muutoksia tulee kaikilla tavoin. Ne muuttavat aistinne, tapanne hahmottaa todellisuus.
Olemme puhuneet siitä jonkin aikaa – aisteistanne. Aistit ovat tapa havaita todellisuus, mutta tällä hetkellä jotain muuta tapahtuu tässä kaikessa. Ei vain aistien muutos, vaikka se on suuri. Se on valtava.
Tällä hetkellä tapahtuu muutos teissä ja tavassanne luoda. Se oli hyvin juurtunut malli – miten luotte.
(Tauko)
Miten luotte. Rajoittuneilla tavoilla, pienten lisäysten tavoilla.
Mutta kaikki se muuttuu, ja halusin odottaa päivämme tätä osaa puhuakseni edes siitä. Olen puhunut ja puhun jatkossakin aisteista, tavastanne havaita todellisuus. Mutta haluan teidän tuntevan hetken malleja, joita teillä on ollut tavassanne luoda – luoda todellisuutenne, luoda energiavirtanne, luoda mitä tahnansa – onnellisuus.
Miten luotte. Eikö se ollut ennen kaikkea asia, joka oli tukahtunein, rajoittunein, kaikkein suurin malli?
(Tauko)
Pieniä luomuksia. Usein värittömiä luomuksia. Epätyydyttäviä luomuksia. Turhauttavia luomuksia usein, harvoja ns. läpimurtoluomuksia.
(Tauko)
"Minä olen" on luoja.
(Tauko)
Ytimessänne, sydämessänne, olette luoja. Kaikkein suurin malli on rajoittaa todellista Itseänne, jota voitaisiin sanoa syntymäoikeudeksenne, olemisoikeudeksenne. Se oli mallinnettu. Sitä pidäteltiin. Se on vastauksen ydin jokaiseen kysymykseen, joka tuli esiin tänään, jokaisen keskustelun ydin.
"Missä on se luoja, joka olen?"
Se on malli, jonka muutamme tänään ja sallimme. Kaikki muu tänään oli melkein häiriötekijöitä, jotta voisimme päästä tähän – kvanttimuutokseen siinä, miten luotte.
(Tauko)
Ja olette oikeassa, vanha tapa jolla loitte, ei toimi enää. Olette havainneet sen viime aikoina. Tuo vanha tapa ei toimi enää.
Sallitaanpa muutos juuri tässä, juuri nyt.
Vain sallikaa se. Älkää ajatelko sitä. Älkää stressatko siitä. Älkää edes keskittykö siihen. Vain sallikaa se – jokaisen vanhan mallin multikosminen, hämmästyttävä ja laajentava kvanttimuutos.
(Tauko)
Murtaudutaan sen tavan läpi, jolla luotte.
Voi luoja, siitä on tarvinnut tulla todella vanhaa, tylsää, turhauttavaa ja epämestarillista.
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa – vapaan luojan tapa.
Teidän ei tarvitse tehdä muuta, kuin vain vetää syvään henkeä ja sallia. Se luo tietoisuuden, joka tuo valoa, ja tämä vetää energiaa, joka muuttaa, vapauttaa ja avaa teitä.
Hitto! Täytyi olla todella, todella vaikeaa olla olematta luoja tai olla rajoittunut luoja.
(Musiikki loppuu)
Kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Kunnolla syvään henkeä.
(Tauko)
Kehoanne saattaa särkeä vähän. Tunnette, että teillä on mielessänne sisäisiä kamppailuja. Teistä saattaa tuntua täysin suuntavaistonsa menettäneeltä. Teistä saattaa toisinaan tuntua, että olette täysin hakoteillä, ja silloin vedätte syvään henkeä ja sallitte ja oivallatte, että sen mitä käytte läpi, olisi pitänyt viedä 179 vuotta, ja te teette sen muutamassa lyhyessä vuodessa.
Menette normaalista, valtavirrasta erilaiseen ja täysin ainutlaatuiseen. Kyllä!
Vedetään siis kunnolla syvään henkeä sen myötä.
Ja silloin kun teitä vähän pelottaa ja itkettää, vedätte syvään henkeä ja muistatte …
ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS: Tämän myötä, on ilo olla kanssanne, ystäväni. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.