Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Syyskuu 2014 TOIVOIN, ETTEN OLISI FIKSU

ViestiKirjoittaja hammer » 06.09.2014 07:18

TOIVOIN, ETTEN OLISI FIKSU

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tulen fiksusta perheestä. Isäni oli nerokas ja luova. Jo hyvin nuorena hän oli johtajana menestyvässä mainostoimistossa. Äitini oli mallioppilas koulupäivinään ja lahjakas kirjoittaja. Minulla on kuusi sisarusta ja useimmat heistä ovat hyvin lahjakkaita ja erittäin älykkäitä.

Muistan nuorena poikana toivoneeni, etten olisi fiksu. Miten outoa, kun ajattelen sitä nyt taaksepäin. Kuka ei haluaisi olla fiksu? Olin A:n oppilas ensimmäiseltä 10. luokalle. En opiskellut kovin ahkerasti, kuitenkin pystyin pitämään arvosanat hyvinä.

Mutta sitten toiveeni toteutui. Lakkasin olemasta fiksu. Lakkasin pyrkimästä saavutuksiin. Lakkasin välittämästä ja yrittämästä 16-vuotiaana. Miksi? Koska katselin fiksuja ihmisiä elämässäni ja päätin, etten halunnut olla heidän kaltaisensa. Fiksu isäni oli alkoholisti. Fiksu äitini kärsi syvästi. Fiksut vanhemmat veljeni vihasivat kaikkea. Toiveeni toteutui. Arvosanani putosivat vessanpönttöön enkä halunnut mennä collegeen, jos se merkitsi päätymistä noiden fiksujen ihmisten kaltaiseksi. Sen sijaan liityin armeijaan 17-vuotiaana ja lähdin ensimmäisellä bussilla pienestä kotikaupungistani. Kenties, vain kenties, tuolla jossain on maailma, missä fiksuus ei merkinnyt mitään ja missä voisi todella kokea elämää iloisesti?

Tuuri (tai kenties Hengen opastava) käsi löysi minulle parhaan tehtävän, mitä voin kuvitella armeijassa. Minut nimitettiin 18-vuotiaana NASA:aan ja lähetettiin 70-luvun puolivälissä Kaliforniaan, sain oman asunnon nykyisestä Silicon Valleystä ja opin paljon työssäni teknisenä kirjoittajana. Tapasin paljon ihmisiä, jotka eivät olleet fiksuja älykkyysstandardien mukaan, mutta he olivat upeita ihmisiä.

En mennyt collegeen kolmen armeijavuoteni jälkeen. No, itse asiassa menin kolmeksi päiväksi, mutta en yksinkertaisesti pystynyt sietämään yliopistoympäristön ylimielisen älykkyyden saleja. Sitä paitsi yliopisto halusi minun käyvän journalismin aakkoset, vaikka olin kirjoittanut kolme vuotta artikkeleja ilmailualan ammattilehtiin.

En halunnut olla fiksu, jos se merkitsi maalaisjärjen, myötätunnon, sydämen, tunteiden ja yksinkertaisten elämänilojen uhraamista – tai pakkoa saada selville kaikki. Olin parissa hyvässä työpaikassa erottuani kunniallisesti armeijasta (armeijan kunniamainintapalkkion kera). Parikymppisenä seurustelu bisnestoverien kanssa merkitsi, että usein tuli esiin kysymyksiä yliopistotaustastani. Suut loksahtivat auki sanoessani, etten ollut käynyt collegea. Pinnalta olin vähän nolona, mutta pinnan alla tiesin, etten halunnut olla fiksu.

Tutkinnon puute tuli eteen ollessani 28-vuotias. Linda ja minä asuimme tuolloin Texsasissa. Työpaikkani atlantalaisen mainostoimiston piirijohtajana loppui äkkiä, kun suurin asiakkaamme, Occidental Petroleum, myi maatalousdivisioonansa. Kyselin paikkaa tunnetuista mainostoimistoista Dallasissa. Minulle tarjottiin työtä arvovaltaisen Century 21:n account managerina, mutta kun minulta kysyttiin yliopistoinformaation puuttumisesta ansioluettelostani, sopimus loppui siihen. Mitä tehdä? Olin riittävän fiksu kärkikaartiin, joten aloitin oman markkinoinnin konsultointiyrityksen. Tämä ei ollut fiksu teko, mutta se oli ainoa järkevä vaihtoehtoni.

Matkan varrella tapasin joitain ihmisiä, jotka olivat sekä fiksuja että viisaita, mutta se on harvinainen laji. Fiksuus menee usein todellisen viisauden edelle. Jotkut inspiroivimmista ja nerokkaimmista tapaamistani ihmisistä eivät ole olleet kovin fiksuja, ainakaan akateemisten standardien mukaan. Mutta heillä oli ymmärrystä elämästä tavalla, mitä mielen älykkyys ei yksinkertaisesti voisi ymmärtää.

Oletko koskaan yrittänyt käydä keskustelua Hengestä tai uskonnosta todella fiksun ihmisen kanssa? Hän siteeraa kappaleita kirjoista ja lainaa muinaisten oppineiden lauseita. Mutta todellista keskustelua ei synny, koska hän ei ole koskaan oppinut tuntemaan omasta sydämestään. Fiksu, kyllä. Ainakin kirjojen, älykkyysosamäärätestien ja yksityiskohtien siteeraamisen valossa. Hän oppi opiskelemaan ja läpäisemään kokeita. Mutta fiksu elämän osalta? Eivät kovin monet.

Toivoin, etten olisi fiksu, ja sain juuri sen, mitä toivoin. Olen oppinut enemmän viimeisten 15 vuoden aikana kahdelta kuolleelta hepulta kuin kaikista kirjoista, joita olen lukenut, ja opettajilta joiden kanssa olen opiskellut. Olen oppinut elämästä ja luomisesta ja suuresta "minä olen" –olemuksesta. Tätä minä halusin.

Arvostan itsessäni ja muissa viisautta, näkemystä, intohimoa, myötätuntoa, totuutta, tinkimättömyyttä, luovuutta, vapautta, tiedostamista ja tervettä annosta hulluutta. Arvostan kykyä tuntea itsensä ja seurata omaa polkuaan. Joku voi olla fiksu ja silti hänellä on nämä ominaisuudet, mutta aivan liian usein olen nähnyt, miten ihmisen suuri mielen älykkyys voi olla pahin este tiedostamiseen ja iloon. Tietoisuuden ja älykkyyden välillä on vähän tai ei mitään vastaavuutta. Jotkut yksinkertaisimmista tapaamistani ihmisistä ovat olleet tietoisimpia.

Tässä ei ole kyse typeryydestä. Vain ihmisäly voisi ajatella, että joku on typerä, jos hän ei ole fiksu. Tässä on kyse mielen ylimielisyyden siirtämisestä sivuun voidakseen oivaltaa, että on jotain paljon tietävämpää ja tietoisempaa kuin äly. Mieli saisi uskomaan, että fiksu ihminen on kykenevämpi henkisiin oivalluksiin kuin keskivertoihminen. Mutta kuten olen oppinut rakkaalta Adamukselta, loppujen lopuksi "minä olen" riisuu pois kaikki yksityiskohdat, älylliset laskelmat, vallan ja kyvykkyyden ja tiivistää kaiken viisaudeksi. Elämänkokemusten viisaus on sielun makeaa nektaria.

Kirjoitan tämän jokaiselle lukijalle, joka säteilee valoaan vähemmän kirkkaasti, koska hän ei pidä itseään tarpeeksi fiksuna. Se on jokaiselle teistä, jotka luulette olevanne vähempiarvoisia, koska ette olleet luokkanne priimuksia tai teillä ei ole pitkää suositus- ja titteliluetteloa. Pidä itseäsi onnekkaana, koska sinun ei tarvitse käydä läpi ahdistusta, kun purat mielen älykkyyden fasadia matkallasi valaistumiseen. Voimakas mieli ei tee hyvää valaistuneelle sielulle. Olet tuntenut halveksinnan, kun fiksut ihmiset ovat katsoneet sinua nenänvartaan pitkin, ja kenties se on saanut olosi tuntumaan pienemmältä, heikommalta ja ehkäpä vähempiarvoiselta. Mutta kun siirrymme pois ihmiskunnan älylliseltä aikakaudelta, lohduttaudu sillä oivalluksella, että vanhan älyllisen mielen päivät ovat menneet. Nyt tulee viisauden ja tietämisen aika. Mikään koulu ei voi opettaa sinulle tätä … koska sinulla on jo se.


Minä olen olemassa.

Minä olen, mitä olen.

Minä tiedän, että/mitä tiedän.

Ja niin se on.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2014 HE EIVÄT NÄE SITÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 06.10.2014 17:52

HE EIVÄT NÄE SITÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katsellessani ulos suuren luksusvaunun ikkunasta oli tyrmistynyt kaikesta roskasta ja törystä kaduilla ja joen varrella. Egypti on hyvin kaunis maa, mutten kuolemaksenikaan pystynyt ymmärtämään roskakasoja.

Vieressäni vaunussa istui Gerhard Frankhauser Yoham-musiikkiryhmästä. Hän oli viettänyt monta vuotta Intiassa, joten hän oli ehkä hieman vähemmän järkyttynyt roskasta kuin minä. "Miten he voivat heittää roskansa kaduille ja joenvarsiin?", kysyin kauhistuneena. Gerhard näytti vähän yllättyneeltä, että edes esittäisin moisen kysymyksen. Hän vastasi: "He eivät näe sitä. Se ei ole heidän tietoisuudessaan."

Monta vuotta myöhemmin muistan edelleen hänen vastauksensa. "He eivät näe sitä. Se ei ole heidän tietoisuudessaan." Minun on muistutettava itseäni tästä säännöllisesti, erityisesti nähdessäni ihmisten tekevän asioita, joita en vain ymmärrä. Miksi ihmiset vahingoittavat itseään? Miksi he jäävät jumiin, kun ratkaisut näyttävät melko selviltä? Miksi he taistelevat ja sotivat tai varastavat energiaa toisilta? Miksi he etsivät vastauksia itsensä ulkopuolelta? Miksi ihmiset tekevät kaikkia hulluja asioita?

Adamus on puhunut tietoisuudesta siitä lähtien, kun hän alkoi työskennellä kanssamme 2009. Tietoisuus on kaiken ydin mestari A:n mukaan. Tietoisuus tuli kauan ennen rakkautta. Minkäänlaista älykkyyttä ei voi olla ilman tietoisuutta. Ei olisi fyysistä ainetta ilman tietoisuutta. Tietoisuus loi energian ja ilman sitä energiaa ei olisi olemassa. Ilman tietoisuutta emme edes käsittäisi, että olemme olemassa – itse asiassa meitä ei olisi lainkaan olemassa.

Tietoisuutta ei voi punnita tai mitata. Kenelläkään ei ole enempää kuin jollain toisella, vaikka jotkut ihmiset käyttävät enemmän sitä, mitä heillä jo on. Se ei tuomitse. Se ei välitä valosta tai pimeydestä, hyvästä tai pahasta, terveydestä tai sairaudesta. Se ei ole new age –käsite eikä sen tiedostaminen vaadi uskonnollisia tai henkisiä uskomuksia. Tietoisuus ei tunne aikaa eikä se pelkää. Sillä ei ole voimaa eikä se tarvitse voimaa. Tietoisuus ei tee rikkaaksi tai hae parempaa sielukumppania. Se vain on. Se on tiedostamista, jotain niin yksinkertaista, että hyvin harvat tiedostavat sitä.

Uudella Tietoisuusvallankumous-pilvikurssilla Adamus puhuu siitä, miten tietoisuus on luomakunnan/luomisen peruselementti. Kun tietoisuutta ei ole, ei ole todellisuutta. Kun tietoisuus on läsnä, todellisuus ilmentyy. Se on melko yksinkertaista. Jos valo (tietoisuus) ei ole päällä, huonetta (todellisuus) ei ole. Sytytä valo ja huone ilmestyy yhtäkkiä.

Useimmat tiedemiehet, fyysikot ja henkiset johtajat eivät yksinkertaisesti tiedä siitä eivätkä he ole ottaneet sitä koskaan harkintaan tutkiessaan todellisuuden luonnetta. He eivät vain näe sitä. Adamus sanoo, että aika on tekijä, mikä pitää rajoittuneen todellisuutemme paikoillaan, mukaan luettuna gravitaatio, tiheys ja liike. Ajan ulkopuolella on monia todellisuuksia ja mahdollisuuksia, mutta emme vain näe niitä, niin kuin egyptiläiset roskiaan. Se ei ole tietoisuudessamme.

Muutamat kärkifyysikot alkavat havaita ilmiön nimeltään "kvanttikietoutuminen". Tässä kietoutuneen parin toinen hiukkanen "tietää", mitä mittauksia toiselle on tehty ja millaisin tuloksin, vaikkei ole mitään tunnettua tapaa, miten sellainen informaatio kommunikoidaan hiukkasten välillä, jotka voivat olla kaukana toisistaan. He havaitsevat myös, että hiukkaset reagoivat tarkkailijaan. Nämä tutkijat alkavat spekuloida, että tietoisuus on luomisen avaintekijä, mutta he turhautuvat siitä, etteivät he pysty määrittämään tietoisuutta. He tekevät hypoteesin, että se on, mutta he eivät näe sitä, koska se ei ole energia tai hiukkanen tai aalto.

Tavallaan meitä ympäröi rajoittuneisuutemme, kamppailumme ja mentaalisten tunteidemme roska. Emme edes näe sitä, niin kuin egyptiläiset eivät näe omia törkykasojaan. Siirtelemme roskakasoja ympäriinsä ja ajattelemme edistyvämme, mutta fakta on, että tietoisuutemme on niin rajoittunut, ettemme edes näe, miten roskaamme omaa elämäämme. Jatkamme vain lisäroskan heittämistä kasaan ja elämästä valittamista.

Mestari yksinkertaisesti sallii tietoisuutensa laajentua ikimuistoisen ajan läpi. "Ikimuistoinen aika" merkitsee "aikaa mielen ulkopuolella", aikaa ennen historiaa ja muistoja. Termiä vähän venytettäessä, se merkitsee myös "mieltä ajan ulkopuolella". Mestari ymmärtää, että aika ei ole vain menneisyys, vaan lineaarinen heijastus tulevaisuudesta. Kun sallit tietoisuutesi kurkistaa ajan ulkopuolelle, oivallat yhtäkkiä, että todellisuuden luonne ei ole sitä, miltä se näytti aikarajojen sisältä.

Voitko kuvitella sen tapahtuvan kvanttiläpimurron, kun edes pieni ihmisryhmä on tietoinen tiedostamisesta? Kun tiedostamme, että tietoisuutemme luo todellisuuden – ei energia tai mieli? Että todellinen "jumalhiukkanen" on tietoisuus? Juuri tätä me shaumbroina teemme. Meiltä vei jonkin aikaa päästä tähän kohtaan ja meidän oli karistettava paljon makyoa ja häiriötekijöitä matkan varrella. Mutta tässä se on. Tietoisuus. Tiedostaminen. Valaistuminen. Se on ytimemme, sielumme ja luomislakimme.

Mitä voit tehdä? Niin yksinkertaiselta kuin se näyttääkin, aloita joka aamu hengittämällä syvään ja tuntemalla ydinolemus "minä olen olemassa, minä olen mitä olen". Tämä on ensisijainen tietoisuus ja kun se oivalletaan, se sytyttää valosi, jotta voit nähdä.

Kun tiedostamme, että havaitsemme … tiedostamme olemassaolomme.
-Aristoteles

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.10.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen - KHARISMA 2

ViestiKirjoittaja hammer » 09.10.2014 18:48

Kharisma-sarja, shoud 2
KHARISMA 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
4.10.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, ilahtunut kunnollisesta musiikista* (naurua ja taputuksia) ja ollessani täällä teidän kaikkien kanssa. Olen täysivaltaisen alueen Adamus.

*Viitataan musiikkivideoon, missä Nicola Benedetti esitti Vivaldin "Neljä vuodenaikaa: kesä"

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja ennen kuin teemme mitään muuta tässä kokoontumisessa, himmennetään yleisön valoja ja tunnetaan vain energioita. Tuntekaa vain itsessänne huoneen energioita, tämän tilaisuuden kauneutta ja kaikkien netissä kuuntelevien energioita. Ottakaa siihen hetki.

(Pitkä tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa kaikkia energiakerroksia, kaikkea mitä huoneessa tapahtuu.

(Tauko)

No niin, pari tärkeää asiaa kun pääsemme liikkeelle tässä tilaisuudessa.

Ensinnäkin seuraavat 90 minuuttia ovat vähän muuta ajateltavaa, ajanvietettä, kenties joitain inspiroivia sanoja. Mutta ennen kaikkea tämä tapaaminen on teille jokaiselle aikaa, minkä otatte itsellenne, aikaa jolloin vain vedätte syvään henkeä ja rentoudutte valaistumiseenne. Aah!

Jokapäiväisessä maailmassa on hyvin vaikeaa, hyvin paljon melua ja kaaosta, hyvin paljon asioita kulkee mielessänne. Niinpä tulette tänne eikä tämän tilaisuuden todellinen syy ole kuulla jotain syvällistä – sillä tänään ette kuule yhtään mitään uutta. Hmm, joo.

Voi, tiedän, että monet teistä ovat "uusiaddikteja", joo. (Vähän naureskelua) Tulette tänne sanoen: "Mikä on uutta? Mikä on viimeisintä? Mitä on seuraavaksi?" Ei, ei ole mitään uutta. Kaikki on sanottu aiemmin – jos en minä tai Tobias, niin joku muu on sanonut. Ei ole mitään uutta, koska olette jo perillä. Olette jo perillä. Koette vain, millaista on päästä sinne.

Minulle ovat varsinaista huvia ne, jotka ovat addiktoituneet uuteen. Haluan sanoa heille toisinaan ensinnäkin, että miksi tarvitsette uutta, jos ette ole integroineet tai ymmärtäneet edes vanhaa. Aa. Mutta he mittavat tämän henkistä sisältöä, mitä he kuulevat henkisiltä opettajilta, sen perusteella, mikä on uutta. Ei, mikään ei ole. Yhtään mikään ei ole.

Hämmästyttävä asia on, että kaikki on jo siinä. Voin katsoa teitä enkä näe rajoittunutta ihmistä, vaan ihmisen joka on jo valaistunut, ihmisen joka ei enää etsi tai pyri, ihmisen joka ei tarvitse jotain uutta päivittäin pysyäkseen henkisellä polulla. Näen ihmisen, joka on jo perillä.

Ja kenties, vain kenties, seuraavien 90 minuutin aikana tässä turvallisessa tilassa, tässä kauniissa energiassa, pystytte oivaltamaan sen itse, pystytte tuntemaan sen itse.

Mitä huoneessa on

Tunteista puheen ollen, huone on täynnä tunteita. Kyse ei ole vain suloisista tunteista, kuten jotkut teistä haluaisivat. Täällä on kaaosta. Tietysti, Merkurius perääntyy. Heh, ei silti, että se vaikuttaisi. Se on vain hyvä kaaoksen tekosyy – lisäkaaoksen, kyllä – vaikka sillä on vähän vaikutusta. On jom kippur, sovituspäivä, hmm. Kun se yhdistetään Merkuriuksen perääntymiseen, saadaan erittäin vahva cocktail.

Mitä tunteita huoneessa on? On paljon hämmennystä. On paljon surua. On paljon "mitä helvettiä" (naurua) – sitä on paljon huoneessa. "Mistä tässä kaikessa on kyse? Milloin saan jotain tolkkua siitä? Milloin tämä matkaa loppuu?"

Ja on paljon onnellisuutta. Huoneessa on paljon iloa, iloa vain olemisesta täällä yhdessä tämän upean ryhmän kanssa. Olen täällä, en siellä ylhäällä. (Adamus naureskelee, kun jotkut yleisöstä katselivat häntä monitorissa) Ihmiset ja heidän televisionsa! Kyllä, kyllä, täällä. (Naurua) Huoneessa on paljon iloa ja onnellisuutta. Huoneessa on paljon toivoa. Aah! Paljon tätä kharismaa. Aah! Tsa-tsa-tsaa! Paljon kharismaa.

Nimittäin hassu asia kharismassanne on, että se on olemassa. Haluan vain, että päästäisitte sen ulos. Joskus päästätte, mutta hyvin usein se tukahdutetaan. Se on … Hei, Edith.

EDITH: Hei, rakas Adamus.

ADAMUS: Mmm. (Hän suutelee Edithiä kädelle) Olen kaivannut sinua kovasti.

EDITH: Samoin.

ADAMUS: Kyllä, samoin. Hyvä. (Vähän naureskelua)

Valtava määrä kharismaa. Näettekö, miten kharisma toimii? Tuosta vain, huoneessa on valtava määrä kharismaa. Pointtini on … (Hän keskeyttää) Täällä, ei siellä. Se en ole minä (osoittaen näyttöruudulle). Se en ole minä. (Adamus naureskelee ja vähän naurua) Jean, ei enää tuolle näytölle. Ei, ei. Ei, sori vaan. Siirtäkää tuolejanne vähän lähemmäs. Tulkaa tänne. Istukaa sinne. Mutta ei, ei, ei, ei.

Käsitättekö, miten kiusallista on olla täällä teidän kaikkien kanssanne, kun jopa ne joiden edessä suoraan seison, katselevat minua tuolta ylhäältä! (Naurua) Se taitaa merkitä ei-todellisuuden luonnetta. Todellisuus seisoo tässä näin. Todellisuus on suoraan edessänne, todellisuus teistä. Mitä te teette? Katselette televisioruutua lumoutuneena. (Lisää naurua) Kiitos. Siirtykää vapaasti lähemmäs, jotta näette koko show'n ettekä katsele sitä hemmetin ruutua. (Lisää naureskelua)

Okei. Aah! Näettekö, miten se toi energian vähän paremmin yhteen? Palataanpa ruutuun hetkeksi ja testataan. Okei. Näettekö, te ette voi itsellenne mitään! Katsotte sinne. (Naurua) Te katsotte! Sammuta nyt se näyttö. Okei, hyvä. Paljon parempi. (Lisää kikatusta)

Ei ole helppoa olla ylösnoussut mestari. (Naurua)

Siis, rakkaat ystävät, tunne tässä huoneessa – täällä näin. Tässä on mestarioppitunti – huoneessa ei ole vain yhtä tunnetta. Pääskää siitä yli. Yritätte saada yksittäisiä tunteita. Yritätte pakotta tunteenne: "Haluan ajatella rauhaa, onnellisuutta ja iloa". Pyh! Ei! On sitä, mutta on myös paljon roskaa. On paljon juttuja.

Mestari ymmärtää, että se kaikki tapahtuu yhtä aikaa, on monia kerroksia ja tasoja. Mestari ei yritä suodattaa roskia pois. Ja täällä on paljon roskaa. Ei vain teidän, vaan sitä tulee tästä planeetasta, muista paikoista, kaikkialta – paljon roskaa. Mestari ei juokse sitä karkuun. Mestari ei käännä siitä huomiotaan ei-todellisuuteen. Mestari ymmärtää, että kaikkia näitä asioita tapahtuu.

Se on valtava vapautus ja helpotus, sitten kun alatte oivaltaa, ettei teidän tarvitse täyttää tätä huonetta vain enkelipölyllä. Se voi olla enkelipölyä, se voi olla navettapihan jätöksiä (kikatusta), se voi olla puutetta, se voi olla ei-mitään, se voi olla kaikkea. Se on kaikkea eikä se ole mitään. Se on mestarina olemisen kauneus. Et ole enää rajoittunut yhteen tai kahteen tunteeseen tai ajatukseen.

Ongelmanne osittain ja se syy, miksi teillä on taipumusta juosta karkuun omia ajatuksianne, on, että kun ajatuksenne ovat luonnottoman lineaarisia ja keskitytte vain yhteen tai kahteen ajatukseen, kuten "olen onneton tänään", ja yritätte juosta karkuun sitä, yritätte muuttaa sitä mielessänne – mikä ei toimi, tiedätte jo, ettei se toimi – niin todellisuudessa torjutte kaikki muut asiat, joita tapahtuu.

Tässä huoneessa on monia asioita. Tässä huoneessa on oivallettu Itsenne. Mutta te ette oivalla sitä, koska ajatukset ja tunteet ovat olleet hyvin kapeita. Tässä huoneessa on se "sinä", mikä vasta aloittaa tätä suurta matkaa maapallolla fyysisessä ruumiissa. Tarkoitan miljoonia vuosia sitten. Se on täällä. Tässä huoneessa on suuri kharismanne ja myös tylsä ja ikävystyttävä itsenne. Se kaikki on … Sori. Se kaikki on … Saimme yhden naurun täältä. (Muutama lisänaurahdus) Se kaikki on täällä.

Ja todellinen mestari ei koskaan juutu yhteen tunteeseen, ajatukseen, tuntemukseen tai kokemukseen. Kaikkea tapahtuu koko ajan. Todellinen mestari voi kokea sen kaiken.

Tässä on analogia. Tyypillinen ihminen on kuin suuri metsä, jossa on miljoonia, kenties miljardeja puita – kauniita kaikenkokoisia, –muotoisia ja –ikäisiä puita. Kaunis metsä. Mutta ihminen keskittyy yhteen puuhun ja työstää helvetisti tuota puuta. Se yrittää tehdä tuosta puusta suuremman, vahvemman ja kauniimman. Se keskittyy tuon yhden puun terveyteen. Kaikki koskee tuota yhtä puuta.

Se on ihmismatkan nerokkuutta – kyky todella olla niin rajoittuneessa tietoisuudessa.

Fakta on, että on monia puita – eikä vain puita, vaan lintuja, kukkia ruohikossa, vettä, taivas ja kaikkea muuta. Siellä on kaikkea. Siellä on kaikkea.

Siksi sanon, että te ette kuule mitään uutta tänään. Olette kuulleet kaiken aiemmin, mutta ole ette välttämättä halunneet uskoa sitä. Kaikki on siellä ja yksi asia minkä teemme ja kysymys mikä tulee mieleenne nyt: "Miten sitten pääsen sinne?" Aha! Keskustelemme siitä tänään ja sitten katsomme, haluatteko oikeasti tehdä sen, oletteko oikeasti valmis siihen. Okei.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sille.

Mestari tuntee monia asioita eikä yritä suodattaa niitä pois. Se on yksi asia, minkä piilotajunta yrittää tehdä. Se yrittää aina suodattaa asioita ja pitää tietyn fokuksen. Ei lainkaan. Kaikki on olemassa – kaikki – ja se on kaunista.

Sitten vain hypitte yhdestä tunteesta, yhdestä aistihavainnosta toiseen ettekä pelkää, että jäätte siihen jumiin ja teiltä menee ohi jokin. Hypitte yhdestä toiseen – hyvään, huonoon, kaikkeen siihen – koska se ei enää jää kiinni teihin. Okei. Antakaa siis itsenne tuntea huono ja surullinen sekä iloinen ja hyvä ja kaikki siltä väliltä.

Tässä mestaritilassa oleminen … Aah! Lopettakaa – jotkut teistä ajattelevat nyt liikaa. Vou! Häh, se on okei.

Mestaritila on hyvin vapaa, koska voi kokea kaiken. Eikä vain lineaarisesti, ei vain yhtä asiaa kerralla. Kuvitelkaa hetki kykyä kokea tämä kaikki samanaikaisesti. Aah! Se on hämmästyttävä asia, vähän vaikea mielen kuvitella, mutta kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Koette siinä kaiken kerralla. Se on hämmästyttävää. Hmm.

Adamuksen mielentila

Päivän kysymys on: millä tuulella minä olen? Millä tuulella olen? No, kerroin Cauldrelle aiemmin, että se riippuu tavallaan teistä. Millä tuulella olen?

No, olen vähän vihainen. (Vähän naureskelua) Ja sanotte: "No, voiko ylösnoussut mestari olla huonolla tuulella, vihainen?" Ehdottomasti, koska en ole jumissa siinä. Se ei oikeastaan vaikuta minuun. Minä vain koen sen. Haluan kokea pientä vihaisuutta aina silloin tällöin. Se on tavallaan hauskaa.

Kuvitelkaa. Kuvitelkaa, että annatte itsenne tuntea vihaa. Miten kauan siitä on, kun teillä on oikeasti ollut kunnon vihaa? (Adamus haukkoo henkeä) Mutta sanotte: "Voi, new age –ihmiset eivät voi tehdä sitä." No, heh, joo, mutta te voitte. Se on upeaa.

Hassu asia on, että kun annatte itsenne tuntea vihaa mestarina, ette jää siihen kiinni. Vain koette sen, pidätte hauskaa ja päästätte tuon vihan ulos. Sanotte: "Mitä jos loukkaan jotakuta toista?" No, luultavasti hän ansaitsee sen ja … (naurua) Olen puolivakavissani. (Adamus naureskelee) Joo, on hänen huonoa karmaansa olla polullanne tuona päivänä. (Lisää naurua) Hän etsii sitä.

Mutta todennäköistä on, että te ette oikeasti pura sitä häneen. No, psyykkisesti puratte, mikä on itse asiassa luultavasti pahempaa kuin varsinainen purkaminen. Luultavasti on parempi tehdä se kirjaimellisesti. Nimittäin joskus kun lähetätte kaiken tuon psyykkisen vihaenergian jollekin – olette kasvotusten todella kiva hänelle, mutta mielessänne sanotte: "Tuo paskiainen … krrr!" (tehden kuristavan eleen, vähän kikatusta) – se vaikuttaa enemmän kuin ilkeys suoraan päin naamaa.

Mutta joka tapauksessa, on ok olla vihainen. On oikein olla vähän suuttunut. Ylösnoussut mestari voi tehdä sen, joo. Meillä voi olla omat päivämme, koska samalla hetkellä kun olen vähän vihainen – selitän sitä myöhemmin – olen todella ylpeä teistä, joo. Muutama … Missä isot taputukset ovat? (Yleisö taputtaa ja hurraa) Samaan aikaan en välitä. Sillä ei ole merkitystä. (Vähän naureskelua) Samaan aikaa kilpailen joidenkin muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa. (Naurua) Se on totta. Se on todella totta. Voi, kerron siitä teille hetken kuluttua.

Mutta hämmästyttävä asia on, ettei ole yhtä asiaa. Kyse ei ole siitä, että olen vain tämä kyllästynyt ylösnoussut mestari. Kun olemme puhuneet aiemmin valaistumisesta, jotkut teistä ovat mielestään: "Ai, se kuulostaa hyvin tylsältä. Ei ole mitään tekemistä." Voi ei, on kaikkea tekemistä. Vihainen ja onnellinen yhtä aikaa – sillä ei ole merkitystä – ja toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa kilpailemista yhtä aikaa. On kaunista, on hämmästyttävää, on rikasta pystyä tekemään kaikkia noita asioita.

Miksi olen vihainen? Koska haluatte minun olevan. (Pari naurahdusta) Kukaan ei usko sitä. (Adamus naureskelee) Ei, vaan oikeasti. Oikeasti. Okei, kerron, vaikka pyysitte minua olemaan kertomatta. (Lisää naureskelua)

Muistatteko, kun äskettäin sanoitte tavalla tai toisella: "Adamus, tarvitsen kunnon potkun persuuksille. Adamus, olen todella kyllästynyt itseeni" – kyllä, minäkin olen (naurua) – "ja haluan oikeasti muutoksia. Olen kyllästynyt vain toistamaan samoja asioita uudestaan ja uudestaan." Muistatteko sen? Sanoitte sen tavalla tai toisella. Joo, joo. Niinpä olen tässä vastauksena siihen. Olen tässä provosoimassa teitä, ärsyttämässä teitä, saamassa teidät vähän suuttumaan, saamassa teidät vähän pois mielestänne. Miksi? No, koska taas kerran, kuten sanoin, 90 pyhää minuuttiamme ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tapahtuu täällä tai siellä.

Voitteko edelleen nähdä hyvin (yleisölle äärialueilla)? Hyvä. Meiltä ei mene mitään ohi … (osoittaen tyhjää näyttöä)

Seuraavissa 90 minuutissa on kyse vain puolustuksen laskemisesta ja antamisesta tuon luonnollisen valaistumisen tulla. Siksi sanon, että te ette oikeasti kuule mitään uutta tai tärkeää tai kenties edes hauskaa siinä, mitä teemme tänään. (Muutama naurahdus)

Siis kyllä, vihainen vähän. Vihainen koska teillä on kaikki työkalut. Kaikki on sanottu – jos en minä ole sanonut, niin joku muu. Teillä on kaikki, mutta jatkatte ilmestymistä tänne ajatellen, että kuulette jotain uutta. Te ette kuule. Kaikki on valmista. Kaikki.

Olen siis vähän vihainen, koska olen käyttänyt paljon aikaa. Heh! Olen kaatanut sydämeni teihin. (Muutama "oi" ja naureskelua, kun Adamus teeskentelee olevansa surullinen) Olen kertonut teille salaisuuksien salaisuudet. Olen ollut ympäri maailmaa kanssanne ja mitä te teette? Tulette tänne, syötte, katselette televisiota (naurua) ja sanotte: "Mitä uutta? Mitä uutta hänellä on tässä kuussa?" (Naurua)

Ja tietysti sosiaalisessa mediassanne on aina joku, joka … Luojan kiitos, meillä ei ole sitä Ylösnousseiden mestareiden klubissa – kyllä, yksi nauraa. Rakastan häntä. (Vähän naureskelua) Joku sosiaalisessa mediassanne aina sanoo: "Adamuksella ei ollut tänään mitään uutta sanottavana. (Naurua) Olen kuullut kaiken sen aiemmin." Se on kuin: "No, miksi ihmeessä olet sitten sellainen idiootti? (Lisää naurua) Miksi ihmeessä elämäsi on niin kurjaa, jos olet kuullut kaiken aiemmin? Tarkoitan toisin sanoen, että sinulla on …"

LINDA: Ai jaa. (Naurua)

ADAMUS: Eikö hän olekin söpö? (Adamus naureskelee) Toisin sanoen … Rakastan tuota hattua, joo. Toisin sanoen … missä olimmekaan? (Joku sanoo "vihainen") Vihainen, joo, joo. Yksi vihainen ylösnoussut mestari.

Joku menee internetiin arvioimaan, niin kuin hänellä olisi jokin hiton oikeus arvioida minua kaikista ihmisistä, kaikista ylösnousseista mestareista! "Joo, tänään oli samoja juttuja". Just joo! Katsokaa sitä minun näkökulmastani – tänään on samoja juttuja. Kokoonnumme yhteen ja on samoja juttuja.

Olen siis vähän vihainen, vain vähän, mutta minulla on kovin hauskaa tehdessäni sitä. (Naurua) Katsokaa, olen vihainen, mutta kuitenkin saan kirjoittaa kirjoja. Minulta on tulossa yksi melko pian. Kilpailen itse asiassa Cauldren kanssa. Hänen pitäisi kirjoittaa kirja nimeltään "Tietoisuusnäytös". Se on yli vuoden myöhässä kustantajalla. Höh! Samaan aikaan minä kirjoitan salamavauhdilla kirjaa nimeltään "Mestarin muistelmia". Saan omani valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Cauldre? Linda? Missä omanne on?

LINDA: Lokakuun lopussa! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Saan siis pitää tätä hauskaa. Saan tavallaan tulla takaisin. Minun ei tarvitse tulla koko syntymäprosessin läpi. Otan vain Cauldren hallintaani tai tulen joskus johonkin teistä ja kirjoitan kirjoja, matkustan ympäri maailmaa, kerron huonoja vitsejä ja annan teille vähän muuta ajateltavaa. Annan teille vain muuta ajateltavaa, jotta voitte vetää syvään henkeä ja antaa todellisen sinun, oivalletun sinun, tulla sisään. Se on todellinen sinä. Oivallettu sinä.

Mieliala? Voi, olen onnellinen. Olen iloinen. Olen onnellinen ja iloinen, koska on vähän yli 9600 ylösnoussutta mestaria muissa ulottuvuuksissa. Ei kovin monta. Ei kovin monta, kun ottaa huomioon kaikki miljardit inkarnaatiot, joita tällä planeetalla on ollut. Kun ajatellaan kaikkia olentoja kaikissa muissa ulottuvuuksissa, on vain 9600. Se on itse asiassa erittäin pieni ja erittäin elitistinen olentoryhmä.

Ylösnousseet mestarit

No niin, tämä on fakta. Se on Adamus-fakta, mutta se on fakta. (Muutama naurahdus) Runsaasta 9600:sta olen ollut mestarina 852:lle tai opettanut tai opastanut heitä. (Yleisö sanoo "vau" ja vähän taputuksia) Vau! Olen vaikuttunut itsestäni. (Adamus naureskelee) Se on tavallaan "vau". Olen itse asiassa ansainnut itselleni sillä oman paikan Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja siinä on nimeni – kultaisena tietysti. Ja kun tulen huoneeseen, kaikki pysähtyy. Tulee hyvin hiljaista ja on suuri "vau!". (Naurua kun hän saapastelee) Vau. Ja katson Buddhaa (lisää naurua, kun hän on vahingoniloinen) ja …

Buddhalla ei ollut ennen huumoritajua, mutta nyt on. Ja tämä on tosiasia, en keksi tätä. Mutta Buddha on tehnyt hyvää työtä. Hän on tehnyt hyvää työtä, mutta minulla oli omat ongelmani 100000 kristallissa olemisvuoden kanssa – ja pärjään hyvin ensi viikolla (viitaten tulevaan työpajaan Swarovski Crystal –lomapaikassa). Itse asiassa aion räjäyttää muutaman kristallin. (Naurua) Pääsin pois kristallistani eikä se ollut iso juttu.

Buddha on lukittuna patsaaseen. Pieni lihava kaveri istuu miljoonilla ja miljoonilla ja miljoonilla alttareilla ja kirjahyllyillä ympäri maailmaa. Ja miten monta ylösnoussutta valaistunutta olentoa Buddha on saanut omalle puolelleen? Ei kovin monta. Miksi? Koska he kaikki palvovat Buddhaa ja patsaita. Minä en salli sitä. Siksi ette näe pieniä St. Germain –hahmoja. (Muutama naurahdus) Vaikka nyt kun ajattelen asiaan, niin se ei ole … (Naurua) Pikkukaveri kristallin vankina! (Lisää naurua) Paina nappia ja hän murtautuu ulos! (Lisää naureskelua)

Todellakaan en salli sitä. Ärsytän teitä, ennemmin kuin annan teidän palvoa minua. Heitän teidät ulos täältä, ennen kuin sitä tapahtuu. Eikä Buddha tarkoittanut koskaan sitä tapahtuvaksi, mutta se vain tapahtui.

Niinpä on noin sata valaistunutta olentoa, joita hän on opettanut. Mutta he ovat jumissa. He ovat jumissa Buddhavillessä, jos tiedätte, mitä tarkoitan. (Vähän naureskelua) Se on jossain heräämisen ja mestaruuden välillä ja he ovat jumissa siellä. Hän ei voi sille juuri mitään.

Oletteko panneet merkille, ettei juuri kukaan kanavoi Buddhaa. Oletteko koskaan ihmetelleet miksi? Joo, ette kuule koskaan Buddha-kanavoijasta. Ei, ei. Ajatelkaa sitä. Tuntekaa sitä. Annan teille vastauksen myöhemmin.

Sitten on Kwan Yin – kaunis, upea nainen. Olemme olleet muutamilla treffeillä yhdessä … (Naurua) Oikeasti olimme, kun olimme ihmismuodossa.

Kwan Yin on täällä opettamassa myötätuntoa niille, joiden täytyy kuulla siitä, ja monien täytyy – myötätunto itseään ja myötätunto toisia kohtaan, mikä sallii heidän todella hyväksyä itsensä sellaisena, kuin he ovat. Se on myötätunnon todellinen määritelmä. Siinä ei ole kyse kenenkään säälimisestä. Sääli on todella kieroutunutta, koska välitätte psyykkistä energiaa: "Voi, säälin tuota kerjäläisraukkaa kadulla." Se ei ole myötätuntoa. Se on omia rajoituksianne, joita tuotatte tai projisoitte heihin.

Hän siis on opettanut paljon myötätunnosta, mutta yleensä nämä olennot tässä tietoisuudessa eivät ole oikeasti valmiita valaistumiseen. He ovat matkalla, mutta he eivät ole valmiita. Niinpä ei ole monia, joita hän on opettanut ja jotka ovat nyt ylösnousseita olentoja.

Sitten on Jeesus – huh! (Hän havainnollistaa ristiinnaulitsemisen, naurua) Sillä ei pääse pitkälle. Hän ei usein saa monia, jotka ovat todella kiinnostuneita valaistumisesta. He ovat kiinnostuneita kärsimisestä. He ovat kiinnostuneita saamaan jonkun kuolemaan syntiensä vuoksi. Siinä ei ole juurikaan tolkkua, mutta siinä tietoisuudessa he ovat.

On Jeesus – se jota palvotaan, se joka laitettiin ristille, se joka pelastaa kaikki – mutta sitten on Jeshua. On Jeshua ja se on todellinen olento, joka eli noin 2000 vuotta sitten. Se oli ns. kollektiivitietoisuus. Se oli yhdistelmä monista olennoista, jotka laittoivat energiansa ns. standardiksi. Jeshuaksi joka oli todella mestari, Jeshuaksi joka suuttui, Jeshuaksi joka harrasti seksiä, Jeshuaksi joka haastoi sen, miksi hän oli täällä – siksi tavallaan te haastatte sen, miksi te olette täällä – Jeshuaksi joka tuli kylvämään tälle planeetalle Kristus-tietoisuussiemen, mikä merkitsee kristallitietoisuutta.

Ei ole itse asiassa monia, jotka muistavat Jeshuan, mutta useimmille teistä hän oli myös opettaja, kuten hän oli minullekin. Hän oli teidän opettajanne. Voitaisiin siis sanoa, että Ylösnousseiden mestareiden klubissa on hyvin harvoja, joilla oli todellinen Jeshua oppaanaan, opettajanaan, mestarinaan.

Monilla teistä on ollut molemmat – Jeshua useita tuhansia vuosia sitten ja minä nyt. Vertaanko itseäni Jeshuaan? Totta kai. (Naurua) Miksi en? Onko se jokin pyhä alue, koska itse asiassa te ja minä olemme ja olimme Jeshua? Olimme Kristus-tietoisuussiemen, mikä tuli tälle planeetalle. Nyt palaatte tekemään todeksi saman Kristus-tietoisuuden, minkä kylvitte. Palatte oivaltamaan sen, mitä olette aina olleet, mitä olette aina, aina olleet. Se ei ole mitään uutta. Sitä todellisuudessa olette.

Siis rakkaat ystäväni, minulla on ansionani 852, jotka ovat olleet oppiaitani ja joita olen opettanut menneisyydessä. Nyt opetan hyvin suurta ryhmää. Voitaisiin sanoa, että ennen tulemistani shaumbroihin, työskentelin, opetin, opastin – miten sitä halutaankin kutsua – noin 52000 olentoa menneisyyden mysteerikouluissa. Se ei itse asiassa ole paljon. Se ei ole paljon – tietysti 852 ylösnousseiden mestareiden ulottuvuuksissa. "Ylösnoussut mestari" merkitsee vain, että voi tehdä mitä haluaa, silloin kun haluaa, niin kuin haluaa. Se on tavallaan "coolia". Joo, joo, joo. (Vähän taputuksia ja naureskelua) Joo, joo, beibi. Mutta se ei ole uutta. Tiesitte jo sen. (Adamus naureskelee)

Niin rakkaat ystäväni, nyt työskentelen suhteellisen suuren ryhmän kanssa, koska voimme tehdä sellaisia asioita kuin puhua internetin kautta. Voimme kokoontua, voimme matkustaa ympäri maailmaa tavoilla, mihin emme koskaan ennen ole pystyneet. Siis mihin tuo 852 menee? Miten pian se menee? Aa! Tästä puhumme Ylösnousseiden mestareiden klubissa, missä minulla on oma tuoli kultaisen nimen kera, kuten mainitsin. (Muutamia naurahduksia)

Tuo kysymys palaa teille, jokaiselle teistä. Tämä valaistuminen, oivaltaminen – siinä ei ole mitään uutta. Siinä on kyse oivaltamisesta. Siinä on kyse sallimisesta. Siinä ei ole enää kyse yrityksestä selvittää jotain. Joudutte vaikeuksiin tehdessänne sen.

Se on itsenne sallimista kokea ja tuntea se kaikki. Ei enää vain yhtä puuta metsässä, vaan kaikki mitä olette.

Tiedän, että teillä on vilpitön halu tehdä se, mutta tiedän myös, että teillä on voimakasta pelkoa. Tiedän, että teillä suuria huolia siitä.

En ole täällä itse asiassa opastamassa teitä valaistumiseen. En todellisuudessa voi opettaa teille mitään, en lainkaan. Perimmiltään valaistumisessa on kyse itsenne sallimisesta oivaltaa se. Se ei tule täältä (mieli). Ette voi päästä siihen täältä ja sanoa: "Aion oivaltaa. Aion oivaltaa. Aion oivaltaa." Se ei toimi. Oivallus tulee sallimisen, rentoutumisen myötä.

Aa, kyllä. Kuulin Cauldrelta aiemmin tällä viikolla sen … Olen käyttänyt tätä fraasia: "Rentoudu valaistumiseesi". Lakatkaa ottamasta sitä liian vakavasti. Lakatkaa tekemästä työtä sen eteen. Rentoutukaa siihen. Rentoutukaa. Voi, tuntekaa tuota sanaa. Oi! "Rentoudun. Minun ei tarvitse tehdä työtä sen eteen. Minun ei tarvitse ajatella sitä. Rentoudun vain siihen."

Tätä sanaa käytti jopa rakkaan Cauldren suosikkipelinrakentaja NFL:ssä, jolla on ollut suhteellisen huono kausi tähän mennessä ja joka tunsi lähettämäni projektiot. Sanoin: "Rentoudu, Aaron Rodgers. Rentoudu." (Vähän naureskelua) Ja sitten hän kertoi koko maailmalle ja faneille ja muutama viime peli ovat olleet loistavia. Rentoutukaa siis. Rentoutukaa valaistumiseenne.

Kysymys

Nyt on pienen keskustelun aika. Linda, olisitko valmiina mikrofonin kanssa. Aion esittää kysymyksen – kysymyksen joka näyttäisi ilmiselvältä, muttei oikeasti ole – ja kysyn … Meillä on makyo-mittari tässä. (Vähän naureskelua) Joo, joo. Meillä on elävä ihmis-makyo- mittari. Mofo, tulisitko tänne eteen makyo-mittariksi. (Vähän naureskelua ja taputuksia) Joo, toivottakaa tervetulleeksi Mofo (Marty), ihmis-makyo-mittari. (Yleisö taputtaa) Kyllä, kyllä.

No niin, koska todella rakastan ja kunnioitan teitä jokaista, minun tehtäväni ei ole tuomita, ovatko toteamuksenne tai vastauksenne kysymyksiini makyoa. Hän saa syyn. (Naurua) Ja jos on makyoa, miten ilmaiset se meille? (Mofo laittaa kädet kaulaansa ikään kuin kuristaen, naurua). Okei. Se on paha makyo. Miltä lievä makyo näyttää? (Hän laittaa sormen suun eteen ikään kuin tukahduttaen oksennuksen, naurua) Okei, okei. Hyvä. Ja entä pelkkä makyon hipominen, horjuminen sen reunalla? (Hän raapii niskaansa, lisää naurua) Okei, hyvä. Erinomaista.

Ja kuten tiedätte, tätä ei ole harjoiteltu – täysin odottamatonta hetkessä. Ja se tekee tästä hyvin erityislaatuista. (Mofo ojentaa kätensä ikään kuin pyytäen Adamukselta rahaa, yleisö nauraa) Siis joo, joo. Toki, toki. Annahan, kun katson tuota kättä. Phyi! (Adamus teeskentelee sylkäisevänsä siihen, lisää naurua) Okei.

Kysymys on – vetäkää kunnolla syvään henkeä. Kysymys on: miksi olet täällä? Oletko täällä tekemässä ihmiselämästäsi vähän parempaa vai oletko täällä todellista transformaatiota ja valaistumista varten? Ja ennen kuin vastaatte tuohon kysymykseen – herra makyo-mittari tänne. Ennen kuin vastaatte tuohon kysymykseen, miettikää myös ajatuksianne ja tekojanne. Ei sitä, mitä ajattelette haluavanne uskoa, vaan mitä todella teette elämässänne.

Kysymys uudestaan. Oletko täällä – tässä vaiheessa elämääsi, tässä tilaisuudessa, tällä planeetalla – parempaa ihmiselämää vai todellista transformaatiota ja valaistumista varten? Kuljemme siis tässä hyvin hauraalla maaperällä. Hyvin ohuella jäällä.

Ja esitän tämän kysymyksen hyvästä syystä. Osittain koska, no, suoraan sanottuna jotkut teistä ovat ihmetelleet, haluatteko olla täällä. Olette ihmetelleet todella syvästi. Jotkut teistä ovat jopa sanoneet: "Voi, ota minut pois yöllä nukkuessani", koska kuolema on kummallinen asia. Ette välitä, jos teidät otetaan pois yöllä nukkuessanne – te ette halua vain tuskaa. Eikö? Joo. Ja jos meillä ei olisi tuskaa, tämä yleisö olisi nyt noin puolet tästä! (Naurua) Ette halua vain tuskaa. Sanotte: "Voi luoja! En halua … auts! En halua kuolla noin! En halua kuolla Tenat housussani." Ja …

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Ihmiselämän nöyryyttävä puoli – kyvyttömyys huolehtia omasta …

LINDA: Tenat? Tarkoitatko vaippoja?

ADAMUS: Joo! Ei pysty huolehtimaan itsestään. Ette siis halua tuota nöyryytystä. Ette halua tuskaa. Muuten olisitte jo luultavasti lähteneet täältä, ajatelleet itseksenne: "Voi, yritän uudestaan. Otan uuden alun. Palaan takaisin." Sori, homma ei toimi niin.

Kysymys taas kerran: oletko täällä paremman ihmiselämän vai todellisen transformaation ja valaistumisen vuoksi? Hmm. Linda, mikrofonin kanssa. Mofo, valmiina makyo-mittarin kanssa. Annamme heidän vastata loppuun ja sitten kysyn sinulta …

SHAUMBRA 1 (nainen): Voi ei.

ADAMUS: Voi kyllä. Voi kyllä! (Vähän naureskelua, kun nainen ottaa haluttomasti mikin) Muuten, tämä on malliesimerkki muusta ajateltavasta. Kaikkia näitä muita juttuja tapahtuu, huomionne on muualla ja jokainen teistä joka saa mikrofonin, sallii itse asiassa paljon jotain tulla sisään. Okei. Vastaus, ole hyvä, ja nousisitko seisomaan.

SHAUMBRA 1: Ensimmäisenä tuli mieleen, että polulla liikkuessa tai matkalla valaistumiseen …

ADAMUS: Voimmeko pysähtyä tähän hetkeksi? Otetaan lukema nyt. (Naurua, kun Mofo laittaa sormen huulille, mikä merkitsee lievää makyoa) Joo, joo. Aloitetaanpa alusta. Yksinkertainen vastaus.

SHAUMBRA 1: Näen tavallaan ne samana asiana.

ADAMUS: Aha.

SHAUMBRA 1: Siihen olin menossa.

ADAMUS: Okei. Näet ne samana asiana. Okei, erinomaista. Erinomaista. Älä katso minua vahvistuksen saamiseksi, mutta on …

SHAUMBRA 1: Joo, ja ensimmäinen asia oli vain – aioin selittää sitä vähän lisää.

ADAMUS: Totta kai.

SHAUMBRA 1: Mutta asian ydin on, että näen ne samana asiana.

ADAMUS: Joo, joo. Mutta voisinko kertoa sinulle jotain? Pidän siitä, että Mofo on paha tyyppi, enkä se ole minä tällä kertaa. Tunsit sen ensin, mutta sitten menit sivuraiteille. Teet sitä elämässäsi. Tiedät sen. Sinulla on upeita tuntemuksia, mutta sitten ajattelet asiaa ja prosessoit ja sitten kaikki kharisma lähtee siitä, koska et pysynyt siinä, mitä alun perin tunsit. Yllätin sinut. Hyvä, kiitos.

Ja miten pärjään omassa makyossani?

MOFO: Mmm. (Hän hymyilee leveästi ja nostaa kummankin peukalon pystyyn, naurua)

ADAMUS: Rakastan ylösnousseena mestarina olemista! (Lisää naurua) Hyvä, okei.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Voi lisää! Olemme päässeet hädin tuskin alkuun. Kyllä, kyllä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Olen todella oikeasti 100%:sti valmis.

ADAMUS: Mihin?

SHAUMBRA 2: Ylösnousseeseen mestaruuteen.

ADAMUS: Ai, okei. Ylösnousseeseen mestar- …

SHAUMBRA 2: Okei.

ADAMUS: Aivan, aivan.

SHAUMBRA 2: Olemaan valaistunut. Olen valmis, ja siksi olen täällä.

ADAMUS: Ja kuolet sen vuoksi.

SHAUMBRA 2: Ei! En halua kuolla sen vuoksi! Haluan olla täällä ja tehdä sen. Tarkoitan, kuolen lopulta, mutta haluan olla täällä ja tehdä sen ihmisenä.

ADAMUS: Mutta sanotaan, että jos se olisi … jos sinun täytyisi kuolla. Kuolisitko?

SHAUMBRA 2: Totta kai!

ADAMUS: Ai, okei.

SHAUMBRA 2: Joo!

ADAMUS: Okei. Makyo? (Mofo nostaa peukalot pystyyn) Häh, okei. Hyvä, hyvä. Kiitos, kiitos.

SHAUMBRA 2: Jep. Olisin jopa pienessä tuskassa.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 2: Minun ei tarvitse tehdä sitä yöllä.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 2: Kiitos. (Vähän kikatusta)

ADAMUS: Seuraava. Otetaan jotain uusia täällä. Jotain aloittelijoita, jotka eivät ole koskaan ennen olleet täällä. Ole hyvä, herra.

SHAUMBRA 3 (mies): Minulle se on – tunnen sen oikeastaan kumpanakin.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 3: Tavallaan saman kolikon kaksi puolta.

ADAMUS: Aivan, aivan. Mutta kumpi kolikon puoli tulee ensin?

SHAUMBRA 3: Ai. Viime aikoihin saakka se on ollut enemmän valaistumispolkua, mutta nyt olen todella valmis saamaan täyden ihmiskokemuksen valaistuneena olentona.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 3: Ja nauttia yltäkylläisyydestä, intohimosta ja moninaisista kokemuksista, joita tulee ihmisenä, mutta joita en voinut saada toiselta puolelta.

ADAMUS: Okei. Makyo-metri? (Mofo nostaa peukalot pystyyn)

Joo, joo. En aio olla samaa mieltä hänen kanssaan tässä. Minusta sinä … (Paljon naurua, kun Mofo näyttää Adamukselle keskisormea) Luulen, että hän maksoi sinulle!

Luulen, että oikeasti uskot sen, mutta tekosi eivät todista sitä. En minä sinua vakoile, mutta tunnen sitä. Sanot niin ja se kuulostaa ylevältä – tavallaan. Itse asiassa kuulostat melkein kuin älyköltä, niin kuin entisessä elämässä missä olit filosofi. Mutta tekosi jokapäiväisessä elämässä eivät osoita sitä tällä hetkellä.

SHAUMBRA 3: Mihin suuntaan näet sen menevän?

ADAMUS: (pysähtyen hetkeksi) Hmm, minä ajattelen. En ole … Se riippuu täysin sinusta. Kenties se muuttuu tänään – mahdollisesti. Ja jos et välitä, että kerron …

SHAUMBRA 3: En.

ADAMUS: Näen ristiriidan, koska toisaalta sinulla on näitä yleviä, tavallaan syvällisiä ajatuksia tiedäthän: "Kyse on valaistumisesta, mutta aion nauttia elämästä." Itse asiassa olet todella sotkeutunut melkein selviytymismoodiin. Olet sotkeutunut identiteettiin. Olet todella sotkeutunut tavallaan: "Kuka minä olen ja miten teen itsestäni vielä ainutlaatuisemman itselleni?" Sanot tekeväsi sen toisten ihmisten vuoksi – "Olen vain ainutlaatuinen massojen joukossa". Teet sen vain itsesi vuoksi.

SHAUMBRA 3: Mm hmm.

ADAMUS: Siis joo, karvas pala nieltäväksi, mutta …

SHAUMBRA 3: Joo, luulen, että pystyn näkemään sen.

ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Ja se on osittain sitä, miksi olet täällä.

SHAUMBRA 3: Voi hyvä.

ADAMUS: Mutta tämä päivä voisi tehdä hyvin, hyvin suuren muutoksen siinä. Siis hyvä. Kiitos.

SHAUMBRA 3: Mahtavaa.

ADAMUS: Erinomaista. Ja arvostan sitä, että annat minun olla niin suora.

SHAUMBRA 3: Tietenkin.

ADAMUS: Kiitos. Aa, sanot "tietenkin, mutta hyvin harvat oikeasti sallivat sen.

LINDA: Seuraava?

ADAMUS: He tavallaan sanovat: "Adamus, kerro minulle, miten erityislaatuinen olen." (Muutama naurahdus) Puhuttuani ensin siitä, miten erityislaatuinen minä olen, puhumme teistä! (Naurua) Seuraava, kiitos kyllä.

LINDA: Hän pyysi aloittelijoita.

ADAMUS: Näyttelet hyvin yllättynyttä. Sinä tiesit. Tiesit, ennen kuin tulit tänne tänään, että saisit mikrofonin. Nouse seisomaan, ole hyvä. Kyllä. Mistä siis on kyse?

SHAUMBRA 4 (nainen): Uskon, että kyse on valaistumisesta ja transformaatiosta.

ADAMUS: Okei. Se on siinä?

SHAUMBRA 4: Se on siinä.

ADAMUS: Okei. Mikä saa sinut uskomaan niin?

SHAUMBRA 4: Se on syvä tunne. Rakkaus sisälläni …

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 4: … mistä en pysty päästämään irti.

ADAMUS: Okei. Voimmeko mennä ihmis-makyo-mittarin luo? Ja makyo-mittari sanoo … (Mofo raapii niskaansa, mikä merkitsee makyon hipomista) Joo, tavallaan, olisin samaa mieltä. Olisin samaa mieltä siinä. Ja taas kerran, niin kuin herrasmies edessäsi, tiedän sinun uskovan niin. Sinä uskot niin, mutta voisinko olla todella suora? (Joku sanoo "voi ei")

LINDA: Sano "ei"! (Naurua)

ADAMUS: Juokse, juokse!

LINDA: Sano "ei"!

ADAMUS: Sanot niin, mutta miksi sisälläsi on sitten valtava ristiriita? Miksi?

(Nainen pitää tauon ja huokaisee, Adamuskin huokaisee)

Miksi tunnet toisinaan, että sinut revitään hajalle?

SHAUMBRA 4: Joskus minusta tuntuu, että minun on luovuttava perheestäni ja että …

ADAMUS: Joo. Voisinko kertoa sinulle? Perheesi on tekosyy. Se on muuta ajateltavaa. Käytät heitä tavallaan hyväksesi. Ja täysin suoraan sanottuna, he eivät estä sinua. He eivät. Uskot, että olet ehdottomasti omistautunut valaistumisellesi, ja sitä on jatkunut monta elämää. Ja taistelet tavallaan valaistumisen puolesta, mutta taistelet myös yhtä lailla ei-valaistumisen puolesta. Ja on valtava ristiriita, minkä tiedät alkavan vaikuttaa sinuun fyysisesti ja henkisesti, mutta olet huolissasi fyysisestä puolesta. Päästät siitä irti tänään. Päästät kaikesta tuosta ristiriidasta irti. Okei?

SHAUMBRA 4: Okei.

ADAMUS: Okei. Ensimmäinen asia on vetää syvään henkeä ja lakata kertomasta itsellesi, että olet täällä valaistumisen vuoksi. Lakkaa teeskentelemästä itsellesi. Sillä ei ole merkitystä. Se tapahtuu joka tapauksessa. Okei? (Nainen nyökkää päätään) Hyvä.

SHAUMBRA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Kiitos. Seuraava. Tässä ihmiselle … (Naurua kun seuraava henkilö järkyttyy saadessaan mikrofonin)

Aion kertoa teille salaisuuden tässä. Silloin kun yritätte sulkea itsenne, energianne, kun yritätte laittaa energeettisesti peiton päällenne, niin silloin kun kävelette tuosta ovesta, se peitto tavallaan poistuu. Ei siis voi piiloutua. Te jotka tulette tänne sanoen: "Voi, aion sulkea energiani", se on kuin: Voi, Linda pystyy havaitsemaan teidät (vähän naureskelua). Siis vastauksesi, herra.

SHAUMBRA 5 (mies): Valaistuminen, transformaatio ja sitten aistillinen elämä.

ADAMUS: Miten pärjäät?

SHAUMBRA 5: Melko hyvin.

ADAMUS: Ihmis-makyo-mittari? (Mofo tekee "siinä ja siinä" –eleen) Oikeasti? Puhutaanpa vähän. Puhutaanpa vähän. (Naurua, kun Adamus menee sivummalle keskustelemaan Mofon kanssa yksityisesti ja on paljon elehtimistä) Okei, hyvä. Minun oli säädettävä … (Mofo laittaa yhtäkkiä kädet kaulalleen ja kaatuu maahan, paljon naurua) Tiedättehän, että joskus elektroniikka ja muut mittauslaitteet vaativat vähän korjaamista. (Naurua) Kyse on varmaan Merkuriuksen perääntymisestä.

Miten kauan luulet olleesi tällä henkisellä polulla?

SHAUMBRA 5: 2009, 15.8.

ADAMUS: Luulin sinun sanovan "2000 vuotta" ja aioin sanoa, että se on lähellä, muttei aivan – vähän pidempään. Mutta milloin tuo päivämäärä oli?

SHAUMBRA 5: 15.8.2009.

ADAMUS: 2009, 15.8. Joo, no, se on kestänyt vähän pidempään. Ja aion olla julman rehellinen. Rakastan olla julman rehellinen. Miten kauan vielä? Miten kauan vielä? Tarkoitan, mitä sinä oikein odotat. Olettaen, ettei ole mitään uutta informaatiota. Puh! Otin sen juuri pois teiltä kaikilta. Ei ole mitään uutta. Et siis voi sanoa: "No, minun on odotettava sitä kanavointia, mikä laittaa kaiken yhteen." Ei laita. Se on vain samaa vanhaa roskaa uudestaan ja uudestaan, joka kanavointi. (Adamus naureskelee) Ja sitten: älä juokse luotani jonkun toisen kanavoijan luo. Ei, ei, ei, ei, ei. (Shaumbra 5 naureskelee) Koska tiedät heidän kaikkien kertovan samoja vanhoja juttuja, vain eri tavalla.

Siis miten kauan vielä se kestää?

SHAUMBRA 5: Itse asiassa, kaikki on jo valmista. Tarkoitan …

ADAMUS: Ihmis-makyo-mittari?

MOFO: (nyökäten päätään hyväksyvästi) Kyllä.

ADAMUS: Oikeasti? Oikeasti?

MOFO: Hän puhuu totta.

ADAMUS: Puhu- … Oikeasti?!

MOFO: Hän ei usko sitä, mutta hän puhuu totta.

ADAMUS: Ai jaa! (Naurua ja Adamus naureskelee)

Hän ei usko sitä, mutta hän puhuu totta. Okei. Itse asiassa uskon sen. Tunnen suurta sitoutumista ja intohimoa ja kaikkea, mutta homma vain jatkuu. Se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tämä on yksi syy, miksi olet tässä haastettavana sanomalla: "Ei ole mitään muuta. Se on tässä." Tarkoitan, tämä on … – no, aika ei ole oikea sana, mutta tämä on se oivallus. Oletko valmis siihen?

SHAUMBRA 5: Joo.

ADAMUS: Toivon niin, koska yritän lisätä lukemaani. Minulla on 852! (Paljon naurua) Kerroin heille, että tullessani takaisin tänään minulla saattaisi olla 853 ja se voisit olla sinä, joo.

Yksi asia valaistumisenne oivaltamisessa on oivaltaa myös oma makyonne. Se on. Se on oivaltaa roska, hevonpaska, valheet, itsepetos, kaunistelu/valkopesu – valkopestä pinttyneen lian ja sanoa: "Aion heittää kerroksen hyvää, vanhaa, ohutta väri-makyoa roskani päälle." Tunnistaa makyonne. Se on itse asiassa kaunis asia. Ei pidä koskaan pelätä sitä, mutta tunnistaa. Ja sitten nauratte itsellenne: "Voi hyvä luoja! Se oli kasa hevonpaskaa." Joo, tuntuu hyvältä tehdä se. Kiitos.

SHAUMBRA 5: Kiitos.

ADAMUS: Voisit olla 853. (Naurua)

SHAUMBRA 5: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Seuraava.

SHAUMBRA 5: Kiitos.

ADAMUS: Ja viimeinen, kiitos. (Yleisö taputtaa)

LINDA: Uusi vastaus?

ADAMUS: Viimeinen vastaus. Viimeinen vastaus, joten tämä on todella hyvä. Mikä se on?

LINDA: Pistä hänet kärsimään.

ADAMUS: Joo. (Naurua) Usutan sinua. Joo, kyllä.

SHAUMBRA 6 (nainen): Valaistuminen, ehdottomasti.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 6: Vapaus.

ADAMUS: Kyllä. Ja?

SHAUMBRA 6: Transformaatio, integrointi.

ADAMUS: Hyvä. Ja …

SHAUMBRA 6: Ilo.

ADAMUS: Milloin luulet tämän tapahtuvan?

SHAUMBRA 6: Sitä tapahtuu.

ADAMUS: Sitä tapahtuu, okei. Ja ihmis-makyo-mittari sanoo …

MOFO: Pidän hänestä! (Naurua)

ADAMUS: Häntä on niin helppoa horjuttaa kharismalla ja hyvällä ulkonäöllä. (Lisää naurua) Tota, kenties hän ei ollut oikea valinta. Häneen voi vaikuttaa niin helposti. Ja sinä lähetät hänelle pieniä sydänkuplia. Näen sen. Näen niiden menevän häneen. (Nainen lähettää lentosuukon Mofolle, lisää naurua) Miten saamme koskaan mitään tehtyä, kun oma laitteeni on epätasapainossa? Siis kiitos. Kiitos, joo. Hyvää työtä. (He kättelevät, yleisö nauraa, kun Adamus näyttää peukaloa alaspäin ja Mofo istuu Lindan tuoliin) Häh, kiitos (viittoen hänet pois näyttämöltä). Kiitos. (Yleisö nauraa ja taputtaa) Kiitos, kiitos.

Siis esitin tänään kysymyksen pieneksi ajanvietteeksi ja ajanvietteen tarkoitus on kiinnittää huomionne muualle muutamaksi hetkeksi, jotta voitte antaa tuon luonnollisen oivalluksen tavallaan tulla tähän todellisuuteen – voitte tavallaan imeä sitä, samalla kun meillä on muutamia nauruja ja muutamia kyyneliä.

Vastaus

Mutta tosiasia on, että se on kumpaakin. Se on kumpaakin tai ei yhtään mitään. Tai "sillä ei ole merkitystä". Tai "turpa kiinni, Adamus. Lakkaa esittämästä näitä typeriä kysymyksiä." (Adamus naureskelee) Mutta meillä oli hauskaa, eikö? (Yleisö on samaa mieltä) Joo, joo. Hyvä. Kysymyksessä tai vastauksissa ei ole mitään pyhää ja henkistä. Se oli vain aikaa hymyillä.

Mutta rakkaat ystäväni, se on kumpaakin. Tapahtuu tämä avautuminen transformaatiolle ja aion puhua siitä lisää aivan hetken kuluttua. Mutta transformaatio on ehdottoman julmaa ja läpikotaista. Niin julmaa, että joskus toivotte, että olisitte kuolleet keskellä yötä ilman tuskaa. Julmaa – se tulee jokaisen osanne ylle.

Valaistumisessa ei ole kyse vain vähän paremman ihmiselämän saamisesta, mutta valaistuminen tuo teille paremman ihmiselämän. Ette voi kuitenkaan laittaa parempaa ihmiselämää etusijalle, mutta monet henkisellä polulla laittavat. Niinpä hyvin monet joiden kanssa olet työskennellyt menneisyydessä mysteerikouluissa, ne jotka ovat olleet oppilaitani ja myös ne, jotka ovat sallineet valaistumisensa, ovat sanoneet, että kyse oli vain valaistumisesta, ettei millään ollut enemmän merkitystä kuin heidän valaistumisellaan. Mutta kuitenkaan heidän jokapäiväisissä teoissaan, ajatuksissaan ja valinnoissaan – luultavasti valintojen ollessa etusijalla – ei ollut kyse valaistumisesta. Niissä oli oikeasti kyse yrityksestä saada vain vähän parempi ihmiselämä.

Tämä luo valtavan ristiriidan, valtavan ristiriidan minkä jokainen teistä kohtaa jokapäiväisessä elämässään. Sanotte haluavanne valaistumista. Useimmat teistä eivät edes tiedä, mitä valaistuminen on – täällä ylhäällä (pää), mutta tiedätte sen täällä (sydän). Sanotte haluavanne valaistumista, mutta kuitenkin jokapäiväisissä teoissa ja valinnoissa on oikeasti kyse vain vähän paremmasta ihmiselämästä.

Tunnette sen hyvin syvästi, tämän ns. valaistumisen, mutta myytte itsenne hyvin helposti tälle ns. vähän paremmalle ihmiselämälle. Jokainen teistä tietää täsmälleen, mistä puhun. Jokainen teistä tietää sen ristiriidan, mitä teillä on sisällänne. Epäilemättä.

Tänään olemme täällä antaaksemme olla ok, että on tuo ristiriita. Se on luonnollista. Ei ole mitään järkeä taistella sitä vastaan enää, kertoa itsellenne, että pärjäätte huonosti tässä ns. valaistumisessa ja ihmetellä, mistä saatte seuraavan uuden viestin, mikä laittaa kaiken yhteen.

Rakkaat ystäväni, se on luonnollista – tämä koko ristiriita paremman ihmiselämän ja todellisen valaistumisen välillä. Koko ristiriita siinä, mitä tapahtuu jokaiselle teistä – transformaatio aidoimmassa ja syvimmässä mielessä. Se tapahtuu jokaiselle teistä täällä, niille jotka katselevat suorana, jotka katselevat myöhemmin. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja myös tämä taipumus myydä itsensä paremmalle ihmiselämälle.

Niinpä yksi asia mitä pyydän jokaiselta teistä tänään, on olla sujut sen kanssa, olla ehdottoman ja täydellisen sujut sen kanssa.

Tämä valaistuminen – niin hyvältä kuin se kuulostaa – on hyvin julmaa, hyvin anteeksiantamatonta kaikin tavoin. Sillä hetkellä kun oivallatte valaistumisenne, sillä hetkellä kun kaikki tuo transformaatio ja oivaltaminen alkaa, se menee jokaiseen osaanne, paljastaa kaiken petoksen, kaiken makyon, kaikki rajoitukset, kaiken mitä on pidetty luonnottomassa tietoisuustilassa. Vastustatte sitä. Pidätte kiinni asioista. Sanotte olevanne henkinen, luulette olevanne henkinen ja se tulee näyttämään teille julmimmilla tavalla, että te ette ole, koska henkinen itse on juuri yksi niistä asioista, jotka estävät teiltä valaistumisen. Ehdottomasti.

Tämä valaistuminen ei määrittele itseään, se ei tiedä itseään julmaksi. Se tietää itsensä myötätuntoiseksi. Se tietää itsensä – tämä valaistuminen, tämä oivaltaminen – puhdistavaksi ja se puhdistaa pois kaiken lian, rasvan, tervan ja kumuloituneen roskan elämästänne. Ja teissä on tuo osa, mikä yrittää pitää kiinni siitä, tuo osa mikä yrittää parempaa ihmiselämää. Tuo osa joka toisaalta sanoo: "Haluan valaistumisen. Kuolen valaistumisen vuoksi", mutta toinen osa roikkuu kiinni identiteetissä, mikä ei ole todellinen.

Se ei ole todellinen, eli se ei ole väärä, vaan se on rajoittunut. Se ei ole todellinen, koska se ei ole kokonaisuus. Se ei ole todellinen, silloin kun yritätte keskittyä vain onnellisiin henkisiin aikoihin, iloon ja rauhaan maailmassa, koska se ei ole kokonaisuus. Kokonaisuus on myös ahdistusta ja syvällisyyttä ja tuskaa ja oivallusta ja tyhjyyttä – kaikkea samanaikaisesti.

Valaistuminen, "minä olen" –olemus, tämä valaistumisaalto – itse asiassa se on aalto toisensa jälkeen – jatkaa tulemistaan. Se jatkuu herpaantumattomana, kunnes olette vapautunut tietoisuusrajoituksista. (Joku sanoo "okei") Joo no, sanot nyt "okei", mutta …

Tarina

Mutta minäpä annan esimerkin tarinana tulevasta maailmanlaajuisesta jymymenestyksestäni "Mestarin muistelmia", joka on vielä julkaisematta, mutta se kilpailee Cauldren kanssa. Ja siitä tulee jymymenestys, koska no, ne ovat tarinoita teistä. Ne perustuvat kaikki totuuteen, perustuvat teihin, hahmoihin joita olette.

Kerrotanpa siis tarina. Himmennetään yleisön valoja, jotta voitte ottaa mukavan asennon ja rentoutua, jopa nukahtaa aivan vapaasti, kun nautitte tästä tarinasta, joka on "Mestarin muistelmista".

Vedetäänpä kunnolla syvään yhdessä.

Oppilas makaa sängyssään kenties elämänsä pahimman jakson jälkeen. Hänellä oli 21 päivää säälimätöntä sairautta, mielen kaaosta, hämmennystä, toivottomuutta ja yleistä tietämättömyyttä, mitä tehdä ja missä hän on. Näiden 21 päivän aikana hän oli täysin yksin ja itsekseen eikä hän enimmäkseen pystynyt edes ruokkimaan itseään – hän oli sellaisessa kaaoksessa.

Se tavallaan alkoi fyysisen kehon sairastumisella ja hän ajatteli kenties vilustuneensa tai saaneensa flunssan, mutta oireet eivät tuntuneet sopivan. Oli pelkkää hämmennystä. Hän ei halunnut mennä lääkäriin, koska hän tiesi aiemmista kokemuksista, että hyvin harvat terveydenhoidossa todella ymmärsivät, mitä sellaisella tapahtuu, joka käy läpi heräämistä valaistumiseensa.

Niinpä hän makasi sängyssä 21 päivää olematta koskaan varma siitä, näkikö hän unta vai oliko hereillä, mikä oli totta ja mikä ei.

Oli kamala kokemus, kun täytyi kohdata itsensä pimeimmällä ja pahimmalla tavalla, minkä hän pystyi mitenkään kuvittelemaan – kaikki samaan aikaan, kun hänen kehonsa kävi läpi suuria kipuja. Usein runsasta hikoilua, usein niin suurta kylmyyttä, ettei mitkään peitot tai tulet voisi lievittää hänen syvää, syvää sisäistä fyysistä ahdistustaan.

Se oli hyvin, hyvin huonoa aikaa, ja oli aikoja, jolloin hän toivoi, että hänet otettaisiin vain pois, että hänet vapautettaisiin fyysisestä kehosta. Aikoja jolloin hän kirosi sen, että hän oli koskaan ajatellut heräämistä tai ollut kiinnostunut mistään henkisyydestä, sillä nyt näiden 21 fyysisen ja henkisen ahdistuspäivän aikana missään sanoissa, joita hän oli kuullut tai lukenut tai joita opettajat olivat opettaneet hänelle, ei ollut tolkkua tai ne eivät voisi mitenkään korjata tilannetta, missä hän oli.

Patrick, oppilas joka makasi sängyssä nämä 21 päivää, oli yksin ja surkea.

21 päivän lopussa hän alkoi tulla ulos tästä kamalasta, kamalasta pimeydestä, missä hän oli ollut, edelleen epävarmana, kuka hän oli tai mitä oli tapahtunut. Hän oli täynnä epäilyksiä. Hän oli täynnä epävarmuutta ja hänellä oli edelleen paljon ristiriitaa. Mutta hän pystyi tuntemaan, että jokin oli muuttunut näiden kolmen viikon aikana. Jokin oli muuttunut.

Yhtäkkiä Mestari ilmestyi hänen eteensä. Patrick, oppilas, ajatteli hetken: "En todellakaan pidä tästä, Mestari ilmestyy yhtäkkiä. En kuullut askelia. Hän ei koputtanut ovelle tai ilmoittanut tulostaan enkä omassa tilassani edes tiedä, onko hän fyysisesti paikalla vai ei."

Mutta toinen osa hänestä oli helpottunut siitä, että Mestari oli paikalla. Oli jokin paluu sellaiseen, mitä hän pitäisi normaalina, jokin paluu johonkin, mihin hän voisi samaistua. Ja Mestarin oleminen siinä merkitsi, että hän oli joko päässyt läpi erittäin vaikeasta jaksosta tai hän oli kuollut.

Hän sanoi ääneen: "Rakas Mestari, minusta tuntuu, että kuolin. Kuolinko?" Mestari veti syvään henkeä ja katsoi sänkyä, missä Patrick makasi, ja hetken hän tunsi vähän surua muistaessaan omat hyvin haastavat ja vaikeat aikansa, juuri tällaiset – revittynä täysin hajalle kaikin tavoin, eksynyt ja hämmentynyt ja tuntien olleensa omassa helvetissään.

Mestari katsoi Patrickia ja sanoi: "Ei, rakas ystäväni, et ole kuollut. Olet hyvin elossa. Ei, rakas ystäväni Patrick, voitaisiin sanoa, että ennen tätä kokemusta olit todella kuollut. Elit hyvin rajoittuneesti. Elit pelkotilassa. Elit oivaltamatta todellista "minä olen" –olemusta ja se on minusta enemmän kuolema kuin pelkkä fyysisestä kehosta irtipäästäminen. Mutta ei, rakas ystäväni Patrick, olet tullut tästä läpi ja olet hyvin, hyvin elossa."

Patrick veti syvään henkeä ja tunsi suurta helpotusta tietäessään, että hän oli vielä elossa. Hän oli kestänyt nämä 21 erittäin vaikeaa päivää.

Patrick sanoi Mestarille: "Mestari, onko tämä viimeinen kerta, kun koen tätä säälimätöntä ja rankaisevaa kaaosta kehossani ja mielessäni?"

Mestari veti syvään henkeä ja sanoi: "Patrick, ei, se ei ole viimeinen kerta. Myös mestari, myös ylösnoussut mestari käy tällaisia jaksoja läpi. Se on puhdistus. Se on vapautus. Silloin kun olet tekemisissä maapallon asioiden kanssa, kun olet tekemisissä toisten olentojen kanssa ja itsesi kanssa ihmisenä, keräät aina tämän värähtelytilan rasvaa, tervaa, likaa ja tasapainottomuutta, koska eläminen ihmistilassa, eläminen tässä maapalloksi kutsutussa paikassa on luonnotonta. Se on hämmästyttävä kokemus, mutta se ei ole luonnollista. Ja kun upotat ja ruumiillistat itsesi siihen, nappaat aina elämän tasapainottomuuksia, likaa ja rasvaa.

"Käyt siis läpi tätä, mutta hyvä asia on, että tulevaisuudessa käyt sen läpi enemmän tarkkailijana. Et ole niin intiimisesti mukana etkä tunne sitä kysymystä, pääsetkö siitä läpi. Tiedät jo, että pääset siitä läpi. Kyllä, keho voi sairastua, ja kyllä, voi olla aikoja, jolloin mieli on hämmentynyt. Mutta tarkkailijana, mestarina, oivallat, että olet jo tullut siitä läpi. Ei ole kysymystä, selviääkö tilanne vai ei. Tuohon kysymykseen on jo vastattu. Kyllä, se selvisi. Sitten kyse on vain siitä, että sallii tuon hyvin luonnollisen prosessin tapahtua – tuon puhdistumisen ja tuon uudistumisen."

Patrick sanoi Mestarille: "Mutta enkö voi tehdä tätä toisessa maailmassa tai toisessa ulottuvuudessa? Miksi se täytyy käydä läpi tässä ulottuvuudessa ja siksi se on niin vaikeaa?"

Ja Mestari sanoi Patrickille: "Koska keräät sen täällä. Käyt kokemuksia läpi täällä. Et siis voi viedä näitä toiseen ulottuvuuteen puhdistuaksesi. Sinun täytyy tehdä se sisältä.

"Mutta rakas Patrick, muista, että kun käyt läpi näitä kokemuksia taas tulevaisuudessa, olet tarkkailija. Näetkö, että tässä minkä kävit läpi näiden 21 päivän aikana, et ollut tarkkailija. Olit kenties, sanoisimmeko, uhri. Olit niin syvällä siinä, ettet voinut nähdä, että olit jo tullut siitä läpi. Olit niin tuskan, epäilyksen ja pelon kokemisessa, ettet voinut nähdä, että se oli vain uudistumis- ja puhdistumisaikaa. Epäilyksesi varjostivat todellisia ajatuksiasi, todellista tietämistäsi ja "minä olen" –olemustasi siinä määrin, että unohdit, kuka olit, ja unohdit oman "minä olen" –olemuksesi, Patrick. Ja sitä ei tapahdu enää."

Patrick veti syvään henkeä helpotuksesta, ettei hänen koskaan enää täytyisi käydä läpi tuon tason epäilystä ja ahdistusta.

Kun hän veti syvään henkeä, hän ajatteli seuraavaa kysymystään Mestarille. Ja hän sanoi: "Kuka siis olen nyt? Mitä olen nyt, kun olen käynyt läpi syvimmän, anteeksiantamattomimman ja säälimättömimmän transformaation? Kuka olen nyt?"

Ja Mestari ajatteli hetken, muistellen omaa aikaansa, kun hän esitti juuri tämän kysymyksen: "Mitä tapahtuu seuraavaksi nyt, kun vanha identiteetti on täysin hajonnut? Nyt kuin kaikki yhteydet vanhaan itseen ovat katkenneet, mitä tapahtuu seuraavaksi?"

Mestari hymyili muistellessaan, kun hän kauan sitten oli kysynyt tätä omalta mestariltaan. Hän veti syvään henkeä ja sanoi: "Patrick, yritit kovasti pitää kiinni vanhasta identiteetistäsi. Siitä huolimatta, että sanoit olevasi henkisellä polulla, että sanoit valinneesi valaistumisen, niin joka kerta kun valaistuminen tuli sinulle tai yritti tulla sinulle, joka kerta kun todellinen oivallus seisoi aivan edessäsi, jatkoit kiinnipitämistä vanhasta identiteetistäsi. Vanha identiteetti oli rajoittunut. Vanha identiteetti ei ollut ns. unessa tai heräämätön – se oli vain hyvin rajoittunut. Yritit kovasti tehdä tästä vanhasta identiteetistä sen, mikä olisi valaistunut. Yritit tehdä vanhasta Patrickista valaistuneen olennon sen sijaan, että sallit koko sinun, koko "minä olen" –olemuksen olla valaistunut.

"Kutsuit sitä valaistumisesi, vaikka hyvin monta kertaa yritit vain tehdä elämästä vähän helpompaa ja vähän paremman Patrickille. Elit suurimmassa kaksinaisuudessa, missä ihminen voi koskaan elää – siinä kaksinaisuudessa, että toisaalta sanoit haluavasi vapauden, valaistumisen ja tietoisuuden, kun taas toisaalta teit kaikkesi roikkuaksesi kiinni rajoituksissasi, vanhassa identiteetissäsi, yksittäisyydessäsi, vanhassa itsessäsi.

"Onko mikään ihme, Patrick, onko mikään ihme, että elämäsi muutama viime vuosi ovat olleet kiduttavia monin tavoin? Onko mikään ihme, että tunnet olleesi uskoton itsellesi monin tavoin? Onko mikään ihme, että olit jatkuvasti epäsynkronissa itsesi kanssa sekä muun maailman kanssa parina viime vuotena? Onko mikään ihme, että energiatasosi oli matala, koska energiasi meni kokonaan yritykseen suojella vanhaa identiteettiäsi – suojella sitä ulkoista maailmaa vastaan, suojella sitä itseäsi vastaan, suojella sitä myös valaistumista vastaan. Energiasi meni kaikkiin kilpiin ja muureihin ympärilläsi, kaikkiin peleihin ja teeskentelyyn. Siksi olit uupunut ja hämmentynyt.

"Olet nyt monta vuotta elänyt suuressa sisäisessä ristiriidassa, suuressa taistelussa itsesi kanssa ja yrittänyt tehdä oikein, yrittänyt olla henkinen ja samaan aikaan – oivalsit sitä tai et – yrittänyt vain koristella vanhaa identiteettiäsi. Eikä se toimi.

"Siksi sinä ja toiset, jotka ovat tulleet ennen sinua, olette päätyneet tällaiseen – 21 päivään, joskus pidempään, intensiivistä, säälimätöntä ja raa'asti kohtelevaa myötätuntoa.

"Tästä eteenpäin, Patrick, ei ole enää Patrickia, ellet halua, että on Patrick. Et ole yksi/yksikkö enää. Et ole rajoittunut yhteen ilmaisuun tai yhteen identiteettiin.

"Ensi alkuun et ole mitään. Olet mu – kuten sanotaan muinaisessa kielessä. Et mitään. Sinua ei ole olemassa enää. Sinut on murskattu ja revitty ulos olemassaolosta. Mitään ei ole jäljellä. Voisin jopa sanoa, ettemme käytä edes sanaa "mu", mikä merkitsee "tyhjyyttä", koska sillä hetkellä kun edes sanot "mu", siitä tulee jotain.

"Olet siis tyhjyys. Tästä hetkestä eteenpäin olet tyhjyys.

"Mutta tyhjyys on kuin hiljaisuus. Edes hiljaisuudessa ei ole hiljaista. Tyhjyys on mitä tahansa, mitä haluat olla. Ei enää kiinnittyneenä vain Patrickina olemiseen. Ei enää kiinnittyneenä vain elämän tekemiseen paremmaksi itsellesi eikä varmasti kiinnittyneenä enää koskaan tähän ns. valaistumiseen tai henkisyyteen. Se oli osa Patrickin peliä vahvistaa ja koristella vanhaa identiteettiään.

"Sen kauneus ja upeus on, että sait todella valaistumisen. Lopulta se tuli. Lopulta sait todella sen, vanhan yksittäisyyden julmasti kohtelemisen ja murskaamisen jälkeen.

"Sinusta tuli kaikkea tyhjyydessä. Sinun ei tarvitse keskittyä enää Patrickiin. Sinun ei tarvitse enää olla yksi. Et ole enää vain elävä tai kuollut. Sinusta tulee kaikkia asioita. Et ole enää maskuliininen tai feminiininen.

"Tämän tyhjyyden kauneus on, että se vapauttaa sinut. Vapauttaa sinut todelliseen tietoisuusnäytökseen. Toisin sanoen, rakas aiempi Patrick, kaikki mitä valitset tästä eteenpäin, jokainen tietoisuus minkä valitset, voidaan näytellä. Nimittäin aiemmin tässä hyvin rajoittuneessa Patrick-tilassa kyse ei ollut näytöksestä. Se oli ainoa todellisuus. Et nähnyt itsesi näyttelevän. Näit itsesi vain elävän.

"Mutta kun lopulta sallitaan oma oivaltaminen, se on kuin tietoisuutensa vapauttamista. Ja tuolla hetkellä voit näytellä, voit tehdä mitä haluat. Voit olla taikuri, maagi. Voit olla tomppeli. Voit olla niitä yhdessä samanaikaisesti.

"Voit olla ruumiillistunut mestari ja voit olla sellainen, joka on täysin tietämätön, että hänen näkökenttänsä ulkopuolella on jotain. Ja voit olla kumpaakin samanaikaisesti. Voit olla yltäkylläinen ja ei-yltäkylläinen samanaikaisesti.

"Kaunista on, että vapautit itsesi nyt näyttelemään haluamallasi tavalla ja olemaan tietoinen siitä. Nimittäin aiemmin et ollut oikeasti tietoinen. Et tiedostanut. Ennen olit niin "yksi", että olit tietämätön kaikesta muusta kuin Patrickin selviytyminen.

"Nyt kun olet vapaa siitä, voit näytellä ja olla kaikkea, mitä haluat. Se on todella tietoisuusnäytös, tiedostamisnäytös, ilmaistuna miten tahansa haluat. Se on vapautta, rakas Patrickini. Se on tosiaankin vapautta.

"Kuvittele hetki, ettet ole lukittuna yhteen määritelmään itsestäsi. Kuvittele hetki, ettet ole enää tässä suuressa ristiriidassa itsesi kanssa, vaan vapaa näyttelemään, käyttämään tietoisuutta mihin tahansa."

Patrick veti syvään henkeä ja sanoi: "Olen siis valaistunut nyt, rakas Mestari? Olenko valaistunut?"

Mestari veti syvään henkeä, hymyili ja sanoi: "Jos päätät olla."
Se on luonnollista

Siihen loppuu tarinani, seuraava tarina tulevasta maailmanlaajuisesta jymymenestyskirjastani "Mestarin muistelmia". Ja se on teidän tarinanne. Riippumatta siitä, otatteko sen kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti, se on teidän tarinanne. Tarinanne tämän suuren sisäisen taistelun käymisestä itsenne kanssa, kertoen itsellenne, että teette kaiken valaistumisenne vuoksi, mutta periaatteessa yritätte valaista Patrickinne, yksittäisyytenne, vanhan identiteettinne.

Kaunis asia valaistumisessa on, että se on luonnollista. Sitä ei voi kontrolloida – edes Patrickinne. Sitä ei voi manipuloida tuo yksi "yritän tehdä elämästä vähän paremman" – Patrick.

Valaistumistanne ei tapahdu, koska luulette pyytäneenne sitä. Valaistumistanne ei tapahdu, koska anoitte sitä tai koska olette todella vilpitön siinä. Se tapahtuu, koska sitä te oikeasti olette.

Valaistumisenne ei ole mitään, mitä voitte manipuloida tai johtaa. Voitte teeskennellä jonkin aikaa, että voitte manipuloida sitä. Mutta rakkaat ystäväni, se on säälimätöntä. Se on julmaa myötätunnossaan. Se vapauttaa teidät rajoituksistanne. Se antaa teille vapautenne riippumatta siitä, mitä se vaatii, riippumatta siitä, miten monia kiduttavia öitä, miten monia sairauksia, miten monia huonoja suhteita tai mitään muuta on. Se tapahtuu myötätunnosta.

Vedetäänpä syvään henkeä tällä kauniilla, kauniilla hetkellä.

Mitä tehdä? Mitä tehdä Patrickinne kanssa? Hmm.

Oivaltakaa, että tämä valaistuminen, tämä oivaltaminen, ei ole vain tuota ihmistä varten – tuota rajoittunutta ihmistä, joka tuli ovesta tänään, tuota ihmistä joka valehteli minulle ja ihmis-makyo-mittarillemme siitä, mitä oikeasti haluatte ja valitsette.

Todellinen vastaus kysymykseen on, että te ette tiedä. Ja sanon sen suurella rakkaudella ja kunnioituksella. Teidän ei tarvitse tietää vastausta tuohon kysymykseen, oletko täällä tehdäksesi ihmisitsestäsi vähän paremman vai todellista valaistumista varten. Te ette oikeasti tiedä eikä sillä ole merkitystä. Teidän ei tarvitse tietää. Sillä ei ole merkitystä.

Tosiasia on, että toteutuminen takaisin todelliseen luonteeseenne, todelliseen "minä olen" –olemukseenne, mikä ei ole Patrick – hyvin paljon Patrickin yli – tapahtuu joka tapauksessa, enemmin tai myöhemmin jokaiselle ihmiselle maan päällä, paljon ennemmin jokaiselle teistä.


Mitä tehdä?

Vetäkää syvään henkeä. Aah, kyllä.

Vetäkää syvään henkeä ja rentoutukaa siihen. Sallitte sen. Oivallatte, että myös synkät päivät ja yöt, myös tämä kiduttava sisäinen kaksinaisuus on syystä. Ei oppituntina, ei todistamassa mitään Patrickille, vaan suurimmasta valaistumisen ja oivaltamisen myötätunnosta – oivaltamisen, että voisitte sanoa, että se on jo. Ei ole mitään uutta. Ei ole mitään uutta. Nyt on kyse vain sallimisesta.

Tiedän, että kenties tämä on liian yksinkertaista. Tiedän, että kenties se on liian helppoa. Mutta rakkaat ystäväni, niin se on.

Saatatte käydä läpi oman versionne Patrickin kokemuksesta. Kamalaa, kamalaa. Tunnette, että teidät revitään hajalle, ja ihmettelette, selviydyttekö siitä. No, kerron teille nyt, että selviydytte. Kerron teille nyt, että voitte vetää syvään henkeä ja olla sen tarkkailija. Lakatkaa yrittämästä teeskennellä, ettei sitä tapahdu. Lakatkaa yrittämästä kaunistella ja peittää sitä. Se on syystä.

Lakatkaa ihmettelemästä, teettekö sen väärin. Ei. Ei, itse asiassa ette tee. Itse asiassa ette lainkaan tee. Se on puhdistus, se on vapautus, mikä teille tulee.

Se auttaa teitä oivaltamaan, ettei Patrick valaistu, vaan se olet sinä, koko sinä.

Tunnetaanpa nyt taas huoneen energiaa.

(Tauko)

Kenties tänään altistuimme, avauduimme tälle julmuudelle, kaaokselle, hämmennykselle, tasapainoon tulemisen epätasapainolle. Toisin sanoen, ettei yritetä vain tehdä huoneesta kaunista ja laiteta siihen enkelipölyä, vaan sanotaan: "Vau! Tämä on todellista. Tarkoitan, että se tapahtuu. Koko tämä tiedostaminen ja tietoisuus ja pääseminen ulos Patrickistani, rajoituksistani – se tapahtuu." Kaikki nämä vastoinkäymiset, kivut ja säryt ja kaikki muu mitä olette käyneet läpi, ovat todellisia ja tärkeitä. Ja voitte olla niiden tarkkailija sen sijaan, että teidän täytyy sekaantua kaikkeen epäilykseen.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan kenties altistuminen joillekin asioille, jotka ovat hyvin todellisia. Altistuminen sekä haasteille että kauneudelle.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan koko tätä ns. valaistumista. Se ei tietenkään ole sitä, mitä luulitte sen olevan, ja tämä on hyvä uutinen. (Muutamia naurahduksia)

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan, että jos vain rentoudutte ja sallitte, oivallatte, että kaikki on hyvin koko luomakunnassanne.

Kiitos, rakkaat ystäväni. Olen Adamus, nöyrimmin palveluksessanne. Kiitos. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuu 2014 RÖNSYILYÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 30.10.2014 16:51

RÖNSYILYÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Näinä päivinä tapahtuu niin paljon, että on vaikea kirjoittaa artikkelia yhdestä ainoasta aiheesta, joten rönsyilen. Kuten Adamus sanoo, kaikki on kerroksittaista ja moniulotteista. Emme enää elä yhdessä lineaarisessa todellisuudessa. Totuttele siihen!

VAIN NAISIA

Historiallinen (mutta ei onneksi hysteerinen) asia tapahtui äskettäisessä Kynnys-työpajassa Vernonissa, Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Se oli ensimmäinen Crimson Circlen tapahtuma, missä oli osallistujina vain naisia! Useita miehiä oli ilmoittautunut, mutta vaikuttaa siltä, että Jumalatar sai heidät peruuttamaan. Oli 25 naisosallistujaa ja kolme naispuolista henkilökunnan edustajaa. Tavallisesti työpajoissa on noin 70% naisia ja 30% miehiä. Tämä oli 100%:sti puhdasta Jumalatarta. Mitä on tekeillä?

En käsittänyt tätä mahdollisuutta, ennen kuin saavuin Kanadaan ja emäntämme Tammie O'Rielly osoitti sen minulle. On myönnettävä, että olin vähän peloissani. En ole varma miksi, koska minulla on kolme sisarta – äitinikin oli tyttö. Mutta en muista koskaan olleeni ainoa mies suuressa naisryhmässä, erityisesti viittä päivää peräkkäin. Sitten aloin katsella ympäri Sparkling Hill Resortin henkilökuntaa ja huomasin, että melkein kaikki myyntihenkilöt, neuvontavirkailijat, kylpylävieraat ja emännät olivat naisia. Ainoita miehiä olivat kantajat, jotka tuovat matkatavarat huoneeseen. Annoin heille tippiä avokätisesti siltä varalta, että tarvitsisin tukea.

Adamus oli rennompi kuin minä. En ihan sanoisi, että hän flirttaili, mutta hän oli ehdottomasti hurmaavampi kuin tavallisesti. Hän huomautti, että 1500-luvulla yksi mysteerikoulu Etelä-Espanjassa oli tarkoituksella vain naisille. Se oli yksi hänen lempimysteerikouluistaan, koska energia oli kevyempää. Tai kenties se vain tuoksui paremmalta.

Kynnys-tapahtuman loppuun mennessä olin päättänyt, että pidin todella "pelkkiä naisia" –kokemuksesta. Se saattoi johtua poikkeuksellisesta osallistujaryhmästä. Se saattoi johtua Sparkling Hill Resortista tai rentouttavista iltapäivistä kylpylässä. Mutta luulen, että se liittyi jotenkin myös siihen, ettei ollut seksuaalienergiajännitettä, mitä usein on, kun on sekoitus naisia ja miehiä. En haluaisi koskaan tietoisesti rajata työpajaa vain naisiin (tai miehiin) eikä sitä luultavasti koskaan enää tapahdu Crimson Circlen historiassa, mutta tulin pois arvostaen ja kunnioittaen uudella tavalla upeaa feminiinienergiaa. Itse asiassa integroiduin varmasti enemmän omaan feminiinienergiaani, koska kotiinpaluusta lähtien olen halunnut mennä shoppailemaan. Se oli vitsi! No, tavallaan. Mutta olen rupatellut enemmän puhelimessa.

UUTTA HENKILÖKUNTAA

Työpajat ja tilaisuudet ovat Crimson Circlen selkäranka. Vaaditaan uskomaton määrä suunnittelua jonkin tapahtuman kasaamiseen, erityisesti kun toimitaan monissa paikoissa ympäri maailmaa. CC-henkilökunta on erittäin vaativaa työpajojemme ammattimaisuuden, laadun ja sisällön osalta. Yksinkertaisesti ilmaistuna, niiden on oltava syvällinen ja transformoiva kokemus osallistujille, vähin häiriötekijöin tai ilman niitä.

Maija Leisso nimitettiin äskettäin Cirmson Circlen tapahtumamanageriksi ja olen jo nähnyt, että hänellä on valtava intohimo työpajoja kohtaan. Maija ottaa Lindsay Yogin paikan, joka kahdeksan CC-vuoden jälkeen päätti omistaa aikansa kauniiden kaksostensa kasvattamiseen. Maija on Suomesta ja asuu tällä hetkellä Etelä-Ranskassa aviomiehensä Rubenin ja heidän kahden pienen lapsensa kanssa. Hän on "advanced studies mentor" –opettaja ja hän ollut shaumbroissa mukana yli kymmenen vuotta. Tuskin käsitän, että hän on kahdeksan tuntia Coloradon aikaa edellä, koska hän vastaa sähköposteihin myös Ranskan yötunteina.

Lisäsimme uuden ulottuvuuden tapahtumiimme, kun avasimme Crimson Circle –yhteyskeskuksen muutama kuukausi sitten. Voimme nyt pitää pilvikursseja, kuukausitapaamisia ja muita tilaisuuksia lähetysstudiolta. Leslie Hveem liittyi hiljattain henkilökuntaan uudessa studiotapahtumakoordinaattorin tehtävässä. Hän hoitaa koko suorien yleisötapahtumien logistiikan studiolla, mm. rekisteröinti, virvokkeet, varaukset, paikkojen sijoittelu, koristelu, henkilöstömiehitys ja kaupungin ulkopuolelta tulevien vieraiden auttaminen. Leslie on osoittautunut korvaamattomaksi jo siinä lyhyessä ajassa, minkä hän on työskennellyt CC-henkilökunnassa.

ON MATKUSTUSKAUSI

Tapahtumista puheen ollen, tämä on se aika vuodesta, jolloin suunnittelemme kovasti tulevaa vuotta. Olin vähän yllättynyt tulevien tapahtumien pitkästä listasta, mistä ilmoitamme tällä viikolla. On joulupäivällinen 6.12. ja uudenvuoden juhlat 31.12. "ProGnost 2015" – tapahtuma tammikuun puolivälissä, mitä seuraa Kvanttisalliminen, ja suunnittelemme pitävämme uuden Kynnystapahtuman helmikuussa Sparkling Hill Resortissa Kanadassa. Maaliskuussa olemme Etelä-Amerikassa, huhtikuussa Kauailla (Havaiji), toukokuussa Tuscanyssä, kesäkuussa Sedonassa ja elokuussa … Elokuu on erikoisyllätys, mistä ilmoitamme heti, kuin yksityiskohdat saadaan valmiiksi. Kaikki tämä … pakatessamme Lindan kanssa Egyptin matkalle lähtöön heti marraskuun shoudin jälkeen. Pysy kuulolla CC-nettisivuilla ja palkinnon voittaneessa Shaumbra-lehdessä saadaksesi lisää yksityiskohtia tulevista tapahtumista.

LÄHETYS LOPPUU

Monessa mielessä on surullista, että Awakening Zone hiljenee vuoden lopussa. Rakastin tätä maailmanlaajuisen radioverkon konseptia. Aloituksemme jälkeen tammikuussa 2011 on ollut melkein neljä miljoonaa kuuntelijaa. Mutta lopulta oivalsimme, että oli aika keskittyä Cirmson Circlen ydintoimintaan, missä on kyse ruumiillistuneesta valaistumisesta tässä elämässä. Crimson Circlen henkilökunta tekee pitkää päivää ja on äärimmäisen omistautunutta, mutta tiedän heidän laittavan itsensä koville palvellakseen shaumbroja. Yritys tehdä Crimson Circle –työtä sekä hoitaa radioverkkoa, missä on yli 50 ohjelmaa kuussa, oli liikaa.

Niin kaunis luomus kuin Awakening Zone olikin, meillä ei yksinkertaisesti ollut resursseja pitää AZ toiminnassa ja tehdä oikeutta Crimson Circlen intensiiviselle keskittymiselle ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Niinpä vedimme syvään henkeä, vuodatimme muutaman kyyneleen ja päästimme irti Awakening Zonesta. Samaa monet shaumbrat käyvät läpi henkilökohtaisella tasolla. Mestaruus merkitsee päästämistä irti asioista, jotka eivät enää palvele meitä. Vaikka tiedämme, että on aika päästää irti, on vaikea todella tehdä se.

Varmista, että lataat suosikkiohjelmasi AZ-arkistoista. Kaikki poistetaan vuoden lopun jälkeen.

KULUNUT VUOSI

Mikä vuosi tämä onkaan ollut ja meillä on vielä kaksi kuukautta jäljellä! 2014 on ollut monia asioita – kiireinen, syvällinen, tuolla puolen, jatkuvasti muuttuva, ikimuistoinen, tuottelias, valaiseva ja toisinaan hämmentävä. Adamus aloitti vuoden ilmoittamalla, että hän oli lähdössä (shoudissa 4.1.2014), ja hän sanoi, että olimme tervetulleita hänen mukaansa uudelle tasolle. Postitimme yli 6000 mestaripinssiä ympäri maailmaa niille, jotka kertoivat meille olevansa valmiita. Seuraavaksi huomasimme avaavamme uuden Crimson Circle –studion, lisäävämme henkilökuntaa, vetävämme uusia ja hyvin fokusoituneita työpajoja ja alkavamme todella elää ruumiillistunutta elämää. Adamus aloitti "Mestarin muistelmia" –tarinansa, joita hän väittää menestyskirjaksi (määrä ilmestyä ensi vuoden alkupuolella). Kenties hänen seuraavan tarinansa kirjaa varten pitäisi olla vuodesta 2014, minkä otsikko olisi jotain tällaista: "Mestari ja oppilaat jotka menettivät järkensä".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.11.2014 KHARISMA 3

ViestiKirjoittaja hammer » 07.11.2014 19:39

Kharisma-sarja, shoud 3
KHARISMA 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
1.11.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa katsojat ja kuuntelijat. Tervetuloa kaikki muut ylösnousseet mestarit, jotka kokoontuvat tähän kauniiseen tilaan pyhäinpäivänä, joo.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme kokoontumisemme.

Ensinnäkin, kun puhutaan Lindan kommentista asuuni liittyen (naurua), tulokoon tietoon ja nauhoitettakoon, että minusta on paljon mukavampaa supermiesasussani, superihmissankariasussani, kuin on koskaan ollut tylsissä ja likaisenharmaissa pikkutakeissa ja farkuissa. (Lisää naurua) Paljon sopivampaa ylösnousseelle mestarille, kyllä.

Seuraavana listalla on musiikki. Aah, musiikki!

No niin, toisinaan sätin Cauldrea musiikkivalinnoista – popmusiikista. Rakastan todella klassista. Aah! En ole kovin oopperafani, mutta nykymusiikissanne rakastan tunnetta, sanoja, voi kyllä. Oopperan sanoja en kovin paljon, ne ovat melko pitkästyttäviä ja ankeita, mutta kuunnelkaa juuri esitetyn laulun ilmaisemaa musiikkia, sanoja ja intohimoa. Ei vain tavallisia sanoja, vaan kuunnelkaa sitä niin, että tässä sielunne laulaa teille. Aah! Tai te laulatte sielullenne.

Kokeillaanpa sitä uudestaan, jos näyttäisitte taas tuon musiikkivideon. Kokeillaan sitä uudestaan. Tällä kertaa himmennämme valoja. Kuunnelkaa sitä niin, kuin laulaisitte sielullenne, ja tuntekaa intohimo ja tuntekaa sitten innostus jossain kohtaa, kuin sielunne laulaisi teille. Tämä on sen kauneus.

Kuunnellaanpa se siis uudestaan.

(Musiikkivideo näytetään taas: Pentatonixin "Rather Be")

Aah! Kyllä. (Vähän taputuksia)

Ja

No niin, päivän merkittävä asia – Linda, kirjoittaisitko sen. Otan pois Cauldren kengät. Miten epämukavaa onkaan käyttää kenkiä.

Päivän merkittävä asia. Voi Linda, auttaisitko minua mauttomien saappaideni kanssa? (Naurua kun Linda vetää ne pois)

LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa. (Lisää naurua)

ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Ja jalkahierontaa supersankarille! Aah!

Päivän merkittävä asia …

EDITH: Pure häntä isovarpaaseen. (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Ja laitetaan tämä näytölle, päivän merkittävä asia: ja. J-A, ja. Ota minut kiinni, Linda. Ja kahvini, Sandra. Kyllä, kermaa, kiitos, ei vuohenmaitoa.

Päivän merkittävä asia – ja. Tästä puhumme keahakissa. Mutta halusin mainita sen täällä, koska se on hyvin yksinkertaista ja merkittävää. Ja. Ja.

Ette ole yksiulotteisia. No, olette, mutta ette ole. Käyttäydytte niin. Pukeudutte niin, Jeesus. (Naurua, kun hän puhuu jollekin Jeesus-asussa) Esitätte sitä osaa, mutta todellisuus on, että te ette ole lainkaan yksi ainoa. Minkään teissä ei pitäisi olla yksikkö. Ette työskentele moniulotteisuutta, monitietoisuutta kohti – teillä on jo se. (Sandra antaa hänelle kahvin) Kiitos. Teillä on jo se. Se on jo olemassa. Ette vain käytä sitä.

Havaintoesimerkki. Ensimmäisellä kerralla tuon laulun soidessa te kuuntelitte. Nautitte. Se oli kiva ja kaunis laulu. Hyvät sanat, hyvä rytmi. Kuuntelitte sitä, mutta kuuntelitte sitä niin, kuin kuuntelette elämää – näin kapealla asteikolla (näyttäen noin senttiä). Se tuntui hyvältä kolme minuuttia ja 52 sekuntia. Sitten se oli poissa. Voi, saitte pienen hengähdystauon arkielämästä. Saitte vain katsella tätä upeaa videota ja kuunnella sanoja ja sitten se oli poissa.

Ja siinä oli paljon muutakin, ja muita kerroksia ja tasoja, kauniita kerroksia ja tasoja. Kun kehotin nyt kuuntelemaan kuin laulaisitte sielullenne, se muutti koko merkityksen. Se muutti sen koko energian ja tietoisuuden – naps! tuosta vaan. Ja kehotin kuuntelemaan sitä, kuin sielunne laulaisi teille ja se oli vielä kauniimpaa. "Voi! Olisin mieluummin kanssasi. Mikset anna? Olisin mieluummin lähelläsi, jos antaisit." Näettekö, miten yksinkertainen "ja" muuttaa kaiken?

Elämä – kaikki elämässä – on monina kerroksina. On kerros toisensa perään. Mutta olette, te kaikki, he kaikki, te kaikki … (Adamus näkee itsensä tv-ruudulla) Aah, kyllä! Voin vain katsella itseäni ruudulta pukeutuneena niin, kuin minun pitäisi pukeutua. (Vähän naureskelua) Kyllä, näytin tavallaan tältä viime elämässäni Adamuksena, sitten kun olin vapaa tuosta kamalasta kristallista. Kyllä, kyllä, nyt tiedät, millaista se on! (Annielle, jonka asuna oli kristallin vankina oleminen, kunnes hän murtautui siitä ulos) Olet vapaa! Olet avoin! Kyllä! Voi, kyllä, kyllä!

Ja. Kaikki elämässä on monikerroksista, moniulotteista. Ei hierarkkista, ei portaittaista, vaan mennään kaikkialle, joka suuntaan. Mutta te keskitytte yhteen perspektiiviin. Voi, en tuijota tässä, rakkaani. Näytät niin ihanalta. Voin vain ihailla itse kuolemaa. (Adamus naureskelee ja puhuu Kerrille kuolema-asussa)

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Ja … Voi, voisinko antaa, lahja minulta sinulle, ole hyvä. (Hän ojentaa Kerrille kallon, yhden Halloween-koristeista)

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä. Nauti päivällisestäsi tänä iltana. (Naurua)

Onko teillä jokin ongelma? Meillä kaikilla on ongelmia. Myös ylösnousseilla mestareilla on ongelmia. Ette käsitä, millaista on olla kenties kaikkein kuuluisin ylösnoussut mestari, kun menen Ylösnousseiden mestareiden klubille, opastettuani 852 mestaria nykyisistä reilusta 9000 ylösnousseesta mestarista. On paljon painetta. (Vähän kikatusta) Joo, joo, joo. (Yleisö sanoo "oiiii")

LINDA: Oiii! Vau!
ADAMUS: Ja en välitä.

LINDA: Vau! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Ja, minä hetkenä tahansa valitsen – naps! olen poissa Ylösnousseiden mestareiden klubista. Olen Ylösnousseiden mestareiden golfradalla. Oletteko kuulleet Mestarien turnauksesta? Se on nimetty minun mukaani. (Vähän naureskelua) Vaikea yleisö tänään.

Ja teillä on jokin ongelma. Jotain pahaa tapahtui äskettäin. Eikö vain? Tapahtui. Tapahtui. Tapahtuu jatkuvasti. Se ei mene pois. Tämä on hyvä uutinen. Ei, vaan se … (Adamus naureskelee)

Elätte tällä planeetalla tiheydessä, on liikennettä ja poliisi ja ruokakauppoja ja ihmisiä. Ai. (Hän vaikuttaa pitävän nenästään)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Rapsutin Cauldren viiksiä hänen puolestaan.

LINDA: Oho!

ADAMUS: Muita ihmisiä.

Elätte täällä. No, tietysti tulee haasteita. Puhumme yhdestä suurimmasta ongelmasta aivan hetken kuluttua. Mutta kyllä, on juttuja. Teillä on veroja ja teillä on vatsa, mikä täytyy ruokkia, ja sitten saatte päänsärkyä ja sitten teistä ei tunnu kovin hyvältä ja sairastutte. Ja teillä on sukulaisia. (Naurua) Kaikkein suurin flunssa! (Lisää naurua) Sukulaiset lensivät /"sukulaisflunssa". (Suom. huom. "flunssa" ja "lensivät" kuulostaa samalta lausuttaessa) Toivotte, että he lentäisivät pois.

Asioita tulee esiin. Lakatkaa yrittämästä saada ne menemään pois. Minimoituvatko ne? Ehdottomasti. Mutta tapahtuu niin, että hetken päästä ette kiinnitä huomiotanne kaikkiin ongelmiinne, on kyse sitten ikääntymisestä, fyysisestä sairastumisesta tai rahasta. Nimittäin fokusoidutte siihen ja sitten unohdatte "ja". Ja. Kaikessa elämässä on "ja". Kaikessa, poikkeuksetta.

On "ja" eli jos pysähdytte hetkeksi, mitä tahansa teette tai miten tahansa teette, pysäytätte kaiken hemmetin kurjuutenne ja kärsimyksenne ja tuskanne, mistä luulen – aion sanoa tämän. Minulla on pieni suodatusongelma kanavoijani kanssa nyt, mutta aion sanoa tämän. Itse asiassa luulen … en katso ketään (naurua kun hän laittaa kädet silmien eteen). Itse asiassa luulen, että jotkut teistä pitävät siitä. Mm hmm, mm hmm. Noista ongelmista. Mitä tekisitte (ilman niitä)?

No, ensinnäkin, jos teillä ei olisi kaikkia noita ongelmia ja kaikkia haasteita, ette tuntisi olevanne elossa. Tiedän, että se on tavallaan kieroutunutta. Se on tavallaan vääristynyttä, mutta – tarvitsen varusteitani (hän ottaa "kristallisauvansa") – se on tavallaan totta.

Nimittäin kun teillä on näitä ongelmia ja teidän tarvitsee ratkaista ne, teistä tulee tavallaan sitten sankari, joka ratkaisee omat ongelmansa. Siinä ei ole järkeä, mutta missään ihmisenä olemisessa ei ole järkeä. Sanotaan vain niin. Mutta aiheutatte ongelmia. Luotte ongelmia tai vedätte puoleenne ongelmia, jotta voitte tuoda ne sisään ja sitten teistä tuntuu vähän elävältä – "Jes, minulla on jotain tekemistä tänään. Voin ratkaista kaikki hiton ongelmani."

Ja sitten tuotte ne sisään ja tavallaan ratkaisette ne, mutta tavallaan, no, vähemmän täydellisesti. Mutta ajattelette ratkaisseenne ja sitten sanotte: "Voi, katso, miten hyvä olen. Ratkaisin ongelmani." Sitä kutsutaan ongelmasankariksi, koska luotte … Voit nauraa, se on ok, vaikkei kukaan muu naura. On ok olla ainoa naurava ääni kyllästyneiden ja unisten ihmisten joukossa. (Vähän naurua)

Niinpä luotte näitä ongelmia, jotta voitte ratkaista ne. Ja sitten kun teistä ei taas tunnu kovin elävältä, koska keskitytte vain yhteen tylsään elämään ja unohdatte "ja", niin luotte lisää ongelmia. Tiedätte kaikki, kenestä puhun, koska puhun teistä kaikista. (Adamus naureskelee) Ja sinusta, erityisesti.

Luotte siis näitä ongelmia eivätkä ne ole oikeasti ongelmia. Ei, ne eivät oikeasti ole. Itse asiassa ne kaikki menevät pois. Oletteko huomanneet, että ongelmanne menevät pois, paitsi kuolema? Kuolema ei ole ongelma. Kuolema on vapautus. Teidän ei siis tarvitse murehtia siitä, että kuolema menee pois.

On pyhäinpäivä. Naurakaa! (Naurua)

Kuolema. Se on kuolemavitsi. Sellaisista puhumme Ylösnousseiden mestarien klubilla, koska emme ole niin huolestuneita kuolemasta.

En mene siihen tänään, mutta kuolema on viimeinen …

LINDA: Sanoitko ylösnousseiden mestareiden vai loukkaantuneiden mestareiden? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Kumpaakin, joo. Meillä ei ole vessoja. Meillä on loukkaantuneiden mestarien huoneita (lisää naureskelua), silloin kun vain kyllästyy kaikkeen. Missä olinkaan? (Adamus naureskelee) Maksetaanko sinulle tästä?

LINDA: Pitäisi maksaa. (Hän kikattaa)

ADAMUS: Luotte siis näitä ongelmia ratkaistaksenne ne ja sitten jatkatte ongelmien luomista. Eikä teidän tarvitse, ellette halua. Ja jos niitä on elämässänne, jos teette tätä, ystäväni, teidän on katsottava kunnolla itseänne. Ei ankarasti, vaan huvittuneesti – katsokaa itseänne todella huvittuneesti. Tarkoitan, että teeskennelkää, että olette Ylösnousseiden mestarien klubilla minun pöydässäni ja katsotte itseänne maan päällä uurastamassa kaikkien näiden ongelmien läpi ja sitten saatte hyvät naurut. Oikeasti saatte. Ette naura kovin paljon nyt. Yritätte pakottaa naurua täällä, kuin "ehe, ehe, ehe, Adamus ei ole kovin hauska tänään." Naurakaa nyt! (Naurua) Päästäkää se ulos! Oi!

Kuolema! Nauretaanpa kuolemalle. Hah, hah, hah, hah, hah, hah, haa! Hah, hah, hah, hah, hah, haa! (Naurua) Se itse asiassa on melko hauska asia, koska se ei ole loppu. Se on vanhan identiteetin, tuon ongelmasankari-identiteetin loppu, mutta se ei ole loppu – ei lainkaan. Olette tehneet sitä paljon. Olemme puhuneet siitä. Menemme siihen joskus pikapuoliin.

Mutta minun on sanottava, että kuolema on viimeinen suuri este tietoisuudessanne valaistumisesta, koska pelkäätte edelleen kuolemista. Jep, jep. Kun kerron hauskoja vitsejä jonkun pään pitämisestä veden alla, kunnes melkein hukutin hänet – olen itse asiassa mennyt vähän liian pitkälle muutaman kanssa. (Vähän naureskelua) Mutta sillä ei ollut merkitystä, koska ylittäessään rajan he sanoivat: "Voi kiitos, Adamus, että vapautit minut tuosta kamalasta elämästä, mitä olen elänyt." En ole menettänyt kovin monia. (Vain muutama naurahdus) Kaikki nämä vakavat … Saisitko kamerakuvan täältä nopeasti, ennen kuin he yrittävät hymyillä. He eivät pysty, joo. "Voi, hän puhuu kuolemasta." On pyhäinpäivä!

Aah! (Vähän naureskelua)

Siis kuolema ei ole lainkaan paha asia.

Mutta pointtini on "ja". Ja. Kuuntelitte musiikkia. Se oli kivaa, mutta se kosketti tietoisuutta suurin piirtein tässä määrin (näyttäen noin senttiä) – todella, todella vähän. Sen pitäisi olla tällaista (käsivarret levitettynä). Joo, sen pitäisi olla tällaista kaikkiin aspekteihin, kaikkiin eri ulottuvuuksiin. Sielunne laulaa teille, te laulatte sielullenne, te laulatte kaikille niille ihmisille, joilla on ongelmia elämässään. Voisitteko kuvitella? Tämä on kaunis acapella-laulu. Laulaisitte sitä heille: "Olisin mieluummin kanssasi." (Adamus laulaa)

LINDA: Mitä se oli? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Mieluummin olisin! Joo, joo. Se löysäisi tilannetta vähän, eikö? Mutta pelkäätte tehdä sen. "En halua olla sopimaton tässä. En halua kenenkään ajattelevan, että olen hullu." (Naurua kun hän vääntelee naamaansa) On vähän liian myöhäistä siihen. (Lisää naurua) Voisitte nimittäin antaa mennä tässä kohtaa. Oleminen tuossa välimaastossa, kun tiedätte olevanne hullu, mutta yritätte teeskennellä, että te ette ole, on todella vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Siinä on paljon vastustusta. Antakaa vain mennä.

"Ja – päivän merkittävä toteamus. "Ja" kaikessa, mitä teette. En välitä, mikä ongelma on. Pysähtykää hetkeksi. Tuntekaa suurta ongelmaanne tänään, tämän päivän ongelmaa. Huh! Ei – vain yksi, ei kahdeksaa. (Pari naurahdusta) Iso ongelma. Okei, ja.

Katsotte sitä yhdestä perspektiivistä, yhtä siivua. Heilautatte "ja"-, kristallista ja-sauvaa ja yhtäkkiä oivallatte, että on monia, monia muita perspektiivejä, joita ette tarkastele. Ei vain ratkaisuja, vaan itse ongelmassa. Alatte oivaltaa, että ongelma on itse asiassa paljon suurempi, mitä luulitte. (Vähän naurua) Suurempi, eli se ei ole vain tämä pieni tiukasti fokusoitu lasersäde, paskamainen pieni roskaongelma.

Ja voi, se on valtava ongelma. Luoja, se on jatkunut noin 8000 sukupolvea suvussanne. Voi, se on todella suuri ongelma. Ja se liittyy puutteeseen, yltäkylläisyyden puutteeseen. Se kulkee esi-isien karmassa, esi-isien biologiassa. Ja saatte jonkin sairauden ja se johtuu siitä, että isoisoäidillänne oli tuo sairaus. Aa! Se ei ole pieni ongelma. Se on valtava ongelma!

Mutta kaunista tässä on, että on myös kauniita valtavia vapautuksia ja ratkaisuja, vastauksia ja uusia perspektiivejä, joita ette olisi koskaan harkinneet. Silloin kun elätte tuossa pienessä laatikossa, missä ei ole näitä kahta kirjainta – j-a – tunnette olevanne ansassa. Tiedätte, millaista se on nyt, kun olette vapauttaneet itsenne. Tiedätte, millaista on tuoda tuo "ja" elämäänne.

Pysähtykää! Lakatkaa vatvomasta tuota pikkuongelmaa. Valitkaa suuri ongelma. Se on mottoni. Ei, vaan se on kaunista, koska yhtäkkiä oivallatte, että sen ratkaiseminen on ylivoimaista, naurettavaa ja täysin teidän, ihmisen, ulottumattomissa. Se on suuri – tarkoitan sukupolvien, elämien, kosmosten suuri ongelma – ja sanotte: "Ei aio ratkaista sitä. En aio yrittää korjata mitään. Se ei ole itse asiassa edes minun ongelmani. Se on heidän ongelmansa." Ja vedätte syvään henkeä ja niin tulee olemaan. Se on näin yksinkertaista.

Se ei ole mitenkään vastuutonta. Miksi teidän pitäisi ottaa vastuu siitä, että perhonen räpyttää siipiään maailman toisella puolella nyt? Miksi? No, miksi? Koska tavallaan pidätte siitä. Siksi olette tehneet sitä. Siksi jatkamme keskustelemista tästä ja olen vähän loukkaava, vähän provokatiivinen ja uskomattoman huvittava, vaikka ette naurakaan nyt. Mutta nauratte joku päivä, kun kuuntelette tämän uudelleen. Ensi kuussa – takaan, että nauratte katsoessanne tuota videota. Terve (Lindalle).

Siis "ja", ja riippumatta siitä, mitä elämässänne tapahtuu, tekisittekö itsellenne tämän palveluksen: pysähtykää hetkeksi, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa nuo kaksi kirjainta, j-a tai "und" jos olette Saksassa, mitä se onkaan muissa paikoissa – katsotte itseenne ja on paljon enemmän. Se on moniulotteinen. Se ei ole vain yksiulotteinen ongelma. Se ei ole pikkuongelma. Ei ole yksiulotteista ratkaisua eikä se ole pikkuratkaisu. Se on transformatiivinen, moniulotteinen. Se ei tule täältä (pää). Täältä tulee yksiulotteinen, rajoittunut, pieni, ärsyttävä ratkaisu.

Kun vedätte syvään henkeä ja tuotte sisään "minä olen" –olemuksenne. Kutsutaanpa sitä tänään "minä ja" –olemukseksi, kun se on söpöä. (Adamus naureskelee)

LINDA: Oi!

ADAMUS: Voi kyllä! Keksin sen tuosta vaan. (Muutama naurahdus)

Tuotte sisään "minä ja" … Minun on turvauduttava mauttomaan huumoriin, koska joskus olette hyvin jumissa. Tota, täällä on liian kuumaa, eikö? (Pari ihmistä sanoo "joo")

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, aivan liian kuumaa. Avataan ovet. Sulkekaa puhallin. Sulkekaa se. Avatkaa ovi.

Ja, "minä ja" –olemuksenne. Minun täytyy turvautua tähän mauttomaan huumoriin, mikä minusta on hauskaa, ja provosointiin saadakseni teidät pysähtymään hetkeksi, koska klo 16.12 kävelette ulos tuosta ovesta tai tuosta, kävelette ulos noista ovista ja sanotte: "Se oli kivaa". Ja muistatte asut ja muistatte suklaan, mutta ette muista ylösnoussutta mestari-supersankarianne ja kaikkia toteamuksia ja kaikkea, mistä puhuimme.

Miksi? Koska palaatte suoraan tuohon pieneen suikaleeseen, tuohon kapeaan perspektiiviin, tuohon "minulla on ongelmia" –tyyppiseen elämään. Meidän on aika mennä sen tuolle puolen. Kauas, kauas sen tuolle puolen.

Ja sanon näin, te nyökkäätte päätä ja sitten palatte takaisin siihen. No, ymmärrän. Tuolla on erittäin viettelevää, erittäin viettelevää. Voi, todella ymmärrän. On yksi asia istua täällä, kuunnella netissä … Olen todella hämmästynyt, kun katson tuota näyttöä. (Vähän naureskelua) Katsokaa sitä. Kyllä, olen … joo. Tällaiselta minun pitäisi näyttää.

LINDA: Olet niin ujo. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Ymmärrän, että on hyvin, hyvin viettelevää – kaikki ongelmamme. Ja sitten sanotte: "Voi Adamus, en tiedä, miten pääsen ulos kaikista ongelmistani." Ja sanon, että pysähdy ja ota hetki. Kysy myös itseltäsi, miksi jatkuvasti kutsut näitä tyhmiä ongelmia elämääsi. Ne ovat todella tyhmiä. Et tarvitse niitä enää.

Pyydän teitä tuntemaan sitä nyt. Unohdatte myöhemmin. Muistutan teitä myöhemmin. Ne ovat tyhmiä ongelmia, jokainen. Ne ovat ensinnäkin tyhmiä ihmisiä, joiden kanssa teette töitä. Enkä tarkoita sitä millään alentuvalla tavalla. (Joku sanoo "just joo" ja yleisö nauraa) Ilmaisen sen vähän eri tavalla, kivoilla metafyysisillä sanoilla. He ovat enemmän unessa kuin te.

Ette tarvitse sitä enää, mutta jatkatte roikkumista siinä. Jatkatte kiinnipitämistä. Älkää. Päästäkää irti. Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä mitään provosoivaa. Sitten kun oikeasti päätätte, että te ette tarvitse sitä tai niitä tai mitä tahansa, sitten kun oivallatte, että elämässänne on "ja", kaikki nuo jutut menevät pois itsestään. Taianomaisesti, kuin joku heilauttaisi taikakristallia – mitä tahansa – ja se kaikki vain alkaa mennä pois.

Mutta sitten – ja – menette sekaisin. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua. Mutta teette tuon vanhan sekoamisjutun. "Voi, asiat muuttuvat. En tiedä, pystynkö käsittelemään sen." Ei, ette pysty. Takaan sen nyt. Seuraava sivu, kiitos. Ette pysty käsittelemään sitä. Sori vaan.

LINDA: Senkö haluat tälle sivulle?

ADAMUS: Joo! (Adamus naureskelee) Muuten en olisi sanonut sitä. (Vähän kikatusta)

Ette pysty käsittelemään sitä, ja se on hyvä uutinen. Ja – ja – teidän ei tarvitse käsitellä sitä. Se on päivän paras uutinen. Teidän ei tarvitse käsitellä sitä.

Olette tottuneet käsittelemään juttuja, ratkaisemaan juttuja, työstämään juttuja, korjaamaan asioita, plaa, plaa, plaa. Teidän ei tarvitse enää. Hei, olen täällä, hän vain kirjoittaa taululle (Adamus naureskelee).

Teidän ei tarvitse ratkaista sitä. Miksi? Yksinkertaisesti sanottuna, se tavallaan ratkaisee itse itsensä. Oletteko huomanneet, että kaikki ongelmamme on joko siivottu tai ihmiset ovat kuolleet? (Muutama naurahdus) Ne vain menevät pois. Ihmiset ja ongelmat, ne vain tavallaan menevät pois, ennemmin tai myöhemmin ja te olette edelleen täällä. Pystytte nauramaan joka kolmannelle vitsilleni. On melko uskomatonta, että pystytte tekemään sen. (Adamus naureskelee) Huvitan itseäni tänään.

LINDA: Hyvä.

ADAMUS: Ja teen sitä aina.

Lakatkaa siis yrittämästä ratkaista kaikkia ongelmianne. Ette pysty käsittelemään niitä. Ette oikeasti pysty. Eikä teidän pitäisikään tarvita ratkaista. Teidän ei pitäisi tarvita. Oikeasti. Teidän ei pitäisi tarvita käsitellä kaikkia noita juttuja – maailman ongelmia, elämänne ongelmia, kaikkien tuttujenne ongelmia. Teitä ei laitettu tänne käsittelemään niitä. Ei. Antakaa heidän käsitellä ne. Antakaa kaikkien käsitellä se, mitä he päättävät käsitellä.

Teidän ei tarvitse käsitellä mitään. Teillä on tämä mahtava asia nimeltään "minä olen", sielu, jumaluus – miksi haluattekin kutsua sitä. Se on sinä. Se on aivan siinä. Se on vain valepuvussa. Se on piilevänä tällä hetkellä. Se käsittelee ne. Se oikeasti käsittelee. Se käsittelee jutut.

No niin, se ei mene maksamaan laskuja puolestanne. Mutta se – tämä "minä olen" – siirtää teidät pois tuosta tietoisuudesta, missä teidän tarvitsee maksaa laskuja. Oikeasti. Se ei tiedä, miten laskuja maksetaan, eikä se haluakaan tietää. Se ei tiedä, miten kehonne parannetaan, eikä se haluakaan tietää. Tiedättekö siis, mitä se tekee? Se, te, siirtää teidät vain pois tuosta tietoisuudesta – sairaana tai rahattomana tai minä tahansa olemisen tietoisuudesta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä "ja:lle" elämässänne. Moniulotteinen. Se ei ole yksiulotteinen. Ei ole yhtä ongelmaa. Se ei ole pieni ongelma. Se on valtava ja monitahoinen ja jokaisen ongelman joka puolessa on valtavaa transformaatiota, vapautusta, energiaa, kauneutta, jalokiviä, jotka menevät oivaltamatta nyt. Miksi? Koska todella fokusoidutte.

Yksinkertaiset kaksi kirjainta – j-a – antaa teille kokonaan eri perspektiivin.

Ajattomuus

Seuraava. Valaistuminen on ajatonta, mutta koette sen ajassa. Tämä on upea ja-toteamus. Pidän tästä (viitaten kristallisauvaansa). Se on upea … Cauldre aikoi laittaa sen pois. Ei, ei. Tämä on hyvä.

Valaistuminen on ajatonta eli se on muunnelma Tobiaksen vanhasta toteamuksesta, että tulevaisuus on parannettu menneisyys. Valaistuminen on ajatonta eli se on jo. Se on jo tehty. Olemme puhuneet siitä monta kertaa. Se on jo. Se on ajaton.

Voi, rakastan aikaa ja ajattomuutta. Meille tulee melkoinen seikkailu Niilin matkalla. Voi, aion osoittaa tässä jotain kaikille, jotka ovat tulevalla Niilin risteilyllämme. Onko kukaan täällä tulossa sille? Tiedän, että on muutama. Okei, hyvä.

LINDA: On itse asiassa aika monta. Useita.

ADAMUS: Minäpä kerron teille tämän heti kärkeen. Alatte tulla hulluksi, pelokkaaksi, vainoharhaiseksi, hermostuneeksi ja kaikkea muuta.

LINDA: Tavallista enemmän?

ADAMUS: Joo, joo, muutaman päivän kuluessa. Sanotte itsellenne: "Mitä olen tekemässä? Mitä hullua ilmoittauduin sinne. Voi hyvä luoja." Ja alatte käydä läpi ihmisen pienen mielen fokusta. Fokusoidutte todella: "Onko se turvallista? Onko kaikki ok? Entä ruoka?" Ja alatte käyttäytyä niin kuin pieni vainoharhainen kurja ihminen, kuten joskus käyttäydytte. Pelokkaasti.

Se on itse asiassa mahtava kokemus. Kun pääsette pois siltä … Voimme sulkea yhden oven, jotkut ihmiset alkavat jäätyä. Toinen niistä, kaksi ihmistä nousee, voi. Ja … taidamme sulkea molemmat.

Siis tunnette energiat etukäteen. Alatte tuntea noiden energioiden tulevan, häh? Ja pakkaatte matkalaukkuanne tai kuulinko sinun sanovan, että testipakkaatte? (Martylle ja Laralle) Miten testipakataan? Joko pakataan tai puretaan.

LARA: Katsotaan, sopiiko kaikki. Otetaan joitain tavaroita pois. Joo.

ADAMUS: Hyvä konsepti. Kokeilen sitä ensi kerralla. (Muutama naurahdus)

Alatte siis hermostua siitä ja laitatte jotain sisään. "Voi hyvä luoja, mitä jos saan sukupuolitaudin?"

LINDA: Mitä?! (Naurua, Marty ilmehtii järkyttynyttä Laralle)

LARA: Okeiiii!

ADAMUS: Menkää internetiin, kirjoittakaa, googlatkaa "sukupuolitauti". Ette luultavasti saa sitä, ellette – no, emme mene siihen. Teillä on ongelma saamatta sitä.

Ja alatte murehtia näitä asioita. Ja käytän tätä jokapäiväisenä esimerkkinä. Alatte murehtia näitä asioita. Melko pian kiristytte. Vetäydytte. Ja sitten alatte fokusoitua, haukkoa henkeä, ette pysty hengittämään. Ahdistutte ja nyt tuotte tavallaan elämäänne nämä pelot, joita ei todellisuudessa tapahdu. Ne eivät tapahdu teille tässä todellisuudessa, mutta ne tapahtuvat – "ja" – toisessa todellisuudessa. Niinpä tavallaan ne tapahtuvat, mutta ette koe sitä fyysisyydessä, ellette ole todella siveetön. Ja sitten te … (vähän naurua)

Rakennatte siis näitä pelkoja ja rajoitatte itseänne ja sitten koko ajan mennessänne lentokoneeseen ja lentäessänne olette hermostunut: "Mitä tapahtuu? Miksi ilmoittauduimme tähän? Adamus, auta … Ai, Adamus ei ole maisemissa. Hän ei koskaan puhu minulle, kun todella tarvitsen häntä." Turpa kiinni, minä olen. (Vähän naureskelua)

Ja sitten menette tähän kokemukseen, tähän uskomattomaan kokemukseen. Meistä tulee ajattomia. Nimittäin rakastan aikaa ja rakastan ajattomuutta. Se on ja-tapaus. Puhumme matkallamme, että tiedemiehet väittävät, jotkut väittävät: "No, on aika. Tietysti on oltava aika." Sitten he katsovat kelloa seinällä. Toiset väittävät, ettei ole aikaa. Se on täysin keksittyä. Se on mittausjärjestelmä eikä se ole todellista. Sen taustalla ei ole todellista fysiikkaa. Ja arvatkaapa mitä? Kumpikin on totta. Lopettakaa väittely. Ne ovat kumpikin totta. Ne ovat ehdottomasti kumpikin totta.

Tämä on elämää uudessa energiassa. Ja. Ja.

Tiede käännetään nyt päälaelleen ja rakastan sitä. Olen aina rakastanut tiedettä, mutta en rajoittunutta tiedettä. Olen aina rakastanut täysin avointa tiedetä. Asioita jotka vahvistetaan, mutta kuitenkin asioita joita pohditaan laatikon ulkopuolella ja myöhemmin ne vahvistetaan. Sitä kaikki tiedemiehet oikeastaan tekevät – vahvistavat sen, mitä jo on. He ovat kuin kirjanpitäjiä – luonnon kirjanpitäjiä. He vain vahvistavat sen, mitä jo on. He vahvistavat/perustelevat luomuksenne. Sitä he vain tekevät. Ongelma on, että he perustelevat vain yhden siivu, yhden kapean perspektiivin.

Mutta kaunista tällä hetkellä on, että niiden tietoisuusmuutosten myötä joita meillä on tapahtunut, sanotaan viimeisen vuosikymmenen aikana, tiede käännetään päälaelleen, ylösalaisin, se vääntyy. Aah! He turhautuvat kovasti.

Tapahtuu niin, ettei tiedettä mitätöidä – nykyistä tiedettä. Sitä vahvistetaan itse asiassa joka päivä. Fysiikanlakeja vahvistetaan, sellaisia lakeja kuin gravitaatio, valo, liike ja kaikki muut.

Ja samaan aikaan alkaa ilmestyä uusi todellisuus, mitä he eivät ymmärrä, koska se ei ole nykyisen hyväksytyn tieteen piirissä. Samalla kun nykytiede ja nykyvahvistaminen pysyy koskemattomana, tulee uusi todellisuus. Se ei mitätöi gravitaatiota. Se ei mitätöi fysiikan luonnonlakeja eikä se välttämättä mitätöi Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Se voi itse asiassa vahvistaa sitä. Mutta se mitä nyt tapahtuu, on elämän "ja".

Yhtäkkiä joku oivaltaa: "Tämä on totta täällä – kaikki mitä luimme kirjoista, kaikki mitä tutkimme, on totta – ja jotain muuta tapahtuu. Tämä pysyy koskemattomana, kuitenkin tapahtuu tätä ja tätä." Kvanttihiukkasia, kvanttitiedettä tapahtuu, muttei se mitätöi tätä. Se ei ole riippuvaista nykytieteestä eikä fysiikasta. Se on täysin omaansa. Tämä on nyt hämmentänyt heidät todella, koska he ovat tottuneet yksiin periaatteisiin, yksiin lakeihin. Ja yhtäkkiä on monia lakeja, periaatteita, käsityksiä, teorioita, ideoita ja elintapoja. Tämä on suuri "ja", mikä tulee teille tässä sukupolvessa. Suuri "ja". Elämässä on enemmän, mitä nähdään täältä (pää), ajatellaan täällä, kuullaan täällä. On paljon enemmän.

Oivallatte tai ette, niin olette sen kärkijoukossa. Siksi on vaikeaa. Siksi on vaikeaa, koska ette oikeasti käsitä olevanne kärkijoukkoa. Sanotte tavallaan: "Ei, minä vain elän elämääni ratkaisten pikkuongelmia ja luoden uusi pikkuongelmia. Miten siis voisin olla tietoisuuspioneeri?" Kyllä, saitte tietoisuudesta filosofian tohtorin arvonne vaikealla tavalla. Takaperin. Kirjaimellisesti takaperin, koska tulette tietoisuuspisteestä, missä ymmärrätte kaiken, ja olette pisteessä, missä ymmärrätte hyvin vähän, ja nyt olette heilahtamassa takaisin tietoisuuteen.

Missä olinkaan? Valaistuminen on ajatonta, ehdottomasti ajatonta. Se on olemassa. Se on olemassa nyt. Olemme ajattomia valaistumisemme osalta Niilillä. Voitte olla ajattomia sen osalta nyt, ehdottomasti ilman mitään ponnisteluja.

Kuitenkin tietoisuus ja valaistuminen kehittyy tai koetaan ajassa. Se on ja-tapaus. Te olette ja te ette ole. Olette jo perillä ja koette sitä. Ja on mahtavinta … Tota, aion tehdä ison väittämän "telttakatoksessani" täällä. Tämä on mahtavinta aikaa, mitä teillä koskaan on tällä planeetalla. Melko surullista, eikö vain? (Naurua) Ei se tästä parane! (Adamus naureskelee)

Ei, vaan se on kaunista, koska ette oivalla vielä sen kauneutta, sen täyteyttä, rikkautta ja intohimoa. Yritätte edelleen selvittää kaikkea. Yritätte ratkaista kaikki ongelmat ja kaikkea muuta. Yritätte käsitellä kaiken itse. Teidän ei tarvitse. Tämän pitäisi olla hyvin vapauttava toteamus. Teidän ei tarvitse. Se ei ole teidän tehtävänne lainkaan, ei mikään siitä. Pelastakaa planeetta, pelastakaa itsenne, pelastakaa sielunne – ei mikään. Ei mikään.

Koette valaistumista. Se kehittyy ajassa. Se on kaunista. Me ylösnousseet mestarit puhumme siitä. Sanomme joskus vähän katuen: "Jessus, toivon … Kun kävin läpi vaikeimpia aikoja viime elämässäni, kun kävin läpi valaistumista, se oli näännyttävää, kurjaa, kamalaa, rankaisevaa ja julmaa. Mutta toivon, että minulla olisi ollut vähän tuota "ja" rinnalla, kuin uusi tiede katselemassa vanhaa tiedettä. Vähän valaistunut Itse sanomassa: "Voi hemmetti, tämä on mahtava elämys. Tämä on makeeta, koska olen niin surkean eksyksissä, olen niin pakahtunut, olen niin addiktoitunut ongelmiini, olen niin addiktoitunut addiktioihini, olen niin sekaisin" – aioin sanoa "vitun sekaisin", mutta Cauldre ei anna! (Naurua) Niinpä sanon: "Olin niin sekaisin ja uskoin kaiken hevonpaskani. Uskoin sen. Voi, se oli upeaa. Se oli makeeta. Kuka olisi uskonut, että voisin käyttäytyä niin rajoittuneesti, niin typerästi, niin rajallisesti? Kuka olisi uskonut?" Häh, te. (Lisää naurua)

Ja astukaa tänne hetkeksi. Ja olette edelleen täällä rajoittuneena, pidättelette ja murehditte kaikesta. Se jatkuu silti. Tuo roska on edelleen olemassa, aivan kuten tavallinen tiede on edelleen olemassa. Mutta te olette täällä ja sanotte: "Ja! Voi, ensinnäkään en välitä, kuolenko." Se on tavallaan iso juttu. Puhumme siitä myöhemmin. Minun olisi pitänyt puhua siitä tänään, se on tavallaan Halloweenia, mutta minulla on parempia asioita puhuttavana.

Katselitte siis täältä. Ja! "Vau! Mitä Adamus sanoi? Minun on muistettava se. Voi kyllä, hän sanoi, että valaistumiseni on ajatonta ja se kehittyy. Se koetaan ajassa. En tiedä, mitä roskaa hän tarkoittaa sillä, mutta oi! se on makeeta. Vau! (Naurua) Voitko uskoa, että joku voi tehdä sellaisia väittämiä?! Vau! Kenties joku päivä minäkin voisin tehdä niin!" Ei, kyse on minun väittämistäni.

Nyt on parasta aikaa ikinä. Tämä on. Tarkoitan, että älä anna sen mennä ohi ilman, että ainakin naurat itsellesi aina silloin tällöin, Jeesus. Ainakin … Herää, Larry. Hitto soikoon, puhun sinulle. (Naurua) Ei, vaan tarkoitan, että puhun sinulle, Larry. Tule istumaan tänne eteen, missä voin nähdä sinut. Tule nyt. Istu tänne eteen. Tarvitset tätä enemmän kuin kukaan! (Larry pudistaa päätään "en") Unessa puhuessani huvittavasti??!

Se on sinulle. Ja joka kuukausi viuh! (hän elehtii, että se menee suoraan Larryn päähän). Tiedän, että olen raaka sinulle, mutta olen itse asiassa paljon lempeämpi, kuin sielusi on sinulle, joo. Sinun pitäisi kiittää itseäsi Adamuksesta. Ja. Joo, vau! Voi, tämä on vaikea luokka, eikö olekin? Joo, istutte juomassa kahvejanne ja lattejanne ja suuri ylösnoussut mestari rääkkää teitä.

Okei. (Adamus naureskelee) Missä olimmekaan? "Ja." Nauttikaa siitä. En välitä, mitä elämässänne tapahtuu, mitä ongelmanne ovat. Ne eivät ole lainkaan isoja ongelmia. En välitä, mitä ongelmat ovat. Ne eivät oikeasti ole.

Tekisittekö ja-jutun? Kirjoittakaa se pysyvällä tussilla käteenne tai johonkin – "ja". On eri perspektiivi. On aina eri perspektiivi, joo. Jotkut niistä ovat niin erilaisia, että on epämukavaa, erittäin epämukavaa aluksi.

Niillä jotka valmistautuvat lähtemään Niilin matkalle, on erittäin epämukavaa, kun pääsemme sinne. Miksi? Minä en tee sitä. Heillä on epämukavaa, koska energiat vaihtuvat. He tekivät tietoisen valinnan lähteä matkalle – eikä sillä ole merkitystä, onko se tämä vai joku toinen tilaisuutemme. Epämukavuus tulee siis mukaan. Miksi? No, koska he ovat pääsemässä "ja"-tilanteeseen. He vaihtavat pois vanhasta kehosta. Heidän täytyy. Minä en tee sitä, mutta opastan. Heidän on vaihdettava pois pelkästä vanhasta lineaarisesta kehosta, jotta voimme tehdä todellista työtä ajattomuuden kanssa. On tavallaan vaikeaa mennä ajattomuuteen, kun raahaatte tuota vanhaa kehoa.

Tapahtuu siis työtä tuolla tasolla. Se on epämukavaa. Se voi tuoda esiin asioita, kirjaimellisesti. Ja mielestä tulee vähän hullu. Ja sitten he yrittävät saada otteen ja johtaa mieltä. Se on hyödytöntä. Se oikeasti on. Teille kaikille, jotka edelleen teette sitä itsellenne – tunnekontrolli, mielen kontrolli, yritys johtaa itseänne – se on hyödytöntä. Lakatkaa siis tekemästä sitä.

Miksi? No, se on hyödytöntä, koska pyysitte mennä tuolle puolen. Sanomme sellaisia sanoja kuin "tuolle puolen" markkinoinnissamme ja te sanotte tavallaan: "Vau! Mennäänpä tuolle puolen. Milloin se tapahtuu? Vau! En ole – ptruu! Ei, ei. Ei aivan näin nopeasti. Haluan opiskella vielä lisää." (Muutamia naurahduksia) Joo, te nauratte. (Adamus naureskelee) Tai kuorsaatte, kuten tilanne saattaa olla.

Tarina

Tämä johdattaa minut seuraavaan pointtiini. Haluaisin kertoa teille yhden tarinan tulevasta "Mestarin muistelmia" -maailman bestseller-jymymenestyskirjastani. Se ei ole vielä edes markkinoilla, mutta tiedän jo sen olevan yksi kaikkien aikojen suosituimpia kirjoja, kyllä.

Himmennetäänpä valoja vähän, saadaan vähän tunnelmaa tänne. Kyllä, riennän saadakseni kirjan ulos, joten minun täytyy jatkaa näiden ankeiden tarinoiden kertomista. Sori vaan, mutta muut ihmiset pitävät niistä.

Aah, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme tarinaan mestarista ja kirjoista. Ja tämä on itse asiassa tositarina, hieman kaunisteltuna, koska sitä suuret ylösnousseet mestarit tekevät. He näyttelevät kaiken. He kaunistelevat kaikkea. He eivät jää kiinni vakaviin ja kirjaimellisiin yksityiskohtiin. Missään ei ole kirjaimellisia tarkkoja faktoja. Ei missään. Matematiikka ei ole kirjaimellista. Se ei ole tarkkaa. Kaksi plus kaksi ei ole yhtä kuin neljä. Toki silloin tällöin, ja se on yhtä kuin yhdeksän miljardia tai se on yhtä kuin omenia tai se on yhtä kuin kokolattiamatto. "Ja!" Ja! Lakatkaa olemasta niin tiukkoja asioissa.

Voi, missä olimmekaan. Tarinassa tulevasta bestselleristä – tositarina itse asiassa.

Aah! Vedetäänpä syvään henkeä.

Aloimme sulkea mysteerikouluja 300 vuotta sitten. Suurin osa niistä sijaitsi Euroopassa, mutta myös muissa maailman paikoissa. Aloimme sulkea niitä yksitellen. Ei kirkon tai lakien vuoksi. Olimme oppineet kiertämään ne. Se oli meidän "ja". Miksi? No, itse asiassa arkkipiispat, kirkon jäsenet erittäin korkeissa paikoissa tukivat salaa mysteerikouluja, sillä he tiesivät, että opetimme edelleen todellisia mysteerejä – mysteerejä jotka oli otettu kauan sitten pois kirkon opetuksista, pyhistä kirjoista, koska luultiin, etteivät tavalliset ihmiset pystyisi käsittelemään niitä.

Se ei tapahtunut siis lakien vuoksi. Olimme oppineet menemään lakien tuolle puolen, eli olimme oppineet muutamaan tietoisuutemme ja todellisuutemme puolen ulottuvuuden päähän, joskus enemmänkin. Olimme oppineet tietysti Tienin temppeleissä Atlantiksella, miten vaihdetaan puolen ulottuvuuden päähän, hieman irti siitä muusta todellisuudesta, missä olimme edelleen. Tosiaankin meillä oli edelleen upeat koulumme, linnamme, hämmästyttävät temppelimme, mutta muutuimme riittävästi niin, että jos useimmat ihmiset katsoivat suoraan linnoja, kouluja tai meitä, he eivät näkisi meitä.

Emme luoneet minkäänlaista väärää kangastuta tai noituneet heitä. Laitoimme vain tietoisuutemme ja-tilaan. Olimme edelleen olemassa, olimme edelleen täysin fyysisenä ja myös sen ulkopuolella.

Meidän ei siis tarvinnut juosta pakoon lakeja. Meidän ei tarvinnut vältellä kirkkoa. Olimme todellisessa ja-tietoisuudessa, aivan kuten te voitte olla joka päivä. Voitte olla fyysisiä. Voitte olla älyllisiä. Voitte olla maailmassa ja voitte olla myös ajassa. Ja voitte olla myös ajaton. Voitte olla myös valaistunut. Voitte olla myös tuolla puolen samanaikaisesti.

Niinpä mestari meni oppilaan huoneeseen. Oppilas pakkasi. Hän oli surullinen. Mestari oli nyt viikkoja lähestynyt jokaista oppilasta ja jättänyt hyvästit, antanut heille viimeisen halauksen ja viimeiset viisauden sanat. Ja hän tuli Klausin huoneeseen ja huomasi, että tämä oli todella hyvin, hyvin surullinen.

Mysteerikoulu oltiin sulkemassa. Oli ollut Klausin unelma olla tässä koulussa. Hän oli ollut yksi parhaista oppilaista ja yksi kovimmin työskentelevistä koulussa. Tehnyt aina yhteistyötä toisten oppilaiden kanssa, tehnyt aina kotitehtävänsä – vinkki, vinkki, shaumbra – ja tehnyt aina opettajansa onnelliseksi – vinkki, shaumbra. (Vähän naureskelua)

Ja hän huomasi, että Klausilla oli kirjapino pöydällä sänkynsä vieressä. Ja hän sanoi: "Klaus, mitä aiot tehdä noilla kirjoilla?" Klaus sanoi: "No, mestari, otan ne tietysti mukaani."

Ja mestari sanoi: "Mitä varten?" Ja Klaus sanoi: "Jotta voin jatkaa opiskelua, mestari. Jotta voin jatkaa oppimista. Jotta voin tarkistaa näistä kirjoista, kun olen poissa." Ja Klaus sanoi: "Tiedäthän mestari, minä en päättänyt lähteä. Olisin edelleen täällä, jos te ette sulkisi tätä koulua. Tämä on ollut kotini. Tämä on ollut perheeni. Tämä on ollut intohimoni. Tämä on ollut todellinen valaistumiseni. Mutta te suljette syystä, joita en tiedä enkä voi ymmärtää. Lähden siis, mutta otan nämä kirjat, jotta voin jatkaa opiskeluni."

Mestari sanoi: "Klaus, sinua kielletään ottamasta noita kirjoja mukaasi. Ensinnäkään ne eivät ole sinun. Toiseksi sinua yksinkertaisesti kielletään energeettisesti ottamasta noita kirjoja." Tämä yllätti Klausin, koska hänen oli tarvinnut maksaa kirjoista. Hän luuli niitä omakseen. Mutta se oli niin kuin teidän pilvikurssinne – te saatte vain kuunnella jonkin aikaa. (Naurua ja Linda kikattaa) Vähän huumoria …

Siis täysin yllättyneenä tästä Klaus sanoi: "No, mestari, mitä näistä kirjoista tulee ja miksi en saa ottaa niitä?" Mestari sanoi: "Klaus, kuten olen kertonut myös muille oppilaille, opiskeluaika on …" Voisimmeko tehdä taas ovijutun? Tuo ovi. Vain yksi. Se riittää. Ja lämmitys pois, kiitos. Yritän kertoa tarinaa. Missä olimmekaan? Ai niin, Klausin huoneessa.

Ja mestari sanoi: "Klaus, opiskeluaika on loppu. Sinä ja kaltaisesi opiskelijat olette itse asiassa tulleet riippuvaiseksi opiskelusta. Opiskelua opiskelun vuoksi. On aika kokea. On aika mennä ulos tuosta avoimesta ovesta, aika mennä ulos ja olla taas elämässä. Kyllä, teit monia muutoksia, monia transformaatiota ollessasi useita vuosikymmeniä tässä mysteerikoulussa, mutta ei ole enää mitään opittavaa. Nyt on kyse kokemisesta, täydestä kokemisesta. Itse asiassa Klaus, unohda kaikki, mitä olet oppinut täällä. Unohda yksityiskohdat. Unohda kaikki uskomattoman syvälliset ja viisaat toteamukseni. Unohda kaikki. Mene nyt pois ja koe."

Klaus alkoi itkeä, koska osa hänestä toivoi sitä mahdollisuutta, että mestari sallisi ainakin muutamien oppilaiden jäädä ja hän saattaisi olla yksi heistä. Mutta hän tiesi, että se oli tässä. Hän tiesi mestarin äänestä ja mestarin käyttäytymisestä.

Klaus katsoi kirjoja taas, pinoa sänkynsä vieressä ja mestari sanoi: "Älä edes ajattele sitä. Opiskeluaika on ohi."

Klaus veti syvää henkeä ja sanoi: "Mitä kirjoista tulee? Käytetäänkö niitä oppilailla tulevaisuudessa? Aiotteko polttaa ne? Aiotteko polttaa ne, jotteivät toiset pääse käsiksi salaisuuksiin, jotka voivat vahingoittaa heitä?" Mestari sanoi: "Ei, itse asiassa viemme kaikki nämä kirjat – tuhannet ja tuhannet kirjat joita meillä on täällä mysteerikoulussa – baareihin, bordelleihin, linnoihin ja yhteisökeskuksiin, kirjaimellisesti. Laitamme niitä ympäriinsä, kätkemme ne, laitamme ne kaappiin tai laatikkoon tai seinän taakse tai jotain tietäen, että oikeat ihmiset löytävät ne oikeaan aikaan. Ei koskaan liian aikaisin, ei koskaan liian myöhään. Heillä on pääsy, koska he ovat valmiita siihen. Vaikkeivät he tietoisesti tajuaisikaan sitä, he ovat valmiita, jos he löytävät nämä kirjat."

Hän sanoi: "Jonain päivänä, kenties 200 vuoden päästä, toiset ihmiset tekevät samoin. He laittavat kirjoja hotellien laatikkoihin (naurua). Kuka tietää? Mutta nyt teemme näin – laitamme ne sellaisen mahdolliselle polulle, joka on oikeasti valaistumassa."

Hän sanoi: "Klaus, sinun on nyt aika lähteä. Annan sinulle vielä yhden halauksen, viimeiset hyvästit ja sitten menet ovesta."

Tämän jälkeen he syleilivät. He itkivät, sillä se sattui mestariin yhtä paljon kuin oppilaaseen. Mestariin sattui se tieto, että nämä kauniit mysteerikoulut jotka olivat toimineet tuhansia vuosia ympäri maailmaa, loppuivat – aikakausi tuli loppuunsa. Ei enää mysteerikouluja. Ei enää eristyksissä olemista metsissä tai saarilla, kaukana muista. Mestari tiesi, että tämä oli uskomattoman aikakauden loppu, mutta myös uuden alku. Aikakauden missä oppilaat palaisivat elämään – elämään elämää, kokemaan elämää. Ei enää vain opiskelua. Ei enää eristäytymistä johonkin turvapaikkaan kaukana muista todellisuuksista. Oli aika kokea.

Jokaisella teistä oli tuo Klaus-kokemus tavalla tai toisella mysteerikouluissa joskus menneisyydessä, kun teitä pyydettiin lähtemään, kun koulu suljettiin tai kun tulitte vain kävelyltä yhtenä iltana ja huomasitte ovien olevan lukossa. Ette päässeet sisään. Oli aika mennä kokemuksiin.

Ensinnäkin teidän kokemukseenne, valaistumiskokemukseenne – ei enää sen opiskelua, ei enää tuon häiriötekijän sallimista itsellenne. Jotkut haastaisivat tämän ja sanoisivat: "Voi ei! Mutta täytyy opiskella. Täytyy …" Olette tehneet sen. Olette tehneet kaiken ja kaikki on periaatteessa samaa.

Se mitä on kirjoitettuna tuohon suureen kirjaan – pitäisitkö tuota kirjaan, että kaikki näkevät (puhutaan miehelle joka on pukeutunut munkiksi ja pitää kädessään suurta raamattua). Ja kuva kameraan, jos voimme. Nousisitko seisomaan, kyllä. Se mitä on kirjoitettuna … Tuo se tänne eteen. Siellä ei ole tarpeeksi valoa. Jeesus, asetu vaan tänne. (Naurua) Kyllä, kyllä, kiitos.

Veli, joo. Se mitä on kirjoitettuna tähän kirjaan – auts! (hän kurkottaa koskettamaan sitä ja hyppää taaksepäin) – kaikki sen sivut … (naurua) Pystyn tekemään sen! (Lisää naurua, kun hän koskettaa sivuja) Kaikki sen sivuit, kaikki mitä on tässä, vanhasta testamentista mikä on tavallaan Tobiaksen ajan Crimson Circle, uuteen testamenttiin mikä on Adamuksen päivien … (Adamus huokaisee, vähän naurua) Kaikki tässä, voisitte opiskella joka sanan ettekä olisi vähääkään pidemmällä.

Jeesus, tulisitko tänne eteen kuvaa varten? Vain kuvaa varten, kyllä. Meidän on tehtävä tämä. (Joku sanoo "Entä Maria? Se ei ole reilua") Hän ei kirjoittanut tätä kirjaa.

"JEESUS": Enkä minä.

ADAMUS: Tiedän! (He naureskelevat) Halusin tietää, tiesikö hän … Poseeraisitteko yhdessä? Odota hetki. Menkää vähän lähemmäs. Okei, poseeratkaa nyt yhdessä. Avaa kirja. Leveä hymy, Jeesus. (Vähän naureskelua) Seiskää lähempänä, seiskää lähempänä. (Adamus laittaa naamansa heidän väliinsä hymyillen typerästi, paljon naurua ja vähän taputuksia)

"JEESUS": Valheita.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, herrat, kiitos. (Adamus naureskelee)

Rakastan aina sitä, kun uusia ihmisiä on katsomassa. He haluavat sulkea, mutta eivät pysty. (Naurua) He kuulevat: "Sinun pitäisi mennä paikkaan nimeltään "crimson donitsi" tai jotain. Sen löytää internetistä." He ilmestyvät odottaen kunnioittavaa henkistä tilaisuutta ja katsovat – katsokaa ruudulta, mitä he saavat täältä juuri nyt, kyllä. Tämän he näkevät. (Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos. Ei enää, se on jo liikaa.

Missä siis olimmekaan? Ai niin, olimme edelleen tarinassa, eikö niin?

Siis jokaisella teistä on oma Klaus-kokemuksenne, joka sanoo "ei enää opiskelua". On kyse sen kokemisesta. Ja sitä te teette.

Teitte sen tuossa elämässä. Menitte takaisin kyliinne tai matkustitte uusiin ja erilaisiin paikkoihin. Voi, raskain sydämin, kun koulu suljettiin. Oli vaikea integroitua takaisin maailmaan, missä useimmat teistä eivät kovin hyvin onnistuneet, ei todellakaan. Löysitte itsenne omasta syrjäisestä paikastanne. Kenties aika itseksenne oli hyvää, mutta oli hyvin haastavaa palata tuohon todellisuuteen.

Niinpä tulitte tähän elämään ja yrititte taas opiskella, joo. Ei se huono asia ole, älkää tuomitko itseänne sen vuoksi, mutta yrititte palata opiskelemaan. Ja olin rinnallanne koko ajan sanoen: "Päästä siitä irti. Päästä siitä irti. Tuossa kirjassa ei ole mitään, mitä et jo tiedä."

Opitte jotain uusia asioita uudesta kirjastani "Mestarin muistelmia" (naurua) – toimin tässä myyntisutenöörinä, koska haluan päästä tuon kirjan ohi (raamattu). Se on tavoitteeni. Pitäisitkö sitä kirjaa uudestaan? Kyllä, joo. Tuon kirjan ohi. Kyllä, hyvä. Se on siis tavoitteeni. Lasken leikkiä, vitsailen.

Yrititte siis palata opiskelemaan ja tässä on kyse kokemisesta. Sen kokemisesta. Valaistuminen on ajatonta, koette sen ajassa. Se kehittyy. Se oivalletaan ajassa. Se on ja-tapaus. Se on kumpaakin. Se ei ole yksi. Se ei ole jompikumpi.

Teidän pitäisi jo oppia, ymmärtää, että olette valaistunut ja ette ole valaistunut. Se kaikki on jo, mutta koette sen. Se on ja-asia.

Silloin kun olette jumissa tai kireänä asioista, pysähtykää hetkeksi. Menkää toiseen, "ja" – "Voi, olen valaistunut. Hyvä." – ja jos sitten haluatte palata leikkimään valaistumatonta, ok. Vetäkää syvään henkeä ja leikkikää siinä. Ja leikkikää sitten todellisuudessa, missä ei ole valaistumista, koska siellä ei tavallaan ole. On ja ei ole ja tämä on kaunista.

Avaintekijä

Ja leikkikää sitten koko jutussa, että se on hauskaa. Sitten kun hellitätte vähän, on hauskaa leikkiä siinä todellisuudessa, että tämä todellisuus täällä maapallolla alkoi jonkinlaisena törmäyksenä nimeltään "alkuräjähdys", mitä ei ymmärretä, ja oli vetyä ja heliumia, jotka paiskautuivat yhteen tässä suuressa räjähdyksessä. Ja tästä pikkuorganismista kaikki alkoi ja sitten se kasvoi ja kasvoi ja muuttui valaaksi, sitten apinaksi ja sitten teiksi! Ja se on tiedettä eikä sillä ole merkitystä, ja te kuolette eikä mitään tapahdu. Siinä todellisuudessa on upea leikkiä. Ja se on todellisuus. Se on totta. Kerroin hiljattain eräässä tilaisuudessa Adamus-version luomisesta. Se oli hämmästyttävä. Eikä sillä ole merkitystä.

Tiedättekö, miksi sillä ei ole mitään merkitystä? Tiedättekö, miksi sillä ei ole merkitystä? Ei ole Jumalaa. Sanotaan, ettei ole alkuräjähdystä. On vain tämä pieni organismi ja vähän vihreää lampivaahtoa. Se oli varhaisin elämänmuoto maan päällä – vihreä lampivaahto – ja te ilmestyitte esiin siitä. Voitte luultavasti samaistua siihen. Joinain päivinä teistä tuntuu siltä. "Voi luoja! Minusta tuntuu tänään vihreältä lampivaahdolta." (Naurua) Koska te olitte sitä!

Se on "ja". Se on myös. Tässä kohtaa tulee hauskaa. Olette myös vihreää lampivaahtoa. Kasvoitte siis tästä pienestä vaahdosta maassa, mitä edes linnut eivät söisi, ja yhtäkkiä kävitte läpi ns. evoluution. Joo, eikä ole Jumalaa, ei ole enkeleitä, ei mitään tällaista. Vain vihreää lampivaahtoa. Ei ole edes vihreän lampivaahdon jumalaa. Vihreää lampivaahtoa parempaa ei tule.

Kehityitte siis tuosta ja olitte vähän aikaa kilpikonna. Se on nimittäin osa evoluutiota. Käytte läpi kilpikonnavaiheen ja sitten apinat ja sitten ihmiset. Ja tässä te olette. Eikä ole Jumalaa. Ei ole taivasta. Ei oikeasti. Oikeasti. Sallikaa itsenne kokea se. Ei ole taivasta. Kun kuolette, se oli siinä. Se oli siinä. Puh! – ei mitään muuta.

Se on uskomaton väite ja pyydän teitä oikeasti leikkimään sillä. Tuntekaa se, koska yhtäkkiä oivallatte: "Odotas hetki, Adamus. Tässä tapahtuu jotain. En välitä, mitä sanot vihreästä lampivaahdosta ja sitten kilpikonnana olemisesta jossain kohtaa. Tässä koko evoluutiokuvassa on edelleen jotain, mitä ei selitetä. Tässä on jotain. Miten se kehittyi? Miksi se kehittyi? Miksi se muuttui tällaiseksi? Miksi pienet vihreät lampivaahdot pystyvät nyt lähettämään raketin kuuhun, joskus ei kovin hyvin? (Muutamia naurahduksia) Miksi tämä lampivaahto pystyy murskaamaan atomeja? Ihan oikeasti, Adamus! Tässä tapahtuu jotain muuta." En välitä, kannatatteko elämän lampivaahtoteoriaa vai alkuräjähdysteoriaa vai Jumalaa taivaassa ja kun olitte pahoja, jouduitte tänne. Sillä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.

Mitä siinä on? Mikä on yhteinen tekijä kaikissa näissä skenaarioissa, mitkä muuten kaikki ovat totta – lampivaahto ja Jumala ja kaikki siltä väliltä, muukalaispäärodut jotka loivat teidät ja nyt he taistelevat toistensa kanssa siitä, kuka haluaa teidät. Itse asiassa he taistelevat siitä, kuka ei halua teitä (naurua), mutta se on toinen teoria. Siitä taistelussa on kyse. Voi luoja, kunpa ette olisi niin egoistisia! "Ne taistelevat minusta." Ei, vaan ne taistelevat nähdäkseen, kuka ei saa teitä.

Mikä on yhteinen tekijä kaikessa tässä? (Joku sanoo "tietoisuus") Tietoisuus. Myös vihreässä lampivaahdossa oli tietoisuus ja tuo tietoisuus loi laajentuessaan Jumalan – se loi. Se loi taivaat ja se loi kaikki ulottuvuudet. Se loi taian. Se loi kaiken.

En välitä, mistä te tulitte, miten pääsitte tänne tai minne olette menossa. Teillä on tietoisuus. Teillä on tietoisuus. Se on avaintekijä kaikessa.

Oivalletun tietoisuuden myötä – toisin sanoen, tietoisena tietoisuudestanne, "minä olen" ja "minä ja" –olemuksestanne – rakkaat ystäväni, voitte elää ja kokea ja olla monissa todellisuuksissa. Todellisuuksissa jotka ovat ehdottomasti ristiriidassa eikä sillä ole merkitystä. Tietoisuus on yhteinen tekijä. Sillä ei ole merkitystä, tulitteko Jumalasta vai tuliteko vihreästä vaahdosta. Ei tarvitse olla suurta tarinaa sitä, koska otsikko on "tietoisuus on täällä". Se on siinä.

Mysteerikoulut siis suljettiin, jotta voisitte olla kokemuksissa, jotta voisitte olla elämässä. Ei enää opiskelua. Ei enää kirjoja. Ei enää tarvetta selvittää tietä valaistumiseen. Sitä tehtiin silloin, koska oli asioita. Meidän oli eristäydyttävä. Meidän oli opiskeltava asioita. Mutta sitten valmistuitte ja tässä olette nyt.

Valaistuminen on ajatonta, se koetaan ajassa ja se on kaunista. Se on ehdottoman kaunista. Ja menemme myös pois ajasta sen kanssa. Olemme samassa tahdissa ja olemme eri tahdissa eikä sillä ole enää merkitystä, koska on yksi tekijä, minkä te ja vain te omistatte omasta puolestanne. Se on teidän tietoisuutenne. Se menee sinne, minne te menette. Mitä tahansa uskontoa kannatatte, mihin tahansa filosofiaan rajoitutte, sen on aina paikalla. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi. Sillä ei ole massaa, painoa. Toinen ei voi ottaa sitä. Sitä ei voi vaihtaa.

Ainoa asia tietoisuudessa mikä on täysin teidän, on, että voitte kätkeä sen tilapäisesti itseltänne. Kenties jokin tietoisuusleikki, -näytös nähdäksenne, millaista on olla rajoittuneena tietoisuudeltaan – en tiedä. Sillä ei ole merkitystä, koska tietoisuus on edelleen. Sitä ei voi koskaan haudata iäksi. Sitä ei voi koskaan kätkeä teiltä iäksi, ei koskaan. Toinen ei voi koskaan ottaa sitä, ei.

Energia. Energiaa voidaan ottaa – teidän energiaanne, älyllistä energiaanne, tunne-energiaanne – mutta tietoisuutenne on aina siinä.

Vedetäänpä syvään henkeä, kunnolla syvään henkeä.

Herkkyydet

Seuraava. Kun menitte kokemuksiin, erityisesti tässä elämässä ja erityisesti niin, kun olette tehneet viime aikoina, pääsimme pois opiskelusta ja meillä on hauskaa. Ja kuten olen kertonut teille uudestaan ja uudestaan, olen vain häiritsijä/ajanvietettä. Melko selvää. (Vähän naurahduksia kun hän poseeraa) En yritä piilottaa sitä. Vain häiritsijä, että voitte vetää syvään henkeä. On ollut rankkaa. Olette olleet itse asiassa vaikea itsellenne. Niinpä voitte vetää syvään henkeä ja tavallaan ladata paristoja, kuten David sanoi. Pääsette tavallaan takaisin itseenne.

Yksi suurimmista haasteita oppilaalla josta on tullut kokija, on herkkyys. Herkkyys, ja yksi vaikea asia mysteerikouluista lähtemisessä ja kirjojen taakse jättämisessä on, että teistä tulee hyvin herkkä. Fyysisesti herkkä. En kerro teille tässä mitään uutta. Olette yhtäkkiä herkkä asioille, joille ette ennen olleet, erityisesti sellaisille asioille kuin saasteet, mutta joskus myös luonnolle. Ihmettelette: "Voi, minun pitäisi olla henkinen ja hatsii! kun kuljen metsän läpi ja teen Walden-lampijutun." Ja ihmettelette: "Mikä minussa on vikana? Minun pitäisi olla …" Ei, ei, ei. Herkkyyttä.

Nimittäin kuin tietoisuus on tiedostettu uudestaan – englanninkielessä ei ole hyvää sanaa siihen – mutta kuin tietoisuus tuodaan esiin, olette yhtäkkiä paljon herkempi ihminen kaikin tavoin, fyysisesti herkkä.

Mitä asioita ne ovat? Erittäin nopeasti – ei pitkään, vain sana tai pari. Mille olette herkkä tällä hetkellä? On myös tunneherkkyyttä, paljon herkkyyttä.

Pointtini on, että kun menette enemmän ja enemmän kokemiseen ja teistä tulee herkempi, näen teidän sitten perääntyvän. Sanotte: "Voi, tämän käsitteleminen on minulle liikaa!" Vetäydytte. Kehonne avautuu ja tekee muutaman pikkuoikun silloin tällöin ja sanotte: "Voi hyvä luoja, minun on kontrolloitava itsenäni". Vetäydytte. Lakkaatte kokemasta.

Ja se aiheuttaa vastustusta ja vastustaminen todellisuudessa sattuu. Ei mikään muu. On vastustusta, koska ette ole varma, pitäisikö teidän (joku aivastaa) … Voi, se oli hyvä. Ette ole varma, pitäisikö teidän vai eikö pitäisi. (Naurua)

Niinpä olette tavallaan oudossa kokemisen, herkkyyden ja vastustuksen välimaastossa ja sitten eksytte ja hämmennytte ja teidän täytyy huutaa apua.

Siis (Lindalle) hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Ei asetta (osa Lindan asua), vaan mikrofoni. Ase myöhemmin.

LINDA: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Herkkyys. Mille olette herkkä nykyään? Mikä vaikuttaa teihin todella? Ja haluan teidän sanovan niin, että toiset kuulevat, ja he sanovat: "Ai, en ole tulossa hulluksi." Mille olette herkkä?

LINDA: Voinko antaa yhden?

ADAMUS: Kyllä, Linda.

LINDA: Typerille ihmisille. (Joku sanoo "kyllä")

ADAMUS: Okei. Ja kirjoittaisiko joku tämän taikataulullenne. Kuka osaa tehdä sen?

LINDA: Voin juosta edestakaisin.

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ei, ei, ei. Typerät ihmiset, se on omasi. Ja kirjoita tämä ylös, kiitos. Huomatkaa, miten minusta on tuossa myös ohjaaja. Aah! Kyllä. Liian kuumaa? Liian kylmää?

ELIZABETH: Ok.

ADAMUS: Okei, pitäkää ovi auki.

Joo, mille olet herkkä?

ELIZABETH: Näytän olevan kaikkien muiden tuskalle herkempi kuin koskaan ennen. En pysty katsomaan ohjelmia lasten kärsimyksistä, ihmisten kärsimyksistä. Tunnen sen enkä vain kestä.

ADAMUS: Elokuvat ja televisio-ohjelmat. Nykyään on melkein helpompaa katsoa "Vaimoni on noita" kuin joitain …

ELIZABETH: Aivan! "Kaikki rakastavat Raymondia".

ADAMUS: Joo, "Kolme poikaani". Joo, suosikkejani, suosikkejani. Joo, ei väkivaltaa.

ELIZABETH: Aivan.

ADAMUS: Kiva pieni keinotekoinen todellisuus.

ELIZABETH: Kyllä todella.

ADAMUS: Oli hyvä ohjelma. Joo, "Mayberry". Aah! Rakastan katsoa …

ELIZABETH: Menet liian kauas Mayberryn kanssa. (Hän naureskelee)

ADAMUS: Kyllä, kyllä! Katselen teidän silmienne kautta. Siksi tunnen nämä typerät ohjelmat, joo. "Katseliko hän oikeasti?" Kyllä, teidän kauttanne. Hyvä.

ELIZABETH: Ai, se oli vastaukseni.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

ELIZABETH: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Tuskan katseleminen, ja sitä tulee televisio-ohjelmista ja asioista. Miten moni teistä oikeasti haluaa mennä enemmän väkivaltaan ja verenvuodatukseen ja sellaisiin asioihin? Ei vai? Hyvä. Huh! Koska on ovi. (Muutama naurahdus)

Mille olet herkkä?

SHAUMBRA 1 (nainen): Fyysisesti, enemmän kaikenlaiselle savulle.

ADAMUS: Ai! Niin minäkin. (Naurua)

SHAUMBRA 1: Saasteille, kaikelle sellaiselle.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Joo-o.

ADAMUS: Joo. Cauldre aikoo lopettaa melko pian. (Suom. huom. sama sana on "savu" ja "tupakoida") (Lisää naureskelua)

SHAUMBRA 1: Ihmiset polttivat oksia ja puuroskia ja savu tuli suoraan meille. Ja vaikka ikkunat oli suljettu, sain melkein taas astmakohtauksen, mitä minulla ei ole ollut pitkään aikaan.

ADAMUS: Hyvä, savu. Herkempi savulle kuin koskaan.

SHAUMBRA 1: Jep.

ADAMUS: Hyvä, okei. Tehdään tämä hyvin nopeasti. Vain muutama sana, mille olette herkkä?

LINDA: Odota. Täällä. Hetki vain.

ADAMUS: Mille olet herkkä?

LINDA: Etsin käsiä.

ADAMUS: Se voi olla mitä tahansa, fyysistä tai tunteellista.

PETER: Melulle.

ADAMUS: Melulle!

LINDA: Ahaa!

ADAMUS: Iso juttu. Linda.

LINDA: Ahaa!

ADAMUS: Kanna "taulua" mukanasi tai hanki joku toinen, ole kiltti. Yritämme …

LINDA: Älä viitsi! Minulla on liian hauskaa juosta kuin hullu.

ADAMUS: Meillä on seitsemän minuuttia. Minulla on treffit tänä iltana. Siis ole kiltti. (Naurua)

LINDA: Onnenpekka.

ADAMUS: Meidän ei tarvitse kirjoittaa näitä muistiin. Joo, melu.

PETER: Melu, kyllä.

ADAMUS: Minkä tyyppinen melu?

PETER: Sanoisin entisenä rokkarina, etten kestä kuunnella edes radiota nyt.

ADAMUS: Joo, joo.

PETER: Olen siis täysin hiljaisuudessa tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo, hyvä. Koneiden ääni – vaikuttaako se sinuun?

PETER: Kaikenlainen melu, myös ihmiset … Shhh! Sanoin teille. Melua, ei melua.

ADAMUS: Joo, joo. (He kumpikin naureskelevat) Hyvä, ja soivat kännykät mestarin esityksen aikana on tosi ärsyttävää. Tosi ärsyttävää.

Koneiden ääni. Useimmat teistä eivät tiedosta sitä aivan vielä, mutta tulette tiedostamaan ja se on todella ärsyttävää ja häiritsevää – äänet joita koneet, elektroniset ja sähkölaitteet pitävät, tuulettimet, jääkaapit, kaikki missä on moottori – koska niissä on taajuus, mikä on erityisen ärsyttävä herkälle mestarille, kyllä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Nukkuminen. Nukkumishäiriöt.

ADAMUS: Nukkuminen. Oletko herkkä nukkumiselle vai herkkä nukkuessa? Oletko allerginen nukkumiselle? (Muutama naurahdus) Se on vaikea juttu.

SHAUMBRA 2: En pysty nukkumaan …

ADAMUS: Et pysty nukkumaan, joo.

SHAUMBRA 2: … kovin hyvin.

ADAMUS: Hyvä, joo. Se on osa herkkyyttä. Siihen liittyy muutakin.

Tehdäänpä ns. pellekurssi. (Suom. huom. ääntämiseltään "pilvi" ja "pelle" ovat melko lähellä toisiaan) Tehdään se nukkumisesta. Joo, se olisi hyvä. Ja kaikki nukahtavat ja kamerat pyörivät.

LINDA: Pitäisin siitä. Se olisi todella makee.

ADAMUS: Laitetaan se siis aikatauluun.

LINDA: Joo, joo, nukkuminen.

ADAMUS: Kyllä. Kirjoittaisiko joku tämän muistiin? Aina unohdetaan.

PETE: Poliittiset robottipuhelut.

ADAMUS: En tiedä, mitä ne ovat.

LINDA: Voi, vihaamme niitä!

ADAMUS: Mitä ne ovat?

PETE: Saat automaattisia puhelinsoittoja. Hän sanoi nyt …

ADAMUS: Kuvernöörinne soittaa ja sanoo: "Pete, mitä kuuluu tänään?"

LINDA: Joka päivä, eikö niin?

PETE: Joka päivä ja neljä, viisi kertaa päivässä. Saan enemmän robottisoittoja …

ADAMUS: Mitä sanot hänelle?

PETE: Naks.

ADAMUS: Ai, okei. Joo, joo, okei. Olette keskellä kampanjaa.

LINDA: Vaalit.

ADAMUS: Joo, hyvä, okei. Mille muulle olette herkkä? Edetään hyvin nopeasti. Annan seuralaiseni odottaa, mutten liian kauan. (Edith naureskelee) Naurat, Edith.

SHAUMBRA 3 (nainen): Lapsille. (Paljon naurua)

ADAMUS: Tiedät, että rakastan rehellisyyttä. Omillesi vai muiden? Joo, joo, joo. Olen pahoillani. Omillesi vai muiden?

SHAUMBRA 3: Kummillekin.

ADAMUS: Kummillekin, okei. Miksi lapset ovat ärsyttäviä?

SHAUMBRA 3: Ne ovat äänekkäitä. Joskus ärsyttävää.

ADAMUS: Oletko ärsyyntynyt lapsiin vai vanhempiin?

SHAUMBRA 3: Luultavasti kumpiinkin.

ADAMUS: Kumpiinkin. Okei, hyvä. Joo, ne voivat olla. Ne voivat olla.

LINDA: Tässä, Bonnie on ärsyyntynyt paljon. Kysytään Bonnielta.

ADAMUS: Haluan teidän ymmärtävän, että olette kokemisessa nyt. Opiskelu on ohi. Se on kokonaan tehty. Olette kokemisessa, mutta vaatii veronsa ja herkkyytensä, kun avaatte tietoisuutenne. Teistä tulee herkempi. Vetäydytte koko ajan. "Yäk! Voi, tämä on kamalaa." Ei, älkää vastustako sitä. Menkää siihen itse asiassa. Pääsemme siihen aivan hetken kuluttua hyvin lyhyessä merabh'ssamme. Tulen kohta (puhuen ilmeisesti seuralaiselleen). Ole hyvä. (Naurua) Bonnie, joo, mille olet herkkä? Shaumbroille? Voi ei, kuulin … (Adamus ja Linda nauravat)

LINDA: Tässä on yksi.

ADAMUS: Hyvä, vielä kaksi. Mille olet herkkä?

SHAUMBRA 4 (nainen): Pelkotietoisuudelle.

ADAMUS: Miksi?

SHAUMBRA 4: No, puhuimme siitä, että meillä on vaalit, ja kaikkialla on sellaista, että jos et tee tätä, menetämme tämän ja sitten menemme helvettiin ja kuolemme ja maailma räjähtää ja jos et tee tätä …

ADAMUS: Ja, ja, ja …

SHAUMBRA 4: Tiedäthän, ja se kuin poista, poista, poista, poista.

ADAMUS: Siis ja. Miksi siis kutsut herkkyyttäsi?

SHAUMBRA 4: Sanoin "pelkotietoisuus".

ADAMUS: Pelkotietoisuus. Joo, pelkofobia.

SHAUMBRA 4: Koska kaikki pelko on vain pelkoa, joo.

ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Pelko – voi! sitä on paljon.

Mutta minun on pysähdyttävä hetkeksi. Miksi? Miksi on paljon pelkoa? Oivallatte, että on paljon pelkoa, eikä mitään koskaan oikeasti tapahdu.

SHAUMBRA 4: No, media levittää sitä ja …

ADAMUS: Häh, media on vain ihmisiä.

SHAUMBRA 4: … joo, ja meillä on nyt Ebola.

ADAMUS: Voi kyllä!

SHAUMBRA 4: Jos ne jotka näyttävät olevan vallassa, pitävät kaikki pelossa, he voivat kontrolloida kaikkia.

ADAMUS: Joo, tai – ja, ja, ei "tai", vaan "ja". Joo, he voivat kontrolloida kaikkia. Se on tavallaan kivaa. Se kuulostaa hyvältä. Ja kaikki haluavat sitä. Se on väitteeni. He haluavat sitä. He haluavat draamaa. He haluavat tuntea: "Joo, se mies kontrolloi meitä". Ei, se mies ei voi kontrolloida ketään, ellei joku salli sitä.

He siis pitävät sitä. He pitävät draamasta. He pitävät siitä, että "Ebola iskee maailmaan!" Flunssa tappaa paljon enemmän ihmisiä. En kuule paljon uutisia flunssasta, paitsi "hankkikaa hiton rokotteenne", mikä on muuten salaliitto, joo. (Vähän naureskelua) Flunssarokotteen hankkiminen …

LINDA: Se oli vitsi, eikö niin?

ADAMUS: … saa teitä tekemään kummallisia asioita.

LINDA: Se oli vitsi?

ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä! Se on vitsi, mutta sillä ei ole merkitystä. Pelko, flunssarokotteet ja sitä juuri saatte, joo. Ja sitten pelkäätte tuplasti, koska "Voi, en saanut flunssarokotettani, nyt saan flunssan kaikilta näiltä typeriltä ihmisiltä ympärilläni ja niiden lapsilta, jotka pitävät melua." (Naurua) "Ja tupakointi. Ja sitten kuvernöörin soitto keskeyttää!" Mutta sitten elätte sen pelon ja tuon rokotteen saamispelon välissä. Olette hävinneet jo ennen aloitusta. Olette uponneet jo ennen, kuin laiva lähtee satamasta.

Mutta tiedättehän, niin huvittavalta ja typerältä kuin se kuulostaakin, sillä tavalla ihmiset elävät. En ole alentuva, olen vain realistinen. Siis turpa kiinni, kuulin teidät. (Muutama naurahdus)

Jos ette pysty nielemään tätä, miksi katselette? Jos istutte täällä joka kuukausi kuuntelemassa ja tekemässä kommenttejanne, hus, hus! Menkää pois. On muita ryhmiä, jotka on tehty juuri teitä varten. Sitä kutsutaan eläintarhaksi. Siis … (naurua)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Se on toinen sana elämästä. Ja …

LINDA: Ei enää asuja sinulle.

ADAMUS: Olen vain kiva tästä lähtien. Eeen! Ei, ei.

Siis pointtiini ja minun on kiiruhdettava pois aivan hetken kuluttua. Mutta aah! Arvatkaapa mitä? Ja … minulla on ongelma. Olen myöhässä tapaamisesta, hyvin tärkeästä. Olen myöhässä treffeiltä. Mitä teen? Kiirehdinkö esitystäni Crimson Circlessa? Kiiruhdanko tämän läpi? Puhunko niin nopeasti, että tulkkiraukka on … Luulen, että hän pyörtyi. (Naurua)

Vai sanonko "ja". Ja. Olen myöhässä, beibi, ja. (Joku naureskelee) Ja ei ole aikaa. Ja minulla ei ole oikeasti treffejä – halusin vain tehdä vaikutuksen teihin. (Paljon naurua) Ja ne ovat kaikki totta. Ne ovat kaikki totta, ehdottomasti – joka ikinen.

Haluan teidän oivaltavan tänään "ja". Nuo pienet roskaongelmat – en katso kehenkään – ja. Älkää viitsikö! Menkää siitä yli. On monia todellisuuksia ja ne kaikki ovat totta. Ei ole yhtä parempaa tai huonompaa.

Lähditte … itse asiassa teidät heitettiin ulos mysteerikouluista. Suljimme. Itse asiassa kerroimme teille sulkevamme. Emme koskaan oikeasti sulkeneet, mutta meidän oli sanottava teille jotain! (Naurua, Adamus naureskelee) Kukaan ei lähtenyt muuten. Koska teidän oli aikaa lopettaa opiskelu. Teidän oli aika kokea. No, koette, mutta tavallaan jouduitte hyvin kapeaan kokemukseen. Tavallaan jäitte vain tuohon rooliin, tuohon näytökseen, tuohon asuun, tuohon persoonallisuuteen, unohditte ja olen täällä muistuttamassa teille, että on yksi suuri "ja" ulkona ja sisällä. Se on kaikkialla. On aika, on ajattomuus. On hauskaa, on ei kovin hauskaa.

Ja. Tästä on tulossa moniulotteista. Olette kokemuksessa. En sanonut kokematon (suom. huom. sanaleikkiä). Olette mukana ja olette valaistumiskokemuksessa. Huh! Vau! Lampivaahto valaistumisessa! (Naurua) Olette kokemuksessa ettekä ole vain yksi. Pitäkää hiton hauskaa sen kanssa. Nauttikaa joka hetkestä.

Se ei ole testi. Se ei ole kilpailu. Ettekä ehdottomasti voi epäonnistua siinä. Voitte vain tehdä siitä jumalattoman ikuista ja kurjaa, mutta ette voi epäonnistua. Ette voi tehdä valaistumista väärin. Laitan siihen vain yhden pienen tähden: voitte taatusti käyttää pitkän aikaa siihen, mikä ei ole huono asia – kun oivallatte, että ei ole oikeasti aikaa ja on aika, niin mitä sillä on merkitystä, miten kauan se kestää. Esitän teille jokaiselle taas kerran kysymyksen: miten haluatte kokea sen?

Kuten sanoin aiemmin, ette pääse eroon kaikista ongelmistanne, niin kauan kun elätte täällä, joo. Eläessämme mysteerikoulussa pääsimme eroon monista ongelmista. Meidän ei tarvinnut kohdata jokapäiväistä elämää tai sukulaisia. Se on valaistumisen sukulais/suhteellisuusteoriani: jättäkää sukulaiset taaksenne (suom. huom. sanaleikkiä). (Paljon naurua)

LINDA: Oho!

ADAMUS: Se oli hyvä. Hiton hyvä. Pukekaa minut supersankariksi joka kuukausi. (Muutama naurahdus)

Missä olimmekaan? Ai niin "ja". Olette kokemisessa. Tulee olemaan ongelmia. Katsokaa "ja". Antakaa siitä tulle iso ja ruma ja kaikkea muuta ja sitten katsokaa kaikkia "ja" ja kaikkia pakoreittejä siitä tai kaikkia ratkaisuja ja transformaatioita, joita tapahtuu. Ja sitten antakaa niiden vain tapahtua. Älkää tehkö työtä siihen. Älkää ajatelko sitä. Ajattelette sitä ja palaatte takaisin rajoituksiin. Annatte sen vain tapahtua. Laajennutte vain sen myötä.

Teistä tulee herkkä. Niin kauan kun olette fyysisessä kehossa ja ihmismielessä, herkkyystaso lisääntyy kovasti. Se ei johdu siitä, että teette jotain väärin. Se johtuu siitä, että teette jotain oikein. Sallitte suuren määrän tiedostamista. Tiedostaminen tulee kehoon, mieleen, tietoisuuteen – jokaiseen osaanne. Teistä tulee tietoisempi äänistä ja ne ovat ärsyttävämpiä kuin koskaan.

Tietoisuudeltaan suljettu olento voi sulkea pois melun. Vaikka se olisi uskomattoman huono volyymi- ja taajuusasteikko, se voi sulkea sen pois. Tietoinen ihminen ottaa sen vastaan ja sitten oppii, että hän voi olla mitä tahnansa "ja". Mutta hän ei koskaan yritä hankkiutua eroon siitä. Hän vain laittaa tietoisuutensa siihen, minkä hän sattuu valitsemaan tuona päivänä.

Teistä tulee ehdottomasti herkempi luonnon aineelle – se on tekninen termi, "luonnonaine" – koska tavallaan ette ole luonnollisia tällä planeetalla. Ette oikeasti olleet lampivaahtoa, laskin vain leikkiä … ja. (Adamus naureskelee) Mutta se on vieras paikka ja olette vierailija täällä. Ja kun valokehonne tulee sisään, se sanoo: "Voi vau, mitä tämä aine on ilmassa? Itse asiassa, mitä ilma on?" Ja asioita lentää ilmassa ja ne aiheuttavat savua ilmaan. Valokeho ei ole siis tottunut kaikkeen siihen. Valokeho tavallaan järjestää tuon herk- … se herkistyy.

Mitä tehdä? No, itse asiassa ottakaa se avosylin vastaan, sallikaa se, älkää vastustako sitä ja lakatkaa ihmettelemästä, mitä vikaa teissä on, ja kaikkea muuta. Teistä tulee vain herkempi. Antakaa itsenne saada tuo herkkyyskokemus, vaikka aivastelisittekin aivonne pellolle. Kehonne sopeutuu luonnostaan. Se sopeutuu, kyllä, jos ette sotke sitä. Jos lakkaatte ottamasta kaikkia noita lisäravinteita ja kaikkea muuta roskaa.

Niin kauan kuin otatte niitä, keho astuu luonnollisessa transformaatiossaan taaksepäin ja sanoo: "Okei, hän aikoo ottaa kaikkia näitä lääkkeitä tai luonnon yrttilääkkeitä. No, pyh! Okei, istumme vain odottamaan." Ja sitten kun vain sallitte todellisen luonnonlääkkeen, mikä sattuu olemaan te itse, niin alatte päästä läpi joistain herkkyyksistä. Alatte kyetä virittymään ja sopeutumaan vaihteleviin energioihin ja tietoisuustasoihin ja vaihtelevaan tietoisuusasteikkoon.

Teistä tulee herkkä ihmisten tunteille ja television katselulle ja kaikkea vastaavaa. Teidän ei tarvitse välttämättä mennä katsomaan väkivaltaelokuvia päästäksenne läpi siitä, mutta sopeudutte siihen. Myötätunto auttaa teitä sopeutumaan. Autatte itse itseänne sopeutumaan. Mutta vetäkää syvään henkeä, koska on herkkyyksiä. Ette ole lainkaan yksin kaikessa tässä. On herkkyyksiä.

Haluan puhua myös pelosta. Pelkoherkkyydestä – tai ahdistus on luultavasti parempi sana.

Monet teistä ovat tunteneet ahdistusta, tuntematonta ahdistusta, määrittelemätöntä ahdistusta. Yritätte määritellä, mitä se on. Teette mitä tahansa ja sanotte: "No, kyse on ulkopuolisista energioista, maailman energioista." Joo, jossain määrin. Sanotte sen olevan emäalus, mikä säteilee voimakkaita valoaaltoja maapallolle tällä hetkellä, ja … (Adamus haukottelee) Jotkut "ja"-asiat ovat vähän mielenkiintoisempia. Mikä tahansa tekosyy onkin, yritätte antaa syyn tuolle määrittelemättömälle ahdistukselle.

Nyt olette älyllisessä prosessissa ja vastustatte valtavasti. Sitten joudutte paniikkiin. Paniikki lisää ahdistusta. Minun ei todennäköisesti tarvitse kertoa sitä teille. Ja sitten kurkotatte lääkekaappiinne ottamaan jotain.

No niin, en välitä, onko se täysin homeopaattista. Muuten, käytätte kaikki sanaa "homeopaattinen" ehdottomasti väärin. Luonnonmukaisen ja homeopaattisen välillä on eroa. Ymmärrättekö? Joo. Otatteko homeopaattista ainetta paniikkiin? Otatte nimittäin silloin paniikkia. Tuotte sisään lisää paniikkia, jotta voitte sopeutua paniikkiin. Mutta kun näette sanan "homeopaattinen": "Voi, se on hyvää minulle." En usko, että se on koko ajan paras asia.

LINDA: Voi ei, saamme sähköposteja.

ADAMUS: En välitä siitä. En välitä. Otan viisi teistä, jotka haluavat oikeasti ylösnousemusta, ja pidämme hauskaa. Tai tuhat – ja se voi olla miljoona.

Homeopaattiset lääkkeet. Jos aiotte ottaa jotain, niin olkaa kilttejä ja ymmärtäkää vähän sitä energeettisesti. Kyse ei ole vain siitä, että jokin on luonnonmukaista – sen täytyy olla myös hyvä asia teille. Se on itse asiassa todella huono asia teille. Se on kuin flunssarokote. Mitä? Se juurruttaa tuon energialaadun sisällenne. Onko teillä paniikkia? Minä en ottaisi sitä.

Sitten teillä on lääkekaapissanne jotain, mikä on luonnonmukaista. Se on okei. Se on luonnollista. Sen täytyy olla hyvä asia teille, eikö vain? Koska jotkut tiedemiehet ovat jossain kaivaneet luonnontuotteita, jotka tulivat likaisesta maasta, mille olette nyt allerginen (vähän naureskelua) – kaivaneet ne esiin, laittaneet paineen alle, kuumentaneet ja laittaneet pulloon sanoen "luonnonmukaista", koska he eivät laittaneet mukaan yksinkertaista pikkukemikaalia, mikä on myös luonnosta. Kaikki kemikaalit ovat luonnonmukaisia.

Mutta näette, että siinä sanotaan "luonnonmukainen", joten kurkotatte ottamaan sitä ahdistukseenne, "luonnonmukaista lääkettä". Mitään ei tapahdu, joten saatte lisää ahdistusta, ja sitten otatte lisää luonnonmukaisia pillereitä ja sitten saatte lisää ahdistusta, koska luonnonmukaiset pillerit eivät toimi. Sitten ajattelette olevanne erikoistapaus, koska teidän täytyy ottaa suositeltu annos kymmenkertaisena tunteaksenne edes vähän jotain – kaikki tämä, koska sitä sanotaan luonnonmukaiseksi. Ja sanotte tavallaan: "No, minulla on erityisongelmia. Minun täytyy ottaa kymmenkertaisesti. Muiden ihmisten täytyy ottaa vain yksi annos, minun täytyy ottaa kymmenen. Olen siis todella erityislaatuinen. Ongelmani ovat suurempia."

Ja sitten ovat varsinaiset lääkkeet. Hyvä vai huono? Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Ne ovat vahvoja. Ne ovat varmasti vahvoja. Ne ohittavat kemiallisen ja sähkömagneettisen virtauksen aivoissa. Ne saavat teidät sekaisin mutta hyvä, ne lähettävät teidät matkalle. Kenties he parantavat ahdistuksen. Tai kenties – vain kenties – se saavat teidät vain unohtamaan ahdistuksen. Se on edelleen olemassa, mutta olette huijanneet itseänne täysin uudella tasolla, merkittävällä kemiallisella tasolla sanoen: "Minulla ei ole ahdistusta. Olen tyyni. Namaste." (Naurua) Ja toinen osanne huutaa: "Sinä typerä idiootti! Minulla on ahdistusta." "Aah! Minusta tuntuu todella hyvältä, oiii!" Se on mielenkiintoista.

Pointtini on, ennen kuin lähden täältä, että kun kurkotatte sinne herkkyytenne vuoksi – tämä on lääkekaappinne, ei kuollut lepakko. (Vähän naureskelua) Ihmiset jotka katselevat netissä, eivät näe sitä samalla tavalla kuin te. "Miksi hän osoittaa kuollutta lepakkoa?"

Kun kurkotatte lääkekaappiinne … (hän nappaan Lindan leikkipyssyn). Pum! "Miksi hän ampuu itsensä tänään?" (Naurua) Mitäs luulette?

Kun kurkotatte tuota lääkekaappia kohti ja yritätte saada antiherkkyyttänne, antiahdistustanne, anti- mitä tahansa – yritätte saada homeopaattista ainetta, luonnonmukaista, kemiallista tai mitä tahansa – pysähtykää hetkeksi ennen sitä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Ja. Ja.

Tietoisuutenne kukoistaa – se itää tällä hetkellä. Se kukkii myöhemmin, mutta se vähintäänkin itää. Se avautuu. Se altistuu todellisuuksille, jotka ovat olleet suljettuna pitkän aikaa, Itsenne kartanon huoneisiin jotka ovat olleet ehdottomasti lukittuna. Se tuntuu epämukavalta. Sitten se tuntuu todella hyvältä.

Se tuntuu pelottavalta jonkin aikaa, erityisesti mielellenne. Voi, kun laajennutte mielen ja sen hullujen pikkupelien tuolle puolen, ihmettelette oikeasti: "Mitä voin tehdä? En voi kontrolloida sitä. En voi johtaa sitä." Ette tiedä, mitä tehdä. Vedätte syvään henkeä ja jos mitään, niin muistatte vain yksinkertaisen sanan "ja". Ja. Se ei ole ainoa todellisuus.

Se ei ole ainoa todellisuus. Paljon muutakin tapahtuu.

Vedätte vain syvään henkeä ja sitten tietysti muistatte kuolemattomat sanani …

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin …

ADAMUS: … kaikissa monissa luomakunnissa.

Kiitos, rakkaat shaumbrat, Olette olleet miellyttävä, mutta huumoriton yleisö. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Joulukuu 2014 AJATON

ViestiKirjoittaja hammer » 03.12.2014 16:43

AJATON

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuunkuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Lipuminen Egyptissä Niilinvirtaa alas luksusristeilijällä, joka on täynnä shaumbroja, on yksi elämän suurista kokemuksista. Olemme Lindan kanssa tehneet sen viisi kertaa eikä se lakkaa koskaan hämmästyttämästä ja inspiroimasta minua. Tämän vuoden yhdeksän päivän "Ajaton Niilillä" ei ollut poikkeus. Minulle se oli taas yksi elämää muuttava kokemus, muinaisen ja nykyaikaisen Egyptin taustaa vasten.

Tämän vuoden matkalla oli 67 sydämellistä shaumbraa. Luxorin paikallislehti tuli tervetulopäivällisellemme ottamaan kuvia ja kirjoittamaan tarinaa. Heitä kiehtoi se, että meitä oli 18 eri maasta. Toimittaja kysyi minulta, mikä asia toi yhteen ihmisiä niin monista maailmankolkista. Sanoin vain "elämän ilo ja ajattomuus". Toimittaja näytti vähän hämmentyneeltä, mutta hymyili silti leveästi ja sanoi "tervetuloa takaisin".

En voi kuvitella parempaa paikkaa ajattomuuden kokemiseen kuin historiallinen Niilinvirta. Kenties kyse on olemisesta niin erilaisessa maassa ja kulttuurissa kuin omani. Kenties kyse on siitä kokemuksesta, että kellutaan vedessä eikä olla kiinni maassa. Ennen kaikkea luulen kyseen olevan siitä, että ollaan turvallisessa paikassa shaumbroina tunnettujen omistautuneiden mestareiden kanssa. Jaoimme hyvin paljon päiviemme ja iltojemme aikana faaraoiden maalla: varhainen herätys klo 4.30 vierailemaan temppeleissä ennen turistien saapumista, kolme herkullista ateriaa päivässä, laiskat iltapäivät aurinkokannella risteillen Niilillä, niiden aggressiivisten (mutta rakastavien) kauppiaiden käsitteleminen, jotka yrittivät myydä tavaroitaan, ja päivittäiset auringonlaskusessiot kera viestien Adamukselta, Kammet Merliniltä, Kuthumilta ja St. Germainilta.

On yksi asia puhua ajattomuudesta ja toinen asia todella kokea se. Tänä vuonna Adamus puhui laajasti ajasta. Hän sanoo, että se on liima, mikä pitää todellisuutemme kasassa, ja voidaksemme päästä lineaarisen 3D-ulottuvuuden yli, meidän täytyy sallia itsemme mennä ajan tuolle puolen. Tarkkaan ottaen hän sanoo, että olemme ajassa JA ajan ulkopuolella samanaikaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen nauttinut todella tänä vuonna "Ajan fysiikasta Adamuksen mukaan". Hän puhuu siitä, mitä aika on ja mitä ei. Hän kutsuu sitä gravitaatiovoimaksi ja sanoo, että se on sekä totta että harhaa. Minulla ei ole tieteellistä taustaa enkä ole scifi-fani, mutta minusta tämä informaatio on kuitenkin kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Mutta viimeiseen Niilin matkaan saakka se oli käsitteellistä ja älyllistä, ei kokemusperäistä.

Pitkän päivän jälkeen temppelien kiertämistä ja Niilillä risteilemistä, menimme auringonlaskun aikaan avoimelle yläkannelle sessioihimme olentojen kanssa. Kahtena ensimmäisenä iltana Adamus käytti sessioita energioiden asettamiseen sitä varten, mitä oli tulossa. Hän puhui ajan fysiikasta ja siitä, miten se vaikuttaa elämäämme ja muokkaa sitä ja miten valaistuminen mahdollistaa mestarille olemisen sekä ajassa että sen ulkopuolella. Informaatio oli kiehtovaa, mutta tiesin, että kaikki halusivat kokea sen eikä vain keskustella siitä.

Lopulta tuli Merlinin ilta puhua ryhmälle. Oli paljon shaumbrojen odotusta, luultavasti koska kaikki tunsivat yhteyttä tähän arkkityyppiseen energiaan ja koska shaumbra ei ole koskaan saanut suoraa viestiä Merliniltä. Oli vähän huokaisuja ja voihkinaa session alkaessa, koska Adamus tuli lävitseni eikä Merlin. Adamus halusi vain sanoa muutaman sanan ennen Merlinin ilmestymistä ja auttaa energioiden asettamisessa ryhmän kanssa. Olin itse asiassa kiitollinen tästä, koska se salli minun yhdistyä tuttuun Adamus-energiaan ennen siirtymistä Merliniin. Adamuksen lyhyen viestin jälkeen Linda opasti muutaman minuutin hengittämisen, samalla kun toin Merlinin tietoisuuteni. Hän aloitti sanoilla: "Lordit ja ladyt, olen Kammet Merlin Avalonin maalta …" Väristyksiä kulki edestakaisin kehossani. Tunsin kouriintuntuvan eron Adamuksen ja Merlinin energioissa. Kun Merlinin sanat alkoivat tulla suustani, tunsin hänen rakkautensa ja myötätuntonsa. Odotin kuluneen ja vanhahkon velhon ääntä, mutta tuleva ääni oli nuorekas ja virtaava. Kakistelin vähän, koska energia oli hyvin tuttua … kuin ystävä jonka olin tuntenut kauan, mutta jotenkin unohtanut.

Merlin nousi seisomaan kanavointia varten, mutta sulki silmäni. Minulla ei ollut aavistustakaan, mihin suuntaan "katselin" tai miten muut reagoivat viestiin. Vasta kun avasin silmäni session lopussa, oivalsin, että kaikki olivat lumoutuneet. Linda päätti session lempeällä hengittämisellä ja sitten pehmeä musiikki soi kaiuttimista. Kukaan ei liikkunut ainakaan 15 minuuttiin. Kukaan ei puhunut eikä halunnut puhua. Se oli yksi noista "tuolla puolen" –hetkistä. Menimme ajan tuolle puolen tuon session aikana. Vaikka se oli vain hetki, saimme kokemuksen olemisesta ajan ulkopuolella. Se oli myös sanoinkuvaamatonta. Ei ole tapaa selittää sitä eikä mitään tarvetta puhua siitä. Tuona "ajan tuolla puolella" –hetkenä sanat ovat täysin merkityksettömiä. En koskaan unohda tätä syvällistä ajattomuushetkeä shaumbrojen kanssa Niilillä.

Toinen syvällinen kokemukseni tuli muutamaa iltaa myöhemmin, kun St. Germain puhui ryhmälle. Vaikka Adamus on St. Germain, energiassa, äänessä ja viestissä on huomattava ero. Useimmille meistä hän on vanha ja luotettu ystävä ja hän on ollut kanssamme koko heräämisen ajan. Hänen Adamus-aspektinsa tulee tavallisesti luoksemme kuukausi-shoudeissa, jotta voidaan erottaa hänen tekemänsä työ shaumbrojen kanssa. Jossain kohtaa hänen viestinsä aikana koin transformoitumisen fyysisestä ja aikaorientoituneesta olennosta puhtaaksi kristallitietoisuudeksi. En enää tuntenut kehoani eikä minulla ollut lineaarisia ajatuksia. Koko olemuksestani tuli kirkas valko-sähkönsininen kristalli. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista kokemusta kanavoidessa. Se kesti ainakin puoli tuntia, kanavoinnin loppuun. St. Germain kehotti jatkuvasti kuuntelijoille "katso minua nähdäksesi itsesi", kun hänestä tuli peli, mistä näkee oman jumaluutensa. Rakkaus-myötätuntoaalto toisensa jälkeen tuli ylitseni tämän kokemuksen aikana, kun tunsin shaumbrojen näkevän itsensä St. Germainin heijastuksena. Kanavoinnin jälkeen pystyin vain istumaan yksin aurinkokannen takaosassa, katsellen kuun nousemista Niilin ylle ja haluten itkeä ilosta. Tiesin, ettei tuo kokemus voisi koskaan unohtua tai heikentyä, koska olin integroinut sen täysin.

Egyptin matkalla oli monia, monia muitakin kohokohtia. Olen lukenut osallistujien arvosteluja ja on yksi hyvin selkeä yleishavainto: Niilin kokemus oli ajan ulkopuolella ja ehdottomasti muutti elämää. Monet osallistujat totesivat saman, mitä minäkin tunsin: "En ole koskaan enää entiseni."

"Ajaton Niilillä" –audionauhoitus tulee pian Cirmson Circlen kauppaan tai pilvikursseihin. Suunnittelemme jo Lindan kanssa uutta Egyptin seikkailua vuoden 2015 lopulle. Se on todella yksi elämän suurista kokemuksista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

6.12.2014 KHARISMA 4

ViestiKirjoittaja hammer » 11.12.2014 21:41

Kharisma-sarja, shoud 4
KHARISMA 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
6.12.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Tervetuloa, rakkaat ystävät. Elämä on hyvää. Elämä on hyvää. Aah, vedetäänpä syvään henkeä tälle.

Elämä on hyvää ja helppoa. Se oikeasti on. Oikeasti on. Puhumme siitä, miksi se vaikuttaa joskus vaikealta, miksi teette siitä joskus vaikeaa, mutta se on itse asiassa erittäin helppoa.

Pyydän teitä tuntemaan sitä hetken – elämä on helppoa.

Voi, voitte antaa minulla tuhat syytä, miksi se ei ole. Voitte kertoa minulle menneisyydestänne. Voitte jakaa kanssani huolenne tulevaisuudesta, mutta se on helppoa. Se oikeasti on.

Kysymykseni teille on: pystyttekö käsittelemään tämän? Tuota, ennen kuin vastaatte, haluan teidän todella tuntevan sitä. Pystyttekö käsittelemään sen, että elämä on helppoa, yltäkylläistä, vapaata ja erilaista? Pystyttekö käsittelemään sen? (Joku kuiskaa "kyllä")

Sanot "kyllä", mutta todisteet osoittavat muuta. (Naurua) Sanonpahan vaan. (Adamus naureskelee)

Eivätkö ihmiset päässeet tähän eturiviin? (On tyhjiä tuoleja) Kerroitko heille … Linda, pelottelitko heitä? Ei ketään etu- … (joku tulee istumaan eturiviin) Kiitos. En minä pure. Minä syljen. (Naurua) Syöksen tulta suustani, mutta en pure. Joku muu? Eturiviin, eturiviin. Kiitos. Kyllä. Tota, ei sinne korviesi kanssa. (Jollain on poronsarvet, mitkä saattaisivat tukkia kameran näkyvyyden)

LINDA: Yksi penkki sivummalle.

ADAMUS: Yksi sivummalle. (Adamus naureskelee)

LINDA: Kiitos, kiitos.

ADAMUS: Kyllä. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon tekniikka. (Naurua) Elämä on helppoa, mutta täytyy olla tietoinen, kyllä. (Adamus istuu yhteen tuoliin) Tämä on minulle, kyllä. (Vähän naurua) Ai jaa!

LINDA: Ei, ei. (Joku muu on tullut istumaan siihen)

ADAMUS: Olen pahoillani. Luulen, että se on sinun. Kiitos. No, sarvipäähineesi vuoksi et voi istua siinä.

Elämä on helppoa ja elämä on hyvää, ja siihen olemme menossa. Siihen olemme menossa.

Ja se kuulostaa kauniilta. Sanotte: "Voi kyllä! Sitä haluan." Mutta päästäksemme siihen, meidän täytyy päästää irti joistain asioista. Meillä täytyy olla visio – visio! – elämän helppoudesta ja sitä se on.

Emme saa pudota massatietoisuuden erittäin tiheään gravitaatioon. Se on todella helppoa, mutta ensin se on epämukavaa.

Tervetuloa kaikki, jotka kuuntelette netissä. Ettekö rakasta joulua? Ettekö rakasta joulun kauneutta? Voisimmeko saada kivan laajakulmakuvan näyttämöalueesta (kameramiehille)? Voi Linda, voit jäädä sinne istumaan. Olet osa luonnollista kauneutta, kyllä.

LINDA: Oi, voitat sydämeni tänään. Oiiii. (Vähän taputuksia)

ADAMUS: Oi, rakastan joulua. Olen aina rakastanut. Minulla on tapana tulla maisemiin enemmän – ei ainoastaan shoudeihin, vaan teidän luoksenne. Minulla on tapana oleskella paikalla enemmän jouluna, koska olette vähän kevyempiä, vähän helpompia. Joulu, aika – melkein ainoa aika enää – jolloin ihmiset uskovat vähän taikaan. He uskovat jotain erityislaatuista tapahtuvan. He katsovat tavallaan surullisia, itkettäviä – jotkut sanoisivat "teennäisiä" – jouluelokuvia. Mutta rakastan istua kanssanne, kun katselette "Ihmeellinen on elämä", joo, joo. Te, minä, popcornit, teidän nenäliinanne, minun huivini ja paljon kyyneliä. (Vähän naureskelua)

Rakastan joulua, koska hyvin usein se muistuttaa teitä myös menneisyydestä, jolloin asiat olivat itse asiassa paljon taianomaisempia tällä planeetalla. Paljon siitä on nyt poissa. On älyn aikakausi.

Voitte … Ole hyvä, asetu mukavasti (kutsuen Lindan takaisin tuoliinsa). Ja Sandra, täytyykö minun muistuttaa sinua joka kerta. (Adamus naureskelee) Kahvia ja kermaa, ei vuohenmaitoa. (Vähän naureskelua)

Hyvin taianomaista tämä aika vuodesta. Kenties se johtuu siitä, että olette tehneet kovasti työtä vuoden aikana, stressanneet ja epäilleet ja viettäneet näännyttäviä tunteja työssä, mistä ette ehkä edes nauti, olleet tekemissä sukulaisten kanssa – no, sitä teidän on tehtävä joulunakin. Mutta se on hyvin taianomaista aikaa vuodesta, jolloin laskette vähän puolustusta. Pikkulapset ja myös jotkut aikuiset uskovat joulupukkiin. Uskotte taianomaisia asioita tapahtuvan. Uskotte ihmeisiin. Ihmeisiin.

Aa, aiemmin tänään tulin erään ns. kodittoman ihmisen kautta, joka seisoi kadun kulmassa täällä pienen pahvikylttinsä kanssa, joo, ja pahvikyltissä sanottiin: "Tarvitsen vain ihmeen." Siinä ei sanottu: "Tarvitsen vain rahaa." Se on ensimmäinen. Siinä sanottiin: "Tarvitsen ihmeen." Ja tiedättekö mitä? Ihmeitä todella tapahtuu. Ihmeet eivät tule enkelilähteestä tai Hengeltä tai mitään vastaavaa. Ihmeet ovat vain asioita, joita ette muuten ymmärrä. Ette ymmärrä, miten jokin tapahtui, eikä sillä ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä, että teidän täytyy tietää yksityiskohdat siitä, miten jokin tai joku tuli elämäänne.

Ihme tapahtuu, kun olette valmis pääsemään ulos vanhoista rajoista, kun olette valmis menemään pois päästä, kun olette valmis tulemaan ulos persoonallisuudesta – tuosta persoonallisuudesta, mihin samaistutte niin kovasti. Yhtäkkiä ihmeitä tapahtuu, koska olette enemmän niiden energioiden käytössä, jotka vain odottavat teitä. Vain odottavat teitä. Kaikki on olemassa.

Siksi sanon sen olevan helppoa. Käytän termiä "kasama", minkä jotkut tulkitsisivat sanaksi "kismet", mitä merkitsee kohtaloa, mutta se ei ole tavallinen, lineaarinen kohtalo. Kasama on sielun kohtalo.

Puhuin tästä hiljattain keahakissa. Kohtalo … (Sandra tuo hänen kahvinsa) Oikeasti? Pahvimuki komentajallenne?! Pahvi-muovimuki? Ole kiltti! Ole kiltti.

EDITH: Voi veli! Pääse jo yli siitä! (Naurua)

ADAMUS: Ei. Kerron sinulle tarinan, Edith. Kerron sinulle tarinan. Ole kiltti (Sandralle), keraaminen vähintään. Mieluummin kristallia, joo. (Adamus naureskelee) Kerron sinulle tarinan, Edith. Olet kuullut sen osittain Cauldrelta (johdannon aikana), mutta se on hyvin totta.

Niilin laiva satamassa ei sopinut värähtelyyni. No niin, olisimme kaikki 70 voineet istua laivassa ja kestää melua ja epämukavuutta, mutta miksi? Miksi? Oli yksinkertaista sanoa vain: "Siirtäkää laivaa." Se on näin yksinkertaista – "Siirtäkää laivaa."

"Kahvia keraamisessa kupissa." "Minä olen mitä olen." "Yltäkylläinen elämä." Miksi ei?

Miksi, Edith, joka on puhunut suoraan ja saa nyt kokea energiani ikävimmät seuraukset. Miksi, Edith, olet sietänyt mitään vähempää, mikä on parasta Edithille? Miksi? Tarvitsemme mikrofonia. Eipä vitkastella tässä. Tarvitsen kahvini, mikrofonin. Olkaa valmiina kirjoitustaululla. Mikrofoni, kyllä. Älkää nyt kaikki rynnätkö auttamaan minua.

LINDA: Taivas varjelkoon!

ADAMUS: Siis Edith, miksi olet sietänyt mitään … Tulehan tänne ylös. Ota tuoli.

LINDA: Ooooo, oooo!

ADAMUS: Oooooo!

LINDA: Ooooo!

ADAMUS: Edith, rokkitähti ympäri maailmaa. Nyt on jotain, mikä tunnetaan "Edith-tekijänä" shaumbrojen keskuudessa! (Naurua)

LINDA: Ooooooooo!

ADAMUS: Istu alas, ole hyvä. Sinun ei tarvitse seistä. Istu alas.

EDITH: Oikeasti?

ADAMUS: Näettekö?! Suoraan pointtiini.

EDITH: Okei, okei, okei! (Hän istuutuu Adamuksen tuolille)

ADAMUS: Tarjotaan …

EDITH: En tiedä, miten pääsen siihen.

ADAMUS: … kuninkaan paikkaa ja hän sanoo: "Oikeasti?"

No niin, Edith …

LINDA: Geoff, se on kidutusta!

ADAMUS: Edith, miksi tyytyisit elämässäsi mihinkään vähempään kuin paras. Miksi olet tyytynyt vähempään kuin paras?

EDITH: Se on erinomainen kysymys.

ADAMUS: Tiedän, minä esitin sen.

EDITH: Toivon, että tietäisin vastauksen.

ADAMUS: Ooo. Oiiiiii!

LINDA: Voi eiiiii! (Voihkaisuja ja kommentointia yleisöstä)

ADAMUS: Oiiiii! Tiedän, mutta se oli liian lähellä.

LINDA: Edith!

ADAMUS: Se hipoo …

Edith, sinä kyllä tiedät, ja se on ongelma. Tiedät, mutta kieltäydyt näkemästä sitä. Sinulla ei ole visiota. No, jos sinulla on visio, se on Edith-visio.

LINDA: Voi eiii!

ADAMUS: "Siirtäkää laivaa". (Adamus naureskelee) En välitä. En välitä eikä sinunkaan pitäisi. Miksi olet näissä tapaamisissa joka kuukausi?

EDITH: Koska rakastan niitä. Nautin niistä. Uskon niihin.

ADAMUS: Kyllä.

EDITH: Uskon valaistumiseen, tiedostamiseen.

ADAMUS: Hyvä.

EDITH: Täyteen kehotietoisuuteen.

ADAMUS: Joo, kaikkeen siihen.

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Mutta se on tuolla jossain. Haluan sen Edithiin seuraavalla kerralla, kun puhumme näin. Haluan sen ruumiillistuneena Edithiin.

EDITH: Luulin sen olleen.

LINDA: Oiii!

ADAMUS: Ei siihen Edithiin, jonka kanssa puhuin aiemmin! Ei siihen Edithiin, joka hyväksyy mitään vähempää kuin parasta itselleen ja elämälleen. Ja teillä jokaisella on pikku Edith sisällänne. (Adamus naureskelee) Olette kaikki sallineet jotain vähemmän kuin parasta. Miksi? Miksi? No, puhumme siitä tänään. Se on täydellinen järjestely.

Vähemmän kuin parhaan salliminen – raha, terveys, suhteet, lapset – pitäisikö meidän jatkaa vai tajuatko asian ytimen? Mikä tahansa vähemmän kuin paras.

EDITH: Tajuan asian ytimen, mutta toivon, että minulla olisi ratkaisu.

LINDA: Mmmmmm.

EDITH: No, et halua minun valehtelevan, vai?

ADAMUS: No …

LINDA: Minä valehtelisin!

ADAMUS: … tavallaan … (paljon naurua)

EDITH: Olet oikeassa, Linda.

ADAMUS: Tuo pyytää tiettyä kysymystä … Hyvin pelattu suoraan minun käteeni. Tuo pyytää kysymystä: mikä on valhe? Mikä on valhe, Edith? Sanot, ettet halua valehdella minulle. Minusta sinä valehtelet minulle, ja ennen kaikkea, valehtelet itsellesi.

Kun sanot, ettet tiedä … Sori, Crash. Kun sanot, ettet tiedä, valehtelet. Kun sanot minulle, ettet halua valehdella minulle, mutta sinä valehtelet. Valehtelet olemalla sallimatta itsesi olla, kuka oikeasti olet. Ja se on hyvin helppoa. Se on hyvin helppoa, mutta jokin pidättelee sinua. Ja annat minulle luvan olla julma sinulle, jos tarvitsee, ja rakastava, kun tarvitsee. Olet antanut minulle luvan osoittaa, missä olet sokea, missä olet sulkeutunut. Kun kerrot itsellesi ja yleisölle ympäri maailmaa – jos katsot tuota pientä punaista valoa tuossa kamerassa, siellä maailma katselee – olet antanut minulle luvan paljastaa valheen ja tuo valhe on: "En tiedä". Kyllä tiedät. Ja se on sinulle vaikein asia päästä yli, ja kaunein asia ja se on erittäin helppoa.

Ole siis kiltti, rakkaani, ole kiltti. Voitaisiin sanoa, että se kiteytyy arvoisuuskysymykseen, mutta se on todellisuudessa visiokysymys, Edithin visio. Ja visio on kahvin saamista posliinikupissa. Se on pieni asia, Edith, mutta se kannattaa. (Adamus siemaisee kahviaan) Aaah! (Vähän naureskelua) Kyse on aistillisesta kahvista eikä sitä yksinkertaisesti voi kokea pahvimukista – vain posliinista.

Se on "siirtäkää laivaa" ja olla välittämättä. Komentaa se, ei huolehtia siitä. Cauldre, Linda, muut, Lucia – he huolehtivat, kun sanoin: "Siirtäkää laivaa." En välitä yksityiskohdista. Ne eivät vaikuta minuun. Enkä mene pitkään ja ankeaan epäilyyn laivan miehistöparasta, minkä on tehtävä tämä työ, ja siihen, mitä kapteeni sanoo ja onko se säännönmukaista. En välitä, eikä sinunkaan pitäisi. Ei sinunkaan pitäisi.

Tänä vuonna – tänä tulevana vuonna – Edith, on oivaltamisen aika. On aika tuoda kaikki yhteen. Ja kysymykseni on kysymys, minkä Metatron esitti kauan sitten: oletko valmis?

EDITH: Olen valmis …

ADAMUS: Jätä se siihen. Aa, tuo "mutta" oli juuri tulossa. "Mutta" …

LINDA: Mitä?! (Suom. huom. samalta kuulostava sana on mm. myös "peppu" tai "tumppi")

ADAMUS: Teidän sanoillanne, teidän sanoillanne, "mutta".

Kolme toivetta

Edith, kysymys. Joulupukki on totta, tiedäthän. Ei, vaan joulupukki on totta. Aina kun on jokin massatietoisuususkomus johonkin – esim. paholainen. Paholainen on erittäin totta, koska riittävä määrä ihmisiä uskoo siihen. He luovat sen. Se on tavallaan massatietoisuuden aiheuttama. Kyse on samasta tavasta, millä ylösnousseet mestarit voivat luoda kollektiivisielun – erittäin helppoa. Jos siis riittävä määrä ihmisiä uskoo joulupukkiin, se on totta.

EDITH: Aivan.

ADAMUS: Ja se voi ilmentää. En puhu ainoastaan todenperäisyydestä siinä mielessä, että riittävä määrä ihmisiä uskoo, vaan puhun siitä, että joulupukki todella ilmentää. Ja ihmeitä sekä joulupukin ja tonttujen taikaa tapahtuu. Sitä oikeasti tapahtuu.

Siis Edith, kun tämä tiedetään, sinulla on kolme toivetta joulupukilta. Mitä aiot pyytää? Kolme toivetta.

EDITH: Ahmyo-elämä.

ADAMUS: Ahmyo-elämä, okei.

EDITH: Suuri ja loistava yltäkylläisyys ja varallisuus.

ADAMUS: Hyvä.

EDITH: Suuri ja loistava hyvä terveys.

ADAMUS: Okei.

EDITH: Ja suuri …

ADAMUS: Tota, kolme. Kolme. (Adamus naureskelee)

EDITH: Ai jaa.

ADAMUS: Älä venytä tuuriasi joulupukin kanssa.

EDITH: Ai, viisaus. Haluaisin lisää viisautta.

ADAMUS: Joulupukki ei ole idiootti! Hän osaa laskea kolmeen. (Naurua)

Okei, ahmyo-elämä. Hän ei voi antaa sitä sinulle. Voit antaa sen itse itsellesi. Se on itse asiassa helpompaa, kuin joulupukin laittaminen antamaan sen sinulle.

Hurja yltäkylläisyys – joulupukki voi auttaa itse asiassa siinä, koska sitten kun olet sallinut sen, sen tuleminen vain jatkuu. Sillä ei ole merkitystä, onko se Jeesus vai joulupukki vai minä vai joku muu – tuomme jatkuvasti noita lahjoja. Tuomme jatkuvasti energiaa. Autamme energian tuomisessa hurjaa yltäkylläisyyttä varten, kyllä.

Ja terveys. Terveys. Aa, kyllä. Se riippuu enimmäkseen sinusta. Joulupukilla ei ole juurikaan vaikutusvaltaa siihen, vaan se riippuu enimmäkseen sinusta.

EDITH: Luulin, että kaikki riippuu meistä, että me olemme mestariluojia.

ADAMUS: Te olette. Te olette. Mutta sitten toiset usein tuovat noita energioita. Keho on tavallaan sinun. Sinä tuot sisään nuo energiat. Paljon muista jutuista tulee ulkopuolelta. Keho on hyvin henkilökohtainen asia. Ja annan sinulle tämän vinkin: älä työstä kehosi parantamista. Oikeasti.

EDITH: En.

ADAMUS: Tiedän.

EDITH: Se on parantunut.

ADAMUS: Se on parantunut. No, se itse asiassa on … Menemme sen fyysisen kehon tuolle puolen, jonka tunnet nyt. Menemme valokehoon. Me siis tavallaan menemme sen yli. Valokehon kanssa ei välitetä vanhasta fyysisestä kehosta. Emme paikkaa vanhaa kehoa – ei "vanhaa" kuten sinussa, vaan kehoa johon olet tottunut. Siis, hyvä. Kiitos. Ja kiitos, että kestät minua.

EDITH: Rakastan sinua ja kestän sinua.

ADAMUS: Kiitos, kiitos. (Vähän naureskelua)

No niin, rakas Linda … (yleisö taputtaa) Kiitos.

Jatketaan tätä. Yleisöön, kiitos. Joulupukki. Teillä on kolme toivetta. Mitä pyydätte? Kolme toivetta. Nousisitko seisomaan, kyllä.

RICKI: Kolme toivettani … Yritän olla toistamatta, mitä Edith sanoi.

ADAMUS: Aivan. Eikö se olekin vaikeaa – kaikki haluavat vain toistaa, mitä Edith sanoo. (Adamus naureskelee)

RICKI: Tietysti.

ADAMUS: Siteerata Edithiä, kyllä.

RICKI: No …

ADAMUS: Kolme toivetta.

RICKI: Haluan ensi vuoden olevan taianomainen …

ADAMUS: Okei.

RICKI: … jolloin hämmästyttäviä ja upeita asioita tapahtuu.

ADAMUS: Millaisia?

RICKI: Tunnen sisälläni, että olen ylösnoussut mestari ja olen juuri siinä, missä minun täytyy olla, ja teen, mitä haluan tehdä.

ADAMUS: Hyvä.

RICKI: Haluan ratkaista perheongelmani. Rakastan perhettäni ja kuitenkin tunnen, että joko olen liian riippuvainen siitä tai se on liian riippuvainen minusta ja minun täytyy olla oma itseni enemmän. Ja haluan henkilökohtaisesti elää täydellisessä paikassa itseni kannalta.

ADAMUS: Mitä se merkitsee?

RICKI: Se merkitsee, että olemme yrittäneet selvittää, jäämmekö siihen, missä asumme tällä hetkellä, vai muutamme eri paikkaan vai mitä teemme.

ADAMUS: Hyvä, okei. Joulupukki voi auttaa joissain noista asioista vähän. Erityisesti muutto ja sen fyysinen osa, koska muuttaminen – kun päätät tai se juolahtaa mieleesi, se on helppo osa – mutta fyysinen osa voi olla vaikea ja joulupukilla on paljon apureita, jotka voivat auttaa siinä.

RICKI: Se olisi hyvä asia.

ADAMUS: Joo, joo. Valaistuminen, mestaruus – täysin sinun asiasi. Joulupukki ei voi auttaa siinä. Itse asiassa vihaan kertoa uutisen: joulupukki on hyvin taianomainen, mutta ei ylösnoussut mestari. (Muutamia kikatuksia, joku sanoi "voi ei") Hän ei välitä.

RICKI: Koska me loimme hänet, siinä on järkeä.

ADAMUS: Joo, joo. Eikä vain "me" vaan massatietoisuus, ihmiset ja kaikki se muut. He eivät usko ylösnousseisiin mestareihin. Voi pojat, että järkytämme heidät ensi vuonna. (Adamus naureskelee, mutta kukaan muu ei) Se oli hauskaa.

RICKI: Joo.

LINDA: Hah, hah, hah, haa!

ADAMUS: He eivät usko siihen, mutta se tapahtuu kohta. Hyvä, kiitos paljon.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Voi kyllä. Se on johdantoni. Kolme toivetta joulupukilta.

STEPHAN: No, minulla voisi olla kolme toivetta. Niinpä yksi toive on, että saan uudet kolme toivetta, sitten kun tarvitsen niitä. (Naurua)

ADAMUS: Itse asiassa joulupukilla on pieni klausuuli. Hänellä on klausuuli. Joo, siksi häntä kutsutaan Clausiksi. (Suom. huom. sanaleikkiä) Ei, saat vain kolme. Ensimmäinen toive ei ole 20 lisää. Hän ei ole typerä. Käsität, että hän olisi hyvin sidottu. Ei, saat kolme. Laske ne.

STEPHAN: Okei, elämäni tilaisuus. Okei.

ADAMUS: Joo. Syy on erittäin yksinkertainen. Pyytäisit äärettömän määrän lisää toiveita etkä koskaan toimisi. Sanoisit: "Minulla on koko pussillinen toiveita eikä minun tarvitse nyt tehdä mitään." Olet valokeilassa juuri nyt. Sinulla on kolme toivetta ja noin 42 sekuntia jäljellä vastata kysymykseen tai menetät toiveesi. Se on näin yksinkertaista!

STEPHAN: Yksi toive on, että odotan päätöstä green cardistani. Haluan tietää, onko se … Sen pitäisi tapahtua minä päivänä hyvänsä, joten se olisi tavallaan …

ADAMUS: Voi, se tapahtui, okei.

STEPHEN: Okei, hyvä.

ADAMUS: Se on tehty.

STEPHEN: Mageeta!

ADAMUS: Se on tehty. Eikö olekin upeaa?

STEPHAN: Rakastan sitä.

ADAMUS: Tuosta vaan. Minä en tehnyt sitä.

STEPHAN: Joo, ennen tulemista tänne.

ADAMUS: Vaikutin siihen tai toisen sen visioosi. Siis hyvä.

STEPHAN: Yksi toive olisi käytännönläheinen, yhden yritykseni myyminen …

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

STEPHAN: … suuresta rahamäärästä.

ADAMUS: Hyvä. Olen iloinen, että määrittelit sen. Hyvä. Siis teet voittoa.

STEPHAN: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Okei, tehty. Tehty.

STEPHAN: Täydellistä.

ADAMUS: Joo.

STEPHAN: Mitä muuta?

ADAMUS: Aika loppuu.

STEPHAN: Aika loppuu, okei.

ADAMUS: Mitä tahansa. Keksi vain jotain. Todella nopeasti!

STEPHAN: Hmm …

ADAMUS: Prrrrrr! (pitäen ajastimen ääntä)

STEPHAN: Suuri talo ensi vuonna. Suuri talo.

ADAMUS: Okei, suuri talo. Suuri talo.

STEPHAN: Viisi makuuhuonetta.

ADAMUS: Viisi makuuhuonetta. Omistatko sen?

STEPHAN: Joo, miksi ei.

ADAMUS: Onko talossa muita kanssasi?

STEPHAN: Joo!

ADAMUS: Asuuko siellä ketään muita?

STEPHAN: Kyllä.

ADAMUS: Joukko ihmisiä. Sinulla on kommuuni?

STEPHAN: Joukko ihmisiä, kommuuni.

ADAMUS: Joo, joo! Ja istuskelette laulamassa Kumbayaa! Tota … (vähän naureskelua) Mutta se on sinun talosi.

STEPHAN: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, hyvä. Voisit siis heittää heidät ulos koska tahansa.

ADAMUS: Joo, minulla on hallinta …

ADAMUS: Aloitetaan niin. Aloitetaan siitä, että se on sinun talosi. Heitä kaikki muut pois nyt.

STEPHAN: Okei, se on minun taloni ja voin kutsua ihmisiä ja …

ADAMUS: Enimmäkseen ei. (Adamus naureskelee)

STEPHAN: Ehkä ei.

ADAMUS: Yritän vain auttaa sinua tässä.

STEPHAN: Okei.

ADAMUS: Joo, koska on tavallaan taipumusta … Tarvitset omaa tilaa.

STEPHAN: Se on totta.

ADAMUS: Joo, joo. Tiedän sen olevan totta. En valehtelisi. Mutta joka tapauksessa …

STEPHAN: Se on hyvä asia, jos talo on minun. Von tehdä, mitä haluan. Niinpä voin …

ADAMUS: Kyllä, sinä voit, itsesi kanssa.

STEPHAN: Juuri niin.

ADAMUS: Okei. Voit pitää päivälliskutsuja silloin tällöin, mutta mikään tämä muuttaminen …

STEPHAN: Sinut on kutsuttu.

ADAMUS: Joo, kiitos. Hyvä. Mitä on päivälliseksi? Mitä tarjoat?

STEPHAN: Mitä tarjoan? Hmm, filet mignonia ja punaviiniä.

ADAMUS: Joo.

STEPHAN: Ja … joo, ja sitten …

ADAMUS: Kuulostaa tylsältä päivälliseltä tähän mennessä. (Adamus naureskelee)

STEPHAN: Annamme sinulle yksityiskohdat myöhemmin.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Hyviä toiveita. Ne ovat olemassa. Ne ovat niin tapahtuneet.

No niin, pyydän sinulta tätä. Vedä kunnolla syvään henkeä ja todella ilmennä ne. Se on tehty, tuosta vaan. Minulta vaadittiin vähän yllytystä ja tönimistä, jotta kaikki tuotiin ulos ja sinut saatiin verbalisoimaan se ihmetellen, voitko todella pyytää näitä asioita. Ehdottomasti. Voit pyytää mitä tahansa haluat.

EDITH: Ei pahvilautasia.

ADAMUS: Ei pahvilautaisia. (Naurua)

STEPHAN: Okei!

ADAMUS: Lähden, jos ruoka tarjotaan pahvilautaselta.

Se on jo tehty, koska sinulla oli visio siitä. Se vaati vähän tönimistä, mutta se on jo tehty. Ja se on hyvin helppoa. Nämä fyysiset asiat – talo, työpaikkasi myyminen, green card – hyvin helppoja. Nämä ovat todella toiveita joulupukilta. Tarkoitan, että hän on hyvä siinä, sinä olet hyvä siinä, ja minä olen hyvä sen auttamisessa tuomaan ulos, mutta se vain tapahtuu.

Siis älä tästä eteenpäin kanna huolta yksityiskohdista. Et murehdi, miten kaikki toteutuu. Et stressaa sitä. Et suunnittele yhtään, vaan olet hetkessä. Sitten kun prosessi alkaa rullata, kun se alkaa tapahtua, olet kuin sulavaliikkeinen mestari ja pidät nuo energiat liikkeessä. Et tuki niitä. Et ihmettele, miten jokin tapahtui. Et ihmettele mitään siitä, edes silloin, kun matkan varrella vaikuttaa olevan nikottelua.

STEPHAN: Juuri niin.

ADAMUS: Aa! Jos lakimiehesi soittaa yhtäkkiä ja sanoo: "Meillä on tässä ongelma." Tavallaan vedät syvään henkeä ja ajattelet tai jopa sanot: "Ei, teillä on ongelma. Ei minulla. Se on jo tehty, pankaa se nyt tapahtumaan."

STEPHAN: Koko vuosi oli sellaista. Se oli mielenkiintoista. Se on kuin: "Vau! Mikä persevuosi!", mutta sitten katsot eri tavalla ja se on kuin: "Vau! On taianomaista, miten kaikki toimii täydellisesti."

ADAMUS: Miten olisi "ja"! Se on "ja".

STEPHAN: Joo!

ADAMUS: Se oli sekasotkuvuosi – minun ei anneta kiroilla enää suorassa lähetyksessä. (Adamus naureskelee)

STEPHAN: Joulupukki toteuttaa hänen toiveensa. Voit sinä!

ADAMUS: Mutta se oli "haastava vuosi" ja "voi, miten hämmästyttävä vuosi".

STEPHAN: Joo.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja lakimies soittaa ja sanoo: "Meillä on pieni ongelma green cardin kanssa" ja vedät syvään henkeä ja sanot: "Ja?"

STEPHAN: Ratkaise se!

ADAMUS: "Ei ole minun ongelmani!" Joo, joo, kaunista. Hyvä, kiitos.

STEPHAN: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Kaksi vielä, rakas Linda.

LINDA: Kaksi vielä?

ADAMUS: Varmistan tämän asian.

LINDA: Okei, minusta tuntuu …

ADAMUS: Joo, kolme toivetta joulupukilta, joka on hyvin totta. Hyvin totta. Kolme toivetta.

LINDA: (juosten jonkun luo) Minua kutsutaan. Minua kutsutaan.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kolme toivetta.

LARRY: Lisää rahaa! Lisää rahaa! Lisää rahaa! (Naurua)

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hyvä, okei.

LARRY: Se on siinä.

ADAMUS: Ja ystäväni, se tapahtuu. Nyt …

LARRY: Hyvä.

ADAMUS: Nyt, ja mitä aiot tehdä sillä?

LARRY: Ostaa paljon paskaa. (Naurua)

ADAMUS: Ennen kuin vastaat tähän kysymykseen, muistatko kertomani tarinan – joka tulisi jymymenestykseeni, tulevaan menestyskirjaani "Mestarin muistelmia" – oppilaasta, jolle mestari antoi lainan ja joka tuli vuoden päästä takaisin kaksi kertaa rahattomampana. Aiotko olla se vai aiotko olla jotain erilaista … (Kännykkä soi ja Adamus keskeyttää ja kurtistaa kulmiaan)

LARRY: Kuka välittää?

ADAMUS: … energisoidaksesi … Minä otan sen. Minä otan sen. (Adamus naureskelee)

LARRY: Jollain oli puhelin päällä.

LINDA: Älä anna sitä hänelle! Oletko hullu?! (Naurua) Älä anna sitä hänelle!

ADAMUS: Minun on soitettava joulupukille.

LINDA: (nauraen) Sammuta se ja istu päälle!

ADAMUS: Joulupukki, Sheema on ollut tuhma tyttö. Hän antoi kännykkänsä soida kesken minun esitystäni. Joulupukki, ota hänet siis pois listalta.

Siis paljon rahaa, paljon rahaa, paljon rahaa. Ja mitä aiot tehdä sillä?

LARRY: Tuhlata.

ADAMUS: Ja?

LARRY: Tuhlata!

ADAMUS: Ja?

LARRY: Tuhlata lisää!

ADAMUS: Okei, kunnes mitä? Kunnes olet täysin rahaton?

LARRY: Saan lisää.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

LARRY: Ole hyvä.

ADAMUS: Kiitos, kyllä. Kyllä, minun huuliltani sinun huulillesi. Tota noin, ei aivan sillä tavalla, mutta … (Naurua)

LINDA: Oho! Oho! Vau!

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ja toivottavasti olen tehnyt menneisyydessä sinusta – ja monesta teistä – riittävän vihaisen ja suuttuneen minuun, että menet kotiin ja sanot: "Voi hemmetti sitä Adamusta! Krrrr!" – juuri riittävästi saamaan energiat taas liikkeelle.

Yksi vielä, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joulupukki ja kolme toivetta. Mitä aiot pyytää? Mitä aiot pyytää?

LINDA: Oi, odota, odota! Meillä on oltava sekoitus. Mies, nainen, mies, nainen. (Hän kikattaa)

SHEEMA: Ai jaa!

ADAMUS: Miksi? Onko sillä enää merkitystä?

LINDA: Ei. Se on vain peliä.

ADAMUS: Okei.

SHEEMA: Olen tuhma tyttö.

ADAMUS: Miten olisi valaistunut, valaistumaton? Valaistunut, val- …

LINDA: Oho!

ADAMUS: Oho! (Yleisökin sanoo "oho")

Jatka, ole hyvä. Kolme.

SHEEMA: No, ensimmäiseksi haluan tulla valaistuneeksi.

ADAMUS: Joo.

SHEEMA: Mutten usko, että joulupukki voi auttaa minua siinä.

ADAMUS: Ei, ei, ei.

SHEEMA: Haluan talon.

ADAMUS: Haluat talon?

SHEEMA: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

SHEEMA: Haluan todella kivan talon.

ADAMUS: Joo, joo.

SHEEMA: Kolme, neljä makuuhuonetta.

ADAMUS: Okei, joo. Kenties voisit muuttaa Stephanin luo.

SHEEMA: Eiii! (He naureskelevat) Haluan oman taloni.

ADAMUS: Kiitos. Voi, kyllä! Ja mitä muuta?

SHEEMA: Hmm …

ADAMUS: Se on tehty, okei. Mitä muuta?

SHEEMA: No, tämäkin on henkilökohtainen. Haluan luovan puoleni todella räjähtävän ja tulevan ulos.

ADAMUS: Miksi se ei ole tullut?

SHEEMA: Miksi se ei ole tullut?

ADAMUS: Joo – no, huhuu? (Adamus naureskelee) Kaiku, kaiku, kaiku. (Vähän naureskelua) Miksi se ei ole tullut?

SHEEMA: Koska …

ADAMUS: Tuo "peura ajovaloissa" –katse.

SHEEMA: … olen tavallaan kiireisenä pohdiskellut valaistumistani.

ADAMUS: Eivätkö ne ole sama asia? (Sheema naureskelee) Eivätkö ne ole sama asia? Tarkoitan, että pohdiskelet niitä kumpaakin. (Sheema naureskelee taas) Oivaltamatta kumpaakaan. Mutta eivätkö ne ole sama asia? Luova räjähdyksesi sekä …

SHEEMA: Se alkaa tulla ulos.

ADAMUS: Alkaa.

SHEEMA: Kyllä.

ADAMUS: Hitaasti mutta varmasti?

SHEEMA: Olen pelännyt sitä.

ADAMUS: Miksi? Sinun pitäisi pelätä, ettei sinulla ole sitä.

SHEEMA: No, kun kuulin ääneni ensimmäisen kerran, seitsemisen vuotta sitten, se oli niin uskomaton, että pelästyin.

ADAMUS: Jep.

SHEEMA: Ja lakkasin laulamasta seitsemäksi vuodeksi.

ADAMUS: Ai jaa. Tiedät, mitä nyt tapahtuu, eikö vain?

SHEEMA: No, alan taas laulaa.

ADAMUS: Joo, juuri nyt.

SHEEMA: Voi ei!!! (Naurua) Eiiii!! (Vähän taputuksia) No, minä vain …

ADAMUS: Valkea joulu, yksi suosikkini.

SHEEMA: Eiii, ei, ei, ei, ei.

ADAMUS: (laulaen) Taas valkeata …

SHEEMA: Opettelen …

ADAMUS: (jatkaa laulamista) … joulua (yleisö liittyy mukaan) keskellä suurten hankien. Anna palaa. Lauloimme kaikki, nyt on sinun vuorosi.

SHEEMA: Vihaan tuota laulua. (Naurua)

LINDA: Feliz Navidad!

ADAMUS: Kulkuset tai mitä tahansa.

SHEEMA: Okei, tämä on se juttu. Koko ikäni olen laulanut kurkulla …

ADAMUS: Harhautusta!

SHEEMA: Ei, se on totta!

ADAMUS: Harhautusta. Minusta tulee helposti … ole kiltti.

SHEEMA: Ei!

ADAMUS: Sinulla on puoli minuuttia.

SHEEMA: Hädin tuskin osaan laulaa todellisella äänelläni.

ADAMUS: Kyllä.

SHEEMA: Mutta lupaan sinulle, että pian laulan sinulle jonkin laulun.

ADAMUS: En osta sitä. Pian on nyt, kyllä. Haluatko valaistumisen?

(Nainen pitää tauon, kun yleisö sanoo "tee se")

Tee se! (Adamus naureskelee) Anna palaa. Julma yleisö. "Tee se! Tee se! Tee se! Tee se! Tee se!"

SHEEMA: En!

ADAMUS: Minä lauloin juuri. En hyvin, mutta lauloin. (Nainen naureskelee)

EDITH: Hän on valaistunut ja hän on erittäin luova. (Vähän naureskelua)

LINDA: Voisit olla seuraava, Edith. (Lisää naurua)

ADAMUS: Näetkö, Edith? Edith, yrität pelastaa tässä.

Sinulla on tämä kaunis tilaisuus, joulupukkihetkemme, missä toiset tuosta vaan – naps! –tekevät todeksi taloja, rahaa, liiketoimintakauppoja suurella voitolla. Naps! tuosta vaan. Se on näin helppoa.

Mitä epäröinti on? Sanoit juuri, että oivalsit oman äänesi. Kehotan päästämään sen ulos. Sanoit, että haluat luovuuspurkauksen. En usko. Luulen, että haluat pohdiskella sitä. Luulen, että haluat leikkiä sillä. En usko, että haluat sen. Otan mikrofonin pois. Laulat tai ei mitään. (Yleisö sanoo "laula!")

SHEEMA: Feliz Navidad? (Yleisö sanoo "kyllä!") Okei, yritän …

ADAMUS: Ja sitten liitymme mukaan jossain kohtaa.

SHEEMA. Okei, mutta tämä … Kurkkuni tulee ulos. Okei? Siis …

ADAMUS: Shh! Shh! Shh! Shh! Shh! Shh! Shh! Shh! Shh! Näetkö nyt?! Näetkö, mistä puhun?! Voi!!! Sanoin, että se on hyvin helppoa, ja sanoin, että elämä on hyvää ja …

(Sheema keskeyttää Adamuksen ja alkaa laulaa espanjaksi, Adamus kuuntelee hymyillen)

Aah! (Yleisö taputtaa ja joku huutaa "bravo", Adamus ja Sheema halaavat) Kiitos. Aah!

Rakastan sitä, miten todella toteutamme. Olemme hyvin demonstratiivisia emmekä vain puhu. Ja käsitän, että saatan joskus venyttää Lindan mukavuusalueita, teidän mukavuusalueitanne, mutta se oli noin yksinkertaista. Olit juuri todennut, että yksi toiveesi oli tämä luova ilmaisu, tämä purkaus ja valaistumisesi. Mutta kuitenkin annettaessa tilaisuus: "No, pohditaanpa sitä. Mietitään sitä. Puhutaan."

Se on tämä

Rakkaat ystäväni, pointtiini: sitoutuminen. Jokainen teistä on tehnyt tässä elämässä sitoumuksen, että se on tämä. Ei mikään muu. Ei mikään muu. Teitte sitoumuksen ennen tätä elämää. Teitte sitoumuksen edellisessä elämässä, elämien välissä. Kun olitte pikku vauva, teillä oli tuo sitoumus – "Se on tämä, kaikki tai ei mitään". Se tuli joka riehui sydämessänne ja koko olemuksessanne, toi teidät tänne, tuo sitoutuminen, että tämä on se elämä – se elämä. Sitoutuminen, että te ette aio haaskata sitä, ette aio antaa harhauttaa itseänne. Sitoutuminen, että se on tämä – kaikki tai ei mitään – syvällä suonissanne. Hyvin paljon osa kaikkea, mitä olette tehneet tässä elämässä. Se on ainoa asia.

Ja rakkaat ystäväni, joulupukki tai ei, Adamus tai ei, se on tässä. Se on tehty. Ei ole enää mitään, mihin teidän täytyy tehdä työtä. Ei ole mitään, mitä teidän täytyy opiskella. On aika oivaltaa/toteuttaa se, mikä jo on.

Käytin tätä sanaa "kasama" keahakissa äskettäin. Koemme sen, me kaikki, monin eri tavoin. Se on jo tehty, on jo olemassa. On se sitten valaistuminen, muutama lisädollari taskussanne, terveytenne tai valokehonne tai mitään tästä, se on jo tehty. Se tuli vision avulla, halun avulla. Se on tässä – ei tuolla jossain. Tuon laulun ei tarvinnut jäädä jonnekin tulevaisuuteen. Tuon hurjan luovuusilmaisun tai yltäkylläisyyden tai tietämisen tai yksinkertaisuuden ei tarvitse olla tuolla jossain kaukana. Ei ole mitään tavoiteltavaa. Se on tässä. Kasama on sielun kohtalo.

No niin, olen sanonut monta kertaa, ettei ole kohtaloa. Ei ole kohtaloa, ei lineaarisesti. Ei ole mitään tuolla jossain. Ei ole korkeampaa kättä ohjaamassa elämäänne ja saamassa asioita tapahtumaan. Ei ole enkelineuvostoa tai muukalaisolentoja tai maanalaisia olentoja tai myöskään hallitusolentoja, jotka manipuloivat elämäänne. Ei ole ulkopuolista kohtaloa, mutta on sielukohtalo. On se, mikä on jo sisälläsi, Edith. Tehty jo.

Raha – ja raha on vain jäävuoren huippu – ja sen oivaltaminen. Oivaltaminen.

Olemme tehneet … Minä olen tehnyt – tota, me olemme kaikki tehneet – tehokasta työtä viimeiset viisi vuotta ja kitkeneet ja työntäneet pois ne, antaneet niiden mennä, jotka eivät olleet sitoutuneet. Crimson Circlessä ei ole sijaa niille, jotka eivät ole ehdottoman sitoutuneita valaistumiseensa. Tämä ei ole täyteohjelmaa. Tämä ei ole viihdettä. No, se on viihdettä, mutta … (vähän naureskelua) Se on enemmän kuin viihdettä. Se ei ole vain yksi ajanviete. Se on tämä. Se on tämä.

Kuten olen kertonut Cauldrelle ja joillekin muille shaumbroille, on se vuosi, on se aika – juuri nyt popcornit alkavat poksahdella. Niitä on kuumennettu. Tiedätte, millaista on, kun laitetaan popcorneja kattilaan, se alkaa kuumentua ja ihmettelette, milloin nuo ytimet alkavat poksahdella. Erityisesti jos olette todella nälissänne, on iltamyöhä, teillä on elokuva menossa ja haluatte vain noiden ydinten alkavan räjähdellä luomisorgasmista. Ja …

SART: Joo! (Naurua ja jotkut muutkin huutavat "joo!!")

ADAMUS: Mutta sanon sen ja aloitin sessiomme tänään sanomalla, että se on todella hyvin helppoa. Ja te kaikki sanotte: "Joo, joo. Voi, se on helppoa." Mutta sitten kun tullaan teihin, kun se on aivan siinä valmiina oivallettavaksi, aloitatte tekosyillä ja "mutilla" ja "odotetaan" tai "en tiedä" tai mitä tahansa.

Rakkaat ystäväni, joulupukki on totta, hyvin totta. Voitaisiin sanoa, että joulupukki on sisällänne. Autoitte luomaan sen upealla lapsenomaisella, lapsuuden uskollanne joulupukkiin.

Se on aivan tässä ja olemme menossa oivaltamaan sen. En halua kuulla enää tekosyitä, "muttia". Kaikki työkalut ovat tässä ja kyse on nyt itsenne antamisesta räjähtää siksi, kuka olette, joo. Kaunis räjähdys Itseksi.

Palaamme puhumaan siitä vähän lisää aivan hetken kuluttua, mutta nyt haluan kertoa viimeisen tarinani ensimmäisestä "Mestarin muistelmia" –kirjasta.

LINDA: Ahaa, ensimmäisestä osasta.

ADAMUS: Ensimmäisestä osasta, kyllä, kyllä.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Mestarin muistelmia. Ja käsittäkää toki, että sanon sitä omaksi kirjakseni, mutta se on meidän kirjamme. Se on lyhyitä tarinoita kuvaamaan, havainnollistamaan hyvin yksinkertaisia pointteja.

Tajuavatko ihmiset ne? Muutamat. Kenties vähän useammatkin. Muuttaako se maailmaa? En välitä. Sillä ei ole merkitystä. On hauskaa tehdä tarinoita. On hauskaa todella kerrata pääkohdat. Kun kerron jonkin tarinan, hyvin usein mietitte, kerronko oikeastaan tarinaa teistä. Heh! Joo. Joskus siinä on teidän nimenne, joskus mietitte, olenko muuttanut vain nimeä. Ne ovat meidän tarinoitamme.

Niinpä ennen kuin menemme eteenpäin, haluaisin kertoa viimeisen tarinan ensimmäisestä "Mestarin muistelmia" –kirjasta.

Ja muuten, Cauldre murehtii joskus, Linda ehkä paljon ja he sanovat: "Adamus, on suuri toteamus sanoa, että tästä tulee jymymenestyskirja." Ei, koska en toivo sitä. En yritä projisoida positiivisia ajatuksia – phyi! – siihen, sillä se ei toimi. Me käsitämme sen. Sori vaan, se ei toimi kovin hyvin. (Vähän naureskelua) En yritä ripotella siihen enkelipölyä. Minun on hyvin yksinkertaista sanoa niin, koska näen sen. Tiedän sen. Se on jo olemassa. Se on jo julkaistu. Se on jo levinnyt kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Se on jo käännetty monille kielille. Kustantajat ovat jonossa Lindan ovella anelemassa sopimusta ja hän vastustaa, kunnes hän saa siitä ehdottomasti sen, mitä haluaa.

Se ei ole toiveajattelua ja tämä on ero. Tämä on ero siihen, mitä monet teistä ovat tehneet elämässään – "Toivon, että se on olemassa. Toivon tai ajattelen positiivisia ajatuksia." – eikä se toimi. Se ei ole kovin tehokasta. Minä vain tiedän, että se on olemassa. Näen sen ja sitten niin tapahtuu.

Se on kaunis tapa muokata todellisuuttanne. Näen sen jo, siksi se on olemassa. Siksi sillä ei ole merkitystä, mihin suuntaan asiat menevät. Kenties asiat elämässänne eivät ole menneet kovin hyvään suuntaan. Sillä ei ole merkitystä. Teillä on vain visio ja silloin kaikki muuttuu.

Kyse on tavallaan ajalla ja ajattomuudella leikkimisestä. Voi, meillä oli ihania keskusteluja ajasta Egyptissä. Ihania kokemuksia ajattomana olemisesta pääsemällä ulos aikarajoitusulottuvuudesta ja oivaltamalla, että se on jo tehty. Ei tulevaisuudessa, ei 20 vuoden päässä, vaan juuri nyt, ja tämä muuttaa kaiken. Tämä muuttaa menneisyyden – kaiken, kaiken.

Voi, mahtavin hetkeni on, kun joku teistä poksahtelijoista, joku joka on todella avautunut … Ja käytän popcorn-analogiaa, koska monet teistä haluavat sen olevan hidasta paistamista. Laitatte sen uuniin ja annatte sen hautua noin kuusi tuntia, kunnes se paistuu hitaasti. Popcorn – sitä kuumennetaan todella ja sitten pum! Se räjähtää. Mutta se räjähtää täksi hämmästyttäväksi, tavallaan maukkaaksi, rapeaksi ja herkulliseksi jutuksi, mikä te olette. (Joku sanoo "oi")

Siis kyllä, "oi". (Adamus naureskelee) Niin, rakkaat ystäväni, meillä oli Egyptissä upeita kokemuksia ajan tuolla puolen. Ja suurin hetkeni on, kun joku teistä tulee luokseni ja sanoo todella tietäen, ei millään makyo-sanoilla: "Tajuan sen lopultakin, mistä olet puhunut menneisyydessä. Tajuan lopultakin, en vain älyllisesti, vaan tajuan, kun sanot, että menneisyys ei ole lainkaan sitä, mitä luulin sen olevan, mitä muistin." Kun joku teistä sanoo: "Luulin, että minulla oli todella huono lapsuus ja huonot vanhemmat ja tein pahoja asioita ja tein huonoja päätöksiä ja tein huonoja käännöksiä elämässä." ja sitten yhtäkkiä oivallatte, ettei se ollut lainkaan sitä, mitä luulitte sen olevan. Oivallatte yhtäkkiä, että se tapahtuu edelleen, se ei ole huono ja itse asiassa voitaisiin sanoa, että upealla tavalla sitä ei oikeasti tapahtunut koskaan.

Kun joku teistä tulee luokseni ja sanoo: "Oivalsin juuri, mitä tarkoitit menneisyydellä. Tajuan sen vihdoinkin." Oi! Yksi ratkaisevista hetkistäni. Mutta sitä odotellessa mennäänpä tarinaamme.

Tarina

Vedetään syvään henkeä, kun vaihdamme siirrymme tarinaan "Mestarin muistelmista".

Harold rakasti joulua. Rakasti niin paljon, että päätti laittaa viimeiset koristeet valtavan joulukuusen latvaan henkisen koulun suuressa salissa. Hän tuli paikalle jo, ennen kuin toiset olivat edes heränneet tuona aamuna, jotta hän voisi viimeistellä kuusen, mikä oli melkein seitsemän metriä korkea. Se oli valtava.

Hän otti esiin valtavat tikkaat. Hän otti esiin koristeet ja asetteli ne ympärilleen, että hän pääsisi niihin helposti käsiksi, ja alkoi kiivetä tikkaita pitkin, pitäen tietysti kädessään tuota latvakoristetta, tuota kaunista enkeliä, kristallienkeliä joka laitettaisiin korkealle kuusen latvaan. Ja kun hän teki näitä viimeistelyjä korkealla, hän kuuli suuren salin oven avautuvan, kääntyi katsomaan ja näki, että se oli mestari. Mestari.

Ja tuolla kuusen viimeistelyhetkellä, tuolla varhaisaamun hetkellä, kun hän katsoi olkansa yli nähdäkseen mestarin, voitte arvata, mitä tietysti tapahtui Harold-paralle. Hän menetti tasapainonsa. Hän rojahti alas tikkailta, putosi lattialla koristelaatikoiden päälle ja katkaisi näin käsivartensa, mursi kaksi kylkiluutaan, sai haavan kasvoihinsa yhdestä lasikoristeesta ja menetti tajuntansa.

LINDA: Voii!

ADAMUS: Mestari seisoi huoneen takaosassa olematta vähääkään pahoillaan siitä, mitä Haroldille oli juuri tapahtunut, vaan ymmärtäen, että se oli täydellistä hänelle.

Mestari käveli sinne, missä Haroldin keho makasi velttona, pitäen edelleen kädessä sitä kristalli- tai lasienkeliä, mikä oli tarkoitettu kuusen latvaan, mutta se oli osittain rikki ja sen osia oli hänen kasvoissaan. Mestari katsoi häntä, katseli, kun verta virtasi hänen kasvoistaan, veti syvään henkeä ja veti esiin Apple iPhone 6:n – sijoitamme tuotteita nyt tarinoihimme (naurua) – ja soitti 911 (USA:n hätänumero). Ihastuttava tarina tähän mennessä. (Adamus naureskelee)

Seuraavaksi mestari on sairaalassa Harold-paran sängyn vieressä, jonka käsi oli nyt kipsissä, jolla oli kovaa kipua murtuneista kylkiluista ja jolla suuri side peitti monia tikkejä hänen päässään. Ja yhtäkkiä oppilas, Harold, alkoi herätä juuri, kun mestari tuli huoneeseen, ja mestari sanoi: "Rakas Harold, mitä sinä ajattelit? Mitä mielessäsi liikkui tuolla hetkellä, kun putosit tikkailta? Mitä mielessäsi liikkui? Mitä ajattelit?"

Harold mietti hetken, ajatteli tapahtunutta ja sanoi: "No, mestari, oli kaksi pääasiaa. Ensimmäinen oli, jäisinkö henkiin. Tikkailta oli pitkä matka alas. Maassa oli paljon laatikoita. Jäisinkö henkiin? En ole nuorukainen enää. Se oli pitkä pudotus. Jäisinkö henkiin?" Ja mestari sanoi: "Aivan. Mitä muuta?" Harold sanoi: "Olin yksin tuossa huoneessa viimeistelemässä kuusta. Ajattelin itsekseni, että minulla on hyvä elämä. Minulla on kaksi upeaa lasta. Minulla on kiva vaimo, olen ollut jonkin aikaa naimisissa ja meillä on kiva talo. Mutta mietin, mitä olen oikeasti tehnyt. Olen ollut mukana sinun henkisessä yhteisössäsi, mestari, viimeiset viisi vuotta. Mutta mitä olen oikeasti tehnyt? Hankinko itselleni vain ajanvietettä? Olenko oikeastaan oppinut mitään? Haaskaanko vain aikaa? Onko se vain muuta ajateltavaa elämässä, mihin saattaisin muuten olla kyllästynyt? Sitä ajattelin."

Mestari sanoi: "Täydellistä. Ehdottoman täydellistä." Ja hän sanoi Haroldille: "Kun asioita tapahtuu – kun putoat, kun joudut onnettomuuteen, kun jotain tällaista tapahtuu – palaa aina siihen, mitä mielessäsi liikkui tuolla hetkellä, koska se pohjustaa tilanteen.

"Olit siinä koristelemassa kuusta joulua varten ja ajattelit edistymistäsi ja sitä, olitko tehnyt hyvää työtä henkisessä etsinnässäsi. Harold, ajattelit omaa sitoutumistasi ja sitä, olitko uskollinen itsellesi, olitko tosissasi. Ja yhtäkkiä kaikki meni pois tasapainosta. Et pudonnut tasapainosta, koska minä tulin sisään. Tulin sisään, koska olit pois tasapainosta. Olin täydellinen häiriötekijä, täydellinen syy sinulle kääntyä tikkailla, menettää tasapaino ja pudota. Ja tämä teki monia asioita. Se sai sinut miettimään, oletko oikeasti elossa. Oletko oikeasti elossa? Olet nyt täällä sairaalassa, luultavasti kiitollisena siitä, ettei käynyt pahemmin. Se ei ole pysyvää. Parannut hyvin nopeasti. Mutta sinun oli mietittävä elämäsi.

"Ihmiset ovat tavallaan mielenkiintoisia. Hyvin mielenkiintoisia, koska he haluavat ennen kaikkea tuntea olevansa elossa, mutta he eivät aina tiedä miten. Ihmiset tekevät kummallisia asioita tunteakseen olevansa elossa, Harold – kuten tikkailta putoaminen. Ajattelet ehkä, että se oli jokin merkki ylhäältä, mutta se ei ollut. Se oli sinulle tapa tuntea olevasi elossa. Viittoileva kuolema sai sinut tietysti tuntemaan olevasi elossa. Tuskissaan oleminen, kuten olet nyt, muistuttaa sinulle itse asiassa, että olet elossa. Kipu on sillä tavalla hassu asia. Vaikka kipu on erittäin vaikeaa ja tuskallista, se muistuttaa sinulle kummallisella tavalla, että olet elossa.

"Miksi ihmiset tekevät asioita, joskus salakavalia ja tuskallisia asioita, tunteakseen olevansa elossa? Miksi ihmiset ajavat tietä pitkin uskomatonta vauhtia, pelottavaa vauhtia, tunteakseen jännitystä elossa olemisesta? Miksi ihmiset kääntävät musiikin erittäin kovalle, yli sen mitä heidän korvansa oikeastaan edes kestävät? Miksi näin on? Koska se saa heidät tuntemaan olevansa elossa. Tuo melu, tuo värähtely, tuo ulkoinen voima ja energia, mikä tulee korvien kautta ja vääristää aivoja – se saa heidät tuntemaan olevansa elossa.

"Miksi ihmiset riitelevät toisten ihmisten kanssa, niiden joita he väittävät rakastavansa? Koska se saa heidät tuntemaan olevansa elossa. Kyllä, Harold, myös riitely saa olosi tuntumaan, että olet elossa. Se saa jotain liikkeelle muuten kenties tylsässä elämässä, elämässä missä ihmetellään, ollaanko oikeasti elossa, ollaanko oikeasti jonkun arvoisia, tehdäänkö oikeasti jotain arvokasta.

"Miksi ihmiset pelaavat ekstreme-pelejä? Miksi ihmiset viiltelevät itseään tahallaan? Miksi ihmiset ottavat huumeita tai juovat liikaa, Harold? Koska se saa heidät tuntemaan, että he ovat elossa.

"On todellakin parempia tapoja tuntea olevansa elossa, mutta hyvin harvat ihmiset oivaltavat sen. Niinpä he turvautuvat näihin ulkoisiin haasteisiin. He tekevät kummallisia ääriasioita vain tunteakseen olevansa elossa, koska ei ole mitään pahempaa – ei mitään pahempaa – kun tuntea olevansa kuollut, turta, arvoton, vaikka on edelleen fyysinen keho.

"He siis tekevät hyvin, hyvin kummallisia asioita. Putoamisesi tikkailta, Harold, oli tavallaan vastaus kysymykseen, mikä sinulla oli noilla tikkailla: teetkö mitään merkittävää elämässäsi, oletko oikeasti elossa?

"Ja oikea kysymys on, Harold: annatko itsesi tuntea? Annatko itsesi tuntea elämää? Vai sulkeudutko? Teetkö kompromisseja? Täytyykö sinun aina tyydyttää ihmisiä? Antaa toisille ensin? Et voi sillä tavalla tuntea olevasi elossa. Ei. Itse asiassa, kun teet näin, kun laitat toiset aina etusijalle, tunnet joka päivä olevasi vähän enemmän kuollut, koska he ottavat energiaa ja sallit sen.

"Kun putosit tikkailta, sinulle tuli sietämätöntä kipua ja sitten menetit tajuntasi sen vuoksi, tuo kipu sai sinut tuntemaan, että olet hyvin elossa. Eikö olekin kummallista?

"Harold, olen tuntenut sinut viisi vuotta. Olet ollut hyvä oppilas. Mutta Harold, kyseenalaistat. Kyseenalaistat itsesi. Pidättelet itseäsi. Tunnet edelleen, että on hyvin tärkeää tehdä kaikkea kaikkien muiden hyväksi, että kaikkien on oltava onnellisia. Rajoitat edelleen itseäsi. Häpeät edelleen sitä, että elämässäsi on enemmän.

"Harold, tavallaan siis tapat itseäsi hitaasti päivästä toiseen. Ja kerrot itsellesi, että no, olet hyvä isä, sinulla on hyvä työpaikka, sinulla ei ole laskuja, mutta tiedät yhtä hyvin kuin minä, ettet oikeasti tunne olevasi elossa."

Tässä kohtaa Harold purskahti itkuun, koska hän tiesi tarkkaan, mistä mestari puhui, ja itkeminen tuntui hyvältä. Eikä mestari yrittänyt neuvoa Haroldia tai taputtaa häntä olkapäälle tai päähän sanoen, että kaikki selviää, koska hän tiesi, että tämä itkemisen hetki oli tunne elossa olemisesta taas kerran. Hän tiesi, että kun nämä kyyneleet, nämä tunteet ja tämä vapautus tuli, se avasi Haroldin sielulleen.

Juuri tuolla hetkellä ovi avautui ja sisään astui ryhmä vapaaehtoisia iloisia laulajia, jotka alkoivat laulaa kaunista joululaulua, ja mestari sanoi: "Kuule, Harold, enkelit laulavat". (Vaikerointia ja naurua Adamuksen joululaulusanaleikille) Ja Harold voihki ja vaikeroi – ei vammojensa aiheuttamasta tuskasta, vaan mestarin huonosta huumorintajusta.

Ja näin loppuu Mestarin muistelmat. (Adamus naureskelee ja yleisö taputtaa)

Ja asian ytimeen, rakas shaumbra. Elossa, elossa.

Selviytyä vai olla elossa

Olemme tulleet pitkän matkan yhdessä ja voitaisiin sanoa, että siitä tulee intensiivisempää ja se on hyvä asia, koska tunnette olevanne enemmän elossa. Olemme tulleet pitkän matkan yhdessä eikä ole enää sijaa sille, että vain selviydytte, vain pärjäätte. Ei ole sijaa.

Kyse on joko selviytymisestä tai elossa olemista. Tämä on se kysymys – selviytyä vai olla elossa? Tässä ei ole välimaastoa. Tässä ei enää pidätellä. Olen empaattinen tästä tulevana vuonna. Sillä ei ole mitään tekemistä vuoden kanssa, mutta on hyvä aika. Rakastan joulua. Juhlimme, lepäämme vähän ja valmistaudumme seuraavaan kierrokseen. Mutta seuraavassa kierroksessa ei ole kyse selviytymisestä.

Selviytyminen ei ole kovin hauskaa, eihän? Ei, ei. Ette tulleet tänne selviytymään, ja tämä on osa ristiriitaa. Tämä tekee teistä erilaisen kuin muut ihmiset. Siksi ajattelette joskus olevanne kummallinen ja erilainen ja kaikkea muuta. Tämä johtuu siitä, että te ette siedä selviytymistä. Putoatte hyvin korkeilta vertauskuvallisilta tikkailta, jos selviydytte vain tästä läpi.

Ette anna itsenne tehdä sitä. Harold putosi noilta tikkailta. Mestari ei tehnyt sitä. Mestari vain sattui kävelemään huoneeseen täydelliseen aikaan, kuten tapahtuu synkronistisesti. Mutta mestari ei pudottanut häntä. Se oli Haroldin tietämys, että hän vain pärjäsi, tunne tuosta kalvavasta tiedosta, että oli muutakin, mutta myös tunne, että hän tukahdutti sen. Hän halusi olla hyvä isä, hyvä aviomies, hyvä oppilas, hyvä kaikkea, eikä se toiminut enää. Hän vain selviytyi. Hän ei ollut oikeasti elossa.

Sanotte haluavanne, että luovuutenne purkautuu, räjähtää. Haluatte valaistumisen, mikä on oikeasti vain oivaltamista. Haluatte sen tapahtuvan, ja aloitin tämän keskustelun sanoen, että se on helppoa, todella helppoa, jos ette mene itsenne tielle ettekä anna tekosyitä. Ja jos mikrofoni tulee teille, laulatte sydämestänne – ja tarkoitan tätä vertauskuvallisesti. Jos elämä tulee luoksenne, syleilette sitä. Käskette sitä. Tanssitte sen kanssa. Tunnette olevanne elossa sen kanssa.

Mahtavin asia sieluolennolle on tuntea "minä olen" ja myös tuntea olevansa elossa. He, te, tulette tälle planeetalle ruumiillistuaksenne biologiaan. Se on tavallaan vieras, mutta nyt olette tottuneet siihen. Tulette tänne tunteaksenne olevanne elossa. Ei ole parempaa tapaa tuntea olevansa elossa kuin saada viisi ihmisaistia ja fyysinen keho, mikä voi kokea kipua. Lineaarisessa todellisuudessa oleminen, koko sen kapeudessa, auttaa tavallaan teitä tuntemaan, että olette elossa. Mutta tietyssä pisteessä jäätte kiinni rutiineihin ja uriin, massatietoisuuteen, omiin oppeihinne, omaan törkyynne – energiatörkyyn – ja pysähdytte. Teette myönnytyksiä. Pidättelette. Kerrotte minulle, että aiotte laulaa joskus tulevaisuudessa. Kerrotte minulle, että olette oikeasti valmis siihen – mitä tahansa "se" sattuu olemaan – mutta te vain odotatte. Mitä? Te vain odotatte.

Ja sitä odotellessa … Enkä oikeasti välitä, koska se on jo joka tapauksessa tapahtunut. Voin nähdä sen, kun katson sinua, Pete, tai ketä tahansa teistä. Se on tehty. Oivaltaminen, mestaruus, valaistuminen, mikä tahansa – se on tehty. En siis ole huolissani siitä. Minusta on tuskallista vain se, kun te vain selviydytte, kun ette todella elä. Minusta on vaikeaa vain katsella teitä tietäen, että se on jo olemassa, että pelkäätte oivaltaa sitä, kenties. Lykkäätte sitä. Odotatte toisen ytimen viedessänne poksahtavan ensin varmistaaksenne, ettei se vain poksahtaessaan muutu samalla näkymättömäksi. (Adamus naureskelee)

Ystäväni, emme voi odottaa enää. Emme voi odottaa. En usko, että haluattekaan, mutta kuitenkin sitä tapahtuu. Kuitenkin on epäröintiä. Emme voi odottaa enää.

Olen sanonut aiemmin, että valaistuminen, oivaltaminen on sellainen asia, mitä haluatte enemmän kuin itse elämää. Pitäisikö minun pitää päätänne veden alla, kun suljen tuon popcorn-kattilan kannen, jos haluatte sitä enemmän kuin itse elämää – mutta on edelleen epäröintiä, pidättelyä.

Tullaan siis siihen pisteeseen, missä pelkästään selviydytte. Teissä on osa, joka tietää sen, ja se aikoo työntää teidät tikkailta. En minä. Ei mikään salaliitto, vaan te itse työnnätte itsenne alas noilta tikkailta, jotta voitte tuntea olevanne elossa. Se on upea asia kuoleman lähikokemuksissa. Voi! Ne ovat hämmästyttäviä, pelottavia eivätkä ne ole aina vain lähellä kuolemaa. Joskus ne ovat kuolemakokemuksia. (Adamus naureskelee) Tämä on hämmästyttävä asia, koska voisi mennä toisella tavalla. Mutta yhtäkkiä se saa teidät tuntemaan, että olette elossa.

Meidän ei tarvitse mennä tuota reittiä. En itse asiassa suosittele sitä. Meidän ei tarvitse mennä tuota suuren auto-onnettomuuden reittiä, mikä on joidenkin teidän energioissa, tai pelottavaa syöpäreittiä. Se on karmiva reitti, joo. Meidän ei pitäisi edes puhua siitä, eikö vain? Ei, vaan puhutaan siitä, koska se pelästyttää teidät helvetisti – ja sen pitäisi.

Lääkäri kertoo teille uutisen: "Sinulla on syöpä." Mmm. Voi pojat, kun yhtäkkiä alatte arvostaa elämää, häh? Yhtäkkiä kyse ei ole enää selviytymisestä. Tavallaan sanotte nyt: "Minun täytyy elää. Minun täytyy tehdä kaikkea, mitä haluan, että olisin tehnyt."

Ja sitten tulette minun luokseni. Se on hassu osa. Sitten tulette luokseni ja sanotte: "Jessus, Adamus, sain juuri uutisen. Ei kovin hyvää. Voitko tehdä jotain?" Sanon tavallaan: "En. Tarkista joulupukilta. Hän saattaa pystyä auttamaan sinua" (naureskellen). Ei kovin hyvä asia, ei kovin hyvä.

Mutta se on upeaa. Ja … (Hän katsoo Lindaa)

LINDA: Minä kuuntelen.

ADAMUS: Hyvä osa on, että saatte uutisen, menette paniikkiin ja mietitte, onko jotain ihmeparannusta. Ei. Mutta alatte pohdiskella elämää. Aah! Ja sitten tulette luokseni ja käymme mahtavia keskusteluja – ja tiedätte, keitä olette – ja ensin yritätte neuvotella. Se ei toimi. Mutta sitten sanotte: "Toivon, että olisin …" – täyttäkää puuttuva kohta. "Toivon, että olisin sallinut. Toivon, etten olisi lykännyt omaa valaistumistani, omaa oivallustani. Toivon, että olisi ollut vähän rohkeampi. Toivon, etten olisit tehnyt niin paljon myönnytyksiä. Toivon, että minulla olisi ollut silloin tämä selkeä visio, mikä minulla on nyt. Voi, minulla on visio. Kuoleman viittoillessa ja kaiken sen kivun ja muun kera, mitä tähän koettelemukseen liittyy, minä todella toivon."

Rakkaat ystäväni, haetaan vain tuo visio nyt. Paljon helpompaa.

Sanoin tämän alussa, että se on itse asiassa helppoa, ellette mene itsenne tielle. Saadaan tuo visio nyt.

Ja visio – en tarkoita visiota, kuvaa silmillänne. Visio on tiedostamista. Sitä visio merkitsee. Se on tiedostamista.

Cauldre antaa minun kertoa mielenkiintoisen tarinan. Hänellä oli kokemus yhtenä iltana, kun hän päivällisen jälkeen istui katsellen jotain idioottimaista televisio-ohjelmaa ja rentoutuen – hän sanoo. Hän rentoutui. Ja yhtäkkiä hän pystyi näkemään ennen kokemattomalla tavalla. Ei ainoastaan silmillään. Hän pystyi näkemään 360 astetta. Vaikka hänen silmänsä oli suljettu, hän pystyi näkemään kaikkeen, takan kiveen, kaappien puuhun, kaikkeen. Hän pystyi näkemään asioihin ja niiden läpi. Hän pystyi aistimaan kaiken ponnistelematta. Ponnistelematta, edes yrittämättä. Yhtäkkiä tietoisuus vain oli siinä. Sellaista se on – yhtäkkiä koko tietoisuus.

Eikä tiedostaminen ole lainkaan älyllinen asia. Se vain on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Yhtäkkiä oivallatte rakenteen. Oivallatte, miten energiat toimivat, miten ne tulevat palvelemaan teitä. Oivallatte, miten olette paras ystävänne ja pahin vihollisenne. Oivallatte, miten menette itsenne tielle. Oivallatte, miten teette myönnytyksiä. Aioin sanoa "jänistätte", mutta teette kovasti myönnytyksiä.

Vision muistaminen

Tiedätte, miksi olette täällä tässä elämässä. Tunnette tuon sitoutumisen, tuon syvällä palavan sitoutumisen, mutta sitten teette myönnytyksiä. Mennään sen yli. Haetaan tuo visio.

Nyt pyydän valoja himmennettävän vähän, jotain kivaa jouluisaa merabh-musiikkia. Aa, kyllä.

Visio – se ei merkitse silmiä. Se on sitä tietämistä, mistä olemme puhuneet.

(Pehmeä joulumusiikki alkaa)

Se ei merkitse, että sinun täytyy tietää kaikki yksityiskohdat siitä, mitä tapahtuu. Se on visio. Visio valaistumisestasi tässä elämässä on aivan tässä.

(Tauko)

Se ei ole mielen kuva. Sinun ei tarvitse loihtia sitä mielessäsi. Se on visio, se on tietämistä, että tulit tähän elämään sanoen, että on viimeinen elämäsi. Tulit tähän elämään niin sitoutuneena, ettei mikään mene tiellesi. Et edes sinä itse.

Pidin aina siitä kohdasta, kun sanoit: "Mikään ei mene tielleni, en edes minä itse."

Jos se merkitsee, että on pudottava tikkailta, jouduttava auto-onnettomuuteen – mitä tahansa – et antaisi minkään mennä tiellesi. Sinulla oli sellainen visio – sellainen visio siitä, miksi olet täällä.

Se on edelleen olemassa.

Tämän kauneus on siinä, ettei sinun tarvitse tehdä mitään. Sinun ei tarvitse työstää tuota visiota. Sinun ei tarvitse selvittää, miten se saadaan tehtyä. Se on jo tehty.

Sinun on vain palattava tuohon visioon. Valaistuneeseen ruumiillistuneeseen mestariin. Ei kymmenen vuoden päästä, ei myöhemmin.

Juuri nyt.

Pelkästään tuo visio, tuo jälleenyhdistyminen riittää. Se siirtää vuoria ja laivoja. Tuo visio, tuo tietäminen ilman epäilyä, tuo rohkea visio on kaikki, mitä tarvitaan. Kaikki muu alkaa vain loksahtaa paikoilleen.

Silloin sinulla, mestarilla, voi olla vain vanha kunnon hymy kasvoillasi. Silloin voit sallia energioiden palvella sinua. Silloin et ivaa tai pidättele vaurautta ja rikkauksia, terveyttä. Et laita jalkaa jarrulle.

Tuo visio … toit sen tähän elämään.

Tuo visio oli toinen kahdesta asiasta, mitä pidit niin kallisarvoisena, niin hyvin kallisarvoisena, että kätkit sen. Et halunnut minkään vääristävän, saastuttavan tai turmelevan tuota visiota. Niinpä kätkit sen niin, ettei se altistuisi tämän maailman koville asioille. Kätkit sen, koska tiesit, että olisit hyvin haavoittuva pimeydelle tässä elämässä, enemmän kuin muissa elämissä.

Toistan tämän. Tiesit, että olisit tässä elämässä haavoittuva pimeydelle, enemmän kuin missään muussa. Niinpä kätkit tuon vision, ettei sitä turmeltaisi.

Olisit haavoittuvampi pimeydelle, koska olisit herkempi, olisi enemmän tutkimusmatkailija ja tiesit, että tulisi aika, jolloin et voisi juosta enää karkuun pimeyttä – omaasi tai kenenkään toisten. Et voisi juosta sitä karkuun enää. Et voisi piiloutua valoon enää.

Todellinen integrointi on kaiken integroimista – pimeyden ja valon, korkean ja matalan, hyvän ja pahan, maskuliinisen ja feminiinisen – joten kätkit tuon valaistumisvisiosi niin hyvin, että voitaisiin melkein sanoa, että unohdit, minne laitoit sen.

(Tauko)

Mutta minä en unohtanut. Näin, minne kätkit sen. Tiesin, että istuisimme täällä tällä tavalla juuri ennen joulua, pian historiallisen 2012-merkin ohittamisen jälkeen. Tiesin, että tulisi kohta, jolloin et sietäisi enää selviytymistä. Et kestäisi pelkästään kuukausittaisia puheita siitä, miten upeaa valaistuminen voisi olla. Tiesin, että tulisi kohta, jolloin meillä olisi kapina täällä Crimson Circlessä, jos emme edistyisi siinä.

Minulla oli siis tuo visio, sinulla oli tuo visio, että istuisimme täällä, pehmeän vuodenaikaan sopivan musiikin soidessa taustalla, kivan hanukkapuun seistessä näyttämöllä, ja tiesin, että puhuisimme taas kerran visiosta. Tuosta visiosta mikä sinulla oli – visio, tietäminen, että valaistuminen oli jo täällä. Ei jossain muualla, vaan täällä.

Tuo visio, tuo tietoisuus – ja sitten tämän kasaman muodossa, mikä merkitsee, että se on jo tapahtunut, sanoin: "Vaatii todella uskaliasta ja rohkeaa olentoa hakemaan ja sallimaan tuo visio." Hyvin uskaliasta ja rohkeaa.

On yksi asia, että on visio, tietämys valaistumisesta ja pitää sitä etäällä, paljon samaan tapaan kuin pidetään porkkanaa hevosen edessä. On toinen asia, täysin toinen asia sallia se.

Tavallaan voitaisiin sanoa, että on johonkin pisteeseen saakka melkein hauskaa, että on tuo visio ja jatkuvasti tehdään työtä sitä kohti ja pidetään se toteutumattomana. Tavallaan hauskaa, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sitten, no, sitten elämä alkaa valua pois sinusta. Et tunne olevasi enää elossa. Tunnet, että vain selviydyt. Sitä tapahtuu itse asiassa paljon niissä, jotka jatkavat henkistä työtä.

Sanoisin, että kaikilla jotka ovat mukana henkisyydessä ja jossain määrin uskonnoissa, on todellinen ja vilpitön halu tuntea jotain suurempaa. Mutta sitten hyvin usein henkinen työ, ryhmät, kirjat, tuotteet ovat vain selviytymiskeino. Ne ovat vain ajanvietettä. Ne ovat vain yksi toteamus Itselle, että Itse ei ole valmis.

Ennemmin tai myöhemmin … ennemmin tai myöhemmin väsytte siihen kaikkeen ja tulemme totuuden hetkeen. Se on jo tapahtunut ja se tapahtuu.

Hassu asia on, että tällä totuuden hetkellä nyt se ei tapahdu ainoastaan tässä. Se tapahtuu itse asiassa kaikessa menneisyydessäsi. Sen mitä tunnet nyt, tuntee sinä, pikku lapsi jouluaikaan, nuori aikuinen jouluna 20-25 vuotta sitten. Se kaikki tunnetaan.

Se on tuon vision muistamista, tuon kauniin vision, tuon sitoutumisen "se on tämä".

Nyt kun tunsimme tämän vision ja valaistumissitoumuksen tässä elämässä, seuraava askel on olla rohkea, pöyristyttävä, uskalias ja antaa sen tulla sinuun. Ei enää odottamista tai pidättelyä. Ei enää tyytymistä mihinkään muuhun kuin täyteen oivallukseen. Ei enää ajattelemista. Ei enää epäilemistä. Ei enää pelejä. Se on tämä.

Se on tämä.

Se on "tee tai kuole". Siis tehdään.

(Tauko)

Ymmärrän, miksi kätkit vision, miksi teeskentelit, ettei sitä ollut. Voin ymmärtää, miksi et halunnut sen koskaan turmeltuvan. Olisit mieluummin oivaltamatta tai omistamatta sitä, kuin antaisit itsesi tai muiden vääristää sen.

Mutta vedetään se ulos taas. Otetaan se sieltä, minne se on kätkettynä, avataan se, aivan kuin avaisit joululahjan. Joo, juuri nyt. Älä odota. Älä odota ensi joulua.

Avaa se, aivan kuin se olisi ollut kuusen alla odottamassa sinua.

Ole kiltti ja avaa se. Se on valaistumisesi. Se on tiedostamisesi. Se on täyttymyksesi.

Tunne se.

(Tauko)

Näetkö, se oli oikeasti helppoa. Se ei ollut lainkaan vaikeaa.

Tuo se nyt vain suoraan sinuun. Tuo se suoraan sisään.

(Tauko)

Kehoosi, tuo se kehoosi ja mieleesi. Se on elossa. Näe, että se on elossa.

Se ei ollut salaisuuksien kirja. Se ei ollut taikasauva. Se olit sinä. Visiosi. Se on elossa.

Sinun ei tarvitse tehdä sellaisia asioita, kuin pudota tikkailta tai joutua auto-onnettomuuteen tai saada huonoja uutisia lääkäriltä. Ne ovat vääriä tapoja tuntea olevansa elossa.

Tämä visio on elossa. Tuo se itseesi, kehoosi, silmiisi, nenääsi, suuhusi. Anna sen virrata korviisi, vatsaasi, jalkoihisi, päiviisi ja öihisi.

Se on elossa.

(Pitkä tauko)

Vetäkää syvään henkeä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni.

Rakastan tätä aikaa vuodesta. Se on niin taianomainen, niin taianomainen. Taika on hyvin todellista, jos annatte sen olla.

Kuten sanoin aloittaessamme, se on helppoa. Se on melko helppoa. Menette joskus itsenne tielle, joo. Menette itsenne tielle epäilyillä ja pidättelyllä. Mutta se mihin menemme nyt, mihin shaumbrat jotka ovat vielä jäljellä, menevät, on oivaltaminen, kokeminen, sen eläminen. Ei vain elämästä selviytyminen ja siitä puhuminen, vaan sen eläminen. Siihen olemme menossa.

Se on itse asiassa paljon helpompaa, paljon helpompaa monessa mielessä. Mutta se vaatii teitä olemaan tavallaan pöyristyttävä, tavallaan rohkea – no, todella rohkea – ja olemaan oma itsenne.

Tämän myötä, rakkaat shaumbrani, on ollut suuri ilo olla täällä kanssanne. Nyt minun täytyy mennä valmistautumaan juhliinne. Kyllä, olen paikalla. Ja olkaa kilttejä – mitä tahansa teettekin, älkää tarjoilko minulle tai itsellenne mitään muuta kuin parasta. Ei ainoastaan tämän illan juhlissa, vaan elämässä yleensä.

Vedetäänpä tämän myötä syvään henkeä ja muistakaa, että …

YLEISÖ JA ADAMUS: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Hyvää joulua, rakas shaumbra. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Tammikuun 2015 Shaumbra-lehdestä: HILJAINEN RUKOUS ELÄÄ EDEL

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 05.01.2015 09:34

HILJAINEN RUKOUS ELÄÄ EDELLEEN



Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Tammikuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Linda ja minä olemme olleet talvihorroksessa muutaman viikon. Olemme nauttineet hiljaisesta joulunajasta, jouluvaloista ja –koristeista, ja Coloradoon tuli yhtenä päivänä myrsky, mikä peitti kaiken puhtaan valkoisella joulun lumipeitolla. Tässä keskitalven ajassa minulla on ollut tilaisuus pohtia vuoden 2014 tekemisiä ja muutoksia.



Ajattelin yhtenä päivänä yhtäkkiä Hiljaista rukousta, jonka Tobias alun perin kanavoi joskus 2002. Hymyilin muistellessani, miten Hiljainen rukous syntyi. Yritin rynnätä ulos ovesta tapaamiseen, kun Tobias ilmestyi yhtäkkiä esiin. Yritin kätkeä hienoisen ärtyneisyyteni, kun hän sanoi haluavansa, että kirjoitan jotain hänen puolestaan, mutta tein palveluksen ja istuin työpöytäni ääreen paperin ja kynän kanssa, valmiina saneluun.



Kun Tobiaksen sanat alkoivat tulla läpi, unohdin nopeasti tapaamiseni, koska uppouduin täysin kauniiseen rukoukseen. Luin Hiljaisen rukouksen seuraavassa shoudissa ja se levisi nopeasti viruksen lailla, kun ihmiset kirjoittivat sen puhtaaksi ja käänsivät. Siitä lähtien se on ilmestynyt esiin ympäri maailmaa, myös monilla new age, kristillisillä ja vaihtoehtosivustoilla, lukuisissa kirjoissa ja blogeissa, Youtubessa, Facebookissa … ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Epävirallisesti sanottuna luulen, että se on laajimmalle levinnyt Crimson Circlen viesti, minkä Tobias tai Adamus on kanavoinut vuosien saatossa. Siinä on yksinkertaisuutta ja selkeyttä, mikä ylittää uskonnolliset ja henkiset rajat.



En ollut ajatellut Hiljaista rukousta pitkään aikaan, mutta yhtenä päivänä se yhtäkkiä juolahti mieleeni tyhjästä. Se laskeutui ajatuksiin kirjaimellisesti, kun olin traktorini päällä ja aurasin 40 senttimetrin lunta ajotieltäni pakkasessa. "Mistä se tuli?" ajattelin itsekseni. Yhtenä hetkenä olin keskittynyt traktoriin ja lumeen, seuraavana olin täysin Hiljaisen rukouksen olemuksen ympäröimänä. Hmm.



Myöhemmin illalla otin Hiljaisen rukouksen esiin Crimson Circlen nettisivuilta. Siitä oli kulunut vuosia, kun viimeksi luin sen. Nyt istuessani tässä hiljaisessa ajassa vuoden lopulla, taianomaisessa joulunajassa, viinilasi kädessä takan palaessa, luin hitaasti Hiljaisen rukouksen. Sitten luin sen uudestaan ja uudestaan. Oivalsin, että niin pitkälle kuin Crimson Circle olikin päässyt 15 vuodessa, Hiljainen rukous on ajaton klassikko. Se oli jopa merkityksellisempi nyt kuin vuonna 2002.



Tunsin Tobiaksen rakkauden ja myötätunnon, kun luin hänen kauniita sanojaan. (Muutaman päivän kuluttua minulla oli kohtaaminen Tobiaksen kanssa, vasta toinen kontaktini hänen lähdettyään 2009, mutta se on täysin eri tarina.) Hiljaisessa rukouksessa on kyse sallimisesta, yksi Adamuksen prioriteettiaihe shaumbrojen kanssa tänä vuonna. Siinä on kyse ajattomuudesta, toinen Adamuksen kuuma aihe. Hiljaisessa rukouksessa on kyse kasamasta, mitä Adamus kuvasi "sielun kohtaloksi, sielun ajattomaksi oivallukseksi, että tulevaisuus, myös sen valaistuminen, on jo tässä".



Hämmästyttävää … juuri siitä Hiljaisessa rukouksessa on kyse. Olemme jo tässä! Olemme ajattomia olentoja, jotka elävät lineaarisen ajan ja fyysisen todellisuuden harhassa. Uskomme, että meidän täytyy tehdä kovasti töitä saavuttaaksemme asioita elämässämme, myös henkisen valaistumisen. Uskomme, että meidän on pantava se tapahtumaan sen ymmärtämisen sijasta, että kaikki mahdollisuudet ovat jo olemassa ja meidän täytyy vain sallia se, mitä haluamme kokea elämässämme. Uskomme, että osa elämästämme on tyhjä tai ainakin vähemmän kuin täysi, kun todellisuudessa kaikki on jo siinä. Se täytyy vain sallia.



Lukiessani tätä Hiljaista rukousta uudestaan ällistyin, miten sopiva se on nyt, enemmän kuin koskaan ja miten paljon syvempi ymmärrys minulla on siitä nyt kuin 12 vuotta sitten. Ei mikään ihme, että Hiljainen rukous laskeutui yhtäkkiä ajatuksiini yhtenä päivänä. Tai paremmin sanottuna Hiljainen rukous oli siellä vain odottamassa, että sen syvempi merkitys sallittiin/pääsettiin sisään. Minulle on kunnia jakaa se kanssanne taas, kun siirrymme uuteen vuoteen ja oman valaistumisemme oivaltamiseen.



Sydämessäni, hyväksyn täydellisen olemukseni.



Hyväksyn, että aikomani ilo on jo elämässäni.

Hyväksyn, että rukoilemani rakkaus on jo sisälläni.

Hyväksyn, että pyytämäni rauha on jo todellisuuttani.

Hyväksyn, että etsimäni yltäkylläisyys täyttää jo elämäni.



Totuudessani, hyväksyn täydellisen olemukseni.



Otan vastuun omista luomuksistani

ja kaikista asioista, joita on elämässäni.

Tunnistan Hengen voiman, mikä on sisälläni,

ja tiedän, että kaikki asiat ovat niin, kuin niiden pitäisi olla.



Viisaudessani, hyväksyn täydellisen olemukseni.



Itseni on valinnut huolellisesti oppituntini

ja nyt kuljen niiden läpi täysin kokien.

Polkuni vie minut pyhälle matkalle, jolla on jumalainen tarkoitus.

Kokemuksistani tulee osa Kaikkea olevaista.



Tietämyksessäni, hyväksyn täydellisen olemukseni.



Istun tällä hetkellä kultaisessa tuolissani

ja tiedän, että olen valon enkeli.

Katson kultaista tarjotinta – Hengen lahjaa –

ja tiedän, että kaikki toiveeni on jo toteutettu.



Itseni rakastamisessa, hyväksyn täydellisen olemukseni.



En tuomitse Itseäni tai heitä sille taakkaa.

Hyväksyn, että kaikki menneisyydessäni annettiin rakkaudessa.

Hyväksyn, että kaikki tässä hetkessä tulee rakkaudesta.

Hyväksyn, että kaikki tulevaisuudessani johtaa suurempaan rakkauteen.



Olemuksessani, hyväksyn täydellisyyteni.



Ja niin se on.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

31.12.2014 KHARISMA 5

ViestiKirjoittaja hammer » 07.01.2015 19:43

Kharisma-sarja, shoud 5
KHARISMA 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
31.12.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Taianomaista, todella taianomaista. Musiikki, hetki, jokainen teistä. Kiitos, rakas Yoham. Lisää on tulossa, joten älkää rentoutuko liikaa, hmm.

Taianomaista. Koska … Oi! (Shaumbra ojentaa hänelle kristallimukillisen kahvia) Voi, rakkaani! Voi, rakkaani!

SHAUMBRA 1: Rohkeasti ja pöyristyttävästi annan sinulle …

ADAMUS: Mestarin arvoinen …

SANDRA: … kristallimukin.

ADAMUS: … muki.

SANRDA: Kahvia ja kermaa.

ADAMUS: Kyllä. Aah! Kiitos. (Yleisö taputtaa) Ei mitään halpoja paperi- tai muovimukeja mestarille. Ei, ei. Kristallia … oikeaa kristallia.

EDITH: Onko se Leslieltä? (Adamus kohauttaa olkapäitään, joku sanoo "ei")

Taika

ADAMUS: Taianomaista, rakas shaumbra, koska musiikin soidessa kaikki ladattiin. Se itse asiassa ladattiin päiviä sitten – kenties viikkoja sitten joillakin teistä. Mutta saitte kuunnella musiikkia. Saitte tuntea sen. Aah, saitte kuunnella musiikkia.

Se tuli nyt, mitä ei ollut täysin ladattu aiemmin. Se on elämän kauneus. Teidän ei tarvitse tehdä raskasta työtä, kokea arkisten kokemustenne ankeutta, tylsyyttä, purkaaksenne asioita lineaarisuuteen. Se tulee tuosta vaan. Kaikki mitä puhumme tänään shoudissa, on jo tehty musiikin avulla, silloin kun musiikki soi tuossa rentouttavassa hetkessä, kun unohdit murtuneen käsivartesi, rakkaani. Aa, parantukoon se nopeasti eikä muita osiasi murru vähään aikaan. (Vähän naureskelua)

SHEEMA: Juku, kiitos.

ADAMUS: (naureskellen) Joo, "juku, kiitos". (Lisää naurua) Se oli innostunutta.

Taianomaista, tuossa kauniissa hetkessä on kaikki, kaikki. Kaikki tästä shoudista, vähän viisautta – kaikki mitä saatte, on jo olemassa. Se on jokapäiväisen elämänne kauneutta. Se on jo olemassa. Se on jo ladattu tai latausprosessissa – "ladattu" merkitsee tulemista tietoisuuteenne.

Oivallatte, ettei ole oikeasti mitään tavoiteltavaa, mitään minkä puolesta taistella, mitään pyrkimistä vanhalla tavalla. Se on näin helppoa.

No niin, kauneutta on, että saitte sitten kuunnella musiikkia. Kaikki tulee sisään, ladataan … (Adamus siemaisee kahviaan) Voi, niin hyvää. Voit heittää sen pois (Lindalle), mitä ikinä tuo litku onkin, mitä Cauldre juo.

Kaikki on ladattu, mutta kauneus on siinä, että saitte nyt kokea musiikin ja voitte kokea sen vähän eri tavalla – iloisemmin, avoimemmin, yrittämättä saada mitään ulos siitä. Otatte vastaan vain sen, mikä on jo. Se on eteenpäin mentäessä elämää, kun voitte olla vain siinä tietämyksessä, että kaikki on jo olemassa, ja sitten kokea sen paljon iloisemmin.

Tiedän, että joillakin teistä on ollut kokemus, missä yritätte kuunnella hyvin syvällisesti musiikkia tai luentoa tai soinnutusta tai kristallikulhojen soittamista, yrittäen saada jotain siitä, ja peläten, että teiltä saattaa mennä jotain ohi. Teiltä ei mene, koska kaikki on jo olemassa. Hyvin kaunista, hyvin yksinkertaista, hyvin puhdasta.

Nyt voitte saada ns. tunnereaktion kuunnellessanne musiikkia vaivattomasti, koska ette yritä saada siitä mitään, ette yritä tehdä siitä jotain, ette yritä saada sen parantamaan itseänne. Nyt voitte vain nauttia siitä ja voitte saada ns. tunne- tai aistireaktion siitä. Voitte rentoutua ja todella nauttia siitä.

Tuo tunnereaktio muuttuu yhtäkkiä, tunnereaktio minkä kanssa monet teistä ovat ristiriidassa – yhtenä hetkenä yritätte saada tunnereaktion ja seuraavana hetkenä yritätte olla saamatta tunnereaktiota, yhtenä hetkenä yritätte tuntea jotain, seuraavana hetkenä yritätte sulkea sen pois, koska tunnette liikaa. Tunne- ja aistireaktio on vain mauste – teidän mausteenne.

Mauste. Se on kaunis uute, minkä laitatte elämänne ainesosiin. Se on mauste, joka antaa nyt tuon erityisen ja ainutlaatuisen maun – maun elämäänne. Aah! Nyt voitte lisätä tuon tunne- ja erityisesti aistiainesosan kaikkeen, mitä teette helposti tietäen, että se on jo olemassa.

Nyt jotkut teistä ajattelevat sitä vähän liikaa – "Miten se tapahtuu?" No, voin kertoa teille. Se on luontainen tapa, millä asiat tapahtuvat. Sen luontainen tapa, millä sen pitäisi tapahtua. Teidän ei pitäisi tarvita tehdä työtä niin kovasti ja taistella niin kovasti.

Kaikki on jo olemassa. On kyse sitten työpaikasta, näkemyksestä tai oivalluksesta, mistä tahansa – se on jo olemassa. Palaamme tähän shoudimme lopussa, mutta oivaltakaa, että loppu on jo tässä.

Hyvästit vanhalle

On ollut mielenkiintoinen vuosi. Aloitimme vuoden … (on jokin mikrofonivika) On hyvin suuri ääni tänään. Aloitimme vuoden periaatteessa karkottamalla kaikki, periaatteessa sanomalla, että on aika mennä ulos, lähteä. Kuten muistatte, pyysin siellä mäellä kaikkia lähtemään. Pyysin teitä, jotka katselette netin kautta, myös lähtemään huoneestanne, kodistanne.

Siinä sanottiin symbolisesti: "Joko sitoudun ja pysyn sitoutuneena valaistumiseeni tai palaan takaisin vanhaan maailmaan, vanhoihin tapoihin." Ei tuomitsemista. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Mutta se oli hyvin symbolinen tapa sanoa: oletko valmis? Oletko oikeasti valmis?

Melkein kaikki te tulitte takaisin. Muutama ei tullut, mutta melkein kaikki te tulitte takaisin, mutta edelleen ihmetellen, mistä tässä kaikessa on kyse, mihin olemme menossa, mitä teille tapahtuu?

Olemme tässä. Ei ole sattumaa, että meillä on tämä hyvin erityinen shoud vielä tänä vuonna. Voi, tunnit hiipuvat, mutta on edelleen tämä vuosi. Miten täydellistä, ettemme pidä tätä uutena vuotena. Se on kuin kirjatuet. Vuoden alussa sanotaan: "Ole hyvä ja lähde, jos et ole valmis", sitten vietetään koko vuosi tuntien sitä, sallien sen – "oletko valmis?" – ja sitten tulemme näihin viimeisiin tunteihin ja tuohon aivan lopulliseen päätökseen. Päätökseen minkä jokainen teistä on itse asiassa jo tehnyt.

Käytetäänpä siis tämä tilaisuus juuri nyt – kenties muutamien pelokkaiden tunteiden kera – mutta käytetään tämä tilaisuus todellisiin hyvästeihin vanhalle ja rajoittuneelle itselle, pelokkaalle itselle, lineaariselle ihmisitselle, itselle jonka oli samaistuttava menneisyyteen, itselle joka ihmetteli, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Käytetään tämä tilaisuus todellisiin hyvästeihin eksyneenä ja hämmentyneenä olemiselle, jolloin mietitään, mitä tulee tapahtumaan. Käytetään tämä tilaisuutena sanoa hyvästit epäilylle. Voi, epäily on hyvin ruma ja haiseva peitto, mutta kanniskelette sitä edelleen. Miksi? Miksi? Kysytte itseltänne miksi. Minä kysyn teiltä miksi. Miksi? Miksi haluaisitte kanniskella tuota todella groteskia, vanhaa epäilypeittoa? Mutta se antaa teille tietyn määrän lohtua.

Luulen, että siitä on kummallista lohtua. Luulette, että jos ette epäile itseänne, teette jotain, käyttäydytte tavalla, millä teidän ei pitäisi. Niinpä laitatte tuon rajoituksen. Tuo epäily on tavallaan teidän jarrutusjärjestelmänne. Teidän täytyy epäillä itseänne, heittää mukaan tuo epäily varmuuden vuoksi. Mutta käytetään tämä myös aikana sanoa hyvästit epäilylle.

Ilmaisen sen hyvin inhimillisin sanoin, hyvin lineaarisin sanoin. Mitä teillä on menetettävää? Jos päästätte irti epäilystä, jos ette jää kiinni epäilyyn – paremminkin jos ette jää kiinni epäilyyn – mikä on pahinta, mitä tapahtuu? Teette jotain niin omalaatuista kuin tulette mestariksi? Jos päästätte irti epäilystä, hmm, annatte valonne säteillä? Teillä on kharismaa? Annatte todellisen sinun tulla esiin?

Epäily on kuin vankila. Epäily on rajoitus ja itse asiassa hyvin monet teistä ovat niin tottuneet epäilyyn, tähän demoniin, tähän haamuun, että vain hyväksytte, että sitä on, että se palaa jatkuvasti ja taistelette aina sitä vastaan.

Voitte päästää siitä irti nyt. Päästätte irti siitä, että annatte sille minkäänlaista uskottavuutta, minkäänlaista energiaa. Päästätte irti tuosta epäilystä.

Epäily on varsinainen energian tyhjentäjä, kuten te epäilijät tiedätte. (Adamus naureskelee) Itsenne epäileminen on varsinainen energian tyhjentäjä. Se vie teistä energian. Epäily on yksi seksuaalienergiaviruksen sukulainen. Silloin kun epäily tulee mieleenne, se tavallaan jähmettää mielenne ja sitten se tunkeutuu syvemmälle ja syvemmälle. Tuosta epäilystä tulee rumempaa ja rumempaa ja sitten te ette tee mitään, koska epäilette itseänne. Ette edes … Ette tee mitään. Jähmetytte. Jäätte jumiin. Se ei ole sen arvoista.

Siis millainen vuosi onkaan ollut sanoen: "Oletko todella valmis ruumiillistuneeseen mestaruuteen? Oletko todella oikeasti valmis siihen?" Teillä oli koko vuosi aikaa harkita sitä, ajatella sitä ja tuntea sitä.

Vuoden aikana oli aikoja, jolloin tunsitte hyvin syvää intohimoa sitä kohtaan. Tiesitte sen olevan hyvin todellista yhtenä päivänä ja sitten seuraavana päivänä tuli epäily. Seuraavana päivänä: "Mitä olen tekemässä?" Seuraavana päivänä vertasitte edelleen itseänne toisiin ihmisiin. Seuraavana päivänä ajattelitte edelleen, mistä olette tullut – menneisyyttänne ja kaikkia typeriä asioita, joita olette tehneet, ja niin edelleen. Tämä epäily tulee tiellenne, hmm.

Jonkin ajan kuluttua, ystäväni, tästä tulee hyvin omalaatuinen elintapa – elämää oivaltamisintohimonne ja kaiken epäilyn väillä. Sanotaanpa hyvästit kaikelle sille näiden muutamien viime tuntien aikana – no, jotkut teistä toisella puolella maailmaa ovat jo uudessa vuodessa, mutta tulkaa takaisin kalenterin tälle puolelle hetkeksi. Käytetään tämä aika hyvästien jättämiseen sille.

Pyydän musiikkisäestystä suosikkimusiikkiryhmältäni koko maailmassa, Yohamilta, ja käytetään lempeän musiikin soidessa tämä tilaisuus sanoa hyvästit.

Sanotaan hyvästit. Yhtenä hetkenä se kuulostaa todella hyvältä: "Hyvä! Olen iloinen päästessäni eroon kaikesta tästä", mutta sitten tulee epäily. Se on kuin: "Haaa! Mutta mitä olen tekemässä? Voinko oikeasti sanoa hyvästi?" Näettekö, miten epäily toimii? "Voinko oikeasti sanoa hyvästi? Vai onko tämä vain viiden minuutin pieni kiva musiikkikokemus, pieni kiva hyvä tunne, mutta huomenna taas olen samassa paikassa?" Se riippuu täysin teistä, täysin teistä. Sanotte hyvästi koko tuolle vanhalle itselle.

(Musiikki alkaa)

Sano hyvästi epäilylle, tyrmistykselle. Voi, joskus … Rakastan sinua kovasti, teitä kaikkea, mutta joskus katson silmiinne. Katson siihen, minkä läpi laitatte itsenne – kamppailu, mielen kidutus, sen kyseenalaistaminen kuka olette – ja tosiaankin huudan teille toisinaan ja sanon: "Päästä vain irti."

Kasvoillesi tulee leveä hymy, mutta sitten seuraavassa hetkessä tavallaan sanot: "Voi, mutta voinko päästää irti kaikesta?" ja "Olenko todella riittävän arvokas päästämään irti? Mitä minun täytyy tehdä päästääkseni irti? Täytyykö minun tehdä jonkinlaista vesiterapiaa päästääkseni irti?" Ei, turpa kiinni. (Muutama naurahdus) Päästä vain irti. Se on niin helppoa. Se oikeasti on.

Käytetään siis tämä tilaisuus päästää irti musiikin kera. Hyvästi. Hyvästi tuolle vanhalle itselle. Ei siinä mitään vikaa ollut, paitsi perspektiivisi. Perspektiivisi. Vanha sinä on ok, mutta sinulla oli perspektiivi siitä ja taistelit sitä vastaan. Voi tuota taistelua vanhaa itseä vastaan. Yhtenä päivänä voitit yhden erän, seuraavana se voitti erän, muttei se loppunut yhdeksään erään. Se jatkui päivästä toiseen. Sanotaan hyvästi perspektiivillesi menneisyydestä, taistelulle itsesi kanssa.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Se on todella niin helppoa kuin salliminen.

Te jotka tarvitsette pientä mielen oikeutusta, ymmärtäkää, että tuo vanha itse ei ole yhtään onnellisempi sinun kanssasi kuin sinä olet sen kanssa. Toisin sanoen, tuo havainto vanhasta itsestä, sekin haluaa pois tuosta ansasta. Se ei pidä tuosta roolista. Se ei pidä inhosta, mitä sinulla on sitä kohtaan, ja pelosta mitä sinulla on sitä kohtaan ja kaikesta siitä muusta. Se on kyllästynyt tuohon peliin.

Nimittäin tuo vanha itse ei ole, mitä luulet sen olleen. Se haluaa paljastaa itsensä – sinun itsesi – täyteydessään, rikkaudessaan. Se ei halua, että sitä pidetään jonkinlaisissa tietoisuusrajoissa, missä olet pitänyt sitä. Se ei halua taistella sinua vastaan enää. Laitoit sen asemaan, missä sen oli pakko. Olet pannut sen taistelemaan sinua vastaan.

Voitaisiin sanoa, että vanha itse on kumulaatio monista kokemuksista, epäonnistumisista – ainakin sinun perspektiivistäsi katsottuna – itsesi ja toisten pettämisistä, kamppailuista – vanha itse jolla on paljon surua. En sano, että se oli pelkkää myrskyä, mutta suuri osa siitä oli.

Se oli kyllästynyt siihen asemaan, mihin laitoit itsesi, mihin laitoit menneisyytesi. Ja yhdessä erittäin kauniissa ja yksinkertaisessa kokemuksessa, mikä joskus tunnetaan merabhina, voit vain päästää siitä irti.

Sinun ei tarvitse antaa ajatustakaan sille. Sinun ei tarvitse painostaa sitä. Sinun ei tarvitse taistella sitä. Sano vain hyvästi. Se antaa valtavan muutoksen energiassa ja tietoisuudessa.

Ilmaisen sen teille eri tavalla. Tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne, on erittäin rajallinen. Tietoisuusmäärä mitä pidätte menneisyydessänne, on erittäin rajattu.

Sanotaan, että tietoisuus on valo, kharisma, mikä säteilee kirkkaana, esteettä, ujostelematta ja määrittelemättömänä. Tietoisuus, tämä kaunis kristallivalo.

Mutta tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne – on se sitten mennyt elämä tai jotain tässä elämässä – on yleensä sellaisissa asioissa kuin epäonnistuminen, kamppailu, vaikeudet, kärsimys, traumat.

Tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne, ei ole totuus, ei oikea totuus. Mutta laitatte nämä pienet tietoisuushiukkaset menneisyytenne vaikeimpiin, masentavampiin ja synkimpiin kohtiin. Ja siellä ne ovat, nämä pienet rajoittuneet tietoisuushiukkaset, ja sitten ne erotetaan päätietoisuudesta, mikä olisi jumalainen, vapaa Itsenne. Se on edelleen tietoisuutta, mutta sitten se alkaa tulla takaisin teihin rajoittuneena ajatuksena ja muistona.

Se on edelleen tietoisuutta menneisyydestänne, mutta nyt se tulee takaisin teihin hyvin sinnikkäänä – huonoina muistoina, jumiutuneena energiana, haamuina, epäilyksinä ja pimeytenä.

Menneisyytenne ei halua sitä. Se ei oikeasti halua. Se ei halua tuota rajoitusta. Se haluaa täyden tietoisuuden, täyden valon … rajoittamatta.

Sanon sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes popcornit alkavat poksahdella, mutta menneisyytenne ei ole sitä, mitä luulette – luojan kiitos. Menneisyytenne ei ole sitä, millaisena muistatte sen.

On niitä, jotka taistelevat menneisyytensä kanssa. On niitä, jotka vakiinnuttavat tarinansa menneisyydestä – tarinat jotka eivät yksinkertaisesti ole totta. On niitä, jotka kertovat näitä tarinoita uudestaan ja uudestaan itselleen ja toisille eivätkä ne yksinkertaisesti ole totta.

(Tauko)

Menneisyys ansaitsee yhtä paljon tietoisuutta kuin nykyisyys. Se ansaitsee yhtä paljon kharismaa kuin tulevaisuus.

(Tauko)

Sanotaan hyvästi tuolle perspektiiville, vanhalle perspektiiville menneisyydestä.

Ja on ok saada tässä tunne- tai aistireaktio. On ok tuntea, millaista se oli – rajoittuneet tietoisuushiukkaset, jotka olivat upotettuna menneisyyteen.

On ok tuntea kuivuutta – kuten kutsuisin sitä – tylsyyttä ja ahdistusta menneisyydestä.

Aion välittää hetken musiikin kautta teille, aion kanavoida musiikin kautta tässä. Aion kanavoida, millaista on, kun päästätte irti menneisyyden rajoituksista – kaikista kokemuksistanne, kaikista elämistänne – ja annatte sen olla vapaa. Annatte sen saada täyden kharisman, minkä se hyvin ansaitsee. Antakaa itsenne olla vapaa kaikista rajoituksistanne.

Kanavoin tässä musiikin kautta sen, mitä näen siinä todellisessa menneisyydessä, mikä sinulla oli. Ei sitä, mitä näet, ei sitä, miten olet rajoittanut itseäsi, ei sitä, miten olet laittanut itsesi kärsimään.

Haluaisin musiikin kautta kanavoida teihin jokaiseen menneisyyden rajoituksista irtipäästämisen kauneutta, silkkaa kauneutta.

Vedetään syvään henkeä, kun menemme syvälle tähän.

(Pitkä tauko, kun musiikki soi)

Nimittäin menneisyys ei ole lainkaan, mitä muistat. Se ei ole. Jatkan tämän sanomista uudestaan ja uudestaan, kunnes tajuat sen. Mutta se ei ole. Se menneisyys, se asia mikä oikeasti määrittelee nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi, ei ole, mitä luulit sen olleen.

Vedetään syvään henkeä ja sanotaan hyvästi vanhoille havainnoille menneisyydestä.

Ihmisen on vaikea tehdä se, koska menneisyys määrittelee hänet – tai niin hän luulee. Menneisyys antaa hänelle jotain ajateltavaa ja vertailtavaa, vertailtavaa kaikkeen. Mutta se on yksi suurimmista rajoituksista, koska menneisyys ei ole lainkaan, mitä luulet.

Nyt mieli väittää vastaan ja epäilee sitä. Se sanoo: "Ei, minä muistan. Minulla oli työpaikka siitä päivästä siihen päivään. Menin naimisiin tiettynä ajankohtana ja olen tehnyt tätä ja tuota." Nämä ovat aikajanatapahtumia, muttei se ole oikeasti menneisyys. Menneisyys on oikeasti se viisaus, mitä saatiin – tai monissa tapauksissa ei saatu. Sillä ei ole mitään tekemistä tietyn asian kanssa, joka tapahtui tiettynä kalenteripäivänä. Sillä tavalla hahmotitte sen. Sillä tavalla teillä oli tunteita ja ymmärrystä siitä.

Jokin asia tapahtuu ja on monia tunteita. Mieli rajoittaa niitä nopeasti ja laittaa ne kivaan pieneen varastolaatikkoon ja sanoo: "Näin se oli, tunteellisesti ja kaikilla muilla tavoilla" ja sitten se jatkaa viittaamista siihen. Mutta se ei ole totta.

On valtava askel sanoa: "Aion sanoa hyvästi menneisyydelle." Valtava askel, koska tavallaan tunnetaan, että se on kieltämistä. Kieltämistä. Ja minua on syytetty siitä monta kertaa – käskemisestä ihmisiä kieltämään. Ei lainkaan. Todellista kieltämistä on, kun teillä on rajoittuneita tietoisuushiukkasia upotettuna menneisiin tapahtumiin. Se on kieltämistä.

Kieltäminen ei ole sen hyväksymistä ja sallimista, että on monia kokemuksia, tunteita ja reaktioita, kokonainen kirjo. Teillä voi olla jokin kokemus ja se voi ulottua huonosta hyvään, voi olla kerros toisensa jälkeen samasta asiasta, mikä tapahtui. Mutta mieli rajaa sen ja sanoo: "Ei, tämä tapahtui ja se oli huono asia." Sitten yritätte vuositolkulla päästä yli siitä, mutta noiden terapiavuosien aikana – tai mitä tahansa teettekin päästäksenne yli siitä – määrittelette sitä vain enemmän ja annatte sille enemmän uskottavuutta. Ja sitten se asettuu syvemmälle ja siitä tulee kiinteämpi ja sitten oikeasti uskotte, että se on menneisyys.

Voidaksenne kokea ja olla vapaa Itse, teidän täytyy vapautua myös menneisyydestänne. Se ei ole mielen harjoitus. Emme aio istua täällä tuntitolkulla avaamassa menneisyytenne solmuja, koska taas kerran, se on erittäin älyllinen ja erittäin tehoton harjoitus. Se on yhtä yksinkertaista kuin istua täällä muutaman minuutin kauniin musiikin parissa ja tuntea, millaista on päästää irti menneisyytenne rajoituksista, tuntea vapaus tulemisesta ulos sen tiukoista määritelmistä, mitä tapahtui. Se vapauttaa teidät. Se palaa yhteen Tobiaksen nerokkaimmista opetuksista: tulevaisuus on parannettu menneisyys.

Niin rakkaat ystäväni, vedetään kunnolla syvään henkeä sille.

Tobiaksesta puheen ollen, mestarit ovat täällä tänään – hyvin erityislaatuinen tilaisuus. Meillä on kaikki ne, jotka ovat työskennelleet kanssanne menneisyydessä, Tobias, Metatron, Kuthumi, St. Germain – henkilökohtainen suosikkini – ja kaikki muut, koska tämä on käännekohta. Tässä ja nyt on ns. totuuden hetki. On totuuden hetki, koska emme jätä taakse ainoastaan vanhaa vuotta, vaan jätämme taakse myös rajoittuneen ei-muistetun menneisyyden. Sanon "ei-muistetun", koska ette muista, mitä oikeasti tapahtui. Jätämme sen taakse.

Kun menemme nyt uuteen vuoteen, uusiin aikoihin – kuten Cauldre ja Linda sanoivat tänään – tämä on vain niille, jotka valitsevat ja sallivat ruumiillistuneen valaistumisen. Se on siinä. Se on siinä. Ei ole tilaa millekään muulle. Työssä mitä minä ja muut mestarit teemme kanssanne, ei ole tilaa epäilylle. Olen pahoillani. Ja tässä kohtaa te ja minä painimme. Te ja minä painimme tänä vuonna, koska sanotte, kerrotte minulle: "En pääse eroon epäilystä." Sanotte: "Minulla täytyy olla tietty määrä epäilyä tasapainona." Käytätte sitä tasapainona varmistamaan, että teette oikein. Kerrotte minulle, että te ette voi tehdä mitään epäilylle, ja heitän sen suoraan takaisin naamallenne, suoraan takaisin.

Epäilyyn ei ole mitään syytä. Epäilyyn ei ole mitään tarvetta.

Teidän on pakko olla kyllästynyt siihen, koska minä olen todella kyllästynyt siihen. (Vähän naureskelua)

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja sanotaan hyvästi tuolle vanhalle rajoittuneelle perspektiiville. Vapauttakaa itsenne. Se ei ole mielen harjoitus. Teette sen vain. Teette sen vain.

Adamuksen kysymys ja vastaus

Niin shaumbra, pidetäänpä vähän hauskaa. Linda mikrofonin kanssa – suosikkiaikaani.

LINDA: Mmmm.

ADAMUS: Suosikkiaikaani. On kysymys- ja vastausaika – minun kysymykseni, teidän vastauksenne.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Sinun ilosi.

ADAMUS: Kaksi asiaa ennen kuin aloitamme. Vedetäänpä henkeä, kunnolla energiamuutoshenkeä. Siirrytään siihen. (Kaikki vetävät syvään henkeä)

Ja jotta todella ymmärretään sen viisaus, mitä täällä tapahtuu, kun esitän näitä idioottimaisia kysymyksiä ja te annatte minulle todella idioottimaisia vastauksia – siirrytään siihen, mitä huoneessa tapahtuu oikeasti.

No, ensinnäkin se on häiriötekijä/ajanvietettä. Rakastan häiriötekijöitä. Numero kaksi, se saa teidät tunteisiin ja rakastan sitä, kun hämmennytte. (Vähän naureskelua) Ei, vaan oikeasti rakastan, koska se todistaa hyvän pointin. Minä esitän kysymyksen ja teillä alkaa olla tunteita. Kun katselen teitä, teillä on kaksi, kolme, neljä eri tunnetta ja sitten hämmennytte: "Miksi minulla pitäisi olla kaikkia näitä eri tunteita, osa näyttää ristiriitailta", ja sitten joko sulkeudutte tai valitsette yhden ja luulette, että se on ainoa tunne. Ei. Ne kaikki ovat totta – jokainen vastaus mikä teillä on sisällänne.

Kun esitän näitä kysymyksiä, käytte läpi … Voin nähdä sen, että teistä tulee hyvin älyllinen ja ajattelette, mitä tapahtuu, jos Linda antaa teille mikrofonin. "Minkä vastauksen annan, mikä tekee todella vaikutuksen kaikkiin teihin?" (Muutama naurahdus) Ja unohdatte itsenne. Unohdatte itsenne ja unohdatte, että itse asiassa on vastauskerroksia ja ne kaikki ovat totta. Ne kaikki ovat totta.

Mutta ennen kuin teemme tämän, haluan tehdä yhden muun asian. Vedetään kunnolla syvään henkeä. Ja jatkan tämän sanomista uudestaan ja uudestaan, kunnes jyvät alkavat poksahdella: kaikessa, kaikessa on kyse valaistumisestasi. Kaikessa mitä tapahtuu – myös tuossa haukotuksessasi nyt – on kyse valaistumisestasi. (Adamus naureskelee)

Kaikessa on kyse valaistumisestasi. Se on kaunis asia. Jokaisessa teossa, kaikessa mitä tapahtuu toisten ihmisten kanssa, koko elämässäsi – sulkematta pois mitään – on kyse valaistumisesta.

Hassua asia on, että myös siinä kokemuksessa, mikä meillä juuri oli, myös menneisyydessäsi on nyt kyse valaistumisestasi. Ehkä ajattelit: "No, ennen ei ollut, koska se oli menneisyyteni enkä ollut kovin valaistunut silloin", mutta nyt yhtäkkiä on. Yhtäkkiä kaikki alkaa toimia yhdessä. Se luo melkoisen pyörteen, melkoisen myrskyn, melkoisen puhdistuksen, kun tämä tapahtuu. Mutta kaikessa, myös murtuneessa käsivarressa, on kyse valaistumisestasi. Ei niin, että käsivartesi oli pakko murtua valaistuaksesi, mutta siinä on oltava kyse valaistumisestasi – muuten sitä ei olisi. Eikö vain?

SHEEMA: Aivan.

ADAMUS: Mitä olet oppinut tästä kokemuksesta, kun käsivartesi murtui? Mitä olet oppinut?

SHEEMA: Hmmm …

ADAMUS: Se on hevonpaskaa. Sinun olisi pitänyt oppia: älä kävele jäällä! Älä kävele jäällä! (Vähän naureskelua) Okei!

SHEEMA: (naureskellen) Okei!

ADAMUS: Mitä muuta olet oppinut? (Nainen jatkaa naureskelua) Hän aikoi antaa minulle erittäin metafyysisen vastauksen. Tota, ei sitä. Älä kävele jäällä. Mitä muuta olet oppinut?

SHEEMA: (naureskellen) Olemaan haavoittuva.

ADAMUS: Kyllä.

SHEEMA: Koska olen tottunut olemaan riippumaton …

ADAMUS: Voi joo, joo.

SHEEMA: … ja vahva ja olemaan laskematta kenenkään varaan.

ADAMUS: Joo.

SHEEMA: Mutta nyt on paljon asioita, joita en pysty tekemään.

ADAMUS: Joo. Kuten?

SHEEMA: Minun täytyy siis antaa toisten auttaa itseäni.

ADAMUS: Mitä et pysty tekemään?

SHEEMA: Ai, tarttumaan asioihin, pieniin asioihin.

ADAMUS: Voisit tarttua minuun toisella kädellä. Ei tarvitse olla vain sitä. (Nainen naureskelee) Hyvä. Mitä muuta? Haavoittuva. Se on ok.

SHEEMA: Toisten salliminen palvella itseäni.

ADAMUS: Aah! Rakastan tätä. Toisten salliminen palvella sinua.

SHEEMA: Aivan.

ADAMUS: Voisit itse asiassa tavallaan leikkiä tällä käsivarsijutulla. Nimittäin … voisit laittaa kummankin käsivarren tuollaiseen ja todella korostaa sitä! (Nainen naureskelee) Jos olisin sinä, hankkisin myös pyörätuolin ja … (Nainen nauraa ääneen) Tarkoitan, ihan totta! Jos se vaaditaan saamaan sinut oivaltamaan, että vain mestari voi olla palveluksessa. Kaikki muut ovat palvelijoita. Ja vain mestari voi oikeasti sallia toisten palvella itseään. Joo, korosta sitä. Tarvitseeko meidän mennä niin pitkälle, että jokin muu paikka murtuu, että asia menee perille?

SHEEMA: Ei, ei.

ADAMUS: Hyvä, hyvä, hyvä.

SHEEMA: Ei, mutta …

ADAMUS: Se ei siis ollut merkki Jumalalta, että teet jotain väärin elämässäsi?

SHEEMA: No, se on tavallaan mielenkiintoista. Viime shoudissa puhuit jostain kaverista, joka putosi tikkailta.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

SHEEMA: Muistatko sen?

ADAMUS: Niin kerroin, joo.

SHEEMA: Okei.

ADAMUS: Joo. En tarkoittanut sitä kirjaimellisesti! (Naurua) Minäpä ilmaisen sen eri tavalla. Se perustui tositarinaan jostain, mikä oli jo tapahtunut. Mutta käsitätkö, miten moni shaumbra on loukkaantunut tuon tarinan jälkeen? Se on todella surullista. Et ole ainoa.

SHEEMA: Okei.

ADAMUS: Joo, joo. Samaistuitko tuohon tarinaan?

SHEEMA: No, sillä hetkellä kun kaaduin, mietin: "Mitä ajattelen?"

ADAMUS: Joo, joo. Mitä ajattelit kaatuessasi?

SHEEMA: No, ajattelin, että kun pääsen alas, menen polttamaan savukkeen.

ADAMUS: Ahaa, ahaa. (Nainen naureskelee) Nyt pääsemme varsinaiseen aiheeseen. Miltä sinusta tuntuu … Onko sinulla syyllisyyttä tupakoinnista?

SHEEMA: No, en ollut polttanut muutamaan päivään ja sitten aloin taas polttaa.

ADAMUS: Ai jaa.

SHEEMA: Miten siis käsittelen tämän?

ADAMUS: Tupakoinnin, murtuneen käsivarren vai minut?

SHEEMA: Tupakoinnin. (He nauravat kumpikin)

ADAMUS: Hassua, että mainitsit sen. Pääsemme siihen aivan hetken kuluttua.

SHEEMA: Okei.

ADAMUS: Kyllä. Itse asiassa aloitamme sen nyt. Tässä on päivän kysymys, mutta voitko antaa mikrofonin Lindalle, koska haluan vähän tämän tuntemista ensin. Vaikea kysymys lopettamaan tämä vuosi, vaikea kysymys. Ja ettekä tiedä koskaan, kuka saa Lindan mystisen mikrofonin, joten olkaa valmiina. Hmm, hmm.

Kysymys mikä minulla on tänään – ja teidätkin saatetaan ottaa mukaan (Yohamille). Vain se että olette muusikkoja, ei merkitse, että teidät on vapautettu. Ja te siellä – vain se että olette lähellä ovea, ei merkitse, että voitte karata. Kysymys on – ja haluan teidän todella tuntevan tätä ensin oivaltaen, että Linda saattaa antaa teille mikrofonin.

Kysymys on: mitä vastaan olet taistellut sisälläsi? Mitä vastaan olet … Hmm. Joo, paljon "hmm". Voitte sulkea silmänne. Ottakaa hetki. Mitä … Eikä mitään makyoa tässä, koska tavallaan tiedän jo.

Mitä vastaan olet taistellut sisälläsi?

Mitä vastaan olet taistellut sisälläsi?

Muistakaa, että jokainen vastaus minkä annatte, voi auttaa muita shaumbroja, jotka kuuntelevat nyt tai tulevaisuudessa. Ja muistakaa, että jokainen vastaus voi todella tehdä teistä osasyyllisen. (Adamus naureskelee)

Mitä vastaan olet taistellut sisälläsi? Hmmm.

(Tauko)

Oletko valmis, Linda?

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Aloitetaan.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aah! Rakastan tätä aikaa. Voi tuntea hermostuneisuuden huoneessa ja muutamat teistä: "Joo anna minulle mikrofoni!" Mutta ole hyvä. Nousisitko seisomaan, että koko maailma voi nähdä sinut?

LINDA F: Raivo.

ADAMUS: Raivo. Erinomaista, kiitos. Kiitos ei-makyo-vastauksestasi. Mutta tiedät seuraavan kysymykseni.

LINDA F: Ai jaa.

ADAMUS: Vai mitä? (Adamus naureskelee) Miksi raivo? Mitä vastaan taistelet?

LINDA F: Luulen, että taistelen asumistilannetta vastaan jonkun kanssa enkä ole …

ADAMUS: Pysähdytäänpä siihen – "Taistelen asumistilannetta vastaan."

LINDA F: Okei, kyllä.

ADAMUS: Piste.

LINDA F: Piste.

ADAMUS: Perimmiltään se ei liity oikeasti kehenkään muuhun.

LINDA F: Okei.

ADAMUS: Asumistilanne, mielenkiintoista. Okei, tämän perusteella nyt, miksi raivoa?

LINDA F: (pitäen vähän taukoa ja sitten huokaisten) Luulen, että toivon sen muuttuvan. Tarkoitan, että muutin toiseen asumistilanteeseen, mutta nyt olen kahden paikan välissä.

ADAMUS: Mm hmm.

LINDA F: Hmm …

ADAMUS: Raivo. Kohdistettuna sinuun, luullakseni. Mutta kohdistat sen tyytyväisenä myös toisiin, jos annetaan tilaisuus.

LINDA F: Sen olen havainnut pari viime päivää, kyllä. (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Ja mistä tuossa raivossa on oikeasti kyse?

LINDA F: Siinä on kyse siitä, missä kohtaa en käytä täysin resurssejani siihen, mitä haluan itselleni.

ADAMUS: Voisinko todeta sen vähän eri tavalla?

LINDA F: Totta kai.

ADAMUS: Siinä on kyse epäilystäsi tai vapauden, itsenäisyyden, todellisen itsenäisyyden, kyseenlaistamisesta. Se on vähän pelottavaa. On tavallaan helpompaa roikkua jossain vanhassa tilanteessa, muissa tilanteissa. On helpompaa mukautua toisiin ihmisiin tai sanoa, että siinä on kyse asunnosta, asumisesta, sen tyyppisestä asiasta, mutta perimmiltään oikeasti on kyse omasta vapaudestasi – ensinnäkin vapaus muista, mikä on tavallaan epätavallista sinulle ja monille muille – mutta on kyse todellisesta vapaudesta ja siitä, mitä tuossa vapaudessa tapahtuu. Oletko valmis siihen? Osaatko käsitellä sen vastuun? Selviydytkö?

On – enkä yritä laittaa sinua koville, mutta kaikki voivat nähdä itsensä siinä – jonkin verran ns. selviytymisenergiasyöttöä, mikä jatkuu usein ajatellessasi: "No, ainakin elämässäni on toinen ihminen, vaikken kestäkään häntä enkä halua olla hänen kanssaan. Ainakin on joku muu tai jotain muuta." Käytät sitä siis energiasyöttönä hänestä. Enkä sanoisi sitä vampyyrijutuksi, mutta se on lohdutusta. Se on lohdutusta.

Ihmisidentiteetille on erittäin pelottavaa miettiä olemista täysin yksin – erittäin pelottavaa. On siis tuo toisten tarve, tarve nähdä itsensä toisten kautta, ikään kuin se tarve, että heillä on vastaus tai voi olla vastaus, mitä teillä ei ole. Ja erityisesti sinun tapauksessasi myös huoli siitä, lähdetkö planeetalta. Leijutko pois täältä, jos elämässäsi ei ole muita ihmisiä maadoittamassa sinua? Ei niin, että he tarvitsevat sinua, vaan tavallaan sinä tarvitset heitä, koska ilman ketään, ilman tuota vanhaa yhteyttä, on huoli, että lähdet. On siis selviytymisenergiasyöttöä. Ja pääsemme ratkaisuun, mahdolliseen ratkaisuun, aivan hetken kuluttua.

Hyvä, seuraava. Rakas Eesan Linda, kuka on seuraava? Mitä vastaan taistelet elämässäsi?

Voi, ja ennen kuin annat mikrofonin kenellekään, niin tapahtuu paljon taistelua. Oikeasti tapahtuu. Ja tiedän joidenkin teistä ajattelevan: "No, minulla homma on hallussa." (Adamus sylkäisee) (Vähän naureskelua) Sinä vain luulet, että sinulla homma on hallussa, mutta se on hyvin yleistä. Se on hyvin läpitunkevaa, ja me … olemme kyllästyneet siihen. Meidän täytyy päästää siitä irti. Se on merkityksetöntä. Se oikeasti on.

Okei, Linda, mikrofoni, ole hyvä.

Aa, tervehdys!

SHAUMBRA 2 (mies): Tota, luulen …

ADAMUS: Haluaisitko kupin kahvia?

SHAUMBRA 2: Totta kai.

ADAMUS: Tänään tehdään hyvää kahvia. Kermaa, sokeria, vuohenmaitoa?

SHAUMBRA 2: Kristallilasissa? Voinko saada sellaisen?

ADAMUS: Kristallilasissa? Sinulle haetaan jotain, mikä näyttää tavallaan kristallilasilta. Mitä haluaisit siihen?

SHAUMBRA 2: Vain kermaa, kiitos.

ADAMUS: Vain kermaa. Haluaisitko pipareita?

SHAUMBRA 2: Ei, en ole kovin makean ystävä.

ADAMUS: Minä haluaisin pipareita.

SHAUMBRA 2: Okei. (Naurua)

ADAMUS: Siis …

SHAUMBRA 2: Adamus haluaa pipareita, kiitos.

ADAMUS: Joo, lautasellinen tänne, hyvä. Siis mitä vastaan taistelet elämässäsi?

SHAUMBRA 2: Tota …

ADAMUS: Muuten, mitä minä juuri tein?

SHAUMBRA 2: Häiritsit minua.

ADAMUS: Ehdottomasti.

SHAUMBRA 2: Yritit saada minut pois päästäni, jotten anna sinulle loogista vastausta.

ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, hyvä.

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Ja mitä tein juuri kysymällä, mitä kysyin?

SHAUMBRA 2: Sait minut oivaltamaan sen?

ADAMUS: Joo, tai sain sinut takaisin mieleesi, mutta se on pientä peliä, mitä pelaamme. Anna palaa. Mitä vastaan taistelet itsessäsi

SHAUMBRA 2: Luulisin, että monia pelkoja ja epäilyksiä. Tunnen, että tavallaan laitan itseni ulos joskus, mutta sitten päädyn ottamaan kaksi askelta taaksepäin ja …

ADAMUS: Joo, joo. Miksi?

SHAUMBRA 2: Luulen, että pelkään tavallaan vähän tulla täysin maailmaan ja olla täysin itseni.

ADAMUS: Miksi?

SHAUMBRA 2: Pelkään, mitä saattaa tapahtua.

ADAMUS: Kuten mitä? Poltetaan roviolla? (Adamus naureskelee)

SHAUMBRA 2: Joo, no, se on voinut tapahtua yhdessä elämässä.

ADAMUS: Se sattuu vain minuutin. (Naurua) Ei, vaan koska olet tavallaan lähtenyt jos ennen prosessia. Se on hyvä asia ajattomana olemisessa – nimittäin jos sinut aiotaan polttaa roviolla, olet jo lähtenyt tavallaan. Olet vain maisemissa riittävästi sanoaksesi: "Jessus, se oli todella kuumaa!" ja sitten viuh! olet pois sieltä. Et siis oikeasti koskaan käy läpi … (Joku ojentaa miehelle kupin kahvia) Ota kulaus, kyllä. Voi, sait "Ranskan lilja" –mukin. Minä en …

SHAUMBRA 2: Joo.

ADAMUS: Vau! (Naurua)

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Vau! Okei, okei.

Olet siis tässä, ilmeisen älykäs mies. Olet tässä, hyvännäköinen kaveri. Ettekö sanoisi niin, naiset ja herrat? (Yleisö on samaa mieltä) Joo, näetkö? Näetkö, mitä tapahtuu, kun tulet tänne.

Olet näkemyksellinen. Sinulla on tietoisuutta. Mikä siis antaa sinulle tätä epäilyä ja pelkoa? Ja sinulla on kaikki työkalut. Miksi sinulla on tätä? Miksi taistelet vastaan ja kuka voittaa?

LINDA: Mmm.

SHAUMBRA 2: Ei todellinen Itseni.

ADAMUS: Joo, joo. Nautitko siitä?

SHAUMBRA 2: Ei, siitä on tulossa itse asiassa todella väsyttävää.

ADAMUS: Makaatko valveilla sängyssäsi yöllä?

SHAUMBRA 2: Joo, on unettomuutta.

ADAMUS: Koska olet terävä kaveri, mitä ratkaisuja olet keksinyt?

SHAUMBRA 2: No, ne eivät toimi enää. Tarkoitan yritys antaa itselleni muuta ajateltava lukuisilla eri keinoilla. Mutta huomaan oikeasti, ettei se toimi enää.

ADAMUS: Hyvä. (Joku tuo lautasellisen pipareita) Haluaako kukaan pipareita? Pipareita? Tota, minä ensin. Tällä tavalla mestarit toimivat, kiitos. Pankaa ne kiertämään. Kun lautanen on tyhjä, teemme lisää kalaa ja leipää ja jatkamme tarjoamista. (Vähän naureskelua) Olen pahoillani keskeytyksestä.

SHAUMBRA 2: Ei se mitään.

ADAMUS: Mutta, mmm, mmm, mmm. (Adamus nauttii intohimoisesti piparista, vähän naurua) Koeta kestää, haluan kokea tämän. On asioita, joita kaipaan ihmisenä olemisesta. Joo, pipareita. Se on melkein … Se on aistillista. Se on erittäin aistillista. Mm hmm.

AMIR: Mmm. (Hänelläkin on pipari) Niellä … sokeria.

ADAMUS: Mm hmm. Sokeri ei vaivaa minua.

AMIR: Hyvä.

ADAMUS: Voisin syödä paljon sokeria, joo. Se vaivaa vain niitä, jotka ovat huolissaan sokerista. Ja he luulevat sen vaikuttavan heihin ja sitten heidän täytyy luopua sokerista ja jatkaa näitä sokerittomia dieettejä. Mutta todellinen mestari voi syödä sokeria aamiaiseksi – vain kulhollisen sokeria (naurua), joskus vähän kermaa lisäksi. (Lisää naurua) Makea kerma-sokeriaamiainen. (Lisää naurua)

Missä olimmekaan? (Naurua)

SHAUMBRA 2: Ai jaa, taas takaisin häiriötekijöihin.

ADAMUS: Voi, taas häiritsemässä. (Lisää naurua) Itse asiassa, tässä oli enemmän kyse aistillisuuden korostamisesta. Jos aiot syödä piparin, niin tarkoitan, että syö se. Tunne se. Lopeta se, mitä olet tekemässä. Vaikka olisit keskellä haastattelua ja ihmiset katselisivat sinua ympäri maailmaa, pysähdy ja saa tuo aistikokemus, mitä useimmat teistä eivät enää saa, ja syö sokeria aamiaiseksi. Hyvä luoja.

Siis epäily ja pelko ja … (joku tuo lisää pipareita) Voi, kiitos, kiitos.

EDITH: Anna hänelle yksi.

ADAMUS: Hän ei syö sokeria.

EDITH: Ai jaa.

ADAMUS: Ei välitä kovasti makeasta, joo.

SHAUMBRA 2: En kovasti. Pidän kyllä puhtaasta suklaasta, missä on suuri kaakaopitoisuus. Se on minun juttuni.

ADAMUS: Joo. No, tämä on puhdasta. Sitten se kääritään keksiin piparin sisälle.

SHAUMBRA 2: Just joo!

ADAMUS: Hyvin puhdasta. Tota, mmm.

SHAUMBRA 2: Maissisiirappia, joo.

ADAMUS: Mm hmm. Mmm, mmm.

Missä siis olimmekaan? Olemme siis pelossa ja epäilyssä. Sinua varten tapahtuu paljon, mutta uppoudut siihen. Miten aiot käsitellä tämän lopulta?

SHAUMBRA 2: Huomaan itse asiassa ottavani harppauksia lopultakin, koska olen vain todella kyllästynyt siihen, miten asiat ovat olleet. Tarkoitan, että alan tehdä asioita, joista nautin oikeasti ja …

ADAMUS: Vau, mikä ajatus! (Vähän naureskelu) Vau.

SHAUMBRA 2: … asioita joita pelkäsin tehdä, kuten olen todella kiinnostunut henkisyydestä ja minulla on blogi ja olen … (kännykkä soi)

ADAMUS: Joo, uusi pieni häiriötekijä. Eikä edes uskoisi, että se tulee Edithin kännykän soimisesta kesken keskustelumme. Edith on viimeinen ihminen maailmassa, jonka olettaisit sen olevan! (Naurua)

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Suloinen äiti Edith ja hänen soiva kännykkänsä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen luulisi … miten voisit … aivan keskellä keskusteluamme. (Vähän naureskelua) Joo. (Joku sanoo "pistä se piiloon, pistä se piiloon!")

SHAUMBRA 2: Joo, olet melko hyvä siinä.

ADAMUS: Joo, joo. (Adamus naureskelee) Itse asiassa te olette hyviä siinä. Te olette todella hyviä siinä, koska juuri tätä te teette. Teillä on käynnissä näistä taisteluja. Ette tiedä, miten se käsitellään. Annatte itsellenne muuta ajateltavaa, kunnes taistelu palaa, kunnes luotte uuden taistelun. Ja melko pian on niin paljon kaaosta ja roskaa menossa, että olette jo unohtaneet, mistä taistelussa oli kyse, mitä vastaan taistelette ja unohdatte, että itse asiassa on erittäin helppo ratkaisu mennäkseen siitä yli.

Pysytte siis tuossa nyrkkeilykehässä koko ajan – tarkoitan, että kenties hyppäätte kehästä toiseen, mutta melko pian siitä tulee hämmentävää. Se on kuin: "En edes tiedä enää, minkä vuoksi olen onneton. En edes tiedä, miksi olen niin vihainen tänään. En edes tiedä, miksi Adamus ärsyttää minua niin paljon, mutta niin asiat vain ovat", tavallaan. Eikö vain?

SHAUMBRA 2: Oletan niin.

ADAMUS: Oletat niin. Okei, hyvä. Kiitos. Palaamme asiaan.

SHAUMBRA 2: Okei.

ADAMUS: Kiedomme tämän kaiken yhteen nerokkaasti.

Mitä vastaan taistelet? (Linda antaa mikrofonin John Kuderkalle, joka heilauttaa sen pois)

LINDA: Ei. Sinun on pakko.

JOHN: Ei, en ota.

LINDA: Kyllä otat. Minulle sanottiin, että sinun on pakko.

JOHN: Hmm.

ADAMUS: Hmm.

JOHN: Hmm.

ADAMUS: Kenties meidän pitäisi saada lisää pipareita. (Naurua)

JOHN: Ai jaa, minulle kelpaisi myös kuppi kahvia.

LINDA: Sandra, kuppi kahvia Johnille.

JOHN: Ei, laskin vain leikkiä.

ADAMUS: Mitä vastaan taistelet?

JOHN: (pitäen tauon) Terveysongelmien.

ADAMUS: Terveysongelmien, hyvä. Se on hyvä vastaus. Miten se taistelu sujuu?

JOHN: Se näyttää menevän hyvin tällä hetkellä.

ADAMUS: Okei. Pelkäätkö, ettei se ehkä mene hyvin? Pelkäätkö, ettei sinulla ole kontrollia siihen?

JOHN: (pitäen pienen tauon) Ei, ei pelkoa. Minulla on kontrolli siihen, jos haluan.

ADAMUS: Okei. Ei pelkoa, ei taistelua?

JOHN: Ei oikeastaan, ei.

ADAMUS: Okei. Terveysongelma, mistä se juontuu, miksi se ylipäätän on olemassa?

JOHN: (hengittäen syvään ulos) Katsotaanpa.

(Tauko)

ADAMUS: Autan sinua mielelläni milloin vain.

JOHN: No, anna palaa.

ADAMUS: Okei, terveysongelma. Se voitaisiin jäljittää tiettyihin kemikaaleihin, myrkkyihin, sellaisiin asioihin, mutta se ei ole itse asiassa koko tarina. Se on mielenkiintoinen tarina, mutta terveysongelma auttaa sinua todellisuudessa tulemaan paljon herkemmäksi, tuntevammaksi ihmiseksi. Se antaa sinulle kyvyn tuntea kuoleman mahdollisuus. Se antaa sinulle kyvyn tuntea itseäsi, matkaasi, ihmisiä ympärilläsi ja yhtäkkiä se aktivoi, avaa todelliset tunteet – ei emootiot, joita vastaan olet suhteellisen paljon, hyvästä syystä, mutta todelliset tunteet. Ja minun täytyisi sanoa, että yksi kolmesta pääasiasta, joita tulit tänne kokemaan tässä elämässä, on todellinen tunteminen – kutsun sitä aistillisuudeksi – eivät nuo saastaiset ja siirappiset tunteet, joista et pidä kovin paljon toisissa ihmisissä, enkä minäkään, mutta todellinen kokeminen. Ja se antaa sinulle sitä.

Ja jos ruumiillistat oikeasti tuon todellisen tuntemisen perusolemuksen, kaikenlainen biologinen epätasapaino, kaikenlainen sairauden tarve voi mennä pois. Se on palvellut tarkoituksensa. Ota siis avosylin vastaan tunteminen.

JOHN: Kuulostaa hyvältä minusta.

ADAMUS: Hyvä. Se on paljon helpompaa ja paljon parempaa kuin taistelu.

Tiedän, että toisilla teistä täällä on terveysongelmia ja jotain todella pelottavia terveysongelmia – tarkoitan hengenvaarallisia terveysongelmia. Ja teille kerrotaan nykyään: "Taistelemme tätä vastaan. Taistelemme syöpää vastaan. Taistelemme sitä vastaan, mitä se onkin." Ja sanon teille nyt "ei, emme taistele". On paljon tehokkaampi, paljon parempi ja paljon iloisempi tapa.

Okei, vielä muutama. Mitä vastaan taistelet sisälläsi? Mitä vastaan taistelet? Ole hyvä.

SHAUMBRA 3: (nainen) Pelkoa.

ADAMUS: Haluaisitko pipareita?

SHAUMBRA 3: Söin juuri kaksi.

ADAMUS: Haluaisitko lisää?

SHAUMBRA 3: En.

ADAMUS: Haluaisitko tonnikalaleivän nyt? (Naurua) Minulla on sellaisen himo.

SHAUMBRA 3: Miten tiesit, että se on suosikkileipäni?

ADAMUS: Miten tiesin! (Nainen naureskelee) Koska sillä hetkellä kun nousit ylös, sain himon …

SHAUMBRA 3: Tonnikalaan?

ADAMUS: … tonnikalaleipään.

SHAUMBRA 3: Ai jaa.

ADAMUS: Ja olen aina ollut lohityyppi, mutta yhtäkkiä … tonnikalaa ja vähän salaattia, majoneesia, vähän juustoa …

SHAUMBRA 3: Perunalastuja.

LINDA: Tuskinpa vaan! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Ja perunalastuja ja kivalla jyväleivällä, paahdettuna.

LINDA: Onko talossa tonnikalaa?

ADAMUS: Paahdettuna. Leipä hieman paahdettuna, kyllä.

SHAUMBRA 3: Söin juuri eilen sellaisen.

ADAMUS: Voiiii! Minä …

SHAUMBRA 3: Se on edelleen aurassani, luulisin.

ADAMUS: Anna minun … annan minun haistaa vähän. (Naurua, kun Adamus haistelee häntä) Voiii! Jos vain tehtäisiin tonnikalaparfyymiä. (Paljon naurua)

Mutta ei, haluaisin todella tonnikalaleivän.

SHAUMBRA 3: Erittäin hyvää.

ADAMUS: Luuletteko, että saan sellaisen?

LINDA: Lohta. Voimme tehdä lohesta.

ADAMUS: Tonnikalaa! Tonnikalaa. Mutta ei, se on ok. Jo riittää häiriötekijät, mennään suoraan asian ytimeen. Mitä vastaan taistelet?

SHAUMBRA 3: Pelkoa.

ADAMUS: Joo, minkä?

SHAUMBRA: Huh.

ADAMUS: Huh. Tunsitteko sen? Tunsitteko tuon "huh"? Pystyttekö olemaan empaattinen sen osalta? Kun hän sanoi "huh", sanoitte tavallaan: "Voii! Tiedän, mistä tulet, beibi! Minä … huh!" Sanot "pelko". Minkä pelko? Huh! (Muutama naurahdus) Okei.

SHAUMBRA 3: Epävarmuus tulevaisuudesta. Epäily. Epäily olisi suuri osa sitä.

ADAMUS: Tulevaisuus on ehdottomasti katastrofi. (Vähän naureskelua, nainen huokaisee) Ja tulevaisuus on erittäin lupaava. Tulevaisuus voi olla hyvin tuottoisa. Tulevaisuus on erittäin helppo. Se on kaikkia näitä asioita. Ymmärrätkö? Ei ole yhtä vastausta, mutta on paljon vaihtoehtoja.

Tulevaisuus on kaikkia noita asioita. Joillekin ihmisille tulevaisuus on ehdottomasti kamala. Tulee pahin vuosi, mitä heillä on koskaan ollut.

SHAUMBRA 3: Voi ei!

ADAMUS: Ei sinulla. Sanot: "Voi ei!" En puhu sinusta. Puhun muista.

Luulisi myös, että saisin popcorn-kaulaketjun … joltain, joltain. (Nainen heittää omansa Adamukselle) Kiitos, kiitos. Ja luulisi, että joku aloitekykyinen shaumbra löytäisi tavan tehdä kestävän popcorn-kaulaketjun – sellaisen mitä linnut ja oravat eivät syö. (Joku on tuonut popcorn-kaulaketjuja jaettavaksi tapaamisessa)

EDITH: Haluatko syödä sen?

ADAMUS: Ei, haluan tonnikalaleivän. (Adamus naureskelee) Mutta ei nyt, myöhemmin. Myöhemmin. Jatketaan … Himoni kasvaa puhuessamme eikä edes pizza tyydyttäisi nälkääni nyt.

SHAUMBRA 3: Totta, joo.

ADAMUS: Katso nyt, mitä teit minulle?

SHAUMBRA 3: No, tiedäthän.

ADAMUS: Toisitko minulle tonnikalaleivän seuraavaan tapaamiseen?

SHAUMBRA 3: Kyllä tuon.

ADAMUS: Kiitos.

SHAUMBRA 3: Lupaan sinulle sen.

ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä.

Missä siis olimmekaan? Ai niin, pelko. Se on kaikkia noita asioita. Se on synkkä. Se on kaikkein paras vuosi. Se on vapautumisen ja täysivaltaisuuden vuosi ja se on kurja vuosi. On rikoksia ja kaikkia noita asioita. Ja niitä kaikkia tapahtuu, niitä kaikkia on tapahtunut. Ne ovat kaikki mahdollisuuksia. Ne kaikki eletään jossain määrin. Menemme sen yli. Menemme siihen, mitä haluatte. Hyvä.

Siis miksi pelkäät? Miksi pelkäät mitään?

SHAUMBRA 3: (huokaisten) Se on todella hyvä kysymys.

ADAMUS: Onko siitä sinulle mitään hyötyä?

SHAUMBRA 3: Ei. Ainoa vastaus, minkä löydän siihen, on vain tehdä se, mitä pelkään, niin paljon kuin voin. Tiedäthän, vain tehdä se.

ADAMUS: Siinä ei ole tolkkua.

SHAUMBRA 3: Eikö? (He kumpikin naureskelevat)

ADAMUS: Ei. Mutta se on parempi kuin juosta karkuun sitä. Mutta tavallaan myös taistelet edelleen pelkoa vastaan.

SHAUMBRA 3: No, se ei ole miellyttävää. Se ei ole vieläkään miellyttävää.

ADAMUS: Se ei ole vieläkään miellyttävää. Taistelet edelleen sitä vastaan.

SHAUMBRA 3: Aivan.

ADAMUS: Ja tavallaan edelleen asetut sen hakattavaksi.

SHAUMBRA 3: Niin taitaa olla.

ADAMUS: Ohitamme sen. Okei? Ohitamme sen.

SHAUMBRA 3: Mahtavaa!

ADAMUS: Sanot nyt "mahtavaa", mutta kun …

SHAUMBRA 3: Ei!

ADAMUS: … kerron, miten sen voi tehdä, sanot: "Voiii, en tiedä, Adamus. En tiedä, mmmm."

SHAUMBRA 3: No, se ei voi toivottavasti olla yhtään pahempaa kuin …

ADAMUS: Voi, voi se olla.

SHAUMBRA 3: Se voi?

ADAMUS: Se voi olla pahempaa. (Naurua) Voi, hyvä luoja, et ole päässyt edes vielä "pahemman" määritelmään.

SHAUMBRA 3: Okei.

ADAMUS: Emme ole … Voi, ei, ei, ei. Siitä voi tulla paljon pahempaa. Tuoko se esiin pelkoa?

SHAUMBRA 3: Oudosti ei.

ADAMUS: Ai jaa, haluat siitä tulevan pahempaa.

SHAUMBRA 3: Ei. Haluan vain tietää, mitä se on. Mitä se on? Selvitetään, mitä se on.

ADAMUS: Annan sinulle salaisuuden tässä ja selitän sitä enemmän myöhemmin. Hän kehottaa sinua ottamaan drinkin. (Naurua) Joo. Kaataisitteko hänelle drinkin, kiitos? Hän tarvitsee sitä.

SHAUMBRA 3: Kyllä, kiitos!

ADAMUS: Luomme vain täysin eri todellisuuden.

SHAUMBRA 3: Okei.

ADAMUS: Siinä kaikki, hyvin yksinkertaista.

SHAUMBRA 3: Olen valmis.

ADAMUS: Okei, hyvä. Sanot nyt olevasi valmis, mutta sitten näemme sen. Älä unohda sitä tonnikalaa, ekstramajoneesilla, joo. Ja pidän vähän lämmitetystä leivästä. Sinun ehkä täytyy selvittää, miten teet sen, mutta …

LINDA: Purkitettua tonnikalaa vai tuoretta tonnikalaa?

ADAMUS: "Purkitettua vai tuoretta", hän kysyy. Kristallia vai pahvia? (Linda kikattaa) Vähän selleriä myös.

Seuraava. Otamme vielä kaksi. Mitä vastaan taistelet elämässäsi? Aa!

MICHELLE: Luulen, että …

LINDA: Hei, hei, hei. (Näyttäen pitämään mikrofonia ylhäällä)

MICHELLE: Ai jaa. Minussa … (Hän naureskelee)

ADAMUS: Taistelet nyt Lindan kanssa. (Adamus naureskelee)

MICHELLE: … on osia, jotka turhauttavat minua – suurta ärtyneisyyttä tiettyihin yksilöihin.

ADAMUS: Minuun?

MICHELLE: Ei kehenkään täällä.

ADAMUS: Noooo, vähän! Auts! Vain vähän. (Vähän naureskelua) Siis ärtyneisyyttä tiettyihin ihmisiin …

MICHELLE: Ei.

ADAMUS: Joo. Tuntuuko sinusta pahalta, että olet ärtynyt heihin?

MICHELLE: Kyllä.

ADAMUS: Miksi? Minä pidän ärtymisestä ihmisiin.

MICHELLE: Koska ärsyynnyin todella erääseen jouluna enkä se ollut minä. Mutta se olin minä, koska …

ADAMUS: Se olit sinä. (Adamus naureskelee)

MICHELLE: Joo.

ADAMUS: Oikeasti olit. Miksi et huomenna vain ripitä häntä?

MICHELLE: No, hän ei ole enää tässä osavaltiossa, luojan kiitos. (Naurua)

ADAMUS: Missä osavaltiossa ja kaupungissa hän on?

MICHELLE: No, se kertoo liikaa.

ADAMUS: On puhelimia. On internet. Ripitä hänet etänä.

MICHELLE: Olisin mieluummin puhumatta tälle ihmiselle.

ADAMUS: Aha! Olisit mieluummin.

MICHELLE: Vain hyvin kummallinen …

ADAMUS: Oikeasti menisin mieluummin vain suoraan siihen. Silloin kun minulla on vihollinen, isken suoraan siihen, missä tuntuu. Joo. Krrrr!

MICHELLE: Hänellä ei ole aavistustakaan. Hänellä ei ole aavistustakaan.

ADAMUS: No, tiedän, mutta anna hänelle aavistus, koska tiedätkö mitä? Muuten pullotat sen itseesi.

MICHELLE: En enää.

ADAMUS: Oiiiii! En usko sitä. Mmmmm. En. Mutta se oli ensimmäinen asia, jonka mainitsit sanottuani: "Mitä vastaan taistelet?"

MICHELLE: Ärsytys.

ADAMUS: Joo.

MICHELLE: Joo.

ADAMUS: Okei. Mikä muu? On jotain muuta, mitä kalastelen tässä.

MICHELLE: Hmm. (Naurua) Ensimmäinen …

ADAMUS: Muuten, mestari ymmärtää häiritsemisen taidon. Linda, kirjoittaisitko sen siihen taikajuttuusi (iPad). Se on hyvin tärkeä muistaa. Se antaa vähän huumoria itselle – kenties ei kenellekään muulle. Mutta kun olette opettamassa tai tekemässä, mitä teettekin, mestarina ymmärrätte häiritsemisen taidon. Se on suurenmoista, koska joku voisi haastaa teidät, tehdä jotain haastavaa ja te vain häiritsette häntä, annatte muuta ajateltavaa. Tuotte sen täältä tänne.

Silloin kun joudutte omaan päähänne, kuten joudutte – joudutte tuohon ajatteluun, murehtimiseen, makaatte yöllä hereillä sängyssä – hitto, häiritkää vain itseänne! Ei, vaan oikeasti. Häiritkää itseänne. Pelatkaa peliä. Tehkää jotain omalaatuista. Kierähtäkää sängystä lattialle! (Vähän naurua) Järkytätte itsenne pois tuosta merkityksettömästä mielen roskasta, mitä teillä oli. Ottakaa peitto pois ja kierähtäkää – pum! – kunnes putoatte laidalta. Ja nauratte niin kuin nyt sanoen: "Olin niin kiinni omassa roskassani." Mestari ymmärtää häiritsemisen taidon. Luulen, että teemme shaumbra-kirjan, kun saan muut kirjani lopultakin ulos – "Häiritsemisen taito".

Voi, häiritsinkö sinua?

MICHELLE: Kyllä, sinulla on se häiritsemisen taito.

ADAMUS: Kyllä, tarkoituksella. Tarkoituksellisen häiritsemisen taito.

MICHELLE: Tarkoituksellisen häiritsemisen.

ADAMUS: Mitä muuta vastaan taistelet, rakkaani?

MICHELLE: Taistelen itseäni vastaan.

ADAMUS: Tiedetään, tiedetään. Sitä juuri sanoin. Mitä vastaan taistelet sisälläsi, mitä vastaan itsessäsi?

MICHELLE: Asioita, joista en pidä itsessäni.

ADAMUS: Okei. Sinun ei tarvitse mainita mitään, mutta voit mainita, jos haluat.

MICHELLE: En halua.

ADAMUS: Okei, minä mainitsen sitten. (Naurua) Näettekö pelon tulevan esiin, pööö! (Lisää naurua) Ei se ole minun asiani.

MICELLE: Ei niin.

ADAMUS: Mutta tapahtuu paljon taistelua.

MICHELLE: Joo.

ADAMUS: Voinko olla henkilökohtainen? Okei, olen. (Lisää naureskelua) Sillä ei ole merkitystä, mistä taistelussa on kyse, mutta yrität teeskennellä, ettei sitä ole, ja se saa sinut kiinni. Taistelu voittaa, koska sinun täytyy teeskennellä, ettei sitä ole, ja sitä on, rakkaani, ja aion näyttää sinulle tämän vuoden loppuun mennessä … Ai niin, on melkein uusi vuosi jossain. Aion näyttää sinulle tämän loppuun mennessä, miten paljon olet taistellut, miten paljon se on sitonut energiaasi, miten paljon se on aiheuttanut sinulle vaivoja – fyysisiä, nukkumisongelmia, puhumisongelmia. Sinulla on hyvin terävä huumorin- ja viisaudentaju etkä käytä sitä. Et käytä sitä. Pidättelet itseäsi, kun yrität artikuloida jotain, ja sinulla on yksi hämmästyttävimmistä luontaisista keskusteluvaistoista.

MICHELLE: Onko?

ADAMUS: Nerokkaan keskustelun. Ei mitään pölöttämistä, vaan nerokasta. Siis toivottavasti – ei, ei toivottavasti, teemme siitä todellisuutta – tämän loppuun mennessä näet, miten paljon energiaa olet sitonut asioita vastaan taisteluun, ja teeskentelet, ettet ole.

MICHELLE: Kuulostaa hyvältä.

ADAMUS: Kiitos, kiitos.

MICHELLE: Kiitos.

ADAMUS: Voi ei. Siitä tulee säälittävää. Siitä tulee kamalaa noin kolmeksi päiväksi …

MICHELLE: (naureskellen) Kiitos.

ADAMUS: … ja sitten pääset siitä yli.

Okei, yksi vielä ja pääsemme asian ytimeen. Luultavasti ihmettelette: "Mikä tämän shoudin pointti on, paitsi häiritseminen?" Kyllä, massiivinen häiritseminen.

GLORIA: Minäkö?

LINDA: Mm hmm. Sinä.

GLORIA: Minulla ei ole … Minulla ei ole mitään kysymystä.

LINDA: Ai jaa! Se ei ota tulta siipiensä alle. Ei, ei, ei, et saa torjua mikkiä.

ADAMUS: Itse asiassa, voit torjua mikin, mutta sitten sinun täytyy siivota vessat illan päätteeksi (naurua), mikä ei olisi normaalisti mikään ongelma, mutta juhlitte kaikki uutta vuotta ja juotte paljon ja vessoista voi tulla tavallaan sotkuisia – jos tiedät, mitä tarkoitan. (Yleisö sanoo "ei, yäk!)

Joo, uusi häiriötekijä. Näettekö, että jotain ei vain heitetä pois. Luodaan koko illuusio, koko kuva, jotta kaikki kuvittelevat tämän todella törkeän vessan ja "voi eiiii!"

GLORIA: Ei.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mitä vastaan olet taistellut itsessäsi?

GLORIA: Olen iloinen, että olen täällä. Ei minulla ole mitään taisteltavaa.

ADAMUS: Niin minäkin olen.

GLORIA: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

GLORIA: En tiedä.

ADAMUS: Ei mitään? (Hän pudistaa päätään "ei") Perhe?

GLORIA: Mitä?

ADAMUS: Perhe. Mitään perhetaisteluja?

GLORIA: Kenties, kenties.

ADAMUS: Aha! Nyt alamme paljastaa sen. Tietysti se oli helppoa – kuka tahansa teistä olisi voinut selvittää sen. Perhetaisteluja, okei.

GLORIA: No, ei kovin monia. Heistä on tavallaan tulossa nyt vanhempia.

ADAMUS: Joo, heistä tulee vanhempia ja sitten he kuolevat eivätkä tappelut ole yhtä hauskoja.

GLORIA: Juuri niin. (Naurua)

ADAMUS: Joo, joo.

GLORIA: He ovat kuolleet. (Hän naureskelee)

ADAMUS: He ovat kuolleet, joo.

GLORIA: En tiedä.

ADAMUS: Siis mitä muuta?

GLORIA: Mitä muuta? Hmm. Olen melko tyytyväinen ja rauhallinen ihminen. En tiedä …

ADAMUS: Joo, joo, okei. Etkö koskaan esimerkiksi suutu itsellesi tai mistään?

GLORIA: Joo, suutuin ennen, mutten enää.

ADAMUS: Joo.

GLORIA: Joo.

ADAMUS: Okei. Mistä olit ennen vihainen itsellesi?

GLORIA: Perheestäni. (Adamus naureskelee ja vähän naurua)

ADAMUS: Okei, hyvä.

GLORIA: Mutta ei mitään …

ADAMUS: Okei.

GLORIA: Olen surullinen, koska lemmikkini kuoli, mutta muuten …

ADAMUS: Se on "surullinen". Se ei ole "vihainen". Siinä on eroa.

GLORIA: Joo.

ADAMUS: Ja lemmikkisi on edelleen maisemissa.

GLORIA: Tiedän sen.

ADAMUS: Aina.

GLORIA: Kiitos.

ADAMUS: Se tervehtii sinua ensimmäisenä, kun menet toiselle puolelle.

GLORIA: Okei.

ADAMUS: Joo, joo. Voi, rakastan sitä lemmikeissä. Ne vain odottavat.

GLORIA: Joo.

ADAMUS: Ne vain odottavat. "Milloin isäntä aikoo kuolla, jotta voin … " (Naurua) "Tota, kenties tänään (vähän naureskelua). Voi, kenties huomenna. Odotan joka tapauksessa." Älä unohda ruokkia sitä. Ruoki sitä, joo. Energiaruokkimista – lähetä sille vähän ruokaa, koska se vain odottaa sinua.

GLORIA: Okei.

ADAMUS: Joo, okei. Kiitos.

GLORIA: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

Okei, vedetäänpä syvään henkeä.

Ei enää taistelua itsensä kanssa

Mentäessä tähän uuteen vuoteen kerron teille joitain, mikä kuulostaa ensin upealta ja sitten omituiselta. Mutta tuntekaa sitä kaikilla tasoilla, joita annetaan.

Ja kerron teille tämän ja te kaikki pudistatte ja nyökkäätte päätänne: "Ai, joo, joo, okei. Teemme sen", ja sitten ette tee sitä. Ja sitten taistelette sitä vastaan. Luulette, etten puhunut teille, mutta minä puhun. Luulette, että puhuin ainoastaan joistain teistä, joistain tekemistänne asioista, mutta puhun kaikesta. Ja luulette, etten kenties tiedä, mistä puhun, mutta minä tiedän. (Adamus naureskelee)

Kun menemme tähän vuoteen ja siitä eteenpäin, ei enää taistelemista itsenne kanssa. Tähän sisältyy koko laaja kirjo asioita, joita teette tehdäksenne asioista vaikeita itsellenne. Siihen sisältyy sellaisten asioiden kanssa taisteleminen kuin ruokavalio, paino, fyysinen ulkonäkö.

Luulette, että teidän on taisteltava sitä vastaan, koska olette "ruokaholisti". Syötte paljon suklaata ja ahmitte kakun ja perunalastuja. Älkää taistelko sitä vastaan. Ei enää sellaisten asioiden sääntelyä kuin ruoka fysiikkanne vuoksi, kehonne vuoksi. Monet teistä ovat laittaneet itsensä eriskummallisille ruokavalioille ja sitten oikeuttaneet sen sanoen: "Ei, mutta lääkäri kertoi minulle, että minulla on matala … " luoja ties mikä tai korkea jonkin muu. Taistelette sitä vastaan. Taistelette itseänne vastaan.

Laskekaa puolustuksenne. "Voi ei!" Sanotte. "Minun on pidettävä puolustus ylhäällä. Minun täytyy taistella jotain vastaan, koska olen luonnostaan heikko ihminen. Olen syntinen. Minulle sanottiin niin. Niinpä minun on taisteltava. Minun on toimittava asioita vastaan. Olen luonnostaan turmeltunut ja söisin itseni kuolemaan tonnikalaleivillä, jos en kontrolloisi itseäni." Ei. Taistelu on jo valmis. Taistelu on valmis. Päästäkää siitä irti.

Voi, tiedän, että se kuulostaa hyvältä ja sitten se kuulostaa omituiselta. Se on suloista ja sitten se on kitkerää.

Tupakointi, käsivartesi, kaikki se muu. Tavallaan: "Olen tupakoija ja se on paha asia." Ei, se ei itse asiassa ole. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Voi, olen pahoillani, Linda ja kaikki muut, jotka loukkaantuvat, mutta sillä ei oikeasti ole merkitystä. Todelliselle mestarille sillä ei ole merkitystä.

Monet teistä ovat tupakoijia. Taistelette sitä vastaan. "Teen huonoa asiaa. Aion lopettaa joku päivä." Ei, itse asiassa luultavasti ette lopeta. Kuolette ennen sitä. (Muutama naurahdus)

LINDA: Juuri niin!

ADAMUS: Ei se ole niin paha asia, ei niin paha asia. Mutta tavallaan sanotte: "Voi, minussa on jotain vikaa" ja teidän on mentävä ulos ja oltava jonkun kummallisen, oudon ihmisen kanssa ja sitten siinä on tavallaan jotain, että on yksi niistä, joka voi mennä ulos. Ja jotkut teistä jotka eivät edes polta, haluavat liittyä ulkona olevien ihmisten seuraan, koska he ovat vähän mageempia.

LINDA: Voi eiii!

ADAMUS: Ja Cauldre sanoi sen. Minä en sanonut sitä.

Siis pistätte pystyyn taistelun sisällänne ja sanotte: "Minun täytyy kontrolloida itseäni ja minun täytyy lopettaa. Se on huono asia." Mestari ei taistele enää sisällään.

Jotkut teistä tekevät sellaisia asioita kuin kuntoilu, liikunta. Teette sitä siksi, että luulette, että teidän tarvitsee tehdä. Taistelette jotain vastaan – ikä, paino, luiden ja lihasten heikentyminen. Lopettakaa se. En käske lopettamaan liikuntaa – lopettakaa taisteleminen. Annatte sille vain energiaa. Se on osanne menneisyydestä, pelko tai jokin epätäydellisyys itsessänne ja te vain ruokitte tuota haamua, tuota hirviötä.

Monet teistä luulevat, että teidän on rajoitettava ajatuksianne, että te ette voi oikeasti ilmaista tunteitanne, koska raivoaisitte toisille. Niinpä luotte eräänlaisen kieltämisen: "Minun täytyy olla mukava ihminen." Ei, teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse. Oivallatte, että "mukava ihminen" on hypnoottinen päällyste, mihin olette langenneet – "Minun täytyy olla mukava. Minun täytyy olla mukava muille ihmisille."

No, hassu juttu on, että energeettisesti ette ole mukava heille, koska ette voi sietää heitä. Mutta yritätte käyttäytyä hyvin ja tavallaan sanotte: "Namaste." (Sanottuna irvistäen ja ääni kuristuneena, yleisö nauraa) Mutta energeettisesti lähetätte heille paskaa: "En voi sietää tuota oikeamielistä … Namaste" (sarkastisesti). Yritätte siis näytellä jotain. Teillä on menossa tämä taistelu. Päästäkää se ulos! Päästäkää tuo raivo ulos.

Tämä kuulosta hyvin kummalliselta: "Ei, meidän täytyy olla mukavia ihmisiä, olemme henkisiä." Ei, te ette ole henkisiä enää ettekä ole olleet mukavia koskaan."

LINDA: Oho! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Ei, "mukava" on hypnoosia. Te ette ole mukavia ihmisiä, ette ole. Enkä halua teidän olevankaan.

EDITH: Kiitos.

ADAMUS: Koska se on hypnoottinen päällys, minkä toiset ovat laittaneet teille. "Mukava" on itse asiassa karkkiperse. Se on …

LINDA: Mikä se on?

ADAMUS: Karkkiperse.

LINDA: Mitä se merkitsee. En ole varma, että se kääntyy kovin hyvin.

ADAMUS: Se on Cauldren sana. Minä en käyttänyt sitä. (Vähän naureskelua) Keinotekoinen. "Mukava" on keinotekoinen. Ei ole mitään "mukavaa". On aito. On myötätuntoinen. Mutta "mukava" on vain suurta ja mahtavaa myyntityötä. Okei? Siis ei mukavaa.

Taistelette asioita vastaan elämässänne. Taistelette, oletteko tarpeeksi fiksu. Niinpä yritätte olla fiksumpi ja taistelette tyhmyyttänne vastaan. Taistelette sitä vastaan.

No, periaatteessa olemme kaikki tavallaan tyhmiä. Ja "tyhmä" on hyvä asia. Viaton on hyvä asia. Ei ajatella kovin paljon ja sitten voidaan keksiä oikeita vastauksia, mihin menemme hetken kuluttua.

Tyhmä – pidän itse asiassa tyhmistä ihmisistä.

EDITH: Kuin Forrest Gump.

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

EDITH: Kuin Forrest Gump.

ADAMUS: Kuin Forres Gump, kiitos. Kyllä, "viaton" olisi parempi sana sille.

Pyydän teitä lopettamaan taistelemisen sisällänne keskiyöstä alkaen, missä tahansa satuttekin olemaan. Lopettakaa se taistelu, että te ette ole riittävän hyvä, että olette tehneet jotain väärin, että teidän täytyy työstää itseänne, että teidän täytyy tehdä itsestänne parempi, että teidän täytyy parantaa itseänne, että teillä täytyy olla jokin suunnitelma. En halua nähdä, että kukaan teistä tekee uudenvuoden … Miten niitä kutsutaan?

LINDA: Lupauksia.

ADAMUS: Lupauksia, koska ne eivät koskaan toimi. Ette ratkaise mitään, ja sitten olette vielä suurempi törppö kuin ennen lupausta ja teillä on käynnissä tämä taistelu.

Se mitä nyt sanon, ei päde kaikkiin tuolla jossain. He hajoaisivat, jos he noudattaisivat tätä neuvoa. Mutta shaumbra, luulen, että te ymmärrätte – ei enää taistelua.

Nyt tavallaan sanotte: "Voi, tämä on oikein hyvä juttu, koska olen todella kyllästynyt taistelemiseen." Mutta fakta on, että te ette ole aivan vielä riittävän kyllästynyt taistelemiseen. On siis taipumusta yrittää piilottaa jotain taistelua taskuihinne tai kaappiin tai jonnekin, minne piilotatte asioita minulta – mitä ette oikeasti tee. Ja on taipumusta tavallaan: "No, minun on edelleen työstettävä …" – täytä puuttuva osa – "koska Adamus ei ymmärrä minun …" uskomatonta heikkouttanne, uskomatonta riippuvuuttanne, uskomattomia perversioitanne, uskomatonta kaikkeanne. Joo, ymmärrän niitä kaikkia, mutta ymmärrän, että taistelemalla niitä vastaan elätte niitä.

Taistelemalla niitä vastaan elätte niitä.

Silloin kun taistelette näitä asioita vastaan, kun taistelette itseänne vastaan, kun teidän on asetettava tavoitteita … Tavoitteet ovat mestarille kuin kryptoniittia supermiehelle. "Voi, tavoitteita. Voi, voi." Miksi tavoitteita? Tavoitteet ovat sen olettamista, että teissä on jotain vialla, että teidän täytyy parantaa jotain. Te ette tarvitse tavoitteita. Teidän täytyy elää. Siinä kaikki. Teidän täytyy vain elää ilman taistelua, ilman kamppailua.

Elämä ei ole kamppailua. Se ei oikeasti ole. Jos otetaan elämän ydinolemus, se ei ole kamppailua. Se ei ole koskaan ollut, mutta on paljon asioita, jotka ovat tehneet siitä taistelua, ja olette omaksuneet sen. Teidät on vietelty siihen ja tavallaan pidätte siitä. Vaikka sanotte, että te ette pidä, te kuitenkin pidätte siitä, koska muuten ette tekisi sitä.

Ei enää taistelua. Ei enää taistelua terveydestänne. Jos teillä on jokin terveysongelma, lakatkaa taistelemasta sitä vastaan. Se kuulostaa hyvältä ensin, mutta sitten aivan yhtäkkiä tavallaan sanotte: "Gulp! Mutta se merkitsee, että sallin sen. Hyväksyn sen. Sitten se ottaa hallinnan." Olette hyvin yllättyneitä siitä, miten tuo taistelu teki siitä todellisen. Miten fokus … Enkä kehota myöskään välttelemään sitä ja teeskentelemään, ettei sitä ole. Kehotan vain sallimaan sen.

On vaistonvastaista sallia riippuvuutenne, sairautenne, heikkoutenne, kaikki ne asiat joista ette pidä itsessänne. Se on hyvin, hyvin vaistonvastaista. Olette tottuneet rajoittamaan itseänne. Sanotaan, että pidätte pastasta. "En voi syödä pastaa, koska se lihottaa minua." Okei, sitten se lihottaa. Sitten teillä on tämä taistelu menossa ja sitten se ottaa ilon pois elämästä. Voiii, ei enää taistelua itsenne kanssa.

Voitte taistella toisten ihmisten kanssa. Se on itse asiassa tavallaan hauskaa. Ei, vaan se on oikeasti hauskaa, koska oivallatte, että jos todella päästätte itsenne avoimeen tappeluun jonkun toisen kanssa … Sanotaan, että teillä on joku sukulainen – veli, sisar, joku – jonka kanssa olette olleet vuosia ja kestäneet häntä ja annatte itsellenne luvan, ei ole enää pidättelyä, se tuntuu tavallaan oudolta. Sanotte: "Voi, tappaisin hänet." Tota, mitä sitten? (Vähän naureskelua) Tiedättekö mitä? Hän tulee takaisin joka tapauksessa. Ja sitten kun annatte itsellenne vapauden, tuon luvan, kaikki nuo kieroutuneet ajatukset menevät pois. Te ette tee sitä, mutta antamalla itsellenne luvan sanoa: "Menen raivoamaan hänelle uuden …"

LINDA: Minkä uuden?

ADAMUS: Uuden elämän. Menen raivoamaan hänelle uuden elämän. (Naurua) Mitä luulet tarkoittaneeni? "Menen raivoamaan hänelle uuden elämän" ja annatte itsellenne luvan, huijaamatta itseänne sanoen: "No, annan itselleni luvan, mutten sitten voi tehdä sitä." Ei, vaan oikeasti. Antakaa itsellenne tuo lupa. Yhtäkkiä laitatte itsenne eri tietoisuuteen. Yhtäkkiä asioista tulee paljon selkeämpiä ja yhtäkkiä oivallatte, että itse asiassa voitte tehdä heistä näkymättömän – puh! – jos haluatte. Mutta te ette halua.

Yhtäkkiä oivallatte: "Annoin hänelle paljon valtaa itseeni. Annoin hänen varastaa energiaani. Se ei ollut oikeasti hänen vikansa, se oli minun vikani. Annoin hänelle kaiken tuon voiman. Nyt kun oivallan sen, en pidättele itseäni. En halua pelata tuota peliä enää."

Palaamme tähän kerta toisensa jälkeen ja puhuttelen teitä siitä vuoden aikana, mutta taistelu on ohi. Mitä tahansa se on – terveys, suhteet, itseinho, itse-epäily, ruoka, kaikenlaiset riippuvuudet. Ei ole riippuvuuksia – se kaikki on älyllistä – kaikenlaiset asiat joita vastaan taistelette itsessänne, mukaan luettuna "Miksi en ole saavuttanut enemmän elämässäni?". Oksennan, jos koskaan näen teidän ajattelevan niin, koska katsotte itseänne tuosta pienestä mikroskooppinäkökulmasta. Katsotte itseänne ja sanotte: "No, muut ihmiset ovat saavuttaneet enemmän." Muut ihmiset eivät ole tulleet tälle planeetalle yhtenä kauneimmista mutta haastavimmista ajoista ollakseen ruumiillistunut mestari. Onko mitään suurempaa? Onko jokin oppiarvo parempi kuin se? Vähän enemmän rahaa? Suurempi talo? En usko. Niinpä silloin kun joudutte tuohon taisteluun itsenne kanssa siitä, mitä olette saavuttaneet, päästäkää siitä irti. Ei enää taisteluja.

Erityishuone

Tämä kuulostaa puolittain hyvältä, tavallaan sanotte: "Voi hyvä, ei enää taisteluja". Puolittain se on erittäin vaikeaa, koska olette ehdollistuneet taisteluun, kamppailuun. Olette ehdollistuneet pidättelemään. Olette ehdollistuneet pitämään näitä epäilydemoneja elämässänne sanoen: "Ei enää. Lakkaa tekemästä sitä. Olet huono ihminen. Ole mukava." Se tuntuu siis hyvin, hyvin epämiellyttävältä. Ja silloin avaan Crimson Circlen nettisivuille hyvin erityislaatuisen huoneen, suuren huoneen, hienon huoneen, missä on tonnikalaleipiä ja suklaamurupipareita. Siitä tulee …

SART: Onko siinä pehmustetut seinät?

ADAMUS: Pehmustetut seinät? (Muutama naurahdus) Ei, luulen, että seinät tehdään yhdellä sivulla suklaavanukkaasta ja – pehmustetut seinät, mitä sinä? – jäätelöä toisella sivulla ja … (joku sanoo "älä unohda jalapenoja") jalapenoja. Jalapenoseinä – rakastan sitä. (Naurua) Joo, joo, joo! Hyvä. Jalapeloseinä. Meillä on monta seinää tässä huoneessa. (Lisää naureskelua)

Pyydän siis rakasta Michelleä avaamaan nettisivuille tämän pikkupaikan, minne voitte mennä, ja se on luultavasti – en tiedä – tyhjä ruutu tai kaunis kuva tai jotain. Mutta tästä tulee paikka, minne voitte tulla ollessanne vähän pakahtunut taistelusta luopumiseen ja hämmennytte. Hämmennytte taistelusta, mitä teillä on itsenne kanssa – mitä tehdä, miten päästää siitä irti, mitä seuraamuksia on – ja tulette vain sinne. Olen siellä – miten se sanotaankaan – kaksikymmentäneljä …

LINDA: Kaksikymmentä-neljä-seitsemän.

ADAMUS: … seitsemän. Olen siellä koko ajan. Tiedätte minun olevan siellä, koska haistatte tonnikalaleivän. (Vähän naureskelua)

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Rakastan tonnikalaleipää! Voisin tulla takaisin uuteen inkarnaatioon vain saadakseni hyvän tonnikalaleivän sipsien kera, sipsien kera. Kyllä, ensi kuussa.

Siis avaamme nettisivuille pienen huoneen, mihin voitte klikata. Annamme teille informaatiota. Tulette sinne, jos hämmennytte taistelusta tai jos luulette, että teidän täytyy edelleen taistella, ja sitten puhumme. Puhumme. Te ja minä tappelemme. Huomaatte, että minulla on jo side kädessäni ja olen valmistautunut siihen.

Siis laitan sen sinne, palaamme siihen ensi kuussa – ei enää taistelua sisällänne. Ja yritätte soveltaa sitä ulkoiseen maailmaan ja sanotte: "Voi, minun ei pitäisi tapella." Tota, taistelkaa ulkoista maailmaa vastaan, lopettakaa se itsessänne. Lopettakaa kaikki rajoitukset ja väittelyt ja pidättely ja omat reseptit ja kaikki muut oudot asiat, joita teette. Päästäkää itsenne vapaaksi. (Edith nostaa kätensä)

Aiotko kysyä minulta, voitko olla poikkeus?

EDITH: En.

ADAMUS: Antaisitko hänelle mikrofonin.

LINDA: Mielelläni.

ADAMUS: Joo, kyllä.

EDITH: Miksi ihmeessä emme voi vain päästää irti koko roskasta?

ADAMUS: Älä minulta kysy. (Adamus nauraa) Koska te – annan sinulle suoran vastauksen – olette ihminen. Koska on paljon ehdollistumista ja pelkoa ja asioita jotka eivät ole totta, mutta uskotte niin.

Kuulette siis asioita. Kuulitte niitä aiemmin Tobiakselta. Cauldre taisi äskettäin kirjoittaa artikkelin Hiljaisesta rukouksesta.

EDITH: Oikein kiva.

ADAMUS: Ja kuulitte sen silloin, mutta ette ole vieläkään tajunneet sitä. Luitte sen ja sanoitte: "Voi, se kuulostaa hyvältä", mutta ette ruumiillistaneet sitä.

Ette anna mennä. Ette päästä irti, koska olette ihminen ettekä usko, että voitte. Ette usko, että olette voimaantunut tekemään sen. Ette usko, että se on mahdollista, ja perustatte tämän entisiin kokemuksiin, jolloin kokeilitte jotain eikä se toiminut. Vaikka se ei joskus toiminut yhden kerran sadasta, niin sen laitoitte tietoisuuteenne – kerran se ei toiminut.

Se on siis ehdollistumista, rakkaani. Se on hypnoosia. Se on ehdollistumista. Se on uskomus ja osittain siksi, että olet pelkuri.

EDITH: Vaaditaan pelkuri tunteakseen toisen. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Te kaikki. Ei, vaan kyse on vähän pelkuruudesta.

EDITH: Osaamme tehdä kaiken sen. Teemme sitä koko ajan.

ADAMUS: Pelkuruutta?

EDITH: Ei! Päästämme irti, päästämme irti, päästämme irti ja sallimme.

ADAMUS: (huokaisten) Meillä on vielä matkaa jäljellä, eikö vain? (Vähän kikatusta)

Osa siitä on pelkuruutta, ja tarkoitan tällä sitä, että otatte vauvanaskelia valaistumiseen, eivätkä ne vie teitä koskaan siihen. Todellinen irtipäästäminen, todellinen hyppäys vievät. Luulette, että teidän täytyy oppia tämä ja sitten tämä ja sitten tämä. Teidän täytyy jatkaa kulkemista näiden shoudien kera. Ei, ei.

Kutsun sitä siis pelkuruudeksi, jänistämiseksi … Odotatte – et vain sinä, vaan kaikki täällä – odotatte jonkun muun tekevän sen. Meidän pitäisi tehdä jänishousu-t-paitoja – pidättelyä ilman hyvää syytä. Siksi ärsytän teitä kaikkia. Siksi häiritsen teitä. Siksi teemme tiettyjä asioita, sanoaksemme: milloin olette valmis?

Tämän myötä vaihdetaan aihetta.

EDITH: Voi, luulen, että olemme valmiita ja …

ADAMUS: Kyllä. On melkein juhlien aika.

Niin rakas shaumbra, puhuimme tänään taistelusta luopumisesta ja te ajattelette sitä, tunnette sitä ja mietitte: "Mitä hän tarkoitti?" Sitten syntyy paljon pulinaa sosiaalisessa mediassanne siitä, mitä oikeasti tarkoitin. Ja ihmiset spekuloivat ja siteeraavat minua asioissa, joita en sanonut. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin teistä itsessänne. Se on oma tapanne kontrolloida itseänne, rajoittaa itseänne, taistella itsenne kanssa, pidätellä itseänne, säännöstellä ja rajata itseänne, koska on taustatunne, että olette tehneet jotain väärin tai olette heikko tai teidän täytyy tulla paremmaksi. Taustaolettamus, että jokin ei ole oikein.

Jossain määrin, osittain se on oikein. Mutta se on vain yksi kerros. Se on vain yksi todellisuus. On toinen todellisuus, mihin voitte laittaa tietoisuutenne – kaikki on jo olemassa.

Tiedätte jo.

Ja kun tulette uuteen paikkaamme nettisivuilla, tähän kauniiseen huoneeseen – annamme sille kivan nimen. Kun tulette tähän huoneeseen, tulette sinne oivaltaen, tietäen, että tiedätte jo. Kun teillä on kysymyksiä, kun teillä on pelkoja, kun ihmettelette, mitä tulee seuraavaksi, tulette sinne tunteaksenne, että tiedätte jo.

Teette tämän olemalla todella hiljaa ja kenties meillä soi jotain kivaa musiikkia – kenties Yohamin musiikki soi tässä huoneessa. Tulette sinne ja vedätte syvään henkeä ja rentoudutte.

(Musiikki alkaa)

Ja alatte oivaltaa, että tiedätte jo vastauksen kaikkeen, mitä mietitte. Minä en anna teille tuota vastausta, vaan kannustan teitä oivaltamaan vastauksen, mikä teille jo on.

Tulette tähän huoneeseen, minkä luomme – ja muuten, salasana on "Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen. Minä tiedän että tiedän." Se on salasana. Sillä pääsette sisään, kirjaimellisesti. Haluan teidän näppäilevän sen: "I Exist" piste "I Am that I Am" piste "I Know that I Know" piste. Se on kirjoitettava suurin ja pienin kirjaimin. Kaikki suurina ei toimi. (Naurua)

Minä olen olemassa. Harjoitellaan sitä nyt. Minä olen olemassa.

YLEISÖ: Minä olen olemassa.

ADAMUS: Ei, vaan hiljaa. (Adamus naureskelee) Mikä luulitte tämän olevan? Pyhäkoulu?! "Toistakaa perässäni. Jeesus kuoli syntieni vuoksi." (Vähän naureskelua)

LINDA: Oho!

ADAMUS: (naureskellen) Ymmärrättekö, miten aivopesu toimii? "Kyllä toistan, opettaja. Jeesus kuoli syntieni vuoksi." No, sitten alatte tuntea todella huonoksi itsenne, todella huonoksi. Ja sitten kuljette loppuelämänne läpi tavallaan sanoen: "Hän kuoli syntieni vuoksi." Jeesus ei välitä teidän synneistänne.

Vedetään syvään henkeä. Älkää toistako perässäni. (Adamus naureskelee) Tuntekaa sitä itse. Muut ylösnousseet mestarit nauravat.

Minä olen olemassa.

Voi, se on mestaruuden oivaltamista. Minä olen olemassa.

Minä olen mitä olen.

Mitä se merkitsee? Se kuulostaa kivalta, kun ihmiset sanovat sen. "Minä olen mitä olen. Namaste." Minä olen mitä olen. Kaikki mitä olen koskaan tehnyt, kaikki mitä koskaan teen, kaikki mahdollisuudet joita olen koskaan luonut tulimuurin jälkeen, minä olen mitä olen.

En ole vain se, mitä muistan, mitä luulen olevani, vaan olen kaikkea mitä olen – kaikki kerrokset ja tasot, koetut ja kokemattomat asiat, oivalletut ja oivaltamattomat asiat. Olen kaikkea sitä.

Olen kaikkea, mitä päätän olla. Sitä se oikeasti merkitsee. Minä olen mitä olen. Olen kaikkea, mitä päätän olla.

Ja sitten minä tiedän, että tiedän.

Olen nimittäin usein sanonut ja usein nuhdellut, kun joku nousee seisomaan ja sanoo: "No, en tiedä." Ei, vaan te todella tiedätte. Te ette vain tiedä, että tiedätte. Tiedätte todella jokaisen vastauksen. Tunnette menneisyyden ja tulevaisuuden joka kiemuran ja käänteen. Tunnette tulevaisuuden. Se on hämmästyttävää. Se tavallaan ottaa pois tulevaisuuden vaikutuksen. Tavallaan mitätöi koko sanan "tulevaisuus". Alatte oivaltaa, että nyt on ok.

Kuuluu siis koputusta nettisivujen uuden huoneemme ovelta.

"Mikä salasana on?"

"I Exist. I Am that I Am. I Know that I Know."

"Okei, voit tulla sisään."

Ja sitten vain istutte. Istutte vain hiljaa. Tunnette "minä olen olemassa". Tunnette "minä olen". Kaikkea mitä päätän olla, minä olen. Ja sitten todella sallitte "minä tiedän mitä tiedän". Älkää tulko tänne istumaan sanoen: "No, en tiedä". Älkää kysykö minulta. Älkää kysykö Adamukselta. Sanotte: "Minä tiedän, että tiedän" ja sitten tukitte turpanne ja annatte sen tulla teihin.

Sitten annatte sen vain tulla teihin: "Minä tiedän, että tiedän."

Hassu asia tapahtuu ja alatte oivaltaa: "Joo, itse asiassa todella tiedän. En tiedä, miten tiedän, mutta tiedän, että tiedän." Sitten alatte oivaltaa, ettei oikeastaan ollut ylipäätään paljon tiedettävää. Toisin sanoen, ette oikeasti kuljeskellut eksyneenä, ette kuljeskellut tietämättömänä, kuten luulitte kulkevanne. Oikeasti todella tiesitte.

Tavallaan nauratte. Muistatte sessiot, joita meillä oli ja joissa minun täytyi todella nuhdella jotakuta, kun hän sanoi: "En tiedä." Nauratte sanoen: "Nyt ymmärrän, miksi Adamus teki niin. Hän todella tiesi."

Se on todella yksinkertaista. "Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen. Minä tiedän, että tiedän."

Ja istuessanne tässä hyvin kauniissa uudessa huoneessa, tavallaan nettisivujen lisukkeessa, istuessanne siellä oivallatte: "Miksi taistelin kaikkia näitä juttuja vastaan itsessäni? Mistä taistelussa oli kyse? Mistä tuossa tappelussa oli kyse?" Sitten saatte hyvät naurut ja sanotte: "Minun on ollut pakko nauttia jostain siinä. Mutta voi pojat, että olen iloinen, että laitoimme stopin sille." Oivallatte, ettei ole mitään taisteltavaa – ei kehossanne, ei ajatuksissanne, ei valinnoissanne. Silloin kun ei ole mitään taisteltavaa, ei ole myöskään mitään pelättävää.

Ja sitten saatte valtavan rakkaushuuhtelun, mikä kulkee ylitsenne Sinulta sinulle, tämä kihelmöinti joka kulkee koko kehonne läpi. Sitten oivallatte tämän vapaudentunteen. Oivallatte, ettei ole mitään tavoitteita. Kyse on vain elämänilosta. Oivallatte, ettei kyse ole yrityksestä tehdä itsestänne parempaa jollain tavalla. Oivallatte sen täydellisyyden, mikä jo on.

Sitten teillä on luultavasti vähän kyyneliä. Tarvitsemme paperinenäliinoja tähän huoneeseen. Teillä on vähän kyyneliä, kun päästätte irti ja kysytte itseltänne miksi. "Miksi, voi miksi, tein siitä niin vaikeaa? Miksi Adamus ei kertonut minulle aiemmin?"

Teillä on vähän lisää kyyneliä ja sitten todella päästät irti, Edith. Todella päästät irti. Sitten oivallat, että olit tavallaan pelkuri aiemmin. Jouduit aina näihin taisteluihin itsesi kanssa, antamatta koskaan itsesi tietää, että tiesit.

Oivallat, että melkein teit siitä vaikeaa itsellesi. Melkein. Pistit aina pystyyn tuon taistelun itsessäsi. Oivallat, että taistelu on nyt poissa. Vain pelkuri taistelee, joo.

Vedätte kunnolla syvään henkeä. Voi, tuskin maltan odottaa menemistä tähän huoneeseen kanssanne. Vedätte kunnolla syvään henkeä, kun teillä on ollut paljon kyyneliä, ja kurkotatte kättänne tuota seinää kohti, otatte ison kauhallisen suklaavanukasta tuntematta oloanne huonoksi sen vuoksi ja huolehtimatta, kaatuuko seinä, tai huolehtimatta, että siihen tulee bakteereita. Huolehtimatta väristä tai mistään. Turpa kiinni! Nauttikaa suklaavanukkaasta ja tonnikalaleivästä. Ne sopivat todella hyvin yhteen. Sen täytyy olla yksi suosikkini.

Sitten vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Hemmetti, me teimme sen. Selvisimme vuoden 2014 loppuun. Se on ihme. Se on ihme." (Yleisö taputtaa)

Jos olisin kertonut teille tämän elämän alussa, että selviäisitte vuoden 2014 loppuun, luultavasti ette olisi uskoneet sitä. Luultavasti ette olisi uskoneet sitä. Se on ihme, että kestitte. Se on ihme, että olette edelleen hengissä – oikeasti – ja toimitte puolittain. (Vähän naurua, Adamus naureskelee) Ja ihme, että olemme yhdessä täällä ja voimme nauraa ja hymyillä ja vitsailla ja häiritä. Älkääkä unohtako, mitä sanoin. Mestari ymmärtää tarkoituksellisen huijaamisen … häiritsemisen taitoa. (Paljon naurua) Häiritsemisen. Harhautin teidät hetkeksi.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä.

Selvisitte vuoden 2014 loppuun. 2015 – mistä siinä on kyse? Siinä on kyse oivaltamisesta. Piste. En aio sietää mitään makyoa, tekosyitä. En aio sietää mitään taisteluja itsessänne. Ei. Kutsun ne matolle. En aio sietää mitään tekosyitä, en mitään "en tiedä", en mitään "voi, et ymmärrä, Adamus, minulla oli todella rankka elämä". Haluatteko rankan elämän? Satatuhatta vuotta kristallissa – siinä on rankka elämä.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä, kun teemme siirtymän oikeasti uuteen aikaan teillä, Crimson Circlellä, maailmalla. Voi, tulee hullu vuosi. Luulitte, että tämä vuosi oli vaikea – odottakaas ensi vuotta. Mutta tiedättekö mitä? Se ei ole teidän.

Ja tiedättekö mitä? Huolimatta kaikista hulluista asioista, joita tapahtuu, kaikista sodista ja väkivallasta ja kadonneista lentokoneista ja kaikesta muusta, kaikesta siitä huolimatta voitte astua etäämmälle, vetää syvään henkeä ja sanoa …

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Onnellista uutta vuotta. Jumalan siunausta teille kaikille. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)

(Musiikki soi)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Helmikuu 2015 SALLI JA KATSO

ViestiKirjoittaja hammer » 04.02.2015 21:18

SALLI JA KATSO

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan sallimista. Rakastan opettaa Kvanttisalliminen-työpajaa ja rakastan sallimista henkilökohtaisessa elämässäni. Minusta on tullut "sallimishaihattelija".

Sallimisen lähtökohta on yksinkertainen:

* Olen täysivaltainen tietoisuusolento, joka käy läpi ihmiskokemusta.

* Ihmiskokemukseni ovat täynnä äärimmäisiä rajoja ja haasteita sekä nerokkaita löytöjä ja oivalluksia.

* Sieluni tiivistää kaikki ihmiskokemukseni puhtaaksi viisaudeksi tuomitsematta tai katumatta.

* Valaistuminen on ihmisen ja jumaluuden sekä kaikkien aspektien ja sielun täydellistä integrointia. Mitään Itseni osaa ei jätetä taakse tai rakkaudetta.

* Integrointi on sielun luonnollinen prosessi. Ihmisaspekti ei ole vastuussa valaistumisesta – ihmisen täytyy vain salia sielun intohimo.

* Nyt voin vetää vain syvään henkeä ja pelkästään sallia. Valaistuminen on jo olemassa, nyt voin vain sallia sen oivaltamisen/toteutumisen. Sieluni pyytää minua olemaan vain tietoinen (tiedostamaan) pakottamatta tai vastustamatta.

* Sallin kaiken, mitä olen.

Aah, salliminen! Niin yksinkertaista. Niin eleganttia. Niin … hämmentävää. Se on hämmentävää, koska se on melkein liian helppoa. Minulla on kummallinen halu työstää valaistumistani, koska minun on tarvinnut työstää kaikkea muuta arvokasta elämässäni. Minulla on "sen arvoinen" –aspekti, joka on riippuvainen kovasta työstä saavutusten eteen.

Minusta tuntuu, että minun on tehtävä jotain – mitä tahansa – jatkaakseni eteenpäin. Monta vuotta sitten meditoin ja pidin siitä tiettyyn pisteeseen saakka. Parasta meditoinnissa oli, että se antoi minulle puoli tuntia päivässä itselleni. Pahinta siinä oli, että se antoi minulle puoli tuntia päivässä itselleni. Minulla oli hyviä meditointipäiviä, jolloin kaikki rauhoittui, ja huonoja meditointipäiviä jolloin mieleni ja aspektini pureskelivat minut palasiksi, vaikka olisin "ommannut" ja hengitellyt kuinka paljon. (Törmäsin äskettäin Jeff Fosterin kuvaukseen meditoinnista: "Mitä meditointi on? Olemista hereillä ja elossa kallisarvoisessa hetkessä." Tai kuten Tobias kertoi minulle vuosia sitten: "Meditointi ei ole mitään, mitä tehdään, paremminkin se on jokaisessa hengenvedossa, jokaisessa askeleessa ja jokaisessa ajatuksessa joka päivä.")

Salliminen ei ole meditointia. Siinä ei ole kyse mielen hiljentämisestä tai yrityksestä löytää pieni, hiljainen ääni sisältä. Se on vain itseni sallimista olla minä.

Salliminen ei liity kehenkään muuhun. Joillakin shaumbroilla on se virheellinen näkemys, että siinä on kyse sietämisestä tai toisten ihmisten agendojen ja energiaruokkimisen (eli roskan) "sallimisesta". Huomaan, että oman sallimiseni myötä siedän vähemmän toisten ihmisten aggressioita ja manipulointia. Kun sallin itseni olla kaikkea, mitä olen, en enää salli toisten ihmisten leikkiä energiapelejä kanssani.

Sallimisessa on kyse vain minusta. Siinä ei ole kyse enkelien tai henkioppaiden tai enkelineuvostojen tai edes Hengen sallimisesta. En pyydä universumia tekemään mitään puolestani. Sallin pelkästään MINUT.

Kauneudestaan ja yksinkertaisuudestaan huolimatta, huomaan sallimisen tuovan esiin yhden huomattavan ja joskus kauhistuttavan asian: luottamus. Ollakseni puhtaan ja ujostelemattoman sallimisen tilassa, minun täytyy päästää irti kaikista sisäisistä kontrolleistani, kompromisseistani ja puolustuksistani. Minun täytyy sallia avoimesti ja vapaasti – muuten huijaan vain itseäni. Se nostaa sellaisia kysymyksiä kuin: "Mitä tapahtuu, jos päästän irti tullakseni vain pimeyden hotkaisemaksi?" Se tuo esiin kysymyksen: "Pidänkö oikeasti riittävästi itsestäni salliakseni enemmän minua?"

On myös odotusongelma. Sallimisella ei ole odotuksia, mutta ihmisellä varmasti on. Puhtaassa sallimisessa minun täytyy päästää irti kaikista odotuksistani. Se voi olla haaste, koska minulla on luontainen odotus jonkinlaisesta valaistumisesta, jos sallin. Mutta tietysti tuo odotus on melko ihmispohjainen ja todellinen salliminen menee paljon syvemmälle, mitä ihminen voi koskaan edes kuvitella.

Sallimisesta on tullut läheinen ja rakas minulle. Silloin kun löydän itseni mielen tai psyyken suosta, vedän vain syvään henkeä ja sallin sen sijaan, että taistelen ajatusteni kanssa. Silloin kun tunnen eksyneeni tai hämmennyn, vedän syvään henkeä ja sallin. Silloin kun sallin tietoisesti, minusta tuntuu vapaalta ja kevyeltä. Silloinkin kun en tee sitä tietoisesti, voin tuntea sallimisen hienovaraisen pohjavirtauksen syvimmillä sisäisillä tasoilla. Lopultakin, lukemattomien elämien etsimisen jälkeen, pelkästään sallin.

Salliminen ei ole työkalu tai ohjelma. Se ei ole pelastuslääke. En käytä sallimista parkkipaikan löytämiseen. En käytä sallimista pankkitilini tekemiseen suuremmaksi. En käytä sallimista kehoni parantamiseen tai itseni tekemiseen fiksummaksi. En käytä sallimista planeetan pelastamiseen tai lemurialaisten vanhempieni takaisintuomiseen. Nämä olisivat puhtaan sallimisen manipulointia. Sallin vain itseni … sen täysivaltaisen tietoisuusolennon, mikä olen. Ei mitään enempää, ei mitään vähempää.

Filmasin äskettäin Kvanttisalliminen-työpajan Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa Coloradossa. Rakastan kvanttisallimiskokemuksen edesauttamista. Adamus oli huippukunnossa (koska minä sallin), Yohamin esittämä musiikki oli jumalaista ja osallistujat olivat täysin virittyneitä. Energia huoneessa oli kouriintuntuvaa – se oli täyttä, kultaisen lämmintä ja harmonista. Tuo työpaja oli yksi niistä erityistilaisuuksista, jolloin Adamuksen puumerkkilause "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa" oli enemmän kuin pelkkiä sanoja. Se oli todellisuutta.

Niinpä ennen kuin luet yhtään pidemmälle Shaumbra-lehden tätä numeroa, vedä syvään henkeä ja salli. Salli itsesi olla sinä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron